2 • 2014 irtonumero 8 € Juuri&Juuri, arkaaisen äärellä, s. 6 Ahti Sonninen – 3000 kansansävelmän mies, s. 10 Festivaalikesä on käsillä, s. 16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 MUKANA PELIMANNI-LIITE 1
SISÄLTÖ 2 • 2014 10 Ajassa: Sväng.................................................................................................................. 5 Trollfolk – peikkopunkkia Pohjois-Karjalasta................................................... 12 Seurasaaren juhannusvalkeat............................................................................... 18 Esittelyssä: Dakarin tähden pohjoinen lento.................................................. 19 Juha Kujanpää – musiikin monitoimimies ei tunne rajoja........................... 20 Pelimanni-liite Esittelyssä Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys............................ 23 Uudenmaan nurkka: Kesää kohti......................................................................... 24 Nuottiliite...................................................................................................................... 25 Kuulumisia Pohjois-Savosta................................................................................... 29 Wiinit Pelimannit 10 vuotta.................................................................................. 29 Sattumalta soitinrakentajaksi............................................................................... 30 Kuihduttaako lama kansanmusiikki- ja pelimannitapahtumat?............... 30 Pelimannien lukumäärä edelleen kasvussa Kaustisella............................. 33 Levin Kevätsoitot yllättivät laajuudellaan....................................................... 33 Kansanmusiikki-instituutti täyttää 40 vuotta............................................... 34 Lipputoimisto myy kansanmusiikkitapahtumat............................................. 36 Teosto antaa luvan soittaa.................................................................................... 36 Finland Festivals huolehtii festivaalien edunvalvonnasta........................ 37 Visio 2025: Järjestökentässä tapahtuu............................................................ 39 Etno-Espa 10 vuotta................................................................................................ 41 Sillail oikke! Samuelin Poloneesi Raumalla...................................................... 41 JuuriJuhla-RotFest teki yleisöennätyksen........................................................ 42 Kirjat................................................................................................................................ 43 Levyt............................................................................................................................... 44 Sepän Soitossa luotetaan yhteisöllisyyden voimaan.................................. 48 Taustapeili: Sini Keränen......................................................................................... 50 Ahti Sonninen – 3 000 kansansävelmän mies. 14 21 KOLUMNISTI Timo Tervo Sirkka Halosen neljä vuosikymmentä radioaalloilla. Juuri & Juuri 2 6 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
ALKUTAHDIT Juha Hurme palkittiin toukokuussa Eino Kalima -ohjauspalkinnolla hänen Kansallisteatterin Willensaunaan tekemästään ohjaustyöstä Europaeus. Palkinnon arvo on 30 000 euroa, ja se myönnetään Kansallisteatterissa suoritetusta ohjaustyöstä, jonka tuloksena on taiteellisesti ja eettisesti täysipainoista teatteria. Europaeus kertoo unohtuneen kielitieteilijän, arkeologin ja kansanrunouden kerääjän David Emmanuel Daniel Europaeuksen tarinan. Perusteissa sanotaan muunmuassa, että ”taitava ja upeasti yhdessä toimiva työryhmä esittää näytelmän koskettavasti, intensiivisesti, riemastuttavasti ja mieleenpainuvalla eläytymisellä.” Europaeuksen esitykset jatkuvat syksyllä Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä. Kreeta Haapasalo palaa Kaustiselle Kaksisataa vuotta sitten Kaustisella syntynyt Kreeta Haapasalo valloitti sydämiä kauniilla äänellään ja kanteleen soitollaan niin Pietaria ja Tukholmaa myöten. Läpi vuosikymmenten hän elätti isoa perhettään musiikillaan. Kreeta asui monessa talossa, monella paikkakunnalla ja hänestä on monta tarinaa ja muistomerkkiä. Kaustisella valmistellaan Kreetan paluuta takaisin kotiin, josta hän kerran lähti pitkälle matkalleen. Lilli Liliuksen laatimaan Kreeta Haapasalon elämänkertaan, Ilmari Virkkalan aikalaismuistoihin ja alueen historian kirjoitukseen perustuva monologi Meirän Kreeta esitetään Kaustisella syyskuussa. Mukana valmistelussa on koko joukko eri-ikäisiä keskipohjalaisia, joita Kreetan tarina on tavalla tai toisella koskettanut. KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 Tuomo Manninen Juha Hurmeen Europaeus palkittiin Kuvassa Hanna Rajakangas, Timo Tuominen, Taisto Reimaluoto, Antti Pääkkönen, Esa-Matti Long ja Petra Poutanen-Hurme. Itellalta kansansoitinpostimerkit Itella Posti julkaisi toukokuun alussa kaksi suomalaisia kansallissoittimia esittelevää postimerkkiä. Postimerkkien kuvaan piilotetun koodin kautta pääsee katsomaan älypuhelimella tai tabletilla Sibelius-Akatemian Folk Big Bandin uunituoreen musiikkivideon. Postimerkit on suunnitellut Sanna Mander. Mander käsittelee postimerkeissään perinteistä aihetta modernisti ja persoonallisesti. Postimerkit ovat saaneet hyvän vastaanoton, joskin kritiikkiäkin on kuulunut tyyliteltyjen soittimien ulkonäöstä. Django Reinhardin elämänkerta ilmestyi suomeksi Kirjankustantamo Aviador Kustannus Oy käynnistää toimintansa julkaisemalla legendaarisen jazzkitaristi Django Reinhardtin (1919–1953) elämäkerran Django, vallaton virtuoosi. Teoksen on kirjoittanut Noël Balen ja suomentanut Otto Särkkä. Ranskalaisen musiikkikriitikko ja esseisti Noël Balenin kirjoittama elämäkerta on kiehtova ja tietorikas katsaus yhteen aikojemme suurimmista jazzvirtuooseista. Yhtenä ensimmäisistä suurista eurooppalaisista jazzmuusikoista tunnettu Reinhardt yhdisti romanimusiikin melankolisia säveliä iloiseen chansoniin ja Atlantin takaa Eurooppaan rantautuneeseen swingiin. Elämäntarinan varrella pysähdytään tunnelmallisiin paloihin ja ajankuviin 1930- ja 40-lukujen Pariisista. 3
PÄÄKIRJOITUS Samoja naamoja Festivaaleilla tavataan! KANSANMUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 2 (173) 2014 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@uta.fi 4 Sauli Heikkilä Vilma Juutinen Jossain vaiheessa lehden tekoa huomasin, että lehden pääjutun Juuri & Juuri -yhtyeen Eero Grundströmin naama on myös Sväng-yhtyeen fanikuvassa kolmossivulla. Toki tiesin, että hän on molemmissa yhtyeissä, mutta jostakin syystä en sitä heti tajunnut. Kaiken lisäksi tunnen Eeron henkilökohtaisesti. Jonkin aikaa mietin, että pitäisikö toinen jutuista siirtää myöhempään lehteen, mutta annoin asian olla. Kiistän silti, että kyse olisi kavereiden suosimisesta. Ensinnäkin Sväng ja Juuri & Juuri ovat juuri nyt kuumia yhtyeitä ja täysin eri tyylisiä. Mielestäni on väärin rangaista yhtyeitä siitä, että Eero soittaa molemmissa. Eikä Eero ole suinkaan ainoa. Lieneekö Suomessa montakaan ammattimaista kansanmuusikkoa, joka soittaisi vain yhdessä yhtyeessä. Lähes kaikilla on ”viis virkaa ja kuus nälkää”. Tuleepahan tämäkin puoli kansanmusiikista lehdessämme näkyviin. Tietenkin tämä on myös osoitus piirien pienuudesta. Näin pienessä maassa sama koskee oikeastaan kaikkia musiikinlajeja. Mutta emme me lehden tekijät kaikkia yhtyeitä tunneta. Sen vuoksi olisi hienoa, jos ette tyytyisi murisemaan, miksei sitä tai tätä yhtyettä tai pelimannia huomioida, vaan laittaisitte vihjeitä. Pohjanmaalta tuli toimitukseen kirje, jossa ilmaistiin huoli siitä, tullaanko Kansanmusiikki-lehdessä jatkossa kirjoittamaan vain kehäkolmosen sisäpuolella tapahtuvista asioista. Näinhän ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan. Pyrimme parhaamme mukaan valtakunnalliseen tasa-arvoon. Julkaisemme myös toimitukseen tulleita alueellisia juttuja Pelimanni-liitteessä ja myös päälehdessä. Toistaiseksi olemme pystyneet julkaisemaan lähes kaikki toimitukseen tulleet jutut. Alueenne näkyminen riippuu siis myös omasta aktiivisuudestanne. Rohkeasti vain kirjoittamaan. Festivaalikesä on avattu ja vilkkaalta näyttää. Oma vaikutelmani on, että varsinkin kansainvälinen taso yleisesti ei ole niin korkea kuin joskus takavuosina. Mutta hienoja esiintyjiä on tulossa jälleen. Suuruus ja kansainvälisyys ei tietenkään ole se ainoa arvo. Pieni ja hyvin paikallinen festivaali voi olla joskus se kaikista mieleenpainuvin ja hienoin. Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti Kirjapaino toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Ulkoasu ja taitto Kansanmusiikki 3/14 ilmestyy 26.9. Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä aineisto 5.9. mennessä. Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Riitta-Liisa Joutsenlahti, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Jimmy Träskelin Kulttuuri-, mielipide- ja ja Päivi Ylönen-Viiri tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Kansikuva Juuri & Juuri, kuva: Jimmy Träskelin Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 3588921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
Jimmy Träskelin AJASSA Sväng Svängillä näyttää menevän lujaa. Juuri nyt on meneillään erittäin pirteä ja aktiivinen vaihde. Uusi levy, uusi levy-yhtiö ja uusi, hieno musiikki. Tuntuu oikein hyvältä. Onko kahva tapissa vai vieläkö löytyy lisävaihteita? Meillä on jo työn alla seuraava jännittävä projekti, mutta sen sisältö on vielä salaisuus. Älkää pelästykö, emme aio soittaa Abbaa! Lisää tietoa myöhemmin. Keikkakalenteri näyttää vilkkaalta, onko siellä vielä tilaa? Vielä on tyhjiä kohtia siellä täällä. Voitte laittaa tilauksia niille päiville. Ihan hiilijalanjäljen vuoksi olisi parempi soittaa enemmänkin Suomessa... Sväng lienee kaikille jäsenilleen yksi projekti monista. Mikä sen asema on muiden joukossa? Sväng on meille jokaiselle yksi tärkeimmistä projekteista muiden joukossa. Svängin työllistävyys keikkamielessä on omaa luokkaansa muihin yhtyeisiimme verrattuna. Onko Svängiltä kysytty elokuvamusiikin tekemistä? Kiinnostaisiko? Minusta musiikkinne kuulostaa hyvin kuvalliselta. Ei ole vielä kysytty. Ehdottomasti kiinnostaa. Olen itse hyvin kiinnostunut kuvan ja musiikin vuorovaikutuksesta. Ja lisäksi olen suuri Ennio Morriconen fani! Onko Svängillä pitkän ajan suunnitelmia vai menettekö levy ja keikka kerrallaan? Koetamme suunnitella asioita ainakin vuoden-pari eteenpäin. Hyshys-projektin lisäksi mahdollisesti vuonna 2015-16 toteutuu mielenkiintoinen Svängproduktio Japanissa. Aito Records on taakse jäänyttä elämää, millainen markkinointi ja levy-yhtiökuvio teillä nykyään on? Svängin hieno manageri Anne Hofstadtler toimii Wienissä, Itävallassa. Levy-yhtiömme tällä hetkellä on saksalainen Galileo Music Communication. Kiitokset Aitolle hienosta yhteistyöstä menneen yhdeksän vuoden aikana! Sauli Heikkilän kysymyksiin vastasi Jouko Kyhälä KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 5
Juuri & Juuri – arkaaisen äärellä Teksti: Sauli Heikkilä Kuvat: JImmy Träskelin Juuri & Juuri –duon nimen kaksoismerkitys ei ole osuva kuin puoliksi. Ollaan kyllä vankasti juurilla, mutta viime vuonna ilmestynyt Etno-Emman saanut levy ja keikat osoittavat, että kyse ei ole täpärästä onnistumisesta. 6 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
uurille pyhitetyn duon toisen osapuolen, Emilia Lajusen omistakin esi-isistä löytyy maineikas klarinettipelimanni ja lauluntekijä, 1830 syntynyt Herman Saxberg eli Pilli-Hermanni. Isoisän isoisä Pilli-Hermannin perinne ei ole kuitenkaan vaikuttanut suoraan Emilian uranvalintaan. – Lapsuudesta muistan Hermannista ainoastaan sen, että hänen kuvansa oli äidin vanhempien talon yläkerran seinällä, jossa me lapsenlapset nukuimme. Muistan kuinka pelkäsin hänen tuijottavaa katsettaan, etten meinannut saada unta, Emilia nauraa. Myös Emilian äidin isä soitti kanteletta, viulua ja haitaria aina kun töiltään taksinkuljettajana kerkesi. Äidin soittoharrastus jäi puolitiehen, mutta into jäi ja se siirtyi Emilialle, josta tuli täysipäiväinen musiikin ammattilainen instrumentteinaan viulu ja avainviulu. Eero Grundström ei tiedä esi-isien soittoharrastuksista kuin sen, että isomummun isä soitti jotain. Hänenkin uranvalintaansa ovat omat juuret vaikuttaneet siten, että vanhemmat kannustivat lapsiaan soittoharrastukseen ja olivat valmiina toimimaan kuljettajina tarvittaessa. Perheen musiikkiharrastus oli laaja-alaista ja Eero kävi perheen kanssa Raumalta jopa sinfoniakonserteissa Turussa. Niin Eeron kuin Emiliankin vanhemmat olivat aktiivisia Kaustisen kansanmusiikkijuhlien kävijöitä. Kansanmusiikkiin kiinni Pelkkä konserteissa käyminen tai viulutunnille vieminen ei tartuta kaikkiin muusikkoutta, mutta se antaa edellytykset. Emilia aloitti klassisen musiikin soitolla neljävuotiaana, mutta Kaustisen näppärikurssien myötä kansanmusiikki alkoi kiinnosta yhä enemmän. Emiliaa voidaankin pitää ensimmäisen sukupolven näppäriläisenä. Eeron kansanmusiikin soitto alkoi taas siitä, kun Rauman nuorisoseuralla siskon kansantanssiryhmä tarvitsi säestäjää. Sitä ennen hän ehti soittaa klassista musiikkia musiikkiopistossa neljä vuotta. Eero suostui ja soitti pienellä KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 pianohaitarilla siihen saakka, kun hän sai oman harmoonin 1990. Silloin hän pääsi myös Timo Valon kurssille. Hankittu harmooni osoittautuikin hyväksi ostokseksi, saksalainen Mannborgin matkamalli on edelleen käytössä aktiivisesti. KAMU-kesäleirillä syntyi myös ensimmäinen varsinainen kansanmusiikkiyhtye Spontaani Vire Anne-Mari Kivimäen, Nanna Nevatalon ja Anna Pudaksen kanssa. Yli kaksikymmentä vuotta toiminut yhtye on edelleen koossa. Kokoonpano on tosin muuttunut ja viimeisistä keikoistakin on jo parisen vuotta aikaa. Emilian ja Eeron Pelimannit ovat aina tulkinneet ja muunnelleet lisäksi nykyisessä kokoonpanossa soittavat myös Johanna Juhola ja Sara Puljula. Spontaani Vire liittyy myös Juuri & Juuri -duon alkutaipaleeseen. Yhtyettä oli kysytty keikalle 2002 ja kun kaikki eivät päässeet, Eero ja Emilia päättivät hoitaa sen kahdestaan. Yhteistyö sujui sen verran hyvin, että yhteiskeikkoja alkoi tulla yhä useammin. Vuonna 2006 duo soitti Elinan Lajusen ohjaamassa näytelmässä Puupoika. Ohjelmaan piti keksiä nimi. Juuri & Juuri tuntui osuvalta kuvaamaan musiikkia. Nimi kuvaa duon toimintaa hyvin. Vaikka molemmilla on useita erilaisia projekteja, jotka ovat juurista edenneet jo varsin kauas, on tämä kokoonpano pyhitetty kotimaiselle juurimusiikille. Ohjelmistoa ei ole valittu ajatellen kulttuuriperintöä, vaan koska se on hyvää musiikkia. Molempien ura on kulkenut SibeliusAkatemian kansanmusiikkiosaston kautta ja se on tarjonnut upean mahdollisuuden uppoutua äänitteisiin, joihin ei helposti törmää. Kumpikaan ei koe arkistoihin syventymistä velvollisuutena vaan pi- kemmin elämysten antajana. Esimerkit löytyvät heti. – Kanteleensoittaja Vanja Tallas, jonka Brisatka löytyy Hiljainen haltioituminen -levyltä ja Maanituksen kuulee tulevalla soololevylläni, kertoo Eero. Emilia halusi perehtyä kotiseutunsa Keski-Suomen musiikkiin ja sieltä on jäänyt mieleen erityisesti Antti Vesterisen Vanha varpunen. – Äänitteillä minua ei viehättänyt pelkästään soitto, vaan myös tarinat, joita niiltä löytyi, muistelee Emilia Arkistonauhoilta ammennettua perinnettä ei pelkästään jaeta vaan sitä myös jatketaan. Niin ovat hyvät pelimannit tehneet aina, tulkinneet ja muunnelleet. Molempien musiikillinen kirjo on ollut alusta asti hyvin laaja, klassisesta jazziin. Kummallekin on kuitenkin juuri kansanmusiikki sitä kaikkein ominta ja tärkeintä, olipa siinä millaisia vaikutteita tahansa ja tehtiinpä sitä sitten vaikka suhisevalla tietokoneella. – Kansanmusiikissa viehätti se, että pystyi soittamaan samaa musiikkia kuin omat idolit. Soitin musiikkiopistossa myös jazzia, mutta sellaisten kärkisoittajien, kuten Miles Davis ja John Coltrane taito tuntui saavuttamattomalta, Eero tuumii. Emilian soitto alkoi klassisella ja jatkui myös suhteellisen pitkään. Urkuri Ville Urposen kanssa hän soittaa edelleen klassiseen päin kallellaan oleva ohjelmistoa. Kansanmusiikissa viehättää yhdessä tekeminen ja ilmaisun vapaus. Mieluummin monipuolisesti Emilian ja Eeron muusikkous on erinomainen esimerkki siitä, miten häilyviä musiikin tyylilajien rajat ovat. Emilia on pysynyt lähempänä kansanmusiikin ydintä, kun taas Eero on toisessa laidassa soittanut Sväng-yhtyeen kanssa Chopinia huuliharpulla ja toisessa laidassa yhdistää konemusiikkia kansanmusiikkiin Sähköpaimen-yhtyeessä. – Se on hienoa, että kansanmusiikki menee niin moneen suuntaan. On testosteronipitoista riffittelyä, imeliä lauluja, 7
Emilian yhtyeet: Eeron yhtyeet: Trio Suo, yhtyeelle sovitettua Kanteletar-henkistä laulumusiikkia Duo Suvi Oskalan kanssa, viuluperinnettä Emilia Lajunen Fixed soolo Kirjava Lintu, Juha Kujanpään sävellyksiä runoilijoiden teksteihin. Duo Ville Urposen kanssa, rajojen koettelua klassiseen henkeen Spontaani Vire Sähköpaimen Amanda Kauranteen ja Kirsi Ojalan kanssa, Eero ohjelmoi ja sämplää. Näitä myös AnneMari Kivimäen ja Puhti-yhtyeen kanssa. Sväng, huuliharppuyhtye Duo Maria Kalaniemen kanssa, joskus myös triona Olli Variksella täydennettynä Crosscountry 50 km Samuli Karjalaisen ja Kirsi Vinkin kanssa Von & Af Soolokeikkoja Spontaani Vire Emilian viisikielinen viulu Emilia soittaa Per Klingan rakentamaa viisikielistä viulua sekä avainviulua. Viisikielisen viulun kaula on vähän leveämpi, joka vaikuttaa jousitekniikkaan. Avainviulua Emilia alkoi soittaa vuonna 1999. Nimestä huolimatta se on hyvin erilainen soitin soittotekniikaltaan. Avainviulussa Emilia pitää eniten sen erilaisesta soundista. hiphoppia ja kaikkea siltä väliltä. Myös Tuomas Rounakarin samaaniviulu on tehnyt itseeni voimakkaan vaikutuksen, Eero innostuu. Molemmat pitävät hyvänä myös sitä, että kansanmusiikin käärme on luikerrel- 8 Eeron matkaharmooni Saksassa 1918 rakennettu matkaharmooni, jossa on yksi äänikerta ja 4 oktaavia. Soitin on säilynyt varsin hyvänä ja sitä tarvitsee virittää vain harvoin. Viritys tapahtuu soittimen kieliä viilaamalla. Eeron soittotyyli sopii matkaharmoonille sen ketteryyden takia; palkeet ovat pienet ja äänet syttyvät nopeammin. Samoin palje tyhjenee nopeasti, joilloin dynamiikka pysyy paremmin hallussa. Lisäksi Eero soittaa lukuisia huuliharppuja ja Applen tietokonetta. lut hyväksytysti myös klassisen musiikin tapahtumiin yhteistyöprojektien merkeissä. Kansanmusiikin monipuolistumisen myötä löytyy myös uutta yleisöä – On tärkeää päästä soittamaan myös ulos omista piireistä. Musiikille ei tee hy- vää, jos jatkuvasti tuntee yleisöstä suurimman osan, Emilia kertoo. Luulisi, että projektista toiseen hyppäämiseen joskus kyllästyisi, mutta kumpikin vakuuttaa monipuolisuuden olevan rikkaus. Samojen biisien esittäminen kaksisataa kertaa vuodessa ei houkuttele. – Melkein ennemmin menisin vaikka oikeisiin töihin, Eero sanoo. Molemmat ovat päätoimisia muusikoita eri yhtyeissä, joiden lisäksi tulevat yksittäiset projektit ja soolokeikat. Lisäksi tilipussia täydentää opetustyö, jota molemmat tekevät mielellään. Apurahojakin on osunut kohdalle, Emilialla on juuri meneillään vuoden taiteilija-apurahakausi. Apurahat mahdollistavat tekemään taidetta ilman taloudellista painetta. Se mahdollistaa myös kansanvalistustyön esimerkiksi Perinnearkku-yhdistyksen jamihautomossa. Eero on tehnyt myös hieman äänitystöitä, mutta lähinnä omissa projekteissa. – Se on myös taloudellinen juttu, kun itselle ei tarvitse maksaa palkkaa. Toisaalta ei tarvitse olla koko ajan kuvailemassa muille, mitä haluaa, selittää Eero. Kymmenen vuoden yhteistyö levyille Juuri & Juuri -duon Hiljainen haltioituminen/Pelimannit –tuplalevy on myös äänitysten ja miksausten osalta Eeron käsialaa, KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
levyn tuottaminen on tehty yhteistyössä Emilian kanssa. Masteroinnin teki Eeron pitkäaikainen yhteistyökumppani Von & Af -duon toinen puolisko Taito Hoffrén. – Tällaisessa prosessissa tahtoo käydä niin, että korvat menevät tukkoon. On hyvä, jos on joku luotettu ulkopuolinen, joka tekee viimeisen silauksen, Eero kuvailee. Levyn julkaisija on Taiton levy-yhtiö Ääniä. Tuplalevy syntyi kun materiaalia oli kertynyt kymmenen vuoden aikana paljon. Loogisempaa olisi toki ollut, jos levyt olisi julkaistu eri aikaan, mutta ratkaisu tuplalevystä on osoittautunut hyväksi. Levypari esitteleekin monipuolisesti suomalaisen kansanmusiikin erilaisia puolia. Hiljainen haltioituminen keskittyy kantele- ja jouhikkosävelmiin sekä karjasoittoihin. Harmoonin toimiminen kanteleena vaati Eeroa kehittämään uuden harmoonin soittotavan. – Opettelin soittamaan harmoonia yhdysasentoisesti, sormet sormien lomassa. Silloin soittonopeuden pystyy tuplaamaan eli samaa kosketinta voidaan lyödä eri käsien sormilla vuorotellen, Eero selittää. Soittotapa ei ole Eeron keksintö, mutta harmoonilla sitä ei ainakaan kansanmusiikkissa ole aikaisemmin käytetty. KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 Emilian haaste oli saada jouhikkosävelmät istumaan viululle. Se edellytti myös soittotekniikan kehittämistä, rouheuden lisäämistä ja bordunan hallintaa. Kantelesävelmissä kului aikaa myös jousitusten miettimiseen. Tärkeää Hiljainen haltioituminen -levylläon myös se, että rakenteita ei ole haluttu lyödä lukkoon. – Yritetään lukea toisesta, mihin mennään. Näin säilyy vapaus ja epäsymmetrisyys, duo kuvailee työskentelytapaansa. Näin on säilynyt myös tuoreus. Arkaainen musiikki kuulostaa uudelta. Kuulijalle tulee mieleen myös musiikillinen minimalismi. Se ei kuitenkaan ole tarkoitus, vaan se vaikutelma on tullut ohessa. Ennen ei ollut kiire ja musiikkiin saattoi syventyä eri tavalla. Levy tekee sille kunniaa. – Tämä on pieni vastaisku kolmen minuutin biiseille, Eero virnistää. Toinen levy on kansanmusiikkiyleisölle tutumpaa polskaa, marssia, polkkaa, romanilaulua ja onpa mukana yksi virsikin. Laulut tuovat levylle jännitettä ja rytmiä. Instrumenttivetoisella kansanmusiikkikentällä on aivan liian vähän laulavia kokoonpanoja. Levypari oli ehdolla myös Teosto-palkinnon saajaksi levyn sovituksista. Eikä mikään ihme, sillä kantele- ja jouhikkosävelmät toimivat upeasti viululle ja harmoonille sovitettuna. Tuplalevyn julkaiseminen oli myös kuluttajaystävällinen päätös. Levy onkin jakanut mielipiteitä, ei niinkään puolesta tai vastaan, vaan jotkut tykkäävät arkaaisesta, toiset pelimannilevystä. Valloitetaan maailma Tulevaisuuden suunnitelmista Eero toteaa ykskantaan: – Nyt valloitetaan tällä maailma. Tulevana kesänä duo soittaa levyn materiaalia festivaalikeikoilla. Muitakin suunnitelmia on. Samuelin Poloneesissa duoa täydennettiin trioksi Eeron sisko Anna Grundströmillä selloineen. Duon ja trion lisäksi Eero ja Emilia tekevät myös muuta yhteistyötä, Juuri & Juuri -nimellä pysytään karummassa juurimusiikissa. Kummankin lukuisten yhtyeitten joukossa Juuri & Juuri tullee tekemään musiikkia vielä pitkään, sillä… – Hienointa on se, että on soittanut saman ihmisen kanssa pitkään. 9
