• Irtonumero 8 € 1 • 2020 6 Petri Hakala & Markku Lepistö Yhteinen sävel – eri reitit 12 Aija Puurtinen ja Brooklynin Satu – siirtolaisten koskettavat tarinat 31 Unto Kukka kaivelee mielellään vanhoja MUKANA PELIMANNI-LIITE
• 2 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 2 SISÄLTÖ 1 • 2020 21 31 12 KOLUMNISTI Leija Lautamaja Aija Puurtinen ja Brooklynin Satu – siirtolaisten koskettavat tarinat. Petri Hakala & Markku Lepistö Yhteinen sävel – eri reitit Unto Kukka kaivelee mielellään vanhoja. Ajassa: Orivesi All Stars ....................................................................................5 Samuelin Poloneesi palaa Tampereelle 25 vuoden jälkeen .............9 Hovitanssista hoppatahtiin – purpurin matka Suomeen .................10 Tuomas Logrén – kitaristi sieluaan myöten ..........................................14 Esittelyssä: Nemat Battah – Aarreaittana arabialainen musiikki .....19 Folklandialla palkittiin ....................................................................................20 Lusikka-Veikko soittaa ja tarinoi ................................................................22 Pelimanni-liite PelimanniEtto -tapahtuma kokosi Lapin soittajat Ivaloon .............23 Kurssikuulumisia Etelä-Pohjanmaalta.....................................................24 Uudenmaan nurkka .........................................................................................24 Nuottiliite .............................................................................................................25 Kuulumisia Satakunnasta ..............................................................................29 Lukijalta: Mandoliini ja kaksi kättä ...........................................................29 Kuopion pelimannit 50 vuotta ....................................................................30 Kuulumisia Pohjois-Savosta .........................................................................30 ”Salonsoittaja” Kuitu-Miijan nimikkokappale.......................................33 Miten kansanmusiikkia opitaan? Kansanmusiikki ammatiksi ......34 Kansallispuvulla pitää saada leikkiä ........................................................36 Emmi Kujanpään Nani Bulgariassa ...........................................................38 Loppuunmyydyt Oriveden kurssit .............................................................40 Löydä vanhat koululaulusi ...........................................................................40 Levyt .......................................................................................................................44 Kirjat .......................................................................................................................46 Taustapeilissä Marjaana Puurtinen ..........................................................50 6 Sa ul i H ei kk ilä Se pp o Ko no ne n Pe tr i K iv in en
• 3 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 ALKUTAHDIT Etno-Emma Pauanteelle Musiikintuottajat – IFPI Finlandin järjestämässä EmmaGaalassa jaettiin helmikuun alussa menestyneille musiikin alan toimijoille palkintoja 30. kerran. Vuodesta 2006 lähtien on jaettu myös Etno-Emma. Viime vuoden saavutuksista palkinnon sai Pauanne. Alkuvuodesta esikoislevynsä julkaisseen Pauanteen musiikissa yhdistyy moderni folk, progressiivinen rock sekä yli satavuotiaat arkistonauhat, joissa soivat pohjoisen parantajien loitsut ja karjalaiset karjankutsut. Ukko Ylijumalan, Pauanteen, pauhua tarjoilevat pitkän linjan muusikot Kukka Lehto , Tero Pennanen ja Janne Haavisto . Suhteellisen nuoren kokoonpanon tavoitteena on alusta saakka ollut suuntautua aktiivisesti ulkomaille. Yhtyeen debyyttialbumi julkaistiin huhtikuussa 2019 suoraan Euroopan markkinoille saksalaisen Nordic Notes -levy-yhtiön kautta. Levy on saanut radiosoittoja Suomen lisäksi ainakin Ruotsissa, Saksassa, Espanjassa, Italiassa, Englannissa, Skotlannissa ja Belgiassa. Euroopan ulkopuolella levyä on soitettu USA:ssa ja Australiassa. Muita kategorian ehdokkaita olivat Antti Paalanen , Markku Lepistö & Mikko Helenius , Tero Hyväluoma & Matias Tyni ja Viitasen Piia . Historian kolmatta Etnogaalaa juhlittiin loppuunmyydyllä Tavastia-klubilla tammikuun alkupäivinä. Gaalan järjestää yhteistyössä kansanmusiikin keskeiset toimijat. Etnogaalassa esiintyivät Amanda Kauranne, ENKEL, Compañía Kaari & Roni Martin, Aili Järvelä ja Helsinki-Cotonou Ensemble, sekä Jouko Kyhälä. Ilta aloitettiin Tanssiin kutsu! -tansseilla, jotka kantoivat vuoden 2020 kansanmusiikin ja kansantanssin alan virallisen teeman nimeä. Tavastialla lämmiteltiin Pispalan Sottiisin paritanssilähettiläiden sekä kansanmusiikin ja kansantanssin opiskelijoiden johdolla. Etnogaalan lopuksi koko gaalaväki tanssi yhteisen afrokatrillin Riina Hosion huutamana. Etnogaalan voittajat Risteys-palkinto: Eva Jacob Vuoden artisti: Juurakko Vuoden kansainvälistyjä: Johanna Juhola Vuoden kansanmusiikkitekijä: Timo Alakotila Vuoden tanssintekijä: Timo Saari Vuoden tulokas: Vimma Vuoden ilmiö: Verta, pornoa ja propagandaa, JUMALAUTA! Vuoden ilmiö, kunniamaininta: Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala Sontiainen – balladi koti-ikävästä Siirtolaisuus ja erityisesti amerikansuomalaisuuteen liittyvä musiikki on esillä tänä vuonna monissa hankkeissa. Saijaleena Rantanen tutkii amerikansuomalaisten työväenlauluja, Paleface levytti ja esittää niitä Laulava Unioni -yhtyeen kanssa, Aija Puurtinen laulaa siirtolaisten elämästä (ks. sivu 12). Teatteri Avoimissa ovissa Helsingissä käsitellään teemaa musiikkiteatterin keinoin. Hanna Kirjavaisen käsikirjoittama ja ohjaama Sontiainen ? balladi koti-ikävästä on amerikansuomalaiseen kansanmusiikkiin perustuva musiikkiteatteriesitys, joka kertoo tositarinan suomalaisesta siirtolaisesta Tom Sukasesta . Teos sai ensi-iltansa helmikuussa ja esitykset jatkuvat aina huhtikuun lopulle asti. Musiikista vastaa Pekka Lehden luotsaama yhtye, joka myös näyttelee. Sontiainen ? balladi koti-ikävästä on ensimmäinen teos Teatteri Avoimien Ovien kolmevuotisessa Toiset-hankkeessa, joka tuulettaa ja tuoreuttaa suomalaisuuden käsitettä. Laura Kytölän arvio näytelmästä otsikoitiin Helsingin Sanomissa: amerikansuomalaisten jäytävästä koti-ikävästä kertova pienimuotoinen musiikkiteatteriesitys on kulttuuriteko ja helmi. Pauanne otti tiedon voitostaan vastaan keikkareissulla Tukholmassa. Näytelmän päähenkilö samastuu sisukkaaseen sontiaiseen rakentaessaan laivaa preerialla kotiinpaluu mielessään. Kolmas Etnogaala palkitsi tammikuussa M aa rit Ky tö ha rju A ki -P ek ka Si ni ko sk i
• 4 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 4 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS Kyllähän kaikki tietää... KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 1 (197) 2020 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jukka Janka-Murros ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Petri Hakala & Markku Lepistö, kuva: Lieve Boussauw Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 2/20 ilmestyy 29.5. aineistot 4.5. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Mihin tahansa erityisalaan syvemmin uppoutuneilla on taipumus pitää alaan kuuluvaa termistöä ja ilmiöitä itsestäänselvyytenä ja puhua sen mukaisesti. Lääkäriliturgia ja tietokonenörttien puhe ovat varmaan kaikille tuttuja esimerkkejä tästä. Sama piirre on useimpien ammattien harjoittajilla ja erilaisten asioiden harrastajilla, myös kansanmusiikin piirissä. Varsinkin toimittajan on syytä olla hyvin tarkkana, ettei pidä juuri mitään erityistietoa itsestään selvyytenä. Ei pidä puhua Wiljamista ja Konstasta ellei ole täysin varma, että jokainen lukija tietää, kenestä puhutaan. Jopa tähän lehteen on syytä kirjoittaa, että ”kaustislaiset edesmenneet pelimannit Wiljami Niittykoski ja Konsta Jylhä…”. Eräs asiantuntija sanoi kerran, että kaikkihan jouhikon jo tuntevat. Päätin ryhtyä tekemään tutkimusta kysymällä pienissä ja isoissa piireissä ohimennen, tiedättekö mikä on jouhikko. Viimeksi kysyin tätä noin sadan ihmisen yleisöltä matkailumessuilla. Kaksi kättä nousi. Kaikki eivät tunne perinnesoittimiamme. Toki on hyviä syitä käyttää erityistermejä ja mainita henkilöitä etunimillä. Sillä voidaan osoittaa omaa asiantuntemusta ja joskus myös kuulumista johonkin erityiseen joukkoon. Useimmalla ihmisellä on luontainen halu kuulua johonkin suurempaan porukkaan. Vaikuttaahan se itsetuntoon, kun tietää pikkuisen enemmän kuin muut ja tuntee hieman enemmän ihmisiä, jopa tunnettuja sellaisia. Nimien ja termien pudotteluun on melko helppo syyllistyä. Sen kanssa kannattaa olla kuitenkin tarkkana, vaikutus ei ole välttämättä toivottu. Aina snobbailulta kuulostava puhe ei ole itsensä korostamista. Se saattaa olla merkki siitä, että on touhunnut jonkin asian kanssa tosi pitkään niin, että termeistä on tullut osa arkipäiväistä sanastoa. Aika useinkin kuulee soittajien kertovan soittavansa ”jigejä” ja ”riilejä”. On paljon irlantilaisen musiikin harrastajia, joille nämä tahtilajit ovat tuttuja, mutta veikkaan, että suuremmalle osalle suomalaisista jigi tuo mieleen kalastusvälineen. Asialla on tietysti toinenkin puoli. Liialla selittämisellä saattaa tulla tuomituksi lukijoiden, yleisön tai juttuseuran aliarvioimisesta. Itsensä ilmaiseminen on vaikeaa ja tasapainoileminen herkkä laji. Olen kuitenkin sitä mieltä, että mieluummin selittää liikaa kuin liian vähän. Kevättä odotellessa Sauli Heikkilä
• AJASSA Orivesi All Stars 5 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: Jaakko Ruuttunen Kuva: Krista Järvelä Onneksi olkoon vuoden Kansanmusiikkilevy -kunniasta! Miten OAS juhlii? Oli tosiaan suuri kunnia tulla valituksi! Palkinnon ansaitsevia levyjä oli ehdokkaana aimo liuta. OAS on siitä mainio orkesteri, että se voi pitää millaiset juhlat haluaa melkein missä päin maapalloa milloin tahansa. Sanotaanko että tänä vuonna juhlitaan yhdessä ja erikseen monimuotoisesti. Onko OAS kuriton lauma? Levyntekoon osallistui reippaasti yli sata ihmistä. Äänityspäivinä oli yli 30 astetta lämmintä sekä sisäettä ulkotiloissa. Äänitimme viidessä päivässä noin viisikymmentä kappaletta. Aivan kuriton lauma ei sellaiseen pysty. Lausunto ei tietenkään tarkoita etteikö orkesteri osaisi sopivissa tilanteissa temmeltää vallattomasti kansanmuusikkoelämän kukkaisella kedolla. Paljonko yhtyeessä on jäseniä ja kuinka suuri osa heistä saadaan keskimäärin keikoille? Vuosien varrella OAS:issa on soittanut useampi sata pelimannia. Viime kesinä Korrön, Kaustisen ja Viljandin lauteille on kivunnut puolisentoista sataa soittajaa kerrallaan. Joitakin tapahtumia olemme hoidelleet 30–50 soittajan voimin ihan pelkästään siitä syystä että yleisönkin pitää mahtua saliin. Missä yhtye esiintyy iloisella 20-luvulla? Esiinnymme luonnollisesti Kaustisella sekä eri puolilla Suomea muun muassa soittoleiriemme yhteydessä. Haaveissa on matkoja lähelle ja kauemmas, minne ikinä meidät kutsutaankin. Mitä joukkueurheilun valmentajilla olisi oppimista OASin menetelmistä? OAS on Kaikki pelaa -joukkue. Kun kaikki pelaavat, kaikilla on kivaa. Kun vastustajaa ei ole, ei tarvitse vetäytyä siilipuolustukseen. Uskomme omiin kykyihimme ja menemme rohkeasti syvään päähän sieltä missä rima on korkeimmalla. Tarkemmin ajatellen näillä metodeilla ei taida päästä pelaamaan jalkapallon MM-kisoihin, mutta emme sinne pyrikään vaan soittamisen riemu on tavoitteemme ja palkintomme! Lisätään loppuun nimettömän mandoliininsoittajatoverin viisaus: kun väärä ääni lakkaa kuulumasta, sitä ei enää ole.
• Petri Hakala & Markku Lepistö Yhteinen sävel – eri reitit Usein käytetään ilmaisua ”vanhan liiton miehiä”, kun halutaan korostaa, että luotetaan perinteisiin toimintatapoihin tai on haluttu pysyä erossa muotivirtauksista. Petri Hakalan ja Markku Lepistön kohdalla termi on melko osuva, vaikka jonkin verran periksikin ollaan annettu. Sauli Heikkilä Sa ul i H ei kk ilä 6 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020
• 7 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 M arkku Lepistön perinteiset toimintatavat näkyvät lähinnä siinä, että hän luottaa vahvasti akustiseen sointiin ja pyrkii pitämään turvallista välimatkaa elektroniikkaan ja popmusiikin vaikutteisiin. Markulla on kuitenkin kotisivu ja Facebook-tili, mutta molemmat ovat puhtaasti työkaluja – sienisaaliista ei juuri raportoida. Petri Hakalan nimihaulla löytyy tietoa lähinnä kaimojen edesottamuksista – hämmentävää on, että yksi nimikaima rakentaa soittimia. Kun nimeen lisää ”mandoliini”, alkaa aueta myös Suomen bluegrass-historiaa sekä kymmeniä äänitteitä ja konsertteja. Mutta kotisivua tai Facebook-profiilia on turha etsiä. Homma on kuitenkin toiminut kummallakin itsestä erityisesti ääntä pitämättä. Molempien nimet ovat tuttuja kaikille kansanmusiikin alan ihmisille. Leipäkin on saatu hankittua niistä tunnetuista pienistä muruista, pääasiassa soittamalla. Opiskelua itsekseen ja oppilaitoksissa Petri Hakalan ura muistuttaa hyvinkin kaikkien aikojen pelimannien elämänkaarta. Soittotaito on karttunut soittamalla ja omin päin oppimalla, mitään musiikkialan koulua hän ei ole käynyt. Innostus old time -ja bluegrass-musiikkiin ja kielisoittimiin alkoi jo kotona Tervakoskella, josta piti sähkötekniikan opintojen myötä muuttaa tapahtumien äärelle Helsinkiin 80-luvun alussa. Petri soitti itsensä Suomen bluegrassin ja irlantilaisen musiikin historiaan Speed Limit – ja Korkkijalka-yhtyeissä. Musiikin akateemiseen opetukseen hän pääsi tutustumaan, kun hänet kutsuttiin opettamaan Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle saman vuosikymmenen lopussa. Samoihin aikoihin saivat jäädä myös sähköteknikon työt ja musiikista tuli päätyö. Sähkömiehen ammattipätevyydestä on varmaan ollut muusikolle hyötyä. – No eipä juuri, kun minä tein töitä vahvavirran puolella, Petri hymyilee. Tällä hetkellä opetus jatkuu omilla kursseilla Keski-Uudenmaan Musiikkiopistossa sekä muun muassa Haapaveden folk-kursseilla, jossa Petri on kulkenut opettamassa pitkästi yli kolmekymmentä vuotta. Olipa hän Piia Kleemola-Välimäen kanssa kaksi vuotta festivaalin taiteellinen johtajakin. Korvakuulolta lähti liikkeelle myös Markun ura viisivuotiaana pianohaitarilla. Isä oli viulupelimanni ja hänen kanssaan Markku pääsi soittamaan Kuortaneen pelimannihin. Teinivuosina oma tanssiorkesteri puolestaan kiersi ympäri maakuntaa. Toisin kuin Petri, Markku kävi suunnilleen kaikki mahdolliset oppilaitokset alkaen Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistosta, jossa alkoi tavoitteellinen viisirivisen harmonikan opiskelu. Viisirivisten harmonikansoittajien opintiehen kuuluvat lähes poikkeuksetta viihdeharmonikan soittokilpailut ja 1985 tuli Kultaisen harmonikan kilpailuissa toinen sija. Vähärivisten haitareiden soittajana Markku on itseoppinut lukuunottamatta Antti Hosinojan ja Petri Ikkelän antamia tunteja. Ikaalisissa tuli käytyä myös lukuisissa pelimannimestaruuskilpailuissa, joista hän pokkasi ensimmäisen palkinnon vuonna 1975. Oriveden opiston musiikkilinjan kautta tie kulki Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolle. Markku olisi itseasiassa ollut osaston ensimmäisellä vuosikurssilla, mutta tunnollisena kansalaisena hän päätti hoitaa ensin varusmiespalveluksen pois alta. Akatemian vuosia Markku muistelee lämmöllä. – Laitisen Heikkihän meille aluksi kaiken opetti, kanteleensoitot ja historiat. Vain tanssin opetuksen hoiti Savilammen Antti ja viulutunteja piti Näreharjun Juhani . Sibelius-Akatemia tarjosi molemmille myös mahdollisuuden tutustua tuleviin soittokavereihin ja heitä on riittänyt kymmeniin yhtyeisiin. Molemmat olivat aikanaan myös kansanmusiikin superyhtyeen Värttinän riveissä – tosin eri aikoina. Markun jättäydyttyä pois Värttinästä kymmenen vuoden jälkeen vuonna 2008, hän päätti täyttää vapautuneen ajan tohtoriopinnoilla, jotka kulminoituivat musiikin tohtorin tutkintoon 2016. Väitöskirjassaan hän kävi läpi harmonikan historiaa Suomessa 1850-1900. Vaikka Petrin mandoliinitietämys on Suomessa varmastikin vertaansa vailla, ei akateeminen tutkimus ole kiinnostanut. Arkistoja on kyllä kaiveltu opetusta varten ja kaikki mahdollinen mandoliinikirjallisuus löytyy hyllystä, mutta hän ei koe kirjoittamista omakseen. – Mandoliinin historia Suomessa on suhteellisen lyhyt ja se on soittimena pysynyt marginaalissa. Eikä minua kiinnosta tutkinto tutkinnon vuoksi. Soittimet kyllä kiinnostavat. Siitä kertoo kahdeksan vuotta jatkunut soitinrakennusharrastus. Petrin tänä päivänä käyttämät mandoliinit ja kitarat ovat kaikki itse tehtyjä. Niistä ollaan oltu kiinnostuneita myös hankintamielessä, mutta toistaiseksi myyntiin soittimia ei juuri ole liiennyt. – Olennainen ero soitinrakennusharrastuksen ja ammattimaisen soitinrakennuksen välillä on se, että työkseen soittimia rakentavan on rakennettava soitin asiakkaansa mieltymysten mukaan. Minä rakennan soittimet itselleni. Mutta miksei kauppojakin voi tehdä, jos jotakuta soittimeni kiinnostavat, mutta katsotaan nyt. Yhtyeitä yhtyeitä… Petrin ja Markun urat muusikoina ovat kestäneet suurin piirtein yhtä kauan kuin suomalaisen kansanmusiikin uusi nousukausi. Niinpä yhdessä ja erikseen on koluttu suurin osa merkittävistä nykykansanmusiikin yhtyeistä. Petrin tie on kulkenut kansainvälistäkin arvostusta keränneiden, uraa uurtaneiden bluegrassja irkkuyhtyeiden riveistä kymmeniin kokoonpanoihin musiikin saatua vuosien varrella myös hyvin paljon kotimaista väriä. Monet alkuaikojenkin yhtyeet keikkailevat satunnaisesti edelleen. Ensimmäinen merkittävä suomalaista musiikkia soittava yhtye oli Ottopasuuna, jossa Petrin lisäksi soittivat edesmennyt Kurt Lindblad , Kimmo Pohjonen sekä nelisenkymmentä vuotta Petrin kanssa soittanut Kari Reiman . Karin lisäksi monet muutkin entiset soittokaverit voi löytää Petrin – joka soittaa siellä myös viulua – ohella helposti Maltaisen Riekon keskiviikkojameista Helsingistä. Miehitys ei ole vuosikymmenten takaisiin O´Malleyn irkkujameihin verrattuna paljon muuttunut, vaikka uudet soittajatkin ovat tervetulleita. – Se voi näyttää kuppikuntaiselta, mutta se ei ole tarkoitus. Yhdestä käynnistä ei kannata tehdä johtopäätöksiä, vaan tulla rohkeasti mukaan useammin. Jamit on sosiaalinen tapahtuma, Petri kuvailee. Yhdessä ja erikseen on koluttu suurin osa merkittävistä nykykansanmusiikin yhtyeistä
• 8 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Markun ensimmäinen vakavasti otettava kansanmusiikkiyhtye oli SibeliusAkatemian vuosikurssiyhtye Pirnales, joka teki kolme levyäkin. Sen jälkeen on ollut erikokoisia kokoonpanoja. Edelleen Markulla on puolenkymmentä aktiivista projektia, joista yksi, duo urkuri Mikko Heleniuksen kanssa oli ehdolla vuoden etnoksi Emma-gaalassa. Yhtyeitten lisäksi molemmat ovat toimineet myös studiomuusikkoina ja vierailleet suurten kotimaisten tähtien, kuten J. Karjalaisen tai Katri-Helenan projektiyhtyeissä. Duo saa alkunsa Jameista lähti liikkeelle myös nykyinen duo. Kanadalainen yksirivismestari Raynald Ouellet oli opettamassa Sibelius-Akatemiassa vuonna 1997 ja saman vuoden kesällä myös Haapavedellä, kuten Markku ja Petri. Innostuneena Raynaldin yksirivisen soitosta Markku kävi hänen tunneillaan oman opetuksensa ohella. Folk-kursseilla myös jammailtiin illat ja duon yhteismusisointi lähti liikkeelle. Ensimmäinen virallinen keikka oli Haapavesi Folkeilla seuraavana vuonna ja myöhemmin syyskuussa Raynaldin kutsumana Carrefour mondial de l’accordéon -festivaalilla Montmagnyssa Kanadassa. Vähän myöhemmin Markku kokosi Markku Lepistö Companyn, jossa kaksikon lisäksi soittivat Pekka Lehti , Jouko Kyhälä ja Janne Viksten . Kanadan keikalla syntyi ajatus yhteisestä levystä, joka ilmestyi vuonna 2001. Kaksikko palasi Kanadaan uudelleen vuonna 2017 ja taas syntyi ajatus levystä. Nopeasti ei löydy vastausta, mitä duon soitolle on tapahtunut kahden vuosikymmenen aikana. Kumpikin oli jo täysiverinen ammattilainen tuolloin ja kummankin musiikillinen oma ääni oli jo löytynyt. – No ehkä kaikki on nyt helpompaa. Olemme samaa mieltä siitä, miltä tämän duon pitää kuulostaa, aprikoi Markku. Merkittävä ero ensimmäiseen levyyn on se, että nyt kaikki kappaleet ovat omia. Ensimmäisellä levyllä vielä yli puolella oli trad-merkintä. Edelleen keikkaohjelmistossa on myös perinnettä, mutta olennaista on, että kaikessa musiikissa pitää kuulua oma ääni. Kumpikin korostaa, että perinteen kopioiminen ilman omaa tulkintaa on hengetöntä. Perinne on aina elänyt. Markku kertoo todenneensa oppi-isänsä Tauno Ahon (1914–1996) itsensä äänittämiä nauhoja kuunnellessa, että saman soittajankin tulkinnat muuttuvat vuosikymmenien saatossa. Ilman muuta myös kaikki kahdenkymmenen vuoden toiminta kuuluu soitosta ja yhteistyön saumattomuus näkyy ja kuuluu. – Kappaleet antavat raamit, mutta ne sisältävät paljon improvisaatiota ja keikoilla myös yllätyksiä, joihin toinen voi tarttua. Kansanmusiikkitausta kuuluu levyllä musiikin tanssillisuudessa ja svengissä. Irlantilaisella ja amerikkalaisella musiikilla on annettavaa suomalaiselle kansanmusiikille esimerkiksi viulunsoiton rytmillisissä elementeissä ja improvisoinnissa. Bluegrass puolestaan opettaa paljon svengin aikaansaamisesta kielisoittimilla ja viululla, kun siinä ei käytetä lyömäsoittimia. – Loppujen lopuksi en ajattele juurikaan, minkä maalaista tai tyylistä musiikki on, se on musiikkia. Pakkoko sitä nyt on analysoida puhki, Petri rimpuilee. Juttua tehdessä kaksikko oli juuri Suomen Kansanmusiikkiliiton kiertueella ja muitakin esiintymisiä on tulossa pitkin vuotta, vaikka manageria ei ole kummallakaan. Ongelmana on, ettei manageritoiminnan kehittymisestä huolimatta tällä musiikinlajilla tahdo kertyä kovin paljon jaettavaa useammalle toimijalle. Ammattitaitoisenkin myyjän on vaikea murtautua mediapanssarin läpi. Monikohan on kuullut, että Eric Bibb & North Country Far -yhtyeen levy The Happiest Man in the World valittiin vuonna 2017 amerikkalaisen The Blues Foundationin vuoden akustiseksi blueslevyksi? Yhtyeessä soittivat Petrin ohella Janne ja Olli Haavisto sekä legendaarinen englantilainen basisti Danny Thompson . PETRI HAKALA, s. 1962 Janakkala Freelancer muusikko vuodesta 1988 Haapavesi Folkin toinen taiteellinen johtaja 2015 2017 JULKAISUT TradPerinnesävelmiä mandoliineilla ja kitaroilla, 2008. Sibelius Akat emia. SOOLOLEVYT Trad. perinnesävelmiä mandoliineilla ja kitaroilla, 2007. Kirjo. Kansanmusiikki Instituutti, 1999 YHTYEET Petri Hakala & Piia Kleemola Matti Kallio Trio Petri Hakala & Magnus Zetterlund Eric Bibb & North Country Far Petri Hakala & Seppo Sillanpää Tea For Three Grupo Choramba Tango-orkesteri Unto Markku Lepistö & Petri Hakala Markku Lepistön yhtye Erik Hokkanen ja Lumisudet Helsinki Mandoliners Luna Nova The Freshet Maria Kalaniemi ja Aldargaz Ottopasuuna Värttinä Korkkijalka Cool Sheiks Speed Limit Lumisudet Yhtyeillä levytyksiä yli 30 kpl, lisäksi studiomuusikkona kymmenillä levyillä. Folklandian keikkapaikkana oli pubi, jonka naapuriravintolassa laulettiin maakuntalauluja. Onneksi laulu ei kantautunut kuin pubin perälle, lavatyöskentelyä se ei häirinnyt. Er kk i W ra ng en
