• Irtonumero 8 € 2 • 2020 6 Maria Kalaniemi – tärkeintä on tunneyhteys 12 Heikki Ruokangas ja Anne-Mari Kanniainen improvisoivat kansanmusiikkia vapaasti 34 Kansantanssin ja kansanmusiikin yhteistyö MUKANA PELIMANNI-LIITE
• 2 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 2 SISÄLTÖ 2 • 2020 17 34 12 KOLUMNISTI Amanda Kauranne Heikki Ruokangas ja Anne-Mari Kanniainen improvisoivat kansanmusiikkia vapaasti. Maria Kalaniemi – tärkeintä on tunneyhteys Kansantanssin ja kansanmusiikin yhteistyö. Ajassa: Jaakko Laitinen ja Väärä Raha ....................................................5 Iki-Turso juhli runolaulua ........................................................................10 Esittelyssä Laura Tapiola: Matkalla esivanhempien joikuihin .......................................................15 Salo Irish Folk – Kevään viimeinen festivaali ...................................18 PELIMANNI-liite Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys 60 vuotta .......................19 Uudenmaan nurkka ....................................................................................20 Nuottiliite ........................................................................................................21 Kuulumisia Pohjois-Savosta ....................................................................25 Varsinais-Suomen kuulumisia ................................................................26 Kansalaisfoorumilta tukea yhtyeiden ja yhdistysten toimintaan .........................................................................28 Kaustisen kansanmusiikkilinjalla opitaan soittamalla ................29 Miten kansanmusiikkia opitaan? Kansanmusiikki musiikkiopistoissa ....................................................30 Kontrabasso kansanmusiikissa ..............................................................32 Kansantanssin ja kansanmusiikin yhteistyö ....................................34 Levyt ja kirjat .................................................................................................38 Taustapeili: Raili Pulkkinen .....................................................................41 6 Jim m y Tr äs ke lin Sa ul i H ei kk ilä Sa ul i H ei kk ilä
• 3 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 ALKUTAHDIT Antti Paalanen tutkijatohtoriksi Seinäjoelle Muusikko, musiikin tohtori Antti Paalanen on aloittanut Taideyliopiston SibeliusAkatemian Seinäjoen yksikössä määräaikaisena tutkijatohtorina huhtikuussa. Työn ensisijaisena teemana on tapahtumallisuus kaupunkitilassa. Myös muu kulttuuriseen musiikintutkimukseen tai taidejohtamiseen ja -yrittäjyyteen kytkeytyvä tieteellinen tai taiteellinen tutkimus on mahdollista. Taideyliopisto toimii osana Seinäjoen yliopistokeskusta. Antti Paalanen on arvostettu ja palkittu musiikin tekijä. Häneltä on ilmestynyt neljä sooloalbumia. Hän on työskennellyt muusikkona ja säveltäjänä lukuisten eri kansanmusiikkiyhtyeiden ja tanssiryhmien kanssa sekä myös useissa teatteriproduktioissa. Paalanen on viime vuosina keikkaillut kotimaan lisäksi laajasti eri puolilla Eurooppaa sekä Japanissa, Kanadassa ja Venäjällä. Antti Paalasen soittimena on kolmirivinen haitari. Kokkolalainen Paalanen on koulutukseltaan musiikin tohtori. Taiteellinen tohtorintutkinto Palkeen kieli hyväksyttiin Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa 2015. Paalanen on toiminut kansanmusiikin opetustehtävissä mm. Sibelius-Akatemiassa, Centria ammattikorkeakoulussa ja Keski-Pohjanmaan konservatoriossa sekä Kaustinen Folk Music Festivalin taiteellisena tuottajana vuosina 2012–14. Vuonna 2013 Paalaselle myönnettiin Valtion musiikkitoimikunnan 5-vuotinen taiteilija-apuraha. Jussi Syren And The Groundbreakers on valittu main showcase actiksi kahdenkymmenenyhdeksän muun alan merkittävän toimijan lisäksi International Bluegrass Music Asscociationin järjestetämään World of Bluegrass tapahtumaan syys-lokakuun vaihteessa Raleighiin Pohjois-Carolinaan Yhdysvaltoihin. Kyseessä on bluegrassmaailman suurin tapahtuma, joka yhdistää alan toimivat tahot, sekä fanit. Tässä kymmeniätuhansia osallistujia keräävässä tapahtumassa on konserttien lisäksi suuri messutapahtuma, seminaareja, workshoppeja, palkintojen jako, sekä paljon muuta aktiviteettia. Jussi Syren And the Groundbreakers esiintyy usealla lavalla, sekä hallinnoi omaa messuosastoaan. Lisäksi yhtye tapaa yhteistyökumppaneitaan ja valmistelee ensi vuoden Yhdysvaltain konserttikiertuetta, jolle on sovittu jo tässä vaiheessa yksitoista konserttia. Ammattilaistapahtumaan pääsy vaatii meriittejä ja valintaprosessi on tiukka. Jussi Syren And The Groundbreakers-yhtyeellä on tavoitteena luoda tapahtuman avulla Yhdysvaltoihin pysyvä asema, joka mahdollistaisi maassa vuotuiset kiertueet. Yhtye on saanut loistavia arvostelua levyistään alan lehdissä Yhdysvalloissa. www.syren.fi, www.ibma.org Taiturimaisesta svengistä ja loistavasta lavapresenssistä tunnettu kaustisviuluvetoinen seitsikko täyttää jo kaksikymmentä vuotta. Frigg on noussut todennäköisesti maamme kansainvälisesti kaikkein tunnetuimmaksi uuden kansanmusiikin yhtyeeksi. Maailma on valloitettu pohjoismaiseen pelimannimusiikkiin nojaavalla, länsimaisten kansanmusiikkityylien fuusiolla, jota on kuvattu muun muassa termillä nordgrass. Humoristinen live-energia on tehnyt vaikutuksen kuulijoihin ympäri maailmaa kymmenillä kiertuilla. Koronakeväänä tulevaisuuteen siirtyi ainakin Skotlannin kiertue ja esiintyminen Oulu Sinfonian kanssa. Myös festivaalikesän Suomenesiintymiset ovat peruuntuneet samoin kuin legendaarinen Cambridge Folk Festival, jonne Firgg oli kutsuttu. Nyt ei auta kuin odotella. Keväällä ilmestyi juhlalevy Frixx, josta arvostelu sivulla 36. Friggin toimintaa voi seurata netissä osoitteessa frigg.fi sekä Facebookissa. Frigg 20 vuotta! Y. N ur m in en U lla N ik ul a A nt ti Pa al an en Jussi Syren And The Groundbreakers maailman bluegrass eliittiin
• 4 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 4 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS Ryhmään mahtuu useampi KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 2 (198) 2020 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jukka Janka-Murros ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Maria Kalaniemi, kuva: Elina Brotherus Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 3/20 ilmestyy 2.10. aineistot 8.9. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Olen ollut aina innostunut kaikenlaisesta musiikista. Minulla ei ole muistikuvaa, että äiti olisi laulanut lapselleen, mutta ainakin isä lauloi hummani heitä heinäpellolta hevoskärryillä palatessamme. Kaviot klopsahtelivat sopivaa rytmiä ja kumipyöristä humisi ambient-tausta. Hevonen haisi hyvälle. Teininä aloin soitella omin päin. Parina opettajankoulutuslaitosvuotenani sain pianonsoiton yksityistunteja ja Haapaveden folk-kursseilla lauluja kielisoitinopetusta. Musiikkiopistoista minulla ei ole kokemusta. Olen harmitellut, etten itse semmoiseen päässyt. Musiikkiopisto-artikkelia tehdessä (s. 30) tajusin vasta syvemmin, miten merkittävästä järjestelmästä on kysymys. Suomen kokoisessa maassa kymmenet tuhannet lapset kaikista yhteiskuntaluokista pääsevät opiskelemaan soittamista tai laulamista omasta tai vanhempiensa halusta. Valtio maksaa viulut. Tai ei kaikkia, viulut pitää maksaa itse, mutta taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän tunneista valtio maksaa ison osan. Jokaisesta yksityistunnista veronmaksajat kustantavat noin kahdeksankymmentä euroa. Voi kuulostaa paljolta, mutta kokonaismenoissa musiikkikoulutuksen kustannukset ovat marginaalisista ja sillä on suuri merkitys. Voisiko rahojen käyttö silti olla tehokkaampaa? Eniten mietin sitä, pitääkö tosiaan klassisen musiikin laulunja soitinopetuksen olla suurimmaksi osaksi yksityisopetusta? Luulisi, että alkuun päästäisiin hyvin vaikka viiden lapsen ryhmissä. Harjoituksia tehdessä opettaja ehtisi hyvin korjailla kaikkien asentoja. Lapset voisivat myös innostaa toisiaan ja harjoitteleminenkin voisi olla kaverin kanssa motivoivampaa. Useimmat soittimet sopisivat hyvin ryhmäsoittoon. Piano olisi hieman hankala, mutta eiköhän alkeita voisi opiskella ihan vain kolmen oktaavin harjoitussähköpianolla. Samalla päästäisiin kokemaan alusta asti, miltä ryhmässä soittaminen tuntuu. Kun taidot karttuisivat, yksityinen ohjaus voisi lisääntyä. Musiikin opiskelun pääsisi aloittamaan myös entistä useampi lapsi. Kansanmusiikkipuolellahan ryhmäopetusta on annettu vuosikymmenet. Musiikinopiskelulla Suomessa on pitkät perinteet. Viime vuosikymmeninä se on joutunut painiskelemaan asemastaan muiden taidemuotojen tultua kilpailemaan resursseista. Musiikinkoulutuksen sisällä taas klassinen musiikki on joutunut populaarimusiikin puristuksiin. Rockia soitetaan autotallien lisäksi musiikkiopistojen luokissa ammattitaitoisten opettajien ohjatessa. Kansanmusiikki yrittää sukkuloida niiden väleissä. Vaikka paineet muutokseen ovat myllänneet musiikkiopistoja, joissakin takerrutaan vielä tiukasti vanhoihin toimintatapoihin. Laaja-alaisuus, avoimuus ja monipuolisuus kuitenkin kasvavat sukupolvien vaihtuessa. Kansanmusiikki on kaikkien musiikinlajien äiti ja isä. Se ei ole yksi musiikinlaji. Siinä on sen voima ja mahdollisuus. Sauli Heikkilä
• AJASSA Jaakko Laitinen ja Väärä Raha 5 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: Jaakko Laitinen Kuva: Tomi Palsa Mitä Jaakko Laitinen ja Väärä Raha tekee koronakaranteenissa? Huilaa! Hyvä se on ottaa vähän rennommin välillä. Kyllä tässä toki sähköpostit viuhuu ja säädetään että mitkä keikat perutaan, mitkä siirretään ja mikä sittenkin toteutuu. Tulevaisuuteen koitetaan rakennella jo tulevia kiertueita, mutta vähän turhaltahan se työ toki tuntuu kun ei tiedä kauanko tämä kestää. Uusia biisejä on toki tässä alettu jo tekemään myös. Mitä yhtyeeltä jäi tekemättä tai siirtyy tulevaisuuteen? Levyjulkkarikiertueen Suomeen osuus jäi melkein kokonaisuudessaan tekemättä ja kesän keikat näyttää kosahtavan. Uutta levyä ei olla siten päästy kunnolla promoamaan ja aika vähälle huomiolle se tulee jäämään. Teiltä ilmestyi keväällä uusi levy, mennäänkö hyväksi havaitulla konseptilla vai onko mukana uusia jekkuja? Sekä että! Balkanin musiikin maailmoissa riittää niin paljon ammennettavaa ettei ole väkisin tarvinut keksiä mitään uudistuksia, vaikka ymmärrän, että nykyään on vallalla sellainen taiteellinen katsanto että taiteilijan tulisi taidemaailmaa miellyttääkseen keksiä itsensä uudelleen. Itse olen pikemminkin kuin maalari, joka on kymmenen vuotta koittanut maalata järven aaltoa ja alkaa pikkuhiljaa tajuamaan, miten se ehkä tulisi tehdä. Nojoo! Onhan meillä uusi trumpetisti-säveltäjä mukana jengissä ja koko ajan kaikkien meidän läpi virtaa uusia vaikutelmia, jotka eivät voi olla resonoimatta musiikkiinkin! Toivottavasti mennään pikemminkin syvemmälle kuin laajemmalle. Mitä teette ensimmäisenä, kun vapaus koittaa? Keikalle ja ihmisiä halailemaanhan tässä jo haluaisi! Mitä yleisön kannattaa odottaa? Keikannälkäisempää Väärää Rahaa kuin koskaan. Ja luovan tauon seurauksena syntynyttä uutta matskua!
• 6 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 M aria, kuten moni muukin kollegansa, yrittää selvitä haastattelun aikana koronaeristyksestä ja on tehnyt opetuksessa digiloikan opettamalla internetin välityksellä. Hän pitää kuitenkin asemaansa hyvänä, kun opetus Sibelius-Akatemiassa pystyy jatkumaan ja tuo toimeentuloa, vaikka keikat ovatkin peruuntuneet. – Opettaminen on vähintäänkin puolet ammatti-identiteetistäni, se on minulle hyvin tärkeää. Tässä ajassa kuitenkin kaikista suurin kaipuu on päästä pelaamaan soittajaystävien kanssa ja tietenkin yleisölle. Monen tyhjän päälle jääneen kollegan kohtalo surettaa ja toki omaankin talouteen peruuntuneet keikat tuovat loven. Ei auta kuin odottaa. Keikkaileminen on Marialle kaikki kaikessa. Hän onkin yksi kysytyimmistä esiintyjistä Suomen kansanmusiikin kentällä. Esiintymisten ohella on syntynyt kolmisen kymmentä levyä soolona ja eri kokoonpanoilla sekä kymmeniä vierailuja muiden artistien levyillä. Muusikon ura huipentui musiikin valtionpalkintoon sekä kutsuun Ruotsin kuninkaallisen akatemian jäseneksi vuonna 2018. Jälkimmäisen huomionosoituksen ovat saaneet suomalaisista taiteilijoista vain muutama kansainvälisesti tunnettu kapellimestari ja säveltäjä, kuten Leif Segerstam , Sakari Oramo , Jorma Panula ja Kaija Saariaho . – Varmaan vaikutti se, että olen tehnyt laajalti vuosikymmenten ajan yhteistyötä ruotsalaisten muusikoiden kanssa, keikkaillut paljon Ruotsissa ja opettanut myös Kungliga Musikhögskolanin opiskelijoita, arvelee Maria vaatimattomasti. Ruotsalaiset harmonikansoittajat Leif Ottosson ja Lisa Långbacka matkustivat vuosien ajan Marian tunneille, koska halusivat työstää kansanmusiikkia melodiabassoharmonikalla. Nyt he vievät soittotapaa eteenpäin omassa taiteessaan. Suomenruotsalainen savolainen Marian tarinaa kuunnellessa voisi helposti kuvitella aiheesta valoisan kirjan tai elokuvan. Olisi nuori savolainen työmies, kymmenlapsisen perheen poika, joka lähtee leivän perässä etelään ja rakennuksilla tutustuu itseään vanhempaan suomenMaria Kalaniemi – tärkeintä on tunneyhteys Harmonikkaa soittavaksi laulajaksi itseään kutsuvan Maria Kalaniemen muusikon taival on ollut pienestä tytöstä lähtien pakoton ja luonteva. Isoäiti Astridin rallattelun kuunteleminen ja esiintymiset sekä monipuolinen musiikin kuuntelu antoivat rikkaat eväät, jotka ovat johtaneet aina valtionpalkinnolle ja kuninkaallisiin hoveihin saakka. Kunnianosoitukset kannustavat ja osoittavat, että tehty työ on huomioitu. Tärkeintä on kuitenkin tunneyhteys kanssasoittajiin, yleisöön ja musiikkiin. Teksti: Sauli Heikkilä
• 7 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 ruotsalaiseen sekatyönaiseen. Hän pääsee rakentamaan naisen ja hänen miehensä rintamamiestaloa, rakastuu pariskunnan tyttäreen ja pianpa rakennetaankin oma kaksikielinen koti Espoon Kiloon. Sinne muuttaa myös Astrid-mummo. Savolainen ei ruotsinkieltä tahdo opetella, mutta se ei perheonnea haittaa. Juhlissa lauletaan ja tanssitaan, ja radiosta raikaa alati musiikki. Aktiivinen Astrid kulkee pikku-Marian kanssa esiintymässä eläkeläisten tilaisuuksissa. Välillä käydään lomailemassa Tenholan torpassa tai isän kotiseudulla, ”muanpiällisessä paratiisissa”, Juvalla. Kun Maria täyttää kahdeksan, Astrid ostaa hänelle harmonikan. ”Meille ei mitään pianoa hankita, vaan pitää olla oikea soitin: haitari”, puhisi Astrid. Saunakamarissa Kilossa oli vuokralla Lyyli-täti, johon Astrid oli tutustunut rakennuksilla. – Lyyli soitti huuliharppua ja Hohnerhuuliharpun sointi on vahvasti jäänyt tunnemuistiini. Maria muistaa myös, kuinka Lyylin pienenpienessä saunakammarissa juotiin lauantaisin saunan jälkeen pannunkahvit, syötiin Marie-keksejä ja punainen Nortti paloi Lyylin suupielessä. Putkiradiostan kuunneltiin hartaudella lauantain toivottuja levyjä. – Se oli kulttuurisesti rikas ja monimuotoinen kasvuympäristö. Äiti puhui länsiuusimaalaista ruotsin murretta ja isä savoa. Molempien kielet ja lapsuuden kasvuympäristöt ovat tulleet rakkaiksi. Soitin pari vuotta sitten soolokonsertin Juvan kotiseutumuseolla ja tunnelma oli sanoinkuvaamattoman koskettava. ”Rakastan kaikkea musiikkia!” Harmonikan soiton opetteleminen alkoi Pekka Loposen harmonikkakoulussa ja myöhemmin Espoon musiikkiopistossa. Jo varhain opittujen Severi Suhosen , KatriHelenan , Veikko Tuomen ja muiden lauluissa oli harmonikka keskeinen säestyssoitin. Niin myös Maria alkoi soittaa osaamiaan lauluja korvakuulolta. Pianohaaveet haalistuivat. Espoon musiikkiopistossa aloitti Suomen ensimmäinen kansanmusiikkiryhmä Leikarit-yhtyeen vetämänä. Se toi soittoon aivan uuden ulottuvuuden. Maria pääsi rakastumaan yhteisoittoon. – Keikkailtiin paljon duona harmonikansoittaja Elina Leskelän sekä triona viulistien Maarit Kyllösen ja Paula Nortamon kanssa. Teinityttöinä perustimme Meiskarit-yhtyeen, jolla menestyimme hyvin Sepän Soiton kilpailuissa. Mäntsälän kilpailuissa ihastelin kaukaa Tauno Ahon , Tauno Krossin ja Jaana Rinta-Ruonan kaltaisia mestareita. Musiikkiopistossa Maria soitti myös klassista Matti Rantasen ja Heidi Velamon opastuksella. Velamon kanssa hän jatkoi klassisen musiikin opiskelua SibeliusAkatemiassa aloitettuaan kautta aikojen ensimmäisellä kansanmusiikin osaston vuosikurssilla vuonna 1983. – Olen aina rakastanut kaikkea musiikkia, enkä ole osannut tehdä suurta eroa nykymusiikin, barokin tai Severi Suhosen jenkan välillä. MARIA KALANIEMI syntynyt 27.5 1964, Espoo Musiikin maisteri 1991, musiikintohtorin tutkinto 2009, Sibelius-Akatemia, kansanmusiikin osasto Harmonikansoiton lehtori Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä JuuriJuhla – RotFest -festivaalin taiteellinen johtaja. Satoja esiintymisiä sekä kiertueita eri puolilla maailmaa. Kymmenittäin yhtyeitä ja äänitteitä soolona ja eri kokoonpanoissa sekä vierailijana ja tuottajana. Useita palkintoja, tunnustuksia ja palkintoehdokkuuksia, mm. Kultainen Harmonikkakilpailun voitto 1983, Nuoren Taiteen Suomi-palkinto 1996, Taiteilijaprofessuuri 2005, Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki 2007, Ruotsin kuninkaallisen Musiikkiakatemian jäsenyys 2018, Musiikin Valtionpalkinto 2018. Jim m y Tr äs ke lin
• 8 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Klassisen musiikin soitto toi harmonikalla soitettuun kansanmusiikkiin uuden ulottuvuuden: basson käytön muussakin kuin melodian komppaamisessa. Melodiabassoharmonikka on klassisen soittamisessa välttämättömyys, tanssimusiikissa säestyksenä käytetään yleensä sointubassoja. – Sibelius-Akatemiaan tuli opettamaan viulisti, professori Sven Ahlbäck. Hänen naamansa hieman venähti, kun menin hänen tunneilleen haitarin kanssa. Ahlbäck ei kauniisti sanottuna ollut harmonikan suurin ihailija. Häneltä sain kuitenkin paljon ajatuksia, mihin kansanmusiikissa voisi melodiabassoa käyttää. Yhteistyö olikin molemmista niin innostavaa, että opettaminen muuttui pian yhteissoitoksi ja duolevytykseksi. Vuonna 2001 ilmestyi cd Ilmajousi/Luftstråk ja vuonna 2008 Siska, jossa oli mukana myös avainviulua soittava Johan Hedin . Oppilaasta opettajaksi Sibelius-Akatemiasta tuli Marialle lähes toinen koti. Opiskelijasta tuli vuosien mittaan pidetty opettaja, jonka nimi mainitaan yhtenä nuoremman polven kansanmuusikoiden tärkeimmistä musiikillisista vaikuttajista. – Rakastan opettamista ja olen halunnut satsata siihen koko urani ajan. Se on toinen puoli elämästäni muusikkona. Sven Ahlbäckin tunneilla käymisen tapaan Marian oppilailla voi olla mikä tahansa soitin tai laulu pääaineenaan. Marian mielestä se, että opettaja soittaa eri instrumenttia, on hyvin avaavaa. – Saa avata omia tiedostamattomia lukkojaan, laajentaa tajuntaansa ja löytää omaa sävelkieltään jotain sellaista, mitä ei tiennyt olevan olemassakaan. Viime aikoina Maria on tuonut uuden näkökulman opettamiseen. Hänelle itsensä henkinen ravitseminen ja jatkuva kehittäminen on tärkeää ja niinpä hän kävi Tommy Hellstenin Ihminen tavattavissa -mentorterapeutin neljän vuoden koulutuksen ja teki opiskeluun kuuluvat harjoittelut osittain Sibelius-Akatemian opiskelijoiden kanssa itsetuntemus ja vuorovaikutus mentorointi -otsikon alla. – Mentorointi jatkuu edelleen. Tavataan ilman soittimia ja puhutaan kaikesta, mitä mielen päällä liikkuu. Se koetaan tärkeäksi. Keskusteluissa pystyy purkamaan muusikkouden aiheuttamaa stressiä, analysoimaan ammatin haasteita, kuten kilpailua ja jännittämistä sekä avaamaan muusikkouden lähdettä, naurua ja pulppuamista unohtamatta! Opettamisen ohella Maria suoritti Sibelius-Akatemiaan myös jatkotutkinnon 2009. Taiteellisen tohtorintutkinnon aiheena oli Runosoittoa ja paljelaulua. Koska Maria oli saanut innoitusta omaan sävellystyöhön arkaaisesta musiikista, runolauluista ja paimensoitoista, hän alkoi leikkiä ajatuksella, että entäpä jos Väinämöinen kanteleen sijaan olisikin soittanut harmonikkaa. Tutkintoon liittyvissä konserteissa hän pääsi yhä syventämään soittamisessa keskeisenä elementtinä pitämäänsä tunneyhteyttä, saihan Väinämöinenkin kalliot halkeamaan, luomakunnan kuuntelemaan ja itkemään ilosta. Tohtorintutkinnossaan Maria syventyi soolosoittamisen ohella myös äänensä ja harmonikan soiton yhdistämiseen. Rakkaita soittoystäviä Työympäristö tarjosi myös mahdollisuuden soittaa taitavien ja monipuolisten muusikoiden kanssa. Legendaarisesta ensimmäisestä Sibelius-Akatemian vuosikurssiyhtyeestä Niekusta lähtien useimmat Marian soittajaystävät ovat Akatemian kasvatteja. Kymmenien vuosien varrella määrätietoisesti perustetut tai vahingossa syntyneet duot, triot ja isommat kokoonpanot ovat seuranneet toisiaan limittäin ja lomittain. Millekään ei ole merkitty lopettamisvuotta. – Se on juuri niin, lähes minkä tahansa toiminnan voisi polkaista pystyyn koska vain, Maria innostuu. Maria pitää tärkeinä kokemuksina myös soittamista koko kansan tähtien Katri-Helenan ja Vesa-Matti Loirin yhtyeissä 1990-luvun lopulta 2000-luvulle. Tällä hetkellä aktiivisia kokoonpanoja on puolisenkymmentä. Timo Alakotilan kanssa tiivis yhteistyö on jatkunut pitkään. Timon ideasta käynnistynyt Seimiyö-kokoonpano joulukonsertteineen on myös tärkeä Marialle. Duo Marianne Maansin kanssa täyttää myös jo kolmekymmentä vuotta. Yhteistyö Desirée Saarelan kanssa on kestänyt hieman vähemmän aikaa. Yhdessä Mariannen ja Desiréen sekä laulaja Juulia Salosen kanssa Maria on mukana myös Seaside Sounds -projektissa, jonka missio on tehdä tunnetuksi suomenruotsalaisen musiikin monipuolisuutta. Viime vuoden kiinnostavimman kiertueen Maria teki videoja valokuvataiteilija Elina Brotheruksen kanssa Japaniin. Konserttien ja Tänä keväänä ilmestyi Maria Kalaniemen ja Eero Grundströmin toinen duolevy Mielo. Jim m y Tr äs ke lin
• 9 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 valokuvanäyttelyiden lisäksi kiertueella esitettiin 2015 valmistunutta Elinan Tangohousut-elokuvaa, johon Maria sävelsi musiikin ja Eero Grundström oli mukana muusikkona ja äänittäjänä. Tänä vuonna Maria julkaisi Eeron kanssa duolevyn Mielo. Kaksikon edellinen levy, suomenruotsalaiseen sävelperimään nojautuva Svalan, kohosi World Music Charts Europe -listan kärkisijoille ja pysytteli peräti viisi kuukautta kärkikymmenikössä. Albumi oli myös ehdolla vuoden 2017 Etno-Emma -albumiksi. Erämaille omistetulla Mielolla on yhtä Eeron kanssa yhteistyössä tehtyä kappaletta lukuunottamatta pelkästään Marian omia sävellyksiä. Mielolla kuullaan parilla raidalla Marian musiikkiin harvemmin yhdistettyjä konerytmejä. Pääsikö sähköisten biittien taitajanakin tunnettu harmonimestari ujuttamaan salaa popsoundeja mukaan? – Eivät ne salaa tulleet. Minulla on avoin mieli, ja tulipa yhteistyökumppani minkä vemputtimen kanssa, niin sitä kokeillaan, nauraa Maria. Maria ei tunnusta suunnittelevansa tarkkaan etukäteen työnalla olevaa musiikkia. Kaikkien kanssa soitetaan sitä, mikä tuntuu hyvältä sen kummemmin analysoimatta. Kaiken takana on tietenkin täydellinen luottamus yhteistyökumppaneihin. Mielon koneiden takana on kuitenkin hieman erilainen tarina, joka kertoo myös Marian musiikkimaun laajuudesta. – Rupesin viime kesänä kuuntelemaan Depeche Mode -yhtyettä, koska kaipasin sykettä ja hyviä melodioita. Olin siitä niin innostunut, että saatoin kuunnella sitä aamusta iltaan. Sanoin sitten Eerolle, että olisi mukava saada jotain sen kaltaista uudelle levyllekin. Yhteistyö Eeron ja kaikkien kumppaneiden kanssa tuntuu toimineen helposti. Eikö kantapäitä ole koskaan tarvinnut pistää maahan? – Ei ole tullut sellaista. Toki keskustellaan, mutta kun on luottamus ja kunnioitus, niin ei ole tarvinnut jyrähdellä. Sen sijaan olen saanut oppia paljon soittokavereiltani. Laulava harmonikansoittaja laulaa uusimmalla levyllään vain parilla raidalla sanatonta laulua, vaikka Maria muuten laulaakin paljon. Laulamiseen liittyy myös vähemmän tiedetty yksityiskohta: Maria Kalaniemi osallistui vuosia sitten kilpailijana Tangomarkkinoille. Jatkopaikkakin oli jo tiedossa, kun kokenutta esiintyjää alkoi jännittää. Ei esiintyminen, vaan se, mitä mahdollinen menestys olisi tuonut. – Vaikka se oli hieno kokemus, en lopulta halunnut siihen pyöritykseen. Haluan olla itse vastuussa omista tekemisistäni. Laulaa Maria saa omilla keikoillaankin ilman tanssilavalta toiselle kiertämistä. Työn alla on myös yksi pitkäaikainen haave, laululevy, jolla Maria saa tulkita itselleen rakkaita lauluja. ”Siitä syntyy musiikin mysteeri” Vaikka uraa kirjallisesti tarkastellessa Maria on kansanmusiikin akateemisen uuden aallon ruumiillistuma, on hänen muusikon sielunsa ja juurensa syvällä pelimanniudessa. Soittajana hän on salonkien lisäksi kotonaan missä tahansa puskissa ja pöllin päällä tasavertaisesti kaikkien muiden pelimannien kanssa, taustoista piittaamatta. – Soitan, että saan ilmaista itseäni. Tunneilmaisun jakaminen sanattomasti on huikeaa. Antaminen ja saaminen soittamalla ja yhdessä soittaen on puhdistavaa ja palkitsevaa. Uskallus tuoda vahvasti omaa tunnetta soittoon on synnyttänyt myös termin haitarifado, rinnastuksena portugalilaiseen perinteeseen kuuluvaan tunteikkaiseen lauluun. Tunneyhteys kitetytynee Marian muistoon lapsuuden kokemuksesta. Hän oli saanut harmonikan ja opetellut soittamaan ensimmäiset laulut. Mentiin kesäreissulle isän kotiseudulle Juvalle. – Soitin 10-vuotiaana rantakoivun alla tuvan rappusilla isän sukulaisille. Kun näin isän veljet vedet silmissä, niin tiedostin, mistä tässä soittamisessa on kysymys. Tunteen välittäminen ja sanaton kohtaaminen: siitä syntyy musiikin mysteeri. Seaside Sounds haluaa nostaa suomen ruotsalaisen kulttuurin arvoa Neljä suomenruotsalaista ammattikansanmuusikkoa ovat yhdistäneet voimansa yhteisen Seaside Sounds from Finland -otsakkeen alle. Tavoitteena on nostaa oman kulttuuriperinnön arvostusta ja tulla paremmin tunnetuksi kotimaassa ja Pohjoismaissa. Maria Kalaniemen lisäksi mukana ovat Marianne Maans, joka on tehnyt pitkän uran suomenruotsalaisen kansanmusiikin puolestapuhujana ja kouluttautunut myös hoivamuusikoksi ja mentaalivalmentajaksi, Juulia Salonen, joka yhdistää toiminnassaan vahvasti musiikin ja tarinankerronnan, sekä Désirée Saarela, kansanmusiikkitaustainen singer-songwriter. Seaside Sounds from Finland -projektia rahoittaa Svenska Kulturfonden ja sitä koordinoi Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskus. Seaside Sounds from Finland esittäytyi ensimmäistä kertaa Womex-messuilla Tampereella viime vuoden lokakuussa. www.seasidesounds.fi Pe nt ti H ok ka ne n Marianne Maansin ja Maria Kalaniemen yhteistyö on jatkunut jo kolme vuosikymmentä. Nyt he työskentelevät muun muassa Seaside Sounds -projektissa.
