• Irtonumero 8 € 1 • 2016 6 Valma ja VarsiNaiset – Suuria ja pieniä haaveita 10 Tanssi jatkuu 14 Polkka-Otto ei jarrutellut 48 Mika Kolehmaisen sarjakuva aloittaa MUKANA PELIMANNI-LIITE
• 2 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 SISÄLTÖ 1 • 2016 21 14 10 KOLUMNISTI Annukka Hirvasvuopio-Laiti Tanssi jatkuu Valma ja Varsinaiset: Suuria ja pieniä haaveita Sarjakuva aloittaa, piirtäjänä Mika Kolehmainen. Ajassa: Topi Saha ..................................................................................................5 Folklandia-riesteily avasi Kansantanssin riemuvuoden 2016 ......12 Esittelyssä Laonikos Psimikakis-Chalkokondylis ...............................13 Polkka-Otto ei jarrutellut ...............................................................................14 Petri Prauda – Päre ja säkkipilli kainalossa ...........................................18 Persoonallinen pelimanniyhtye Väkkärä ................................................20 PELIMANNI-liite Pelimannien Pohjois-Karjala – historiaa ja nykypäivää ...................23 Uudenmaan nurkka ..........................................................................................24 Nuottiliite – musiikkia Pohjois-Karjalasta .............................................25 Kuulumisia Pohjois-Savosta ..........................................................................29 Tiina Rampa Vuoden pelimanni 2016 .....................................................29 Siitä se lähti, kun isä toi hanurin kotiin ...................................................30 Musiikin teoriaa osa 7: Stemman kirjoitus ............................................31 Minjalle soitto on tunnetta ja tekniikkaa ................................................33 Folklandia Gaalan 2016 palkinnot ja tunnustukset ..........................34 Värikäs valikoima ehdolla Teosto-palkinnon saajaksi ......................35 Myöhäisherännäinen Ala-Könniläinen ....................................................37 Muistoissamme Riitta Henriksson, Aila Rauhala ja Olavi Piiparinen .................................................................38 Levyt ........................................................................................................................40 Kirjat ........................................................................................................................46 Taustapeili: Paula Kähkönen ........................................................................50 Koulutukset ja tapahtumat ...........................................................................51 6
• 3 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 ALKUTAHDIT Pekko Käppi & K:H:H:L , armoton hanuristi Antti Paalanen ja rokkaavin kansanmusiikkiryhmä Esko Järvelä Epic Male Band yhdistävät voimansa klubitunnelmissa Rrräyhää Tour 2016 -nimeä kantavalla kiertueella maalis-huhtikuun vaihteessa. Pekko Käppi jatkaa nousujohteista uraansa. Viime vuonna julkaistu Sanguis meus, mama! -levy on Emma-ehdokkuuksien lisäksi ehdolla myös Phonofile Nordic Music Prize -palkinnon saajaksi. Antti Paalasen Meluta valittiin vuonna 2015 Teosto-palkintoehdokkaaksi. Paalasen kaksirivinen ei soi enää pelkästään juhannuskoivun alla vaan klubeilla, reiveissä ja festarilavoilla. Esko Järvelä ja Epic Male Bandin debyyttialbumi valittiin Independent Music Awards -ehdokkaaksi kategoriassa paras instrumentaalialbumi. European World Music Charts -listalla Rye Groove kävi parhaimmillaan sijalla yhdeksän keräten liudan kehuvia arvioita niin kotimaisessa kuin kansainvälisessäkin musiikkimediassa. WorldMusicCentral.org nosti levyn vuoden 2015 parhaiden maailmanmusiikkialbumien listalleen. Rrräyhää Tour starttaa Helsingin Tavastialla 30.3. ja jatkaa sen jälkeen Tampereen ja Turun kautta Seinäjoelle. Kiertueen järjestää Live Nation Finland. Räväkkä ryhmä Rrräyhää Tourilla Li nd a H ag lu nd /S ca nd in av ia H ou se YLE kyselee etnosta Hyvä musiikin, ja nyt erityisesti kansanmusiikin, maailmanmusiikin, etnon, folkin jne. ystävä! Kuunteletko ja katseletko ohjelmiamme? Löydätkö tarjonnastamme sinua kiinnostavia asioita? Nyt ääneen pääset sinä. Vastaa pian, kysely auki maaliskuun loppuun saakka! Linkin kyselyyn löydät Ylen Etnoilta –sivulta: yle.fi/aihe/ohjelma/etnoilta Tuuletar navakassa myötätuulessa Tuuletar on solminut levytyssopimuksen helsinkiläisen Bafe’s Factory-yhtiön kanssa. Yhtiö tuottaa Tuulettaren esikoisalbumin, joka äänitettiin USA:n PohjoisCarolinassa tammikuussa 2016. Bafe´s Factory levy-yhtiö edustaa omaa musiikkia tekeviä, kansainväliselle uralle tähtääviä suomalaisia artisteja. Levyn taiteellisesta tuotannosta vastaavat Liquid5th:in tuottajat Carl Taylor ja Chris Juengel . Uusi albumille tulee pääosin omaa tuotantoa. Levy edustaa Tuulettaren itselanseeraamaa Folk hop -tyylilajia. Levy julkistetaan Helsingissä kesäkuun lopussa. Kesällä 2015 Tuuletar kahmi palkintoja arvostetussa Vokal Total -yhtyelaulukilpailussa Itävallan Grazissa. Tuuletar palkittiin kilpailun pääkategoriassa hopeapalkinnolla, kultadiplomilla ja toisella Yleisön suosikki -palkinnolla. Tuuletar on ensimmäinen suomalainen yhtye, joka on palkittu kyseisen kilpailun 15-vuotisen historian aikana. Kilpailumenestyksen myötä Tuuletar on kutsuttu esiintymään useille vokaalimusiikin festivaaleille Euroopassa ja Aasiassa. Tämän vuoden Emma Gaalassa etnoalbumista kisailevat Lakkautettu kylä Anne-Mari Kivimäki , Sensitive Skin Kimmo Pohjonen , Tii ilo Mari Kalkun & Runorun , Sanquis Meus, mama! Pekko Käppi & K:H:H:L sekä Sväng Plays Sibelius – Sväng. Lisäksi Käpin levy on mukana Kriitikon valinta -listalla. Viime vuonna kansanmusiikkilevyjä julkaistiin jälleen iso pino, ja taso oli korkea. Emmojen voittajat julkistetaan Emma Gaalassa 11.3.2016 Espoon Metro Areenalla. Gaala nähdään suorana lähetyksenä Nelosella kello 20. Etno-Emmoja jaossa A nt ti Ko kk ol a
• 4 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS Ei nimi yhtyettä pahenna Yhtyeitten nimien keksiminen on vaikeaa. Nimen pitäisi olla persoonallinen, kuvastaa yhtyeen esittämää musiikkia ja sen pitäisi olla yhtä aikaa neutraali ja tyylikäs. Kansanmusiikin puolella ollaan varmaan konservatiivisempia kuin rock-maailmassa, mutta ainakin Kaustisen ja Folklandian ohjelmassa on värikkäitäkin nimiä. Monet sooloesiintyjät, duot ja jopa triot esiintyvät omilla nimillään. Se on hyvä ratkaisu, jos nimet ovat sopivan napakoita. Pelimanniyhtyeet viittaavat usein paikannimeen: sen ja sen pelimannit. Nämä kaikki ovat varmoja, joskin hieman tylsiä ratkaisuja. Persoonallisemmissa nimissä on musiikkitermejä, murresanoja, historiallisia työvälineitä ja kohtuullisesti huumoria. Jos nimi vie ajatukset sotia edeltävään aikaan, se on paikallaan, jos ohjelmistokin viittaa sinne. Huumorinimissä on aina se riski, että yhtyettä ei oteta vakavasti tai huumori ei naurata. Kansanmusiikin soittoryhmien nimet ovat yleensä selkeitä. Turhan usein kuitenkin tulee vastaan sellaisia, jotka laittavat huokaisemaan. Ymmärtääköhän orkesteri, mitä meille kuulijoille tulee tästä mieleen. Listasin WikiHow-sivuston avulla muutamia ohjeita hyvän nimen löytämiseen. Luulen niiden sopivan myös etnoyhtyeen alkutaipaleelle. • Nimi kannattaa pitää lyhyenä. Voi miettiä, miltä se näyttää levykannessa, vaikkei sellaista olisi edes suunnitteilla. • Nimen pitäisi tulla selväksi yhdellä sanomisella. Jos kuulija joutuu kysymään monta kertaa, mikä se nimi taas olikaan, siinä on jotain vikaa. • Nimen on hyvä vastata kuvausta yhtyeen musiikista • Nimeä voi hakea ohjelmiston teksteistä. • Uutta musiikkia soittavan yhtyeen kannattaisi valita myös tuore nimi. • Nimellä on hyvä olla erityinen merkitys yhtyeen jäsenille. • Hyviä nimiä löytyy myös arkielämästä ympäriltä. • Voi myös kehittää aivan uuden sanan. Sanaristikko-pelin nappulat ovat siihen käyttökelpoisia. • Pakottomat sana-assosiatio-leikit voivat auttaa alkuun Kun nimiä on listassa muutama, on ensimmäinen toimi käydä testaamassa ne googlella. Katso myös kuvat. Googlella voi testata kaksi asiaa, onko nimi jo käytössä ja tuleeko sillä aivan liikaa osumia. Nimet kannattaa testata tutuilla ja tuntemattomilla. Usko heitä. Jos nimi, joka sinusta olisi paras, saa jatkuvaa negatiivista palautetta, se on huono. Vaikka yhtyetoiminta ei olisi niin suurisuuntaista että kannattaisi hakea tavaramerkkiä tai perustaa yhtiö, niin kannattaa ilmottautua mahdollisimman monelle listalle, jotta nimestä tulee vakiintunut. Nimiasia kannattaa miettiä kerran tarkkaan. Jos nimi vaihtuu, koko työ alkaa uudestaan. Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 1 (180) 2016 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@gmail.com Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 3588921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Risto Kupari, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jimmy Träskelin, Tiia Vartio ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Valma ja VarsiNaiset, kuva: Antti Kokkola Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 2/16 ilmestyy 27.5. aineisto 29.4. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
• AJASSA Topi Saha 5 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Juho Kolehmainen Näin alkuvuodesta on hyvä kysyä, mitä jäi käteen viime vuodesta ja mitä tuleva vuosi tuo tullessaan? – Herran vuosi 2015 oli aivan hyvä. Teimme Valtatie 13 -yhtyeen kanssa omasta mielestäni varsin onnistuneen Nykyaika-levyn, joka otettiinkin hyvin vastaan. Oli hienoja keikkoja konserttisaleista kaljakuppiloihin ja kesä oli muistaakseni kuiva. Valmistelen parhaillaan pariakin levytysprojektia, jotka ovat molemmat vasta nupullaan. Taidetta ja viihdettä saa monenlaisessa paketissa, mutta itselleni rakkain formaatti on noin kolmeminuuttinen iskusävelmä. Helmet ovat tosin harvassa ja oma kevääni menee niitä kalastellessa. Siis paskaakos tässä, niin kauan kuin musiikin tekeminen on mielekästä ja antoisaa, terveys hyvä ja läheiset puheväleissä. Tuoko ison levy-yhtiön listalla oleminen menestyspaineita? Levy-yhtiö, oli se sitten iso tai pieni, on artistin kannalta hyvä silloin kun levytyskulut hoituvat ja taiteellinen määräntävalta säilyy tekijällä. Warnerilla tämä toteutuu moitteettomasti. Oletan, että tarkoitat menestyspaineilla kaupallista menestystä? En ole kokenut moisia, enkä koe, että sellaisia harteilleni ylhäältä päin asetellaankaan. Ei lauluntekemisestä kannata paineita ottaa, tulee vielä kihti. Oletko täysipäiväinen musiikintekijä tänä päivänä? Minä en ole mitään täysipäiväisesti. Missä Topi Sahaa pääsee kuulemaan seuraavan kerran? – Yhtyesoitantaa on luvassa Turussa 4.3 (Bar Rento) ja sooloilua Tamperetalolla 16.4.
• Valma ja VarsiNaiset Suuria ja pieniä haaveita H elsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilassa on meneillään Musiikkia! -näyttely. Vilma Talvitie sekä Reetta ja Laura Kuisma eivät ole näyttelyssä käyneet aikaisemmin, vaikka opiskelevat viereisessä Musiikkitalossa SibeliusAkatemiassa musiikkikasvatusta. Laulukoetta on pakko päästä kokeilemaan, sellainen kun ei viime vuosikymmeninä ole kuulunut musiikinopetukseen. Laura tosin sanoo kuulleensa, että jossain niitä pidetään edelleen. Reetta kertoo itse joutuneensa kokeeseen, mutta onneksi opettajan kanssa kahdestaan. – Kokemuksemme mukaan, hyvin monilla keski-ikäisillä on ikäviä muistoja koulun laulukokeista, Reetta kertoo. Taannoin osa yhtyeen jäsenistä piti työpajaa huonekaluliikkeen henkilökunnalle ja yli puolet viittasi, kun heiltä kysyttiin, onko koulun laulukokeista jäänyt traumoja. Ihmetystä ja kysymyksiä on herättänytkin se, että kaikki yhtyeen jäsenet laulavat. Yhtye haluaakin omalta osaltaan rohkaista ihmisiä ilmaisemaan itseään omalla äänellään ja usein laulattaa myös konserttiyleisöään. Helmikuun puolessa välissä pidetyn konsertin teemana olikin ”Kun vain muistatte laulaa”. Opettaa voi monella tavalla Yhtyeen jäsenistä myös Sanna Kaisa Sundström ja Lauri Hongisto opiskelevat musiikkikasvattajiksi, joista ennen vanhaan tuli kouluihin musiikinopettajia. Nykyään yhä harvemmalle valmistuvalle löytyy täysipäiväinen virka, koska taideaineitten opetus kouluissa on jatkuvasti vähentynyt. VarsiNaisista kukaan ei suoraan opettajan virasta haaveilekaan. – Itse asiassa aloittaessani opintoja, haaveenani oli olla musiikinopettaja. Viime vuosina olen ryhtynyt haikailemaan monipuolisempaa toimenkuvaa, Vilma kertoo Lauran ja Reetan myötäillessä. Opettaminen ei ole kuitenkaan suinkaan vastenmielistä, päinvastoin. Muodot ovat – ja tulevat olemaan – todennäköisesti perinteisten musiikkituntien pitämisestä poikkeavat. Vierailut ja keikat kouluissa, yrityksissä ja erilaisissa laitoksissa ovat myös musiikkipedagogiikkaa. Yhtye on kiertänyt kouluja viimeiset kaksi vuotta myös Konserttikeskuksen kautta. Vuosi on vielä jäljellä. Koulukeikat ovat olleet mieluisia, joskin myös raskaita rupeamia. Yhtyeen nimi kuulostaa humppayhtyeeltä. Se ei ole sitä. Valma on Vilma Talvitien sivupersoona ja hän soittaa Varsinaisten kanssa pääasiassa omia kappaleitaan. Niissä on sanomaa. 6 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Teksti: Sauli Heikkilä
• – Teimme viime syksynä eräässäkin kunnassa kolmen päivän aikana yhdeksän keikkaa ja myös siis kahdeksantoista roudausta, Laura laskee. Konserttikeskuksen toiminta on valtionavusteista ja sen tarkoitus on tarjota kunnille kohtuuhinnalla laadukasta ohjelmaa. Useimmiten esiintyvät ryhmät ovat pieniä tai sooloesiintyjiä. Valma ja VarsiNaiset kiertävät viiden hengen yhtyeellä ja silloin esiintymiset tulevat tilaajalle kalliimmaksi. Kustannuksia pidetään kurissa tiiviillä keikkatahdilla. Esiintymiset koulukeikoilla ovat olleet mieluisia kokemuksia ja niin opettajilta kuin oppilailtakin saatu palaute on ollut pelkästään positiivista. Alunperin kaveriporukasta lähteneelle yhtyeelle ei reissujen raskauskaan ole rasittanut liikaa. Koreografiaa koulukeikoilta Koulukiertuitten keikkatiheys on tuonut myös soittoon rutiinia ja esiintymiseen elämää. Lapsille ajateltiin tarvittavan enemmän elävyyttä esiintymiseen ja nyt sama elävyys on siirtynyt myös muille keikoille. Valma ja VarsiNaiset tunnetaan alunperinkin huumorintajuisena ja rentona ryhmänä, mutta koulukeikkailun myötä ohjelmaan on tullut myös suunniteltua koreografiaa. Esiintymisen ilo onkin valitettavan harvoin yleisöä saavuttava tunnetila maassamme. Valma ja VarsiNaiset on siinä hilpeä poikkeus. Huumoriyhtyeestä ei kuitenkaan ole missään tapauksessa kysymys, vaikka sitä esiintymisessä viljelläänkin. Monien kappaleiden sanoma on vakava, jopa riipaiseva, kuten alzheimerista kertova Äiti, tai laosilaisen perheen tarinasta lähtenyt Koti viimeisimmällä levyllä Jalat alta. Lähes kaikkien kappaleiden takana on Vilma Talvitie. Yhtye ei kuitenkaan ole Vilman taustayhtye, vaikka hän vastaakin suurimmasta osasta ohjelmistoa. Kappaleiden tekemistä VarsiNaisille ei ole kielletty muiltakaan ja Sanna Kaisa Sundströmin tuotantoa onkin edustettuna jo molemmilla ilmestyneillä levyillä. Vilman kappaleiden valmisteluun on osallistunut jonkin verran myös Lauri. Lopullisen muotonsa kappaleet saavat demokraattisesti harjoituksissa. Suurimman osan kappaleista on kuitenkin säveltänyt ja sanoittanut Vilma ja siksi yhtyeen nimessä on mukana sivupersoona Valma. Laulut eivät singahtele Vilman päähän suuren inspiraation innoittamana valmiina vaan niiden tekeminen on enemmän ja vähemmän sinnikästä työtä. – Ne lähtevät usein parista sanasta, jotka jäävät kaivelemaan mieltä. Siitä lähtee ajatus virtaamaan paperille, jonka jälkeen siirryn pianon tai kitaran ääreen ja lähden tapailemaan musiikkia. Sitten tulee taas sanoja. Se on vähän sellaista nytkyttelyä, Vilma nauraa. Vaikka VarsiNaisten musiikissa on paljon kansanmusiikin henkeä ja vaikutteita – onpa ensimmäisellä levyllä pari tekstiä kantelettarestakin – on lyriikka omintakeista ja persoonallisella tavalla runollista. Kansanrunouden ja rekilaulujen klisheet kierretään kaukaa. Laulut ovat tarinoita, joita Vilma haluaa yleisölle kertoa. – Aika vähän meillä on lauluja lemmestä, yksi tavallinen teema on oman tien kulkeminen ja itsensä arvostaminen, kuvailevat ohjelmistoa Laura ja Reetta. Vilma kirjoittaa lauluja omista kokemuksistaan. 7 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 A nt ti Ko kk ol a
• 8 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Edellisellä levyllä kuului tehty Aasian matka ja todennäköisesti tulevaisuudessa tullaan kuulemaan tarinoita viime vuoden lopulla Intian Keralaan suuntautuneelta kolmen kuukauden matkalta. Toistaiseksi Vilman lauluja eivät ole esittäneet muut, vaikka jollekin Johanna Kurkelalle ne voisivat sopia hyvin. Vilma on kyllä iloinen, jos joku muu haluaa laulaa hänen kappaleitaan, mutta ei halua myydä omaa oikeuttaan esittää kappaleitaan. Valitettavasti radiosoittoihin asti kappaleet eivät ole juuri päässeet, vaikka monella olisi siihen hyvät edellytykset. Yhteiskunnallisten laulujen soittaminen radiossa ei ole nykyään kovin tavallista. Monissa Vilman lauluissa on sanomaa. – Meillä soi lapsuudessani kotona aika usein Agit Prop ja Kaj Chydenius . Sillä voi olla vaikutusta, aprikoi Vilma aiheitaan. Laulujen tekemiseen Vilma syttyi suhteellisen myöhään. Hän – kuten myös Laura ja Reetta – soitti musiikkiopistossa klassista pianoa ja kokeili lukioikäisenä säveltämistä, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Vasta tutustuessaan lähemmin kansanmusiikkiin musiikkikasvatusopinnoissa, aukenivat sävelja sanaportit. Laura ja Reetta olivat löytäneet kansanmusiikin aiemmin Mauno Järvelän Näppäreissä. Heille siitä tuli silloin loppuelämän rakkaus. Valma ja VarsiNaiset ovatkin nykyään Kaustisen vakiokävijöitä. Kuten myös Tradikaali, Lauran ja Reetan toinen kansanmusiikkiyhtye. Muuten kenelläkään yhtyeen jäsenellä ei ole kansanmusiikkipiireissä totuttuun tapaan montaa aktiivista yhtyettä. Pieniä ja suuria haaveita Valma ja Varsinaiset ovat liikkeellä tosissaan ja aikovat olla yhdessä aina. – Muuta ei ole käynyt edes mielessä, vakuuttavat kaikki kolme. Tiettävästi tunne on yhteinen myös muulla yhtyeellä. Yhtyeen työskentelytapa on tällä hetkellä sympaattisella tavalla kotikutoinen, joka ei tarkoita epäammattimaisuutta. Kotisivut ovat kunnossa ja molemmat ilmestyneet levyt näyttäviä paketteja ja keikkailu ammattimaista. Kotikutoisuus tarkoittaa sitä, että yhtyeellä ei ole keikkamyyjää eikä levy-yhtiötä. Markkinointi tehdään itse. Puhelinta käytetään ahkerasti. Markkinointi kohdistuu toistaiseksi kotimaahan. Ulkomailla keikkaileminen ei tietenkään ole poissuljettua ja pää siihen aukeaa mahdollisesti hyvinkin pian. Matalalla profiililla toimiminen sopii hyvin myös yhtyeen jäsenten elämäntilanteeseen. Kaikilla ovat opinnot enemmän tai vähemmän loppusuoralla maisteriopinnoissa. Yhtyeen kuudes jäsen, sellisti Aino Liutu opiskelee matematiikkaa Helsingin yliopistossa. Yhtyeen haaveet ovat pieniä ja suuria. Tähtäimessä ovat suuremmat lavat ja suurempi yleisö, mutta pienistä pirttikeikoista ei myöskään haluta luopua. Mielessä on myös kurssitoiminnan järjestäminen. – Ennenkaikkea haluamme säilyttää ilon ja rakkauden musiikin tekemistä kohtaan ja kulkea omaa tietämme. Haluamme siis kaiken. Valma ja VarsiNaiset keikoilla ja levyillä Helmikuussa kuvitettu konsertti ”Kun vain muistatte laulaa”. Kuvitukset Virpi Talvitie. Koulukonserttien lisäksi maaliskuun lopussa esiintyminen Helsingissä ja kesällä ainakin Kaustisella. Myös kuvitetut konsertit jatkuvat. Kesällä yhtye on myös mukana toisella Ethno Finland nuorisoleirillä (www.kansanmusiikkiliitto.fi/ethnofinland-2016) Levyt Tuli talvi, ei tahottu, 2012 Jalta alta, 2015 (Molemmat löytyvät myös Spotifysta) varsinaiset.com Kesäyössä Sysmässä Sanna Kaisa Sundström (vas.), Lauri Hongisto, Vilma Talvitie, Laura Kuisma, Aino Liutu ja Reetta Kuisma. Helsingin Allotriassa yleisö pääsi todistamaan VarsiNaisten koreografisia kykyjä. A nt ti Ko kk ol a Sa ul i H ei kk ilä
• 9 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 M useovirasto on avannut elävän perinnön wikiluettelon, jonka tavoitteena ja tarkoituksena on yhdessä erilaisten ryhmien, yhdistysten ja muiden yhteisöjen kanssa koota tietoja ja esitellä laajasti elävää aineetonta kulttuuriperintöä Suomessa. Luettelon kokoaminen on osa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksen toimeenpanoa. Suomen tapa tehdä elävää perintöä näkyväksi Wikimediaa hyödyntäen on poikkeuksellisen avointa ja osallistavaa. Elävän aineettoman kulttuuriperinnön wikiluettelo on elävä asiakirja, jota täydennetään ja päivitetään jatkuvasti. Perinteet voivat liittyä esimerkiksi juhliin, ruokaan, käsitöihin, esittäviin taiteisiin, peleihin ja leikkeihin, luontoon tai suulliseen perinteeseen. Luettelossa voi esitellä myös hyviä elävän perinnön vaalimisen käytäntöjä, projekteja tai metodeja. Yhteisöt ja niiden harjoittamat elävät perinteet ovat keskeinen osa aineetonta kulttuuriperintöä koskevaa Unescon yleissopimusta. Siksi kohteita wikiluetteloon voivat ilmoittaa erilaiset elävän perinnön parissa toimivat yhteisöt, kuten yhdistykset, harrastusryhmät tai erilaiset alan organisaatiot. Luettelossa on jo avautuessaan joitakin esimerkkejä antamassa suuntaa sille, minkälaisia elävän perinnön kohteita luetteloon voi ilmoittaa. Wikiluettelossa ovat jo muun muassa saunominen, juhannuksen vietto, kesäteatteri, pesäpallo, romanien lauluperinne, saamelaisten käsityöt jasuomenruotsalaisten menuetti. Unescon yleissopimuksen hengessä toivotaankin, että luettelossa tuotaisiin esiin eläviä perinteitä kaikessa moninaisuudessaan ja että luetteloon saataisiin runsaasti lisää esimerkkejä eri puolilta Suomea, isompia ja pienempiä ilmiöitä, perinteisiä ja yllättäviäkin elävän perinnön ilmiöitä. Wikiluettelossa olevia kohteita voi myöhemmin ehdottaa kansalliseen elävän, aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, joka julkaistaan vuonna 2017. Tästä luettelosta on mahdollista hakea kohteita edelleen Unescon kansainvälisiin luetteloihin. Molemmista päättää opetusja kulttuuriministeriö. Leena Marsio Aineettoman kulttuuriperinnön koordinaattori Elävän perinnön wikiluettelo: wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi Aineeton kulttuuriperintö www.aineetonkulttuuriperinto.fi Elävästä perinnöstä lisää Kansanmusiikki-lehden numerossa 4/2015 J uuriJuhla-RotFest on yksi Espoon kaupunkifestivaaleista. Tänä vuonna tapahtuma järjestetään 2.-9.4. Neljästoista JuuriJuhla-RotFest tarjoaa jälleen suomalaisen kansanmusiikin eturivin yhtyeiden huikeita konsertteja. Tapahtuman taiteellisena johtajana toimii espoolainen maailmankuulu harmonikkataiteilija Maria Kalaniemi . Tapahtuman pääpaikan Sellosalin lavalle nousevat 6.4. Värttinä ja 8.4. Frigg ja Saaga Ensemble. Näiden lisäksi Sellosali täyttyy taitavista kansantanssiryhmistä Kansantanssin riemuvuoden omassa konsertissa 9.4. Tapahtuman laajenee nyt myös Nuuksioon. Suomen luontokeskus Haltia tuo mukavan uuden tuulahduksen JuuriJuhlan tarjontaan. Avajaiskonsertissa 2.4. kuullaan ja nähdään Maria Kalaniemen, Eero Grundströmin ja Elina Brotheruksen Tangohousut-videokonsertti, ja ilta jatkuu pelimannijameilla upeassa Haltian päänäyttelysalissa ja ravintolassa. 3.4. JuuriJuhla-RotFest tuottaa kirkkokonsertin tunnelmallisessa Espoon tuomiokirkossa suomiklezmerin tunnelmissa jolloin siellä konsertoi Sampo Lassila Narinkka. Suomenruotsalaista iltaa vietetään 5.4. perinteisesti Lagstad hembygdsgårdissa, jossa yhteislauluun kutsuvat Thomas Lundin ja Thomas Enroth , Ingå spelmansgille tanssittaa illan lopuksi. Tanssia saa myös Sellosalin päivätansseissa, jossa tanssittamassa ovat Espoon pelimannit Pekka Pentikäisen johdolla, solistinaan upea Vieno Kekkonen ! Lapsille ja koko perheille JuuriJuhlan ohjelmassa on tarjolla myös monenlaisia konsertteja. JuuriJuhlan avajaispäivänä 2.4. Sellosalin täyttävät musiikkiopistojen kansanmusiikkiryhmät Melkutus-konsertissa vieraanaan Mimmit. 7.4. koululaisilla on mahdollisuus kuulla Värttinää Sellosalissa ja tapahtuman viimeisenä päivänä 9.4. on vauhdikas Nuorten Pilpatuskonsertti Espoon kulttuurikeskuksen lämpiössä. Siellä esiintyvät lasten ja nuorten kansanmusiikkija kansantanssiryhmät. www.juurijuhla.fi Reilut viisituhatta kansantanssijaa, kansanmuusikkoa, kansallispukuharrastajaa, kuorolaista ja lipunheittäjää eri puolilta Eurooppaa kokoontuu Turkuun heinäkuussa 2017 Euroopan suurimpaan kansanperinnetapahtumaan, Europeadeen. Suomesta odotetaan 1500 osallistujaa. Tapahtuma on osa valtakunnallista Suomi 100 vuotta -juhlavuoden virallista ohjelmaa. Europeaden tavoitteena on tutustuttaa eri kansat toistensa kulttuureihin ja oppia sitä kautta arvostamaan toisia ihmisiä. Europeade-tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1964 alkaen. Tapahtuman ”isä” Mon De Clopper ystävineen halusi luoda Euroopan nuorisolle kulttuurisen foorumin, jossa opittaisiin toisista kulttuureista yhteisen tekemisen kautta rauhan ja vapauden hengessä. Europeaden taustalla on flaamilainen yhdistys, jonka hallinnosta vastaa kansainvälinen Europeade-komitea. Turun tapahtuman järjestää Turun kaupunki yhdessä komitean kanssa. Kaikki suomalaiset tanssijat, pelimannit ja perinneharrastajat ovat tervetulleita mukaan. Lisätietoa löytyy www.facebook. com/europeadeturku2017 -sivulta. Hilu Toivonen-Alastalo tuottaja, Europeade-komitean varapj. www.europeade2017.fi –sivu aukeaa kevään 2016 aikana Juurijuhla-RotFest – keväistä kansanmusiikkia Espoossa Suomen elävää perintöä kootaan wikiluetteloon Europeade Turkuun 2017