• 9 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 MARKKU LEPISTÖ, s. 1963 Kuortane Musiikin maisteri 1990 Musiikin tohtori 2016 Pirkanmaan kansanmusiikin ja maailmanmusiikin läänintaiteilijana 2002-2003 JULKAISUT Markkinarenkuttimesta Martin Pauliin Harmonikka kansanvalistuksen ja populaarimusiikin Suomessa 1850-1900, Sibelius-Akatemian julkaisuja 2016 Tauno Krossin kaksiriviskirja 2009 Sitähä vois inspiroira – Tauno Ahon ohjelmistoa 2-riviselle hanurille Sibelius-Akatemian julkaisuja 1999 SOOLOLEVYT SOLOS, 2018 New Voices, 2016 Tupasoitto | Parlour Sessions, 2009 Polku | The Path, 2006 Silta | The Bridge, 2002 YHTYEET Pirnales Progmatics Petri Hakala & Markku Lepistö Doina Klezmer Värttinä Markku Lepistö & Mikko Helenius Markku Lepistö Trio Samurai Accordion Accrowbatics Markku Lepistö Company Lepistö & Lehti Sampo Lassila Narinkka Katrilli Ho Orchestra Yhtyeillä levyjä yli 20 kpl, lisäksi studiomuusikkona kymmenillä levyillä. Menossa viisivuotinen taiteilijaapurahakausi. Levynjulkaisukiertueen keikkapaikat vaihtelevat laidasta laitaan. Ensimmäinen julkaisukeikka oli Folklandia-risteilyllä pubissa, jonka ohi vaelsi tasaisena virtana kovaääninen risteilyväki ja seinän takana laulettiin täysin rinnoin maakuntalauluja. Haapaveden Barock-tapahtumassa keikkapaikkana on kirkko. Kumpikin vannoo akustisen soinnin nimeen ja puhuu mielellään soittimen ja soittajan sopivuudesta toisilleen ja siitä millaisella soittotyylillä äänen saa instrumentistaan irti. Kaikki soittimet eivät sovi kaikille. Soitinta on helppo vaihtaa, jos se ei tunnu omalta. Toisin on esiintymistilan kanssa. – Olipa esiintymispaikkana kirkko tai kapakka, niin tila pitää ottaa haltuun. Pitkälle kaksikko ei ole yhteisiä suunnitelmia juuri tehnyt. Jos on tehnyt lainkaan. Molemmat toimivat lukuisissa projekteissa erikseen ja nousevat lavalle taas kun kysytään. Ei lähdetä tyrkyttämään, kyllä ne tulevat kysymään, sanoisi vanhan liiton mies. Poloneesissa vieraita Venäjältä, kotimaan huippusuosikit Tallari ja Frigg sekä suuri joukko pelimanneja Suomen kaikista kolkista. P erjantai polkaistaan käyntiin Keskustorin kupeessa G Livelabissa, jossa kuullaan maistiaisia heinäkuussa 2020 Viipurissa järjestettävän suomalais-venäläisen Kukushka-tapahtuman ohjelmistosta. Venäläisen kansanmusiikin suurnimi Sergei Starostin , nuoren sukupolven yhtye TESTO sekä Tampereen oma AnneMari Kivimäki & Palomylly tähdittävät avajaisklubia. Lauantaipäivä alkaa pelimanniryhmien jalkautuessa kaupungille PR-soittoihin. Kansanmusiikkiyhtyeitä ympäri Suomen voi kuulla ainakin kauppahallissa, pääkirjastossa sekä Koskikeskuksessa. Lastenohjelmaa tarjoillaan lauantaina Höpinätötterön konsertissa Keskustorilla kulttuuritalo Laikussa, jossa voi osallistua myös soitinrakennuspajaan lastenkulttuurikeskus Rullassa. Poloneesin päätapahtumapaikkana toimii Tampereella Sampolan opisto, jossa soitto raikaa ja laulu kajahtaa juhlasalin lisäksi aulatiloissa. Lauantai-iltapäivä alkaa Hämeen kansanmusiikkiyhdistyksen perinteisessä Hämeen Kevätsoitossa, vaihtuu lennokkaasti valtakunnalliseen Pelimanniparaatiin ja huipentuu iltakonserttiin, jossa lavalla häikäisevät suursuosikit Tallari ja Frigg . Lauantain iltaklubilla Telakalla kuullaan Lähi-idän tummia rytmejä ja skandinaavisia jazz-vaikutteita MA Rouf -yhtyeeltä. Iltaklubeilla myös pelimanniyhtyeet valloittavat lavan illan edetessä ja jamit jatkuvat aamuun saakka. Viikonlopun aikana ohjelmaan sisältyy myös yhteislaulutilaisuus ja pelimannien säestämä kansanlaulukirkko. Samuelin Poloneesi Tampereella huipentuu sunnuntain pääjuhlassa Sampolan juhlasalissa pelimannien yhteissoiton, oltermannien ja Kangasalan pikkupelimannien, Pumpun henki-yhtyeen, tanssiryhmä Hämmäyksen sekä Maria Kalaniemen ja Marianne Maansin voimin. Suomen Kansanmusiikkiliiton pääkumppani festivaalin järjestämisessä on Hämeen Kansanmusiikkiyhdistys. Tiivistä konserttiyhteistyötä tehdään myös Folk Extreme ry:n, Rahvaanmusiikin kerhon, Kansalaisfoorumin sekä Tampereen kaupungin kanssa. Tiketin lisäksi lippuja saa myös ovelta ennen konsertteja. Samuelin Poloneesi palaa Tampereelle 25 vuoden jälkeen TESTO
• 10 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 10 L ullyn balettiryhmään kuuluneen tanssijan Louis Pécourin ja tanssimestari Raoul Auger Feuillet ’n julkaisussa Nouveau recüeil de dance de bal et celle de ballet vuodelta 1705 mainitaan ensimmäisen kerran le cotillon -niminen tanssi. Tarinan mukaan nimi tulee erään laulun sanoista, joissa kysytään, onko alushame (le cotillon) suorassa. Le cotillon oli vastakkaisissa riveissä tanssittava vähintään neljän hengen tanssi. Pohjana olivat Englannissa muotiin tulleet ”maalaistanssit” (country dance). Le cotillon kehittyi 1740-luvulle tultaessa yhdeksänosaiseksi sarjaksi, josta käytettiin nimeä La contredance français (muualla ranskalainen katrilli). Liekö englannin country-sanaa luultu ranskan vastakkaisen (contre) synonyymiksi, kun country dancesta tuli contredance. Alun perin sekaliharuokaa tarkoittavan potpourrin kehitys muistuttaa le cotillonia. Se sai syntynsä, kun kontratansseja ruvettiin yhdistämään yhteen kokonaisuuksiksi. Suomessa näiden kontratanssisarjojen nimenä ruvettiin käyttämään purpuria ja jonkin aikaa myös cotillonista johdettua kotiljonkia. Suomen sota ratkaisi Ludvig XIV:n pitkä hallitsijakausi teki hänestä eurooppalaisittain vertaansa vailla olevan kulttuurivaikuttajan. Aurinkokuninkaan luoma hurmos kesti sukupolvien ajan, Ranskan vallankumoukseen ja Napoléonin valtaannousuun asti. Ranskalainen sivistys ja kulttuuri saavuttivat pysyvää jalansijaa useimmissa Euroopan maissa. Kuninkaiden ja keisareiden sekä heidän hoviensa yhteinen kieli oli ranska, ja hallitsijasukujen kesken solmitut avioliitot olivat yleisiä. Valtiot olivat kietoutuneet toisiinsa verisitein, ja hovien vilkkaat yhteydet helpottivat myös aineettoman kulttuuriperinnön leviämistä. Ruotsissa potpourria ei tanssina kuitenkaan tunnettu, ja siksi se saavutti Ruotsin vallan alle kuuluneen Suomen verrattain myöhään. Tilanteen muutti Napoléonin ajan myllerryksiin liittynyt Suomen sota (1808–09). Suomesta tuli Venäjän autonominen osa, yhteydet Ruotsiin katkaistiin. Napoléon oli onnistunut pakottamaan Venäjän liittolaisekseen, joten Venäjän oli säilytettävä jonkinlaiset välit Ranskaan. Reitti oli selvä potpourrien tulla, Pietarissa niitä nimittäin tanssittiin. Ne tulivat Suomeen jäädäkseen, monessakin suhteessa – potpourria tai siitä johdettua sanaa ei ole enää pitkään aikaan tunnettu minkään muun maan tanssiperinteessä. Pappi tanssi yksintanssia ja Markun Joonas pelas Potpourria toivat Suomeen ainakin ruotsalaisten tilalle tulleet venäläiset upseerit. Oululainen kirjailija Sara Wacklin (1790–1846) kertoo muistelmateoksessaan Hundrade minnen av Österbotten upseerien tanssiaisissa tanssitun 1810-luvun alussa aiemmin tuntematonta potpourria. Turusta on ensimmäinen maininta potpourrista säätyläistanssien yhteydessä vuodelta 1818. Potpourrit olivatkin aluksi herrasväen herkkua. Tavan mukaan rahvaskin lähti seuraamaan ylempisäätyisten esimerkkiä, ja potpourrit muuttuivat vähitellen kansantaiteeksi ja purpureiksi. Kaustinen naapureineen oli suhteellisen tasa-arvoista seutua vailla kartanonherroja ja porvareita. Pohjanmaalla ylipäätään ylemmät säädyt loistivat poissaolollaan. Poikkeuksena olivat pappilat, ja saattoivatpa vallesmanni ja tervatynHovitanssista hoppatahtiin – purpurin matka Suomeen Mauno Järvelä Aurinkokuninkaaksikin tituleeratun Ludvig XIV:n (1638–1715) aikana Versailles’n palatsikokonaisuus oli Ranskan ja koko Euroopan kulttuurielämän keskus. Musiikista ja tanssista vastasi Jean-Baptiste Lully (1632–87), firenzeläisen myllärin poika, joka tuotiin Italiasta erään hovinaisen seuralaiseksi. Hän nousi jo 13-vuotiaana monipuolisilla musiikkitaidoillaan kuninkaan suosioon. Ura johti hovisäveltäjäksi, kuninkaallisen hoviorkesterin kapellimestariksi ja myös tanssien ylimmäksi auktoriteetiksi. Hovitanssista hoppatahtiin Kaustisen esityksestä vasemmalla ja Puumalan purppuriryhmästä Puumalan kyläsoitosta oikealla. Kr ist a Jä rv elä La ur i Oi no
• 11 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 nyrin kruunarikin nousta piirun verran rahvaan yläpuolelle. Tervanpolton ansiosta ei oltu varsin rikkaita mutta ei köyhiäkään, ja aikaa jäi myös muuhun kuin leivän hankkimiseen. Kaustisella ainoa herraskaisempi paikka oli pappila, jossa 1800-luvun alussa asusti kappalainen Isak Hedberg perheineen. ”Pappi tanssi yksintanssia ja Markun Joonas pelas” on suullisena perimätietona säilynyt paikallinen sanonta. Hedbergiä on esitetty purpurin tuojaksi Kaustiselle. Koska hän halvaantui 1820-luvun alussa, tämä olisi tapahtunut jo suhteellisen varhain. Ainakin ennen 1830-lukua purpuria tiedetään tanssitun Kaustisella. Markun Joonas eli Joonas Aabraminpoika Varila (s. 1807) oli 1800-luvun alun merkittävimpiä pelimanneja Kaustisella. Hänen pelimannitaipaleensa alkuhetkeä ei tiedetä, mutta mikäli vähän uudemmatkin merkit pitävät paikkansa, viuluun on tartuttu heti, kun kädet vähänkään ovat yltäneet. Hänen puolisonsa oli Hedbergin tytär. Sanonta ei tässä valossa liene vailla todellisuuspohjaa – saattaa hyvinkin olla, että purpurin kuvioita neuvottaessa on pappilassa tanssittu yksintanssia. Kaustisen pelimannien ohjelmistoon kuuluu edelleen purpurin siliavalssinakin suosittu Markun Joonas-vainaan valssi. Uusi tanssipotpourri oli muuttunut kansan suussa purpuriksi. Perhonjokilaakson pitäjissä siihen tuli yksi p lisää, ja purppuri otti yli sadaksi vuodeksi paikkansa hääperinteen kruununa. Sitä tanssitaan häissä silloin tällöin edelleen, mutta pääasiassa näytösluontoisissa esityksissä. Kaustisella perinnettä pitävät yllä Nuorisoseura, Pelimanniyhdistys ja Puumalan kylän purppuriryhmä. Pohjanlahden rantoja, etelästä vai pohjoisesta? Hedbergin sukua oli sijoittunut papeiksi ja virkamiehiksi moniin Pohjois-Pohjanmaan pitäjiin, kuten Vihantiin, Saloisiin ja Raaheen, joten voisi olettaa, että potpourritkin olisivat liikkuneet näiden yhteyksien kautta. Raahe oli tuolloin Oulun ja Kokkolan tavoin tervakauppakaupunki, jolla oli tiiviit yhteydet maailmalle. Miska Eilola kirjoittaa kuitenkin Raahen museon blogissa (3/2019) häätavoista 1800-luvun Raahessa: Raahelaisten suosikkitansseja olivat poloneesi, franseesi, polska ja menuetti, jotka sittemmin sulautuivat yhteen hääpurpuriksi. Niitä aloitustanssina seurasi polkka ja 1800-luvun lopulla valssi, joka tosin vakiintui ensitanssiksi vasta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Ero kaustislaiseen purppuriin on melkoinen sekä sisällön että vuorojen määrän osalta. Samoin on Oulun seudulla säilyneen purpurin rakenteen ja sisällön kanssa, vaikkakin polskaa soitetaan myös Kaustisen purppurin alotuksessa sekä loppukruusauksessa. Kaustiselle vaikutteet lienevät tulleetkin lähempää, Kokkolan seudun purpurista. Flikuleeri sisältyy Kokkolan seudun lisäksi Kaustisen ja naapuripitäjien purppureihin. Pohjois-Satakunnan purpuriin kuuluu figuleeri, ja hevosmiehet muistavat hyvin Vammalassa syntyneen suomenhevosoriin Vikuneerin, mikä vihjaa flikuleerivuoron esiintyneen myös hevosmiesten iltamissa Pirkanmaalla. Petri Hopun mukaan Hämeen suunnan purpurit sisältävät samoin useita variaatioita kyseisen tanssin nimestä. Haapaveden purpurin hyppyaskelin tanssittava vikulieruu esiintyy vuoron nimenä sotteisen rinnalla. Flikuleeriyhtäläisyyksien perusteella purpuri lienee lopulta tullutkin Kaustiselle etelästä. Sitä vastaan sotii ainoastaan Haapaveden vikulieruu. Jahkailua Potpourrien matkaan Ranskasta kolmipäiväisiin kaustislaisiin häihin kului yli sata vuotta. Kuulonvaraisesti opittu sävelmä ehti kiertävän pelimannin mukana maasta toiseen viikoissa tai jopa muutamassa päivässä. Tanssit ja varsinkin tanssisarjat liikkuivat hitaammin, ja alkuperäiset musiikit tuppasivat unohtumaan. Niiden tilalle poimittiin saapuvilla olevan pelimannin repertoaarista sopivimmat. Ilman äänitai kuvatallenteita muistinvaraisesti edetessään tanssit ja niiden sävelmät saivat uusia muotoja. Valssi oli 1800-luvun alun uutuus, ja sitä tanssitaan myös monissa purppureissa. Keski-Pohjanmaan sekä Kokkolan seudun purppureissa valssia kutsutaan erityisen tanssityylin takia siliavalssiksi. Lukemattomat hääpurppurit ja myöhemmin näytöstyyliset kruunuhäät soittanut Antti Järvelä (1876–1955) kertoi Erkki Ala-Könnille kaustislaiseen purppuriin kuuluneen kolme valssia, joiden järjestys oli siliavalssi, parinottovalssi (parinvaihtovalssi) fikuleeri ja ympärysvalssi. Kolmannen siliavalssin eli ympärysvalssin jälkeen palataan vielä alkupuolelta tuttuihin ristauksiin. Kauniin ja tasapainoisen muodon saanut purppuri päättyy näyttäviin ja vauhdikkaisiin loppukruusauksiin. Kappalainen Isak Hedberg oli poikkeuksellisen musikaalinen. On syytä olettaa, että hänellä ja hänen perheellään on osuutta siihen, että kaustislainen purppuri on rakenteeltaan ja sisällöltään sopusuhtainen taideteos. Sisältöön ovat saattaneet vaikuttaa myös pelimannit, joista monet olivat soittotaitojensa lisäksi mestarillisia tanssijoita. Siliavalssi ei kuulunut Aurinkokuninkaan hovitansseihin, mutta joillekin purppurivuoroille on epäilemättä löydettävissä sopivat musiikit vaikkapa Lullyn oopperoiden tanssikohtauksista. Monet polut Globaalista tuli lokaalia. Tämä tapahtui pitkien aikojen kuluessa, kun kanssakäymisen rajallisuuksista johtuva rauhallinen elämäntyyli tuotti lukemattoman joukon paikallisia kulttuureja, joiden esikuvat löytyivät yleensä Keski-Euroopasta. Globaaliin edetään nykyajassa suoraan, koska kaikki on kaikkialla sekunneissa saatavilla. Paikalliskulttuurit ovat uhattuina aina puhekielen murteita myöten. Jotakin onnistutaan siellä täällä säilyttämään, ja onneksi arkistot ja kirjastot ovat käytettävissä. Kansankulttuurin ilmiöt ovat suurimmaksi osaksi muualta tulleita. Edellä on kuvaus yhdestä purppurin tiestä. Reitit ja siirtymistavat eivät ole yksiselitteisiä, ja versioita saattaa olla kuin Bukefaloksen kuolemasta. Petri Hoppu nostaa mahdolliseksi purpurin esikuvaksi inkeriläiset röntyskätanssit – niissä on hämmästyttävää yhtäläisyyttä suomalaisten purpurien ulosajovuoroihin, kaustislaisittain ristauksiin. Ehkä niissäkin on Ranska taustalla, sillä röntyskä tullee venäjänkielen sanasta frantsyskij, ranskalainen. Mutkat menevät kirjoituksessa suoriksi ja suorat kieroiksi, mutta niinhän käy, kun asialla ei ole tutkija vaan pelimanni. Keskeisenä lähteenä oli Pirkko-Liisa Rausmaan artikkeli ”Purpuri suomalaisessa kansanperinteessä” (Suomalainen purpuri, Suomen kansantanssin ystävät ry:n julkaisu). Vaivasin kirjoitustyön tiimoilta lisäksi Outi Pesolaa , Lea Toivonen-Bouvieria , Matti Mäkelää , Petri Hoppua sekä Timo Hannulaa , Haapaveden kirjastoa ja Kansanmusiikki-instituuttia. Kiitokseks saatta tanssia yksintanssia aina ko siltä tuntuu! Mauno Järvelän vuoden kestäneen Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen vierailuprofessuurin mittavin projekti oli Hovitanssista Hoppatahtiin, joka esitteli purppurin historiaa. Muina päävastuullisina olivat Maria Hostikka, Minna Kangas ja Jarkko Peltola. Mukana olivat Musiikkikasvatuksen ja Kansanmusiikin aineryhmät, SiBan barokkiorkesteri ja hovitanssijat sekä SiBan ja Kaustisen purppuritanssijat. Kokonaisuus esitettiin 2016 Temppeliaukion kirkossa ja kesällä Kaustisella.
• 12 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 A ija Puurtinen on edelleen ilahtuneen hämmentynyt levyjen saamasta vastaanotosta. Folklandiallakin levyt myytiin hetkessä loppuun ja paikalla olleet tapahtumajärjestäjät tilasivat yhtyettä kilvan festivaaleilleen. Aija on ehtinyt uransa aikana olla mukana monessa juurimusiikista kokeilevaan ääni-improvisaatioon, klassisen musiikin säveltämisestä bluesin soittamiseen kapakan nurkassa. Musiikin tekemisen rinnalla hän on suorittanut musiikin tohtorin opinnot ja toiminut pedagogina Sibelius-Akatemiassa – nyt musiikkikasvatuksen koulutusohjelman ainejohtajana. Bluespiireissä Aija on tunnettu Honey B & T-Bones yhtyeen solistina ja basistina. Brooklynin Sadun kanssa on mahdollisuus tavoittaa suuri yleisö. Vaikka se ei ole tavoite, Aija tekee asioita, jotka tuntuvat itsestä mielekkäältä. – Yhä enemmän haluan tehdä asioita, joista itse pidän. En pyri menestymiseen, mutta tottakai tuntuu hyvältä, jos musiikki miellyttää yleisöä. Vaikka Aija on ollut tavoitteellinen ja määrätietoinenkin, ovat asiat ikään kuin osuneet kohdalle. Näin kävi myös Brooklynin Sadun kanssa. Kaikki sai alkunsa siitä, kun kurikkalainen Rytmiraide-festivaali tilasi konsertin siirtolaisteemalla vuonna 2011. Rytmiraiteen Justus Hakola esitteli Aijalle muusikko-toimittaja Perttu Hemmingin , joka oli kiinnostunut amerikansuomalaisten elämästä ja Aija ryhtyi säveltämään. Akateeminen moniottelija ja muusikko Ilkka Helander sanoitti ja sävelsi myös pari kappaletta. Rytmiraide ry rahoitti myös konsertin materiaalista koostetun levyn, joka ilmestyi pari vuotta myöhemmin. Levyllä yhtyeen nimeksi tuli rahoittajan nimi Rytmiraide ja osa Brooklynin Satu -levyn kappaleista tehtiin vielä englanniksi. Suomen ja englanninkielen sekoituksella, fingliskalla, tehdyt kappaleet tuntuivat istuvan aiheeseen luontevammin ja yhteistyötä jatkettiin sillä konseptilla. Kun tekijät olivat Etelä-Pohjanmaalta ja sieltä myös lähdettiin runsain joukoin Amerikan maahan elantoa etsimään, oli selvää, että Juvalta kotoisin oleva savolainen joutui opettelemaan uuden murteen, melkeinpä kielen. – Se oli haastavaa, mutta palaute on ollut yksinomaan positiivista. Siirtolaisten tarinat tuntuvat koskettavan kaikkia, eikä ihme. Siitä lähtien, kun ihminen lähti Afrikan sarvesta maailmalle, on aina ja kaikkialla maailmassa jonkun pitänyt lähteä. Kotija ihmisten ikävän kyyneleet ovat virranneet, olojen outous on ahdistanut ja nälkäkin on kurninut. Aihe on tänä päivänä melkein ajankohtaisempi kuin koskaan, paitsi nyt joutuvat lähtemään muut kuin suomalaiset. Siksi Aija Puurtinen • syntynyt Juvalla 1959 • musiikin tohtori • Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen koulutusohjeman ainejohtaja • muusikko ja säveltäjä • mukana muusikkona, säveltäjänä ja tuottajana lähes 50 levyllä • Honey B. & T-Bones -yhtyeen laulaja • säveltänyt ja sanoittanut n. 400 kappaletta ja yli 20 tilausteosta kuoroille, teattereille, tanssiteoksiin, elokuvaja tv-tuotantoihin ja festivaaleille • tutkinut erityisesti laulajan äänenkäyttöä Aija Puurtinen & Brooklynin Satu keikoilla 25.7. Kotkan Meripäivät 29.7. Mallusjoen takinkääntöviikot 21.8. Kurikka, Rytmiraide 2020 Seuraa tilannetta Facebookissa –> Aija Puurtinen ja Brooklynin Satu Aija Puurtinen ja Brooklynin Satu – siirtolaisten koskettavat tarinat Folklandia-risteilyllä tunnelma oli katossa monta kertaa, mutta yksi pysäyttävimmistä keikoista oli Aija Puurtisen & Brooklynin Sadun esiintyminen. Jo ensimmäistä, 2015 ilmestynyttä levyä kuunnellessa mieleen hiipi aavistus, että nyt ollaan todistamassa klassikoksi muodostuvan kokonaisuuden syntymistä. Mistä on kysymys ja miksi Brooklynin Sadun tarinat ovat niin koskettava? Aija Puurtinen & Brooklynin Satu Folklandialla: Esa Kuloniemi (vas.), Helmi Antila, Aija Puurtinen, Selina Sillanpää ja Mooses Kuloniemi. Mukana oli myös kuvasta ulos rajautunut Eero Grundström. Sauli Heikkilä Er kk i W ra ng en Ca rit a B er g
• 13 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Brooklynin Sadun tarinat ovat tärkeitä ja ajankohtaisia. Tietenkään tarinat eivät ole pelkästään murhetta. Elämässä on myös ilon aiheita. Kahden levyn kokonaisuutta voisi verrata vaikka tv-sarjan tapahtumiin. Lauluissa ei kuitenkaan ole yhtenäistä juonta, vaan ne ovat erillisiä tarinoita, joskin niitä voi liittää toisiinsa kuulijan päässä. Amerikansuomalaisuus on ollut laulujen aiheina ennenkin, mutta näin toden makuisia tarinoita ei ole ennen Suomessa kuultu. Perttu Hemminki onkin tehnyt perusteellista työtä poimiessaan tarinoita ja muotoillessaan ne taitavasti teksteiksi, joiden säveltämisessä Aija on pystynyt käyttämään värikkäitä seikkailujaan eri musiikin tyyleissä. Amerikan juurimusiikkiin ei ole tyydytty vaikka sekin kuuluu ja sopii kuuluakin. Erityisen iloinen Aija on taitavasta ja värikkäästä yhtyeestään, josta yli puolet kuuluu Puurtisen perheeseen. Moosespojasta on kasvanut taitava jazz-rumpali ja aviomies Esa Kuloniemi on juurimusiikin läpeensä kyllästämä. Kuloniemihän on tehnyt blues-ohjelmia Ylellekin vuosikymmenet. Perheyhtyettä täydentämässä ovat kansanmusiikkipohjalta kaiken maailman musiikit harmonilla ja huuliharpulla taitava Eero Grundström ja folk-popviulisti, Selina Sillanpää . Ensimmäisellä levyllä oli mukana myös laulaja Susanna Hietala (nyk. Lukkarinen ), mutta hän ei toiselle levylle muilta kiireiltään ehtinyt. Folklandialla yhtyeessä oli mukana myös viulisti Helmi Antila . – Tämä ainutlaatuinen yhdistelmä tarjoaa lähes rajattomat mahdollisuudet sävellystyöhön. Kaikilla Brooklynin Satu -yhtyeen jäsenillä on lukuisia muita töitä ja se tarkoittaa esiintyvien kokoonpanojen vaihtelua. Se vaatii paljon järjestelemistä. Aija onkin sovittanut kappaleita erilaisille kokoonpanoille.– Ne biisit ovat niin hyviä, että toimivat vaikka soolona. Jatkoa Aija ei ole suunnitellut pitkälle. Ensimmäinen levy tehtiin tilauksesta, toinen tehtiin omasta aloitteesta ja itse tilatuin tekstein. Nyt hoidetaan sovitut keikat ja katsotaan, miten asiat etenevät. Työ Sibelius-Akatemialla vie oman aikansa ja sen lisäksi on vireillä muitakin hankkeita. – UMOn kanssa on tulossa syksyllä yhteistyötä ja yksi jännittävä hanke on ideointiasteella. Siitä ei vielä kauheasti kannata huudella, mutta paljastetaan nyt sen verran, että se liittyy suomalaisten ja intiaanien yhteiselämään Amerikan mantereella… JuuriJuhla-RotFestin 2020 teemana on Itämeri Tämän vuotisen festivaalin ohjelmassa painottuu kymenlaaksolainen kansanperinne, jonka ohella muistellaan festivaalin 10-vuotista taivalta. Festivaalin päätapahtuma lauantaina 18.4. Kuusankoskitalossa sisältää perinteisesti kaiken ikäisille tarkoitettuja työpajoja, joissa pääsee tutustumaan kansantanssiiin, musisointiin ja esimerkiksi pirtanauhan tai yksinkertaisen soittimen rakentamiseen sekä muihin käsitöihin. Tänä vuonna Lempossa päästään myös nauttimaan klo 14 Pohjois-Kymen musiikkiopiston kansanlaulun mestarikurssin päätöskonsertista. Festivaalipäivän kurssi on Kymenlaaksoteemainen kansanmusiikkija tanssikurssi. Kurssilla opetellaan kymenlaaksolaisia kappaleita ja tansseja, joita halukkaat voivat lähteä esittämään kesän Kaustisen festivaalille, jossa maakuntateemana on Kymenlaakso. Kurssin antia kuullaan iltakonsertissa klo 18. Lisäksi esiintyjinä on kymenlaaksolaisia kokoonpanoja. Raakku , YH10 , Äijäkanteleet , Alea , Aino Viholainen , Iida Paakala ja Kymmene . Kouvolan kaupunki tukee Lempo-festivaalia ja joka vuosi on kansanmusiikin ja -tanssin ystävät Lempo ry vienyt festivaalin ohjelmaa myös joko kouluihin, senioripalveluille ja päihdeja mielenterveyskuntoutukseen. Nämä vierailut aloittavat festivaalin perjantaina. Lisäksi festivaaliin kuuluvat iltaklubit. Esiintyjinä iltaklubeilla tänä vuonna nähdään kymenlaaksolaisia kokoonpanoja perjantaina ja lauantaina kanteleyhtye Hauankaivajat ja Tanhu Facka . Lempon tunnelma on lämminhenkinen ja vetää uusia kiinnostuneita kansanperinteen pariin, kävijämäärä onkin ollut tasaisesti nousussa. Tapahtuman takana oleva yhdistys järjestää vuoden aikana myös kursseja, klubeja sekä muita tapahtumia. Lempo-festivaali Kouvolassa 17.18.4.2020 Iltaklubit järjestetään Rataklubiravintolassa perjantaina ja lauantainaklo 21. lempofest.net Lempo -festivaali 10 vuotta JuuriJuhla-RotFest –kansanmusiikkifestivaali tuo Espooseen 28.3.-4.4. upean kattauksen kansanmusiikkia Suomesta ja muualta maailmalta. Tapahtuman teemana on Itämeri. Juurijuhla-RotFestiin tulee esiintyjiä Itämeren rantavaltioista Suomesta, Ruotsista, Virosta, Venäjältä ja Tanskasta. Saaristokonsertissa kuullaan musiikkia Brunskäristä, matkataan Aspöseen tuoreen Aspö musikaalinen saari -dokumentin välityksellä, ja illan lopuksi tanssitaan Aspö spelmän -yhtyeen tahdissa. Lisäksi tapahtuma toivoo ihmisten kiinnittävän huomiota Itämeren tilaan, ja lähtemään talkoisiin meren hyvinvoinnin puolesta. Tapahtuman yksi yhteistyökumppani on WWF. Kansainvälisinä tähtinä ovat ruotsalainen barokkia ja kansanmusiikkia yhdistävä Duo von Wachenfeldt & Sundkvist , skandinaavista, kelttiläistä ja muuta musiikkia yhdistelevä Basco Tanskasta ja Ruotisista, jouhikkoduo Puuluup Virosta sekä yleisön villitsijä Otava Yo Venäjältä (kuvassa). Myös suomalaista tarjontaa on runsaasti tässä Espoon kaupunkitapahtumassa: Värttinä ja Paleface, Pekko Käppi & K:H:H:L , Teho ., Maria Kalaniemi & Pekka Pentikäinen , Juurakko , Suden Aika sekä Duo Selina . Perinteisempää kansanmusiikkia tapahtumassa on myös paljon. Yleisön suursuosikit Espoon pelimannit solistinaan Elina Sauri tanssittaa Sellosalin lämpiössä, Aspö spelmän vuorostaan Thorstorpissa ja Halsbrytarna Sellosalin lämpiössä. Pelimanniyhtyeet valloittavat Ison Omenan Stagen päätöspäivänä monen tunnin ajan. Lapsille JuuriJuhla-RotFest tarjoaa ruotsinkielisen konsertin, kun Raka Bananer vie lapset mukavalle musiikkiseikkailulle. Konsertteja järjestetään eri puolilla Espoota useiden yhteistyökumppanien kanssa. www.juurijuhla.fi
