• Irtonumero 8 € 2 • 2017 6 Pekko Käpin psykedeelinen tanhu 12 WAU, mikä orkesteri – Warkauden Ukuleleorkesteri 32 Suomalaisen tangon vuosisata kirjaksi MUKANA PELIMANNI-LIITE
• 2 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 SISÄLTÖ 2 • 2017 17 32 12 KOLUMNISTI Timo Rautiainen Persoonallisia pelimanniyhtyeitä -sarjassa esittelyssä Varkauden Ukuleleorkesteri WAU. Pekko Käpin psykedeelinen tanhu Alfonso Padilla kirjoittaa suomalaisen tangon historian. Ajassa: Maija Kauhanen ...................................................................................5 Jouhikon matka nykylasten käsiin ...............................................................9 Tanssipidot marssittaa 1917 miestä stadionille tanssimaan.........11 Esittelyssä: Zamburun suuri saavutus .....................................................13 Musiikkimatkalla Chilessä ...........................................................................18 Anna Fält: Oma ääni riittää ...........................................................................20 Kansanmusiikin päivää vietettiin ympäri Suomea .............................22 PELIMANNI-liite Saha soi 20 vuotta .............................................................................................23 Kokkolan kuulumisia .......................................................................................24 Varsinais-Suomen kuulumisia .....................................................................24 Uudenmaan nurkka .........................................................................................24 Nuottiliite: Laulettavaa kesäiltoihin .........................................................25 Kevätsoitto soi taas Hämeessä ....................................................................29 Kuulumisia Satakunnasta ..............................................................................29 Kuulumisia Pohjois-Savosta .........................................................................30 Pelimanniretki itäiseen Suomeen ..............................................................30 Mistä on musiikki tehty: Polyrytmi ja polymetri .................................31 150 vuotta Ilmari Krohnin syntymästä ...................................................35 Muistoissamme ..................................................................................................38 Emmi Kujanpää Bulgariaa valloittamassa ..............................................40 Hyviä hetkiä Samuelin Poloneesissa ........................................................42 Levyt .......................................................................................................................44 Lappiin uusi kansanmusiikki yhdistys ......................................................49 Taustapeili: Amanda Kauranne ...................................................................50 6 Sa ul i H ei kk ilä
• 3 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 ALKUTAHDIT Euroopan suurin kansanperinnetapahtuma Europeade saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen ja Turkuun heinäkuun lopussa. Eurooppalaisten kansantanssijoiden, kansanmuusikoiden ja laulajien vuosittaiseen juhlaan on ilmoittautunut yli kuusituhatta osallistujaa, mikä on kaikkien aikojen ennätys tapahtuman yli viisikymmenvuotisessa historiassa. Katsojia odotetaan kymmeniä tuhansia. Avajaisjuhlassa tuhannet tanssijat esittävät omia tanssejaan ja lisäksi nähdään alueellisesti koottuja yhteisnumeroita. Vahvan suomalaispanoksen lisäksi esillä on kansantanssin ja -musiikin kirjo kaikkialta Euroopasta. Turun keskustan läpi kulkeva paraati lauantaina on todellinen värien, tanssin ja musiikin ilotulitus. Varvintorille rakentuu tapahtuman ajaksi Europeade-kylä, jossa järjestetään erilaista ohjelmaa, työpajoja ja folktori. Tanssijat ja muusikot näkyvät keskustan neljällätoista esiintymislavalla, katusoitoissa ja jameissa, joihin yleisökin on tervetullutta. Turkulaiset kansanperinteen harrastajat yhdistävät voimansa 300 kansantanssijan, pelimannin ja laulajan suurtanssiteoksessa Joki Ån, joka esitetään keskiviikkona. Suomi100-juhlavuoden tanssihaasteeseen Europeade vastaa järjestämällä humpan maailmanennätysyrityksen. Lauantai-iltana Aurajoen rantaan odotetaan kymmeniä tuhansia humppaajia. Myös sunnuntain päätösjuhla on ennennäkemättömän upea kokonaisuus. Juhla huipentuu noin viidensadan suomalaisen tanssijan esittämään juhlavalssiin. Tapahtuman suojelijana on presidentin puoliso Jenni Haukio . Katuohjelma ja folktori ovat yleisölle maksuttomia. www.turku.fi/europeade2017 Kansanmusiikkilehdestä ylimäärinen numero Kansanmusiikki-lehdestä ilmestyy Kaustinen Folk Music Festivalin alla Kaustisen 50-vuotisjuhlavuoden erikoisnumero. Tilaajille lehti tulee normaalisti postiluukusta, minkä lisäksi se tulee myyntiin juhlilla, normaalissa irtonumeromyynnissä sekä lehtiluukussa. Taiteen edistämiskeskus jakoi 61 ylimääräistä taiteilijaeläkettä maaliskuun lopussa. Ylimääräinen taiteilijaeläke myönnetään tunnustukseksi ansiokkaasta toiminnasta luovana tai esittävänä taiteilijana. Eläkettä haki 512 eri alan taiteilijaa. Eläke myönnetään tuloista riippuen kokonaisena tai puolikkaana. Kokonaiseläke on 1330 euroa kuukaudessa ja on veronalaista tuloa. Taiteilijaeläkkeitä maksetaan tällä hetkellä noin tuhannelle taiteilijalle. Kansanmusiikin ystäville uusien eläkkeensaajien joukossa oli ainakin Lempäälässä asuva senegalilaissyntyinen tanssija-muusikko Ismaila Sané ja espoolainen trubaduuri ja harmonikansoittaja Hannu Seppänen . Europeade valloittaa Turun heinäkuussa Taike myönsi taiteilijaeläkkeitä Kansanmusiikki.fi sivusto uudistuu Kansanmusiikki.fi sivusto on Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen (KEK) ylläpitämä portaali, joka kokoaa yhteen tietoa kansanmusiikista ja kansantanssista. Sivustoa on uudistettu talven ja kevään aikana, ja se toimii nyt myös mobiililaitteissa. Raskaan päivitysrakenteen vuoksi sivustolla luovuttiin kolmikielisyydestä. Sivustolle on tulossa osiot ”Shortly in English” ja ”Kort på svenska” myöhemmin tänä vuonna. Omissa ilmoituksissa voi käyttää mitä kieltä haluaa. Uutena toimintona jokainen voi lisätä tapahtumansa kalenteriin tai uutisensa sivustolle itse. Ohjeet niiden lisäämiseen löytyvät sivustolta. Kalenterista näkee koko Suomen kansanmusiikkija kansantanssitapahtumien kirjon, ja sen ovat myös käyttäjät huomanneet. Sivustolla vierailee päivittäin pari sataa ihmistä. Kalenterista poimitaan tapahtumat myös Kansanmusiikki-lehteen. Kannattaa siis olla mukana! Kansanmusiikki.fi sivustolla on runsaasti eri toimijoiden profiileita. Nyt on hyvä aika käydä tekemässä tai päivittämässä oma profiili. Uutena kategoriana valikkoon on lisätty mm. opettaja/ohjaajavaihtoehto. Huom! Tilaa Kansanmusiikki.fi uutiskirje nettisivuston etusivulta, pysyt ajan tasalla. Jos tarvitset apua tietojen lisäämisen kanssa tai sinulla on kysyttävää tai haluat antaa palautetta kansanmusiikki.fi sivustosta ole yhteydessä KEK:in tuottajaan, Kaisa Pudakseen info@kansanmusiikki.fi. Ee vi R an ni kk o Ky ös ti K ar ila Sa ul i H ei kk ilä
• 4 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS Teemapäivien tulvaa Eräs opettajaystäväni kertoi, että kouluissa aletaan väsyä jatkuviin teemapäiviin. Se on ymmärrettävää, koska lähes jokainen päivä on omistettu jollekin enemmän tai vähemmän tärkeälle asialle. Teemapäivien tarkoitus on nostaa aihettaan esille. Meitä yritetään valistaa jonkin sairauden riskeistä tai saada kiinnostumaan jostain liikuntamuodosta, harrastuksesta tai elämäntavasta. Usein teemapäivän vietto jää asian huomioimiseen päivän uutisista. En itse ainakaan muista aloittaneeni jotain elämäntapaa tai harrastusta teemapäivän perusteella, mutta ne ovat lisänneet yleistä tietoisuutta. Tavoite on tullut siis saavutettua. Toukokuussa vietettiin ensimmäistä kansallista kansanmusiikin päivää. On myönnettävä, että mielessä kaihersi pelko teemapäivän jäämisestä vähäiselle huomiolle tiedotusresurssien puuttumisen ja alan toimijoiden muiden kiireiden vuoksi. Olin väärässä. Ensimmäinen teemapäivä onnistui hienosti. Tapahtumia oli eri puolilla Suomea ja mediahuomio siinä kaikista tärkeimmässä eli televisiossa oli vähintään hyvä. Sekä Ylen Aamu-tv ja MTV3:n Huomenta Suomi olivat kutsuneet haastateltavia studioon. Molemmissa oli vieraana Timo Rautiainen. On hieman huvittavaa, että tärkeimmäksi kansanmusiikin lähettilääksi on noussut vain muutaman vuoden asiaa harrastanut rokkimies, mutta niinhän se menee. Rautiainen onneksi on verraton mainosmies ja osaa asiansa. Maailma tarvitsee esikuvia, sanoo automainoskin. Huhtikuun 25. päivä vietettiin Runolaulupäivää. Valtakunnallisesti tapahtuma ei saanut huomiota, vaikka paikallisesti tilaisuudet olivat onnistuneet ilmeisesti hyvin. Asia korjaantui surullisella tavalla, kun tätä kirjoittaessani kuulin Jussi Huovisen poismenosta. Viimeiseksi runolaulajaksi kutsutun Huovisen kuolemasta uutisoitiin laajasti. Viimeisen runolaulajan määritelmään olisi syytä lisätä ”perinteisesti taitonsa oppineen”, koska runolaulupäivän kahdeksaantoista konserttiin riitti jokaiseen asiansa osaava runolaulaja. Taito Hoffren sai kunnian esiintyä samassa konsertissa Jussi Huovisen kanssa. Toivottavasti molempien teemapäivien viettäminen jatkuu ja niistä tulee suorastaan odotettuja päiviä. Kansanmusiikin teemapäivän takana oli Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus KEK, joka päättää myös vuosittaisen yleisteeman. Tänä vuonna se on Kaikki laulaa. En ole huomannut teeman näkyvän erityisesti juuri minkään festivaalin ohjelmassa. Oletan sen johtuvan siitä, että teema julkaistiin vasta loppuvuodesta. Ensi vuoden teemahan pitäisi julkaista ja tuoda tapahtumien tietoon nyt. Festivaaliohjelmia han aletaan rakentaa jo aika isin syksyllä. Laulu kuitenkin raikukoon Suomen kesässä! Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 2 (185) 2017 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@gmail.com Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Laura Suurla ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Pekko Käppi kuva: AJ Savolainen Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 3/17 ilmestyy 29.9. aineisto 1.9. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
• AJASSA Maija Kauhanen 5 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Antti Kokkola Sait huhtikuussa Suomen arvostelijain liiton Kritiikin kannukset -tunnustuksen. Mitä se sinulle merkitsee? Kuulin, että eri alojen kriitikoista koostuva Kritiikin kannukset -raati on seurannut laaja-alaisesti artisteja kokonaisen vuoden ja siten tehnyt suuren työn karsiessaan listaansa pikku hiljaa ja lopulta päätyneet minuun. Olen erittäin otettu tunnustuksesta. Pystyykö kanteleensoitolla hankkimaan elantonsa tämän päivän Suomessa? Riippuu vähän siitä, mitä kaikkea onnistuu yhdistelemään – keikkailua, opetusta ja muuta toimintaa. Jos haluaa pääasiassa keikkailla, niin ainakin itselläni ulkomaan keikat ja eri kokoonpanot ovat tärkeässä osassa elannon hankinnassa. Keikkailetko kesällä pääasiassa soolona vai yhtyeissä Nyt on pitkästä aikaa paljon soolokeikkoja Suomessa, sekä keikkoja pääosin ulkomailla Okra Playgroundin, Mari Kalkun & Runorunin, Rönsyn, Folk’Avantin sekä Duo Maija Kauhanen & Johannes Geworkian Hellmanin kanssa. Tänä kesänä menee jako suurinpiirtein kolmasosa sooloa ja loput yhtyekeikkoja. Missä sinua näkee kesän mittaan ja odotatko jotain esiintymistä erityisesti? Soolona minua voi kuulla mm. Jutajaisissa, Sommelossa, Puistokarkeloissa sekä Meidän Festivaalilla. Odotan erityisesti Okra Playgroundin reissua Rainforest World Music Festivalille Malesiaan sekä Rönsyn konserttia LuostoClassic-kamariorkesterin kanssa. Esitämme Timo Alakotilan sovituksia kappaleistamme. Ja tietysti soolokeikkoja!
• Teksti: Sauli Heikkilä 6 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Jo ha nn es H ei kk ilä
• Pekko Käpin ja jouhikon yhteistaival on kestänyt tänä vuonna jo kaksi vuosikymmentä. Paljon on ehtinyt tapahtua maailmassa ympärillä ja myös Pekon elämässä, mutta tekemisen lähtökohdat tuntuvat olevan edelleen hyvin samanlaiset. Tarinoitten pitää olla väkeviä ja musiikin pitää saada ihmiset liikkumaan. Mikseipä myös liikuttumaan. J ouhikon päätyminen Pekon käsiin ei tapahtunut sattumalta. Lukioikäisenä hän ihastui USA:n vaihtovuoden aikana Grateful Deadin folkvaikutteiseen psykedeeliseen rockiin ja kotiinpalattuaan lähti etsimään kotimaan perinteestä uusia vaikutteita. Näin hän törmäsi jouhikkoon ja saatuaan ensimmäisen soittimen käteensä, valinta oli selvä. Jouhikon minimalistisuus – vanhoilla karjalaisilla jouhikoilla pystyi soittamaan noin kuutta säveltä – yhdistettynä sen kähisevään sointiin lumosivat heti. Suhinaa akustisesti ja sähköllä Nykyään Pekko soittaa soittimellaan hieman useampaa säveltä ja työkaluja on viritetty soitinrakentajamestari Rauno Niemisen kanssa läheisessä yhteistyössä vuosia. Silti soittotekniikka ja soitin ovat perusteiltaan samoja, joita on käytetty jo aikoinaan Karjalassakin. Suurin ero muinaisiin soittajiin on tietenkin sähköistetty jouhikko, jota Pekko soittaa yhtyeensä KHHL:n keikoilla. Vaikka soolokeikoilla ja muissa kokoonpanoissa hän soittaakin perinteistä akustista soitinta, on sähköistetty jouhikko ollut mukana alusta asti. – Yrjänä Ermalan kanssa soitettiin kadulla ja kun hänen soittimensa oli säkkipilli, niin jouhikkoon oli pakko hankkia vahvistin.Kun vahvistimen piti olla pieni ja kannettava, niin ääni meni pian särölle. Nykyinen sähköinen sointi saadaan aikaan erityisellä mikityksellä ja muutamalla efektillä. Eräs ystävä oli kommentoinut Pekon sähköistä sointia sanomalla, että mitäs järkeä on siinä, että jouhikko kuulostaa sähkökitaralta. – Kyllä minulle kuitenkin on tärkeää, että se kuulostaa jouhikolta. Mutta vimpaimet ovat aina kiinnostaneet. Kuolleitten hillittömien hevoisten luutyhtyeen – lyhyemmin K:H:H:L – kahden muun jäsenen, basisti Nuutti Vapaavuoren ja kitaristi Tommi Laineen soittimet eivät ole myöskään musiikkikaupan seinältä vaan kuopiolaisen Jaakko Ryynäsen valmistamia. Sikarilaatikkosoittimissa on puolta vähemmän kieliä kuin tavanomaisissa kielisoittimissa, bassossa kaksi ja kitarassa kolme. Kielien vähentäminen oli Tommin ja Nuutin oma keksintö, joka lähti liikkeelle jouhikon anatomian tarkastelemisesta. – Vähäkielinen komppiryhmä joutuu miettimään jouhikkoon sopivia uusia soittotapoja ja trion sointiin vaikuttaa se, että ne ovat kuin samaa perhettä, Pekko kuvailee.KHHL:n lähes tavaramerkiksi muodostunut pääkallojouhikko ei ole yhtyeen tai Pekon huolellisen ideoimisen tulos, vaan siitä Pekko kiittää Rauno Niemistä. – Olin pyytänyt Raunoa rakentamaan tietyillä ominaisuuksilla varustetun jouhikon ja sitten hän oli kaivertanut kisällinsä Juho Ronkaisen kanssa siihen pääkallon. Pääkallolla oli myös esikuvansa. Metropolitanin taidemuseon kokoelmissa New Yorkissa on keskiafrikkalainen kallosta tehty lyyrasoitin 1800-luvulta. Pekolle se sopi hyvin ja istuu myös yhtyeen voodoohenkiseen ohjelmaan. – Päästähän se musiikki tulee muutenkin... Kalmanhajuinen ohjelmisto Pekko Käpin soolona ja yhtyeen kanssa vuosien mittaan esittämää ohjelmistoa kuunnellessa kiinnittää huomiota sen yhtenäisyyteen. Sanoitukset ja tarinat eivät ole helpoimmasta päästä. Kuolema, mystiikka ja kauhuelementit ovat mukana toistuvasti. Kyse ei ole suunnitellusta imagosta – Pekko ei myönnä edes tietävänsä, mitä se on. Nuo elementit ovat kiehtoneet jo nuorena. Kun hän myöhemmin tutustui suomalaiseen kansanperinteeseen arkistoissa, samat teemat tulevat vastaan sielläkin. – Sellaista on elämä: Rakkautta, iloa, kauhua, syntymää, kuolemaa ja lopulta luita. Tarkoitus ei ole kuitenkaan rypeä lannistuneena kauheuksissa. Uuden levyn viimeinen kappale ”Kaikkeus” kertoo muun muassa siitä, että ihminen voi reippain mielin, ihan itse käydä eteenpäin elämän mysteerin kanssa. Pekon omasta ja yhtyeen ohjelmistosta on tällä hetkellä noin puolet omia sävellyksiä ja osin myös omia tekstejä. Kirjoittajana hän kuvailee itseään sen verran hitaaksi, että on helpompaa tilata tekstejä nopeammilta kirjoittajilta. Yhteistyö tamperelaisen Toni Tapanisen kanssa on ollut tiivistä. Tapaninen joko tarjoaa tekstejä salaperäisinä kirjelappusina tai tekee tilauksesta. Aiheita on löytynyt myös runsaasti arkistoista, joita Pekko on opiskelujen ja muusikon ammatin ansioista saanut penkoa ahkerasti. Vanhat tekstit ja loitsut ovat usein vain lähtökohta. – Muutaman loitsurivin selitys ja kuvaus riitistä saattaa olla paljon kiinnostavampi kuin itse loitsuruno. Arkistoihin Pekko ei ole viime aikoina ehtinyt, mutta etsii jatkuvasti aiheita kaikkialta. – Viimeksi löysin antikvariaatista 1400-luvulla eläneen François Villonin Testamentin, jossa tietenkin ensimmäiseksi osui silmään säe: ”Kalloja kun mietin, joita on joku pinonnut luuhuoneeseen ”! Viimeksi ilmestyneelle Matilda-levylle Pekon lisäksi kappaleita ovat tehneet myös muut K:H:H:L-yhtyeen jäsenet. Se oli ollut Pekon toivomus ja myös looginen jatke yhtyeen vuosien yhteistyössä. 7 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 R au no N ie m in en
• 8 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 K:H:H:L on muutamassa vuodessa vakiintunut tärkeimmäksi Pekon yhtyeistä, joskin hän vierailee ahkerasti myös muissa kokoonpanoissa. Keväällä hän soitti Maria Kalaniemen ja Eero Grundströmin Svalan-levyllä ja julkaisukeikoilla. Syksyllä on tulossa uutta musiikkia esimerkiksi Olavi Louhivuoren ja Teemu Korpipään sekä Anne-Mari Kivimäen kanssa. Vierailipa hän metalliyhtye Amorphiksenkin keikalla Helsingin Juhlaviikoilla viime vuonna. Viitteellinen kalenteri Myös sooloesiintymiset maistuvat edelleen, vaikka viime vuosikymmenen lopussa oli outo kokemus kesken esiintymisen Englannin kiertueella. Takana oli puolenkymmentä vuotta ahkeraa soolokeikkailua. – Manchesterissa kesken keikan aloin miettiä, missä minä oikein olen ja mitä minä täällä teen. Kiertue oli puolessa välissä ja tokihan loput seitsemän keikkaa oli puskettava läpi. Kiertueen jälkeen piti tuumata ja se kulminoitui 2013 Rammat Jumalat -levyn tekovaiheessa yhteistyöhön Nuutti Vapaavuoren ja Tommi Laineen kanssa. Levynjulkaisukiertue tehtiin myös yhdessä ja siitä eteenpäin yhteistyö on jatkunut keskeytyksettä. Pekko Käppi ja K:H:H:L:nä julkaistiin ensimmäinen levy, kiitetty Sanguis Meus, Mama! vuonna 2015, ja tänä keväänä trilogiaksi aiotun sarjan toinen levy Matilda. Pekon ja K:H:H:L:n musiikkia voisi sanoa vaikeasti määriteltäväksi. Punk-, undergroundja rockkerrosten alta löytyy helposti kantribluesin ja kansanmusiikin kerrokset. Uusimmalla levyllä voi kuulla jopa funkja discovaikutteita. Määritelmät eivät Pekkoa musiikintekijänä ole koskaan kiinnostaneet, mutta keikkajärjestäjiä ne ovat. Pekko on ollut onnekas ja musiikki on puhutellut ainakin niin, että hänet on kutsuttu esiintymään niin Tuska-festivaalille kuin Crusell-viikollekin. Viime vuonna Kaustisen jälkeen oli vuorossa Pori Jazz. Keikkojen haaliminen kotija ulkomaille vaatii pitkäjänteistä puurtamista, sillä resursseja konserttien järjestämiseen tuntuu olevan aina vain vähemmän. Myös maailmantilanne heijastuu työhön. Suunniteltu USA:n kiertue kaatui työlupaprosessin äärimmäiseen tahmeuteen. Pekko ei halua kuitenkaan valittaa. Hän ymmärtää keikkamyyjien ongelmat. – Olen ottanutkin tehtäväkseni myös kiittää heitä, koska valitusta he saavat kuulla varmasti aivan riittävästi. Pekon kotimaan keikkoja myy tällä hetkellä tamperelainen Alt Agency & Management. Ulkomaan keikkojen myyjänä aloitti viime syksynä Minna Huuskosen Minnamurra Music Management & Agency. Keikkojen lisäksi loppuvuoden työllistää parikin merkittävää projektia. Toinen on Kalevalaseuran, Konserttikeskuksen ja Suomen Kotiseutuliiton Kotiseudun tarinoita -ohjelmakilpailussa jaetulle ensimmäiselle sijalle yltänyt Anastasia Triznan ja Anne-Mari Kivimäen kanssa yhdessä suunniteltu ohjelma ”Highway Stars” (ent. Muutto Oy). Ohjelma löytyy syksyllä konserttikeskuksen ohjelmistosta. Useammaksi kuukaudeksi työllistää myös Rauno Niemisen ja virolaisen Janne Suitsin kanssa tehtävä Lasten jouhikannel -projekti, josta lisää oheisessa jouhikko-jutussa. Virossa jouhikko eli sikäläisittäin hiiukannel elää vahvaa renessanssia ja kursseilla on vilkas osanotto. Pekko on ollut opettamassa useaan otteeseen esimerkiksi Vormsin saarella järjestettävällä jouhikkoleirillä. Suhtautumisessa esimerkiksi kansanlauluihin Pekko näkee Suomen ja Viron välillä kiintoisia eroja. – Olin kerran mukana, kun joukko tavallisia nuoria miehiä kokoontui laulamaan pienessä yksiössä Tartossa tuntikausiksi. Lopuksi porukka häipyi vielä jatkamaan sohjoisille kaduille, mutta itse poistuin jo siinä vaiheessa nukkumaan. Sellaista en ole todistanut Suomessa koskaan! Kaikki kiinnostaa Pekko on monessa mukana ja yksi syy siihen on, että kaikki kiinnostaa. Hän ei osaa eikä halua sanoa ei. Monien muiden projektien ohella tietenkin suunnitellaan yhtyeen kanssa trilogian kolmatta levyä. Kiinnostava on myös suunnitteilla oleva hanke, ”Jussi & Jussi” tamperelaisen näyttelijän Tanjalotta Räikän kanssa. Esitys kertoo ensimmäisen tiedossa olevan suomalaisen miesparin tarinan 1600-luvulta. Tarinan surullisesta lopusta huolimatta sen tarkoitus on olla parin näyttelijän ja K:H:H:L:n minimalistinen musikaali. Pekko haluaisi mukaan myös suuria hurmoksellisia tanssikoh tauksia, mutta ne täytynee unohtaa, koska tarkoitus on tehdä esitys, jonka voi esittää missä vain. Junan lähtö Tampereelle alkaa olla käsillä. Haastattelun lisäksi takana on viikottainen yhtyeopetus Sibelius-Akatemiassa. Jäikö jotain viisasta sanomatta? Pekko miettii hetken ja juuri ennen poistumistaan toukokuiseen lumisateeseen toteaa: – Monien mielestä kansanmusiikilla menee huonosti. Se ei pidä minusta paikkaansa. Kansanmusiikki oli minun lapsuudessani paljon näkymättömämpää kuin nyt. Uudelleen järjestyvässä musiikin maailmassa on lukemattomasti uusia haasteita ja ihmeellisiä mahdollisuuksia, kunhan pysyy äkäisen iloisena ja reippaana. Pekon, Tommi Laineen (vas.) ja Nuutti Vapaavuoren eli Kuolleitten Hillittömien Hevoisten Luut -yhtyeen yhteistyö on jatkunut viitisen vuotta. Kansanmusiikki oli minun lapsuudessani paljon näkymättömämpää kuin nyt Jo ha nn es H ei kk ilä R au no N ie m in en
