• Irtonumero 8 € 2 • 2021 6 VILDÁ – joiku kohtaa virtuoosiharmonikan 10 Ensimmäiset mestaripelimannit: Otto, Konsta, Kustaa ja Tuure 40 Toiveissa tapahtumakesä MUKANA PELIMANNI-LIITE
• 2 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 SISÄLTÖ 2 • 2021 21 40 10 KOLUMNISTI Pentti Rasinkangas Ensimmäiset mestaripelimannit: Otto, Konsta, Kustaa ja Tuure. VILDÁ – joiku kohtaa virtuoosiharmonikan Monet tapahtumajärjestäjät uskovat, että kesällä päästään taas kuulemaan elävää musiikkia. Ajassa: Mimmit ....................................................................................................5 Simon Broughton arvioi JuuriJuhla–RotFestin ....................................12 Vilma Timosen väitöskirjan keskiössä muuttuva musiikinopetus ...........................................................................14 Esittelyssa Tommie Roff-Black ...................................................................17 1800-luvun poppia – rekilaulut kiinnostavat taas .............................18 Samuelin Poloneesi järjestettiin virtuaalisesti....................................20 Persoonallinen Pelimanniyhtye: Kansanmusiikkiyhtye Joen sottiisi ...........................................................22 PELIMANNI-liite Korpilahden Pelimannit 50 vuotta ...........................................................23 Varsinais-Suomen kuulumisia ....................................................................24 Nuottiliite ............................................................................................................25 Polska-sävellyskilpailun voitti Terhi Sjöblom ......................................27 Kuulumisia Pohjois-Savosta ........................................................................30 Pelimannityyli huuliharpulla ......................................................................30 Uudenmaan nurkka ........................................................................................31 Muistoissamme Niilo Laitinen....................................................................33 Mitä löytyy kansanmusiikin ja kansantanssin järjestökentältä? ................................................................34 Rinta-Nikkolan nuottikirjan paljastuksia, osa II .................................36 Levyt ......................................................................................................................43 Kirjat ......................................................................................................................46 Taustapeili: Piia Kleemola-Välimäki ........................................................48 6 A ija Le ht on en Sa ul i H ei kk ilä Le o To rp pa
• 3 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 ALKUTAHDIT Maria Kalaniemen ja Eero Grundströmin Mielo palkittiin Etno-Emmalla Menestyksekäs Mielo-albumi palkittiin toukokuun puolessa välissä Emmalla Etno-sarjassa. Mielo valmistui keväällä 2020, kun korona sulki konserttisalit. Levy päätettiin kuitenkin julkaista, vaikka duo ei ole vieläkään päässyt esittämään musiikkiaan livenä muutamaa striimikonserttia lukuunottamatta. – Ihanan upean pulppuava olo nyt Emma-palkinnosta! Mielon musiikki huusi ulos tulemistaan. Tämä on musiikkia, jota ei tarvinnut synnytellä, se synnytti ikään kuin itsensä. Sen voimakkuus ja latautuneisuus olivat minulle hämmentävä kokemus. Kun sanat eivät riitä, ovat sävelet ja niihin latautunut tunne. Eeron kanssa oli helppoa ja luotettavaa heittäytyä Mielon taipaleelle. Upeaa, että tehty työmme palkitaan! Arvioissa Mieloa onkin kuvailtu osuvasti ”suomalaisen sielun musiikiksi”. Kalaniemi haluaa myös painottaa musiikin merkitystä hyvinvoinnille. Hän eli raskasta aikaa muistisairaan äitinsä tukena. – Musiikin lohtuvoima näyttäytyi minulle viime vuoden ajan saattohoidossa olleen äitini rinnalla ollessani. Äiti lähti tuonilmaisiin keväällä musiikin soidessa soitin, lauloin ja silitin. Musiikilla on ihmeellinen voima tunkeutua läpi haasteiden ja betonisten seinien, yhdistäen ihmisiä. Marian herkkä harmonikan ja oman äänen käyttö sekä Eeron hypnoottinen harmoonin syke ovat olleet yhdistelmä, joka on tehnyt vaikutuksen myös kansainvälisesti. World Music Charts Europe nosti albumin vuoden 2020 uusien maailmanmusiikkialbumien kymmenen parhaan joukkoon. Useamman kuukauden listan kärkisijoilla pysytellyt Mielo kohosi jopa kolmannelle sijalle. Duon yhteinen ura on kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Eero Grundström oli mukana jo Maria Kalaniemen albumilla Vilda Rosor (Aito Records 2010). Sittemmin duo julkaisi yhteisen albumin Svalan (Åkerö Records 2017). Molemmat albumit ovat olleet myös Emma-ehdokkaina. Tulevana kesänä Maria Kalaniemeä ja Eero Grundströmia voi kuulla livenä koronarajoitusten salliessa ainakin Kaustisen kansanmusiikkifestivaalilla, jonne duo on valittu vuoden yhtyeeksi. Jim m y Tr äs ke lin U lla N ik ul a Pelimanni ja viulupedagogi Mauno Järvelän yhä jatkuvalla työuralla on ollut ratkaiseva merkitys pelimannimusiikin säilymiselle ja suomalaisen nykykansanmusiikin kasvulle. Pedagogina hän on elvyttänyt ja uudistanut lasten ja nuorten musiikkiharrastustoimintaa kehittämänsä näppäripedagogiikan kautta. Siinä keskeistä on yhteisöllinen musisointi ja kaikkien pääseminen mukaan. Monikymmenvuotisen viikonloppuja kesäkurssitoiminnan ansiosta kansanliikkeeksi muodostuneen näppäritoiminnan osallistujamäärät lasketaan nykyisin tuhansissa. Järvelän työ on säilyttänyt elävänä kaustislaisen viulunsoittoperinteen, joka on matkalla Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Muusikkona Järvelä on vaikuttanut keskeisesti nykykansanmusiikin kehittymiseen erityisesti 1970ja 1980-luvuilla toimineen Kankaan pelimannien ja 1980-luvulla perustetun ja edelleen toimivan JPP-yhtyeen kautta. Taiteellinen työ erityisesti yhtyemusisoinnin uudistamisessa sekä säveltäjänä, sovittajana ja esiintyjänä on myötävaikuttanut lukuisten viulunsoittoon nojaavien nykykansanmusiikkiyhtyeiden tyyliin. Usein vähemmälle huomiolle jää Mauno Järvelän työ pelimannisävelmien taltioijana ja nuotintajana. Kansanmusiikki-instituutin kautta julkaistujen nuottikirjojen määrä on huomattava ja osaltaan turvaamassa ainutlaatuisen suomalaisen perinnemusiikin siirtymistä uusille soittajapolville. Palkinto myönnetään merkittävistä kulttuuriteoista perinteen pelastajalle ja iloisen soiton opettajalle. 35 000 euron palkinto jaettiin helmikuussa. Mauno Järvelälle Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinto Itsenäinen Runo-pelikollektiivi on julkaissut seikkailu-simulaattori pelin nimeltä Runo. Runo kertoo tarinan unohdetusta menneisyydestä ja sen mysteereistä. Suomalaisen maaseudun maisemissa, suvun kesämökillä kadotetut myytit, tarinat ja muinaiset kertomukset heräävät eloon. Juhannusaattona jokin häiritsee rauhallista kesäiltaa. Mitä mökillä oikein tapahtuu? Runo liittyy keskusteluihin ja tarinoihin kulttuuriperinnöstä, myyteistä ja folkloresta. Inspiraatio on haettu Kalevalasta ja muista kansanperinteen säilyneistä lähteistä. Runo-pelin musiikki on albumilta Niemi: Spiraalit (Bafes Factory 2020). Peli on ilmainen, mutta toimii vain Windows-koneissa. ajatus.net/runo/
• 4 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 2 (202) 2021 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jukka Janka-Murros ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Vilda kuva: Jimmy Träskelin Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 3/21 ilmestyy 7.10. aineistot 3.9. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Toukokuu on suonut sulojaan roppakaupalla ja kesästä on saatu mukavasti förskottia. Päivän lehdistä on varovaisesti kurkisteltu, mitkä ovat päivän koronaluvut ja rokotettujen määrä. Joko tänä kesänä päästäisiin konserteihin ja festivaaleille? Ei käy kateeksi festivaalijärjestäjien kuumottavaa tilannetta: yrittää pitää toivoa yllä, pokkana jatkaa järjestelyjä, vaikka mitään varmuutta tapahtuman toteutumisesta ei voida vielä taata. Täynnä toivoa julkaisemme kuitenkin tämän hetkisen tiedon mukaisen luettelon kesän tapahtumista (ss. 40-41). Omaa festivaali-iloa odotellessa on myös syytä toivoa, että muusikot, äänitarkkailijat, roudarit, valomiehet ja ketkä siellä taustajoukoissa nyt huhkivatkaan, pääsisivät töihin. Pidän erikoisena luoda sellaisia vastakkainasetteluja kuten urheilu-kulttuuri tai ravintolat-konsertit. Ei ole helppoa kellään ja kapakat ja urheiluseurat ovat saaneet kurimuksesta aivan riittävästi osakseen. On kyllä ihmetyttänyt, kuinka vähän kulttuuriministeriö on osoittanut sympatiaa alalle ja etsinyt ratkaisua tilanteeseen. Pienituloisilta ihmisiltä vietiin päivässä kaikki työt ja samalla tulot. Harvat apurahajaksoja nauttivat pystyivät hengittämään vapaammin, mutta useimman apurahakausi on jo ehtinyt loppua. Muualla kuin studioissa työskentelevien taustajoukkojen ja rivimuusikoiden vaihtoehtona on ollut parhaassa tapauksessa löytää muita hommia. Monen tilanne on katastrofaalinen. Hallitus on esittänyt lisätalousarvioon 65 miljoonan tukea kulttuurija taidealan freelancereille, mutta ehdottaa sen jakamista apurahoina. Eli keksipä joku kiva projekti ja hae apurahaa ja odota muutama kuukausi päätöstä. Muusikkojen liiton mukaan tuki pitäisi jakaa tasapuolisesti nettomenetysten mukaan, eikä vaatia urakoimaan hankesuunnitelmia. Toivottavasti hätäapua saadaan, mutta oikeaa apua tulee vasta, kun ihmiset pääsevät töihin. Täyttä lounasravintolaa katsoessa miettii, miksi pienet konsertit eivät ole mahdollisia? Konserteissa turvavälit olisi helppo järjestää ja istua vielä maskit päällä, mikä ymmärrettävästi lounasravintolassa ei onnistu. Olisi suotavaa, että kulttuuritapahtumien rajoituksia voitaisiin lieventää pikaisesti. Melko monen olisi helpompi hengittää maskinsa läpi. Meneillään oleva toinen koronavuosi muuttaa yhteiskuntaa ja koko maailmaa lopullisesti. Pahnanpohjimmainen eli kulttuuri on yksi suurimmista kärsijöistä. Pandemian hoidon kustannusten kattaminen höystettynä Veikkauksen pienenevillä mahdollisuuksilla jakaa rahaa ei lupaa helpotusta vuosiin. Voi vain toivoa, että tämä ravistelu toisi jotain hyvääkin. Digiloikassa sellaista voidaan jo nähdäkin, mutta suurempi asia olisi, jos nähtäisiin taiteen merkitys koko laajuudessaan. Taiteesta voisi opetella myös maksamaan. Aivan kuin pitopalvelusta. Sauli Heikkilä Valoa näkyvissä?
• AJASSA Mimmit 5 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: Pauliina Lerche xx x Kuinka hiljainen on ollut Mimmien hiljainen vuosi? Koronavuosi on keikkojen suhteen ollut huomattavasti normaalia hiljaisempi. Normaalivuonna teemme 55-70 keikkaa, viime vuonna reilusti alle puolet siitä. Onneakin oli matkassa. Kun epidemian alkuvaiheessa piti perua Musiikki yhdistää -kiertue, saimme siirrettyä konsertteja alkusyksyyn, jolloin pystyi keikkailemaan melkein normaalisti. Tänä keväänä kaikki konsertit on peruttu. Heinäkuusta lähtien on myyty paljon keikkoja ja nyt jännitetään niiden toteutumista. Kun konserteista suurin osa peruttiin, olemme yrittäneet ideoida uusia juttuja. Otimme viime vuonna digiloikan ja esimerkiksi YouTube-videoittemme katselumäärät lähtivät hurjaan nousuun. Viime vuonna Mimmit-videoita katsottiin Youtubessa yli 3,5 miljoonaa kertaa ja Muista pestä kädet keräsi yli 1,3 miljoonaa katselua. Se oli yhdeksänneksi katsotuin suomenkielinen musiikkivideo. Harmi kun YouTube-katselut eivät näy missään listoilla. Lisäksi tuotimme itse kaksi eri virtuaalikonserttia ja olimme mukana muiden tahojen tekemissä striimeissä. Omien virtuaalikonserttien tuottaminen oli hauskaa mutta myös todella työlästä ja kallista. Yleisö ei ole myöskään tottunut maksamaan digitaalisesta sisällöstä. En näe, että striimit tai virtuaalikonsertit voisivat missään tapauksessa korvata liveesiintymisiä. Virtuaalisesti ei voi koskaan saavuttaa liven tunnelmaa ja vuorovaikutusta, ja niiden saaminen taloudellisesti kannattaviksi on todella haastavaa. Kuinka olette valmistautuneet tulevaisuuteen ja rajoitusten poistumiseen? Olemme julkaisseet uusia sinkkuja ja videoita tasaiseen tahtiin sekä tuottaneet muutakin uutta, kuten yhteisöllisen Suomi-videon itsenäisyyspäivän kunniaksi. Toivon, että uusien laulujen myötä yleisö haluaa nähdä meidät taas keikoilla. Käsienpesulaulu on saanut paljon virtuaalista yleisöä. Onko suunnitelmissa lisätä kansanvalistuksellista materiaalia ohjelmistoon? Meiltä ilmestyi juuri single ja video Muista pestä hampaat. Muista pestä kädet -biisin jälkeen saimme paljon toiveita hampaidenpesulaulusta lapsilta, vanhemmilta ja hammaslääkäreiltä. Oli pakko tarttua aiheeseen! Muista pestä kädet sai aikoinaan alkunsa kahden Mimmit-fanin äidin pyynnöstä. 2019 ilmestyneellä Musapatti-levyllä jokaisessa laulussa opittiin eri asioita kuten esimerkiksi historiaa, kemiaa, tyttöjen oikeuksia ja englantia, ja äidit toivoivat laulua koronasta samaan tyyliin. Lauluilla on valtava voima oppimisessa. Lapset imevät tietoa kuin sienet ja kun sitä tarjoaa heille mukaansatempaavasti ,erilaisia asioita opitaan kuin itsestään. Saimme Musapatti-levyn jälkeen palautetta vanhemmilta, että laulut olivat kirvoittaneet visaisia kysymyksiä ja vanhempien oli pitänyt etsiä itse tietoa, että osaisivat vastata lasten tarkentaviin kysymyksiin! Eli vanhemmatkin oppivat uusia asioita. Aikoinaan, kun tein Musapatti-levyn lauluja ajattelin, että kun lapset saavat jo pienenä kattavaa yleistietoa se kannustaa oppimiseen koko elämän ajan. Silloin tulevaisuuden trumppien “vaihtoehtoiset faktat” eivät mene heille läpi. Keikat ovat näillä näppäimillä näköpiirissä. Mihin kannattaa suunnata, jos haluaa Mimmien keikalle? Kansanmusiikkifanit voivat suunnata Kihaukseen tai Kaustiselle! Lisäksi meitä näkee mm. Kangasniemen Musiikkiviikoilla, Meidän festivaalilla ja Etno-Espalla.
• -H ildán esiintyminen, se soundi ja tyyli, toi minulle heti vahvan vision, että tuo yhdistettynä minun harmonikkaani toimii, muistelee Viivi Maria kaksikon ensimmäistä kohtaamista. Savolainen harmonikansoittaja Viivi Maria Saarenkylä ja saamelainen Hildá Länsman olivat aloittaneet juuri opintonsa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Global Music -ohjelmassa vuonna 2016. Kuusi vuotta aikaisemmin aloittanut koulutus oli alussa alemman korkeakoulututkinnon suorittaneille tarkoitettu maisteriohjelma, mutta tässä vaiheessa oli jo laajentunut käsittämään myös kandidaatin tutkinnon. Opiskelijat opiskelevat ensin kolme vuotta ja suorittavat musiikin kandidaatin tutkinnon ja halutessaan jatkavat vielä 2,5 vuotta ja valmistuvat musiikin maistereiksi. Ensimmäisinä päivinä eri puolilta maailmaa saapuneet opiskelijat esittelevät muille osaamistaan. Hildálle ensikohtaamisesta on jäänyt päällimmäisenä mieleen se, miten käsitys harmonikansoitosta muuttui. – Harmonikka oli tuttu kansanmusiikista ja jostain eteläeurooppalaisesta musiikista, mutta Viivi Marian soittoa kuunnellessa ymmärsin, miten monenlaiseen musiikkiin se sopii. Silmät aukesivat, Hildá muistelee. Kaksi viikkoa tilaisuuden jälkeen kaksikko esiintyi jo Hildán hankkimalla keikalla saamelaisessa kulttuuri-illassa. Ensimmäisestä keikasta lähtien yleisö oli haltioissaan. Alussa soitettiin cover-kappaleita Hildán äidin Ulla Pirttijärven ja Mari VILDÁ Kun kulttuurit kohtaavat, syntyy uutta. Afrikkalaisen rytmiikan ja kelttiläisen lauluperinteen kohtaamisen tuloksia kuunnellaan lähes jokaisella suomalaisella radiokanavalla. Mitä syntyy, kun harmonikan virtuoosi ja joikaaja aloittavat yhteistyön? 6 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021
• Sauli Heikkilä – joiku kohtaa virtuoosiharmonikan Boinen ohjelmistosta, mutta pikkuhiljaa ohjelmisto koostui omista kappaleista. Keikat lisääntyivät nopeasti, ja kun levy Vildaluodda ilmestyi keväällä 2019 asiat lähtivät liitoon raketin lailla. Saman vuoden syksyllä VILDÁ esiintyi suuressa maailmanmusiikin markkinointitapahtumassa WOMEXissa Tampereella. Songlines-lehti valitsi Vildaluodda-levyn yhdeksänneksi parhaaksi maailmanmusiikki-albumiksi 2019 ja viimeisin saavutus oli Music Moves Europe Talent Awards -palkinto kahdeksan muun nousevan artistin joukossa tämän vuoden tammikuussa. Voittajat saivat 10 000 euron arvoisen uratukipaketin. Yhtyeen levy-yhtiön Bafe´s Factoryn sivulla on yli sata linkkiä artikkeleihin yhtyeestä ympäri maailman. Ikuinen ikävä pohjoiseen Suurempi yleisö on saattanut kiinnittää huomiota Hildáan jo Uuden musiikin kilpailuissa 2015, johon hän osallistui äitinsä kanssa Solju-yhtyeellä. Ura musiikin parissa ei kuitenkaan ollut vielä silloinkaan selviö. Lapsuudessa musiikki oli koko ajan läsnä elämässä äidin uran vuoksi. – Minulla on joku kasetti, jossa joikailen ja rummutan neljän vanhana Amerikan alkuperäiskansojen rytmiä, siinä on jotain samaa intensiteettiä kuin nykyäänkiin. Alakoulussa ujous ja rohkaisun puute laittoivat kuitenkin suorastaan piilottelemaan perinnettä, vaikka Hildá kävi saamenkielistä koulua. Joikuperinne ei ollut coolia ja jotkut heittivät päälle televisiosta kuultua nunnuka-läppää. Asiat muuttuivat yläasteella, kun opettajaksi tuli saamelaisperinteistä innostunut opettaja, joka kannusti joikaamaan. Hildá innostui siinä määrin, että haki Kaustisen musiikkilukioon. Puolen vuoden kuluttua iski kuitenkin koti-ikävä ja Hildá palasi Utsjoelle. – Ajattelin, että musiikkimahdollisuudet olivat sitten siinä, rupean opettajaksi tai joksikin. Hildá hakeutuikin opettajakoulutukseen Kautokeinoon ja opiskeli siellä neljä vuotta. Joiku pysyi mukana äidin ansiosta. Ulla Pirttijärvi kiersi läänintaiteilijana kouluissa ja oli Hildánkin joikumentorina Russuoh vuölieb! – Väck upp jojken! – projektissa. Hildá ja kolme muuta paikallista nuorta olivat Ullan valmennuksessa. Projektista on livetallenne Spotifyssä. Hildá halusi oppia perinteestään kuitenkin lisää ja hakeutui Saamelaiseen musiikkiakatemiaan, jossa kuuli Global Music -koulutusohjelmasta. Luokanopettajan koulutus sai jäädä. Piti 7 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 A ija Le ht on en
• 8 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 lähteä hakemaan omaa ääntä hieman kauempaa. Opiskelemisesta Sibelius-Akatemiassa ei ole juuri kriittistä sanottavaa. Se tarjosi loistavat mahdollisuudet ja vapauden opiskella juuri sitä, mitä halusi. Koulutus keskittyi tukemaan artistin oman äänen ja uran löytymistä, jos toki mukana oli paljon myös pakollisia aineita. Musiikinteoriapohjan puuttuminen aiheutti hieman paineita. Paineita aiheutti myös ikävä pohjoiseen. Korona-ajan Hildá onkin viettänyt kotona Utsjoella ja poikaystävänsä perheen porotilalla Norjan Kautokeinossa, jonne on rakennettu studio musiikintekemistä varten. Kandikonsertin hän teki jo viime vuoden puolella ja nyt meneillään on kanditutkielman viimeistely, jossa Hildá selvittää persoonajoikujen käytäntöjä. Harmonikan vetovoima Yksi Global Music -koulutusohjelman rikkaus on, että hyvin erilaisista taustoista tulevat muusikot pääsevät tekemään yhdessä uutta. Viivi Marian tausta ei voisi juuri erilaisempi olla kuin Hildán. Perheessä ei ollut ammattimuusikoita, mutta isoisoisä soitti harmonikkaa, isoisä klarinettia ja isä lauloi Savonlinnan oopperajuhlakuorossa. Veli soitti haitaria ja se alkoi kiinnostaa myös Viivi Mariaa. Vanhemmat pitivät neljävuotiasta kuitenkin liian pienenä ja vaadittiin kaksi vuotta painostusta ja päiväkodin tuki, ennen kuin harmonikka hankittiin. – Sanoin päiväkodissa, että minulla on kummallinen perhe, kun haluaisin soittaa, enkä saa soitinta. Opiskelu alkoi kuusivuotiaana kansalaisopistossa ja jatkui musiikkiopistossa. Opettajana oli toistakymmentä vuotta Kirsi Laamanen . Musiikkiopistossa soitettiin laajaa ohjelmistoa harmonikan viihdeklassikoista klassiseen musiikkiin, joskin tutkintovaatimukset olivat sitten Bachia ja Scarlattia. Jazz ja varietee vetivät enemmän puoleensa kuin klassinen. Niiden opiskelemiseen avautui loistava mahdollisuus, kun Viivi voitti Kultaisen harmonikan 17-vuotiaana vuonna 2010 ja tuomaristoon kuulunut harmonikkataiteilija Renzo Ruggieri kutsui hänet oppilaakseen Italiaan. Savonlinnan taidelukion jälkeen Viivi jatkoi opiskelua Helsingin pop&jazz-konservatoriossa, mutta oli pääasiassa Italiassa Ruggierin valmennuksessa ja kiersi harmonikkakilpailuja ympäri maailmaa viitisen vuotta. Sitten tuli tunne, että tämä on nähty. – Olin käynyt kaikissa tärkeimmissä kilpailuissa ja menestynyt hyvin, viimeisenä vuonna aina kolmen parhaan joukossa, mutta sen uran jatkaminen tuntui raskaalta. Teki mieli päästä tekemään omaa musiikkia. Harmonikalla jazz-osastolle pyrkiminen ei tuntunut houkuttelevalta ja lattarirytmit sekä Tsuumi Sound Systemsin kaltaiset yhtyeet kiehtoivat. Global Music -ohjelma tuntui tarjoavan laajemmat mahdollisuudet. Harmonikassakin oli vielä oppimista. Johanna Juholan kanssa Viivi Maria tutustui pohjoismaiseen kansanmusiikkiin ja improvisaatioon, ja Markku Lepistön kanssa soitettiin vähärivisiä haitareita. Kanditutkinnon Viivi Maria suoritti vuonna 2019 ja maisteriohjelma on nyt työn alla. Kanditutkinnon aiheena oli VILDÁ ja yhtyeen nostamat pohdinnat pohjoisen eksotisoinnista kansainvälisessä musiikkibisneksessä, eritoten maailmanmusiikin kentällä. Borealistista mystiikkaa VILDÁn musiikkia kuvataan arvioissa ja artikkeleissa mielellään sanankääntein, jotka viittavat pohjoiseen mystiikkaan ja eksotiikkaan. Eikä vain muiden suulla vaan myös markkinointimateriaalissa. 1930-luvulta lähtien oli iskelmänikkareiden suosiossa orientalismi, jossa nostettiin teksteihin eksoottista ja stereotyyppistä kuvaa Lähija Kaukoidän kulttuureista. Myöhemmin on alettu puhua borealismista ja onkin helppo tunnistaa jo vuosikymmenien takaa ihailu eksoottista elämää ja musiikin mystiikkaa kohtaan napapiirin sisällä. Sinällään musiikin herättämissä mielikuvissa ei ole mitään pahaa, mutta stereotypiat saattavat johtaa pelkistettyyn ja virheelliseen kuvaan pohjoisten kansojen elämäntavasta ja kulttuurista. Hildá ei mystiikkaa kavahda. – Kaikkea ei voi sanoilla selittää ja joikuperinteessä on oma voimansa, hän tuumii.Mutta eksotisointi voi johtaa myös odotuksiin ja käsityksiin, joita Hildá ei tunne omakseen. Hildá ei halua olla turistikohde. Myös shamanismilla on sellainen historiallinen taakka, että hän ei halua taiteellaan viitata siihen millään tavalla. Joikua on pidetty syntinä ja parantajien päitä katkottu. Sen vuoksi Hildán rummussa ei ole mitään kuvioita, ettei tulisi mielleyhtymiä shamanismiin. Viivi Maria sai omassa kanditutkielmassaan syventyä borealismiin ja VILDÁn taiteilijaprofiiliin. Musiikissa hän ei ole koskaan kokenut olevan mitään epäselvää. Molemmat tekevät sävellyksiä ja niistä syntyy uudenlainen yhdistelmä harmonikan VILDÁn ensimmäisen levyn nousu Songlinesin listoille toi duon heti maailman tietoisuuteen ja esiintymiskutsuja alkoi tulla tiuhaan tahtiin ympäri maailmaa VILDÁ cd Vildaluodda 2019 Music Moves Europe Talent Awards 2021 -palkinto Hildá Länsman s. 1993 Utsjoella Muita yhtyeitä: Solju, cd O ??a Áigodat 2018 Gájanas, cd ?ihkkojuvvon 2021 Hildá Länsman & Tuomas Norvio Viivi Maria Saarenkylä s. 1993 Savonlinnassa Kultainen harmonikka -kilpailun voitto 2010 Vuoden harmonikkataiteilija 2018 Enonkosken Pienen Harmonikkafestivaalin taiteellinen johtaja 2016– Sooloalbumi Carnevale 2015 Muita yhtyeitä: Piirainen Blom Company Er ne st o Ca ld er ón
• 9 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 ja joikun fuusiota. Joiku fuusiomusiikissa ei ole uusi keksintö vaan sitä tehtiin jo viisikymmentä vuotta sitten. Se kuitenkin mietitytti, kuinka odotukset pohjoisesta kumpuavasta musiikista voi vaikuttaa ihmisten käsityksiin kokonaisesta kulttuurista. Päätelmässään Viivi Maria tuli siihen tulokseen, että monikulttuurisen yhteistyön parissa tekijöiden on syytä tuntea hyvin musiikin kulttuurihistoriallinen tausta ja konteksti, sekä tiedostaa mahdolliset riskit, esimerkiksi eksotisoinnin rooli stereotypioiden vahvistajana. Median toimesta VILDÁ lokeroidaan usein alkuperäiskansan musiikiksi, mikä ei välttämättä ole täysin ongelmaton asetelma yhtyeelle, joka tekee originaalia musiikkia modernilla otteella ja jossa vain toinen muusikoista edustaa alkuperäiskansaa. Mutta hyvänä puolena voi nähdä, että aina kun esimerkiksi saamelaismusiikkia esitetään, saattaa se samalla lisää yleistä kiinnostusta ja ymmärrystä saamelaiskulttuuria kohtaan. Musiikilla voi siis parhaassa tapauksessa kasvattaa kuulijan kulttuuritietoisuutta ja muokata yleisiä käsityksiä. Keikoilla, levyarvioissa ja artikkeleissa ei ole tullut ensimmäistäkään negatiivista palautetta. Niin kansainvälinen kuin suomalainen ja saamelainenkin yleisö on ottanut yhtyeen vastaan lämpimästi. Se lienee selkeä osoitus siitä, että Vildá on oikealla tiellä. Korona-aikaan toteutunut unelma Kuluneen reilun vuoden aikana duon jäsenet ovat tehneet töitä ja opiskelleet tahoillaan, mutta myös edistäneet yhteisiä projekteja. Hildán Solju on äänittämässä levyä ja meneillään on myös levyprojekti monessa mukana olevan äänisuunnittelija ja säveltäjä Tuomas Norvion kanssa. Keväällä hän kävi myös voittamassa Saamen pääsiäisfestivaaleilla laulukilpailun, joikusarjaan hän ei osallistunut. Viivi Maria taas tekee uutta musiikkia Piirainen Blom Companyn kanssa, jonka vakituiseksi jäseneksi hän liittyi vastikään. Lisäksi Viivi Maria tekee freelance-keikkaa muiden yhtyeitten ja klassisten laulajien kanssa sekä soolona ja oli taiteellisena tuottajana juuri julkaistussa PERTTULAn Pajavasara -albumilla. VILDÁssa naiset kohtasivat viimeksi lavalla kansallisoopperassa huhtikuussa, jossa harjoiteltiin tästä keväästä ensi vuodelle siirtynyt World Wide Dance -esitys valmiiksi. VILDÁ on lavalla kiinalaisen koreografi Fei Bon teoksessa Earthborn. Toinen kevään projekteista on tehty sen sijaan omissa studioissa yhteistyössä kanadalaisen tuottajan Murray Pulverin ja BIQSIQ-duon kanssa. Folk Music Canada tuottaa äänitteen, jossa kymmenen kanadalaista artistia tekee yhteistyötä eri puolilta maailmaa olevien muusikoiden kanssa. VILDÁn yhteistyökumppanina ovat sisarukset, joiden musiikki kumpuaa inuiittiperinteestä. Varsinkin Hildálle projekti on varsinainen unelmien täyttymys, koska hän on halunnut tehdä yhteistyötä Amerikan alkuperäiskansojen kanssa jo vuosia. Koronan vuoksi projekti toteutetaan etänä niin, että muusikot lähettävät tuottajalle omat täydennyksensä tässä tapauksessa Hildán tekemään joikumelodiaan ja tuottaja viimeistelee teoksen, joka julkistetaan 11.6. Kansainvälisen huomion vuoksi VILDÁ on keikkaillut melkein enemmän ulkomailla kuin kotimaassaan ja sama tulee jatkumaan heti, kun korona hellittää ja siirrettyjä kiertueita päästään toteuttamaan. Listalla on muunmuassa Kanada, Itävalta, Sveitsi ja Norja. Ajankohtaa seuraavalle levylle ei ole vielä päätetty. – Tavallaan emme ehtineet vastata läheskään kaikkiin kutsuihin, mitä ensimmäinen levy tuotti, kertoo Viivi Maria, joka vastaa yhtyeen tiedottamisesta Bafe Factoryn ja Saura Booking Agencyn ohella. Materiaalia olisi kyllä jo valmiina ja eristyksistä johtuen uuttakin on tulollaan koko ajan. Yleisön kaipaamaa mystiikkaa on luvassa edelleen. Jyri Lehtonen Bafe´s Factorysta VILDÁsta Alunperinhän VILDÁ aikoi julkaista debyyttialbuminsa Mesenaatin joukkorahoituksella. Levyä oli työstetty Sibelius-Akatemian äänilevysarjaan Sibelius Academy Folk Music Recordings ja Siban puolelta mukana oli Tuulettaresta Venla Ilona Blom. Vierailijoita levyllä oli runsaasti. Albumi äänitettiin Helsinki Music Center studiossa Tuomas Haimakaisen johdolla. Hildá oli tuttu jo Soljusta ja keskusteluissa syntyi ajatus Bafe´sin osallistumisesta hankkeeseen. Marraskuussa 2018 pidettiin palaveri Vildán ja Bafe´sin kesken ja sovittiin yhteistyöstä. Yhteistyökumppani Nordic Notesin kanssa sovittiin julkaisusta Euroopassa. Venlan rooli kasvoi ja hänestä tuli albumin artistituottaja minun toimiessani tuottajana. Normaalisti emme ota levyille covereita, mutta tässä tehtiin poikkeus: mukaan otettiin VILDÁn pyynnöstä Mari Boinen Goaskinviellja. Kustantaja Sony ATV ja Boinen manageri myönsivät luvan ilolla. Boinen kanssa vaihdettiin myös muutama sana Kulttuuritalon keikan jälkeen 2019 ja hän kertoi pitäneensä Vildán versiosta kovasti. Saura Booking Agencyn Johanna Sauramäki VILDÁsta Koko agentuurini perustaminen käynnistyi saamelaisartistin Niillas Holmbergin kohtaamisesta ja sitä kautta uuden saamelaismusiikin löytymisestä. Tätä myötä tielleni osui Solju, jota Hildá Länsman tähdittää yhdessä äitinsä Ulla Pirttijärven kanssa. Kun Hilda sitten perusti VILDÁn Viivi-Maria Saarenkylän kanssa, oli kiinnitys hyvinkin luonteva. Olemme edustaneet useita saamelaiskokoonpanoja: Niillas Holmberg & Roope Mäenpää duo, Niillas Holmberg Kvarteahtta, Áššu, Solju, VILDÁ ja Ulda sekä nuorten muusikoiden yhtye VIMMA, jota vetää saamelaistaustainen Pessi Jouste. VILDÁa halutaan joka puolelle ympäri maailmaa. Duon kalenteri on melko täynnä, mutta koetamme pitää siellä tilaa myös molempien muille kokoonpanoille. VILDÁ on nyt kiinnitetty Helsingin Oopperan kansainväliseen balettiprojektiin, joka työllistää heitä myös isosti ja keikkoja kyllä riittää ympäri maailman, kunhan maailma tästä avautuu. Musiikilla voi kasvattaa kulttuuritietoisuutta A ija Le ht on en A ija Le ht on en
