JPP – kaustislainen viuluvalli, s. 6 Irtonumero 8 € 2 • 2015 MUKANA PELIMANNI-LIITE Wiljami Niittykosken syntymästä 120 vuotta, s. 12 Voittoja ja vastoinkäymisiä – Helsinki-Cotonou Ensemble, s.18
2 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 SISÄLTÖ 2 • 2015 21 18 12 KOLUMNISTI Ilkka Heinonen Wiljami Niittykoski – Salonkylän Sibeliuksen syntymästä 120 vuotta. JPP – kaustislainen viuluvalli Voittoja ja vastoinkäymisiä – Helsinki-Cotonou Ensemble Ajassa: Antti Savilampi ..............................................................................................5 Ranskalainen kanteleen rakastaja .....................................................................10 Esittelyssä: Anette Åkerlund ”Isovanhempieni laulu on kauneinta mitä tiedän” .......................................11 Suomen bluegrass-apostoli ..................................................................................14 Maittavaa kuin perulainen musiikki ...................................................................16 Persoonallinen pelimanniyhtye Marttilan PiiloPelimannit MPP .............20 Pelimanni-liite Esittelyssä Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys .......................................23 Nuottiliite: Kansanmusiikkia Uudeltamaalta ja Kaustisen tämän kesän jamivihkosta ..............................................................25 Satakunnan kuulumisia ..........................................................................................29 Pohjois-Pohjanmaan kuulumisia .........................................................................29 Etelä-Hämeen pelimannit mukaan Kaustiselle .............................................30 Kuulumisia Pohjois-Savosta: Parempia päiviä odotellessa .......................30 Mistä on musiikki tehty?: Asteikosta ja bordunasta ...................................31 Pelimannikillan muistokirjoitus ...........................................................................33 Kansanmusiikkiäänitteiden jakelu tänään ja huomenna ..........................34 Nordtrad – kansanmusiikin ja rakkauden juhla ..............................................35 Kesäfestivaalitärppejä ............................................................................................36 Seppä teki kymmenkielisen mandoliinin .........................................................37 Vihdin purpuri .............................................................................................................37 InMemoriam: Vilho Saari ja Kauko Ratilainen ................................................38 Samuelin Poloneesi juhlittiin näyttävästi Helsingissä maaliskuussa ..39 InMemoriam: Åke Grandell .....................................................................................39 Levyt ..............................................................................................................................40 Kirjat ja näyttely ........................................................................................................46 Keikat ja koulutukset ..............................................................................................51 6
3 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 ALKUTAHDIT Kitarafestivaali ja Nieminen juhlivat Tampereella – Kitara on Suomen suosituin kansansoitin, sanoo Rauno Nieminen. Hän juhlii 60-vuotispäiviensä ohella 40-vuotista soitinrakentajauraansa esittelemällä rakentamiaan kitaroita ja ukuleleja Tampere Guitar Festivalin yhteydessä järjestettävässä näyttelyssä Tamperetalon Guitar Showssa 5.–6.6. Näyttelyn aikana julkistetaan myös hänen ja Johannes Heikkilän kirjoittama kirja 30 vuotta ammatillisen soitinrakennuskoulun historiaa – IKATA 1984–2014. Kitaraja kansanmusiikkipiirien hyvin tuntema ja arvostama Nieminen on koulutukseltaan sähköasentaja, käsija taideteollisuusopettaja sekä muotoilija AMK. Kymmenen vuotta sitten hän suoritti soitinrakennusmestarin tutkinnon ja vuonna 2008 hänet promovoitiin musiikin tohtoriksi. Nieminen on tehnyt elämänsä aikana kaikkia mahdollisia kansanmusiikissa käytettyjä soittimia sekä suuren määrän sähkökitaroita. Hän on ollut myös uranuurtaja akustisten soitinten äänen sähköisessä vahvistamisessa. Tampere Guitar Festival viettää kymmenettä juhlavuottaan ja juhlan kunniaksi yhdeksän päivän aikana on noin 50 tilaisuutta 19 tapahtumapaikassa. Konserttien lisäksi ohjelmassa on työpajoja, luentoja sekä myyntinäyttely. www.tgf.fi Emilia Lajunen palaa juurille polkupyöräkiertueella Viulisti Emilia Lajunen palaa kansanmusiikin kulkurijuurille ensi kesänä tekemällä kaksikymmentä keikkaa ja tuhansia kilometrejä käsittävän kiertueen polkupyörällä. Lajunen on vuosia suunnitellut ammatin yhdistämistä rakkaaseen harrastukseen. Lajuselle pyöräily on sekä kätevä liikkumismuoto, ekovalinta että ilonaihe. Suora esikuva kiertueelle löytyy kuitenkin suvusta. Isoisän isoisä Herman Saxberg eli Pilli-Hermanni oli kulkuripelimanni KeskiSuomessa. Virallisten keikkojen lisäksi Lajunen soittaa myös leirintäalueilla, toreilla ja taukopaikoilla. Myös kotikonsertteja hän on lupautunut soittamaan majoitusta ja ruokaa vastaan. Maastoyöpymisetkin onnistuvat, koska pyörällä kulkee viulun, avainviulun, toimiston ja keikkavaatteiden lisäksi teltta ja keittiö. Runkona Lajusen viuluja lauluohjelmistossa ovat suomalainen ja pohjoismainen pelimanniperinne, arkaaiset kanteleja jouhikkosävelmät, arkkiveisut ja balladit. Lajusen kanssa kesän läpi pyöräilee hänen puolisonsa, YLE Radio 1:stä tuttu musiikkitoimittaja Kare Eskola. Hän hoitaa mediayhteyksiä ja logistiikkaa, juontaa ja saattaa tarvittaessa vähän soittaa. Ensimmäinen lenkki lähtee juhannuksena Keski-Suomesta Haapavesi Folkin ja Kajaanin runoviikon kautta Kaustiselle ja Jyväskylän Kesään. Kesän aikana Lajunen tekee kolme lenkkiä. Kiertueen konserttilista, kartta ja blogi löytyvät osoitteesta emilialajunenbiketour.com. JANNE JA AINO Kaustiselle JANNE JA AINO – Balladi erään säveltäjän elämästä kantaesitettiin maaliskuussa Oulun Madetojan salissa osana Oulun musiikkijuhlien ohjelmistoa. Teos perustuu Jean Sibeliuksen elämään ja sen on säveltänyt Ville Ojanen ja sanoittanut Heidi Paalanen. Esitys koostuu musiikista, laulusta ja tanssista. Solisteina ovat Timo Rautiainen, Johanna Iivanainen ja Aapo-Matti Puhakka. Yhtyeenä toimii Centria-ammattikorkeakoulun ja Keski-Pohjanmaan konservatorion muodostama 20-henkinen Ostrobothnian Folk Orchestra. Ohjauksesta ja koreografioista vastaavat Petri Kauppinen ja Milla Korja. Esityksen liikekielessä on elementtejä kansantanssista ja nykytanssista. Tanssijoina toimivat Oulun ammattikorkeakoulun kansantanssinopettajaopiskelijat. Janne ja Aino nähdään Kaustisen festivaaliareenalla 8.7. ”Esityksen onnistumista voi mitata useilla tavoilla, mutta silloin kun 100 mukanani ollutta 3.-6. musiikkiluokkalaista seuraa koko 1, 5 h esityksen hievahtamatta ja kun yleisö liikuttuu kyyneliin useaan kertaan, on esittäjien ja tekijöiden työ onnistunut.” Ismo Koskela Kansanmusiikkilehdelle on avattu omat nettisivut: www.kansanmusiikki-lehti.fi AJ Sa volainen Jussi Liik ala Pauli Nieminen
4 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Maija Seppo PÄÄKIRJOITUS Mitä on kansanmusiikki? Useammassakin tämän lehden jutussa on päädytty miettimään, mitä kansanmusiikki on. Asiaa ja sen merkitystä pohtii Ilkka Heinonen kolumnissaan, Paul Silfverberg levyarviossaan ja asia tuli ilmi myös JPP:n juttua tehdessä. Tyylilajia tiedusteltaessa tavallisin vastaus säveltäjiltä ja muusikoilta on, että ”minä teen vain musiikkia”. En tunnista itsekään musiikkia kuunnellessani tarvetta lokeroida kuulemaani johonkin laatikkoon. Ongelma tulee eteen vasta, kun päätän järjestää levyhyllyn tyylien mukaisesti. Kansanmusiikki-lehdessä joudumme pohtimaan asiaa sisältöä suunnitellessa. Kaikkein puhdasoppisimman määrittelyn mukaan lelvypalsta jäisi melko pieneksi. Määrittelyä “kansanmusiikki tarkoittaa kansanomaista musiikkia, joka on säilynyt muistin varassa” ei taida kovin moni tässäkään lehdessä esitellyistä levyistä täyttää. Aiheita ja levyjä valitessamme tyydymme siis kansanmusiikin kosketukseen. Taide-käsitettä on joskus määritelty niin, että taide on sitä, mikä on taiteeksi tehty. Vastuu jää tekijälle. Jos muusikko kertoo tekevänsä kansanmusiikkia, niin se on uskottava. Jos muusikon näkemys ei ole tiedossa, joudumme luottamaan omiin vaistoihimme. Kansanmusiikin kosketusta voi olla monenlaista. Timo Alakotila nosti esille soittotyylin. Kansanmusiikki kuuluu svengissä. Siinä, miten jousikäsi toimii. Sitä ei opi klassisen musiikin opinahjoissa. Kosketus on voitu saada lapsuudessa lähiympäristön harrastuksissa tai kaiken tasoisessa musiikinopiskelussa. On kiintoisaa, miten se kuuluu sävellyksissä tai soitossa, vaikka tekijä olisikin etääntynyt polskansoitosta. Joskus kansanmusiikin kosketuksen voi nähdä siitä, mitä soittimia yhtye käyttää. On vaikea kuvitella, että jouhikolla soitetussa musiikissa ei olisi mitään kansanmusiikkivaikutteita. Kaiken kaikkiaan yritämme olla suvaitsevaisia ja yritämme palvella parhaamme mukaan niin puritaaneja kuin liberaalejakin. Siksi levypalsta on viisisivuinen. Uusien levyjen lukumäärästä päätellen ei uskoisi, että ala on ahtaalla. Lähes kolmestakymmenestä uutuudesta jouduttiin laittamaan muutama viimeksi tullut mainio levy odottamaan syksyä. Kevät tuo Kansanmusiikki-lehdelle uusia kanavia ja toimintatapoja. Tämän lehden myötä avaamme lehden ikiomat kotisivut, joille tulee paperilehteä tukevan informaation lisäksi myös omaa sisältöä. Uutuutena aloimme kokeilla Facebook-äänestystä juttuaiheista. Kansanmusiikki-lehden juttuideat -ryhmässä eniten ääniä saaneesta aiheesta tehdään varmasti juttu. Alkuinnostus on kuitenkin ollut niin laimeaa, että katsotaan mitä siitä tulee. Näistä lisää sivulla 49. Innostavaa kansanmusiikkikesää Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 2 (177) 2015 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@gmail.com Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 3588921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Riitta-Liisa Joutsenlahti, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Jimmy Träskelin ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva JPP, kuva: Mats Vuorenjuuri / Unikuva Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 3/15 ilmestyy 25.9. aineisto 2.9. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
AJASSA Antti Savilampi 5 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Kuva ja kysymykset: Sauli Heikkilä Muistatko vielä, mistä sait kipinän kansantanssiin? Kipinä syttyi syksyllä 1965, jolloin aloitin puuseppäopinnot Pohjois-Pohjanmaan Keskusammattikoulussa. Tyttöjen liikunnanopettaja Elsi Niinimaa veti tanhukerhoa, johon minä menin mukaan. Hän oli loistava opettaja ja dynaaminen persoona ja hänen tanssikirjonsa oli nautittavaa. Ja kipinä hehkuu edelleen? Kyllä kipinöinti jatkuu edelleen. Syksyllä tulee kuluneeksi 50 vuotta tuon kipinän ja palon syttymisestä ja loppu ei ainakaan vielä häämötä. Missä roolissa viihdyt parhaiten, koreografina, ohjaajana vai tanssijana? Kaikki roolit ovat mielenkiintoisia, vaativia ja toisiaan tukevia. Nykyisin ohjaaminen ja koreografioiden laatiminen ovat etusijalla, mutta silloin tällöin pääsen myös estradille, mistä nautin täysin siemauksin. Mitä kuuluu kansantanssille tänä päivänä? Niin kansantanssissa kuin muissakin tanssilajeissa vuorovesi-ilmiö on aina läsnä. Toisaalla on nousua ja toisaalla samaan aikaan on laskua. Yleisesti ottaen esiintyvien ryhmien taso on viime vuosina kovasti kohonnut ja sisällöt monipuolistuneet, mikä osaltaan johtuu ammattiopettajien tulosta kansantanssimarkkinoille. Harrastajakunta saattaa olla pienessä laskussa, mutta huolestumiseen ei ole aihetta. Entä mitä kesä tuo tullessaan mestarikansantanssija Antti Savilammelle? Kipinää kesään tuo tullessaan Kaustisen kansanmusiikkijuhlat, jossa Uusimaa on maakuntateemana. Toimin tässä projektissa kansantanssiosuuksien vastuuhenkilönä. Karjalan Nuorten Kärriryhmä on Uusimaa-teemaan osallistumisen lisäksi kutsuttu myös Kaustisen puolesta juhlille esiintymään, joten meillä on kaksi omaa esitysta areenan kansantanssikonserteissa. Sitten on loma edessä Napapiirin korkeudella Miekojärven rannalla.
6 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 "Kun pikkupelimannit edellisellä levyllään jousittivat vielä melko kaustislaiseen tapaan, on nyt haluttu jotakin muuta. Kaustisen tyyliin yhdistyy nyt luontevalla tavalla nuorilta ruotsalaispelimanneilta omaksuttuja piirteitä: Viulustemmojen moniäänisyyttä, monipuolista soinnutusta, voimakasta aksentointia, omia säveliä, virtuoottisuutta. Välillä halutaan rikkoa nopeusrajoituksia, välillä painotetaan niin, että tyrät rytkyvät. Rokan jouhista nousee sininen savu – ja kuuntelijan tanssikenkä vääntäytyy pakosta lattialle." Näin kirjoittaa aikaisemman, Kansanmusiikki-instituutin julkaiseman Kansanmusiikki-lehden toimittaja Hannu Saha Mauno Järvelän ja Järvelän pikkupelimannien levystä Laitisen mankeliska vuonna 1986. Arvostelussa kiteytyy JPP:n musiikki yli kolmen vuosikymmenen taipaleelta. SaJärvelän pikkupelimanneina alunperin tunnettu JPP on kuulunut vuosikymmeniä Suomen kansanmusiikkikentän kulmakiviin. Monessa maassa suomalainen kansanmusiikki tarkoittaa JPP:n massiivista viulusointia. Yhtyeen ei ole tarvinnut harjoittaa ärhäkkää markkinointia, kun kaikki on sujunut vähän kuin itsestään, pakottamatta. JPP – kaustislainen viuluvalli Sauli Heikkilä
7 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 mat asiat nousevat esille kahden yhtyeen keskeisen henkilön, Timo Alakotilan ja Arto Järvelän puheista edelleen. Kansantanssiryhmä Kruusauksen säestysryhmästä itsenäiseksi yhtyeeksi kasvanut Järvelän pikkupelimannit sai vaikutteita yhteistyöstä ruotsalaisen Forsmark Tren kanssa. Yhtyeessä soittivat Hans ja Harald Kennemark sekä Erik Rynefors . Kaustisella oli pitäydytty soittamaan melodiaa ja säestämään perinteisesti kolmella soinnulla. Tuon yhteistyön vaikutuksesta pistettiin soinnut uusiksi ja lisättiin stemmoja. Säestyspohjaa laajennettiin perussointujen ulkopuolelle ja melodiasoittoa ryhdyttiin tukemaan soittamalla siihen sopivia toisia ääniä. Nämä sekä monen viulun tuoma mahtipontinen sointi on edelleen JPP:n musiikin ydin. Mutta edelleen perinne on läsnä. – Se kuulostaa aina kaustislaiselta, oli musiikki mitä tahansa. Ajattelen JPP:n aina Järvelän pelimannien oksana, joka kasvaa uusiin suuntiin. Juuret ovat silti siellä, kertoo yhtyeen alkuperäisjäsen Arto Järvelä. Ensin oli Järvelän pelimannit Järvelän kylä on aina ollut kuuluisa pelimanneistaan. Sukunimet Järvelä ja Myllykangas ovat laadun tae jo ainakin neljässä polvessa. Arton isä Aarne , faari Johannes ja isofaari Antti ovat tunnettuja viulupelimanneja. Timo Myllykankaan isä Pentti soitti bassoa ja kitaraa Järvelän pelimanneissa, Pentin isä Arvo ja hänen isänsä Antti Myllykangas olivat tämmäreitä eli harmoninsoittajia ja seuraava sukupolvikin jo virittelee viulujansa ja säätää harmonijakkaraa oikealle korkeudelle… Ja sitten jymy-yllätys: Arto Järvelä ei olekaan syntynyt Kaustisella vaan Hattulassa. Samoin kuin Timo Alakotila. Kummatkin pitävät itseään kuitenkin puoliksi kaustislaisina, koska Arto vietti kesät siellä mummolassa ja Timo ahkeroi renkinä Arton sedän maatilalla. Myös Timon juuret ovat Keski-Pohjanmaalla, Toholammilla ja Vetelissä. Arton ja Timon yhteinen musiikkiura lähti liikkeelle isien kautta. Isät, Aarne Järvelä ja Toivo Alakotila tapasivat toisensa kansanopiston pelimannipiirissä Hattulassa ja perustivat yhtyeen Isät ja pojat. – Veljeni Jouni tämmäsi ensin harmoonillaan, kunnes minä tulin sitten mukaan ja Jouni siirtyi viuluun. Aarnelta opin ensimmäiset tämmäyksen perussoinnut. Arto tuli mukaan myöhemmin, Timo kertoo. Arto soitti yhtyeessä sähköbassoa. Viulunsoitto alkoi vasta ensimmäisten parranhaivenien ilmestyessä. Kun muut pojat ryhtyivät rassaamaan mopoja, Arto tarttui viuluun. Eikä ole irti päästänyt. Soittoharrastus johdatti nuoren miehen Kaustisen muutamaa vuotta aiemmin perustettuun musiikkilukioon syksyllä 1980. Samoihin aikoihin sijoittuu myös Järvelän pikkupelimannien alkutaival. Tuolloin Timo oli jo ehtinyt soittaa Järvelän pelimanneissa useita vuosia ja aloittaa opinnot Pop-jazz -konservatoriossa vuonna 1978. Vuonna 1980 kansantanssiryhmä Kruusaus tarvitsi säestäjää. Porukkaan pääsivät Arto sekä Varilan veljekset Jarmo ja Juha . Kokoonpanolla ei tuolloin ollut vielä varsinaisesti nimeä. Pari vuotta myöhemmin tulivat Hirvikoskelle Kruusauksen harjoituksia säestämään myös Jouni Järvelä ja Timo. Harjoitukset edelsivät esiintymistä kansantanssiluokittelussa. Kruusauksen tullessa vuoroon, juontaja Heikki Tunkkari kuulutti lavalle Kruusauksen lisäksi Järvelän pikkupelimannit. Ihan pieniä pelimanneja he eivät olleet tuolloinkaan, melkein kaikki yli kaksikymppisiä ja Artokin jo 17. Puolivahingossa annettu nimi jäi pysyväksi ja toukokuussa tapauksesta tuli kuluneeksi jo 33 vuotta. Kruusauksen säestystöiden ohella alkoi Järvelän pikkupelimannit tehdä keikkaa myös ilman tanssijoita. Uran alku olikin vauhdikas. Jo saman vuoden kesäkuussa yhtye voitti Sepän Soitossa pelimanniyhtyeitten Suomen mestaruuden. Tuolloin kilpailut olivat vielä suosittuja ja osanottajia oli parisenkymmentä. Samana kesänä tehtiin myös kiertueita Finlands svenska folkmusikinstitutia tuolloin johtaneen Antti Hosiojan myötävaikutuksella muutaman muun pelimannin kanssa. Seuraavana vuonna syntyi ensimmäinen EP-levy, joka koostui lähinnä kaustislaisista perinnesävelmistä. Janne Virkkala tuli soittamaan bassoa Portugalin keikalle 1984 ja seuraavana vuonna yhtye täydentyi vielä Mauno Järvelällä . Ensimmäisen LPlevyn, Laitisen mankeliska, ilmestyessä 1986 yhteen maine oli jo kiirinyt ulkomaillekin ja keikkoja oli tehty jo Egyptiä ja Singaporea myöten. Samana vuonna yhtye oli vuoden yhtye Kaustisen Kansanmusiikkifestivaaleilla. Kaikkien kansanmuusikoiden tapaan yhtyeen jäsenillä oli monta rautaa tulessa. Niinpä JPP:n miehitys on elänyt vuosien aikana, kun on jouduttu hakemaan tuurajia muissa töissä olevien soittajien tilalle. Varilan veljesten tuuraajiksi kutsuttiin Matti Mäkelä ja Tommi Pyykönen 80-luvun lopulla. Basistit ovat vaihdelleet sen mukaan, kuka kulloinkin pääsee. Uusimmalla levyllä basson varressa on Timo Myllykangas, joka tuli Janne Virkkalan tilalle 90-luvun lopussa. Antti Järvelä taas soittaa tarvittaessa niin viulua kuin bassoakin. Aika ajoin mukaan hyppää myös kaikkiin stemmoihin taipuva notkea viulisti Esko Järvelä . Silloin tällöin soitetaan myös alkuperäisellä kokoonpanolla. Sopuisaa porukkaa. Kun lukee JPP:n englanninkielisen kotisivun biografiaa, ymmärtää miten merkittävästä suomalaista kansanmusiikkia soittavasta yhtyeestä on kysymys. Keikkoja ja kiertueita luetellaan kymmenittäin, vaikka yhtyettä ei ole juurikaan markkinoitu. JPP on Järvelän pelimannien oksa, joka kasvaa uusiin suuntiin Ma ts V uor enjuuri / Unikuv a Harjoitustauolla voimia keräämässä Tommi Pyykönen (vas.), Antti Järvelä, Matti Mäkelä, Mauno Järvelä, Arto Järvelä, Timo Myllykangas, Timo Alakotila ja Esko Järvelä.
8 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 – Kaikki on ollut hyvin pakotonta ja luontevaa. JPP:n maine tunnetaan ja sitä pyydetään soittamaan. Toisaalta jäsenet ovat kaikki ammattimuusikoita, jotka omilla kiertueillaan pystyvät aina myös tarjoamaan JPP:tä esiintymään, kertoo Timo Alakotila. Taustavoimista yksi saa kuitenkin erityiskiitoksen. Suomeen asettunut amerikkalainen Phillip Page , joka tekee töitä Kimmo Pohjosen kanssa, auttoi JPP:tä Amerikan valloituksessa 90-luvulla. Yhteistyö ei ole päättynyt vieläkään vaan Philip oli järjestämässä keväällä pidettyä levynjulkistuskonserttia Savoy-teatterissa. Pohjois-Amerikan kiertueet ovat viime aikoina vähentyneet ja esiin on noussut muun muassa Japani, jossa kiinnostus tuntuu olevan kasvussa. Vaikka toiminta on hivenen vähentynyt huippuvuosista, JPP tekee edelleen 10–20 keikkaa vuodessa. Suurin osa esiintymisistä on – ja on melkein aina ollut – ulkomailla. – Suomihan ei ole koskaan ollut konserttien luvattu maa. Keski-Euroopassa saatetaan käydä konserteissa monta kertaa viikossa, täällä käydään kesällä festivaaleilla, pohtii Arto Järvelä. Tutuilla festivaaleilla soitetaan myös tänä kesänä ja jälleen kerran JPP tullee villiinnyttämään kansanmusiikki-ihmiset Kaustisella. Soundi ja yhteisprojektit "Järvelän pikkupelimannien soitto tuntuu jakavan kansanmusiikkiväen kahteen leiriin. On ihmisiä, jotka väittävät "kun on kuullut yhden, on kuullut kaikki" ja niitä joiden mielestä JPP on maan paras pelimanniyhtye.” Näin kirjoittaa Kansanmusiikki-lehti 1988 ilmestyneen levyn JPP arvioinnissa. Kirjoittajan mielestä yhtye uudistaa suomalaista kansanmusiikkia ja hersyy soittamisen iloa ja musiikillista huumoria. Levyn myötä Järvelän pikkupelimannit alkaa käyttää nimestään lyhennettä JPP. Sivumennen mainiten yhtye teki tällä levyllä myös historiaa: levy on ensimmäinen julkaistu kansanmusiikkia sisältävä "laserlevy". Jos yhtyeessä on neljä viulua, harmooni ja basso ja kukaan ei laula, tulee soinnista väkisinkin helposti tunnistettava. Ilman taitavia sävellyksiä, oivaltavaa sovitusta ja virtuoottisia soittajia tylsyyttä ei voisi estää. JPP.n yhteydessä palaset ovat kohdallaan ja soinnista on tullut yhtyeen tavaramerkki. Muutoksia ei ole juuri kaivattu. – Joskus on ollut puhetta, pitäisikö olla jotain enemmän ja pitäisikö tehdä laulajien kanssa yhteistyötä, mutta ne ovat jääneet kuitenkin yhteistyöprojekteihin, Timo ja Arto muistelevat. Yhteistyöprojekteja onkin ollut lukuisia ja listalta löytyy Karelia, bigbandeja, sinfoniaorkestereja, Väsen, Ismo Eskelinen , Mollie O´Brien , Kimmo Pohjonen , Pentti Rasinkangas ja Pekka Kuusisto . Maaliskuisella levynjulkistuskonsertissa JPP soitti yhdessä jazzyhtye Herdin kanssa. Levyille ei yhteistöiden tuloksia ole juuri päätynyt, paitsi pari Väsenin kanssa soitettua kappaletta 1998 ilmestyneellä Stringtease-levyllä. Samaisella levyllä jousistoa on täydennetty vielä useammalla vierailevalla kotimaisella soittajalla. Yhteistyön tuloksiksi voitaneen laskea myös Pekka Kuusiston innostuminen kansanmusiikista. Kuusisto on ollut suuressa roolissa klassista musiikkia soittavien ja kansanmuusikkojen vuorovaikutuksessa. Kumpikin puoli on ymmärtänyt voivansa oppia jotain toisiltaan. – Pekka liikkuu suvereenisti molemmilla puolilla, hänen kapasiteettinsa on rajaton, kuvailee Timo Alakotila. JPP:n sointi on herättänyt ihailua ja ihmetystä ympäri maailmaa. Vaikka yhtye kuulostaa kotimaisesta kansanmusiikin harrastajasta Purppuripelimannien määrittelemältä standardilta, se on eksoottinen muualla maailmassa. Artolle on ihmetelty viulujen määrää ja Timo on päässyt esittelemään eksoottista harmoonia. Yhteisprojekteja lukuunottamatta kokoonpano onkin kestänyt vuosikymmenet. Jotain toimivaa siis harmoonin, basson ja monen viulun kokoonpanossa täytyy olla. Jonkin verran Timo soittaa JPP:n kanssa myös pianoa. JPP teki ensimmäisen kansanmusiikkia sisältäneen ”laserlevyn” Levynjulkistuskonsertissa Helsingin Savoy-teatterissa viuluvallia rakensivat Tommi Pyykönen (vas.), Arto Järvelä, Esko Järvelä, Matti Mäkelä, Mauno Järvelä, Antti Järvelä, Timo Myllykangas ja Timo Alakotila.