• 9 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 P isimpään jouhikon soittoperinne säilyi Savossa ja Karjalassa sekä Virossa Hiidenmaan ja Vormsin saarilla. Uudet tanssit sekä uudet soittimet, kuten viulu ja haitari, pistivät jouhikon ahtaalle, mutta elävä jouhikon soittoperinne ei päässyt missään vaiheessa katkeamaan. Muun muassa A. O. Väisäsen ja Otto Anderssonin ansiosta jouhikonsoiton rippeitä saatiin taltioitua ja tutkittua viime vuosisadan alkupuolella. Soittimen uusi nousu käynnistyi kuitenkin vasta nelisenkymmentä vuotta sitten, ja lopullisesti suomalainen nykyjouhikko sai siivet selkäänsä 2000-luvulla. Jouhikko ei hävinnyt koskaan Eräs tärkeä henkilö jouhikonsoittoperinteen suomalaisessa jatkumossa on Jouni Arjava . Hänen isänisänsä oli sortavalainen jouhikkoja viulupelimanni Pekka ”Orosniemen Pekko” Lamberg (1863-1929). Jouni Arjavan tietojen mukaan Orosniemen Pekko oli soittanut jouhikolla häitä jo nelitoistavuotiaana. Isältä pojalle -periaatteella soittotaito siirtyi aikoinaan myös Jouni Arjavalle. Hän on esitellyt jouhikkoa harvakseltaan 1940-luvulta alkaen erilaisissa tilaisuuksissa ja julkaisuissa. Kesäkuussa 1981 Jouni Arjava vieraili Kaustisella Muinaissuomalaisen musiikin kurssilla kertomassa jouhikosta ja sukunsa jouhikkoperinteestä. Erkki Ala-Könnin työtä taustalla unohtamatta, 1960ja 1970 -luvuilla näkyvin jouhikon puolesta puhuja oli Martti Pokela . Hänellä oli kanteleen ja laajemminkin suomalaisen kansanmusiikin renesanssissa keskeinen rooli. Kanteleen ”siivellä” myös jouhikantele oli Martilla mukana monessa tilaisuudessa. Vuonna 1973 Pokela piti esitelmän suomalaisesta kansanmusiikista Talonpoikaisperinne kunnan kulttuuripolitiikassa -seminaarissa. Esitelmässä oli vahvassa roolissa myös ”kansanlaulun ja -soiton alkukantaiset sävelilmaisut”. Jouhikon esittely päättyi sanoihin: ”Primitiivisyydessään jouhikko on mielenkiintoinen soitin ja mainio lisäpeli vaikkapa kanteleyhtyeelle.” Heikki Laitinen nostaa yhdeksi 1970-luvun tapahtumaksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla kesän 1974 Ruokopillistä kanteleeseen -tilaisuudet, joissa Martti Pokelalla oli mukana koverokanteleitten ja kansanomaisten puhallinsoittimien lisäksi myös jouhikko. Laitisen mukaan tuohon aikaan läntinen pelimannimusiikki oli täyttänyt lähes kokonaan kansanmusiikkikäsitteemme, ja Pokela laajensi ansiokkaasti käsityksiämme suomalaisen kansanmusiikin olemuksesta ja historiasta. Keskeinen jouhikoitten rakentaja 60ja 70-luvuilla Suomessa oli Cremonan viulunrakennuskoulusta vuonna 1963 valmistunut Carlo Bergman . Jouhikosta Bergmanin oli saanut kiinnostumaan Otto Andersson . Carlo Bergman oli rakentanut 70-luvun puoliväliin mennessä erilaisia jouhikoita jo useita kymmeniä. Säveltäjä Gottfrid Gräsbeckin tilaamana Bergman oli rakentanut soittimet jouhikkokvartetille, ja projektia varten hän kehitti tenorija bassojouhikkomallit Pitkätukat ottavat soittimen omakseen Moni on kohdannut jouhikkosävelmät ensimmäisen kerran alkuperäisen Kareliayhtyeen kautta 1970-luvun alussa. Karelia soitti kuitenkin jouhikkosävelmät viuluilla tyylikkään kansanomaisesti toki. 1970-luvulla Jouni Arjavan, Martti Pokelan sekä Sibelius-Akatemian opiskelijoitten lisäksi jouhikkoa soittivat muun muassa Hannu Syrjälahti , Kari Dahlblom ja Juha Kangas . Jouhikko oli mukana Kankaan Pelimannien soittimistossa ja esimerkiksi Savo-teemavuonna 1976 Juha Kangas saattoi soittaa konsertissa useammankin soolokappaleen jouhikolla. Primo-yhtye perustettiin vuonna 1979, ja alkuperäiskokoonpanossa jouhikkoa soitti Armi Mäkelä . 1980-luvulla suomalainen jouhikkokulttuuri otti ratkaisevan isoja askeleita eteenpäin. Silloin järjestettiin useita soittoja rakennuskursseja, soitinnäyttelyjä, julkaistiin artikkeleita, kirjallisuutta ja äänitteitä, sekä perustettiin yhtyeitä.Suomesta löytyi tuolloin Primon lisäksi pitkälti toistakymmentä yhtyettä, joilla oli jouhikko mukana soittimistossa: Tuulenkantajat, Niekku, Pirnales, Karelia, Värttinä, Orkesteri Oiva, Kantelettaret, Ohilyönti, Pihikoppelo, Pentele, EtnoPojat, Tallari jne. Soitin sai näkyvyyttä myös kansanmusiikkijuhlilla sekä tiedotusvälineissä. Keskeisinä toimijoina valtaosassa 1980-luvun jouhikkohankkeista olivat Kaustisella toimiva Kansanmusiikki-instituutti ja soitinrakentaja Rauno Nieminen . Rauno oli rakentanut itselleen ensimmäisen jouhikon vuonna 1977. Äärimmäisen tärkeä henkilö jouhikon uudessa nousussa oli ruotsalainen valokuvaaja, kuvataiteilija, soitinrakentaja sekä monipuolinen muusikko Styrbjörn Bergelt . Styrbjörn Bergelt on ollut esimerkiksi Rauno Niemiselle esikuva, opettaja sekä hyvä ystävä ja soittokaveri. Myös Pekko Käppi on käynyt Styrbjörnillä soitto-opissa. Jouhikon läpimurto 1980-luvulla ansaitsi oman laajemman artikkelinsa. Rauno Nieminen kokoaakin parhaillaan tietoa jouhikosta viime vuosisadalta tähän päivään. Jouhikon matka nykylasten käsiin Teksti: Johannes Heikkilä Jouhikanteleella eli jouhikolla on takanaan pitkä historia. Ehkäpä noin tuhannen vuoden ajan on tämä polvien välissä jousella soitettava lyyrasoitin raikunut pohjolan ihmisten iloksi ja antanut tanssiväelle kyytiä. Välillä se on ollut ahtaalla, mutta nyt soitin elää kukoistuskautta. Tänä vuonna Suomen Kulttuurirahaston apurahan turvin kehitetään kohtuuhintaista jouhikkoa ja jouhikon soiton opetusohjelmaa lapsille. R au no N ie m in en
• 10 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Lasten jouhikantele -projekti Selkeänä jarruna jouhikonsoiton kasvulle on ollut lapsille ja varhaisnuorille sopivien korkealaatuisten soittimien puute. Keväällä 2017 käynnistyneessä Kulttuurirahaston tukemassa hankkeessa tavoitteena on suunnitella ja valmistaa helposti soitettava, laadukas ja edullinen lapsille sekä varhaisnuorille soveltuva jouhikkomalli. Oikeastaan tavoitteena on kehittää vähintään kaksi eri ikäisten soittajien perusopetukseen hyvin soveltuvaa jouhikkomallia. Jouhikot suunnitellaan sellaisiksi, että ne on helppo valmistaa sarjatyönä. Soittimien osat työstetään puolivalmiiksi CNCkoneella, joten käsityön osuus saadaan jäämään pieneksi. Puolivalmiista osista on tarkoitus tehdä myös rakennussarjoja, joista on mahdollista koota jouhikko valmiiksi esimerkiksi lasten vanhempien kanssa lyhytkursseilla. Kehitellyistä soitinmalleista tehdään piirustukset sekä valmistusohjeet, ja kaikki rakentamiseen liittyvä tietotaito on vapaasti kaikkien asiasta kiinnostuneiden käytettävissä. Työryhmässä ovat mukana muusikko ja pedagogi Janne Suits Virosta sekä muusikko Pekko Käppi ja soitinrakentajamestari Rauno Nieminen Suomesta. Rauno vastaa soittimien suunnittelusta ja rakentamisesta. Pekon ja Jannen roolina on kerätä kokemuksia rakennettujen jouhikoiden soveltuvuudesta lasten ja varhaisnuorten soitonopetukseen. Kurssien lisäksi Pekon perusopetuspaikkana toimii Musiikkikoulu Uulu Tampereella ja Janne opettaa Viljandin Musiikkikoulussa Virossa. Käyttökokemusten ja yhteisten arviointija kehittelypalaverien pohjalta Rauno rakentaa uusia versioita testattavaksi. Hankkeen aikataulun mukaan kesän aikana suunnitellaan sekä rakennetaan soittimia, ja syksyllä käynnistyy opetuksen kokeilutoiminta. Saadun palautteen pohjalta kehitetään soittimia edelleen, ja syksyllä 2018 kehittämisprojektin tulokset ovat valmiina. Projektin kokeneet vetäjät Janne Suits on ollut järjestämässä lähes kaikkia jouhikkokursseja ja -tapahtumia Virossa Talharpa 2005 tapahtumasta alkaen. Myös työryhmän suomalaiset jäsenet ovat omalla sarallaan jouhikkomaailman parasta A-ryhmää. – Janne on tehnyt opinnäytetyönsä jo kolmeen eri oppilaitokseen hiiu kanteleesta. Hän on aktiivinen muusikko ja opettaja. Pekko taas on tunnettu jouhikkomuusikko, ja hän linkittyy sekä Uulun Musiikkikouluun että myös Jouhiorkesteriin, joka on ollut koko ikänsä eräänlainen soitinhautomo. Itselläni on historiaa jouhikon kanssa neljäkymmentä vuotta, Rauno toteaa. Rauno Nieminen on soitinrakentajana tehnyt jo pitkään läheistä yhteistyötä monenkin muusikon kanssa. Muun muassa erilaisia puhallinsoittimia sekä kanteleita ja jouhikoita on vuosien ajan kehitelty vastaamaan paremmin soittajien toiveita. Toiveet voivat liittyä soitettavuuteen, sointiin tai vaikkapa soittimen kokoon ja ulkonäköön. Oma lukunsa on ollut soittimien sähköistäminen. Jouhiorkesterissa soittimien kehittämistyötä on tehty jo vuosikausien ajan. – Aikuisillakin on erikokoisia käsiä. Aikuisten jouhikoissa 280 mm mensuuri (= kielen soivan osan pituus) on lyhin, ja 360 mm pisin, ja sitten tulevat vielä alttoja bassojouhikko. Lapsijouhikoissa mensuurin pituus vaihtelee 180 280 mm:n välillä. Yksi ongelma on se, että lyhyimpiä jouhikoita ei ole helppo saada soimaan hyvin, mutta tähänkin etsitään ratkaisuja. Pekko Käppi on soittanut jouhikkoa kaksikymmentä vuotta. Tuona aikana jouhikonsoittokulttuuri on mennyt monellakin sektorilla paljon eteenpäin. Pekko pitää kuitenkin lastenjouhikkojen kehittämistyötä äärimmäisen tärkeänä. – Onhan se mielenkiintoista, että meillä on täällä pohjolassa näin erityislaatuinen ja kummallinen soitin, jossa on mielestäni hyvin paljon potentiaalia moneen suuntaan. Jouhikkoa on tutkittu nyt jo kymmeniä vuosia, sekä soittamista että rakentamista. Jos haluamme mennä tästä vielä pidemmälle, niin kyllä lasten soittokulttuurin kehittäminen on ihan olennainen asia. Minäkin olen vasta aikuisena aloittanut soittamaan jouhikkoa. Lähtökohta on aivan erilainen, jos on mahdollista opiskella soitinta lapsesta lähtien. Ensimmäinen Talharpa-tapahtuma Virossa Vormsin saarella vuonna 2005. Pekko Käppi ja Rauno Nieminen kuvassa vasemmalla, Janne Suits kolmantena Raunosta oikealle. Jo ha nn es H ei kk ilä
• 11 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Lapuan pesäpallostadionilla järjestetään elokuun alussa suuri tapahtuma, jossa 1917 miestä tanssii Suomen itsenäisyyden kunniaksi. Osallistujat ovat aivan tavallisia miehiä, joista osa on viimeksi tanssinut omissa häissään sen ainoan valssin. Mukaan haastetaan nyt miehiä koko Suomesta. Luvassa on valtava tapahtuma ja unohtumaton kokemus niin osallistujille kuin katsojille, kertoo Jukka Haapalainen, yksi mukaan lupautunut tanssija. Tapahtumapäivänä 5.8. show esitetään ainoastaan kaksi kertaa. Esityksen pääosassa on suomalainen mies, Mies joka ei tanssi. Vai tanssiiko sittenkin? Mitä tapahtuu, kun Jussi-kuoro avaa äänensä ja luo näkymän sotiemme hiljaisista miehistä? Tai kun pieni poika saa kiusaajilta selkäänsä, koska hän haluaa vain tanssia? Miehessä elää halu tanssia, mutta vuosikymmenien kieltäytyminen on jättänyt mieheen jälkensä. Saako Häjyjoukon johtaja Jukka Haapalainen miehen ottamaan ensimmäiset tanssiaskeleensa vai lähteekö se miehestä itsestään? Mies Tanssipidot -esitys yhdistää urheilua sekä tanssia, jossa monta lajia yhdistyy yhdeksi kokemuksesta painista nykytanssiin. Tämän ajatuksen alle mahtuvat mitä erilaisimmat miestyypit. Jokainen voi liikkua omalla tyylillään, koska ei ole vain yhtä tapaa olla mies, avaa esityksen ohjaaja Ari Numminen. Mies – Tanssipidot esittelee alueen tanssitarjontaa, paikallisia yrityksiä sekä kulttuuria. Koko juhlaviikon ajan on tarjolla esityksiä, kierroksia, taidenäyttelyitä sekä tansseja. www.miestanssipidot.fi Tanssipidot marssittaa 1917 miestä stadionille tanssimaan Geneven etnografisessa museossa toukokuussa järjestetyssä tapahtumassa kerrottiin kanteleen historiasta ja nykypäivästä sekä erilaisista kantelemalleista ja niiden kehittymisestä. Tietopakettia täydensi kanteleensoitosta kertova ote Kalevalasta. Haute école de musique -korkeakoulussa opiskeleva Laura Linkola soitti Jean Sibeliuksen Harpunsoittajan ja Pekka Jalkasen Toccatan. Lisäksi hän esitteli yleisölle kanteleen äänimaailmaa ja erilaisia soittotyylejä. Tapahtuman järjesti paikallinen Les amis du Kalevala -ryhmä yhdessä Suomen ystävät Sveitsissä -järjestön kanssa. Hankkeen primus motorina toimi geneveläinen Juliette Monnin Hornung , 104-vuotias Suomen, Kalevalan ja kantelemusiikin ystävä. Teksti ja kuva: Mika Jouhki Kantelesäveliä geneveläisille Huhtikuussa laulettiin runoa Runolaulu päivänä Huhtikuun 25. päivänä 183 vuotta sitten Elias Lönnrot tapasi Vienan Karjalan parhaimman ja Kalevalan sisältöön suuresti vaikuttaneen runolaulajan Arhippa Perttusen. Juminkeko-säätiö on nimennyt päivän runolaulun päiväksi ja järjestänyt teemaan liittyviä konsertteja ja seminaareja. Tänä vuonna tapahtuma oli tavallista mittavampi, kun konsertteja ja työpajoja järjestettiin kahdeksan maakunnan alueella seitsemällätoista paikkakunnalla. Esiintymispaikoiksi oli valittu niitä Suomen kuntia, joista Lönnrot on saanut runoaineistoa Kalevalaan tai työskennellyt Kalevalan käsikirjoituksen parissa. Konserteissa esiintyvät tämän päivän runolaulajat. Runolaulupäivän konsertteja oli eniten Kainuussa, jossa runolaulutapahtumia järjestettiin jokaisessa kunnassa. Muut runolaulua esillä pitäneet maakunnat olivat Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Suomi, Pohjois-Savo, Häme, Päijät-Häme ja Uusimaa. Pääkonsertit pidettiin Suomussalmen Hietajärven kylässä ja Juminkeossa Kuhmossa. Hietajärven tilaisuuteen osallistui 93-vuotias perinteentaitaja Jussi Huovinen. Tapahtuma oli yksi virallisista Suomi100-tapahtumista. Kansainvälinen Ethno Finland järjestetään nyt kolmannen kerran, 7.-13.8. Kallio-Kuninkalassa Järvenpäässä. Ethno Finland on tarkoitettu 17-30 -vuotiaille kokeneille kansanmusiikin soittajille. Ethno-leri perustuu workshoppeihin, joissa osanottajat opettavat toisilleen oman kulttuurinsa kansanmusiikkia. Ajatuksena on antaa nuorille muusikoille mahdollisuus kehittyä musikaalisesti, luoda uusia kontakteja ja verkostoja yli rajojen sekä luoda ymmärrystä ja arvostusta muita ihmisiä ja kulttuureita kohtaan. Leirin kielenä on englanti. Ethno Finlandin vetäjät 2017: Antti Järvelä ja Allan Skrobe (Ruotsi/Kroatia) Leirimaksut: 310 € suomalaiset osanottajat 300 € muiden Pohjoismaiden osallistujat 260 € muun maalaiset osallistuja www.kansanmusiikkiliitto.fi/ ethno-finland Ethno Finland 2017 Ju m in ke ko
• 12 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 P uuhamiehiin kuulunut Arto Julkunen muistelee kurssille osallistuneen kahdeksantoista henkeä, jotka liki kaikki lähtivät mukaan perustettuun Warkauden ukuleleorkesteriin WAU:hun. Siitä innostus on vain yltynyt niin, että tällä hetkellä Keski-Savossa toimii jo ainakin seitsemän eri ukuleleyhtyettä. Kurssituksesta on siirrytty myös säännölliseen, kiinteään opetukseen, yhteistyössä alueella toimivan Soisalon kansalaisopiston kanssa. Soittajain käyttöön on hankittu myös laatusoittimia, sillä monenkin aloittelijan hankkimissa kahden-kolmenkymmenen euron peleissä ei viritys tahdo pysyä kohdallaan. – Maksamalla seitsemästä kympistä sataseen saa jo kunnon ukulelen, Julkunen sanoo. Niin helppo, niin vaikea Mikä kiehtoo ukuleleissä, joita esimerkiksi Kuopion musiikkikaupoissa on myyty jo sadottain? Yksi syy on siinä, että yhteisen soittamisen riemuun pääsee mukaan melko kivuttomasti. Muutamat tarvittavat perussoinnut oppii jo yhdellä kurssilla. Mutta toinen syy on, että soitin ei ole ihan niin yksinkertainen kuin ensialkuun tuntuu, vaan se antaa taitajalleen keinot ties minkälaiseen taiturointiin. Arto Julkusen mukaan ukulele on tässä suhteessa vähän samanlainen kuin huuliharppu tai mandoliini, joilla niilläkin pääsee hyvin alkuun, mutta jotka harrastuksen jatkuessa panevat soittajan miettimään, miten pienestä soittimesta saa mahdollisimman suuret tehot irti. Varkaudessa ja sen ympäristössä ukulele soi nykyään vähän kaikkialla, ja keikkoja on alkanut tulla myös muualle maahan ja ulkomaita myöten. Ryhmät ovat tehneet työnjakoa niin, että vanhempaa polvea edustavat Huru-ukot käyvät viikoittain soittamassa vanhainkodeissa, syntymäpäivillä ja vastaavissa paikoissa. Nikulele tuo hyvää mieltä työpaikoille ja lastenmusiikkiin keskittynyt värikäs Mukulele Donna Elviiroineen viihdyttää pientä väkeä. Isommalla porukalla kierretään sitten WAU:n nimellä. Aina ei soiteta itse, vaan annetaan opetusta esimerkiksi yrityksissä, joissa nähdään, että ukulele on oiva keino luoda iloista ilmapiiriä työpaikoille. Yhteyksiä ulkomaille Leppävirralla toissa vuonna pidetty ukufestivaali keräsi satakunta soitonhaluista, ja tammikuussa pidetty toinen tapahtuma suorastaan ”lähti lentoon”. Yksittäisiä kurssilaisia tuli nyt jo Saksasta ja Englannista saakka, ja se herätti järjestäjissä toiveen, että seuraavalle festivaalille saataisiin soittamaan ja esiintymään kokonaisia yhtyeitä ulkomailta. – Yhteyksiä luodaksemme, lähdimme mukaan nyt toukokuun alussa Huddersfieldissä Englannissa järjestetyille suurille kansainvälisille GNUF-ukulelefestivaaleille, jossa Mukulele pääsi soittamaan yhdelle sivulavalle, Julkunen kertoo. Tuttuja tuli, mutta erityisen vaikutuksen Englannin-matka teki siinä, että se osoitti, miten monipuolinen soitin ukulele loppujen lopuksi on. Kaikki käy, oopperasta viihteeseen. Yksittäisistä esiintyjistä Julkunen kiittelee tanskalaista Tobias Elofia ja tämän taidokasta melodian soittoa pelkän basson säestyksellä. Elof lähtee pelimannipohjalta ja kertoi Huddersfieldissä, että hänelle on eri festivaalien kautta myös monia tuttuja suomalaisten kansanmuusikoiden joukossa. Suomeen ukulele tuli itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä Yhdysvalloista lähinnä laulaja Matti Jurvan mukana, mutta katosi sitten pitkiksi ajoiksi. Jääkö nyt syntynyt uusi innostus pysyväksi? Ainakin Arto Julkunen uskoo, että koko kansanmusiikin näkökulmasta on vain hyväksi, että ukulele madaltaa lasten, nuorten ja miksei naistenkin kynnystä ryhtyä pelimanniksi. Ja jos ukulelet joskus vähän hiljenevätkin, niin pelimannien kirjahyllyihin se jättää joka tapauksessa jälkensä: Julkusen ja Markus Rantasen tuoreesta ukulelen perusteoksesta on otettu jo kolmas painos. Persoonallisia pelimanniyhtyeitä: Warkauden ukuleleorkesteri WAU WAU, mikä orkesteri Teksti: Seppo Kononen Kuva: Jyrki Loukola Kipinästä tuli syttyy. Keskisessä Savossa jo kolmatta vuotta roihuava ukulelepalo sai alkunsa yhdestä kurssista, jonka varkautelainen Kauraahon kansanmusiikkiyhdistys pani toimeen kaukaisen Havaijin kansallissoittimen kauniin pehmeästä soinnista kiinnostuneille. WAU:ssa on sekä kokoa että näköä tuodessaan havaijilaistunnelmia Keski-Savon ja koko maankin estradeille.
• 13 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ Olli Penttilä SYNTYMÄPAIKKA: Ulvila AMMATTI: Eläkeläinen = vapaa taiteilija NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Ulvila YHTYEET: Zamburu, The World Mänkeri Orchestra ELÄMÄN MOTTO: Eik se siit. Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Juha-Matti Laakso R ock-, jazzja tanssimusiikkipiireissä 1970-luvun alkuvuosista lähtien vaikuttaneen Olli Penttilän intohimo läntisen Afrikan musiikkia kohtaan syntyi Kaustisen kansanmusiikkijuhlien kesäleireillä 1980-luvun alussa. – Niiden seurausta on jo vuonna 1984 syntynyt EtnoPojat – nykyisin The World Mänkeri Orchestra -nimellä tunnettu ainutlaatuinen yhtye. Kesällä 1988 vuorossa oli länsiafrikkalaisen rytmiikan viikon kestävä kurssi, jossa opettivat Hasse Wallin Asamaan-orkesterin jäsenet. Yhtenä rumpalina oli Youssou N’Dourinkin bändissä soittanut Mousse Gueye N’Diaye , josta tulikin pitkäaikainen ystävä ja yhteistyökumppani, Penttilä kertoo. Hän myös muistelee 80-lukua luovaksi ajaksi, jolloin oli nykyistä ”lunkimpaa”, vapaampaa ja ehkä suvaitsevaisempaakin kuin nykyisessä varsin jännitteisessä ilmapiirissä. Työpaikallaan Nakkilan yhteiskoulussa Olli Penttilä käynnisti ensimmäisen afrikkalaisen musiikin yhtyeen African Drums jo vuonna 1989. Nyt komeasti 25-vuotista juhlavuottaan viettävä Zamburu on jo kolmas hänen käynnistämänsä afrikkalaisen musiikin yhtye. Vuonna 1992 perustettu ryhmä oli tuolloin Suomessa harvinaisuus, varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. – Zamburusta muodostui vuosien saatossa ydinryhmä, johon pikkuhiljaa liittyivät muista bändeistä innokkaimmat soittajat. Aika pitkään musiikki oli melkein pelkästään sabar-rytmejä, mutta 2000-luvun alkupuolella soitinpuolelle alkoivat tulla djembet, balafonit ja dundunit sekä niiden myötä laulut ja tanssit. Neljännesvuosisatainen historia mille tahansa yhtyeelle on suuri saavutus. Olli Penttilä analysoi yhtyeen pitkän iän salaisuutta näin: – Alusta lähtien ryhmää on vienyt eteenpäin suunnaton soittamisen halu ja afrikkalaisesta musiikista on tullut yhtyeen jäsenille elämäntapa. Zamburu on hyvin demokraattinen ryhmä, jossa sovituksia ja muitakin asioita tehdään toisiaan kuunnellen yhteistyössä, kukaan ei päsmäröi kukkona eikä kanana tunkiolla. Ryhmä on muutenkin enemmän perhe kuin tekninen bändi. Zamburun taustavoimana toimii Länsiafrikkalaisen musiikin yhdistys ry. Zamburu kulkee viisaasti ikuisen oppimisen tiellä. Mousse Gueye N’Diayen lisäksi oppia on saatu Suomessa vaikuttavilta muusikoilta, kuten Ismaila Sané , Maarika Autio , Ossi Raippalinna ja Cheick Cissokho . Jotkut ryhmän jäsenistä ovat myös käyneet oppimassa mestareilta Senegalissa ja Gambiassa. Esimerkiksi vuonna 2012 toteutuneella matkalla tunnettu senegalilainen laulaja Ado Foune Cissokho opetti yhtyeen jäsenille sikäläisiä lauluja ja niihin liittyviä tarinoita ja kulttuuria Abenessa, eteläisessä Senegalissa. Zamburu esittää kaikki kappaleet alkuperäiskielellä ja sen toimintafilosofiaan kuuluu afrikkalaisen kulttuurin tunnettuuden edistäminen ylipäätään. Yhtyeen jäsenet pitävät länsiafrikkalaisen musiikin työpajoja mm. kouluissa ja musiikkitapahtumissa. – Kaiken toiminnan kautta hälvennetään ennakkoluuloja, joita vieraisiin kulttuureihin liitetään, Olli Penttilä toteaa. Suomessa yhtye on esiintynyt laajasti erilaisissa tilaisuuksissa Pori Jazzeista Pikku Kakkoseen ja monet keikkoihin liittyvät muistot saavat Olli Penttilän hymyilemään. – Esiintymisistä vaikuttavimpia on ehkä ollut se kun saimme kutsun mennä soittamaan poikkitaiteellisille Festival Miroir International -festivaaleille Dakariin, Senegaliin. Siellä varsinkin pääkonsertin lopuksi tapahtunut yhteissoitto kahden sikäläisen huippubändin kanssa on syöpynyt mieleen lähtemättömästi. Zamburu 25 vuotta -juhlakonsertti järjestetään Kulttuuritehdas Kehräämöllä Porissa 14. lokakuuta. Sinne kannattaa suunnata koska, Olli Penttilän sanoin: – Konsertissa nähdään jotain ennen kokematonta. Zamburu ja The World Mänkeri Orchestra soittavat ehkä eri biisiä tai samaa, mutta ainakin yhtä aikaa. Zamburun suuri saavutus Nakkilassa perustettu ja siellä edelleen kotiaan pitävä Zamburu-yhtye oli syntyessään 1990-luvun alkuvuosina harvinainen lajissaan. Vastaavaa harrastuneisuutta läntisen Afrikan musiikkiin sai muualta Suomesta hakea. Vuosien saatossa innostuneisuus ei ole laantunut vaikka osa jäsenistä onkin toki vaihtunut. Zamburu on aina ollut naisvoittoinen yhtye ja nykyisinkin sen nais-mies -suhdeluku on 14/1. Kokoonpanossa on edelleen mukana kolme alkuperäisjäsentä. Yksi heistä on yhtyeen perustaja, muusikko ja ahkera soitinrakentaja Olli Penttilä.
