• 6 Laulun Voima – Voiman laulu 12 Unto Mononen – suomalaisen tangon pioneeri 14 Yhteisömuusikko on lähellä ihmistä MUKANA PELIMANNI-LIITE 2 • 2018 Irtonumero 8 €
• 2 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 SISÄLTÖ 2 • 2018 19 34 12 KOLUMNISTI Päivi Ylönen-Viiri Unto Mononen – suomalaisen tangon pioneeri. Tunnelmia Samuelin Poloneesi – Vinterstämmasta ja JuuriJuhla – RotFestistä. Pääkirjoitus: Apuraharumbaa ........................................................................4 Ajassa: Steve´n´Seagulls ....................................................................................5 Esittelyssä Javier Sanchez Perez: Teinipoika teki unelmasta totta ...................................................................11 Yhteisömuusikko on lähellä ihmistä ..........................................................14 Suomen kesän kansanmusiikkifestivaalit ...............................................16 Perinteen tallentaja Raimo Raussi soittaa yhä ......................................20 PELIMANNI-liite Halsbrytarna soittaa ilman nuotteja ..........................................................23 Uudenmaan nurkka ..........................................................................................24 Nuottiliite ..............................................................................................................25 Oltermanni Veikko Kotiranta 100 vuotta ................................................29 Kuulumisia Pohjois-Savosta ..........................................................................29 Pelimannillekin oli tarvetta kansalaissodassa ......................................30 Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys kokousti ..................31 Ajatelmia naisen roolista musiikissa ........................................................31 Muistoissamme: Pentti Varkila on poissa ................................................33 Aineeton kulttuuriperintö tuo muutoksen tuulia ................................38 Suomen Kansanmusiikkiliitto: Toinen vuosikymmen .......................40 Uskallanko tanssia? ...........................................................................................43 Levyt ........................................................................................................................44 Taustapeilissä Oula Guttorm .........................................................................50 Keikat ja koulutukset ........................................................................................51 6 Sa ul i H ei kk ilä Laulun Voima – Voiman laulu
• 3 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 ALKUTAHDIT Sari Kaasinen kulttuurijohtajaksi Joensuuhun Värttinän alkuperäisjäsen ja kansanmusiikin moniosaaja Sari Kaasinen valittiin Joensuun kulttuurijohtajaksi helmikuussa. Kaasinen palaa uuden toimen myötä synnyinmaakuntaansa, mutta säilyttää yhteydet Lappeenrantaan tiiviinä. Kulttuurija tapahtumakeskus Kehruuhuone jatkaa entiseen malliin tyttären, Kiisa Koskimiehen, ja aviomiehen, Petteri Ukkolan, johdolla. Mimmit-duo aloittaa yhteistyön japanilaisen Gaia Inc-lisensointiagentuurin kanssa. Gaia Inc edustaa Japanissa tunnettuja artisteja kuten Madonnaa, Metallicaa ja Bryan Adamsia. Mimmien lanseeraus aloitettiin messutapahtumassa huhtikuun lopussa. Tavoitteena on tuoda Japanin markkinoille Mimmien kirjat, levyt, animaatiot, ohjelmat sekä livekonsertit ja muut tuotteet. Mimmit/Vallilla-mallistoa on jo viety Japaniin muutaman vuoden ajan. Mimmeiltä on ilmestynyt viisi levyä, joista viimeisin ”Ystävyys” valittiin vuoden 2017 lastenlevyksi. Mimmit on saanut lisäksi kaksi Emmaja Kultainen Venla-ehdokkuutta sekä Muoto-gaala-ehdokkuuden. Mimmit on tehnyt kolme omaa tv-sarjaa MTV:lle. Mimmit-kirjoja on ilmestynyt kuusi ja Mimmit-animaatiot on myyty neljänkymmenen maan televisioon ja lisäksi niitä voi katsoa netti-tv-kanavan kautta lähes kahdessa sadassa eri maassa. Uusia taiteilijaeläkkeitä Taiteen edistämiskeskus (Taike) jakoi maaliskuun alussa 58 ylimääräistä taiteilijaeläkettä. Eläke myönnettiin hieman yli kymmenelle prosentille hakijoista. Taiteilijaeläkettä maksetaan kuukausittain runsaalle tuhannelle taiteilijalle. Ylimääräinen taiteilijaeläke myönnetään tunnustukseksi ansiokkaasta toiminnasta luovana tai esittävänä taiteilijana. Maaliskuussa taiteilijaeläkkeet myönnettiin muiden muassa mestarikansantanssija Antti Savilammelle ja kymmenillä levyillä ja useissa yhtyeissä, kuten Piirpaukeessa ja Nefes-yhtyeessä soittaneelle Pekka Nylundille . Mimmeille merkittävä sopimus Japaniin Tuuletar Game of Thronesin ääniraidalle Tuuletar-yhtyeen Alku-kappale on ostettu Game of Thronesin 7. tuotantokaudelle ja on mukana jo sarjan trailerilla. Sarjasta tehtyjen DVDja Blue Ray -versioiden mukana kappale leviää kaikkialle maailmassa. Hyvin menestynyt Tuuletar on mukana myös kesäkuun alussa Songlines-lehden Encounters-festivaalilla, kuten myös Frigg. Tuuletar tekee yhteistyötä Ohjelmapalvelu Sauran ja Base Factory -levyyhtiön kanssa.
• 4 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 2 (190) 2018 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Laura Suurla ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Veera Voima, kuva: Sauli Heikkilä Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 3/18 ilmestyy 5.10. aineistot 7.9. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Apuraharumbaa Kuumaa festivaalikesää odotellessa tulee taas mieleen se valtava työ, mitä festivaalien eteen tehdään. Suomen epävakaa sää heiluttelee festivaalien taloutta puoleen ja toiseen. Koskaan ei voi luottaa, että päästäisiin edes nollatulokseen. Ei voi kuin ihailla niitä satoja ihmisiä, jotka jaksavat vuodesta toiseen pistää nahkansa peliin – usein myös nimiä velkakirjoihin – ja kestävät epävarmuutta vuodesta toiseen. Suomen apurahajärjestelmä on välttämätön tällaiselle toiminnalle, muuten kesäjuhlat joutuisivat tyytymään kotikylän pelimanneihin. Ei heissäkään mitään vikaa ole, mutta mukava on kuunnella joskus myös muiden pitäjien ja kansojen pelimanneja. Järjestäjien työpanoksesta meneekin huomattava osa rahoituksen järjestämiseen: sponsorien hankkimiseen ja apuraha-anomusten kirjoittamiseen. Joka vuosi sama rumba. Järkjestelmän järkiperäistäminen olisi yksinkertaista ja siinä säästyisi tuhansia työtunteja luovempaan työhön niin apurahan anojilta kuin niiden myöntäjiltäkin: vakiintuneille festivaaleille voitaisiin myöntää avustukset jatkuviksi tai ainakin viiden vuoden jaksoiksi. Se helpottaisi tapahtumien kehittämistä pidemmällä tähtäimellä. Nyt päätökset tulevat pahimmassa tapauksessa vasta festivaalin toteuttamisen jälkeen. Luonnollisesti raportit pitäisi tehdä vuosittain, ja pelin voisi viheltää poikki, jos havaitaan väärinkäytöksiä. Olen joskus miettinyt, eivätkö ne nelisensataa apurahoja myöntävää tahoa voisi vielä nykyistä enemmän yhdistää järjestelmiään. Tässä tosin olisi myös toinen puoli; vaikka aikaa säästyisi kaikilta, mahdollisuudet apurahan saamiseen myös voisivat kaventua. Jos nyt ei saa yhtä tahoa lämpenemään, voi toinen innostua.Suomessa ylpeillään sillä, että olemme rehellinen kansa eikämeillä ole korruptiota tai kavereiden suosimista. Viime talvena saimme lukea uutisista, miten ylinkään viranomainen ei ole välttämättä vilpitön. Kulttuurialalla, jossa niin sanotusti kaikki tuntevat kaikki, on tuttujen ja itsestään melua pitävien taiteilijoiden suosimisen uhka jatkuvasti päällä. On sääli, jos lahjakkaat, mutta hiljaiset ja vaatimattomat jäävät jatkuvasti rannalle. Ei voi kuin toivoa viisautta ja oikeamielisyyttä lausuntoja antaville tahoille. Soivaa suvea! Sauli Heikkilä
• AJASSA Steve´n´Seagulls 5 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Pukkia haastatteli Sauli Heikkilä Kuva: Jaakko Manninen Kuka on Steve? Pyhä Stefanos, kulkee Suomessa nimellä Pyhä Tapani. Miksi ”lokit”? Lokithan vievät turisteilta jäätelöt ja sorsilta kalat suusta. Lokki on neuvokas eläin. Vähän niinkuin rotta. Oletteko niin sanottu huumoriyhtye, vai teettekö tätä vakavissanne? Sekä että. Teillä on nykyään vaikuttava organisaatio ja paljon keikkoja. Alkoiko touhu vahingossa vai oliko kaikki suunniteltu ennen kuin banjonsoittaja oli opetellut Thunder-riffin? Thunderstruckia oli tällä bändillä soitettu vuosia ennen kuin ”se” video kuvattiin. Vajaa pari kuukautta aikaisemmin kuvattu The Trooper oli ensimmäinen YouTubeen lataamamme video, ja se lähti melko yllättäen muutaman sivuston kautta leviämään. Kyllä Thunderstruckin suosio silti edelleen jaksaa hämmästyttää. Voi sanoa, että vahingosta oli alkujaan kysymys. Huomioni kiinnittyi intiaanipäähineeseen. Oletteko kuulleet kulttuurisesta omimisesta ja mitä ajattelette siitä? Tämän asian kanssa meidät yllätettiin housut kintuissa. Kahden ensimmäisen videon tiimoilta saimme melko äkäistä palautetta päähineen käytöstä, minkä jälkeen se jätettiin pois. Jos jaksaa kahlata bändin Facebook-sivua taaksepäin kesään 2014 asti, niin löytää ”virallisen” lausuntomme päähinejupakasta. Sanotaan vaikka niin, että amerikkalaisten kanssa juteltuamme ymmärrämme hyvin aiheen herkkyyden. Mitä kesän keikoista odotatte eniten? Pystyn vastaamaan vain omasta puolestani. Omasta puolestani vastaan Brutal Assault ja Haapavesi folk. En ole vielä ikinä käynyt Haapavesi folkissa, mutta olen tutuilta kuullut että maksaa vaivan.
• 6 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 V eera Voiman isoisän isoisä oli vahva mies ja rakasti painimista. Itärajan tuntumassa armeijassa ollessaan hän mitteli tavan takaa voimiaan ja erään Isonkyrön toisen pojan kanssa peittosi aina muut. Niihin aikoihin suomalaisuusaate innosti suomentamaan sukunimiä ja painimenestys johti Blixt-nimen kääntämiseen Salamasta Voimaksi. Veera Voiman ensimmäinen opettaja Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla oli Pia Rask , jonka esimerkki kansanmuusikon toimenkuvasta kiinnosti. Laulua, bändejä, radiohommia, kuuluttamista... Moni asia on toteutunutkin ja Veera on saanut tehdä monenlaisia muusikon töitä ja niiden lisäksi elämä on kuljettanut sellaiseen tilanteeseen, että nykyään päätoimi on kuoronopettaja. Kuutena päivänä viikossa hän astuu jonkun lähes kymmenestä laulurymästä eteen ja aloittaa kehonja äänenlämmittelyllä: Hoijoijoi, moijoijoi! Suo siellä... Veera on mukana monessa muussakin ja yhtyeitä on kertynyt pitkä lista. Ensimmäinen oli Sibelius-lukiossa syntynyt tyttöjen yhtye Kullervon kosto, joka provosoivissa Laulun Voima – Voiman laulu Kaikkialla puhutaan voimaantumisesta ja voimauttamisesta. Voisi kuvitella, että jos taiteilijan nimi on Voima, se olisi itse keksitty, mutta ei. Taustalla on todellinen tarina. Vähän sattumalta taiteilijasta on tullut päätoiminen kuoronvetäjä.
• 7 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 esiintymisasuissaan – lateksimekoissa, tekonurmikankaissa, kuplamuovissa, ballerina-tutuissa – saavutti huomiota ja suosiota, menestyipä runolaulukisoissakin. Yhtyeeltä ilmestyi yksi levy. Veeran lisäksi siinä lauloivat sisko Roosa , Tytti Metsä ja Ulla Leivo ja myöhemmin vielä Emma Salokoski ja Annamari Vänskä . Opiskelukavereiden kanssa syntyi myös Suo, joka toimii edelleen, mutta elää tällä hetkellä Veeran mukaan hiljaiseloa odottaen uutta sytykettä. Kansanmusiikissa se tarkoittaa apurahaa. Ammatimielessä toiminta ilman apurahoja on mahdotonta. Medianäkyvyyttä ei kansanmusiikilla juuri ole. Klubeja ja festivaaleja on myös vähän suhteessa ammattimuusikoiden ja -bändien määrään. Monet yhtyeet keikkailevatkin enemmän ulkomailla, vaikka monissa maissa – kuten Saksassa – toimintamallit ovat taannoisen laman seurauksena muuttuneet niin, että palkkiot ovat tippuneet noin neljännekseen. Suolla on ollut hyvä onni apurahojen suhteen useita vuosia. Se on mahdollistanut toimintaa mukavasti. Monessa maassa tällaista mahtavaa systeemiä ei ole lainkaan. Veera on Suossa vetäjän asemassa. Yhtye sai alkunsa 2004, kun viulisti Emilia Lajunen ja Veera saivat kiinnostavan keikan Ranskaan. Yhteistyön todettiin toimivan ja pian mukaan tuli myös monipuolinen kitaristi Roope Aarnio . Trioa yhdistää innostus runolaulun elvyttämiseen niin että se tulisi lähemmäksi nykykuulijaa. Suo ottaa vaikutteita sieltä ja täältä – aivan niinkuin kansanmusiikki on aina tehnytkin, ja pukee vanhat myytit ja loitsut popimpaan ulkoasuun. Viimeisin Suon neljästä levystä ilmestyi vuonna 2013. Ilman rahoitusta levyn tekeminen on vaikeaa, koska levymyynti on hyvin pientä. Näkyvyyttä yhtye onkin hakenut tekemällä musiikkivideoita, jotka löytyvät Suon kotisivulta www.suomusic.net. – Viime syksyllä meillä oli uusi vaihe päällä. Kitaristi Roope Aarnio innostui tekemään sähköisiä taustoja ja se tuntui kaikista tuoreelta idealta. Settiä esitettiinkin jo Iholla -klubilla ja Folklandialla. Katsotaan josko vielä alkaisi tapahtua, hymyilee Veera. Lahjakkaat muusikot tekevät tarkkaa työtä ja sovitukset ovat huolella mietittyjä ja vakiintuneita. Konetaustojen sovittaminen oli siksi melko helppoa ja mielessä oli ehkä myös tehdä isommille lavoille sopivaa musiikkia. – Lisäksi on helppoa laulaa ja soittaa klikki korvassa. Klikki korvassa särähtää kansanmusiikkitoimittajan korvaan. Klikki tarkoittaa metronomin rytmin nakutusta, jonka avulla pysyy varmasti tahdissa ja valmiiksitallennetut taustat osuvat oikealle kohdalleen. Miten se sopii kansanmusiikkiin? – Kun on klikki päällä, minunkaan ei ole mahdollista kiilata, vaan rytmissä istutaan tanakasti. Suurin osa levyistä äänitetään nykyään klikin kanssa, jotta korjaukset ja päällesoitto onnistuvat. Myös lauluraitojen vireenkorjaus on varsin tavallista. Toki monet arvostamani muusikot ovat sitä mieltä, että kansanmusiikin syvin olemus on improvisointi ja hetkessä eläminen, mutta meille tämä työskentelytapa sopii parhaiten. Omassa osuudessani eli melodiankäsittelyssä olen kuitenkin aika vapaa, ja muuntelen sekä äänityksissä että konserteissa, sillä se on minulle luontaista. ...Suden Aika täällä Koska kansanmusiikin tekeminen on apurahavetoista, kannattaa yhtyeitä olla useampia. Nyt kun Suo odottaa uutta apurahakautta, on Veeran toinen tärkeä yhtye, Suden Aika, aktiivisempi. Syksymmällä tehdään pieni 15-vuotis kiertue Suomessa ja seuraavana keväänä on tulossa Saksan kiertue.Yhtyeitä yhdistää runolaulu, johon Veera ei väsy. Alkumyytit, šamanistinen maailmankuva ja loitsut jaksavat kiehtoa. – Minulla ei oikein ole lyyrikon identiteettiä, vaikka uusimmalla levyllä Sisaret onkin jo pari omaa, runolaulutyyliä mukailevaa tekstiä. Suomen kansan vanhoissa runoissa meillä on upea aarrearkku täynSuo: Veera, Emilia Lajunen ja Roope Aarnio. M at s V uo re nj uu ri
• 8 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 nä hienoja värssyjä. Olen löytänyt sieltä vuodesta toiseen sykähdyttäviä ajatuksia, ja tekstejä yhdistelemällä kokoan sitten omia lauluja. Suden ajassa kappaleita tekevät Veeran lisäksi Liisa Matveinen ja uusin jäsen, reilun vuoden yhtyeessä mukana ollut Karoliina Kantelinen . Yhtyeen neljäs jäsen Katariina Airas on musiikillinen johtaja ja viimeisen sanan sanoja. Yhtyeessä on ollut vuosien saatossa monta hienoa laulajaa, kuten Tellu Turkka, Anita Lehtola-Tollin ja Nora Nwagu , ent. Vaura . Jokaisella jäsenellä on oma persoonallinen äänensä, jotka yhdessä muodostavat tunnistettavan ainutlaatuisen soinnin. Suden aika on ensisijaisesti lauluyhtye, mutta käyttää myös kirjavaa soitinvalikoimaa huilusta kanteleisiin ja erilaisista lyömäsoittimista moraharppuun. Harpuin, huiluin, kantelein oli myös yhtyeen 2015 ilmestyneen levyn nimi. Nimi viittasi tunnettuun virteen Herraa hyvää kiittäkää. Albumi oli toinen kahdesta virsilevystä, jotka yhtye teki HerättäjäYhdistyksen kustantamana. Katariinalla ja ensimmäisen levyn ilmestyessä 2011 yhtyeessä vaikuttaneella Tellulla oli vahva körttitausta ja rakkaus körttivirsiiin, joten virsilevyn tekeminen oli luontevaa. Veeralle virsien laulamiseen ei ollut aivan helppoa ryhtyä, kun ei itse tunnustanut uskoa. Vielä ensimmäisen kiertueen aikana asia hieman vaivasi, vaikka körttivirsien melodiikka on kaunista ja koristeellisempaa kuin nykyisissä virsikirjaversioissa ja Suden Ajan sovitukset hienoja. Viehättävää on myös, että monet ovat lisäksi kansanvirsiä eli seurakuntalaisten säveltämiä. – Tajusin sitten, että maailma, jossa tekstit ovat syntyneet oli aivan toinen. Ei ollut psykoterapiaa, sosiaaliturvaa eikä juuri edes minkäänlaista terveydenhuoltoa. Sairastuminen merkitsi usein kuolemaa ja toivo oli suunnattava tuonpuoleiseen. Tämän ymmärrettyäni helpotti. Kiertueet olivat suosittuja ja Veerasta yleisön reaktiot olivat koskettavia. Vaikka körttivirsien laulamiseen on vahva perinne ja esittämistavan traditio, kiitteli yleisö sitä, että uudet sovitukset avasivat virret aivan uudella tavalla. Viimeisellä, joulukuussa julkaistulla Sisaret-levyllä on palattu tutumpaan Suden Aikaan: kalevalaisiin teksteihin ja itsesävellettyyn musiikkiin sekä nerokkaisiin sovituksiin. Musiikissa on runsaasti vaikutteita myös muiden kansojen musiikista. – Kutsuisinkin Suden Ajan musiikkia mieluummin nykykansanmusiikiksi kuin kansanmusiikiksi. Kuorot innostavat Tämän päivän kansanmuusikolle on luontevaa lainailla laajalla skaalalla muiden kaiken maailman musiikista rockista, popista ja ties mistä. Siitä on myös hyötyä kuoronjohtajalle. Klassista kuoromusiikkia lukuunottamatta Veeran kuorot laulavat lähes kaikkea. Käpylän musiikkiopistossa kotiaan pitävä Kiehinä luottaa riehakkaaseen kansanmusiikkiin kevein etnovaikuttein, Singelit laulaa kevyttä ohjelmistoa ja monikansallinen Kassandra-kuoro maailmanmusiikkia kaikkialta. Kassandran ideana on, että jäsenet tuovat laulut omista kulttuureistaan ja Veera sovittaa ja usein koreografioikin ne ryhmälle. Nuorten kanssa joutuu rajoja venyttämään vieläkin laajemmalle. – Espoon musiikkiopiston ilmaisukuorot eli Kameleonttikuorot tykkäävät eniten popista, mutta olen aina välillä saanut ujutettua mukaan kansanmusaa, etnoa ja tietenkin tanssia ja kehorytmejä. Töitä joutuu tekemään ja olemaan joustavan luova, jotta saa lapset ja nuoret tuntemaan kuoron omakseen. Mitä tahansa lauletaankin, sen pitää olla riittävän kiinnostavaa. Viimeisin toivomus taisi olla Rammsteinia, rankemman puoleista heviä. Monipuolisuus ei Veeraa suinkaan haittaa, päinvastoin. Myös kuoronvetäjän työn värikkyys kiinnostaa. Aikuisten kanssa voi riittää, että lämmitellään, lauletaan ja keikataan. Lasten ja nuorten kanssa se ei aina riitä. – Välillä maataan selällään, improtaan, leikitään ja ryhmäännytään... joukkojenhallintaa on ollut mukava opetella eikä ryhmätuntosarvien kehittäminen lopu koskaan. Se koskee myös aikuisten ryhmiä. Päästän kyllä aikuisetkin liikkumaan ja improamaan! Ryhmien ohjauksessa on ollut paljon hyötyä Veeran opinnoista Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla, jonne hän jatkoi valmistuttuaan kansanmusiikin osastolta – vaikka tutkinto jäikin kesken. Työ on monella tavalla jatkuvaa itsensä kehittämistä. Niin kuin esiintyjäkin, joutuu kuoronopettaja myymään itsensä vapaaehtoisesti ja vapaa-ajallaan tunnille tuleville kuorolaisille. – Suomessa erilaisia kuoroja on paljon ja kilpailua oppilaista saattaa olla jonkun verran. Vaikka joitakin ryhmiä onkin välillä jouduttu yhdistämään, on töitä silti riittänyt.Tästä syystä ovat myös täysipäiväiset lisäopinnot jääneet ajatuksen asteelle. Muutaman vuoden tauolla on taipumus kuihduttaa ryhmiä, vaikka olisi kuinka inspiroiva sijainen. Näin on käynyt monelle Veeran tutulle. Kansanääni? Laulaja joutuu myös huolehtimaan ammattitaidostaan jatkuvasti, olipa työnä esiintyminen tai kuoron johtaminen. Veera myöntää taipumuksensa laiskuuteen, mutta käy aika ajoin päivittämässä tekniikkaansa ja saamassa omaan opetukseensa virikkeitä muilta äänenkäytön opettajilla. Hän on kokenut saavansa hyviä ajatuksia muun muassa Estillja Complete Vocal Technique -metodeista. Suden Aika: Karoliina Kantelinen (vas.), Katariina Airas, Liisa Matveinen ja Veera Voima. Jo ha nn a Sa ur am äk i Veera ei pidä ääntään mitenkään erikoisena.
