Irtonumero 8 € 1 • 2023 6 Marin Skraidu Smuidut on vuoden nuori pelimanni MUKANA PELIMANNI-LIITE 10 Frigg palaa juurille 14 Varastettu Kalevala? 29 Missä niitä arkistoja on?
2 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 SISÄLTÖ 1 • 2023 17 29 14 KOLUMNISTI Heikki Laitinen Varastettu Kalevala? Missä niitä arkistoja on? Frigg palaa juurille ja soittaa isojen orkesterien kanssa Ajassa: Jutta Rahmel .......................................................................................5 Marin Skraidu Smuidut on Vuoden nuori pelimanni ........................6 Eino Rautavaaran nuottivihko ....................................................................8 Esittelyssä Berke Sat?lm??: Intohimona improvisaatio ..................13 Kuhmo on suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki 2023 .....16 Äimällä 50-vuotisjuhlat ...............................................................................18 Kulttuuriharrastaminen on hyvinvoinnin lähde ..............................20 Pelimanni-liite Hämeen kansanmusiikkiyhdistys 50 vuotta ......................................21 Pohjois-Karjalasta kajahtaa .......................................................................21 Kurkistuksia maakuntalaulujen taustoihin osa 5 ............................22 Uudenmaan nurkka ......................................................................................22 Nuottiliite: Frigg-spesiaali..........................................................................23 Vantaan musiikkiopistossa soi kansanmusiikki ...............................27 Kuulumisia Pohjois-Savosta ......................................................................28 Missä niitä arkistoja on? .............................................................................29 Unkarilaisen kansanmusiikin juhlaa JuuriJuhla – RotFestissä ......30 Tuuletar vihdoin Etelä-Amerikassa .......................................................31 Muistoissamme Eino Ketola ja Sakari Kujanpää .............................33 Erja Pätsin uusi ura kansanmuusikkona ..............................................34 Susanna Leppänen teki Vuoden kansanmusiikkilevyn 2022 ......35 Folklandialla palattiin ”normaaliin” .......................................................36 Levyt ja kirjat ...................................................................................................38 Taustapeilissä Elina Weckström ..............................................................46 10 Ta pi ol a Si nf on ie tt a/ H el en a R uh ka la Korona-ajan harjoitukset Tapiola Sinfonietan kanssa 2021.
3 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 ALKUTAHDIT Pelkkä Poutasen Pyhä veri vuotaa Teosto-palkinto ehdokkaana Petra Poutasen sävellykset, sanoitukset ja sovitukset sekä Joonas Outakosken sovitukset Pelkkä Poutasen levyllä Pyhä veri vuotaa ovat ehdokkaana vuoden 2022 Teosto-palkinnon saajaksi. Pelkkä Poutasen debyytin ehdokkuuden perusteluissa todetaan albumin sisältävän häkellyttävän monimuotoista laulua kansanlaulun kaanoneista virsimäisiin hymneihin ja kurkkulauluun. Ihmiselämän hetkellisyydestä kumpuavat sanoitukset luovat kuulijalle tarinoita kristillisestä perinteestä ja myös aikamme poliittisten ilmiöiden ääreltä. Teoksen elektroninen tuotantotapa yhdistelee nauhoitettuja luuppeja ja kerroksellisuutta saaden silti kokonaisuuden kuulostamaan orgaaniselta ja modernilta, suomalaiselta kansanmusiikilta. Teosto.fi Saarijärven kantele -seminaari saa jatkoa! Ensimmäinen Saarijärven kantele -seminaari järjestettiin vuonna 2019. Toinen seminaari järjestetään 1.4. Helsingin Musiikkitalossa. Ohjelmassa on monipuolisesti puheenvuoroja Saarijärven kanteleesta soitinrakennuksen, tieteellisen ja taiteellisen tutkimuksen, äänentoiston ja pedagogiikan tulokulmista. Seminaariohjelman jälkeen järjestetään kantelejamit Musiikkitalon Tanssistudiossa. Tapahtuman järjestää Sarijärtwi Candlet -yhtye yhteistyökumppaneinaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmä ja Kanteleliitto. Musiikkituottajien hallitus on päättänyt myöntää Kultaisen Emman Rockadillo Records & Production yritystään vuosikymmenet luotsanneelle Tapio Korjukselle . Kultainen Emma on elämäntyöpalkinto, joka myönnetään pitkästä ja menestyksekkäästä toiminnasta suomalaisen äänitealan hyväksi. Vuoden 2022 Etno-Emman sai Bergå Folk Project, neljän kansanmusiikin ammattilaisen muodostama uusi kokoonpano. Samalla nimellä julkaistulla omakustanne-albumilla se toi taidemusiikin piirissä tunnetut Luciano Berion kansanlaulusovitukset ja sävellykset takaisin juurilleen innovatiivisina sovituksina. Kahdeksalla kielellä laulettu ja kahdellatoista instrumentilla soitettu ohjelmisto tarjoaa kuulijoille useita maailmanja kansanmusiikin suuntauksia, tuntuvia tulkintoja ja leukoja loksauttavaa menoa niin lavalla kuin levyllä. Yhtyeen muodostavat Esko Grundström , Aili Järvelä , Topi Korhonen sekä Iida Savolainen sekä vierailevana lyömäsoittajana Abdissa ”Mamba” Assefa . www.ifpi.f Kultainen Emma Tapio Korjukselle, Etno-Emma Bergå Folk Projectille A nt ti Ko kk ol a Jo rm a A iro la Ti m o Vä än än en Sa ul i H ei kk ilä
4 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 PÄÄKIRJOITUS Kiellettyjä lauluja on vielä Luin vastaikään ilmestyneen Marko Tikan Iskusäveliä – Suomalaisen tanssimusiikin varhaishistoria. Ison osan kirjasta vievät niin sanotut kielletyt levyt. Ne ovat kappaleita, jotka Suomen yleisradio on aikoinaan asettanut esityskieltoon joko rajoitetusti tai täysin. Syitä esittämisen rajoittamiseksi oli monia.Tuolle kiellettyjen levyjen aikakaudelle on naureskeltu, ja jaksaahan se hymyilyttää. Hymyni hyytyi, kun huomasin, että nykyään kiellettyjä levyjä tuntuu olevan paljon enemmän. Jos nyt ei suoranaisesti kiellettyjä, mutta joiden esittämistä on rajoitettu rankasti. Rajoituksia ei aseta raati, vaan musiikkipäälliköt ja ohjelmakarttojen suunnittelijat. Tässä välissä soitan kanteleella väliaikamerkin ja haluan julistaa, että rakastan monia ohjelmia, monenlaista musiikkia ja hellin Yle Areenaa. Yle on mahtava laitos monessa mielessä. Suomenkielisillä Ylen kanavilla iskelmää ja poppia soitetaan viikossa karkeasti arvioiden puolentoista sataa tuntia. Klassinen musiikki tulee hyvänä kakkosena 90 tunnilla. Siitä toki lähes kaksi kolmasosaa soitetaan öisin, jolloin Yle1:stä ei muuta tulekaan. Suomen ja muiden kansojen nykymusiikkia tulee yhteensä noin kolme, jazzia viisi ja vanhempaa iskelmää sekä isovanhempiemme musiikkia viisi tuntia. Suurin osa on ihan laadukasta musiikkia ja vain joskus on pakko nousta sulkemaan radio. Mikä siis on vikana? Yleisradiolaissa sanotaan näin: Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistöja erityisryhmille. Kirjallisuuden, kuvataiteen ja elokuvataiteen kohdalla kulttuuriperinnön vaaliminen toteutuu, musiikin osalta tilanne on surkea. Vanhaa kansanmusiikkia ei soiteta juuri lainkaan ja vanhaa tanssimusiikkiakin vain satunnaisesti. Tämän pitkään jatkuneen tilanteen yksi vaikutus on se, että kansa ei tunne omaa perinnettään, ei omia laulujaan tai soittotyylejä. Meillä ei ole enää kansanmusiikkia, jonka kansa tunnistaa, tuntee omakseen ja on siitä ylpeä. Se on valtava menetys. Perinteinen suomalainen musiikkija tanssikulttuuri on oikeastaan jo nyt intomielisten harrastajien ylläpitämää. Radio ei sitä soita eikä televisio näytä, koska ihmiset eivät sitä toivo, ja ihmiset eivät toivo sitä, koska eivät tiedä sellaista olevan olemassa. Kilpaileminen kaupallisten kanavien kanssa on vaikuttanut niin, että sävelvirta ei vahingossakaan yllätä ja musiikinlajien rajoista pidetään muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tiukasti kiinni. Radiosoiton lisäksi myös valtiopäivien avajaisissa, valtiovieraita vastaanotettaessa, itsenäisyyspäivän vastaanotosta puhumattakaan pitäisi soida jouhikko, kantele, viulu ja haitari, ja lavalla pitäisi pyöriä kansantanssiryhmä. Niitä kyllä riittää. Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 1 (209) 2023 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. 0500 431 913 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Miia Palomäki, Sofia Timonen ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Marin Skraidu Smuidut Kuva: Sauli Heikkilä Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 2/2023 ilmestyy 2.6. aineisto 8.5. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
AJASSA Jutta Rahmel 5 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 S inulta ilmestyi lokakuussa suomenkielinen albumi. Mikä sai palaamaan suomenkielisen musiikin pariin? Tein hetken aikaa musiikkia englanniksi ja julkaisin tämän työn tuloksena englanninkielisiä singlejä vuosina 2019-2020. Olin työstämässä jo kokonaista albumia englanniksi. Korona sekoitti kuitenkin ammatillisen pakkani aikalailla täysin ja tein töitä niin kaupan kassalla kuin palovartijanakin pahimpina sulkuaikoina. Silloin oli aikaa ajatella. Mietin kovasti, mitä halusin elämältäni ja tulin siihen tulokseen, että musiikin tekeminen enkuksi ei ollutkaan tarpeeksi oma juttu. Suomi on tunnekieleni ja aloin korona-aikana tekemään biisejä suomeksi spontaanisti. Se tuntui yllättäen taas todella hyvältä. Sain käsiteltyä koronan (ja muunkin) möyhentämiä ajatuksiani biisinteon kautta, ja näin syntyi esikoisalbumini Heijastuksia. Miten kansanmusiikkitaustasi kuuluu musiikissasi? Olen soittanut melkein koko ikäni kansanmusiikkia, joten totta kai se kuuluu musiikissani. Sanoisin, että sävellyksissäni ainakin melodioissa ja harmonioissa sekä toki instrumentaatiossa. Käytän musiikissani kanteletta ja muita akustisia instrumentteja runsaasti. Lisäksi musiikkini viistää voimakkaasti laulelma/laulaja-lauluntekijä -genrejä. Akustisen ja elektronisen liitto kiehtoo minua. Säveltäessäni en ajattele tekeväni kansanmusiikkia tai poppia, keskityn vain luomaan musiikkia, joka resonoi. Olen kuunnellut viime aikoina ruotsalaisen artistin Sara Parkmanin uusinta albumia, mielestäni hän onnistuu luomaan todella mielenkiintoisen oman maailman musiikillaan ja yhdistämään erilaisia tyylejä ennakkoluulottomasti kansanmusiikkiin. Millainen vahvuus se on popmarkkinoilla? Kansanmusiikki on voimavara ehdottomasti, koen että se antaa paljon syvyyttä omalle tekemiselleni. Ylipäätään monenlaisten tyylien ja genrejen ymmärtäminen ja tuntemus on mielestäni rikkaus musiikin tekemisessä. Popkentällä saattaa helposti hukkua massaan kun kilpailua ja tarjontaa on paljon. Jollain persoonallisella kulmalla olisi hyvä erottua massasta, ja mielestäni itselläni yksi näistä ominaisuuksista on oma kansanmusiikkitaustani. Oletko tehnyt tai aikeissa tehdä levyn musiikilla kiertuetta? Soitin muutaman levynjulkaisukeikan viime syksynä Heijastuksia-albumin julkaisun tiimoilta, mm. Sellosalissa Espoossa. Olisi mukavaa keikkailla enemmänkin tuoreen levyn kanssa, ja toivottavasti saisin järkättyä tälle vuodelle vielä lisää keikkoja. Näillä näkymin seuraava keikka on toukokuussa 26.5. Radio Helsingin Lotta Savolaisen luotsaamalla Uusi ääni -klubilla Musiikkitalolla. Eli tervetuloa ainakin sinne siis! Keikkailen tällä hetkellä kitaristi Mikko Malmivaaran kanssa duona. Mitä muuta musiikkielämässäsi on tekeillä kuluvana vuonna? Työstän tällä hetkellä toista sooloalbumiani. Aloitin sen teon jo vuosi sitten, mutta välissä oli pidempi tauko ja vasta viime syksynä sen teko käynnistyi uudestaan kunnolla. Sain apurahan Niilo Helanderin säätiöltä vuonna 2021 albumin tekoa varten ja nyt alkaa dead linet paukkua, joten pakkohan se on tehdä ja saattaa valmiiksi! Ja toki muutenkin haluan luoda uutta musiikkia, en tiedä mitään kiehtovampaa kuin oman musiikin tekeminen. Projekti on siinä vaiheessa, että äänitän itse lopullisia lauluja levylle ja maaliskuussa hiotaan biisien tuotannot ja miksaukset valmiiksi Joonas Saikkosen kanssa. Albumi julkaistaneen tulevana syksynä tai ensi vuoden keväällä, mutta singlejä tipahtelee toivottavasti ulos jo tänä keväänä. Tulevana kesänä menemme Kardemimmien kanssa seitsemännen kerran USA:an kiertueelle. Teksti: Sauli Heikkilä Kuva: Juho Länsiharju
6 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 S kraidu liittyy esiintymisasuun eli raidallisiin paitoihin ja Smuidut naisoletettuihin. Yhteistyö suomalaisen vaatemerkin kanssa on toistaiseksi yksipuolista. Marin Skraidu Smuidut palkittiin Folklandialla Juho Koirasen muistorahaston stipendillä ja ”Vuoden nuori pelimanni”tunnustuksella. Siru , Antti ja Topi Koiranen saivat vihjeen energisestä ja taitavasta tyttöyhtyeestä Kansanmusiikkiliiton KAMU-leiriä pyörittävältä Päivi YlönenViiriltä . Folklandian keikalla kävi selväksi, että palkinto osui oikeaan osoitteeseen. Mainiosti yhteen laulanut ja värikkäällä soitinvalikoimalla varustettu kvintetti sai yleisön innostumaan. Oli lähdettävä ottamaan selvää Helsingin Pakilan musiikkiopistolle, mistä on kysymys. Yhtyeen Smuidut ovat Siiri Ahmajärvi (laulu, harmoni, nokkahuilut, ukulele), Iris Helske (sello, laulu), Ruut Konttinen (viulu, kontrabasso, laulu), Eevi Rinta-Filppula (nokkahuilut, poikkihuilu, harmoni, laulu, tamburiini) ja Noomi Sundström (nokkahuilut, kontrabasso, laulu). Heitä yhdistää musiikin lisäksi se, että he ovat myös ystävyksiä ja koulukavereita. Koulussa heidän harrastuksensa tunnetaan, ja saatua huomionsoitusta kaverit ovat luonnehtineet ”sikasiistiksi”. Esiintymiset ovat pääasiassa koulun ulkopuolella. Keikkojen takana on useimmiten yhtyeen yhteinen nimittäjä Leena joutsenlahti Pakilan musiikkiopistosta. Tytöt luonnehtivat Leenaa täysin korvaamattomaksi yhtyeelle, ja ilman häntä sitä tuskin olisi olemassakaan. Leena opetti aluksi Noomille ja Eeville kamunokkahuilun soittoa ja Siirille kamupianonsoittoa. Muut ovat tulleet yhtyeeseen pikkuhiljaa. Tärkeänä tekijänä oli noin yhdeksän vuotta sitten Pakilan musiikkiopistossa kokeiltu kamukaruselli, jossa lapset pääsivät kokeilemaan eri kansanmusikinsoittimia. Tässä kokoonpanossa yhtye on kokoontunut keskiviikkoiltaisin opistolle yhtyeharjoituksiin, joita jatketaan usein ennen tai jälkeen omatoimisesti. Musiikkiopiston ulkopuolella valmistaudutaan keikoille vielä lisäksi viikonloppuharjoituksin. Kansanmusiikin suhteen yhtyeen jäsenten taustat ovat kirjavia. Erään vanhemmat harrastavat kansantanssia, toisen äiti on musiikkikasvattaja, kolmannen kotona soi useimmiten kansanmusiikki, kun taas neljännellä klassinen. Onpa mukana yksi Marin Skraidu Smuidut on Vuoden nuori pelimanni Nyt on yhtyeellä nimi, jota ei muihin sekoiteta. Tällaisella nimellä voi olla varma, että etsivä löytää netistäkin juuri oikean orkesterin. Nimellä ei viitata nykyiseen Suomen pääministeriin. Nimen taustalla on vain nerokas kotimaisen vaatemerkin tuotesijoittelu. Marin Skraidu Smuidut keikalla Folklandialla tammikuussa. Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä
7 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 toisen sukupolven kamuleiriläinenkin. Lopullinen innostus kansanmusiikkiin syttyi roihuun Pakilan musiikkiopistossa. Yksi tytöistä on ilmoitettu kansanmusiikkitunneille, koska äidin omat muistot klassisen musiikin opiskelusta eivät lämmittäneet mieltä. Vain Iris on aloittanut musiikkiopinnot klassisella musiikilla. Iris ja Noomi kuuntelevat omalla ajallaan pääasiassa räppiä, kun taas muiden soittolistoilla on tuttuja nykykansanmusiikin nimiä Värttinästä ENKELiin ja Kardemimmeistä Vilma Jäähän. Ohjelmistossa myös Maustetyttöjä ja Ukrainan euroviisu Marin Skraidu Smuidut -yhtyeen ohjelmistoa tytöt luonnehtivat kansanmusiikiksi, vaikka joitakin kappaleita ei ole alun perin sellaiseksi tarkoitettu. Soitinnuksella ja sovituksilla Ukrainan euroviisu ja Maustetyttöjen kappaleetkin alkavat kuulostaa kansanmusiikilta. Suurin osa ohjelmistosta on kuitenkin Leenan ehdottamaa vanhempaa ja uudempaa kansanmusiikkia. Sovituksia on tehty yhdessä Leenan kanssa, mutta myös omin päin yhtyeen jäsenten kesken. Taiteelliset näkemyserot ovat olleet kohtuullisen pieniä. Omia kappaleita on kaikilla pöytälaatikoissa, ja niitä on tarkoitus saada jossain vaiheessa ohjelmistoonkin. Koska musiikkiopintoihin on kuulunut paljon improvisaatiota ja myös säveltämistä, se on luonnollinen osa musiikkiharrastusta. Keikkailun ruuhka-ajat ovat loppukeväästä ja marras-joulukuussa. Leena ja vanhemmat hoitavat keikkamyyjän hommat ja esiintymiskokemusta on kertynyt, joskin pandemia iski juuri silloin, kun yhtye olisi voinut aloittaa keikkailun tosissaan. Nyt on kuitenkin käyty jo Kaustisella, mikä oli kaikille uskomattoman hieno kokemus. Ei pelkästään omien kolmen esiintymisen vuoksi, vaan myös monien konserttikokemusten takia. Ensi kesänä on tarkoitus osallistua festivaalille uudelleen. Katusoittoa on kokeiltu myös ja varsinkin Espan keikat olivat myös rahallisesti mukavia. Marin Skraidut Smuidut -yhtyeellä on edessään jännittävä vuosi, kun kaikkien peruskoulu päättyy ja näillä näkymin kaikki suuntaavat lukio-opintoihin. Pääkaupunkiseudulla ei kansanmusiikkilukiota ole, joten todennäköisesti tiet erkanevat. Kaustisen kansanmusiikkipainotteinen musiikkilukiokin on ollut esillä, joskin vanhemmat ovat olleet hieman kauhuissaan nuorten ajatuksesta muuttaa yksin Kaustiselle. Valinta on hankala. Musiikkipainotteisia lukioita ovat pääkaupunkiseudulla Sibelius-lukion lisäksi vain Vaskivuoren lukio Vantaalla. Luovista opinnoista haaveileville yksi vaihtoehto on Kallion ilmaisutaidon lukio. Yhtyeen toimintaa aiotaan jatkaa joka tapauksessa. Useimmat yhtyeen jäsenet arvelevat pitävänsä musiikin harrastuksena varsinaisen ammatin rinnalla. Pääasiallisen tulon hankkiminen esiintyvänä taiteilijana ei houkuta, mutta esimerkiksi musiikinopettajana toimiminen voisi olla mahdollista. Ennakkoluuloja pitää purkaa Tyttöjä harmittaa joidenkin ihmisten suhtautuminen kansanmusiikkiin. Aina ei viitsi edes tunnustaa, että soittaa vaikka nokkahuilua. Stereotypiat ja ennakkoluulot kansanmusiikkia kohtaan tulevat pääosin puolitutuilta ihmisiltä. Kansanmusiikin kuvitellaan olevan yksinkertaista ja tylsää. Saatetaan vitsailla tanhuamisesta kansallispuvuissa. Ei ymmärretä, että se ei ole koko kuva kansanmusiikista ja voi kansallispuvuissa tanhuaminenkin olla hieno juttu, josta olla ylpeä. Marin Skraidu Smuidut on erinomainen esimerkki siitä, miten ennakkoluuloihin voi parhaimmillaan vaikuttaa omassa lähipiirissä ja keikoilla suuremmalle yleisölle. Kansanmusiikkitapahtumissa yleisö tietää, mistä on kysymys, mutta perhejuhlissa tavoitetaan myös niitä, joille kansanmusiikki on hyvinkin vierasta. Tyttöjen mielestä yhtyeessä on parasta yhdessä soittaminen. Omaan soittamiseen saa ryhmässä hyviä ideoita ja oppiminen nousee uudelle tasolle. Hyvien ystävien kannustaminen ei ole myöskään pieni syy antaa harrastukselle aikaa. Se myös auttaa jaksamaan! Marin Skraidu Smuidut on tytöille iso osa elämää ja se tulee olemaan pitkään lempiharrastus. Silmissä siintää jo kesän KAMU-leiri ja Kaustinen. Seuraavan kerran yhtyettä on mahdollista nähdä ja kuulla Samuelin Poloneesissa Turussa. Marin Skraidu Smuidut: Iris Helske (vas.), Eevi Rinta-Filppula, Siiri Ahmajärvi, Noomi Sundström ja Ruut Konttinen. Sinä 8-17-vuotias, tule nauttimaan kansanmusiikkileirin riemuista, soittamisesta, uimisesta ja muusta mukavasta kesäleiritunnelmasta Päivölän virkistyskotiin Vihtiin! Opettajina muun muassa Jari Komulainen , Leena Joutsenlahti ja Emilia Lajunen . Lisätiedot: www.kansanmusiikkiliitto.fi/koulutus Päivi Ylönen-Viiri 0500 431913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Nuorten kansanmusiikkilieiri KAMU´23 5.-9.6.2023
8 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 T ämän jutun aiheena olevan Eino Rautavaaran nuottivihon säilymisesta ja löytymisestä on kiittäminen säveltäjä Einojuhani Rautavaaran perikuntaa ja Eino Rautavaaran pojanpoikaa Markojuhani Rautavaaraa , joka otti kirjoittajaan yhteyttä syksyllä 2022. Einojuhani Rautavaaran isä Eino Alfred Rautavaara (1876–1939) oli viime vuosisadan alun tunnetuimpia baritoneja. Hän syntyi Ilmajoella, kävi lyseon Vaasassa ja kauppakoulun Raahessa. Rautavaara toimi liikealalla vuodet 1895–1900, mutta Helsinkiin siirryttyään hän alkoi opiskella laulua professoreiden Gandolfi ja Pimazzoni johdolla ja teki vuosina 1903–14 opintomatkoja muun muassa Roomaan, Berliiniin, Pariisiin ja Milanoon. Hän toimi laulunopettajana Helsingin musiikkiopistossa 1907–09 ja Helsingin lukkari-urkurikoulussa 1908–09. Tähän ajanjaksoon sijoittuu myös hänen jälkeensä jääneen nuottivihon merkinnät. Sittemmin Rautavaara kuului Suomalaiseen Oopperaan 1911–24 ja toimi laulunopettajana Helsingin kirkkomusiikkiopistossa vuodesta 1922 kuolemaansa asti. Nuottivihko Eino Rautavaaran nuottivihko on kooltaan 95 (k) x160 (l) mm. Nuottisivuja on 100, ja kansanperinteen näkökulmasta mielenkiintoisimmat ovat sivut 6–45. Niiltä löytyvät kansansävelmät on tallennettu kahdelta pelimannilta, Frans Kivistöltä (Katila) ja Gabriel Syrjälältä . Ensimmäisenä on merkitty lyijykynällä muistiin Jalasjärvellä 30.8.1908 Frans Kivistöltä neljä polskaa, Pakan Mikin polkka , Marssi ja Valssi . Tämän jälkeen seuraavat Gabriel Syrjälältä seitsemän kappaletta, Glasbergin polska , Morsiuspolska , Rontikan polska (Hauranmaan Palkintopolskan toiArto Järvelä Eino Rautavaaran nuottivihko Perikuntien jäämistöistä saattaa edelleenkin löytyä vanhoja nuottivihkoja. Parhaassa tapauksessa niistä saattaa paljastua aiemmin muistiin merkitsemättömiä ja jo kadonneita sävelmiä tai sävelmien toisintoja. Pelimannien soittotuokio 1910-luvulla. Vasemmalta Frans ”Klasilaanen” Katila, Salomon ”Retuutti” Tuominen, Vihtori ”Kaperi” Mäenpää , H. Kulma, Jaakko ”Kaperin seppä” Mäenpää sekä Gabriel ”Pikku-Kaappoo” Syrjälä. Ta m pe re en yl io pi st on ka ns an pe rin te en ar ki st o Eino Rautavaara vasemmalla vieressään Einojuhani-poika perhekuvassa. R au ta va ar an pe rh ea rk is to
9 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 sinto), Polska , Prinkari (Springare) polska , Kotkan valssi , Porvoon valssi , sekä kaksi osaa purppuria. Syrjälän transkriptiot on merkitty muistiin 3-4.9.1908. Näiden jälkeen on vielä Laulupolska (”Laihialaiselta kuultu”) ilman muita merkintöjä. Viimeisenä ovat Kivistön ja Syrjälän kappaleet puhtaaksikirjoitettuina mustekynällä. Kun nuottikirjan kääntää ylösalaisin ja lähtee loppupäästä liikkeelle, löytyy muistiinpanoja urkumusiikkiin liittyen. Lyijykynällä on kirjoitettu 40 sivua muun muassa preludeita ja fuugia ja niiden jälkeen vielä kaksi kansanlaulua ilman paikkamerkintää. Klasilaanen ja Pikku-Kaappoo Frans Iisak Juhonpoika Katila syntyi Jalasjärvellä 1858 ja kuoli 1912. Hän oli talollinen Kivistön tilalta ja käytti kotipaikan mukaan Kivistöä sukunimenään. Fransin kerrotaan aloittaneen viulunsoiton 15-vuotiaana. Hän oli taitava käsistään ja toimi puuseppänä, lasinleikkaajana (josta liikanimi Klasilaanen) sekä pelimannina ja harmoninrakentajana. Frans osallistui 1907 Alavuden kansansoittokilpailuihin, ja jo samana vuonna Eino Levón merkitsi häneltä muistiin muutamia vanhoja jalasjärveläisiä viulusävelmiä. Myös Fransin viisi poikaa olivat tunnettuja haitarinsoittajia. Kurikkalainen viulupelimanni Gabriel Syrjälä (1839–1918) eli Pikku-Kaappoo oli usein nähty vieras Luopajärven kylässä Jalasjärvellä. Aikalaiskuvaukset mainitsevat hänen usein saapuneen musisoimaan seppä Jaakko Rautasen (ent. Frigård) sekä Kaperin tilan seppä Jaakko Mäenpään (1843–1921) kanssa. Jaakko, joka soitti myös klarinettia, saattoi lopettaa kiireisetkin pajatyöt Pikku-Kaappoon ilmestyttyä viuluineen Kaperiin. Eino Levón soitatti kesän 1907 keruumatkallaan myös Gabriel Syrjälää Frans Kivistön luona. Levón kuvailee matkakertomuksessaan Syrjälän soittoa tähän tapaan: ”Hänen soittonsa oli hyvin hauskaa, mutta hyvin vaikea oli sen mukaan kirjoittaa kappaleita ylös, koska hän niin suuresti muunteli kappaleitaan niitä toistamiseen soittaessaan”. A. O. Väisänen äänitti Syrjälän soittoa parlografilla 1917. Rahinan seasta kuuluu selvästi, että soitto on eloisaa, rytmikästä ja runsailla pariäänillä höystettyä. Jää arvailujen varaan, mikä sai Eino Rautavaaran poikkeamaan Jalasjärvelle syksyllä 1908. Olisikohan Levón saattanut mainita, että häneltä jäi vielä paljon kappaleita merkitsemättä muistiin ja näin antanut asiasta vinkin? Rautavaaran sukulaisia oli tuohon aikaan vielä Ilmajoella ja Vaasassa, joten hän on hyvinkin voinut tuolloin poiketa Jalasjärvelle. Levón oli jo tallentanut muutamia kappaleita edellisvuonna sekä Kivistöltä että Syrjälältä, mutta tässä vihossa olevia sävelmiä ei ole Levónin muistiinpanoissa lukuunottamatta Kivistön soittamaa marssia (tämä on Levónin muistiinpanoissa nimellä Ringin marssi ja soitettu sävelaskelta alempaa F-duurissa). Rautavaaran nuottivihko antaa siis mukavan lisäaineiston sekä Klasilaasen että Pikku-Kaappoon ohjelmistosta. Vihon nimistössä esiintyvät Rontikka ja Glasberg vaativat vielä lisäselvitystä, kyseessä lienee 1800-luvun alkupuolen pelimanneja. Suuret kiitokset Markojuhani Rautavaaralle, joka luovutti isoisänsä vihon Kansanmusiikkiinstituutin arkistoon, jossa se on tästä edespäin tutkittavissa! Kaappoo Syrjälän valssi. Eino Rautavaaran junakortti vuodelta 1906, tuolloin vielä sukunimenä Jernberg. Frans Kivistön polska.