• K e s ä k u u Voltti 2017 8. 11.6. Lappeenranta Suomen Nuorisoseurojen Kalenat, Suomen Harrastajateatteriliiton Valokeila ja Suomen Nuorisosirkusliiton Nurtsi – nuorten sirkusfestivaali kokoavat Lappeenrantaan 1100 lasta ja nuorta. Voltti 2017 on yksi Suomi 100 juhlan merkittävimmistä lasten ja nuorten kulttuuritapahtumista. Nuorisoseurojen kansantanssiryhmät tuovat Urheilutalolle seikkailutarinan sisarusten aikamatkasta. Esityksen finaalissa lavalla on yhtä aikaa tanssimassa 700 lasta ja nuorta. www.voltti2017.fi Soitellen Suveen 9. 11.6. Pyhäjärvi www.ppkyhdistys.net Hovimäki Soi 9. 10.6. Hirsjärvi Hovimäki Soi jatkaa Palkeisten perinnettä Somerolla. www.vskamu.fi Munnaritreffit 16. 18.6. Hartola Munnaritreffeillä kilpaillaan huuliharpun soiton Suomen mestaruuksista ja tanssitaan huuliharppuyhtyeitten tahtiin. www.suomenhuuliharpistit.fi Seurasaaren juhannusvalkeat 23. 24.6. Helsinki Nostalginen kaupunkijuhannus Helsingissä. Seurasaaren juhannusvalkeilla juhlitaan sata vuotta täyttävää Suomea! Juhlassa huomioidaan Koko Suomi tanssii -teema sekä Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen teema Kaikki laulaa. www.seurasaarenjuhannusvalkeat.fi Haapavesi Folk Music Festival 26.6. 1.7. Haapavesi Ensi vuonna 30-vuotisjuhlaa viettävä festivaali tarjoaa laadukkaan kattauksen tutulla konseptilla Andy Irvinestä Ulrika Bodéniin, Erinistä Eläkeläisiin ja Tuulettaresta Pekko Käppiin. Perjantaina päälavalle nousee sata kanteleensoittajaa soittamaan paikallisen Antti Rantosen säveliä. www.haapavesifolk.com Musiikkijuhla Sommelo 28.6. 2.7. Kuhmo Sommelon uutena taiteellisena johtajana aloittanut Maari Kallberg luottaa hyväksi havaittuun konseptiin. Musiikkijuhlan keskiössä on luonnollisesti runolaulu ja kantele. Varsinaisen festivaalin lisäksi Sommelo on mukana kansallispuisto Hossan avajaisissa 17.6. www.sommelo.net Jutajaiset 30.6. 2.7. Rovaniemi Jutajaiset on uudistunut kolmipäiväiseksi kaupunkifestivaaliksi, jossa tuodaan esille erityisesti pohjoista osaamista. Tänä kesänä jutajaisissa nautitaan musiikista, tanssista, teatterija sirkusesityksistä ja pelimannikonserteista. Tapahtuma näkyy, kuuluu ja maistuu ympäriinsä Rovaniemen keskustaa. www.jutajaiset.fi H e i n ä k u u Finlandssvensk spelmansstämma 7. 9.7. Karleby Suomen Kansanmusiikkiliiton sisarjärjestö Finlands svenska spelmansförbund järjestää päätapahtumansa tänä vuonna Kokkolassa. Soittoa ja yleisön tanssittamista yli kielirajojen. www.spelmansforbundet.fi Kihaus Folk 7. 8.7. Rääkkylä Jo vuodesta 1971 alkaen Rääkkylässä on järjestetty kesätapahtumaa, jossa kansanmusiikki on ollut keskeisessä roolissa. Vuonna 1991 järjestettiin ensimmäinen kansanmusiikkifestivaali nimellä Karjalainen Kesäkihaus. Siitä lähtien Kihausten ketju on ollut katkeamaton. Festivaali on profiloitunut kotoisaksi, tunnelmalliseksi koko perheen juhlaksi. Esiintyjinä kotimaisen kansanmusiikin parhaimmisto. www.kihaus.fi 50. Kaustinen Folk Music Festival 10. 16.7. Kaustinen Kesäkuussa ilmestyy Kaustiselle omistettu Kansanmusiikki-lehti, jossa on festivaalitietoa perusteellisesti. www.kaustinen.net Popkatu 11. 15.7. Joensuu Popkadun runsaassa ohjelmassa mukana myös kansanmusiikkia. www.popkatu.fi Folkmusik i Houtskär – Kansanmusiikkia Houtskarissa 15. 16.7. Houtskar, Iniö, Korppoo, Nauvo Viime vuonna kymmenvuotisjuhliaan viettänyt pienimuotoisella festivaalilla 14 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017
• nautitaan perinteisestä pelimannimusiikista aidossa saaristoympäristössä. Lorenz Brunnsberg 044 3063 175 Siilifolk 17. 22.7. Siilinjärvi Kuusipäiväinen Siilifolk alkaa heti Kaustisen jälkeisenä maanantaina Itä-Suomen suurinta kansanmusiikin ja -tanssin tapahtumaa on valmisteltu Täyskymppi! -hengessä, kun mukaan lasketaan Siilifolkia edeltäneet kolme Ysti-festivaalia. Kansanmuusikoina tunnetut ja ansioituneet uudet tuottajat Anna ja Antti Janka-Murros, halusivat töihin ryhtyessään nostaa Siilifolkin julkista kuvaa ajan parhaan kansanmusiikin areenana. Pohjois-Savon lähes kaikkien kansanmusiikkia soittavien ja/ tai laulavien ryhmien lisäksi festivaalin upouuteen tuhannen neliön telttaan on tulossa valtakunnan nimiyhtyeitä Piirpaukesta Kaustisen Purppuripelimanneihin. Koko kansan suosikeista lavalle nousevat muun muassa Jarkko Martikainen sekä The Agents. Kansantanssin päävieraat Ottoset tulevat hekin Kaustiselta. Lavalla nähdään myös nykyään harvoin esiintyvä Jaakko Teppo. www.siilifolk.com Meidän festivaali 23.7.-29.7.2017 Järvenpää / Tuusula Pekka Kuusiston luotsaamalla festivaalilla tänä vuonna vain naisesiintyjiä: ”Vuonna 2017 on haastavaa löytää tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta toiminutta naispuolista poliitikkoa, joka ei olisi joutunut vaientamiseen tähtäävän vihanpidon kohteeksi. Meidän Festivaalin tämä painos omistetaan Suomessa vuonna 1907 työnsä aloittaneille maailman ensimmäisille naispuolisille parlamentaarikoille.” Mukana paljon kansanmusiikkia. www.ourfestival.fi 54. Europeade 26. 30.7. Turku Europeadesta sivulla 3. www.europeade2017.fi Työväen Musiikkitapahtuma 27. 30.7. Valkeakoski Perinteisen tapahtuman ohjelma on nykyään varsin pop-painotteinen, mutta mukaan mahtuu myös maailmanmusiikkia ja työväenlauluja. www.valmu.com Iniö Folk 28. 30.7. Iniö Pieni, sympaattinen saaristolaisfolktapahtuma Iniössä. On myös facebookista. seppo.bruun@kolumbus.fi E l o k u u Lasten taidefestivaali Hippalot 3. 6.8. Hämeenlinna www.hippalot.fi Faces Festival 4. 6.8. Fiskars Välillä huhuttiin Faces-tapahtuman lopettavan, mutta tänä vuonna tulee 20 vuotta täyteen mainiolla ohjelmalla. www.faces.fi Eteläpohjalaiset Spelit 4. 6.8. Ilmajoki Eteläpohjalaisilla Speleillä kolmenkymmenen konsertin lisäksi kilpaillaan huuliharpun, mandoliinin ja vähärivisten haitareiden soitossa. Uutena mukana murteella laulamisen ja puhumisen kilpailut. www.spelit.fi Wiinit Pelimannit 4. 6.8. Parainen Wiinit Pelimannit järjestetään Paraisten kauniissa saaristokaupungissa merenlahden rannalla yli satavuotiaassa Birknäsin nuorisoseurantalossa ja sen piha-alueilla. Tänä vuonna on keskeisessä roolissa harmonikka. www.nilsbynpelimannit.fi Etno-Espa 7. 16.8. Helsinki Etno-Espa tarjoaa laadukasta uutta kansanmusiikkia Esplanadin puistossa Helsingissä kahden konsertin päivävauhdilla. www.etno-espa.fi Tanssi Vieköön -festivaali 18. 19.8. Helsinki Tanssi Vieköön -festivaali juhlistaa Suomen Tasavallan satavuotista taivalta tanssin eri muodoissa. Tapahtumassa mukana ovat kymmenet eri tanssilajit. Luvassa on esityksiä ja kilpailuja eri lajeissa. Tapahtumasta on tarkoitus tehdä vuosittainen kohtaamispaikka tanssin harrastajille ja ammattilaisille. www.tanssiviekoon.messukeskus.com Ijahis Idja 2017 18.8. 20.8. Inari Inarissa järjestettävän alkuperäiskansojen musiikkifestivaali. www.ijahisidja.fi Sävelten Mosaiikki – Tonernas mosaik 20. 27.8. Kirkkonummi Myös Sävelten Mosaiikki Tonernas Mosaik on virallisesti osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Tapahtumassa on lähes 300 paikallista laulajaa, soittajaa, pelimannia ja tanssijaa. www.kirkkonummi.fi 15 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017
• 16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Kukushka Viipurissa 5.-6.8. Jos sinua kiinnostaa suomalainen ja venäläinen kansanmusiikki, kannattaa ottaa kohteeksi Viipuri elokuun alussa! Viime vuonna ensimmäinen Kukushka oli hieno elämys, ja tämän vuoden festivaali järjestetään runsaampana! Tapahtumapaikat upeissa historiallisissa Viipurin kohteissa antavat oman lisämausteensa tapahtumalle. Punainen tori, Torkkelin puisto, Alvar Aallon kirjasto täyttyvät musiikista, markkinahumusta, pyöreän pöydän keskusteluista ja mukavasta tunnelmasta! Viipuri on yllättävän lähellä, junamatka vaikkapa Helsingistä kestää vain 2 h 22 min ja kaupungissa on paljon kiinnostavaa katseltavaa festivaaliohjelman lisäki. Viipuriin tarvitset viisumin, joten se pitää muistaa hoitaa ajoissa. Tapahtumasta päivitetään myös suomenkielistä informaatiota festivaalin sivuille www.kukushkafest.ru Päivi Ylönen-Viiri Truba ry:n sävellyskilpailu! Kokkolan seudun kansanmusiikkiyhdistys Truba ry täyttää tänä vuonna 20 vuotta ja sen kunniaksi julkistamme sävellyskilpailun. Kilpailun teema on yhteisöllisyys, joka kuuluu yhdistyksen perusarvoihin. Sävellys voi olla niin instrumentaalinen kuin laulu, kuin näiden yhdistelmäkin. Voittaja palkitaan 300 eurolla ja se esitetään Truba ry:n 20-vuotis juhlakonsertissa 28.10.2017. Toiseksi tullut palkitaan 100 eurolla ja kolmanneksi tullut 50 eurolla. Sävellys palautetaan 15.9. mennessä joko äänitteenä tai nuottina (linkki äänitteeseen tai nuottiin) sähköpostiin trubary@ gmail.com. Murrelaulukilpailu Speleissä Eteläpohjalaisissa Speleissä järjestetään murrelaulukilpailu. Kilpailussa lauletaan kaksi murrelaulua millä tahansa suomen kielen murteella. Ajatus kilpailun järjestämiseen syntyi, kun Etelä-Pohjanmaan murreseura Krannit pyysivät mahdollisuutta sijoittaa oman murteella puhumisen SM-kisatapahtumansa Spelien yhteyteen. Speleissä on soittokisojen ohella järjestetty kaksi kertaa valtakunnallinen eteläpohjalainen kansanlaulukilpailu. Tuota perinnettä jatketaan tällä teemakilpailulla. Kilpailuun halajavan laulajan tulee lähettää kaksi murteella laulettua kansanlaulua juhannusviikon maanantaihin 19.6. mennessä joko cd:llä tai mp3-muodossa sähköpostilla. Näistä valitaan enintään 10 kilpailijaa 5.8. pidettävään semifinaaliin ja heistä viisi kilpailijaa 6.8. järjestettävään finaaliin. Kilpailussa on rahapalkinnot. Toivomme, että laulajia tulisi ympäri Suomea ja saisimme laajan edustuksen maamme upeasta murreperinnöstä. Kilpailulle on myönnetty Suomi 100 -tunnus. Eteläpohjalaiset Spelit spelataan Etelä-Pohjanmaan opistolla, Ilmajoella 4.-6.8.2017. Kilpailukappaleet esikarsintaa varten lähetetään osoitteella Eteläpohjalaiset Spelit/murrelaulukilpailu, Timo Saarimäki Yrjöntie 4, 60560 HALKOSAARI tai sähköisesti timo.saarimaki@gmail. com puh. 050 5303 405 Lisätietoja osoitteessa: www.spelit.fi tai Timo Saarimäeltä. Muistatko Pilli-Pentin? Itseoppinut huiluntekijä Pentti Mäkelä kojuineen oli tuttu näky Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 1980-luvun lopulla. Muistatko sinä ”Pilli-Pentin”? Onko sinulla ehkä hänen rakentamansa huilu? Tule kertomaan muistosi Pentti Mäkelästä ja hänen rakentamistaan huiluista. Ota huilu tai pilli mukaan, jos sinulla sellainen on. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän professori Kristiina Ilmonen sekä musiikin maisterit Kirsi Ojala ja Mimmi Laaksonen käynnistävät kansanomaisiin puhaltimiin liittyvän tutkimushankkeen. Osana hanketta kartoitetaan Pentti Mäkelän rakentamia huiluja. Toivomme monenlaisia yhteydenottoja sekä Pentin muistavien että hänen huilujaan omistavilta henkilöiltä. Pienetkin tiedot voivat olla arvokkaita! Tule tapaamaan meitä Kaustisen kansanmusiikkijuhlille keskiviikkona 12.7.2017 kello 15-16.30 Yläkoulun aulaan. Tervetuloa! Kristiina, Kirsi ja Mimmi Mikäli et pääse tulemaan Kaustiselle, voit ottaa yhteyttä myös puhelimitse tai sähköpostilla. Kirsi Ojala: kirsikka.ojala@gmail.com, p. 050 593 4124 Mimmi Laaksonen: mimmi.laaksonen@gmail.com, p. 050 591 1133 Tutkimushanketta koskeviin kysymyksiin vastaa sen johtaja Kristiina Ilmonen: kristiina.ilmonen@uniarts.fi, p. 050 526 2020
• Timo Rautiainen KOLUMNI Näin juuri vietetyn kansanmusiikin päivän kunniaksi mieleeni nousi ensimmäinen henkilökohtainen kokemukseni kansanmusiikista. Se sijoittuu Haukivuoren Yhteiskoulun juhlasaliin joskus 70-luvun alkuvuosina. Jo edesmennyt isäni oli vienyt minut ja vanhemman veljeni Konsta Jylhän ja Purppuripelimannien konserttiin. Muistan täyden, kirkkaasti valaistun salin ja näyttämöllä esiintyneen yhtyeen ja sen vitsejä kertovan kontrabasistin. Hän oli Veikko Järvelä . Kaikki olivat kuitenkin tulleet katsomaan Konsta Jylhää . Konsertti ei juurikaan puhutellut alle 10-vuotiasta pikkupoikaa. Mutta jo heti 40-vuotta myöhemmin Folklandialla koettu Baltic Crossingin keikka sitten puraisikin – ja oikein toden teolla. Yritin vierestäni etsiä jotakuta toista, jolle hehkuttaa ja ihmetellä tätä käsittämättömän kovaa, lavalta välittyvää menoa. En löytänyt ketään kelle hehkuttaa. Kaikki tiesivät tämän jo. Silloin mietin; miten tämä on mahdollista? Miksi en ole törmännyt tähän aiemmin? Miksi en ole kuullut tätä radiosta? Miksi valtamedia vaikenee tästä kaikesta? Näitä kysymyksiä olenkin sitten pohtinut tuon jälkeen todella paljon. Miksi kansanmusiikki on piilotettu lähes tyystin vain sen oman genren tilaisuuksiin ja tapahtumiin? Sen tiedän, etteikö sitä olisi tarjottu ja markkinoitu, mutta miksi valtamedia ja suomalainen viihdekenttä ei koe sitä omakseen? Uskoisin, että yksi suuri syy siihen on tuo jo edellä mainittu Konsta Jylhän 70-luvun supersuosio. Se oli niin massiivinen, että ainakin minun sukupolven ihmisille suomalainen kansanmusiikki on yhtä kuin ”Vaiennut viulu”. Ja näin ollen kaikki muu uhkaa jäädä sen mielikuvan varjoon. Toinen mielestäni merkittävä syy on teknologisen kehityksen aikaansaama muutos musiikin kuunteluun. Fyysisten levyjen tilalle on tullut älypuhelin, jonka kautta kuunnellaan ilmaiseksi jaeltavaa päivän hittituotetta. Markkinavoimat, siis tässä tapauksessa isot, ylikansalliset levy-yhtiöt markkinoivat tuotettaan hyvän taloudellisen tuloksen saavuttamiseksi. Tätä tukevat kaupalliset radiokanavat soittolistoillaan. Samoja kappaleita toistetaan intensiivisesti hulluuden rajamaille saakka kunnes tulevat uudet hitit, joita ihmiset laitetaan seuraavaksi kuuntelemaan. Kanavilla ei enää ole musiikkitoimittajia vaan radiopersoonia, jotka kritiikittömästi lukevat levy-yhtiöiden tiedotteita uutisina. Ja media kertoo suomalaisen musiikin olevan suositumpaa kuin koskaan. Hieno homma muuten paitsi että ainakaan minä en löydä sieltä viihdemössön seasta sitä musiikkia… Mikä sitten avuksi? Miten saada kansanmusiikki ihmisten näkyville ja varsinkin kuuluville? Tänä päivänähän siihen ei voi noin vaan törmätä, vaan sitä pitää etsimällä etsiä. Siksi toivoisinkin keikanjärjestäjien uskaltavan ottaa hieman enemmän riskejä esiintymisten suhteen. Mikä olisikaan sopivampaa musiikkia bilefestareille kuin esimerkiksi maailmalla suosiota nauttiva Frigg? Miksei maamme lukuisissa irkkubaareissa voisi soittaa myös suomalaista kansanmusiikkia? Ja koska osaavathan suomalaiset tunnetusti ryypätäkin yhtä hienosti kuin irlantilaiset, en uskoisi tämän fuusion olevan kuin tahtokysymys. Myös ravintoloiden esiintymisajat pitäisi saada eurooppalaiselle tasolle. Nykyään elävää musiikkia tarjotaan maamme ravintoloissa pääsääntöisesti aivan liian myöhäiseen ajankohtaan. Tiedän varmuudella sen karsivan yleisöä. Liikaa odotellaan sen paikallisen ABC:n sulkeutumista ja sen myötä liikkeelle lähteviä, juuri mopoautonsa henkilöautoihin vaihtaneita nuoria. Varhaisemmat esiintymisajat toisivat lisää kuulijoita eri ikäryhmistä ja sitä nuorisoa voisi sitten viihdyttää myöhemmin yöllä ihan sillä heidän omalla viihteellään. Tiedän omasta kokemuksestani, että vielä tänäkin päivänä suomalaiselle kansanmusiikille olisi tilausta ns. suuren yleisön keskuudessa. Hyvin monen keikkani jälkeen minulle on esitetty sellaisia kysymyksiä, joihin vastaukset ovat olleet ”Optatus Raatikainen” ja ”Tiila Ilkka”. Tämä todistaa sen, että ihmiset vielä tänäkin päivänä ovat kiinnostuneita suomalaisista juuristaan. Kun tuntee omat juurensa ja arvostaa niitä, osaa myös arvostaa muita. Ja se on tärkeä asia, jos mikä. Vastaus on Optatus Raatikainen 17 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 To m m i A nt to ne n
• 18 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Festival del Huaso de Olmue Olmuessa, pari tuntia luoteeseen pääkaupungista Santiagosta, järjestetään vuosittain tammikuussa Huaso de Olmuen kansanmusiikkifestivaali. Neljänä iltana musiikki soi Patagual-Areenalla. Olmuen festivaali järjestettiin 1. kerran vuonna 1970. Chilen TV alkoi organisoida sitä vuodesta 1984 alkaen ja näin taattiin festivaalin näkyvyys kaikkialla Chilessä. Olmuen kansanmusiikkifestivaalin syntyyn vaikutti se, että kansanmusiikkia ei enää otettu Viña del Mar -festivaalien ohjelmistoon. Olmuen festivaalilla on mahdollisuus nähdä ja kokea kansallisia ja kansainvälisiä artisteja, lähinnä muista Latinalaisen Amerikan maista. Cueca-tanssi, stand up -komedia eli chileläisittäin paya sekä paikallisen cowboy-muodin esittely ja cowboy–taitoja mittaava kilpailu kuuluvat myös festivaalin ohjelmistoon. Mukana on myös uusien kansansävelmien kilpailu. Kilpailussa loppusuoralle päässeet artistit kilpailevat rahapalkinnoista sekä ns. kultaisesta kitarasta, Guitarpín . Kultainen kitara on festivaalin symboli. Cueca on chileläisen kansanperinteen keskeinen osa. Cueca-tanssissa on monta eri suuntausta ja siinä on kyse miehen ja naisen välisestä mittelöstä. Sitä tanssitaan paljon syyskuussa Chilen kansallispäivänä, mutta myös häissä ja rodeoissa. Toinen tärkeä chileläiseen kansanperinteeseen kuuluva ilmiö ovat payas . Payadores-esiintyjät ovat maalaisia, erityisesti maan keskiosista, jotka perhejuhlissa, rodeoissa ja muissa juhlissa kilpailevat edeltä määritellyn teeman ja tiettyjen sääntöjen mukaan improvisoitujen värssyjen laulamisessa. Olmuen festivaalista mieleen jäänyttä Kokonaisuudessan tämänvuotinen Olmuen festivaali sisälsi muutamia kohokohtia, mutta toisaalta myös ulkomaalaisen ja kansanmusiikin ystävän mielestä vähemmän onnistuneita artistivalintoja. Festivaalin ohjelmistossa oli monenkirjavaa musiikkia ja chileläisiltä kuulemani mukaan näin oli luultavasti festivaalin televisioinnin takia. Kansanmusiikkia oli tämänvuotisilla festivaaleilla liian vähän, kun puhutaan kuitenkin pitkät perinteet omaavasta kansanmusiikkifestivaalista. Parhainta antia festivaalilla edustivat festivaalin avaus eli Chilen kansallisbaletin kunnianosoitus Violeta Parralle , pitkän linjan chileläinen artisti María Esther Zamora yhdessä Pepe Fuenten kanssa sekä edellä mainittu festivaalin kilpailusarja. Chilessä vietetään tänä vuonna Violeta Parran syntymän 100-vuotisjuhlavuotta. María Esther Zamora on puolestaan folkloristi Segundo Zamoran tytär ja muodostaa yhdessä aviomiehensä Pepe Fuentesin kanssa yhden Chilen aktiisivimmista vielä esiintyvistä kansanmusiikkiduetoista. María Zamoran ohjelmistoon kuuluu hyvin monelaista kansanmusiikkia: cuecoja, tangoja, boleroja, cha cha chata, valsseja ja niin edelleen. Marían esiintyminen kuulosti todella nostalgisen tuntuiselta, myös sellaisen korviin joka ei häntä aikaisemmin ole nähnyt. Festivaalisettinsä aikana hän esitti mm. sellaiset unohtumattomat sävelmänsä kuin ”Adiós Santiago Querido” ja ”Chipi Chipi”. Viimeksi mainittu sävelmä oli mukana Che Guevaraa esittävässä Moottoripyöräpäiväkirja –elokuvassa. Musiikkimatkalla Chilessä Chilessä on kaksi folklore-paikkakuntaa, Olmue ja chileläisen kansanmusiikin pääkaupungiksi kutsuttu San Bernardo, Festival Nacional del Folklore de San Bernardo -festivaalin ja huhtikuussa tuhansien cuecojen kaupunki. Cueca-tanssi on keskeinen osa Chilen kansanperinnettä. Teksti ja kuvat: Jaana Mutanen
• 19 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Kilpailusarjan ja tämän vuotisen kultaisen kitaran, Guitarpín de Oro n voitti Yayo Castro y Los Surcadores kappaleella ”Tras las huellas del tiempo”. Yleisön mielestä kilpailun loppusuoralle ja voitosta kilvoittelemaan olisi tosin pitänyt päästä myös chileläistä chinchineros -bassorumpu-traditiota edustava Familia Bombo Trío kappaleellaan Donde el diablo perdió el poncho . Näin ei käynyt ja tätä yleisö arvosteli rajusti chinchineros -huudoin. Chinchineros-nimikkeellä kutsutaan chileläistä katumuusikkoa, yleensä poikaa tai miestä, joka soittaa selässä kantamaansa bassorumpua ja samalla tanssii. Säestäjänä chinchineros-katumuusikolla on usein katu-urkuri. Violeta Parran museossa Vuonna 2016, Violeta Parran juhlavuoden kynnyksellä, avattiin San Carlosin pikkukaupungissa Keski-Chilessä Violetan kotimuseo. Pieni museo antoikin kattavan läpileikkauksen taiteilijan elämästä, vaikka onkin vielä hiukan alkutekijöissään. Erityisen vaikutuksen museossa vieraijoihin tekee varmasti museon sisäpihan muuriin ripustettu pitkänomainen Militza Agustin suunnittelema muraalimaalaus Gracias a la Vida . Sen olivat läheisen Quinchamalin kylän savenvalajat muovailleet kylän kuuluisasta mustasta savesta. Violeta Parra näkyi ja kuuluikin nyt juhlavuonna monella taholla Chilessä. Keravalle uusi festivaali kesäkuussa Keravalla nähdään 17. kesäkuuta uusi festivaali TE!Fest, joka kokoaa radanvarsikaupunkiin suomalaisia kansanmusiikin huippuja. Festivaalin ohjelmistosta vastaa kansainvälisellä kansanmusiikin kentällä mainetta niittänyt viulisti Esko Järvelä . – Olen jo pidempään haaveillut pienen kansanmusiikkitapahtuman perustamisesta jonnekin päin Suomea, mutta ilman sopivaa ympäristöä ja sopivia yhteistyökumppaneita tämän kaltaisen tapahtuman järjestäminen on mahdotonta. Kun Keravan kulttuuripalveluista otettiin asian esille, olin heti innolla mukana, kertoo Järvelä. Keravan Paasikivenaukiolla sekä Kerava-salissa nähdään pitkin päivää hyvin erityylisiä artisteja, muun muassa Timo Rautiainen ensimmäistä kertaa duona Esko Järvelän kanssa, elektrosoundeja hanurilla hakkaava Antti Paalanen sekä Suomen suurin pelimanniorkesteri, monikymmenpäinen Orivesi All Stars. TE!Festin nimi tulee Keravan kansanmusiikkihistoriasta. – Nimi on peruja Keravalla 90-luvulla vuosittain järjestetystä kansanmusiikkitapahtumasta Tekijä esiin, jonka yhteydessä järjestetty lasten ja nuorten kansanmusiikkikurssi jäi elämään omaa elämäänsä, kertoo Järvelä. Tapahtuman järjestävät Keravan kulttuuripalvelut. Tapahtuma on osa kaupungin virallista Suomi100-ohjelmistoa. Hyvinkäällä folkataan elokuussa Hyvinkään Kaukasissa järjestetään ensimmäistä kertaa kansanmusiikkitapahtuma Kaukas EloFolk elokuisena lauantaina 19.8.2017 klo 14-23 Kaukasten Juhlatalolla. Musiikkivalinnoista vastaa tapahtuman taiteellinen johtaja Timo Alakotila . Taiteellinen johtaja on vahvasti mukana myös estradilla useammankin kokoonpanon mukana! Timo on asunut Kaukasissa aiemmin kymmenen vuotta ja omaa edelleen tiiviit suhteet kylään. Saatuaan ajatuksen tapahtuman järjestämisestä, kylän kulttuuriaktiivit ottivat yhteyttä Timoon ja innostus tapahtuman järjestelyyn oli molemminpuolinen: Timo järjestää musiikin ja kyläaktiivit ulkoiset puitteet. Iltapäivästä myöhäiseen iltaan kestävässä tapahtumassa voi konserttien ohella tutustua kylään ja koskimaisemiin. Iltakahdeksalta Antti Savilammen huutokatrilli aloittaa tanssit, jotka jatkuvat aina iltayhteentoista. Tapahtuman järjestämistä varten perustettiin Kaukasten kulttuuriyhdistys Vanun Voima. Kaukas EloFolkin tapahtumapaikka Kaukasten Juhlatalo on Suomen Vanutehtaan 1934 rakennuttama kulttuurihistoriallinen rakennus, joka luo erinomaiset puitteet kansanmusiikille. Juhlatalon urheilukentän kupeelta alkaa juuri valmistunut Kaukasten luontoja kulttuuripolku, jolla pääsee tutustumaan Keravajoen koskiin ja kylän teollisuushistoriaan. Uusia tapahtumia Uudenmaan kesään Keravalla kuullaan myös Frigg-yhtyettä, jossa soittaa myös tapahtuman taiteellinen johtaja Esko Järvelä (oik.). Jim m y Tr äs ke lin M ar ko M äk in en Hyvinkään tapahtuman taiteellinen johtaja Timo Alakotila. maria Esther Zamora Olmuen festivaaleilla.