• 14 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 T uomas Logrén kasvoi muusikkoperheessä. Isä ja äiti olivat kanttoreita ja ohjasivat lapsiaan aktiivisesti musiikin pariin. Ensimmäinen instrumentti oli sello, jota seurasi trumpetti. Niitä Tuomas opiskeli klassisilla tunneilla. Perhe muutti Jokelasta Rääkkylään 1980-luvulla Tuomaksen ollessa 8-vuotias. Siellä hän liittyi pian Värttinään, jossa hän ehti olla mukana nelisen vuotta ja kahdella levyllä. – Värttinän kaltainen bändi syrjäisessä kunnassa oli aikamoinen ihme ja sattumusten summa. Ennen kuin akustinen kitara vakiintui pääsoittimekseni 12-vuotiaana, soittiminani olivat myös paimenpuhaltimet, kantele, laulu ja haitari. Seuraavaksi Tuomaksen muusikkotaipaleella seurasi Logrénin sisarusten Tuomaksen , Lassin ja Johannan muodostama Jorkama. Ohjelmistossa oli kansanperinnelauluja ja myös ensimmäisiä omia kappaleita. Yhtyeen tavaramerkki oli laadukas stemmalaulu. Sisarusbändi keikkaili ahkerasti, mutta levyä se ei tehnyt. – Jorkama oli hyvä yhtye, mutta se kaatui joutavaan sisarusten väliseen naljailuun ja kinasteluun. Edes Värttinän Kari Reimanin arvovaltainen mentorointi ei saanut meitä lopettamaan toistemme härnäämistä ja keskittymään musiikkiin. Nykyään välimme ovat onneksi kannustavammat. Rääkkylästä Tuomas siirtyi Helsinkiin ja Sibelius-lukioon, ja pian hän oli mukana erilaisissa kokoonpanoissa. Merkittävin musiikillinen vaikuttaja oli kitaristi Tommi Viksten , johon Tuomas oli tutustunut jo Rääkkylässä kansanmusiikkikursseilla. Lukion ohella Tuomas oli Vikstenin yksityisoppilaana. – Tommi korosti musiikin tunnepuolta, mutta opetti myös käytännönläheisen bluesja bluegrasstyylisen perustekniikan, josta pidän edelleen kiinni. Hän jaksoi kuunnella myös murrosikäisen kasvukipuja, joten soittotunnit olivat kokonaisvaltaisia kokemuksia. Lisäksi Tuomas keikkaili balkanilaista musiikkia soittavan Marko Rantanen & Jambol yhtyeen kanssa, ja erityisen opettavaista oli soittaa Intergalactic Bluegrass Messengers -kokoonpanossa Janne Vikstenin , Petri Hakalan ja Vesa Vartiaisen kanssa. – Bluegrass-kärpänen puraisi, kun kuulin Kaustisella vuonna 1988 Bill Keithin banjonsoittoa, ja sen jälkeen ostin Digeliuksesta Keithin Something Bluegrass -levyn. Siinä on ihan mieletön muusikkokaarti, muun muassa Tony Rice . Minulle maailman suurimpia ihmeitä ovat Ricen kitarakomppien bassokuljetukset ja tietenkin soolot, sekä Vassar Clementsin viulunsoitto. Lukion tokalla pääsin sitten mukaan Messengersiin tärkeimpien oppiisien Jannen ja Petrin kanssa. Yhtyeitä ja opiskelemaan Lukion viimeisenä vuotena Tuomas oli mukana Suomen Miesorkesterin levyllä, joka sisälsi Hannu Virtasen lauluja kansanperinneteksteihin. Levytys oli ensimmäinen, jolla hän toimi kitaristina. Tuomas oli mukana myös Suomen Miesorkesterin myöhemmillä levyillä. Lisäksi hän ehti olla 1990-luvun puolivälissä mukana folk-rockkokoonpanossa Korkeasaaren lautta, jonka puuhamies oli Sakari Heiskanen . Yhtyeeseen kuuluivat myös sisarukset Lassi ja Johanna. Django´s Four -kokoonpanossa puolestaan soitettiin vauhdilla Django Reinhardtin musiikkia taiturimaisen Reijo Heiskasen ja veteraaniviulisti Pauli ”Nevski” Nevalaisen johdolla. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla Tuomas aloitti opinnot vuonna 1996. – Opettajiani kielisoittimissa olivat mm. Petri Hakala ja Pekka Nylund . Muista opinnoista jäivät mieleen erityisesti Heikki Laitisen vetämät syvälliset laulutunnit. Ja ehdottomasti on mainittava vieraileva professori, amerikansuomalainen kitaristiviulisti Erik Hokkanen . Vuosituhannen alun kokoonpanoja Vuosituhannen taitteeseen ajoittuu Iso Karhu -yhtye. Ryhmän ensimmäinen cd Tuomas Logrén Kitaristi sieluaan myöten 14 Tuomas Logrén on ollut mukana lukuisissa yhtyeissä ja levytyskokoonpanoissa. Hän on toiminut opettajana ja teatterimuusikkona sekä julkaissut myös kaksi omaa levyä, joista viimeisin Kaunis mies ilmestyi viime keväänä. Teksti ja pääkuva Hannu Virtanen
• 15 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 sisälsi Hannu Virtasen lauluja Raamatun Laulujen laulun teksteihin. Tuomas sovitti ja tuotti levyn yhdessä Timo Ala-Kotilan kanssa. Ison Karhun toisen levyn Ulapan laulut Tuomas sovitti ja tuotti kokonaisuuden. Levy oli samalla hänen lopputyönsä Sibelius-Akatemian kansanmusiikin maisteritutkintoon, josta hän valmistui vuonna 2004. – Uppouduin toden teolla Hannun tunnelmallisten laulujen sovittamiseen. Timon virtuositeetti ja nopeus sovittajana loksautti suuni auki. Hannun kautta olen saanut maistaa myös soittolistasuosiota radiossa. Useammalta hänen levyltään on päässyt joku laulu soittolistoille. Muuten olen ilmeisen tukevasti marginaalimuusikko. Samoihin aikoihin Tuomasta työllisti laulaja-lauluntekijä A.P. Sarjanto . – Teimme AP:n kanssa paljon duoja triokeikkoja, triossa mukana oli usein Janne Viksten. Vuonna 2007 ilmestyi levy Vanhan kuninkaan laulaja jolla olin mukana muusikkona ja sovittajana. Keikat isoissa ja pienissä, ja välillä kosteissakin paikoissa olivat avartava kokemus. Viime vuosina olemme keikkailleet silloin tällöin Arto Järvelän viululla vahvistetulla kolmikolla. Toinen persoonallinen kokoonpano oli Zarkus Poussan yhtye. Siinä Tuomas oli mukana vuosina 2003-2010. – Vuonna 2016 edesmennyt Zarkus oli oma lukunsa, yhtä musiikin virtaa koko mies. Ehkä vähemmän tunnetuksi puoleksi Zarkuksesta jäi se, että hän teki hienoja suomenkielisiä lauluja, julkaisi niistä kaksi levyäkin. Muistan ensitapaamisen herran kanssa. Esitimme sisarusten ja parin hyvän kaverin kanssa rauhanlauluja vappuiltaisena katusoittona Espalla ollessani ysillä vuonna 1992, ja pitkätukkainen Zarkus sattui kavereittensa kanssa paikalle kuuntelemaan ja juttelemaan. Samoihin aikoihin toimi myös Tuomas Logrén Band. Kontrabassolla vahvistettu kielisoitinyhtye soitti Tuomaksen sävellyksiä ja perinteisiä sävelmiä. Kokoonpanon muut muusikot olivat Juha-Matti Kurra , Petri Prauda ja Tapani Varis . – Oli tosi hieno kokemus perustaa ensimmäinen oma bändi, säveltää sille kappaleita ja sovittaa ja treenauttaa niitä. Nautin taiteellisesta vallasta, mutta muuten en ole toistaiseksi vetänyt sooloprojektejani kovin pitkään, koska koen työnjohdollisen puolen jotenkin luonteeni vastaisena. Myös huomion keskipisteenä oleminen tai ainakin kuvitelma siitä on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta sitä hamuaa, toisaalta se on kiusallista. 2010-luvun molemmin puolin Tuomas teki antoisaa yhteistyötä Teija Nikun ja Esko Järvelän kanssa heidän soololevyillään ja keikkarintamallakin. Teijan musiikki painottui tuolloin Itä-Euroopan tyyleihin, Eskon pohjoismaiseen kansanmusiikkiin. Teatterimusiikkia ja opettamista Teatterin pariin Tuomas päätyi jo lukioaikoina. Hän oli mukana soittamassa Ylioppilasteatterin kulttiesityksessä Mahnovitsina ja Q-teatterin sekä Helsingin Kaupunginteatterin näytelmissä. 2000-luvun alussa olivat vuorossa Kansallisteatteri ja Lahden Kaupunginteatteri. Lisäksi Tuomas on tehnyt musiikkia vaimonsa, ohjaaja Kaisa-Liisa Logrénin teatterija radioteoksiin. – Kaisa-Liisan jutuissa olen vastannut myös musiikin harjoittamisesta. Teatteri kiinnostaa minua edelleen eli jos tilaisuus tulee, lähden varmaankin mukaan. Myös elokuvamusiikkia olen päässyt soittamaan säveltäjä Marko Nybergin studiolla. Opettajana Tuomas on toiminut niin ikään jo lukioajoista lähtien opettaen mm. kitaran, mandoliinin ja dobron soittoa. Tutuksi opettajan työssä ovat tulleet niin Joensuun ja Kokkolan oppilaitosten kuin Sibelius-Akatemiankin tulevat kansanmusiikin ammattilaiset. – Pidän kyllä opettamisesta tosi paljon, ja onhan myös niin, että siitä saatavat korvaukset luovat hyvän pohjan free lance -muusikon taloudelle. Frigg ja Mimmit Tuomas Logrénista ei voi puhua mainitsematta kahta arvostettua yhtyettä eli Friggiä ja Mimmejä. – Friggissä soitin 16 vuotta. Ensimmäinen levy ilmestyi vuonna 2002. Levyn biisit, vaikka joku Kotkanpää, Egi ja Takomistanssi, soivat vieläkin päässä joka päivä. Muutaman vuoden vähän rauhallisemman menon jälkeen yhtyeen paljon puhuttu energia alkoi vapautua ja hiki virrata keikoilla. Antti Järvelän johtamana esiinnyimme säännöllisesti Suomessa, ja teimme paljon kiertueita ulkomaille mm. Yhdysvaltoihin, Japaniin ja Borneolle. Friggin musiikkia on kuvattu sanalla nordgrass, joka viittaa siihen, että yhtye yhdistää musiikissaan pohjoismaista perinnettä bluegrass-vaikutteisiin. Tuomaksen kokemuksella bluegrassin soittajana oli iso merkitys yhtyeen tyylin muotoutumisessa. Tuomas erosi Friggistä vuonna 2017. – Takkini oli yksinkertaisesti tyhjä. Maailman kiertäminen kävi painamaan, ja taiteellisestikin tunsin ideoiden ehtyneen. Välillä olen kuitenkin käynyt tuuraamassa yhtyeen nykyistä kitaristia Anssi Salmista . Mukavaa on ollut. Mimmit-yhtyeen keskushahmot ovat sisarukset Pauliina Lerche ja Hannamari Vallila . – Tunsin sisarukset jo koulusta Rääkkylästä. Pauliina alkoi suuntautua lastenmusiikkiin vuoden 2007 paikkeilla ja ensimmäisen Mimmit-levyn teimme tuolloin. Kaikkiaan on ilmestynyt kuusi levyä. Olen tehnyt paljon sovituksia Mimmien biiseistä, jotka ovat siis Pauliinan säveltämiä ja sanoittamia. Mimmien musiikissa on jotain samaa kuin Värttinässä, ja se tuntuu siksi kotoisalta. Kaksi soololevyä Tuomaksen ensimmäinen soololevy Yövesi ilmestyi vuonna 2014. CD sisälsi sovitettua tradia ja omia instrumentaaleja. Keskeisiä levyjä: Tuomas Logrén: Kaunis mies (2019) Tuomas Logrén: Yövesi (2014) Frigg: Polka V (2012) Teija Niku: Finsko Pajdusko (2011) Esko Järvelä: Es&Co (2009) Mimmit: Hats hats harakkainen (2008) A.P. Sarjanto: Vanhan kuninkaan laulaja (2007) Zarkus: Love Tracks (2005) Petri Hakala: Kirjo (1999) Värttinä: Musta Lindu (1988) Keskeisiä yhtyeitä Värttinä (1985-1989) Suomen Miesorkesteri (1994-2007) Intergalactic Bluegrass Messengers (1994-1997) A.P. Sarjanto (1998-) Frigg (2001-2017) Zarkus Poussa (2003-2010) Tuomas Logrén Band (2004-2005) Mimmit (2007-) Tuomas Logrén & Savuava Kirnu (20142015) Teija Niku & Grupa Balkan (2011-2014) Tuomas oli mukana alkuaikojen Värttinässä 1980-luvulla. A ar ne R au ti ai ne n
• 16 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Levyn arvioissa erityistä kiitosta keräsi Tuomaksen kyky yhdistää soittoon taidokkaasti bluegrass-vaikutteita. Levyllä vieraili kymmenkunta muusikkoa ja laulajia, muun muassa Maritta Kuula . Levyn ilmestymisen jälkeen musiikkia esitti Tuomas Logrén & Savuava Kirnu (Tuomas, Eero Grundström , Elina Lappalainen ja Matti Pitkänen ). Yövesi nimettiin myös arvostetun Teosto-palkinnon ehdokkaaksi. – Palkintoa en saanut, mutta erikoisin tapahtuma oli kutsu esiintymään Presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanotolle vuonna 2014. Olimme tehneet sitä ennen vain levynjulkaisukeikan. Jännittihän se. Anekdoottina juhlista jäi mieleen, että silloinen pääministeri Alexander Stubb diggaili aikansa käädyissään metrin päässä istuen ja kysyi sitten, olisimmeko voineet esittää Kolme cowboyta. Töksäytin että emme voi. Toinen soololevy Kaunis mies ilmestyi viime keväänä. Samoin kuin edellisellä levyllä, tuottajana toimi Kimpi Huisman . – Päätin kirjoittaa ja laulaa kaikki laulut itse. Olin jo kymmeniä vuosia harkinnut kokeilevani jonain päivänä sanoittamista. Yllätyksekseni onnistuinkin löytämään sisältäni sanasepon. Soittimet soitan enimmäkseen itse, tuottaja Kimpi täydentää siellä täällä. Yhdistelen levyllä akustisia ja sähköisiä sointeja. Musiikin tyyli on laulaja-lauluntekijä -folkia. Kaunis mies ei herättänyt samalla tavalla huomiota kuin edellinen Yövesi. Yksi syy siihen on ollut se, että vuosi 2019 oli Tuomaksen kohdalla hiljaista aikaa. Keikkailu levyn merkeissä jäi tekemättä. – Sairastuin uupumuksen kautta masennukseen, enkä kyennyt työntekoon. Nyt kun vuosi on kulunut, elämä näyttää jo valoisammalta. Olen aloittelemassa taas vähitellen hommia. Ilo soittamiseenkin on tullut takaisin. Aika näyttää, mihin suuntaan tekeminen menee. Jorkamassa soittivat ja lauloivat sisarukset Tuomas, Johanna ja Lassi Logrén. Jy ri H uo pa ni em i Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry Suuri kansanmusiikin, -tanssin ja -laulun kavalkadi Valtakunnallinen tämmäyskisa SM-kisa huuliharpunja mandoliinin soittajille 1ja 2-rivisen haitarinsoiton Speli-mestaruuskisa Konsertteja ja sooloesiintymisiä Vuoden 2020 Speliyhtye Vinteliska Juha Hautaluoma ja Pasi-Pekka Vainionpää J.Alfred Tannerin kuplettikonsertti ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ Etelä pohja laiset Speli t 31.7. 2.8.2020 Ilmajoella Etelä-Pohjanmaan Opiston alueella Majoituspalvelut: Etelä-Pohjanmaan Opisto , P. 06 425 6000, www.epopisto.fi Tiedustelut: Timo Saarimäki ep.spelit@gmail.com, www.spelit.fi AITOA PELIMANNIMEINIKIÄ JOKAISEEN MAKUUN! Lokakuun Loiskeet 2. 4.10.2020 Hotelli Kivitippu, Lappajärvi 49. Palautetaan suomalainen säkkipilli! Ruotsi, Viro ja Latvia ovat onnistuneet palauttamaan säkkipilliperinteensä. Suomessa on vain pari soittajaa. Miksi Suomessa ei ole pystytty samaan? Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa on meneillään kiinnostava tutkimus säkkipillistä. Sibelius-Akatemian tohtorikouluttaja Gonçalo Cruz on muuttanut Portugalista Suomeen säkkipillinvalmistustyökalujensa ja -koneittensa kanssa, etsimään, valmistamaan ja soittamaan lähes kadonneita suomalaisia säkkipillejä. Gonçalo kyseenalaistaa ajatuksen, jonka mukaan Suomessa ei ole säkkipilliperinnettä. Hän uskoo, että perinne on olemassa ja kiinnostuneita soittajia löytyisi helposti. Tarvitaan vain soittimia! Gonçalo on ollut mukana herättämässä säkkipilliperinnettä Portugalissa 1990-luvun lopulla. Siitä lähtien hän on opiskellut, soittanut, opettanut ja rakentanut säkkipillejä. Nyt hänen säkkipillipajansa on muuttanut Helsinkiin. Avatakseen tutkimuksensa kansalaisille hän on aloittanut Finnd’it-hankkeen, jonka kotisivulla www.Finndit.org voit auttaa ja seurata viimeisimpiä löytöjä. Hanke saa yhä enemmän tukea muilta suomalaisilta muusikoilta, kansalaisilta ja instituutioilta, mutta myös Viron ja Latvian tutkijoilta, jotka ovat jo käyneet Sibelius-Akatemiassa tapaamassa Gonçaloa ja jakamassa tietoa. Lisätietoja: goncalo.cruz@uniarts.fi
• 17 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Sergei Starostin (RUS) • TESTO (RUS) • Tallari • Frigg Anne-Mari Kivimäki & Palomylly • Höpinätötterö MA Rouf • Maria Kalaniemi & Marianne Maans Kangasalan pikkupelimannit, Miukeli, Pumpun henki, Hämmäys-tanssiryhmä, Spelarit, Borduna, Irjala Country Trio, Lapua-Uusi-Guinea, Suomen Sahansoittajat, Luunappi, Triijuulla, Amyrit, Ikaalisten viulupelimannit, Pömpeli, Rieväkylän poijat ja monet muut. Ohjelmassa myös Hämeen Kevätsoitto! Pääjärjestäjä: Suomen Kansanmusiikkiliitto MARIANNE MAANS & MARIA KALANIEMI SERGEI STAROSTIN (RUS) FRIGG www.kansanmusiikkiliitto.fi/samuelinpoloneesi www.facebook.com/samuelinpoloneesi Liput ennakkoon: www.tiketti.fi puh. 0600-1-1616 (1,78 € / min. + pvm) w w w.k ansanmusiikk ilii tt o. ?
• 18 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 ­ 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki – huollot ja korjaukset – – viritykset uusiin ja vanhoihin soittimiin – – restauroinnit vanhoihin soittimiin – – olka­ ja bassoremmit – – ergonomiset PasiPro­lantioremmit – Naantali 10 vuotta harmonikkojen korjausta Naantalissa. Seuraa Facebookissa ja Instagramissa @hhjrmannerjo ki
• 19 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Sarjaa tuottaa: Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Jaime Martins Veloso K un kysyn Nematilta mitä hän erityisesti haluaisi kerrottavan arabialaisesta musiikista ja mikä on hänen sydäntään lähellä, hän tuskastelee kysymyksen valtavaa mittaa, mutta alkaa sitten kertoa. – Yksi tärkeimmistä taiteilijoista on libanonilainen laulaja Fairouz . Hän hallitsi ja esitti monia eri tyylejä, kuten libanonilainen kansanmusiikki, arabiklassikot, arabialainen fuusiojazz ja monia muita. Hän on todellinen arabialaisten musiikkityylien ensyklopedia! Niille, jotka haluavat sukeltaa syvälle arabialaisen musiikin tutkimisessa, hän suosittelee sivustoa Maqamworld.com ja sen rinnalle vielä luettavaksi teoksen Inside Arabic Music . Nemat Battah rakastaa arabialaista musiikkia syvästi. – Ehkä mielipiteeni on puolueellinen, mutta mielestäni arabialainen musiikki on yksi rikkaimmista ja hämmästyttävimmistä traditioista sen kaikissa muodoissa, lajeissa ja skaaloissa sekä kaikkine maineen jotka siihen liittyvät, hän sanoo hymyillen. Arabialaisesta klassisesta musiikista kiinnostuneille Nematin suosituslistalla ovat muun muassa Umm Kulthum , Asmahan , Mohammed Abdel Wahhab , Farid al-Atraš , Sayed Darwish , Zakariyya Ahmad , Noor Alhuda , Saleh Abdul Hai , Riyad al Sunbati ja Abdel Halim Hafez . Ruotsalainen kansanmusiikki on olennainen osa Nematin omaa taiteellista materiaalia. Hänen johtamansa Staerna -yhtyeen muut jäsenet ovat ruotsalaiset laulaja-tanssija Isa Holmgren ja kitaristi Hampus Grönberg sekä kanadalainen basisti Alan Mackie . Yhtyeen ohjelmistossa Nematille arabialaisen musiikin alueelta tutuimpien maiden Jordanian, Palestiinan, Syyrian, Libanonin ja Egyptin kansanlaulut kietoutuvat norjalaisiin ja ruotsalaisiin melodioihin. Nemat toteaa yllättyneensä monasti kuinka eri puolilta maailmaa tulevat melodiat toisaalta saattavatkin muistuttaa toisiaan ja kuinka luontevasti ne sulautuvat yhteen ja kuinka niiden yhtyessä syntyy ainutlaatuista, uutta musiikkia. Ilmassa onkin jännitystä juuri nyt, kun yhtye äänittää ensimmäisen ep:nsä maaliskuussa. Levy julkaistaan tulevana syksynä. Laulu valitsi Nematin Nematin tie muusikoksi oli lähes itsestään selvä: hän koki, että laulu valitsi hänet eikä hän laulua. Jo 8-vuotiaana hän liittyi koulunsa kuoroon, ja kymmenen vuotta myöhemmin toteutui ensimmäinen ammatillinen kosketus musiikkiin Nematin liittyessä Rum-Tareq Al Nasser -kansanmusiikkiyhtyeeseen Jordaniassa. Musikologian opintoja Ammanissa seurasivat maisterintutkintoon johtaneet opinnot Göteborgissa. Ruotsista matka jatkui Sibelius-Akatemiaan, Global music -opinto-ohjelmaan. Ud-luuttu on Nematin toinen instrumentti, laulun ohella. Nemat alkoi opiskella udin soittoa 19-vuotiaana Jordaniassa. Udin myötä Nematille tarjoutui yhä paremmat mahdollisuudet opiskella sekä esittää oman perinteensä musiikkia. Nemat opettaa musiikkia mielellään myös itse. Tällä saralla kokemusta on kertynyt kansainvälisesti niin lasten kuin aikuisten parissa. – Vaikka suurin inspiraationi on arabialainen musiikki – niin klassinen kuin kansanmusiikki – kuuntelen mielelläni monenlaista musiikkia, Nemat toteaa. Armenialainen pianisti ja säveltäjä Tigran Hamasyan on yksi Nematin suosikeista, ja toisaalta hän kuuntelee mielellään Algerian ja Marokon gnawaa. Nemat rakastaa myös tanssia. Hän harrastaa kuubalaista salsaa ja rueda de casinoa, sekä eurooppalaisia kansantansseja. Nemat viihtyy Suomessa erinomaisesti ja katsoo jo ilolla ensi syksyyn jolloin hän pääsee pureutumaan uuden materiaalin sävellystyöhön. Aarreaittana arabialainen musiikki Elämä Lähi-Idässä oli Nemat Battahin perheessä liikkuvaista. Vanhempien työ vaihtoi maata niin usein, että kaikki viisi lasta syntyivät eri maissa. Kaiken keskellä Nematin ensimmäisenä musiikinopettajana kunnostautui veli, joka opetti pikkusiskolle kaikki tuntemansa piirros elokuvaja tvsarjamusiikit. Laulajan tie Suomeen kulki Ruotsissa tehtyjen musiikinopintojen kautta. ESITTELYSSÄ NEMAT BATTAH SYNTYMÄPAIKKA: Amman, Jordania AMMATTI: muusikko NYKYINEN ASUINPAIKKA: Helsinki YHTYE: Staerna ELÄMÄN MOTTO: Ole rehellinen itsellesi
• 20 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Vuoden Wäinö 2019 on kansantanssin Grand Old Lady Leena Aho. Vuoden Wäinöksi nimetään vuosittain kansanmusiikin ja kansantanssin alalla toimivat henkilö, ryhmä tai taho, jolle annetaan tunnustus taiteellisista tai pedagogisista ansioista ja /tai elämäntyöstä. Vuoden Nuori Pelimanni 2019 – Miukeli-yhtye Haapajärveltä Vuonna 2014 perustetun Miukelin taiturimainen ja iloinen soittonsa ja lavasäteilynsä hurmaa yleisön. Yhtyeessä soittavat Jennina Salmela (piano), Anna Salomaa (harmonikka), Emilia Lappalainen (viulu) ja Joonatan Lappalainen (lyömäsoittimet). Vuoden 2019 Kansanmusiikkilevy on Orivesi All Stars: Kaikenmoisia tansseja Orivesi All Stars eli OAS on kenelle tahansa soittamisen perustaidot omaavalle avoin pelimannikollektiivi, joka on perustettu musiikillisen ilon löytämisen, oppimisen ja jakamisen edistämiseksi. Ikähaitari on 8-85 vuoden välillä. Vetäjinä toimivat Antti Järvelä ja Reetta Kuisma. Pispalan Sottiisin Vuoden 2020 kansantanssiyhtye Kimurantti Lappeenrannasta Vuoden yhtye edustaa esimerkillisellä tavalla suomalaista kansantanssikulttuuria. Kimurantti on nuorten aikuisten 19-24-vuotiaiden ryhmä, jossa on 15 tanssijaa. Ryhmän perustamisesta alkaen (2005) sitä on ohjannut Merja Skyttä. Kaustinen Folk Music Festivalin vuoden yhtye on Kangasalan Pikkupelimannit Kaustisen kansanmusiikkijuhlien Vuoden yhtye -nimityksen tarkoituksena on nostaa esiin yhtye, joka on osoittanut erityistä osaamista ja toimintaa kansanmusiikin saralla. Vuoden 2020 valinnan valinnalla festivaali kunnioittaa merkittävää ja pitkäjänteistä työtä musiikkikasvatuksen parissa. Kangasalan Pikkupelimannit on toiminut jo 40 vuotta omistautuneen johtajansa Leenamaija Raukolan vetämänä Vuoden 2019 Tanssiteko on ”Poies itsekäs ite” Vuoden Tanssiteko palkinnon saa juhlakonsertti ”Poies itsekäs ite – Sata vuotta lujaa ystävyyttä”. Karjalan Nuoret ry on Viipurissa 1919 perustettu yhdistys, joka toimii nykyisin Helsingissä. Nuorisoseura Karjalan Nuoret juhlisti 100-vuotista taivaltaan historiansa isoimmalla spektaakkelilla yhdistäen tanssin, teatterin ja musiikin noin 300 esiintyjän voimin Helsingin Kulttuuritalon lavalla. Vuoden Kultakantele tunnustuksen 2020 sai Rauno Nieminen Kanteleliiton vuosittain myöntämä Kultakantele on tunnustus merkittävästä elämäntyöstä kanteleen hyväksi. Palkinto myönnettiin soitinrakentajamestari, musiikin tohtori, tietokirjailija, taiteilija ja muusikko Rauno Niemiselle hänen pitkäkestoisesta, uraauurtavasta ja määrätietoisesta työstään kanteleen hyväksi. Suomen Nuorisoseurojen Vuoden ohjaajat ovat Milla Sorsa Lappeenrannasta ja Arja Söderlund Pornaisista Suomen Nuorisoseurojen vuosittain myönnettävän Vuoden ohjaaja -tunnustuksen tarkoituksena on nostaa ohjaajan työn arvostusta. Lisätietoja: folklandia.fi/folklandia-palkitsi-2020/ Folklandialla palkittiin Kilpailun voitti Jessica Westerholm Kirkkonummelta, toiseksi tikutti Riku Inkinen ja kolmanneksi Sigrid Wallen Inkoosta. Er kk i W ra ng en Pe tr i K iv in en Pe tr i K iv in en Perjantai-illan huutokatrillissa on tunnelmaa ja tungosta. Folkforumissa keskusteltiin kansanmusiikin ja kansantanssin ammattilaisuudesta, kulttuurisesta omimisesta ja lopuksi pidettiin vuoden 2020 Tanssiin kutsu -teemaan liittyvä toiminnallinen työpaja. FolkForum-seminaari on osa Yhdessä Folkin Aallonharjalla -tapahtumakokonaisuutta, johon kuuluvat FolkForumin lisäksi Etnogaala ja Folklandia-risteily. Tikkuristin Suomenmestaruuskisat ovat jo perinne Folklandialla. Hannu Kella pisti kilpailijoihin vauhtia. Rieväkylän Poijat mainosti Tampereen Samuelin Poloneesia.