• Iki-Turso juhli runolaulua Mistä idea näin mittavaan tapahtuma sarjaan? Ääniteatteri Iki-Turso täytti 20 vuotta ja halusimme järjestää tapahtuman juhlistamaan sekä pitkää taivaltamme että runolaulua, tuota upeaa taidemuotoa itseään. Miksi halusitte tiivistää tapahtumat yhden viikon aikana järjestettäviksi? Ettekö pelänneet yleisön uupumista? Usein festivaalit sijoittuvat usealle päivälle tai kokonaiselle juhlaviikolle. Halusimme tarjota ja valmistaa runolaulun ystäville talven onnellisimpia päiviä Minkä verran tapahtumissa kävi yleisöä? Yleisöä oli yhteensä yli 2000 henkilöä. Kiinnostaako runolaulu nykysuomalaisia? Kävijöiden innosta ja määrästä päätellen todellakin kiinnostaa! Suurin osa tapahtumistamme oli sellaisia, joissa yleisö pääsi mukaan laulamaan. Innostus oli suurta sekä kodikkaissa yhdessä laulamisen illoissa, tietoiskuissa että koko illan konserteissakin. Kaikki konserttimme olivat akustisia ja ne esitettiin läheisessä ja vuorovaikutteisessa kontaktissa yleisöön, aivan kuin tuvissa aikanaan. Lisäksi yhtä konserttia lukuunottamatta kaikkiin tilaisuuksiin oli vapaa päästy. Jos tilannetta vertaa Iki-Turson perustamisen aikoihin vuoteen 1999, onko tapahtunut muutosta? Konserttiemme esitystapa ja näkökulma silloin ja nyt olivat toisistaan poikkeavat, molempina aikoina runolaulu on herättänyt hyvin kiinnostusta. Mitä runolaululla on annettavana nykyihmiselle? Runolaulussa ovat ihmisen elämä, elämäntavat, elinpiirit, tunteet ja käytännöt kuvattuina kaikille nykyäänkin ymmärrettävin sanakääntein. Ihminen, ihmisluonto, on kautta aikain sama, niinpä myös ihmisen elämää koskettavat laulut ja kertomukset. Nykyihmiselle erikoista on pitkäksi estetiikaksi kutsuttu kiireetön kerronta, se opettaa ja vaikuttaa nykyäänkin, jos sille vain uskaltaa uhrata arvokasta aikaansa. Miksi runolaulu pitäisi saada Unescon aineettoman kulttuuiperinnön luetteloon? Runolaulu on ikivanhaa itämerensuomalaista kulttuuriperintöä ja siinä mielessä ainutlaatuista. Runolaulukulttuuriperinnöstä on myös Elias Lönnrotin ansiosta syntynyt Kalevala, kansainvälisesti erittäin merkittävä kansalliseepos. 34-osainen Suomen kansan vanhat runot on sen verran käsittämätön laulujen kokoelma, että se on ansainnut oman paikkansa Unescon listoilla. Kuinka usein Iki-Turso on kokoontunut alkuaikojen jälkeen? Olemme tehneet töitä säännöllisen epäsäännöllisesti yhdessä sekä koko porukalla että pienemmillä kokoonpanoilla kaikki nämä vuodet. Välillä on ollut enemmän esiintymisiä, välillä on kokoonnuttu runolaulun nimeen muissa merkeissä. Miltä tuntui esiintyä yhdessä tänä päivänä, kun Iki-Turson jäsenet ovat tehneet kaksi vuosikymmentä taiteellista uraansa tahoillaan? Iki-Tursolla on hyvin yhteenhioutunut tapa työskennellä, sillä tunnemme toisemme niin pitkältä ajalta ja luotamme täysin toistemme ammattitaitoon. Harjoituksia ei tarvitse aloitella keskustelemalla siitä, mistä runolaulussa on ylipäätään kyse. Kahdenkymmenen oppivuoden aikana meistä jokainen on toiminut runolaulajana ja taiteilijana ammattimaisesti. Ryhmän jäsenistä viisi on suorittanut runolauluaihetta liippaavan tohtorintutkinnon ja kuudes on tekeillä. Ei tämä voi olla jättämättä jälkiään ryhmän työskentelyyn, pelkästään positiivisena asiana. Tämän festivaalin aikana erilaisia tapahtumia ja yksittäisiä erityyppisiä esityksiä oli niin paljon, että jokaiselle riitti vastuualueita ja monenlaisia tehtäviä. Saimme suunnitelluksi, lauletuksi ja nautituksi upean runolaulujuhlan! Saako Iki-Turson tapahtumaviikko jatkoa? Runolaulujuhlaviikosta on tarkoituksena luoda toistuva riemuviikko runolaulun merkeissä, tavalla tai toisella. Tapahtumapaikat: Keskustakirjasto Oodi, Kansallismuseo, Musiikkitalo, Ravintola Manala, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsingin Kalevala-patsailla, sekä Larin Paraskeen ja Lönnrotin patsailla. Ääniteatteri Iki-Turso järjesti helmikuussa viikon mittaisen festivaalin Helsingissä. Ohjelmassa oli muun muassa Iki-Turson 20-vuotisjuhlakonsertti "Hiien hirvi ja karhun morsian", ja viikko huipentui Kalevalanpäivänä kuuden tunnin mittaiseen Runolaulun yöhön. Viikon mittaisella festivaalilla oli yhteensä lähes neljäkymmentä tapahtumaa: kymmenen varsinaista konserttia, neljä seminaaria, työpajoja, tietoiskuja, patsaslauluja, runolaulujameja, yhteislauluhetkiä sekä kilpalaulutapahtumia. Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: ilona Korhonen Kuva: Jorma Airola Ääniteatteri Iki-Turso: Eila Hartikainen (vas.), Maari Kallberg, Ilona Korhonen, Juha Valkeapää , Outi Pulkkinen, Anna-Kaisa Liedes , Heikki Laitinen ja Taito Hoffrén. 10 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020
• 11 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Saha, kantele ja jouhikantele luetteloon, Kaustisen hakemus matkaan Suositussa Star Stable – pelissä pohjoismaista kansanmusiikkia Ruotsalais-suomalainen kansanmusiikkitrio Folk’Avant julkaisi vappuaattona Jorvik Lullaby -singlen, joka on tehty tilaustyönä Star Stable -peliyhtiölle. Singlen lisäksi kanteleen, laulun ja viulun äänimaisemilla maalaileva kokoonpano julkaisee vielä kaksi muuta kappaletta peliin liittyen. –Oli upeaa saada säveltää musiikkia maailmaan, joka on täynnä villejä hevosia ja vahvoja lapsia. Pääsemme tarjoamaan musiikkimme avulla Star Stable -ratsastajille kokonaisvaltaisen, maagisen elämyksen hevostensa selässä, kertoo Maija Pokela Star Stable on vuonna 2011 julkaistu netistä ladattava ratsastussimulaatiopeli. Peli on kehitetty Ruotsissa, ja sillä on yli kymmenen miljoonaa pelaajaa ympäri maailmaa. Star Stable ilmestyi suomeksi vuonna 2017, ja se on suosittu etenkin teini-ikäisten tyttöjen keskuudessa. Musiikki on tärkeä osa Star Stablen maailmaa, ja pelistä löytyykin ilahduttavan monipuolinen musiikkityylien kirjo. Folk’Avantin muusikot ovat laulaja Anna Wikenius, viulisti Anna Rubinsztein sekä kanteleensoittaja ja laulaja Maija Pokela. Kaikki kolme ovat kokeneita tekijöitä pohjoismaisen kansanmusiikin saralla. Folk’Avantin kiitosta niittänyt debyyttialbumi Gryningsland julkaistiin vuonna 2017, ja toinen studioalbumi on parhaillaan työn alla. Joikua nuorille Juoiggastit! -hankkeessa Juoiggastit! hanke on pohjoisimman Lapin leaderin rahoittama hanke, jonka tarkoituksena on kehittää musiikin ja erityisesti Utsjoen alueen perinteisen saamelaismusiikin, joiun, opetusta lapsille ja nuorille rajan ylittävänä toimintana. Hankkeessa selvitetään mahdollisuutta vakiinnuttaa lasten ja nuorten joikuopetus ja haetaan sille opetusmuotoja. Hankekauden lopuksi järjestetään Sápmi Music Talent tapahtuma. Hankkeen toteuttaja on Utsjoen kunta. Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat Tanan kulttuurikoulu (Norja), Karasjoen ja Tanan kielikeskukset (Norja) sekä Utsjoen paikallinen saamelaisyhdistys Sámi Siida. Hanketta ovat valmistelleet Sámi musihkkaakademiijan henkilöstö, jolla on tietoa alueen tarpeista ja vankka kokemus musiikin opettamisesta eri asteilla. 1 IKI-TURSON runolaulukirja Runolaulusävelm iä ja runoja laulettavaksi yksin ja yhdessä Toimittaneet Maari Kallberg ja Outi Pulkkinen Tilaa Suomen kansanmusiikkiliiton putiikista! kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki tai toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. (09)873 1320 Museovirasto nosti Elävän perinnön kansalliseen luetteloon kaksitoista uutta kohdetta viime vuoden lopun hakukierroksella. Kansanmusiikkiin liittyviä kohteita luetteloon nousi kolme: kanteleen soitto ja rakentaminen, jouhikanteleen eli jouhikon soitto ja rakentaminen sekä sahansoitto. Hakemusten takana oli laaja joukko asioihin liittyviä yhteisöjä ja yksilöitä. ”Luetteloon ehdotetut ilmiöt ovat tärkeä osa yhteisöjä ja niiden elävää perinnettä. Ne yhdistävät ihmisiä ja ovat olennainen osa identiteettiä. Kaikki nyt valitut perinteet osaltaan osoittavat niiden jatkuvuutta yhteisössä”, kertoo erikoisasiantuntija Leena Marsio Museovirastosta. Kansallisessa luettelossa on nyt 64 kohdetta; ensimmäiset 52 nimettiin vuoden 2017 lopussa. Seuraava haku on aikaisintaan vuonna 2021. Tie kansalliseen luetteloon käy Museoviraston ylläpitämän Elävän perinnön wikiluettelon kautta. Siinä on tällä hetkellä 175 artikkelia. Opetusja kulttuuriministeriö jätti maaliskuun lopussa Unescolle hakemuksen kaustislaisen viulunsoiton ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. ”Hakemusta on valmisteltu tiiviisti kaustislaisen perinneyhteisön kanssa, ja Kaustisella ollaan hyvin ylpeitä ja tyytyväisiä, että prosessi on saatu hyvällä yhteistyöllä tähän pisteeseen. Uskon, että tämä lisää paitsi kaustislaisen perinteen, myös koko maan rikkaan ja moninaisen perinnemusiikkikentän arvostusta ja tunnettuutta”, toteaa kaustislaisten hakemustyöryhmän puheenjohtajana toiminut Kansanmusiikkiinstituutin johtaja Matti Hakamäki . Päätöstä Kaustisen hakemuksesta odotetaan vuoden 2021 lopussa. Suomi on mukana myös samaan aikaan jätetyssä yhteispohjoismaisessa limisaumaveneperinteen hakemuksessa.
• 12 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Heikki Ruokangas ja Anne-Mari Kanniainen improvisoivat kansanmusiikkia vapaasti -J os mää vaikka alotan, ehättää puheliaampi vastaamaan kysymykseen uran vaiheista. Kahdessa ja puolessa minuutissa Anne-Mari ehtii kertoa urastaan pääpiirteissään ja vähän laajemminkin rehevällä Oulun murteella. Hän on soittanut haitaria viisivuotiaasta, eikä ole koskaan haaveillutkaan mistään muusta. Ensimmäinen opettaja oli rovaniemeläinen Seppo Leino, jonka tunneille vanhemmat jaksoivat kuljettaa Anne-Maria Yli-Kiimingistä yksitoista vuotta kuten myös Oulun konservatorioon. Madetojan musiikkilukio vaihtui Kaustisen musiikkilukioon, kun Anne-Mari törmäsi harmonikkaristeilyllä siellä opiskeleviin opiskelijoihin. Kansanmusiikki alkoi tulla tutuksi. Parhaat oppitunnit olivat Teboilin ja Pelimanniravintolan soitoissa paikallisten pelimannien kanssa. Lukion jälkeen Ikaalisten soitinrakennuskouluun, ja koska Kultaisen harmonikan kisat olivat siinä lähellä, niin Anne-Mari osallistui niihin ja ”sattui ne sitten voittamaan”. Lukiosta tie vei kansanmusiikkiosastolle Sibelius-Akatemiaan, josta kandin paperit vuonna 2010. Maisteriopinnot jäivät vaiheeseen, kun Anne-Mari päätti muuttaa takaisin Oulun seudulle kirgisialaisen miehensä kanssa kasvattamaan perhettä. Miehen hän oli tavannut ollessaan sirkusmuusikkona Sirkus Finlandiassa. Nyt neljä vuotta on kulunut Oulun kaupunginteatterissa muusikkona. Siinä ohessa Anne-Mari on tehnyt toisena päätyönään päiväkotikeikkaa Anne Aurinkotuulena ja jatkanut 12-vuotiaana alkanutta tanssija freelancemuusikon uraa. Kaiken lisäksi Anne-Mari soittaa perinteistä perinteikkäämpää pelimannimusiikkia Osmo Hakosalon ja Erja Pätsin kanssa Rällä-yhtyeessä. Samalla murteella, mutta verkkaisemmalla tahdilla käydään läpi Heikin tie FolkVuoden 2019 Konsta Jylhä -kilpailun finaalissa tuomaristo asetti viisi kilpailijaa järjestykseen, mutta jakoi palkintorahat tasan. Finaalissa viimeiseksi jätetty, mutta kilpailussa pitkälle edennyt duo Heikki Ruokangas & Anne-Mari Kanniainen oli luultavasti omaperäisin yhtye koko festivaalilla. Se varmaan myös jakoi yleisön mielipiteet. Vapaasti improvisoivan duon musiikissa on pää ja häntä, mutta siinä välissä voi tapahtua melkein mitä tahansa. Yleisö osoitti suosiotaan auliisti niin Kaustisella kuin tämän vuoden tammikuun Folklandia-risteilylläkin. Siellä oli otettava selvää, keitä muusikot ovat. Heikki Ruokangas on yksi harvoista suomalaisista jazzkitaristeista, jotka perustavat musiikkinsa free jazziin ja vapaaseen improvisaatioon, Anne-Mari Kanniainen taas on soittanut pääasiassa kaikkea muuta. Yhdistelmästä syntyy kiinnostava näkökulma kansanmusiikkiin. Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä
• 13 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 landialle. Hänelle kansanmusiikki on tullut tutuksi vasta parin viimeisen vuoden aikana. Lapsena hän opiskeli klassista kitaraa ja teininä alkoivat bändihommat. Madetojan lukion ja Oulun konservatorion rytmimusiikin osaston kautta hän päätyi ammattikorkeakoulun pop&jazz-puolelle. Heikin opiskeluaikojen tärkeimpänä jazzimprovisaation opettajana toimi Vesa Valkama ja kitaraopettajina muun muassa sellaisia mestareita kuin Peter Lerche , Jukka Orma ja Raul Björkenheim . Nyt Heikki opettaa Oulun ammattikorkeakoulussa kitaransoittoa ja soittaa soolona sekä omassa triossaan ja AnneMarin kanssa. Uusi soolokitaralevy "Kaamos Waltz" ilmestyy syyskuussa 2020 Rockadillo Recordsin julkaisemana. Miten näin eri maailmoista tulleet muusikot ovat keksineet ryhtyä yhteistyöhön?– Järjestin minifestaria Oulussa ja Anne-Mari oli siellä soittamassa. Keksittiin, että kokeillaan yhdistää juurimusiikkia vapaaseen improvisaatioon. Kun yhdistelmä tuntui toimivalta, päätettiin osallistua Konsta Jylhä -kilpailuun. Siitä saatiinkin duolle paljon materiaalia, Heikki kertoo. Kansanmusiikkipiirit olivat Heikille vieraita ja ensimmäinen kerta Kaustisella oli viime kesänä. Heikille on ollut hienoinen yllätys, miten vastaanottavainen tunnelma on ollut niin Kaustisella kuin Folklandiallakin. Duon alkuperäinen suunnitelma oli, että Heikki ei saa edes tutustua kansanmusiikkiin, mutta siitä on jouduttu lipsumaan. Erityisen kiinnostavaksi löydöksi hän mainitsee Teppo Revon hienot kappaleet. Vaikka Anne-Marin musiikillinen repertoaari on kulkenut iskelmästä viihteen kautta klassiseen ja kansanmusiikkiin, eivät musiikilliset kokeilut olleet vieraita. Oulun konservatoriossa oli harmonikansoiton opettajana Timo Kinnunen , joka oli innostunut nykymusiikista ja AnneMari pääsi soittamaan moderneja teoksia jo kymmenen vanhana. – Timo suhtautui musiikkiin vapaasti ja saattoi pyöräyttää jonkun soittamani Bachin nuotin ympäri ja kehottaa soittamaan siitä tai sulki nuotin ja pyysi jatkamaan omasta päästä. Nykymusiikkiin tutustuminen jatkui Sibelius-Akatemian aikoina, kun AnneMari pääsi soittamaan Antero Prihan säveltämää musiikia Mika Waltarin runoihin Otto Donnerin toimiessa tuottajana. – Olen minä improvisoinut tauluistakin erään taidenäyttelyn avajaisissa. Vapaa improvisointi on jazz-piireissäkin marginaalia. Heikin mukaan tämä laji on ollut hyvin vähäistä Suomessa. Kaksikon musiikki on siis kahdesta suunnasta tulevien marginaalimusiikkien marginaalia. Siitä on paha pistää pienemmäksi. Suosion osoitukset niin Kaustisella kuin Folklandialla ovat osoittaneet, että vastaanotto on ainakin kansanmusiikkipiireissä ollut hyväksyvää, mikä on ehkä yllättänytkin. – Parasta on yleisö, joka ei yritäkään lokeroida tai ymmärtää. Toki löytyy niitäkin, jotka puhuvat tekotaiteellisuudesta, mutta jos sitä ryhtyy miettimään ei hommasta tule mitään. Jos musiikkiin uskoo itse, niin silloin on ainakin mahdollisuus, että siihen uskovat muutkin. Duo Heikki Ruokangas ja Anne-Mari Kanniainen on julkaissut yhden cd:n nimeltä Sarja kuvia, tarkoituksella erikseen kirjoitettu. Siitä kaksikon musiikissa on suurelta osin kysymys. Lähtökohtana käytetään useimmiten kansanmusiikista tutuksi tulleita kappaleita, mutta päädytään musiikilla maalattuun mielikuvaan. Tanssillisuuttakin on mietitty paljon. Tulevaisuuden suunnitelmissa – yhtenä monista – on teos, jossa esimerkiksi teatterissa tanssijat tai näyttelijät tekisivät kappaleiden hahmoja eläviksi. – Hyvä puoli on se, että tämä musiikki käy oikeastaan mille festivaalille tahansa, Heikki tuumii. Se avaa paljon mahdollisuuksia. Vastaanotto Folklandian keikalla tammikuussa oli innostunut. Heikki Ruokangas & Anne-Mari Kanniainen: Sarja kuvia omakustanne 2020 V uoden takaisen Konsta Jylhä -kilpailun finalistiduo hämmensi minut täysin. Kun olin virittynyt Konsta-aallonpituudelle, rytmeistä, rakenteista ja harmonioista vapaa improvisaatio kuulosti sekoilulta. Vanha hyvä ohje, ”jos et ymmärrä, kuuntele uudestaan”, toimi. Folklandialla tiesin, mitä odottaa ja nautin keikasta. Nyt olen kuunnellut Sarjaa kuvia kymmeniä kertoja ja joka kerta se kuulostaa paremmalta. Varsinkin jos laittaa kuulokkeet päähän ja kääntää kontrollinapin nollaan. Muistan jotkut vuosikymmenien takaiset jazzin ja kansanmusiikin fuusiot, joista jäi mieleen se, että ensin soitetaan kappaleen teema, sitten lirutellaan omasta päästä muutama minuutti ja palataan soittamaan taas teema. Sarja kuvissa teemat ja improvisaatio nivoutuvat soljuvasti yhteen. Kuulijaa ilahduttaa tunnistettuaan pätkiä teemoista, mutta niitä ei jää kaipaamaan. Teemoissa viivähdetään vain satunnaisesti ja soitossa keskitytään kappaleiden tunnelmiin. Lähtökohtana polskaa, polkkaa, rekilaulua ja herkullinen Rimski-Korsakovin Kimalaisen lento. Levyn pääteos lienee Itämeri, jolla ei ole lähtökohtaa kansanmusiikissa, vaan rakentaa oululaisten kuvaa parkuvasta ja raskautetusta merestä, joka joutuu kaiken kestämään. Liekö Folklandiaa varten keksitty aihe. Levyn päättää tunnelmallinen ja vähälle häiriköinnille jätetty Vaiennut viulu. Jäljelle jää seestynyt olo. Kaiken kaikkiaan koskettava teos, jota voi suositella lämpimästi ennakkoluulottomille kuuntelijoilla. Ja miksipä ei myös ennakkoluuloisille. Sauli Heikkilä
• 14 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 ­ 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki – huollot ja korjaukset – – viritykset uusiin ja vanhoihin soittimiin – – restauroinnit vanhoihin soittimiin – – olka­ ja bassoremmit – – ergonomiset PasiPro­lantioremmit – Naantali 10 vuotta harmonikkojen korjausta Naantalissa. Seuraa Facebookissa ja Instagramissa @hhjrmannerjo ki ASPÖ-ERIK BRUNSKÄRS-MAJA & KORPO SPELMANSLAG MAUNO JÄRVELÄ KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI, SUOMEN KANSANMUSIIKKILIITTO, SVENSKA LITTERATURSÄLLSKAPET I FINLAND R.F. / FINLANDS SVENSKA FOLKMUSIKINSTITUT nuottikirja / nothäfte TALLENTAA • JULKAISEE • TUTKII • KOULUTTAA • KEHITTÄÄ • TIEDOTTAA • PALVELEE NYT ON AIKAA SOITTAA LÄPI KOKO NUOTTIKIRJASTOMME! INSTITUUTIN VERKKOKAUPPA PALVELEE OSOITTEESSA KAUPPA.KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI.FI ... ja paljon muuta!