• 10 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 E nsimmäisinä tittelin saivat viulistit Otto Hotakainen Halsualta, Konsta Jylhä Kaustiselta, Kustaa Järvinen Eurasta sekä Tuure Niskanen Pielavedeltä. Tulevan festivaalilauantain suuressa yhteissoitossa heihin palataan, joten esittely on paikallaan muistin virkistykseksi vanhemmille ja tutustumiseksi nuoremmille. Otto Hotakainen (1909–90) ”Noita ensimmäisiä kappaleita sillonaikana melekhen tuli tuola tilluuhommisa, navetasa. Se oli miten sattuu kävelehän, se riippu siittä aivan jos käveli tihihän, ko minä oon pieni mies, tihiäkäyntinen, niin sillon tuli polokka. Jos on jotenki harthammalla päällä ni sitte valssi.” Näin kertoilee Hotakaisen Otto siinä vaiheessa, kun jo oli alkanut syntyä omia kappaleita vanhan perinteisen pelimannisävelmistön rinnalle. Häkellyttävän hieno avaus oli Lokakuun polkka. Se tuli vuonna 1966, ja lähitulevaisuudessa siinteli jo Folk Music Festival Kaustinen numero yksi. Otto oli opetellut soittamaan maasepän tekemällä, jonkin verran totutuista mitoista poikkeavalla viululla, jonka hänen vanhempi veljensä kävi Tofferin kylästä hakemassa. Oton oppivuosien muistumaa on vanhemman iän kommentissa, jolla hän kantoi kortensa kekoon ajan pedagogiseen debattiin: ”Minua monesti huvittaa, että puhuthan että opettaa soittahan. Kyllä se on, kenellä on lahajat, kyllä se oppii. Se on eri asia, jos ruvethan nuottia opettahan.” Otto Hotakaisen soitossa oli ympäristön vaikutusta sekä myös harvinaisen paljon omaa persoonaa. Mestaripelimannien nimeämissoitto vuonna 1970 nosti hänet oitis laajempaan tietoisuuteen, ja esiintymisiä tuli ulkomaita myöten. Mestari-Oton soittamat koukeroiset polkat säestettiin milloin harmonilla, milloin kanteleella, ja tämmäreinä olivat muun muassa Veikko Venetjoki , Anita Tuominiemi , Matti Ojala ja Viljo Karvonen . Kansainväliseen maineeseen noussut kapellimestarimme Dalia Stasevska mainitsi Ylen Näistä levyistä en luovu -ohjelmassa yhdeksi idolikseen Otto Hotakaisen ja laittoi hänen soittoaan eetteriin saman vertaisena klassisen konserttimusiikin tähtiä vilisevän esiintyjäkaartin kanssa. Hyvin Otto pärjäsi. Konsta Jylhä (1910–84) ”Että ne lahajoo tämmöstä ukon rumilusta”. Konsta Jylhä saavutti 1960-luvulta alkaen pelimannityylisten sävellystensä tunteisiin vetoavilla tulkinnoilla ennennäkemätöntä suosiota. Kaustisen juhlien myötä maine kasvoi entisestään, ja hänen elämäntyötään muistettiin myöhemmin monin palkinnoin ja kunnianosoituksin. Hiljaisena ja vaatimattomana kansanmiehenä Konsta tuppasi välillä vaivaantumaan saamastaan huomiosta ja julkisuudesta. Konsta kasvoi pelimanniksi Kaustisen kirkonkylässä, jonne hän oli muuttanut Järvelästä leskeksi jääneen Mari -äitinsä mukana. Isältään, aikansa tunnetuimpiin hääsoittajiin lukeutuneelta Viljami Jylhältä ei Konsta kerennyt pelimannioppia saamaan, sillä tämän kuollessa 1913 Konsta oli vasta vajaan kolmen vuoden ikäinen. Santerin kahvilassa Kaustisen Kappelinkankaalla oli onneksi usein tilaisuus kuulla seudun taitavimpia pelimanneja, ja lahjakas poika imi vaikutteita Ojalan Friitiltä ja monilta muilta vanhemman polven soittajilta. Kahvilan salissa oli harmoni, jolla Konsta pääsi heitä säestämään, ja välillä paikalla piipahti jopa pelimannien kuninkaaksi tituleerattu kortesjärveläinen Matti Haudanmaa . Viulusta tuli tulevan mestarin pääsoitin, olivathan hänen isänsä ja isoisänsäkin olleet tunnettuja viulupelimanneja. Konstan omaksi yhtyeeksi muodostui sotien jälkeen Kaustisen Purppuripelimannit. Alkuaikojen runsaampilukuinen soittajisto tiivistyi kvartettiin, jossa soittivat Elias Kentala ja Konsta Jylhä viulua, Veli Valo harmonia sekä Veikko Järvelä bassoa. Vuonna 1955 he tekivät legendaarisen äänitysmatkan Helsinkiin. NauhalMauno Järvelä Otto, Konsta, Kustaa ja Tuure Kaustisen kansanmusiikkijuhlia on järjestetty vuodesta 1968. Aluksi vaatimattomissa puitteissa pidetty pelimannitapahtuma otti pian paikkansa silloin vielä harvahkossa kesäfestivaalien ketjussa. Kaksi vuotta myöhemmin, kun juhlat olivat vakuuttaneet viimeisetkin epäilevät tuomaat, tehtiin tapahtuman kauaskantoisin ohjelmalinjaus: ansioituneita perinteentaitajia ruvettiin nimeämään mestaripelimanneiksi. Siihenastisia mestaripelimanneja yhteiskuvassa 1972. Edessä vas. Konsta Jylhä, Otto Hotakainen ja Kustaa Järvinen, Tuure Niskanen Konstan takana. Le o To rp pa
• 11 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 le tarttuivat muun muassa Friiti Ojalan Häävalssi ja Peltoniemen Hintriikin surumarssi . Kentalan Eliaksen kuoltua 1958 koitti hiljaisempi jakso, kunnes Konsta rupesi säveltämään. Toiseksi viulistiksi tuli Hannu Rauma , harmoniin Toimi Uusitalo , bassossa jatkoi Puustellin Veikko eli Veikko Järvelä. Tällä kokoonpanolla levytettiin kultaa ja platinaa myyneitä albumeja. Myöhemmin Konstan hengellinen tuotanto ylsi samaan Eija Merilän ja Järvisen pelimannien esityksinä. Konstan ja Purppuripelimannien konsertit alkoivat säännöllisesti perinteisellä Häihintulomarssilla eli Järvelän Antin marssilla. Muu ohjelmisto oli mestarin omaa käsialaa. Pakollisiin numeroihin kuuluivat ainakin Vaiennut viulu , Kruunu-Marjaanan polska ja joku, kenties useampikin, hänen unohtumattomista valsseistaan. Kentalan Eliaksen kanssa nuorempana soitettu salonkityylinen ohjelmisto kehitti valmiuksia, joita tarvittiin myöhemmin omien sävellysten tulkinnoissa. Niissä vanhojen purppurinuottien rytmikäs soittotapa synkooppikaarineen sai varsinkin valsseissa tehdä tilaa pitkälinjaisemmalle soittotavalle. Kustaa Järvinen (1897–1979) ”Kusta ol Rauman dorillk käymäs ja sill ol italjalainem bosetiivar. Stää se sitt siäll veivas ja siäll ol marakati ja muu ja tämne, tota noini, kappal jäi Kusta miälehe ja hän o soitells stää ja se sai sitt Posetiivin tyyskä nime, siit sitt. Joo, en tiäd kenen dämä o, soittank K. Järvine siin o. Se o yhdeksäs yhdeksätt seitmängymment ja seitmä laitett sem baperill. Mutt kyll Kusta stää o soitellk koko piäne elämäs aikan.” Mestaripelimanni Viljo Jalonen kertoilee tähän tapaan euralaisesta Kustaa Järvisestä, joka toi vuoden 1970 mestarijoukkoon ainutlaatuisen satakuntalaisen nyanssin. Kustaan soittotyyli oli opittu vanhemmilta euralaisilta pelimanneilta, joista mainittakoon vaikkapa Mikko Puntari , Kustaan setä. Kustaan isä Frans Järvinen oli aikansa tunnetuimpia arkkirunoilijoita, ja kymmenlapsisen perheen neljästä pojasta tuli viulunsoittajia. Kustaa oli heistä nuorin ja eteni taidoissaan pisimmälle. Joko yksin tai yhdessä klarinettia soittavan Sifferi Kivisillan kanssa hän soitti lukemattomat tanssit ja tilaisuudet, kunnes ”ruvettii siunaamaa niit foksei”. Suosionsa huipulla olevasta viulupelimannista tulikin äkkiä vanhanaikainen. Kesti aikansa, ennen kuin pelimannia jälleen arvostettiin. ”Sitä ol jo tottun kuulustelema nuaremppa ja vanha olivaj jäänne mihi hyvänäs”. Mutta vielä kerran oli terästettävä muistiaan ja palattava nuoruudenaikaisiin nuotteihin. Nuorisoseurat rupesivat järjestämään soittokilpailuja, Kalevalaseura muisti tunnustuspalkinnolla vuonna 1967, ja pian olikin edessä menestyksekäs mestariaika radioja tvesiintymisineen. Myös perinteentallentajat ja lehtien toimittajat olivat ahkeraan liikkeellä, ja Selma -vaimon kahvipannu porisi vieraille harva se päivä. Ensimmäinen omakohtainen muistikuvani Kustaan soitosta on 1950-luvun radio-ohjelmista, joissa hänen lyhyt ja iskevä tyylinsä teki suuren vaikutuksen. Kaustisen juhlilla pääsin onneksi myös näkemään ja kokemaan, mitä satakuntalainen kansanmusiikki voi parhaimmillaan olla. Ja yleisöä oli kuin Rauman Lukon mestaruusjuhlissa! Tuure Niskanen (1899–1978) Aakkosjärjestyksessä ensimmäisistä mestareista viimeisenä saa esittelyvuoron pielaveteläinen Tuure Niskanen . Eräässä Kaustisen juhlilla otetussa kuvassa on lavasteena paja, pimpparautaa takovana seppänä Erkki Saastamoinen , pelimanneina viulisti-laulaja Jussi Kekkonen , Tuure Niskanen viuluineen sekä basisti Pentti Malinen , kaikki savolaisia. Vierailin pajalla muutaman kerran seuraamassa heidän touhujaan ja tykästyin huumorilla höystettyihin esityksiin. Kuten Oton, Konstan ja Kustaan, myös Tuure Niskasen soitossa kuuluu, mistä mies on kotoisin. Pentti Malinen, Tuuren soittokaveri, kertoo: ”Tyylin perusta oli Antti Oravaisen (talollinen ja pelimanni Pielaveden Jylhän kylästä) soitossa, mutta Tuure lisäsi siihen savolaisuutta mitä moninaisimmin koristein, trillein, etuheleillä, ja näin sävel kulki notkeana kuin koivuinen varpu tai savolainen huulenheitto. Soitto oli kevyttä, jossa erikoisesti lyhyttäkin jousen käyttöä tehostettiin pienellä jousen nostolla.” Malisen kuvausta pääsee halutessaan selventämään hänen tallentamiaan Niskasen soitteita kuuntelemalla. YouTubesta löytyy ainakin Satakielen polkka . Ensimmäiset mestaripelimannit ovat jälleen pääosassa Kaustisella heinäkuussa festivaaliareenalla parhaaseen katseluja kuunteluaikaan. Vuoden 1970 mestarisoitto edustaa nykypolvelle muinaisuutta, ja onkin korkea aika käynnistää uusien mestareiden nimitystradition rinnalle vanhojen mestarivuosikertojen kertaus. Samalla tehdään palvelus nuoremmille ikäpolville – eläähän vielä jonkinmoinen joukko ihmisiä, jotka saattavat innostua jutustelemaan omakohtaisia muistojaan vanhoista soittajista. Tieto perinnemusiikista ei välttämättä aina olekaan vain arkistoissa. Itsekin olen tutustunut Kaustisen viuluperinteeseen paljolti vanhempien pelimannien juttujen kautta. Minkä Markun Joonas (Joonas Varila s. 1807) soitti, sen kuuli Marjaanan Jaakko (Jaakko Jylhä s. 1836), sitten Ylitalon Jussi (Juho Virkkala s. 1856), seuraavina Palokankhan Kalle (Kalle Tastula s. 1870), Marjaanan Ville (Viljami Jylhä s. 1873), Ylitalon Antti (Antti Järvelä 1976), Friiti Ojala (s. 1892), Viljami Niittykoski (s. 1895) ja runsas joukko 1900-luvulla syntyneitä pelimanneja, joihin lukeutuu tietenkin myös Konsta Jylhä. Samantapaisia ketjuja lienee muuallakin. Mestaripelimannien valinnasta Mestaripelimanni (sittemmin myös mestarikansanlaulaja ja mestarikansantanssija) on arvonimi, jonka myöntää Kaustinen Folk Music Festival henkilölle, joka perinteisellä taidollaan, runsaalla ohjelmistollaan tai muilla merkittävillä ansioillaan on edistänyt kansanmusiikkia tai kansantanssia ja niiden harrastamista. Mestareita on valittu tähän mennessä yhteensä 148, ensimmäiset vuonna 1970. Ensimmäinen mestarikansanlaulaja nimettiin vuonna 1979 ja mestarikansantanssija vuonna 2011. Vuosittain nimettävien mestareiden määrää ei ole rajattu; useimmiten heitä on nimetty 2–3. Mestaripelimanni-instituution luomista edelsi keskustelu ensimmäisillä Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Tuolloin pohdittiin kansanmusiikkikilpailun järjestämistä juhlille. Mestariarvojen myöntäminen koettiin sopivammaksi tavaksi nostaa esiin alan taitajia, ja tapa on osoittautunut onnistuneeksi ja kestäväksi. Arvonimien myöntämisellä kunnioitetaan yksittäisten perinteentaitajien lisäksi koko kansanmusiikin ja kansantanssin laajaa kenttää, lukuisia perinteenharjoittajia, harrastajia, pelimanneja, kansantanssijoita ja laulajia. Mestaripelimannit valitsee Kaustisen kansanmusiikkijuhlia järjestävän Pro Kaustinen ry:n hallitus. Valmisteluvastuu on Kansanmusiikki-instituutilla, joka kokoaa asiantuntijaryhmän valmistelemaan esityksiä ja kuulee myös laajaa joukkoa kansanmusiikkikentän edustajia, esimerkiksi Suomen Kansanmusiikkiliittoa. Kuitenkin kuka tahansa tai mikä tahansa taho voi ehdottaa henkilöä mestaripelimanniksi, kansantanssijaksi tai kansanlaulajaksi. Muodollisempia tai vapaamuotoisia esityksiä ja ehdotuksia voi lähettää Kansanmusiikki-instituutin johtajalle Matti Hakamäelle, jonka yhteystiedot löytyvät Kansanmusiikki-instituutin verkkosivuilta.
• 12 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 J uurille palattiin Aspö Spelmänin ja Maria Kalaniemen ja Pekka Pentikäisen 7. huhtikuuta pidetyssä konsertissa. Yhtyeet soittivat musiikkia kahdelta saarelta Suomen lounaisrannikon saaristosta. Pieneltä Aspön saarelta tulivat Tore ja Johan Johansson , hyvin musikaalisen perheen isä ja poika. Heidän ohjelmistonsa koostui valsseista, polkista ja muutamasta sottiisista, jotka soitettiin lähinnä unisonossa kahdella Giulietti-pianoharmonikalla. Vain tanssijat puuttuivat! Saimme mahdollisuuden nähdä heidät ja muita saaren muusikoita lyhyessä dokumenttielokuvassa saarelta, jonka kymmenestä asukkaasta puolet soittavat. Kesällä asukasluku kasvaa kolmeenkymmeneen. Varsinainen löytöretki. Teemaa jatkoivat harmonikansoittajat Maria Kalaniemi ja Pekka Pentikäinen soittamalla Anna Danielssonin musiikkia Brunskäriltä, vähän suuremmalta saarelta Aspöseen verrattuna. Jälleen tanssikappaleita, joiden joukosta nousi esiin kahdella harmonikalla stemmoissa soitettu viehättävä ja erittäin kaunis menuetti. SibeliusAkatemian kansanmusiikkiosaston ensimmäisten opiskelijoiden joukkoon kuulunut Maria Kalaniemi tunnetaan hyvin omista projekteistaan ja duostaan Eero Grundströmin kanssa, ja oli hienoa nähdä hänen tutkivan tällaista perinnettä. Pekko Käppi esiintyi yksin ja yhdessä kitaristi Tommi Laineen ja basisti Nuutti Vapaavuoren kanssa. K:H:H:L:n kappaleet olivat albumilta, joka julkaistaan myöhemmin tänä vuonna. Kitarat ja stemmalaulu pehmentävät Käpin jouhikon outoa ja kulmikasta sointia ja vievät sen kohti amerikkalaista kantrisoundia – ellei se kuulosta liian absurdilta. Kappale oudosta ja pelottavasta kohtaamisesta valaiden kanssa julkaistaan ensi viikolla. ”Näinä outoina aikoina maailmanlopun tunnelmissa kenenkään ei pitäisi olla yksin”, Käppi kertoi, mistä laulussa oli kyse. Sopii hyvin näihin aikoihin. Trio kitaroiden kanssa saattaa olla korville tutumpi, mutta jopa sanoja ymmärtämättä pidin kiehtovampina soolona esitettyjä jouhikko-lauluja. Jouhikon ulkoasu ei paljon lupaa – pala puuta varustettuna kolmella karhealla kielellä – ja ihailen Käppiä siitä, kuinka paljon hän saa siitä irti. Lyyrinen ja karhea, rytmikäs ja karhea tai vain karhea, yhdistettynä suloisesti tai leikkisästi laulettuihin teksteihin, joita minun ei tarvinnut ymmärtää. Käppi itse sanoi soittimesta: ”Luulen, että se liikuttaa sinua, mutta en tarkoita tanssia tai liike-energiaa, vaan tunnetasolla.” Sointi ja tekstuuri olivat intiimejä ja vahvoja. Ne veivät minut suomalaisen kulttuurin syviin, alkukantaisiin runolähteisiin. Pitkissä hulmuavissa hiuksissaan ja paljain jaloin Käppi näyttää ikivanhalta hahmolta suoraan metsästä ja tämä digitaalinen virta tuntui upealta aikamatkalta. Viimeinen ilta tarjosi Juurakon bluesahtavaa stemmalaulua. Viisijäseninen naisyhtye laulaa suomeksi afrikkalaisamerikkalaiseen tyyliin kiehtovan instrumenttivalikoiman säestyksellä. Muusikot olivat Maija Kauhanen , Eija Kankaanranta , Minsku Tammela , Anna Wiksten ja Kaisa Saarikorpi . Soittimistoon kuului harmoni, kantele (usein soitettu jousella), jouhikko (jälleen), sikarikotelokitara ja matkalaukku. Yhtye on viihdyttävä ja lahjakas, mutta he olisivat tarvinneet mukaan elävän live-yleisön. Päätösesityksessä Kimmo Pohjonen vei meidät UZone-alueelleen, josta on liki mahdotonta palata. Pohjosen esitystä katsellessa ihmettelee, mitä hänellä on harmonikoita vastaan. Hän painii niiden kanssa, tuhoaa niitä ja näyttää muuntelevan niitä geneettisesti. Hän on äskettäin kehittänyt uuden instrumentin, jolla hän voi soittaa kuutta erilaista kerrosta ja laulaa samanaikaisesti. Jotenkin hän pystyy hallitsemaan myös esityksen grafiikkaa. Pohjoselta saa aina shown. Hän on pukeutunut kuin jonkinlainen shamaani, valaistuna chiaroscuro-valossa, taustalla valotai kuvaprojekiot. Hänen harmonikkansa kuulostaa balafonilta, rumpusetiltä, elokuvauruilta ja alussa on jopa melko hilpeitä sävelmiä. Hän liikkuu koko ajan aivan kuin harmonikalla olisi oma elämä. Luulen, että näin onkin, ja eristyksen aikana hän on luonut siitä Frankensteinin hirviön, joka etsii kostoa. Vaikutelmasta tulee apokalyptinen taistelu instrumentin kanssa, rakkauden ja vihan välähdyksiä sekä pari kaunista virsiä muistuttavaa hellyyden tuokiota. Aspö Spelmänin harmonikkavalsseista tuntuu olevan todella pitkä matka tähän pirulliseen harmonikkafantasiaan. JuuriJuhla-RotFest järjesti melkoisen juhlan. Konsertti päättyy spektaakkelimaiseen kliimaksiin, kun kiihkeä ja yhä hikisempi Pohjonen uppoaa lopulta pimeyteen. Mutta hän olisi voinut mennä vielä pidemmälle ja ohjelmoida soittimeensa lopulta myrskyisät aplodit! Simon Broughton arvioi JuuriJuhla-RotFestin Simon Broughton on freelance-toimittaja, entinen Songlines-lehden päätoimittaja, sekä elokuvantekijä. Hän on myös mukana toimittamassa laajaa The Rough Guide to World Music -kirjasarjaa. Runon juurilta tuntemattomalle vyöhykkeelle Vuosittain Espoossa järjestettävä JuuriJuhla-RotFest kertoo, että sen juuret ovat pelimannimusiikissa, vaikka suurin osa konserteista kattaa paljon laajemman kirjon. JuuriJuhla-RotFestissä esiintyi huippunimiä Suomen perinnemusiikin kentältä, kuten Pekko Käppi ja Kimmo Pohjonen. Pekko Käppi esiintyi yksin ja yhdessä kitaristi Tommi Laineen ja basisti Nuutti Vapaavuoren kanssa. Pä iv i Yl ön en -V iir i Simon Broughton
• 13 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Suomeen perustettiin jouhikkoyhdistys Osa Kari Dahlblomin elämäntyöstä Pohjois-Karjalan museoon Soitintutkija, tietokirjailija ja kanteleensoittaja Kari Dahlblomilla oli ollut pitkään haave saada yleisölle näytteille edes osa keräämistään suomalaisista ja venäläisistä kansansoittimista, pääasiassa kanteleista. Suomen kantelemuseo lähti liikkeelle 2008 ”Kantelelammarina” Palokan Pelimannitalon yläkerrassa. – Soittimia tuotiin näyttelyyn jo toiminnan ensimmäisinä kuukausina niin runsaasti, että Keski-Suomen Museon ja Suomen Museoviraston kanssa keskusteltuamme päädyimme ottamaan käyttöön nimityksen Suomen kantelemuseo, kertoo Suomen kantelemuseossa Karin ”assistenttina” toiminut Karin Tuula -puoliso (nyk. Plattonen ). Museo-nimikkeen käyttö velvoitti tiettyjä museolainsäädännön edellyttämiä asioita. Museota hoitanut Kari Dahlblom toteutti niitä vapaaehtoistyönään vähitellen yhteistyössä Keski-Suomen Museon kanssa. Se tarkoitti soittimien luettelointia, näyttelytoimintaa, esteettömyyden huomiointia, avointa vuorovaikutusta eri tahojen kanssa, saavutettavuutta, turvallisuussuunnitelmaa ym. – Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksen lehtor Pekka Toivanen otti vastuun Suomen kantelemuseon hoitajana vuonna 2016 Karin sairastuttua vakavasti ja hoiti museota tähän kevääseen 2021 asti. Maria Ojanperä on astunut ohjaimiin huhtikuusta 2021 alkaen, vapaaehtoistyönään hänkin. Jyväskylän kansanmusiikkiyhdistys, joka museota hallinnoi, sai tammikuussa 13 000 € korona-avustusta ja helmikuussa 15 000 € Suomen Kulttuurirahaston apurahaa Suomen kantelemuseon toimintaan.Museoon jää Kari Dahlblomin henkilökohtaisessa omistuksessa olevien soittimien siirron jälkeen hänen jäämistöstään vain soittimiin liittyvää oheismateriaalia. Niiden tarkoituksenmukaisesta sijoituspaikasta sopii Plattonen myöhemmin Ojanperän kanssa. Muu kantelemuseon kokoelma koostuu kansanmusiikkiyjdistykselle Kari Dahlblomin kokoamasta arvokkaasta noin 60 soittimen kokoelmasta sekä Kanteleliiton, Sibelius-Akatemian ja Rauno Niemisen omistuksessa olevista kokoelmista sekä yksityisten henkilöiden omistuksessa olevista soittimista. – Korostan kaikissa yhteyksissä sitä, että museoiden voima on yhteistyössä. Suomen kantelemuseo tulee vahvistumaan saadessaan yhteistyökumppanikseen Keski-Suomen Museon lisäksi myös PohjoisKarjalan museon. Nyt on mahdollisuus toteuttaa asioita niin kuin Kari toivoi! Olen luvannut tukea sekä antaa tietoni Karin elämäntyöstä kaikille osapuolille, siinä muodossa kuin sitä tarvitaan, vakuuttaa Tuula Plattonen. Duo Väinämö, eli Tuula (nyk. Plattonen) ja Kari Dahlblom, soitti perinteisiä kansansävelmiä KeskiSuomen kanteleilla Kaustisella vuonna 2011. Jouhikko eli jouhikannel on herättänyt viime vuosina kasvavaa kiinnostusta. Soittimesta innostuneiden joukko kasvaa koko ajan eikä pelkästään pohjolassa vaan kautta maailman. Suomalaiset jouhikon soittajat päättivät vauhdittaa tietoisuutta jouhikosta edelleen ja perustivat sitä varten yhdistyksen. Jouhikkoyhdistyksen perustamiskokous pidettiin viime maaliskuussa. Yhdistyksen tarkoituksena on ylläpitää ja edistää jouhikonsoiton ja jouhikonrakentamisen harrastusta ja ammattimaista toimintaa sekä edistää jouhikon ja jouhikkomusiikin tunnetuksi tekemistä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Koronarajoituksista johtuen toiminta on aloitettu Pipa Paljakan vetämillä virtuaalisilla jouhikkokahviloilla kerran kuukaudessa. Osanottajia on ollut Suomesta, Kanadasta ja Japanista, joten tämä tapa tavoittaa myös aivan uudella tavalla Suomen ulkopuolella asuvia jouhikonsoittajia. Jäsenhankinta on aloitettu toukokuun aikana ja yhdistys toivoo pääsevänsä järjestämään ensimmäiset jouhikkojamit livenä jo lähitulevaisuudessa! Tulevaisuuden aktiviteetteja vasta hahmotellaan ja yhdistyksen toiminta muokkautuu varmasti myös paljon jäsentensä mukaan. Lisätietoja: Facebook –> Jouhikonsoittajien ja rakentajien yhteisö Jammailua jouhikkoklubilla ennen koronaa. Sa ul i H ei kk ilä D ah lb lo m ie n ko ti ar ki st o
• 14 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Vilma Timosen väitöskirjan keskiössä muuttuva musiikinopetus M usiikinopetuksen käytännöt, yhteinen oppiminen ja dekolonisaatio ovat Timosen väitöskirjan keskiössä olevia käsitteitä. Musiikin tohtorin tutkinnon voi suorittaa kolmella eri koulutuslinjalla: taiteilija-, tutkijaja soveltajakoulutus. Suurin osa tutkinnoista on tähän mennessä suoritettu taiteilijakoulutuksen puitteissa, jolloin tutkintoon kuuluu taiteellisia kokonaisuuksia kuten konsertteja tai sävellyksiä. Timonen kuitenkin väitteli joulukuussa tohtoriksi Sibelius-Akatemian tutkijakoulutuksen puolelta. Timosen tutkimus liittyy Suomen Akatemian osittain rahoittamaan projektiin, jonka puitteissa on kehitetty musiikinopetusta Nepalissa ja Suomessa. Kansainvälinen yhteistyö oli Vilma Timoselle jo ennestään luontevaa, hän oli esimerkiksi yksi vastuuopettajista, kun Sibelius-Akatemian Global Music -koulutus aloitettiin vuonna 2010. – Aloittaessani tutkimusprosessin olin toiminut lehtorin virassa jo seitsemän vuotta ja minua kiinnosti oppia lisää. Tieteellinen väitöskirja oli aika iso vastaus tähän vienoon toiveeseeni... Piti esimerkiksi opetella uusi kieli eli tieteellinen englanti, mutta päätöstä helpotti se, että oli tutkimusryhmä ja hyviä ihmisiä ympärillä. Yhdenvertaisuuden puolesta Tutkimusprosessiin on sisältynyt lukuisia kenttämatkoja Nepaliin ja Timonen on ollut mukana kehittämässä Nepalin ensimmäistä musiikinopettajakoulutusta. Hän muistuttaa heti, ettei tässä puhuta mistään suomalaisen menestyskonseptin viennistä.– Olen vahvasti sellaista ajatusta vastaan. Kyse on yhdenvertaisuudesta, yhteisestä oppimisesta, uusien kysymyksien kysymisestä. Meidän kaikkien pitäisi oppia näkemään ja ymmärtämään erilaisia arvoja kuin vain omiamme. Tutkimusprosessi on herättänyt kysymyksiä muun muassa siitä, kenellä on oikeus tietoon. Etnomusikologia on pitkään perustunut kenttätyöajatteluun, jossa tutkija lähtee maailmalle havainnoimaan muita musiikkikulttuureja ikään kuin ulkoapäin ja tuottaa sen pohjalta tietoa. Sopii siis kysyä, missä tieto tuotetaan? Tähän mennessä maailmaa on dominoinut aika suppea länsimaisten huippuyliopistojen piiri, mutta nykyään ajatellaan, että kaikilla pitäisi olla oikeus tietoon ja tutkimukseen. Myös YK:n kestävän kehiKansanmusiikkipiireissä Vilma Timonen lienee tuttu soittajana lukuisista yhtyeistä ja projekteista kuten Kanteleen kyydissä ja Vilma Timonen Quartet. Kanteleensoiton opettajana hän on toiminut useissa musiikkiopistoissa ja vuodesta 2005 hän on toiminut Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin lehtorina, vastuualueenaan kansanmusiikkipedagogiikka, improvisaatio ja musiikkikasvatuksen aineryhmän kansanmusiikkikurssit. Tove Djupsjöbacka Opettajat ja opiskelijat ensimmäisten workshoppien jälkeen Nepal Music Centerissä Katmandussa. Bassotunti vauhdissa.
