• Irtonumero 8 € 1 • 2021 6 Aili Järvelä odottaa valaistusta 14 Nuorisoseurat – ajan hermolla jo 140 vuotta 36 Rinta-Nikkolan nuottikirjan paljastuksia MUKANA PELIMANNI-LIITE
• 2 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 SISÄLTÖ 1 • 2021 21 36 14 KOLUMNISTI Petra Käppi Nuorisoseurat – ajan hermolla jo 140 vuotta. Aili Järvelä odottaa valaistusta Rinta-Nikkolan nuottikirjan paljastuksia. Ajassa: Seurasaaren kansantanssijat .........................................................5 Erkki Lassila – mestarin sävellykset nuottikirjaksi ..........................10 Oriveden kursseilla iloittiin etänä ...........................................................12 Esittelyssä John Millar: Kahdentoista vuoden katusoitto ..............17 Eläköön Folk! -gaalan palkinnot ja tunnustukset .............................18 Poikkitaiteilija Aapo Similän syntymästä 130 vuotta .....................20 Lisää musiikkiperinnettä Unescoon ja hankemaailmaan ..............20 Persoonallinen Pelimanniyhtye Leppävirran pelimannit 50 vuotta ..........................................................22 Pelimanni-liite Eino Sointula – Varsinais-Suomen ensimmäinen oltermanni .....23 Varsinais-Suomen kuulumisia ...................................................................23 Satakuntalaiset soitteet uutena painoksena .....................................24 Uudenmaan nurkka .......................................................................................24 Nuottiliite ...........................................................................................................25 Kuulumisia Pohjois-Savosta .......................................................................29 Vapaaehtoisuus yhdistysten ytimessä ...................................................30 Keski-Suomessa etsitään aarteita ............................................................32 Jouhikon sointia etsimässä ........................................................................34 Muistoissamme Raila Halmetoja ..............................................................39 Mitä verkkokonsertti vaatii? ......................................................................40 Levyt ja kirjat ...................................................................................................42 Taustapeili: Salla Ahvenjärvi ......................................................................48 6 Sa ul i H ei kk ilä M us eo vi ra st o Er kk i W ra ng en
• 3 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 ALKUTAHDIT Marianne Maans ja Marjaana Puurtinen ovat koonneet Soi torpat ja salongit -ohjelmansa nuottijulkaisuksi. Nuottivihko sisältää Varsinais-Suomessa ja Turunmaan saaristossa tallennettua kansanja salonkimusiikkia muun muuassa Sibelius-museon, Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Svenska litteratursällskapet i Finlandin arkistoista. Osa materiaalista julkaistaan luultavasti nyt ensimmäistä kertaa. Vihossa myös kerrotaan elävästi, anekdoottien kautta, kappaleiden taustoista sekä alueen musiikkija tanssiperinteestä. Duo Maans & Puurtinen kokosi ja sovitti kappaleet konserttikokonaisuutta varten ja se esitettiin ensimmäisen kerran Turussa maaliskuussa 2019. Inspiraationsa se sai Varsinais-Suomen ja saariston rikkaasta 1700-1800-lukujen musiikkiperinteestä Kappaleet on sovitettu kahdelle viululle ja laululle, mutta niitä voi soveltaa myös muille soittimille. Ilmainen, kaksikielinen pdf-muotoinen nuottivihko tuo nämä arvokkaat arkistomateriaalit uusina sovituksina tämän päivän soittajien, laulajien ja kulttuuriperinnöstä kiinnostuneiden ulottuville. www.facebook.com/maanspuurtinen www.mariannemaans.com Katja Lampinen palkittiin Jämsässä Jämsän sivistyslautakunta on myöntänyt järjestyksessään neljännen Viljo Järvisen kulttuuripalkinnon mestaripelimanni Katja Lampiselle hänen taiteellisista ansioistaan kansanmusiikin parissa sekä työstään kansanmusiikin edistämiseksi. Palkinnon suuruus on 3 000 euroa. Mallipuuseppä Viljo Järvinen testamenttasi omaisuutensa Jämsänkosken kaupungille. Jämsän kaupunginhallitus päätti perustaa Viljo Järvisen kulttuuripalkinnon vuonna 2017. Katja Lampisen innostus musiikkiin jalostui isä Erkki Lampisen opetuksen jälkeen työväenopistossa ja Jämsänkosken taidekoulussa. Myöhemmin soitonopiskelu on jatkunut kansanmusiikkikursseilla. Hän on suorittanut Suomen kansanmusiikkiliiton pronssisen, hopeisen ja kultaisen ansiomerkin. Lampisen pääinstrumentteina ovat haitarit ja lisäksi hän soittaa mandoliinia. Katja Lampinen sai mestaripelimannin arvonimen vuonna 2018. Katja Lampinen on Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen hallituksen ja Suomen Kansanmusiikkiliiton hallituksen jäsen. Folk-Suomi julkaistaan verkossa Folk-Suomi kerää tänä vuonna suurimmat kansanmusiikkija kansantanssitapahtumat Folk-Suomen Facebook-sivulle, josta löytyvät ajantasaisimmat tiedot tulevista festivaaleista. Perinteistä painettua esitettä ei julkaista pandemiatilanteen vuoksi. Suomen kansanmusiikkija kansantanssitapahtumat ovat koonneet voimansa yhteen Folk-Suomi -otsikon alle. Ensimmäinen yhteisesite tehtiin vuonna 2014. Folk-Suomi tähtää kansanmusiikiin ja -tanssin tunnetuksi tekemiseen. www.facebook.com/folksuomi Soi torpat ja salongit ilmaisena verkkojulkaisuna Suomalais-saamelainen VILDÁ on yksi kahdeksasta eurooppalaisesta nousevasta kyvystä, jotka voittivat Music Moves Europe Talent Awards 2021 -palkinnon. Vuosittain jaettava Euroopan Unionin popja nykymusiikin palkinto juhlistaa artisteja, jotka edustavat eurooppalaista nykyhetken ja tulevaisuuden soundia. Palkinto jaettiin tällä nimellä nyt kolmannen kerran. Palkintogaala järjestettiin verkkotapahtumana tammikuun puolivälissä. Kaikki ehdokkaat esiintyivät samana iltana maineikkaalla hollantilaisella ESNSfestivaalilla virtuaalisesti. Kukin voittaja saa 10 000 euron arvoisen palkinnon, johon kuuluu palkintokumppaneiden tarjoama uratukipaketti. VILDÁn musiikki on ainutlaatuinen yhdistelmä mystisiä joikuja, svengaavia rytmejä ja improvisaatiota. Vaikutteita ammennetaan saamelaisten vahvasta yhteydestä luontoon, nykypäivän popmusiikista sekä suomalaisesta kansanmusiikista. Duon debyyttialbumi Vildaluodda Wildprint valittiin Songlines Magazinessa vuoden 2019 kymmenen parhaan levyn joukkoon. musicmoveseuropetalentawards.eu www.saurabooking.com/artist/vilda/ bafesfactory.fi/vilda/ VILDÁ voitti Music Moves Europe Talent Awards 2021 -palkinnon Hildá Länsmanin (joiku) ja Viivi Maria Saarenkylän (harmonikka) VILDÁ. Jim m y Tr äs ke lin Si rp a Su om in en
• 4 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 1 (201) 2021 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jukka Janka-Murros ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Aili Järvelä kuva: Ulla Nikula Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 2/21 ilmestyy 4.6. aineistot 3.5. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Me Too (minä myös) -liike on Tarana Burken New Yorkissa viisitoista vuotta sitten perustama kampanja seksuaalisen häirinnän ja väkivallan esiintuomiseksi. Vuosikymmen myöhemmin se levisi tsunamin lailla maailmanlaajuiseksi superjulkkisten nostaessa esiin vaikutusvaltaisten henkilöiden systemaattisen seksuaalisen häirinnän. Monet ovat saaneet tuomioita ja vähintäänkin saaneet kokea uransa järkkyneen syytteiden seurauksena. On kuultu kritiikkiä, että liike liioittelee. Pikemmin voidaan kysyä, miten naiset ovat sietäneet ala-arvoista kohtelua niin pitkään. Julkitulleissa tapauksissa usein on ollut kysymys valta-asetelmasta: ahdistelijalla on ollut mahdollisuus suoraan vaikuttaa ahdisteltavan uraan. Tietenkään ahdistelu ei aina ole vain miesten tekemää, eikä se kohdistu vain naisiin, kohteena voivat olla myös miehet tai pahimmissa tapauksissa puolustuskyvyttömät lapset. Kaikki ahdistelu väkivallasta puhumattakaan on tuomittavaa, mutta fakta on, että naiset ovat kautta historian joutuneet sietämään sitä eniten. Monet pitävät Suomea tässä suhteessa lintukotona. Sukupuolten tasa-arvo on edistynyt huomattavasti ja seksuaalinen ahdistelu on poikkeustapaus. Varmasti asiat ovat paremmin kuin monessa muussa maailman kolkassa, mutta meidän on syytä olla valppaina. Viime vuosina on tullut esille useita esimerkkejä vaikutusvaltaisten taiteilijoiden epäasiallista käytöksestä myös meillä. Kansanmusiikin kenttä näyttää tasa-arvoisemmalta. Naismuusikoita on yhtä paljon kuin miehiä ja toiminta häirintävapaata. Valitettavasti näin ei ole. Joulun alla uutisoitiin tapauksesta, jossa Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän opettaja oli painostanut oppilaan seksisuhteeseen. Monelle se oli isku vasten kasvoja. Pienissä piireissä kaikki ovat tekemisissä toistensa kanssa. Kaikki miehet joutuvat epäilyksen alle. Sibelius-Akatemia onkin linjannut selkeästi, että opettajan ja oppilaan suhde on kielletty. Täysi-ikäisellä on oikeus harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa, mutta ei ole hyväksyttävää, että valta-asemassa oleva siihen painostaa. Seksuaalinen vihjailu, epäsopiva koskettelu ja ulkonäön kommentointi ovat myös ehdottoman tuomittavia. Sellaista käytöstä ei pidä hyväksyä keneltäkään missään tilanteissa. Aikamme mediailmastossa, kun kaikki mahdollinen porno on parin klikkauksen päässä kenen tahansa silmille ja paljaitten ruumiinosien esitteleminen ja tv-sarjojen seksileikit ovat arkea, on aikuinenkin hämmentynyt siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttävää. Siksi jokaisen vastuuhenkilön on rohkaistava opiskelijoita oppilaitoksissa ja kursseilla tuomaan esille matalalla kynnyksellä, jos tulee kohdelluksi niin, että olo on kiusaantunut. Olipa ahdistelija kuka tahansa. Tehdään kansanmusiikin kentästä häirintävapaa esimerkki. Sauli Heikkilä Häirintää ei pidä hyväksyä
• AJASSA Seurasaaren kansantanssijat 5 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: Jere Jäppinen xx x Millaista vaihetta Seurasaaren Kansantanssijat elää 50. juhlavuotenaan? Aloitimme 50-vuotisjuhlat Folklandialla tammikuussa 2020. Sitten korona sotki suunnitelmat, ja toiminta on ollut tauolla enimmän aikaa. Juhlakonsertti on siirretty huhtikuulle 2022. Seura elää kiinnostavaa vaihetta. Pääryhmän rinnalle syntyi 2016 Lieke, ja juhlaa varten on koottu varttuneiden tanssijoiden Hiillos. Nyt hahmotellaan seuran tulevaisuutta kolmena eriluonteisena ryhmänä. Miten kansantanssin muodot ovat muuttuneet vuosien varrella? Seurasaaren Kansantanssijat perustettiin 1970 elävöittämään suomalaista kansantanssia näyttämölliseksi ja yleisöystävälliseksi, mikä toi paljon kiitosta, mutta myös ankaraa vastustusta. Nyt näistä uusista tuulista on tullut kansantanssin valtavirtaa. Vaikka kansallispuvuissa esitetty kansantanssi on aina ollut meille tärkeää, Seuris on jo kauan heittäytynyt estoitta lajin rajoja venyttäviin hankkeisiin. Olemme tehneet laajoja, musiikkija tanssiteatteria läheneviä esityksiä, jotka ovat usein historian innoittamia. Olemme tanssineet 1700-luvun menuetteja niin pönkkähameissa kuin farkuissakin, 1800-luvun salonkitansseja pianon säestyksellä sekä pistoa ja charlestonia 1920-luvun hengessä. Lisäksi olemme tutustuneet innokkaasti muiden kulttuurien tansseihin klezmeristä Balkanille ja Intiasta Irlantiin. Juhlakonserttiin tulee viiden vuosikymmenen tanssikattaus klassikoista uutuuskoreografioihin, jotka tuovat esiin Seuriksen tyylillisen moninaisuuden ja laaja-alaisuuden. Kuka tekee koreografiat ja ohjaa? Seuran perustajajäseniin kuuluva Varpu Heinonen on toiminut ohjaajana ja koreografina vuodesta 1996, eikä hänen luovuutensa osoita hiipumisen merkkejä. Viime vuosina myös tanssijat ovat tehneet omia koreografioita, joihin Lieke-ryhmän toiminta perustuu. Vierailevaa koreografiakin on kokeiltu. Mitä kuuluu vuodenkiertoonne? Vuosikymmenien ajan Seuris tähtäsi kesään, koska seuran talouden perustana olivat turistiesitykset. Niiden huvettua toiminta muotoutui projektimaiseksi, eli ohjelma rakentuu kulloistenkin hankkeiden mukaan. Miten päädyitte Sisäilmaa-sarjaan? Millaista palautetta olette saaneet? Sarjaan haluttiin kansantanssiryhmä ja meihin otettiin yhteyttä, ehkäpä siksi että olemme ennenkin tehneet draamallisia esityksiä. Tartuimme tietysti uteliaina uudenlaiseen haasteeseen. Pari pientä kohtaustamme on kyllä huomattu, ja kehuja kansantanssin reippaasta näkymisestä on tullut yllättäviltäkin tahoilta. Tosin keikka ei suonut tilaisuutta esitellä tanssiosaamistamme paria polkka-askelta enempää… www.seurasaarenkansantanssijat.fi
• 6 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021
• 7 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Aili Järvelä odottaa valaistusta Aili Järvelän viime vuosien tekemisien monipuolisuus häkellyttää. Kuiskaajan aaria -konsertti Helsingin kaupungin orkesterin kanssa, italialaisen nykysäveltäjän Luciano Berion kansanmusiikkipohjaisen sarjan levytys, lastenmusiikkia Mutaveijareissa, yhteistyö Paula Vesalan ja Jutta Rahmelin kanssa, Matti Johannes Koivun orkesterin jäsenyys, Lilla Teaternin Once-musikaali, aktiivinen näppäriohjaaminen, sekä sokerina pohjalla kriitikoiden kiittämä ep-trilogia omakustanteena. Eikä tässä ole edes kaikki. Ei ihme, että koronan tuoman pakkopysähdyksen aikana Ailia on mietityttänyt tulevaisuuden suunta. M ikä kohtalo syntyä kuopuksena kansanmusiikkilegenda Mauno Järvelän perheeseen! Luulisi, että perheen ”viides viulisti” ryhtyisi painonnostajaksi, arkkitehdiksi tai valitsisi instrumentikseen haitarin. Ei valinnut, vaan kävi viulutunneilla, soitti Näppäreissä ja suoritti Kaustisen musiikkilukion. Aili kasvoi kirjailmellisesti kansanmusiikin sylissä. Muiden sisarusten, Annin , Siirin , Alinan ja Eskon , kanssa ei tarvinnut edes pahemmin kilpailla. Hangattiin yhdessä hartsia trokaan ja soitettiin isän kanssa, yksinään ja yhdessä. Korvalapuissa soi kuitenkin Spice Girls, kuten monilla muillakin ikätovereilla. Kun Kaustisen musiikkilukion englanninopettaja tuli kehottaneeksi hakemaan Oulunkylän Pop & Jazz konservatorioon, syttyi ajatus kulkea kuitenkin omaa polkua. Siihenkin kotona vain kannustettiin. Oulunkylän ovet eivät auenneet, mutta Jyväskylän konservatorio otti uuden opiskelijan vastaan popjazzlaulua opiskelemaan. – Viulukoteloa en juuri niiden kolmen vuoden aikana avannut. Lauloin ja ihmettelin elämän menoa. Konservatorion jälkeen opintojen jatkaminen tuntui houkuttelevalta ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastokin kiinnosti. Aili päätyi kuitenkin saman oppilaitoksen musiikkikasvatuksen osastoon ja Jyväskylä vaihtui Helsinkiin. Alussa pääinstrumentiksi valittu viulu vaihtui lopulta klassiseen lauluun. Aili ei kokenut järin vaikeaksi hypätä tyylistä toiseen, mutta tiedostaa hyvin eri tyylilajien haasteet. – Laulutekniikan analysointi ei ole koskaan kuulunut vahvuusalueisiini. Laulan niin kuin tuntuu luontevalta. Toki opiskeluaikana klassisen laulutunneilla tekniikkaa hiottiin ja silloin kasvoi arvostus sillä alalla uraansa tekeviä kohtaan entisestään. Pedagogi ja korvamatologi Opintojen ohella Aili tienasi vuokrarahoja Maunon Näppärikurssien ohjaajana ja pikkuhiljaa myös isänsä sanoittamien näppärilaulujen säveltäjänä ja sovittajana. Näppäreille opettaminen ja sovittaminen on ollut hyvä koulu ja innostanut yhä enemmän muuhunkin sovitustyöhön. – Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miltä musiikki voi kuulostaa. Monen tasoisille lapsille ja nuorille sovittamisessa on aivan erilaiset haasteet kuin työstäessä kappaleita ammattimuusikoille. Innostus sovittamiseen on johtanut tekemään sovituksia kuoroille. Viimeisin teos oli Helsingin kaupunginorkesterin
• 8 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 konsertti Kuiskaajan aaria, jonka musiikin Aili sovitti puoliksi Esko Grundströmin kanssa. Tero Pajunen esittää oopperan kuiskaajaa, joka kärsii korvamadoista ja Aili korvamatologia, joka yrittää etsiä ratkaisua ongelmaan musiikin kautta. Helsingin kaupunginorkesterin vahvistuksena esityksessä on Teron ja Ailin lisäksi muusikot Esko Grundström, Senni Valtonen ja Elisa Seppänen sekä Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen opiskelijoita. Koko orkesteria johti Janne Nisonen ja teoksen ohjasi Jukka Nylund . Konserttia oli tarkoitus esittää yleisölle viime vuoden marraskuusta alkaen, mutta konsertin peruuntuessa siitä tehtiin tallenne, joka on nähtävillä maksutta internetissä Helsinkikanavalla (helsinkikanava.fi). Konsertit odottavat vapaampia aikoja. Samaan aikaan, kun Aili valmistui musiikin maisteriksi, Eeva-Leena Pokela jäi eläkkeelle musiikkikasvatuksen osastolta. Hän pyysi Ailia opettamaan kansanmusiikkia kunnes virkaan saadaan uusi lehtori. Pesti kesti vuoden ja oli innostava, mutta myös raskas. Ajanjakson muisteleminenkin on hieman vaikeaa. – Musiikkikasvatuksen aineryhmän opintokokonaisuus on todella laaja ja opiskelu vaatii paljon työtä. Siirtyminen lähes omanikäistensä opettajaksi oli paitsi antoisaa, mutta myös kuluttavaa. Se oli kuitenkin upea kokemus kaikessa haastavuudessaan. Olen äärettömän kiitollinen Eevikselle luottamuksesta. Hain virkaakin, mutta se prosessi ei mennyt hyvin enkä tullut valituksi. Näin jälkikäteen ajateltuna oli ehkä ihan hyvä niin. Minusta tuntuu, että se ei kuitenkaan olisi ollut minun paikkani. Aili jäi freelanceriksi ja kalenteri täyttyi monenkirjavista tehtävistä. Yksi innostava ovi avautui Kuiskaajan aarian alkupalaverien yhteydessä, kun intendentti Aleksi Malmberg kertoi italialaisen monipuolisen säveltäjän Luciano Berion (19252003) kansanlaulujen pohjalta tekemän teoksen Folk Songs olevan tulossa Helsingin kaupunginorkesterin ohjelmistoon. Kysyessään, tietäisivätkö Aili tai Esko, mikä orkesteri voisi tehdä siitä kansanmusiikkiversion, vastasivat he yhdestä suusta, että ”mehän se voitaisiin tehdä”. Syntyi Bergå Folk Project, jossa Ailin ja Eskon lisäksi soittavat Topi Korhonen ja Iida Savolainen . HKO esitti Berion kansanlaulusarjan syyskuussa 2019 ja konsertin jälkeen Bergå Folk Project oman versionsa samasta sarjasta Kohtaamisia-klubilla Musiikkitalon lämpiössä. Ohjelmistosta päätettiin tehdä levy ja äänitykset saatiin valmiiksi viime vuoden lopussa. Levy julkaistaan kuluvana vuonna. Vierailevana muusikkona sillä on mukana myös lyömäsoittaja Abdissa ”Mamba” Assefa . Ailia on työllistänyt paljon myös lastenmusiikkiyhtye Mutaveijarit, joka syntyi Sibelius-Akatemian opiskelukavereiden kanssa. Kahdeksanhenkinen, omia kappaleita esittävä yhtye yhdistelee monia musiikkityylejä ja esiintyy myös pienemmällä kokoonpanolla. Aili on yhtyeessä muusikkona sekä toimii yhtyeen taiteellisena tuottajana. Hän tekee myös osan yhtyeen kappaleista. Molemmat julkaistut ja kriitikoitten kiittämät levyt ovat päässeet Lastenmusiikin Emma -ehdokkaaksi, Ympäri ämpäri vuonna 2017 ja Nyt mennään! tänä vuonna. Lisäksi Mutaveijarit palkittiin Lastenmusiikkigaalassa 2020 Vuoden Lastenmusiikintekijöinä ja ”Nyt mennään!” -levy palkittiin Vuoden Lastenmusiikkilevynä. Korona-tauonkin aikana on tehty muutama onnistunut striimattu konsertti. Suurimman yleisön tämän hetkisistä aktiivisista yhtyeistä sai Paula Vesalan , Jutta Rahmelin ja Ailin trio Vain elämää -ohjelmassa, jossa se esitti Lauri Tähkän päivänä Tulkoon mitä vaan -kappaleen. Omilla keikoillaan trio esittää omia kappaleitaan akustisina versioina. Omat kappaleet Vuosi 2019 oli Ailille kiireinen monissa projekteissa, mutta taskussa oli myös omia lauluja, jotka odottivat julkaisua. Kaiken ohella Aili kokosi yhtyeen ja julkaisi biisinsä digitaalisilla alustoilla kolmena ep:nä ja niistä lohkaistuina kahtena singlenä. Periaatteessa kappaleet olisi voinut tehdä nykytekniikalla vaikka omalla tietokoneella, mutta Aili halusi bändin. – Olen vähän vanhanaikainen tässä suhteessa. Taloudellisesti ei ole kovin kannattavaa koota isoa yhtyettä, kun sellaisia on harvemmin varaa palkata keikoille. Halusin kuitenkin tehdä levyn bändin kanssa, eikä minulla olisi ollut oikein osaamista tai aikaa opetellakaan rakentamaan biisejä yksinään olohuoneen nurkassa. Korona-pakolaisuus Kaustisella on vaihtunut Kallion katuihin. Sa ul i H ei kk ilä Vierastan ajatusta artistibrändistä ja narratiivista, jolla artistia lähdetään myymään
• 9 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Aili Järvelä musiikin maisteri, s. 1985 Kaustisella Kokoonpanoja, joissa tällä hetkellä mukana: Once-musikaali (Lilla Teatern) Bergå Folk Project Mutaveijarit Vesala-Järvelä-Rahmel -trio Matti Johannes Koivun Uskomaton Folktrio Toiminut tuuraavana viulistina seuraavissa yhtyeissä: Frigg Baltic Crossing Tsuumi Sound System Ailin bändissä ovat mukana Sigurdur Rögnvaldsson , kitara, Matias Tyni , koskettimet, Kalle Ylitalo , basso ja Janne Mathlin , rummut. Levyjä kuunnellessa on hankala uskoa, minkä kaiken keskellä ne ovat syntyneet. Voisi hyvin kuvitella, että mukana olisi isompikin tuotantokoneisto, mutta onkin vain Aili ja yhtye sekä Ailin lisäksi toisena tuottajana Sami Kurppa. Kiireen keskellä markkinointikin jäi vähiin. Silti trilogian viimeisin Omaa ep sai Helsingin Sanomissa viiden tähden arvostelun ja nousi vuoden 2020 parhaiden julkaisujen joukkoon. Kappale Kivee voitti myös Radio Suomen levyraadin ja Sisäpiha ja Roihuvuori nousivat useille Spotifyn soittolistoille. Kuvittelisi, että ilman epidemiaa siitä olisi alkanut keikkarumba, mutta totuus on vähemmän dramaattinen. – Siihen aikaan oli niin kiire, etten ikävä kyllä ehtinyt juuri keikkoja myymään. Kansanmusiikin taikajuomapadassa keitetyn artistin musiikissa kuvittelisi olevan enemmänkin kansanmusiikkivaikutteita, mutta yhtye on perinteinen rummut-kitara-basso-koskettimet. Ailin mukaan kyse ei ole kuitenkaan mistään kapinasta tai analyyttisesti mietitystä, suurta yleisöä kosiskelevasta ratkaisusta. – Nuoruudessani kuuntelin ja ihailin muun muassa J. Karjalaista ja Jonna Tervomaata sekä monia ulkomaisia poppija rokkibändejä. Omaa musiikkia tehdessäni en juuri laskelmoinut, tein levyistä haluamani kuuloisia ja tuollainen kokoonpano oli jotenkin selviö. Yhtyeen jäsenet ovat vakuuttaneet, että kansanmusiikki kuuluu musiikista. Miten, sitä Aili ei osaa analysoida, mutta epäilee sovituksia tai melodioiden kulkua. Kappaleiden syntyminenkin jää hieman arvoitukseksi. Ainoa selvä asia on se, että Aili tekee itse musiikkinsa ja viimeisellä ep:llä myös tekstit, jotka tulevat viimeisenä, jos ovat tullakseen. Inspiraation hetkistä on todisteena puhelimen äänitallentimen arvoitukselliset idean pätkät. Unelma pysyvyydestä Toistaiseksi Ailin yhtye on esiintynyt vain kerran, Kaustisen Kansanmusiikkijuhlien klubilla 2019. Keikkojen tekemättä jättäminen ei ole pandemian vaan ajan puutteen syytä. Ulkopuolista keikkamyyjää tai levy-yhtiötä Aililla ei ole koskaan ollut. – Levy-yhtiö ja keikkamyyjähän olisi mainio juttu, jos yhteistyökuvio vaan on toimiva. Omalla kohdallani vierastan ajatusta artistibrändistä ja narratiivista, jolla artistia lähdetään myymään. Haluan pitää fokuksen musiikissa ja sen tekemisessä. Olen siis avoin ehdotuksille, kunhan oma taiteellinen vapaus saa säilyä. Olisi mahtavaa päästä keikoille bändin kanssa, kunhan ajat sille ovat suotuisat. Nyt mennään hiljakseen päivä kerrallaan, kalenterissa on tilaa. Viime maaliskuussa, ensimmäisen sulun aikana, kalenteri tyhjeni ja Aili jäi loukkuun Kaustiselle kahdeksi kuukaudeksi. Toukokuussa alkoi kalenteri täyttyä ja vielä syksylläkin oli töitä kiitettävästi. Nyt odotetaan joulusta alkaneen tilanteen raukeamista. Keikkailua on ikävä ja ennen kaikkea Lilla teatternin Once -musikaalin työryhmää. Once sai Pohjoismaisen ensi-iltansa viime syksynä, mutta pian esitykset jouduttiin keskeyttämään toistaiseksi. Once on Glen Hansardin ja Markéta Irglován Broadwaylle vuonna 2007 säveltämä ja sanoittama musikaali, jonka John Carneyn elokuvaversion musiikki on kahminut niin Oscar-, Tony-, Olivierkuin Grammy-palkinnonkin. Helsingin Sanomissa viiden tähden arvion saaneessa Jakob Höglundin ohjaamassa musikaalissa Aili näyttelee ja toimii muusikkona. Nähtäväksi jää, toteutuvatko keväälle suunnitellut yhteistyöt KeskiPohjanmaan kamariorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan kanssa. Kaikesta kurjuudesta ja taloudellisesta kurimuksesta huolimatta Aili näkee pakollisen tauon tuoneen myös mahdollisuuden miettiä tulevaisuutta. Pitääkö kalenterin näyttää samalta, kuin ennen koronaa. – Toivoisin pysyvyyttä ja turvallisuutta...en kyllä usko, että sellaista tapahtuu, Aili pohtii ja purskahtaa armeliaaseen nauruun.Olipa ratkaisu mikä hyvänsä, Ailin juuret ovat kansanmusiikissa. – Käytiin hiljattain studiossa Jutta Rahmelin ja Topi Korhosen kanssa äänittämässä ja kuvaamassa kansanlaulu Luutia Tuutia kansainväliseen pedagogiseen Folk ME! -EU-hankkeeseen. Se oli tosi ihanaa, kuin olisi kotiin tullut. Kuten kaikki kollegansa, Aili odottaa kuumeisesti tilanteen normalisoitumista. Sa ul i H ei kk ilä
• 10 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 E rkki Lassila syntyi 23.5.1939 Kälviän Jokikylässä, jossa Lassilan suvun on jäljitetty asuneen ainakin 1560-luvulta asti. Perhe sai elantonsa maanviljelystä. Erkki oli kolmesta lapsesta nuorimmainen. Soittotyylinsä Erkki Lassila kertoo olevan saman kuin isällään Lauri Lassilalla . Valitettavasti ei ole tiedossa, mistä Lauri oli Kälviällä poikkeuksellisen kanteleensoittotaitonsa oppinut ja mitkä ohjelmiston kappaleet olivat mahdollisesti hänen omiaan. Kälviäläistä pelimannipolkkaa, joka tunnetaan myös nimillä Sepän polkka ja Laurin polkka, Erkki Lassila pitää ainakin osittain isänsä tekemänä. Lauri Lassila kuoli äkillisesti Erkin asepalvelusaikana, jolloin Erkki oli vasta kiinnostunut kanteleen soittamisesta toden teolla, joten hän ei ehtinyt haastatella isäänsä tämän soittohistoriasta. Varhaislapsuudessaan ennen kanteleensoittotaitoa Lassila oli opetellut soittamaan isänsä repertoaaria kammalla. Korvakuulopelimanni Monen muun pelimannin tapaan Erkki Lassilan ohjelmisto on yhdistelmä erityylisiä kappaleita, joita hän on oppinut isältään ja muilta pelimanneilta, säveltänyt itse ja kuullut radiosta, tansseissa tai konserteissa. Hänen ohjelmistonsa voi luokitella perinteisiin pelimannikappaleisiin, omiin sävellyksiin, tanssimusiikkija iskelmäkappaleisiin sekä lauluihin ja hengellisiin kappaleisiin. Erkki Lassila ei käytä kappaleista minkäänlaisia muistiinpanoja, eikä hän osaa lukea nuotteja. Hän on siis oppinut koko ohjelmistonsa korvakuulolta, eikä hänen musiikkikäsityksensä perustu musiikin teorian tuntemukseen. Useat muut kanteErkki Lassila – mestarin sävellykset nuottikirjaksi Teksti: Leeni Wegelius Kuva: Lauri Oino Kälviäläinen kanteleensoittaja Erkki Lassila nimettiin mestaripelimanniksi vuonna 1990. Minulla on ollut kunnia tuntea Erkki Lassila yli vuosikymmenen ajan, jonka olen saanut soittaa hänen kisällinään Erkki ja tytöt -kokoonpanossa. Mestari-kisälli-metodi on ollut upea tapa kokea yhteisöllisyyttä ja sukupolvet ylittävää yhteyttä. Erkki ja tytöt harjoittelevat: Leeni Wegelius (vas.), Erkki Lassila, Eeva-Kaisa Kohonen, Anna Wegelius ja ja Jutta Rahmel.