• 20 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Anna Fält Oma ääni riittää A nna Fält on toiminut jo lähes kymmenen vuotta kansanlaulajana Ruotsissa asuen. Iisalmesta kotoisin oleva muusikko löysi kansanlaulusta kodin, jossa voi olla juuri sellainen kun on. – Löysin kansanmusiikin äärelle vasta 20-vuotiaana, kun opiskelin popjazzlaulajaksi Kajaanin konservatoriossa. Siihen asti kuvani kansanmusiikista oli todella negatiivinen, mikä muistuttaa minua edelleen siitä, miten tärkeätä on näyttää kaikille miten moninaisesta musiikista on kysymys! Fält kuvaa itseään tyyppinä, jota kiinnostaa kaikenlainen outous ja kummallisuus, ja sitähän kansanlaulun parissa riittää. Esimerkiksi ruotsalainen kulning oli ensikertalaiselle tajunnan räjäyttävä kokemus. – Yksi käänne elämässäni oli Sari Kaasisen kansanlaulukurssi Iisalmen Talvipäivillä. Hän ilmoitti, että kansanlaulaja laulaa äänellään. Piste. Minä, epävarma 20-vuotias, pop-jazz-laulun opiskelija olin aivan äimänä: yritätkö todella väittää että minä riitän tällaisena?! Kansanmusiikkia piti siis päästä opiskelemaan lisää, ja Kajaanin jälkeen Anna Fält päätyi Joensuuhun opiskelemaan. Sen jälkeen Ruotsi vei mennessään. – Minulle oli alusta asti selvää, että haluan Ruotsiin opiskelijavaihtoon. Ruotsin kieli ja ruotsinkielinen kansanlaulu olivat koko ajan olleet minulle läheisiä. Palattuani Malmöstä takaisin kaupunki jäi vaivaamaan, halusin lähteä takaisin ja elää siellä. Freelancer Ruotsissa Edessä oli joka tapauksessa freelancerelämä, joten miksei Malmössä? Freelancermuusikon elämä lähtikin yllättävän hyvin pyörimään, ei tarvinnut tulla maitojunalla kotiin tai ryhtyä tiskaajaksi. Nyt hänellä on sydän kahdessa maassa. – Suomessa suuntaan katseen Ruotsiin ja kerron täkäläisille, mitä kaikkea sieltä löytyy, ja toisinpäin. On niin paljon mitä ihmiset eivät myöskään omasta perinteestään tiedä. Fält myöntää pukeutuvansa innokkaasti kulttuurilähettilään viittaan. – Alussa keikkajärjestäjät Ruotsissa vähän arastelivat kieltä – ai laulatko vain suomeksi? Meneehän ihmiset fado- tai flamencokonserttiinkin, eivätkä he ymmärrä siitä mitään! Suomen kielen kanssa tuntui olevan ennakkoluuloja. Anna Fält on esittänyt hyvin paljon suomenkielistä kansanlaulua suomea ymmärtämättömille yleisöille. Ilmaisu on loppujen lopuksi se kaikkein tärkein. – Totta kai minuun vaikuttaa, ymmärtääkö yleisö sanat vai ei. Mutta tarinan sisäistämisestä kaikki on eniten kiinni. Kun todella sisäistää sanoman, unohtaa koko maailman ympäriltä. Aina se ei onnistu, voi olla huono päivä eikä saavuta sitä tilaa – ei vain pääse ”sinne”. Yleisö aistii sen kyllä ihan kielestä riippumatta. Kiehtovat metsäsuomalaiset Kansanlaulutyyleistä Anna Fältin sydäntä lähimpänä on kalevalamittainen laulu. – Pohjaton lähde, josta aina löytää uusia kerrostumia! Viime vuosina erityisesti loitsut ovat nousseet yhä enemmän esille. Loitsut liittyvät myös laulajan uusimpaan tutkimusprojektiin, jonka keskiössä ovat metsäsuomalaiset, Suomesta Ruotsiin muuttanut kansanryhmä, jonka kulttuuriset erityispiirteet ovat säilyneet pitkään alkuperäisinä. Metsäsuomalaisia asui Ruotsin ja Norjan rajaseudulla Norrlannista Skåneen asti. – Arkipäivän magiikka on todella silmiinpistävää. Esimerkiksi kansanparannus on säilynyt elinvoimaisena 1900-luvulle asti. Metsäsuomalaisilta kerätystä materiaalista todella iso osa on nimenomaan loitsuja.Metsäsuomalaisteeman pohjalta syntyi sooloesitys Finnskogarnas magi, ja sen ohjelmisto on myös tarkoitus levyttää. – Joka kerta kun olen suomalaismetsissä, tuntuu että tämä työ on tärkeää. Metsät taputtavat minua henkisesti olalle. Taiteentekijänä kyseenalaistan jatkuvasti sitä mitä teen – onko tässä kaikessa mitään järkeä? Näin Anna Fältin esiintyvän ensimmäistä kertaa yhdessä flamencotanssijan Pia Pohjakallion kanssa. Voimakas tulkinta naisen elämään liittyvistä runolauluista jäi mieleen, mutta erityisesti muistan Fältin kommentit siitä, että yleisö Suomessa todella ymmärsi laulujen sanat. Teksti: Tove Djupsjöbacka Kuva: Jerry Pedersen
• 21 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Anna Fält painottaa, että nimen omaan perinne on se tärkein. – Tämä ei ole vain oman navan tuijottelua, kysymys on paljon suuremmista asioista kuin vain minusta. Kansanmuusikkouden ääripäät ovat aika hurjia: pitäisi olla näkyvillä, verkostoitumassa, showcase-messuilla ja somessa... Ja kuitenkin on kysymys perinteestä, siitä että se on arvokasta ja tärkeää! Fält rakastaa myös opettamista, ihmisten intoa ja perinteen viemistä eteenpäin muille. – Tuikkivat silmät kansanlaulukurssilla, ihmiset jotka eivät ole koskaan ennen tehneet mitään tällaista! Onhan heidän käännyttämisensä järkyttävän palkitsevaa... Soolona esiintyminen viehättää Soolotyöskentely on Anna Fältin taiteilijuuden ydin. Yksin lavalla, ilman soittimia tai muita muusikkoja. – Välillä joutuu vähän selittelemään, mikä tarve tai halu minulla on olla lavalla yksin. Mutta ukko istuu savutuvan nurkassa, laulaa yksin, kertoo tarinaa, näinhän perinnettä on laulettu paljon! Naureskellen Fält toteaa myös tulevansa vahvojen savolaisnaisten suvusta, jossa on aina sanottu että ”minä itse”. – Soolotekemisessä on tietty helppous. Ei tarvita muita, sinä vain laulat ja kerrot tarinaa – se riittää. Minua kiinnostaa paljon, miten pitää paketti hyppysissä ihan yksin. Etenkin Ruotsissa moni sanoo, ettei ole ikinä kuullut mitään tällaista. Sooloprojektien rinnalla yhteistyökumppaneitakin löytyy, monesti aivan eri taiteenaloilta. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita on ollut oma sisko, kuvataiteilija Emma Fält . Keväällä 2011 sisarukset tekivät yhdessä suitsutetun Vallpiga-esityksen, ja uusista projekteista haaveillaan. Ruotsinsuomalaisen flamencotanssija Pia Pohjakallion kanssa syntyi ¡RÅ! , jossa flamencotanssi kohtaa runolauluun erityisesti naisen elämän näkökulmasta. – Ilman Vallpigaa sitä ei olisi syntynyt, olin ehtinyt kasvaa poikkitaiteelliseen työskentelyyn. Mietin, miksi ottaisin tähän muusikon – jos otan tanssijan, syntyy jotain ihan uutta! Molemmissa esityksissä punainen lanka oli kuitenkin vahvasti säestyksetön yksinlaulu, joka on ollut omin osaamisalueeni koko ajan. Koulun penkille Pari vuotta sitten tie vei uudestaan koulun penkille, tällä kertaa Kungliga musikhögskolaniin ja Nordic Master in Folk Music -koulutukseen, josta Fältin on määrä valmistua tänä keväänä. Fält koki koulutuksen antoisana, vaikka sen yhdistäminen työntekoon oli haastavaa. – Mutta kyllähän tuollaisista opinnoista saa hyvin paljon irti! Saa asua neljässä Skandinavian maassa, tutustua ihmisiin, nähdä kaikki traditiot! Perinteenkantajat soittavat sinulle ja vastaavat tyhmiin kysymyksiin. Nyt olen taatusti vielä innostuneempi pohjoismaisesta kansanmusiikista! Kevään ja kesän Fält viettää kiertueella maisterikoulutuksen yhtyeen kanssa sekä sooloesiintymisiä tehden. ILMOI-trioon kuuluvat hänen lisäkseen Joonas Ojajärvi ja Jenni Venäläinen . – ILMOI on ollut minulle mielettömän tärkeä koulu, tietynlainen paluu juurille. En ole vuosikausiin ollut yhtyeessä, jossa on muita muusikkoja soittamassa instrumentteja! Opintojen päätyttyä pääsen taas kotiin Malmöhön, ja uudet freelanceprojektit odottavat. Kesän aikana on esiintymisiä Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa, lisätiedot: www.annafalt. com, www.ilmoi.com 7.8.—16.8. + 24.8.2017 www.etno-espa.fi www.fb.com/etnoespa Mammantytöt
• 22 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Kansanmusiikin päivää vietettiin ympäri Suomea Kansanmusiikin päivä Joensuussa – Myö yhessä Joensuussa vietettiin 10.5. kansanmusiikin päivää riehakkaasti. Kirjastossa soi kansanmusiikki koko päivän ja iltapäivällä kirjastolta lähti kulkue läpi kaupungin. Kulkueessa oli mukana opiskelijoita ja kansanmusiikin toimijoita ja soittajia. Viesti Karjalan poikia laulavalla kulkueella oli hyvin selvä: kansanmusiikki elää ja voi hyvin. Pohjoiskarjalaisella kansanmusiikilla on pitkät perinteet laulun, tanssin ja soiton maakuntana ja tuota perinnettä haluttiin vaalia. Yhtyeitä ja kokoonpanoja oli paljon ja kaikki huipentui Joensuun konservatorion juhlasalin kamu-konserttiin. Sali oli lähes täysi ja tunnelma hyvä ja lämminhenkinen. Konsertin yksi koskettavimmista esityksistä oli Kirsi Uutisen ja Emilia Kallosen itkuvirsiesitys, jonka aikana mieleen kumpusi jotakin ikiaikaista ja kansanlaulun ydintä. Kansanmusiikkitapahtumaa olivat järjestämässä koulutuksen ja yhdistysten ihmisiä sekä muita kansanmusiikkiaktiiveja. Päivä oli onnistunut ja näkyvyys oli erinomainen paikallisessa mediassa. Joensuu haluaa jatkossa tehdä tapahtumasta perinteen, jonka avulla voidaan edistää kansanmusiikin ja -tanssin sekä -laulun asiaa. Kuvat ja teksti: Ari Tarkiainen Kansanmusiikin päivää vietettiin 10.5. Kiitokset kaikille osallistujille! Valtakunnallisen teemapäivän tavoitteena oli parantaa kansanmusiikin ja kansantanssin näkyvyyttä. Päivän aikana järjestettiin kymmeniä tapahtumia eri puolilla Suomea aamusta iltaan. Päivään saattoi osallistua vaikkapa kuuntelemalla radio-ohjelmaa, laulamalla kansanlaulun tai järjestämällä yleisötapahtuman. Päivä sai runsaasti huomiota useissa lehdissä, televisiossa ja radio-ohjelmissa, joissa musiikin kuuntelun lisäksi keskusteltiin kansanmusiikin käsitteestä ja nykytilasta. Kansanmusiikin päivä sopi 100-vuotiaan Suomen Yhdessä-teemaan loistavasti. Kansanmusiikin päivää koordinoi Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus (KEK). Kaisa Pudas Melko tuore kokoonpano TAKSI keikalla Bulevardin kahvisalongissa. Kaustisen Näppärien kevätkonsertissa soivat työpajassa rakennetut marimbat. Kallion Kantaattikuoro lauloi räntäsateessa Karhupuistossa. Lähiradiossa kuultiin kansanlauluja Timo Rautiaisen esittämänä. Kukka Lehto & Pauanne konsertoi Kansanmusiikin päivänä Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin aineryhmän järjestämällä Touko-Taiga -festivaalilla. Jo rm a A iro la K ai sa Pu da s K ai sa Pu da s Ju ss i La nk in en La ur i O in o
• 23 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 2 • 2017 Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistyksistä esittelyvuorossa Suomen Sahansoittajat ry. S aha soi -leirejä pidettiin 1997-2002 seitsemän kertaa Tervossa ennen kuin leirin isä ja ideanikkari, Tervon Pelimanniyhdistyksen puheenjohtaja, sahansoittaja Petteri Heikkinen kuoli yllättäen heinäkuussa 2002. Tervon Pelimanniyhdistykselle oli suuri ponnistus järjestää kesän 2003 Saha soi -leiri. Leirin 2003 aikana tehtiin Soivat sahat cd-levy. Kesien 2004-2006 aikana leireille osallistuneille syntyi ajatus omasta sahansoittajien yhdistyksestä, jolloin esim. leirin järjestämisvastuu siirtyisi sahansoittajille, sahansoitto saisi tunnettuutta ja mahdollistaisi sahansoittajille myös omat www-sivut. Suomen Sahansoittajat ry:n perustamiskokous pidettiin Saha soi -leirin yhteydessä 2006 Tervossa. Suomen Sahansoittajat ry on järjestänyt Saha soi -kurssin vuodesta 2007 lähtien. Vuonna 2013 kurssi järjestettiin Siilifolkin yhteydessä ja sen jälkeen Saha soi -kurssi on pidetty kesällä jonkin kansanmusiikkitapahtuman yhteydessä. Tulevan kesän Saha soi -kurssi on Kaustisella. Saha soi -kurssille ovat tervetulleita niin vasta-alkajat kuin mestarisoittajat. Kurssilla mestarisoittajat opettavat ja ohjaavat soittajia. Omaa sahaa ei tarvitse välttämättä olla, yhdistys lainaa kurssin ajaksi sahan. Nuorin leirille osallistuja on ollut 14-vuotias, ei ollakaan kaikki enää ikämiehiä. Saha soi -kurssia on vuodesta 2015 järjestetty myös talvella Vihdissä, ohjaajina ovat toimineet Sami Tupala ja Aarne Laasonen . Jäseniä Suomen Sahansoittajat ry:ssä on 40, joista sahansoittajia 31. Jäsenmäärä yhdistyksessä kasvaa pikkuhiljaa. Yhdistyksen tarkoitus on ylläpitää ja kehittää sahansoiton harrastusta Suomessa. Onhan se komiaa kuultavaa, kun useampi saha soi puhtaasti. Laji vaatii tarkkaa sävelkorvaa, kun sahassa ei ole mitään tukipistettä, kuten pianossa, siitä huolimatta sahasta lähtee hienot äänet oikein soitettuna. Sahansoittajat ovat erittäin kilpailuhenkistä porukkaa. Vesannon Musiikinystävät ry on järjestänyt Sahansoiton Suomen mestaruuskilpailut vuodesta 1997. Mestaruuksia ovat haalineet eniten jäsenemme Esko Pirttilampi (3), Krista Koivula (3) ja Sami Tupala (4). Vuoden 2016 Suomen Mestari on Krista Koivula Kuopiosta. Mestaripelimanni Esko Pirttilampi on yhdistyksemme kunniajäsen. Unto Lehtonen , pitkäaikainen säestäjämme, nimitettiin kunniajäseneksi viime vuonna ja muistimme häntä nyt Samuelin Poloneesin aikana. Suomen Sahansoittajat ry on Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsen. Käymme soittamassa Samuelin Poloneesissa ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla sekä muissa musiikkitapahtumissa. Yksittäiset soittajat ovat kysyttyjä erilaisiin tapahtumiin. Yhdistyksemme puheenjohtaja on Sami Tupala (Vihti) ja muut hallituksen jäsenet: Krista Koivula (Kuopio), Meri-Hilkka Mäkelä (Kangasniemi), Teija Liikamaa (Jyväskylä) ja Tarja Tupala (Vihti). Vuosikokouksemme pidämme kesän Saha soi -kurssin yhteydessä, silloin ovat jäsenet paikalla. Tänä vuonna juhlitaan 20-vuotista Saha soi -kurssia Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Tervetuloa kurssille! Saha soikoon! Saha soi 20 vuotta Tarja ja Sami Tupala Joulukuussa vuonna 1996 tervolaiset Petteri Heikkinen ja Kari Rönkkö hakivat TV 2:n ”Hakupalat”-ohjelmassa sahansoittajia. Sahansoiton harrastajia löytyi alkuun 30 henkilöä ja vuonna 1997 Tervon Pelimanniyhdistyksen järjestämälle ensimmäiselle Saha soi leirille Tervossa osallistui 13 sahansoittajaa. Kaustinen 2013. Kuvassa vas. Erkki Kärkkäinen, Reijo Salo, Sami Tupala, Teija Liikamaa, Esko Pirttilampi, Pentti Kervinen ja Unto Lehtonen säestää. Unto Lehtoselle vietiin Samuelin Poloneesin kotimatkalla kunniakirja ja kukkia. A ar ne La as on en . Ta rja Tu pa la
• 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Uudenmaan nurkka Kuopio tarjosi parastaan, viihdyimme ja nautimme hyvästä ohjelmasta. Spelarit, vantaalaiset ja Sakarat olivat mukana isolla joukolla yhdistyksemme edustajina. Kiitos Kuopio! Onnistuneen Samuelin Poloneesitapahtuman innoittamina käynnistimme heti ensi vuoden 16.-18.3. Helsingin Poloneesi-juhlien järjestelyt. Mahottomat-ryhmän ja muiden lupsakoiden savolaisesiintyjien mallia olisi opittavissa Kansalaisfoorumin kursseilla syyskuussa 23.-24. syyskuuta Nummelan Päivölässä. Esiintymiskoulutusta tarvitsisivat monet niin nuoret kuin varttuneemmatkin soittajat ja laulajat. Kouluttajana ovat Maija Karhinen-Ilo ja Erja Joukamo-Ampuja . Tutustu Kansalaisfoorumin uudistuneisiin sivuihin ja facebookiin. Löydät sieltä ilmoittatumiset kursseille, rahoitusvinkit ym. Juurijuhla-Rotfest Espoossa sujui sekin mallikkaasti. Espoo on todella kulttuurikaupunki! Orivesi All Stars soitti päätöstanssiaiset Sellosalin aulassa 8.4. Seuraavan kerran OAS esiintyy Helsingissä Seurasaaressa 11.6. klo 14 Antinaukiolla. Helsingin hallintomalli muuttuu 1.6. Kulttuuriasiat joutuvat jättimäisen kulttuurija vapaa-ajan lautakunnan alaisuuteen. Surullisena voimme jo kertoa, että Helsinki-päivään 11.-1 2.6. EI hyväksytty kansanmusiikkija -tanssitapahtumalle mitään rahoitusta! Toisenlaiset tuulet puhaltavat! Elokuun 5. päivä järjestetään valtakunnallinen kansallispukujen tuuletus. Helsingissä se on klo 12 Espan puistossa piknik-tapahtumana. Malja 100-vuotiaalle Suomelle pop up -tyyliin. Kaikki laulaa teemalla Soutustadion kutsuu jälleen ilmaiseen laulutapahtumaan Sakaroitten vetämänä 24.7. klo 18. Runolaulupäivä 25.4. ja kansanmusiikin päivä 10.5. jäänevät valtakunnallisina päivinä vuotuisallakkaan. Bulevardin kahvisalonkiin saimme 10.5. TAKSIn eli Timo Alakotila ja Kuisma Sistersryhmän juhlistamaan iltaa. Kiitos! Aleksin syyssoitto 10.10. Stoassa toteutetaan nyt viimeisen kerran. Helsingin kulttuurituotannon rahoitusjärjestelmän uudistuksen vuoksi Itä-Helsingin Kulttuuriviikot on tullut tiensä päähän. Mukaan olemme saaneet upeaan jäähyväiskonserttiin kuusi hienoa kokoonpanoa Leikareista Sibbo Spelmanslagiin teemalla ”Kansanmusiikkia Uudellamaalla yli 100 vuotta”. Aleksin Syyssoitto on ollut Stoan ohjelmassa 30 vuotta! Kesä on myös Uudellamaalla täynnä kansanmusiikkitapahtumia. Juhannusaattona Seurasaaressa ovat mukana Sakarat Laulupelimannit ja Lempi-trio. Vieraaksi saamme Lempäälän Helkanuoret Outi Sanén johdolla! Keravalla kansanmusiikki soi 17.6., Hyvinkäällä Kaukasten tapahtumassa 19.8., Sammatissa Paikkarin torpalla 8.7. Kansanmusiikki.fi YouTube-kanavalla voit kuulla muun muassa Sakaroiden Soutulaulun. Iloisia kesätapahtumia toivotellen Anja Hinkkanen Hovimäki Soi VarsinaisSuomessa Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen pelimannitapahtuma Hovimäki soi on toteutumassa 9.-10. kesäkuuta.Töitä on tehty tilaisuuden onnistumiseksi. Paikat on käyty katsastamassa ja havaittu toimiviksi. Järjestelyorganisaatio on viritetty, jotta kaikki toimii. Tapahtuma jatkaa suosittujen Palkeisten perinnettä ja se pidetään tällä kertaa Somerolla Hovimäen luonnonkauniilla karavaanarialueella. Hirsjärven rantamilla. Pelimannien sopii tulla jo perjantaina ja majoittua mökkiin, omaan vaunuunsa tai autoonsa. Perinteiseen tapaan perjantai-ilta soitellaan ja rentoudutaan. Alueella on useita soittopaikkoja, joten pelit soimaan! Pääkonsertti on la 10.6. klo 15 läheisellä Esakallion tanssilavalla. Lopuksi soittaa tanssia VSKAMU COMBO, kun kerran tanssilavalla ollaan. Ilta jatkuu Hovimäessä vielä vapaan soittelun merkeissä. Veikko Lehtonen Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys Kokkolan keväässä on taas nautittu monipuolisesti kansanmusiikista mm. Corner’s Pubissa järjestetyillä Truba ry:n Rautawaara-klubeilla. Lavalle ovat nousseet mm. Koutus, Tallari, Tötterssön ja Tapio Miettinen. Yleisömäärät ovat valitettavasti jääneet paikoitellen harmittavan alhaisiksi ottaen huomioon kuinka mahtavia esiintyjiä on ollut paikalla! Lisäksi 10.5. vietettävään ensimmäiseen valtakunnalliseen Kansanmusiikin päivään Truba ry:n kanssa osallistuvat Keski-Pohjanmaan konservatorion ja Centria-ammattikorkeakoulun kansanmusiikin opiskelijat. Kansallisen Kansanmusiikin päivän innoittamana innostuimme järjestämään oman Konsan ja Centrian kansanmusiikin ja -tanssin juhlan 12.5. vietettävän Snellmanin päivän kunniaksi, ja kansanmusiikin ja -tanssin ilosanoman levittämiseksi. Juhlaan osallistuvat kansanmusiikin opiskelijoiden ohella Oulun ammattikorkeakoulun kansantanssin opettajaopiskelijat Riina Hosio ja Elias Martikainen. Kuten monet jo tietävätkin, kansantanssi on alunperin ollut erottamaton osa erityisesti kansanmusiikin pelimanniperinnettä ja päinvastoin. Nyt me kansanmusiikin opiskelijat täällä Kokkolassa haluamme tuoda sen myös koko ajan vahvemmaksi osaksi kansanmusiikin opiskelua, ja toivommekin mm. yhteistyön Oulun ammattikorkeakoulun kansantanssin opiskelijoiden kanssa vahvistuvan sen myötä! Allekirjoittaneella on ollut kunnia päästä Kokkolan seudun kansanmusiikkiyhdistys Truba ry:n johtokunnan puheenjohtajan paikalle Truban merkkivuonna, kun se täyttää 20 vuotta. 20-vuotisjuhlaa aiotaan viettää täällä Kokkolassa ensi syksynä 28.10. konserttien ja workshoppien muodossa. Juhlan kunniaksi julkistetaan myös sävellyskilpailu, josta lisää sivulla 16. Laura Suurla Kokkolan kuulumisia
• 25 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 • PELIMANNI-LIITE Laulettavaa kesäiltoihin Kaikki laulaa -teemavuoden kunniaksi pyysimme ehdotuksia hieman vähemmän tunnetuista kansanlauluista. Ehdotuksia tulikin kiitettävästi ja valitsimme niistä neljä julkaistavaksi lehdessä. Kaikki ehdotukset ovat hyviä, mutta valikoimasta pyrittiin tekemään monipuolinen. Lisää ehdotettuja lauluja löydät lehden internet-sivulta: kananmusiikki-lehti.fi –> nuotit ja teoria. Kiitämme kaikkia osallistuneita! Lehdessä julkaistujen ehdotuksien tekijöille lähetämme yllätyspalkintoja. Pia Rask perustelee omaa ehdotustaan näin: Kyseinen laulu on hieno, mutta en ole sitä löytänyt oikein mistään laulukirjoista. Melodia polveilee hienosti päällekkäisistä tersseistä muodostuvin kaarin. Lopun alennettu toinen aste (as) pisteenä iin päälle. Sain sen kerran jollain kurssilla romanimieheltä, joka muisti vain ensimmäisen säkeistön ja Hilja Grönforsilta sain tähän loput säkeistöt. Vuosien aikana mukana kulkenut kappale. Surumieliset kaiholaulut ovat ohjelmistossani aina olleet keskeisellä sijalla.
• 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Saija Hostikka oli löytänyt kappaleen sattumalta, kun etsi kansanlaulua pääsykokeisiin. Kappale taipuu monenlaisiin sovituksiin mutta toimii myös sellaisenaan.
• 27 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 • PELIMANNI-LIITE Pekko Käpin kääntämänä laulu suomeksi: Tuudi lasta nukkumaan, tuudi lasta. Yksi lapsi hangen (aikaan), toinen lapsi pellon sängen aikaan, kolmas lapsi kalan kutemisen aikaan. Oudotju (lapsen nimi) hangen aikaan, Fedottu (lapsen nimi) pellon sängen aikaan, Kaisa kalan kudun aikaan. Tule uni oven taakse, tule uni. Petra Käppi kertoo ehdottamastaan kehtolaulusta, että se on hänen arkistoretkiensä ensimmäisiä isoja löytöjä. Kappale edustaa Petralle kansanmusiikkiherätystä. Myös kappaleen suomalaiselle kansanlaululle epätavallinen rytmi kiehtoo. Se edustaa samankaltaista rytmiikkaa kuin toinen Petran rakastama musiikkiperinne, Tansanian gogo-heimon sormipianon soitto. Kappale on Petran ja Pekko Käpin 2010 ilmestyneellä Uni uuhella ajeli -levyllä. Linkki kappaleen Youtube-tallenteeseen löytyy Kansanmusiikki-lehden verkkosivulta kansanmusiikki-lehti.fi > nuotit ja teoria.
• 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Kappaletta ehdotti Sirkka Kosonen ja perusteli ehdotustaan näin: Koivu on meille tärkeä puu. Sillä on paljon parantavia vaikutuksia: mahla, pakuri, juhannuskoivu, saunavastat ym. Laulun sanat on monimerkitykselliset, ja melodia hivelee itäsuomalaista korvaa.