• 15 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Sarjaa tuottaa: Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: A. Nilson K un Laura Tapiola kymmenisen vuotta sitten aloitti työn lastenhoitajana Utsjoen saamenkielisessä päiväkodissa, hän ei osannut aavistaa mitä kaikkea se hänen elämäänsä toisi. – Siellä sain pitää musiikkituokioita lapsille taitavien joikaajien kanssa. Lisäksi siellä on valtava määrä saamelaismuusikoiden cd-levyjä Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaisilta. Kuuntelimme niitä joka päivä lepohetken aikana lasten kanssa, hän kertoo. Kun Utsjoelle perustettiin musiikkikoulu, Laura haki innokkaana mukaan nähdäkseen minkälaista musiikin opiskelu olisi, ja miten paljon hän siellä voisi Saamen musiikista oppia. Omien sukujensa joikaajista Laura ei opiskelun alkaessa tiennyt eikä suhde joikaamisen ollut sen kummempi kuin peruskoulun opetuksessa oli tutuksi tullut. Kiinnostus saamelaismusiikkiin ja musiikkiin ylipäätään oli kylläkin osa elämää. Mari Boine , Ulla Pirttijärvi sekä Anna Näkkäläjärvi-Länsman esikuvinaan ja opettajinaan Sámi Musihkkaakademijassa eli Saamelaisessa musiikkiakatemiassa Laura alkoi tutkia omia juuriaan. Lauran kertomus joikuperinteen katkeamisesta on melko yleinen. – En ole kuullut joikuja kotona enkä isovanhempieni luona. Nyt tiedän, että áhkun – jota ei saanut kutsua mummoksi – sekä isoisäni suvuissa on ollut monta taitavaa joikaajaa. Näistä asioista he eivät ole juuri puhuneet edes omille lapsilleen. Luulen, että isovanhempani ovat se sukupolvi, jonka kohdalla joikuperinne katkesi minun suvussani. Onneksi saamen kieli jäi. Sukujen joikuja Laura on löytänyt kenttätyötä tekemällä, kyselemällä ihmisiltä. Lisäksi hän kävi läpi arkistonauhoja Suomesta ja Norjasta. – Ylöskirjoitettuja joikumelodioita löytyi Armas Launiksen kirjasta. Sieltä löysin useamman sukuni joiun ja selvisi, että ne todella ovat esivanhempieni joikuja. Aina, kun olen löytänyt yhden sukuni joiuista, on tuntunut siltä kuin olisin löytänyt arvokkaan aarteen. Elvyttäjä vaiko ei? Laura Tapiola mainittiin minulle yhtenä joikuperinteen elvyttäjistä. Itse hän suhtautuu määritelmään maltillisesti. – En minä ole varsinaisesti ryhtynyt elvyttäjäksi. Olen esiintynyt ihan muutaman kerran vasta. Tällaisen ‘tittelin’ saa jokainen, joka julkisesti joikaa. Kutsuminen elvyttäjäksi paljastaa Lauran mukaan joikuperinteen tilan. – Voi olla, että tällä myös viitataan siihen, että olen päiväkodeissa joikannut lasten kanssa perinteisiä joikuja, esimerkiksi eläinten joikuja. Laura pitää tärkeänä sitä, että lapset kuulevat joikuja jo pienestä pitäen, jotta siitä tulisi luonnollinen musiikkiperinne. Lähempi pohdinta tuo esiin vanhojen joikujen käsittelemisen hankalan puolen sekä perinteen tallennukseen liittyviä tärkeitä kysymyksiä. Laura on joutunut pohtimaan joikatessaan vanhoja löytämiään joikuja: joikuperinteeseen on kuulunut se, ettei kuolleita joikattaisi. – Jos minäkin toteuttaisin tätä tapaa, niin en voisi syksyn konsertissa joikata juuri yhtään joikua, sillä kahta omaa uutta joikua lukuunottamatta koko ohjelma koostuu vanhoista henkilöjoiuista. Kuinka voisin luoda uutta tutustumatta vanhaan? Uusia joikuja on liian vähän ja niitä kuulee vielä vähemmän. Kysymys joiun tulevaisuudesta saa Laura Tapiolan mietteliääksi. – Uhkana on edelleen joikukulttuurin ja perinteen katoaminen. Nykyään myös pohditaan paljon sitä, mikä tekee joiusta joiun eikä laulun. Länsimainen populaarimusiikki vaikuttaa siihen myös. Kuinka suojellaan perinteiset joiut, jotta ne eivät joudu vääriin käsiin ja käyttötarkoituksiin, hän kysyy. Lauran on myös vaikea pohjoisesta näkökulmasta nähdä, että saamelaismusiikki miellettäisiin kuuluvaksi suomalaiseen musiikkikulttuuriin. – Minun mielikuvassani ne ovat kaksi ihan erillistä maailmaa. Millaista sitten on keväinen arki koronan varjossa Utsjoella? – Sen verran korona on vaikuttanut opintoihin, että koulun kevään pääkonsertti on siirretty elokuulle. Pari lähiperiodia on jäänyt lukujärjestyksestä pois, muun muassa matka Norjan Kautokeinoon. Etäopetus sujui hyvin. Saamelaisen kunnioittava ja syvä suhde luontoon tulee esiin tässä muistutuksessa meille kaikille. – Korona on maan tapa sanoa, että nyt täytyy pysähtyä. Matkalla esivanhempien joikuihin Opiskelu Saamelaisessa musiikkiakatemiassa on johdattanut kolmekymppisen Laura Tapiolan sukunsa joikujen äärelle. Omat vanhemmat eivät joikanneet, eivät myöskään isovanhemmat, mutta opintoihin liittyvällä tutkimusmatkalla on selvinnyt, että suvuissa onkin monia taitavia joikaajia. Jokainen löytynyt suvun joiku on kuin arvokas aarre ja niitä kuullaan akatemian konsertissa syksyllä. ESITTELYSSÄ LAURA TAPIOLA SYNTYMÄPAIKKA: Utsjoki AMMATTI: Lastenhoitaja, opiskelija NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Utsjoki ELÄMÄN MOTTO: Veri on vettä sakeampaa
• 16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 SottiisiMoves yhteistyöhön Samuelin Poloneesin kanssa lokakuussa Kesäkuun puolestavälistä syksylle siirretyn SottiisiMoves 2020 -tapahtuman uusi ajankohta on 16.-18.10.2020. Tampereella toteutettava festivaali on Suomen Nuorisoseurojen järjestämä?tanssin ja musiikin tapahtuma, jossa?Pispalan Sottiisi ja Nuori Kulttuuri juhlivat 50-vuotista taivaltaan. Erinomaiset tilat festivaalille tarjoaa Tampere-talo, josta tanssi ja musiikki levittäytyvät ympäri kaupunkia. Ohjelman keskiössä ovat lasten ja nuorten Movesja Tanssiralli-katselmukset sekä Saa tanssia! -kansanomaisen paritanssin juhlaproduktio. Samassa yhteydessä Suomen Kansanmusiikkiliitto järjestää keväältä perutun Samuelin Poloneesi -kansanmusiikkitapahtuman tiiviimmässä muodossa. Oman värinsä tapahtumiin tuo Tampereella samaan aikaan järjestettävä suomalais-ugrilaisten kansainvälistä sukukansanpäivää juhliva Sugrifest. – Haluamme tuoda ihmisille hyvää mieltä ja tekemisen riemua. SottiisiMoves 2020 -tapahtumassa ovat edustettuina kaikki tanssilajit polskasta hip hoppiin. Vuoden teema Saa tanssia! tarkoittaa, että tällä festivaalilla kaikki saavat halutessaan tanssia., kertoo Suomen Nuorisoseurojen toimialajohtaja Jukka Heinämäki. Suomen kansanmusiikkiliiton toiminnanjohtaja kehoittaa pelimanneja tulemaan soittamaan ja yleisöä kuuntelemaan iloiseen joukkoon. – Tarjolla on Pelimanni-paraatia, muita konserttiesiintymisiä, aulasoittoja ja tanssisoittoja. Tampereella järjestettävän SottiisiMoves 2020 -tapahtuman ja Samuelin Poloneesin uusi ajankohta on 16.-18.10.2020 . Lisätiedot: sottiisi.net kansanmusiikkiliitto.fi Vuonna 1975 perustetun kansanmusiikkiseura Folkmusiksälskapet ry:n aktiivitoimijat, tietokirjailija Matti Hako (1927-2014) ja musiikin monitoimimies, kuoronjohtaja ja kanttori Eero Polas (1919-2000) innostuivat järjestämään Vantaalle kansanmusiikkitapahtumia. Ensimmäinen Vantaan Sottiisi järjestettiin marraskuussa 1980 Myyrmäen koulussa. Nimikkokappaleen Eero Polas löysi Bragen kokoelmista ja kirjoitti siihen myös sanat. Kappale on ollut neljänkymmenen vuoden ajan juhlaohjemistossa. Vantaan Sottiisin myötä Vantaan Kansanpelimannit Eino Ketola , Aulis Lehtinen , Veijo Honkanen ja myöhemmin myös Timo Hämäläinen ryhtyivät järjestämään kansanmusiikkikursseja, jotka saavuttivat suuren suosion. Ensimmäinen kansanmusiikkikurssi pidettiin vuonna 1988 Eino Ketolan johdolla. Mukaan saatiin myös Rauno Lehtovaaran ohjaamat Suzuki-viulistit. Vuonna 1991 kansanmusiikkiviikko kurssituksineen keräsi ennätysmäärän osallistujia. Opettajina toimivat Markku Lepistö , Heikki Lahti , Minna Raskinen ja Jussi Tarkkanen . Seuraavana vuonna järjestettiin Vuoden nuori pelimanni -kilpailu. Perinne jatkui viiden vuoden ajan. Osallistujina ehti olla monta tämän päivän ammattikansanmuusikkoa, kuten Susan Aho , Emilia Lajunen , Antti Järvelä , Jemina ja Selina Sillanpää , Tomi Nurmi ja Valtteri Valo . Jorma Panula toimi usean vuoden kilpailujen päätuomarina. Vuodesta 2009 alkaen Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys ry ja Kansalaisfoorumi ovat huolehtineet kurssituksesta Viertolan koululla Tikkurilassa. Vuonna 2000 otettiin käyttöön Kaamospelit -nimi ja yhdistys rekisteröitiin vuonna 2010. Kun Kansanmusiikkiseura vuonna 2002 luopui Sottiisin järjestelyistä, päävastuun otti Vantaan Kansanpelimannit ry. Tänä päivänä Kaamospelien hallitus vastaa Vantaan kansanmusiikin toiminnoista. Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja ja samalla taiteellinen johtaja oli Sirpa Lahti . Hallituksessa on ahkeroinut vantaalaisten muusikoiden lisäksi, kaupungin kultuuri-ja kirjastotoimen edustajia. Juhlavuoden 2020 kunniaksi festivaali tuo esille nuoren kansanmusiikkipolven tekijät kunnioittaen samalla neljänkymmenen vuoden pitkää perinteitä. Myös kansanomaisten paritanssien teemavuosi näkyy ohjelmavalinnassa. Jos pandemiarajoituksia höllennetään Kaamospelit järjestävät tulevana syksynä suositun Sipoonkorven lauluvaelluksen lauantaina 11.9. Muutamana vuonna järjestetty keväinen pelimannien tanssitapahtuma Påkaksessa, Vantaan Kotiseututalon pihalla on siirretty syyyskauden aloitustapahtumaksi lauantaille 5.9. Kaamospelien ohjelman halutaan olevan monipuolinen, yhteisöllinen ja kaikkia ikäpolvia yhdistävä. Siksi Påkaksessa on ohjelmaa koko perheelle ja tietysti lavatanssit pelimannien tahdittamana. Varsinainen festivaaliviikko on 7.15.11. Kansanmusiikkiviikolle ovat vakiintuneet Tupasoitot, kauppakeskusten Yhtä soittoa -tapahtumat, Musiikkiopiston oppilasmatineat, kansanlaulukirkko ja tietysti myös palvelutalosoitot. Lauantaina 7.11. suositut kansanmusiikkikurssit kokoavat pelimannit Tikkurilaan. Juhlakonsertissa 7.11. klo 19 Kulttuuritalo Martinuksessa esiintyy mm. Frigg. Perjantain 13.11. Nordic Night -illassa Kulttuuritehdas Vernissassa on luvassa Ruotsista loistava Hazelius-Hedin -yhtye. Festivaalin taiteellinen tuottaja on vantaalainen kitarataiteilija J-P Piirainen , ja tapahtumien tuottajana jatkaa Sanni Virta . Tapahtumien tarkemmat ajankohdat ja esiintyjätiedot vahvistetaan syksyn 2020 aikana www.kaamospelit.fi Ilmoittautumiset esiintymään: sannisinikka.virta@gmail.com Anja Hinkkanen Vantaalla juhlitaan Vantaan Sottiisin ja Kaamospelien tasavuosia
• Amanda Kauranne KOLUMNI 17 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Kipuna koronasta ”Yksi säännönmukaisuus kaikkialla maailmassa on, että siellä missä lauletaan ja tanssitaan, virus leviää nopeammin”, kertoi virustutkija Hendrick Streeck ja summasi paitsi yhteisöni ytimen, myös punoi sen yhteen taudin kanssa, joka on repinyt koko maailman jengoiltaan. Kevättä on värittänyt pelko muiden ja oman terveydentilan ohella alamme ja sen tulevaisuuden puolesta. Kuinka toivumme? Miten elättää intohimon liekkiä eikä tukahduttaa sitä kauhun alle? Useimmilla kansanmusiikin ja kansantanssin ammattilaisista korona karsi parin päivän aikana lähes kaikki kevään ja kesän ansaintamahdollisuudet. Paradoksaalisesti kalenteri tyhjentyi ja samalla alkoi valtava kiire. Opettajat ottivat parin vuorokauden aikana haltuun etäopetuksen ja kehittivät lähes tyhjästä tavat jatkaa erilaisiin digitaitoihin tottuneiden ja eri välinein varustetuin oppilaidensa kanssa. Yrittäjillä alkoi selvitysja selviytymistaistelu ja taiteilijat joutuivat apurahankirjoitussavottaan, joka ei tunnu koskaan loppuvan… Korona paljastaa yhteiskuntamme eriarvoisuutta. Miten opettaa etänä, jos ei ole käytössä tietokonetta tai älypuhelinta? Miten tekijät, jotka kamppailevat normaalissakin arjessaan toimeentulonsa kanssa, selviävät nyt koronan revittyä aukon ansioihin? Kuka jaksaa viikosta toiseen hakea minimirahoitusta työlleen ja silti pysyä luovana, valovoimaisena artistina? Teosto-tekijänoikeusjärjestö julkaisi juuri Polaris Nordic: Digital Music in the Nordics -tutkimuksen, jossa ilmeni, että suomalaiset ovat haluttomampia maksamaan musiikin striimauksesta kuin muut pohjoismaalaiset. Entä jos ainoa keino keikkailla on striiminä? Ehkä emme ole vielä osanneet sopeutua uuteen tilanteeseen. Maailma, sellaisena kuin sen tunnemme, on mennyttä. On uuden ajan alku ja se aiheuttaa kipua. Olen joskus kirjoittanut, että suru on silta, jota pitkin on kuljettava, jos mielii muutoksen tuolle puolen. Surutyötä tehdessä on hiljalleen virinnyt ajatus, että tämän kriisin päälle voi rakentua jotakin uutta ja parempaa. Iloitsen Polokkareiden Poikkeustilapolkasta, joka keräsi valtavan suosion ja ylitti uutiskynnyksen myös muissa maissa. Seuraan netistä My Kaustinen -ryhmän festivaalimuistoja sekä tupasoittoja ja huivikatrilleja. Pakon kirvoittamana on marginaalisesta alastammekin nyt alettu julkaista videoklippejä ja opetusvideoita kaiken kansan löydettäväksi. Voiko netissä rakentua koronan tiimoilta uusia heimoja ja yhteisöjä kentällemme? Konserttien livestriimejä voisi olla joka ilta katsomassa niin Suomesta kuin ympäri maailmaa. Tuleeko striimistä tulevaisuudessa varteenotettava vaihtoehto liven ohella niille, jotka asuvat kaukana, joille sosiaaliset tilanteet ovat haastavia tai jotka ovat sairauden takia sidottu koteihinsa? Voisimmeko näin ottaa heidätkin mukaan ja rakentaa osaltamme tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa? Perinneintoilijana minua kiinnostaa se, mitä tapahtuu, kun ihmiset alkavat tapailla soittimiaan ja tanssejaan eristyksissä. Voisiko tämä aika viedä takaisin yhteen kansanmusiikin juurevaan erityispiirteeseen, joka versoo omalla tavalla tekemisen estetiikasta? Mieleen tulevat kansansoittajat, kuten Polkka-Otto, joka soitti viuluaan rennosti polveen nojaten, Suomen kansan oudot tanssit -kirjan soolotanssien villit muistiinmerkinnät ja se tuhansien muunnelmien kirjo, joka on syntynyt, kun kappaletta ollaankin muisteltu sen sijaan, että se on tarkastettu äänitteeltä tai nuoteista. Mitä jos tekeminen lähtisikin ihmisen sisäisestä liikkeestä ja kauneudentajusta? Jos tutun kappaleen sijaan tapailisikin sisäistä ääntään, sieltä viriävää melodiaa tai askelikkoa? Muistimme inhimillisyys on lopulta luovuudessaan rikkaampi ja antoisampi kuin täydellinen kopio alkuperäisestä ajatuksesta. Yhtä toivon kuitenkin. Että kun taas voimme liittää kädet yhteen polskapiirissä, laulaessa tuntea toisen kehon resonoivan vieressämme ja soittaessa reagoida tässä hetkessä eikä pienellä digiviiveellä soittokaverin musisointiin, otetaan mukaan myös joku ystävämme, joka ei ole koskaan kuullutkaan kansanmusiikista. Otetaan koronasta kipuna kansanmusiikkiin ja sytytetään pieniä intohimon liekkejä yhä useampaan sydämeen. Pi et ar i Pu ro va ar a
• 18 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Yhdeksän musiikkialan toimijaa saman katon alle Osa Suomen musiikkialan järjestöistä muuttaa yhteisiin toimitiloihin Espoon Keilalampeen keväällä 2021. Hankkeen käynnistäjiä ja koordinoijia ovat tekijänoikeusjärjestöt Gramex ja Teosto. Yhteisöllinen hanke rakentaa positiivista tulevaisuutta koronan jälkeiseen aikaan ja on ainutlaatuinen musiikkialan kentällä niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Se lisää yhteisöllisyyttä ja tehokkuutta sekä tehostaa tilankäyttöä. – Muutama vuosi sitten loimme yhteisyrityksen, josta sekä Teoston että Gramexin taustamusiikkilisenssit saa yhdeltä luukulta GT Musiikkiluvat Oy:stä. Nyt me kolme ja kuusi muuta järjestöä muutamme samaan osoitteeseen. Kun suunnataan koronan jälkeiseen aikaan, Suomeen rakennetaan uudenlaiset edellytykset musiikkialan yhteistyölle, sanoo Gramexin toimitusjohtaja Ilmo Laevuo . – Hanke on musiikkialalla ainutlaatuinen, myös kansainvälisesti. Siirtyminen yhteisiin toimitiloihin mahdollistaa entistä sujuvamman yhteistyön, toimialan kehittämisen sekä huomattavat kustannussäästöt. Uskon, että hankkeen myötä voimme myös lisätä musiikkikentän vaikuttavuutta yhteiskunnassa merkittävästi. Olen iloinen päästessämme rakentamaan tulevaisuuden yhteisöä, jonka yhteisenä nimittäjänä on musiikki, kertoo Teoston toimitusjohtaja Risto Salminen . Yhteisiin toimitiloihin muuttaa yhdeksän musiikkialan järjestöä – Gramex, Teosto, GT Musiikkiluvat, Musiikkituottajat IFPI Finland, Suomen Säveltäjät, Suomen Musiikintekijät, Suomen Musiikkikustantajat, Music Finland sekä Tekijänoikeuden tiedotusja valvontakeskus TTVK. Yhteisiin toimitiloihin muuttamisessa tavoitteena on parantaa järjestöjen välistä yhteistyötä, kehittää työympäristöä ja tehostaa tilankäyttöä sekä parantaa vuorovaikutusta. Samalla haluttiin luoda entistä paremmat toiminnalliset tilat ja puitteet työskentelylle. Keilalampeen meren äärelle rakentuu täysin uudistettu, tehokas toimitilaratkaisu lähelle Keilaniemen metroasemaa. Jokaisella järjestöllä on omat työtilansa, ja lisäksi toimitiloissa on riittävästi yhteistä kohtaamisja neuvottelutilaa. Koronavirus söi maaliskuun puolivälissä edestään kaiken kulttuurin. Tapahtumien peruutukset seurasivat toisiaan, eikä tietoa poikkeustilan kestosta ollut. Salossa tähän erikoiseen elämänvaiheeseen päästiin hyvän ja terveellisen irkkumusiikin tukemana. Viides Salo Irish Festivaali ehdittiin näet pitää maaliskuun alussa, juuri ennen konserttisalien ovien lukkiutumista. Irlantilaisen kansanmusiikin harrastus on Suomessa laajaa, aktiivista ja avarakatseista, väittää festivaalitiimiä vetävä Arto Pasio . Väitteet saivat myös tukea Salo Irish Festivaalin lavoilla. – Olemme jokaisella festivaalikerralla voineet esitellä yleisölle uusia kotimaisia Salossa vierailevia kokoonpanoja. Kaiken kaikkiaan areenoilla on esiintynyt jo seitsemäntoista kotimaista irkkumusiikin yhtyettä – yhteensä yli sata muusikkoa! Lisäksi useita yhtyeitä on jonossa. Tänä vuonna mukana oli kuusi yhtyettä kymmenellä keikalla. Festarilauantain tarjonta ulottui perinteisistä viskiralleista harpuilla säestettyjen kauniiden balladien kautta riehakkaaseen kelttipunkiin – ja lopuksi tietenkin soittajien yhteisiin jameihin. Suosio vakiintunut Yleisö on ottanut festivaalin omakseen. Liki neljäsataa pääkonsertin lippua myytiin loppuun jo ennakolta. Järjestäjät laskivat, että irlantilaiselle kansanmusiikille altistui kolmen festivaalipäivän aikana noin 1 300 henkeä. Arto Pasion mukaan määrä on Salon kokoisessa kaupungissa todella paljon. Konsertteja tarjottiin monenlaisille yleisöille. Ikä ei irkkumusiikkia rajoita: päiväkodissa katsomo taputti ja jyskytti tahdissa siinä missä pääkonsertin varttuneempi yleisökin. Festivaali oli maksuton lukuunottamatta pääkonserttia. Sen mahdollisti yhtäältä se, että Salo Irish -kumppaneiksi saatiin tälläkin kerralla niin kaupungin kulttuuripalvelut kuin viisitoista Salossa toimivaa yritystäkin. Toinen välttämätön edellytys oli järjestäjien tekemä iso talkootyömäärä. Edessä uudistukset Festivaalia on tehty pienellä porukalla ja nykyinen formaatti on melko raskas rakentaa. Joitain muutoksia joudutaan harkitsemaan, mutta irkkumusiikin konsertit eivät Salosta lopu., Näillä näkymin ne vain jakautuvat tasaisemmin pitkin vuotta, kertoo Arto Pasio. Jatkuvuudesta kertoo, että Salon irkkutapahtumia hallinnoimaan perustettiin vuonna 2019 oma paikallinen yhdistys, Salo Irish ry. Teksti ja kuvat: Kauko Mäntylä Lisätietoa ja videoita 2020 festivaalista: www.facebook.com/saloirishfest Kevään viimeinen festivaali Viides Salo Irish Festivaali ehdittiin kokea juuri ennen koronahyökyä. Salo Irish Festivaalin päättäneen jamikonsertin aloitti riehakasta kelttipunkkia tarjonnut 7 Stout Clan. Vasemmalta Kalle Saarinen, Elias Koskinen, Juho Kosonen, Taavi Kervinen ja Julius Piironen. Salo Irish Festivaalin pääkonsertin aluksi soitti Lyres of the Dunes. Yhtyeessä Olga Kolari (vas.), Henna Hihnala, Sonja Savolainen sekä Jane Ilmola.