10 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 F rigg on palannut juuri keikoilta Skotlannista Celtic Connections -festivaalilta. Ymmärrettyäni, että yhtyeen nykyinen basisti, Juho Kivivuori , on Alinan puoliso ja lasten isä, onnittelen mahdollisuudesta matkustaa keikalle oman perheen kanssa. – Ei se niin hirveän hienoa ole, parahtaa Alina. Kuka hoitaa lapset, kun molemmat ovat lavalla. Kieltämättä on yksinkertaisempaa, jos vanhemmat ovat eri yhtyeissä. Toinen voi jäädä kotimieheksi, kun toinen on töissä. Alina on tällä hetkellä äitiyslomalla hoitamassa nuorempaa, viisikuukautista vauvaa. Sen verran yhtyeen ulkopuolisia hoitajia löytyy, että keikoilla käyminen kuitenkin onnistuu. – Osaltaan on kiittäminen laajaa kansanmusiikkiyhteisöä. Monesta kaupungista löytyy tuttuja näistä piireistä ja apua olemme saaneet. Tuuraajiakin tarvitaan, ei pelkästään perhesyistä, vaan onhan yhtyeen jäsenillä monta muutakin yhtyettä ja tointa. Tuuraajan paikalta Juhokin vakinaistettiin seitsemän vuotta sitten Antti Järvelän lähdettyä yhtyeestä. Viimeisin vaihdos oli Tuomas Logrénin tilalle tulleen Anssi Salmisen luovutettua kitaristin pestin myöskin pitkäaikaiselle varamiehelle, Topi Korhoselle . Topi on tullut tutuksi monipuolisena kitaristina PolePolessa , Orkestar Bordurkassa , Kouon frouvassa ja monessa muussa kohta 30 vuoden ajalta. Juho on taas soittanut enemmän jazzympyröissä UMOsta lähtien, mutta on ollut pitkään kiinnostunut myös kansanmusiikista ja livahti kentälle Esko Järvelän Epic Male Bandin kautta. Jazz-toiminta toki jatkuu myös. Muut Friggin jäsenet ovat vanhat tutut Petri Prauda , Tommi Asplund , Esko Järvelä ja Tero Hyväluoma . Friggin nettisivulla muusikot pääsevät kertomaan itsestään, kannattaa kurkistaa. Yhteistyötä isojen orkestereiden kanssa Paljon huomiota on saanut myös Friggin soittaminen sinfoniaorkestereiden kanssa. Esiintymään on päästy jo Kuopion kaupunginorkesterin, Sinfonia Lahden, Tapiola Sinfonietan ja Kymi Sinfonietan kanssa – viimeksi mainitun kanssa alkutalvesta. Projekti aloitettiin kapellimestari Jaakko Kuusiston kanssa, mutta hänen viime vuonna tapahtuneen kuolemansa jälkeen kapellimestarina on toiminut Janne Nisonen . Yhteistyötä orkestereiden kanssa on tukenut Suomen Kulttuurirahasto yhdessä Svenska kulturfondenin, Alfred Kordelinin säätiön sekä Jenny ja Antti Wihurin rahaston yhdessä kehittämän Uudet klassikot – Nya klassiker -rahaston kautta. Esiintyminen ison klassisen orkesterin kanssa on ollut Friggille innostava ja hieman jopa jännittävä kokemus, vaikka monilla yhtyeen jäsenillä on myös klassista taustaa. On toki eri asia soittaa monikymmenpäisellä kokoonpanolla kuin seitsikolla. Tällöin kapelllimestarilla on tärkeä rooli. Vastaanotto on ollut loistava ja sinfoniaorkesterien jäseniltä on tullut myös kiitosta. – Monet pitkäänkin orkestereissa soittaneet ovat kertoneet oppineensa yhteistyöstä. Luulen että viittaavat lähinnä groove ja svengiasioihin. Jotkut muusikoista ovat kertoneet soittaneensa kansanmusiikkia ensimmäistä kertaa tässä projektissa, Alina kertoo. Friggin toiveissa on tehdä levy orkesterisovituksista ja mahdollisesti päästä ulkomaillekin projektin kanssa. Paluu juurille Huhtikuussa julkaistaan Friggin seuraava levy, joka on vaihteeksi perinteistä kansanmusiikkia. Trad-levyn tekemisen ajankohta sointuu hyvin kaustislaisen viulunsoittoperinteen pääsemiseen UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön listalle, mutta ajatus vanhemman materiaalin levyttämisestä on muhinut useammallakin yhtyeen jäsenellä jo pitkään. Nyt oli sopiva aika. Tulevaa levyä voi katsoa myös kulttuurityön näkökulmasta. Kappaleet ovat konstailemattomasti tehtyjä sovituksia peFrigg palaa juurille Nykyisen Kansanmusiikki-lehden ensimmäisen numeron kannessa svengasi suomalaisen nykykansanmusiikin kirkkainta kärkeä edustava Frigg. Kymmenen vuoden kuluttua on vähintäänkin kohtuullinen aika kysyä, mitä yhtyeelle kuuluu tänään. Soitetaanpa Alina Järvelälle, alusta asti mukana soittaneelle viulistille. Sauli Heikkilä A nt ti Ko kk ol a
11 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Kaustinen Folk Music Festivalin uusi Vuoden yhtye on runolaulua monipuolisesti käsittelevä Ääniteatteri Iki-Turso. Kokeelliseen ääniteatteriin ja arkaaiseen runolauluun erikoistuneen ryhmän kokosi kansanmusiikin tutkija Heikki Laitinen vuonna 1999. ”Valinnalla haluamme nostaa kansanmusiikin juuria, muinaista mutta elävää laulukulttuuria esiin”, ohjelmajohtaja Anne-Mari Hakamäki kertoo. Festivaalin muita julkistettuja kotimaisia kansanmusiikkinimiä ovat mm. kolmikymppisiään juhliva Bill Hota, pitkältä tauolta palaileva Hyperborea ja kitaraa ja kannelta samassa rungossa soittava J.-P. Piirainen. Popimmasta päästä esiintyjiä ovat mm. Scandinavian Music Group, Samuli Putro ja Aili Järvelä. Kansaivälisestä nimistä on julkistettu mm. skottiyhtyeet Elephant Sessions sekä Breabach ja irlantilainen Tionól. Festivaalin vuoden oma teema rauha näkyy Hakamäen mukaan ohjelmassa tavalla tai toisella joka päivä. Maakuntateemana on Keski-Suomi. Festivaalin seminaariohjelmassa merkittävimpiä ovat Viljo S. Määttälän 100-vuotisjuhlaseminaari sekä rauhan teemaa mm. ukrainalaisten ja kolumbialaisten puhujien voimin käsittelevä aineettoman kulttuuriperinnön seminaari. Kaustisen koko ohjelma julkaistaan huhtikuun alussa. rinteisistä sävelmistä eri puolilta Suomea, myös ruotsinkieliset alueet huomioiden. Myös tanssilajeja on pyritty saamaan mukaan laidasta laitaan. Tanssisävelmistähän soitoissa on useimmiten kysymys. – Kyllä kappaleita on jonkin verran sovitettu Friggille sopiviksi, mutta perinteitä kunnioittaen. Paljon levyn linjaa pohdittiin, levyllä yksinkertaiset sovitukset ovat tietoisia, kuvailee Alina. Perinteisen kansanmusiikin sovittamisesta ainakin ammattiorkestereille on tullut vakiintunut tapa. Vanhaan aikaan soitto oli tavallisesti soolosoittoa, jolloin säveliin sovitettiin mukaan pätkiä omasta päästä, jos jokin kohta sattui unohtumaan. Kun yhtyesoittaminen alkoi yleistyä uusien soittimien maihinnousun myötä, kappaleita piti ryhtyä soinnuttamaan. Vielä 1960-luvulla pelimanniryhmissä saattoivat kaikki soittaa samaa melodiaa samalta korkeudelta, mutta pian kappaleiden sovittamisesta moniäänisiksi ja vaihtelevimmiksi tuli enemmän sääntö kuin poikkeus. Seuraavalla levyllä Frigg palaa siis juurilleen friggiydestä luopumatta. Kouluttava Frigg Monet Friggin jäsenet opettavat muusikkoutensa ohella. Työpajoja on yhtyeenä pidetty paljonkin keikkojen yhteydessä, mutta pidempiä kursseja ei. Sellaisesta päänavauksesta on keskusteltu paljon. Bändikurssien ja työpajojen pitopaikkoina voisivat olla kesäfestivaalit ja musiikkiopistot. Lapsia ja nuoria halutaan innostaa ja osallistaa. – Perinteen eteenpäin viemisen lisäksi on mielessä myös tulevaisuuden yleisön kasvattaminen. Kansanmusiikki kun ei Suomessa ole valtiovallan erityisessä suojeluksessa, tarvitaan myös erityisesti tekijöiden panosta. – Skotlannissa ehdin näkemään oman keikan ohella säkkipilliryhmiä. Oli vaikuttavaa nähdä, millä ylpeydellä ja innolla nuoret ryhmissä kansallissoittimillaan esiintyivät. Koulutusta palvelevat hyvin myös Friggin julkaisemat nuottikirjat. Loppuvuodesta 2022 ilmestyi jo toinen. Vaikka Friggin musiikki saattaa kuulijasta tuntua ylivoimaisen konstikkaalta, nuottikuva näyttää monen tasoisesta soittajasta aivan mahdolliselta. Niihin on kirjoitettu melodia, stemma ja soinnutus. Jokaista korua ei ole kirjoitettu auki eikä liioin rakenteita, jotta nuotit pysyisivät vielä telineellä. Nuottivihkojen julkaiseminen lähti yleisön toiveesta, ja kauppa on käynyt. Loppuvuoden keikkoja ja kiertueita ei aivan vielä voi julkistaa, mutta koronan jälkeinen paluu ”normaaliin” on tuntunut hyvältä. Alkuvuoden kalenterissa on mainitun Skotlannin lisäksi Suomea, Ruotsia ja Saksaa. Mukana myös Espoon JuuriJuhla – RotFest Sellosalissa 12.4. Nettisivuille päivitetään keikat niiden varmistuttua. Frigg.fi Ääniteatteri Iki-Turso Kaustisen vuoden yhtye Sointi Jazz Orchestralla yhteisproduktio VILDÁn kanssa Sointi Jazz Orchestra viettää 10-vuotisjuhlavuottaan ja esiintyy maaliskuussa VILDÁn kanssa Helsingissä, Kangasalla ja Porvoossa. Konsertissa kuullaan VILDÁn sävellyksiä, jotka on sovitettu juuri tätä yhteistyötä varten 17-henkiselle jazzorkesterille. Hildá Länsmanin ja Viivi Maria Saarenkylän muodostama nykykansanmusiikki-duo on ollut kovassa kansainvälisessä nosteessa voittaen muun muassa Music Moves Europe Talent Awards 2021 -palkinnon. Sointi Jazz Orchestra on nuorten ammattilaisten perustama yhtye, jonka taiteellisena johtajana toimii Rasmus Soini . Yhtye tunnetaan persoonallisesta ja yllättävästä big band -perinnettä uudistavasta soundistaan ja tuoreista vaihtosoittimia hyödyntävistä sovituksistaan. Lisäksi kevään aikana toteutetaan yhteisproduktio pianisti-säveltäjä Sid Hillen kanssa Temppeliaukion kirkossa 14.4., sekä Uuden musiikin ilta Malmitalolla 16.5., jossa viulusolistina kuullaan kansanmusiikin parissa ansioitunutta Tero Hyväluomaa. Sointi Jazz Orchestra & VILDÁ to 16.3. Sointi Jazz Orchestra & VILDÁ, Vuotalo, Helsinki pe 17.3. Sointi Jazz Orchestra & VILDÁ, Kangasala-talo, Kangasala la 18.3. Sointi Jazz Orchestra & VILDÁ, Taidetehdas, Porvoo W ilm a H ur sk ai ne n
12 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Tilaa keikalle! Konsertit, työpajat, tanssisäestykset, jamit & koulutukset! www.tallari.net ALLARI Tallari Tuottaa -malli tarjoaa työtilaisuuksia Tallari Tuottaa on kansanmusiikkiyhtye Tallarin uusi toimintamuoto, jolla nostetaan entistä enemmän esiin kansanmusiikkikentän monipuolisuutta. Tallari Tuottaa -muusikko työskentelee itsenäisesti kuukausipalkkaisessa työsuhteessa 1–3 kuukauden ajan ja luo esityksen tai konsertin omasta soittimestaan, soittotyylistään, alueensa musiikkitai tanssiperinteestä, täysin uudesta innovaatiosta tai muusta ajankohtaisesta aiheesta. Konserttikokonaisuuden lisäksi prosessiin kuuluu muun muassa Kansanmusiikki-instituutin tai muiden arkistojen hyödyntäminen, blogin pitäminen omien suunnitelmien etenemisestä ja Tallarin peruskokoonpanoon tutustuminen yhdessä soittamisen kautta. Loppukonsertteja soitetaan kohdeyleisölle kuusi kappaletta. Tuotannossa ja tiedottamisessa muusikon apuna on Tallarin yhteisötuottaja Henna Leisiö. Ensimmäisen Tallari Tuottaa kiinnityksen nappasi joulu-tammikuun ajaksi eteläpohjalaisen haitariperinteen tuntija Lauri Kotamäki, joka näkee jakson onnistuneen todella hyvin. ”Työt menivät jopa suunniteltua paremmin. Löysin kentältä paljon uutta materiaalia, tekemäni koululaiskonsertit menivät hyvin ja Tallarin kanssa konsertoidaan vielä kesällä tai syksyllä. Yritän kyhätä myös jonkinlaista nuottikirjaa Veikko Turjan nuottiaineistoista.” Tallari Tuottaa-projekteja toteutetaan vuodessa 1–3 kpl. Hakutiedot löytyvät Tallarin nettisivulta. Lastenkulttuurikeskus Lykky kunnallistui Keski-Pohjanmaalla Kansanmusiikki-instituutin hanketoimintana vuonna 2019 käynnistynyt Lastenkulttuurikeskus Lykky on siirtynyt vuoden 2023 alusta alueen seitsemän kunnan ylläpitämäksi ja rahoittamaksi vakituiseksi toiminnaksi; hallinnoinnista vastaa Kaustisen kunta. Lykyn painopisteenä on kulttuuriperintö, ja tähänastinen toiminta on rakentunut paljolti alueen kansanmusiikkija kansantanssiosaamisen pohjalle. Toiminta tapahtuu pääosin koulujen kautta kaikkien lasten ja nuorten tasapuoliseksi tavoittamiseksi. Uuden Lykyn työntekijärekrytoinnit ovat parhaillaan käynnissä. La ur i O in o
13 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ BERKE YI ?IT SATILMI ? SYNTYMÄPAIKKA: ?arköy/Tekirda?, Turkki AMMATTI: Muusikko, opiskelija NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: New Sounds of Thrace Roma, Thrace authentic band ELÄMÄN MOTTO: Tärkeintä on yhdessäolo Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Erman Sezer Intohimona improvisaatio T apaamme Berken kanssa helmikuussa juuri, kun Turkin eteläosia ja Syyriaa on koetellut voimakas maanjäristys. Tuho oli hurja jo alusta lähtien ja uutiset synkkenivät päivä päivältä. Nuoren opiskelijan mieli on tapahtuneen vuoksi murheinen. Omaa perhettä tai sukua onnettomuus ei kohdannut, mutta esimerkiksi opiskelijatoveri Turkissa on menettänyt likimain koko perheensä. Kun keskustelu palaa musiikkiin ja opintoihin, palaa myös ilo ja palo muusikon silmiin. On selvää, että musiikki on hänelle paljon enemmän kuin opintopolku ja työ. Se on romanitaustaiselle nuorelle oikeastaan koko elämä. – Kotikaupungissani ?arköyssa rakastetaan musiikkia, erityisesti klarinettia ja davul-rumpua. Musiikki soi kaikkialla; häissä, kihlajaisissa, ravintoloissa, toukokuisissa H?d?rellez-juhlissa jne. Elävä musiikki on olennainen osa kaikkia mahdollisia tapahtumia joissa ihmiset kokoontuvat yhteen. Berken suuresta innostuksesta huolimatta vanhemmat vastustivat pojan suunnitelmia muusikoksi ryhtymisestä. Sitkeä painostus tuotti lopulta tuloksen, mutta Berken piti vannoa opiskelevansa ahkerasti ja menevänsä konservatorioon. Klarinettiopinnot alkoivat perinteen mukaisesti mestari-kisälli-opinnoilla. – Ça?da? Defçi opetti minulle miten klarinettia soitetaan. Lisäksi keskustelimme romanikulttuurista, filosofiasta ja monenlaisesta muusta. Hän on mestarini edelleen ja perinnekoulutukseni hänen kanssaan jatkuu. Tapaamme soittaaksemme yhdessä ja keskustellaksemme aina kun se on mahdollista. Luulen tämän jatkuvan elämämme loppuun saakka. Hääjuhlissa soittaminen yhdessä mestarin kanssa oli osa perinteiden oppimista. – Halusin soittaa hänen kanssaan ja opin paljon: kuinka tarkkailla yleisöä ja kuinka kommunikoida yleisön ja tanssijoiden kanssa, mitkä kappaleet saavat kenet tanssimaan jne. Berke kokee, että romanien musiikkiperinteiden oppiminen auttaa häntä myös arkielämän vuorovaikutustaidoissa niin kotimaassa kuin nyt Suomessa. Opintojen ohella Berke esiintyi ?arköyn kaupungin turkkilaisen kansanmusiikin kuoron, turkkilaisen klassisen musiikin kuoron sekä ?arköyn kansantanssijoiden kanssa vuosina 2014 2016. Kanditutkinto-opinnot Turkin valtion konservatoriossa alkoivat 2017, ja hän valmistui 2021. – Opiskelin musiikin historiaa, turkkilaisia maqameja (asteikkoja, melodiajärjestelmiä) ja niiden historiaa, musikologiaa ja etnomusikologista tutkimusta. Nyt opiskellessani maisterintutkintoa täällä Suomessa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Global Music -osastolla mietin kaiken mielenkiintoisen, muista kulttuureista oppimisen keskellä sitä, miten tärkeää on uutta musiikkia luodessa olla kadottamatta omia perinteitä. Turkin romanien musiikista Berke kertoo: – Romanimuusikot soittavat monenlaisissa yhteyksissä, kuten laulajien muusikoina äänityksissä ja hääjuhlissa. Useimmat esiintyvät jatkuvasti. Musiikin esittäminen onkin ollut Turkissa romanien perinteinen ammatti. 1920-luvun alkupuoliskolla Turkkiin tuli suuri joukko romanimuusikoita Kreikasta, esimerkiksi Thessalonikista. Sillä on ollut suuri merkitys turkkilaiseen musiikkiin. Erityisesti haluan nostaa esiin huipputaitavat viulistit, joilla on oma soundinsa. Heillä on kysyntää kansainvälisestikin niin konserttien kuin esimerkiksi levytyksien yhteyksissä. Berkestä puhutaan hänen tietämättäänkin nyt jo myös Suomessa. Hänestä ennustellaan yhtä tulevista suurista turkkilaisista muusikoista ja hänen soittotaitoaan hämmästellään jo nyt. Berke myöntää että kysyntä on ollut varsin vilkasta. – Pelkästään viime vuonna Istanbulissa esiinnyin monien tunnettujen turkkilaisten laulajien kuten Simge Sa??nin , Mustafa Keserin , Nazan Öncelin , Tu?ba Yurtin ja Sami Levin kanssa. Berke pitää uusista haasteista ja improvisoinnista. Sellainen tarjoutui Mustafa Keserin musiikkiohjelmassa Turkin valtiollisella yleisradioyhtiö TRT:llä. Suorassa tv-lähetyksessä yleisö sai esittää toiveita – elävänä jukeboksina tunnetulta Keseriltä ja yhtyeeltä. – Meidän piti olla herkkiä ja valmiita improvisoimaan ja transponoimaan salamannopeasti. Verkostoitumisen taito on yksi tärkeä avain muusikon uralla ja se on Berke Sat?lm??illa hallussa. Vajaan puolen vuoden mittaisen Suomessa asumisen aikana soittokumppanit ja yhtyeet ovat jo monet. Hänen oma projektinsa New Sounds of Thrace Roma soi kokoonpanolla Berke, G-klarinetti; Devina Boughton , trumpetti; Ana Lazar , viulu; Daniel Al Attrash , kanun; Mehrnoosh Zolfaghari , santur ja Marcus Snellman , rummut. Berke on esiintynyt myös Outi Pulkkisen johdattamassa vapaassa improvisaatiossa, musisoinut Nefes-yhtyeen Murat Ermutlun ja Yonca Ermutlun kanssa sekä tutustunut Suomen romaneiden johtotähdistä Hilja Grönforsiin ja Miritza Lundbergiin . Hiljattain hän hyppäsi lavalle myös Mikko Innasen, Ulf Krokforsin ja Tom Nekljudowin kanssa. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan sympaattisen nuoren lupauksen lentoa. Jotkut meistä tietävät jo varhain mitä haluavat elämässään tehdä. On niitäkin, joille tämä on selvää jo lapsena. Berke Sat?lm? ? juoksenteli kahdeksanvuotiaana ystäviensä kanssa hääjuhlassa ja pysähtyi orkesterin viereen. Hän oli kiinnostunut klarinetista ja kysyi soittajalta saisiko kokeilla soitinta. Nyt 23-vuotias muusikko-opiskelija on EU:n Erasmus+ -ohjelman kautta opiskelijavaihdossa Helsingissä. Hän on jo tässä vaiheessa kotimaassaan Turkissa päässyt näyttämään osaamistaan vaativilla keikoilla ammattilaisten matkassa.