Ahti Sonninen – Teksti: Seppo Kononen Kuva: Savon Sanomat 3 000 kansansävelmän mies Sata vuotta sitten syntynyt säveltäjä ja professori Ahti Sonninen on myös yksi suomalaisen kansanmusiikin suurista. Keräämiään tuhansia sävelmiiä hän ei kätkenyt arkistojen aarteiksi, vaan otti niitä ennakkoluulottomasti mukaan musiikin oppikirjoihinsa. Hän oli myös taitava musiikkikasvattaja ja yksi musiikkilukioiden isistä. os Rooman keisari Nero murehti valtakuntansa pääkaupungin paloa katsellessaan, miten suuren taiteilijan maailma hänessä menetti, samaa vertausta voisi soveltaa myös säveltäjä Ahti Sonniseen. Minkä urheilijan Suomi menetti Sonnisessa, kun tämä sellon äänen 10 houkuttamana jätti parhaassa iskussaan kilparadat ja antoi sielunsa ja ruumiinsa musiikille? Nuorena urheilijana Sonninen oli monipuolinen lahjakkuus: pikajuoksija, hiihtäjä, keihäänheittäjä ja erityisesti pesäpalloilija, joka kotikuntansa Siilinjärven Ponnistuksen joukkueessa pelasi ensimmäisten savolaisten joukossa korkeimmalla sarjatasolla vuosina 1935-36. Mutta yhtäläiseksi monitoimimieheksi ja -lahjakkuudeksi Sonninen osoittautui myös musiikin lavealla: Satakunta yksinlaulua ja kuoroteosta, oopperaa, balettia, KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
elokuvamusiikkia ja siihen päälle tukku oppikirjoja koulujen musiikkiopetukseen. Hengellisen musiikin pääteostaan Suomalaista messiadia Sonninen valmisteli peräti kolmentoista vuoden ajan. Koulutuksen uudistaja Luomistyönsä ohessa Sonninen opetti Sibelius-Akatemiassa ja johti perustamaansa Itä-Helsingin musiikkiopistoa, joka on nykyään parilla tuhannella opiskelijallaan maan suurin musiikkioppilaitos. Sukunsa juurilla Lapinlahdella Sonninen käynnisti kesäisen musiikkileirin, jonka opettajat olivat maan ykkösketjua ja joka toimii edelleen virkeästi. Sonnista saadaan kiittää myös maan musiikkilukioista, joilla on ollut ratkaiseva merkitys Suomen koko musiikkielämän tason kohottamiseen. Puhuessaan 1960-luvun lopulla Kuopion musiikkilukion puolesta Sonninen murehti, että koulujen silloinen musiikinopetus jättää lapset ja nuoret ”musiikillisesti analfabeeteiksi”, ja siksi Sibelius-akatemiaankin hakeudutaan vajaakuntoisina. Vain erityisopetusta kehittämällä maahan saadaan riittävästi korkeatasoisia kapellimestareita, säveltäjiä ja kanttoreita; siinä kaukonäköisen ja toimeliaan musiikkimiehen vahva peruste musiikinopetuksen radikaalille uudistamiselle. Jokainen näkee nyt vuosikymmeniä myöhemmin, että Ahti Sonninen oli aivan oikeassa millä tahansa musiikin osa-alueella. 20 tunnin työpäiviä Ahti Sonnisen syntymästä tulee kuluneeksi ensi heinäkuun 11. päivänä tasan sata vuotta. Vain puolentoista kuukauden päästä, elokuun 28. päivänä, häntä muistellaan hieman surullisemmasta syystä: on kulunut tasan 30 vuotta kuolemasta. Sonninen oli kuollessaan vain 70-vuotias. Heinäkuisessa merkkipäivähaastattelussaan 1984 hän puhkui vielä työnteon iloa ja sanoi, että ”säveltäjä ei voi jäädä koskaan eläkkeelle”. Musiikkimies oli kyllä ehtinyt tehdä työtäenemmän kuin hitaammat sadassa vuodessa: päivittäinen työrupeama venähti usein 20-tuntiseksi. Professorin arvonimen Sonninen oli saanut vuonna 1975. Haastatteluissa ja lehtijutuissa nousevat esille yleensä Sonnisen ansiot klassisen ja taidemusiikin alalla sekä musiikkipedagogina. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että Sonninen oli myös yksi sodanjälkeisen kansanmusiikin suurista. Urheiluvertausta käyttäen KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 hän pelasi samassa mestaruussarjassa edesmenneen professori Erkki Alakönnin kanssa. Sonninen oli kansakoulunopettajan poika ja päätyi 30-luvun lopulla valmistumaan itsekin opettajaksi Kajaanin opettajaseminaarista, jossa hän sai hyvän teoreettisen pohjan musiikkiin. Isä Albanus Sonninen oli aikanaan yksi Siilinjärven ja koko Pohjois-Savon hengenelämän suurista: innostunut kotiseutumies ja musiikinharrastaja. Keräys alkoi rajan takana Suomalaiseen kansanmusiikkiin Ahti Sonninen astui suoraan sotatieltä. Ensimmäiset kansanlaulunsa ja -soitteensa, kaikkiaan noin 250 sävelmää, hän kokosi viime sotien aikana Vienassa ja Aunuksessa. Jatkosodan loppuvaiheissa hän toimi armeijan musiikkipäällikkönä Aunuksen radiossa, jonka muita ääniä olivat esimerkiksi legendaarinen selostaja Pekka Tiilikainen sekä laulaja Kauko Käyhkö. Sodan jälkeen Sonninen ei palannut enää opettajaksi, vaan antautui kokonaan musiikille. Heti rauhan tultua hän ryhtyi keräämään kansanmusiikkia – ensin kotiseudultaan ja myöhemmin vähän kauempaakin. Sonnisen on laskettu tallentaneen kaiken kaikkiaan noin 3 000 kansanlaulua ja -soitetta. Noin puolet tuosta valtaisasta määrästä on koottu Pohjois-Savosta, etupäässä Siilinjärveltä, Lapinlahdelta, Pielavedeltä ja Leppävirralta. Pielavedellä, jolla on erityisen vahvat pelimanniperinteet Sonninen otti jälkipolville talteen viime vuosisadan molempien suurten mestareiden Optatus Raatikaisen ja Tuure Niskasen soitteita. Mestaripelimanni Niskasta soitatti myöhemmin myös Erkki Alakönni, mutta ilman Sonnista olisivat Raatikaisen vanhakantaiset franseesit, galopit ja polskat kadonneet todennäköisesti tykkänään myöhempien aikojen pelimannien ohjelmistosta. Sonnisen tallennusten kautta saadaan myös viitteitä 1800- ja 1900-lukujen vaihteen siilinjärveläisen valtapelimannin Eero ”Roaska” Tuovisen soitteista. Vuonna 1910 kuollutta Roaskaa ei kukaan pelimannimusiikin tallentaja tullut nuotintaneeksi hänen elinaikanaan. 1940-luvulla Siilinjärvellä oli kuitenkin vielä soittajia, jotka olivat olleet nuoruudessaan mestarin oppipoikina. Kansanmusiikki pääsi oppikirjoihin Suomalaiselle kansanmusiikille Ahti Sonninen teki suurenmoisen palveluksen, kun hän perinnettä ymmärtävänä ja arvostavana otti kansanlauluja ja -soitteita runsain mitoin niihin koulujen laulukirjoihin, joita hän sotien jälkeen kokoili joko yksin tai toisten kanssa. Sonnisen nimi on tietysti ensimmäisellä suomalaisen pelimannimusiikin perinteisessä perusteoksessa Kansanmusiikki I-II:ssa. Kansanmusiikki on ollut innoittamassa myös Sonnista hänen klassisen musiikin sävellyksissään. Pelimannien kaverin oma soitin ei ollut kuitenkaan viulu, vaan sello, jonka suku on lahjoittanut Siilinjärven kunnalle. Sonnisen sielua varmasti lämmitti suomalaisen kansanmusiikin uusi nousu, joka alkoi 1960-luvun lopulla Kaustiselta. Sonninen vieraili Konstan, purppuripelimannien ja muiden kansansoittajien parissa esimerkiksi vuoden 1971 festivaaleilla ja kiitteli Savon Sanomien haastattelussa, miten ”Kaustisella aito kansanmusiikki elää”. Hän sanoi nähneensä siellä, miten ”ihmisen pitäisi aina lähteä siltä pohjalta, missä elää ja etsiä sille sitten sovelias toteutus”. Suvaitsevainen savolainen Savolaisen syntyperän vuoksi Ahti Sonnista on sanottu työssään säveltäjänä ja musiikinopettajana suvaitsevaiseksi. Mitään musiikin lajia ei pitänyt tuomita ennakolta, vaan kuunnella, mitä sillä oli annettavana. Sonninen oli ensimmäisten joukossa ehdottamassa, että kirkossa voisi soittaa aivan hyvin myös jazzia. Lämpimästi hän olisi todennäköisesti suositellut myös pelimannijumalanpalveluksia, jotka käynnistyivät Ylä-Savossa hänen kuolemansa jälkeen 1980-luvun lopulla. Mitä tulee tähän päivään, niin ainakin Savossa pelimannit istuvat soittopeleineen useammin kirkossa kuin kapakassa. Yleiseen suosioon noussut kansanlaulukirkko on kuin suoraan Ahti Sonnisen avarista ajatuksista. Tulevan kesän Siilifolkissa Ahti Sonnista muistetaan kahdella konsertilla. Hengellistä musiikkia kuullaan Siilinjärven kirkossa keskiviikkona 2.7. ja pelimannimusiikkia lauantaina 5.7. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vietetään Sonnisen 100-vuotispäiviä perjantaina heinäkuun 11. päivänä. 11
Trollfolk – peikkopunkkia Pohjois-Karjalasta Teksti: Emmi Kujanpää Kuva: Stefan de Batselier Suomenruotsalaista ja karjalaista perinnettä eri musiikinlajeihin yhdistävä Trollfolk-yhtye on kiinnostava tapaus suomalaisen kansanmusiikin kentällä. Kotiseudullaan Joensuussa suosiota nauttiva kokoonpano on herättänyt viime aikoina kysyntää myös Suomen ulkopuolella. R ock-, pop-, punk- vai kansanmusiikkia? Trollfolkin musiikki määritellään eri maissa eri tavoin. – Kun esiinnyimme Unkarissa meidät luokiteltiin folk-rockiksi, Tanskassa demomme lokeroitiin folkpunk-osastolle ja Ruotsissa olemme puolestaan maailmanmusiikkikokoonpano, kertoo yhtyeen voimahahmo, laulaja Susanne ”Usi” Riikonen. Suomalaista kulttuuria tuntevalle suomenruotsalaisuus ja Joensuu eivät välttämättä yhdisty ensimmäisinä toisiinsa. Trollfolkin syntytarina onkin mielenkiintoinen: – Olen keikkabussin tuoma helsinkiläissyntyinen suomenruotsalainen, joka on asunut Joensuussa jo yli kolmekymmentä vuotta. Toimin nuoruudessani roudarina 12 mm. Sielun Veljet ja Smack -yhtyeille ja päädyin Joensuuhun bändien kautta. Trollfolk on sekä pitkäaikaisen haaveen että sattuman lopputulos. – Olen lapsesta saakka haaveillut suomenruotsalaisten kansanlaulujen esittämisestä uudella tavalla. Buzukinsoittaja Eve Pietarinen tarvitsi käännösapua koulutehtäväänsä ja sitä kautta syntyi idea suomenruotsalaista musiikkia soittavasta yhtyeestä. Työstin yhtyeideaa myös Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun tuottajille suunnatussa Creative Managers -jatkokoulutuksessa. Näistä palasista Trollfolk sai alkunsa. Trollfolkissa soittaa joukko musiikin eri tyylilajien edustajia. Eve Pietarisen ja kantelisti/kitaristi Mammu Koskelon lisäksi puhaltimia soittavalla Katsi Kokkosella on vankka kansanmusiikkittausta. Lade Laakkonen toimii myös Neljän Ruusun basistina ja lyömäsoittaja Riku Leiniäisellä on jazz-tausta. – Itse olen työskennellyt pitkään näyttelijänä ja teatterimuusikkona. Lisäksi bändiimme kuuluu ääniteknikko Timo Kuronen. Miksaaja bändin jäsenenä on nykypäivänä harvinaisuus. Timo on ollut mukana kiertueillamme. Erityisesti Itä-Euroopassa oma miksaaja on ollut kultaakin kalliimpi. Pohjoiskarjalaista soundia suomenruotsiksi – Yhtyeemme jäsenten tausta on hyvin moninainen ja se kuuluu myös musiikissa. KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
Trollfolkin soundi on pohjoiskarjalainen, mutta kieli onkin suomenruotsi. Suomenruotsi on mielestäni ihan oma kielensä, eri kieli kuin riikinruotsi, Usi lisää. – Joensuussa keikkojemme jälkeen on tullut esille, ettei osa yleisöstä ole edes tajunnut, että en laula suomeksi. Yhtye on kuulostanut niin kotoisalta. Trollfolkin ohjelmisto muodostuu sekä vanhoja laulutekstejä uudelleen säveltämällä että Usin omista sanoituksista bändin jäsenten sävellyksiin. Sävellysvastuussa ovat pääasiassa olleet Mammu Koskelo ja Eve Pietarinen. – Olen tuonut bändin jäsenille vanhojen suomenruotsalaisten kansanlaulujen sanoja ja pyytänyt heitä tekemään niihin melodian. Usein soittajat eivät ole kuulleetkaan lauluja, vaikka suomenruotsalaisille laulut ovatkin tuttuja. Uuden sävelkielen ovat saaneet mm. ahvenanmaalainen klassikko Du är så vacker för mina ögön, Maija hönstjuv ja Fager som en ros. – Kun biisejä on sävelletty uusiksi, on kappaleisiin tullut oma pohjoiskarjalainen sävynsä. Olen huomannut, että sanojen tavutuksen ja rytmin istahtaminen paikoilleen ovat olleet biisintekijöille haasteellisia. Ruotsin kielen kanssa pelaaminen on kuitenkin kehittänyt yhtyeen jäsenten kielitaitoa ja he osaavat ruotsia nyt aiempaa paremmin. Mikä oikein on pohjoiskarjalainen soundi? Mistä se muodostuu? – Mielestäni pohjoiskarjalaisessa musiikissa on erityinen poljento ja melankolisuus. Slaavilaiset vaikutteet ovat selvästi kuultavissa. Tällä alueella on joku ihan oma juttunsa, jota ei ole muualla, mutta sitä on vaikea yksityiskohtaisesti selittää. Pohjoiskarjalaisuus näkyy hyvin esimerkiksi Mateli Kuivalattaren runoissa: minä asun korvessa ja minulla on ääretön määrä metsää, voin pitää niin paljon meteliä kuin haluan. Pohjoiskarjalainen musiikki on hyvin erilaista länsisuomalaiseen perinteeseen verrattuna, Usi määrittelee. Kaipuu Muumipapan majakalle Toisinaan omat juuret löytyvät, kun pystyy katsomaan itseään kauempaa. Niin kävi myös Usille. – Teatteriesityksissä olen esittänyt mm. Mateli Kuivalattaren runolauluja ja kotona puolestani laulanut lapsilleni vanhoja suomenruotsalaisia kansanlauluja. Vuosien saatossa olen havahtunut omiin juuriini tekemisen kautta; runolaulujen kieli ja rytmi ovat tuntuneet hankalalta lähestyä ja olen oivaltanut, että minun juureni ovat suomenruotsalaisessa kansanlaulutraditiossa, sen rytmissä ja sävelkielessä. KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 – Kun bändin jäsenet ovat tehneet kappaleita ja olen kirjoittanut lauluihin tekstit, olen huomannut, että sanat kumpuavat lapsuuden muistoista – merestä ja mummolasta. Mummolani oli Sipoon Kitössä, samassa paikassa missä sijaitsee muumipapan majakka. Teksteissäni nousee esiin meren kaipuu, jota tunnen täällä Joensuussa. Usi on löytänyt oman äänensä punkasenteen avulla: – Jo lapsena ajattelin, että kansanlaulut pitäisi muokata ja laulaa omalla tavalla. Esimerkiksi sanoja olisi laulettava eri melodioilla. Olen vanha punkkari ja punk-asenne on mielestäni juuri musiikin uudelleen muokkaamisessa, sitä että laittaa palaset uusiksi. Muusikot suvaitsevaisuuskasvattajina Yhteiskunnassa ja politiikassa pulppuavan kielipoliittisen keskustelun rinnalla on mielenkiintoista kuulla, kuinka ruotsiksi laulava yhtye on otettu vastaan PohjoisKarjalassa. – Soitimme ensimmäisen keikan Joensuussa vuonna 2010 ja ajattelimme keikan vastaanoton olevan aika ratkaisevaa jatkon kannalta. Vastaanotto oli todella hyvää, keikasta muodostui varsinaiset iltabileet. Joensuun keikoillamme on sen jälkeen ollut aina villi meininki. Välillä taidealoja koskevissa keskusteluissa tulee esille toive siitä, kuinka taiteilijoiden olisi tarpeen toimia aktiivisemmin osana yhteiskuntaa ja siinä käytävää keskustelua. Trollfolk tekee asian eteen oman osansa: – Toteutamme tulevana syksynä koulukiertueen Pohjois-Karjalassa. Saatan olla ainoa suomenruotsalainen, jonka joku lapsi tapaa koko kouluaikanaan. Työn alla on myös uusi peruskoulun yhdeksäsluokkalaisille suunnattu projekti, jossa oppilaiden ruotsinkielen opiskelua tuetaan musiikin ja draaman avulla. Svenska Kulturfonden ja Joensuun kaupungin kulttuuritoimi tukevat kouluprojektia. Joensuusta maailmalle Trollfolk on keikkaillut pääasiassa PohjoisKarjalan eri festivaaleilla ja tapahtumissa. Viime kesänä yhtye esiintyi Helsingin Senaatintorilla Pohjois-Karjalan maakuntaviikolla. Yhtye teki menneen talven aikana äänityksiä ja ”Tomma och stora stugan” -kappale tuli digitaalilevitykseen toukokuun toisella viikolla. – Olemme keikkailleet useana vuonna ulkomailla ja viime kesänä osallistuimme Bulgarian Albenassa järjestettyyn Without Without Borders Without Borders on Bulgariassa ja Romaniassa toimiva taidefoorumi, jota on järjestetty vuodesta 2003 lähtien. Without Borders kokoaa yhteen musiikkialan eri tekijöitä; managereja, toimittajia, tuottajia ja muusikoita. Without Borders on Womexin kaltainen, mutta huomattavasti pienimuotoisempi tapahtuma, jonka tarkoituksena on tukea osallistujien verkostoitumista. Muusikoille foorumi tarjoaa uusia mahdollisuuksia showcase-esiintymisten kautta. Tapahtuma sisältää paneelikeskusteluja, joiden aiheena on ollut mm. eurooppalainen kulttuurirahoitus. Without Borders -verkostoon kuuluu musiikkialan tekijöitä paristakymmenestä maasta ympäri maailmaa. Tapahtuman taustalta löytyy bulgarialainen musiikkialan monitoimija Yasen Kazandjiev. www.scenderman.com/festival/ Borders -taidefoorumiin. Olimme Albenassa yksi foorumin showcase-esiintyjistä. Without Borders -tapahtuman jälkeen brittiläinen Laughing Dog Music otti Trollfolkin listalleen ja meillä on ensimmäinen Britannian kiertue ensi vuonna. – Heinä-elokuun vaihteessa esiinnymme Urkult-festivaalilla Ruotsissa. Vuoden jännittävin keikka lienee kuitenkin Ukrainan Vinnytsiassa, jossa järjestetään Gartenfest – Music village Europe -tapahtuma toukokuun puolessa välissä. Koska Ukrainan poliittinen ilmapiiri on haastattelua tehdessä erityisen epävakaa, keikan varmistuminen jää loppumetreille. Mitä toivot Trollfolkin tekevän viiden vuoden kuluttua? – Toiveenani on, että yhtyeen jäsenet saisivat Trollfolkista ainakin osan elannostaan. Olemmekin juuri liittyneet osuuskunta Lilithiin. Musiikki on muusikon työ, ei harrastus, Usi kiteyttää. Usin kotimaahan kohdistuvana haaveena olisi tehdä esiintymisiä ja koulukiertueita myös Pohjois-Karjalan ulkopuolella. – Itä- ja Länsi-Suomen musiikintekijöiden yhteistyötä olisi hienoa lisätä. Olisi hauska nähdä, kuinka uudelleen muokatut suomenruotsalaiset kansanlaulut otetaan vastaan suomenruotsalaisessa kansanmusiikkitapahtumassa. 13
Sirkka Halosen neljä vuosikymmentä radioaalloilla Useimmalle kansanmusiikin ystävälle kuulokkeet korvilla ja mikrofoni kädessä hiippaileva vaalea rouva on tuttu näky kesäisillä festivaaleilla. Haastattelujen ja esitysten välissä hän näyttää höpöttelevän itsekseen ja torjuu ystävällisellä hymyllä ei-kutsutut radioon pyrkivät. Sirkka Halonenhan siinä tekee suoraa lähetystä. S irkka Halosen työhuone on ollut sama lähes koko neljäkymmentävuotisen radiouran eli koko sen jakson, kun Sirkka YLEn mukana muutti Pasilaan 1980. Hyllyt notkuvat arkistojen aarteita ja ilmoitustaululle on nastoitettu pysyviä muistoja. Ikkunaa koristavat Kaustisen plaketit, kultakanteleet ja muut elämäntyöstä saadut huomionosoitukset, joita hän mielellään esittelee. Kuuntelijoille niin tuttu radioaltto madaltuu yllättäen entisestään joutuessaan kysymisen sijasta vastaamaan. Vuosikymmenestä toiseen kouliintunut selkeys vaihtuu vuolaaksi muistojen virraksi, jonka laineilla keinuu tuttuja ihmisten ja ohjelmien nimiä aikojen takaa. Muisteltavaa riittää, sen verran värikästä on radiotoimittajan 14 elämä. Neljässä vuosikymmenessä on ehtinyt tapahtua paljon. Muistelmien kirjoittaminen ei ole kuitenkaan mielessä, sillä omien sanojensa mukaan Sirkka ei tahdo muistaa mitään. Taitaa liioitella. Tämän vuoden syyskuun ensimmäisen päivän jälkeen mieli voi kuitenkin muuttua, kun työhuoneeseen kertyneet arkistot puretaan Sirkan siirtyessä eläkkeelle. Ensimmäisen kosketuksen radiotyöhön Sirkka sai jo 60-luvulla nuorena opiskelijana, kun hänen pianonsoiton opettajansa Meri Louhos suositteli Sirkkaa radiossa pidetyn Gerald Moore Lied -kurssin avustavaksi sihteeriksi. Radioura sai kuitenkin odottaa, sillä ensin piti opiskella musiikkia Sibelius-Akatemiassa. Tarkoitus olikin tulla esiintyväk- si musiikinopettajaksi, mutta kohtalo päätti toisin. Rosvo-Roopea flyygelin kannella Musiikki on ollut osa Sirkan elämää alusta asti. Professori-isä ja kieltenopettaja äiti harrastivat aktiivisesti musiikkia ja rohkaisivat siihen myös lapsia. Perhepiiriin kuulunut maineikas musiikkipedagogi Inkeri Simola opetti perheen tyttärille pianonsoittoa. Musiikki raikui Sirkan lapsuuden kodissa muutenkin. Isä soitti kitaraa, äiti oli taitava pianonsoittaja ja Sirkka lauloi aina kun pystyi. Pikkutyttönä flyygelin kannelta esitetty Rosvo-Roope pikkutyttönä osoittaa, että koti oli musiikin suhteen vapaamielinen ja klassisen rinnalla soitettiin ja KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
laulettiin paljon myös kevyttä ohjelmistoa ja kansanmusiikkia. Musiikinopinnot jatkuivat SibeliusAkatemian nuorisokoulutuksessa. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän pääsi musiikinopettajan koulutukseen, jonka päätteeksi Sirkka suoritti vielä pianopedagogiikan eli pianonsoiton opettajan tutkinnon. Solistisen pianistin ura ei ollut kuitenkaan haave. Sitä ehkä kuvaa muisto kakkostutkinnosta. – Niinkuin joskus käy, muistiin tuli aukko, eikä minulla ollut mitään aavistusta, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Muistin kuitenkin Meri Louhoksen ohjeen, että tapahtuipa mitä vain, niin keskeyttää ei saa. Niin jatkoin improvisoiden ja pian olin taas raiteilla. Meri Louhos oli myös radiouraan johtavan tapahtumaketjun alkuunpanija. Opintojen aikana ja valmistumien jälkeen Sirkka toimi Tapiolan yhteiskoulun musiikinopettajana ja Espoon musiikkiopiston pianonsoiton opettajana joitakin vuosia. Kun toimet olivat sen ajan pätkätöitä syksystä kevääseen, piti kesäksi etsiä kesätöitä muilta aloilta. Matkaoppaan työ tuli tutuksi. – Meri sanoi minulle, että on se kumma, kun et saa oman alasi töitä, soita radioon. Silloinkaan ei paikanhaku onnistunut, mutta nimi jäi mieleen. Hieman myöhemmin radiosta soitettiin ja pyydettiin Heikki Laitisen sijaiseksi. Määräaikaisten ja keikkatöiden jälkeen kaksi vuotta myöhemmin 1975 Sirkka allekirjoitti vakituisen toimittajan ensimmäisen kirjallisen sopimuksen. Heikki Laitinen ei tuolloin ollut vielä herra Kansanmusiikki, vaan Paavo Helistö. Heikin siirryttyä Kansanmusiikkiinstituutin johtajaksi Sirkan tehtäväksi periytyivät uusi musiikki, klassinen ja erityisesti harrastemusiikki. Toimenkuvaan kuuluivat ohjelmien tekemisen lisäksi myös paljon muuta kortistojen ylläpitämisestä lähtien. Pikku hiljaa kävi niin, että musiikin tekeminen sai väistyä radiotyön tieltä. Ei ollut enää aikaa edes sisaren ja parin kaverin kanssa yhteiselle Jepulis-yhtyeelle, joka esiintyi kouluissa usein lähes viiden vuoden ajan. Yhtenä syynä valintojen tekemiseen oli varmasti myös perheen perustaminen, Sampo-poika syntyi 1980. Lastenmusiikin kanssa Sirkka sai olla tekemisissä jatkossakin, kun hänelle lankesi lasten musiikkiohjelmien tekijän pesti. – Se oli kyllä hauskaa, mutta jälkeen päin on vähän harmittanut, miten vähän musisoinnille jäi aikaa. Palava into radiotyöhön vei mukanaan. KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 Kansanmusiikki on äidinkielemme, yhteinen perintömme Kansanmusiikissa on draivia radioonkin Nykyiseen internetin aikakauteen verrattuna tuolloin radiolla oli paljon suurempi rooli. Ympäri Suomen suuntautuvat kiertueet äänitysautoineen olivat suuria tapahtumia. Myös levyjen tekeminen oli kallista ja pääseminen radion äänitettäväksi oli muusikolle merkittävä tapahtuma. Sirkka uskoo edelleen radioon – kuunneltiinpa sitä millä välineellä vain. Tämän päivän toimintatavat eivät kuitenkaan oikein miellytä. Eikä Sirkka arkaile osallistua keskusteluun. – Uudistusta uudistuksen jälkeen tulee sellaisella vauhdilla, että kukaan ei oikein pysy perässä. Viimeisin harmituksen aihe on se, että Sirkan jäädessä eläkkeelle kansanmusiikki ei saane omaa vakinaista toimittajaa. YLEn historiaa ja tehtävää ajatellen Sirkka pitää sitä erittäin valitettavana. – Kansanmusiikki on näivettynyt kaikilla Ylen kanavilla, Radio Suomessa sitä ei ole enää juuri ollenkaan, Sirkka tuhahtaa. Hänen mielestään budjettirahoitteisella radiolla on edelleen tehtävä välittää ja pitää yllä kulttuuriperintöä. – Kansanmusiikki on äidinkieltämme, yhteistä perintöämme. Huolimatta siitä, että se elää voimakasta renessanssia, se ei saa ansaitsemaansa tilaa mediassa. Kansanmusiikki tarvitsee esikuvia ja ilman medianäkyvyyttä niitä ei synny. Kansanmusiikin asema ei toki ole yksin YLEn vika vaan se on ollut jo jonkin aikaa ajan henki. Sirkka ei aio lopettaa palopuheita kansanmusiikin näkyvyyden ja kuuluvuuden puolesta, koska nimenomaan kansanmusiikissa on tällä hetkellä todella draivia ja syvyyttä. Muuten musiikin suhteen Sirkka kertoo olevansa kaikkiruokainen. Tai no. – Saksalainen huumorimusiikki ei oikein sytytä… Kansanmusiikkitoimittajien kuningatar Pitkältä uralta on jäänyt Sirkan mieleen niin lukuisia kohtaamisia, että niistä on hankala nostaa mitään yksittäistä tapahtumaa tai haastattelua. Mieleen nousee kuitenkin Heikki Laitisen kanssa tehty mestaripelimanni Viljami Niittykosken haastattelu. Hänen viisautensa ja elämänkatsomuksensa sykähdyttää edelleen. Viljami Niittykosken kohtaaminen tapahtui samoihin aikoihin ensimmäisten Kaustisen kansanmusiikkijuhlavierailujen aikoihin, jolloin tapahtui lopullinen herääminen kansanmusiikkiin. – Kuulin ensi kertaa pelimannitalolla Järvelän pelimannien ison joukon soittoa eturivissä mestaripelimannit Johannes Järvelä ja Arvo Myllykangas. Pyörittelin päätäni, että nehän soittavat kuin itse pirut! Sirkka on saanut tehdä päätoimisesti kansanmusiikkiohjelmia vasta kymmenisen vuotta. Silloin aloitettiin kansanmusiikin tiistai-ilta kerran kuussa. Hieman Sirkkalla on tallella kaikki kalenterit vuosien varrelta. Niistä on hyvä tarkistaa, mitä on tullut tehtyä. 15