• 10 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 R unebergin päivä 5.2.2016. Koiviston polska raikasi ympäri Suomea ostoskeskuksissa, kaduilla, keskellä arkipäivän kiirettä. Sadat kansantanssijat virittävät yhä uusia tulkintoja tästä ja monesta muusta klassikkotanssista tai sitten näyttivät jotain aivan uutta. Tätä on kansantanssi Suomessa. Moneen kertaan kuolleeksi julistettu harrastusmuoto elää vahvana eri-ikäisten tanssijoiden toimintana Inkoosta Inariin. Tasan 150 vuotta aiemmin nähtiin Helsingin Kaivohuoneella ensimmäiset suomalaiset kansantanssiesitykset Taiteilijaseuran vuosijuhlassa. Länsisuomalaisia, itäsuomalaisia ja pohjalaisia esittäneet tanssiryhmät toivat väläyksen kansanomaisesta tanssikulttuurista tai ainakin tietynlaisen tulkinnan siitä sivistyneistön ihailtavaksi. Sata vuotta myöhemmin tämän yhden illan esitykset olivat laajentuneet tuhansien ihmisten kansanliikkeeksi, ja edelleen 2000-luvulla polskat, menuetit, polkat ja katrillit jaksavat houkuttaa suomalaisia nostamaan jalkaa ja kajauttamaan ilmoille polskalaulun tai jenkkarallin. Minkä ihmeen takia? Monimuotoinen kansantanssi Tämän kysymyksen ääreen päädyin joitakin vuosia sitten, kun luennoin kansantanssista pohjoismaisille tanssintutkimuksen opiskelijoille. Kävin heidän kanssaan monta mielenkiintoista keskustelua siitä, miksi kansantanssi on olemassa erityisesti nykyaikana. Noista keskusteluista sain kimmokkeen pohtia hieman tarkemmin kansantanssin suhdetta taustaansa, perinteeseen ja historiaan. Tämä suhde on kuitenkin yksi kansantanssitoiminnan tukipilareista. Pohdintojen kautta kansantanssi avautui huomattavasti monimuotoisempana ja entistä kiehtovampana ilmiönä, jolla itsessäänkin on toiminnallinen historia ja perinteensä. Jo vuosien ajan kansantanssi on ollut Suomessa tapana jakaa perinteiseen ja uudistavaan sektoriin, ja jälkimmäisen sisällä on lisäksi alettu puhua myös nykykansantanssista erityisesti ammattilaisten tuottamien tanssiteosten yhteydessä. Tämä jako ei kuitenkaan millään muotoa ole sisäsyntyinen, vaan se on osa viimeisten vuosien synnyttämää diskurssia, johon ovat vaikuttaneet niin kansanmusiikin nopea kehitys kuin kansantanssin ammattilaisten tulo kentälle. Historiallisesta perspektiivistä tarkasteltuna kansantanssi on kuitenkin paljon muutakin, ja suhde menneisyyteen on ollut alusta alkaen yksi keskeisimmistä toimintaa määrittävistä tekijöistä. Kansallinen tanssi haussa Kuitenkaan aivan kansantanssitoiminnan alkuaikoja tarkasteltaessa historia ei vielä ole kovinkaan paljon esillä, vaan TANSSI JATKUU Petri Hoppu Tarkkaa hetkeä, milloin tanssi on syntynyt, on mahdoton sanoa. Joka tapauksessa ajankohta sijoittuu esihistorian hämäriin. Aikaan, jolloin ihmisestä tuli ihminen. Sen sijaan voidaan sanoa tarkkaan, milloin Suomen maaperällä otettiin esittävän kansantanssin ensimmäiset askeleet. 150 vuotta sitten Helsingin Kaivohuoneella sai sivistyneistö todistaa, millaisia kuvioita kansa oli kehitellyt eri puolilla autonomista Suomea. Kaanoniksi nimitetään eri kulttuurien alueella aidoimmiksi ja parhaimmiksi nimettyjen teosten kokoelmaa. Koiviston polskaa Kaivohuoneen Suomen ensimmäisen kansantanssiesityksen rekonstruktiossa Helsingin Kaivohuoneella. R iit ta Ko rh on en
• 11 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 pikemminkin sivuroolissa perinteiden ja kansallisuusaatteen takana. Vuoden 1866 esityksissä ei haettu suomalaisten suurta menneisyyttä vaan kansallista tanssia, suomalaista perinnettä. Tuon ajan sanomalehtikirjoittelussa toistuu usein nimenomaan kaipuu kansalliseen kulttuuriin, joka koettiin virkistävänä vaihtoehtona yksipuoliseksi koetulle urbaanille seuraelämälle. Kyseessä oli siis missio, joka koski sivistyneistöä mutta ei koko kansaa. Itse asiassa sivistyneistön vastakohdaksi määritelty ”kansa” avautui usein yhtä aikaa eksoottisena ”Toisena” ja autenttisena ”Itsenä”, ja kansallisten tanssien esittäminen herättikin suurta kiinnostusta juuri tästä syystä: se oli yhtä aikaa jotain vierasta, mutta kuitenkin samaan suomalaiseen kansallisuuteen kuuluvaa. Tätä taustaa vasten ei ollut mitenkään outoa se, että sopivien itäsuomalaisten tanssien puuttuessa sellaiseksi tehtiin uusi koreografia, Koiviston polska. Koska tansseja ei haettu ”menneisyydestä” vaan enemmän tai vähemmän imaginaarisesta ”kansasta”, ei historian totuusarvolla tai autenttisuudella ollut juuri merkitystä. Tilanne muuttui kuitenkin kansantanssin tullessa laajempien kansanryhmien harrastukseksi 1900-luvun alussa. Tuolloin ajatus aidosta kansantanssista tuli yhä enemmän esiin, vaikkakin se tosiasiassa oli silloinkin varsin ristiriitainen käsite. Ongelmana – tosin usein piilotettuna sellaisena – oli se tosiasia, että kansantanssijoiden ohjelmiston perustana olivat merkittävältä osin 1800-luvun kansallistanssit, jotka olivat joko mielikuvitukseen perustuvia koreografioita tai sitten kansanomaisten tanssien pohjalta tehtyjä sommitelmia. Vaikka ne sinänsä muodostivat varsin pienen osan koko ohjelmistosta, ne olivat näyttävyytensä vuoksi hyvin suosittuja, ja niiden merkitys yleisen kansantanssikäsityksen muotoutumisessa oli näin ollen suuri. Lisäksi ne toimivat myös esimerkkeinä uusille sommitelmille, joita tehtiin jonkin verran 1900-luvun alussa. Monet näistä julkaistiin kansantanssikirjallisuudessa, minkä seurauksena ne tulivat mukaan suomalaisen kansantanssin kaanoniin. Tämän kaanonin pohjalta syntyi myös käsite ”perinteinen kansantanssi”. Tanhuvakka muutti kansantanssin kaanonia Kansantanssin kaanon pysyi vuosikymmenten ajan hyvin samankaltaisena, mutta sen rinnalle syntyi myös muunlaista toimintaa. Kuitenkin kaanonin ulkopuolella oleviin uusin koreografioihin, joita esimerkiksi lahtelainen Helvi Jukarainen alkoi tehdä 1930-luvulta lähtien, suhtauduttiin usein kielteisesti. Vasta 1970-luvulla kaanon alkoi muuttua vähitellen, kun ensimmäistä kertaa 1900-luvun alun jälkeen alettiin laajemmin hakea uusia arkistomuistiinpanoja julkaistaviksi ja samalla vanhat julkaisut tulivat kriittisen tarkastelun alle. Tanhuvakan (1977) myötä suomalaisen kansantanssin kaanon muuttui erityisesti suhteessaan menneisyyteen. Siihen ei enää otettu mukaan 1800-luvun kansallistanssikoreografioita (Koiviston polska ja Niittotanhu), ja useat sommitellut tanssit palautettiin arkistomuistiinpanojen mukaiseen asuun. Kovin radikaalia muutosta Tanhuvakka ei sinänsä merkinnyt, mutta nyt alkuperäisyyden ajatus konkretisoitiin ensimmäistä kertaa, kun se aiemmin oli jäänyt pääosin puheen tasolle. Jotain muutakin alkoi kuitenkin tapahtua. Vaikka Tanhuvakan perusnäkemys historiasta oli vielä linjassa 1900-luvun valtavirran kanssa, sen julkaiseminen toimi ponnahduslautana uudenlaisille näkökulmille, jotka vähitellen muuttivat kansantanssia yhä voimakkaammin. Kaanoniksi nimitetään eri kulttuurien alueella aidoimmiksi ja parhaimmiksi nimettyjen teosten kokoelmaa. Kansantanssiväki ympäri Suomea järjesti flashmob-esityksiä helmikuun 5. päivä kansantanssin riemuvuoden kunniaksi. Kuvat Helsingistä ja Tampereelta. M ar ik a R ai ta ne n
• 12 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Kansantanssijulkaisu alettiin vähitellen ymmärtää vain yhdeksi tulkinnaksi, jonka rinnalle saattoi nousta muitakin. Jo 1970ja 80-lukujen vaihteessa katrillia ja polskaa alettiin opettaa tanssimisen, ei tarkkaan määritellyn koreografian kautta. Tällöin syntyi esimerkiksi huutokatrilli, josta tuli nopeasti yksi uudenlaisen kansantanssinäkemyksen symboleista. Myös kalevalainen laulutanssi, balladitanssi nousi kansantanssijoiden tietoisuuteen, kun sitä aiemmin ei oikeastaan tunnettu ilmiönä ollenkaan. Nämä kaikki poikkesivat voimakkaasti siitä, millaisena kansantanssi oli opittu tuntemaan vuosikymmenten ajan. Kansantanssi on kasvanut aikuiseksi On mielenkiintoista, että virallisessa kansantanssikeskustelussa rajalinjat vedettiin näihin aikoihin nimenomaan alussa mainittujen perinteisen ja uudistavan kansantanssin välille, mutta tosiasiassa perinteen uudenlainen tulkinta improvisoinnin ja tanssimisen kautta kulki voimakkaana koko kentän läpi. Jako erilaisiin suuntauksiin näkyi selkeimmin esityksissä, mutta harrastustoiminnassa itsessään erot olivat vähäisiä. Yhä enemmän haluttiin löytää uusia tanssimuotoja ja variaatioita erityisesti kansanomaisista paritansseista, joiden suosio kasvoi yhtä aikaa lavatanssien uuden tulemisen myötä 1980ja 90-luvuilla. Samoihin aikoihin nostettiin esiin myös tansseja, joita aiemmin ei ollut julkaistu eikä esitetty: erityisesti eroottiset kansantanssit mullistivat käsitystä menneisyyden tanssikansasta. Sadan vuoden takainen kansanvalistuksellinen ideaali ei enää estänyt historian radikaalia uudelleen tulkintaa. Kansantanssi oli kasvanut aikuiseksi kieli poskella ja iloinen pilke silmäkulmassa. Kaivohuone Runebergin päivän iltana 2016. Suomen ensimmäisten kansantanssiesitysten rekonstruktiot esitetään täsmälleen samassa paikassa kuin vuonna 1866. Koiviston polskan kurkistusrivit levittäytyvät lavalle samalla hersyvällä innolla, josta sanomalehdet kirjoittivat noiden ensimmäisten esitysten jälkeen. Ympyrä sulkeutuu ja aloittaa uuden kierroksen, kun samana viikonloppuna nähdään niin pieteetillä rakennettuja menneisyyden kuvia kuin tämän ajan esitysmuotoihin sulautettuja performansseja sulassa sovussa rinta rinnan. Kansantanssi elää tanssijoissaan, olivat he juuri kävelemään oppineita taaperoita tai elämänkokemusta pursuavia isoisovanhempia. Tanssin ilo ei tunne minkäänlaisia rajoja. Folklandia-risteily avasi Kansantanssin riemuvuoden 2016 Virolainen Curly Strings vei yleisön sydämet niin Folkandian Etkoilla Musiikkitalon ravintolassa kuin laivallakin. Iloista jamimeininkiä oli laivalla monessa paikassa. Sea Pubin lavalla menossa Perinnearkun juhlapelimannien soitto. Etualalla Leija Lautamaja. Pe tr i K iv in en Pe tr i K iv in en Pe tr i K iv in en Pe tr i K iv in en 20 vuotta täyttävä Kiharakolmio villitsi laivalla entiseen tapaan. Mahtuakseen heidän keikalleen piti olla paikalla hyvissä ajoin. Jos Yökatrilli villitsee ihmiset, niin tekee myös näköjään Folkjam! Petri Kauppinen veti Starlight Palacessa isoa joukkoa. Vuoden kansantanssiryhmä Polokkarit hurmasi yleisönsä niin Folkandia Gaalassa kuin omassa esityksessäänkin. Kansantanssin riemuvuosi alkoi hyvissä merkeissä.
• 13 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ Laonikos PsimikakisChalkokondylis NIMI: Laonikos Psimikakis-Chalkokondylis SYNTYMÄPAIKKA: Ateena AMMATTI: muusikko/eräopas KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: umami-music (duo Chris Bartholomew’n kanssa), Glomas Ensemble (Laonikos ja Nathan Riki Thomson, Petra Poutanen-Hurme, Amos Asare sekä Antonio Alemanno) ELÄMÄN MOTTO: Hakuna Matata Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Hanna Worne S uomessa talvehtiva väestö löytää valituksen aiheen säästä kuin säästä, mutta Laonikos saapuu haastatteluun tavalliseen tapaansa reippaana ja hyvillä mielin. Hän nauttii pohjoisen luonnosta kaikkineen, jopa pimeydestä. Helmikuussa ensikertaa järjestettävän artArctica-tapahtuman valmistelut ovat kiireimmillään. Yhdessä Katarina Sjöblomin ja Alicia Burnsin kanssa suunniteltu monitaiteellinen kokonaisuus tuo arktisen alueen taiteilijoita Helsinkiin mm. Kanadasta ja Grönlannista. Seuraavaa artArctica-tapahtumaa suunnitellaan Kanadan Yukoniin ja konseptin tiimoilla syntyy taiteilijavierailuja muita yhteistyösuunnitelmia virtanaan. Musiikkia kuunneltiin Laonikoksen kodissa aina; isä oli itseoppinut pianisti ja kitaristi. Musikaalisen isän toiveet muusikon urasta tukahdutettiin ja siksi isä halusi toimia Laonikoksen suhteen päinvastoin. Kuusivuotiaana aloitetut pianotunnit eivät vielä johtaneet pysyvään harrastamiseen mutta vuosia myöhemmin isän soittoa salaa kuunnellessaan Laonikos innostui musiikista uudelleen. Laonikos koki kreikkalaiset musiikkioppilaitokset konservatiivisiksi eivätkä ne vaikuttaneet olevan kansainvälisesti kovin korkeatasoisia. Hän haki ja pääsi opiskelijaksi Lontoon Guildhall School of Music & Drama -konservatorioon. Sävellysopintojen kolmantena vuotena 2009 tuli ajankohtaiseksi kansainvälinen vaihto Erasmus-ohjelmassa. Opinahjoksi valikoitui ennestään tuntematon Sibelius-Akatemia. Suomen kesä oli Laonikokselle suuri positiivinen yllätys. Sitä seurannut pitkä ja ankea Helsingin syksy puolestaan sai hänet jo odottamaan Lontooseen paluuta joulukuussa. Juuri ennen lähtöään Laonikos päätti tehdä pikaisen matkan Lappiin. Rovaniemen läheisyydessä sijainneeseen majapaikkaan sattui pieni ryhmä eri puolilta maailmaa olevia matkalaisia ja yön tunteina Laonikos päätti lähteä ryhmän kanssa parin päivän vaellukselle Oulangalle. Luonnossa vietetyt päivät, teehetket, täysi hiljaisuus ja liikkumattomuus tekivät Laonikokseen valtavan vaikutuksen. Hän palasi Lontooseen viemään opintonsa loppuun ja haki sekä hyväksyttiin jatko-opintoihin Leadership Pathway of the Guildhall Artist Masters -ohjelmaan. Samanaikaisesti hän kuitenkin haki myös eräopaskoulutukseen Suomessa, tuli hyväksytyksi ja päätti palata Suomeen ottaakseen välivuoden musiikkiopinnoista. Luonnossa liikkumisesta tuli intohimo sekä työ ja musiikki jäi taka-alalle. Vuoteen 2013 tultaessa Laonikos kaipasi säveltämisen ja musiikkiprojektien pariin. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Glomas-ohjelma tuntui mielenkiintoiselta ja luontevalta opinto-ohjelmalta, hän haki – ja pääsi. Valmistuminen häämöttää tänä keväänä. Laonikos on hyvin vaikuttunut niin kansanmusiikin aineryhmän olemassaolosta kuin eritoten sen avoimesta suhtautumisesta musiikin tekemiseen ja sen sallivasta ilmapiiristä. Opintojen aikana on syntynyt musiikillisia sielunkumppanuuksia. Mainituiksi tulevat erityisesti Amanda Kauranne ja Petra Poutanen-Hurme Suomesta sekä Martin Åkesson Ruotsista. Yhteys Lontooseen on myös elävä edelleen. Lokakuussa Musiikkitalossa nähty ja koettu 5-tuntinen umami-music -esitys Chris Bartholomew ’n kanssa jatkoi muusikkojen pitkään jatkunutta yhteistyötä. Tämän projektin tiimoilla on luvassa levynjulkaisu ja esitys Lontoossa. Äänenkäyttö on alue johon Laonikos on viime aikoina keskittynyt yhä enemmän Outi Pulkkisen ohjauksessa. Erityisesti viehättää joiku. – Rakastan joikua esteettisesti sekä siksi mitä se edustaa; improvisaatiota, sen humaaniutta. Joiku on joka kerta ainutkertainen, esittäjänsä sillä hetkellä luoma. Syntyy kehon ja luonnon yhteys, ääni, Laonikos kuvailee. Hyvin luontevalta kuulostaa myös se, että japanilainen shakuhachi-huilu on ”se seuraava isoa asia”. Laonikos toivoo voivansa keskittyä lähivuosien aikana yhä enemmän soittimen opiskeluun ja kaikkeen mikä siihen liittyy; estetiikka, meditatiivisuus, luontoyhteys. Tasapainoa elämään Laonikos hakee toimimalla vähintään kolme kuukautta vuodesta eräoppaana. Musiikin osalla suunnitelmissa on useampiakin projekteja sekä paluu viime aikoina vähemmälle jääneeseen sävellystyöhön. Perusteilla olevasta uudesta yhtyeestä kuullemme lisää tuota pikaa. Oleellinen löytyy juuri tästä hetkestä Laonikos Psimikakis-Chalkokondyliksen musiikissa – herkässä vähäeleisyydessä ja improvisatorisessa ilmaisussa – on helppo tunnistaa läheinen luontosuhde. Laonikos huokuu intohimoa pohjoiseen. Tuntuu kuin hän olisi täällä kotonaan enemmän kuin moni suomalainen. Ateenalainen tunnistaa suomalaisissa luontevan suhteen Suomen kansanperinteeseen ja arvostaa suuresti sitä että kansanmusiikilla on sija korkeakoulussa.
• 14 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 R epäisevä polkka vyöryy lavalta yleisön päälle ja pistää vastahakoisemmankin jalan naputtamaan lattiaa. Hotakainen tykittää jousellaan. Hämmentynyt professori kohottautuu kuuntelemaan viulupelimannia, jonka soittoa ei ole vielä taltioitu arkistoon. Tulikaria naurattaa. Yleisö villiintyy ja nousee seisomaan. Esityksen jälkeen soittajia pyydetään odottamaan, jotta paikalta ennen heidän vuoroaan lähteneet tv-kamerat saadaan takaisin. Ohjelmanumero toistetaan ja kuvataan. Toimittajia ja yleisöä parveilee pukuhuoneeseen tapaamaan esiintyjiä, jotka eivät meinaa ymmärtää mitä on tapahtunut. Paavo Helistön mukaan Otto Hotakainen nousi kolmessa minuutissa koko kansan tietoisuuteen; sen verran kesti soittaa Lokakuun polkka. Polkka-Otto oli syntynyt. Otto Hotakainen (1908–90) syntyi Halsuan Ylikylässä Hotakaisella. Sieltä perhe muutti saman kylän Aholle, jossa Otto hoiti maatilaa koko elämänsä ajan. Suku oli musikaalinen: isä Aleksi soitteli joskus yksija kaksirivisillä haitareilla, äiti virsikanteleella, eno Oskari Pollari Perhosta oli aikoinaan ollut tunnettu haitarinsoittaja, ja serkutkin soittelivat viulua. Oton veljistä Oskari ja Yrjö soittivat myös viulua nuorempana, Yrjö erityisen ”nätisti”. Otto aloitti soittamisen 9–10-vuotiaana suorakaulaisella viululla, jonka veli oli saanut hevoskaupan kylkiäisenä. ”Sen minä muistan, että äkkiä minä kyllä opin”, hän muisteli. ”Sanothan ko yhen kappalhen oppii, ne rupiaa vain vaistomaisesti tulehan toisekki. Minä en kauaa taplannu yksin ovikamarisa, ko Kukkuuta soitin. Minua monesti huvittaa, että puhuthan että opettaa soittahan, kyllä se oppii kenellä on lahajat. Se on eri asia jos ruvethan nuottia opettahan.” Oton ensimmäinen mieleenpainuva musiikkikokemus oli Ylikylän Karvosella, Kustin Nestolla pidetyt häät. KaustisKaustisen ensimmäiset Kansanmusiikkijuhlat 1968. Pelimannit kohtaavat -konsertti on jatkunut jo kolmatta tuntia. Koulun salissa on kuuma, istuminen kovilla penkeillä saa yleisön puutumaan. Eturivissä opettaja ja musiikkimies Eino Tulikari tönäisee vieressä istuvaa professori Ala-Könniä. Halsuan miehet Otto Hotakainen ja harmoonisäestäjä Veikko Venetjoki aloittavat. Maria-Elisa Marjusaari Polkka-Otto ei jarrutellut Le o To rp pa /K an sa nm us iik kiins titu ut in ar kis to
• 15 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 laiset pelimannit tekivät Ottoon suuren vaikutuksen. Ylikylän valtapelimanni oli ollut Pönkä-Matti eli Matti Peltoniemi (1823–1903). Hän oli siirtänyt oppinsa Frans Oskar Hotakaiselle (1882–1965) ja tämän pojalle Einolle (1903–86), jotka esiintyivät säännöllisesti 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Ylikylän nuorisoseuran iltamissa ja olivat miltei kaustislaisten veroisia. Myöhemmin soitosta vastasivat Eino Tulikari (1905–77) ja Vesteri Tuominiemi (1900–57). Nuorisoseurantalo oli kylän keskus, ja erityisesti 1930-luvulla elettiin kesäjuhlien ja näytelmien kulta-aikaa. Otto aloitti iltamasoitot alle rippikouluikäisenä, ja esiintymisiä riitti melkein jokaisissa iltamissa ja kylän juhlissa. Joskus nuorisoseura vieraili naapurikunnissa. Tanssin aikana soitettiin enimmäkseen valsseja, myös polkkia, masurkoita, jenkkoja. Maakunnan suuremmissa tilaisuuksissa kaustislaiset pelimannit pyysivät monesti Ottoa soittamaan omien taukojensa aikana. Alueen pelimanniohjelmisto oli tullut tutuksi. Otto soitti yksinkin mutta mieluiten säestyksen kanssa. Vakiosäestäjänä nuorisoseuran harmoonilla tai pianolla oli Tulikarin lahjakas sisarenpoika Veikko Venetjoki . Hän oli nuotinlukutaitoinen ja alkoi 1930-luvulla tilata Dallapé-vihkoja, jotka sitten muodostivat myöhemmän tanssiohjelmiston rungon. Joskus hän säesti Hotakaista myös kanteleella. Kun nuorisoseura hävitti harmooninsa, Oton säestäjäksi vakiintui Sulo Laasasenaho (1908–84) ensin kolmirivisellä haitarilla ja myöhemmin viisirivisellä. Hiljaiset vuodet ja paluu Otto Hotakainen avioitui Vellamo Takasen kanssa 1938. Iltamat ja soittaminen jäivät 25 vuodeksi – maatila ja perhe veivät ajan. Joskus Tuominiemen Otto sai houkuteltua Hotakaisen soittamaan kanssaan, mutta vain pyynnöstä ja kotona. Poika Risto rupesi soittamaan viulua 7–8-vuotiaana, ja joskus Ottokin innostui soittelemaan hänen kanssaan. 1960-luvun alussa kansanmusiikkielämä alkoi virkistyä uudelleen. Eino Tulikari alkoi puuhata ensimmäisille Halsuan päiville musiikkiohjelmaa ja organisoi pitäjän soittotaitoiset yhteisiin harjoituksiin. Hotakainen muisteli, että samoihin aikoihin pankinjohtaja Olli Kalliokoski innostui tallentamaan vanhoja halsualaisia kappaleita kelanauhoille ”ihan kiusaksi asti”. 1960-luvulla järjestettiin Ylikylän entisellä nuorisoseurantalolla Vanhojen tanssit, ja Ottoa tarvittiin tansseja soittamaan. Vanha hääja kansanmusiikkiohjelmisto oli harjoiteltu haltuun muistin onkaloista. Otto aloitti myös omien kappaleiden säveltämisen, Risto Hotakaisen mukaan monestakin syystä. Eino Tulikari tuli Halsualle kesämökilleen säännöllisesti lomanviettoon, kokosi pitäjän pelimannit soittelemaan ja esitti heille samalla myös omia sävellyksiään. Vähitellen tuli myös tietoon, että tavalliset kansanpelimannitkin osasivat säveltää; Konsta Jylhän musiikista oli jo julkaistu EP-levy. Samoihin aikoihin raskas työ maatilalla helpottui, kun poika pystyi auttamaan enemmän tilanhoidossa. Lapset olivat aikuistuneet. Soittamiseen jäi aikaa, ja oli lopultakin mahdollista tyydyttää oman musiikin tekemisen kaipuu. Kansanmusiikkijuhlien läpilyöntiä seurasi nopeasti esiintymisiä Etelä-Suomessa ja Helsingissä, televisiointeja, radiointeja ja kiertueita. Vuoden 1970 Kansanmusiikkijuhlilla nimettiin ensimmäiset mestaripelimannit, Otto Hotakainen heistä yhtenä. Kotikunnassa esiintymistilaisuuksia oli vähän. Omalla kylällä oli kuitenkin kaksi hyvää kansanmusiikkiyhtyettä, Tertut ja Ylikylän tytöt, joiden ohjelmistoon kuului myös Hotakaisen kappaleita. Oton pitkäaikainen soittokaveri ja luottotämmääjä Veikko Venetjoki hukkui 1970 Venetjärven tekojärvellä. Harmoonisäestäjinä jatkoivat Matti Ojala ja Tertuissa soittanut Anita Tuominiemi . Myös Viljo Karvonen säesti usein kanteleellaan, mutta esiintyi Hotakainen yksinkin. Karvonen ja Hotakainen kävivät ulkomaankiertueillakin mm. Ruotsissa, Tanskassa ja Hollannissa. Tihiäkäyntisen polkkaa Otto on itse kuvaillut säveltämistään: ”Kyllä minä uskon, että musiikkimiehet, jotka on täysiä nuottimiehiä voi tehäkkin sävellyksiä. Kyllä minun täytyy se sisältä… se vain rupiaa soimahan pääsä.” Varsinaisia esikuvia säveltämiselle ei ollut, mutta Otto ihaili ja arvosti Konsta Jylhää viulunsoittajana ja Georg Malmstenia laulajana. Vuonna 1966 syntyi ensimmäinen sävellys, Lokakuun polkka. ”Ensimmäinen tahti tuli makuukamarissa. Se oli täysin yllätys. Sitten minä juoksin kyllä vintille, menin sinne vinttikamariin yksinäisyyteen ja tuli sitten jatko. Minä soitin paljon sitä sitten.” Risto pisti polkan ylös ja nuotinsi kappaleiden alkuja. Kappaleita alkoi syntyä nopeaa tahtia; melkein joka navettareissulla piti kiireesti juosta tupaan soittamaan. Otto ”pani mielhen sormitusta, kun magnetofonia ei ollut”. Oton muistin mukaan toisena polkkana tuli Koukkulammin polkka, ja ihan alkuvaiheissa myös ensimmäinen valssi. Kappaleiden nimeäminen tuotti joskus ongelmia. Puurosen polkka viittaa naapurikunnan puolella olevaan kylään, Harsus-Jussin polkka omistettiin tutulle viulua soittavalle osuuskaupan hoitajalle. Miksi juuri polkkia? ”Se oli kasso miten sattu kävelehän, se riippu siitä aivan, jos käveli tihiään, ko minä oon pieni mies, tihiäkäyntinen, niin sillon tuli polkka, jos on jotenki harthammalla päällä niin sitte valssi.” Risto Hotakainen löytää muitakin syitä. 1960-luvulla radiosta tuli usein ”Haitarituokioita”, joissa Veikko Ahvenainen ja muut ajan kovat nimet soittivat polkkia ryöppyämällä; ehkäpä niillä oli alitajuinen vaikutus sävellystyöhön. Taustalla saattoi olla myös pitkä ura tanssipelimannina aikana, jolloin masurkat ja polkat ja jenkat olivat yleisön suosiossa ja viulunsoittajan piti huolehtia myös rytmistä, ilman äänentoistoa. Kun Konsta Jylhä oli jo tunnettu herkkien valssien säveltäjänä, jäi Otto Hotakaiselle repäisevät polkat. Hän oli synnynnäinen polkansoittaja, jolle repäisevä rytmi ja svengi olivat usein tärkeämpiä kuin äänen laatu. Kaikkiaan Hotakaisen arvellaan säveltäneen noin 80 kappaletta. Säveltämistä hän jatkoi kuolemaansa saakka. Jos käveli tihiään, niin sillon tuli polkka, jos on jotenki hartahammallla päällä niin tuli valssi. Otto Hotakaista voi kuunnella useilla julkaisuilla: Otto Hotakainen, (Odeon 5E062-35044, 1974) Mestaripelimanni Otto Hotakainen, (OMLP 17, 1988) Polkka-Otto (KICD 57 ja SKS SKSCD2, 1998) Lisäksi kokoelmalevyillä: Halsuan valssi Halsualaista perinnemusiikkia (HKLP, 1988) Mestaripelimannit (RCA INTS 1324/25, 1971) Kansanmusiikki-instituutti on julkaissut Otto Hotakaisen nuottikirja, 1980. Otto Hotakaisen soittoa löytyy myös youtube-videoina.