9 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 – Se on paljon haasteellisempaa. Musiikki alkaa kuulostaa helposti joltain muulta kuin kansanmusiikilta. Pitää olla tarkkana, miten sormensa asettaa. Harmoonilla musiikki kuulostaa aina kansanmusiikilta. Sävellystä inspiraatiolla ja ilman Alkuaikojen perinnekappaleista edettiin rivakkaa vauhtia soittamaan omia sävellyksiä. Sävellystyöstä ovat pääasiallisesti vastanneet Arto ja Timo. – Sävellystyö alkoi varmaan siitä, kun Arto sävelsi Tangon A-mollissa vuonna -80, pudottelee erehtymättömästä muististaan Timo Alakotila. Kappale päätyi JPP:n levylle I found a New Tango, jonka jälkeen levyille on päätynyt molemmilta kymmeniä sävellyksiä. Lisäksi on levytetty jonkin verran sovituksia perinnekappaleista ja muilta säveltäjiltä. Viimeiselle levylle tuli pari kappaletta myös Ville Kankaalta ja Antti ja Mauno Järvelältä sekä tango Josef Rixneriltä . Kilpailua levyille päätyvistä sävellyksistä ei ole tarvinnut käydä, kanavia luomistyön tuloksille on löytynyt riittävästi. – Jokaisella on sen verran omia projekteja, että niihin uppoaa hirveä määrä materiaalia. Jos olen tehnyt JPP:lle viitisenkymmentä kappaletta, niin muille kymmenkertaisen määrän, kertoo Timo Alakotila. Timolle säveltäminen on yksinkertainen asia. Luonnossa kävely ja inspiraation odottaminen ei auta. Idea syntyy jo muutaman tahdin aikaansaannoksen jälkeen. – Työ tekijäänsä neuvoo sanoi hieno kaustislainen säveltäjä Wiljami Niittykoski , kertoo Timo. Alakotila säveltää ja sovittaa paljon ja monenlaista musiikkia. Hän kokee säveltämisen käsityöksi, joka muuttuu nopeasti palkitsevaksi alkuun pääsyn jälkeen. Lähempää ja kauempaa saadut vaikutteet suodatetaan oman persoonan läpi. – Deadline on paras inspiraation lähde, ratkaisut selkiytyvät ja turhat krumeluurit jäävät pois. Timo mukaan hänen sävellyksistään istuvat JPP:lle parhaiten polskat ja sottiisit, joskaan nykyään tahtilajeilla ei ole niin suurta merkitystä. Arton sävellystapa on hieman toinen. Hän pitää itseään jonkinlaisena välikappaleena, jonka kautta sävellykset aineellistuvat musiikin kosmisesta maailmankaikkeudesta. Väkisin tekemällä tulee väkisin tehdyn kuuloisia kappaleita. – Myös musiikin kuuleminen aktivoi aivojen säveltävää aluetta. Aina, kun tulen Norjan Rørosin markkinoilta, tulee mukana muutama uusi kappale, kertoo Arto. Arkisesti kotona ollessa sävellyksiä ei välttämättä synny. Arto on kuitenkin sielläkin usein soitin kädessä ja tietokoneen uumenista löytyy useita käsittelemättömiä aihioita. Materiaalia riittää siis tuleviinkin levyihin. Musiikkimaailma on viime vuosina ollut suuressa murroksessa. Levymyynnin väheneminen, kova kilpailu yleisöstä ja musiikin maksuttomat kanavat ovat kaventaneet soittajan leipää. Samaan aikaan elävää musiikkia on kuitenkin enemmän kuin aikoihin ja innostus soittoharrastukseen edelleen kasvaa. Monet ovat löytäneet kansanmusiikin ensimmäistä kertaa. JPPn Mauno ja Antti Järvelä tekevät mittavaa työtä tuomalla kaikentasoiset soittajat yhteen nauttimaan musiikin tekemisestä esimerkiksi näppäreissä ja Orivesi All Starsissa. Monilla muillakin JPP:n jäsenillä opetus kuuluu toimenkuvaan. Lisäksi yhtye pitää työpajoja konserttien yhteydessä ympäri maailmaa. Opeteltujen kappaleitten ohella jää elämään myös soittotyyli. Vaikka Arto Järvelän mukaan jo JPP:n kokoonpano asettaa yhtyeen marginaaliin, sillä on kiihkeitä rakastajia ympäri planeettaa. Se taannee myös kysynnän jatkumisen. Keikkoja ja levyjä tehdään edelleen rauhalliseen tahtiin ja pakottomasti myös seuraavat 33 vuotta. JPP äänilevyillä • JPP Johanneksen poikain sotiisi (JPPEP 1) 1983 • Laitisen Mankeliska (OMLP 9) 1986 • New Finnish folk fiddling (OMCD 15) 1988, folk music album of the year • I’ve found a new tango (OMCD 32) 1990 • Pirun polska – Devils polska (OMCD 37) 1992 • Kaustislainen rapsodia (OMCD 53) 1994 • String Tease (ZENCD 2056) 1998 • JPP History (NSD6026) 1999 • Huutokatrilli! (KICD 75) 2001 • Artology (OARTCD04) 2006 • Live in Duluth (JPPCD011) 2011 • Skywire – Taivaankansi (JPPCD15) 2015 Timo Alakotila: Linda Gytri trio, Tango-orkesteri Unto, Nordik Tree, T for Three, May Monday, Krackell Kapellin, Antti Pohjola ja Troka, duo Senni Valtosen kanssa, duo Maria Kalaniemen kanssa, sekä lukuisia projekteja Arto Järvelä Arto Järvelä solo, Ampron Prunni, Arto & Antti Järvelä, Nordik Tree, Pinnin Pojat, WAO, Maria Kalaniemi, Erik Hokkanen & Lumisudet, Arto Järvelä & Duo Vitare, A.P. Sarjanto duo, Anssi Känsälä Mauno Järvelä Näppärien vetäjä Tango-orkesteri Unto, T for Three, Heikki Lahti & Komia, Kaustisen salonkiorkesteri, Kaustisen pelimannit, Järvelän pelimannit, Kaustinen-kvintetti, Kaustisen orkesteri ja Aapintuvan pelimannit Antti Järvelä Frigg, Baltic Crossing, Orivesi All Stars, Arto & Antti, Kings of Polka ja Troka Esko Järvelä Esko Järvelä Epic Male Band, Frigg, Baltic Crossing, Ale Carr & Esko Järvelä, Tsuumi Sound System, Karuna ja moni muu Timo Myllykangas Aili & Folks, Folkkarit, Kaustisen salonkiorkesteri Matti Mäkelä Troka Tommi Pyykkönen Oulun yliopiston kamariorkesterin konserttimestari, 4 in1 jousikvartetin 1.viulisti JPP:n jäsenten muita yhtyeitä Sauli Heikkilä
10 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Philippe Beer Gabel on kotoisin Etampes-nimiseltä paikkakunnalta Pariisin lähettyviltä. Kuten muutkin nuoret, hän harrasti rokkia ja inspiraation lähteinä olivat sellaiset yhtyeet kuten Sonic Youth, Fugazhi ja Blonde Redehead. Koulun jälkeen hän päätti opiskella rakastamaansa elokuvaa. Elokuvateollisuuden nykyiset toimintatavat eivät kuitenkaan viehättäneet ja Philippe ryhtyi opiskelemaan ruotsia. Miksi musiikkia tekevä ranskalainen ryhtyi opiskelemaan ruotsia? – Se on varmaan outoa, mutta pidin ruotsia musikaalisena kielenä. Ruotsin kielen kautta sain kaksi tärkeää asiaa: Pystyin ansaitsemaan työskentelemällä Norjassa ja löysin kanteleen, koska ajauduin pian opiskelun aloittamisen jälkeen kuuntelemaan perinnemusiikkia. Vuonna 2005 Philippe alkoi tehdä musiikkia täyspäiväisesti General Bye Bye -yhtyeessä. Yhtye teki kaksi levyä ja kiertuetta USA:ssa ja Euroopassa. Kanteleen Philippe löysi kirjastosta lainaamansa Baltic Songs -levyn musiikissa. – Kun kuulin ensimmäisen soinnun Ritva Koistisen soittamasta Arvo Pärtin sävellyksestä Pari Intervallo tiesin, että eläisin loppuelämäni kanteleen kanssa. Rakastumisen seurauksena Philippe hankkiutui Ilomantsin kanteleleirille 2007. Innostusta ei hillinnyt se, että hän oli leirin ainoa aikuinen. Ensimmäisen oman kotikanteleensa Philippe hankki nettihuutokaupasta. Kotikantele vaihtui pian Koistisen konserttikanteleeseen, kun Philippe kirjoitti rakkaudestaan kanteleeseen Hannu Koistiselle opettajansa Kirsi Savolaisen kehoituksesta ja Koistinen antoi kanteleen lainaksi yhteistyösopimuksella. Hänestä oli kiinnostavaa nähdä, miten ranskalainen indiepopmuusikko löytäisi kanteleen soittimekseen. – Olen aina uskonut kanteleen löytävän soittajia ja kuulijoita kansainvälisesti ja tehnyt kehittämistyötä sen eteen. Ajatuksemme sattuivat hyvin yksiin, Koistinen kertoo. Mikä kanteleessa sitten viehättää? Philippe sanoo, ettei erityisemmin edes pidä perinteisestä kantelemusiikista. – Olen haltioitunut kanteleen soinnista. Se on jotain aivan ainutlaatuista ja kutsuisin sitä melkein jumalaiseksi vaikka en ole lainkaan uskonnollinen ihminen. Suomessa Philippe vietti huhti-toukokuun ensin Haihatuksen residenssissä ja sitten Artelesissä Haukijärvellä. Kevään projekteihin kuului kantelekilpailuihin osallistumisen lisäksi joogamusiikin äänittäminen. Jooga on toinen Beer Gabelin intohimoista. Hän työskentelee joogaohjaajana ja tutkii, miten kantelemusiikkia voi yhdistää joogaan. Syksyllä on suunnitelmissa julkaista ensimmäinen soolokantelelevy Antifragile. Philippen tulevaisuuden tavoite on levittää kanteleesta niin paljon tietoa kuin mahdollista ja auttaa sen tunnettuuden lisäämisessä. Kantelekilpailuissa Philippe voitti sarjansa Avoin sarja – muu musiikki. Kilpailuista lisää osoitteessa www.kantele.net. Philippen kotisivu: beer-gabel.com Kanteleliiton järjestämissä Kansainvälisissä kantelekilpailuissa on totuttu näkemään kanteleensoittajia myös maista, joiden musiikkiperinteeseen kantele ei tavallisesti kuulu. Tämän kevään kisoissa yksi kiinnostavimmista kilpailijoista tuli Ranskasta. Ranskalainen kanteleen rakastaja Mukana mm. Pauli Hanhiniemi & Hehkumo, Värttinä, The New Rope String Band (GBR), Steve’n’Seagulls, Antti Paalanen, Sari Kaasinen, Puhti, Tellu Turkka-Saari ja Karoliina Turkka, Tjango!, Tuomas Logrén & Savuava Kirnu, Maitolaiturin tytöt, Esko Järvelä Epic Male Band, Duo Jers & Kyhälä, Kaukolasipartio, Hanni Autere, Whale and the Village Lauantaina lasten päivä: Pippuri Soikoon!, Klovni OHO, paljon touhua ja tekemistä... Tanssiteltassa lavatanssit: mm. Rääkkylän pelimannit ja Satu Suhonen & Solar tanssittavat Sauli Heikkilä Kris Macc otta
11 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ Anette Åkerlund Nimi: Anette Åkerlund Syntymäpaikka: Kirkkonummi Ammatti: muusikko Nykyinen kotipaikkakunta: Helsinki Yhtyeet: Zugara, Amara, Sarajas, duo Juho Koskimiehen kanssa ja monet muut kokoonpanot Elämän motto: Keep smiling! Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Elina Julin Koti Tuusulassa oli vilkas paikka. Sukurakkaus on yksi romaniperinteen olennaisimmista piirteistä ja Aneten kotona perinteestä pidettiin kiinni. Aneten vanhemmat ovat olleet aktiivisia romanipolitiikassa lähes 40 vuotta; äiti Tuula Åkerlund on alan yhden keskeisimmän järjestön Romano Missio ry:n toiminnanjohtaja ja isä Valfrid Åkerlund on muusikko, monipuolinen musiikin ammattilainen ja graafikko. – Meillä kävi paljon romaneita, ihan tavallisia romaneita sekä ns. romaniaktiiveja. Koska olemme uskovaisia, meillä on aina ollut muitakin kuin romanitaustaisia ystäviä seurakunnissa eri puolilla Suomea. Olen todella kasvanut serkkujeni, tätieni ja enojeni kanssa – perheet ovat pitäneet aina paljon yhteyttä ja esim. varhaisnuoruuden viikonloput vietin yhdessä serkkujeni kanssa Riihimäellä ja Järvelässä, Anette kertoo. Romanikieltä Anette on opiskellut aktiivisesti muun muassa Punkaharjun kesäkoulussa. 1994 hän teki serkkunsa Heidi Hedmanin kanssa paikallisille kyläjuhlille mustalaistanssija lauluesityksen. Tästä alkoi aktiivinen venäläisten mustalaistanssien treenaus. Serkukset esittivät repertuaariaan romanikulttuuritapahtumissa yhdessä Aneten vanhempien kanssa mm. Turussa ja Maarianhaminassa. Vuonna 1997 näyttelijä Seija Lindgrén kutsui Aneten mukaan mustalaismusiikkiteatteri Tsugaréshin Leirituli-esitykseen, joka toteutettiin Savoy-teatterissa Helsingissä. Anette lauloi suomalaisia mustalaislauluja ja tanssi venäläisiä mustalaistansseja. Projekti oli Aneten uralla erityisen merkittävä. – Seija Lindgrén oli minulle tärkeä roolimalli kouluikäisenä. Ihailin häntä ja myöhemmin olen ymmärtänyt että hän sai minutkin esiintymään sekä rakastamaan esiintymistä. Vanhemmilleen Anette on ikuisesti kiitollinen siitä että he laittoivat tyttärensä musiikkiopistoon ja hän toivoo muiden romanilapsien saavan saman mahdollisuuden. 8-vuotiaana Keskisen Uudenmaan musiikkiopistossa alkaneet piano-opinnot loivat musiikin tekemiselle vankan pohjan. Parhaillaan Anette opiskelee Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä laulua, pianoa, improvisaatiota ja sävellystä – sekä flamencoa. Vuodesta 2009 lähtien Anette on opiskellut flamencolaulua, -tanssia ja -sävellystä Espanjassa Sevillassa Fundación Christina Heerenin flamencokoulun laululinjan kesäkurssilla ja Esperanza Fernándezin CAFS-flamencokoulun laululinjalla sekä Barcelonassa ESMUC Escuela Superior de Musica Cataluña -musiikkikorkeakoulun flamencolinjalla. Musiikillisista esikuvistaan Anette kertoo näin: – Jos flamencolaulajista on pakko sanoa yksi, se on Estrella Morente , koska satuin ostamaan hänen levynsä ensimmäisenä flamencolevynäni ja se vaikutti koko kuvaani flamencomusiikista. Eurooppalaisesta mustalaismusiikista olen ihaillut jo 90-luvulta asti Kalyi Jag -yhtyeen unkarilaista romaninaislaulajaa Ágnes Künstleria . Kävin yhtyeen konserteisssa Porvoon mustalaismusiikin festivaaleilla pari kertaa yläasteiässä. Nykyään kuuntelen heidän levyjään lähes päivittäin. Suomesta esikuvani ovat ehdottomasti isovanhempani Fanny ja Viktor Hedman . He lauloivat yhdessä säestyksettä suomalaisia kaaleenlauluja (mustalaislauluja) nuoruudestaan saakka ja se on kauneinta musiikkia, mitä olen koskaan kuullut. Tämänhetkisistä projekteista puhuttaessa Anette mainitsee innostuneesti ennen kaikkea kansainvälisen yhteistyön. – Minulla on ihana projekti – teen yhteistyötä madridilaisen romanin ja flamencopianistin Pablo Suárezin sekä hänen Camerata Flamenco Project -yhtyeensä kanssa. Yhdistämme suomalaisen kaaleenlauluperinteen ja flamencon. Kotoa peräisin oleva aktivismi romaniasiassa kantaa tulta myös Aneten sielussa.– Olen tekemässä ihmisoikeuksista ja romaneitten taistelusta syrjintää vastaan romanikulttuurin ja -musiikin teosta. Etsin siihen muusikoita ja muitten taiteenalojen ihmisiä joita nämä asiat kiinnostavat ja toivoisin yhteydenottoja. Romanitaustani tekee musiikistani poliittista, puhuin poliittisista aiheista tai en. “Isovanhempieni laulu on kauneinta mitä tiedän” Lapsuudestaan saakka musiikin ympäröimänä kasvaneelle Anette Åkerlundille ajatus musiikista myös ammattina hahmottui sillä hetkellä kun hän päätti pyrkiä Sibelius-Akatemiaan. Esiintyminen Suomen helluntaiseurakunnissa gospel-muusikkovanhempien mukana oli merkittävä osa Anetten musiikillista kehitystä. Intohimo flamencoon syttyi lukioikäisenä. Nyt tulevaisuutensa Suomessa sekä Espanjassa näkevä muusikko yhdistääkin musiikissaan Suomen romanien musiikin ja flamencon.
12 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Länsirannikolla käyty tervakauppa toi vaurautta loi väyliä pelimannimusiikin leviämiselle Kaustisella jo satoja vuosia sitten. Ensimmäiset merkinnät soittamisesta langetetuista sakkotuomioista löytyvät 1700-luvun puolivälistä ja jo vuonna 1868 ruotsinkielinen valtalehti Hufvudstadsbladet kertoi Kaustisen kantavan lisänimeä ”musiikin koto”. Musiikki levisi suusta suuhun ja kädestä käteen, enimmäkseen kodeissa ja tanssivan nuorison piirileikki-illoissa kuultuna. Yleisimmät soittimet olivat viulu ja kantele, mutta myös joitakin itse rakennettuja harmooneja oli käytössä. Häät olivat perinteisesti suuri, monipäiväinen musiikkitapahtuma, jossa pelimannit säestivät koko juhlan häihintulomarsseista moniosaiseen purppuritanssiin. Kaustisen kunnan länsirajalla, lähimpänä Kokkolaa sijaitsee Salonkylä. Kylällä oli 1900-luvun alussa poikkeuksellisen vilkas musiikkielämä. Kylän nuorisoa lauloi kuorossa ja siellä toimi hetkellisesti myös torvisoittokunta. Ainutlaatuinen oli vuonna 1905 perustettu jousikvartetti, joka soitti monet häät ja iltamat. Jouhiorkesteriksikin kutsutulta kvartetilta sujuivat sekä klassiset ohjelmistot että tanssisoitto, usein juuri purppurin säestäminen. Tähän ympäristöön, Salonkylän Verkkokankaan tilalle syntyi vuonna 1895 Wiljami Niittykoski. Nuorena Wiljami elätti itsensä kirvesmiehen töillä ja isänsä kuoltua vuonna 1921 hän otti vastuun kotitilastaan. Muutamaa vuotta myöhemmin hän avioitui salonkyläläisen Kaino Löfbackan kanssa ja perheeseen syntyi kolme tytärtä. Kansanmusiikkia salongeista Wiljamin nuoruudessa aatteellistuminen sekä kansakoulu puhalsivat musiikkielämään uusia tuulia. Myös radio ja gramofoni toivat musiikin viimeisimmät virtaukset nopeasti salonkyläläisten kuultavaksi. Iltamat syrjäyttivät vanhat perinteet ja jo tuolloin kansanmusiikiksi kutsuttu pelimannien soittama vanha tanssimusiikki eriytyi pikku hiljaa omaksi musiikinlajikseen. Kirjallisuudesta, runoudesta ja yleensä taiteista kiinnostunut Wiljami kasvoi kylän musiikillisessa ympäristössä korvat auki. Hän oli opetellut viulun soiton ja toimi aktiivisesti mukana myös Salonkylän ja Nikulan yhteisessä kuorossa. Isä Kalle Niittykoski oli myös viulupelimanni, joten musiikkia kuullakseen ei tarvinnut useinkaan lähteä kotiportaita kauemmaksi. Nuotit Wiljami oppi seuraamalla vaivihkaa kansakoulun ylempien luokkien musiikintunteja. 1910-luvulla, vain 19-vuotiaana hän alkoi kirjoittaa omia sävellyksiään kylän jousikvartetille. Kvartetti toi puolestaan uutta musiikkia kyläläisten soitettavaksi. Wiljami kuvailee jousikvartetin ohjelmistoa näin: ”Siinoli hyvin paljon kauniita kappaleita…marsseja ja valsseja varsinki oikein kauniita…kyllä niiton paljon siirtyny pelimaneille varsinki täällä Salonkylässä. Minä muistan kerran ko oli jotku tanssit Isollakankaalla, siellä oli sitte Palokankaan Kalle pääpelimannina. Väliaikana aina soitti muutki, minäki soitin ja muitaki tämän kylän soittajia, niin se Kalle sano että kyllä salonkyläläisillä on aivan eri nuotit ko muilla. Me soitimma paljo noita, tuon orkesterin jäleltä jääneitä kappaleita. ” Perinne säilyy Salonkylän jousikvartetti lakkasi toimimasta ykkösviulisti Johannes Salon kuoltua vain 26-vuotiaana, mutta muutamia vuosia myöhemmin Wiljami kokosi yhdessä Waltteri Salon kanssa kylän soittajat uudestaan yhteen Salonkylän orkesterin nimellä. Niittykoski oli orkesterin keskeinen hahmo toimien niin säveltäjänä ja sovittajana kuin ensiviulistinakin. Kansanmusiikki ei orkesterin kulta-aikana, 1930-luvulla, ollut kovin korkeassa kurssissa ja niinpä orkesterinkin ohjelmisto koostui pääosin torvisoittokunnalta perityistä marsseista, tanssimusiikista ja jonkin verran myös kansanlauluista. Niittykosken sävellyksistä esimerkiksi taiturillinen Leikkivät sävelet kuului jo tuolloin orkesterin ohjelmaan. Wiljami Niittykoski Salonkylän Sibeliuksen syntymästä 120 vuotta Kirvesmies, maatilan isäntä, muusikko ja säveltäjä. Salonkylän Sibeliuksen rikas, mutta vaatimaton elämä kaikuu Kaustisella edelleen. Teksti: Anni Järvelä Kuva: Leo Torppa – Minulle kansanmusiikki on kaikki kaunis, kansantajuinen ja kansanomainen musiikki hyvistä iskelmistä aina helppotajuiseen taidemusiikkiin saakka, kertoi Niittykoski 70-luvulla antamassaan haastattelussa.
13 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Wiljami erkaantui kokoonpanosta ennen toista maailmansotaa rytmimusiikin vallattua yhä enemmän sijaa orkesterin ohjelmistossa. Hän piti aikaisempaa, klassiseen musiikkiin painottuvaa ohjelmistoa parempana ja kaipasi niin ikään vanhoja, pelimannien soittamia tanssisävelmiä. Hän alkoi kerätä näitä katoamassa olevia sävelmiä muistivihkoonsa ja ne julkaistiin Kansanmusiikki-instituutin toimesta vuonna 1980 osana Wiljami Niittykosken nuottikirjaa. Kansanmusiikin uudet laineet Toisen maailmansodan jälkeen säilyneitä perinteitä alettiin jälleen vaalia ja kansanmusiikkia elvytettiin muun muassa kansansoittokilpailuissa ja pienimuotoisilla musiikkijuhlilla. Myös kansanmusiikkiyhtyeitä perustettiin ympäri maan uudella innolla, Kaustisellakin alkunsa sai muun muassa Purppuripelimannit. 1950-luvulla Niittykoski alkoi sanoittaa kansanmusiikkikappaleita. Kuorolle sovitettu kansanmusiikki oli tuolloin uutta ja lajin uranuurtajana toimi Kaustisen seudulla Wiljamin vävypoika Aaro Kentala , jonka perustama Hääkuoro on sittemmin jatkanut tätä perinnettä aina näihin päiviin saakka. Tunnetuimpia Wiljamin sanoituksia lienevät Konsta Jylhän Vaiennut viulu sekä Marjaanan Villen valssiin tehty sanoitus Elämän virta. Friiti Ojalan Häävalssin hän sanoitti tyttärensä Airin häihin vuonna 1954, suuremmalle yleisölle tunnetuksi tuli sittemmin Tapio Rautavaaran levyttämä versio Tuula Valkaman tekstiin. Vuonna 1968 Kaustisen kansanmusiikkijuhliksi vakiintunut tapahtuma toi Wiljamin laajemman yleisön tietoon. Järjestyksessään toisilla kansanmusiikkijuhlilla kuultiin muun muassa Hääkuoron Niittykoskelta tilaama Sävelten taika ja Kankaan pelimannien esittämä polska Iloa ja surua. Wiljamin teoksista kuului kiinnostus kirjallisuuteen ja runouteen: monet kansallisromanttiset säveltäjät ja sanoittajat olivat hänen musiikillisia esikuviaan. Vaikka Wiljamin sävelmät nykyään kuuluvatkin kaustislaisten pelimannien kantarepertuaariin, ei hän itse pitänyt kaikkea säveltämäänsä suoranaisesti kansanmusiikkina. Etenkin hänen varhainen tuotantonsa oli kirjoitettu ennemminkin salonkimusiikiksi. Silti Niittykoski kyseenalaisti genrerajat jo 1970-luvulla antamassaan haastattelussa: ”Minulle kansanmusiikki on kaikki kaunis, kansantajuinen ja kansanomainen musiikki hyvistä iskelmistä aina helppotajuiseen taidemusiikkiin saakka, etten minä oo yksinomaan niinko kansanmusiikille omistautunut. Kyllä minä olen sitäki soittanu palijo, varsinki nuorempana ja oikein sydämen hartaudellaki, mutta en minoo tyytyny siihen yksinomaan, minun on täytyny vähän laajempaa asteikkoa noudattaa.” Hidas elämä luovuuden lähteenä Niittykosken lapset ovat perineet isänsä musikaalisuuden ja myös seuraavat polvet astelevat isoisänsä viitoittamaa tietä. Tyttärentytär, viulisti Kreeta-Maria Kentala on tullut tunnetuksi barokkimusiikin taitajana, joka yhdistelee ennakkoluulottomasti eri musiikinlajeja keskenään. Kreeta-Maria muistelee isoisäänsä Hääkuorolle kirjoittamassaan tekstissä muun muassa näin: ”Vaarilla ei ollut koskaan kiire. Jo nuorena sairastettu ”syräntauti” piti askeleen verkkaisena. Hän piti kuitenkin ulkoilmaelämästä, laittoi ”mathenkoukkuja” kevättalven jäille, potkukelkkaili ahkerasti ja oli aina alkusyksystä syvän ruskea käyskenneltyään kesän pitkin rantoja” Teini-iässä Kreeta-Maria soitteli usein yhdessä isoisänsä kanssa Verkkokankaalla: ”Ensin juotiin kaffit ja vaihdettiin kuulumiset, ja sitten aloitettiin soittosessio joka kesti aina useamman tunnin. Tutuksi tulivat kaustislainen ohjelmisto ja vaarin omat sävellykset, ja välillä soiteltiin myös esimerkiksi iskelmiä, työväenmarsseja tai klassisia ikivihreitä.” Kreeta-Maria vierastaa laajalle levinnyttä kuvaa hartaasta ja vakavasta Wiljamista. Hän muistaa isoisänsä kääntäneen asiat usein leikiksi, kaustislaisittain sanottuna ”höpsiminen” ja ”kuihailu” olivat tälle luonteenomaisia. Wiljami osallistui harvoin kaustislaisten yhteisille soittomatkoille ja Kreeta-Marian mukaan isoisä viettikin hyvin yksinkertaista elämää. Tätä isoisänsä jo tuolloin harjoittamaa ”slow living” -elämänfilosofiaa Kentala pyrkii toteuttamaan omassakin muusikon ammatissaan, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Wiljami oli Kaustisella oman aikansa keskeinen musiikkihahmo, mutta kuinka hänen tuotantonsa on vaikuttanut myöhempien polvien ohjelmistoon? KreetaMaria Kentala arvelee, että Wiljamin monipuolisuus oli ennemminkin musiikillisen ympäristön tuotosta, eikä päinvastoin. Kaustisella on hänen käsityksensä mukaan aina oltu laajasti kiinnostuneita eri musiikinlajeista. 1900-luvun alun salonkimusiikki-innostuksen Kreeta-Maria arvelee vaikuttaneen siihen, ettei Kaustisella ole pelätty tarttua teknisesti kimurantteihin kappaleisiin, vaan esimerkiksi asemissa soitto ja vibraton käyttö on ollut pelimanneille luontevaa. Näihin Niittykosken sävellykset antavatkin runsaasti mahdollisuuksia. Sävelten taikaa Rauhallinen elämä kuuluu Niittykosken sävellyksissä. Hän itse soitti kappaleensa tunteella ja eläytyen. Kentala muistelee isoisän kanssa vietettyjen soittohetkien tunnelmia näin: ”Mieleeni ovat syöpyneet varsin tarkasti vaarin komea jousenkäyttö ja vivahteikas vibrato, sekä vääjäämättömän musikaalinen ja rytmikäs soittotyyli nopeammissa kappaleissa. Hän myös uppoutui soittaessa syvälle hitaiden ja kauniiden kappaleiden lumoon – kun kantajousissa rupesi säveltäjän kurkusta kuulumaan puolikuorsaava ”khiih”, se oli aina varma merkki siitä että säveltäjä oli päässyt sfääreihin.” Wiljamin musiikki on usein tehnyt lähtemättömän vaikutuksen myös kuulijoihinsa, mistä loppuun kerrottakoon seuraava sattumus: 1970-luvun puolivälissä kuultiin Kaustisen Pelimannitalolla Kankaan pelimannien Niittykosken sävellyksiin keskittynyt konsertti. Keväinen ilta-aurinko valaisi tuvan ja tunnelma oli seesteisen rauhallinen. Säveltäjä itse seurasi konserttia yleisöstä, pää hirsiseinää vasten leväten. Kuulijoiden joukossa oli kansalaisopiston kurssille saapunut nuori helsinkiläinen opettajatar, jolle kansanmusiikki oli ennestään täysin vierasta. Niittykosken sävelet kuitenkin kolahtivat, ja konsertin käsin kosketeltava tunnelma teki syvän vaikutuksen. Samalla opettajattaren huomio kiinnittyi myös lavalla taidokkaasti soittaneeseen pelimanniin. Pari vuotta myöhemmin syntyi tämän jutun kirjoittaja. Kirjoituksen lähteinä on käytetty Vesa Tapio Valon historiikkia Viljami Niittykosken nuottikirjasta (Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja no 3, ISBN 951-95410-20) sekä Kreeta-Maria Kentalan haastattelua ja hänen Hääkuorolle kirjoittamaansa Wiljami-muistelua. Hän myös uppoutui soittaessa syvälle hitaiden ja kauniiden kappaleiden lumoon
14 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Wasku jatkaa 60-luvulla Suomeen kotitutuneen amerikkalaisen Tom Kuchkan työtä bluegrass-workshopin vetäjänä. Kuchka oli kotimaassaan puhdasverinen jazzmuusikko, mutta löysi uudelleen oman juurimusiikkinsa ja aloitti 70-luvun alussa bluegrassin opetuksen Toimelassa. Hän oli myös Waskun ensimmäinen soitonopettaja seitsemänkymmentäluvun lopulla. Vaikka nyt Wasku ohjaa kaikkien bluegrass-soittimien soittoa, kuusitoista vuotiaana sielussa paloi into päästä soittamaan kitaralla bluesia. – Tomppa ehdotti jo tuolloin, että ryhtyisin soittamaan bluegrassmandoliinia, mutta enhän minä mitään sellaisesta ymmärtänyt. Muutaman vuoden päästä iski myös lauluinnostus ja Wasku otti Kuchkaan yhteyttä uudelleen. Toimelan bluegrassworkshopissa aukeni mistä bluegrassmusiikissa on kysymys. Amerikkalainen juurimusiikki oli tuttua jo Helsingin Englantilaisesta koulusta, jossa amerikkalaiset opettajat laulattivat musiikkitunnilla perinteisiä kansanlauluja. – Old Dan Tucker oli lempilauluni, mutta en minä tiennyt, että se liittyi oldtimeja bluegrassperinteeseen. Old-time-musiikista bluegrassiin Kun siirtolaiset 1600-luvun jälkeen valloittivat Amerikan mannerta, toivat he mukanaan oman musiikkinsa. Soittajat olivat usein yksittäisiä pelimanneja. Viulu ja banjo eivät olleet juuri kohdanneet. Sisällissodan jälkeen alkoi kehittyä perinne, jota myöhemmin alettiin kutsua old time -musiikiksi. Appalakkien vuoristo oli musiikkityylille keskeinen alue. Sanotaan, että Bill Monroe keksi bluegrassin, mutta se oli pitkän kehityksen tulos. Bluegrass kuten old-time pohjautuu eurooppalaiseen pelimannitraditioon siinä kuin suomalainenkin kansanmusiikki. Appalakkien perinnemusiikki on sekoitus Britteinsaarten sekä Afrikasta tulleiden siirtolaisten musiikkia, laajemmin katsottuna löytyy myös mannereurooppalaisia ja skandinaavisia vaikutteita. Kuuluupa laulutyylissä joidenkin tutkijoiden mielestä vaikutteita myös Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä. Bluegrassyhtyeitten kokoonpano vakiintui samoin kuin tapa soittaa sooloja. Peruskokoonpanoon kuuluu banjo, viulu, mandoliini, teräskielinen kitara, resonaattorikitara eli dobro ja kontrabasso. Varhaisen ajan huippuesiintyjät olivat myös idoleita. Bill ja Charlie Monroen duo oli jo 30-luvulla hyvin suosittu ja sodan jälkeen Earl Scruggsin ja Lester Flattin liityttyä Bill Monroen Bluegrass Boys -yhtyeeseen, se teki historiaa. Suosiosta kertoo Elvis Presleyn tekemä versio Bill Monroen Blue Moon of Kentuckystä, joka ylitti jo valtameretkin. Toukokuisena maanantai-iltana Helsingin Kallioon on kokoontunut kymmenkunta soittajaa soittimineen. Opettaja johtaa bassolla tahtia amerikkalaiselle perinnesävelmälle. Soitto sujuu mallikkaasti ja laulu kuulostaa hyvältä. Etelä-Helsingin kansalaisopisto Toimelan bluegrass workshopin opettaja Wasel Arar – tuttujen kesken Wasku – on ohjannut ryhmää jo viisitoista vuotta. Suomen bluegrass-apostoli Teksti ja kuvat Sauli Heikkilä Toimelan bluegrass-workshop ei päästä opettajaansa lomalle vaikka lukukausi on jo päättynyt. Waskulle se sopii hyvin.