• Leija Lautamaja KOLUMNI 21 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 K ävin äskettäin show/jazz-tanssitunnilla. Opettelimme koreografiaa askel askeleelta. Puolivälissä koreografiaan tuli hyppy. Arvostamani opettaja opetti sen aluksi näyttävään showtyyliin ja koko ryhmä tippui kelkasta. Opettaja laittoi kädet nyrkkiin lantiolle ja teki hypyn liioitellun yksinkertaisesti ja tönkösti. Naureskellen luokka kokeili hyppyä ja opettaja totesi ”Tästähän tuli kunnon tanhu, hehheh. Ei oo mun laji, mutta kyllä tanhulla suomalainen näköjään oppii!”. Pyörin muutenkin tunnilla aina väärään suuntaan enkä tämän jälkeen kiukuspäissäni osannut opetella koreografiaa enää sitäkään vähää. Teen jatkuvasti Nordic Dance Helsingissä töitä sen eteen, että tuo asenne muuttuisi ja sitten joudun harrastaessani kuuntelemaan tällaista. Kysymys teille hyvät tanssijakollegat: miten jaksatte? (Samaa voisi toki kysyä hanuristilta ja ihan hyvin pyyhkii.) Perustimme Nordic Dance Helsinki -klubin keväällä 2018 tanssija Riina Hosion ja muusikko-tanssija Saana Kujalan kanssa. Järjestämme joka toinen viikko tanssit, joissa on aina elävä musiikki. Klubit sisältävät myös tanssinopetusta, jossa haluamme keskittyä musiikin ja tanssin saumattomaan yhteyteen sekä tanssijan ja muusikon yhteiseen svengiin. Klubeille osallistuminen on maksutonta ja mukaan voi tulla silloin, kun pääsee. Perustimme klubin, koska koimme, että meiltä puuttui paikka, jossa pääsisi säännöllisesti tanssimaan pohjoismaisia kansanomaisia paritansseja. Olen itseoppinut tanssipelimanni ja tanssiminen on parhaimmillaan parasta mitä tiedän. Saatan festivaaleilla tanssia keikan läpeensä, jos löytyy pari, jonka kanssa askel luistaa. Nordic Dancessa pääasiassa soitan tansseja. Olen soittanut kaksirivistä haitaria kuusivuotiaasta saakka. Pelimannimusiikki on ollut iso osa elämääni aina. Olen kotoisin Alavudelta ja voisi sanoa, että kasvoin elävän perinteen keskellä. Tästä huolimatta mieltäni on vaivannut perustavanlaatuinen kysymys: miksi esittäisin pelimannimusiikkia? Vaikka pelimanniohjelmisto on erityisosaamisaluettani ja repertuaariini kuuluu satoja eteläpohjalaisia pelimannikappaleita, on jokin ratkaiseva palanen puuttunut. Yksin esiintyessäni olenkin esittänyt yleensä mieluummin kansanlauluja tai omia sävellyksiäni, harvemmin ihan sitä itseään: instrumentaalista pelimannimusiikkia. Tiedän, että kansanmusiikki on käyttömusiikkia ja sen esittäminen estradeilla on uusi asia. Tämä usein toisteltu lause jysähti tajuntaani oikeasti vasta in action – kun edessäni lattialla oli soittooni reagoivia tanssivia pareja. Kaikki sisälläni oleva tuttu musiikki sai uuden, syvemmän merkityksen. Yhtäkkiä osasin yhdistää hyvässä tanssihetkessä saavuttamani nostattavan kokemuksen siihen, mitä soitan ja kaikkeen tuli järkeä – ja sydäntä. Nyt on meneillään KEK:n julistama kansanomaisen paritanssin teemavuosi. Sen kunniaksi voin lämpimästi suositella muillekin pelimanneille pyörähdystä tanssilattian puolella. Soittajalla on jo valmiiksi kehossaan paljon tietoa tanssien luonteesta. Ja toisinpäin – jos löydät vaikka tämän julkaisun nuottiliitteestä mukavan kappaleen etkä tiedä miten sitä tulisi soittaa, kokeile pyörähtää olohuoneen lattialla pari kierrosta. Siitä saat vihjeen mikä tahti ja tulkitsemisen tapa tuntuisi hyvältä. Sitten kun tiedät, voit myös tietoisesti jättää sen huomioimatta ja soittaa lempikappaleesi juuri niin kuin sydämesi sillä hetkellä sanoo – edellyttäen toki, että sinulla on edessäsi istuva (eikä tanssiva) yleisö. Sosiaalisen kansantanssin säestäminen on oma taiteenlajinsa ja aion juhlistaa teemavuotta syventymällä siihen entistä enemmän. Toivon, että 2020 voi olla alkusysäys entistä laajemmalle kansanomaisen sosiaalisen tanssin kulttuurille Suomessa ja toivotan kaikille riemukasta tanssipelimannien vuotta! M ik ko M al m iv aa ra
• 22 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 L iekö kuuluisan esimiehen esimerkki vaikuttanut, kun Veikkoa kiinnosti kaikenlainen urheilu enemmän kuin koulu. Nuori mies sai oman polkupyörän isosta maalaistalosta, jossa oli palveluksessa. Pyöräilystä tulikin sitten tärkeä osa elämää. Veikko toimi useita vuosia Suomen pyöräilymaajoukkueen huoltajana. Pyöräilyliiton suosituksesta hän sai erikoisluvan kouluttautua hierojaksi 1970-luvulla, vaikka oli ”yli-ikäinen”. Koulutuksen aikana tuli sitten ”möyhennettyä” jopa itseään Urho Kekkosta ja olipa Veikko viisi viikkoa myös USA:n pyöräilyjoukkueen hierojana. Eri aktiviteeteista saadut kunniakirjat, valokuvat ja mitalit koristavat vanhasta aitasta itse rakennetun hirsitalon seiniä ja hyllyjen päällisiä. Veikko on taitava käsistään, muun muassa suutarin ompelukone seisoo nurkassa, ja kyllä hän sitä vieläkin joskus käyttää kenkiään korjatessaan. Monena on mies ennättänyt olla paimenesta palopäällikköön. Merimiehenä maailmalla Veikko lähti merille 17-vuotiaana. Vuosi 1949 jätti kauheat muistot Portugalista. Hän saapui norjalaisella Mars-hiilenkuljetuslaivalla Oporton (nyk. Porto) satamaan. Nuoret miehet pääsivät pitkän ja kuluttavan matkan jälkeen kuivalle maalle ja niinpä Veikkokin lähti muiden mukana rilluttelemaan. Kello–pahalainen sattui unohtumaan Norjan aikaan, jolloin laiva, jonka lämmittäjänä hän toimi, lähti seuraavaan etappiinsa Veikon autuaasti nukkuessa. Mies jäi harhailemaan satamaan muutama escudo taskussaan. Kaupungista löytyi joku Suomea edustanut ”ambasaadi”, tai ainakin Suomen lippu oli toimiston pöydällä. Outoa miestä oudosta maasta epäiltiin kommunistiksi ja Veikko joutui internoitavaksi. Portugali kuului juuri perustettuun Natoon ja Suomea pidettiin ”väärän leirin maana”. Mies vietiin Lissaboniin, jossa hänet heitettiin maorien muinoin rakentamaan poliittiseen vankilaan, jossa oli maalattia ja ikkunoissa pelkät verkot ja kalterit. Siellä hän virui eri kansallisuuksia edustavien epäiltyjen joukossa yli neljä kuukautta ilman tuomiota ja tietoa edes siitä, mistä syytettiin. Lopulta hän pääsi kuitenkin norjalaiseen laivaan ja ennätti kirjoittaa nimensä miehistöluetteloon, ennen kuin poliisit tulivat perässä hakemaan takaisin vankilaan. Siinä tilanteessa oli pakko hyväksyä huonompikin pesti: päällystön messipojan ja varakokin työt. Laiva suunnisti Afrikkaan, Gambiaan, hakemaan maapähkinöitä Brittein saarille. Vuonna 1950 Veikko kävi Turussa suorittamassa asepalveluksen laivastossa. Sittemmin Veikko seilasi vielä Atlantilla ja Pohjoisella jäämerellä. Puutavaraa kulki Arkangelista Hulliin, Englantiin. Intian valtamerellä hän palveli kahdessa tankkilaivassa, Milfordissa ja Sikuruksessa. Merillä kului elämästä kahdeksan vuotta, ”vähältä piti”-tilanteita riitti, mutta terveenä ja vahingoittumana hän merimieselämänsä lopetti. Lusikansoitto Lusikan soiton Veikko oppi ollessaan laivassa lämmittäjänä. Joku miehistön jäsen oli ”kolisuttanut” taitavasti peltilusikoita ja Veikko ajatteli että tuon homman hänkin voisi oppia. Ja oppi. Siitä todistaa myös Kaustisen kansanmusiikkijuhlien mestaripelimannin arvo vuodelta 2017. Hän on jäsen Etelä-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistyksessä. Airi Hautamäki pestasi hänet aikoinaan orkesteriinsa. Veikko lienee tätä nykyä Suomen kuuluisin puulusikoiden soittaja ja niiden valmistaja. Kansanmusiikin ja soittokavereiden löytäminen sekä itse soittaminen ovat tuoneet hänelle sanoin kuvaamatonta iloa. Veikko jalosti, veistäen ja hioen, tuon erikoisen soittopelin perisuomalaisiksi, kaikukopallisiksi puulusikoiksi. Niiden rytmikästä nakutusta on kuultu ympäri Suomea jos jonkinlaisissa paikoissa, muun muassa Turun tuomiokirkossa. Siellä kanttori soitti urkuja ja Veikko lusikoita, kun väki veisasi Suvivirttä ja muita lauluja. Erilaisilla festivaaleilla Veikko ja lusikat ovat tuttu näky ja aina hänet pyydetään porukoihin mukaan soittamaan. Vaikka ikävä keuhkoahtauma vaikeuttaakin elämää pää toimii moitteetta. On kuulemma niin teräväpäinen, että vuodessa kuluu monta pipoa. Lusikka-Veikko soittaa ja tarinoi Mestaripelimanni Veikko Kuivala, Lusikka-Veikkona parhaiten tunnettu rytmisoittaja syntyi Viipurissa 1929. Karjalan menetyksen seurauksena Kuivalan perhe muutti ensin Sysmään, sieltä Rekolaan ja edelleen Helsingin Lauttasaareen, jossa asui muitakin sukulaisia. Ruotsin kieltä osaamaton poika ei mennyt kouluun kahteen vuoteen, kun tarjolla oli vain ruotsinkielisiä kouluja, vaan pestautui 12-vuotiaana kahdeksi talveksi armeijan viestinviejäksi. Työpiste oli Töölössä, josta vikkelä poika toimitteli kirjeitä ja pikkupaketteja ympäri Helsinkiä esimiehenään muuan kersantti, nimeltään Paavo Nurmi. Veikon itse suunnittelemat erityiset kaikukopalliset soittolusikat. Elokuussa 2017 Veikko kutsui Antti Paalasen kylään Kaustisen festivaalien jälkeen kotitilalleen Liedon Viinamäkeen. Antti pakkasi haitarit ja äänitysvehkeet matkaan. Lopputuloksena syntyi yhdentoista kappaleen Viinamäen musiikkiopisto -levy. Iiti Elomaa
• 23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 1 • 2020 PelimanniEtto -tapahtuma kokosi Lapin soittajat Ivaloon E dellisen kerran lappilaiset muusikot pitivät koulutusta ja yhteissoittoa sisältävän tapahtumansa Tornio-Haaparannassa, jossa isännöivänä yhtyeenä sekä järjestäjänä toimivat paikalliset Gränslösa Spelmän ja Svefi. Lapin Kansanmusiikki ry:n suunnittelema PelimanniEtto 2018 oli varsin onnistunut ja siksi perinnettä päätettiin jatkaa vuosittaisena tapahtumana. Luontevaksi tapahtumapaikaksi keksittiin Ivalo, jossa Inarin kansalaisopiston tarjonnassa oli yhtäaikaisesti suunnitellulle viikonlopulle järjestymässä paikalliset kanteleja ukulelekurssit. Tästä samanaikaisesta koulutusviikonlopusta hyötyisivät varmasti niin kaikki koulutuksen järjestäjät kuin myöskin Lapin kansanmusiikkiyhdistyksen jäsenet. Koska myös Inarin kansalaisopiston puolelta yhteistyöhön oltiin innostuneita, saatiin vuoden 2019 PelimanniEtto tuotua reilusti napapiirin pohjoispuolelle. Tällä kertaa tapahtumaan osallistui parinkymmenen pelimannin joukko muun muassa Tornion seudulta, Rovaniemeltä, Sodankylästä ja Inarin eri puolilta. Lauantaina päivä alkoi heti aamusta kaikkien yhteisellä soittotyöpajalla, kun paikallinen muusikko Janne Lappalainen opasti soittajia irlantilaisen musiikin pariin. Kahden tunnin ajan harjoiteltiin hitaasta temposta aina vähitellen tempoa nopeuttaen korujen ja rytmitysten oikeaoppisiin tekniikoihin. Vaikka irkkumusiikki ei tainnut olla tässä porukassa kovinkaan tuttua, saatiin lopulta varsin veikeän kuuloinen kappale valmiiksi. Iltapäivällä yhtyeet opettivat kukin vuorollaan omasta ohjelmistostaan kappaleita muille ryhmille. Mainio tapa saada uutta ohjelmistoa ja siirtää perinnettä eteenpäin. Ohjakset opetustilanteista otti luontevasti Lapin kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtaja, haitaristi Jukka Hannula . Inarin kansalaisopiston puolelta järjestetyt kantelekurssit lapsille ja aikuisille sekä ukulelen alkeiskurssi toteutuivat nyt PelimanniEton kanssa yhtäaikaisesti Ivalon läheisessä Koppelon kylässä. Inarin kansalaisopisto oli pyytänyt taidokasta kanteleensoiton opettajaa Ulla-Sisko Jauhiaista Kiuruvedeltä pitämään kantelekurssia. Pian soi Koppelon kylätalon salissa letkeä kanteleenja ukulelen yhteismusisointi, kun kurssilaiset valmistautuivat tulevaan yhteiskonserttiin. Lauantai-iltapäivän kääntyessä kohti iltaa oli kaikkien yhtäaikaisten kurssien osallistujien yhteisen ”Kuulas hetki” -konsertin aika. Kulttuuritila Kuulaan ulkoovella palavat lyhdyt kutsuivat ohikulkijoita kuulemaan eri ryhmien aikaansaannoksia ilmaiseen konserttiin. Tunnelma oli tuttavallisen lämmin ja sali täyttyi juuri sopivalla määrällä ihmisiä. Kukin paikalle päässyt pelimanniyhtye, kuten RoiMu Rovaniemeltä, M:n pelimannit Sodankylästä, Gränslösa Spelmän Tornio-Haaparannasta, esittivät konsertissa omaa ohjelmistoaan. Lisäksi konsertin lopussa kuultiin päivän kursseilla jalostuneet uudet sovitukset yhteissoitossa olleista kappaleista. PelimanniEtto -tapahtuman päätteeksi soittajat siirtyivät Ivalon kylän pohjoispuolelle Hotelli Kultahippuun sovittuihin pelimannijameihin. Hotellissa tunnelma oli varsin lennokas näin pikkujouluaikaan. Hotellin perinteisen karaoken sijasta kuultiin harvinaista pelimannien livesoitantaa omilla yhtyeillä sekä soittoryhmiä yhdistellen jamien tyyliin. Kun aamulla Lapin kansanmusiikki ry:n hallitus järjestäytyi puheenjohtaja Jukka Hannulan johdolla viralliseen syyskokoukseen, oli tapahtuman onnistumisesta varsin yhtenäinen näkemys. Uusia ideoita PelimanniEtto -tapahtuman seuraavaan järjestämiseen sinkoili heti ilmoille ja yhdistyksen toimintaa kehiteltiin jo seuraavan vuoden puolelle. Soitto siis jatkuu ja yhteistä pelimanniperinnettä pidetään yllä vastaisuudessakin täällä Lapin alueella! Tervetuloa vierailemaan tapahtumaamme myös muualta Suomesta. Katri Kittilä Pohjoisessa välimatkat eri pelimanniryhmien välillä ovat pitkät, kun kaupunkien ja kylien välillä voi olla useita satoja kilometrejä. Ehkäpä juuri siksi kokoontuminen yhteisten soittajaisten merkeissä tuntuu tärkeältä. Lapin Kansanmusiikki ry järjesti PelimanniEtto -tapahtuman Ivalossa viime vuoden marraskuun lopulla. Janne Lappalainen veti irkkumusiikin työpajan. Kuulas hetki -konsertin pienet kantelistit Ull—Sisko Jauhiaisen ja Jessika Lammen johdolla.
• 24 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Uudenmaan nurkka Kansanmusiikkikoulutusta opettajille Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry järjesti loppusyksystä kaksi koulutustapahtumaa SKAFin tuella Seinäjoella. Ensimmäinen oli suunnattu eteläpohjalaisissa kouluissa musiikkia opettaville opettajille. Kurssilla Miia Palomäki rohkaisi opettajia monin tavoin käyttämään kansanmusiikkia opetuksessa. Kurssilla soitettiin kanteleita ja ukuleleja, laulettiin paljon sekä opeteltiin kansantansseja. Lisäksi harjoiteltiin säveltämistä ja saatiin vinkkejä säveltämisen opettamiseen. Opettajia kurssilla oli yhdeksän, varhaiskasvatuksesta perusopetukseen, lukioon ja vapaaseen sivistystyöhön, ja kurssilaiset veivät viestiä lähes joka Etelä-Pohjanmaan kolkkaan: Suomenselältä Järviseudun kautta Suupohjaan. Osallistujia olisi ollut tulossa enemmänkin, mutta samaan aikaan oli käynnissä muita työnantajien velvoittamia kursseja. Innostuneen vastaanoton ansiosta aiomme uusia kurssin kuluvana vuonna. Kaksipäiväinen kurssi toteutettiin Pruukin yhtenäiskoulun tiloissa Seinäjoella. Tämmäyskurssi Itsenäisyyspäiväviikonloppuna 7.-8.12. oli tämmäyskurssin vuoro. Kurssipaikka oli Etelä-Pohjanmaan musiikkiopisto Seinäjoella. Kurssille saapui lähes kaksikymmentä osallistujaa pääosin EteläPohjanmaalta, mutta myös Satakunnasta, Keski-Suomesta ja pääkaupunkiseudulta. Kurssin kouluttajana oli paras mahdollinen, taiteilijaprofessori Timo Alakotila . Timo oli rakentanut kurssin ohjelman taitavasti alkaen yksinkertaisesta kahden soinnun tämmättävästä marssista tasaisesti vaikeutuen monisointuiseen erilaisia bassolinjoja sisältäneisiin polskaja hamborytmeihin. Välillä säestettiin pitkillä soinnuilla ja välillä kolmimuunteisin, svengaavein kompein. Harjoittelimmepa omienkin tämmäysten tekoa sen jälkeen, kun olimme opiskelleet perusteita tutuiksi. Toiset säestivät harmonilla, toiset harmonikalla. Tämmäyksen opettelu oli hienoa, kun meillä oli kaksi taitavaa viulistia tämmättävänä: Anneli Aho ja Mika Virkkala . Kurssilaisista huokui valtava sointujen löytämisen, oppimisen ja osaamisen ilo. Välillä keskustelimme kahvikupposen ääressä kansanmusiikin yleisestä tilasta. Kurssi oli upea ja tämmääjiä innostava. SM-tämmäyskisa Speleissä oli tarkoitus järjestää Tämmäyksen SM-kisa kesällä 2019, mutta kisaan ei saatu osallistujia. Koetetaan tänä vuonna uudelleen. Kisa on lauantaina 1.8. ja Timo Alakotila säveltää siihen kaksi tämmättävää kappaletta, jotka kisaaja kuuntelee kerran ja poimii kuuntelun aikana tarvittavat asiat ylös harmonioineen ja tämmäysajatuksineen. Tämän jälkeen säestettävä viulisti laskee kappaleen käyntiin ja kilpailija säestää kertakuuntelusta poimituin ajatuksin omalla persoonallaan. Säestää voi harmonikalla, harmonilla tai pianolla. Kisan juuret ovat 1990-luvun alussa, jolloin kilpailua järjestettiin Speleissä neljänä vuotena. Timo Saarimäki timo.saarimaki@gmail.com p. 044 5303 405 Kurssikuulumisia Etelä-Pohjanmaalta Tämmäyskurssilaiset. Kansanmusiikin ja -tanssin kokoontumisajot Folklandialla ovat onnistuneesti takana. Kuvasatoa riittää sosiaalisessa mediassa hyvä, kaikkea ei ehdi kokea 22 tunnin aikana. Uusimaalaisia oli mukana tietenkin runsaasti. Lohjan seudun järjestö-ja pelimannikonkari Pentti Ulenius kontrabassoineen luotsasi esimerkillisesti Hiien pelimanneja pian 90 vuotta täyttävänä ikinuorena. Mukava oli myös kuulla pitkästä aikaa uusmaalaisen Shaika Balalaikan slaavilaisia säveliä 25-vuotisjuhlakonsertissa. Onnittelemme Etnogaalan tunnustuksen saajia. Eva Jacob, Klezmer-mama sai Risteys-palkinnon. Eva ja Helsinki Kletzmer Kapelye ovat mukana 1.3. Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen järjestämässä konsertissa Vuosaaren kirkossa teemalla ”Hääperinteitä meiltä ja muualta”. Suomalaisen kansantanssin ystävien Tanhu-Visa, perinteinen, tasokas ryhmä esittää Ähtävän menuetin ja pyörähtelee Sakaroiden häävalssien tahdissa. Inehmoryhmä vie runolauluin itäsuomalaisen hääperinteen pariin. Itäsuomalaiset sukuhäät ja läntisen alueen pitäjäperinteet ovat kaupunkilaisille kiinnostavaa jo kadonnutta kansanperinnettä. Klezmer-musiikin soidessa tutustutaan ikivanhaan itäeurooppaiseen hääperinteeseen. Onnea OAS vuoden levy-palkinnosta. EtelänOAS pitää harjoituksia Vantaalla ja Riihimäellä. Hollolan leiri on 17.-19.4. Tarkemmin ryhmän omalla sivustolla. Kepeää ja tanssillista kevättä. Kotisivullani Anjan kotisivut google sites on kutsu kesäiseen ilonpitoon. Anja Hinkkanen anja.hinkkanen@gmail.com Er kk i W ra ng en Shaika Balalaika juhlakonsertissaan Folklandialla.
• 25 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite: Tanssiin kutsu -sävellyskilpailu ratkesi Suomen Kansanmusiikkiliitto järjesti nuorille sävelitäjille Tanssiin kutsu -sävellyskilpailun. Aiheeksi haluttiin tämän vuoden kansanmusiikkija kansantanssialan yleisteema. Osanottajia tulikin eri puolilta Suomea. Voittajaksi tuli Sonja Lampinen Saarijärveltä Lumikävely-sävelmällään. Toisen sijan vei helsinkiläinen Tuomas Savolainen Tuomaksen masurkalla. Kolmanneksi kisassa tuli Liisa Pohjonen Sottiisi-sävelmällään. Voittajakolmikko sai palkinnoksi lahjakortteja Suomen Kansanmusiikkiliiton myymälään. Kansanmusiikkiliitto on järjestänyt säännöllisin väliajoin uuden kansanmusiikin sävellyskilpailuja. Erkki Ala-Könnin ja Martti Pokelan viitoittamalla tiellä liitto haluaa kannustaa pelimanneja kansanmusiikin säveltämiseen ja erityisesti siihen, että pöytälaatikoihin päätyneet omat sävellykset tuotaisiin kaikkien nähtäväksi ja ihasteltavaksi. Tällä kerralla Kansanmusiikkiliitto halusi kohdistaa sävellyskilpailun nuorille pelimanneille. Kilpailuun tuli hienoja sävellyksiä, joskin suurempaa määrää toivottiin. Kilpailuun mukaan ilmoittautuneissa oli edustettuna perinteisiä tanssilajeja; marssia, sottiisia ja masurkkaa. Kilpailuun tulleet sävelmät edustivat aidosti vahvaa pelimannihenkeä. Osa sävellyksistä oli nuorten taitajien toimesta jopa sovitettu pienelle pelimanniyhtyeelle valmiiksi sovituksiksi. Nuorelle sukupolvelle tunnustukseksi todettakoon, että perinteitä kunnioittaen kilpailuun tulleet kappaleet edustivat raikkaalla tavalla 2020-luvun pelimannimusiikkia, joka nousi esiin erityisesti sävellysten vivahteikkaassa harmoniassa. Suomen Kansanmusiikkiliiton puolesta lämpimät kiitokset kaikille kilpailuun osallistuneille ja onnittelut voittajille. Pidetään lippu korkealla, suomalainen pelimanni pärjää aina. Risto Kupari pj., Suomen Kansanmusiikkiliitto Neljäs nuotti liittyy artikkeliiin sivulla 33. Sottiisi LiisaPohjonen 6 12 Piano Piano Pno. Pno. Pno. Pno. ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ?? ??? ?? ? ?? ? ??? ?? ? ? ? ? ??? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ??? ? ? ?? ? ??? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ??? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ??? ? ? ? ? ??? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ??? ? ? ? ? ? ? ? ? ??? ? ? ??? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ??? ? ? ??? ? ?? ? ? ? ? ? ??? ? ??? ? ? ? ? ? ??? ? ?? ? ? ? ? ?? ?? ? ??? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ?? C G Am G C G C F C C F G C C Dm G C Sottiisi LiisaPohjonen 6 12 Piano Piano Pno. Pno. Pno. Pno. ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ?? ??? ?? ? ?? ? ??? ?? ? ? ? ? ??? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ??? ? ? ?? ? ??? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ??? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ??? ? ? ? ? ??? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ??? ? ? ? ? ? ? ? ? ??? ? ? ??? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ??? ? ? ??? ? ?? ? ? ? ? ? ??? ? ??? ? ? ? ? ? ??? ? ?? ? ? ? ? ?? ?? ? ??? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ?? C G Am G C G C F C C F G C C Dm G C Sottiisi LiisaPohjonen 6 12 Piano Piano Pno. Pno. Pno. Pno. ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ?? ??? ?? ? ?? ? ??? ?? ? ? ? ? ??? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ??? ? ? ?? ? ??? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ??? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ??? ? ? ? ? ??? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ??? ? ? ? ? ? ? ? ? ??? ? ? ??? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ??? ? ? ??? ? ?? ? ? ? ? ? ??? ? ??? ? ? ? ? ? ??? ? ?? ? ? ? ? ?? ?? ? ??? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ?? C G Am G C G C F C C F G C C Dm G C Sottiisi LiisaPohjonen 6 12 Piano Piano Pno. Pno. Pno. Pno. ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ?? ??? ?? ? ?? ? ??? ?? ? ? ? ? ??? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ??? ? ? ?? ? ??? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ??? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ??? ? ? ? ? ??? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ??? ? ? ? ? ? ? ? ? ??? ? ? ??? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ??? ? ? ??? ? ?? ? ? ? ? ? ??? ? ??? ? ? ? ? ? ??? ? ?? ? ? ? ? ?? ?? ? ??? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ?? C G Am G C G C F C C F G C C Dm G C
• 26 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Violin Violin 2 Contrabass D D D/E D/F© G A D A G A A 1. 2. 5 D D/E D/F© G A B‹ 2. 9 A G A 13 44 44 44 $ Lumikävely Sonja Lampinen
• 27 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 • PELIMANNI-LIITE Tuomaksenmasurkka TuomasSavolainen 5 9 13 ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ??? ??? ??? ??? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? A A Hm D A D E7 E7 E7 A Hm D A D E A ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? B‹ A G A G A D 1. 2. 16 D.C 2
• 28 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Pel to mies on uu ras ai na, Rai tis val pas, voi ma kas, Rai tis, val pas, voi ma kas. Ei pä hän tä or juus pai na, Hän on 4 ™ ™ va paa tuu ma kas, Pel to mies mä syäm mes säin, Kaik ki 7 ™ ™ käy pi hy vin päin, Lai tan haa'at, pel to maat, Vah vo maan, kas va maan, Nyt mä 1. 2. 10 rien nän, nyt mä rien nän laittaan, Pel to maat vaan kas va maan. 13 44 & Peltomiehen laulu Säv. trad., Adolfsson, A. 266. (1934): SLS 532, sävelmän alkuperäiset sanat "Munter bör en sjöman vara", käsikirjoituksesta mukaillen nuotintanut Emilia Lajunen San. trad., Jeremias Kuitunen & & : ; & : ; & : ; : ; : ; œ™ œ œ œ œ œ ? œ œ ™ œ œ™ œ œ ™ œ œ œ™ œ œ ™ œ œ™ œ œ œ™ œ œ œ œ œ ? œ œ™ œ œ œ œ œ œ ? ™ œ™ œ œ ™ œ œ™ œ œ œ ™ œ œ ™ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œ œ œ œ œ™ œ œ œ œ œ™ œ œ ™ œ œ™ œ œ ™ œ œ™ œ ? ™ œ™ œ œ œ ™ œ œ œ ™ œ ? ™ Artikkeli Peltomiehen laulusta sivulla 33.
• 29 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 • PELIMANNI-LIITE V irkeä kansanmusiikin vuosi alkoi Satakunnassa perinteisesti. Vaikka talvi ei ole edes vielä alkanut, siitä huolimatta Talvenselkä taittui. Tapahtuma Laviassa järjestettiin jo 23. kerran.Satakuntalaissii soitoi ja veisui -ykköskirjasta on tekeillä uusintapainos, joten hallitus valitsi tämän vuoden yhteissoittokappaleet tästä kirjasta. Sunnuntaina 19.1. aamukahville Suomelan koululle tuli nelisenkymmentä pelimannia. AnnaMari Yrjänän johdolla harjoittelimme yhteissoittokappaleet eloisaan ja ilmeikkääseen esityskuntoon. Konsertti alkoi näillä yhteissoittokappaleilla. Ensimmäinen puoliaika täyttyi yhdistyksemme pelimanniryhmien esityksistä. Harmando Pomarkusta, Duo RaHe Raumalta, taiturimainen 13-vuotias Ville Vehkalahti Laviasta ensin yksin ja sitten duona siskonsa Emman kanssa, Piisakas Huittisista, Duo Leena ja Pentti Harjavallasta sekä Henry Raukola Pomarkusta. Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistys ry valitsee vuosittain jäsenistöstään Vuoden Satakuntalaisen Pelimannin. Perinne alkoi vuonna 2001. Tänä vuonna halusimme nostaa esiin pomarkkulaisen harmonikkapelimanni Henry Raukolan. Koska yhdistyksen soittajat tulevat paikalle joka tapauksessa, halusimme käyttää Porin kaupungin kohdeavustuksen ”maksullisiin miehiin”, eli väliajan jälkeen esiintyi MäSä-duo . Perinteistä eteläpohjalaista pelimannimusiikkia ja uudempaa kansanmusiikkia esittävässä duossa soittaa Kyösti Järvelä ja Lauri Kotamäki . Duon vauhdikas musisointi ja hyväntuuliset välispiikit saivat yleisössä varpaat väpättämään ja suupielet hymyyn. Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistyk sen pelimannit kokoontuvat seuraavan kerran kevätsoittopäivään Porin Palmgrenkonservatorioon lauantaina 28.3. Tervetuloa mukaan ensi vuonna 50-vuotisjuhlaa viettävän yhdistyksen toimintaan, jos kansanmusiikki kiinnostaa. Leena Kivi Kuulumisia Satakunnasta Vuoden 2020 Satakuntalainen Pelimanni Henry Raukola sai ensimmäisen haitarin kymmenen vanhana. Vähän myöhemmin hän kävi kymmenen tunnin alkeiskurssin ja sehän riittää hienosti pelimannille. Pääasiassa soittotaito on karttunut itse oppien. Vuosina 1986-2002 Henryllä oli oma orkesteri, joka soitti hää-, syntymäpäiväja tanssisoittoja. Vuonna 2005 hän liittyi pelimanniyhtye Harmandoon ja Pomarkun Pelimanneihin. Harmando on pitänyt muutamia kirkkokonsertteja ja esiintyy monissa pelimannitapahtumissa. Petäjä-Opiston piirissä soittavaa Pomarkun pelimanneja Henry on vetänyt vuodesta 2013. Pomarkun pelimannit järjestää myös vuosittain perinteeksi muodostuneen elokuisen pelimannitapahtuman Elopelit, joka on järjestetty jo 25 kertaa. Lukijalta: Mandoliini ja kaksi kättä Tulipahan mieleeni mandoliinia näppäillessä, että tästähän ei tulisi yhtään mitään, jos minulla ei olisi kahta kättä ja kymmentä sormea.Useimpia soittimia soitettaessa tarvitaan molemmat kädet ja onpa viel soittimia, joissa musiikin esittämisessä tarvitaan käsien lisäksi jalkoja tai suuta tai molempia. Urkuja soittaessaan kanttori käyttää laulamisen lisäksi käsiään ja jalkojaan. Melkoinen taidonnäyte! Miten on mahdollista, että molemmat kädet ja jalat tekevät toisistaan poikkeavia liikkeitä ja tuottavat musiikkia? Pelimannina kuvittelen, että pääkoppamme operatiivisella osastolla touhuaa ikäänkuin kapellimestari, joka tahtipuikollaan antaa käskyjä soittimen käsittelemiseksi. Nuotit tietysti ohjaavat teknistä suorittamista – jos niitä osaa lukea. Kielisoittimissa toinen käsi seuraa toisen käden sormien painalluksia otelaudalla ja samalla näppäilee plektralla tai sormilla kieliä. Varsinkin plektralla on merkittävä osuus melodian tulkinnassa. Tremolo vaatii herkkää rannetta. Viulunsoittajia olen aina ihaillut, kun kaulaa koskettelevat sormet osuvat melodian ja nuottien osoittamaan ”oikeaan kohtaan” vaikkei kaulalla ole nauhojen rajaamia välejä! Vaatii hyvää nuottikorvaa ja uutteraa harjoittelua trokan kanssa. Korvakuulolta soitettaessa pelimanni ”matkii” toiselta pelimannilta kuulemansa kappaleen melodiaa ja soittamista. Näin syntyy usein myös pelimannisovellutus eli oma tulkinta kuullusta. Pääkoppaamme tallentuu siis kuultuja melodioita, jotka siirtyvät sieltä pelimannin sormiin ja sormet soittimen kaulalle ja kielille. Musikaalinen pelimanni värittää melodiaa korusävelin ja luo melodiaan muutenkin tunnetta ja tulkintaa. Nuottien orjallinen noudattaminen ja tekninen osaaminen jäykistää kuitenkin melodian tulkintaa. Stemmat värittävät esitystä ja varsinkin yhtyesoitossa nuotilleen soittaminen on kuitenkin tärkeää. Pelimannit soittimesta riippumatta ovat kuin samaa perhettä. ”Sukukokoukset” ovat paikallaan sukulaisuuden ja musisoinnin ylläpitämisessä. Tulipahan vain mieleen, terveisin Pentti S Ti m o H uk ka ne n Ti m o H uk ka ne n Anna-Mari Yrjänä johtaa yhteissoittoja.