• 9 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Toisin kuin moni Veeran ihailija, hän ei pidä ääntänsä mitenkään erityisenä. – Silloin tällöin jään kuuntelemaan jotain laulajaa, että ”vau, mikä ääni!”. Ajattelen, että jotkut saavat synnyinlahjana vapaasti soivan äänen ja meidän tavallisten kansanäänen saaneiden pitää sitten löytää oma juttunsa. Itse pistän esiintyessä peliin koko karismani, ilmaisuarsenaalini ja tanssivan ruumiini, ja ääni sitten riittää siihen mihin riittää. Veeran laulua kuunnellessa on tästä hieman hankala olla samaa mieltä. Suden Ajan laulajilla on kaikilla persoonallinen ääni. On heleyttä, tummuutta ja vibratoa. Veeran ääni on ehkä neutraalein. Jokin aika sitten sanomalehden yleisönosastolla moitittiin vibraton käyttöä. Siitä heräsi värikäs Facebook-keskustelu. Muuan klassisen laulun opettaja vakuutti, että vibratoa ei tarvitse opetella, vaan se on luonnollinen seuraus rennosta ja pakottomasta laulamisesta. Herää kysymys, pitääkö suoraan laulavan Veeran pakottaa äänestään värinä pois? – Monien laulunopettajienkin mielestä vibrato on mysteeri, vaikka sen synnystä ajatellaankin juuri noin, että kun hengitystekniikka on kohdallaan niin sieltä se tulee. Minulla ei ole sitä koskaan ollut, kun taas muilla sudenaikalaisilla se lähtee luonnostaan. Laulua laajalla skaalalla Vibraa tai ei, Veeran ääni on persoonallinen ja moneen taipuvainen. Karjankutsut, joiku, mustalaislaulu ja pygmilaulu sekä vienankarjalainen joiku ovat tulleet tutuiksi. Mordvalainen, bulgarialainen, georgialainen, setumaalainen, skandinaavinen ja afrotyyppinen polyfonia ovat tuoneet väriä kuorosovituksiin. Suomalaiset kuorot laulavat usein monien kansojen tyyleillä ja harvat suomalaista kansanmusiikkia. Miksi?– Kuoromaailmassa on kai sellainen käsitys, että kansanlaulu on yhtä kuin Läksin minä kesäyönä käymään, Kaksipa poikaa Kurikasta tai Kostiaisen modernit runolaulusävellykset. Tellu Turkka ja Liisa Matveinen ovat tehneet paljon loistavia runolaulusovituksia, jotka onneksi ovatkin löytäneet monen kuoron ohjelmistoon. Vaikka kuorossa laulaminen on kuulunut suomalaiseenkin perinteeseen kyläkeinuilla, piirileikeissä ja iltapuhteen ääressä, se on ollut yleensä yksiäänistä. Moniäänisyys ei kuulu perinteeseemme, niin kuin monella muulla kansalla. – Yhdessä laulettaessa on tosin saattanut ilmetä satunnaista moniäänisyyttä. Kun melodiat eivät ole perinteisesti olleet vakiintuneita, ovat laulajat kenties käsitelleet sävelmää vapaammin ja keksineet omia muunteluitaan. Tätä on ollut erityisesti arkaaisessa, vähäsävelisessä runolauluperinteessä, mutta muuntelua on tallennettu myöhemmiltäkin perinteenkantajilta, kuten esim. rekilaulukuningatar Tiila Ilkalta vielä 50-luvulla. Suomesta puuttuu myös moniääniseen lauluun eri puolillla maailmaa kuuluva borduna eli pitkään soiva yksiääninen pohja, joka saattaa käväistä naapurisävelissä. Se on kiinnostavaa, kun meillä on kuitenkin ollut soittimina bordunaan perustuvia soittimia kuten säkkipilli tai jouhikko. On myös mahdollista, että sellainen tyyli vain on unohtunut. Haastattelun lopuksi puhe kääntyy etnisten laulutyylien käyttämiseen. Ei liene montakaan laulutyyliä, mitä ainakin joku suomalainen ei harrastaisi, mutta joiku on erityisasemassa. Se jää rauhaan, koska useimmat ajattelevat, että ei pidetä suotavana sitä, että joku muu kuin saamelainen joikaisi. Kansanmusiikin opiskelijoille erilaisten tekniikkojen opiskelu arkistonauhoilta elävien opettajien puutteessa kuuluu opintoihin ja sieltä myös Veera on opiskellut niin joikua kuin romanilaulujakin. Myös kaikille kuoroilleen hän on opettanut ja sovittanut joikuja ja monille myös romanimusiikkia. – Eräskin kollega oli innoissaan saadessaan minulta kuorosovituksen joiusta, koska niitä on tehty aika vähän. Vuosituhannen vaihteessa Veera teki opintoihin liittyen myös soolokeikkoja kokeillen luuppausta eli suorana lavalla äänitetyn laulun käyttämistä oman laulun taustalla. Nyt sooloesiintymiset ovat jääneet. Yksin tekeminen ei ole kuitenkaan loppunut. Viimeisin ponnistus oli musiikki Petteri Saarnion luontodokumenttisarjoihin Asfalttiviidakot ja Erämaan lumo. Sen lisäksi, että Veera on säveltänyt musiikin, hän on soittanut myös lähes kaikki instrumentit ja kuorot yksin – vain Markus Rantanen oli avustamassa kitaransa kanssa. Sarjat ovat nähtävissä Ylen Areenassa. – Olisi siinä aineksia levyynkin, mutta kappaleet pitäisi vielä miksata uudestaan että laatu olisi riittävä. Petteri Saarion käyttämä taustamusiikki sai olla livetyyppisen rosoista, ja se sekoittui muutenkin puheeseen sekä luonnon ja eläinten ääniin. Yksin tekemisessä on vapaus toteuttaa itseään niinkuin haluaa – aiheen ja tarkoituksen puitteissa. Veera arvostaa vapautta myös päätyössään. Vahva nuoruuden tanssitausta on usein hyötykäytössä kuorojen kanssa. Harjoitusajat ovat säntilliset, mutta muutoin... – Mä saan tehdä siellä mitä haluan! Veera vetää kuoroja kuutena päivänä viikossa eri puolilla pääkaupunkiseutua. Veera Voima Syntynyt 1975 Helsingissä. Musiikin maisteri, valmistui SibeliusAkatemian kansanmusiikin osastolta vuonna 2004. Lisäopintoja musiikkikasvatuksen osastolla. Espoon Kameleonttikuorot mus.op: Käpylän Kiehinä mus.op: Kamukööri Nuorten yhtye Kera Villikot Muut: Roihuvuoren Raakku Kassandrakuoro Singelit (sijaisena) Levyillä Suo: Ei päivien perijätä Mieltäni meri ajaa Maan unia, puun unia Suuri härkä Maja-majava (lastenmusiikkia) Arctic Paradise 2012 (kokoelmalevy) Suden aika: Sisaret Laiturilla Ilokivi Armas Nordic Women (kokoelma) Harpuin, huiluin, kantelein Suojaavat siipes Sa ul i H ei kk ilä
• 10 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Maria Kalaniemi ja Marianne Maans juhlivat 30-vuotista musiikillista yhteistyötään tänä vuonna, Glittrande toner och svallande känslor Sävelten kimallusta ja tunteiden kuohua -konserteilla. Duon kiertue alkaa Turun saaristossa ja Etelä-Suomen rannikkoseudulla. Syksyllä konsertit suuntaavat myös muun muassa Pohjanmaalle. Duon yhteistyö alkoi vuonna 1987 kun Marianne tuli Marian haitarioppilaaksi Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla. Yhteisestä kiinnostuksesta suomenruotsalaiseen kansanmusiikkiin syntyi Ramunders Döttrar -yhtye, joka myöhemmin levytti ja kiersi festivaaleja Suomessa ja ulkomailla Ramunder-triona, jossa Olli Varis toimi kitaristina. Marian ja Mariannen ystävyys ja yhteinen musiikillinen taival on jatkunut läpi vuosien muiden töiden ohessa. Suomenruotsalainen kansanmusiikki muodostaa edelleen duon suuren inspiraation lähteen. Villeillä polskilla ja menueteilla, sekä ikiihanilla rakkauslauluilla, balladeilla ja vanhalla tanssimusiikilla on vahva sijansa kummankin sydämessä. Yhteiset vuodet kuuluvat musisoinnissa ja jokaiseen kappaleeseen liittyy paljon yhteisiä muistoja. Maria Kalaniemi on kansainvälisesti tunnettu harmonikkataiteilija, jonka musiikki on saanut uskollisen kuulijakunnan eri puolilla maailmaa. Kalaniemi on tehnyt mittavan työn kotija ulkomailla uudistaen käsitystä harmonikasta ja sillä soitettavasta musiikista. Marianne Maans on kansanmuusikko jonka juuret pohjautuvat pohjalaiseen viuluperinteeseen. Hänellä on laaja tuntemus perinteisestä kansanmusiikista, jonka parissa hän toimii monipuolisesti pedagogina, muusikkona ja erilaisissa projekteissa. Marian ja Mariannen Sävelten kimallusta ja tunteiden kuohua Kesän konsertit: 16.6 Meri ja musiikki Inkoossa 4.7 Aspö musikdag 28-29.7 Iniö Folk 4-5.8 Wiinit pelimannit Paraisilla 25.8 Saaristokeskus Korpströmissä Korppoossa 26.8 Kässän Taidetalo Virkkalassa. Runolauluklubi aloitti Kuhmossa Kainuun Kansanmusiikkiyhdistys yhdessä Runolaulu Akatemian ja Musiikkijuhla Sommelon kanssa aloittivat Runolauluklubi -toiminnan Kuhmossa huhtikuun lopussa. Tapahtumapaikkana oli Kaesan Kotileipomo ja illassa esiintyivät Pekka Huttu-Hiltunen , Paula Karppinen ja Janne Seppänen . Avajaisten tunnelma oli innostava ja yleisö löysi klubin hyvin, kertoo Pekka Huttu-Hiltunen. Kesäkuun lopussa klubi on kansainvälinen ja osa Sommeloa, ja silloin esiintyjinä ovat muun muassa Ilona Korhonen , Brigitte Kloareg , Susanne Rosenberg ja Dmitri Paramonov . Heinäkuun klubi on poikkeuksellisesti iltamyöhällä klo 22.30 alkaen. Tuolloin lavalle nousee Uroshämärä, jossa laulavat Heikki Laitinen , Taito Hoffrén ja Pekka Huttu-Hiltunen . Klubi järjestetään aina kuukauden viimeisenä perjantaina. K la us vo n M at t Pä iv i B ou rd on Pe nt ti H ok ka ne n Uusi tietosuojalaki astui voimaan EU:n tietosuoja-asetus eli GPDR (General Data Protection Regulation) astui voimaan jo kaksi vuotta sitten, mutta siirtymäajan takia sitä alettiin soveltaa täydessä mitassa vasta nyt. Asetuksen tarkoituksena on suojata henkilötietomme niin, että ne eivät joudu vääriin käsiin. Laki koskee myös yhdistyksiä ja festivaaleja. Laki on kokonaisuudessaan moniselitteinen ja kestää aikaa, ennen kuin sen soveltamisen käytännöt ovat kaikessa laajuudessaan selvät. Pelkistetysti laki tarkoittaa sitä, että henkilöistä ei saa pitää rekisteriä henkilötietoineen ilman asianomaisten suostumusta ja perusteltua tarkoitusta. Tietoja ei saa myöskään käyttää esimerkiksi suoramarkkinointiin ilman vastaanottajan suostumusta. Suoramarkkinointia saa tehdä myös ilman lupaa siten, että vastaajalle annetaan selkeä mahdollisuus kieltää se jatkossa. Ennen tavalliset pienellä kirjoituksella tehdyt tekstit eivät enää riitä. Yksinkertaistetusti yhdistysten on huolehdittava, että yhdistyksessä on nimetty yksi tai useampi tietoturvasta vastaava henkilö yhdistys on dokumentoinut rekisterin, sen säilyttämisen ja käytön rekisteri on aina ajan tasalla rekisterissä on vain tarpeelliset tiedot rekisterillä on siihen sisältyvien ihmisten suostumus yhdistyksellä on seloste siitä, kuinka se huolehtii tietoturvasta Vaikka saattaa tuntua, että tämä on taas yksi elämää hankaloittava EU-asetus, sen tarkoitus on hyvä. Kukapa meistä ei olisi joskus ärsyyntynyt markkinoinnista, jota emme ole halunneet. Puhumattakaan identiteettivarkauden uhasta, jonka pitäisi olla pienempi tästä eteenpäin. Kannattaa käyttää hieman googlailuun aikaa, et ole asian kanssa yksin. www.tietosuoja.fi
• 11 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Teinipoika teki unelmasta totta Sarjaa tuottaa: Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Martin Dam Kristensen Jokapäiväinen treeni alkaa aikaisin. Basisti Javier Sanchez Perez tarttuu soittimeensa kotonaan Helsingissä aamukahvin vielä jäähtyessä kupissa. Uusien ideoiden hahmottelu maistuu, ajatus on levon jälkeen vielä vielä puhdas ja kirkas. Ennen kuin muusikko saa silmänsä ummistaa, on tyypilliseen työpäivään kuulunut yhtyetreenejä, opetustyötä, opiskelua ja usein vielä keikkoja. Isoa urakkaa jaksaa viedä eteenpäin kun tekijällä on vahva usko siihen, että kaikella, mitä musiikin parissa tekee, voi vaikuttaa maailmanmenoon positiivisesti. ESITTELYSSÄ Javier Sanchez Perez SYNTYMÄPAIKKA: Madrid, Espanja AMMATTI: muusikko, säveltäjä NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYE: Cuejero ELÄMÄN MOTTO: Musiikin kautta kohti parempaa maailmaa. E spanjalainen nuorimies elää teinivuosiensa unelmaelämää Suomessa. Lapsuusvuosien musiikinopintojen ajan Madridissa oli soittimena klarinetti ja opinnot tapahtuivat sekä populaarimusiikin että klassisen musiikin parissa. – Kun olin teini-ikäinen, muutamat ystävistäni perustivat bändin ja etsivät basistia. Ilmoittauduin heti innokkaana vaikka en vielä ollut edes soittanut bassoa, Javier kertoo huvittuneena. Heittäytyminen yhtyeeseen oli kuitenkin Javierin elämässä käänteentekevä tapaus. Bassonsoitto vei sydämen kertaheitolla, alkoi vimmainen treenaus ja samalla unelmointi siitä, että ammattimuusikon ura kiertue-elämineen voisi joskus olla totta. Lapsuuden tarina bändiin liittymisestä on Javierin tuntevalle helppo uskoa. Aktiivinen, innostuva, tunnollinen, aikaansaava, auttavainen ja intohimoisesti työhönsä suhtautuva muusikko on pidetty soittokumppani ja hänet voi nähdä lavalla milloin missäkin projektissa, yllättävissäkin yhteyksissä. Lukiosta valmistumisen jälkeen Javierin elämä on kulunut täysin musiikin parissa. Pedagogisia opintoja Madridin Complutense -yliopistossa seurasivat opinnot maineikkaassa Berklee College of Music -opinahjossa Bostonissa, Yhdysvalloissa. Bostonin vuosien opettajat Simon Shaheen , Victor Bailey , Oscar Stagnaro , Greg Hopkins , Bob Pilkington ja monet muut innoittivat niin muusikkona toimimiseen kuin säveltämiseen. – Lisäksi he johdattivat minut itselleni siihen saakka vieraiden musiikin tyylien pariin, mikä oli hyvin tärkeää urallani, Javier kiittää. Kaikki tämä johti edelleen tutkimustyön tekemiseen Berkleen Euroopan yksikössä, Berklee Mediterranean Music Institutessa. Berklee johdatti Javierin myös Suomeen. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian koulutusohjelmia esiteltiin Bostonissa järjestetyssä musiikin korkeakoulutusta käsitelleessä konferenssissa, ja Javier halusi tietää lisää. Nordic Master of Global Music -maisteriohjelman parissa vietettyjen vuosien aikana opiskelutovereista sekä opettajista on tullut yhtyetovereita ja kollegoja. Monet, alkuun varsin eksoottiselta tuntuneet suomalaiset tavat eivät enää ihmetytä ollenkaan ja aktiivinen kielenopiskelu tuo päivä päivältä enemmän oivalluksia suomalaisesta sielunmaisemasta. Javier toimii päivittäin Suomen kansanja maailmanmusiikin ammattilaisten parissa. Yhtyetoverit omassa Cuejero-yhtyeessä ovat viulisti Lotta-Maria Pitkänen , pianisti Aapo Heinonen ja rumpali/ perkussionisti Ricardo Padilla . Eri kulttuureista tulevat muusikot toimivat luontevasti yhdessä, ja juuri tämä on Javierille hänen työssään keskeisintä. Kysyttäessä nimenomaan suomalaisen kansanmusiikin alasta, hän näkee selvästi sen yhä kasvavat mahdollisuudet kansainvälisillä musiikkimarkkinoilla. Toisaalta hän pohtii sitä miten kaikki kansainvälinen toiminta ja erilaiset vaikutteet muokkaavat sitä miten se ajan myötä muuttuu ja muuntuu. Maailmanlaajuisille musiikkimarkkinoille itsekin matkaa tekevä muusikko jatkaa myös musiikin tutkimuksen saralla. Tutkimus pohtii ja kokeilee perinnesoittimien, rytmimusiikin ja monikulttuuristen yhtyemuodostelmien yhteensovittamista. – Musiikillisten rajojen ylittäminen on luonnollinen asia eläessämme monien kulttuurien keskellä. Uskon, että taiteilijan velvollisuus on peilata työssään ympäröivää todellisuutta. Politiikka, ilmastonmuutos, tunteet, tuoksut – musiikissa on kaikki! Tavoitteeni on pystyä visioimaan maailmankatsomukseni sävellyksissäni.
• 12 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 N äillä sanoin viulisti Torsti Pennanen on kuvannut vanhaa ystäväänsä Unto Monosta. Suomalainen tango täytti hiljattain 100 vuotta. Tänä vuonna puolestaan tulee kuluneeksi 50 vuotta suomalaisen tangon pioneerin, Unto Monosen ,kuolemasta. Mononen ja hänen sävellyksensä ovat jättäneet lähtemättömän jäljen suomalaiseen musiikkija kulttuuriperintöön. Satumaata on ehdotettu osaksi virsikirjaa. Somerolle – Unton asuinpaikkakunnalle – on perustettu säveltäjän muistoa vaaliva yhdistys. Harva voi olla tunnistamatta Lapin tangon ensitahteja. Traaginen ja lyhyt elämä Unto, oikealta etunimeltään Uuno, Mononen syntyi vuonna 1930 Karjalan kannaksella Muolaan pitäjässä. Hän oli viisilapsisen perheen kuopus. Sodan päätyttyä perhe muutti Somerolle, jossa Unto vietti suurimman osan elämästään. Muusikon ja säveltäjän uransa Mononen aloitti jo nuorena. Soittimekseen hän valitsi – kenties käytännön syistä – kitaran, jonka hän hankki paikallisesta musiikkiliikkeestä. Monosen uran alkuvaiheet kuluivat tanssimuusikkona. Tässä vaiheessa hänen musiikillisen uransa vaikutti epäonniselta – Suomessa ei tuolloin juuri menestynyt kevyen musiikin säveltämisellä eikä myöskään tanssimusiikin soittamisella. Mononen oli sekä muusikkona että säveltäjänä itseoppinut. Hänen sävellystyötään häiritsi nuoruudessa epäonnistunut nielurisaleikkaus. Melodiat oli haettava muuten kuin laulamalla. Mononen onnistui kuitenkin kääntämään vaikeudet voitokseen. Musiikillisesti itseoppineen Monosen tangot olivat selkeästi yksinkertaisempia kuin Toivo Kärjen , ja se oli niiden etu. Ne olivat sopivan helposti sulavia ja varmaankin myös helposti tanssittavia. Niissä oli kuitenkin tarttuvat melodiat, jotka Unto Mononen – suomalaisen tangon pioneeri “Hän oli kovin elävä. Hyvin semmoinen herkkä, väärä sana ehkä rauhaton, mutta hän oli kuin puunlehti tuulessa, herkkä ja kiva ihminen. Minulla oli semmoinen tunne, että hän haki koko ajan jotain”. Esko Harni W ik im ed ia Co m m on s / Ve liM at ti H en tt on en : M al ja m us iik ill e
• 13 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Mononen niin ikään sävelsi intuitiivisesti, kertoo professori Pekka Suutari . Monosen elämää varjosti jatkuvasti paheneva alkoholiongelma, johon hän haki elämänsä aikana apua katkaisuhoidosta useaan otteeseen. Lopulta hän kuoli oman pistoolinsa laukaukseen vain 37-vuotiaana. Laukauksesta ja sen mahdollisista motiiveista ei ole edelleenkään tarkkaa tietoa. Joidenkin tulkintojen mukaan kyseessä oli jatkuvasti pahenevan alkoholismin aiheuttama itsemurha. Toisaalla on taas spekuloitu Monosen laukauksen olleen venäläisen ruletin aiheuttama vahinko. Niin tai näin, Unton elämä ja ura loppuivat varhaisessa vaiheessa. Muutakin kuin tangoja Monosen sävellyksiä pidetään esimerkillisinä ilmentyminä suomalaisesta tangosta. Ne myös edustavat tyypillisesti oman aikansa musiikillista tuotantoa. Monosen sävellysten rakenteet pohjaavat pitkälti evergreen-muotoon (AABA). Joihinkin niistä sisältyy myös oivaltavia ja tarttuvia välisoittoja. Olennaisinta niissä kuitenkin on melankolinen melodisuus, Suutari kertoo. Mononen käytti tangoissaan runsaasti toistomuunnoksiin perustuvia sävelaiheita. Erityisen ominaista hänen sävellyksilleen oli mollisävellajin jännitteisyys. Jännite ja sen purkautuminen rakentuvat usein sointujen lisäsävelistä tai muunnesointujen harmoniasta, Suutari täsmentää. Tango musiikkityylinä ei ollut Monosella itsestään selvää. Hänen katsotaan säveltäneen uudelleen aikaisempia kappaleitaan tangoiksi , kun tangoille tuli yhtäkkiä kysyntää hittien vanavedessä. Monosen musiikilliset vaikutteet eivät niin ikään tulleet ainoastaan tangosävellysten kaanonista, vaan myös pitkälti oman aikansa tanssimusiikista. – Kyllä ne vaikutteet ja ilmenemismuodot liittyvät sen ajan tanssimusiikkiin laajalti, Suutari toteaa. Yksikään säveltäjä ei tee työtään täysin yksin. Tämä pätee myös Monosen musiikilliseen työhön. Monet kappaleet, joista oli siis omana aikanaan kova tarve, olivat hahmotelmia ja keskeneräisiä. Jaakko Salo sovittajana teki hyvää työtä niiden levytyskuntoon saattamisessa, samoin Saukki (Sauvo Puhtila ) sanoittajana. Erityisesti teksteissään Mononen oli muita ajan iskelmänikkareita omakohtaisempi ja spontaanimpi. Ehkä tätä samaa voidaan kuulla sävelkielessäkin, Suutari kertoo. Uransa loppuvaiheilla Mononen irtaantui tangoperinteestä. Hän pyrki laajentamaan sävellyksellistä ilmaisuaan taiteellisempaan suuntaan, avantgardistiseen tyyliin ja esimerkiksi laulelmiin. Vuonna 1968, viettäessään useita kuukausia Märynummen piirimielisairaalassa, Mononen sävelsi yhteensä 70 laulua. Näistä myöhemmin löydetyistä sävellyksistä osa oli kirjoitettu P. Mustapään runoihin. Muusikko Mikko Perkoila sovitti näistä sävellyksistä albumikokonaisuuden nimeltä “Mononen-Mustapää” joka julkaistiin vuonna 1997. Mustapään runoihin kirjoitetut laulut muodostavat mielenkiintoisen katkoksen suhteessa Monosen aiempiin sävellyksiin. Sävellyskieli näissä lauluissa on hyvin erilainen verrattuna aiempiin tangoihin. Sävyt ovat herkkiä ja soinnutus ei vastaa Monosen tangoista tuttua kaavamaisuutta, kertoo muusikko Tiina-Kaisa Aro-Heinilä . Tangossa eletään toivossa Kuten Monosen sävellykset, myös hänen sanoituksensa ovat suomalaiselle tangolle tyypilliseen tapaan sävyltään melankolisia. Tango sävellyksenä ymmärretään usein sanoitusten kautta. Tämä taas saa vastaanottajan kuulemaan koko ajan melankoliaa ja haaveilua. Voidaan sanoa, että Monosen tangojen lyriikat edustavat juuri tällaista synkkien vesien tekstityyppiä, kertoo professori Antti Juvonen . Sanoittaminen oli Untolle hankalaa, mutta ei mahdotonta. Usein hänen piti hioa tekstejään paljon ja pitkään. Mononen on kertonut eräässä haastattelussa, että hän kirjoitti aina melodian ensin. Sanat hänen oli usein ikään kuin vain pakko ottaa jostain. Sävellyksen ja sanoituksen suhteesta voidaan todeta, että sävel johdattelee Monosen musiikkia – sanoitus on toissijainen osa kokonaisuutta, melkeinpä vain välttämätön paha, Juvonen huomauttaa. Tästä huolimatta Monosen lyriikoita ei tule pitää yhdentekeviä. Niistä voidaan löytää toivon elementti: kaipuu kohti parempaa paikkaa elää ja olla. Esimerkkinä tällaisesta voidaan pitää Satumaa -tangoa ja sen kertosäkeessä esiintyvää lintu-metaforaa: lennä laulu sinne lailla linnun liitävän . Kyseessä ei kuitenkaan ole kaipuu konkreettiseen paikkaan, vaan pikemminkin eräänlaisen toivon horisontin löytäminen – Vain aatoksin mi kauas entää, sinne käydä saan . Monosen arvoissa ylitse muiden kohoaa kaipuu onnelliseen elämään. Satumaassa merkitys käy ilmi varsin yksitulkintaisesti, Juvonen toteaa. Sanoitukset ovat myös seikka, jotka osaltaan tekivät Monosesta niin suositun. Niiden voidaan sanoa koskettaneen, ja koskettavan edelleen kansallista alitajuntaa. Monosen sanoitukset taas olivat kielikuvissaan sellaisia, että ne kyllä koskettivat tiedostamattomia kerroksia. Ne ovat usein naivistisia, mutta jotenkin onnistuvat menemään pinnan alle, vaikkapa jaettuihin teinivuosien fiiliksiin, dosentti Marko Aho kertoo. ”Kuolemattomaksi pääsee vain kuolemalla” Monosta voidaan Ahon sanoja mukaillen pitää ”sortuvan iskelmäkuninkaan ideaalityyppinä”. Mononen, kuten Rauli Badding Somerjoki, syntyi vaatimattomiin oloihin. Kumpikin heistä oli suosittu niin elämänsä aikana kuin kuolemansa jälkeen. Heidän levytyksensä ja nimensä myyvät edelleenkin. Monosen uraa ja elämää varjostivat jatkuvat vaikeudet, ja lopulta traaginen loppu. Sekä ennen kaikkea – sortuvalle iskelmätähdelle tyypilliseen tapaan – jatkuvasti paheneva alkoholiongelma ja kuolemalla flirttailu. Monosen voidaankin nähdä eläneen kuten hän sävelsi ja kirjoitti. – Koska Mononen muistetaan nimenomaan tangosäveltäjänä, hänen hahmonsa kietoutuu yhteen kaiken sen seksuaalisen ja dramaattisen kanssa mikä mielikuvissa yhdistyy myös tangoon, Aho tiivistää. Lopullinen katarsis syntyi Ahon mukaan siitä, että Mononen nostettiin vielä kerran ylös kuolemansa jälkeen, sananmukaisesti kuolemattomaksi. A nj a M en tu la n ar ki st o. Sanotaan, että Mononen sävelsi aikaisempia kappaleitaan tangoiksi, kun tangoille tuli yhtäkkiä kysyntää