15 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Waskua bluegrassissa viehättää myös se, että soittajilla on musiikissa niin monia rooleja. Kurinalaisuuden sisällä jokainen soittaja voi soittaa tyylilajin ja hyvän maun puitteissa hyvin paljon omia juttujaan. – Bluegrass voi olla yhtäaikaa tiukkaa ja ilmavaa. Bluegrass on vuosikymmenten aikana kokenut nousuja ja laskuja. Bluegrass oli 50-luvulla USA:ssa hyvin suosittua. 60-luvulla folkaallon myötä vanhat mestarit kaivettiin uudelleen esille. Viime vuosikymmeninä suosioon ovat vaikuttaneet myös elokuvat ja tv-sarjat. Useimmat keski-iän ylittäneet muistavat Bonnie and Clyden ja Syvän joen ja nuoremmat Cohenin veljesten Voi veljet, missä lienet (O’ brother, where art thou), joka nosti bluegrassin uudelleen valtavaan suosioon. Jotkut harrastajat ovat sitä mieltä, että nykybluegrass on alkanut kadottaa juurensa kuulostaen jo liikaa popilta, mutta perinteitä jatketaan myös. – Muun muassa old-time-yhtyeillä ovat bluegrass-vaikutteet yleistyneet ja ne ovat taas lisänneet musiikkiin sooloja ja lauluun moniäänisyyttä. Melkein kuin bluegrassia keksittäisiin uudelleen. Tärkeä matka Pohjanmaalle Waskun yhteistyö Kuchkan kanssa syveni keikkailuun firman juhlista farmareiden markkinointiin tavarataloissa. Samalla tulivat tutuksi pääkaupungin bluegrassharrastajat, koska suurinpiirtein jokainen oli jossain tekemisissä Kuchkan workshopin kanssa.Kaksikymmentä vuotta sitten Wasku teki tärkeän matkan Haapavedelle osallistuakseen kuuluisan bluegrass-muusikko Dudley Connellin laulukurssille. Kurssiviikon aikana hän ehti myös Petri Hakalan mandoliinija Kalle Jämsenin kitaratunneille. Siihen asti Wasku oli pitänyt itseään lähinnä laulajana ja komppikitaristina. Haapavedellä vahvistui lopullisesti usko siihen, että soolosoittokin onnistuu. Samana kesänä perustettiin monia rajoja rikkova Picks & Hammers Jussi Matikaisen ja Hannu Vanhatalon kanssa. Mandoliiniin löytyi myöhemmin Jonni Kuutsa ja kokoonpanolla soitettiinkin lähes vuosituhannen vaihteeseen. Helsingissä oli vakiintuneet perjantaiillan jamit Punavuoren Ankkuri-pubissa. Mukaan ilmaantui myös amerikkalainen Ed Brauchli . Hän osoittautui varsinaiseksi banjokoneeksi ja olikin voittanut nuoruudessaan neljän osavaltion banjomestaruuden. Waskun kitara sai kyytiä, kun Ed esitti vaikeita biisejä tappavilla tempoilla. Brauchlin lähdettyä vuoden toiminnan jälkeen Wasku perusti Northstate-yhtyeen, joka ryhtyi tekemään omia, monimutkaisia kappaleita. – Se oli kunnianhimoinen juttu. Bändissä soittivat Jonni Kuutsa mandoliinia, Kukka Lehto viulua, Jyrki Levä bassoa ja Tauri Oksala banjoa. Taurin siirryttyä Jussi Syrenin Groundbreakersiin Jukka Buddas tuli banjoon ja Jyrkin vaidettua dobroon tuli bassoon Hannu Vanhatalo. Yhtyeen toiminta oli aktiivista ja European World of Bluegrass -festivaalilla Hollannissa se menestyi hyvin myös yleisöäänestyksessä. Toiminta huipentui levyn julkaisuun 2005. Siihen loppui toistaiseksi myös yhtyeen toiminta. Waskun isä kuoli yllättäen ja työt ja harrastukset menivät jäihin. Piti ottaa uusi alku. Mutta vaikka kaikki muu pysähtyi, Toimelan bluegrass-workshop ei. Tauon jälkeen entinen workshopoppilas Ben Fodstad perusti yhtyeen ja kaipasi yhtyeeseen mandoliinia. Waskulla oli mandoliini kulkenut pitkään kitaran rinnalla. Hän osti sen 90-luvulla tarkoituksenaan kouluttaa yhtyeeseensä mandoliinin soittaja, mutta kun yritykset eivät tuottaneet tulosta, piti opetella itse. Blue Velvet Band on pyrkinyt esittämään bluegrassia tiukan perinteisesti. – Katsotaan, mihin se vielä kehittyy, eikä Northstate-yhtyeenkään tulevaisuus ole täysin haudattu. Juurilta juurille Old-time musiikki houkutteli yhä enemmän. Workshopin soittajista 2012 koottu Wasel and the Weasels alkoi viedä yhä enemmän aikaa. Vuosia aikaisemmin Wasku tutustui old-time banjisti John Sheppardiin, joka kaipasi soittokavereita ja sai rinnalleen Waskun ja Patrik Weckmanin , myöhemmin myös Eero Turkan ja Ville Karisen . Virtual Reality Boysissa oli löytynyt old-timen syvä ydin. – Groove josta bluegrassissa tykkäsin, oli jopa vahvempi old-timessa. Vaikka monilla on käsitys, että oldtime on huonosti soitettua bluegrassia, se osoittautui vääräksi. Siinä on koukkuja ja outouksia, jotka vaativat työtä lajin hallitsemiseksi. – Bluegrass noudattelee enemmän kaavoja kuin old time, joka ei pahimmillaan – tai parhaimmillaan – noudata mitään sääntöjä. Dirk Powell on sanonut, että jos bluegrass energiassaan olisi kuin heviä, niin old time voisi olla punkkia. Weasels toi ratkaisun kolme vuosikymmentä vaivanneelle ongelmalle, miksi laulaa Suomessa bluegrassia englanniksi. Englanninkielinen musiikki kuului tietenkin amerikkalaisen koulun musiikkitunteihin ja siten omaan historiaan. Silti asia vaivasi, mutta ei vaivaa enää kun englanninkielinen ohjelmisto on vaihtunut täysin suomenkieliseen. Vieläpä omiin sanoituksiin. – Olin melkein kirjoituskammoinen, enkä olisi koskaan kuvitellut ryhtyväni runoilemaan suomeksi. Kaikki tapahtui vähän kuin vahingossa. Kolme vuotta sitten kavereille tehdyn humoristisen herjalaulun saaman hyvän vastaanoton ja kirjoittamisen yllättävän helppouden innoittamana Wasku päätti eräänä lauantai-iltapäivänä kokeilla suomalaista sanoitusta kappaleeseen Wildhog in the Woods. Vihainen villisika vaihtui tappajahaukeen iltapäivälehtien kesäuutisten innoittamana. Laulu syntyi nopeasti ja kappaleita tuli lisää heti kolme. Seuraavissa treeneissä hän esitteli sanoitukset punastellen yhtyeen muille jäsenille Marja Zilcherille , Klaus Hurskaiselle ja Juho Kyyhkyselle . Palaute oli hyväksyvä, mutta kehuja ei ollut helppo uskoa. Seuraavana lauantaina sanoituksia syntyi kolme lisää. Nyt niitä on valmiina jo seitsemisen kymmentä. Kun ammattilaistenkin antama palaute on ollut poikkeuksetta hyvää, on ollut pakko uskoa, että ollaan oikealla tiellä. Suomenkielisen ohjelmiston kautta yleisö on myös laajentunut ja esimerkiksi Folklandia-risteilyllä myös vanhojen pelimannien posket hehkuivat ohjelman äärellä. Levyn tekemistä valmistellaan vakavasti ja studioon yritetään päästä pian. Wasku itse kokee nämä uudet kappaleet yhtä suomalaisina kuin Amerikan kautta Suomeen kotiutuneen englantilaisen kansansävelmän Saku Sammakonkin. – Teen kappaleita suomalaisesta näkökulmasta. Kirjoitan mieluummin tukkiWasku on huomannut osaavansa kirjoittaa lauluja suomeksi.
16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Kuska-projektin ympärille nivoutuvat nimekkäät perulaiset artistit Pepe Alva , Max Castro ja William Luna . Kuska on ketšuaa ja tarkoittaa suomeksi ”yhdessä”. Kuska-projektin tarkoituksena on tuoda perulaista musiikkia nimenomaan kansainvälisen yhteisön tietoisuuteen. Pepe Alva on syntynyt Yhdysvalloissa, asunut nuoruutensa Perussa ja muuttanut myöhemmin uudelleen Yhdysvaltoihin ja sieltä Meksikoon. Muutettuaan Miamiin Pepe Alva liittyi bändiin nimeltään UREP, siis Peru kirjoitettuna lopusta alkuun. Se oli Miamin ensimmäinen espanjankielinen bändi. Saatuaan kiinnityksen Warner Music Mexicolta Pepe Alva muutti Meksikoon ja esiintyi seuraavana vuosina monien nimekkäiden latinalaisamerikkalaisten artistien kanssa. Pepen viimeiset levyt on julkaistu Warner Music Peru and Columbia levymerkeillä. Pepe Alva yhdistelee rockja pop-musiikkia kotimaansa Perun Andien ylänköjen kansanmusiikkiin. Kitaristi Max Castro on kotoisin eteläisestä Perusta, Ayacuchosta ja on erikoistunut nimenomaan Andien musiikkiin. Max Castron tie ammattimuusikoksi ei ollut helppo, mutta peräänantamattomuuden, musiikillisen lahjakkuuden ja onnekkaiden sattumusten avulla Max Castro saavutti vähitellen menestystä. Hänen tekemänsä musiikit elokuviin Duele Amar ja Paloma de Papel saavuttivat kansallista ja kansainvälistä mainetta. William Luna, kitaristi ja andimuusikko, on saanut akateemisen koulutuksen ja saavuttanut mainetta myös politiikassa. Musiikin saralla hän on tehnyt paitsi klassista ja uskonnollissävytteistä sekä Andien huayno-musiikkia. Hänet tunnetaan luomuksensa Vienes y te vas kautta Andien huayno-musiikin kehittäjänä. Huaynon historia ulottuu Perun kolonialismin aikakauteen ja se on yhdistelmä perinteistä maaseudun kansanmusiikkia ja urbaania kaupungin tanssimusiikkia. Pata Amarillo-ryhmän keulahahmo Sergio ”Pelo” D’Ambrosio on lauluntekijä, sovittaja ja muusikko. Hän yhdistelee huyano-musiikkia folkkiin ja latinalaisamerikkalaiseen musiikkiin. Sergion Maittavaa kuin perulainen musiikki Suomessa perulainen kansanmusiikki saatetan edelleenkin mieltää paljolti pelkästään Andien alueelle tyypilliseksi musiikiksi, mutta se on paljon muutakin kuin tätä. Peru on ekosysteemiltään yksi maailman rikkaimmista valtioista. Sieltä löytyy niin meren rannikkoa, ylänköalueita kuin myös viidakkoakin ja niin sieltä löytyy myös kaikille näille alueille tyypillistä musiikkia. jätkästä kuin cowboysta vaikka niitäkin sanoituksiin on jäänyt. Ajankohtaisiakin aiheita löytyy. Siviiliammatin, graafisen suunnittelun ja musiikin tekemisen ohella opettaminen innostaa edelleen. Toimelan workshopia jatketaan lukukausien ulkopuolellakin ja hädin tuskin keskeytetään festivaalien ajaksi. Yhtyeitä syntyy kahden ja puolen vuoden välein. – On innostavaa nähdä kehitys, mikä vuoden aikana tapahtuu. Kunnianhimoisin opetustilanne Waskulle oli taiteilija Heta Kuchkan , Tomin tyttären, videoteoksen ”The Sky’s A Falling And We Better Hurry Up Or The Both Of Us Are Dead” toteutus, jossa Heta asetti tavoitteeksi opetella, dokumentoida ja esittää itse isänsä säveltämän kappaleen neljässä viikossa, vaikka ei ollut itse koskaan opetellut mitään soitinta. Tämä oli melkoinen haaste hänelle, kuten myös Waskulle opettajana. – Aikaa käytettiin tuntikausia päivittäin neljän viikon ajan ja tavoitteeseen päästiin. Tulokset ovat nähtävillä Hetan toteuttamassa videoteoksessa. Kun Tomin elämä yllättäen päättyi vuosituhannen vaihteessa, koki Wasku opetuksen jatkamisen lähes velvollisuudekseen. Yllätyksekseen se olikin luontevaa ja mukavaa. Kaiken lisäksi samalla kun kappaleita analysoi opetusta varten, oppii opettaja itsekin. Tom Kuchkan lahjoittamaan levyynsä kirjoittama omistuskirjoitus tuntuu toteutuvan: To Vasku and the future of bluegrass. Suomen bluegrassmusiikin yhdistys r.y. järjestää vuosittain bluegrassfestivaalin Ruotsinpyhtäällä. Tänä vuonna Rootsinpyhtää Bluegrass pidetään 5.-7.6. www.rootsinpyhtaa.fi www.bluegrass.fi
17 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 ensimmäinen single Lejos de ti , Kaukana luotasi nousi suureen suosioon Andien ylänköalueen radiokanavilla ja oli Youtube-kanavan etsityin hakusana. Sergio Pelon sukulainen Daniel Alomía Robles on säveltänyt muuten kaikkien tunteman kansansävelmään pohjautuvan El Cóndor pasa -kappaleen. Viime vuonna Perussa ollessani minulla oli mahdollisuus osallistua jo 60-luvun loppupuolella uransa aloittaneen yhtyeen El Polenin 45-vuotisjuhlakonserttiin. Alunperin Barrancon hippiyhteisön taiteilijaporukoista alkunsa saanut yhtye palasi pitkähkön tauon jälkeen konserttilavalle. Folkrockkonsertin tunnelma oli intiimi. Tunnelmaa korosti vielä konserttipaikka Liman Barrancon kaupunginosan legendaarinen La Noche -klubi. Toista musiikillista ääripäätä edustaa puolestaa Miki Gonzáles , joka yhdistelee Andien musiikkia elektroniseen musiikkiin. Perulaista cumbiaa eli chichaa Chicha, cumbia andina tai música tropical andina on musiikkisuuntaus, joka syntyi Perussa 1960-luvulla, kun Andien ylängöltä muutettiin 1950-luvulla terrorismin seurauksena sankoin joukoin pääkaupunkiin Limaan. Liman väkiluku kasvoi tämän seurauksena puolesta miljoonasta yli miljoonaan. Chicha-musiikissa yhdistellään tropiikin rytmejä Andien ylängön huayno-musiikkiin. Chicha on myös maissista käyttämällä tehty olut ja perulainen chicha morada on punainen alkoholiton maissijuoma. Los Shapis -yhtye on chicha-musiikin yksi tunnetuimmista edustajista. Muutama vuosi sitten perustettu perulainen 9-henkinen yhtye La Nueva Invación puolestaan soittaa cumbiaa, jossa se yhdistelee rokkia, ylänköjen andimusiikkia, chichaa ja Amazonin alueen cumbiaa. Afroperulaisia rytmityksiä Perulainen criollo negro -tanssi Festejo ja perulainen valssi, Vals peruano ovat Perun rannikon afroperulaisen musiikin muotoja. Afroperulaisia asuu Perussa erityisesti pääkaupungissa Limassa ja rannikolla pääkaupungista etelään sekä pohjoisosissa. Yksi perulaisen valssin tunnetuimmista kappaleista on La Flor de la Canela , jonka esittää Chabuca Granda . Chabuca Granda on perulaisen folkin äiti, joka kiinnostui aikoinaan Susana Bacasta hänen ensimmäisten julkisten esiintymistensä aikoihin ja edisti Susana Bacan uraa. Ensimmäiset levytyksensä Susana Baca teki 80-luvulla ja teki kansainvälisen läpimurtonsa David Byrnen levymerkin Luaka-Popin julkaistua hänen levynsä The Soul of Black Peru vuonna 1995. Susana Baca on voittanut kaksi kertaa Latin Grammy-palkinnon, ja toiminut jonkin aikaa myös Perun kulttuuriministerinä. Hän on perustanut puolisonsa kanssa afroperulaista kulttuuria vaalivan Instituto Negrocontinuon Limaan. Susana Baca on vieraillut myös Suomessa. Fuusiobändi Novalima yhdistelee afroperulaista musiikkia elektroniseen ja latinalaisamerikkalaiseen musiikkiin. Bändin jäsenet ovat kotoisin eri puolilta maailmaa, mutta tutustuivat jo kouluaikoina. Vuonna 2006 bändi voitti parhaan fuusiobändin palkinnon, Independent Music Awards -palkinnon. Folkrokkia ja fuusiota La Sarita Limasta on perustettu kahdeksantoista vuotta sitten. Yhtye on todellinen fuusiobändi, joka liikkuuu sulavasti perulaisen kansanmusiikin eri lajityylien välillä: chicha, huayno, cumbia, vals criollo, festejo ja yhdistelee näitä musiikkilajeja rock-musiikkiin. Jos sinulla on mahdollisuus nähdä yhtye livenä, suosittelen! La Saritan ensimmäinen ulkomaan keikka suuntautui muuten Suomeen Maailma kylässä -festivaaleille 2013. La Saritan neljäs ja toistaiseksi viimeisin levy ilmestyi vuonna 2012. Siinä yhtye on tehnyt pesäeroa politiikkaan. Poliittisisia kannanottoja esiintyi erityisesti bändin kahdella ensimmäisellä levyllä. Uchpa on aloittanut uransa Perun Ayacuchossa jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Yhtye esittää kappaleensa ketšuaksi, Andeilla puhutulla alkuperäiskielellä. Yhtyeen lavaesiintymiset ovat näyttäviä spektaakkeleja valoineen ja asusteineen. Uchpa yhdistää Perun ylänköalueiden musiikkia hardrockiin ja bluesiin. Uchpalla ja La Saritalla oli 9. huhtikuuta historiallinen yhteiskeikka Liman kansallisteatterissa. Tämä esiintyminen kuvattiin. Oletko siis maistanut koskaan perulaista ruokaa? Perulainen musiikki on yhtä maistuvaa kuin kansainvälisestikin mainetta niittäneen perulaisen keittiön antimet. Jos haluat aloittaa perulaiseen musiikkiin tutustumisen jollain erittäin maistuvalla, niin panepa levylautaselle viiden oktaavin äänialan omaavan Yma Sumacin kappale ”Mambo” vuodelta 1955! Jaana Mutasen blogi: perunoitaperusta.blogspot.fi Maittavaa kuin perulainen musiikki Teksti ja kuvat: Jaana Mutanen La Sarita Revolución Caliente -festivaaleilla Limassa. Uchpan performanssi Barrancon La Noche-klubilla.
18 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Suomalais-beniniläiseen HelsinkiCotonou Ensembleen on saattanut törmätä viime aikoina ilahduttavan monissa yhteyksissä. Kun kokoonpanon energisessä musiikissa on aineksia niin afrobeatista, jazzista, funkista kuin voodoo-perinnerytmeistä, on potentiaalinen yleisöjoukko varsin laaja. Vuonna 2012 perustettua yhtyettä vetävät helsinkiläinen kitaristi Janne Halonen ja Beninin Cotonoussa asuva perkussionisti-vokalisti Noël Saïzonou. Haastattelua tehdessä Halonen on juuri palannut Saksan Bremenistä Jazzahead-messuilta. Jazzväen keskuudessa vastaanotto on ollut positiivinen. – Kyllä monille se asioiden yhdistely on juuri se juttu meidän musiikissa. Vaikka on sellaistakin kuullut että tää on liian etnoa ollakseen jatsia ja liian jatsia ollakseen etnoa. Kotimaassa virallista tunnustusta tuli alkuvuodesta, kun Fire, Sweat & Pastis (2014) valittiin vuoden 2014 kansanmusiikkilevyksi. – Se oli yllätys, josta koko bändi oli todella iloinen ja ylpeä. Se tuntui kivalta kädenojennukselta maailmanmusiikin suuntaan. Suomessa ei ole maailmanmusiikille kauhean vakiintuneita tukirakenteita – vaikka meillä on paljon korkeatasoisia tekijöitä. Pirullista paperisotaa Jos yhtyeen kansainvälisyys on musiikillisesti pelkästään positiivinen asia, se on aiheuttanut yhtyeelle myös kohtuuttoman paljon hankaluuksia. Hollannin suurlähetystö, jonka kautta beniniläisten viisumiasiat Cotonoussa hoituvat, ei ole suostunut myöntämään Saïzonoulle viisumia kevään Suomen-keikkoja varten. Saïzonoulta meni sivu suun muun muassa yhtyeen keikka Funky Elephant -festivaaleilla sekä sen yhteyteen sovittuja opetuskeikkoja. Vaarassa on myös Saïzonoun pääseminen mukaan toukokuun lopussa Maailma kylässä -festivaaleilla toteutettavaan konserttiin, johon HCE:n kappaleita on sovitettu soitettavaksi UMOn kanssa. Halonen kuvailee tilannetta täysi absurdiksi. – Ei tälle ole löytynyt mitään selitystä. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että maailma on näissä asioissa hirveän eriarvoinen. Minä saan viisumin Beniniin kun täytän lapun, lähetän suurlähetystöön ja maksan laskun. Noëlilla pitää olla lentovaraus paluulippuineen, vakuutus, meidän kirjoittama kutsu, kutsuun liitteeksi suosituksia, joista käy ilmi Noëlin historia… Ja lisäksi meidän, jotka otamme Noëlin tulosta vastuun, pitää todistaa, että meillä on tarpeeksi rahaa hänen ylläpitämiseensä täällä. Voittoja ja vastoinkäymisiä Helsinki-Cotonou Ensemblelle on tapahtunut paljon viimeisen vuoden sisään: Yhteisörahoituksen avuin julkaistu suitsutettu kakkosalbumi, Vuoden kansanmusiikkilevy 2014 -tunnustus ja harmillisten viisumiongelmien kanssa taistelua. Riikka Hiltunen
19 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Halonen on toiveikas sen suhteen, että asia saadaan ratkaistua Nigeriassa sijaitsevan lähimmän Suomen suurlähetystön avulla. Joka tapauksessa kevään ongelmat merkitsevät taloudellisia takaiskuja sekä koko yhtyeelle että erityisesti Saïzonoulle. Katse tulevaisuudessa Yhtye ei ole näistä ongelmista suostunut lannistumaan, päinvastoin. Suunnitelmia on paljon. Kesä kuluu festivaaleja kolutessa, joukossa muun muassa Haapavesi Folk, H2Ö Turussa ja Sziget Festival Budapestissa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, marraskuussa on tarkoitus lähteä Länsi-Afrikkaan koko bändin voimin. Suunnitelmatasolla on ehditty hahmotella jo kahta seuraavaa levyä, mutta tämän yhtyeen kohdalla riittää mietittävää, miten, missä ja milloin levyprojekteja toteutetaan.– On hyvä kun suunnitelmia on näin paljon. Jos edes murto-osa kaikesta mielessä olevasta tapahtuu niin sitten tapahtuu jo aika paljon!