• 30 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Kuopion pelimannien yli kaksikymmenpäinen joukko piti juhlakonsertin Kuopion kaupungintalolla täydelle salille viime lokakuussa. Viisikymmentä vuotta sitten Kuopion tanhuujat pitivät perustavan kokouksen Paavo Tammisen ja Voitto Mäkelän aloitteesta. Mukana oli kuusi soittajaa. Yhtyeen harjoituksia ohjasivat Alvar Närhi ja Einari Miettinen vuoteen 1976 asti. Tuolloin allekirjoittanut otti ohjat käsiinsä. Yhteistyö Kuopion pelimannien kanssa on jatkunut yli neljäkymmentä vuotta ja jatkuu edelleen. Ensimmäinen esiintyminen Savon rajojen ulkopuolella tapahtui Uusikaarlepyyssä 1977 Kuopion pelimannien edustaessa Pelimannikiltaa. Sitten on seurannut useita esiintymisiä ulkomaita myöten muun muassa Venäjän Pihkovassa Kuopion Kansalaisopiston Viihdekuoron kanssa, sekä Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Lukuisten kotikaupungin esiintymisien lisäksi kotimaassa esiinnytään innolla Kaustisella ja Siilifolkissa Siilinjärvellä unohtamatta maaliskuista Samuelin Poloneesia. Veijo Kaismala Kaksi linja-autollista savolaisia pelimanneja, kansantanssijoita ja muita asianharrastajia oli perinteiseen tapaan aloittamassa uutta kautta Folklandia-risteilyllä tammikuun toisessa viikonvaihteessa. Maakunnan ammattilaisten Nyhtöpelimanni-orkesteri soitti ja lauloi laivalla heinäkuisen Siilifolkin edustusjoukkueena, mutta muuten keskityttiin kuuntelemaan enemmänkin toisten esityksiä. Tanssilattian savolaiset olivat etupäässä Iisalmesta, jossa kansantanssin harrastus pysyy vireänä. Mutta jos laivalla oltiin vähän tavallista hiljempaa, niin sitä enemmän pidettiin ääntä matkalla. Kuopion ja Helsingin välilläkin ehtii mainiosti pitää kuuden tunnin harjoitukset, ja se mahdollisuus käytettiin kyllä hyväksi. Suurimuotoisempi savolainen kaudenavaus oli heti viikkoa myöhemmin tammikuun puolivälissä Leppävirran Vesileppis-kylpylän ukulelefestivaalilla, josta uimataitoiset saattoivat sananmukaisesti aloittaa vuoden 2020 soitot puhtain mielin ja ruumiin. Varkautelaisen Kaura-ahon kansanmusiikkiyhdistyksen ideoima ukejuhla järjestettiin nyt kolmannen kerran ja yhä ehompana; innokkaita osanottajia oli mukana jo kolmatta sataa. Ukulele soi kolmen päivän aikana kirkonkylällä kaikkialla kirkosta kapakkaan. Päävieraat olivat Englannista. Ukufestin jälkeenkään ei ollut puhettakaan, että pelimannit olisivat päässeet nauttimaan sydäntalven rauhaisista härkäviikoista muun savolaisen rahvaan kanssa. Ylä-Savon Talvipäivillä Iisalmessa on jo nelikymmenvuotiset perinteet ja uskolliset kävijänsä. Päivien pitkäaikaiselle vetäjälle, Ylä-Savon nuorisoseurojen liiton toiminnanjohtajalle Kyösti Marinille, kisat olivat viimeiset, mutta eläkkeelle hän voi jäädä tyytyväisin mielin: osanottajia oli eri kursseilla hänen laskujensa mukaan ihan mukavasti, noin 140. Jarmo Romppanen on ottanut edesmenneen Heikki Lahden paikan mandoliiniryhmän maestrona. Soittotupaa isännöineen Antti Järvelän ”följyssä” Iisalmeen tuli Orivesi All Starsin pelimanneja vähän kauempaakin. Kulttuurikeskuksen hulppean Eino Säisä -salin iltakonserteissa tunnelmaa nostattivat Iisalmen omien tanssijain ja Etiäinen-yhtyeen taitureiden lisäksi uljaasti kimallellut oululainen Iso Ilo -ryhmä sekä Tallari-trio. Eikä tässä kaikki talvipäiviltä, vaan heti päätöspäivän iltana savolaiset pelimannit siirtyivät jatkoille Iisalmen entisen maaseurakunnan uljaaseen puiseen Kustaa Aadolfin kirkkoon, jossa he yhdessä puolensadan kuorolaisen kanssa aloittivat tämän vuoden Savolaisen messun esitykset. Noin 250 henkeä oli kokoontunut kuulemaan messua, joka sai kantaesityksensä viime kesänä Kaustisella. Antti Janka-Murroksen kokoamasta messusta on kehkeytynyt jo nyt ilmeisen suuri menestystarina, jonka esityksiä jatketaan pitkin vuotta maakunnan kirkoissa. Vain kahden viikon viiveellä messu esitettiin jo Puijon kirkossa Kuopiossa. Maaliskuussa Savostakin matkataan Tampereelle Samuelin Poloneesiin, Siilifolkin valmistelut jatkuvat pitkin kevättä. Kaustisen siirtäessä omaa festivaaliaan heinäkuun puoliväliin Siilinjärvellä aloitetaan nyt kuuden päivän juhlat maanantaina heinäkuun 6. päivänä. Avauspäivä on umpisavolainen käsittäen muun muassa Kari Tapion lauluja, mutta toki viikolla kuullaan ja nähdään vieraita – jopa Unkaria myöten. Perinteeksi muodostuneen perjantain huippuhetken viihdyttäjiksi ovat tulossa pohjoisen tanssikansan suursuosikit Souvarit Rovaniemeltä. Seppo Kononen Kuulumisia Pohjois-Savosta Kuopion pelimannit 50 vuotta Antti Järvelän isännöimässä soittotuvassa jammailtiin iloisessa Orivesi All Stars-hengessä. Toiveissa on, että koko suurorkesterin harjoituksia voitaisiin pitää joskus myös Sisä-Suomessa. Näin idän pelimanneillakin olisi helpompi lähteä mukaan yhteiseen riemuun. Se pp o Ko no ne n
• 31 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 K ukan johtamat Iin laulupelimannit ovat tuoneet esityksillään ja levytyksillään noita muinoin kuultuja polskia, gavotteja, valsseja ja ja marsseja tutuiksi tämän päivän kuulijoille, ja hänen huolella uudistamiensa nuotinnosten ja sovitusten myötä menneeseen aikaan voivat nyt pelimannit palata kautta maan. Sofias Walzer -kokoelman ja Vepsän nuottikirjan sävelmät ovat todellinen aarreaitta vanhan musiikin ystäville ja samalla myös todiste siitä, miten Oulun seutukaan – Perämeren pohjukka – ei ole ollut musikaalisessa katsannossa mikään Euroopan pussinperä. Musiikin ammattilaisten ja harrastajien, erityisesti merimiesten, mukana Ruotsin tai Keski-Euroopan suosikkisävelmät ovat soineet pian myös vauraitten tervaporvareitten juhlissa ja kekkereissä – tosin monesti uudella nimellä, kuten nuotinnoksista on nyt ilmennyt. Olisiko puolalainen Oginsky pahastunut, jos olisi tiennyt poloneesia soitettavan Oulun puolessa Lungin polskana, tuskinpa? On totuttu ajattelemaan, että Suomeen eurooppalaiset sävelmät tulivat pääkaupungiksi kehittyneen Turun kautta. Unto Kukka on omissa tutkimuksissaan kuitenkin havainnut, että Oulu otti merikaupunkina vaikutteensa suoraan Tukholmasta tai vieläkin kauempaa. Tervaporvareitten laivat seilasivat kaikilla maailman merillä, ja jopa vuosia kestäneillä matkoilla purjehtijain päähän ehti tarttua jos minkälaista sävelmää tai rallia. Iin Laulupelimannit miehen ikään Vaikka merenkulun kulta-ajat ovat tänään muisto vain, kansanmusiikissakin perinne elää. Unto Kukan mielestä on luontevaa, että Iin laulupelimannienkin ohjelmistossa on paljon merimieslauluja. Iin laulupelimannit on suosittu viihdyttäjä sekä kotona että kauempana. Vuosittain on saattanut kertyä puolensataakin esitystä. Matkoilla on oltu Amerikkaa myöten, ja erilaisia äänitteitä on kertynyt jo yksitoista. Tämä vuosi on kansalaisopiston piirinä toimivalle soittoja lauluryhmälle tavallistakin kiireisempi ja juhlavampi, kun sille tulee ikää jo 50 vuotta. Unto Kukka,73, liittyi mukaan 1970-luvun lopulla tullessaan vaimonsa kanssa opettajiksi Iin kirkolle. Hän on johtanut pelimanneja 1980-luvun puolivälistä. Pelimannit ovat oppineet tuntemaan Kukan taitavana, näppäräsormisena mandoliininsoittajana, mutta taustalla on myös se monelle soittajalle tavallinen tarina. Nuoruus 1960-luvulla oli The Beatlesien aikaa, ja Pudasjärvellä syntyneen Kukankin teki mieli liittyä mukaan. – Rakensin itse ensimmäisen kitarani ja koetin opetella soittamaan sitä omin päin, hän kertoo. Varsinainen oppi tuli vasta Kajaanin opettajaseminaarissa 1960-luvun lopulla, jossa Kukka ryhtyi soittamaan klassista kitaraa. Viisivuotista seminaaria hän kiittelee siitä, että sieltä sai hyvän teoriapohjan ja oppi oikean soittotekniikan. Noita oppeja hän on soveltanut myös ottaessaan kitaran ja viulun rinnalle mandoliinin, josta 1980-luvulla tuli hänen pääsoittimensa. – Heikki Lahden kanssa aina kiistelimme peukalon paikasta mandoliinin kaulalla. Monella kaula on peukalon hankuraisessa, mutta minä olen sitä mieltä, että peukalo ei saa näkyä kaulan yli. Näin soittaminen on teknisesti paljon helpompaa. Vanhat sävelmät haaste soittajille Hyvät tekniset taidot ovat tarpeen Sofias Walzerin ja Vepsän nuottikirjan vanhoja kappaleita esitettäessä. Oulun seuduilla eläneiltä Johan Julinilta , Johan Lemanilta tai Robert Lehrbäckiltä tallentuneissa soittokappaleissa on Kukan mukaan niin hyviä sävelkulkuja, ettei niitä nykyisistä juuri löydy. Vaikka 1800-luvun sävelmät lie monesta outoja ja vaikeita, Kukka katsoo, että niitä pitäisi kuitenkin pyrkiä soittamaan. – Mitä iloa niistä olisi kenellekään, jos ne jäisivät jonnekin museon hyllylle. Lieneekö arkistojen aarteita Oulun puolessa vielä lisääkin? – Se tuntuu epätodennäköiseltä. Mutta olisihan se suuri onni, jos niitä löytyisi. Unto Kukka kaivelee mielellään vanhoja ”Joka vanhoja kaivelee, sitä tikulla silmään”. Näin on suomalaiset tottuneet ajattelemaan, mutta on ollut onneksi koko suomalaiselle kansanmusiikille, että iiläinen veteraanipelimanni Unto Kukka ei ole ottanut varoituksen sanoja todesta. Oulun museoista tehtyjen arkistolöytöjen pohjalta hän on herättänyt henkiin Oulun ja sen lähiseudun musiikkiperinteen siinä muodossa kuin sitä esitettiin 1800-luvulla. Unto Kukka on tehnyt ison urakan ei vain taitavana pelimannina, vaan myös Iin laulupelimannien pitkäaikaisena johtajana ja vanhan pohjoispohjalaisen musiikin esiinnostajana. Teksti ja kuva: Seppo Kononen
• 32 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 115 KURSSIA HAAPAVEDELLÄ 1987-2020 34. Haapaveden Folk-kurssi 22.6. – 26.6.2020 K ai kk i m uu to ks et m ah do lli si a! Lisätiedot: haapavesifolk.com tai haapop.fi timo.hannula@haapavesi.fi Ilmoittautuminen: kurssi-ilmoittautumiset. haapop.com Trad.Attack! (EE) • Tsuumi Sound System • Pauanne • MA Rouf • Johanna Juhola Trio • Duo Tellu Turkka & Timo Alakotila • MäSä Duo • Jussi Syren & The Groundbreakers • Markku Lepistö & Mikko Helenius • Celenka • Emilia Amper Trio (SWE) • Joseph Decosimo (US) • Tibble Transsibiriska (SWE) • Maria Mazzotta (IT) • Jyotsna Srikanth (IN) • Iro Haarla Trio • Mutaveijarit • The Meänland • Viitasen Piia • Rehupiikles • Haapavesi House Band solisteinaan Diandra & Johannes Vatjus • Raappana • Pimeys • Matti Johannes Koivu • Haapaveden kamariorkesteri solisteineen • Juha Hurmeen kirjailijaseminaari Kurkkulaulun tyylit ja tekniikat Sauli Heikkilä Lauluja Englannista ja muualta John Dowlandin tyyliin Veikko Kiiver (Ruotsi): laulu, yhtyeet Etelä-Italian laulut Maria Mazzotta (Italia), laulu Laulu ja äänenkäyttö, improvisaatio ja laulunteko Tero Pajunen: laulu, kitara, viulu, yhtyeet Yksinlaulukurssi (ti-to) Soile Isokoski: laulu Kiril Kozlovski: piano Charles Barbier: laulu, yhtyeet Kansanlaulukuoro kalevalaiseen tyyliin Tellu Turkka: laulu Pelimannisävelmiä Ruotsista ja Norjasta, folkbarock Anders Löfberg (Ruotsi): viulu, sello, yhtyeet Oldtime Joseph Decosimo (USA): banjo, viulu, laulu Intian viuluperinne Jyotsna Srikanth (Intia/UK) Pelimannisävelmiä meiltä ja Pohjoismaista Aili Järvelä: viulu, yhtyeet Polskaa Pohjanmaalta Piia Kleemola: viulu, yhtyeet Tilut tiskiin! Roope Aarnio: kitara, mandoliini, yhtyeet Paimensoitto Teppo Revon hengessä, irlantilainen kansanmusiikki Samuli Karjalainen: tinapilli, pitkähuilu, huilu, bodhran, buzuki, kitara, yhtyeet Ukulele kaikentasoisille Remco Houtman-Janssen ”Ukulelezaza” (Alankomaat) Rauni Rokka Koskettimilla komiasti Timo Alakotila: piano, harmoni, yhtyeet Haitarista humahtaa Markku Lepistö: vähäriviset ja 5-rivinen haitari Kontrabasso Oskari Hannula Jouhikko Ilkka Heinonen: jouhikko, yhtyeet Samin sambapaja Sami Kontola ERILLISKURSSIT Lasten kurssi Kaikenikäiset ja -tasoiset lapsisoittajat tervetulleita minkä soittimen kanssa tahansa. Opettajina muun muassa Aili Järvela, Tero Pajunen, Piia Kleemola, Sami Kontola ja Samuli Karjalainen. Yksityistunnit mahdollisia! Laulunkieli Susanna Haavisto: näyttelijä, laulaja, ohjaaja Marianne Oivo: piano, laulaja, säveltäjä Nykykansantanssikurssi Lastentanssikurssi 3-6 v Haapaveden kamariorkesteri (ei kurssimaksua) Timo Hannula Sibeliuksen 5. sinfonia, Iro Haarla, Srikanth, J.S.Bach, Puccini Solisteina: Juhani Aaltonen, Johannes Vatjus ja Ilkka Heinonen
• 33 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 J eremias Kuitula oli keskisuomalainen pelimanni ja viulisti. Mikkeli-lehdessä, Länsi-Savon edeltäjässä, oli vuonna 1904 Eemil Järvisen lehdelle lähettämä kirjoitus ”Salonsoittaja”, jossa hän kuvasi metsäluonnon keskellä eläneen Kuitulan myöhäisvuosia. Löysin kirjoituksen Hetemäki-suvun valokuva-albumien joukosta. Hetemäet ovat olleet talollissuku Multialla. Maanviljelijöiden lisäksi suvussa on ollut myöhemmin muun muassa opettajia, kauppiaita, poliitikkoja ja virkamiehiä. Hetemäen tila ilmestyi Multian asukasluetteloon vuonna 1782. Ennen sitä oli isännöity Karhumäen tilaa. Sata vuotta myöhemmin, vuonna 1880, syntyi toinen uudistila, Valkola.Jeremias Kuitula (ent. Hetemäki, 1845–1905) oli Hetemäki–Valkola-suvun kantatalojen isäntien, Kustaa Hetemäen ja Sefanias Valkolan , veli. Hän oli taitava muusikko, itseoppinut viulisti ja tunnettu ”salonsoittaja”, joka meni naimisiin vuonna 1869 Kuitulan talon tyttären kanssa Petäjävedeltä. Hän asui viimeiset vuotensa Multialla, Sahrajärven Valkolassa, jolloin hänen näkökykynsä oli jo kaihin takia hämärtynyt. Hänet on haudattu Petäjävedelle. ”Kuitu-Miija” oli kysytty esiintyjä juhlissa ja illanvietoissa, joissa soitettiin erilaisia marsseja, valsseja, polskia ja katrilleja. Joukossa oli myös tunnelmalauluja ja isänmaallisia kappaleita. Miijan nuoruusajoilta on ”Peltomiehen laulu”, oikeasti marssi, jota laulettiin ”tavallista paremmalla kuraasilla” viulun säestyksellä. Sanat ovat säilyneet Mikkelilehdessä (29.4.1904), ja sävelmän tunsi suvussamme vielä Otto Hetemäki (1875– 1955) Saarijärven Pengerlehdosta. Hän oli kuullut reippaan laulun Miija-sedältään, joka oli pidetty suvun lasten keskuudessa. Lehdessä kuitenkin uumoiltiin, että laulu katoaa Miijan mukana, koska kirjoittaja ei ole ”sitä kuullut muilla tienoilla laulettavan”. Olen etsinyt laulun alkuperää usealta suunnalta, ja lopulta myös sen sävelmä paljastui. Tietoja ovat antaneet keuruulainen lääkäri-musiikinharrastaja Kari Eskola ja muusikko, kansanmusiikin maisteri Emilia Lajunen, joka tuntee Keuruun kansanmusiikkiperintöä sukunsa kautta. ”Peltomiehen marssin” alkuperäiset sanat on kirjoittanut tamperelainen opettaja Antti Tervo (1842–92). Teksti, joka on ollut alkuaan Tampereen Sanomissa 27.3.1871, on ollut pidempi kuin Miijan versio. Lehden mukaan runo on tehty uusmaalaiseen kansansävelmään ”Munter bör en sjöman vara”. Tästä laulusta löysin itse ensimmäisen version kirjasta Nyländska folkvisor, jonka on koonnut Ernst Lagus . Emilia Lajunen totesi, ettei runo sovi kyseiseen merimieslaulun sävelmäversioon. Yhdessä musiikkitoimittaja Kare Eskolan kanssa Lajunen kuitenkin löysi Svenska litteratursällskapetin arkistosta toisen, käsinkirjoitetun sävelmäversion, joka on tallennettu pelimanni Alfhild Adolfssonilta vuonna 1934. Tämä sävelmäversio sopii runoon ongelmitta, joten voi hyvin olettaa, että sekä Tampereen Sanomissa että Mikkeli-lehdessä julkaistu ”Peltomiehen laulu” on tarkoitettu laulettavaksi sävelmän tällä tai vastaavalla versiolla. ”Salonsoittaja” Kuitu-Miijan nimikkokappale Ilari Hetemäki Peltomiehen laulu (Jeremias Kuitulan versio) Peltomies on uuras aina, Raitis, valpas, voimakas, Raitis, valpas, voimakas. Eipä häntä orjuus paina, Hän on vapaa tuumakas. Peltomies mä syämmessäin, Kaikki käypi hyvin päin, Laitan haa’at, peltomaat, Vahvomaan, kasvamaan, Peltomies mä syämmeissäin. Kaikki käypi hyvin päin, Nyt mä riennän, nyt mä riennän laittaan, Peltomaat vaan kasvamaan. Kesän tullen tuumaileepi, Katseleepi peltojaan, Katseleepi peltojaan. Kun ne hälle hymyellen Tarjoo kultaviljojaan. Peltomies mä syämmessäin… Karjankellot tuolta kaikuu, Paimentorvi soipi myös, Paimentorvi soipi myös, Vainiolta tänne saapuu, Päivän pitkän olleet työss’ Peltomies mä syämmessäin… Peltomiehen laulun nuotti nuottiliitteessä sivulla 28. 115 KURSSIA HAAPAVEDELLÄ 1987-2020 34. Haapaveden Folk-kurssi 22.6. – 26.6.2020 K ai kk i m uu to ks et m ah do lli si a! Lisätiedot: haapavesifolk.com tai haapop.fi timo.hannula@haapavesi.fi Ilmoittautuminen: kurssi-ilmoittautumiset. haapop.com Trad.Attack! (EE) • Tsuumi Sound System • Pauanne • MA Rouf • Johanna Juhola Trio • Duo Tellu Turkka & Timo Alakotila • MäSä Duo • Jussi Syren & The Groundbreakers • Markku Lepistö & Mikko Helenius • Celenka • Emilia Amper Trio (SWE) • Joseph Decosimo (US) • Tibble Transsibiriska (SWE) • Maria Mazzotta (IT) • Jyotsna Srikanth (IN) • Iro Haarla Trio • Mutaveijarit • The Meänland • Viitasen Piia • Rehupiikles • Haapavesi House Band solisteinaan Diandra & Johannes Vatjus • Raappana • Pimeys • Matti Johannes Koivu • Haapaveden kamariorkesteri solisteineen • Juha Hurmeen kirjailijaseminaari Kurkkulaulun tyylit ja tekniikat Sauli Heikkilä Lauluja Englannista ja muualta John Dowlandin tyyliin Veikko Kiiver (Ruotsi): laulu, yhtyeet Etelä-Italian laulut Maria Mazzotta (Italia), laulu Laulu ja äänenkäyttö, improvisaatio ja laulunteko Tero Pajunen: laulu, kitara, viulu, yhtyeet Yksinlaulukurssi (ti-to) Soile Isokoski: laulu Kiril Kozlovski: piano Charles Barbier: laulu, yhtyeet Kansanlaulukuoro kalevalaiseen tyyliin Tellu Turkka: laulu Pelimannisävelmiä Ruotsista ja Norjasta, folkbarock Anders Löfberg (Ruotsi): viulu, sello, yhtyeet Oldtime Joseph Decosimo (USA): banjo, viulu, laulu Intian viuluperinne Jyotsna Srikanth (Intia/UK) Pelimannisävelmiä meiltä ja Pohjoismaista Aili Järvelä: viulu, yhtyeet Polskaa Pohjanmaalta Piia Kleemola: viulu, yhtyeet Tilut tiskiin! Roope Aarnio: kitara, mandoliini, yhtyeet Paimensoitto Teppo Revon hengessä, irlantilainen kansanmusiikki Samuli Karjalainen: tinapilli, pitkähuilu, huilu, bodhran, buzuki, kitara, yhtyeet Ukulele kaikentasoisille Remco Houtman-Janssen ”Ukulelezaza” (Alankomaat) Rauni Rokka Koskettimilla komiasti Timo Alakotila: piano, harmoni, yhtyeet Haitarista humahtaa Markku Lepistö: vähäriviset ja 5-rivinen haitari Kontrabasso Oskari Hannula Jouhikko Ilkka Heinonen: jouhikko, yhtyeet Samin sambapaja Sami Kontola ERILLISKURSSIT Lasten kurssi Kaikenikäiset ja -tasoiset lapsisoittajat tervetulleita minkä soittimen kanssa tahansa. Opettajina muun muassa Aili Järvela, Tero Pajunen, Piia Kleemola, Sami Kontola ja Samuli Karjalainen. Yksityistunnit mahdollisia! Laulunkieli Susanna Haavisto: näyttelijä, laulaja, ohjaaja Marianne Oivo: piano, laulaja, säveltäjä Nykykansantanssikurssi Lastentanssikurssi 3-6 v Haapaveden kamariorkesteri (ei kurssimaksua) Timo Hannula Sibeliuksen 5. sinfonia, Iro Haarla, Srikanth, J.S.Bach, Puccini Solisteina: Juhani Aaltonen, Johannes Vatjus ja Ilkka Heinonen
• 34 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 K ansanmusiikkia ammattimielessä voi tällä hetkellä opiskella Joensuun ja Kokkolan konservatoriossa, Centria-ammattikorkeakoulussa Kokkolassa sekä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Opinpolkuja on luonnollisesti hyvin monenlaisia. Useimmilla ammatikseen kansanmusiikkia tekevällä taustalla on omatoimisia opintoja sekä erilaisia musiikkiopistoja ja -kouluja. Konservatorioista tai ammattikorkeakouluista valmistuneista monet jatkavat vielä maisteriopintoihin Sibelius-Akatemiaan. Kansanmusiikin koulutus alkoi siellä 1970-luvulla koulumusiikin osastolla ja sai oman yksikkönsä vuonna 1983. Konservatoriot Linjajohtaja Kirsi Uutinen Joensuun konservatoriosta kertoo, että pääaineenaan kansanmusiikkia opiskelleista valtaosa pysyy kansanmusiikin parissa myös työelämässä. Useimmat perustutkinnon opiskelijoista jatkavat korkeakoulutasolle tai ovat hakemassa lisäkoulutusta omaan, esimerkiksi luokanopettajan, ammattiin. Joensuussa opiskellaan myös taideja pop/jazz-musiikkia ja kaikkien opintoihin kuuluu jonkin verran myös kansanmusiikin opiskeluja. Myös yhteistyötä on paljon ja musiikinlajien väliset rajat ovat madaltuneet. – Mielestäni opiskelijat ovat entistä enemmän yhtä porukkaa nykyään, kun ennen he jakautuivat genrerajojen mukaan. – Keski-Pohjanmaan konservatorio Kokkolassa tarjoaa kansanmusiikin, klassisen musiikin, pop/jazzin ja musiikintekijän suuntautumisvaihtoehdot. Toimimme myös tiiviissä yhteistyössä Centria ammattikorkeakoulun kanssa, kertoo kansanmusiikin linjavastaava Pasi Porvari . Kokkolasta valmistuu muusikoita ja perustutkinnon suorittamiseen menee ylioppilailta kaksi vuotta, peruskoulupohjalta kolmesta neljään vuotta. Kansanmusiikin koulutus on marginaalista ja vuosittain valmistuvista parista kymmenestä opiskelijasta kansanmusiikkia pääaineenaan on opiskellut vain kahdesta viiteen opiskelijaa. Molemmissa konservatorioissa opintoihin kuuluu luonnollisesti instrumentin hallintaa, yhtyeopintoja, musiikin teoriaa, kansantanssia, korvakuulolta säestämistä ja erilaisia muusikontaitoja, joihin kuuluvat myös musiikkiteknologia ja yrittäjyys sekä apurahat ja verotus. Opinpolut vaihtelevat, koska osa opinnoista on valinnaisia. Lopputyönä opiskelija suorittaa opinnäytekonsertin tai studioäänitteen, jolla osoitetaan ammattiosaaminen. Kenttätyöt ja arkistojen penkominen ovat vähentyneet kun ammatillisen koulutuksen reformin myötä koulutus lyheni kaksivuotiseksi ja oppilaitoksissa on jouduttu keskittymään muusikoiden perusasioihin: soittamiseen ja laulamiseen. Kokkolassa on kansanmusiikki-instituutin arkistot kuitekin lähellä ja opiskelijat pääsevät tutustumaan niihin. Joensuu hoitaa tutustumisen joka toinen vuosi periodiluontoisesti. Omat arkistoäänitteet ovat kuitenkin ahkerassa käytössä ja niitä kaivattaisiin lisää. Ammattikorkeakoulu Centria Ammattikorkeakouluissa voi opiskella pääaineena kansanmusiikkia vain Kokkolan Centriassa, kun Karelia ammattikorkeakoulu lopetti koko musiikin koulutusohjelmansa ja sen myötä myös kansanmusiikin koulutuksen Joensuussa. Ammattinimike on musiikkipedagogi (AMK). Opiskelijat voivat suuntautua myös rytmimusiikkiin ja klassiseen sekä sekoitella sulavasti eri genrejen opintoja. Centriassa opiskelijat saavat neljän vuoden kandidaatin tutkinnossa myös ammatillisen opettajan pedagogisen pätevyyden. Opiskelija voi valita joko musiikinohjaajan tai instrumenttipedagogin suuntautumisvaihtoehdon. – Meiltä valmistuneet voivat hakea suoraan muun muassa Sibelius-Akatemian maisteriohjelmiin ja monilla opintopolku jatkuukin niin, kertoo opinto-ohjaaja, lehtori Riitta Kossi . Musiikinlajeilla ei ole kiintiöitä. Kansanmusiikin opiskelijoita on noin neljännes vuosittain kahdestakymmenestä aloittavasta opiskelijasta. Kaikilla musiikkipedagogian opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua työja jamipajoihin. Näppäripedagogiikkaan tutustuminen kurssien apuohjaajina on on kuulunut kaikkien opintosuunnitelmiin viime vuosina. Miten kansanmusiikkia opitaan? Kansanmusiikin koulutus -sarjassa käsitellään tällä kertaa kansanmusiikin ammatillista koulutusta. Sarjan ensimmäinen osa on Kansanmusiikki-lehdessä 3/2019 sivulla 32. Lehti löytyy esimerkiksi lehtiluukku.fi-sivustolta ilmaisena nettilehtenä. Miten kansanmusiikkia opitaan? KANSANMUSIIKKI VARHAISKASVATUKSESSA JA PERUSKOULUTUKSESSA KANSANMUSIIKKI AMMATILLISESSA KOULUTUKSESSA KANSANMUSIIKKI MUSIIKKIOPISTOISSA KANSANMUSIIKKI VAPAASSA SIVISTYSTYÖSSÄ Kansanmusiikki ammatiksi Läpi historian on aina joku ansainnut elantonsa pääasiassa pelimannina, vaikka mestaripelimanneistakin suurimmalla osalle pääasiallinen toimeentulo on tullut muista töistä. Nykyään koulutetuista kansanmuusikoista vain aniharva saa toimeentulonsa pelkästään soittamalla. Työnkuva on kirjava: soittamisen ohella markkinoidaan, tuotetaan levyjä, tehdään musiikkia monenlaiseen käyttöön ja opetetaan. Kansanmusiikin opetus -sarjassa tutkitaan tällä kertaa, mistä kansanmusiikin ja kansantanssin ammattilaiset valmistuvat. Centria järjestää Nordtrad 2020 intensiivikurssin Kokkolassa 21.-26.4.2020. Se kokoaa yhteen Pohjoismaiden ja Baltian maiden (15 koulua) kaikki kansanmusiikin ammattikoulutukset (opiskelijat + opettajat), noin 125 osallistujaa. Suomesta ovat mukana Sibelius-Akatemia ja Centria.