14 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 V iime vuosina osa Suomen karjalaisista on alkanut syyttää suomalaisia karjalaisen perinteen kulttuurisesta omimisesta ja puhua Kalevalasta karjalaisilta varastettuna. Aihe on monimutkaisempi kuin ensi kuulemalta vaikuttaa, ja kytkeytyy pitkään suomalaisuuden ja karjalaisuuden suhteiden historiaan. Karjalaiset ja karjalan kieli Suomessa karjalaisuudella tarkoitetaan yleensä suomenkielistä, luterilaista evakkokarjalaisuutta tai itäsuomalaisuutta. Karjala on kuitenkin myös oma, vakavasti uhanalainen kielensä. Suomessa arvioidaan olevan noin 5000 karjalan kieltä päivittäin käyttävää ja 11 000 sitä hyvin taitavaa ihmistä. Pääosa Suomen karjalankielisistä on RajaKarjalasta evakkoina muualle Suomeen siirtyneitä Suomen kansalaisia ja heidän jälkeläisiään. Suomeen on myös tullut pakolaisia ja maahanmuuttajia Vienasta ja Aunuksesta. Kielensä pääosin ennen 1900-lukua suomeksi vaihtanutta ortodoksiväestöä on myös vanhastaan elänyt Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Karjalankielinen kulttuuri on kuulunut ortodoksisen kirkon alle ja venäläiseen kulttuuripiiriin. Suomessa sitä on sekä romantisoitu ja eksotisoitu että halveksittu. Valikoituja karjalankielisen perinteen elementtejä on punottu osaksi modernia suomalaiskansallista kulttuuria. Samalla karjalaisia on eri aikoina, 1800-luvulta lähtien, pyritty suomalaistamaan ja modernisoimaan. Evakoista karjalankieliset kohtasivat enemmän ennakkoluuloja, torjuntaa ja Varastettu Kalevala? Kalevala on ollut keskeinen teos suomalaisen kansakunnan ja kansallisvaltion rakentamisessa. Sillä on perusteltu suomen kielen ja kulttuurin arvoa aikoina, joina kielen ajateltiin sopivan vain rahvaan puhekieleksi. Kalevalalla on luotu historiaa ja kirjallisuutta kansalle, jolta näiden katsottiin puuttuvan. Nykykulttuurissa suomalaisten suhteet Kalevalaan vaihtelevat. Osa kokee kirjan tylsäksi ja pölyttyneeksi, osa rakastaa sitä. Osalle se kytkeytyy positiiviseen suomalaisuuteen, toisille taas tunkkaiseen nationalismiin. Tu rk u A rt M us eu m , W ik im ed ia Kati Kallio Sammon puolustus, Akseli Gallen-Kallela, 1896.
15 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 ryssittelyä kuin suomenkieliset. Monet eivät enää opettaneet kieltään jälkipolville ja kastoivat nämä luterilaisiksi. Voiko Kalevalan varastaa? Kalevalan pohja-aineisto on tekijänoikeuksista vapaata kansanrunousaineistoa. Kirjalliseksi eepokseksi Kalevala pohjautuu poikkeuksellisen vahvasti perinteeseen. Yksittäisten säkeiden tai säetyyppien tasolla Lönnrotin omasta kynästä on lähtöisin vain noin 3 % eepoksesta. Teoksena Kalevala on samalla selvästi Lönnrotin kirjallinen luomus. Hän käsitteli aineistoaan hyvin vapaasti, keksi uusia juonenkulkuja ja hahmoja, muokkasi omanlaisensa pitkän tarinan ja yhtenäisti kielen ja runomitan. Pisimmät tallennetut kansanrunot ovat 400 säettä pitkiä, Kalevalassa säkeitä on 22 795. Lönnrot itse korosti teoksen kollektiivista luonnetta. Kalevalan kannessa tai nimiölehdellä ei ole hänen nimeään. Teoksen tekijänoikeudet ovat aikoja sitten vanhentuneet. Lain puitteissa Kalevalaa voi käyttää kuka haluaa, miten haluaa. Lönnrotin suhde alempien säätyjen edustajiin näyttää olleen melko mutkaton ja vastavuoroinen – hän oli itse räätälin poika. Lönnrot näyttää olleen avoin siitä, että hän halusi julkaista tallentamiaan runoja, hän antoi laulamisesta paikoin palkkioita, eikä hänellä ollut keinoja pakottaa ihmisiä laulamaan. Lönnrotin ei siis voi katsoa varastaneen kansanrunoja. Kenen muinaisuus? Runolaulun vanhimmat säikeet palautuvat aikaan, jolloin sukukielet karjala, suomi ja inkeroinen eivät vielä olleet erkaantuneet virosta, vatjasta ja toisistaan. Toisin kuin joskus väitetään, ei voida mitenkään todistaa, että Kalevalan runot olisivat syntyneet Länsi-Suomessa ja vain kulkeutuneet karjalaisille. Laatokan ja Suomenlahden pohjukan tienoilla vallitsi muinaiskarjalainen kulttuuri, jonka piirissä on yhtä lailla laulettu merimatkoista ja nimetty paikkoja ja ihmisiä runolaulun sankareiden mukaan. Jos jokin ilmiö on hyvin vanha, on kysymys Suomen ja Karjalan yhteisen esimuodon piiriin aikanaan kuuluneesta perinteestä. Suomessa on kuitenkin ollut tapana tulkita vanhat ilmiöt merkkeinä muinaisesta suomalaisuudesta. Karjalaiselta puolelta katsottuna tämä voi näyttää siltä, että suomalaiset yrittävät omia koko yhteisenkin menneisyyden. 1800-luvun karjalankieliset eivät säilöneet muinaisia suomalaisia tapoja, runoja, sävelmiä tai soittimia. He olivat pitäneet käytössä yhteisestä menneisyydestä juontuvia ilmiöitä ja kehittäneet niitä omiin suuntiinsa. Jokaisessa paikalliskulttuurissa runot ja sävelmät ovat eläneet omanlaisinaan muunnelmina ja yhdistelminä. Niiden pohjalta voi yrittää tehdä päätelmiä siitä, mitä muilla alueilla olisi voinut aiemmin olla, mutta tallenteet kertovat eniten esittäjiensä kulttuurista. Ne eivät ole suoraan siirrettävissä, eikä karjalankielisiltä tallennettuja runoja voi väittää suomalaisiksi, jos karjalankieliset itse eivät suomalaisiksi identifioidu. Samaan aikaan on totta, että itämerensuomalainen kansanrunousaineisto kantaa jälkiä monilta eri suunnilta. Osa tarinoiden perushahmoista on kautta Euraasian tunnettuja, tai niitä on tallentunut muinaisista korkeakulttuureista. Osa on jaettuja läheisimpien indoeurooppalaisten naapurikielten kanssa, osa taas tunnetaan vain yhden itämerensuomalaisen kielen tai murteen alueelta. Sekä kielen että runokulttuurin tasolla suomen itäja kaakkoismurteet sekä karjalan kielen vienankarjala ja eteläeli suvikarjala ovat hyvin lähellä toisiaan. Karjalan runoja Kalevalan esipuheessa Lönnrot puhuu ”Karjalan maasta”, joka sijoittuu Suomen ja Venäjän puolille silloista suuriruhtinaskunnan rajaa. Kalevalassa käytetyn runoaineiston kannalta erityisen merkittävä alue oli hänen mukaansa Vienan Karjala ja siellä Vuokkiniemen pitäjä, ja lisäksi alueet Vienasta etelään Aunuksen ja Raja-Karjalan kautta aina Inkeriin asti. Kalevalan kannalta merkittäviä runoja tunnettiin Lönnrotin mukaan myös Savossa ja Pohjanmaalla. Hän korostaa useaan otteeseen Kalevalalle keskeisten runojen karjalaisuutta. Kalevalan tärkeimmät laulajat olivat karjalankielisiä. Lönnrot ja monet hänen aikalaisensa kuitenkin ajattelivat karjalan kielen olevan osa suomen kieltä. Kalevalan ensimmäisen, vuoden 1835 laitoksen otsikkokin kuuluu Kalewala taikka wanhoja Karjalan runoja Suomen kansan muinosista ajoista . Nykyään kielitieteessä ollaan yksimielisiä siitä, että karjala hahmottuu omaksi kielekseen. Kalevala ja sen kehystäminen muinaiseksi suomalaisuudeksi osaltaan hidasti karjalankielisten tunnustamista omana ryhmänään. Myöhemmin Kalevalaa käytettiin myös suoraan perusteena karjalaisten suomalaistamiselle ja samaan kansalliseen kokonaisuuteen liittämiselle. Tämä ei omana aikanaan ollut aina niin negatiivinen tavoite kuin miltä se nykyhetkessä kuulostaa. Karjalan kirjakieltä tai yhtenäistä kansallista identiteettiä ei ollut: moni karjalankielinenkin katsoi tien moderniin yhteiskuntaan kulkevan joko suomen tai venäjän kirjakielen kautta. Nykyään osa Suomen karjalaisista katsoo karjalaisuutensa kuuluvan osaksi suomalaisuutta, osa taas siitä erilliseksi kulttuuriksi ja identiteetiksi. Kalevala kipeänä symbolina Nykyhetkessä karjalan kieli on vakavasti uhanalainen, eikä Suomen valtio lakien tasolla tunnusta kotoperäistä karjalankielistä vähemmistöään. Kalevala on ollut keskeinen osa sitä monimutkaista kansakuntien, kirjakielten ja identiteettien rakentumisen sekä modernisaation prosessia, joka on johtanut nykytilanteeseen. Eepos moninaisine käyttöineen ja uudelleentulkintoineen myös pitää yllä käsityksiä kaikista karjalaisista ja suomalaisista yhtenä etnisenä ryhmänä. Tämän käsityksen ja suomalaisen määrittelyvallan kyseenalaistaminen on nähdäkseni tämänhetkisen Kalevalan omistajuuteen liittyvän keskustelun ytimessä. Eepos on monelle karjalankieliselle kipeä suomalaistamisen symboli. Kirjoittaja on akatemiatutkija ja dosentti, jonka erikoisalueena on kalevalamittainen runous, runolaulu A. W. Linsenin pilakuva Lönnrotista hänen ollessaan keruumatkoillaan vuonna 1847. Lönnrot oli noussut alemmasta säädystä ylempään säätyyn, mutta kulki paljain jaloin. Kuvan tekstissä lukee Unus homo nobis currendo restituit rem (Yksi ainoa mies meille juoksemalla korjasi kaiken).
16 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Ensimmäisenä Suomessa Kuhmo tuli valituksi suomalais-ugrilaiseksi kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2023. Aikaisemmin valinta on kohdistunut joko Venäjän alueelle, Viroon tai Unkariin. Valinnan teki kansainvälinen, viisihenkinen valintalautakunta V irallinen Kuhmon suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin avajaistapahtuma järjestetään 24.2. kaksiosaisena toteutuksena. Avajaisten ensimmäinen osa järjestetään Tuupalan puukoulun ympäristössä. Siellä esiintyy norjansaamelainen Torgeir Vassvik , ohjelmassa on lumiveistoskatselmus, kaupunginjohtaja Tytti Määtän puhe koululaisille sekä leikkimielinen hiihtokilpailu suomalais-ugrilaisten kansallisuuksien välillä. Illalla Kuhmo-talossa on vielä virallinen avajaisjuhla, jossa Kuhmolle luovutetaan juhlavuoden symboli Tsirk-lintu. Kainuun maakuntajohtaja Pentti Malinen pitää juhlassa juhlapuheen. Luvassa on myös kulttuuriohjelmaa eri puolelta suomalaisugrilaisia kulttuurialueita. Tapahtumarikas juhlavuosi Monipuolisella juhlavuoden ohjelmalla tähdätään ennen kaikkea suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien tukemiseen ja säilyttämiseen, sekä kulttuurimatkailun lisäämiseen. Musiikki on ollut jo vuosikymmenten ajan yksi Kuhmon vahvuuksista, joka sopii suomalais-ugrilaisen maailman erityispiirteisiin. Niitä ovat muun muassa lauluperinteet ja mytologia. Juhlavuoden ohjelma onkin musiikkipainotteista. Musiikkijuhla Sommelo on juhlavuoden päätapahtuma (26.6.-2.7.). Festivaali toteutuu koko viikon mittaisena, ja suomalais-ugrilaiset kielija kulttuurialueet ovat laajasti esillä musiikkijuhlassa. Keväällä järjestettävät Arhippa Perttunen symposium sekä siihen liittyvä Runolaulupäivä ovat myös erinomainen osa suomalaisugrilaista juhlavuotta. Kuhmon Kamarimusiikki osallistuu myös juhlavuoteen teemalla Juuret ja siivet. Syksyllä luvassa on suomalais-ugrilaisten elokuvien viikko sekä Ison Karhun Kantapäillä -tapahtuma, jossa paneudutaan karhun merkitykseen suomalais-ugrilaisten kansojen mytologiassa. Marraskuussa järjestetään suomalais-ugrilaisia laulukulttuureja käsittelevä konferenssi. Juhlavuoden päätösjuhla pidetään joulukuussa. Juhlavuoden avainjärjestäjä on Runolaulu-Akatemia. Yhteistyötä tehdään myös Kuhmon kaupungin, Juminkeon, Kuhmon Kamarimusiikin sekä Kuhmo-talon kanssa. Lisätietoa: kuhmo2023.fi Kuhmo on suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki 2023 KONSTA JYLHÄ -kilpailu PELIMANNITALO, KAUSTINEN 10.–11.7.2023 SÄÄNNÖT JA LISÄTIEDOT KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI.FI
Heikki Laitinen KOLUMNI Tällaisella otsikolla sitä on pakko opetella nykyaikaista tiedonvälitystä. Monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että tärkeintä on herättää huomiota. Täytyypä siis kokeilla. Se on kuitenkin totta: kansanmusiikintutkijoista on totisesti huutava pula. Ja pahemmaksi tilanne vain muuttuu, kun heitä ei enää kouluteta oikein missään. Hätäkelloja pitäisi soittaa, että edes muutama nuori innostuisi asiasta. Ihan näin huonosti asiat eivät ole, täytyi toisaalta tunnustaa kansanmusiikintutkijoiden viidennessä symposiumissa, joka pidettiin Helsingissä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa tammikuun puolivälissä. Kahden päivän aikana yhdeksäntoista esitelmää, ei mitenkään vähäpätöinen saavutus. Saapa nähdä, jatkuuko joka vuosi. Kansanmusiikin tragedia on siinä, että meillä on hirmuisen suuret perinnearkistot – maailmanluokkaa – mutta niiden kansanmusiikkeja ei juuri tutkita. Äskeisessä symposiumissa olikin sykähdyttävää kuulla, että esimerkiksi Piia Kleemola-Välimäki oli penkonut esille kaikki viulupelimannien sooloesitykset Helsingin ja Tampereen arkistoista, kaikkiaan 1776 esitystä! Nyt hän tutkii apurahalla niiden soittotyyliä. Tämä on juuri sitä tutkimusta, jota arkistomme huutavat suureen ääneen. Samanlaisia uurastajia on muitakin, ja heiltä kaikilta odotamme sydän syrjällään tuloksia. Silti mukaan mahtuu vielä lukuisia uusia tutkijoita. Kansanmusiikkia ei ole ilman arkistoja eikä ilman arkistojen tutkimista. Kaikki tuleva tulisi rakentaa vahvasti menneen varaan, hakea siitä elämyksiä ja kokemuksia. Monet ovat tästä epäilemättä eri mieltä. Se on luonnollista, sillä kansanmusiikkeja on niin monenlaisia. Ja totta kai niitä pitää tutkia myös arkistojen ulkopuolella. Kuitenkin sen kansanmusiikin perusta, joka on itselleni tärkeintä ja rakkainta, elinehto, on olemassa vain arkiston kautta. Kansanmusiikintutkijoiden symposiumit ovat tähän mennessä olleet hienoja. Niitä ei ole mikään tietty koulukunta omistanut, vaan katto on ollut korkealla ja seinät lavealla. Tietoa on monenlaista, kuten myös tiedon asiantuntijoita, tutkijoita. Oma erityinen luova vire on syntynyt siitä, että taiteellinen ja tieteellinen tieto ovat olleet sulassa sovussa etsimässä yhteisiä kosketuskohtia. Se on luonut entistä paremmat mahdollisuudet päästä arkistonuottien ja tarinoiden taakse, elämään entistä elämää. Samanlainen ilmapiiri on myös ensimmäisessä Satasarvessa, kansanmusiikin tutkimuksen aikakauskirjassa. Kun kahdenkymmenen vuoden kuluttua ilmestyy 20. aikakauskirja ja kahdessadas artikkeli, tiedämme kansanmusiikista hurjasti enemmän kuin nyt. Tänä vuonna onkin sattumalta tavallista osuvampi teema: arkistojen äärellä. Toivottavasti yhä useampi innostuu arkistojen aarteista. Perinnearkistothan ovat perimmältään paikallisia. Nyt kun keskusmuseoiden aineistoa on alettu palauttaa alkulähteilleen, pitäisi tämän innostaa meitä vaatimaan arkistojen nuottija äänitekokoelmien kopioita paikalliskirjastojen käyttökokoelmiin. Tänä päivänä historioitsijat ja erilaiset toimikunnat julkaisevat paikallisja kylähistorioita enemmän kuin koskaan aiemmin. Hyvin harvoin niissä on mitään musiikista. Se puoli on meidän musiikintutkijoiden itse kirjoitettava ja laulettava ja soitettava. Jos jokainen kansanmusiikin maisteri tekisi samanlaisen urotyön kuin Markus Rantanen (Prenttelin Hessu, 2019), meillä olisi jo monta sataa paikallisen musiikin historian tutkielmaa eri puolilta maata. Tutkijoille riittää siis melkein loputtomasti tekemistä. Työ odottaa Kansanmusiikin tutkijoista on huutava pula! 17 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 W ilm a H ur sk ai ne n
18 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Ä imän taustalta löytyvät kolmen myllykoskelaisen koulukaverin musiikilliset kokeilut. Kun Virojoelta saatiin mukaan vielä nuori viulisti, niin kokoonpanoksi vakiintui Juha Hytti (viulu), Hannu Seppänen (mandoliini, tenoribanjo, laulu), Hannu Suolanen (sähköpiano) ja Erkki Tolsa (laulu, kitara, huuliharppu). Musiikillisesti siirryttiin vahvasti akustisen folkrockin suuntaan. Yksikään muusikoista ei ollut aikaisemmin käynyt Kaustisella. Ensiesiintyminen Äimä-nimellä juhlien laulelmatapahtumassa sujui kuitenkin siis varsin onnellisten tähtien alla, ja yhtye sai hyvän lähtölaukauksen uralleen. Äimän esiintyminen tallentui myös Ylen radio-ohjelmaan, jonka päätteeksi toimittaja Stig Framåt totesi tiivistäen, että ”Äimällä jos kellä on kaikki mahdollisuudet kaikkeen”. Yhtye esiintyi Kaustisella myös vuosina 1974 ja 1978 sekä jatkossa vähintään viiden vuoden välein. Jatkossa yhtyeen viidenneksi jäseneksi tuli bassoa soittamaan Kari Peuhu , joka oli mukana 1980-luvun alkuun saakka. Äimä löysi paikkansa suomalaisessa musiikkikentässä vahvalla omaleimaisuudellaan. Alkuaikoina musiikki oli lauluvoittoista, ja sanoituksissa oli mukana vihreitä arvoja ja folkin kantaaottavuutta sekä kaihoa vanhaa kunnon maaseutuelämää kohtaan. Soitannollisesti löytyi rutkasti rentoa otetta, timanttia ei haluttu lähteä liikaa hiomaan. Neljä singleä — Teppana Jäniksestä Ählämiin Love Records julkaisi Äimän ensimmäisen singlen, Suolasen säveltämät ja Seppäsen sanoittamat Teppana Jänis / Vanhat omppopuut vuonna 1975. Levyn molemmat puolet soivat kohtuullisen mukavasti radiossa. Lovella Äimä julkaisi vielä singlet Menkööt toiset töihin / Niin kuin Jarno ja Aikaisin aamulla / Tee taas lauluja rakkaudesta. 1970-luvun loppuun asti Äimän ohjelmisto koostui lähinnä lauluista. Vuosikymmenen lopulla Äimä-musiikissa alkoivat puhaltaa uudet tuulet, ja kyse oli ennen kaikkea Hannu Suolasen kautta tulleista eksoottisista vaikutteista. Hi-Hat -levy-yhtiö julkaisi vuonna 1980 Saltzmann-nimellä Hannu Suolasen instrumentaalin Ähläm ja B-puolella laulukappaleen Sunnuntaihippi. Saltzmann oli yhtä kuin Äimä, ja tuon yhden julkaisun jälkeen palattiin vanhaan nimeen. Ähläm-singlen myötä musiikilliset etnovaikutteet astuivat konkreettisesti osaksi Äimä-arkea. Ensimmäinen älppäri Jo Love Recordsin kanssa oli väännnetty lp-levyn julkaisemisesta, mutta maaliin saakka ei koskaan päästy. Finnlevyn kanssa päästiin Raimo Henrikssonin johdolla jo studioon asti, mutta projekti meni jäihin Henrikssonin vaihtaessa työpaikkaa. Euros Records julkaisi yhtyeen nimeä kantavan ensimmäisen pitkäsoittolevyn vihdoin alkuvuodesta 1984. Levyn musiikillisessa keitossa oli mausteina muun muassa texmexiä ja calypsoa sekä arabialaisia, afrikkalaisia, Äimällä 50-vuotisjuhlat Äimä-yhtyeen ensimmäinen keikka oli Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla kesällä 1973 Ylen ja juhlien järjestämässä laulelmakatselmuksessa. Äimän vaihtoehtoisen rento ote sekä Teppana Jänis, Puliveivarin polkka ja Pummi-kappaleet purivat hyvin sekä yleisöön että toimittajiin. Äimä esiintymässä Humppilan Taimelassa ”Mummi kutoo takaisin 2022” -tapahtumassa kesällä 2022. Hannu Seppänen (vas.), Jonne Seppänen, Pille Peltonen, Erkki Tolsa ja Jukka Lavonen. H an nu Sa ha Johannes Heikkilä
19 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 turkkilaisia ja suomalaisia sävyjä. Myös congamies Jukka Lavosen liittyminen lyömäsoittajaksi toi yhtyeeseen lisää maailman sointeja ja rytmejä. Vakituiseksi basistiksi löytyi multi-instrumentalisti Jussi Liski . Ensimmäisen lp-levyn kappaleet olivat suurelta osin Suolasen, nimimerkillä Hans Salt, säveltämiä ja Seppäsen sanoittamia lauluja Erkki Tolsan ja Hannu Seppäsen vastatessa lauluosuuksista. Lauluteksteistä oli jäänyt pois alkuaikojen kantaaottavuus. Maaseudun ja pikkukaupunkilaisten elämäntunnoista oli siirrytty enemmänkin seikkailemaan maailman turuille. Tulevan levyn kuuden muusikon voimin Äimä konsertoi 10-vuotisjuhlan merkeissä jo Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuonna 1983. Noilta juhlilta napattiin porukkaan klarinetisti-fonisti Lasse Lietsalmi , joka toi yhtyeeseen mukaan jatsisävyjä sekä vaihtoehtoa sooloihin ja haitareiden hallitsemaan perussointiin. Lasse oli syksyllä vierailijana levyn äänityksissä, ja hänestä tuli jatkossa Äimän vakituinen jäsen. Esa Blomberg kirjoitti Folk & Country -lehdessä arviossaan Äimä-lp:stä: ”Uudemmasta matskusta miellyttivät eniten Hannu Suolasen tex-mexja afro-vaikutteiset kappaleet sekä Hannu Seppäsen monivivahteiset musiikilliset ja tekstilliset oivallukset. Kerrankin lauluja, joiden sanoja kannattaa keskittyä kuuntelemaan. Vaikka tyyli vaihtelee afrosta kotimaiseen polkkaan, pitää hommaa kasassa aito Äimä-soundi. … Suositellaan nautittavaksi.” Ensimmäisen pitkäsoittolevyn jälkeen yhtyeen muodosti siis seitsemän soittajaa: Juha Hytti, Jukka Lavonen, Lasse Lietsalmi, Jussi Liski, Hannu Seppänen, Hannu Suolanen ja Erkki Tolsa. Tämä on ollut Äimän pitkäikäisin peruskokoonpano, joka keikkaili lähes neljännesvuosisadan. Ja tarjoiluhan jatkuu… Äimän toinen lp-levy …ja tarjoilu jatkuu… ilmestyi vuonna 1989. Ensimmäisen LP:n jälkeen Äimän tyyli oli alkanut muuttua etnomausteisista lauluista kohti etnovaikutteista instrumentaalimusiikkia. Hannu Suolasen tuomien vaikutteiden lisäksi Jukka Lavosella oli vahva vaikutus kehitykseen. Hän oli sukeltanut kuubalaisiin ja varsinkin länsiafrikkalaisiin rytmeihin Ala-Könni-opiston kursseilla ja teki Suolasen tavoin matkoja Afrikkaan. Musiikkimatkailun tuliaisina yhtyeen soitinarsenaaliin kulkeutui Lavosen kainalossa djembet ja darbukat sekä Erkki Tolsan mukana busuki. Vaikka etnovaikutteet olivat vahvoja, kyse oli koko ajan kuitenkin täysin omintakeisesta Äimä-musiikista. Vuonna 1989 julkaistulla … ja tarjoilu jatkuu… -levyllä kappaleet kolmea lukuunottamatta olivat instrumentaaleja. Kuusi sävelmistä oli Viljo Voron, eli Hannu Suolasen, neljä Hannu Seppäsen ja kolme Erkki Tolsan. Äimän molemmat albumit saivat kriitikoilta varsin hyviä arvioita, mutta esimerkiksi radiossa yhtyeen musiikki ei soinut aivan alkuaikojen veroisesti. Äimä keikoilla Ensimmäiset kymmenen vuotta olivat Äimä-elämässä ehkä vilkkainta aikaa. Tuolloin yhtyeellä oli viisi televisioesiintymistä ja myös radiolle tehtiin ohjelmanauha. Vuosikymmenten kuluessa keikkoja on tehty rauhalliseen tahtiin. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla esiintymisten lisäksi Hannu Seppänen nostaa esille ikimuistoisena tapahtumana vuoden 1975 Myllykosken Koivusaaren rockfestivaalin, jossa soittivat kaikki Suomen huippunimet Äimästä Wigwamiin ja Hurriganesiin. Yhtyeen ainut esiintyminen ulkomailla oli Viron Harkujärven Country88 -festivaalilla. Keikkoja on ollut paljon pienillä paikallisfestivaaleilla, ja erityisen suosittu Äimä on ollut taiteilijapiireissä. Esimerkiksi näyttelyiden avajaisissa ja erilaisissa yksityistilaisuuksissa yhtye vieraili tiuhaan. 50-vuotista taivaltaan Äimä juhlistaa tien päällä tekemällä muutaman keikan eri puolilla Suomea. Juhlavuoden esiintyvässä peruskokoonpanossa on mukana kolme vuoden 1973 neljästä alkuperäisjäsenestä, eli Juha Hytti, Hannu Seppänen ja Erkki Tolsa. Myös Jukka Lavonen on yhtyeen konkariosastoa. Basisti Pille Peltonen on vähän tuoreemman polven äimäläinen. Juhlavuoden keikoilla kuullaan läpileikkausta yhtyeen urasta, ja myös yllätysvierailijoita saatetaan lavalla nähdä. Maailmassa on vain yksi Äimä! Kauan eläköön Äimä! Äimän ensimmäisen LP-levyn takakansi. Muusikot kuvassa: Juha Hytti (vas.), Hannu Suolanen, Jussi Liski, Hannu Seppänen, Erkki Tolsa ja Jukka Lavonen. Ensimmäisen vinyylin etukansi. Ku va : La ss e W uo ri