• 19 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 • PELIMANNI-LIITE 19 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 2 • 2020 Heinäkuisena sunnuntai-iltapäivänä vuonna 1960 kilisteltiin maljoja jyväskyläläisessä ravintola Maakunnassa juhlan kunniaksi. Juhlaan oli aihetta, sillä maamme ensimmäinen maakunnallinen kansanmusiikille omistautunut yhdistys oli juuri perustettu. K ilistely tosin meinasi tyssääntyä alkuunsa, koska tarjoilijan mielestä erään läsnäolijan silmä kiilsi vähän liikaa jo valmiiksi. Mutta juhlaa päästiin kuitenkin jatkamaan kunhan oli saatu todistettua, että kyseessä oli lasisilmä… Keski-Suomen Kansansoittajat ry oli nähnyt päivänvalon. Vajaat 30 vuotta myöhemmin nimi muutettiin Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys ry:ksi. Idea pelimannien oman yhdistyksen perustamisesta oli virinnyt maakunnassa 1950-luvulla suosittujen kansansoittokilpailujen myötä. Pääsylipputulot olivat aiemmin menneet kulloisenkin järjestäjän taskuun. Innokkaiden soittajien osaksi jäi kahvi ja pulla -palkan lisäksi lähinnä soittamisen ilo, ja eri sarjojen voittajalle alpakkalusikka kouraan. Nyt tuotot saataisiin pelimannien omaan käyttöön. Toiminta lähti käyntiin ja laajeni vähitellen koko maakunnan kattavaksi. Jäsenmäärän nousi 1980-1990-lukujen taitteessa noin kuuteensataan. Vuosikymmenten mittaan vanhimpien soittajasukupolvien ikääntymisen ja luonnollisen poistuman sekä yleisen rakennemuutoksen seurauksena kansanmusiikkitoimintakin on keskittynyt alueellisiin keskuksiin. Maakuntakeskus Jyväskylän lisäksi Keski-Suomen pelimanniperinne on säilynyt vireänä ainakin Keurusseudulla, Jämsänjokilaaksossa, Saarijärvellä ja Korpilahdella. Kahdella viime mainitulla paikkakunnalla, kuten myös Jyväskylässä, on ilahduttavasti onnistuttu perinteen jatkamisessa nuorten soittajien keskuudessa. Esimerkiksi Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistyksen suojista on pelimannitaivaltaan jatkanut maailmalle jo useampikin soittajapolvi, moni jopa ammattilaisuuteen asti. Ja uusia soittajanalkuja kasvaa yhä yhdistyksen järjestämissä lasten pelimannikerhoissa. Keskisuomalaista pelimannimusiikkia tallenteille Keskisuomalaista pelimannimusiikkia on kerätty talteen ja myös kansien väliin nuottikirjoiksi koko yhdistyksen toiminnan ajan. Ensimmäisen Voitto Mäkelä kokosi maakunnan soitteista 1970-luvun alussa. Se julkaistiin Fazerin Pelimannisävelmiäsarjassa. Toinen kooste oli vuonna 2006 julkaistu Mitäs soitettas? –kirja, joka sisältää lisää Mäkelän keräämiä sävelmiä sekä uudempia pelimannien sävellyksiä. Muista julkaisuista mainittakoon tuoreimpina Riitta Reijosen Keuruun seudun vanhaa pelimanniperinnettä (2009) ja Minna Torpan Saarijärvi soi (2013), joista kumpikin keskittyy nimikkopaikkakuntiensa kansanmusiikkiin. Tallennustyö jatkuu yhä. Parhaillaan on käynnissä mestaripelimanni Erkki Hiekkavirran ideoima Ennenkuulumattomatprojekti. Sen tiimoilta pyritään saamaan talteen vielä mahdollisesti pöytälaatikkojen kätköihin jääneitä pelimannisävelmiä. Nuottien keruun ja puhtaaksikirjoittamisen lisäksi tärkeänä osana projektia on Palokan Pelimannitalolla Jyväskylässä järjestettävä konserttien sarja, jossa maakunnan pelimannit ja yhtyeet esittävät noita aiemmin julkaisemattomia sävelmiä omalta alueeltaan. Konserteista tehdään myös laadukkaat videotallenteet. Kaikkiaan sävelmiä on kertynyt yli kahdeksansataa, videoilla kappaleita on satakunta. Palokan Pelimannitalon yhteydessä on toiminut vuodesta 2009 myös Suomen kantelemuseo. Museon perusti edesmennyt äänekoskelainen soitintutkija, kanteleiden tietäjä ja taitaja, sittemmin myös mestaripelimanni Kari Dahlblom . Museon kokoelma on karttunut vuosien mittaan noin sadan soittimen laajuiseksi, joukossa myös todellisia harvinaisuuksia. Dahlblomin monikymmenvuotisen tutkimustyön tuloksena syntyi mm. Keski-Suomen kantele –teos vuonna 2011. Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys 60 vuotta Korpilahden pikkupelimannit & Puikulat ja Mukulat Jyväskylästä K-SKmy:n 50-vuotisjuhlakonsertissa Petäjävedellä Palokan Pelimannitalo. Heikki Lavonius R iit ta R ei jo ne n
• 20 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 20 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Uudenmaan nurkka ”Elämme poikkeuksellista aikaa”. Kyllästymiseen asti on tätä kuultu tänä keväänä. Koronakevät on monella tapaa mullistanut elämämme. Yhtäkkiä kalenteri oli tyhjä. Opetustunnit ja luennot peruttu. Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen suuri yhteisvastuukonsetti 1.3. ehdittiin vielä toteuttaa. Samuelin Poloneesi Tampereella peruttiin heti valtioneuvoston ohjeiden julkistettua. Tuli kiire peruttaa hotellit, konserttipaikat ja esiintyjät. Tuomiokirkon kansanlaulukirkkoa ei peruttu. Niinpä kokosin viiden muusikon ryhmän 60 hengen sijaan ja toteutimme kansanlaulukirkon, jossa oli läsnä runsaasti yleisöä. Tilaisuus kuultiin myös paikallisradiossa. Kiitos Hämeen pelimannit, Kari, Kaija ja Martti sekä Seppo Sakaroista. Pelimannien yhteisöllisyys näkyy nyt somessa. Live-taltioinnit ja Youtuben ohjelmat ovat pienenä lohtuna yhdessä soittamisen kaipuulle. Orivesi All Stars ryhmän WhatsApp -ryhmä kilahtelee ahkerasti. My Kaustinen puuhasi jopa valtakunnallisen puskasoiton Maunon johdolla. Kaustisen henkeä pidetään yllä seuraaviin festivaaleihin 2021. Aleksin syyssoitto on Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen tuotantona jatkunut vuodesta 1993 kulttuurikeskus Stoassa. Konserteissa on ollut tarjolla monipuolinen kattaus kansanmusiikin ja -tanssin ohjelmistoa. Tuleva 10.10. tapahtuma saadaan Vuosaaren Merimieskirkon hienooon akustiikkaan. Toivomme pelimanniyhtyeiden ilmoittautumista allekirjoittanelle jo elokuussa. Elokuun tapahtumista saa tietoa Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen facebook-sivulta. Jokailtainen parvekesoitto klo 20 naapurien ja ulkoilijoitten iloksi on koronaeristyksen piristys. Mutta Lauttasaaressa säkkipillin soitto kiellettiin, koska yleisöä kertyi liikaa. Voimia, valoa ja iloa kaikille. Anja Hinkkanen Arvoituksellinen konserttiarvio Tähän jutun loppuun piti alun perin tulla mainos yhdistyksen 60-vuotiskonsertista Kaustisen Kansantaiteenkeskuksessa heinäkuussa, mutta tätä kirjoittaessa tuli tieto festivaalin perumisesta korona-rajoitteiden takia. Niinpä sen sijaan ikään kuin loppukevennyksenä konserttitunnelmia vajaan 50 vuoden takaa: ”Mestaripelimanni Antti Vesterinen teki mahtavan vaikutuksen ilmestyessään punaisissaan ja yksinäisine viuluineen valaistulle peräseinälle. Hänen Vanha varpunen oli kuin äärettömän vanhaa viinivuosikertaa, jonka ainoakertaisen aromin vain asiantuntijat pystyvät arvioimaan kyllin korkeatasoisesti. Tuossa rytmiikan ja korukuvion synkopoidussa henkevyydessä ja lausutuksen imun hienotunteisessa sävytyksessä täsmennyksessä oli menneitten aikojen mystistä shamaania, mutta myös aidon talonpoikaiskulttuurin syvällistä filosofiaa. ” Noin kirjoitti sanomalehti Uuden Suomen musiikkiarvostelija, säveltäjä Heikki Aaltoila mestaripelimanni Antti Vesterisen esityksestä ensimmäisessä Samuelin Poloneesissa Finlandia-talossa maaliskuussa 1972. Tuon kuultuaan Antti oli tuuminut: Kiittääköhän tuo vai moittii? K oronakevään aikana myös taannoin soittajistoaan uudistanut kansanmusiikkikentän kulmakivi Tallari on käyttänyt aikaa mahdollisimman hyvin, ja yhtyeen uutta kokoonpanoa esittelevä, ties kuinka mones pitkäsoitto on äänitystensä osalta valmis. Tallarin perusajatuksiin on kuulunut alusta asti perinteen säilyttäminen ja siirtäminen eteenpäin, joten on varsin osuvaa, että myös nykykokoonpanossa soittavan Sampo Korvan soittimen tarina on tämänkaltainen: – Kyseessä on verrattain yleinen kouluharmooni Halonen & kumppanit -tehtaalta. Se on yksi useammasta, joihin Timo Valo rakensi aikoinaan pienemmän vaneriulkokuoren ja toisistaan irroitettavat paljeja koskettimistopuoliskot kuljetusta helpottamaan. Jäädessään eläkkeelle vuonna 2014 Timo luovutti soittimen Tallarin käyttöön. Hauska lisähuomiohan on, että varsin monet tämän hetken harmooninsoittajat ovat soittaneet sitä aikoinaan harmoonitunneilla käydessään. – Muuten hyväkuntoinen soitin oli kuitenkin niin huonossa vireessä, että sitä ei oikein voinut käyttää tositoimissa. Se viritettiin Jaakko Järvelän toimesta edellisen harmoonini mentyä epäkuntoon. Lopputuloksesta tulikin sitten niin hyvä, että olen tyytyväisenä soittanut sitä aina siitä asti. Pelimannia jututti: Antti J. Janka-Murros Sampo Korvan ja Tallarin harmooni M ar ko M äk in en Tampereen Tuomiokirkossa maaliskuussa Anja Hinkkanen (vas.), Seppo Kurkela, Kari Tamminen, Kaija Virtanen, kanttori Pirjo Mäntyvaara, Martti Ahola ja liturgi Antero Niemi. Si rp a O lk in uo ra
• 21 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 • PELIMANNI-LIITE ============================= & #24 ˆ__««««« «««« ««« G ˆ_ ˆ_ ˆ«««« «««« ««««« «««« ˆ ˆ_ ˆ «««« «««« «««« «««« ˆ ˆ ˆ ˆ ˆ«««« «««« ««««« «««« D 7 ˆ ˆ ˆ «««« ««««« ««««« «««« ˆ ˆ ˆ ˆ œ»»»» »»»» »»»» »»»» œ œ œ ============================== & # ˆ«««« «««« «««« G ˆ ˆ ˆ«««« ««««ˆ «««« «««« «««« ˆ G ˆ ˆ ˆ«««« œ»»»»» »»»»» »»»» G œ œ œ»»»» »»»» »»»» »»»»œœœ ˆ«««« «««« «««« D 7 ˆ ˆ œ»»»» »»»» »»»»œœ ””{ 1. 2. ““{ ============================== & # ˆ«««« «««« ««««« ˆ ˆ ˆ«««« «««««« «««« ˆ ˆ ˆ«««« «««« G ˆ ˆ«««« «««« «««« «««« ˆ ˆ ˆ «««« «««« ˆ G ˆ ˆ«««« ””{ 1. 2. ============================== & # ˆ__««««« ««««« «««« G ˆ__ ˆ_ ˆ«««« ««««« ««««« «««« ˆ_ ˆ__ ˆ_ «««« «««« «««« ˆ_ C ˆ ˆ ˆ«««« ««««ˆ ˆ«««« ««««« «««« D 7 ˆ ˆ ˆ«««« ««««« ««««« «««« ˆ ˆ ˆ ““{ ============================== & # ˆ«««« «««« G ˆ ˆ«««« «««« «««« «««« ˆ ˆ ˆ «««« «««« «««« ˆ ˆ G ˆ ˆ««««j ‰ œ»»»»» »»»» »»»»» C œ œ œ»»»»» »»»» »»»» »»»»» œ œ œ ””{ 1. 2. ““{ ============================== & # œ»»»»» »»»» »»»»» G œ œ œ»»»»» »»»» »»»» »»»»»œœœ ˆ«««« ««««« «««« D 7 ˆ ˆ ˆ«««« ««««« ««««« «««« ˆ ˆ ˆ ˆ«««« «««« «««« «««« ˆ G ˆ ˆ »»»»» »»» »»»» »»»»» œ œ œ œ «««« «««« «««« ˆ G ˆ ˆ ˆ«««« ””{ 1. 2. ============================== & # Tauno Krossi: Taunon polkka «««« «««« «««« «««« ˆ G ˆ ˆ_ ˆ_ˆ«««« ««««« ««««ˆ_ˆ_ ˆ«««« «««« «««« D ˆ_ ˆ_ ˆ_«««« ««««ˆ_ «««« «««« ««««« «««« ˆ ˆ ˆ ˆ ˆ«««« ««««« ««««ˆˆ ˆ«««« «««« «««« G ˆ ˆ ˆ«««« ««««ˆ ““{ 1. ””{ ============================== & # «««« «««« ««««« «««« ˆ G ˆ ˆ ˆ ˆ«««« «««« ««««« ««««« ˆ ˆ ˆ «««« «««« ˆ ˆ ˆ«««« «««« «««« ««««« «««« ˆ G ˆ ˆ ˆ œ»»»»» »»»»» »»»» »»»»œœœ ˆ«««« «««« «««« D ˆ ˆ ˆ«««« ««««« «««« «««« ˆ ˆ ˆ 2. ““{ ============================== & # J alasjärven kunnanjohtaja oli innokas kävijä pelimannikonserteissa eli "pirunkeuhkon repijääsissä". Kerran häneltä kysyttiin miten hän määrittelee hyvän kansanmusiikin. "Soon silleen, että ku panoo silimät kii, vasemman jalan koukkuhun ja oikian suorahan, ja ku siinä kuunnellessa oikian jalan isoovarvas heilahtaa, nii silloon tietää notta mussiikki on menny perille." Tämän tarinan kertoi minulle Teppo Välimäki. Tapani Mäkinen «««« «««« ««««« «««« ˆ ˆ ˆ ˆ ˆ.«««« «««««ˆ ˆ«««« «««« «««« G ˆ ˆ ˆ«««« «««« «««« «««« ˆ ˆ ˆ «««« «««« ««««« «««« ˆ ˆ D ˆ ˆ ˆ«««« «««« «««««« ««««« ˆ Nuottikirjoitus TM ˆ ˆ «««« «««« ˆ G ˆ ˆ«««« 1. ””{ 2. ”” Eteläpohojalaasta polokkaa Trad. Jalasjärven kunnanjohtaja oli innokas kävijä pelimannikonserteissa eli "pirunkeuhkon repijääsissä". Kerran häneltä kysyttiin miten hän määrittelee hyvän kansanmusiikin. "Soon silleen, että ku panoo silimät kii, vasemman jalan koukkuhun ja oikian suorahan, ja ku siinä kuunnellessa oikian jalan isoovarvas heilahtaa, nii silloon tietää notta mussiikki on menny perille." Tarinan kertoi minulle Teppo Välimäki. Tapani Mäkinen Nuottiliite Vuoden toisessa Kansanmusiikki-lehdessä on julkaistu tavallisesti Kaustisen maakuntateemaan liittyviä nuotteja. Kun festivaali peruuntuu tänä vuonna, esittelemme pari toimitukseen saapunutta nuottia sekä näytteet kahdesta viime aikoina ilmestyneestä kirjasta.
• 22 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 22 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 G C D7 q=104 G C D7 G G 9 C D7 G G 18 C D7 G G 27 A‹ D7 G 37 G C 47 D7 G G 56 24 &# 3 Karanteenipolkka ArmasHalinen &# &# &# &# &# &# 3 œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œœœœ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ Œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œnJ œ# ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ Œ œ œ œ ™ œj œ œ œ ™ œj œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œJ œ œ œ ™ œJ œ œ œ ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ ™ œj œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œj œ œ œ œ ? œ ™ œnJ œ# ™ œJ œ œ œ œ œ ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œœœ ? œ Œ Olen espoolainen musiikinharrastaja, joka on palannut nuoruuden aikaisen rakkauden eli mandoliinin pariin. Heikki Lahden ja muiden esimerkkien myötä on herännyt kiinnostus suomalaiseen kansanmusiikkiin. Aiheen innoittamana on alkanut syntyä myös omia sävellyksiä. Karanteenipolkka sopii mielestäni täyttämään viruksen aiheuttamaa tyhjiötä. Ahti Huomo aka Armas Halinen
• 23 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 • PELIMANNI-LIITE Värikkään kansanviulistin tarina ja laulut 53 Laitilassa tänä vuanna on tehty kolme murha. Sepä tässä laulussa, te saatte viälä kuulla. Tapahtui myäs tappelussa kerran metsätiällä. Se oli myäskin Laitilassa, sen saatte kuulla viälä. Laitilan kirkonkylästä toi Alise Pertan trenki, Fransi Kasteri nimensä ja ilmotan minä senki. Hän joutui vihan vimmahan toi matkamiähen kanssa. Tästä tuli riittahan, sen kumpi voisi antta. Hän otti halvon kuarmastan, löi matkamiästä päähän, joka meni Tuanelahan jonkun päivän päästä. Leiman kylässä tapettin tua sahuriäijä parka. Murhamiähet tuamittin kahreksan vuatta palkaksi. Valvoinen ja Soukainen ovat likehellä, piän tanhua välissä jost Korisjoille mennä. Valvoste poja Soukaissihi menivät kyläilemä, katselema ystäviäs ja heitä tervettämä. Kävivät he Äijäläs, se ompi talon nimi. Äjlän pojat itsestänsä ylön paljon piri. Läksivät takka ajaman noita poikkia parhamppia. Helkkulan talon takana he rupesit tappelema. Kuulttin pyssyn paukaus, sen ampui Äjlän poika. Kohta köhtyi tappelus ja kaatui Fransi-poika. Pojat ne läksit kotio, kaik omille majoillensa. Ja Fransi se Helkkulan pellolle jäi kualinhaava päässä. Fransi se Helkkulan pellolta heräs aamuhämärässä. Läksi käymän kotio, toi kualinhaava päässä. Kukas sitä liäne lyänykkän, tota Fransi poikka päähä, kuin ulkona oli pimiä ja ei sitä saattu nährä. Viikko jälkken tappelu toi Fransi poika kuali. Ja siit on tullu lakituppa vanhoja ja nuari. Ja tuamari tätä asiata tutkiskeli kovi. Ja monta kertta avettu on lakituva ovi. Älkkätte pojat riirelkkä, se ei ole kunniallista, vaan vahinko ja häpiä ja ero tuttavista. Lai E‹ ti las sa tä A nä vuan H‹ na on teh ty kol me mur E‹ ha. Se A pä täs H‹ sä lau E‹ lus sa, te saat H‹ te viä lä kuul E‹ la. c &# &# œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ Œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ Œ Kirjasta Prenttelin Hessu – Värikkään kansanviulistin tarina ja laulut. Laulun kolme murhaa ovat todennäköisesti tapahtuneet vuonna 1885. Yksi murhista ylitti Rauman lehden uutiskynnyksen ja siitä oli lyhyt uutinen 5.9.1885 ilmestyneessä lehdessä. Laulutekstin kirjoittaja ei ole tiedossa. Laulu on kuitenkin ollut varsin laajalle levinnyt. Valkon kylässä asuva murrekirjailija Aila Vuorinen kertoi tätinsä raumalaisen miehen laulaneen tätä laulua hänelle lapsuudessaan 1940-luvulla. Markus Rantanen Laitilan kolme murhaa
• 24 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Dm Dm Dm Dm E 7 Gm 6 E E 7 Dm Dm Dm Gm Gm Gm A A A A A 1. B B 1. Niin u sein lap se na ih meis säin, mä kos ken kuis ki van kuu lin. Sen aal lot, tyrs kyt ja pau hut näin – ja mul le lau la van kuu lin. Laulu kotikoskelle Säv. ja sov. Lasse Kauramäki, sanat Elma Mannilan muistokirjasta vuodelta 1924 Hidas valssilaulelma Niin usein lapsena ihmeissäin, mä kosken kuiskivan kuulin. Sen aallot, tyrskyt ja pauhut näin – ja mulle laulavan kuulin. Sen soitto hämyssä illan soi ja unten helmahan sulki. Se hiljaa lauloi, kun aamun koi – ja kullaten kunnaat kulki. Tuon laulun lempeän kotini, mä piennä mieleeni suljin. Ja viimeisenä se lauleli – kun synnyinseudulta kuljin. 2 8 2 Dm Dm Dm Dm E 7 Gm 6 E E 7 Dm Dm Dm Gm Gm Gm A A A A A 1. B B 1. Niin u sein lap se na ih meis säin, mä kos ken kuis ki van kuu lin. Sen aal lot, tyrs kyt ja pau hut näin – ja mul le lau la van kuu lin. Laulu kotikoskelle Säv. ja sov. Lasse Kauramäki, sanat Elma Mannilan muistokirjasta vuodelta 1924 Hidas valssilaulelma Niin usein lapsena ihmeissäin, mä kosken kuiskivan kuulin. Sen aallot, tyrskyt ja pauhut näin – ja mulle laulavan kuulin. Sen soitto hämyssä illan soi ja unten helmahan sulki. Se hiljaa lauloi, kun aamun koi – ja kullaten kunnaat kulki. Tuon laulun lempeän kotini, mä piennä mieleeni suljin. Ja viimeisenä se lauleli – kun synnyinseudulta kuljin. 2 8 2 Niin usein lapsena ihmeissäin, mä kosken kuiskivan kuulin. Sen aallot, tyrskyt ja pauhut näin – ja mulle laulavan kuulin. Sen soitto hämyssä illan soi ja unten helmahan sulki. Se hiljaa lauloi, kun aamun koi – ja kullaten kunnaat kulki. Tuon laulun lempeän kotini, mä piennä mieleeni suljin. Ja viimeisenä se lauleli – kun synnyinseudulta kuljin. Kun 1980-luvun lopulla koottiin Isojoen Perinnealbumia, nousi esiin Elma Mannilan muistovihko vuodelta 1924. Vuokko Kivisaari ja Erkki Ala-Könni ehdottivat, että Elman sukulainen Lasse Kauramäki tekisi sävellyksen Laulu kotikoskelle -runoon, jonka saattaa olla laatinut kosken rantamilla lapsuutensa viettänyt Elma tai joku hänen sisarensa. Valssin ensiesitys oli vuoden 1989 Eteläpohjalaisissa Speleissä Isojoella. Nyt se on julkaistu myös Lauhanvuorelta Pohjanpuolelle – Isojokisia valsseja ja niiden tekijöitä -kirjassa. Reija Haapanen
• 25 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 • PELIMANNI-LIITE Apurahalla vauhtia Kymmene-ohjelman kehittämiseen Kymenlaakossa Kymenlaakson kansanmusiikkiyhdistys ry sai 20 000 euron apurahan Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson maakuntarahastolta Kymmene-ohjelmiston valmistamiseen ja esittämiseen Kaustisen kansanmusiikkitapahtumassa sekä Kymenlaaksossa paikallisesti. Apuraha mahdollistaa hankkeen toteutumisen suuremmin ja taloudellisen turvan. Kyse on yhteisestä hankkeesta, johon olemme halunneet kutsua mukaan kaikki kymenlaaksolaiset harrastajat ja ammattilaiset sekä tuoda kymenlaaksolaista kulttuuriperintöä esiin laajasti. Olemme ylpeitä omasta kotiseudustamme ja sen perinteestä. Haluamme tuoda tätä esiin maakunnan sisällä ja valtakunnallisestikin. Kymmene-hankkeen tarkoituksena on lisätä yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä maakunnan toimijoiden kesken sekä kannustaa ihmisiä perehtymään oman alueensa kulttuuriperintöön. Hankkeen ohjelmisto koostuu Kymenlaaksosta muistiin kerätyistä kansansävelmistä ja tansseista sekä niihin tehdyistä koreografioista. Hankkeessa organisoivana tahona toimii Suomen kansanmusiikkiliittoon kuuluva Kymenlaakson Kansanmusiikkiyhdistys ry. Yhdistyksen puheenjohtaja on Arttu Kunnasto. Maiju Laurila Kymenlaakson Kansanmusiikkiyhdistys ry:n sihteeri Lisätietoja, ohjelmisto on osoitteessa: kymenlaaksohanke.weebly.com Kuulumisia Pohjois-Savosta Ripustakaa kanteleenne pajuihin! Tätä vanhatestamentillista ohjetta ovat soveltuvin osin toteuttaneet kevään aikana myös pohjoissavolaiset pelimannit, kansanlaulajat ja tanssijat. Kesän 2020 päätapahtuma Siilifolk peruutettiin melko pian ensimmäisten valtakunnallisten suositusten mukaisesti, ja vähin erin kävi selväksi, ettei myöskään muita loppukeväälle tai alkukesälle suunniteltuja soittajaisia ja laulajaisia voi järjestää. Näin ei soi puska juhannusviikolla Telkkämäen kaskiperinnetilalla Kaavilla, eikä kajahda Tuuren sottiisi mestaripelimanni Tuure Niskasen kotikylällä Pielaveden Laukkalassa Jaakon päivän aikaan heinäkuussa.Toiveissa on, että ensimmäisen kerran päästään yhteisiin iloihin elokuun loppupuolella Riuttalan talonpoikaismuseon rukiinleikkuukarkeloitten aikaan, mutta tämäkin asia on tietysti korkeammassa kädessä. Yhteisten soittojen ja musiikkihetkien puute koettelee siis savolaisia siinä missä maan muittenkin maakuntien väkeä. Savolaiset eivät kuitenkaan tunnetusti ole pahimpia hötkyilijöitä tässä maassa. Perinteisen sanonnan mukaan ”Savossa osataan suhtautua asioihin”, ja tämän periaatteen mukaisesti ovat pelimannit suhtautuneet myös koronaviruksen aiheuttamiin tiukkoihin rajoituksiin. Viime vuosi oli todellinen supervuosi Kaustisineen, Siilifolkeineen ja Savolaisine messuiheen, joten otetaan tämä vuosi nyt rennommin. Huilataan! Näin on lohduttauduttu sen jälkeen, kun ensisäikähdyksestä on päästy. Mestarille soitettiin vain puhelimella Surullinen juttu oli savolaisille, ettei koronaviruksen vuoksi päästy juhlimaan nyt maakunnan arvostetuimman pelimannin, varkautelaisen mestaripelimanni ja oltermanni Erkki Vepsäläisen 90-vuotispäiviä toukokuun alkupuolella. Vuosikymmen sitten mestaria kunnioitettiin suurella yhteiskonsertilla hänen kotikaupungissaan. Tällä kertaa PohjoisSavon kansanmusiikkiyhdistyksen tarkoituksena oli muistaa Vepsäläistä yhdistyksen kevätkokouksen yhteydessä, mutta siihenkään ei ollut nyt tilaisuutta. Viulujen ja muiden soittopelien sijasta piti tyytyä onnittelemaan sävelten mestaria virusten pelossa puhelimella. Ja jos soittoja ei ole, aina voi tehdä paperitöitä ja suunnitella ohjelmistoja tuleville vuosille. Yksi alkavan kesän käytännön toimia on ottaa uusi painos Savon pelimannien parhaat -nuottikirjasta, jonka Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistys ja Ylä-Savon pelimannit yhdessä julkaisivat parisen vuotta sitten. Kokoelma on myyty loppuun. Uuteen painokseen ei oteta uusia kappaleita, vaan korjataan muutamia teknisiä virheitä. Siilifolkia pieninä paloina pitkin vuotta Siilifolkin valmistelut olivat jo varsin pitkällä ja esimerkiksi kaikki iltaohjelmat kutakuinkin vahvistettu. Taustayhteisössä, Savon kansantaide -yhdistyksessä katsotaan, että festivaalin peruuntuessa toimintaa on syytä jatkaa muilla tavoin. Pienimuotoisempia konsertteja voidaan järjestää eri puolilla maakuntaa heti, kun se on mahdollista. Ympärivuotinen toiminta on ollut ihan virallisestikin festivaalin tavoitteena, joten nyt se toteutuu ihan pakostakin. Sama koskee myös pelimannien, tanssijain ja laulajien koulutusta. Moni pelimanni on huomannut, että pakollinen karanteeni on antanut jo nyt ainutlaatuisen mahdollisuuden omakohtaiseen harjoitteluun. Kun ei ole kiire mihinkään, voi ottaa aina soittopelin esille ja lurauttaa jonkun tutun tai jopa vieraammankin kappaleen. Harjoitus tekee mestarin, joten ei tiedä miten suloisia sointuja pelimanneilta irtoaa, kun he vapautuvat perhosen toukan tavoin viruksen aiheuttamista pakkokapaloistaan. Jos hyvin käy, mestaritkin ovat muutaman kuukauden päästä ihmeissään... Seppo Kononen Varkautelaisen mestaripelimannin Erkki Vepsäläisen 90-vuotissoitot jäivät olosuhteitten pakosta väliin. Musiikki on mestarille edelleen henki ja elämä, ja uutuudet kiinnostavat, kuten tämä miniältä saatu kiinalainen erhu. Maiju Laurila, Kymenlaakson kansanmusiikkiyhdistyksen sihteeri.