20 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 PERSOONALLINEN PELIMANNIYHTYE Marttilan PiiloPelimannit MPP Timo Saarimäki haastatteli Pekka Rauhalaa Onneksi olkoon. Marttilan PiiloPelimannit MPP valittiin vuoden 2015 Speliyhtyeeksi. Kiitoksia kovasti! Olemme edelleen melkoisen hämmentyneitä ja yllättyneitä saamastamme luottamuksesta ja huomiosta. Millainen oli yhtyeenne alkutaival? Veli-niminen veljemme sai ensimmäisenä kitaran, mutta koska hän ei osannut virittää sitä, se oli monta vuotta käyttämättä, kunnes Veli vei sen Lasse Lintalalle, josta tuli sittemmin musiikkineuvos ja yksi Tangomarkkinoiden perustajista, viritettäväksi. Sen jälkeen veljeksistä yksi toisensa perään alkoi soittaa kitaraa makuukamarimme hetekalla. MPP sai alkunsa eräissä häissä Espoon Dipolissa vuonna 1969. Siellä lauloimme serenadin morsiusparille. Monet vuodet esiinnyimme vain perhejuhlissa kuten syntymäpäivillä, häissä ja myös hautajaisissa. Aluksi ryhmässämme oli neljä veljestä,Veli, Pekka , Lasse ja Jouko , kunnes nuorin veljemme Jukka tuli mukaan toimimalla eräissä toisissa häissä vuonna 1974 nuottitelineenä ja yleni siitä sitten varsinaiseksi laulavaksi ja soittavaksi jäseneksi. Vuosien mittaan ryhmässämme on ollut mukana veljiemme poikia soittamassa kitaroita ja muita instrumentteja. Vuonna 2003 Vuokko Kivisaari hyväksyi ensimmäisen kerran MPP:n esiintyjäksi Soittosaliin Kaustiselle. Vuokolla oli tapana kuuluttaa meidät esiintymään sanoilla “nynne tuloo ja esittelee ittensä”. Tämän jälkeen olemme olleet joka vuosi virallinen esiintyjä Kaustisella. Mistä yhtyeenne erikoinen nimi on peräisin ja ketä siihen kuuluu? Olemme Rauhalan veljeksiä syntyisin Ilmajoen Röyskölänkylästä. Veljekset ovat Veli, Pekka, Lasse ja Jukka. Veljenpojan nimi on Jari. Asumme nykyään eri puolella Suomea. Veli asuu Helsingissä, Pekka Valkeakoskella, Lasse Karkkilassa, Jukka Laihialla ja Jari Tampereella. Ryhmästämme vielä kaksi on työelämässä. Vanhin veljemme Juhani on keksinyt ryhmämme nimen. Marttila on kotitalomme nimi Ilmajoella. Alkuperäisen määritelmän mukaan Marttilan PiiloPelimannit esiintyy vain itselleen ja nurkan takana. Sittemmin olemme tulleet jo hieman pois sieltä nurkan takaa. Millaista tyyliä yhtyeenne edustaa? Meitä on siis viisi ja laulamme vahvalla veljessaundilla yksiäänisesti. Säestämme itseämme neljällä kitaralla. Joku on nimittänyt lauluamme pohjalaiseksi roikastamiseksi. Olemme joskus miettineet myös moniäänisesti laulamista, mutta aina olemme tullleet takaisin tähän nykyiseen tyyliimme. Laulamme kovaa ja tärkeä tavoitteemme on, että sanoissa on jokin tarina ja laulun sanoista kuulija saa selvää. Juonnamme esiintymisemme humoristisella tavalla ja usein ironia kohdistuu juuri itseemme. Koska pidämme erityisesti eteläpohjalaisista kansanlauluista, niitä esitämme mielellämme. Myös niitä, joissa veri lentää ja Vaasan Linnan ovi heläjää. Etenkin Jussi Asun tekemät laulut ovat meidän mieleemme. Esitämme myös sellaisia lauluja, jotka eivät vielä ole kansanlauluja, mutta joista ehkä joskus tulee kansanlauluja. Olemme myös itse tehneet muutamia lauluja, mm. Veli on tehnyt synnyinpitäjästämme Ilmajoesta kertovan laulun Hyvää iltaa Ilmajoki. Miten vuoden 2015 Speliyhtyeen titteli näkyy ja kuuluu? Heti saatuamme tämän tittelin jotkut pelimannikollegat alkoivat “vaatia” äänilevyn tekemistä. Ajatus jäi kytemään ja nyt se on äänitetty. Mukana äänityksessä oli kontrabassoa soittamassa myös veljenpoikamme Ville . Levyn julkistamiskonsertti pidetään toukokuun loppupuolella Joupiska Soi -tapahtumassa. Pidimme huhtikuussa myös ensimmäisen oman puolentoista tunnin konsertin Karkkilassa. Taustakuoroiksemme olimme kutsuneet Karkkilan Viihdekuoron ja Hiiden Laulun Vihdistä. Konsertissa kuultiin mm. “Sontakuormalaulu” aivan uudella tavalla Heikki Valpolan sovittamana. Olemme aloittaneet yhteistyön myös keravalaisen Tapani Lahikaisen kanssa. Ohjelmistoomme kuuluu jo nyt muutamia hänen tekemiään lauluja. Mitä on tulossa ja minkälaiset tulevaisuudennäkymät yhtyeellänne on? Viime vuonna olimme esiintymässä noin viidessätoissa pelimannitapahtumassa ja tämä vuosi näyttää menevän samaa tahtia. Tulemme laajentamaan ohjelmistoamme. Tiivistämme entisestään yhdessäoloa, kunhan saadaan loputkin kaksi jäsentä pois työelämästä täyspäiväisesti pelimannitouhuihin. Jatkamme pelimannielämää niin kauan kuin terveyttä riittää. Suurin halumme on saada yleisö viihtymään ja joskus jopa hymyilemään. Se on paras kiitoksemme. Suurimpana haaveenamme on aina ollut päästä esiintymään Kaustisen Pääareenalle. Tänä kesänä se toteutuu, koska meidät on kutsuttu esiintymään Erkki Rankaviidan musiikin konserttiin. Meillähän on ohjelmistossa useita hänen kappaleitaan. Mieleenpainuvin keikkamuistonne? Olimme muutama vuosi sitten Ilmajoen Alajoella esiintymässä Alajoki Laulaa ja Soi -tapahtumassa. Esiinnyimme heinäpaalien päällä runsaalle yleisölle keskellä latomerta, jossa “silimä ei pökkää”. Siinä tunnelmassa oli jotakin sanoinkuvaamatonta. Moni meistä on ollut nuorena heinätöissä juuri noissa maisemissa ja äitimme on pikkulikkana ollut siellä paimenessa. Marttilan PiiloPelimannien Rauhalat: Pekka (vas), Lasse, Jari, Jukka ja Veli. Markku K edrin
Ilkka Heinonen KOLUMNI 21 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 K ansa on valinnut edustajansa. Edustajiemme suunnitellessa parasta tapaa höyläillä joutava kulttuuritoimintamme ruohonjuuritason alapuolelle onkin sopiva aika pohtia, miksei kansanmusiikki juurikaan tavoita kansaa, vaan pysyy hengissä lähinnä apurahalannoittein ja muutamien aktiivien voimin. Kansanmusiikki – vain yksi sana, sisältäen kaiken mahdollisen opistojen pelimannipiireistä perinnemusiikin tutkimukseen ja esittämiseen sekä soitot puskajameista konserttisalien estradeille. Kansanmusiikkiin initioidut kokenevat tämän monimuotoisuuden rikkautena. Vihkiytymättömille kansanmusiikki-sana voi kuitenkin aiheuttaa ihottumaa ja lievää pahoinvointia, sillä yleinen mielikuva kansanmusiikista on nähdäkseni vieläkin kapeampi ja yksiulotteisempi kuin vaikkapa termeillä “klassinen”, “jazz” tai “rokki”. Olisiko syytä vielä kerran miettiä k-sanan käyttöä? Kansanmusiikkijärjestöt, yhdistykset ja seminaariryhmät ovat varmastikin istuneet lukemattomia kokouksia miettien eri tapoja herätellä kiinnostusta kansanmusiikkiin, kaikki kunnia heille suurenmoisesta työstä. Kuitenkin epäilen, onko mielikuvia mahdollista saada muuttumaan tarjoamalla käsitettä, jota harva haluaa maistaa, semminkin kun sisällys voi olla mitä tahansa progejazztrashfuusiofolkista pelimannien yhteissoittoon. Mitä jos osa meistä tarjoaisi tätä herkkuamme muilla nimikkeillä – tai antaisi yleisön keksiä, mikäli tarrat ovat tarpeen? Mielikuvaa kansanmusiikista voi nimittäin olla vaikea muuttaa, jos sanalla viitataan hyvinkin erilaisiin merkityksiin. Osa kansanmusiikin parissa pelaavista arvostanee erityisesti yhteisöllisyyttä, matalaa kynnystä (yhteis-)soittoon ja yhteyttä kansanperinteeseen. Toisille kansanmusiikki voi olla enemmänkin tutkimusaineistoa ja rakennusmateriaalia oman musiikin luomiseen, estraditaidetta sekä keino yrittää elättää itseään. Tiedän, nämä arvot usein sekoittuvat todellisuudessa herkullisestikin, mutta se ei auta potentiaalisia kuuntelijoita – kuten vaikkapa maailmanmusiikin harrastajia tai akustisen indiemusiikin diggareita – löytämään kansanmusiikin maailmaa ja arvostamaan sitä. Ja sukulaisia, tanhuajia tai muita soittajia ei vain ole riittävästi käymään konserteissa ja ostamaan levyjä, jotta musiikin tekeminen (ammattimaisesti) olisi edes jotenkin järkevää. Ja epäilen, että jokaista pelimannia edes kiinnostaisi mennä kuuntelemaan nykykansanmusiikin uusinta erikoisyhtyettä sekä toisin päin. Mitäpä jos ”ammattikansanmuusikot” olisivatkin ihan vain kansanmusiikkiin erikoistuneita muusikoita ja vaikkapa Sibelius–Akatemiasta valmistuneet olisivat musiikin maistereita (joita virallisesti olemmekin) kansanmusiikin maisterin sijaan. Eikä akateemisuus ole välttämättä kovinkaan houkuttelevaa markkinointia, harvemmin koulutuksen tai ammattilaisuuden korostaminen muuttaa yleisön kokemusta (kansan)musiikista. Se ei kuitenkaan vähentäisi kansanmusiikkiin painottuneen musiikkikoulutuksen suurta arvoa monipuolisten, luovien muusikoiden tuottamisessa. Jokainen saa tietty kutsua itseään ja musiikkiaan ihan niin kuin haluaa. Mutta kansanmusiikki viitekehyksenä voisi aivan hyvin tarkoittaa intohimoista kansanmusiikin harrastajajoukkoa ja sen yhteisöllistä kulttuuria. Kansanmusiikkia raaka-aineenaan käyttävät saisivat keksiä musiikilleen uuden nimen, jos se on tarpeellista. Musiikin tekemiselle ja siitä nauttimisellehan ei nimikkeellä pitäisi olla niin suurta väliä. Mutta myönnän, kuulijalle voi olla merkityksellistä tietää, mitä musiikillista herkkua hänelle ollaan tarjoamassa ja onko hänellä ollut taipumusta sulattaa sitä. Käsitteiden sijaan olisi varmastikin merkityksellisempää miettiä, miksei pelimanniryhmistä ole tullut yhtä houkuttelevaa harrastusmuotoa kuin esimerkiksi kuorot, joiden pääsykokeisiin jonotetaan. Ja onko akateeminen kansanmusiikki menettänyt kosketuksensa yleisöön ja kiinnostaako apurahoin ja koulutuksen turvin tehty kansanmusiikkilähtöinen konserttimusiikki ylipäätään ketään. Ja mitä näiden ääripäiden välillä tapahtuu. Mutta näitä kysymyksiä vartenhan onkin Kansantanssi ja Kansanmusiikki 2025 –keskustelu. Ja minä voin jatkaa määrittelyiden pakoilua. Musiikkia vai kansanmusiikkia? Jani Kiv elä
22 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 ALA-KÖNNIKANSANMUSIIKKILINJA 14.9.2015 – 20.5.2016 KAUSTISEN EVANKELINEN OPISTO Lisätiedot ja hakulomakkeet Kaustisen Evankelinen Opisto Opistontie 30, 69600 Kaustinen 040 090 2087 toimisto@kaustisenopisto.fi www.kaustisenopisto.fi Kansanmusiikkia, soivaa perinnettä, ammattilaisten johdolla, upeassa musiikkiympäristössä. NYT HAKU KÄYNNISSÄ! Eteläpohjalaiset S Sppeelliitt 7 7.-9.8.2015 Ilmajoella Upealla Etelä-Pohjanmaan Opiston alueella ? Suuri kansanmusiikin ja –tanssin sekä kansanlaulun kavalkadi soittajille, laulajille, tanssi-, soittoja lauluryhmille ? Huipputason kansanmusiikkia perinteistä tyyliä kunnioittaen ? Emilia Lajunen viuluineen ? Duo Valtonen-Alakotila ja mielenkiintoiset virsisovitukset ? ENKEL-yhtye nuorekas ja ennakkoluuloton ? Piia Kleemola viulupolskan tohtori ? ??? Valtakunnallinen kansanlaulukilpailu rahapalkinnoin ??? ?SM-kisat huuliharpunja mandoliinin soittajille ? Speli-mestaruus 1ja 2-rivisen haitarin soitossa eri sarjoissa ? 20 pelimanni-, kansantanssija kansanlaulukonserttia ? Ilmoittaudu pelimanniesiintyjäksi. Alla yhteystiedot. ? Erinomaiset majoituspalvelut: E-P:n Opisto, www.epopisto.fi, puh 06-4256000 Lipuista 2 € alennus S-etukortilla Lisätietoja: www.spelit.fi email: ep.spelit@gmail.com Timo Saarimäki puh.050-5303405 Eteläpohjalaiset Spelit ry L LLaaaiiih hhiiiaaan nn K KKaaan nnsssaaan nntttaaan nnsssiiijjjaaattt Ronuuttajat K KKo oon nns ssttta aa J JJy yylll--h hhä ää k kkiiilllp ppa aaiiilllu uun nn 2 22x xx v vvo ooiiitttttta aajjja aa E EEm m miiillliiia aa L LLaaajjju uun nneeen nn V VVu uuo ood dde een nn 2 220 001 115 55 S SSp ppe eellliii---y yyh hhttty yye ee M M M a aarrrttttttiiillla aan nn P PPiiiiiilllo ooP PP e eellliiim m m a aan nnn nniiittt S SSe een nnn nniii V VVa aalllttto oon nne een nn T TTiiim m m o oo A AAllla aak kko ootttiiillla aa
23 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 2 • 2015 Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistyksistä esittelyvuorossa Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys ry. T. Hukk anen Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenjärjestö Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys ry on noin neljän sadan pelimannin ja kansanmusiikin ystävän järjestö, joka on mukana järjestämässä Sepän Soittoa Mäntsälässä, Espoon JuuriJuhlaa ja Vantaan Kaamospelejä. Yhteistyökumppaneista tärkeitä ovat Seurasaarisäätiö, Itä-Helsingin Kulttuuriviikot ja Espoon Kansanmusiikkikilta. Yhdistyksen yhtyejäseniä ovat Halsbrytarna, Shaika Balalaika, Karkkiharmonikat, Ketsurat, Luomukanteleet, Sibbo Spelmanslag ja tuoreimpana Nurmijärven pelimanni-musikantit. Suuren suosion saaneiden Oriveden kansantanssija musiikkikurssien yhteydessä perustettiin vuonna 1968 Suomen Pelimanniyhdistys. Tämä yhdistys muutettiin varsin pian Suomen Kansanmusiikkiliitoksi, johon maakunnalliset yhdistykset voivat liittyä. Liiton puheenjohtajana toimi alkuaikoina vuosia professori Erkki Ala-Könni . Yhdistyksen varapuheenjohtaja espoolainen opettaja Timo Koski , halusi Uudellemaalle oman kansanmusiikkiyhdistyksen. Kevättalvella 1969 kokoonnuttiin Klaukkalan kansakoululle suunnittelemaan hanketta ja loppuvuodesta paperisota oli käyty ja yhdistys rekisteröity. Järjestötoimijoita tarvitaan Ensimmäistä puheenjohtajaa Timo Koskea seurasivat Reino Harjunkoski Espoosta, tuusulalainen Erkki Leskinen , järvenpääläinen Pauli Salo , helsinkiläiset Jussi Tarkkanen ja Anja Hinkkanen . Anjan sääntöjen mukaisen erovuoden aikana puheenjohtajana toimi oltermanni Tapani Mäkinen , Anjan toimiessa niinsanottuna toiminnanjohtajana. Nykyään yhdistystä luotsaa nuori muusikko Tony Wallius Sakarat-ryhmästä. Ensimmäinen uusmaalainen oltermanni oli Martin Hellström Espoosta. Häntä seurasi Nummelta Jussi Janka-Murros . Nykyinen oltermannimme on Tapani Mäkinen . Heillä kaikilla on takanaan huomattavat ansiot soittajana ja erityisesti kansanperinteen tuntijoina ja tallentajina. Oltermanni on arvostetulle kansanmuusikolle annettu elinikäinen arvonimi. Kunniamerkit ja plaketit Kaustisen kansanmusiikkijuhlien hallitus on antanut Plaketin seuraaville uusmaalaisille pelimanneille: Jussi Janka-Murros, Timo Koski, Tapani Mäkinen, Raimo Leino ja Anja Hinkkanen. Suomen Kansanmusiikkiliiton kultaisen ansiomerkin sai ensimmäisenä uusmaalaisena pelimannina Raimo Leino vuonna 1992. Hopeisia ansiomerkkejä ovat saaneet useat yhdistyksen ansioituneet muusikot. Yhdistyksen jäsenet ovat suorittaneet runsaasti Suomen Kansanmusiikkiliiton pelimannimerkkejä. Esiintymisiä riittää ja matkailu avartaa Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen ryhmät ovat esiintyneet paitsi Sepän soitossa, Nummen Helavalkeilla, Espoon Juurijuhlassa ja Pilpatuksessa, Itä-Helsingin kulttuuriviikoilla,Taiteiden Yössä, Seurasaaressa, Espan lavalla ja erityisesti Helsingissä järjestetyissä Samuelin Poloneesitapahtumissa. Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla tuotettiin aikanaan kokonainen Uusimaa-maakuntapäivä ja nyt heinäkuussa uudelleen. Uusmaalaisia yhtyeitä tapaa kaikkialla Suomessa kansanmusiikkitapahtumissa. Ulkomailla erityisesti Suomi-talot ja Finnfest-juhlat ovat saaneet vieraakseen uusmaalaisia ryhmiä esiintymään. Ohjausta ja koulutusta tarvitaan Ensimmäiset viikonlopun soittokurssit tehtiin yhteistyössä Uudenmaan Nuorisoseurainliiton kanssa. Sittemmin kurssien painopiste on siirtynyt pelimannimusiikin puolelle unohtamatta kansantanssien säestysmusiikkeja. Monet yhtyeet toimivat talvisaikaan kansalaisja työväenopistojen opintopiireinä pätevien ohjaajien johdolla. Yhteissoittokurssien antia on kuultu Samuelin Poloneesin radioitavissa konserteissa. Kyläpelimannit Pekka Pentikäinen ja Jarmo Romppanen toimivat myös kaksivuotiskaudellaan useissa yhtyeissä valmentajina. Maunulan ja Vantaan pelimannikurssit olivat merkittäviä nuorison koulutuksessa 1990-luvulla. Soittajat ovat kouluttautuneet ahkerasti Ala-Könni-opiston kesäkursseilla, Oriveden joululomakursseilla sekä eri puolilla maata järjestetyillä soittoja laulukursseilla. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys 2015 Teksti: Anja Hinkkanen Mäntsäläläiset ryhmät Ellun Kamut ja Mäntäslän Tanhuujat ovat mukana myös uusmaalaisten Kuninkaantiellä Lohjalta Loviisaan -kavalkadissa. Eteläpohjalaiset S Sppeelliitt 7 7.-9.8.2015 Ilmajoella Upealla Etelä-Pohjanmaan Opiston alueella ? Suuri kansanmusiikin ja –tanssin sekä kansanlaulun kavalkadi soittajille, laulajille, tanssi-, soittoja lauluryhmille ? Huipputason kansanmusiikkia perinteistä tyyliä kunnioittaen ? Emilia Lajunen viuluineen ? Duo Valtonen-Alakotila ja mielenkiintoiset virsisovitukset ? ENKEL-yhtye nuorekas ja ennakkoluuloton ? Piia Kleemola viulupolskan tohtori ? ??? Valtakunnallinen kansanlaulukilpailu rahapalkinnoin ??? ?SM-kisat huuliharpunja mandoliinin soittajille ? Speli-mestaruus 1ja 2-rivisen haitarin soitossa eri sarjoissa ? 20 pelimanni-, kansantanssija kansanlaulukonserttia ? Ilmoittaudu pelimanniesiintyjäksi. Alla yhteystiedot. ? Erinomaiset majoituspalvelut: E-P:n Opisto, www.epopisto.fi, puh 06-4256000 Lipuista 2 € alennus S-etukortilla Lisätietoja: www.spelit.fi email: ep.spelit@gmail.com Timo Saarimäki puh.050-5303405 Eteläpohjalaiset Spelit ry L LLaaaiiih hhiiiaaan nn K KKaaan nnsssaaan nntttaaan nnsssiiijjjaaattt Ronuuttajat K KKo oon nns ssttta aa J JJy yylll--h hhä ää k kkiiilllp ppa aaiiilllu uun nn 2 22x xx v vvo ooiiitttttta aajjja aa E EEm m miiillliiia aa L LLaaajjju uun nneeen nn V VVu uuo ood dde een nn 2 220 001 115 55 S SSp ppe eellliii---y yyh hhttty yye ee M M M a aarrrttttttiiillla aan nn P PPiiiiiilllo ooP PP e eellliiim m m a aan nnn nniiittt S SSe een nnn nniii V VVa aalllttto oon nne een nn T TTiiim m m o oo A AAllla aak kko ootttiiillla aa
24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Julkaisuja ja äänitteitäkin löytyy Seitsemänkymmentäluvulla koottiin ensimmäinen Uusmaalainen nuottikirja. Erikoisuutena siinä oli pelimannihistorian lisänä korkeatasoinen ruotsinnos. Uusmaalainen nuottikirja 2 eli Lohjan Nuottikirja ja Raimo Leinon toimittama Kansanomaisia soitteita Nurmijärveltä, nuottikirja 3, ilmestyivät peräkkäin. Näissä kirjoissa on taltioitu yli 330 uusmaalaista soitetta, joita on kiitettävästi soitettu myös muualla Suomessa. Lohjan ja Nurmijärven kunnat ovat avustaneet nuottikirjojen painatusta. Vuoden 2000 Tanssipitojen yhteissoiton huumassa syntyi ajatus uusmaalaisesta kokoelmasta Juhlahetkien musiikkia, joka tuotettiin omakustanteena. Ensimmäiset uusmaalaiset äänitteet ovat kaukaa vuodelta 1938. A.O. Väisänen soitatti Yleisradion pikalevyille muutamien esiintyjien kappaleita. Nykyisin monilla yhtyeillä on omia cd-tallenteita. Uudenmaan kokoomakasetti Polskaa Bulevardilla tuotettiin vuonna 1992 ja juhlavuoden 1999 merkeissä tehtiin onnistunut Etelästä tuulee cd-levy, jossa soittaa peräti 20 yhtyettä. Yhdistyksen historia on kuivaa faktaa. Eläväksi sen tekee monenkirjava, kansanmusiikkia rakastava soittajaja laulajajoukko. Järjestöasiat kiinnostavat harvempia, mutta nekin on hoidettava. Hauskempaa onkin esiintyminen, yhdessä harrastaminen ja yhteisöllisyys. Eläköön kansanmusiikki Uudellamaalla! "Uudenmaan nurkka" oli aikoinaan Jussi Tarkkasen nimeämä palstamme. Tänään emme ole missään nurkassa , vaan paistattelemme kansanmusiikin ja -tanssin urbaanissa eturivissä suorastaan kiihkeissä tunnelmissa. Maaliskuussa Samuelin Poloneesissa Helsingissä oli satoja esiintyjiä. Kiirettä piti Sakaroitten talkooporukalla ja tuottajalla Pauliina Pajalalla , jonka jutun Poloneesista voit lukea sivulta 41. Pääsiäisen jälkeen viikon mittainen Juurijuhla kokosi kansanmusiikin rautaiset ammattilaiset sekä harrastajat Espooseen. Leikarit, Espoon pelimannit sekä Espoon kansanmusiikkikilta juhlivat Sellosalissa upeasti 40-vuotisjuhliaan mukanaan myös Kesäpelimannit. Juurijuhlan nuorimmat esiintyjät, EMOn Kamut ansaitsivat ”Vuoden nuori uusmaalainen -yhtye” -arvonimen. Heitä ohjaavat Maarit Kyllönen ja Elina Leskelä . JuuriJuhlan jatko on turvattu tulevaisuudessakin. Sepän Soiton Pelimanniyhtyeiden SMkisassa huhtikuussa Anu Alviola toi loistavasti esiin kouluttamiaan musiikkiopistoryhmiään. Tulokset Sepän Soiton kotisivulla www.sepansoitto.fi. Yhteislaulu on todellista kansan musiikkia! Siitä saimme vakuuttavan todistuksen huhtikuussa, kun yli 300 henkeä lauloi Musiikkitalossa Sakaroitten johdolla täysin rinnoin. Nämä Sulasolin tilaisuudet jatkuvat kesällä Soutustadionilla ja Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys on taas vuorossa 13.7. Uudellamaalla valmistaudutaan myös kuumeisesti Uudenmaan maakuntakavakadiin Kaustisella 10.7. "Kuninkaantie Lohjalta Loviisaan" kokoaa parisataa uusmaalaista tanssijaa ja pelimannia yhteisen suurohjelman valmisteluihin. Juhlaohjelman johtavat Antti Savilampi ja Jari Komulainen . Työryhmämme soittaa ja laulaa mukana toivottavasti rentoutuneena koko vuoden puurtamisesta. Jo edellisenä päivänä kuullaan kokoonpanojamme yömyöhään Uusmaalaisissa iltamissa. Aleksin Syyssoittoon Stoan lavalle lokakuussa kootaan ohjelma Kaustisen produktion parhaista paloista ja sinne pääsevät mukaan nekin, joilta Kaustinen jäi väliin NORDLEKin takia. Perinteiseksi pääkaupungin tapahtumiksi kansanmuusikoille ja -tanssijoille ovat muodostuneet alkukesän 12.6. Helsinki-päivän ja EspaFolkin 15.6. esiintymiset. Juhannuksena 2015 olemme mukana Seurasaaressa erityisesti aktivoiden yleisöä tanssimaan ja laulamaan. Uutuutena toteutetaan Karunan kirkossa kesäiset yhteislaulut. Sitten joukkomme hajaantuvatkin eri puolille Suomea kesätapahtumiin. Juhannuksen ja Kaustisen välissä minulla on ilo kutsua ystäväni lauantaina 27.6. iltapäivällä Pelimannitapahtumaan Menosten Kylätalolle, ja jatkoille Anjan Synttärisoittojen merkeissä Urjalaan. Ei pönötetä vaan pidetään hauskaa! Annahan kuulua itsestäsi, jos ehdit mukaan! Laulun ja soiton iloa koko kesäksi ! Anja Hinkkanen anja.hinkkanen@gmail.com Uudenmaan kuulumiset tänään Halsbrytarnaa ja Rosenfinkiä (Pauliina Pajala, Juulia Salonen ja Jarmo Romppanen) oli JuuriJuhlassa kuuntelemassa peräti neljä presidenttiä – tosin vain seinällä. Palkintoja, palkintoja Yhdistys on nimennyt Vuoden Uusmaalaisen Yhtyeen joka toinen vuosi. Kunnian ovat saaneet Esbo Spelmanslag, Mandora, Sakarat, Leikarit, Vantaan Kansanpelimannit, Trio Kolme M, Spelarit, Luomukanteleet, Kardemimmit, Sibbo Spelmanslag ja Helsingin Pelimannit. Yhdistys on palkinnut myös nuoria soittajia Martti Pokela -kiertopalkinnolla. Vuoden nuori pelimanni arvon ovat saaneet muun muassa Taina Kärhä, Stefan Immilä, Tony Wallius, Pauliina Pajala, Martta Haveri, Kasmir Uusitupa ja Topi Salonen. Tänä vuonna nimettiin Vuoden nuoreksi uusmaalaiseksi pelimanniyhtyeeksi EMOn Kamut eli Espoon musiikkiopiston kansanmusiikkiorkesteri. Kilpailut innostivat aikanaan enemmän kuin nykyisin ja Raimo Leino luotsasi Sepän Soiton SM-kisoja ansiokkaasti. Ennen nykymuotoisia kilpasoittoja ovat kisoissa menestyneet ainakin August Ekman, Yrjö Alanko ja Veikko Leino. Uusmaalaiset ovat menestyneet myös eteläpohjalaisten Spelien kilpailuissa: Taito Järvinen huuliharpulla, Torvald Jungebrand, Pertti Huhtamäki ja Juha Virtanen vähärivisillä hanureilla, Esko Räsänen mandoliinilla, Paavo Helistö klarinetilla, sekä Tapani Mäkinen ja Reima Ruokonen kaksirivisellä hanurilla. Pelimanniyhtyeiden Suomen mestaruuskisassa ovat menestyneet muun muassa Leikarit, Meiskarit, Halsbrytarna, Järvenpään Setlementtipelimannit, Lohjan pelimannit, Vantaan Kansanpelimannit, Suopelimannit, Espoon pelimannit, Spelarit ja nuorten ryhmät Thalamus ja Blatentsaine. Myös musiikkiopistojen lasten ja nuorten ryhmät ovat kilpailleet menestyksekkästi. Sepän Soiton kotisivuilla (www.sepansoitto.fi) on lueteltu voittajat vuodesta 1976 nykypäivään.
25 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 • PELIMANNI-LIITE ¼¼ ¼¼¼ ; < ? ! I 24 ? ! II 24 G t t t t t t t t t t t t 1 D t t t t t t t t t t tt t t tt t t t t G t t t t t t t t t t t ¼¼ ¼¼¼ ; < ? ! I ? ! II G t t t t t t t t t t t t 5 D t t t t t t t t t t tt t t tt t t t t ¿ ¿ G t t tI d t t tI d #" #" ¼¼ ¼¼¼ ; < ? " I ? " II ¿ ¿ D m t t tt t t t t 9 t t t t t t t t t t A t t t t t !t t t t t D m t t t t t t t t ¼¼ ¼¼¼ ; < ? " I ? " II D m t t tt t t t t 13 t t t t t t t t t t A t t t t t !t t t t t ¿ ¿ D m t t tY d t t tI d #! #! ¼¼ ¼¼¼ ; < ? ! I ? ! II ¿ ¿ G t t D t t t t t tt t t 17 G t t t t t t t t t D ó t t t t t t t t t t t t t t G t t t t t t t t tt t ¼¼ ¼¼¼ ; < ? ! I ? ! II G t t t t t t t tt D / A A t t 21 t t t t t t t G / B B t C t D ó t t t t t t t t t t t t ¿ ¿ G t ttI d t t tI d Emil Hellströmin polkka Soittanut Emil Hellström, Espoo, B-osan mukaellut Juhani Tiainen. Sov. Jari Komulainen Kansanmusiikkia Uudeltamaalta ja Kaustisen tämän kesän jamivihkosta