• 16 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Polven päältä ja pikkurillillä Oton erikoinen ja vanhakantainenkin soittoasento, viulu sylissä ja oikea jalka ristissä vasemman päällä, johtui mukavuussyistä; asento ei rasittanut kättä. Otto oli harvinainen kansanpelimanni soittaessaan viulua joko yksin tai vain harmoonin tai kanteleen säestyksellä. Hän soitti yhtyeissä vain harvoin. Viulunkäsittelyn tyylipiirteet ja välillä railakaskin jousenkäyttö tulivat hyvin esille säestäjänkin kanssa tehdyissä soitoissa. Vaihteleva synkooppijousi ja monimutkaisia kaaritusyhdistelmiä viljelevä soittotapa olisivatkin olleet vaativia yhteissoittajille. Valsseja Otto soitti raskaalla kädellä, polkat ja muut nopeat kappaleet aivan jousen tyviosalla ja lyhyellä jousella, läheltä tallaa. Polkkia on luonnehdittu vauhdikkaiksi ja eteenpäin kaatuviksi. Tahdit olivat samanmittaisia ja säkeiden päät lyhyitä. Hotakainen käytti soittaessaan tuskin lainkaan vasemman käden nimetöntä, vaan sen sijaan pikkusormea. Hänellä oli tavattoman notkeat sormet vielä vanhana miehenä, ja hän tapasikin sanoa, että hänen sormensa lepäävät polkan soitossa – eivät niinkään valsseissa. Risto Hotakainen kertookin miettineensä, että polkissa hänen isänsä soitti viulua haitarimaisesti. Kuvissa ja videoilla Otto Hotakainen näyttää esiintyessään hyvin keskittyneeltä, joskus kivikasvoiseltakin. Tutut ja soittokaverit kuitenkin tunsivat Oton toisen puolen, vilkkaan ja eloisan seuramiehen, joka oli sekä musiikillisesti että verbaalisesti lahjakas mutta erittäin herkkä. Monet kappaleet Hotakainen soitti kotioloissa paljon leppoisemmin. Virtuoosimainen soittaja esitti polkat kuitenkin samalla nuoruuden tempolla vielä viimeisinäkin elinvuosinaan. K austisen kansanmusiikkijuhlilla järjestetään 11.-12.7.2016 valtakunnallinen Konsta Jylhä -kilpailu, nyt seitsemännen kerran. Tänä vuonna kilpailu on tarkoitettu pienyhtyeille ja kilpailun aiheena on Konsta Jylhän sävellykset. Ensimmäistä kertaa kilpailun historiassa kilpailua ei ole jaettu perinteiseen ja vapaaseen, vaan sarja on kaikille sama. Ikärajoituksia yhtyeen jäsenille ei myöskään ole. Kilpailussa esitettävän musiikin tulee olla Konsta Jylhän sävellyksiä. Jylhän musiikkia voi tulkita perinteisemmin tai vapaammin ja osa musiikista voi olla Jylhän sävellysten pohjalta luotua omaa musiikkia. Yhtyeessä tulee olla vähintään kaksi ja enintään neljä jäsentä ja kaikki esitykset ovat akustisia. Esikarsinta suoritetaan näytetallenteen perusteella. Kilpailuun osallistutaan täyttämällä Kansamusiikki-instituutin internet-sivuilta löytyvä lomake viimeistään huhtikuun 15. päivä. Kilpailussa jaetaan palkintoina 10 000 euroa. Kilpailun järjestää Pelimannitalo yhteistyössä Kansanmusiikki-instituutin kanssa ja sen säännöt löytyvät osoitteesta www.kansanmusiikki-instituutti.fi Konsta Jylhä –kilpailussa soitetaan Konsta Jylhää K austisen kansanmusiikkijuhlilla 2016 pistetään jalalla koriasti muun muassa puhallinmusiikin tahtiin. Kesää teemoittavat kansantanssin riemuvuosi ja kansanomainen puhallinmusiikki. Maakuntateemana on Kainuu. Kaustisen vuoden 2016 yhtye on juuri 40-vuotisjuhlavuottaan viettänyt maailmanmusiikkiyhtye Piirpauke . Sakari Kukon luotsaama yhtye kuului maailmanmusiikin uranuurtajiin yhdistellen kansanmusiikkivaikutteita ennakkoluulottomasti eri musiikinlajeihin jo ennen kuin käsitettä oli keksittykään. Yhtyeen nimi on peräisin karjalaisesta, hälyä ja meteliä tarkoittavasta sanasta. Piirpauken lisäksi Kaustisella vierailevat tulevana kesänä muun muassa dynaaminen kanadalaisduo Troy McGillivray & Tim Edey , tanskalaisen kansanmusiikin superyhtye Basco , arkaaisiin puhallinsoittimiin keskittyneet Wind on Wind Suomesta sekä Zephyr Ruotsista ja suomalais-brittiläinen trio Karen Tweed , Tom McEvolgue & Timo Alakotila . Kotimaista kärkeä juhlilla edustavat muun muassa Haaga Folk Machine ja Jarkko Martikainen , Puhti , Päre ja Purppuripelimannit . Pave Maijasta kuullaan torstain Kaustisen päivän Kaustinen Special -konsertin solistina ja Anssi Kela saapuu viihdyttämään juhlayleisöä lauantain iltapäivään. Lasten ohjelmassa ovat mukana muun muassa Tanssiteatteri Minimi sekä Eija Ahvo ja Soili Perkiö Muumiperheen lauluretki -konsertillaan. Kesän 2016 showcase-sarjaan on valittu kaksi yhtyettä ja yksi sooloesiintyjä. Ruotsalainen Lekarerätten ja suomalainen Hermanni Turkki edustavat omilla tavoillaan taidokasta, persoonallista ja ennakkoluulotonta musiikin tekemistä. Laulaja-lauluntekijä Onni Rajaniemi tuli festivaaliyleisölle tutuksi jo vuoden 2015 Konsta Jylhä -kilpailun perinnesarjan voittajana. Soriasti, koriasti Kaustisella! Le o To rp pa /K an sa nm us iik kiins titu ut in ar kis to
• 17 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 PERJANTAI 11.3. Klo 19-21 • Avajaiskonsertti Perhonjoen varrelta: Wiljamin valssit, PikkuOttoset I, Tallari 30v. Keski-Pohjanmaan konservatorion sali. Liput: 10€ Klo 21-01 • Poloneesiklubi mm. Kiharakolmio 20 v, Tuomas Rounakari Corner’s Pub. Liput: 5€ LAUANTAI 12.3. Klo 10-11 • Lastenkonsertti: Henxelit Snellmankoti. Liput: 5€, perhelippu 15€ (2 aik.+ 2 lasta) Klo 10-14 • Kansanmusiikkia kaupungilla Oppistanista Neristaniin Klo 15-17 • Valtakunnallinen Pelimanniparaati Kaupungintalon Kokkolasali. Liput: 10/5€ Klo 19-21 • Pelimannien parhaita: Vilda Rosor, Ostrobothnian Folk Orchestra solistinaan Jorma Kalevi Louhivuori Kaupungintalon Kokkolasali. Liput: 20/10€ Klo 21-24 • Iltakonsertin tanssijatkot, mm. Orivesi All Stars, T for Three Kaupungintalon aula. Vapaa pääsy Klo 21.30-01 • Poloneesiklubi mm. ENKEL, Rosa Latva Uni Corner’s Pub. Liput: 5€ SUNNUNTAI 13.3. Klo 10 • Kansanlaulukirkko Kokkolan kirkko. Klo 12-13 • Lasten Poloneesi mm. Näppärit Keski-Pohjanmaan konservatorion sali. Liput: 5€, perhelippu 15€ (2 aik.+ 2 lasta) Klo 13-14 • Aulat soi! Kaupungintalon aula. Vapaa pääsy Klo 14-16 • 45. Samuelin Poloneesin pääjuhla Kaupungintalon Kokkolasali. Liput: 15/10€, S-Etukortilla 13/8€ Liput: Järjestää: Koko ohjelma: www.kansanmusiikkiliitto.fi/samuelinpoloneesi
• 18 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 E erilaisten kielisoitinten taitajana muun muassa Friggistä ja Hyperboreasta tunnettu nykykansanmusiikko ja pedagogi Petri Prauda on toteuttanut pitkään kyteneen haaveensa: Oma yhtye suomalaiselle säkkipillille. Tammikuussa 2016 Folklandiaristeilyllä julkaistu Päreen debyytti Hausjärvi beat on Praudalle silti ennen kaikkea yhtyelevy. Säkkipilli soikin Päreen musiikissa sulavasti Tapani Variksen munniharpun ja puhallinsoitinten, Piia Kleemolan oktaaviviulun sekä Jarmo Romppasen kielisoitinja Oskari Lehtosen lyömäsoitinkompin kanssa. – Ensin aloitimme Jarmon ja Oskarin kanssa treenailemaan triona. Mutta kaipasin musiikkiin muutakin kuin säkkipilliä, joten pyysin mukaan Piiaa ja Tapania. Tavoitteena oli bändin soundi, ei vain ”Petri Prauda plays bagpipes”. Halusin bändin, jolla on dynamiikkaa ja sointivärejä. Muutakin kuin säkkipillin tuuttaus liidissä. Kesti aikansa, että ehdittiin saada läjään koko proggis, mutta nyt on levy ulkona. Päreen Hausjärvi beat -debyytillä kuultavien kappaleiden juuret ovat perinteisissä sävelmissä laajalla skaalalla aina pelimannimusiikista vanhempaan perinteeseen. Levykokonaisuutta sitoo kuitenkin Päreen yhtyesoundin intensiivinen, liki hypnoottinen poljento. – On Tapanin puhaltimia, oktaaviviulua, kanteletta, perkussioita ja biisit ovat pitkiä, niissä ei ole kiire mihinkään. Muuten levyllä ei ole sinänsä mitään ihmeellisen uutta – tradibiisejä soitetaan. Ehkä se onkin jo tänä päivänä mullistavaa, Prauda naurahtaa. Päreen musiikki on sellaista, mitä hän haluaa kuunnella ja tehdä. Se on suomalaisen kansanmusiikin täydellisesti osaavien ammattimuusikoiden yhteissoiton ja -sovittamisen tulos. Hausjärvi beatillä kuultavien sävelmien koontivastuussa on kuitenkin ollut Prauda, joka on kerännyt Päreelle perinnesävelmiä, joita on hyvä soittaa juuri säkkipillillä. Suomalainen säkkipilli – kuviteltu risteytys Säkkipillien soiton pariin Praudan toi aikanaan opinnot Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin osastolla. – Virolaisella torupillillä aloitin viime vuosituhannen lopussa Kurt Lindbladin opastuksella. Kaikkien piti ottaa opinnoissaan sivu instrumentti ja tiesin, että Kurt soittaa torupilliä esimerkiksi Ottopasuunan ekalla levyllä. Se on soitin, jota on helppo roudata repussa, kun toisessa kädessä on akustinen kitara ja toisessa busuki tai oktaavimandoliini. Toisaalta kielisoittimilla tuli oltua niin paljon komppaajan roolissa, että säkkipillin soitto oli hyvää vastapainoa, melodiakeskeistä meininkiä. Päreessä Praudan soittimena on Yrjänä Ermalan rakentama suomalainen säkkipilli. – Sehän ei ole sinänsä historiallinen rekonstruktio, kun ei meillä ole sellaisia esinelöytöjä. Mutta se on valistunut arvaus siitä, minkälainen soitin olisi voinut täälläkin olla. Se on hyvin samanlainen kuin vaikka ruotsalainen säkkipilli tai virolainen torupilli. Rakenne, viritystaso, lehdykät ja soundi ovat hyvin samantyyppisiä. Asteikko on tosin skotlantilaisen small pipen asteikko, koska Yrjänä on soittanut skotlantilaista pilliä niin paljon. Nähtäväksi jää, mihin kaikkeen suomalaisen säkkipillin uusi synty vielä johtaa. Ainakin Päreestä voi nauttia nyt liki tunnin kestävän debyyttilevyn muodossa ja sen lisäksi muun muassa kesän Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla. Petri Prauda – Päre ja säkkipilli kainalossa Petri Praudan hyväntuulinen olemus on tullut tutuksi lähes jokaiselle suomalaiselle kansanmusiikin harrastajalle. Ennen kansanmuusikon uraa hän oli voittamassa rockin SM-kilpailun Anssi Kelan Pekka ja Susi -yhtyeessä 1993. Sitten iski innostus kansanmusiikkiin ja nykyään hänet tunnetaan erityisesti Frigg-yhtyeen riveistä ja Siba Folk Big Bandin vetäjänä. Nyt myös suomalaisen säkkipilliyhtye Päreen nokkamiehenä. Mikko H. Haapoja M ik ko H . H aa po ja
• 19 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Big Bandilla isommasti Prauda odottaa festivaaleja myös toisen luotsaamansa yhtyeen, Sibelius-Akatemian Folk Big Bandin kera. Yhteistyössä akatemian barokkiorkesterin kanssa tammikuussa Sibafestille toteutetun Hovitansseista hoppatahtiin -produktion kaustislainen purpuri on tarkoitus tuoda myös kesän festivaaleille. – Haaveenani on saada kaustislaisia pelimanneja mukaan soittamaan ja tanssimaan. Tarkoituksemme ei ole mennä näyttämään heille, miten tämä tehdään, vaan yhdessä tekeminen ja kohtaaminen paikallisten pelimannien ja tanssijoiden kanssa.Sibelius-Akatemian Folk Big Band työllistää Praudaa muutenkin: – Meillä on puolenkymmentä uutta biisiä perusohjelmistossa ja nyt kerätään lisää opiskelijoiden ja opettajien sävellyksiä ja sovituksia. Keväällä 2017 onkin tarkoitus äänittää Folk Big Bandin toinen levy. Edellinen levy voitti vuoden 2015 Etno-Emman. Vaikka yliopistojen vaikea taloudellinen tilanne näkyy myös Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä, pitää Prauda kansanmusiikin koulutuksen nykytilaa vireänä ja hengeltään hyvänä. – Integroituminen taidemaailmaan ja maailmaan yleensäkin näkyy ilmapiirissä ja jokapäiväisessä opiskeluarjessa. Kansanmusiikkiopiskelijat ulos kuplasta Praudan mielestä myönteisiä asioita ovat taideyliopisto-yhteistyö, Musiikkitalon keskeinen sijainti ja jalkautuminen eri yhteisöihin – ikäihmisten palvelutaloista leireille eri alueiden paikallisten pelimannien kanssa. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosasto, nykyään kansanmusiikin aineryhmä sijaitsi vuosia Pitäjänmäen teollisuusalueella ennen viisi vuotta sitten tapahtunutta muuttoa Helsingin Musiikkitaloon. – On sellainen olo, että emme ole samalla lailla kuplassa, kuin vielä Pitskussa saatoimme toisinaan olla, toteaa Prauda Pitäjänmäki-vuosiin ja omiin opiskeluaikoihinsa viitaten. Kansanmusiikin opiskelussa ja soitossa on uuden luomisen ohella aina ollut osana pyrkimys juurille – niin nykyäänkin. – Sommelossa viime kesänä soitimme Folk Big Bandin kanssa paltamaloisten pelimannien kanssa ja opiskelimme sitä perinnettä. Päreen kanssa Prauda on ottanut vapaat kädet kartoittaakseen suomalaisen säkkipillin mahdollisia juuria – jo yli 200 vuotta sitten katkenneen perinteen ja tallennettujenkin esikuvien puuttuessa. Tuloksena on matka vanhojen pelimannisävelmien ja toisaalta Feodor Pratsun jouhikkosoitteiden maailmaan ennenkuulumattomalla yhtyesoundilla, mutta traditionaalisilla melodioilla ja monista nykykansanmusiikkiyhteyksistä tutuilla sovitusratkaisuilla. Hausjärvi beat -levyssä ei Praudan mukaan ole mitään mullistavaa, mutta todellisuudessa levy on väkisinkin historiallinen: ensimmäinen albumi suomalaisella säkkipillillä ja tilanteen arvon mukaisesti erittäin laadukkaasti tuotettuna.. Päreen esikoislevyn julkaisukonsertti Folklandialla: Piia Kleemola (vas.), Oskari Lehtonen, Petri Prauda, Jarmo Romppanen ja Tapani Varis. Keikka loppui puoli kolme yöllä. Silminnäkijätodistuksen mukaan Petri oli puolen tunnin päästä siitä soittamassa pubissa Spelmanslager-yhtyeessä ja seuraavana aamuna kymmeneltä lavalla taas kansanmusiikin aineryhmän Tsakatvoy-yhtyeen kanssa. Siba Folk Big Band Sommelossa kesällä 2015. Jo rm a A iro la Pe tr i K iv in en
• 20 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 PERSOONALLINEN PELIMANNIYHTYE Väkkärä Teksti ja kuva: Sauli Heikkilä Väkkärä on ilahduttanut kansanmusiikkiyleisöä jo yli kaksikymmentä vuotta. Tammikuussa yhtye esiintyi Folklandialla Ibiza-Diskossa ja yleisö oli innoissaan, joskaan tanssiin ei siinä sillipurkissa ollut tilaa. Yhtyeen vetäjä, Tiina Savola kertoi hieman perustietoja tästä pirteästä porukasta. Millainen on Väkkärähistoria? Kansanmusiikkiyhtye Väkkärä on toiminut kahdenkymmenkolmen vuoden ajan lippulaivana eteläpohjalaisen ja ähtäriläisen kansanperinteen jatkajana ja tulkitsijana. Yhtyeen perusti ähtäriläinen Heikki Savola 1993. Petri Seppälä otti ohjat käsiinsä kymmenen vuotta myöhemmin. Kaksikymmenvuotiskonsertin jälkeen hän halusi luopua pestistään ja minua pyydettiin vetämään Väkkärää. Yhtyeessä on soittanut taipaleen aikana seitsemäntoista ähtäriläissyntyistä nuorta. Miten suuri Väkkärä on tänä päivänä? Tällä hetkellä yhtyeessä on kymmenen aktiivista soittajaa. Jäsenet asuvat tällä hetkellä Ähtärissä, Tampereella, Porissa ja Helsingissä. Minkälaista porukkaa siinä soittaa? Mainiota ja monenlaista: Opiskelijoista tohtoriin, insinööristä kansanedustajaan ja opettajiin. Onpa tuottajakin joukossa. Tästä sekoituksesta syntyy luova hulluus. Missä olette esiintyneet? Yhtyeellä on takanaan lukematon määrä esiintymisiä. Kotimaan lisäksi myös Virossa, Ruotsissa, Kanadassa ja Itävallassa. Yhtye on osallistunut useita kertoja yhtyeiden Suomen mestaruuskisoihin, Pispalan Sottiisin järjestämille Folklandiaristeilyille sekä Eteläpohjalaisiin Speleihin tuoden esille eteläpohjalaista kansanmusiikkiperinnettä. Kaustisten juhlayhtyeeksi Väkkärä valittiin vuonna 2005. Eikö nimi ole aiheuttanut ongelmia ulkomailla? Ainakin Kanadassa nimihän kirjoitetaan Vaekkaerae. Ääkköset on silloin tällöin haaste lausujalle, mutta sehän on vaan hauskaa. Kuuluuko ohjelmistoon muuta, kuin perinnemusiikkia? Väkkärä on monipuolinen yhtye, jonka ohjelmisto kattaa perinteisen kansanmusiikin lisäksi yhtyeen jäsenten itse säveltämiä ja sovittamia kappaleita. Löytyykö Väkkärää levyiltä? Ensimmäinen cd Kaikuja Ähtäristä ilmestyi 1997 ja viimeisin kokonainen levy Huononlainen kesä 2005. Pari vuotta sen jälkeen vielä ep Iäti. Viime vuonna tehtiin oma joululaulu Joulun taikaa ähtäriläiselle Joulu jokaiselle -konserttilevylle. Katsotaan, josko saisimme jonkinlaisen soiton aikaiseksi tänä vuonna. Onko meneillään muita hankkeita? Olemme soittaneet musiikin Heikki Savolan kirjoittamaan näytelmään Inhan ruukinpatruuna, jota esitetään Ähtärissä maaliskuussa ja heinäkuussa. Tuntuu siltä, että suunnittelemattomuus on parasta ja kaikki haasteet tervetulleita. Viime vuonna päästiin tekemään mainioita asioita yhdessä, katsotaan millaisia tarjouksia tulee tänä vuonna. Mikä saa Väkkärän jatkamaan? Teemme kaikkea kivaa ja haastavaakin, mutta erityisesti satsaamme hauskanpitoon treeneissä ja lavalla. Ystävyys pitää meidät yhdessä. Pyöriä kuin väkkärä eli nimi tarkoittanee tuuliviiriä. Mistä yhtyeenne on sen aikojen alussa keksinyt? Nimi tuli aikoinaan ähtäriläisestä perinnelelusta täryväkkärästä; lovetun kepin vartta rapsutetaan ja se saa propellin pyörimään. Milloin Väkkärä saa päät pyörälle seuraavan kerran? Jos on palava halu kuulla meitä, pitää mennä Ähtäriin teatteriin. Muutoin olkoon yllätys. Meillekin tulevat keikat selviävät facebookissa.. Väkkärä Folklandialla Japi Lehti, kitara (vas.), Riikka Aaltonen, haitari, Tiina Savola, cajon, Jenni Seppälä, klarinetti, viuluissa Kaisa Savola, Mirja Rinne, Mikko Savola ja Ilkka Knuuttila, piilossa basisti Antti Kauttu ja huilisti Marja Ruuhilehto jäi tällä kertaa kotiin. Kaikki yhtyeen jäsenet myös laulavat.