• 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 V arsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Ilmari Hunsa ja sihteerinä Niina Mäkiharju . Yhdistys toimii totuttuun tapaan järjestäen soittopäiviä, jameja ja konsertteja. Koronavirusepidemia ja siitä johtuva poikkeustila tosin asettaa tällä hetkellä monia epävarmuustekijöitä tilaisuuksien järjestämiseen. Kansanmusiikkipäivälle 16.5. suunnitellut katusoitot saattavat jäädä tekemättä. Puutori Folk -tapahtumaa yhdessä Turun Rytmiklubin kanssa heinäkuun 4. päivä ei olla vielä peruttu. Esiintymään olisivat tulossa ainakin Duo Marianne Maans ja Maria Kalaniemi sekä Jussi Syren & The Groundbreakers. Yhdistyksen järjestämässä Wanha Kanala Soi -tapahtumassa 8.8. Loimaalla yritetään sitten saada kulttuuritapahtumat ja kansanmusiikin harrastus taas vauhtiin maakunnassamme. Salo Irish Festival järjestettiin maaliskuun alussa viidennen kerran, siitä juttua sivulla 18. Turku Folks! kokoaa soittajat Turku Folks! -orkesteri on nyt toista vuotta kokoontunut Turun suomenkielisen työväenopiston suojissa keskimäärin kolmenkymmenen soittajan voimin. Turku Folks! orkesteri on koonnut ennen yksin tai omissa yhtyeissä kotona soittaneita pelimanneja matalan kynnyksen yhtyesoittoon. Jokainen on voittanut pelkonsa yhtyesoiton vaikeuksista ja orkesteri on saanut sointinsa kohdalleen. Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksessä on ollut maakuntaorkesteritoimintaa alusta saakka, mutta aktiivisten pelimannien ikääntyessä toiminta kutistui pikkuhiljaa vain vuotuisten soittopäivien ympärille pienenevin joukoin. Vuonna 2014 Varsinais-Suomen ollessa Kaustisella vuoden maakunta, lähti maakuntakavalkadia esittämään yli viisikymmentä soittajaa ja laulajaa sekä parisataa tanssijaa. Tällöin kylvettiin siemen uudelleen soittajien ja tanssijoiden hedelmälliselle yhteistyölle. 2017 Turussa järjestettiin eurooppalainen kansantanssitapahtuma Europeade. Tanssiseurojen järjestelytoimikunnassa istunut kansantanssipelimanni Risto Härmävaara esitti Kansanmusiikkiyhdistyksen pelimannien mukaantuloa ja lopulta Europeadessa säesti Joki-teosta yli neljäkymmentä soittajaa. Kansanmusiikkiyhdistyksen hallitus näki tilaisuuden aktiivisen yhtyetoiminnan elvyttämiseksi. Orkesteri saatiin Turun suomenkielisen työväenopiston opintopiiriksi ja Marjaana Puurtinen opettajaksi. Orkesteri kokoontuu nyt joka toinen viikko ja innostus on ollut kiitettävää. Uusia soittajia ilmestyy jatkuvasti harjoituksiin ja jameihin. Nyt kun koronavirus on sulkenut harjoittelupaikat, soittoharjoitukset jatkuvat etäyhteyksin. Marianne Maansista Vuoden Kansanmuusikko Turun konservatorio aloittaa ensi syksynä kansanmusiikki-instrumenttien opetuksen jouhikosta alkaen Päivi Hirvosen , Markus Rantasen ja Aino Kurjen johdolla. Turku Folks! -opintopiirin ohella jatkuu Marianne Maansin fiolspel och folkmusikriktning Arbetarinstitutissa. Kansanmusiikkiyhdistyksen hallitus on nimennyt vuosittain Vuoden Kansanmuusikon aktiivisesta kansanmusiikin edistämisestä maakunnassamme. Tänä vuonna Vuoden Kansanmuusikoksi valittiin Marianne Maans. Marianne on saanut ensikosketuksen kansanmusiikkiin kotiseudullaan Ähtävällä mestaripelimanni Jonas Borgmästarsin opissa. Sibelius-Akatemiasta valmistumisen jälkeen on hänen viulunsoittoaan ja lauluaan kuultu ympäri Suomea ja Eurooppaa monissa eri kokoonpanoissa ja projekteissa. Varsinais-Suomessa asuessaan Marianne on loistavana pedagogina ja johtajana saanut monet pelimannit löytämään soittoonsa jotain sellaista, jota yksikseen soittaessa ei ole tullut ajatelleeksikaan. Hän on myös tutkinut ja koonnut varsinaissuomalaista musiikkia molemmilta kielialueilta ja tuonut sitä esille konserteissaan. Kaksikielisenä erityisen merkittävää on ollut tilaisuuksien – jamien ja lauluiltojen – järjestäminen kielirajoista piittaamatta meille varsinaissuomalaisille. Kevätkokous ja perinteinen soittopäivä maaliskuussa jouduttiin perumaan poikkeusoloista johtuen. Hallitus seuraa valtakunnallista tilannetta ja järjestää kokouksen heti kun se on mahdollista. Veikko Lahtisesta uusi oltermanni Varsinais-Suomen oltermanni Veikko Kotiranta seuraa kansanmusiikin tapahtumia innolla, muttei enää 102:sta ikävuodesta johtuen jaksa aktiivisesti osallistua. Tästä syystä Kansanmusiikkiliitto on nimennyt Varsinais-Suomeen aktiivi-oltermanniksi Veikko Lahtisen . Veikko on taitava vähärivisten haitarien soittaja ja kansanlaulaja. Hänelle ovat tuttuja niin vanhat kansanlaulut kuin kansantanssienkin säestyskuviot. Hän on osallistumisillaan vaikuttanut vahvasti myös kansanmusiikin harrastuksen edistämisessä Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen kansanmusiikkiväki on innoissaan saadessaan Veikon ammattikuntansa vanhimmaksi. Kunniakirjat Mariannelle ja Veikolle luovuttivat yhdistyksen puheenjohtaja ja sihteeri Yläneen kotiseutumuseolla. Vaikka vuosi 2020 taitaa jäädä historiaan hiljaisena esiintymisvuotena poikkeusoloista johtuen, on katseet jo suunnattava ensi vuoteen. Vuonna 2021 syksyllä yhdistys täyttää 50 vuotta ja juhlavuoden ohjelman suunnittelu on alkanut. Juhlavuoden päätös on keväällä 2022 Turussa järjestettävä Samuelin Poloneesi. Jukka Janka-Murros Varsinais-Suomen kuulumisia Varsinais-Suomen uusi oltermanni Veikko Lahtinen ja Vuoden Kansanmuusikko Marianne Maans.
• 27 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020
• 28 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 M onet ovat ottaneet kevään aikana ehkä pitkäänkin vireillä olleen, mutta toteuttamatta jääneen digiloikan ryhtymällä toteuttamaan toimintojaan ja kokouksiaan verkon välityksellä. Vaikka kokoontumisrajoitukset kaikella todennäköisyydellä jatkossa lievenevät ja loppuvatkin, niin monille etäkokoontuminen varmasti jää pysyväksi toimintatavaksi, kun sitä on jouduttu puoliväkisin harjoittelemaan. Verkon välityksellä tapahtuva koulutus, kokous tai harrastaminen ei välttämättä tarkoita koko toiminnan siirtämistä verkkoon. Digiloikan sijaan voi myös tehdä pieniä digitekoja, ohjaajan tai yhdistyksen toimihenkilön tarjoamia kädenojennuksia. Tarjonnan saavutettavuus paranee, koska digitaalisuus mahdollistaa helpomman jakelun ja saman sisällön tarjoamisen eri muodoissa. Digiteot voivat jopa auttaa uusien innokkaiden harrastajien mukaan saamisessa. Webinaareja, tallenteita ja opintoaineistoa etäkokoontumisen tueksi Kansalaisfoorumi reagoi kokoontumisrajoituksiin välittömästi järjestämällä pikaisella aikataululla harrastusryhmien ohjaajille, kouluttajille ja yhdistysten toimijoille suunnattuja maksuttomia webinaareja sekä kokoamalla avoimia verkkokoulutusohjeita. Näiden toimien tarkoituksena on tukea sekä kurssien ja opintoryhmien siirtämistä verkkoon, että erilaisten tapaamisten järjestämistä etänä. Webinaareista, joita toteutettiin kevään mittaan kaiken kaikkiaan kuusi, on kaksi tallenteena ja katsottavissa Kansalaisfoorumin YouTube-kanavalla www. youtube.com/user/kansalaisfoorumi. Syksyn alussa uuden toimintakauden alettua on tarkoitus järjestää lisää webinaareja. Ensimmäisessä käydään läpi erilaisten verkkoneuvotteluohjelmien ilmaisversioiden soveltumista etäpalaverien pitämiseen sekä muutamien yhteiseen työskentelyyn, kuten esimerkiksi dokumenttien jakamiseen, ideointiin, äänestämiseen ja palautteen antamiseen, tarkoitettujen sovellusten kokeilua. Toisen webinaarin aiheet liittyvät sääntömääräisten kokousten järjestämiseen verkon välityksellä. Siihen tuli loppukevään aikana hallitukselta esitys yhdistyslain muuttamisesta poikkeustilan aikana mm. siten, että yhdistyksen sääntömääräisen tilikokouksen voisi järjestää syyskuun loppuun asti nykyisen lakisääteisen kevätkauden sijasta. Toinen merkittävä muutos on, että sääntömääräiseen kokoukseen voi osallistua myös etänä, vaikka siitä ei olisikaan mainintaa yhdistyksen säännöissä tai se olisi siellä nimenomaisesti kielletty. Tallenteesta löytyy tarkempi esittely tämän lakiesityksen sisällöstä. Laki on nyt astunut voimaan ja on voimassa 30.9.2020 asti. Tilanteet ja viranomaisten ohjeet muuttuvat, mutta tiedot pyritään pitämään ajantasaisina. Verkkokokoontumisiin ja -koulutuksiin keskittyvä ohjepaketti on avoimena aineistona Kansalaisfoorumin PedaNetverkko-oppimisympäristössä: peda.net/kansalaisfoorumi/verkkokoulutusohjeet Taloudellista tukea harrastusja koulutustoimintaan Itse järjestämänsä koulutuksen lisäksi Kansalaisfoorumi tukee jäsentensä toimintaa myös taloudellisesti. Suomen Kansanmusiikkiliitto on yksi Kansalaisfoorumin jäsenjärjestöistä ja sitä kautta kansanmusiikkikenttä on taloudellisten tukien piirissä. Opintoryhmästä vauhtia toiminnan kehittämiseen Kansalaisfoorumin yhteisöllinen opintoryhmä on erinomainen kanava saada tukea yhtyeenne tai muun pienryhmän toimintaan. Kun ilmenee tarvetta uuden asian haltuun ottamiseen, tapahtuman tai konsertin järjestämiseen tai vaikkapa uudenlaisen ohjelmiston ideointiin ja harjoittelemiseen, niin kustannuksiin voi hakea opintoryhmätukea joustavasti jatkuvalla hakuajalla. Ryhmä määrittelee itse oman aiheensa ja tavoitteensa. Pääasia on, että työskennellään tavoitteellisesti ja opitaan yhdessä. Opintoryhmätoiminta sopii erinomaisesti yhtyeiden toimintaperiaatteisiin, mutta myös mihin tahansa muuhun, missä yhdessä suunniteltavaan ja kehitettävään toimintaan. Tukea myönnetään toiminnasta syntyvien kulujen kattamiseen, esimerkiksi tilavuokriin sekä matkatai materiaalikuluihin. Enimmäistuki yhteen kehittämisprojektiin on 500 euroa. Ryhmä voi hakea taloudellista tukea toimintaansa, kun mukana on vähintään viisi yli 15-vuotiasta ja se toimii yhdessä vähintään 30 opintotuntia (`a 45 min). Kurssituki mahdollistaa palkatun ohjaajan Yhdistykset ovat oikeutettuja hakemaan kurssitukea säännöllisesti kokoontuville harrastusryhmille tai vaikkapa viikonlopputai iltakursseille ja leireille ja näin mahdollistaa esimerkiksi ammattitaitoisen ohjaajan palkkaamisen. Kurssituki on vuonna 2020 enintään 23 euroa opetustuntia kohden mutta se ei voi ylittää 50 prosenttia kuluista. Lisätietoja opintoryhmäja kurssituesta ja ohjeita taloudellisen tuen hakemiseen Kansalaisfoorumin nettisivulta: kansalaisfoorumi.fi/tuki/ Miljoonia (vai) mokkapaloja – Opaskirja yleishyödyllisen yhteisön varainhankintaan Kansalaisfoorumi on julkaissut kevään aikana Pia Tornikosken kirjoittaman kattavan ja ajantasaisen tietopaketin suomalaisesta varainhankinnasta. Teos on tarkoitettu yhteisöjen toiminnan rahoituksesta ja varainhankinnasta vastaaville ja se palvelee niin suuria valtakunnallisia kuin pieniä paikallisiakin yhteisöjä. Kirjassa käsitellään konkreettisten esimerkkien avulla varainhankinnan käynnistämistä ja kehittämistä yhteisössä, tuen eri muotoja, toimintaympäristön muutosten vaikutuksia varainhankintaan sekä varainhankinnan resursseja. Teoksessa paneudutaan myös uuteen 1.3.2020 voimaan tulleeseen rahankeräyslakiin. Kirjaa voi tilata muitten julkaisujen ohella Kansalaisfoorumin verkkosivulta: kansalaisfoorumi.fi/julkaisu Kansalaisfoorumilta tukea yhtyeiden ja yhdistysten toimintaan Elämänmeno muuttui kertaheitolla maaliskuussa. Tapahtumien, konserttien ja harrastusryhmien kokoontumisten peruuntumisen edessä oltiin monissa yhteisöissä ja yhdistyksissä hetken aikaa neuvottomina ja uuden edessä.
• 29 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 -N aapurimaassa Ruotsissa toimii neljä folkhögskolania, joissa on mahdollista opiskella kansanmusiikkia. Tuntui ehdottoman tärkeältä täyttää Ala-Könni-opiston jättämä aukko kansanmusiikin opiskelutarjonnassa Suomessa ja luoda mahdollisuus vuoden mittaiseen kansanmusiikin kokonaisvaltaiseen perehtymiseen Suomen ja sen lähialueiden perinteen pohjalta, kertoo linjan vastuuopettaja Pilvi Järvelä . Kansanmusiikkilinjan muina opettajina toimivat Esko Järvelä , Maija Pokela sekä Arto Järvelä . Kaustisen kansanmusiikkilinjalla musiikkia opitaan yhteissoiton ja -laulun kautta sekä käytännönläheisesti tutkimalla. Koko lukuvuoden kestävä koulutus rakentuu eri aiheita käsittelevistä teemaviikoista, jotka toteutetaan ryhmäopetuksessa yhden opettajan johdolla. Teemaviikkojen aiheet vaihtelevat eri tanssilajeista ja perinteistä aina kansanmusiikissa perinteisesti käytettyihin soittimiin, ja opituista kappaleista tehdään yhdessä omia sovituksia. Näin joka viikko mukaan tarttuu jotain uutta, ja kansanmusiikin kentästä ja sen osa-alueista rakentuu hyvin monipuolinen kokonaisuus. Opintoihin sisältyy myös yksityistunteja ja oma projektityö, jonka parissa voi syventyä itseä kiinnostavaan kansanmusiikkiaiheeseen. Tässä vahvana taustatukena ovat Kansanmusiikki-instituutin laajat arkistot sekä ystävällinen palvelu ja neuvonta tiedonhaussa. – Projektityöni kautta löysin muun muassa edesmenneen isoisäni haastattelunauhan, ja muutenkin arkistoäänitteiden kadonneen maailman kaiut osoittautuivat lumoaviksi, kansanmusiikkilinjalla opiskellut Leo kertoo. Kaustisen vireä kulttuuriympäristö on loistava paikka soittaa kansanmusiikkia. Pienessä kunnassa tapahtuu paljon konserteista Unesco-hankkeisiin, ja kansanmusiikkilinjalaiset pääsevät osallistumaan viikottain Aapintuvan pelimannien ja Näppäreiden toimintaan. Teemaviikoilla opittua ohjelmistoa kartutetaan kansanmusiikkilinjan säännöllisesti pidettäville perjantaikeikoille. Aivan erityistä linjassa on yhteistyö eri oppilaitosten välillä. Tammikuussa kansanmusiikkilinjalaiset olivat mukana Kaustisen opintoperiodilla, jolle kokoontui opiskelijoita Suomen eri kansanmusiikkioppilaitoksista. Linja tekee tiivistä yhteistyötä Kokkolassa toimivien Centria ammattikorkeakoulun ja Keski-Pohjanmaan konservatorion kanssa muun muassa Kokkolassa ja Kaustisella järjestettyjen jamipajojen muodossa. – Nämä ovat olleet erityisen inspiroivia ja yhteisöllisyyttä lisääviä, tärkeitä tapahtumia kaikille osapuolille, Pilvi Järvelä kertoo. Tilaisuus, johon oli tartuttava Tänä lukuvuonna Kaustisen kansanmusiikkilinjalle osallistui 17 soittajaa, jotka opiskelivat linjalla koko vuoden tai lukukauden. Lisäksi osallistujia riitti yksittäisille teemaviikoille. Osallistujia tuli eri puolilta Suomea ja jopa Kanadasta ja Englannista asti. Monet olivat odottaneet malttamattomina Ala-Könni-opiston paluuta tai etsineet paikkaa, jossa soittamiseen voisi keskittyä täysipainoisesti. – Kun kuulin uudesta kansanmusiikkilinjasta, päätin heti tarttua tilaisuuteen, kertoo aktiivisesti kansanmusiikkia harrastanut Esko. Hänestä oli merkittävää olla hetki poissa kotoa paikkakunnalla, jossa kansanmusiikki ei ole vain harrastus vaan myös elämäntapa. Kansanmusiikkilinjalaisten mukaan omassa soittimessa kehittymisen ja uusien kappaleiden lisäksi linjalla oppi myös yllättäviä ja odottamattomia asioita. Linja sai tarttumaan uusiin soittimiin tai tekniikoihin tai kannusti hakemaan alan opintoihin. Liikuttavana mieleen on jäänyt muun muassa teemaviikko, jolla kaikki soittivat pienkanteleita. Vaikka soiton kautta oppimalla joutui joskus haastamaan itsensä, huippuopettajat ja innostava ilmapiiri aktiivisessa soittoryhmässä motivoivat. – Parasta oli se, että soitettiin koko ajan, kiteyttää linjalla harmonia soittanut Katarina, joka ei vuosi sitten tarkalleen tiennyt, mitä kansanmusiikki pitää sisällään. – Koen, että olen nyt todella ollut osana suomalaista kansanmusiikkikulttuuria, nähnyt mitä ja keitä siihen skeneen kuuluu ja sisäistänyt sen mentaliteetin, jolla kansanmusiikkia soitetaan. Ihan noin vain! Kun koronatilanne sulki opiston ovet kesken lukuvuoden, viimeiseksi kappaleeksi valittiin Tuudittele tuuli Kaustisen laulukirjasta. Haikeasta tunnelmasta huolimatta linjan osallistujille oli selvää, ettei aika kansanmusiikin parissa ollut päättymässä. Päinvastoin – nyt se kiehtoi vain entistä enemmän. Kaustisen kansanmusiikkilinjan opinnot ovat osa Kaustisen evankelisen opiston järjestämää vapaan sivistystyön koulutusta. Ensi lukuvuoden opintoihin haetaan 3.7.2020 mennessä. Lisätietoja: www.kaustisenopisto. fi/koulutus/yleissivistava-koulutus/kansanmusiikkilinja Kaustisen kansanmusiikkilinjalla opitaan soittamalla Entinen Ala-Könni-opisto käynnistettiin viime syksynä Kaustisen kansanmusiikkilinja -nimellä uusien opettajien voimin. Linja tarjoaa upean sukelluksen kansanmusiikin maailmaan elävän perinteen kunnassa. Opettaja Maija Pokela (vas.) ja vastuuopettaja Pilvi Järvelä kyykistyneinä oppilaittensa eteen. V ill e K an ga s Teksti: Lauriina Kallio
• 30 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 M usiikkiopistot tulivat tasavertaisina valtionavun piiriin 1969, jolloin säädettiin musiikkiopistolaki. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin se yhdistettiin taiteen perusopetuslakiin ja syntyi laki taiteen perusopetuksesta. Laki antaa raamit opetukselle ja määrittää, millaiset edellytykset sen tulee täyttää, jotta valtionapua myönnetään. Opetusja kulttuuriministeriö myöntää oppilaitokselle luvan järjestää taiteen perusopetusta tai kunta järjestää opetuksen tai tilaa sen yksityiseltä toimijalta. Opetustuntiperusteisen rahoituksen lisäksi kunnat saavat myös asukasperusteista rahoitusta, mutta sitä ei ole ”korvamerkitty” taiteeseen. Monet kunnat rahoittavat opetusta valtion ohella. Oppilaitokset voivat hakea myös erityisrahoitusta toiminnan kehittämiseen, projekteihin ja lyhytkursseihin. Musiikkiopistojen perimillä satasesta muutamaan sataan euroon vaihtelevilla lukukausimaksuilla katetaan alle viidennes opistojen menoista. Musiikkioppilaitosten liittoon kuuluu tällä hetkellä lähes sata musiikkiopistoa ja konservatoriota, jotka kaikki tarjoavat taiteen perusopetuksen laajaa oppimäärää. Lisäksi on kymmeniä oppilaitoksia, jotka tarjoavat suppeampaa yleistä oppimäärää. Ne saavat valtiolta vain harkinnanvaraista, vuosittain haettavaa valtionavustusta. Noin 35 vuosittaisesta hakijasta on pystytty rahoittamaan vain kolmannesta. Yleisen oppimäärän yhteisissä opinnoissa ja teemaopinnoissa tavoitealueet ovat soittaminen ja laulaminen, esittäminen ja ilmaiseminen, kuunteleminen ja musiikin hahmottaminen sekä taiteidenvälinen osaaminen. Laajan oppimäärän perusopinnoissa ja syventävissä opinnoissa tavoitealueet ovat edellisten lisäksi oppimaan oppiminen ja harjoittelu sekä säveltäminen ja improvisointi. Yleinen oppimäärä on kokonaisuudessaan 500 tuntia ja laaja oppimäärä on 1 300 tuntia. Tähän loppuukin opetuksen yhteneväisyys. Lopullisesta opetussuunnitelmasta vastaa jokainen oppilaitos itsenäisesti ja opetuksesta kukin opettaja. Musiikin lajeista valtakunnallinen opetussuunnitelma ei sano halaistua sanaa. Kohti ammattia vai harrastusta? Monilla nuorilla saattaa jo musiikkiopistovaiheessa siintää silmissä tulevaisuus muusikkona. Nuoruus on kuitenkin pitkä ja monilla motivaatio hiipuu. Opiskelupaikkojakin on rajallisesti. Musiikin ammattiin päätyy vain noin yksi-kaksi prosenttia laajan oppimäärän käyneistä oppilaista ja hyvin monilla opinnot jäävät myös kesken. Toisin päin tarkasteltuna suurimmalla osalla musiikin ammattiin suuntautuvia opintoja käyneillä on musiikkiopistotausta. Tarkkoja prosenttilukuja ei ole tiedossa. Musiikkioppilaitosten liiton vt. toiminnanjohtaja Eija Kauppisen mukaan musiikkialalla olisi tarvetta opintopolkujen selvittämiseen.. Jos vain noin yksi sadasta luo musiikillista uraa tavalla tai toisella, on selvää, että musiikkiopistojen suurin merkitys yhteiskunnassa on muualla kuin orkesterimuusikoiden ja kansainvälistä uraa tekevien solistien ja kapellimestarien kouluttamisessa. Musiikillista osaamista voidaan hyödyntää monissa muissakin ammateissa, musiikkiharrastuksen moniulotteiset vaikutukset ovat kiistattomia ja musiikkiopistot kulttuuripalvelutuottajina ovat merkittäviä. Niiden toiminta on useissa opistoissa laajentunut seinien ulkopuolille päiväkoteihin, sairaaloihin ja palvelutaloihin. Musiikkiopistojen toiminnan monipuolistumiseen on vaikuttanut oleellisesti myös se, että enää ei pyritä kouluttamaan pelkästään klassisen musiikin soittajia ja laulajia ja seulomaan heistä mestareita, vaan opetussuunnitelmaan vaikuttaa yhä enemmän myös se, mitä opiskelijat haluavat soittaa ja laulaa ja mikä siihen motivoi. – Musiikkiopistojen on kuunneltava lapsia ja nuoria, jos haluavat pitää oppilaansa, toteaa Eija Kauppinen. Klassisella musiikilla on ja pitääkin olla musiikkiopistoissa vankka sija. Klassisen musiikin edellyttämä instrumentin hallinta on mahdollista vain pitkällä ja määrätietoisella ammattitaitoisen opettajan johdolla tapahtuvalla motivoituneella opiskelulla. Sama koskee toki muitakin musiikin lajeja ammattilaistasolla. Musiikkiopistojärjestelmä mahdollistaa opiskelun lähes kaikille kansalaisille varallisuudesta ja asemasta riippumatta. Jos toisten mielestä pop-, jazzja kansanmusiikin tuleminen musiikkiopistojen ohjelmiin vaarantaa klassisen Miten kansanmusiikkia opitaan? Kansanmusiikin koulutus -sarjassa käsitellään tällä kertaa kansanmusiikin asemaa musiikkiopistoissa. Sarjan kaksi aikaisempaa osaa olivat lehdissä 3/2019 ja 1/2020. Lehdet ovat saatavilla esimerkiksi lehtiluukku.fi-sivustolta ilmaisina nettilehtinä. Miten kansanmusiikkia opitaan? KANSANMUSIIKKI VARHAISKASVATUKSESSA JA PERUSKOULUTUKSESSA KANSANMUSIIKKI AMMATILLISESSA KOULUTUKSESSA KANSANMUSIIKKI MUSIIKKIOPISTOISSA KANSANMUSIIKKI VAPAASSA SIVISTYSTYÖSSÄ Kansanmusiikki musiikkiopistoissa Suomen systemaattisella musiikkikoulutuksella on pitkä historia. Helsingin musiikkiyhdistys avasi ensimmäisen opiston 1882 ja Lahden musiikkiopistonkin historia on yli satavuotinen. Nykyään musiikkiopistojen verkosto kattaa koko Suomen. Taiteen perusopetukseen suunnatuista opetustuntiperusteisista tukirahoista musiikki lohkaisee melkein 90 prosenttia, mikä johtuu yksityisopetuksen osuudesta opetuksessa. Puoli vuosisataa sitten opetus oli pääsääntöisesti klassiseen musiikkiin keskittyvää, mutta viime vuosikymmeninä opetus on laajentunut kaikkiin lajeihin. Mikä on kansanmusiikin asema musiikkiopistoissa? Sauli Heikkilä