• 15 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 tyksen tavoitteiden mukaan ihmisten on saatava olla itsenäisiä toimijoita omassa ympäristössään. Kehitysmaanarratiivistä pois Tohtoritutkintoprosessin aikana Vilma Timonen on työskennellyt läheisesti yhdessä nepalilaisten kollegojen kanssa. – Monesti ihmisten ensimmäinen ajatus kun puhun työstäni Nepalissa on, että olen tehnyt töitä alkeellisissa oloissa paikallisten perinnemuusikkojen kanssa. Mutta kollegojeni tausta on länsimaisessa populaarija rockmusiikissa ja elämämme näyttävät aika samanlaisilta – on opetustöitä, keikkaa oman bändin kanssa ja niin edelleen. Nepaliin mahtuu toki monenlaista, suurkaupungissa eletään hyvin eri lailla kuin maaseudulla. Yhteiskuntatasolla ja infrastruktuurissa Suomen ja Nepalin väliset erot ovat kaikkein suurimpia. Nepalissa esimerkiksi koulutuslaitos on hyvin nuori eikä sitä vielä lävistä kriittinen ajattelu. Tutkimusprosessin aikana Timonen on oppinut katsomaan myös Suomen yhteiskuntaa tuorein silmin ja arvostamaan arkisia asioita kuten puhdasta hanavettä, lämmintä kotia ja sähköä. Perinne ja yhteisö Ensimmäistä Nepalin opetusministeriön hyväksymää musiikkikasvatuksen koulutusta koordinoi Nepal Music Center Katmandussa. Timosen työskentely keskittyi suurempiin linjoihin kuten musiikkikasvatuksen yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen, etiikkaan ja moniäänisyyteen, mutta hän kertoo, että Nepal Music Centerissä voi opiskella sekä perinteistä nepalilaista musiikkia että klassista hindustanimusiikkia eli itämaista klassista musiikkia – ja myös länsimaista pop-rockmusiikkia. – Perinteiset musiikit elävät Nepalissa vahvasti yhteisötasolla ja liittyvät usein uskontoon tai rituaaleihin. Monet musiikit ovat aika suljettuja ja niihin liittyy paljon uskomuksia, ajatellaan että jos opetat tiettyjä lauluja muille kuin oman yhteisön jäsenille, seuraa jotain pahaa. Institutionaalisessa musiikin koulutuksessa niihin liittyy siis monenlaista problematiikkaa, esimerkiksi suhteessa tasaarvokysymyksiin. Naiset eivät oikein saa osallistua mihinkään. Uudessa koulutusohjelmassa päädyttiin siihen, että perinnemusiikkien suhteen lähtökohta on sivistävä – kaikki saavat jonkinnäköisen käsityksen siitä, millaisia musiikkityylejä Nepalissa on. Ja niitähän riittää, etnisiä ryhmiä on maassa yli 120. Itämaisella klassisella musiikilla on Nepalin yhteiskunnassa ja koulutuksessa vankka sija. Timonen vertaa sen roolia länsimaisen taidemusiikin rooliin Suomessa. Mitä tulee länsimaiseen populaarimusiikkiin, hän kertoo sen tulleen Nepaliin aika myöhään, suurimmalta osin 1990-luvulla. Nykyään maan rock-skene on aivan valtava. Kohti moniäänistä koulutusta Painopiste Vilma Timosen tutkimuksessa on musiikinopetuksessa ja sen isoimmissa linjoissa. Opetuksen pitäisi muuttua aidosti moniääniseksi. Hän painottaa, ettei kyse ole kritiikistä yksittäisten opettajien toimia kohtaan, vaan paljon suuremmista kysymyksistä. Vallitsevat asenteet muuttuvat hitaasti. Kysymykseen siitä, saako Suvivirttä enää laulaa, toteaa Timonen, että keskustelua pitäisi käydä ihan eri tasolla. – Esimerkki on sikäli hyvä, että monesti musiikinopetuksen suhteen keskitytään puhumaan juuri materiaalista. Vaikka ottaisimme laulettavaksemme ghanalaisen lastenlaulun, se ei vielä tee meistä monikulttuurisia. Ydinkysymys on luottamus – pitää uskaltaa altistaa omat toimintatavat kriittiselle tarkastelulle ja kestää tunteet, joita tämä prosessi aiheuttaa. – Jokaisen valinnan suhteen pitäisi pyrkiä näkemään myös kolikon kääntöpuoli. Jos toimimme näin, mikä jää pois? Ei meistä kukaan halua ajatella olevamme poissulkevia. Tarvitaan luottamusta ja kykyä tukea toisiamme tällaisten kysymysten edessä. Muutostahti on nopea Emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo, mutta varmaa on, että muutoksia on jatkuvasti luvassa. Ja nopeaan tahtiin. Työssään Vilma Timonen on mukana kouluttamassa tulevaisuuden musiikinopettajia ja pyrkii varustamaan heidät sopivin eväin kohtaamaan tulevia yhteiskuntamuutoksia. Timonen luettelee, mitä kaikkea on tapahtunut seitsemän vuotta kestäneen tutkimusprosessin ajan: #metoo, pakolaiskriisi 2015, Nepalin maanjäristykset, korona... – Tällaista tulevaisuus tulee olemaan ja koulutusjärjestelmien pitää sopeutua siihen. Välillä tuntuu, että musiikinopetus on täällä vielä pyhä lehmä – ihan sama miten ympärillä rytisee, täällä tehdään asiat niin kuin on ennen tehty. Tutkimukseni ei tarjoa mitään helppoja vastauksia, päin vastoin – se kertoo, että me löydämme jatkuvasti uusia kysymyksiä ja että tähän pitää varautua. Vilma Timosen väitöskirja Co-constructing globalizing music education through an intercultural professional learning community A critical participatory action research in Nepal on ladattavissa Helda-tietokannasta ja löytyy Internetistä haulla Vilma Timonen väitös. Yli 30 vuotta musiikin tohtoreita Vuonna 2020 tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Sibelius-Akatemiasta valmistuivat ensimmäiset musiikin tohtorit. Tähän mennessä heitä on valmistunut yli 200. Kansanmusiikin alalla ensimmäisen tohtoritutkinnon suoritti kanteleensoittaja Arja Kastinen vuonna 2000. Sittemmin kansanmusiikkia koskevia tohtoritutkintoja on suoritettu lukuisiin eri aihepiireihin liittyen: huuliharpusta improvisaation syntyyn, pelimanniviulismista soitinrakentamiseen. Musiikin tohtori Vilma Timosen mielestä musiikinopetus voisi olla moniäänisempää myös Suomessa. M ik ko M al m iv aa ra
• 16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 ­ 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki – huollot ja korjaukset – – viritykset uusiin ja vanhoihin soittimiin – – restauroinnit vanhoihin soittimiin – – olka­ ja bassoremmit – – ergonomiset PasiPro­lantioremmit – Naantali Seuraa Facebookissa ja Instagramissa @hhjrmannerjo ki Soitat sitten pelimannimusiikkia, viihdettä, taidemusiikkia tai jotain muuta mukavaa, meillä on valinnanvaraa: uudet Bugarit, Beltunat ja Hohnerit, sekä hieno valikoima käytettyjä harmonikkoja. Ammattitaitoinen huoltoja virityspalvelu, sekä harmonikkatarvikkeet, kuten kantoreput, remmit ja mikrofonit. Tervetuloa liikkeeseemme Nummelaan! Meillä on harmonikka, joka sopii sinun tyyliisi KUORMAKUJA 3 03100 NUMMELA (Vihti) Puhelin 0500 761 030 H el en e Li nd fo rs R ai m o N um m el a Kirsi Jaakkola • Beltuna Alex 3 Walnut Raimo Nummela • Beltuna Prestige 2050 Double Bass Blue Sfumato Jari Komulainen • Beltuna Samuel 3 Paduk Studio IV Compact Beltuna Sara 3 www.traditune.fi info@traditune.fi Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry Suuri kansanmusiikin, -tanssin ja -laulun kavalkadi Valtakunnallinen tämmäyskisa SM-kisa huuliharpunja mandoliinin soittajille 1ja 2-rivisen haitarinsoiton Speli-mestaruuskisa Konsertteja ja sooloesiintymisiä Vuoden 2021 Speliyhtye Vinteliska Tallari Bill Hota Spelien suojelija Mestaripelimanni Airi Hautamäki Markku Lepistö ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ Etelä pohja laiset Speli t 6. 8.8.2021 Ilmajoella Etelä-Pohjanmaan Opiston alueella Esiintymässä mm. Majoituspalvelut: Etelä-Pohjanmaan Opisto , P. 06 425 6000, www.epopisto.fi Tiedustelut / ilmoittautuminen: ep.spelit@gmail.com, www.spelit.fi AITOA PELIMANNIMEINIKIÄ JOKAISEEN MAKUUN! Lokakuun Loiskeet 1. 3.10.2021 49. Juha Hautaluoma ja Pasi-Pekka Vainionpää
• 17 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Sarjaa tuottaa: Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Ryan Hodgson-Rigsbee C ornwallin kansanomainen musiikki joutui historian kulussa vaimenemaan Englannin lain ja uskonnollisen reformin alle, mutta on 1900-luvulta lähtien tehnyt uutta tulemista. Soihdunkantajiksi voi mainita mm. muusikot Brenda Wootton , Neil Davey ja Hilary Coleman sekä tutkija ja muusikko Merv Davey . Musiikkikoulutuksen merkitystä Tommie ei nyt Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa, Nordic Master in Folk Music -ohjelmassa maisterintutkintoa suorittaessaan vähättele, mutta antaa suuren arvon ”arjessa oppimiselle”. – Ilman muuta monet tunnetut muusikot ovat osaltaan muovanneet musiikillista ajatteluani. Varsinaisia roolimallejani eivät kuitenkaan ole ”mestarit”, vaan tavalliset ihmiset kuten ystävät ja sukulaiset. Tämä tekee musiikista jokaiseen päivään kuuluvan jaetun ilon, mikä on tärkeää. Tommie Black-Roff kasvoi lapsuusvuodet äitinsä kanssa talossa Penzancessa, jonka terassin näkymä avautui Atlantin valtamereen sulautuvalle Kelttimerelle. – Musiikki ja muukin taide olivat läsnä aina. Puolet suvustani musisoi tai maalasi. Varhaisimmat muistoni liittyvät äitini lauluun hänen keikoillaan. Soittimina kokeilin pianoa, selloa, klarinettia ja harmonikkaa – ja syystä tai toisesta kosketinsoittimet sitten jäivät pysyviksi. Isoäidin kustantamat pianotunnit ja isoisän johtamaan oman kylän kansanmusiikkiyhtye ”The Golowan Bandiin” liittyminen olivat ensimmäiset askeleet musiikin opiskelun tiellä. ’ – Ajan myötä minulle kehittyi selvästi kaksi muusikkominää, opiskellut muusikko ja yhteisömuusikko. Toinen pianonsoitonopettaja Christopher Fitkin oli myös tärkeä vaikuttaja. Hän opetti Tommielle rakkauden yksityiskohtiin Bachin ja minimalistisen nykymusiikin kautta. – Parikymppisenä ajauduin pois musiikin parista, mutta kipinä syttyi uudelleen Lontoossa järjestetyissä jameissa. Samoihin aikoihin syntyi Teyr, trio James Gavinin ja Dominic Hendersonin kanssa, ja musiikki palasi pysyvästi elämääni. Tommie tuli suomalaisen puolisonsa kanssa kesävisiitille Suomeen 2014. Saunareissut järvimaisemissa ja yöttömät yöt lumosivat. Rakkaus ja musiikki säestivät ja sopeutumisessa kuulemma auttoi myös mieltymys munavoihin. Siis täkäläinen menuukin maittoi miehelle. – Pian syvennyin suomalaiseen kansanmusiikkiin, oivalsin kuinka paljon huikeita harmonikansoittajia täällä on ja seuraavaksi jo hainkin opintoihin. Hauskojen, mutta kuluttavien Lontoon vuosien jälkeen tulin Suomeen etsimään aikaa, tilaa, mahdollisuuksia ja inspiraatiota ja löysin ne kaikki. Suomi on pieni maa, mutta taide ja kansanmusiikki tuntuvat olevan erittäin voimissaan. Tommie on nauttinut opinnoista Maria Kalaniemen , Timo Alakotilan ja Johanna Juholan kanssa. – Kansanmusiikin ja Global Music -koulutusohjelmat ovat vapaan ajattelun, kokeilun ja yhteistyön suojasatamia. Olen erittäin onnellinen tultuani osaksi tätä yhteisöä ja toivon että ymmärrämme kaikki kuinka erityistä ja arvokasta on, että meillä on nämä mahdollisuudet. Britannian ero EU:sta on Tommielle raskas ja masentavakin seikka, jonka seurauksista esimerkiksi musiikin kiertuetoiminnalle hän kantaa suurta huolta. Hän myös arvioi maansa nykyhallituksen olevan näköalaton kulttuurin suhteen. Tommie työskentelee niin Englannissa kuin Suomessa, yhtyeitä on molemmissa maissa. Brexitin lisäksi myös covid-pandemia on tuonut kuvaan omat haasteensa. – Kuitenkin, jos kaikki onnistuu, yhdistyksemme järjestää Cornwallissa jokakesäisen Crean Folk Camp -kesäkurssin ja Teyr lähtee kiertueelle juhlimaan uutta Estren -albumia. Albumin tiimoilta Tommie odottaa mielenkiinnolla myös sen remix-version työstämistä Englannissa. Projektissa ovat mukana mm. Ian Carter Stick in the Wheel -yhtyeestä, Aphty Khea sekä Spacey Basement Cult . Suomessa työn alla on opintojen päätöskonsertti ja uusia projekteja, joista kuulemme pian lisää. – Täydellisessä maailmassa on tilaa rajat ylittävälle yhteistyölle ja kulttuuriselle dialogille niin, että samalla minimoidaan ympäristölle tuotetut haitat. Uskon että tässä on kansanmusiikin voima ja sen mahdollisuus maailmanlaajuisesti; antaa ääni kulttuurille, kestävälle kehitykselle ja jatkuvuudelle läpi ajan ja paikan. Rakkautta, musiikkia ja munavoita Kun keskustelee henkilön kanssa, joka alkaa kertoa lapsuudestaan Cornwallissa, lähtee mielikuvissa liikkeelle virta toinen toistaan vaikuttavampia maisemia, joita poldarkit, docmartinit ja monet muut tv-tuotannot ovat meille tarjonneet. Matkailijoita palvelevat sivut tarjoavat maisemamatkailun lisäksi tältä Englannin lounaiskulmalta ajanvietteeksi myös sukeltelun sinihaiden kanssa, mutta palataanpa takaisin rannalle ja annetaan muusikko Tommie Black-Roffin kertoa kuinka vuosisatainen musiikin perintö siirtyi myös hänelle. ESITTELYSSÄ TOMMIE BLACK-ROFF SYNTYMÄPAIKKA: Truro, Cornwall AMMATTI: Muusikko, opettaja, opiskelija NYKYINEN KOTIPAIKKA: Helsinki YHTYEET: Teyr, Farandi, Helsinki Ceilidh Band ELÄMÄN MOTTO: Chick Coreaa lainatakseni: Soita vain se minkä kuulet.
• 18 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 R ekilaulut olivat 1800-luvulla suosituin suomenkielinen laulunlaji. Suosio jatkui vielä viime vuosisadan alussa, mutta hautautui sitten uudenlaisen populaarimusiikin pauhuun. Rekilaulusta olisi hyvin voinut tulla lähtökohta iskelmälle, mutta eipä tullutkaan. Suosio perustui rekilaulun luonteeseen: sen nerokas rakenne teki uusien laulujen runoilemisen ja säveltämisen helpoksi. Kuka tahansa kykeni siihen. (Ja pystyy edelleen, sen olen huomannut neljän vuosikymmenen aikana rekilauluimprokursseilla.) Tärkeä voimatekijä oli siinä, että rekilaulu säilyi muistinvaraisena aina viime vuosisadan alkupuolelle saakka. Sen rakennekin oli syntynyt muistinvaraisesti. Rekilauluja sepitettiin uskomattomat määrät, joka niemen nokassa ja notkelmassa, sadoin tuhansin. Oli keksitty todellinen laulugeneraattori. Arkistoissakin on rekilauluja kymmenin tuhansin, sen lisäksi runosäkeistöjä ilman sävelmää moninkertainen määrä. Äänitteitä on tuhansia, samoin julkaistuja sävelmiä 1840-luvulta lähtien. Kukaan ei ole vielä tutustunut koko aineistoon eikä tiedä mitä kaikkea sieltä löytyy. Toisaalta rekilaulua on tutkittu jo yli 120 vuotta, joten paljon myös tiedetään. Maaliskuun webinaari Kansanmusiikkipiireissä rekilaululla on aina ollut oma asemansa. Onhan meillä jopa ikioma rekilauluyhtye Ilo Ensemble , joka osoitti rekilaulun voiman voitollaan Tampereen Sävelen kansainvälisessä lauluyhtyekilpailussa 2017 ja samana vuonna julkaisemallaan esikoislevyllä Elo . Piirien ulkopuolella ei arvostus ole kovinkaan korkealla. Rekilaulua ei yksinkertaisesti tunneta. Selasin kokeeksi F-Kustannuksen Kultaista laulukirjaa (13. painos, 2015), joka sisältää 400 laulua, ”joilla on jo pysyvä sija suomalaisten sydämissä ”. Osastossa ”Suomalaisia kansanlauluja ” on 44 laulua, niistä 20 rekilaulua. Ne ovat muiden kansanlaulujen seassa, eikä kirjassa esiinny sanaa rekilaulu. Tällainen on kai yleisintä. ”Suomalaisen kansanlaulun ” tai ”uudemman kansanlaulun ” ja rekilaulun suhde on peräti tuntematon asia. Tämän verran on jäänyt jäljelle 1800-luvun suosituimmasta laulunlajista. Nyt uudenlainen mielenkiinto on kuitenkin selvästi syntymässä. Paras osoitus siitä oli maaliskuussa järjestetty päivän mittainen webinaari, jonka otsikkona oli ”Ei meitä surulla ruokita, se on ilo joka elättelee ”. Webinaarissa oli kaikkiaan yhdeksän esitelmää. Niissä kerrottiin rekilaulun musiikillisista ja runollisista rakenteista, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston rekilauluaineistoista, romanien rekilauluista, laulujen sanallisesta muuntelusta ja sävelmien erikoisuuksista sekä 1800-luvun yleisestä suhtautumisesta uudempiin kansanlauluihin. Hätkähdyttävintä oli se, että webinaarilla oli verkossa yli 70 seuraajaa: paras todiste uudenlaisesta kiinnostuksesta. Uutta seminaaria suunnitellaan. Uusinta, seminaarissakin esiteltyä tutkimustietoa ilmestyi vähän webinaarin jälkeen, kun aikakauslehti Kasvatus & Aika julkaisi Hanna Karhun ja Anna Kuisminin artikkelin ”Rekiviisujen” halveksunta ja houkutus . Keskustelu arkkiviisuista ja rekilauluista 1870-luvulta 1910-luvulle. Siinä selvitellään perusteellisesti kaksi hyvin erilaista suhtautumistapaa rekilauluihin: yhtäältä niitä haukuttiin ja paheksuttiin sanomaja aikakauslehdissä, toisaalta ajan nuoret runoilijat saivat niistä runollista ilmaisua ja runomittaa koskevia virikkeitä. Enempää en paljasta mielenkiintoisesta sisällöstä, sillä nykyaikaiseen tapaan artikkeli on kaikkien ladattavissa ja luettavissa. Kirjoita vain googleen ”Rekiviisujen halveksunta”, niin sinulle on artikkeli tarjolla pdf-muodossa. Kannattaa tutustua! Mistä tunnet rekilaulun? Suomen musiikintutkimuksen uranuurtaja Ilmari Krohn (1867?1960) julkaisi uudempien kansanlaulujen vanhimpia, ennen äänityslaitteita tehtyjä nuotinnoksia valtaisassa, kansainvälisesti merkittävässä teossarjassa Laulusävelmiä I? IV (1904?1933). Kokoelmassa on 4335 laulua sävelmineen ja runoineen. Runoista on tosin julkaistu vain yksi säkeistö. Väitöskirjassani Matkoja musiikkiin 1800-luvun Suomessa (2003) laskin, kuinka moni niistä on rekilaulu. Niitä löytyi 2067 (47,7 %). Muita lauluja oli siis 2268, ja ne olivat säkeistörakenteensa, runomittansa ja sisällyksensä puolesta hyvin moninaisia. Mutta 2067 rekilaulua! Ne ovat merkillisen yhtenäinen laulunlaji. Millä tahansa sävelmällä voi laulaa minkä tahansa ru1800-luvun poppia – rekilaulut kiinnostavat taas Heikki Laitinen Taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä. Niin on nuori sydämeni ajatuksia täynnä. Enkä mä muille ilmoita mun sydänsurujani. Synkkä metsä, kirkas taivas ne tuntee mun huoliani. Rekilaulun nimi ei tule hevosvetoisista kulkupeleistä, vaan nimi tulee saksalaisesta Reigenlied-sanasta, joka taas tarkoittaa piirileikkilaulua, tanssilaulua. Sellaisessa käytössä rekilaulu olikin ennen vanhaan. Tunnetuin rekilaulu on Taivas on sininen ja valkoinen. Siihen törmää nykyään joka puolella, yllättävissäkin yhteyksissä. Jos joku kysyy kansanlaulua, se mainitaan melkein aina ensimmäisenä. Kuinka moni tietää, että se on nimenomaan rekilaulu, on eri asia.
• 19 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 nosäkeistön ja päinvastoin: mikä tahansa runosäkeistö voidaan laulaa kaikilla sävelmillä. Krohn ei julkaissut rekilauluja erikseen, vaan ne olivat eri puolilla teossarjaa muiden laulujen seassa. Kenen tahansa on silti helppo oppia tunnistamaan ne. Katsotaan laulua Taivas on sininen. Runo on kirjoitettu neljälle riville, nuotti kahdelle. Laulun säkeistössä on neljä säettä (riviä), jotka muodostavat kaksi säeparia (nuotin rivi). Loppusointua tavoitellaan toisen ja neljännen säkeen välille. Loppusointuja koskevat säännöt ovat hyvin väljät. Näistä piirteistä ei rekilaulua kuitenkaan vielä tunnista, sillä tällaisia on lähes 90 % uudemmista kansanlauluista. Rekilaulun tärkein tuntomerkki on se, että kumpikin säepari päättyy kahteen pitkään säveleen. Sata vuotta sitten Ilmari Krohn keksi niille nimen ”töytäykset”. Koska rekilaulun säepari ei voi päättyä yksitai kolmitavuiseen sanaan, töytäyssävelet muodostavat runosäkeistöön kaksi painavaa tavuparia, jotka leimaavat koko säkeistöä. Kun näillä sävelillä lisäksi lauletaan loppusointua tavoittelevat tavut, niiden merkitys laulussa korostuu entisestään. Useimmiten loppusointusanat ovat 2tai 4-tavuisia, mutta myös 5ja 6-tavuiset sanat ovat mahdollisia. Uusia rekilauluja improvisoidessaan kannattaa ensin keksiä säeparien päätöstavut ja -sanat. Töytäysten musiikillinen olemus on yhtä tärkeä kuin niille sijoitetut tavut. Melkein aina ne toistavat saman sävelkorkeuden. Esimerkiksi Taivas on sininen -laulussa ensimmäinen säepari päättyy säveliin a-a ja toinen d-d. A on asteikon viides sävel, d ensimmäinen. Tällainen päätössävelten kaava on rekilauluissa yleisin, ja toiseksi yleisimmässä kumpikin säepari päättyy asteikon ensimmäiseen säveleen. Kaksoissäkeistöjen kekseliäisyys Rekilaulun olennainen piirre on myös se, että mikä tahansa runosäkeistö voidaan laulettaessa laajentaa kaksoissäkeistöksi. Ja edelleen: millä tahansa sävelmällä voidaan laulaa mikä tahansa kaksoissäkeistö. Sävelmä pitää vain laulaa kahteen kertaan. Esimerkiksi näin: Taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä. Trallalalei ja trallalalei ja tähtösiä täynnä. Niin on nuori sydämeni ajatuksia täynnä. Trallalalei ja trallalalei ajatuksia täynnä. Erilaisia tapoja synnyttää kaksoissäkeistö on pari-kolmekymmentä. Käytössä on runosäkeitten tai säkeenpuoliskojen kertailua, rallatussäkeitä ja niiden puolikkaita ja niin edelleen. Esimerkiksi näin: Tuuli se taivutti koivun larvan, tuuli se taivutti koivun larvan, tuuli se taivutti koivun larvan ja meri oli lainehissa. Minä vain istuin ja lauleskelin, minä vain istuin ja lauleskelin, minä vain istuin ja lauleskelin henttuni kamarissa. Miksi tällainen laulutapa on syntynyt? Helpoin selitys on, että näin saatiin tanssissa tai piirileikissä aikaa kulumaan. Tosiasiassa kysymys on yhtä arvoituksellinen kuin koko rekilaulun synty. Joillekin rekilaulun piirteille on osoitettu vertailukohteita eri puolilta Eurooppaa. Näyttää kuitenkin siltä, että tärkeimmät runomitan ja musiikin piirteet ovat puhtaasti kotimaisia tuotteita. Itse kannatan teoriaa, jonka mukaan ne ovat peräisin runolaulusta ja polskalauluista. Kun rekilaulut on julkaistu aina muiden laulujen seassa, ne hukkuvat laulujen moninaisuuteen. Ainoa keino on laulaa niitä urakalla, yksin ja yhdessä, tuntikausia, päiväkausia. Kokemus on huikea, sen voin luvata. Ilo Ensemblessa rekilauluja laulavat Salla Haavisto, Tiina Palmén, Lotta Hagfors, Ulla Silvennoinen ja Mira Törmälä. Tuu Minä li vain se tai is vut tuin ti ja koi lau vun les lar ke van, lin, tuu minä li vain se tai is vut tuin ti ja koi lau vun les lar ke van, lin, tuu minä li vain se tai is vut tuin ti ja koi lau vun les lar ke van lin ja me hent ri o tu li ni lai ka ne ma his ris sa. sa. 5 44 &# Tuuli se taivutti trad &# œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ# œ ? ? ™ ™ Tai vas on si ni nen ja valkoi nen ja täh tö si ä täyn nä. ™ ™ Niin on nuo ri sy dä me ni a ja tuk si a täyn nä. 5 44 &b Taivas on sininen ja valkoinen trad &b œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œ œ ? ? œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? ?
• 20 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Kansanmusiikkifestivaali Samuelin Poloneesin konsertit lähetettiin suorana verkossa 13.-14. maaliskuuta. Virtuaalitapahtuma oli onnistunut ja Kansanmusiikkiliiton tuotantotiimi on ylpeä, että tapahtuma saatiin toteutettua poikkeusoloista huolimatta hienosti. – Saimme paljon positiivista palautetta niin yleisöltä kuin esiintyjiltäkin. Olemme erittäin onnellisia, että Samuelin Poloneesi pystyttiin tänä vuonna järjestämään edes näin striimitapahtumana, ja saimme nauttia kansanmusiikista turvallisesti, toteaa tapahtuman tuottaja Sheri Toivomäki. Tapahtumaa varten oli laadittu tarkat turvallisuusohjeet esiintyjiä ja työntekijöitä varten, ja turvallisuus pidettiin prioriteettina koko viikonlopun ajan. Ohjelmassa nähtiin lauantaina Helsingin Ritarihuoneelta lähetettävissä konserteissa uusmaalaisia kansanmusiikkiryhmiä Pelimanniparaatissa sekä upeat kansanmusiikkiyhtyeet Tallari ja Frigg iltakonsertissa. Sunnuntain pääjuhla striimattiin Savoy-teatterilta ja lavalla nähtiin Wimme & Rinne, Maria Kalaniemi & Marianne Maans, Pentti Rasinkangas & Jarmo Romppanen, Vuoden nuori pelimanni Josefiina Varis sekä juhlan avannut kansanmusiikkiyhtye Spelareiden jousikokoonpano. Kiitos yleisö, esiintyjät sekä yhteistyökumppanit: Kansalaisfoorumi, Savoyteatteri, Ritarihuone, Videotuotanto Vauhtiluiska Oy ja Ääniä / Taito Hoffrén. Tapahtumaa tukivat Suomen kulttuurirahasto, Musiikin edistämissäätiö sekä Opetusja kulttuuriministeriö. Samuelin Poloneesi järjestettiin virtuaalisesti Friggin konsertin striimausta. Suomen Kansanmusiikkiliiton nettisivut uudistuvat kesän aikana. Osoite pysyy samana: www. kansanmusiikkiliitto.fi Tarkempia tietoja siellä ja Facebook-sivuilla. R is to Ku pa ri Sh er i To iv om äk i Sakarat Ritarihuoneella. Anja ja Pentti Holopainen, Seppo Kurkela ja Anja Hinkkanen.