• 11 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 leensoittajat ovat kehittäneet omia muistiinpanotapojansa kappaleiden aluille. Sen hyödyn ymmärtää, kun on soittanut jonkin aikaa korvakuulolta esimerkiksi Erkki Lassilan ohjelmiston montaa kymmentä kappaletta – kappaleet tuppaavat sekoittumaan toisiinsa. Jotkut Lassilan kappaleet ovatkin muuttuneet aikojen saatossa mitä luultavimmin muistinvaraisuuden vuoksi. Kokonaisia osiakin on kappaleista jäänyt pois, ja melodiat ovat karsiutuneet. Joitakin kappaleita on myös jäänyt unholaan, esimerkiksi Erkin ensimmäinen valssi, joka on todennäköisesti yksi hänen ensimmäisistä omista sävellyksistään. Onneksi tämä kappale löytyi kuitenkin arkistonauhalta. Nuottikirjan tekeminen oli siis paikallaan. Pelimannimusiikkia vai ei? Erkki Lassilan omia sävellyksiä on syntynyt tähän mennessä viisitoista. Ensimmäiset ovat 1970-luvulta, viimeisimmät ovat syntyneet aivan viime vuosina. Joukossa on seitsemän valssia, kuusi sottiisia, yksi masurkka ja yksi musiikkinäytelmään sävelletty laulumelodia. Kappaleista kaksi on mollissa, loput duurissa. Lassilan mielestä sävellykset eivät ole pelimannimusiikkia eivätkä edusta mitään tiettyä tyyliä. Omasta mielestäni sävellykset kuitenkin ovat tyylillisesti selvästi lähimpänä pelimannimusiikkia. Kenties kyse on näkökulmaerosta – Lassilan mielestä pelimannimusiikki on vanhaa musiikkia, ja vaikka hänen kappaleidensa estetiikka kumpuaa sen maailmasta, se ei ole hänelle sama asia. Musiikkiin ei tietenkään ole tarpeellista lyödä leimoja, mutta tarkastellessani itse hänen omia kappaleitaan huomaan helposti samat sointuja sävelkulut sekä artikulaatiotyylin kuin hänen ohjelmistonsa pelimannikappaleissa. Erkki Lassilan mukaan hänen kappaleensa syntyvät yleensä kertaheitolla tai ainakin samalta istumalta, vaikka aikaa menisikin vähän enemmän. Koska Lassila ei käytä muistiinpanoja, hän soittaa kappaletta yhteen menoon niin pitkään, että se on varmasti jäänyt muistiin. Hän on kuvaillut luovaa prosessia niin, että ”jostain ne vain tulevat”. Kappale ikään kuin syntyy valmiina, ei erillisistä ideoista ja pätkistä. Olin todistamassa erään kappaleen syntyä joitakin vuosia sitten. Erkki alkoi soittaa minulle tuntematonta kappaletta, joten kuunneltuani aikani kysyin, mikä kappale se oli. “Masurkka”, Erkki vastasi. Kysyttyäni, mikä masurkka, sain vastaukseksi “En tiiä vielä”. Hetken udeltuani sain vahvistuksen sille, että kappale oli syntynyt siinä hetkessä. Hän vielä muutteli hieman muutamia tahteja soittaessaan kappaletta useamman kerran, ja sitten kappale oli valmis. Soinnut pysyivät koko ajan muuttumattomina. Minulla ei harmikseni ollut enää äänitettä kappaleesta tehdessäni äänityksiä nuottikirjaa varten, mutta muistin kappaleesta alun ja pyysin Erkkiä soittamaan sen minulle. Hän soittikin, ja soinnut ovat luullakseni samat, mutta melodia oli muuttunut alkua lukuun ottamatta. Emme olleet soittaneet kappaletta tässä välissä, ja luulen, että se täytyikin ikään kuin keksiä uudestaan. Vaikka Erkki Lassila on säveltänyt harvakseltaan, tämän tyyppinen säveltäminen on luullakseni hänelle hyvin vaivatonta: rakenteet ovat pelimannikappaleissa samankaltaisia, joten pelimannimusiikin keskellä kasvanut pystyy puhumaan tätä “kieltä”, eli säveltämään lonkalta, vaikka ei itse miellä sävellyksiään pelimannimusiikiksi. Koska olin äänittänyt koko kappaleen sävellyksen tekovaiheen, liitin alun eri muunnelmat havainnollistamismielessä nuotinnokseen “Leenin masurkasta”. Kisälli nuotinkirjoittajana Ajatus Erkki Lassilan nuottikirjasta on kytenyt jo useita vuosia, sillä vaikka pelimannimusiikki elää kuulonvaraisena perinteenä ja on sellaisenaan hyvin arvokas ja merkittävä, nuotille jäljennettynä musiikki leviää laajemmalle ja saavuttaa enemmän soittajia. Tuulen purjeisiinsa projekti sai Keski-Pohjanmaan rahaston työskentelyapurahasta ja Kansanmusiikkiinstituutin lupautumisesta nuottikirjan julkaisijaksi. Ajoitus oli onnekas, sillä helmikuun alkupuolella vuosi sitten koronapandemia oli vielä etäiseltä tuntuva kaukaisen maan ongelma. Vietinkin Kälviällä Erkki ja Paula Lassilan kodissa leppoisia ja tuottoisia päiviä äänittäen, videoiden ja haastatellen Lassilaa hänen ohjelmistostaan, soittajanpolustaan, vaikutteistaan ja musiikkikäsityksestään. Kevään tyhjentynyt kalenteri salli tekemiselle mukavan rauhan ja keskittymisen. Pyrkimyksenäni oli syväluotaavan tutkimusnuotiston sijaan tuottaa laadukasta ja selkeää perusmateriaalia, joka palvelisi monen tasoisia musiikinharrastajia. Halusin pitää nuottikuvan mahdollisimman yksinkertaisena ja helposti lähestyttävänä. Sisällytin kuitenkin mukaan muutamia analyyttisempiä nuotinnoksia tyylistä kiinnostuneille, ja säestystyyliä on avattu joissain nuoteissa. Muiden soitinten soittajat, kuten suurin osa Suomen kanteleensoittajista, jotka soittavat kotitai konserttikantelettaan pitkältä sivulta lyhyen sijaan, saavat vapaat kädet kehittää omat säestystyylinsä kaikkiin kappaleisiin. Mihin tahansa kansanmusiikin nuotinnoksiin tutustuessa kannattaa muistaa, että nuotinnettu pelimannimusiikki jää väkisinkin luonnokseksi. Paras tapa tutkia ja oppia kansanmusiikin tyylejä on hakeutua suoraan lähteille: kuulemaan musiikkia suoraan sen esittäjiltä. Kansanmusiikki pohjaa kirjoittamattomaan traditioon, sormista sormiin siirtyneeseen tietoon. Tämä traditio on hiipumassa pois ihmisten elämäntyylin ja musiikkikulttuurin muutoksen myötä, joten pian alkuperäisiä tyylien taitajia on enää arkistoissa. Muutoshan on toki luonnollista. Se ei tarkoita, että tyyli kuolee pois. Oppia voi edelleen kuuntelemalla, mutta aikaa hiljaisen tiedon taitajien tallentamiseen ei enää ole paljon. Pelimannimusiikki nykyajassa En tiedä, miten kansanmusiikin voi nykymaailmassa määritellä, mutta koen, että Erkki Lassilan kaltaisia kantelemestareita ei enää omasta sukupolvestani voi syntyä. Olemme taustaltamme liian erilaisia. Pelimannimusiikin synnyttänyt maailma on muuttunut perustavanlaatuisella tavalla kaupungistumisen, teollistumisen sekä arvojen, kulttuurin ja yhteiskunnan muutoksen ja muiden muuttujien myötä. Musiikilliset vaikutteemme ovat aivan toisenlaisia, ja olemme soittajina pedagogisesti ohjattuja ja akateemisia. Tarkoituksenani ei ole missään nimessä vähätellä nykysoittajien taitoja, sillä ne ovat erinomaisia, vaan tuoda esiin se, mikä meidät erottaa vanhasta traditiosta. On tärkeää tiedostaa, että tulokulmamme musiikkiin on jo toisenlainen kuin 1900-luvun alkupuolella syntyneillä. Emme siis siinä mielessä ehkä enää voi tavoittaa pelimannimusiikin ydintä. Vaikkemme voikaan välttämättä olla enää pelimanneja sanan vanhemmassa merkityksessä emmekä ymmärtää pelimannimusiikin syntyolosuhteita kokemuspohjaisesti, voimme joka tapauksessa omalta osaltamme siirtää tätä traditiota seuraavallekin sukupolvelle, mikä on mielestäni aivan yhtä arvokasta. Erkki Lassilan nuottikirja ilmestyy kesällä 2021. jostain ne vain tulevat
• 12 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Virtuaalinen rakennusprojekti Tärkeintä minkä tahansa kurssin järjestelyissä ovat toimivat tilat. Näilläkin kursseilla on totuttu viettämään yhdessä aikaa monella tapaa. Piti siis miettiä tarkkaan, miten teemme mahdolliseksi yhdessäolon niin kurssitunneilla kuin tauoilla ja illanvietoissakin. Loppujen lopuksi Zoomissa oli käytettävissä päähuoneen lisäksi kurssihuoneet, rupattelunurkka, opettajanhuone, ja vielä soundcheck-tila ja baarin puolikin. Päähuoneessa päivystivät Kansanmusiikkiliiton Päivi Ylönen-Viiri ja Kansalaisfoorumin Annamari Martinviita . Kurssilaiset ottivat tilat nopeasti haltuun. Päivi ja Annamari olivat valmiina auttamaan huoneesta toiseen siirtymisessä, mutta pian tämä avuntarve jäi jo vähäiseksi, kun pelimannit tottuneesti navigoivat Zoomin nurkasta toiseen. Ja niin kuin tavallisestikin kursseilla, tauot tuppasivat venymään, kun moni lähti käymään nopsaa ”huoneellaan” – liekö tässä tapauksessa oman kodin jääkaappi ollut se houkutteleva taukopaikka. Opettajien kanssa tutustuttiin uusiin tiloihin ja niiden teknisiin toimintoihin etukäteen. Arto Järvelä , Pekka Pentikäinen , Lauri Kotamäki , Laura Kuisma , Antti Järvelä , Leija Lautamaja ja Jarmo Romppanen ottivat etäyhteydet ennakkoluulottomasti haltuun, ja näin oli koko kurssipaketti kasassa. Etäyhteyden parhaat puolet Jos monella olikin ikävä aitoa yhteissoittoa toisten kanssa, ei sitä jääty suremaan. Nykytekniikka ei vielä mahdollista samaan tahtiin soittamista linjojen poikki, mutta kurssilaiset huomasivat pian muita hyviä puolia etäkurssijärjestelyssä. Moni oli päässyt paikalle ensimmäistä kertaa, kun osallistuminen ei vaatinut matkustamista. Harjoitellessa kuuli kerrankin oman soittimensa äänen, ja toisaalta sai myös rauhassa soittaa väärin, kun muita ei ollut kuulemassa! Erityisen hienoa oli se, kun opettajan sormet näki kerrankin kunnolla. Yhteissoittoa – ja yhteislaulua! Pelimannien suuri yhteissoitto toteutettiin myös uudella tapaa. Tämä konsertti taisi aiheuttaa tavallista enemmän jännitystä, sillä jokainen pelimanni sai tallentaa soittonsa – ja tanssinsa – kotona omalla kännykällään, ja Jarmo Romppanen ja Antti Järvelä liimasivat nämä taidonnäytteet kasaan yhdeksi upeaksi videoksi, jolla yhdessä soittamisen riemu todellakin tuntuu ja näkyy. Koko videoprojektin ideoi ja luotsasi läpi Leija Lautamaja, jonka iloinen mallisoitto Velipoikien saksanpolkasta antoi pontevan pohjan osallistujien tallennussessioihin. Ja päästiinhän kurssilla haasteista huolimatta myös yhteislaulamaan! Kurssin totuttu avajaisohjelmanumero on No onkos tullut kesä Anja Hinkkasen säestyksen tahtiin. Anja onnistuu vääjäämättä saamaan kaikki mukaan lauluun – myös Zoomin kautta. Laulu itsessään toki tekee aina iloisen mielen, mutta tällä kertaa naurua ei voinut estää kukaan, kun kunkin yhteyden eri mittainen viive loi virtuaalisaliin hyvin epärytmikkään mutta sitäkin riemuisamman kakofonian. Näistä aineksista syntyi taas yksi unohtumaton Oriveden kurssi, joka jäänee osallistujien mieliin ainutlaatuisena kokemuksena. Kursseilta saatu monipuolinen oppi tulee varmasti rikastamaan meitä tulevaisuudessa, kun voimme ottaa teknologian hyvät puolet käyttöön uusin tavoin. Poikkeusaikana etätoteutus mahdollisti yhdessäoloa, mutta myös aivan uudenlaista osallisuutta monelle. Jään innolla odottamaan tulevia moninaisia osallistumismahdollisuuksia, sekä verkossa että livenä kylki kyljessä soitosta nauttien. Annamari Martinviita Kansalaisfoorumin koulutussuunnittelija Pelimanni, verkkokeiju Katso upea yhteissoittovideo YouTubessa hakusanalla ”Velipoikien saksanpolkka” Oriveden kursseilla iloittiin etänä Lainauksia palautteista ”Hyvin toimi etäyhteydet. Yllättävän nopeasti osallistujat oppivat mikki-mutet, näkymävaihdot ja muut Zoom-temput. Digiloikattiin porukalla :)” ”Etäkurssissa on paljon hyviä puolia: ruudulla pystyy näkemään opettajan sormet paljon paremmin kuin lähiopetuksessa. Oman soittonsa kuulee myös paljon paremmin verrattuna soittamiseen samassa huoneessa ison ryhmän kanssa.” Kansanmusiikkiliiton Oriveden 61. kansanmusiikkikurssilla tehtiin historiaa, kun opetus siirtyi kokonaan verkkoon. Zoomin luokkahuoneisiin, iltamasaliin ja rupattelunurkkaan kokoontui hulppeat 181 kurssilaista, ja verkkototeutuksessa oli auttamassa Kansalaisfoorumi. Ennakko-oletuksia ja odotuksia oli monenlaisia, mutta jo alkumetreillä syttyi Zoomissakin Oriveden henki, eikä iloa ja oppia jäänyt puuttumaan. Opiskelijat illanvietossa.
• 13 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Epävarman pandemiatilanteen vuoksi Samuelin Poloneesi on päätetty järjestää virtuaalisena. Pelimanniparaatia, lauantain iltakonserttia ja sunnuntain pääjuhlaa voi seurata turvallisesti omalta kotisohvalta. Suomen Kansanmusiikkiliitto haluaa taata kaikille turvallisen Samuelin Poloneesin, ja tämän takaamiseksi tapahtuma on päätetty toteuttaa pienemmässä mittakaavassa virtuaalisesti 13.–14. maaliskuuta. Tapahtumasta jäävät pois Uudenmaan iltamat Balderin salissa, pelimannisoitot kaupungilla, pelimanniklubit sekä sunnuntain Kansanlaulukirkko. Samuelin Poloneesi käynnistyy lauantaina perinteisellä Pelimanniparaatilla, joka näytetään suorana striiminä Ritarihuoneelta klo 13 alkaen. Esiintymässä nähdään jälleen hieno kirjo pelimannimusiikkia. EdustettuIna ovat erityisesti Uudenmaan pelimanniryhmät. Pelimanniparaatin livestriimiä voi jokainen seurata ilmaiseksi, linkki striimiin jaetaan Suomen Kansanmusiikkiliiton nettisivuilla sekä Samuelin Poloneesin Facebook-sivulla. Ohjelma jatkuu Ritarihuoneelta klo 19, kun esiintymässä nähdään upeat kansanmusiikkiyhtyeet Tallari ja Frigg. Konsertin aloittaa Tallari, joka esittää uuden kokoonpanonsa voimin ohjelmiston parhaita paloja parin viime vuoden ajalta. Ilta päätetään viime vuonna kymmenennen albuminsa julkaisseen ja 20-vuotisjuhlaansa viettäneen Friggin seurassa. Sunnuntaina vietetään Poloneesin pääjuhlaa, joka striimataan suorana Savoyteatterista klo 13 alkaen. Perinteistä yhteissoittoa ei tänä vuonna voida toteuttaa, mutta tällä kertaa pääjuhlan polkaisee käyntiin pelimanniyhtye Spelarit tapahtuman nimikkokappaleella Samuelin Poloneesi . Konsertissa nähdään myös Vuoden Nuori Pelimanni Josefiina Waris sekä upeat duokokoonpanot Wimme & Rinne ja Maria Kalaniemi & Marianne Maans . Perheen pienimpiäkään ei ole unohdettu, vaan lastenmusiikista vastaa Pentti Rasinkangas ja Jarmo Romppanen . Samuelin Poloneesin ohjelma löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta: www. kansanmusiikkiliitto.fi/samuelin-poloneesi-2021 Liput lauantain iltakonserttiin ja pääjuhlaan ovat myynnissä hintaan 10,00€ /konsertti Kansanmusiikkiliiton nettiputiikissa: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ putiikkiLisätietoja saa tuottaja Sheri Toivomäeltä, puh. 044 738 1933, tuottaja@ kansanmusiikkiliitto.fi Samuelin Poloneesi 2021 toteutetaan virtuaalisena JuuriJuhla-RotFest 2021 kotimaisin voimin JuuriJuhla-RotFest –kansanmusiikkifestivaali pidetään Espoossa 5.-10.4. Tämä Espoon kansanmusiikin kaupunkifestivaali siirrettiin sisältöineen viime vuodelta tälle vuodelle. Koronarajoitusten vuoksi ulkomaisten esiintyjien tulo sekä joitakin muita tapahtumia piti ikävä kyllä kuitenkin peruuttaa. Konsertit striimataan suorina lähetyksinä, ja toivomme tietenkin, että huhtikuussa voisimme ottaa konserteihin myös hieman yleisöä. Festivaalin aloittaa 5.4. Ensemble Gamut ! -yhtyeen levynjulkistamiskonsertti, missä yhdistellään upealla tavalla kansanmusiikkia keskiaikaiseen musiikkiin. Saaristokonsertissa 7.4. kuullaan musiikkia Brunskäristä Maria Kalaniemen ja Pekka Pentikäisen tulkitsemana sekä matkataan Aspön idyllisiin tunnelmiin Aspö spelmän -yhtyeen musiikin myötä. Konsertti toivoo ihmisten kiinnittävän huomiota Itämeren tilaan, ja tulevan talkoisiin meren hyvinvoinnin puolesta! Tapahtuman yksi yhteistyökumppani on WWF. Värttinä ja Paleface tuovat yhteiskonsertissaan yleisölle musiikillista ja verbaalista ilotulitusta. Pekko Käppi & K:H:H:L luo Sellosalin lavalle säkenöivää jouhikkomagiaa, VILDÁ puolestaan joikujen mystiikkaa ja svengaavia rytmejä. Juurakko -yhtyeen 10-vuotisjuhlavuoden konsertti tarjoilee materiaalia sen kaikilta albumeilta ja joitain harvemmin soitettuja kappaleita. Juurakon jälkeen Sellosalin lavan valtaa Kimmo Pohjonen UZone ! Kimmo Pohjonen tuo haitaria esille yhä elektronisempana koneena, joka tuottaa tekstuuria, rytmiä ja äänimassoja, sekä kontrolloi syntikoita ja efektejä, sekä liikuttaa ääntä myös tilassa. Ajantasainen ohjelma ja uutiset löytyvät nettisivuilta www.juurijuhla.fi sekä tapahtuman Facebook-sivulta. VILDÁ Kansanmusiikin ja kansantanssin päivä 15.5.2021 Kansanmusiikin ja kansantanssin omaa päivää vietetään taas toukokuussa. Nostetaan tuona päivänä rakas alamme esiin kaikin mahdollisin keinoin! Voit pitää striimikonsertin, julkaista tanssivideon, kertoa somessa miksi kansanmusiikki tai kansantanssi on vienyt sydämesi tai suositella hyviä kappaleita! Seuraa tiedotusta KamuKannassa ja Facebookin Kansanmusiikki-kansantanssi-sivulla. kamukanta.fi/tapahtuma/kansanmusiikin-ja-kansantanssinpaiva-2021/ Pentti Rasinkangas (oik.) ja Jarmo Romppanen Jim m y Tr äs ke lin Is la R as in ka ng as
• 14 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 N uorisoseuraliikkeen syntyvaiheet liittyvät 1800-luvun lopun kansalliseen heräämiseen ja sivistysaatteen nousuun. Nuorisoseuraliikkeen perustajana pidetään ensimmäisen nuorisoseuran perustajaa, kauhavalaista Matti Sippolaa ja liikkeen aatteellisen oppi-isänä Santeri Alkiota. Nykyisin järjestö on Suomen merkittävin kulttuurisen nuorisotyön toimija. Kaikki käynnistyi Kauhavalla Nuorisoseuraliike syntyi kansanliikkeenä ja organisoitui vasta myöhempinä vuosina piirijärjestöiksi ja valtakunnallisiksi liitoiksi. Ensimmäisenä maakunnallisena keskusseurana järjestäytyi Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseurojen Liitto vuonna 1882. Suomen Nuorison Liitto aloitti toimintansa 1897. Vuodesta 1994 lähtien nuorisoseurojen keskusliiton nimi oli Suomen Nuorisoseurojen Liitto ja vuonna 2012 nimi muutettiin muotoon Suomen Nuorisoseurat ry. Nuorisoseurojen toiminnassa keskeisiä harrastusaloja olivat itsekasvatusja sivistysaatteen mukaisesti monimuotoinen kansanvalistustoiminta. Nuorisoseurojen rooli lukutaidon ja suomalaisen kirjastolaitoksen kehittäjänä on ollut merkittävä. Liikkeen alkuvaiheessa nuorisoseurojen keskeisiä toimintamuotoja olivat muun muassa lukutuvat ja kansanjuhlat sekä teatteriin ja liikuntaan painottunut harrastustoiminta. Toiminnan laajentumisen ja monipuolistumisen myötä ryhdyttiin kiinnittämään huomiota myös lasten toimintaan. Osallisuus, yhteisöllisyys ja yhdenvertaisuus ovat toimintaa ohjaavia arvoja tänäkin päivänä. Nuorisoseuratoiminnassa ovat mukana eri-ikäiset toimijat lapsista aikuisiin. Jäsenistöstä puolet on alle 29-vuotiaita ja neljäsosa alle 16-vuotiaita. 2000-luvulla nuorisoseuraliike on määrittänyt keskeiseksi toimialakseen kulttuurisen nuorisotyön. Harrastustoiminnassa painotettiin liikkeen alkuvaiheissa tiedollista sivistystä, mutta nykyään harrastustoiminnan painotukset ovat yhteisöllisyyden ja sosiaalisten taitojen oppimisessa erityistaitojen oppimisen rinnalla. Tänäkin päivänä suomalaisen Nuorisoseurat – ajan hermolla jo 140 vuotta Nuorisoseuraliike täyttää tänä vuonna huikeat 140 vuotta. Juhlavuosi tekee näkyväksi nuorisoseuratoiminnan historian, mutta korostaa myös nuorisoseurojen nykyistä vahvuutta, ja katsoo ennen kaikkea tulevaisuuteen. Nuorisoseurat juhlii noin 600 jäsenseurassa ympäri Suomen tehtävää paikallista työtä sekä eri harrastusalojen toimintaa. Juhlavuoden suojelijana toimii Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Annina Laaksonen ja Maarit Saarelainen Kuvat Nuorisoseurojen kuvaarkistosta: Riikka Järvinen, Erkki Wrangén, Petri Kivinen, Riina Tanskanen, Jukka Heinämäki, Ari Johansson (mv)
• 15 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 kulttuuriperinnön vaaliminen nähdään osana nuorisoseuraliikkeen aatesisältöä, mutta sen rinnalla kulkee luontevana osana kansainvälisyys. 140-vuotisjuhlavuosi käynnistyi virtuaalisesti Koronapandemia sekoitti juhlavuoden suunnitelmat, ja avajaisia ei voitu viettää Folklandia–risteilyllä tammikuun alussa. Sen sijaan juhlavuosi avattiin virtuaalisesti 8.1. juhlavuoden lyhytelokuvalla, joka on katsottavissa Nuorisoseurojen Facebook-sivulla, YouTubessa sekä juhlavuoden verkkosivuilla. Ensimmäinen juhlavuoden tapahtuma on Eläköön Folk!, joka järjestetään Tampereella 20.2. vuodella eteenpäin siirtyneen Folklandian sijaan. Alun perin tapahtuman piti olla viikonloppu täynnä kansanmusiikkia ja kansantanssia, mutta koronapandemiasta johtuen ei tapahtumaa voitu järjestää kasvokkaisena tapahtumana. Sen sijaan Folklandian parhaat palat eli FolkForum, konsertteja sekä gaala striimataan Tampere-talolta. Alkuvuoden muutkin tapahtumat järjestetään virtuaalisesti. Yhteiskunnallista keskustelua, harrastamisen riemua ja kakkukahveja Muita juhlavuoden merkittäviä tapahtumia ovat mm. Nuori Kulttuuri -monitaidefestivaali Porissa 21.–23.5., jonka yhteydessä järjestetään Nuori Kulttuuri Talks!-keskustelutapahtuma. Juhlavuoden seminaari järjestetään Helsingissä 7.10. teemalla “harrastaminen nyt ja tulevaisuudessa” yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa. Joka kolmas vuosi järjestettävän nuorisoseurakokouksen yhteydessä järjestetään nuorisoseuratoiminnan tulevaisuuden suuntia luotaava Tulevaisuusfoorumi. Nuorisoseurakokous järjestetään 8.-10.10. Lahdessa. Lasten ja nuorten ohjelman osalta päätapahtuma Kalenat järjestetään 10.-13.6. Lappeenrannassa. Kauhavan Nuorisoyhtiön eli historian ensimmäisen nuorisoseuran perustamispäivänä 24.6. eli juhannuksen aatonaattona on tavoitteena toteuttaa Suomen suurimmat kakkukahvit samanaikaisesti mahdollisimman monessa paikassa. Juhlavuoteen mahtuu myös edellä mainittujen tapahtumien lisäksi lukuisia pienempiä tilaisuuksia. Tapahtumat toteutetaan koronapandemiasta johtuen tarvittaessa virtuaalisina. Nuorisoseurat on myös mukana Erätauko-säätiön ja YLE:n Hyvin sanottu – rakentavan keskustelukulttuurin hankkeessa juhlavuoden yhteiskunnallisella keskusteluohjelmalla. Erilaisten keskustelutilaisuuksien tavoitteena on nostaa esiin muun muassa kulttuurisen harrastustoiminnan hyvinvointivaikutuksia, paikallisten yhteisöjen merkitystä sekä tutkailla nuorisoseuratoiminnan tulevaisuudennäkymiä. Nuorisoseurat ja korona Pandemia varjostaa juhlavuottamme monin tavoin. Paikalliset jäsenseuramme eri puolella Suomea ovat joutuneet kaikkein pahimpaan pinteeseen koronarajoitusten vuoksi. Viime kevään koronasulun aikana toimintaa jouduttiin sopeuttamaan nopeasti, ja siitä koitui myös mittavia tulonmenetyksiä. Toiminta elpyi kevään jälkeen osittain kesän ja syksyn aikana, kunnes harrastustoimintaa jouduttiin jälleen rajoittamaan joulun lähestyessä. Vuodenvaihteessa monen ajatukset ovat olleet odottavalla kannalla, mutta vallitseva koronatilanne ei mahdollista vieläkään täysimittaista toimintaa kaikkialla Suomessa. Suurin huoli on kohdistunut kuitenkin ihmisten hyvinvointiin harrastusten jäätyä pois koronarajoitusten myötä. Tauon pitkittyessä saattaa moni pudota kokonaan pois harrastamisen piiristä. Huolemme kohdistuu ennen kaikkia lasten ja nuorten harrastustoiminnan jatkuvuuteen. Suomessa on puhuttu koronarajoitusten yhteydessä ennen kaikkea liikuntaharrastusten tauon negatiivisesta vaikutuksesta lasten ja nuorten liikkumiseen. Samanlaisia lieveilmiöitä aiheutuu myös kulttuuristen harrastusmuotojen rajoittamisesta. Yhtäkkiä harrastajalla ei olekaan omaa turvallista yhteisöä, jossa harrastaa, kehittyä ja kasvaa ihmisenä. Monen tanssia, teatteria, sirkusta tai muita lajeja harrastavan nuoren merkittävä kaveripiiri on koulun lisäksi omassa harrastusryhmässä. Nuorisoseuratoiminnan tulevaisuus Juhlavuotemme yksi kiinnostavimmista projekteista on toimintamme uuden strategian luominen. Koronapandemian myötä yhteiskunta on muuttunut ja meidän – kuten muidenkin toimijoiden – on varauduttava uudenlaiseen maailmaan, jahka pandemia hellittää. Olemme siihen monin tavoin valmiita ja tehtävämme on tukea niin jäsenjärjestöjämme kuin eri alojen harrastajia, jotta ihmiset löytävät takaisin merkittäviin yhteisöihin. Ennen kaikkea näemme koronan jälkeisen ajan yhteisöllisyyden renessanssina sekä mahdollisuutena hyödyntää korona-aikana opittuja asioita digiloikasta uusiin tapoihin harrastaa ja toimia yhdessä. Kulttuurinen harrastaminen, merkitykselliset paikalliset yhteisöt sekä tekemisen riemu ovat vähintäänkin yhtä ajankohtaisia asioita kuin 140 vuotta sitten. Nuorisoseurat pähkinänkuoressa Perustettu Kauhavalla 24.6.1881 Nuorisoseuroissa harrastetaan mm. tanssia, teatteria, musiikkia, sirkusta ja liikuntaa. Tanssia on monenlaista lajia, joista suurimpana kansantanssi. Teatteritoimintaa on kaikenikäisille, aina teatterikerhoista kesäteattereihin. Musiikki on vahvasti läsnä nuorisoseuratoiminnassa: yhteislauluna, bänditreenikämppinä, kuoroina, kansanmusiikkiyhtyeinä ja bändikisoina. Liikuntaa on monenlaista: tavoitteellista ja ”höntsää”. Eri puolilla Suomea toimii mm. Luova lava – kerhotoimintaa lapsille ja nuorille, joka on eri taiteiden leirija kerhotoimintaa: musiikkia, tanssia, teatteria ja kädentaitoja. Luova lava on matalan kynnyksen taidetoimintaa, jossa lapsen luovuus päästetään valloilleen. Muu nuorisoseurojen kerhotoiminta on rikasta ja värikästä. Kerhojen teemoja löytyy laidasta laitaan aina ilmaisutaitoja kokkikerhosta lukupiiriin ja metsästysja radio-ohjattavien kerhoon. Pienimmille perheenjäsenille suunnattu Tempoa tenaviin musiikkiliikunta on laululeikkejä, liikuntaa, sirkusta ja musiikkia yhdistelevä vanhemman ja taaperon yhteinen harrastus. Nuorisoseurantalot antavat tilat seuran harrastustoiminnalle ja alueen asukkaat kokoaville tapahtumille. Niissä pidetään häitä ja sukujuhlia, ja tiloja vuokrataan ahkerasti yksityistilaisuuksiin.