20 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Jokainen kulttuurin harrastaja tietää, miten paljon harrastus tuottaa hyvää mieltä ja hyvinvointia. Näiden hyvinvointivaikutusten todentamiseen ei kuitenkaan ole ollut työkalua. Nyt sellainen löytyy, sillä Kansalaisfoorumi on yhteistyössä usean järjestönsä kanssa laatinut kulttuuriharrastamisen koettujen vaikutusten mittariston. Tätä mittaristoa hyödyntäen toteutettiin keväällä 2022 laaja selvitys, johon saatiin vastauksia yli 1300 eri ikäiseltä kulttuurin harrastajalta ympäri Suomen. Selvityksen kohteena olivat harrastamisen fyysiset, psykologiset, oppimiseen liittyvät, sosiaaliset sekä yhteisöön liittyvät vaikutukset. Kyselyyn vastasivat sirkuksen, teatterin, musiikin, tanssin ja kuvataiteen harrastajat. Yhteisön voimaa ja oppimisen iloa Selvityksestä kävi ilmi, että vastaajat kokivat kulttuurin harrastamisella olevan merkittäviä positiivisia vaikutuksia kaikilla mitatuilla osa-alueilla. Vastauksissa korostuivat erityisesti positiiviset sosiaaliset vaikutukset sekä oppimiseen liittyvät vaikutukset. Moni vastaaja kertoi läheisen harrastusyhteisön olevan tärkein syy harrastaa. ”Yhteisöllisyyden ja osallisuuden tunne saa tuntemaan oloni turvalliseksi ja tarpeelliseksi. Olen tärkeä ja merkityksellinen”, totesi eräs vastaajista. Valtaosa vastaajista myös koki oppineensa itsestään jotain uutta harrastuksen myötä. ”Olen oppinut ja kasvanut musiikkiharrastuksen myötä sellaiseksi kuin olen. Ilman sitä monet ihmiset olisivat jääneet elämästäni pois ja todennäköisesti olisin muutenkin todella erilainen,” kertoi eräs vastaajista. Oman taiteenlajin hallitsemiseen vaadittavien taitojen lisäksi vastaajat kertoivat kehittyneensä myös muissa asioissa ”Koen, että soittotaidon lisäksi olen kehittynyt sosiaalisissa ja ryhmätyötaidoissa, vastuullisuudessa ja järjestelmällisyydessä.” Suuri osa vastaajista myös koki, että kulttuuriharrastus on vahvistanut kehon ja mielen yhteyttä. ”Musiikkiharrastus ei varsinaisesti kuormita kehoa, mutta auttaa arvostamaan sitä,” kuvaili eräs vastaajista. Yhdistyksissä tehty työ näkyviin Järjestöissä ja niiden paikallisyhdistyksissä tehdään valtavasti työtä kulttuuriharrastamisen eteen. Työn merkitystä, arvoa ja vaikutuksia ei aina huomata järjestöjen ulkopuolella. Tämän vuoksi oli tärkeää tehdä näkyväksi, miten monin tavoin kulttuurin harrastaminen vaikuttaa sekä yksilöihin että yhteisöihin ja samalla koko yhteiskuntaan. Tätä työtä jatketaan myös tulevaisuudessa, sillä Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset -selvitys on tarkoitus toistaa joka toinen vuosi. Yhteenveto selvityksestä ja siinä käytetty mittaristo ovat ladattavissa Kansalaisfoorumin verkkosivuilta osoitteesta: kansalaisfoorumi.fi/kulttuuriharrastamisen-vaikutukset Selvityksen toteuttivat Kansalaisfoorumin kanssa Suomen Harrastajateatteriliitto, Suomen Nuorisosirkusliitto, Suomen Nuorisoseurat ja Nuori Kulttuuri sekä Suomen Puhallinorkesteriliitto. Mukana mittareiden laadinnassa oli myös Kansalaisareena. Kulttuuriharrastaminen on hyvinvoinnin lähde K A u s t i s e n h ä ä k u or o B i l l Ho ta BR E A B A CH (G B) S am ul i P u t ro Ta ll a r i I k itu r s o Riitta Liski
21 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 • PELIMANNI-LIITE 21 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 1 • 2023 Vuonna 1968 Orivedellä perustettu Suomen Pelimanniyhdistys teki vuoden 1973 alussa organisaatiomuutoksen, jossa se itse muuttui valtakunnalliseksi keskusliitoksi, jonka jäseniksi puolestaan tuli maakunnallisia yhdistyksiä ja nuorisoseurojen keskusseuroja. Tuolloin perustettiin dosentti Erkki Ala-Könnin aloitteesta myös Pirkanmaan alueelle oma paikallisyhdistys nimeltään Hämeen Pelimanniyhdistys. Nimeksi vaihdettiin vuonna 1984 nykyinen Hämeen kansanmusiikkiyhdistys ry. Maantieteellisesti Hämeen kansanmusiikkiyhdistyksen toimialuetta oli Pirkanmaan alue ulottuen pohjoisessa Virroille, etelässä Somerolle, idässä Hauholle ja lännessä Ikaalisiin. Yhteistyötä kuitenkin tehtiin, ja tehdään yhä, myös yli maakuntaja yhdistysrajojen. Tällä hetkellä jäseniä on reilu sata, ja aktiivisia jäsenyhtyeitä toista kymmentä. Yhdistyksen keskeisin, aina vuodesta asti 1975 elänyt perinne on vuosittainen Hämeen Kevätsoitto. Konserttikiertue sai alkunsa Längelmäen pelimannien johtajan Hilkka Nikkilän aloitteesta, ja ensimmäinen Kevätsoitto soitettiin Längelmäellä huhtikuun alussa 1975. Hämeen Kevätsoittoja on järjestetty lähes kaikissa Pirkanmaan kunnissa, ja kunnilla onkin keskeinen rooli taloudellisten puitteiden varmistamisessa. Yhdistyksen lisäksi paikalliset pelimanniyhtyeet ja muut aktiivit toimivat konserttien toteuttajina. Monien muiden tapahtumien tapaan tämä vuosittainen perinne on ollut koronapandemian vuoksi katkolla vuodet 2020-2022. Nyt pääsemme kuitenkin juhlistamaan yhdistyksen 50-vuotista taivalta taas tutuissa merkeissä, kun seuraava Hämeen Kevätsoitto järjestetään 16.4. Orivedellä. Pitkän tauon jälkeen saamme toivottaa niin uudet kuin vanhatkin yhtyeet, soittajat ja kuulijat tervetulleiksi saman katon alle nauttimaan paikallisesta kansanmusiikista ja -tanssista! Suurten tapahtumien lisäksi juhlavuoden aikana on tarkoitus tuoda kansanmusiikkia mahdollisimman monien kuultavaksi jäsenyhtyeiden ja muiden esiintyjien omien keikkojen muodossa. Suunnitelmissa on jo mm. esiintymisiä hoivakodeissa, osallistumista Tampereen kaupungin puistokonsertteihin ja muuta ”ruohonjuuritason” toimintaa koronavuosien hiljaiselon jälkeen. Hämeen Kevätsoitto sunnuntaina 16.4. klo 13 alkaen, Oriveden Kampus, Klemetti-sali. Hämeen kansanmusiikkiyhdistys ry:n kevätkokous ennen konserttia klo 11. Juhlavuoden toimintaa voi seurata yhdistyksen kotisivuilla ja facebookissa: hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi/ www.facebook.com/hameenkansanmusiikki Hämeen kansanmusiikkiyhdistys 50 vuotta Hämeen kansanmusiikkiyhdistys ry täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Yhdistys on pitkän taipaleensa varrella ollut aktiivisesti mukana monessa niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla. Mänttä-Vilppulan Kevätsoitosta huhtikuun alussa 2019. Teksti ja kuva: Elina Vainikka Pohjois-Karjalan kansanmusiikkiyhdistys Tsoma ry:n vuosi on alkanut vauhdikkaasti kuluvan vuoden toiminnan suunnittelemisella. Katse on sekä kuluvan kevään tapahtumissa että pidemmän aikavälin suunnittelussa. Yhdistys haluaa löytää keinoja, joilla kansanmusiikin ja kansantanssin ilosanoma tavoittaa myös uusia harrastajia, vanhoja konkareita unohtamatta. Kevään 2023 aikana Tsoma ry lähettää kaikille yhdistyksen jäsenille kyselylomakkeen, jonka avulla kartoitetaan millaisia tapahtumia tai toimintaa yhdistyksen jäsenet toivoisivat. Seuraa siis sähköpostia ja muista vastata kyselyyn. Tsoma ry:n uusi graafinen ilme ja FB-sivut Yhdistyksellä on hieno uusi graafinen ilme. Uudella graafisella ilmeellä juhlistetaan myös yhdistyksen nimenmuutosta. Aiemmin yhdistyksen nimi oli Pohjois-Karjalan kansanmusiikkiyhdistys ry. Nyt nimi on Pohjois-Karjalan kansanmusiikkiyhdistys Tsoma ry, tai lyhyemmin Tsoma ry. Tsoma ry:n julkiset Facebook-sivut löytyvät Tsoma ry -nimellä. Ota sivut seurantaan, jos haluat pysyä kärryillä mitä kansanmusiikin ja kansantanssin kentällä tapahtuu Pohjois-Karjalassa. Tulevia tapahtumia Tsoma ry osallistuu Pogostan pelimannipäiville, jotka pidetään Ilomantsin kunnantalon tiloissa 18.3.–19.3. Pelimannipäivien yhteydessä pidetään Pohjois-Karjalan kansanmusiikkiyhdistys Tsoma ry:n vuosikokous ja yhdistyksen vetämät jamit. Vuosikokouskutsu toimitetaan yhdistyksen jäsenille sähköpostiin. Lämpimästi tervetuloa! Joensuussa aloitetaan kevään aikana kaikille avoimet kansanmusiikkijamit. Onko kaapissassi viulu pölyttymässä tai oletko joskus halunnut soittaa kansanmusiikkia, mutta et ole vielä uskaltanut? Pian siihen on mahdollisuus! Jameihin voi tulla paikalle, vaikka et olisi aiemmin soittanut kansanmusiikkia. Kaikille avoimia kansanmusiikkijameja tullaan järjestämään Joensuussa noin kerran kuussa. Tiedotamme jamitoiminnan alkamisesta yhdistyksen Facebook-sivuilla. Kansanmusiikin ja kansantanssin päivää juhlitaan Joensuun konservatorion konserttisalissa 13.5. Päivän ohjelma muotoutuu kevään mittaan, mutta mukana juhlimassa ovat ainakin Keski-Karjalan musiikkiopisto, Tsoma ry ja Motora. Luvassa laadukasta kansanmusiikkia ja -tanssia. Tervetuloa mukaan juhlimaan kansanmusiikkia ja kansantanssia! Liisa Haapanen Pohjois-Karjalasta kajahtaa
I lahduin perheemme esikoisen ilmaistessa kiinnostuksen musiikkiharrastukseen. Viuluopintojen alkaminen Vantaan musiikkiopistossa Marja-Riitta Topcun opeissa oli onnellisten sattumien summaa. Olin itse musisoinut kansanmusiikin parissa, mutta en arvannut lähimusiikkiopiston viulunsoitonopettajan toimivan myös kansanmusiikin lehtorin toimessa. En myöskään tiennyt mahdollisuudesta kansanmusiikin opiskeluun osana musiikin perusopetusta ja muussa kuin yksityisessä musiikkioppilaitoksessa. Marja-Riitan ansiosta Vantaan musiikkiopistossa toimii perusopetukseen integroitu kansanmusiikkiryhmä. Kansanmusiikin opetusta kaupungin ylläpitämässä musiikkioppilaitoksessa Suomen musiikkiopistot tarjoavat oppilailleen musiikin perusopetuksen lisäksi yhteismusisointimahdollisuuksia. Useimmiten orkesterit kootaan instrumenttiryhmittäin ja ohjelmisto painottuu klassiseen musiikkiin. Musiikkiopistojen nettisivuilla listataan puhallin-, jousi-, sinfoniaja barokkiorkestereita sekä pop-jazz -yhtyeitä. Suomen suurimpiin musiikkiopistoihin lukeutuva Vantaan musiikkiopisto poikkeaa totutusta, sillä yksi opiston tarjoamista yhteismusisointiorkestereista on kansanmusiikkiryhmä. Ryhmä on toiminut Marja-Riitan johdolla vuodesta 2000 lähtien. Iältään vanhempia ja soittoharrastuksessa edistyneempiä ryhmäläisiä kutsutaan nimellä Kakkarat, nuorempien Kakkaraisten seuratessa opinnoissa perässä. Kakkaroiden nuoret aikuiset toimivat hienona esimerkkinä ja yhteissoiton vetoapuna pienemmille Kakkaraisille. Tällä lukukaudella ryhmään kuuluu yli kaksikymmentä jäsentä soitinten kirjon ollessa jousija kielisoittimista puhaltimiin. Ohjelmisto on monipuolinen, mutta lapsille ja nuorille sopiva. Genre-, maaja kielirajat ylittyvät Kakkaratoiminnassa, sillä Marja-Riitta pitää tärkeänä tutustua myös muiden kuin oman maan kansanmusiikkiin – omia juuria unohtamatta. Eri kulttuuritaustoista tulevat jäsenet tuovat rikkautta ryhmän toimintaan. Aktiivista toimintaa yli kaksikymmentä vuotta Soiton iloa hohkaava Kakkararyhmä tuo piristävän ohjelmanumeron musiikkiopiston oppilaskonserttiin. Jokaisella jäsenellä on oma roolinsa – myös pienimmän kahdeksanvuotiaan superviulustemmalla on tärkeä osa kokonaisuudessa. Se opettaa yhteissoittoa ja kehittää sävelkorvaa. Ryhmä opettaa myös esiintymisjännityksen poistoa, sillä kaikilla on lupa soittaa väärin. Sääntönä tässä tosin on, että virheetkin on tehtävä komeasti ja tyylillä. Soiton lisäksi laulu kuuluu Kakkaroihin, joten oppilaat pääsevät samalla mukaan kuorotoimintaan. Kakkaraisten laulu onkin musiikkiopistossa tunnettu käsite, joka kuvaa tätä kuuluvaa ja reipasäänistä kööriä. Taitojen kehittyessä ryhmän oppilaita ohjataan säveltämään ja sovittamaan kappaleita. Salliva ja kannustava ilmapiiri onkin saanut jo luovuuden kukkimaan. Odottelemme mielenkiinnolla, mitä tulevaisuus tuo mukanaan näille nuorille taiteilijoille. Olemassaolonsa aikana Kakkarat ovat esiintyneet ulkomaita myöten. Kakkarat kokoontuvat säännöllisesti harjoitusten ja esiintymisten lisäksi viikonloppuleireille. Leirit ovat haminalaisessa leirikeskuksessa järjestettyjä lämminhenkisiä ja soitontäyteisiä päiviä, joina Kakkarat ja Kakkaraiset harjoittelevat erikseen ja yhdessä. Leiri on tärkeä osa ryhmäytymistä ja kaverisuhteiden luomista. Vaikka oheistoimintaa on saunomisesta iltanuotioon, yhteissoitto on kaikkien osallistujien mielestä leirin parasta antia. Myös taskulamppuleikit pimeän metsän keskellä ovat kaupunkilaislasten mieleen. Viime vuoden aikana Kakkaraleirejä järjestettiin kaksi. Leiriläisten huoltajana tehtäviini on kuulunut esimerkiksi tuvan yövalvonta, saunaja ruokahuolto sekä orkesterin komppaaminen. Kummallakin leirillä soi Sari Kaasisen Luomu – ensimmäisellä hapuilevan tunnustelevin ottein, kun toisella tuntui tuvan hirretkin hakkaavan tahtia soitolle. Kuva ja teksti: Liisa Ukkola-Vuoti Kirjoittaja on vantaalainen tietokirjoittaja ja kahden nuoren viulistin äiti. Vantaan musiikkiopistossa soi kansanmusiikki Vantaan musiikkiopistossa opiskellaan kansanmusiikkia. Soitto, laulu ja nauru raikaa Kakkarajoukon kokoontuessa. Tämä ohjaajansa lehtori Marja-Riitta Topcun näköinen kansanmusiikkiryhmä on yli kahdenkymmenen toimintavuotensa aikana pakannut lasten ja nuorten mukaan eväitä musiikkiin – ja elämään. Vantaan musiikkiopiston kansanmusiikkiryhmät • Kaksi alaryhmää: Kakkarat ovat soittoharrastuksessa edistyneempien ja Kakkaraiset alemman taitotason ryhmä. • Toiminta alkoi vuonna 2000. • Tällä lukukaudella Kakkaroita on 5 nuorta ja Kakkaraisia 16 lasta. Toiminnan aikana eri kokoonpanoihin on kuulunut yhteensä 60–70 lasta ja nuorta. • Osa soittajista on ollut jäsenenä yli kymmenen vuoden ajan. • Kakkarat ovat julkaisseet levyn ”Ihan harmoonista!” ja Kakkaraiset vierailleet lapsikuorona Auringon Lapset -yhtyeen ”Taivas on meidän”-kappaleella. • Ryhmiin voi tulla mukaan taitotasovaatimukset huomioiden. • Kakkarat tulevat mielellään esiintymään tapahtumiin ja heitä voi tulla kuuntelemaan oppilaskonsertteihin. Marja-Riitta Topcu ohjaa harjoituksia punaisessa villapaidassaan. 27 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 • PELIMANNI-LIITE
28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Messuten kohti kesää Ei tästä ole kovinkaan kauan, kun pelimanneilla ei ollut pahemmin asiaa kirkkoon soittopeliensä kanssa. Vielä 2000-luvun alkupuolelta on jäänyt mieleen joku tapaus, jossa katsottiin, ettei hanurilla tai sahalla ole soveliasta soittaa hengellistä musiikkia jumalanpalveluksessa. Tänään nuo ajat ovat onneksi jo takanapäin, ja tilanne on kääntynyt jopa päinvastaiseksi, kun on nähty, miten vaikkapa kansanlaulukirkot tuovat sanankuuloon huomattavan paljon väkeä. Vastustusta oli pelimannien kirkkosoitoille aikanaan myös Pohjois-Savossa, jossa seurakuntien ja pelimannien suhde tänään on ehkä kiintein koko maassa. Miksi näin? Paljolti siksi, että maakunnasa on kanttoreita, jotka ovat vilpittömästi kiinnostuneita kansanmusiikista ja haluavat, että se kuuluu myös kirkoissa. Kanttorit ovat olleet mukana valmistelemassa eri kirkoissa ja festivaaleilla esitettyjä Friikoolin messua ja Suomalaista messua yhtä lailla kuin kolmatta suurta urakkaa Savolaisen messua, joka nyt on herätelty henkiin koronaviruksen aiheuttaman parin vuoden katkoksen jälkeen. Antti Janka-Murroksen kokoaman Savolaisen messun uusi tuleminen tapahtui Runebergin päivänä 5.2. Lapinlahden kirkossa, ja niin laulajat ja soittajat kuin kuoronja musiikinjohtajatkin olivat onnellisia lopputuloksesta. Tilauksia seuraaville esityksille on jo tiedossa mukavasti: sunnuntaina 12.3. jumalanpalveluksen yhteydessä Vieremän kirkossa, sunnuntaina 23.4. erillisenä konserttina Varpaisjärven kirkossa, 30.4. jumalanpalveluksessa Puijon kirkossa Kuopiossa ja tiistaina 25.7. Siilinjärven kirkossa Siilifolkin yhteydessä. Todennäköisesti kysyntää on vielä muuallakin. Siilifolk siirtyy Kaustisen jälkeen Savolaisten kesäfestivaalin Siilifolkin suunnitelmia on muutettu tänä vuonna niin, että kuusipäiväinen tapahtuma järjestetään nyt vasta Kaustisen jälkeen. Perinteinen ”savolainen alotus” on maanantaina 24.7., ja loppusoitot ja -laulut kuullaan lauantaina 29.7. Paikka on entinen: tuhannen neliön jättiteltta välittömästi Siilinjärven keskustan torin kupeessa. Monen muun kulttuuritapahtuman tavoin Siilifolk on joutunut parin viime vuoden ajan kärsimään koronarajoituksista, joten iloisia ollaan, että lähtökohdat ovat ainakin toistaiseksi jo normaalit. Tältä pohjalta on otettu myös festivaalin teemaksi ”Yhdessä parasta”. Jos on pelimanneilla, kansantanssijoilla tai -laulajilla taas hauskaa valmistella ohjelmia ja esiintyä yhdessä, niin lystiä on myös kuulijain päästä nauttimaan isolla joukolla päivän ja illan ohjelmista. Päiväohjelmat hoituvat tuttuun tapaan pääosin eri ryhmien talkootyönä, iltoihin haetaan sitten kiinnostavia esiintyjiä koko maasta ja joskus kauempaakin. Perjantai-illan tanssiaisissa pyörähdellään tällä kertaa Arja Korisevan iloisen olemuksen edessä. Kesän toinen savolainen kesäfestivaali Tuuren sottiisi on pienimuotoisempana jo välittömästi Siilifolkin edellä lauantaina 22.7. Pielaveden Laukkalan kylässä. Mestaripelimanni Tuure Niskasen muistoa vaaliva sottiisi alkaa pelimannien yhteissoittoharjoituksilla, jatkuu illan suussa kirkkokonsertilla ja päättyy iltamiin nuorisoseuran talolla. Mestari Tuuren rinnalla juhlitaan tänä vuonna Pielaveden kunnan 150-vuotista itsenäisyyttä ja tuodaan samalla esille, miten paljon karjalaisten evakoitten tulo on merkinnyt savolaiskunnan kehitykselle. Valtaosa siirtolaisista oli salmilaisia, jotka ovat ylläpitäneet omia karjalaisia perinteitään heinäkuisissa praasniekoissaan. Pielaveden pelimannienkin joukossa salmilaisuus on tuntunut, ja hienoja sävellyksiä on saatu laajempaan käyttöön ennen muuta Heikki Suvelolta . Seppo Kononen Kuulumisia Pohjois-Savosta M ai ja Vä än än en Kansanmusiikki-instituutin ja seitsemän muun partnerin hanke ”ICH North – Passing on our musical heritage” hyväksyttiin ensimmäisten joukossa EU:n uuteen Interreg Aurora ohjelmaan. Pohjoisen Suomen, Norjan, Ruotsin ja Saamenmaan kattavan hankkeen vetäjänä Suomessa toimii Centria-ammattikorkeakoulu. Muita suomalaispartnereita ovat Novia-ammattikorkeakoulu sekä KulturÖsterbotten. Ruotsista mukana ovat Kulturens bildningsverksamhet sekä Västernorrland Museum ja Norjasta Arctic University of Norway. Yhteistyötahoiksi houkutellaan mahdollisimman laajasti kaikkia alueen musiikilliseen kulttuuriperintöön liittyviä yhteisöjä ja toimijoita. Hanke koostuu monesta osakokonaisuudesta, joiden yhteisinä nimittäjinä ovat musiikillisen kulttuuriperinnön näkyvyyden ja ylisukupolvisen siirtymisen vahvistaminen sekä toimenpiteiden yhteisölähtöisyys. Osakokonaisuuksissa kehitetään jo samannimisessä pilottihankkeessa luotua alueen musiikillisen kulttuuriperinnön verkkokarttasovellusta, paneudutaan alueen musiikkiarkistojen hyödyntämiseen, kehitetään kulttuuriperintöyrittäjyyttä sekä rakennetaan MOOCina (Massive Open Online Course) tunnettua avointa verkko-opetusta musiikillisesta kulttuuriperinnöstä. Kolmivuotisen hankkeen koko budjetti on lähes 1,2 miljoonaa euroa, josta Kansanmusiikki-instituutin osuus on reilut 176 000 €. Konsta Jylhä -kilpailu vapaalla teemalla Kahdennentoista kerran järjestettävässä Konsta Jylhä -kilpailussa kisaavat tänä vuonna jälleen 2–4-henkiset pienyhtyeet. Kilpailun teemaa ei ole tällä kertaa rajattu muuten kuin akustiseen ja instrumentaaliseen kansanmusiikkiin. Kisan nauhakarsinta päättyy 30.4., ja finaalit kisataan tuttuun tapaan Kaustisen kansanmusiikijuhlilla Pelimannitalossa 10.–11.7. Osallistumisohjeet ja ilmoittautumislomake löytyvät Kansanmusiikki-instituutin verkkosivulta. Palkintoina jaetaan 6000 €. Kisan järjestävät Pelimannitalo ja Kansanmusiikki-instituutti. Kansanmusiikki-instituutti mukana miljoonahankkeessa Savolaista messua valmisteltiin Puijon kirkossa, jossa se myös on mukana jumalanpalveluksessa huhtikuun lopussa.