radio-ohjelma on kuin taideteos myöhemmin siitä tuli viikoittainen ohjelma. Tänä aikana hänestä on tullut monelle kansanmusiikkitoimittajien kuningatar. Mikä työssä kansanmusiikin parissa on parasta? Suoraan lähetykseen sopimattoman pitkä tauko muotoilee ajatuksen. – Yhteinen kokemus ja aito tekemisen ilo sykähdyttävät. Konstailematon rakkaus musiikkiin. Toimittajan työssä Sirkkaa innostaa erityisesti suorien lähetysten hektisyys ja onnistumisen kautta tullut mielihyvä. Toimittajan työtä hän kuvailee sanoin ”välittäjä” ja ”valinnan tekijä”. Seuraajilleen hän haluaa antaa ohjeeksi vain sen, että syvään historian kannattaa tutustua. Työ päättyy, harrastus jatkuu Viimeiseen kesään radion vakinaisessa palvelussa kuuluu vain yksi työkeikka Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla Amanda Kauranteen kanssa. Sieltä lähetetään myös kolme suoraa lähetystä. Ajatukseen ei ainakaan vielä liity kaihoa. Kaustisella käymistä ei ole tarkoitus lopettaa. – Seuraavana kesänä onkin sitten aika nauttia vapaaherrattaren luksusesta, kun pääsee kuuntelemaan ja nauttimaan musiikista aamusta iltaan ilman työvastuuta. Kaustisella on myös toisenlaisia keikkoja. Ylen Äänikollien keikoilla Sirkka laulaa, soittaa lusikoita ja harmoonia sekä hoitaa juonnot. Yhtyeessä soittaminen jatkunee myös eläkkeellä samoin kuin satunnainen toimittaminen, jos kysyntää on. Toiveissa on myös johonkin pelimanniyhtyeeseen pääseminen, ehkä harrastajateatteri, vapaaehtoistoiminta, vesijumppa, etnoliikunta ja italian opiskelu. Myös Radio- ja televisiotoimittajien liiton Vanhat Ketut – Gamla Räver senioriosaston toimintaan hän aikoo tutustua. Ja luonnollisesti puolitoistavuotiset monirotuiset koiraveljekset Osku ja Topi saavat emännältään enemmän aikaa. Sirkka Halosen mielestä radio-ohjelma on kuin taideteos, jossa tulee olla toimivan draaman kaavan mukaan alku, keskikohta ja loppu. Sirkan radioura on seurannut samaa tyylikästä ja rytmillisesti toimivaa kaavaa. 16 Kesäkuu Karjalaiset kesäjuhlat 13.–15.6. Lappeenranta Karjalan Liiton 66. Karjalaiset kesäjuhlat. Haastellaan yhes -teemalla Pelimannikaronkka Teuvalla www.karjalanliitto.fi 6.–8.6. Teuva Karavaanareiden pelimannikaronkka SF-Caravanin 50 vuotisjuhlien merkeissä. Karaokekilpailut ja pelimannimusiikkia. Simo Rinta-Uppa 040-5740357 Munnaritreffit Folkdansringens Folkdansstämma 6.–8.6., Solf Finlands Svenska Folkdansringin tapahtumassa pääsee tanssimaan lindy hoppia ja häätansseja ja tutstumaan kuuluisaan Strömsöhön! www.folkdans.fi Soitellen suveen 6.–8.6. Pyhäjärvi Musiikillista iloa ja hyväntuulista yhdessäoloa Pyhäsalmen keskustassa. www.ppkyhdistys.net Sepän Soitto 6.–8.6. Mäntsälä Sepän Soitosta sivulla 48. 13.–15.6. Haapamäki Huuliharpun soiton SM-kisat, opetusta ja vapaata musisointia Höyryveturipuistossa www.suomenhuuliharpistit.fi Seurasaaren Juhannusvalkeat 20.–21.6. Helsinki Juhannusvalkeista sivu 18. www.seurasaarisaatio.fi/juhannusvalkeat Haapavesi Folk Music Festival 23.–29.6. Haapavesi Viikon mittaisen kurssin päättävä laadukkaalla kansainvälisellä ohjelmalla katettu festivaali Pohjois-Pohjanmaalla. Paikallisten, kotimaisten esiintyjien lisäksi listalta löytyy muunmuassa American Cafe Orchestra (US), Eric Bibb (US), Kevin Burke (Irl) ja Appelsin (Rus). www.haapavesifolk.com www.sepansoitto.fi Suguvastavundu kulttuuripäivät 6.-8.6. Lohja Nummi-Pusulan Tanhuujien järjestämät kulttuuripäivät kansojen kulttuurinvaihdon merkeissä. Tällä kertaa mukana Mordvalainen ryhmä. Vuonis Soikoon 7.–8.6. Lieksa Vapaamuotoinen kesäkauden avajais tapahtuma, johon sisältyy yhteissoiton ja kansantanssin ohjausta. Edo Pennings 041 491 1442 Sottiisi Moves 11.-15.6.Tampere Sottiisi Moves on Pohjoismaiden suurin tanssitapahtuma. Tampereella järjestettävässä kansantanssifestivaalilla Pispalan Sottiisi ja valtakunnallinen Nuori Kulttuuri Moves-tanssikatselmus yhdistyvät. Kansainvälisiä vieraita on kutsuttu Norjasta, Puolasta, Ruotsista, Intiasta, Tanskasta, Unkarista, Virosta ja Venäjältä. Festivaalille osallistuu noin 3 500 tanssijaa ja sinne odotetaan 40 000 kävijä. Tapahtuman taiteellisina johtajina toimivat Marko Keränen ja Petri Kauppinen. sottiisimoves.fi American Café Orchestra: Tapani Varis, Ruthie Dornfeld, Morten Alfred Høirup 42. Jutajaiset 25.–29.6. Rovaniemi Yli neljäkymmentävuotta järjestetyllä, lähes tuhannen esiintyjän folklore-festivaalilla värikkään ohjelman ohella kisataan polkan tanssimisessa. Jutajaisten Timo Tervon kolumni sivulla 21. www.jutajaiset.fi Spelmansstämma 27.–29.6. Mustasaari Finlands Svenska Spelmanföbundin (Suomenruotsalainen pelimanniyhdistys) kesän päätapahtuma. www.spelmansforbundet.fi Siilifolk 30.6.–5.7. Siilinjärvi Siilifolk on neljässä vuodessa noussut merkittäväksifestivaaliksi. Viime vuoden kävijämääräksi ilmoitetaan yli 20 000. Tänä vuonna tapahtumassa muistellaan Ahti Sonnista ja Juice Leskistä. Esiintyjälistalla kotimaisia kansanmusiikin kärkinimiä. Mukana myös kunnan oma tangokuningatar Heidi Pakarinen. Erinomaiset nettisivut! Siilifolkista myös sivulla 29. http://www.siilifolk.com KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
Heinäkuu Sata-Häme Soi 1.–6.7. Ikaalinen Harmonikkamusiikin ystävät kokoontuvat heinäkuun alussa käsitteeksi muodostuneiden kultaisen ja hopeisen harmonikan sekä haitarinsoiton pelimannimestaruuskisojen merkeissä Ikaalisiin. Monipuolisen ja tasokkaan ohjelman tärppeinä Kimmo Pohjosen 50 vuotta! -konsertti sekä tähtivieraana Ricardo Galliano Italiasta. www.satahamesoi.fi Sommelo 2.–6.7. Kuhmo Loistavasti profiloitunut Sommelo on kerännyt runsaasti huomiota ulkomaita myöten. Festivaalin taiteellinen johtaja Taito Hoffrén on kutsunut kotimaisten kärkinimien (Värttinä, Pekko Käppi, Alamaailman Vasarat jne.) lisäksi viuluvirtuoosi Ruthie Dornfeldin USA:sta. www.runolaulu.fi/sommelo Miehikkälän pelimannipäivät 3.–6.7. Miehikkälä Pelimannimusiikin juhlaa. Huippuesiintyjien lisäksi kaikille soittajille avoin lava. Musiikki- ja taideleirejä. www.pelimanniviikko.fi Kihaus Folk 4.–5.7. Rääkkylä Kihaus Folkin pitkää ja värikästä esiintyjälistaa tähdittää tänä vuonna Tuure Kilpeläinen, Timo Rautiainen ja kelttimusiikkia elektroniseen tanssimusiikkiin yhdistävä Plantec Ranskan Bretagnesta. Merkittävässä osassa ovat myös lukuisat alueelta kotoisin olevat yhtyeet ja esiintyjät. Festivaalin teemana on Meiltä mualta ja mualimalta!. www.kihaus.fi Kaustinen Folk Music Festival 7.-13.7. Kaustinen Kaustisen festivaalista sivulla 33. www.kaustinen.net Kansanmusiikkia Houtskarissa 12.-13.7. Houtskari Soittoja lauantaina Korppoon torilla, Buffalossa ja Houtskarin saaristomuseossa. Sunnuntaina pelimannit soittavat Jumalanpalveluksessa Houtskarin kirkossa sekä konsertoivat Iniön Snäckanissa. Lorenz Brunnsberg 044 3036 175 Kihveli Soikoon 18.–20.7. Hankasalmi “Jokainen tämän päivän pop-muusikko on skiffleartistien jälkeläinen, ymmärsipä hän sen tai ei”, sanotaan Kihveli Soikoon -festivaalin sivuilla. Werner Brothers -yhtyeen luotsaama tapahtuma väittää olevansa maailman ainoa monipäiväinen skifflemusiikkitapahtuma. Ulkomaisena vieraana pullopojat, The Bottle Boys, Tanskasta. Mukana myös sahansoittajat. www.suomensahansoittajat.net www.kihvelisoikoon.com Eteläpohjalaiset Spelit 18.–20.7. Ilmajoki Konsertteja, vapaata spelailua ja pelimannien kohtaamisia. Vetonauloina Jukka Kuoppamäen yhteislaulukonsertti ja viime vuoden kansanmusiikkilevyn tehneen Pirulaisen konsertti. Lisäksi huuliharpun- ja mandoliininsoiton SM-kisat,1 - 2-rivisten hanureiden Spelimestaruuskisat sekä Valtakunnalliset kansanlaulukilpailut www.spelit.fi/ Rauman Pitsiviikko 19.–27.7. Rauma Rauman suurimmassa yleisötapahtumassa paljon kansantanssia ja pelimannimusiikkia. Pääesiintyjänä vahvan uuden tulemisen tehnyt Pepe Willberg. Tapahtuma on ilmainen. www.pitsiviikko.fi Työväen Musiikkitapahtuma 24.–27.7. Valkeakoski Perinteisen työväen musiikkitapahtuman rokkivoittoisen ohjelman joukossa myös ihan oikeata työväen musiikkia, mm. Kaisa Korhonen sekä Duo Ari Numminen & Hannu Kella. Topi Saha sopii nimensä puolesta myös ohjelmaan mainiosti. www.valmu.com Plantec Sahansoiton SM-kilpailu 5.–6.7. Vesanto Sahansoitossa on kilpailtu vuodesta 1997. Viime vuonna voiton vei Krista Koivula Kuopiosta. Myös jyväskyläläiset menestyivät. Kuinka käy tänä vuonna? Mauri Haapamaa 040 574 2094 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 Pori Folkissa esiintyvä Irina. Wiinit Pelimannit 2013 7. Iniö Folk Festival 25.–27.7. Iniö, Keistiö, Jumo Folkia kuullaan kolmella saarella aamusta iltaan. Pääesiintyjinä ovat mestaripelimanni Heikki Lahti & Komia, Jussi Raittinen, Komo Kotiranta, Iniö Folk Colours ja muut vanhat tutut. Seppo Bruun 050 525 2992 Elokuu Faces 1.–3.8. Raasepori Vaihtoehtoväen yhteen koonnut etnofestivaali päättää taipaleensa samaan paikkaan, mistä sen aikanaa aloitti. Festivaalia alusta asti luotsanneen Börje Mattsonin mukaan festivaali perustettiin edistämään monikulttuurisuutta ja se on täyttänyt tehtävänsä. Festivaalin vakiintuminen sisäpiirin metsäfestivaaliksi ei vastannut enää tarkoitusta. Uusia suunnitelmia on, mutta niitä pitää hauduttaa pari vuotta kertoo Mattson. www.faces.fi Wiinit Pelimannit 1.–3.8. Parainen Nilsbyn pelimannien järjestämät Wiinit Pelimannit on leppoisa pelimannitapahtuma idyllisessä ympäristössä Turun saaristossa. Kymmenen vuotta täyttävään tapahtumaan on ilmoittautunut parikymmentä ryhmää. Kärkinimenä Maria Kalaniemi. Lisää s. 29. www.nilsbynpelimannit.fi Etno-Espa 11.–21.8. Helsinki Juhlavuottaan viettävästä Etno-Espasta sivulla 41. www.etno-espa.fi Pori Folk 22.–24.8. Pori Viidestoista Pori Folk -festivaali näkyy ja kuuluu edellisvuosien tapaan ympäri Poria. Juhlavuoden kunniaksi palataan Porin kävelykadun ulkoilmalavalle, jossa tarjotaan kiinnostava kattaus suomalaista kansanmusiikkia. Ohjelmistossa on perinteistä pelimannimusiikkia, satakuntalaisen pelimannimusiikin juhlakonsertti, kokeellisen folkin klubi ja maksuton Lasten Folk -minifestivaali lapsille sekä paljon muuta. Juhlavuoden kunniaksi festivaalista kertova näyttely avautuu Porin pääkirjaston näyttelytilaan www.pori.fi/kulttuuri/porifolk 17
Seurasaaren juhannusvalkeat S eurasaaren juhannusvalkeita on järjestetty yhtäjaksoisesti vuodesta 1954 läh- Aila Nieminen tien. Juhla on yksi vanhimmista kesäjuhlista, jossa kansantanssin ja pelimannisoiton mukana olo on ollut alusta asti itsestään selvää. J ja pääkaupungin karjalaiset rakensivat rantaan kokkoja. Puheita juhlassa pidettiin kolme. Niitä pitivät valtionarkeologi C. A. Nordman, tohtori Niilo Valonen sekä suomalais-ugrilaisen kansatieteen professori Kustaa Vilkuna. Valosen laatima ”juhannusformaatti” on osoittautunut onnistuneeksi ja suviyön lumo kerää Kansantanssiryhmä Tanhu-Visan ohjaaja Jyrki Kokko on osallistunut juhannusaaton juhlintaan Seurasaaressa reilun kymmenen vuoden ajan. Hänen tehtävänään on ollut yleisötanssituksen ja juhannuspoloneesin järjestäminen sekä yleisön innostaminen tanssiin. Kerran hänet on myös tilattu ”esiintyväksi kuokkavieraaksi” juhannushäihin. Mikä Sinua vetää juhannuksena Seurasaareen ja millaisia muistoja sinulle on näistä tehtävistä jäänyt? – Tärkein asia on ehdottomasti juhannuksen tunnelma. Ilmassa on juhlan tuntua ja Seurasaaren kaunis luonto ja vanhat rakennukset tekevät kokemuksesta ainutlaatuisen. Olennainen osa tunnelmaa ovat paikalle tulevat ihmiset. Mukavaa on myös se, että paikalla on paljon ulkomaalaisia, jotka ovat aidosti innostuneita suomalaisesta juhannuksesta ja sen perinteistä. Juhannusvalkeille osallistuu vuosittain tuhansia vieraita. Suuri osa aaton yleisöstä on kaupunkiin saapuneita turisteja. Miten saat ulkomaalaiset tanssimaan suomalaisia kansantansseja? – Ulkomaalaiset ovat välittömiä eikä heillä ole suurta kynnystä lähteä mukaan tanssiin. Usein turistit tulevat istumaan eturiviin ja lähtevät mielellään kokeilemaan suomalaisia kansantansseja. Tanhu-Visa tunnetaan pääkaupunkiseudulla ryhmänä, jonka tanssijat pukeutuvat yksilöllisesti ja huolellisesti. Tanssijoiden komeat päähineet, tanut, lippalakit ja huopahatut tuovat ryhmän imagoon ryhdikkyyttä ja erityistä ilmettä. Miten yleisö suhtautuu juhlassa tanssijoihin kansallispuvuissa? – Kansallispuvut tuovat juhlaan tunnelmaa. Suhtautuminen on uteliasta ja positiivista. Usein ihmiset pysäyttävät ja haluavat samaan kuvaan. Tanhu-Visa tunnetaan ilmeikkäästä esiintymisestään ja vaiheikkaasta historiastaan. Seura perustettiin Raittiusyhdistys Koiton Sininauhapiirissä 1934 ”kansantanhukerhona” ja Suomalaisen Kansantanssin Ystävien jäsenseura se on ollut vuodesta 1978. Ryhmälle on kertynyt nostalgisia ja positiivisia kokemuksia Suomi-filmikohtauksista ja ulkomaanmatkoilta. Ohjaamasi tanssiryhmä, Tanhu-Visa, täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Millaisia muutoksia olet havainnut tanssijoiden Sanna Särkelä uhannusjuhlan alkuunpanijana toimi Kansallismuseon intendentti Niilo Valonen, joka kartografisen kansatieteen tutkimuksen ohella osoittautui myös tanssin ja soiton ystäväksi. Valonen esitteli ajatuksensa Seurasaaren juhannusjuhlan järjestämisestä Suomen Muinaismuistoyhdistykselle. Yhdistyksen johtokunta puolsi päätöksessään asiaa, edellyttäen, että juhla sisältää muun muassa seuraavat osiot: tunnetun kansalaisen juhlapuhe, torvisoittoa, kansantanhuja, mahdollisesti juhannussalon pystyttäminen, erilaiset juhannusvalkeat sekä soittoa puolitoista tuntia. Ensimmäisen aattojuhlan käsiohjelma ei ole valitettavasti säilynyt, mutta juhlan jälkeen annetun selvityksen mukaan aattona esiintyivät Otavan solistiseitsikko, Suomalaisen Kansantanssin Ystävät, oopperalaulaja Tuominen sekä Ylioppilasteatteri. Lisäksi tiedetään, että Haagan kansantanssijat pystyttivät juhlakentälle houtskarilaisen juhannussalon yhä juhlavieraita viettämään yötöntä yötä luonnon keskelle. Viime kesänä erityistä kiitosta toi Pörriäisten esittämä Tarmo Valmelan koreografia Morsiamen kaato. Myös Tanhu-Visan yleisötanssituksesta on muodostunut yksi illan kohokohta ja Jyrki Kokon ohjaamasta yöpoloneesista käsite! 18 Ans Houben 80-vuotias Tanhu-Visa tanssittaa juhannusvieraita esiintymismotivaatiossa vuosien varrella? – Tanhu-Visassa esiintymisen motivaatio on aina ollut varsin hyvä. Nyt kun kansantanssiesitykset ovat siirtyneet Tomtebon lavalta takaisin Seurasaareen Antin aukiolle, vaikutus on ollut positiivinen: yleisö löytää paikalle helpommin. Kiinnostunut ja mukana oleva yleisö on esityksissä tärkeä motivaatiotekijä. Mitä vielä haluaisit kertoa suhteestasi juhannukseen? – Seurasaaren Juhannusvalkeat ovat alkukesän kohokohta, todellinen perinnejuhla, jossa tunnelma on ainutlaatuinen. KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
ESITTELYSSÄ Yamar Thiam Sarjaa tuottaa: Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Riitta Thiam Dakarin tähden pohjoinen lento Nimi: Yamar Thiam Syntymäpaikka: Malla, Senegal Ammatti: muusikko Nykyinen kotipaikkakunta: Alajärvi Yhtye: Galaxy Elämän motto: ”Yalla baah na.” Eli: Luota Jumalaan. Hän päättää kaiken. ’’Ensimmäisiä yhtyeitäni olivat Takarnasse, Canari du Kaolack, Etoile 2000, Dialore ja lopulta Super Etoile II, jota johti Youssou N’dour, sekä Canal du Kayor.’’ Näin kertaa taiteellista historiaansa pelimanni EteläPohjanmaalta. Ei aivan jokapäiväinen lista näillä leveysasteilla. Tarinan juoni alkaa valjeta kun Yamar Thiam jatkaa: ”Sitten tulikin Hasse Walli & Asamaan.” S oitinrakentajien ammattikunta Suomessa arvostaa mitä todennäköisimmin suuresti Yamarin kertomusta siitä, kuinka jo varhaislapsuudessa tapahtuneen musiikinoppimisen rinnalla rumpujen rakennus oli osa lapsen arkipäivää. Taman (’puhuvan rummun’) rungot ostettiin valmiina, mutta kaikki siitä eteenpäin oli käsityötä – ja prosessiin kuului myös rumpukalvoihin tarvittavien liskojen metsästys. Thiamin maanviljelijöiden ja seppien suku on maailmankuulu tamansoittajistaan. Yamar kasvoi musiikin keskellä ja seurasi vanhempia soittajia keikoille. Akustisen perinnemusiikin rinnalle tuli pian sähköistetty senegalilainen populaarimusiikki m’balax ja ura Senegalin musiikkimaailmassa alkoi. Muun ohella Yamar perusti veljensä Assane Thiamin kanssa 18-henkisen tamansoittajista ja tanssijoista koostuvan orkesterin. Kitaristi Hasse Walli tutustui, ihastui ja kiinnittyi Senegalin musiikkikenttään 80-luvun saatossa. Yamar tuli Suomeen ensimmäisen kerran Hasse Walli & Asamaan -yhtyeen riveissä vuonna 1988. Suunnitelmissa oli kahden viikon työkeikka Kaustisella, mutta keikkoja tuli lisää ja suosion saattelemana visiitti venyi koko kesän mittaiseksi. Sama toistui kahtena seuraavana kesänä, seurasi yhä uusia vierailuja. Vuonna 1993 Yamar muutti Suomeen pysyvästi. Jo edellisvuonna joukko Suomeen muuttaneita senegalilaismuusikoita perusti sittemmin Suomi-palkinnonkin pokanneen Galaxy-yhtyeen, jonka jäsen Yamar edelleen on. Yamar Thiamin taituruus tunnetaan suomalaisessa musiikin kentässä yli gen- KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 rerajojen ja hänen lavakarismansa on vertaansa vailla. Vuosien varrella tehdyistä cross-over projekteista muistot ovat Yamarille mieluisia ja niitä onkin monipuolinen ja vaikuttava lista. Kokemuksia on jazzista (Krakatau, Eero Koivistoinen & Senegalese Drums, Otto Donner Free for all), rockista (Juice Leskinen, Leningrad Cowboys), reggaesta (Jukka Poika) ja suomenkielisestä laulelmasta (Lyyran tähtikuvio suomalaisten runoilijoiden ja Kalevala-teksteineen). – Afrikkalaisia rytmejä voi yhdistää käytännössä minkä tahansa musiikkityylin kanssa. Aikoinaan voitin myös kalevalaisen runonlaulun MM-kisoissa Vuoden shamaanin arvonimen laulullani ”Minä olen Väinämöinen”, Yamar kertoo. Vaasassa aiemmin asuneeseen turkkilaiseen rumpalimestariin Okay Temiziin Yamar tutustui 1990-luvun lopulla Galaxy-yhtyeen kanssa ja yhteistyö jatkuu edelleen. Yamar vierailee Turkissa säännöllisesti, sekä opettamassa Temizin perustamassa rytmiateljeessa, että esiintymässä. – Olen soittanut näissä yhteyksissä muun muassa Izmirin ja Ankaran sinfoniaorkesterien kanssa sekä ison sotilasmusiikkiorkesterin, Mehterin kanssa. Tämänhetkisestä musiikillisesta toiminnastaan Suomessa hän toteaa: – Tätä nykyä soitan aina kun keikkoja on. Jonkin verran teen myös opetustyötä. Tällä hetkellä teen työkokeilua paikallisessa musiikkiopistossa Alajärvellä, mutta sen jatko on vielä auki. Aiemmin tein töitä Konserttikeskuksen kautta ja soitin muunmuassa Vega & Lyyran tähtikuvio -yhtyeen kanssa. Maailmanmusiikkikuviot ovat olleet laantumaan päin, eikä suomalaisiin musiikkikuvioihin ole kovin helppo päästä sisälle. Yamarin kokemuksen mukaan muualta Suomeen muuttaneen muusikon ei ole helppoa toimia Suomessa; oman paikan löytämiseksi on oltava vahva eikä saa luovuttaa. Kysyn Yamarilta minkälaisia eroja hän näkee musiikintekemisen maantieteessä Suomessa. – Pääkaupunkiseudun ja harvaan asutun maaseudun välillä on tietysti iso ero. Keikkoja on tarjolla useimmiten juuri isoissa kaupungeissa, mutta moni kiinnitys voi tyssätä matkakustannuksiin täältä kaukaa. Olen kiertänyt kouluja ihan kaikkialla Suomessa. Sanoisin, että koululaisissa erot ovat enemmän yksilökohtaisia eivätkä niinkään alueellisia: jotkut lapset ovat avoimempia ja valmiimpia tanssimaan ja osallistumaan, toiset taas ovat varautuneempia. Yamar Thiam on hämmästyttänyt ja riemastuttanut keikoillaan ja opetuksessaan niin aikuis- kuin lapsiyleisöjä kautta Suomen. Kun Yamar napauttaa kainaloonsa kääräistyä tama-rumpua, hymyilee ja hihkaisee – Hei, tämä rumpuhan puhuu! Yleisön sydämet on valloitettu ja show voi alkaa. 19