• Pentti Rasinkangas KOLUMNI 21 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 L astenmusiikki. Helposti tulee mieleen, että se on lapsille tarkoitettua musiikkia. Mutta kun ei ole. Minun mielestäni lastenmusiikki on tarkoitettu lastenmusiikin ystäville. Ystävät voivat olla minkä ikäisiä vain. Niin kuin ystävät noin yleensäkin. Harva lapsi jaksaa kovin kauan pelata yksin jalkapalloa. Sama pätee moniin muihinkin harrastuksiin. Ei ole mielestäni kovin järkevää jättää lasta yksin etsimään netistä, mitä musiikkia olisi tarjolla. Monet asiat ovat paljon mukavampia, kun aikuinen tekee niitä lapsen kanssa yhdessä. Niin myös musiikin kuunteleminen ja lukeminenkin. Usein lastenkonserteissa onkin puolet aikuisia. No mistä sitä lastenmusiikkia sitten löytää? Se, että musiikkia esitetään tai kuunnellaan, tarvitsee sekä esiintyjän että yleisön. Että yleisö osaisi tulla paikalle, täytyisi ihmisten tietää, mitä on tarjolla. Lastenmusiikin osalta sitä tietoa on hankala löytää. Valtamedia ei juurikaan valaise asiaa. Entäpä muut mediat? RockRadio on kunnostautunut muutamien kokosivun mainosten kera Hesarissa viime aikoina. Toisessa juontaja-juippi kehuu, että lopetti lastenmusiikin kuuntelun neljävuotiaana. Toinen panee paremmaksi, sillä hän ei ole kuunnellut koskaan. Mainokset nyt ovat provokatiivisia, mutta näin tällainen setäkin tulee maininneeksi kanavan nimen. Kyllä ne mainokset selvästi viestivät, että lastenmusiikkia ei tarvitsisi olla. Ja ei sitä varmasti kyseisen radion kanavalla soitetakaan. Luultavasti ei myöskään kansanmusiikkia. Eikä kyllä muissakaan radioissa. Eipä silti, ei Yleisradiokaan soita. Lastenmusiikkia ei soiteta lainkaan Ylen radiokanavilla ja aika niukkaa se on kansanmusiikinkin osalta. Lastenmusiikki-yhtyeitä on Suomessa paljon ja monilla niistä on kytköksiä kansanja maailmanmusiikkiin. Mutta ei ole tarkoituksenmukaista kaivautua poteroihin. Että tällaista sen täytyy olla musiikkityyliltään ja tällaista sen täytyy olla sanoituksiltaan. Suosittelen enemmänkin villiä vapautta näiden seikkojen suhteen. Muutama vuosi sitten perustetun Lastenmusiikki ry:n tarkoitus on edistää lastenmusiikkikulttuuria ja –tietoisuutta Suomessa. Yhdistys on juuri aloittanut myös netissä toimivan radiotoiminnan. Lasten oma radio on toiminut jo kymmenisen vuotta, mutta tästä eteenpäin radiota pyörittää yhdistys. Radiossa on tällä hetkellä lastenmusiikkiohjelmia koko perheille sekä tulevaisuudessa myös lastenmusiikkia pohtivia ohjelmia aikuisille. Sekä yhdistyksen että radion olemassa olosta ja toiminnasta pitäisi saada tietoa ihmisille. Ainiin, mutta sitähän minä tässä juuri nyt jaankin! Sitten on tietysti myös pedagoginen näkökulma, mitä lapsi voi oppia musiikin avulla. Mutta siitä puolesta voi kirjoittaa joku viisaampi. Minä olen vain kuuntelija – no vähän lastenlaulujen tekijä ja esittäjäkin. Mutta että tämä ei mene pelkäksi napinaksi ja valitukseksi: Tämä on myös meistä itsestämme kiinni. Heti koronan jälkeen me menemme, lasten kanssa tai ilman lapsia, katsomaan ja kuuntelemaan lastenmusiikin esittäjiä. Ja huomaamme, että onpas meitä innokkaita kuuntelijoita paljon! Lastenmusiikki ry. toimii lastenmusiikin edistämiseksi ympäri vuoden. Päätapahtuma on vuosittainen Jellonagaala, jossa palkitaan vuoden lastenlaulu, vuoden artisti, vuoden lastenmusiikintekijä, vuoden tulokas, vuoden lastenmusiikkiteko sekä ojennetaan elämäntyöpalkinto ja erikoisjellonat. Osoite on www.lastenmusiikki.net, josta muun tiedon lisäksi löytyy myös tieto siitä, kuinka jäseneksi liitytään (Se olisi yhdistykselle suunnaton riemu!) www.lastenomaradio.fi Lasten oma radio, podcast-ohjelmia, muskari-ohjelmia, spotifylistoja yms. Ohjelmaideat ja niiden toteuttajat ovat tervetulleita! Lastenmusiikkia, mutta mistä? Is la R as in ka ng as
• 22 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Persoonallinen Pelimanniyhtye 1960 -70-lukujen vaihteessa myös Pohjois-Karjalassa nousi voimakas kansantanssin ja -musiikin harrastus, mikä johti monen tanhutai soittoryhmän muodostamiseen. Innostajina niihin toimivat Kontiolahden Mönnin kylässä asuvat, Rauni ja Sakari Riikonen . Niinpä syksyllä 1971 myös Pirttivaaran koulun opettaja Pirkko Hämäläinen perusti Sakari Riikosen kanssa kansanmusiikkiyhtye Pirttivaaran Pelimannit . Pirkko soitti itse harmonia, lauloi ja sävelsi kappaleita, muun muassa yhä ohjelmistossa olevan Hymyile -valssin. Eri vetäjien ohjaama Pirttivaaran Pelimannit toimi Enon kansalaisopiston opintoryhmänä vuoteen 2004 saakka, jolloin se kyläkoulun sulkeuduttua lopetti toimintansa. Kansanmusiikkiyhtye Joen Sottiisi taas aloitti toimintansa silloisen Joensuun Vapaaopiston opintoryhmänä syksyllä 1997. Yhtyeen soittajat koostuivat pääosin pirttivaaralaisista, joille Sottiisi tarjosi kaupungista hyvät harjoittelupuitteet. Pirttivaaran Pelimannit ja Joen Sottiisi siis olivat kaksi eri ryhmää, joita kumpaakin on johtanut vuodesta 1998 lähtien Edo Pennings . Ikääntyneiden pirttivaaralaisten lopetettua Joen Sottiisin toiminta on jatkunut vilkkaana ja miehistö on jopa vahvistunut. Vuonna 2002 Joen Sottiisi julkaisi levyn Pelimannin kyynel, jonka kaikki kappaleet ovat maakunnan omien säveltäjien, kuten Liperin Oiva ja Lauri Ikosen , Kesälahden Väinö Karjalaisen , Pirttivaaran Pirkko Hämäläisen ja Vieno Rädyn sekä Joen Sottiisin basistin Raimo Jolkkosen käsialaa. Pirttivaaran Pelimannien levy Runon ja rajan sävelin , ilmestyi vuonna 2003. Myös sen koko sisältö on pohjoiskarjalaista pelimannimusiikkia, joukossa yksi karjalankielinenkin kappale, lieksalaisen Paavo Palviaisen Pruasniekoi muiselles . Vuonna 2001 Pirttivaaran Pelimannit , solistina Marjukka Erttola , oli nimetty Kaustisten kansanmusiikkifestivaalien juhlayhtyeeksi. Pirttivaaran Pelimannit ja Joen Sottiisi -nimisinä on osallistuttu valtakunnallisiin kansanmusiikkitapahtumiin, kuten Kaustinen Folk Music Festival, Samuelin Poloneesi, Kihaus ja Kihaus folk, Koillis-Savo Soi, Pogostan pelimannipäivät, ja Lokakuun loiskeet. Vuodesta 2004 alkaen Joen Sottiisi on esiintynyt toistuvasti mm. Kihauksessa ja Joensuun kaupungin ja sen ympäristön tapahtumissa. Kymmenvuotisjuhlakonserttinsa Joen Sottiisi piti Joensuun Laulutalossa vuonna 2007, ja vuonna 2016 sillä oli Seurakuntakeskuksessa yhteinen joulukonsertti sekakuoro Joensuun Laulun kanssa. Kesän 2020 keikkakalenterikin näytti lupaavalta, kunnes korona torppasi yleisötapahtumat. Siitä huolimatta jatkuivat Joen Sottiisin Joensuun seudun kansalaisopiston viikkoharjoitukset myös syyslukukaudella 2020, mutta kuluvana kevätkautena tuli stoppi. Soittelua on kuitenkin jatkettu edelleen pienryhminä, sillä lisäharjoituksia tarvitaan sekä 25-vuotisjuhlakonsertin järjestämiseen että sen tallentamiseen. Joen Sottiisissa pidetään merkittävänä edelleenkin kerätä, tallentaa ja esittää pohjoiskarjalaista kansanmusiikkia. Mahdollisuuksien mukaan yhtye tuottaa sitä myös itse. Kunhan olot normalisoituvat, jatkamme osallistumista niin maakunnallisiin kuin valtakunnallisiinkin kansanmusiikkitapahtumiin. Kansanmusiikkiyhtye Joen sottiisi Vesa Tuominen Enon Pirttivaarassa 1971 toimintansa aloittaneesta pelimanniryhmästä muodostettiin 26 vuotta myöhemmin kansanmusiikkiyhtye Joen Sottiisi. Yhtye toimi Joensuun Vapaaopiston opintoryhmänä ja sen johtajana on toiminut vuodesta 1998 alkaen hollantilaissyntyinen muusikko Edo Pennings. Nykyisin Penningsin johtama Joen Sottiisi toimii Joensuun seudun kansalaisopiston opintoryhmänä. Yhtye on esittänyt pohjoiskarjalaista kansanmusiikkia ja vanhaa tanssimusiikkia kansanmusiikkitapahtumissa ympäri Suomea. Laulusolistin lisäksi yhtyeessä on kymmenkunta soittajaa. Joen sottiisi nykyään. Edo Pennings
• 23 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 2 • 2021 P ohjois-Päijänteen kansalaisopisto oli perustettu edellisenä vuonna ja 1971 Korpilahden Pelimannit aloittivat virallisesti toimintansa kansalaisopiston opintopiirinä Matti Mäkisen johdolla. Alkuinnostus oli kova, soittajia etsittiin koko kylän voimin ja ilmoittamalla paikallislehdessä. Niinpä pian oli koossa kymmenkunta soittajaa pitäjän eri puolilta. Soitinvalikoimaan vaikutti paikallinen soittoperinne, viulu oli ollut kotiseutujuhlien kansansoittajien soitin jo 20-luvulta alkaen ja harmonikkaa soitettin myös ahkerasti. Kaustisen purpuripelimannien vaikutusta lienee harmonin ja kontrabasson liittäminen yhtyeen soitinkokoonpanoon. Vaikka isompia pelimanniyhteitä ei paikkakunnalla aikaisemmin ollutkaan, yksittäisiä soittajia oli aina ollut. Mitä olisi häistä ja talkootansseista tullut, jos ei olisi ollut pelimanneja. Korpilahtelainen kansantaiteilija, pelimanni ja lauluntekijä Matti Koskinen (1874-1950) tunnettiin Korpilahden ulkopuolellakin ja Isä-Matin polkkaa soittivat kaikki keskisuomalaiset pelimannit. Korpilahdelta kotoisin oleva ja lopuksi Korpilahdelle palannut Tyyne Pahkamäki (1911-2005) sai mestarikansanlaulajan arvon Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuonna 1979. Vaikka Tyyne esiintyi yksin ja ilman säestäjää, muut saivat esittää hänen laulujaan vapaasti, Tyyne oli siitä vain iloinen. Pelimanneilla oli siis runsaasti tarjolla paikallista ohjelmistoa. Pelimannien ensimmäisen kokoonpanon soitinvalikoimaan kuuluivat viulu, banjo ja harmonikka. Banjo ei kauan ehtinyt pelimanneissa soida, kun se jo lähti Nelospirtin keikalta narikasta varkaan matkaan. Se ei ihmeemmin surettanut kaikkia pelimanneja, banjossa kun on kuuluva ääni ja soittimen virityksessä oli ongelmia. Harmoni tuli yhtyeeseen ensimmäisen vuoden aikana, samoin myös kontrabasso. Basson hankintaa varten tehtiin yhteinen vekseli ja hankittiin käytetty, mutta soittokuntoinen soitin. Harmonit olivat aluksi koulun soittimia. Välillä kokeiltiin sähköisiä kosketinsoittimia, mutta sitten palattiin akustisiin. Seurakunnilta löytyi käyttämättömiä matkaharmoneja, joista virittämällä sai ihan soittokelpoisia. Alkuvuosien soittajat olivat sekä korvakuulosoittajia että nuotinlukijoita, Pelimannisävelmiä-julkaisut olivat juuri ilmestyneet, niitä käytettiin, paikallisten pelimannien sävellyksiä soitettiin, Kaustisella käytiin kuuntelemassa muiden soittoa ja radiosta nauhoitettiin sopivia kappaleita opeteltaviksi. Vuosien kuluessa nuotinlukutaitoisia alkoi olla enemmistö ja nuottejakin alkoi olla hyvin saatavilla. Korpilahden Pelimannien ensimmäinen vetäjä oli Matti Mäkinen , metsätyönjohtaja ja aito kansanpelimanni. Yhden lukukauden pelimanneja ohjasi Voitto Mäkelä, keskisuomalainen kansanmusiikin tietäjä ja taitaja. Neljän vuoden ajan 70-luvun lopulla pelimannien johtajana toimi muusikko Hannu Luukkonen , ohjaus ammattimaistui ja Hannun aika huipentui pelimannnien kasetin julkaisuun vuonna 1981. Hannun jälkeen opiston opettajaksi ja pelimannien ohjaajaksi tuli FK Outi Penttinen vuoteen 2013 asti ja Outin jäätyä eläkkeelle ja siirryttyä pelimanniksi, ohjaajaksi tuli kansanmusiikkiin erikoistunut viulusoitonopettaja Katriina Weijo . Soitinvalikoima on laajentunut vuosien saatossa, viulu on edelleen johtava melodiasoitin, mutta rinnalle ovat tulleet puhaltimet, nokkahuilu, poikkihuilu ja klarinetti. Harmonikka on ollut koko ajan mukana, harmonit ja välillä kitara säestävät ja pohjan antaa edelleen kontrabasso. Lauluakaan ei ole unohdettu. Ohjelmiston tärkeän osan muodostavat korpilahtelaiKorpilahden Pelimannit 50 vuotta Korpilahden Moksin kylällä soitettiin Korpilahden Pelimannien alkusoitto 70-luvun alussa. Anita ja Matti Louniala herättelivät nuorisoseuran tanhutoimintaa ja tarvitsivat tanssille säestäjiä. Heitä löytyi onneksi omalta kylältä, viulua soittava Matti Mäkinen ja Valdénin veljekset, jotka soittivat hanuria. Sieltä alkoi paikalllisen pelimanniryhmän perustaminen. Kansanmusiikissa elettiin nousukautta ja pelimanniyhtyeitä perustettiin pitkin valtakuntaa, Kaustisen kansanmusiikkijuhlat olivat käynnistyneet vuonna 1968 ja kansanmusiikki alkoi saada ansaitsemaansa näkyvyyttä. Korpilahden Pelimannit 1970-luvun alussa, kuvassa vasemmalta Matti Pekkarinen, Matti Mäkinen, Alpo Airiainen, Vilho Lahtinen, Eero Huntus ja Heimo Kopiseva. ka ns al ai so pi st on ar ki st os ta .
• 24 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 set ja keskisuomalaiset kappaleet, mutta muutakin kansanmusiikkia soitetaan. Korpilahden kunta liittyi Jyväskylään vuonna 2009, ja opisto muuttui Jyväskylän kansalaisopistoksi, mutta paikallisen kansanmusiikkiperinteen vaalimista jatkettiin entiseen malliin. Pelimannien rinnalla on kansalaisopistossa 90-luvulta lähtien toiminut nuorten kansanmusiikkiryhmiä taiteen perusopetusohjelman mukaisesti. Yhteistyötä ja yhteistä ohjelmistoa kaikkien kansanmusiikkiryhmien kanssa on tehty koko ajan. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ovat esiintyneet sekä nuoret että vanhemmat soittajat monena vuonna, Samuelin poloneesiin on osallistuttu ja pisin esiintymismatka pelimanneilla oli Puolaan, mutta pääasiassa keikat on tehty kotipitäjässä yhdistysten, yritysten, seurakunnan ja yksityisten tilaisuuksissa tai naapurien vieraina Jyväskylässä, Joutsassa ja Jämsässä. Yhdessä soittaminen on niin mukavaa ja se saa meidät jatkamaan vuodesta toiseen. Vaikka väki pikkuhiljaa väistämättä vaihtuu, onneksi jatkajia löytyy ja uudet soittajat löytävät pelimannimusiikin konstailemattoman ilon. Viisikymmentä vuotta on mennyt, mutta vielä pelimanneissa soittaa kaksi alkuperäistä jäsentä, viulupelimanni Heimo ja tämmäri Vilho, heidän ja nuorimman pelimannin ikäero on seitsemänkymmentä vuotta. Perinteitä kunnioitetaan, mutta nuoruus tuo vireyttä ja jatkuvuutta. Pelimannit ovat julkaisseet kasetin Korpilahden Pelimannit, soitteita Korpilahdelta ja muualtakin, 1981, cd-levyn Niin kuin se sielussa soi, 2004 ja vuonna 2006 osana paikalliskulttuurihanke Kumotusta nuottivihon Vaan viulu ei vaiennut, julkaisuun on koottu nuotit pelimannien sen aikaisesta keskeisestä ohjelmistosta ja esitelty vanhoja paikkakunnan viulupelimanneja. Keväällä 2021 julkaistiin pelimannien historiikki nimellä Pelimannisoiton pitkä oppimäärä, Korpilahden Pelimannit 50 vuotta. Kesällä on tarkoitus juhlia, mutta vielä ei ole tietoa miten. Jos mahdollista, järjestetään heinäkuussa 50-vuotissoitot Korpilahti-päivänä 11.7., jos ei sisätiloissa, niin sitten pihasoittona tai vuokrataan hevonen ja kiesit ja kierretään kylää soittaen. Outi Penttinen ja Korpilahden Pelimannit Pelimanneja vuonna 2020, seisomassa vasemmalta Tiiti Mäkelä, Heimo Kopiseva, Tanja Salonen, Katriina Weijo, Vilho Lahtinen, Kati Nurminen, Tommi Mäkelä, Antti Penttinen, Juhani Rantanen, Merja Jokinen ja Niilo vesteri, istumassa Outi Penttinen ja Riitta Reijonen. Te ija La m m i Tautiset ajat eivät ole lannistaneet kansanmusiikkitoimintaa tyystin Varsinais-Suomessa. Alueen kansanmusiikinharrastajia yhteen kokoava Turku Folks! -orkesteri on pitänyt karantreenejä koko talven etäyhteyksin Marjaana Puurtisen ja Janne Kuosan johdolla. Nykytekniikka tekee mahdolliseksi etäharjoittelun. Tosin yhteydet ovat välillä melkoisesti pätkineet eikä ääni ja kuva olleet synkronissa keskenään, mutta onpahan kalenterissa ollut aika kaivaa soitin esiin ja soittaa. Muutaman puhelinsoiton jälkeen kuulimme, että mm. Laitilan Pelimannit ovat myös harjoitelleet etäyhteyksin ja joskus pienellä ryhmällä nokakkainkin. Turkulainen Kootut Teokset 5 hengen ryhmänä on kokoontunut säännöllisesti pahinta eristysaikaa lukuunottamatta. Somerolla Olli Salomäenpään kokoama ryhmä pääsi syksyllä hyvään vauhtiin, mutta nyt on kuulemma soiteltu vain kotosalla yksinään. Salossa The Green Hope on helmikuisen Irish Festivaalin jälkeen soitellut yhdessä säännöllisesti. Paraisilta oleville Nilsbyn pelimanneille etäharjoittelu on tullut tutummaksi. Sitäkin on tehty puolella teholla jättämällä joka toinen kerta väliin. Yhtye valmistautuu kuitenkin perinteiseen Wiinit Pelimannit -kesätapahtumaansa 7.8.2021. Juhlien jälkeen aletaan sitten valmistelemaan omia 25-vuotisjuhlia. Ajatuksissa kaikilla ovat joka tapauksessa kesäiset soitot ja tapahtumat sekä tietysti Kaustisen Festivaalit, kuten luultavasti yleensäkin pelimanneilla. Yhdistyksen hallitus päättikin myöntää Vuoden Kansanmuusikon tittelin kaikille maakunnan kansanmusiikin harrastajille kansanmusiikin edistämisestä tehdystä työstä vuonna 2020. Onnittelut siis koko harrastajakunnalle. Kansanmusiikin päivään 15.5. Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys tuotti yhdessä Salo Irish Festivalin kanssa verkkokonsertin, jossa mm. mestaripelimanni Aimo Ruisniemi , uusi oltermannimme Veikko Lahtinen ja muutama maakunnassa toimiva yhtye esiintyivät kukin parin kappaleen verran. Salo Irish Festivalin Arto Pasio toimi organisaattorina Kansanmusiikkipäivän konsertin ideoinnissa ja sen lataamisessa kaikkien nähtäväksi. Konsertin jälkeen oli tarjolla Turku Folks! / Åbo Folks! Play Along Hyvin julkinen TF!-harjoitus Facebook Live -vetona kansanmusiikin päivän kunniaksi! Kuusihenkinen bändi liidaasi, ohjelmistona valikoidut kappaleet BaRock!ja Tanssin tuntu -biisilistoilta. Kun Kaustiselta on kotiuduttu kotimaakuntaan, Yläneen Kotiseutuyhdistys kutsuu taas heinä-elokuun vaihteessa Reissu-Veikon Sottiisiin Museomäelle. Ja sitten lokakuussa lauantaina 23. päivä juhlimme Naantalissa yhdistyksemme 50-vuotistaivalta soittaen, laulaen, tanssien ja syöden. Vaikka Varsinais-Suomi on ollutkin mustaa korona-aluetta, toivomme kesätuulten helpottavan tilannetta. Pääsemme taas soittamaan yhdessä ja yleisölle, virittämään ilovirren ilmoille. Moni tanssijalkakin jo vipattaa odottaen fiulin ja klaneetin sävelten kutsua lattialle. Veikko Lahtinen ja Jukka Janka-Murros Varsinais-Suomen kuulumisia
• 25 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Violin I Violin II Viola Violoncello G‹ D‹ F/A B¨ G‹ B¨ = 104 E¨ D G‹ B¨ E¨ D G‹ 7 3 4 3 4 3 4 3 4 XII Tuli poika vastahani KLK 478 Valkeala : Lilja Rämä1959 sov. H.Puukko 2019 Nuottiliitteessä kaksi nuottia Kymenlaaksosta, Kaustinen Folk Music Festivalin teemamaakunnasta sekä polskasävellyskilpailun kolme parasta.
• 26 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Violin I Violin II Viola Violoncello C‹ B G‹ B F‹ E¨ Eº A¨7 B¨ E¨ 8 A¨ F‹ G‹ C‹ 1. 2. 13 3 4 3 4 3 4 3 4 Iitistä, Janne Mikkolainen 1957 sov. Heikki Puukko 2019 KLK 132 XIX Kaksi kuninkaan lasta
• 27 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 • PELIMANNI-LIITE TilhiTuulikki Omapolska 13 9 5 ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ?? ? ?? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?=112 B A Em D/H G H Am H D D D/H C Am D Em G Em D/H G D Em D Em Em D Em ? ? ? ? ? ? Suomen Kansanmusiikkiliiton polskateemaiseen sävellyskilpailuun tuli yhdeksän mielenkiintoista sävellystä. Voiton vei Terhi Sjöblom Vantaalta sävelmällään Omapolska. Toiseksi kilpailussa tuli Risto Ala-Ikkelä Kauhajoelta Laskiaispolskallaan. Pronssisijalle ylsi Juha Kullas Koskenkorvalta Haarapääsky-polskallaan. Tuomaristossa olivat Suomen Kansanmusiikkiliiton työvaliokuntalaiset Risto Kupari , Markku Vuori sekä Anja Hinkkanen . Heidän luonnehdintansa mukaan Omapolska on tutun kansanomainen, siinä on hyvä rakenne, ja säkeitten lopussa on pikkuherkku! Laskiaispolskassa on tarinallinen melodia, ja sen tahdissa on helppo tanssia. Haarapääsky-polska on mukavasti laadittu kappale 2-riviselle, ja se kannustaa soittamaan. Voittajakolmikko sai palkinnoksi lahjakortteja Suomen Kansanmusiikkiliiton myymälään. Onnea voittajille, ja lämmin kiitos kaikille osanottajille hienoista sävellyksistänne! Polskasävellyskilpailun voitti Terhi Sjöblom Terhi Sjöblom
• 28 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Säv: Risto Ala-Ikkelä
• 29 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 • PELIMANNI-LIITE säv:JuhaKullas polska Haarapääskynpolska 33 28 22 12 16 7 ?? ?? ?? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ?? ?? ? ?? ? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? G D Am B Em C G Bm Am Em D Em B7 G Em C D F Am Am Am G D G G C D D Am G C G Em D G 2. ? ?