• 16 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 ­ 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki – huollot ja korjaukset – – viritykset uusiin ja vanhoihin soittimiin – – restauroinnit vanhoihin soittimiin – – olka­ ja bassoremmit – – ergonomiset PasiPro­lantioremmit – Naantali Seuraa Facebookissa ja Instagramissa @hhjrmannerjo ki Soitat sitten pelimannimusiikkia, viihdettä, taidemusiikkia tai jotain muuta mukavaa, meillä on valinnanvaraa: uudet Bugarit, Beltunat ja Hohnerit, sekä hieno valikoima käytettyjä harmonikkoja. Ammattitaitoinen huoltoja virityspalvelu, sekä harmonikkatarvikkeet, kuten kantoreput, remmit ja mikrofonit. Tervetuloa liikkeeseemme Nummelaan! Meillä on harmonikka, joka sopii sinun tyyliisi KUORMAKUJA 3 03100 NUMMELA (Vihti) Puhelin 0500 761 030 K al le H au ta m äk i Ta ni a A rc ie ri w w w .ja m es gr ie ve ph ot og ra ph y.c om Anne-Mari Kanniainen • Beltuna 2050 Prestige Plus Fly carved copper Markku Lepistö • Beltuna Samuel 3/18 Karen Tweed • Beltuna Studio IV 96 Alex 3 Leader 2050 Radica Fly www.traditune.fi info@traditune.fi Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry Suuri kansanmusiikin, -tanssin ja -laulun kavalkadi Valtakunnallinen tämmäyskisa SM-kisa huuliharpunja mandoliinin soittajille 1ja 2-rivisen haitarinsoiton Speli-mestaruuskisa Konsertteja ja sooloesiintymisiä Vuoden 2021 Speliyhtye Vinteliska ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ Etelä pohja laiset Speli t 6. 8.8.2021 Ilmajoella Etelä-Pohjanmaan Opiston alueella Majoituspalvelut: Etelä-Pohjanmaan Opisto , P. 06 425 6000, www.epopisto.fi Tiedustelut: Timo Saarimäki ep.spelit@gmail.com, www.spelit.fi AITOA PELIMANNIMEINIKIÄ JOKAISEEN MAKUUN! Lokakuun Loiskeet 1. 3.10.2021 49.
• 17 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Sarjaa tuottaa: Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Jorma Airola -K atusoitto ei ole se ”toiseksi paras vaihtoehto”, suhtaudu siihen sekä tavoittamaasi yleisöön täydellä kunnioituksella. Käytä luovuutta, kun mietit, missä soitat. Minulle yleisöjen kohtaaminen tavallisessa arjessa, kaduilla ja kauppakeskuksissa oli merkityksellisempää kuin soittaminen taatuissa turistirysissä. Siinä yksi tiivistys neuvoista, joita John Millarilla on antaa katusoittoa mahdollisesti suunnittelevalle. Tässä puhuu kokemuksen ääni. John elätti itsensä 95%:sti katusoittajana kahdentoista vuoden ajan. – Se loppu 5% koostui keikoista ja tuloista joogaopettajana. John Millar kasvoi Uuden-Seelannin Aucklandissa. – Äitini mukaan ollessani yhdeksänvuotias, tapahtui merkillisesti niin, että hänen sävelkorvattomasta pojastaan tulikin äkkiä varsin musikaalinen lapsi. Itse kyllä luulen että hän sekoitti minut veljeensä, John kertoo huvittuneena. Niin tai näin, ystävän innokas nokkahuiluharrastus kiinnosti Johnia, ja kahdeksanvuotiaana hän meni mukaan harjoituksiin. – Salissa soitti viitisenkymmentä lasta niin korkealta ja kovaa kuin pystyivät, ja luulin joutuneeni hourulaan. Instrumentiksi valikoitui nokkahuilun sijaan samantien klarinetti, siitäkin syystä että klarinetistit näyttivät orkesteissa niin vakavilta ja tärkeiltä. Multi-instrumentalisti Paul Lee oli Johnin opettaja musiikkiopistossa kolme vuotta, ja hänen kauttaan syttyi laaja kiinnostus musiikkiin ylipäätään. Klarinettiopinnoissa opettajat vaihtuivat seuraavien vuosien aikana. Neljätoistavuotiaana John sai muutamaksi kuukaudeksi opettajakseen Mark Hardyn , ja tänä aikana kirkastui käsitys siitä, miltä klarinetti voisi parhaimmillaan kuulostaa. Seuraava opettaja oli paikallisen orkesterin klarinetisti Ashley Hopkins . Opettajan ja oppilaan yhteistyö oli saumatonta, duo esiintyi yhdessä ja opettaja pyysi oppilaan paikkaamaan orkesterissa, kun kohdalle sattui tuplabuukkaus. Tästä eteenpäin Johnin musiikinopinnot jatkuivat tekemisen kautta mm. kamarimusiikkiyhtyeissä ja amatööriorkestereissa, kunnes John yhtyekavereiden harmiksi päätti lähteä insinööriopintoihin. Katusoitto poltteli Johnin mielessä ja hän kokeili sitä yliopistoaikanaan. Suunnitelmissa oli lähteä Uudesta-Seelannista. – Äitini mieliksi menin kuitenkin yliopiston jälkeen ”oikeisiin töihin”, joten jouduin vielä odottamaan unelmaa lähes neljä vuotta. Seikkailun aluksi John suuntasi Kanadaan. Yhdessä meditaatiota harrastavien ystävien kanssa hän osti auton, ja ryhmä ajoi Keski-Amerikkaan; Meksikoon, Belizeen, Guatemalaan ja Costa Ricaan – ja takaisin. John harjoitti katusoittajan repertuaariaan iltaisin ja teki päivisin töitä rakentajan apumiehenä. Muutamien kuukausien jälkeen John suuntasi Lontooseen, jossa hän kehitti katusoittajavalmiuksiaan edelleen. Lontoosta John suuntasi Tanskaan, jossa katusoiton tiedettiin olevan arvostettua. Matka jatkui kuitenkin sukulaisten ystävän tarjoamalla autokyydillä Suomeen, jonne hän kotiutui saman tien. Vuosi oli 1989 ja auton kuljettajasta tuli Johnin puoliso. John elätti itsensä katusoittajana Euroopassa kaksitoista vuotta. Viisi talvikuukautta hän vietti itäisen Euroopan maissa, joissa kirkoissa ja moskeijoissa meditoiminen oli osa elämää. John syventyi buddhalaisuuden, advaitan ja taolaisuuden filosofioihin, ja tutustui suufilaisuuteen Turkin Konyassa. Keväisin hän suuntasi Suomeen yleensä Itävallan, Sveitsin, Saksan, Englannin, Norjan ja Ruotsin kautta. Noihin vuosiin mahtuu kulkuritodellisuutta, öitä teltassa tai hostelleissa, puistoissa ja siltojen suojissa, taivas kattona ja vapauden tunne rinnassa. Viisi tuntia katusoittoa viitenä tai kuutena päivänä viikossa, seitsemän kuukautta vuodessa. Kiertolaiselämä tuli aikanaan päätökseen, Helsingistä tuli koti ja työpaikka vakiintui yliopistoon. John on turkkilaiseen musiikkiin erikoistuneen Nefes-yhtyeen jäsen ja hänet nähdään usein myös kreikkalaisten, turkkilaisten ja brittien soittajaisissa tai produktioissa. Tulossa on myös yhteistyötä musiikinopiskelijoiden kanssa. – Olen soittanut musiikkia melko laajalla skaalalla ja on kiinnostavaa nähdä, mitä siitä kaikesta voi musiikillisesti vielä seurata. Lähden mielelläni keikoille, jos kutsutaan – ja tarvitaan ”joustava mutta ei niin siloiteltu muusikko”, John mietiskelee. Varovainen lupaus saadaan lopuksi siitä, että ehkä hänet vielä nähdään katusoittajanakin, soittamassa omaa tuotantoaan. Kahdentoista vuoden katusoitto Koronakokemusten runtelemissa pelimannien ja muidenkin muusikoiden mielissä pyörii nyt monta ajatusta siitä, milloin ja missä saisi vihdoin soittaa yleisölle. Katusoitto on yksi mahdollisuus. Kysytään siitä todelliselta konkarilta, jonka tarina on kuin elokuvakäsikirjoitus. ESITTELYSSÄ JOHN MILLAR SYNTYMÄPAIKKA: Wairoa, Uusi-Seelanti AMMATTI: Yliopistonlehtori, tutkija NYKYINEN KOTIPAIKKA: Helsinki YHTYEET: Nefes ELÄMÄN MOTTO: Anna mennä, anna olla, joutavuuksille huutia!
• 18 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Vuoden Wäinö 2020 on mestarikansantanssija Eivor Wallinvirta Vuoden Wäinöksi nimetään kansanmusiikin ja kansantanssin alalla toimivat henkilö, ryhmä tai taho, jolle annetaan tunnustus taiteellisista tai pedagogisista ansioista ja /tai elämäntyöstä. Eivor Wallinvirta saa tanssijat eläytymään ja tuntemaan tanssin iloa. Hän on harrastanut kansantanssia lapsesta asti. Kotiseuransa, Föreningen Brage i Helsingforsin tanssiohjaajana ja koreografina hän on toiminut 1980 luvun alusta. Finlands Svenska Folkdansring:in pääohjaajana hän on yhdistänyt koko suomenruotsalaisen kentän. Wallinvirta on tehnyt yhteistyötä niin suomalaisten kuin ulkomaalaisten ryhmienkin kanssa ja toiminut mm. NORDLEK-neuvostossa puheenjohtajana. Vuoden Nuori Pelimanni 2021 on Josefiina Varis Kankaanpäästä kotoisin olevan Vuoden Nuoren Pelimannin 2021 Josefiina Variksen pääsoittimet ovat urut ja piano. Hän aloitti myös viulun soiton 2007. Vuonna 2017 Anna-Mari Yrjänä perusti aikuisten pelimannien ryhmän Amyrit, jossa Josefiina on soittanut viulua. Itsekseen hän on alkanut soittaa kolmirivistä haitaria ja harjoittaa myös laulua kuoronjohdonopintojen ohella. Nykyisin hän opiskelee Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikkiosastolla. 15 vuoden ajan Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Koirasen perhe ovat jakaneet vuorovuosina 24-vuotiaana kuolleen Juho-Koirasen muistorahastosta apurahaa alle 24-vuotiaille kansanmusiikin harrastajille, joka valitaan Vuoden Nuoreksi Pelimanniksi. Kaustisen Folk Music Festivalin vuoden yhtye on Maria Kalaniemi ja Eero Grundström Kaustisen kansanmusiikkijuhlien arvostetun Vuoden yhtye -nimityksen tarkoituksena on nostaa esiin esiintyjä, joka on ansioillaan, tuoreella otteellaan tai pitkällä urallaan osoittanut erityistä osaamista ja toimintaa kansanmusiikin saralla. Vuoden 2021 valinnallaan festivaali haluaa kunnioittaa pitkäjänteistä pioneerityötä, jota tämän yhtyeen jäsenet ovat omien instrumenttiensa parissa tehneet. Tällä yhtyeellä on vahva kasvutarina, jossa kaksi oman instrumenttinsa taidokasta polunraivaajaa on löytänyt saman tahdin musiikilliselle ilmaisulleen. Maailmallakin mainetta niittäneen yhtyeen muusikoilla on niin voimakas ote musiikkiinsa, että se tuntuu kuulijalle saakka. Valinnalla Kaustinen Folk Music Festival haluaa osoittaa kunniaa pitkän linjan tinkimättömälle työlle kansanmusiikin parissa ja toivoo tämän yhtyeen valloittavan kuulijoidensa sydämet joka puolella maailmaa. Vuoden Tanssiteko 2020 on Rami Melingin FolkJam -tunnit Rami Meling on vetänyt virtuaalisia FolkJam -tunteja korona-aikana maaliskuusta joulukuulle 2020. FolkJam -tunnit ovat esimerkki siitä, miten tanssin harrastustoimintaa on mahdollista ylläpitää poikkeusaikana. Ne ovat olleet kaikille avoimia ja niihin on parhaimmillaan osallistunut yli 100 tanssijaa kerrallaan. Meling toimii Pääkaupungin Karjalaisten Nuorten Pitkoryhmän ohjaajana ja koreografina. Suomen Nuorisoseurojen palkinnon voi saada henkilö, yhteisö tai tapahtuma, joka on tehnyt vuoden aikana jotakin merkittävää kansantanssin tunnettuuden kannalta tai edistänyt toiminnallaan kansantanssin leviämistä. Palkinnon saaja valittiin kansantanssimestari Antti Savilammen esityksen pohjalta. Nuorisoseurojen vuoden ohjaajat 2021 ovat Siina Toimela ja Marko Kotilainen Suomen Nuorisoseurojen vuosittain myönnettävän Vuoden ohjaaja -tunnustuksen tarkoituksena on kannustaa ja nostaa ohjaajan työn arvostusta. Tanssinopettaja YAMK Siina Toimela , Siepakat Ry:stä, Rovaniemeltä on esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt sekä suomalaista kansantanssia että oman seuransa, Siepakoiden toimintaa. Hän ohjaa innostavasti ja saa harrastajat luottamaan itseensä. Siina järjestää laadukasta toimintaa kaiken ikäisille ja -taustaisille. Hänellä on taiteellista silmää ja taitoa kannustaa myös tanssijat luomaan itse. Rälläkkä-yhtyeen johtaja Marko Kotilainen , Nuorisoseura Motora ry:stä, Joensuusta hoitaa tehtäväänsä suurella sydämellä ja ammattitaidolla. Marko tekee valtavan määrän vapaaehtoistunteja harjoitellen, roudaten, sovittaen, järjestellen yhtyeen asioita, äänittäen, editoiden ja matkustaen Motoran ryhmien mukana. Vuoden Kultakantele tunnustuksen 2021 saa Susanna Heinonen Kanteleliiton vuoden 2021 Kultakantele tunnustus annetaan Susanna Heinoselle merkittävästä elämäntyöstä kanteleen hyväksi. Hän on pitkäkestoisesti, uraauurtavasti ja määrätietoisesti tehnyt työtä niin kanteleensoittajana, kanteleensoiton opettajana kuin kanteleen koulutuspolkujen edistäjänä. Heinonen aloitti kanteleensoiton 1970-luvun lopulla ja oli ensimmäisiä suomalaisia, jotka aloittivat alan ammattiopinnot. Sibelius-Akatemiassa hän suoritti ensimmäisenä kanteleensoiton A-kurssin 1994. Heinonen on toiminut kanteleensoiton opettajana useissa konservatorioissa ja musiikkiopistoissa, sekä myös sekä myös johtajana Kanteleleireillä ja Finn-Kanteleet yhtyeen taiteellisena johtajana. Eläköön Folk! -gaalan palkinnot ja tunnustukset Normaaliolosuhteissa kansanmusiikin vaikuttajat palkitsivat Folklandian gaalassa joukon kansanmusiikin ja kansantanssin ansioituneita tekijöitä. Kun korona esti Folklandian, gaala siirrettiin Tampereelle ja lopulta pelkästään striimattavaksi tapahtumaksi. Palkintojen jakamista se ei estänyt. Eivor Wallinvirta Josefiina Varis G un ne l M et te M iis a Ko rk ia m äk i
• 19 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Samuelin Poloneesi virtuaalisena HELSINGISTÄ 13.-14.3.2021 Ohjelma ja liput: www.kansanmusiikkiliitto.fi Pelimanniparaati katsottavissa ilmaiseksi Lauantain iltakonsertti 10 € Sunnuntain pääjuhla 10 € Esiintymässä pelimanniryhmiä Uudeltamaalta sekä mm... Wimme & Rinne Frigg Maria Kalaniemi & Marianne Maans Tallari w w w.k ansanmusiikk ilii tt o. ? Vuoden kansanmusiikkilevy Vuoden 2020 kansanmusiikkilevy –äänestyksen voittajat ovat tasapisteillä DANTCHEV:DOMAIN: Say It ja Loimolan Voima: Ruttomužikan kyynäl Kansanmusiikki-lehti ja KamuKanta. fi-sivusto julkistavat nyt kahdettatoista kertaa Vuoden kansanmusiikkilevy -palkinnon tulokset. Vuoden kansanmusiikkilevy 2020 -palkinnon saavat levyt DANTCHEV:DOMAIN: Say It ja Loimolan Voima: Ruttomužikan kyynäl. Voittajat selvisivät, kun yleisön ja ammattilaisraadin äänimäärät pisteytettiin ja ne laskettiin yhteen. Yleisöääniä tuli ennätykselliset 1524 kpl. Ammattilaisraati koostuu kansanmusiikin uusia julkaisuja aktiivisesti työnsä tai järjestötoiminnan puitteissa seuraavista henkilöistä. Ammattilaisraadissa äänensä antoi 36 henkilöä. DANTCHEV:DOMAIN: Say It Anna Dantchev tunnetaan myös taiteilijanimellä Bulgarian Voice from Finland. Hän on karismaattinen ja moni-ilmeinen laulaja, jonka syvälle tunteisiin pureutuvaa vahvaa ääntä on verrattu Mercedes Peónin avantgarde-tyyliin. Say it -albumi nostaa esille suomalaisbulgarialaisen muusikon omaa musiikillista kieltä osana suomalaista monikerroksellista kulttuuria. Perinteestä sykkivän yhtyeen musiikki nojaa sujuvasti myös urbaaniin musiikilliseen kieleen. Loimolan Voima: Ruttomužikan kyynäl Loimolan Voima on uutta karjalankielistä musiikkia esittävä yhtye, ja Ruttomužikan kyynäl (suom. Kiivaan miehen kyynel) on heidän debyyttialbuminsa. Kotoperäinen karjalan kieli on yksi Suomen uhanalaisista aarteista. Loimolan Voima on uuden karjalankielisen musiikin lipunkantaja ja samalla todiste siitä, ettei karjalaisuus ole kuollut, vaan se elää aikaansa seuraten ja jatkuvasti uudistuen. Kokonaan uusia karjalankielisiä kappaleita sisältävän levyn julkaiseminen nyky-Suomessa on harvinaista. Loimolan Voima haluaa tehdä karjalaista kulttuuria ja kieltä entistä tunnetummaksi maassamme musiikin keinoin.
• 20 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 A apo Similä (14.4.1891 – 10.11.72) oli oman aikakautensa esiintyjä, joka täytti esittävän taiteen modernin käsitteen ”poikkitaiteilija” täydellisesti. Hän oli tunnustettu laulaja, näyttelijä, säveltäjä, muusikko,”debatööri”, kirjailija ja näytelmäkirjailija. Vuosisadan alkukymmeninä hän niitti mainetta Helsingin, Oulun, Joensuun ja Tampereen teattereissa sekä sävelteatterikiertueilla ja kahvilalaulajana. 1930-luvulla Similä kanteleineen kierteli kotimaan lisäksi Euroopassa ja jopa Amerikassa asti. Sotien aikana Aapo Similä toimi viihdytystehtävissä rintamilla ja jatkoi samaa kansanlaulajan tietä rauhan palattua. Konsertteja ympäri maata riitti – tosin välillä ilman mainittavaa taloudellista tulosta. Tärkeä kulminaatiopiste oli Lemmin poika -oopperan esittäminen Suomen Kansallisoopperassa siitäkin huolimatta, että 70-vuotiaan säveltäjä Similän työ sai varsin riitasointuisen vastaanoton. Maailman musiikin keskus juhlistaa juhlavuotta julkaisemalla kotisivuillaan www.globalmusic.fi laajennetun sivuston, jolla voidaan tutustua Aapo Similän elämään ja uraan. Sivusto on tuotettu yhteistyössä Aapo Similän pojan, toimittaja Juhani Similän kanssa, ja korvaamattoman arvokkaan panoksen ovat antaneet amerikansuomalaisen musiikin erikoistuntija Carl Rahkonen ja akatemiaprofessori Hannu Salmi . Maailman musiikin keskus julkaisi jo vuonna 1992 ‘Aapo Similä Elämäni! Muisteluita ja päiväkirjamerkintöjä’ -elämänkertateoksen liitelevyineen (Toim. Pekka Jalkanen , Tapio Lipponen , Pekka Oesch , Kari Vanhapiha ). Nyt julkaistava sivusto tuo yleisön ja tutkijoiden käyttöön merkittävästi lisää materiaalia. Sivustoa täydennetään edelleen juhlavuoden kuluessa. Juhani Similän muistot isästään ovat osaltaan mielenkiintoista ajankuvaa kulttuurielämämme historiasta: ”Aapo tykkäsi viedä äitiä ja minua elokuvien ensi-iltoihin. Ben Hurin näimme kolmistaan Bristolissa, West Side Storyn kahdestaan Kino Palatsissa. Isällä oli pysyvä paikka Bio Rexin kutsuvierasnäytännöissä, joissa näin melkein kaikki 60-luvun kotimaiset uutuudet ja sen ajan kuuluisimmat näyttelijät livenä. Hän vei minut vuonna 1963 Ylen Ratakadun studiolle Nuorten tanssihetkeen , jossa esitteli 13-vuotiaan poikansa Olavi Virralle , jonka kättä sain puristaa. Repe Helismaa pyysi kitaraansa Aapon nimikirjoituksen. Toisen kiertävän sukulaissielun ja trubaduurin Tapio Rautavaaran kanssa arvostus oli molemminpuolista.” Musiikkitoimittaja Markus Virtasen ohjelmasarjan Toinen jalka musiikissa toisessa osassa Monitoimimies Aapo taiteiden välissä on Yle Areenalla vuoden 2021 loppuun asti. Aapo Similä Elämäni! Muisteluita ja päiväkirjamerkintöjä on tilattavissa Maailman musiikin keskuksen verkkokaupasta: www.globalmusic.fi/fi/catalog/front Oravan laulu sivulla 25. Poikkitaiteilija Aapo Similän syntymästä 130 vuotta K amuKanta-kaffit on koko kansanmusiikin ja kansantanssin alan yhteinen kuukausittainen keskustelufoorumi, jossa voidaan nostaa keskusteluun ajankohtaisia yhteisiä aiheita. Keväällä 2021 kaffit järjestetään verkossa aina kuukauden viimeinen perjantai klo 9-10 toukokuun loppuun saakka (26.3., 30.4. ja 28.5.). Tammikuun kaffien aiheena oli striimaus ja helmikuun kaffeilla jatkettiin FolkForumseminaarissa aloitettuja teemoja. Tulevien kaffien aiheita voi ehdottaa sähköpostitse toiminnanjohtaja@kansanmusiikkikansantanssi.fi. KamuKanta-kaffit järjestää Kansanmusiikin ja Kansantanssin edistämiskeskus (KEK), joka ylläpitää alan yhteistä tietopankkisivustoa, www.kamukanta.fi. KEK:n jäsenjärjestöt voivat varata aamukaffien vetovastuuvuoroja. KEK tarjoaa zoom-linkin ja henkilökunnasta on aina joku mukana keskusteluissa. Aamukaffien tavoitteena on lisätä alan sisäistä keskustelua ja tarjota epävirallista ja matalankynnyksen foorumia yhteisten asioiden käsittelyyn. Linkki kaffeille ilmoitetaan aina lähempänä kaffeja KamuKannan tapahtumakalenterissa ja Facebookin Kansanmusiikkikansantanssi-sivulla. Tervetuloa mukaan keskustelemaan! Erillistä ilmoittautumista ei tarvitse tehdä. J uuri J uhla RotFest J uuri J uhla Kansanmusiikkia Espoossa 5.-10.4.2021 J uhla RotFest Teemana Itämeri! Ajantasaiset tiedot koko ohjelmasta: www.juurijuhla.? Ajantasaiset tiedot Livestriimatut konsertit, yleisö saleissa koronarajoitusten mukaan. RotFest Värttinä & Paleface Pekko Käppi & K:H:H:L VILDÁ Juurakko 10 v Maria Kalaniemi & Pekka Pentikäinen Kimmo Pohjonen UZone Ensemble Gamut! Aspö spelmän Ja paljon muuta! KamuKanta-kaffit