• 29 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 • PELIMANNI-LIITE Sunnuntaina 2.4. kokoontui jälleen runsas joukko hämäläisiä kansanmusiikin soittajia ja ystäviä perinteiseen Hämeen Kevätsoittoon. Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksen järjestämä konsertti kiertää vuorovuosin Hämeen kuntia, ja tänä vuonna tapahtumaa isännöi Ylöjärvi. Järjestyksessään jo 43. Kevätsoitto oli samalla osa virallista Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Ylöjärven Viljakkalan Yhtenäiskoulun juhlasali täyttyi yleisöstä sekä kahdeksasta kansanmusiikkiyhtyeestä. Konsertti alkoi juhlallisesti Ylöjärven kaupunginhallituksen puheenjohtaja Katja Luojuksen avaussanoilla, joiden jälkeen itse konserttiohjelman polkaisivat käyntiin paikalliset Viljakkalan pelimannit. Seuraavaksi esiintymisvuoron saivat Ikaalisten viulupelimannit, Harjunpään pelimannit, Lempäälän pelimannit ja Pirkanmaan maakuntapelimannit. Väliajalla nautittiin Viljakkalan Yhtenäiskoulun vanhempainyhdistyksen järjestämästä kahvituksesta, minkä jälkeen ohjelma jatkui kannelryhmä Varpusten, Maaseudun tulevaisuuden, Ahjolan pelimannien sekä Ylöjärven pelimannien esityksillä. Soitannan lomassa ehdittiin jakaa myös ansiomerkkejä; Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksessä aktiivisesti toimineet Antti Valtakari ja Heikki Löytty palkittiin Suomen Kansanmusiikkiliiton hopeisilla ansiomerkeillä. Konsertin lähestyessä loppuaan Elisa Vahosalmi esitti virallisen kutsun vuoden 2018 Kevätsoittoon Parkanoon. Hämeen kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtaja Sirpa Olkinuoran päätössanojen jälkeen päivä huipentui vielä kaikkien esiintyjien yhteissoittoon. Liki 60 soittajaa kerääntyi yhdessä kajauttamaan ilmoille konsertin viimeiset sävelet sekä ennen kaikkea nauttimaan yhdessä soittamisen ilosta. Satavuotiaan Suomen kunniaksi tilaisuus päättyi juhlallisesti Maamme-lauluun. Elina Vainikka Kevätsoitto soi taas Hämeessä Konsertin kruunasi yhteissoitto. Vuoden satakuntalainen pelimanni julkistettiin tammikuussa Talvenselän taittajaisissa Laviassa. Arvonimen sai aktiivinen harmonikkapelimanni Esa Laiho Porista. Joka toinen vuosi on valittu myös vuoden nuori pelimanni ja tänä vuonna kunnian sai Aino Grönman Pomarkusta. – Haitarin kanssa on seurusteltu jo yli 60 vuotta vaimon kanssa vain yli kymmenen, aloittaa Esa Laiho esittelynsä itsestään ja musiikin merkityksestä elämässään. Ensimmäiset keikat Esa soitti Hangossa 1963 armeijan aikaan paikallisissa ravintoloissa sekä upseeri -ja aliupseerikerhoilla. Armeijan jälkeen keikat alkoivat Esa Laihon tangoyhtyeen nimellä. Silloin tangot olivat suosittuja. Esa Laiho on ollut mukana monissa yhtyeissä, eniten Voitto Takasen yhtyeessä 16 vuotta putkeen. Tällä kokoonpanolla säestettiin paljon maamme eturivin iskelmälaulajia tanssikeikoilla. Opetustoiminta kansalaisopistoissa alkoi 1978 Harjavallassa. Niihin aikoihin myös Nakkilassa aloiteltiin harmonikansoittoja. Kansalaisopistoissa Esa on opettanut lähes neljäkymmentä vuotta ja homma jatkuu edelleen, nykyään Otsolan pelimannipoppoo-nimellä Porissa. Keikkailun ja opetuksen ohessa Esa on harrastanut säveltämistä ja sovittamista. Ansiokas musiikkitoiminta on huomioitu mm. Harmonikkaliiton hopeisella ansiomerkillä sekä director musices -arvonimellä ja vuoden 2017 Satakuntalainen pelimanni -arvonimellä. Aino Grönman on harmonikkapelimanni Pomarkusta. Aino on soittanut haitaria melkein kymmenen vuotta, mutta kansanmusiikkipiireissä hän on ollut mukana vasta viisi vuotta. Jo ensimmäisellä soittotunnilla opettaja totesi: “Sinä olet selkeästi pelimanni.” Innostus soittamiseen näkyi eleissä ja ilmeissä. Aino löysi Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistyksen järjestämän kansanlaulukilpailun kautta omat soittoporukat, Pomarkun pelimannit ja Harmondon. Aino voitti kilpailun, mutta se on sivuseikka, sillä todellisuudessa soittoporukoihin kuuluminen on ollut Ainon mielestä suurin palkinto kilpailusta. Kansanmusiikki oli vetänyt ennenkin puoleensa, mutta vasta kun Pomarkun pelimannit pyysivät nuoren hanuristin toimintaan, uskalsi hän mennä mukaan. Aino on opiskellut Kankaanpään musiikkiopistossa useita vuosia, tällä hetkellä lukio-opintojen lomassa hän käy yksityissoittotunneilla ja Pelimannipiirissä. Elokuussa nuori nainen suuntaa vuodeksi Itävaltaan opiskelemaan. Aino toivoo, että myös harmonikka ja pala suomalaista kansanmusiikkia lähtevät matkaan mukaan. Satakunnan kansanmusiikkiyhdistyksen aktiivinen jäsenistö tapaa toisiaan vuoden mittaan erilaisissa pelimannitapahtumissa. Seuraavaksi onkin ohjelmassa muun muassa tanssit Venesjärven rantalavalla, Kiikoisten Purpurit, Rauman pitsiviikko ja Pomarkun Elopelit. Leena Kivi Kuulumisia Satakunnasta Si lja V iit al a / A am ul eh ti
• 30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Talvikausi oli työntäyteinen yhtä lailla Pohjoisja Ylä-Savon pelimanneille kuin kansanlaulajille ja tanssijoillekin. Kuopion Samuelin P oloneesin yhteiskonsertit, Friikoolin messu ja kirkonmenot takasivat, ettei pakolliselle lauantaisiivoukselle ollut aikaa monessakaan viikonvaihteessa. Näyttää siltä, että kodin siivoukselle ei jää yhtään enemmän aikaa tulevana kesänä. Yläsavolaiset ovat aloittaneet jo uuden, monimuotoisen kansanmusiikkinäytelmän harjoitukset, ja valmista pitäisi olla kesäkuun lopussa Ylä-Savon maakuntajuhlien aikaan. Vajaan tunnin mittaisen Kun seurojentalolla tanssitaan -esityksen tuottaa Ylä-Savon nuorisoseurojen liitto, joka tällä tavoin osallistuu Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlintaan. Tuttuihin lauluihin pohjaavan esityksen ohjaa kokenut teatterintekijä Sisko Niskanen ja tanssikuviot hahmottelee ammattimiehen ottein Iisalmen oma poika Markku Ryynänen . Vanhemman soittajaja laulajakaartin mukaan tulee myös joukko pientä väkeä tanssinopettaja Päivi Herdin ohjauksessa. Anna Janka-Murros , Riitta Väisänen ja Anna-Kaisa Tolvanen jatkavat nuoruuden innolla soittajain ja laulajain kouluttamista. Pelimannien ja laulajain yhteistyö on ollut saumatonta Ylä-Savossa jo vuosia, joten lupa on odottaa reipasta, mutta samalla myös mukavasti tunteita kutkuttavaa esitystä. Myöhemmin kesällä tätä tanssia seurojentalolla nähdään ja kuullaan myös muissa kansanmusiikkitapahtumissa. Hilipakkaa menoa Melbournessa Seurojentalolla ovat savolaiset ehtineet tanhuta keväänkin aikana, kun siilinjärveläinen kansantanssiryhmä Hilipakka ja sitä säestävä Idän lokarit -yhtye olivat saaneet jo toisen kerran kutsun australiansuomalaisten Suomi-päiville Melbourneen pääsiäisen aikaan. Muita suomalaisia esiintyjävieraita ei paikalla ollutkaan, Melbournen Suomiseuran oma hulppea toimitalo ja viereinen Altonan kaupunginosan teatteri tarjosivat oivat puitteet esityksille kuin myös tanssinopetukselle, jota hilipakkalaiset pariinkin otteeseen antoivat. Satumaa ja Valssi menneiltä ajoilta soivat tavallista kaihoisampina Idän lokareitten iltamatansseissa. Toukokuun 10. päivän kansanmusiikin päivä innosti Kuopion pelimanneja laskeutumaan soittokeikalle kaupungin kuulun torin alle ja laulattamaan samalla liiketiloissa liikkuvia asiakkaita. Torille pelimannit palaavat kesemmällä ainakin heinäkuisen murretorin aikaan – perinteen mukaisesti Kuopion pelimannit on huolehtinut 20.7. alkavan murrerupeaman avajaispäivän musiikista. Viikkoa ennen juhannusta maakunnan pelimannit kokoontuvat jo tutuksi käyneeseen yhteiseen puskasoittoon Kaavin Telkkämäen kaskiperinnetilalle, ja mukaan ovat tervetulleita myös pelimannit naapurista ja kauempaakin. Puskasoitossa meno on vapaata ilman, että se kävisi kuitenkaan kenenkään korville, sähköä kun ei ole saatavilla. Siilifolkista Tuuren sottiisiin Siilifolkista on juttua sivulla 15. Sattuma saneli, että Siilifolkin päätöspäivälle osui myös Pielaveden Laukkalan pitkät perinteet omaava Tuuren sottiisi. Mestaripelimanni Tuure Niskasen muistoa vaaliva yhden päivän tapahtuma on onnistunut viime vuosina oikein hyvin ja sottiisia halutaan ilman muuta jatkaa. Siilifolkin ohjelmisto pyritään rakentamaan niin, että peruspelimannit vapautuvat soittelemaan Laukkalaan. Elokuun viimeisenä sunnuntaina on vielä Karttulan Riuttalan talonpoikaismuseolla uusi soittotapahtuma. Riuttalan kaksi suurta tupaa ja koko muu entisaikaa huokuva pihapiiri ovat erinomainen paikka soitella Sisä-Savon kuulun valtapelimannin Juokki Nousiaisen soitteita ja kaikkea muutakin, millä savolaista rahvasta on aikanaan nurkkatansseissa, perunatalkoissa ja häissä viihdytetty. Seppo Kononen Savitaipalelaisella Tapani Myyrällä oli jo neljännesvuosisadan ajan ollut unelma. Kaustisen kansanmusiikkijuhlien pitkäaikaisena kävijänä Myyrä oli jo pitkään toivonut, että voisi tuoda kärrilastillisen kaustislaista pelimannisoitantaa kotikonnulleen. Aapintuvan pelimannit Kaustisen Pelimanniyhdistyksen luotsaamina vastasivatkin ilolla Myyrän lähettämään lämpimään kutsuun syksyllä 2016 ja löivät reissupäivän kalenteriin maaliskuulle 2017. Mahdollisuus soittaa Savitaipaleen upeassa kivikirkossa oli kutkuttava jo itsessään, ja kun menomatkan koukkaus Lappeenrannassa Kuorttisen luomukanalassa vielä laajensi soittajien kananmuna-aiheista tietoutta merkittävät määrät, olivat reissulaisten mielet korkealla alusta saakka. Vaikeaa oli kuitenkin toiveikkaankaan pelimannin valmistautua savitaipalelaisen vastaanoton lämpöön ja konsertin keräämään yleisömäärään. Pyhäaamun jumalanpalveluksessa oli jo runsaasti sekä osanottajia että tunnelmaa ja kunnioitettavat 480 ennakkoon myytyä konserttilippua ennustelivat, että tyhjälle kirkolle ei tultaisi soittamaan iltapäivälläkään. Kun hengästyttävät 650 henkeä sitten täyttivät tilan lehterien peräosia myöten, joutuivat soittajista kokeneemmatkin järjestelemään ilmeitään ilonsekaisen hämmästyksen jäljiltä. Konserttisetti koostui Konsta Jylhän , Wiljami Niittykosken ja Otto Hotakaisen kappaleista, mutta runonlaulua tervetulotoivotuksena ohjelmaan lisäsivät myös isäntäkunnan lähettiläät Charlotta ja Taneli alias Terttu Kultanen ja Heikki Hytti . Kotiin matkalaiset palasivat mehevässä munalastissa ja rajattoman kiitollisin mielin. Tytti Pohjola Pelimanniretki itäiseen Suomeen Pelimannit harjoittelemassa Savitaipaleen kirkossa ennen konserttia. Kuulumisia Pohjois-Savosta
• 31 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Mistä on musiikki tehty? Musiikin teoriaa harrastajille ja kiinnostuneille kuuntelijoille Teksti: Roope Aarnio Piirros: Veera Juutinen osa 12 P olyrytmiikalla tarkoitetaan ilmiötä, jossa on vähintään kaksi itsenäistä rytmiä samanaikaisesti. Ilmiö on varmasti tuttu jokaisessa musiikkikulttuurissa. Polyrytmien harjoittelun myötä ymmärrys muita musiikkityylejä kohtaan kasvaa, ja samalla rytmitaju kehittyy isoin harppauksin. Polyrytmit ovat usein matemaattisessa suhteessa toisiinsa, jolloin rytmit kohtaavat säännöllisesti, mutta voivat joskus olla myös toisistaan riippumattomia. Kuitenkin polyrytmit koetaan yleensä suhteessa vain yhteen tahtilajiin, johon on lisätty vastarytmiä luova elementti. Sen sijaan polymetriikassa on aina vähintään kaksi tahtilajia tai pulssia päällekäin. Vaikka rytmisyklit kohtaavat säännöllisesti, on koettavissa useampi eri pohjasyke. Polyrytmi ja polymetri ovat siis hieman eri asioita, mutta liittyvät vahvasti toisiinsa. Kyse on pitkälti siitä, miten saman rytmin voi kokea eri tavoin. Aion tässä artikkelissa esimerkkien avulla selventää kuinka polyrytmejä voi muodostaa ja harjoitella. Niiden parissa on hauska viettää aikaa ja luoda musiikkia. Jokainen voi itse kokeilla tätä helposti sanojen avulla. Polyrytmi ja polymetri Harjoitus Toista sanoja ”pe-ru-na, si-pu-li” kunnes saat painollisten tavujen (pe ja si) sykkeen kehoosi. Voit taputtaa oikealla kädellä pöytään samoja painollisia iskuja. Vaihda hokemaksi ”o-ma-ko-ti-ta-lo”, mutta säilytä sama tempo. Yritä saada esiin sen painolliset tavut (o, ko, ta) ja taputa niitä vasemmalla kädellä. Kun taputat molempia rytmejä yhtäaikaisesti eri käsillä, syntyy rytmi jota voi hokea vaikkapa sanoilla ”laa-tu-ta-kuu” tai ”puu-he-vo-nen”. Saman rytmin voi siis kokea kaksijakoisena (6/8) tai kolmijakoisena tahtilajina (3/4). Tämän kaksijakoisen ja kolmijakoisen sykkeen samanaikasuuden (2:3 tai 3:2) sanotaan olevan keskeinen elementti afrikkalaisessa musiikissa, mutta yhtälailla sama ilmiö löytyy myös suomalaisesta siliavalssista. Polyrytmien avaaminen Kun halutaan tutkia polyrytmejä, täytyy ensin löytää rytmin hienojako, eli lukujen pienin yhteinen jaettava. Esimerkiksi polyrytmin 4:3 hienojako on 12, joka voidaan jakaa sekä neljällä että kolmella. Yhteinen hienojako löytyy myös kertomalla luvut keskenään (esim. 3x2=6, 3x4=12, 3x5=15, 4x5=20 jne.). Hienojaon voi havainnollistaa ruutupaperille rajaamalla 12:n ruudun pituinen kahden rivin yksikkö. Yhdeltä riviltä väritetään joka neljäs ruutu ja toiselta joka kolmas, kuten esimerkissä on tehty. Saman asian voi toteuttaa myös nuottiviivastolle palkittamalla 16-osanuotit neljän ja kolmen ryhmiin. Nuottiesimerkeistä käy ilmi, kuinka polyrytmejä voi luoda ja harjoitella. Pidä pohjasyke jaloilla, taputa toista rytmiä käsillä ja hoe niiden yhdessä muodostamaa rytmiä siihen sopivalla rytmilauseella. Kun vaihdat rytmilausetta, kääntyy koko pulssi päälaelleen (esim. Mikko tappaa sikaa taas sikaa lahdataan). Tätä ilmiötä kutsutaan metriseksi modulaatioksi. Keksi itse lisää uusia polyrytmejä ja rytmilauseita. Polyrytmien mahdollisuudet ovat rajattomat. 2:3 3:4 3:5 4:5 3:n ja 2:n polyrytmi saadaan avattua kertomalla luvut keskenään (3x2=6) ja palkittamalla saadut kahdeksasosat kahden ja kolmen iskualoihin. Iskualojen alkuja korostamalla syntyy kuulokuva kahdesta eri groovesta samaan aikaan Rytmi voidaan kuulla joko 3/4 tai 6/8 tahtilajeissa. Kuulemista ja iskualan muistamista helpottaa rytmiin sopivat hokemat Samalla tavalla edetään 4:n ja 3:n polyrytmin kanssa. Kolmen pohjasykkeellä (3/4) rytmi on polskamainen. Kun pohjasyke vaihtuu neljään, muuttuu rytmi kolmimuunteiseksi. Samalla tapahtuu metrinen modulaatio. Harjoitellessa on hyvä vaihdella hokemaa, mutta pitää yllä eri tahtilajit käsillä ja jaloilla.
• 32 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 T angoa on kutsuttu Suomessa toiseksi kansanmusiikiksikin, niin tärkeäksi ja omaksi ovat sen välittämät tunteen palo, sävelen syvyys, rytmin rullaavuus sekä sanojen sielukkuus koettu täällä pohjoisessa, noin 13 000 kilometrin päässä musiikkityylin syntysijoilta. Mutta sellaisenaan ei tango ole tänne kulkeutunut, vaan se on ottanut matkan varrelta muotoja ja vaikutteita sekä kehittynyt edelleen suomalaisten säveltäjien, soittajien ja laulajien käsissä. Tango saapuu Suomeen Yleisesti tangon katsotaan saaneen alkunsa 1800-luvun lopulla Rio de la Plata -joen suistoalueella Etelä-Amerikassa. Väkiluvun kasvaessa räjähdysmäisesti sikäläisissä kaupungeissa ihmisten liikkuminen ja kohtaaminen synnytti myös uusia musiikin muotoja. Tango sai alkunsa näissä urbaaneissa oloissa, alun alkaen bordellien musiikista ja tanssista, jossa inhimillinen kaipuu kovien elämänolojen keskellä sai uuden ilmaisumuodon. Saapuessaan Eurooppaan 1900-luvun alussa tango koki merkittäviä muodonmuutoksia. Uusi yleisö otti valtameren yli matkanneitten argentiinalaismuusikkojen tyylin innokkaasti vastaan kabareeuutuutena. Keikkojen saaminen ei tosin ollut helppoa, sillä muusikkojen kansalliset ammattiliitot rajoittivat huomattavasti ulkomaalaisten soittomahdollisuuksia, tahtoen turvata kotimaisten muusikkojen työnsaannin markkinoilla. Pariisissa ja sittemmin muuallakin Euroopassa tehtiin myös ensimmäiset tango-levytykset, ja tango levisi nopeasti ympäri Euroopan pääkaupunkien, saaden aikaan suoranaisen villityksen. Tangokuume ulottui Helsinkiin asti, missä myytiin tangovaatteita ja -kenkiä, ja 1915 Iivari Kainulainen levytti jopa kupletin nimeltä ”Tanko laulu”, jossa uutta muotia kommentoitiin kärjekkäästi! Varsinaiset suomalaiset tangot saivat kuitenkin odottaa äänityksiään vielä vuosikymmenen, minkä jälkeen suomalaiset ihastuivat ja ottivat omakseen tämän rytmikkään eteläisen tulokkaan. Padilla haluaa tutkimusprojektissaan tarkastella tangon vuosisataista historiaa Suomessa kahdesta näkökulmasta: yhtäältä tutkimuksen kohteena on suomalaisen tangon tyylillinen musiikillinen kehitys, toisaalta sen suhde laajempaan suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Alun perin urbaani tango tuli suomalaisissa tangoteksteissä yhdistetyksi pikemminkin luontoon ja maaseutuun, jotka näin muodostavat maiseman ja vertauskuvat suurten tunteiden palolle. Tango oli Suomessa suosituimmillaan 1960-luvulla, jolloin tangoja levytettiin ennätysmäärä. Lukuisat tuolloin soittaneet popja rock-muusikot ovat kertoneet, että etenkin suurten kaupunkien ulkopuolella ei lavalle ollut asiaa ellei ohjelmistossa ollut ainakin muutama tango, muuten olivat seuraukset yleisön puolelta vähintäänkin uhkaavat! Myös 1980-luvulta alkanut Seinäjoen Tangomarkkinat on jo kaikelle kansalle tuttu instituutio, ja tango onkin vakiinnuttanut asemansa suomalaisten musiikkina. Perinteisen tangon lisäksi tangoa kuulee nykyään myös kansanmusiikissa, rockissa, jazzissa sekä taidemusiikissa. Padillaa kiinnostaa miten tango ilmenee ja elää tässä ajassa, missä ja keiden kanssa sitä soitetaan, lauletaan ja tanssitaan? Onhan suomalainen tangon tanssiminenkin aivan toisenlaista kuin argentiinalainen tanssi. Tutkimuksessa tarkastellaan myös Astor Piazzollan saamaa vastaanottoa suomalaisessa musiikkikulttuurissa, sillä erityisesti musiikkiopistoissa ja sitä kautta taidemusiikin parissa Piazzollan asema on hyvin vahva, siinä missä kotimaassaan Argentiinassa hänet yhdistetään yhä pikemminkin populaarimusiikkiin. Tällaisia eroja ja yhtäläisyyksiä suomalaisen ja rioplatalaisen tangon välillä Padilla tutkii laajemminkin. Suomalaisen tangon vuosisata kirjaksi Helmikuun lopussa Helsingin yliopistolta eläkkeelle jäänyt musiikkitieteilijä Alfonso Padilla ei aio jäädä lepäämään keinutuoliin. Hän muutti ensi töikseen työhuoneensa Maailman musiikin keskukseen Helsingin Kallioon ja aloittaa siellä uuden, kunnianhimoisen projektinsa: seuraavaksi Padilla kirjoittaa suomalaisen tangon koko historian. Maailman musiikin keskus Helsingissä on tärkeä yhteistyökumppani Alfonso Padillalle tangotutkimuksen tekemisessä. Teksti ja kuva: Janne Ahonen
• 33 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Kuunneltavaa ja luettavaa riittää Ymmärtääkseen suomalaisen tangon historiaa ja kehityskaarta Padilla aikoo kuunnella kaikki Suomessa levytetyt tangot, vieläpä aikajärjestyksessä, jotta tyylillinen kehitys kävisi ilmi. Kaikkiaan Suomessa on yli 10 000 tangolevytystä, mutta kun uudelleenjulkaisut ja päällekkäisversiot jätetään huomiotta – yksin Satumaasta on tuhatkunta versiota! Padilla arvioi jäljelle jäävän 3000 – 4000 tangoa kuunneltavaksi. Lisäksi on tietenkin luettava kaikki tangoa koskeva tutkimuskirjallisuus, jota riittää tuhansia sivuja. Musiikillisten kysymysten lisäksi Padillaa kiinnostaa tangon suhde teatteriin, elokuvaan sekä esimerkiksi YLEn ohjelmapolitiikkaan. Tämä lisää tutustuttavan lähdekirjallisuuden määrää entisestään. Urakka on siis valtaisa ja kyseessä onkin ensimmäinen laaja tutkimus suomalaisen tangon historiasta ja kehityksestä. Padillalla on kuitenkin erityinen syy teoksensa kirjoittamiselle. Hän saapui Suomeen Chilestä vuonna 1975 suoraan vankilasta, minne hänet oli suljettu Chilen 1973 tapahtuneen kenraali Pinochetin vallankaappauksen seurauksena. Suomen suurlähetystö osallistui hänen vapauttamiseensa. Padilla on asunut Suomessa vapautumisestaan lähtien. Padilla haluaakin kirjoittaa suomalaisen tangon historian kiitokseksi suomalaisille saamastaan avusta vaikeina aikoina. Ohjaavana periaatteena on sujuva luettavuus kenelle tahansa, vaikka tutkimuksessaan Padilla ei toki tingikään tieteellisestä tarkkuudesta. Koneen säätiö rahoittaa Padillan tutkimusta, jonka on määrä valmistua noin neljässä vuodessa. Tänä aikana Padilla työskentelee Maailman musiikin keskuksessa, jonka kirjasto ja arkisto auttavat tutkimustyössä. Mikäli sinulla on suomalaisen tangon historiaan liittyvää aineistoa, ota yhteys Alfonso Padillaan tai Maailman musiikin keskukseen, jotta arvokas tieto saadaan talteen! Yhteystiedot: Alfonso Padilla: puh. 045 6485840, alfonso.padilla@helsinki.fi Maailman musiikin keskus: 09 6962 790, gmc@globalmusic.fi Alfonso Padilla filosofian tohtori, dosentti (emeritus). Suomessa vuodesta 1975, Chilessä vankilaan ja keskitysleirille Pinochetin vallankaappauksen seurauksena 1973, sitä ennen nuorisopolitiikassa hyvin aktiivisesti mukana. Vapautettiin ja karkotettiin Chilestä. Opiskeli Chilessä historiaa, valtiotieteitä ja viestintää; Suomessa kansantaloustiedettä ja sosiologiaa, kunnes suuntautuminen siirtyi taiteeseen: musiikkitiede, teatteritiede, taidehistoria ja estetiikka olivat 1980-luvulla Padillan kiinnostuksen kohteina. Musiikista hänellä ei ollut entuudestaan opintoja, mutta kokemusta laulamisesta ja soittamisesta hänellä oli jo ennen vankila-aikaa. Myös vankilassa oli mahdollista harrastaa musiikkia, joten hän teki siellä lukuisia sovituksia ja olipa hänellä kymmeniä kitaraoppilaitakin! Helsingin yliopiston ylioppilaskunta palkitsi Padillan vuoden 2009 parhaana kansainvälisenä opettajana. Ohjannut satoja opiskelijoita, seminaaritöistä aina väitöskirjoihin asti. Taiteen keskustoimikunnan sekä taideneuvoston jäsen 2010-2016. Valtakunnallinen MURRELAULUKILPAILU kansanlauluja suomenkielen murteilla yksinlaulajille, rahapalkinnot Eteläpohjalaisten Spelien yhteydessä 5.-6.8.2017 Ilmajoella Etelä-Pohjanmaan Opistolla Ilmoittautuminen 19.6.2017 mennessä Säännöt ja lisätietoja: www.spelit.fi ep.spelit@gmail.com puh. 050-5303405 Eteläpohjalaiset Spelit ry Opetusja kulttuuriministeriö La 1.7. klo 18–02 48. Pelimannit, tervetuloa! Ilmoittautukaa 6.6. mennessä Niemen Tainalle 050 3365 483 kiikoistenpurpurit@gmail.com www.kiikoistenpurpurit.fi
• 34 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Rääkkylässä 7.-8.7.2017 Katso lisää kihaus.fi JUKKA POIKA & JAM ORIGINAL BAND JOHANNA JUHOLA JAAKKO LAITINEN & VÄÄRÄ RAHA PIIAT JA RENKI TSUUMI SOUND SYSTEM MIMMIT Eteläpohjalaiset S Sppeelliitt 7 4.-6.8.2017 Ilmajoella Upealla Etelä-Pohjanmaan Opiston alueella ? Suuri kansanmusiikin ja –tanssin sekä kansanlaulun kavalkadi soittajille, laulajille, tanssi-, soittoja lauluryhmille ? Pelimanni-, kansantanssija kansanlaulukonsertteja n. 30 ? Tallari & Jesse Kaikuranta ? Tallari & Piia Kleemola ? MäSä-duo ? Ronuuttajat ? Laitakaupungin orkesteri ? Vuoden 2017 Speliyhtye Jalasjärven 2-riviset ? MURRELAULU-kilpailu Lisätietoja w ww ww w..ssppeelliitt..ffii ? SM-kisa huuliharpun ja mandoliinin soittajille ? Speli-mestaruuskisa 1ja 2-rivisen soittajille ? Spelien yhteydessä Murteella puhumisen SM-kisa Erinomaiset majoituspalvelut yleisölle ja pelimanneille: Etelä-Pohjanmaan Opisto puh 06-4256000 www.epopisto.fi Pelimannit ja kansantanssijat ilmoittautuminen sekä lisätietoja: www.spelit.fi ep.spelit@gmail.com Timo Saarimäki puh.050-5303405 Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry Ronuuttajat TTaallllaarrii P Peelliim maannnniittuunnnneellm maaaa Lipuista 2 € alennus S-etukortilla JJeessssee K Kaaiikkuu-rraannttaa Opetusja kulttuuriministeriö FACEBOOK.COM/SOMMELO • WWW.SOMMELO.NET • #SOMMELO Keskiviikkona 28.6. 15:00 Hossan Kansallispuisto Sommelon avajaiskonsertti Me Naiset 20/14€ Kuljetus Kuhmosta & Suomussalmelta, ks. verkkosivut! Torstaina 29.6. 19:00 Kuhmo-talo, Lentua-sali Pohjolan Pauhu 20/14€ Perjantaina 30.6. 19:00 Kuhmo-talo, Lentua-sali Me Naiset 20/14€ Lauantaina 1.7. 15:00 Kuhmo-talo, Lentua-sali Oli Ilo Karjalainen Kabaree 20/14€ ... ja paljon muuta! Tämän kesän ohjelmassa mm. : SOMMELO 28.6-2.7.2017 MUSIIKKIJUHLA Kainuussa ja Vienan Karjalassa K onsertteja K ursseja Seminaareja ETHNO MUSIC FESTIVAL
• 35 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Eteläpohjalaiset S Sppeelliitt 7 4.-6.8.2017 Ilmajoella Upealla Etelä-Pohjanmaan Opiston alueella ? Suuri kansanmusiikin ja –tanssin sekä kansanlaulun kavalkadi soittajille, laulajille, tanssi-, soittoja lauluryhmille ? Pelimanni-, kansantanssija kansanlaulukonsertteja n. 30 ? Tallari & Jesse Kaikuranta ? Tallari & Piia Kleemola ? MäSä-duo ? Ronuuttajat ? Laitakaupungin orkesteri ? Vuoden 2017 Speliyhtye Jalasjärven 2-riviset ? MURRELAULU-kilpailu Lisätietoja w ww ww w..ssppeelliitt..ffii ? SM-kisa huuliharpun ja mandoliinin soittajille ? Speli-mestaruuskisa 1ja 2-rivisen soittajille ? Spelien yhteydessä Murteella puhumisen SM-kisa Erinomaiset majoituspalvelut yleisölle ja pelimanneille: Etelä-Pohjanmaan Opisto puh 06-4256000 www.epopisto.fi Pelimannit ja kansantanssijat ilmoittautuminen sekä lisätietoja: www.spelit.fi ep.spelit@gmail.com Timo Saarimäki puh.050-5303405 Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry Ronuuttajat TTaallllaarrii P Peelliim maannnniittuunnnneellm maaaa Lipuista 2 € alennus S-etukortilla JJeessssee K Kaaiikkuu-rraannttaa Opetusja kulttuuriministeriö Ilmari Krohn (1867–1960) on yksi suomalaisen musiikkielämän suurmiehiä, mikä helposti unohtuu Sibeliuksen ja hänen myöhempien kollegojensa saavutuksia ihaillessa. Krohnin vaatimaton status Suomen musiikin historiassa johtunee siitä, että hänen työsarkansa oli niin omana aikanaan kuin nytkin usein sivussa suuren yleisön silmiltä, eikä esimerkiksi hänen mittava sävellystuotantonsa koskaan noussut edes samanlaiseen tunnettuuteen kuin joidenkin hänen sävellysoppilaidensa. Y ksi syy tähän oli varmastikin se, että valtaosa Krohnin sävellystuotannosta on hengellistä, eikä sitä ole paljon esitetty hänen kuolemansa jälkeen. Muiden töidensä rinnalla Krohn ehti luoda muun sävellystuotantonsa lisäksi suurteoksia, kuten oratorio Ikiaartehet (1912) ja Johannes-passio (1940), jotka molemmat olivat lajissaan ensimmäisiä Suomessa. Säveltäjyys nimenomaan kirkkomusiikin alalla oli luontevaa jatkoa hänen kanttorin työlleen, jota hän hoiti ensin Tampereella Aleksanterin kirkon kanttorina (1894–1905) ja myöhemmin Kallion kirkossa yli kolmen vuosikymmenen ajan (1911–1944). Krohn oli myös musiikin teoreetikko ja arvostettu musiikin järjestömies läpi koko elämänsä. Kaikkein merkittävin osa hänen ammatillisella urallaan oli kuitenkin musiikintutkimuksella. Voidaan itse asiassa todeta, että Krohn perusti suomalaisen musiikkitieteen. Hänen väitöskirjansa hengellisistä kansansävelmistä tarkastettiin vuonna 1899, ja seuraavana vuonna hän sai dosentuurin Keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon, millä nimellä Helsingin yliopisto tuolloin tunnettiin. Krohn hoiti lähes kaiken opetuksen hiljalleen muotoutuvassa musiikkitieteen oppiaineessa, ja vähitellen myös seuraava tieteellinen sukupolvi alkoi kypsyä alalle. Armas Launis väitteli 1911, Otto Andersson 1923 ja Toivo Haapanen vuonna 1924. Suomen musiikkitieteellisen seuran Krohn perusti vuonna 1916. Krohn työskenteli läpi uransa kiinteässä yhteydessä mannermaiseen, lähinnä saksalaiseen tiedeyhteisöön, ja hänen työnsä oli kansainvälisesti tunnettua. Krohn oli tutkijana leimallisesti hermeneutikko. Häntä kiinnosti kaikessa tutkimassaan musiikissa sen esteettisten ja teknisten ominaisuuksien lisäksi taiteen eettisyyteen, moraaliin ja syvempään merkitykseen liittyvät asiat. Loppupuolella pitkää uraansa Krohnin analyysit esimerkiksi Sibeliuksen ja Brucknerin sinfonioista alkoivat saada enemmän uskonnollista ja kansallishenkistä sisältöä. Kansansävelmien kerääjänä ja toimittajana Krohn oli aktiivinen varsinkin alkuvaiheessa uraansa. Hän toimitti evankeliselle herätysliikkeelle nuottivirsikirjan Siionin Kanteleen Sävelistön vuonna 1892, ja vuosina 1893–1897 seurasivat SKS:n pelimannisävelkokoelmat Krohnin toimittamina. Krohnin rooli neljä vuosikymmentä kestäneen suurhankkeen, Suomen Kansan Sävelmiä, toimitustyössä oli ratkaiseva. Samalla kansansävelmien toimitustyö oli Krohnille laboratorio hänen tuon aikaiseen tutkimukseensa – erityisesti mittavan sävelmäjoukon organisoiminen ja sisäinen luokitteleminen olivat tieteellisiä haasteita, sillä esikuvaa ei ollut. Krohnin työllä oli suuri vaikutus tätä kautta esimerkiksi unkarilaiseen kansansävelmätutkimukseen. Krohnin merkitys myöhemmälle kansanmusiikin ja kirkkomusiikin tutkimukselle ja harjoittamiselle on ollut suuri tietysti myös Suomessa. Tällä hetkellä tiedossani ei ole mitään kunnianosoituksia – juhlavuodesta huolimatta – Krohnin 150-vuotisjuhlan merkeissä. Onneksi alan oppihistoriallinen tutkimus on kuitenkin vilkastunut, ja myös tieteenalamme eurooppalainen tausta on alkanut hahmottua. Harvassa maassa kokonaisen tieteenalan synty henkilöityy niin vahvasti yhteen persoonaan kuin Suomessa Krohniin. Vähintäänkin siksi Krohnia olisi syytä muistaa. Ennakkotietona tässä yhteydessä kerrottakoon, että Krohnin syntymäpäivänä 8. marraskuuta järjestetään Helsingin yliopiston, Sibelius-Akatemian ja Suomen musiikkitieteellisen seuran voimin kansainvälinen mini-symposium, jonka esitelmöitsijäkaarti koostuu tunnetuista kotimaisista ja ulkomaisista tutkijoista. Jotkin yksityiskohdat ovat vielä auki, joten tässä vaiheessa voin vain kehottaa seurailemaan tapahtuman tiedotusta alkusyksystä. 150 vuotta Ilmari Krohnin syntymästä Teksti: Markus Mantere Kuva: Ilmari Krohnin perikunta Ilmari Krohn (vas.) serkkunsa Mikael Nybergin kanssa kansansävelmien keruumatkalla v. 1890.