• Annukka Hirvasvuopio-Laiti KOLUMNI 21 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 S aamelaismuusikon vuosi käynnistyy vauhdikkaasti. Saamelaismuusikoiden kysyntä Saamenmaan tapahtumissa alkaa viimeistään helmikuun alussa ja huipentuu pääsiäisenä kiihtyen jälleen kesäkuussa saamelaismusiikkifestarikauden käynnistyttyä. Helmikuun kuudentena juhlitaan saamelaisten kansallispäivää Suomen lisäksi myös Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Kansallispäivää juhlistetaan erilaisilla tapahtumilla lähes jokaisessa saamelaisalueen kylässä. Tämän lisäksi myös esimerkiksi Helsingissä saatiin tänä vuonna nauttia monenlaisesta saamelaismusiikista kun City-Sámit -yhdistys järjesti kansallispäivän juhlan pääkaupungissa. Musiikki onkin yksi tärkeä elementti kansallispäivän juhlassa. Yhteispohjoismainen saamen kansallislaulu Sámi soga lávlla lauletaan yleensä aina kansallispäivän juhlissa ja koska laulu on käännetty kaikille saamenkielille, voi Suomessakin valita kunnioittaako kansallispäivää laulamalla saamensuvunlaulun pohjois-, inarin-, vai kolttasaamenkielellä. Saamelaismuusikot esiintyvät usein jo aivan uransa alusta saakka myös ulkomailla. Esimerkiksi juuri kansallispäivän konsertteihin tarvitaan jatkuvasti uusia kasvoja ja tuoretta musiikkia – uudet artistit otetaan ilolla vastaan. Koska kieli, kulttuuri ja osin musiikkiperinnekin on maiden rajoista riippumatta sama, on aloittelevankin artistin helppo lähteä ainakin Ruotsin tai Norjan puolelle konsertoimaan. Saamelaiset ovat muutenkin ahkeria vierailemaan erilaisissa saamelaistapahtumissa eri maissa. Aina ei edes tule ajatelleeksi, että on toisessa maassa koska omalla kielellään pärjää mainiosti kotimaan ulkopuolellakin. Monilla on myös sukulaisia eri maissa ja silläkin tavoin siteitä naapurimaihin. Suomen puolen saamelaisartisteja konsertoi tänä vuonna kansallispäivän merkeissä ainakin Manndalenissa, Oslossa, Tromsassa ja Jokkmokissa ja Sirmassa. Mutta Sirmaa ei kyllä utsjokelainen miellä Norjaksi, koska se on tuossa 20 kilometrin päässä meidän kylältä. Vuosi pari sitten esikoispoikani kertoili touhuissaan olleensa äidin kanssa kansallispäivänä ulkomaankeikalla – Sirmassa juurikin. Kansallispäivän lisäksi saamelaismuusikoita työllistävät esimerkiksi tammikuun lopun filmifestivaali Skábmagovat, maaliskuussa järjestettävä perinteinen Marianpäivän juhla Enontekiöllä, kilpaporokauden huipentuma Inarissa sekä tietysti erilaiset pääsiäistapahtumat etenkin Norjassa ja Ruotsissa. Pääsiäinen on varsinkin Norjassa suuri juhla jolloin kouluistakin on vapaata koko viikko. Norjan Kautokeinon Beassásmárkanat on vuoden kohokohta monelle saamelaiselle ja juhliin panostetaan usein ompelemalla uusi saamenpuku tai vähintään tekemällä uusi huivi. Kautokeinoon lähdetään tapaamaan tuttuja, tarkastamaan uusimmat saamenpukutrendit ja tietenkin kuuntelemaan musiikkia. Sámi Grand Prix –laulukilpailussa on omat sarjansa perinteiselle säestyksettömälle joiulle (ja muille perinnemusiikkilajeille) ja modernille saamelaismusiikille. Kautokeinon pääsiäisjuhlilla on monia saamelaismusiikin konsertteja ja musiikkitarjontaa tanssimusiikista hevin ja räpin kautta perinteiseen joikuun. Tämä tietysti työllistää useita saamelaismuusikoita. Saamelaismusiikki ei ehkä yksittäisiä artisteja lukuun ottamatta ole kovin tunnettua Suomessa, mutta saamelaisille omankielinen ja omiin musiikkikulttuureihin perustuva musiikki on hyvin suosittua ja myös arvokasta. Saamenmusiikkia löytyy nykyisin joka lähtöön. Pitkä matka on kuljettu ensimmäisestä saamelaisesta populaari-tai nykymusiikin levystä Joikuja, jonka Nils-Aslak Valkeapää julkaisi vuonna 1968. Nyt parikymppiset saamelaisnuoret ovat jo eläneet aikana, jolloin saamelaismusiikki on ollut yksi musiikkilaji muiden joukossa. He ovat jo tottuneet siihen, että melkeinpä minkälaista musiikkia tahansa on mahdollista kuunnella myös saameksi. Niinpä myös kynnys alkaa itse tekemään musiikkia omalla kielellään on matalampi aiempiin sukupolviin verrattuna. Uudelle saamelaismusiikille on tilausta ja uskollinen kuulijakunta, joka kasvaa vuosi vuodelta. Luotan siihen, että ensi vuodenkin kansallispäivänä on jälleen joku uusi saamelainen artisti valmiina astumaan lavalle oman kansansa eteen. Hirvas-Niillasa Heaikka Annukka Annukka Hirvasvuopio-Laiti Kevätkausi on saamelaismuusikon kiireisintä keikka-aikaa U la Is ot al o
• 22 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Eteläpohjalaiset S Sppeelliitt 7 5.-7.8.2016 Ilmajoella Upealla Etelä-Pohjanmaan Opiston alueella ? Suuri kansanmusiikin ja –tanssin sekä kansanlaulun kavalkadi soittajille, laulajille, tanssi-, soittoja lauluryhmille ? Pelimanni-, kansantassija kansanlaulukonsertteja yli 30 ? Valtakunnallinen kansanlaulukilpailu ? SM-kisa huuliharpun ja mandoliinin soittajille ? Speli-mestaruuskisa 1ja 2-rivisen haitarin soitossa. Erinomaiset majoituspalvelut pelimanneille ja yleisölle: Etelä-Pohjanmaan Opisto puh 06-4256000 www.epopisto.fi Perinteisen kansanmusiikin ja –tanssin juurilla. Pelimannien ja kansantanssijoiden ilmoittautuminen sekä lisätietoja: www.spelit.fi ep.spelit@gmail.com Timo Saarimäki puh.050-5303405 Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry Ronuuttajat A Aiirriinn S Sppeellaarriitt Vuoden 2016 Speliyhtye P Peelliim maannnniittuunnnneellm maaaa ? ?
• 23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 1 • 2016 Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistyksistä esittelyvuorossa Pohjois-Karjalan Kansanmusiikkiyhdistys ry. M aakunta on ollut tunnettu laulun ystäville Joensuun laulujuhlista 80ja 90-luvuilla ja niiden edeltäjästä Sortavalan laulujuhlista, joita järjestettiin 1896 lähtien. Sortavalan perinne katkesi sotaan, mutta se on herätelty henkiin vuonna 2012 samoin kuin Joensuun laulujuhlat, jotka aloitettiin uudelleen vuonna pari vuotta myöhemmin. Joensuun laulujuhlissa pelimannit, laulajat ja tanssijat saivat ohjelmistossa paljon tilaa. Maakunnan suurin kansanmusiikkitapahtuma on ollut selkeästi Rääkkylän Kihaus festivaali, joka alkoi 90-luvun alussa. Sen taustalla oli kaksikymmentä vuotta aikaisemmin aloitettu pienimuotoinen Heinähupa-tapahtuma. Vuodesta 2008 lähtien tapahtumaa on järjestetty Kihaus Folk -nimellä. Nykyään tapahtuma on aiempaa pienimuotoisempi ja selkeästi maanläheisempi. Monen tapahtuman taustalla on ollut Pohjois-Karjalan kansanmusiikkiyhdistys (PKKMY), joka perustettiin 1991 Ilomantsissa. Yhdistys on ollut organisoimassa yhteistyössä Kihauksen soittoleirejä 1990luvun alusta. Vuosien myötä leiriläisistä on muodostunut tiivis ydinjoukko, joka uskollisesti osallistuu leirille. Soittajat ovat olleet ympäri maata Utsjoelta Turkuun ja Helsinkiin. Aiemmin leiriä veti mestaripelimanni Heikki Lahti ja viime vuosina Jarmo Romppanen yhtä ansiokkaasti. Yhdistys oli 1990-luvulla organisoimassa muiden toimijoiden kanssa Pogostan pelimannipäivät -tapahtumaa, joka aloitti jo vuonna 1987. Tapahtuma oli hyvin suosittu ja sinne kerääntyi soittajia, laulajia ja tanssijoita ympäri maata. Soittajia oli 1990luvun puolivälissä parhaimmillaan 150200. Aktiivisuus näkyi siinä, että tuolloin toimi vielä Pohjois-Karjalan pelimannien maakuntaorkesteri (perustettu 2002) oltermanni Tapio Pärepalon vetämänä. Pogostan pelimannipäivät kuihtuivat vuonna 2007 ja sen jälkeen on herätelty henkiin pienimuotoisempi Mustikkamäen pelimannitapahtuma. Yhdistys on kerännyt myös laajasti maakunnallista pelimanniperinnettä kuten Ja pokasaha soinuottijulkaisu vuodelta 2003. Pelimanneille on järjestetty sävellyskilpailuja, joiden tuotokset on koottu kolmeen julkaisuun Puukellovalssi 1 1986, Poljentoa Pohjois-Karjalasta 1998 ja Puukellovalssi 2 2006. Näistä on tehty myös tiivistetty julkaisu internettiin, joka on kenen tahansa ladattavissa Julkaisut todistavat, että maakunnassa on ollut vahvaa sävellystoimintaa. Nykyisiä aktiivisia säveltäjiä ovat esimerkiksi Pentti Ojajärvi Kesälahdelta, Kari Pääkkönen Nurmeksesta, Kari Kuosmanen Juuasta ja Raimo Jolkkonen Joensuusta. He ovat julkaisseet omakustanteita ja esiintyneet laajasti maakunnassa ja muuallakin. Monet yhtyeet ovat julkaisseet myös cd-levyjä. Yhtyeet ja soittajat Maakunnan menestynein kansamusiikkiyhtye on eittämättä ollut vuonna 1983 Kaasisten sisarusten perustama Värttinä, joka keikkailee edelleen. Muita pohjoiskarjalaisia yhtyeitä ovat olleet Burlakat, Koijarit, Liperin pelimannit, Lipinlahden pelimannit, Pirttivaaran pelimannit, Pielisen pelimannit, Pyhäselän pelimannit, Rääkkylän pelimannit, Mandoliiniorkesteri Sorrento, Veeperit ja U1. Osa niistä jatkaa yhä aktiivisesti toimintaansa. Maakunnassa on myös iso joukko kansantanssin harrastajia ja laulupelimanneja. Yksi aktiivisimpia on vuonna 1979 perustettu Joensuun laulupelimannit. Yhtye on vieraillut useasti eri puolilla Suomea ja maailmaa. Maakunnassa on myös laajasti julkisuutta saanut kansantanssiryhmä Motora, jonka painopistealueena on karjalainen kansantanssi ja -musiikki. Ryhmää säestää ammattimuusikoista koostuva Rälläkkä-yhtye. Maakunnan kansanmusiikin kansainvälistä maustetta on tuonut hollantilainen Edo Pennings , joka on lähes parinkymPelimannien Pohjois-Karjala – historiaa ja nykypäivää Teksti ja kuvat: Ari Tarkiainen Pohjois-Karjala on perinteisesti tunnettu kansanmusiikkipiireissä laulajien, soittajien ja tanssijoiden maakuntana. Perinteinen linjanveto, että idässä tanssitaan, lauletaan ja kantele soi ja lännessä soitetaan ja tanssitaan, ei ihan ole oikeutettu enää. Kihauksen folkpelimannit keikalla.
• 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 menen vuoden ajan vetänyt kansanmusiikkiryhmää Joen Sottiisia ja lukuisia pelimanniryhmiä eri puolilla maakuntaa. Viulua, mandoliinia, kitaraa ja monia muita soittimia soittava Edo painottaa, että tämä pohjoiskarjalainen kansanmusiikki on niin ainutlaatuista ja omintakeista, että sitä pitää soittaa ja esittää. Se on ainoa tapa ylläpitää perinnettä. Tapahtumat 2016 Vuoden 2016 tapahtumia ovat ainakin Mustikkamäen pelimannipäivät Ilomantsissa helmikuussa, Vuonis Soikoon -tapahtuma Lieksan Vuonislahdessa kesäkuussa, Kihausfestivaali ja pelimannileiri heinäkuun alussa ja sen perään Popkatutapahtuma ja Pelarivestarit Nurmeksessa heinäkuun lopussa sekä Joen yötapahtuma elokuussa. Koulutus ja opiskelijoiden yhtyeet Pohjois-Karjalan erityispiirre kansanmusiikkikentällä on, että maakunnassa on Karelian amk:n kansamusiikkikoulutus, jonka kanssa on tehty opetusyhteistyötä Kahvila-orkesterin nimikkeellä. Ideana on, että opiskelija harjoituttaa osana opintojaan pelimanniryhmää kesän tapahtumien esityksiin. Karelia amk tarjoaa esimerkiksi kansanmusiikin teorian verkkokurssia ainoana Suomessa ja muita verkkokursseja on suunnitteilla. Maakunnassa on myös laaja konservatorion ja musiikkiopistojen verkosto, joissa opetetaan kansanmusiikkia, -laulua ja -tanssia. Karelian ja konservatorion opettajat soittavat monissa yhtyeissä ja esiintyvät myös itse. Koulutus on vaikuttanut myös niin, että molempien oppilaitosten opiskelijat ovat perustaneet lukuisia yhtyeitäKivenneh (karjalankielinen ohjelmisto), Paja, Uniruukki ja Trollfolk. Opiskelijat ovat sijoittuneet myös hyvin jatko-opintoihin. Nykytilannetta ja tulevaa Vuonna 2005 perustettu Mahti ry on järjestänyt Hippa-festivaaleja ja -klubeja vuodesta 2011 lähtien yhteistyössä Suomen Kansanmusiikkiliiton ja muiden toimijoiden kanssa. Nämä toivat valtakunnallisia kiertueita Joensuuhun. Mahti on kuitenkin jäänyt nyt syrjään ja uutta toimijaa etsitään sen tilalle. PKKMY on myös aloittamassa yhteistyötä maahanmuuttajien ja järjestötoimijoiden kanssa. Pohjois-Karjalan kansamusiikin, -tanssin ja -laulun menneisyys on vahva ja toimijat haluavat rakentaa sille, mutta myös etsiä uusia avauksia ja yhteistyön pelikenttiä. Miten siinä edetään, selviää tulevaisuudessa.. Kun jouluiset tonttupolut oli räntäsateessa tallattu ja kauneimmat joululaulut veisattu, oli tosi virkistävää päästä Oriveden tunnelmiin. Meistä innokkaimmat olivat jo tapaninpäivän iltana jammailemassa opistolla. Oriveden kurssien illanvietot ovat loistava läpileikkaus maamme kansanmusiikin eturivin ja tulevaisuuden tekijöistä, lähes 200 alan harrastajaa ja ammattilaista 8 80 vuotiaaseen yhdessä soittamassa, laulamassa ja tanssimassa! Folklandia-risteily oli mainio jatkumo yhdessäololle. Tiiviit tunnelmat jatkuivat vielä maissa jatkoilla. Uudenmaan yhdistyksen Bulevardin kahvisalongissa ovat jo ehtineet soittaa alkutalvesta Spelarit, Tarkkasen Jussin Combo ja Karuna. Yhdessämusisoinnin riemu saa kokeilemaan yhä uusia kokoonpanoja! Mainio esimerkki tästä on Helsingin Pelimannit, joka tulee soittamaan yhteisvastuukonsertin 10.4. yhdessä Sakaroitten kanssa Vuosaaren kirkossa. Sakarat vetävät 11.4. Musiikkitalossa peräkkäin kaksi Sulasol-yhteislaulutilaisuutta, koska laulusta hurmaantuneet eivät mahdu kerralla isoon harjoitussaiiin. Kevään 2016 JuuriJuhla – RotFest ja Samuelin Poloneesi lähestyvät. Niistä toisaalla lehdessämme. Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen jäsenmäärä on 330 henkeä. Osa heistä on tietysti kiinnostuneita lehden tilaajia. Yhdistysjäseniämme ovat Halsbrytarna, Ketsurat, Karkkiharmonikat, Nurmijärven pelimannit, Shaika Balalaika, LuoMukanteleet ja Sibbo Spelmanslag. Orivesi All Stars yhteyshenkilöinä Uudellamaalla ovat Maarit Aarvala ja Raimo Nummela . OAS-kurssia 21.22.5. suunnitellaan Vantaalle. OAS valmistautuu Pispaan Sottiisin suureen Tanssin riemuvuoden juhlaan Tampereella 9.-11.6. Kansanmusiikki soi jouhevasti kirkoissakin. Anna-Mari Kaskisen vuonna 2015 toimittama Uusi kansanmusiikkikirkko vihkonen tulee kovaan käyttöön. UKMY ry on jäsenenä Juurijuhlassa, Vantaan Kaamospeleissä sekä myös yhdessä alan vanhimmista kansanmusiikkijärjestöistä, Sepän Soitossa. Pelimanniyhtyeiden SM-kisat jätetään tänä vuonna väliin, mutta Mäntsälä on Sepän Soiton näyttämönä 27.-29.5. Tallarikin on tulossa Sepänmäelle Suvivirren sunnuntaina ja kansallispukuiset laulajat, soittajat ja tanssijat nostattavat tunnelmaa. www.sepansoitto.fi Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen kevätkokous on tiistaina 12.4. klo 18.30 Bulevardi 1 kahvisalongissa. Kokouksen jälkeen on soittojamit. Anja Hinkkanen Uudenmaan nurkka Vuonis Soikoon -tapahtumassa pihasoittotauolla.
• 25 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite – musiikkia Pohjois-Karjalasta
• 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016
• 27 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 • PELIMANNI-LIITE
• 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016
• 29 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 • PELIMANNI-LIITE Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistys ry. valitsee keskuudestaan vuosittain Vuoden pelimannin. Talvenselän Taittajaisissa julkistettavan arvonimen sai tänä vuonna pelimanni Tiina Rampa Porin Laviasta. Itseoppinut pelimanni Tiina Rampa on kotoisin Vammalasta. Musiikkiharrastus alkoi jo kotoa, kun musikaalinen tyttö opetteli virsiä koraalikirjasta urkuharmonilla. Sittemmin soitin vaihtui harmonikaksi. Laviaan muutettuaan Tiina liittyi KiSuLan pelimanneihin ja lähti mukaan myös Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistyksen toimintaan. Tiina Rampa toimi yhdistyksen puheenjohtajana kaksi vuotta sekä useita vuosia hallituksen jäsenenä. Innokas hanuristi suoritti Suomen Kansanmusiikkiliiton kultamerkin vuonna 2008. Hänet on palkittu ansioistaan myös Suomen Kansanmusiikkiliiton kultaisella ansiomerkillä vuonna 2013. KiSuLan pelimannien lisäksi Tiina Rampa on vetänyt ja säestänyt kansanlauluryhmä Pilpakkaa kansanlaisopiston opintopiirinä, säestänyt Lavian purpuria, esiintyy edelleen Ehrontahron-yhtyeen kanssa sekä välillä myös Harmando-yhtyeen kanssa. Tiina vetää soittoja yhteislauluhetkiä palvelukodeissa sekä laulaa Lavian kirkkokuorossa. Talvenselän Taittajaisten järjestelytehtävissä hän on ollut mukana vuodesta 1997. Tiina Rampa Vuoden pelimanni 2016 Uudet haasteet tuovat vipinää Pelimannin elämä voi voi olla pelkkiä Karjalan poikia tai Metsäkukkia, vaikka tietääkin, että niillä saa pomminvarmasti niin kuulijan kuin soittajan itsensäkin jalan vippasemaan ja mielen ylentymään. Kehittyäkseen ihminen tarvitsee uusia, mielenkiintoisia haasteita. Eikä haittaa, vaikka nuo haasteet tuntuvat ensi alkuun jopa turhan kovilta kykyihin nähden: harjoittelemalla niistä selviää. Savon pelimanneilla yhtä lailla kuin kansanlaulajilla ja -tanssijoilla näitä haasteita on onneksi taas riittävästi. Ensimmäinen isompi valtakunnallinen näytön paikka on Samuelin Poloneesi, joka on sovittu pidettäväksi Kuopiossa vuoden 2017 maaliskuussa. Vieläkin kovempi haaste on tiedossa vuoden 2019 heinäkuussa, jolloin savolaiset aloittavat uuden maakuntateemojen kierroksen Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Edellisestä kerrasta yhdeksän vuoden takaa jäi hyvät ja pysyvät muistot: hyvin sujunut yhteistyö Pohjois-, Yläja Itä-Savon välillä innosti järjestämään myös omaa ”mualimankaekkeuven parasta savolaesta kansanmussiikkivestivualija”. Kolmen Ystin jälkeen on ensi kesänä vuorossa jo kuudes Siilifolk. Vuoden 2007 savolaisen kavalkadin soittajista, laulajista ja tanssijoista moni on jo poissa rivistä. Perinteisistä instrumenteista on kovin kato kohdannut kaksirivisiä, joita ei kuule juuri enää koskaan. Joskus tein Kaustisella ehdotuksen muutamalla nuorelle eteläpohjalaiselle kaksrivistaiturille, että ottaisivat vaimon Savosta ja muuttaisivat kotivävyiksi muikkuvesien äärelle. Ei tepsinyt, kaikki sulhaskandidaatit tuntuivat olevan varattuja. Mandoliini on sentään hyvissä voimissa, mutta viuluja voisi olla enemmänkin. Selkeästi ovat vuosikymmenessä lisääntyneet sahanja huuliharpun soittajat. Kiintoisa kysymys: jääkö tämän päivän ukuleleinnostus pysyväksi. Leppävirralla tammikuun lopulla pidetyillä ukufestivaaleilla oli 101 kurssilaista! Paluumuttajia Pelimannien keski-ikä on korkea, mutta ei siitä masennuta. Iän myötä kasvaa myös kokemus ja taitokin – varsinkin, kun Savoon saatiin koulutukseen avuksi kaksi uutta kovan luokan ammattilaista Antti ja Anna Janka-Murroksen muuttaessa Turusta Kuopioon. Uuden, iloisen kevään merkkeinä kuultiin jo Ylä-Savon talvipäivillä Iisalmessa helmikuun lopussa jo uutta Ylä-Savon All Starseli Ylä-Savon toevot -yhtyeessä, jonka nuoret kouluttajat Riitta Väisänen ja Petra Lisitsin-Mantere ideoivat tammikuisella Folklandia-risteilyllä. Kokoamalla yhteen sekä Ylä-Savon että Pohjois-Savon pelimannit saadaan aikaan melkoinen metakka! Ja vielä enemmän ääntä lähtee, kun mukaan otetaan laulajat. Friikoolin messua on valmisteltu kymmenien henkien voimin viime syksystä lähtien, ja Siilifolkin ohessa messua on tarkoitus esittää myös Kaustisella. Heinäkuun 4.-9. päivinä pidettävä Siilifolk hakee vielä muotoaan. Paikka on kuitenkin selvillä: torilta siirrytään sen viereiselle parkkialueelle parin tuhannen neliön telttaan, jonne mahtuvat periaatteessa kaikki toiminnot sateelta suojaan. Perinteinen pelimannin penkki siirretään vastavuoroisesti torin kupeelta itse torille. Festivaalin muotoutumista voi seurata verkossa osoitteessa www.siilifolk.com. Vieraita Kaustiselta Tuuren sottiisi Pielaveden Laukkalassa on vetänyt viime vuosina hyvin sekä soittajia että kuulijoita. Ensin Talkoopelimannien ja sittemmin Kaustisen Purppuripelimannien myötä on syntynyt mestaripelimanni Tuure Niskasen kotikylältä antoisa yhteys Keskipohjanmaalle. Tätä herkkua saadaan lisää heinäkuun 23. päivänä, kun Mauno Järvelä , Timo Valo ja ehkä joku muukin pelimanni tulee Kaustiselta näyttämään, miten heidän puolessaan fiulia pelataan ja tämmätään. Seppo Kononen Kuulumisia Pohjois-Savosta Musiikin lehtori ja viulisti Riitta Väisänen harjoituttaa Haajasen kyläkievarissa Ylä-Savon pelimanneja Friikoolin messun säestämiseen. Nuorena äitinä hän on kantanut myös kortensa kekoon, että pelimannius jatkuu maakunnassa myös seuraavassa polvessa.
• 30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 K uopiolainen harmonikansoiton lehtori Petri Makkonen on nykyään monessa mukana, ja miksei olisi, kun hänessä on miestä moneksi. Jaakko Tepon tunnetuksi tekemältä Iisalmen Pörsänmäeltä lähtenyt opettaja, säveltäjä, sovittaja ja orkesterinjohtaja luomassa näyttävää kansainvälistä uraa. Ulkomaitten kiinnostuksen Makkonen on herättänyt sävellyksillään. Kalenterissa odottavat sävellystilaukset, konsertoinnit ja tuomarointitehtävät kotimaan lisäksi Serbiaan, Portugaliin, Venäjälle ja Italiaan. Kuopiolaisen virtuoosin sävellykset ovat haluttua soitettavaa monellekin harmonikkakilpailuihin osallistuville sekä kotona että vierailla mailla. ”Punasen polkupyörän” ja ”Tango-Toccatan” tapaisten kappaleitten myötä Makkosesta on tullut soitetuin suomalaissäveltäjä ulkomailla. Erityisen suosittu hän on Venäjällä, jossa taiturimainen harmonikansoitto on ollut aina arvossaan. Tanhusäestys opetti rytmiä Leipätyönsä nuorten harmonikansoittajien kouluttajana Makkonen tekee paljolti klassisen konserttimusiikin parissa. Pohjaa siihen hän alkoi luoda neljätoistavuotiaana, jolloin hän lähti hakemaan oppia Helsingistä. Heidi Velamolta ja Matti Rantaselta hän hyvät eväät edistymiselleen. Mutta kotona Pörsänmäellä soitto oli alkanut kuitenkin kansanmusiikista, kun isä oli tuonut kahdeksanvuotiaalle pojalle hanurin kotiin. Mistään sielunpalosta ei ollut kyse, vaan isä oli tehnyt kaupat, kun soittopelin sai halvalla. Tällä pianohanurilla pieni poika ryhtyi hakemaan korvakuulolla tuttuja säveliä ja hyvin ne löysikin. Tovin päästä häntä alettiin kutsua soittamaan toistenkin iloksi. Ison merkityksen Makkonen antaa sille, että vireästi toimineen Pörsänmäen nuorisoseuran tanhuujat pyysivät häntä säestäjäkseen. Petrin mukaan rytmin ylläpitäminen on nuorille soittajille terveellistä, ja tanssisoitto pakottaa siihen lempeällä tavalla. – Tanhujen säestys vaatii vieläkin enemmän, koska soitto on koetettava sovittaa askeliin sopivaksi. Tytöt eivät tanssi samalla tavalla kuin pojat, joten kaikkia tahteja ei tarvitse soittaa aina samalla tavalla. Tällä lailla kappaleetkin muistaa paremmin. Lapsuutensa ja nuoruutensa tanhusoittoa Makkonen kiittelee siitä, että tanhuujien mukana hän pääsi jo varhain keikoille ulkomaille. ”Ja antoihan se myös esiintymiskokemusta”. Lauluja lapsille Kuopion konservatoriossa hänellä on tätä erää parikymmentä oppilasta ja sen lisäksi muutama yksityisoppilas maakunnassa. Vaikka opetuksen lähtökohdat ovat klassiset, niin mukana on myös kansanmusiikkia ja korvakuulosoittoa. Petri Makkosen mielestä tässä ei ole mitään ihmettelemistä. – Esimerkiksi barokkiajan monet sävellykset olivat alunperin puhdasta tanssimusiikkia. Toisaalta vaihtelu pitää mielen virkeänä.– Eihän kukaan viitsi syödä samaa ruokaakaan joka päivä. Nuoria soitto-oppilaita varten Makkonen on tehnyt kaiken aikaa uusia sävellyksiä ja vienyt heitä esiintymään eri estradeille. Uusi avaus lasten musiikkiharrastuksen edistämiseen on Siilifolkin lastenlaulukilpailu, joka toteutetaan ensi kesänä kolmannen kerran. Festivaalin kapellimestarina Makkonen johtaa toimikuntaa, joka on valikoinut kilpailuun lapsille sopivia kappaleita. Ensimmäisen kilpailukierroksen kansanlauluille hän on soittanut harjoitteluvideot Siilifolkin kotisivuille. Säestyksen hän hoitaa myös itse kilpailussa. Välillä myös kyläpelimannina Pohjoissavolaisen kansanmusiikin vuosikymmen sitten tapahtuneessa virkistäytymisessä Petri Makkonen oli keskeisesti mukana. Vuoden 2007 Kaustisella, jossa Savo oli maakuntateemana, hän harjoitti ja johti suuren pelimanniorkesterin, jossa oli mukana yli puolen sataa soittajaa. Näin isoa savolaista porukkaa ei oltu nähty sitä ennen eikä sen jälkeenkään. Kaustisen jälkeen hanuristi jatkoi viulisti Riitta Väisäsen ja hanuristi Petra Lisitsin-Mantereen kanssa Pohjois-Savon kyläpelimanneina, jotka kiersivät muun muassa maakunnan kouluissa kertomassa ja esittämässä, mitä kansanmusiikki on oikeasti tänään. Siilifolkin kapellimestarina Makkonen laskee olleensa mukana kaikkiaan seitsemässä konsertissa, joissa soitettiin yhteensä satakunta kappaletta. Mieliinpainuvia hetkiä koettiin viime kesänä esimerkiksi Siilinjärven kirkossa, jossa Makkonen yhdessä klarinetisti Rauno Tikkasen kanssa säesti nuorta tanssijaa Aura Koistinahoa . Ensi kesälle kapellimestari valmistelee oman kirkkokonsertin, jossa on Bachin ohella mukana myös hänen omia sävellyksiään. – Mielenkiintoista on kapellimestarin näkökulmasta, kun festivaali siirtyy ensi kesänä telttaan. Siilifolkin ohjelmisto on ollut hyvää, mutta yleisöä olisi saanut vain olla monesti enemmän. Ehkäpä siirtyminen katon alle tuo tähän muutoksen. Seppo Kononen Petri Makkonen: Siitä se lähti,kun isä toi hanurin kotiin Petri Makkosen työpaikka on Kuopion Musiikkikeskuksessa. Siilifolkin kapellimestari ei vedä kuitenkaan rajaa klassisen musiikin ja kansanmusiikin välille. Palkeiset kokoaa pelimannit Loimaalle kesäkuussa P alkeiset on varsinaissuomalainen kansanmusiikkitapahtuma, joka järjestetään maalaismiljöössä, Alastaron Ryötin tilalla, osoitteessa Loimaantie 272 (Alastaro kuuluu nykyisin Loimaaseen). Kesän valoisimpaan aikaan, 11.-12. kesäkuuta, soittajat, laulajat ja tanssijat sekä suuri yleisö toivotetaan tervetulleiksi Palkeisiin. Esiintyjiksi halukkaiden ilmoittautumisia ottaa vastaan Esa Tiiri, p. 050 581 2772 tai esa.tiiri@gmail.com. Yläneellä soittajaiset 20.3. Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys järjestää kansanmusiikkikonsertin Yläneen yhtenäiskoululla sunnuntaina 20. maaliskuuta klo 14. Ohjelmassa on yhteissoittoa ja ryhmien esityksiä.