• Petra Käppi KOLUMNI 21 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Perinnenomadin elämää Ajatuksia kulttuurisesta omimisesta ja kulttuurisista oikeuksista Viime vuosina keskustelu kulttuurisesta omimisesta on rantautunut Suomeenkin ja sitä on käyty kaikilla taiteen aloilla. Keskustelu on saanut sijaa myös kansanmusiikin kentällä ja se vaikuttaa todella monen kansanmusiikin ja tanssin parissa toimivan ihmisen tapaan tehdä taidetta. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat keskustelun seurauksena todellakin joutuneet kyseenalaistamaan kaikki omat tekemisensä pohjamutia myöten ja miettimään, mitä voin oikein tehdä taiteen kentällä niin, että en loukkaa ketään enkä polje kenenkään kulttuurisia oikeuksia. Olen ammentanut työssäni paljon varsinkin afrikkalaisesta perinnemusiikista ja -tanssista ja käyttänyt ennen lähes kaikkia maailman soittimia ja perinteitä. Olen koulutukseltani etnomusikologi, ja olen parhaani mukaan aina pitänyt huolta, että kunnioitan niitä perinteitä, joita olen työssäni käyttänyt. Mutta viime vuosina olen ymmärtänyt, että se ei välttämättä riitä. Toisen perinteen käyttäminen omassa työssä on monimutkainen asia ja siihen liittyy paljon ongelmia, vaikka omat aikeet olisivat kuinka hyvät. Viime vuosina olen siis joutunut rankasti pohtimaan, mitä voin opettaa ja esittää. Ohjeena tällä hetkellä usein kuulee sanottavan, että ”opeta omaa perinnettäsi”. Eli pysy niissä asioissa, jotka kuuluvat kiistatta sinulle sinun historiasi, asuinpaikkasi tai sukujuuriesi perustella. Olen pohtinut paljon, mitä se omalla kohdallani tarkoittaa. Minä en koe Suomessa olevani kotoisin yksiselitteisesti mistään tietystä paikasta. Äitini ja isäni ovat kotoisin eri puolilta Suomea emmekä ole perheenä asuneet koskaan kummankaan suvun asuinalueilla. Olen syntynyt Joensuussa, mutta minulla ei ole sieltä muistikuvia. Kotikaupunkini on ehdottomasti Tampere, mutta aina kun joku alkaa puhua oikeaa Tampereen murretta, muistan, että minä en ole täältä kotoisin. Suomalaiseen kansanmusiikkiin minulla ei ollut minkäänlaista kosketusta lapsena. Maailmanmusiikkin minulla syntyi jo varhain vahva yhteys, kun eksyin sambakoulu Roseiraan noin 10-vuotiaana. Samba vei minut myös afrikkalaisen musiikin pariin ja päädyin viettämään ensimmäisen pidemmän ajanjakson Nigeriassa 19-vuotiaana. Siellä tuli sukellettua syvälle yorubakulttuuriin, kun pääsin Fela Kutin kotona järjestettäville keikoille, tapasin johtavan yoruba-papittaren hänen pyhässä, jättimäistä puuveistosta muistuttavassa kodissaan, ja lopulta päädyin jopa maistamaan juuri uhratun vuohen verta paikallisessa rituaalissa, jossa ystäväni sai tärkeän Chief-arvonimen. Ensimmäisen kerran kuulin kunnolla suomalaista kansanmusiikkia, kun pääsin opiskelemaan kansanmusiikkia ja sen tutkimista Tampereen yliopistoon kansanperinteen laitokselle. Muistan kun luokkatoverini soittivat jouhikkoa ja lauloivat jotain kansanlaulua ensimmäisessä yhteisessä illanvietossa. Pääni meinasi räjähtää, kun se kuulosti niin hyvältä ja samalla todella eksoottiselta, itselleni vieraalta ja uudelta. Heikki Laitinen kirjoitti väitöskirjassaan edelleen ajankohtaista pohdintaa omasta perinteestä vieraana kulttuurina. Säestyksetön kansanlaulu, joka on alati rytmisesti ja melodiallisesti muuttuva ja vapaa sointusäestyksestä on jo Heikki Laitisen sukupolven muusikoille ja tutkijoille ollut vierasta kulttuuria. Itse olen syntynyt 70-luvulla ja suurimmalle osalle sukupolveni edustajista kontakti kaikkeen suomalaiseen kansanmusiikki oli jo kokonaan katkennut. Minulle esimerkiksi räp, grunge ja samba ovat niitä musiikkityylejä, joihin olen kasvanut, ja suomalainen kansanmusiikki on se eksoottinen vieras ja kiehtova uusi perinne, johon olen tutustunut vasta aikuisena. Keskustelu kulttuurisesta omimisesta on saanut siis minut pohtimaan, onko minulla oikeutta esittää minkään maan tai alueen kansanmusiikkia. Mikään niistä ei varsinaisesti ole yksiselitteisesti omaa perinnettäni. Jos asuisin USA:ssa, olisi selvää, että minä en voisi tässä ajassa valkoisena naisena pukeutua Tansaniassa itselleni ompeluttamiin, perinteisistä kankaista tehtyisin vaatteisiin ja soittaa lavalla gogo-kansan irimba-soitinta ja laulaa suahiliksi. USA:ssa koko yhteiskuntaa vaivaavat rasistiset rakenteet. Viime vuosien liikehdintä on puskenut asenneilmaston sellaiseen tilanteeseen, että oikeus tiettyihin musiikki-, tanssi-, pukeutumistai hiustyyleihin määritellään jo ihmisen etnisyyden kautta. Tällainen asetelma ei voi kuitenkaan mielestäni olla taiteen tekemisen tai perinteiden säilymisen kannalta mitenkään hyvä kehityssuunta. Ihonvärin tai etnisen taustan kautta ei pitäisi määritellä ihmisen oikeuksia missään asiassa, poikkeuksena alkuperäiskansojen oikeudet, jotka väkisin kietoutuvat ihmisen etnisyyteen. Minusta kansanmuusikoiden ja -tutkijoiden pitäisi luottaa siihen, että he pystyvät perehtymään riittävän hyvin erilaisiin musiikkikulttuureihin opettaakseen ja esittääkseen niitä. Kaikkialla maailmassa perinteet ovat hauraita ja jääneet populaarimusiikin jalkoihin. Minä tiedän enemmän tansanialaisesta perinnemusiikista ja tanssista kuin suuri osa tansanialaisista. Tietoni ja taitoni antavat minulle oikeuden soittaa tansanialaista perinnemusiikkia ja pitää omalta osaltani heidän perinnettään elävänä ja kiinni tässä ajassa. Ja nn e La ak so ne n
• 22 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Persoonallinen Pelimanniyhtye 50 -vuotispäivä on sovittu vietettävän komeasti puolustusvoimien lippujuhlapäivänä kesäkuun neljäntenä. Syntymäpäiväkonsertti on samalla osa Leppävirran kunnan juhlavuotta. Vuosikymmenten saatossa Leppävirran pelimannit ovat tulleet jollain tavalla koko pohjoissavolaisen pelimanniperinteen suurlähettiläiksi koko maassa. 47 vuotta he ovat käyneet perä perää levittämässä savolaisen laulun ja soiton ilosanomaa Kaustisella ja palaavat sinne heti, kun tilanne sallii. Omilla lauluilla pärjätään Keltamustissa esiintyvät leppävirtalaiset aloittivat vuonna 1971 kaikkiaan parinkymmenen soittajan ja laulajan voimin. Useimmat tuohon aikaan syntyneet pelimanniryhmät keskittyivät soittamaan, mutta leppävirtalaisilla laulu on ollut alusta lähtien olennainen osa esityksiä. Näin siksi, että soittajien joukossa ei ollut vain monia innokkaita laulajia, vaan myös taitavia lauluntekijöitä. Mandoliinia soittanut ja Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistystäkin johtanut Aaro Kolehmainen oli yksi näitä laulumiehiä, Martti ”Masa” Tiitinen toinen. Ensimmäinen omista riveistä syntynyt laulu oli ryhmää vetäneen Eino Kauppisen Leppävirta-valssi . Myös Otto Mustoselta tipahteli uusia kappaleita tuon tuostakin, ja erityisen paljon soitettavaa ja laulettavaa on urakoinut myöhemmin pelimannien pitkäaikaisin johtaja, hanuristi Jukka Suominen . Näitä omista riveistä tulleita kappaleita leppävirtalaiset myös mielellään ja jatkuvasti esittävät konserteissaan. Jukka Suomisen mukaan syy on yksinkertainen: ”Eiväthän niitä muut esitä”. Ensimmäisen nimikkosävellyksen, Pelimannien tulon, leppävirtalaiset saivat hanurin mestarilta Veikko Ahvenaiselta , jonka konserteissa he ovat olleet soittamassa vuosikymmeniä. Erityisen paljon soitettavaa on otettu myöhemmin toiselta mestarilta, varkautelaiselta mestaripelimanni Erkki Vepsäläiseltä sen jälkeen, kun hän oli tullut mukaan Varkauden pelimannien lopetettua. On viulu vaiennut Vuodet jättävät jälkensä pelimanneihinkin. 50 vuoden takaisista pioneereista mukana on enää Jukka Suominen, joka nyt juhlavuonna on palannut taas ryhmän johtoon Markku Vuoren tuuraajana. Vuori itse tuli mukaan vuonna 1979 nuorena poikasena ja laskee olleensa porukan nuorin aina viime syksyyn, jolloin Marjo Matilainen tuli hanureineen mukaan Varkaudesta. Uusia viuluntai mandoliinisoittajia ei ole toistaiseksi löytynyt poisjääneiden tilalle, joten pääsoittimeksi on noussut nyt harmonikka. Basso, kitara, ukulele ja saha; siinä muita soittimia. Savossa harvinainen klarinetti antoi Taisto Vatjuksen puhaltamana pitkään oman värinsä pelimannien soitolle, ja toivomus on, että Vatjus saataisiin mukaan vielä ainakin juhlakonserttiin kukkumaan käkenä Erkki Vepsäläisen Kesäpolkassa, joka on yksi viime vuosien suosikkikappaleita.Parhaina vuosina Leppävirran pelimanneilla lie ollut puolen sataa keikkaa vuodessa. Konserttien ohessa on soitettu viime vuosina kaksi cd-levyä, toinen mestari Vepsäläisen, toinen Jukka Suomisen kappaleista. Ensimmäinen nuottikirja, Leppävirta soittaa ja laulaa, koottiin jo vuonna 1989 ja sisälsi liki sata kappaletta. Kotikuntansa musiikkielämässä pelimannit ovat olleet mukana näkyvästi myös muutoin, esimerkiksi kitaraa ja ukuleleä soittava Juha Lehtonen teki aikanaan aloitteen Leppävirran alkukesään ääntä antaneen Kivelä soi -tapahtuman. Seppo Kononen Leppävirran pelimannit 50 vuotta ”Sehän mänj ihan emätavalla”. Näin muistelevat Leppävirran pelimannit takavuosien kaverinsa Otto Mustosen sanoneen aina, kun hänen säveltämäänsä ja sanoittamaansa Laulajan kannelta esitettiin. Miksei siis menisi soitto ja laulu emätavalla nyt vuosia myöhemminkin, kun Pohjois-Savon vanhimpiin ja tunnetuimpiin kuuluva kansanmusiikkiryhmä tulee ensi kesänä ns. miehen ikään. Leppävirran pelimannien ydinjoukkoa 50-vuotispäivien kynnyksellä: edessä vasemmalta Pentti Kervinen sahoineen sekä Jukka Suominen, Rauno Räisänen ja Markku Vuori harmonikkoineen, takana laulajat Janos Idavain ja Marja-Terttu Myllyluoma, Juha Lehtonen ukuleleineen, Heikki Myllyluoma bassoineen ja Markku Pesonen kitaroineen. Se pp o Ko no ne n
• 23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 1 • 2021 Eino Sointula – Varsinais-Suomen ensimmäinen oltermanni E ino Sointula syntyi maanviljelijäperheeseen 1922. Koti oli Yläneen Uudessakartanossa Varsinais-Suomessa. Ollessaan toisellakymmenellä hän sai kauan toivomansa viulun syntymäpäivälahjaksi. Itse opetellen hänestä kehittyi vähitellen kelpo pelimanni. Sitten tuli sotareissu väliin, mutta lomilla ja sodan jälkeen soittelu jatkui. Kyläkoulun opettaja perusti nuorten tanhuryhmän ja alkoi ohjata sitä. Hän pyysi Einon ryhmän pelimanniksi ja niin tulivat tanhusäveletkin tutuiksi. Kolmesta kylän sotaveteraanista muodostui 1960-luvun lopulla Uuteenkartanoon Aikamiespelimannit, Eino tietysti viulistina. He soittelivat yhdessä muutaman vuoden kyläjuhlissa ja jopa paikallisessa tanssiravintolassa. Kaustisen kansanmusiikkifestivaalien innoittamana Yläneelle alettiin puuhata pelimanniryhmää, ja Aikamiespelimanneista saatiin Eino viuluun. Hänestä tulikin silloin muodostuneen Yläneen pelimannien pitkäaikainen johtaja. Alettiin osallistua ahkerasti vähän aikaisemmin syntyneen VarsinaisSuomen Pelimanniyhdistyksen toimintaan käymällä soittajaisissa pitkin maakuntaa. Pian Eino Sointula nimitettiin VarsinaisSuomen ensimmäiseksi oltermanniksi. Eino Sointula oli monitaitoinen mies: hän oli kylän seppä ja korjausmies ja teki puustakin, mitä tarvittiin. Myös rakennustyöt ja asuntoremontit onnistuivat hyvin. Mutta ehkä tärkein jälkipolville jäänyt työ olivat sävellykset. Niistä hän kokosi 34 kappaletta käsittävän sävelmistön, jossa nuotinnosten lisäksi on joidenkin laulujen omia sanoituksia, runosuonikin näet sykki tarpeen vaatiessa. Eino Sointula kuoli 1993. Veikko Lahtinen Y hdistyksen 50-vuotisjuhlavuosi päästiin aloittamaan tiukoissa koronarajoituksissa, mutta kuitenkin toiveikkaana. Soittoja lauluhaluja olisi jo yllinkyllin, joten toimintasuunnitelmamme vuodelle 2021 on optimistinen. Tätä kirjoittaessa tuli tosin jo ensimmäinen takaisku; Turku Folks! orkesteri pääsee aloittamaan vasta maaliskuun alussa. Mutta ovathan tapahtumatkin toimintasuunnitelmassa enemmän toisella vuosipuoliskolla. Kaustisellakin uskotaan koronarajoitusten helpottuvan ja Ilmoittautuminen festivaalille on alkanut. Haaveissamme on saada festivaalille näyttävä joukko varsinaissuomalaisia pelimanneja esittämään 50 vuoden osaamistamme. Heinäkuun lopussa kokoonnuimme aktiivi-oltermannimme Lahtisen Veikon nimikkotapahtumaan Reissu-Veikon Sottiisiin Yläneelle. 50-vuotisjuhliamme vietimme 23. lokakuuta. Keväiset Salo Irish Festivaalit siirtyvät vuodella eteenpäin. Järjestäjät tuottivat nyt kuitenkin virtuaalisesti kaksi konserttia. Perjantaina 26.2. esiintyivät Beoir, Seoinadh sekä Isara ja lauantaina 27.2. festivaali-isännät, eli The Green Hope soitti livekonsertin. Molemmat konsertit näkyvät Salo Irish Festivaalin Facebook-sivuilla, kestävät tunnin ja ovat ilmaiseksi katsottavissa. Yhdistyksemme toimintaa johtavat tänä vuonna puheenjohtajana Ilmari Hunsa , varapuheenjohtajana Arto Pasio sekä sihteerinä Anna Pohjola . Omat kotisivumme, vskamu.fi, ovat saamassa uuden, päivitetyn ilmeen ja avataan kohta uudestaan. Veikko Lahtinen Varsinais-Suomen kuulumisia Reissu-Veikon sottiisi Yläneen kotiseutumuseolla viime vuoden elokuussa. Eino Sointula Pelimannin penkiltä kirjasta näyte sivulla 26. Ve ik ko La ht in en
• 24 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 P oikkeuksellisen koronavuoden päättyessä hyllytin turhautuneena kolmen peruuntuneen joulukonserttini yhteislauluvihot ja nuotit, mutta onneksi oli edessä uutta. Perinteinen, välipäivien Oriveden kansanmusiikkikurssi toteutettiin nyt etänä 27.-30.12. Digiosaaminen oli varmasti osalle meistä uutta, mutta Kansalaisfoorumin Annamari Martinviita , viulupelimanni itsekin, johti meidät suvereenisti Zoomin opetushuoneisiin. Jo avajaisten hulvaton yhteislaulanta sai naurulihakset toimimaan ja neljän päivän aikana sormet vetreytyivät. Yhteishenki oli taattu ja kohta tutustuimme kasvokuvin toisiimme ihan nimeltä ilman maskia. Harjoitellessa kuuli ainakin omat virheensä! Suurin opintoryhmä oli OAS, mukana vanhat konkarit ja monta uutta pelimannia. Tervetuloa mukaan yhteisölliseen pelimanniperheeseen Suomen Kansanmusiikkiliittoon! Kurssista lisää sivulla 12. Annamari ja Antti Järvelä olivat myös haastateltavina Kansalaisfoorumin 26.1. järjestämässä videotapaamisessa ” Potkua perintesiin ja syvyyttä säveliin”. Keskustelussa todettiin sukupolvien välisen oppimisen rakentavan uusiutuvaa ja elävää kulttuuria. Rajoitukset kurittavat myös maaliskuun kulttuuritapahtumia, mutta olemme kuitenkin valmistautuneet tuottamaan Samuelin Poloneesin 13.-14.3. Helsingissä. vaikkakin joudumme striimaamaan tapahtumat ilman yleisöä. Ritarihuoneen lauantain 13.3 Pelimanniparaatin konsertissa esiintyy turvajärjestelyin koko joukko ryhmiä rajoitusten vuoksi alle seitsenhenkisinä eri puolilta Suomea. Iltaklubit oli valitettavasti peruttava, samoin kauppakeskussoitot. Mielenkiintoisia esiintyjiä on luvassa Ritarihuoneen illassa ja Savoyn pääkonsertissa. Uuttamaata edustaa pääjuhlassa Spelarit-yhtye. Samuelin Poloneesista lisää sivulla 13. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen jäsenmäärä on reilut 300, nuorin esikoululainen, musiikinopiskelija Lumi 6v ja iäkkäimmät, edelleen aktiivit konkarit ysikymppisiä. Useat pelimannit soittavat monissa eri yhtyeissä ja kokoonpanoissa. Etelän OAS jäsenistö on ollut jo vuosia Kansanmusiikkilehden tilaajia. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys ry:n kevätkokous pidetään 10.3. klo 18.30 Sanomatalon kahviossa. Ilmoittaudu mahdollista etäyhteyttä varten kamu@ uudenmaankamu.net Soitannollisin tervetulotoivotuksin anja.hinkkanen@gmail.com Uudenmaan nurkka S atakunnassa on koronapandemian aikana säästytty kaikkein pahimmalta ja tilanne maakunnassa on pitkään ollut melko rauhallinen. Kesällä jäivät suuremmat kansanmusiikkitapahtumat toteutumatta. Onneksi pelimannien oli mahdollista päästä soittamaan joissakin pienissä tilaisuuksissa ja Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin saattoi kokea virtuaalisesti. Soitto on varmasti soinut ahkerasti pelimannien kotioloissa. Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistys on sopeutunut tilanteeseen ja keskittynyt jo valmistautumaan aikaan, jolloin voidaan jälleen kokoontua yhteen soittamaan. Syyskuussa koronatilanteen ollessa vielä hyvin rauhallinen, kokoontuivat yhdistyksen jäsenet ja pelimannit yhteiseen soittopäivään ja syyskokoukseen Kankaanpäähän. Päivän innoittavina kouluttajina toimivat Katri Haukilahti ja Sampo Korva Tallari-yhtyeestä. Usean tunnin iloisen ja opettavaisen kurssituksen päätteeksi pidettiin yhteistyössä Kankaanpään musiikkiopiston kanssa konsertti, jossa pelimannikokoonpanot esittivät ohjelmistoaan ja päivän kurssilaiset esittelivät oppimaansa. Paikalla oli ilahduttavasti monia nuoria pelimanneja. Vesa Jokelalle luovutettiin tilaisuudessa Suomen Kansanmusiikkiliiton hopeinen ansiomerkki ansioituneesta toiminnasta Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistyksen hyväksi. Perinteiset, tammikuussa Laviassa järjestetyt Talvenselän taittajaiset jouduttiin koronatilanteen ja kokoontumisrajoitusten vuoksi tältä vuodelta perumaan. Kansanmusiikkiyhdistys on kuitenkin käyttänyt ajan hyödykseen ja ottanut loppukirin Satakuntalaissi soitoi ja veisui -kirjan uusintapainostyössä. Kirjaa ryhdyttiin työstämään vuonna 2018, kun havaittiin, että yhdistyksen vuonna 1982 julkaisema ensimmäinen painos satakuntalaisia pelimannisoitteita sisältävästä nuottikirjasta oli myyty lähes loppuun. Nuottikirja on nyt saatu uunituoreena painosta. Merkittävän työn sävelmien tarkistamiseksi ja uudelleen kirjoittamiseksi on tehnyt vuoden 2019 satakuntalaiseksi pelimanniksi valittu Jari Paavola. Alkuperäisen nuottikirjan sävelmät on otettu kokonaisuudessaan mukaan uuteen painokseen. Niiden lisäksi kirjaan on sisällytetty vanhoja, aikaisemmin julkaisemattomia sävelmiä. Jari Paavola kertoo, että lähtökohtana oli saada kirjalle selkeä ja yksinkertainen ulkoasu A4-koossa. Näin kirjan käyttö olisi soittajille helppoa. Aiemmin julkaisemattomat, euralaisen mestaripelimanni Kustaa Järvisen soittamat kappaleet valikoituivat kirjaan siksi, että niitä on Paavolan mielestä mukava soittaa, eikä nuotteja ole ennen julkaistu muualla kuin Paavolan kirjoittamassa Euran pelimannien nuottikirjassa. Nuottikirjan ensimmäistä painosta kulutettiin ahkerasti vuosikymmenten ajan pelimannien keskuudessa. Perinteiset satakuntalaiset soitteet ovat sen ansiosta tuttuja myös tämän päivän nuorille pelimanneille. Toivottavasti myös uusi painos löytää tiensä uusien pelimannisukupolvien perusohjelmistoon ja innostaa tulevia soittajia pitämään yllä maakuntansa soittoperinteitä. Vaikka tulevien tapahtumien tilanne on epävarma, Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistyksessä katsotaan eteenpäin. Toiveissa on, että tilaisuuksia voidaan kesän tullen järjestää, tietenkin kulloisia rajoituksia ja suosituksia noudattaen. Kevään aikana on ainakin mahdollisuus tutustua nuottikirjan uuteen painokseen ja seurata Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistyksen Facebook-sivulta esittelyjä kirjan sävelmiä soittaneista, jo edesmenneistä pelimanneista. Satakuntalaissi soitoi ja veisui -kirjasta näyte sivulla 27. Heidi Huovinen Satakuntalaiset soitteet uutena painoksena
• 25 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Säv.AapoSimilä Lauluoravasta San.AleksisKivi 13 11 7 9 4 ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? laan. ta en kul ni u kaan. loin mil ei ta laan, kul ni en u soi. te le kan taa. kaan, poit loin sä lie mil so lan Met län ti neet pääl eh sa hen an mie met sä ei kä sa. san huo nees mal kaa sam ma mas ham hal lin ei pä Sin ne nen ra vai o as ti Ma ke 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 Siellätorkkuuheiluhäntä akkunallapienoisella. Linnutlaulaintaivaanalla saattaahänetiltasella unienkultalaan,unienkultalaan. 3. Mikäeloonnellinen keinuvassakehtolinnas! Sielläkiikkuuoravainen armaankuusenäitinrinnas. Metsolankantelesoi. Kammiostaankorkeasta katseleehänmailmanpiirii. Taisteloaallans'monta. Havuoksanrauhanviiri päällänsäliepoittaa. 2. 1. 4. H H H H Am G Am Am Am G G G H Am H H H Am Am Am G G G G Em H Hm Em C H7 C Hm D G Em 4. 3. 2. 1. ? ? ? ? ? Säv.AapoSimilä Lauluoravasta San.AleksisKivi 13 11 7 9 4 ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? laan. ta en kul ni u kaan. loin mil ei ta laan, kul ni en u soi. te le kan taa. kaan, poit loin sä lie mil so lan Met län ti neet pääl eh sa hen an mie met sä ei kä sa. san huo nees mal kaa sam ma mas ham hal lin ei pä Sin ne nen ra vai o as ti Ma ke 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 Siellätorkkuuheiluhäntä akkunallapienoisella. Linnutlaulaintaivaanalla saattaahänetiltasella unienkultalaan,unienkultalaan. 3. Mikäeloonnellinen keinuvassakehtolinnas! Sielläkiikkuuoravainen armaankuusenäitinrinnas. Metsolankantelesoi. Kammiostaankorkeasta katseleehänmailmanpiirii. Taisteloaallans'monta. Havuoksanrauhanviiri päällänsäliepoittaa. 2. 1. 4. H H H H Am G Am Am Am G G G H Am H H H Am Am Am G G G G Em H Hm Em C H7 C Hm D G Em 4. 3. 2. 1. ? ? ? ? ? Laulettavaa ja soitettavaa korona-karanteeniin eri puolilta Suomea. Aapo Similä oli oululainen ja Eino Sointula Varsinais-Suomesta. HirviFrimanin polkka tulee Satakunnasta ja lopuksi vielä tuore Veikko Ahvenaisen Korona-valssi Pohjois-Savosta.