• 36 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 ESIINTYMISTAIDON TYÖPAJA 23.–24.9.2017 Päivölän Virkistyskoti, Nummela Työpaja on suunnattu aikuisille ja nuorille musiikin harrastajille. Kurssilla käsitellään stressinhallintaa, läsnäolon merkitystä sekä erilaisia rentoutumistekniikoita ja esitykseen valmistautumista. Kouluttajina toimivat esiintymisvalmennukseen ja improvisointiin erikoistunut Sibelius-Akatemian lehtori Erja Joukamo-Ampuja sekä monitaiteinen muusikko ja pedagogi Maija Karhinen-Ilo . Koulutuksen hinta 175 € täysihoidolla – hintaan sisältyy opetus, majoitus, aamupala, iltapala, 2 x lounas, päivällinen ja 2 x päiväkahvi 145 € ilman majoitusta – hintaan sisältyy opetus, 2 x lounas, päivällinen ja 2 x päiväkahvi Kurssimaksuun voi hakea maahanmuuttajille, työttömille ja eläkeläisille tarkoitettua 50 euron opintosetelietua. Lisätiedot Lisätietoja sähköpostitse osoitteista pekka.kinnunen@kansalaisfoorumi.fi ja eija.majoinen@kansalaisfoorumi.fi. Ilmoittautumiset 31.8.2017 mennessä osoitteessa kansalaisfoorumi.fi/koulutukset. Koulutus järjestetään yhteistyössä Suomen Kansanmusiikkiliiton, Suomen Puhallinorkesteriliiton ja Kanteleliiton kanssa. Esiintymistaidon työpajassa harjoitellaan esiintymistilanteita rennossa ja turvallisessa ilmapiirissä. Viikonloppukurssi sisältää luentoja, ryhmätyöskentelyä sekä yhdessä soittamista ja esiintymistä. kuva: iStock.com /vitapix ESIINTYMISTAIDON TYÖPAJA 23.–24.9.2017 Päivölän Virkistyskoti, Nummela Työpaja on suunnattu aikuisille ja nuorille musiikin harrastajille. Kurssilla käsitellään stressinhallintaa, läsnäolon merkitystä sekä erilaisia rentoutumistekniikoita ja esitykseen valmistautumista. Kouluttajina toimivat esiintymisvalmennukseen ja improvisointiin erikoistunut Sibelius-Akatemian lehtori Erja Joukamo-Ampuja sekä monitaiteinen muusikko ja pedagogi Maija Karhinen-Ilo . Koulutuksen hinta 175 € täysihoidolla – hintaan sisältyy opetus, majoitus, aamupala, iltapala, 2 x lounas, päivällinen ja 2 x päiväkahvi 145 € ilman majoitusta – hintaan sisältyy opetus, 2 x lounas, päivällinen ja 2 x päiväkahvi Kurssimaksuun voi hakea maahanmuuttajille, työttömille ja eläkeläisille tarkoitettua 50 euron opintosetelietua. Lisätiedot Lisätietoja sähköpostitse osoitteista pekka.kinnunen@kansalaisfoorumi.fi ja eija.majoinen@kansalaisfoorumi.fi. Ilmoittautumiset 31.8.2017 mennessä osoitteessa kansalaisfoorumi.fi/koulutukset. Koulutus järjestetään yhteistyössä Suomen Kansanmusiikkiliiton, Suomen Puhallinorkesteriliiton ja Kanteleliiton kanssa. Esiintymistaidon työpajassa harjoitellaan esiintymistilanteita rennossa ja turvallisessa ilmapiirissä. Viikonloppukurssi sisältää luentoja, ryhmätyöskentelyä sekä yhdessä soittamista ja esiintymistä. kuva: iStock.com /vitapix ESIINTYMISTAIDON TYÖPAJA 23.–24.9.2017 Päivölän Virkistyskoti, Nummela Työpaja on suunnattu aikuisille ja nuorille musiikin harrastajille. Kurssilla käsitellään stressinhallintaa, läsnäolon merkitystä sekä erilaisia rentoutumistekniikoita ja esitykseen valmistautumista. Kouluttajina toimivat esiintymisvalmennukseen ja improvisointiin erikoistunut Sibelius-Akatemian lehtori Erja Joukamo-Ampuja sekä muusikko ja pedagogi Maija Karhinen-Ilo. Koulutuksen hinta: 175 € täysihoidolla ja 145 € ilman majoitusta Kurssimaksuun voi hakea maahanmuuttajille, työttömille ja eläkeläisille tarkoitettua 50 euron opintosetelietua. Lisätietoja: pekka.kinnunen@kansalaisfoorumi.fi ja eija.majoinen@kansalaisfoorumi.fi. Ilmoittautumiset 31.8.2017 mennessä osoitteessa kansalaisfoorumi. fi/koulutukset. Koulutus järjestetään yhteistyössä Suomen Kansanmusiikkiliiton, Suomen Puhallinorkesteriliiton ja Kanteleliiton kanssa. Harmonikan huolto ja restaurointi 4 – 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki Harmonikkojen huollot ja korjaukset , viritykset uusiin ja vanhoihin peleihin, restauroinnit vanhoihin harmonikkoihin, olka­ ja bassoremmit ja ergonomiset PasiPro­lantioremmit Naantali
• 37 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017
• 38 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Muistoissamme Asiantuntijaryhmä on hionut museoiden, teattereiden ja orkestereiden valtionosuusjärjestelmän uudistamista viime kesästä lähtien. Työpajoihin on kutsuttu myös suuri määrä kulttuuriväkeä käärimään hihansa. Myös tanssi ja sirkus kuuluvat uudistuksen piiriin, museoita varten on tehty omaa museopoliittista ohjelmaa. Tietyt orkesterit ja teatterit saavat vakituista tukea opetusja kulttuuriministeriöstä henkilötyövuosiin perustuvina valtionosuuksina (VOS). Tammikuussa julkistettiin uudistuksen teesit, ja nyt tehdään hallituksen esitystä rahoitusjärjestelmästä. Lakiesityksen tulisi olla lokakuussa valmis. Uudistus on suunniteltu saatavan voimaan vuoden 2019 alusta. VOS-rahoitus on merkittävä rahoitusjärjestelmä, jonka piiriin on uusien toimijoiden vaikea päästä. VOS-orkestereita on 28, joista 23 soittaa klassista musiikkia. Pienin VOS-orkesteri Tallari on saanut tukea jo pitkään ja Lastenmusiikkiorkesteri Loiskis pääsi vuonna 2003 rahoituksen piiriin. VOS-teattereita on 57, listalla on meidän alaamme liittyvinä Tanssiteatteri Rimpparemmi ja Nukketeatteri Sampo. Uudistus avaa mahdollisuuksia vapaille ryhmille Vapaiden ryhmien määrä on kasvanut viime aikoina paljon. Tämä johtuu runsaasta koulutuksesta alalle, jossa työllistyminen on vaikeaa. Rahoituksellisesti VOSin piiriin kuuluminen on ryhmälle iso asia. Pitäisi olla jokin muukin vaihtoehto. Uudistuksessa on mietitty, miten saataisiin kiveen hakatusta järjestelmästä huokoisempi. Myös alueellinen ulottuvuus on tärkeä tekijä uudistusta mietittäessä. Tuen määräaikaisuus voisi tarkoittaa parhaimmillaan vaikkapa vaiheittaista pääsyä VOS-rahoituksen piiriin, näin ainakin toivomme. Kansanmusiikkija kansantanssiryhmien kannattaa olla itse aktiivisia ja hakea rahoitusta. Uusi järjestelmä voisi tuoda pysyvämpää rahoitusta alan yhtyeille tai vaikkapa hyväksi havaitulle kyläpelimannitoiminnalle! Uudistuksen teesit: 1. Esittävien taiteiden ja museoiden rahoitusjärjestelmä huomioi yhteiskunnan erilaiset kulttuuriset tarpeet. 2. Varmistetaan palvelujen alueellinen saatavuus ja monipuolisuus. 3. Uudistus kokoaa valtion rahoituksen yhdeksi kokonaisuudeksi, joka koostuu eri toimijatyypit tunnistavista kategorioista ja tehtäväpohjaisista elementeistä. 4. Kaikissa kategorioissa kriteerien toteutumista tarkastellaan määräajoin. Määräajat ovat eripituisia. Tämä luo mahdollisuuksia sekä pitkäjänteiseen toimintaan että esittävissä taiteissa vaihtuvuuteen. VOS-uudistus etenemässä Kotiseutuneuvos ja haitaripelimanni Birgit Päivikki Jaakola (s. 3. 5.1943 Kiikoinen, k. 9.3.2017 Kiikoinen) kuoli yllättäen kotonaan Kiikoisissa. Täynnä elämäntarmoa ollut Birgit oli mukana useissa kulttuurin luottamustehtävissä. Hän toimi mm. Satakunnan kansanmusiikkiyhdistyksen hallituksessa, Kiikoisten Purpurien pelimanniohjelman valmisteluissa sekä soitti pelimannikeikkoja 2-rivisillä haitareillaan niin yksin kuin yhdessä pelimanniystäviensä kanssa. Juuri ennen kuolemaansa hän ehti jättää esitarkastukseen väitöskirjansa aiheesta ”Perinteiset satakuntalaiset häät yhteistä elämää alkamassa”, joka oli jatkoa hänen purpuritutkimuksilleen, joista hän julkaisi Kiikoisten purpurikirjan vuonna 1996. Birgitin tavaramerkkinä olivat vuosikymmenten ajan hattu ja haitari. Hatun alta hulmuavat valkoiset kiharat ja haitari sylissä olivat ne tuntomerkit, joista hänet opittiin tuntemaan erityisesti kansanmusiikkitapahtumissa. Suomalaisissa kansanmusiikkitapahtumissa Birgit oli mukana niiden alusta alkaen. Sattuman kauppaa oli tutustuminen 1960-luvun lopussa Kiikoisten purpuriin nuorena sanomalehden kesätoimittajana Tyrvään Sanomissa ja siitä lähtenyt innostus purpurijuhlien perustamiseen sekä vuosikymmenet kestäneeseen purpurijuhlien kehittämiseen. Haitarinsoittotaidon kehittyminen niin Kiikoisten purpureilla kuin Sata Häme Soi -juhlilla sekä Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla saivat lisää syvyyttä nuoren soittajan saadessa vaikutteita mm. kiikoislaiselta pelimannipariskunnalta Fanni ja Ville Lehtiseltä sekä porilaisilta mestaripelimannisisaruksilta Arvo Lindforsilta ja Edith Tuomelta. Kansanperinne eri muodoissaan oli Jaakolalle tärkeää. Vain päivää ennen hänen kuolemaansa Alueviestissä julkaistussa kolumnissaan hän käsitteli kulttuuriperinnön tuleville sukupolville kumuloivaa viisautta. Kulttuuriperinnön siirtämistä hän toteutti paitsi väitöskirjansa ja haitarinsoittonsa kautta, myös Kiikoisten kotiseutuyhdistyksen pitkäaikaisena puheenjohtajana. Jaakola kirjoitti useita kansanperinteestä ammentavia musiikkinäytelmiä, joista erityisesti ”Kultatukan ja talonpojan balladi” sisältänee paljon myös Jaakolan omakohtaisia kokemuksia näytelmälliseen tarinamuotoon muokattuna. Jaakola työskenteli 1980-luvulla Rauman kulttuurijohtajana ja 1990-luvun alusta eläköitymiseen saakka Porin kulttuurijohtajana. Hän oli mukana mm. Kiikoisten Purpurijuhlien, Rauman mustan pitsin yön, Rauma Festivon, Sastamala Gregorianan ja Pori Folk festivaalin perustamisessa. Hän oli kuollessaan Sastamalan kaupungin varavaltuutettu ja kulttuurija vapaa-aikalautakunnan jäsen, Sastamala Gregoriananhallituksen varapuheenjohtaja, Sastamalan museon neuvottelukunnan jäsen, Sastamalan kirjapääkaupunki -työryhmän jäsen ja Tyrvään vanhan pappilan suunnittelutyöryhmän jäsen ja Kiikoisten Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja.Jaakolalle myönnettiin kotiseutuneuvoksen arvonimi vuonna 2004. Lisäksi hänelle on myönnetty Suomen Leijonan Ritarikunnan ritarimerkki ja Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ritarimerkki, Satakunta mitali, Suomen Kotiseutuliiton myöntämä korkein tunnustus ja ansiomitali, sekä Taitoliiton hopeinen ansiomerkki. Risto Kupari Birgit P. Jaakolan työja soittokaveri Hyvästi ”hattu ja haitari” Päivi Ylönen-Viiri
• 39 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Kevään tullessa alavutelainen aktiivinen pelimanni Heimo Korpinen nukkui pois 80 vuoden iässä. Heimo kiinnostui soittamisesta jo nuorena apupoikana kuullessaan muurarin soittelevan huuliharppua. Pian Heimon taskusta löytyi huuliharppu. Sitä oli helppo kuljettaa mukana ja soitella välillä, kun työ kuljetti nuorta miestä työmaille. Työelämä omassa kaivinkoneyrityksessä vei toki aikaa soittamiselta, koska leipä piti perheelle ansaita. Kaksirivisen haitarin soittoon Heimo innostui vuonna 1982 kuunnellessaan Kaustisella Airi Hautamäen ja hänen veljensä soittoa koivun juurella. Siinä soitossa oli se jokin, joka meni jalan alle. Seuraavana kesänä Heimo osti itselleen kaksi haitaria. Koska kotikaupungissa Alavudella ei ollut opetusta kaksirivisen soitossa, Heimo meni keskustelemaan Kansalaisopiston toimistoon ja niin syksyllä 1983 alkoi mestaripelimanni Tauno Ahon vetämä pelimannipiiri. Heimon mukana laitettiin myös nuorimmainen Riina -tytär kulkemaan harjoituksiin. Airi Hautamäki tuli ryhmän vetäjäksi muuttaessaan Alavudelle syksyllä 1985 ja siitä alkoi yli 30 vuotta täyttäneen yhtyeen, Alavuden Kaksirivisten tarina. Heimo oli porukan aktiiveja alusta alkaen ja asuntovaunukin hankittiin soittomatkoja varten. Heimo myös kilpaili ja voitti kaksi Spelimestaruutta kaksirivisellä haitarilla ja kolme Suomen mestaruutta huuliharpulla. Iän myötä alkoivat sormet kangistua ja huuliharpusta tuli ainoa soitin. Airin Spelarit -yhtye perustettiin vuonna 2006 ja Heimo soitti yhtyeessä huuliharppua alusta asti ollen mukana vielä vuonna 2016 julkaistulla Muisto-levyllä. Myös Riina-tyttären kanssa musisoiminen jatkui ja Heimo oli mukana Sakalaiskat-yhtyeessä tyttären ja vävyn kanssa. Sakalaiskat voitti Sepän Soitossa yhtyekilpailujen seniorisarjan vuonna 2015, yhtyeen jäsenten keski-ikä oli Heimon ansiosta reilusti yli 50 vuotta. Kunnia-asia Heimolle oli myös vierailu Haka-yhtyeen levyllä vuonna 2011. Myös Sakalaiskojen oma levy oli Heimolle tärkeä saavutus, joka onneksi saatiin purkkiin ennen Heimon sydänleikkausta vuonna 2013. Heimo oli vanhan kansan pelimanni ja korvakuulosoittaja, jolle soitossa tärkeintä oli tunne ja oikea, tanssittava rytmi. Pelimanniystävät ja soittomatkat toivat vaihtelua muuten kiireiseen yrittäjän elämään. Eläkkeellä olikin enemmän aikaa musisoida, kun terveys sen salli. Heimolla oli aina huuliharppu mukana ja hän soitti sillä tervehdyksen niin syntymäpäiväsankarille kuin vainajallekin. Vielä kolme viikkoa ennen kuolemaansa Heimo harmitteli, ettei terveyskeskuksessa ollut huuliharppua, joten hän pyysi sellaisen tuomaan. Kerran pelimanni, aina pelimanni. Heimoa jää moni kaipaamaan. tytär Riina Sakala Heimo Korpinen 14.12.1936 3.5.2017 Vienalaisen runolaulun viimeinen oksa Jussi Huovinen siirtyi tuonilmaisiin toukokuun 12. päivänä 93-vuotiaana. Huovinen syntyi 2.4.1924 Suomussalmen Hietajärven vienalaiskylässä monilapsiseen perheeseen ja kulttuurihistorialtaan merkittävään sukuun. Jussi asteli samoja polkuja esivanhempiensa kanssa. Hänestä kasvoi Suomen vienalaiskylien patriarkka ja viimeinen suullista tietä vienalaisessa elämänpiirissä tietonsa oppinut perinteentaitaja. Jussi Huovinen kiinnostui perinteestä ja musiikista jo pikkupoikana. Ensimmäisen kanteleensa hän teki Työmies-tupakkiaskin koteloon tekemällä reunoihin viiltoja puukolla ja virittämällä niihin siskonsa sukkanauhoista kiskomiaan kuminauhoja kieliksi. Myöhemmin hän rakensi lukuisia kanteleita. Kanteleensoittotaidon hän opiskeli itsekseen, kuten muidenkin instrumenttiensa: viulun ja haitarin. Kun soittopelit tulivat hänelle tutuiksi hän ei tyytynyt soittamaan vain kuulemiaan melodioita, vaan myös sävelsi itse. Kulttuurihistoriallisesti Jussi Huovisen suurin anti oli suullisen perinteen taitamisessa. Hänen muistiinsa oli tarttunut laaja valikoima esi-isien runolauluja ja hän toi perinteisen runolaulutavan akateemisesti koulutetuille kansanmuusikoille ja runolaulututkijoille. Runolaulun lisäksi hän hallitsi runsaasti muutakin musiikkiperintöä: rekilauluja, piirilauluja, balladeja ja jopa jatsia. Sadunkertojana hän oli verraton. Paitsi soitinten rakentajana Jussi kunnostautui käsityöperinteen taitajana paljon laajemminkin. Oman talonsa hän koristeli vienalaisittain. Kuivajärven tšasounaa rakennettaessa hän pääsi toteuttamaan perinnerakentamisen taitojaan. Kuivajärvellä ja Hietajärvellä ei ole yhtään rakennusta, jota Jussi ei olisi ollut pystyttämässä jälleenrakentamisen aikaan. Nuorena miehenä 1950-luvulla Jussi kunnostautui myös perinteen kerääjänä. Kansanrunousarkiston pyytäessä lehtiilmoituksella lähettämään perinnetietoa, hän ryhtyi toimeen ja puhutti käytännössä kaikkia Hietajärven taitajia ja sai heidän kauttaan myös runsaasti sellaista aineistoa, joka oli peräisin rajan takaisesta Vienasta– erityisesti Vuokinsalmen kylistä. Hänen oma äitinsäkin oli Niskajärven kylästä lähtöisin ja tältä hän sai paljon tietoa. Keruutyö sai hänet itsensä yhä enemmän kiintymään perinteeseen. Jussi oli sisäistänyt oman kulttuurinsa täysin. Ei ollut elämänalaa, josta hän ei olisi kyennyt kertomaan syvällistä tietoa. Myös lauluvarastot tuntuivat ehtymättömiltä. Häneltä saatiin tallennettua äänitteille kymmeniä tunteja sellaista perinneaineistoa, jota ei enää ollut mistään muualta saatavissa. Hänelle itselleen vienalaisuus kaikkine tapoineen oli kalleinta maailmassa. Jussi Huovisen mukana katkesi se suullisen perinteen ketju, joka ulottuu satojen, jopa tuhansien vuosien taakse. Yksi aikakausi on Jussin poismenon myötä ohitse. Markku Nieminen Artikkeli Jussi Huovisesta Kansanmusiikkilehdessä 3/2015. Jussi Huovinen siirtyi tuonilmaisiin
• 40 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Les Mystére des Voix Bulgares on kommunistihallinnon aikana 1952 perustetun suuren ensemblen jatkumo. Säveltäjä ja sotilasorkesterin johtaja Filip Kutev halusi yhdistää bulgarialaisen perinnemusiikin harmoniat ja rytmit klassiseen musiikkiin. Sveitsiläinen Marcel Cellier julkaisi kuoron musiikkia 1975, mutta vasta kymmenen vuotta myöhemmin englantilaisen laulajan Peter Murphyn uudelleenjulkaisu nousi ympäri maailman valtavaan suosioon ja levyä myytiin satoja tuhansia kappaleita. Kuorosta tuli brändi ja monet kuorot pyrkivät ratsastamaan sen maineella. Nykyään tilanne on selkiintynyt ja nimellä esiintyy vain yksi kuoro. Dora Hristova on johtanut kuoroa jo kolmekymmentä vuotta. E mmi Kujanpää ja Les Mystére des Voix Bulgares esiintyvät juhannusviikolla Suomen Bulgarian suurlähestystön konsertissa Sofiassa, jonka myötä suurlähetystö juhlistaa 100 vuotta täyttävää Suomea. Laulu, tunteet ja tarinat Emmin innostus bulgarialaiseen lauluun syttyi 2000-luvun alussa. – Bulgarialaisen naiskuoron sointi ja musiikki kosketti minua itkuun asti, kuvailee Emmi historiaansa. Alkoi musiikillinen tutkimusmatka, joka ei ole päättynyt. Emmi on yhteistyöstä innostunut ja kokee sen pikemminkin työkuin lottovoittona. Les Mystére des Voix Bulgares -kuoron johtaja Dora Hristova on tuttu Kujanpäälle vuosien takaa: Emmi oli opiskelija-vaihdossa Bulgariassa vuonna 2009 Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastosta ja tutustui yhtyelaulun professorina toimineeseen Hristovaan opintojen myötä. – Seurasin Hristovan opetusta ja vaikutuin hänen tavastaan kohdata ja ohjata opiskelijoita, Emmi muistelee. Emmi kutsui Hristovan Finno-Balkan Voices -yhtyeen taiteelliseksi ohjaajaksi (ks. Kansanmusiikki 4/2014). Vuosien mittaan Hristova on Emmin mukaan jakanut osaamistaan avoimesti ja ollut merkittävä mentori. Sofian konsertin ohjelma koostuu Emmin soolona esittämistä suomalaisesta kansanlauluista sekä Emmin sävellyksistä Le Mystère des Voix Bulgares -kuorolle. Mukana on myös muutama sovitus kuoron vanhasta ohjelmistosta sekä Sibeliuksen Finlandia. Konsertin teemana on juhannukseen sopivat kesä ja rakkaus. Huippuunsa viritetty kuoro tarjoaa säveltäjälle hienon instrumentin. Emmi ei ole kuitenkaan lähtenyt tekemään kappaleiden sovituksia mahdollisimman vaikeat harmoniat mielessään, vaan on antanut tarinoiden ja musiikin viedä. Kuoron keskiikä alkaa olla jo varsin korkea, monet sen jäsenet ovat lähes 80-vuotiaita. Niinpä kuoroon on otettu uusia nuoria jäseniä, ja Hristovan toive on ollut, että Emmi työskentelee erityisesti heidän kanssaan. – Kappaleissani on mukana muun muassa vienankarjalaista joikua, ja haluan tuoda mukaan erityisesti improvisointia ja muuntelua. En halua, että sävellyksissä jäädään kiinni nuottikuvaan, kuten bulgarialaisissa kuorosovituksissa usein käy, vaan pyrin siihen, että laulajat voivat tehdä laulun tarinasta oman tulkintansa. Haluan, että laulajat improvisoivat koruja ja muuntelevat melodiaa, kertovat laulun tarinaa myös niiden avulla. Kansanmusiikki ja tasa-arvo Bulgarialainen kuorolaulu on levinnyt ympäri maailmaa, ja ulkomaalaisiin harrastajiin on jo totuttu. Ei-bulgarialaisella on ehkä enemmän vapausasteita, mutta bulgarialaiseen tyyliin säveltävä ulkomaalainen nainen on ollut myös hämmästys: – Säveltävä nainen, joka kirjoittaa myös itse tekstit bulgariaksi, on ollut joillekin vaikea käsittää. Koen rikkovani rajoja hyvällä tavalla. Vaikka bulgarialainen naiskuorolaulu näyttäytyykin vahvana naisten laulukulttuurina ulospäin, ovat sävellyksistä ja sovituksista vastanneet useimmiten miehet. Naiset ovat antaneet kyliensä ohjelmistoa miessäveltäjien sovitettavaksi, ja laulun alkuperäinen lähde on kuorosovituksista usein hävinnyt. Bulgarialainen yhteiskunta on vielä melko konservatiivinen ja edelleen käy niin, että musiikkia tekevät naiset jäävät kotiin hoitamaan lapsia ja muusikon ura jää. Kujanpää ei edelleenkään tunne yhtään Bulgariassa asuvaa naispuolista kansanmuusikkoa, joka myös säveltää ja sovittaa. Emmi Kujanpää Bulgariaa valloittamassa Suomessa on paljon muusikoita, jotka ovat innostuneet eri kansojen musiikeista. Kansanmusiikin etu on, että jopa harrastajien on helppo päästä maailman huippujen oppiin kesäleireillä ja kursseilla. Harva pääsee tekemään heidän kanssaan töitä. Emmi Kujanpään työ bulgarialaiseen laulun parissa on johtanut yhteistyöhön legendaarisen Les Mystére des Voix Bulgares -kuoron kanssa. Teksti ja kuva: Sauli Heikkilä
• 41 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 – Muutosta on onneksi ilmassa, ja erityisesti kirjailijoiden ja teatterintekijöiden aloitteesta feministiset näkökulmat ovat Bulgariassa yhä enemmän esillä. Rankimpiin tasa-arvokysymyksiin Emmi ei kuitenkaan ole törmännyt Bulgariassa, vaan avoimena ja tasa-arvoisena pidetyssä Tanskassa. Emmin tanskalaiselle Vokalselskabet Glas -kuorolle sovittama vienankarjalainen joiku oli ehdokkaana Danish Music Awards World -gaalassa viime joulukuussa. Danish Music Awards World vastaa suomalaista Emma-gaalaa, mutta on keskittynyt ainoastaan maailmanmusiikkiin. – Tapahtumassa oli ehdolla eri kategorioissa yhteensä parikymmentä ehdokasta, joista vain kaksi oli naisia. Koin poikkeavani joukosta, ja nimenomaan sukupuoleni vuoksi. Kaikki gaalan palkinnot menivät valkoisille nuorille tanskalaismiehille. Yhtään naista tai yhtään maahanmuuttajaa ei palkittu, vaikka kyseessä oli maailmanmusiikkigaala. Osa naispuolisista muusikoista – Emmi mukana joukossa – vastasi tähän kävelemällä ulos gaalasta. – On hyvä, että tasa-arvokysymyksistä keskustellaan kiihkottomasti ja ketään syyttelemättä, Emmi sanoo, viitaten talvella Amanda Kauranteen ohjelmasta ja artikkelista syntyneeseen keskusteluun naisten asemasta kansanmusiikissa. –Poliittisesta tilanteesta ja tasa-arvokysymyksistä pitää olla valppaana myös Suomessa. Kuka saa laulaa ja kenen lauluja? Aika ajoin nousee esille myös kysymys, kenen lauluja itse kukin saa laulaa. Pitääkö olla bulgarialainen laulaakseen bulgarialaista kansanmusiikkia? – Ei tarvitse olla. Kansanmusiikki on aina kiertänyt maasta toiseen, vuorovaikutus lauluja ”vaihtamalla” on yksi kansanmusiikin syvimmistä olemuksista. Emmi ajattelee, että nykyhetken poliittinen tilanne on niin kansallismielisiä arvoja korostava, että vuorovaikutus eri maiden muusikoiden ja musiikkiperinteiden kanssa tuntuu rauhantyöltä. Emmin mielestä täytyy olla kuitenkin valmis kertomaan avoimesti, jos lainaa elementtejä muista musiikkikulttuureista. – On tärkeää kertoa, mikä on laulun lähde – keneltä olen laulun oppinut. On myös otettava selvää, jos lainaa jostakin toisesta kulttuurista, millä tavalla perinnettä esitetään, ja mitä pidetään epäsopivana. Avoimuus vähentää ristiriitoja. Onko olemassa jokin taso, mitä Emmi ei mielestään voi ei-bulgarialaisena saavuttaa? – Vaikka puhun arkibulgariaa ja olen selvittänyt paljon kappaleiden merkityksiä, on laulujen kieli vanhaa ja niitä on laulettu kyläyhteisöissä aikana, jolloin en ole itse elänyt. Koen, että jotkut tekstien tasot ja piilomerkitykset jäävät ymmärtämättä. Mutta samankaltainen tilanne on myös esimerkiksi itkuvirsien ja runolaulun kanssa. – Vaikka en pysty ymmärtämään kaikkea, voin kertoa, kuinka tulkitsen ja ymmärrän tarinan oman elämänkokemukseni ja nykypäivän ihmisen näkökulmasta. Emmi Kujanpään opinnäytetyö Sielu sydämen sylissä – Bulgarialainen laulu transnationaalisena ilmiönä löytyy Helsingin yliopiston sivuilta google-haulla Emmi Kujanpää pro gradu. Suomalais-bulgarialainen musiikkitieteilijä, laulaja ja tutkija Anna Dantchev on kutsuttu Bulgarian tiedeakatemian järjestämään kansainväliseen Cultural heritage in migration -konferenssiin 15-16.6. Seminaarin kolmisenkymmentä osallistujaa 18 eri maasta ja neljältä mantereelta, käsittelevät identiteettiä, perinteen siirtymistä, kulttuurin omimista ja muita vastaavia aiheita. Dantchevin puheenvuoron otsikko on Whose songs am I singing . Tarkoitus on kertoa miten bulgarialainen kulttuuri ja perinne ovat siirtyneet suvussa ja oman suvun taidot periytyneet maahanmuuttajan perheessä. Dantchev kertoo myös, miten hän artistina Suomessa ylläpitää ja uudistaa bulgarialaisia perinteitä musiikissaan. Hän käsittelee myös sitä problematiikkaa, mitä liittyy oman perinteen ylläpitämiseen ja uudistamiseen maassa, jossa oma perinne ja kulttuuri kuuluvat vähemmistöön. Perinnettä ja siirtolaisuutta konferenssissa Sofiassa – On tärkeää kertoa, mikä on laulun lähde – keneltä olen laulun oppinut, Emmi Kujanpää korostaa. A le ja nd ro Lo re nz o
• 42 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 V uoden 2017 Samuelin poloneesissa Kuopiossa maaliskuussa oli monta hyvää hetkeä. Niitä tarjosivat niin eri puolilta valtakuntaa saapuneet vieraat kuin myös oma savolainen lauluja soittoväki. Isojen valtakunnallisten tilaisuuksien järjestämisessä on omat riesansa ja riskinsä, mutta yksi erinomainen asia niihin aina liittyy: suurille joukoille esiintyminen panee harjoittelemaan ja pohtimaan tavallista tarkemmin, mitä esitetään ja kenelle. Karjalan pojilla ja Metsäkukilla vielä kerää aplodeja pienemmissä ja tutummissa ympyröissä, mutta kansanmusiikin ammattilaisten eteen ei niiden kanssa tohdi oikein enää mennä. Toinen myönteinen seikka on se, että tieto esiintymisestä tavallista paremmissa piireissä houkuttaa mukaan paljon harrastajia, joilla lähtökynnys kotoa on normaalioloissa joskus turhankin korkealla. Kaustinen ja kesän muut suuret monipäiväiset kansanmusiikkijuhlat ovat odotettuja kohokohtia jokaisen pelimannin vuodenkierrossa. Talvinen poloneesi eroaa edukseen kesätapahtumista siinä, että se on parin päivän tiivis ja yleensä yksiin ja samoihin tiloihin soviteltu kansanmusiikkikattaus, jossa kuulijan ei tarvitse poukkoilla paikasta toiseen, vaan herkut tuodaan kuin tarjottimella suoraan silmien eteen. Tuhatpaikkainen Kuopion musiikkikeskus oli tässä katsannossa erinomainen paikka poloneesinkin tapaisten kinkereiden järjestämiseen. Tuhatpaikkaisen konserttisalin täyttäminen on kuitenkin aina arpapeliä erityisesti maakunnissa tai paikkakunnilla, joissa kansanmusiikki ei ole musiikissa etusijalla. Näin Savossakin on jouduttu poloneesin pääkonsertteja kootessa soveltamaan vähennyslaskusta tuttua periaatetta: jos ei riitä, pitää lainata. Edellisessä poloneesissa 2000-luvun alussa lainattiin onnistuneesti Kaustisen purppuripelimanneja, Tallaria ja hääkuoroa. Nyt turvauduttiin Savosta lähteneisiin monipuolisiin ja arvostettuihin naistaitajiin, juvalaissyntyiseen Aija Puurtiseen ja Karttulassa varttuneeseen ikinuoreen Vieno Kekkoseen . Perinteisessä pelimanniparaatissa oli ilo huomata, että lavalle lappoi taitavaa väkeä kautta maan ja joka ilmansuunnasta Rovaniemeltä Helsinkiin ja Poriin. Mukana oli suuriakin ryhmiä, eikä vastaavaa herkkua ole tarjolla Savossa taas vuosiin. Ja mikä parasta ”järjestävän seuran” kannalta: kenenkään kaukaa tulleen vieraan ei tarvinnut soittaa tai laulaa tyhjille seinille, kun väkeä oli kaikissa konserteissa runsaasti. Jopa pelimannien merkkisoitosta muotoutui leppeä ja iloinen yleisötapahtuma. Savolaiset ryhmät itsekin olivat otettuja, kun poloneesia pohjustanut kaupungintalon konsertti teemalla ”Meiltähän tämä käyp” veti salin täyteen ja kun penkit täyttyivät myös tuomiokirkon Friikoolin messussa ja kansanlaulukirkossa. Näin suurella joukolla savolaiset eivät olleet esiintyneet sitten vuoden 2007, jolloin Savo oli maakuntateemana. Pääluku oli lähellä kahtasataa, ja saman verran taisi poloneesissa olla myös vierasväkeä. On uljasta nähdä ja kuulla lavalla suuria kokonaisuuksia, mutta hyvä on muistaa, että myös pieni on kaunista. Herkkä hetki oli, kun Savon pelimannien nestori, 87 vuoden korkeaan ikään ehtinyt mestaripelimanni Erkki Vepsäläinen ja vain 14-vuotias viulupelimanni Arvid Lundén soittivat päätöskonsertin väliajalla musiikkitalon aulassa rinnatusten savolaisen pelimannimusiikin helmiä Tuure Niskasen sottiiseista Vepsäläisen itsensä Kalpean Iidan tangoon. Nuoruus, vanhuus ja sama tulinen sielun palo kansanmusiikkiin: yksin tämän näyn ja kokemuksen vuoksi Samuelin poloneesi kannatti järjestää Kuopiossa. Savolaisten puolesta: kiitoksia vuan kaikille asiaa edesauttaneille. Tavataan taas. Hyviä hetkiä Samuelin Poloneesissa ”Se oli hyvä hetki” tapaa lapinlahtelainen veteraanipelimanni Eino Paulus virkata, jos esitys on mennyt jotensakin nuottien mukaan niin soittajain kuin kuulijainkin vinkkelistä katsottuna. Teksti: Seppo Kononen Kuvat: Maija Väänänen Lapinlahtelainen Mahottomatyhtye vastasi savolaisesta huumorista. Arvid Lundén Kangasalta ja mestaripelimanni Erkki Vepsäläinen Varkaudesta: nuoruus ja kokemus kohtasivat.