PERSOONALLINEN PELIMANNIYHTYE Juha Kujanpää – musiikin monitoimimies ei tunne rajoja Anni Järvelä Juha Kujanpää nousi otsikoihin viime vuoden syksyllä ilmestyneen Kivenpyörittäjä-levyn myötä. Juha Kujanpää Ensemblen esikoislevy sai kiittävää kritiikkiä useissa eri medioissa – se sai kehuja niin raikkaista otteistaan kuin monipuolisesta sävelkielestäänkin. Levy koostuu Kujanpään omista sävellyksistä, joissa kuuluvien kansanmusiikkivaikutteiden vuoksi myös kansanmusiikkikenttä otti musiikin omakseen. Kokoon- Juha Kujanpää tiedetään jo entuudestaan monipuolisena musiikin tekijänä. Hän on kirjoittanut musiikkia niin teatteri- kuin tanssiproduktioihinkin ja vaikuttanut muusikkona muun muassa kansanmusiikkiväelle tutuissa Kirjava lintu ja Karuna –yhtyeissä. Näiden rinnalla Kujanpää on opiskellut musiikkikasvatusta Jyväskylän yliopistossa ja pop/jazz-pedagogiikkaa Helsingissä, nykyisessä ammattikorkeakoulu Metropoliassa. Kiinnostus moniin eri musiikin ilmenemismuotoihin on ohjaillut Kujanpään uraa vuosien varrella. Musiikin opinnot alkoivat kouluikäisenä musiikkiopiston sello- ja pianotunneilla, minkä lisäksi poika sävelteli musiikkia tietokoneella ja soitti rock-bändeissä. Isä veti pelimanniryhmää, mistä Kujanpää arveleekin kansanmusiikin tarttuneen korvaan jo alkumetreillä. Varsinaista kansanmusiikkitaustaa hänellä ei omien sanojensa mukaan kuitenkaan ole, vaan kiinnostuksen kohteet ovat kausittain vaihdelleet erilaisten asioiden välillä: – Saatan eri aikoina olla innostunut intialaisesta karnaattisesta musiikista, avainviulun soitosta, progerockista, modulaarisyntikoista, renessanssipolyfoniasta tai vaikka kokonaan uusien soittimien opettelusta, Kujanpää toteaa. Improvisaatiota Kujanpää on harjoittanut jo vuosien ajan improvisaatioteatteri Häpeämättömissä, ja hän painottaakin vapaan luomisen roolia musiikin kehityksessä. – Jos ei olisi improvisaatiota, musiikki varmaan jämähtäisi paikoilleen! Kujanpää kuvailee omaa musiikkiaan synteesiksi kaikesta siitä, mitä hän on vuosien varrella kuullut ja elänyt. Hän itse ei pidä itseään kansanmuusikkona tai jazzmuusikkona, vaikka esimerkiksi juuri Kivenpyörittäjä-levyn musiikissa löytyykin vaikutteita molemmista genreistä. Eräs ratkaiseva, musiikkiin vaikuttanut kokemus oli Phillip Pagen aikoinaan luotsaama Worlds Away –radio-ohjelma, 20 Antti Kujanpää pano valittiin muun muassa Kaustinen Folk Music Festivalin vuoden 2014 yhtyeeksi. Juha Kujanpää Ensemble: Tommi Asplund (vas.), Alina Järvelä, Tero Tuovinen, Juha Kujanpää, Timo Kämäräinen, Jussi Miettola ja Kukka Lehto. jota Kujanpää lukioikäisenä nauhoitti ckaseteille. Ohjelmassa kuultu JPP:n Irish Coffee avasi korvat kansanmusiikille uudella tavalla. JPP:n soundi jäi alitajuntaan heti ensi kuulemalta: Mitä tämä oikein on, onko tällaistakin musiikkia olemassa? JPP:n kautta löytyi paljon muutakin nykykansanmusiikkia, esimerkiksi Forsmark Tre ja Väsen. Lista on pitkä ja pitenee edelleen. Juha Kujanpää Ensemble sai säveltäjän omien sanojen mukaan alkunsa esittämistä vaille jääneestä musiikista: – Minulle oli jäänyt pöytälaatikkoon useita lupaavia kappaleita, joissa oli selvästi kansanmusiikkinäkökulmaa, mutta joista ei oikein tiennyt millä kokoonpanolla niitä pitäisi soittaa. Jossain vaiheessa vuonna 2011 huomasin, että biisejä alkoi olla kasassa levyllisen verran. Levytystä varten tarvittiin isompi kokoonpano, koska kappaleissa oli sekä akustisia viuluharmooni -osuuksia että kovaäänisempiä rumpusetin ja sähköbasson vaativia pätkiä. Soitin ihmisille, joiden arvelin olevan sopivia tällaiseen hommaan ja sitten pidettiin treenit. Treenit johtivat levytysstudioon ja Kivenpyörittäjä –levyn julkistamiskeikka soi- tettiin Etnosoi-festivaalilla viime vuoden marraskuussa. Kiittävissä arvosteluissa levyn musiikkia verrattiin usein Anssi Tikanmäen Maisemakuvia-levyyn, jossa joukko suomalaisia maakuntamaisemia on saanut omat nimikkoteoksensa. Kujanpään levyn nimi viittaa Heikki Turusen Kivenpyörittäjän kylä -kirjan tapaan muusikon kotiseuduille Pohjois-Karjalaan ja Juukaan, mutta mitään erityistä yhtenäistä teemaa kappaleilla ei hänen mukaansa varsinaisesti ole. – Joissakin biiseissä kuulen itsekin suomalaisia maisemia. Useat levyn kappaleet ovat varmaan omia mielenmaisemiani milloin miltäkin hetkeltä tai aikakaudelta. Usein niihin liittyy myös jokin fyysinen paikka. Juha Kujanpää Ensemblen uuden levyn nauhoitukset ovat parhaillaan käynnissä. Jos kaikki menee nappiin, uutta albumia voidaan odotella vuoden vaihteessa. Musiikillinen linja pysyy samana ja luvassa on edelleen ”viulupunttia ja sähköisiä soittimia sopivassa suhteessa”. Sitä ennen Juha Kujanpää Ensemblea voi kuulla vaikkapa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla heinäkuun toisella viikolla. KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
Timo Tervo KOLUMNI Kaltevilla pinnoilla K ohta on taas kesä ja tuhansien suomalaisten tapahtumajärjestäjien toiveiden tynnyrit pulppuavat viimeistelyjen kiihtyvää tunnelmaa. Toiveikkaat elämänenergiat virtaavan vuolaina, vaikka ankarasti kilpailtu, pienien markkinoiden festivaalikenttä on padottu ajalle ominaisilla epävarmuustekijöillä. Taloudelliset suhdanteet ja niiden seurannaisvaikutukset ohjaavat kansalaisten ostokäyttäytymistä kaikilla aloilla. Suomalainen ja eurooppalainen kuluttajakansa on varpaillaan ja harkitsee tarkkaan mihin rahansa laittaa. Kulutushysteria on muuttunut tarkkaan harkituksi taloustietoisuudeksi, jossa turhuuksille ei ole tilaa. Entäpä nämä kaikkien yhteiseksi hyväksi tarkoitetut festivaalituotannot, ovatko ne turhakkeita? Monille ovat ja kaikista kulttuurin ja taiteen hyvää tekevään tutkimustietoon perustuvista todisteluista huolimatta olemme vähenevien avustushanojen äärellä taas kerran ymmällämme. Totuttu tila, eipä silti. Harvoin näillä aloilla tuntee olonsa markkinoissa mitattuna vakaaksi. Jatkuvassa tasapainottelu- ja välitilassa, kaikkeen luomiseen liittyvän ytimessä, on totuttu onneksi olemaan. Millaisina vaihtoehtoina tai pakoreitteinä todellisuutemme avautuu? Näyttääkö se uuden suunnan, jossa periksi antaminen ja pako eivät ole ainoa mahdollisuus? Löytyisikö tästä reittejä takaisin radikaaliin, juurille, jotka kaikilla tapahtumilla tietenkin ovat. Olisiko aika pohtia, millaista sisältöä tuoteperheisiin tungemme? Voisiko se pieni ollakin jotain suurempaa, vai olemmeko siinä oravanpyörässä, jossa kilpaillaan muutamasta tapahtumasta toiseen kierrätettävästä tähtien tähdestä. Pohdimmeko milloinkaan, mikä on pitkälti yhteisillä rahoilla tuotetun tapahtuman tarkoitus ja missio? Olisiko aika miettiä tapahtumille inhimillisiä ja sivistyksellisiä sisältöjä? Tartutaan luomuun, omatekoiseen, lähiyhteisöihin ja ihmisiin. Nähdään heissä ja itsessämme jotain muutakin arvoa kuin kuluttajakansalaisuus. Mikä meitä pakottaa suomalaisilla tapahtumakentillä rehottavaan kilpavarusteluun? Eikö olisi kiinnostavampaa luoda vastavoimaa, erikoistua, hakeutua ulos valtavirrasta, kohti syvempiä ja jalompia merkityksiä. Näissä vesissä uiskentelevat muutenkin kiinnostavimmat osaajat, näkijät ja tekijät. Katsotaanpa vaikka erittäin monipuolisesti taitavaa kansanmusiikkikenttäämme, tai kaikkea sitä riemullisen poikkitaiteellista, jota eri taidealojen toimijat iloksemme luovat. Jutajaisissa on tullut pohdiskeltua paljonkin tapahtuman suhdetta kaupalliseen, populaariin ja KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 kansankulttuurin. Meitä on kritisoitu monialaisuudesta ja folklore -käsitteen omaperäisistä tulkinnoista. Yhteistä tietoa olisi metkaa rakentaa myös tapahtumatuotannoissa. Eri asia on, miten muumioituneet organisaatiot ja niiden valtasuhteet sen kestävät. Aidossa dialogissa oivallamme yhteisesti merkityksellisiä asioita, kuten hyvän hankauksen kahden vaativan elementin, paikan ja ajan henkien rajapinnoilla. Taannoisessa eurooppalaisessa vertailututkimuksessa määriteltiin Jutajaisille osuvat, yhä edelleen relevantit menestystekijät. Niitä ovat ajassa eläminen, verkottuminen, luottamus, intohimo, kansainvälisyys ja sisältö. Näitä kaikkia tarvitsemme, jotta tapahtumamme olisi ymmärrettävä, innostava, elämyksellinen ja vetovoimainen. Kiinnostava yhtymäkohta edelliseen löytyy psykologisen pääoman kentältä. Jokainen tapahtuma, iso tai pieni, tarvitsee onnistuakseen itseluottamusta, tulevaisuususkoa, realistista optimismia sekä kosolti sinnikkyyttä. Uskon, että näillä mausteilla selviämme jotenkuten eteenpäin. Ainakin seuraavalle kiikkulaudalle. Timo Tervo Kansalaisfoorumin kehittämispäällikkö ja Jutaväärti 21
ALA-KÖNNIKANSANMUSIIKKILINJA 1.9.2014 – 22.5.2015 KAUSTISEN EVANKELINEN OPISTO Kesä n a p Es a l l a v a l Kansanmusiikkia, soivaa perinnettä, ammattilaisten johdolla, upeassa musiikkiympäristössä. NYT HAKU KÄYNNISSÄ! Lisätiedot ja hakulomakkeet Kaustisen Evankelinen Opisto Opistontie 30, 69600 Kaustinen 040 090 2087 toimisto@kaustisenopisto.fi www.kaustisenopisto.fi Tapahtumia kesäkuusta elokuuhun Vapaa pääsy! espanlava.? | Katso ohjelma EspanLavanKeikat | espanlava Esplanadin puisto, Helsinki Uusi kohtaamispaikka kansanpuhaltimista kiinnostuneille! Kursseja \ Konsertteja \ Työpajoja Tule soittamaan Härjedals pipaa ja Offerdalspipaa: Kurssi Haverössä, Ruotsissa, 13.–15. elokuuta 2014 Göran Månsson \ Mats Berglund Dan Lundberg \ Gunnar Stenmark Lisätietoja ja ilmoittautumiset: www.folkfluteacademy.com 22 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
Kansanmusiikki-lehden liite 2 • 2014 Sarja Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistyksistä esittelee tällä kertaa Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen. Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen jäsenmäärä Antti J. Janka-Murros, Jukka Vehmas kasvaa hitaasti mutta varmasti Konsta Jylhän ja Kaustisen Purppuripelimannien innoittamana kansanmusiikin renessanssi valloitti varsinaissuomalaisetkin 1970-luvun alussa. Korvakuulopelimanneja löytyi joka pitäjästä, ja ympäri maakuntaa versova kansalais- ja työväenopistojen verkosto otti musikantit suojiinsa. Alettiin muistella ja nuotintaa vanhoja kappaleita, samalla kun halu tehdä yhteistyötä lähialueen muiden ryhmien ja soittajien kanssa nosti päätään. V arsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys (ent. Varsinais-Suomen Pelimanniyhdistys) ry on lokakuussa 1971 perustettu Suomen Kansanmusiikkiliiton alainen maakuntayhdistys. Varsinais-Suomenn Kansanmusiikkiyhdistyksen tarkoituksena on kehittää ja laajentaa maakunnan kansanmusiikin harrastusta ja harrastajien keskinäistä yhteistoimintaa. Toimintatapoina on kokousten, kurssien, juhlien, kilpailujen ja opintomatkojen järjestäminen. Lisäksi yhdistys kerää ja tallentaa kansanmusiikkia ja on esimerkiksi julkaissut oman nuottikirjan, alunperin vuonna 1981 ja sen pohjalta uuden laajennetun kirjan vuonna 1999. Yhdistyksen kotipaikkana on Turku. Jäseniä on vähän päälle sata, joten Kansanmusiikkiyhdistys on maakunnan suurin kansanmusiikkialan yhdistys. Varsinais-Suomen Pelimanniyhdistyksen syntysanat lausuttiin Naantalin Kuparivuoren koululla 24.10.1971. Yhdistys toimi aluksi Varsinais-Suomen Nuorisoseurain Keskusseuran alaisuudessa. Rekisteröinti omaksi yhdistykseksi tapahtui 6.2.1974. Perustajajäseninä mainitaan Matti Pihlasto, Veikko Kotiranta, Heljä Ovaska, Ilmo Mikkola, Erkki Mäki-Mattila, Eero Pihko, Timo Reunanen sekä Eino Saari. Neljänkymmenen toimintavuoden jälkeen, vuonna 2012, Pelimanniyhdistys päätti vastata nykypäivän haasteisiin muuttamalla nimensä – ehkä myös tanssijoille, laulajille ja nuoremmalle polvelle helpommin lähestyttäväksi – Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistykseksi. Edesmennyt kalantilainen pelimanni Matti Pihlasto toimi yhdistyksen puheen- Varsinais-Suomen maakuntaorkesteri on kaikille paikallisille pelimanneille avoin kokoonpano, jonka johdosta vastaavat tällä hetkellä Antti ja Anna Janka-Murros. johtajana kymmenen ensimmäistä vuotta. Hänen jälkeensä tehtävää hoiti yksitoista vuotta loimaalainen Veikko Kotiranta. Vuodesta 1993 vuoteen 2004 puheenjohtajan nuijan varressa oli loimaalainen Matti Hollo, jonka siirryttyä sivuun Risto Ruohonen luotsasi yhdistystä vuoden 2005. Hänen jälkeensä yhdistyksen puheenjohtajina ovat toimineet Seija Kiviaho ja Jorma Punta. Nykyinen puheenjohtaja on Heidi Antila. Yhdistyksen pitkäaikaisin sihteeri on ollut Heljä Ovaska; hän oli toimessa yhdistyksen perustamisesta alkaen aina kuolemaansa saakka, vuodet 1971-1991. Heljä oli erinomainen organisaattori, joka toimi myös kansantanssin parissa tehden mm. näyttäviä koreografioita tansseihin. Yhdistyksen jäsenmäärä on ollut parhaimmillaan noin 140; tällä hetkellä se on KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 • PELIMANNI-LIITE sadan paikkeilla. Varovaista kiinnostusta on kuitenkin viime vuosina ollut enemmän kuin aikoihin ja jäsenmäärä karttuu hitaasti mutta varmasti. Varsinais-Suomen ensimmäisen oltermannin arvonimen sai vuonna 1990 Eino Sointula Yläneeltä – arvonimihän luovutetaan Suomen Kansanmusiikkiliiton toimesta maakunnassa ansioituneelle musiikin ja perinteen taitajalle. Sointulan jälkeen arvonimi luovutettiin Kotirannan pelimanneissa tutuksi tulleelle Veikko Kotirannalle, joka vietti viime kesänä 95– vuotisjuhliaan. Vaikka viulua ei enää Veikon kädessä juuri pääsekään kuulemaan, näki juhlien yhteydessä päivänvalon Kotirannan sävellyksistä koottu nuottikirja. Mestaripelimanneja on Varsinais-Suomeen saatu verrattain vähän; toistaiseksi kun 23
ainoana lounaisen paikallisvärin tuojana tuossa pitkässä listassa mainitaan vuonna 1974 arvonimen saanut korppoolainen viulisti (ja haitaristi) Erik Jansson, joka kenties paremmin Aspö-Erikinä tunnetaan. Huhtikuussa 2014 yhdistys julkisti ensimmäistä kertaa alueellisen ”Vuoden kansanmuusikko”-nimityksensä, joka myönnetään tästä eteenpäin vuosittain Varsinais-Suomen alueella kansanmusiikin parissa ansioituneelle henkilölle. Vuonna 2014 titteliä kantaa yläneläinen Veikko Lahtinen. Kymmenvuotiaana yhdistys julkaisi maakunnallisen nuottikirjan, joka sisälsi 60 sävelmää. Kirja sai jatkoa vuonna 1999, jolloin julkaistiin uusi ”Pelimannisävelmiä Varsinais-Suomesta 1 ja 2”. Vuonna 1994 tehtiin C-kasetti ”Soitellaan... Pelimannimusiikkia”. Äänite sisältää 20 pelimannisävelmää, mm. alueelle tyypillisiä hitaita sottiiseja ja valsseja. Oma viiri hankittiin vuonna 1987; sen suunnitteli Eino Sointula ja piirsi Tauno Tauriainen. Loppusyksystä 2013 yhdistys lähestyi Meetingteam Oy:tä, jotta tuoreen nimen rinnalle Varsinais-Suomen Kansanmu- siikkiyhdistykseen saataisiin myös uutta ulkoista ilmettä. Ari Säterin ja J. Lepän suunnittelema logoehdotus esiteltiin marraskuun lopussa. Sitä hieman hiottiin, ja lopullinen logo luovutettiin yhdistyksen käyttöön tämän vuoden helmikuussa. Vuosien kuluessa yhdistyksen toimintaan on kuulunut niin kurssien kuin soittotapahtumienkin järjestäminen eri puolilla maakuntaa. On oltu milloin Loimaalla, milloin Raisiossa, Koskella, Maskussa, Mynämäellä, Laitilassa, Naantalissa, Turussa tai Yläneellä. Yhteistä koulutusta ja soitantoja on pidetty myös satakuntalaisten kanssa, vaikka viime vuosina ”rajojen yli” tapahtuva yhteistyö onkin ollut vähemmän näkyvää. Paikalliset pelimannit jakoivat taitoaan ja kappaleitaan, mutta nähtiinpä kurssien opettajina toisinaan myös valtakunnallisella tasolla tunnettuja nimiä kuten Antti Koiranen, Risto AlaIkkelä, Matti Rantanen, Timo Koski ja kapellimestari Jan Dobrowolski. Yhdistys osallistui kymmenen vuoden ajan Alastaron Timo Palkeiset Hukkanen -kesätapahtuman järjestelyihin yhdessä Alastaron yrittäjäyhdistyksen kanssa. Jonkin aikaa tauolla olleen kesänaloitustapahtuman henkiin herättäminen on vireillä ja alustavasti on sovittu Palkeisten järjestämisestä Ryötin tilalla reilun vuoden päästä, eli 5.-6.6.2015. Tämän vuoden suursatsaus yhdistyksellä on Kaustisen kansanmusiikkifestivaalien maakuntateeman toteuttaminen. Festivaaleilla kuullaan lukuisia varsinaissuomalaisia esiintyjiä sekä perjantaina 11.7. suuri huipennus, kavalkadi ”Yks sualane silak”, jonka käsikirjoituksesta ja juontamisesta vastaa runoilija Heli Laaksonen. Varsinais-Suomen kansansoittajien maakuntaorkesteri on ollut olemassa jo ainakin 1980-luvulla. Viime vuosina harvakseltaan harjoitellut, sekalainen kokoonpano on kuitenkin herännyt uuteen kukoistukseen ja myös uutta ohjelmistoa on paikallisen materiaalin parista löytynyt. Maakuntaorkesteri on kaikille paikallisille pelimanneille avoin kokoonpano, joka esittäytyy täydessä iskussaan myös Kaustisen festivaaleilla tulevana kesänä. Maakuntaorkesterin johdosta vastaavat tällä hetkellä Antti ja Anna Janka-Murros, jotka myös sovittavat soitettavan materiaalin orkesterille. Mikä teitä kansanmuusikoita oikein yhdistää, minulta kysyttiin Samuelin Poloneesin -tapahtumassa Raumalla. Olisikohan se yhteisöllisyys ja ystävyys! Folklandialla ja Samuelin Poloneesissa pelimannien perhepiiri kohtaa, vaihtaa kuulumisia ja kannustaa keikalla toisiaan ja ennen kaikkea arvostaa jokaista soittajaa ja laulajaa. Uusia innovaatioita syntyy yli yhtye- ja maakuntarajojen. Orivesi All Stars soitti Raumalla ahtaassa pubissa mielettömällä energialla. Pelimannit ovat siitä omituisia olioita, että maksavat päästäkseen mukaan yhteisiin tapahtumiin. Jameissa kaikki saavat tulla mukaan. Uudenmaan Pelimanniklubeilla Bulevardin kahvisalongissa on aina tärkeilemätön ja vapaa tunnelma. Mäntsälän Sepän Soitto on yksi maamme vanhimpia kansanmusiikkitapahtumia. Siellä ovat kisanneet monet tämän päivän eturivin ammattilaisetkin. Valitettavasti kilpailu jouduttiin tänä vuonna peruuttamaan osallistujien vähyyden vuoksi. Mäntsälässä on aloiteltu myös jamitoimintaa. Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistykselle ilmaantui ensi vuodeksi suuria haasteita. Samuelin Poloneesi järjestetään Helsingissä ensi vuoden maaliskuussa. Syksyllä tiedämme kertoa enemmän.Yhteissoittokappaleet julkaistaan seuraavas- sa Kansanmusiikki-lehdessä. Uusimaa on myös Kaustisen vuoden 2015 festivaalien teemamaakunta. Tavoitteena olisi saada festivaaliviikon perjantaille ISO uusmaalainen yhteissoitto ja näyttävä kirjo yhtyeitä ja kansantanssiryhmiä. Ilmoittautumiset alkakoot heti kesän jälkeen yhdistyksemme hallitukselle. Kesä alkaa pääkaupunkiseudulla perinteiseen tapaan. Juhannusviikolla 16.6. Espan lava Soi ja juhannusaaton perinteinen juhannusjuhla Seurasaaressa sekä juhannuspäivän tanssit Antin aukiolla kokoavat kansantanssijoita ja pelimanneja. Seurasaaren juhannus järjestetään nyt 60. kerran. Mukaan on kutsuttu hää- parit vuosikymmenten saatosta. Karunan kirkossa Seurasaaressa 3.8. lauletaan ja soitetaan kansanmusiikkimessu osana Seurasaari Soi -viikkoa. Kansanmusiikkiväki tekee tärkeää vapaaehtoistoimintaa. Sakarat lauloivat Lastensairaala 2017 -hankkeelle loppuunmyydyn konsertin 4.5. Merimieskirkossa. Kevään ja kesän esiintymiset palvelutaloissa ja kotiseututapahtumissa antavat varmasti molemminpuolisesti uutta energiaa. Hyvän mielen lisäksi palkaksi riittää kahvikupponen. 24 Anja Hinkkanen www.uudenmaankamu.net Ellun kanat kaivolla Sepän Soitossa 2013. PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 Timo Hukkanen Uudenmaan nurkka: Kesää kohti
Kuulumisia Pohjois-Savosta Valtiovalta noteerasi Siilifolkin Siilinjärven torin kesäinen Siilifolk kasvoi kolmessa vuodessa 21 5000 kävijällään kesän suurten kansanmusiikki- ja tanssitapahtumien joukkoon. Merkittävin tukija on ollut Siilinjärven kunta, mutta mielellään olisivat siilifolkilaiset vastaanottaneet myös rahallista tukea valtiovallalta, jos sitä olisi vain osoitettu. Hyvistä yrityksistä huolimatta opetus- ja kulttuuriministeriöltä on tullut etupäässä kylmää kättä, kunnes tänä keväänä saatiin pääkaupungista tieto, että ministeriö on myöntänyt nyt 3 000 euron avustuksen vuodelle 2014. Eri festivaalien ja kulttuuritapahtumien vertailu osoittaa, että myönnetty summa on pienimpiä. Mutta ei itketä! Talkoohengessä pusketaan eteenpäin ja toivotaan Siilifolkin vakiinnuttavan paikkansa Savon ja Suomen kulttuurikesässä. Ehkäpä valtiokin suhtautuu savolaisiin sen jälkeen suopeammin. Ja mitäpä ihmettelemään yksin valtiovaltaa, kun Pohjois-Savon omatkaan julkiset kulttuurirahoittajat eivät osoittaneet juuri minkäänlaista huomiota oman maakunnan näyttävimmälle kulttuurikatselmukselle. Ohjelmistoa voi käydä kurkkaamassa internetistä www.siilifolk.com -sivustolta. Siilifolkin taustalla toimii Savon Kansantaide -yhdistys, jossa soittopuolelta ovat mukana Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistys ja Ylä-Savon pelimannit. Pohjoissavolaiset huolehtivat kahden, yläsavolaiset yhden festivaalipäivän päiväohjelmistosta. Lopuista kolmesta päivästä vastaavat yhdistyksen muut jäsenet, Pohjois-Savon nuorisoseurojen liit- Tuuren perilliset -yhtye syntyi aikanaan Siilifolkin tarpeisiin. to, Siilinjärven kansan- Yhdeksänhenkinen yhtye on äänittänyt nyt levyllisen pielavetisen tanssijain Hilipakka ja mestaripelimanni Tuure Niskasen soitteita. Tulokset on kuultavissa kesällä. Kuopion tanhuujat. Kun budjetti jää paljonkin alle 100 000 euron, ei festivaalilla jälle Ahti Sonniselle, jonka syntymästä on ole juuri varaa palkattuun täyspäiväiseen tasan sata vuotta heinäkuun 11. päivänä. henkilökuntaan. Festivaalijohtaja Liisa Siilifolkiin mennessä pitäisi valmisVäätäisen ja taiteellisen johtajan Antti tua pitkään valmisteltu hanke mestariRaekallion työssä on vähän johtamista, pelimanni Tuure Niskasen soitteista. mutta sitä enemmän raatamista samassa 9-henkisen Tuuren perilliset -yhtyeen on hengessä yli sadan talkoolaisen kanssa. määrä julkistaa odotettu levynsä SiilifolKesästä 2014 on tulossa vilkas poh- kin päätösillassa heinäkuun 5. päivänä. joissavolaisille pelimanneille. Siilifolk on Ja tiedoksi vielä sekin, että maakunnan päätapahtuma, mutta Telkkämäen pus- vanhin pelimanni Lauri ”Lassi” Hyvönen on kasoitto Kaavilla elokuun 24. päivänä ja pitkän hiljaiselon jälkeen tarttunut taas kakTuuren sottiisi Pielaveden Laukkalassa siriviseensä ja vedellyt Rautalammilla jopa 19.7. kokoavat nekin kymmeniä soittajia tunnin istuntoja soittokavereittensa kanssa. ja satapäisiä kuulijajoukkoja. Hyvä Lassi! Muita kaksirivisen mesKaustisella pohjois-ja yläsavolaiset soit- tareitahan meillä Pohjois-Savossa ei juuri tavat ja laulavat yhdessä muistokonsertin olekaan. säveltäjälle ja kansanmusiikin suurkerääSeppo Kononen Wiinit Pelimannit 10 vuotta N ilsbyn Pelimannien organisoima Wiinit Pelimannit -tapahtuma tulee 10-vuoden ikään elokuussa. Paraislainen Nilsbyn Pelimannit kehitti oman pelimannitapahtuman Turunmaan saaristoon ja se on tullut jäädäkseen. Ajankohtana elokuun alku on meren äärellä ihan parhainta mitä olla voi. Meri on vielä lämpöisimmillään, illat ja yöt hämärtyvät ja luontoon tule värejä, kiusaavat hyönteiset ovat jo melkein poissa. Helppo on soittajan soitella ja musiikinystävän kuunnella. Alkuvuosina yksipäiväisessä tapahtumassa oli kolmisenkymmentä soittajaa. Nykyään pelimanneja on tapahtumaviikonloppuna liikkeellä lähes sata ja soittimet soivat kolmena päivänä. Esiintyjistä ei ole ollut pulaa yhtenäkään vuonna. Ryhmiä ja yksittäisiä pelimanneja ilmoittautuu mukaan pitkin vuotta. Puolet esiintyjistä tulee Varsinais-Suomesta ja loput ympäri maata. Esiintymässä on käynyt myös ryhmiä Venäjältä ja Ruotsista. Nyt juhlavuonna mennään kotimaisin voimin. Nilsbyn Pelimannit on perustanut tapahtuman nimenomaan pelimanneja varten. Yleisön mukaan saaminen on ollut ehdottomasti plussaa. Pelimannien hyvinvointi ja viihtyvyys on ykkösasia. Viikonlopuksi on järjestetty majoitus, ruokailut ja mahdollisesti pienimuotoista kurssitusta. Sekä tietenkin leppoisaa yhdessäoloa. Näillä eväillä on mukavaa myös soitella konserteissa, puskissa, kirkoissa ja tansseissa. Tänä vuonna Wiinit Pelimannit ajoittuu elokuun alkuun. Perjantaina 1. elokuuta pidetään pelimannien kesken jami-ilta Paraisten keskustassa. Tiedossa on spontaania soitantaa, yhteislaulua ja tanssia. Yleisö on löytänyt myös tämän tapahtuman. Päätapahtuma, pelimannipäivä, järjestetään Birknäsin seurojenta- KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 • PELIMANNI-LIITE lolla Paraisilla lauantaina. Kolmen aikaan iltapäivällä alkaa lähes kuuden tunnin mittainen konserttikavalkadi alueen ulkolavalla. Kevyellä äänentoistolla pelimannit ja ryhmät esittäytyvät yleisölle määrätyllä aikataululla. Tämä on ainut paikka tanssimusiikin lisäksi missä pelimannit aikataulutetaan esiintymään. Muuten alueella on kolme esiintymisaluetta ja puskaa, missä soittohaluja saa karistella ulos vapaasti. Viime vuosina puskasoitot ovat mukavasti yleistyneet ja yleisö tuntuu pitävän tästä pelimannin villistä esiintymisestä. Sään salliessa elokuussa ulkosoitot jatkuvat lähes puoleen yöhön. Tapahtuma päättyy kansanlaulukirkkoihin Paraisten ja Kuusiston kirkoissa. Nilsbyn Pelimannit on juhlistanut tätä vuotta tekemällä uuden cd-levyn. Kotisaareni-niminen levy tulee julkaisuun juuri ennen Wiinit Pelimannit -tapahtumaa. 29