29 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen nimeämä vuoden teema on Arkistojen äärellä. Teeman mukaisesti Kansanmusiikki-lehti rohkaisee penkomaan arkistoja juttusarjalla alaamme kiinnostavista arkistoista. Aloitetaan yleiskatsauksella. H yvin monet kansalaiset ovat kiinnostuneet historiasta ja innostuneita tonkimaan arkistojen kätköjä, mutta mistä aloittaa. Tässä ensimmäisessä osassa luodaan silmäys siihen, millaisia arkistoja maassamme on ja miten niihin pääsisi käsiksi. Tulevissa artikkeleissa lähestymme arkistoja ja kysymme, mitä niistä voi parhaimmillaan löytää ja miten arkistoituja materiaaleja pääsee tutkimaan. Musiikkiarkiston luulisi olevan se ensimmäinen paikka. Valitettavasti on kuitenkin niin, että kansanmusiikin kannalta sinne ei aikaa kannata tuhlata. Nimestään huolimatta se ei ole kaikkien musiikkiarkistojen emoarkisto. Musiikkiarkiston nettisivulla todetaan ensimmäisenä: Musiikkiarkisto on valtakunnallinen keskusarkisto, joka tallentaa suomalaiseen musiikkiin liittyvää aineistoa taidemusiikkia ja kansanmusiikkia lukuun ottamatta. Nimi siis johtaa harhaan. Kyseessä on alun perin Suomen Jazzarkisto, jonka nimi on vaihtunut pariinkin otteeseen ja on päätynyt Musiikkiarkisto-nimeen. Toisaalla kerrotaan kansanmusiikin kuitenkin sisältyvän populaarimusiikkiin. Ehkäpä etusivu pitäisi päivittää ja myös kansanmusiikkia alkaa löytyä Musiikkiarkiston aineistoista. Musiikkiarkiston sivuilta löytyy kuitenkin luettelo suomalaisista musiikkiarkistoista ja sivustolta on myös ladattavissa ilmaiseksi Janne Mäkelän kirja Musiikkiarkistot Suomessa . Suomalaiset musiikkiarkistot Musiikkiarkistointi tarkoittaa musiikkiteosten, musiikkia koskevien dokumenttien ja musiikkiin liittyvän tiedon keräämistä, pysyväissäilyttämistä ja tarjoamista. Varsinaisia musiikkiarkistoja Suomessa on kuusi: Finlands svenska folkmusikinstituts arkiv, Kansalliskirjaston Musiikkikirjasto ja äänitearkisto, Kansanmusiikki-instituutin arkisto, Sibelius-museon arkisto, Musiikkiarkisto ja Suomen Äänitearkisto ry. Lisäksi on lukuisia muita arkistoja, joista monet ovat liittyneet keskitettyyn Finnatiedonhakupalveluun. Finna on loistava hakupalvelu, kuvien ja kirjallisen aineiston etsimiseen. Musiikkitallenteitakin se tarjoaa, mutta ei esimerkiksi tutkijoiden tekemiä haastatteluja tai musiikkitallenteita kansanmusiikkiarkistoista. Finnan kautta pääsee myös lehtiartikkeleihin, jotka usein tarjoavat kiinnostavaa tietoa tutkimusaiheesta. On otettava kuitenkin huomioon, että vaikka sanomalehdet on digitoitu, niitä ei pääse lukemaan netissä kuin vuoteen 1939 asti. Uudempia on lähdettävä lukemaan johonkin kuudesta vapaakappalekirjastosta. Korkeakoulujen tutkijoilla, tutkimusta opettavilla ja opinnäytetöitään tekevillä opiskelijoilla on pääsy arkistoihin kotikoneiltaan yliopiston tunnuksilla. Pelimannien soittoja ja haastatteluja voi etsiä Kansanperinteen tai Kansanmusiikki-instituutin arkistojen hakupalveluista, jotka molemmat edellyttävät käyttöehtositoumuksen täyttämistä, jonka jälkeen palveluihin saa tunnuksen ja salasanan. Molemmissa aineistojen digitointi on vielä kesken ja osa palveluista on myös maksullista. Palaamme näihin tarkemmin myöhemmissä artikkeleissa. Finlands svenska folkmusikinstitut FMI Vuonna 1978 perustettu suomenruotsalaisen kulttuuriperinnön vaalija sls.fi/fi HelMet-musiikkivarasto Tikkurilan kirjasto, pääkaupunkiseudun kirjastojen varasto helmet.fi Juminkeko-säätiö Juminkekon arkistossa on valokuvia, äänitteitä, käsikirjoituksia ja kansanperinneaineistoa eri puolilta maailmaa juminkeko.fi Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI Instituutti kerää, säilyttää ja tarjoaa elokuvia ja radioja tvohjelmia sekä edistää mediakasvatusta. kavi.fi Kansallisarkisto Kansallisarkisto vastaa kansallisen asiakirjallisen kulttuuriperinnön säilymisestä. kansallisarkisto.fi Kansalliskirjaston musiikkikirjasto ja äänitearkisto Maan laajin musiikkiaineistokokoelma kansalliskirjasto.fi Kansan Arkisto Työväenmusiikkia ja siihen liittyviä haastattelutallenteita. kansanarkisto.fi Kansanmusiikkiinstituutti Suomalaisen kansanmusiikin ja -tanssin tutkimus-, tiedotusja palvelukeskus. kansanmusiikki-instituutti.fi Kansanperinteen arkisto Etnomusikologian, musiikkitieteen ja kansanperinteen alaan liittyvää aineistoa. perinne.uta.fi/ Maailman musiikin keskus Tietoa ja tallenteita maailman musiikkikulttuureista. globalmusic.fi Maakunta-arkistot Arkistolaitokseen kuuluu Kansallisarkiston lisäksi seitsemän maakunta-arkistoa. Laajoissa kokoelmissa on musiikilliseen toimintaan liittyviä aineistoja, mutta niistä ei ole tarjolla koostettua tietoa. Musiikkiarkisto Suomalaiseen populaarimusiikkiin liittyvää tietoa ja aineistoa. musiikkiarkisto.fi Saamelaisarkisto Saamelaisarkisto on osa Suomen Kansallisarkistoa. sajos.fi Sibelius-museo Yksi Suomen suurimmista musiikkiarkistoista. sibeliusmuseum.fi Siirtolaisuusinstituutti Erityisesti Pohjois-Amerikan suomalaissiirtolaisten aineistoja. siirtolaisuusinstituutti.fi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS:n Kansanrunousarkistossa on runsaasti musiikkia koskevaa keruuaineistoa, esimerkiksi c-kasettiin liittyviä muistoja ja tietoa romanimusiikista. Musiikkihistoriallisia äänitteitä löytyy 1900-luvun vaihteen vahasylintereistä tuoreempiin formaatteihin. finlit.fi Suomen Harmonikkainsituutti Harmonikkamuseostaan tunnettu, mutta ylläpitää arkistoa, jossa on nuotteja, nauhoituksia, kirjallisuutta, äänilevyjä ja videoita. Suomen Äänitearkisto r.y. Kaikki suomalaiset äänitteet 1900-luvulta. fenno.musiikkiarkisto.fi/ Yle Arkisto Ylellä on luonnollisesti valtava arkisto musiikkitallenteita ja ohjelmia. Historian havinaan voi tutustua Elävässä arkistossa. areena.yle.fi Tärkeimmät kansanja maailmanmusiikin arkistot Suomessa Lä hd e: m us iik ki ar ki st o. fi Sauli Heikkilä Missä niitä arkistoja on?
30 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Unkarilaisen kansanmusiikin juhlaa JuuriJuhla – RotFestissä -H ienoa, että saamme soittaa teille taas ja toivomme että suomalaiset ”serkkumme” nauttivat siitä. Suomi on lempimaani, rakastuin siihen ollessani 20-vuotias. Päätin myös opiskella suomen kielen, mutta vuoden pitkän ja intensiivisen kurssin jälkeen minun piti todeta, että suomen kieli on vielä vaikeampaa kuin unkari, kertoo Dániel Hamar , yksi yhtyeen muusikoista. Sellosalin tuotantopäällikkö Henna Salo on unkarilaisen kulttuurin tuntija, joka asui Budapestissa 2000-luvun alussa. Hän muistuttaa, että myös Unkarissa musiikkitraditio on valtavan monimuotoista, ja eri perinnealueet ja vuosisadat eroavat suuresti toisistaan: – Meilläkään ei niputeta yhteen vaikka vienankarjalaista joikua ja pohjalaisia rekilauluja, joiden maantieteellinen ja ajallinen etäisyys on suuri. Myös unkarilaisessa perinteessä on monia kerroksia, kertoo Henna Salo. Salo mainitsee esimerkkinä unkarinkielisen csángó-vähemmistön, joka elää Moldovassa, nykyisen Koillis-Romanian alueella yli tuhannen kilometrin päässä nyky-Unkarin rajasta. Csángójen musiikissa on säilynyt paljon muinaisia soittimia ja arkaaisia piirteitä. Keskeinen csángóperinteen soitin on luutulle sukua oleva koboz, jota soitetaan myös Romaniassa ja Ukrainassa. Henna Salon mukaan Muzsikásin ohjelmistossa on perinnemusiikkia monilta Karpaattien laakson alueilta: vanhimmasta csángó-perinteestä 1700-luvun värväysmusiikkiin ja Transilvanian kylien tanssisarjoihin, joissa hartaasta ja hitaasta csárdásista siirrytään koko ajan vauhdikkaampaan ja virtuoottisempaan menoon. Kontrabasson sekä kolmikielisen alttoviulun eli kontran luoma vahva ja rouhea komppi luo musiikille pohjan, jonka päällä soivat primásin eli sooloviulistin koristeelliset melodiat, mandoliini ja pitkähuilu. – Tanssia ei sovi unohtaa! Unkarissa tanssija on oikeastaan yksi muusikoista. Iskevästi sooloa tanssiva mies on samalla perkussionisti – ja tanssijoiden vuorovaikutus soittajien kanssa on saumatonta. Myös JuuriJuhlan konsertissa on luvassa tanssia, joka yhdessä musiikin kanssa nostaa live-elämyksen niin korkealle, että katto irtoaa, vakuuttaa Salo. Unkarissa kunnioitetaan perinteitä Unkarin kulttuurikeskuksen tuottajan Klára Pojjákin mielestä unkarilaisen kansanmusiikin tärkein elementti on perinteen kunnioittaminen. – Kansanlauluja, kansanmusiikkia ja kansanperinnettä on kerätty ja kartoitettu systemaattisesti yli 120 vuotta Unkarissa ja unkarilaisten asuttamilla alueilla: Romaniassa, Slovakiassa, Serbiassa, ja Ukrainassa. Kerääjät ovat toimineet samanlaisella innolla, kuin Elias Lönnrot kootessaan suomalaista kansanrunoutta. Ensimmäiset kerääjät olivat 1900-luvun alussa Béla Vikár (yksi Kalevalan unkarilaisista kääntäjistä), Béla Bartók ja Zoltán Kodály , kertoo Pojják. Hänen mukaansa unkarilaisen kansanmusiikin tärkeä ominaisuus on jatkuva vuorovaikutus. Siihen on vaikuttanut Karpaattien altaassa vuosisatojen myötä slaavilainen, romanialainen ja turkkilainen kulttuuri, sekä lisäksi romanien oma sävy on aina ollut näkyvillä. Tämä ilmenee sekä erilaisissa tyyleissä, että värikkäässä soitinvalikoimassa. Unkarilainen kansanmusiikki elää vahvana alakulttuurina myös urbaaniympäristössä, jossa sillä on enemmän kuulijoita kuin maaseudulla. 50-vuotisella tanssitupaliikkeellä on ollut tässä olennainen rooli. Muzsikásin viisikymmenvuotisjuhlien lisäksi Sellosalin avaamisesta on 20 vuotta – tasavuosia juhlitaan nyt huolella. Muzsikás on unkarilaisen kulttuurin kansallisaarre ja kansainvälisesti hyvin arvostettu Päivi Ylönen-Viiri Espoolaisen JuuriJuhla-RotFestin kahta täyttä vuosikymmentä juhlitaan 10.15.4. upealla ohjelmalla. Festivaalin päätöskonsertissa tapahtuma huipentuu harvinaiseen konserttiin, kun 50 vuotta täyttävä unkarilaisen kansanmusiikin kuuluisin yhtye Muzsikás nousee lavalle. Yhtye on onnellinen päästessään esiintymään jälleen monen vuoden jälkeen Suomeen. Mihály Sipos (vas.), viulu, citera, laulu, László Porteleki, viulu, koboz, tambura, laulu, Hanga Kacsó, laulu, Péter Éri, alttoviulu, kontra, mandoliini, huilut, laulu ja Dániel Hamar, kontrabasso, gardon, rummut, laulu.
31 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Tuuletar vihdoin Etelä-Amerikassa Teksti ja kuva: Matti Siippainen J uuri kun Tuulettaren laulajat astuivat lavalle, Santiagon lämmin ilta pimentyi tunnelmalliseksi ja ensimmäiset tähdet syttyivät taivaalle Santa Rosa de Apoquindon puistossa. Maailmaa paljon kiertävä yhtye esiintyi tammikuussa ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikassa. Vihdoin, sillä Chilen-matkan toteutuminen oli viivästynyt kolmella vuodella. – Muiden ulkomaalaisten esiintyjien kielestä en ymmärtänyt, mutta Tuulettaren sanomaa pystyi tajuamaan, koska laulajat osoittavat musiikissaan rakkautta ja intohimoa. Pidin todella suuresti esityksestä! Absolutamente! kiitteli nuori santiagolainen Emilio Córdova , yksi heistä, jotka halusivat yhteiskuvaan yhtyeen kanssa. Tuulettaren lisäksi Músicas del Mundo -festivaalin nelituntisessa konsertissa palmujen alla oli yhtyeitä Chilestä ja Kanadasta. Tuuletar esiintyi kokoonpanolla Venla Ilona Blom , Johanna Kyykoski , Piia Säilynoja ja Päivi Hirvonen , joka sijaisti Sini Koskelaista . Hirvosen myötä yhtyeen laulu täydentyi nyt myös soitolla, yleisölle eksoottisella jouhikolla. Pääkaupunki Santiagon lisäksi festivaali kiersi myös Pucónissa ja Concepciónissa. Järjestäjä halusi toteuttaa musiikkia kaikille -ajatusta, ja osaan konserteista oli vapaa pääsy. kokoonpano. Yhtyeen esiintymisessä on elävän perinteen alkuvoimaa ja energiaa, josta lumoutuakseen ei tarvitse olla perinteentutkija tai muusikko. – Muistutan myös, että vaikka Muzsikásin mestarisoittajat ovat ikinuoria, hekään tuskin jatkavat kiertue-elämää ikuisesti. Nyt jos koskaan kannattaa tulla kuulolle – tämä tilaisuus ei välttämättä toistu, toivottaa Henna Salo. Ei ole jokapäiväistä, että jonkin yhtyeen jäsenet pysyvät yhdessä ja esiintyvät aktiivisina jopa puolen vuosisadan ajan samoilla tavoitteilla laadusta tinkimättä. – Kun joukko Teknisen yliopiston kapinoivia, nuoria insinöörioppilaita perusti Muzsikásin vuonna 1973, kukaan ei ajatellut, että heistä tulisi niin suuria vaikuttajia taiteen alalla, hehkuttaa Klára Pojják. Muzsikásin perustaneen nuoret löysivät pakotien sosialismin ideologiasta kansanlaulujen kautta. Niitä he pystyivät esittämään vapaasti yleisön edessä – ja yhdessä, heidän kanssaan. Muzsikás syntyi oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 1972 Budapestissa syntyi tänäkin päivänä toimiva tanssitupaliike, joka vaati elävää musiikkia. Yhtyeen nimi on ikuisesti punoutunut yhteen tanssitupaliikkeen kanssa ja sen jäsenet painottavat kansantanssien ja kansanlaulujen opettamista. Perinteistä jo eristäytynyt yleisö ei jäänyt passiiviseksi vastaanottajaksi, vaan tuli aktiivisena osallistujana jälleen oman perinteensä osaksi. Muzsikásin jäsenet harjoittivat itse kansanlaulujen keräämistä, jolla he antoivat mallin seuraaville sukupolville. Muzsikásin ja tanssitupaliikkeen ansiosta syntyi uusia yhtyeitä, ja monet alkoivat kerätä ja oppia uutta materiaalia paikallisilta kansanmuusikoilta. Tällä tavalla toteutui perinteiden oppiminen suoraan perinteen ylläpitäjiltä, eikä vain oppilaitoksissa. Muzsikás on ollut merkittävä unkarilaisen kansanmusiikin sanansaattaja ulkomailla. Vuonna 2008 se sai WOMEXpalkinnon kansanja maailmanmusiikin tuotannostaan. Muzsikásin lisäksi JuuriJuhla-RotFestissä esiintyvät myös Sväng, Frigg, Maija Kauhanen ja Celenka. Espoon tuomiokirkon konsertissa hurmaavat yleisön Teija Niku sekä Timo Alakotilan säveltämä Mandolin Concerto solistinaan Petri Hakala . Viikon mittaisessa ohjelmassa kuullaan myös Maria Kalaniemen ja Elina Leskelän HoivaPelimanneja ja Pilpatussoittoja Espoon eri kirjastoissa. Thorstorpin suomenruotsalaisessa illassa soittaa, tanssittaa ja laulattaa Får Seasons. Espoon pelimannit soittavat perinteiset päivätanssit Sellosalin lämpiössä. fo rt ep an .h u Muzsikás vuonna 1972: Dániel Hamar (vas.), Sándor Csooóri nuorempi, Mihály Sipos.
32 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 SUOMEN MONIPUOLISIN KONSA TOTEUTA UNELMASI KOKKOLASSA! Klassinen musiikki / Kansanmusiikki / Pop/jazz-musiikki / Musiikintekijä www.kpkonsa.fi Musiikkipedagogi (AMK) Tutkinto antaa valmiudet musiikinopettajan työhön musiikkioppilaitoksissa tai vapaan sivistystyön kentällä. Valitse klassisen musiikin, rytmimusiikin tai kansanmusiikin opinnot. Opiskelu yli genrerajojen onnistuu myös! Päivätoteutus / Kampus: Kokkola / Laajuus: 240 op/4 v HAKUAIKA 15.-30.3.2023 / CENTRIA.FI Musiikkipedagogi (ylempi AMK) Moderni kulttuurituotanto Tutkinto syventää kulttuurillista ja pedagogista asiantuntijuuttasi ja tarjoaa mahdollisuuksia kehittää työelämäja yrittäjyysosaamistasi uusille tasoille. Monimuotototeutus: Opetus pääosin verkossa Kampus: Kokkola / Laajuus: 60 op/1,5 v MUSIIKISTA AMMATTI Kansanmusiikin opiskelu antaa minulle mahdollisuuden soittaa, laulaa ja tanssia yhdessä! Shuichi Murai, musiikkipedagogiopiskelija (AMK) “ Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry 28. 30.7.2023 Ilmajoella Upealla Etelä-Pohjanmaan Opiston alueella Suuri kansanmusiikin ja -tanssin sekä kansanlaulun kavalkadi soittajille, tanssi-, soittoja lauluryhmille SM-kisa huuliharpunja mandoliinin soittajille 1ja 2-rivisen haitarinsoiton Speli-mestaruuskisa Konsertteja ja pienryhmiä Vuoden 2023 Speliyhtye Usko Välimäki ja Usko's Pois *********************************************** *********************************************** *********************************************** *********************************************** *********************************************** Majoituspalvelut: Etelä-Pohjanmaan Opisto P. 06 425 6000, www.epopisto.fi Pelimanni-info ja tiedustelut: Timo Saarimäki p. 050 530 3405 ep.spelit@gmail.com www.spelit.fi AITOA PELIMANNIMEINIKIÄ JOKAISEEN MAKUUN! Lokakuun Loiskeet 29.9. 1.10.2023 51. Eteläpohjalaiset Spelit
33 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 MUISTOISSAMME Mestaripelimanni, klarinetinsoittaja Eino Ketolan pelimannintaival päättyi 82 vuoden iässä hieman ennen vuodenvaihdetta. Eino oli monipuolinen musiikintaitaja ja ehti elämänsä aikana soittaa lukuisissa kokoonpanoissa. Kauhajoen Pelimanneja hän oli perustamassa jo yli puoli vuosisataa sitten vuonna 1968. Mestaripelimannin arvon hän sai vuonna 1996 klarinetinsoittajana, joskin hänen ensimmäinen soittimensa oli es-kornetti. Klarinetin soiton hän aloitti 1961. Eino Ketola soitti kornettiaan Aron koulun poikatorvisoittokunnassa vuodesta 1952. Samalla luokalla koulussa oli myös Risto Ala-Ikkelä. Opettaja pyysi Ristoa kokoamaan poikia perustettavaan poikasoittokuntaan ja näin alkoi myös Einon soittajantaival. Soittokunnan johtajaksi tuli harmonikansoittaja Veikko Turja, joka sai myöhemmin myös mestaripelimanniarvon kuten Risto ja Einokin. Muita Einon yhtyeitä olivat muun muassa Kauhajoen Soittokunta, Kauhajoen Klaneetit, Kansantanssiryhmä Sorttisten säestysryhmä ja Vaasan läänin alueyhtye. Viimeksi mainitussa soittivat Einon lisäksi harmonikkoja Risto Ala-Ikkelä ja Asko Tynjälä. Solistina oli Eero Piirto, joka oli aikanaan yksi tunnetuimmista kansanlaulajista. Kauhajoen Klaneeteissa soittivat Einon lisäksi klarinetteja Einon poika Veli Ketola, sekä Marita Raitio ja Elina Lappalainen bassoa. Yhtye teki levyn Komia polokka vuonna 2010. Siviiliammatiltaan Eino Ketola oli sähköasentaja ja työuransa hän teki isänsä perustamassa Ketolan sähkökonekorjaamossa.Kauhajoen Pelimanneissa opimme tuntemaan Einon ystävällisenä, iloisena ja aina auttavaisena soittokaverina. Hän ei arvostellut koskaan muiden soittoa. Jos muut soittivat väärin, Eino tapasi sanoa: ”Otetaan nyt uudestaan, taisin soittaa vähän väärin”. Eino Ketola oli mukana elämänsä aikana monissa kokoonpanoissa. Hän jatkoi pitkää historiallista perinnettä yhtenä harvalukuisista klarinetin eli klaneetin soittajista. Hänen soittonsa oli tyylikästä ja iloista. Sitä jäävät kaipaamaan lukuisat soittokaverit ja pelimannimusiikin ystävät sekä lapset Veli ja Eila perheineen. Seppo Kalliomaan muistiinpanoista Sauli Heikkilä Eino Ketola 25.2.1940-29.12.2022 Luokanopettaja, kanttori ja pelimanni Sakari Kujanpää kuoli Seinäjoella 8.12.2022. Hän oli syntynyt Ilmajoen Lahdenkylässä 22.7.1948. Sakari Kujanpää oli ammatiltaan peruskoulun luokanopettaja, ja hän toimi myös sivutoimisena kanttorina sekä lukuisten kuorojen ja musiikkiryhmien johtajana. Hän oli aktiivinen ja näkyvä hahmo eteläpohjalaisessa musiikkielämässä, ja hänellä oli opettajana merkittävä rooli nuorten kannustajana musiikkialalle. Kujanpää opiskeli lapsuudessaan viulunsoittoa mestaripelimanni Lasse Peltosen johdolla ja harmoninsoittoa Eino Kiikan opetuksessa. Myöhempiä musiikkiopintoja olivat kuoronjohtoja kanttorikurssit Klemetti-opistossa Orivedellä. Kujanpää opiskeli luokanopettajaksi Joensuussa, minkä jälkeen hän asui perheineen Juuassa 1973–1981. Pohjois-Karjalan vuosien jälkeen Kujanpää asettui perheineen Nurmon (nyk. Seinäjoen) Hyllykalliolle. Pelimannimusiikki, juuret ja eteläpohjalainen musiikkiperinne olivat Sakari Kujanpäälle tärkeitä. Kujanpää julkaisi muun muassa neliosaisen Musiikkiperinnettä Nurmosta -videosarjan (1991–1994), joka sisältää nurmolaista pelimannimusiikkia, virsiä ja kansanlauluja. Kujanpää nuotinsi myös useita Erkki Ala-Könnin tallentamia nurmolaispelimannien soitteita ja sävelsi omaa tuotantoa pelimanniryhmien soitettavaksi. Kujanpää perusti vuonna 1981 Nurmon Pelimannit, ja hän toimi kokoonpanon johtajana yhtyeen ensimmäisinä vuosikymmeninä. Hän pysyi Nurmon Pelimannien tämmääjänä yhtyeen koko 40-vuotisen uran ajan. Nurmon pelimannit valittiin Eteläpohjalaisten Spelien Speliyhtyeeksi vuonna 2000, ja kokoonpano julkaisi nuottikirjan ja albumin “Narrakkaa mua, moon Nurmoosta” vuonna 2001. Nurmon Pelimannien 40-vuotisjuhlakonsertti järjestettiin lokakuussa 2021. Pelimannien lisäksi Kujanpää toimi vuosituhannen vaihteessa myös mm. lauluyhtye Junkikvartetin vetäjänä. Kujanpää toimi Eteläpohjalaiset Spelit ry:n hallituksessa vuosina 1994-2003. Hänelle myönnettiin Director cantus -arvonimi 2001, OAJ:n kultainen Kulttuurin hyväksi -mitali 2006 sekä Suomen Kansanmusiikkiliiton kultainen ansiomerkki vuonna 2018. Kujanpää soitti myös Seinäjoen Kaksirivisissä vuosina 2009–2022 yhdessä puolisonsa Seijan kanssa. Sakari Kujanpäälle puoliso, kolme poikaa perheineen ja kaksi lastenlasta olivat hyvin tärkeitä. Muusikkous on jatkunut Kujanpään perheessä sekä harrastuksena että ammattina sukupolvelta toiselle. Juha Kujanpää Sakari Kujanpää 22.7.1948 – 8.12.2022 Ju ss i A su La ur i O in o