• 26 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021
• 27 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 • PELIMANNI-LIITE
• 28 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Violin 1 ========================== & 34 ?Œ q = 146 Moderato ˆ_«««««ˆ Am ˆ_«««««ˆ Œ E7 ?««««? Œ Am ˆˆ_««««« Säv.Veikko Ahvenainen ˆ_«««««ˆ Œ E7 U ˆ««««ˆ ˆ«««« 2 ll ll ll llll ============================ & E7 ?»»»». p »»»»» »»»»» »»»»» »»»»» »»»» »»»» œ œ œ œ œ#œ Am ?««««. ˆ«««« Œ ˆ«««« ?»»»». œ»»»»»»»»»» »»»»» »»»»» »»»» »»»» E7 œ œ œ œ#œ ““{ ll ll ll ll ll ll ============================ & E7 ?»»»». œ»»»» Œ ˆ«««« ?»»»». »»»»» »»»»» »»»»» »»»»» »»»» »»»» œ œ œ œ œ œ E7 #?««««. ˆ«««« Œ ˆ«««« ll ll ll ll ll ll ============================ & E7 ˆ«««« ˆ«««« œ»»»» œ»»»» œ»»»» œ»»»» Am ?»»»». ?»»»». Am ƒ ?__»»»». œ__»»»» œ_»»»» œ__»»»» ll ll ll ll ll ll ============================ & Dm œ_»»»» ?»»»» ?»»»» œ»»»» G7 ?_»»»». œ_»»»» œ»»»» œ»»»» œ»»»» C ?»»»» œ»»»» œ»»»». œ»»»».P ll ll ll ll ll ll ============================ & Am »»»» »»»» »»»» »»»» œ#œ .œ .œ œ»»»» Œ œ»»»». .œ»»»» Dm »»»» »»»»» »»»»» »»»» œ œ œ. .œ œ»»»» Am Œ œ_»»»». f œ_»»»». œ__»»»» »»»» »»»» »»»» »»»» œ__ œ_œ__ œ__ E7 œ_»»»» œ_»»»» »»»» »»»» »»»»œ_œ_œ__ ll ll ll ll ll ll ============================ & ?_»»»». Am œ_»»»» Œ ˆ«««« Am ?_»»»». œ_»»»» Œ ˆ«««« A F ### ?»»»» ˆ«««« espressivo ˆ«««« œ»»»». œ»»»»J ll 1. ””{ Fine ll 2. llll““{ ll ll ============================ & ### ?»»»» ˆ«««« ˆ«««« œ»»»». œ»»»»J E7 ?«««« ˆ«««« ?«««« œ»»»» A œ»»»» œ»»»». #ˆ««««j E7 ?»»»» ˆ«««« ll ll ll ll ll ll ============================ & ### A ?»»»» ˆ«««« ˆ«««« H7 œ»»»». œ»»»»J ?»»»» ˆ«««« ˆ«««« œ»»»» œ»»»» ?_»»»» F # m œ_»»»» Hm œ_»»»» cresc . œ_»»»» œ_»»»» ll ll ll ll ll ll ============================ & ### ?__»»»». F # m #œ__»»»»» œ__»»»» œ__»»»»» ?___»»»»». E7 ƒ œ___»»»»» Œ ˆ«««« ?___»»»»». ƒ E7 œ___»»»»» Œ ˆ«««« ll ll ll 1. ””{ ll 2. llll D.C. al Fine Korona valssi Violin 1 + soinnut Nytt hopp för livet
• 29 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 • PELIMANNI-LIITE Jos ovat työikäiset koronaepidemian vuoksi tienanneet jokapäiväistä leipäänsä enimmäkseen kotioloissa, niin yhtäläistä on ollut myös työn kiroista vapautuneitten pelimannien elämä viime kuukausien ajan. Vaikka isot festivaalit peruuntuivat, päästiin kesällä 2020 kuitenkin vielä varsin usein soittelemaan yhdessä pienemmissä puitteissa. Loppuvuoden aikana keikkoja ei enää tullut, ja nyt alkuvuodesta tuo hiljaiselo on jatkunut ehkä vieläkin syvempänä. Esimerkiksi Pohjois-Savon suurimpiin kuuluva kansanmusiikkiyhtye Kuopion pelimannit päätti tammikuussa, että harjoitukset keskeytetään, kunnes viranomaiset katsovat epidemian selätetyksi. Viimeisimmäksi julkiseksi esiintymiseksi jäi näin soittelu Kuopion kaupungin torin alla Apajassa suomalaisen musiikin päivänä 8.12. Saa nähdä, saadaanko Apajaan palata edes toukokuussa viettämään suomalaisen kansanmusiikin päivää? Edesmenneen Martti ”Huuhaa” Innasen sanoin ”hiljaista on”, vaikka tarvetta jatkuvaan yhteisharjoitteluun kyllä on. PohjoisSavossa useampikin yksittäinen pelimanni tai ryhmä juhlii tasavuosikymmeniään. Leppävirran pelimannit tulevat miehen ikään, Soitinyhtye Savonia parikymppiseksi ja molemmat varmaan toivovat saavansa muitakin porukoita mukaan juhliinsa. YläSavon puolella Kaskikuusen pelimannit ja laulajat valmistelevat uutta levyä mestaripelimanni Kalevi Kainulaisen soitteista. Pohjois-Savon kansanmusiikkivuosi on jo vuosikymmenien ajan soitettu alkaneeksi Ylä-Savon talvipäivillä Iisalmessa heti helmikuun ensimmäisessä viikonvaihteessa. Järjestelyistä huolehtiva Ylä-Savon nuorisoseurojen liitto pitää perinteestä kiinni, mutta koronan vuoksi supistetussa muodossa ja kahden viikon viiveellä. Yleisötilaisuudet on peruttu ja keskitytään soitto-, lauluja tanssiharjoituksiin pienemmällä joukolla. Soittopuolella tämä näkyy niin, että mandoliinikurssi ja pääosin viulistien miehittämä soittotupa yhdistetään. Vetovastuuta kantaa Antti Janka-Murros. Mukava uutinen on ollut, että Ylä-Savon nuorisoseurojen liitto on tulossa mukaan Siilinfolkin taustajärjestöön Savon kansantaide -yhdistykseen. Iisalmen seudulla on tätä nykyä erityisesti aktiivisia tanssiryhmiä, mikä nostaa kansantanssin asemaa Siilifolkissa. Savon kansantaiteen hallituksessa kesän Siilifolkia valmistellaan vuodelle 2020 valmistellun ohjelmiston pohjalta. Souvarit, Mäsä-Duo, Matti Johannes Koivu, Viitasen Piia – siinä muutama makupala, jos heinäkuun 5.-10. päiville sijoitettu festivaali toteutuu. Tuottajana jatkaa Antti Janka-Murros ja festivaalijohtajana Liisa Väätäinen. Illoo iästä -teemalla kulkeva festivaali olisi kolmastoista. Toissa vuonna kävijöitä oli noin 13 500, ja ohjelmistoa rukkaamalla telttaan koetetaan saada kuulolle yhä enemmän myös nuoria ja nuoria aikuisia. Seppo Kononen Kuulumisia Pohjois-Savosta Suomen Kansanmusiikkiliitto aloittaa kansanmusiikin viikonloppukurssien etäkurssisarjan pilottikokeilun kansanmusiikin harrastajien toiveiden mukaisesti yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa. Sarjan ensimmäinen kurssi on Jari Komulaisen luotsaama Positiivisesti kaksirivisellä -kurssi 20.-21.3.2021. Positiivisesti kaksirivisellä -etäkurssilla soitetaan nimen mukaisesti elämänmyönteisiä ja pirteitä kappaleita. Ohjelmistossa on kurssin opettaja Jari Komulaisen omia sävellyksiä sekä uutta ja perinteistä ohjelmistoa Suomesta ja muualta maailmalta. Kurssi on kaksirivisen haitarin perusteet osaaville ja jonkun verran sitä jo soittaneille. Opetusajat: Molempina päivinä klo 1213.30 ja 14-15.30. Hinta: 35 € jäsenille, 45 € ei-jäsenille Ilmoittautumiset: 5.3. mennessä www.kansanmusiikkiliitto.fi/etakansanmusiikkikurssit-2021 Lisätiedot: Päivi Ylönen-Viiri, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. 0500 431913 Jatkoa seuraa keväällä muillekin soittimille. Kansanmusiikin harrastaja, kerro toiveesi kurssin sisällöstä ja opettajasta. Kansanmusiikin opettaja, kerro ideasi minkälaista kurssia haluaisit toteuttaa! Toiveet ja ideat: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Suomen Kansanmusiikkiliiton etäkansanmusiikkikurssien sarja 2021 alkaa Jari Komulainen M ai ja Vä än än en Suomalaisen musiikin päivän soitto Kuopion alatorin Apajassa jäi Pohjois-Savon pelimannien viimeiseksi yhteisesiintymiseksi ennen koronaepidemoan pahenemista. M ik ko A nt ti la in en
• 30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Vapaaehtoisuus yhdistysten ytimessä Vapaaehtoistyön käytännön haasteita yhdistyksissä ovat mm. työn kasaantuminen pienelle porukalle. Uusia toimijoita ei lähde mukaan eikä pitkäjänteiseen toimintaan sitouduta. Ihmiset myös kiinnittyvät enemmän ilmiöihin ja merkityksiin kuin organisaatioihin. Vinkit vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen 1. Tarkista, onko yhdistyksen toiminta ja tarkoitus ajan tasalla Miettikää yhdistyksen toiminnan ydintarkoitus ja pohtikaa, ketä ja mitä varten toiminta on olemassa. Kun yhdistyksen yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen merkitys on selkeä, on sen toimintaan helpompi tulla mukaan. 2. Tee vapaaehtoiseksi tuleminen helpoksi ja houkuttelevaksi Paras tapa houkutella uusia tulokkaita on huolehtia hyvin toiminnassa jo mukana olevista. Kannusta vapaaehtoisia viestimään toiminnasta eteenpäin ja päästä uusia ihmisiä kokeilemaan vapaaehtoisuutta ennen kuin täytyy sitoutua jäseneksi. Kerro jäsenmaksuja lahjoituspyyntöjen yhteydessä vapaaehtoistoiminnasta. 3. Tarjoa monenlaisia mukanaolon mahdollisuuksia ja kiitä Tarjoa mahdollisuuksia osallistua erilaisissa elämäntilanteissa. Tuo selkeästi esille tehtävänkuvaukset ja vastuut ja perehdytä työhön. Kerro työpanoksen hyödyistä sekä siitä, mitä vapaaehtoisuudesta oppii. Anna uusille mahdollisuus kokeilla ja toteuttaa omia ideoita. Tee vapaaehtoistoiminnan kautta annettu apu ja hyöty laajasti näkyväksi. Aito kiittäminen ja palkitseminen ovat tärkeintä. 4. Suosi avointa ja rentoa päätöksentekoa Tarjoa kaikille yhdistyksen jäsenille mahdollisuus tulla kuuntelemaan hallituksen kokouksia. Anna vastuuta! Se motivoi, viestii luottamusta ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Uusiakin jäseniä voi pyytää mukaan päätöksentekoon ja yhdistysten hallitustyöskentelyyn. Anna uusien luoda uudenlaisia toiminnan tapoja. Luovu hierarkkisuudesta. Hallituksen kokoukset voi pitää viihtyisästi puistossa tai saunaillassa. Rento ja luova ympäristö mahdollistaa innovatiivisten ideoiden syntymisen. 5. Panosta viestintään Viestintä tuo uusia jäseniä, sitouttaa ja aktivoi nykyisiä sekä luo mielikuvaa yhdistyksen toiminnan merkityksestä. Pidä huolta, että yhdistyksesi on avoin ja toivottaa tervetulleeksi erilaisia ihmisiä moninaisista tauistoista. Kerro kuvien ja videoiden avulla jokapäiväisestä toiminnastasi sekä vapaaehtoisuuden vaikutuksista. 6. Seuraa aikaasi ja ennakoi tulevaisuutta Megatrendit sekä globaalit ja paikalliset tapahtumat vaikuttavat järjestöja vapaaehtoistoimintaan. Esimerkiksi korona-aika on lisännyt suomalaisten auttamishalua ja tuonut uusia ihmisiä mukaan vapaaehtoistoimintaan. Työelämän murros ja yksilön merkitysten etsintä vaikuttavat varmasti tulevaisuuden vapaaehtoistyöhön. Havainnoi tulevaisuuden signaaleja ja ole avoin. Oman aktiivisen, kokeilevan ja uudistusvoimaisen toiminnan kautta luodaan myös toivottua tulevaisuutta. Kukka-Maaria Vuorikoski koulutussuunnittelija Kansalaisfoorumi Lue jutun laajempi versio verkkosivuillamme: kansalaisfoorumi.fi/vapaaehtoisuus-yhdistysten-ytimessa Koulutukset verkkoon – me autamme Verkkokeijultamme, mediakasvattaja Sanna-Mari Suopajärveltä, saatte tukea etäopetuksen suunnitteluun ja toteutukseen videoneuvotteluyhteyksiä ja osallistavia sovelluksia hyödyntäen. Hän auttaa myös opetusmateriaalien verkkoistamisessa ja vuorovaikutuksen tukemisessa verkko-opetuksessa. Verkkokeijun tuki on jäsenillemme maksutonta ja sitä voitte tiedustella Tuula Hyystinmäeltä, tuula.hyystinmaki@ kansalaisfoorumi.fi. Peda.net-sivustoltamme löydätte ohjeita opetuksesta ja ohjaamisesta verkossa. Viimeisin lisäys aineistoon ovat ohjeet opintotuntien laskemiseen verkko-opetuksessa: peda.net/kansalaisfoorumi. ILMOITTAUDU KOULUTUKSIIMME Kansalaisfoorumin jäsenet saavat useimmista koulutuksistamme alennusta. Tarkista kurssitarjontamme verkkosivuiltamme ja ilmoittaudu mukaan: kansalaisfoorumi.fi/koulutukset Orivesi All Starsin tarina alkoi Kansanmusiikkiliiton Oriveden talvikursseilta 2011. OASista on sen jälkeen kasvanut satojen soittajien verkosto. OAS on kenelle tahansa soittamisen perustaidot omaavalle avoin pelimannikollektiivi, joka on perustettu musiikillisen ilon löytämisen, oppimisen, kokemisen ja jakamisen edistämiseksi. Ikähaitari OASissa on noin 8-85 vuoden välillä ja ryhmässä ei tehdä eroa, oletko amatööri-, harrastajavai ammattisoittaja. Ainoa päämäärä on, että harjoitetaan mukavaa ja mielekästä musisointia yhdessä, hyvässä hengessä ja annetaan sen näkyä ja kuulua! Yhtyettä johtavat musiikin ammattilaiset Antti Järvelä , Reetta Kuisma , Laura Kuisma ja Timo Alakotila . Hallinnosta vastaa OAS ry. Toiminta koostuu eri puolilla Suomea pidettävistä kursseista ja esiintymisistä, osallistujamäärien vaihdellessa sadan hengen molemmin puolin. Yhtye on saanut useita tunnustuksia: Kaustisen kansanmusiikkijuhlien Vuoden yhtye 2015, Etnogaalan Vuoden ilmiö 2017 ja Vuoden kansanmusiikkilevy 2019. Mari Appelgren Puheenjohtaja, OAS ry Orivesi All Stars uusin Kansanmusiikkiliiton jäsenjärjestö Pä iv i Yl ön en -V iir i
• 31 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Kesän onnellisimmat päivät Kaustisella jälleen heinäkuussa! Esiintymässä satoja pelimanneja, maailman tunnetuin saamelaisartisti Mari Boine, Mariska & Kaustinen Houseband, Frigg ja paljon muita! Ohjelma täydentyy kevään aikana. pelimanni-ilmoittautuminen käynnissä maaliskuun loppuun saakka osoitteessa www.kaustinen.net 12.-18.7.2021 TALLENTAA • JULKAISEE • TUTKII • KOULUTTAA • KEHITTÄÄ • TIEDOTTAA • PALVELEE TUNTEIDEN KIRJOA INSTITUUTIN UUSILLA JULKAISUILLA INSTITUUTIN VERKKOKAUPPA PALVELEE OSOITTEESSA KAUPPA.KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI.FI HYMYILEVÄN PELIMANNIN nuottikirja HANNU KELLA Ossi Niinimäen pelimannimusiikkia KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI Lahtelainen Ossi Niinimäki (1924-2013) oli keskeinen hahmo etelähämäläisessä pelimannimusiikissa ja tanssimusiikissa 1940-luvulta pitkälle uudelle vuosituhannelle asti. Hän toimi niin esiintyjänä, kansantanssiryhmien säestäjänä, opettajana, yhtyeiden ja ryhmien vetäjänä kuin alueen musiikkiperinteen tallentajana ja järjestötoimijanakin, mutta hänen omien sävellystensä valtava määrä ja monipuolisuus selvisi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Niinimäen perintöön sukeltanut säveltäjä-muusikko Hannu Kella on valinnut ja puhtaaksikirjoittanut tähän kokoelmaan 102 kappaleen valikoiman entisen soitto kumppaninsa jopa 400 kappaleen pelimannisävellystuotannosta. Nuoteissa on myös sointusäestysmerkinnät. KIJ 111 H an nu Ke lla Hy m yile vän pe lim an nin nu ott ikir ja Os si Nii nim äe n pe lim an nim usi ikk ia KIJ 11 1 Hannu Kella: Hymyilevän pelimannin nuottikirja Lahtelainen Ossi Niinimäki (19242013) tunnettiin niin esiintyjänä, kansantanssiryhmien säestäjänä, opettajana, yhtyeiden vetäjänä kuin alueensa musiikkiperinteen tallentajana ja järjestötoimijanakin, mutta hänen omien sävellystensä valtava määrä ja monipuolisuus selvisi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Niinimäen perintöön sukeltanut säveltäjä-muusikko Hannu Kella on valinnut ja puhtaaksikirjoittanut tähän kokoelmaan 102 kappaleen valikoiman entisen soittokumppaninsa jopa 400 kappaleen pelimannisävellystuotannosta. Emmi Kuittinen & Ikuisen ikävän orkesteri: Itken ja laulan Emmi Kuittisen & Ikuisen ikävän orkesterin esikoislevy Itken ja laulan on albumi elämästä ja kuolemasta. Levyn kappaleet ovat saaneet inspiraationsa karjalaisesta ja inkeriläisestä itkuvirsiperinteestä. Itkuvirret eli äänellä itkeminen on ympäri maailmaa tunnettu perinteen laji. Itkuja esitettiin erotilanteissa sekä tärkeissä siirtymärituaaleissa, kuten häissä ja hautajaisissa. Niillä ilmaistiin surun ja kaipauksen tunteita, toisinaan myös kiitollisuutta. Albumi on ensimmäinen ammattimuusikon tekemä, kokonaan itkuvirsiperinteestä ponnistava levy. VUODEN ETNO & VUODEN YLEISÖÄÄNESTYS -EHDOKAS 2021
• 32 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 1150 kappaletta, 165 säveltäjää ja 151 sanoittajaa – tältä näytti tammikuun 2021 lopussa saldo Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistys KaMun lanseeraamassa keskisuomalaisen pelimannimusiikin keräyshankkeessa. ”Ennenkuulumattomiksi” ristitty hanke syntyi 2019, jo edesmenneen pelimannin, Voitto Mäkelän, innoittamana. Mäkelä äänitti 1970–1990-luvuilla 86 tuntia keskisuomalaista pelimannimusiikkia kaseteille ja kelanauhoille ja pelasti näin jälkipolville valtavat määrät katoamassa olevaa materiaalia. KaMun puheenjohtaja Erkki Hiekkavirta, 80, huomasi vuosikymmeniä myöhemmin, että vaikka levyjen teko on sittemmin yleistynyt, ei kaikki musiikki silti siirry jälkipolville. Hän käynnisti Ennenkuulumattomathankkeen ja kutsui maakunnan pelimanneja avuksi. Haussa ei ole vain 1990-luvun jälkeen tehty musiikki vaan myös kappaleet, jotka eivät syystä tai toisesta päätyneet 2017 menehtyneen Mäkelän nauhoille. – Hankkeen valmistuttua toteutuu kaksi itselleni tärkeää asiaa, siirtää kansanmusiikkia tuleville sukupolville ja saada aikaan mittava nuottiarkisto musiikista kiinnostuneille, Hiekkavirta toteaa. Keräyshankkeen vetovastuu on KaMulla, mutta Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys on mukana tukemassa sitä. Keräämisen ja nuotinnosten lisäksi Ennenkuulumattomista järjestetään kokonainen tallennettava konserttikimara. Tavoitteena on saada videotallenne ainakin 400 kappaleesta. Kun hanke oli lanseerattu, Hiekkavirta odotti heti kärsimättömänä aineistoa. –?Olen tällainen kiireinen luonne ja ehdin jo huolestua kun pelimannit eivät heti reagoineet. Mutta sitten kappaleita alkoi tipahdella kirjeitse ja sähköpostitse. Nyt materiaalia on tullut yli villeimpienkin Keski-Suomessa etsitään aarteita Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistys käynnisti 2019 valtavan kansanmusiikin keräysja taltioimishankkeen. Kappaleiden määrä yllätti täysin hankkeen isän, Erkki Hiekkavirran. Mikään määrä ei ole kuitenkaan hänen mielestään liikaa, tai edes tarpeeksi. Hän toivoo, että kasaan saataisiin vielä reippaasti lisää arkistojen aarteita, jotka uhkaavat hävitä menneisyyden tuuliin pelimannisukupolvien vaihtuessa. Teksti ja kuvat: Riikka Mahlamäki-Kaistinen Jyväskylän kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Hiekkavirta on Ennenkuulumattomat-projektin isä, tyttärentytär Jenna Hiekkavirta on Pelimannitalon toiminnanjohtaja. Ennenkuulumattomista löytyy myös muutama Hiekkavirtojen kappale. Ei kuitenkaan Erkin tai Jennan vaan ensimmäisen isän ja veljen.
• 33 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 odotusten ja hankkeelle on annettu reilusti jatkoaikaa. Hiekkavirta laskeskelee, että Jyväskylästä on saatu nelisensataa kappaletta, Keuruulta 70 kappaletta, saman verran Jämsästä, Saarijärveltä kuutisenkymmentä ja Kannonkoskelta vielä muutama kymmenen enemmän. – Vielä on sellaisia perinteisiä pelimannipitäjiä, kuten vaikka Kinnula, josta löytyy varmasti vielä paljon musiikkia. Kaikki materiaali yhtä tärkeää Hiekkavirta painottaa, että kaikki kappaleet ovat tervetulleita. Tarkoitus ei ole arvottaa yhtä toista tärkeämmäksi, tai raakata mitään pois. Olennaista on saada talteen musiikki, joka elää nyt pääosin vain soittajiensa esittämänä. Hän sanoo pelimannien olevan usein turhankin vaatimattomia tekemisistään. Se, että joku sanoo, ettei omista arkistoista oikeastaan löydy yhtään Ennenkuulumatonta, ei vielä tarkoita, ettei sellaisia olisi kasapäin. – Välillä on pitänyt monta kertaa soittaa, että pankaas nyt musiikkia tulemaan. Yksikin pelimanni sanoi, ettei hänellä oikein ole mitään, korkeintaan yksi tai kaksi kappaletta. Lopulta sain häneltä 27 upeaa kappaletta, Hiekkavirta naurahtaa tyytyväisenä. Hiekkavirralla ei ole tarvetta lähteä puntaroimaan, onko lähetetty aineisto juuri kansanmusiikkia vai jotain muuta. – Ja mikä sen loppujen lopuksi määrittää, hän tokaisee. Perinteisesti määriteltäessä kansanmusiikki tarkoittaa musiikkia, joka on säilynyt muistin varassa ja jonka tekijästä ei ole tietoa. Hiekkavirta sanoo kansanmusiikki-käsitteen elävän ajassa ja muuttavan muotoaan. – 60-luvun iskelmämusiikki alkaa olla nyt jo kansanmusiikkia ja jos pannaan 50 vuotta lisää, niin varmasti se on sitä jo silloin. Minusta tuntuu, että kaikki musiikki on kansanmusiikkia, varsinkin silloin kun se on harrastelijoiden tekemään. Jos nyt joku Joonas Kokkonen lähettäisi biisin, niin voisi tietysti olla, että se ei kelpaisi, Hiekkavirta sanoo ja naurahtaa. Olennaista kansanmusiikissa on se, että se on kiinteä osa kulttuuri-identiteettiämme. Soiva musiikki on aina myös osa niitä ihmisiä, jotka musiikkia esittävät. –?Taltioidut konsertit kertovat näin tuleville sukupolville omasta ajastamme, ajan ihmisistä ja ennen kaikkea tietysti musiikista, Hiekkavirta summaa. Musiikkia kaikilta ikäpolvilta Vajaassa kahdessa vuodessa on saatu talteen runsaasti kappaleita ja aivan yllättäviäkin helmiä, kuten vaikka kaksi Esko Muhosen jäämistöstä löytynyttä kappaletta, jotka ovat Toivo Kärjen sovittamia. Tekijöistä valtaosa on iäkkäämpää joukkoa tai Muhosen tavoin edesmenneitä. – On ollut hienoa, että kappaleita on tullut myös nuoremmalta polvelta. Mukana on monta minun entistä pikkupelimanniakin, Hiekkavirta sanoo tyytyväisenä. Hän ohjasi Palokan Pelimannitalolla pikkupelimanneja kolmen vuosikymmenen ajan. Yksi nuoren polven kansanmusiikin esittäjä on Hiekkavirran lapsenlapsi Jenna Hiekkavirta , 26. Hän toimii Pelimannitalon toiminnanjohtajana ja on ollut järjestämässä Ennenkuulumattomien konsertteja. Yhdessä konsertissa hän oli mukana soittajanakin. – Tavoitteena on järjestää 20 tallennuskonserttia, mutta aikataulut muuttuivat kun viime keväänä jouduttiin koronan takia perumaan viisi konserttia ja syksyllä saatiin järjestettyä vain yksi. Hankkeelle on annettu nyt jatkoaikaan vuoden 2022 loppuun. Konsertteja aletaan järjestää heti kun se taas on epidemiatilanteen huomioiden mahdollista. Hiekkavirta näkee hankkeen tärkeänä juuri omalle ikäluokalleen. – Sukupolvellani ei ole kaikkea tietoa musiikkiperinteestä. Ilman taltiointeja paljon tärkeää tietoa jää unohduksiin vanhempien poistuessa keskuudestamme. Myös Erkki Hiekkavirta harmittelee sitä, että monta vanhanpolven pelimannia on ehtinyt poistua ajasta ikuisuuteen ilman, että heidän soittoaan on ehditty taltioida.–?Nyt on korkea aika tarttua toimeen. Tuki olisi tarpeen Konserteista tehdään dvd-versiot ja tallenteet säilötään Kansallisarkistoon, kaupunginkirjastoon ja Pelimannitalolle. Nuotinnokset säilyvät ainakin Pelimannitalolla, mutta arkistoinnista on käyty keskusteluja myös Keski-Suomen museon kanssa. – Ja jos nämä kelpaavat Kansallisarkistolle, niin annamme mielellämme sinne myös tallenteet, Erkki Hiekkavirta sanoo. Hän kertoo vielä, että hanketta on laajennettu kolmeen kategoriaan siten, että varsinaisen kansanmusiikin ohella aineistoa kerätään myös kantelemusiikin ja hengellisen musiikin saroilta. Kantelemusiikin keruuseen on haettu avustusta Museovirastosta. Kokonaishankkeella ei ole vielä ulkopuolista tukea. Palokan Pelimannitalolla sijaitsevalle, Suomen ainoalle Kantelemuseolle myönnettiin tammikuussa sekä OKM:n koronatuki että Kulttuurirahaston tuki. Ennenkuulumattomista kappaleista voi lähettää tietoa erkki.hiekkavirta@pp.inet.fi Erkki Hiekkavirta esittelee lapsen lapselleen pelimannitalon seinällä roikkuvaa vanhaa viulua, joka oli soittajansa Haakon Lesosen kanssa mukana rintamalla koko jatkosodan ajan.
• 34 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 1800 -luvun puolivälissä syntyneiden karjalaisten jouhikonsoittajien ohjelmisto oli pääosin tanssimusiikkia ja aikansa hittilauluja jouhikolle sovellettuna. Suurin osa soittimista oli soittajien itsensä rakentamia, ja esimerkiksi naapurikylissä asuneiden impilahtelaisten jouhikonsoittajien Feodor Pratšun ja Juho Vaittisen soittimet poikkesivat ulkonäöltään ja rakenteeltaankin toisistaan huomattavasti. 1900-luvun alkuun mennessä voimakasäänisemmät ja uudenaikaisemmat soittimet olivat jo kuitenkin syrjäyttäneet jouhikon tanssisoittimena, eikä jouhikolle juurikaan jäänyt luontaista elinympäristöä. Jouhikonsoitto hiljeni vuosikymmeniksi lähes kokonaan – lukuun ottamatta harvoja soittajia, kuten kansanmusiikin suurmies, säveltäjä ja professori Martti Pokelaa (1924–2007) sekä kapellimestari Juha Kangasta (s. 1945) ja heidän soittimiaan, joiden suunnittelussa soitinrakentaja Carlo Bergman ei säästellyt luovuuttaan. 1980-luvun alkupuolella jouhikon tarina sai uuden käänteen, kun Kaustiselle oli kerääntynyt joukko kansanmusiikin tutkijoita, soittajia ja rakentajia. Yksi heistä oli soitinrakentaja ja muusikko Rauno Nieminen (s. 1955), joka oli edellisen vuosikymmenen loppupuolelta lähtien perehtynyt jouhikonsoittoon ja -rakentamiseen. Näihin aikoihin valettiin myös perusta kansanmusiikin esittämisen käytännöille Sibelius–Akatemian kansanmusiikin opetusta rakennettaessa. Nykyään suomalaisesta kansanmusiikin opetuksesta on tullut kansainvälisesti sekä tunnettua että arvostettua, Sibelius– Akatemian alumnit esittävät suomalaiseen kansanmusiikkiin pohjautuvaa konserttimusiikkia ympäri maailman ja Rauno Nieminen on jo aikoja sitten tohtoroitunut jouhikonsoiton, -rakennuksen ja -tutkimuksen legenda. Jouhikon uudet tehtävät Jouhikon käytön hiivuttua rahvaan tanssisoittimena on sille löytynyt viime vuosikymmeninä uusi käyttöympäristö konserttisaleista ja klubeilta – samoin kuin monille muillekin kansansoittimille. Länsimaisen taidemusiikin, jazzin ja populaarimusiikinkin esittämiskäytännöt ovat olleet esimerkkeinä myös jouhikon uusille ilmaisuväylille. Nämä uudet kontekstit ovat ohjanneet myös soitinkehitystä: kamarimusiikillinen konteksti on vaatinut soinnin ja äänenvoimakkuuden kasvattamista lähtökohtaisesti vaimealle soittimelle. Klubiympäristö puolestaan vaatii soittimelta erilaisia ominaisuuksia, kuten luotettavuutta lämpötilanvaihteluissa sekä vahvistettavan signaaliin tasapainoisuutta. Onko kuitenkin mahdollista, että muutoksissa menetetään jotain olennaista soittimen perusluonteesta? Kuinka jouhikolle määritellään keskeiset parametrit, jotka jouhikon tapauksessa tekevät siitä erityisen? Toisille esimerkiksi jouhikielet ovat jouhikkoa määrittelevä piirre, vaikka arkistoäänitteillä soitetaan pääosin suolikielisellä soittimella. Parametreiksi voitaisiin valita myös soittimen rakenteelliset ominaisuudet, jousi, ohjelmisto, tyyli tai vaikkapa omintakeinen soittotapa vasemman käden kynsipuolella. Kuinka paljon näitä ominaisuuksia voidaan muuttaa, jotta jouhikko vastaisi aikansa vaatimuksiin ja silti säilyttäisi omalaatuisuutensa? Soinnin systemaattista kehittämistä Olen osallistunut jouhikon kehitystyöhön Rauno Niemisen seurassa 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Tilasin ensimmäisen jouhikkoni Niemiseltä vuonna 2002, ja viimeiset neljätoista vuotta olemme soittaneet yhdessä jouhikkokvartetti Jouhiorkesterin riveissä. Yhtye on, paitsi tarjonnut erinomaisen alustan uuden jouhikkomusiikin säveltämiselle, myös mahdollistanut yli vuosikymmenen kestäneen loppumattoman jouhikkoseminaarin, jossa olemme tutkineet niin ohjelmistoa, soittotapoja kuin soittimen ominaisuuksien kehittäJouhikon sointia etsimässä Teksti: Ilkka Heinonen Kuvat: Rauno Nieminen Jouhikko, soitinevoluution jo lähes sukupuuttoon kuollut erikoisuus, elää tällä hetkellä uutta renessanssiaan niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Soittamisen lisäksi jouhikoita rakennetaan innokkaasti Amerikan mannerta myöten niin ammattimaisten soitinrakentajien kuin harrastajienkin toimesta. Mutta miltä jouhikon oikeastaan tulisi kuulostaa ja näyttää? Entä mitkä ihanteet ohjaavat soittimen kehitystä? Ilkka Heinonen testaa jousia Rauno Niemisen verstaalla heinäkuussa 2020.
• 35 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 mismahdollisuuksiakin. Tälläkin hetkellä olemme Niemisen kanssa valmistelemassa artikkelia testeistämme jouhikon ja jousen ominaisuuksien kehittämisestä soittajan ja soitinrakentajan näkökulmista. Henkilökohtaisesti jouhikonsoittoni kontekstit vaihtelevat huomattavasti. Osa konserteistani on äänentoistollisia, kuten vaikkapa Jouhiorkesterilla tai yhtyeelläni Ilkka Heinonen Trio. Toisaalta intohimoni vanhaan musiikkiin tai uuden musiikin esittäminen – kuten kahden jouhikolle sävelletyn konserton kantaesitykset – ovat vaatineet soittimelta jokseenkin erilaisia ominaisuuksia kuin klubikeikoilla. Voi kuitenkin olla hyvin haastavaa yhdistää soittimen kantava, projisoiva ja puhdas sointi sekä jouhikolle tyypilliseksi mielletty hiljainen, yläsävelsarjaltaan rikas ja kehräävä ääni. Olenkin päätynyt käyttämään eri jouhikoita eri projektien soinnillisiin tarpeisiin. Yhtä lukuun ottamatta ne ovat Niemisen rakentamia. Soitan suurimman osan esiintymisistäni tällä hetkellä Niemisen ohjauksessa rakentamallani jouhikolla, jossa on suolikielet, viulun tapaan koverrettu kansi ja diskanttigamban jousesta modifioitu jousi. Tavoitteeni on ollut yhdistää gambaperheen elementtejä jouhikkoon, ja sointi onkin hohdokas, kirkas ja kantava, toisin sanoen kamarimusiikillisesti hyvin käyttökelpoinen. Mutta samalla soinnista jää uupumaan jouhikolle omaleimaista jouhikielten yläsävelsarjan villiä kihinää ja jousen kitkan rahinaa – jotka toisaalta tekevät jouhikosta konserttitilanteissa epäkäytännöllisen ja epäluotettavan. Toisin sanoen, soittimen yhtä ominaisuutta vahvistamalla vaiennetaan toista ja soinnilliset ihanteet ovat vahvasti sidoksissa kontekstiinsa. Jouhikon sointi muistuttaa hauraudestamme Minkäänlaista soinnillisten ihanteiden yksiselitteistä määrittelyä lieneekin mahdotonta tehdä. Vieläpä jos nykyiset sointi-ihanteet suhteutetaan arkistoäänitteiden ja museosoitinten heterogeenisten sointien luomaan historialliseen rahinaan, on mielestäni aika vaikeaa havainnoida, mihin suuntaan jouhikon sointia olisi mielekästä viedä. Koska sointi-ihanteet ovat niin vahvasti kontekstisidonnaisia, olenkin päätynyt hyvin epäanalyyttiseen ja subjektiiviseen lähestymistapaan jouhikon soinnin ”kehittämisen” suhteen. Koen, että jouhikon sointi muistuttaa meitä hauraudestamme ja herkkyydestämme sekä samalla rehellisyydestä ja vilpittömyydestä, integriteetistä. Eli siitä kaikesta, mikä tekee meistä vajavaisuuksissamme niin kauniita. Siksi Tutkimuksemme tarkoituksena on dokumentoida jouhikonrakennuksessa tapahtuneita muutoksia viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. Erityisesti keskitymme soittajan ja rakentajan yhteistyöhön jouhikon kehittämisessä: Millaisen soittimen soittaja haluaa ja miten rakentaja voi sellaisen rakentaa. Tutkimus perustuu rakentajan ja soittajan omiin, sekä yhteisiin dokumentteihin, joihin on kirjattu kaikki soittimiin tehdyt muutokset ja niiden vaikutus soittokokemukseen. Tutkimusmateriaalia on kertynyt paljon ja esimerkiksi soitto ja kuuntelukokeet laitetaan internettiin, jossa jokainen voi kuulla miten mikäkin asia on vaikuttanut sointiin ja soitettavuuteen. Olen dokumentoinut 48 museojouhikkoa väitöstyössäni Sibelius-Akatemiaan vuonna 2008. Kun soitin on esine, jonka tarkoituksena on tuottaa ääntä mahdollisimman tehokkaasti, mutta myös miellyttävällä saundilla ja hyvällä soitettavuudella, niin tältä kannalta museoissa olevat jouhikot eivät ole kovinkaan onnistuneita. Viulu on ollut kehityksensä huipulla jo 1700-luvulta ja viisikielinen kantele 1000-luvulta lähtien. Jouhikko on hyvää vauhtia menossa sinne. Savupirttien kirveellä veistetyillä soittimilla ei pärjää enää nykyisessä musiikkikulttuurissa. Jouhikon ääni syntyy, kun kielen värähtely muuttuu kannen, pohjan ja kopan ilmatilan kautta ilman värähtelyksi. Jouhikon koppa ei ”vahvista” ääntä, vaan siirtää kielen värähtelyn ilman värähtelyksi. Siirtymisessä tapahtuu häviöitä ja tuotetun äänienergian osuus soittimeen siirretystä energiasta on vain noin prosentin luokkaa. Suurin osa energiasta muuttuu lämmöksi. Jouhikko toimii kuten ilmapumppu, tai bassorefleksikaiutin. Matalimpia taajuuksia korostetaan virittämällä kopan ilmatilan taajuutta. Jouhikon äänessä saattaa olla äänenvärin muutoksia kopan ja ilmatilan resonanssien kohdalla. Äänelliset erot jouhikossa johtuvat pääasiassa kannen ja pohjan muodosta, paksuudesta, materiaalista ja pintakäsittelystä sekä soittimen ilmatilan tilavuudesta. Jouhikko suuntaa suurimman osan äänestä kohtisuoraan kannesta ulospäin. Vanhoissa paksupohjaisissa jouhikoissa ääni ei säteile juurikaan taakse. Ohutpohjaisissa jouhikoissa asia on toisin. Hyvän jouhikon äänelle on muutama kriteeri: • Jouhikon tulee soida hyvin voimakkaasti ja hyvin hiljaa, eli dynamiikan on oltava suuri • Äänen tulee soida samalla soinnilla koko äänialueella, sekä hiljaa että voimakkaasti soitettaessa. • Äänen tulee syttyä nopeasti. • Äänen sointi on oltava miellyttävä. • Äänen tulisi olla hyvä myös sähköisessä äänentoistossa. Soittimen äänen dynamiikka on nykyisen taidemusiikkiestetiikan perusvaatimuksia soittimelle. Vanhoilla, paksuilla mitoituksilla tehdyillä jouhikoilla dynamiikkaa ei juuri ole. Soittimet soivat pääasiassa hiljaa. Jouhikossa joudutaan käyttämään erilaisista materiaaleista tehtyjä kieliä ja ne soivat eri tavalla. Esimerkiksi nelikielisen jouhikon matalampana kielenä käytän yleensä sellon alumiinipäälysteistä kieltä, muiden kielien ollessa nailonia. Äänen syttyminen nopeasti helpottaa soittoa. Kirkkouruissa ja vanhoissa midi haitareissa ääni saattoi syttyä todella pitkällä viiveellä ja soittajan oli soitettava aina ”etuajassa” pysyäkseen muun orkesterin tahdissa. Rytmimusiikissa jouhikanteleen ääni on voitava vahvistaa Stadion-luokan konsertteja varten. Ongelmana on rumpalin kuuluminen akustisen soittimen mikrofonin kautta. Kansainvälisen jouhikkotaitelijan on hyvä saada soitin koteloineen mahtumaan lentokoneen hattuhyllylle. Oli kehitettävä lentomatkalaukun mittoihin sopiva soitin/koteloratkaisu. Savo-Karjalassa jousena toimi milloin minkäkinlainen ”kokkura”. Tällaisilla jousilla ei enää pärjännyt kun soittimetkaan eivät enää olleet antikristuksen aikaisia naulalaatikoita. Oli kehitettävä jousia. Uuden jouhikanteleperinteen luomisessa on nyt mennyt puoli vuosisataa ja nyt aloittavien rakentajien ja soittajien ei enää tarvitse aloittaa nollasta. Toisaalta on kehittynyt uusi jouhikkokulttuuri, jonka avulla jouhikonsoittaja pärjää nykyisessä musiikkiskenessä. Rauno Nieminen jatkan tämän soitinten evoluutiossa jalkoihin jääneen, käyttöliittymältään surkean soittimen soinnin tutkimista. Sillä se saa soittajan ja toivottavasti kuulijankin muistamaan, mitä on ihmisyys. Julkaistu aikaisemmin Finnish Music Quarterlyssa otsikolla ”Finding the sound of the jouhikko” joulukuussa 2019. Ilkka Heinonen on Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tohtorikoulutettava ja tohtori Rauno Nieminen on soitinrakentajamestari ja muusikko. Pohjan Chladnikuvioiden mittaaminen. Onko jouhikannelta kehitettävä?