29 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 • PELIMANNI-LIITE Uusi puheenjohtaja Anna-Mari Yrjänä Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistyksen uusi puheenjohtaja Anna-Mari Yrjänä on Sibelius-Akatemiasta valmistunut musiikin maisteri, joka työskentelee pianonsoiton lehtorina Kankaanpään musiikkiopistossa. Hän on toiminut aiemmin pitkään kanttorina. Kansanmusiikki on kuulunut Anna-Marin elämään lapsesta saakka, sillä perheessä on soitettu aina pelimannimusiikkia. Ensimmäinen yhtye, jossa Anna-Mari soitti, oli perheyhtye Soikan pelimannit, johon kuuluivat isä ja veli sekä samalta kylältä arvostettu pelimanni Jaakko Kaappa poikansa kanssa. Temppelimannit-yhtyeen hän perusti allekirjoittaneen kanssa vuonna 2003. Nykyisellä työpaikallaan hän vetää musiikkiopiston oppilaista koottua Pelimannit -kokoonpanoa, jossa musisoi 12 lasta ja nuorta. Viime kesänä käytiin Kaustisella, ja sinne on suunta tulevanakin kesänä. Anna-Marin instrumentteja ovat harmonikka, harmooni ja laulu. Kansanlaulukirkot suosiossa Temppelipelimannina olen kovasti mielissäni Kansanlaulukirkon suosiosta ja levinneisyydestä. Ja ilolla luen miten monien kansanmusiikkitapahtumien ohjelmassa on musiikkihetkiä ja konsertteja kirkoissa. Meillä Satakunnassa yhdistyksen väki soitti viime vuonna ainakin kymmenen kertaa kansanlaulukirkon jossakin alueellamme. Pelimannit soittavat sitä mielellään ja aina myös seurakuntalaiset ottavat sen ilolla vastaan. Tuttuihin kansansävelmiin Anna-Mari Kaskinen on taidokkaasti kirjoittanut kauniit, hengelliset sanat. Harjavallan kirkosta kajahtaa Kansanlaulukirkko sunnuntaina 7.6. klo 10, ja se lähetetään suorana Radio Yle 1:ssä. Joten laittakaahan radiotpäälle aamukahvia juodessanne. Musiikissa ovat mukana Harjavallan Pelimannit ja seurakunnan kuorot kanttori allekirjoittaneen johdolla. Toukokuussa ilmestyy Lasten Keskuksen kustantamana Annoit kauniin maan -kokonaisuus, jossa on 12 uutta Anna-Mari Kaskisen tekstiä. Ehkäpä uutta materiaalia kuullaan seuraavassa Harjavallan kansanlaulukirkossa, joka toteutetaan 5.8. Kyseinen päivä on myös suomalaisen kansallispuvun virallinen 130-vuotispäivä, joten ei kun helmat heilumaan ja kirkonmäelle! Leena Kivi Satakunnan kuulumisia Pohjois-Pohjanmaan kuulumisia Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen vuosikokous pidettiin Pyhäjärvellä helmikuun viimeisenä päivänä. Kolmen kokouksen piristeeksi oli kutsuttu vantaalainen Raimo Nummela esittelemään soittopelejään. Hiijjen Pelimannien Ritva Nissisen ja Laura Kyllösen järjestämän ruokailun jälkeen aloitettiin johtokunnan kokouksella puolen päivän aikaan. Asialistalla olivat vuosikokouksen sääntömääräiset asiat. Kokouksen jälkeen Raimo Nummela esitteli harmonikkansa ja soitti jokaisella pari kappaletta. Esitys oli todella kiinnostava ja kokousväelle mieleen. Raimon tarjoama ohjelmallinen välipala toi muutoin kuivaan kokouspäivään mukavaa vaihtelua. Esityksen jälkeen aloitettiin yleinen kokous, jonka puheenjohtajaksi pyydettiin Raimo Nummelaa, joka toi myöskin terveiset Suomen Kansanmusiikkiliitosta ja kertoi Samuelin Poloneesin nykytilasta ja tulevaisuudesta. Tämän vuotinen Samuelin Poloneesi tanssittiin Helsingissä ja vuoden 2016 Poloneesi soitetaan Kokkolassa. Siellä toimiva Kansanmusiikkiyhdistys Truba ry on anonut Suomen kansanmusiikkiliiton jäsenyyttä ja sen myös saanut. Tervetuloa mukaan toimintaan. Yhdistys onkin ottanut päävastuun Kokkolan Samuelin Poloneesista. Kaustinen on myös mukana järjestelyissä. Yleisessä kokouksessa piirin puheenjohtajaksi vuodelle 2015 valittiin Esko Holappa Pyhäjärveltä ja sihteerinä jatkaa Anne Riepula Iistä. Yleiskokouksen jälkeen kutsuttiin vielä uusi johtokunta kokoon ja järjestäydyttiin puheenjohtaja Holapan johdolla. Varapuheenjohtajaksi valittiin Reijo Kossi Pudasjärveltä. Puheenjohtaja päätti kokouksen iltapäivällä ja toivotti kaikille turvallista kotimatkaa. Pohjoispohjalaisin terveisin Pyhäjärveltä Esko Holappa Raimo Nummela ja soittopelejä. Raimolla oli Pyhäjärvellä mukana yksi kaksirivinen, kaksi 2½-rivistä, yksi puhallettava ja kaksi viisirivistä harmonikkaa. Anna-Mari Yrjänä Anne Riepula
30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Pohjoissavolaiset pelimannit aloittivat uuden ”laidunkauden” vapputunnelmissa toukokuun 3. päivänä, kun Varkaudessa järjestettiin soittajaiset 85 vuoden ikään ehtineen mestaripelimanni Erkki Vepsäläisen kunniaksi. Yhteissoitoissa mestari pantiin nielemään omia tekosiaan, sillä kappaleet oli valittu luonnollisesti hänen sävellyksistään. Juhlamarssi, Kalpean Iidan tango, Ruukin Ruusa ja mitä niitä nyt oli: kaikkihan ne ovat kelpo soitettavia ja erityisesti Kalpea Iida suosittu koko maassa. Soittelun aikana kävi ilmi, että maakuntaan on saatu kaksikin uutta esiintyvää ryhmää. Savolaisten naispelimannien Menevät mimmit on soitellut kertaluontoisesti jo aiemminkin, mutta on nyt valmis esiintymään enemmänkin ja säännöllisemmin. Maija Väänänen , Marja-Leena Paatsola , Tiina Pulkkinen , Riitta HämeenAnttila , Anja Onatsu ja Aija Koistinen ovat mimmien runkona. Varkauden on puolestaan vallannut ukulelekuume, ja aloittelevassa yhtyessä on mukana parisenkymmentä soittajaa. Kimmo Mattila antoi näytteitä, miten monipuolinen havaijilaisperäinen soitin on pienuudestaan huolimatta. Perinteisten viuluja hanuripelimannien huvetessa on mukava havaita, että kansanmusiikin harrastus laajenee moniin muihin suuntiin: ukuleleä ennen on nähty esimerkiksi sahojen ja huuliharppujen esiinmarssi estradeille. Nuorta voimaa Vuosi sitten Siilifolkin kohdalle sattui kesän kylmin viikko, joten nyt on tilauksessa vähän paremmat ilmat. Säät ovat herrassaan, mutta taloudellisesti viidennen kerran pidettävän festivaalin lähtökohdat ovat nyt aiempaa paremmat: avustuksia ja sponsoritukea on luvassa selvästi enemmän. Ohjelmassa on suomalaisia A-luokan artisteja Paalasineen ja Puhteineen, puolalainen kansantanssiryhmä Little Silesia, Kaustisen hääkuoro ja nuorisolle kelvannee Isaac Elliot. Purpurit Laukkalaan Siilifolkin rinnalla pelimanneille riittää yllin kyllin töitä tulevana kesänä. Kaavin Telkkämäen valtakunnallinen puskasoitto on juhannusta edeltävänä sunnuntaina 14.6. pohjoismaisen luonnonkukkapäivän tunnelmissa. Tuuren sottiisi Pielaveden Laukkalassa soi Jaakon päivänä lauantaina 25.7. Viulisti Terhi Hartikaisen johtama sottiisi on kerännyt vuosi vuodelta enemmän soittajia ja myös kuulijoita, ja odotettavissa on, että heinäkuussa tehdään uusi ennätys. Näin siksi, että Kaustisen purpuripelimannit on tulossa mukaan soitteluihin. Purpureita on kuultu Laukkalassa, mestaripelimanni Tuure Niskasen kotikylällä, pari kertaa aiemminkin. Muistitiedon mukaan Konsta Jylhä itse ei ollut kummallakaan kertaa mukana, vaikka Konsta ja Tuure olivat hyvät ”väärtit” keskenään. Nykypurpurit antoivat savolaisille näyttönsä viime marraskuussa Siilinjärvellä ja Kiuruvedellä ja saavuttivat suuren suosion. Selvästi näki, että kaustislaisella soitolla on yhä iso merkitys koko suomalaiselle kansanmusiikille ja pelimannisoitolle. Hieno ele kaustislaisilta on, että he tohtivat ottaa joukkoonsa nyt myös savolaisia ja muita ei-kaustislaisia soittajia. Marit Järvelän ja Karl-Johan Bergdalin ideoima ylikunnallinen Arvon alotus soitti ensikonserttinsa viime kesänä Kaustisella, ja jatkoa seuraa ensi heinäkuussa. Siinä seurassa huonompikin pelimanni tuntee olevansa edes kerran elämässään ”päivän kuninkaana”. Seppo Kononen Kuulumisia Pohjois-Savosta: Parempia päiviä odotellessa Etelä-Hämeen pelimannit mukaan Kaustiselle Mukava soittovuosi on takana ja mielenkiintoiset soittelut käynnissä. Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävät ry:n pelimannit kokoontuivat viime vuonna viisi kertaa Lautsian kurssikeskukseen yhteiselle soittoleirille. Opetus painottui perinteisen pelimannimusiikin ja vanhan tanssimusiikin sujuvaan ryhmänä esittämiseen sekä soitettavien kappaleiden esityskuntoon saattamiseen. Soittotoiminnan ja leirien johtajana on Lauri Keskinen , taitava soittaja ja innostava kouluttaja, itsekin EHKY:n jäsen. Leireillä soittelu ja opiskelu kehittää taitoa ja valmiutta jokaiselle, vaikkapa kotiseutunsa pienryhmissä ja porukoissa esiintymiseen. Pelimannit ovat suosittuja esiintyjiä häissä, talkoissa, syntymäpäivillä, markkinoilla ja isoissakin tilaisuuksissa. Soitimme joukolla Lautsian iltapäivätansseissa ja Hollolan nuorisoseuran iltamissa. Kuluvan vuoden ohjelmassa on viisi soittoleiriä Lautsian kurssikeskuksessa. Muutaman välivuoden jälkeen EHKY ilmoittautui Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleille. Johtajamme Lauri on valinnut kappaleet kansanmusiikkiesityksiä varten ja toisen ohjelman tanssisoittoihin. Niiden harjoittelu on parhaillaan käynnissä. Viime syyskokouksessa Lauri Ojanen joutui vaikean sairauden vuoksi jättämään puheenjohtajan tehtävän. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin huuliharppuvirtuoosi Aimo Mantere Lahdesta. Oltermanni on Raimo Raussi. Tervetuloa jo mukana olleet soittajat. Uudet soittajat, liittykää tekin harrastamaan musiikkia mukavassa seurassa. Raimo Salmela, sihteeri raimo.salmela@elisanet.fi Erkki Vepsäläinen Daniel Bálin t Seppo K ononen
31 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Mistä on musiikki tehty? Musiikin teoriaa harrastajille ja kiinnostuneille kuuntelijoille Teksti: Roope Aarnio Piirros: Veera Juutinen Viime numerossa tutustuttiin sävelten ajatteluun asteina. Nyt olisi tarkoitus jatkaa siitä, ja syventää ymmärrystä sävelten asteista ja asteikkojen sävelistä. Länsimaisessa musiikissa melodia on usein joko duurissa tai mollissa. Muita asteikoita tai sävelikköjä käytetään harvemmin. Meille on tuttua myös selkeä funktionaalinen harmonia, eli sointujen käyttö. Soinnuilla tuetaan melodiaa ja luodaan musiikkiin lisää jännitteitä ja purkauksia. Muiden kulttuurien musiikeista on löydettävissä monipuolisempi valikoima sävelikköjä ja asteikkoja. Sen sijaan säestys on usein bordunaan eli yhteen pitkään pohjasäveleen perustuvaa. Sointuja ei käytetä välttämättä lainkaan. Tämän tyyppisessä musiikissa jännitteet ja purkaukset luodaan usein melodian ja bordunan välillä, ja toki myös rytmin avulla. Hyvänä esimerkkinä voisi olla mielikuva intialaisesta musiikista. Borduna (drone) on muuttumattomana pysyvä jatkuva pohjasävel, joka on useimmiten sävellajin perussävel. Jotkut soittimet (esimerkiksi kampiliira, säkkipilli ja sitar) ovat jopa jalostuneet juuri borduunamusiikkiin parhaiten soveltuviksi. Borduunaan pohjautuvaa musiikkia voi kutsua modaaliseksi, johonkin tiettyyn asteikkoon tai sävelikköön perustuvaksi musiikiksi. Borduunan kanssa asteikkojen ja sävelikköjen luonne tuleekin parhaiten esille. Asteikkoja ja sävelikköjä on maailmassa tuhansia. Kaikilla niillä on oma karaktäärinsä, soundinsa ja tunnelmansa. Kaikkia asteikkoja ei silti tarvitse opetella nimeltä voidakseen musisoida niillä. Tärkeää on ymmärtää niiden muodostamisen periaatteet, jotta voi itse pitää hauskaa eri sävelikköjen parissa. Kokeile eri sävelikköjä vaikka pianolla tai harmoonilla. Soita matala pohjasävel (sävellajin perussävel) ja sen päälle vapaasti päättämiäsi sävelikön tai asteikon säveliä. Muista pitää sävelet samoina koko ajan, sillä muuten asteikko vaihtuu. Mieti samalla miltä keksimäsi asteikko kuulostaa ja mitä mielleyhtymiä se tuo. Joku voi olla haaveikas ja toiveikas, joku voi olla synkkä. Joku voi olla keltainen, joku vaikkapa torstai. Ne ovat sinun omia tulkintojasi sävelsuhteiden luomasta tunnelmasta. Tällä tavalla improvisoimalla ja tunnelmoimalla saat helposti kulutettua aikaa tuntikaupalla. Saatat jopa huomaamattasi säveltää uuden kappaleen. Ensimmäinen ja viides pysyvät paikallaan Kansanmusiikissa voidaan usein ajatella että perussävel (1.) ja kvintti (5.) ovat muuntumattomia, vakaita, ja pysyvät paikallaan. Niiden ansiosta määräytyy kuulokuva ja tunne jostakin tietystä sävellajista. Muilla sävelillä (2. 3. 4. 6. 7.) on kaksi eri korkeutta, korkea ja matala. Tämäkin ajatus perustuu kuulokuvaan. Nuotilla voi periaattessa olla useita eri korkeuksia, mutta korvamme hahmottaa tietyille asteille vain kaksi vaihtoehtoa: korkean ja matalan. Muut korkeudet koetaan jo jonkin muun asteen säveliksi. Esimerkiksi duurissa 3. sävel on korkea ja mollissa 3. sävel on matala (C-duurissa E ja mollissa Eb). Mutta jos duurin 3:tta säveltä yrittää korottaa vielä korkeammaksi, kuulostaa se jo 4. säveleltä (E# = F). Jos ajatellaan lähtökohtana C-duuriasteikkoa (pianon valkoiset koskettimet), niin vakaat sävelet ovat 1. ja 5. (C ja G). Loput sävelet ovat lähtökohtaisesti korkeita, paitsi 4. (F-sävel) joka on matala. Jos se sävel korotetaan (#4. tai fis-sävel), saadaan aikaan asteikko, jota kutsutaan Lyydiseksi moodiksi. Kunhan vain yhä pidetään pohjasävelenä ja bordunana säveltä C. Samanlaisen lyydisen moodin saa aikaan myös kun soittaa pelkkiä valkoisia koskettimia ja pitää bordunana ja pohjasävelenä säveltä F (1. 2. 3. #4. 5. 6. 7.). Tämän lyydisen moodin monet kokevat kirkkaana ja valoisana. Sen vastakohtana voisi olla fryyginen moodi, jossa kaikki muuttuvat sävelet ovat matalia (1. b2. b3. 4. 5. b6. b7. = C, Db, Eb, F, G, Ab, Bb). Sen useimmat kokee melko synkkänä ja tummana. Asteikossa on siis seitsemän säveltä, joista viidellä voi olla kaksi eri korkeutta. Kaksi säveltä pysyy muuttumattomana. Vaihtoehtoja erilaisille asteikoille on tällöin yhteensä 32 (2x2x2x2x2=32). Voit kokeilla ne kaikki systemaattisesti läpi ja miettiä oman järjestyksesi kirkkaimmasta tummimpaan. Kaikki tämä saattaa vaikuttaa luettuna sekavalta, mutta kokeilemalla se selviää. Tee jälleen uusi pianokampa (ohjeet viime numerossa), ja merkitse siihen kaikki asteet seuraavalla tavalla: | 1.|b2. 2.|b3. 3.| 4. #4.| 5.|b6. 6.|b7. 7.| 1.| Asteikosta ja bordunasta Muutama esimerkki olemassa olevista asteikoista: Duuri 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. Molli 1. 2. b3. 4. 5. b6. b7. Harm.molli 1. 2. b3. 4. 5. b6. 7. Doorinen 1. 2. b3. 4. 5. 6. b7. Miksolyydinen 1. 2. 3. 4. 5. 6. b7. Overtone 1. 2. 3. #4. 5. 6. b7. Hijaz 1. b2. 3. 4. 5. b6. b7. Tämän pianokamman avulla voit helposti kokeilla eri asteikkoja ja niiden tunnelmia. Muista vain pitää sama borduna soimassa. Jos siirrät pianokampaa, muista vaihtaa myös borduuna-sävel 1.-sävelen kohdalle.
32 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 ETNO-ESPA 10.-20.8.2015 HELSINKI MAARA BAND KUV A: HUURICREA TIVE etno-espa.fi
33 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Heinäkuussa 1965 pidettiinkin uuden yhdistyksen perustava kokous. Nimeksi annettiin Pelimannikilta ry. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Martti Pokela , joka oli jo tullut Suomen kansalle tutuksi laulamalla radiossa Marjattansa kanssa haamusta, joka tuli Marjaanan ovelle. Kolmisen vuotta kuluisi vielä ennen kuin ensimmäiset Kaustisen kansanmusiikkijuhlat pidettäisiin ja Kansanmusiikkiliitto perustettaisiin. Kuluisi viisikymmentä vuotta siihen, että Pelimannikilta ry lakkautettaisiin. Ensimmäisessä Pelimannikillan esitteessä kerrotaan: Tärkeintä on pyrkimys aitouteen sävelmien, soittovälineitten, soittotavan, säestyksen ja soittotarkoituksen suhteen. Edelleen on tärkeätä kasvattaa tanhusoittajia kansantanssiharrastuksen auttamiseksi. Kansantanssitoiminta ja siinä tarvittava musiikki olivat pontimena killan koko toiminta-ajan. Kansantanssin Ystävien ja Kansantanssinuorten Liiton kesäjuhlilla kilta pääsääntöisesti vastasi musiikista. Samoin ns. loppiaiskurssi Varalan urheiluopistossa oli yhteinen kansantanssijoiden ja pelimannien koulutustilaisuus. Julkaisutoiminta oli Pelimannikillan tärkeä toimintamuoto alusta lähtien. Kansanmusiikin suosion kasvun myötä tarvittiin pelimannipiireille nuottimateriaalia. Syntyi Pelimannisävelmiä-kirjasarja, jonka seitsemään osaan on koottu eri maakuntien kansanmusiikin nuotteja. Vuonna 2001 killan soittajat talkoilivat myös Pelimannitanssit-cd:n nuottikirjoista valituista sävelmistä tanssinohjaajien käyttöön. Viime vuosina killan keskeiset toimintamuodot olivat kesäjuhlien musiikista vastaaminen, Pelimannisävelmiä -kirjasarjan uusintapainosten julkaiseminen sekä helmikuiset Penan puskasoitot Saukkolassa nykyisen Lohjan alueella. Puskasoitoille nimensä antanut saukkolalainen Pentti Ulenius on Pelimannikillan alkuperäisiä jäseniä ja toimi myös puheenjohtajana vuosituhannen vaihteessa. Puskasoittojen yhteydessä pidetty vuosikokous Kalevalan päivänä 2015 vahvisti vuosi aiemmin tehdyn päätöksen lakkauttaa killan toiminta. Oli kunnia olla ensimmäinen kansanmusiikkijärjestö Suomessa, mutta oli myös aika todeta killan perustamisen takana olleiden ajatusten toteutuvan jo pitkälti Kansanmusiikkiliiton ja sen jäsenyhdistysten kautta. Myös killan julkaisuvarasto oli aikaisemmin tänä vuonna siirretty Kansanmusiikkiliiton haltuun saatesanoilla, että julkaisuista otettaisiin edelleen uusintapainoksia tarpeen mukaan. Vuosikokouksen jälkeisistä Pelimannikillan viisikymmenvuotisjuhlista saatiin myös tyylikäs päätösjuhla. Syötiin, kakkukahvit juotiin, tanhuttiin, vähän pönötettiinkin, tanssittiin ja ennen kaikkea soiteltiin. Pelimannikillan muistokirjoitus Vuosi 1965: Kekkonen oli Suomen presidenttinä yhdeksättä vuottaan, Juhannustanssit-teoksen vuoksi kirjailija Hannu Salamaa vastaan nostettiin jumalanpilkkasyyte, Tampereelle avattiin Suomen ensimmäinen jäähalli Hakametsään ja Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry:n puheenjohtaja Kari Bergholm ehdotti pelimanneille tarkoitetun yhdistyksen perustamista. Antti Järvensivu Harmonikan huolto ja restaurointi 4 – 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki Harmonikkojen huollot ja korjaukset, viritykset uusiin ja vanhoihin peleihin, restauroinnit vanhoihin harmonikkoihin, olka ja bassoremmit ja ergonomiset PasiProlantioremmit Naantali Valtakunnallinen eteläpohjalainen KANSANLAULUKILPAILU yksinlaulajille, rahapalkinnot, teemana eteläpohjalaiset kansanlaulut Eteläpohjalaisten Spelien yhteydessä 8.-9.8.2015 Ilmajoella Etelä-Pohjanmaan Opistolla Ilmoittautuminen 17.6.2015 mennessä Säännöt, ilmoittautuminen: www.spelit.fi ep.spelit@gmail.com puh. 050-5303405 Eteläpohjalaiset Spelit ry Ma tti Lankinen Pelimannikillan 50-vuotisjuhlassa ja samalla päättäjäisissä syötiin, tanhuttiin ja soitettiin.
34 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Pienten levy-yhtiöiden katalogeille ja omakustanteille on Suomessa ollut muutama jakelukanava. Kansanmusiikin jakelunäkymiin tuli särö, kun alalla pitkään toiminut Töölön musiikkitukku ilmoitti lopettavansa fyysisten levyjen jakelun toukokuun alusta lukien. Jatkossa yhtiö keskittyy musiikin digitaaliseen jakeluun sähköisille kauppapaikoille ja suoratoistopalveluihin. Martti Heikkisen luotsaama yritys on pitkään hoitanut suomalaisen musiikin levittämistä alan liikkeisiin. Heikkisen mukaan fyysisen jakelutoiminnan lopettamiseen vaikutti erityisesti pienten levyjä myyvien erikoisliikkeiden sulkemisaalto. Myös isompia levykauppoja on joutunut samaan tilanteeseen, esimerkiksi Helsingin Stockmann ilmoitti hiljattain oman levymyyntiosastonsa alasajosta. Töölön musiikkitukun ohella Martti Heikkinen omistaa yhden Suomen suurimmista indie-levy-yhtiöistä. Texicalli Records on julkaissut lähes 20 toimintavuotensa aikana suomalaista musiikkia monipuolisesti, mukana myös kymmeniä kansanmusiikkilevyjä. Heikkinen ennustaa digitaalisesta myynnistä marginaalimusiikille vain pieniä tuloja. Syynä on tarjonnan paljous ja suoratoistopalvelujen (esim. Spotify) epäreilu rahanjako, joka suosii tällä hetkellä pop-musiikkia. Suurena pullonkaulana onkin oman musiikin löytyminen muiden seasta. Myös ei-kaupallisen musiikin tulisi tiedottaa itsestään entistä enemmän, jotta kuulija löytää artistin. Nykytekniikka antaa hyvät lähtökohdat laaja-alaiseen viestintään, mutta onnistuminen edellyttää myös markkinoinnin kehittämistä sisällöllisesti. Asialle ollaan heräämässä, hyvänä esimerkkinä Kansanmusiikki-instituutin sähköinen julkaisu ”Verkkomainonnan opas” ja blogi, jossa alan konkarit Sirpa Lahti ja Jimmy Träskelin neuvovat, miten musiikin löytymistä voi optimoida internetissä. Kansanmusiikissa levyjakelu tapahtuu usein artistivetoisesti. Omakustanteiden osalta suoramyynti keikoilla ylittää helposti muut jakelukanavat. Fyysisen levyn tekeminen ei useinkaan perustu voiton hakemiseen. Kun taloudellisesti järkevä minimipainos on 500 kappaletta, saa arKansanmusiikkiäänitteiden jakelu tänään ja huomenna Suden aika HARPUIN, HUILUIN, KANTELEIN Siionin virsiä Suden ajan siioninvirsisovituksissa on yksin hyräilyn herkkyyttä ja rukouksen arkuutta, Jaakko Löytty & Mika Nuorva ENKELINPIIRTÄJIÄ Iltalauluja kaikenikäisille Levyn musiikki on rauhallista ja myönteistä, yhtä lailla perheen pikkuväkeä kuin aikuisiakin yötä kohti kuljettava kokonaisuus. Rummut eivät soi, sen sijaan kitaroiden näppäily ja jousikvartetin rauhoittava sointi säestävät paikoin lähes hyräilevää laulua. Muutama iltailakointi on toki päässyt mukaan. Levyllä kuullaan myös huuliharppua, matkaharmoonia ja kellopeliä, sekä vierailijana moraharppua soittavaa ja myös laulavaa Katariina Airasta. mutta myös kalevalaista laulun mahtia. He tuntevat juuret joista laulu kasvaa. Lauluyhtye Suden ajan ainutlaatuinen sointi syntyy neljän vahvan, erilaisen lau luäänen sekä kansansoittimien yhdistelmästä. Yhtyeen perusohjelmisto pohjautuu vanhaan suomalaiseen runolauluperinteeseen. Suden aika konsertoi vuosittain kotimaan lisäksi etenkin Keski-Euroopassa. Yhtyeen kaikki jäsenet ovat laaja-alaisia kansanmusiikin ammattilaisia. MUSIIKKIELÄMYKSIÄ HERÄTTÄJÄ-YHDISTYKSESTÄ Tilaukset: Herättäjä-Yhdistys, puh. (06) 433 5700, www.h-y.fi/kauppa/ tai kati.leskela@h-y.fi 22 euroa 21 euroa Timo Syrjälä Kansanmusiikin julkaisijoiden kestoharmituksena on ollut äänitteiden jääminen pienen piirin nautittavaksi. Vaikka internet on muuttanut musiikin kuuntelutottumuksia, fyysisillä äänitteillä on edelleen oma tilauksensa. Levyt eivät päädy kauppoihin, jos puuttuu ammattimainen jakelija, jolla on verkostot ja valmius ottaa pieniä painosmääriä levitettäväksi.
35 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Huhtikuussa sain kunnian osallistua kansanmusiikin korkeakouluopiskelijoitten ja –opettajien yhteiseen Nordtrad-konferenssiin osana SibeliusAkatemian kansanmusiikin aineryhmän osallistujajoukkoa. Pohjoismaiden ja Baltian maiden kansanmusiikinkoulutusta tarjoavien korkeakoulujen yhteistyöfoorumi, Nordtrad-verkosto järjestää joka vuosi Nordtrad-konferenssin yhdessä vaihtuvan isäntäoppilaitoksen kanssa. Tänä vuonna suuntasimme Tanskan Esbjergiin. Tanskan konferenssi oli minulle jo kolmas Nordtrad. Jokaisella kerralla olen haltioitunut kansanmusiikin mahtavuudesta. Kuinka voinkaan kerta toisensa jälkeen matkustaa ulkomaille ja aina tuntea oloni kotoisaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun soitto, laulu ja tanssi alkaa! Maailmassa ei taatusti ole sen parempaa tapaa tutustua kuin kansanmusiikkija tanssi. Ohjelmaa tässäkin Nordtradissa oli tarpeeksi ja uni jäi joka yö vajaaksi, kun en malttanut mennä nukkumaan mahtavien jamien keskeltä. Opiskelijan päiväohjelmaa rytmittivät eri oppilaitosten opiskelijoista koottujen pienryhmien tapaamiset sekä opettajien pitämät työpajat. Itse opin työpajoissa muun muassa kuubalaisia rytmejä, liettualaisia kansantansseja sekä improvisoimaan tanskalaisten virsimelodioitten pohjalta. Pienryhmissä jaoimme toisille omaa kansanmusiikkiperinnettä ja otimme opiksi muilta perinteiden parhautta. Iltaisin kokoonnuimme yhteen tanssimaan eri maiden kansantansseja ja kuulemaan toinen toisillemme tarjoilemia konsertteja. Viimeisenä iltana oli koko konferenssin päätöskonsertti, joka koostui kaikkien opiskelijoitten pienryhmien esityksistä – siitä mitä olimme saaneet viikossa aikaiseksi. Yhteishenki oli huipussaan ja kaikki tarjosivat omaa parasta antiaan. Eri maiden kansanmusiikkiperinteet kietoutuivat yhteisiksi taianomaisiksi tarinoiksi! Viimeisenä iltana tanskalaiset haastoivat meidät suomalaiset polkkakisaan. Kyseessä oli leikkimielinen ottelu, joka alkoi letkeästä jamittelusta soittamalla aina vuoroin tanskalainen, vuoroin suomalainen polkka. Yön edetessä tunnelma kuitenkin kiristyi ja adrenaliinitasot nousivat – polkkakisasta tuli polkkasota! Lopputuloksesta voi olla montaa mieltä: tanskalaiset luovuttivat vajaan kuuden tunnin jälkeen, joten me suomalaiset oletimme olevamme voittajia. Tanskalaisten mielestä he voittivat sillä verukkeella, että me sorruimme heitä ennemmin ulkosuomalaisiin polkkasovituksiin. Myönnettäköön, että muun muassa moni tuttu virsi pääsi suistamme ja soittimistamme ilmoille polkkana. Eikö polkka ole ennen kaikkea asennekysymys? Ehkä juuri tällaiseen epäselvään ratkaisuun konferenssi olikin kaikkein parasta päättää. Kaikki olivat voittajia, hyvä niin! Kilpailua vierestä seurannut ruotsalaisopettaja hämmästeli, että jos kaikki muutkin sodat päättyisivät halauksiin, niin maailma olisi paljon parempi paikka! Halauksien merkeissä tämäkin konferenssi päättyi toivoon siitä, että vielä joskus soitetaan, lauletaan ja tanssitaan yhdessä. Silloinkin on ilo suurimmillaan aivan kuten Nordtradissa, kansanmusiikin ja rakkauden juhlassa! Nordtrad – kansanmusiikin ja rakkauden juhla Ulla-Sisko Jauhiainen tisti myydä kymmeniä levyjä päästäkseen edes nollatulokseen, vaikka musiikki olisikin täysin itse sävellettyä. CD:n julkaiseminen toimii myös artistin promootiona maailmalla liikuttaessa, vaikka internet on saattanut vähentää soivien käyntikorttien tarvetta. Suomessa kansanmusiikkia laajemmin myyvät erikoisliikkeet ovat harvassa. Pitkän linjan kansanmuusikon ja lukuisia eri muusikoiden levyjä julkaisseen Taito Hoffrénin mielestä myös artisti voi siksi hoitaa jakelun itse. Hänen tuottamiaan levyjä on mennyt kuluttajille Kirjastopalvelun, Digelius Musicin ja Suomen Kansanmusiikkiliiton kautta. Viime vuoden lopulla toimintansa lopettanut Jukeboxshop otti myös levyjä myyntiin pieninä erinä sitä mukaa, kun niille oli kysyntää. Hoffrenin mielestä alalla voisi olla yksi kansanmusiikkiin profiloitunut jakelija. Tärkeä tehtävä olisi löytää ulkomailta kauppapaikat, jotka ovat kiinnostuneet suomalaisen kansanmusiikin levittämisestä. Kansanmusiikki-instituutin johtaja Matti Hakamäen mukaan Töölön musiikkitukun ilmoitus ei vaikuttanut heidän toimintaansa. Hän näkee jakeluverkoston ohella merkittäväksi näkyvyyden edistäjäksi myös radiosoiton. Se on kansanmusiikilla heikoissa kantimissa. Suomalainen kansanmusiikki on pienentynyt YLE:n radiotarjonnassa eikä ole juurikaan saanut sijaa kaupallisissa radioissa niiden 40-vuotisen toiminnan aikana. Vertailun vuoksi, Norjan yleisradioyhtiöllä on oma kansanmusiikin nettiradiokanava NRK Folkemusikk. Kansanmusiikkiväki kokeili Sibelius-Akatemian johdolla lyhytaikaista radiokanavaa (Tradio 2009), josta saatuja kokemuksia olisi hyvä jatkaa pysyvämmän radiotoiminnan muodossa. Kansanmusiikin jakelu fyysisesti ja bitteinä vaikuttaa ylipäätään koko alan näkyvyyteen, jonka parantamiseksi ei löydy yhtä reseptiä. Yhtenä lähtökohtana voisi uudistaa ajattelua: kaupallisuuden ei tarvitse olla kirosana, jos sillä tarkoitetaan artistin tekemistä tunnetuksi. Omaa radiokanavaa kannattaa kehittää. Kansanmusiikin levyjakeluun tulisi löytää uusia tuulia ja alan sisällä olisi tärkeää käydä tästä keskustelua. Löytyisikö esimerkiksi jokin taho, joka olisi valmis kokeilemaan kansanmusiikkilevyjen keskitettyä jakelua? Voisiko toimintaan saada hankerahoitusta, koska kyseessä on pienen musiikkilajin tulevaisuuden kannalta tärkeä kehitysaskel, jossa tuskin rikastutaan? Nämä jäävät nähtäviksi. Opiskelijoitten pienryhmissä kiedottiin eri maiden kansanmusiikkiperinteitä yhdeksi taianomaiseksi tarinaksi. Kirjoittaja toinen vasemmalta. Jesper Asp