• 43 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 4.-9.7.2017 46. Harmonikansoiton Suomen Pelimannimestaruuskilpailut KILPAILUKUTSU Kilpailussa jaetaan kaikille osanottajille kunniakirjat ja parhaille pokaalit. Voittajat nimetään Harmonikansoiton Suomen Pelimannimestareiksi 2017. Ilmoittautuminen ja osanottomaksu Ilmoittautumisessa on mainittava nimi, osoite, puhelinnumero, syntymäaika, sarja, kilpailupäivä (1-2-riviset vai 5-riviset) sekä soitettavat kappaleet tekijöineen. Lähetämme kuittauksen ilmoittautumisesta. Osallistumismaksu 20 € maksetaan kilpailun alkaessa. Ilmoittautuminen kilpailuun tulee tehdä 15.6.2017 mennessä sähköpostitse osoitteella toimisto@satahamesoi.fi Sata-Häme Soi / Pelimannimestaruus Karhoistentie 3 L 2a 39500 Ikaalinen tai ? Ohjelmistot 5-rivisten kilpailu pe 7.7. klo 10.00 1ja 2-rivisten sarjoissa: Kaksi suomalaista perinteistä 1tai 2-riviskappaletta, joista toinen on polkka ja toinen vapaavalintainen tanssilaji. 5-rivisten sarjoissa: Kaksi suomalaista perinteistä harmonikkakappaletta, joista toinen on polkka ja toinen vapaavalintainen tanssilaji (esim. tango, jenkka, foxtrot, masurkka). Etnomusiikin sarjassa: Kaksi vapaavalintaista 1tai 2-riviselle soveltuvaa kappaletta kansainvälistä maailmanmusiikkia, uutta kansanmusiikkia tai omia sävellyksiä. ? Sarjat 1ja 2-rivisten kilpailu to 6.7. klo 10.00 Sarja I, 9-vuotiaat (8.7.2007 syntyneet ja nuoremmat) Sarja II, 12-vuotiaat (8.7.2004 syntyneet ja nuoremmat) Sarja III, 15-vuotiaat (8.7.2001 syntyneet ja nuoremmat) Sarja IV, 18-vuotiaat (8.7.1998 syntyneet ja nuoremmat) Sarja V, yleinen (ilman ikärajoitusta) Veteraanisarja yli 50-vuotiaille Etnomusiikin sarja Tutustu koko ohjelmistoon ja osta lippusi www.satahamesoi.fi keskiviikko 5.7. Harmonikan vieraana MARIA YLIPÄÄ torstai 6.7. POHJONEN ALANKO perjantai 7.7. MESTARI ASTOR lauantai 8.7. ANNE-MARI KIVIMÄKI ja LAKKAUTETTU KYLÄ Sata-Häme Soi, Ikaalinen Kauppakeskus Komppi Toimisto avoinna ma-pe klo 10-15 puh. 043 217 0800 toimisto@satahamesoi.fi Toivolansaari Camping Ikaalisten keskustassa Kyrösjärven rannalla. www.toivolansaari.fi puh. 03 458 6462
• LEVYT Sväng: Hauptbahnhof Galileo Music Communication GmbH H uuliharppumusiikin kruununjalokivi Sväng julkaisi debyyttialbuminsa vuonna 2005 ja nyt on saavutettu uralla lakipiste, johon harvat kansanmusiikin kentällä koskaan ehtivät: kokoelmalevy. Aivan perinteisimmällä tavalla ei yhtye ole kuitenkaan tätäkään lähtenyt toteuttamaan, sillä kappaleet on uudelleenlevytetty vuosien tuomalla kokemuksella ja karismalla. Tämä ei ole ennenkuulumaton toimintatapa, mutta tuo levylle heti enemmän kiinnostavuutta kuin pelkkä vanhan materiaalin paketoiminen uusiin kansiin. Ilmeisesti kustannusteknisistä syistä kokoelma keskittyy kolmen ensimmäisen albumin materiaaliin ja viimeisimmän ”Karja-la”-levyn kappalevalikoima loistaa täysin poissaolollaan. Tätä paikkaamaan Sväng on levyttänyt mukaan kourallisen aivan uusia kappaleita, joista etenkin John Williamsin ”Hedwig’s Theme” osoittaa vastaansanomattomasti huuliharppukvartetin kyvyn korvata kokonainen orkesteri. Myös keikoilla kuultu ”I’m Gonna Meet My Mother in Glory”-gospel on mainitsemisen arvoinen ensimmäisenä Svängin sellaisena levytyksenä jossa kuullaan jotakin muuta kuin huuliharppuja. Vanhat klassikot kuten ”Haidukka” ja ”Svängtime Rag” ovat saaneet komeasti lisää lihaa luittensa ympärille ja kokonaisuus on toteutettu hyvin. Yli tunnin mittaisena pakettina Hauptbahnhof on kuitenkin aikamoinen pala pureskeltavaksi kerralla ja huomio uhkaa herpaantua viimeisellä kolmanneksella. Onneksi levyn loppupuolelle on säästetty muutamia yhtyeen parhaimmistoon kuuluvia kappaleita, jotka kääntävät taas korvat stereolaitteistoa kohti. Antti-J. Janka-Murros Mäntyharjun huuliharpistit: Terveydeksi! H uuliharppu suussa on vaikea hymyillä saati laulaa. Kun porukassa on yksitoista miestä, niin aina on ainakin yhden vara pistää harppu taskuun ja panna ralliksi toisten ratoksi. Näin ovat Mäntyharjun huuliharpistitkin menetelleet, ja tuloksena on yhtyeen toinen äänite – kaksitoista juomalaulua sisältävä Terveydeksi! Ensilevy Huuliharppu ja kulkurit on kuuden vuoden takaa. Tämän päivän kansansoittajat ovat yleisesti ottaen sisäsiistiä väkeä, joten mäntyharjulaisten kunniaksi on sanottava, että he pitävät sentään hengessä elossa perinteistä mielikuvaa arjen harmautta kammoksuvista pelimanneista. Yhtyeen veijarihengestä kertoo sekin, että juomalauluillaan he sanovat tekevänsä ”raittiustyötä”. Mäntyharjulaiset ovat eturivissä nostamassa huuliharpun arvostusta. Soitinvalikoima on laaja ja äänissä soitetaan bassoharppujen muhevassa tahdissa. Näin Ilkka Matikan johtamien pelimannien soitanto on kelpo kuunneltavaa. Juomalauluista osa on enemmän tai vähemmän tuttuja alan harrastajille. Pari on uudempaa tuotantoa, Ilkka Matikan ja Veikko Ahvenaisen sävellyksiä. Esitykset ovat perusmiehisen konstailemattomia kuten niiden kuuluu ollakin. Se itse musiikista. Levyn kansista pitää sanoa, että ne on tehty turhan perhehenkisesti, etunimillä ja kuvapuolella jopa ilman niitä. Peruskansanmusiikkia äänitetään niin vähän, että paikallaan olisi jättää jälkipolville tieto soittajista ja laulajista eikä tyytyä olemaan pelkkiä reissuun lähteneitä ”Mäntyharjun poikia”. Seppo Kononen 44 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Afrotysonia: Dance on the Roof Omakustanne A frotysonia on trio, jonka muodostavat laulaja Sonja Korkman, kanteleensoittaja Aino Kurki ja perkussionisti Macoumba Ndiaye. Musiikki menee heti jalan alle, mutta meininki on aika suoraviivaista vain kolmen muusikon voimin. Itselleni yhtyeen juju on ilman muuta kantele, joka hoitaa yksin melko ison tontin ainoana melodiaja harmoniasoittimena. Länsiafrikkalaisesta kora-harpusta on selvästi otettu vaikutteita osittain dempatussa soinnissa. Kanteleessa riittää kuitenkin lisäsävyjä muhkeaa bassoa myöten ja välillä se tutumpi kantelesointi helähtää ihanasti. Macoumba Ndiayella on svengi hallussa, niin myös laulaja Sonja Korkmanilla, jonka osuus perustuu etenkin yläsävelrikkaaseen sointiin ja tiukkaan rytmitykseen. Korkmanin äänessä on makeaa bluesinomaista tummuutta. Jos jotain jään laulussa kaipaamaan niin selkeämpää tekstiä ja jonkinlaista kertovaa otetta – sanoitukset eivät tunnu olevan tässä se pääasia. Tove Djupsjöbacka Jarkko Martikainen & Haaga Folk Machine: Ovelat jalat LustiEP001, 2017 J arkko Martikainen ja Haaga Folk Machine: voiko parempaa liittoa keksiäkään? Jos kumpikin artisti kuuluu jo omillaan oman genrensä kärkeen, on yhdistelmä vastustamaton. Martikaisen hirtehiset mutta aiheiltaan myös vakavat laulut saavat Folk Machinen (Tero Hyväluoma, viulu ja buzuki, Sami Kurppa, harmooni ja klarinetti sekä Anssi Salminen, kitara) sovituksista arvoisensa säestyksen, joka piiskaa lauluja eteenpäin, samalla kunnioittaen niiden lähtökohtia. Neljästä Martikaisen viisusta ja Hiski Salomaan Askon kolmirivisestä koostuva Viiden kappaleen EP on kokoaan isompi paketti ja laadusta kertoo myös hienosti työstetty kansi. Toivottavasti yhteistyö jatkuu sekä keikoilla että studiossa; tätä parempaa bändiä Martikaisen lauluille on vaikea keksiä. Paul Silfverberg Teija Niku: Memento NIKUCD001 M uun muassa Polka Chickseistä ja Karunasta tunnettu haitaristi Teija Niku on julkaissut nyt toisen soololevynsä. Memento on albumina raikas kokonaisuus eri kulttuurien musiikkityylejä tyylikkäinä sovituksina tarjoiltuna. Muusikoiden suvereenin instrumentinhallinan kuulee läpi levyn, mutta kokonaisuutta ei kahlitse tekninen briljeeraaminen, vaan aistikkaat versiot hienoista kappaleista pääsevät täysin oikeuksiinsa Nikun ja kumppaneidensa käsissä. Teoksena Mementon kenties merkittävin ansio lienee siinä, että läpikuuntelulla kokonaisuus tuntuu hyvin luontevalta, vaikka levyn ohjelmisto polveileekin läpi hyvinkin kirjavan määrän tyylejä. Kaiken kaikkiaankin Memento on todella hieno ja onnistunut, monipuolinen albumi, jota varauksetta suosittelenkin kaikille uudemman kansanmusiikin ystäville. Teemu Eerola
• KaMu-kuorot: Josta olen kotoisin K aMu-kuorot on kaarinalaisten lapsija nuorisokuorojen yhteisö, joka sai alkunsa kolmasluokkalaisten kuorosta kuusi vuotta sitten. Tällä hetkellä kuorolaisten ikähaitari on 10-18 vuotta ja harjoituskuoron 6-9 vuotta. Mukana on useita kymmeniä laulajia. Levy on KaMu-kuorojen ensimmäinen, mutta saavutuksia on jo eri festivaaleilta, mm. lapsikuorojen maailmanmestaruus 2016 Venäjällä. Kuoronjohtaja Pekka Nebelung on niin ikään saanut tunnustusta, mm. Jean Sibelius -kuorokilpailun 2015 parhaana kuoronjohtajana. Levyllä on mukana useita kansanlaulusovituksia sekä harvemmin kuultua Sibeliusta, kuten Kansakoululaisten marssi, Kotikaipaus ja Jäidenlähtö Oulujoesta. Haasteellista osuutta edustaa Aulis Sallisen Lauluja mereltä -sarja. Tutumpaa Sibeliusta sen sijaan ovat Sydämeni laulu ja Finlandia. Uskomattomin suoritus kuorolta on Finlandian orkesteriosuuden laulaminen erilaisilla äänteillä! En tiedä, onko mikään kuoro tehnyt sitä aikaisemmin. Kirkkaat sopraanoäänet nousevat aivan huikaiseviin korkeuksiin. Kuoronjohtaja Pekka Nebelung on tehnyt hienon sovituksen ja kuoro toimii kuin orkesteri. Mykistävää! Täytyy vain hämmästellä, millä ihmeen poppakonsteilla Nebelung on saanut nuorista laulajista niin paljon irti kuin levyltä voi kuulla. Mihin vielä ehtivät, kun ikää saavat! Marjatta Jeskanen Pekko Käppi & K.H.H.L. : Matilda Svart Records P ekko Käppi on artisti, jonka musiikkia on toistuvasti erittäin hankala määritellä kuuluvaksi mihinkään ennaltakeksittyyn genreen. Parin vuoden takainen ”Sanguis Meus, Mama!” tarjoili niin vastustamattoman kattauksen shamanistista progefolkkia, että ennakko-odotukset uudesta levystä olivat vähintäänkin kaksijakoiset. Matilda ei kuitenkaan petä. Yllätysmomentti K.H.H.L. (Kuolleiden Hillittömien Hevoisten Luut) -ryhmän kanssa ei ole enää yhtä massiivinen, mutta jotakin äärimmäisen hämmentävää tässä levyssä on: Pekko Käppi on onnistunut tekemään albumin, joka on yhtä aikaa arkaaisen hypnoottinen voodootrippi ja radioystävällisen pop. Käsittämätön yhdistelmä, mutta kun sekä jalan alle menevä jouhikkorockpoljento että kauniit folkvaikutteet ovat sulassa sovussa sanoitusten pirujen, perkeleiden ja painajaisten kanssa, on lopputuloksena levy, joka etsiytyy soittimeen uudestaan ja uudestaan siinä toivossa, että sen onnistuisi joskus kokonaisuudessaan ymmärtämään. Jos suomalainen kansanmusiikki onnistuu jonain päivänä murtautumaan laajasti valtaväestön tietoisuuteen, Pekko Käpin osuutta ei kukaan tule kieltämään. Antti-J. Janka-Murros Maria Kalaniemi ja Eero Grundström: Svalan ÅKERÖCD17 O n soittajia, joiden tunteet ja ajatukset kulkevat automaattisesti sisimmästä sormien kautta soittimiin ja synnyttävät auditiivisia kuvia. Heihin lukeutuvat Maria Kalaniemi ja Eero Grundström. Svalanilla he kertovat koko tunneskaalaa hivelevästi tarinaa metsästä, saaristosta, luonnon tapahtumista, tangosta, suomenruotsalaisuudesta, pelimanniudesta. Musiikki on luotu konsertinomaisesti soittohetkessä, mikä huokuu levyltä. Muusikoiden välinen tunnekontakti välittyy kuulijoille aitona ja väkevänä, tulkitsevatpa he lumoavaa Liljankukkaa, maanisia menuetteja tai sumun sävyjä vanginnutta instrumentaalia. Levyn sävellykset ja sanoitukset ovat pääasiassa perinnemusiikkia ja Kalaniemen tuotantoa. Kaikki laulut ovat ruotsinkielisiä, mikä tuo levylle oman sävynsä, kuten myös Kalaniemen pehmeä ja kirkas ääni, tunnetta täynnä sekin. Haitarin ja harmoonin yhdistelmä on mielenkiintoinen: yhtäältä niiden äänet sulautuvat yhteen, toisaalta niiden soundit ja soittotavat tuovat persoonallista väriä sointimattoon, jota Pekko Käpin jouhikko ja laulu sekä Mikko Kososen kitarat täydentävät osassa kappaleista. Levyn kruunaa liitevihko, joka avaa musiikkia sanoin ja kuvin. Arja Kangasniemi 45 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 LuoMuKanteleet: Piste L uoMuKanteleiden neljäs levy on nimeltään Piste. Yhtye täyttää tänä vuonna 20 vuotta, mitä levy juhlistaa. Levyllä kuullaan pienempiä kokoonpanoja ja koko yhtyeen soittoa. Maarit Aarvalan ohjaamassa yhtyeessä soitetaan erikokoisia kanteleita 5-kielisestä isoon kanteleeseen. Kanteleiden lisäksi kuullaan laulua ja vierailevana muusikkona on kitaran ja mandoliinin soittaja Esko Sara. Ohjelmistossa on yhtyeen sovittamaa kansanmusiikkia ja soittajien omia sävellyksiä. Levyllä kuullaan uutta sävellettyä kansanmusiikkia sekä tradkappaleita. LuoMuKanteleilla on kattava ohjelmisto, levyllä 24 kappaleen verran. Levyn kokonaisuudesta saa hyvän käsityksen yhtyeen musiikista. Erityisesti ilahduin soittajien omien sävellysten määrästä levyllä. On hienoa, että nuoria muusikoita kannustetaan oman musiikin tekemiseen. Kappaleissa oli mielenkiintoista harmoniaa ja kansanmusiikille tyylinmukaisia melodioita. Myös kappaleiden mielikuvitukselliset nimet herättivät kiinnostuksen, esimerkiksi Sammuta valot, Poska polska ja Piste. Omissa sävellyksissä oli kansanmusiikin lisäksi vaikutteita popmusiikista. Levyn viimeisenä kappaleena on yhtyeestä ammattiuralle lähteneen Laura Ikosen soolona soittama sävellys Juna. Kappale tuo kiinnostavasti esiin 11+4 -kielisen kanteleen soolosoiton mahdollisuudet. LuoMuKanteleiden soitosta välittyy yhtyeen jäsenten merkitys toisilleen sekä soiton ilo. Suuren kanteleyhtyeen soitossa on voimaa! Sanni Virta Martti Heikkilä: Varjo lumessa Masacd 201 M oni lauluntekijä toivonee, että omat parhaat biisit taltioidaan jossain vaiheessa jälkipolvia varten yhdeksi kokonaisuudeksi. Ja vielä niin tasokkaasti, että laulut ovat toteutuksessa edukseen ja tekijän ajattelemassa muodossa. Nyt kokenut pitkän linjan lauluntekijä Martti Heikkilä on toteuttanut tämän haaveen julkaisemalla cd:n Varjo lumessa, lauluja vuosilta 1977-2015. Heikkilän lauluja ovat levyttäneet sisaret Saara Suvanto ja Hanna Ekola sekä mm. Matti ja Teppo, tunnetuin niistä on Villihevosia Ekolan esittämänä. Heikkilän voima lauluntekijänä on hyvin persoonallisissa, voimakkaissa teksteissä ja tarttuvissa, sujuvissa melodioissa. Varjo lumessa -CD:n taustahahmona ovat toimineet Selina Sillanpää (tuottaminen, viulu, taustalaulu) sekä Mikko Nuorala (kitarat, mandoliini, haitari, taustalaulu). Tämä kaksikko on myös sovittanut laulut. Erityisesti toteutuksessa ilahduttaa Sami Kurpan muutamalla raidalla soittama matkaharmooni. Kaikkiaan taustat on toteutettu tyylikkään 70-lukulaisesti, niitä kuunnellessa nousee mieleen esim. Bardit-yhtye. Heikkilän lauluääni kuulostaa ensin erikoiselta, mutta sopii kuitenkin hyvin näin henkilökohtaiseen julkaisuun. Hannu Virtanen
• Stockholm Lisboa Project: Janela Nomis Musik/Westpark Music NMCD07/WP 87325 S tockholm Lisboa Project -yhtyeellä on jo monta vuotta yhteiseloa takana, ja tässä vaiheessa ruotsalaisen kansanmusiikin ja portugalilaisen fadon yhdistelmä todella toimii kuin rasvattu. Uusia jäseniä ovat kauniisti tulkitseva laulaja Rita Martins sekä saksofonisti Alice Andersson, jonka baritonisaksofoni on erityisen hauska mauste, jota käytetään sopivan maltillisesti. Tällä kertaa mietin sitä, miten saadaan hienosti esille myös ruotsalainen melankolia ja portugalilainen ilo – fado kun helposti mielletään melankoliseksi, vaikka iloisia ja reippaitakin lauluja kuuluu ohjelmistoon. Yhdessä laulussa portugalilainen ja ruotsalainen laulu vuorottelevat, ja En sjöman älskar havets våg on mielenkiintoinen tekstivalinta, koska se kuvastaa tiettyä samantyyppistä saudade-kaipuuta merten yli kuin fadokin. Tällä levyllä vierailevana taiteilijana on Maria Kalaniemi, jonka musiikkia on kutsuttu joskus harmonikkafadoksi, joten kuka voisikaan olla häntä sopivampi tässä. Tove Djupsjöbacka Hyväluoma Group: Reflection Lusti Music & Arts, 2017 T ero Hyväluoma Groupin Reflection on hieno esimerkki siitä, miten yhdistää virtuoosinen ja svengaava jazz-improvisaatio kansanmusiikkiin, lopputuloksenaan uutta luovaa jazz-folkia. Tämä yhdistelmä toimii: välillä upeita kansanmusiikillisia teemoja, välillä kiperiä gypsy-jatsin mieleen tuovia ja jopa progahtavia sooloja, koko ajan vapaamuotoisen (vaikka välillä tiukkaan sovitetunkin) irrottelun hengessä. Vaikka sävellykset ovatkin levyn päättävää basisti Vesa Ojaniemen upeaa Hang in the balance -kappaletta lukuun ottamatta Hyväluoman käsialaa, on levy ennen kaikkea bändilevy. Harri Kuusijärven haitari kytkee musiikin vahvimmin nykykansanmusiikkiin, rumpali Jesse Ojajärvi tasapainoilee maailmanmusiikin ja jatsin välimaastossa kun taas Matias Tynin piano ja Ojaniemen basso luovat musiikin pohjan. Tämän päällä Hyväluoman on hyvä kieputtaa villiä, rajoja rikkovaa viulismiaan. Vaikka bändin hurjaan menoon pääseekin parhaiten heittäytymään keikkatilanteessa, toimii tämä myös levyllä. Pitää taas kerran todeta: Hyväluoma ei petä! Paul Silfverberg Tiera: Aarni-trilogia M arkus Riihimäen sävellysten ympärille rakentuva Tiera-yhtye on äänittänyt merkillisen debyyttialbuminsa Aarni-trilogian. Albumi sisältää nimiteoksen kolmelle raidalle jaettuna, kuten trilogialle on luonnollista, sekä coverversion folkmetal-yhtye Ensiferumilta. Aarni-trilogia alkaa sinfonisia sävyjä tarjoilevalla parin minuutin instrumentaali-introlla, mutta muuten trilogian musiikki on hyvin lauluvoittoista. Vahvasti pianon varaan rakentuvat sovitukset toimivat hengittävästi ja tarjoilevat musiikillisia elementtejä säästeliäästi. Melodioitten melismaattisuus ja modaalisuus tuo mieleen Siionin virret ja muutenkin vanhat virret, niissä on yhtä aikaa jotakin konventionaaliselle popja folk-musiikille hyvin vierasta, mutta toisaalta myös jotain kovin tuttua. Levyn päättävä Ensiferum-cover Tears kulkee myös mukavasti pehmeän cajon-rummun tukemana. Teemu Eerola The Aeon: Songs of The Great Beast Luova Records T he Aeon on, paremman termin puutteessa, okkultista rockfolkia soittava, Oulun Ylioppilasteatterin Suuri Peto! -näytelmän ympärille kasattu yhtye. Varsinaisesta kansanmusiikkialbumista ei tämän äänitteen kohdalla voi puhua, nopeimmat tästä musiikista löytyvät mielleyhtymät tulevat psykedeelisen ja progressiivisen rockin nimistä, kuten Led Zeppelin, Tool, Kingston Wall ja Von Hertzen Brothers. Luonnollisesti The Aeonilta puuttuu edellä mainittujen orkestereiden tuotantobudjetti, joka välillä kuuluu äänitteeltä, mutta ei lainkaan häiritsevästi. Musiikki kulkee luontevasti, sovittaminen on ammattimaisen kuuloista ja levy on tuotettu hyvin eheäksi kokonaisuudeksi. Mellotron-jouset tuovat mieleen mukavasti alkupään King Crimsonin. Alesteir Crowleyn tekstit tuntuvat myös King Crimsonin fanille tutulta, liekkö syynä Peter Sinfieldin ja Crowleyn yhteinen ihailun kohde William Blake. Mutta se niistä vaikutteista. The Aeon mielenkiintoinen yhtye ja toivonkin bändille rutkasti menestystä. Teemu Eerola Maija Kauhanen: Raivopyörä LC14502/NN085 R aivopyörän musiikissa lumoaa vahva tunnelma, jonka Maija Kauhanen luo laulun, Saarijärven kanteleen ja lyömäsoittimien voimalla. Vähillä instrumenteilla Kauhanen on synnyttänyt musiikkia, joka imeytyy jokaiseen soluun ja jää sinne sykkimään. Kauhanen soittaa levyllä kanteletta eri tyyleillä, mutta hienointa on huomata, miten moderni instrumentti Saarijärven kantele on perinteisesti soitettunakin. Raivopyörä on tasapainoinen kokonaisuus railakkaita menobiisejä ja herkkiä tunnelmapaloja. Kaikissa paitsi yhdessä kappaleessa Kauhanen on käyttänyt perinteisiä melodioita ja tekstejä jollain lailla hyväkseen, mutta silti musiikki on hänen näköistään ja levy sykkii tätä päivää. Nautin siitä, että Kauhanen uskaltaa antaa musiikille aikaa ja kuulijalle mahdollisuuden viipyä hänen hiomissaan sävyissä. Selvimmin tämän aistii Kauhasen omassa Alttarillekappaleessa. Siinä hän käyttää rohkeimmin kanteleen moderneja soittotapoja ja lataa suhteellisen yksinkertaiseen sanoitukseen sellaisen voiman, että siinä voisi kellua vaikka koko päivän. Arja Kangasniemi 46 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Kesän matkamusiikki Suomen Kansanmusiikkiliiton Putiikista kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki Oikaisu: Vepsläižed lühüdpajoižed-kirjan kirjoittaja Jari Eerola oikaisee Kansanmusiikki 1/2017 olleen Antti Koirasen arvostelun virheelliset tiedot. Kirjan ensimmäinen laulu on pohjoisvepsäläinen, vaikka arvostelussa sanotaan, että pohjoisvepsäläisten laulujen poisjättämistä ei eritellä. Eerola ei väitellyt etnomusikologian oppialalta, vaan musiikintutkimuksen alalta. Sävellajien valinnan Eerola perustelee silllä, että nuotinnokset ovat samassa korkeudessa äänitteen kanssa. Eerolan vastine luettavissa kokonaan osoitteessa http://kansanmusiikki-lehti.fi/?p=555
• 47 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Hetki pohjoiselle Folkille. Lavalla mm. • Juuni & Olkimaa • Autiomaa • Rönsy • Kaikki irti haitarista -harmonikkatapahtuma • Jukka Nurmela ja Pasi Hiltula • Wimme ja Rinne • YLVA • Maija Kauhanen • Tötterssön • Heidi Kenttälä & Minsku Tammela • Kuorot ja pelimannit tavanomaisen yläpuolella -konsertti Lisäksi tanssia, teatteria, ruokaa ja Lapin taikaa! Liput myynnissä lipputoimisto.fi jutajaiset.fi Kaupunkifestivaali Rovaniemellä 30.6.–2.7.2017 O NN I RA JA NIE M I SY KS Y KIC D1 31 6 4 1 7 9 2 8 1 3 1 6 > 1 SYDÄMEN ODOTTAVAT LYÖNNIT 4’54 2 JUOKSUHAUDAT 4’28 3 TARINOITA 5’21 4 KEHÄ 3’38 5 SYKSY 6’08 6 PAREMPI NÄIN 4’14 7 KEVÄT 3’20 8 KOTIIN 5’06 9 TÄYTYY MENNÄ 6’47 © & ? Kansanmusiikki-instituutti 2017 Unauthorized copying, hiring, lending, public performance and broadcasting of this recording prohibited. www.kansanmusiikki-instituutti.fi ONNI RAJANIEMI SYKSY TOISINAAN EI VAIN MALTTAISI ODOTTAA SYKSYÄ. Onni Rajaniemi: Syksy KICD 131 Laulaja-lauluntekijä Onni Rajaniemen hätkähdyttävä esikoisalbumi julkaistaan kesällä 2017.