• 36 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 N ämä sanat lukee Samuel Rinta-Nikkolan nuottikirjan käsikirjoituksen kansilehdessä. Teksti on monille tuttu myös Vanhoja Pelimannisävelmiä -kokoelmasta, tuttavallisemmin VPS:stä. Rinta-Nikkolan nuottikirjaan on muistiinmerkitty Ilmajoen seudulla oletettavasti 1700-luvun loppupuolella soitettuja polskia. Käsikirjoituksessa tallessa olevat 94 sävelmää ovat numeroidussa järjestyksessä, ja samassa järjestyksessä ne on toimitettu myös VPS:n ja Ilmajoen nuottikirjan sivuille. Oltuaan yli 80 vuotta omilla teillään, alkuperäinen 20-sivuinen käsikirjoitus löytyi Oulusta, josta Kaarlo Spjut lähetti sen vuonna 1891 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. SKS julkaisi Rinta-Nikkolan polskat Ilmari Krohnin toimittaman kolmiosaisen Suomen Kansan Sävelmiä -kokoelman viimeisessä, kansantansseja käsittävässä osassa (SKS, 1893). Siitä lähtien kyseiset polskat ovat kiehtoneet ja inspiroineet muusikoita ja säveltäjiä yli genrerajojen. Nuori Krohn lienee ollut ymmällään Rinta-Nikkolan käsikirjoituksen omalaatuisten merkintätapojen ja viulun sormitukseen perustuvan logiikan kanssa. Krohn teki klassisen musiikin koulutukseen ja urkurin tietämykseensä perustuvat ratkaisut, ja esimerkiksi transponoi monet kappaleista C-duuriin. Myös pariäänet hän muutti näkemyksensä mukaan ”sopiRinta-Nikkolan nuottikirjan paljastuksia “NUOTTI-KIRIA Eli Muutamat yxinkertaisesti ylösja muistoxi heitetyt Polskat, nijnkujn ne meidän paicka-kunnisamme ovat enämmän ennen kujn tällä ajaalla tulleet spelatuxi; Ehkä ne vanhimmatkin Nuotit ovat kyllä hyviä ja koreit, koska ainoastans ne tulevat taitavan ja harjaanduneen käden kautta spelatuxi. Wuonna 1809. Samuel Rinda-Nickola” M us eo vi ra st o: H is to ria n ku va ko ko el m a / Pi et is en ko ko el m a Ilmari Krohn työpöytänsä ääressä. Roope Aarnio
• 37 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 vammiksi”. Kuitenkin hän viisaasti kirjan johdannossa kehottaa jokaista kiinnostunutta perehtymään käsikirjoitukseen ja tekemään itse omat tulkintansa alkuperäisistä nuoteista. Suomen Kansan Sävelmien kolmas osa julkaistiin uudelleen noin kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin nimellä Vanhoja Pelimannisävelmiä (SKS, 1975), sopivasti kansanmusiikin uuden nousun aikaan. Tuohon julkaisuun teki kansanmusiikin professori Erkki Ala-Könni omat korjauksensa, mutta halusi kunnioittaa alkuperäistä julkaisua ja lisäsi huomautuksensa kirjallisesti sivujen alaviitteisiin. Ala-Könni oli pari vuotta aiemmin julkaissut Rinta-Nikkolan polskat sävellajeja myöten korjattuina versioina Ilmajoen nuottikirjassa (Ilmajoki-seura, 1973). Ala-Könni oli tehnyt oman väitöskirjansa suomalaisesta polskasta (Die Polska-Tänze in Finnland, 1956) ja oli perusteellisesti perehtynyt Suomen ja Ruotsin alueelta tallennettuihin polskasävelmiin ja kyseisen tanssilajin historiaan. Liekö julkaisijan, painosmäärän vai kirjan paksuuden ansiota, että VPS sai enemmän huomiota kuin Ilmajoen laulukirja. Ala-Könnin kommentit alaviitteissä vaikuttavat kuitenkin jääneen melko vähälle huomiolle sivujen marginaaliin. RintaNikkolan polskia soitettiin ja soitetaan yhä yllättävän paljon Krohnin nuotinnosten mukaan. Tälläkin hetkellä esavelmat.jyu.fisivustolla on juuri VPS:n versiot nuoteista Suomen kansan eSävelmät -nimikkeellä. Toki moni on varmasti kummastellut jänniä sävellajeja ja erikoisia melodioita, ja ehkä lukenut Ala-Könnin kommentitkin. Mutta painettu nuotti on usein painettua sanaa vahvempi. Tai kenties juuri se sävelmien erikoisuus viehättää, ja mystiset kappaleet ovat saaneet säilyä sellaisinaan. Vuosikymmen VPS:n ja Ilmajoen nuottikirjan julkaisemisten jälkeen säveltäjä ja musiikintutkija Eero Nallinmaa kirjoitti artikkelin “Rinta-Nikkolan nuottikirjan tarkennuksia” (Musiikki 1985 nro 3-4). Kyseisessä artikkelissa on muun muassa huomio pisteellisistä kahdeksasosanuoteista. Rinta-Nikkola ei nuoteissaan käyttänyt pistettä pidentämään aika-arvoa. Sen sijaan hän piirsi ylimääräisen pienen palkin kahdeksasosanuottiparin jälkimmäisen nuotin varteen ilmentämään tätä asiaa. Krohn ja Ala-Könni tulkitsivat viivan tremolo-merkiksi ja korjasivat nuotin daktyyleiksi (eli kahdeksasosanuotti ja kaksi kuudestoistaosanuottia), vaikka kyseessä on mitä luultavimmin ollut pisteellinen kahdeksasosa ja yksi kuudestoistaosanuotti. Nallinmaa esittää myös omat tulkintansa pariäänistä, jotka niin Krohn kuin Ala-Könnikin olivat tulkinneet väärin. Lisäksi Nallinmaa mainitsee muutamia muista lähteistä löytyneitä toisintoja, jotka antavat viitteitä mahdollisista vaihtoehtoisista sävellajeista tai duurija mollitonaliteeteista, vaikka enimmäkseen hän on sävellajeista yhtä mieltä Ala-Könnin kanssa. Nallinmaa ehdottaa myös parin polskan olevan poloneeseja. Käsikirjoitusta uudelleen tulkitsemaan Kiinnostuin Rinta-Nikkolan nuottikirjasta parikymmentä vuotta sitten opiskellessani Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin osastossa. VPS:n sävellajit ja oudot melodiat kummastuttivat, mutta Ala-Könnin alaviitteiden ja Ilmajoen nuottikirjan kautta homma alkoi aueta. Sain käsiini myös kopion alkuperäisestä käsikirjoituksesta, johon Ala-Könnin ja Krohnin tulkintoja oli hyvä verrata. Sävellajit tuntui Ala-Könnillä oikeammilta, mutta tulkinnat pariäänistä olivat mielestäni molemmissa julkaisuissa kyseenalaisia. Vuonna 2016 Perinnearkku ry aloitti 10-vuotisen historiansa kunniaksi videokeräyksen, jonka tavoitteena oli saada kaikista VPS-kokoelman kappaleista soivat videoversiot YouTubeen. Olin tästä hieman huolissani, sillä epäilin että videoiden SAMUEL RINTA-NIKKOLA Samuel (Sameli) Rinta-Nikkola (17631818) oli räätäli, torppari, kääntäjä ja mystikko, kotoisin Ilmajoelta. Hän oppi lukemaan jo nuorena, ja omaksui hyvän ruotsinkielen taidon ollessaan merillä purjeiden ompelijana eli seilimaakarina. Ajautui vaikeuksiin kirkon kanssa, perehdyttyään muuhun uskonnolliseen (Pohjanmaan mystikoiden) kirjallisuuteen ja uhmatessaan kirkon vaatimuksia kinkereillä. Hän kopioi useita kirjoja ja käänsi myös joitain teoksia. Perimätiedon mukaan oli myös viulisti. ILMARI KROHN Ilmari Henrik Reinhold Krohn (18671960) oli suomalaisen musiikkitieteen isä ja muutenkin monipuolinen vaikuttaja Suomen musiikkikulttuurissa. Saanut urkurin ja klassisen musiikin koulutuksen Saksassa. Toimi mm. Helsingin yliopiston musiikinhistorian ja -teorian dosenttina, musiikinhistorian professorina, Kallion kirkon urkurina, kuorosäveltäjänä, musiikin tutkijana, kansanmusiikin kerääjänä, toimittajana ja kriitikkona. Vihittiin myös teologian kunniatohtoriksi 1955. Sivistynyt ja pedantti korkea-arvoinen virkamies, joka omasi hengelliset ja konservatiiviset arvot. ERKKI ALA-KÖNNI Martti Erik (Erkki) Ala-Könni (19111996) oli ahkera suomalaisen kansanmusiikin kerääjä, tallentaja ja tutkija. Väitteli filosofian tohtoriksi 1956 aiheenaan suomalainen polska. Tampereen kansanperinteenlaitoksen johtajana 1965-1976. Oli mukana mm. elvyttämässä kanteleensoittoa ja perustamassa Kaustisen kansanmusiikkijuhlia. Syntyjään Ilmajoelta. EERO NALLINMAA Eero Nallinmaa (1917-1998) oli musiikintutkija, säveltäjä, Tampereen konservatorion rehtori 1957-1980 ja Tampereen yliopiston dosentti 19711974. Julkaissut mm. Barokkimenuetista masurkkaan ja Erik Ulrik Spoofin nuottikirjan. Erkki Ala-Könni (oik.) juttusilla Konsta Jylhän kanssa 1976. Le o To rp pa
• 38 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 myötä myös VPS:n virheellisiä tulkintoja Rinta-Nikkolan polskista päätyisi nettiin ja kanonisoituisi kappaleiden “virallisiksi” versioiksi. Perinnepoliisi minussa halusi korjata asian, ja tiedottaa kaikkia asianosaisia aihepiirin ongelmallisuudesta. Toki kansanmusiikin ominaispiirre on muutos. Vaikutteita lainataan kaikkialta, kappaleita muokataan soittajien ja soittimien mukaan, musiikki elää ja perinne muuntuu. Silti olisi suotavaa, että tämä nuoteiksi ikuistettu historiallisesti merkittävä polskakokoelma tulisi uudelleen tutkituksi ja tulkituksi mahdollisimman lähelle alkuperäisen käsikirjoituksen tavoittelemaa musiikillista muotoa. Keväällä 2018 otimme ohjaamani teoriakurssin projektiksi selvittää, miten Samuel Rinta-Nikkolan polskat oikeasti kuuluisi soittaa. Vertailimme Krohnin ja Ala-Könnin tulkintoja Rinta-Nikkolan käsikirjoitukseen, soitimme itse kappaleita ja pohdimme asiaa nimenomaan pelimanniviulismin kautta. Tämän pohjalta opiskelijat laativat omat tulkintansa ja uudet nuotinnokset kappaleista. Tutkiva muusikkous oli tässä projektissa keskeinen johtolanka. Projektin myötä ajatuksia kappaleiden sävellajeista, rakenteista ja pariäänistä nousi esiin uudella tavalla. Kyseisen kurssin päätyttyä jatkoin vielä nuottien korjailua aina kun uusia näkökulmia ilmaantui. Emeritusprofessori Heikki Laitiselta tuli vihje tutustua Eero Nallinmaan artikkeliin, jossa olikin hyviä huomioita ja vahvistuksia ajatuksilleni. Sain myös apua Sanna Saloselta, joka oli tuolloin perehtymässä saman aikakauden muihin nuottikokoelmiin. Vertailemalla pohjoismaisia nuottilähteitä löytyi muutamia toisintoja Rinta-Nikkolankin polskista. Sibelius-Akatemian ja SKS:n kanssa keskustelin mahdollisesta nuottijulkaisusta, kunhan uudet puhtaaksikirjoitetut versiot olisivat valmiit. Haaveenani oli saada julkaistua korjatut nuotit RintaNikkolan polskista yhdessä alkuperäisen käsikirjoituksen kanssa. Halusin kuitenkin ensin varmistua tulkintojeni oikeellisuudesta, ja päätin hyödyntää myös sosiaalisen median voimaa “oikeiden” versioiden varmistamiseksi. Arvelin että mahdollisia toisintoja tai muita arvokkaita huomioita kappaleista voisi löytyä esimerkiksi suomalaisten ja ruotsalaisten kansanmusiikkiyhteisöjen facebook-ryhmien jäseniltä. Ehdin pyöritellä ajatusta aika pitkään mielessäni, kunnes korona-pandemian aiheuttama ylimääräinen kotiaika mahdollisti projektin toteuttamisen. Päätin soittaa kaikki Rinta-Nikkolan nuottikirjan 94 polskaa järjestyksessä läpi, ja julkaista niistä päivittäin videon facebookissa, instagramissa ja youtubessa. Aloitin videoiden tekemisen viime vuoden marraskuussa. Aluksi julkaisin uuden videon joka päivä. Tahti vähän rauhoittui joululoman aikaan, ja vuodenvaihteen jälkeen arkikiireet ovat hidastaneet tempoa, mutta loppusuoralla jo ollaan. Projektia voi seurata YouTubessa haulla Rinta-Nikkolan nuottikirja. Ajattelin että tässä tulee iskettyä monta kärpästä yhdellä kertaa. Saisin tarkastettua ja viimeisteltyä uudet nuotinnokset, oppisin soittamaan kappaleet ja saisin mahdollisesti palautetta ja huomioita muilta kansanmuusikoilta. Lisäksi videoita voisi käyttää pedagogisena materiaalina. Vaikka Rinta-Nikkolan polskia on levytetty jonkin verran, koko kokoelmasta tehtyä äänitettä ei tietääkseni ole tehty. Kuulokuvasta olisi monelle iso apu kappaleita opetellessa. Eikä mielestäni YouTubessa ole vielä liikaa mandoliinilla tai kitaralla soitettua suomalaista pelimannimusiikkia. Nettiaikana tämänkaltainen julkaisu on helpompaa kuin koskaan. Sosiaalinen media on nopeampi, halvempi ja kenties helpommin tavoitettava kuin painettu julkaisu. Uudella nuottikirjalla on toki sijansa, mutta se odottaa vuoroaan. Videot yritin tehdä mahdollisimman tarkkaan omien nuottitulkintojen pohjalta, tosin instrumenttivalintojeni ehdoilla. Mandoliini ja kitara ohjasivat versioita, joten jotkut viulistisemmat kaaret ja korut saivat jäädä pois, samoin kuin mahdolliset mikrointervallisemmat tulkinnat sävelkorkeuksista. Pyrin myös pitämään videot lyhyinä, yksinkertaisina ja riittävän helppotekoisina itselleni, jotta motivaatio ei katoaisi liian työläyden takia. Kuvasin videot kännykällä suoraan Accapella-applikaation avulla, ja äänen poimin ulkoisella mikrofonilla. Seuraavassa Kansanmusiikki-lehden numerossa 2/2021 Roope Aarnio esittelee tarkemmin uusia tulkintojaan Rinta-Nikkolan nuottikirjan sävelmistä. Kirjoittaja on muusikko, säveltäjä ja SibeliusAkatemian kansanmusiikkiosaston aineryhmän lehtori Lisää musiikkiperinnettä Unescoon ja hankemaailmaan Unescon aineettoman kulttuuriperinnön komitea hyväksyi viime vuoden lopulla aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin paitsi saunomiskulttuurin ensimmäisenä ilmiönä Suomesta, jälleen myös monia musiikkija tanssi-ilmiöitä. Luetteloihin lisättiin Budima-tanssi Zambiasta, Chamame-musiikkija tanssiperinne Argentiinasta, keskieurooppalainen luonnontorviperinne, Pantun-runoja runolauluperinne Indonesiasta ja Malesiasta sekä Mbira/Sansi-sormipianoperinne Malawista ja Zimbabwesta. Kiireellistä suojelua vaativien kohteiden luetteloon lisättiin Nama-kansan musiikkiperintö Namibiasta, ja kreikkalaisen Epiruksen alueen moniäänisen lauluperinteen suojelukonsepti Polyphonic Caravan nostettiin hyvien suojelukäytäntöjen rekisteriin. Luetteloita voi selata ich.unesco.org -verkkosivulla, ja näppärä tapa tutustua ilmiöihin on katsoa niiden esittelyvideot. Komitean vuosittainen viikon mittainen kokous järjestettiin poikkeuksellisesti verkon välityksellä. Kaustislaisen viulunsoiton hakemus käsitellään seuraavassa kokouksessa Pariisissa joulukuussa 2021. Myös kehittämishankerahoittajat alkavat nähdä aineettoman kulttuuriperinnön mahdollisuudet. Perinnemusiikkiyhteisöjen ja koulutusorganisaatioiden yhteistyötä käynnistetään vuoden alussa startanneella kaksivuotisella ICH North -hankkeella, jossa ovat mukana Centriaammattikorkeakoulu, Kansanmusiikkiinstituutti ja Tromssan yliopisto sekä Pohjois-Ruotsin ja Saamenmaan perinnemusiikkitoimijoita. Interreg Nord -rahoitteisessa hankkeessa käynnistetään mm. verkkokurssikokonaisuuksien ja digitaalisten materiaalipankkien rakentaminen. Mbira M us eu m of M al aw i
• 39 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Toimittaja, tuottaja ja romaniasiain aktivisti Raila ‘Roni’ Halmetoja menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen 3.1.2021. Raila Halmetoja syntyi 19.7.1950 Utsjoella ja asui lapsuutensa sekä nuoruusvuotensa Haapajärvellä. Helsinkiin muutettuaan hän toimi mainosalalla Ruutimainoksessa ja matkailualalla Ystävyysmatkoissa. Jo näiden vuosien ajan hän teki mm. varhaisaamun ohjelmia Yleisradiossa, jossa varsinainen ura vakiintui myöhemmin. Raila Halmetoja tuli Suomen kansalle tutuksi tummana ja rauhallisena radioäänenä. Hän teki pitkän päivätyön Yleisradiossa; Radio Suomen musiikkitoimituksessa, populaarimusiikin toimituksessa sekä Yle Radio 1:ssä. Vuosien ajan kuulimme mm. hänen artistihaastattelujaan, henkilökuviaan Valoa ikkunassa -ohjelmassa sekä suoria lähetyksiä Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilta. Hän teki ohjelmia Kansanmusiikin iltaan sekä mm. Romano mirits -ajankohtaisohjelmaan. Radiotyön ohella Raila Halmetoja oli aktiivinen monella taholla. Porvoon kansainvälisen Mustalaismusiikkifestivaalin taiteellisena johtajana hän toimi 20012005. Luottamustoimia hänellä oli mm. Maailman musiikin keskuksessa, Nevo Roma -yhdistyksessä, Romanitaiteen keskuksessa sekä Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus KEK:issä. Romaniasiain neuvottelukunnan (RONK) jäsen hän oli vuosina 1978-1982. Neuvottelukunta myönsi Raila Halmetojalle Paarkiba-tunnnustuksen vuonna 2010 hänen pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstään romaniväestöä koskevan tiedonvälityksen edistämiseksi sekä romanikulttuurin esille tuomiseksi. Raila Halmetojan tavaramerkki oli aina mukana kulkeva nauhuri. Hän tallensi vuosikymmenten saatossa merkittävät määrät Suomen romanien historiaa muistitietona, tarinoina ja lauluina. Hänen laaja arkistonsa sisältää mm. levyjä, kirjallisuutta, haastatteluja, romanilaulujen äänityksiä sekä käsikirjoituksia. Arkisto on osa Maailman musiikin keskuksen kirjastoa, jossa se kantaa kokoelmana hänen nimeään. Halmetojalla oli myös tärkeä rooli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran romaniaineistojen kokoelmien kartuttamisessa sekä dosentti Panu Pulman johdolla toteutetussa Suomen romanien historia -hankkeessa. Halmetojan aloitteesta syntyi myös hienoja julkaisuja, kuten Olarin Musiikin 1996 julkaisema Luludžako drom – Finitiko romanengo džambibi kalikos ta aka diives Suomen romanien lauluja eilen ja tänään. Tuottajana Halmetoja vaikutti vahvasti mestarikansanlaulaja Hilja Grönforsin uraan. Hän oli myös Helsingin Kulttuuripääkaupunkivuonna 2000 tuottamamme Indiako Drom – Intian tie -nimisen konserttisarjan taiteellinen johtaja. Sukulaiset, ystävät ja kollegat jäävät kaipaamaan auttavaista ja avarasydämistä sillanrakentajaa ja pidettyä työtoveria, joka loi ympärilleen hyväntuulisuuden ilmapiirin. Jaana-Maria Jukkara, toiminnanjohtaja Risto Blomster, hallituksen puheenjohtaja Maailman musiikin keskus Muistoissamme Raila Halmetoja Maria Kalaniemi ja Eero Grundström ovat yhdessä vahva kasvutarina: harmonikkataiteilija ja harmonivelho, joiden musiikissa on vahvasti tunnistettavat sävyt ja niiden takana aito pelimannipoljento. Nyt duo on myös Kaustisen vuoden yhtye. Kaustinen Folk Music Festivalin ohjelmajohtaja Anne-Mari Hakamäki arvostaa duon tapaa tehdä pitkäjänteistä työtä. Pitkän linjan yhteistyö kantaa ja kehittyy vuodesta toiseen. Molemmat ovat myös tärkeitä oman instrumenttinsa kehityksen pioneereja ja tärkeitä esikuvia. – Haitari ja harmoni ovat heillä välineitä, joiden kautta musiikki tulee ulos – ihminen on musiikki. Koskaan ei tule briljeeraamisen oloa, vaan monimutkaisetkin kuviot kuuluvat luontevasti heidän ilmaisuunsa, Hakamäki kuvailee. Hakamäki pitää duon tapaa tehdä musiikkia esimerkillisenä toimintana. – Molemmilla on niin voimakas suhde omaan musiikkiinsa, että koskettimen kosketus tuntuu kuulijalle asti. Grundström on ottanut harmonilla arkaaisen maailman haltuun ja luonut persoonallista tematiikkaa soittoonsa. Juurevaa ja maanläheistä Maria Kalaniemellä on käynnissä pitkä levytysprojekti, jonka ensimmäinen albumi Mielo julkaistiin huhtikuussa 2020. Levy on ehdolla vuoden etnoalbumiksi, kun Emma-gaalassa jaetaan palkintoja toukokuussa. Maria Kalaniemi kertoo, että heinäkuussa Kaustisella on kuultavissa Mielolevyn materiaalia sekä paljon muuta musiikkia vuosien varrelta. – Levytys on aina kokonaisteos ja oma maailmansa. Konserttikokonaisuudessa kaikki tietysti linkittyy yhteen, kun lavalla ovat samat ihmiset. Mukaan mahtuu hyvin niin jepualainen menuetti kuin Ellin polkka. Myös tangoa, ehkä jokin humppakin. Maanläheistä ja juurevaa, sellaista on luvassa. Ja vahvasti kaksikielisesti. Minulla äidinkielenä on ruotsi, isänkielenä savo ja Eerohan tulee Raumalt. – Olen tosi otettu nimityksestä, se on hyvin merkityksellistä. Erityisen riemastuttavaa on se, että meidät on valittu vuoden yhtyeeksi duona. Vuoden 2021 showcase-yhtyeet Kaustinen Folk Music Festivalin vuoden yhtyeen nimittää festivaalin 14-henkinen ohjelmatoimikunta. Valinta julkistettiin Eläköön Folk! -gaalassa Tampereella lauantaina 20. helmikuuta. Samassa yhteydessä Kaustinen antoi julki myös tämän vuoden showcaseyhtyeet. Ne ovat Bergå Folk Project Suomesta, Westward the Light Skotlannista ja Zäpämmät Suomesta. Marita Salonen Kaustisen vuoden yhtye soi ja jylisee tunteella Ja ni H ol la nd in ar ki st o
• 40 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Millaisen tekniikan vaatii ison konsertin striimaaminen? No, mehän olemme tällainen keskipieni striimitiimi, joten käyttämämme tekniikka on sen mukaista. Konserttien striimaamiseen tarvitaan laadukkaita kameroita, videoswitcheri tai -mikseri, jolla ohjataan, minkä kameran kuva lähetetään ulos ja enkooderi, joka pakkaa lähetettävän kuvan. Enkooderi voi olla erillinen laite tai tietokoneohjelma. Aina ei tarvita välttämättä edes tietokonetta, mutta näyttö tarvitaan monikamerakuvausta ulos ajettaessa. Isommissa konserteissa välimatka kameroiden ja striimauspisteen välillä kasvaa, joten videokaapelointi on erilaista kuin ihan pienissä tiloissa. Ääntä varten tarvitaan mikrofonit, mikseri ja äänikortti tai niin sanottu audiointerface, joka muuttaa äänen laadukkaasti digitaaliseksi. Äänen kanssa tärkeimpänä on tietenkin kuvauksen mahdollistava ja kaiken kruunaava valaistus. Onko teillä useampia kameroita käytettävissänne ja tarvitaanko muuta henkilökuntaa kuin äänitarkkailija ja kuvaohjaaja? Toteutamme striimauksen monikamerakuvauksena. Työnkuvaan kuuluu lähes aina roudarin, äänimiksaajan, äänittäjän, lähetyksen äänitarkkailijan, valomiehen, kameramiehen, ohjaajan, lavastajan, järjestäjän, graafikon, videoeditoijan ja striimimestarin eli videomiksaajan tehtävät. Monesti toimimme kahden hengen tiiminä, varsinkin pienemmissä konserteissa, mutta isommat tapahtumat tehdään 3-6 hengen voimin. Miten kuva ja ääni lähetetään vastaanottajille, paljonko se vaatii internetyhteydeltä nopeutta? Kuva ja ääni yhdistetään videoswitcherissä tai striimausohjelmassa. Sieltä se lähtee valitun alustan, kuten Facebookin tai YouTuben, osoitteeseen. Samalla määritetään toivottu kuvanopeus ja resoluutio. Facebook suosii huonompaa resoluutiota ja pienempiä bittinopeuksia kuin YouTube. Suositukset ovat puolenkymmentä megatavua sekunnissa, mutta kapasiteetin on hyvä olla kaksin-kolminkertainen eli vähintään 15 Mt/s. Modeemin nopeus ja tasaisuus pitää testata ennen lähetystä. Pitääkö striimaajan ottaa huomioon, kuinka paljon mahdollisia katsojia voi olla? Eihän televisiokatsojien määrääkään tarvitse rajoittaa. Isoilla alustoilla ei näitä rajoituksia ole. Mutta jos striimi ohjataan alustalta esim. omille kotisivuille, niin kannattaa tarkistaa kotisivujen toteuttajan/paikallisen serverin kapasiteetti. Millaisella alustalla konsertteja voidaan katsoa? Isompien alustojen lisäksi tarjolla on toki paljon pienempiäkin alustoja, mutta yleisö ja katsojat kannattaa ohjata sinne, missä he muutenkin liikkuvat. Webinaareja ja striimauksia voi lähettää myös useammalle alustalle samanaikaisesti niin sanottuna multistriimauksena. Tähän tarvitaan erillinen palveluntarjoaja, esimerkiksi StreamYard ja ReStream palvelut. Pystyttekö antamaan vihjeitä pelimanniyhtyeille, joiden tekisi mieli tarjota soittoaan internet-yleisölle, mutta ei ole varaa palkata ammattilaisia? Jos lähdettäisiin siitä, että kuvaus tapahtuisi yhdellä jalustalla olevalla kameralla. Millaista kalustoa ainakin olisi hyvä olla? Millaisia kanavia esityksille olisi tarjolla? Mistä lähteä liikkeelle? Tarvitaan kamera, jossa on hdmi-ulostulo sekä kaapparikortti kameran ja tietokoneen välille. Niiden hinnat vaihtelevat 20200 euron välillä. Jokainen kamera vaatii oman kaapparikorttinsa. Jos kameroita on useita, niin silloin kannattaa jo harkita pienen videoswitcherin hankkimista kaapparikorttien sijaan. Ilmainen OBS eli Open Broadcast Software on monipuolinen ohjelma itse striimaukseen, ja enkooderi sisältyy kyseiseen ohjelmaan. Kannattaa opetella tekemään striimausta siis ohjelmaa ja striimausavainta käyttäen, ei verkkokameratoteutuksena. Vielä on hyvä muistaa, että äänen laatu ja valaistus ovat tärkeämpiä kuin liikkuva kuva, joten niihin kannattaa satsata. Oma YouTube-kanava tai omat sivut ja ryhmät Facebookissa ovat varmasti yleisimmät vaihtoehdot, kun miettii julkaisualustaa. Onko korona tuonut kahdelle muusikolle uuden leipäpuun, kun keikatkin on peruttu? Mistä keksitte ryhtyä tarjoamaan tällaisia palveluita? Striimauspalvelu on osittain korvannut menetetyt muusikon työt. Omalta kohdaltani voin vain sanoa, että firma pyörii kohtuullisesti, mutta palkattomia kuukausia on vielä liian paljon. Taiton osalta koko homma lähti käyntiin niin, että hän ryhtyi avustamaan paikallista seurakuntaa suorien lähetysten toteuttamisessa. Näin hän tutustui striimauksen eri osa-alueisiin käytännön tekemisen kautta. Hän myös ohjaa opiskelijoitaan striimauksen parissa, ja oppilaitoksillahan on isompi kalusto käytössä kuin yksinyrittäjillä. Itselläni striimauspalveluihin laajentaminen tapahtui luontevasti videotuotannon kautta. Mitä verkkokonsertti vaatii? Yksinkertaisimmillaan striimattu konsertti voi olla sellainen, että laitetaan puhelin telineeseen, Facebookissa tai jollain muulla alustalla livelähetys päälle ja aletaan soittaa. Joihinkin tilanteisiin tällainenkin tekniikka voi riittää, mutta vakavampi konserttistriimaus edellyttää tekniikan hankkimista ja hieman opiskelua. Mitä vaatii oman orkesterin kohtuullisen tasoinen striimikeikka ja miten ammattilaiset toteuttavat suuremmalle yleisölle tarkoitetun konsertin? Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämän Samuelin Poloneesiin konserttien striimauksen hoitavat Jarmo Romppanen ja Taito Hoffrén. Jarmo Romppasta haastatteli Sauli Heikkilä Taito Hoffrén ja jarmo Romppanen virittävät laitteistoa kuntoon striimikonserttia varten Helsingin G18-salissa.