Kesäkuu Lasten Kalenat 4.–7..6.2015, Lappeenranta www.lastenkalenat.fi Lasten Kalenoissa lapset ja nuoret esiintyvät ikäisilleen. Osallistujat tulevat eri puolilta Suomea ja ikähaitari on sylivauvasta lukioikäiseen. Ohjelma sisältää esityksiä, konsertteja, yhteisiä illanviettoja ja työpajoja. Myös kansanmusiikkia ja tanssia. Juniorstämma 5.–7.6. Inkoo www.folkdans.fi/ Palkeiset 5.–7.6. Alastaro www.vskamu.fi Palkeiset tekee paluun kesätapahtumien joukkoon Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen järjestämänä. Sepän Soitto 5.–7.6. Mäntsälä www.sepansoitto.fi Vuonis Soikoon 6.–7.6. Lieksa pelimanni.net/pkpelimannit Pelimannikaronkka 6.–7.6. Teuva www.sfcsuupohja.fi Soitellen Suveen 12.–14.6. Pyhäjärvi www.ppkyhdistys.net Munnaritreffit 12.–14.6. Haapamäki www.suomenhuuliharpistit.fi Rieväkylän Rimppa 13.–14.6. Tampere www.kesajuhlat.info Tampereen Työväenopiston Tanhuajien yhdessä Suomalaisen Kansantanssin Ystävien ja Kansantanssinuorten Liiton kanssa järjestämä kansantanssin valtakunnallinen kesäjuhla. Perinteiseen ohjelmaan sisältyy pitkästä aikaa katselmus. Juhlan päättää juhlakulkue ja pääjuhla Pyynikin pallokentällä. Haapavesi Folk Music Festival 22.–28.6. Haapavesi www.haapavesifolk.com Haapavedellä kokeillaan laajennusta perjantai-iltapäivään. Hienossa ohjelmassa mukana muun muassa Söndörgö (Unkari), Ismo Alanko & Kimmo Pohjonen, Verneri Pohjola Quartet, Erik Hokkanen ja Lumisudet (USASuomi), Helsinki-Cotonou Ensemble (SuomiBenin), Eva ja Manu (Suomi-Ranska), Juha Hurme sekä Haapaveden kamariorkesteri. Mukana monipuolinen folk-kurssi 29. kerran. Jutajaiset 24.–28.6., Rovaniemi www.jutajaiset.fi Jutajaisten monipuolisesta ohjelmasta löytyy myös kansanmusiikkia ja tietenkin Rimpparemmi. Puntit pistää jutajamaan muun muassa Haaga Folk Machine, Raj-Raj Band sekä jaakko Laitinen ja Väärä Raha Finlands svenska spelmansstämma 26.–28.6. Maarianhamina www.spelmansforbundet.fi Heinäkuu Siilifolk 29.6.–4.7. Siilinjärvi www.siilifolk.com Siilifolkin iltaohjelmat tarjoavat niin puhtia ja hehkua kuin henkeä ja Helismaatakin. Kasvaneen festivaalin teemana kuusi päivää yhtä juhlaa. Sata-Häme Soi 30.6.–5.7. Ikaalinen www.satahamesoi.fi Festivaalin keskiössä on harmonikka ja se mahdollistaa musiikin tyylien laajan kirjon. Harmonikalle annetaan kyytiä niin Sibeliuksen sävellysten, jazzin klassikoiden, Piazzollan tangojen, kirkkomusiikin kuin kansanmusiikinkin kyydissä. Kilpailut ovat perinteinen osa festivaalin ohjelmaa. Musiikkijuhla Sommelo 1.–5.7. Kuhmo ja Vienan Karjala www.sommelo.net Sommelon 10. juhlavuoden teemoina ovat Kalevala 180 vuotta ja kainuulainen kansanmusiikki. Paikalle saapuukin tärkeimpiä runolaulajia. Runolaulu on myös seminaarin aihe ja osa kurssitarjontaa. Matkustaa voi myös rajan taakse Vienan Karjalaan. Mukana myös Piirpauke ja Siba Folk Big Band. Kihaus Folk 3.–4.7. Rääkkylä www.kihaus.fi 25 vuotta -juhlafestivaalilla mukana mm. Pauli Hanhiniemi & Hehkumo, Värttinä, The New Rope String Band (GBR) ja paljon muuta. Kaustinen Folk Music Festival 6.–12.7. Kaustinen www.kaustinen.net Vuoden 2015 kansanmusiikkijuhlien teemana on kansanlaulu, jota kuvaa Aleksis Kiveltä lainattu slogan Kiljukoon nyt kaikkein kaula! Erittäin runsaan ja laulupitoisen ohjelman kruunaa tuvalainen Huun-Huur-Tu sekä JPP:n ja Väsenin kohtaaminen lavalla. Pelimannit ja pelimannimusiikki muodostavat kuitenkin juhlien selkärangan. Kaikki pelaa -teeman henkeä toteuttavat jälleen tuhannet pelimannit, tanssijat ja laulajat. Kaustisen festivaali on kansanmusiikin ystävälle ohittamaton tapahtuma. Jyväskylän kesä – kaupunkifestivaali 7.–12.7. Jyväskylä www.jyvaskylankesa.fi Folkmusik i Houtskär 11.–12.7. Houtskär Lorenz Brunnsberg 044 306 3175 Kihveli Soikoon 17.–19.7. Hankasalmi www.kihvelisoikoon.com Rauman pitsiviikko 18.–26.7. Rauma www.pitsiviikko.fi Iniö Folk 24.–26.7. Iniö Ryhmä löytyy Facebookista. Västinki kalevalaisen laulun ja soiton päivät 30.7.–1.8. Lappeenranta Kalevalan ja Kantelettaren juhlavuosien kesäinen huippuseminaari. Luentoja, työpajoja ja pajatusta kalevalaisuudesta. Oheisohjelmassa iltasoittoja ja ilonpitoa kalevalaisittain! Elokuu Eteläpohjalaiset Spelit 7.–9.8. Ilmajoki www.spelit.fi Pitkäikäisen festivaalin ohjelmassa konsertteja, vapaata spelailua ja pelimannien kohtaamisia. Spelikisoissa sarjat1ja 2 -rivisille haitareille sekä suomenmestaruustasoisina mandoliineille ja huuliharpuille. Mukana myös eteläpohjalainen kansanlaulukilpailu. Wiinit pelimannit 7.–9.8., Parainen www.nilsbynpelimannit.fi Etno-Espa 10.–20.8. Helsinki www.etno-espa.fi Helsingin Juhlaviikot 14.–30.8. Helsinki www.helsinginjuhlaviikot.fi Ijahis idja 15.-17.8.2014, Inari www.ijahisidja.fi kahdettatoista kertaa järjestettävä alkuperäiskansojen musiikkitapahtuma teemalla Vilda duoddarat (suom. Villit tunturit). New Rope String Band kiertää Suomen festivaaleja taas: Helsinki, Rääkkylä, Siilinjärvi, Kaustinen, Karttula, Jyväskylä. Pe tri Kivinen Kesäfestivaalitärppejä 36 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015
37 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Lapinlahtelainen seppä ja pelimanni Eino Paulus sanoo, että häntä ”rupesi yskityttämään”, kun hän kuunteli nuorten pelimannien Suvi Oskalan ja Emilia Lajusen soittoa viisikielisillä viuluilla Väärnin pappilan konsertissa. Aikansa tuumittuaan seppä kävi töihin, ja työn tulos on nyt nähty ja testattu. Pauluksen rakentamassa kymmenkielisessä mandoliinissa on mukana altto samaan tapaan kuin pappilassa vierailleitten soittotaitureitten viuluissa. – Ei kai siihen niin kauan mennyt, mitä lie muutamia viikkoja. En minä siitä niin lukua pitänyt, sanoo seppä, joka ei yhdistelmämandoliinia tehdessään ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Ensimmäisen mandoliininsa hän muistelee rakentaneensa heti 1950-luvun alussa ennen armeijaan lähtöään. – Naapurin poika Martti Törni sen osti ja kiersi maniskan kanssa savotoilla. Aikansa metsätöitä tehtyään Törni siirtyi työnopettajaksi Nikkarilan metsäkoululle Pieksämäelle. Paulus olisi ostanut soittopelin häneltä takaisin, mutta vastaus oli ensi alkuun karu: ”Ee oo myötävänä”. Jonkun ajan päästä miehet tapasivat kuitenkin uudelleen ja mandoliini oli jo myynnissä. Törnin hautajaisissa Pauluskuuli tämän vaimolta, että sairauden vuoksi mies oli menettänyt soittokykynsä: aivot ja sormet eivät totelleet enää toisiaan. Yli kuusi vuosikymmentä sitten valmistunut soittopeli roikkuu nyt naulassa pianon päällä sepän seinällä. – Pitäisi vähän kunnostaa, jos mieli sillä soittaa. Kuusta ja koivua A-mallin mukaan muotoillussa kymmenkielisessä mandoliinissa on kansi kotoista kuusta, pohja ja kyljet koivua ja kaula vaahteraa. Kielistä kahdeksan on normaaleja 0.11-sarjaisia mandoliinin kieliä, mutta kaksi ylimääräistä alakieltä ovat 0.52-vahvuisia kitaran kieliä. – Kopan tilavuus on noin kaksi litraa, ja autollekin se on jo ihan reilu mitta, seppä sanoo. Soittokin vahvistaa tätä käsitystä: ääni irtoaa vahvana ja syvän sointuvana myös ylemmistä kielistä – alakielistä puhumattakaan. Aika näyttää, alkavatko kymmenkieliset mandoliinit yleistyä samaan tapaan kuin viisikieliset viulut ovat jo tehneet erityisesti nuorten pelimannien keskuudessa. Odotettavissa on, että Pajujärven sepän verstaasta saadaan lähiaikoina käyttöön joku muukin peli mallikappaleen jatkoksi. Mestareita enemmänkin Mandoliinien rakentaminen on ollut yleisemminkin suosittu harrastus yläsavolaisten pelimannien joukossa. Seppä Pauluksen olohuoneen seinällä vartoo kymmenkielisen ohella puolen tusinaa tavallista mandoliinia. Toinen ahkeroija on ollut iisalmelainen Eemil Vepsäläinen . Yläsavolaisten pelimannien yhteiskonserteissa näkee joskus, että liki jokaisen maniskamiehen sylissä soi Vepsäläisen heleä-ääninen soittopeli. Mandoliinin ohella Vepsäläinen on rakentanut myös muutaman viulun ja jouhikoita. Kolmas maniskamestari oli takavuosina varpaisjärveläinen Topi Matilainen . Topi erottui miehuutensa päivinä joukosta puheillaan ja jutuillaan, mutta myös mandoliineillaan, jotka eivät olleet missään nimessä tavallisia. Pienikoppaiset, sivuilta rei'itetyt mandoliinit herättivät väistämättä huomiota ulkonäöllään, mutta olivat samalla myös kelpo soittopelejä. Yksi Topin mandoliineista oli suunniteltu saunakäyttöön. Nelikielinen soitin oli tehty happoteräksestä ja toimi näin myös löylykauhana. Soiva kapistus sekin, mutta kova vasemman käden sormille, kun kielet olivat sähkökitarasta. Seppä teki kymmenkielisen mandoliinin Vihdissä on tanssittu omaa purpuria ainakin 1860-luvulta alkaen ja vihtiläisen viulupelimannin August Hellmanin (s. 1879) tiedetään soittaneen purpuria 1900-luvun alussa, mutta tanssi jäi kokonaan pois muodista jo ennen 1930-lukua. Vihdin purpurin ovat nyt rekonstruoineet Saara Mikkola-Ylitolva ja Aino Saastamoinen pääperiaatteenaan pysyä uskollisena alueen tanssija musiikkityylille sekä yleisesti tunnetuille purpurin lainalaisuuksille. SKS:n Kansanrunousarkiston kokoelmista löytyi kaksi äänitettä, joista toisen on soittanut Vihdin kuuluisimpiin viulupelimanneihin luettu Fredrik Suomi (1876–1959) vuonna 1954 ja toisen viulupelimanni Martin Hellman (1907–1975) vuonna 1967. Suomen ja Hellmanin soittamissa purpureissa on kahdeksan osaa ja äänitteissä useimpien osien melodiat muistuttavat toisiaan. Poikkeuksen muodostaa esimerkiksi Kättely, jossa soittajat esittelevät soittotaitojaan käyttäen mm. pariääniä ja korukuvioita omaa persoonallisuuttaan korostaen. Vihdin purpurin rekonsturoituun versioon on valittu Fredrik Suomen soittama tallenne, jossa vuoroilla on Vihdin alueen murteelle tyypillisiä nimiä kuten Lanttuloora (alkumarssi), Pujetus (läpijuoksu) ja Fikuneeraminen. Lisäksi löytyvät vuorot Naputus, Kättely, Peukalopolska ja Loppumarssi sekä aina vuorojen välissä tanssittava Ankeleesi. Erikoisena vuorona Vihdin purpurista mainittakoon Naputus, jossa esitetään taitavaa ja nopeaa jalkatyötä ja annetaan laulunkin raikaa. Vihdin purpurin erikoisuus on laulettu vuoro, jonka sanat löytyivät kirjallisista lähteistä. Aino ja Pentti Saastamoinen, Saara Mikkola-Ylitolva Vihdin purpuri Seppo Kononen Pen tti Saas tamoinen Seppo K ononen
38 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Pitkän linjan pelimanni Vilho Saari nukkui pois Alavudella 5.2.2015. Ensikosketuksen kansanmusiikkiin hän sai jo vuonna 1948 päästessään soittamaan Kruunuhäiden soittoporukkaan kotikylällään Sapsalammen Siikinniemen lavalla. Omaa haitaria hän ei omistanut mutta lainasi silloin tällöin salaa naapurin Jussin haitaria. Haitari oli tuohon aikaan arvokas peli, ei sitä heti hankittu. Kiinnostuksen lisäännyttyä isä osti myöhemmin Vilholle oman haitarin. Haitarin palkeet tosin olivat niin huonot, että ilma karkasi niistä. Naapurissa sen sijaan oli uusi haitari joka soi kauniisti. Naapuri huomasi pikkuhiljaa Vilhon soittotaidot ”rikkinäiselläkin” haitarilla ja ehdotti hänelle haitarien vaihtoa. Raha oli kuitenkin tuohon aikaan tiukassa eikä vaihtomahdollisuutta ollut. Lopulta naapuri ehdotti haitarien vaihtoa ”päikseen” ja kaupat tehtiin ja siitä lähtien kaksirivinen soi Vilhon käsissä aina viime vuosiin saakka. Vilho soitteli usein yksin kotona. Tosin välillä meni vuosia, jolloin soittaminen jäi kokonaan. Kipinä soittamiseen ei kuitenkaan koskaan lakannut. Perustettuani kotikylälleni Alavuden Sapsalammelle haitariryhmän vuonna 1988 myös Vilho saapui mukaan soittamaan. Muutaman vuoden kuluttua hän siirtyi soittamaan keskustassa toimivaan Alavuden Kaksirivisiin, jossa hän soitti 2000-luvun puoliväliin saakka. Viime vuosina soittaminen jäi vähemmälle. Ikää kun tuli lisää niin sormet eivät enää totelleet entiseen malliin. Viisirivistä haitari hän soitti sen jälkeen vielä silloin tällöin omaksi iloksi. Käydessäni viime vuosina kyläilemässä Vilhon luona hän pyysi minua usein soittamaan kaksirivisellään. Ja mielellänihän minä sen tein. Vilho oli pelimanni, joka soitti kaksirivistään kunnon vanhanajan pelimannityylillä. Hän oli todellinen innostaja ja oppi-isä lukuisille kaksirivissoittajille, minut mukaan lukien. Vilho ansioitui monissa pelimannikilpailuissa kaksirivisellään. Ensimmäisiin kilpailuihin hän osallistui jo 1950-luvun alussa. Palkinnoksi hän sai kuusi markkaa. Suomen pelimannimestaruuden hän voitti yli 50-vuotiaiden sarjassa vuonna 2000. Eteläpohjalaisissa Speleissä hän oli mestari yli 50-vuotiaiden sarjassa vuosina 1993, 1996, 1998 ja 1999. Kansanmusiikkiliiton kultainen ansiomerkki nro 67 myönnettiin hänelle ansiokkaasta työstä kansanmusiikin saralla vuonna 2006. Minulla oli kunnia olla soittamassa saattaessamme Vilhoa hänen viimeiselle matkalleen. Vilhoa, pelimannien oppiisää, jäi kaipaamaan suuri kaksirivisten soittajien joukko. Airi Hautamäki Mestaripelimanni, director musices InMemoriam: Vilho Saari Kansakoulunopettaja ja pitkän linjan musiikkimies Kauko Ratilainen kuoli pitkällisen sairauden uuvuttamana Maaningalla 27. tammikuuta 2015. Hän oli syntynyt Impilahdella, luovutetussa Karjalassa, 15.4.1930. Kuollessaan hän oli 84-vuotias. Perhe joutui lähtemään evakkoon sodan jaloista ja sijoittui Längelmäen pitäjän Talviaisten kylään. Tämä elämänvaihe vaikutti merkittävällä tavalla koko Kauko Ratilaisen elämään. Ensi kosketus kupletteihin ja kuplettimestari Eino Kettuseen syntyi Kaukon päästyä säestämään tätä 14-vuotiaana. Sittemmin Kauko Ratilainen valmistui kansakoulunopettajaksi Rauman seminaarista. Opettajana hän toimi mm. Viitasaarelta sekä viimeimmäksi Maaningalla, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle. Aviopuoliso Eila, joka löytyi Viitasaarelta Toulauden kylästä, toimi viimeiset vuodet omaishoitajana pitkään sairastaneelle miehelleen. Musiikki oli alusta saakka Kauko Ratilaiselle hyvin rakasta. Häneltä pyydettiin sävellyksiä milloin mihinkin tilaisuuteen. Kettusen kupletit kulkivat hänen elämässään opettaja-opiskeluvuosien aikana ja niinpä hänet opittiinkin tuntemaan ”Veli Kettusena”. Eläkkeelle hän siirtyi 1990-luvun alussa ja se antoi mahdollisuuden lähes kokopäiväiseen musiikin tekemiseen. Viimeisen 20 vuoden aikana Kaukon elämän täytti juukalaissyntyisen kuplettimestari Eino Kettusen elämäntyön vaaliminen. Siitä kertoo parhaiten se, että Kettusen perikunta luovutti kaiken Kettusen kirjallisen materiaalin Kauko Ratilaiselle, joka innostui entisestään säveltäen mm. 58 uutta laulua. Esittämiseen hän kokosi ympärilleen Kuplettikööri-nimisen esiintyjäryhmän soittajia ja laulajia esiintyen ympäri Suomea ja mm. Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla lähes 20 kertaa. Omakustanteena Kauko Ratilainen julkaisi kaksiosaisen Eino Kettusen Ikkuna maailmaan -nuottiteokset, jotka sisältävät kaikki tiedossa olevat Kettusen laulut samoissa kansissa. Voimien ehtyessä Kauko Ratilainen luovutti Eino Kettusen materiaalin Helsingin Jazz-Pop Arkistoon jälkipolvien saataville. Keksijänä hän toteutti mm. vetopasuunan tavoin toimivan pajupillin, josta on tehty opetusvideo kirjastoille. Maaningan kunta jäi paitsi vahvaa kulttuuripersoonaa, sillä Kauko Ratilainen oli ollut mukana teatterija kuorotoiminnassa sekä kotiseututapahtumien ideoinnissa ja toteuttamisessa. Perinteeksi oli muodostunut mm. Kalevalanpäivän juhlallisuudet ja tietokilpailut. Monin tavoin taitavaa ja rakasta läheistä jäivät kaipaamaan puoliso Eila sekä lapset ja lastenlapset sekä laaja ystäväverkosto läpi Suomen. Hannu Musakka Kirjoittaja on pitkäaikainen ystävä ja Kuplettiköörin jäsen InMemoriam: Kauko Ratilainen
39 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Åke Grandell on poissa. Tuntuu oudolta, että hänen äänekäs naurunsa ja silmiensä tuike ovat vastedes asioita, joita voi etsiä vain muistoista. Lukemattomiin pelimannitapahtumiin Åke järjesti radioinnin, raahasi läskibassonsa, soitti sillä ja keskusteli vilkkaasti kaikesta mahdollisesta yhden sun toisen paikalla olevan kanssa. Hän oli suora eikä pelännyt tuoda esille omia mielipiteitään. Kun hän kuulutti jotain esiintymisiä kukaan ei tiennyt mitä oli tulossa. Åke oli uskomattoman kiinnostunut musiikista ja sitä soittavista muusikoista. Jazz oli lähellä hänen sydäntään. Ne, jotka ovat kuulleet tarinan kuinka hän löysi kansanmusiikin 1970-luvun alussa, kun Finlands svenska spelmansförbund otti ensimmäisiä horjuvia askeleitaan, tietävät, että hän oli yhtä sidoksissa kansanmusiikkiin. Hän suositti lämpimästi jo varhain esimerkiksi yhteistyötä Spelmansförbundin ja Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin kanssa, joka nykyisin on luonnollista ja hedelmällistä. Åken työ radiossa sai aikaan sen, että hänellä oli erinomainen mahdollisuus levittää kiinnostusta kansanmusiikkiin. Hänen ohjelmansa Per Spelman merkitsi paljon kansanmusiikkiaallolle Ahvenanmerestä itään päin. Kukaan radiotoimittaja ei enää reissaa ympäri ruotsinkielisen Suomen joka kolkkaa, tallenna konsertteja ja nosta esille harrastajamusiikkia ja sen soittajia. Yhdessä ensimmäisistä kansanmusiikkitapahtumista johon osallistuin, ryhdyimme Åken kanssa keskustelemaan innokkaasti aamiaisella koulun ruokasalissa. Vasta kun huomasimme että pöytiin katettiin lounasta, tajusimme kuinka kauan olimme keskustelleet. Se on yksi monista muistoistani Åkesta. Siv Ekström InMemoriam: Åke Grandell 18.3.1938 – 21.2.2015 Järjestyksessä 44. Samuelin Poloneesi järjestettiin maaliskuussa Helsingissä yhdessä Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen kanssa. Konserttipaikkoina toimivat Balderin-sali, Musiikkitalo ja Aleksanterin teatteri. Tapahtuman teemoina tänä vuonna olivat uusmaalainen kansanmusiikki sekä Kaikki pelaa, joka on Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen nimeämä vuoden 2015 teema. Samuelin Poloneesi alkoi perjantaina 6.3. uusmaalaisten isäntien omalla konsertilla ”Vapaaherra Rudolfin nimipäiväkalaasit 6.3.1885?, Balderin-salissa. Konsertissa olivat mukana pääkaupunkiseudun kansantanssiryhmät ja pelimanniyhtyeet. Lauantaina Musiikkitalossa aulat ja salit soivat koko päivän. Päivä huipentui Musiikkitalon konserttisalissa Kansanmusiikin Isompaan Iltaan: Sibelius Karjalan korpiteillä -konserttiin. Päivä Musiikkitalossa toteutettiin yhteistyössä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ja alan järjestöjen kanssa. Samuelin Poloneesi jalkautui myös Helsingin kaupungin vilinään. Tarjontaa oli laidasta laitaan muun muassa klubeilla perjantaina Bryggerissä sekä lauantaina Hotelli Arthurissa. Helsingin museot (Kansallismuseo, Helsingin kaupunginmuseo, Virka Galleria), Kampin kappeli sekä Kampin kauppakeskus saivat myös pelimanniryhmiä musisoimaan. Samuelin Poloneesin pääjuhlassa sunnuntaina Aleksanterin teatterissa palasi esiintymislavalle legendaarinen kansanmusiikkiyhtye Pirnales. Nuorta voimaa edusti Vuoden nuori pelimanni -nimityksen saanut Lempäälän Helkanuoret. Mukana olivat myös mestaripelimanni Jouko Heikola ja mestarikansantanssija Antti Savilampi . Saariston tunnelmaa konserttiin toi Aspö spelmän. Shaika Balalaika juhlisti 25-vuotista taivaltaan. Uusimaa Kuninkaantiellä -projekti kokosi uusmaalaiset pelimannit yhteiseen esitykseen. Tapahtumaan sisältyi Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla myös koulukonsertteja, joissa vastaanotto oli positiivinen ja innostunut. Kouluissa konsertoivat Vidar Skrede Dynamo Band, Haloo Kalevala sekä Wimme Saari & Tapani Rinne. Samuelin Poloneesi kokosi yhteen noin 450 pelimannia ja kansantanssijaa. Seuraaava Samuelin Poloneesi järjestetään Kokkolassa maaliskuussa 2016. Tervetuloa mukaan! Samuelin Poloneesi juhlittiin näyttävästi Helsingissä maaliskuussa Pauliina Pajala Samuelin Poloneesin pääjuhlan yhteisoitossa Aleksanterin teatterin lava pullisteli soittajia. Yleisöä innostaneen Kampa kunniaan! -kammansoittokilpailun voiton jakoivat Äijäkanteleet Kouvolasta ja Pentti Kaskinen Maskusta. Äijäkanteleet kuittasivat arvonnassa ensimmäisen palkinnon. Ensi vuodeksi suunnitellaan jo tuohensoittokilpailua. Sauli Heikkilä Siv Eks tr öm
40 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 40 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 LEVYT Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Celenka Celenka/Kuu Records, KUUREC004 Verrattain tuore tuttavuus Celenka on valloittava yhtye! Esikoislevyn keitos balkanilaista ja suomalaista on onnistunut. Missään vaiheessa ei tule sellainen olo, että kyseessä olisi mikään teknisesti kehitetty fuusio – muusikot tuntuvat vain soittavan sellaista mistä itse pitävät. Suurin osa lauluista on suomen kielellä, mikä on toimivaa. Vain osa kappaleista on tahtilajeiltaan haasteellisia. Hetkittäin Celenka muistuttaa toista musiikkien yhdistäjää, Jaakko Laitinen & Väärä Raha. Tässä kuitenkin ammennetaan Suomen lähialueiden kansanlauluperinteistä eikä iskelmästä – mukana on karjalaista, inkeriläistä ja vienankarjalaistakin! Yhteinen tekijä yhtyeiden välillä on Jarkko Niemelä (trumpetti, laulu), joka käyttää soitintaan upeasti – välillä tyrmääviä välisoittoja, välillä vähäeleistä unisonomelodiaa. Emmi Kujanpää (laulu, kantele) on tuttu hienosta FinnoBalkan Voicesista, ja vakuuttaa myös tässä. Esimerkiksi bulgarialainen Male le stara tuo hienosti esille Kujanpään taidon yhdistää voima suloiseen herkkyyteen. Kantele istuu hyvin moneen yhteyteen. Trion kolmas jäsen on Eero Grundström (harmooni, laulu, huuliharppu), jolta en ole tainnut koskaan kuulla mitään muuta kuin aivan huippulaatuista musisointia! Harmooni on koko yhtyeen moottori, joka suurimmassa osassa kappaleita vastaa yksin koko soitinsäestyksestä. Välillä oikea käsi pääsee irroittelemaan virtuoosisissa välikommenteissa, kuten esimerkiksi päätösraidassa Ruskie neitšyt. Erityispisteet vielä siitä, että kaikki kolme muusikkoa laulavat, paljon ja vakuuttavasti! Tove Djupsjöbacka JPP: Taivaankansi – Skywire JPP Music production, 2015 JPP:n uusimman levyn ohjelmiston kappaleista valtaosa on Timo Alakotilan sekä Arto Järvelän sävelkynistä, mutta joukossa on myös sävellyksiä Mauno Järvelältä, Ville Kankaalta sekä Antti Järvelältä sekä muutama trad.-kappale. JPP:n perinteiseen soundiin verrattuna jopa vieläkin mahtipontisempaa ja suurta orkestraalista otetta on etenkin Timo Alakotilan säveltämissä kappaleissa, tai sanoisinko teoksissa. Toista äärilaitaa tällä levyllä edustaa perinteisen pelimannisoiton mukaansa tempaava svengi muun muassa Arto Järvelän sävellyksissä Kairelan poikain flikuleeri ja Hiuuih. Kaikki sävelkulut tuntuvat todella tarkoin harkituilta, mutta se ei silti kahlitse tunnelmaa vaan päinvastoin – musiikissa on jotain sanoinkuvaamatonta keveyttä. Levyssä on yhtä aikaa jotain todella paikallista ja samalla koko maailmaa syleilevää, jotain todella perinteistä ja silti aivan uutta sekä eteenpäin katsovaa, ja tanssittavuushan on toki huipussaan. Levyn nimi ei syyttä ole Taivaankansi. Sirpa Lahti Iris Ensemble: Puut tummentuvat Art House 2015 Puut tummentuvat on musisoitu ja lausuttu äänikirja Paavo Haavikon ennen julkaisemattomista ja Lassi Nummen teosten runoista. Kai Olander on säveltänyt levyn musiikin, jota kuullaan sekä runojen melodioina että niiden säestyksenä. Lausutut runot ovat tunnelmallisia ja koskettavia, laulettujen runojen tulkinnoissa ei ole onnistuttu ihan yhtä hyvin. Useasta musiikkityylistä vaikutteita ottanut, puhaltimilla, luutulla, lyömäsoittimilla, kontrabassolla ja sellolla luotu äänimaisema sopii tukemaan runojen tunnelmia. Huomio kiinnittyi etenkin bassoklarinetin ja renessanssiluutun harvoin kuultuihin sointeihin. Levyn musiikillinen kokonaisuus on vaihteleva mutta tasapainoinen. Mielestäni musiikkia olisi voinut käyttää enemmänkin ja sitoa sillä runoja toisiinsa. Puut tummentuvat toimii tällaisenaan ehkä paremmin livenä kuin levyllä. Voi kuitenkin olla, että kun äänikirjaa kuuntelee kauemmin, huomio kiinnittyy enemmän upeiden runojen sisältöihin kuin musiikkiin ja kokonaisuus tällaisenaankin alkaa toimia paremmin. Arja Kangasniemi Suden aika: Harpuin, huiluin, kantelein HYCD-032, 2015 Suden aika -lauluyhtyeen käsittelyssä Siionin virret soivat kirkkaina ja harmonisina. Laulajien persoonalliset äänet soivat kauniisti yhteen ja kokonaisuudesta kuulee, että he ovat tehneet pitkään yhteistyötä. Myös sovitukset on tehty ammattitaidolla, tosin laulua höystäviä soittimia – kanteletta, huiluja, lyömäsoittimia, moraharppua ja sormipianoa – olisi voinut käyttää ja tuoda esiin enemmänkin, vaikka Siionin virret perinteisesti esitetään ilman säestystä. Olisin myös mielelläni kuullut säestyksetöntä yksinlaulua, mikä olisi tuonut vaihtelua levyn tasapainoiseen, mutta hieman yksitoikkoiseen kokonaisuuteen. Onneksi mukana on paljon soolo-osuuksia, joissa laulajien äänten erilaiset soundit pääsevät esille. Kaiken kaikkiaan Suden ajan levy on hieno osoitus siitä, miten koskettavaa ja väkevää musiikkia Siionin virret ovat. Suosittelen levyn kuuntelemista, vaikka hengelliset sanoitukset eivät lähellä sydäntä olisikaan. Arja Kangasniemi Pohjois-Pohjanmaa soi Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys, PPKY3, 2015 13 pohjoispohjalaista kokoonpanoa esittelee laajan jäsenyhdistyksemme ohjelmistoa tuoreella cd-julkaisullaan. Unto Kukan ja muiden luotsaamat yhtyeet nostavat mahdoliinin vahvasti esille, mutta myös laululla on keskeinen roolinsa levyn 19 raidan joukossa. Erityisesti minua viehättivät solistiset lauluosuudet lastenlaulujakaan unohtamatta. Kuorot laulavat käännöstekstejä, joiden tekijät jäävät hämärän peittoon. Tyylikirjo on moninainen. Suomalaisesta pelimannimusiikista sukelletaan nopeasti amerikkalaiseen folkiin, siitä Veikko Laviin ja Tuija Puurusen ja Soivan Siilin lastenlauluihin. Perinnemusiikilla on kuitenkin keskeinen asema yhtyeiden ohjelmistossa. Pohjois-Pohjanmaa on laaja alue ja levyn tekoon ovat motivoineet mm. vaikeudet saada soittajia ja laulajia koolle yhteisiin konsertteihin. Äänitykset on tehnyt pääasiassa Unto Kukka, muusta tekniikasta ei levyssä ole mainintoja. Antti Koiranen