• 31 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 musiikin aseman, voidaan siinä toisaalta nähdä mahdollisuus: kaikilla lajeilla on annettavaa toisilleen. Kansanmusiikki musiikkiopistoissa Yhden suppean artikkelin puitteissa ei ole mahdollista selvittää juurta jaksain, kuinka paljon kansanmusiikkia opetetaan musiikkiopistoissa. Oppilaitoksilla on omat opetussuunnitelmansa ja riippuu täysin opiston omista arvoista, sen hallinnosta ja yksittäisistä opettajista, mitä musiikin lajeja ohjelmaan kuuluu. Oppilaitoksen rehtorikaan ei välttämättä tiedä tarkkaan, mitä tunneilla tapahtuu. Opettajan tausta vaikuttaa myös siihen, mitä he pystyvät ja haluavat opettaa. Oboen soittajaksi vuosikymmeniä sitten kouluttautuneelta ja taidemusiikkiin keskittyneeltä opettajalta on kohtuutonta odottaa kaikkien musiikinlajien laajaa opettamista sekä säveltämistä ja improvisaatiota. Kansanmusiikin opetuksen osuudesta antaa jonkinlaista osviittaa Sibelius-Akatemiassa tehty selvitys vuodelta 2008. Sen mukaan klassisen, rytmija kansanmusiikin osuudet musiikkiopistoissa olivat 89, 8 ja 3 prosenttia. Musiikkiopistojen liiton vuonna 2016 tekemän selvityksen mukaan noin viidenneksessä musiikkiopistoja on kansanmusiikin opetusta ja vain noin joka kymmenennessä sitä on yli kymmenen prosenttia. Tilanne muuttuu kuitenkin nopeasti. Kiinnostus kansanmusiikkia kohtaan kasvaa myös klassisen musiikin piireissä ja musiikinopettajien koulutuksessa kansanmusiikilla on yhä suurempi osuus. Opetusta on paljon myös ”piilossa”. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla kuuden kunnan alueella toimiva Jokilaaksojen musiikkipisto ei kyselyn mukaan ole paljon kansanmusiikkia opettavien opistojen joukossa. Rehtori Heidi Veikkolan mukaan kansanmusiikkia opetetaan tunneilla kuitenkin suhteellisen paljon, koska alueen musiikinharrastajat ja opettajat ovat siihen kasvaneet yli kolmekymmentä vuotta jatkuneiden kansainvälisten kansanmusiikkikurssien mukana. Muutamalla opettajalla on myös kansanmusiikin ammatillinen koulutus. Alueiden ominaispiirteet ja oppilaiden toiveet vaikuttavat paljon opistojen tarjontaan. Kansanmusiikkia opetetaan usein myös ryhmäopetuksena, jolloin yhdellä tunnilla opetuksesta pääsee nauttimaan huomattavasti useampi kuin perinteisellä soitonja laulunopetuksen yksityistunnilla. Monissa musiikkiopistoissa opetetaan kansanmusiikkia, vaikka se ei näkyisi opiston kotisivulla. Esimerkiksi Suomen suurimpiin kuuluvan Espoon musiikkiopiston soitinvalikoimassa on kanteleita ja opettajina kansanmusiikkiorientoituneita muusikoita. Kansanmusiikki on muskaritoiminnassa keskeistä. Pitkään toimineessa kansanmusiikkiryhmässä EMOn kamuissa voi soittaa mukana kuka tahansa opiston opiskelija. Rehtori Paula Jordan kertoo, että opistossa aloitti yksi ensimmäisistä musiikkiopistojen kansanmusiikkiryhmistä jo 1970-luvulla Leikarit-yhtyeen jäsenten vetämänä. Kansanmusiikkiin erikoistuneet Vaikuttaa kuitenkin päivänselvältä, että kansanmusiikki näkyy useimmissa musiikkiopistoissa korkeintaan pienenä mausteena tai ajoittain järjestettyinä näppärikursseina. Pop ja jazz ovat saaneet huomattavasti näkyvämmän aseman. On kuitenkin muutama musiikkiopisto, jossa kansanmusiikilla on erityinen asema. Helsingin Käpylän Karjalatalossa ja kahdessa muussa toimipisteessä toimii Käpylän musiikkiopisto, jossa kansanmusiikki on toiminnassa keskeisessä asemassa. Tarjonnan erityislaadun vuoksi oppilaita käy laajalta alueelta aina Lappeenrantaa myöten. Opistossa on reilut 450 oppilasta joista noin viidennes kansanmusiikkilinjalla. Kaiken kaikkiaan oppilaita on muskarilaiset ja avoimen opetuksen harrastajaryhmät mukaan lukien 750. Muskarit ovat kansanmusiikkipainotteisia ja avoimen opetuksen kaikki tällä hetkellä toimivat ryhmät keskittyvät kansanmusiikkiin. Kansanmusiikkilinja sai alkunsa, kun Kansanmusiikkiopisto fuusioitui vuosikymmen sitten musiikkiopistoon opetusja kulttuuriministeriön avatessa lisähaun musiikkioppilaitoksille. Nykyisellään musiikkiopiston valtionosuuteen oikeuttavaa opetusta on reilut 20 000 tuntia. Käpylän musiikkiopiston rehtori Tuuli Talvitien mukaan vastaavia opistoja ei ole muita. Monessa oppilaitoksessa on muutamia kansanmusiikkiopettajia, mutta Käpylässä on kaksi kansanmusiikin toimenhaltijaa, neljä päätoimista ja neljä sivutoimista tuntiopettajaa sekä puolipäiväinen opintosihteeri. Tavoitteena on edelleen kasvattaa heidän määräänsä. Kansanmusiikkiin perustuvaa opetusta toteutetaan samoin kuin klassisenkin opiskelijoiden eli taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetussuunnitelman mukaisesti: jokaiselle oppilaalle kuuluu yksilöopetus, musiikin hahmottaminen ja yhtyeet tai ryhmät. – Avoimen opetuksen harrastajaryhmiin voi osallistua kuka vain ja opetus ei noudata opetussuunnitelmaa. Ryhmiä räätälöidään osittain myös kysynnän mukaan, kertoo Talvitie. Avoimen opetuksen piiriin kuuluvat aikuisryhmät eivät saa valtionapua, vaan opettajien palkat katetaan lukukausimaksuilla. Suomen ensimmäinen kansanmusiikin opettajan toimi perustettiin myös helsinkiläiseen Pakilan musiikkiopistoon vuonna 1999. Muita kansanmusiikkia keskimääräistä enemmän tarjoavia musiikkiopistoja ovat vuoden 2016 tehdyn selvityksen mukaan Musikinstitutet Raseborg, Nurmijärven musiikkiopisto, Kirkkonummen musiikkiopisto, Limingan seudun musiikkiopisto, KeskiHelsingin musiikkiopisto, Keski-Karjalan musiikkiopisto, Pakilan musiikkiopisto ja Pitäjänmäen musiikkiopisto. Huomiota kiinnittää se, että monet näistä sijaitsevat pääkaupunkiseudulla. Syitä on varmaan useita, mutta yksi syy voi olla se, että pääkaupunkiseudulla on suhteellisen helppo löytää kansanmusiikkitaustaisia opettajia. Pitääkö kansanmusiikkia opettaa musiikkiopistossa? Vaikka kansanmusiikin asema musiikkiopistoissa vaihtelee valtavasti, on aivan varmaa, että kansanmusiikkia käytetään opetuksessa huomattavasti enemmän kuin pari vuosikymmentä sitten. Vaikka laajaa Kaustiselle Näppärikoulu Hyvin monelle musiikkiopistolle kosketus kansanmusiikkiin on tullut Mauno Järvelän kehittämän näppärimetodin ja näppärikurssien myötä. Näppäripedagogiikka on lasten ja nuorten musiikkikasvatusmenetelmä, joka pohjautuu kansanmusiikkiin. Näppäreissä kaikenikäiset ja -tasoiset lapset ja nuoret soittavat ja laulavat yhdessä kansanmusiikkipohjaista ohjelmistoa sekä varta vasten sävellettyjä ”näppärilauluja”. Keskeistä on yhteisöllinen musisointi ja kaikkien pääseminen mukaan. Kaustisella alkaa tänä vuonna Suomen Kulttuurirahaston mittavan apurahan turvin hanke, jonka eräänä osiona on perustaa näppärikoulu, joka tarjoaa yleisen oppimäärän opintoja. Koulun päämääränä on lisätä näppäriopetusresursseja Kaustisen alueella. Rahoitus mahdollistaa yhden päätoimisen ja yhden sivutoimisen soitonopettajan sekä osa-aikaisen suunnittelijan palkkaamisen. Tavoitteena on toiminnan vakiinnuttaminen niin, että taiteen perusopetuksen valtionrahoituksen ehdot täyttyvät tulevaisuudessa. Muina osioina hankkeessa on näppäripedagogiikan tarjonnan lisääminen kotimaassa ja kansainvälisesti niin, että vuosittaisten lyhytkurssille osallistuvien määrä kaksinkertaistuisi 4000–5000 lapseen ja nuoreen, sekä kartuttaa näppäreiden tarvitsemaa kappaleja sovitusmateriaalia ja sen jakelua verkossa.
• 32 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Kontrabasso kansanmusiikissa opetusta ei olisikaan tarjolla, monessa opistossa on kansanmusiikkiryhmiä ja monet opettajat käyttävät soitinopetuksessaan kansanmusiikkia. Lisäksi näppärija muut kansanmusiikkikurssit ovat yhä suositumpia ja innostavat oppilaiden ohella myös opettajia. Joskus kuulee ihmeteltävän, miksi kansanmusiikkia pitäisi edes olla musiikkiopistoissa? Eikö se ole helppoa soitettavaa ja sitä voi opiskella omatoimisesti tai erilaisissa harrastusryhmissä? Musiikkiperinteen jatkuminen perinteisesti sukupolvelta toiselle on joitakin yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta kertakaikkiaan kadonnut. Kansanmusiikin perinteet paikallisine murteineen on tänä päivänä opetettava ja opittava määrätietoisella koulutuksella. Lisäksi musiikin lajien rajat ovat hämärtyneet ja niillä on paljon annettavaa toisilleen. Tuuli Talvitien mielestä vuorovaikutusta tapahtuu jo. – Uuden opetussuunnitelman perusteiden myötä sellaisten opetusmenetelmien kuten improvisaation, säveltämisen, musiikin hahmottamisen ja instrumenttiopetuksen integroimisen merkitys kasvoi musiikin perusopetuksessa. Kansanmusiikkipedagogiikassa niitä on käytetty jo pitkään. Mutta myös klassisen musiikin menetelmillä on paljon annettavaa kansanmusiikin opetukseen. Eija Kauppinen näkee, että kansanmusiikilla on merkityksellinen paikka musiikkiopistoissa. Kulttuurisesta näkökulmasta olisi tärkeää, että perinteen siirtyminen näkyisi kaikkien musiikkiopistojen ohjelmassa. Myös opiskelumotivoinnissa sillä voi olla suuri merkitys. Musiikkiopiston kymmenistä tuhansista oppilaista vain reilut 2600 käy koko laajan oppimäärän läpi. Perinteisesti on soitettu omaa instrumenttia koko musiikkiopistopolku. Uusien opetussuunnitelman perusteiden mukaan on mahdollisuus ottaa syventäviin opintoihin mukaan jokin erikoistumisaine, kunhan koulutuksen järjestäjä pystyy järjestämään opetuksen. Se voi olla toinen instrumentti tai vaikka musiikkiteknologia. Pyrkimys on siihen, että mahdollisimman moni suorittaisi koko oppimäärän. ”Basisteja on vähän ja hyviä basisteja vielä vähemmän”, totesi eräs pelimanni kerran. On kiistaton tosiasia, että bassotaajuuksien lisääminen tuo yhtyesoittoon oman svenginsä. Kontrabasso onkin suvereenisti ottanut oman paikkansa lähes jokaisessa musiikkigenressä, orkesterimusiikista jazziin ja kansanmusiikista rockabillyyn. Tämä on tapahtunut niin tehokkaasti, että on toisinaan varsin vaikea muistaa sen olevan verrattain tuore ilmiö kansanmusiikkikentällä. Antti-J. Janka-Murros E tenkin kontrabasson koon tuomat rajoitukset ja solistisena soittimena toimimisen haasteet ovat pitäneet muiden soitinten harrastajakuntiin nähden basistien määrän huomattavasti pienempänä. Vaikkapa mandoliini on paljon helpompi kantaa keikkareissulle, ja viululla tai haitarilla voi soitella melodioita vaikka yksinäänkin. Varsin usein yhtyeen basistina etenkin menneinä vuosikymmeninä toimikin se, joka sattui tai joutui ottamaan soittimen käsiinsä – tai jolla oli riittävän iso auto sen kuljettamiseen. Vielä edelleenkin kansanmusiikkikenttää tarkastellessa näyttää siltä, että valtaosalla basisteista on myös ”se toinen soitin” ja kontrabasso on napattu matkan varrella mukaan kakkossoittimeksi. Ensimmäistä kontrabasistimestaripelimanniakin saatiin odotella vuoteen 2008 asti, jolloin Tapio Kivelä sai mestarikirjansa. Tämän jälkeenkin määrä on pysynyt maltillisena: Antti Hosioja vuonna 2013 sekä Teuvo Anttila ja Tony Uusitalo vuonna 2017 ovat ainoita lisäyksiä listaan. Bassoviulu, läskibasso, tupla..? ”Onpas siinä iso viulu”, on lause, jonka jokainen kontrabasisti lienee kuullut useammin kuin kerran, mutta kontrabasson historiaa taaksepäin selatessa vitsin pohja alkaa rapistua vauhdilla. On nimittäin varsin todennäköistä, että kontrabasso soittimena kuuluukin läheisemmin viola da gamban soitinperheeseen kuin viulun lähisukulaisiin. Kontrabasson parhaana esimuotona voidaankin pitää violonea, toiselta nimeltään kontrabassogambaa. Jonkin verran nykymuotoista bassoa pienikokoisemman violonen kuusi kieltä viritettiin kvarteittain, poikkeuksena keskellä ollut terssinousu: esimerkiksi D-G-c-e-a-d1. Tältä pohjalta tarkasteltuna kontrabasso on säilyttänyt vastaavan perusajatuksen, ainoana kvarttiviritteisten klassisten jousisoitinten edustajana. Soittimen kehittyminen viuluperheen rinnalla on tosiasia, jota ei voida jättää kokonaan huomiotta. Etenkin 1500-luvulla bassoa soittimena kehitettiin varsin paljon viuluperheen rungon pohjalta, mikä tarkoittaa nykyisiin soittimiin verrattuna etenkin soittimen kopan yläosan huomattavaa leveyttä. Kontrabasson kehittyessä ja sille kirjoitetun materiaalin lisääntyessä koppaa alettiin kaventaa yläpäästä, mikä mahdollisti soittajan pääsyn korkeammille sävelille huomattavasti paremmin. Kielten määräkin vaihteli huomattavasti. Vielä 1800-luvulla suurimmassa osassa bassoja oli vain kolme kieltä. Kaikilla bassosoittimen esimuodoilla oli kuitenkin yksi ja sama tehtävä, tuplata etenkin suuremmissa kokoonpanoissa continuo-ryhmän bassolinjaa. Tästä juontaa juurensa myös yksi käytetyimmistä soittimen englanninkielisistä nimityksistä, double bass , joskin etenkin orkesterimusiikin maailmassa käytetään edelleen suomeksikin tutun kuuloista termiä contrabass . Toinen varsin käytetty termi upright bass taas lanseerattiin taidemusiikin piirin ulkopuolella erottumaan bassokitarasta tai myöhemmin sähköbassosta. Monet kasvot maailmalla Maailmalla liikkuessa kontrabassoon törmää paikallisessa kansanmusiikissa siellä täällä, mutta varmaankin tunnetuimmat Miten kansanmusiikkia opitaan -artikkelisarjan syksyllä julkaistava viimeinen osa käsittelee vapaata sivistystyötä eli kansanmusiikin opiskelua kursseilla ja kansanopistoissa sekä erityisesti työväenopistoissa ja kansalaisopistoissa. Kerro omia kokemuksiasi. Kuinka kauan olet opiskellut, mihin opiskelulla tähtäät ja mitä niistä saat: lehti@kansanmusiikkiliitto.fi.
• 33 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 kaksi tapausta ovat unkarilainen, mustalaisyhtyeiden perustalle rakennettu perinnemusiikki sekä amerikkalainen bluegrass. Onkin mielenkiintoista havaita, että molemmissa on samankaltaisia elementtejä kuin suomalaisessa kansanmusiikissa, mutta keskenään vertailtuna soittimen käyttö on hyvinkin erilaista. Unkarilainen musiikki lisäsi basson soittimistoonsa oikeastaan vasta 1800-luvulle tultaessa, jolloin se alkoi syrjäyttää säkkipilliä. Soittimen rooli pysyi kuitenkin varsin samankaltaisena ja jousen käyttö onkin tästä syystä merkittävässä osassa, usein bordunasävelten ja perkussiivisen soiton ollessa keskiössä. Bluegrassin juuret taas ovat etenkin irlantilaisten siirtolaisten perinteissä sekä afroamerikkalaisessa bluesja gospelsävelmissä, mistä johtuen soittimen käyttö on näppäilypohjaista ja selkeämmin säestysroolissa. Vetelistä vakiokalustoon Kun kontrabasson yhteydessä puhutaan suomalaisesta kansanmusiikista, on nostettava esiin aktiivinen musiikinharrastaja ja Kannuksen torvisoittokunnan johtaja Mikko Koski . Hänen ajatuksestaan sodanjälkeisinä vuosina käynnistettiin Kaustisen ja Vetelin ympäristössä kaikki kynnelle kykenevät muusikot kokoon haalinut pelimanniorkesteri. Orkesterin riveissä kävivät muiden muassa sellaiset pelimannit kuin Friiti Ojala , Elias Kentala ja Konsta Jylhä . Kun väkimäärä alkoi alkuaikojen kymmenistä soittajista ohentua, oli Kaustisen Purppuripelimannien pohja jo luotu. Kun silloinen Vetelin kanttori Eero Polas (Pollari) alkoi Konstan pyynnöstä johtaa hieman pienempää ja säännöllisemmin kokoontuvaa ryhmää, olivat mukana jo kaikki alkuperäiset Purppuripelimannit, Jylhän ja Kentalan lisäksi harmoonin takana Veli Valo sekä kontrabassossa Veikko Järvelä . Kontrabassoa oli käytetty jo ennen sotaa alueen pelimanniyhtyeissä, mutta sitä vierastettiin etenkin vanhojen soittajien keskuudessa, arvellen harmonin riittävän säestyssoittimeksi. Purppuripelimannit kuitenkin havaitsivat basson ja harmoonin yhteistyön antavan iskevämmän ja vankemman pohjan ja näin vakiinnuttivat tämän kokoonpanon – jopa siinä määrin, että kyseinen soitinnus on edelleen monen mielessä ”alkuperäisenä” pelimanniyhtyeen kokoonpanona. Purppuripelimannien esimerkin myötä ja kansanmusiikin koulutuksen lisääntyessä kontrabasso alkoi saada pysyvää jalansijaa kansanmusiikkiyhtyeiden kokoonpanossa, etenkin kun monien muiden komppisoitinten lopullisempaa vakiintumista soitinnukseen vielä saatiin odottaa. Muiden muassa Tapani Varis , Tom Nyman , Sara Puljula ja Timo Myllykangas tasoittivat tietä uudemmille kansanmusiikkiyhtyeille, joissa kontrabasisti on yhä useammin merkittävä osa myös yhtyeen kokonaissoundia pelkän rytmipohjan sijaan. Basisteja voi edelleen olla vähän, mutta laatu korvaa määrän. Savonlinnan seudulle suunnitteilla Kansanmusiikki ja –tanssi -instituutti Kerimäellä syntynyt musiikin tohtori Sirkka Kosonen aloitti yhdessä Savonlinnan Musiikkija tanssiopiston rehtorin Kari Kropsun kanssa viime syksynä ideoimisen Kansanmusiikki-instituutista Savonlinnan seudulle. Instituutti olisi ylläpitävä ja yhdistävä toimija koko Itä-Suomen alueella. He saivat Savonlinnan Piällysmies ry:ltä sekä Etelä-Savon Ely-keskukselta rahoituksen esiselvityshankkeelle vuodeksi 2020. Esiselvityshanke selvittää kansanmusiikin ja -tanssin tilaa Itä-Suomessa yhdessä Savonlinnan musiikkija tanssiopiston kanssa. Kosonen lähetti kyselylomakkeen alueella aktiivisesti toimiville kansanmusiikin ja kulttuurin ylläpitäville tahoille sekä kansanmusiikin ja –tanssin ammattilaisille. – Kyselylomakkeen avulla kartoitimme, kuinka merkitykselliseksi itäsuomalaiset kokevat alueellisen ja paikallisen kansanmusiikin ylläpitämisen, kertoo Sirkka Kosonen. Vastauksia tuli lähes sata ja purkaminen on vielä kesken. Mikäli kyselyn tulokset viittaavat siihen, että alueellisen musiikkikulttuurin ylläpitäminen, säilyttäminen ja kehittäminen koetaan tärkeäksi, Kosonen ja Kropsu alkavat selvittää toimintaedellytyksiä ja mahdollisuuksia Itä-Suomen Kansanmusiikki-instituutin perustamiselle. Itä-Suomen Kansanmusiikki-instituutti tulisi olemaan yksi Suomen musiikkiinstituuteista. – Mieleistäni instituutin perustaminen toisi hyvinvointia seudun asukkaille. Yhteistyöllä pystyttäisiin lisäämään kansanmusiikin koulutusta, tutkimusta sekä kulttuurinvaihtoa, Kosonen jatkaa. Paikallisesti instituutti tukisi lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia ja osallisuutta sekä perinnetietouden lisäämistä. Esiselvityshankkeella kartoitetaan myös työmahdollisuuksia kansanmusiikin ja -tanssin ammattilaisille Itä-Suomessa. – Olemme myös halukkaita neuvottelemaan tarkemmasta yhteistyöstä asiasta kiinnostuneiden kanssa. Huolenamme on, että paikallista kansanmusiikkia ei enää soiteta eikä lauleta. Laulut hautautuvat arkistoihin tai häviävät. Kukaan ei enää muista, mitä isoisovanhemmat lauloivat ja soittivat omaksi ilokseen. Koemme tärkeäksi nostaa esille paikallista perinteen tuntemusta ja arvostusta, Kosonen kertoo. Lisätietoja: Sirkka Kosonen, hankepäällikkö sirkka.kosonen@slmo.fi Kansanmusiikkiyhtyeissä on usein basson kaulassa nainen. Sara Puljula on yksi tienviitoittajista. Sa ul i H ei kk ilä
• 34 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 A loin pohtia kansanmuusikoiden ja kansantanssijoiden yhteistyötä. Muistan lapsuudestani, että meillä oli lähes aina säestäjä harjoituksissa ja esityksissä. Nykyisin harjoittelemme tallenteiden säestyksellä. Osa kansantanssiryhmistä ainakin esiintyy yhtyeen kanssa. Missä nyt mennään ja miksi? Millaista yhteistyötä kansantanssijoiden ja kansanmuusikoiden välillä on ja millaista se voisi olla? Yhteistyön määrä vaihtelee Petri Hoppu , tanssintutkimuksen dosentti Tampereen yliopistossa ja tanssin yliopettaja Oulun ammattikorkeakoulussa kertoo, että kansanomaisen tanssin kontekstissa erityisesti maaseutuyhteisöissä tanssi ja musiikki liittyivät usein kiinteästi yhteen. Pelimannimusiikki on pohjimmiltaan tanssimusiikkia ja pelimannit olivat aikanaan rahvaan tanssimestareita, jotka opettivat ja levittivät uusia tansseja. – Kansantanssin harrastustoiminnassa musiikista on tyypillisesti tehty säestystä, jolloin musiikin ja tanssin orgaaninen yhteys on katkennut. Vaikka vuosikymmenten aikana on ollut useita toimijoita, jotka ovat pitäneet tanssin ja musiikin yhteyttä elintärkeänä kansanmusiikissa ja -tanssissa, valtaosalle harrastajista ja ammattilaisista nämä ovat täysin erillisiä ilmiöitä, eikä suurimmalla osalla ole laajaa ymmärrystä ja osaamista toisesta. Ei ole esimerkiksi juurikaan kehittynyt näitä kahta kenttää tasapuolisesti yhdistäviä ammattilaisia. Hopun mukaan muusikoiden, tanssijoiden ja koreografien yhteistyö vaihtelee nykyisin hyvin paljon. Pääasiassa musiikki on edelleen säestyksen roolissa. Levymusiikkia käytetään paljon, kun sen muokkaus ja yhdisteltävyys on helpottunut. Toisaalta nytkin on koreografeja, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä muusikoiden kanssa ja tanssiteoksiin tehdään uutta musiikkia. Hoppu huomauttaa myös, että vaikka elävän musiikin käyttö on vähentynyt, sen laatu on parantunut, kun säestäjinä käytetään enemmän musiikin ammattilaisia, sellaiseksi opiskelevia tai kovan tason harrastajia. Kansantanssin ja kansanmusiikin yhteistyö Tarvitsimme Nuorisoseura Harmonikan aikuisten ryhmässä Mitja Pilkkeen koreografiaan musiikkia. Kun sitä ei alkanut löytyä, päätimme selvittää, voisiko musiikin tehdä mittatilaustyönä. Käännyimme hämäläisen kansanmuusikon ja musiikin tohtorin Anne-Mari Kivimäen puoleen. Hän opetti maisteriopiskelijoita SibeliusAkatemiassa ja heidän joukostaan Lukas Korpelainen innostui asiasta. Pieneksi haasteeksi osoittautui se, että tanssijat eivät välttämättä ymmärrä musiikin termejä ja päinvastoin. Kappale saatiin kuitenkin sopivaksi ja koko setti sai ensiesityksensä Folklandialla 2020. Tammikuun FolkForum-seminaarissa pidettiin paritanssin teemavuoden kunniaksi tanssiworkshop osallistujille. Soja Murto-Hartikainen Sa ul i H ei kk ilä