• 48 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Merkit Ansiomerkit Pöytästandaari Kuopion kaupunki, 12.3.2017 Hopeinen ansiomerkki Heikki Löytty, Ylöjärvi, 2.4.2017 Antti Valtakari, Tampere, 2.4.2017 Kultainen ansiomerkki Risto Nykopp (nro 116), Kärkölä, 15.3.2017 Kari Auvinen (nro 117), Iisalmi, 12.3.2017 Raili Pulkkinen (nro 118), Savonlinna, 22.4.2017 Pelimannimerkit Pronssinen pelimannimerkki Sonja Essén, viulu, Espoo, Orivedellä 28.12.2016 (nimi oli puutteellinen viime numerossa) Pentti Kervinen, saha, Leppävirta, Kuopiossa 11.3.2017 Hopeinen pelimannimerkki Antti Janka-Murros, harmooni, Kuopio, Kuopiossa 11.3.2017 Juhani Niskanen, huuliharppu, Mäntyharju, Kuopiossa 11.3.2017 Reima Ruokonen, laulu, Helsinki, Kuopiossa 11.3.2017 Anneli Valta-Lisitsin, laulu, Lapinlahti, Kuopiossa 11.3.2017 Syksyn 2017 kansanmusiikkikiertueilla Syyskuu: Suden Aika Lokakuu: Leija Lautamaja Marraskuu: Ruma ryhmä Joulukuu: The Mystic Revelation of Teppo Repo Tarkemmin syksyn kiertueista: www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-syksy-2017 Haluaisitko kiertueyhtyeen paikkakunnallesi keikalle? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta tilan niin vaatiessa, Teostokuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Eli jää vain lasku esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2017 omavastuuosuus on 100 euroa / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä! Kiertuetiedustelut ja varaukset: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Pauliina Pajala, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. 044 738 1933, (09) 8731320 KAMU’17 ja Nordic Folk Camp Jokakesäinen Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä KAMU-leiri pidetään 31.7.-4.8.2017 Päivölän virkistyskodissa Vihdissä. KAMUleiri on tänä vuonna samalla myös pohjoismainen Nordic Folk Camp, ja leirillä on opettajia ja osallistujia Ruotsista, Norjasta ja Färsaarilta. Leiri on tarkoitettu 8-17-vuotiaille kansanmusiikin harrastajille tai kansanmusiikista kiinnostuneille. Leiriläisellä tulee olla perusvalmiudet omassa pääsoittimessaan. Leirillä opetetaan kansanmusiikkia eri muodoissaan. Opetusmuotoina ovat yhteissoitto, yhtyesoitto sekä pienryhmätai yksityisopetus. Leirin opettajina Suomesta: Emilia Lajunen (viulu, avainviulu, jouhikko), Anna Kattainen (kantele), Jari Komulainen (haitarit, kosketinsoittimet), Markus Rantanen (mandoliini, kitara, ukulele) sekä Leena Joutsenlahti (puhaltimet). Ulkomaisia opettajia: Margaretha Mattsson (viulu) Ruotsista, Angelika Nielsen (viulu) Färsaarilta, Johanne Løkensgard Mjøs (viulu ja avainviulu) Norjasta. Kurssin hinta on 310 euroa Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille ja 335 euroa muille. Suomalaisille osallistujille on varattu oma kiintiönsä, joten ilmoittaudu mahdollisimman pian. Lisätiedot: www.kansanmusiikkiliitto.fi, Päivi Ylönen-Viiri 0500 431913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Suden AIka Jo ha nn a Sa ur am äk i
• KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 24 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki 1 . lu ok an po st im er kk i Jäsenedut CD Huojuva lato: Rakkaus ja juuret! 20 € Nyt jäsentarjouksena vain 16 € CD Uoma: Kansanmusiikkia Sibelius-Akatemiasta 20 € Nyt jäsentarjouksena vain 16 € CD Karelia: Ex Etno 19 € Nyt jäsentarjouksena vain 14.25 € Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan (www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alennuskuponkia ”jäsenetu0217”. Etu on voimassa 28.9.2017 saakka. Voit tehdä tilaukset myös Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Lappiin uusi kansanmusiikki yhdistys Lapin Kansanmusiikki ry saatettiin alulle marraskuussa 2016 Rovaniemellä. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin sodankyläläinen muusikko Jukka Hannula . Varsinaisiksi jäseniksi valittiin Kaisa Ristiluoma (sihteeri), Kemijärvi, Minna Siitonen (varapuheenjohtaja), Rovaniemi, Hilkka Varvikko-Tarvainen , Tornio sekä Katri Kittilä , Ivalo. Tämän lisäksi hallituksen varajäseniksi valittiin Valtteri Valo , Rovaniemi, Hannu Hakoköngäs (taloudenhoitaja), Tervola, Ville Sorsa , Pelkosenniemi sekä Ahti Similä , Ivalo. Yhdistyksen kotipaikaksi päätettiin Rovaniemi, vaikka sekä hallituksen jäsenissä että yhdistyksen rivijäsenissä onkin edustusta koko Lapin alueelta. Lapin Kansanmusiikki ry:n tarkoituksena on kehittää ja laajentaa alueen kansanmusiikin harrastusta sekä harrastajien ja ammattilaisten keskinäistä yhteistoimintaa. Tarkoituksen toteuttamiseksi yhdistys edistää paikallisten kansanmusiikkiyhtyeiden perustamista sekä tukee ja ohjaa niiden toimintaa, toimeenpanee kansanmusiikin esittelyja koulutustilaisuuksia, harjoittaa julkaisuja kustannustoimintaa, tekee kansanmusiikkia tunnetuksi eri kansalaispiireissä, kerää ja tallentaa alueen kansanmusiikkia, ylläpitää yhteyksiä muihin kansanmusiikkia edistäviin yhteisöihin sekä soveltaa toimintaansa mahdollisesti muita edellä mainittuihin verrattavia ja yhdistyksen tarkoitusta palvelevia toimintamuotoja. Suomen kansanmusiikkiliitto ry hyväksyi yhdistyksen 4.3.2017 virallisesti jäseneksi ja jäsenhankinta on siten mahdollista. Nyt kaikki pohjoisessa Suomessa toimivat kansanmusiikin ystävät toivotetaan liittymään jäseneksemme. Liittymisen voi tehdä Suomen Kansanmusiikkiliiton sivuilla linkistä www.kansanmusiikkiliitto.fi/liitto/ liity-jaseneksi tai oheisella lomakkeella. Laita jäsenyhdistykseksi Lapin Kansanmusiikki ry. Näin saat yhdistyksemme ja liiton jäsenyyden sekä lehden yhteishintaan 30 € ja pääset nauttimaan myös muista jäseneduista. Huomaathan, että jos perheessä on useampi jäseneksi haluava, voi erikseen sopia että ylimääräisiä lehtiä ei jokaiselle lähetetä. Tällöin perheen muut jäsenet maksavat jäsenmaksun 11€/jäsen. Jos taas olet valmiiksi jo lehden tilaaja, voit tehdä silti liittymisen samalla tavalla. Kansanmusiikkiliitossa varmistetaan, ettei tule tuplatilausta. Lapin Kansanmusiikki ry:n perustamiskokous pidettiin Lähteentien Pirtillä Rovaniemellä 12.11.2016. Pirtti oli täynnä innostunutta kokousväkeä eri puolilta Lappia. Pä iv i Yl ön en -V iir i
• 50 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Kansanmusiikkia radiosta kuunteleville on tullut tutuksi Amanda Kauranne, joka on paljon muutakin kuin toimittaja. Sinulla lienevät opinnot loppuvaiheessa, radiotöitä ja musiikkipuuhia. Miten aiot selvitä keväästä? Mitä kaikkea pitäisi keritä? Tämä on kyllä ns. Elämän kevät, jossa vuorokauden tunteja verottavat paitsi viikottainen Sydänjuurilla-ohjelmani Yle Radio 1:n Etnoillassa, myös viimeiset musiikin maisteriksi valmistumiseen vaadittavat kirjalliset työt sekä omat kiintoisat taideprojektit, jotka ovat saamassa tuulta alleen. Mistä aiheesta teet opinnäytetyösi? Maisterikonserttini Oli ilo karjalainen kabaree käsitteli Karjala-kliseitä ja -nostalgiaa ja sitä, miten Karjala edelleen koskettaa meitä, vaikkapa vain piilokulttuurina suomalaisuuden tarinassa. Suistamolaislähtöinen isoäitini sanoi, että hänelle Karjala on sen luonto, joten halusin viedä myös monitaiteisen työryhmäni kokemaan sitä. Olimme viime kesänä Haikolan sähköttömässä kylässä Vienan Karjalassa viikon verran. Maisterikonserttiin materiaalin keräämisen ohella työstimme siellä niityssä ja järvessä heiluen projektityötäni, joka pohtii sitä, miten paikka ja luontokokemus vaikuttavat taiteilijaan. Miten onnistut yhdistämään esiintyjän ja toimittajan roolit? Aikataulullisesti se on usein melkoista palapeliä, mutta antoisaa! Hyvän musiikin ja uuden näkökulman välittämisen tavoitteet ovat toimittajana ja taiteilijana samat, mutta keinot erilaiset. Toimittajana pyrin välittämään oman luovuuteni välityksellä informaatiota toisten aivoituksista ja pyrin tietynlaiseen neutraaliuteen, vaikka innostunkin helposti! Taiteilijana saan olla kantaa ottava ja koenkin, että vastuuni on jollain tavalla enemmän yhteiskunnallinen. Miten voisin herättää ihmisissä ajatuksia ja tunteita? Mahdollistaa maailman eri tavalla näkemisen tai kokemisen? Minulle taiteen tekeminen on jatkuvaa häpeäkynnyksen ja leikin välimaastossa pelaamista. Rakkaus yleisöä kohtaan on kuitenkin olemassa koko ajan. Sinulla on Etnoillan Sydänjuurillaohjelman mittava, itsenäisyyden ajan musiikkia käsittelevä sarja hyvässä vauhdissa. Onko ohjelman tekeminen tuonut yllätyksiä? Historiaan perehtyminen ja radion arkistoissa mellastaminen on antoisaa, mutta vie paljon enemmän aikaa kuin olin kuvitellut! Historian kipukohdat tulevat myös ihon alle, alkaen ensimmäisen ohjelman sisällissodan kummankin puolen aatteellisista lauluista, joiden sanoitukset tuntuvat myöhempien tapahtumien valossa järkyttäviltä. Sama tilanne toistui mahdollisesti vielä isommin sotavuosikymmentä käsittelevässä ohjelmassa. Itku pääsi studiossa moneen kertaan, kun tajusin miten kappaleet soivat vieläkin elävää historiaa: sota ei loppunut Suur-Suomen sankarivainajiin vaan sodan haavat ovat periytyneet sodankäyneiden lasten, puolisoiden ja rintamamiesten mukana aina tähän päivään asti. Musiikki soi näitä kaikkia kohtaloita! Mutta ilahduttavaa on myös ihmisten samankaltaisuus vuosikymmenestä ja laajemmin vuosisadasta toiseen: lemmestä on aina luritettava ja hauskaa pidettävä, oli tilanne mikä tahansa. Jos sinulla olisi kaikki valta, millainen radio meillä olisi? Radiot soisivat kansanmusiikkia joka päivä, kaiken muun musiikin lomassa. Mutta ennen tämän utopian toteutumista, haluaisin edes että kansanmusikkia kuulisi myös muillakin Ylen kanavilla kuin kotikanavallani Yle Radio 1:ssä. Ja sielläkin toivoisin, että kansanmusiikki saisi lisää radioaikaa. Nyt työssäni suurin pulma on jatkuva kipeiden valintojen tekeminen, kun uutta upeaa musiikkia ilmestyy koko ajan eikä sitä ehdi kunnolla soittaa radioajan puitteissa. Nythän kanavia uudistetaan, joten kansanmusiikkiväellä olisi tuhannen taalan paikka laittaa toiveita radioon. Toiveiden lähettäminen netissä tai sähköpostilla on verrattain helppoa! Onko mielessäsi jokin aihe, josta haluaisit tehdä ohjelman joskus? Aika yleensä tuo mukanaan sen, mistä juuri nyt pitäisi kertoa. Tällä hetkellä arkistot ja niissä majailevat aarteet tuntuvat merkittäviltä. Miten tärkeä meidän olisi tietää enemmän historiastamme, perinteestämme ja siitä, miten velmuja tyyppejä vanhat pelimannit olivat. Rakentaa ajan ja ehkä eri kulttuurienkin yli ulottuvia siltoja. Arkistoja ei tällä hetkellä kansallisesti oikein arvosteta, mutta niissä on koko inhimillisen historian kirjo tarjolla tutustuttavaksi. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Amanda Kauranne Amanda Kauranne Syntynyt: 29.09.1984 Helsingissä Kotipaikka: Helsinki Koulutus: viitta vaille musiikin maisteri (Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhma). Sitä ennen KeskiPohjanmaan konservatorio ja Kallion ilmaisutaidon lukio Kesällä Amanda Kaurannetta näkee muun muassa: • Kansanmusiikkijuhla Sommelossa • Islannissa Siglufjördurin kansanmusiikkijuhlilla • Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla keskustelemassa sukupuolten välisestä tasa-arvosta kansanmusiikkikentällä viimevuotisen Naispelimannien perilliset -radiosarjan tiimoilta. • Meidän festivaalilla Järvenpään museossa • Seurasaari soi!:ssa • Kirkkonummella Trad & Folk -tapahtumassa • Oases from HEL -telttakiertue eri puolilla Helsinkiä elo-syyskuun vaihteessa amandakauranne.net Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Jonna Öhrnberg
• KEIKAT www.kansanmusiikki.fi KOULUTUKSET www.kansanmusiikki.fi Yhteislauluilta Vanhan merimiehen matkassa 1.6. Kaarina www.kaarina.fi Pohjolan Pauhu – sävellys kymmenelle Jooseppi Pohjolan kanteleelle 1.6. Helsinki www.musiikkitalo.fi Resonance 2 – Nathan Riki Thomsonin 2. jatkotutkintokonsertti 2.6. Helsinki www.musiikkitalo.fi Frigg album release concert 2.6. Helsinki www.frigg.fi Lavatanssit Merimelojien majalla keskiviikkoisin 7.6.–30.8. Helsinki www.hky-ry.net Vuonis Soikoon -kansanmusiikkija -tanssitapahtuma 10.6. Lieksa www.pelimanni.net/pkpelimannit Kuopio Tanssii ja Soi 14. 20.6. Kuopio www.kuopiodancefestival.fi Tallitapahtuma 2017: Saaristolaistanssit 15.6. Kaarina www.kaarina.fi Pelimannitanssit Venesjärvellä 16.6. Venesjärvi Anna-Mari Yrjänä 050 358 6658 Huuliharpunsoiton SM-kilpailut 17.6. Hartola www.suomenhuuliharpistit.fi Telkkämäen puskasoitto 17.6. Kaavi Seppo Kononen 050 546 1317 TE!Fest 17.6. Kerava www.kerava.fi Kiikoisten Purpurit 1.7. Kiikoinen www.kiikoistenpurpurit.fi Antin Soitto 2.7. Kannonkoski info@kskmy.fi Sata-Häme Soi Accordion Festival 4. 9.7. Ikaalinen www.satahamesoi.fi Barnlek 5. 10.7.Färsaaret www.kansantanssi.com/barnlek-2017 Sammon taonta Kirkkokonsertti 6.7. Lohja Sammon taonta 8.7. Sammatti, Lohja www.facebook.com/Sammontaonta Aspö Musikdag 12.7. Aspö Tore Johansson 0400 669865 Kihveli Soikoon 13. 16.7. Hankasalmi www.kihvelisoikoon.com Lauhan Spelit1 9.7. Isojoki www.lauha.fi Tuuren sottiisi 22.7. Pielavesi www.facebook.com/tuurensottiisi/ Musik på Jurmo 29.7. Jurmo Timo Salonen 0400 589 099 Reinholds Westersin puutarhassa 30.7. Kemiö www.westers.fi Kansanlaulukirkko 2.8. Harjavalta www.harjavallanseurakunta.fi Miestanssipidot 5.8. Lapua www.miestanssipidot.fi Kansallispukujen tuuletuspäivä 5.8. Suomi www.karjalainennuorisoliitto.fi Kukushka 5.-6.8. Viipuri www.kukushkafest.ru Elospelit 12.8. Vantaa www.vantaanpelimannit.fi Helsingin juhlaviikot 17.8. 3.9. Helsinki www.helsinginjuhlaviikot.fi Kesän nuoret taiteilijat: Meriheini Luoto 18.8. Helsinki www.uniarts.fi Kaukas EloFolk 19.8. Hyvinkää www.kaukaselofolk.fi Elopelit 20.8. Pomarkku Henry Raukola 0440 868 515 Trad & Folk 20.8. Kirkkonummi www.kirkkonummi.fi Hereä: Veden värit 28.8. Helsinki www.uniarts.fi Kesän nuoret taiteilijat: Ulpukka & Lumpeenkukat 31.8. Helsinki www.uniarts.fi Helsingin juhlaviikot 17.8. 3.9. Helsinki www.helsinginjuhlaviikot.fi Kansantanssin kääntöpiiri 1. 2.9. Tampere www.nuorisoseurat.fi Suden Aika 12.9. Mäntyharju 13.9. Helsinki (Perinnearkku) 14.9. Tampere (Rahvaanmusiikin www.kansanmusiikkiliitto.fi Maailmantango -festivaali 15. 17.9. Tampere www.maailmantango.net Pispalan Sottiisin Tanssimania 28.9. 1.10. Tampere www.sottiisi.net Musikoch dansläger 7. 11.6. Espoo www.folkdans.fi Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien Kansanmusiikin ja tanssimusiikin soittoleiri 7.6. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi Soitellen Suveen kurssit 9. 11.6. Pyhäjärvi www.ppkyhdistys.net Dansläger för barn 5-12 år i Borgå 12. 16.6. Borgå www.folkdans.fi TE!-NÄPPÄRIKURSSI 14. 17.6. Kerava pilvi.jarvela@gmail.com Sata pistoa perinteeseen -kansanperinneleiri lapsille ja nuorille 15. 18.6. Suolahti www.karjalainennuorisoliitto.fi Haapaveden 31. kesäkurssi 26.30.6. Haapavesi www.haapavesifolk.com Valtakunnallinen harmonikkaleiri ja harmonikansoiton mestarikurssi 26. 30.6. Rovaniemi www.jutajaiset.fi Kansainvälinen kansanmusiikkikurssi Sippolassa 27.6. 02.7. Sippola minna@minnaraskinen.com Sommelon kurssit Kuhmossa: 26.30.6. Kansainvälinen kantelekurssi 26. 30.6. Näppärikurssi 29. 30.6. Somelon Itkukurssi 29. 1.7. Kansanlaulukurssi 29.6. Työpaja MeNaiset -lauluyhtyeen kanssa 29.6. Runolaulutyöpaja 1. 3.7. Runolaulun jatkokurssi www.sommelo.net Kihaus-pelimannileiri 3. 7.7. Rääkkylä pelimanni.net/pkpelimannit Hirvilahden 24.musiikkileiri 3. 6.7. Hirvilahti www.hirvilahdenmusiikkileiri. wordpress.com Mustasaaren musiikkileiri 4. 9.7. Helsinki www.musiikkileiri.wordpress.com Folkmusikläger för barn och unga 4. 7.7. Karleby www.spelmansforbundet.fi KAMU’17 lasten ja nuorten kansanmusiikkileiri ja Nordic Folk Camp 31.7. 4.8. Nummela www.kansanmusiikkiliitto.fi Miesten tanssileiri 31.7. 6.8. Lapua www.miestanssipidot.fi Ethno Finland 2017 7. 13.8. Järvenpää www.kansanmusiikkiliitto.fi/ethno-finland Georgialaisen laulun kesäleiri Sipoossa 11. 13.8. Västerskog soili.mustapaa@gmail.com Ylä-Savon pelimannien Kansanmusiikkikurssi II 27.8. Varpaisjärvi Kari Auvinen 050 535 4514 Årsprogramkurs 1. 3.9. Lojo www.folkdans.fi Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien Kansanmusiikin ja tanssimusiikin soittoleiri 16.9. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi Esiintymistaidon työpaja 23. 24.9. Nummela www.kansalaisfoorumi.fi DÄÄNS tanssileiri 29.9. 1.10. Tampere www.nuorisoseurat.fi Ilmoita tapahtumasi: info@kansanmusiikki.fi 51 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Näppärikurssit 5. 9.6. Kaustinen 25.-27.8. Rovaniemi 1. 3.9. Iisalmi 8.-10.9. Nurmijärvi www.kansanmusiikki-instituutti.fi/napparit Voit laittaa tapahtumasi myös itse www.kansanmusiikki.fi-sivulle. Katso s. 3.
• Folkja pop/jazz-laulu Selina Sillanpää, laulu, viulu Vanhoja virsiä Virosta ja Ruotsista, keskiaikaisia lauluja Italiasta Veikko Kiiver (Ruotsi), laulu, yhtyeet Suomalaisten balladit laulaen ja liikkuen ja itse sepittäen Maija Karhinen-Ilo Suomiviulu Lassi Logren, viulu, nyckelharpa, jouhikko, yhtyeet Ruotsiviulu, polskaa ja sottiisia Emma Ahlberg, viulu, yhtyeet Polskaa ja Quebecin reeliä Esko Järvelä, viulu,yhtyeet Bluegrass/oldtime Grant Gordy (USA) kitara, yhtyeet Bluegrass/oldtime Joe K. Walsh mandoliini,laulu Oldtime Seppo Sillanpää oldtime-banjo, mandoliini, viulu, yhtyeet Kielisoittimet Petri Hakala, mandoliini, kitara, yhtyeet Brasilian rytmit ja jazz Daniel Marques, kitara Gabriel Grossi, improvisointi, kurssilla luodaan yhtye, johon kaikki soittimet käyvät Ukulele Remco Houtman-Janssen (Alankomaat) ukulele Koskettimilla komiasti Timo Alakotila, harmooni, piano Haitarit, koskettimet Olli Kari, haitarit, piano, harmooni, yhtyeet Kanteleella kauniimmin Pokelasta Adeleen Ida Elina konserttikannel, yhtyeet, laulu Huom! Erikoishinta 80 €! Irlantilainen kansanmusiikki Samuli Karjalainen, tinapilli, huilu, bodhran, kitara, yhtyeet Kurssilla perustetaan yhtye, johon käyvät kaikki soittimet. Myös yksityistunteja. Kontrabasso Oskari Hannula, kontrabasso kaikentasoisille soittajille, lainabasso tarjolla. Laulu Teppo Lampela Yhtyeet, koskettimet, huuliharppu Jouko Kyhälä Kesän 2017 Folk-kurssihinnat • Pelkkäopetus200€ • Opetusjatäyshoito475€ • Ruokajamajoitus260€ • Asuntovaunupaikka50€/viikko Huom.Opetusjatäysihoitoovatvoimassa kurssin ajan. Mikäli haluat majoituksen myös pe-su,hintaon40€/vrk/hlö (sis. aamupalan ja liinavaatteet) Patjamajoitustavoitkyselläfolk-toimistosta puh.0443339333 ERILLISKURSSIT: Nykykansantanssia Anni Koponen. Kurssilla valmistetaan pieniesitysfestivaalilleperjantaina kurssimaksu60€,vähintään20kurssilaista 9-11-vuotiaat,2h/pv yli12v.3h/pv yhteinen1,5h/pvkaikille, jolloin rakennetaan esitystä Laulunkieli Susanna Haavisto, näyttelijä, laulaja, ohjaaja Marianne Oivo, piano, laulaja, säestäjä Hintapelkkäopetus250€,opetusjatäysihoito525€,väh.10kurssilaista. Tanssikurssit Johanna Kajaala, Tanssinopettaja (AMK) Opetus:50€ KiddieJam -lastentanssi 3-4v.klo10.00-10.45,enintään12lasta 5-6v.klo11.00-11.45,enintään15lasta LisätietoaKiddieJamista: www.oamk.fi/fi/tutkimus-ja-kehitys/hankkeet/kiddiejam/ Aikuisten paritanssin alkeet Opetus:50€ Lasten kurssi Nelli Ikola-Heiska ja Kirsi Vinkki viulu, laulu, kaikki soittimet käy Hinta:70€. Pelimannimeininkiäyhdessäsoittaenja laulaen, myös vasta-alkajille. Iltapäivällä ohjattua ja valvottua toimintaa opistonalueellaklo16.00asti. Tarvittaessa myös yksityistunteja. Ilmoittautuminen 9.6. mennessä vain Haapaveden opiston internet sivun kautta: www.haapop.fi Lisätietoja: www.haapavesifolk.com/kurssittai timo.hannula@haapavesi.fi,p.0447591298 104 FOLK-KURSSIA HAAPAVEDELLÄ 1987-2017 31. Haapaveden FOLK –KURSSI 26.6. – 30.6.2017 Erin • Tuomari Nurmio ja Folk Liisa • ASA & BAND • Andy Irvine (Irlanti) • Grant Gordy & Joe K. Walsh (USA) • Daniel Marques & Gabriel Grossi (Brasilia) • Edu Kettunen Trio • Eläkeläiset • Ukulelezaza (Hollanti) • Freija • Pekko Käppi K.H.H.L • Timo Alakotila • KreetaMaria Kentala ja paljon muuta. Mukana myös Juha Hurmeen Älykkään kirjallisen huumorin peruskurssi nro 6. Ka ik ki m uu to ks et m ah do lli sia ! Pekko Käppi K.H.H.L. Erin