34 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Oulussa eletään kansanmusiikin korkeasuhdannetta. Kulttuuripääkaupunki 2026 -hankkeessa sillä on tärkeä rooli. Menossa on muitakin hankkeita. Rällä-yhtye on niistä monessa mukana ja nyt yhtyeen viulisti, Erja Pätsi on hakemassa lisäoppia kansanmusiikin koulutuksen huipulta. K ahdenkymmenen vuoden uran suuhygienistinä tehnyt Erja on yksi vanhimpana Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelmassa aloittanut opiskelija. Vähän yli neljäkymppisenä ehtii tehdä vielä vuosikymmenten uran toisella alalla. Kuusivuotiaana viulunsoiton aloittanut Erja on ehtinyt pelimanniuransa aikana olla monessa mukana. Pari vuotta sitten kuolleen mestaripelimanni Jussi Haanpään porukat ehtivät tulla tutuiksi ja Oulun Pammauksessa, joka on tullut vuosikymmenten aikana tutuksi myös vähemmän kansanmusiikkia harrastavalle, on tullut soiteltua jo parikymmentä vuotta. Nope syntyi kahdeksan vuotta sitten, kun OWLA-tanssiseikkailu -esitykseen haettiin soittajia. OWLA oli Elena Penttilän käsikirjoittama ja ohjaama yli kuudenkymmenen tanssijan paikallishistoriaa valottava tanssiseikkailu. Rällä on nuorempi ja tällä hetkellä hyvin aktiivinen kokoonpano, joka tekee tiivistä yhteistyötä tanssijoiden kanssa. Onpa vielä myös sota-ajan lauluja ja vanhoja iskelmiä esittävä Puistolan täditkin. Soittohommia siis riitti, mutta viime vuonna aika oli kypsä suurempaan elämänmuutokseen. – Tuli tarve laajentaa musiikillista osaamista säveltämiseen ja sovittamiseen. Oulun seudulla on myös vähänlaisesti kansanmusiikin opetusta ja myös se on syy, miksi olen nyt hypännyt uudelle uralle. Ikä ei ollut este Erjalle on päivänselvää, että kun jo perhesyistä Oulua ei hylätä opintojen aikana, toiminta keskittyy Oulun seudulle myös opintojen jälkeen. Joskus on koettu hienoisena ongelmana, että Helsinkiin opiskelemaan tulevat nuoret eivät palaakaan maakuntiin jakamaan tietojaan ja taitojaan, vaan jäävät tekemään uraa Helsinkiin. Siinäpä opiskelijavalinnoista vastaaville miettimistä: Olisiko hieman vanhemmissa vara parempi kansan sivistämisen kannalta. Erjakin arveli mahdollisuuksiensa päästä Sibelius-Akatemiaan olevan iän vuoksi vähäiset. – Olin kuullut sieltä ja täältä, että opiskelijavalinnoissa suositaan nuoria ja alun perin mielessä olikin pyrkiminen Centrian ammattikorkeakouluun Kokkolaan. Se olisi ollut perheenkin kannalta yksinkertaisempaa. Tuli kuitenkin viime hetkellä laitettua paperit myös Helsinkiin ja tässä nyt ollaan. Vahvojen musiikillisten näyttöjen lisäksi sisäänpääsyyn saattoi vaikuttaa se, että Erja aikoi vakaasti jäädä pohjoiseen edistämään kansanperinteen ja kansanmusiikin tietämystä. Ennen pääsykokeita hän ei ollut suonut ajatustakaan sille, miten tulisi elämänsä järjestämään kahden kaupungin välillä. Opetus kansanmusiikin koulutusohjelmassa on kuitenkin varsin lukujärjestyspainotteista, ja lyhytkursseja ja etäopiskelumahdollisuuksia on vähän. Reilun puolen vuoden kokemuksen jälkeen on kuitenkin kirkastunut, että opiskelu on näinkin mahdollista puolison osittaisista reissutöistä huolimatta. Eivätkä kouluikäiset lapsetkaan ole jääneet heitteille. Kansanmusiikkia läpi elämän Kansanmusiikki on tullut Erjalle läheiseksi musiikkiopintojen alkuvaiheista lähtien. Opintojen alkaessa kuusivuotiaana konservatoriossa, Erjan äiti innostui hankkimaan viulun ja alkoi soittaa paikallisissa pelimannipiirissä. Keikoille ja Kaustiselle pääsi tyttökin mukaan. Opiskelu oli kuitenkin klassispainotteista, koska muuta ei ollut tarjolla. Kahdeksannella luokalla sai klassinen kuitenkin jäädä ja tilalle tuli folkin soittaminen Tallacee-yhtyeessä. Kaikista lähimmäs sydäntä on päässyt perinteinen pohjoismainen kansanmusiikki. – Nykykansanmusiikkia enemmän kiinnostaa perinteinen suomalainen ja skandinaavinen musiikki. Kansanmusiikin opintoihin SibeliusAkatemiassa on kuulunut perinteisesti useampien soittimien hallinta ja sellaiseksi Erja on ajatellut valita kanteleen. Ensimmäisenä tuli mieleen jouhikko, mutta kantele alkoi houkuttaa, koska se sopii paremmin säestyssoittimeksi. Isoja kanteleita enemmän kiinnostavat arkaaiset, vähäkieliset kanteleet. Alkuun on päästy kymmenkielisellä lainakanteleella. Säestämistaitoja tarvitaan myös toisessa tärkeässä mielenkiinnon kohteessa, hyvinvointityössä. Useimpien yhtyeitten kanssa on tehty keikkoja palvelutaloihin. Niillä vierailuilla on tullut selväksi, kuinka merkittävä rooli musiikilla voi olla mielialoille ja kuntoutumiselle. Tätä toimintaa varten Erja suoritti jo aikaisemmin musiikkiterapian peruskurssin. Yhtenä syynä Oulun seudun kansanmusiikkielämän aktivoitumiselle Erja näkee Antti Järvelän Orivesi All Starsin pitämät kurssit. Näillä reissuilla Antti tutustui unohduksissa olleeseen Vepsän nuottikirjaan, jossa on kiinnostavia kappaleita 1700-luvulta. Kappaleet ovat hieman peruspelimannimusiikkia haastavampia ja saa juuri ”pertsailusta” innostuneen Erjan lämpenemään. – Taitavia talonpoikaissoittajia on ollut Oulunkin alueella, vaikkei heistä tiedetä kovin paljon. On hienoa, että tällaistakin materiaalia on löytynyt. Paljon kansanpelimannien kanssa soittaneena Erja on huomannut, että edelleen kansanmusiikin kenttä on kahtiajakautunut ammattilaisiin ja harrastajiin. Akateemisiin muusikoihin ja heidän musiikkiinsa saatetaan suhtautua hieman vinoillen. Kentälle jalkautuneet opettajat, kuten Antti Järvelä, ovat lähentäneet osapuolia paljon ja harrastajasoittajat ovat ymmärtäneet, mitä ammattimuusikoilla voi olla annettavaa. Tätä lähentymistä haluaa Erjakin edistää. Erja Pätsin Uusi ura kansanmuusikkona Erja Pätsi aikoo palata opintojen jälkeen jakamaan oppejaan Oulun seudulle. Myös hyvinvointityö muusikkona kiinnostaa. Av i M ei r Sauli Heikkilä
35 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 -S omekampanja taisi olla onnistunut, nauraa Susanna Folklandialla. Olipa someilu kuinka aktiivista tahansa, ei äänestäjiä saa huonolla levyllä liikkeelle. Tarjolla oli ammattitaitoista materiaalia persoonallisesti esitettynä. Susanna Leppänen teki levyn Vallitseva tilanne -yhtyeensä kanssa lähdettyään kuuden vuoden jälkeen Slack Bird -yhtyeestä vuonna 2021. Slack Birdia luonnehditaan punkfolk-yhtyeeksi ja se on perustunut banjonsoittaja Dave Klasin sooloprojektille. Dave oli etsinyt haitarinsoittajaa rinnalleen vuonna 2016 ja löytänyt Susannan Soundcloud-äänitteet. Laulava harmonikan soittaja kuulosti juuri oikealta, ja siitä alkoi kuuden vuoden yhteistyö.– Ensimmäisissä treeneissä olin hieman hämilläni yrittäessäni hahmottaa, missä kohtaa banjon kilkutuksessa menee melodia. Mitä tässä pitäisi oikein seurata. Melodiakin löytyi lopulta ja duo ehti tehdä vuosien aikana satoja keikkoja ja kolme levyä. Susannan mukaan Slackbird toimi keikkailun korkeakouluna. Kuukauden ja joskus kahden kiertueilla oppi rutiinit eikä mikään enää yllätä. Soittajana Susanna oli kuitenkin jo ammattilainen ennen Slack Birdiäkin. Kansanmusiikkielämä alkoi neljäviikkoisena vanhempien kiikutettua vauvan Kaustiselle. Neljävuotiaana piti saada haitari syliin, ja siinä se on pysynyt neljännesvuosisadan. Kansalaisopisto ja kuusivuotiaasta Pohjoisen Keski-Suomen musiikkiopisto (nyk. Viitasalo-opisto) olivat ensimmäiset opinahjot. Opinpolku jatkui Jyväskylän konservatoriossa ja yliopistossa musiikkitieteen parissa. Pelimannimeininki on tullut tutuksi Karstulan ja Kannonkosken pelimanneissa pienestä tytöstä lähtien. Kerran Susanna ehti hakea Sibelius-Akatemiaankin, mutta tie tyssäsi alkuvaiheisiin. Kun ovet olivat avoinna Jyväskylään, ei uudelleenpyrkimiselle tuntunut olevan tarvetta. Harmonikansoittajilta kysytään aina kultaisista ja hopeisista harmonikoista, mutta kilpailuviettiä ei Susanna ole itsestään löytänyt. – Virtuoositeetti, nopeuden, voiman ja liikelaajuuden kehittäminen ei ole oikein koskaan viehättänyt. Enkä ole oikein tuntenut kuuluvani perinteisiin harmonikkapiireihin. Laulamista Susanna ei ole oikeastaan koskaan virallisesti opiskellut, vaikka pitkäaikainen jäsenyys jyväskyläläisessä Ruamjai-kuorossa on ääntä koulinutkin. Hän arvelee, että ei ehkä tee laulaessaan kaikkea ergonomisesti oikeaoppisesti, mutta haluaa pitääkin äänensä luomuna. – Onhan se joskus itsellekin yllätys, mitä sieltä oikein tulee. Laulaminen on kuitenkin muusikolle tärkeä toinen instrumentti. Kuluneena vuonna tulee omien laulukeikkojen ohella myös toinen lauluinen projekti, jossa tulkitaan Edith Södergranin runoja suomeksi. Vuoden kansanmusiikkilevyllä Ptitsi pajut – venäjäksi linnut laulavat – Susanna esittää yhtyeensä kanssa kymmenkunta vuotta sitten inspiraationsa saaneita lauluja linnuista. Kaikki alkoi vierailulla hoitokotiin, jossa alzheimeria sairastava sukulaismies asui. Siellä hän näki, miten musiikki vaikuttaa, vaikka asukas ei enää tunnistanut omaisiakaan. Susanna soitti pyynnöstä Säkkijärven polkan . Kuukausi vierailun jälkeen kappaletta soitettiin miehen hautajaisissa. Samana iltana käteen sattui Kanteletar. S en runot puhuttelivat ja alkoivat soida hänen mielessään. Susanna esitti lauluja ensin yksin, mutta ennen albumin äänitystä niitä työstettiin ja soitettiin yhtyeen kanssa puolitoista vuotta. Vallitsevassa tilanteessa soittavat Susannan lisäksi Leeni Hämynen viulua ja mandoliinia, Erik Samula kitaraa ja Väinö Huhtanen kontrabassoa. Kaikki ovat tulleet tutuiksi opiskeluaikoina Jyväskylässä. Kappaleet äänitettiin livenä Susannan isän lapsuudenkodissa alkuvuodesta 2022. Kesällä levy julkaistiin omakustanteena. Syksyllä löytyi virallisempi kustantaja ja Panam Levyt julkaisi levyn joulukuun alussa. Eikä vain cd:tä vaan myös vinyylin, kasetin ja jopa minidiscin. Tällä hetkellä Susanna toimii osa-aikaisesti Jyväskylän yliopiston musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella tutkimusavustajana ja Karstulan kunnassa kulttuurituottajana. Aikaa jää kuitenkin myös musiikille. Omaa uutta materiaalia olisi ainakin yhden albumin verran. – On mukavaa, että toimeentulo ei ole musiikista kiinni, mutta kyllä haaveena on saada soittaa ja laulaa mahdollisimman paljon. Plussaa on, jos joku tykkää. Susanna Leppänen & Vallitseva tilanne -yhtyettä pääsee Ptitsi pajut -levyn lisäksi kuulemaan seuraavan kerran ainakin SataHäme Soi -tapahtumassa Ikaalisissa 30.6. Susanna Leppänen teki Vuoden kansanmusiikkilevyn 2022 Jos Vuoden kansanmusiikkilevyn äänestystuloksista lyötäisiin vetoa, olisi voittajakerroin voinut kasvaa hyvinkin suureksi, olihan äänestäjien valinta hieman yllättävä. Toimitus sai jo syksyllä vihjeen uudesta tulokkaasta, mutta monet tutut eivät olleet koskaan kuulleetkaan Susanna Leppäsestä. Muusikko on kuitenkin esiintynyt vuodesta 1999, mutta omalla nimellään aktiivisemmin vain pari vuotta. Vuoden Kansanmusiikkilevyn tehnyt Susanna Leppänen lavalla Folklandialla tammikuussa. Levy on julkaistu kaikissa mahdollisissa formaateissa. Teksti ja kuva: Sauli Heikkilä
36 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Folklandialla palattiin ”normaaliin” Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | v a p a a l e h d y k k a . n e t F a c e b o o k j a I n s t a g r a m @ h h j r m a n n e r j o k i Tmi Viljo Mannerjoki Käsityömestari hoitaa huollot, korjaukset, restauroinnit ja viritykset Saatavana myös Olka ja bassoremmit Ergonomiset lantioremmit Naantali * * Tietopalvelu, tutkimus, koulutus. Kehitysyhteistyö, artisti tiedosto. Kirjasto ja lukusali. Global Mobile Studio. Levyjä ja kirjoja myös myynnissä. Etnosoi!-festivaali marraskuussa. Maailman musiikin keskus globalmusic.fi Jac Weinstein’s Helsinki Yiddish Cabaret GMCD 2241 El ia n Se pp äl ä El ia n Se pp äl ä V ill e Ku rk i V ill e Ku rk i V ill e Ku rk i Jo ha nn a H ur m e Runsaasti Folklandian tunnelmia osoitteella: nuorisoseurat.kuvat.fi/kuvat/Folklandia/2023/
37 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Vuoden kansanmusiikkilevy Vuoden kansanmusiikkilevy -sarjan voittaja on Susanna Leppänen & Vallitseva tilanne -yhtyeen Ptitsi Pajut -levy. Kanteletar ja muu perinnerunous on inspiroinut Leppästä säveltämään linnuista kertovien tarinoiden lisäksi lauluja erityisesti kuoleman eri sävyistä. Vanhemman ja runollisen suomen kielen rikkaus ja rytmi on toiminut pitkään haudutellun levyn laulujen inspiraationa. Vuoden kansanmusiikkilevy -tunnustuksen myöntävät Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus ja Kansanmusiikki-lehti. (Kts. Sivut 35 ja 38) Vuoden tanssiteko Vuoden tanssiteko on Elssa Antikaisen ja Hanna Poikelan tanssiteos Viimeinen sapiens. Musiikin teokseen on tehnyt Jarkko Martikainen. Teos kumpuaa tekijöidensä rohkeasta ajattelusta, uusien maailmojen näkemisestä ja pelottomuudesta. Teoksen tanssiensembleen kuuluu kansantanssin pitkän linjan harrastajia, ammattiin opiskelevia sekä kansantanssin ammattilaisia. Viimeinen sapiens yhdistää Haaga Folk Machine -yhtyeen ja Jarkko Martikaisen esittämän musiikin dynaamiseen ja intohimolla tehtyyn esittävään kansantanssiin. Vuoden tanssiteko -tunnustuksen myöntää Suomen Nuorisoseurat. Vuoden tanssintekijä Vuoden tanssintekijä on Riina Hosio. Hän on kansantanssin käsityöläinen: tanssija, opettaja ja koreografi. Hosion työ näkyy monipuolisesti kansantanssin kentällä ja laajemmaltikin. Hän arvostaa perinteitä, mutta luo pelotta uutta ja uskaltaa rikkoa rajoja. Erityisen arvokasta Hosion työssä on halu kurottaa yli lajirajojen ja kyky toimia sekä harrastajaryhmien että ammattituotantojen parissa. Vuoden tanssintekijä -tunnustuksen myöntää Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus. Vuoden kansanmusiikkitekijä Vuoden kansanmusiikkitekijä on Loimolan voima -yhtye. Loimolan voima on kohottanut monipuolisella ja kunnianhimoisella työskentelyllään kansanmusiikin tekemisen rimaa. Syntetisaattorit ja loopperit yhdistyvät heidän musiikissaan luontevasti perinteisten kansanmusiikki-instrumenttien kanssa, luoden samalla jotain uutta ja oivaltavaa. Ansiokasta on myös se, että he käyttävät musiikissaan uhanalaista karjalan kieltä. Vuoden kansanmusiikkitekijä -tunnustuksen myöntää Suomen musiikintekijät ry. (kts. Kansanmusiikki 4/2022) Vuoden tulokas Vuoden tulokas on Rällä-yhtye. Rällä on juurevan tanssimusiikkiperinteen sanansaattaja pohjoisesta, joka on ottanut rohkeasti paikkansa uutena tekijänä kansanmusiikin ja kansantanssin piirissä. Yhtye luottaa perinteisen soiton voimaan. Trio ammentaa rohkeasti perinteestä, ja tuo esiin tanssin ja musiikin yhteenkuuluvuuden tärkeyttä. Yhtyeen Tanssikoneesikoisalbumin materiaali onkin parasta tanssittuna. Rällä kiertää esiintymässä aktiivisesti ja vie kansanmusiikkia yllättäviinkin paikkoihin. Vuoden tulokas -tunnustuksen myöntää Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus. Vuoden nuori pelimanni Vuoden nuori pelimanni -tunnustus ja Juho Koirasen muistorahaston stipendi myönnettiin vuonna 2016 perustetulle Marin Skraidu Smuidut -yhtyeelle. Ainutlaatuisen tästä nuorten yhtyeestä tekee se, että soittajat eivät ole jämähtäneet vain omiin pääsoittimiinsa, vaan instrumentteja vaihdellaan matalalla kynnyksellä tarpeen mukaan. Marin Skraidu Smuidujen ojelmisto koostuu vanhasta ja vähän modernimmastakin kansanmusiikista. Biisien rakenteista ja nasevista stemmoista vastaa soittajien ohella yhtyeen äitihahmo Leena Joutsenlahti. Vuoden tulokas -tunnustuksen myöntää Kansanmusiikkiliitto. (kts. s. 6) Vuoden kantele -palkinto Vuoden kantele -palkinnon saivat Lähde-koululaisoopperan työryhmä, Kansallisooppera. Tunnustuksen saaja on tuonut maamme lasten ulottuville upean oopperakokemuksen. Esityksessä mukana olevat kanteleensoittajat toimivat myös sen kapellimestareina. He kouluttavat 5.ja 6.-luokkalaisia omissa kouluissaan teoksen lapsille suunnattuun osuuteen. Näin he pääsevät mukaan esitykseen ja saavat kokemuksen ammattilaisproduktiossa työskentelystä. Oopperan musiikki toteutetaan lähes kokonaan kanteleilla. Lähde-oopperan myötä maamme lapset ovat päässeet näkemään kanteleen mahdollisuudet. Vuoden kantele -palkinnon myöntää Kanteleliitto. Vuoden Wäinö Vuoden Wäinöksi valittu Petri Hoppu on filosofian tohtori, tanssintutkija ja mestarikansantanssija. Hän on tuonut menuettia esille viime vuoden aikana työpajojen ja luentojen muodossa. Myös Hopun väitöskirja menuetista on merkittävä lähde alan tutkimukselle. Oulun ammattikorkeakoulun Kulttuurialan yksikössä yliopettajana toimivan Hopun panos ammattilaisten ja harrastajien koulutukselle on alan jatkuvuuden kannalta merkittävä. Vuoden Wäinöksi nimetään vuosittain kansanmusiikin tai kansantanssin alalla pitkään toiminut ja monipuolisesti ansioitunut henkilö. Tunnustuksen myöntää Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus. Suomen Nuorisoseurojen vuoden ohjaajat Suomen Nuorisoseurojen vuoden ohjaajat ovat Veera Henttonen, Arja Jalli ja Eveliina Pilke. Hyvä ohjaaja innostaa, inspiroi ja opettaa. Suomen Nuorisoseurojen vuosittain myöntämän Vuoden ohjaaja -tunnustuksen tarkoituksena on nostaa ohjaajan työn arvostusta ja kannustaa tekemään tätä arvokasta työtä edelleenkin. Kaustinen Folk Music Festivalin vuoden yhtye Kaustinen Folk Music Festivalin vuoden yhtye on Ääniteatteri Iki-Turso. Yhtye on jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan keskittynyt runolauluperinteen tutkimiseen ja esittämiseen erilaisissa ympäristöissä. Kahdeksan kansanlaulajan muodostama kollektiivi on emeritusprofessori Heikki Laitisen johdolla vienyt runolaulua uusiin ympäristöihin ja yhdistänyt sitä taiteellisesti ainutlaatuisella tavalla kokeelliseen ääni-improvisaatioon. Kansantanssija kansanmusiikkifestivaali Folklandialla järjestetyssä Eläköön Folk! -gaalassa jaettiin 13.1.2023 tunnustuksia ja palkintoja suomalaisen folkloren merkittäville tekijöille ja toimijoille. Eläköön folk! -gaalan palkitut
KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 LEVYT 38 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Jaakko Löytty: Vihdoinkin vapaa Humble House records 2022 R ikkaana viriää soitanta raskaiden aiheiden keskeltä, kepeänä ja runsautta kuplivana. Kolmen hengen Tuulivoimabändi: Sanna Natunen, viulu, harmoni, laulu, Jyrki Koivisto, mandoliini, akustinen kitara, weissenborn, resonaattorikitara, papoose-kitara, laulu ja Jaakko Löytty, sanoittaja ja säveltäjä, laulu, akustinen kitara, huuliharppu. Enemmän on enemmän. Löytty sanoittaa Pispalan tytön tuntoja, Kalevankankaan hautausmaita, Minneapolisin väkivaltaisuuksia, ilmastouhkia. Vahva toivo, että ihminen voi jättää taakseen pahat ajat. Katse ei väistä menneitä eikä nykyisiä murheita, lähellä eikä kaukana. Aina katsotaan toivoon ja Juicen toteamukseen, Jumala on. Lopuksi Löytyn viestiviesti: Planeetta maa taas kaipaa kuuntelijaa. Asteri Saarikkomäki Johanna Juhola ja Timo Alakotila: Amicum Åkerö Records 2022 J ohanna Juholan (haitari) ja Timo Alakotilan (piano) Amicum on hieno esimerkki kahden muusikon ystävyydestä: ytimessä on toisen kuunteleminen ja yhteisen matkan tekeminen. Sen sijaan että levy puhkuisi ego-trippailua, tarjolla on hienovaraisia, toisiinsa kietoutuvia melodioita, tilan antamista soittokumppanille sekä pulppuilevaa ja paikoin synkooppista rytmiikkaa, joka aina palvelee melodian kuljetusta. Kummankin artistin oma tyyli ja luonne kuuluu hyvin soitossa. Pääasiana on silti aina kahden ystävän dialogi, oli kyse sitten polskasta, tangosta, valssista tai mistä tahtilajista hyvänsä. Tammikuisella Folklandiaristeilyllä oli hauska huomata, miten duo sai jopa hälyisen pianobaarin rauhoittumaan ja keskittymään kuunteluun. Pieni on kaunista -periaatetta kunnioittava soitanta toimii hyvin myös kotikuuntelussa, vaikka pieni ja intiimi keikkatila sopisikin duolle parhaiten. Levyn kappalevalinnat rakentavat loogisen kaaren vauhdikkaampien ja mietteliäämpien kappaleiden vuorotteluna, päättyen rauhoittavasti Juholan Rauhan Polskaan, joka lienee hitain polska jonka olen kuullut. Tästä ei voi olla pitämättä. Paul Silfverberg ALÉA: Fredriksgatan Omakustanne 2023 A léa-duon debyyttilevy on kanteleen ja klarinetin vuoropuhelun ja yhteissoiton riemua. Lisäksi albumin nimiraidalla vierailevat Saija Penttilä (kontrabasso) ja Olli Sippola (viulu). Fredriksgatan on vankka aloitus kokonaisuudelle, joka tarjoilee pelimannimusiikin ystäville muun muassa napakkaa polkkaa, soljuvaa valssia, svengaavaa sottiisia ja kaksi laulua. Aurora Visan pettämätön rytmitaju ja monipuolinen kanteleen käsittely sekä komppisoittimena että sooloissa vakuuttaa. Annika Lyytikäisen klarinetit soivat täyteläisesti ja varmasti. Erityismaininnan ansaitsee bassoklarinetin käyttö ja klarinettisoolo kappaleessa Ruvetaan me tytöt sekä tikkutyylin kanteleensoitto Polskassa. Improvisointi ja muuntelu kuuluvat kansanmusiikkiin olennaisesti, ja tällä levyllä se ilahduttaa monessa kohtaa. Soitosta välittyy vapaus ja helppous melodioiden käsittelyissä, kuten Lilja-lauluun yhdistetyssä kantelesävelmässä. Kansitekstit olisivat vaaleanpunaiselta pohjalta helpommin luettavissa, jos ne olisi painettu tummalla valkoisen sijaan. Kappaleista ja soittimista olisi voinut kertoa myös hiukan lisätietoa. Kansikuvat henkivät iloa ja juhlaa. Kaikkiaan hieno kokonaisuus! Minna Raskinen Susanna Leppänen & Vallitseva tilanne: Ptitsi Pajut Panama Levyt 2022 K uulin Ptitsi Pajut -levyltä ensimmäiseksi A Too -kappaleen, joka on Susanna Leppäsen oma sävellys ja sanoitus. Kappale kuvaa kuivan toteavasti mutta samalla hulvattoman hauskasti arkipäivän realismia. Komiikkaa lisää soiton ja sovituksen hersyvä rellestys. Tässä yhdistelmässä – ja etenkin sanoituksissa – on tuoreutta, joka innosti kuuntelemaan yhtyettä lisää. Ptitsi Pajut -levyn muutkin kappaleet ovat Leppäsen sävellyksiä, mutta sanoitukset ovat perinteisiä. Vaikka odotin lisää A Toon kaltaisia helmiä, yllätyin, miten hyvin kokonaisuus toimii. Perinteiset sanoituksetkin kuulostavat Leppäsen hienolla, hieman käheällä soundilla laulettuna uusilta. Siihen vaikuttavat myös hyvällä tavalla omalaatuiset, progevaikutteitakin sisältävät sävellykset ja sovitukset. Leppänen on esittänyt kappaleitaan myös yksin haitarinsa säestyksellä, mutta onneksi hän on ottanut mukaan kitaristin, kontrabasistin sekä viulisti– mandolinistin. Yhtyeen soitto on raikasta, vivahteikasta ja ilmavaa. Pidin myös siitä, että kaikki – myös kontrabasisti – soittavat sooloja. Erityisesti sisimpääni liikutti Leeni Hämysen rouhea viulunsoitto. Arja Kangasniemi Heiskanen Bayatz Baharat: Samai Maata Eclipse Music 2022 H eiskanen Bayatz Baharatin debyytillä jazziin yhdistetään Lähi-idän alueiden rytmiikkaa ja sävelkieltä. Tämän erittäin onnistuneen fuusion takana on säveltäjä ja viulisti Lotta-Maria Heiskanen sekä sovituksista vastaava yhtye. Basso-piano-lyömäsoittimetperuskokoonpanoa virkistää Heiskasen soittama viulu. Jokainen bändiläinen on soittimensa taituri, ja yhteissointi on letkeää, rytmeillä ja sävelillä ilottelevaa, itkettävän ihanaa ja kuulijaa mukavasti hytkyttävää. Lähi-itä-vaikutteita olisin tosin kuunnellut enemmänkin, sillä juuri ne ovat kerma kakussa ja tekevät musiikista persoonallista ja mielenkiintoista. Onneksi Lähi-itä-ihanuutta tarjoillaan levyn keskivaiheilta lähtien myös esimerkiksi oudin, qanoonin ja sazin soiton muodossa. Myös lauletut kappaleet pompahtivat hyvällä tavalla esille kokonaisuudesta. Niitä on levyllä vain kaksi – useammankin olisin kuunnellut. Vieraileva Teija Sotikoff on viehättäväääninen laulaja, jonka tulkinnat istuvat loistavasti yhtyeen musiikkiin. Nautin myös sanoituksista, jotka solahtavat kuin yhdeksi soittimeksi sävelsoppaan. Arja Kangasniemi
39 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Folk is Happening: Here´s to you Omakustanne 2022 P ietarsaarelaisen työväenopiston suojissa alun toistakymmentä vuotta toiminut Folk is Happening -ryhmä kiittää levyn vihkossa pitkäaikaista ryhmän vetäjä Heikki Nikulaa ja kertoo tehneensä levyn muistoksi itselleen ja kuulijoilleen. Siinä on riittävä syy omakustanteen tekemiseen. Tähän levyyn on mukava palata vuosien päästä. Levy tarjoaa mainion mahdollisuuden laulaa mukana tuttuja amerikkalaisia ja irlantilaisia sydämeen käyviä lauluja I Still Miss Someone -kappaleesta Raglan Roadiin. Vihkossa niihin on tekstitkin. Mukana on useampikin perinteinen laulu Van Morrisonin Irish Heartbeat -levyltä, joka on saanut monen rakastumaan irlantilaiseen musiikkiin 1990-luvulla. Soitto ja laulu on laadukasta ja stemmat soivat kauniisti, jos kohta tulkintaa olisi voinut olla enemmänkin. Mutta kyllä tämä sopivasti koskettaa. Levy oli yhtyeeltä jo toinen. Voisiko näinkin kypsältä ryhmältä jo odottaa seuraavaksi tutkimusmatkaa omaan perinnemusiikkiin ja/tai vähemmän tunnettuihin lauluihin. Esitykset eivät vertautuisi aikaisemmin tehtyihin huikeisiin ja tunnettuihin tallenteisiin. Mainio tallenne tämäkin muillekin kuin tekijöilleen. Äänitys ja levyn grafiikka tekee ammattimaisuudessaan vaikutuksen. Onpa masterointikin Finnvoxin mestarin, Pauli Saastamoisen korva-alaa. Sauli Heikkilä Tsuumi Sound System: Concert in Stereo TSS 2022 E nergisenä live-bändinä tunnettu Tsuumi Sound System on työstänyt 2019-2021 soitetuilta keikoiltaan mainion konserttitallenteen, joka toimii myös hyvänä ”best of” -kokoelmana. Kuten arvata saattaa, on keikkatallenne vielä studiolevyjäkin energisempi pakkaus. Kun äänityskin toimii, saa tallenteen avulla kotisohvalle aidon keikkatunnelman, ilman hurjapäisinä riehuvista tanssijoista roiskuvaa hikeä. Levyn kaikki kappaleet ovat bändin omia sävellyksiä. Kiperiä kansanmusiikillisia teemoja kuljetetaan usein unisonossa viulun (Tero Hyväluoma), haitarin (Hannu Kella) ja/tai saksofonin (Joakim Berghäll tai Tsuumin nykyinen fonisti Pekka Seppänen) luomina kudoksina, joita alati vaihtuva rytmimatto piiskaa eteenpäin (Tarmo Anttila, basso, Jani Kivelä, kitara ja Jussi Nikula, lyömäsoittimet). Välillä esiin nousee myös jatsillisia sävyjä, etenkin saksofonin vapaamuotoisemmissa kuvioissa. Soittoa tukee hienosti Pilvi Järvelän piano, jonka helmeilevä sointi raikastaa soinnin kokonaiskuvaa. Levyn kokonaiskaari on toimiva; juuri kun soitto alkaa tuntua jopa liian ahdetulta, rauhoitutaan kauniin pianon ja haitarin johdattelemana kuulaisiin tunnelmiin, kunnes turbovaihdetta isketään taas silmään. Konsepti toimii niin keikalla kuin kotikuuntelussakin. Tsuumi Sound System on perustamisestaan lähtien ollut laadun tae – taidolla ja tunteella tehtyä proge-folkia. Paul Silfverberg Ensemble Gamut!: RE Eclipse Music 2022 O len lumoutunut. Miten luontevasti Ensemble Gamut! yhdistää keskiaikaista ja kansanmusiikkia, improvisaatiota, kerrontaa, kuisketta, luonnonääniä ja elektronisia äänimaisemia. Kuinka kuulasta on Aino Peltomäen laulu sekä harpun ja paimensoitun soitto. Miten pehmeän hyväilevästi soi Ilkka Heinosen jouhikko. Kuinka kirkkaasti ja karhean kauniisti helisevät tai matalalta jylisevät Juho Myllylän nokkahuilut. RE:n musiikki on vangitsevaa. Muusikot eivät pelkästään soita vaan elävät musiikkiaan, jolla on aikaa viipyillä ja imeytyä kuulijan sisimpään. Melodioiden pohjalla käytetyt pitkät äänet sekä toistuvat melodiset ja rytmiset kuviot rauhoittavat tunnelmaa, mutta löytyy musiikista myös rytmikkyyttä, svengiä ja menoa, jota perkussiotkin siivittävät. Keskiaikaisen musiikin ja runolaulujen hartaat tunnelmat eivät ehkä olisikaan kannatelleet koko levyä, joten onneksi kuulija välillä ravistellaan ihanasta unesta: Synkistellään Karri Paleface Miettisen tarinoiman legendan parissa. Nautiskellaan Teppo Revon Paimenen säveliä. Tanssahdellaan soitinosuuksien tahtiin. Kirpeänä karkkina Heinonen ja Myllylä tulkitsevat Piispa Henrikin surmavirren, jonka karskiin menoon myös Peltomaa yhtyy. Olisin voinut kuunnella enemmänkin rouheaa laulutyyliä sekä kaikkien muusikoiden yhteislaulua, johon levy komeasti loppuu. Arja Kangasniemi Piilometsän tarinayhtye, Freija & Versomus Piilometsän portti Musiikkija Kulttuurikeskus Verso 2022 J ärvenpääläinen Musiikkija Kulttuuriyhdistys Verso on parinkymmenen toimintavuotensa aikana saanut aikaan valtavasti niin musiikkikasvatuksen, konserttitoiminnan kuin julkaisujenkin saralla. Vuonna 2010 julkaistu levy Piilometsän säveliä saa nyt jatkoa uudella 20 kappaleen kokonaisuudella. Musiikista vastaa 20 muusikon ja kolmen kokoonpanon yhteenliittymä. Tähän mennessä jo muun muassa Vuoden lastenlevy -tunnustuksen vyölleen napannut Piilometsän portti on mainio kokoelma suurimmaksi osaksi uutta lastenmusiikkia. Useamman säveltäjän ja sopivan erilaisten kokoonpanojen myötä tehtyjen toteutusten muodostama kokonaisuus pysyy riittävän monipuolisena kautta linjan sortumatta kuitenkaan sekalaiseksi nipuksi kappaleita. Freijan myötä tulevat selkeimmät kansanmusiikkisävyt saavat maustetta itse Piilometsän tarinayhtyeeltä sekä Versomus-yhtyeen puhaltimista ja klassisen musiikin vivahteista. Niistä erityisesti on mainittava Hirvikuninkaat-kappaleessa kuultava, Kansallisoopperastakin tutun Jarmo Ojalan komea baritoni. Myös muuutamat perinteiset lastenlaulustandardit kuten Oravalla veitikalla ja Hämähäkki saavat Freijan käsittelyssä uudet vaatteet ja istahtavat saumattomasti levyn alkuperäismateriaalin joukkoon. Antti-J. Janka-Murros Anna: Liv ?e Anna Morottaja 2021 M aailman ensimmäinen liv ?ealbumi tarjoaa 15 raidan verran inarinsaamelaista joikuperinnettä. Koko albumi on tyylille uskollisesti säestyksetöntä laulua, jossa Anna Morottaja liudaa suvustaan ja eläimistä. Inarinsaamea taitamattomana suomalaisena albumia kuunnellessa huomio kiinnittyy laulun välittämään tunnelmaan sekä laulajan äänenkäyttöön. Lauluääni on juureva ja voimakas. Kuudennen raidan Kumppi aloittaa Morottajan isotäti Anna Briitta Mattus arkistoäänitteellä. Sama melodia siirtyy arkistonauhan rahinasta Morottajan jatkamaksi. Sukupolvien välinen dialogi rakentuu ja välittyy hienosti. Albumin viimeisen raidan lauluun yhdistetty äänimaisema askelineen ja linnunlauluineen vie vielä lähemmäs liv ?en maisemia. Kuunnellessa tulee tunne kävelemisestä laulajan vieressä luonnossa. On kuin laulajan äänellään kuvailema maailma olisi tullut valmiiksi. Saana Pulkkinen
LEVYT 40 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Jutta Rahmel: Heijastuksia Jutta Rahmel 2022 K ardemimmeistäkin tutun Jutta Rahmelin ensimmäinen kokopitkä sooloalbumi liikkuu luontevasti arkisten tilanteiden kuvailusta niihin liittyviin tunteisiin ja ajatuksiin yhdentoista kappaleen verran. Kuunnellessa huomio kiinnittyy kappaleiden tarinoihin. Lyriikat käsittelevät kipuja, toiveita ja havaintoja. Irtipäästön teema nousee vahvana esiin, ja vaikka kappaleet käsittelevätkin myös ihmissuhteisiin liittyviä kipuja, ei pohjavire jää vellomaan ikäviin tunteisiin, vaan kuuluvissa on toiveikkuus ja luotto elämään. Herkkä laulu ja ilmava kantelevoittoinen komppi tukevat hyvin tarinoiden herkkyyttä ja haavoittuvuutta. Läheistä ihmissuhdetta käsitteleviin tunteisiin saadaan myös toisen osapuolen näkökulma kappaleessa Horisontissa, kun laulussa feattaa Antti Pouta. Sinut siinä näen -kappale tuo tyylillisesti mielleyhtymän Milla Rumin tuotantoon. Kokonaisuus tuntuu juuri niin monitahoiselta kuin sen käsittelemät inhimilliset tunteetkin. Suoratoistopalvelujen lisäksi albumi on julkaistu myös vinyylinä. Saana Pulkkinen Mimmit: Puhuri Mimmit Music Oy 2022 K otimaisen lastenmusiikkikentän tehokaksikko Mimmit eli Pauliina Lerche ja Hannamari Vallila ovat uusimmalla julkaisullaan talvisissa tunnelmissa. Puhuri voidaankin laskea käytännössä joululevyjen joukkoon. Kymmenen vuoden takaisella Vuodenajat-levyllä aihetta jo hieman sivuttiin Nissepolkan verran, mutta nyt hyvinkin puolet levyn kappaleista edustavat tuttuja joululauluja, toki uusin sovituksin kuorrutettuina. Näistä etenkin bluegrass-sävyillä väritetty luenta Kulkusista sekä levyn päättävä, Lumiukko-elokuvasta tuttu Avaruus (Walking in the Air) eteerisellä kantelesäestyksellä toteutettuna nousevat levyn huippukohtiin. Lerchen säveltämät uudet talviaiheiset kappaleet jatkavat tuttua tasokasta uutta lastenmusiikin tarjontaa ja muodostavat sujuvasti albumin toisen sisältöpuolikkaan. Duon itsensä lisäksi levyllä on jälleen tuttuun tapaan vierailemassa komea kattaus erinomaisia muusikoita, jotka ovat tuoneet kokonaisuuteen myös sovitusteknistä osaamistaan. Vierailijoista erikoismaininnan saavat (ansaitusti) jo kansiteksteissäkin aloitusraidalla kuultava skottilainen kansanmusiikkiyhtye Breabach sekä saamelaismusiikin sävyjä Jäniksen joikuun tuova Ánnámáret. Antti-J. Janka-Murros Hannu Kella, Esko Järvelä, Pilvi Järvelä: Ossi Niinimäki, hymyilevä pelimanni Keino Productions 2021 L ahtelainen Ossi Niinimäki (1924-2013) oli vuosikymmenien ajan Hämeen pelimannien näkyvimpiä edustajia. Hämäläisestä hitaudesta häntä on paha syyttää. Pelimannin musiikkiin liittyvää jäämistöä selvittäneen Hannu Kellan mukaan Niinimäki ehti seitsemän vuosikymmenen aikana säveltää parisentuhatta kappaletta. Niiden joukossa oli pelimannisävelmiä noin 400, joista Kella julkaisi Hymyilevän pelimannin nuottikirjassaan 102. Nyt pari vuotta elämäkerran jälkeen Kella tuo Niinimäen sävellystyötä esille myös äänitteellä, jolle valitut viisitoista kappaletta antavat monipuolisen kuvan hymyilevän pelimannin soitteista. Kellan hanurin lisäksi cd:llä soi Esko Järvelän viulu ja Pilvi Järvelän harmoni ja piano. Trion soitanto osoittaa, että Hämeen miehellä oli myös sukkelan sävelälyn lisäksi harvinaisen vikkelät sormet turha noita Niittymäen kiperiä polskia, katrilleja tai polskia on jäykkänivelisemmän pelimannin hanuristaan tai viulustaan näpelöidä. Niinimäki aloitti soittouransa paikallisten kansantanssijain säestäjänä, ja monet hänen kappaleensa ovat myös syntyneet tähän käyttöön. Josssain Hollolan katrilli ja kuuden vuoron katrilli -potpurissa sen näkee jo nimestäkin, mutta toki sen kuulee trion tulkinnoistakin. Mukaan mahtuu myös vähemmän vauhdikasta tunnelmamusiikkia milloin häihin, milloin kirkkoon. Hämeen puolessa Niinimäen taidot ovat olleet yleisesti tiedossa aina, joten mainiota on, että ne nyt Kellan ja Järvelöiden levyn myötä tulevat koko maan kuultaviksi. Levyä kuunnellessa ei jää epäselvyyttä, etteikö hymyilevä pelimanni olisi ollut myös yksi ikäpolvensa parhaista säveltäjistä. Nautintoa lisää, että tulkitsijat ovat myös kansanmusiikin kovan luokan ammattilaisia. Täydet kymmenen pistettä triolle! Ei soiton tarvitse tästä enää parantua. Seppo Kononen Matti Kallio: Waterfjord Omakustanne 2022 K un uran varrelta löytyy esimerkiksi sellaisia kokoonpanoja ja yhteistyökumppaneita kuin Värttinä, Vesa-Matti Loiri, Hector, Pekka Simojoki ja Miljoonasade – vain muutamia mainiten – ei liene kenellekään yllätys, että Matti Kallio on myös soolomateriaalillaan kuin kala vedessä. Kolmannella albumillaan Waterfjord nuo vedet löytyvät Irlannin vihreän saaren ympäriltä. Jigien, reelien ja airien tulkintaan mukaan kutsutut kanssamuusikotkin edustavat paikallista pelimannikenttää. Suurilta osin irlantilaisista perinnekappaleista koostuvalla levyllä Kallion taidokkaasti soittama kaksirivinen haitari saa autenttista väriä Colm Murphyn bodhránista, Liam Flanaganin viulusta sekä Tony Byrnen kitarasta, joiden myötä esimerkiksi sellaiset traditionaaliklassikot kuin Cliffs of Moher ja Game of Love istuvat saumattomasti osaksi alkuperäistä perinnejatkumoaan. Kallion omat, vahvasti kelttivaikutteiset sävellykset, kuten lempeästi tunnelmoiva valssikappale Valo ja Loirin poismenon myötä syntynyt haikeankaunis The Snowy Mountain täydentävät kokonaisuuden, josta sellaisten yhtyeiden kuin Lúnasan ja Altanin tuotannon ystävät löytävät varmasti tarttumapintaa. Antti-J. Janka-Murros Frigg: Nuottikirja vol.2 Omakustanne 2021 T ämä nuottikirja on jatkumoa Frigg:n vuonna 2019 julkaistulle nuottikirjalle. Nuottikirja vol. 2 pitää sisällään 17 kappaletta – useita sävelmiä FriXX levyltä sekä muutamia hittejä yhtyeen aiemmasta tuotannosta. Nuottikirjan ulkoasu sekä kuvitus on tyylikkyydessään onnistunut. Nuotit on tehty käytännöllisiksi, sillä niiden maksimipituus on kaksi sivua. Niistä löytyy olennainen informaatio: melodia, stemmat sekä sointulinjat. Kappaleita voikin soittaa oman yhtyeen tai äänitteiden kanssa. Tarkemmat rakenteet, soolot, sekä sointuvariaatiot ovat kuunneltavissa yhtyeen äänitteiltä. Tämän nuottikirjan avulla on helppo tarttua kappaleisiin, jotka voivat olla pelkästään korvakuulolta haastavampia omaksua. Kirja soveltuu parhaiten jo pidempään soittaneille. Friggistä löytyy huikeaa sävellysja sovitusosaamista. Jo pelkästään kappaleiden kuunteleminen sekä nuottien seuraaminen yhtä aikaa on varmasti mielenkiintoista kaikille musiikin tekemisestä kiinnostuneille. Senni Heiskanen
41 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 T anssikavalkadi sisältää 37 artikkelia kansantanssista eri näkökulmista. Kirjoittajat ovat niin alan harrastajia kuin ammattilaisiakin. Joukosta löytyy monia kansantanssin suuria nimiä. Lukiessani mietin, että jos en tunnistaisi näitä nimiä, niin kaipaisin luultavasti jonkinlaista lyhyttä esittelyä kirjoittajasta ja hänen asemastaan kansantanssikentällä. Monen kirjoituksesta tämä toki osittain selviääkin. Toisaalta tittelittömyys vahvistaa kuvaa tanhumaailman tasa-arvosta. Kirjan kansikuva ja karkkiväritys hätkähdyttävät ensinäkemältä. Lukemisen jälkeen ymmärtää niiden johdattavan siihen, että asenne ja ajatukset on syytä pitää avoimina. Lukukokemusta häiritsee hiukan se, että kirja ei pysy auki edes painon avulla, vaan siitä on pidettävä kunnolla kiinni. Osa artikkeleista on kirjoitettu tieteellisenä tekstinä ja ne on vertaisarvioitu. Tieteelliseen tekstiin tottumattomalle lukeminen on hidasta. Joidenkin sanojen merkitystä juuri tässä yhteydessä joutuu pohtimaan. Tieteelliset artikkelit on sijoitettu kirjan alkupuolelle ja saavat miltei luovuttamaan luku-urakan sisällöllisestä arvostaan huolimatta. Suurin osa artikkeleista on kuitenkin helppolukuisia, osa hyvinkin pohtivia. Artikkeleista neljä on ruotsiksi ja yksi englanniksi, mutta ne ovat onneksi sangen helppoa kieltä. Takakansiteksti kertoo artikkelien olevan ”läpileikkaus suomalaisen kansantanssiväen näkemyksiin alansa historiasta, nykypäivästä, keskeisistä keskustelunaiheista ja kipukohdistakin”. Muutama artikkeleista on enemmänkin luetteloa yksittäisen ihmisen, ryhmän tai seuran historiasta, ilman pohdintaa. Vaikka historian kirjaaminen on tärkeää, niiden paikka ei ehkä ole tässä opuksessa. Useammassa artikkelissa käsitellään muiden maiden kansantanssia, mikä sekään ei ole kuvauksen mukaista, vaikka toimiikin hyvänä peilinä ja ymmärryksen laajentajana. Takakansitekstin mukaisten kirjoitusten näkökulmat, mielipiteet ja pohdiskelu ovat kirjan parasta antia. Niissä kuljetaan läpi kansantanssin aikakausien, yritetään määritellä kansantanssia, pohditaan tanssimisen ja kansantanssin esittämisen vaikutuksia yksilöön, ryhmään ja ympäröivään maailmaan sekä avataan tanssin ja sitä säestävän musiikin vuoropuhelua. Niissä kaadetaan raja-aitoja ja tunnustellaan sisintä. Kirja lienee tehty enemmänkin kansantanssijoille kuin alan ulkopuolisille. Ainakin se luultavasti antaa enemmän, jos on edes jonkin verran tietoinen kansantanssin historiasta, organisaatioista ja ikiaikaisista kysymyksistä. Sisäpiiriin kuuluvalle se antaa oivalluksia, sisäisiä pohdintoja ja tarpeen jatkaa dialogia artikkelien aiheista. Toivottavasti sellaiselle on tilaisuuksia. Soja Murto Riitta Korhonen ja Esa Vilhonen: Tanssikavalkadi – Näkemyksiä kansantanssikulttuurista Julkaisija: Kansanmusiikki-instituutti 2022 KIRJAT Ta ns si a Fo lk la nd ia lla 2 2 3 , V ill e Ku rk i