• 31 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Mistä on musiikki tehty? Musiikin teoriaa harrastajille ja kiinnostuneille kuuntelijoille Teksti: Roope Aarnio Piirros: Veera Juutinen osa 7 Mikä sinua askarruttaa musiikin teoriassa? Laita kysymys tai kommentoi tähän astisia teoria-sarjan osia osoitteeseen lehti@kansanmusiikkiliitto.fi tai Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Esimerkki kappaleena Vesivehmaan jenkka Terssistemma, esimerkki 1 Mille tahansa melodialle voi soittaa terssistemmaa. Saman sävellajin säveliä melodian mukaisesti, terssin (3. sävel) tai sekstin (6. sävel) päästä, ylätai alapuolelta. Yläpuolinen terssi on sama sävel kuin alapuolinen seksti, mutta eri oktaavissa, ja yläpuolinen seksti on myös alapuolinen terssi. Siksi voidaan kansankielellä nimittää ilmiötä pelkästään terssistemmaksi. Joskus yläpuolinen stemma saattaa ryöstää melodian asemaa, joten silloin kannattaa pysytellä melodian alapuolella. Soinnut huomioon, esimerkki 2 Ongelmia saattaa ilmetä terssistemmassakin, kun otetaan soinnut huomioon. Jos melodiasävel on soinnun kvintti (5.), on yläpuolinen terssi soinnun 7. sävel, joka ei välttämättä sovi yhtä hyvin, kuin esimerkiksi alapuolinen terssi. Terssija sekstistemmat saa kyllä istumaan, kunhan vain muistaa varmistaa että sävelet sopii myös sointuun. Yleensä aina jompi kumpi vaihtoehto käy. Vahvat ja heikot tahdinosat Sointusävelien sopivuus on tärkeintä vahvoilla tahdinosilla. Heikoilla tahdinosilla ei haittaa, vaikka stemma ei aina osuisikaan soinnun sävelelle, kunhan eteneminen on luontevaa. Pelimannimusiikissa myös tanssittavuus on keskeinen asia, joten rytmi kannattaa huomioida stemmassakin. Joskus esimerkiksi takapotkuja voi korostaa kirjoittamalla toinen ääni kvintin (5. sävel) tai kvartin (4. sävel) päähän melodiasta, kuitenkin soinnut huomioiden. Usein äänenkuljetuksessa vältellään kvinttejä ja kvartteja, mutta kansanmusiikin tyyliin ne sopivat hyvin. Stemman itsenäisyys, esimerkki 3 Yksi tärkeä piirre hyvässä stemmassa on sen itsenäisyys. Toisen äänen tulee olla yksinäänkin soitettaessa luontevan kuuloinen. Vaikka stemman yksittäisistä sävelistä osa ei ihan melodiaan sopisikaan, on luontevasti etenevä linja silti parempi vaihtoehto kuin sinne tänne poukkoilevat soinnun sävelet. Stemman aktiivisuus, esimerkki 3 Jos melodia on kovin liikkuva, on parempi pitää stemma rauhallisempana. Riittää kun liikutaan pienillä hypyillä, hitaammilla aika-arvoilla ja vahvoilla tahdinosilla. Kuitenkin on hyvä myös varioida stemmaa. Liian pitkään samalla kaavalla etenevä stemma kuulostaa mekaaniselta ja tylsältä. Välillä kannattaa vaihdella terssistemmasta pitkiin sointusäveliin ja takaisin. Tyylinmukaisuus Stemmaa tehdessä on syytä muistaa tyylinmukaisuus. Fuugamainen polyfonia ei välttämättä palvele tarkoitustaan pelimannikappaleessa yhtä hyvin, kuin takapotkuja puntilla korostava ja vapaiden kielten pariääniä hyödyntävä viulustemma. ’Toisen äänen kirjoittaminen vaatii tietysti paljon harjoittelua. On sävellettävä, soitettava ja kuunneltava stemmoja mahdollisimman usein. Siten oppii, mikä toimii parhaiten. Voit jatkaa Vesivehmaan jenkan stemmaa kappaleen loppuun asti. Melodia on varmasti tuttu. Stemman kirjoitus Ennen puhuttiin sekundeerauksesta, jota taitavimmat pelimannit pystyivät tekemään lennosta soittaessaan jonkun toisen kanssa. Nykyään puhutaan stemmasoitosta, toisesta äänestä tai säestyksestä. Kyseessä on sovituksellinen ilmiö, joka lisää musiikkiin harmoniaa ja suuruuden tuntua. Suomalainen kansanmusiikki on enimmäkseen ollut yksiäänistä laulua tai instrumentaalimusiikkia. Varsinainen säestäminen ja yhtyesoitto on suhteellisen uusi ilmiö. Sekundeerausta on harrastettu, jos paikalla oli useampi melodiasoittaja samaan aikaan. Alunperin se oli tapa säestää, tukea melodiaa, harmoniaa ja rytmiä. Nyt keskitytään yksiäänisen stemman, eli toisen äänen säveltämiseen. Se saattaa tuntua vaikealta asialta, mutta on pohjimmiltaan melko yksinkertaista puuhaa. Tässä on ohjeita alkuun pääsemiseksi ° ¢ ° ¢ ° ¢ Melodia Stemma Melodia Stemma F B¨ F C F Melodia Stemma F B¨ F C F 24 24 &b Esimerkki 1 alapuolinen seksti Vesivehmaan stemma &b 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 &b Esimerkki 2 soinnut huomioon terssija sekstistemmat &b 6 6 6 6 3 3 3 3 3 3 3 3 3 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 3 &b Esimerkki 3 itsenäisyys, aktiivisuus tyylinmukaisuus, tahdinosat &b 6 6 6 5 3 5 3 3 3 3 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 5 œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ° ¢ ° ¢ ° ¢ Melodia Stemma Melodia Stemma F B¨ F C F Melodia Stemma F B¨ F C F 24 24 &b Esimerkki 1 alapuolinen seksti Vesivehmaan stemma &b 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 &b Esimerkki 2 soinnut huomioon terssija sekstistemmat &b 6 6 6 6 3 3 3 3 3 3 3 3 3 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 3 &b Esimerkki 3 itsenäisyys, aktiivisuus tyylinmukaisuus, tahdinosat &b 6 6 6 5 3 5 3 3 3 3 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 5 œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ° ¢ ° ¢ ° ¢ Melodia Stemma Melodia Stemma F B¨ F C F Melodia Stemma F B¨ F C F 24 24 &b Esimerkki 1 alapuolinen seksti Vesivehmaan stemma &b 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 &b Esimerkki 2 soinnut huomioon terssija sekstistemmat &b 6 6 6 6 3 3 3 3 3 3 3 3 3 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 3 &b Esimerkki 3 itsenäisyys, aktiivisuus tyylinmukaisuus, tahdinosat &b 6 6 6 5 3 5 3 3 3 3 6 6 6 6 6 6 6 6 6 6 5 œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ
• 32 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 TÄHTÄÄ MUSIIKIN AMMATTIIN: OPISKELE MUSIIKKIALAN PERUSTUTKINTO KOKKOLASSA! MUSIIKIN OSAAMISALA/MUUSIKKO 180 OSP (PK/YO) Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO K L A S S I N E N M U S I I K K I K A N S A N M U S I I K K I P O P / J A Z Z M U S I I K K I M U S I I K I N T E K I J Ä W W W . K P K O N S A . F I KOKK OLA Ammatillista koulutusta yli 30 vuotta YHTEISHAKU: 23.2. 15.3.2016 Harmonikan huolto ja restaurointi 4 – 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki Harmonikkojen huollot ja korjaukset , viritykset uusiin ja vanhoihin peleihin, restauroinnit vanhoihin harmonikkoihin, olka­ ja bassoremmit ja ergonomiset PasiPro­lantioremmit Naantali
• 33 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Suoritit Orivedellä pelimannimerkin. Onneksi olkoon. Kuulin, että soittosi oli saanut raavat miehetkin liikuttumaan. Mikä tekee soitostasi maagista? Kiitos, mukava kuulla. En olisi uskonut, että joku koki merkkisuoritussoittoni niin. Musiikkia esittäessäni pyrin keskittymiseen ja siihen, että musiikista välittyisi tunne. Toki haluan myös soittaa teknisesti niin hyvin kuin osaan, sillä silloin soiton teknisyyden lisäksi on helpompi keskittyä musiikin esitystapaan. Oletko mieluummin pelimanni vai muusikko? Kaikkein mieluiten olen musiikin esittäjä, joka ei edusta vain tiettyä tyyliä identifioimalla itsensä vaikkapa pelimanniksi. Millainen on musiikkitaustastasi? Lapsuuteen kuuluivat omat soittoja laulukokeilut, musiikkileikkikoulu sekä pianotunnit. Ollessani 6-vuotias aloitinTurun konservatoriolla pianotunnit sekä lapsikuoron. Kävin myös vapaan säestyksen tunneilla ja suoritin teoriasta 3/3-tutkinnon. Klassista pianoa soitin kymmenen vuotta 3/3-tutkintoon asti, ja kuoroilut ovat jääneet. Nyt opiskelen konservatoriolla pop/jazz-pianoa. Kansanmusiikki tuli kuvioihin jotenkin pikkuhiljaa. Kotona oli ennen harmoni, jota lapsena tuli soiteltua. Vaikken tällä hetkellä harmoonia omistakaan, sen soittaminen kansanmusiikkijutuissa tuntuu luontevalta. Matkan varrella pianon lisäksi mukaan on tullut muitakin soittimia, joista uusin on harmonikka. Millaisen harmonikan valitsit? Koska piano ja muut kosketinsoittimet tulevat olemaan ykkösjuttu, en asettanut niin suuria vaatimuksia harmonikalle. Soittimen äänellä oli toki merkitystä. Kokoni puolesta en voinut ottaa täysikokoista ja päädyin pienempään kolmiäänikertaiseen standardibassoon. Mitä soitat kaikkein mieluiten? En yleensä ajattele genren kautta mitä soitan tai laulan. Soittelen nykyään pääasiassa popja jazz-puolen juttuja ja folkahtavampaa musiikkia. Poikkeaako se siitä, mitä kuuntelet mieluiten? Sikäli poikkeaa, että soittaessani otan taitotason ja käytössä olevan instrumentin huomioon, mutta kuunnella voin laajemminkin. Olet lukiossa, haaveiletko lukion jälkeen urasta musiikin parissa? Tulevaisuus on vielä avoin, mutta tiedän, että musiikki tulee olemaan mukana kuvioissa. Mitään en ole sulkenut pois. Miten sokeus vaikuttaa musiikinopiskeluun? Sokeuden vuoksi en voi käyttää painettuja nuotteja. Pistenuottijärjestelmä on olemassa, mutta pistenuottien ongelmana on, että pistekirjoitusta luetaan sormin, joten samaan aikaan en voisi soittaa. Jos olisin taitavampi nuotinlukija, käyttäisin ehkä pistenuotteja muistiinpanovälineenä lyhyissä nuottipätkissä. Soitan ja olen soittanut korvakuulolta lukuun ottamatta nuottiopiskelua. Teoriatunneilla asioita käytiin suullisesti ja siellä käytin myös hiukan pistenuotteja. Voisiko ajatella, että kun kuulo kompensoi puuttuvaa näkökykyä, olisi korvakuulolta oppiminen jopa helpompaa? Olen tottunut soittamaan korvakuulolta, joten muuhun en osaa verrata. Hyödynnän aktiivisesti kuuloaistiani paljon, joten varmasti sen huomaa myös korvakuulolta soittamisessa. Lisäksi uskoisin korvakuulolta soittamisen helpottavan kuulemani musiikin ymmärtämistä ja analysointia. Sävellätkö omia kappaleita? Sävellän, mutta deadlinet motivoisivat säveltämään lisääkin. Onko sinulla tällä hetkellä yhtyettä? Musiikkilukion kautta on toki erilaisia lyhytaikaisia soittoprojekteja pitkin vuotta. Syksyllä 2015 pääsin aloittamaan tämmääjänä Nilsbyn pelimanneissa, ja heidän kanssaan soitan harmonia. Olisihan se mukavaa, jos olisi lisääkin yhtyeprojekteja. Mistä haaveilet? Tällä hetkellä haaveena on muun muassa lukion suorittaminen kevääseen 2018 mennessä. Musiikin puolella haaveilen uusista projekteista, musiikillisista kokemuksista ja musiikillisten taitojen karttumisesta. Haaveilen hankkivani uusia taitoja ja kokemuksia myös musiikin ulkopuolella kuten esimerkiksi kirjoittamisessa. Lisäksi haaveilen löytäväni sopivan ryhmän, jossa voisin kokeilla kansantanssia. Eli kansanmusiikki tulee säilymään mukana vahvasti? Ehdottomasti tulee säilymään ja voisin viettää aikaa kansanmusiikin parissa enemmänkin. Minjalle soitto on tunnetta ja tekniikkaa Lukiolainen Minja Survonen Kaarinasta suoritti pronssisen pelimannimerkin Oriveden kursseilla. Silminnäkijälausunnon mukaan raavaatkin miehet pyyhkivät silmiään ja moni ehdotti Minjaa jutunaiheeksi. Niinpä laitettiin sähköpostit laulamaan. Haastattelu: Sauli Heikkilä Kuva: Päivi Ylönen-Viiri
• 34 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Folklandia-risteilyllä jaettiin palkintoja vuoden 2015 saavutuksista ja juuri alkaneen Kansantanssin Riemuvuoden tunnustuksia. Vuoden Wäinö – Ijahis idja -musiikkitapahtuma Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus valitsi Vuoden Wäinöksi 2016 alkuperäiskansojen musiikkitapahtuma Ijahis idjan, jota on järjestetty Inarin kirkonkylällä vuodesta 2004 lähtien. Suomen ainoan saamelaismusiikkiin keskittyvä festivaalin ohjelmaan kuuluu mm. saamelaismusiikin taitajien esityksiä, nousevien saamelaisartistien konsertteja, lasten ohjelmaa, alkuperäisvieraiden musiikkiesityksiä sekä saamelaismusiikkiin keskittyviä klubi-iltoja. Pispalan Sottiisin Vuoden Kansantanssiyhtye – Polokkarit Oulusta Pispalan Sottiisin päätoimikunta on valinnut Vuoden 2016 kansantanssiyhtyeeksi Kansantanssiryhmä Polokkarit Oulusta. Polokkarit on omintakeinen kansantanssiryhmä, jossa tanssii lähes 30 aikuista kansantanssiin hurahtanutta. Ryhmä on perustettu vuonna 1995 Oulunsuun Nuorisoseurassa. Polokkarit koostuvat monen ikäisistä ja tasoisista tanssijoista, joita yhdistää aito yhdessä tekemisen ja liikkumisen ilo. Vuoden Nuori Pelimanni 2016 kansanmusiikkiyhtye Hauru Juho-Antti Koirasen muistorahastosta on vuodesta 2007 lähtien jaettu kannustusstipendi ja Vuoden Nuori Pelimanni -kunniakirja nuorelle tai ryhmälle, joka jollakin tavalla tuo merkittävän leimansa kansanmusiikin kenttään. Vuoden Nuori Pelimanni 2016 on tuoretta, rajoja rikkovaan ja omannäköistään kansanmusiikkia soittava trio kansanmusiikkiyhtye Hauru. Yhtyeen muusikot Maija Holopainen , Heidi Juvanen ja Siiri Laitinen ovat 16-vuotiaita. Kaiken musiikkinsa tytöt ovat tehneet itse. Vuoden nuoren pelimannin valitsee vuorovuosin Koirasen perhe tai Suomen Kansanmusiikkiliitto. Nuorisoseurojen vuoden ohjaajat teatteriohjaaja Katja Hakala ja kansantanssin ohjaaja Taina Salminen Suomen Nuorisoseurat ry:n hallitus nimesi vuoden ohjaajiksi kansantanssiohjaaja Taina Salmisen ja teatteriohjaaja Katja Hakalan . Nimityksen tavoitteena on nostaa harrastustoiminnan ohjaajan työn arvostusta nuorisoseuraliikkeessä. Valinnassa painotettiin ohjaajien pitkäjänteistä työtä kasvattajina. Katja Hakala on Ullavan Yikylän Nuorisoseuran Pystymehtä teatteriryhmän luoja. Hänellä on nuorten teatteriryhmien vetämisestä yli 30 vuoden kokemus. Taina Salminen Kosken TL Nuorisoseurasta on toiminut tanhuohjaajana jo vuosikymmeniä ja vaikuttanut positiivisesti satojen koskelaisten elämään. Vuoden tanssiteko 2015 – Janne ja Aino – Balladi erään säveltäjän elämästä Folklandia myönsi Vuoden tanssiteko 2015 -tunnustuksen Janne ja Aino -tanssiteokselle kiitoksena korkeatasoisesta kokonaisuudesta, joka esimerkillisesti edistää kansantanssin tunnettuutta. Yhteistyön avulla on kyetty luomaan taiteellisesti korkeatasoinen ja kiinnostava teos, jolla luodaan mielikuvaa yleisölle kansantanssista ja -musiikista elinvoimaisena ja kehittyvänä taiteenlajina. Kansanballadiksi sävelletty yli 40 esiintyjän tanssiteos avaa raikkaalla tavalla silmiemme eteen sarjan säveltäjäneron elämänkäänteitä. Käsikirjoitus, koreografia ja ohjaus Petri Kauppinen ja Milla Korja , musiikki Ville Ojanen ja Ostrobothnian Folk Orchestra, päärooleissa Johanna Iivanainen , Timo Rautiainen , Heidi Kultanen , Mitja Pilke ja Aapo-Matti Puhakka . Tanssiteoksen ovat yhteistyössä luoneet Centria ammattikorkeakoulu, Keski-Pohjanmaan konservatorio ja Oulun Ammattikorkeakoulu. Vuoden 2015 tanssiteko -valinnan suoritti kansantanssimestari Antti Savilampi neuvoa antavan yleisöäänestyksen pohjalta Kaustisen vuoden 2016 yhtye – Piirpauke Kaustisen vuoden yhtyeeksi on valittu juuri 40-vuotista juhlavuottaan viettänyt maailmanmusiikkiyhtye Piirpauke. Kuhmolaisen Sakari Kukon luotsaama yhtye kuului maailmanmusiikin uranuurtajiin yhdistellen kansanmusiikkivaikutteita ennakkoluulottomasti eri musiikinlajeihin jo ennen kuin koko käsitettä oli keksittykään.. Tämänhetkisen kokoonpanon muusikot kuuluvat kotimaisen jazzin kärkikaartiin. Vuoden 2015 kansanmusiikkilevy – Anne-Mari Kivimäki: Lakkautettu kylä ja Freija: Liki Kansanmusiikki.fi -portaali ja Kansanmusiikki-lehti julkistavat seitsemättä kertaa Vuoden kansanmusiikkilevy -palkinnon. Kihtinäjärvi Recorsin julkaisemalla Lakkautettu kylä -albumilla kuljetaan 1900-luvun alun Suistamon illatsuista tähän päivään. Levyllä Kivimäen luomat nykykarjalaiset sävellykset, sota-ajan suosikkisävelmät ja Ilja Kotikallion karjalankieliset arkistoäänitteet luovat ainutlaatuisen kuuntelukokemuksen. 10-vuotisjuhliaan viettävä Freija julkaisi kolmennen levynsä ”Liki”. Se jatkaa kansanlaulua ja iskelmää tyylikkäästi yhdistävällä linja ja tuo kuulolle niin päivitettyjä versioita ikivihreistä, kuin omia sävellyksiäkin. Folklandia Gaalan 2016 palkinnot ja tunnustukset Er kk i W ra ng en Folkandia Gaalassa palkittuja (vas.) Vuoden Wäinö Ijahis idja, Vuoden kansantanssiryhmän Polokkarit, Vuoden levy Anne-Mari Kivimäki, Kaustisen vuoden yhtye Piirpauken Sakari Kukko, Vuoden tanssiteko Janne ja Aino –balladin Ville Ojanen, Petri Kauppinen sekä Milla Korja, Nuorisoseurojen vuoden ohjaajat Katja Hakala ja Taina Salminen sekä Vuoden nuori pelimanni Hauru.
• 35 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 La 2.4. klo 14 • Lasten lauantai: Melkutus Käpylän, Pakilan, Kauniaisten ja Juvenalian musiikkiopistojen kansanmusiikkiopiskelijat. Vierailijana Mimmit. Sellosali. Liput 10 e ovelta La 2.4. klo 18 • Haltioidu Haltiassa sävelmiä luonnosta Soiva avajaisvideokonsertti Tangohousut: Maria Kalaniemi, Eero Grundström, Elina Brotherus, näyttely ja pelimannijamit. Suomen luontokeskus Haltia (Nuuksio). Konsertti klo 18, näyttelyyn klo 17. Liput 15/10 e Haltia, alk. 17,50/12,50 e Lippupiste Su 3.4. klo 19 • Klezmeriä kirkossa: Sampo Lassila NARINKKA Espoon tuomiokirkko. Vapaa pääsy Ti 5.4. klo 13.30-15.15 • Päivätanssit Sellosalissa: Vieno Kekkonen & Espoon pelimannit Sellosalin lämpiö. Vapaa pääsy Ti 5.4. klo 19 • Vårvindar friska: Thomas Lundin & Thomas Enroth, Ingå Spelmansgille tanssittaa Lagstad hembygdsgård. Liput 12/8 e ovelta. Varaukset: juurijuhla@juurijuhla.? Ke 6.4. klo 19 • Värttinä: Viena Suomalaisen kansanmusiikin lippulaiva JuuriJuhlassa! Sellosali. Liput 17/11 e, Lippupiste To 7.4. klo 10 • Koulukonsertti: Värttinä Sellosali. Liput: 7 e • 4.-10.-luokkalaisten KULPS!-ryhmille ilmainen. Varaukset: sellosali@espoo.? Pe 8.4. klo 19 • Frigg, Saaga Ensemble Svengiä ja energiaa! Sellosali. Liput 17/11 e, Lippupiste La 9.4. • Pilpatussoitot eri puolilla Espoota La 9.4. klo 12 • Nuorten Pilpatuskonsertti. Kansantanssiesityksiä ja lasten soittoryhmiä. Espoon kulttuurikeskus, lämpiö. Vapaa pääsy La 9.4. klo 18 • Kansantanssin riemua: Brage folkdanslag, Kärri, Tyrni, Kumppampäi, PKN Pääkaupungin Karjalaiset Nuoret, Pörriäiset, Tanhu-Visa. Tanssit ja jatkojamit lämpiössä. Sellosali. Liput 17/11 e, Lippupiste Kansanmusiikkia Espoossa 2.–9.4.2016 Maria Kalaniemi Eero Grundström Liput ennakkoon Sellosalin ja Haltian konsertteihin: Lippupiste, www.lippu.? /juurijuhla www.juurijuhla.? – Ehdolla oli monipuolisia teoksia, joita lähestyimme musiikkina, ilman genreajattelua, toteaa ehdokasteokset valinneen esiraadin puheenjohtaja Pekka Kuusisto . Työskentelyn aikana raatilaisille muodostui selkeä käsitys suomalaisen musiikin hyvästä tilasta ja oli iloinen, että Teosto-palkintoa ei jaeta myyntilukujen perusteella, vaan taiteellisista ansioista. Esiraadin valitsemat Teosto-palkintoehdokkaat: Pekko Käppi & K:H:H:L: Sanguis Meus, Mama! Pekko Käpin, Nuutti Vapaavuoren ja Tommi Laineen sävellykset ja sanoitukset sekä Pekko Käppi & K:H:H:L-yhtyeen ja Jani Viitasen sovitukset levyllä Sanguis Meus, Mama! Laura Moisio: Ikuinen valo Laura Moision sävellykset, sanoitukset ja sovitukset sekä Jarno Takkumäen sävellys ja sovitukset levyllä Ikuinen valo Paperi T: Malarian pelko Henri Pulkkisen sanoitukset sekä Henri Pulkkisen, Niko Liinamaan , Miska Soinin , Roope Kinnusen , Kristo Laantin , Sandra Tervosen ja Juuso Malinin sävellykset ja sovitukset Paperi T:n levyllä Malarian pelko Verneri Pohjola: Bullhorn Verneri Pohjolan sävellykset levyllä Bullhorn Antti Auvinen: Autuus Antti Auvisen sävellys ja Harry Salmenniemen libretto kamarioopperassa Autuus Teosto-palkinnolla musiikintekijät ja -kustantajat ovat nostaneet esiin rohkeita, omaperäisiä ja innovatiivisia kotimaisia sävelteoksia. Tänä vuonna tunnustuspalkinto jaetaan 13. kerran. Palkintoehdokkaat on valinnut esiraati, johon kuuluivat tänä vuonna Pekka Kuusiston lisäksi, päätoimittaja Mikko Meriläinen , toimittaja Kare Eskola , musiikintekijä Vilma Timonen , toimittaja Susanna Vainiola , toimittaja Tove Djupsjöbacka ja toimittaja Jaani Länsiö . Palkinnon saajan valitsee ehdokkaiden joukosta kolmihenkinen jury, johon kuuluvat opetusja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (raadin pj), Nelonen Median radioiden johtaja Sami Tenkanen ja viime vuonna Teosto-palkinnolla palkitun teoskokonaisuuden säveltäjä Mikko Hassinen . Päätös julkistetaan Musiikkitalon Ravintolassa torstaina 14.4. pidettävässä tilaisuudessa. Esiraati on valinnut tänä vuonna Teosto-palkintoehdokkaiksi viisi teosta tai teoskokonaisuutta. Vuodesta 2003 lähtien jaettu Teosto-palkinto on yksi Pohjoismaiden suurimpia taidepalkintoja. Jos palkinnon saa yksi teos tai teoskokonaisuus, palkintosumma on 25 000 euroa. Jos palkinto jaetaan useamman teoksen kesken, palkintosumma on enintään 40 000 euroa. Vuonna 2015 Teosto-palkinnon sai Mikko Hassinen teoksistaan levyllä Elektro GT. Värikäs valikoima ehdolla Teostopalkinnon saajaksi
• 36 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Ethno Finland 4.-10.7.2016 Vihti, Päivölän virkistyskoti Ethno Finland is for advanced young folk musicians aged 17-30 years with around. Half of the participants comes from abroad. Ethno is based on a series of workshops where young participants themselves teach each other the music of their cultures. The idea is to give young musicians a time to develop musically, create new contacts and network over borders: creating understanding and respect towards other people and cultures. We also have a great opportunity to perform on 11th of July at Kaustinen folk music festival! Leader: Antti Järvelä , brilliant violin, guitar, contrabass etc. player from Kaustinen/Härmä. Ethno leader that has done several Ethno´s and one more to come! Fees 310€ for participants from Finland 300 € for participants from other Nordic countries 260 € for participants from the rest of the world For more info: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ethno-finland-2016 ethnofinland@gmail.com www.ethno-world.org Registration: please do it before 4.6. Ethno is a program of Jeunesses Musicales International (JMI), the world’s largest network for youth and music. KAMU’16 lasten ja nuorten kansanmusiikkileiri 13.-17.6.2016 Päivölän virkistyskoti, Nummela Leiri on tarkoitettu 8-17 -vuotiaille kansanmusiikin harrastajille tai kansanmusiikista kiinnostuneille. Leiriläisellä tulee olla perusvalmiudet omassa pääsoittimessaan. Leirin opettajina ovat kansanmusiikin ammattilaiset: Jari Komulainen (haitarit, kosketinsoittimet), Anna Kattainen (kanteleet), Emilia Lajunen (viulu, avainviulu, jouhikko), Mimmi Laaksonen (puhaltimet, laulu, kosketinsoittimet) ja Markus Rantanen (mandoliini, kitara, ukulele). Kurssin hinta on 310 € Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille ja 335 € muille. Ilmoittaudu 13.5.2016 mennessä www.kansanmusiikkiliitto.fi/kurssit/kamuleiri/ilmoittautuminen-2 Lisätiedot: Suomen Kansanmusiikkiliitto, www.kansanmusiikkiliitto.fi, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. (09) 8731320, 0500 431 913 Mikä juttu miellytti eniten? Mistä haluaisit lukea? Lähetä lomake täytettynä osoitteeseen Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Luvassa yllätyspalkintoja. Voit täyttää lomakkeen myös netissä: www.kansanmusiikki-lehti.fi. Lehden paras juttu oli 1. 2. Haluaisin lukea seuraavista aiheista Sana vapaa Nimi Osoite t-paidan koko S M L XL XXL Paras juttu Kansanmusiikki 4/2015 parhaaksi jutuksi äänestettiin juttu Mestarikansanlaulaja Erkki Rankaviita lauloi halot pinoon ja jyvät peltoon. Levypalkinnot lähtevät Matti Laukalle ja Hannu Leivolle. Kiitos osallistumisesta!