• 14 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Y ksitoista linjalla ollutta opiskelijaa valmistuu yhteisömuusikoiksi kesäkuussa. Teoriapainotteisempien opintojen lisäksi linja on sisältänyt keikkoja sairaalaja hoivaympäristöissä. – Olen kohdannut näillä keikoilla ihmisiä vauvasta vaariin. Matkan varrella on ollut monia tosi hienoja ja herkkiä kohtaamisia, kansanmuusikko, laulaja, lauluntekijä Emmi Kuittinen kertoo. Kuittinen on esiintynyt yksin sekä yhden tai kahden muun muusikon kanssa. Laulamisen lisäksi hän on soittanut haitaria ja ukulelea. Varsinaisen kansanmusiikin lisäksi ohjelmistoon on kuulunut vanhoja iskelmiä, ikivihreitä ja lastenlauluja. – Itse musiikki on saanut monesti kiitosta, ja ihmiset ovat yleensä olleet otettuja siitä, että heille tullaan varta vasten musisoimaan. Jotkut tapaavat laulaa tai jammailla mukana. Kuittisen kokemuksen mukaan kansanmusiikki sopii mainiosti sairaalaja hoivaympäristöön. – Kansanmusiikki on helposti lähestyttävää. Kansanmuusikolla tapaa olla valmiiksi varsin vankka ja monipuolinen ohjelmistopohja. Lisäksi käytämme pääosin akustisia soittimia, joiden kanssa on helppo musisoida erilaisissa ympäristöissä.Kuittisen mielestä periaatteessa minkä tahansa tyylilajin muusikko voi esiintyä sairaalaja hoivaympäristöissä. Musiikki koskettaa kuulijaa, kun muusikko tekee hommansa sydämellä ja niin hyvin kuin pystyy. Kuittinen oli tehnyt paljon keikkoja hoivalaitoksissa jo ennen opintojaan. – Olen aina pitänyt vanhoista ihmisistä, joten ne ovat minulle mieluisia esiintymispaikkoja. Musisointia ja jutustelua Kuittinen toteaa sairaalaja hoivaympäristöjen eroavan perinteisistä keikkapaikoista. – Suurin ero on se, että yleensä ihmiset tulevat keikoille vapaaehtoisesti. Sairaalaja hoivaympäristöissä kulttuuria tuodaan ihmisille heidän pyytämättään, mutta eihän sen mikään ongelma tarvitse olla. Musiikki on se tärkein juttu esiintymistilanteesta riippumatta. Sairaalaja hoivaympäristöissä kuulijat ovat monesti myös fyysisesti lähempänä kuin perinteisemmissä keikkaympäristöissä. – Jutustelemme musisoinnin lomassa. Hoivalaitoksissa käyn kättelemässä kaikki paikalla olijat ja esittäydyn nimeltä. Sairaaloissa kättely ei ole yleensä mahdollista hygieniasyistä. Esityksiä pidetään yhteistiloissa tai omissa huoneissa. Yleensä hoitajat ovat informoineet niistä ennakkoon. – Aina tieto ei kuitenkaan kulje, ja oveen koputtava muusikko voi olla yllätysvieras. On tärkeää, että ihmisellä on mahdollisuus sanoa myös kiitos ei. Me tietysti kunnioitamme tätä näkemystä emmekä tuputa musiikkiamme. Kuittinen tapaa suunnitella esityksen riittävän tarkasti ennakkoon. Hän sanoo olevansa kuitenkin avoin kuulijoiden laulutoiveille. – Suunnitelmia voi muuttaa lennosta. Kaikkia laulutoiveita ei pysty toteuttamaan. Pitää olla oma vahva ohjelmisto. Kuittinen toteaa, että muistisairaat tai huonokuntoiset vanhukset eivät useinkaan pysty esittämään laulutoiveita. Yhteisömuusikko on lähellä ihmistä Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa on toiminut viime syksystä lähtien yhteisömuusikon erikoistumiskoulutuslinja, jossa perehdytään muusikon työhön sairaalaja hoivaympäristöissä. Yhden lukuvuoden mittainen koulutus on suunnattu niin musiikin ammattilaisille kuin riittävät musiikilliset taidot omaaville musiikin harrastajille. Koulutus on kohdennettu musiikin, kasvatusalan sekä sosiaalija terveysalan soveltuvan korkeakoulututkinnon suorittaneille. Juhana Unkuri Mimmi Laaksonen (vas.), Emmi Kuittinen ja Marianne Maans opiskelivat Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa yhteisömuusikoiksi. Ta ti an a H el in
• 15 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 – Kappaleen aloitettuani moni kuitenkin muistaa sen ja voi alkaa laulaa mukana. Empaattisuus tärkeässä roolissa Kuittinen muistuttaa, että varsinkin sairaalaympäristössä ihmisillä saattaa olla akuutteja kriisejä, jotka voivat vaikuttaa siihen, miten musisoijaan suhtaudutaan. – On tärkeää, ettei muusikko ota asioita henkilökohtaisesti. Jonkin negatiivisen palautteen taustalla saattaa olla paljon isompia juttuja, jotka eivät liity mitenkään muusikkoon. Jotkut kohtaamiset onnistuvat ylipäätään paremmin kuin toiset. Näinhän se elämässä muutenkin menee. Esiintyessä muusikolla pitää olla tuntosarvet herkillä. Joku haluaa kuulla iloista musiikkia, joka tuo hänelle piristystä. Jotain toista tuollainen musiikki voi ahdistaa hänen oman tilanteensa takia. Kuittisen mukaan esiintyjän on oltava riittävän hienotunteinen ja empaattinen. – Esiintyjä voi myötäelää kuulijan mahdollisessa kriisissä. Hän ei kuitenkaan voi, eikä hänen pidä mennä siihen syvemmin mukaan. On tietysti etuoikeus, jos voin olla muusikkona tuomassa jotain lohdutusta. Kuittinen toteaa, että varsinkin sairaalaympäristöissä esiintyminen saattaa tuoda pintaan esiintyjän omia kipupisteitä. – Tilanne voi muistuttaa jostain omasta vanhasta asiasta, jota ei ole pitkään aikaan aktiivisesti miettinyt. On ylipäätään tärkeää, että asioiden purkamiseen on väyliä. Itselläni opiskelukaverit ovat olleet tässä tärkeässä roolissa, samaten harjoitteluohjaaja. Yrittäjyys esillä Yhteisömuusikon koulutus toteutetaan monimuoto-opetuksena ja opinnot voidaan suorittaa työn ohessa. Koulutus koostuu lähiopetuksesta, ryhmätehtävistä ja itsenäisestä työskentelystä lähiopetuskertojen välissä. Erikoistumislinjan ajatuksena on, että yhteisömuusikko voi jatkossa käyttää musiikkia työkaluna toimiessaan erilaisissa yhteisöissä esimerkiksi hoiva-alalla, palvelutoiminnassa, lapsija nuorisotyössä tai lähiöissä. – Erikoistumiskoulutuslinja on hyvä väylä eteenpäin, mutta ei tietenkään mikään oikotie onneen. Tällaistakin työtä tehdään apurahojen tai erilaisten projektien turvin. Pysyvää rahoitusta on toistaiseksi vain vähän, Kuittinen kertoo. Erikoistumislinjalla käsitellään myös yrittäjyyttä. – Me opiskelijat olemmekin miettineet erilaisia vaihtoehtoja, miten yhteisömuusikkouden puitteissa työllistymistä voisi mahdollisesti edistää. Ehkä vaikkapa toiminimestä, osuuskunnasta tai yhdistyksestä voisi olla hyötyä. Musiikki ja muu taide kuuluvat kaikille Kuittinen toteaa taiteen saavutettavuuden ja hyvinvointivaikutusten olleen pinnalla viime vuosina. – Taiteen saavutettavuus on myös yksi hallituksen kärkihankkeista. Ja nythän on vireillä sote-uudistus, josta oikein kukaan ei tunnu vielä tietävän tarkemmin. Ehkä se on mahdollisuus alkaa saada rahoitusta myös muusikoiden palkkaamiseen sairaaloihin ja hoivalaitoksiin sekä muutenkin taiteen hyödyntämiseen noissa ympäristöissä. Kuittisen mielestä kansanmuusikoiden ja muiden taiteilijoiden ammattitaitoa voitaisiin ylipäätään hyödyntää yhteiskunnassa nykyistä enemmän. – Musiikki ja muu taide kuuluvat kaikille. Esimerkiksi yhteisömuusikkoudessa ajatuksena on viedä musiikkia juuri niille, joiden on vaikea lähteä itse musiikin äärelle.Joskus asioiden ajatellaan hoituvan vapaaehtoisvoimin. Kuittinen toteaa, ettei vapaaehtoisia voida kuitenkaan velvoittaa sitoutumaan toimintaan. Monissa vapaaehtoisjärjestöissä on sanottu, että nykyään pitkäjännitteinen asioihin sitoutuminen on vähentynyt. Palkattu työntekijä tuo toimintaan jatkuvuuden. – Monet harrastajat pystyvät tekemään upeita juttuja. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että jokainen pääsisi halutessaan nauttimaan myös ammattilaisten tekemästä taiteesta. Yhteisömuusikkous vahvistuu Suomessa – Yhteisömuusikon erikoistumiskoulutuksen tavoitteena on, että opiskelija osaa soveltaa asiantuntijuuttaan ja musiikillista osaamistaan taiteellisen elämyksen mahdollistamiseksi sekä hyvinvoinnin edistämiseksi. Yhteisömuusikko toimii luovasti monialaisissa verkostoissa ja yhteisöissä. Hän kehittää ja luo uusia toimintamalleja muuttuvassa yhteiskunnassa, Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja, koulutusja tutkimusvastaava Liisa-Maria Lilja-Viherlampi määrittelee. Syksyllä 2017 Turun, Jyväskylän ja Centriaammattikorkeakoulut aloittivat yhteisömuusikon koulutuskokonaisuuden, jonka laajuus on 30 opintopistettä. Tammikuussa 2018 vastaava koulutus alkoi Savonia-, Metropoliaja Tampereen ammattikorkeakouluissa. Syksyllä 2018 uudet opiskelijat aloittavat Turun ja Jyväskylän ammattikorkeakouluissa. Koulutuskokonaisuudet ovat saaneet tukea opetusja kulttuuriministeriöltä. – Ammattikorkeakoulut ovat voineet valita koulutukselleen painotuksen oman erityisasiantuntijuutensa mukaan. Esimerkiksi Jyväskylässä painottuu musiikkiterapian soveltava käyttö, Centriassa kansanmusiikki ja Turussa muusikkona toimiminen sairaalaja hoivaympäristöissä. Opiskelijoilla tulee olla riittävän vahva musiikillinen osaaminen. He ovatkin olleet taustoiltaan pääosin muusikkoja, musiikkipedagogeja, musiikkikasvattajia tai kanttoreita. Lilja-Viherlammen mukaan kulttuurihyvinvointiala on vahvassa nousussa. Hän sanoo taiteen soveltavan käytön osaamisen vahvistuvan koko ajan. – Sosiaali-, terveysja kasvatusalan uudistuksissa on alettu yhä selvemmin ymmärtää niin taiteen kuin kulttuurin mahdollisuudet hyvän elämän ja hyvinvoinnin rakentamisessa. Jokaisella on oikeus kulttuuriin iästä, elämäntilanteesta tai terveydentilasta riippumatta. Lilja-Viherlammen mukaan myös alan kulttuuri-hyvinvointialan rakenteet ja rahoitus ovat vähitellen vahvistumassa. Siitä esimerkkinä on Taikusydän, joka on valtakunnallinen taiteen ja hyvinvoinnin yhteyksien kehittämisen ja viestinnän yhteistyöverkosto. Se muun muassa hakee ratkaisuja, joilla taiteen sekä sosiaalija terveysalan ammattilaisten yhteistyö saadaan pysyväksi osaksi hyvinvointia edistäviä palveluita. Lilja-Viherlampi toteaa, että yhteisömuusikon ammatti on Suomessa kuitenkin uusi, eikä valmiita työpaikkoja ole. – Yhteisömuusikot luovat niitä itse oman osaamisensa ja verkostojensa pohjalta. Yhteisömuusikkoudella on joka tapauksessa erinomaisia kehitysnäkymiä. Emmi Kuittinen ja Sanna Vuolteenaho keikalla Tyksin keskolassa. Er no V irm ol in
• 16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 K e s ä k u u Rootsinpyhtää 8.-10.6. Loviisa Suomen pitkäikäisin bluegrass-roots -tapahtuma on koko perheen musiikkija perinnefestivaali, jossa Suomi kohtaa uuden mantereen, kuin silloin ennen vanhaan, kun isoisä Ameriikkaan lähti... rootsinpyhtaa.fi Juniordansfest 8.-10.6. Sibbo Kiva tapahtuma tavata toisia nuoria tanssijoita kautta Suomen ja tanssia yhdessä ja yleisölle. Myös kursseja ja retkiä. www.folkdans.fi Munnaritreffit ja Huuliharpunsoiton SM-kilpailut 8.-10.6. Hartola Munnaritreffeillä kilpaillaan huuliharpun soiton Suomen mestaruuksista ja tanssitaan huuliharppuyhtyeitten tahtiin. www.suomenhuuliharpistit.fi Soitellen Suveen 8.-10.6. PyhäjärvI www.ppkyhdistys.net Pispalan Sottiisi 13.-17.6. Tampere Ks. sivu 37. www.sottiisi.fi Espafolk 18.6. Helsinki www.seurasaarisaatio.fi Seurasaaren juhannusvalkeat 22.-23.6. Helsinki Nostalginen kaupunkijuhannus Helsingissä. www.seurasaarenjuhannusvalkeat.fi Musiikkijuhla Sommelo 27.6.-1.7. Kainuu ja Vienan Karjala Musiikin juhlaa kahden puolen rajaa Kainuussa ja Vienan Karjalassa! www.sommelo.net Haapavesi Folk Music Festival 28.-30.6. Haapavesi Ks. sivu 37. www.haapavesifolk.com Kiikoisten Purpurit 30.6. Kiikoinen Kiikoisten Purpurit on koko perheen kansanmusiikki-, pelimanni-, tanssija perinnetapahtuma jossa joka puolella soi ja nurkkasoitto on kunniassaan. www.kiikoistenpurpurit.fi/ H e i n ä k u u Fest Afrika 2.-8.7. Tampere Festivaalin ohjelmaan kuuluu musiikkia, tanssia ja muuta esittävää taidetta sekä työpajoja, seminaareja ja näyttelyitä. festafrika.net Sata-Häme Soi 3.-8.7. Ikaalinen Haitari sen tekee! www.satahamesoi.fi Sammon taonta goes Opus K 4.7. Lohja www.facebook.com/Sammontaonta/ Asi soi 6.-8.7. Vesanto Mauri Haapamaa puh. 040 129 3860 Kihaus Folk 6.-7.7. Rääkkylä Karjalaisen perinteen voimaa! www.kihaus.fi Kaustinen Folk Music Festival 9.-15.7. Kaustinen Kesän onnellisimmat päivät ja korein kattaus kansanmusiikkia ja -tanssia! www.kaustinen.net Popkatu-festivaalin Kamuklubi 10.-14.7. Joensuu Joensuun Pop-katu on myös kansanmusiikkikatu. www.popkatu.fi Folkmusik i Houtskär 14.-15.7. Houtskär, Korpo, Iniö, Nagu Kansanmusiikkia pitkin Turun saaristoa. Lorenz Brunnsberg 044 3063 175 Siilifolk 16.-21.7. Siilinjärvi Ks. sivu 29. www.siilifolk.com Kihveli Soikoon 19.-22.7. Hankasalmi Hyvän tuulen päivät Hankasalmen asemalla. www.kihvelisoikoon.com Kaukas EloFolk 18.8. Hyvinkää Timo Alakotilan valitsemaa laadukasta kansanmusiikkia Hyvinkäällä. kaukaselofolk.fi/ Suomen kesän kansanmusiikkifestivaalit HAAPAV ESI FOLK KIIKOIS TEN PURPUR IT FEST AFRIKA
• 17 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 17 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Sukujuhlat-Suguvastavundu 19.-22.7. Siilinjärvi Karjalaisen Nuorisoliiton ja Kansantanssinuorten liiton kesäjuhlat yhdistettynä suomalais-ugrilaisiin Suguvastavundukulttuuripäiviin. www.sukujuhlat2018.fi Faces festival 27.-29.7. Karjaa Perinteinen monikulttuurifestivaali Faces nyt avoimena kaupunkifestivaalina. www.faces.fi Iniö Folk 27.-29.7. Iniö Pelimannimusiikkia saaristossa. www.facebook.com (Iniö Folk) E l o k u u Finlandssvensk spelmansstämma 3.-5.8. Ekenäs Suomen Kansanmusiikkiliiton sisarjärjestö Finlands svenska spelmansförbund järjestää päätapahtumansa tänä vuonna Tammisaaressa. Soittoa ja yleisön tanssittamista yli kielirajojen. www.spelmansforbundet.fi Wiinit Pelimannit 3.-5.8. Parainen Idyllinen pelimannifestivaali saaristomaisemissa. www.nilsbynpelimannit.fi Etno-Espa 6.-15.8. Helsinki Uutta kansanmusiikkia Helsingin sydämessä. www.etno-espa.fi Seurasaari soi! 17.-19.8. Helsinki Seurasaaren ulkomuseon talojen seinät raikaavat upeista kansanmusiikkiesityksistä www.seurasaarisaatio.fi Ijahis idja -alkuperäis kansojen musiikkifestivaali 17.-19.8. Inari Ijahis idja -festivaali esittelee monipuolisesti saamelaismusiikkia sekä vuosittain vaihtuvan alkuperäiskansavieraan musiikkia. www.ijahisidja.fi Tanssi vieköön! -festivaali 24.-25.8. Helsinki Helsingin messukeskus täyttyy tanssijoista. tanssiviekoon.messukeskus.com/ TehdaskyläFolk 24.-25.8. Kerkkoo/Porvoo Kerkkoon nuorisoseura viettää 100-vuotisjuhliaan kansantanssilla ja kansanmusiikilla. siirisuoniemi@gmail.com Kangasala Folk 2018 25.8. Suinula Kansanmusiikin iloa ja tallilavan tunnelmaa. kangasala.folk@gmail.com RuokamessuSpelit 31.8.-2.9. Kauhajoki Eteläpohjalaiset Spelit 2018 järjestetään Kauhajoen ruokamessujen yhteydessä teemalla ”Musiikkia kaikkiruokaisille”. spelit.fi S y y s k u u Jutajaiset 21.-23.9. Rovaniemi Arktisen alueen svengaavin folk-tapahtuma siirtyi syksyyn. www.jutajaiset.fi Suomen kesän kansanmusiikkifestivaalit IJAHIS IDJA INIÖ FOLK ETNO-ES PA KERKKO O NS.
• 18 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018
• Päivi Ylönen-Viiri KOLUMNI Suomen Kansanmusiikkiliitto on vireä, valtakunnallinen, viisikymppinen kansanmusiikkialan yhdistys, jolla on halu kehittää alan toimintaa yhteistyössä muiden kanssa, inspiroida ja palvella niin alan harrastajia ja ammattilaisia kuin yleisöä sekä tiedottaa kaikesta alaan liittyvästä. Suomen Kansanmusiikkiliitto perustettiin Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikursseilla 6.1.1968. Siksi Etkoilimme viime Oriveden kursseilla jo liiton 50-vuotisjuhlaa ja samalla juhlistimme viimeistä kurssia Oriveden opistolla! Olemme ennättäneet juhlia myös Folklandia-risteilyllä juhlakonsertissa. Risteilyllä aloitettiin myös juhlavideon kuvaaminen. Samuelin Poloneesi & Vinterstämma oli 50-vuotisjuhlavuoden juhlinnan päätapahtuma. Ritarihuone lauantain konserteissa ja Savoy-teatteri sunnuntaina olivat täydelliset valinnat juhlavuoden konserteille. Samuelin Poloneesin pääjuhlassa myös julkistettiin Kansanmusiikkiliiton juhlapoloneesin sävellyskilpailun voittaja. Voiton vei Hannu Seppänen! Poloneesiin saimme myyntiin liiton 50-vuotiskortit. Ne ovat ostettavissa liiton putiikista. Pispalan Sottiisissa 16.6. kuullaan Suomen Kansanmusiikkiliitto 50 vuotta –konsertti. Tampereen messuja urheilukeskuksen Leonardo-salin lavalle nousevat mm. Beeba, Riatomaanikot, Inehmo ja Hiiden pelimannit. Kaustisella Kansanmusiikkiliiton juhlaseminaarissa Kaustinen-salissa 11.7. pohditaan muun muassa sitä, mikä on ollut Suomen Kansanmusiikkiliiton merkitys kansanmusiikkikentässä tai mikä on pelimanniperinteen merkitys ammattikansanmuusikolle? Alustajina ovat Heikki Laitinen, Anne-Mari Kivimäki ja Antti Savilampi . Kommentoijana Seppo Kononen . Sytytä työhösi henki – Suomen Kansanmusiikkiliitto 50 vuotta –kirkkokonsertissa Kaustisen kirkossa 11.7. klo 19 kuullaan monen pelimanniyhtyeen rakkaimmat hengelliset kansanmusiikkisävelmät. Esiintymässä mm. Pirkanmaan maakuntapelimannit, Putaan pelimannit Lapista, Sakarat laulupelimannit Uudeltamaalta, Kirhakkine, Temppelipelimannit ja Harjavallan pelimannit Satakunnasta, sekä Pömpeli Etelä-Pohjanmaalta. Kaustisella yritämme saada jatkoa myös Kansanmusiikkiliiton juhlavideolle, jossa jokainen pelimanni soittaa vuorollaan pari tahtia Pispalan Sottiisi -kappaleesta. Tule mukaan, ja tallenna itsesi historialliselle juhlavideolle! Minullakin taitaa olla tänä vuonna 30-vuotisjuhlavuosi tässä työpaikassa! Tulin tekemään pariksi kuukaudeksi Oriveden kansanmusiikkikursseja loppuvuodesta 1988, ja huomasin olevani vt. toiminnanjohtaja aika pian, kun silloinen toiminnanjohtaja Anita Ahtiainen sai unelmatyöpaikan muualta ja lähti aika yllättäen. Minä aloitin toiminnanjohtajana vuoden 1989 alusta. Olin juuri valmistunut Helsingin kauppakorkeakoulusta markkinointi pääaineena, ja opiskelijaperheen äitinä olin tottunut pitämään rahahanat tiukkana. Laitoin Kansanmusiikkiliitossakin talouden uusiin raameihin saman tien. Pian saatiinkin palkattua taloon koulutussihteeriksi Markku Lepistö . Toiminnan uudistamisen halu oli kova. Selasin vuosien 1988 ja 1989 Pelimanni-lehtiä ja muistelin alkuaikojani Suomen Kansanmusiikkiliitossa. Ensimmäiset Oriveden kurssit löivät ällikällä. Niin taitavaa, hauskaa ja positiivisesti hullua porukkaa en ollut koskaan tavannut. Kansantanssiväki oli tehnyt illanviettoihin todella suurella vaivalla kuvaelmia ja kilpailuja ja nauroimme kyyneleet silmissä koko porukka. Ja mitä taituruutta oli soittoja tanssiesityksissä! Ensimmäinen Samuelin Poloneesini oli Turussa. Silloin saimme mediaa todella hyvin paikalle televisiota myöten. Ja ne mukavat pelimannien kohtaamiset muistan. Ensimmäinen KAMU-leiri oli Isojoella Eteläpohjalaisten Spelien yhteydessä, ja opettajakaartina oli koko Suomen kerma kuten Orivedelläkin. KAMU-leirillä olen paimentanut vuosikymmenien aikana monta nykyajan ammattilaista. Kansanmusiikki-lehti ja entinen Pelimanni-lehti ovat aina olleet tärkeä näyteikkuna ja kosketuspinta jäsenistöön ja tilaajiin. Lehteä on uudistettu monta kertaa näiden vuosien aikana. Välillä toimin myös lehden taittajana, mutta onneksi meillä on nykyään varaa ammattilaiseen! Liiton putiikki on ollut yksi lempilapseni heti alusta lähtien. Halusin että sieltä löytää kaiken Suomessa julkaistun materiaalin, mitä on saatavilla. Nykyaikana tätä ajatusta on pitänyt rajoittaa vanhemmasta päästä, että uudemmat levyt mahtuvat varastoon. Kolmenkymmen vuoden aikana uutena toimintana on tullut valtakunnalliset kansanmusiikkikiertueet, Ethno Finland -leiri, JuuriJuhla–RotFest sekä Kukushka Viipurissa. Yhteispohjoismainen yhteistyö on ollut välillä laajaakin hankkeiden vuoksi. Kansanmusiikkiliitto hoiti myös kauan Kansanmusiikin keskusliiton, nykyisen Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen työtä ostopalveluna. Kansanmusiikin kehityshanke vei koko alaa paljon eteenpäin. Kansanmusiikin ja -tanssin vuosi -96 oli huikea voiman näyttö koko alalta. Siitä jäi elämään upea Folklandia-risteily! Minulle yhteistyö koko alan kesken on todella lähellä sydäntäni, ja koen yhteistyön erittäin tärkeäksi edellenkin. Kiitos tähän astisista onnitteluista Kansanmusiikkiliiton puolesta, ja nähdään vielä tulevissa 50-vuotisjuhlinnoissa! Suomen Kansanmusiikkiliitto 50 vuotta – koko vuosi yhtä juhlaa! 19 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Jo rm a A iro la
• 20 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 P itkään luultiin ihan tosissaan, ettei Kanta-Hämeessä ole omaa kansanmusiikkia. 1970-luvun taitteessa Raussin pelimannit muuttivat käsityksen kertaheitolla. Viulisti Raimo Raussi kiersi pari kolme vuotta ympäri Hattulaa, Kalvolaa ja Hauhoa, ja tuloksena oli pelimannisävelmiä ja kansanlauluja satojen äänitteiden verran. 1970-luvun taitteen kansanmusiikkibuumin myötä osa sävelmistä painettiin nuottikirjoihin. Niitä soitettiin radiossa ja opiskeltiin kansalaisopistojen kansanmusiikkiryhmissä ympäri Suomen. Oli Häämarssia Hauholta, Hattulan polkkaa ja Latvalan vaarin sottiisia Kalvolasta. Nyt Raimo Raussi aikoo luovuttaa alkuperäiset ääninauhansa Kaustisen kansanmusiikki-instituuttiin talletettavaksi ja tutkijoiden käyttöön. Hän on tyytyväinen, että materiaali menee talteen. Äänitteillä on paljon enemmän kappaleita kuin nuottikirjoihin mahtui. – Lisäksi ääninauhalta kuulee kaiken, mitä soitossa on ja mitä tarinoita soittajilla oli kerrottavanaan, hän perustelee. Raussin pelimannit perustettiin Riihimäellä 1969. Se oli perinteinen viuluharmooni-basso -yhtye. Raussin lisäksi viulua soitti yhtyeen perustaja, peruskoulunopettaja Erkki Ojanen . Harmoonissa oli silloinen kemian opiskelija Esa Jokinen ja kontrabassossa esikuntaupseeri Heikki Nurmi . – Kun menimme Kaustisen festivaaleille 1971, meillä ei ollut yhtään hämäläistä kappaletta itse säveltämääni Raussin valssia lukuun ottamatta, Raimo Raussi muistelee. Legendaarinen kansanperinteen kerääjä, professori Erkki Ala-Könni kuunteli pelimannien soittoa ja ehdotti kantahämäläisen musiikin keräämistä. Ohjeeksi professori sanoi, että pitäisi kysellä kappaleita, joita on soitettu ennen gramofonia ja ennen radiota (ennen 1920-lukua). – Ja että on oltava nöyrä. Ei saa ruveta arvostelemaan soittajaa, vaikkei soitto menisi ihan kohdalleen, Raussi kertoo. Raimo Raussi oli yhtyeestä ainut, jolla oli auto, kauppaliikkeen paketti-Volvo. Hän oli muuttanut Riihimäeltä Hämeenlinnaan vuonna 1969 ja piti Raussin Valintaa Keskustalossa. Raimo Raussi kiersi 1970-luvulla kaupan pakettiautolla ympäri Kanta-Hämettä ja tallensi kansanmusiikkia jälkipolvia varten. Nyt äänitteet ovat päätymässä Kaustiselle arkistoitaviksi. Perinteen tallentaja soittaa yhä Teksti: Pirjo-Liisa Niinimäki Kuvat: Esko Tuovinen.