Veli-Matti Kähmi Sattumalta soitinrakentajaksi Viulujen, sellojen ja kitaroiden rakentaja, pelimanni Seppo Kaskisen nuoruus ja keski-ikä kului maatilan töissä ja rakennuksilla Säämingin pitäjän Vapasen kylällä. Oman karjatalouden loputtua Oili-vaimo jatkaa lomittajan arvokasta työtä Punkaharjun isoilla karjatiloilla. Kaksi tytärtä ovat kaikonneet etelän suuntaan, mutta pojan työpaikka on lähiseudulla. Viulunikkariksi Kipinä viulunikkariksi syttyi sattumalta 1966 kaverin viulun remontoinnista ja jatkui omatoimisesti siihen asti, kunnes 1985 alkoi kouluttautuminen viulunrakentajaksi Lappeenrannan yrittäjäkurssilla Vilho Pellisen ohjauksessa ja jatkui kursseilla Ikaalisissa, Joensuussa ja Orivedellä. Ura eteni Puruveden kansalaisopiston viulunrakennuskurssin ohjaajaksi asti. Mistään näpertelyistä ei ole kyse, vaan parin harjoitteluviulun jälkeen on syntynyt 19 viulua, kaksi alttoviulua, selloja ja kitaroita. Viulut ovat saaneet arvostusta näyttelyissä. Rakentamisen lisäksi on riittänyt soittimien korjaamista. Pelimanniksi Soittaminen alkoi samaan tapaan kuin viulujen rakentaminenkin; oppien kokeilemisen kautta. – Takavuosina ajoin metsätyökonetta. Taukojen täytteeksi aloin kokeilla asteikkoja ja tuttuja säveliä viulusta. Nuoteista olin ollut kiinnostunut jo kouluaikana ja ne tulivat nyt hyvään käyttöön. Soittelin ensin itsekseni tai jonkun kaverin kanssa, sitten liityin Itä-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen Sääminkiläiset -yhtyeeseen, joka nyttemmin esiintyy nimellä Puruveden Pelimannit. Kaustiset ja Kihaukset ovat tulleet tutuiksi ja keikkoja Seppo Kaskinen täytti viime syksynä 70 vuotta lähiseuduilla on vuosittain useita, Seppo kertoo. Seppo kunnostautuu myös säveltäjänä ja pitää omien soitteiden tekemistä mielenkiintoisena. – Siinä oppii musiikin teoriaa aina vain enemmän ja saa ilmentää tunteitaan. Sepon tyttären Piian soittama, isän tekemä alttoviulu antaa Puruveden Pelimannien sointiin täyteläisyyttä. Hän myös toimi vuosikausia Itä-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen sihteerinä. Allekirjoittanut on ollut myös mukana resitaaleissa, kuoro-, kamari- ja orkesterikonsertteissa Oilin ja Sepon innoittamana. Raili Pulkkinen Kuihduttaako lama kansanmusiikki- ja pelimannitapahtumat? Voimme päivittäin lukea uutisia kaikkialta maasta työntekijöiden lomautuksista, kuntien talousvaikeuksista ja arkielämän kallistumisesta. Se koskee myös pelimannitoimintaa välillisesti, ehkä kuitenkin viiveellä. Lehtemme kertoman mukaan edessä on jälleen vilkas kesä täynnä kansanmusiikki- ja pelimanni tapahtumia. Ne tarjoavat monenlaista perinteistä ja uutta pelimannimusiikkia yleisölle, joka on pääosin senioreita. Ikä asettaa monesti kuitenkin esteitä lähteä kuuntelemaan mielimusiikkia läheiseen kesätapahtumaan. Tapahtumien järjestäjinä toimivat usein kansanmusiikki- tai pelimanniyhdistykset, jotka yrittävät kohentaa vuosibudjettia pääsylipputuloilla. Kunta on usein mukana tukemassa tapahtuman toteutusta pienellä kulttuuri-apurahalla tai erilaisin tila-organisaatiojärjestelyin. Pelimannit läheltä ja kaukaa hakeutuvat tilaisuuksiin pääosin ruoka- ja kahvipalkalla, ”soittajalle soppaa”-periaatteella. 30 Osallistumispäätöstä tehdessä kohonneet matkakustannukset mietityttävät varmaan useaa pelimannia ja ryhmää. Kesätapahtumien päällekkäisyys aiheuttaa kovaa kilpailua harventuvasta yleisöstä. Riittävä yleisömäärä vaatii sanomalehti-, radio- jopa tv-mainontaa. Kulut kasvavat. Tilaisuuden pakolliset kohonneet lupa- ja muut järjestelykulut saattavat puolestaan aiheuttaa yllätyksiä järjestäjille. Samoin säätila säätelee monasti kävijämäärää, joka on taloustavoitteen onnistumisen perusedellytys. Selviytyminen tapahtumasta taloudellisesti riippuu siis monesta tekijästä, joihin organisaatio, usein paikallinen innostunut pelimanniväki, ei ole varautunut. Usein epäonnistunut tapahtuma aiheuttaa velkaantumista, toiminnan hiipumista, jopa loppumista. Varmaan lukijankin mieleen muistunee näistä lukuisia esimerkkejä. Mikä neuvoksi pelimanniväelle, jonka ”sydämissä sävelet soivat ja ne on saatava koneesta irti”. Ratkaisu voisi olla hyvin suunniteltu järjestely-yhteistyö paikallisten yhdistysten kanssa sekä talkoohengen nostattaminen tapahtumapaikkakunnalla. Kotiseutuhenki ja ohjattu omatoimisuus varmentavat onnistumismahdollisuuksia taloudellisesti kireinä aikoina. Talousvastuu jakaantuu tällöin myös monen mukana toimivan yhdistyksen kesken. Näin pieleen menneen tapahtuman jälkipyykki ei jäisi yksin pelimannien kannettavaksi. Samalla varmentuisi ja säilyisi odotetun pelimannimusiikin esiintulo monilla paikkakunnilla. Näistä toimista on hyviä kokemuksia Pirkanmaalla Sanonnat ”Velat muuttuu saatavaksi, kun vaan saa soittaa” ja ”Antaa hevosen surra, sillä on suuri pää” voivat ehkä kuvata monen pelimannin, ryhmän, yhdistyksen tunnelmia tänä päivänä. Pelaamisen varmistamiseksi Sakari Jankkari PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 31
KANSANLAULUSPELIT 2014 18.-20.7.2014 ILMAJOELLA ETELÄ-POHJANMAAN OPISTOLLA OHJELMASSA mm. • Valtakunnallinen kansanlaulukilpailu • Yhteislaulukonsertti vetäjänä Jukka Kuoppamäki • SM-kisat Huuliharpun- ja mandoliininsoitossa sekä Spelimestaruuskisat 1- ja 2-rivisten hanureiden soitossa • Slangi meets Kranni -murrekisa • Hengellisen kansanmusiikin konsertti • Pelimanni- ja kansantanssikonsertteja Tuu mukahan eteläpohojalaasehen polskatunnelmahan Pelimannien ilmoittautumiset 13.6. mennessä Tiedustelut: Jorma Aro 0500-268605 tai jorma.aro@netikka.fi www.spelit.fi 30.6. - 5.7.2014 30.6. Maanantai Festivaalin avajaiset - Antti Heikkinen - Juuri & Juuri - Toritanssit - Mikko Alatalo LAPIN NUORISON LIITTO RY 1.7. Tiistai Lasten- ja nuortenpäivä - Lastenlaulukilpailu - Kuopion Sirkus - Soiva Siili - Softengine Yhteistyössä mukana PeeÄssä Nautitaan yhdessä auringon kanssa! FOLKLORE 2.7. Keskiviikko Pohjois-Savo-päivä - Ilokivellä - Me tulemme taas-tukkilaiskonsertti - Juantehtaan soittajat - Sirpa Kähkönen & Tähtihämärä - Ahti Sonnisen kirkkokonsertti 3.7. Torstai Maailma kylässä - Ismaila Sané (Senegal-Suomi) - Bocskai (Unkari) - Plantec (Ranska) - Esko Järvelä Epic Male Band (Suomi) FESTIVAL ROVANIEMI 25.–29.6.2014 www.jutajaiset.fi
Upeat ????????????????????????? -harmonikat 2- ja 5-riviset sekä pianopelit nyt myös Seinäjoelta.???????????? - Tuuren Perilliset ??????????????????Lisäksi säestykset, orkesteri, sovitukset, - Kultainen Harmonikka -konsertti - Vidar Skrede Dynamo Band musiikin opetus ja äänentoistopalvelut.?? - Senni Eskelinen 4.7. Perjantai Nykykansanmusiikkia! Stringpurée Band SIILIFOLK 30.6. - 5.7.2014 Kuusi päivää kansankulttuuria laidasta laitaan ja aamusta iltaan maanantaista lauantaihin Siilinjärven torilla www.siilifolk.com 32 5.7. Lauantai Päätösjuhla - Kansantanssi-kavalkadi - Ahti Sonninen 100v-juhlakonsertti - Heidi Pakarinen ????????????????????1-, ?
Timo Saarimäki 050 5303 405 www.primputes.fi KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
Pelimannien lukumäärä edelleen kasvussa Kaustisella S oittamisen ja tanssimisen riemu tuo jälleen satamäärin pelimanniryhmiä Kaustisen kansanmusiikkijuhlille. Ilmoittautumisajan päätyttyä ilmoittautuneita ryhmiä on ennätyksellisen paljon, useita kymmeniä enemmän kuin edellisinä vuosina, yhteensä noin 400 ryhmää. Vuonna 2012 juhlille osallistui 3000 pelimannia, seuraavana vuonna 3080 ja tulevana kesänä arvioidaan Kaustiselle saapuvan jopa lähemmäs 3500 pelimannia. Pelimanneiksi lasketaan kaikki soittajat, laulajat ja tanssijat, jotka ovat mukana ns. pelimanniehdoin eli soittamisen, tanssimisen ja laulamisen ilosta, ilman rahallista korvausta. Esiintyjät saavat festivaalipassin sekä etuja majoituksen ja ruoan osalta. ”Viimeisen parin vuoden aikana innostus päästä soittamaan Kaustiselle on noussut tasaisesti. Se kertoo sekä pelimanniharrastuksen elinvoimaisuudesta että luottamuksesta Kaustiseen pelimannien keskeisten kokoontumisajojen kohteena. Olemme pyrkineet kuuntelemaan pelimanneja ja heidän toiveitaan tarkasti”, toteaa pelimannivastaava Heta Kaisto. Pelimanniohjelman lisäksi Kaustisen juhlilla kuullaan ja nähdään jälleen värikäs ohjelmakokonaisuus, josta riittää varmasti jokaiselle jotakin. Tuoreita kotimaisia kiinnityksiä ovat viime vuonna Et ole yksin -menestyslevyn julkaissut Teosto-palkintoehdokas ja juuri kolme Emma-palkintoa pokannut J. Karjalainen, lauluntekijä Jarkko Martikainen uuden Luotetut miehet -yhtyeensä kanssa sekä Lauantaitanssien solistivieras Vieno Kekkonen. Lisäksi kansanmusiikkiin hurahtanut rockmies Timo Rautiainen juontaa Iholla-konserttisarjan spesiaalit koontikonsertit. Tanssiyhtye Finlanders avaa 30-vuotisjuhlakiertueensa Kaustisella heinäkuun ainoalla keikallaan. Kansanmusiikin huippunimiä kesän juhlilla edustavat mm. uutta pelimannimusiikkia soittava Frigg, moniulotteinen huuliharppuorkesteri Sväng sekä Teostopalkintoehdokas ja Etno-Emman voittaja Juuri & Juuri. Kansainvälistä väriä tarjoilevat Sahelin savanneilta saapuva nomadiyhtye Etran Finatawa, klezmerin ja mustalaismusiikin pyörteisin kietova Melech Mechaya ja ruotsalainen folkrockin legenda Hoven Droven. Lisäksi juhlilla esittäytyvät folkloreryhmät sekä Nepalista että Vietnamista. Laajaa kansantanssin osuutta juhlaohjelmassa edustavat mm. Siepakat, Sorokoska sekä Puhti teoksellaan Pahan laulu. Unkarilainen The Bocskai Folkdance Ensemble & Bürkös Orchestra puolestaan täydentää ohjelman kansainvälistä puolta. Vuoden yleisteemaa, polkkaa, ravistellaan Tötterssönin johdolla hurjissa polkkareiveissä. Juhlilla nähdään tuttuun tapaan myös perinteistä kaustislaista ohjelmaa. Kol- me Väriä: Sininen, Punainen ja Vihreä on kaustislaisesta pelimannimusiikista koottu iltakonserttisarja Pelimannitalossa. Kaustisen purppuripelimannit esittävät konsertin Konstan parempi valssi 50 vuotta. Kaustislainen kavalkadi eli dramatisoitu konsertti puolestaan pureutuu tänä kesänä pelimannireissuille lähteneiden ukkojen kotijoukkoihin: Hyppivätkö kissat pöydille kun kollit mouruavat maailmalla, kyselee kavalkadi nimeltä Kotia jätetty akka. Lasten Kaustinen -ohjelmasarjaa värittävät koko viikon Kaustisen omat Tradilinnut sekä joukko huikeita esityksiä ja keikkoja. Viikon aikana nähdään perinteisten Mukulamatineoiden lisäksi Tanssiteatteri Tsuumin moderni kansantarina Sukka, Nukka ja Tuulispää, Orffit-yhtyeen uusi Haloo Kalevala -konserttiohjelma, Mikko Perkoilan ja Vinkulelun musiikkitarina Prinsessa ja Viisauden Portti, Juurikadun orkesteri ja Pikku Kakkosestakin tuttu Satuja soitosta. Showcase-sarjassa ihastuttavat lauluyhtye St.Notes, altfolkpopyhtye Räsynukke ja nykykansanmusiikkiyhtye Tradikaali. Juhlien teemamaakunnan, Varsinais-Suomen, pääkonsertin runojuontaa murrerunoilija Heli Laaksonen. Juhlilla on tänäkin kesänä valtavasti osallistumismahdollisuuksia yleisölle: jameja, tanssi- ja soittotyöpajoja, yhteislaulua ja yleisötansseja on joka päivä. Tekemistä riittää myös perheen pienimmille. Kätkälässä, upeassa vanhassa miljöössä kaukana kaikesta. Siellä on kuvattu myös elokuva Maa on syntinen laulu. Lauantain juhlakonsertti marssitti reilun kahden tunnin konserttiin monta riemukasta eri-ikäisten kansantanssiryhmää, kuoroa ja kansanmusiikkiyhtyettä Lapista. Ennen juhlakonserttia sai samaan hintaan nauttia vielä akustisesta kansanmusiikkikonsertista, jossa soitti niin kauempaa tulevat vakiesiintyjät kuin lappilaiset Kittilän pelimannit ja kuoro sekä rovaniemeläinen 2-rivistaituri Hannu Rahikainen. Juonnoista päätellen Rykäys, Aimo Mantere, Duo Makkonen & Jokinen ja Raimo Nummela tulevat kauempaa esiintymään tapahtumaan joka vuosi. Tapahtumassa kuultiin myös runonlausuntaa. Ja hyviä lausujia olikin! Myös kuorot olivat liikkeellä. Niitä oli eri konserteissa hyvin, ja tapahtuman lopetti Kuoromaraton Kittilän kirkossa. Hienoa on myös, että tapahtumassa annetaan vuosittain stipendi nuorelle kittiläläiselle muusikonalulle. Levin Kevätsoittoja voi suositella lämpimästi. Tunturi-Lapissa riittää hienoa koettavaa niin lämminhenkisissä konserteissa, luonnossa, laduilla, rinteissä kuin lähialueen runsaslukuisissa nähtävyyksissä. Konserttien järjestäjät voisivat ensi kerralla laittaa esille myös konserteissa esiintyvät ryhmät. Tällä kertaa ainakin nettisivujen ja julisteiden tietojen varassa olevalle selvisi konsertin sisältö vasta penkissä istuessa. Levin Kevätsoitot yllättivät laajuudellaan L evillä voi yhdistää keväällä lasketteluharrastuksen ja kansanmusiikkiharrastuksen. Satuin sattumalta paikkakunnalle kun Levin Kevätsoitot soitettiin tänä vuonna 11. kerran huhtikuun lopussa. Tapahtuma oli vuosina 2004-2010 nimeltään Leksan Kevätsoitot. Kittiläläisen mestaripelimanni Leo Siirtolan kuoltua haluttiin tällä tapahtumalla vaalia hänen musiikkituotantoaan ja lujittaa Kittilän laajan musiikkiperinteen yhteyttä. Lauantain tapahtumat olivat Levillä. Levin hiihtokeskus onkin oivallinen tällaisen tapahtuman pitopaikka, koska paikkakunnalla liikkuu paljon ihmisiä, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita myös paikallisesta kansanmusiikista. Perjantain ja sunnuntain tapahtumat olivat Kittilässä. Yksi perjantain pienimuotoisista konserteista oli pidetty KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 Päivi Ylönen-Viiri 33
Kansanmusiikki-instituutti täyttää 40 vuotta Matti Hakamäki Kansanmusiikki-instituutti juhlii tänä vuonna 40-vuotispäiviään. Merkkivuotta vietetään vuoden aikana muun muassa kokoelmalevyn, valokuvanäyttelyn, juhlakonsertin sekä -seminaarin voimin. Juhlakonsertti pidetään Pelimannitalolla tiistaina 8.7. Kaustisen kansanmusiikkijuhlien aikaan. Kansanmusiikintutkimuksen nykytilaan pureutuva juhlaseminaari oheisohjelmineen järjestetään myöhemmin syksyllä. kainstituutti Ikaalisisisa, Finlands svenska folkmusikinstitut Vaasassa sekä Rytmiinstituutti Seinäjoella. Kansanmusiikki-instituutin perustamista edelsi 1960-luvun loppuvaiheilla pitkällinen keskustelu suomalaisen kansanmusiikkiharrastuksen tukemisen tavoista ja muodoista. Harrastajat sekä useat yksittäiset tutkijat ja vaikuttajat pitivät tärkeänä, että lisääntyvälle kansanmusiikin harrastustoiminnalle luotaisiin arvoisensa puitteet. Ajatukset saivat myös vastakaikua valtionhallinnon puolelta. Asiaa pohdittiin jo ennen Kaustinen Folk Music Festivalin syntyä ja juhlien ensimmäisten vuosien voittokulku toi keskuste- luun vain lisää voimaa. Erkki Ala-Könniä voidaan pitää Kansanmusiikki-instituutin perustamisidean varsinaisena isänä. Pitkäjänteisen valmistelutyön tuloksena kesäkuussa 1974 vietettiin Kaustisella yhtä aikaa sekä Kansanmusiikki-instituutin että Vetelistä Kaustiselle siirretyn Pelimannitalon vihkiäisjuhlia. Monessa mukana Kansanmusiikki-instituutilla on ollut merkittävä rooli suomalaisen kansanmusiikkikentän kehittäjänä. Kansanmusiikin toimintaympäristö oli instituutin perustamisen aikoihin 70-luvulla varsin erilainen nykypäivään verrattuna. Kan- : Kansanmusiikki-instituutti järjesti kalevalaisen laulun kurssin kesällä 1980 viikkoa ennen festivaaleja. Kuvassa seppeleet päässä Nelipolviset-yhtye. 34 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 Aki Paavola K ansanmusiikki-instituutti on 1974 perustettu kansanmusiikin ja –tanssin tutkimus-, tiedotusja palvelukeskus, jonka perustehtävä on edistää suomalaista kansanmusiikkia. Tätä tehtävää instituutti on toteuttanut ja toteuttaa edelleen lukuisilla eri tavoilla: tutkimalla, tiedottamalla, julkaisemalla, arkistoimalla, tallentamalla ja ylipäänsä edistämällä kentän toimintoja siellä, missä resursseja kulloinkin tarvitaan. Perusrahoituksen Kansanmusiikkiinstituutti saa Opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Muita musiikki-instituutteja Suomessa on neljä: Maailman musiikin keskus Helsingissä, Suomen Harmonik-
Instituutin arkistonhoitaja Maria-Elisa Marjusaari työnsä äärellä. sanmusiikki-instituutti oli ensimmäinen toimija, jonka tehtävä oli suunnitella ja juurruttaa valtakunnallisesti kotimaisen kansanmusiikkiharrastuksen eri muotoja. Voimanelikko Heikki Laitinen, Simo Westerholm, Hannu Saha ja Ilkka Kolehmainen useiden muiden instituutin työntekijöiden lisäksi vaikuttivat valtavasti koko kentän muotoutumiseen – niin koulutuksen, harrastustoiminnan kuin tutkimuksenkin saralla. Instituutti julkaisi Kansanmusiikkilehteä, julkaisi levyjä ja nuottikirjoja ja järjesti tuhansittain kursseja. Yksi instituutin merkittävimmistä projekteista oli Kantele kouluun -hanke, jonka myötä muun muassa kouluihin lahjoitettiin 4000 viisikielistä kanteletta. Arkistotoiminta Perustamisestaan lähtien instituutin tärkeimpiin tehtäviin on kuulunut kansanmusiikin tallentaminen ja arkistoiminen. Kansanmusiikki-instituutin arkistoon on vuosien saatossa kerätty laaja, yli 6000 tunnin kokoelma kansanmusiikkiaiheisia ääni- ja kuvanauhoja. Suurimman yksittäisen äänitekokoelman muodostavat vuodesta 1968 nauhoitetut tallenteet Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilta. Lisäksi aineistoon kuuluu instituutin tutkimusmatkoilta koottua aineistoa mm. Kiuruvedeltä, Sevettijärveltä, Kauhavalta ja Yhdysvaltojen suomalaisalueilta. Arkistossa on myös yli 25 000 kansanmusiikkiaiheista valokuvaa, joiden digitaalinen arkistointi aloitettiin 2004. Valokuvat antavat kattavan kuvan suomalaisen kansanmusiikin ilmiöistä ja ihmisistä usean vuosikymmenen ajalta. Kuvausaiheina ovat olleet niin kansanmusiikkijuhlien esiintyjät kuin yleisökin, kansansoittimet, erilaiset tapahtumat ja miljööt, torvisoittokunta- ja tanssitoiminta sekä kansanmusiikin koulutus. Lisäksi KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 Kansanmusiikki-instituutin julkaisusarja sisältää yhteensä 80 kirjaa ja 120 äänitettä. Kansanmusiikki-instituutin arkistossa on huomattava, lähes 100 000 lehtileikkeen kokoelma. Julkaisutoiminta Kansanmusiikki-instituutti on katalogiltaan Suomen laajin kansanmusiikkiaiheisten kirjojen ja levyjen julkaisija. Julkaisutoiminta on kuulunut Kansanmusiikki-instituutin toimintaan alusta alkaen ja tällä hetkellä julkaisusarjassa on 120 äänitettä ja 80 kirjaa. Lisäksi Kansanmusiikki-instituutti julkaisee yhteistyössä Suomen Kansanmusiikkiliiton kanssa Kansanmusiikki-lehteä. Kansanmusiikki-instituutin julkaisemien kirjojen joukossa ovat mm. jouhikon, kanteleen, huuliharpun, harmonikan, viulun ja mandoliinin soitto-oppaat, Konsta Jylhän ja muiden mestarien ohjelmistoa esittelevät nuottikirjat, Näppäripelimannien valmiit sovitukset kansanmusiikkiyhtyeille ja tutkimuksia kansanmusiikista. Cd-levyillä soivat harvinaisemmat kansansoittimet, kuten munniharppu ja jouhikko, mestaripelimannien upeat soolot, historialliset amerikansuomalaiset tallenteet ja uudemman kansanmusiikin mielikuvitukselliset tuotokset. Myrskyn jälkeen Kansanmusiikki-instituutin aiemman hallinnoijan, Kansanmusiikkisäätiön taloudelliset vaikeudet sekä vuoden 2011 konkurssi vaikuttivat osaltaan myös instituutin hallinnolliseen asemaan. Kunnan ripeän toiminnan ja uuden taustayhteisön perustamisen myötä instituutti selvisi konkurssista ilman toiminnallisia heikennyksiä. Instituutti vietti vuoden 2012 kunnan sivistystoimen alaisuudessa ja vuoden 2013 alusta alkaen se on toiminut jo oman taustayhteisönsä Kansanmusiikkiinstituutti ry:n hallinnon alla. Tällä hetkellä instituutissa on kolme kokopäiväistä ja kaksi puolipäiväistä työntekijää. Projekti- ja kesätyöntekijöiden myötä vuosittainen henkilötyövuosien määrä nousee lähelle kuutta. Instituutin johtajana toimii Matti Hakamäki, arkistonhoitajina Anne Virkkala-Harju sekä Maria-Elisa Marjusaari, julkaisuvastaavana Jimmy Träskelin ja koulutusvastaavana Anni Järvelä. Nokka kohti tulevaa Vuosi 2013 oli Kansanmusiikki-instituutin osalta toimeliasta aikaa. Kentällä virinnyt visio-keskustelu, kansanmusiikkijuhlien uudistusten onnistuminen sekä useat projektiavustukset toivat instituutin toimintaan lukuisia tuoreita avauksia ja ajatuksia. Yksi merkittävin uudistus on Näppärikoulutuksen asteittainen sulauttaminen osaksi instituutin toimintaa. Instituutin uuden koulutusvastaavan Anni Järvelän johdolla näppäritoimintaa pyritään levittämään mahdollisimman laajalle niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Yhtenä merkittävänä virstanpylväänä voidaan tässä työssä nähdä Näppäripedagogiikka -kirjan julkaiseminen ja sen saama lämmin vastaanotto kotimaisen musiikkikasvatustoimijoiden piirissä. Lisäksi instituutti on osallistunut aktiivisesti Suomen kansansoitinmuseon kautta Suomen musiikkimuseon toimintaan sekä Seniorikonsertit ry:n perustamistyöhön. Yhtenä suurimmista tulevaisuuden haasteistaan ja tehtävistään instituutti näkee kansanmusiikin ja –tanssin kentän yhteisen tahtotilan vaalimisen ja edistämisen. Kotimainen kulttuuripolitiikka hakee monellakin tavalla muotoaan tulevina vuosina ja vuosikymmeninä . Kansanmusiikilla ja -tanssilla on edelleen runsaasti annettavaa suomalaisen kulttuurielämän edistämiseksi. 35