41 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 41 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Sami Kukka ja Teppanan veljet: Jouhkola Helmi 075, 2015 Tässä on kuulkaa herkkua kaiken hälinän ja monimutkaisen musiikki-informaation runtelemille korville! Viisikielisten kanteleiden plimpotus on tässä onnistuttu yhdistämään Sami Kukan minimalistisiin ja mietiskeleviin tarinoihin hienolla tavalla. Eipä se tietenkään ihme olekaan, sillä Teppanan veljet Johannes ja Rauno ovat jo 80-luvun alusta saakka levittäneet viiden sävelen ilosanomaa ympäri Suomea mm. soittamalla ja kouluttamalla suuren osan nykyisistä muinaissuomalaisen musiikin harrastajista – itseni mukaan lukien! Sami Kukka voi olla ns. suurelle yleisölle tuntematon laulaja ja lauluntekijä, mutta hänkin on tehnyt musiikkia jo 80-luvulta saakka ja julkaissut Helmi Levyjen kautta seitsemän pitkäsoittolevyä. Nykyisin Sami esiintyy soolona, duona Maija Loukolan kanssa sekä Pöly-yhtyeensä tai Teppanan Veljien kanssa. Sami Kukan ja Teppanan Veljien polut kohtasivat vuonna 2011 ja yhteinen sävel löytyi heti ensitapaamisessa. Kolmikko teki pitkän retken viisikielisen kanteleen vienalaisille juurille: ”Kuulimme tuulen, kaikki kirkastui Haikolan Konserttitalossa ja rannassa tapasimme Veli Kalan.” Sami Kukan herkkien laulujen lisäksi Jouhkolan kantava voima ovat Raunon ja Johanneksen rakentamat koverokanteleet. Niiden sointia olisin helposti kuunnellut pitempäänkin. Sävelmät ovat kyllä nytkin reilusti sitä kuuluisaa radiosoittoa pitempiä, mutta loppujen lopuksi olisin voinut kuunnella vaikka levyn avaavaa Aamu Uotilla -sävelmää koko cd:n mitan. Ehkäpä konsertissa sitten joskus!? Antti Kettunen Aija Puurtinen & Rytmiraide All Stars: Brooklynin satu Turenki CD-14200-38 Esko Järvelä Epic Male Band: Rye groove EMB 002 Haaga Folk Machine: Ignition! LUSTI CD 012 Jos monet aiemmin arvostelemistani levyistä ovat venyttäneet kansanmusiikin käsitettä eri suuntiin, herättää tällä kertaa kuunneltavana ollut paketti ehkä vielä aiempaa vahvemmin kysymyksen: Mikä on kansanmusiikkia? Aija Puurtisen & Rytmiraide all Starsin ”Brooklynin sadussa” perinteistä kansanmusiikkia eivät ole kuin kaksi Eero Grundströmin lyhyttä huuliharppusooloa, minkä lisäksi kansanmusiikki-luokkaan voi laskea myös Esa Kuloniemen laulama Kaksipa poikaa Ohiosta. Muuten levyllä liikutaan amerikkalaisen musiikin eri tyyleissä: ensin on fingliskaksi laulettuja siirtolaisen elämästä kertovia laulelmia, sitten siirrytään yllättäen englanninkieliseen perusbluesiin ja sen jälkeen Joni Mitchellin ja McCarriglen siskokset mieleen tuovaan jazzahtavaan tunnelmaan. Lisämateriaalilla levystä olisikin saanut kaksi mainiota kokonaisuutta, nyt palaset jäävät hieman irrallisiksi. Levyn oudosta rakenteesta huolimatta se kelpaa erinomaisesti kuunteluun. Rytmiraide All Stars -ryhmän (Aija Puurtinen laulu ja basso, Esa Kuloniemi kitara ja laulu, Susanna Lukkarinen haitari ja piano, Eero Grundström harmooni ja huuliharppu, Ilkka Helander laulu ja kitara, Steve James kitara ja mandoliini, Mooses Kuloniemi rummut, Jaska Lukkarinen rummut) soitto kertoo levyn eri tyylilajien syvällisestä tuntemisesta, joskin pienen moitteen antaisin sinällään upeasti laulettujen kappaleiden englannin (tai pikemminkin ameriikan) kielen ääntämyksestä. Levyn äänityskin on poikkeuksellisen tyylikäs: konstailematon soundimaailma on todella elävä ja läsnä oleva. Levyn tekstit ovat pääosin Perttu Hemmingin tuotoksia. Kohokohtana ovat fingliskaksi lauletut siirtolaisen elämää koskevat tarinat, joihin Hemminki on kerännyt materiaalia useilla reissuilla rapakon taakse. Näitä olisi kyllä kuunnellut mielellään kokonaisenkin CD:n verran. Esko Järvelän Epic Male Bandin ”Rye groove” jatkaa puolestaan bändin vuosi sitten julkaistun ensimmäisen levyn linjoilla, vääntäen hanaa vielä astetta tiukemmalle. Musiikkia voisi luokitella termeillä hardfolk, powerfolk, progfolk tai yksinkertaisesti vain rockfolk. Kaiken kaikkiaan Rye groovelta löytyy kiperää revitystä, progevaikutteita ja asennetta isolla A:lla. Ja kun hieman kaivelee, löytyy taustalta myös se pelimannimusiikin perintö, varsinkin Järvelän viulukuvioissa. Kokonaisuutena erinomaisesta poppoosta nostaisin esiin rumpali Janne Mathlinin: hänen energinen ja virkistävän omaleimainen tyylinsä piiskaa kappaleet vahvaan lentoon. Vaikka levyn aloittavat Whip ja Bo Diddley jättivätkin minut vielä hieman kylmäksi sinällään mielenkiintoisine, mutta hieman itsetarkoituksellisen kiperine riffeineen, levy osui ja upposi oikein kunnolla hurjassa Lähi-itä -vaikutteisessa Kabob Ostrobothnia revityksessä. Sitä seuraava Ville Kankaan kynästä lähtöisin oleva Sheriff luo puolestaan melkoisen kontrastin; kappale on riemastuttava yhdistelmä hassun hauskaa ranskalaisrallatusta, skottivaikutteista rock folkia ja Genesis –riffiä. Ainakin minun huumorintajuuni tuo upposi ja osoitti, että bändi ei onneksi ota itseään liian vakavasti, vaan pitää huolta virtuositeetin esittelyn ohella myös huumorista. Inner Space –kappale rauhoittaa välillä turboahdetuksi kiihtyvän tunnelman hienoksi lopuksi. Kokonaisuutena Rye groove on mainio kattaus. Kolmatta kertaa sama konsepti ei ehkä kuitenkaan enää toimi; ratkaisuna voisikin olla laulun lisääminen. Haaga Folk Machinen ”Ignition!” on levykolmikosta lähinnä kansanmusiikin perinteistä pelimannimeininkiä. HFM:n muodostavat Tero Hyväluoma (viulu ja buzuki), Sami Kurppa (harmooni ja klarinetti) sekä Anssi Salminen (kitara ja laulu), ja meininki on aseista riisuvan letkeää. Tosin tämänkin levyn aloituskappaleiksi on jostain syystä valittu levyn vaisuimmat soitot, mutta Jarkko Martikaisen laulamasta Tie paratiisiin kappaleesta lähtien käsissä on yksi alkuvuoden miellyttävimmistä kokonaisuuksista. Sitä seuraava, myös Martikaisen laulama Kellot on alun perin Austin Lucasin käsialaa ja on niin klassinen folk-kappale, että luulin ennen googlettamista sen olevan folkin kultaiselta 60-luvulta. Vaikka Martikainen asettaakin lauluriman korkealle, pärjää Anssi Salminen lopuissa laulukappaleissa hyvin omalla rupisemmalla tyylillään. Kokonaisuutena Ignition! on raikas sekoitus perinteistä/uutta pelimannimusiikkia ja hienoja folk-laulelmia. Hyväluoman viulun svengi ja sointi ei lakkaa ihastuttamasta minua, ja HFM:n pienimuotoisessa instrumentaatiossa se nousee esiin vielä paremmin kuin hänen viimevuotisella omalla levyllään. Vaikka viulu viekin soittoa, on HFM silti selvästi kolmen soittajan yhtye ja kaikki kolme pelimannia vastaavat osaltaan myös sävellyksistä. Niitä täydentävät yksi trad-sikermä sekä Konsta Jylhän ja Vexi Salmen Penttilän sillalla –kappale. Erinomaista ydinryhmää tukevat Martikaisen lisäksi muutamalla kappaleella Tapani Varis ja Kalle Ylitalo (bassot) sekä Jarkko Viinamäki (laulu). Levyn mainio kansi ansaitsee vielä lisämaininnan; Jimmy Träskelin on onnistunut kiteyttämään kanteen hienosti HFM:n hengen. Paul Silfverberg
LEVYT 42 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Kumea Sound: Real Music For Unreal Times KUMEACD003 Helsinkiläisen äänitaiteilija Lauri Wuolion uusin kupolalevytys Real Music For Unreal Times on taideteos täynnä kuulasta, ajatonta musiikkia. Wuolion instrumentaalialbumi on äänitetty koko-ottoina livenä studiossa, pitkinä, hiljalleen muuntuvina improvisaatioketjuina. Livetilanne kuuluu levyllä vain positiivisesti varmaotteisen soiton ja muun muassa Gjallarhornin äänivelhona tunnetun Martin Kantolan tuotantotyön ansiosta. Erityiseksi levyn tekee Wuolion soitin, pallogrilliä muistuttava kupola (hang-rumpu). Sen sointi on itsessään meditatiivinen ja esimerkiksi steelpaneihin nähden mukavan lempeä. Lauri Wuolio saa kuitenkin kupolasta irti enemmän: laajaspektrisen äänimaiseman, soljuvasti sykkivän kompin ja kaiken lomassa kulkevat melodioiden ja harmonioiden kaaret. Wuolion esikoisalbumin Kumea Sound elektronivaikutteet ja kansanmusiikkikentältäkin tutut vierailijat ovat nyt vaihtuneet akustiseen sooloilmaisuun. Debyyttiä vähäeleisempi levy Real Music For Unreal Times ei kuitenkaan ole. Heti avauskappale Ruins tempaa mukaansa hauskasti polveilevan rytmiikkansa ja sointumaailmansa ansiosta. Levy toimii ääniraitana päivän eri käänteisiin – joogasta kävelyretkiin, illallishetkistä ihan vain hyvän musiikin fiilistelemiseen. Mikko H. Haapoja Saaga Ensemble: Kuullella SAAGACD002, 2015 Ensimmäiseksi ihastuin Saaga Ensemblen Kuullella-levyllä Ultra Bra -tyyliseen, taitavaan ja vaikuttavaan yhteislauluun. Seuraavaksi huomioni kiinnittivät sanoitukset, sävellykset, sovitukset ja sointimaailma, jotka ovat selvästi Saaga Ensemblen näköisiä, vaikka suurin osa muusikoista ja osa soittimista ovat tuttuja kansanmusiikin parista. Yhtye on luonut oman, tunnistettavan tyylin, hienoa! Harmonisuus toteutuu Saaga Ensemblen musiikissa monella tapaa. Soundi on valoisa ja sovitukset ilmavia, vaikka yhtye on seitsenjäseninen. Rumpusetti antaa musiikille jykevän pohjan, mutta väkevyys musiikkiin on saatu ilman valtavaa luukutusta. Vaikka muusikot taituroivat stemmoissaan, heidän osuutensa sulautuvat hienovaraisesti muiden muusikoiden sointiverkkoon. Kuullella on tyylikkäästi tehtyä hyvän mielen musiikkia. Sanoitusten ilmaisukieleen yhtye voisi vielä panostaa, mutta muuten kumarran kohti Saaga Ensemblen valitsemaa musiikillista tietä. Arja Kangasniemi Ilkka Heinonen Trio: Savu Rockadillo/Zen Master Records, ZENCD 2160 Ilkka Heinonen Trion esikoislevy on vihdoin täällä, ja meno on vakuuttavaa ensisävelistä alkaen! Ilkka Heinonen omaa laajan musiikkisivistyksen – levyn kappaleissa kuuluu viitteitä muun muassa barokkiin, jazziin, säröhäröön ja niin edelleen. Kuuntelemiseen tarvitaan ennakkoluuloton, avoin mieli, koska musiikki ei edusta mitään tiettyä tyyliä eikä sille näin ollen voida asettaa tietynnäköisiä odotuksiakaan. Olennaisinta on heittäytyä mukaan levyn voimakkaisiin tunteisiin, hetkittäin koen kuuntelun lähes terapiahetkenä. Hurjin kappalepari on rajuudessaan lähes järkyttävä Rutto ja rauhaa hehkuva Nukkuneille. Vaikutuksen tekee myös erityisesti Koivut ja kellot, johon on saatu mukaan niin luontotunnelmaa, yläsävelunelmointia ja kirkkolaulua kuin menoa ja meininkiä. Saimaa on taattu hitti, karjalaista menoa klubijumputuksella varustettuna, ja itse en voi vastustaa funkin ja atonaalisuuden yhdistelmää kappaleessa Rampa James. Heinonen on huikea jouhikkovirtuoosi, jonka kansainvälisen huipputason soittokumppanit, vastikään Teostopalkinnon voittanut rumpali Mikko Hassinen ja huikea basisti Nathan Riki Thomson, heittäytyvät sävelkeitoksiin vakuuttavasti. Toivon todella että yhtye löytää arvoisensa yleisön ja että lupaavasti alkanut kansainvälinen ura jatkuu. Tässä on ainesta ihan mihin vain! Tove Djupsjöbacka Pekko Käppi & K:H:H:L: Sanguis meus, mama! GAEA Records, 2015 Pekko Käpin uusimmalla levyllä musiikki on kehittynyt aikaisemmista levyistä siistimmin tuotetuksi ja popahtavammaksi. Jopa siinä määrin, että ensimmäisellä kuuntelulla se oli minulle Käpin rujompaan ilmaisuun viehättyneelle hienoinen pettymys. Seuraavilla kuuntelukerroilla kuitenkin löysin tuon silotellumman pinnan alta kätketyn särmän, vimman ja intohimon joihin aikaisemmilla levyillä jäin koukkuun ensi kuulemalta. ’Sanguis meus, mama!’ on hienosti tuotettu, enimmäkseen popahtava ja americana –vaikutteiselta kuulostava levy. Särö ja rujous päästetään pintaan vain hetkittäin. Voi myös kysyä, riittääkö hypnoottista jouhikkokappaletta ’M:O:K’ lukuun ottamatta enimmäkseen sivuosaan jäävä, efektoitu jouhikon soitto tekemään tästä levystä kansanmusiikkia? Avain sekä vimmaa että suomalaista kansanmusiikkia kaipaaville löytyy teksteistä. Kahta poikkeusta lukuun ottamatta tekstit ovat Käpin ja/tai trad., mistä tulkitsen että Pekko on muokannut kansanrunouttamme tarkoituksiinsa, ja hän tekee sen taitavasti. Teksteissä on arkistojen kansanrunojen kieltä ja ilmaisua, silti tämän päivän laulunteksteiksi täysin uskottavasti ilmaistuna. Tekstien makaabereista tarinoista ja tilannekuvista aukeaa särö ja rujous, jota ensi kuulemalla ei välttämättä havaitse. Ovelasti tuotettu levy on lopulta tyylikkäästi uudistettua ja kiinnostavaa suomalaista kansanmusiikkia. Jari Ilmonen Ville Leinonen: Isi GAEA Records 2015 Ville Leinonen on ehtinyt kokeilla erilaisia musiikkityylejä, hän on mm. äänittänyt omina versioinaan vanhoja iskelmiä sekä tunnettuja kansanlauluja. Nyt hän on julkaissut akustisen laulelmalevyn Isi, joka tuo ensimmäiseksi mieleen Hectorin 70-luvun tuotannon. Laulut kertovat lapsiperheen arjesta ja parisuhteesta. Laulujen rakenne on maalaileva, vapaan runollinen. Leinonen on tehnyt yksin lähes kaikki sanoitukset ja sävellykset. Sovituksissa , tuotannossa ja osin myös soittamisessa apuna on ollut Mikko Kuorelahti. Mukana on myös jonkin verran avustavia muusikkoja, tärkeimpänä Anne-Mari Kivimäki hanureineen. Levy on äänitetty useassa jaksossa ja paikassa, mm. Tampereen Uulutalossa. Isi on kerännyt kiitosta mm. Hesarissa ja Radio Suomen levylautakunnassa. Kiistämättä se soikin hienosti, akustiset soittimet on äänitetty hyvin ja soittotaitoa riittää. Minuun henkilökohtaisesti levy ei kuitenkaan kolahtanut. Ehkä olen liian vanha. Mitähän olisin tuumannut näistä lauluista silloin, kun olin itse nuori isä? Hannu Virtanen
43 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Mimmit: Muskari, Universal Music Group, 2015 Mimmien Muskari-levy on enimmäkseen täynnä tuttuja lastenlauluja, jotka kuitenkin on sovitettu ja esitetty niin, että mukaansa tempaava uutuuden viehätys säilyy läpi levyn. Sovitukset sisältävät yllätyksiä ja loputtoman leppoisan svengin. Lisäksi levyllä on uusia kappaleita: Alkulaulu, Norpanpoikasen laulu, Tiikeri ja Loppulaulu, joissa kaikissa on uusien kestosuosikkien ainekset. Kaikkinensa levyllä on käytetty taitavasti eri elementtejä ja fiiliksiä kansanja maailmanmusiikeista aina jazziin ja tangoon. Mimmit-kaksikon, Pauliina Lerchen ja Hannamari Luukkasen, lisäksi levyllä soittaa pitkä liuta kovia ammattinimiä. Levyn kansilehden kuvitukset jatkavat ihanan värikästä ja kertovaa linjaa, joka on Meri Mortin käsialaa. Lasten kanssa on kiva katsella kuvien yksityiskohtia levyä kuunnellessa aina kun tanssilta ja jammailulta vain malttaa. Sirpa Lahti Bardit: Hovirunoilija ja Jotakin jatkuvuudesta Harrysound, 2015 Bardit toimi vuosina 19711978. Yhtye julkaisi yhden LP-levyn, joka ilmestyi vuonna 1975 nimellä Hovirunoilija. Nyt tämä levy on julkaistu CD-muodossa uudelleen masteroituna ja mukaan on otettu livetaltiointi yhtyeen viimeiseltä keikalta vuodelta 1978. Bardit oli aikanaan aika laajalti tunnettu yhtye, ja heidän hittinsä oli laulu Lähtevien laivojen satama. Runsaasti radiossa soineen laulun on sanoittanut Oiva Paloheimo ja säveltänyt Bardien Ilmo Häkkinen. Yhtyeen lähes koko ohjelmisto on samantyyppistä eli yhtyeen jäsenet ovat säveltäneet suomalaisen laulullisen lyriikan parhaimpia tekstejä tunteikkaiksi lauluiksi. Bardeissa soitti vuosien kuluessa kymmenkunta muusikkoa. Laulajina toimivat useimmin kirkasääniset Eila Eronen ja Riitta Hurmola. Yhtyeen musiikissa on paljon yhtymäkohtia samoina vuosina toimineeseen Pihasoittajiin. Kiinnostava yksityiskohta Bardien taipaleella on se, että heillä oli oma konsertti Kaustisella vuonna 1974. Kyseessä on varsin mielenkiintoinen uudelleenjulkaisu. Poliittisen laululiikkeen kukoistusaikana Bardit oli tasokas poikkeus valtavirrasta. Kokonaisuuden kuuntelu voi kuitenkin ottaa voimille, koska varsinkin keikkatallenteella laulut ovat aika tavalla toisiaan muistuttavia. Hannu Virtanen Mestaripelimanni Jouko Heikola ystävineen Omakustanne, 2015 Jo vuodesta 1941 huuliharppua puhallellut Jouko Heikola viisinkertainen Suomen mestari, joka ansaitusti palkittiin myös mestaripelimannin tittelillä Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuonna 2012. Reilusti yli kahdeksankymppisenä Heikola jatkaa innolla soittelua niin Vihdin pelimanneissa kuin Huuliveikoissakin. On hieno asia, jos mestaripelimannin soitosta jää korvin kuultavaa myös jälkipolville. Kiitokset siis Jouko Heikolalle ja hänen soittokumppaneilleen viulisti Aino Saastamoiselle ja basisti-mandoliininsoittajalle Ari Elglandille, että mestarin huuliharpunsoittoa on tallennettu levylle seitsemäntoista kappaleen verran. Kappaleet ovat pääosin perinteistä pelimannimusiikkia vihtiläisestä polkasta ja valssista taalainmaalaiseen polskaan. Otto Hotakaiselta on Lokakuun polkka ja Konsta Jylhältä kolmekin kappaletta. Ulkomaista väriä on haettu Irlannista, Ranskasta ja Puolasta. Oginskin poloneesi soveltuu huuliharpulle siinä missä torviseitsikollekin. Yli seitsemänvuosikymmenen harjoitus on tehnyt Heikolasta varmaotteisen ja ujostelemattoman pelimannin. Rytmi tulee niin selkeänä, että huonompikin tanssija pysyy halutessaan perässä. Joku toinen saattaisi soittaa ehkä Lokakuun polkan nopeamminkin, mutta miksi pilata hyvää kappaletta liialla kiireellä. Seppo Kononen Hohka. Mailla halmeilla HOHKA-002. 2015 Hanebriha IV. Levyt 1 ja 2 Tupla-CD. RSCD14. 2014 Sain esiteltäväkseni kaksi levyä, joissa molemmissa 10-kielinen kantele on merkittävässä roolissa. On mielenkiintoista asettaa ne rinnakkain. Kansanmusiikin kirjo osoittautuu hyvin laajaksi. Molemmilla on oma kohdeyleisönsä, jota ajatellen julkaisut on koostettu. Hanebrihan (Hannu Knuutila) käsissä Koistisen kantele toimii lähinnä sointupohjan antajana, Hohkan Valtteri Lehto käsittelee kanteloaan mielikuvituksellisin kuvioin saaden myös solistisen aseman. Meillä vieraillut 17-vuotias lukiolainen Lempäälästä kuuli Hohkan soittoa ja totesi: ”Miten lämmintä musiikkia!” Hanebrihan ohjelmiston pisin kappale (Nettiauto 2:55) on lyhyempi kuin Hohkan lyhin (Niinikoskentie 43 3:18). Kun Hanebriha kuljettaa lauluja säkeistö säkeistöltä samanlaisina toistuvin välisoitoin, Hohkalla on runsaasti teemojen kehittelyä. Hanebrihan sovitukset ovat varovaisia. Kanteleen virityksen olisi voinut tarkistaa ennen äänitystä. Hohkassa ahertaa neljä nuorta muusikkoa (Valtteri Lehto, Meriheini Luoto, Veikko Muikku ja Enne Purovaara), kun taas Knuuttila hoitaa itse kaikki soittimet (kitara, kantele, huilu) ja laulun siihen päälle. Hohkalla ei ole laulukappaleita. Äänityksessä ja miksauksessa on tukeuduttu ammattilaisiin. Hanebrihan sovitukset ja äänitekniset kuviot on tehnyt Raimo A. Vauhkonen Heinolasta. Hohkan levy on työstetty Sibelius-Akatemian studiotiloissa Kallio-Kuninkalassa. Hohkan levyllä yhtyeen jäsenten sävellykset liikkuvat paitsi suomalaisissa myös kansainvälisissä, lähinnä kelttiläisissä maisemissa, Hanebrihan ykköslevy on Knuutilan omaa laulelma/kuplettituotantoa, joka paljolta pysyttelee kapeassa sävelasteikossa ja sointukirjossa.Toinen levy on itäkarjalaista perinnemusiikkia. Viisi vuotta sitten ilmestyneessä Hanebriha III –levyssä on pitkälti samoja kappaleita kuin tässä, onko parannettu vanhoja vai onko levy loppunut varastosta, en tiedä. Tekoniveljenkan tempoon on vaikea tanssia terveelläkään nivelellä. Antti Koiranen Lempee & Lovee, Kihtinäjärvi records, 2015 Lempee & Lovee on Puhtin (Anne-Mari Kivimäki & Reetta-Kaisa Iles), Pekko Käpin, Samuli Volannon ja käsikirjoittaja-ohjaaja Johanna Keinäsen yhdessä toteuttama monitaiteellinen Kalevala-konsertti, joka on nyt saatu taltioitua myös levylle. Kokonaisuus voitti ansaitusti Kalevalaseuran ja Konserttikeskuksen Kalevalaohjelmankilpailun vuonna 2013. Vaikka Puhti on parhaimmillaan livenä, toimii tämä kokonaisuus välispiikkeineen hämmentävän hyvin. Kappaleita ei voi eritellä, koska ne ovat kaikki jotain erityistä. Ne (ja välispiikit) ovat täynnä hersyvällä huumorilla höystettyä kansanperinnettä, viihdyttävää kerrontaa, erityisen voimakasta tulkintaa sekä melodisesti ja rytmillisesti aina mukaansa tempaavaa iloittelua. Ja mikä parasta, samassa paketissa saa sivistävän oppimäärän deittailun esihistoriasta! Sirpa Lahti
LEVYT Pint of no Return Roomalaisen näytelmäkirjailijan Plautuksen sanoin, nimi on enne. Pint of no Return tarjoilee pitkäsoitollaan täyslaidallisen irlantilaisia juomalauluja suomalaisella otteella tarjoiltuna, tai toisin päin. Sen verran vertaisia ovat molempien kulttuurien dokaus-hegemoniat, että ilman lähdetietoa olisi mahdotonta ymmärtää, että kyseessä todella on lähtökohtaisesti irkku-levy. Musiikillisesti Pint of no Return on ennalta-arvattavaa Irlanti-tematiikkaa muutamia herkullisia sanoituksellisia hetkiä lukuunottamatta, tosin soitannollisesti levy yltää ajoittain hyvinkin svengaaviin sfääreihin. Täyslaidallinen juomalauluja, balladissa esiintyvän huume-addiktoituneen prostituoidun kera, on melko luotaantyöntävä yhdistelmä yhdelle levylle. Toivoisin silti, että näistä kappaleista tulisi edes karaoke-hittejä suursynkän Joutsenlaulun ym. tilalle. Vielä huomautus, kansakuntamme lapset, silkohapset: sprii ja Jaloviina eivät ole synonyymejä. Sprii on teollisuusetanolia, jaloviina on konjakkia ja votkaa, vaihtelevassa suhteessa. Teemu Eerola la YnE: la grande illusion No nyt kerrassaan. Levyn kansivihkoa tutkimalla saan selville, että levyn kaikki kappaleet ovat jonkun Matti Laineen sävellyksiä ja mukana on iso kasa vierailevia muusikoita. Lieneekin turvallista olettaa että la YnE on pseudonyymi. Yhtä mystistä kuin julkikuvansa, on myös levyn musiikki, jota voisi kai kutsua ambientiksi etnisin vaikuttein höystettynä. Levy tuo välillä mieleen ranskalais-kaksikko Deep Forestin elektro-etnon, välistä toisen ranskalais-kaksikon Daft Punkin kuivat disco-soundit ja välistä ranskalaisen syntetisaattorivelho Jean-Michel Jarren signaalisfäärit. Levyn kansia tarkemmin tutkimalla paljastuu että la grande illusion onkin ranskalaisen Musea Recordsin listoilla. Nimestä olisi toki voinut päätellä jotain... Genressään levy seisoo silti komeasti omillaan ja on hieno kokonaisuus sekä soitannollisesti että sävellyksellisesti. Suosittelen vakavissani ranskalaisen elektronisen musiikin ystäville la YnEä ovelana kotimaisena yllättäjänä. Teemu Eerola Mari Kalkun & Runorun: Tii ilo Virolaisen Mari Kalkunin sooloprojektin hedelmä Tii ilo -albumi on hengästyttävän elegantisti tulkittua, selkeästi perinteestä ponnistavaa musiikkia. Kalkunin ja Runorun-yhtyeen (Maija Kauhanen, Nathan Riki Thomson, Tatu Viitala, Tatjana Bergelt) yhteissoitanto on tilavaa ja kiireetöntä, mutta vailla hahmotonta joutavuutta, mihin edellä mainitut adjektiivit usein yhdistetään. Albumi kulkee voittopuolisesti seesteisissä tunnelmissa, mutta pulsatiivisesti kohoaa paikoin yhä intensiivisempiin jaksoihin, pitäen kuulijan mielenkiinnon koholla pitkienkin meditatiivisten jaksojen ajan, hyvin harkitunoloisesti. Vaikka pieni beat-keskeisyys vaivaakin sovituksia paikoitellen, yhtye on onnistunut tavoittamaan sovituksiinsa ilmavuutta ja samalla määrätietoisuutta. Levy myös soundaa erinomaiselta ja saattaa olla, että ilman tasapainoista miksausta yhtyeen musiikki jäisikin levyllä epämääräiseksi. Erityismaininnan ansaitsee myös Nathan Riki Thompson todella maukkaasta bassottelustaan. Teemu Eerola Haapoja & Illmari: Linnut palaa Mikko H. Haapojan ja rapartisti Illmarin afro-kuubalaisesta ja anglo-amerikkalaisesta perinteestä vaikutteensa ottaneen musiikin sanoma on yleismaailmallinen ja maailmaa syleilevä vaikka kaiken läpi tihkuu perisuomalainen harmaus kanteleineen ja jouhikkoineen. Reggaelle ominainen paatoksellisuus kohtaa naiivihkon maailmantilan kritiikin samalla, kun jouhikon herkänrouhea soundi säestää räppiä ja aistikkaat harmoonimatot kutovat koko musiikillisen paletin sateenkaaren väreihin. Tämän albumin kohdalla voitaneen oikeutetusti käyttää niinkin kulunutta termiä kuin fuusiomusiikki. Suomalaiseen elämänmenoon nähden levyn sanoitusten konsumerismista saarnaaminen tuntuu hieman puuduttavalta, mutta tälle kulmalle on toki tilaa nykyään kun isommat Suomireggae -nimet ovat siirtyneet radiosoiton latteaan valtavirtaan. Kiinnostava yhtye, joka varmasti kannattaa tarkistaa livenä, jos porukka keikkailee maailmanja kansanmusiikkifestivaaleilla tulevana kesänä. Teemu Eerola Shava: Langaton yhteys SHAVA05 Shavan osallistuminen Uuden Musiikin Kilpailuun toi varmasti yhtyeelle mukavasti uusia kuulijoita. Se on hienoa, sillä ryhmä on tehnyt työtä pitkään kehittääkseen oman tyylinsä, jossa intialainen bhangramusiikki kohtaa suomalaisen lähiöromantiikan. Toisella pitkäsoitolla on omien tekeleiden lisäksi mukana myös pari bhangracoveria, jotka ainakin minun korvissani ovat uskottavan kuuloisia. Levyllä erottuu mukavasti soitinnolliset yksityiskohdat, etenkin Valtteri Bruunin kielisottimet. Välillä soittajat suorastaan varastavat show’n, kuten jykevän kohtalokas dhol-sektio Metsämiehen bhangrassa. Kyseisessä kappaleessa todistetaan, että Aleksis Kivikin taipuu bhangraksi. Omimmillaan yhtye on kuitenkin Kiureli Sammallahden omissa kappaleissa, joista UMK-kappale Ostarilla on levyn eliittiä. Vierailijoista etenkin Notkea Rotta on oivaltava – bhangran rytmisen laulutavan ja rapin välillä on selkeä yhteys. Sen sijaan Susan Ahonin taitava laulu vähän hämmentää, minun korvaani kuulostaa siltä kun yritetään matkia intialaista väärällä tavalla, luopuen oman äänen ydinsoinnista. Shavan musiikki on ammattimaisesti tehtyä ja ehdottoman tanssittavaa. Sanoitukset liikkuvat välillä hiukan naurettavan puolella, mutta mikäpä siinä – Suomi tarvitsee iloa ja väriä, ja sitä Shava tarjoaa! Tove Djupsjöbacka 44 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015
45 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Siba Folk Big Band Piirpauke Eva Alkula Suden Aika Taito Hoffrén etc. FACEBOOK.COM/SOMMELO • WWW.SOMMELO.NET • TWITTER.COM/SOMMELOFESTIVAL S o m m e l o 1 5.7.2015 MUSIIKKIJUHLA Kainuussa ja Vienan Karjalassa SOMMELO SOI JO KYMMENETTÄ KERTAA! KONSERTTEJA KURSSEJA SEMINAAREJA ... Kuhmo • Kajaani • Suomussalmi Uhtua • Haikola Sommelon monipuolisilla kursseilla on vielä tilaa! Tutustu korkeatasoisten opettajien vetämiin kursseihin osoitteessa www.sommelo.net/fi/kurssit