• 21 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 – Se keruuhomma lankesi sitten auton takia minulle, hän kertoo. Oppaaksi ja apumieheksi lähti eläkkeelle jäänyt puhelinasentaja Vilho Nieminen , joka tunsi kaikki lähiseutujen elossa olevat vanhat soittajat ja laulajat. Hän istui kaupan takahuoneessa odottamassa, kun Raussi sulki liikkeen kello 18. Viemisiksi pakattiin emännälle kahvipaketti ja isännälle sopivanlainen viinipullo, ja sitten kierrettiin magnetofonin kanssa ympäri pitäjiä. Reissut saattoivat kestää puoleen yöhön. Kun kasetti oli täynnä, Raussi lähetti sen postissa Erkki Ojaselle. Tämä kirjoitti sävelmät nuoteiksi ja sovitti ne Raussin pelimannien ohjelmistoon. Kantahämäläisistä soittajista Raussille jäi erityisesti mieleen viulisti Uuno Latvala (1909–1976) Kalvolasta. Häneltä Raussi tallensi huomattava määrä kappaleita, ja sen myötä Latvala sai myös ensimmäisten joukossa Mestaripelimannin arvonimen Kaustisen festivaaleilla. Raussin pelimannit nousivat valtakunnan julkisuuteen äänilevyjen ja radiosoiton ansiosta. Yhtye esiintyi arvovieraille ja toimi 1970-luvulla myös Suomen kansanmusiikkiliiton ja Opetusministeriön edustustehtävissä. Kaikilla oli kuitenkin leipätyönsä muualla. Kun basisti Heikki Nurmi sai ulkomaan komennuksen 1979, Raussin pelimannit päätti jäädyttää toimintansa siltä erää. Raimo Raussi jatkoi Kanta-Hämeen pelimanneissa ja muissa yhtyeissä. Nykyään hän soittaa pääasiassa tanssimusiikkia ja viihdettä muun muassa vapaaehtoiskeskus Pysäkin orkesterissa. Kyläreissuillakin viulu on aina mukana, ja omia sävellyksiä on syntynyt aivan viime vuosiin saakka. Pelimannimusiikin pariin hän palasi viimeksi maaliskuussa, kun Suomen kansanmusiikkiliiton 50-vuotisjuhlaa vietettiin Helsingissä. Paikalla oli kolme kymmenestä Oltermannin arvonimen saaneesta veteraanisoittajasta. – Meidät pantiin pienten lasten viereen soittamaan. Et usko, miten täsmällistä niiden soitto oli, vaikka aluksi näytti, että ne vain hälisevät, Raussi kiittelee. Juttu on julkaistu alun perin Hämeen Sanomissa 13.4.2018. Pelimanni Raimo Raussi Diplomikauppias ja kansanmusiikin harrastaja. Syntynyt 1931. Asuu Hämeenlinnassa. Tunnetuin yhtye Raussin pelimannit toimi vuosina 1969–1979. Julkaisuja: LP-levy Kansanmusiikkia Etelä-Hämeestä (Finnlevy 1973), nuottikokoelma Pelimannisävelmiä 4 – Soitteita Kanta-Hämeestä (Fazer 1978). Raussin Pelimannit Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuonna 1973 Maankuulut maakunnista -konsertissa. Erkki Ojanen (vas), Raimo Raussi, Esa Jokinen ja Heikki Nurmi. K an sa nm us iik ki -in st it uu tt i/ Ta pi o R an ta ka ri Raimo Raussi kiersi paketti-Volvollaan keräämässä kantahämäläistä musiikkia1970-luvulla oppaanaan Vilho Nieminen. Äänitteet ovat tallessa Kansanmusiikki-instituutin arkistossa.
• 22 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 – 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki Harmonikkojen huollot ja korjaukset , viritykset uusiin ja vanhoihin peleihin, restauroinnit vanhoihin harmonikkoihin, olka­ ja bassoremmit ja ergonomiset PasiPro­lantioremmit Naantali SOMMELO 27.6. 1.7.2018 MUSIIKKIJUHLA www.sommelo.net • www.facebook.com/sommelo • info@sommelo.net TERVETULOA SOMMELOON! KKuhmossa ja Venäjällä Vienan Karjalassa 27.6. 1.7.2018 järjestettävä Musiikkijuhla vierailee tänä vuonna molemmin puolin rajaa paitsi konserttipaikkojensa myös teemojensa puolesta! Pääpaikka on Kuhmossa, jossa järjestetään kurssit, seminaarit ja suurin osa Kainuun konserteista. Tämän vuoden teemoja ovat kuolema sekä balladit. Tärkeä osa Sommeloa on Vienan Karjalan runokylissä tteutuva osuus, ja ja Sommelossa on lisäksi mm. taidenäyttelyitä ja tapahtumia lapsille. Lähde ainutlaatuiselle kulttuurimatkakalle Arhippa Perttusen, Ontrei Malisen, runolaulun, kanteleen ja Kalevalan maisemiin!
• 23 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 2 • 2018 Mistä kaikki alkoi? Edesmennyt musiikkitoimittaja Åke Grandell ihmetteli, miksi Helsingistä ei löytynyt yhtään suomenruotsalaista kansanmusiikkiryhmää. Hän kokosi muutamia, sillä hetkellä pääkaupunkiseudulla asuvia suomenruotsalaisia soittajia. Muutamat meistä olivat soittaneet kauemmin esimerkiksi tanhusäestäjinä ja toiset puhalsivat pölyt seinällä roikkuvasta viulusta tai muista instrumenteistä. Nimi Halsbrytarna (kaulankatkojat) viittaakin siihen että alku oli aika hankalaa, mutta periksihän ei anneta. Minä sain hoitaakseeni musikaalisen puolen, ja hoidan sitä edelleen. Kuinka paljon teillä on jäseniä? Onko esiintyvä kokoonpano aina sama? Meitä on tänään 15 soittajaa, ja pyrimme siihen että ”keikoilla” olisi mukana niin moni kuin mahdollista. Aika hyvin ollaan siinä onnistuttu. Kuinka usein harjoittelette? Olemme kaikki Haga Ungdomsförening rf:n jäseniä ja harjoittelemme sen seurantalolla Etelä-Haagassa Helsingissä. Siitä on tullut elämäntapa, keskiviikkona on aina soittoilta ellei ole jotain aivan erikoista muuta menoa. Onko soittamisen tyyleissä eroja eri alueilta tulleiden kesken? Ei oikeastaan enää, alussa ehkä. Yritämme kyllä välillä ”matkia” muita pelimanneja, mutta hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Menuetit pyrimme soittamaan niin kuin ne soitetaan Pohjanmaalla esim. Oravaisissa tai Lapväärtissä, mutta siellä heillä on kyllä ihan oma hienostunut sottotyylinsä. Perusvire soittamassamme suomenruotsalaisissa kappaleissä on hyvin duurivoittoinen. Mollikappaleita saa melkein hakea mutta kyllä niitäkin löytyy. Vuosien varrella meidän yhtyeelle on tullut oma sointi, jolle olemme aika uskollisia. Pyrimme soittamaan stemmoja korvakuulolta tai ulkoa. Mistä kokoatte ohjelmistonne? Folkkulturarkivet on kerännyt paljon vanhempaa pelimannimusiikkia ruotsinsuomalaiselta rannikkoseudulta. Ammennamme muun muassa sieltä ”uutta” musiikkia ohjelmistoomme. Myös matkoilta kotimaassa ja pohjoismaissa on tarttunut paljon hienoja kappaleita. Suurin osa musiikistamme on tanssittavaa. Soitamme myös salonkitansseja ja Halsbrytarna soittaa ilman nuotteja Pääkaupunkiseudulla toimiva suomenruotsalainen Halsbrytarna perustettiin 45 vuotta sitten. Pääkaupunkiseudulla toimivalla yhtyeellä ei ole uudistushalua, vaan se haluaa säilyttää hyvän käyttömusiikkiperinteen. Richard Mette Halsbrytarna lavalla 40-vuotisjuhlakonsertissa Arbis-työväenopiston salissa 2013. Richard Metteä haastatteli Sauli Heikkilä Kuvat: Timo Hukkanen
• 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Kesän korvalla ajatukset palaavat maaliskuisiin Samuelin Poloneesi – Vinterstemma -tunnelmiin. Kiitos uusmaalaisen illan toteuttajille Balderilla: Spelarit, Sibbo Spelmanslag, Brages Folkdanslag, Sakarat, Harpolekarna ja Töölön Viuluklubi. Viuluklubi edusti Karjalan Nuoria, vuoden uusmaalaista nuorisoseuraa. Onnittelut! Ensi vuosi onkin Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen 50-vuotisjuhlavuosi. Pelimanniparaati upeassa Ritarihuoneen salissa tarjosi hienon kattauksen kansanmusiikkia eri puolilta Suomea. Tuttuja, taitavia kokoonpanoja ja uusia, virkeitä tuttavuuksia oli ilo johdatella esiintymään. Mukana myös nuoria, mainioita esiintyjiä. Kansanmusiikin taso on Suomessa korkea! Savoy-teatterin pääjuhlaohjelmasta, Kaisaniemen iltaklubin, Kaupunginmuseon ja pr-soittopaikkojen musiikkikattauksista olemme ylpeitä. Talkooväkemme ansaitsee myös ruhtinaalliset kiitokset! Samuelin Poloneesista ja Juurijuhlasta Espoossa on kuva-antia sivuilla 34-35. Verkostoituminen ja yhteisöllisyys ovat tätä päivää. Orivesi All Stars jalkautuu Pispalan Sottiisiin ja Härmään ennen Kaustisen festivaalia, Oulun levytystä ja elokuista Lahden konserttia. Sakarat Laulupelimannit toimi 30-vuotisen taipaleensa kunniaksi Kansalaisfoorumin tarjoamana yhteisöllisenä opintoryhmänä, johon sisältyi paitsi ohjelmistojen katselmus ja historiikin laadinta, myös valokuva-arkistojen digitoiminen yhteensä 30 opintotuntia. Syntyi uutta kipinää ja ryhmäytymistä sekä uusien sanoituksien ja sovitusten luomista. Vaivannäkö kannattaa, suosittelen. Opintoryhmistä lisätietoa Kansalaisfoorumin sivuilla. Uudenmaan alueella on jos jonkinlaista kansanmusiikkitapahtumaa eri puolilla maakuntaa kesän aikana alkaen Espafolkista ja Seurasaaren juhannuksesta. Sulasolin yhteislaulut ovat Soutustadionilla 23.7. klo 18 ja Kansanmusiikkimessu 19.8. klo 11 Vuosaaren kirkossa. Tervetuloa mukaan soittamaan ja laulamaan. Tapahtumien ja konserttien järjestäjät, käyttäkää fb-sivustoja ahkerasti. Kansanmusiikki-lehti julkaisee mielellään uutisia myös menneistä tapahtumista. Heleästi kesää kohti anja.hinkkanen@gmail.com Uudenmaan nurkka Espoon Pelimannit Sellosalin lämpiössä solistina Vieno Kekkosen tytär, Elina Sauri. Jo rm a A iro la erilaisia parija seuratansseja ja säestämme tarvittaessa tanhuryhmiä. Modernimpikin tanssimusiikki onnistuu tarvittaessa. Toisin kuin moni muu nykyinen pelimanniyhtye, soitatte ilman nuotteja, niinkuin pitääkin. Onko se ollut alusta asti itsestäänselvyys vai onko asiasta pitänyt keskustella? Pyrimme siihen, että aina kun esiinnymme, soitamme ilman nuotteja. Millä tavalla nuoteitta soittaminen vaikuttaa soittoon? No, onhan se aivan selvää että nuoteitta soittaminen on paljon mukavampaa. Musiikki lähtee aivan toisella tavalla lentoon, kun ei ole nuoteissa kiinni vaan kuuntelee ja tunnustelee missä mennään – yhtye seuraa jalkatyöskentelyäni, joka antaa tempon samalla kun jousen pää toimii tahtipuikkona. Kun ei tarvitse katsoa nuotteja niin ehtii väläyttää hymyn soittokaverille, mikä piristää omaa ja soittokaverin ilmettä, ja soittamisen ilo välittyy yleisöllekin. Soittaminen ilman nuotteja on hyvin tärkeää pelimannimusiikissa. Nuotinluku vaimentaa pelimannien lavasäteilyä. Yhteensoiton laatu paranee, kun seuraa myös silmillä, mitä muut pelimannit puuhaavat. Oletteko julkaisseet äänitteitä tai nuotteja ja onko niitä saatavilla? Olemme vuodesta 1977 – 2000 julkaisseet viisi omaa äänitettä. Valitettavasti – tai onneksi – kaikki cd:t on myyty loppuun. Sen lisäksi olemme olleet mukana seitsemällä muulla levyllä. Nuotteja löytyy mainion sovittajamme Gunnar Bärlundin kotisivuilta (www.elisanet.fi/martin.gunnar.barlund) Miten haluaisitte kehittää Suomen kansanmusiikkielämää? Jos ollaan rehellisiä, niin emme halua kehittää vanhaa hyvää perinteistä Suomen kansanmusiikkielämää, vaan haluamme pysyä siinä edelleen. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän soittajat ovat taitavia kansanja muun musiikin ammattilaisia ja he saavat hoitaa kehittämisen. Me sen sijaan haluamme yrittää säilyttää sen vanhan käyttömusiikkiperinteen. Missä teitä voi nähdä tulevana kesänä? Tänä kesänä pidämme pienen esiintymistauon joskin muutama meistä keikkailee omissa nimissään. Tämän kevään aikana meillä on ollut jo kymmenkunta esiintymistä – lähinnä konsertteja ja yhteislaulua palvelutaloissa, muutama tanssikeikka ja osallistuminen Samuelin Poloneesiin. Halsbrytarna-yhtyeen peruskokoonpanoon kuuluu kahdeksan viulua, poikkihuilu, mandoliini, kolme haitaria, kitara ja kaksi kontrabassoa. Lavalla voidaan kuitenkin nähdä harvinaisempiakin pelimannisoittimia, kuten munniharppuja, saksofoneja tai kuvan torviviuluja.
• 25 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Nuottiliitteessä on tällä kertaa Suomen Kansanmusiikkiliiton 50-vuotisjuhlien kunniaksi julistetun juhlapoloneesin sävellyskilpailun voittaja, Hannu Seppäsen säveltämä Poutapäivän poloneesi. Kilpailun voittaja julkistettiin Samuelin Poloneesi & Vinterstämmassa Savoy-teatterissa maaliskuussa. Muut nuotit ovat oheisessa jutussa esitellyn Halsbrytarna-yhtyeen ohjelmistoa kirjasta: Aftonsol. Tolv låtar av mästerspelmannen Ricke Mette . Metten mukaan 1940-luvulla Ruotsista Suomeen rantautunut hambo on yhtyeelle kaikista mieluisinta soittaa. Hambon lisäksi mukana on yksi sottiisi ja yksi polska.
• 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018
• 27 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 • PELIMANNI-LIITE
• 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018
• 29 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 • PELIMANNI-LIITE Siilifolk vahvasti karjalaisin ja ugrilaisin maustein ”Mualimankaekkeuven suurin savolaenen kansanmussiikkivestivualj” Siilifolk tarjoilee kuulijoilleen heinäkuun puolivälissä soittoa, laulua ja tanssia vahvojen karjalaisten ja suomalais-ugrilaisten höystöjen kera. Näin siksi, että kuusipäiväisen festivaalin pääesiintyjäksi on pestattu Pohjois-Karjalasta maailmalle ponnahtanut Värttinä, joka saa tällä kertaa apuvoimikseen räppäri Palefacen ja että karjalaiset nuoret tuovat Siilifolk-viikon loppupäiville telttaan oman vuotuisen suguvastuvundunsa, sukujuhlan, Venäjältä ja Baltiasta tulevine sukulaisvieraineen. Festivaalijohtaja Liisa Väätäinen asettaa yleisötavoitteeksi tänä vuonna noin 15 000 kävijää eli selvästi enemmän kuin vuosi sitten, jolloin ankarat säät jälleen kerran verottivat väen tuloa. Esimerkiksi yhteislaulujen ja päivätanssien toivotaan täyttävän tuhannen neliön juhlateltan mukavasti päivittäin. Ohjelmistoa on rakennettu läpi talven tuottajapari Anna ja Antti JankaMurroksen johdolla. He ovat iloisia, että tarjontaa on ollut nyt hyvinkin runsaasti niin, että viime viikot on jouduttu ”myymään eijoota”. Yksittäisiä ryhmiä Siilifolkiin on tulossa nelisenkymmentä, ja esiintyjien yhteismäärä on puolen tuhannen tuntumassa. Festivaali alkaa maanantaina 16.7. savolaisella kattauksella ja päättyy lauantaina 21.7. Karjalan väreissä. Festivaalin ohjelma ja uusimmat kuulumiset löytyvät internetistä osoitteesta www.siilifolk.com. Päivällä ilmaiseksi Useimmat Pohjoisja Ylä-Savon pelimannija kansantanssiryhmät ovat antamassa oman panoksensa Siilifolkille, joka tänä vuonna tarjoaa taas päiväohjelmansa korvauksetta kaikille halullisille. Iltaohjelmienkin lipun hinta on maltillisesti 20 euroa.Mutta ilman omaa festivaaliakin pelimannien kesä on jälleen kerran työntäyteinen. Laidunkauteen valmistauduttiin kaksrivisja ukulule -kurssilla toukokuun lopulla, ja sunnuntaina 17.6. kokoonnutaan puskasoittoon Kaavin Telkkämäen kaskiperinnetilalle. Vuosi sitten pelimannit kävivät soittelemassa ja laulemassa Riuttalan uljaalla talonpoikaismuseolla Karttulassa, ja kokemukset olivat niin mukavat, että Riuttalaan keräännytään taas uudelleen rukiinleikkuun aikaan elokuun 25. päivänä. Museoalueella on monta rakennusta, ja tavoite on, että soittoa ja ilonpitoa tarjottaisiin samaan aikaan vähän joka taholla. Monetkin pelimanniryhmät ovat varautuneet jo esiintymään paikkakuntiensa kesätoreilla ja soittamaan erittäin suureen suosioon nousseissa kansanlaulukirkoissa. Pelimannimusiikki ja kansanlaulut ovat myös olennainen osaa Kuopion murretoria, joka kolmipäiväisenä pidetään nyt jo heinäkuun 5.-7. päivinä. Yhteys Kaustiselle Heti Kaustisen ja Siilifolkin jälkeen pelimanniperinteitä jatketaan Pielaveden Laukkalassa Tuuren sottiisissa. Mestaripelimanni Tuure Niskasen muistoa ja soitteita vaaliva yhden päivän tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran heti Niskasen kuoleman jälkeisenä vuonna 1979, joten koolla ollaan nyt jo 40. kerran. Tuure ja Konsta Jylhä tulivat aikanaan hyviksi ystäviksi, ja yhteys Pielaveden ja Kaustisen välillä on jatkunut mestareiden mentyäkin. Tänä vuonna kaustislaista ääniväriä tuovat Talkoopelimannit. Seppo Kononen Kuulumisia Pohjois-Savosta M ai ja Vä än än en Savolaisessa kansanmusiikissa on nykyisin monesti mukana myös laulu, näin myös Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen taannoisessa kokoontumisessa Leppävirran Sorsakoskella, jossa ensimmäistä kertaa otettiin tuntumaa talvella valmistuneeseen Savon pelimannien parhaat -nuottikirjaan. Veikko Kotirannalle musiikki on ollut lapsuudesta asti verenperintönä mukana päivittäisissä toimissa. Isä soitti viulua ja puhaltimia, mutta musiikillista ohjausta Veikko sai eniten isoäitinsä veljeltä Kustaa Rekolalta. Musiikin harrastus alkoi huuliharpusta ja haitarista ja sitten mandoliinista, kun isä ei aluksi antanut koskea viuluihinsa. Isän mielestä Veikko tilan tulevana isäntänä ei ehdi soitella. Myöhemmin isän soittokuntaharrastuksen myötä Veikko kiinnostui myös puhaltimista. Seurakunnan kanttori houkutteli Veikkoa veljensä lailla kanttorikouluun, mutta yksi kanttori perheessä sai riittää. Soittokunnan johtaja olisi järjestänyt paikan armeijan soitto-oppilaana, mutta viiden vuoden pesti sai nuoren isännän jättämään tämänkin tien. Veikko toteaakin olevansa vain oppinut soittaja, ei opetettu. 1960-luvun lopulla kansanmusiikki alkoi kiinnostaa suomalaisia ja vanhemman polven pelimannien arvostus lähti nousuun. Loimaalla järjestetyissä kruunuhäissä pelimannina toimiminen toi Veikon elämään uutta, rikasta sisältöä. Soittopyyntöjä, varsinkin tanhuryhmien säestyksiä, alkoi tulla runsaasti. Perustettiin Kotirannan Pelimannit. Veikko Kotiranta oli myös perustamassa 1971 VarsinaisSuomen Pelimanniyhdistystä toimien sen puheenjohtajana kymmenen vuotta 80-luvulla. Myöhemmin Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistykseksi nimensä muuttanut Pelimanniyhdistys on valinnut Veikko Kotirannan yhdistyksen oltermanniksi. Veikko Kotirannalle on myös myönnetty Director Musicae –arvonimi ansioistaan musiikin saralla. Veikko Lahtinen Oltermanni Veikko Kotiranta 100 vuotta Tohnan myllyn vanha isäntä Veikko Kotiranta