• 30 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Uusia pelimanneja ei tehdä tekemällä, mutta ainahan voi toivoa, että ainakin koulutus auttaa tässäkin asiassa. Näin on ajateltu Ylä-Savon pelimannien yhdistyksessä ja saatu siihen myös eväitä, kun Pohjois-Savon kotiseutuyhdistysten liitto myönsi hankkeelle vuoden suurimman yksittäisen avustuksensa 3 000 euroa. Koko budjettia se ei kata, mutta varmistaa, että asiat saadaan liikkeelle. Yläsavolaisten hanke palvelee koko Pohjois-Savon maakuntaa ja tulee tarpeeseen. Syystä tai toisesta Kaustisen kehittelemä näppäritoiminta ei ole saanut pysyvää jalansijaa Savossa, ja näin nuorista pelimanneista alkaa olla huutava pula. Perinteisen kansanmusiikin tilaa ei helpota yhtään sekään, että vanhoja soittajia poistuu kaiken aikaa pelimannin penkiltä. Nuorten pelimannien koulutuksen ohella kasvatetaan uutta yleisöä. Paikkakunnilla, joissa ei ole enää omia pelimanniryhmiä, kansanmusiikki jää väistämättä taka-alalle, kun ei sitä juuri radioista saati televisiosta kuule. Vuosisatainen hieno perinne on vaarassa katketa. Jos hankkeelle on nyt rahaa, niin onni on sekin, että maakunnassa on puolen tusinaa ammattikoulutuksen saanutta nuorta ja innostunutta opettajaa. Osa heistä oli jo mukana vuosituhannen alkupuolella toteutetussa kouluprojektissa. Että huonomminkin olisi pelimannivuosi voinut alkaa näissä koronaoloissa. Heinäkuista Siilifolkia ei kuitenkaan voida vielä väkirajoitteiden vuoksi soitella, laulella ja tanssahdella tuttuun tapaan omassa tuhannen neliön teltassa, mutta kokonaan festivaalista ei kuitenkaan luovuta. Savon kansantaide -yhdistyksen hallitus ratkaisi asian niin, että juhlaviikolla 5.-10.7. yksittäiset ryhmät voivat käydä esiintymässä Siilinjärven torin lavalla päiväsaikaan. Halukkaat voivat ilmoittautua mukaan lähiviikkoina festivaalin verkkosivuston välityksellä. Suosittua kansanlaulukirkkoa on suunniteltu pidettäväksi Siilinjärven kirkossa, mutta tori on toinen mahdollisuus. Maksullisia iltaohjelmia ei näissä oloissa ole mahdollista tarjota. Siilifolkin viime vuoden taloudellinen tulos oli kyllä positiivinen, mutta melkoista kivireen vetämistä juhlien järjestäminen edelleen on. Savon kansantaide -yhdistykselle oli suuri järkytys ja ihmetyksen aihe, ettei valtion Taikelta tai Pohjois-Savon maakuntarahastolta saatu tällekään vuodelle minkäänlaista avustusta – ei latin latia, kuten Savossa sanotaan. Ei auta, vaikka festivaalia ovat valmistelemassa ja iltaisin toteuttamassa alan nimekkäät ammattilaiset tai että Siilifolk on koko itäisen Suomen suurin kansankulttuurin areena. Pettymyksen tunnetta ei helpota, että avustuksia jakavat eivät millään tavoin perustele kielteisiä päätöksiä. Näin ei tiedetä, onko vika sysissä vai sepissä. Yksittäiset ryhmät ovat heränneet joka tapauksessa elolle myös tänä keväänä. Toukokuun alussa käytiin soittelemassa pelimannivuosi alkuun julkisesti Kuopion alatorin Apajassa suomalaisen kansanmusiikin päivään liittyen. Kesän Telkkämäen puskasoitto ja Pielaveden Tuuren sottiisi yritetään järjestää jossain muodossa. Leppävirran pelimannien 50-vuotisjuhlat on kuitenkin siirretty syksyyn. Jotkut ryhmät ovat alkaneet valmistautua myös Kaustisen suureen pelimannien yhteissoittoon 17.7., onhan juhlittavien neljän ensimmäisen mestaripelimannin joukossa maakunnan oma mies Tuure Niskanen. Seppo Kononen Pelimannivuosi 2021 avattiin Pohjois-Savossa toukokuun 5. päivänä neljäntoista soittajan voimin Kuopion torin alta kauppakeskus Apajasta. Olihan se huojentava kokemus pitkän tauon jälkeen. 30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Kuulumisia Pohjois-Savosta Pelimannityyli huuliharpulla Kun on pohtinut pelimannityylisen huuliharpun soiton olemusta ja varsinkin kielikompin osuutta siinä, alkaa yhä enemmän arvostamaan sen merkitystä kansanmusiikin esittämisessä. Soittotyyli on säilynyt Suomessa koko viime vuosisadan ajan ilman minkäänlaista opetusjärjestelmää, periytyen pelimannilta ja sukupolvelta toiselle kuuntelemalla ja jäljittelemällä sen hallitsevia soittajia. Huuliharppu on ollut aina viulupelimannien varjossa kansanmusiikin esittämisessä. Huuliharppua ei 1900-luvun alkupuolella ”oikeiden” pelimannien joukossa noteerattu edes soittimeksi. Mutta sitkeästi huuliharppu on säilyttänyt elinvoimansa. Yksittäiset ja yksinäiset pelimannit soittivat omissa oloissaan.1970-luvulta alkaen on sentään EteläPohjanmaan Speleissä järjestetty kilpailuja, joissa pelimannit ovat saaneet mahdollisuuden esitellä osaamistaan ja taitoaan, jonka on omin avuin hankkinut. Kaikki on tapahtunut omalla painollaan, kenenkään puhumatta huuliharppukulttuurin puolesta halaistua sanaa – puhumattakaan koulutuksen järjestämisestä. Kiinnostusta opetella huuliharpun soittoa on ollut aina näihin päiviin saakka. Siellä täällä joku halusi opetella myös erikoiselta kuulostavan komppauksen pelimannisoittoonsa. Me huuliharpistit pidämme pelimannityylistä soittoa ainutlaatuisena, suomalaisena tapana soittaa. Milloin soittotyyli syntyi, on ainakin minulle tuntematon asia. En ole löytänyt sotaa edeltävältä ajalta siitä tietoja. Huuliharpun asema ennen sotia olisi muutoinkin hyvä selvittää. Sota-aika ja sen jälkeinen soittotapa on kyllä meille kaikille tuttua. Monet kuuluisat mestarisoittajat ovat pitäneet yllä perinteistä pelimannityyliä. Vuonna 2009 Trossingenin ”olympialaisissa” sai suomalainen kielikomppi huomiota ja ihmettelyä osakseen, kun kiinalaiset, taiwanilaiset ja malesialaiset huuliharpistit tulivat kysymään soittoni jälkeen, miten
• 31 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Huuliharpun soiton SM-kilpailut Mäntyharjun Huuliharpistit ry järjestää yhteistyössä Suomen Huuliharpistit ry:n ja Mäntyharjun kunnan kulttuuritoimen kanssa huuliharpun soiton SM-kilpailut 14.-15.8. Huuliharppufestivaali MunnariTreffeistä on tarkoitus tehdä Suomen suurin, kiinnostavin ja arvostetuin huuliharpputapahtuma. Huuliharppu soi viikonloppuna torilla, vanhusten palvelutaloissa ja kauppojen auloissa. Lapsille soitetaan oma konsertti lasten päiväkodissa. Munnarit on kansainvälinen tapahtuma. Virolainen huuliharppuyhtye Piccolo esiintyy festareilla ja kilpailee Avoimessa sarjassa. Muut sarjat ovat diatoninen sarja, kromaattinen sarja, blues ja nuoret. Tarkemmat tiedot ohjelmasta, majoituksesta ja kilpailusta löytyvät huuliharpistien osoitteessa munnaritreffit.fi. Juhani Niskanen suomenhuuliharpistit.fi ”D iginä vai tykönä” oli nuorisoseurojen 24.4. webinaarin osuva otsikko. Huolenaiheena niin kansantanssiryhmillä kuin pelimanneillakin on koronarajoitusten pitkittyessä ollut osallistujien jääminen syrjään, ehkä lopullisesti. Lasten ja nuorten harrastusryhmien seisokit ovat koskettaneet myös ohjaajia ja vapaaehtoistoimijoita. Koko kulttuuriala tarvitsee nyt tukea. Monenlaista viritystä on tehty diginä. Eräs positiivisimmista on FolkRamin eli Rami Melingin maanantaiset folkjam-tunnit Facebookissa. Laulattamistakin on kokeiltu somen välityksellä. Jotain hyvääkin korona on saanut siis aikaan digiloikan! OAS ry toteutti Halikosta käsin maaliskuussa etäkurssit onnistuneesti 60 hengen porukalle Antti Järvelän ja Kuisman viulistisisarusten ohjauksella. Nuotit ja kuunneltava materiaali täydensivät kurssin antia. Samaisena viikonloppuna pääsivät kaksiriviset treenaamaan Jari Komulaisen Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämällä etäkursilla. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys aikoo ihan vanhanaikaisesti – jos korona suo – toteuttaa 9.10. maakuntaorkesteripäivän, jossa tutustutaan mm. espoolaisen Rosendahlin nuottiaarteistoon Pekka Pentikäisen johdolla. Aleksin Syyssoitolla 10.10 on jo 30-vuotiset perinteet! Nyt konsertti on Vuosaaren sataman Merimieskirkon salissa, kuten kurssikin. Samuelin Poloneesin pelimanniparaatista 13.3. tulikin uusmaalaisten musiikkiryhmien katselmus, jonka striimauksen katsoi viikon aikana peräti 2200 henkeä. Mukana olivat Espoon Pelimannit ja Kesäpelimannit perinnesoitoin ja Sakaroitten soitinryhmä Pohjoisen poluilla Lappi-teemalla. Moonshine ja Shaika Balalaika toivat säväyksen lännen ja idän kansanmusiikeista. Liisa Kupiainen , upea viulisti, kruunasi etäkonsertin Samuel Rinta-Nikkolan sävelkavalkadilla. OAS osallistui konserttiin isona joukkona vain sometaltioinnein. Poloneesin ja JuuriJuhlan tunnelmia toisaalla lehdessämme. Alkukesä rajoituksineen on edessä verkkomusiikkien jatkuessa. Seurasaaren juhannusjuhlat on peruttu. ”Päivät murmelina” jatkunevat sillä erotuksella, että Helsinki-päivänä 12.6. ei ole teamsiä eikä zoomia. Uusmaalaiset pelimannit soittavat ihan elävänä pienellä kokoonpanolla Seurasaaren Kahvila Mierizin edessä klo 13. Elokuiseen 21.8. Pelimannipikniktapahtumaan kutsutaan kaikkia soittajia, laulajia ja tanssijoita Seurasaaren Antinaukiolle iloitsemaan klo 13–15 yhdessäolosta. Esiintymisvuoroja jaetaan paikan päällä, ja yhteissoitto on ihan toivottavaa! Kansanmusiikin ja kansantanssin päivään 15.5. sekä valtakunnalliseen Suvivirsi-tapahtumaan 29.5. yhdistyksemme osallistui Vartiokylänlahden rannalla Sakaroiden laulaessa keväälle. Toivomme valoisaa ja vapaampaa kesää musiikin parissa meille kaikille. Tapaamisiin ihan oikeasti! Anja Hinkkanen anja.hinkkanen@gmail.com Uudenmaan nurkka Kesän tullessa -laulun iloa, Sakarat tapasivat pitkästä aikaa. Keskellä saxofonisti Seppo Kurkela. soitin kompin Kesäillan valssiin . Ainakin kaukoidässä se oli eksoottinen ja heille tuntematon tyyli. Kun koetamme lisätä kiinnostusta huuliharppua ja pelimannisoittoa kohtaan, on hyvä asettaa realistiset tavoitteet harrastajien soitolle. Suurin osa soittajista kun haluaa soittaa vain omaksi ilokseen. Vain hyvin pieni osa pyrkii saavuttamaan edes sellaisen tason, että voisi esiintyä julkisesti. Pelimannista tulee hyvin harvoin ammattimuusikkoa. Harrastajalle vaatimustaso on heti alkuun asetettava eri tasolle kuin koulutetulle ammattimuusikolle. Pelimannien kielikomppisoitto tuntuu olevan melkein kuin oma musiikinlajinsa, verrattavissa vaikka Amerikan puuvillapeltojen huuliharppubluesiin. Suomalaisten pelimannihuuliharpistien oma tyyli diatonisella harpulla on yhtä tunnistettavaa kuin skottilainen säkkipillin soitto. Pelimannisoitto elää omien sääntöjensä mukaan piittaamatta ja tietämättä musiikin teorioista. Se on oma heimonsa, jota on ulkopuolelta vaikea ymmärtää. Liiallinen soiton ”sievistely” veisi sen voiman ja ilmeen. Osa tehosta ja tenhosta tulee joskus rytmikkään pelimannisoiton karheudesta. Kaustislainen viuluperinne on saanut jo paikan kansallisen Aineettoman elävän perinnön luettelossa. Se on myös pyrkimässä Unescon luetteloon. Suomalainen kielikomppi tuskin maailman mittakaavassa yltää samalle tasolle. Vai yltäisikö? Suomessa se olisi hyvinkin erikoisuutensa ja merkityksensä tähden Aineettoman elävän perinnön tittelin ansaitseva. En usko olevani yksin ajatuksen kanssa – kunhan vaan ensin saamme sen säilymään elävänä! Juhani Niskanen Mäntyharjun Huuliharpistit
• 32 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 TALLENTAA • JULKAISEE • TUTKII • KOULUTTAA • KEHITTÄÄ • TIEDOTTAA • PALVELEE TUNTEIDEN KIRJOA INSTITUUTIN UUSILLA JULKAISUILLA INSTITUUTIN VERKKOKAUPPA PALVELEE OSOITTEESSA KAUPPA.KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI.FI HYMYILEVÄN PELIMANNIN nuottikirja HANNU KELLA Ossi Niinimäen pelimannimusiikkia KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI Lahtelainen Ossi Niinimäki (1924-2013) oli keskeinen hahmo etelähämäläisessä pelimannimusiikissa ja tanssimusiikissa 1940-luvulta pitkälle uudelle vuosituhannelle asti. Hän toimi niin esiintyjänä, kansantanssiryhmien säestäjänä, opettajana, yhtyeiden ja ryhmien vetäjänä kuin alueen musiikkiperinteen tallentajana ja järjestötoimijanakin, mutta hänen omien sävellystensä valtava määrä ja monipuolisuus selvisi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Niinimäen perintöön sukeltanut säveltäjä-muusikko Hannu Kella on valinnut ja puhtaaksikirjoittanut tähän kokoelmaan 102 kappaleen valikoiman entisen soitto kumppaninsa jopa 400 kappaleen pelimannisävellystuotannosta. Nuoteissa on myös sointusäestysmerkinnät. KIJ 111 H an nu Ke lla Hy m yile vän pe lim an nin nu ott ikir ja Os si Nii nim äe n pe lim an nim usi ikk ia KIJ 11 1 Hannu Kella: Hymyilevän pelimannin nuottikirja Lahtelainen Ossi Niinimäki (19242013) tunnettiin niin esiintyjänä, kansantanssiryhmien säestäjänä, opettajana, yhtyeiden vetäjänä kuin alueensa musiikkiperinteen tallentajana ja järjestötoimijanakin, mutta hänen omien sävellystensä valtava määrä ja monipuolisuus selvisi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Niinimäen perintöön sukeltanut säveltäjä-muusikko Hannu Kella on valinnut ja puhtaaksikirjoittanut tähän kokoelmaan 102 kappaleen valikoiman entisen soittokumppaninsa jopa 400 kappaleen pelimannisävellystuotannosta. Emmi Kuittinen & Ikuisen ikävän orkesteri: Itken ja laulan Emmi Kuittisen & Ikuisen ikävän orkesterin esikoislevy Itken ja laulan on albumi elämästä ja kuolemasta. Levyn kappaleet ovat saaneet inspiraationsa karjalaisesta ja inkeriläisestä itkuvirsiperinteestä. Itkuvirret eli äänellä itkeminen on ympäri maailmaa tunnettu perinteen laji. Itkuja esitettiin erotilanteissa sekä tärkeissä siirtymärituaaleissa, kuten häissä ja hautajaisissa. Niillä ilmaistiin surun ja kaipauksen tunteita, toisinaan myös kiitollisuutta. Albumi on ensimmäinen ammattimuusikon tekemä, kokonaan itkuvirsiperinteestä ponnistava levy. VUODEN ETNO & VUODEN YLEISÖÄÄNESTYS -EHDOKAS 2021
• 33 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Tällä kertaa soitinrepertuaariaan avasi monipuolinen muusikko, huuliharpisti, tohtori Jouko Kyhälä Sinulla on soitinvalikoimaa varsin paljon, mutta etenkin tuo harmonetta kiinnostaa, se kun on hieman harvinaisempi soitin. Mikä on harmonetta? Se on huuliharppu, jonka Hohnerin insinöörit keksivät Saksassa 1950. Siellä tehtiin paljon innovaatioita pitkin viime vuosisataa, ja he kehittivät huuliharpun, jossa ääni tulee sisään ja ulos hengittäessä samana, toisin kuin yleensä; varmaankin idea lainattu isoista haitareista. Sen piti olla kromaattinen, ja näppäimillä valittaisiin mikä ääni soi. Tämmöisenkin legendan olen kuullut, että ajatuksena oli, että sillä voisi soittaa Bachin kaksiäänisiä inventioita, mutta siihen se on kyllä täysin kelvoton. Sen sijaan tulivat keksineeksi erinomaisen sointusoittimen. Voi olla, että tämä on vain tarina. ja tarkoituksena on kuitenkin ollut sointusoitin, koska siihen se on kaikista parhain. Soittimessa siis on kromaattisesti kolme oktaavia ääniä ja hirveä kasa nappuloita. Siinä ei ole valmista sointunappia, vaan sointu muodostuu siten, että painaa alas vähintään kolme nappia, ja saadaan kolmisoinnun äänet. Ne on järjestetty siten, että kun kolmen vierekkäisen napin keskeltä painaa, painuvat ne kolme nappia pohjaan, ja siitä tulee duuri tai molli valitun napin perusteella. Mistä tällainen soitin on sinulle alun perin löytynyt? Ensimmäisen kerran törmäsin siihen käydessäni Heikki Jäntin oppitunnilla Pohjois-Helsingissä hänellä oli näitä kaksi. Toinen oli todella huonossa kunnossa, mutta kysyin, suostuisiko hän siitä luopumaan, kun en ollut koskaan nähnytkään moista soitinta. Niin hän sitten sen minulle myi. Tämä tapahtui tuossa 90-luvun loppupuolella. Näiden valmistushan loppui jo vuonna 1969, ja maailmalla on liikkeellä se määrä, mitä 30 vuoden aikana kerettiin tehdä. Opettelin sitä ihan omin päin sitten soittamaan. Mitään materiaalia ei oikein löytynytkään, ja aika nopeasti tuli vastaan se, että piti opetella myös omin käsin korjaamaan. Tässä on mekaniikkaa kuin käkikellossa, ja sitä varten varmaan valmistuskin loppui aikaisin, kun Hohnerille tuli niin paljon huollettavia soittimia. Sen jälkeen olen saanut käsiini viisi harmonettaa. Kun olen aika monta hotelliyötä joutunut valvomaan korjatessa, niin nykyään on kaksi aina mukana kiertueella, ja kolme odottaa. Joskus tulee otettua vain yhdestä koneisto ja laitettua käytössä oleviin kuoriin. Yksi amerikkalainen huolsi harmonettoja, ja sain ostettua kaikki hänen varaosansa. Minulla on kotona varmaankin myös historiallisesti tosi harvinainen kokoelma harmonetan varaosia. Ovat soittamaan sormeni jäykät, joskus itsellein soitan mä vain ... 74 vuoden ikään ehtineen Niilo Laitisen koruttomasti laulama Juokin laulu hänen soittokaverinsa mestaripelimanni Erkki Vepsäläisen viulun säestyksellä vuoden 2007 Kaustisen kansanmusiikkijuhlien Savolaisessa kavalkadissa hiljensi monituhantisen kuulijakunnan ja jäi savolaisten mieleen yhtenä elämää suurempana hetkenä. Nyt Vesannon viime vuosikymmenien musiikkielämän hehkuva sydän on vaiennut. Jo pitempään sairastellut Laitinen kuoli 87 vuoden iässä maaliskuun kolmantena päivänä. Hän oli syntynyt juhannuslapsena 25.6.1933. Päivätyönsä Laitinen teki maatilallaan Korpelassa, mutta musiikki oli mukana heti pienestä pitäen. Oman mandoliinin hän sai seitsenvuotiaana ja viulun kolme vuotta myöhemmin. Alkuopetus tuli enolta, Vesannon valtapelimanneihin kuuluneelta Erkko Huuskoselta, ja musiikkitirehtööri Tauno Tiihoselta, jonka kehotuksesta nuorukainen hakeutui koulutukseen Kuopioon. Oppi ei mennyt hukkaan: lahjakas nuori mies tulkitsi viulullaan taitavasti kaikkea musiikkia klassisesta hengellisiin lauluihin ja pelimannisävelmiin. Hän myös tanssitti iltaisin vuosikymmenien ajan ihmisiä lavoilla ja ravintoloissa, joskus jopa viitenä iltana viikossa. Laitinen olisi menestynyt mainiosti myös muusikkona, mutta suvun perinteet velvoittivat häntä jatkamaan maanviljelystä. Vesannon musiikinystävien yhdistyksestä kehkeytyi Laitisen johdolla vahva toimija kaikilla musiikin alueilla. Vesannon orkesteri vastasi klassisesta ohjelmistosta, naislaulajista koostunut Kalevan Kaiku toi uutta raikasta ilmettä laulupuolelle. Valtakunnallisestikin erittäin merkittävän panoksen Laitinen antoi jatkaessaan tervolaisen Petteri Heikkisen aloittamaa sahansoiton elvytystä. Vesannolla vuosittain järjestetyt SM-kilpailut ovat tehneet sahasta arvostetun ja ihastellun konserttisoittimen. Jos Laitinen oli hyvä tapahtumien organisaattori, yhtä lailla hänellä riitti pontta myös omaan luomistyöhön. Hänen säveltämiensä ja sanoittamiensa Uulan, Annikin ja Ainon tarinoiden tai Kansallisveden hymnin tapaiset kansanoopperat olivat vuosituhannen vaihteessa merkkitapahtumia koko Sisä-Savon kulttuurielämässä. Oopperoita varten Laitinen kokosi myös orkesterin Sinitien musisoijien nimellä. Osa lauluista levytettiin. Ison urakan Laitinen teki tiivistäessään Kalle Päätalon koko Iijoki-sarjan 26 laulun sarjaksi, jota käytiin esittämässä myös kirjailijan kotiseudulla Taivalkoskella. Uusia pelimannikappaleita Laitinen sävelsi jatkuvasti Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen kokoelmiin, sanat tulivat usein Kyllikki-vaimolta. Omaan Sävelsilta-nuottikirjaan vesantolaiset kokosivat yhdessä tervolaisten kanssa Sisä-Savon alueen kymmenien säveltäjien ja sanoittajien lauluja tanssikappaleita. Vesannon ja koko maakunnan musiikkiriennnoissa Laitinen oli aktiivisesti mukana aina 80-vuotiaaksi saakka. Director musicae -arvonimen hän oli saanut ansioistaan tasavallan presidentiltä jo parikymmentä vuotta aiemmin vuonna 1993. Seppo Kononen Niilo Laitinen oli Vesannon musiikin voimahahmo Muistoissamme Pelimannia jututti Antti J. Janka-Murros
• 34 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Organisaation nimi Mikä se on Milloin perustettu Missä toimii Toiminnan keskeiset tavoitteet Keskeisimmät toimintamuodot? Palkatun henkilökunnan määrä Vuosibudjetti € Valtionapu Jäsenmaksut Toiminnan tuotot **) Muut tulot ***) Suomen Kansanmusiikkiliitto ry Suomen Kansanmusiikkiliitto on kansanmusiikin harrastajien, ammattilaisten ja ystävien oma järjestö, joka järjestää monenlaista alalle tärkeää toimintaa. Perustettu 1968 Toimisto sijaitsee Helsingissä. Toiminta on valtakunnallista. 21 jäsenjärjestöä, joilla on omaa toimintaa eri puolilla Suomea. Suomen Kansanmusiikkiliiton tavoitteet ovat järjestää monenlaista toimintaa ja edistää kansanmusiikkialan kehittymistä erilaisilla projekteilla tehden yhteistyötä koko kansanmusiikin kentän kanssa. KAMU – nuorten kansanmusiikkileiri, kansainvälinen Ethno Finland -leiri, Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssi sekä etäkursseja. Samuelin Poloneesi, JuuriJuhla RotFestin tuotanto ostopalveluna, valtakunnalliset kansanmusiikkikiertueet. Mukana Espoon Kulttuurikurkkaus-pilottihankkeessa. Kansanmusiikki-lehden julkaiseminen yhteistyössä Kansanmusiikki-instituutin kanssa. Kansanmusiikin verkkokauppa, ja pop-up-myymälät tapahtumissa ja kursseilla. Kansainvälistä toimintaa mm. Nordic Folk Councilin, Nordlekin ja venäläisen Kukushka-tapahtuman kanssa. Yhteistyötä jäsenjärjestöjemme ja muiden alan järjestöjen ja tapahtumien kanssa. Kokoaikainen toiminnanjohtaja ja osa-aikainen tuottaja. Kansanmusiikki-lehden toimittaminen ja taitto ostopalveluna. 370 000 € 33 % 1 % 60 % 6 % Kansanmusiikki-instituutti ry., jolla on kaksi yksikköä: Kansanmusiikki-instituutti ja kansanmusiikkiyhtye Tallari Yhdistyksen jäseninä on yhteisöjä ja yksityishenkilöitä, hallituksessa ja neuvottelukunnassa on edustettuna maan kansanmusiikin kenttä laajasti. Kansanmusiikki-insti tuutti 1974, Tallari 1986, Kansanmusiikki-instituutti ry. 2012 Toimipaikka Kaustinen, toiminta on valtakunnallista. Suomalaisen kansanmusiikin, kansanperinteen ja kansantaiteen edistäminen ja tunnetuksi tekeminen. Kansanmusiikki-instituutin päätehtäviä ovat tutkimus, tallennus, arkistointi, tiedotusja julkaisutoiminta, koulutusja museotoiminta ja kulttuuripoliittinen vaikuttaminen. Tallarin tehtävänä on konserttija esiintymistoiminnan sekä koulutusja tutkimustoiminnan avulla vaalia ja edistää suomalaista kansanmusiikkia ja tehdä sen eri lajeja tunnetuksi niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tällä hetkellä kuusi kokoaikaista ja kuusi osa-aikaista. 380 000– 560 000 € 40–60 % 0,5 % 25–30 % 15–30 % Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus (KEK) Kansanmusiikkija kansantanssialan ammattilaisten ja harrastajien kattojärjestö. 19 jäsenjärjestöä. Edeltäjä perustettu 1974 *) KEKillä ei ole omaa toimitilaa, toiminta valtakunnallista KEK:in tehtävänä on edistää kansanmusiikkia ja kansantanssia sekä niihin liittyviä soitinrakennusta sekä pukuja tapaperinteitä. Lisäksi tehtävänä on edistää näiden alojen asemaa ja merkitystä kansallisen kulttuuripolitiikan osana sekä koordinoida jäsenjärjestöjen ja yhteistyökumppanien kansainvälistä yhteistyötä ja huolehtia kansallisesta yhteistyöstä. Kamukanta.fi -sivuston ylläpito, jäsenviestit 3-4 krt/ vuodessa, Vuoden Wäinön nimittäminen, Etnogaalan ja FolkForum-seminaarin järjestäminen, Folklandian taustajärjestäjä, Kansanmusiikin ja kansantanssin elävän perinnön rinki-toiminta, Kansanmusiikki ja Kansantanssin päivän tiedotus, Kansanmusiikkikansantanssi FB-sivun päivitykset sekä erilaiset webinaarit ja KamuKanta-kaffit netissä joka kuukauden viimeinen perjantai. CIOFF® (International Council of Organizations of Folklore Festivals and Folk Arts) -jäsenyyden edellyttämät tehtävät ja toiminta kansainvälisissä verkostoissa, kuten Europeade, Nordlek-liitto, Nordic Folk Council. Hanketomintaa. Ostopalveluna toiminnanjohtajan tehtävät n. 10 h/vko, samoin kuin taloushallinto, n. 1 kk/vuosi. 60 000 50 % 5 % 35 % 10 % Maailman musiikin keskus Global Music Centre Musiikki-instituutti, joka monin eri keinoin kartuttaa tietoutta maailman musiikkikulttuureista. Perustamisvuosi on 1979. Kotipaikka Helsinki, toiminta-alue valtakunnallinen. Tiedon tuottaminen ja levittäminen maailman musiikkikulttuureista. Ei-suomalaistaustaisten ja suomalaisten vähemmistöjen ammattitai puoliammattilaismuusikoiden tunnettuuden edistäminen. Tiedotus-, tutkimus-, opetusja julkaisutoiminta sekä arkisto ja artistiyhteistyö. Entosoi!-festivaalin järjestäminen. Valtakunnallisen opetustoiminnan saralla teemme yhteistoimintaa Tampereella sijaitsevan Kulttuuriosuuskunta Uulun kanssa, jossa meillä on osa-aikainen työntekijä. 4-5 henkilötyövuotta, lisäksi kymmeniä keikkatyöläisiä. 300 000 € 65–70 % – 25-35 % – Karjalainen Nuorisoliitto ry. Olemme karjalaisen ja karjalaisuudesta kiinnostuneen nuorison valtakunnallinen harrastusja kulttuurijärjestö. Syksyllä 1980, jolloin Karjalan Liitosta irrotettiin nuorisojaosto omaksi itsenäiseksi järjestöksi. 27 jäsenseuraa eri puo lilla maata. Toimisto Helsingissä Karjalaisen kulttuuriperinteen vaaliminen, kehittäminen, tunnetuksi tekeminen ja siirtäminen jälkipolville. Keskeisimmät toimintamuodot jäsenseuroissa ovat kansantanssi, teatteri, kuorolaulu, leiritoiminta ja kerhotoiminta. Liitto järjestää valtakunnallisia tapahtumia, koulutuksia ja matkoja sekä julkaisee karjalaiseen kulttuuriin liittyvää materiaalia. Vuosittain järjestämme keväällä Kevätpäivät kansantanssiluokituksineen ja syksyllä Kekripäivät-koulutustapahtuman. Teemme kulttuurimatkan Karjalaan elo-syyskuussa. 2 vakituista työntekijää (toiminnanjohtaja ja kulttuurituottaja) sekä satunnaisia projektityöntekijöitä. Hieman alle 100 000 € 35-45 % 5 % 15 % 3545 % Finland svenska spelmansförbund r.f. Suomenruotsalainen kansanmusiikkijärjestö 1969 Toimisto Mustasaaressa (Korsholm), toiminta-alue ruotsinkieliset alueet Keskeiset tavoitteemme ovat edistää suomenruotsalaista kansanmusiikkia ja suomenruotsalaista pelimanniperinnettä. Päätapahtuma on kesäisin järjestettävä Finlandssvensk spelmansstämma ja talvisin vuosi kokouksen yhteydessä järjestettävä Vinterstämma. Tämän lisäksi alueellisia pelimannitapaamisia sekä kansanmusiikikursseja. Julkaisutoimintaa: Fiolen min ilmestyy neljästi vuodessa, ja nuottikirjat Allspelslåtar ja Allspelslåtar 2. Yhteistyötä myös muiden järjestöjen kanssa. Osa-aikainen järjestösihteeri (18 h/viikko), Fiolen Min -lehden toimittaminen ja taitto osto-palveluna 80 000– 100 000 € 25 % 10 % 5 % 60 % *) Kansanmusiikin neuvottelukunta 1974 –> Kansanmusiikin Keskusliitto ry. 1976 –> Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus 2006, (1991 perustettu Folklore Suomi Finland sulautui järjestöön 2015) **) Tarvikemyynti, kurssituotot, palvelumyynti, lipunmyynti ***) Lahjoitukset, apurahat, osallistumismaksut, sponsorointi jne. Suomessa on monta järjestöä ja organisaatiota, joiden nimistä voi päätellä niiden olevan tekemisissä kansantanssin ja kansanmusiikin kanssa. Tavalliselle kansanmusiikin ja kansantanssin harrastajalle saattaa olla epäselvää, miksi pitää olla näin monta järjestöä tai mitkä niiden tehtävät ja toiminnan tavoitteet ovat. Kansanmusiikki-lehti päätti ottaa asioista selvää ja kokosi tiedot organisaatioista yhteen. Kyselyn ulkopuolelle on jätetty paikalliset yhdistykset ja festivaalit sekä oppilaitokset. Oppilaitoksista esimerkiksi Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmällä on etno.net -sivusto, jossa julkaistaan opiskelijoiden ja tutkijoiden tuotoksia. Kansanperinteen arkisto (sites.tuni.fi/ kansanperinne) on 1965 yhteiskunnallisen korkeakoulun yhteyteen perustettu arkisto-, tutkimusja palvelulaitos, joka toimii Tampereen yliopiston yhteydessä, eikä ole Mitä löytyy kansanmusiikin ja kansantanssin järjestökentältä? Sauli Heikkilä