• 35 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Lasse Kauramäki, Reija Haapanen, Mia Perkiö, Anne Haapanen: Lauhanvuorelta Pohjanpuolelle: Isojokisia valsseja ja niiden tekijöitä Omakustanne 2020, 311 sivua I sojoki yltää asukasluvullaan 1947 (v. 2020) sijalle 265. Ehdottomaksi ykköseksi lukemistani nuottikirjoista asettaisin vastailmestyneen isojokisten valssikirjan. Nuotinnokset toimivat punaisena lankana, joka keriytyy rulliksi, vyyhdeiksi, keriksi, loimiksi, naruiksi, köysiksi,touveiksi… Jokainen tarina on yksilöllinen . Näin se alkoi: Pitkän linjan aktiivi sai idean syksyllä 2015, rohkeni kertoa ajatuksistaan naapurille, joka on kirjoittamisen ammattilainen. Tämä pyysi tiimiin mukaan sisarensa, joka tuntee graafisen alan erinomaisesti. Parin vuoden päästä ryhmään saatiin myös valokuvauksen ammattitutkinnon suorittanut valokuvaaja. Työryhmä on koossa, kaikki paikallisia, ja työ voi alkaa. Haastatteluja kertyi parissa vuodessa 37 henkilöltä, idean isälläkin on omassa muistissa paljon annettavaa. Valssiantologiassa on eri mittaisin, 1-14 sivun pituisin artikkelein esitelty lähes kolmekymmentä valssia, joilla kaikilla on jokin kytkös Isojokeen. Mukana on paitsi säveltäjiä, sanoittajia ja sovittajia myös kuoroja ja orkestereita, tanssiyhtyeitä ja solisteja sekä muita musiikkiyhteisöjen jäseniä. Korkeatasoiset valokuvat ja sujuva kynänjälki tekevät lukemisesta mieluisaa. Saammeko jatkoa? Kirjassa annetaan ymmärtää, että myös kirja pelimanneista olisi tulossa. Kahta jäin kaipaamaan: henkilöhakemisto ja liite cd-levy, joita olen tämän tyyppisissä julkaisuissa nähnyt. Ne helpottaisivat aineiston hahmottamista. Antti Koiranen Kansanmusiikkia voi opiskella Suomessa yliopistotasolla. Kansantanssin opettajia koulutetaan Oulun ammattikorkeakoulussa. Anne-Mari Kivimäki pohtii, että tässä mielessä tanssi tulee vähän perässä. Jos koulutus saataisiin tasa-arvoiseksi, yhteistyökin voisi olla luontevampaa. Myös Hoppu mainitsee ongelmaksi sen, ettei kansantanssijoita ja kansanmuusikoita kouluteta samassa paikassa, tasavertaisesti yhdessä. Vuorovaikutuksen lisääntyminen toisi uusia ulottuvuuksia Harrastelijatanssijana ajattelen, että helpompi ja syvempi yhteistyö muusikoiden kanssa voisi monipuolistaa ja tukea koreografioita ja itse tanssin tunnelmaa. Vuorovaikutus muusikoiden ja tanssijoiden välillä toisi uuden ulottuvuuden molempiin. Mutta mitä ammattilaiset ajattelevat tästä?Kivimäki kertoo kiinnostuneensa tanssijoiden kanssa toimimisesta jo opiskellessaan Sibelius-Akatemiassa. – Minusta yhteistyöllä tanssijoiden kanssa on vahva vaikutus musiikin tekemiseen ja luomiseen. Se vaikuttaa siinä hetkessä soittamiseen tai etukäteen on voinut miettiä joitain teemoja. Se antaa heti myös lisää kerroksia esittämiseen, kun siinä on tanssia mukana. Täytyykö tanssia säestäessä olla kurinalaisempi? Tanhuryhmän koreografia vaatii tietyn rytmin ja kaavan. Miltä se tuntuu muusikosta? – Riippuu tanssijoista. Joidenkin kanssa pitää olla tarkka rakenne ja tarkka rytmi. Voi olla myös niin, että on bändi ja tanssija, joista kumpi vain voi viedä esitystä johonkin suuntaan ja impulsseja saadaan molempiin suuntiin. Kansantanssiryhmien kanssa on tietysti kurinalaisempaa. Silti on hauskaa katsoa tanssin imua ja svengiä. Ja jos on bändejä, jotka haluavat treenata soittokuntoaan, niin kansantanssiharjoituksiin vaan säestämään, niin kyllä tulee toistoa. Soittokunnonkohotusprojekti! Myös Petri Hoppu on tiiviimmän yhteistyön kannalla. – Yhteistyön tiivistämisessä ei ole minkäänlaisia haittoja, mutta hyötyjä sitä enemmän: kansanmusiikki ja -tanssi palaisivat selkeämmin omille juurilleen. Molemmilla puolilla osaaminen laajenisi: tanssijat oppisivat musiikkia ja muusikot tanssia. Se myös syvenisi kansanmusiikin liikkeellisen ymmärtämisen ja kansantanssin musiikillisen rakentumisen ymmärtämisen kautta. Molempien alojen julkikuva kirkastuisi ja muuttuisi entistä mielenkiintoisemmaksi. Onkin surullista, että jossain vaiheessa kansanperinteemme lajit ovat irtautuneet toisistaan ravistaakseen yltään tunkkaisuuden, joka muka liittyy muihin perinteen muotoihin. Samalla lajien sisällä on rakenneltu raja-aitoja. Mikä on oikeaa kansantanssia, mikä on oikea kansallispuku, kuka soittaa aitoa kansanmusiikkia? Olisi aika nousta tästä suosta yhdessä, ei toistemme hartioille kavuten, vaan tiiviinä rintamana, johon mahdumme kaikki. Se, jos mikä, on vetovoimaista. Tämän vuoden teema on kansanomainen paritanssi. Siinä tuodaan vahvasti esille myös muusikoiden ja tanssijoiden yhteistyötä, mikä on tietysti helpompaa vapaassa tanssissa kuin koreografioidussa. – Muusikot eivät säestä tanssia vaan he soittavat tanssia, mikä korostuu esimerkiksi siinä, että he ovat tanssijoiden keskellä eivätkä sivussa. Koko ajatuksen ”säestämisestä” saisi heittää romukoppaan, sillä kansantanssia ei ole olemassa ilman musiikkia, kertoo Hoppu. – Sibelius-Akatemiasta on tullut maisteriopiskelijoita ja nuorempia opiskelijoita, jotka ovat olleet workshopeissa yhdessä Oulun tanssiopiskelijoiden kanssa. Heitä on näin törmäytetty yhteen ja tämä nuorten törmäyttäminen on onnistunut älyttömän hyvin, sanoo Kivimäki. Hän haluaa nostaa esille myös Folklandian pop-up-työpajat paritanssilähettiläiden ja kansanmuusikoiden johdolla. – Ihmisiä tuli ja porukkaa riitti, paritanssilähettiläät opettivat upeasti ja muusikot olivat saumattomasti mukana. Se sopi hienosti laivan meininkiin ja koko konsepti oli parhaimmillaan. Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikin koulutuksessa opiskellaan tanssia, jotta opitaan tanssin vaatima poljento ja olemus. Sen sijaan kansantanssin koulutuksessa kansanmusiikin huomioon ottaminen on projektiluonteisempaa. Nuorisoseura Harmonikan tapauksessa törmättiin kielimuuriin. Tarvitaan keskustelua tanssijoiden ja muusikoiden välille. Opeteltaisiin yhdessä yhteistä kieltä rytmistä, iskuista, tahdeista ja musiikin osista, heitettäisiin ilmoille hullujakin ideoita ja huomattaisiin, että ne eivät ehkä olekaan niin hulluja, vaan täysin toteutettavissa. Petri Hoppu kaipaa myös laulun korostamista sekä tanssissa että kansanmusiikissa. Tähän keskusteluun on syytä ottaa mukaan laajasti koko kenttä, ei vain ammattilaiset ja opiskelijat, sillä suuri osa kansantanssista tapahtuu edelleen harrastelijamaisesti, harrastavien ohjaajien johdolla. KIRJA
• 36 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 36 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Saaramaija Zorawski: BIRTH Omakustanne 2019 B erliinistä neljän vuoden ajan perspektiiviä hakenut helsinkiläinen Saaramaija Zorawski on julkaissut aiemmin musiikkia useamman nimikkeen alla jo kuuden äänitteen verran, eli varsin kokeneesta tekijästä on kyse. BIRTH on saatetekstin mukaan syntynyt hyvin henkilökohtaisesta tarpeesta ja aiheista, mikä usein saattaakin antaa musiikin kuuntelijalle lisää tarttumapintaa, mutta voi myös jättää materiaalin niin lähelle tekijäänsä, ettei kuulija onnistu samastumaan laulajan viestiin. BIRTH uhkaa jäädä hieman jälkimmäiselle tasolle. Kappaleet on tehty taidolla ja Zorawskin nykysouliin kallellaan olevaa lauluääntä on mukava kuunnella, mutta pitkäsoiton tasaisesti kelluva tunnelma päästää loppupuolella jo keskittymisen harhailemaan. Sopivasti puolessavälissä kuultava, jousten kuljettama ”Fire” ja hämmentävästi 90-lukuisen kuuloisella kertosäkeistöllä varustettu ”You Can Never Bring Me Down” nykivät onneksi kohoa hieman. Folkpopiksi luonnehdituksi materiaaliksi tällä levyllä on kansanmusiikin kanssa hyvin vähän tekemistä, mutta Aino Kurki kanteleineen nousee koko levyn ominaisimmaksi elementiksi. Antti-J. Janka-Murros Skrubiluttan å Skrubilej: På nya äventyr! omakustanne 2020 K ansanmuusikot Marianne Maans ja Désirée SaarelaPortin ovat keikkailleet useita vuosia lapsiyleisölle peikkohahmoina Skrubiluttan ja Skrubilej. Toinen levy sisältää puolituntisen omia lauluja ruotsin kielellä: sekä peikkohahmojen suuhun sopivaa että universaaleja ajatuksia kuten ujouden voittaminen. Mukana on myös perinteisempää tarinankerrontaa. Duon livekeikat ovat toimivia, ja samantyyppinen sävy on tavoitettu myös levyllä – kommunikaatio on selkeää ja suoraa, energia välittyy levylläkin. Toisella levykäyntikortillaan duon oma tyyli alkaa olla tyylikäs ja vakiintunut. Maansin vaalean heleä ääni ja SaarelaPortinin tummempi, omaleimainen soundi erottuvat hyvin ja soitinvalikoima on intiimi ja akustinen: viulu, kitara ja mandoliini. Juurimusiikillinen punainen lanka siis pysyy, vaikka välillä käydään vähän rock-vaikutteiden puolella ja joukossa on jopa pieni rap-osuus. Pelimannimusiikin ystävän kohokohta on Vill du va’ min vän -kappaleen mehukas viulusottiisi-intro. Tove Djupsjöbacka Paleface & Laulava Unioni: Tie vapauteen Finalmix Records 2019 P aleface jatkaa Tie vapauteen -levyllä työläisen asialla. Levylle on koottu joukko Industrial Workers of the World -liikkeen (IWW) amerikansuomalaisia lauluja ja kansiin on pakattu myös tietopaketti aiheesta. Kuuntelin levyä ahkerasti vappuna, mikä olikin teemaan sopiva ajankohta. Levylle on koottu joukko taitavia muusikkoja ja sovitukset sekä tuotanto on varsin laadukasta. Levyllä kuullaan taustalaulajina sekä Säälikää herroja -metodistivirren pääosassa myös Helsingin Työväen Naiskuoro Elegiaa, joka harrastuttaa levyn tunnelmaa monin paikoin. Siinä missä soitto ja stemmalaulut ovat siistejä ja viimeisteltyjä, Palefacen laulusta tulee kontrastiksi kivasti särmää lopputulokseen. Levyn teemat liikkuvat luonnollisesti työläisten asialla herrojen pilkkaamisesta lakkorikkurin suomimiseen. Työläisiin kelpuutetaan Langenneen laulussa myös prostituoitu, joille oli IWW:ssä omat paikalliosastot. Levy on kaiken kaikkiaan hienosti toteutettu kokonaisuus, jonka sanoitukset johdattavat myös ajattelemaan asioiden tilaa sekä vuosisadan takaa että tänäkin päivänä. Jari Ilmonen Ilona Korhonen, Taito Hoffrén: Minä Paraske – sinä Arhippa Ääniä 2020 S ibelius-Akatemian kasvatit Ilona ja Taito rakentavat uusimman levynsä Arhippa Perttusen vienalaiselle ja Larin Parasken inkeriläiselle runolaululle. Elias Lönnrotin ja Ad. Neroviuksen tallentamat säestyksettömän soololaulun esitykset tempaavat kuulijan mukaansa. Levyssä on aistittavissa syvään juurtunut karjalainen perinne, jota tulkitsemalla Ilona ja Taito vievät kuulijaa tunnelmamatkalle. Levy taskuna toimii mustavalkoinen A3-kokoinen taiteltu puotipaperi, jonka teksti ilmentää vastakohtia ja hierarkiaa. Laulajat Arhippa ja Paraske ja teksti ovat tärkeimmät elementit,esittäjä sitten ja julkaisija tuskin luettavissa olevalla fonttikoolla. Minulle tunnelmallinen koko naisuus avautuu käsitepareina: etelä pohjoinen Inkeri Viena lyyrinen eeppinen koristeltu suoraviivainen lyhyt pitkä Antti Koiranen Frigg: Frixx Frigg 2020 20 -vuotias Frigg on ehkä parempi kuin koskaan juhlavuoden levyllään Frixx. Yhtye on tunnettu ja tunnustettu kansainvälisesti ja ansaitsisi myös suuren yleisön tietoisuuden Suomessa. Frixx astelee sisään ylväänä ja vastustamattomana Juhlamarssilla. Overtyyri on ihanan herkkä. Se johdattaa lempeästi Häkkisen riiliin. Hymy leviää kasvoille ja vartalo alkaa sykkiä rytmiä. Pian on pakko tanssia. Terhen-kappaleen näppäilyosuus oli raikasta vaihtelua viulujen voimalle ja tarjoaa tällaiselle musiikilliselle tavikselle tilan tutkia eri soittimien keskustelua rauhassa. Jouko-Taigaa ei voinut enää kuunnella istuallaan. Saaton ensimmäisellä kuuntelukerralla itkin. Lopulta VEP saattelee ihanaan levollisuuteen. Frixx menee jalan alle, on monipolvinen ja vahva. Parasta antia ovat Petri Praudan sävellykset, mutta ei tällä levyllä yhtään huonoa biisiä ole. Neljännen kuuntelun jälkeenkin jäi paljon löydettävää. Soja Murto-Hartikainen Lähetä Kansanmusiikki 3/2020 arvosteltavaksi tarkoitetut levyt toimitukseen 14.8. mennessä.
• 37 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Liikkuva Laulureppu: Haaveiden maa VLMedia Oy 2019 T oistakymmentä vuotta maamme lastenmusiikkikentällä reissannut Liikkuva laulureppu tuo viidennellä pitkäsoitollaan sekalaisen satsin uutta musiikkia eetteriin. Mari ja Timo Raution luotsaama ydinryhmä on koonnut ympärilleen varsin kunnioitettavan ryhmän kovatasoisia, kansanmusiikkipiireistä(kin) tuttuja nimiä kuten Maija Kauhasen, Olli Seikkulan sekä Kaisa Ristiluoman. Tästä johtuen onkin hieman hämmentävää, ettei kansanmusiikkielementtejä kuulla levyllä enempää. Vain kourallinen kappaleista pelaa selkeästi akustisemman materiaalin kentällä, nousten joka kerta virkeästi esiin. Liikkuvan Laulurepun ajatuksena tuntuu olleen poimia hieman elementtejä mahdollisimman laajalta skaalalta. Levymateriaali pyöriikin kolikon kahdella puolella. Toisaalta heiluminen ”Miljoona saunaa”kappaleen kantritunnelmista alkupuolella kuultavan, vahvoja Fröbelin palikat-tunnelmia herättävän ”Ylösalaisin”-viisun syntikkapoppiin on levottoman oloista, toisaalta kohderyhmälleen suunnattuna on varmasti harkittua pitää kappaleiden tunnelmat hyvinkin kaukana toisistaan ja sävyt vaihtelevina. Antti-J. Janka-Murros Maria Kalaniemi & Eero Grundström: Mielo Åkerö Records 2020 M aria Kalaniemi ja Eero Grundström ihastuttivat ensimmäisellä duo-levyllään. Uudella levyllään he laajentavat musiikillista palettiaan. Molemmat kuuluvat Suomen kansanmuusikoiden huippuluokkaan, musisointi on vuorenvarmaa ja ilmaisuvoimaista. Inspiraationa tuntuu olevan pääasiassa moniulotteinen luonto, jossa on lyyrisyyttä mutta myös vaaran tunnetta ilmassa. Tunneskaalalla liikutaan aika syvissä vesissä, tyylillisesti muistuu mieleen Kalaniemen soololevy Bellow Poetry (2005). Harmonikka on jälleen pääosassa, laulua on tällä kertaa vähemmän. Viime levyllä tunnelma oli akustisempi ja pelimannihenkisempi. Yhteistä ydintä menettämättä nyt mennään askelta pidemmälle ja tutkiskellaan laajempia äänimaisemia. Sävellykset ovat pääasiassa Kalaniemen kynästä. Ihailen erityisesti sitä, miten monet niistä liitävät vapaamuotoisesta olemuksesta rytmisempään ja takaisin. Eero Grundströmin monipuolinen muusikkous näkyy nyt hiukan eri kulmasta. Harmoonin lisäksi soittimena on modulaarisyntetisaattori ja tarjolla myös pikkuruinen annos karjalaista menoa kokonaisuutta maustamaan. Tove Djupsjöbacka Kielo Ilona: Kiireen kehtolaulu Eclipse Music 2019 K iireen kehtolaulu on albumikokonaisuus, joka koukuttaa vahvalla tunnelmallaan vaatien kuulijan pysähtymään ja kuuntelemaan levyllisen kiehtovaa musiikkia kaikilla aisteilla. Bändin omien sanojen mukaan ’Kiireen kehtolaulu on vastalause nykyhetken pirstaleiselle, hektiselle ja kertakäyttöiselle elämänmenolle’, joka todellakin pitää paikkansa. Kielo Ilonan musiikkia voisikin kuvailla alternative folkrockiksi, jossa on vivahteita sekä indie että pop-musiikista. Tamperelais-helsinkiläisessä Kielo Ilonassa vaikuttavat Marjo Kiukaanniemi (laulu, viulu, koskettimet), Anna Vihanta (koskettimet, laulu), Juho Poutiainen (sähkökitara, akustinen kitara, ukulele, koskettimet), Timo Hakkarainen (sähköbasso, kontrabasso) sekä Jere Kolehmainen (rummut, lyömäsoittimet). Upeat lauluharmoniat luovat levyn lyriikkavetoisiin kappaleisiin uuden ulottuvuuden, jonka ohella välillä jopa hieman yllättävätkin instrumentaatiot kietovat kappaleet taiteelliseksi kokonaisuudeksi. Viulun maalailevat melodialinjat, rytmisyys sekä stemmalaulu sulautuvat yhteen luoden levylle vangitsevan tunnelman. Lisäksi täytyy mainita levynkansitaide, joka sopii täydellisesti väreineen ja yksityiskohtineen musiikkiin. Senni Heiskanen Sarah Palu: Ikivirta omakustanne 2020 S uomalais-ranskalainen säveltäjä ja kanteletaiteilija Sarah Palu julkaisi debyyttialbuminsa Ikivirta maaliskuussa 2020. Vaikka levyllä kuullaankin kanteletta Palun soittamana sen jokaisella raidalla, nousee kokonaisuuden taiteelliseen keskiöön nimenomaan Palun sykähdyttävät ja monisyiset sävellykset. Levyn instrumentaatio ja esiintyjäkaarti on laaja ja esille nousevat kanteleen ohella muun muassa piano, perkussiot ja haitari. Palu on tuottanut esikoisalbuminsa yhteistyössä Matias Tynin kanssa. Ikivirran musiikki on tajunnanvirtaa, tanssia, tummia tarinoita, transsinomaista kelluntaa ja paljon muuta. Levyn musiikki ei kaipaa ulkopäin tulevia määritteitä vaan se puhuu täysin omasta puolestaan. Kuultavissa on kuitenkin kaikuja niin muinaissuomalaisesta kuin elektronisesta musiikista, jopa popistakin. Ikivirta leikkii erilaisilla sävyillä sekä soinneilla ja on kokonaisuutena ennakkoluuloton ja huomiota herättävä, eikä vähiten julkaisuformaattinsa ansiosta. Albumi on nimittäin julkaistu suklaalevyn muodossa ja suklaalevyn kääreestä löytyvällä latauskoodilla albumin ostaja pääsee lunastamaan levyn itselleen internetistä. Ikivirtaa kuunnellessa on sellainen olo kuin olisi yhteisellä matkalla levyn musiikin kanssa. Matkalla, joka on täynnä yllätyksiä ja odottamattomia käänteitä. Matkalla, jolla on kuitenkin koko ajan turvassa musiikin hellässä otteessa. Ikivirta ottaa kiinni ja vie mukanaan. Hanna Ryynänen Ikiranka: Ikiranka KuuRecords 009, 2020 I kiranka on kolmen upean artistin luoma matka musiikin ytimeen: ajattomaan tilaan, joka rauhoittaa ja kutsuu kuuntelemaan pienimpiäkin nyansseja. Saksofonien (Joakim Berghäll) ja harmoonin (Juha Kujanpää) äänet synnyttävien lehdykköjen – rankojen – samankaltainen resonanssi on rauhoittava ja luo toisiinsa kietoutuvia kudoksia, jotka pitävät kuulijan otteessaan. Pidemmän päälle toteutus voisi olla jopa turhan staattinen, mutta Ikirangalla tästä ei ole pelkoa, sillä Teemu Korpipään hienovarainen ja poikkeuksellisen oivaltava äänen muokkaus pitää kuulijan varuillaan ja rikastaa Berghällin ja Kujanpään vuoropuhelua. Pienet soinnilliset ja rytmiset elementit nousevat välillä pinnalle kuin toisesta maailmasta, kunnes foni ja harmoni palauttavat kuulijan takaisin luontoon – vahvoina mielikuvina ikimetsä ja kesäinen järvimaisema. Pienimuotoiset jatsilliset improvisaatiot rikastavat vielä levyn tarinankerrontaa. Levyllä on hieno kaari, jossa Berghällin ja Kujanpään sävellykset kaartavat lopulta kauniisiin trad. sovituksiin, viimeisenä riipaiseva vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta. Kerta kaikkiaan hieno kokonaisuus, joka on myös soinniltaan poikkeuksellisen hyvä. Paul Silfverberg
• 38 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 LEVYT 38 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Kalevala Kansanlaulu Ryhmä: Kotitaloni Uhtua-Seura 2020 K arjalainen kansanlaulu elää ja tarjoutuu kuultavaksi Sommelo-festivaaleilla ja nyt myös cd-levyllä, jonka Uhtua-Seura on tuottanut karjalaisapurahojen turvin. Kalevala Kansalaulu Ryhmä on tyypillinen venäläissävyinen kahdeksanhenkinen naiskuoro, jonka sointia ohjaa Valentina Saburova ja näppärästä hanurisäestyksestä vastaa Sergei Gromov. Yksiäänisestä johdannosta päästään sointuvaan kaksiäänisyyteen. Esityksistä huokuu rakkaus Karjalaan ja kotiseutuun. Laulujen sanat ovat Vienan karjalankielisiä ja yllättävän helppoja seurata kieltä tuntemattomallekin. Tekstit levykotelossa auttavat asiaa. Lauluteemoissa edetään loogisesti kotitalosta perhepiiriin ja kotikylään ja edelleen luontoon ja koko karjalaisen kansan ylistykseen. Toivotaan, että levy leviää myös Suomen puolelle, vaikkapa Helsingissä toimivan Uhtua-Seuran kautta. Antti Koiranen Esko Pirttilampi: Serra adagio omakustanne 2019 M estaripelimanni Esko Pirttilampi on armoitettu sahansoittaja, joka ”armollisille kuulijoilleen” on taltioinut Serra adagio -cd:lle nyt kaksitoista mieleistään kappaletta. Levyn nimi tulee Tomasi Albinonin iki-ihanaisesta Adagiosta, jonka sävelten myötä tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä on saateltu haudan lepoon. Saha jos mikä tällaisiin hitaisiin, tunnelmoiviin adagioihin sopiikin ja erityisesti jos saha soi Pirttilammin tapaisen taiturin käsissä. Syvän pehmeä sointi herkistää kyllä paatuneimmankin polkansoittajan. Pirttilampi on ollut viime vuosikymmenet maan johtava sahansoittaja ja voittanut kaikki mahdolliset mestaruudet. Itse hän kiittelee vaatimattomasti, miten hänelle on annettu ”mahdollisuus ja halu pukea säveliksi pienehköllä suikaleella peltiä ja mongolialaisen valkoisen orihevosen häntäjouhista valmistetulla jousella eli rokalla” noita sävelmiä, joista hän läpileikkauksen on levylle valinnut. Ave Maria, Hiljainen tienoo, Miss’ soutaen tuulessa: siinä muutama sävelmä Albinonin Adagion lisäksi, joilla Pirtti lampi kuulijainsa mieliä herkistää. Viime vuosina jotkut sahansoittajat ovat alkaneet ottaa ohjelmistoonsa myös reippaampia kappaleita, mutta Pirttilampi on pitäytynyt sahureiden perinteiseen hillittyyn linjaan. Hauska yllätys on soittaa rinnatusten vanha tuttu kansanlaulu Kalliolle kukkulalle niin perintisessä muodossa kuin Kaj Chydeniuksen takavuosina uudistamana versiona. Sahansoittajat käyttävät mielellään apujoukkoja. Esko Pirttilampi on saanut tuekseen monitaituri Heikki Koiviston kitaroineen ja syntetisaattoreineen. Kahdessa kappaleessa tunnelmoitia täydentää myös ihmisääni. Nina Koiviston kuulas laulu sopii täydellisesti siihen. Seppo Kononen Iin Laulupelimannit 50 vuotta Uusia ja vanhoja sävelmiä vuosien varrelta Iin Laulupelimannit 2020 I ijoki-varren suussa ja tervaporvareitten Oulun tuntumassa Iissä eletään meren hengessä. Sen kuulee myös Iin Laulupelimannien uusimmassa levyssä, jolla he juhlistavat 50-vuotista taivallustaan kansanmusiikin ja -laulun moninaisessa maailmassa. Oi puhalla tuuli, Keskeltä merivesi lainehtii, Hyvästi kultani, Kutsu merelle – siinä heti alkuun neljä laulua, joita kymmenen hengen kuoro ja sen viisi säestäjää ovat kahdenkymmenen kappaleen cd:lle poimineet. Vuodesta 1970 yhdessä musisoineet laulupelimannit ovat pitäneet ilolla ja antaumuksella yllä kotiseutunsa musiikkiperinteitä ja nykyisen keulahahmonsa Unto Kukan johdolla sitä myös syventäneet. Samuel Rinta-Nikkolan ja muutamien muitten 1800-luvulla eläneitten nuottikirjojen tekijöitten kokoelmista on kaivettu esiin unohdettuja sävelmiä, jotka kertovat niin ajastaan kuin myös siitä korkeasta soiton tasosta, joka Oulun seudullakin oli jo pari sataa vuotta sitten. Merenkulkijoitten mukana monetkin sävelmät saatiin suoraan maailman metropoleista. Tämän ja Kukan ”arkeologisten kaivausten” myötä Iin Laulupelimanneille ja erityisesti sen soittoporukalle on kertynyt ainutlaatuinen, omaleimainen, mutta samalla myös vaativa ohjelmisto. Valtaosa iiläisten juhlasoitteista koostui juuri noista 1800-luvun sävelmistä. Lisämausteita on haettu muutamista ulkomaisista sävelmistä aina Italiaa ja USA:ta myöten. Kuoron laulu on konstailematonta, mutta sitä enemmän on sitten mutkia soittokappaleissa. Laulupelimanneista löytyy sävelmiä joka lähtöön, sen tämä uusin levy osoittaa. Seppo Kononen Ei se ole musta omakustanne 202 E lina Sauri on haastattelussa tunnustanut, että on hakeutunut tarkoituksellisesti muulle uralle kuin äitinsä Vieno Kekkonen. Sauri ei halunnut tulla julkisuuteen laulajana äitinsä vanavedessä. Se on sääli, koska eväitä olisi selkeästi ollut. Mutta parempi myöhään. Kolme vuotta sitten ilmestyi ensilevy, jossa oli vain yksi Saurin oma kappale. Tänä vuonna ilmestyy kaksi kuuden kappaleen ep:tä Saurin omia lauluja. Ei se ole musta sisältää viehättävän nostalgisia ja aivan riittävän persoonallisia lauluja. Iskelmävallankumous ei varmasti ole ollut tavoitteenakaan. Tuotanto on laadukas. Orkesteri on iso ja muusikot korkeatasoisia. Petri Ikkelä on tehnyt suurimman osan mallikelpoisista sovituksista. Selkeä artikulaatio, kypsän kaunis ääni ja joustava fraseeraus on miellyttävää kuultavaa. Levy saa kaipaamaan vanhoja hyviä aikoja, mutta sitä kuunnellessa niihin on helppo palata. Odotan kiinnostuksella pian ilmestyvää, toista ep:tä, jossa on ennakkotietojen mukaan enemmän jazz.sävyjä ja pienempi orkesteri. Saa nähdä, kuinka kauan Sauri pystyy opettajan hommia jatkamaan. Sauli Heikkilä Jaakko Laitinen ja Väärä raha: Börek Playground Music 2020 K auan odotettu ja mittavalla julkkarikiertueella leivottu Börek on vihdoin valmis nautittavaksi: suomibalkania taitavilla täytteillä ja kaikilla mausteilla. Mutkikkaat rytmit ja vinkeät melodiat taipuvat hyvin Laitisen herkullisiin sanoituksiin, joissa jopa loppusoinnuista jää suuhun mukava jälkimaku. Väärä raha on viidennellä albumillaan tullut siihen pisteeseen, että enää ei erota missä humppa loppuu ja balkan alkaa. Järkyttävällä keikkatahdilla kovaksi keitetyn bilekoneen tavaramerkiksi on noussut ilmaisu ja iskuvoima: Janne Hastin (rummut) ja Tuomo Kuuren (basso) napakka komppi on kuorrutettu Marko Roinisen (haitari) ja Ilkka Arolan (trumpetti) hervottomilla koukeroilla. Levyn kappaleita löytyy myös videoina, joissa voi sukeltaa aitolappilaiseen mielenmaisemaan tai keikkaelämän rokkenrolliin juuri ennen koronaa. Monissa Börekin täytteistä on klassikkoainesta, mutta locomotionluokkaan jyskyttää tietysti suoraan I tåget finns en rastaurangvagn. Rai rai! Pia Rask