• S uomi maksoi kovan hinnan itsenäisyydestään. Vuoden 1918 talvella käyty kansalaissota – tai vapaussota, kuten tuota Suomen itsenäisyyden aamunkoiton sisäistä välienselvittelyä pitkään kutsuttiin – oli lyhyt, mutta raaka ja verinen ja vaati yli 34 000 uhria. Mutta verenvuodatuksen ja murheen keskellä oli myös omat ilon hetkensä, jossa pelimannillakin oli oma sijansa. Yksi näitä harvinaisia tilanteita kuvattiin keväisen aurinkoisena huhtikuun 17. päivänä 1918 Mäntyharjulla, kun valkoiset olivat onnistuneet valtaamaan kirkonkylän punaisilta ja panivat voiton kunniaksi pystyyn tanssit Penttilän talon pihalla Mäntyharjun aseman tuntumassa. Vielä tämänkin päivän pelimanneille tuttu mäntyharjulainen soittoniekka Hassun-Pekko , Pekka Komppa , istuu siinä piippu suussa tuolilla ja vetelee viulustaan ilmeisen reippaita säveliä paikalle kerääntyneitten sotilaiden, sekä kylän naisten ja lasten riemuksi. Naisia ei ole riittänyt jokaiselle asemiehelle, mutta meneehän se tanssi paremman puutteessa pölkkyparillakin... Tuo sadan vuoden takainen kuva on ainoita, joita aikansa kuuluisimmasta eteläsavolaisesta pelimannista on jäänyt jälkipolville. Koko valtakunnan nähtäväksi se levisi 1930-luvun puolivälissä, kun Saksassa koulutettujen jääkäreiden johdolla koottiin laaja, kaksiosainen kuvateos Suomen vapaussota kuvissa. Kuva-aineistoa kerättiin kautta maan, ja kun kuvia tuli paljon, niin oli vara valita: otettiin parhaat päältä. Viisitoista vuotta kansalaissodan jälkeen ei tasavallassa tunnettu vielä intimiteettisuojalakeja, joten vuonna 1934 painetussa teossarjassa vuoden 1918 tapahtumat näyttäytyvät sensuroimattomina – sellaisina kuin ne todellisuudessa olivat. Vaikka asialla olivat jääkärit ja voittaneet valkoiset, kuvissa ja niiden oheen liitetyissä lehtileikkeissä pysähdytään välillä myös punaisten puolella. Kuvassa Mäntyharjun asemalta huhtikuussa 1918 ilo on ylimmillään, mutta katsokaapa tarkemmin pelimannin kasvoja; ainakin minun silmissäni näyttävät kovin ilmeettömiltä. Mitä mahtoi Hassun-Pekko (18521922) ajatella itse mielessään voittajille polkkaa soittaessaan? Miettikö hän ehkä mielessään enemmänkin hävinnyttä osapuolta, johon hän kovia kokeneena ja köyhänä samaistui todennäköisesti enemmän kuin voittajiin? Hassun-Pekolta säilyneistä soitteista on kuulevinaan reippaissakin kappaleissa melankolisen pohjavireen, jonka eletty elämä oli häneen, rutiköyhään ja perheettömään orpopoikaan, iskostanut. Mäntyharjun taistelut olivat Savon alueella verisimmät Varkauden taistelujen ohella. Sodan on laskettu vieneen hengen kunnan alueella liki 350 henkilöltä. Punaiset yrittivät rynnistää panssarijunan tukemana Savon rataa pitkin Mäntyharjun kautta kohti pohjoista, mutta parisen kuukautta jatkuneissa taistoissa heidät pysäytettiin ja pakotettiin perääntymään Kymenlaaksoon. Valkoisten puolella kävi sotaa Kajaanin sissikomppanian riveissä myös tuleva presidentti Urho Kekkonen yhdessä tulevan nobelistin A.I. Virtasen kanssa. Punaisten panssarijunan nimekkäin matkaaja oli kolmesta kuuluisasta Rahjan veljeksestä Jukka , jonka osana oli tulla omiensa tappamaksi ns. Kuusisen klubin murhissa 1920-luvun alun Pietarissa. Piippu suuhun ja soitoksi. Köyhä soittaja Hassun-Pekko tanssitti valkoisia voittajia Mäntyharjun asemalla kestikievarin pihalla vuoden 1918 huhtikuussa. Kuva on teoksesta Suomen vapaussota kuvissa vuodelta 1934. 30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Pelimannillekin oli tarvetta kansalaissodassa Kukushka Viipurissa käymisen arvoinen! Viipurissa soi venäläinen ja suomalainen kansanmusiikki nyt kolmatta kertaa Kukushka -festivaaleilla 11.-12.8. Lauantaina 11.8. on iso kansanmusiikkikonsertti, jonne kannatta ehdottomasti tulla! Lavalla iso joukko kiinnostavia venäläisiä kansanmusiikkiyhtyeitä, Suomesta ainakin Frigg! Muut suomalaiset yhtyeet varmistuvat pian, apurahapäätöksiä odotellaan. Viipuriin pääsee nopeasti junalla, ja kaupungissa on kansanmusiikin ohella paljon nähtävää! Viisumi pitää muistaa hankkia ennen matkaa. www.kukushkafest.ru www.kansanmusiikkiliitto.fi Seppo Kononen
• 31 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Eräässä musiikkijärjestöjen kokouksessa pohdimme sitä, miksi on niin vähän klassisenja viihdemusiikin naissäveltäjiä. Vasta sotien jälkeen radio toi esiin viehkeät naissoilistit, Katri-Helenan , Paula Koivuniemen , Annikki Tähden ja muut iskelmätähdet tanssilavojen solisteiksi. Hyviä sanoittajia sen sijaan oli muun muassa Topi Kärjen tallissa useampiakin. Maaseutuyhteiskunnan aikaan oli tyttöjen tehtävä pienempiensä hoivaaminen ja vauvan kehdon kiikuttaminen äidin askaroidessa. Äidiltä ja mummulta kuullut laulut ja rallattelut siirsivät perinnettä eteenpäin. Pihaleikeissä tytöt olivat useimmiten piirileikkien ja roolipelien luovana voimana. Sata vuotta sitten nuorten seurustelurituaaleihin kuuluivat piirileikit, riihitanssit, mallassaunat ja muut perinteiset kokoontumiset, joissa laulaminen oli olennainen osa yhdessäoloa. Kun soittajia saatiin, pelimanni oli useimmiten mies. Maaseutuyhteiskunnan aikana ei naisilla ollut aikaa opetella instrumenttien soittoa. Larin Paraske ja Perhonjokilaakson naiset kanteleineen olivat harvinaisia poikkeuksia. Wilhelmiina Halosella Lapinlahdella oli myös runoilun ja säveltämisen luova kyky. Karjalan puolessa erikoisuutena ovat olleet itkijänaiset. He osasivat ilon tai surun hetkellä itkurunollaan tuoda tilanteeseen vakavuutta ja juhlavuutta. Voimakkaan tunteen, suorastaan transsinomaisen runoitkun osaamista on vaikea opetella. Morsiamen itku kodista lähdettäessä on ollut spontaania ikävää ja jännitystä uuden elämänvaiheen edessä. Häät olivatkin ennen aikaan kyläyhteisöjen monipäiväisiä rituaaleja, näytelmällisiä roolileikkejä, joissa jokaisella oli oma tehtävänsä. Nykyajan häät polttareineen ovat kalpea kopio vanhasta perinteestä. Karjalassa ja Inkerinmaalla naiset kokoontuivat usein yhteiseen lauluja tanssituokioon haihduttamaan ikävää miesten viipyessä retkillään. Röntyskät ovat olleet naisten omaa, usein rehvastakin laulu-ja tanssi-ilmaisua. Kaupunkien ja kartanoitten säätyläisperheissä tytöt saivat opiskella pianonsoittoa perheitten juhlarituaaleja varten. Purpuritanssit moninaisine vuoroineen olivat herrasväen näyttäytymispaikka. Joskus kutsuttiin paikalle viulisti tai pieni herrojen kamariorkesteri. Sotien jälkeen jälleenrakennuskaudella elpyi nuorisoseuraliike ja erityisesti karjalaisen siirtoväen mukana tullut iltamaperinne. Kansantanssiharrastus toi elävän soiton tarpeen lauluperinteen lisäksi. 1950-luvulla järjestettiin jo pelimannikilpailuja ja radio äänitti mestareiden soittoja. Harvoin oli näissä naisia mukana. Kansanmusiikin järjestäytynyt toiminta 1960-luvulta, kurssitoiminta ja Sibelius-Akatemian korkeakoulutason opetustoiminta on nostanut naiset paitsi opettajiksi, kouluttajiksi ja esittäviksi taiteilijoiksi, myös ihan tavallisiksi musiikin harrastajiksi, laulajiksi ja soittajiksi miesten rinnalle. Kansanmusiikkia voikin tänä päivänä pitää ehkä kaikkein tasaarvoisimpana musiikinlajina. Anja Hinkkanen Ajatelmia naisen roolista musiikissa Helmikuun lopussa saapui Pyhäjärven Kahvila Karnevaaliin Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen hallitus, Hiijjen Pelimannit, ja muitakin soittajia ison asian äärelle: PPKAY on saanut Suomen Kansanmusiikkiliitolta kunniatehtävän eli Samuelin Poloneesi -tapahtuman järjestämisen Pohjois-Pohjanmaalla vuoden 2019 maaliskuussa. Tapahtuma keskittyy Ouluun, koska siellä ovat tapahtumalle parhaat tilat ja suuri yleisö. Samuelin Poloneesi on Folklandian ohella Suomen suurin talvikautena järjestettävä kansanmusiikkitapahtuma. Samuelin Poloneesi järjestetään joka kolmas vuosi Helsingissä ja muina vuosina eri puolilla Suomea vuorovuosittain. Tänä vuonna oli Helsingin vuoro, viime vuonna Kuopion ja ensi vuonna siis Oulussa. Kahvila Karnevaalissa harjoiteltiin omia kappaleita Samuelin Poloneesissa soitettavaa konserttia varten. Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys on julkaissut kaksi nuottikirjaa. Viime vuonna ilmestyi Sofia Walzer, jossa on Oulussa 1800-luvulla soitettuja tanssikappaleita. Tämän vuoden puolella ilmestyi Vepsän nuottikirja, jonka mukana tulee cd-levy, jolla on Oulun pelimannien soitteita kirjan kappaleista 1970-1980-luvulta. Unto Kukka on digitoinut Yleisradion lahjoittamat nauhat, joista levy on tehty. Molempia kirjoja voi tilata yhdistyksemme sihteeriltä Anne Riepulalta . Soittoharjoitusten lopuksi pidettiin Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen vuosikokous. Hallitukseen valittiin erovuoroiset jäsenet uudelleen, paitsi yhden erovuoroisen tilalle valittiin Heikki Pylväs Pyhäjärveltä. Allekirjoittanut jatkaa puheenjohtajana ja Samuelin poloneesin vastuuhenkilönä. Varapuheenjohtajaksi valittiin eroavan Pudasjärvisen Reijo Kossin tilalle Annamari Martinviita Oulusta. Sihteeriksi valittiin jatkamaan pitkään sihteerinä toiminut Kiiminkiläinen Anne Riepula ja rahaston hoitajaksi jo pitkään sitä työtä tehnyt Unto Kukka Yli-Iistä. Pohjois-Pohjanmaan piiri on tavattoman pitkä, se ulottuu Kemi-Tornio alueelta pohjoisesta Nivala-Haapajärvi-Pyhäjärvi tasolle etelässä. Pitkässä juoksussa on päädytty siihen, että hallituksessa puolet edustavat pohjoisosan piiriä ja toinen puoli eteläosaa. Puheenjohtajistosta varsinainen puheenjohtaja on toisesta ja varapuheenjohtaja toisesta päästä. Esko Holappa Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys kokousti
• 32 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 32. Folkin kesäkurssi Haapavedellä 25.–29.6.2018 Lauluja multa, meiltä ja muualta Soila Sariola Vanhoja virsiä Eestistä ja Ruotsista, keskiaikaisia lauluja Italiasta Veikko Kiiver (Eesti/Ruotsi) Unkarin ja Transylvanian lauluja Ágnes Herczku (Unkari) Bulgarialainen kansanmusiikki Kaikille soittimille Nikola Parov (Unkari/Bulgaria): busuki, kitara, viulu, klarinetti, Bulgarian perinnesoittimet: gaida, gadulka, kaval Suomiviulun tyylikoulu Tanssilajit, koristelu, muuntelu ja säestys viululla Piia Kleemola: viulu, jouhikko, yhtyeet Tanskalaista polkkaa ja hopsaa Andreas Tophøj (Tanska): viulu Irlantilainen kansanmusiikki Niamh Ní Charra ( Irlanti): viulu, concertina, Iirin kieli & laulut Amerikan tyylit: Laurel Premo (USA): viulu & clawhammer banjo, laulu, Michael Beauchamp (USA): kitara, mandoliini Amerikan tyylit, oldtime Seppo Sillanpää: kitara, mandoliini, banjo, viulu, yksityistunnit, yhtyeet Kielisoittimet Musiikkia Skandinaviasta,Amerikasta ja kelttitrad. Petri Prauda: mandoliini, kitara, cittern, säkkipilli, yhtyeet Ukulele Remco Houtman-Janssen (Alankomaat): ukulele, kaikentasoisille soittajille, tasoryhmät Koskettimilla komiasti Timo Alakotila: harmoni, piano, yhtyeet Haitarit Teija Niku: haitarit, 2ja 5-riviset, yhtyeet Olli Kari: haitarit, koskettimet, yhtyeet Irlantilainen kansanmusiikki Samuli Karjalainen: tinapilli, huilu, bodhran, kitara, yhtyeet Kontrabasso Oskari Hannula Lyömäsoittimet Okko Saastamoinen Haapaveden kamariorkesteri (kirkko) joht. Timo Hannula, konsertti perjantaina 1.7. klo 18.00 Haapaveden kirkko, Sibeliuksen 3.sinfonia, Beethoven: Romanssi F ym. Ei kurssimaksua. ERILLISKURSSIT: Laulunkieli Susanna Haavisto: näyttelijä, laulaja, ohjaaja Marianne Oivo: piano, laulaja, säveltäjä Kurssilaisilla on oma konsertti torstaina Folkeilla. Tanssikurssit Nykytanssia ja nykykansantanssia Anni Koponen KiddieJam-lastentanssikurssi Opettaja ilmoitetaan myöhemmin Lasten kurssi Nelli Ikola-Heiska ja Päivi Hirvonen: kaikki soittimet Musiikkileikkien piiri-kurssi ke-pe 27.-29.6. 18t Soili Perkiö ja Hanna-Leena Tammiruusu Kurkkulaulun tyylit ja tekniikat ke-pe 27.-29.6. 18t Sauli Heikkilä Ryhmät voivat valita opettajansa myös listan ulkopuolelta! Toimi pian! Lisätiedot: www.haapavesifolk.com tai www.haapop.fi timo.hannula@haapavesi.fi Kymmeniä muita huippuja ja tietenkin kotimaisen kirjallisuuden mestarikurssi: Älykkään kirjallisen huumorin peruskurssi aiheena Minna Canth / Juha Hurme ja Tomi Alatalo JAAKKO LAITINEN & VÄÄRÄ RAHA PIIA KLEEMOLA & PETRI HAKALA NIAMH NÍ CHARRA TRIO (IRL) JPP & PANU SAVOLAINEN MAMMANTYTÖT! PUULUUP (EST) JUURAKKO ORFFIT BASCO & JULLIE HJETLAND (DEN) SCANDINAVIAN MUSIC GROUP SAMPO LASSILA NARINKKA STEVE´N´SEAGULLS RED TAIL RING (USA) ERJA LYYTINEN RITVA NERO FRIGG
• 33 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Perinteisen huuliharpun soiton isähahmo Pentti Varkila kuoli äkillisesti 17.1.2018 kotonaan Lievestuoreella sairaskohtaukseen. Pentti oli vahvasti monessa mukana. Hän toimi kansaivälisen huuliharppuorganisaation IHO:n presidenttinä lähes 15 vuotta. Pentti oli myös yksi niitä henkilöitä, jotka perustivat 1960 Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen ja oli viimeinen tuosta porukasta, muut ovat kuolleet jo aikaisemmin. Pentti sai nimityksen ensimmäisten joukossa, kun 1990-luvulla nimitettiin ansioituneita jäseniämme Keski-Suomen pelimannimestareiksi. Vuonna 2008 olimme Pentin kanssa Kiinassa Aasian huuliharppufestivaaleilla esiintyjinä ja kilpailutuomareina. Pääkonsertissa esiinnyimme yhdessä ja päätöskappaleena Pentti soitti Finlandia-hymnin minun seisoessa vieressä asennossa. Se oli paikallaan, sillä Pentti oli reservin kapteeni. Mieleen painuva oli myös hetki, kun eräänä vuonna Pentti kävi televisiossa ottamassa vastaan Vuoden aikuisopiskelija -palkinnon ansioistaan kielten opiskelijana. Pentti ehti opiskella kymmentä kieltä. Pentti Varkila oli tarkka soittaja ja piti kiinni omista arvoistaan. Hän kuului niihin oikein soittaviin pelimanneihin. Pentti oli kanssani samaa mieltä siitä, että kappaletta ei tarvitse välttämättä soittaa pilkulleen niinkuin se on nuotinnettu tai niinkuin sen joku toinen soittaa. Kappaletta saa parantaa, mutta ei huonontaa. Toimintamme oli huumorilla höystettyä. Pentille oli ominaista ottaa vastaan suuria haasteita ja myös selviytyä niistä. Varsinainen hevosen työ alkoi, kun Pentti meni käymään Pärnun Suupilli -festivaaleilla 1990-luvun alussa. Saatuaan sieltä virikkeen hän päätti ruveta järjestämään huuliharppufestivaaleja Lievestuoreella. Ja siitä alkoi kansainvälistyminen. Aluksi tapahtuma oli pieni ja vaatimaton, mutta kuitenkin kansainvälinen. Virolaisia oli paljon, myöhemmin myös ruotsalaisia ja saksalaisia. Tapahtuman nimeksi tuli Liisan Höylät. Turpahöylähän on yksi huuliharpun lempinimistä. Teinkin Pentin 60-vuotislahjaksi oman höylän: vanhan puuhöylän, jonka kylkeen asensin soitettavan huuliharpun. Värjäsin höylän kultaisella spraymaalilla, toiselle puolelle tuli kultasepän tekemä laatta. Höylän saatuaan Pentti nimitti minut kylän parhaaksi Lotniekaksi. Pentti järjesti Liisan Höylät kuusitoista kertaa ja muille malliksi: majoitus ja lämmin ateria maksutta kaikille osallistujille ilman osallistumismaksua. Erkki Vihinen Pentti Varkila on poissa KAMU’18 Vielä ennättää viime tipassa mukaan! Jokakesäinen Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä KAMU-leiri 11.-15.6.2018 Päivölän virkistyskodissa Vihdissä. Leiri on tarkoitettu 8-17 -vuotiaille kansanmusiikin harrastajille tai kansanmusiikista kiinnostuneille. Leiriläisellä tulee olla perusvalmiudet omassa pääsoittimessaan. Leirin opettajat: Jari Komulainen (haitarit, kosketinsoittimet), Markus Rantanen (mandoliini, kitara, ukulele), Suvi Oskala (viulu, laulu), Leena Joutsenlahti (puhaltimet), Marjo Smolander (kantele). Lisätiedot www.kansanmusiikkiliitto.fi, Päivi Ylönen-Viiri 0500 431913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ethno Finland 2018 Kansainvälinen Ethno Finland järjestetään nyt neljännen kerran 7.13.8. Kortistontilalla Mäntsälässä. Ethno Finland on tarkoitettu 17-30 -vuotiaille kokeneille kansanmusiikin soittajille. Ethno-leiri perustuu workshoppeihin, joissa osanottajat opettavat toisilleen oman kulttuurinsa kansanmusiikkia. Ajatuksena on antaa nuorille muusikoille mahdollisuus kehittyä musikaalisesti, luoda uusia kontakteja ja verkostoja yli rajojen sekä luoda ymmärrystä ja arvostusta muita ihmisiä ja kulttuureita kohtaan. Leirin kielenä on englanti. 49. Kiikoisten Purpurit Juhannuksen jälkeen la 30.6. kello 16–02. Liki 200 pelimannia, Zamburu, Mitja Oinonen Project, kesäyön tanssit ja Pasi Kivimäki & N.Y.T. Kuttupupi. Kiikostentie 47, Sastamala. Kiikoistenpurpurit.fi. Ethno Finlandin vetäjät 2018: Antti Järvelä (Suomi) ja Allan Skrobe (Ruotsi/Kroatia) Lisätiedot: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ethno-finland ja Ethno Finlandin Facebook-sivu Suomen Kansanmusiikkiliitto / Päivi Ylönen-Viiri 0500 431913
• 34 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Tunnelmia Samuelin Poloneesi – Vinterstämmasta ja JuuriJuhla – RotFestistä Espoon pelimannit tanssittaa Sellosalin lämpiössä. Solistina Elina Sauri. Rutistus-kansantanssiryhmä Sellosalissa. OAS Samuelin Poloneesin iltakonsertissa Ritarihuoneella. Anja Hinkkanen Sakarat-kuoroineen Uusmaalaisissa kansanmusiikki-iltamissa Balderin salissa. Inehmo Ravintola Kaisaniemessä.
• 35 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Pääkaupunkiseudun aktiivisin kansanmusiikkitapahtumissa kävijä, valokuvaaja Jorma Airola tallensi Samuelin Poloneesin ja JuuriJuhla – RotFestin tapahtumia. 20. Melkutus-juhlakonsertti Sellosalissa. Wimme & Rinne Espoon tuomiokirkossa. Accordion Samurai Sellosalissa. Väsen feat. Teppo Järvelä Sellosalissa. Tero Pajunen Suomen luontokeskus Haltiassa. Maija Kauhanen Samuelin Poloneesin pääjuhlassa. Désirée Saarela & Triskel Ritarihuoneella. Heikki Lahti ja Komia Savoy-teatterissa. Jussi Tarkkanen Combo ja Karjalan Nuoret Suomen luontokeskus Haltiassa. 20. Melkutus-juhlakonsertti Sellosalissa.