Lipputoimisto myy kansanmusiikkitapahtumat Ilman lipunmyyntiä ei ole festivaaleja. Lähes kaikki festivaalit tehostavat lipunmyyn- Sauli Heikkilä tiään turvautumalla ammattilaisten apuun. Useimpien kansanmusiikkitapahtumien lipunmyynnin hoitaa Kaustisella alkunsa saanut Lipputoimisto. Sami Luoma mietti seitsemän vuotta sitten, mitä tekisi elämässään lopetettuaan kymmenvuotisen uransa Kaustisen kansanmusiikkijuhlien tuotantopäällikkönä. Syntyi idea lipputoimiston perustamisesta ja yhteistyökumppaniksi ryhtyi Eppu Normaali Oy. Raahelainen ohjelmistoyritys Rescom vaikutti hyvältä järjestelmän kehittäjältä ja niinpä toiminta alkoi Kaustisella Santeerin kahvilana tunnetussa talossa 2008. Tällä hetkellä työntekijöitä on Samin lisäksi kaksi kokopäiväistä, yksi osa-aikainen ja lisäksi lipunmyyjiä keikkahommissa. Myynnissä on satoja tilaisuuksia. Viime vuonna Lipputoimisto välitti 230 000 lippua. Yritys pyrkii tarjoamaan kaikki lipunmyyntiin liittyvät palvelut ennakkomyynnistä ovimyyntiin ja kulunvalvontaan asti. – Meillä on ollut alusta asti sellainen strategia, että hinnoittelemme tilaisuuksien myynnin niin, että kaikilla on mahdollisuus laittaa meille liput myyntiin, kertoo Sami Luoma. Lupa soittaa Sami Luoman mielestä tapahtumat osaavat hinnoitella lippunsa melko hyvin. – Etukäteisalennusta käytetään paljon, sillä ennakkoon myyty lippu on varma asiakas. Toimialan laajentaminen ei ole mielessä, mutta etukorttiyhteistyötä ja majoituspalvelujen myyminen tulee laajenemaan. Sami Luoma uskoo, että tapahtumat tietävät kyllä itse, mitä kautta asiakkaat tavoitetaan parhaiten. Vihjeenä järjestäjille Luoma kertoo, että myynti kannattaa aloittaa heti kun tapahtuma on varma eli esiintyjät on sovittu. Jokainen minuutti, jonka tilaisuus on myynnissä, on kotiin päin. Mahdollinen ennakkoalennus on hyvä olla alusta asti mukana. – Se, että tilaisuus on myynnissä ei pelkästään sitouta lipunostajaa tulemaan tapahtumaan vaan myös järjestäjää järjestämään sen. Kesän festivaalien tulisi Luoman mukaan olla myynnissä jo vuoden alkupuolella. Sauli Heikkilä Tapahtumien järjestäminen edellyttää tukun lupia. Poliisilta haetaan tekijöille ja oikealle genrelle. Lisäksi suojaamaton musiikki huomioidaan biisilistojen mukaan. ”Yhtyeet kannattaa ohjeistaa ilmoittamaan kappaleensa itse Teoston verkkopalvelussa mainiten festivaalin asiakasnumeron. Verkkopalvelu on helppo käyttää. Kannattaa tarkistaa etukäteen, mitä lukuja Teosto tarvitsee yleisömäärien osalta, että osataan kerätä oikeat luvut, eikä tarvitse lähteä jälkeenpäin arvioimaan osakokonaisuuksia jostain yhteismäärästä.” tonta jos tekijän kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta. Trad-merkinnällä varustettu musiikki ei ole suojattua, mutta jos musiikki sovitetaan, niin sisitä tulee suojattua. Pääsymaksullisessa konsertissa hinta muodostuu myytyjen lippujen mukaan. Ilmaistapahtumassa hinta muodostuu yleisömäärän perusteella. ”Teoston laskuttama korvaus vaihtelee paljon riippuen esitettäväst musiikista ja yleisömääristä. Ei voi suoraan arvioida tulevaa kulua uudessa tapahtumassa jonkun toisen tapahtuman tai edellisen saman kokoisen tapahtuman pohjalta.” Hinnasto löytyy teoston sivuilta www. teosto.fi 4. Teosto käsittelee tiedot ja tekee laskun 6. Teosto tilittää rahat musiikin tekijöille. Hintaan vaikuttaa, onko musiikki suojattua vai suojaamatonta. Jos suojattua musiikkia on alle kolmasosa kokonaiskestosta, niin hinta on alennettu. Musiikki on suojaama- Mikäli konsertin tai festivaalin järjestäjä ei ilmoita tietoja Teostolle, esityskorvaus laskutetaan arviolaskutuksena. huvilupa, ympäristöviranomaisilta lupa koskien melu-, hygienia- ja ympäristöasioita ja palolaitos valvoo turvallisuutta. Näiden lisäksi pitää olla lupa musiikin esittämiseen ja se haetaan Teostolta. Teostoa pidetään usein mörkönä, mutta sen tehtävänä on valvoa, että musiikintekijät saavat korvauksen, jos heidän musiikkiaan esitetään julkisesti. Ohessa pähkinänkuoressa festivaalin ja Teoston välinen toiminta. Kursiivilla erään festivaalin toiminnanjohtajan kommentit. 1. Festivaalijärjestäjä ilmoittaa tapahtuman etukäteen Teostolle. Teosto kirjaa tapahtuman tiedot ylös ja samalla tapahtuma saa musiikinkäyttöluvan. 2. Festivaali pidetään 3. Festivaalin järjestäjä ilmoittaa lipputulot ja kappaleet Teostolle Lipputulot ilmoitetaan kahden viikon sisällä Kappalelistat on hyvä toimittaa samalla, jotta rahat saadaan ohjautumaan oikeille 36 – Joskus myynti aloitetaan vaiheittain eli aluksi viikon passit ja ohjelman varmistuttua myyntiin tulevat päivä- ja tilaisuuskohtaiset liput, Luoma kertoo. 5. Asiakas saa laskun KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
Finland Festivals Sauli Heikkilä huolehtii festivaalien edunvalvonnasta Finland Festivals perustettiin 60-luvun lopulla toimimaan räjähdysmäisesti lisääntyneiden kesätapahtumien yhdyselimenä ja markkinoijana. Jäsenfestivaaleja on tällä hetkellä lähes sata. Musiikin eri lajien lisäksi mukana on niin tanssin, teatterin, kirjallisuuden, kuvataiteen, elokuvan kuin lastenkulttuurinkin parhaat tekijät. Finland Festivalsin tärkeimmät tehtävät ovat festivaalien edunvalvonta, markkinointi, tiedotus, tiedonkeruu ja tutkimus sekä koulutus. Kansanmusiikki-lehti kysyi toiminnanjohtaja Kaj Amberlalta, mitä festivaaleille kuuluu ja mitä iloa Finland Festivalsista voi niille olla. Miten suomalaiset festivaalit näyttävät voivan FF:n näkökulmasta? Festivaalit voivat edelleen erittäin hyvin. Kävijäluvut ovat taantumasta huolimatta pysyneet suurimmalla osalla festivaaleista korkeana, sponsoritkin ovat edelleen mukana ja taiteellinen taso häkellyttävän korkea suurella osalla festivaaleista. Kulttuurin tuki vähenee, joko se näkyy festivaalikentässä? Se näkyy siinä mielessä, että valtion tukiin tuli tänä vuonna noin kolmen prosentin leikkaus. Se ei tosin vielä maailmaa kaada; isompi ongelma on kunnissa, joiden avustukset ovat paljon merkittävämpiä kuin valtion – ja kaikkihan me tiedämme, että kuntien talous on aika heikossa jamassa. Näkyykö festivaalien taloudellinen tilanne FF:n jäsenistön liikkuvuutena? Karsitaanko budjettia eroamalla verkostosta? Ainakaan toistaiseksi ei ole näkynyt, sillä FF:ssä on tällä hetkellä enemmän jäseniä kuin koskaan aikaisemmin. Huonot ajat yleensä lisäävät halua kuulua voimakkaaseen etujärjestöön eikä päinvastoin. Mutta totta kai joka vuosi pientä liikettä tapahtuu, jotkut eroavat, uusia tulee tilalle. Minkä kokoisille festivaaleille FF sopii parhaiten? Koolla ei ole väliä, vain ammattimainen ote ja laatu ratkaisee. Mikä on parasta, mitä FF pystyy tarjoamaan? FF on vahva yhteisö, joka huolehtii festivaalien edunvalvonnasta yhdessä monien yhteistyökumppaniensa kanssa. Kukaan muu ei sitä Suomessa tee. Lisäksi FF promotoi jäseniään niin Suomessa kuin laajasti ulkomailla, jakaa tietoa alan trendeistä ja parhaista käytännöistä, järjestää koulutusta ja verkostoitumistilaisuuksia festivaalien työntekijöille, kerää vuosittaisia tilastoja ja edistää alan tutkimusta. Kuten kaikissa yhdistyksissä, aktiiviset jäsenet saavat paljon hyötyä itselleen, passiiviset vähemmän. Jäsenkirjeessä arvostelitte sitä, että opetusministeriön tuki jakaantuu niin monelle tapahtumalle. Eivätkö kaikki tapahtumat ole tukensa ansainneet? FF on sitä mieltä, että nykyään valtio tukee turhan suurta joukkoa – peräti 172 festivaalia. Meidän mielestämme järkevämpää olisi tukea hiukan pienempää joukkoa hiukan suuremmalla summalla festivaalia kohti. Olennaista on se, onko festivaali aidosti ”valtakunnallinen merkittävä” ja siis valtiontuen arvoinen. Nyt valtiontukea sirotellaan turhan moneen osoitteeseen. KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 Lauluyhtye Rajaton 37
Kansanmusiikkia Paikkarilla - Sampomäki laulaa! la 5.7.2014. klo 17-21, Paikkarin torpan Sampomäki, Torpantie 20, Lohjan Sammatti Mikko Perkoila & Vinkulelu - lastenmusiikkia Uusiosoitintyöpaja Mikko Perkoilan johdolla Yhteislaulua - Sampomäki laulaa Suo - runonlaulu menee jalan alle Eva - kansanlauluja uusin sovituksin Pohjoismainen kansanmusiikin ja kansantanssin konferenssi, festivaali ja workshop www.rha.is/folk KIIKOISTEN 45. PURPURIT www.facebook.com/Sammontaonta www.paikkari.info Tervetuloa! liput: 15/10€, 6-15v: 5€, alle 6v. ilmaiseksi, perhelippu 35€. la 28.6.2014 Pelimanneja pyydetään ilmoittautumaan 1.6.2014 mennessä kiikoistenpurpurit@gmail.com Harmonikkaliike Beltuna Sara 3 Meillä on vaihtoehtoja ja valinnanvaraa! Uudet Bugarit, Beltunat ja Hohnerit sekä laadukas valikoima käytettyjä harmonikkoja. Harmonikkahuolto, virityspalvelu ja alan tarvikkeet. Tervetuloa tutustumaan! Kristian Wetterstrand Soitinrakentaja, Luthier wetterstrand.kristian@gmail.com Perttu Paappanen Kartanontie 259, 03400 Vihti 0500-761030 info@traditune.fi www.traditune.fi 38 Tilaustyönä käsintehdyt mandoliinit, irlantilaiset busukit, citternit, jouhikot ja pienkanteleet www.wetterstrand.org +358 (0) 40 72 86 966 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
Järjestökentässä tapahtuu Uudet tuulet puhaltavat parhaillaan Suomen kansanmusiikin ja -tanssin kentän yllä. Mekin joudumme samoihin haasteisiin kuin muu kulttuuriväki. Heikentynyt taloudellinen tilanne vaikuttaa rahoituksiin ja pistää meidät kaikki miettimään miten hoidamme oman alamme toiminnan, miten meidän pitäisi järjestäytyä ja koordinoida toimintaamme. Toisaalta aina välillä on syytä miettiä muutenkin miten meidän tulisi toimia jotta kansantanssin ja kansanmusiikin kenttä elää ja voi hyvin vielä kymmenen vuoden päästä, katsoa enemmän tulevaisuuteen kuin pohtia menneisyyttä. Y ksi konkreettisista toimenpiteistä ja itsestäänselvyyksistä on kahden nykyisen kattojärjestön toiminnan yhdistäminen saman katon alle. Kansanmusiikilla ja kansantanssilla on ollut tähän asti kaksi kattojärjestöä Folklore Suomi Finland, perustettu 1991 ja Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus, joka tunnettiin ennen vuotta 2006 nimellä Kansanmusiikin Keskusliitto. Folklore Suomi Finland keskittyi toiminnassaan erityisesti kansantanssiryhmien välittämiseen kansainvälisille folklore-festivaaleille ja muutenkin edusti Suomea kansainvälisissä yhteistyöverkostoissa kuten Nordlek, tai projekteissa kuten Tanssipidot. Edistämiskeskuksen toiminnoista osa on kohdistunut vahvasti kansanmusiikin puolelle esimerkkinä Kansanmusiikin isompi ilta ja Soitinpankki. Merkittävin edistämiskeskuksen toiminta on liittynyt tiedotustoimintaan eli kansanmusiikki.fi -portaalin perustamiseen ja ylläpitoon. Kummankin järjestön säännöissä on kuitenkin huomioitu sekä tanssi että musiikki ja toiminnassa molemmat ovat olleet toki mukana. Tällä hetkellä suurin osa jäsenjärjestöistä on yhteisiä. Folklore Suomi Finlandilla on ollut kaksi jäsenjärjestöä, jotka eivät ole olleet edistämiskeskuksen jäseniä (näistä toinen hakee parhaillaan jäsenyyttä) ja vastaavasti edistämiskeskuksella on ollut yhdeksän jäsentä, jotka eivät ole jäseninä Folkloren puolella. Myös jäsenistöä ajatellen on turha pitää kahta kattojärjestöä ja maksattaa heillä kahdet jäsenmaksut. Kummankin järjestön rahoitus on las- KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 kenut viime vuosina ja tänä keväänä kummankin järjestön vuosikokoukset tekivät periaatepäätökset toiminnan yhdistämisestä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on ottanut tämän uutisen ilahtuneena vastaan. Folklore Suomi Finland tullee lakkauttamaan toimintansa ja edistämiskeskuksen uudet säännöt ovat parhaillaan lausuntokierroksella jäsenjärjestöissä. Tulemme jatkamaan edistämiskeskuksen Y-tunnuksella ja osana sääntöuudistusta järjestölle haetaan uutta nimeä. Edistämiskeskuksen hallitus on käsitellyt sääntö- ja nimiasiaa ja nimestä on käyty vilkasta keskustelua niin tapahtumien yhteydessä kuin sosiaalisessa mediassakin. Hallitus esitti ehdotuksessaan nimeksi ”Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskus”. Tässä nimessä on hallituksen mielestä ne kaikki termit, joiden alle koko laaja toiminta voidaan laittaa, lisäksi sana ”edistämiskeskus” kertoo hyvin selkosuomella mistä on kyse. Kattojärjestön tehtävä on edistää kansanmusiikkia ja kansantanssia, sekä niihin liittyvää soitinrakennusta sekä puku- ja tapaperinnettä. Lisäksi tehtävänä on edistää kansallista kulttuuripolitiikkaa näillä aloilla sekä koordinoida jäsenjärjestöjen ja yhteistyökumppanien osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön ja huolehtia tämän edellyttämästä kansallisesta yhteistyöstä. Tulevaisuudessa on varmasti vielä tärkeämpää, että edistämiskeskuksen jäsenistön kautta voidaan nähdä koko toiminnan taso sekä esittämis-, tallennus-, tutkimus-, koulutus- ja julkaistutoiminnoissa. On tärkeää, että toiminnassa näkyy alueellinen tasa-arvoisuus. Jäsenjärjestöt voivat olla jäsenmääriltään pieniä tai isoja ja niiden- kin tulee olla keskenään tasa-arvoisia. Jäsenistössä olisi hyvä näkyä sekä alalla toimivan valtaväestön että Suomessa asuvien ja toimivien vähemmistökulttuurien edustajia. Jäsenjärjestökentän lisäksi tuleva kattojärjestö kuuluu koko kansalle. Osa palveluista kohdistuu tulevaisuudessakin suoraan alan tekijöille, yksityisihmisille. kansanmusiikki.fi -portaalimme toivottaa tervetulleeksi kaikki alan toimijat. Suurin tämän hetkinen haasteemme on huolehtia siitä, että tulevaisuudessa edistämiskeskus saisi enemmän sekä taloudellisia, että henkisiä resursseja. Toivotan tämän hetkisenä edistämiskeskuksen toiminnanjohtajana edelleen niin järjestöt kuin yksityiset henkilötkin tervetulleiksi toimintaan ja keskusteluihin. Tehdään yhdessä tulevaisuutta ja huolehditaan siitä, että edustamamme tärkeä kulttuuriperintö säilyy tulevaisuudessakin! Riitta-Liisa Joutsenlahti Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen toiminnanjohtaja Tärkeitä osoitteita VISIO2025 tavoiteohjelmasta www.kansanmusiikki.fi/ajankohtaista/uusikansanmusiikin-ja-tanssin-alan-tavoiteohjelma Kansanmusiikin ja kansantanssin yhteinen keskusteluryhmä www.facebook.com/groups/23930468956 7167/?ref=ts&fref=ts VISIO2025 projektiblogi http://kansanmusiikkijakansantanssi.word press.com 39
E T N O -ES PA T ÄY T T Ä Ä 1 0 ! H E L S I N G I S S Ä 11. - 21. 8 . 2014 UUTTA KANSANMUSIIKKIA ESPAN LAVALLA NY FOLKMUSIK PÅ ESPLANADESTRADEN FRESH FOLK MUSIC AT ESPLANADE STAGE OHJELMISTOSSA MM. PITKÄSEN MATTI JA HEIDÄN ALHAISUUTENSA, PAPE ja KASUMAI, HERD & TIMO ALAKOTILA, FOLKRÖRELSEN, J-P PIIRAINEN, BELBOW, NIILLAS HOLMBERG & ROOPE MÄENPÄÄ, ORFFIT, RIIKKA TIMONEN etno-espa.fi facebook.com/EtnoEspa 40 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
Etno-Espa 10 vuotta U uteen kansanmusiikkiin keskittynyt Etno-Espa-tapahtuma juhlii tänä vuonna 10-vuotisjuhlavuotta. Jo kymmenen vuoden ajan Helsingin sydämessä sijaitseva Espan lava on muuttunut elokuisin uuden kotimaisen kansanmusiikin estradiksi. Etno-Espa on opittu tuntemaan niin kotimaiselle kuin ulkomaisellekin yleisölle ilmaiskonsertteja tarjoavana nykykansanmusiikin kaupunkilaisena näyteikkunana, joka huipentuu vuosittain Espan Taiteiden yöhön. Etno-Espa laajenee juhlavuotenaan Etno-Espa-festivaali on uusinut konseptiaan. Tapahtuma tiivistyy kaksiviikkoiseksi, mutta laajenee ohjelmistoltaan: konsertteja kuullaan Espan lavalla kaksi päivässä sekä Taiteiden yönä puolille öin saakka. Näin Espan lava muuttuu 11.-21.8 vain kansanmusiikkia esitteleväksi estradiksi. Esiintyjien joukossa ovat muun muassa Pitkäsen Matti, Herd & Timo Alakotila, Niillas Holmberg & Roope Mäenpää, Folkrörelsen, J-P Piirainen ja Belbow. Kahden viikon aikana Espan lavalla kuullaan jopa 20 yhtyettä. EtnoEspassa konsertteja kuullaan uutuutena nyt myös viikonloppuna. Lauantaina 16.8. järjestetään Etno-Espan Lasten Lauantai, jossa perheen pienimmät saavat leikkiä ja liikkua muun muassa lastenyhtye Orffien tahtiin. Lisäksi juhlavuoden ohjelmistossa on luvassa muun muassa sanataidetta ja uutta kansanmusiikkia yhdistelevä iltaklubi. Etno-Espan ohjelmisto julkistetaan kesäkuun puolivälissä. Runon ja laulun sokkotreffit -kirjoituskilpailu Etno-Espa ry järjestää 10-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi yhteistyössä Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n kanssa kaikille avoimen runokilpailun teemalla ”Kohtaamisia kaupunkitilassa”. Kilpailun voittajateksti sävelletään esitettäväksi Etno-Espan juhla-avajaisissa 11.8.2014. Kilpailu alkaa 15.5. ja kestää 15.6. asti. Runon säveltävät lauluksi kilpailun päätuomarina toimiva, Risto-yhtyeestä tunnetuksi tullut ja vuoden 2014 Teosto-palkinnon pokannut Risto Ylihärsilä sekä kansainvälistä suosiota nauttiva kansanmuusikko, jouhikkovirtuoosi Pekko Käppi. Kilpailun ideana on saattaa uudella tavalla yhteen nykypäivän runous, populaarimusiikki sekä kansanmusiikki. Runokilpailun viisihenkinen esiraati koostuu seuraavien tahojen edustajista: Elvis ry, Radio Helsinki, Nuoren Voiman liitto, Sanasto ja Suomalaisen kirjallisuuden seura. Esiraadin valitsemista kymmenestä voittajaehdokkaasta Risto valitsee sävellettävän voittajan. Voittajaruno julkistetaan heinäkuun alussa. Kilpailun tarkemmat ohjeet ovat Etno-Espan kotisivuilla 15.5. alkaen osoitteessa www.etno-espa.fi. Sillail oikke! Järjestyksessä 43. Samuelin Poloneesi järjestettiin maaliskuussa Raumalla yhdessä Rauman kaupungin ja Satakunnan kansanmusiikkiyhdistyksen kanssa. Pääkonserttipaikkana toimi Rauma-sali. Tapahtuman teemoina vuonna 2014 olivat satakuntalainen kansanmusiikki sekä polkka, joka on Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen nimeämä vuoden 2014 teema. Polkkaa kuultiin ja nähtiinkin monenlaisina tulkintoina eri puolilta Suomea. Tapahtuma keräsi runsaasti yleisöä ja sai huomiota paikallisessa mediassa. Sunnuntain Samuelin Poloneesin pääjuhla toi Rauma-salin täyteen kuulijoita. Suomen huipulta: Tallari ja JPP -konsertissa hurmaannuttiin esiintyjien taidosta ja intiimistä tunnelmasta. Pelimanniparaati tarjosi polveilevan läpileikkauksen suomalaisista pelimanniryhmistä eri puolilta Suomea. Satakuntalaisten pelimannien konsertti toi lavalle satakuntalaisia taitajia jopa yli genrerajojen. Poloneesiklubit keräsivät myös paljon yleisöä. Varsinkin perjantaiillan Kaidalla tiellä -klubi sekä lauantai-illan Polkkaklubi Teatteriravintola Ankkurissa houkuttelivat kuulijoita ja tanssiväkeä. Etno-Emma -voittaja Juuri & Juuri -yhtyeen esiintyminen Cafe salissa valtasi salin kokonaan. Samuelin Poloneesin alkutahdit soitettiin 12.-14.3. eri puolilla Satakuntaa järjestetyissä koulukonserteissa muun muassa Eurassa, Eurajoella ja Raumalla. Vastaanotto kouluissa oli positiivinen ja kiinnostunut, jopa innostunut. Kouluissa konsertoivat Freija, Rosenfink ja Puhti. Samuelin Poloneesin pääjuhlassa Yleisradion toimittaja Sirkka Haloselle luovutettiin Suomen Kansanmusiikkiliiton kultainen ansiomerkki. Samuelin Poloneesissa julkistettiin myös satakuntalaisen pelimannin, Jalosen Villen nuottikirja. Samuelin Poloneesi järjestetään seuraavan kerran Helsingissä 6.-8.3.2015. Pauliina Pajala Koko perheen kesäjuhla 4.–5.7.2014 Rääkkylässä SPIRAALI-TAUSTALLA.indd 1 16.5.2014 13:58:25 mm. EVA-trio, Huojuva lato, Kouon Frouva, Mirkka & Madrugada, Paja, Pauli Halme & His Lost Lovers, Plantec (Ranska), Rakkauden lähettiläät, RikuPekka Kellokoski, Sari Kaasinen, Satu Niiranen, Satuja soitosta – live, Sonik, The Pikebones, Timo Rautiainen Folk Band, Tradikaali, Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani, Vaino Ensemble, Väinö Tuonela & Kerettiläiset... KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 41
Merkit JuuriJuhla-RotFest teki yleisöennätyksen Huhtikuinen JuuriJuhla-RotFest sai espoolaisen ja lähiseudun väen liikkeelle hyvin, sillä tapahtuma kaksinkertaisti viimevuotisen yleisönsä. Tapahtuma oli entistä pidempi ajallisesti ja sitä laajennettiin entistä enemmän myös Espoon kulttuurikeskukseen. Markkinointiin oli myös panostettu edellisvuosia enemmän ja uusia ratkaisuja oli otettu käyttöön. Tapahtuma näkyi maaliskuussa espoolaisissa kaupunkitauluissa näyttävästi, ja se oli mukana Sika säkissä sekä Sembalot -kampanjoíssa. Muutakin markkinointia tehtiin yhteistyökumppaneiden kanssa entistä rivakammin. Ja tulosta syntyi. JuuriJuhlan ohjelmisto sai paljon kiitosta yleisöltä ja yhteistyökumppaneilta. Ensimmäisen lauantain lasten Melkutus sekä Pilpatusiltamat avasivat tapahtuman hienosti. Meditatiivinen kirkkokonsertti Espoon tuomiokirkossa ja kotoisa kon- sertti täydessä Lagstad Hembygdsgårdissa Maria Kalaniemen, Marianne Maansin ja Halsbrytarnan tähdittämänä sai hyvän vastaanoton. Jälkimmäinen konsertti myös radioitiin suorana. Myös Hehkumon Sellosalin konsertti oli lähes loppuunmyyty. Sellosalin sekä Espoon kulttuurikeskuksen isot konsertit perjantaista sunnuntaihin muodostivat mieltä lämmittävän lopun. Bill Hota & the Pulvers, tanskalainen Phønix. Tsuumi Sound System, Kardemimmit, Sillanpään sisarukset yhtyeineen olivat mukavan erilaisia. Päätöspäivän Grande Finale -konsertit aloitti Lasten Pilpatuskonsertti. Moni sanoi viimeisenä esiintyneen Ale Möller Bandin konsertin olleen yksi parhaista missä ikinä oli ollut. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen. Juurijuhlan taiteellinen johtaja on Maria Kalaniemi. Päivi Ylönen-Viiri Suoritusmerkit Pronssinen pelimannimerkki Tiffany Mustonen, viulu, Helsinki, Orivedellä 28.12.2013 Leith Arar, viulu, Helsinki, Raumalla 15.3.2014 Jarmo Tuomola, mandoliini, Pori, Raumalla 15.3.2014 Leo Vossi, portugalilainen kitara, Vantaa, Raumalla 15.3.2014 Hopeinen pelimannimerkki Kirsi Viitala-Lehtonen, haitari, Sastamala, Raumalla 15.3.2014 Erkki-Jussi Koivuluoma , 2-rivinen haitari, Koskenkorva, Raumalla 15.3.2014 Marko Huhta, 2-rivinen haitari, Ilmajoki, Raumalla 15.3.2014 Ansiomerkit Kultainen ansiomerkki Sirkka Halonen, Hyvinkää, 16.3.2014 Pöytästandaari Rauman kulttuuritoimi, 16.3.2014 Pentti Rodas, Helsinki, 26.4.2014 InMemoriam: Erkki Valkama 42 Suomen ensimmäinen huuliharpun mestaripelimanni Erkki Valkama kuoli 6.5.2014 vaikean sairauden murtamana. Mestaripelimannin arvon hän sai samanaikaisesti vanhemman veljensä Reinon kanssa vuonna 1989. Alavutelaiset veljekset esiintyivät useimmiten yhdessä, ja siinä he olivat vahvoja niin musiikillisesti kuin visuaalisestikin. Tunsin Erkin noin 40 vuoden ajalta, siten, kuin pelimannikavereita tunnetaan, joten yksityisasioista tietoa ei paljon ole. Ensitapaamisemme tapahtui v. 1975 Laihian Speleissä, huuliharpun SM-kilpailuissa. Olin toki nähnyt ja kuullut veljeksien soittoa jo aikaisemminkin televisiosta ja ihailin soiton rytmitystä, joka oli maukkaasti jälkijättöistä, ja tyylilajissaan mielestäni maan parasta. SM-kisoissa kuljimme monien vuosien ajan ja Erkki tunnettiin ja arvostettiin yhdeksi parhaista. 80-luvulla ollessani tuomaristossa tuli SM:ssä niin tiukka kisa, että neljä kilpailijaa joutui soittamaan ylimääräisen kappaleen, ja voittaja oli Erkki Valkama. Erkille tyypillistä oli että tullessaan esiintymään, hän tuli aina ryhdikkäästi ja kiireettömästi paikalle soittaen kappaleen varmaotteisesti juuri niin kuin oli sen kotiseudullaan oppinut ilman mitään konstailuja. Yhteistyötä meillä oli pitkältä ajalta, mikä kantoi hedelmää molemmin puolin. Vuonna 1982 teimme levyn ja kasetin, veljekset soittivat toisen puolen, ja minä toisen. Nimeksi tuolle äänitteelle tuli Hilpeät Huuliharput säveltämäni polkan mukaisesti. Erkki Valkama oli perheetön ja kaipaamaan jääneistä mainittakoon hänen pitkäaikainen pelimanniystävänsä Jaana Rinta-Ruona. Erkki Vihinen KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