• 39 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Dantchev:Domain: Say it Glomamamusic, 2020 A nna Dantchev:Domainin Say it on on esimerkki siitä, mitä fuusio/maailmanmusiikki voi parhaimmillaan olla: maailmojen kohtaamista, ennakkoluulotonta heittäytymistä ja eri vaikutteiden sisäistettyä synteesiä. Pohjalla on Bulgarian rikas lauluperinne, joka on suodatettu arkaaisen bluesin, New Orleans vaikutteisen jatsin ja folklaulelman kautta suomalaiseen mielenmaisemaan. Lopputuloksena on luokitteluita kaihtavaa musiikkia isolla M:llä. Anna Dantchevin ääni on ainutlaatuinen: tekniikka hurjine vibraattoineen ja kiekuineen on hallussa, mutta tekniikkaa tärkeämpää on tunne, että nyt mennään täysillä ilman turvaköysiä ja sievistelyä. Tuoreet ja monipuoliset sävellykset ja sanoitukset ovat kaikki Dantchevin kynästä ja jopa englannin ja bulgarian kielten käyttö sekaisin on perusteltua ja toimii hyvin. Levy jättää välillä vahvan elokuvallisen tunnelman. Hieno valssitahtinen päätösraita ”The Leaves” tuo mieleen jopa Nino Rotan. Musiikin tuoreutta ja rajattomuutta korostaa myös yhtye, jonka soitinnos on poikkeuksellinen: Eero Haukkalan pasuuna ja sousafoni sekä Kenneth Ojutkankaan tuuba ja kitara luovat New Orleansin parhaat perinteet mieleen tuovan pohjan, jota elävöittävät Antti-Pekka Rissasen rummut ja João Luis’in perkussiot ja vibrafoni. Tämän sointi-ja rytmimaton päälle Dantchevin on hyvä heittäytyä huikean äänensä ja tupan-rumpunsa kanssa. Tämä levy tulee olemaan kärkisijoilla vuoden 2020 kansanmusiikkilevyä valittaessa. Paul Silfverberg Django Collective Helsinki: Do Standards Eclipse 2020 G ypsy-jatsilla menee Suomessa hyvin: New Yorkissa nykyään asustavaa Olli Soikkelia pidetään yhtenä alan kovimmista kitaristeista, kokkolalainen Ari-Jukka Luomaranta rakentaa gypsy-kitaroita maailman huipuille ja harrastajille ja helsinkiläinen Django Collective Helsinki on juuri julkaissut yhdeksän vuoden olemassaolonsa jälkeen esikoislevynsä Do the Standards. Levyllä kuulijalle esittäytyy kolmen erittäin taitavan kitaristin (Aki Haurun, Kimmo Iltasen ja Tomi Kettusen) lisäksi huippulahjakas viulisti Laura Airola ja svengaava kontrabasisti Tero Tuovinen. Usealla raidalla hienoa lisäsointia tuo mukaan Jousikaiku Quartet. Tämä viulisti Stephane Grappellin ja kitaristi Django Reinhardtin 30-luvulla luoma musiikkityyli on erittäin miellyttävää kuunneltavaa ja sopii myös sellaisillekin kuulijoille jotka muuten vierastavat jatsia sen eri muodoissa. Kokeilkaapa, kuunnelkaapa. Tämä on erittäin melodista musiikkia! Levy sisältää nimensä mukaisesti standardeja. Eivät ne kuitenkaan mitään joka päivä kuultuja puhkisoitettuja sävelmiä ole ja kokonaisuus on monipuolinen – mukana on ns. menobiisejä ja niiden vastapainona rauhallista tunnelmointia. Levyn vanhin sävellys on vuodelta 1880 ja tuorein vuodelta 2000. Rytmejä löytyy swingistä aina lattarimaiseen menoon asti – ehkäpä seuraavalle levylle voisi mukaan mahduttaa jonkin hienon gypsyjazz valssinkin. Täyden kympin levy! Antti Kettunen Henna-Maija Vannemaa Quartet: Haave Eclipse Music 2019 V oimakkaita tunteita, kuohuntaa, kaihoisaa kaipuuta, rauhaa ja ennen kaikkea romanttista haaveilua. Muun muassa näistä elementeistä koostuu Henna-Maija Vannemaan esikoisalbumi Haave. Vannemaan luotsaamassa yhtyeessä soittavat hänen lisäkseen Timo Alakotila (piano), Esko Grundström (basso) ja Jesse Ojajärvi (rummut). Levyn loppu puolella muutamassa kappaleessa vierailevana artistina kuullaan myös Ville Vannemaata (sopraanosaksofoni). Haave on levyllinen Vannemaan sävellyksiä, jonka Eclipse Music julkaisi joulukuussa 2019. Myös vuoden 2019 harmonikkataiteilijaksi valittu Henna-Maija Vannemaa lumoaa virtuoottisella soitollaan sekä moniulotteisilla harmonikkavetoisilla sävellyksillään. Harmonikan rinnalla yhtyeen muusikot loistavat taituruudellaan läpi levyn, värittäen kappaleita rytmisin ja harmonisin elementein sekä soolo-osuuksin. Kvartetin soundiin tuo virkistävää vaihtelua saksofoni, luoden hieman jazzahtavampaa suuntausta levyn loppupuolelle. Albumilla soikin vahvasti kotimaisen nykykansanmusiikin kaiho, jazzin svengaavuus sekä argentiinalaisen tangon säihke. Melodisesti Vannemaan sävellykset pitävät otteessaan alkumetreiltä saakka. Ne tuovatkin mieleen ajoittain lämpimien kesäiltojen lavatanssit. Senni Heiskanen Osta levyjä ja nuottikirjoja, saat itsellesi innostavaa tekemistä! Tuet samalla alan muusikoita ja julkaisijoita. www.kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki Andrew Cronshaw: Zithers Cloud Valley Music 2020 A ndrew Cronshaw on englantilainen muusikko ja multiinstrumentalisti, jonka uusin sooloalbumi kantaa nimeä Zithers. Suomalaisille Cronshaw on entuudestaan tuttu muun muassa Kulku-albumillaan Etno-Emman vuonna 2019 voittaneesta SANS-yhtyeestä. Zithers on albumi, jolla Cronshaw keskittyy ensimmäistä kertaa mittavan uransa aikana pelkästään sitrasoitinten soittamiseen. Suurin osa levyn kappaleista on soitettu 74-kielisellä, nauhattomalla sitralla. Lisäksi muutamalla raidalla soi Cronshaw’n itse keksimä ja Kimmo Sarjan valmistama marovantele, jonka Cronshaw katsoo lukeutuvan sitrasoitinten perheeseen. Kyseessä on 44-kielinen kaksipuolinen kantele, jonka molemmin puolin on yksitoista kieliparia. Albumin kansitekstit ovat hyvin informatiiviset ja avaavat mielenkiintoisella tavalla muun muassa historiaa soitinten ja levyllä kuultavien kappaleiden takana. Albumin musiikilliset juuret ulottuvat laajalla kurottuen Suomesta Skotlantiin ja edelleen Baskimaalle aina 1300-luvulta nykypäivään. Erityisesti nautin Cronshaw’n instrumentaalisista sovituksista vanhoista, niin skotlantilaisista kuin suomalaisista, kansanlauluista. Levyn pelkistetty ja kaunis kokonaisuus on rentouttavaa, jopa meditatiivista kuunneltavaa. Tämä levy vaatii kuulijaansa rauhoittumaan sitran vangitsevan ja täyteläisen soinnin ääreen. Hanna Ryynänen
• 40 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 KIRJAT Markus Rantanen: Prenttelin Hessu – Värikkään kansanviulistin tarina ja laulut 100 s. Puukenkki Kustannus, 2019 Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolta seitsemän vuotta sitten valmistunut Markus Rantanen on toimittanut laulavan viulupelimannin, monikertaisen kilpailuvoittajan, Prenttelin Hessun laulujen kokoelman pelimannien käyttöön. Mainiossa kirjassa on 48 numeroitua laulua, joita Rantanen on tuunannut selkein soinnutuksin. Mutta missä ovat viulukappaleet? Kirja on erittäin siistiä painotyötä, mutta liimasidoksen valitseminen nuottikirjaan ei palvele parhaalla mahdollisella tavalla nuotteja tarvitsevaa pelimannia. Kuvat kertovat, että Prenttelin Hessu on todellinen kansanpelimanni: Hessun oikean käden nimetön on ruuvin alla, jousesta käytetään vain kärkiosaa, viulun kaulaa hyväillään peukalo pystyssä, otelauta on kulunut vain ensimmäisen aseman kohdalta, turhia uutuuksia kuten olkatukea tai leukatukea ei käytetä ja soittoasento on alaspäin suuntautuva. Lähdeviitteiden numerointi ja otsikoiden numerointi on jätetty pois, mikä vaikeuttaa hahmottamista. Valokuvat ovat tämän kirjan kruunu. Siksi harmittaa, että lähdeviitteet ovat sekavat ja puutteelliset. Edes kansikuvan lähdettä en havainnut. Prenttelin Hessu on oiva lähdeteos Vakka-Suomen pelimanniryhmille. Laitila ja lähiympäristö pääsevät esille tallentaja Väinö Pesolan itsepäisyyden ansiosta. Antti Koiranen J apanilaisesta musiikista tulevat ensimmäisenä mieleen kielisoitin koto, taiko-rummut, shakuhachi-huilut, karaoke ja Sakura-kappale. Kaikki kuuluvatkin keskeisesti japanilaiseen kulttuuriin. Gaudeamus-kustantamo on julkaissut upean ja perusteellisen kirjan japanilaisesta musiikista. Sen yli viidelläsadalla sivulla kietoutuu yhteen historia, perinteet, klassinen musiikki, pop ja pelimusiikki. Musiikin ohella pääsee kurkistamaan laajasti myös Japanin historiaan ja muuhun kulttuuriin. Luonnollisesti historia on suurimmaksi osaksi hovien historiaa ja niiden musiikkia, koska niistä on jäljellä kirjallisia dokumentteja. Maailman ensimmäinen nuottikirjoitus on peräisin Japanista vuodelta 1472. Vanhin gregoriaanisen laulun nuotti häviää vain vuodella. Kirja tarjoaa virkistävää tuuletusta kaikkien musiikin ystävien aivoille. Esimerkiksi ajatus siitä, että nuottikirjoitus on soitinkohtaista ja keskittyy sävelkorkeuksien tai aika-arvojen sijaan sointiin tai siihen mitä käsillä tehdään, on hyvä muistutus, että musiikissa ovat muutkin asiat tärkeitä kuin vireen puhtaus. Lasse Lehtosen Japanilainen musiikki on esimerkillinen tietokirja, kuten yliopistotutkijalta sopii odottaakin: hakemistot, viitteet ja lähdeluettelot ovat perusteellisia. Lisäksi kirjan lopussa on lukukohtaisesti vihjeitä lisälukemistoksi. Kaiken lisäksi kirja on ammattitaitoisesti taitettu ja sisäkansien kuvituksella suorastaan näyttävä. Sauli Heikkilä Lasse Lehtonen: Japanilainen musiikki: taiko-rumpujen kuminasta j-poppiin Gaudeamus, 2019, 519 s. SEURAAVAN KERRAN 12.-18.7.2021 Tervetuloa liittymään Kaustisen Folk Music Festivalin My Kaustinen – Minun Kaustinen facebook -ryhmään #mykaustinen #minunkaustinen #mittkaustinen SOIKOON SOITTO TÄNÄKIN KESÄNÄ – KOTONA JA ETÄNÄ! Tänä kesänä Kaustisen festivaali on siellä missä sinäkin. Seuraa ilmoittelua ja liity seuraamme.
• 41 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Onneksi olkoon oltermannin arvosta! Mitä se sinulle merkitsee? Kiitos onnittelusta ja tätä kautta kiitos Kansanmusiikkiliitolle huomionosoituksesta. Koska tunnen ehdottomasti kelvottomuuteni noin korkeaan arvonimeen, päätin ryhtyä ansaitsemaan sitä jollain lailla. Valmistauduin muodissa olevaan toimintaan, digi-loikkaan. Nyt on kaksikin Facebook-sivua, jotka kertovat kansanmusiikista Itä-Savossa. Ne ovat mainioita alustoja, joilla toimia näkyvyyden parantamiseksi. Nimitys näyttää merkitsevän minulle aktiivisuuden lisääntymistä. Koronakaranteeni auttaa siinä huomattavasti. Miten pelimannin taipaleesi sai alkunsa? Mitä soittimia soitat? Evakkoperheen lapsena voin vain todeta, että ’kaik jäi eikä piisantkaa. Henkinen ilmapiirikin repesi, kun suku levisi eri puolille Suomea. Ei äitini isä enää toiminut kylän esilaulajana eikä isällä ollut mandoliinia tai viulua käden ulottuvilla. Äiti kuitenkin lauloi aina askareissaan. Repertoaari oli monipuolinen, miulla korvat auki ja suukin. Kun koti oli rakennettu, isä nikkaroi mandoliinin. Sitä me lapset rimputtelimme isää matkien.Lastentarhassa opin piirileikit ja tyttölyseossa tanhuja, vakioja salonkitansseja, kaikki laulutai lallatusmusiikin säestyksellä, kun soittimia ei ollut. Musiikki oli tuolloin koulussa vielä tärkeä aine ja siellä opin myös teoriaa ja säveltapailua. Tein pahvista pianonkoskettimet, joilla sovelsin oppimaani. Opettajaseminaarissa opin soittamaan pianoa ja harmonilla koraaleja – mandoliini oli siellä paheksuttu soitin. Luokkakuoron taiteellisena johtajana opin käytäntöjä yleisön edessä. Nuorisoseuran kanssa reissailin tanhuja pelimannien kesätapahtumissa sekä karjalaisilla juhlilla. Opettajana hankin luokkaan muutaman nokkahuilun, myöhemmin kitaroita. Kansalaisopiston ryhmässä rakensin viisikielisen ja myöhemmin pankin kustantamilla tehdastekoisilla kanteleilla vedin kursseja ja koulutin päiväkodinkin henkilökunnan kanteleensoittoon. Kävin myös pianon vapaan säestyksen kurssin ja pari kitarakurssia. Tämmäysja lauluoppeja täydensin Oriveden kansanmusiikkikursseilla. Myöhemmin liityin pelimanniporukkaan, jota oli opettanut ensin oltermanni Kaarlo Salmela ja sitten muusikko Ahti Tynkkynen . Ryhmä sai nimen Sääminkäläiset, koska kaikki soittajat olivat alueelta, joka oli 1600-luvulla kuulunut Suur-Sääminkiin. Siinä vaiheessa olin jo Itä-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen sihteeri. Toiminta yhdistyksessä oli mielenkiintoista ja opettavaista. Nykyään osallistun myös muotisoittimen, ukulelen soittajien kokoontumisajoihin. Mitä pelimannius on tuonut elämääsi? Musiikki on paras yhteiselon muoto, joka toteutui ensin lähipiirissä ja lopulta yhdistystoiminnassa. Ilo on ollut päällimmäisenä tunteena ja kiitollisuus soittokavereille sekä ohjaajille. Mitä muita kansanmusiikkiin liittyviä aktiviteetteja sinulla on? Vedin 2003-2008 suuren suosion saanutta tapahtumaa ’Yövaellus Punkaharjun poukamiin – ja omaan mieleen’. Kymmenkunta henkilöä kansanmuusikoita ja muita taiteilijoita sai vähäksi aikaa töitä toteuttaessaan vaellusta. Mitä mietteitä sinulla on Suomen kansanmusiikkielämästä? Suomessa on mahtavan energinen meininki, kuin kaikki koettaisivat ylittää itsensä ja toisensa aina uusin keksinnöin perinteiden kaivelussa ja niiden uudelleen esille panossa. Tanssi on hektisesti mukana. Kansanmusiikin tsunamin maininki etenee pinnan alla. Opinnot etenevät siinä myllyssä usein tohtorintutkintoon saakka. Kansanmuusikot kiertävät ympäri palloa suurten suosioiden saatellessa. Lisäksi kansanmusiikin opetus on järjestetty aina päiväkodista lähtien. Ohjaajia tarvitaan ja koulutetaan. Valitettavaa on, ettei kansan enemmistö kuitenkaan tiedä kansanmusiikin merestä mitään. Parempaan päin ollaan sentään menossa. Jos saisit kansanmusiikin suhteen toteuttaa yhden toiveesi, mikä se olisi? Lahjoittaisin kansanmuusikoille, pelimanneille, tanssijoille, tutkijoille, soitinrakentajille, opettajille, tiedottajille ja tuottajille rohkeaa mieltä rientää eturiviin aina uudestaan tuottamaan yleisölle ihania, syviä ja metkoja elämyksiä. Yhdistysväellä on valtikka. Hallitukset voisivat innostua ideoimaan lisää tapahtumia, joihin yleisö pääsee jonottamatta, joskin maksua vastaan, sehän näyttää olevan laadun tae, vai mitä! TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Raili Pulkkinen RAILI PULKKINEN Syntymäaika: 3.7.1940 Syntymäpaikka: Hamina Kotipaikka: Savonlinna Ammatti: luokanopettaja Yhtyeet Itä-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen pelimannit eli Sääminkiläiset, joka myöhemmin muutti nimensä Puruveden pelimanneiksi, sekä Harjun Hilpeät Ukulelet. Facebook-sivu: Kansanmusiikkia Itä-Savossa Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Pasi Pulkkinen
• 42 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Syyskuu: LempiLempi (siirretty huhtikuulta) Lokakuu: Aallotar Marraskuu: Juurakko Joulukuu: Antti & Isotalo Syksyn kiertueet ovat periaatteessa loppuun varattuja, mutta aina voi tulla peruuntumisia. Korona-epidemia voi tuoda mukanaan vielä yllätyksiä syksyllekin. Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Kiertueille myydään enintään viisi keikkaa / yhtye. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta tilan tai yhtyeen niin vaatiessa, Teosto-kuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Eli paikalliselle konserttijärjestäjälle jää vain lasku esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2020 omavastuuosuus on 120 euroa / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä Suomen Kansanmusiikkiliittoon! Kiertuetiedustelut ja varaukset: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Päivi Ylönen-Viiri toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. 0500 431913, (09) 873 1320 www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-syksy-2020 w w w.k ansanmusiikk ilii tt o. ? Duo LempiLempi Su vi Si st on en JuuriJuhla-RotFest siirrettiin koronan vuoksi maalis-huhtikuun vaihteesta ensi vuoteen. Melkein kaikki konsertit soivat ensi vuonna 5.-10.4.2021 samanlaisella sisällöllä kuin ne olivat tämän vuoden suunnitelmissa. Tänä vuonna ostetut liput käyvät sellaisenaan ensi vuoden konsertteihin. Jos uusi ajankohta ei sovi, liput voi lunastaa takaisin 30.6.2020 mennessä Lippupisteen kautta. Voit myös vaihtaa liput JuuriJuhla-RotFest -tapahtuman lahjakortiksi. JuuriJuhla-RotFest aloittaa touko-kesäkuussa striimattujen konserttien sarjan. Konserttisarja alkoi 29.5. Duo Selinan konsertilla, jatkoa on luvassa kesäkuussa. Tarkasta konserttien ajat JuuriJuhlaRotFestin nettisivulta tai Facebook-sivulta! Syksyllä järjestetään Ison Omenan kirjastossa 26.9. Pilpatuksen päiväsoitot, ja syksylle saattaa tulla vielä jotain muutakin JuuriJuhla-RotFestin ohjelmaa! www.juurijuhla.fi Syksyn 2020 kansanmusiikkikiertueet Merkit Ansiomerkit ja oltermannin arvo Pöytästandaari Jukka Ylitalo, Kittilä, 18.4.2020 Kultainen ansiomerkki Helvi Hangasvaara, Kittilä, 18.4.2020 Vieno Nikkinen, Kittilä, 18.4.2020 Oletermannit Itä-Savon oltermanniksi on nimetty Raili Pulkkinen. Varsinais-Suomen aktiivi-oltermanniksi on nimetty Veikko Lahtinen. JuuriJuhla-RotFestilla livestriimausta ja syyskonsertteja
• KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 Jäsenedut Cd: The Mystic Revelation of Teppo Repo: Tulisen kukon tanssi 12 € (norm. 15 €) Cd: haapoja & illmari kollektiivi: Uusi maailma 12 € (norm. 15 €) Cd: Orffit feat. Laitakaupungin Orkesteri: Pääjalkaiset 13,60 € (norm. 17 €) Saat tuotteet jäsenetuhintaan nettiputiikista www.kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki käyttäen alennuskuponkia ”jäsenetu0220”. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. Voit tehdä tilaukset myös Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 29 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i KAMU’20 -kansanmusiikkileiri siirrettiin kesäkuusta elokuuhun korona-epidemian vuoksi! KAMU’20 KANSANMUSIIKKILEIRI 3.-7.8.2020 Päivölän virkistyskoti, Vihti Oletko 8-17-vuotias, jolla on perusvalmiudet omassa pääsoittimessasi? KAMU’20 tuo uutta potkua soittoharrastukseesi! Yhteissoittoa, yhtyesoittoa, pienryhmätai yksityisopetusta, improvisaatiota, sävellyskilpailu, saunomista ja uimista sekä muuta mukavaa! Opettajina Leena Joutsenlahti (puhaltimet, omasta päästä -improvisointi) Jari Komulainen (haitarit, kosketinsoittimet) Emilia Lajunen (viulu, avainviulu) Marjo Smolander (kanteleet) Markus Rantanen (mandoliini, kitara, ukulele) Kurssin hinta on 320 euroa Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille ja 345 euroa muille. Sisaruksista ensimmäinen maksaa täyden hinnan, seuraavat saavat 50 euron sisaralennuksen. Päiväkävijöiden hinta on 280 euroa. Maksu sisältää opetuksen, opetusmateriaalin, täysihoidon ja vakuutuksen. Tarjoamme myös mahdollisuuden ottaa huoltaja mukaan leirille. Äiti, isä tai vaikka mummi tai isoisä ovat lämpimästi tervetulleita pienten leiriläisten tueksi! Huoltajat maksavat täysihoidosta 210 euroa koko leiriajalta. Järjestäjänä Suomen Kansanmusiikkiliitto, yhteistyössä Kanteleliitto ja Käpylän musiikkiopiston kansanmusiikkilinja. Lisätiedot: Päivi Ylönen-Viiri, 0500 431913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi www.kansanmusiikkiliitto.fi/kamu20 Uusi tuottaja hakuun Kansanmusiikkiliittoon Suomen Kansanmusiikkiliiton tuottajana kiertueilla, Samuelin Poloneesissa ja Kulttuurikurkkauksessa toiminut Pauliina Perkkiö on lopettanut työsuhteensa toukokuun alusta alkaen. Suomen Kansanmusiikkiliitto kiittää Pauliinaa erinomaisesta työpanoksesta. Tällä hetkellä tuottajan tehtäviä hoitaa oman toimensa ohessa toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri. Tuottajan paikka laitetaan auki alkusyksystä tai loppukesästä.
• 44 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2020 30.6.-5.7.2021 Musiikkijuhla Sommelon 15-vuotisjuhlavuosi toteutuu iloisena ja runsaana! Teemoja on kuusi, muusikot alansa huippuja, mutta harrastajiakaan ei unohdeta. Konsertteja, seminaareja ja koulutusta! Kulttuurimatka Vienan Karjalaan on juhlavuoden kunniaksi erittäin monipuolinen! Tutustu Sommelon konsertteihin, kursseihin, seminaareihin ja kulttuurimatkoihin osoitteessa www.sommelo.net. Liput www.lippu.fi Nähdään ensi vuonna!