• 36 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 RÄÄKKYLÄSSÄ 6.-7.7.2018 PALEFACE & Laitakaupungin orkesteri MARIA GASOLINA KALEVAUVA.FI TUULETAR BURLAKAT VILDÁ kat s o li sä ä k ih a u s.f Eteläpohjalaiset 7 31.8. – 2. 9.2018 Kauhajoella Kauhajoen Ruokamessujen kanssa yhteistyössä Musiikkia kaikkiruokaisille ? Suuri kansanmusiikin ja –tanssin sekä kansanlaulun kavalkadi soittajille, laulajille, tanssi-, soitto ja lauluryhmille ? Konsertteja ja esityksiä päivällä Ruokamessualueella Hämes-Havusen upeassa talonpoikaistalon miljöössä ja illalla Kauhajoen koulukeskuksessa ja keskustan ravintoloissa ? Pelimanni-, kansantanssija kansanlaulukonsertteja yli 20 ? SM-kilpailu huuliharpunja mandoliinin soittajille ? 1ja 2rivisen haitarin soiton Speli-mestaruuskilpailu ikäsarjoittain ? Suuri Jorma Panulan kansanmusiikkisovitteiden konsertti Pelimanni-infoa ja lisätietoja: www.spelit.fi ep.spelit@gmail.com Spelit ry www.ruokamessut.fi Timo Saarimäki puh.050-5303405 Ronuuttajat Speliyhtye MäSä Duo Floating Sofa Ida Elina Tallari, Miia ja Leija Urho Myllymäen jäljillä Musiikkia, tanssia ja taidetta! • Värttinä feat. Paleface • MäSä Duo • Kalevauva.fi • Pirulainen • Pentti Rasinkangas • Salamakannel • Ville Ojanen & Kameleontti • A. Aalto 16.–21.7.2018 SIILINJÄRVELLÄ KATSO MUUT ESIINTYJÄT WWW.SIILIFOLK.COM
• 37 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Haapavesi Folk Music Festivaalin juhlaohjelman runkona toimii jälleen kerran suomalaisten nykykansanmusiikkiyhtyeiden parhaimmisto Friggistä Jaakko Laitiseen Väärine Rahoineen ja JPP :stä Sariolan sisaruksiin . Poikkitaiteellisuutta tuovat maineikkaat kirkkokonsertit klassisine ohjelmistoineen ja vibrafonisti Panu Savolainen . Suuren yleisön suosikkeja ovat tällä kertaa Arja Koriseva , joka laulaa tango-orkesteri Guardia Nuevan solistina, Steve’n’Seagulls ja Erja Lyytinen . Ulkomaiset vieraat ovat vakiintunutta ukulelevirtuoosia Ukulelezazaa lukuunottamatta ensikertalaisia Haapavedellä. Irlannista saapuu Niamh Ni Charra trioineen, Virosta Puuluup , USA:sta Red Tail Ring ja Brasiliasta Mariana Zwarg Sexteto Universal . Myös kirjallisuus ja teatteri ovat mukana ohjelmistossa. Ennen festivaalia pidetään jälleen suosittu Folkkurssi korkeatasoisine kotimaisine ja ulkolaisine opettajineen. Juhlafestivaalin kunniaksi julkaistaan festivaaleilla Folkit!-juhlakirja, jossa muistellaan festivaalin käännekohtia, tapahtumia ja esiintyjiä. www.haapavesifolk.com Pispalan Sottiisiin vieraita viidestä maasta Kansantanssin ja kansanmusiikin superfestivaali Pispalan Sottiisi on ilon ja värien juhlaa viikoa ennen juhannusta. Festivaalille saapuu kansainvälisiä vieraita Yhdysvalloista, Virosta, Venäjältä, Unkarista ja Espanjasta. Kesäinen viikko tuo tullessaan folkloren ilotulitusta; vauhdikkaita tansseja, mukaansatempaavia rytmejä, eksoottisia soittimia, upeita kansallispukuja ja nuorta energiaa. Unkarista ja Virosta tulee lasten ja nuorten kansantanssiryhmiä; Balatonfüred Folk Dance Group Balaton järven rannalta ja Viljandista tanssiryhmä Hebe. Espanjalaista eksotiikka säkkipillien ja tamburiinien säestyksellä tuo kansantanssiryhmä Grupo Folklorico Villaviciosa Aires de Asturias. Venäjältä vieraaksi saapuu Lipetskin lehmusten kaupungista alueen moniäänisistä lauluista tunnettu kansanmusiikkiryhmä Voskresenie. Muita kansainvälisistä festivaalille tulevista vieraista on aiemmin julkistettu Yhdysvalloista saapuva Clog America ja kansanmusiikkiyhtye Curly Strings Virosta. Kotimaisista esiintyjistä voisi mainita Islamabadista Jumesniemelle ihmiset villinnyt Arto Järvelän ja Kimmo Pohjosen Pinnin Pojat. www.sottiisi.fi TALLENTAA • JULKAISEE • TUTKII • KOULUTTAA • KEHITTÄÄ • TIEDOTTAA • PALVELEE LEVYT JA KIRJAT FESTIVAALEILTA JA OSOITTEESTA KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI.FI 30. Haapavesi Folk Music Festivalilla juhlaohjelma
• 38 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 A ineettomalla kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan Unescon sopimuksessa ”esimerkiksi suullista perinnettä, esittävää taidetta, sosiaalisen elämän käytäntöjä, rituaaleja ja juhlamenoja tai luontoa ja maailmankaikkeutta koskevia tietoja, taitoja ja käytäntöjä”. Periaatteessa siis melkein mitä tahansa inhimillistä toimintaa, jota ihmiset tai yhteisöt pitävät osana omaa identiteettiään niin vahvasti, että haluavat välittää sitä myös jälkipolville.Kansanmusiikin ja kansantanssin nähdään usein edustavan aineetonta kulttuuriperintöä tyypillisimmillään. Vertailuissa moniin muihin aineettoman kulttuuriperinnön muotoihin ne erottuvat erityisesti historiatietoisuudellaan. Olemme tottuneet pitämään itsestään selvänä ajatusta vuosisatain taakse ulottuvasta jatkumosta, jonka tulisi olla harjoittamamme perinteen pohjana. Unescon sopimuksessa perinteen iällä ei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä. Riittää, että sen voidaan katsoa jatkuvan sukupolvelta toiselle. Unescon perinnesateenvarjon alle mahtuvat tasa-arvoisina ja sulassa sovussa niin Matti ja Teppo vitsit, lumileikit kuin alavutelainen kaksirivisen soittokin. Unescon sopimuksen perustyövälineisiin kuuluu ilmiöiden alueellinen, valtakunnallinen ja kansainvälinen luettelointi. Tällä tavoitellaan yleistä tietoisuuden kasvattamista perinneilmiöistä ja sitä kautta niiden elinvoimaisuuden lisäämistä. Suomen vasta vuonna 2013 ratifioiman sopimuksen toimeenpanossa on viime aikoina otettu askeleita ripeään tahtiin. Kansallinen yhteensä 52 kohdetta sisältävä luettelo julkaistiin joulukuussa 2017. Kansanmusiikin ja kansantanssin aloihin kiinteästi liittyviä kohteita luettelossa ovat runolaulu, kaustislainen viulunsoitto, Ritvalan helkajuhla, Kokkolan seudun purppuritanssi, Suomen romanien lauluperinne, kansallispuvun valmistaminen sekä menuetti Suomen ruotsinkielisillä alueilla ja Jepuan menuetti. Luetteloa täydennetään vuosittain. Opetus ja kulttuuriministeriö valitsee Suomen ensimmäisen kansainväliseen luetteloon ehdotettavan kohteen jo alkukesästä. Pöhinää perinnöstä Euroopan unionin teemavuoden ja Unescon sopimuksen täytäntöönpanon lisäksi kulttuuripolitiikassa muhii muutakin. Eduskunta hyväksyi viime vuoden lopulla Euroopan neuvoston ns. Faron sopimuksen, joka korostaa kulttuuriperinnön merkitystä ja arvoa kestävän kehityksen osana. Sopimuksen vaikutuksista kotimaiselle kulttuuritai kulttuuriperintökentälle ei ole vielä selvää kuvaa, mutta todennäköisesti se tulee vaikuttamaan myös kulttuurialamme syvärakenteisiin. Kulttuuriperinnön ja erityisesti sen aineettoman puolen merkitystä siis korostetaan eri puolilla entistä vahvemmin tärkeänä osana kestävän ja menestyvän yhteiskunnan rakenteita. Niin akateemisessa maailmassa kuin museoväenkin keskuudessa ollaan heräämässä mahdollisuuksiin tarjota yhteiskunnalle uusi tapa ymmärtää kulttuurin kautta omia yhteisöjä ja lisätä niiden elinvoimaisuutta. Esimerkiksi museoiden jo tovin muutoksessa ollut rooli kääntyy entistäkin enemmän vanhojen esineiden säilyttämisestä ja esittelemisestä kohti aktiivista vaikuttamista yksilöiden ja yhteisöjen kulttuuri-identiteettiin ja osallisuuteen. Yhteisöt edellä Yhteistä uudelle ajattelulle on erityisesti asiantuntijuuden ja päätäntävallan siirtyminen valtioilta ja instituutioilta yhteisöille ja perinteen harjoittajille. Uusissa sopimuksissa ei enää korosteta kulttuurin merkitystä kansallisuusaatteen nostattajana vaan pikemmin yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden eheän identiteetin määrittäjänä ja toimintakyvyn sekä elinvoimaisuuden lisääjänä. Kulttuuria ei enää välttämättä nähdä monumenttien, yksittäisten teosten, esinemuseoiden tai taiteen kaanoneiden kautta, vaan ihmisten tavassa harrastaa Ritavalan kylän helkajuhlat on yksi kansallisen aineettoman kulttuuriperintöluettelon kohteista. Aineeton kulttuuriperintö tuo muutoksen tuulia Tämän vuoden Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen teema on Kaikilla mausteilla – elävät perinteet kansanmusiikissa ja kansantanssissa. Kentän kattojärjestön ja toimijoiden yhteinen teemavuosi rinnastuu Euroopan unionin Kulttuuriperinnön teemavuoteen 2018 mutta myös ja erityisesti Unescon yleissopimukseen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. Teemavuosi tarjoaakin hyvän tilaisuuden pohtia kulttuuriperintöä koskevien näkemysten ja politiikan muutoksia ja kansanmusiikin ja kansantanssin suhdetta niihin. Teksti: Matti Hakamäki Kuva: Kaisu Mokkila
• 39 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 ja harjoittaa kulttuuria ja perinteitä. Asiantuntijoita eivät olekaan enää vain tutkijat ja professorit, vaan yhä enemmän ja jopa ensisijaisemminkin itse perinteiden harjoittajat. Ydinajatus on kansanmusiikkija kansantanssikentälle tutumpi, mutta valtavirta-ajattelulle edelleenkin radikaali. Yhteisölähtöinen ajattelu avaakin kansan musiikki ja kansantanssiväelle – niin yksittäisille laulajille ja soittajille ja ryhmille kuin organisaatioillekin – uudet raamit suunnitella tulevaa ja perustella toimintansa merkitystä. Painoarvo kulttuuripolitiikassa kasvaa sitä enemmän, mitä enemmän kansanmusiikin ja kansantanssin kohteita löytyy aineettoman kulttuuriperinnön luetteloista. Muutos tulee näkymään vääjäämättä myös alan rahoituksessa. Kaksi polkua – yksi päämäärä Vastaavaa ajattelutavan muutosta on voinut aistia muuallakin kotimaan taideja kulttuurielämässä. Oikeudesta taiteen kokemiseen ja tekemiseen on ryhdytty puhumaan osana perusoikeuksia. Osallisuus ja yhdenvertaisuus ovat uusien kulttuurihankkeiden, strategioiden ja ohjelmien keskiössä. Taiteen alttarilla ei enää voi uhrata mitä tai ketä tahansa. Taiteilijuuteen ja taiteentekemiseen vanhastaan liitettyjä myyttejä halutaan purkaa ja tiukkarajaista taiteilijan ammatillista määritelmää laajentaa. Taiteen vapautta korostavan taidekäsityksen kannattajat voivat nähdä kehityksen uhkana, mutta itse asiassa muutos tulee lisäämään merkittävästi taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia toimia ja vaikuttaa. Loppujen lopuksi myös taiteen vapaus tätä kautta lisääntyy. Nämä kaksi samanaikaista kulttuurielämän megatrendiä, muuttuva kulttuuriperintöpolitiikka ja uudistuva taidekäsitys, tulevat muuttamaan länsimaisen yhteiskunnan rakenteita peruuttamattomasti. Kummankin kehityssuunnan päämääränä tuntuu olevan laajempi ja syvällisempi näkemys kulttuurista osana ihmisen perusolemusta. Perinne tai taide ei ole irrotettavissa ihmisestä, vaan sen varaan rakennetaan tietoisuus itsestä – joko yksilönä tai ryhmänä. Elinvoimainen ja vahva identiteetti mahdollistaa omien ja sitä kautta myös toisten oikeuksien ymmärtämisen, huomioimisen ja arvostamisen. Tätä kautta kulttuuri ja kulttuuriperintö on ihmissuvun säilymisen kannalta yhtä merkittävässä asemassa kuin teknologiset innovaatiot, luonnontieteen saavutukset tai talouselämän rakenteet. Kansanmusiikin ja kansantanssin kentän toivoisi lähtevän rohkeasti ideoimaan, selvittämään ja testaamaan omia menestymisen mallejaan tässä uudenlaisessa asenneympäristössä. Kulttuuriperintöalan sopimuksiin tutustuminen ja niiden oman ruohonjuuritason toiminnan peilaaminen niihin auttaa tehokkaasti alkuun! Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vietettiin viime vuonna 50-vuotisjuhlia suureen tyyliin. 51. kertaa juhlia viettäessä meno ei suinkaan hiljene! Samalle musiikkifestivaalille mahtuu niin kotimaisen juurimusiikin huiput kuin kansansuosikkeja Suvi Teräsniskasta ja Virve Rostista Egotrippiin . Kotimaisten esiintyjien joukkoon ovat liittyneet kevään aikana muun muassa hehkutettu Okra Playground , folk hop -a cappellaa laulava Tuuletar , avainviulun, säkkipillin ja saksofonin voimin partyfolkmetallia tykittävä Ritva Nero , haitaritaituri Markku Lepistö , kansanmusiikkia ja rappia yhdistävä haapoja & illmari kollektiivi , shamaaniviulisti Tuomas Rounakari sekä Teostopalkintoehdokas Meriheini Luoto . Kaustisella esiintyy myös kotimaisten kansantanssiryhmien parhaimmistoa Siepakoista Motoraan . Kansainvälinen kaartiin mahtuu myös intensiivinen Chouk Bwa Haitista, kolumbialainen DJ KillaBeatMaker , kriitikoiden ylistämä teräväkynäinen bluesvaikutteinen avant-folkisti Richard Dawson Iso-Britanniasta ja heleä-ääniset The Escarteen Sisters Espanjasta. Juhlien sydämessä ovat komea porukka pelimanneja koko Suomesta. – Tästä hurjasta ohjelman kirjosta haluaisin nostaa esiin mielenkiintoisen Pelimannit framilla -konserttisarjan, jossa piirretään muutamasta pelimannista syväluotavampi henkilökuva, kertoo ohjelmajohtaja Anne-Mari Hakamäki . Konserteissa pelimannit sekä soittavat että tarinoivat, mukana on muun muassa barokkiviulutaiturina tunnettu KreetaMaria Kentala . Uutuutena tanssijamiworkshopit Ohjelma on myös vahvasti osallistavaa – tarjolla on runsaasti ohjelmaa lapsille sekä opetustuokiota, joissa voi perehtyä vaikka ukulelen soittoon, sekä erilaisia työpajoja. Suositut jamiworkshopit saavat nyt rinnalleen myös tanssijamiworkshopit Maunon makasiinilla, joihin voi osallistua kuka tahansa tanssista kiinnostunut. – Ajatus on painottaa erityisesti tanssin sosiaalista puolta: tuoda käytännön kautta esiin sitä, mikä tanssimisessa on tärkeää ja mitä oikeasti on musiikin ja tanssin suhde, valottaa Hakamäki. 51. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat järjestetään 9.-15.7.2018. www.kaustinen.net Luonto soi Kaustisella The Escarteen Sisters Unescon sopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelusta www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/ unescon-sopimus Faron sopimus www.museovirasto.fi/uploads/Arkistoja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/kohtikestavaa-kulttuuriperintotyota.pdf Euroopan kulttuuriperintövuosi www.kulttuuriperintovuosi2018.fi/fi/
• 40 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Toinen vuosikymmen Vasta nimetty Hämeen oltermanni Antti Koiranen kuvaili edellisessä lehdessä liiton ensimmäisen vuosikymmenen tapahtumia perusteellisesti. Lisää Antin kokoamia tarkkoja historiatietoja alkuvuosikymmeniltä löytyy Pelimanni-lehdistä vuosilta 2008– 2010 ja liiton nettisivuilta. Juhani Näreharju
• 41 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 T oisena kymmenvuotiskautena (1978–1987) liiton toiminta laajeni ja monipuolistui, maakuntayhdistykset vahvistuivat, eikä nimi Suomen Pelimanniyhdistys enää tuntunut kuvaavan tekemisten koko kirjoa. Nimi vaihdettiin vuonna 1980 Suomen Kansanmusiikkiliitoksi. Ettei perinne kuolisi Liiton päämääränä on alusta alkaen ollut kansanmusiikin tulevaisuuden turvaaminen. Siihen käytiin 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa käsiksi monin keinoin. Yksi turvaamisen tapa oli liiton nuottikokoelmien kartuttaminen. Mappeihin koottiin erityisesti kansanmusiikkisovituksia; monet niistä olivat Timo Kosken ja Vesa Pentin tekemiä. Sovituksia esiteltiin kurssitapahtumissa ja niitä välitettiin jäsenistön käyttöön. Itsekin pääsin järjestelemään ja postittamaan näitä ”kansanmusiikin virallisia säveliä” 1980-luvun alussa. Myös liiton nykyinen toiminnan helmi, kansanmusiikkijulkaisujen myynti, otti ensi askeliaan noina aikoina. Keski-Suomen ja valtakunnallisen toiminnan voimamies Voitto Mäkelä ideoi vuonna 1980 käyttöön otetun pelimannimerkkien suoritusjärjestelmän. Merkkien suorittamisella innostettiin harrastajia ohjelmiston laajentamiseen ja soittotaidon parantamiseen. Ensimmäiset merkit suoritettiin Oriveden Opistolla 28.12.1980. Hopeamerkin suorittajien joukossa olivat mm. mestaripelimannit Edith Tuomi ja Lauri Keränen (Ressan Lassi). Pronssimerkkiin ylsi nuoren polven edustajista Veli-Matti Järvenpää . Arviot antoi raati: Matti Rantanen , Antti Koiranen ja Voitto Mäkelä . Liitossa kannettiin erityistä huolta lasten ja nuorten saamisesta mukaan toimintaan. Jouluisten Oriveden kurssien lisäksi nuorille järjestettiin kesäkursseja. Ensimmäinen liiton järjestämä Kamu-leiri leireiltiin Kangasniemellä vuonna 1984, mutta jo edellisinä vuosina liitto oli osallistunut muutamien nuorille tarkoitettujen kurssien järjestämiseen. Harrastajat vs. ammattilaiset Katselin 1980-luvun alkupuolella kansanmusiikkia kahdesta vinkkelistä. Liiton toiminnanjohtajana järjestelin harrastajien asioita ja samaan aikaan olin mukana kansanmusiikin ammattilaisten koulutuksen alkuvaiheissa Sibelius-Akatemiassa. Asetelma oli mielenkiintoinen ja herkkä väärinkäsityksille ja vastakkainasettelulle. Itselleni jäi kuitenkin sellainen vaikutelma, ettei suurimmalla osalla kansanmusiikin harrastajista ollut mitään nuoria ammattiopiskelijoita vastaan. Päinvastoin, nuoret opiskelijat otettiin pian mukaan liiton koulutustapahtumiin. Toki hämmästystä herätti kysymys siitä, onko kaikki nuorten tekemä musiikki kansanmusiikkia. Kansanmusiikin rajoja testailtiin Sibelius-Akatemiassa tarkoituksella, mutta siellä kävi taajaan myös samoja pelimanneja, jotka olivat tuohon aikaan keskeisiä hahmoja Kansanmusiikkiliiton tapahtumissa. Ammattilaisten vaikutus suomalaiseen kansanmusiikkielämään lisääntyi monella rintamalla 1970-luvun puolivälistä alkaen. Kansanmusiikki-instituutin palvelut sekä tallennusja tutkimusprojektit koskivat myös harrastajien toimintaa. Ensimmäinen kansanmusiikin ammattiyhtye Tallari perustettiin vuonna 1986. Yhdistysväki kansanmusiikin tukena Liiton vuosikokouksissa laadittiin 1980-luvulla ajan hengen mukaisesti julkilausumia, joissa perättiin kansanmusiikille arvostusta ja parempaa asemaa. Julkilausumia tehokkaampia asian edistäjiä taisivat kuitenkin olla soittajien soitot, laulajien laulut ja yhdistysaktiivien innokas työ. Mukana tekemisissä oli monia sellaisiakin kansanmusiikin ystäviä, jotka eivät itse soittaneet tai laulaneet ainakaan julkisesti. Kouluttajakolmikko vauhdissa vuonna 1987: Maria Kalaniemi, Juhani Tiainen ja Markku Lepistö. Tulevat harmonikkataiteilijat rivissä Oriveden kursseilla, vuosi 1984. Viereisellä sivulla Martti Pokela ja Erkki Ala-Könni.
• 42 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 KIRJA Anna ja Antti JankaMurros: Savon pelimannien parhaat. Nuottikirja U peaa! Nyt Yläja Pojois-Savon pelimannikirjoista on koottu näyttävä kokoelma ohjelmistoa monenlaiseen käyttöön: yhteissoittona, solistisesti, pienille yhtyeille Mukana on lähes 60 sävelmää, osa myös sanoitettuina. Useimpiin selkeästi piirtyneihin nuottikuviin on tehty myös kakkosääni ja bassostemma on ”kirjoitettu ulos” bassojen yhtenäistämiseksi. Tästä kokoelmasta on syytä olla ylpeä. Sävelmien alkuperät on pääosin tarkasti merkitty, mukana myös Ilmari Krohnin julkaisemat savolaissävelmät. Kahdeksan soittajaa on kuvailtu myös tekstinä. Pieniä fibojakin mahtuu näin laajaan kokoelmaan: Kestin Jussin polkka on peräisin Kainuusta (Lauri Keränen; Suomen Kansanmusiikkiliiton yhteissoittokappale). Ymmärrettävistä syistä kuva koko Savon sävelmistä jää pohjoisten savolaisalueiden varaan. Nyt nuotistosta jäävät puuttumaan Hassun-Pekon ja muiden Etelä, Länsija Itä-Savon pelimannien sävelmät. Olisiko Ala-Könnin arkistoissa? Antti Koiranen Ps. Kirjan onnistunut etukansi muistuttaa sommittelultaan presidenttimme Sauli Niinistön vastajulkistettua muotokuvaa. Yksi aikaansaavimmista liiton toiminnan edistäjistä oli toimittaja, valokuvaaja Tapio Rantakari . Tapio pisti asioihin vauhtia ja kiirehti paikasta toiseen niin, että ”norttisauhut” pöllysivät Opelin sivuikkunoista. Tapio kirjoitti, kuvasi, johti puhetta ja järjesteli tapahtumia ensin maakuntayhdistyksessä Etelä-Hämeessä ja myöhemmin liiton varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana (pj. vuosina 1987– 1993). Pelimanni-lehden päätoimittajana hän toimi vuosina 1980–1993. Rantakari oli keskeinen henkilö myös liiton suuressa ponnistuksessa, Pelimannimatrikkelin julkaisemisessa. Matrikkelin tietojen kerääminen alkoi vuonna 1981, ja kirja julkaistiin vuonna 1984. Yksiin kansiin koottiin satojen suomalaisten pelimannien, nuorten ja varttuneiden, tietoja. Tietojen keräystyöhön osallistui kymmeniä vapaaehtoisia maakuntayhdistysten jäseniä. Ala-Könnin ajasta Pokelan kauteen Liiton puheenjohtajana oli alusta pitäen, vuodesta 1968, toiminut Erkki Ala-Könni . Vuonna 1984 oli toisen professorin aika ottaa vastuu liiton luotsaamisesta; alkoi Martti Pokelan kolmivuotiskausi liiton johdossa. Pokelahan oli omalla taiteilijaurallaan tullut tutuksi koko Suomen kansalle jo vuosikymmenten ajalta. Hän oli myös tuonut kanteleen ja kansanmusiikin Sibelius-Akatemiaan 1970-luvun puolivälissä. Pokela oli juuri sopiva hahmo Kansanmusiikkiliiton aktiivisen uudistumisen ajan puheenjohtajaksi. Toiminnanjohtajat vaihtuivat puheenjohtajia tiuhempaan. Ensimmäisenä tehtävään nimettiin Antti Koiranen vuonna 1980. Sen jälkeen tekijöinä olivat aikajärjestyksessä Kari Kilpeläinen , Juhani Näreharju , Kirsti Nikulainen , Reija Grönroos , Maarit Hildén ja Anita Ahtiainen . Vuodesta 1988 alkaen tehtävää on hoitanut Päivi Ylönen-Viiri (aik. Utriainen ). Alkoi Koirasen laatiman historiikin mukaisesti ”Päivin kausi”. www.kansanmusiikkiliitto.fi/liitto/historia Suomen Kansanmusiikkiliitto 50 vuotta – seuraavat etapit Pispalan Sottiisissa 16.6. klo 17 kuullaan Suomen Kansanmusiikkiliitto 50 vuotta –konsertti. Tampereen messuja urheilukeskuksen Leonardo-salin lavalle nousevat mm. Beeba, Riatomaanikot, Inehmo ja Hiiden pelimannit. sottiisi.net Suomen Kansanmusiikkiliitto 50 vuotta -juhlaseminaari 11.7. klo 11.30-13, Kaustinen sali Mikä on ollut Suomen Kansanmusiikkiliiton merkitys kansanmusiikkikentässä: • Heikki Laitinen: Mikä on ollut Suomen Kansanmusiikkiliiton merkitys kansanmusiikkikentässä • Anne-Mari Kivimäki : Mikä on pelimanniperinteen merkitys ammattikansanmuusikolle • Antti Savilampi: Kansanmusiikin ja kansantanssin yhteistyö • Seppo Kononen: Väki vähenee, pidot paranee? Maakuntien pelimannitoiminta Suomen kansanmusiikkiliiton 50 vuoden aikajanalla • Risto Kupari: Kommenttipuheenvuoro Alustajien esittely Päivi Ylönen-Viiri 11.7. klo 19-20 Sytytä työhösi henki – Suomen Kansanmusiikkiliitto 50 vuotta –kirkkokonsertti, Kaustisen kirkko Pelimanniyhtyeitä eri puolilta Suomea soittamassa mielisävelmiään hengellisestä kansanmusiikista. Esiintymässä mm. Pirkanmaan maakuntapelimannit, Putaan pelimannit, Sakarat Laulupelimannit, Temppelipelimannit , Harjavallan pelimannit, Pömpeli, Koiranen Kollektion ja Kirkhakkine. Vapaa pääsy. Liiton myyntitiski oli pitkä jo Kaustisen juhlilla vuonna 1984.