KIRJAT Yrjö von Grönhagen: Himmlerin salaseura – Salakirjat 2014 Päivi Arjas: Varmasti lavalle. Muusikoiden esiintymisvalmennus. Jyväskylä: Atena. Sibelius-Akatemian esiintymisvalmennuksen lehtori Päivi Arjas on tarttunut aiheeseen, joka monesti jää monilla musiikkiopintoasteilla muusikon koulutuksessa vähälle huomiolle: esiintymisjännitykseen. Muusikkona toimiva Arjas on tehnyt aiheesta tohtorintyönsä, mutta Varmasti lavalle on suurelle yleisölle suunnattu mielenkiintoinen taustatieto- ja opaskokonaisuus. Arjaksen kirjan keskeinen viesti on se, että esiintymisjännitystä voi helpottaa ja sen hallintaa opetella. Esiintymisjännitys ja sen kautta tapahtuva ”vireytyminen” kuuluvat esiintyjän arkeen – ongelmaksi se muodostuu, jos se estää ja hankaloittaa esiintymistä huomattavasti. Yleensä jännityksen taustalla on monia tekijöitä, joista syvimmät saattavat tarvita pitkäkestoista terapiaa. Lievempiä ongelmia, esimerkiksi itsestä muodostettuja negatiivisia ajatusmalleja, voi lähestyä kirjassa annettavien keskittymis- ja rentoutumisharjoitusten avulla. En ole yleensä suuri selfhelp-kirjojen ystävä, mutta Arjaksen tutkimukseen nojaava ja konkreettisia, mutta ei liian korkealentoisia harjoittelumalleja tarjoava teos on kiinnostava. Se on pääosin kirjoitettu klassisen musiikin näkökulmasta, ja esimerkiksi nuottikuvan korostaminen häiritsee välillä kansanmusiikin parista tulevaa. Tekstissä on myös jonkin verran toistoa, mutta suurelta osin teos toimii. Erityisesti opettajina toimivat muusikot voivat saada kirjasta tarpeellisia vinkkejä työhönsä. Joitakin vuosia sitten ilmestynyt Kantelekirja kertoi Himmlerin suunnitelmasta hankkia natsi-Saksaan kanteleita. Asia nousi esille Heather Pringen kirjassa Himmlerin suuri suunnitelma. Himmler uskoi arjalaisen rodun hallinneen esihistoriallisina aikoina koko maailmaa. Todisteita siihen haettiin muun muassa Tiibetistä ja Karjalasta. Kantele ja Kalevala olivat hänen erityinen kiinnostuksen kohteensa. Arjalaisten esihistorian tutkimista varten perustettiin Ahnenerbe-instituutti ja sen indo-europpalais-suomalaisen tutkimusosaston johtoon ajautui Yrjö von Grönahagen. Kirjassa Himmlerin salaseura Yrjö von Grönhagen kertoo elävästi uskomattoman tarinansa. Von Grönhagen päätyy sattumien kautta Himmlerin lähipiiriin 30-luvun puolivälin jälkeen. Hän on paikalla myös, kun Himmler vaatii tutkija Bosea ottamaan selville, että kalevalainen sävel on germaanisen musiikin peruskuva, eikä suostu kuuntelemaan vastaan hangoittelevaa tiedemisetä. Hän ilmoittaa myös tilaavansa kymmenen kanteletta, joista tehtäisiin sitten kopioita sijoitettavaksi SS-kerhoihin niin, että hänen miehensä oppisivat soittamaan kalevalaisia säveliä. Olisikohan mahdollista, että jos asiat olisivat päättyneet toisin, kanteleeseen suhtauduttaisiin samoin kuin erääseen viiksimuotiin ja muinaiseen symboliin. Kirjan voi lukea puhtaasti proosana ja toisin kuin tutkijalta voisi odottaa, se on helppolukuinen ja viihdyttävä. Sauli Heikkilä Mauno Järvelä: Jalosen Ville nuattikiri Gunnar Bärlund: Stämspel och komp Pekka Pentikäinen: Mukavia kappaleita kaksiriviselle II Keväällä ilmestyi pari kiinnostavaa nuottikirjaa ja yksi ruotsinkielinen soitto-opas. Mauno Järvelä on toimittanut kaksi vuotta sitten menehtyneen Ville Jalosen soitteet ensi kertaa yleisön ulottuville. Nuottien lisäksi kirjassa on otteita videotallenteesta, jossa Timo Hukkanen haastattelee Ville Jalosta. Stämspel och komp -kirja oli alunpitäen suunniteltu artikkelisarjaksi. Gunnar Bärlund on koonnut siihen vuosikymmenten aikana kertyneen tiedon ja ajatukset pelimannimusiikin harmonioista ja komppaamisesta. Bärlund on itse soittanut viulun lisäksi myös huilua, huuliharppua ja kontrabassoa. Kirja siis sopinee hyvin myös muiden soittimien, kuin viulun soittajille. Pekka Pentikäinen on julkaissut toisen osan kaksirivismusiikkia. Monista kappaleista ei ole julkaistu ennen kaksirivissovituksia. Pentikäinen on käyttänyt niitä opetuksessaan vuosien varrella. Jalosen Villen on kustantanut Kansanmusiikki-instituutti, kaksi muuta kirjaa ovat omakustanteita. Sauli Heikkilä Heidi Haapoja KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 43
LEVYT Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut, jotta äänitteet saavuttaisivat yleisön. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Metsäpurontie 20, 00630 Helsinki. Puhti: Pahan laulu K3JCD005 P uhti on ihmeellinen. Samat naiset saavat toisessa hetkessä ihmisen nauramaan hervottomasti, toisessa liikuttumaan. Tai vajoamaan arkaaiseen reikään. Pahan laulu kuuluu eniten kenties kahteen viimeisimpänä mainittuun kategoriaan, mutta ei sitä ilman silmäkulman pilkettä ole tehty. Levy koostuu pirun apuvälineeksi mainitun haitarin sävyistä, traagisista tarinoista ja konekompeista. Biittien yhdistäminen leimallisesti akustiseen musiikkiin on usein riskialtis taival, mutta Eero Grundström on loihtinut Pahan lauluun niin soljuvat konesoundit, etteivät ne ole millään tavalla muusta musiikista erillisiä. Pahan laulu on soiva lahja: Anne-Mari Kivimäki kertoo haitarillaan täydellisen muotoisia tarinoita, ja Reetta-Kaisa Ileksen laulu on yhtä aikaa babuškain sydämeen käypää kailotusta ja mieltä ylentävää pehmeyttä. Heidi Haapoja New Better Spring Band Siba Records 2014 V astuuvapauslauseke: Minulta kysyttiin, olenko jäävi tämän 44 Sari Kaasinen: Aika riemulle ruveta Ancient Bear Cult: Sammalikossa S A Mipucd 26 ari Kaasinen on tehnyt usemman vuoden tauon jälkeen soololevyn. Laulamisen lisäksi hän on säveltänyt, sanoittanut ja sovittanut valtaosan cd:n sisällöstä. Lisäksi mukana on kaksi Sarin soittamaa ja säveltämää kantele-instrumentaalia. Levy on toteutettu kansia myöten vaatimattoman kotikutoisesti, mutta se toimii. Kokonaisuus jää elämään ennen kaikkea laulujensa ansiosta. Kaasinen osaa tehdä omaan karjalaiseen tyyliinsä erinomaisia lauluja. Takavuosien tyttöjen laulut ovat nyt vain vaihtunneet varttuneemman perheellisen naisen lauluiksi. Kolmessa laulussa mukana ovat myös Nykyisen Värttinän laulajiista Mari Kaasinen ja Karoliina Kantelinen. Osa lauluista on ilman säestystä, osassa mukana on karjalaisista muusikoista koottu bändi. Kaasisen uutuus on hyvä ostos niille, jotka pitävät karjalaisesta pajatusmusiikista ja sen mutkattomasta toteutuksesta! Kingdom Productions 2014 ncient Bear Cult on shamanistisesta perinteestä vaikutteita ottava nykyetnoyhtye, jonka arkaaisuutta henkivä akustinen peikkorock tuo mieleen menokappaleitten kohdalla folkmetal-orkesteri Korpiklaanin ja balladien ja muiden rauhallisempien kappaleiden puolella Gjallarhornin ensilevyn. Sillä lisäyksellä, että kyseessä on vähemmän ammattimainen yhtye kuin edellä mainitut. Levyä kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen, että yhtyeen ulkopuolinen tuottaja olisi voinut olla hyvä ajatus levyä tehtäessä. Osa kappaleista on hieman täyteen soitettua kielisoitinten arpeggio-puuroa ja soundillisesti kaikuefektiä on mielestäni käytetty tarpeettoman paljon paikoitellen. Vaikka albumi ei ehkä genressään kestä kansainvälistä vertailua, pidin silti yhtyeen konseptista, meiningistä ja hyvin rakennetuista kappaleista. Sikäli odotan yhtyeen seuraavaa levyä suurella mielenkiinnolla. Hannu Virtanen Teemu Eerola tekstin kirjoittamiseen. Jouduin vastaamaan, että "tunnen tyypit, mutta levy on minusta silti erinomainen." New Better Spring Band on kuuluisan Järvelän pelimannisuvun vesan, laulaja/lauluntekijä Aili Järvelän, luotsaama yhtye, jonka ensilevyn estetiikka pohjautuu kiehtovalla tavalla yhtä aikaa ison stadionyhtyeen soundiin ja samalla kotikutoiseen lattentuoksuiseen Helsinki-indie -pop-tuotantoon, kantavana voimanaan Järvelän väkevä lauluilmaisu. Albumi rullaa hienosti kappaleesta toiseen. Välillä ollaan kotona villapaita päällä kaakaon edessä ja taas kohta raamatullisten kysymyksien äärellä Goethen herkistellessä Tuonpuoleisessa. Kansanmusiikkivaikutteet kanteleineen ja tyylitellyine stemmalauluineen ovat kuultavissa läpi levyn. Kuuntelutin tätä levyä myös huonekasveilleni ja nähtävissä oleva kasvu kiihtyi heti 15 %. Tämä albumi saattaa olla suunnannäyttäjä suomalaiselle popfolkille. Lauri ”Arno” Ankerman & The Ankermen: Pimeään pihaan Northern Stars 2014 P imeään pihaan on Lauri ”Arno” Ankermenin toinen levy. Sillä ensimmäisellähän on se Ylen Levylautakunnan voittanut Pallogrillimies, jonka viitoittamalla tiellä Arno joukkueineen jatkaa edelleen. Kyse on siis suomeksi esitetystä bluesista. Tämä ei ole mikään ainutkertainen idea, muistan esimerkiksi hyvin jo 1969 äänitetyn Lippo Koivujuuren mainion biisin ”Rautainen blues.” Ankermenin Pimeään pihaan lunastaa silti paikkansa vahvoilla lyriikoillaan ja rempseällä pelimannihenkisellä soitannollaan. Nyt ei liikuta vitsin puolella vaan sanoitukset kertovat esikuvabiisiensä tavoin elämän kurjuudesta ja kovuudesta. Aitojen blues-ukkojen tavoin sanoituksissa ollaan samalla kertaa rehvakkaita, elämää kovempia killejä ja toisaalta maailman eniten murjomia luusereita. Pelkkää bluesia levy ei kuitenkaan ole. Laulu Singaporen satamassa loihtii mukaan mukavia folk- ja kuplettisävyjä ja levyn päättävä Rautaratsu on enempi singer/songwriter-kamaa. Ne tuovat kivaa vaihtelua levyn yleisilmeeseen. Pimeään pihaan -levyn yleissoundia hallitsevat Arnon laulu ja liukukitara sekä Mikko Koiviston varsin tyylikkäät huuliharppusoolot. Hyvää tukea niille antavat Jenna Marie Pietilä lyömäsoittimillaan sekä Veikka Aleksi Pohto kontrabassollaan. Antti Kettunen Teemu Eerola KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
Tuomas Logren: Yövesi TLCD001 2014 T ätä levyä olen odottanut jo pitkään. Odotukseni palkittiin ja ehkä ensimmäistä kertaa Suomessa amerikkalainen ja suomalainen perinnemusiikki ja niiden soittimet lyövät luovasti kättä toisilleen. Tuloksena on musiikillinen tasapeli, jossa kummankin tyylin vaikutteet pääsevät tasavertaisina esiin. Tuomas Logren on varsinainen kielisoitinvelho. Repertuaariin kuuluvat kitaran lisäksi mandoliini, banjo, dobro ja viulu. Niinkuin tämä ei vielä olisi riittänyt hän soittaa levyllä vielä huuliharppua ja lyömäsoittimia. Levyllä vierailee muitakin merkittäviä instrumentalisteja. Tärkeässä roolissa ovat myös Matti Pitkäsen viulu, Elina Lappalaisen kontrabasso ja Petri Hakalan mandoliini. Muutamalla raidalla kuulemme myös Eero ja Esko Grundströmiä, Teija Nikua ja levyn hienosti äänittänyttä ja tuottanutta Kimpi Huismania. Soitto on siis koko lailla varmoissa käsissä eikä laulusolistejakaan voi moittia. Tuomaksen itsensä lisäksi äänessä ovat Yona, Aili Järvelä, Kimpi Huisman ja Marita Kuula. En kerro lauluista enempää mutta kevennyksenä voisin todeta että yksi laulu tulee Blues Brothers -elokuvasta ja yksi Hurriganesin ohjelmistosta. Levyllä kuullaan runsaasti Logrenin omaa materiaalia sekä muutamia hienoja, hyvin valittuja lainoja. Tällä hetkellä koneessa pyörii Tuomaksen Onkituro, hieno sävelmä, joka antaa mandoliinin ja kitaran vuoropuhelun jälkeen tilaa basson hienosti tukemalle viululle. Viulun jälkeen vuoron saa banjo ja - äh, kuunnelkaa itse! Mahtava biisi. Minä muuten tiedän mikä onkituro on, tiedätkö sinä? Iin Laulupelimannit: Kamujen emolevy Espoon musiikkiopisto/kamut Mua muistatko I ijoen suulta Perämeren rannikolta on totuttu purjehtimaan kautta aikain merten taakse, kauas pois kotoa. Tässä katsannossa on siis paikallaan, että jo nelisen vuosikymmentä toimineet Iin Laulupelimannit ovat koonneet levylle puolentoistakymmentä maailmalta oppimaansa laulua. Mitä lie kuuntelijan ajateltava sitten siitä, että ulkomaisten sävelten loppupuolelle iiläiset ovat sijoittaneet kotoisen Friikoolin vaarin katumuspolskan? Itse olen vakaasti sitä mieltä, ettei iiläisillä ole mitään häpeämistä maailmanmatkailussaan. Laulu- ja soittoryhmänä 14-henkiset laulupelimannit jatkavat tyylikkäästi ja turhia taiteilematta suomalaista kansanlauluperinnettä. Maailmalta on hyvä tuoda uutta tullessaan, mutta hyvä on vaalia myös kotoista kansanmusiikkiperinnettä sen perinteisessä muodossaan. Levyn lähimmät sävelmät ovat Ruotsista, kauimmaiset Australiasta ja Etelä-Amerikasta. Mukana on koko kansalle tuttuja lauluja Waltzing Matildasta Uska Daraan ja Keltaruusuun. Siinäpä sopii kuulijan laulaa iiläisten mukana. Laulujen lomassa on muutama puhdas soittokappale, jossa laulupelimannien johtajan Unto Kukan mandoliini helisee iloisen kevyesti ja tarkasti. Antti Kettunen KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 Seppo Kononen M aarit Kyllönen ja Elina Leskelä ovat tehneet Espoon musiikkiopiston EMO:n ”emoina” samaa jaloa työtä kuin Mauno Järvelä ja hänen esikuntansa Kaustisella: koulineet ja kasvattaneet lapsista ja nuorista vuosiluokan toisensa perään suomalaisen pelimanniperinteen jatkajiksi. Järvelän näppäreitä on kuultu ja nähty monisatapäisenä joukkona kesäisellä Kaustisella. Mukava on siis kuulla nyt myös espoolaisten näppäreitten, EMO:n kamujen, nuorekasta menoa heidän ensilevyllään, jolle on koottu kolmentoista kappaleen monipuolinen kattaus sekä kotimaisesta että ulkomaisesta perinnemusiikista. Vikströmin Aatusta aloitetaan jenkalla ja ruotsalaiselle karjamajalle lopetetaan valssin tahdissa. Kamut ovat sovittaneet itse soitteensa. Viulut ovat pääosassa, mutta hanuri ja klari nettikin kuuluvat hyvin. Hitaana alkavasta Ellin polkasta saattaisi äkkipäätään kuvitella, ettei lapsista olisi vielä polkan soittajiksi. Vaan kyllä sitä vauhtiakin lopulta löytyy yhtä lailla kuin samaan tapaan sovitetusta unkarilaismallisesta Egri Bikaverista. Kamujen emolevystä tulee vanhalle miehelle hyvä mieli. Eivät meiltä pelimannit lopu, jos nuoret soittajat pääsevät heti pienestä pätevään ja innostavaan oppiin. Suurin pula ei ole ehkä soittajista, vaan enemmänkin opettajista. Seppo Kononen Orffit: Haloo Kalevala Uhma 2014 I hanat Orffit! Moneen muotoon aiemmin väännetty Elias Lönnrotin kansanrunokokoelma saa Haloo Kalevala -levyllä Alias Lönnrotin johdolla lempeän orffimaisen muodon. Orffien Ihmekolmoset Kimmo Ojala, Matti Pollari ja Hannu Sepponen ovat luoneet Kalevalan keskeisimmille tapahtumille ja henkilöille reippaita uusia sävellyksiä – musiikkityylistä toiseen sukkuloiden. Alun perin Kalevalaseuran ja Konserttikeskuksen Kalevalakoulukonserttiohjelmaan ideoitu esityskokonaisuus toimii perinteisenä CD-albumina riemastuttavan hyvin. Kappaleiden väleissä Alias Lönnrot rimpauttaa puhelimella milloin kullekin biisinikkarille ja on tilaavinaan kappaleita uuteen Kalevala-kokonaisuuteensa. Maailman synty -bluesilla alkavan Haloo Kalevalan päättää väkevä sähkökitararock Get on Väinämöinen. Tällä välillä päästään kuulemaan muun muassa räppiä, tangoa ja ehtaa humppaa, kun Orffit tekevät Kalevalasta selkoa. Orffien letkeä ote elämään sopii Kalevalan uusiokäsittelyyn täydellisesti. Haloo Kalevalan tunnelma tuo mieleen levy prosessin lähteenäkin mainitun Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalan. ”Haetaan sampo kotiin jauhamaan. Haetaan poika kotiin saunomaan.” Mikko H. Haapoja Emeritus suurlähettiläs äänitti Baka-kansan polyfoniaa Mikko Pyhälän äänittämä levy on yhden illan kokonaisuus. Itä-Kamerunin sademetsässä olevan Baka-kylän Bizamin asukkaat pitivät läksiäisjuhlan Barcelonan autonomisen yliopiston tutkijaryhmälle, johon kuului myös Pyhälän Aili-tytär. Ryhmä on tutkinut uhanalaisen Bakakansan oloja vuodesta 2012 lähtien. Pyhälä äänitti koko läksiäisjuhlan musiikin. Laulajina ovat ensisijaisesti naiset. Digitalisoinnin ja editoinnin teki Helsingissä Maailman musiikin keskus. Tämä Afrikan sademetsäkansojen musiikkiperinne on omaleimainen ja rikas. Rytmit ovat poikkeuksellisen monimutkaisia. Myös heidän polyfoninen laulutapansa on kiinnostanut niin tutkijoita kuin afrikkalaisen musiikin ystäviä. Levyä ei ole myynnissä, mutta ennen kaikkea tutkijat ja musiikkikirjastot voivat pyytää levyä käyttöönsä. Yhteystiedot toimituksessa. 45
LEVYT Niillas Holmberg & Roope Mäenpää: Assimilašuvdna blues S aamenkielinen iskelmä lienee samanlainen käsite kuin vaikka pallosalama. Harvalla on omakohtaista kokemusta, mutta jos joku sanoo tällaista kohdanneensa, niin tuskin kellään on syytä epäillä. Tämän levyn hankkimalla myös sinulla on mahdollisuus tulla yhtä kokemusta rikkaammaksi, sillä Niillas Holmbergin ja Roope Mäenpään albumi Assimilašuvdna blues saattaa hyvinkin edustaa kulttuuria, joka vastoin alitajuisia odotuksia tuottaa hyvinkin uskottavaa pop-rock/iskelmää. Genressään levy on aika tyypillinen iskelmäalbumi, kappalejärjestystä ja sovitusideoita myöten. Välisoitoissa sisäänkeinuva sello tuo väriä kappaleisiin ja rytmiryhmän ote on harkitunkuuloisen hillittyä. Mutta mikäpäs siinä on toteuttaa jo toimivaksi todettua kaavaa, soitto on tasokasta ja levy äänitteenä soundaa hyvältä. Teemu Eerola Sväng: Karja-la Galileo Music Communication GmbH 2014 S vängin uusinta levyä mehevöittää tuttu svengi, tarkka, elämänmakuinen soitto ja vaihteleva, oivaltava musiikki. Tällä äijäremmillä riittää taitoa sekä soittimiensa hallinnassa että sävellysten ja sovitusten loihtimisessa, joihin he ovat imeneet vaikutteita ja ideoita eri puolilta. Silti he muistavat myös oman traditiomme ja kansanmusiikin tanssilajit. Levyllä on mukana myös yksi perinteinen, suomalainen pelimannikappale, joka sulautuu kokonaisuuteen kuin sokeri rommitotiin. Karja-la-levyn musiikista ja soittotavoista avautuu eri tasoja ja sävyjä kuuntelukertojen lisääntyessä. Lisämausteen kuunteluun tuovat tarinat kappaleiden taustoista. Aiheita on saatu niin romanialaisilta katusoittajilta, oudoille kaduille eksymisestä, timakasta hääjuomasta kuin sisällissodan kyydityksistäkin. Tarinat syventävät sisuskuntaa värisyttävän musiikin tunnelmaa ja luovat sille uuden ulottuvuuden, jopa yhteiskunnallista sanomaa. Arja Kangasniemi Laitakaupungin orkesteri: Virta Sibelius-Akatemian kansanmutiikkiäänitteitä 141 Laitakaupungin orkesterin ”Virta” on energiapläjäys. Kun taustoja selvittäessäni huomasin, että yhtye (Charlotta Hagfors: laulu ja saha / Piia Kleemola: Viulu, kantele ja laulu / Antti Paalanen: haitari / Sami Silén: kitarat, buzuki ja laulu / Teemu Vuorela: rummut, ohjelmointi ja lyömäsoittimet / Petri Välimäki: bassot) on syntynyt alun perin koulutusprojektin pohjalta, tartuin levyyn hieman skeptisesti: vai on kansanmuusikoilla 46 Aallotar: In Transit Juho Ylinampa: Jamesin reissu And Say We Did 2014 Ääniverstas 2013 H aitaristi Teija Nikun ja viulisti Sara Pajusen duon ensilevy sisältää raikasta, taitavaa ja kekseliästä soittoa. He ovat tuottaneet levylle ihmeen täyteläisen soundin kahden muusikon voimin. Levyllä on kappaleita perinteisistä suomalaista kansansävelmistä omiin, muun muassa balkanilaisrytmisiin sävellyksiin, ja kokonaisuus toimii erinomaisesti. Mukana on useampi kansanmusiikkiväelle hyvin tuttu kappale, mitä hieman ihmettelin, koska niitä vähemmän tuttujakin riittää. Mutta toisaalta näissä biiseissä tulee esiin myös duon vahvuus: kiinnostavat, vaihtelevat ja koskettavat sovitukset ja tulkinnat, jotka loihtivat tuttuihin melodioihin ja sanoituksiin tuoreutta. Myös sävellettyihin välisoittoihin on panostettu, joten esimerkiksi Väliaikaisen ja tangoksi sovitetun Hiljaisen surun musiikillinen mahla kohisee kirkkaana. Eniten pidin kuitenkin Nikun kolmesta sävellyksestä, joita olisi mielestäni mahtunut levylle enemmänkin. J uho Ylinampa on monipuolinen mies. Jamesin reissu -levyn kappaleet ovat itse sävellettyjä, sanoitettuja ja soitettuja, ja jopa kanteen kuvatut vahaoriginaalit ovat Ylinampan tekemiä. Ensimmäisen kuuntelun aikana huomioni kiinnitti Ylinampan tarinankerronta, joka vie helposti mennessään. Jamesin reissu täytyy ehdottomasti kuunnella useamman kerran, jotta siitä saa kaiken irti. Laulut viekoittelevat kuulijan mukaan vähitellen ja sanoitukset avautuvat pikkuhiljaa. Laulun aiheita Ylinampa on löytänyt muun muassa avioerosta ja pettämisestä, Iso-Mane-roistosta ja merille lähtemisestä. Laulujaan Ylinampa säestää kitaralla, mutta välillä soittoon sulautuu vihellystä tai huuliharpun mehevä sointi, josta pidän erityisen paljon. Melodioissa ja säestyksessä on vaihtelua, joten niihin ei helposti kyllästy. Sekä Juho Ylinampan kappaleista että laulutyylistä tulee mieleen Nikolai Blad, mutta kopioija Ylinampa ei ole. Persoonallisia laulaja–lauluntekijöitä ei ole koskaan liikaa. Arja Kangasniemi ollut rytmimusiikkiprojekti? Levyn loppuun päästyäni olin kuitenkin täysin vakuuttunut: tämä toimii! Levy alkaa hieman varovaisesti sinällään hienolla U2-tyyppisellä tunnelmoinnilla, mutta lopullisesti se ottaa kuulijan helmaansa kolmannen kappaleen rujossa ja ontuvassa, Tom Waitsin ja Tuomari Nurmion rajummat vedot mieleen tuovalla Jours de la Vie –kappaleella. Koliseva ja muriseva kitara luo hurjan viulun kanssa voimaannuttavan olon. El Poro on puolestaan laukalle karannut rock-joiku, joka voisi toimia monen ilmakitaristin bravuurinesityksen pohjana. Kehto- Arja Kangasniemi kappaleeseen luo puolestaan toispuoleisen tunnelman thereminiltä erehdyttävästi kuulostava saha. Todella monipuolisen ja vakuuttavan soiton kruunaa vielä Charlotta Hagforsin vahva laulu. Kaiken kaikkiaan tästä levystä saa positiivista energiaa! Ja erityisplussat yhtyeelle heidän toiminnastaan koulumaailmassa; tällä asenteella ja osaamisella saa kyllä 9-luokkalaisetkin innostumaan. Paul Silfverberg KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