46 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 KIRJAT ja NÄYTTELY Helsingin kaupunginmuseossa Hakasalmen huvilassa avattiin tänä vuonna Musiikkia-näyttely, joka on esillä 8.1.2017 asti. Huvila sijaitsee kätevästi aivan Musiikkitalon vieressä ja sinne on vapaa pääsy. Pääosassa ovat tällä kertaa musiikin ystävät ja harrastajat. On musiikkimakutesti, koulun laulukoe, 1800-luvun konserttisalien akustiikkamallinnoksia, eri tapoja kuunnella musiikkia ja paljon muuta. Tietenkään yhden näyttelyn puitteissa ei voi esittää koko musiikkimaailmaa täydellisessä tasapainossa. Valikoimaan on varmasti myös vaikuttanut se, minkälaista materiaalia on ollut tarjolla. Musiikin kenttä yhteiskunnassa on kuitenkin paljon laajempi kuin vastakohtapari ammattilaisuus ja harrastaminen. Kansanmusiikin heikko näkyvyys on valitettavaa ja liittyy mielestäni näkökulmaongelmiin. Puhutaan salongeista, kirkosta ja musiikkiopistoista eli niistä instituutioista, joiden parissa musiikkia esiintyy. Mutta entä itse musiikin sisältö, ja musiikin liittyminen ihmisen arkeen – kehtolaulujen laulamisesta häätansseihin? Tanssihuoneessa ei juurikaan kerrota musiikin ja tanssin yhteydestä. Hauskaa, että erilaisia tansseja menuetista hiphopiin voi opetella videolta. Polkka esitellään historiallisessa asussa pianomusiikin säestyksellä. Hienoa arkistomateriaalia on tarjolla myös videolla, mutta voi kun jossain voisi tuoda esille, etteivät kansantanssit ole pelkkää historiaa! Mainittakoon muuten, että näyttelyn tuottaja Jere Jäppinen on kansantanssin harrastaja ja opettaa itse videolla polkan perusaskeleet. Huone otsikolla ”Kenen lauluja laulat?” on lupaava mutta herättää ristiriitaisia tunteita. Vieraus, isänmaallisuus ja työväenaate tuntuvat tässä aika ohuesti pohjustetuilta käsitteiltä. Mikä on laulun sisältö ja miten laulua käytetään – tai hyväksikäytetään? Isänmaavitriinissä on kanteleita, kansallispukunukkeja ja Sibeliuspysti, musiikkiesimerkkeinä Finlandiahymni ja tasapaksu runosävelmä kanteleella soitettuna. Onneksi välillä soi upean Hilja Grönforsin laulu, jolloin sielu lepää. Kuorot ja torvisoittokunnat esitellään näyttävästi – missä ovat pelimannit? Missä ovat kansansoittimet soitinrakennusosastolla? Musiikkiopisto-osastolla voi kuunnella soittotuntien klassikoita, ja siellä on sentään harmonikkoja ja Tuusulan polkkaa. Turkkilaista musiikkia soittava Nefes-yhtye on hienosti esillä treenikämppäosuudessa. Näyttelyjulkaisu ei ole kattava kokonaiskertomus vaan kokoelma artikkeleita eri yksityiskohdista. Kansanmusiikki loistaa poissaolollaan. Kaiken kaikkiaan näyttely on mielenkiintoinen kattaus. Harmittelen lähinnä hyvien tilaisuuksien menettämistä. Miten helppoa olisikaan ollut saada edes ripaus kansanmusiikkia mukaan eri yhteyksiin! Kansanmusiikki myös monesti mielletään osaksi agraariyhteiskuntaa – olisi hienoa syventää sen eloa kaupungissa, jossa se on löytänyt uusia muotoja, kuten vaikka jamit. Tove Djupsjöbacka Kannattaa tutustua näyttelyn konserttitarjontaan, mukana myös kansanmusiikkikonsertteja! Musiikkia-näyttely ja näyttelyjulkaisu peilaavat musiikin harrastusta Korven kätköissä riittää säveliä. Lapinlahden takamailla korkealla mäellä metsän keskellä asuva mestaripelimanni Kalevi Kainulainen on julkaissut taas uuden kokoelman sävellyksiään, ja tämän kahdeksannen Säveliä korven kätköistä -nuottikirjan myötä sävellysten kokonaismäärä on jo kunnioitettava noin 350. Kahdeksannen kokoelman 43 sävellystä jakaantuvat tutun kaavan mukaan pelimannimusiikkiin, lauluihin ja laulelmiin, hengellisiin sävelmiin ja joululauluihin. Moniin sävellyksiin mestari on tehnyt itse myös sanat. Kainulaisen aloittaessa säveltämisen hänen ”hovisanoittajanaan” toimi edesmennyt kotiseutuneuvos Unto Eskelinen. Kun hänen tilalleen ei ole löytynyt toista, Kainulainen on katsonut viisaimmaksi rustata runot itse. Ja mikä ettei: käsistään kätevältä hanuristilta ja entiseltä metsuriltahan se käy! Kalevi Kainulainen on säveltäjänä siinä onnellisessa asemassa, että hänen kappaleitaan myös esitetään. Ensin niitä soittelivat oman kylän Pällikkään pelimannit, joissa Kainulainen on itsekin mukana. Viime vuosina kotiorkesteriksi on muotoutunut LapinlahdenVarpaisjärven kansalaisopiston Kaskikuusen pelimannit. Nuoren, innostavan ja taitavan viulupelimannin Riitta Väisäsen johdolla kaskikuuselaiset ovat valmistaneet kaksikin cd:tä Kainulaisen soitteista – toisen hengellisestä, toisen maallisesta musiikista. Kolmas levy on tekeillä. Mestari arvelee, että ”ikääntyessä ja dementia lisääntyessä” uusien sävellysten synty saattaa hiljetä. ”Mutta toistaiseksihan nuita on tullu...” Seppo Kononen Kalevi Kainulaiselta kahdeksas kokoelma Liisa Matveinen: Äänellä itkun opas Matveli 2015, 48 s. Liisa Matveinen on koostanut pieneksi kirjaseksi kokemuksensa karjalaisen perinteen äänellä itkemisen opettamisesta. Matveisen ura itkijänä alkoi hänen opiskellessaan Sibelius-Akatemiassa Heikki Laitisen ehdottaessa tutustumista karjalaisen itkuvirren perinteeseen. Olihan hän kurssinsa ainoa karjalainen. Opiskelu johti Matveisen pitämään kursseja ajan mittaan ja opas onkin syntynyt kurssien tarpeista. Perustietojen jälkeen Äänellä itkun opas etenee kronologisesti Matveisen oman itkemisperinteeseen tutustumisen myötä. Samalla, kun kirjanen kertoo Matveisen kasvun itkijäksi, se avaa perinnettä ennestään tuntemattomalle ja kertoo mistä itkuvirsissä ja niiden esittämisessä on kysymys. Vaikka kirjasessa on paljon kursseilla syntyneitä runoja ja jopa kurssien osallistujaluettelo, kokonaisuus on melko suppea. Sen lukaisee puolessa tunnissa. Vaatimattomuutta korostaa vielä sisuksen ulkoasun monistemainen karuus. Ulkoasun ja laajuuden ei kannata antaa hämätä, koska kirja on kiinnostava kurkistus äänellä itkemisen perinteeseen ja siihen, miten perinnettä voisi soveltaa nykykielellä tähän päivään. Liisa Kinnarisen Itku sairaalle ystävälle sai vedet kriittisen toimittajan silmiin pelkästään lukemisen voimasta. Itkemisellä voisi olla paljon terapeuttista annettavaa myös nykyihmiselle. Sauli Heikkilä Kalevi Kainulainen Helsingin k aupunginmuseo
47 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Musiikkia-näyttely peilaa musiikin harrastusta Musiikkia-näyttely peilaa musiikin harrastusta NAVARRA || ERIK HOKKANEN & LUMISUDET || CHOROS LIMONEROS || SÖNDÖRGÕ || SATTUMA || HELSINKI-COTONOU ENSEMBLE || REMCO HOUTMAN-JANSSEN || SVÄNG || ARTTU WISKARI || VERNERI POHJOLA QUARTET || EMILIA LAJUNEN & KARE ESKOLA || RISTO & PEKKO KÄPPI || JUSTIMUS || EVA & MANU || KIMMO POHJONEN & ISMO ALANKO || JOONAS WIDENIUS TRIO || VENTO DI BORÉA || SOIVA SIILI || BAJO CERO || JONNE (KORPIKLAANI) || ORIVESI ALL STARS || ANNA DANTCHEV BAND || DUO HURME, TELLU TURKKA & TIMO ALAKOTILA, PÄIVI JÄRVINEN, TELLUS-KUORO || HAAPAVEDEN KAMARIORKESTERI || TUOMAS LOGRÉN & SAVUAVA KIRNU || TRADIKAALI / JONI STEIN || KARJASOITTO SOI! || KIRJAILIJASEMINAARI, JUHA HURME & TOMI ALATALO: VEIJO MERI || TIMO RAUTIAINEN || HENNA-MAIJA VANNEMAA & JUHA YLI-KOTILA || DROICHEAD || DOGGERLAND || OTRA || BORDUNA || TROKARISTIRETKI || ARTO JA ANTTI JÄRVELÄ || PIIA KLEEMOLA || SENNI VALTONEN & TIMO ALAKOTILA || BOTNIA OXETTI || RITA & THE CRAWLERS || LOUHEN KORPIT || PIKKUPELIMANNIT || RAPPARIT || TOMTEORKESTERN || KAIKKI MUUTOKSET JA LISÄYKSET MAHDOLLISIA! WWW.FACEBOOK.COM/HAAPAVESIFOLK WWW.YOUTUBE.COM/HAAPAVESIFOLK WWW.HAAPAVESIFOLK.COM Liput ennakkoon 19.6.2015 asti. Ennakkolipunmyynnin jälkeen vain portilta. 29. HAAPAVEDEN FOLKKURSSI 22.-26.6.2015 HAAPAVEDEN OPISTO Kurssihinnat: Pelkkä opetus 200€ Opetus ja täysihoito 475€ Ruoka ja majoitus 260€ Ilmoittautuminen 5.6. asti: https://haapop.starsoft.fi/brows ecourses?school-id=3 Lisätietoja: www.haapavesifolk.com/kurssit timo.hannula@haapavesi.fi ingrid.dits@haapop.fi (majoitus/ruoka ym.) Kansanlauluja Ruotsista ja Norjasta: Sofia Kunze (Ruotsi) Vanhoja virsiä Eestistä ja Ruotsista, keskiaikaisia lauluja Italiasta: Veikko Kiiver (Ruotsi), laulu. Kurssilaiset esiintyvät mahdollisesti kirkkokonsertissa. Bulgarian perinnesävelmät ja rytmit sekä polskaa Pohjolasta: Sofia Högstadius, viulu, yhtyeet (Ruotsi) Pelimanni-soittoa, Orivesi All Stars: ti 23.6. – pe 26.6.: Antti Järvelä, viulu, kitara, basso ym. Kaikki instrumentit käyvät, kurssilla soitetaan suurella orkesterilla, ryhmä esiintyy festivaalilla. Irlantilainen kansanmusiikki: Samuli Karjalainen, tinapilli, huilu, bodhran, kitara, yhtyeet. Kurssilla pyritään perustamaan yhtye, johon käyvät kaikki soittimet. Myös yksityistunnit! Kielisoittimet: Petri Hakala mandoliini, kitara, buzuki, yhtyeet Finn twiddles, I mean twin fiddles! Erik Hokkanen (USA) ja Arto Järvelä, viulu, kitara, yhtyeet. Mestarikurssilla perehdytään moniäänisiin viulusatseihin, niiden tekemiseen ja soittamiseen a la Kaustinen, Texas. Osa tunneista on yhtyetunteja. Flamencokitara: Joonas Widenius. Kurssilla olisi hyvä olla nylonkielinen kitara, mutta teräskieliselläkin pärjää. Kurssilla käydään läpi flamencokitaran yleisimpiä harmonioita ja soittotekniikoita. Suomesta Amerikkaan soittaen, laulaen ja viheltäen: Tuomas Logrén, kitara, mandoliini, buzuki, bluegrassbanjo, old-time banjon perusteet, dobro, basso, laulu, yhtyeet Ukulele: Remco HoutmanJanssen (Alankomaat) ukulele kaikentasoisille soittajille, tasoryhmät Bluegrass: Nelli Ikola, viulu Kielisoittimet, yhtyeet: Jarmo Romppanen mandoliini, oktaavimandoliini, kitara, laulun säestys, laulu (pohjoismainen/eurooppalai nen/ pohjoisamerikkalainen kansanmusiikki, suomal.arkaainen perinne, klezmer, choro, kompit/stemmat) Koskettimilla komiasti: Timo Alakotila harmooni, piano (max 5-6) Haitarit (5ja vähäriviset), koskettimet, kielisoittimet (mandoliini, tenoribanjo, kitara), yhtyeet: Olli Kari ERILLISKURSSIT: Lasten kurssi 22.-26.6.: Nelli Ikola-Heiska ja Niina Hannula viulu, laulu ym.: Pelimannimeininkiä yhdessä soittaen ja laulaen, myös vasta-alkajille. Kurssilaiset esiintyvät päälavalla lauantaina klo 12.00. Hinta: 70€ Yhteisöllinen musisointi 22.23.6.: Heli Honkalampi, musiikkikasvattaja, muusikko, erityisluokanopettaja, kansantanssinopettaja, ja Sari Kauranen, musiikkikasvattaja, muusikko, kanteleensoiton opettaja Hinta: pelkkä opetus 120 € opetus ja täysihoito 265 € / väh. 8 kurssilaista Laulunkieli 22. -26.6: Susanna Haavisto, näyttelijä, laulaja, ohjaaja, ja Marianne Oivo, piano, laulaja, säveltäjä Hinta: pelkkä opetus 250 €, opetus ja täysihoito 525 €, väh. 10 kurssilaista. Lauluja Maan ja Taivaan Väliltä eli luokaamme liikkuva kuoroteos: Tellu Turkka: laulu, Petra Poutanen-Hurme: laulu Tellus-kuoro, Päivi Järvinen: nykytanssi, Timo Alakotila: piano Hinta: pelkkä opetus 200€, opetus ja täysihoito 475 €, Väh. 21 kurssilaista. Kurssilaiset esiintyvät Folksalissa.
48 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Ole niiden ensimmäisten joukossa, jotka pääsevät Ethno Finland –leirille. Leiri on 3.-9.8. Päivölän virkistyskodissa Nummelassa. Luvassa elämyksellistä, musiikintäyteistä kansainvälistä verkostoitumista sekä rentoa yhdessäoloa, saunomista ja soutelua idyllisessä maalaismaisemassa. Ethno on kansainvälinen kansanmusiikkileiri, jota on järjestetty Ruotsissa Taalainmaalla jo vuodesta 1989 lähtien. Nyt vastaavia Ethno-leirejä on jo melkein kymmenessä maassa. Leirit toimivat verrattomina kohtaamispaikkoina nuorille muusikoille ja musiikin harrastajille, joiden sisimmässä musiikin tekemisen, jakamisen, oppimisen ja esittämisen liekki roihuaa. Ethno Finland on tarkoitettu kokeneille nuorille 18-25 -vuotiaille kansanmusiikin harrastajille. Yleensä puolet Ethno-leirin osanottajista tulee muista maista. Tällä hetkellä leiriläisiä on tulossa Englannista, Chilestä, Kamerunista, Ghanasta, Suomesta ja Ruotsista! Ethnon perusta on, että leiriläiset opettavat toisilleen omaa kansanmusiikkiaan. Tässä auttavat leirin taiteelliset johtajat ruotsalainen Allan Skrobe ja Antti Järvelä Suomesta. Ilmoittaudu kesäkuun alussa! Lisätiedot: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ethnofinland Ethno Finlandin 2015 järjestää Suomen Kansanmusiikkiliitto Jeunesse Musicales Internationalin (JMI) ohjelman mukaan. Tule kokemaan ensimmäinen Ethno Finland –leiri! KIIKOISTEN 46. PURPURIT la 27.6.2015 klo 1602 Pelimanneja pyydetään ilmoittautumaan kiikoistenpurpurit@gmail.com pikaisesti! TERVETULOA! Kiertueyhtye paikkakunnallesi? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta tilan niin vaatiessa, Teostokuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Eli jää vain lasku esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2015 omavastuuosuus on 100 euroa / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä! Kiertuetiedustelut ja varaukset: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Pauliina Pajala, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. 044 738 1933, (09) 873 1320 Kansanmusiikkiliiton syksyn 2015 kiertueyhtyeet Merkit Pelimannin suoritusmerkit Pronssi Eila Hartikainen, laulu, Mäntsälä, Helsingissä 7.3.2015 Kulta Kirsi Viitala-Lehtonen, haitari, Sastamala, Helsingissä 7.3.2015 Ansiomerkit Pöytästandaari Reijo Haukka, Pori, 5.4.2015 Esa Laiho, Pori, 5.4.2015 Kauko Ruohonen, Pori, 5.4.2015 Hopeinen ansiomerkki Harry Stenfors, Sipoo, 27.3.2015 Syyskuu: Bill Hota & The Pulvers Lokakuu: Päre Marraskuu: Lepistö & Lehti Joulukuu: Unaja Lisätietoja yhtyeistä: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-syksy-2015
KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 JPP – kaustislainen viuluvalli, s. 6 Irtonumer o 8 € 2 • 2015 MUKANA PELIMANNI-LIIT E Wiljami Niittyk osken syntymästä 120 vuotta, s. 12 Voittoja ja vastoinkäymisiä – Helsinki-Co tonou Ensemble, s.18 Tilaa Kansanmusiikki! Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 e. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 24 e. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus TILA USJA PA LVELUKORTTI Suomen Kansanmusiikkiliitt o Tunnus 5003538 01003 V A ST A USLÄHETY S Pos ti maksu makse ttu Jäsenedut CD Heikki Lahti ystävineen: ”Meijän heitto”16 € Nyt jäsentarjouksena vain 12.80 € CD Hannu Seppänen: Rahan takia 13.50 € Nyt jäsentarjouksena vain 10.80 € CD Hyvä trio: Mainio 19 € Nyt jäsentarjouksena vain 15.20 € Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan (www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alennuskuponkia ”jäsenetu0215”. Etu on voimassa 20.9.2015 saakka. Voit tehdä tilaukset myös Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Kansanmusiikki on ainoa suomenkielinen lehti, jossa kerrotaan kattavasti kansanmusiikin ilmiöistä ja tekijöistä. Lehdessä on Pelimanni-liite, jossa on liiton jäsenyhdistysten kuulumisia, pelimanneja kiinnostavia aiheita ja nuottiliite. Kansanmusiikki-lehti tulee kaikille Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille. Jäseneksi pääsee liittymällä johonkin liiton jäsenyhdistyksistä tai kannatusjäseneksi suoraan Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Jos et tiedä oletko lehden tilaaja vai jäsen, soita (09) 8731 320 tai tarkista viimeksi saamasi lasku. Jäseneksi voi liittyä myös netissä: www.kansanmusiikkiliitto.fi/liitto/liity-jaseneksi Tervetuloa Kansanmusiikki-lehden lukijaksi! Kansanmusiikkilehdelle oma kotisivu Vaikka uskomme edelleen paperilehden tarpeellisuuteen, pyrimme kasvattamaan myös nettinäkyvyyttä. Lehdelle on avattu kotisivu osoitteessa www.kansanmusiikki-lehti.fi . Sivuston päätarkoitus on toimia paperilehden tukena. Sivulla kerrotaan uusimman lehden sisällöstä ja julkaistaan juttuja, kuvia ja nuotteja, jotka eivät mahdu postitettavaan lehteen. Sivuston toteutti Jimmy Träskelin . Kansanmusiikki-lehden facebook-sivu jatkaa entiseen tapaan uutiskanavana. Sivu on linkitetty lehden sivustolle, jolloin uutisvirta näkyy myös siellä. Lehdelle tulee tasaisin väliajoin toiveita jutuista jostain tietystä yhtyeestä. Se on tietenkin tervetullutta ja ideoita saa heitellä edelleenkin kaikin tavoin (yhteystiedot sivulla 4). Koska yhtyeitä on paljon ja tilaa vähän, toiveet jäävät usein toteutumatta. Sen vuoksi päätimme järjestää mahdollisuuden äänestää omaa suosikkiyhtyettään – tai mitä tahansa muuta aihetta – Facebookryhmässä. Käy äänestämässä omaa suosikkiasi. Jos se ei ole listalla, voit lisätä sen jonon jatkoksi. Ryhmän jäsenyyttä pitää anoa, mutta kaikki ovat tervetulleita. www.kansanmusiikki-lehti.fi www.facebook.com/groups/kansanmusiikki.juttuidea www.facebook.com/kansanmusiikkilehti
50 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Truba ry hyväksyttiin Suomen Kansanmusiikkiliiton jäseneksi tämän vuoden alkupuolella. Mikä Truba on pähkinänkuoressa? Truba ry on vuonna 1997 perustettu keskipohjalainen kansanmusiikkiyhdistys, jonka tärkeimpänä tehtävänä on edistää kansanmusiikin esilletuloa alueellisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Teillä on kunnioitettavan paljon esitystoimintaa. Mitä kaikkea teette? Truba ry järjestää muun muassa klubitoimintaa, kansanmusiikin koulutusta ja konsertteja. Järjestämme lähes joka keskiviikko yhteistyössä Keski-Pohjanmaan konservatorion, Centria ammattikorkeakoulun, Kokkolan kaupungin ja Hotel Seurahuoneen kanssa KULMALLA-klubin. Klubissa ylitetään musiikin genrerajoja ja siellä on esillä kansanmusiikin lisäksi poppia, jazzia, rockia, heviä, soulia, rappia, funkkia, klassista ja esittävää taidetta. Olemme luoneet klubin, jossa voi saman illan aikana nauttia kaikenlaisesta musiikista ja esittävästä taiteesta. Lisäksi melkein joka klubi-illan lopuksi on luvassa jamit. KULMALLA-klubien lisäksi järjestämme noin kerran kuukaudessa Rautawaaraklubia. Näissä esiintyy yleensä kaksi bändiä, joista toinen soittaa kansanmusiikkia. Molempien klubien tarkoitus on tuoda kansanmusiikkia esille sellaiselle yleisölle, joka yleensä ei ole kansanmusiikin kanssa tekemisissä. Näissä klubeissa esiintyy usein myös Suomen Kansanmusiikkiliiton kiertuebändejä. Kaiken tämän lisäksi järjestämme yksittäisiä konsertteja sekä konserttisaleissa että kahviloissa ja workshopeja yhdessä koulujen kanssa. Miten saatte rahoitettua tuon mittavan esitystoimintanne? Suurin osa rahoituksesta tulee avustuksina Musiikin edistämissäätiöltä, Keski-Pohjanmaan rahastolta ja Kokkolan kaupungilta. Keski-Pohjanmaan konservatorion ja Centria-ammattikorkeakoulun kanssa teemme kaikenlaisia yhteishankkeita, jolloin menot jaetaan toimijoiden kesken. Tämän lisäksi meillä on yksi sponsoriyhteistyökuvio ja konserttien lipunmyyntituloista tulee myös jonkin verran tuloja. Kaikkein pienin osuus tuloista valitettavasti on jäsenmaksut. Yhteistyö yli musiikin genrerajojen on teille ominaista. Miten toimintanne on muokannut lähiympäristön musiikkielämää? Viime vuonna järjestimme 53 tapahtumaa. Varsinkin KULMALLA-klubi on vakiinnuttanut paikkansa Kokkolan kulttuurielämässä: on tiedossa, että KULMALLAklubilla on elävää musiikkia lähes joka keskiviikkona. Klubilla käy nykyään keskimäärin 75 kuuntelijaa. Olemme ”salakavalasti” tuoneet kansanmusiikin eläväksi myös muiden musiikkilajien kuuntelijoille ja musiikinopiskelijoille. Tästä on syntynyt monenlaista yhteistyötä yli rajojen ja kynnys lähteä mukaan jamittelemaan muiden soittajien kanssa on madaltunut. Koulujen ulkomaalaiset vaihto-opiskelijat ovat löytäneet klubeillemme ja he ovat saaneet tutustua täkäläiseen musiikkikulttuuriin. Vaihto-opiskelijat ovat myös tuoneet klubeille omaa musiikkikulttuuriaan. Voisin sanoa, että Kokkolan musiikkielämä on monipuolistunut ansiostamme. Toimit Pro Kaustisen tuotantokoordinaattorina. Tekeekö Truba yhteistyötä myös Kaustinen Folk Music Festivalin kanssa? Teemme yhteistyötä Kaustinen Folk Music Festivalin kanssa esimerkiksi Fiilisklubien osalla. Samoin Truba tuottaa aamuworkshopit, Truban tunnit ja Truban iltamat festivaaleille. Teemme myös legendaarisen Lauluja Raosta -yöohjelmiston festivaalien aikaan. Ohjelma esitetään yhtenä yönä ns. Benin majassa ja on kai tarkemmin ottaen varjofestivaali. Samuelin Poloneesi tulee Kokkolaan 2016. Mitä odotatte tapahtumalta? Ensinnäkin haluan sanoa, että olen todella ”täpinöissäni” siitä, että saamme Poloneesin Kokkolaan! Odotan tunnelmantäyteisiä, riemukkaita kansanmusiikin ja -tanssin esityksiä, jotka liikuttavat joka soluani. Truba haluaa näyttää keskipohjalaisen innon tehdä musiikkia ja tanssia tässä mahtavassa kansanmusiikkigenressä ja sen laitamilla. Odotamme myös Kokkolaan saapuvien esiintyjien ja yleisön sekä tietysti järjestäjien ja talkoolaisten nauttivan musiikin ja tanssin riemuista. Odotamme siis onnistunutta Poloneesia ja hyvää yhteistyötä kaikkien osapuolten kanssa. TAUST APEILI TAUSTAPEILI Juha Kuurajärvi Syntynyt: 24.11.1973 Kotipaikka: Kaustinen Koulutus: Muusikko-datanomipuutarhuri Toimi: Tuotantokoordinaattori Työpaikka: Kaustisen kansanmusiikkijuhlat (Pro Kaustinen ry) www-sivut: www.facebook.com/trubary Haastattelu: Päivi Ylönen-Viiri Fo to Alkula/Heikki Alkula
KEIKAT KOULUTUKSET Kesäk uu Dansläger för barn 5-12 år 1.–5.6. Inkoo www.folkdans.fi Dansläger för barn 5-12 år 1.–5.6. Pietarsaari www.folkdans.fi Näppärikurssi 2015 1.-5.6. Kaustinen www.kaustisenopisto.fi Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien soittoleiri 3.6. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi Dansläger för barn 5-12 år 3.–7.6. Tammisaari www.folkdans.fi Ilomantsin kanteleleiri 6.–12.6. Ilomantsi marja.liisa.keinanen@gmail.com Lahden 41. valtakunnallinen kanteleleiri 7.–12.6. Hollola www.facebook.com/finnkanteleet Ilomantsin soitinrakennuskurssi 7.–14.6. Ilomantsi marja.liisa.keinanen@gmail.com Dansläger för barn 5-12 år 8.–12.6. Espoo www.folkdans.fi KAMU’15 8.–12.6. Vihti www.kansanmusiikkiliitto.fi Soitellen suveen 12.–14.6. Pyhäjärvi www.ppkyhdistys.net Dansläger för barn 5-12 år 15.–19.6. Tenhola www.folkdans.fi 29. Folk-kurssi 22.–27.6. Haapavesi www.haapavesifolk.com Valtakunnallinen Harmonikkaleiri ja Mestarikurssi 23.–27.6. Rovaniemi www.lnl.fi Luova lava lapsille – Esittävien taiteiden leiri 8-12-vuotiaille 23.–27.6. Rovaniemi www.lnl.fi Lapin Kuoro-ohjelmistokurssi II 26.6. Rovaniemi www.lnl.fi Kihaus Folk -pelimannikurssi 29.6.–3.7. Rääkkylä www.kihaus.fi Sommelon kurssit 29.6.–3.7. Kuhmo www.sommelo.net Heinäk uu Pirunkeuhkopäivät 13.–15.7. Haaparanta www.kulturikorpi.se Lauhan Spelit -musiikkileiri 19.–22.7. Isojoki www.lauha.fi/?sid=348 Västinki kalevalaisen laulun ja soiton päivät 30.7.-1.8., Lappeenranta www.kesyli.net E lok uu Näppäri-kesäleiri 3.–5.8. Helsinki vuomu.fi Dansläger för barn 5-12 år 3.–7.8. Porvoo www.folkdans.fi Pohjois-Kymen musiikkiopiston valta kunnallinen rytmimusiikkileiri 3.–8.8. Iitti www.pkmo.fi Ethno Finland 3.–9.8. Nummela www.kansanmusiikkiliitto.fi/ethnofinland Spelileiri 5.–7.8. Seinäjoki www.kansanmusiikki.fi Kesäk uu Lavatanssit Merimelojien majalla keskiviikkoisin 3.6.–26.8. Helsinki www.hky-ry.net Lasten Kalenat 4.–7.6. Lappeenranta www.lastenkalenat.fi Annikin Runofestivaali 6.6. Tampere www.annikinkatu.net/ runofestivaali Firapelin Irkkuilta 6.6. Salon Perniö Kauko Mäntylä 044 3080410 Kuopio tanssii ja soi 10.–16.6. Kuopio www.kuopiodancefestival.fi/ Helsinki-päivä Seurasaaressa 12.6. Helsinki www.seurasaarisaatio.fi Pelimannitanssit Sastamalassa 12.6. Sastamala Risto Kupari puh. 044 793 3520. Savon Puskasoitto 14.6. Kaavi Seppo Kononen 050 546 1317 Espafolk 15.6. Helsinki www.uudenmaankamu.net Urkuyö & Aaria: Juhannusiltamat 18.6. Espoo www.urkuyofestival.fi Aspön Juhannusjuhlat 19.6. Aspö Tore Johansson 0400 669865 Seurasaaren juhannusvalkeat 19.–20.6. Helsinki www.seurasaarisaatio.fi Oravan laulu 25.6. Rovaniemi www.jutajaiset.fi Laulun mahti – Jean Sibeliuksen 150-v. juhlavuoden 2015 kuorokavalkadi 26.6. Rovaniemi www.lnl.fi Kiikoisten Purpurit 27.6. Kiikoinen www.kiikoistenpurpurit.fi Pelimannipäivä Menosten kylätalolla 27.6. Urjala www.menonen.fi Heinäk uu Sammon taonta: Kirkkokonsertti 1.7. Lohja www.paikkari.info/sammontaonta.html Truban LaulajaLauluntekijäfestivaali 4.7. Kokkola www.lauluntekija.com Sammon taonta 4.7. Sammatti, Lohja www.paikkari.info Antin Soitto 5.7. Kannonkosken Nuottala Heikki Lavonius puh. 0400 666782 Seinäjoen Tangomarkkinat 8.–12.7. Seinäjoki www.tangomarkkinat.fi Pirunkeuhkopäivät ja musiikkifestivaalit 13.–15.7. Haaparanta www.kulturikorpi.se Sulasolin yhteislaulutilaisuus 13.7. Helsinki anja.hinkkanen@gmail.com NORDLEK 2015 14.–19.7. Tanska www.nuorisoseurat.fi/nordlek2015 Aspö musikdag 15.7. Aspö Tore Johansson 0400 669865 Rauman pitsiviikko 18.–26.7. Rauma www.pitsiviikko.fi Puistokarkelot Alppipuistossa 19.7. Helsinki www.perinnearkku.net Lauhan Spelit 22.7. Isojoki www.lauha.fi/?sid=235 Kotkan meripäivät 23.–26.7. Kotka www.meripaivat.com Työväen musiikkitapahtuma 23.–26.7. Valkeakoski www.valmu.com Harpuin, huiluin, kantelein kesäyössä 23.7. Espoo www.urkuyofestival.fi Tuuren Sottiisi 25.7. Pielavesi Terhi Hartikainen 050 370 9797 Täydenkuun tanssit 25.–29.7. Pyhäjärvi www.fullmoondance.fi Meidän festivaali 26.7.–1.8. Tuusula, Järvenpää www.ourfestival.fi Reinholds Westersin puutarhassa 26.7. Kemiö www.westers.fi Oulun juhlaviikot 30.7.–30.8. Oulu www.oulunjuhlaviikot.fi Elok uu Karunan kansanlaulukirkko 2.8. Helsinki www.uudenmaankamu.net Elospelit 8.8. Vantaa www.vantaanpelimanni.fi Laurin Elojuhla 8.8. Vantaa www.vantaankansanperinteenystavat.net Kansallispukujen tuuletus Seurasaaressa 8.8. Helsinki www.seurasaarisaatio.fi Kansanmusiikkimessu Vuosaaren kirkossa 16.8. Helsinki anja.hikkanen@gmail.com Taiteiden yö 20.8. Helsinki www.helsinginjuhlaviikot.fi/taiteidenyo Syy sk uu Tanssit Kankaanpään Kuntoutuskeskuksella 2.9. Kankaanpää www.taideviikko.fi Pelimanniristeily 5.9. M/S Viking XPRS, Helsinki-Tallinna www.uudenmaankamu.net www.kansanmusiikki.fi www.kansanmusiikki.fi Muista ilmoittaa tapahtumasi: info@kansanmusiikki.fi Erik Hokkanen ja Lumisudet Suomen kiertue 9.6. Ritvala, Sääksmäki 10.6. Tampere, Telakka 11.6. Helsinki, Teatteri kallio 14.6. Pori, Validi Karkia 22.–27.6. Haapavesi Folk facebook.com/Lumisudet 51 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 Kesän festivaalitärpit sivulla 36.
52 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2015 folk music festival KAUSTINEN 6.-12.7. 2015 KESÄN ONNELLISIMMAT PÄIVÄT OSTA lipuT ennAkkOOn edulliSemmin! ennakkoalennus -5 €, S-etukortilla -8 € norm. 20-35€/pvä. Tarjous voimassa 30.6.2015 saakka. www.lipputoimisto.fi Kiljukoon nyt kaikkein kaula!