• 35 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Organisaation nimi Mikä se on Milloin perustettu Missä toimii Toiminnan keskeiset tavoitteet Keskeisimmät toimintamuodot? Palkatun henkilökunnan määrä Vuosibudjetti € Valtionapu Jäsenmaksut Toiminnan tuotot **) Muut tulot ***) Suomen Kansanmusiikkiliitto ry Suomen Kansanmusiikkiliitto on kansanmusiikin harrastajien, ammattilaisten ja ystävien oma järjestö, joka järjestää monenlaista alalle tärkeää toimintaa. Perustettu 1968 Toimisto sijaitsee Helsingissä. Toiminta on valtakunnallista. 21 jäsenjärjestöä, joilla on omaa toimintaa eri puolilla Suomea. Suomen Kansanmusiikkiliiton tavoitteet ovat järjestää monenlaista toimintaa ja edistää kansanmusiikkialan kehittymistä erilaisilla projekteilla tehden yhteistyötä koko kansanmusiikin kentän kanssa. KAMU – nuorten kansanmusiikkileiri, kansainvälinen Ethno Finland -leiri, Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssi sekä etäkursseja. Samuelin Poloneesi, JuuriJuhla RotFestin tuotanto ostopalveluna, valtakunnalliset kansanmusiikkikiertueet. Mukana Espoon Kulttuurikurkkaus-pilottihankkeessa. Kansanmusiikki-lehden julkaiseminen yhteistyössä Kansanmusiikki-instituutin kanssa. Kansanmusiikin verkkokauppa, ja pop-up-myymälät tapahtumissa ja kursseilla. Kansainvälistä toimintaa mm. Nordic Folk Councilin, Nordlekin ja venäläisen Kukushka-tapahtuman kanssa. Yhteistyötä jäsenjärjestöjemme ja muiden alan järjestöjen ja tapahtumien kanssa. Kokoaikainen toiminnanjohtaja ja osa-aikainen tuottaja. Kansanmusiikki-lehden toimittaminen ja taitto ostopalveluna. 370 000 € 33 % 1 % 60 % 6 % Kansanmusiikki-instituutti ry., jolla on kaksi yksikköä: Kansanmusiikki-instituutti ja kansanmusiikkiyhtye Tallari Yhdistyksen jäseninä on yhteisöjä ja yksityishenkilöitä, hallituksessa ja neuvottelukunnassa on edustettuna maan kansanmusiikin kenttä laajasti. Kansanmusiikki-insti tuutti 1974, Tallari 1986, Kansanmusiikki-instituutti ry. 2012 Toimipaikka Kaustinen, toiminta on valtakunnallista. Suomalaisen kansanmusiikin, kansanperinteen ja kansantaiteen edistäminen ja tunnetuksi tekeminen. Kansanmusiikki-instituutin päätehtäviä ovat tutkimus, tallennus, arkistointi, tiedotusja julkaisutoiminta, koulutusja museotoiminta ja kulttuuripoliittinen vaikuttaminen. Tallarin tehtävänä on konserttija esiintymistoiminnan sekä koulutusja tutkimustoiminnan avulla vaalia ja edistää suomalaista kansanmusiikkia ja tehdä sen eri lajeja tunnetuksi niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tällä hetkellä kuusi kokoaikaista ja kuusi osa-aikaista. 380 000– 560 000 € 40–60 % 0,5 % 25–30 % 15–30 % Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus (KEK) Kansanmusiikkija kansantanssialan ammattilaisten ja harrastajien kattojärjestö. 19 jäsenjärjestöä. Edeltäjä perustettu 1974 *) KEKillä ei ole omaa toimitilaa, toiminta valtakunnallista KEK:in tehtävänä on edistää kansanmusiikkia ja kansantanssia sekä niihin liittyviä soitinrakennusta sekä pukuja tapaperinteitä. Lisäksi tehtävänä on edistää näiden alojen asemaa ja merkitystä kansallisen kulttuuripolitiikan osana sekä koordinoida jäsenjärjestöjen ja yhteistyökumppanien kansainvälistä yhteistyötä ja huolehtia kansallisesta yhteistyöstä. Kamukanta.fi -sivuston ylläpito, jäsenviestit 3-4 krt/ vuodessa, Vuoden Wäinön nimittäminen, Etnogaalan ja FolkForum-seminaarin järjestäminen, Folklandian taustajärjestäjä, Kansanmusiikin ja kansantanssin elävän perinnön rinki-toiminta, Kansanmusiikki ja Kansantanssin päivän tiedotus, Kansanmusiikkikansantanssi FB-sivun päivitykset sekä erilaiset webinaarit ja KamuKanta-kaffit netissä joka kuukauden viimeinen perjantai. CIOFF® (International Council of Organizations of Folklore Festivals and Folk Arts) -jäsenyyden edellyttämät tehtävät ja toiminta kansainvälisissä verkostoissa, kuten Europeade, Nordlek-liitto, Nordic Folk Council. Hanketomintaa. Ostopalveluna toiminnanjohtajan tehtävät n. 10 h/vko, samoin kuin taloushallinto, n. 1 kk/vuosi. 60 000 50 % 5 % 35 % 10 % Maailman musiikin keskus Global Music Centre Musiikki-instituutti, joka monin eri keinoin kartuttaa tietoutta maailman musiikkikulttuureista. Perustamisvuosi on 1979. Kotipaikka Helsinki, toiminta-alue valtakunnallinen. Tiedon tuottaminen ja levittäminen maailman musiikkikulttuureista. Ei-suomalaistaustaisten ja suomalaisten vähemmistöjen ammattitai puoliammattilaismuusikoiden tunnettuuden edistäminen. Tiedotus-, tutkimus-, opetusja julkaisutoiminta sekä arkisto ja artistiyhteistyö. Entosoi!-festivaalin järjestäminen. Valtakunnallisen opetustoiminnan saralla teemme yhteistoimintaa Tampereella sijaitsevan Kulttuuriosuuskunta Uulun kanssa, jossa meillä on osa-aikainen työntekijä. 4-5 henkilötyövuotta, lisäksi kymmeniä keikkatyöläisiä. 300 000 € 65–70 % – 25-35 % – Karjalainen Nuorisoliitto ry. Olemme karjalaisen ja karjalaisuudesta kiinnostuneen nuorison valtakunnallinen harrastusja kulttuurijärjestö. Syksyllä 1980, jolloin Karjalan Liitosta irrotettiin nuorisojaosto omaksi itsenäiseksi järjestöksi. 27 jäsenseuraa eri puo lilla maata. Toimisto Helsingissä Karjalaisen kulttuuriperinteen vaaliminen, kehittäminen, tunnetuksi tekeminen ja siirtäminen jälkipolville. Keskeisimmät toimintamuodot jäsenseuroissa ovat kansantanssi, teatteri, kuorolaulu, leiritoiminta ja kerhotoiminta. Liitto järjestää valtakunnallisia tapahtumia, koulutuksia ja matkoja sekä julkaisee karjalaiseen kulttuuriin liittyvää materiaalia. Vuosittain järjestämme keväällä Kevätpäivät kansantanssiluokituksineen ja syksyllä Kekripäivät-koulutustapahtuman. Teemme kulttuurimatkan Karjalaan elo-syyskuussa. 2 vakituista työntekijää (toiminnanjohtaja ja kulttuurituottaja) sekä satunnaisia projektityöntekijöitä. Hieman alle 100 000 € 35-45 % 5 % 15 % 3545 % Finland svenska spelmansförbund r.f. Suomenruotsalainen kansanmusiikkijärjestö 1969 Toimisto Mustasaaressa (Korsholm), toiminta-alue ruotsinkieliset alueet Keskeiset tavoitteemme ovat edistää suomenruotsalaista kansanmusiikkia ja suomenruotsalaista pelimanniperinnettä. Päätapahtuma on kesäisin järjestettävä Finlandssvensk spelmansstämma ja talvisin vuosi kokouksen yhteydessä järjestettävä Vinterstämma. Tämän lisäksi alueellisia pelimannitapaamisia sekä kansanmusiikikursseja. Julkaisutoimintaa: Fiolen min ilmestyy neljästi vuodessa, ja nuottikirjat Allspelslåtar ja Allspelslåtar 2. Yhteistyötä myös muiden järjestöjen kanssa. Osa-aikainen järjestösihteeri (18 h/viikko), Fiolen Min -lehden toimittaminen ja taitto osto-palveluna 80 000– 100 000 € 25 % 10 % 5 % 60 % sen vuoksi mukana kyselyssä. Laajuuden rajaamiseksi jätimme pois myös yksittäisten kansanmusiikin kenttään kuuluvien musiikinlajien edistämiseksi perustetut yhdistykset, kuten Romanimusiikin ystävät ja Runolauluakatemia sekä yksittäisten soitinten ympärille perustetut liitot ja yhdistykset. Myös pienet vapaaehtoistoimintaan perustuvat yhdistykset jäivät tästä pois. Esitellään edellisiä myöhemmin. Taulukossa olevat talousluvut ovat viitteellisiä, ja edustavat ns. normaalivuosia. Monilla budjetit vaihtelevat vuosittain runsaasti riippuen meneillä olevista hankkeista Vastausaika jäi lyhyeksi, ja osa kyselyn kohteista ei ehtinyt reagoida, joten artikkelin toinen osa on seuraavassa numerossa. Sen jälkeen esittelemme ainakin suurimmat organisaatiot yksi kerrallaan. Maailman musiikin keskus esiteltiin jo numerossa 4/2019, ja Suomen kansanmusiikkiliitto käsiteltiin perusteellisesti vuoden 2018 aikana vuosikymmen kerrallaan. Viime vuosien Kansanmusiikki-lehdet ovat luettavissa maksutta osoitteessa lehtiluukku.fi. Pe tr i K iv in en
• 36 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Rinta-Nikkolan nuottikirjan paljastuksia, osa II Roope Aarnio Havaintoja ja korjauksia Sävelkorkeudet Rinta-Nikkolan nuottikirjan tulkitsemiseksi on olennaista tuntea viulun sormijärjestys (kuva 1.). Käsikirjoituksessa lienee kyse enemmän juuri sormitusmuistiinpanoista kuin varsinaisista sävelkorkeuksista. Esimerkiksi sävel c2, eli nuottiviivaston toiseksi ylimmässä välissä oleva nuotti, tarkoittaisi Rinta-Nikkolalla ensisijaisesti 2. sormea (vasemman käden keskisormi) viulun a-kielellä. Luultavasti hänelle ei ollut notaation kannalta niin väliä, oliko jokin sävel merkitty “korkeaksi” tai “matalaksi”. Hän kyllä itse osasi melodian ja tonaliteetin. Sormet hakeutuivat automaattisesti oikeille paikoilleen, kun nuottimuistiinpano palautti kappaleen mieleen. Tästä syystä joidenkin kappaleiden kohdalla ei voida varmuudella sanoa, onko kyse mollista, duurista vai jostain muusta tonaliteetista, puhumattakaan yksittäisten sävelten korkeuksista, kuten esimerkiksi polskassa 55. Varsinkin kappaleen b-osassa on useita eri tulkintamahdollisuuksia (kuva 2. ABCD). Usein erityisesti johtosävelien ja terssien säveltasot jäävät arvailtaviksi tai jokaisen soittajan itsensä tulkittaviksi. Täytyy myös ottaa huomioon, ettei tasavireinen viritysjärjestelmä ollut juurikaan käytössä ennen 1900-lukua. Joidenkin säveltasojen paikat saattoivat siis vaihdella paljonkin tilanteesta riippuen. Pohjoismaisen polsRoope Aarnio soitti Samuel Rinta-Nikkolan nuottikirjan kaikki 94 polskaa ja julkaisi niistä videot Youtube-kanavallaan. Mitä ajatuksia ja havaintoja nousi esiin käsikirjoituksen ja sen aiempien nuottitulkintojen pohjalta? Kuva 2A. Samuel Rinta-Nikkolan käsikirjoitus Kuva 2B. Ilmari Krohnin tulkinta Kuva 2C. Erkki Ala-Könnin versio Kuva 1.
• 37 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 kan tyylipiirteiden tunteminen, viulunsoittotaito ja yleinen länsimaisen musiikin melodian ja harmonian hallinta auttavat käsikirjoituksen tulkitsemisessa. Sävellajit Vanhoja Pelimannisävelmiä -kirjassa on yli kolmekymmentä polskaa kirjoitettu “väärään” sävellajiin. Ilmari Krohn transponoi C-duuriin tai C-molliin melko järjestelmällisesti käsikirjoituksen D-duurija D-mollikappaleet. Niissä kun Rinta-Nikkola ei juurikaan käyttänyt nykyaikaisia sävellajimerkintöjä. Tähän lienee ollut syynä Rinta-Nikkolan viulusormituksiin perustuva notaatio. Siinä viulistiset Dduuritai G-duurisormitukset ovat olleet lähtökohtana, josta poikkeavat sormenpaikan madallukset tai ylennykset merkittiin (jos merkittiin) tilapäisin etumerkein, tai joskus myös viivaston alkuun. Esimerkiksi f2 on saatettu merkitä alennusmerkillä, koska ilman etumerkkiä yleensä f oli perustilassaan f# (kuva 3.). Tämän erikoisuuden Krohn ”korjasi” siirtämällä nuotteja viivastolla sävelaskeleen alemmas, saaden siten nuoteista johdonmukaisemmat ja mieluisammat itselleen. Rinta-Nikkola ei ehkä edes tuntenut vakiintuneen käytännön mukaisia sävellajien merkintätapoja, vaikka kokoelmansa loppupään nuotinnoksissa niitä jo hieman esiintyy. Pääsääntöisesti kuitenkin Rinta-Nikkolan nuoteissa ylennysmerkki korottaa tietyn “sormen paikan” ja alennusmerkki alentaa sen (kuva 4) etumerkit). Palautusmerkki ilmestyy käyttöön vasta kokoelman loppupäässä. Polskassa 76 on hauskasti sama h-sävel merkitty joko tilapäisellä ylennysmerkillä, palautusmerkillä, tai kokonaan ilman etumerkkiä. Muuten RintaNikkola vaikuttaa kyllä olleen huolellinen ja tarkka siitä, minkä sävelkorkeuden on piirtänyt. Varsinaisia huolimattomuusvirheitä on käsikirjoituksessa yllättävän vähän. Pariäänet Pelimanniviulismissa käytetään usein vapaita kieliä tai terssija sekstiotteita tuomaan runsautta ja harmoniaa melodialle. Kvintit ja kvartit lienevät yleisempiä vapaita kieliä hyödyntäen kuin sormitettuina otteina. Rinta-Nikkolan käsikirjoituksessa näyttää puolestaan usein säestysäänenä olevan sävellajin ulkopuolinen alakvartti, etenkin melodian ollessa johtosävelellä, kuten polskan 55 B-osan toisen tahdin lopussa (kuva 2). Tämä on herättänyt kummastusta monissa Rinta-Nikkolan polskia tutkineissa. Krohn siirsi alemman sävelen sekstin päähän melodiasta ”hirveän epäsoinnun välttämiseksi”. AlaKönni taas korjasi molemmat sävelet puoli sävelaskelta korkeammaksi. Tämä ei ehkä ollut viulusoiton tai melodian kannalta luontevin vaihtoehto. Eero Nallinmaa esitti ajatuksia myös vaihtelevista käytännöistä, asemasoitosta ja poikkeavista sormituksista. Mielestäni Rinta-Nikkolan nuottikirjoitus seuraa pariäänissäkin loogisesti sormijärjestys-ajatusta. Tässä notaatiokäytänteessä oli myös haasteensa. Kun alemmalla kielellä soitettiin (4. sormella) saman korkuinen sävel kuin seuraava kieli on vapaana soidessaan, täytyi kyseinen nuotti merkitä viivastolla sävelaskelta alemmalle paikalle korotusmerkkien kanssa. Esimerkkipolskamme (nro 55) pariääni (d-f# duuriterssi) piti siis merkitä c#-f#, jolloin 4.kieleltä soitetaan ylennetty c# (eli kaksoiskorotettu c tai enharmonisesti sävel d). Nuottiin säveltä ei voinut merkitä d1:nä, koska se tarkoitti Rinta-Nikkolalle vapaata d-kieltä, ja siltä kieleltä soitettiin jo f#-sävel. Näin ollen useat käsikirjoituksessa kvartilta näyttävät pariäänet tulisikin olla terssejä. Tätä tulkintaa sormituskäytännöstä tukee myös unisono-otteet polskassa 69, jossa priimi-intervallit (esim.d1-d1) on merkitty pieneksi sekunniksi (d1-c#1). Toinen sävelistä on vapaa kieli, kun taas toinen on soitettava viereiseltä kieleltä 4. sormella (kuva 5). Kyseisen kappaleen kohdalla Ala-Könnikin oli päätynyt tähän tulkintaan. Krohn muutti käsikirjoituksen sekunti-intervallit kvarteiksi. Kuva 2D. Roope Aarnion nuotinnos Kuva 3. Kuva 5. Rinta-Nikkola Kuva 4 Krohn Krohn Ala-Könni Aarnio Ala-Könni Rinta-Nikkola Aarnio
• 38 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Vielä yksi avain tähän kysymykseen on polska 46, jossa sama molliterssiotteen melodia on kirjoitettu eri oktaaveista. Ylemmässä on d ja f, jotka seuraavassa tahdissa muuttuu c#ja e-säveliksi, eli puoli sävelaskelta alemmaksi. Käsikirjoituksen alaoktaavi-versiossa on samalla kohtaa sävelet c#-f, jotka muuttuvat säveliksi c ja e (kuva 6.), vaikka melodian harmoniarakenteen on tarkoitus olla sama molemmissa oktaaveissa. Yli kahdessakymmenessä Rinta-Nikkolan polskassa on pariääniä. Niiden sävelkorkeudet on merkitty nimenomaan sormituksina oikein, vaikka soivaksi intervalliksi on usein tarkoitettu terssiä nuottikuvan kvartin sijaan. Onkin mielenkiintoista, miten paljon Rinta-Nikkola käyttää juuri terssi-intervallia pariäänissä. Kenties tämä liittyy ajan esteettisiin musiikki-ihanteisiin. Pisteelliset aika-arvot ja triolit Nuottikirjoituksen kehityksessä käytäntöjen vakiintuminen on ottanut aikaa. Rinta-Nikkola ei näyttänyt tuntevan pisteellisten aika-arvojen merkitsemistapaa, eikä niitä tai triolinuotteja käsikirjoituksesta löydy. Nallinmaa esitti kuitenkin, että lähes kolmasosa Rinta-Nikkolan polskista sisältäisi pisteellisiä aika-arvoja. Käsikirjoituksessa pisteellinen kahdeksasosa on merkitty ihan tavallisena kahdeksasosanuottina, mutta tarvittava aika-arvo tuli ymmärretyksi sitä seuranneen nuotin merkinnästä. Pisteellisen kahdeksasosan jälkeinen kuudestoistaosanuotti on saman palkin alla, mutta varren yli vedettynä pieni poikkiviiva (kuva 7.). Krohn ja AlaKönni tulkitsivat kaikki pisteelliset kahdeksasosat tremolomerkeiksi ja muuttivat ne daktyyleiksi (kahdeksasosa ja kaksi kuudestoistaosanuottia). Toisin sanoen, kun VPS:ssä tai Ilmajoen nuottikirjassa esiintyy daktyyli, jonka jälkimmäiset kuudestoistaosanuotit ovat samaa sävelkorkeutta, tulisi sen todennäköisesti olla pisteellinen kahdeksasosa ja yksi kuudestoistaosanuotti. Polskassa 11 esiintyy puolinuottina kirjoitettu sävel, jonka luulen tarkoittavan neljäsosaa sidottuna pisteelliseen kahdeksasosanuottiin (kuva 8.). Mutta jotkut kappaleet, esimerkiksi polskat 74 ja 77, sisältävät melko monitulkintaisia rytmimerkintöjä mahdollisine synkooppeineen tai triolirytmeineen. Rinta-Nikkolan käsikirjoituksessa esiintyy muutaman kerran saman palkin alla oleva kolmen kahdeksasosan kokonaisuus. Krohn ja Ala-Könni ovat tulkinneet nämä triolin näköiset nuotit kirjoitusvirheiksi ja korjanneet ne daktyyleiksi. Polskan 86 alussa olevan ensimmäisen iskualan ulkonäkö myös antaa aihetta epäillä, ettei kyse olekaan neljäsosasta ja korusta (kuten Krohn ja Ala-Könni ovat arvelleet), vaan mahdollisesti iskualan pisteellisestä kahdeksasosasta ja kuudestoistaosanuotista tai triolin alla olevasta neljäsosasta ja kahdeksasosasta. (kuva 9.). Kiinnostava yksityiskohta on myös, että tahtilajimerkinnät ilmestyvät mukaan polskasta 83 eteenpäin. Rakenteet Käsikirjoituksen sanalliset huomiot ”rebrisien” kertaamisista ovat suhteellisen selkeät, mutta kertausmerkit hämmentävät. Lähes kaikki kaksoistahtiviivat on merkitty molemminpuolisin kertausmerkein. Välillä jopa yksittäisten tahtiviivojenkin molemmin puolin on kertausmerkit, kuten polskan 55 A-osassa. Tällöin kyse vaikuttaa olevan ennemminkin vain uuden fraasin huomioimisesta. Välillä tahtien ylle on tilan säästämiseksi kirjoitettu katkoviivalla merkintä “2 kertaa”, mutta toisinaan se on vain varmistamassa kertausmerkkejä. Krohn ja Ala-Könni ovat mielestäni saattaneet välillä eksyä harhaan toisintaessaan käsikirjoituksen merkintöjä. Mutta jälleen jokainen soittaja tehköön omat tulkintansa. Parhaiten asia selviää itse soittamalla ja omaan intuitioon luottamalla. Korut eli etuheleet Rinta-Nikkolan käsikirjoituksessa kaikki korut on merkitty johdonmukaisesti samalla tavalla; pienemmäksi piirretty yksittäinen kahdeksasosa, jossa varsi on aina ylöspäin. Näitä voi olla kaksikin ennen varsinaista kohdenuottia. Kaarta kohdenuottiin ei ole merkitty, eikä pientä vinoviivaa, jota nykyaikana käytetään acciaccatura-merkin yhteydessä. En kuitenkaan usko että koruja olisi tarkoitettu Kuva 6. Kuva 8. Kuva 9. Kuva 7. Krohn Krohn Ala-Könni Ala-Könni Rinta-Nikkola Rinta-Nikkola Aarnio Aarnio Aarnio Rinta-Nikkola
• 39 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 appoggiaturiksi, jolloin ne veisivät kohdesävelen kestoa pois ja olisivat yhtä hyvin merkittävissä myös tavallisilla aika-arvoilla. Ehkä kyse on lähinnä ohjeesta. Ehkä nuotti ilmaisee, millä sormella etuhele tehdään, ei niinkään, minkälainen koru on. Välillä Rinta-Nikkolan korusävelet eivät tunnu kaikkein luontevimmilta soittaa (esim. kielten ylityksissä), mutta näistä jokainen voi tehdä omat instrumenttikohtaiset tulkintansa. Kaaret Kaarimerkinnöille en ole keksinyt kunnollista selitystä. Onko kyse jousituskaarista vai jostain muusta fraseerausohjeesta? Olisi mukava kuulla, mitä vanhan musiikin tuntijat sanoisivat merkinnöistä. Rinta-Nikkola on kaarittanut vain neljän saman palkin alla olevan kuudestoistaosanuotin nelisävelkokonaisuuksia, kaksi kaarta vahvoilta heikoille kuudestoistaosille. Kuitenkaan kaikkia kuudestoistaosa-nelisäveliä ei ole kaaritettu, vaikka useita on. Jousituskaarina ne olisivat usein hieman epäluontevia ja vaikeita. Kenties kaaret liittyvät fraseeraukseen jotenkin toisin, tai ehkä ne ovat olleet vain hieno visuaalinen elementti. Kysymyksiä ja pohdintoja Onko kokoelma nuotinnettu RintaNikkolan omasta soitosta vai kopioitu jostain muusta lähteestä? Perimätiedon mukaan Samuel Rinta-Nikkola soitti viulua, ja luulen että nuottikirjassa on kyse nimenomaan hänen itsensä tuntemista kappaleista. Rinta-Nikkola oli aikansa perinteentallentaja, joka ehkä halusi myös muusikkona merkitä muistiin osaamiaan polskia, kuten hän jo nuottikirjansa otsikossa sanoo: ”Muutamat yxinkertaisesti ylösja muistoxi heitetyt Polskat…”. Tähän viittaa myös käsikirjoituksen omaperäinen viulun sormituksiin perustuva notaatiokäytäntö. Siinä ei juuri näy perinteisiä sävellajimerkintöjä, Gavainta, pisteellisiä nuotteja, taukoja tai palautusmerkkejä, vaikka ne kaikki olivat jo tuolloin melko vakiintuneita käytäntöjä. Myös rakennemerkinnät ovat omaperäiset. Käsiala sinänsä on erittäin huolellista, harkittua, tarkistettua ja korjattua. Nuottikirja vaikuttaa olevan tehty kaikessa rauhassa ja arvokasta paperia säästäen. Sävelmät vaikuttavat olevan kirjoitettu muistiin oman soiton pohjalta. Muutaman repriisin Rinta-Nikkola on nimennyt itsensä mukaan eli mahdollisesti säveltämikseen. Lisäksi joukossa on pari ”säätyläisemmän” kuuloista melodiaa, kenties poloneesia. Kuitenkin nuottikuvan perusteella nekään eivät vaikuta muualta kopioiduilta. Käsiala on alusta loppuun Rinta-Nikkolan omaa. Sadan viulupolskan muistaminen ei ole mahdottomuus, varsinkin kun huomioidaan 1700-luvun musiikkikulttuuri ja yhteiskunta. Tänäkin päivänä muusikot osaavat helposti satoja kuulonvaraisesti oppimiaan sävelmiä, ja jotkut myös haluavat kirjoittaa repertuaariaan talteen nuoteiksi. 1700-1800 luvulla muistinvaraisuus oli vielä paljon vahvemmin ihmisten elämässä. Ei ollut äänitteitä, ja vain harva osasi lukea nuotteja tai kirjaimiakaan. Mutta kuten Rinta-Nikkola otsikossaan mainitsee, kyse on ollut jo siinä vaiheessa vanhoina pidetyistä sävelmistä Ilmajoen seudulta: ”…nijnkujn ne meidän paickakunnisamme ovat enämmän ennen kujn tällä ajaalla tulleet spelatuxi”. On toki mahdollista, että hän on myös soitattanut alueen muita pelimanneja saadakseen talteen nekin polskat, joita ei itse muistanut. Lampaan bolska? Vielä täytyy erikseen mainita polska 70, joka on kiinnostava monessakin mielessä. Kahdeksan tahdin melodia ja sen kolme tihenevää variaatiota poikkeaa rakenteellisesti muista kokoelman kappaleista. Rytmisesti ja harmonisesti kappale on myös erilainen, ja sen toisintoja on löydetty monelta suunnalta. Käsikirjoituksessa nuotin viereen on kirjoitetut sanat ”Yxi, kaxi, kolme neljä – Anna iloinen olla…” (kuva 10.) Kyseisiin sanoihin olen ainakin itse oppinut melodian, jossa on myös b-osa. Siis sama melodia kuin Toivo Kuulan sovittamassa Lampaan Polskassa. Mutta Rinta-Nikkolalla on vain A-osa variaatioineen, jolloin siitä tulee enemmän mieleen Corellin ”La Follia”. Se on teeman, harmonian ja variaatioiden idealla hyvin samankaltainen Rinta-Nikkolan muistiin kirjoittaman nuotin kanssa. Rinta-Nikkolan versiossa tosin ei ole lainkaan 1. maalia, jossa harmonia päättyisi V-asteen dominanttiteholle, vaan melodia päätyy aina I-asteen toonikalle. Lopuksi Polska 55 on hyvä esimerkki siitä, miten käsikirjoitusta voi tulkita eri tavoin (kuva 2. ABCD). Soittamalla kappaletta itse ja vertailemalla Krohnin ja Ala-Könnin nuotteja Rinta-Nikkolan käsikirjoituksen kanssa olen tehnyt siitä oman versioni. Kuitenkaan en voi olla varma, olenko tulkinnut rakenteen, sävelkorkeudet, pariäänet ja korut juuri Rinta-Nikkolan itsensä tarkoittamalla tavalla. Eikä minun tarvitsekaan. Yksi kansanmusiikin keskeisimpiä ominaisuuksia on muutos. Ei ole yhtä ”oikeaa” tapaa soittaa perinnekappaleita. Jokainen soittaja muokkaa oman version, lisää koruja, vaihtaa säveliä, muuttaa rytmiikkaa, tonaliteettia tai sävellajeja oman instrumenttinsa ja estetiikkansa mukaan, tarkoituksella tai vahingossa. Sitä on elävä perinne. Se muuntuu ja elää, ajassa ja paikassa. Tästä hyvänä todisteena on myös ne Rinta-Nikkolan tallentamat polskat, joista jo käsikirjoituksessa esiintyy useampi versio (esim. 7-8, 9-10, 11-12, 18-19, 20-22, 23-31, 40-41) tai joista tunnemme muita toisintoja tai samankaltaisia repriisejä (esim. 1, 37, 44, 49, 83, 85, 88). Rinta-Nikkolan nuottikirjassa on 94 upeaa polskaa, joita jokainen voi soittaa tyylillään. Ei ole syytä pitää joitain tallennettuja tulkintoja ”oikeampina” vain siksi, että ne ovat painettuja (tai äänitettyjä) ja siten ajassa muuttumattomia. Nuotti on aina vain karkea ja suurpiirteinen, aikaansa sidottu tallenne. Sinänsä kyllä historiallisesti merkittävä ja arvokas. Mutta musiikki on elävää ja muuttuvaa. Kuva 10 Roope Aarnio D in o A zi nu r