• WWW.KPKONSA.FI Suomen monipuolisin konservatorio TORSTAINA 6.4.2017 KLO 20 KESKI-POHJANMAAN KONSERVATORION SALI Sound tracks SOUNDS JAZZ Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA DON’T TALK TO STRANGERS Johanna Oksasen opinnäyte/D-tutkintokonsertti perjantaina 13.4.2018 klo 18 Konservatorion Iso sali, vapaa pääsy Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Emma Rahjan opinnäytekonsertti ke 11.4.2018 klo 18 Konservatorion sali Emma Rahja, sopraano | Anna Kuusniemi, viulu | Ewa Tracz-Lejman, sello | Tero Tavaila, piano & cembalo Meine Seele hört im Sehen Meine Seele hört im Sehen Varjoa ja valoa Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Nelli Marjomäen opinnäytekonsertti Pieni sydän Tiistaina 10.4.2018 klo 20 Konservatorion iso sali Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Moments Ilmari Tunkkari, sello Johanna Tilus, piano Bach Debussy Schumann Keski-Pohjanmaan konservatorion sali Tiistaina 9.4.2019 klo 20.00 ILMARI TUNKKARIN C-TUTKINTO & OPINNÄYTEKONSERTTI Kuva © Essi Luoma Heidi Vehkalan opinnäytekonsertti Ke 11.4.2018 klo 16 konservatorion sali Heidi Vehkala, piano ja viulu Janika Läspä, viulu Emma Yli-Korpela, viulu Saana Pulkkinen, alttoviulu Sallamaria Saarimäki, laulu Sara Jokela, huilu Ilona Jussinmäki, harmonikka Tero Tavaila, piano musiikkia pelisarjasta Final Fantasy Flying Foos Tribute To Foo Fighters Torstaina 11.4. klo 20 Konservatorion Sali Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Kun suljen silmäni – muistoja ja unelmia Milla Koivisto, sopraano Tero Tavaila, piano ja cembalo Martta Laitinen, piano Ilmari Tunkkari, sello Meeri Järvelä, viulu Heidi Vehkala, viulu Perjantaina 10.11.2017 klo 20 Konservatorion sali Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA VIIMEINEN VALITUSVIRSI KE 10.4. KLO 19 PMMP-tribuutti Keski-Pohjanmaan konservatorion salissa Alli Järvelän D-tutkinto ja opinnäytetyö Alli Järvelä laulu Anni Kaakinen laulu Ilari Mäkelä koskettimet, taustalaulu Konsta Kivelä kitara Samuli Kiiveri basso Oskari Paakki rummut Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Klassinen musiikki | Kansanmusiikki | Pop/jazz-musiikki | Musiikintekijä YHTEISHAKU 23.2. – 23.3.2021 WWW.OPINTOPOLKU.FI
• 42 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 42 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Etno-Emma ehdokkaat Ensemble Gamut!: UT Eclipse Music 2020 E nsemble Gamut! julkaisi debyyttialbuminsa UT joulukuussa 2020. Ensemble Gamut! koostuu vanhan musiikin sekä kansanmusiikin ammattilaisista, jotka yhdessä etsivät uusia tapoja tulkita vanhaa musiikkia. Ensemble Gamut! on Aino Peltomaan (laulu, harppu, perkussiot) vuonna 2018 kokoama yhtye, jossa Peltomaan lisäksi soittavat Ilkka Heinonen (jouhikot, gamba, violone), Juho Myllylä (nokkahuilut, elektroniikka) sekä Marianna Henriksson (cembalo). Yhtyeen käsittelyssä vanha musiikki löytää luontevaksi kumppanikseen suomalaisen kansansävelmistön. Tätä hedelmällistä yhdistelmää täydentää improvisaatio sekä erilaiset elektroniset efektit. Levy muodostaakin hienovaraisen kokonaisuuden, joka ei lakkaa yllättämästä vivahteikkaalla moniulotteisuudellaan. Ensemble Gamut! tarjoilee musiikkia, joka on ainakin allekirjoittaneelle täysin ennenkuulumatonta. Erityisen säväyksen levylle antaa tunne muusikoiden voimakkaasta läsnäolosta esittämässään musiikissa. Ennakkoluulottomat sovitukselliset ratkaisut sekä muusikoiden taidokas ja kekseliäs instrumentalismi yhdessä Peltomaan sävykkään laulun kanssa muodostaa kokonaisuuden, jossa kaikki palaset tuntuvat loksahtavan paikalleen. Hanna Ryynänen Pomppulinnan Kreivi: Mandariinipäivä Levy-yhtiö: Rumba-Akatemia V uonna 2012 perustettu lastenmusiikkiyhtye Pomppulinnan Kreivi julkaisi lokakuussa 2020 kolmannen albuminsa nimeltään Mandariinipäivä. Kyseinen levy on huomioitu vuoden 2020 Lastenmusiikin Emmaehdokkuudella. Palkinnonsaaja selviää toukokuussa 2021. Pomppulinnan Kreivi on Vili Mustalammen luotsaama orkesteri, jossa Mustalammen (laulu, tres, kitara) lisäksi soittavat Valtteri Bruun (sähkökitara, mandoliini, banjo), Ricardo Padilla (lyömäsoittimet, charango, cuatro, laulu), Arja Paju (basso, laulu) sekä Hannu Risku (rummut, laulu). Yhtye esittää Mustalammen säveltämää ja sanoittamaa, virkistävää ja monipuolista koko perheen musiikkia, jossa on kuultavissa laajasti vaikutteita maailman eri musiikkikulttuureista. Erityisen innoittavaa kuultavaa on kappaleiden rikas rytminen maailma ja luovuutta pirskahtelevat sovitukset. Kappaleiden sanoitukset puhuttelevat monenikäistä yleisöä. Mustalammen teksteissä kuvataan elämää ja sen sattumuksia niin aikuisen kuin lapsen näkökulmasta, aina oivaltavin sanakääntein. Hanna Ryynänen Ánnámáret: Nieguid duovdagat UKSI Productions 2021 N ieguid duovdagat, Kuvitteelliset maisemat, on levyn lisäksi musiikkia ja liikkuvia kuvia yhdistävä kokonaisuus. Mutta levyn musiikkikin on niin visuaalista, että yhden videon katsottuani päätin nauttia kuvista, joita musiikki loihti mielessäni. Ánnámáretin mukaan teos ilmaisee ajatuksia elämästä perinteisen ja modernin kulttuurin murroksessa. Se kuuluu soitinnuksessa, sävellyksissä ja sovituksissa: Ánnámáretin vokaaliosuuksia värittävät Ilkka Heinosen jouhikko sekä Turkka Inkilän soittamat japanilainen shakuhachi-huilu ja liveelektroniikka. Ánnámáret joikaa perinteisesti, mutta uskaltaa myös laulaa rumasti, kovaa ja kokeillen. Jouhikko rahisee lempeästi ja revittelee raivoisasti – tuntuu, että soittimesta on löytynyt uusia ulottuvuuksia tämän projektin myötä. Ja koko keitosta hämmennetään Inkilän elektrokauhalla. Vaikka levyllä soudetaan eri tyylien välillä, koko musiikkispektri sulautuu samaan maisemaan. Väkevä, herkkä, ilakoiva ja repivä musiikki puree tiukasti tunteisiin. Ihmettelen ja ihastelen myös, miten vähillä sanoilla joiuissa kiteytetään olennainen, mutta jätetään pohdittavaa ja tulkinnanvaraa. Arja Kangasniemi Gàjanas: Cihkkojuvvon Bafe’s Factory /Nordic Notes 2021 U udemman maailmanmusiikin mielenkiintoisimpiin tapauksiin kuuluva Gàjanas yhdistelee esikoislevyllään varsin hämmentäviäkin elementtejä. Vahvasti Hildá Länsmanin saamenkielinen laulu ja joiku edellä imagossaan kulkeva yhtye käynnistää Cihkkovujjon -albumin sellaisella kitararockilla, että lähimmät vertailukohteet löytyvät jostakin Radioheadin tai Coldplayn suunnalta. Yli kahdeksanminuutiseksi venyvä Almmi dolat rullaa kieltämättä komeasti ja pohjustaa levyä sellaiseksi, ettei kuulija osaa odottaa kuin mielenkiinnolla mitä tapahtuu. Muutaman hieman selkeämmin maailmanmusiikkisävyjä sisältävästä kappaleesta huolimatta koko levyn musiikillinen anti kallistuu kaikkein eniten vanhemman progen ja näistä etenkin Kingston Wallin kentälle. Sami Kurpan vieraileva sopraanosaksofoni kappaleessa Geažehis áhpi menee vieläpä sellaiseen Sakari Kukon kanavointiin, että ajatukset johtavat pakostakin yllä mainittuun kotimaisen progen kuningasbändiin. Maailmanmusiikkisävytteisenä progena kuunneltuna tämä levy on täyttä timanttia, varsinaisena maailmanmusiikkilevynä tarkasteltuna hämmentäväkin kokonaisuus. Antti-J. Janka-Murros Etno-Emmasta on kilpailemassa taas joukko hienoja kansanmusiikkilevyjä. Ehdokkaat ovat Emmi Kuittinen ja Ikuisen ikävän orkesteri: Itken ja laulan, Sarah Palu: Ikivirta, Sväng: In trad we trust, Maria Kalaniemi & Eero Grundström: Mielo, Frigg: Frixx, Ville Ojanen: V. Etnohenkisiä levyjä on ehdolla muissakin sarjoissa, kuten. Mutaveijareiden Nyt mennään ja Pomppulinnan Kreivin Mandariinipäivä Lastenmusiikkisarjassa. Yleisö voi käydä äänestämässä 9.5. saakka omaa ehdokastaan Emma Gaalan Vuoden artistiksi tai yhtyeeksi! Siellä ovat ehdolla ovat myös Etno Emma -sarjalaiset!! https:// kampanjat.supla.fi/emmagaala21 Emma Gaala järjestetään poikkeuksellisesti tavallista myöhemmin 14.5. Silloin selviää myös kuka voittaa Etno Emman! www.emmagaala.fi
• 43 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 AOIDE: I Helmi Levyt 2020 A oiden levy alkaa karjankutsulla, jota saksofoni ensin myötäilee, mutta erkaantuu sitten omille poluilleen. Seuraavilla raidoilla uivat sisään yhtyeen muut instrumentit, kantele, kontrabasso ja huilu. Mielenkiintoinen kokoonpano teki minuun vaikutuksen. Ihastuin myös yhtyeen tapaan yhdistää perinnettä uudempiin soittimiin ja kokeilevaan soittoon. Aoide tunnetaan kreikkalaisena laulun muusana, mutta kaimayhtyessä viehätyin enemmän soitinkuin vokaaliosuuksista. Erityisesti haltioiduin saksofonin soundista, joka sopii loistavasti muinaismusiikkiin ja puri pysyvän jäljen sisimpään. Musiikissaan Aoide ei kiirehdi tuomaan kaikkea esiin yhtä aikaa, vaan muinaismusiikin hengessä asioille annetaan aikaa ja tilaa. Tämä on miellyttävin ja huolestuttavin tekijä levyllä. Nautin musiikin mukana kellumisesta ja siitä, että kunkin instrumentin sanomaan sai tutustua rauhassa, mutta hidastempoista musiikkia ei välttämättä jaksa kuunnella kaikissa mielentiloissa. Toisaalta Aoiden meditatiivinen musiikki voi tarjota väylän rauhoittumiseen hektisinä hetkinä. Arja Kangasniemi Faarao Pirttikangas: Tomumaja Helmi Levyt 2020 T omumaja on romuluinen sähkökitaravetoinen rocklevy, jolla Faarao ammentaa bluesin kattilasta. Soolona esitetyn levyn ilmaisu kähisevine lauluineen ja murisevine kitaroineen tuo mieleen Tuomari Nurmion 1999 -levyn. Kappaleet ovat osin omia, osin trad-sävellyksiä ja osin lainoja. Laulu ja tekstit ovat levyllä keskeisessä osassa ja Faaraon rujo ilmaisu sopii siihen mitä hän tekee. Tekstit pyörivät monin paikoin syvissä vesissä kuoleman ympärillä, mutta niissä on silti humoristista kepeyttä. Myös hengelliset teemat ovat pyörineet laulunkirjoittajien mielessä. Pilkillä -kappaleessa pyöritään olennaisen, eli kalastuksen ympärillä. Levy on yksinkertaisen tyylikkäästi toteutettu ja sen tunnelma on intensiivinen. Laulun ja sähkökitaran lisäksi höysteitä on käytetty säästeliäästi. Levyllä käy vahvasti ilmi Faaraon oma tulkinta ja kokonaisuus on eheä. Myös cd:n tyylikkäät pahvikannet ansaitsevat kunniamaininnan. Jari Ilmonen Juho Koskimies: Takaisin luontoon omakustanne, 2020 F lamencokitaristi Juho Koskimies on vaikuttanut flamencon alalla jo yli 20 vuotta, ja on vihdoin julkaissut levyllisen omaa musiikkia. ”Takaisin luontoon” on sinänsä kuvaava nimi albumille, sillä juuri luonnollisuus ja virtaavuus tulee Koskimiehen soitosta ensimmäisenä mieleen. Hän on flamencokitaristina taitava muttei koskaan jumitu esittelemään näppäryyttään, vaan antaa melodioiden viedä. Suurin osa levyn kappaleista perustuu flamencon eri tyylilajeihin kuten bulerias, alegrias ja siguiriyas. Koskimiehen sävellysnäkemys on flamencon perinteelle yllättävänkin uskollinen. Tyylilajeille ominaiset perusriffit ja lyhyemmät, persoonalliset melodiaosuudet vaihtelevat. Katsoja kulkee tunnelmasta toiseen kuin erilaisia tauluja katsellen, ja monet levyn kappaleista tuntuvat visuaalisilta. Pientä luonnosmaisuutta on kuitenkin ilmassa, muotoajattelua voisi vielä kehittää. Koskimies on kokenut flamencotanssin ja -laulun säestäjä. Kun flamencon muita elementtejä on kokonaisuudessa mukana, kappaleen muoto asettuu helpommin dynaamiseksi ja toimivaksi. Soittaessaan yksin kitaristi tarvitsee hiukan lisää keinoja. Levyllä on rentoa jamihenkeä (välillä linnutkin osallistuvat musisointiin) ja levyn äänittänyt Samuli Karjalainen soittaa hienosti huilua. Välillä hän myös iskee epämuodollisesti rytmiä, itse olisin edes jollekin biisille toivonut mehukkaampaa rytmistä tukea, jotta flamencon rytmimaailma aukeaisi koko rikkaudessaan. Koskimiehellä on kauniisti soiva lauluääni, mutta joskus olisi kiva kuulla sitä myös tietoisemmin käytettynä, ei pelkästään vapaana vellontana. Kokonaisuutena levyn rento ja luonnollinen ote tekee siitä miellyttävää ja pakotonta kuunneltavaa. Tove Djupsjöbacka Lammassaari / Janka-Murros: Marras Huginn Records 2020 M arras on murhatarinoita, tummuutta, synkkyyttä ja lohduttomuutta sisältävä kokonaisuus, joka kaappaa kuulijan matkalle menneisyyteen. Lammassaari / Janka-Murros –duon akustinen ensimmäinen pitkäsoitto Marras julkaistiin marraskuussa 2020. Levy koostuu kahdesta osasta Marras ja Routa. Murhatarinoista ja synkkyydestä muodostuu tarinan kerronnan sekä musiikin avulla uniikki kokonaisuus, jota täydentää vahva lausunta. Levykokonaisuudessa yhdistyy sekä kansanperinnettä että tunnettujen taiteilijoiden teoksia ja materiaaleja. Duon lisäksi levyllä kuullaan useita vierailijoita; Anna Janka-Murros (viulu, alttoviulu), Eveliina Kippo (klarinetti, bassoklarinetti), Jimmy Träskelin (huuliharppu), Pekka Huttunen (haudankaivuu, kahleet) sekä Werinen tyttö -kappaleen laulussa Rosa Latva ja Veera Voima. Lammassaaren vahvuudeksi nousevat lausunta ja tarinan kerronta, jotka kantavat läpi levykokonaisuuden. Levyltä huokuvatkin synkkyys, lohduttomuus sekä vahvat tunteet, unohtamatta kuitenkaan toivon kipinää. Senni Heiskanen Kadonnut Manner: Finnish Primitive Guitar, Vol.3 Creative Class War 2020 T aiteilijanimen Kadonnut Manner taakse kätkeytyy teräskielistä kitaraa näppäilytekniikalla (engl. fingerstyle) soittava, soolona esiintyvä ja levyttävä Lauri Manner. Kyseessä on kolmas omaa instrumentaalimusiikkia sisältävä kitara-albumi. Albumilla pysytellään pääosin hyvin meditatiivisissa tunnelmissa urkupisteiden, ostinatojen ja murtosointujen lomaan näppäiltyjen melodioiden hypnoottisesti toistuessa. Levyn instrumentaatio (teräskielinen akustinen kitara) pysyy samana alusta loppuun, joskin se viritetään kappalekohtaisesti eri vireisiin. Transsinomaisuudestaan huolimatta musiikki ei kuitenkaan ole erityisen alkukantaista, eikä sisällä vaikutteita nimenomaan suomalaisesta muinaismusiikista. Albumin nimellä haluttaneenkin ilmentää yhteyttä American primitive guitar -nimellä tunnettuun kitaramusiikkityyliin, josta Kadonnut Manner tekee tyylikkäästi omannäköistään varianttiaan. Puuvillaplantaasien sijaan ajatukset kiitävät pitkin kainuulaisia erämaita halkovia päättymättömiä maanteitä. Joonas Ojajärvi
• 44 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Hannu Risku: Kirpeitä hedelmiä Eclipse music, 2020 K irpeitä hedelmiä on kokonaisuus Riskun omia sävellyksiä ja sanoituksia, joissa on vaikutteita laajasti sekä eri kansanmusiikkityyleistä että kevyestä musiikista. Risku ja bändi hallitsevat eri musiikkityylit, minkä ansiosta kaikki kappaleet erilaisuudestaan huolimatta sulautuvat kokonaisuudeksi, jota on helppo ja mukava kuunnella. Musiikista huokuu huolettomuus ja rentous, joka saa alusta alkaen hymyn huulille. Multi-instrumentalisti Riskun (laulu, rummut, kitara, mandoliini, urut) lisäksi bändiin kuuluvat Kukka Lehto (viulu), HannaLeena Risku (koskettimet, taustalaulu), Salla Markkanen (taustalaulu), Topi Korhonen (kitara, mandoliini) ja Janne Rajala (kontrabasso, sähköbasso). Sovitukset ovat koko bändin yhteistä käsialaa. Tämä levy on omaperäinen ja virkistävä julkaisu, jota suosittelen ihan kaikille. Hyvää, mukaansatempaavan groovaavaa musiikkia ilman genrerajoja. Senni Heiskanen The Mystic Revelation of Teppo Repo: Oi te kamuiset O i te kamuiset on hienolla tavalla outo levy. The Mystic Revelation of Teppo Repo esittää maanläheistä musiikkia, jota on vaikea lokeroida. Levyn rytmija puupuhallinvetoinen musiikki vaihtelee tunnelmaltaan arkaaisesta silkkaan jatsiin. Tuntuu että orkesteri soittaa mitä huvittaa, ja soittaminen myös huvittaa. Viitanneeko kamuiset eläinaiheisiin, joita levyltä löytyy useita onnistuneita vetoja? Karhutanssi kuulostaa juuri nimensä kaltaiselta, ja Kettu itki poikiansa niin murheelliselta, että se sai veden kuuntelijankin silmiin. Levy on oikeastaan täysin instrumentaali, ja jos laulaja onkin kansissa nimetty, ihmisääni kuuluu vain paikoin osana soittimia. Pääosin kontrabassolla, erilaisilla puupuhaltimilla ja perkussioilla loihdittu äänimaailma on ainutlaatuinen. Tekstien puuttuminen jättää mielikuvitukselle tilaa vaeltaa. Jari Ilmonen Otra: Sytelee Otra, 2020 O tran Sytelee -pitkäsoitolla kiinnitän ensimmäisenä huomion hienoihin sovituksiin. Maarit Saarenkunnaksen (laulu) ja Lauri Marjakankaan (laulu, kitara ja mandoliini) omat sävellykset ovat jo lähtökohtaisesti tyylikästä akustista folk-progea, mutta samalla konseptilla on löydetty myös tuttuakin tutummista lainakappaleista (mm. Vapauden kaiho, Lampaanpolska ja Tein minä pillin pajupuusta) tuoreita ja uusia sävyjä ja yllättäviä piilopolkuja. Levy onkin hieno esimerkki progen hengestä ilman tiluttavia proge-sooloja. Vaikka itse usein pidänkin pidäkkeettömästä sooloilusta, ei moista Syte leellä kaipaa: laulusta, kitarasta, harmonista (Heli Haapaniemi), viuluista (Jaana Herlevi) ja bassosta (Heikki Saarenkunnas) syntyy monipuolinen sointija rytmiviidakko, josta nousee aina välillä jokin soitin hienovaraisesti esiin. Kaiken kruunaa Maarit Saarenkunnaksen syvä ja sävykäs altto, josta löytyy sekä satuttavuutta että satiirista iloittelua – jälkimmäistä etenkin Balkan-sävyisessä Tillin tollin -kappaleessa, jossa Oulun Haarikka-ravintola saa kuulla kunniansa: siellähän ei nauraa eikä varsinkaan laulaa saa! Kaiken kaikkiaan hieno keitos: yllättävyyttä, tuttuutta, sävyjä ja svengiä sekä hartautta. Miksaus on tosin hieman tukkoinen, mutta volyymiä nostamalla sekin pieni puute ratkeaa. Toivottavasti Otraa(kin) pääsee kuulemaan livenä tulevana kesänä. Paul Silfverberg Jyrki Pellinen, Juhani Aaltonen ja Raoul Björkenheim: Pitkät kynttilät, lyhyet päivät Aviador, 2020 U seita musiikkiteoksia (ml. kurkkulaulu-, ukuleleja nokkahuilukirjat) ja runokokoelmia julkaissut Aviador-kustantamo on yhdistänyt nämä genret hienossa Pitkät kynttilät, lyhyet päivät -teoksessa. Runokirja levyineen perustuu suomalaisen nykyrunouden kiintotähden Jyrki Pellisen runoihin, joiden taustalle Juhani Aaltonen (huilu) ja Raoul Björkenheim (espanjalainen kitara) ovat kutoneet herkät ja runoja hienosti tukevat äänimaailmat. Pellisen itsensä esittämät herkkävireiset ja ihmismielen sopukoita ja olemisen vastakohtia tutkailevat runot ovat jo sinällään kuin hiljaista musiikkia, mutta jalostuvat vielä Aaltosen ja Björkenheimin taustatunnelmaa luovissa ja välillä esiin nousevissa ja uuteen johdattavissa improvisaatioissa. Mielenkiintoista kuulla näitä musiikkivelhoja täysin akustisesti; useimmiten kuuntelukokemus on kiteytynyt hurjaan katarsikseen, kun tässä teoksessa heidän roolinsa on nimenomaan tekstiä tukevien ja kommentoivien impressioiden luominen. Runokirja-CD:n toteutus on tyylikäs ja sitä voi käyttää niin perinteisenä runoteoksena kuin CD:nä. Oli mielenkiintoista verrata Pellisen luennan ja musiikin kautta koettua kuuntelua omaehtoiseen runojen lukemiseen: Kumpikin metodi toimii ja nostaa teoksesta esiin eri puolia. Paul Silfverberg Sväng: In Trad we trust Galileo Music 2020 O len heikkona huuliharpun ääneen ja kansansävelmiin, joten odotukset tälle levylle olivat korkealla. Levyn kansitaide hymyilyttää ja johdattaa kappaleiden leikkisään, taitavaan käsittelyyn. Levyn mukana tulevassa vihkosessa on pelkästään instrumentaalimusiikkia sisältävän levyn jokaisesta kappaleesta pieni tarina, joka auttaa löytämään kappaleesta tekijän kulman ja punoo eri puolilta Suomea napattujen biisien kirjon hienosti yhteen. Kirkonkellot ja Maanitus -kappaleessa jäljitellään karjalaista kanteleensoittoa kolmen huuliharpun voimin ja se toimii sielua naurattavan hyvin. Levyn viimeinen kappale vie huutokatrilliin niin väkevästi, että jalat alkavat tampata ja melkein tunnen hien ja pöllyävän tantereen tuoksun nenässäni. Ja kyllä. Huuliharppujen ääni ja täyteläiset sovitukset lunastivat odotukseni ja tarinat ja kannen kuvitus ylittivät ne. Soja Murto Levyt ja nuotit Suomen Kansanmusiikki -liit on putiikista kansanmusiikkiliitto.fi/ putiikki
• 45 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 TheHobs: E ni me? – Folkmusik från Finlands svenskbygder 36 FLS/FMI 2020 K ahta puolen Helsinkiä – Mustiosta, Inkoosta ja Loviisasta. Nuorten soittajien trio on saanut markkinoille debyyttilevynsä jo muutaman vuoden yhdessäsoiton jälkeen. Yhtyeellä on vankka suomenruotsalainen perusta, jolle rakentaa. Enemmistö kappaleista on omaa tuotantoa. Suomenkielisten perinnesoitosta vaikutteita on tuonut opettajana toiminut Arto Järvelä, Kaustisen mestaripelimanni Aarne Järvelän poika. Erityisesti Perhonjokilaakson jousenkäytöstä puntitus lyö läpi. Meno on monisävyistä. Rohkeiden dissonanssien kautta haetaan syvyyttä sovituksille, ja syke pysyy kiinteänä kiihdytyksistä huolimatta esimerkiksi päätöskappaleessa Finska polkan. Tässäkin levyssä pieneksi kauneshaitaksi jää liian pienen fontin ja väärän pohjavärin valinta. Kaipa se on edessä suurennuslasin hankinta. Niin, ja otsikosta, eiköhän se ole selkoruotsilla Är ni med? Mukana ollaan. Antti Koiranen Marjo Smolander: Cosmologies Omakustanne 2021 M arjo Smolanderin debyyttilevy kuvaa tekijänsä omaa musiikillista kaikkeutta. Musiikki on toteutettu ja äänitetty yhteistyössä Suomen, Senegalin, Tanskan ja Malin muusikoiden ja lokaatioiden avulla. Länsiafrikkalaiset vaikutteet ovat vahvana monenlaisten perkussioiden ja kielisoitinten kautta. Niistä tärkeimpänä kora, jota tällä levyllä soittaa Dawda Jobarteh (Gambia/Tanska). Smolanderin sävellysten yhtenä johtavana teemana on vanhemmuus haasteineen ja kasvukipuineen. Laulussa hallitsee melankolisuus, vaikka erilaisia äänenkäyttötapoja (kuiskausta, räppiä) onkin käytetty kekseliäästi (esim. kappaleissa "Mitä minä" ja "Myöhästytään elämästä"). Kansitaiteen vaikutus erityisesti sisäkannen tekstien luettavuuteen olisi ollut hyvä ennakoida. Parasta levyllä on rytmikkyys, ilmavuus ja konserttikanteleen monipuolinen käyttö. Eri soitinten yhteenkietoutuneet saundit toimivat onnistuneesti fuusioituneina kanteleen kuitenkin hallitessa äänimaisemaa. Muutaman kuuntelukerran jälkeen olen tykästynyt erityisesti myös "Sirkkala" -kappaleen piristäviin puhallinosuuksiin (nokkahuilut ja dizi-huilu; Jenni Hanikka) ja Eliza Boye-Mouritsenin viulismiin. Miellyttävä, jopa tanssittava kuuntelukokemus! Minna Raskinen Ville Ojanen: V Ville Ojanen 2020 V ille Ojanen ei syyttä ole Etno-Emma ehdokkaana: vuonna 2020 julkaistu V on hienoa kaustilaisesta perinteestä nousevaa nykykansanmusiikkia, jossa vahvat melodiat soljuvat suvereenin soittoporukan (Ville Ojanen viulut, mandoliini ja ähtävänharppu, Johanna Juhola haitari ja melodica, Juha Kujanpää piano harmooni ja melodica ja Tero Tuovien basso) käsissä paikoin hauskoina, pakoin haikeina punoksina. Nykykansanmusiikin dream team vaalii vahvasti samaa musiikillista ajatusta, jossa kokonaisuus on yhteinen, antaen silti tilaa jokaisen muusikon omalle tunnistettavalle äänelle ja tyylille. Hauskasti ontuvat rytmit nostavat hymyn kareen huulille ja kun vielä äänityskin on poikkeuksellisen luonteva, on kuin olisi saanut oman olohuoneen nurkkaan yllätysjuhlat. Hyvän tuulen musiikkia, jossa on myös haastetta aivoille. Paul Silfverberg Nevesta’s voice: Mother tongues Go 2020 Tämänkertaisen levypakein yllätys oli tanskalaistrio Nevesta’s voice. Kolmen naisen hienosti soivat harmoniat vievät kuulijan ympäri euraasiaa poimuivelalle matkalle kohti äitiyden eri puolia. Suomea matkalla edustaa hieno sovitus Nuku nuku nurmilintu -kehtolaulusta ja Sanna Kurki-Suonion laulu levyn aloitusjoiulla Te orbina. Hienovarainen instrumentaatio (haitari, kelttiharppu, kehärumpu) tukee kokonaisuutta, jättäen silti tilan lauluille ja niiden tarinoille – äitiyden iloille ja suruille. Toimii! Paul Silfverberg Finnforest Guerillas: Luossan kerjäläinen Korppimusiikki 2020 N uorena kuollut Dan Andersson (1888-1920) oli lahjakas sanan käyttäjä, jonka kaksi runoteosta Värmlannin suomalaismetsien elämästä sata vuotta sitten ovat olennainen osa Ruotsin kansalliskirjallisuutta. Antti Raekallion ja hänen Finnforest Guerillas -trionsa kymmenen kappaletta sisältävä Luossan kerjäläinen on ensimmäinen laajempi katsaus Anderssonin väkevään, elämänmakuiseen runouteen. Myös Anderssonin runoja suomentanut professori Atte von Wright pääsee ääneen lausuessaan pitkän runon jouluyöstä Painlaaksossa. Von Wrightin suomennokset ovat kaikin puolin mainioita, Dan Anderssonin henkeen riimiteltyjä ja hyvin on päässyt myös Raekallio sisään runoilijan vuosisadan takaiseen maailmaan sävellyksissään ja tulkinnoissaan. Raekallio ei ole iältään juuri runoilijaa vanhempi, joten voi ajatella, että juuri noin oli Andersson itsekin värssynsä tulkinnut laajalla tunneskaalalla yön viinanhuuruisista hetkistä nuoren miehen lemmenunelmiin. Muutamissa sävellyksissä kuuluvat selkeästi irlantilaiset vaikutteet, mutta eipä se haittaa: alkoholin voimalla on sielläkin usein lauluja laadittu. Luossan kerjäläinen on kaivattu ja onnistunut kunnianosoitus mainiolle suomalaiset juurensa tunteneelle laulujen miehelle. Seppo Kononen Kari Ikonen: Impressions, improvisations and compositions Ozella, 2020 K ari Ikosen soololevy Impressions, improvisations and compositions yhdistää Paul Kleen ja Wassily Kandinskyn innoittamia impressionistisia tuokiokuvia kappaleisiin, jotka perustuvat arabialaiseen Maqamja japanilaiseen Nijukumoiyoshi-skaalaan. Vaikka lähtökohtana onkin jazz, kurottaa levy myös pitkälle maailmanmusiikkiin sekä skaalojen käytön että pianon preparoinnin ansiosta. Preparoinnilla pianosta on loihdittu niin balafonin kuin kotonkin sointeja, mikä vahvistaa maailmanmusiikki-vaikutetta. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoista levy: vaikka Ikonen onkin lähtökohtaisesti jazz-muusikko, levy rikkoo ahtaita genre-rajoja ja tarjoaa antoisan kuunteluhetken myös maailmanmusiikin harrastajalle. Paul Silfverberg