• 37 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 V iime kesänä kuulin ensimmäistä kertaa Ala-Könni-kansanmusiikkilinjasta. Olin saanut festarikyydin Haapavesi Folkeilta kahden tuntemattoman naisen kyytiin. Ohittaessamme Kaustista, toinen nainen alkoi kertoa intoa ja iloa täynnä vuodestaan AKO:ssa. Selvitin pääsyvaatimukset, sillä minulla oli oppimisen palo! Sinne! Syyskuun puolessa välissä istuin viiden naisen kanssa kertomassa ja kuulemassa, miksi olimme valinneet vuodeksi kansanmusiikin opiskelun? Syitä oli monta. Minä kerroin kuinka haluan löytää sieluni laulun ääntä, oppia soittamaan edes yhtä soitinta, tanssimaan kansantansseja, löytämään perinteistämme viisautta niin elämääni kuin ohjaamaani tarinateatteriin sekä ehdottomasti runolaulua tarinankerronta-esityksiini. Nyt olemme opiskelleet viisi kuukautta ja jäljellä on kolme. Mitä siitä kertoisin? Huikea löytöretki ja seikkailu suomalaiseen kansanmusiikkiin ja -tanssiin, itseemme ja toisiimme sekä Kaustisen ainutlaatuiseen pelimannikulttuuriin. Olemme laulaneet ja soittaneet joka päivä, tanssineet ja esiintyneet pitkin Kaustisen kylänraittia. Olemme rakentaneet omat jouhikot! Loistavan opettajamme Marianne Oivon lisäksi meillä on ollut vierailevia opettajia ja kanssamme on musisoinut kansanmusiikin ammattiyhtye Tallari. Olemme oppineet kansanmusiikin ja -tanssin historiaa, musiikin teoriaa, sovittamista ja säveltämistä. Jokainen on valinnut ykkössoittimensa. Minulla se on runolaulu. Perjantaisin kävelen laulaen Kansantaiteen keskukseen Matti Hakamäen oppiin. Suomen kansan vanhat runot ovat nousseet arvoon korkiaan. Tullessani en osannut nuotteja, en tiennyt stemmalaulusta mitään, saatikka soitosta tai kansantansseista. On ollut todella suuri ilo oppia näitä ilmaisutaitoja. Onhan se myös verta, hikeä ja kyyneleitä vaatinut, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Viime viikolla meillä oli Kansanmusiikkiinstituutin järjestämä opintoperiodi. Paljon jäi elämään, päällimmäisenä mielen päällä leiskuu Petri Hopun sanat: ”ihminen kasvaa ihmiseksi laulaen, tanssien ja soittaen.” Tarinankertojana minulla heräsi kysymys, mitä me laulamme, tanssimme ja soitamme? Vastasin itselleni: Tarinoita elämästä, syntymästä ja kuolemasta! AKO:n aika on synnyttänyt minussa kuolleena olleen laulun, soiton ja tanssin ja kuollut on se lause, jonka niin usein kuulin 50 vuotta sitten kansakoulussa: ”sinä et osaa laulaa.” Opintoperiodilla vieraili myös Antti Järvelä , joka kertoi tarinan siitä kuinka hän viisivuotiaana päätti tulla kansanmuusikoksi. Antti kertoi huomiostaan, että viime vuosina kansanmusiikkia harrastamaan on tullut paljon ”myöhäisherännäisiä.” Minä olen juuri sellainen ja iloissani laulan vanhaa sanontaa: parempi myöhään kuin ei milloinkaan – on lähteä Ala-Könni opistoon! Tulossa meillä on vielä ainakin Naistenpäivänkonsertti, loppukonsertti ja tulevana kesänä esiinnymme Kaustisen festareilla AKO:n Tupalintuina sekä monta runolaulutuntia että yhteislaulua, -soittoa ja -tanssia. Tuija Jormakka 57-vuotias myöhäisherännäinen Myöhäisherännäinen alakönniläinen Ala-Könni-kansanmusiikkilinja toimii Kaustisen evankelisellä opistolla ja Opetuksen suunnittelussa tehdään yhteistyötä Kansanmusiikki-instituutin kanssa. Opiskelu maksaa 65 € (pelkkä opetus) – 130 € (täysihoito) viikossa. Opiskelu on päätoimista ja oikeuttaa Kelan opintotukeen. Ehdot täyttävät opiskelijat voivat anoa opistolta opintoseteliä. Keikalla Pelimanni-ravintolassa. La ur i O in o Keski-Pohjanmaan konservatorio alkaa kouluttaa musiikin tekijöitä Syksyllä 2016 käynnistyy Keski-Pohjanmaan konservatoriossa Kokkolassa uusi musiikintekijän suuntautumisvaihtoehto toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa.– Musiikintekijän suuntautumisvaihtoehdossa opintojen painopistealue on musiikin luovassa tekemisessä eli säveltämisessä, sovittamisessa ja laulunkirjoituksessa, kertoo koulutuksesta vastaava pop/ jazz -musiikin lehtori Mikko Pellinen . Keski-Pohjanmaan konservatoriossa on ennestään suuntautumisvaihtoehdot sekä klassisen, pop/jazz -musiikin että kansanmusiikin soittajille ja laulajille. Musiikintekijän suuntautumisvaihtoehto on luonnollinen lisäys koulutustarjontaan ja tukee ajatusta laaja-alaisesta musiikkialan perustutkinto -koulutuksesta. – Koulutukseen valituilla opiskelijoilla on upea mahdollisuus kehittää monipuolisessa ympäristössä taitojaan musiikillisen sisällön tuottajina, Pellinen sanoo. Musiikintekijä -koulutuksessa opettajana toimii myös kokkolalainen lauluntekijä Heidi Maria Paalanen . – Oma musiikintekijyyteni heräsi juuri lukio-ikäisenä, mutta tällaista koulutusta ei harmikseni ollut tuolloin vielä saatavilla. On hienoa että nyt saadaan nuorille suunnattua musiikin tekemiseen keskittyvää koulutusta tarjolle. Koulutus antaa tarpeellisia eväitä työhön musiikintekijänä ja mahdollistaa tutustumisen musiikin tekemisen eri osa-alueisiin. Laaja musiikkialan yleissivistys ja oman potentiaalin löytäminen ovat avaimia menestykselliseen uraan, Paalanen toteaa. Koulutus on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat kiinnostuneet musiikin tekemisestä kokonaisvaltaisesti. Musiikkialan perustutkinto -koulutus mahdollistaa myös jatko-opintopaikan hakemisen ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta. Lisätietoja Musiikintekijä -suuntautumisvaihtoehdosta Keski-Pohjanmaan konservatorion sivuilta www.kpkonsa.fi. Koulutukseen voi hakea kevään yhteishaussa 23.2.-15.3.2016.
• 38 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Muistoissamme Aila Rauhala 1926–2015 Mestaripelimanni Aila Rauhala nukkui pois marraskuun lopussa. Aila oli musikaalisen Ojalan perheen lapsi Kaustisen Järvelästä. Isä Friiti oli kuuluisa viulupelimanni, ja äiti soitti kotona kanteletta. Kaikista lapsista tuli musiikkiihmisiä, ja Ojalan perheyhtye onkin monille tuttu Kaustisen juhlilta. Ailalle ja hänen puolisolleen ei siunautunut lapsia, ja puoliso kuoli varhain, joten musiikille jäi aikaa. Iltaisin Aila viilettikin pitkin Keskija Etelä-Pohjanmaata pitämässä kantelepiirejä tai esiintymässä itsekseen, jonkun ryhmänsä kanssa tai Hääkuoron riveissä. Hänen oppilaidensa määrä lasketaan sadoissa. Itseoppinut Aila soitti ja opetti soittamaan Perhonjokilaakson tyylillä: lyhyeltä sivulta ja korvakuulolta. Opetus tapahtui ryhmissä, joista muodostui kuin itsestään kanteleyhtyeitä. Ohjelmistoon kuuluivat kansanlaulut, Kreeta Haapasalon kappaleet, Perhonjokilaakson kansanmusiikki ja hengelliset laulut sekä Ailan omat sävellykset. Heti kun oppilaat osasivat parikin kappaletta kunnolla, lähdettiin keikalle, aina huolella valmistautuen, ja Aila tarkasti, että kanteleet, kynnet ja kansallispuvut olivat moitteettomassa kunnossa. Pidempään soittaneet pääsivät ulkomaillekin esiintymään. Aila Rauhala teki loisteliaan työn: hän siirsi tärkeäksi kokemansa Perhonjokilaakson kanteleensoittoperinteen nuoremmille vaalittavaksi. Meille oppilaille hän oli tärkeä ihminen: taitava, vaativa, kannustava ja huumorintajuinen opettaja sekä ennen kaikkea hyvä ystävä. Maria-Elisa Marjusaari Riitta Henriksson 13.6.1954 – 28.12.2015 ”On viulu vaiennut, on soitto rauennut, mi ennen helkkyen herkästi soi” Riitan kamppailu vakavan sairauden voittamiseksi päättyi läheisten kanssa vietetyn joulun jälkeen. Käsi puolison kädessä hän lähti viimeiselle matkalleen vaikean vuoden lähestyessä loppuaan. Siunaus haudan lepoon tapahtui Mynämäen kirkossa lukuisten ystävien saattelemana. Riitta Henrikssonin elämänkaari oli monimuotoista ja vivahteita täynnä. Aikaa ja energiaa riitti kaikkialle. Musiikin ihmeelliseen maailmaan Riitta tutustui 8-vuotiaana, kun hän sai ensimmäisen viulunsa ja aloitti soitto-opinnot Turun musiikkiopistossa. Riitta juhlisti monia yksityisten, yhdistysten ja kirkonkin tapahtumia musisoiden yksin tai yhdessä muiden kanssa. Hän oli kanssaihmisten mukana iloissa ja suruissa, tulkiten tuntojaan viulun sävelin. Taitavana suoraan nuoteista soittajana hän oli myös haluttu vahvistus muihin yhtyeisiin. Hänen innostava ja iloinen, mutta tunnollinen luonteensa näkyi kaikissa hänen toimissaan. Näillä avuilla Riitta toimi myös monella tavalla kansanmusiikin eduksi maakunnassamme. Hän toimi aktiivisesti Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen riveissä sihteerinä ja hallituksen jäsenenä. Virmon Pelimanneihin Riitta liittyi vuonna 1980, ja toimi vuodesta 1988 ryhmän vetäjänä ja puheenjohtajana. Riitan ohjauksessa muut soittajat saivat oppia sävelten tulkintaa ja kansanmusiikin ominaispiirteitä. Suomen Kansanmusiikkiliitto myönsi Riitta Henrikssonille kultaisen ansiomerkin työstään suomalaisen kansanmusiikin hyväksi. Ansiomerkin rinnalla rintapielessä loisti myös Orivedellä viululla suoritettu kultainen pelimannimerkki. Riitalle tyypillistä olikin kehittää aina itseään ja tarttua haasteisiin. Riitta palveli Luojaa sillä musiikin armolahjalla, joka hänelle oli suotu. Häntä jää kaipaamaan omaisten ja sukulaisten mukana suuri joukko ystäviä kansanmusiikin ja -tanssin saralta. Riitan kunniaksi järjestetään muistokonsertti Mynämäen lukiolla 12. kesäkuuta 2016. Virmon pelimannit Olavi Piiparinen 27.6.1934 – 16.11.2015 Joensuulainen Olavi Piiparinen menehtyi sairaskohtaukseen viime vuoden marraskuussa 81-vuotiaana. Olavi oli vuonna 1991 perustetun Pohjois-Karjalan kansanmusiikkiyhdistyksen perustajapuheenjohtaja ja toimi aktiivisesti yhdistyksen johtokunnassa monien vuosien ajan ihan viime syksyyn saakka. Olavi oli mukana soittajana ja laulajana Joensuun mieslaulajissa, Sorrento-yhtyeessä ja muissa pelimannikokoonpanoissa. Samoin hän oli järjestämässä monien vuosien ajan Sotaveteraanien konserttia Joensuussa ja oli mukana metsätyömiesten lauluperinteen keruussa. Hän oli myös ydintoimija vanhojen autojen kerhotoiminnassa ja siihen liittyvässä harrastustoiminnassa maakunnassa. Olavi oli taitava puheidenpitäjä, oiva tekstinikkari sekä erinomainen organisaattori. Aina hyväntuulisena ja hauskana seuramiehenä hän oli pidetty pelimannien keskuudessa. Ari Tarkiainen
• 39 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Tasokas, tyylikäs ja monipuolinen K ai kk i m uu to ks et m ah do lli si a! Maukasta maailmalta: puolalainen huippuyhtye Warsaw Village Band , fadista Liana , juurimuusikot jenkeistä viulisti Brittany Haas ja kitaristi Jordan Tice , Viron ylpeys Curly Strings , turbofolkyhtye SVER Norjasta, englantilaishaitaristi Karen Tweed sekä Paulus Schäferin mustalaisjazztrio ja Ukulelezaza Hollannista Korkeatasoinen kotimainen kattaus: Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani, Pauli Hanhiniemi, Dave Lindholm, HERD, Aili Ikosen Jazzbasilli, Shava, Honey B Family, Johanna Juhola, Okra Playground, Nordic Choro, Timo Alakotila, Aallotar, Timo Rautiainen & Ville Ojanen, Tallari, Pirulainen, Susanna Haavisto, Seppo & Selina Sillanpää ja Petri Hakala, Päivi Hirvonen, Piia Kleemola & Juha-Matti Kurra, Hohka, Maija Kauhanen ja hyvin paljon muuta Mukana myös kirjailijaseminaari: Juha Hurme, Tomi Aalto: Rosa Liksom 100 FOLK-KURSSIA HAAPAVEDELLÄ 1987-2016 30. Haapaveden Folk–kurssi 27.6. – 1.7.2016 KURSSIT: Fado Liana (Portugali) Vanhoja virsiä Eestistä ja Ruotsista, keskiaikaisia lauluja Italiasta Veikko Kiiver : (Ruotsi), laulu, yhtyeet Folkja pop/jazz-laulu Selina Sillanpää : laulu, viulu Viululaulu Päivi Hirvonen : viulu,laulu Ruotsin viulu Anders Hall (Ruotsi): viulu, yhtyeet Ameriikan viulu Brittany Haas (USA): viulu, yhtyeet Eteläpohjalaisen pelimanniviulun mestarikurssi Piia Kleemola : viulu, yhtyeet Ameriikan kitara Jordan Tice (USA): kitara,yhtyeet Oldtime Seppo Sillanpää : oldtime-banjo, mandoliini, viulu, yhtyeet Kielisoittimet Petri Hakala : mandoliini, kitara, yhtyeet Kielisoittimet Jarmo Romppanen : mandoliini, oktaavimandoliini, kitara, yhtyeet Ukulele Remco Houtman-Janssen (Hollanti): ukulele Koskettimilla komiasti Timo Alakotila harmooni, piano Haitarit Karen Tweed (UK): harmonikka, yhtyeet Tansanian rytmit ja tanssit, 10-kielinen kantele Arnold Chiwalala Irlantilainen kansanmusiikki Samuli Karjalainen : tinapilli, huilu, bodhran, kitara, yhtyeet Kontrabasso Oskari Hannula : kontrabasso Haapaveden kamariorkesteri joht. Timo Hannula , ERILLISKURSSIT: Kurssien hinta normaali ellei toisin mainita, min. 7 kurssilaista Järkiperäisen teatterin perusteet 28.6.-2.7. ti-la max 10 kurssilaista Juha Hurme , teatterimies, kirjailija Ukulelen rakennuskurssi Juho Ronkainen , soitinrakentaja Nykytanssia ja nykykansantanssia Petri Kauppinen, 60 € Yhteisöllinen musisointi 27.-30.6. ma-to Heli Honkalampi ja Sari Kauranen opetus 150 €, opetus ja täysihoito 265 € Laulunkieli Susanna Haavisto ja Marianne Oivo opetus 250 €, opetus ja täysihoito 525 € Lauluja maan ja taivaan väliltä 2. Tellu Turkka , Päivi Järvinen ja Karoliina Turkka Lasten kurssi Päivi Hirvonen , Niina Hannula ja Arnold Chiwalala 70 € Kesän Folk-kurssin hinnat 29.4. asti / 1.5. – 10.6. - Pelkkä opetus 180 € / 200 € - Opetus ja täyshoito 440 € / 475 € - Ruoka ja majoitus 260 € Ilmoittautuminen www.haapop.fi -> kurssit Lisätietoja: www.haapavesifolk.com/kurssit timo.hannula@haapavesi.fi puh. 044 7591 298 KEVÄTFOLKIT 8.-10.4. Opettajat: Seppo Sillanpää: Oldtime banjo, mandoliini, viulu Petri Hakala: Mandoliini, kitara Piia Kleemola: Viulu Timo Alakotila: Piano, harmooni kaikilla myös yhtyeet ja Sauli Heikkilä: Kurkkulaulu www.haapop.fi -> kurssit uudet nettisivut! www.haapavesifolk.com
• 40 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 40 KANSANMUSIIKKI • 1• 2016 LEVYT Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Sanna KurkiSuonion kuolematon erikoissysteemi ZENCD 2161 S anna Kurki-Suonio toimi aikanaan Hedningarna-yhtyeen solistina ja julkaisi sen jälkeen ensimmäisen oman levyn Musta (1998), yhdessä kanteleensoittaja Riitta Huttusen kanssa Kainuun (2004) ja Tapani Rinteen tuottama Hurian (2007). Huria palkittiin keväällä 2008 Etno-Emmalla, ja se julkaistiin Pohjoismaiden lisäksi mm. Keski-Euroopassa ja Englannissa. Nyt Kurki-Suoniolta on ilmestynyt arvostetun RockAdillon kautta Kuolematon erikoissysteemi, joka siis päätti kahdeksan vuotta jatkuneen julkaisutauon. Levyn sävellykset ovat Kurki-Suonion ja tekstit Kantelettaresta, karjalaisista kansanlauluista sekä Aulikki Oksasen ja Sannan omasta päästä. Levyn sovituksista ja tuotannosta vastaa paljolti Risto Ylihärsilä, joka on tunnettu palkitun Risto-yhtyeen kautta. Musiikissa etnopohjainen laulu yhdistyy sekä akustisiin soittimiin että sähköä käyttävään indierockiin. Tuloksena on persoonallista, uudenlaista musiikkia. Ylihärsilän koskettimet taikovat omaperäisiä tunnelmia, ja koko yhtye soittaa erinomaisesti. Kurki-Suonio vaihtelee laulutapaa kappaleesta toiseen, ja minua miellyttivät eniten ne osuudet, joissa hän laulaa aika perinteisellä äänenmuodostuksella (esim. Häävalssi). Todella kiinnostava levy, mutta jokin kokonaisuudessa kuitenkin vaivaa. Olisiko niin, että tekstit ja musiikki eivät oikein löydä toisiaan? Ja minusta osaa kappaleista olisi voinut selvästi lyhentää, miksi toistaa jo kuultua aina uudestaan? Hannu Virtanen Rosenfink: Stråla stjärna ren och klar. Folkmusik från Finlands svenskbygder 30 FMICD30, 2015 S uomenruotsalaiseen musiikkiperinteeseen suuntautunut, triosta kvartetiksi laajentunut soitinja lauluyhtye Rosenfink yllättää taas uudella herkällä kokoelmalla. Teemana on joululaulut, joita on löytynyt arkistoista ja koulukirjoista. Fokuksessa tuntuu olevan Sakari Topelius, niin moni lauluista on lähtöisin hänen sulkakynästään. Kansantanssijoille tuttuja melodioitakin löytyy. Tiernapojista puolestaan on aivan eri sävelmäversio kuin suomenkielisellä puolella. Anne Bergmanin selkeät ja informatiiviset taustatiedot tekevät levystä entistä mielenkiintoisemman. Ja mikä parasta – voit laulaa mukana levyvihkosen sanojen avulla (jos silmät tavoittavat pienen pienen fontin). Jarmo Romppanen on yhdessä yhtyeen kanssa sovittanut monessa tunnelmassa kulkevat laulut monipuolisesti. Pauliina Pajalan viuluobligaatot 5-kielisellä viululla antavat loistavasti väriä melodioille, samoin Romppasen arpeggiot ja juoksutukset. Kun Juulia Salosen kirkas laulu ja Hannu Riskun maltilliset perkussiot tukevat kokonaisuutta, ei voi muuta kuin kiitellä. Ehdoton suosikkini on levyn viimeinen raita, jossa taustalla säestää nuorten kuoro. Jollei viimeistään tämä herätä joulun tunnelmaan niin ei sitten mikään. Suomenruotsalainen kansanmusiikki-instituutti on ottanut levyn julkaisusarjaansa. Svenska kulturfonden on tukenut hanketta. Antti Koiranen Enkel: Pappilan hääyö Kansanmusiikki-instituutti L uomufolkia 90-luvulla kasvaneilta naispelimanneilta. Leija Lautamajan, Miia Palomäen, Maija Pokelan ja Iida Savolaisen Enkel on silkkaa taitoa ja rentoa asennetta täynnä. Nuorella, mutta pitkän kaavan mukaan kansanmusiikkiin perehtyneellä kokoonpanolla on kaikki eväät tehdä 2010-luvun kiinnostavinta pelimannimusiikkia – ja heti yhtyeen ensimmäinen projekti #nofilter-esityskokonaisuus löi kuulijansa ällikällä. Pappilan hääyö -levyllä yhtyeen pelimannisävelmäsovituksilla ja omilla sävellyksillä ei ole tukenaan #nofilter-esityksen taidokkaasti dramatisoitua visuaalista kontekstia. Jäljelle jää kuitenkin saumatonta ja juurevaa yhteissoittoa. Muun muassa rakkauden kaipuun ja oman tilan tarpeen teemoilla muodostettu kappalekokonaisuus toimii iskevämmin kuuntelukerta toisensa jälkeen. Levyjulkaisu ei täysin pidä otteessaan liveesityksen tavalla, mutta kestää totisesti toistoa. Enkelin kappaleiden aiheissa liikutaan tunneskaalan eri sävyissä, mutta soitosta ja laulusta paistaa läpi puhdas ilo ja rakkaus kansanmusiikkiin. Yksi riemastuttavimmista sovituksista niin livenä kuin levyllä on Tauno Ahon soittama mollipolkka Taho. Ennen levyhankintaa kannattaa tutustua Enkelin kotisivuihin ja vaikkapa yhtyeen visuaalisesta musiikkiesityksestä vihiä antavaan Pappilan hääyö -videointiin. Maaliskuussa 2016 yhtye kiertää esiintymässä ympäri Suomea, niille keikoille kannattaa suunnata. Mikko H. Haapoja Sväng plays Sibelius Jumi-tuotanto, JUMI009 V iime kesän musiikillisiin huippuhetkiini kuului Svängin kirkkokonsertti Haapavesi Folkeilla: neljällä huuliharpulla vedetyn Sibelius-pläjäyksen jälkeen on Sibeliuksen kuuntelu saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Sväng siirtää Sibelius-tulkinnoillaan valitettavan usein hieman pönöttävästi esitetyt kappaleet Monthy Python –vaikutteiseen, hieman nyrjähtäneeseen, mutta samalla vankalla ammattitaidolla toteutettuun rinnakkaistodellisuuteen. Sibelius with silly walks! Itselleni levyn aloittavasta hillittömästä Karelia-sarjasta tullee teoksen lopullinen versio, mutta kyllä myös Valse Tristen nousuhumalan kautta laskuhumalan kohmeloon päättyvä tulkinta kääntää ikonisen teoksen useammankin kerran ympäri ja lopulta kuitenkin takaisin paikoilleen. Ja olisivatpa Lapuan liikkeen koohottajat kuulleet tämän janitsaarijatsimaisesti iloittelevan version Jääkärien marssista niin olisivat 20ja 30-luvutkin olleet seesteisempää aikaa. Levyn sovitukset ovat yksinkertaisesti sanottuna nerokkaita: partituureista on poimittu oleellinen ja näin Sväng on luonut aivan oman Sibelius-maailmansa. Hattua pitää nostaa myös Sibeliuksen perikunnalle: tiukkapipoisemmalla asenteella olisi tämä Sibeliuksen juhlavuoden nerokas sivuproduktio jäänyt vain hulluksi ideaksi. Eipä tarvitse enää miettiä, mitä vie lahjaksi ulkomaisille ystäville. Hat’s off to Eero Grundström, Jouko Kyhälä, Pasi Leino ja Eero Turkka! Paul Silfverberg