• 35 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Perustietojen ja taitojen lisäksi opintoihin kuuluu viikottainen kolmetuntinen jamipaja, joka pohjautuu opiskelijoiden itsensä suunnittelemiin opetusvuoroihin. Jamipajassa yhdistämme tanssin ja musiikin sulavaksi yhdessä oppimisen muodoksi. Kokemus yhteisöllisyydestä ja yhteisössä toimimisesta nivoutuu tärkeäksi osaksi kokonaisuutta, kuvailee Riitta Kossi. Toimintaan kuuluu lisäksi Ostrobothnian Folk Orchestra, jonka teemana on tänä lukuvuonna Kokkolan seudulta tallennetussa vanhassa kansanmusiikkiperinteessä Kokkolan 400-juhlavuoden kunniaksi. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmä Kansanmusiikin ainejohtajalta Pauliina Syrjälältä kysytään usein, mikä on opetuksen suhde perinteeseen. – Perinne on kaiken perusta, ja vahvalle perustalle on hyvä rakentaa kansanmusiikin ammattilaisuutta. Opiskeluun kuuluu perinteeseen syventymisen rinnalla myös uusien ilmaisumuotojen opiskelua, improvisaatiota, säveltämistä ja uuden kansanmusiikin tekemistä. Päämääränä on opiskelijan oman taiteilijuuden löytäminen ja vahvistuminen. Koska perinne on opiskelun perusta, kaikki opiskelijat perehtyvät vanhoihin soittoja lauluperinteisiin sekä tietopuolisesti että käytännön musisoinnin avulla. – Arkistoista löytyviä aarteita tutkaillaan alkuperäisessä muodossa ja merkityksessä, mutta niitä myös tuuletetaan ja tuoreutetaan nykykäyttöön hyvin sopiviksi, kertoo Syrjälä. Lisäksi opintoihin kuuluu instrumenttiopintoja, yhtyemusisointia, tietopuolisiaja teoria-aineita, pedagogiikkaa, säveltämistä, kansantanssia, soitinrakennusta ja monia muita erillisiä kursseja. Valmistuvien opiskelijoiden työurat ovat hyvin vaihtelevia. Moni tekee luonnollisesti muusikon töitä ja opettaa, mutta yhtä hyvin työ voi käsittää hallintoa ja tuottamista. Monialaisuus ja jatkuva oppiminen on myös tälle ajalle leimallista. – Vastaan saattaa tulla kanteletta soittava pappi tai hoivamuusikko, Syrjälä kuvailee.Joka vuosi muutama aloittaa myös tohtoriopinnot. Pauliina Syrjälä on itsekin keväällä tohtoroituva kanteleen soittaja. Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikkia opiskelevien taustat ovat hyvin erilaisia: rokkibändeistä klassisiin opintoihin tai perusopintoja muissa alan oppilaitoksissa. Opiskelemaan hakevien määrä on viime vuosina vakiintunut ja opiskelijoiden kokonaismäärä on vajaat sata sisältäen myös global music -koulutuksen, joka irtautuu syksyllä omaksi aineryhmäkseen. Global music -aineryhmä onkin vähentänyt jonkin verran kansanmusiikin aineryhmään hakevia. Yksi uusi ja yllättäväkin ilmiö on, että siinä missä parikymmentä vuotta sitten opiskelemaan haettiin monta kertaa, niin nyt jotkut hakevat vain kerran, vaikka olisivat päässeet loppusuoralle. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Seinäjoen yksikkö toimii erillisyksikkönä, mutta kiinteässä yhteydessä Taideyliopistoon. Yksikössä on niin koulutus-, tutkimuskuin taiteellistakin toimintaa, kertoo yksikön johtaja Mika Virkkala. Yksikössä järjestetään taidealojen lyhytkursseja, konsertteja, esityksiä ja näyttelyitä sekä hallinnoidaan tutkimusja kehittämishankkeita. Lopuksi Kansanmusiikki ammattina ei ole helpoimmasta päästä. Leipä on usein kapea ja pieninä murusina. Koulutustakin on usein kyseenalaistettu: Eikö musiikkia vain voisi harrastaa ja soitella omin päin? Kansanmusiikki ja perinne eivät kuitenkaan säily eivätkä kehity tämän ajan mediamyllerryksessä ilman määrätietoista koulutusta. Myöskään kansanmusiikin tutkimusta ei olisi ilman koulutusta. Kansanmuusikon koulutuksen saaneiden touhuja katsellessa huomaa, että he ovat yhä halutumpia muusikoita kaikenlaisissa piireissä ja monenlaisilla lavoilla. Myös hoiva-, hyvinvointija terapia-aloilla on sopivilla koulutusyhdistelmillä kansanmuusikoilla paljon tekemätöntä työtä. Vähätellä ei voi myöskään kaikenikäisten ja -taustaisten yhdessä musisoimisen merkitystä hyvinvoinnin ja ymmärryksen lisääjänä. Ammattilaiset ovat myös erittäin tärkeitä erilaisten kansanmusiikikurssien ja yksityistuntien huippuopettajina yhtyeiden vetämisen ohella. Riitta Kossi muistelee, että hänen aloittaessaan opiskelun Sibelius-Akatemiassa vuonna 1986 osastonjohtaja Heikki Laitisella oli selkeä ja kirkas ajatus, että kansanmusiikin koulutuksen leviämisestä valtakunnan jokaiseen ”niemeen ja notkelmaan” eri koulutustasoille. Valitettavasti tämä kuningasajatus ei ole toteutunut monesta syystä. Monet ovat kuitenkin työllistyneet pääkaupunkiseudun lisäksi eri puolille Suomea – Oma aktiivisuus on todella tärkeää joka suuntaan. Global Musicja Nordic Master in Folk Music -koulutusohjelmat Global music -koulutus alkoi aikanaan yhteispohjoismaisena maisteriohjelmana. Nykyisin Global music on Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tarjoama koulutus, jossa on mahdollista opiskella sekä kandidaattiettä maisteritasolla. Opintojen sisältö painottuu muusikkouden ohella kulttuurien väliseen kohtaamisen ja vuorovaikutukseen luovassa monikulttuurisessa toimintaympäristössä. Nordic Master in Folk Music (NoFo) on neljän pohjoismaisen musiikkiyliopiston yhteistyönä järjestämä koulutus. NoFo-opiskelu tarjoaa mahdollisuuden tutustua kansanmusiikkiperinteisiin ja samalla luoda ammatillisia verkostoja neljässä Pohjoismaassa. NoFoopiskelijat viettävät valtaosan kahdesta ensimmäisestä opiskeluvuodestaan tiiviinä ryhmänä vaihto-opiskellen Tukholmassa (Kungliga Musikhögskolan), Tanskan Esbjergissä (Danish National Academy of Music), Helsingissä (Sibelius-Akatemia) ja Norjan Vossissa (Ole Bull Academy). Opiskeluun sisältyy myös esiintymisiä kaikissa näissä maissa sekä työelämäopintoja, joiden puitteissa konsertteja ja festarikeikkoja järjestetään. Kansantanssin ammattiopinnot Suomessa on kaksi oppilaitosta, joissa voi opiskella kansantanssia ammattiin tähtäävästi. Kansantanssijana ei kuitenkaan voi itseään elättää ja Oulun ammattikorkeakoulussa koulutetaankin tanssinopettajia. Puhtaasti taiteilijalähtöistä kansantanssin ammattikoulutusta ei ole olemassa. Opettajat työllistyvät halutessaan tällä haavaa hyvin. Kansantanssi on Suomessa harrastuspohjaista ja meillä ei ole valtion rahoittamia tanssiryhmiä, kuten monissa muissa maissa. Tanssiteattereista kaksi, Tsuumi ja Rimpparemmi, ponnistavat kansantanssin pohjalta, mutta molemmat ovat laajentaneet ilmaisuaan eivätkä kovin paljon eroa nykytanssin teattereista. – Kuoseissa näkyy suomalainen kulttuuri ja liikemateriaali, kertoo lehtori Petri Kauppinen. Oamkista valmistuneet tekevät opettajan töiden lisäksi koreografioita ja tanssijan töitä muun muassa teattereissa. Opiskelu on intensiivistä ja melko koulumaista – ja illat treenataan. Varsinaisen tanssitekniikan ja eri lajien opintojen lisäksi opinnot sisältävät runsaasti pedagogisia opintoja ja koreografioiden tekemistä. Kansantanssin lisäksi Oulussa koulutetaan paritanssi-kilpatanssi-, balettija showtanssiopettajia. Vuosittainen aloituspaikkojen määrä on seitsemäntoista ja hakijoita noin kuutisenkymmentä. Syksyllä 2020 aloittaa seuraava kansantanssia päälajinaan opiskelevien joukko. Lapin urheiluopistossa Rovaniemellä voi opiskella toisen asteen perustutkinnon tanssitaiteesta ja yhtenä oppiaineena on kansantanssi.
• 36 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 -O len huomannut että elämme nykyään yhä enemmän omissa kuplissamme. Vanhoja perinteitä omitaan kulttuurisesti ja käytetään pahimmillaan ihmisarvoa kyseenalaistavia tarkoituksia varten. Kansallispuku on kulttuurisesti arvokas ja esteettisesti kaunis asia. Haluan kunnioittaa tätä, ja pyrkiä rohkaisemaan ihmisiä käyttämään kansallispukua myös odottamattomilla tavoilla. Näin kertoo Rohkeasti kansallispuvussa -projektia luotsaava kuvataiteilija Johanna Kinanen . Projektin takana on kollektiivi, joka järjestää performansseja ja tuo kansallispukuja esiin kuvallisen ilmaisun kautta. Viimeisimpänä ryhmä julkaisi kuvakalenterin vuodelle 2020, josta voi löytää tunnettuja kasvoja, kuten Vihreiden kansanedustaja Bella Forsgrenin sekä muusikko Jaakko Laitisen . – Kalenterin mallit ovat kaikki oman tiensä kulkijoita, rohkeita taiteilijoita, ajattelijoita ja yhteiskunnallisia vaikuttajia. Malleina on mukana myös ihmisiä, joilla on paljon tietoa kansallispuvuista. Tämä yhdistelmä tuo mielenkiintoisia ulottuvuuksia kalenteriin, kertoo Kinanen. Kalenterissa mallina toimivalle muusikko Jaakko Laitiselle kansallispukuperinne oli ennalta vieras ja juuri siksi hän päätti lähteä projektiin mukaan. – Koin tässä mainion tilaisuuden oppia uutta. Mie olen tehnyt paljon taidetta, jossa ammennetaan muiden kansojen kansankulttuurista. Oli hauskaa päästä irrottelemaan myös itselleni vieraan perinteen kanssa, kertoo Laitinen. Kansallispukuja tuodaan kalenterissa esille uusin tavoin ja niille odottamattomissa yhteyksissä. Kuvat ovat sananmukaisesti rohkeita, paikoittain jopa provosoivia ja kansallispukuperinteen kannalta vieraita. Kyse ei kuitenkaan Kinasen mukaan ole kansallispukuperinteen halveksunnasta. – Päinvastoin. Tuomme kalenterissa esiin kansallispuvun kauneutta ja arvokkuutta uusin tavoin, kunnioittaen tätä perinnettä. Jokaisen kuvan takaa löytyy myös ajatus ja tarina. Kuvien merkityksiä mallit ovat sanallistaneet projektimme nettisivuilla. Kantaa ottava kansallispuku Projektin nimi on Rohkeasti kansallispuvussa , mutta miten rohkeus näkyy kalenterin kuvissa? – Rohkeus ei ole vain housujen pois ottamista. Siihen pystyy kuka tahansa. Kalenterin rohkeus tarkoittaa perinteen uudelleenkäyttöä: kykyä kunnioittaa vanhaa tekemällä se uudella tavalla, toteaa Kinanen.Kansallispukua pidetään edelleen pyhänä: asiana, joka ei ole vapaasti käytettävissä. Kalenteri kutsuukin kysymään, kuka kansallispukua saa käyttää ja millä tavoin? – Kansallispuvun käyttöön liittyy selvästi eräänlaista kulttuurista omimista. Erityisesti kansanedustaja Bella ForsgreKansallispuvulla pitää saada leikkiä Kansallispuvut jäävät kaappeihin pölyttymään, mikäli niihin liittyviä mahdollisuuksia ei uskalleta hyödyntää. Historiallisesti rikkaan ja pitkän perinteen ylläpitäminen vaatii uusia näkökulmia, mutta ennen kaikkea rohkeutta. Teksti: Esko Harni Kuvat: Samppa Erkkilä Kansanedustaja Bella Forsgren on saanut vihaista palautetta niskaansa Elovena-tyttö -kuvastaan. “Pakotetusti yritätte ihmiset saada näkemään teidät jotenkin suomalaisina”, eräs palautteen antaja sanoo.
• 37 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 nin Elovena-tyttö -kuva on synnyttänyt joissain ihmisissä suoranaista kansallismielistä vihaa. Ikään kuin kansallispukua saisi käyttää vain ihminen, joka näyttää oletetulta suomalaiselta, sanoo Kinanen. Laitinen on niin ikään huolestunut siitä, että kansallispuvulle on vuosien varrella kertynyt jopa nationalistinen painolasti. – Nyt on aika iskeä takaisin ja alkaa omia kansallisia symboleja kaikille, kaikkien suomalaisten ja koko ihmiskunnan yhteiseksi omaisuudeksi, ilon kautta, hän toteaa. Kansallispuvun käyttöön liittyy vahvasti ekologinen ulottuvuus. Puvut ja niiden käyttö luovat Kinasen mukaan vastavoimaa niin sanotulle kertakäyttömuodille. – Puvut ovat kotimaisia ja kestäviä. Niitä ei ole lennätetty Intiasta Suomeen, eivätkä ne kulu puhki muutaman käyttökerran jälkeen. Ongelmana on kuitenkin se, että suomalaiset ovat tottuneet vaatimaan suomalaista, mutta harvoin ovat siitä valmiita maksamaan. – Rohkeasti kansallispuvussa -projektilla on myös toisenlainen kantaaottava päämäärä. – Viime vuosien aikana keskustelu etenkin sananja ilmaisunvapaudesta on muuttunut mustavalkoiseksi, puolin ja toisin. Olen sanonut, että muistamme tämän ajan aikana jolloin parodia, satiiri ja vapaus pyrittiin hiljentämään. Siksi tarvitsemme rohkeutta tehdä asioita toisin, ikään kuin leikkiä niillä halventamatta kuitenkaan ketään, toteaa Kinanen. Hiljattain julkaistu kalenteri ei jää Rohkeasti kansallispuvussa -ryhmän viimeiseksi teoksi. Tulevaisuudelle on jo suunnitelmia, mutta uutta kalenteria tuskin enää tehdään. – Rohkeuteen kuuluu myös kyky uudistua, eikä jäädä toistamaan jo kertaalleen tehtyjä asioita. Uutta kalenteria emme välttämättä tee, mutta esimerkiksi maalauksiin perustava näyttely on tulossa Jyväskylään Vakiopaine-ravintolaan tämän vuoden joulukuussa, kertoo Kinanen. Tilaa keikalle! Konsertit, työpajat, tanssisäestykset, jamit & koulutukset! www.tallari.net T A L L A R I Burleskiesiintyjä ja läskiaktivisti Tytti Shemeikka pyrkii kuvallaan rikkomaan äitimyyttiä juoden alkoholitonta olutta ravintola Töölön Sävelessä. Kuvassa Shemeikka on pukeutunut Helsingin seudun kansallispukuun.
• 38 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Emmi Kujanpään soololevy Nani on saanut paljon positiivista kansainvälistä huomiota ja nousi myös World Music Charts Europe listalle kolmanneksitoista jo paljon ennen julkaisukeikkaa Suomessa. Levyä on kiitelty musiikin ja laulun kauneudesta. Ansaitsemansa huomion saa myös yhteistyö Le Mystére des Voix Bulgares -akatemian kuoron kanssa. Joulukuun alussa Emmi kävi konsertoimassa levyn musiikilla Bulgariassa. Bulgarian konsertissa levyn vierailevat soittajat korvasi harmonikansoittaja Teija Niku. K onsertti oli Suomen suurlähetystön järjestämä EU:n puheenjohtajuuskauden päättäjäisjuhla. Emmin yhteistyö suurlähetystön kanssa alkoi jo hänen ollessaan vaihto-opiskelijana Bulgarian Plovdissa 2009. Päivi Blinnikka , joka aloitti suurlähettiläänä Sofiassa vuonna 2016, kertoo, Emmin ja hänen yhteistyönsä Dora Hristovan ja Le Mystére des Voix Bulgareskuoron kanssa mahdollistaneen Suomen 100-vuotisjuhlakonsertin järjestämisen. Suomen EU:n puheenjohtajuuskauden päätteeksi oli siten luontevaa järjestää konsertti itsenäisyyspäivän aikoihin, kun Emmin soololevykin oli jo valmis. Blinnikan mukaan vastaanotto Bulgariassa on ollut erinomainen. – Olen kuullut ainoastaan ilahtuneita ja kannustavia kommentteja. Bulgarialainen kansanmusiikki on maailmalla tunnettua, ja näin siitä tulee vieläkin tunnetumpaa. Dora Hristova on Le Mystére des Voix Bulgareskuoron johtaja vuodesta 1988 ja on tehnyt Emmin kanssa yhteistyötä yli kymmenen vuoden ajan. Kuoro on ollut olemassa vuodesta 1952, jolloin se koottiin radioja tv-ohjelmia varten. Kuoron haluttiin ammentavan bulgarialaisesta perinteestä, mutta sille sävellettiin myös uutta musiikkia, joka myös perustui bulgarialaiseen traditioon ja laulusointiin. Kouluttamattomista laulajista harjoitettiin nykyaikainen moniääninen kuoro, joka hallitsi niin perinteisen kuin moderninkin musiikin. 1950-luvulta asti bulgarialaista perinnemusiikkia ihaillut sveitsiläinen Marcel Celier julkaisi kuoron ensimmäisen levyn vuonna 1975 nykyisellä nimellä. Toinen levy, joka julkaistiin Doran aloittaessa kuoronjohtajana, saikin jo amerikkalaisen Grammy-palkinnon ja kuoron suosio räjähti koko maailman tietoisuuteen. Suosio toi myös useita vaihtelevan tasoisia kopioita alkuperäisestä kuorosta. Nykyään nimi on rekisteröity, ja vuodesta 1997 kuoro on toiminut itsenäisenä. Kuorossa on 21 jäsentä, jotka ovat ryhmälle hyvin uskollisia. Hristova laskee kuorossa olleen kolme sukupolvea: ensimmäinen, jotka ovat olleet alusta asti mukana, toinen, joka tuli poliittisten muutosten aikaan 1990 ja kolmas, kun kuoron akatemia perustettiin 2017. Emmin levyllä laulavat ovat suurimmaksi osaksi nuorinta polvea. Dora Hristovan yhteistyö Emmin kanssa alkoi, kun Emmi tuli opiskelijavaihtoon opiskelemaan bulgarialaista laulua. – Bulgarialainen avoimen kurkun tekniikka on muualta tulleille miltei mahdoton oppia, kun täkäläiset ovat kasvaneet siihen. Mutta Emmi oppi, kertoo Hristova. Hän kuvailee yhteistyön olleen helppoa ja levyllä mukana olleitten laulajien olleen hyvin innoissaan yhteistyöstä. Hristovan mukaan on hienoa, että ympäri maailman ihmiset haluavat laulaa bulgarialaisia lauluja ja oppia bulgarialaista musiikkia. Eri asia on, jos vain kaapataan melodioita tai fraaseja. Emmi on toista maata, hän osaa bulgariaa ja hallitsee laulutekniikan täysin. – Emmi ei ole lainkaan hienosteleva, vaan tosi, energinen ja fantastinen. Laulu tulee hänen sielustaan. Me rakastamme häntä, hänen laulamistaan ja laulujaan! Emmi Kujanpään levyn Nani julkaisukonsertti Musiikkitalossa 13.3. Le Mystére des Voix Bulgareskuoron laulajien kanssa. Mukana myös Eero Grundström, Jarkko Niemelä ja Sauli Heikkilä. Levyn arvio Kansanmusiikki-lehdessä 4/2019. Sauli Heikkilä Emmi Kujanpään Nani Bulgariassa Emmi Kujanpään levyllä on mukana Le Mystére des Voix Bulgaresakatemian nuoret laulajat vahvistettuna parilla vanhemmalla kuorolaisella. Dora Hristova on johtanut Le Mystére des Voix Bulgares -kuoroa vuodesta 1988. Su om en B ul ga ria n su ur lä he ty st ö Sa ul i H ei kk ilä
• 39 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 TORSTAINA 6.4.2017 KLO 20 KESKI-POHJANMAAN KONSERVATORION SALI Sound tracks SOUNDS JAZZ Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Life Gives You Lemons Go And Make A Lemon Cake Laura Lahtisen näyttökonsertti / laulun D-tutkinto konsertti Ti 4.4 Klo. 20.00 Konservatorion pikkusali Mukana: Pentti Salminen, akkari ja basso Konsta Kivelä, rummut Samppa Niemelä, sähkökitara Heini Alenius, piano Henriikka Tolvanen, trumpetti ja taustalaulu Sara Kokko, tausta laulu WALDHORN X2 Iiro Koskisen ja Iida Ranta-Nilkun opinnäytetyökonsertti Tiistaina 9.4.2019 klo 18.00 Konservatorion salissa Johanna Tilus, piano, Maria Seppä, oboe, Emmi Salonen, klarinetti sekä Konservatorion jousikvartetti Mozart, Beethoven, Reinecke, Larsson Vapaa pääsy, tervetuloa! Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA DON’T TALK TO STRANGERS Johanna Oksasen opinnäyte/D-tutkintokonsertti perjantaina 13.4.2018 klo 18 Konservatorion Iso sali, vapaa pääsy Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Taru Laitalan opinnäytekonsertti Tero Tavaila, piano Martta Laitinen, viulu Pe 13.4 Raatihuone klo 20.00, vapaa pääsy Carpe diem Tartu hetkeen Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Emma Rahjan opinnäytekonsertti ke 11.4.2018 klo 18 Konservatorion sali Emma Rahja, sopraano | Anna Kuusniemi, viulu | Ewa Tracz-Lejman, sello | Tero Tavaila, piano & cembalo Meine Seele hört im Sehen Meine Seele hört im Sehen Varjoa ja valoa Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Nelli Marjomäen opinnäytekonsertti Pieni sydän Tiistaina 10.4.2018 klo 20 Konservatorion iso sali PINJA HILTUSEN NÄYTTÖJA D-TUTKINTOKONSERTTI Wie Melodien Pinja Hiltunen, laulu Tero Tavaila, piano Ke 11.4.2018 klo. 20.00 Konservatorion iso sali Vapaa pääsy, Tervetuloa! Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Moments Ilmari Tunkkari, sello Johanna Tilus, piano Bach Debussy Schumann Keski-Pohjanmaan konservatorion sali Tiistaina 9.4.2019 klo 20.00 ILMARI TUNKKARIN C-TUTKINTO & OPINNÄYTEKONSERTTI Kuva © Essi Luoma Heidi Vehkalan opinnäytekonsertti Ke 11.4.2018 klo 16 konservatorion sali Heidi Vehkala, piano ja viulu Janika Läspä, viulu Emma Yli-Korpela, viulu Saana Pulkkinen, alttoviulu Sallamaria Saarimäki, laulu Sara Jokela, huilu Ilona Jussinmäki, harmonikka Tero Tavaila, piano musiikkia pelisarjasta Final Fantasy To 8.11.2018 klo 18 Keski-Pohjanmaan konservatorion sali Kaunis, julma rakkaus Flying Foos Tribute To Foo Fighters Torstaina 11.4. klo 20 Konservatorion Sali Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Kun suljen silmäni – muistoja ja unelmia Milla Koivisto, sopraano Tero Tavaila, piano ja cembalo Martta Laitinen, piano Ilmari Tunkkari, sello Meeri Järvelä, viulu Heidi Vehkala, viulu Perjantaina 10.11.2017 klo 20 Konservatorion sali Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA VIIMEINEN VALITUSVIRSI KE 10.4. KLO 19 PMMP-tribuutti Keski-Pohjanmaan konservatorion salissa Alli Järvelän D-tutkinto ja opinnäytetyö Alli Järvelä laulu Anni Kaakinen laulu Ilari Mäkelä koskettimet, taustalaulu Konsta Kivelä kitara Samuli Kiiveri basso Oskari Paakki rummut Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA WWW.KPKONSA.FI YHTEISHAKU 18.2.-10.3.2020 WWW.OPINTOPOLKU.FI TÄHTÄIMESSÄ MUSIIKIN AMMATTI? TOTEUTA UNELMASI KOKKOLASSA Suomen monipuolisin konservatorio kpkonsa_petuhaku20_210x297.indd 1 28.1.2020 14.53
• 40 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Murikassa nyt toista kertaa pidetyt Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssit vetivät väkeä todella paljon. Ne olivat myös 60. Oriveden kansanmusiikkikurssit! Osanottajat olivat todella tyytyväisiä kurssin antiin, ja spa-osasto tarjosi iltaisin koulutuksen ja illanvieton välissä hyvän virkistyskeitaan. Juhannus Niemen Murikka-expres -bussivuoro helpotti matkustamista kurssille ja takaisin. Kaukaisin kurssilainen tuli Kanadasta saakka kansantanssikursseille! Kurssilta tehtiin suora lähetys Yle Hämeen iltapäiväohjelmaan. Päivi Ylönen-Viiri Loppuunmyydyt Oriveden kurssit Ve liJu ss i Li et sa la Pä iv i Yl ön en -V iir i Kurssin opettajat näyttävät esimerkkiä. Hyvin meni oppi perille, soitonriemua kurssikonsertissa. Laululla on ollut tärkeä sija kouluopetuksessa 1500-luvulta lähtien. Virsien ja liturgisten laulujen ohella opeteltiin korvakuulolta yksinkertaisia melodioita, joiden tekstit olivat loppusointuista säkeistörunoutta, Ensimmäinen painettu koulukäyttöön tarkoitettu kirja oli vuoden 1582 Piae Cantiones ( Hurskaita lauluja) latinankielellä. Martti Luther (1483-1546) korosti seurakunnan yhteistä, kansankielistä virrenveisuuta. Laulut opittiin ulkoa lukkareiden opetuksella. Virsi 21 oli Lutherin sanoittama saksalainen kansanomainen piirileikkisävelmä. 1600-luvulla tulivat kirkkoihin ensimmäiset urut. Kouluissa moniääninen musiikki sai enemmän sijaa. Ajan hengessä pyrittiin vapautumaan kirkon vaikutuksesta. Rahvaan keskuudessa luotettiin kuitenkin lukukinkereillä virsikirjaan ja lukkarin opetustaitoon. Kirjapainotaidon kehittyessä julkaistiin maallisia lehtisiä eli arkkiveisuja. Ne toimivat samalla tuon ajan uutislähteinä. Arkkiveisuja laulettiin tutuilla sävelmillä. Uno Cygaeus (1810-1888 )perusti ensimmäisen kansakouluopettajaseminaarin vuonna1863 Jyväskylään. Saksaan tekemältään opintomatkalta hän toi meille idean lastentarhoista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura toimitti 1871 tarpeeseen Lastentarhain lauluja. Alkupainos sisälsi 52 laulua leikkiohjeiden kera. Tuosta kokoelmasta ovat laulut Jänis istuu maassa, Jo nouskaa lapsikullat, ja Arvaas kuinka peltomiesi. Laulut eivät olleet hengellisiä, vaan ajan hengen mukaan opettavaisia. Kansanlaulut yleistyivät 1860-luvulla. Kolmannessa kansakoulukokouksessa Jyväskylässä todettiin mielihyvällä, että maalliset laulut, iloiset kansansävelmätja isänmaalliset laulut olivat hävittäneet kansan keskuudesta siveettömiä”renttulauluja”. Kansakoulua ja sen opetusta kehitettäessä elettiin Venäjän vallan alla kansallisromantiikan hengessä. Elias Lönnrot, Ilmari Krohn ja Mikael Nyberg olivat keränneet kalevalaista lauluperinnettä ja suomalaisia kansanlauluja. Seminaarista valmistuneet opettajat veivät omille paikkakunnilleen seminaarin oppeja, mutta hakivat innokkaasti myös naapurimaista ja Saksasta käännöslaulustoa ja kirjoittivat sekä sävelsivät myös itse. Erik August Hagfors(1827-1913) oli alallaan uranuurtaja toimiessaan seminaarin lehtorina 1863-1893. Oppikirjojen puutteessa laulut saneltiin. Hagfors aloitti kuorolaulukirjalisuuden keruun Suomessa ja kirjoitti Sirkkunen-vihkot. Sieltä löytyvätmuun muassa Suojelusenkeli, Oravan pesä, Mirri sairastaa ja Paimenen syyslaulu. Musiikinopetuksessa tapahtui 1890-luvulla käänne. Uusien seminaarien myötä opettajiksi tuli musiikin lehtoreita. Martin Wegelius (1846-1906) toi opetukseen ranskalaisen Dessireien sävetapailumetodin. P.J. Hannikainen (1854-1924) ja Axel Törnudd (18741923) paneutuivat kaavalauluun. Hannikainen sävelsi 250 laulua kouluopetusta varten. Harmonit yleistyivät kouluissa 1880-luvulla ja seminaariopiskelijoita velvoitettiin soitonopiskeluun. Kansanvalistuksen tehtävä oli saada oppilaat oppimaan, mikä on kaunista, arvokasta ja esteettisiä arvoja sisältävää laulettavaa. On kiinnostavaa vertailla 1900-luvun alkupuolen musiikin oppikirjoja. J.N. Vainion Valistuksen laulukirjassa on 321 laulua ryhmiteltynä sävellajeittain ja lisänä Kouluhallituksen kiertokirjeen vuodelta 1924 määräämät leikkiohjelmistolaulut. Ensimmäinen painos on vuodelta 1909. WSOY:n 1939 julkaisema 4. painos Lauri Parviaisen Laulukirjasta sisältää eri laulukoelmista koottuja hengellisiä, Piae Cantiones -lauluja Heikki Klemetin toimittamana, runsaasti lasten lauluja sekä paljon Parviaisen itsensä säveltämiä lauluja rytmitettynä vuotuisjuhlien, vuodenaikojen ja vuosikurssien mukaan, yhteensä 360 nuotinnettua laulua. 39. painoksessa kirjaan on lisätty heimokansojen lauluja ja musiikinteorian jakso. Vilho Siukosen (1885-1941) kirjan sisällysluettelossaon laulusto rytmitetty sävellajien mukaan Musiikkiopissa esitellään orkesterisoittimet kuvin. Kaanoneita ja moniäänisiä lauluja on runsaasti. 1950-luvulla Olavi Pesosen laulukirja ja Otavan Laulan ja soitan (Sonninen, Räisänen, Naukkarinen) 1960-luvulla tulivat tutuiksi suurille ikäluokille. Carl Orffin menetelmän mukaan soitto-osasto kulki laulun rinnalla. Fazerin toimittamassa Musiikkia oppimaan -kirjassa (Pukkila, Rautio) 1966 on myös lueteltu koululaisten laulumerkkisuoritukset eri luokka-asteille. WSOY:n julkaisemassa (Alanne, Perkiö ym.) Musiikin aika -kirjasarjassa 1987 mukaan tuli viisikielisen kanteleen lyhyt oppimäärä. 1990-luvulla kustantamot tekivät opetuksen tueksi kasetteja helpottamaan opettajien työtä. Mitäpä, jos pelimannit kaivaisivat kätköistä koululaulukirjansa ja löytäisivät sieltä vanhaa aarteistoa ohjelmistoonsa sovittaen ja laulaen. Kannattaa myös lukea laulukirjojen esipuheet ja selailla sisällysluetteloja. Musiikkitieteen tohtoriksi koululauluista 1976 väitelleen Rejio PajamonLehti puusta variseepi (1999) ja Koulun laulutunnilla (2013) ovat myös mainioita lähteitä. Niissä on kooste vanhoista koululauluista taustatietoineen. Maakuntalaulut ovat muodissa niin Folklandialla, Kaustisella kuin kirjallisuuspäivilläkin. Ajat muuttuvat, mutta lauluperinne elää. Anja Hinkkanen Löydä vanhat koululaulusi