Sakalaiskat: Puskasoitto SLCD01 S akalaiskat on vuonna 2007 perustettu eteläpohjanmaalainen perheyhtye, jossa haitareita soittaa Riina Sakala, mandoliinia ja bassoa hänen miehensä Janne Sakala ja huuliharppua Riinan isä Heimo Korpinen. Levy sisältää lähinnä perinteisiä pelimannikappaleita railakoista polkista, letkeiden polskien kautta tunnelmallisiin valsseihin, mutta mukaan on otettu myös muutama sävelletty kappale muun muassa Georg Malmstenilta, Rocco Granatalta, Konsta Jylhältä, Airi Hautamäeltä ja Janne Sakalalta. Puskasoitto on pelkistettyä, tunteikasta, rehellistä pelimannisoittoa. Musiikki on silti hiottua ja mietittyä ja eri soittimet tukevat ja värittävät toisiaan. Levyllä ei ole kikkailtu sovituksilla tai laajalla instrumentaatiolla, vaan luotettu kappaleiden ja tulkinnan voimaan. Yhtyeen jäsenet tuntuvat olevan koko sydämellään mukana musiikissa, mikä kantaa soittoa pienten rosoisuuksienkin yli. Sakalaiskojen soitto on mukavaa ja helppoa kuunnella – se puhdistaa pään äänisaasteesta ja kuljettaa kuulijan metsän reunaan, kypsänkeltaisena lainehtivan viljapellon äärelle. Timo Alakotila: Lumikki ja seitsemän kääpiötä Åkerö Records 2013 T imo Alakotilan säveltämä Lumikki ja seitsemän kääpiötä on tehty Balettikoulu Heli Aallon 30-vuotisjuhlan esitystä varten, mutta se toimii mainiosti kuuntelumusiikkinakin. Melodiat ovat kauniita ja mieleenpainuvia ja eri musiikinlajien yhdistäminen on onnistunut loistavasti. Tämä sävellys on oivallinen osoitus siitä, että musiikki on musiikkia eikä eri genrejä tarvitse eritellä. Lisäksi teoksessa tulee herkullisesti esiin musiikin visuaalisuus: vaikka en ole balettia nähnytkään, mieli kehittää kuvia, liikettä ja erilaisia tunnelmia musiikin soidessa. Ihastuin kovasti levyn soittimistoon, jossa on jousisoitinten, kahden haitarin ja pianon lisäksi huilu, oboe ja klarinetti. Puupuhaltimet istuvat yhtyeeseen luontevasti ja tuovat musiikkiin sellaisia sävyjä, joita kansanmusiikissa ei kuule. Levyn muusikot soittavat sydämeen sattuvasti, tunnetta ei tästä musiikista puutu. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan oli, että kauniisti soljuvasta musiikista olisi välillä poikettu rohkeammin kokeellisempaan ja vaikeammin aukeavaan suuntaan. Lumikin tarinaan sellaisetkin tunnelmat olisivat varmasti istuneet. Arja Kangasniemi Arja Kangasniemi Riku-Pekka Kellokoski: Yksinäinen vuori K anteletaiteilija Riku-Pekka Kellokosken esikoisalbumi on kaunis ja rohkea omakustannejulkaisu: Kellokoski luottaa levyllään puhtaasti soolokanteleen ja sen ääntä paikka paikoin muokkaavan äänielektroniikan voimaan. Studioäänitteellä Kellokosken sävellysten kaltaisia elokuvamusiikillisia äänimaisemia voisi laajentaa monipuolisemminkin, mutta Yksinäinen vuori -levyllä konstailematon äänituotantokin toimii – ja konserttikanteleen laaja sointivärien kirjo saa tilaa. Levyn avaavat upeat, herkkätunnelmaiset Hopiast’- ja Huurre -sävellykset kärsivät aavistuksen turhan lähelle tunkevasta, pääosin soolokanteleen kiintein mikrofonein taltioidusta soundista. Toisaalta levyn kuulokuva on näin mahdollisimman identtinen live-esityksille. Kellokoski loihtiikin kaikki levyn luuppaukset ja äänenmuokkaukset ilmoille myös konserteissaan. Omimmillaan Yksinäinen vuori -äänite on levyn tunnelman uusiin maailmoihin ja korkeuksiin johdattavan Avara-kappaleen sähköisesti muokatuissa kanteleäänimaisemissa. Kaiken kaikkiaan Kellokosken minimalistiset, hiljalleen kehittyvät sävellykset kekseliäine melodiakuvioineen kantavat hyvin koko 50-minuuttisen albumin mitan. Mikko H. Haapoja SANS: Live Cloud Valley CV 2014 SANSin Live –levyn takaa löytyvät Andrew Cronshaw (sähköistetty sitra, madagaskarilaisen marovanin ja kanteleen ristisiitos marovantele, kantele ja fujara), Sanna Kurki-Suonio (laulu), armenialainen Tigran Aleksanyan (duduk) ja skotti Ian Blake (bassoklarinetti ja sopraanosaksofoni). SANSin musiikissa varsin erilaiset lähtökohdat yhdistyvät saumattomaksi kokonaisuudeksi: vanhat suomalaiset, inkeriläiset KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 ja virolaiset balladit, armenialaiset ja englantilaiset melodiat, Jan Garbarekin mieleen tuovat puhallinosuudet ja ambient-tyylinen soundimaalailu. Ihmisääntä muistuttavan dudukin ja bassoklarinetin yhdistelmä on vangitseva ja karvat nostaa pintaan viimeistään Sanna Kurki-Suonion pinnan alle iskevä, toisaalta äärimmäisen hallittu ja toisaalta sydänverestä raastettu laulu. Mikään kevyttä taustamusiikkia SANS ei tarjoa: tarinat ovat synkkääkin synkempiä, etenkin Sannan työstämä Peter Pan ja Maans, Kalaniemi, Anttila: Under bar Himmel - Taivasalla MAANS CD 02 Marianne Maansin, Maria Kalaniemen ja Ape Anttilan ”Under bar Himmel – Taivasalla” pohjautuu suomenruotsalaiseen kansanmusiikkiin, johon trion omat sävellykset sulautuvat muodostaen harmonisen kokonaisuuden. Levy tuo mieleen muutaman vuoden takaisen upean Emma Salokosken ja Ilmiliekki –kvartetin ”Vi sålde våra hemman” –levyn, joskin perinteisemmän kansanmusiikin keinoin. Jatsillista elementtiä levyyn tuo Ape Anttilan basso, kun taas Maansin koskettava laulu ja kappaleen tunnelman mukaan välillä herkkä ja karheakin viulu sekä Kalaniemen haitari ja stemmalaulu juurruttavat levyn selkeästi nykykansanmusiikin maailmaan. Levyn äänityskin on hieno: hyvin intiimi sointi on kuin istuisi tuvassa pelimannien keskellä. Ja kuinka kauniilta suomenruotsi kuulostaakaan levyn lauluissa. Levy on ennen kaikkea hieno kokonaisuus, jossa trio-kappaleita täydentävät Maansin koskettava viulusoolo (Edla-Sofia) ja duona esitetty Undomsplantor-laulu. Vaikka kukin voikin löytää yksittäisistä kappaleista suosikkinsa, levy avautuu kuitenkin kunnolla vasta alusta loppuun kuunneltuna. Suosittelen lämpimästi! Paul Silfverberg inkeriläinen Äiti ja meri – tarina äidistä, joka hukuttaa kolme tytärtään, jotta poikansa pääsisi naimisiin. Sannan laulu kouraisee näissä kappaleissa niin syvältä, että suosittelen, että varaa tämän levyn perään jonkin positiivisen räimelevyn, muuten tunnelmat voivat jäädä liiankin ahdistaviksi. Kaiken kaikkiaan SANSin Live on vaikuttavimpia viime aikojen levyjä, jonka kruunaa vielä todella hyvä äänitys. Paul Silfverberg 47
KAMU’14 Lasten ja nuorten kansanmusiikkileiri 9.-13.6.2014 Päivölän virkistyskodissa. Unohditko ilmoittautua? Kysy, onko vielä tilaa! www.kansanmusiikkiliitto.fi Kansanmusiikkiliiton syksyn kiertueet Kansanmusiikkiliiton syksyn 2014 kiertueilla kuullaan seuraavia yhtyeitä: Syyskuu: Nåmen Lokakuu: Celenka Marraskuu: Rönsy Joulukuu: 5/5 Lisätietoja yhtyeistä: www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-syksy-2014 Haluaisitko kiertueyhtyeen paikkakunnallesi keikalle? esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2014 omavastuuosuus on 100 euroa / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä! Kiertuetiedustelut ja varaukset: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Pauliina Pajala, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. 044 738 1933, (09) 873 1320 5/5 Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta tilan niin vaatiessa, Teostokuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Eli jää vain lasku Sepän Soitossa luotetaan yhteisöllisyyden voimaan – Oma vahva perinne ja yhdessä musisoinnin voima. Nämä ovat ne asiat jotka kerta toisensa jälkeen nousevat festarikävijöiden suosikkiteemoiksi kun asiaa on kyselty.” luonnehtii Sepän Soitto ry:n puheenjohtaja Jaakko Kyrö kansanmusiikkifestivaalien vetovoimatekijöitä. Jamitoiminta eli spontaani yhteismusisointi on tänä vuonna nostettu uudeksi teemaksi myös Sepän Soiton kesätapahtumassa. ”Tämä on se kansanmusiikkiharrastuksen yhteisöllinen puoli, jota ovat viime aikoina useatkin tahot pyrkineet elvyttämään, esimerkkeinä vaikkapa Kaustisen kansanmusiikkijuhlien jamiworkshopit ja Helsingissä säännöllisesti vuodesta 2006 pidetyt jamit. Miksei siis myös Mäntsälässä jossa on kuitenkin vireä harrastajakenttä?” sanoo Kyrö. Yhdistys on järjestänyt kevään mittaan Jamihautomo -nimen alla kulkevia tilaisuuksia ja vastaanotto on ollut positiivista. Sepän Soitossa jamit on otettu huomioon, Sepänmäen museoalueella on jamittelulle varattu oma tila. Yhdistys järjestää keväällä myös kansanmusiikkiklubeja joiden yhteydessä pääsee jameihin esiintyjien kanssa. Sepän Soitto järjestetään tänä vuonna 6.-8.6.2014 jo 40. kerran joten perintei- sestä tapahtumasta voidaan todellakin puhua. Tänä vuonna jouduttiin pelimanniyhtyeiden SM-kilpailut perumaan osanottajien vähyyden vuoksi. Iltapäivällä erityisesiintyjinä Seuratalolla nähdään mm. Emma-palkittu Juuri & Juuri sekä Vonkale. Sunnuntain Sepänmäen tapahtumassa on kansanlauluhartauden jälkeen muun muassa suositut Lasten Lystileikit ja paikallisten kuorojen kavalkadi. Viikonlopun tapahtumat aloittaa perjantaina viime vuoden tapaan kansanmusiikillinen iltamessu Mäntsälän kirkossa. Kävijätilastointi alkoi 2014 Suomen Kansanmusiikkiliitto ryhtyi tilastoimaan vuoden 2014 alusta kansanmusiikki ja kansantanssitapahtumien yleisömääriä. Pyydämme konserttien, festivaalien ja klubien järjestäjiä ilmoittamaan tapahtumienne yleisömäärät Suomen Kansanmusiikkiliittoon osoitteella toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Kertokaa myös onko tilaisuus kansanmusiikki- vai kansantanssikonsertti. Festivaalien yleisömäärät voi ilmoittaa kaikkien konserttien yleisöt yhteenlaskettuna. Yleisömäärään lasketaan lipun ostaneet sekä kutsuvieraat. Komean yleisötilaston saaminen on koko alan etu! 48 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
Jäsenedut 1 • 201 4 irtonum ero 8 € Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan (www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alennuskuponkia “jäsenetu0214”. Etu voimassa 26.9.2014 saakka. Voit tehdä myös tilaukset liiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Vuode kansa n nmusi ik Kirjav kiyhtye at, s. 10 uolla Teho-d sata la sissa, Arttu R s. 6 sormii ajala soitta n kats a pol om atta, s. kkaa MUSII KKI • 1 12 • 2014 CD Erik Hokkanen & Lumisudet: Kaustinen, Texas 16 €. Nyt jäsentarjouksena vain 12,80 €. CD Lempäälän pelimannit: Juhlan aika. Helinä Nurmen sävellyksiä ja sovituksia 15 €. Nyt jäsentarjouksena vain 12 €. CD Loiskis & Klovni Dodo: Silmänkääntötemppu 17,50 €. Nyt jäsentarjouksena vain 14 €. KANSAN MUKA NA PE LIMAN NI-LIITE 1 Tilaa Kansanmusiikki! Kansanmusiikki on ainoa suomenkielinen lehti, jossa kerrotaan kattavasti kansanmusiikin ilmiöistä ja tekijöistä. Lehdessä on Pelimanni-liite, jossa on liiton jäsenyhdistysten kuulumisia, pelimanneja kiinnostavia aiheita ja nuottiliite. Kansanmusiikki-lehti tulee kaikille Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille. Jäseneksi pääsee liittymällä johonkin liiton jäsenyhdistyksistä tai kannatusjäseneksi suoraan Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Jos sinulle on aikaisemmin tullut Pelimanni-lehti, mutta et ole varma, oletko jäsen vai lehden tilaaja, soita (09) 8731 320 tai tarkista viimeksi saamasi lasku. Jäseneksi voi liittyä myös netissä: www.kansanmusiikkiliitto.fi/liitto/liity-jaseneksi Tervetuloa Kansanmusiikki-lehden lukijaksi! T I L A U S - J A PA LV E L U KO R T T I Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 e. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 24 e. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Jäsenhankintakilpailu 2013-2014 Lähiosoite Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenhankinta- ja Kansanmusiikki-lehden tilauskilpailu vuosille 2013-2014 tullut loppusuoralle. Kilpailu oli neliosainen mukaillen Kansanmusiikki-lehden ilmestymisaikoja: kesä-elokuu, syys-marraskuu, joulu-tammikuu sekä helmi-huhtikuu. Näistä jokaisesta osakilpailusta voitti kolme eniten jäseniä tai lehden tilaajia hankkinut lahjakortin Suomen Kansanmusiikkiliiton Putiikkiin. Neljännen osakilpailun (helmi-huhtikuu) voiton vei Annukka Janka-Murros. Hän saa 50€:n lahjakortin. Toinen sija jaettiin: Kauko Mäntylä, Erkki Niiranen, Risto Kupari. He saavat kukin 20€:n arvoisen lahjakortin. Jäsenhankintakilpailu on nyt tullut päätökseen ja kokonaiskilpailun voittajaksi tuli Annukka Janka-Murros. Hän saa 100 € lahjakortin putiikkiin. Allekirjoitus Postitoimipaikka Paikka ja aika Postimaksu maksettu Suomen Kansanmusiikkiliitto Tunnus 5003538 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 Postinumero 01003 VASTAUSLÄHETYS Kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille! Syntymäaika
TAUSTAPEILIILIEPATSUAT Sini Keränen Ulla Nikula Sauli Heikkilä Mikä on taustasi ja kuinka päädyit Kaustiselle? Olen koulutukseltani kulttuurituottaja ja tehnyt pääosin töitä tapahtuma- ja teatterituotannoissa Turussa. Vuonna 2011 päätin pistää kaiken uusiksi, irtisanouduin pitkästä työsuhteestani, pyöriskelin vähän aikaa freelancerina ja lopulta totesin kaipaavani kuitenkin vakituista työtä – ja maisemanvaihdosta. Lähettelin muutamia työhakemuksia ja pallottelin lopulta Kaustisen ja Tampereen välillä. Kaustinen voitti, koska tapahtumatuotannossa työskentely on unelma-ammattini. Kuinka kauan olet ehtinyt olla Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin toiminnanjohtaja? Kolmatta festivaalia odotellen! Reilut kaksi vuotta siis. Onko sinulla aikaisempaa kokemusta festivaalin toiminnanjohtajan työstä? Olen tehnyt koko työurani ajan tapahtumatuotantoja niin kirjallisuuteen, musiikkiin kuin kaupunkitaiteeseenkin liittyen – milloin milläkin tittelillä. Aiemmat tuotantoni ovat kuitenkin olleet kooltaan huomattavasti pienempiä kuin Kaustinen. Sini Keränen toiminnanjohtaja Pro Kaustinen ry Pro Kaustinen ry on kolmesta kaustislaisesta kulttuuriyhdistyksestä muodostuva tapahtumatuotanto-organisaatio, jonka tehtävänä on edistää ja tehdä tunnetuksi kansanmusiikkia ja -tanssia järjestämällä Kaustisen kansanmusiikkijuhlia. Yhdistyksellä on yksi ympärivuotinen työntekijä (toiminnanjohtaja) sekä lukuisia osa- ja määräaikaisissa työsuhteissa toimivia henkilöitä.Tapahtuman lähestyessä työntekijöidenkin määrä kasvaa. Hallinnon talkoissa ovat myös hallituksen jäsenet ja ohjelma-, järjestely- ja markkinointitoimikunnat sekä näistä poimittu johtoryhmä. www.kaustinen.net 50 Millainen suhde sinulla on kansanmusiikkiin? Soitatko tai laulatko itse? Minulla on ylipäänsä musiikkiin perinteinen ja aika kliseinen ”ilman musiikkia ei voi olla ja elää” -suhde. Olen kuitenkin vain ja ainoastaan kuuntelija. En osaa soittaa tai laulaa, mutta yhden keikan verran olen esiintynyt soittotaidottomille perustetussa bändissä – instrumenttini oli triangeli ja esiintymisasuni jääkarhupuku. Keikkasopimukseen kuului ehto, että emme saa harjoitella etukäteen. Yksin kotona ollessani laulelen Untamo-kissalleni jatkuvasti. Mitä työsi pitää sisällään? Mikä innostaa ja mikä aiheuttaa harmaita hiuksia? Huolehdin pääsääntöisesti kaikesta muusta tapahtumatuotantoon sisältyvästä paitsi ohjelmasta. Yhdistyksen hallinto ja talous ovat minun vastuullani. Minua innostaa työssäni sen loputon monipuolisuus ja uudistuminen, ja ammatinvalinnassa ylipäänsä hanskat käteen ja menoksi -asenne. Tykkään siitä että organisaatiossamme ei ole turhia hierarkioita. Kärjistäen voisi sanoa, että meillä kaikki tittelistä riippumatta keittä- vät kahvia ja harjoittelijat pistetään töihin eikä kopioimaan. Hiuksiani harmaannuttaa kaikki sellainen, johon en voi itse millään tavoin vaikuttaa. Sää on luonnollisesti jatkuva jännityksenaihe kuten myös festivaalialuetta olennaisesti koskevien koulurakennusten purku-, rakennus- ja remontointityöt. Kaustisen tapahtumalla on aivan erityinen asema, tekeekö se työn helpommaksi vai vaikeammaksi? Sekä että. Uudistuminen on herkkä asia, kun kyseessä on vanha ja perinteinen tapahtuma. Kaustisen merkitys ja asema asettavat tiettyjä odotuksia, mutta myös toisaalta luovat hedelmällistä maaperää uusille avauksille. Miten varmistatte festivaalin onnistumisen? Meille on erityisen tärkeää huolehtia uskomattoman laajasta ja värikkäästä pelimannikentästä sekä edesauttaa että hyödyntää niitä voimavaroja, joita tästä porukasta löytyy. Festivaaliohjelman kokoamisessa olennaisia asioita ovat tasokkuus, monipuolisuus, perheystävällisyys ja kansainvälisyys. Koska tulossa on vasta kolmas festivaali Pro Kaustisen voimin, kokeilemme ja etsimme vielä optimaalisia toimintamalleja. Tulevan kesän juhlille kävijöiden toivomia uudistuksia on tulossa lisää! Millaisin miettein käyt kohti kesää ja festivaalia? Olen varsin luottavainen! Kolmantena Pro Kaustisen kesänä kokemus on karttunut sen verran, että tietyt asiat sujuvat jo rutiinilla. Ohjelmatiimimme on tehnyt jälleen uskomattoman hyvää työtä, ja pelimannit osoittaneet kolmantena perättäisenä vuonna valtaisaa luottamusta ilmoittautumalla sankoin joukoin mukaan juhlille. Viime vuonna räjähdysmäisesti kasvanut talkoolaisten määrä on osoittanut sen, että kaustislaiset ovat ottaneet Pro Kaustisenkin järjestämänä festivaalin omakseen. Aiotko itse vierailla kesätapahtumissa? Aion käydä kesällä ainakin Haapavesi Folkissa. Jos suinkin ehdin, sopivan välimatkan päässä oleviin tapahtumiin menen mielelläni talkoolaiseksi, sillä sitä myöten festivaalikokemuksesta muodostuu sopiva sekoitus ”oman väen” ja vierailijan roolia. KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
KEIKAT www.kansanmusiikki.fi Kesän monipäiväiset festivaalit löytyvät sivuilta 16-17. Ke s ä ku u Helsinki-päivän soittoja Seurasaaressa 12.6. Helsinki www.uudenmaankamu.net Pelimannikonsertti 13.6. Kankaanpää Anna-Mari Yrjänä 050 358 6658 Iin lohisoitto 14.6. Ii www.ppkyhdistys.net Espafolk Sammon taonta 5.7. Sammatti www.facebook.com/ Sammontaonta Antin Soitto 6.7. Kannonkoski Heikki Lavonius 0400 666 782 Jyväskylän kesä 8.–14.7. Jyväskylä www.jyvaskylankesa.fi Aspön musiikkipäivä Sitähä voi inspiroira – Hämeen keskiaikamarkkinat Mestaripelimanni Tauno Ahon 15.–17.8. Hämeenlinna 100-vuotismuistokonsertti www.keskiaikamarkkinat.net 25.7. Kuortane Helsingin Juhlaviikot www.kuortane.fi Musik på Jurmo 26.7. Jurmo www.jurmo.com Reinholds 27.7. Sattmark, Parainen 044 9702599 AP-klubi 16.6. Helsinki www.uudenmaankamu.net 9.7. Aspö Tore Johansson 0400 669865 Aspön Juhannusjuhlat 30.7. Hämeenlinna www.ravintolapiparkakkutalo.fi/ albertin-kellari Lilla spelmansstämman Lasten Hippalot 20.6. Aspö Tore Johansson 0400 669 865 AP-klubi 25.6. Hämeenlinna www.ravintolapiparkakkutalo.fi/ albertin-kellari Keskiaikamarkkinat 26.–29.6. Turku keskiaikaisetmarkkinat.fi/ Kiikoisten purpurit 28.6. Kiikoinen www.kiikoistenpurpurit.fi Heinäkuu Kymenlaakson pelimannikuoron juhlakirkkokonsertti 9.7. Kaustinen www.spelmansforbundet.fi Seinäjoen Tangomarkkinat 9.–13.7. Seinäjoki www.tangomarkkinat.fi Oulun Juhlaviikot 31.7.–31.8. Oulu www.oulunjuhlaviikot.fi Tuuren Sottiisi 19.7. Pielavesi www.savonpelimannit.net Rauman Pitsiviikko 19.–27.7. Rauma www.pitsiviikko.fi Afrika Fest Elokuu Kansanlaulukirkko 3.8. Seurasaari, Helsinki www.uudenmaankamu.net 4.–6.6. Kaustinen anni.jarvela@gmail.com Sepänsoiton kansanmusiikkileiri 6.–8.6. Mäntsälä www.sepansoitto.fi Soitellen suveen: Raimo Nummelan 2-rivisen kurssi 6.–8.6. Pyhäjärvi www.ppkyhdistys.net Vuonis Soikoon 7.–8.6. Lieksa Edo Pennings 041 491 1442 Ilomantsin kanteleleiri 7.–15.6. Ilomantsi www.musiikkiyhdistys.fi Lahden 40. kanteleleiri 8.–13.6. Hollola Eevi Hölsä 040 843 0642 Telkkämäen puskasoitto 24.8. Telkkämäki, Kaavi www.savonpelimannit.net AP-klubi 27.8. Hämeenlinna www.ravintolapiparkakkutalo.fi/ albertin-kellari Keskiaikatapahtuma 29.–31.8. Savonlinna www.mustanvirrankeskiaika.fi Pelimanniristeily 30.8., M/S Viking XPRS www.uudenmaankamu.fi Laurin Elojuhlat-Laurentusfest 9.8. Vantaa www.vantaankansanperinteenystavat.net Syyskuu Elospelit Maailman Tango 24.–27.7. Kotka www.meripaivat.com 9.8. Jomala www.kvinnfolk.ax 9.8. Vantaa www.vantaanpelimannit.fi Ilomantsin soitinrakennuskurssi 8.–15.6. Ilomantsi www.musiikkiyhdistys.fi Dansläger för barn 5-12 år 9.–13.6. Parainen www.folkdans.fi Dansläger för barn 7-12 år 9.–13.6. Espoo www.folkdans.fi Folkmusik- och kammarmusikläger för barn och unga 9.–13.6. Uusikaarlepyy www.mwi.fi KAMU´14- lasten ja nuorten kansanmusiikkileiri 9.–13.6. Vihti www.kansanmusiikkiliitto.fi Dansläger för barn 5-12 år 16.–20.6. Tenhola www.folkdans.fi KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014 19.–21.9. Tampere www.maailmantango.net/ 10.8. Pomarkku Eine Kytötie 040 559 4171 www.kansanmusiikki.fi 28. Folk-kurssi Haapavedellä Lauhan Spelileiri 23.–27.6. Haapavesi www.haapavesifolk.com Jukka Mäkelän noitarummun rakennuskurssi 29.–30.6. Petäjävesi jukka.makela@smart-art.net Heinäkuu 20.–23.7. Isojoki www.lauha.fi/?sid=235 Elokuu Dansläger för barn 5-12 år 4.–8.8. Tammisaari www.folkdans.fi Tanhu Akatemia Paimensoittu-rakennuskurssi 8.–10.8. Mikkeli 1.–3.7. Petäjävesi jukka.makela@smart-art.net Petäjäveden Roots-leiri 1.–4.7. Petäjävesi olli.koponen@petajavesi.fi Spelileiri 16.–19.7. Ilmajoki www.spelit.fi Kansanlaulukoulutusta 18.–20.7. Ilmajoki www.spelit.fi Valtakunnallinen Harmonikka Saha-soi- kurssi leiri ja Mestarikurssi 23.–27.6. Rovaniemi www.Inl.fi 5.-6.9. Joensuu Mammu Koskelo 050 574 3412 Elopelit KOULUTUKSET Tutustu näppäripedagogiikkaan 21.8. Helsinki www.uudenmaankamu.net Lauhan Spelit Kotkan meripäivät 2.–6.6. Kruunupyy www.folkdans.fi Taiteiden Yö Seurasaaressa Hippafestivaali Roots-leirin loppukonsertti Dansläger för barn 5-12 år 16.8. Kurikka Osmo Oja-Kaukola 040 582 5624 Kvinnfolks spelmansstämma 23.7. Isojoki www.lauha.fi/?sid=235 Ke s ä ku u Matti Viitala soitot XIV 21.–27.7. Tampere www.festafrika.net 3.7. Miehikkälän kirkko Riitta Riihelä 0400 346 545 4.7. Petäjävesi olli.koponen@petajavesi.fi 31.7.–3.8. Hämeenlinna www.hippalot.net/ 15.–31.8. Helsinki www.helsinginjuhlaviikot.fi 19.7. Hankasalmi www.suomansahansoittajat.net www.nuorisoseurat.fi/tanssi Lehmirannan pelimanniviikko seniori-ikäisille 12.–18.8. Salo www.elakeliitto.fi Årsprogramkurs 22.–24.8. Närpiö www.folkdans.fi Tanssitaloviikonloppu 29.–31.8. Kempele riia.niemela@nuorisoseurat.fi Kansanmusiikkikurssi II 31.8. Varpaisjärvi Kari Auvinen, p. 050 535 4514 51
2014 7.-13.7. KESÄN ONNELLISIMMAT PÄIVÄT JOKA PELIMANNILLE, TANSSIJALLE JA LAULAJALLE! OSTA LIPUT ENNAKKOON EDULLISEMMIN! Ennakkoalennus -5 €, S-etukortilla -8 € Norm. 20-35€/pvä. Voimassa 30.6.2014 saakka. www.lipputoimisto.fi KAUSTINEN folk music festival .net