• 41 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 41 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Ale Carr & Esko Järvelä: Holmgång K ahden ilmiömäisen nykypelimannin, ruotsalaisen cittern-virtuoosi Ale Carrin ja kaustis-keravalaisen viuluinnovaattori Esko Järvelän, duo on kiteyttänyt yhteistyönsä odotetuksi albumiksi. Jo avausraidan polskasikermä kertoo, että herrat tietävät mitä tekevät. Fraseeraus on maukasta ja ilmavaa ja yhteissoitto vaivatonta ja inspiroitunutta. Aivan upeaa kuultavaa. Ja jo heti toisen kappaleen soidessa kuulija joutuu täpötäysin järjenköyhän rokkenrollin uhriksi. Järjenköyhyyden, joka ei millään tasolla lunasta paikkaansa kokonaisuuden kulkiessa pohjoismaisen perinteen ilosanomaa vieden eteenpäin. Tästä banaaliudesta eteenpäin levy, päätösraitaa lukuunottamatta, saa kuulijan ihastelemaan taituruutta, jota herrojen sävelkynät ovat levylle heruttaneet. Pohjoismainen folk on toki saanut ilolla todistaa montaa upeaa duoa, mutta Carrin ja Järvelän yhteismusisointi erottuu komeasti edukseen. Pelkkää aatelointia vaille jäävä kokonaisuus, joka toivottovasti poikii myös toisen albumin. Teemu Eerola Helsingin Balalaikkaorkesteri: Bellman ja balalaikka T ukholmalaista C. M.Bellmania ja Helsingin Balalaikkaorkesterin edustamaa venäläisyyttä yhdistävät melankolia sekä tietyt kansanpiirteet: ilonpito ja seurassa juominen. Mutta Bellmanin lauluissa kuolema on läsnä. 1700-lopun ironinen runoilija-säveltäjä-muusikko oli lukenut mies, mutta ei pärjännyt oikein missään virassa, velkaantui ja viihtyi kapakoissa. Levyn parhaita ovat Jevgeni Antonovin kvintetille sovittamat tunnelmalliset laulut, joihin klarinetti tuo oivan lisän. Sekundaeli kakkosbalalaikka toimii hyvin vastinparina bassolaulajalle, kuten tunnelmapaloissa Ulla Winbladille ja Katso, kun varjomme pitkiksi käy. Balalaikkaorkesterin säestämistä hurja tarina Uhhuh, onpas murju kurja ja Fredmans epistol no 30 ovat onnistuneita, vaikka hengästyttävän runsaat sovitukset ovat rytmisesti vaativia soittajille. Oskari Nokso-Koiviston lämmin, vaikkakin vibratovoittoinen ääni sopii mustanpuhuvalle, päättyvän elämän nautintoja ylistävälle laululle. Tuomas Rosberg on tehnyt hatunnoston arvoisen työn suomentaessaan Bellmanin tajunnanvirtaisia lauluja. Olli Knuth Ida Elina: Hello World IMU-CD 151, 2015 E nsimmäisenä Hello World -levyä kuunnellessani kiinnitin huomiota pop–jazz–gospelmusiikin mahtavaan svengiin, Ida Elinan vahvaan, vivahteikkaaseen ääneen sekä meheviin puhallinja jousitaustoihin. Musiikkia kuunnellessa ei tule mieleenkään, että kappaleiden soitinnuksessa on jotain ”tavallisuudesta poikkeavaa”, vaikka Ida Elinan soitin on kantele, jolla ei juuri kuule soitettavan tämän tyylistä musiikkia. Ida Elinan perkussiivinen soittotapa kolahti kertaheitolla, samoin vaihtelevat ja tyylikkäät sovitukset. Ida Elina on löytänyt oman tyylinsä ja luonut levystään yhtenäisen kokonaisuuden. Siihen istuvat niin eri musiikkityylit, hänen omat englanninja suomenkieliset biisit kuin lainakappaleetkin, kuten Michael Jacksonin Billie Jean ja Pharrel Williamsin Happy, joista hän on tehnyt upeat versiot. Ainoastaan Myrskyluodon Maija -bonuskappaleen mukana oloa hieman ihmettelin. Toivottavasti Ida Elinan musiikki pääsee suuren yleisön kuuluville, sillä sen kertomiseen, miten hänen musiikkinsa saa sisimmän sykkimään, eivät sanat riitä. Arja Kangasniemi Lasten musiikkiorkesteri Ammuu: Metsään M etsään on niitä lastenlevyjä, joissa taiteellinen kunnianhimo on korkealla eikä helppoihin hutaisuihin tyydytä. Levyllä on monipuolisia vaikutteita skandinaavisesta kansanmusiikista klezmeriin asti ja instrumenttivalikoima monipuolinen. Musisointi ja tuotanto on taitavaa ja tasokasta, ja minua musiikki miellytti juuri paneutumisen ja vaivannäön takia. Ensi kuulemalta levystä tuli mieleeni Laura Latvalan ja Marjatta Meritähden PikkuMarjan eläinlauluja -levy, mutta tarkempi vertailu paljasti eroja. Metsään on aikuisten tekemä ja esittämä, Pikku-Marjan eläinlauluista enemmistön laulavat lapset. Musiikillisesti levyissä on kuitenkin aika paljon yhteistä. Levyä kuunnellessa ainoana epäilyksenä tuli mieleen, missä määrin lapset innostuvat musiikista. Minulla ainoa testihenkilöni oli esiteini, joka ei oikein lämmennyt musiikille. Mutta monipuolista ja viitseliästä lastenmusiikkia arvostavalle perheelle voin suositella levyä lämpimästi. Ainakin aikuiselle se on miellyttävä kuuntelukokemus. Jari Ilmonen Juha Kujanpää: Kultasiipi Eclipse Music ECD 201532, 2015 J uha Kujanpään Kultasiipi on upea uutuus, joka tuo itseni kaltaiselle vanhalle hämylle mieleen 1970-luvun kuulaan melodisen folk-progen kultaajat. Muistikuvina nousee esiin niin Pekka Pohjolan folkahtavampi tuotanto kuin Mike Oldfieldin ensimmäisten levyjen kultakausi. Sukulaisuutta on myös Anssi Tikanmäen Suomi-kuviin, erityisesti levyn elokuvallisuuden ansiosta. Kultasiivelle koottu muusikkoporukka on valioluokkaa: ydinryhmän muodostavat Kujanpään koskettimet, Timo Kämäräisen tyylitajuiset kitarat, Tero Tuomisen bassot sekä Jussi Miettolan perkussiot. Tommi Asplundin, Alina Järvelän ja Kukka Lehdon viulutrio soi upeasti ja muutamalla kappaleella vierailevat Henri Haapakoski (puhaltimet), Emmi Kujanpää (sanaton laulu), Teija Niku (haitari) ja Antti Sarpila (klarinetti) levittävät entisestään levyn laajaa ja hienosti soivaa sointimaailmaa. Levyn aloittava Paalasmaa kiteyttää hienosti produktion peruskonseptin: progen ja kansanmusiikin liiton, jossa pääpaino on sanalla proge. Jos on levyn alku hieno, niin lopussa varsinainen kiitos seisoo: pelimannimusiikista nouseva Kaustisten yömarssi luo pohjan hienolle proge-eepokselle Taivaanvahdit, jonka jälkeen Kultasiipi (reprise) rauhoittaa kuulijan. Kaiken kaikkiaan arvostelun voi kiteyttää helposti: Suosittelen! P.S. Netin syövereissä googlatessani huomasin, että Juha Kujanpää Ensemble oli vuoden 2014 yhtye Kaustisella. Hienoa. Kunnianosoitus kertoo hyvin siitä, miten rajoja rikkoen Suomessa nykyisin termiin kansanmusiikki suhtaudutaan. Paul Silfverberg
• LEVYT 42 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Heidi Kenttälä ja Minsku Tammela: Yksitoista laulua Leevi Lassilan kustannuksella. KICD 123, 2015 L ars Leevi Lassila (1892– 1939) oli kittiläläinen laulaja–laulunikkari, jonka sanaarkusta syntyi lauluja laidasta laitaan. Näitä lauluja kittiläläiset juuret omaavat Heidi Kenttälä ja Minsku Tammela tulkitsevat levyllään. Kenttälän ja Tammelan tulkinnat ja sovitukset kumartavat perinteelle ja hyvä niin. On mukava kuulla vanhaan tyyliin tehtyä musiikkia, jossa ei kaihdeta yksinlaulua tai yksinkertaista säestystä, jonka hoitavat kampa, jouhikko, huuliharppu ja banjomandoliini. Pääpaino levyllä kiinnittyy lauluun ja sanoituksiin, jotka luovat ajankuvaa 1900-luvun alkupuoliskolta. Kenttälällä ja Tammelalla on kauniit, eri tunnelmiin taipuvat äänet, joita kuuntelee mielellään. Kittiläläinen laulaja–lauluntekijä Ohto Huikuri tuo väriä levylle, häntä olisin voinut kuunnella enemmänkin. Yksitoista laulua -levyä kuunnellessa tulee hyvälle tuulelle, vaikka aiheet ovat välillä rankkojakin. Pisteitä annan myös levyteksteille, jotka valaisevat Lassilan, hänen laulujensa ja laulajien taustoja. Arja Kangasniemi Nordic Choro: II O mista sävelmistä koostuvan ensilevyn jälkeen suomalais-brasilialainen Nordic Choro tulkitsee eteläamerikkalaisin tunnelmin tusinan verran lainaklassikoita Suomesta ja lähinaapureista; mukaan on tarttunut muiden muassa niin kotoisia sävyjä ”Sinisestä unesta” ”Myrskyluodon Maijaan” kuin itänaapurista haettu ”Minä soitan harmonikkaa”, joka taipuu yhtyeen osaavissa käsissä meneviin sambarytmeihin. Yhtyeen ydinryhmästä Fabio de Oliveiran 7-kielinen kitara sekä Jarmo Romppasen 10-kielinen mandoliini kuljettavat tunnelmasta toiseen sujuvasti ja sopivaa lisämaustetta tuovat puolella kappaleista vieraileva Petri Puolitaival, jonka alttosaksofoni ja huilu maalaavat etenkin Tauron ”Höstvisan” sekä Fougstedtin ”Romanssin” upean tunnelmallisiksi. Tuottajan pallilla istunut jazzkitaravirtuoosi Peter Engberg pääsee myös esittelemään soittopuolen osaamistaan kahden kappaleen solistivierailijana. Kun latinalaisista rytmeistä on kyse, on yhtye vahvasti komppiryhmänsä varassa. Nordic Chorolla huolta ei kuitenkaan ole tälläkään sektorilla, sillä perkussionisti Ricardo Padilla sekä basisti Arja Paju hoitavat oman tonttinsa koko rahan edestä ja lyövät vielä kaupantekijäiset päälle. Alusta loppuun erinomainen levy, joka varmasti etsiytyy soittimeen useasti tulevaisuudessakin. Antti-J. Janka-Murros Vellamo: Koskenkylä K okkolalähtöisen Vellamon uusi pitkäsoitto on ensikuulemalta hämmentävä kokonaisuus. Albumi sisältää niin 60-luvun Chydenius/Halkola-vaikutteita, Fairport Convention-henkisiä folkrocktunnelmia kuin Nile Rodgersin mieleen tuovaa sähkökitarointia. Pohjimmiltaan kyseessä kuitenkin taitaa olla folklevy. Kieli-/kosketinsoittaja Joni Tialan ja laulaja Pia Leinosen luotsaama yhtye on kolmannellaan palannut oman materiaalin pariin. Leinonen on kirjoittanut kaikki lyriikat ja myös säveltänyt ne yhtä lukuunottamatta. Levy kulkee kuitenkin laadukkaasta materiaalista huolimatta välillä turhankin vaihtelevissa tunnelmissa. Kuulijaa haastava elementti on myös laulukielen toistuva vaihtelu suomen ja englannin välillä. Yhtye kiertää toistuvasti etenkin PohjoisAmerikassa, joten kahden kielen pallottelu on sinänsä ymmärrettävää, mutta levymuodossa hieman hankalaa. Lisäksi siellä täällä lauluvire särähtelee korviin, mutta tämä voi johtua myös Leinosen persoonallisesta äänestä. Soitannollisesti levy on laadukas; Vellamo ja vierailijat Janne Ylikorpi ja Timo Tikkamäki tietävät mitä tekevät. Sovitukset ovat kautta linjan loppuun asti harkittuja. Liekö sitten tarkoituksellista vai ei, mutta kokonaisuuden sijasta levy toimii paremmin yksittäisinä kappaleina kuunneltuna. Siinäkin on toki puolensa. Antti-J. Janka-Murros Raimo Jolkkonen: Folk Avenue Omakustanne 2015 J oensuulainen Raimo Jolkkonen on monitaitoinen musiikin ammattimies, joka soiton ohessa hallitsee myös äänittämisen ja soitinkorjauksen. Nykypäivän tekniikan avulla usean instrumentin taitaja voi muodostaa itsekeen kokonaisen orkesterin. Näin Jolkkonenkin on tehnyt uusimmalla Folk Avenue -levyllään, jolle hän on äänittänyt kahdeksan temmoiltaan vaihtelevaa irkkusävelmää. Osa soitteista on perinteisiä irlantilaisia, mutta mukana on myös omaa sävellystuotantoa. Kitara, basso ja mandoliini; siinä Jolkkosen ”trion” soittimet. Soitto on mukavaa kuultavaa, mandoliini soi puhtaasti nopeissakin kappaleissa ja komppi osuu tarkasti kohdalleen. Voin sieluni korvin kuulla, miten viehkolta Jolkkosen irkkusoitto kuulostaisi vaikkapa jonkin paremman hintaluokan ravintolan taustamusiikkina, joka luo saliin miellyttävän tunnelman, mutta jättää samalla tilaa seurustelulle. Peruspelimannina joutuu kuitenkin pohtimaan, onko tällainen ammatilaisen jälki jopa liian hyvää? Pelimannien yhteissoittoon kuuluu aina tietty rosoisuus. Toisille se on kauhistus, mutta toisille elämän merkki. Niin tai näin: levyn viimeistä kappaletta, kauhallisen kaunista Gaisaytä kuunnellessa oli pakko liikuttua. Seppo Kononen Päre: Hausjärvi beat Zebo Records S uomalainen säkkipilli soi historiallisesti ja komeasti heti kansanmusiikkivuoden 2016 alkajaisiksi julkaistulla Päreen debyyttilevyllä. Lukuisissa eri kansanmusiikkiyhteyksissä meritoituneen kokoonpanon Hausjärvi beatissa on energiaa, kauneutta ja perinteentuntemusta vaikka muille jakaa. Kirkkaan ja tarkasti sovitetun akustisen nykykansanmusiikkisoundin lisäksi Päre onnistuu sukkuloimaan miellyttävän luontevasti pelimannimusiikin ja vanhemman perinteen välillä. Parasta levyssä on Petri Praudan säkkipillitaituroinnin ohella koko Praudan, viulisti Piia Klemolan, mandolisti Jarmo Romppasen, munniharpisti Tapani Variksen ja perkussionisti Oskari Lehtosen muodostaman yhtyeen luoma, väreillen kehittyvä äänikuva. Paikoin Hausjärvi beatin kappaleet ovat tosin niin hengästyttävän täynnä nerokkaita sovituskikkoja ja yksityiskohtia, että pelkkään taustakuuntelemiseen levy ei meinaa ainakaan itselläni asettua. Hausjärvi beatilla on joka tapauksessa kaikki mitä ykkösluokan maailmanmusiikki-instrumentaalilevyltä voi toivoa. Levy kestää peräti 56 minuuttia, mutta se säilyttää poikkeuksellisen intensiteettinsä alun nimikappaleen säkkipilli-introsta levyn päättävän Pielijärvi-valssin loppusointuun saakka. Mikko H. Haapoja
• 43 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Suistamon sähkö A nne-Mari Kivimäki teki vihdoin sen, mitä on odotettu sitten Hedningarnan päivien: tanssittavaa ja taidokasta karjalaista etnopoppia, haitaritrancea, kansanlaulurappia tai trashpunkkia, miten vain haluatte. Kakun kruunaavat helposti hoilattavat kertosäkeet. Suistamon sähkön esitanssijat, maaniset Reetta-Kaisa Iles ja Tuomas Juntunen vakuuttavat levyllä myös laulajina ja Eero Grundström koneineen on loihtinut kekseliäät sovitukset arkistokatkelmineen. Raja-Karjalassa sijaitsevan, lakkautetun Suistamon kylän perinne on siirtynyt elettäväksi tänne. Sanoituksiin on jäetty karheaa tajunnanvirtaa, ja usein se koostuu Suistamon kylien nimistä, entisistä rakennuksista tai siellä eläneiden ihmisten nimistä ja tarinoista. Kokonaisuudessan Kivimäen Suistamo-sarja on karjalaisen kulttuurin edistämisen juhlaa. Pia Rask Linnea Holmberg: Förgätmigej FILGI500001, 2015 L ähisukulaisista tehdyt tallenteet ja vanhat vahakantiset laulukirjat innoittivat inkoolaisen Linnea Holmbergin esikoislevyn tekoon. Useimmilla raidoilla Linnea laulaa melodiaa, väliin säestää viululla, ja Ingolf Backman on basson varressa ja laulaa stemmaa. Rabbe Thomasson komppaa kitaralla ja banjolla, isä-Anders Holmberg hanurilla – vihelteleekin yhden soolopätkän. Lauluja on helppo ei-syntyperäisenkin seurata, niin selkeästi laulut on artikuloitu. Tästä huolimatta tekstit mukana seuraavassa vihkosessa olisivat olleet poikaa. Nyt vihkosesta saa valitettavan viitteellisen kuvan laulujen alkuperästä ja taustoista. Hieno perinteinen julkaisu. Svenska kulturfonden on tukenut tätäkin levyhanketta. Antti Koiranen Lohtutorttu: Pyyntö Kouvolalainen Lohtutorttu on (upeasti nimetty) viiden naisen muodostama konstailematon kansanmusiikkiyhtye, jonka Pyyntö-albumin kappaleisto on mukava sekoitus uutta ja vanhaa, läntistä ja itäistä perinnettä. Viimeistely kansineen on toimiva, vaikka välillä tuotannon pieni budjetti kuuluukin läpi. Kappaleita olisi levylle mahtunut enemmän, mutta epmuotoinen kokonaisuuskin pitää jännitteen yllä. Omia sävellyksiä toivoisin jatkossa kuulevani yhtyeeltä enemmän, niin mieleenjäävä oli levyn lopettava Maiju Laurilan kirjoittama albumin nimikappale. Lisäksi erityismaininnan ansaitsevat raikas mandoliinitremolo ja haitaritunnelmointi. Viiden kappaleen mittaisen levyn kuuntelee rennosti läpi ja toivonkin, että yhtye pääsisi pian tekemään pidempää kokonaisuutta. Teemu Eerola Mamyth: Mythmusik M amyth on aiemmin folk-metal -yhtye Ensiferumissa vaikuttaneen laulaja-kosketinsoittaja Meiju Enhon sooloprojekti, jonka ensimmäinen albumi Mythmusik on. Levy onkin vahvasti kosketinsoitinvetoinen, mutta ei perinteisesti pianoin ja hammond-uruin, vaan levyn sointimaailma lepää vahvasti syntetisaattorien orkesteri-soundien varassa. Lopputulos onkin hellyttävän 90-lukulainen, jolloin metallissa kosketinsoittajat mielellään tunnelmoivat syntikan jousimattojen ja sitarin avulla. Ensiferumiin verrattuna Mamythin sävelkieli on seesteisempää ja välillä levy kuulostaa elokuvamusiikilta. Sähkökitaroita levyllä on käytetty, mutta ne ovat jätetty miksauksessa taakse vain väriä antamaan ja pääosan saa nokkahuilu erittäin gregoriaanisessa viitekehyksessä. Laulujakin levyllä on, mutta valtaosa musiikista on instrumentaalista tunnelmointia, mikä synnyttää mielikuvaa viikinkielokuvan soundtrackista. Teemu Eerola Kysymykset 1. Kanavan perustiedot 2. Soitetaanko kanavalla perinteistä tai nykykansanmusiikkia tai maailmanmusiikkia? Jos, niin kuinka paljon ja millaisina aikoina? 3. Voivatko yhtyeet tarjota levyjään soitettaviksi? Radio Moreeni, Päivi Harkko 1. Tampereen yliopiston Radio Moreeni, kuuluvuus FM-aalloilla 50 km Tampereelta, netissä missä vain osoitteessa radio.uta.fi 2. Tällä hetkellä kansanmusiikkia soitetaan melko vähän. Meillä on pari erikoismusiikkiohjelmaa, joissa välillä on teemana uusi ja vanha kansanmusiikki. Maailmanmusiikkia meillä soi useammassakin musiikin erikoisohjelmassa. 3. Kyllä voivat! Haasteena on käydä läpi kaikki meille tuleva materiaali. Fyysiset äänitteet päätyvät meillä tällä hetkellä varmemmin soittoon kuin tiedostot. Radio Moreeni 33014 Tampereen yliopisto Radio Vaasa, Anssi Marttinen 1. Perustettu 1985 – yksityisomistuksessa. Toimii RannikkoPohjanmaalla pääpaikka Vaasa. Kuuntelijamäärä viikkotasolla noin 20 000. Nettiradio on. 2. Jos artisti tai yhtye on tehnyt kansanmusiikkilevyn, niin jutun yhteydessä soitetaan kyseistä levyä. Muuten todella vähän kansanmusiikkia soitetaan. 3. Yhtyeet voivat tarjota musiikkia meille soitettavaksi. Hovioikeudenpuistikko 16, 9. krs, 65100 Vaasa Radio Dei, Antti Suonio 1. Radio Dein viikkokuuntelijamäärä on noin 200 000. Nettiradio löytyy kotisivuiltamme, tai radiot.fi -palvelusta. Radioasemaa pyörittää Kristillinen media Oy. 2. Musiikkiprofiilimme nojaa aika pitkälti kristillisiin arvoihin. Meillä soivissa lauluissa täytyy olla joku selvä kristilliseen arvopohjaan sopiva viesti, tarina tai missio. Musiikkityylien suhteen musiikkiprofiilimme on hyvin avoin ja laaja. 3. Otamme mielellämme levyjä kuunneltavaksi ja soitettavaksi. Osoite on Radio Dei / Musiikki Ilmalankuja 2 I 00240 Helsinki tai sähköpostiin antti.suonio@radiodei.fi Radio Robin Hood, Taisto Laiho 1. Toimiluvan omistajana Turun Lähiradioyhdistys ry, Radio Robin Hood aloitti toimintansa1990. Kuuluvuusalue noin 70 km, kuuntelijapotentiaali ainakin 300 000, kuuntelijatutkimuksia ei tehty. 2. Radiossa soitetaan kaikenlaista kansanmusiikkia, myöskin maailmanmusiikkia jo vuodesta 1996. Sunnuntaisin 15-16 ja torstaisin 8.50-9.50 ja 14.4015.30. Myöskin muina aikoina saattaa ohjelmissa soida kyseinen musiikki. Radiossa ei ole soittolistoja. Nettiradiota ei ole. Ohjelma osoitteessa www.radiorobinhood.fi 3. Levyt ovat tervetulleita, jotta saadaan ohjelmiin uusia ja erilaisia tunnelmia. Niitä voi lähettää osoitteeseen Taisto Laiho, Särkilahdenkatu 8 A 33, 21200 Raisio. Sauli Heikkilä Kansanmusiikkia radioissa -kyselyn tuloksia
• 44 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Tanssijat mukana opintoperiodilla S opivasti kansantanssin juhlavuonna tanssijat osallistuivat helmikuun alussa ensimmäistä kertaa kansanmusiikin opiskelijoiden Kaustisen opintoperiodille. Kansanmusiikki-instituutti on järjestänyt viikon mittaisen yhteisen leirityksen ensimmäisen vuoden opiskelijoille vuodesta 2009 lähtien. Mukana ovat kaikki oppilaitokset ja opintolinjat Kaustiselta, Kokkolasta, Joensuusta ja Helsingistä, ja nyt mukaan tulivat myös Oulun ammattikorkeakoulun kansantanssiohjaajaopiskelijat kahdeksan opiskelijan voimin. Viikon aikana mm. työpajailtiin näppäriopettajien ja Tallarin kanssa, tutustuttiin mestaripelimanneihin ja saatiin vierailevien Anttien Savilammen ja Järvelän oppia. Vähintään yhtä tärkeä osa ohjelmaa on tietysti keskinäinen tutustuminen ja verkostoituminen niin soittaen ja tanssien kuin muutenkin. Ja tällä kertaa ja toivottavasti tulevaisuudessakin myös muusikoiden ja tanssijoiden kohtaamisen kynnysten hiominen mahdollisimman matalaksi jo heti opintojen alussa! Koko alalla on vielä huimasti opittavaa ja hyödynnettävää tanssin ja musiikin yhteensovittamisesta. Opintoperiodilla tuli hienosti todistettua, että yksi plus yksi onkin kolme ja että musiikki ja tanssi ovat yhtä ja samaa kokonaisuutta, kertoo instituutin johtaja Matti Hakamäki Periodille osallistui 28 opiskelijaa vetäjinään Jimmy Träskelin ja Matti Hakamäki. Muutama ehti kotimatkalle ennen luokkakuvaa. La ur i O in o
• 45 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016
• 46 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 KIRJAT Jussi Asu: Pelimannin elämää Omakustanne 2015 K aikki eteläpohjalaiset tuntevat varmasti Jussi Asunsa, joka lie sanomalehti Ilkan kuvaajana ikuistanut heistä useimmat vuosikymmeniä jatkuneen uransa aikana eri kökkäjäisistä Lakeuden valtalehden sivuille. Muun maan väkikin höristää korviaan, kun saa kuulla, että ”se Asu on se lauluntekijä sieltä sontakuorman päältä”. Muhkeaäänisen Eero Piirto -vainaan laulamana tuosta Kirjeen sulle kirjootan -laulelmasta on tullut yksi suomalaisten suosituimpia kansanballadeja. Osaaikaeläkeläisenä Asulla on ollut aikaa nyt miettiä, mitä hän on tullut tehneet niin lehtikuvaajana, pelimannina kuin lauluntekijänäkin. Valokuvauskameran käyttäjänä hän on sisäistänyt sen asian, että ”yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. Näin Pelimannin elämässäkin teksti on puristettu muutamaan sivuun, ja annettu sen sijaan tilaa paitsi kuville myös nuoteille. Sontakuorman päälle ei Asu kirjansa lukijoita tai katselijoita päästä, syyt ovat hänen mukaansa tekijänoikeudellisia. Se ei tarkoita, että pienoiselämäkerta olisi hajuton ja mauton. Naapurin Kaisa, Alahärmän pojat ja monet muut halkinaisesti kerrotut balladit huvittavat kyllä kuulijoita yhtä lailla Asun läpimurtokappaleen lailla. Ennen muuta Kaustisella on totuttu näkemään Asun monipuolisuus muusikkona. Ulkona kitaraa rumputtavasta nuotiopelimannista kuoriutuu vaivattomasti sisätiloista taitava jazzpianisti tai pillipiipari. Kirjasta näkee, että viime vuosina hän on innostunut yhä enemmän myös eteläpohjalaisten valtapelistä, kaksirivisestä ja säveltänyt sille useampiakin soittokappaleita. Jo nyt siis tiedetään, että Jussi Asu on jättänyt itsestään pysyvän muiston suomalaiseen kansanmusiikkiin. Lehtikuvaajana hän on samanaikaisesti ikuistanut neljän vuosikymmenen aikana tuhansia ja taas tuhansia tuokiokuvia niin Kaustiselta kuin muistakin pelimannikihauksista. Mustavalkoisissa kuvissa heräävät eloon menneisyyden legendat Tauno Krossista Vimpelin Väinämöiseen ja seppä Saastamoiseen. On toki mukana monta elossa olevaakin. Lisäpisteet Asu saa kuvaajana, että hän on naputellut kuviinsa tarkat tekstit, missä ja milloin kuvat on otettu ja keitä niissä esiintyy. Tämä olisi kaikkien kuvaajien hyvä muistaa. Seppo Kononen Finlandssvensk folkmusik arrangemang av Marianne Maans 29 sivua. 2015 M arianne Maans, viulupedagogi, kansanmusiikkikentän monipuolinen uurastaja ja uudistaja on tällä kertaa panostanut nuottikirjan tekoon. Alkuperäisaineisto on pääosin Otto Anderssonin Finlands Svenska Folkdiktning –kirjasarjan muistiinmerkinnät. Monille eri tasoille sopivat sovitukset noudattelevat pääosin tutuntuttua terssi/kvartti rinnakkaiskulkua, mutta mukana on myös erityistilanteisiin tehtyjä, tasoltaan vaativampiakin sovituksia. Erikoisuuksiin kuuluu mm. Polska från Hitis, joka on kirjoitettu kolmelle viululle ja kahdelle sellolle sekä perkussioille. Nuottikirjassa ei ole unohdettu lauluakaan. Neljä kertovaa laulua on saanut oman sovituksensa. Minulle uusi termi – outro (lienee intron vastakohta) – löytyy sekin tästä nuottikirjasta. Tätäkin hanketta on tukenut Svenska kulturfond. Antti Koiranen Pollonesser år 1806, tillhörige Adolf Fredrik Stare A .F. Stare alkoi muistiinmerkitä suosikkipollonessojaan (polskia) pieneen nuottikirjaansa todennäköisesti vuoden 1805 paikkeilla. Viime vuonna julkaistiin näköispainos Staren nuottikirjasta. Hankkeen takana ovat Södermanlands Spelmansförbund, Finlandsvenska Spelmansförbund ja Sibeliusmuseo, jossa myös alkuperäistä nuottikirjaa säilytetään. Adolf Stare syntyi 6.5.1787 Strängnäsissä (Eskiltuna) Ruotsissa ja kirjoittautui opiskelemaan Turun yliopistoon 27.5.1806. Nuottikirja sisältää 125 pollonessaa ja 12 katrillia. Kirjan kannessa on osittain yliviivattu merkintä i Åbo, sekä vuosiluku 1805 josta viimeinen 5 on korjattu 6:ksi. Suuri osa kirjan kappaleista on kansansävelmiä ja monista kappaleista on myös eri variantteja, mikä viittaa kansansävelmien eri versioiden tallentamiseen. Kappaleitten yhteydessä esiintyy myös nimiä, kuten Ramstedt, Ahlström, Vogler ja Von Esser. Kyseiset pollonessat ovat ilmeisesti k.o. henkilöiden säveltämiä. Ovatko Staren nuottikirjan polskat suomalaisia vai ruotsalaisia? Nuottikirjassa mainitut paikannimet Strängnäs, Eskilstuna ja Västerås viittaavat enemmän Ruotsiin, mutta kannessa oleva teksti ’i Åbo’ taas Turkuun, missä nuottikirja myös suurelta osin on kirjoitettu. Viimeisen pollonessan päällä on maininta: Öfvat den 21. Febr 1808, eli harjoitettu 21.2.1808, vähän ennenkuin venäläiset valtasivat Turun ja Adolf Stare hankkiutui kotimatkalle takaisin Ruotsiin. Nuottikirja siis on kirjoitettu Turussa mutta kappaleiden alkuperä ainakin osassa kappaleita on Ruotsissa. Joka tapauksessa A.F. Stare taltioi merkittävän määrän repertoaariaan pieneen nuottivihkoonsa ja valaisee merkittävästi tuon ajan Turun musiikkielämää. Nyt julkaistu laitos on nk. näköispainos, eli samankokoinen kun alkuperäinen nuottikirja. Pienuutensa vuoksi se soveltuu hieman huonosti soitettavaksi mutta on erittäin mielenkiintoinen lisä erityisesti vanhojen nuottikirjojen tutkijoille. Laitoksen lopussa on ruotsiksi Stefan Kunin esipuhe nuottikirjasta ja sen sisällöstä, Christina Frohmin historiikki Staren suvusta Ruotsissa, sekä Bert Perssonin kirjoitus tansseista Staren nuottikirjassa. Kaikki arvokkaita lisiä jotka osaltaan tukevat tätä yhtä hienoimmista varhaisista nuottikirjoistamme. Arto Järvelä ETNOILTA facebook.com /etnoyle yle.?/etnoilta