42 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 KIRJAT Marko Tikka: Iskusäveliä Suomalaisen tanssimusiikin varhaishistoria. Ateena 2022 F ilosofian tohtori Marko Tikka on historiantutkijana selvitellyt rankkoja aiheita, vuoden 1918 sisällissotaa ja sen jälkimaininkeja sekä sotien välisen ajan fasismia Suomessa. Kuin tämän vastapainoksi hän on paneutunut myös suomalaisen kevyen musiikin historiaan. Muodoltaan muhkeat Vili Vesterisen elämäkerta ja Dallapén tarina ovat olleet ammattilaisen työtä, kuten myös Tikan uusin teos Iskusäveliä. Tässä suomalaisen tanssimusiikin varhaishistoriassa käydään läpi iskelmämusiikin neljä ensimmäistä vuosikymmentä 1920-luvun alusta vuoteen 1955. Suomen kansa on soittanut, laulanut ja tanssinut kautta aikain, mutta iskelmän historia alkaa varsinaisesti 1920ja -30-lukujen taitteessa, jolloin gramofoni oli kehittynyt teknisesti niin, että se oli halpa ostaa ja kätevä kuljettaa. Tuolloin riehuneen ”gramofonikuumeen” suurin myyntimenestys, amerikansuomalaisen Leo Kaupin Meren aallot soi tänään jo harvemmin, mutta kotimaiset jättihitit Emma ja Asfalttikukka ovat edelleen täyttä tavaraa tanssiparkeiteilla. Mikä suomalaisessa alkuaikojen iskelmässä viehätti ja viehättää monesti vielä tänäänkin? Selitys, joka on kuultu muun muassa Georg Malmstenilta, on yllättävä: hitaat mollivoittoiset valssit ovat kuin virsiä, joita kirkkokansa on satojen vuosien aikana veisannut. Iskusävel-sanan, joka myöhemmin muuntui iskelmäksi, muotoili saksalaisesta schlagerista Georg Malmsténin hovisanoittaja R.R. Ryynänen. Marko Tikka on pohtinut iskelmän olemusta ja näkee, että se ”on aina oman aikansa musiikkia, joka muun populaarimusiikin tavoin on sidottu esitysaikansa ihmisten musiikkimieltymyksiin ja yhteisiin kokemuksiin musiikista”. Näin jälkipolvet kuuntelevat menneitten polvien suosikkikappaleita ilman näitä aikalaiskokemuksia vain musiikkina ja ihmettelevät, miten ihmeessä on joskus voitu kuunnella tällaista ”harmonikkamusiikkia tai huonolla tekniikalla äänitettyä torvisoittoa”. Pääosa iskelmän alkuaikojen levyistä oli amerikansuomalaista tuotantoa Columbia-levyerkillä, ennen kuin vauhtiin päästiin myös Suomessa. Pioneerityötä tehtiin Turussa Sointu-yhtiössä, jota pian alettiin haastaa myös Helsingissä useammankin valmistajan voimin, joista Rytmi oli vahvin. Gramofonien lisäksi iskelmät levisivät myös uusien tanssiorkestereitten myötä. Eikä kehitystä viety eteenpäin vain Helsingissä, vaan myös maakuntakaupungeissa, joista Tikka nostaa esiin ennen muuta Viipurin. Myös Lappeenrannassa vaikuttaneella Eino Partasella oli iso merkitys niin nuottien julkaisijana, konserttien järjestäjänä kuin iskelmänikkarinakin. ”Kaunis on luoksesi kaipuu...” Klassisen musiikin nimimiehet tuomitsivat joka suhteessa iskelmämusiikin, vaikka levyillä lauloi myös tuttua väkeä oopperalavoilta. Useita levytyksiä tehneeltä laulajatar Mirjam Heliniltäkin kelpasi vain yksi ainoa: Lapin äidin kehtolaulu. Armoton kritiikki ei kansan makua muuttanut enempää kuin sekään, että Yleisradio langetti esityskieltoja sadoille kappaleille. Tikan selvitys Ylen harjoittamasta sensuurista vuosina 19481955 on Iskusävelmiä -teoksen mielenkiintoisinta antia. Tutkijan kokoamalla kieltolistalla on kaikkiaan 523 kappaletta, joista valtaosa on suosituimpia seuratansseja: 136 valssia, 107 tangoa, 49 nopeaa foxia ja 30 hidasta. Sanoiltaan epäilyttäviä kupletteja ja laulelmia on 40. Yksi klassinen kappalekin listalla toki on ja syykin selvä: Toivo Manninen taituroi Aram Hatshaturjanin Miekkatanssin harmonikalla. Jos vikaa ei ollut sävellyksessä tai äänityksessä, niin aina voitiin puuttua myös kevytmieliseen tai poliittisesti epäkorrektiin sanoitukseen. Politiikka vaikutti erityisesti heti sodan jälkeen, kun piti nopeasti unohtaa, mitä tuli laulettua itänaapurista talvija jatkosodan aikaan. Säveltäjistä sensuroiduin on listalla heistä tuotteliain Toivo Kärki 58 kappaleella. Harri Bergström, Klaus Salmi, Georg Malmsten, Yrjö Saarnio ja Kullervo tekevät seuraa parilla-kolmellakymmenellä levytyksellä. Yhtiöistä sensuuri iski useimmin Fazeriin ja PSO:hen. Yksittäisistä solisteista kovimman kohtalon koki Esa Pakarinen, jonka kaikki kymmenen levyä olivat enemmän tai vähemmän kiellettyjä. Oliko Ylen listalla vaikutusta Suomi-iskelmään? Marko Tikan mielestä sitä oli jossain määrin, esimerkiksi sotavuosien suosikki A. Aimo vaikeni vuosiksi palatakseen taas 60-luvulla Dallapén riveihin toviksi ennen kuolemaansa. Seppo Kononen Markus Rantanen: Kitara – kaikki soittaa Aviador 2022 A loitin itse kitaransoiton opiskelun Viljo Immosen Kitarakoululla, ja pian sain käsiini Ilpo Saastamoisen Kitarakirjan. Meinasi hymy hyytyä ja soitto loppua, niin vaikealta soittimen haltuunotto näytti. En nykyisistä vaatimattomista taidoistani voi Saastamoista syyttää, mutta olisi hän voinut kertoa, että yhdellä soinnulla voi aloittaa ja kolmella pääsee jo pitkälle. 1970-luvun jälkeen on erilaisia kitaransoitto-oppaita julkaistu luultavasti satoja, suomeksikin useita. On siis vaikeaa tarjota enää tuoretta lähestymistapaa. Kitara – kaikki soittaa kuuluu ulkoasun perusteella samaan sarjaan kuin vastaava ukulelen soitto-opas iloisine taittoineen ja Juho Juntusen tekemine kuvituksineen. Kitaraopas on kuitenkin tuhdimpi paketti. Kirja aloittaa todella alusta, joten se sopii mainiosti ensimmäiseksi kitaraoppaaksi kitaransoitosta haaveilevalle. Tämä kirja ei säikytä aloittelijaakaan. Lauluvalikoima saa hieman miettimään, mahtavatko nuoremmat tuntea enää näitä tytöntylleröisiä ja nokipoikia. Tässäpä ne tulevat tutuksi ja sehän on mahtavaa. Kirja tarjoaa jatkossa materiaalia vähän varttuneemmallekin aloittelevalle kitaristille. Se antaa myös oitis vastauksen, miten soitetaan ne kaikista kuluneimmat ja siis makeimmat rockkitarariffit. Riffien jälkeen tarjotaan vähän boogiewoogia, bluesimprovisointia, vilkaistaan nopeasti ragtimea ja oho – tarjoillaan neljä sivua johdantona klassiseen kitaransoittoon. Kirja jättää hieman hämmentyneen olon. Yritetäänkö liikaa raapaisemalla kaikkia tyylilajeja? Mutta jos ottaa huomioon, että kirjan tekijä Markus Rantanen on tehnyt pitkään töitä opetuksen parissa, uskon hänen tietävän, millaisia oppaita tarvitaan. Uskoisin, että aloittelijana tämä kirja olisi kiinnostanut. Pidin kovasti ruotsalaisesta Se, hör och härma -kurssista (Näe, kuule ja soita, 1972). Siinä oli vähän samanlainen meininki, mutta tässä on suomalaisia lauluja! Kierreselkä ja paksut sivut helpottavat kirjan aukipysymistä nuottitelineellä. Sauli Heikkilä Kansalaisfoorumin koordinoimassa Erasmus+-hankkeessa ovat Raisa Laukkanen ja Minna Lepistö toimittaneet artikkelikokoelman Mikä meitä yhdistää – Aistit ja saavutettavuus. Julkaisu on ladattavissa maksutta Kansalaisfoorumin verkkosivuilta: kansalaisfoorumi.fi/mika-meita-yhdistaa Julkaisusta lisää kesäkuun lehdessä. Mikä meitä yhdistää Aistit ja saavutettavuus taideja kulttuuritoiminnassa
43 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 S amuelin Poloneesi on tärkeä tapahtuma Suomen Kansanmusiikkiliitolle ja suomalaiselle kansanmusiikille. Tapahtuma esittelee sen hetken mielenkiintoisimpia kansanmusiikkiyhtyeitä ja pelimanniyhtyeitä ihan joka Suomen kolkasta. Samuelin Poloneesi järjestetään aina tapahtuman isäntämaakunnan kansanmusiikkiyhdistyksen kanssa. Tapahtumassa nostetaan esille paikallista kansanmusiikkia mm. yhteissoitto-ohjelmiston kautta. Isäntämaakunnasta on aina myös enemmän esiintyjiä, ja tapahtuma innostaa alueen harrastajia ja muita toimijoita osallistumaan tapahtuman järjestämiseen. Tapahtuma on laajentunut Marian päivän konsertista viikonlopun mittaiseksi tapahtumaksi, Lavalle pääsevät niin harrastajakuin ammattilaisryhmät eri konserteissa ja iltajameissa. Isäntäkaupunkiin tuodaan väriä myös konserttilavojen ulkopuolella, kun pelimannit vierailevat useissa kauppakeskuksissa, kirjastoissa ja hoivakodeissa. Tämän vuoden Samuelin Poloneesin juhlatapahtumassa nähdään jälleen upea läpileikkaus suomalaisesta kansanmusiikkitarjonnasta. Juhlan kunniaksi pääjuhla on ehkä tavallistakin vaikuttavampi. Juhlassa esiintymässä nähdään upea duo Maria Kalaniemi ja Timo Alakotila, harmonikkavirtuoosi Kimmo Pohjonen, monien kielisoitinten taituri Markus Rantanen, Vuoden kansantanssiyhtye PRO, Vuoden nuori pelimanni Marin Skraidu Smuidut, Aspön pelimannit mestaripelimanni Tore Johanssonin johdolla sekä suuri Pelimanniryhmä ja Hääkuoro Kaustiselta. Lauantain iltakonsertissa loistavat Tango-orkesteri Unto sekä Värttinä. Erikoisuutena Turun Samuelin Poloneesissa on Turun linnan konsertti sekä Joki-Ån -suurtanssiteos. Vuoden 2023 Samuelin Poloneesi järjestetään Turussa yhteistyössä VarsinaisSuomen Kansanmusiikkiyhdistyksen ja Turun kaupungin kanssa. Samuelin Poloneesin piti juhlia 50-vuotisjuhlaansa viime vuonna, sillä ensimmäinen Samuelin Poloneesi järjestettiin vuoden 1972 maaliskuussa Marian päivän kansanmusiikkikonserttina Finlandia-talossa Helsingissä. Juhlaa jouduttiin siirtämään koronan vuoksi vuodella. Ensimmäisten kymmenen Samuelin Poloneesin näyttämönä toimi silloin uusi ja upea Finlandia-talo. Nykyään tapahtuma kiertää Suomea palaten Helsinkiin joka kolmas vuosi. 1 7 . 3 . P e r j a n t a i klo 17-19 Pelimannien matkassa: Maija Karhinen-Ilo, Markus Rantanen, Duo Anna Pudas & Patrik Weckman, Duo Maans Puurtinen, Espoon Pelimannit – Esbo Spelmanslag, Turku Folks Orkester. Turun linnan soiva kiertävä konsertti. Liput: lippu.fi klo 17-19 Kansanmusiikkia ja -tanssia ympäri Turkua (pääkirjaston musiikkiosaston Stage, Kauppakeskus Hansa) klo 19-21 Ilta Kårenilla. Pelimanniparaati I Juhlasalissa, vapaata soittoa Argentiina-salissa ja ravintolassa. klo 21-01 Iltajamit Kårenin eri tiloissa, klubi Juhlasalissa, esityksiä Argentiina-salissa ja ravintolassa, vapaata soittoa ympäri taloa 1 8 . 3 . L a u a n t a i klo 9.30-11 Tanssiaskeleet tutuiksi -workshop Kårenin Argentiina-salissa, ohjaajina Lennu Yläneva ja Ilmari Hunsa klo 10-13 Kansanmusiikkia ja -tanssia ympäri Turkua (Forumkortteli, Kauppakeskus Hansa, pääkirjaston musiikkiosaston Stage, palvelutalot). klo 11-12 Perhekonsertti: Maestro & Fiktio, Saaga, Turun pääkirjasto klo 13-13.45 Kaikille avoin yhteissoittoworkshop Turun Konserttitalon aulassa, ohjaajana Laura Kuisma, vapaa pääsy klo 14-15 Joki – Ån, Turun Konserttitalo. Liput: lippu.fi klo 16-17 Kaustisen Pelimannit ja Hääkuoro Forumkorttelissa Ilta Kårenilla klo 16-17 Balladitanssilaulu-workshop Argentiina-salissa, ohjaajana Maija Karhinen-Ilo klo 16-18 Pelimanniparaati II Kårenin Juhlasalissa, esityksiä Argentiina-salissa ja ravintolassa klo 19 Värttinä, Tango-orkesteri Unto, Turun Konserttitalo. Liput: lippu.fi Aulasoittoja ennen konserttia ja väliajalla klo 21-01 Iltajamit Kårenin eri tiloissa, klubi Juhlasalissa, esityksiä Argentiina-salissa ja ravintolassa, vapaata soittoa ympäri taloa 1 9 . 3 . S u n n u n t a i klo 10 Tanssiva Kansanlaulukirkko, Turun Tuomiokirkko klo 13 Samuelin Poloneesi 50 vuotta Pääjuhla: Maria Kalaniemi & Timo Alakotila, Kimmo Pohjonen, Markus Rantanen, Vuoden kansantanssiyhtye PRO, Vuoden nuori pelimanni Marin Skraidu Smuidut, Aspön pelimannit mestaripelimanni Tore Johanssonin johdolla sekä Kaustisen pelimannit ja Hääkuoro. Turun Konserttitalo. Liput: lippu.fi Aulasoittoja ennen konserttia ja väliajalla Liput Kårenille: päivälippu á 10 € kahden päivän ranneke 15 € Kårenin ovelta Pelimanni-info ja Kansanmusiikkiliiton putiikki sijaitsevat perjantaina ja lauantaina Kårenilla, sunnuntaina Konserttitalolla. Lisätietoja: tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi +358 44 738 193 kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/ samuelin-poloneesi
44 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Varastoni karsinta: Kansanmusiikki 75-90 (60 kpl), Musiikin suunta 83-11 (86 kpl kokonaisuuksina), + Etnom. vuosikirja 87-09 (16 kpl), Suom.-ugril. seuran kirjoja. Tiedustelut: Ilpo Saastamoinen: ilpsaas@gmail.com Kansanmusiikkikiertuita on keväällä vielä kaksi ja maaliskuussa voi hakea syksyn kiertueille. Kansanmusiikkiliiton maaliskuun kiertueyhtyeenä on Wasel & The Weasels . Yhtye esittää vanhan countryn ja bluesin varhaisilta juurilta ammennettua, Suomeen ja suomenkieleen sovellettua, sovitettua ja uudelleen sävellettyäkin materiaalia vanhasta Ameriikasta, eli juurimusiikkia suomeksi suomalaiselle sisulle ja sielulle. Konsertit: 16.3.2023 klo 21 Kulttuuritalo Telakka, Tullikamarin aukio 3, Tampere 18.3.2023 klo 19 Nilkko Taproom, Pyhävedentie 22, Mäntyharju 23.3.2023 klo 18 Kulttuurikeskus Poleeni, Savontie 13, Pieksämäki 24.3.2023 klo 19 Savonlinnan Kulttuurikellari, Olavinkatu 34, Savonlinna 25.3.2023 klo 20 Kahvila Roasbergin alakerta, Mikonkatu 13, Helsinki Huhtikuun kiertueyhtyeenä on Barlast . Yhtye luo uutta ilmavaa musiikkia, jonka taustalla kuuluu hiljaisuus. Tarpeeton on riisuttu pois. Ainoastaan nimestä tuli painolasti. Telecasterin sulosoinnuista mänkerin paimenkutsuun, kehärummun kuminasta vapaaseen kontrabassosooloon. Tunnelmat vaihtelevat 1700-luvun tanssiaisista hengenahdistukseen säteilysuojapuvussa. Konsertit: 13.4.2023 klo 21 Kulttuuritalo Telakka, Tullikamarin aukio 3, Tampere 19.4.2023 klo 19 RioLive, Hallituskatu 11, Oulu 21.4.2023 klo 17 Forssan kaupunginkirjasto, Wahreninkatu 4, Forssa 22.4.2023 klo 20 Kahvila Roasbergin alakerta, Mikonkatu 13, Helsinki Haku syksyn 2023 kansanmusiikkikiertueille on jälleen maaliskuussa 1.-31.3.2023. Syksyllä kiertueita järjestetään syys-, loka-, marrasja joulukuussa. Konsertteja on jokaisella yhtyeellä maksimissaan viisi. Yhtyeiden tulee olla korkealaatuisia ja valmiita kiertueen tuomiin haasteisiin. Pienimuotoisille 1-4 hengen akustisille kokoonpanoille ja moneen taipuville yhtyeille esiintymisiä on helpompi järjestää. Hakukaavake löytyy 1.3.2023 täältä: https://kansanmusiikkiliitto.fi/kiertuehaku-konserttijarjestajalle/ Kiertueyhtye paikkakunnallesi? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilaja tarjoilukuluista, äänentoistosta tilan / bändin niin vaatiessa, Teostokuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen, teille jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2023 omavastuuosuus on 120 euroa / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä liiton tuottajaan: Maarit Aarvala, +358 44 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Merkit Pelimannien suoritusmerkit Pronssinen pelimannimerkki Vili Mäkinen, mandoliini, Pietarsaari, Tampereella 28.12.2022 Onnea! Kansanmusiikkikiertueet R uu sa Jo ha ns so n Le it h A ra r
KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 30 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Jäsentarjoukset Tervetuloa kansainväliselle Ethno Finland -kesä leirille Kaustiselle! Leiri on suunnattu 16–30-vuotiaille nuorille muusikoille ympäri maailman. Leirillä suomalaiset ja ulkomaiset osanottajat opettavat ja jakavat toisilleen musiikkia omasta kulttuuristaan. Ethno Finland -leiri järjestetään jo kahdeksatta kertaa Suomessa. Workshoppien lisäksi ohjelmassa on mm. jameja, saunomista ja yhteisiä illanviettoja ja esiintymisiä. Kurssi esiintyy Kaustinen Folk Music Festivalilla. Leirimaksu sisältää majoituksen Järvelän koululla 3.-16.7., ruokatarjoilut 3.7.-12.7. ja pelimannikortin Kaustinen Folk Music Festivalille. Leirin opetusosuuden jälkeen on mahdollisuus jäädä festivaalille 16.7. saakka. Ethno Finland esiintyy festivaaleilla useana päivänä. Hinnat: 350 € Suomi ja muut Pohjoismaat 260 € Eurooppa ja Pohjois-Amerikka 220 € Muut maat Ethno Finland 2023 -haku alkaa 1.3., pysy kuulolla! Lisätiedot: ethnofinland@gmail.com www.facebook.com/ethnofinland www.kansanmusiikkiliitto.fi/koulutukset/ Ethno Finland 2023 –leirin järjestäjänä toimii Suomen Kansanmusiikkiliitto, yhteistyökumppaneina Kaustinen Folk Music Festival, Kansalaisfoorumi ja JM International. Ethno Finland 3.-12.7. Kaustisella Varis Olli: Pelimannimusiikkia kitaralla (kirja) 13,60 € (norm. 17 €) Antti Paalanen: Meluta (cd) 16 € (norm. 20 €) Orffit: Haloo Kalevala (cd) 13,60 € (norm. 17 €) Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta www.kansanmusiikkiliitto.fi. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka.
46 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 Onnea valinnasta Nuorisoseurojen puheenjohtajaksi! Millä mielillä lähdet luotsaamaan järjestöä? Kiitos. Innokkaana olen hypännyt puheenjohtajan tehtävään. Järjestö on tuttu, mutta olen muutaman vuoden seurannut toimintaa enemmän sivusta. On ollut kiva havaita, kuinka 142-vuotias kansalaisjärjestö on pysynyt ajassa mukana ja on löytynyt uudenlaisia tapoja tukea nuorten osallisuutta ja aktiivista kansalaisuutta. Mikä Nuorisoseurojen toiminnassa on mielestäsi tärkeintä? Yksi tärkeimmistä on nuorisoeurojen kyky muuntua juuri paikallisyhteisönsä näköiseksi. Toiset nuorisoseurat toimivat kylän ainoina yhteisinä kokoontumispaikkoina järjestäen esimerkiksi kesäteatteria tai kakkukahvilaa ja toisissa on säännöllistä harrastustoimintaa eri ikäisille. Toisena tärkeänä asiana pidän nuorisoseurojen roolia valtakunnallisena nuorisojärjestönä. Nuorisoseurojen tapahtumat kuten Folklandia ja Nuori Kulttuuri Festival tekevät näkyviksi sitä nuorisotyötä ja harrastustoimintaa, jota paikallisseuroissa tehdään suurella sydämellä. Mitä ovat ammatilliset kiinnostuksenkohteesi ja mitä tuot niistä Nuorisoseuratoimintaan? Toimin tutkijana ja kouluttajana ja olen työskennellyt erilaisissa tehtävissä lasten ja nuorten asioiden parissa järjestöissä, yksityisellä sektorilla ja valtiolla. Nuorisoseuroissa pääsen hyödyntämään monipuolisesti ammatillista osaamistani. Tutkijan koulutukseni ja johtamiskokemukseni auttavat minua tarkastelemaan asioita kokonaisvaltaisesti ja selvittämään kiperiäkin tilanteita ratkaisukeskeisesti. Millaisena näet tämänhetkisen kansanmusiikin ja kansantanssin yhteistyön harrastuskentällä, ja mitä mahdollisuuksia sitä olisi monipuolistaa? Yhteistyötä on jo mukavasti, mutta tiiviimpääkin se voisi olla. Kansantanssi hengittää kansanmusiikista ja tuntuu siltä, että kansantanssin kehittyminen on tarjonnut myös kansanmuusikoille mielekkäämpää yhteistyötä tanssijoiden kanssa. Muusikot eivät ole enää esityksissä pelkästään säestäjinä, vaan esitykset rakennetaan yhteistyössä. Tällaisia esityksiä on hieno myös katsoa. Miten tulevat eduskuntavaalit näkyvät Nuorisoseurojen vaikuttamistyössä? Eduskuntavaalien vaikuttamistyössä Nuorisoseurat haluavat tuoda esille lasten ja nuorten harrastamisen mahdollisuuksia, lasten ja nuorten roolia tulevaisuuden rakentajina ja vireän kansalaisyhteiskunnan merkitystä. Nämä kaikki ovat tärkeitä niin nuorisoseurojen toimintaedellytysten kuin hyvinvointivaltion turvaamiseksi. Olet ollut Klaukkalan Nuorisoseuran toiminnassa mukana 5-vuotiaasta alkaen kansantanssin harrastajana, ohjaajana ja luottamustehtävissä. Mikä Nuorisoseuran toiminnassa koukuttaa? Tähän yksiselitteinen vastaus on, että toiminta Klaukkalan Nuorisoseurassa on taipunut oman elämäntilanteen mukaiseksi ja hyvät ystävät ovat löytyneet sieltä. Lapsena ja nuorena sai harrastaa kivassa ja turvallisessa porukassa. Nuorena vastuuta sai ohjaamalla, käymällä erilaisissa koulutuksissa ja toimimalla johtokunnassa. Omien lasten synnyttyä käynnistimme pikkulapsitoimintaa, josta tulikin koko järjestössä käytössä oleva Tempoa Tenaviin -toiminta, elvytimme kansantanssitoiminnan ja perustimme Klaukkalan Nuorisoseuraan sirkuskoulun. Viime vuodet olen saanut olla enemmän sivussa ja antaa tyttäreni kasvattaa omia nuorisoseura-siipiään. Olet tuonut esiin tulevaa väestörakenteen muutosta. Mitä uutta sukupolvia yhdistävä toiminta voisi tuoda kansanmusiikin ja kansantanssin harrastukselle? Minusta kansanmusiikin ja -tanssin toimijat ovat edelläkävijöitä sukupolvia yhdistävässä toiminnassa. Meillä ikäryhmien rajat eivät ole tiukkoja ja samoissa harrastusryhmissä ja tapahtumissa on eri-ikäisiä osallistujia. Omalla kohdallani lapset ovat kontanneet lattialla, kun olemme tanssiryhmän kanssa treenanneet. Lapset ovat olleet aina myös tervetulleita tapahtumiin. Onpa vanhemmasta väestä usein löytynyt innokkaita lastenhoitajiakin, jotta on voinut käydä tanssimassa miehen kanssa parit polkat. Kyllä tässä toiminnassa ollaan yhtä suurta sukua. Ehditkö itse harrastamaan jotain aivan muuta? Täytyy myöntää, että nuorisoseurahommien ulkopuoliset harrastukset jäävät aika vähiin. Rentoudun itse kävelylenkillä, tanssitreeneissä, tekemällä palapelejä ja hiihtämällä. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Elina Weckström Nimi: Elina Weckström Syntynyt: vuonna 1979 Kajaanissa Kotipaikka: Nurmijärvi Perhe: Puoliso Tom ja neljä lasta Koulutus: Varhaiskasvatuksen opettaja ja kasvatustieteen tohtori Työ: Lapsuudentutkija ja kouluttaja Luottamustoimi: Suomen Nuorisoseurojen puheenjohtaja nuorisoseurat.fi Kysymykset: Hanna Poikela Kuva: Annina Laaksonen
47 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2023 29.6.– 1.7.2023 MUKANA MM: THE HORSENECKS (USA) | LADY MAISERY (UK) | MAESTRALE (IT) | LIANA (PT) | KANT DAB DAB (NP) | ORATNITZA (BG) | VILMA JÄÄ | OKRA PLAYGROUND | KATRI YLANDER | HOEDOWN | KUUMAA | JARKKO MARTIKAINEN | HAAPAVESI HOUSE BAND SOLISTINAAN SUSANNA HAAVISTO | AMMUU! | HAAPAVEDEN KAMARIORKESTERI & VIERAILIJOITA 26.-30.6.2023 FOLK-KURSSEILLA OPETTAJINA SUOMESTA JA ULKOMAILTA MM. FILIPPO GAMBETTA (IT), GABRIELLE MACRAE & BARRY SOUTHERN (USA), MAIJA KAUHANEN, TIMO ALAKOTILA, KALLE JÄMSEN JA MONIA MUITA. SOITTIMINA HAITARI, VIULU, BANJO, KANTELE, KOSKETTIMET, KIELISOITTIMET JA LAULUA JOKA LÄHTÖÖN! JÄRJ. HAAPAVEDEN OPISTO. LISÄTIETOJA: HAAPAVESIFOLK.COM/KURSSIT THE HORSENECKS (USA) ORATNITZA (BG) OKRA PLAYGROUND VILMA JÄÄ KOKO OHJELMA HUHTIKUUSSA!
KUHMO . KAINUU . FINLAND MONIPUOLINEN SUOMALAIS-UGRILAINEN OHJELMA: KATARINA BARRUK YHTYEINEEN (NO) SIAUDELA (LI) SOLJU (FI) TALLARI & PAULIINA SYRJÄLÄ (FI) SUÕMMKAR (FI) AR GOD JA ANNA MAKEEV (EE) KÄNNU PEÄL KÄBI (EE) (HU) JA PALJON , PALJON MUUTA ! TULE ILOISEEN SOMMELOON ! w w w . s o m m e l o . n e t KUVA: SARA BERGLUND km_takakansi_sommelo.indd 1 12.2.2023 18:50:07