• 43 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 S uomessa erilaisten tanssilajien suosio on laajaa. Tanssikurssit houkuttelevat väkeä välillä tungokseenkin asti, ja television tanssia sisältävät viihdeohjelmat saavuttavat merkittävän katsojakunnan. Tästä huolimatta kuulee usein jonkun sanovan, ettei hän osaa tanssia: tanssi ei ole hänen ”juttunsa”. Kynnys lähteä tanssimaan koetaan korkeaksi, sillä tanssissa on vaikea kätkeytyä massan joukkoon toisin kuin esimerkiksi yhteislaulussa. Liike paljastaa ihmisen aina, oli se millaista tahansa. Miksi osaamisen vaatimus tai tunne siitä on sitten niin voimakas tanssissa? Mikä on se riittävä taso, jolla uskallamme lähteä tanssimaan? Tanssin osaamisen vaatimus Tanssi on ilmiö, jota länsimaisen filosofisen ajattelun on lähes aina vaikea ymmärtää. Erityisesti sosiaalinen, yhdessä toteutettu ei-esittävä tanssi on rationaalisesti ajatellen suorastaan käsittämätöntä. Koska tanssin arvostus lähtökohtaisesti on useimmiten ollut heikko, sen ympärille on rakennettu vahva kompetenssin vaatimus: klassinen vartalo ja plastiset, hyvin jäsennetyt liikkeet on nostettu ihanteiksi, joiden saavuttamiseen vaaditaan kouluttautumista ja jatkuvaa harjoittelua. Tämä ajatus elää jatkuvasti vahvana tanssikentällä. Hiljattain keskustelin eri tanssialoja edustavien opiskelijoiden kanssa tanssin estetiikasta, ja he totesivat, että aina kun jokin tanssimuoto muuttuu kilpailutoiminnaksi tai ammattilaistuu, sen estetiikka alkaa lähentyä jollain tavoin taidetanssia. Klassiset ihanteet syrjäyttävät helposti rosoiset tai jopa groteskit liikkumistavat, ja ”hyvä” tanssi muuttuu harvojen ja valittujen etuoikeudeksi. Toisaalta sama ilmiö näkyy tanssilavoillakin, joilla perustanssija saattaa tuntea olonsa kiusaantuneeksi, kun vuosia treenanneet paritanssifriikit esittelevät taitojaan ja viimeisimpiä tanssikuvioita. Myös kansanomaisesta tanssikulttuurista voidaan löytää viitteitä vastaavanlaiseen ajatteluun, erityisesti häiden seremoniallisen tanssin kohdalla. Tietyillä ruotsinkielisen Pohjanmaan seuduilla menuetti säilytti vahvan aseman paikallisessa tanssirepertuaarissa pitkälle 1900-lukua, ja sama tanssi oli usein myös se, joilla tanssiseremoniat aloitettiin. Osaamisen vaatimusta korostavat tarinat siitä, että sulhanen saatettiin tanssin ajaksi vaihtaa toiseksi, jos tällä ei ollut riittävää menuetin tanssimisen taitoa. Kuka voi tanssia? Paitsi osaaminen myös ikä ja sukupuoli ovat määrittäneet sitä, ketkä ovat tanssineet. Vielä pitkälle 1900-lukua häät olivat vanhemmalle väelle lähes ainoa tilaisuus päästä tanssimaan, sillä naimisiin menon jälkeen ei yleensä tansseissa enää käyty. Koska tanssitilaisuuksia perheellisillä oli vain vähän, he tarttuivat innokkaasti mahdollisuuteen, ja monissa kuvauksissa mainitaan heidän tanssinsa olleen häissä kaikkien hurjinta. Tämä on selkeästi muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana, ja nykyään tanssiminen katsotaan soveliaaksi kaiken ikäisille, ja ainakin joillakin seuduilla esimerkiksi lavatanssit ovat ennen kaikkea vanhemman väen aktiviteettia. Myös muutos tanssin ja sukupuolen suhteista on mielenkiintoinen, sillä vielä 1800-luvulla ei ollut merkittäviä eroja tanssiaktiivisuudessa miesten ja naisten välillä. Itse asiassa julkiset tanssiesitykset olivat tuolloin sallittuja lähinnä miehille. Miehet esittivät soolo-, parija ryhmätansseja, jotka olivat usein humoristisia ja ronskejakin. Kuitenkin 1900-luvun aikana taidetanssimaailmaa leimannut feminiinisyys siirtyi vähitellen koko tanssin kentälle, jolloin erityisesti miesten tanssimisesta tuli ongelma, ja edelleenkin saa kuulla juttuja isistä, joiden on vaikea hyväksyä poikiensa tanssiharrastuksia. Kehityksen tuloksena on se, että monelle nuorelle miehelle tanssi on vierasta, jopa kartettavaa ja väheksyttävää. Monen kohdalla tanssi saattaa jäädä yhteen ainoaan julkiseen esitykseen, häävalssiin, johon valmistautuminen on tuskaista ja kiusallistakin ja joka koetaan vain rituaaliin kuuluvana välttämättömänä ”pahana”. Heittäytyminen tanssiin On valitettavaa, että tanssi nähdään edelleen hyvin voimakkaasti tietyille ihmisille tai ihmisryhmille kuuluvaksi ilmiöksi. Kun tosiasia on se, että tanssi pystyy tuottamaan hyvänolon tunnetta ja elämäniloa, voi vain ihmetellä, miksi sitä ei nähdä kansalaistaitona, yhtä kiinteänä osana jokapäiväistä elämäämme kuin vaikkapa lukuja kirjoitustaito. En millään tavalla vähättele tanssin ammattilaisuutta, mutta haluaisin laajentaa tanssimisen osaksi jokaisen kokemusmaailmaa siten, että tanssiin lähtemisen kynnys häviäisi. Näin on toki mitä erilaisimmissa vapaan tanssimisen ja ”bilettämisen” kuten myös vanhoissa kansanomaisen tanssin muodoissa, joissa tanssiminen on usein varsin yksilöllistä eikä mitenkään sotilaallisen yhdenmukaista edes ryhmätanssien kohdalla. Tämän kaltaiseen tanssin virtaan ja liikkeen kokemiseen heittäytymiseen pitäisi olla mahdollisuus paljon useammin, ja kansantanssi voisi mahdollistaa vapaan yhdessä tekemisen monella tasolla ja monin tavoin. Siksi kansantanssijoiden pitäisikin keskittyä paitsi harjoitteluun ja esiintymiseen myös tanssittamiseen. Huutokatrillit, ketjutanssit ja monet muut onnistuvat kaikilta, kunhan ne tarjotaan nykyajan ihmiselle sopivassa muodossa. Nyt vain odottamaan sitä aikaa, jolloin kadut, torit ja ostoskeskukset täyttyvät päivittäin satojen laulavien ja tanssivien ihmisten piireistä ja ketjuista. Petri Hoppu Uskallanko tanssia? H ei kk i K äh kö ne n
• 44 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 LEVYT Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala: Piilokisa E milia Lajunen ja Suvi Oskala soittavat viisikielisillä viuluillaan tarkasti, puhtaasti, rytmikkäästi ja tunteikkaasti. Yhteen hioutunut soitto soljuu eteenpäin saumattomasti, soittaapa duo melodiaa, stemmoissa tai toinen kompaten. Levyyn tutustuessani ihmettelin useaan otteeseen, miten runsasta musiikkia kahdella viululla saa aikaan. Siihen vaikuttaa osaltaan viisikielisten viulujen matalimman kielen mukanaan tuoma muhkea sointi ja äänialan laajentuminen. Duo itse puhuu soittamisella kommunikoinnista ja levyltä kuuluu, että sitä on harrastettu runsaasti. Piilokisa sisältää duon sovittamia perinteisiä sävelmiä, jotka on sijoitettu levylle lomittain Johanna Juholan, Piia Kleemolan ja Mikael Marinin säveltämän musiikin kanssa. Hyvä niin, sillä minun korvaani osa sävelletyistä kappaleista on hieman raskassoutuisia. Niiden kanssa vuorottelevat perinteiset sävelmät tuovat kokonaisuuteen kepeyttä, jota olisin mielelläni kuullut levyllä enemmänkin. Arja Kangasniemi 44 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Anne-Mari Kivimäki: Ilja I lja-albumi tarjoaa koneambientia ja mollivoittoista haitarirytkettä Suistamo-teeman jatkumona, päättäen Kivimäen tohtorikonserteista ammentaneen levysarjan. Ilja on kokonaisuutena eheä ja aiemmin kuulemiini Suistamo-sarjan levyihin verrattuna sovituksiin on uponnut myös eleganssia, jota Kivimäki tuntui aiemmin jopa vältelleen. Suunta on siis hieman progempaan päin nousuhumalaisen kesäillan joraamisen sijaan. Kivimäen kokeellinen kenttääänityskakofonia ja karjalafetisismi saavat tälläkin kertaa ammattimaisen käsittelyn ja Kivimäen pientä, mutta suurieleistä haitaria säestää alalla kovien nimien ryhmä, joka maanisesti kohottaa miniatyyrinomaiset maanitusja katrillimotiivit korkealentoiseksi kuuntelukokemukseksi. Oikeassa mielentilassa tämä on mahtava opus, joka ei esitä olevansa mitään vaan rohkeasti vie kuulijansa unenomaisen rajan taakse jonnekin Karjalaan. Teemu Eerola Ruamjai: Kulo J yväskyläläisen Ruamjaisekakuoron nimi tarkoittaa thain kielellä yhteistä sydäntä. Kulo-EP:n kappaleiden yhteinen sydän koostuu etnoelementtejä sisältävistä kuoroteoksista, sekä lauluyhtyemateriaalista, jota edustavat Värttinän Käppee ja Rajattoman Kaipaava. Levyn kuudessa kappaleessa Ruamjai esittelee hienosti osaamistaan leikkisän polveilevan materiaalin parissa. Kansanmusiikillisinta Ruamjaissa on ehdottomasti miellyttävä, lämmin ja luonnollinen yhteissointi, joka pääsee parhaiten oikeuksiinsa levyn päättävässä Baba Yetu-kappaleessa. Kulo on kirkossa äänitetyksi kuorolevyksi hyvin selkeän ja tiiviin kuuloinen, joskin ajoittain hiukan vaisu volyymiltään. Joissain kappaleissa jäin myös kaipaamaan hiukan terävämpiä saundillisia ääripäitä, mutta Ruamjai on selkeästi elementissään pehmeämmässä ilmaisussa. EP:llä muutamassa kohdassa esiin nousevat sooloosuudet toimivat myös mitä mainioimmin ja erottuvat edukseen kokonaisuudesta. Vain noin kahdenkymmenen minuutin kesto jätti mukavan nälkäiseksi! Onni Rajaniemi Lasse Heikkilän Suomalainen Messu: Juhlaversio S uomi 100-juhlallisuuksiin virallisena osana tehty uudelleenluenta Lasse Heikkilän suurteoksesta tarjoaa suurilta osin uudelleen sovitettuja ja äänitettyjä versioita sekä muutaman uuden kappaleen. Heikkilä on koonnut ympärilleen suuren ja osaavan joukon muusikoita ja laulajia ja moneen kappaleeseen uusien sovitusten jousimassat ja kuoro-osuudet tuovat alkuperäiseen 90-luvun lopulla laadittuun versioon varsin paljon uutta puhtia. Valitettavasti tämä myös vie originaalin viehättävää kansanmusiikkihenkistä poljentoa pois. Suomalaisen Messun suurin kysymysmerkki liittyykin siihen, mikä se oikeastaan on. Tällaisen nimikkeen alla odotukset kallistuvat pakostakin laajaan kokonaisuuteen selkeästi suomalaisella sykkeellä. Teossarja koostuu kuitenkin enemmän yksittäisistä hengellissävytteisistä lauluista, joissa on klezmertunnelmia, reggaepoljentoa ja jazzbassottelua. Joukossa on useita varsin kauniita kappaleita, jotka toimivat irrallisina teoksina paremmin kuin osana kokonaisuutta; mukaan lukien uudet sävellykset ”Siunaamme sinua, Suomi” sekä ”Sotien muistot”. Siellä täällä valtaisaan paatokseen nousevien tekstien vastapainoksi Heikkilän sävelkynä on terävimmillään silloin, kun hän pohjaa selkeisiin ja kansanomaisiin melodiaja rytmikulkuihin. Antti-J. Janka-Murros Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Hilja Grönfors & Laztlo Dzinta: Ksatta ame aavaa? – Mistä tulemme? H ilja Grönforsin, Latso Dzintan ja Maailman musiikin keskuksen hieno kulttuurityö jatkuu kolmannella levyllä. Alkuun tulee tunne, että eikös tämä ole jo levytetty. Ei ole, sillä ensimmäinen laulu Eihän tämä maa on saatu levylle Hiljan laulamana vasta nyt, vaikka se oli Katariina Lillqvistin ohjaamassa, laulun mukaan nimetyssä dokumenttielokuvassa vuodelta 2008 yhtenä tunnusmusiikkina. Levyllä on jälleen tuttuja ja hieman oudompia romanilauluja Hiljan sydämeenkäyvinä tulkintoina taitavan, mutta itsestään numeroa tekemättömän Latso Dzintan säestyksellä. Tällä kertaa mukana on myös kaksi Hiljan omaa kappaletta. Myös tutulle Alla päin ne kaunehimmat ruusut on löytynyt tekijä, 1916 syntynyt Arvo Valde Palmroth, jolta on myös toinen kappale. Muut kappaleet on jouduttu kirjaamaan edelleen trad-tekijän nimiin, vaikka tekijänsä niilläkin on ammoin ollut. Vaikka yhtye keskittyy antamaan Hiljalle tilan ja tuen ovat soolot kekseliäitä ja perinnettä kunnioittavia. Taitavasta joukosta voisi nostaa keikoilla säestävät Kiureli Sammallahden ja levyn primus motorin, multiinstrumentalisti Valtteri Bruunin, joka kitaransoiton lisäksi soittaa viittä muutta instrumenttia, viheltää, beatboxaa ja kaiken lisäksi on toiminut tuottajana, äänittäjänä ja miksaajana. Missään kohtaa laadusta tinkimättä. Iloinen pieni yllätys on Jenny Sademiehen parilla raidalla soittama saha. Nämä laulut ovat keskeinen osa suomalaista kansanmusiikkia ja niiden soisi tavoittavan myös suuren yleisön. Upea trilogia on valmis. Käymmekö nyt odottamaan kokonaista levyllistä Hilja Grönforsin omia lauluja? Sauli Heikkilä
• 45 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 • PELIMANNI-LIITE 45 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Slack Bird: Aleta Au E dellisen ”Let’s Start Wearing Capes”-pitkäsoittonsa ja tämän levyn väliin mahtuneet pari vuotta ovat tehneet Slack Birdille pääosin pelkkää hyvää. Ilmeisesti edelleen nimike tarkoittaa oletusarvoisesti banjoa soittavaa laulaja Dave Klasia, jonka ympärillä kokoonpano vaihtelee tilanteen mukaan, mutta viime aikoina lähinnä laulavan haitaristi Susanna Leppäsen kanssa pyöritetty duoversio on tällä kertaa myös levyttävä kokoonpano. Viime levyn aikaan vaivanneet kahden laulukielen vaihtelut ja päättämättömyyden tunne punkin, suuren kokoonpanon taiteellisemman ulosannin ja juurimusiikin välillä ovat nyt kristallisoituneet selkeästi enemmän pelkästään suomenkieliseen, Pekko Käpin ja Faarao Pirttikankaan šamanistiseen folkbluesin poljentoon ja linja pysyy selkeämmin kokonaisuutena. Aivan kaikkea punk-henkeä ei onneksi olla tasoiteltu (”Menolippu natseille”, ”Valentin Konosen tappajakatse”), mikä antaa Slack Birdille oman, erottuvan rosoisuutensa. Kuitenkin, edelleen laulun uppoaminen toisinaan varsin epäselväksi häiritsee kuuntelukokemusta, etenkin näin vahvasti teksteihin nojaavan musiikin ollessa kyseessä. Antti-J. Janka-Murros Trio Beoir: Trio Beoir T rio Beoirin omaa nimeä kantava viisi sävelmää sisältävä levy viittaa kansitekstien mukaan vahvasti Irlantiin, sillä kannen tekstit on kirjoitettu dubliniksi ja useimmat sävelmätkin on nimetty jigeiksi ja reeleiksi. Mutta mukana on myös ihan suomenkielinen valssikin, joten ihan pelkäksi irkkubändiksi ei tätä trioa voi väittää. Irlannin lisäksi vaikutteita sävelmiin on otettu ainakin Suomesta ja Skandinaviasta. Janne Ojajärven, Juha-Matti Kokkosen ja Tommo Henttosen muodostama trio on soittanut paljon katusoittoa, mikä kuuluu soitossa ankarana draivina. Soitinnuksen ovat monipuolisia , sillä levyllä kolme miestä soittavat yhteensä kahdeksaa eri soitinta . Mukana on jopa saha... Taitavan soiton lisäksi haluan nostaa esiin hienot sävellykset ja sovitukset . Kaikki trion jäsenet ovat kunnostautuneet säveltäjinä eikä levylle olekaan tarvinnut ottaa yhtään perinnesävelmää sen kummemmin Irlannista kuin Suomestakaan. Jos pidät irkkumeiningistä mutta olet väsynyt kuuntelemaan irkkujamien standardireelejä ja -jigejä anna Trio Beoirille mahdollisuus! Antti Kettunen Iin Laulupelimannit: Kivalterin katrilli, musiikkia Oulun seudulta v. 1820-1860 S uomen kansanmusiikkiliitto on tullut tänä vuonna 50 vuoden ikään ja esittänyt toiveen, että pelimannit kautta maan ottaisivat tämän huomioon ja palaisivat soitossaan juurilleen – kappaleisiin, joita 1960-luvulla tapahtuneen uuden kansanmusiikkiherätyksen alkuvuosina soiteltiin ja ehkä usein lauleltiinkin. Vuonna 1818 kuolleen nuottikirjan tekijän Samuel Rinta-Nikkolan muistoksi vietetään samanaikaisesti myös suomalaisen polskan 200-vuotisjuhlavuotta. Ainakin uutterat Iin Laulupelimannit ovat nyt liiton ajatusta toteuttamassa. Uusimmalla Kivalterin katrilli -levyllään he palaavat ajassa aina sinne saakka, mistä on saatavissa paperille pantua tietoa eli 1800-luvun alkuun, jolloin Johan Julin ja Johan Leman kokosivat omat nuotistonsa. 20 kappaleen levyllä näitä soitteita on neljätoista, loput kuusi ovat sitten Oulun seudulla jo 1800-luvun alkupuoliskolla laulettuja kansanlauluja, joista osa on tuttuja myös muualta maasta. Unto Kukan johtamat laulupelimannit ovat Kivalterin katrillillaan tehneet todellisen kulttuuriteon tuomalla esiin sitä vanhaa kansanmusiikkiperinnettä, joka tämän päivän pelimanneilla tahtoo hukkua 1900-luvun alkupuoliskon Dallapé-henkisten iskelmien alle. Valssi ja masurkka ovat kestäneet ajan paineissa, mutta monellako pelimanniyhtyeellä on tänään ohjelmistossaan katrilleja tai galoppeja? Tuskin monellakaan, ja siksi iiläisiä pitää kiittää, että he tuovat kuultaviksi nyt noita entisajan unohdetut seuratanssimelodiat, jotka samalla kertovat parhaiden pelimannien soittotaidon olleen Suomessa 200 vuotta sitten hämmästyttävän korkealla. Ei näitä kiemuraisia sävelkulkuja, joita Unto Kukka on mandolineillaan ja ystävineen nuoteista taikonut, joka ukko soitakaan! Ulospanoltaan Kivalterin katrilli -cd on niukka, tarvittavia lisätietoja on haettava internetistä. Mutta kaikkinensa: yhtäältä kansanmusiikin pitää uudistua, mutta toisaalta on jatkuvasti paikallaan palata myös juurille. Iiläisten esimerkki innoittaa toivon mukaan myös muitten maakuntien pelimanneja kaivelemaan juuriaan ja sen myötä ihastelemaan, miten syvällä ja miten hämmästyttävän monipuolisia ne ovat. Seppo Kononen Valma & VarsiNaiset: Laulaja vailla ääntä V arsin rivakkaan tahtiin levyjä urakoivan sekstetin kolmas pitkäsoitto pyörii löyhästi erilaisten kasvukertomusten aihepiiriä suuntaan ja toiseen. Pääasiallisesti Vilma Talvitien kynästä lähteneet sävellykset ja tekstit on toteutettu taidolla ja yhtyeen ulosannissa on selkeästi omat sävynsä. Lienee varsin harkittu veto istuttaa tuottajan pallille Sami Kurppa, joka on tunnettu kyvystään sukkuloida kansanmusiikin ja populaarimman kentän välillä; niin vahvoja sävyjä uudemmasta suomipopista on päätynyt levylle asti. Teksteissä tämä on välillä jopa häiritsevää, sillä lähes kaikissa kappaleissa tuntuu pinnan alla kuplivan temaattinen viittaus milloin Kelan, milloin Hanhiniemen tai Vilkkumaan mielenmaisemaan. Levykontekstissa hyvin väärään paikkaan eksyneen, mutta yksittäin kuunneltuna levyn parhaisiin kuuluvan ”Sieluni laulaa äänissä” lisäksi täytyy nostaa esiin riipaisevan kaunis ”Pelkkää vettä”, jonka sijoittaminen heti levyn toiseksi raidaksi tosin ampuu hieman omaan nilkkaan – taidokkaan tunnemyrskyn aiheuttamisen jälkeen loppuraidat eivät tunnu enää nousevan samalle vaikuttavuuden tasolle. Antti-J. Janka-Murros Aila-Duo: Aailâ lain V uonna 2014 Sami Grand Prix-laulukilpailun voittanut Aila-duo on allekirjoittaneelle erittäin mieluisa uusi tuttavuus! Aailâ lain-EP koostuu Heli Aikion ja Jessika Lammen ilmavista inarinsaamenkielisistä folkpoplauluista, joissa on saamelaistradition läsnäolon lisäksi kevyesti jatsahtavia sävyjä. Duon täyteläiset lauluharmoniat tukevat hyvin Aikion mielenkiintoisen vähäeleisiä tekstejä, jotka tasapainoilevat tunteikkaan ilmaisun ja riisuttujen luontokuvausten välillä. Kaiken kaikkiaan levyn kappaleista välittyy erittäin persoonallinen ja luonteva tyyli, vaikka EP:n viisi kappaletta eivät tunnelmiltaan kurkottele kovin kauaksi toisistaan. Harmillista levyllä on kuitenkin puutteelliset tekijätiedot soittajien osalta. Aailâ lain on nimittäin täynnä yllättävän monisyisiä ja runsaita sovituksia. Kappaleissa on kuultavissa kanteleen ja perkussioiden lisäksi muun muassa sähköbassoa, jousia ja akustista kitaraa. EP on äänenlaadultaan erittäin kirkas ja maltillisesti kaiutettu, joka palvelee kappaleita hyvin. Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla, minkälaisen kokopitkän näillä elementeillä saisi aikaiseksi. Onni Rajaniemi
• 46 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 LEVYT Jussi Tarkkanen Combo: Tykätty on ”K ekkäs noin taitavasti soittaa”, kysyi vaimoni päivälevoltaankun kuuntelin Jussi Tarkkanen Combon uutta levyä. Kansainvälisyys asettuu hiipien kansanmusiikkiinkin. Yhtyesana on korvautunut komealta kalskahtavalla Combolla. Jussi Tarkkasen kolmas levy on tämän arvonlisäyksen arvoinen. Nelihenkisen Combon sovitukset lentelevät pilvissä temmaten kuulijoita mukaan Jussin monipuolisiin sävellyksiin. Sukulaistyttö Sofia Tarkkanen soittaa stemmoja ja Maria Kalaniemen harmonikka ja Timo Alakotilan piano ja harmooni pehmentävät kulmikkaatkin kurvit sulavalinjaisiksi. Kullakin soittimella on selkeä monipuolinen tehtäväkenttä. Viulistien ”rolling the bow” – pyörivä jousi – antaa oman pikantin lisänsä tunteikkaaseen soitantaan. Uskoisin, että näistä soittajista kuullaan piankin lisää, varsinkin kun Sofia on näyttänyt osaamistaan muullakin musiikinalalla. Mielelläni olisin lukenut enemmänkin taustatietoa sävelmistä ja soittajista. Antti Koiranen 46 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Matti Kallio: Waltz for Better Times H aitaristi Matti Kallion soololevyllä esiintyvät taiteilijan itsensä lisäksi Petri Hakalan ja Hannu Rantasen muodostama trio. Kuunnellessa tulee nostalginen fiilis, kun mieleen tulvii kasa hyviä muistoja vuosituhannen vaihteen levyistä, joissa keskitytään olennaisimpaan, eli soittoon ja kappaleisiin. Musiikkiin ei ole haettu mitään ylimääräistä jujua sovittamalla, vaan kaikki kulkee komeasti omalla painollaan heti alkumetreiltä alkaen. Soittajat hallitsevat instrumenttinsa virtuoottisesti ja sen annetaan kuulua, mutta mitään päälleliimattua etevyysnäytöstä ei levyltä havaitse, kaiken keskiössä loistaa vain vankka musikaalisuus. Kallion sävellyksistä kuuluu arvostus perinnettä kohtaan, ja muutama hetki onkin tulkittavissa lämpimäksi silmäniskuksi clichéitä kohtaan, kuitenkin erinomaisella tyylitajulla toteutettuna. Levyn kappalemateriaali on siinä määrin vankkaa, etten malta päästä kuulemaan yhtyettä myös livenä, jossa kuuntelukokemus on taas uudella tavalla raikas. Teemu Eerola Ann-Marie Löfdahl: Visor i Oravais K ulttuuri on kulkenut Merenkurkun yli meno-paluuna aina. Oravaisten musiikkiperinteessä kuuluvat vaikutteet Ruotsin lisäksi ympäri maailmaa ja Pohjanmaata. Kansanlauluista yli kolmekymmentä vuotta sitten inspiroitunut AnnMarie Löfdahl on laulanut levylle omaan ohjelmistoonsa kuuluvia suosikkejaan, eli kattavan otoksen alueella aikojen saatossa lauletuista monenkirjavista viisuista. Melankolia on levyllä usein läsnä, mutta pääsävy ei silti ole synkkä. Sanoituksissa on monesti hymyilevät rypyt silmäkulmissa, ja käydään sitä selkeästi hauskankin puolella.Välillä tosin ollaan duurissa ja hupailussa niin, että kuivan maan lapsen korvissa kutisee. Aihepiirit tulevat friiamisesta, rakastamisesta, arkisista tapahtumista, ja tietenkin ikävästä. Puoleen tuntiin on tallennettu kaksikymmentäkolme merenja maanläheistä laulua ilman liikaa sliippailua. Levyn katkaisee sopivasti Löfdahlin suosikin, Lena Nygårdin (1874-1955), laulamat neljä kappaletta, joissa historian havina kuuluu elämän koettelemana äänenä, lattian narinoina ja oven paukkeena. Ann-Marien laulu toimii hyvin tällaisessa dokumentoinnissa. Tutun kuuloiset sävelkulut, veikeät sanoitukset ja hyvä tunnelma tulevat sellaisina kuin ne on tarkoitettu: laulaja tekee perinteestä elävää. Johtotähtenään Löfdahl on onnistuneesti pitänyt esikuvansa Nygårdin ajatusta: minä laulan, minä vain laulan. Joni Koski Naiskuoro KYN: Outo kantele K YN eli Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Naislaulajat Kaija Viitasalon johdolla esittää levyllä kaksi Jukka Linkolan säveltämää ja sovittamaa naiskuorosarjaa, Loitsut ja Outo kantele. Esitelehtisen mukaan KYN on tuonut tilausteosten myötä kuoromusiikkiin etnisen jazzin, jossa suomalaisen kansanperinteen melodia-aineksia ja tekstejä yhdistetään jazzrytmiikkaan ja -harmoniaan. Omiin korviini musiikissa kuuluu enemmän vaikutteita kuoroja jazzmusiikista kuin kansanmusiikista. Sen asema on vahvin sanoituksissa, jotka Linkola on muokannut Kantelettaren tekstien pohjalta. KYN laulaa tarkasti, puhtaasti ja ilmeikkäästi käyttäen erilaisia äänenkäyttötapoja. Kaipasin kuitenkin lisäväriä soundiin, esimerkiksi voimakasta rintaääntä, jolla olisi saanut mukaan enemmän sävyjä ja kansanomaisuutta. Eniten itseäni säväytti musiikin leikkisyys sekä mukana olevat instrumentit, vibrafoni, haitari ja piano, joista etenkin vibrafoni tuo mukavaa elävyyttä naiskuorosoundiin. Arja Kangasniemi La Riippa Group: Dirty Work L a Riippa Group on nimestä ja kansiteksteistä päätellen laulaja Jessica Riipan musiikin ympärille kasattu yhtye, joka erilaisin popja maailmanmusiikkivivahtein esittää vähän kantaaottavia ja arkisempiakin lauluja ruotsiksi ja englanniksi. Sen, minkä sanoista saa selvää laulun jäädessä epämääräisten stemmojen alle, voi todeta, että kantaaottavuus tällä levyllä on sarkastista, mutta todella laiskaa kapitalismin kritiikkiä, eli mistään Agit-Propista ei siis ole kyse vaan lähin mielleyhtymä heittää jonnekin dullantuoksuisen ug-rap -demon taajuuksille. Albumin yhtyetyöskentely on idearikasta ja kunnianhimoistakin, mutta haitaria ja viulua olisin suonut käytettävän säästeliäämmin. Soittajat suoriutuvat tonteistaan moitteettomasti, mutta musiikilliset ajatukset eivät lähde lentoon, jos niitä tarjoillaan kuulijalle vähän väkisin kaiken aikaa. Yleismeno levyllä on kuitenkin mukavan irroitteleva ja letkeä, ja ulkopuolisen ja kokeneen tuottajan avulla tämä albumi voisi olla todella hyvä. Teemu Eerola Toimita Kansanmusiikki 3/2018 tarkoitetut levyt toimitukseen 15.8. mennessä. Solju: Odda áigodat – New Times U lla Pirttijärven ja hänen tyttärensä Hildá Länsmanin yhtyeen levy on upea ja tyylillä tehty yhdistelmä perinnettä, tätä päivää ja eri genrejä. Levyn kappaleet ovat yhtä perinteistä joikua lukuun ottamatta Pirttijärven ja Länsmanin säveltämiä ja sanoittamia. Myös kauniisti soljuvissa saamenkielisissä lyriikoissa kuuluu perinteisen ja uuden yhdistyminen. Heti ensimmäisen kappaleen väkevä joiku-jousiorkesteriyhdistelmä vetää mukaan imuun, jossa kuulijana pyörin levyn loppuun asti. Perinteinen joiku ja poplaulu istuvat yhteen luontevasti ja Samuli Laihon ja Teho Majamäen sovituksissa erilaiset musiikin osat istuvat paikallaan kuin palapelin palaset. Erityisesti sovituksissa sykähdyttivät luonnon äänet, jouset, kellopeli ja sähkökitara sekä taiten käytetty rytmiikka. Äänimaailmassa juuri oikeisiin koloihin ovat tiensä löytäneet myös perinteinen joiku muokattuna, ohjelmoitu musiikki, syntetisaattori, akustiset ja sähköiset soittimet. Odda áigodat on paras kuulemani joikua tähän päivään tuova levy. Arja Kangasniemi