• 47 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 C omplete Vocal Technique on tanskalaisen laulupedagogi Cathrine Sadolinen kehittämä metodi, jonka lähtökohta on lupaava: Kaikki osaavat laulaa, laulaminen ei ole monimutkaista, laulajan pitää luottaa itseensä ja opettaja on laulajan palvelija ja avustava teknikko. Metodissa painotetaan myös sitä, että ei ole olemassa ihanneääntä, vaan opettajat koulutetaan auttamaan laulajaa, olipa hänen toiveensa laulaa sitten puhtaasti, huokoisesti tai metallimusiikkityyliin ördäten. Tärkeintä on, että äänenmuodostus on tervettä. Kirjassa toistetaan useaan kertaan, että laulamisen täytyy tuntua aina mukavalta, vaikutuksen pitää olla välitön ja jos harjoitus sattuu tai tuntuu väärältä, se on väärin. Kirjan mukaan menetelmä sopii kaikille laulajille tyyliin katsomatta. Sillä onkin paljon annettavaa uteliaalle laulajalle, jos englanninkieliset termit eivät ärsytä. Kirjan nimi viittaa yleisesti äänenkäyttöön, vaikka puhetekniikasta on vain viisi sivua. Toki monet harjoitukset sopivat myös puhetyöläisille. Uudesta metodista ei ole kysymys. Kirjan ensimmäinen versio ilmestyi jo vuonna 1996. Sitä on päivitetty useaan kertaan ja siitä on ilmestynyt jo kymmenen kieliversiota. Suomeksi kirja ilmestyi vuonna 2009. Metodissa pyritään selkeyteen, yksinkertaisuuteen ja mutkattomuuteen, joten kieli on selkeää ja ohjeet yksinkertaisia. Luokiteltujen laulutapojen eli moodien ja tehosteiden nimitykset on jätetty englanninkielisiksi yhdenmukaisuuden ja keskinäisen ymmärrettävyyden vuoksi. Suomenkielisessä painoksessa on pyritty kuitenkin kuvailemaan termejä myös suomeksi. Termien viidakko tuntuu alussa hämmentävältä, mutta kun kirjaan perehtyy tarkemmin, alkaa kokonaisuus hahmottua. Heti kirjan alkupuolella selitetään, mistä metodissa on kysymys. Kaikessa laulamisessa on otettava huomioon kolme perusperiaatetta: tuki, twang ja leuan eteentyöntämisen ja huulten jännittämisen välttäminen. Tuessa on pitkälle kysymys keskivartalon lihasten käyttämisestä ja leuan ja huulten toiminnan kontrollointi on myös selvää, mutta mitä on twang? Kirjassa todetaan, että sille ei löydy käyttökelpoista suomenkielistä vastinetta ja selitys kannusrustoista ei paljon selvyyttä tuo. Ääninäytteiden avulla pääsee jyvälle siitä, että kysymys on äänen soinnista ja kiinteydestä, joka saadaan aikaan kurkunpään eteisessä. Perusperiaatteiden jälkeen voidaan valita moodi, jota voisi kutsua laulutavaksi. Niitä on neljä: neutral, curbing (kevyt puristus), overdrive (turbo) ja edge (kirjan mukaan käännettynä särmä, kärki tai piikki). Kirjan mukaan kaikessa laulamisessa käytetään jotakin näistä moodeista, olipa kyse klassisesta, jazztai rocktai vaikka kansanlaulusta. Kolmanneksi valitaan äänen väri välillä tumma-vaalea. Ja lopuksi mahdollinen tehoste, kuten särö, narina tai vibraatto, kymmenestä vaihtoehdosta. Menetelmän idea on siis purkaa ääni eri osatekijöihin ja rakentaa halutun äänenmuodostuksen resepti. Kirja muodostaa loogisen kokonaisuuden, jonka parissa laulamisesta innostunut pystyy helposti viettämään tuntikausia. Ohjeet ovat yksinkertaisia ja selkeitä ja kirjan mukana seuraava netistä ladattava äänikirjasto auttavat ymmärtämään, mitä termien takana piilee. Jotkut laulupedagogit suhtautuvat menetelmään kriittisesti ja sitä pidetään jopa vahingollisena. Menetelmän asenne laulamiseen on kuitenkin lämmittävän laaja. Kaikenlaiset laulutekniikat ovat hyväksyttäviä eikä opettajan pidä ryhtyä arvioimaan, mikä on esteettisesti oikein. Kaikki tekniikat voi tehdä terveesti. Myöskin laulamiseen liittyvien myyttien – kuten se, että laulaminen vaatisi erityislahjakkuutta – kumoaminen on tärkeää. Jokainen oppii laulamaan. Cathrine Sadolin on kehittänyt menetelmäänsä jo kolmisenkymmentä vuotta ja se, miten menetelmä on tuotteistettu, on mykistävää. Englanninkieliseltä completevocalinstitute.com -sivustolta löytyy huikeasti tietoa metodista, tietoja mahdollisista kursseista sekä kirjan eri kielisten versioiden tilausmahdollisuus. Valikoiden ”Complete Vocal Technique” ja ”Introducing CVT” sisällä on myös suomenkielinen johdanto tekniikkaan. Ilahduttava on myös tutkimus-alasivu, jossa instituutti jakaa tutkimustuloksia yleisön saataville. Vaikka verkkosivun etusivulla puhutaan Euroopan suurimmasta ammattilaisja puoliammattilaislaulajille tarkoitetusta instituutista, on kirjasta ja sivustosta iloa jokaiselle, joka tuntee intohimoa laulamiseen ja haluaa oppia siitä lisää. Sauli Heikkilä Cathrine Sadolin: Kokonaisvaltaisen äänenkäytön tekniikka K anttori Kittilästä on aina rakastanut laulamista. Klassisessa laulunopetuksessa hän ei saanut äänestään sellaista kuin halusi. Laulaminen ei tuntunut hyvältä vaan pikemminkin pakotetulta. Muutama vuosi sitten hän pääsi kokeilemaan Complete Vocal Technique -menetelmää ensin Suomessa yksityistunneilla ja lyhytkursseilla ja viime kesänä viiden päivän kurssilla Kööpenhaminassa. – Ymmärsin heti, että tätä olen halunnut aina, Sari hehkuttaa. Viime vuonna hän haki ja pääsi kolmevuotiseen CVTopettajakoulutukseen Kööpenhaminaan. Sari pääsi yhteisymmärrykseen työnantajansa kanssa tarvitsemistaan vapaista ja käy koulutuksen työn ohessa. Kolmevuotisia kursseja on 5-6 vuodessa ja jokaisella kurssilla on toistakymmentä henkilöä eri puolilta maailmaa. Sarin kurssin oppilaat tulevat Keski-Euroopasta ja Pohjoismaista. Kurssi käsittää kuusi nelipäiväistä seminaaria vuodessa Tanskassa sekä kotitehtävät. Jokaisella kurssilla on nimikkomentori, mutta opetuksen ei haluta personoituvan tiettyyn henkilöön, joten instituutin parisenkymmentä opettajaa opettavat kolmen vuoden aikana jokaista kurssia jossain vaiheessa. – Opetusta on kymmenestä viiteen, mutta joka päivä menen lämmittelemään etukäteen ja joka päivä porukka jää vaihtamaan kokemuksia ja treenaamaan keskenään, joten päivistä tulee helposti kymmentuntisia. Koko kurssin lisäksi opetusta annetaan pienissä ryhmissä ja käytännön harjoituksia tehdään koko ajan. Kaikki myös opettavat alusta asti ja tekeminen analysoidaan ryhmissä. – Muualla opettamiseen rohkaistaan myös, kunhan muistaa kertoa, että opinnot ovat vielä kesken. Menetelmään pääsee tutustumaan myös ilmoittautumalla test-singeriksi, joille opetus on ilmaista. Jokaisen jakson lopussa järjestetään konsertti. Sari on innostunut systeemissä kaikkeen. – Pääsemme tutustumaan ääneemme todella perusteellisesti. Sari aikoo käyttää oppejaan ennen kaikkea laulamalla sydämensä kyllyydestä, mutta myös jakamalla saamaansa oppia omille lauluryhmilleen. Työtään hän ei aio vaihtaa, koska on omien sanojensa mukaan unelma-ammatissaan. Koska Complete Vocal Institute on yksityinen, ei koulutus ole ilmaista. Kolmen vuoden lukukausimaksut ovat parikymmentä tuhatta euroa. Lisäksi kuluja tuovat matkat ja eläminen. – Jotkut ostavat veneitä ja kesämökkejä, minä sijoitan itseeni. CVT oli Sari Alakulpille unelmien täyttymys
• 48 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Merkit Pronssinen pelimannimerkki Minja Survonen, harmoni, Kaarina, Orivedellä 28.12.2015 Jonna Lankinen, viulu, Toholampi, Orivedellä 28.12.2015 Hopeinen pelimannimerkki Veikko Harala, laulu, Uusikaupunki, Orivedellä 28.12.2015 T-paidat putiikista! www.kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki/ Kansan musiikkikiertueet jatkuvat Maaliskuu: ENKEL Huhtikuu: Sami Kukka Hae syksyn 2016 kiertueille 1.-31.3.2015! Lisätietoa: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueet/kiertuehaku Olen Mika Kolehmainen, sarjakuvapiirtäjä, kuvittaja, pelimanni ja sarjakuvapiirustuksen opettaja. Toimenkuvien tärkeysjärjestys vaihtelee sujuvasti tilanteiden mukaan. Kuluvan talven työt ovat painottuneet näyttelykuvituksen työstämiseen Suomen maatalousmuseo Sarkaan, keväällä avattavaan näyttelyyn Suomen maatalouden 3000vuotisesta historiasta. Pääasiassa teen kirjakuvituksia eri kustantamoille, lastenja nuortenkirjoihin painottuen sekä myös oppikirjakuvituksia. Mainittakoon esimerkiksi vaikkapa Västäräkki Vääräsääri -teos, yli 600:n kansanrunon, lorun ja hokeman kokoelma. Mainio runsaudensarvi vanhaa sanallista perinnettä. Esiinnyn myös Rommakko-yhtyeen kanssa. Teemme vuosittain 25-30 keikkaa ja pikkuhiljaa suunta on vienyt kohti isompia lavoja. Viime kesänä esiinnyimme mm. Rääkkylä Kihauksen päälavalla lauantaina, sekä Koiteli elää -festareilla. Sävellän ja sanoitan biisimme. Tyylillisesti meininkiä on kutsuttu folk´n´rolliksi. Kappaleista löytyy niin lyyrisyyttä, kepeää menoa kuin kantaaottavuuttakin. Debyyttialbumimme Juhlat julkaistiin vuonna 2014 ja suunnitelmissa on käynnistellä lähitulevaisuudessa seuraavan albumin nauhoituksia. Sarjakuvan piirtäjä Mika Kolehmainen esittäytyy ENKEL on luomufolk-yhtye, joka nostaa hittikappaleita vuosisadan takaa nykykansan kuultavaksi. ENKELin musiikki on akustista, luonnonmukaista ja tuoretta, vaikka sen siemenen kylvivät pelimannit maahan jo satoja vuosia sitten. ENKEL sai alkunsa spontaaneissa jameissa vuonna 2013. Tavoitteet on asetettu korkealle ja niitä kohti pyritään töitä tehden ja hauskaa pitäen. ENKEL julkaisi debyyttialbuminsa tammikuussa 2016. ”Sami Kukan musiikki on keidas, valoisa aukio pimeän metsän keskellä. Kiireisessä ja sähköistyneessä maailmassa akustisten instrumenttien ja koruttoman laulun antautuvan haavoittuva sointi on kuin antiteesi kaikelle sille mitä musiikista on tullut: humaania ja haurasta, kutsuvaa ja anteliasta.” – Jean Ramsay
• KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Irtonumero 8 € 4 • 2015 6 Päivi Hirvonen ja Maija Kauhanen – Monta palloa ilmassa 10 Erkki Rankaviita lauloi halot pinoon ja jyvät peltoon 14 Sakari Kukko ja Piirpauke juhlatunnelm issa 32 Flamencoon mahtuu perinne ja avantgarde MUKANA PELIMANNI-LI ITE Tilaa Kansanmusiikki! Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 24 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to Tu nn us 5 3 5 3 8 1 3 VA ST A U SL Ä H ET YS Po st i m ak su m ak se ttu Jäsenedut CD Alamaailman vasarat: Maahan 20 € Nyt jäsentarjouksena vain 16 € CD Kansanlauluja Inkerin maalta 19 € Nyt jäsentarjouksena vain 15,20 € KIRJA Katrillia tanssimaan! 13,50 € Nyt jäsentarjouksena vain 10,80 € Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan (www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alennuskuponkia ”jäsenetu0116”. Etu on voimassa 29.5.2016 saakka. Voit tehdä tilaukset myös Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Kansanmusiikki on ainoa suomenkielinen lehti, jossa kerrotaan kattavasti kansanmusiikin ilmiöistä ja tekijöistä. Lehdessä on Pelimanni-liite, jossa on liiton jäsenyhdistysten kuulumisia, pelimanneja kiinnostavia aiheita ja nuottiliite. Kansanmusiikki-lehti tulee kaikille Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille. Jäseneksi pääsee liittymällä johonkin liiton jäsenyhdistyksistä tai kannatusjäseneksi suoraan Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Jos et tiedä oletko lehden tilaaja vai jäsen, soita (09) 8731 320 tai tarkista viimeksi saamasi lasku. Jos tilaat Kansanmusiikki-lehden nyt vuodeksi 2016, saat vuoden 2015 viimeisen lehden ja sen liitelevyn kaupan päälle! Jäseneksi voi liittyä myös netissä: www.kansanmusiikkiliitto.fi/liitto/liity-jaseneksi Tervetuloa Kansanmusiikki-lehden lukijaksi! Kansanmusiikkilehti Facebookissa Kansanmusiikki-lehden facebook-sivu toimii kansanmusiikin uutiskanavana. Uutisvirta näkyy myös lehden omalla nettisivulla www.kansanmusiikki-lehti.fi. Tuhannen tykkääjän rajapyykki saavutettiin tammikuussa. Tuhannes tykkääjä oli Kaisa Särkkä-Pakkala , joka palkittiin Kansanmusiikki-lehden t-paidalla. Lohdutuspalkinnot menivät Aki Vanalla ja Seija Katajalle , jota emme tosin ole saaneet kiinni. Ilmottaudupa toimitukseen. Yhteystiedot etukannen kääntöpuolella. Nyt kohti kahtatuhatta! Otamme mielellämme vastaan juttuideoita ja -ehdotuksia. Kaikista yhtyeistä, ilmiöistä ja esiintyjistä on mahdotonta kirjoittaa, mutta hyville tarinoille on aina tilausta. Jos haluat kirjoittaa artikkeleita tai arvostella levyjä, lähetä sähköpostia ja työnäyte. Lehteä avustetaan pääosin talkoilla, mutta harkinnan mukaan pieniä palkkioitakin voidaan maksaa. www.kansanmusiikki-lehti.fi www.facebook.com/kansanmusiikkilehti
• 50 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 Sinut valittiin Lapin Nuorison Liiton toiminnanjohtajaksi Maria-Liisa Malvalehdon väistyessä eläkkeelle. Mitä kaikkea toimenkuvaasi kuuluu? Tehtävänäni on suunnitella, kehittää, organisoida ja johtaa keskusseuran toimintaa. Toimintaan kuuluu jäsenyhteydet, esimiestyö, koulutustoiminta, hankeja palvelutuotanto, kerhot, leirit ja tapahtumat sekä yhä enemmän sektorit ylittävä yhteistyö. Juuri nyt on työn alla muun muassa maaliskuussa Posiolla järjestettävät Teatterihelinät, harrastajaryhmien esitysten katselmus, valtakunnallinen Tanssiralli huhtikuussa sekä kesäkuun lopussa järjestettävä kansainvälinen folklore festivaali Jutajaiset. Mistä olet kotoisin? Olen Rovaniemeltä kotoisin ja asunut koko ikäni täällä muutamaa Lahden vuotta lukuunottamatta. Oletko toiminut yhdistyksessä aikaisemmin vai tuletko niin sanotusti ulkopuolelta? Lapin Nuorisoseurassa en ole aikaisemmin toiminut, mutta Maikin kanssa olen tehnyt joskus verkostossa yhteistyötä. Olen toiminut aikaisemmin luovan alan ja nuorisoalan yhdistyksissä ja julkisen sektorin puolella kehittäjänä ja hankeyhteistyössä. Tähän tehtävään tulin omasta valmennusja työnohjausalan yrityksestä. Millainen suhde sinulla on kansanmusiikkiin ja kansantanssiin? Itse olen tähän asti lähinnä ihaillut kansantanssiosaamista täällä Lapissa, mutta tavoitteenani on oppia pari askelta itsekin. Olen aina ollut folkin ystävä ja pidän erityisesti musiikkikokoonpanoista, joissa on yhdistetty eri tyylilajeja folkista rokkiin. Nuorisoseurat elävät kiihkeätä aikaa, visiotyö on vauhdissa ja meneillään on Kansantanssin riemuvuosi. Mitä se merkitsee yhdistyksellenne? Kyllä, vahva eteenpäin menemisen ilmapiiri on meilläkin! Me perustimme työryhmän eri tanssialan toimijoista ja teemme Lapin Tanssin Riemu -projektin nimissä kaikkemme tanssiosaamisen näkyvyyden eteen. Mielestäni on tärkeää nostaa esille tanssin monipuolisia mahdollisuuksia, kasvatusyhteistyötä perheiden kanssa sekä lasten mahdollisuutta kokea onnistumisen riemua! Kuinka Lapin Nuorison Liitto on löytänyt kohderyhmänsä? Tanssin, sirkuksen ja teatterin aloilla hyvinkin ja muillakin aloilla on hyviä avauk sia. Lapin Nuorison liitossa on reilut 3000 jäsentä, joista yli puolet on alle 29-vuotiaita. Usein uudet toiminnanjohtajat tuovat uusia tapoja ja saattavat tehdä isojakin mullistuksia. Joko Rovaniemellä on pantu tuulemaan? Tottakai tuon tullessani omat verkostot ja palveluideat tullessani. Kyllä Rovaniemeltä ja Lapista tuulee piankin! Tulevan vuoden ohjelmasta odotan kovasti sitä, että pääsen kiertämään kentälle ja tapaamaan jäsenistöä ja ideoimaan yhdessä tulevaisuutta. Yhtenä tärkeänä painopisteenä toiminnassa, puheissa ja ohjelmissa tulen korostamaan uusia yhteistyömuotoja sekä vapaaehtoisten tärkeää roolia. Haluan tehdä näkyväksi vanhempia, isovanhempia ja muita perheenjäseniä, jotka kuljettavat harrastuksiin ja auttavat kaikenlaisissa tapahtumissa. Kuinka Nuorisoseuraliike voi tänään? Pärjääkö se nykyajan haasteiden kanssa kilpailussa? Aloitin tammikuussa, joten en ole vielä muodostanut käsitystäni siitä, kuinka Nuorisoseuraliike voi tänään. Tänä päivänä kaikki toimijat yritys-, yhdistysja julkiselta sektorilta ovat samojen haasteiden edessä. Nuorisoseura on hyvin merkittävä lasten ja nuorten kulttuurisen kasvatuksen edelläkävijä ja toimija. Mitä sillä on ajallemme annettavaa? Välittämisen asennetta, myönteisyyttä, onnistumisen riemua sekä vahvaa osaamista. Joko Jutajaiset ovat paketissa? Jutajaisten ohjelma on melkein paketissa sekä tanssiesitysten että musiikkiesitysten osalta. Ohjelma julkistetaan maaliskuussa. Festareiden musiikissa palaamme juurille takaisin, lähdemme suuntaamaan Jutajaisten imagoa enemmän folkkiin, folkrockiin sekä pelimannija kansanmusiikkiin, mutta uudella otteella. Sisällössä ja esityksissä painottuu tänä vuonna äijät ja rakkaus. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Paula Kähkönen Paula Kähkönen Lapin Nuorison Liiton toiminnanjohtaja Syntynyt: Rovaniemellä 9.2.1968 Kotipaikka: Rovaniemi Koulutus: Kasvatustieteen maisteri Haastattelu: Sauli Heikkilä Se ve n1
• 51 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016 KEIKAT KOULUTUKSET www.kansanmusiikki.fi www.kansanmusiikki.fi H e l m i k u u Waltari & Angelin tytöt goes Kalevala 27.2. Helsinki www.vuotalo.fi A.Aimo-klubi: Taljanka 40 v. 27.2. Tuusula www.aimo-klubi.net M a a l i s k u u Piia Kleemola: Mestareiden jäljillä 2.3. Helsinki www.musiikkitalo.fi Pinnin Pojat alive in Helsinki 2.3. Helsinki www.facebook.com/pinninpojat A. Aimo -klubi: Nordic Choro 4.3. Kerava www.aimo-klubi.net Mirel Wagner 5.3. Helsinki www.savoyteatteri.fi Maa ilmassa -klubi: Singing Bowl Sonic Cradle 5.3. Helsinki www.vuotalo.fi Balladitanssit 5.3. Helsinki www.facebook.com >balladitanssit Harmonikkaristeily 6.-7.3. Turku-Tukholma www.satahamesoi.fi/risteily Sulasolin yhteislaulut: Matti Reittamo 7.3. Helsinki www.musiikkitalo.fi Taljanka 9.3. Espoo www.sellosali.fi Nordic Choro 9.3. Porvoo grand.webbhuset.fi Samuelin Poloneesi 11.-13.3. Kokkola www.kansanmusiikkiliitto.fi/ samuelinpoloneesi Sampo Lassila Narinkka 11.3. Helsinki www.vuotalo.fi Travelling Quartet & Pascal Contet (FRA) 11.3. Helsinki www.musiikkitalo.fi Sampo Soikoon-klubi: Markojuhani Rautavaara 11.3. Helsinki nukketeatterisampo.fi/ohjelmisto Hohka 10 vuotta & Johannes Geworkian Hellman 11.3. Helsinki www.hohka.net P-klubi: The Sparrows 11.3. Kaustinen kaikenlaisenmusiikinyhdistys. wordpress.com Tallari: Mestarit matkalla 17.3. Kaustinen kansanmusiikki-instituutti.fi Salo Irish-festival 18.-19.3. Salo www.facebook.com/thegreenhope Benway-duo ja SO III feat. Amanda Kauranne! 18.3. Helsinki www.facebook.com>benway-duo Louisa Lyne & di Yiddishe Kapelye 18.3. Helsinki www.facebook.com >Louisa Förbundsdag och Vinterstämma i Närpes 19.-20.3. Närpiö www.spelmansforbundet.fi Kustaan Soitto 27.3. Eura Tied. Risto Kupari 044 793 3520 Roots – Rötter – Juuret Senior Nord 30.3. Helsinki www.malmitalo.fi Tanssiteatteri Tsuumi: Kake – Tiellä tähtiin 30.3. Helsinki www.tsuumi.com H u h t i k u u JuuriJuhla-RotFest 2.-9.4. Espoo www.juurijuhla.fi Luomusoitto Saarijärvellä 2.4. Saarijärvi. www.saarijarvi.fi Lasten lauantai: Melkutus 2.4. Espoo www.sellosali.fi Alavuden Kaksiriviset 30-vuotisjuhlakonsertti 3.4. Sääskiniemi www.alavudenkaksiriviset.fi Haapaveden Kevät-Folk 7.-9.4. Haapavesi www.haapavesifolk.com Kevät-Sakonat 8.-10.4. Lappeenranta www.sakonat.fi Maa ilmassa -klubi: Glomas Ensemble 9.4. Helsinki www.vuotalo.fi 21. Rannikko-Soi 10.4. Merikarvia Tied. topi.viikila@gmail.com Hämeen Kevätsoitto 10.4. Kangasala www.hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi Sulasolin yhteislaulut: Anja Hinkkanen ja Sakarat 11.4. Helsinki www.musiikkitalo.fi Dalindèo – levynjulkaisukonsertti 14.4. Espoo www.sellosali.fi Levin Kevätsoitot 15.-17.4. Kittilä ja Levi www.kevatsoitot.fi LEMPO-festivaali 15.-17.4. Kouvola www.lempofest.net Tanssiralli 16.4. Orimattila www.nuorisoseurat.fi/tanssi P-klubi: Maria AutioKesäniemi & band 22.4. Kaustinen kaikenlaisenmusiikinyhdistys. wordpress.com/ Tanssiralli 23.4. Rovaniemi www.nuorisoseurat.fi/tanssi Motora tanssii -kevätkonsertti 24.4. Joensuu www.motora.fi Anne-Mari Kivimäki ja Lakkautettu kylä 27.4. Tampere www.annemarikivimaki.fi A.Aimo -klubi: Pieni Yösoitto 29.4. Kerava www.aimo-klubi.net To u k o k u u P-klubi: Telstar 6.5. Kaustinen kaikenlaisenmusiikinyhdistys. wordpress.com/ Tanssiralli 7.5. Kitee www.nuorisoseurat.fi/tanssi Vuoden kierto – #PKN50 juhlakonsertti 7.5. Helsinki www.savoyteatteri.fi/ Tanssiralli 14.5. Kaustinen www.nuorisoseurat.fi/tanssi Ottosten kansantanssikonsertti 20.5. Kaustinen www.facebook.com/kaustisennuorisoseura Siba Folk Big Band ja Ostrobothnian Folk Orchestra 20.5. Helsinki www.musiikkitalo.fi Sepän soitto 27.-29.5. Mäntsälä www.sepansoitto.fi Maailma kylässä 28.-29.5. Helsinki www.maailmakylassa.fi M a a l i s k u u Nyckelharpan alkeiskurssi 5.-6.3. Helsinki kamu@kmo.fi Mandoliininsoiton alkeiskurssi 5.-6.3. Järvenpää www.kum.fi Näppärikurssi 11.-13.3. Kokkola www.kpkonsa.fi Bluegrassja Old Time -mandoliinikurssi 12.-13.3. Järvenpää www.kum.fi Etelä-Hämeen ja Uudenmaan tanssitoimijoiden tapaaminen 12.3. Lahti www.nuorisoseurat.fi Från lek till dans i Åbo 19.-20.3. Turku www.folkdans.fi NORDRING 2016 Finland 24.3. Nastola erja.askolin@kansantanssinuoret.fi H u h t i k u u Ylä-Savon Pelimannien kansanmusiikkikurssi II 2.4. Vieremä Tied. Kari Auvinen p. 050 535 4514 Kurs i finländska danser 2.4. Vaasa www.folkdans.fi Haapaveden Kevätfolk -kurssi 8.-10.4. Haapavesi www.haapavesifolk.com Purpurikurs i Karleby 23.4. Kokkola www.folkdans.fi Ke s ä k u u KAMU-nuorten kansanmusiikkileiri 13.-17.6. Nummela www.kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoita tapahtumasi: info@ kansanmusiikki.fi Kansanmusiikkikiertueet ENKEL 10.3. Tampere, Rahvaanmusiikin ilta + muuta ohjelmaa www.rahvaanmusiikinkerho.net 12.3. Kokkola, Poloneesiklubi + Rosa Latva ja Uni 19.3. Hamina 22.3. Mäntyharju Sami Kukka 12.4. Mäntyharju 13.4. Helsinki, Perinnearkku www.perinnearkku.net 14.4. Seinäjoki, Viriä-klubi 15.4. Kokkola 17.4. Pori, Validi karkia -klubi www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-kevat-2016 Rrräyhää Tour 2016 30.3. Helsinki 31.3. Tampere 1.4. Turku 2.4. Seinäjoki www.livenation.fi Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien Kansanmusiikin ja tanssimusiikin soittoleiri 12.3. Hauho 16.4. Hauho 1.6. Hauho Tied. raimo.salmela@elisanet.fi