• 46 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 KIRJAT Timo Alakotila – Väsen Tunebook Rule of 3 Väsen 2020 S uomalaisen kansanmusiikkikentän yksi aikaansaavimmista henkilöistä, säveltäjä-muusikko Timo Alakotila, on muiden projektiensa ohella kirjoittanut kattavat nuotinnokset ruotsalaisen Väsenin vuonna 2019 julkaistun Rule of 3 -albumin sävelteoksista. Nuottijulkaisu koostuu kolmesta erillisestä vihkosta, joista kussakin on partituurit viidestä sävelmästä, aakkosjärjestykseen ladottuina. Siinä missä aiemmat Väsen-nuottivihkot sisältävät biisien melodiat ja reaalisointumerkit helposti luettavassa muodossa, Rule of 3 -vihkoissa jokainen sävelteos on kirjoitettu auki albumilla olevan rakenteen mukaisesti partituurimuotoon. Todella yksityiskohtainen, tarkkoja koruym. merkintöjä ja g-, c-, sekä f-avaimelle kirjoitettuja soitinosuuksia sisältävä ns. ”tutkiva transkriptio” on mielenkiintoinen syväluotaus Väsenin musiikilliseen ytimeen; mitä kaikkea melodiassa ja sen ympärillä tapahtuu. Suositeltavaa tutkittavaa kaikille, joskin tiheää nuottikirjoitusta kavahtamattomille, Väsenin olemuksesta kiinnostuneille. Joonas Ojajärvi Kirsi Sipinen ja Kaisa Kelloniemi: Nuotin vierellä – Rautalankaa laulamisesta Aviador 2021 O npas muhkea opas laulamista harrastavalle! Yli 300 neliväristä lähes A-nelosen kokoista sivua. Taitto on kuitenkin hyvin väljä ja ilmavuutta lisää kuvitus luonnonkuvilla, jotka tekijöiden mukaan on tarkoitettu korostamaan lempeää lähestymistapaa. Jo pelkkä luontokuvien katseleminen kuulemma vähentää stressiä ja alentaa verenpainetta. Tämä on varmasti hyvä, sillä liian monet ovat sulkeneet suunsa ankarien ja ymmärtämättömien opettajien vuoksi. Kirjan alku on kuin jonkin tietyn laulukoulun tai -kurssin esitteestä. Lähtökohtana onkin varmasti kirjoittajien omat kurssit. Ohjeet ovat kuitenkin hyvin yleispäteviä ja sopivat kaikille laulusta kiinnostuneille, jotka ovat aikeissa suunnata tunneille. Kirja sopii mainiosti myös niille, jotka eivät voi tai halua osallistua ryhmiin tai ryhmäkursseille. Laulaa voi kirjan mukana tulevan cd:n kanssa. Kirjassa käydään huolellisesti ja yksityiskohtaisesti läpi kutakuinkin kaikki, mikä vaikuttaa laulamiseen, lauluasennoista ja hengityksestä aina esiintymisjännitykseen ja äänenhuoltoon. Yksityiskohtaisia harjoituksia on runsaasti ja onpa mukana myös malli harjoituspäiväkirjasta. Kaikki selitetään kansantajuisesti, lempeästi ja korostetaan armollisuutta itseään kohtaan. Kirja ei ehkä opeta revittelemään heviä, mutta kohti luonnollista ja taloudellista äänen muodostusta kohti se johtaa. Toki on hyvä tiedostaa, että elävää laulunopettajaa ei korvaa mikään kirja. Nuotin vierellä -kirja on hyvin tervetullut opas laulamisen opiskeluun. Sauli Heikkilä I lmari Krohnin kokoama Suomen kansan sävelmiä on ehtymätön lähde menneitten aikojen suomalaista pelimannimusiikkia janoaville kuin myös perinteestä innoitusta hakeville uutta luoville säveltäjille ja sovittajille. Paksun kirjan satoihin kappaleisiin ovat tallentunut 1800-luvun Suomi iloineen ja suruineen, häistä, hautajaisiin. Sääli vain, että turhan harvat pelimanniryhmät tohtivat enää maistaa tuosta lähteestä. Saksalaisjuuriseen sivistyssukuun syntynyt Ilmari Krohn (1867-1960) oli 1800-luvun jälkipuoliskon suomalais-kansallisen herätysliikkeen kärkijoukkoihin kuuluneeen Julius Krohnin poika ja Kaarle Krohnin veli, joka yleisessä tietoisuudessa on jäänyt jollain lailla varjoon heidän rinnallaan. Maan musiikkipiireissä Ilmari Krohnin merkitys on kuitenkin aina tunnettu, ja kun vuonna 2017 järjestetyn Krohnin syntymän 150-vuotisjuhlaseminaarin esitelmät on koottu nyt kirjaksi, oppimattomammatkin ymmärtävät hänen arvonsa. Pitkän elämän aikana intomielisestä ja työteliäästä kansanlaulujen kerääjästä kehkeytyi säveltäjä ja musiikintutkija ja -teoreetikko, joka ei luonut vain lujaa pohjaa maan musiikkitieteelle ja -kasvatukselle, vaan avasi heti alusta alkaen myös ovet ja ikkunat suoraan Eurooppaan. Sieltä haki moni muukin suomalainen sävelten mestari Sibeliuksesta Merikantoon oppinsa 1800ja 1900-lukujen taitteissa, mutta toista Ilmari Krohnin veroista kosmopoliittia ei ole vielä nähty. Markku Mantereen, Jorma Hannikaisen ja Anna Krohnin toimittamaan seminaarikoosteeseen on otettu mukaan kolmetoista todistajaa, jotka kukin tarkkailevat Krohnia omilta kulmiltaan. Osa tekstistä on kansantajuista, osa menee puhtaasti tieteen puolelle. Hupaisia kuvauksia on tallentunut kansanlaulujen keruumatkoilta maan eri kolkilta, mutta yhtä lailla päästään seuraamaan aikansa johtavien musiikkitieteilijöiden keskinäistä seurustelua. Oma kiintoisa lukunsa on kahden ikätoverin – Krohnin ja Sibeliuksen – suhde toisiinsa. Kirjeissään molemmat kiittelevät kohteliaasti toisiaan, mutta päiväkirjaansa Ainolan isäntä kirjoitti hänen sinfonioitaan tulkinneen professorin jäljiltä: Päivä on piloilla. Tutkimuksensa ja teoksensa Krohn toteutti aikansa parhaaseen eurooppalaiseen tietämykseen tukeutuen. Neljän vuoden koulutus Saksan Leipzigissä antoi siihen oivat edellytykset. Maailmanluokan pianistia ei suomalaisesta tullut sormien pettäessä, mutta jäihän soiton tilalle teoria. Krohnin 1900-luvun alussa kirjoittamat perusteokset niin muotoja rytmiopista tai kaikesta muusta musiikkiin liittyvästä teoriasta säilyivät opetuksen runkona aina 1970-luvulle saakka. Ihmisenä Ilmari Krohn oli rohkea oman tiensä kulkija. Nuoruuden kansanlaulujen tilalle tulivat vanhat virret ja hengelliset laulut ja lopulta koko klassinen säveltaide. Kevyt viihde oli syvästi uskovaiselle musiikin moniottelijalle kuitenkin kauhistus puhumattakaan Amerikasta leviävästä jazzista. Mitähän mahtaisi pappa ajatella astuessaan sisälle tämän päivän Sibelius-akatemiaan? Seppo Kononen Ilmari Krohn: tutkija, säveltäjä, kosmopoliitti Toimittaneet Markus Mantere, Jorma Hannikainen ja Anna Krohn Taideyliopisto/Sibelius-akatemia 2020 Merkittävään suomalaiseen kulttuurija yliopistosukuun syntynyt Ilmari Krohn (1867–1960) oli yksi Suomen musiikkielämän suurista rakentajista: yliopistomies, järjestöaktiivi, säveltäjä ja kirkkomuusikko. Hän oli ensimmäinen suomalainen musiikkitieteilijä ja 1900-luvun ensimmäisen puoliskon huomattavimpia eurooppalaisia musiikintutkijoita. Krohnin elämäntyöllä on ollut sekä kansanmusiikin että eurooppalaisen taidemusiikin tutkimuksen alalla suuri vaikutus niin Suomessa kuin myös Euroopassa laajemminkin. Marraskuussa 2017 Helsingin yliopistossa järjestetty Ilmari Krohn 150 vuotta -symposium kokosi yhteen tämän tutkimusalan aktiivisia tutkijoita, ja kyseinen tapahtuma loi myös pohjan tälle julkaisulle. Kirjan 12 lukua selvittävät Krohnin elämäntyön aikalaiskontekstia, painopisteitä, kehityslinjoja sekä kotimaista ja kansainvälistä merkitystä. Samoin Krohnin säveltäjyys, musiikillinen ajattelu ja kansainväliset ammatillisen toiminnan verkostot kuuluvat kokoelman aihepiiriin. Suomalaisen musiikkitieteen oppihistorian kirjoitus on vasta alussa. Aiempien nationalististen ja teleologisten tarkastelunäkökulmien sijaan tarvitaan tutkimusta, joka selvittää suomalaisen musiikkielämän kansainvälistä asemaa ja vuorovaikutusta. Tämä kirja pyrkii edistämään tätä päämäärää. IS B N 97 895 232 9-1 44 -7 IS S N 23 41 -8 25 7 Toimittaneet Markus Mantere, Jorma Hannikainen ja Anna Krohn 15 DocMus-tohtorikoulun julkaisuja 15 DocMus-tohtorikoulun julkaisuja 15 DocMustohtorikoulun julkaisuja ILMARI KROHN: TUTKIJA, SÄVELTÄJÄ, KOSMOPOLIITTI IL M A R I K R O H N : T U T K IJ A , S Ä V E L T Ä JÄ , K O S M O P O L II T T I To im itt an ee t M ar ku s M an ter e, Jo rm a H an nik ain en ja A nn a K ro hn FT Markus Mantere on musiikinhistorian professori Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Hänen tutkimusprofiilinsa on laaja-alainen – siihen kuuluu julkaisuja musiikkitieteen oppihistoriasta Suomessa, klassisen musiikin 1800-luvun kulttuurihistoriasta, musiikin filosofiasta ja kriittisestä teoriasta. Mantereen viimeisin tutkimushanke käsittelee suomalaisen pianonsoiton historiaa. Yliopistonlehtori, MuT Jorma Hannikainen on valmistunut kanttori-urkuriksi 1977 ja on tämän jälkeen suorittanut kuoronjohdon diplomitutkinnon 1988. Väitöskirja Suomeksi suomalaisten tähden. Kansankielisen tekstin ja sävelmän suhde Michael Bartholdi Gunnæruksen suomenkielisessä Officia Missæ -introituskokoelmassa (1605) tarkastettiin 2006. Tämän jälkeenkin Hannikaisen tutkimuskohteena ovat olleet erityisesti suomalaiset reformaatioajan liturgiset nuottikäsikirjoitukset. Pitkän kanttorin uran jälkeen Hannikainen on ollut vuodesta 2007 Sibelius-Akatemian palveluksessa, mm. Kirkkomusiikki ja urut -aineryhmän johtajana 2012–2018. Anna Krohn on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1980 ja toiminut erilaisissa taidehallinnon tehtävissä. Hän on ollut Sibelius-Akatemian palveluksessa 1989–2013 viestinnässä, sävellyksen ja musiikinteorian osaston amanuenssina ja tuottajana. Hän on ollut kansainvälisen Maj Lind -pianokilpailun pääsihteeri 2002, 2007 ja 2012, kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun pääsihteeri 2010, kansainvälisen Jean Sibelius -kongressin pääsihteeri 1995, 2000, 2015 ja 2020 sekä Sibelius-Akatemian ensimmäisen ja toisen promootion pääsihteeri 1997 ja 2003. Anna Krohn oli vuonna 2015 järjestetyn Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden pääsihteeri. Hän on Ilmari Krohnin pojanpojantytär. Valikoima DocMus-tohtorikoulun julkaisuja 2. Tuppurainen, Erkki (toim.), Codex Westh: Westhin koodeksin kirkkolaulut (2012) 4. Anne Sivuoja, Owe Ander, Ulla-Britta Broman-Kananen & Jens Hesselager (eds.), Opera on the Move in the Nordic Countries during the Long 19th Century (2012) 5. Marja-Leena Juntunen, Kaiken lisäksi nainen: Ellen Urhon ammatillinen elämäkerta (2013) 6. Kati Hämäläinen, Ranskan barokin gregoriaanisia sävelmiä Guillaume-Gabriel Niversin kirjoista (2015) 7. Matti Huttunen & Annikka Konttori-Gustafsson (toim.), "Ijäisen nuoruuden" musiikkia: Kirjoituksia 1920-luvun modernismista (2015) 8. Margit Rahkonen, Annikka Konttori-Gustafsson & Markus Kuikka (toim.), Kartanoista kaikkien soittimeksi: Pianonsoiton historiaa Suomessa (2016) 9. Anne Kauppala, Ulla-Britta Broman-Kananen & Jens Hesselager (eds.), Tracing Operatic Performances in the Long Nineteenth Century: Practices, Performers, Peripheries (2017) 10. Peter Peitsalo, Sverker Jullander & Markus Kuikka (eds.), Liturgical Organ Music in the Long Nineteenth Century: Preconditions, Repertoires and Border-Crossings (2017) 11. Lena von Bonsdorff, Herkulesta odottaessa. Martin Wegelius – uraauurtava musiikkipedagogi (2019) 12. Jukka Savijoki, ‘So that the soul would dance in you’: The Guitar in Finland before the Twentieth Century (2019) 13. Annikka Konttori-Gustafsson, Margit Rahkonen & Markus Kuikka, Kartanoista kaikkien soittimeksi II: Pianonsoiton historiaa Suomessa (2019) 14. Hilkka-Liisa Vuori, Marika Räsänen & Seppo Heikkinen, The Medieval Offices of Saint Thomas Aquinas (2019) Nuotit ja kirjat Suomen Kansanmusiikki liit on putiikista
• 48 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Aloitit syksyllä Haapavesi Folk Music festivalin toiminnanjohtajana kokopäiväisesti. Onneksi olkoon. Mikä mahdollisti vaikeina aikoina osa-aikaisen toimen muuttamisen täyspäiväiseksi? Kiitos. Sitä sanotaan, että ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin; festarin peruuntuminen viime kesänä vapautti aikaa uuden Leader-hankkeen valmistelulle, joten nyt minua työllistää puolipäiväisen toiminnanjohtajuuden ohella hanke Voimaa kulttuurista, joka tuo sen toisen puolikkaan työaikaa. Hankkeen tavoite on kehittää ja vakiinnuttaa festivaalia uusin tavoin, tämä on siis kovaa uuden ideoimisen aikaa. Ovatko Haapavesi ja festivaali sinulle ennestään tuttuja? Miltä tuntuu ensimmäisten kuukausien jälkeen? Hieman kummallista kyllä, en tuntenut festivaalia entisestään. Minä yksinkertaisesti törmäsin puhuttelevaan työpaikkailmoitukseen. Onhan sekin yksi tapa löytää Folkeille! Olin asunut aina joko paljon pohjoisemmassa tai etelämmässä, siksi varmaan en ole tuntenut alueen kesätapahtumia. Nyt tuntuu jo siltä kuin olisin ollut Folkeilla monet kerrat. On hienoa olla osa näin omistautunutta porukkaa ja tapahtumaa, jolla on pitkät perinteet. Millaisia reittejä olet päätynyt nykyiseen työhösi? Nuorempana reissasin paljon ja kokeilin vähän kaikenlaista. Matkailuopintojen jälkeen päädyin Turun yliopistoon suorittamaan maisteriopintoja kulttuurihistoriasta. Sitten tuli tehtyä vähän museoalan kesätöitä ja tapahtumia vaihto-opiskelijoille, ja valmistuttuani lähdin Unkariin järjestämään harjoittelun sekä parin muun projektin merkeissä elokuvafestivaaleja. Budapestissa innostus kulttuurija tapahtumatuotantoon kasvoi todelliseksi kiintopisteeksi. Kulttuurituottamisen kokemukseni ei ole maailman pisin, mutta hurjan intensiivinen se kyllä on. Oletko ollut kansanmusiikin kanssa tekemisissä aiemmin? Olen kuunnellut melko paljon folkia ja maailmanmusiikkia, ja tarkemmin olen perehtynyt juurimusiikkiin. Kirjoitin turkulaisen popmusiikin historiikkiin ”Toisen soinnun etsijät” juurimusiikista ja pro graduni tein kantrimusiikista, joka on minulle oikeaa hyvän mielen musiikkia. Kantrin ja folkin suhde on tietty läheinen, niitä ei voi erottaa, enkä edes ole suuri genre-pilkunviilaaja. Mieluummin keskityn fiilistelemään musiikkia kuin analysoimaan sitä. Mitkä ovat Haapaveden festivaalin vahvuudet Suomen tapahtumakentässä? Haluamme pysyä uskollisina sille ajatukselle, jolle Folkit perustuu eli tarjoamme laadukasta kansanmusiikkia yrittämättä jäljitellä valtavirtafestareita. Folkeilla on tasokas ohjelma ja tunnelma korkealla ilman megatapahtumien stressiä. Kansanmusiikkia ei silti tarvitse entuudestaan tuntea, vaan sitä on meillä myös monenlaisessa helposti lähestyttävässä muodossa. Mitkä ovat kolme tärkeintä tavoitetta festivaalin kehittämisessä? Kyllähän meillä tavoitteita riittää. Joku toinen päivä saattaisin painottaa muita osa-alueita, mutta tänään sanon, että lisätä tunnettuutta, parantaa ympäristöystävällisyyttä ja pysyä ajan hermolla esimerkiksi digitalisaation suhteen. Festivaalin järjestäminen on varmaan hankalaa näin epävarmoina aikoina. Mikä on Haapaveden festivaalin strategia? Varaudutaan kaikkeen, mutta uskotaan hyvään. Varovaisina optimisteina uskomme näkevämme ihmisiä juhlimassa Haapavedellä ensi kesänä. Olemme valmiita myös rakentamaan jonkinlaisen hybridimuodon festarista, riippuen siitä, miten koronatilanne etenee. Eli strategia hakee vielä suuntaa, mutta suhtaudumme kaikesta huolimatta ihan positiivisin mielin siihen, että poikkeustilanne pistää vähän pakkaa uusiksi. Oletko löytänyt Haapavedeltä uusia tai unohtuneita harrastuksia? Menin hetken mielijohteesta tilaamaan itselleni vähän taidetarvikkeita, sillä mielessä alkoi kaihertaa lapsuusja teinivuosien jälkeen täydellisesti unohtunut kuvataideharrastus. Ja uudessa asunnossani riittää tyhjiä seiniä, jotka kaipaavat värejä. Lukioikäisenä kokeilin öljyvärejä, mutta nyt paikallisen taiteilijan suosituksesta päätin testata akryylivärejä. Kovin sosiaalisia harrasteitahan tänä aikana ei oikein voi aloittaakaan, mutta varmasti myöhemmin täällä keksii monenmoista mukavaa tekemistä. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Salla Ahvenjärvi Syntymäpaikka: Pello Syntymäaika: 9.4.1988 Koulutus: FM, Turun yliopisto Asuinpaikka: Haapavesi Nyk. toimi: Toiminnanjohtaja/ Hanke koordi naattori, Haapavesi Folk ry Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Seppo Aho
• Tsuumi Sound System Dantchev:Domain Markku Lepistö & Mikko Helenius Peltokurki Iro Haarla Trio OIGG Celenka Johanna Juhola Trio MA Rouf Tanhu Facka Petri Hakala & Markku Lepistö Jussi Syrén & The Groundbreakers Mikko Perkoila & Vinkulelu Rehupiikles Viitasen Piia Haapavesi House Band solisteinaan Diandra & Johannes Vatjus Matti Johannes Koivun Uskomaton Folktrio PK Keränen & Leija Lautamaja Raappana Haapaveden kamariorkesteri solisteineen 28.6.-2.7.2021 perinteisillä Folk-kursseilla opetusta kotimaisten ja ruotsalaisten kansanmusiikin ammattilaisten johdolla! Mukana tuttuun tapaan mm. laulu, viulu, kielisoittimet, haitari, ukulele, piano, harmooni, jouhikko sekä kansantanssikurssit. Bulgarian lauluja, improvisaatiota, Brasilian sambarytmejä, irlantilaista, pohjoismaista, Amerikan tyylejä ja aina suosittu Laulunkielikurssi. Ajantasaiset kurssikuvaukset ja ilmoittautumisohjeet Haapavesi Folkin nettisivuilta! Päiväkohtaiset liput ennakkoon 10-40 € , festivaaliranneke 35-70 € www.haapavesifolk.com Mutaveijarit Tibble Transsibiriska (SE) Pauanne Emilia Amper Trio (SE)
• 50 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Kevään 2021 kiertueet Ethno Finland 28.7.-5.8.2021 Tervetuloa kansainväliselle Ethno Finland -kesäleirille! Leiri on suunnattu 16–30-vuotiaille nuorille muusikoille ympäri maailman. Leirillä suomalaiset ja ulkomaiset osanottajat opettavat ja jakavat toisilleen musiikkia omasta kulttuuristaan. Ethno Finland -leiri järjestetään jo kuudetta kertaa Suomessa. Jos ulkomaisia osallistujia ei pääse Ethno Finlandiin koronan vuoksi, kootaan kansainvälinen ohjelmisto kotimaisella porukalla. Workshoppien lisäksi ohjelmassa on mm. jameja, saunomista ja yhteisiä illanviettoja ja esiintymisiä. Kurssi päättyy Vihdissä 4.8., jonka jälkeen jatketaan keikkailemalla toisella paikkakunnalla! Ethno Finland 2021 -haku alkaa toukokuussa, pysy kuulolla! Lisätiedot: ethnofinland@gmail.com, www.facebook.com/ ethnofinland, www.kansanmusiikkiliitto. fi/ethno-finland Ethno Finland 2021 –leirin järjestää Suomen Kansanmusiikkiliitto, yhteistyökumppaninaan Kansalaisfoorumi Maaliskuu: Freija Huhtikuu: ENKEL Toukokuu: Antti & Isotalo Konsertit toteutuvat, mikäli rajoitukset sallivat. Kiertuehaku syksyn kiertueille on käynnissä maaliskuussa, ja kiertueille osallistuvat yhtyeet valitaan pian hakuajan jälkeen. Jos korona estää kevään kiertueiden toteutumisen, nämä kiertueet siirretään syksylle. Syksyn kiertueiden hakulomake avautuu 1.3. Suomen Kansanmusiikkiliiton nettisivuille. Haluaisitko kiertueyhtyeen paikkakunnallesi konsertoimaan? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Konsertin järjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta, Teosto-kuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Järjestäjälle jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta, joka on vuoden 2021 kiertueilla 120 euroa / muusikko. Lisätietoja kevään 2021 kiertueista, hakulomake syksyn kiertueille ja muuta tietoa on Suomen Kansanmusiikkiliiton nettisivuilta: www.kansanmusiikkiliitto.fi Kiertuetiedustelut: tuottaja Sheri Toivomäki, puh. 044 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi, Freija Pa ul Pa as im aa Pä iv i Yl ön en -V iir i
• KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Jäsenedut CD Rasinkangas Pentti ja Ahon lapset: Miksi meillä ei ole koiraa? 11 € Nyt jäsenetutarjouksena 8,80 € CD Lehtojärven Hirvenpää 16 € Nyt jäsenetutarjouksena 12,80 € CD Kivimäki Anne-Mari & Palomylly: Hämeen lauluja 19,50 € Nyt jäsenetutarjouksena 15,60€ Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta laittamalla viestiä: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi tai 0500 431913. Samalla voit tilata jotain muutakin samaan laskuun. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 29 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i KAMU’21 KANSANMUSIIKKILEIRI 7.-11.6.2021 Päivölän virkistyskoti, Vihti Oletko 8-17 -vuotias jolla perusvalmiudet omassa pääsoittimessasi? KAMU’21 tuo uutta potkua soittoharrastukseesi! Yhteissoittoa, yhtyesoittoa, pienryhmätai yksityisopetusta, improvisaatiota, sävellyskilpailu, saunomista ja uimista sekä muuta mukavaa! Opettajina mm. Leena Joutsenlahti (puhaltimet, omasta päästä –improvisointi), Jari Komulainen (haitarit, kosketinsoittimet) ja Emilia Lajunen (viulu, avainviulu). Lisää opettajia tarpeen mukaan. Kurssin hinta on 320 euroa Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille ja 345 euroa muille. Sisaruksista ensimmäinen maksaa täyden hinnan, seuraavat saavat 50 euron sisaralennuksen. Päiväkävijöiden hinta on 280 euroa. Maksu sisältää opetuksen, opetusmateriaalin, täysihoidon ja vakuutuksen. Tarjoamme myös mahdollisuuden ottaa huoltaja mukaan leirille! Huoltajat maksavat täysihoidosta 210 euroa koko leiriajalta. Järjestäjänä Suomen Kansanmusiikkiliitto, yhteistyössä Kanteleliitto, Käpylän musiikkiopiston kansanmusiikkilinja ja Kansalaisfoorumi. Lisätiedot: Päivi Ylönen-Viiri, 0500 431913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi www.kansanmusiikkiliitto.fi ILMOITA ILMAISEKSI Myytävänä Jouhikko (rakentanut Onni Meriläinen), Lavansaaren puku, Koiviston pukuja 5 kpl, miesten Johanneksen puku, Hämeen puku (liivi huonossa kunnossa), lasten Rautjärven pukuja 2 kpl (8-10 v), Johanneksen puku (pienen pojan koko), puserokangas ja hamekangas Lavansaaren pukuun. Rauni Riikonen, Mönni (Pohjois-Karjala), puh. 0400 373985 Kansanmusiikki-lehti tarjoaa tilaajilleen muutaman rivin ilmoituksille tilaa ilmaiseksi. Ilmoituksia julkaistaan sitoumuksetta, jos löytyy tilaa. Ei ammatikseen kauppaa tekeville. Pä iv i Yl ön en -V iir i