• 41 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Yhesä N O R D T R A D 2 2 K O K K O L A
• 42 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 42 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Pekko Käppi: Finnish Folk Songs Vol. 1 Helmi Levyt 2019 P ekko Käpin ääni, kertova laulanta, jouhikon sopivan roiskiva sointi ja ystävän olohuoneessa kelanauhurille tehty äänitys luovat hellyttävän illuusion siitä, että kuuntelen jotain ”alkuperäistä tallennetta”. Ja niin kuuntelenkin. Reilut sata vuotta sitten tallennettiin ikiaikaisia tarinoita ja melodioita, jotka olivat tarttuneet laulajalta toiselle kehittyen ja muuntuen, mutta silti tunnistettavuutensa säilyttäen. Samalla tavalla on tämä Käpin levy tallenne siitä, miten nämä laulut hänessä elävät. Hiotun ja viimeistellyn kansanmusiikin rinnalla tämän raakuus ansaitsee ehdottomasti paikkansa ja tuo terveen muistutuksen siitä, mitä kansanmusiikki oikeastaan on. Käpin tapa laulaa, tai oikeastaan kertoa tarinaa dramatisoiden sitä melodialla, tuo etualalle sanat, jotka hätkähdyttävät, naurattavat ja lumoavat. Sinkkunaiset huomio! Poovariakka kertoo varman konstin puolison saantiin. Soja Murto-Hartikainen Nathan Riki Thomson: Resonance Sibarecords 2019 K ontrabasistien soololevyt eivät ole aivan jokapäiväistä herkkua, joten sellaisiin törmätessä ennakko-odotukset ovat usein varsin kiinnostuneita. Australiasta suomalaiselle maailmanmusiikkikentälle lennähtänyt Nathan Riki Thomson on varmasti tiedostanut tämän ja lähtenyt luomaan jotakin aivan uutta. Resonancen pohjana on toki kontrabasso, mutta Thomsonin arsenaalissa soitinta on kehitetty, preparoitu ja viritelty poikkeuksellisiin suuntiin. Kun tähän soppaan heitetään muiden muassa Hildá Länsmanin joiku, Maija Kauhasen kantele tai Adriano Adewalen berimbau, on tuloksena äärimmäisen meditatiivinen etno/ambient-kokonaisuus, jossa varsinaisten melodioiden sijasta pääpaino siirtyy äänimaisemiin ja tunnelmaan, tuoden mieleen yhtälailla Pink Floydin varhaisen tuotannon kuin arkaaisen muinaismusiikin sävyt ympäri maailmaa. Antti-J. Janka-Murros Joonas Widenius trio: New Nordic Sagas Rockadillo Records 2019 J oonas Widenius trion New Nordic Sagas on tyylikäs flamencon rajoja rikkova kokonaisuus, jossa Välimeren paahteeseen sekoitetaan Pohjolan viileyttä ja myyttisyyttä. Trion musisointi (Joonas Widenius kitarat, Hannu Rantanen basso ja Karo Sampela lyömäsoittimet) pitää sisällään sekä flamencon virtuositeettia että maailailevaa pohjoisuutta. Vaikka levyn avauksessa (Prologi), välikkeissä (Interludes I-III) ja epilogissa liikutaan Nordic noir -osastolla, on levy kuitenkin ennen kaikkea modernia ja eri musiikin muotoja yhdistävää flamencoa. Toimiva yhdistelmä on muun muassa Blues Valhalla, jossa flamenco luo pohjan pohjoiselle bluesille. Tämän kaltaisessa musiikissa on tärkeää, että soitinten sävyt kuuluvat hyvin. Levyn äänitys onkin esimerkillinen: yksityiskohdat kuuluvat ja soiton ympärillä on riittävästi ilmaa. Levyn tyylikäs kansitaide vie hieman harhaan: se vie ajatukset puhtaasti pohjoisiin saagoihin, vaikka kokonaisuus pohjautuukin flamencoon. Paul Silfverberg Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Niemi: Spiraalit Bafe’s Factory 2020 K ehtolaulut, ambient, luonnon parantava voima – siinäpä Inka Niemen uutuusalbumin idea pähkinänkuoressa. Tämän levyn voisi hyvin kuvitella soivan rentoutusmusiikkina jossain kauneushoitolassa. Minimalistinen materiaali pysäyttää ja rentouttaa. Ensimmäisellä kuuntelukerralla nukahdin, eli jotain on tehty oikein. Pidemmän päälle minua kuitenkin häiritsee se, että kaikki materiaali tuntuu olevan maalattu samanvärisellä pensselillä. Haluaisin, että minut johdatettaisiin matkalle eri värisävyjen halki, mutta tässä väri ja musiikki tuntuvat juuttuneen yhteen ilmaisutapaan. Myös Niemen vuotava, välillä suorastaan tärisevä ääni ja todella läheltä äänitetty hiljainen sävy hengitysäänineen tuntuvat keinoina aika maneerisilta. Hienoja sen sijaan ovat hänen sanoituksensa, niitä haluaisin ehdottomasti kuulla lisää. Levyn tyyliä olisi myös kiinnostavaa kehitellä suhteessa johonkin visuaaliseen elementtiin, esimerkiksi minimalistiseen nykytanssiin. Tove Djupsjöbacka Mutaveijarit: Nyt mennään! Mutaveijarit 2019 V uonna 2013 perustetun Mutaveijarit-yhtyeen uudella levyllä kuullaan yhtä poikkeusta lukuun ottamatta yhtyeen jäsenten omia sävellyksiä. Yhtyeen käsissä soivan laajan instrumentaation mahdollistaman rikkaan soinnin ohella keskiöön nousee laulu ja kappaleiden hauskat sekä oivaltavat sanoitukset. Kappaleissa pohditaan roskaamisen typeryyttä, vesistöjen puhtaana pitämisen tärkeyttä ja jääkarhun toiveita kylmien säiden säilymisestä. Sovitukset ammentavat inspiraatiota eri maailmanmusiikkikulttuureista sekä musiikin tyylilajeista ja lopputuloksena kuullaan genrerajat rikkovaa, kekseliästä musiikillista riemua. Mutaveijareiden musiikissa yhdistyvät luovat sovitukselliset ratkaisut, hullunkurinen ja villi meininki sekä taitava, yhteen hioutunut ja rytmikäs soitanta. Nyt mennään! tarjoaa svengaavaa, raikasta ja mukaansatempaavaa musiikkia, joka iskee kuulijaansa ikään katsomatta. Hanna Ryynänen Aija Puurtinen & Brooklynin satu: Lännen maata Turenki Records, 2019 A ija Puurtinen (laulu, basso ja sävellykset) ja Perttu Hemminki (sanoitukset) luovat Lännen maata -levyllä mainion matkan ameriikansuomalaisuuteen. Elävällä fingliskalla ryyditetyt, monilla vuosikymmenillä liikkuvat tarinat kuljettavat kuulijaa pitkin loputtomia tasankoja ja haiveitä, pysähtelevät välillä kaivoskaupungeissa, suuntaavat kohti Montereyn festivaaleja ja palaavat lopussa koto-Suomeen. Siirtolaisen elämä on sekä kovaa että hilpeää: joku iloitsee haiskuul romänsistä tai hulvattomasta road tripistä, toinen taas puurtaa näkönsä menettäneenä mainarina. Kokonaisuus on sekä yhtenäinen että elävä, kiitos upean bändin. Puurtisen basso luo musiikille vankan pohjan, johon muun bändin on hyvä rakentaa omat osuutensa. Lopputulos on sekä tarinoiltaan että soitoltaan upea kooste suomalaista americanaa: periksi ei anneta! Paul Silfverberg
• 43 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 RAUMA: Deep Ocean Green Pigeon Music 2019 D eep Ocean koskettaa syvästi ja saa ihon kylmille väreille ensi kuulemasta saakka. Levy koostuu perinteisestä suomalaisesta sekä mongolialaisesta musiikista, mutta pitää myös sisällään muutamia sävellettyjä kappaleita muun muassa Martti Pokelalta sekä duon jäseniltä. Meditatiivisen maaginen kokonaisuus tempaisee saman tien mukaansa matkalle meren syvyyteen, sen herkkiin pyörteisiin. RAUMA duossa soittavat japanilaiset muusikot Hiroko Ara (konserttikantele, 5-kielinen vaskikantele, 10-kielinen kantele) ja Haruhiko Saga (morinhuur, ikel, doshpuluur, kurkkulaulu). Nämä soittimet luovat täyteläisen kokonaisuuden, joka lumoaa kuulijan herkkyydellään, aitoudellaan sekä aistikkuudellaan. Soittimien soundit sulautuvat yhteen, luoden äänimaisemallaan koskettavan, tapahtumarikkaan ja ainutlaatuisen kokonaisuuden. Eri instrumentaatiot tuovat levyyn tarvittavaa syvyyttä sekä monipuolisuutta. Tunnelma levyllä on käsin kosketeltava, jonka takia se saa minut palaamaan luokseen yhä uudelleen. RAUMAn Deep Ocean – levy oli myös presidentti Tarja Halosen valitsema Vuoden 2019 kantelelevy. Senni Heiskanen MäSä Duo: Kutsumattomat Omakustanne 2019 T oisella kokopitkällään Kyösti Järvelä ja Lauri Kotamäki ottavat haltuun hieman laajemman maantieteellisen kokonaisuuden. Siinä missä mainio debyyttilevy Eläköön (2017) oli varsin kattava läpileikkaus pohjalaisesta kansanmusiikkikentästä, tuntuu hieman siltä, että herrat ovat halunneet tällä kertaa nostaa esiin omia musiikillisia juuriaan ja esikuviaan. Kappalevalikoimassa on useita jo keikkaympäristössä hyväksi koeteltuja ja hiottuja paloja, kuten useammallakin nimellä tunnettu Andy Cuttingin valssikaksikko, virtuoottinen Ratioliikenteen häirintäpolkka sekä Taivahan tanssilavat, jonka MäSä Duo on ottanut niin suvereenisti omakseen, etteivät kaikki enää edes muista sen olevan alkunperin Bill Hotan ohjelmistosta. Myös vierailijoita on tällä kertaa otettu useampaankin kappaleeseen mukaan. Lauletulle materiaalille on annettu entistäkin enemmän tilaa, vaikkakin Kotamäen 3-rivinen ja Järvelän viulu ovat edelleen toki samanlaisessa, tunneskaalasta toiseen sujuvasti ja taidolla seilaavassa keskiössä. Antti-J. Janka-Murros Kielo Kärkkäinen: Keitä me olemme T amperelainen laulaja-lauluntekijä Kielo Kärkkäinen on vahva tulkitsija sekä lahjakas tekstinkirjoittaja. Hänen musiikkiansa voisi kuvailla runolliseksi, ajoittain jazzilliseksi, folk-, popsekä kansanmusiikkisävyiseksi. Texicalli Records julkaisi hänen toisen albuminsa, Keitä me olemme syyskuussa 2019, kuten myös Kärkkäisen edeltävän debyyttialbumin Talo vuonna 2017. Kaikki levyn kauniit ja tarttuvat sävellykset sekä sanoitukset ovat Kärkkäisen käsialaa. Kappaleiden sovitukset on tehty yhdessä levyllä esiintyvien muusikoiden kanssa, (saksofonisti Sami Sippola, kitaristit Antti Hyartt ja Tuomas Luukkonen, pianisti Arto Piispanen sekä laulajat Ville Leinonen ja Maija Halme). Keitä me olemme – levy on täynnä kiireettömän ajatonta, aitoa ja aistillista musiikkia. Levyn tunnelma on kokonaisvaltaisen herkkä ja käsin kosketeltava. Tekstit käsittelevät suuria elämän aiheita, kysymyksiä sekä pohdintoja muun muassa tuhon pelosta. Kärkkäisen ainutlaatuinen ääni yhdistettynä syvällisiin teksteihin, sekä vahvaan tulkintaan kietoo mukaansa kauniin herkkään ja kiehtovaan tunnelmaan. Senni Heiskanen Ilkka Arola Sound Tagine: Land Ahead! Flame Jazz Records 2019 T ässäpä iloinen uutuus levyrintamalla: yhtye, jossa jazz lyö kättä itämaisten vaikutteiden kanssa! Tagine on pohjoisafrikkalainen ruokatermi, joka viittaa sekä savipataan että siinä valmistettuun ruokaan, joka on tämän musiikillisen sekoituksen lailla selkeästi saanut muhia rauhassa. Bändiliideri Ilkka Arolalla on monipuolinen tausta ja hän on löytänyt hyvän musiikillisen tasapainon, jossa vahvat itämaiset vaikutteet eivät ole mitään irrallisia teemoja tai pastisseja vaan tarkoittavat esimerkiksi sitä, että maailmaa maalaillaan erityisesti melodialinjojen kautta. Oma sydämeni sykkii etenkin vastustamattomalle rytmiselle imulle. Tässä on menoa ja meininkiä! Soittiminaan Arolalla on quartertone-trumpetti, jolla hän pystyy loihtimaan esille kutkuttavia mikrointervalleja, sekä flyygelitorvi. Puhallindialogia hänen rinnallaan käy Max Zenger muun muassa matalan mörisevällä bassoklarinetilla. Yhtyeen täydentää hieno joukko kokeneita ja monipuolisia soittajia: kielisoittaja Topi Korhonen, basisti Esko Grundström, rumpali Eeti Nieminen ja perkussionisti Juuso Hannukainen. Tove Djupsjöbacka Zamburu: Dunya Omakustanne 2019 S atakuntalainen Zamburu jaksaa ilahduttaa toiminnallaan. Jo vuodesta 1992 nakkilalainen Olli Penttilä on sitkeästi johtanut ensemblea, jonka erityisala on länsiafrikkalainen perinnemusiikki. Ohjelmisto on tosiaan ilahduttavan perinteinen verrattuna siihen, mitä kuulee nykyajan maailmanmusiikkikentällä. Perehdytään kunnolla perinteisiin soittimiin, rytmeihin ja melodioihin, suomalaiset sanat joihinkin niistä ovat toki piristävä lisä – se tuo heti ohjelmiston hiukan lähemmäs kuulijaa. Erityisen mukavaa on kuulla monien djembe-dundun-rumpujen rytmien kietoutuvan toisiinsa, niin kuin isossa ryhmässä on tapana. Myös balafonsoitto riemastuttaa kuulijaa. Musiikillinen ote on kauttaaltaan varma ja siisti. Zamburu on hyvä musiikillinen ponnistusalusta, joka on jo avannut monen nuoren silmät ja korvat rikkaalle musiikkikulttuurille. Tove Djupsjöbacka Virsipuu: Oi... Metrofolk Music 2019 U lkona tuulee ja sataa, mutta pönttöuunin pesässä räiskyy tuli ja jalassa on villasukat. Suvi ja Jouni Kotkavuoren Virsipuuyhtyeen Oi... vie nostalgisiin tunnelmiin. Kitara, nokkahuilu, kantele ja pehmeät lauluäänet tuovat mieleen Pekka Strengin maailman. Mystiikan sijaan Virsipuun laulut keskittyvät rakastamisen kauneuden kuvauksissa. Lähes kaikki laulut ovat Metrofolkista tutun Jouni Kotkavuoren käsialaa. Uskonnollisia sävyjä levyllä ei juuri ole vaikka kannen perusteella sellaista voisi odottaakin. Minua Virsipuussa häiritsee hieman sama asia kuin Metrofolkinkin ohjelmistossa: yletön pehmeys. Kaipaisin edes hieman säröä ja rouheutta. Mutta levyssä on jotakin hyvin sympaattista ja sulattaa varmasti monen sydämen. Jotain kertoo myös se, että laulut jäävät soimaan päähän. Kotkavuoren laulujen lisäksi levyllä on myös kolme kansanlaulua. Sauli Heikkilä
• 44 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 LEVYT 44 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Kenneth Nordman & Mats Granfors: I fäälan Svenska Litteratursällskapet S uomenruotsalaiset pohjalaispelimannit Kenneth Nordman ja Mats Granfors tarjoavat herkkua perinteisen pelimannimusiikin ystäville. Kokonainen albumi omia kappaleita, muun muassa menuetteja ja polskia, ja ytimekkäästi kahdella viululla soitettuna. Viulustemmat kietoutuvat toisiinsa ja soitto soi hienosti yhteen. Viulutyyli on hallussa ornamentteineen ja mikrotonaalisine vivahteineen – ei tässä jää muita soittimia kaipaamaankaan. Kun seuraan liittyy parissa biisissä harmoni ja kirkkourut, viulunsoitto tuntuu jopa menettävän hiukan kipinää. Omien sävellysten taustaa avataan levynkansiteksteissä mukavasti. Kaikki liittyvät kauniisti kotiseutuun, ruotsinkieliseen Pohjanmaahan – melkein kuin kuuntelisi arkistoäänitettä ja lähtisi seikkailemaan eri pelimannien kotikuntiin. Nordman ja Granfors onnistuvat siis levyllään erinomaisesti. Toivottavasti kanssapelimannit innostuvat ottamaan näitä kappaleita ohjelmistoonsa ja jatkavat viehättävää, hiukan vanhanaikaista tyyliä. Tove Djupsjöbacka Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu!: Kesät talvet Ammuusikot ry 2019 J o hieman toistakymmentä vuotta kotimaisella lastenmusiikkikentällä vaikuttanut Ammuu! on päässyt viidenteen albumiinsa. Alun perin projektiluontoiseksi perustettu yhtye on jokaisella levyllään kohottanut omaa rimaansa aina hieman korkeammalle ja Kesät talvet kuulostaakin siltä, että yhtye on jälleen päässyt viettämään levytysaikaa oman mukavuusalueensa sisällä. Nimensä mukaisesti kahteen temaattiseen puolikkaaseen jaettu levy sisältää taitavasti soitettua ja Ammuu!lle tuttuun tapaan moniäänisesti laulettua, pääosin aivan uutta lastenmusiikkia, mutta levyltä kuuluu myös sellainen yhtyeen konserteista tuttu rentous, mitä ei aiemmilla levyillä aina ole saavutettu. Etenkin Tero Pajusen uusissa sävelmissä on mainiota tarttumapintaa ja klassikkomateriaalina versioitu Ihahaa on saanut asukseen virkistävän tuoreen sovituksen. Tämän levyn myötä Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! pitää edelleen tiukasti kiinni paikastaan oman kenttänsä etulinjassa. Antti-J. Janka-Murros Esmeralda: Ruohonvihreällä runosohvalla Susanna Kentala 2019 E smeralda on tuoreempi tuttavuus kansanmusiikkikentän lastenmusiikkipuolella, mutta debyyttilevyn perusteella yhtyeen pohjatyöt on valettu rauhassa ja ajatuksella. Vuonna 2016 perustettu kaustislainen yhtye esittelee esikoisellaan etenkin Mervi Heikkilän runojen kautta nimikkoeläimensä, jonka lehmänelämää seuraillaan Susanna Kentalan sävellysten saattelemana. Yhtyeen musiikillinen ulosanti pysyy miellyttävän seesteisenä kautta linjan, vaikka useampiakin multiinstrumentalisteja sisältävässä kokonaisuudessa soitinnuksia vaihdellaankin luonnollisesti aina tarpeen mukaan. Etenkin Arto Anttilan saksofonisoolot sekä Otto Kentalan hallittu kitarointi tekevät kuuntelukokemuksesta varsin mukavan ja voisin kuvitella, että levy löytää paikkansa niin lastenhuoneen levyhyllyssä kuin muskariopettajien käytössä – etenkin sisäkannen kuvissa koreografialla varustetun Herätysjumpan vuoksi. Antti-J. Janka-Murros Ronuuttajat: Ruumenia Omakustanne 2019 T iennevätkö nuoren polven pelimannit enää, mitä ruumenet ovat. Ne ovat niitä joutavia akanoita ja muuta silppua, jota viljanpuinnin ohessa syntyy. Ronuuttajat Marko Huhta, Erkki-Jussi Koivuluoma ja Juha Kullas ovat varmasti tienneet tämän uusinta levyä soittaessaan. Mutta jos soittajilla on taito hyppysissään, on vara leikitellä sanoillakin ja näyttää kuulijoille, miten mestarin käsissä akanatkin näyttävät kultahipuilta. Perinteinen eteläpohjalainen tapa käsitellä kaksirivistä haitaria on ulkopuolisen korviin varsin reipas ja jopa raju. Ronuuttajien triokin tämän tyylin tunnetusti hallitsee, mutta Ruumenia-cd:lle on tallentunut myös runsaasti herkempiä sointuja. Ei olla koko ajan puukkohippasilla, vaan antaudutaan myös häävalssin lempeille aalloille ja uskaltaudutaan kokeilemaan, miltä viulun mestarille Konsta Jylhälle pyhitetty Vaiennut viulu kuulostaa kaksirivisellä soitettuna. Hyvin se menee, Konsta voi maata rauhassa haudassaan, jossa hän on tänä syksynä levännyt jo 35 vuotta. Polkka on toki edelleen valtapeli myös Ronuuttajien levyllä, kuudestatoista kappaleesta on ihan nimen mukaan kuusi. Tradia on paljon, mutta koko kolmikko on ottanut mukaan myös omia sävellyksiään. Niin Huhta kuin Koivuluoma tiedetään taitaviksi 2-rivisen soittajiksi, ja ilo on kuunnella myös Juha Kullaan bassoa. Onpa muutamassa kappaleessa mukana myös harvinaisempi sello. Aina on hyvä kokeilla jotain uutta. Seppo Kononen Jussi Syren and The Groundbreakers: Bluegrass Headquarters Bluelight 2019 S yrenin ja kumppaneiden uutuuslevy on jo yhdestoista Groundbreakers-julkaisu. Hieno saavutus! Mitään isompaa muutosta ei mainioon ja toimivaan konseptiin ole tarvinnut tehdä, bändin soitto kulkee kuin juna ja kaiken yllä soi Jussi Syrenin todella autenttinen laulusoundi. Yhtyeen kokoonpanossa on kyllä tapahtunut iso muutos pitkäaikaisen luottobasisti Kari Hellan jättäydyttyä sivuun. Häntä korvaamaan on löydetty kontrabassoa soittava Tero Mäenpää, joka taitaa mainiosti myös laulupuolen ja vahvistaa näin hienosti Groundbreakersin jo ennestään vahvaa harmoniaosastoa. Banjon varressa jatkaa entiseen malliin alan huippuosaaja Tauri Oksala ja kitarassa on myös vanha tuttu, ehkä Suomen varmakätisin komppaaja J.P. Putkonen. Levyllä vierailee kahdella sävelmällä vikkeläsorminen viulisti Mike Cleveland bluegrassin syntymailta. Häntä olisi mielellään kuullut levyllä enemmänkin. Levyn sävelmät ovat pääosin omia, hyvin autenttisen kuuloisia lauluja. Mukana on myös kaksi hienoa instrumentaalia, Taurin Drop C Ride ja Jussin Road to Tammelund. Edellisellä Groundbreakersin levyllä oli hieno bluegrass-banjon historiaa ja soittajia kuvaileva laulu The Banjo Song, tällä uutukaisella on hauska jatko sille: Ode to the Bluegrass Mandolin. Saas nähdä mitä seuraavalla. Olisiko tekovuorossa ehkä jotain sellaista kuin The Story of the G-Run tai Tales of the Big Fiddle? Tämä levy kuuluu jokaisen amerikkalaisen juurimusiikin ystävän levyhyllyyn. Antti Kettunen Paras valikoima suomalaista kansanmusiikkia Suomen Kansanmusiikkiliiton nettikaupasta: kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki
• 45 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Cuejero: Inmerso Maailman musiikin keskus 2019 J avier Sánchez Pérez on Helsinkiin asettunut espanjalainen basisti, jazziin ja maailmanmusiikkiin kallellaan ja jolla on hyvät sovitustaidot suuremmille kokoonpanolle. Hänen edellisen levynsä nimi oli Cuejero, ja siinä soitti iso muusikkoporukka Yhdysvalloista. Sen jälkeen Sánchez on keikkaillut Suomessa Cuejero-nimisen kvartetin kanssa, jonka viimeisin kokoonpano hymyilee iloisesti uuden levyn kansivihkosessa. En siis ihan tajua, miksi Cuejero-yhtye soittaa kvartettina levyllä yhden ainoan kappaleen. Olen kuullut osan materiaalista heidän esittämänään ja mielestäni keitos on ollut ihan toimiva: eikö bändiin luoteta, vai onko vain kivempi käyttää suurta koneistoa? Mukana on 20 eri muusikkoa, mm. iso puhallinsektio Tanskan Aarhusista. Levy kannattaisi siis ilman muuta laittaa säveltäjä-sovittaja-Sánchezin nimiin eikä kutsua bändilevyksi. Ammattitaitoisesti Sánchez toki joukkojaan luotsaa. Kunhan siirryn henkisesti enemmän jazzin ja big bandin maailmaan, tulen heti aremmalle tuulelle. Oikein miellyttävää kuunneltavaa levy on, mieleen jää etenkin Cielo de tierra, joka perustuu flamencon siguiriyas-tyylilajiin. Aika moni kappale kuitenkin leijailee ohi, ilman että saan oikein kenenkään muusikkopersoonallisuudesta otetta, poikkeuksena hienot espanjalaiset flamencolaulajat Rafita de Madrid ja Enrique Bermúdez Piculabe. Tove Djupsjöbacka Anne-Mari Kivimäki & Palomylly: Härmän lauluja Kihtinäjärvi Records Oy 2019 A nne-Mari Kivimäki on Tampereella asuva freelancemuusikko, säveltäjä ja sanoittaja. Hän on kehittänyt venäläisen Notka-haitarin ympärille useita yhtyeitä sekä monitaiteellisia soivia taideteoksia, joiden lisäksi hän on luonut oman soittotyylin. Kivimäen haitarin ja stomp boxin lisäksi Härmän lauluja – levyllä kuullaan Ville Rauhalan soittamana kontrabassoa, kitaraa, lyömäsoittimia sekä Pekko Käpin soittamana jouhikannelta ja viulua. Nämä instrumentit sekä stemmalaulu luovat koukuttavan maagisen kokonaisuuden, jota voisi kuunnella pidempäänkin kuin levyllisen verran. Levy koostuu pääasiassa Kivimäen sävellyksistä, sisältäen myös perinnesävelmiä sekä tekstejä Hämeestä, hänen kotiseudultaan. Minimalistinen, tunteikas, moderniin laulumusiikkiin perustuva levy on täynnä mystiikkaa, joka koukuttaa kuulijan maailmaansa jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Nämä minimalistiset ja jopa improvisatoriset punokset saavat kuulijan mielenkiinnon heräämään. Tarinankerronta musiikin sekä lyriikoiden avulla saa janoamaan musiikkia lisää. Kehtolaulu suite sai minut palaamaan yhä uudelleen luokseen. Levyn neljä viimeistä kappaletta luovat mystisen kehtolaulukokonaisuuden, joka on täynnä minimalististen kudelmien kirjoa, päättyen varmastikin kaikille tuttuun kalevalaiseen kehtolauluun Tuu tuu tupakkarulla. Se vei minut saman tien mukanaan takaisin lapsuuteen. Senni Heiskanen Freija: Kaivo Freija Musiikki 2019 B alladi-levy Kaivo), koskettaa traagisilla tarinoillaan rakkaudesta, kuolemasta sekä sortuvista sankareista. Vanhaan kertovaan kansanlauluperinteiseen pohjaavat modernit balladit ovat peräisin yhtyeen solisti Maija Karhinen-Ilolta (laulu, harmonikka, kitara, piano, nokkahuilu). Traagisten laulujen keskeisimpinä elementteinä ovat rakkaus ja kuolema. Maija on kirjoittanut taidokkaasti moderneja tarinoita, joiden aiheet on poimittu esimerkiksi ajankohtaisista uutisista tai lisäämällä kertomuksiin nykyaikaisia sanoja kuten Facebook ja Instagram. Levyn kappaleita on äänitetty vaiheittain vuosien 2017-19 aikana, ne syntyivät Maijan balladiaiheisen tohtoritutkintonsa viimeiseen konserttiin. Freija–yhtyeessä Maija Karhinen-Ilon lisäksi soittavat Arto Anttila (basso, laulu), Matti Laitinen (kitarat, mandoliini, laulu), Lassi Logrén (viulu, nyckelharpa, laulu) ja Jakke Saarinen (rummut). Laulajan syvällinen tulkinta, herkkyys ja valtava voima saavat janoamaan lisää kohtalokkaita tarinoita. Traagisten tarinoiden lisäksi levyltä löytyy myös toiveen pilkahduksia, joita tukevat musiikillisesti tarttuvat melodiat. Soitinten ja äänen harmoninen kokonaisuus kietovat mukaansa matkalle moderniin balladimaailmaan, jossa riipaisevan rohkeat ja pelottavan todellisten tarinat värisyttävät kerta toisensa jälkeen. Senni Heiskanen Ajopuut: Vanhoilla väylillä – Ajopuut 30 vuotta Omakustanne 2019 Ajopuut-yhtyeen jäsenistä osa on ammattilaisia, mutta suurin osa musiikin harrastajia. Kolmen vuosikymmenen aikana mukana on ollut yli 50 muusikkoa. Perustajajäsenet Esko Rahikainen, Antero Launis, Liisa Eskola, Pekka Ristola ja Netti Walli ovat Wallia lukukuunottamatta mukana 30-vuotisjuhlaleyllä yli kahdenkymmenen soittajan luettelossa. Ajopuut on järjestänyt paljon yhteislaulutilaisuuksia, jotka jatkuvat, mutta tämän kymmenennen levyn sanotaan olevan viimeinen. Musiikki on monipuolista. Soittimet, laulajat ja rytmit vuorottelevat ja tuovat musiikkiin monta erilaista tunnelmaa. Laulut ovat kokonaisia tarinoita, joita on mukava kuunnella hyvin äänitetyltä levyltä. Levy on jaoteltu aihepiireittäin: meri, kaupunki, metsä ja maaseutu. Meriosiossa eletään meren kauhut ja ilot. Siinä on meren suolainen maku ja musiikkia, joka voisi olla suoraan merimieskapakoista tai purjelaivan uumenista. Kaupunki-teemassa käydään mm. siirtolapuutarhassa ja monissa kaupungeissa. Metsässä tunnelmoidaan niin kevätunelmissa kuin syysillassa, ja maaseudulla lauletaan kyntömiehistä ja saarnilehdosta. Levy tuo miellyttävän kuuntelukokemuksen, ja jos eteen sattuu Ajopuiden yhteislaulutilaisuus, niin taidanpa mennä mukaan! Päivi Ylönen-Viiri Petri Hakala & Markku Lepistö: Nordic Route Rapu, 2020 P etri Hakalan (mandoliini ja kitarat) ja Markku Lepistön (diatoninen haitari) Nordic Route vie kuulijan retkelle, joka ulottuu ranskankielisestä Kanadasta Etelä-Amerikan, Irlannin, KeskiEuroopan ja Skandinavian kautta koto-Suomeen. Egotrippailu on tästä levystä kaukana: musiikin keskiössä on toisiaan kuunteleva hienovireinen dialogi. Teemoja kehitellään rauhassa ja ne laajentuvat improvisatorisiin variaatioihin, melodioiden ja rytmien vaihtuessa lennossa soittimien välillä. Reeleistä valssiin, sottiisiin, hamboon, milongaan ja tangoon vaihtuvat rytmit ovat välillä kipakoita, välillä utuisia, luoden koko ajan pienimuotoisesti muuttuvan taustan muusikoiden vuoropuhelulle. Duon taustat tuntien voi todeta yhteenvetona: ei yllätyksiä vaan taattua laatua. Tai ehkäpä jonkinlainen yllätys piilee siinä, että kaikki kappaleet ovat duon omaa käsialaa: ennen kansitekstien tutkailua luulin, että ne voisivat hyvinkin olla tuntemattomia trad. löytöjä. Paul Silfverberg Etkö löydä suosikkilevysi arviota? Kerro siitä toimitukselle: lehti@kansanmusiikkiliitto.fi. Seuraavaan lehteen tarkoitetut levyt toimitukseen huhtikuun 17. päivään mennessä: Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki tai liiton toimistoon Hämeentie 34 D.