• Kesäkuu KAMU-nuorten kansanmusiikkileiri 7.11.6. Vihti Kts. s. 50. www.kansanmusiikkiliitto.fi Havaintovihko / Soiva linturetki 12.6. Helsinki Helsinkipäivää juhlistavissa teoissa on mukana lähiluontoon houkutteleva Havaintovihkon Soiva linturetki. Tempaus yhdistelee virtuaalista konserttia, suunnistushenkistä retkeilytapahtumaa ja lintuharrastustietoiskua. havaintovihko.fi Helsinki-päivän Seurasaarifolk 12.6. Helsinki Pelimannisoittoja Helsinki-päivän kunniaksi Seurasaaressa. Järjestäjinä Seurasaarisäätiö, Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys ym. www.seurasaarisaatio.fi Kansanmusiikin ja irlantilaisen kulttuurin bloomsday-ilta 16.6. klo 18 Halikon Rikalanmäki, Salo Suomalaista ja irlantilaista kansanmusiikkia sekä tietoutta kirjailija James Joycesta. www.facebook.com/saloirishfest Runoin kanteleleiri 16.6.–20.06. Ilomantsi Kurssilla yhdistyy Suomen Karjalan kuuluisimman runolaulajan Simana Sissosen ja Kantelettaren lyyrisen runouden tunnetuimman edustajan Mateli Kuivalattaren perintö runolaulukulttuurin kanteleeseen. Kurssilla opetellaan luovaa tekstin rakentamista runomitan mukaan, yhdysasentoisen näppäilytekniikan perusteet ja runolaulukulttuurin musiikin estetiikkaa. Aikaisempi soittokokemus ei ole välttämätön. Kanteleen lainaus kurssin ajaksi on mahdollista. Kurssi on suunnattu aikuisille. Opettajina Liisa Matveinen (runolaulu) ja Arja Kastinen (kanteleet). www.temps.fi Savon puskasoitto 20.6. Telkkämäki, Kaavi Leppoisa pelimannien soittelupäivä Telkkämäessä. Seppo Kononen 050 546 1317 Juhannuskukkia-kahvikonsertti 27.6 Kirkkorannantie, 2, Hankasalmi Konsertissa kuullaan keskisuomalaista kansanmusiikkia Hankasalmen museokylässä. Kahvit alkavat klo 14, konsertti klo 15. Kihaus 30v. -juhlaviikko 27.6.–4.7. Rääkkylä Juhlavuottaan viettävä Kihaus levittäytyy tänä kesänä perinteisen festivaalin sijaan ympäri Rääkkylää tarjoten laadukkaita kansanmusiikkikonsertteja. Juhlavuosi ja poikkeusolot näkyvät festivaaliviikon ohjelmatarjonnassa, jossa panostetaan paikallisuuteen. Konsertit toteutetaan liveja striimikonsertteina vallitsevat koronasuositukset huomioiden. Ohjelmisto koostuu maksullisista ja maksuttomista tapahtumista. kihausfolk.fi Sommelo 30.6–4.7. Kuhmo, Suomussalmi Sommelo toteuttaa 15-vuotisjuhlansa, vaikka ohjelmassa on jouduttu tekemään rajoituksia. Kurssit on tältä kesältä jouduttu peruuttamaan, koska koronaturvallisesti niitä olisi ollut vaikea toteuttaa. Myös Afrikka-teema jouduttiin pääosin siirtämään vuodelle 2022. Muuten ohjelma toteuttaa perinteistä kaavaa, konsertteja ja seminaareja on Kuhmossa ja Suomussalmella. Teemoina säilyvät runolaulu, kantele ja harmonikka, sekä Venäjä. Myös matka Vienan Karjalaan toteutuu. Suomen puolella olevat Rimmin, Kuivajärven ja Hietajärven kylät ovat tämän vuoden kulttuurimatkan kohteena. www.sommelo.net Heinäkuu Haapavesi Folk Music Festival 1.-3.7. Haapavesi Festivaali suunnitellaan tavallista väljemmäksi ulkotapahtumaksi, jossa niin yleisölle, artisteille kuin henkilökunnallekin voidaan taata koronaturvallinen festivaalikokemus. Viranomaistiedotusta kesän rajoituksista seurataan herkeämättä ja suunnitelmia ollaan valmiita muuttamaan tarvittavaan suuntaan lyhyelläkin varoitusajalla. Tapahtuman järjestäjät tekevät kaikkensa voidakseen tarjota pitkästä aikaa yhteisöllisiä live-musiikkielämyksiä kansanmusiikin ystäville. 34. Folk-kurssi 28.6.–2.7. haapavesifolk.com Anna Fältin kurssit ja konsertti 1.7. ja 6.7. Lapinlahti Kursseilla tutustutaan erilaisiin suomalaisiin kansanlaulun perinteisiin, äänenkäyttöön. Konsertissa säestyksetöntä kansanlaulua runolaulua, joikua, skandinaavista sekä finnougrilaista perinnettä. annafalt.com Siilifolk 5.-10.7. Siilinjärvi Teltan sijasta festivaali toteutetaan aikataulun mukaan maanantaista lauantaihin yksittäisinä päiväkonsertteina ja esityksinä Siilinjärven torilla ja mahdollisesti muissakin paikoissa sekä internetissä striimikonsertteina. siilifolk.com Kaustinen Folk Music Festival 12.-18.7. Kaustinen Folk Music Festival ja VirtuaaliKaustinen – Kesän onnellisimmat päivät! www.kaustinen.net Kyynelkanavat-tapahtuma 17.–19.7. Ilomantsi Kolmipäiväisessä tapahtumassa itkuvirsiä lähestytään tieteen ja taiteen näkökulmin. Ohjelmassa on seminaari, konsertteja ja työpaja. sites.uef.fi/kyynelkanavat Sumiaisten kylätapahtuma 17.7. Paikallisten pelimannien Matti Hintikan ja Veikko Liimataisen sävellyksiä. 14. Iniö Folk kolmella saarella 23.-25.7. Iniö Tapahtumat pyritään järjestämään ulkotiloissa yhteistyössä kylätoimikuntien kanssa. Perjantaina folkjamit Leonellassa. Lauantaina pääkonsertti Keistiössä ja toinen tapahtuma Jumossa. Tänä vuonna Folkeissa mm. Lapua Uusi – Guinea, Kiureli Sammalahti, Tree Meloes, Valtteri ja Jenni, Eero Ahre, Lauri Antila ym ym facebook.com –> iniö folk Puistokarkelot 24.07. Alppipuisto, Helsinki Tapahtumaan on vapaa pääsy ja se soveltuu kaikenikäisille. Lapsille on tulossa myös oma konserttinsa heti päivän alkuun. www.perinnearkku.net/puistokarkelot Tuuren Sottiisi 24.7. Laukkala, Pielavesi Kansanmusiikin täyttämä päivä Pielaveden Laukkalassa. Tied. Terhi Hartikainen 050 370 9797 www.facebook.com/tuurensottiisi/ Kesätapahtumia Tämänhetkinen koronatilanne näyttäisi siltä, että kesätapahtumat voisivat toteutua. Tilanne voi muuttua nopeasti puoleen tai toiseen, emmekä voi luonnollisesti luvata mitään. Mutta eletään toivossa! 40 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021
• Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala 26.7.–30.7. Jyväskylä, Kontiolahti, Juuka, Nurmes Kahden viisikielisen hybridiviulun yhtye Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala juhlii kymmenettä vuottaan vuonna . Akustinen kokoonpano kuulostaa soittajamääräänsä suuremmalta, mahtuu pieneen tilaan eikä tanssittavuuttakaan musiikista puutu! www.duoemiliasuvi.com Ethno Finland 29.7.-5.8.2021 Vihti Kts. s. 51. www.kansanmusiikkiliitto.fi Wiinit Pelimannit 31.7 7.8. Parainen Wiinit Pelimannit järjestetään tänäkin vuonna. Ohjelmassa on yksittäisiä konsertteja ja tanssimusiikkia 31.7 7.8. Varsinainen pelimannipäivä 7.8. Birknäsissä Paraisilla tullaan järjestämään vallitsevan koronaohjeistuksen mukaisesti joko pelkästään ulkotiloissa tai mahdollisuuksien mukaan myös sisätiloissa. Ohjelma päivittyy Nilsbyn Pelimannien kotisivuille. nilsbynpelimannit.fi Elokuu Etno-Espa 2.-12.8. Helsinki Kts. s. 32 etno-espa.fi Folk it! -leiri 5.8.–8.8. Helsinki Folk it! -leirit järjestetään yhteistyössä kuuden uusmaalaisen musiikkiopiston kanssa. Mukaan ovat tervetulleita kaikki innokkaat soittajat myös järjestävien musiikkiopistojen ulkopuolelta. Opetuskielet leireillä ovat suomi ja ruotsi. www.folkitmusic.com Eteläpohjalaiset Spelit 06.8.-8.8. Ilmajoki Perinteinen eteläpohjalainen kansankulttuuritapahtuma. www.spelit.fi Seurasaari Soi! 12.-15.8. Helsinki Seurasaaren perinteisiä juhannusjuhlia ei järjestetä tänäkään vuonna, mutta elokuussa toteutunee Seurasaari soi! ja Valtakunnalliset VIII Pillipäivät. Luvassa konsertteja, soivia luentoja, improvisaatiota ja työpajoja. seurasaarisaatio.fi Kaukas EloFolk 12.-14.8. Hyvinkää Timo Alakotilan valitsemaa parasta musiikkia aidossa kylämiljöössä, kosken partaalla. www.kaukaselofolk.fi The Botania Irish Fling 13.-14.8. Joensuu Sharon Shannon tähdittää ensimmäistä Botania Irish Fling -festivaalia Joensuun Botania on maailman pohjoisin perhostalo ja puutarha Joensuun Linnunlahdessa. Siellä järjestetään luultavasti Suomen vihrein irlantilaisen musiikin tapahtuma. Sharon Shannonin lisäksi kaksipäiväisessä tapahtumassa esiintyvät Reálta Hops and Saunú, sekä Piper’s Picnic Oulusta. Lisätietoja: kari@karikola.com ja brent@gaelicproductions.fi www.botania.fi/tapahtumat/ Munnaritreffit 14.8.-15.8.Mäntyharju Huuliharppumusiikkin tapahtuma ja koulutusta. www.suomenhuuliharpistit.fi Ijahis Idja 14.8. Inari Ijahis idja -festivaalin suunnittelu ja järjestelyt ovat käynnissä. Lähtökohtana on, että festivaali järjestetään yleisötapahtumana elokuussa, mutta ohessa suunnitellaan myös vaihtoehtoisia toteutustapoja kuten virtuaalifestivaalia. Ensimmäinen julkaistu esiintyjä on Jon Henrik Fjällgren, joka tekee omaleimaista joikua yhdistettynä tämän päivän pop-musiikkiin. Hän on tuttu mm Ruotsin euroviisuehdokaskilpailuista ja Talent-ohjelmasta ja on yksi saamelaismusiikkimaailman kirkkaimpia tähtiä. Festivaali tiedottaa lisää myöhemmin. ijahisidja.fi Pelimannipiknik Seurasaaressa 21.8. Helsinki Järjestäjät Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys ry ja Seurasaari www.seurasaarisaatio.fi/tapahtumat/ Ylä-Savon Pelimannien Kansanmusiikkikurssi II 29.08. Lapinlahti Ylä-Savon Pelimannien pelimannikurssi. Tied. Kari Auvinen 050 535 4514 Antti & Isotalo -kiertue: 19.8. Tampere, 20.8. Helsinki, 24.8. Nurmijärvi ym. Ilkka Heinonen -kiertue: 15.9. Seinäjoki, 16.9. Tampere, 17.9. Oulu, 19.9. Rääkkylä ja 24.9. Helsinki kansanmusiikkiliitto.fi Syyskuu Jutajaiset 8.-11.9. Rovaniemi Arktisen alueen svengaavin folkin tapahtuma. jutajaiset.nuorisoseurat.fi/ Pispalan Sottiisin Tanssimania 23.09.-27.9. Tampere 15. Tanssimania ammentaa sisältöänsä sadan vuoden takaa 20-luvun tunnelmista, jolloin tanssi oli kiellettyä ja ilonpito luvanvaraista. Soitto soi ja tanssi taittui kaikesta huolimatta. Luvassa on koulutusta, konsertteja, iltatansseja ja kohtaamisia. Tapahtuman järjestää Suomen Nuorisoseurat yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa. www.tanssimania.fi Pentti Varkilan muistokonsertti 24-26.9. Lievestuore www.suomenhuuliharpistit 41 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Tanssiteatteri Tsuumin kesä 2021 Musiikkia, tanssia ja tekstiä yhdistävä KALLIOISTA-teos on pieni rakkauslaulu luonnolle. Esitysajat ja paikka: ti 22.6. klo 19.00 ja ke 23.6. klo 19.00 Ravintola Uunisaaren terassilla Improvisoitujen iltamien ajatuksena on tehdä improvisoituja esityksiä ulkotiloihin inspiroituen muuan muassa ympäröivästä miljööstä. Kokonaisuus yhdistää tanssitaidetta, iltamaperinnettä, elävää musiikkia sekä mahdollisuuden osallistumiseen. Puotilan kartanossa la 3.7. Vasikkasaaressa 30.7. ja la 31.7. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ke 18.8. ja 19.8. Tanssiteatteri Tsuumi antaa myös maksutonta paritanssiopetusta pitkin kesää Helsingissä. tsuumi.com
• 42 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 42 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Säkene: Vesi keskellä syäntä Omakustanne 2020 Säkene ammentaa debyyttilevyllään runolaulajien aarreaitasta. Perinteisemmän loitsinnan tai runolaulun lisäksi levyllä on Anna-Maria Toivosen hienoja ja tyyliin sopivia sävellyksiä. Levyllä kuullaan myös Toivosen laulua. Vielä kuudennellakaan kuuntelukerralla en saanut poimittua soitinrepertuaarista kaikkea, ja oikeastaan pidin Toivosen äänestä eniten loitsuissa, joissa sen ei tarvinnut kilpailla instrumenttien kanssa. Toivoin myös soittimille enemmän tilaa. Levyä on miellyttävä ja helppo kuunnella. Sävellykset ja sovitukset ovat tarttuvia, paikoin jopa jalan alle meneviä. Levyn sanoma ei ole mitään kevyttä huttua, ja siihen paneutuminen voi olla rankkakin kokemus, mutta paikoin jäin kaipaamaan tulkinnalta enemmän syvyyttä. Kaiken kaikkiaan tämä on oikein hieno ensilevy, ja jään mielenkiinnolla odottamaan lisää. Soja Murto Mariam Sandhu: Emon maa Omakustanne 2020 L aihialainen laulaja Mariam Sandhu tuo todella tervetulleen lisän tangolaulajattariemme sarjaan, ja neljän oman kappaleen EP Emon maa levittää tyyliä kamarijatsin ja etnopopin puolelle. Emon maa -bändistä löytyy niin selloa, pianoa, bassoa, lyömäsoittimia, haitaria kuin klarinettiakin. Sovittajista ei erikseen kerrota, mutta muhkeasta soundista ja hyvistä soittajista olisi voinut ottaa enemmänkin irti. Äänitteen kokonaisvaikutelma on siisti huolimatta mahtavasta kaiusta. Sandhun ääni on notkea ja jopa loistelias: vibraton viljely on harkittua ja sointipalettiin on tullut leveyttä ja lämpöä. Hyväntuulen ja vaivattomuuden iskelmää. Ottaisin, ottaisin häihini nämä soittamaan! Pia Rask Kreeta-Maria Kentala ja Tea Polso: Polska Pandolfi Alba Records 2021 K aksikielisyys on tuttu käsite monen elämässä, joten miksipä ei musiikissakin? Kreeta-Maria Kentala jatkaa musiikillisen kaksikielisyydensä tutkiskelemista, joka tuotti kauniita ja yllättäviäkin tuloksia palkitulla soololevyllä Side by side. Uudella levyllä mukana on cembalisti Tea Polso, joka on samaan tapaan kaksikielinen – molemmilla on siis pelimannitausta mutta ovat perehtyneet ammatikseen erityisesti barokkimusiikkiin. Side by side -levyltä tuttuun tyyliin siirrytään sulavasti maailmasta toiseen. Tällä kertaa kansanmusiikkiosuuteen on valittu monipuolinen kattaus polskia sekä suomenettä ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta (kaustislaista ei tällä kertaa ole mukana). Tyylikäs valinta tarjoaa yhteisen punaisen langan mutta silti laajan väripaletin. Esimerkiksi neljännessä polskasikermässä siirrytään mystissävytteisestä Taklax Geestä riemuisaan Kruununpudotuspolskaan ja siitä rouheaan Bagg-Matts Polskaan – polskat ovat siis keskenään erilaisia kuin yö ja päivä. Polson cembalo tuo kansanmusiikkikappaleisiin oman kirpakkaan säestyssävynsä ja pääsee välillä myös sooloilemaan. Kentalan viulunsoitto on taattua laatua ja soi kuulaasti kansanmusiikkikappaleissakin. Erityisesti nautin kansanmusiikkikappaleiden puolella salaperäisistä, jopa dissonoivista sävyistä, ja tietysti siitä, kun laitetaan kunnon bileet pystyyn! Tove Djupsjöbacka Ilkka Heinonen Trio: Lohtu Rockadillo Records 2021 I lkka Heinonen Trion Lohtu taitaa olla jo nyt oma valintani vuoden kansanmusiikkilevyksi: virtuoottista mutta samalla syvällistä soittoa, jonka takana on pysähdyttävä näkemys ilmastonmuutoksen runtelemasta maailmastamme – unohtamatta kuitenkaan lohtua ja toivon pilkahdusta. Heinonen (jouhikot, tenoriviulu ja minipiano), Nathan Riki Thomson (bassot) ja Mikko Hassinen (lyömäsoittimet ja elektroniikka) luovat levyllä kokonaisuuden, jossa kaikki osat ovat kohdallaan ja jossa instrumentaalinen musiikki herättää voimakkaita mielikuvia. Heinosen jouhikkotaituruus on hätkähdyttävää, mutta ei nouse missään vaiheessa itsetarkoitukselliseksi, vaan palvelee aina kappaleen tarkoitusta. Sovitukset saavat tuen Thomsonin jyhkeästä bassosta ja Hassisen tyylikkäästä rytmiikasta ja hienovaraisesta äänen muokkauksesta. Nuoruuden optimismia kuvaavassa Marie-kappaleessa trioa vahvistaa vielä Maija Kauhanen sanattomalla laulullaan. Lohtu on musiikkina ainutlaatuinen kokonaisuus ja haastaa lisäksi kuulijan pohtimaan maailmamme tilaa. Kuuntelua aloittaessa kannattaakin perehtyä kannen lyhyisiin kappaleluonnehdintoihin, jotka avaavat hienosti levyn teemaa. Ja jotta emme alistuisi tilanteen edessä, muistissa kannattaa pitää myös Greta Thunbergin sanat: Yes, we all need hope, but the one thing we need more than hope is action! Paul Silfverberg Kesälukemista, kuunneltavaa ja soitettavaa löytyy runsaasti Suomen Kansanmusiikkiliiton putiikista kansanmusiikkiliitto.fi/ putiikki
• 43 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Tapio Mattlar – Olisin julkaissut omaa musiikkia jo aiemmin, mutta maatilan hoito vei niin paljon aikaa Kingdom Productions 2021 P itkän linjan muusikko ja muinaissoitinten erikoismies Tapio Mattlar on tuttu nimi muun muassa Ancient Bear Cultja Tarujen saari -yhtyeistä, mutta kuten albumin komea nimikin kertoo, kyseessä on vasta ensimmäinen kerta, kun miehen soolotuotantoa kuullaan levytettynä. Kyseessä on soololevy sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä 12 kappaleen aikana kuullaan yli kolmeakymmentä soitinta walesilaisen cwrthin ja kiinalaisen yeqinin kautta kanteleeseen ja kampiliiraan – ja Mattlar soittaa näistä jokaista itse. Levyn arkaais-ambient-henkinen tyyli onkin kuin muinaisiin viikinkipitoihin buukatun soittoretkueen settilistaa kuuntelisi. Varsin tajunnanvirtamaisilla otsikoilla (esimerkiksi ”Kyllästyin jousikvarteton säveltämiseen puolen minuutin jälkeen ja improvisoin sitten loput”) nimetyt kappaleet on masterointivaiheessa koottu varsin pienillä tauoilla lähelle toisiaan, mikä on omiaan luomaan soundtrackmaista tunnelmaa ja sekoittamaan kuulijan käsitystä siitä, missä kappale päättyy ja toinen alkaa. Tämä lienee yksi syy siihen, että levyn kuuntelee mielellään uudestaan ja uudestaan. Antti-J. Janka-Murros Teyr: Estren Sleight of Hand Records 2021 Cornish on ollut Lounais-Britannian ensimmäinen kieli, ja sieltä tulee myös kelttitrio Teyr (kolme). Yhtyeen Tommie Black-Roff on opiskellut Suomessa SibeliusAkatemiassa. (esittely sivulla 12). Hienon levyn soundimaalima tuo mieleen monet kelttibändit Espanjan Pohjoisosista Ranskan rannikon kautta Irlantiin. Dominic Hendersonin irlantilainen säkkipilli ja matala tinapilli, James Patric Gavinin kitarat ja viulu sekä Black-Roffin muhkeaääninen pianohaitari luovat huomattavasti moniäänisemmän ja kiinnostavamman kokonaisuuden kuin tässä musiikinlajissa on totuttu kuulemaan. Instrumentaalit ja laulut rytmittävät kokonaisuutta ja pitävät tehokkaasti mielenkiintoa yllä. Musiikissa kuuluu pitkät perinteet, mutta se on kauttaaltaan trion säveltämää ja sovittamaa. Laulujen tekstit sen sijaan ovat pääasiassa vanhaa runoutta. Sovittamisessa on nähty vaivaa mutta ei ole sorruttu liioitteluun. Levyn cornishinkielinen nimi Estren merkitsee vierasta. En tiedä, onko nimen valintaan vaikuttanut Roff-Blackin Suomenaika, mutta tuleehan siellä järvenrantamökillä tehdyssä Kuunsilta-polskassa selityksissä mainituksi sauna, kesäyö, kuu usvaisella järvellä, puitten pilkkominen ja kalastus... Uskoisinpa, että pääsemme Teyriä kuulemaan Suomessakin heti kun se on mahdollista. Sauli Heikkilä Suistamon Sähkö: Varokaa! Hengenvaara Kihtinäjärvi Records & Nordic Notes 2021 P olttaa, ravisuttaa, ja pakahduttaa, kuten levyn avausraidan ensimmäiset sanat jo kertovat. Varokaa! Hengenvaara jatkaa toimivaksi havaitulla etnoteknolinjalla kuin edellinen Suistamon Sähkön (Eero Grundström, Reetta-Kaisa Iles, Tuomas Juntunen, Anne-Mari Kivimäki) levy ja vielä pidemmälle jalostettuna. Lauluvastuuta on mahtavasti jaettu kaikille, mikä on tuo lisää kerroksia musiikkiin. Valtaosa yhtyeen materiaalista on omaa myös sanoituksissa. Tämän hetken maailmantilanteesta ammentavat, kantaaottavat sanoitukset sekä vahva tulkinta ovat vaikuttavia. Intensiteetti pitää otteessaan, ja musiikki imaiseekin vetovoimallaan mukaansa alusta alkaen. Tämän musiikin tahtiin voi pomppia festareiden eturivissä tai fiilistellä taitavuutta ihanasti kotisohvalla. Intensiivisyydestään huolimatta levyä jaksaisi kuunnella pidempäänkin. Suistamon Sähkö tarjoilee uudella levyllään hengästyttävän kokonaisuuden, jota kuunnellessa on vaikea pysyä paikoillaan. Erityismainintana haluan nostaa esiin Pakoon kappaleen, jossa Reetta-Kaisa Ileksen laulu saa aikaan kylmät väreet joka kuuntelukerralla. Kevyesti liitelevät etnotekno ja Notka-haitari syvälle sydämeen. Senni Heiskanen Minna Koskenlahti: Toinen/Other Omakustanne 2021 L yömäsoittaja Minna Koskenlahti ei soololevyllään päästä kuulijaansa helpolla; erilaisten perkussioiden lisäksi levyllä kuullaan vain puuhuilua pienessä osassa. Hyvin äänimaisemahenkinen levy edustaakin arkaaista musiikkia äärimmillään, mikä toisaalta haastaa kuuntelemaan rumpujen sävyjä hieman erilaisella korvalla kuin on totuttu. Levyn vahvuus on samalla myös sen suurin ongelma. Lähes täysin rytmiikkaan perustuvan musiikin kuunteleminen käy helposti puuduttavaksi, joten kiintoisimmat kohdat koetaankin, kun Varjostajaja Pura-kappaleiden matalat borduunat tuovat kaivattuja lisäsävyjä ja lähimmäksi vertailukohteeksi nousee Angelo Badalamentin kokeilevampi soundtrackmaailma. Levyn mukana tuleva informaatio on harmittavan vähäistä. Mitä ilmeisimmin varsin meditatiiviseen kuunteluun tarkoitettu musiikki olisi kaivannut hieman enemmän taustoitusta sekä mielellään laajempaa tietoa siitä, minkälaisia lyömäsoittimia ja muuta kalustoa Koskenlahti kappaleissa milloinkin käyttää. Nyt Toinen/Other jää hieman kuriositeetiksi pienessä harvinaisempien instrumenttien soololevyjen maailmassa. Antti-J. Janka-Murros Paula Wolski: Lato Omakustanne 2020 K rakovalaistunut suomalainen laulaja-lauluntekijä Paula Wolski on tehnyt kuulakkaan laulelmalevyn puolalaisten muusikkoystäviensä kanssa. Lato on puolituntinen Wolskin omia sävellyksiä ja sanoituksia, joukossa muutama tradisanoitus. Wolski itse soittaa ukeleleä ja on kehitellyt itselleen omintakeisen säestystyylin. Bändin soittoa leimaavat countryja bluegrassvaikutteet, parilla raidalla vierailevat viulisti ja huuliharpisti. Wolskin ääni on tyttömäinen, puhdas ja kuulakas, puhutteleva ja ehkä tarkoituksellisestikin viaton. Kappaleissa korostuu vaatimattomuus ja herkkyys, kuten kappaleissa Aamull´varhain, Tuuvittelen tuttuain tai Kesäyön auringon lapsi. Hyvin rullaava puolalaiscountry ja suomalainen rekilaulu ei ole hassumpi yhdistelmä, ja bändin into välittyy myös levyltä. Hipisóvkan maatilan studion soundit ja nostalginen kansikuvitus on kiehtova. Pia Rask
• 44 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Markku Lepistö & Ilpo Laspas: European Soirée – 19th Century Classical Repertoire for Accordion Rapusaari Records 2021 M arkku Lepistön taidot haitarinsoittajana lienevät kansanmusiikin alalla jo tutut – hän on näyttänyt osaamistaan monenlaisissa yhteydessä, mutta uusimmalla levyllään hän tuo jälleen kehiin lisäulottuvuuksia yhdessä monipuolisen kosketinsoittaja Ilpo Laspaksen kanssa. European Soirée perustuu tietenkin huolelliseen tutkimustyöhön, ja jos on mahdollisuus hankkia fyysinen kappale, suosittelen – levykansitekstit ovat olennainen osa kokonaisuutta, ja minä ainakin sivistyin. Tällä kertaa yksija kolmerivisillä haitareilla soitetaan siis klassisia pikkukappaleita, jotka eivät ole niin kaukana kansanmusiikista kuin voisi luulla. Oopperamelodiat olivat aikansa hittejä, jotka liikkuivat aikanaan myös korvakuulolla opeteltuina, ja monet kappaleista perustuvat loppujen lopuksi tanssillisuuteen. Sekaan mahtuu kuitenkin myös suurempia variaatioteoksia, kuten Giuseppe Greggiatisin virtuoottinen Tema e Variazioni. Erityisen hauskaa on kuulla tuttuja barokkisävelmiä haitarin väriskaalalla soitettuina. Juuri värikkäät ja elävän räiskyvät tulkinnat ovat levyn suurinta antia – itse musiikki ei ehkä ole kauhean yllätyksellistä, sointuvaihdokset osaa kyllä aika lailla aavistaa – vähän kuten pelimannimusiikissakin. Tämän lehden lukijoille ei ehkä tarvitse erikseen painottaa, että sellainen on nautinnollista kuunneltavaa myös Lepistön ja Laspaksen käsissä. Tove Djupsjöbacka Slack Bird: Hämärään Harava Records 2021 S lack Bird on vahvasti laulaja Dave Klasiin henkilöityvä kollektiivi, jonka keikkaja levytyskokoonpano tuntuu vaihtelevan aina tarpeen mukaan pienemmästä suurempaan. Kolmannella pitkäsoitollaan Slack Bird on jo selvästi löytänyt oman tonttinsa, ja tyyli on hioutunut sekä tunnistettavaksi että tasokkaaksi. Ensimmäisen levy, kahdella kielellä ja isommalla kokoonpanolla dylanmaisen banjofolkin ja jonkinmoisen etnopunkin sävyin väritetty Let’s start wearing capes (2016) kääntyi toisella levyllä banjo/haitariduoksi, ja Hämärään jatkaa musiikillista kehityslinjaa siitä kuulostaen nyt enemmän Ismo Alangon ja Jarkko Martikaisen kaltaisten lauluntekijöiden jatkumolta. Aiempien levyjen tapaan sanoituksissa sivutaan kantaaottaviakin aiheita, mutta olen jopa yllättynyt siitä, etteivät koronavuosi ja kulttuurialan ongelmat ole saanut sapekkaampaa ulosantia ainakaan levylle asti. Onko Slack Birdista tullut sisäsiisti? Ei sentään, onneksi. Lyriikoissa sivutaan niin pakolaiskriisiä, huumeongelmia kuin kuolleita ystäviä – ja tämä kaikki varsin kansanmusiikkimaisissa vaatteissa. On mielenkiintoista seurata, mihin tästä edetään. Antti-J. Janka-Murros Jaakko Laitinen ja Väärä Raha: Suomi Disco Playground Music 2021 J aakko Laitisen ja Väärän Rahann uutukaisen kaivaminen paketista sekä riemastutti että hämmensi: Suomi Discon kansi”taide” on hulvaton pastissi 70-luvun iskelmämusiikin kokoelmapitkäsoittojen ja nykyäänkin toimivien halpahallien estetiikkasta. Levy kannattaa hankkia nimenomaan LP-versiona (mukana tulee myös CD), jolloin kannen voi joko laittaa esiin levyhyllyn kunniapaikalle, tai piilottaa häveliäästi hyllyn perukoille. Musiikiltaan Zürichin El Lokal -baarissa tallennettu keikka on takuuvarmaa Rovaniemen baareissa marinoitua Balkanmeininkiä. Yleisön reaktioista on hauska kuulla keikan eteneminen El Lokalissa: alussa hieman hämmennystä, lopussa ponnekasta rytmin hakkaamista bändin mukana. Suomalainen kuulija saa bonuksena tyylitietoiset sanoitukset. Hyvä keikka, ei sen vähempää eikä enempää. Toivottavasti tätä mainiota live-bändiä pääsee taas kuulemaan elävänä, mieluiten Rovaniemellä. Paul Silfverberg Rinki: Muukalaisena maailmassa HYCD-041 H erättäjä-Yhdistys on ottanut siipiensä suojaan Rinki-yhtyeen, jossa soittavat Hanna Koivisto, Sanna Ågren, Rauno Junkkari ja Jyrki Koivisto. Viime syyskuussa ilmestynyt Muukalaisena maailmassa nostaa esiin hienoimman kotimaisen virsiperinteemme, ja tästä on merkkinä useamman raidan perässä kirjainyhdistelmä SV eli Siionin virret. Vielä sylttytehtaammallekin johtavat usein jäljet: alkuperäisiin Elias Laguksen kokoamiin Halullisten Sielujen Hengellisiin Lauluihin. Yhtye on parhaimmillaan herkissä sovituksissa, joissa teksti nousee vahvana esiin. Esimerkkinä ehkä maailman hienoin virsimelodiatoisinto Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on Lapualta kekseliäällä kitarariffillä terästettynä. Vähäeleinen soitanta käy muutenkin hyvin kappaleisiin, joissa on paljon sanottavaa. Levykokonaisuuteen on liitetty pari raikasta instrumentaalia, muun muassa Rinta-Nikkolan Kahman Anti. Jamisoittotaustan peruja lienevät Ringin iloisen tanssilliset sovitukset parista duurivirrestä. Naisten lauluäänet sopivat hyvin yhteen sekä uniksessa että stemmoissa, mutta olisiko löytynyt mukavampia laulusävellajeja, joissa saisi irti myös tykimpää tulkintaa? Ringin kansanomaista soitantaa kuuntelee mielellään, varsinkin Junkkarin pilleistä. Tervetullutta tavaraa henksupiireihin. Pia Rask Seuraava Kansanmusiikki-lehti ilmestyy 8.10. Arvosteltavien levyjen tulee olla toimituksessa viimeistään elokuun loppuun mennessä.