• 47 Paavo Pesonen: Past Comes Back To Haunt You P aavo Pesonen on nuori lahtelainen roots-kitaristi, jonka esikoisalbumi tämä “Past Comes Back To Haunt You” on. Levyn nimi oli enne allekirjoittaneelle, sillä heti albumin ensiraita vei mukanaan tuttuun vanhaan maailmaan, siihen kantribluesin kyllästämään kitarapikkaukseen joka soittoharrastustani 70-luvulla dominoi. Pesonen soittaa juttunsa pieteetillä esikuviaan kunnioittaen, mutta ei onneksi sorru kopioimaan kaikkia juttuja ihan pilkulleen vanhojen savikiekkojen malliin vaan ujuttaa sovituksiinsa hieman nykypäivän tuoreutta. Tästä hyvä esimerkki on levyltä löytyvä Blind Willie Johnsonin Dark was the Night, Cold was the Ground, jonka sovitus ei häpeä yhtään verrattuna vaikkapa Ry Cooderin versioon aiheesta... Itse asiassa levyn kymmenestä kappaleesta kuusi onkin Paavo Pesosen omasta sävelkynästä peräisin. Pesosen sävellyksissä kuuluu vaikutteita vanhoista kantriblues-sävelmistä., Iilmeisesti sävellysprosessissa on improvisoitu vanhan biisin pohjalta ja synnytetty jammaillen uusi teos. Oli miten oli, mutta homma toimii! Paavo Pesosen kotisivuilta (www.paavopesonen.com) löytyy muutama mielenkiintoinen haastattelu sekä pari kivaa videopätkää. Käykäähän tsekkaamassa! Haastatteluissa Pesonen kertoo suurimmaksi vaikuttajakseen hienon rootsmuusikon Missisippi John Hurtin. Yksi nimi, jota Paavo ei haastatteluissa mainitse, mutta jonka vaikutus tuntuu leijuvan erityisesti hänen omien sävellyksiensä yllä on amerikkaisen primitiivisen kitaroinnin legenda John Fahey. Erilaisten viritysten käyttö, melodia-ainesten suorastaan ragamainen ja minimalistinen muuntelu ja soiton tietty levollisuus viittaavat hieman Faheyn suuntaan. Kerrassaan mainio debyyttilevy! Antti Kettunen Klardemimmit: Kesäyön valo T uttua ja turvallista. Kanteleyhtye Kardemimmit on tehnyt kansainvälistä kanteletyötä jo toista vuosikymmentä. Vuonna 2000 perustettu yhtye on vienyt kanteleen ilosanomaa USA:ta ja Japania myöten. Ahkeraan maailmaa kiertänyt mestaripelimanni Lauri Kahilainen on saanut seuraajan kansainvälisten yhteyksien hoidossa. Yhtyeen viidennen levyn nimikappaleen on säveltänyt Maija Pokela Lauri Pohjanpään runoon (Poutapilvet). Levy on selkeästi tehty kansainvälistä yleisöä silmälläpitäen. Perinne ja moderni sointi toimivat toisiaan tukien. Kalevalaiset tekstit saavat uuden elämän yhtyeen hellässä käsittelyssä. Erityisen mielistynyt olen perinteiseen Itkupolskaan Parkanosta (Tyttörinki). Jos jotain korjattavaa pitäisi löytää, niin mielestäni levytasku on aavistuksen liian ahdas. Antti Koiranen 47 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Markku Lepistö: Solos ja Accordion Samurai: Te H armonikkatohtori, -korjaaja, -kauppias ja ennenkaikkea loistava muusikko Markku Lepistö on ahkeroinut jo kolmisenkymmentä vuotta maailmanlaajuisestikin laadukkaimmissa kansanmusiikkikokoonpanoissa, mutta julkaisee vasta toisen soololevyn. Ensimmäinen, Tupasoitto vuodelta 2009, sisälsi pelkästään perinteistä kaksirivisellä soitettua pelimannimusiikkia. Tällä kertaa kaikki sävellykset ovat Markun omia tältä vuosituhannelta. Vaikutteita on otettu laajasti ja ensimmäiset sävelet tuovat mieleen Philip Glassin elokuvasävelmät ja ihme, jos sitä ei jossain esityksessä tullla käyttämään. Muut seitsemän kappaletta ovat imeneet vaikutteita monesta suunnasta muodostaen ehyen ja johdonmukaisen miellyttävän kokonaisuuden. Kuvat vilisevät silmiissä ja sitä vielä alleviivaa dramaturgisesti sopivaan kohtaan sijoitettu maisemakuva ruo´ikkoisen järven rannalta YleArkistosta. Kiinnostavan soololevyn tekeminen on vaikeaa, Solos on täysosuma. Olisiko salaisuus siinä, että levyllä ei ole musiikkia, jota soitetaan vähärivisellä harmonikalla vaan nimenomaan sille itse sävellettyä musiikkia? Harmonikalle sävelletty uusi kansanmusiikki on varsin usein joko huippunopeaa tilutusta tai viipyilevää maalailua. Molempia löytyy niin Solos-levyltä kuin vähärivismaailman superkokoonpanolta Accordion Samurailta. Yhtyeessä soittavat Markku Lepistön lisäksi italialaiset Riccardo Tesi ja Simone Bottasso sekä Kepa Junkera Espanjan Baskimaalta ja irlantilainen Davin Munnelly. Kaikki pitkän uran tehneitä mestarillisia pelimanneja. Levyä kuunnellessä on hauska arvailla, kenen kappale. Parilla raidalla se on mahdollista, useimmiten mahdotonta. Jokaiselta on mukana demokraattiset kaksi kappaletta. Kappaleet on sovitettu viidelle diatoniselle harmonikalle. Onko enemmän enemmän? Harmonikka on itsessään niin itseriittoinen soitin, että en ainakaan itse arvaisi levyllä soivien soittimien määrää. Sillä ei liene väliä, koska musiikki on kekseliästä ja kiinnostavaa ja taaskaan ei elokuvamielikuvia voi välttää ja onpa Bottasson toisen kappaleen nimessä mainittukin Fellini. Yhtye nähtiin huhtikuussa JuuriJuhlassa Espoon Sellosalissa ja tämä toinen levy tullee olemaan yhtä hyvä menestys kuin ensimmäinenkin vuonna 2011. Sauli Heikkilä Helsinki-Cotonou Ensemble: We are together B eninin kulttuurikeskuksessa vuonna 2012 perustettu Helsinki-Cotonou Ensemble sen kun parantaa juoksuaan. Jo aiemmin tavallista monipuolisemmin Länsi-Afrikan, funkin ja jatsin elementtejä yhdistänyt yhtye on kolmannella studiolevyllään We are together laajentanut entisestään palettiaan: tutun afrobeatin sijaan levyn aloittaa jousikvartetin tukema lähes akustinen kaunis balladi Hande. Muu levy onkin sitten afrobeatin, funkin, jazzin ja rumban juhlaa ja vetävä groove imee kuulijan mukaansa kuin olisi live-keikalla. Ei uskoisi, että hyvin livemäinen meno on äänitetty nykytyyliin eri studioissa eri aikoihin, niin saumatonta ja elävää soitto on. Pääosa kappaleista on kitaristi Janne Halosen ja laulaja Noel Saizonoun käsialaa, minkä lisäksi kosketinsoittaja Visa Oscar on osallistunut sävellysja sovitustyöhön. Saizonoun äidinkielellään laulamien laulujen sanat löytyvät kansiliitteestä myös englanniksi. Vaikka kyse ei olekaan suuresta runoudesta, ovat tekstit sympaattisia pikku tarinoita. Halonen on puolestaan sisäistänyt musiikkinsa lähteet niin syvällisesti, että levyä kuunnellessa ei tule mieleenkään ulkokohtainen kulttuurinen omiminen: tämä on aitoa ja moninaisia lähtökohtiaan kunnioittavaa meininkiä. Levyn tuotanto ja äänityskään ei jätä toivomisen varaa: soundit ovat muhkeita ja tasapainossa. Itseäni ilahduttavat erityisesti tiukat ja svengaavat torvisektiot. Erityisplussa siitä, että kappaleet on maltettu pitää tiiviinä paketteina, vaikka livetilanteessa niistä kuoriutuukin pidempiä jamitteluita. Paul Silfverberg Kesäreissujen matkamusiikki kansanmusiikkiputiikista www.kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki
• 48 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Syksyn 2018 Kansanmusiikkikiertueilla Syyskuu: Solju Lokakuu: Kardemimmit Marraskuu: Okra Playground Joulukuu: Anne-Mari Kivimäki & Palomylly Tarkemmin syksyn kiertueista: www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-syksy-2018 Haluaisitko kiertueyhtyeen paikkakunnallesi keikalle? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta tilan niin vaatiessa, Teostokuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Eli jää vain lasku esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2018 omavastuuosuus on 100 euroa / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä! Kiertuetiedustelut ja varaukset: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Janne Ojajärvi, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. 044 738 1933, (09) 873 1320 M ar ja H el an de r Syyskuun kiertueyhtye Solju, Hilda Länsman (vas.) ja Ulla Pirttijärvi. Merkit Suoritusmerkit Pronssinen pelimannmerkki Jimmy Träskelin, huuliharppu, Espoo, Helsingissä 17.3.2018 Kultainen pelimannimerkki Juhani Niskanen, huuliharppu, Mäntyharju, Helsingissä 17.3.2018 Reima Ruokonen, laulu, Helsinki, Helsingissä 17.3.2018 Oikaisu (nimi väärin): Kultainen pelimannimerkki Weijo Koskiranta, laulu, Kyröskoski. Orivedellä 28.12.2017 Ansiomerkit Hopeinen ansiomerkki Laura Vartio, Savonlinna, 26.4.2018 Eila Korhonen, Helsinki, 10.5.2018 Oltermannin arvo Antti Koiraselle on myönnetty Hämeen oltermannin nimi ja arvo Hämeen Kevätsoitossa 8.4.2018 Parkanossa. Antti Koiranen Pä iv i Yl ön en -V iir i
• KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 29 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Jäsenedut CD Suden Aika: Armas 20 € Nyt jäsentarjouksena vain 16 € CD New Better Spring Band 19 € Nyt jäsentarjouksena vain 15.20 € CD Okra Playground: Turmio 18 € Nyt jäsentarjouksena vain 14.40 € Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan (www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alennuskuponkia ”jäsenetu0218”. Etu on voimassa 29.9.2018 saakka. Voit tehdä tilaukset myös Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Vieska Folk ry on Suomen Kansan musiikkiliiton uusi jäsenyhdistys Suomen Kansanmusiikkiliitto hyväksyi hallituksen kokouksessa 10.3.2018 Vieska Folkin jäsenekseen. Vieska Folk on rekisteröity 6.10.2016 edistämään paikallista kansanmusiikkiharrastusta. Yhdistys ylläpitää ja kehittää esittävän kulttuurin harrastusta Ylivieskan ja sen lähikuntien alueella. Keskeisiä toimintamuotoja ovat Borduna -kansanmusiikkiyhtye, kurssien ja konserttien järjestäminen ja julkaisutoiminta. Vieska Folkin puheenjohtajana toimii Hannu Simi , ja sihteerinä Arja Pelkonen . Antti Koiranen Hämeen uusi oltermanni Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistykset voivat nimetä omalle alueelleen tai erityissoittimelle oltermanneja. Arvo on elinikäinen. Hämeeseen nimettiin uusi oltermanni Hämeen Kevätsoitossa Parkanossa 8.4.2018. Uusi oltermanni on Antti Koiranen . Edellinen Hämeen oltermanni Yrjö Raja kuoli joulukuussa 2017. Lempäälässä asuva pelimanni Antti Koiranen tuntee laajasti kansanmusiikkija koko kansankulttuurikentän. Työelämässään hän toimi Tampereen yliopiston tutkijana. Koko Suomen kansanmusiikkikenttä tuli tutuksi Suomen Kansanmusiikkiliiton kymmenen vuotta kestäneellä puheenjohtajakaudella, joka päättyi viime vuonna. Myös pohjoismainen yhteistyö on tuttua; Antti Koiranen oli vuosikymmeniä jäsenenä NORDKLEKin musiikkijaoksessa. Hän on julkaissut toistakymmentä nuottikirjaa ja on perehtynyt Hämeen kansanmusiikkiperinteeseen perusteellisesti toimien pitkään aktiivisena pelimannina, kouluttajana ja yhtyeiden vetäjänä. Suomen Kansanmusiikkiliitto onnittelee lämpimästi uutta oltermannia! Päivi Ylönen-Viiri Borduna
• 50 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Miten päädyit Ijahis Idjan tuottajaksi? Ijahis idjan tuottaminen on yksi osa Suomen Saamelaiskäräjien saamelaismusiikkikeskuksen suunnittelijan työtä. Suunnittelijan toimessa olin ensin sijaisena, sittemmin vakinaisena. Kauanko olet tehnyt töitä festivaalille? Kesän 2018 festivaali on neljäs, jonka tuotan. Sitä ennen olen ollut festivaalilla muun muassa juontajana, työpajaohjaajana ja vapaaehtoisena, niin ja tietysti esiintymässä eri yhtyeiden kanssa. Mitä toimenkuvaasi kuuluu? Ijahis idjan tuottajan toimenkuvaan kuuluu artistien bookkaaminen, matkaja majoitusjärjestelyt, lipunmyynnin organisointi, tiedottaminen, markkinointi, yhteistyöverkoston johtaminen ja kaikkea muuta pientä käytännön hommaa. Ijahis idjalla on myös taiteellinen johtaja ja festivaalijohtaja. Me kolmestaan suunnittelemme festivaalin ohjelman, jota minä sitten lähden toteuttamaan. Kesäkuukausina tapahtumalla on palkattu apulaistuottaja. Mitä muuta kuin festivaalin tuottamista kuuluu työhösi? Saamelaismusiikkikeskus tukee perinteisten saamelaisten vokaalimusiikkityylien (luohti, leudd´ ja liv?e) säilymistä ja edelleen kehittymistä, järjestää elävän ja kehittyvän saamelaismusiikin opetusta, tarjoaa puitteet saamelaisen musiikin tuotantoon, kehittää saamelaista musiikkiosaamista, kohottaa saamelaismusiikin imagoa ja sitä kautta lisää kiinnostusta saamelaiseen musiikkiin. Lisäksi olen mukana AV-tuotantoja ohjelmapalveluyritys sekä levy-yhtiö Tuupa Records Oy:ssa. Yritys toteuttaa tapahtumien ääni-, valoja lavatekniikka ja sillä on oma studio, jossa tehdään äänija videotuotantoja. Olen itse tehnyt keikkamyyntiä ja artistimanagerointia yrityksessä. Tuupa Records edustaa saamelaisartisteja kuten Ailu Valle , Amoc , SomBy , Ulla Pirttijärvi & Ulda ja Niillas Holmberg & Roope Mäenpää . Festivaali järjestetään nyt viidennentoista kerran. Mistä se sai alkunsa? Vuosituhannen alussa Saamelaiskäräjien hallintopäällikkö Juha Guttorm ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen pitkäaikainen, jo edesmennyt rehtori, Lassi Valkeapää alkoivat haaveilla koko perheen musiikkitapahtuman järjestämisestä Inariin. Tapahtumasta kaavailtiin useamman päivän kestävää festivaalia, johon kutsuttaisiin saamelaisartistien lisäksi alkuperäiskansavieraita ympäri maailmaa. Tapahtuma haluttiin tehdä kerralla niin vetovoimaiseksi, että se jäisi pysyväksi Inariin. Ensimmäinen festivaali pidettiin toukokuun lopussa 2004. Pääesiintyjä Wimme Saari kiipesi mikrofoneineen kirjaston katolle ja jäi persoonallisella esityksellään taatusti jokaisen kuulijan mieleen. Lämpimämpien kelien toivossa festivaali siirrettiin elokuulle ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen pihalle vuonna 2007. Koulutuskeskuksen väellä on ollut merkittävä rooli festivaalin aikaansaavana voimana, puhumattakaan muista ahkerista talkoolaisista tai Inarin saamelaisseura, Anára Sámisearvistä, joka on alusta asti toiminut festivaalin vastuullisena järjestäjänä. Miten festivaali on kehittynyt vuosien varrella? Festivaali on kasvanut mutta myös monipuolistunut. Vuonna 2012 tapahtui fasiliteettien puolesta harppaus eteenpäin, kun saamelaiskulttuurikeskus Sajos avattiin ja Ijahis idja siirtyi kulttuurikeskukseen ja sen piha-alueelle. Kulttuurikeskus mahdollisti muun muassa 400-paikkaisen auditorionsa ansiosta suurten konserttien ja teatteriesitysten järjestämisen. Ulkona olevaa festivaalialuetta lavoineen, anniskelualueineen ja muine toimintoineen pystyttiin myös laajentamaan. Ijahis idja on muutakin kuin musiikkifestivaali, mitä muuta siellä tapahtuu? Ohjelmassa on keikkojen lisäksi musiikkiseminaari, saamelaiskäsityömarkkinat, urheilukilpailut, Yle Sápmin keskusteluareena, lastenja nuortenpäivä ja joinakin vuosina teatteriesityksiä. Mitä nostaisit tämän kesän ohjelmasta? Pitkäaikainen toiveemme toteutui, kun saimme bookattua kanadalaisen A Tribe Called Red -yhtyeen, jonka musiikissa yhdistyvät moderni hip hop, perinteinen pow wow-rummutus ja laulu sekä elektroniset musiikkityylit. He ovat uuden sukupolven artisteja, jotka pyrkivät vaikuttamaan Kanadassa kulttuurillisesti ja sosiaalisesti yhdessä alkuperäiskansaliikkeen Idle No More kanssa. Suomalaisille lienee UMK-kilpailusta tuttu Hildá Länsmanin ja Ulla Pirttijärven Solju-yhtye, joka luo dialogia perinteisen ja modernin saamelaisen kulttuurin välille ja nivoo yhteyksiä eurooppalaiseen kokeilevan popmusiikkiin. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Oula Guttorm Oula Guttorm Suomen Saamelaiskäräjien saamelaismusiikkikeskuksen suunnittelija Syntynyt: 1991 Ivalossa Kotipaikka: Inari Koulutus: HuK www.ijahisidja.fi www.tuuparecords.fi Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Paadar Images
• KEIKAT www.kansanmusiikkikansantanssi.fi KOULUTUKSET www.kansanmusiikkikansantanssi.fi Ke s ä k u u Lavatanssit Merimelojien Majalla 6.6., 13.6., 20.6., 27.6. Helsinki www.hky-ry.net Owla ja kadonnut walkia 6.-10.6. Oulu www.owlatanssiseikkailu.fi VocalEspoo: KYN & Juurakko 6.6. Espoo vocalespoo.fi Helsinki-päivän tantsut Seurasaaressa 12.6. Helsinki www.seurasaarisaatio.fi Folk Extreme ja venäläiset vieraat 13.6. Tampere www.facebook.com/FolkExtremeOrkesteri Arja Kastinen soittelee Someron Torppamuseolla 13.6. Somero www.temps.fi/arja-kastinen/ Suomen Kansanmusiikkiliitto 50 vuotta –konsertti 16.6. Tampere www. kansanmusiikkiliitto.fi Valtakunnallinen puskasoitto Telkkämäessä 17.6. Kaavi Seppo Kononen 050 5461317 Juhannustanssit 22.6. Alavus www.alavudenkaksiriviset.fi Mytty-iltamat 22.6.-22.7. Helsinki www.seurasaarisaatio.fi Runolauluklubi 29.6. Kuhmo www.kaikamu.fi H e i n ä k u u Lavatanssit Merimelojien Majalla 4., 11., 18., 25.7. Helsinki www.hky-ry.net Antin Soitto 1.7. Kannonkoski Heikki Lavonius 0400 666782 Aspö musikdag 4.7. Aspö Tore Johansson 0400 669 865 Brunskärs toner -levyn julkaisutilaisuus 7.7. Korpoström Martina Lindberg 050 5666223 NORDLEK 2018 10.-15.7. Falun, Ruotsi nordlek2018.se/fi/ilmoitus/ Suomen Kansanmusiikkiliitto 50 vuotta -juhlaseminaari 11.7. Kaustinen www.kansanmusiikkiliitto.fi Sytytä työhösi henki – kirkkokonsertti 11.7. Kaustinen www.kansanmusiikkiliitto.fi Arja Kastinen Kampin kappelissa 11.7. Helsinki www.temps.fi/arja-kastinen Sulasoin yhteislaulu Soutustadionilla: Sakarat 23.7. HelsinkI helsinginpiiri.sulasol.fi Arja Kastinen Syrjämän ateljeekodilla 26.7. Oripää www.temps.fi/arja-kastinen/ Runolauluklubi 27.7. Kuhmo www.kaikamu.fi E l o k u u Lavatanssit Merimelojien Majalla 1.8., 8.8., 15.8., 22.8., 29.8. Helsinki www.hky-ry.net FolkJamia tiistaisin Seurasaaressa 7.-28.8. Helsinki www.seurasaarisaatio.fi Kukushka 11.8-12.8. Viipuri, Venäjä www.kukushkafest.ru/ Kansanmusiikkimessu Vuosaaren kirkossa 19.8. Helsinki www.helsinginseurakunnat.fi/ vuosaarenseurakunta.html.stx Suomen luonnon päivä Haltiassa 25.8. Espoo www.haltia.com/fi Puskasoitto Riuttalan talonpoikaismuseolla 25.8. Karttula Seppo Kononen 050 5461317 Runolauluklubi 31.8. Kuhmo www.kaikamu.fi Kansantanssin kääntöpiiri -seminaari 31.8.-1.9. Tampere nuorisoseurat.fi/ohjaajalle/tanssiohjaajalle/ S y y s k u u Varsinais-Suomen ja Satakunnan konserttitanssiaiset 22.9.Laitila www.vskamu.fi Runolauluklubi 28.9. Kuhmo www.kaikamu.fi Ke s ä k u u Juniordansfest 8.-10.6. Sibbo www.folkdans.fi Rootsinpyhtää 2018 8.-10.6. Loviisa rootsinpyhtaa.fi Musiikki ja hyvinvointi – kaksi uudenlaista pienkanteleviikonloppua kesällä 2018 8.-10.6. Lempäälä www.temps.fi Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien kansanmusiikin ja tanssimusiikin soittoleiri 9.6. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi Lahden 44. valtakunnallinen kanteleleiri 10.-15.6. Hollola www.finn-kanteleet.fi/ KAMU’18 -nuorten kansanmusiikkileiri 11.-15.6. Nummela www.kansanmusiikkiliitto.fi 32. Haapaveden Folk-kurssi 25.6.-29.6. Haapavesi haapavesifolk.com Sommelon Näppärikurssi 25.-29.6. Kuhmo www.sommelo.net Kansainvälinen balladikurssi 25.-29.6.2018 Kuhmo www.sommelo.net Kansantanssikurssi 25.-29.6. Kuhmo www.sommelo.net Kiikoisten Purpurit 30.6. Kiikoinen www.kiikoistenpurpurit.fi H e i n ä k u u Fest Afrika 2.-8.7.Tampere festafrika.net/ Kihaus Folk pelimannileiri 2.-6.7. Rääkkylä kihaus.fi NORDLEKin pohjoismainen kesäleiri 7.-9.7. Falun, Ruotsi nordlek2018.se Sippolan III kansainvälinen kansanmusiikkikurssi 30.7. -5.8. Kouvola minna@minnaraskinen.com E l o k u u Ethno Finland 2018 7.-13.8. Mäntsälä www.kansanmusiikkiliitto.fi/ethno-finland Georgialaisen laulun kesäleiri Sipoon saaristossa 9.-12.8. Sipoo tevri.ensemble@gmail.com Musiikki ja hyvinvointi – pienkanteleviikonloppu 10.8.2018 12.08. Lempäälä www.temps.fi Ylä-Savon Pelimannien Kansanmusiikkikurssi II 26.8. Varpaisjärvi Kari Auvinen 050 535 4514 Kansantanssin kääntöpiiri 31.8.-1.9. Tampere nuorisoseurat.fi/ohjaajalle/tanssiohjaajalle Årsprogramkurs 31.8.-2.9. Kuortane www.folkdans.fi S y y s k u u Pirkanmaan maakuntapelimannien harjoituspäivä 12.9. Ylöjärvi hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi DÄÄNS –tanssileiri 28.-30.9. Joensuu nuorisoseurat.fi/toiminta/tanssi/ daans-leiri/ Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien kansanmusiikin ja tanssimusiikin soittoleiri 29.9. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi Säestä viululla –lyhytkurssi 29.9. ja 13.10. Helsinki www.pakilanmusiikkiopisto.org/ avoin-osasto Varmista, että tapahtumasi tulee kalenteriin ja vie se itse kansanmusiikkikansantanssi.fi-sivulle. Ohjeet osoitteessa: kansanmusiikkikansantanssi.fi/ohje. Lisätietoa: info@kansanmusiikkikansantanssi.fi