• 46 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 KIRJAT P ertti Hankonen, Mariia Huikari ja Sinikka Kontio ovat koonneet mittavan paketin Jokilaaksojen kantelehistoriaa yksiin kansiin. Jos kansallissoittimemme kiinnostaa vähääkään, kirja tarjoaa ikkunan kanteleen historiaan jopa valtakunnallisesti. Olihan haapavetinen Martti Pokela yksi keskeisimmistä henkilöistä kanteleen soiton ja kansanmusiikin herätyksessä 1970-luvulla. Paljon ehdittiin luultavasti menettää peruuttamattomasti, mutta Pokelan ansiosta kansanmusiikin koulutus saatiin mukaan SibeliusAkatemian koulutusohjelmiin, ensin koulumusiikin osastolle ja myöhemmin omaksi osastokseen. Miltä mahtaisi Suomen kansanmusiikin kenttä näyttää ilman määrätietoista ja systemaattista koulutusjärjestelmän luomista? Harmittavaa on, että kirjan valmiiksi saamiseksi Jokilaaksojen Kanteleyhdistyksen 30-vuotisjuhlille on ollut niin kiire, että toimitustyö on jäänyt puolitiehen. Mielenkiintoista aineistoa on runsaasti, mutta olisi vaatinut pitkän rupeaman ammattitaitoiselta toimittajalta, että irrallisista tarinoista olisi syntynyt yksi Jokilaaksojen kantelekaanon. Myös oikoluku ja kielenhuolto olisivat olleet paikallaan. Mikäli näiden kauneusvirheiden ei anna häiritä, kirja tarjoaa runsaasti kiinnostavaa luettavaa. Jokilaaksojen kantele -kirjassa käydään ensin läpi alueen kantelehistoriaa, sitten kunnittain historiaa ja nykypäivää pääasiassa toimituskunnan saamien kyselyvastausten perusteella, minkä jälkeen esitellään tapahtumat, opetus, soittajat, yhtyeet, kilpailut, huomionosoitukset ja kanteleen rakentaminen. Väliin on sujautettu kolmisenkymmentä sivua nuotteja. Lähdeluettelo on hyvä ja siihen viitataan ahkerasti, mikä onkin tarpeen, sillä artikkelit ovat kutakuinkin suoraan lähteistä kopioituja ja usein lukija on vähän hämillään, milloin teksti on kirjoitettu. Kyselyyn vastaaminen on myös monilla alueilla jäänyt tekemättä ja kun resursseja ei ole ollut tarkempaan seulontaan, on jotkut alueet kuitattu lyhyesti, kun taas muutamista kunnista asiaa on sivukaupalla. Haapavesi on itseoikeutetusti keskeinen alue ja sen soittajat ja tapahtumat käsitellään tarkkaan. Kirjasta puuttuu asiaja henkilöhakemisto, jotka tämän tyyppisessä teoksessa olisi ollut hyvä olla mukana. Monta soittajaa jää myös esittelemättä, minkä tekijät ilmoittavat jo alussa. Luultavasti kirjan julkaisun jälkeen tulee uutta tietoa vaikka kuinka paljon. Kertomatta jää myös, miksi Haapavedellä kanteletta on soitettu muista alueista poiketen pitkältä sivulta. Se ei ole kirjan vika, koska syytä kanteleen kääntämiseen alueellamme ei varmuudella tiedetä. Edesmenneen kantelemuseon perustajan, muusikon ja tutkijan Kari Dahlblomin mukaan malli olisi peräisin Venäjän hoveista ja rantautunut Suomeen Akilles Ockenströmin (1867-1898) kautta, emeritus professori Heikki Laitinen epäilee syyksi nuotista soiton yleistymistä ja kanteletohtori Timo Väänänen muusikkojen muuntelunhalua. Pertti Hankonen epäilee yksinkertaisesti Antti-enon eli Antti Rantosen (1877-1961) kääntäneen kanteleensa ja muiden seuranneen hänen esimerkkiään. Nykyään pienkanteleita soitetaan yleisesti lyhyeltä sivulta, mutta koneistoja kotikanteleita pitkältä sivulta. Jokilaaksojen ja erityisesti Haapaveden kantelehistoria näyttäytyy värikkäänä ja runsaana. Vanhoista dokumenteista ja soittajista on paljon kuvia ja vanhoissa kirjoituksissa kuulee monen edesmenneen vaikuttajan ja taiteilijan äänen, ja niihin on kiinnostavaa sukeltaa. Ilona Porma, Martti Pokela, Oiva Luhtasela, Ismo Sopanen – Kanteleliiton monikymmenvuotinen puuhamies – tekevät historiaa eläväksi. Ei ole varsinaisesti yllättävää, että kirjassa lueteltu ohjelmisto on melko harrasta ja isänmaallista. Vain pari kuvaa viittaisi siihen, että kanteleita on soitettu myös muiden soittimien kanssa ja pelimanniyhtyeissä. Mielikuvitusta kiihottava kuva on Paavo Järvikuonan yhteissoitto banjoa soittavan Vienon ja viulua soittavan Fredrikin kanssa. Tietoa siitä, keitä nämä ilmeisesti haapajärviset henkilöt olivat, en kirjasta löytänyt. Mielenkiintoista on myös, että Haapavesi julistettiin juhlavasti kantelepitäjäksi niinkin myöhään kuin 1985, kun varsinaiset kulta-ajat olivat kaukana takana. Samoihin aikoihin puuhattiin Haapavedelle myös Kanteletaloa. Suunnitelmat olivat jo melko pitkällä kun hankkeesta jouduttiin ilmeisesti taloussyistä luopumaan. Näyttää kuitenkin siltä, että kantele voi edelleen hyvin ja uusia soittajia kasvaa koko ajan PohjoisPohjanmaan jokilaaksoissa, siitä kertovat kirjan lopussa olevat iloiset kuvat Hammasniemen leiriltä. Sauli Heikkilä Pertti Hankonen, Mariia Huikari ja Sinikka Kontio Jokilaaksojen kantele 300 s. Jokilaaksojen kanteleyhdistys ry, 2019. Timo Kalevi Forss Tähdet meren yllä Into Kustannus E delleen tuntuu siltä, että suomalaisesta tangosta on kirjoitettu hämmentävän vähän kirjoja suhteessa sen merkitykseen. Timo Kalevi Forss kertaa kirjassaan suomalaisen tangon vaiheet Argentiinan ja Uruguayn, Toivo Kärjen, Olavi Virran ja Unto Monosen kautta nykyaikaan. Alkuun kirja tuntuu aika referoivalta, käydään läpi kaanon. Vierastan myös osittain romantisoivaa ja dramatisoivaa kirjoitustyyliä, esimerkiksi luonnonlahjakkuuden ja verenperinnön ylistämistä suhteessa musiikkikoulutukseen. Kirjoittajan oma ääni erottuu kunnolla vasta luettuani lähes 80 sivua, hänen peräänkuuluttaessa aktiivisesti myös romaninaislaulajia. Sivulla 126 kirja tuntuu lähtevän ihan eri lailla lentoon, kun päästään vihdoin ensimmäiseen haastatteluun, jolloin ääneen pääsee pitkän linjan ammattilainen, kapellimestari-sovittaja Mika Toivanen. Taitavana toimittajana Forss saa haastateltavistaan paljon irti. Vasta näissä luvuissa päästään miettimään sitä, mitä tango voisi olla 2020-luvulla. Haastattelu tangokuningas Kyösti Mäkimattilan kanssa on kirjan helmiä, koska hän tuntee kentän monipuolisesti ja uskaltaa katsoa myös eteenpäin. Mäkimattilan arkikertomukset ovat hienoja: pitää vääntää kättä saadakseen laulaa sopivassa sävellajissa ja osata kasata setti, joka toimii tansseissa. Myös Yonan haastattelu on mielenkiintoinen ja valottaa hienosti hänen seikkailuaan tangomarkkinoilla v. 2013. Hän heittäytyi kilpailuun täysin tangomaailman ulkopuolelta ja uskaltaa myös kritisoida sitä. Hauskaa myös, että huuliharppuyhtye Sväng on saanut oman lukunsa. Heidän tangolevynsä on tässä yhteydessä mielenkiintoinen esimerkki siitä, että tango voi toimia instrumentaalimusiikkina. Ajatuksia herättävä on myös luku suomalaisen tangon menestyksestä Saksassa, varsinkin kun mietitään tämän tangobrändin suhdetta nyky-Suomeen, jossa laji on joidenkin mielestä ”laimentunut markkinaviihteksi”. Uutta tietoa kirja ei juurikaan tarjoa, paitsi musiikkitieteilijä ja tangotutkija Alfonso Padillan haastattelussa, jäämme siis odottamaan Padillan tutkimustuloksia. Tove Djupsjöbacka
• 47 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Markus Rantanen: Prenttelin Hessu – Värikkään kansanviulistin tarina ja laulut 100 s. Puukenkki Kustannus, 2019 Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolta seitsemän vuotta sitten valmistuneen Markus Rantasen toimittamana on saatu pelimannien käyttöön laulavan viulupelimannin, monikertaisen kilpailuvoittajan Prenttelin Hessun, laulujen kokoelma. Mainiossa kirjassa on 48 numeroitua laulua, joita Rantanen on tuunannut selkein soinnutuksin. Mutta missä viulukappaleet? Kirja on erittäin siistiä painotyötä, mutta liimasidoksen valitseminen nuottikirjaan ei palvele parhaalla mahdollisella tavalla nuotteja tarvitsevaa pelimannia. Kuvat kertovat, että Prenttelin Hessu on todellinen kansanpelimanni: Hessun oikean käden nimetön on ruuvin alla, jousesta käytetään vain kärkiosaa, viulun kaulaa hyväillään peukalo pystyssä, otelauta on kulunut vain ensimmäisen aseman kohdalta, turhia uutuuksia kuten olkatukea tai leukatukea ei käytetä ja soittoasento on alaspäin suuntautuva. Lähdeviitteiden numerointi on jätetty kokonaan pois ja otsikkojen numerointi on jätetty pois, mikä vaikeuttaa hahmottamista. Valokuvat ovat tämän kirjan kruunu. Siksi harmittaa, että lähdeviitteet ovat sekavat ja puutteelliset. Edes kansikuvan lähdettä en havainnut. Prenttelin Hessu on oiva lähdeteos Vakka-Suomen pelimanniryhmille. Laitila ja lähiympäristö pääsevät esille tallentaja Väinö Pesolan itsepäisyyden ansiosta. Antti Koiranen J apanilaisesta musiikista tulevat ensimmäisenä mieleen kielisoitin koto, taiko-rummut, shakuhachi-huilut, karaoke ja Sakura-kappale.Kaikki kuuluvatkin keskeisesti japanilaiseen kulttuuriin. Gaudeamus-kustantamo on julkaissut upean ja perusteellisen kirjan japanilaisesta musiikista. Sen yli viidelläsadalla sivulla kietoutuu yhteen historia, perinteet, klassinen musiikki, pop ja pelimusiikki. Musiikin ohella pääsee kurkistamaan laajasti myös Japanin historiaan ja muuhun kulttuuriin. Luonnollisesti historia on suurimmaksi osaksi hovien historiaa ja niiden musiikkia, koska niistä on jäljellä kirjallisia dokumentteja. Maailman ensimmäinen nuottikirjoitus on peräisin Japanista vuodelta 1472. Vanhin gregoriaanisen laulun nuotti häviää vain vuodella. Kirja tarjoaa virkistävää tuuletusta kaikkien musiikin ystävien aivoille. Esimerkiksi ajatus siitä, että nuottikirjoitus on soitinkohtaista ja keskittyy sävelkorkeuksien tai aika-arvojen sijaan sointiin tai siihen mitä käsillä tehdään, on hyvä muistutus, että musiikissa ovat muutkin asiat tärkeitä kuin vireen puhtaus. Lasse Lehtosen Japanilainen musiikki on esimerkillinen tietokirja, kuten yliopistotutkijalta sopii odottaakin: hakemistot, viitteet ja lähdeluettelot ovat perusteellisia. Lisäksi kirjan lopussa on lukukohtaisesti vihjeitä lisälukemistoksi. Kaiken lisäksi kirja on ammattitaitoisesti taitettu ja sisäkansien kuvituksella suorastaan näyttävä. Sauli Heikkilä Lasse Lehtonen: Japanilainen musiikki: taiko-rumpujen kuminasta j-poppiin Gaudeamus, 2019, 519 s.
• 48 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Merkit Pronssinen pelimann merkki Jari Paavola, 2ja 5-rivinen harmonikka, Kokemäki, Tampereella 28.12.2019 Matti Ruuskanen, viulu, Helsinki, Tampereella 28.12.2019 Matti Tukiainen, kitara, mandoliini ja charango, Tammisaari, Tampereella 28.12.2019 Onnea! Kevään 2020 kansanmusiikkikiertueet Maaliskuu: MA Rouf Huhtikuu: LempiLempi Keikat ja esittelyt: www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-kevat-2020 Hae syksyn 2020 kiertueille 1.–31.3.2020! Kiertuehaku on käynnissä maaliskuussa ja kiertueelle osallistuvat yhtyeet valitaan pian hakuajan päättymisen jälkeen. Valintaan osallistuvat kiertuekonsertteja järjestävät tahot. Lisätietoja kiertueesta sekä 1.3. avautuva hakulomake löytyvät osoitteesta www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueet/kiertuehaku Haluaisitko kiertueyhtyeen paikkakunnallesi keikalle? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta tarvittaessa, Teosto-kuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Eli paikalliselle konserttijärjestäjälle jää vain lasku esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2020 omavastuuosuus on 120 euroa / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Muista ilmoittaa Kansanmusiikin ja kansantanssin päivän tapahtumat Lauantaina 16.5.2020 vietetään valtakunnallista Kansanmusiikin ja kansantanssin päivää perinteisesti äitienpäivän jälkeisenä lauantaina. Kansanmusiikin ja kansantanssin päivä toteutetaan yhdessä kansalaislähtöisesti! Jokainen voi osallistua järjestämällä vaikka konsertin, jamit tai esitelmän. KEK tiedottaa tapahtumista nettisivuillaan sekä Facebookissa ja tarjoaa järjestäjien käyttöön teemapäivän logon. Mikäli haluat mukaan tiedotukseen, muista ilmoittaa tapahtumasi viimeistään 10.4.: www.kansanmusiikkikansantanssi.fi/ kalenteri MA Rouf
• KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Jäsenedut Cd Eva-trio: Ensimmäiset seikkailut Nyt jäsentarjouksena vain 16 € (norm. 20 €) Cd Tuomas Rounakari: Shamanviolin Nyt jäsentarjouksena vain 15,20 € (norm. 19 €) Cd Erik Hokkanen & Lumisudet: Cool things Nyt jäsentarjouksena vain 14,40 € (norm. 18 €) Saat tuotteet jäsenetuhintaan nettiputiikista (www.kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki) käyttäen alennuskuponkia ”jäsenetu0120”. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. Voit tehdä tilaukset myös Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 29 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Ethno Finland 7.-14.7.2020 Kaustisella Tervetuloa kansainväliselle Ethno Finland -kesäleirille! Leiri on suunnattu 16–30-vuotiaille nuorille muusikoille ympäri maailman. Leirillä suomalaiset ja ulkomaiset osanottajat opettavat ja jakavat toisilleen musiikkia omasta kulttuuristaan. Ethno Finland -leiri järjestetään jo kuudetta kertaa Suomessa, ja toista kertaa suomalaisen kansanmusiikin mekassa Kaustisella. Ethno Finland -leirillä pääset nauttimaan upeasta etnoja kansanmusiikista kansainvälisten ystävien seurassa. Workshoppien lisäksi ohjelmassa on mm. jameja, saunomista ja yhteisiä illanviettoja! Leirin lopuksi Ethno Finland -orkesteri esiintyy Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 13. ja 14.7. Osallistumismaksu: 350 euroa suomalaisille osallistujille (hintaan sisältyy opetuksen lisäksi patjamajoitus ja ruoka leirin aikana sekä majoitus ja festivaalipassi koko festivaaliviikoksi). Ethno Finland 2020 –leirin tiimi: Pääohjaaja: Allan Skrobe (Ruotsi). Järjestäjät: Laura Kuisma ja Vilma Talvitie (Suomi) Vapaaehtoiset: Hanna-Liis Lao (Viro) ja Sami Karkar (Ranska/Tunisia). Voit osallistua leirille laulajana tai instrumentalistina. Leirillä keskitytään uuden musiikin oppimiseen, jakamiseen ja yhteissoittoon, joten oman soittimen hallinta olisi hyvä olla kohtuullisella tasolla. Leirikielenä käytämme pääasiassa englantia, mutta monista eri maista saapuvien leiriläisten vuoksi käytettävä kieli pyritään pitämään helppona ja käännösapua saa tarvittaessa. Ethno Finland 2020 -ilmoittautuminen aukeaa 15.3.2020 Kansanmusiikkiliiton verkkosivulla ja osallistujien valinnasta ilmoitetaan toukokuun alussa. Linkki ilmoittautumiseen: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ethnofinland Lisätietoja Ethno Finlandista ethnofinland@gmail. com, www.facebook.com/ethnofinland/ Ethno Finland 2020 –leirin järjestäjänä toimii Suomen Kansanmusiikkiliitto, yhteistyössä Kaustisen kansanmusiikkijuhlien kanssa. Lisäksi Ethno Finlandia tukee Kansalaisfoorumi.
• 50 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 Miten musiikki on kulkenut mukana opiskeluja työurallasi? Kansanmusiikki on tarttunut matkaan jo kotoani. Äitini Outi Penttinen teki uransa kansalaisopiston musiikin-opettajana ja käynnisti lasten pelimanniryhmät kotipaikkakunnallani. Taisin itsekin aloitella jo 6-vuotiaana niissä puuhissa. Turkuun muutin 19-vuotiaana ja saatuani oboe-opettajaltani vihiä jostain ”kansantanhuporukoista”, pääsin Turun Kiikurit ry:n pelimanneihin ja myöhemmin Turun kansantanssin ystävien PRO-tanssiryhmän säestysporukkaan sekä amatöörinä vetämään Kiikureiden sekakuoroa. Opiskelin luokanopettajaksi ja sivuaineena musiikkitiedettä. Musiikki hiipi mukaan myös kasvatustieteen väitöstutkimukseeni, joka käsitteli nuotinlukutaitoa katseenseurantamenetelmän avulla tarkasteltuna. Vähitellen liityin muihinkin varsinaissuomalaisiin pelimanniporukoihin, kävin soittokursseilla ja tekemiseni alkoi saada uusia muotoja. Turjakeja Ånsemble-yhtyeiden perustaminen on antanut mahdollisuuden soittaa haastavampaa materiaalia. Olen saanut tehdä myös yhteistyötä säveltäjänä tanssikoreografi Marjo Kuuselan sekä esiintyjänä viulisti Marianne Maansin kanssa ja yksi kohokohta oli vastata 2017 Europeade Turku -tapahtuman avajaisteoksen musiikista. Vähitellen musiikki on siis haukannut yhä suuremman palan ajastani ja tekeminen on laajentunut sisältämään vähän kaikenlaista sävellyspuuhista opettamiseen. Monen sattuman summaahan tämä kaikki on – kohdalleni on osunut sekä hienoja mahdollisuuksia että ennen kaikkea ihmisiä, jotka ovat osoittaneet luottamusta, antaneet yrittää ja kannustaneet jatkamaan. Mitä instrumentteja soitat? Kaikenlaisia soittimia on tullut kokeiltua, mutta pääinstrumenttini on tällä hetkellä viulu. Lisäksi laulan aika kovaa ja pidän kaksirivistä haitaria sylissä oikein päin. Teini-iän pääsoittimet, piano ja oboe, ovat sittemmin vaihtuneet helpommin mukana kulkeviin harmoniin ja nokkahuiluihin. Oboeen aion vielä tarttua, sen sointia on ikävä. Harrastatko musiikin lisäksi vielä jotain muuta? Kaksi työtä ja perhe pitävät huolen siitä, että vapaa-ajan vieton ongelmia ei ole. Liikun jonkin verran, mutta siihen se meinaa jäädä kirjojen satunnaisen selailun ja sarjojen katselun lisäksi. Millainen on perinteen asema kansanmusiikissa ja kansantanssissa? Minulle kansanmusiikki ja -tanssi – tai oikeastaan koko kulttuurimme – on kuin meri, johon laskee kaikenlaisia jokia. Voimme uiskennella siinä pinnalla ja meitä kannattelee iloisena sekamelskana kaikki se, mitä on jo ollut. Koko ajan jotain myös haihtuu ja sitten valuu taas takaisin. Se on semmoista kiertokulkua ja jatkuvaa liikettä. Pinnalta voi myös välillä sukellella syvyyksiin ja kurkata, mitä siellä näkyy ja pohdiskella sitäkin taas siellä pinnalla polskiessa. Ei se perinne siis mihinkään katoa, vaikka välillä katsottaisiinkin toiseen suuntaan. Sen varassa tässä kellutaan. Millaisena näet kansanmusiikin ja -tanssin tilanteen tällä hetkellä Varsinais-Suomessa? Mahtavana! Meillä on täällä nyt erinomainen höökä päällä. Yhteistyö aiemmin erillään toimineiden tahojen välillä on mielestäni lisääntynyt tasaisen varmasti ja vähän paremmin tiedetään, mitä toiset asiaan paneutuneet tekevät. Lempilapseni on kaikille avoin Turku Folks! -orkesteri, joka koottiin Europeade Turku 2017 -tapahtumaa varten. Se on tuonut monenlaisia soittajia ja laulajia yhteen. Isolle osalle porukasta kansanmusiikki on ollut aiemmin vieras juttu. Orkesterin sähköpostilistalla on nyt jo yli 150 nimeä. Treenaamme sekä Turun suomenkielisellä työväenopistolla että julkisissa jamitreeneissä. Myös kansanomainen paritanssibuumi on löytänyt tiensä Turun seuduille. Kansantanssiyhdistykset ovat viime vuosina tehneet kunnianhimoisia ja eteenpäin katsovia proggiksia, kuten tulevan syksyn Turun kansantanssin ystävien 50-vuotiskonsertti. Eihän tämä hype tietenkään tyhjästä ole tullut, vaan paljon on tapahtunut ennen kuin tähän pisteeseen päästiin. Nyt on aika kypsä tällaiselle toiminnalle ja johonkin tarpeeseen tässä ihan selvästi nyt vastataan. Varsinais-Suomi ei ehkä ole tunnettu avoimesta ja helposti lähestyttävästä meiningistä, mutta nyt vaikuttaa siltä, että musiikki ja tanssi ovat taas osoittaneet, mihin ne pystyvät! TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Marjaana Puurtinen MARJAANA PUURTINEN Syntymäpaikka: Korpilahti Kotipaikka: Turku Koulutus: Kasvatustieteen dosentti, filosofian maisteri (historia) Ammatti: Yliopistonlehtori, Turun yliopiston opettajankoulutuslaitos, sivutoimisia musiikkihommia Yhtyeitä: Turku Folks! / Åbo Folks! -orkesteri, Maans & Puurtinen, Ånsemble, Helsingin pelimannit, Weckmanin mysteeriarkisto, Turjake, turkulaisten kansantanssiyhdistysten pelimanniporukat Kysymykset: Jukka Janka-Murros Kuva: Timo Hukkanen
• M a a l i s k u u Yhteisvastuukonsertti teemana hääperinteet 1.3. Helsinki Facebook / Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistys Salo Irish Festivaali 5.-7.3. Salo www.facebook.com/saloirishfest Lauantaikonsertti: ENKEL 7.3. Kerava www.enkelband.com Savonlinnan I kansanmusiikkipäivä 7.3. Savonlinna www.surutonfestival.com Mirel Wagner 7.3. Tampere www.glivelab.fi/tampere/ Nordic Dance Helsinki 10.3. Helsinki www.nordicdancehelsinki.com/ Samuelin Poloneesi 13.-15.3. Tampere www.kansanmusiikkiliitto.fi/ samuelinpoloneesi Emmi Kujanpää: Nani 13.3. Helsinki www.musiikkitalo.fi/ Ateneum-klubi: Maija Kauhanen 18.3. Helsinki www.ateneum.fi/tapahtumat Suistamon Sähkö, Kikka-Silja Ystävineen 21.3. Helsinki barloose.com Päivätanssit: Espoon pelimannit, solistina Elina Sauri 22.3. Espoo www.espoonpelimannit.fi/ Nordic Dance Helsinki 24.3. Helsinki www.nordicdancehelsinki.com/ Tallari: Vimpeli 26.3. Kaustinen 27.3. Kokkola 28.3. Vimpeli kansanmusiikki-instituutti.fi/tallari/ JuuriJuhla-RotFest 28.3.-4.4. Espoo www.juurijuhla.fi Kvarken Folk 2020 28.3. Vaasa-Uumaja-Vaasa kvarkenfolk2020.vaasa.ws Kustaan Soitto 29.3. Eura Facebook/satakunnankansanmusiikkiyhdistys Soimannien Kevätsoitto 29.3. Kuorevesi soimannit@gmail.com H u h t i k u u Tanssiteatteri Tsuumi: Tanssikielto 1.4.-7.5. Kuopio www.tsuumi.com/ Luomusoitto 4.4. Saarijärvi www.saarijärvi.fi Karjalaisen Nuorisoliiton Kevätpäivät 4.-5.4. Kangasala www.karjalainennuorisoliitto.fi Kevättä palkeissa 5.4. Alavus www.alavudenkaksiriviset.fi Nordic Dance Helsinki 7.4. Helsinki www.nordicdancehelsinki.com/ Ateneum-klubi: Matti Johannes Koivun Uskomaton Folktrio 15.4. Helsinki ateneum.fi/tapahtumat/ Kroke 16.4. Helsinki www.savoyteatteri.fi LEMPO 17.-18.4. Kouvola www.lempofest.net Sorokoska: Valvojaiset 17.4. Tampere www.sorokoska.fi/ Pohjonen Alanko 17.4. Tampere www.glivelab.fi/tampere/ Kevätkonsertti ja Suvilinnun laulut 19.4. Helsinki Facebook/ uudenmaankansanmusiikkiyhdistys/ Nordic Dance Helsinki 21.4. Helsinki www.nordicdancehelsinki.com/ Kangasala Irish Festival – The Spring Gathering 23.-25.4. Kangasala kangasalairishfestival.fi Pentti Varkilan muistokonsertti 25.4. Lievestuore www.suomenhuuliharpistit.fi/ Espoon pelimannien kirjastokierros Espoossa 25.4. Espoo www.espoonpelimannit.fi/ Suistamon Sähkö + Maria Kalaniemi & Eero Grundström 28.4. Tampere www.glivelab.fi/tampere/ To u k o k u u Nordic Dance Helsinki 5.5. Helsinki www.nordicdancehelsinki.com/ Pajot Folk Karjalaiset Musiikkipäivät 8.-9.5. Kontiolahti www.pajot.fi Lauantaikonsertti: Sväng 9.5. Kerava www.kerava.fi/ Global Spring fest 11.-15.5. Helsinki www.uniarts.fi/tapahtumat Tallarin kausikonsertti: Kulkuri 14.5. Kaustinen kansanmusiikki-instituutti.fi/ tallari/ Kansanmusiikin ja kansantanssin päivä 16.5. Koko Suomi www.kansanmusiikkikansantanssi.fi/omapaiva Kansanmusiikin ja tanssin päivä Kuortaneella 16.5. Kuortane anneli.aho2@luukku.com Kari Oja 60 vuotta ja 35 vuotta laulunviljelijänä 17.5. Palokka palokanpelimannitalo.fi/, Kari Oja 050 68691 Touko-Taiga -festivaali 18.-22.5. Helsinki www.uniarts.fi/tapahtumat Maailma kylässä 23.-24.5. Helsinki www.maailmakylassa.fi/ Mini-Taiga -festivaali 27.-29.5. Helsinki www.uniarts.fi/tapahtumat Ke s ä k u u Sepän Soiton kansanmusiikkitapahtuma 1.-5.6. Mäntsälä www.porvoo.fi/porvoonseudunmusiikkiopisto SottisiMoves 10.-14.6. Tampere sottiisi.net/ Tanssiralli 11.-14.6. Tampere nuorisoseurat.fi/toiminta/tanssi/ tanssiralli/ M a a l i s k u u Kansantanssin ohjaajakoulutus jakso I 7.-8.3. Tarttila nuorisoseurat.fi/toiminta/tanssi/ Pirkanmaan Maakuntapelimannien harjoitukset 11.3. Ylöjärvi 13.5. Ylöjärvi 8.4. Ylöjärvi Sirpa Olkinuora puh 050 360 2681 Saa tanssia! -kansanomaisten paritanssien työpaja 14.3. Jyväskylä 14.3. Tampere 22.3. Turku 27.3. Lieksa 4.4. Etelä-Häme 23.5. Kuopio nuorisoseurat.fi/toiminta/tanssi/ Tanssilauantai Gipsy dance / romanitanssi 14.3. Mäntsälä www.mantsalanopisto.fi Haapavesi Folkin kevätkurssit 20.-22.3. Haapavesi www.haapavesifolk.com/ Hilja Grönfors: Romanien vanhat laulut 21.-22.3. Mäntsälä www.mantsalanopisto.fi Päivätanssit: Espoon pelimannit, solistina Elina Sauri 22.3. Espoo www.espoonpelimannit.fi/ Kustaan Soitto 29.3. Eura Facebook/satakunnankansanmusiikkiyhdistys H u h t i k u u Kansantanssin ohjaajakoulutus jakso II 4.-5.4. Tarttila https://nuorisoseurat.fi/toiminta/ tanssi/ Folkdansinstruktörsutbildning 17.-19.4. Borgå www.folkdans.fi Menuettkurs 18.4. Vasa www.folkdans.fi Ke s ä k u u Folkkulturläger för barn 1.5.6. Borgå 8.6.-12.6. Vasa 8.-12.6. Ingå www.folkdans.fi KAMU-nuoren kansanmusiikkileiri 8.-12.6. Vihti www.kansanmusiikkiliitto.fi/ SottisiMoves 10.-14.6. Tampere sottiisi.net/ Folkdansinstruktörsutbildning 12.-14.6. Ingå www.folkdans.fi Musiikkijuhla Sommelo 24.-29.6. Kainuu / Vienan Karjala www.sommelo.net/ Ilmoita tapahtumasi: kansanmusiikkikansantanssi.fi KOULUTUKSET KEIKAT 51 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020 LempiLempi 14.4. Mäntyharju 16.4. Oulu 17.4. Seinäjoki 18.4. Helsinki 23.4. Tampere Rahvaanmusiikin kerho myösTBA MA Rouf 11.3. Lappeenranta 12.3. Seinäjoki 13.3. Helsinki 14.3. Tampere 15.3. Riihimäki www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-kevat-2020
• 52 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2020