• 45 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Désirée Saarela & Triskel: Brandliljor och eldsjälar Eclipse Music 2021 V ankkumaton työmyyrä, suomenruotsalainen laulajalauluntekijä Désirée Saarela julkaisee jälleen uutta musiikkia – mielestäni hänen eheimmän albuminsa tähän asti. Kansanomainen kerronta ja kansanmusiikki yhdistyy musiikillisiin vaikutteisiin Irlannista ja Pohjois-Amerikasta. Triskel-yhtye on tällä kertaa jopa nelihenkinen, mikä antaa enemmän dynaamisia ulottuvuuksia kuin aiemmin. Basso ja rummut tuovat dramaattisen lisän esimerkiksi sota-ajan tarinoihin. Levyn teemana ovat naiskohtalot, ja monet tositarinoista ovat aika rankkoja: leski saa kymmenen päivää aikaa lähteä Porkkalasta, punainen sotaleski joutuu antamaan nuorimman lapsensa pois saadakseen köyhäinapua. Suomen eri historialliset hetket saavat tässä koskettavia kasvoja. Saarela on taitavasti kiteyttänyt kokonaisia ihmiskohtaloita laulumuotoon, ja hän laulaa ne hyvin. Laulajana hän on mielestäni parhaimmillaan juuri tarinankertojana, ei niinkään suurten tunteiden tulkitsijana. Kertomukset heräävät eloon, ja joka sanasta saa selvää. Koskettavin kappale on ilman muuta 14-minuuttinen (!) Elins flicka, jonka näen eräänlaisena keskiaikaisen balladin modernina vastineena. Rankka tarina tuberkuloosista, sodasta, perheväkivallasta, Amerikasta ja kuolemasta pitää kuulijan vallassaan. Tove Djupsjöbacka Tallari: Luontua Kansanmusiikki-instituutti 2021 L uontua on uuden Tallari-kokoonpanon (Katri Haukilahti, Arto Järvelä, Esko Järvelä, Sampo Korva) ensimmäinen julkaisu, joka koostuu monipuolisesta kattauksesta sekä instrumentaaliettä laulettua musiikkia. Monimerkityksellisen Luontua-nimen saaneella levyllä on 19 kappaletta nyky-Tallarin ohjelmistosta. Levy on kaikkiaan 18. pitkäsoitto Tallarin vuonna 1986 alkaneella uralla. Levyn materiaali on läpileikkaus suomalaisesta pelimanniperinteestä ryyditettynä muutamalla yhtyeen jäsenten omalla sävellyksellä. Esimerkiksi Arto Järvelän säveltämä ‘Markkinamarssi’ on hitti, joka jää soimaan päähän. Kokonaisuus ei jätä kylmäksi, kun perinteiset kappaleet sekä uudemmat sävellykset soivat kuten Tallarilla soi – periksiantamattomalla svengillä. Levyn äänitys on onnistunut ja kokonaisuus kuulostaa luonnolliselta. Instrumentaation kulmakivinä toimivat yhtyeen kotipaikallekin ominaisesti viulu ja urkuharmooni, mutta sointiin tuovat vaihtelevuutta lukuisat muutkin instrumentit, joiden soitto sujuu tallarilaisilta helposti, laulua unohtamatta. Esko Järvelän kaustislaiseen pelimanniperinteeseen tuoma tenorikitara sopii myös hienosti nyky-Tallarin sointiin. Tallarin levyä kuunnellessa alkaa väistämättä tanssittamaan, ja kaipuu festivaaleille sen kun kasvaa entisestään. Senni Heiskanen Helsinki-Cotonou Ensemble No Problem! Music 2021 H elsinki-Cotonou Ensemble on aina ollut hieno synteesi länsiafrikkalaista (beniniläistä) afrobeatia ja jatsahtavampaa menoa. Yhtyeen neljännellä studiolevyllä myös nyky-soul ja brassivaikutteet soivat aiempaa vahvempina, kuten jo levyn avausraidalta on kuultavissa. Ja heti perään The Craft -raidalla vahvistuksena on vielä räppäri Synik. Soitto on kautta levyn tyylikästä isolla T:llä, mitä vielä levyn poikkeuksellisen hyvä äänitys korostaa. Pääosin Janne Halosen säveltämistä kappaleista muodostuu hieno kokonaisuus, Noël Saizonoun laulun ollessa kieltä taitamattomalle kuulijalle yksi instrumentti muiden mukana. Hieman jäin itse kaipaamaan live-keikkojen adrenaliinia ja rosoa – niin hioutunutta soitosta on tullut – mutta toisaalta juuri tämän ansiosta levyn yksityiskohdat avautuvat paremmin. Hienoa, että bändi viettää kohta jo 10-vuotispäiviään. Paul Silfverberg Akkajee: Lastenkerääjä Omakustanne 2021 A kkajee on kahden muusikon (Meriheini Luoto & Iida Savolainen) muodostama nerokas duo. Lastenkerääjä on lumoava ja taitavasti tehty albumi, jonka keskeisenä teemana läpi albumin kulkevat lapset ja lapsuus. Ilmassa on toiveikkuutta, pelkoa, innostusta ja salaperäisyyttä. Levyltä löytyy monipuolisesti erilaisia perinnetyylejä, mm. balladi, Inkeriläinen itkuvirsi, synnytysloitsu ja useita loruja. Levyn avausraita vie takaisin lapsuuteen, kun kuiskutellaan ’Mitä tehtäis? Sika pestäis. Mikä sika?’ -lorua. Mystinen tunnelma ja tarinankerronta koukuttavat heti, eikä musiikki tunnu synkältä synkistä aiheista huolimatta.. Duo on luonut aivan omanlaisensa tyylin perinnemateriaalista inspiroituen. Tradipohjaisten tekstien lisäksi mukana on myös omia tekstejä. Sävellykset ja sovitukset on tehty huolella ja ajatuksella. Niissä sekoittuu nerokkaasti jotain vanhaa ja uutta. Avainviulun ja alttoviulun lisäksi vaikuttavien äänimaisemien tekoon on käytetty paljon esimerkiksi tavaroista lähteviä ääniä. Levyn tunneskaala on moninainen, sillä se koskettaa, herkistää sekä naurattaa jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Lisää tällaista musiikkia. Senni Heiskanen Junna: Folk.waw Digijulkaisu 2020 T amperelainen duo yhdistelee neljän kappaleen EP:llään kansanmusiikin elementtejä konerytmeihin ja 80-90-lukujen taitteen syntetisaattorimusiikin tunnelmaan. Pääasiallisesti äänessä olevan Anna Haaraojan laulu ja viulismi ovat tyylille sopivan utuisia ja Juha Seppäsen taiteilemat konerytmit hyvinkin tyylimukaisia Miami Vicehengessä, mutta aivan viimeisiä rosoja tästä timantista ei vielä ole saatu hiottua. Avausraita ”Et sinä huomannu” tuo Junnan perusidean varsin virkistävällä tavalla esiin samplaamalla perinteisen Himlens polskan melodiaa uusiin sfääreihin ja hiipii jalan alle lupaillen kaksikon musiikille vahvaa tulevaisuutta levylautasella, etenkin jos levyjen pyörittäjä tai yleisö ovat kansanmusiikkiin päin kallellaan. Minilevyn jatko ei kuitenkaan jaksa pitää aivan yhtä vangitsevaa tunnelmaa yllä, ja seuraavat kaksi kappaletta lankeavat enemmän itseään toistavan biitin puolelle. On toki muistettava, että sekä 80-lukuisessa synthwavessa että perinteisessä arkaaisessa kansanmusiikissa minimalismi on ominaisuus eikä moite, mutta vielä duo ei ole löytänyt parasta tasapainoa. Päätösraita ”Köyhänä kartanolla” nostaa kuitenkin Nordman-henkisellä svengillään suunnan takaisin nousujohteiseksi. Pitkäsoittoa odotellessa. Antti-J. Janka-Murros
• 46 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 KIRJAT N uorempi muusikkopolvi on ryhtynyt herättelemään haudastaan sotienvälisen Suomen viihteen keskeisiä hahmoja Matti Jurvaa ja Tatu Pekkarista, ja hyvä niin: meillä vähän varttuneemmillahan kaksikon tekemiset ovat vielä kirkaasti mielessä. Jurvan laulama Viipurin Vihtori -polkka on minunkin ensimmäinen musiikillinen ihastukseni, jota nelivuotiaana kuuntelin silmät palaten 1940-luvun Metsäradiosta. Tatun Väliaikainen ei jäänyt pieneksi välipalaksi iltamien välissä, vaan on nyt kohta sadan vuoden kuluttuakin yksi suosituimmista seuralauluista. Pale Saarisen toimittamaan Mestariparivaljakon paluu! -kirjaseen on poimittu mukaan kaksitoista kaksikon kappaletta Sulamithista Savonmuan Hilimaan ja Hawaijin idyllistä Soita vielä Refer-jazziin ja soinnutettu ne tämän päivän asuun. Tekstiosassa Jurvan ja Pekkarisen vaikutusta suomalaiseen viihteeseen arvioivat niin pitkän linjan Pekka Gronow kuin tämän ajan ammattilaiset, sanoittaja Heikki Salo, pelimannit Anne-Mari Kivimäki ja Arto Järvelä kuin laulajat Irina Björklund, Jukka Poika ja Olavi Uusivirta. Mestariparivaljakko tuskin sai elinaikanaan sitä arvostusta, jota jälkipolvet ovat heille osoittaneet. Pekkarinen kyllä mahtui istumaan samassa pöydässä Eino Leinon ja muiden runonruhtinaitten seuraan, mutta ”oikeaksi runoilijaksi ” tai ”oikeaksi kirjailijaksi” häntä ei kulttuuripiireissä hyväksytty. Matti Jurvan elämä päättyi turhan nuorena, vain 45 vuoden iässä, ja vasta nyt jälkikäteen ymmärretään, miten monipuolinen ja ajassa elänyt musiikintekijä hän oli. Kaksi vuotta Amerikan turneilla eivät menneet jälkeä jättämättä, tuliaisina Suomeen ei tullut vain ukulele, vaan myös amerikkalainen jazz, jota Jurva tulkitsi yhtä antaumuksella kuin kotoisia polkkia ja kupletteja. Pekkarinen ei ollut laulajana kummoinen, mutta sanoittajana hän oli taitaja, joka on ollut innoittamassa sotienjälkeisen Suomen viisuntekijöitä Helismaasta Heikki Saloon ja Juiceen. Hiski Salomaa nosti aikanaan Pekkarisen yli muitten ja ikuisti sen Laulu taiteilijoista -ralliinsa: Siinä se on mies, joka lauluja laittaa, kun toiset vaan pöydissä maljoja maistaa... Ikivihreiksi ovat jääneet Pienen sydämen tai Väliaikaisen tapaiset ajattomat sanoitukset, mutta samanaikaisesti oltiin tiukasti kiinni myös ajassa. Pulavuosiin sijoittuva Tullaan, tullaan on siitä oiva osoitus. Boheemista elämäntavastaan huolimatta Jurva ja Pekkarinen olivat erinomaisen työteliäitä miehuutensa päivinä: puolisen tuhatta levytystäkin molemmilla. Mestariparivaljakon paluu! -kirjanen on uusine sovituksineen hyvä avaus laajemmallekin, palkitsevalle tutkiskelulle. Hupilaulujen takaa paljastuu elämän koko kirjo. Seppo Kononen Matti Jurva ja Tatu Pekkarinen Mestariparivaljakon paluu! Toim. Pale Saarinen S atakuntalaisia ei ainakaan voi syyttää hitaudesta. Parissa vuodessa kokoonpantu nuottikirja on syntynyt vanhan pohjalle, lopputuloksena upea ja käytännöllinen nuottiopus. Suurimman työn on tehnyt nuottien puhtaaksikirjoittaja Jari Paavola. Kustaa Järvisen pitkään julkaisematta olleet nuotinnokset saatiin tähän julkaisuun Simo Westerholmin kokoelmista postuumisti. Nuotit ovat pääasiassa tanssilajeittain järjestettyinä ja edustavat vallan hyvin koko Satakuntaa. Jotkut soittajat tulevat kylläkin enemmän esille kuin toiset. Kirjan nimesta voisi päätellä, että nuottikirja sisältää sekä lauluja että soitteita. Laulupuoli jää vahvasti varjoon. Toisen laulun tekstitaituri jää anonyymiksi (ei ainakaan melodian soittanut Arvi Lindfors) ja toisessa olisi ollut enemmänkin säkeistöä, kuuntelepa esim. Harjavallan pelimannien levyltä Illan hiljaisuudessa-nimistä laulua. Myös Lehtisen Matilta olisi löytynyt laulupuolta lisää. Antti Koiranen Satakuntalaissi soitoi ja veisui I. 2. painos. Satakunnan kansanmusiikkiyhdistys. 82 s. Kierresidonta. L astenmusiikkiorkesteri Henxelit on pitänyt julkaisurintamalla hieman hiljaiseloa 2010-luvun taitteen molemmin puolin ilmestyneiden ”HenXelit” ja ”Kaisa käy kaupassa” -albumien jälkeen, mutta nyt uusista lauluista koostuva nuottikirja ja sen yhteydessä saapuva äänite on saapunut hurmaamaan uutta ja vanhaa kohdeyleisöä. Nimensä mukaisesti ”Leikkien ja laulaen” keskittyy vahvasti lastenmusiikin toiminnallisempaan puoleen; kaikki kirjasta sekä mukana tulevalta levyltä löytyvistä kappaleista ovat leikkilauluiksi suunniteltuja ja takakannen perusteella myös kentällä testattuja. Esimerkiksi muskarien tai muun musiikin varhaiskasvatuksen kannalta tarkasteltuna on tarkasti, monipuolisesti ja selkeästi laadittu materiaalipaketti kullanarvoinen, eikä Henxeleiden kattauksesta juuri moitteen sijaa löydy. Helppolukuisten nuottien lisäksi kirjassa käydään läpi kattava otos eri soittimista piirroskuvitusten ja pienten informaatiopakettien muodossa, vieläpä siten, että esiteltävä soitin on sellaisen nuotin yhteydessä, jossa levyllä sitä kuullaan. Tämä antaa paljon työkaluja musiikkituokioihin, eikä kuulokuvaa tarvitse lähteä sen kummemmin etsimään. Toki Henxeleiden kappaleista voi mainiosti nauttia myös kotiympäristössä niin itse soittaen tai laulaen kuin levyltä kuunneltuna. Matti Hakamäen tekstit ovat tuttuun tapaan oivaltavia ja taitavasti rakennettuja, ja monipuoliset sovitukset pitävät pienemmänkin kuuntelijan tylsistymisen loitolla. Omalla kentällään Henxelit edustaa edelleen kirkasta kärkeä. Antti-J. Janka-Murros Henxelit: Leikkien ja laulaen -nuottikirja Länsirannikko 2021 Tsuumi Sound System Dantchev:Domain Markku Lepistö & Mikko Helenius Peltokurki Iro Haarla Trio OIGG Celenka Johanna Juhola Trio MäSä Duo Aili Järvelä Ilkka Heinonen Trio Tanhu Facka Petri Hakala & Markku Lepistö Jussi Syrén & The Groundbreakers Mikko Perkoila & Vinkulelu Rehupiikles Viitasen Piia Haapavesi House Band solisteinaan Diandra & Johannes Vatjus Matti Johannes Koivun Uskomaton Folktrio PK Keränen & Leija Lautamaja Raappana Haapaveden kamariorkesteri solisteineen Päiväkohtaiset liput ennakkoon 10-40 € , festivaaliranneke 35-70 € www.haapavesifolk.com Mutaveijarit Pauanne MA Rouf Emilia Amper Trio (SE) 112 KURSSIA HAAPAVEDELLÄ 1987-2021 34. Haapaveden Folk-kurssi 28.6.–2.7.2021 KURSSIT JA OPETTAJAT Lauluja Englannista ja muualta John Dowlandin tyyliin Veikko Kiiver (Viro/Ruotsi): laulu, yhtyeet Bulgarialainen/finnougrilainen laulu, kantele Emmi Kujanpää Laulu ja äänenkäyttö, improvisaatio ja laulunteko Tero Pajunen: laulu, kitara, viulu, yhtyeet Kurkkulaulun tyylit ja tekniikat Sauli Heikkilä Pelimannisävelmiä meiltä ja Pohjoismaista Aili Järvelä: viulu, yhtyeet Polskaa Pohjanmaalta Piia Kleemola: viulu, yhtyeet Pelimannisävelmiä Pohjoismaista, Folkbarock Anders Löfberg (Ruotsi): viulu, sello, yhtyeet Amerikan tyylit, oldtime Petri Hakala: kielisoittimet Tilut tiskiin! Roope Aarnio: kielisoittimet (kitara, mandoliini) Paimensoitto Teppo Revon hengessä, Irlantilainen kansanmusiikki Samuli Karjalainen Ukulele kaikentasoisille Jarmo Julkunen Ukulele vasta-alkajille ja laulunsäestys ukulelellä Rauni Rokka Koskettimilla komiasti Timo Alakotila: piano, harmoni, yhtyeet Haitarista humahtaa Markku Lepistö: 5-ja vähäriviset Kontrabasso Oskari Hannula Jouhikko Ilkka Heinonen: jouhikko, yhtyeet Samin sambapajat Sami Kontola: Afrobrasilialaisten rytmien työpajat ovat avoimia kaikille ERILLISKURSSIT: Lasten kesäfolk -kurssi: Kaikki soittajat ja soittimet tervetulleita. Opettajina mm. Aili Järvelä, Tero Pajunen, Piia Kleemola, Sami Kontola, Nelli Ikola-Heiska, Samuli Karjalainen. Laulunkieli: Susanna Haavisto ja Marianne Oivo Haapaveden kamariorkesteri: Sibelius 5, Iro Haarla, Bach, Tosca Nykykansantanssia: Sofia Timonen Lastentanssikurssi 3-6v: Sofia Timonen Pianon mestarikurssi: Kirill Kozlovski Lisätiedot: haapavesifolk.com tai haapop.fi timo.hannula@haapavesi.fi Ilmoittautuminen: kurssi-ilmoittautumiset. haapop.com K ai kk i m uu to ks et m ah do lli si a
• Tsuumi Sound System Dantchev:Domain Markku Lepistö & Mikko Helenius Peltokurki Iro Haarla Trio OIGG Celenka Johanna Juhola Trio MäSä Duo Aili Järvelä Ilkka Heinonen Trio Tanhu Facka Petri Hakala & Markku Lepistö Jussi Syrén & The Groundbreakers Mikko Perkoila & Vinkulelu Rehupiikles Viitasen Piia Haapavesi House Band solisteinaan Diandra & Johannes Vatjus Matti Johannes Koivun Uskomaton Folktrio PK Keränen & Leija Lautamaja Raappana Haapaveden kamariorkesteri solisteineen Päiväkohtaiset liput ennakkoon 10-40 € , festivaaliranneke 35-70 € www.haapavesifolk.com Mutaveijarit Pauanne MA Rouf Emilia Amper Trio (SE) 112 KURSSIA HAAPAVEDELLÄ 1987-2021 34. Haapaveden Folk-kurssi 28.6.–2.7.2021 KURSSIT JA OPETTAJAT Lauluja Englannista ja muualta John Dowlandin tyyliin Veikko Kiiver (Viro/Ruotsi): laulu, yhtyeet Bulgarialainen/finnougrilainen laulu, kantele Emmi Kujanpää Laulu ja äänenkäyttö, improvisaatio ja laulunteko Tero Pajunen: laulu, kitara, viulu, yhtyeet Kurkkulaulun tyylit ja tekniikat Sauli Heikkilä Pelimannisävelmiä meiltä ja Pohjoismaista Aili Järvelä: viulu, yhtyeet Polskaa Pohjanmaalta Piia Kleemola: viulu, yhtyeet Pelimannisävelmiä Pohjoismaista, Folkbarock Anders Löfberg (Ruotsi): viulu, sello, yhtyeet Amerikan tyylit, oldtime Petri Hakala: kielisoittimet Tilut tiskiin! Roope Aarnio: kielisoittimet (kitara, mandoliini) Paimensoitto Teppo Revon hengessä, Irlantilainen kansanmusiikki Samuli Karjalainen Ukulele kaikentasoisille Jarmo Julkunen Ukulele vasta-alkajille ja laulunsäestys ukulelellä Rauni Rokka Koskettimilla komiasti Timo Alakotila: piano, harmoni, yhtyeet Haitarista humahtaa Markku Lepistö: 5-ja vähäriviset Kontrabasso Oskari Hannula Jouhikko Ilkka Heinonen: jouhikko, yhtyeet Samin sambapajat Sami Kontola: Afrobrasilialaisten rytmien työpajat ovat avoimia kaikille ERILLISKURSSIT: Lasten kesäfolk -kurssi: Kaikki soittajat ja soittimet tervetulleita. Opettajina mm. Aili Järvelä, Tero Pajunen, Piia Kleemola, Sami Kontola, Nelli Ikola-Heiska, Samuli Karjalainen. Laulunkieli: Susanna Haavisto ja Marianne Oivo Haapaveden kamariorkesteri: Sibelius 5, Iro Haarla, Bach, Tosca Nykykansantanssia: Sofia Timonen Lastentanssikurssi 3-6v: Sofia Timonen Pianon mestarikurssi: Kirill Kozlovski Lisätiedot: haapavesifolk.com tai haapop.fi timo.hannula@haapavesi.fi Ilmoittautuminen: kurssi-ilmoittautumiset. haapop.com K ai kk i m uu to ks et m ah do lli si a
• 48 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Piia Kleemola-Välimäki valittiin Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi alkuvuodesta. Onneksi olkoon! Kuinka hyvin tiedät, mihin olet ryhtynyt? Puheenjohtajuuskausi on vasta alussa, joten tässä vielä hahmotellaan sitä, mitä kaikkea pestiin kuuluukaan. Itselleni KEK hahmottui ennen puheenjohtujuutta hiukan epämääräisenä toimijana, joka oli monessa mukana. Nyt ensimmäisten kokousten myötä onkin avautunut se laajuus, millä työtä tehdään sekä niukat resurssit, joilla kansanmusiikin ja kansantanssin asiaa pyritään edistämään. Mikä on KEK? KEK, eli Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskus on kansanmusiikkija kansantanssialan ammattilaisten ja harrastajien kattojärjestö. KEKin jäseniä ovat erilaiset organisaatiot oppilaitoksista instituutteihin ja festivaaleista pieniin klubijärjestäjiin. Miten KEK edistää kansanmusiikkia ja kansantanssia? KEKin tärkein tehtävä on edistää kansanmusiikin ja kansantanssin näkyvyyttä. KEK muun muassa viestii alan ilmiöistä ja tapahtumista sekä järjestää tapahtumia ja verkostoitumistilaisuuksia. Yhtenä näkyvistä viime vuosien toimista on ollut Etnogaalan järjestäminen yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa. KEK ylläpitää KamuKanta.fi -sivustoa ja valitsee vuosittain alan yleisteeman sekä Vuoden Wäinö -tunnustuksen saajan. Kuka toimintaa pyörittää? Yhdistyksen hallitus linjaa KEKin toimintaa, ja osa-aikaista toiminnanjohtajan pestiä hoitavat Sirpa Lahti ja Riitta Huttunen . Hallituksen jäsenet osallistuvat käytännön toimintaan myös erilaisten työryhmien kautta. Mitkä ovat puheenjohtajuuskautesi tavoitteet? Kansanmusiikin ja -tanssin kenttä on laaja, ja kun KEKin toiminnan piirissä ovat sekä ammattilaiset että harrastajat, odotukset toiminnalle ovat moninaiset. Tavoitteena on kirkastaa KEKin toiminnan pääpisteitä ja edistää yhdessä hallituksen kanssa erityisesti alan tunnettuutta ja näkyvyyttä. Meillä on mielettömän laaja kirjo erilaista musiikkia ja tanssia, joka ansaitsisi tulla laajemmin tunnetuksi. Millainen on sinun taustasi kansanmusiikissa ja kansantanssissa? Sanon aina, että olen Haapavesi Folkin kasvatti. Olen soittanut kansanmusiikkia pienestä saakka, ja lopulta siitä tuli minulle ammatti. Kansanmusiikin ja -tanssin yhteys alkoi kiinnostaa kovasti opiskellessani Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla, ja olenkin tutkinut sitä sekä soittaen että tanssien. Parasta hommaa on soittaa tanssijoille ja päästä itse tanssimaan! Pääsoittimeni on viulu, mutta esiinnyn sujuvasti myös pienkanteleiden, jouhikon, laulun, melodikan tai vaikkapa kazoopillin kanssa. Mitä teet työksesi? Taidan olla malliesimerkki alan toimijasta: toimenkuva on ollut yli 20 vuoden ajan moninainen ja sisältänyt freelancemuusikkoutta, tutkimustyötä, apurahataiteilijuutta, tuottajan töitä, pestin läänintaiteilijana, festivaalin taiteellisen johtajan töitä, opetusta, koulutussuunnittelua ja hanketyötä. Tällä hetkellä teen puolipäiväisesti post doc -tutkimusta eteläpohjalaisten viulupelimannien soittotyylin tutkimuksen parissa ja toisen puolen työskentelen taiteen asiantuntijatehtävissä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Seinäjoen yksikössä. Ehditkö työn – ja luottamustoimien – ohessa toteuttaa omaa taiteilujuuttasi? Puolet työstäni on taiteilijan tekemää tutkimusta, joten ideaalitilanteessa kyllä. Onneksi kuulun myös aktiivisesti toimiviin kokoonpanoihin, joiden riveissä toivottavasti pian pääsee taas keikoille. Millaisissa yhtyeissä soitat ja milloin parhaassa tapauksessa niitä pääsee elävänä kuuntelemaan? Seinäjella toimivan Laitakaupungin orkesterin riveissä soitan kaikkea muutakin kuin kansanmusiikkia, kesäkuussa teemme yhdessä kansantanssikentälläkin tunnetuksi tulleen tanssitaiteilija Hanna Korhosen kanssa korona-aikaan sopivia räätälöityjä esityksiä Seinäjoella. Ke 9.6 olen mukana kansanmusiikin ja -tanssin ammattilaisryhmä Folk Extremen Folk Art Tampere sooloillassa G Livelab Tampereella. Toivottavasti kesälle tulisi jokunen festivaalikeikkakin. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Piia Kleemola-Välimäki Syntymäpaikka: Haapavesi Syntymävuosi: 1975 Koulutus: Musiikin tohtori, Sibelius-Akatemia Asuinpaikka: Seinäjoki Nyk. toimi: Muusikko/tutkija/ projektipäällikkö piiakleemola.com Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Tomi Lähdesmäki
• 50 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Yhteissoittoa, yhtyesoittoa, pienryhmätai yksityisopetusta, improvisaatiota, sävellyskilpailu, saunomista ja uimista sekä muuta mukavaa! Opettajina Leena Joutsenlahti (puhaltimet, omasta päästä -improvisointi), Jari Komulainen (haitarit, kosketinsoittimet) ja Emilia Lajunen (viulu, avainviulu). Leiri toteutetaan koronaturvallisesti leirin aikaisia turvallisuusohjeita noudattaen.Kurssin hinta on 320 euroa Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille ja 345 euroa muille. Sisaruksista ensimmäinen maksaa täyden hinnan, seuraavat saavat 50 euron sisaralennuksen. Päiväkävijöiden hinta on 280 euroa. Maksu sisältää opetuksen, opetusmateriaalin, täysihoidon ja vakuutuksen. Tarjoamme myös mahdollisuuden ottaa huoltaja mukaan leirille! Huoltajat maksavat täysihoidosta 210 euroa koko leiriajalta.Viime hetken ilmoittautumisetkin mahdollisia jos tilaa on. Järjestäjänä Suomen Kansanmusiikkiliitto, yhteistyökumppaneina Käpylän musiikkiopiston kansanmusiikkilinja ja Kansalaisfoorumi. Lisätiedot: Päivi Ylönen-Viiri , 0500 431913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi www kansanmusiikkiliitto.fi KAMU’21 KANSANMUSIIKKILEIRI 7.-11.6.2021 Päivölän virkistyskoti, Vihti Oletko 8-17-vuotias jolla perusvalmiudet omassa pääsoittimessasi? KAMU’21 tuo uutta potkua soittoharrastukseesi! Kansanmusiikkiliiton kiertueet Kansanmusiikkiliiton kevään kiertueet siirretään järjestettäväksi syksylle seuraavasti: Elokuu: Antti & Isotalo Syyskuu: Ilkka Heinonen Lokakuu: Freija Marraskuu: Ojajärvi Blom Ojajärvi Joulukuu: ENKEL Tarkemmat kiertueajat ilmoitetaan myöhemmin. Haluaisitko kiertueyhtyeen paikkakunnallesi konsertoimaan? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Konsertin järjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta, Teosto-kuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Järjestäjälle jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta, joka on vuoden 2021 kiertueilla 120 euroa / muusikko. Kiertuetiedustelut: tuottaja Sheri Toivomäki, puh. 044 738 1933, tuottaja@ kansanmusiikkiliitto.fi. Risto Hotakaisesta kuvan otti Elina Havia. Keski-Pohjanmaan oltermannin arvon on saanut Risto Hotakainen 13.2.2021.
• KANSANMUSIIKKI • 2 • 2021 Jäsenedut Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 29 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Tervetuloa kansainväliselle Ethno Finland -kesäleirille! Leiri on suunnattu noin 16–30-vuotiaille nuorille muusikoille ympäri maailman. Leirillä suomalaiset ja ulkomaiset osanottajat opettavat ja jakavat toisilleen musiikkia omasta kulttuuristaan. Leirin pääkieli on englanti ja lisäksi tarvitset vain oman soittimesi perustaidot. Ethno Finland -leiri järjestetään jo kuudetta kertaa Suomessa, Nummelan Päivölässä Vihdissä. Työpajojen lisäksi ohjelmassa on mm. jameja, saunomista ja yhteisiä illanviettoja ja esiintymisiä. Kurssi päättyy Nummelassa 4.8., jonka jälkeen jatketaan keikkailemalla toisella paikkakunnalla! Jos ulkomaisia osallistujia ei pääse Ethno Finlandiin pandemiatilanteen vuoksi, kootaan kansainvälinen ohjelmisto tällä kertaa kotimaisella porukalla. Huomioithan, että kotimaan osallistujilta vaaditaan enintään 72 tuntia vanha negatiivinen koronatestitulos ennen leirille saapumista. Hinnat: 330 € Pohjoismaalaisille 250 € muualta Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta tuleville 220 € muille kansainvälisille Hintaan sisältyy täysihoito ja työpajat Nummelassa sekä konserttimatka toiselle paikkakunnalle. Ethno Finland 2021 -haku on nyt avoinna ja jatkuu kunnes paikat ovat täynnä! Tervetuloa mukaan! Terveisin Ethno Finland -tiimin Vilma ja Laura www.facebook.com/ethnofinland www.kansanmusiikkiliitto.fi Ethno Finland -leirin järjestäjänä toimii Suomen Kansanmusiikkiliitto, yhteistyössä eri yhteistyökumppaneiden kanssa. Lisäksi Ethno Finlandia tukee Kansalaisfoorumi. Ethno Finland on osa Jeunesses Musicales Internationalin (JMI) Ethno-ohjelmaa, joka on maailman suurin nuorten ja musiikin verkosto. Kaikki Ethnot: www.ethno.world 29.7.-5.8.2021 CD Javier Sanchez Perez: Cuejero 10 eur Nyt jäsenetutarjouksena 8 eur CD Maksetut viulut: Kolmas 20 eur Nyt jäsenetutarjouksena 16 eur CD Niku Teija: Hetkessä 20 eur Nyt jäsenetutarjouksena 16 eur Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta laittamalla viestiä: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi tai 0500 431913. Samalla voit tilata jotain muutakin samaan laskuun. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka.