• Irtonumero 8 € 2 • 2023 6 Hannu Kella ei työtä pelkää MUKANA PELIMANNI-LIITE 12 Bill Hota – punkia vai kansanmusiikkia? 18 Riitta Hynynen ja Petra Lisitsin-Mantere – Monipuoliset savolaiset pelimanninaiset
• 2 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 SISÄLTÖ 2 • 2023 17 34 18 KOLUMNISTI Pekka Huttu-Hiltunen Riitta Hynynen ja Petra Lisitsin-Mantere – Monipuoliset savolaiset pelimanninaiset. Palataan vielä hetkeksi keväisen 50. Samuelin Poloneesin tunnelmiin. Bill Hota – Punkia vai kansanmusiikkia Pääkirjoitus: Lyhyt vai pitkä vuosisata? ..................................................4 Ajassa Milla Viljamaa .......................................................................................5 Hannu Kella ei työtä pelkää ..........................................................................6 Unohdettu härmäläinen mestarisoittaja .............................................10 Esittelyssä Mehrnoosh Zolfaghari: Santoorin lumo ja voima .....13 PELIMANNI -liite Harjavallan Pelimannit 50 vuotta ...........................................................21 Kurkistuksia maakuntalaulujen taustoihin osa 6 ............................22 Uudenmaan nurkka ......................................................................................22 Nuottiliite: Säveliä Keski-Suomesta .......................................................23 Varsinais-Suomen kuulumisia ..................................................................27 Kuulumisia Pohjois-Savosta ......................................................................27 Kevätsoitto palasi Orivedelle ....................................................................28 Huuliharpistit juhlivat elokuussa ............................................................28 Muistoissamme ..............................................................................................29 Kuinka parantaa saavutettavuutta? .......................................................30 II Saarijärven kantele -seminaari Helsingissä ...................................32 Hailuodon retriitit ovat avoimia kaikille ..............................................33 Arkistojen äärellä: Kansanmusiikki-instituutin arkisto ................36 Käärmeenpääntallaajat loitsii iloa ..........................................................38 Viljo S. Määttälän syntymästä 100 vuotta ................................................39 Kaustisen showcase-yhtyeet .....................................................................39 Levyt ja kirjat ...................................................................................................40 Taustapeilissä Sirkka Kosonen .................................................................46 14 Jo ha n B jö rk lu nd A nn aK ai sa To lv an en Ti m o H uk ka ne n
• 3 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 ALKUTAHDIT Maailmanmusiikin arvovaltainen aikakauslehti Songlines palkitsi Okra Playgroundin albumin Itku vuoden 2022 parhaana eurooppalaisena albumina. Raati kuvaa yhtyeen musiikkia näin: Suomalaishenkistä sähköistä folkia jännittävältä ja mukaansatempaavalta yhtyeeltä Helsingistä. Okra Playgroundissa on kolme hienoa eturivin laulajaa, jotka voivat kuulostaa herkiltä, jännittäviltä, pelottavilta ja suorastaan uhkaavilta. He ovat myös instrumentalisteja, Päivi Hirvonen soittaa viulua ja jouhikkoa, kun taas Essi Muikku ja Maija Kauhanen kanteleita. Nämä vanhat kansansoittimet yhdistetään moderniin sähköbasson, sykkivien perkussioiden, koskettimien ja haitarin muodostamaan taustaan. Itku on yhtyeen kolmas albumi. Se on monipuolinen, eeppinen ja tunnelmallinen muinaisen ja modernin fuusio, jossa kansanmusiikkiteemat muuttuvat kiehtoviksi lauluiksi ja äänimaisemiksi, jossa upeat naisäänet ovat aina hallitsevia. Ansaittu voitto upealla albumilla Eurooppaan. Onneksi olkoon Okra Playground! www.songlines.co.uk/awards/2023 Songlines arvioi Okra Playgroundin Itkun Euroopan parhaaksi Juurakon Juurimultaapodcast julki Juurimultaa-podcastissa Juurakko tekee yhdessä musiikkia ja keskustelee vieraiden kanssa kappaleiden teemoista syventyen monenlaisiin aiheisiin evakkomatkoista jokihelmisimpukoihin ja ASMR:stä (autonomiset, rauhoittavat aistielämykset) eroottiseen kansanperinteeseen. Sarja vie kuulijan sota-ajan muistoihin suljetulle saarelle, joen pohjalle tutkimussukeltajan kyydissä sekä äänimatkalle aivotutkimuksen ja historiallisten huumorilaulujen pariin. Juurakko julkaisee jokaisessa jaksossa uuden sävellyksen. Juurimultaa-podcastsarja julkaistiin Radio Helsingin taajuudella ja on-demand -alustalla toukokuun alussa. Juurakon muusikot ovat Laura Kaartinen , Eija Kankaanranta , Kaisa Saarikorpi , Minsku Tammela ja Anna Wiksten . Juurimultaa-podcastin tuottajina toimivat Juurakko ja Paula Susitaival . Kappaleet on äänittänyt ja miksannut Oona Kapari ja masteroinut Svante Forsbäck . Juurimultaa-podcastin tekoa ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Porvoon kaupunki. www.radiohelsinki.fi/ohjelma/juurimultaa/ www.juurakkoband.fi Laulettu Kalevala -julkaisufestivaali pidettiin helmikuun lopussa. Tapahtuma avasi samannimisen äänikirjan julkaisemisen. Lauletun Kalevalan kolme jaksoa sisältävät karjalais-suomalaisen eepoksen kokonaan. Kymmenen ensimmäistä runoa on jo julkaistu ja loppuosa äänikirjasta julkaistaan osissa vuoden 2023 aikana. Hankkeen käynnisti kuhmolaissyntyinen kansanmusiikin tuottaja Mari Pääkkönen ja laulajina toimivat Ääniteatteri Iki-Turson runolaulajat. Hanketta tukevat Jenni & Antti Wihurin rahasto, Kalevalaseura, Suomen Kulttuurirahasto, Niilo Helanderin säätiö & Taiteen edistämiskeskus. Äänikirja on osa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin aineryhmän äänitesarjaa, julkaisufestivaali puolestaan osa Kansanmusiikin aineryhmän 40-vuotisjuhlavuotta. Äänikirjassa laulavat runolauluun vihkiytyneet musiikin maisterit ja tohtorit: Taito Hoffrén , Anna-Kaisa Liedes , Maari Kallberg , Eila Hartikainen , Ilona Korhonen ja Heikki Laitinen , tarinat lukee äänitaiteilija Juha Valkeapää . www.youtube.com/@laulettukalevala Iki-Turso laulaa Kalevalaa äänikirjaksi Sounds of Europe Maailman musiikin keskus ja sen tuottama Etnosoi!-festivaali ovat päässeet EU-hankerahoituksen piiriin. Sounds of Europe on kolmentoista toimijan yhteinen projekti, joka sai Creative EU -rahoitusta vuosille 2022-2025. Hankkeessa toteutetaan artistija asiantuntijavaihtoa sekä mm. järjestetään seminaareja eri osallistujamaissa. Aiheesta lisää syksyn ja Etnosoi!n tullen. www.etnosoi.fi
• 4 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 PÄÄKIRJOITUS Lyhyt vai pitkä vuosisata? Sata vuotta on lyhyt aika. Noin sata vuotta sitten syntyivät molemmat vanhempani. Elettiin iloista kaksikymmentälukua. En ole aivan varma, onko elämä syrjäisissä tölleissä ollut kovin iloista: toimeentulo niukkaa, lapsia paljon, työkalut alkeelliset ja hallakin välillä vieraana. Ilot ovat olleet yksinkertaisia. Sellaisia, että on saatu lapset ruokittua, lehmä on säilynyt poikimisesta hengissä, oras ja potunvarret ovat nousseet imemään auringonvaloa. Talvi on takana ja pääsee tekemään ensimmäisen vastan. Äidin kotitalossa on varmuudella soinut viulu, isän vanhempien tuvan äänimaisemasta en tiedä mitään. En muista isovanhempien hyräilleen koskaan, laulamisesta tai soittamisesta puhumattakaan. Mutta voihan se olla, että rukkia pyörittäessä, vähäisiä lehmiä navetalle hätistellessä tai keveämmissä miesten töissä on joku kansanlaulu muistunut mieleen ja huulet ovat hiljakseen tapailleet sanoja ja mieli muistellut melodiaa. Kansanmusiikki on ollut valtavirtaa suurimmassa osassa Suomen niemeä. Konsertteja oli vain suuremmissa asutuskeskuksissa ja niissäkin kävi vain paremmin toimeentuleva kansanosa. Kaiken kansan huvitilaisuudet olivat vasta orastavalla alulla. Musiikkia kuultiin harvoin, ja yleensä se piti tehdä itse. Sata vuotta sitten otti radio ensiaskeliaan ja kehitys oli nopeaa. Radioaaltojen lähettäminen ja vastaanottaminen keksittiin 1800-luvun lopulla. Vuosisadan viimeisinä vuosina Guglielmo Marconi sai maailman ensimmäisen patentin radiolle Britanniassa. Parikymmentä vuotta myöhemmin Suomessa oli jo harrastajia siinä määrin, että radiolaki tuli voimaan 1919. Ensimmäiset radiolähetykset alkoivat 1924, ja ensimmäinen Yleisradion radiolähetys kajahti eetteriin kaksi vuotta myöhemmin. Kajahdus oli tosin vain uutisten luentaa ja musiikiksi kelpasi vain klassinen musiikki. Ensimmäisen kerran kuultiin kevyttä musiikkia kymmenkunta vuotta myöhemmin, kun Lauantain toivotut levyt -ohjelma aloitti. Sotien jälkeen radioita alkoi olla lähes jokaisesta kodista. Yhtä jalkaa yleistyivät myös gramofonit, mutta niitä oli paljon vähemmän. Saattoipa olla, että pelimannin korvanneelle gramofonille oli tansseja varten vain pari levyä, joita pyöritettiin koko ilta. Eipä monien soittajienkaan repertoaari kovin laaja välttämättä ollut. Suurin osa kansasta kuunteli samoja kappaleita seuraavat viisikymmentä vuotta, kunnes ensin levysoittimet yleistyivät ja sitten saatiin kasettisoittimet, iPodit ja internet. Sata vuotta tuntuu järkyttävän pitkältä ajalta, kun ajattelee tämän päivän musiikin kuuntelumahdollisuuksia. Sadat tuhannet kanavat tuuttavat kaiken maailman musiikkia ympäri vuorokauden kenen hyvänsä kuunneltavaksi. Yhtenäiskulttuurin aika on ohi, vaikka välillä tuntuu sama kappale soivan joka paikassa ainakin jonkin aikaa. Kun kuulin Suomen Euroviisu-kappaleen Cha Cha Chan kanteleella soitettuna, ajattelin, että vähänpä ovat asiat muuttuneet sadassa tai tuhannessa vuodessa. Niinku. Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 2 (210) 2023 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. 0500 431 913 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Miia Palomäki, Sofia Timonen ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Hannu Kella, kuva: Jani Mahkonen Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 3/2023 ilmestyy 6.10. aineisto 11.9. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
• AJASSA Milla Viljamaa 5 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Kauanko olet keikkaillut Lauri Tähkän Revohka-yhtyeen kanssa ja miten siihen päädyit? Aloittelin yhtyeessä jo 2011, joten on tullut viihdyttyä hyvin ja pitkään. Päädyin yhtyeeseen koesoiton perusteella, ensimmäisten joukossa. Sittemmin kokoonpanomme on löytänyt nykyisen muotonsa. Millaista on käydä tähden kanssa keikoilla? Pidän tähtinä kaikkia kollegoja, joiden kanssa työskentelen. He ovat kaikki oman alansa huippuammattilaisia. Tähkän kanssa keikkaillessa mahtavinta on hetkessä elämisen ilo ja palo. Jokaisen keikan tarkoitus on aloittaa kaikki alusta. Rutinoituminen pyritään heittämään romukoppaan ja keskitytään koko bändin kanssa siihen, että olemme kaikki läsnä sataprosenttisesti koko keikan ajan. Tällä tavoin tulee eteen paljon spontaaneja tilanteita, jotka pitävät koko homman eloisana ja mielenkiintoisena. Mitä kesä tuo tullessaan? Kesä tuo tullessaan Tähkän ja Revohkan kompaktin minikiertueen, johon mahtuu tänä vuonna 7 keikkaa eri puolella Suomea. Lisäksi keikkailen muun muassa Kajaanin runoviikoilla muusikkona ja kapuna Minä unohdin miten suuressa talossa asun -esityksen kanssa, joka perustuu Mirkka Rekolan runoihin. Sävellystyöt kulkevat koko ajan rinta rinnan muusikon töiden kanssa ja tänä kesänä viimeistelen pian julkaistavaa koko perheen näyttämöproduktiota, joka tulee ensi-iltaan syksyllä. Miten paljon ehdit tehdä muuta ja mitä se muu on nyt? Tällä hetkellä keikkamäärämme Tähkän ja Revohkan kanssa on sen verran maltillinen, että ehdin hyvin tekemään myös muuta. Kansanmusiikin sarallla työskentelen kesän aikana pohjoismaisen Ordseglare-kokoonpanon kanssa maidemme naisrunoilijoiden tekstien parissa, kun sävellämme niiden pohjalta yhtyeelle uutta materiaalia. Kokoonpanoon kuuluu nais kansanmuusikoita minun lisäkseni Norjasta, Tanskasta ja Ruotsista. Teksti: Sauli Heikkilä Kuva: Leif Väre
• 6 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 H annu Kellan elämäntarinaa kuunnellessa karateharrastus ei tule yllätyksenä. Hannun kuvailu pojasta, jolle musiikkileikkikoulussa yritetään keksiä soitinta, piirtää kuvan touhukkaasta kaverista, jonka pitkäjännitteisyys ei riitä viuluntai pianonsoiton opiskeluun, mutta innostuttuaan menee läpi mistä vain. Haitari ankkuroi pojan tuoliin ja harjoittelemaan. Moskovan olympialaisista mummon tuoma leikkihaitari vaihtui ensimmäisellä soittotunnilla oikeaan harmonikkaan. Ensimmäisenä opettajan oli Helka Kymäläinen . Työtä jatkoi Elina Leskelä . – Olin tunnollinen harjoittelija kun soitettava kappale ja aihe kiinnosti. Varhaisteininä kansanmusiikki vei mukanaan kun hollolalainen Matit ja Maijat -kansantanssiryhmä löysi nuoren muusikon mukaan toimintaansa. Koinurit, Folkkarit, Maria Kalaniemi Aldargaz ja muut tuon ajan kansanmusiikin tähdet olivat tärkeitä esikuvia. Hannusta tuli Matit ja Maijat -tanssiryhmän säestysryhmän johtaja. Pian alkoivat pienet sovitusja säveltämistyöt. – En tiennyt varmasti, osasinko. Kun 1990-luvun puolessa välissä alkaneeseen Oulun konservatorion tanssinopettajakoulutukseen päässeille hollolalaisille tanssijoille sävellykset kelpasivat ja tuli tunnustusta ja muutamia palkintojakin, itsevarmuus kasvoi. Hollolassa oli Hannun nuoruudessa vahva kansantanssin perinne. Tuhannen oppilaan koulussakaan kukaan ei ihmetellyt kansantanssiharrastusta, kun harrastajia oli kaikissa ikäluokissa paljon. Vaikka nykyään kansantanssin perinne on päässyt katkeamaan, järjestetään Hollolassa edelleen Hollo ja Martta -kansantanssifestivaalia. Yli kolmenkymmenen tanssiparin nuorten ryhmät ovat kuitenkin historiaa. Vakavampi musiikinopiskelu alkoi kouluikäisenä konservatoriossa. Ohjelmisto oli sitä, mitä opettajat panivat soittamaan, pääasiassa klassista ja nykymusiikkiakin. Kolmetoistavuotiaana löytyi tanssimusiikki. Kapakat ja tanssipaikat tuli kierrettyä jo paljon ennen täysi-ikäisyyttä – En tiedä, kuinka terveellistä on niin nuorena lähteä tanssikapakoihin näkemään keski-ikäisten kiimaa, mutta silti olen oppilaille sanonut, että yrittäkää löytää homma, jossa harjoittelemisesta maksetaan. Kolme kesää meni sisävesiristeilylaivallakin, ja se oli leppoisampaa hommaa. Opinnot jatkuivat konservatorion jälkeen Keski-Pohjanmaan konservatorion kansanmusiikin osastolla ja sitten Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla. Töitä on koko ajan ollut sen verran, että opiskelutahti on ollut varsin verkkainen. Kandin tutkinto valmistui 2012 ja maisteriopintojen valmistumisesta on kiittäminen koronaa. Maisterin paperit Hannu sai vuonna 2021. – Taisin tehdä jonkinlaisen ennätyksen. Vaikka kaikki opintonsa aloittaneet eivät valmistu koskaan… Tsuumailemaan Vuonna 1998 tuottaja Hilkka Jääskeläinen (nyk. Hilu Toivonen-Alastalo) sai idean, että Suomessa kansanmusiikkia ja kansantanssia pitäisi hyödyntää matkailumarkkinoinnissa. Jääskeläinen visioi kesäshown, jossa esiteltäisiin myös kansallispukuperinnettä ja ryhtyi Maiju Sirosen kanssa kokoamaan Tanssiteatteri Tsuumia. Ohjaaja-koreografiksi tuli Matti Paloniemi ja muusikkoryhmän johtajaksi Hannu Kella. Toiminta muuttui pian ympärivuotiseksi ja ammattimaiseksi. Tanssiteatteri Tsuumilla oli kysyntää ja se sai myös huomiota. Tsuumista on kirjoitettu kymmenittäin artikkeleita ja kansanmusiikkilehti Friitissä on vuosituhannen vaihteesta eteenpäin juttu joka vuosi muutaman vuoden ajan, vaikka esityksissä kansantanssiperinne oli häipynyt hieman taka-alalle. Hannu Kellan muuHannu Kella ei työtä pelkää Mustan vyön saavuttaminen karatessa edellyttää tekniikoiden erinomaista hallintaa ja niiden soveltamiskykyä mitä erilaisimmissa tilanteissa. Hollolalaisella mustan vyön karatekalla Hannu Kellalla on riittänyt erilaisia tilanteita myös varsinaisessa ammatissaan muusikkona ja tapahtumantuottajana. Mielen hallintaa on vaadittu niin hiihdon MM-kisojen taiteellisena johtajana kuin Euroviisujen väliaikanumeron rakentajanakin. Teksti: Sauli Heikkilä Kuvat: Jani Mahkonen
• 7 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 sikkoryhmän ja tanssiteatteri Tsuumin yhteistyö huipentui vuoden 2007 Euroviisuihin, kun Lordin edellisen vuoden voiton myötä kisat järjestettiin Suomessa. Hannu Kella sävelsi semifinaalin väliaikamusiikin ja johti orkesteria, koreografian teki Matti Paloniemi. Kalevalaan perustunut teos kuvasi suomalaisuutta. – Eläessäni en ole tehnyt niin paljon töitä seitsemän minuutin eteen. Tanssiteatteri Tsuumin ja Tsuumi-orkesterin tiet erosivat Euroviisujen jälkeen, mutta mistään ristiriidoista ei ollut kysymys. Oli vain aika siirtyä eteenpäin. Orkesteri sai luvan käyttää Tsuumi-nimeä, mutta jotenkin se oli erotettava tanssiteatterista, että yleisö tietäisi, mitä menee katsomaan. Yhtyeen silloinen valokuvaaja Marko Mäkinen ehdotti, että yhtyeen nimeen liitetään Sound System. Niinpä Hannun lempiorkesteri alkoi esiintyä Tsuumi Sound System -nimellä. Viidentoista vuoden ajan yhtye on kiertänyt yli pari kymmentä maata ja tehnyt ison pinon levyjä, vaikka nimi on aiheuttanut pieniä väärinkäsityksiä. – Yksi tuottaja sanoi, että joku oli jättänyt keikan väliin, kun luuli yhtyeen soittavan konemusiikkia, Hannu nauraa. Yhtyeelle on kuitenkin hyvin tärkeää, että kaikki soitetaan itse. Tsuumi Sound System on ankkuroinut paikkansa suomalaisen nykykansanmusiikin kentässä. Moni Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelmaan pyrkivistä kertookin lempiorkestereikseen Friggin ohella Tsuumi Sound Systemin.Vuosituhannen toisen kymmenen alussa Hannu löysi elämänkumppanikseen Heidin. Yhteiselämän alkua hankaloitti se, että puoliso oli ruotsinsuomalainen ja asui Göteborgissa. Päätettiin lähteä kokeeksi asumaan vuodeksi sinne. Vuosi venähti kuitenkin kolmeksi. – Tehtiin yhdenlainen ennätys kahden lapsen muodossa. Kasperi ja Minka ovat syntyneet saman kalenterivuoden aikana, mutta eivät ole kaksosia. Lopulliseksi sijoituspaikaksi päätettiin kuitenkin valita Suomi. Pariskunta piirsi puolentoista kilometrin säteellä ympyrän Hannun äidin asuinpaikasta Hollollassa. Sieltä löytyikin koti perheelle. Hollolaan haluttiin, koska lapsenhoitoapu ja muukin turvaverkko on lähellä kuten myös Helsinki ja lentokenttä.
• 8 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 – Göteborgin vuosina tulivat Finnairin lentoemännät sen verran tutuksi, että avasivat minut nähdessään valmiiksi matkatavaralokeron, johon haitari mahtui. Tsuumissa Hannu Kella tutustui myös tanssija-koreografi Ari Nummiseen . Nummisen kanssa heräsi ajatus tallentaa ja esittää Arin pienenä poikana vanhoilta työläisiltä oppimia työväenlauluja. Niinpä miehet perustivat Duo Ari Numminen & Hannu Kella. Duo on tehnyt kaksi osaa Vanhoja työväenlauluja -albumia. Viimeinen laulukeikka tehtiin vappuna 2021. Sen jälkeen osin maailmantilanteen vuoksi esiintymiset ovat olleet tauolla. Viime vuosikymmeninä pääasiassa koreografina toiminut Ari Numminen aloitti uudelleen tanssimisen ja teki trilogian, jonka yksi osa on tanssiteos Vallakumousetydit , jonka musiikin sävelsi ja esittää Hannu. Teosta esitettiin vuonna 2022 eri puolilla Suomea. Varsinainen ruuhkavuosi Viime vuosikymmenen puolivälissä Hannulle osui toinen mittava ponnistus, Lahden hiihdon MM-kisojen avajaisja päättäjäisnumeroiden taiteellinen ja musiikillinen johto sekä sävellystyö. Voi hyvin kuvitella, miten paljon haastavampaa on tehdä teos hiihtostadionille kuin näyttämölle. Huippuammattilaisten kanssa oli turvallista tehdä töitä, jos kohta vähän hirvittikin, pääseekö Toni Niemisen esittämä Rölli-peikko suurmäestä turvallisesti alas. Ilmojen herra toi omat ongelmansa. Jos kaatosade oli aikaisemminkin arvokisojen avajaisesiintyjiä kastellut, tuli sade tällä kertaa lumena. Televisiossa tosin todellinen talvi näytti hyvältä, vaikka Kiira Korven luistelu rullaluistimilla kinoksissa ei aivan toivotusti onnistunutkaan. Musiikin säveltäminen oli Hannun mukaan urakan helpoin osuus, vaikka hiihtokansalle säveltäminen on eri juttu kuin kulttuuriväelle. Tarttuvan teeman keksiminen tuotti vaivaa. – Kerran suihkussa oivalsin, että minähän olen säveltänyt sen jo! Teema löytyy Tsuumi Sound Systemin levyltä Floating Letters , Circus on Ice -kappaleen c-osasta. Niistä kahdeksasta tahdista tuli kisojen jingle. Sitä soitetaan vieläkin Lahden kisoissa. Muutoin kisat vaativat valtavan määrän vääntämistä ja säätämistä. Mukana oli toista tuhatta lahtelaista ja rahatkin piti saada riittämään. Kaikesta jäi kuitenkin loppujen lopuksi hyvä mieli. – Edelleen saattaa joku tapaamani 800 kuorolaisesta kertoa muistelevansa laulettuja stemmoja. Kisavuonna Sinfonia Lahti tilasi vielä Perintö-nimeä kantavan sävellyksen, jossa mukana oli Kaartin soittokunta ja suurkuoro. Timo Alakotila, joka sovitti ja orkestroi teoksen, oli niin suuri apu, että teosilmoituksessa hänen sovitusosuutensa on merkitty normaalia kaksi kertaa suuremmaksi. Tsuumi Sound System on Hannu Kellan tärkein tyhtye. Yhtyeen kokoonpano on tällä hetkellä Pilvi Järvelä (vas.), Jani Kivelä, Olli Rantala, Tero Hyväluoma, Hannu Kella, Jussi Nikula ja Pekka Seppänen. Yhteistyöstä tanssija, koreografi Ari Nummisen kanssa on syntynyt kaksi albumia Vanhan työväen lauluja sekä tanssiteos Vallankumousetydejä.
• 9 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 – Timo on suurin idolini ja mentorini. Sain kunnian olla ensin hänen oppilaanaan ja myöhemmin olemme tehneet lukuisia yhteisiä produktioita niin tanssiteatterin, kuin musiikinkin parissa. Yhteisiä levyjäkin on useampia. Vuoden 2017 aikana Hannu teki vielä Lahden kaupunginteatteriin Täällä pohjantähden alla 1 ja 2 -näytelmien musiikit Siitä tuli uran kiireisin työvuosi. Ponnistukset söivätkin voimia. Urakoista toipumiseen meni pari vuotta – toki pienempiä töitä tehden. Säkillisiä Ossi Niinimäen sävellyksiä Kun henki alkoi taas kulkea vapaammin ja Hannu jaksoi katsella seuraavaa suurempaa projektia, tulikin korona. Mieleen muistui kesken jäänyt urakka, hollolalaisen pelimanni Ossi Niinimäen tuotanto. Hannu oli soittanut Ossin kanssa jo pienenä poikana, ja Ossi oli ollut myös pitkään Matit ja Maijat -ryhmän säestäjä. Göteborgin aikana tuli suruviesti hymyilevän pelimannin kuolemasta. Häneltä tiedettiin jääneen jälkeen huomattava määrä sävellyksiä, nuotinkirjoitustaitoinen kun oli. Niinimäen ystävälle Esko Kivistölle arkistoja oli jäänyt pari jätesäkillistä, joita Hannu alkoi katsella vuonna 2014, mutta työn keskeytti MM-kisaprojekti. Vuosikymmenen lopulla Hannu sai Hämeen taidetoimikunnalta apurahan aineiston läpikäymiseen. Hän alkoi lajitella sävellyksiä, joita oli nuottipaperien lisäksi mainoslehtisissä ja aikakauslehtien takakansissa. Kaiken kaikkiaan hän ehti lajitella yhdeksisensataa sävellystä, kun projektin haastattelujen yhteydessä mestaripelimanni Aimo Mantere kehotti Hannua soittamaan pelimanni Väinö Antilalle. – Antila ilahtui soitosta. Hänellä oli ollut Niinimäen jäämistöä pinoittain autotallissaan jo vuosia ja kysyi, tulenko hakemaan. Mikä siinä auttoi. Lajittelu jatkui. Toki pariin tuhanteen nousevassa sävellysten joukossa oli paljon samankaltaisia melodioita, mutta määrä oli silti yllätys. Hannu kokosi neljänsadan pelimannisävellyksen joukosta alun toistasataa kappaletta ja kirjoitti ne puhtaaksi. Lisäksi hän haastatteli Niinimäen omaisia ja läheisiä ja kokosi nuottikirjan Hymyilevä pelimanni. Viime vuonna projektille laitettiin piste, kun Hannu levytti Pilvi ja Esko Järvelän kanssa kuusitoista valikoitua kappaletta. – Mielellään edelleen lähdetään soittamaan Ossin kappaleita, kun kysytään. Ossin sävellykset ovat myös erittäin suosittua opetusmateriaalia erilaisilla kursseilla, Hannu kertoo. Tie valtion taidetoimikuntaan Tällä hetkellä Hannu Kellan elämässä on meneillään rauhallisempi vaihe. Tsuumi Sound Systemin kanssa tehdään keikkoja, ja tuore livelevy Concert in Stereo on kerännyt listasijoituksia ja hyviä arvosteluja. Kahdeksanhenkisen yhtyeen liikutteleminen tekniikan kanssa taloudellisesti kannattavasti ei ole helppoa. Ystävyys ja rakkaus soittamiseen yhdessä saa porukan kuitenkin aina uudelleen liikkeelle. Kalenteria täyttää sävellystöiden lisäksi opetustyö ja karatevalmennus sekä lasten harrastukset. Omasta kunnosta on huolehdittava myös. Keikalle lähdetään kysynnän mukaan. Hannun toiminnassa vähemmälle huomiolle on jäänyt yhteistyö Sinfonia Lahdessa soittavan tuubansoittaja Harri Lidslen Tuubakimalainen-yhtyeessä. Sen kanssa Hannulla on takana useampi sata lastenkonserttia. Kansanmusiikin asema kulttuurin kentässä ei Hannua huoleta. – Aina se on ollut valtavirran varjossa, mutta vuosikymmenien ajan on tullut uusia lahjakkaita tekijöitä ja kansanmusiikkia kuunnellaan. Minusta on myös merkkejä siitä, että yhä suurempi joukko on siitä kiinnostunut. Se näkyy esimerkiksi Flowfestivaalin ohjelmassa ja striimaustilastojen kansainvälisyydessä. Hannu mainitsee kaksi edellytystä, jotka pitävät melkein minkä tahansa ilmiön elävänä ja menestyksellisenä. Toinen on rahoitus, jota ilman taiteellinen taso laskee väistämättä ja toinen on esikuvat. Kun näkee huippuesityksiä, syntyy halu pyrkiä samaan, olipa kysymys musiikista tai urheilusta. – Sen vuoksi samojen pitäjien joukkueet uusivat mestaruuksia vuosi vuodelta. Rahoituksesta Hannu on päässyt päättämään itsekin. Häntä kysyttiin ensin läänin taidetoimikuntaan antamaan lausuntoja ja samalla kysyttiin kiinnostaako valtakunnallinen toiminta. Mitään ei kuulunut ja yllätys olikin melkoinen, kun oma nimi löytyi tuoreen valtion taidetoimikunnan kokoonpanossa ensimmäisenä. Jostain syystä ilmoitus valinnasta oli päätynyt roskapostin joukkoon. Hannu arvostaa nimityksen korkealle, vaikkei muuta palkkioita maksetakaan kuin kokouksista ja yksittäisistä arvioista apurahaanomuksiin. Satojen apurahahakemusten arviot tehdään omalla ajalla. Aikaa kuluu useampi viikko vuodessa. Hannu katsoo kuitenkin olleensa itse etuoikeutettuna apurahan saajana niin pitkään, että maksaa ajallaan mielellään takaisin. – Lisäksi se on aitiopaikka nähdä, miten hienoa työtä niillä rahoilla tehdään. Valtion taloudesta vastuullisten kannattaisi joskus tulla katsomaan, miten valtavasti saadaan aikaan muutamalla miljoonalla! Hannulla itsellään on tekeillä useampia hankkeita, joista ei voi vielä paljoa kertoa. Lisäksi on joitakin haaveita, joista voi kertoa. – Olen säveltänyt paljon teattereille, mutta koko illan elokuvan musiikin säveltäminen olisi kiinnostavaa, ja säveltäminen isoille orkestereille. Sooloprojektikin on ollut mielessä, mutta sen punainen lanka on vielä haussa. 46-vuotiaan Hannu Kellan elämänuraa muusikkona ja säveltäjänä näyttää leimaavan tulevaisuudessakin vahvasti määrätietoisuus, työtä ja haasteita pelkäämätön asenne ja nöyryys. – Jos tällä alalla meinaa pärjätä, niin pitää tehdä mitä pyydetään. Hannu Kella Säveltäjä, sovittaja, muusikko, tuottaja Musiikin maisteri Valtion musiikkitoimikunnan jäsen Mukana yli 40 äänitteellä Kansainvälisiä esiintymisiä eri kokoonpanojen kanssa yli 30 eri maassa neljällä mantereella Toiminut tai toimii mm. seuraavissa yhtyeissä: Tsuumi Sound System, Duo Ari Numminen & Hannu Kella, Timo Alakotila & Hannu Kella, Septentrio, Mikael Saari band, Timo Alakotila & ikiliikkuja, Kajaus, Tuubakimalainen, Matit ja Maijat, Duo Eva Rune & Hannu Kella Toiminut säveltäjänä ja sovittajana, sekä muusikkona tai orkesterin johtajana yli sadassa produktiossa Teostopalkintoehdokkuus ja useita Emma-palkintoehdokkuuksia (Tsuumi Sound System) Karatevalmentaja ja 1. dan (musta) vyöarvo Shotokan tyylisuunnan karatessa.
• 10 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 P aikallista pelimannikulttuuria suurella sydämellä vaaliville ovat viimeistäänkin kuluneen vuosikymmenen myötä tulleet tutuiksi niin seudun useat menneiden aikojen suosikkisävelmät kuin keskeiset soittajatkin. Merkittävintä roolia prosessissa on näytellyt Härmä-seuran kustantama, Airi Linnan toimittama ja Risto Kuparin nuotintama vuonna 2013 julkaistu Vanhoja pelimannisävelmiä Härmästä -vihko, jossa käydään läpi 1900-luvun alahärmäläisen pelimannikulttuurin vaiheita niin sanoin kuin sävelin. Julkaisun kuvaosiota komistavassa kruunuhääkuvassa vähärivisten haitareidensa kanssa poseeraavat aikansa suosituimpien hääsoittajien joukkoon alueella kuuluneet veljekset Matti ja Nikolai Mäenpää . Matti ja Nikolai Mäenpään sekä sisarensa, kansanlaulaja Miina Rintasen perhepiirissä soitto ja laulu ovat epäilemättä nauttineet hyvin erityistä asemaa raskaan arkisen aherruksen vastapainona. Perimätiedon mukaan sisarusten isä Matti Juhanpoika oli viulupelimanni ja musiikkiharrastus on kulkeutunut suvussa menestyksekkäästi myös myöhemmille sukupolville aina näihin päiviin saakka. Mäjenpään Harmaapää Samuli ja Jenny Paulaharjun kansatieteelliset keruumatkat Härmän kylille 1929– 1931 ovat paikallisen talonpoikaiskulttuuritiedon säilymisen kannalta kulttuuriteko vailla vertaa. Paulaharjut ehtivät tuolloin haastatella 117 alaja ylihärmäläistä. Nämä haastattelut löytyvät alkuperäisessä muodossaan, puhtaaksikirjoitettuina nidoksina, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistosta. Kuten arvata saattaa, matkalla alkuperäisestä kerronta-asusta Härmän aukeilta -kirjaan on verrattain monta asiaa tehokkaasti tiivistetty ja karsittu, minkä vuoksi joitakin tärkeitä yksityiskohtia ymmärrettävästi jää arkistojen pimentoon odottamaan etsijäänsä. ”Koko häähuone oikein helisi ja pauhasi, kun pelimannit panivat parastaan. Puuställin häissä Mäjenpään Harmaapää ja Peli-Toltti trukapelimanniina kilvan kihnuttivat fiulia, ja Ylistaron Vakkinen* pudisteli kuluseulaa** ja poukutti sitä pöytään niin, että tuli suuri kolo. Komeaa oli kun vielä planeettiploosarikin*** puhaltaa luritteli joukkoon planeetilla.” (Samuli Paulaharju: Härmän aukeilta) * Vakkinen eli Jaakko Arkkola (s. 1842) oli ylistarolainen puhallinsoittaja ja tunnelman tahdittaja ** kuluseula; todennäköisesti viljaseula *** planeettiploosari = klarinetinpuhaltaja Härmän aukeilta -kirjan luettuani jäi mieltäni jokin vaivaamaan – kuka oikeastaan oli tämä Mäjenpään Harmaapää? Reilun vuosikymmenen Härmässä asuttuani tutuiksi olivat tulleet jo muut edellä mainitut vanhat soittajat, mutta eipä vielä tämä pelimanni. Aikani asiaa pähkäiltyäni tulin siihen päätelmään, että haitaristiveljeksistä se ei voinut kumpikaan olla, joten olettamukseni oli, että kyseinen Harmaapää täytyy olla poikien isä Matti. Olin jäljillä, mutta kuitenkin hitusen verran väärässä. Jostain selittämättömästä syystä, kortesjärveläisen Matti Haudanmaan elämästä koostettua Kulkurista kuninkaaksi -teoksen nuottiosiota toissa syystalvena selatessani, pysähdyin erityisesti erään polskan kohdalle. Toivo Kuulan nuotinnos eteläpohjalaisten kansansävelmien keruuaineiston puhtaaksikirjoitetun käsikirjoituksen lehdeltä avasi Kuulan merkitsemän jousitusehdotuksen myötä sävelmää uuteen valoon – vanhaan aikaan – ja aloin valtavasti innostua kappaletta soittaessani. Polskaa hyvän tovin kertailtuani siirryin lukaisemaan myös sivun alareunassa sävelmästä kirjoitettua liitetietoa ja sieltä Unohdettu härmäläinen mestarisoittaja Teksti: Antti Järvelä Matti Haudanmaan nuottikirjan alaviite johdatti Antti Järvelän arkistojen äärelle. Salapoliisitarinaa muistuttavien vaiheiden kautta Samuli ja Jenny Paulaharjun kirjaamat haastattelut veivät unohdetun pelimannin jäljille. Kruunuhäät Väinölässä 1912. Pelimannit vas. Matti Mäenpää, oik. Nikolai Mäenpää. Morsiamena Fiina Luoma, sulhasena Einari Siekkinen. Miina Rintanen o.s. Mäenpää, kansanlaulaja, Matti ja Nikolai Mäenpään sisar. R ai m o Lo uh ira nn an al bu m i. K an sa np er in te en ar ki st o
• 11 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 silmiini suorastaan rävähti A. O. Väisäsen sitaatti Haudanmaan kommentista tallennetun sävelmän yhteydessä: ”Kans niitä härmäläisiä Mäenpään polskia.” Vimmalla aloin käydä kirjan nuotteja tarkemmin läpi. Haudanmaan Mäenpäältä opituiksi merkittyjä sävelmiä kahlatessani tajuntaani iski todella, että Härmässä on vaikuttanut aivan äärimmäisen taitava 1800-luvun alkuvuosikymmenten musiikkielämän parissa varttunut kansansoittaja! Haudanmaalta tallennetuista vanhaa perinnekerrostumaa edustavista sävelmistä täysin varmasti neljä sävelmää Kortesjärven mestari on oppinut Mäenpäältä. Pitkään asiaa pyöriteltyäni ja nuottiaineistoa vertailtuani uskaltaisin kuitenkin tehdä vahvan olettamuksen, että helpostikin kymmenkunta vanhempaa soittokappaletta – polskia ja marsseja – on Haudanmaan ohjelmistoon siirtynyt nimenomaan Mäenpäältä. Lapuanjoen varrelta Vuosisatojen ajan on Kuortaneenjärven ja Lapuanjoen rantamilla kaikunut monen verrattoman taitavan pelimannin soitto. Oppejaan eri aikakausien taiturit – musiikin muut harrastajat mukaan lukien – ovat paljolti ammentaneet ennen autonomian aikaa niin Ruotsin kruunua palvelleilta sotilassoittajilta kuin myös paikallisilta valtapelimanneilta, jotka muistinvaraisesti ovat menestyksekkäästi vaalineet vähintäänkin jo 1600-luvun alusta saakka alueella vaikuttaneiden piipareiden perintöä. Asutuksen levitessä Pohjanmailla on käsityöläisammattien parissa ilmennyt merkittävän monialaista kulturellia oheisosaamista. Kirkonkirjat sekä perimätietona säilyneet, paikallisen perinteen tutkijoiden vuosikymmenten työn jäljiltä avautuneet asiayhteydet avartavat käsityksiä myös alueen musiikillisesta perinteestä ja soittajista. Taustatekijöitä ja kirkonkirjoja tutkiessani sekä tärkeää vertaistukea paikallisilta sukututkijoilta saaneena suunnistin 2022 kevättalvella SKS:n arkistoon Helsinkiin ja aloitin Paulaharjun käsikirjoitusaineistojen järjestelmällisen läpikäynnin. Kolmen päivän sinnikkään etsintäurakan päätteeksi onnistuin löytämään varmistuksen uudelle, sukututkimuksen pohjalta syntyneelle olettamukselleni, että Mäjenpään Harmaapää olikin Lapuan LatvaTeikarilta aikanaan Härmään muuttanut Juha Mäenpää. Paulaharjun muistiinpanot antoivat vähäisessä määrin, mutta sitäkin tärkeämmin, lisävalaisua viulupelimannin elämästä Härmässä. Juha Heikinpoika Latvateikari (s. 1819) syntyi Lapuan Latva-Teikarille, Tiistenjoen Paavolasta muutamia kilometrejä joen alajuoksulle päin. Syntymäajankohtaa peilaten on silkka mahdottomuus, etteikö Juha nuoruusvuosinaan olisi ollut musiikillisesti tekemisissä niin Paavolan laajalti tunnettujen pelimanniveljesten Peli-Jussin (s.1815), Peli-Erkin (s. 1820) ja Peli-Jaskan (s. 1822) kuin aikansa kuortanelaisten taitureiden, kuten Matti Herojan (s. 1800) kanssa. Tuolloin soittajia oli kuitenkin suhteellisen harvassa – soittimet ja soittotarvikkeet lähes yhtä harvalukuisia – mutta olemassa olevan tiedon perusteella tuolla Lapuanjokivarren osalla näitä on löytynyt hämmästyttävän tiheään. Härmä kutsuu Soittajille oli kysyntää, kun suuria juhlia ryhdyttiin toden teolla suunnittelemaan. Parhaiden pelimannien kanssa asiaa piti sopia jopa vuotta aiemmin. Väestöpohjaan nähden Kuortaneelta Lapuan suuntaan löytyi hämmästyttävän monta todella taitavaa soittajaa eri ikäpolvissa. Oletettavaa onkin, että elannon hankkiminen soittamalla olisi Juhalle synnyinseuduillaan tietänyt kovaa kilpailua. Härmä varmaankin vaikutti monin tavoin kiinnostavalta vaihtoehdolta. Juhan täti Liisa (s. 1796) oli aiemmin muuttanut emännäksi Piriin Ritalan taloon. Ritalassa syytinkifaariudesta nautti Liisan iäkäs isä Heikki . Juhan veli Heikki oli talossa renkinä ja Juha pääsi itsellisenä asumaan Ritalaan. Ehkäpä Juhan maine soittajana oli jo ennestään ehtinyt matkata pitkin Härmän raittia, kuka tietää. Tuolta aikakaudelta kun ei härmäläisistä soittajista ole juurikaan tiedossa merkintöjä Isontalon munsalalaislähtöistä pelimannia Johan Andersson Qvistiä lukuun ottamatta. Kotipitäjästään Alahärmästä Mäjenpään Harmaapää reissasi ahkerasti ympäryspitäjien hääsoittoihin. Viulutaiturin tiedetään soittaneen Jepualla, Kortesjärvellä, Kauhavalla sekä Ylihärmässä, mutta hyvin todennäköisesti hänen soittoaan päästiin taivastelemaan muillakin lähialueilla. 1840-luvulla Ritalassa viettämiensä vuosien aikana Juha hankki vertaansa Alkuperäinen nuottikuva Toivo Kuulan käsikirjoituksen (puht.kirj. Bologna 1909) polskasta, josta pääsin tämän vyyhdin jäljille. Vuoden 1907 keruumatkan aineistoa. Samuli ja Jenny Paulaharjun käsikirjoituksesta. SK S: n ar ki st o Matti Haudanmaa. M us eo vi ra st o
• 12 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Soitat sitten pelimannimusiikkia, viihdettä, taidemusiikkia tai jotain muuta mukavaa, meillä on valinnanvaraa: uudet Bugarit, Beltunat ja Hohnerit, sekä hieno valikoima käytettyjä harmonikkoja. Ammattitaitoinen huoltoja virityspalvelu, sekä harmonikkatarvikkeet, kuten kantoreput, remmit ja mikrofonit. Tervetuloa liikkeeseemme Nummelaan! Meillä on harmonikka, joka sopii sinun tyyliisi KUORMAKUJA 3 03100 NUMMELA (Vihti) Puhelin 0500 761 030 H el en e Li nd fo rs R ai m o N um m el a Kirsi Jaakkola • Beltuna Alex 3 Walnut Raimo Nummela • Beltuna Prestige 2050 Double Bass Blue Sfumato Jari Komulainen • Beltuna Samuel 3 Paduk Studio IV Compact Beltuna Sara 3 www.traditune.fi info@traditune.fi vailla olevan soittajan maineen ja oli ilmeisen hyvin toimeentuleva. Suullisen tiedon mukaan sangen köyhistä oloista mestarisoittajaksi ponnistanut Eoli ollut tarpeen vaatiessa valmis verrattain avokätisesti lainaamaan rahaa sitä tarvitseville, mutta erityisen arvokkaaksi arkistojen kätköistä kohosi tiedonjyvänen, josta ilmeni, että nimenomaan soitollaan Juha tienasi rahat, joilla 1849 tienoilla hankki isännyyden Mäenpään talosta. ”Se soitti niin kun taivhasta olis purotellut.” (Nukalan paappa Juha Mäenpäästä, Alahärmä 14.8.1931. Samuli ja Jenny Paulaharjun käsikirjoitukset, SKS). Kirjoittaja on mus.kand., freelance-muusikko ja musiikin ohjaaja, joka 1/2022 alkaen on työskennellyt Taiken myöntämällä 5-vuotisella taiteilija-apurahalla. Artikkeli on julkaistu aiemmin Härmän Joulu 2022 -lehdessä. Pelimannit hevoskärryillä hääseurueen kärjessä, määränpäänä taustalla häämöttää Ritalan piha. Hiljattain puretun talon pihapiiri toimi v. 1925 Pohjalaisia-elokuvan keskeisimpänä tapahtumapaikkana. K an sa lli ne n A ud io vi su aa lin en In st it uu tt i K AV I. Ku va ka ap pa us : A nt ti Jä rv el ä Muista ilmoittaa tapahtumasi Kamukantaan!
• 13 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ MEHRNOOSH ZOLFAGHARI SYNTYMÄPAIKKA: Iran AMMATTI: Muusikko NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Zemiene ELÄMÄN MOTTO: Olkaamme kuin aurinko, joka lämmittää meistä jokaista. Rakastakaamme ja tukekaamme toisiamme, jotta maailmasta voi tulla rauhan täyttämä. Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Moein Hasheminasab Santoorin lumo ja voima L ähi-idästä kotoisin oleva koteloitu kielisoitin, santoor, tunnetaan myös muiden muassa nimillä santur ja sant?r ja soitin on löytänyt tiensä vuosituhansien saatossa hyvin laajalle maailmassa. Euroopassa meille tuttuja nimityksiä ovat muun muassa Unkarissa käytetty cimbalom ja englanninkielinen nimitys hammered dulcimer. Euroopassa santoorista kehitettiin keskiajalla cembalo ja myöhemmin piano. Santooria soitetaan lyömällä kieliä pienillä malleteilla (soittolyömävasarapuikoilla). Taitavan soittajan, kuten Mehrnooshin, käsittelyssä sen sointi voi olla herkkääkin herkempi, tai hetkeä myöhemmin räjähtävän raju. Mehrnooshille yhteys soittimeen oli rakkautta ensi kuulemalta. – Yksinkertaisesti jumaloin santooria ja sen ilmaisuvoimaista sointia, joka ainutlaatuisella tavalla välittää tunteet ja kertoo sanattomat tarinat musiikin kautta. Lumouduin soittimen hypnoottiseen äänimaisemaan ja tiesin heti, että nimenomaan tätä soitinta haluan osata soittaa. Lisäksi santoorin soitto yhdistää minut persialaiseen perintööni, ja voin välittää soittimen kauneuden yleisöille ympäri maailman. Santoorin tekee minulle mielenkiintoiseksi myös sen rytmisoitannallinen ulottuvuus, sen lisäksi että se on melodinen soitin. Vaikka Iranissa on meidän näkökulmastamme katsottuna taiteellisen ilmaisun ja esimerkiksi muusikkona toimimisen rajoitusten suhteen toivomisen varaa, eivät tytön musiikkiopinnot ole mahdoton asia. 9-vuotiaan Mehrnooshin pulppuavan musikaalisuuden kanavoi musiikin opiskelun polulle äiti. Kaksi vuotta kestäneen santooriin perehtymisen jälkeen Mehrnoosh pääsi tyttöjen musiikkiopistoon Teheranissa. Monipuoliset opinnot kestivät kuusi vuotta, ja soitinrepertuaariin liittyivät piano sekä lyömäsoittimista kehärumpu daf ja käsirumpu tombak. Musiikkiopistoa seurasivat huippuarvosanoin suoritetut opinnot Teheranin yliopistossa, josta Mehrnoosh valmistui maisteriksi. Santoorin soittajista ehdoton enemmistö Iranissa on miehiä. Naiset ovat soittajistossa harvinaisia, mutta jonkin verran heitä Mehrnooshin lisäksi on ja lukumäärä on kasvamaan päin. Mehrnoosh koettaa omalla esimerkillään kannustaa tyttöjä ja naisia toteuttamaan omat unelmansa aivan kuin hänkin on tehnyt. Santoor on ollut Mehrnooshin soitin jo yli 20 vuotta ja hän on myös opettanut sen soittoa eri oppilaitoksissa Teheranissa kymmenisen vuoden ajan. Mehrnoosh on toiminut monenlaisissa kansainvälisissä yhteistyöprojekteissa, ja hän julkaissut niin albumeita, singlejä sekä myös kirjan, jossa on 22 santoorille sovitettua sävellystä. Kiinnostus rumpuihin on tuonut hänen soittimistoonsa sittemmin myös käsipannun, handpaninakin tunnetun ufoa muistuttavan teräksisen soittimen, jonka synty sai innoituksensa Trinidadin ja Tobagon steel-pannuista. Uraan on mahtunut sävellystöitä teatterille ja lyhytelokuville, sekä myös osa santoorin ja käsipannun soittajana sekä näyttelijänä yhden Iranin maineikkaimman ohjaajan Dariush Mehrjuin elokuvassa La Minor (2019). Persialainen musiikkiperinne on Mehrnooshille elintärkeä elämänkumppani. Jatkuvasti uusista asioista kiinnostuneena hänen musiikillinen polkunsa ja yhteistyöt ovat johtaneet viime vuosina myös toimimiseen nykymusiikin ja elektronisen musiikin alueilla. Säveltäminen on saanut arvostusta niin kansallisissa kuin kansainvälisissä kilpailuissa; kilpailumenestystä on tullut muun muassa Gilgamesh International Composition Competitionissa Yhdysvalloissa sekä Reza Korourian’s Composition Competitionissa Iranissa. Kulttuurienvälinen vuoropuhelu kiinnostaa Mehrnooshia erityisen paljon, ja siksi hän onkin parhaillaan opiskelemassa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Global Music -osastolla. Osana opintojaan hän opettaa ja johtaa persialaisen musiikin kokoonpanoa. Esiintymislavoilla hänet voi nähdä sekä soolona että Zemiene-yhtyeen kanssa. Monikansallisella kvartetilla, johon Mehrnooshin lisäksi kuuluvat Merve Abdurrahmani (piano, laulu), Ana Lazar (viulu) ja Vija Moore (lyömäsoittimet, laulu), tuntuvat näkemieni esiintymisten perusteella olevan käsissään nousukiidon ainekset.Nimi Mehrnoosh tarkoittaa ikuista aurinkoa. Mehrnoosh tuntee nimensä tuovan vastuun kantajalleen ja hän muistuttaakin itseään päivittäin siitä kuinka aurinko paistaa ja tuo lämpöä jokaiselle, poikkeuksetta ja demokraattisesti. Iranin pääkaupungissa Teheranissa opiskellut Mehrnoosh Zolfaghari toivoo, että muusikot voisivat hänen kotimaassaan harjoittaa taidettaan ja ammattiaan rajoituksiin törmäämättä, ja että naisten ja miesten mahdollisuudet tässäkin suhteessa olisivat tasa-arvoiset. Mehrnoosh tekee rakastamaansa persialaista musiikkiperintöä tunnetuksi Suomessa ensisijaisena soittimenaan kantele-kansalle mielenkiintoisesti tutun oloinen, mutta kuitenkin kutkuttavan eksoottinen santoor.
• 14 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 J uma kertoo, että Bill Hotan eteläpohjalaisten nokkeluuksien kivijalka on Alavuden Sydänmaalla, josta ovat nousseet siivilleen mm. Rock-SM 1978 voittaja Rett Saapas ja seuraavan vuoden nelonen Bingoksi Lämmin, joissa kummassakin Juma oli mukana. Muita paikallisia omituisuuksia olivat Pure Tyynyä, Pirjos Näkyy, Vähästä Kiusalliset ja Suffragette Sisters. – Sydänmaalla oli periaatteena, että vaikka soitettiin tosissaan, niin ei otettu sitä liian vakavasti, Juma kertoo. Huumorin viljelyn takana on myös sen suoma mahdollisuus sanoa suorempaan ja käsitellä siinä sivussa vaikeammatkin asiat. Juma ei sula ajatukseen huumoriyhtyeestä, vaikka keikoilla hauskaa onkin, niin yleisöllä kuin pelimanneilla. – Useimmissa lauluissa on kuitenkin myös ihan vakava ja jopa parantava sanoma. Alkuvauhti rockista Bill Hota -yhtyeen nimi oli alun perin Bill Hota & the Pulvers. Rockin SM-kisoissa Juma oli tutustunut soitinrakentajamuusikko Jussi Ala-Kuhaan . Kun Jussi näki rokkimies Juman soittavan kontrabassoa Kaustisella Alavuden Kaksirivisissä, se nauratti niin, että pyysi häntä mukaan kitaristi Pentti Haapasen kanssa perustamaansa terapiayhtyeeseen. Tarkoitus ei ollut tehdä keikkoja lainkaan, mutta toisin kävi, kun he lojaalisuussyistä päättivät esittää muutaman kappaleen paikallisessa tapahtumassa. Nimi yhtyeellä piti kuitenkin olla, ja se kaivettiin esiin Juman pöytälaatikon sinisestä vihkosta: Bill Haley & His Cometsin innoittamana suomalaiseen kansanperinteeseen muotoiltuna siitä tuli Bill Hota & the Pulvers. Se oli bändin mielestä luonnollinen nimivalinta kansanmusiikkia rock-otteella soittavalle yhtyeelle.– Kun Jussi kuuli ehdotuksen, naurusta ei meinannut tulla loppua. Valinta oli sillä selvä. Ensimmäiset kappaleet olivat Django Reinhardt -tyylin mukaisia instrumentaaleja, svengaavaa humppaa ja letkeää jatsia, kuten Oi Josef, Josef . Soitto kulki, toinen kitara vaihtui mandoliiniin ja keikkakyselyt lisääntyivät. Vanhassa haastattelussa yhtye kertoo, että se ei myy keikkoja, vaan niitä ostetaan heiltä. Mukaan alkoi tulla yhä enemmän omia kappaleita Juman eteläpohjalaisella murteella kirjoittamiin teksteihin. Valtakunnallinen läpimurto tapahtui MTV 3:n kykyjenetsintäkilpailussa Kiitorata 1995. Voittajaksi äänestettiin Sami Pilvilä , toiseksi Anna Eriksson , Bill Hota & the Pulvers oli kolmas ja Nylon Beat jäi neljänneksi. Maikkarin kanssa solmitussa kaksivuotisessa taiteilijasopimuksessa luvatut levyt optioneen jäivät julkaisematta, mutta Kiitorata-kokoelmalevylle päätyi kuitenkin kaksi kappaletta. Olarin Musiikki julkaisi yhtyeen ensimmäisen albumin Rytmiä rupis vuonna 1998 ja se nousi jopa World Music Charts Europen listan sijalle 69. Jussi Ala-Kuhan mandoliinin, Pentti Haapasen kitaran ja Juman kontrabasson maaginen, täyteläinen sointi syntyi vapaiden kielten runsaasta käytöstä. Letkeät itseironiset duurikappaleet ja hyvät jutut toivat keikkoja ja keikoille yleisöä. Kerkko Bill Hota – punkia vai kansanmusiikkia? Eteläpohjalaisuutta ei kuvittelisi helposti liitettävän musiikkiin, joka suhtautuu myötätuntoisesti koomisiin elämänilmiöihin. Mutta moni yleisöä riemastuttava yhtye sattuu olemaan puukkojen ja puntareitten ja rehvakkaitten puheitten valtakunnasta. Bill Hota -yhtyeessä kolmen vuosikymmenen uran tehneen Juhani ”Juma” Lautamajan mukaan siihen on yksinkertainen syy. Jo ha n B jö rk lu nd Bill Hotan juhlakonsertissa lavalla oli välillä väkeä kuin Kaustisen Pelimannitalon rinteessä festivaaliyönä: Tallari, Antti Paalanen, Pauli Hanhiniemi, Sakari Pesola, Lauri Kotamäki, mieskuoro Heikoollenkki, Orffit... muutamia mainitakseni.
• 15 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Koskisen tuottamana syntyi Bill Hota EP 2000 ja Kansanmusiiki-Instituutin julkaisemana toinen kokopitkä albumi Palttua pikkuserkuulle vuonna 2002, kunnes yhtyeelle tuli karu loppu. Jussi Ala-Kuha kuoli sairauskohtaukseen 55-vuotiaana maaliskuussa 2007. – Kevät meni pökerryksissä. Sitten Pentti tuumasi, että kyllä Jussi olisi toivonut meidän jatkavan. Elämä jatkuu Oli mahdotonta ajatella, että trioa täydennettäisiin uudella mandoliininsoittajalla. Päätettiin pyytää mukaan vanhaa tuttua, viulisti Kyösti Järvelää Tötterssön-yhtyeestä.– Pentti tuli kyläkaupassa kysymään, että tulisikko rutkuttamahan. Siitä se lähti, Kyösti muistelee. Kesä 2007 meni uuden linjan hakemisessa, ja syksyllä soitettiin ensimmäinen keikka. Yhtyeen ajatus oli, että uutta jäsentä ei ruveta ohjeistamaan, vaan hän saa tuoda oman panoksensa. Näin uusi sointi syntyy luonnollisesti ja pakottamatta. Jussin muistosingle julkaistiin 2008. Se nimettiin hänen oman, tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivan sloganin mukaan Kyllä se on niin että ei sitä tierä . Siinä on ajatuksia herättävästi mukana myös Jussin oma sävellys Parasta on kun pääsöö lähtemähän . Kymmenen vuotta vierähti, ja homma alkoi tuntua vanhan kertaukselta. – Oltiin liian syvällä urautuneena, ettei osattu enää uudistua. Mielenkiinto katosi, Juma muistelee. Vuonna 2018 ei tehty enää yhtään keikkaa ja päätettiin kerta kaikkiaan lopettaa. Ajatus yhtyeestä ei kuitenkaan jättänyt Jumaa ja Kyöstiä rauhaan. Uusiutuminen edellytti kuitenkin uutta verta. Uusi kitaristi saatiin mukaan ovelan juonen avulla. – Olin soittamassa Juman kanssa juhannustansseja Alavuden Kaksirivisissä. Tauolla tuli puhetta, että voisi soitella yhdessä duonakin, Arttu Mäkelä kertoo. Juma järjesti kotonaan Folkpicnic-tapahtuman, johon duo Cape Mosquito Bites treenasi fingerstyle-bluesia. Sitä kautta saatiin Arttu huomaamattaan ujutettua myös uuteen Bill Hotaan, jonka nimestä pulverit päätettiin tiputtaa samalla pois. – Kyllä se oli harkittu rikos, Juma tunnustaa.Bill Hotan ohjelmisto uusiutui lähes kokonaan, ja uusi kitaristi toi myös oman sointinsa ja tapansa soittaa. Samoin kuin Kyöstin tullessa riveihin, ei uutta soittajaa haluttu muokata yhtyeeseen sopivaksi, vaan yhtye muuttui uuden soittajan tyylin myötä. Arttu oli jo aikaisemmin omaksunut myös ”syrämmaalaasen” huumorintajun puolisonsa myötä. – Ensimmäisen keikan jälkeen kysyin Jumalta, onko se ajatellut, kuka hänen tilalleen tulee, kun lähtee yhtyeestä, Arttu virnuilee.Bill Hotan kitaristi ja viulisti ovat ammattilaisia toisin kuin Juma, joka sanoo ettei osaa nuotteja eikä ole välttämättä edes kiinnostunut millä kirjaimilla ne basson kielet on nimetty. Kerran piti kontrasta löytää alennettu H eli amerikkalaisen järjestelmän mukaan Bb. – Sanoin, että se on se toiseksi paksuin vaijeri juuresta, kertoo pedagoginakin toimiva Kyösti opastaneensa. Nyt päästy vasta alkuun Kolmekymmentä vuotta sitten Bill Hota & the Pulvers kertoi kolmen muusikolta näyttävän miehen soittavan Jussin tekemiä vehkeitä, jotka näyttivät soittimilta. Siihen nähden soitto on rullannut aina uskottavasti. Uuden kokoonpanon myötä monipuolisuutta ja sointirikkautta tuli vielä lisää. Bill Hota -nimellä julkaistiin albumi Diedeldaidel vuonna 2021. Ohjelmisto oli uudistunut, tekijät olivat entiset. Tekijätiedoista löytyy edelleen Järvelä ja Lautamaja, mutta yli puolen tekijänä on Sepponen , sovitusten ollessa bändin omia. – Orffit-bändistä tuttu Hannu Sepponen on ollut hovisäveltäjämme pitkään, jo vuodesta 2001. Pistää meille kappaleet, joita ei itse kehtaa esittää, Juma vinoilee. Yhtyeen omien jäsenten ja Sepposen lisäksi kappaleita ovat tehneet yhtyeelle muun muassa AP Sarjanto , Jouko MäkiLohiluoma ja Anssi Känsälä . Kappaleita on bändille tarjottu yllättäen ja pyytämättä. Hotalle tuunatut coverit voi laskea yhden käden sormilla; Kolmas Nainen, Ratsia, Juice Leskistä ja pari J. Karjalaista. Vapun alla yhtye piti 30-vuotisjuhlakonsertin teemalla Aina tiellä! Tapahtuma osoitti yhtyeen olevan paljon itseään suurempi. Lavalla oli pilvin pimein yhteistyökumppaneita, musiikin ammattilaisia ja muuten vaan vuosien varrelta mukavia ihmisiä, jotka Arttukin viimein tapasi ja sai yhdessä heidän kanssaan esittää myös vanhempaa Hota-ohjelmistoa. – Välillä Kyöstille totesin, että tässähän saa olla ihan vain matkustaja. Kolmestaan soittaessa joutuu olemaan liiankin tarkkana asialla, edelleen konsertin jälkilämmöstä nauttiva Juma hykertelee. 30 v-juhlakonsertti oli ainutkertainen tapahtuma myös yleisölleen. Liput oli laitettu myyntiin juuri ennen Folklandian keikkaa, ja konsertti myytiin loppuun kahdessa viikossa. Pientä lohtua rannalle jääneille tarjotaan tulevan kesän Kaustisen festivaaleilla lauantaina klo 21.00, jolloin Mondon lavalla esiintyy Bill Hota & the Tallars mukanaan Ritva Talvitie . Bill Hotan taival on kuitenkin vielä kesken kolmenkymmenen vuodenkin jälkeen ja Jumakin saa pitää vielä paikkansa bändissä. Trion jäsenten kesken on hieman erilaisia ajatuksia tulevan taipaleen pituudesta. Juma arvelee, että jos muutama vuosi vielä, kun taas Kyösti haaveilee nelikymppisten viettämisestä. – Nythän tässä on vasta päästy alkuun, Arttu kuittaa. Vakituisia vahvistuksia ei ole tarkoitus hankkia vaan kolmestaan jatketaan, vaikka Juman mielestä soitto onkin ”kohtalaasen köppäästä”. Ilta-Sanomien Pasi Kostiainen kirjoitti aikoinaan, että ollaan kansanmusiikin Sex Pistols, ja punk-yhtyeenä minäkin olen Hotaa aina pitänyt, Juma vahvistaa. Vuosien saatossa on noussut esiin monia yhtyeitä, jotka ovat taitavasta musisoimisesta huolimatta häivyttäneet vakavuutta esiintymisestään. Kuinka paljon se on Bill Hotan ansiota, on vaikea sanoa. Oli miten oli, iloa ei missään musiikissa ole koskaan liikaa. Bill Hotan diskografia Diedeldaidel, Bill Hota Productions 2021 Kolome komiaa, Bill Hota Productions 2015 Kyllä se on niin että ei sitä tierä, Jussi Ala-Kuhan (1952-2007) muistolle, Aina Kustannus Palttua pikkuserkuulle, Kansanmusiikki-Instituutti 2002 Bill Hota EP, Pyramid 2000 Rytmiä rupis, Olarin Musiikki 1998 Bill Hotan jäsenten muut yhtyeet Kyösti Järvelä Pirulainen Sussu Erkinheimo trio MäSä-duo Kiharakolmio Tötterssön Juma Lautamaja Kiharakolmio Alavuden Kaksiriviset Seinäjoen Ukuleleorkesteri Etelä-Pohjanmaan Mieslaulajat Jussit Arttu Mäkelä 5/5 Alavuden Kaksiriviset
• 16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 MUSIIKKIJUHLA / ETHNO MUSIC FESTIVAL MUSIIKKIJUHLA / S O M M E L O 26.6. 2.7.2023 Kainuussa MONIPUOLINEN SUOMALAIS-UGRILAINEN OHJELMA: KATARINA BARRUK YHTYEINEEN (SE) TALLARI & PAULIINA SYRJÄLÄ (FI) AR-GOD JA ANNA MAKEEV (EE) KÄNNU PEÄL KÄBI (EE) (HU) SIAUDELA (LI) SOLJU (FI) SUÕMMKAR (FI) JA PALJON , PALJON MUUTA ! w w w . s o m m e l o . n e t TULE JA KOE SUOMALAIS-UGRILAISTEN KIELTEN JA KULTTUURIEN RIKKAUS ! km_sommelo.indd 1 12.5.2023 12:41:45
• Pekka Huttu-Hiltunen KOLUMNI Lapsuudessani, ainakin Pudasjärvellä, tuohon kysymykseen tuli vastata: ”Suomessa on länsi ja itä!” Tämä vanha lasten leikkimielinen sanonta on usein pyörähtänyt mieleeni, kun ajattelen omia kokemuksiani kansanmusiikin tutkijana, kehittäjänä ja organisaattorina. Runolaulu on aikoinaan ollut yleinen laulutapa koko Suomessa ja keskeinen kulttuurisen kommunikaation muoto koko itämerensuomalaisessa kulttuuripiirissä. Laulamalla on ylläpidetty kieltä ja kulttuuria silloin kun sanomalehtiä, kirjallisuutta tai muutakaan kommunikaatiovälinettä ei ole ollut käytössä. Mittaan sidottu laulu on ollut tapa ylläpitää kulttuuria ja siirtää kulttuurisia käsityksiä sukupolvelta toiselle. Vuosisatojen kuluessa läntisessä Suomessa runolaulu on hiljalleen vaihtunut uudempiin laulun muotoihin, riimillisiin kansanlauluihin ja virsiin. Läntinen kristillisyys on ollut tässä muutoksessa keskeinen tekijä, mutta myös muut läntiset vaikutteet. Idässä, ennen kaikkea ortodoksisen kulttuuripiirin alueilla laulutapa on säilynyt pitempään elossa. Siispä meillä suomalaisilla on nimenomaan itäsuomalaisen ja karjalaisen väestön piirissä säilynyt elävä, milloinkaan katkeamaton kosketus tuhatvuotiseen laulamiseen. Runolauluperinne on ollut monimuotoista. On ollut pitkiä kertovia lauluja, mutta myös tunnelmalauluja, lastenlauluja ja jopa pilkkalauluja, sekä improvisoituja tapahtumakuvauksia. Laulamisessa käytettävä mitta on myös tuottanut sanontoja ja kansanviisauksia. ”Ei vara venettä kaada”, lauloi Ontrei Malinen aikoinaan Lönnrotille , ja sanonta on nykyisinkin yleisessä käytössä. Usein vain ei osata yhdistää sanontaa konkreettisesti veneen laitoihin. Väinämöisen mennessä Sampoa hakemaan Pohjolasta, vene varustettiin lisälaidoilla eli varalla. Mielestäni runolauluperinne ansaitsisi tulla luetteloiduksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön kansainvälisiin luetteloihin. Se on äärimmäisen arvokas osa suomalaista kulttuuriperintöä. Toivoisin että kansamusiikkiväki laajasti voisi olla mukana runolaulun asiaa edistämässä. Se, että runolaulu nykyisin on enemmän itäistä perinnettä ei saisi olla esteenä. Viestiä tästä vain Museoviraston ja Opetusja kulttuuriministeriön suuntaan! Myös kansanmusiikkijuhlien ja festivaalien saamassa julkisessa rahoituksessa on mielestäni epäsuhtaa. Musiikkijuhla Sommelo, joka on arkaaisiin kansanmusiikin muotoihin, muun muassa runolauluun erikoistunut, kansainvälistä yhteistyötä tekevä festivaali, saa Taikelta murto-osan valtion avustuksista verrattuna länsisuomalaisiin tapahtumiin. Vuosi sitten oikaisua pyytäessämme Taiken vastaus oli: ”Hakemusten arvioinnin, niiden keskinäisen vertailun ja kokonaisarvion perusteella Musiikkiyhdistys pro Sommelo ry:n tukea laskettiin 5 000 eurolla vuodelle 2022. Hakijan järjestämä festivaali on tärkeä Kainuun seudulla, ja sillä on selkeä teema ja kohdeyleisö. Hakijan menestymiseen keskinäisessä vertailussa ja näin ollen myönnettävän summan laskemiseen vaikutti hakemuksen perusteella Taiteen edistämiskeskuksen tekemä arvio tapahtuman vaikuttavuudesta ja ammatillisuuden luonteesta suhteessa muihin hakijoihin.” Täytyy sanoa, että vastaus tyrmistytti, ja tyrmistyttää edelleenkin! Musiikkijuhla, jolla on kansainvälistä yhteistyötä Pohjoismaihin, Baltiaan, Venäjälle, Eurooppaan ja jopa Kiinaan ja Vietnamiin, katsotaan olevan ”tärkeä Kainuun seudulla” (eli paikallista) ja meidät on arvioitu ammatillisesti vähemmän ansioituneiksi kuin muut hakijat. Hyvänen aika, Sommelon taustalla on pitkäaikaisen kokemuksen omaavia ja ammatillisesti korkeasti koulutettuja järjestäjiä sekä organisaatiossa että esiintyjäpuolella. Mistä tällaiset arviot Taiken viralliseen vastaukseen uivat? Olen tullut siihen tulokseen, että kyseessä on näköharha, jonka syntyyn vaikuttaa kaksi seikkaa. Ensinnäkin, on totuttu ajattelemaan, että Itä-Suomessa ollaan vaatimattomia, tyydytään vähään. Toiseksi, Taiken organisaatiossa asenteet ja ammattitaito eivät ole ajan tasalla. Taiteen kenttää yksinkertaisesti ei tunneta riittävästi. Siis, tiedättekö mitä? Suomessa on tosiaan länsi ja itä! Valtion viranomaisten toiminnassa tämä tulisi tasapuolisesti ottaa huomioon. Tiedätkö mitä? 17 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 M aa rit A ht on en
• 18 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 A ktiivisuus on molemmille selvästi elämäntapa. Tällaisia he ovat, koko ajan menossa ja uusien projektien kimpussa. – Polku on pitänyt luoda itse. Täällä Pohjois-Savossa ei ollut ketään, joka olisi meitä ennen tällaista työtä tehneet, sanoo Petra Lisitsin-Mantere . Edelläkävijöistä he mainitsevat harmonikkataiteilija Petri Makkosen , jonka kanssa työskentelivät vuosina 2007–08 kyläpelimannihankkeessa. Tämän hankkeen aikana istutettiin joitakin siemeniä, joiden tuloksista nautitaan edelleen, esimerkiksi kansanmusiikkitapahtuma Ysti, josta kehittyi myöhemmin kesätapahtuma SiiliFolk. SiiliFolk toimii nykyään myös kansanmusiikkiporukoille tärkeänä vuosittaisena tähtäyspisteenä, joka on hyvä olla perustyön ohella olemassa. – Mutta pelimannit haluavat kokoontua kerran viikossa, siitä ei luovuta. Se on myös henkistä voimavaraa, jaetaan kuulumiset, pidetään tapit tiukalla, kuvailee Riitta Hynynen . Viime vuosina erilaiset kansanmusiikkimessut ovat yhdistäneet mukavasti Pohjois-Savon soittoja lauluporukoita: ensin Friikoolin messu , ja sitten Antti JankaMurroksen säveltämä Savolainen messu. – Messut ovat olleet huikea menestys. Myös sellaiset, jotka eivät muuten ole olleet pelimanneina mukana, ovat tulleet soittamaan. Mukaan on tullut myös esimerkiksi kirkkokuoroja. Hengellinen musiikki on perinteisesti ollut Ylä-Savon seudulla vahvaa, Riitta kertoo. Isommilla vesillä Vaikka sekä Riitta että Petra ovat vahvasti kansanmusiikissa marinoituneita, kansanmusiikki on vain osa heidän arkeaan. Tällä hetkellä Riitta vaikuttaa Iisalmessa yläkoulun musiikkiopettajana ja Petra toimii vapaan sivistystyön puolella KuoRiitta Hynynen ja Petra Lisitsin-Mantere Monipuoliset savolaiset pelimanninaiset Kuuntelija tuppaa välillä hengästymään, kun Riitta Hynynen ja Petra Lisitsin-Mantere kertovat, mitä kaikkea heidän elämäänsä kuuluu. Nämä pohjoissavolaiset naiset tuntuvat olevan koko ajan vauhdissa, milloin missäkin tehtävässä – opettajana, pelimannina, kansanmusiikkiryhmien vetäjänä, esiintyjänä, tapahtumatuottajana, strategiatyön asiantuntijana... Molempien arkeen kuuluvat erilaiset kansanmusiikkija kansanlauluryhmät, kuten Kaskikuusen pelimannit, Mahottomat ja monet muut. Riitan soitin on viulu, Petra laulaa ja soittaa haitaria. Tove Djupsjöbacka Ee ro M an te re
• 19 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 pion kansalaisopistossa. Vaikka ajatus kokopäiväisestä kansanmusiikkityöstä olisi kutkuttavaa, molemmat kokevat voivansa toimia päivätyön kautta laajasti ja monipuolisesti – ja samalla levittää myös kansanmusiikkia, ”sydämensä kieltä”. – Jos oltaisiin jääty pelkästään kansanmusiikkiin niin oltaisiin varmaan siinä tosi hyviä, mutta tällä tavalla on voitu liikkua isommilla vesillä ja vaikuttaa siten kansanmusiikkiin, sanoo Petra. Opettajina he pitävät pelimanniasennetta mukana monenlaisissa yhteyksissä ja voivat myös monipuolistaa kansanmusiikkitarjontaa oppilaitoksissa. – Kansanmusiikki on meidän ilmaisuvälineemme, meidän tapamme toteuttaa itseämme, Riitta muistuttaa. – Kansanmusiikki paistaa varmaan meissä läpi silloinkin kun opetetaan jotain ihan muuta, Petra miettii. He yrittävät pikaisesti laskea montako oppilasta he yhteensä tavoittavat nykyisten tehtäviensä kautta, arviolta viitisensataa vuodessa. – Ja keikat vielä päälle! Jos oltaisiin jääty pelkästään kansanmusiikin opettamiseen ja kehittämiseen, tuskin tavoitettaisiin yhtä laajasti ihmisiä eri asiayhteyksissä, miettii Petra. Molemmat iloitsevat myös siitä, että Pohjois-Savon alueella asuu nykyään useita kansanmusiikin ammattiosaajia kuten Antti ja Anna Janka-Murros , Antti Raekallio , Tatu ja Tiina Viitala sekä Jenni Venäläinen . Yhteistyö on tärkeää, ja tehtäviä voidaan vaihdella välillä riippuen kunkin työja elämäntilanteesta. Työn lisäksi pitää kuitenkin hoitaa perhettäkin: Petralla on neljä lasta, Riitalla kaksi. Oma keikkailu on tärkeää Kaiken opettamisja kehittämistyön ohella Riitta ja Petra kokevat oman keikkailun todella tärkeäksi. He esiintyvät aktiivisesti duona monenlaisissa tilaisuuksissa. – Ihan missä tahansa, kalailloista syntymäpäiviin ja vanhoihin luokkakokouksiin, sukukokouksista urheilukilpailuihin, Hynynen luettelee. Ketterä duokokoonpano toimii myös hyvin pienissä tilaisuuksissa. – Tietty on ihanaa, kun on paljon porukkaa, mutta me rakastetaan niitä keikkoja joissa ollaan lähellä ihmisiä, sanoo Riitta, ja Petra nyökkäilee: – On mahtavaa lähteä peräkylille soittamaan vaikka 15 hengelle. Voimme välittää sen, mitä kansanmusiikki meille on, jolloin siitä tulee omakohtainen kokemus. Meille opettajina on myös tärkeää esiintyä itse kentällä, se on erilaista kuin esiintyminen oppilaiden kanssa. Keikoilla he esittävät monenlaista ohjelmistoa. – Esimerkiksi kaustislaisia polkkia ja mestaripelimanni Kalevi Kainulaisen polkkia. Kyllä joka keikalla pitää olla ainakin viisi polkkaa, Riitta nauraa, ja Petra jatkaa: – Ja helevetin noppeeta! Sitten on savolaisia lauluja, rekilauluja ja kaikenlaista, mistä itse tykätään. Ohjelmisto elää, vaikka duo ei aina ehdi harjoittelemaan ja laajentamaan ohjelmistoaan tarpeeksi. – Ehkä sitten kun ollaan viisikymppisiä ja lapset on isoja... Uutta ohjelmistoa pitäisi aina aktiivisesti etsiä, eivät ne uudet kappaleet tänne Pohjois-Savoon itsestään tule. Mutta koska meitä on vain kaksi, voimme ottaa ohjelmistoa haltuun aika nopeasti ja kokeilla asioita, kun ei ensin tarvitse sovittaa vaikkapa big bandille tai kamarikuorolle. Riittää että me kaksi pelataan yhteen, toteaa Petra. Polku rakentuu yhä Aktiivisen ja monipuolisen työelämän lisäksi molemmilla on tällä hetkellä myös opintorautoja tulessa. Riitta Hynynen opiskelee musiikkiterapiaa Jyväskylässä, ja Petra Lisitsin-Mantere on aloittanut väitöskirjansa Jyväskylän yliopistossa. – Kun on joutunut itse luomaan polkunsa, se tarkoittaa myös sitä, että se rakentuu yhä. Ei olla jämähdetty tähän, Petra vakuuttaa. Polku jatkuu siis aktiivisena eteenpäin, miettien myös mitä Pohjois-Savossa tarvitaan. Musiikkiterapian kautta voi tavoittaa ihmisiä, jotka eivät välttämättä muuten pääsisi musiikin ilosta osallisiksi. Lastenja nuorten toiminnalle olisi paljon kysyntää, johon on pyritty vastaamaan esimerkiksi Pirpanapelimannit-projektissa SiiliFolkin yhteydessä, yhdessä varhaiskasvattaja Marjo Matilaisen kanssa. – Toki olisi ihana välillä kehittää kansanmusiikkitoimintaa keskittyneemmin, mutta ehkä sen aika vielä tulee, molemmat pohtivat. – On todella tärkeää, että on kansanmusiikin ammattilaisia, jotka tekevät ainoastaan sitä työkseen, Petra pohtii. – Mutta se ei aina auta meitä PohjoisSavossa, kun he eivät asu täällä. Cd-levyjen kuunteleminen on eri asia. On tärkeää että ihminen pystyy itse kokemaan kansanmusiikin elinympäristössään tai harrastuksen kautta, vaikka se tapahtuisi hiukan puolivillaisemmin verrattuna huippuammattilaisiin. Ja koska on kyse kahdesta aktiivisesta ihmisestä, heillä on heti uusia ideoita mielessä.– Me voitaisiin vaikka haastaa kansanmuusikkoja tulemaan tänne PohjoisSavoon jakamaan omaa muusikkouttaan ja osaamistaan meille opettajille. Tällaiset koulutuspäivät pitäisi järjestää, sitäpä seuraavaksi puuhaamaan, Petra hymyilee. Artikkeli on julkaistu KamuKanta kaikuu! -sarjassa KamuKanta.fi -verkkomediassa. Harmonikan huolto ja restaurointi 4 – 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki Harmonikkojen huollot ja korjaukset , viritykset uusiin ja vanhoihin peleihin, restauroinnit vanhoihin harmonikkoihin, olka­ ja bassoremmit ja ergonomiset PasiPro­lantioremmit Naantali
• 20 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 VIULUT, ALTOT JA SELLOT SOITA 0400 520 475 info@vainisto.fi www.vainisto.fi HUOM! Viuluja voit koesoittaa ja ostaa Kaustisen festivaaleilla 13.—16.7.2023 Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry www.spelit.fi Suuri kansanmusiikin, -tanssin ja -laulun kavalkadi 1ja 2-rivisen haitarinsoiton Speli-mestaruuskisa SM-kisa huuliharpunja mandoliinin soittajille Konsertteja ja sooloesiintymisiä Vuoden 2021 Speliyhtye Usko Välimäki ja Uskos' Pois Bill Hota 5-rivisen harmonikkojen huippukonsertti. Mukana mm. Pasi Suikkanen, Kari Koivunen, Kimmo Mänty, Risto Ala-Ikkelä, Timo Saarimäki, Tuomo Ylitalo, Janne Uusitalo ja Anne-Mari Kanniainen Duo Timo Hirvonen, Anne-Mari Kanniainen & Keke Lammassaari,ym. ym. ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ Eteläpo hjalaise t Spelit 28. 30.7.2023 Ilmajoella Etelä-Pohjanmaan Opiston alueella Esiintymässä mm. Majoituspalvelut: Etelä-Pohjanmaan Opisto , P. 06 425 6000, www.epopisto.fi Tiedustelut / ilmoittautuminen: ep.spelit@gmail.com, www.spelit.fi AITOA PELIMANNIMEINIKIÄ JOKAISEEN MAKUUN! Uudistetut Lokakuun Loiskeet 29.9. 1.10.2023 Hotelli Sorsanpesällä Seinäjoella 51. Jarkko Helin & Crawfish Kings Suomen Harmonikkaliitto ry kutsuu soittajia Harmonikansoiton Suomen Pelimanimestaruuskilpailuihin 2023 Kilpailut järjestetään Ikaalisissa Omalla Tuvalla torstaina 29.6.2023. (Teinintie 4-6) Kisojen korkeimman pistemäärän saanut soittaja saa 300 €:n stipendin 1ja 2-rivisten sekä 5-rivisten sarjoissa. Aika: Torstai 29.6.2023 klo 10.00 Paikka: Ikaalinen, Oma Tupa, Teinintie 4-6 Sarjat: 9-vuotiaat (30.6.2013 syntyneet ja nuoremmat) 12-vuotiaat (30.6.2010 syntyneet ja nuoremmat) 15-vuotiaat (30.6.2007 syntyneet ja nuoremmat) 18-vuotiaat (30.6.2004 syntyneet ja nuoremmat) Yleinen (ei ikärajaa) Veteraanisarja (yli 50-vuotiaat) FOLK (ei ikärajaa) Ohjelmistot 1ja 2-rivisten sarjat Kaksi suomalaista perinteistä 1tai 2-riviskappaletta, joista toinen on polkka ja toinen vapaavalintainen tanssilaji. Tyyliin sopivat omat sävellykset ovat sallittuja. 5-rivisten sarjat Kaksi suomalaista perinteistä harmonikkakappaletta, joista toinen on polkka ja toinen vapaavalintainen jenkka, masurkka, valssi, polska, marssi, foxtrot tai tango. Tyyliin sopivat omat sävellykset ovat sallittuja. FOLK-sarja FOLK-sarjaan voi osallistua vapaalla ohjelmistolla. Harmonikka voi olla vähärivinen, 5-rivinen tai pianoharmonikka. Ikärajaa ei ole. Ohjelmistona kaksi vapaavalintaista kappaletta uutta kansanmusiikkia tai maailmanmusiikkia tai omia, moderneja kansanmusiikkisävellyksiä. Osallistumismaksua ei ole, mutta osanottajien on oltava Suomen Harmonikkaliitto ry:n jäseniä. Ilmoittautuminen kilpailuun 15.6.2023 mennessä sähköpostilla osoitteeseen: toimisto@harmonikkaliitto.fi mukaan nimi, osoite, puhelinnumero, syntymäaika, sarja, sekä soitettavat kappaleet tekijöineen. Viite: Ilmoittautuminen Pelimannimestaruuskilpailuihin Liity Harmonikkaliiton jäseneksi: Järjestäjä: Suomen Harmonikkaliitto ry yhteistyössä Sata-Häme Soi -juhlien kanssa www.harmonikkaliitto.fi Suomen Harmonikkaliitto ry Suomen Harmonikkaliitto
• 21 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 • PELIMANNI-LIITE 21 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 2 • 2023 H arjavallan Pelimannit syntyi syksyllä 1973. Niin maailmalla kuin Suomessa koettiin valtavaa innostusta folk-musiikkia ja kansanmusiikkia kohtaan. Vilho Kaunismäen ideoimana Harjavallan kansalaisopistoon perustettiin pelimanniryhmä, jota kutsuttiin Kansalaisopiston Kansanpelimanneiksi. Myöhemmin ryhmän nimeksi vakiintui Harjavallan Pelimannit. Osaamista eri puolilta Suomea Alusta lähtien Harjavallan Pelimanneissa oli soittajia, joilla oli tuotavana yhtyeeseen tyylejä ja perinteitä eri puolelta Suomea. Viulistit Väinö Marila ja Einari Räikkönen olivat Karjalan evakkoja, basson soittaja Erkki Yliahtela oli kotoisin Vimpelistä, ja pari vuotta myöhemmin mukaan liittynyt harmonin soittaja Kaarina Kivistö toi ryhmään kaustislaisen tämmäämisen taidon. Muita ryhmän alkuvuosien soittajia olivat viulistit Eelis Laine ja Voitto Parkkonen sekä rumpali Vesa Haapanen . Harjavallan Pelimannien sointiin ovat vuosikymmenten aikana vaikuttaneet taitavien vetäjien lisäksi muutkin musiikin osaajat. Vilho Kaunismäen jälkeen ryhmää johtanut viulupelimanni ja musiikinopettaja Anita Syrjämäki oli kotoisin Härmästä. Hänen mukanaan Harjavallan Pelimannit saivat persoonallisia sovituksia sekä ripauksen pohjalaista temperamenttia. Kun harjavaltalainen Pentti Mattsson astui myöhemmin johtajan rooliin, hän sai tukea kansanmusiikin maisteri Tuula Kivistöltä , joka kävi Helsingistä kurssittamassa pelimanneja. Tuula oli lähtöisin Harjavallasta, mutta hänellä oli sukujuuret Kaustisella. Mattssonin jälkeen Harjavallan Pelimanneja on luotsannut Leena Kivi , joka on ammatiltaan kanttori. Leenan myötä ohjelmistoon on tullut kirkollisia ulottuvuuksia, ja yhtye on esittänyt muun muassa Friikoolin messua yhdessä eri kuorojen kanssa. Lisäksi soitettavissa kappaleissa on jälleen panostettu enemmän sovituksiin ja yhtye soittaa paljon uutta, omien jäsenten tuotantoa, kuten Jari Paavolan ja mestaripelimanni Pentti Mattssonin sävellyksiä. Pelimannien jatkumo Harjavallan Pelimannit on onnistunut vuosien aikana saamaan riveihinsä uusia soittajasukupolvia, vaikka monet muut kokoonpanot ovat vähitellen tulleet tiensä päähän vanhojen soittajien joutuessa jättämään soittamisen. Toimiminen kansalaisopiston puitteissa on varmasti antanut vakautta ja sitä kautta jatkuvuutta, sillä aina joku soittajista on tuntenut muita soittajia, joita kysyä mukaan. Se ei kuitenkaan liene ainoa selitys yhtyeen pitkälle iälle. Harjavallan Pelimannit on ollut näkyvä pelimanniryhmä koko Satakunnassa sekä erilaisissa kansanmusiikkitapahtumissa ympäri Suomen. Ohjelmisto on ollut monipuolista, mikä on ollut omiaan tuomaan yhtyettä yleisön lisäksi muiden pelimannien tietoisuuteen. Ohjelmistossa on ollut traditionaalisia satakuntalaisia ja muualta Suomesta peräisin olevia sävelmiä sekä uutta sävellettyä kansanmusiikkia. Oma persoonallinen tyyli ja sointi on voitu säilyttää kiinnostavilla ja juuri Harjavallan Pelimanneille räätälöidyillä sovituksilla. Yhtye on myös tehnyt paljon yhteistyötä eri kuorojen ja soittajien kanssa. Perinteitä ja uudistumista Vaikka Harjavallan Pelimannien riveissä on kautta vuosikymmenten soittanut Satakunnan ja jopa Suomen ulkopuolelta tulevia pelimanneja, on kaikilla kuitenkin ollut vahva side Harjavaltaan. Tänäkin päivänä yhtyeessä on soittajia, jotka ovat oman sukunsa perinnön jatkajia. Viulisti Jorma Marilan isä Väinö kuului Harjavallan Pelimannien perustajakokoonpanoon. Huilisti Jenni Tuomen perintö ulottuu vieläkin kauemmas. Hänen äitinsä isoäidin isoisä oli Harjavallan Merstolassa asunut Frans Alho (1857?1925), jonka soitteita satakuntalaiset pelimannit soittavat edelleen. Harjavallan Pelimannit 50 vuotta 50-vuotiaan satakuntalaisen Harjavallan Pelimannien juhlakonsertista saatiin nauttia jo huhtikuun 23. päivä Harjavalta-salissa. Kuluvan vuoden aikana Harjavallan Pelimannit järjestävät lisäksi kolme muuta konserttia. Ohjelmistoa on vuosikymmenten aikana kertynyt paljon ja siksi onkin luontevaa juhlistaa puolivuosisataista taivalta useamman konsertin voimin. Lokakuussa on myös yhtyeen valokuvanäyttely Harjavallan kirjastossa. Teksti ja kuva: Heidi Huovinen Tällä hetkellä Harjavallan Pelimanneissa musisoivat Jari Paavola (vas.) viisija kaksirivinen harmonikka, uusimpana jäsenenä mukaan liittynyt Harjavallan seurakunnan kanttorina työskentelevä Pasi Flodström, harmoni, Mervi Heinilä, viulu, klarinetti, Eeva-Maija Talasma, viulu, Juha Marila, basso, Satu Mäenpää, alttoviulu, Jenni Tuomi, huilu, Jorma Marila, viulu, Leena Kivi, viulu ja Pentti Mattsson, viulu. Soitto jatkuu siis tulevaisuudessakin aktiivisena ja uudistuvana.
• Uudenmaan nurkka Keski-Suomen maakuntalaulu Viime vuonna paikallislehdessä Jyväskylässä muisteltiin 100 vuotta sitten syntynyttä Keski-Suomen maakuntalaulua. Jyväskylän yliopiston sekakuoro lauloi sukututkimusseminaarissamme laulun ja kysyi hauskana sivujuonteena: Tiedämmekö, mitä tekemistä on Tukholman olympialaisilla ja Keski-Suomen maakuntalaululla? Ivar Wideen (1871-1951), ruotsalainen kirkkomuusikko ja säveltäjä oli vuonna 1910 säveltänyt sisarensa Linnea Andren Smoolannin kotiseutulaulun Röd lyser stugan , joka esitettiin Tukholman olympialaisten yhteydessä järjestetyssä kuorofestivaalissa. Martti Korpilahti ihastui sävelmään ja kirjoitti siihen maakuntalauluksi valitun runonsa. Martti Ilmari Johannes Korpilahti (1886-1938) oli tunnettu keskisuomalainen kotiseuturunoilija ja säveltäjä. Hän toimi Jyväskylässä opettajana ja kuoronjohtajana. Korpilahden tekemät sanoitukset ovat suomalaiskansallisia ja kotiseutuhenkeä herättäviä. Hänen tuotannossaan on kotien ja koulujen lauluja ja sävelmiä ”pienempäin ja suurempain laulajain käytettäviksi”. Kymenlaakson laulu Kymenlaakson laulu esitettiin ensi kerran vuonna 1934. Tämän jälkeen kuhunkin maakuntaan valittiin vain yksi maakuntalaulu. Esimerkiksi Hämeeseen oli tarjolla lähes kuusikymmentä eri sanoitusta ja sävelmää. Kymenlaakson laulun sanoittaja, filosofian tohtori Aukusti Simojoki (1882– 1959) oli suomen kielen ”sanaseppä”: kääntäjä, runoilija, suomentaja ja tutkija. Hän toimi Kouvolan lyseon rehtorina vuosina 1929–1940. Siellä lienee syntynyt hämäläistaustaiselle miehelle rakkaus Kymenlaaksoon. Kymenlaakson laulun sävltäjä on orkesteriteoksistaan kuulu Uuno Kalervo Klami (1900–1961). Klami syntyi Virolahdella yrittäjäperheeseen, sukuun, jolla oli pelimannitaustaa. Klamin lapsuus Klamilassa Virolahdella oli täynnä menetyksiä ja surua, mutta hän herätti lapsena huomiota musikaallisuudellaan ja soittotaidoillaan kyläpelimannina ja pienten sävellysten luojana. Kerrotaan, että hän soitti Säkkijärven polkan pianolla musiikkiopiston sisäänpääsykokeissa. Tie vei 15 vuoden ikäisenä Helsingin Musiikkiopistoon. Säveltäjät Erkki Melartin , Leevi Madetoja , Ilmari Hannikainen ja Väinö Raitio kannustivat nuorta neroa erityisesti luovaan sävellystyöhön. Helsingin Kaupunginorkesterin yleisö sekä myös Radion Sinfoniaorkesterin kuulijakunta ovat äänestäneet Uuno Klamin musiikin Sibeliuksen jälkeen toivotuimmaksi. Anja Hinkkanen Kurkistuksia maakuntalaulujen taustoihin osa 6 22 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 K oronavapaa, pitkä kevään odottelu ja eduskuntavaalien eliittikulttuurikeskustelut ovat saaneet kansanmusiikkija -tanssiväen sisuuntumaan ja näyttämään parastaan. Pääsiäisen jälkeen olikin melkoinen suma konserttilavoilla. Mahtava ja elämyksellinen Samuelin Poloneesi Turussa ja monipuolinen Juurijuhla Espoossa kokosivat upeasti esiintyjät ja yleisön. Yhteisvastuukonsertti Vuosaaren kirkossa 16.4. oli riemukas, yhteisöllinen haaste kursseineen lasten ja nuorten Näppäritorkesterille ja isolle Orivesi All Stars -yhtyeelle. Kiitos kaikille mukana olleille! OAS osallistuu Kaustisella jälleen viimeisen päivän tanssisoittoon. Uutta ohjelmistoa on harjoiteltu kuukausittain kursseilla eri puolilla Suomea. Yhdistyksemme Hyvän mielen iltakonsertti 26.4. keräsi sievoisen summan Ukrainan lasten hyväksi. Kiitos Vantaan Pelimannit ja Sakarat. Vauhdikas kesä on edessämme. Kansanmuusikot ja-tanssijat ovat liikkeellä Helsingissä Seurasaaren Juhannusjuhlilla 23.6. ja Seurasaari Soi viikolla 18-20.8. sekä Espa-folkissa. Markku Lepistö aloittaa Herttoniemestä Särestöniemeen -kiertueen Helsinki-Päivänä 12.6. Herttoniemen kartanon Knusbackan museolla 12.6. Helsingin Pelimannien isännöidessä ja jatkaa Ruukin museolle Karkkilaan 18.6. Vuoden 2024 kesällä kiertue jatkaa keskisessä Suomessa ja sitä seuraavana vuonna Pohjois-Suomessa päätyen lopulta Särestönniemeen. Syyskauttakin valmistellaan. Vantaan Kaamospelien lauantaikursseille 18.11 olemme saaneet ukulelen opettajaksi Lauri Keskisen. A rkistoteemalla soitetaan Risendahlin nuottikirjaa Pekka Pentikäisen johdolla. Näistä lisää lokakuun lehdessä. Anna-Mari Kaskisen Kansanmusiikkikirkko-laulun sanoin: Ei kauniimmin maan päällä laulaa voi, kun kesäyö helkkyy ja ranta soi. Satakielen laulu kun pulppuaa, se kaikkien kielet laulamaan saa. Tapaamisiin Kaustisella. Minut löytää juontohommista Soittosalissa. Anja Hinkkanen Näppärit ja Orivesi All Stars valmistautuu yhteissoittoon Yhteisvastuukonsertissa 16.4. Vuosaaren kirkossa. Ju ha ni G re in er t Pe rh ea lb um i, uu no kl am i.fi Nuori Uuno Klami.
• 23 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Nuottiliitteessä kappaleita Keski-Suomesta, Kaustisen teemamaakunnasta. Keskisuomalaiset haluavat tuoda esiin harvemmin kuultuja sävelmiä 1800-luvun lopulta 2020-luvulle. Arkistojen äärellä -teemaan sopivat lähes kaikki kappaleet. Mukana on myös keväällä menehtyneen Erkki Lampisen sävellys.
• 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 ??????????????????????????????????? ? 24 A ????? ???? ??? ????? ??? Am ?? ? ?? ????? ??? ??? ???? ? ? ?? ????? ???? ???? ???? ? ? ? ???? ???? ? E 7 ? ??????? ???? ???? ????? ?? ? ?? ????? ??? ??? ???? ? ? ?? ????? ???? ???? ???? ? ? ? ???? ???? ?? Am ?? ?? ?? ?? ?? ??????????????????????????????????? ? ???????? ???? ??? ????? Am ?? ? ?? ????? ??? ??? ???? ? ? ?? ????? ???? ???? ???? ? ? ? ???? ???? ? Dm ? ????? ???? ???? ???? E 7 ? ? ? ????? ??? ???? ???? ? ? ?? ?????? ???? ????? ?? ??? Am ??????? ?? ?? ?? ??? ??????????????????????????????????? ? B ????? ???? ????? ???? Dm ? ? ? ????? ???? ???? ???? ? ? ? ????? ???? ???? ???? ? Am ? ? ????? ?????? ????? ???? ???? ???? ? E 7 ? ? ????? ???? ???? ???? ? ? ? ?????? ???? ???? ???? ?? Am ?? ? ????? ????? ??? ?? ?? ?? ?? ??????????????????????????????????? ? Erkki-vaari kuistillansa haitarinsa kanssa, soittaa siinä itsellensä jenkkaa ainukaista. Naapuri se huutaa, että "Soita vielä kerran!" jenkkaa jota maailmassa toista ei oo. A Tämä isäni sävellys on syntynyt 1980-luvun puolivälissä ja silloin nuotinnettu. Nimen keksi kaksrivispiirissä Martti Siljander v. 1997 ja muutama vuosi myöhemmin hän teki sanat. ~Katja M. Lampinen 2023~ ????? ???? ????? ???? Dm ? ? ? ????? ???? ???? ???? ? ? ? ????? ???? ???? ???? Am ? ? ? ????? ?????? Erkki soittaa haitaria linnut laulaa puussa, orava se oksallansa istuu käpy suussa. Haitarista soitto soi ja Erkki-vaari laulaa, jenkkaa jota maailmassa toista ei oo. B ????? ???? ???? ???? E 7 ? ? ? ????? ???? ???? ???? ? ? ?? ?????? ???? ????? ?? ??? Am ??????? ?? ?? ?? ??? Erkin ainukainen säv. Erkki Lampinen, Jämsänkoski san. Martti Siljander, Jämsänkoski
• 25 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 • PELIMANNI-LIITE NiiloOikari2021 Vieno-masurkka 5 10 24 14 20 ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? 3 3 3 3 Gm7 F B? D7 F Cm B? F/A F/G Gm F/D Gm B? F F Gm F Am7-5 F Gm Gm Gm Gm/A Gm/A F Gm Gm C D7 Gm Gm Gm Gm Am7-5 F E?maj7 C 1. 1. 2. 1. 2. 2. ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? NiiloOikari2021 Vieno-masurkka 5 10 24 14 20 ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? 3 3 3 3 Gm7 F B? D7 F Cm B? F/A F/G Gm F/D Gm B? F F Gm F Am7-5 F Gm Gm Gm Gm/A Gm/A F Gm Gm C D7 Gm Gm Gm Gm Am7-5 F E?maj7 C 1. 1. 2. 1. 2. 2. ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? NiiloOikari2021 Vieno-masurkka 5 10 24 14 20 ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? 3 3 3 3 Gm7 F B? D7 F Cm B? F/A F/G Gm F/D Gm B? F F Gm F Am7-5 F Gm Gm Gm Gm/A Gm/A F Gm Gm C D7 Gm Gm Gm Gm Am7-5 F E?maj7 C 1. 1. 2. 1. 2. 2. ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? NiiloOikari2021 Vieno-masurkka 5 10 24 14 20 ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? 3 3 3 3 Gm7 F B? D7 F Cm B? F/A F/G Gm F/D Gm B? F F Gm F Am7-5 F Gm Gm Gm Gm/A Gm/A F Gm Gm C D7 Gm Gm Gm Gm Am7-5 F E?maj7 C 1. 1. 2. 1. 2. 2. ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? NiiloOikari2021 Vieno-masurkka 5 10 24 14 20 ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? 3 3 3 3 Gm7 F B? D7 F Cm B? F/A F/G Gm F/D Gm B? F F Gm F Am7-5 F Gm Gm Gm Gm/A Gm/A F Gm Gm C D7 Gm Gm Gm Gm Am7-5 F E?maj7 C 1. 1. 2. 1. 2. 2. ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? NiiloOikari2021 Vieno-masurkka 5 10 24 14 20 ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? 3 3 3 3 Gm7 F B? D7 F Cm B? F/A F/G Gm F/D Gm B? F F Gm F Am7-5 F Gm Gm Gm Gm/A Gm/A F Gm Gm C D7 Gm Gm Gm Gm Am7-5 F E?maj7 C 1. 1. 2. 1. 2. 2. ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? NiiloOikari2021 Vieno-masurkka 5 10 24 14 20 ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? 3 3 3 3 Gm7 F B? D7 F Cm B? F/A F/G Gm F/D Gm B? F F Gm F Am7-5 F Gm Gm Gm Gm/A Gm/A F Gm Gm C D7 Gm Gm Gm Gm Am7-5 F E?maj7 C 1. 1. 2. 1. 2. 2. ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? NiiloOikari2021 Vieno-masurkka 5 10 24 14 20 ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? 3 3 3 3 Gm7 F B? D7 F Cm B? F/A F/G Gm F/D Gm B? F F Gm F Am7-5 F Gm Gm Gm Gm/A Gm/A F Gm Gm C D7 Gm Gm Gm Gm Am7-5 F E?maj7 C 1. 1. 2. 1. 2. 2. ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?
• 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? E m ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? 7 ?? ? ? ? ? ? ? A m ? ?? ? ? ? E m ? ? ? ?? ??? ? ? ?? ?? 14 ? ? ? ?? E m 1. ? ? ? 2. ?? ????? 3 ?? ????? 3 E m ?? ???? ? ? D 7 ? ? 21 ????? ??? 3 G ????? ??? 3 ? ?? ? ? E m ?? ????? 3 E m ?? ????? 3 ?? ???? ? ? ?? 28 ? ? D 7 ? ? ? G ? ? ? E m ? ? ?? E m 1. ?? ????? 3 2. ? ? Könttärin Kallen valssi Pääskysten lähtö Soittanut JaakkoTuliniemi (1922-2003), mandoliini, Haapamäki. Oppinut nuorena poikana sävelmän Könttärin Kallelta kotonaan Kolhossa. Sanat valssiin on tehnyt myöhemmin Saara Tuliniemi. AK , tarkennukset Saara Tuliniemen lauluun perustuen ja sointumerkit RR Kotiportailla istun mä mietteissäin, keltalehden jo koivussa nään. Syksyn tuuli jo kaukaista soi säveltään, pääskyt se vie etelään. Siivin kiiltävin kiitää ne korkeuteen, sieltä nuolena taas maata päin. Lähdön hetkellä minulle visertäen, ne kertovat terveiset näin: Mä lähden taas, mä lähden taas, ne mulle sirkuttaa ja tulen taas, mä tulen taas, kunhan kukkii maa. Mä lähden taas, mä lähden taas, sä mua kaipaathan. Mua takaisin ootathan. Lailla pääskyjen lähdit sä luotain pois, minä kesäisiin jäin unelmiin. Talven tuiskut ja viimat kun viuhuen soi, sun lämpöäs kaipaan mä niin. Kevätaurinko kun sätein lämpöisin sulaa hangen ja murtavi jään, ylös taivaalle katson ja pilviä päin, minä lintusen lentävän nään. Sä tulethan, sä tulethan kera pääskyjen, mun elämään, mun elämään tuothan keväimen. Sä uskothan, sä uskothan, mä sua odotan, tervetulleeksi toivotan. H7 H7 H7 H7 H7 H7 Trad. Keuruu 41
• 27 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 • PELIMANNI-LIITE Samuelin Poloneesi Turussa oli joltinenkin voimainponnistus, mutta VarsinaisSuomen Kansanmusiikkiyhdistys kokee selvinneensä siitä kohtuullisen hyvin, kiitos ennen kaikkea kansantanssijatalkoolaisten. Kansantanssillahan oli Poloneesissa Joki-Ån -tanssiteoksen muodossa merkittävä ja näkyvä osuus. Poloneesin päätöskonsertin sisäänsoiton Turun Konserttitalossa hoitivat savolaiset pelimannit, väliaikaviihdytyksen ja vielä jäähyväismusiikin sukupolviyhtye Kootut teokset erilaisilla kokoonpanoilla. Vakinaisen viiden soittajan vahvistuksena oli Jukka ja Heli Janka-Murroksen Turusta Kuopioon muuttanut jälkikasvu: Antti poika Anna -vaimoineen ja lapsineen. Talvi on mennyt säännöllisesti harjoitellen ja esim. palvelutaloja vanhainkotikeikkoja tehden, joten kesäsoittoja odotellaan rauhallisin mielin. Mutta katse tulevaan. Muutamilla alueen pelimanniyhtyeillä on jokakesäisiä musiikkitapahtumia, kuten Laitilan Pelimanneilla Siltasoitossa Vehmaalla 1.7. ja iltatorilla Laitilassa 6.7. sekä Vaimarossa 11.7. Ämpärporin Pelimannit vierailevat TaidetalioPilvilinnassa 4.7. ja iltatorilla Laitilassa 6.7. sekä Kaukan kylätalolla 16.7. Naantalin Pelimanneilla on mm. puistosoitto. He lähtevät myös Kaustisen festivaaleille, kuten Turun Kaksirivisetkin. Yläneen pelimannit osallistuvat jälleen Reissu-Veikon sottiisiin house bandin ominaisuudessa 30.7. upealla Yläneen kotiseutumuseolla. Nilsbyn Pelimannit viettävät 25-vuotisjuhliaan perinteisissä Wiineissä pelimanneissa 2.-6. elokuuta. Veikko Lahtinen Varsinais-Suomen kuulumisia Syksyä on totuttu kutsumaan “sadonkorjuun ajaksi”, mutta kansanmusiikissa tuo sanonta sopii kyllä yhtä lailla kevääseen. Koko edellisen syksyn ja talven harjoitelleet ryhmät päättelevät huhti-toukokuussa vuotuisia kurssejaan ja esittelevät konserteissaan oppimaansa. Ainakin Pohjoisja Ylä-Savossa nämä esiintymiset ovat keränneet hyvin kuulijoita. Usein on ollut tupa täynnä seuraamassa vauhdikasta menoa ja meininkiä. Samanaikaisesti on väkeä riittänyt myös savolaisten suurimpaan yhteisponnistukseen, Antti Janka-Murroksen kokoamaan Savolaiseen messuun, jota on kierrätetty maakunnan kirkoissa. Muutama esitys on vielä edessä, yksi niistä Siilifolkissa heinäkuussa. Mukana on ollut yleensä kuutisenkymmentä laulajaa ja soittajaa. Antti ja Anna Janka-Murroksen lisäksi esityksiä ovat valmistelleet kanttorit Janne Saarelainen ja Anna-Kaisa Tolvanen , ja heidän ammattitaitonsa näkyy lopputuloksessa. Kevään aikana saatiin päätökseen myös yläsavolaisten hanke, jossa kansanmusiikkia tehtiin tutuksi kouluissa Petra Lisitsin-Mantereen ja Riitta Hynysen voimin. Monen muun maakunnan tapaan Savossakin kaivataan mukaan uutta, nuorta ja innostunutta voimaa, ja toivon mukaan hanke osaltaan siinä auttaa. Molemmilla kouluttajilla on ainakin erinomainen taito saada kuulijansa innostumaan. Koulukonserteissa kuulijoita oli hyvin. Nyt lumien sulettua pelimannien ja laulajien uusi laidunkausi alkoi Suomalaisen kansanmusiikin päivän soitolla Snellmanin päivänä 12.5. Kuopion torin alla Apajassa. Kuopion pelimanneille tästä maanalaisesta musisoinnista on tullut mieluinen perinne. Muitakin selkeitä päivämääriä on kesäkaudelle tiedossa. Riuttalan talonpoikaismuseolla Karttulassa soitellaan ja lauleskellaan vanhan hyvän ajan iskelmiä ja kupletteja 10.6. Kesän 2023 yhteissoittokappaleita harjoitellaan Vieremällä Haajaisten koulukievarilla 14.6. Telkkämäen kaskiperinnetilan puskasoitto Kaavilla osuu samaan pohjoismaisen luonnonkukkapäivän kanssa juhannusta edeltävänä sunnuntaina 18.6. Ylä-Savon pelimannit ovat vakiintuneen käytännön mukaan mukana kesä-heinäkuun vaihteessa nuorisoseurojen järjestämillä Ylä-Savon maakuntapäivillä, jotka tänä vuonna perinteisen Iisalmen Mansikkaniemen lisäksi laajentuvat myös 150-vuotista itsenäisyyttään juhlivalle Kiuruvedelle. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla heinäkuun puolivälissä pohjoissavolaiset esiintyvät paljolti yhteisellä ohjelmistolla. Heti sen perään Tuuren sottiisi kutsuu mukaan Pielaveden Laukkalaan lauantaina 22.7. Mestaripelimanni Tuure Niskasen lisäksi tänä kesänä muistellaan karjalaisten evakkojen tuloa alueelle. Musiikissakin pääosin Salmista saapuneen uuden väen vaikutus on ollut tuntuva, ja näytteitä siitä kuullaan illan aikana seurantalolla. Yhden lepopäivän jälkeen päästään kesäkauden huippukohtaan, kuusipäiväiseen Siilifolkiin, joka alkaa maanantaina 24.7. ja päättyy lauantaina 29.7. Ystinä vuonna 2008 käynnistynyt festivaali pidetään nyt 15. kerran. Yksi välivuosi sarjaan on tullut vuoden 2020 kansainvälisen koronaepidemian vuoksi. Yhteenveto tästä kaikesta: kiirettä riittää! Mutta mukavaahan se on... Seppo Kononen Kuulumisia Pohjois-Savosta Tuuren Sottiisi on soinnut Pielavedellä kesästä 1979 lähtien. Tuuren soittoperinnettä jatkavat paikkakunnalla Tapani Tunkkari, Terhi Hartikainen ja Maija Nousiainen. M ai ja Vä än än en Janka-Murrosten perheyhtye Kootut teokset hoitivat päätöskonsertin väliaikamusiikit erilaisissa kokoonpanoissa Suvun nuorin, Otso, 2 vuotta, valmistautuu liittymään yhtyeeseen.
• 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Hämeen kansanmusiikkiyhdistyksen 50-vuotisen taipaleen aikana yksi sen näkyvimmistä ja merkittävimmistä perinteistä on aina ollut jokavuotinen Hämeen Kevätsoitto. Tapahtuma on kerännyt alueen soittajat yhteen vuosittain, kunnes korona pysäytti kaiken. Kolmen vuoden tauon jälkeen päästiin taas kokoontumaan parahiksi yhdistyksen juhlavuoden kunniaksi. Järjestyksessään jo 48. Kevätsoitto soitettiin pitkästä aikaa Orivedellä. Edellisestä kerrasta on jo 25 vuotta. Silloin juhlittiin yhdistyksen 25-vuotista taivalta. Tapahtuma järjestettiin huhtikuun 16. päivänä Oriveden Kampuksen Klemettisalissa, ja mukana järjestelyissä olivat Hämeen kansamusiikkiyhdistyksen lisäksi myös Oriveden kaupunki ja Kulttuuriosuuskunta Pro Orivesi. Tervehdyksensä tilaisuuteen toivat Oriveden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Heidi Jakara , Suomen Kansanmusiikkiliiton puheenjohtaja Risto Kupari sekä Kulttuuriosuuskunta Pro Oriveden toimitusjohtaja Anssi Vaittinen . Tapahtuman juonsivat Sirpa Olkinuora ja Weijo Koskiranta Hämeen kansanmusiikkiyhdistyksestä. Tapahtuman osallistujakaarti oli tänäkin vuonna laaja. Lavalle nousi peräti yksitoista pelimanniorkesteria, tanhuryhmä sekä muutama solisti ja duo. Osa oli mukana ensimmäistä kertaa, ja osalla puolestaan oli kokemusta jo 25 vuoden takaisesta Oriveden Kevätsoitostakin. Yhteensä paikalla oli noin sata soittajaa paitsi Hämeestä, myös Keski-Suomesta ja Satakunnasta, sekä saman verran kuulijoita. Kuunneltavaa siis riitti tuntitolkulla, ja omien esitystensä lisäksi kaikki yhtyeet kokoontuivat konsertin juhlavasti päättäneeseen yhteissoittoon, jota johti Erlend Jantsikene . Paikallisuus oli konsertissa vahvasti läsnä sekä soittajien että soitettavien kappaleiden muodossa, esimerkiksi yhteissoittoon oli valittu kappaleita muun muassa Juupajoelta, Orivedeltä ja Längelmäeltä. Tilaisuudessa muistettiin paitsi historiaa, myös viimeaikaisia saavutuksia. Soittamisen lomassa jaettiin Kansanmusiikkiliiton hopeiset ansiomerkit Teuvo Suoniemelle ja Risto Niittymäelle sekä Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksen huomionosoitukset Kultaisen Harmonikan voittaja Ville Vehkalahdelle ja vuonna 2021 nimitetylle Mestaripelimanni Leenamaija Raukolalle . Riittipä ruusuja jokaiselle soittajallekin. Saimme myös kuulla Ikaalisten kaupunginjohtaja Eeva Viitaselta kutsun seuraavaan Kevätsoittoon, joka järjestetään Ikaalisissa huhtikuussa 2024. Toivottavasti saamme nauttia yhtä upeasta soitosta ja antoisasta tapahtumasta taas ensi vuonna. Elina Vainikka Mäntyharjun Huuliharpistit järjestivät ensimmäisen Munnari-treffit vuonna 2003. Siitä muodostui Suomen huuliharpistit ry:n oma yhtäjaksoinen festivaaliperinne. Sitä ennen oli muun muassa Lievestuoreella Liisan Höylät ja Jämsässä Soimannien huuliharpputapahtumia. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ensimmäinen Suuri huuliharppukonsertti soitettiin vuonna 2011. Huuliharpistit juhlivat Orivedellä 20-vuotiasta omaa festivaaliaan, jolla on ollut myös huuliharpun soiton SM-kilpailujen järjestämiseen oikeuttava status. Oriveden Kampus on nyt festivaalien uusi kotipaikka. Festivaalien suojelija on ministeri Pertti Salolainen , myös taidokas huuliharpun soittaja.Perjantai-iltana 18.8. on ohjelmassa Klemetti-salissa on klo 18 soiva karonkka, jossa huuliharpistit sekä soittavat että kertovat oman soittoharrastuksensa alkamisesta sekä jostain erityisestä tapahtumasta soittotaipaleellaan. Nämä soitot ja tarinat videoidaan ja talletetaan Huuliharpistien arkistoon. Tallenne luovutetaan myös Kansanmusiikki-instituutin arkistoon. Saamme mukaan myös virolaisia ystäviämme soittamaan ja tarinoimaan. Lauantaina 19.8. puolenpäivän aikoihin soittajat jalkautuvat Oriveden kauppoihin ja kahviloihin ilahduttamaan ihmisiä. Iltapäivällä klo 16 alkaa virallinen SM-kilpailu, sarjoina diatoninen, kromaattinen ja blues-harppu sekä yhtyesarja. Klemetti-salin konsertissa klo 19 on tarjolla laadukasta ja monipuolista huuliharppumusiikkia, palkintojen jako sekä voittajien esitykset. Huuliharpun SM-kilpailujen ohjeet ja ilmoittautuminen www.suomenhuuliharpistit.fi. Majoitusvaraukset Kampus sekä Hotelli Sointula: Päivi Hilska, puh. 045 263 7673, paivi.hilska@orivedenkampus.fi, paivi.hilska@vallesmanni.fi Tiedustelut: Veli-Jussi Lietsala, puh. 0400 331886, tai jussi@pelimanni.fi Huuliharpistit juhlivat elokuussa Kevätsoitto palasi Orivedelle Rivissä palkitut Leenamaija Raukola (vas.), Ville Vehkalahti, Risto Niittymäki, Teuvo Suoniemi sekä Suomen Kansanmusiikkiliiton hallituksen puheenjohtaja Risto Kupari. Ve liJu ss i Li et sa la El in a Va in ik ka El in a Va in ik ka Klemettisalissa riitti väkeä Tanhuryhmä Talviaiset säestäjänään Lauri Sahra.
• 29 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 MUISTOISSAMME Jämsänkoskelainen arvostettu huuliharpun ja kaksirivisen soittaja Erkki Lampinen on nukkunut pois. Erkki sai lähteä kauniin rauhallisesti tyttärensä kädestä pitäen ja läheisten vierellä ollessa 14. helmikuuta illalla. Siunaus on toimitettu sukulaisten ja läheisten ystävien läsnä ollessa. Erkki syntyi 1939 Jämsänkosken Haavistossa, jossa oli soittajia niin omassa suvussa kuin myös useassa kylän talossa. Hän aloitti huuliharpun soiton 12-vuotiaana. kaksirivinen haitari tuli mukaan hieman myöhemmin. Soittotaidot olivat kuitenkin sitä luokkaa, että Erkki oli pitkään Jämsän työväenopistossa kaksirivisten sekä huuliharppupiirin ohjaajana, yhtyeissä soittamisten ja omien esiintymisten lisäksi. Jämsän Soimannien huuliharppukerho oli ensimmäisiä, ellei ensimmäinen esiintyvä huuliharppuorkesteri Suomessa. Esiintymisiä kertyi etenkin huuliharpistina useilla festivaaleilla sekä kilpailuissa, myös Pärnussa. Erkki teki oman cd:n, Erkin ensmäine , tyttärensä mestaripelimanni Katja Lampisen kanssa, ja soitti myös useilla äänitteillä ja taltioinneilla. Toiseenkin omaan levyyn oli jo materiaalia valmiina, mutta aika ei siihen kuitenkaan riittänyt. Erkki oli aktiivinen kansanmusiikkijärjestöissä: Jämsän Soimannit ry:n hallituksessa, puheenjohtajana 15 vuotta, kunniapuheenjohtaja sekä Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen hallituksessa kaksi vuotta. Näistä vuosista ja aktiivisesta toiminnasta hän sai useita arvostettuja ansiomerkkejä, pöytästandaareja, Jämsänkoski-säätiön kulttuuripalkinnon sekä Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen Antin-maljan. Suomen Kansanmusiikkiliiton kultaisen pelimannimerkin Erkki soitti huuliharpulla 1995 ja saavutti myös Speleissä perinteisen soittotyylin SM-kilpailuissa kaksi hopeaa ja yhden pronssin. Erkki tunnettiin leppoisana ja taitavana soittajana, joka kyllä tokaisi nasevia kommentteja, kun niille tuli paikka, pilke silmäkulmassa. Erkkiä jäivät kaipaamaan tytär Katja, sukulaiset ja monet pelimanniystävät, jotka kaikki vaalivat kiitollisina lämminhenkisen pelimannin muistoa. Katja Lampinen, tytär Veli-Jussi Lietsala, pelimanniystävä Erkki Lampinen 1939– 2023 M ar ia La ul aj a Juhani Kunnasto syntyi välirauhan aikaan vapunaattona 1940 maalaistorppaan Elimäen Lakiasuolle. Elämä vei välillä varusmiespalvelukseen Riihimäen viestirykmenttiin sekä opiskelemaan ja töihin vuosiksi Kotkaan. Sieltä Juhani palasi kotitaloonsa Elimäelle. Viimeiset vuotensa hän asui edelleen Kouvolan alueella, Oravalan kylässä. Pelimannin sydän väsyi 82 vuoden iässä maaliskuun lopulla. Nuorta Juhania musiikki kiehtoi jo poikasena. Siihen aikaan kun soittimia ei ollut helposti saatavilla, kätevänä käsistään ja askarteluista pitävänä hän rakensi itselleen ensimmäisen soittimensa, mandoliinin. Työelämän kutsuessa rakennusalalle kuusikymmenluvun alussa oli jo mahdollista hankkia ensimmäinen harmonikka. Sen soittoa itse opiskellen ja Arvo Bycklingin oppitunneilla käyden taito kehittyi. Kansanmusiikkiharrastuksensa Juhani aloitti Elimäen Pelimanneissa 70-luvun loppupuolella. Noihin aikoihin tarvittiin myös paljon kansantanssisäestäjiä ja harmonikansoittajaa tie veikin ympäri Kymenlaaksoa mm. Elimäen Nuorisoseuran, Kotkan Kansantanssijoiden, Tanhuseura Kasareikan sekä Loviisan kansantanssijoiden harjoituksiin. Esiintymiset veivät myös useille ulkomaanmatkoille Nordlektapahtumiin ja ystävyyskaupunkivierailuille. Pelimannina kesäteatterin laulunäytelmissä hänet nähtiin myös pariin otteeseen. Pelimannin uran loppupuolella tärkeässä asemassa oli eläkeläistoiminta tanssikerhoja ja yhteislauluhetkiä pyörittämällä. Elimäen Pelimanneissa soittaessaan rankat arkityöt rakennusalan yrittäjänä ja maataloudessa häiritsivät sormien toimintaa siinä määrin, että haitari vaihtui joksikin aikaa kontrabassoon, josta tulikin hänelle kakkossoitin pitkäksi aikaa. Niin kontraa kuin sähköbassoakin Juhani soitti Kouvola Harmonikoiden, Kiekkumarallan, Kymenlaakson kansanmusiikkiyhdistyksen pelimannien sekä muutamien tanssiorkestereiden riveissä. Rakkaus kantelemusiikkiin syttyi 80-luvun alkupuolella. Juhani osallistui Perheniemen opistolla järjestetylle kanteleenrakennuskurssille, jossa opettajana toimi Mauri Saikko. Luontojaan Juhani kun oli innostuva ja määrätietoinen, pian kanteleita alkoi syntyä enemmänkin, niin omassa verstaassa kuin hänen vetämillään kanteleenrakennuskursseilla. Kanteleilla toki soitettiin myös ja kantelepiirejäkin Juhanilla oli ohjattavana. Soitinrakennus sai myös teollisia muotoja, kun hän hankki helsinkiläisen Paul Ailuksen soitintarvikeliikkeen jäämistön, ja kanteleen kielien, tappien sekä muiden tarvikkeiden valmistus alkoi. Viisikielisiä kanteleita verstaalta syntyi sarjatuotantona tukkumyyntiin. Aktiivisena puuhamiehenä Juhani toimi useissa luottamustehtävissä rakennusmestariammattikuntansa yhdistyksissä ja radiokillassa. Hän oli myös mukana asuinpaikan yhteisissä asioissa, muun muassa perustamassa vesiosuuskuntaa puurtaen tämän hankkeen vetäjänä. Kymenlaakson kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtajana Juhani toimi kymmenisen vuotta ja oli tuona aikana myös aktiivinen Kansanmusiikkiliiton hallituksen jäsen. Hän ehti toimia lisäksi paikallisen nuorisoseuran puheenjohtajana sekä Kymen Nuorisoseurojen liiton puheenjohtajana. Soittoharrastuksen ohessa Isä-Jussia kiinnosti perinteen tallettaminen, jatkuminen ja kehittäminen. Kiitos isälle hyvän ja antoisan harrastuksen pariin johdattamisesta. Arttu Kunnasto Juhani Kunnasto 30.4.1940 23.3.2023 M ar ia La ul aj a
• 30 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Miten tehdä taiteellinen toiminta mahdolliseksi kaikille, myös heille, joiden aistit ovat rajoitetut? Kansalaisfoorumin uusi julkaisu tarjoaa kokemusperäistä tietoa asiasta ja eväitä saavutettavan toiminnan järjestämiseen. Saavutettava toiminta on sitä, että ajatuksen tasolla avoimen oven eteen ei ole puolivahingossa jäänyt jotain kömpelöä estettä, kuten sekavaa viestintää, tylyä vastaanottoa tai liukkaita portaita. Saavutettavuuden voi käsitteenä laajentaa kattamaan kaikki taiteen ja kulttuurin tekemiseen ja kokemiseen liittyvät osaalueet. Kulttuuria kaikille ry:n määritelmän mukaan saavutettavuuteen sisältyvät strategiat ja suunnitelmat, viestinnän saavutettavuus, sosiaalinen saavutettavuus, hinnoittelu, rakennetun ympäristön esteettömyys, saavutettavuus eri aistien avulla, ymmärtämisen tukeminen sekä alueellinen saavutettavuus. Kokemusperäistä tietoa aisteista ja saavutettavuudesta Kansalaisfoorumin koordinoimassa, kansainvälisessä Erasmus+-hankkeessa koostimme kokemusasiantuntijoiden kanssa Mikä meitä yhdistää – Aistit ja saavutettavuus taideja kulttuuritoiminnassa -artikkelikokoelman, jonka tavoitteena on tukea esimerkiksi taideharrastusten ja kulttuuritapahtumien saavutettavuustyötä. Julkaisu tuo esiin puheenvuoroja ja konkreettisia esimerkkejä ihmisten kohtaamisesta luovan toiminnan äärellä. Artikkeleita yhdistävä näkökulma on ihmisen aistit. Aistikokemukset yhdistävät sokeiden tanssiryhmän ohjaamisen, moniaistisen kuvataiteen, viittomakielisen esitystaiteen, lavarunouden ja representaation. Taiteen kokemisen ja tekemisen yhdenvertaisuuden mahdollistaa se, että meillä on yleensä ainakin joku aisti käytössä. Omista aisteistamme kumpuavat myös yksilölliset voimavaramme. Yhdessä artikkelit muodostavat toisiaan täydentävän keskustelun siitä, miten taiteellinen toiminta on mahdollista kaikille, vaikka aistit olisivat osin rajoitetut, ja miten ohjaaja voi eri tavoilla tukea ja huomioida yksilöllisiä kokemisen tapoja. Julkaisu ei ole varsinainen opas, mutta se sisältää artikkeleista nousevia pohdintatehtäviä ja kannustaa havainnoimaan maailmaa ja omaa toimintaa uudella tavalla. Sisältö on koottu ensisijaisesti taideja kulttuuritoiminnan parissa eri ikäisten harrastajien kanssa toimiville ohjaajille ja opettajille. Se tarjoaa kuitenkin kaikille ihmisten parissa työskenteleville pohdittavaa saavutettavuudesta sekä yhdenvertaisuudesta ja osallisuudesta. Julkaisun voi ladata maksutta Kansalaisfoorumin verkkosivuilta: kansalaisfoorumi.fi/mika-meita-yhdistaa Raisa Laukkanen ja Minna Lepistö julkaisun toimittajat Mikä meitä yhdistää Aistit ja saavutettavuus taideja kulttuuritoiminnassa Opetusneuvos Matti Yli-Tepsa (PontusMatti) nukkui ikiuneen toukokuun alussa 87-vuotiaana syntymäpaikkakunnallaan Sodankylässä. Matti Yli-Tepsan tie musiikkiin alkoi jo kotoa, jossa musikaaliset Uuno-isä ja Helvi-äiti istuttivat poikaansa musiikin palon. Matti lahjottiin harmonikalla seminaariopintoihin, jonka myötä Matista tuli opettaja ja musiikista elinikäinen harrastus. Matti Yli-Tepsan elämäntyö kansanmuusikkona, perinteenkerääjänä ja kotiseutuaktiivina on mittava. Matti perusti Kittilän pelimannit 60-luvun lopulla, josta kasvoi muutaman vuoden päästä Kittilän Pelimannit ja Kuoro. Matti oli merkittävässä roolissa, kun Sodankylään perustettiin Jutajaiset folklorefestivaali 70-luvun alussa. Hän oli uuttera pelimanniporukoiden ja kuorojen veturi ja johtohahmo. Matti oli mukana tekemässä Lapinlasten laulukirjaa yhdessä Arvo Ylitalon ja Jouko Tekoniemen kanssa. Matti oli myös luova musiikintekijä. Hän sävelkynästään syntyi niin kansanmusiikkia, iskelmiä, lastenlauluja kuin hengellistä musiikkia. Matin sävellykset ja sovitukset tulivat tutuiksi Lapin pelimannikuoroille, sekaja mieskuoroille sekä monelle lappilaiselle yhtyeelle ja artistille. Yksi Matin tärkeimmistä projekteista oli kansanmusiikin keruutyö Ruijassa, jonka hän aloitti Norjan Varangin vuonon alueella vuonna 1976 . Matti kiersi nauhureineen Ruijan aluetta aktiivisesti lähes parikymmentä vuotta, joiden aikana hän tallensi n. 700 äänitettä. Matti teki keräämistään lauluista Maastamuuttajien laulukirjan yhdessä tyttärensä Merja YliTepsan kanssa. Matti Yli-Tepsalle myönnettiin elämänsä aikana useita tunnustuksia mm. opetusneuvos, Suomen kotiseutuliiton Vuoden kotiseututeko 2010, Heikki Klemetti-seuran tunnustuspalkinto ja Suomen Kansanmusiikkiliiton kultainen ansiomerkki. Tummuu yö syliin tunturin, jo nukkuu maa. Sammuu myös meren ääni rantaan raukeaan. Kutsuu mua valot taivaan tähdet illan, päät painuu yhteen niittyvillan, toisiaan koskettaa. (Matti Yli-Tepsa: Pohjoisen kutsu) Jukka Hannula, Lapin Kansanmusiikki ry:n puheenjohtaja Matti Yli-Tepsa 21.4.1936 – 3.5.2023 Tu ul a La m pe la MUISTOISSAMME Kuinka parantaa saavutettavuutta?
• 31 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023
• 32 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 E dellinen, I Valtakunnallinen Saarijärven kantele -seminaari, oli vuonna 2019 Tampereella Kulttuuriosuuskunta Uulun tiloissa ja keräsi yhteen myös lukuisia kanteleesta kiinnostuneita. Seminaarin sisältöön haluttiin niin tieteellistä kuin taiteellistakin tutkimusta, soitinrakentajien puheenvuoroja, pedagogisia aiheita, historiaa ja soittoa. Oli tärkeää, että eri lähestymistavat, musiikilliset estetiikat, tekijöiden iät ja ylipäänsä alan moninaisuus pääsi näkyville ja kuuluville. Soitinrakentaja-tutkijakanteleensoittaja Rauno Niemisellä on ollut myös huoli soitinrakennusperinteen jatkumisesta tulevaisuudessa ja sen siirtymisessä eteenpäin, joten myös soitinrakennus oli seminaarissa tärkeä aihe. Viestintä oli onnistunut ja varsin runsas yleisö oli aktiivista. Puheenvuoroja pyydettiin ja kysymyksiä esitettiin. Seminaarin järjestäjän, Sarijärtwi Candlet -yhtyeen musisoinnin jälkeen soitinrakentaja Rauno Nieminen ja kanteletaiteilija Senni Heiskanen esittelivät eri soittovälineiden tuottamaa äänenväriä kanteleella. Seminaariväki pääsi kuuntelemaan eri puulajeista tehtyjen soittotikkujen sekä eri kovuisten soittonahkojen sointia. Soittoväline on tärkeä osa Saarijärven kanteleen soittoa ja jokaisella soittajalla on omat mieltymyksensä halutun soittosoundin suhteen. Onkin hyvä asia, että erilaisia välineitä esitellään ja äänensävyjä pääsee kuuntelemaan. Maria Ojanperä toi terveiset Suomen Kantelemuseosta Jyväskylän Palokasta. Vuonna 2009 Kari Dahlblomin perustamassa museossa on esillä noin 122 kanteletta sekä Suomesta että ulkomailta. Museossa on näkyvillä kanteleen kehityskulku instrumenttina. Soivan luennon tarjosi Saarijärven kanteleen soitto-oppaan työryhmä Senni Heiskanen, Kati Rantala , Hanna Ryynänen ja Jenni Venäläinen . Työryhmään kuuluva Pauliina Syrjälä ei päässyt osallistumaan seminaariin. Työryhmä on tekemässä tämän kantelemallin ensimmäistä soitto-opasta. Luennolla työryhmä kertoi työskentelystään oppaan ja sen materiaalin parissa. Pääpainona oli notaatiomenetelmien esittely. Saarijärven kanteleelle tyypillisessä sekatekniikan melodiasoitossa tulee vastaan tilanteita, joissa tavallisin nuottipää ei kerro tarvittavaa informaatiota soittotavasta. Työryhmä esitteli kaikki uudet oppaassa käyttämänsä symbolit sekä soitti esimerkit kappaleista, joissa näitä käytetään. Kirjassa tulee olemaan lyhyt tietokatsaus Saarijärven kanteleeseen, soitto-opas ja nuottiosio. Kirjassa on niin perinteistä ohjelmistoa kuin uusia sävellyksiä työryhmän jäseniltä sekä tilaussävellys Maija Kauhaselta . Soitto-oppaan julkaisee Kansanmusiikki-instituutti. Lounaan jälkeen palkittu kanteletaiteilija Maija Kauhanen ja hänen soittimensa rakentanut Kari Kauhanen pääsivät Hanna Ryynäsen haastattelemana kertomaan innovatiivisesta yhteistyöstään Saarijärven kanteleiden parissa. Isän ja tyttären luovan yhteistyön tuloksia ovat muun muassa pleksistä tehty kantele, liukuvärjätyt soittimet ja kaltevuuskulman lisääminen bassokieliin helpottamaan jousella soittamista. Kaksikko on kehitellyt Maija Kauhasen keikkaiutarpeisiin myös kevyen matkapöydän. Viimeisessä Saarijärven kanteleen tutkimukseen keskittyneessä puheenvuorossa tutkija, soitinrakentajamestari Rauno Nieminen toi esiin kuinka laajalta alueelta kanteleita on löytynyt. Kiinnostavana yksityiskohtana olivat vanhat sanomalehtien Saarijärven kanteleen myynti-ilmoitukset. Päivä huipentui Saarijärven kantele -jameihin Musiikkitalon tanssistudiolla. Yli kymmenen Saarijärven kanteletta täytti tilan soinnillaan, kun jamiteltiin tuttuja sävelmiä ja opittiin uusia. Rauno Nieminen järjesti kilpailun, jossa palkintona oli soittonahka. Osallistujien täytyi arvata mahdollisimman lähelle soittorekvisiittana käytetyn puuhevosen paino. Hevoseen kiinnitetään lanka, jonka toinen pää on soittajan soittovälinettä pitävässä kädessä. Soittokäden liike saa puuhevosen hyppimään. Leikin kokeileminen aiheutti soittajissa suurta riemua. Seminaarin tulevaisuus näyttää valoisalta. Järjestäjien toiveissa on toteuttaa tapahtuma kahden tai kolmen vuoden välein vaihtuvilla paikkakunnilla. Artikkeli julkaistaan kokonaisuudessaan 2/2023 Kantele-lehdessä syksyllä 2023. Helsingin Musiikkitalossa syvennyttiin Saarijärven kanteleeseen Teksti: Jenni Venäläinen Toista kertaa järjestetty Saarijärven kantele -seminaari sai kanteleväkeä liikkeelle huhtikuun alussa ja päivän aikana ohjelmassa kuultiin monipuolisesti puheenvuoroja muun muassa soitinrakennuksesta, tulevasta Saarijärven kanteleen soitto-oppaasta ja soittimen historiasta. Seminaarin lopussa lukuisat Saarijärven kanteleet pääsivät soimaan päivän huipentuessa jameihin. II Saarijärven kantele -seminaarin luennoitsijoita ja yleisöä. Seminaarin järjesti Sarijärtwi Candlet -yhtye yhteistyökumppaneinaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmä ja Kanteleliitto. Sarijärtwi Candlet on Senni Heiskasen (eturivi 3. oikealta), Rauno Niemisen (takana vasemmalla), Hanna Ryynäsen (eturivi 2. oikealta) ja Timo Väänäsen (ei kuvassa) muodostamana kvartetti, joka on paneutunut Saarijärven kanteleen arkistoäänitteisiin ja pelimanniohjelmistoon. Jo rm a A iro la
• 33 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Helmikuussa Hailuodossa järjestettiin kolmatta kertaa Paritanssiretriitti ja Tanssisoittokurssi. Tälläkin kertaa osallistujia oli runsaasti. Järjestäjänä toimi Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys yhteistyössä KanTaMus-hankkeen ja Kansalaisfoorumin kanssa. Outi Markkula ja Anita Valkama kirjoittavat kokemuksistaan retriitistä Paritanssikurssille osallistunut kuopiolainen Outi Markkula oli mukana ensimmäistä kertaa. – Lähdin retriitille, koska kaipasin kansantanssia ja -musiikkia. Teen tanssia ammatikseni, mutta nimenomaan sosiaaliselle tanssimiselle ei arjessani tunnu olevan tarpeeksi tilaisuuksia, Outi kertoo. Hän oli kuullut retriitistä pelkkää hyvää ja halusi sukeltaa tanssin ja musiikin yhteyteen kokonaisvaltaisesti. Kolmen päivän tiivis retriitti juuri näiden asioiden ympärillä tuntui Outista erityisen houkuttelevalta. Miljöönä tälle kaikelle kaunis Hailuoto tuntui juuri oikealta. – En ollut käynyt saarella aikaisemmin. Ehkä siksi lauttamatka mantereelta kohti tuntematonta tuntui osuvalta vertauskuvalta sille, mitä ajattelen myös tanssimisen parhaimmillaan olevan. Vaikka Outi osallistui retriitille ainoastaan tanssijan roolissa, oli tanssin ja musiikin yhteys hänen mukaansa vahvasti läsnä ja tuntuvissa. Muusikkojoukon asettuessa tanssivan ringin keskelle tai ympärille tuntui konkreettisesti siltä, että tanssi tapahtuu musiikin sylissä tai sen sisällä. – Musiikki ympäröi, syleili ja soitti meitä. Yhtä lailla tanssimista saattoi ajatella musiikkina, soittoon osallistumisena omalla instrumentilla eli tanssivalla keholla. Ihmiseen tutustuu parhaiten tanssimalla Hailuodossa Outi muisti, kuinka ihmeellistä, herkkää ja paljasta toisen ihmisen kanssa tanssiminen voi olla. Retriitti sai hänet pohtimaan, mikä tekee tanssimisesta niin merkityksellistä, että haluan palata siihen aina uudelleen. – Ytimessä tuntuu olevan vuorovaikutus: kohtaaminen, liittyminen, yhteen virittäytyminen, jakaminen, leikki. Tanssissa tapahtuu samoja asioita kuin muussakin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, mutta pääosin sanattomasti. Se on Outin mielestä kognitiivisesti ja kielellisesti painottuneessa yhteiskunnassa aivan valtavan vapauttavaa. Retriitin jälkeen Outi totesi, että toiseen ihmiseen tutustuukin kaikkein parhaiten juuri tanssimalla yhdessä. – Kuulostaa kliseeltä, mutta näin se on. Tanssi ikään kuin virittää ei-verbaalisille, herkkävireisemmille ja intuitiivisemmille yhdessä olon tavoille. Kehot sovittautuvat yhteiseen tilaan, hamuilevat synkroniaa ja yhteistä pulssia. Myös musiikki kuljettaa kauemmas järkeilemisen ja analyysin maailmasta. Minulle tässä on jotain perinpohjaisella tavalla inhimillistä ja armollista tarvitsen ja haluan tällaista tilaa ja olemista elämääni. Yllätyksistä voi nauttia Hailuodossa sai tanssia juuri niin kuin osasi ja halusi. Osallistujat opettelivat askelikkoja ja vientejä, mutta myös improvisaatiolle ja uteliaalle kokeilemisella oli annettu sijaa. Tila oli turvallinen ja avoin niin tanssin flow-kokemukselle kuin sen keskeyttäville kömmähdyksille. Ilman ”virheitä” oppimista tapahtuu harvoin. Outi on oppinut nauttimaan tanssin tiimellyksessä tapahtuvista odottamattomista tilanteista ja ajattelee, että sosiaalisen tanssin suola onkin juuri mahdollisuus ajautua tuntemattomille, jännittävillekin vesille yhdessä toisten kanssa. Polkan, sottiisin, masurkan, polskan tai valssin askelikot ovat ikään kuin kehyksiä, joissa tanssin ihme alkaa tapahtua. Joka kerta ainutkertaisena ja muuntuvana. Retriitissä samalle tanssilattialle mahtuivat yhtä lailla vasta-alkaneet kuin jo pitkään kansantanssia tai -musiikkia harjoittaneet, mikä oli yksi leirin parhaita puolia. – Retriitistä kotiin tultua sydän oli pakahtua rakkaudesta: asiat tuntuivat olevan ihmeellisen hyvin. Olin saanut tanssia, kehoni oli elossa! Lisäksi aloin heti pohtia, miten meille Kuopion seudulle saataisiin samanlaista toimintaa. Kaipuu tanssin ja musiikin aalloille on melkein vielä pakottavampi nyt, kun ruumiillinen muistuma tanssilattian taiasta tuntuu vielä lihaksissa ja iholla. Tanssi ja musiikki kommunikoivat Tanssin lisäksi isossa osassa retriitillä on myös musiikki. Tanssin ja musiikin yhteispelistä ja kommunikaatiosta puhutaan paljon, ja tämä näkyi viikonlopun aikana Hailuodossa vahvasti. Oululainen Anita Valkama pohtii, mikä tekee musiikista jalan alle menevää ja tanssiin kutsuvaa? Miten suht aloitteleva soittaja pysyy mukana? Valkama osallistui tanssisoittokurssille soittimenaan haitari. Opetus tapahtui osaksi eri tiloissa ja elävän perinteen tyylillä nuotteja ei jaettu, vaan kappaleet opeteltiin “korvakuulolta”. Opittiin, että masurkka menee hienosti, kun vaan muistaa soittaa ”tatti lyttyyn”. Valkama kertoo. Valkama pohti myös tanssijana ja muusikkona toimimisen eroja: Kun tanssijana olen tottunut hakemaan tanssin lajia musiikin poljennosta, niin soittajana seuraankin tanssijoita. Mikä ilo onkaan löytää oikea komppi ja nähdä, kuinka tanssijat innostuvat yhtä paljon kuin soittajakin. Hailuodon Retriitti onkin oiva paikka päästä tutkimaan sosiaalista kanssakäymistä ja vuoropuhelua tanssin ja musiikin välillä. Loppujen lopuksi ei ole väliä muistanko melodian täydellisesti, bassojen tietysti soisi osuvan edes sinne päin, mutta rytmi ja hyvä poljento, siinä on onnistuneen tanssisoittokokemuksen avain! Hailuodon retriitit ovat avoimia kaikille Sofia Timonen ja Outi Markkula H en na R au ti o Paritanssileiri järjestettiin Hailuodon Nuorisoseurantalolla ja muusikkojen tanssisäestysworkshop Hailuodon Panimolla. Yhteinen tanssi ja soitto huipentuvat iltabileissä Panimon hämärässä.
• 34 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 S amuelin Poloneesin 50-vuotisjuhlat vietettiin juhlalle sopiivissa, juhlavissa ja iloisissa tunnelmissa 17.-19.3. Turussa. Tapahtumat levittäytyivät Turun linnaan, Turun Konserttitalolle, Kårenille, Turun tuomiokirkkoon ja pitkin poikin Turun kaupunkia. Pelimanneja ja yleisöä tapahtumassa oli runsaasti. Kiitos kaikille esiintyjille, runsaalle yleisölle sekä yhteistyökumppaneille. Erityiskiitos Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistykselle ja Turun kaupungille. Päivi Ylönen-Viiri Kuvat: Timo Hukkanen paitsi Joki Ån, Veli-Jussi Lietsala. Lisää kuvia osoitteessa: kansanmusiikki-lehti.fi/galleria Suurtanssiteos Joki – Ån veti Turun konserttitalon lähes täyteen Tapahtuma avattiin juhlavasti Turun linnan konsertilla. Estradilla Turku Folks! Turun linnan konsertit veivät pelimannien matkassa halki vuosisatojen. Markus Rantanen soittaa kampiliiraa. Joki – Ån tunnelmia. Pääjuhlan yhteissoitossa pelimanneja lavan täydeltä. Maija Karhinen-Ilo opettaa balladitanssilaulua. Turun tuomiokirkon kansanlaulukirkossa myös tanssittiin. Pelimannit soittivat pitkin poikin Turkua. Kuvassa Turku Folks! ja OAS. Kårenilla oli tunnelmaa. Kansanmusiikkiliitto toi tapahtumaan myös julkaisumyymälät.
• 35 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Tilaa keikalle! Konsertit, työpajat, tanssisäestykset, jamit & koulutukset! www.tallari.net ALLARI
• 36 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Kansanmusiikkiinstituutin arkisto Sauli Heikkilä Mitä arkistossa on? Kansanmusiikki-instituutin arkiston yksi keskeinen tarkoitus on kerätä harrastajien soittotallenteita ja haastatteluja. Ammattilaismuusikoiden musiikki jää heidän jälkeensä julkaisuina. Koska Kansanmusiikki-instituutti sijaitsee Kaustisella, on luonnollista, että arkisto tallentaa Kaustisen Kansanmusiikkijuhlien ohjelmaa. Esimerkiksi kaikki uudet mestaripelimannit pyritään haastattelemaan. Korona-aikana arkistoon tuli myös paljon pelimannien itsensä tekemiä videoita. Videoita kertyy vuodessa noin 150 tuntia. Äänitteitä on noin 5700 tuntia, videoita noin 1500 tuntia ja valokuvia vajaat 30 000. Noin kolmannes aineistosta on digitaalisessa muodossa. Lisäksi arkiston kokoelmiin kuulu yli 100 000 lehtileikkeen kokoelma ja erilaista asiakirja-aineistoa. Käsikirjastossa on runsaasti äänilevyjä, kirjallisuutta ja aikakauslehtiä. Suomen kansansoitinmuseo puolestaan hallinnoi yli 1000 esineen kokoelmaa. Kuka arkistoa käyttää? Arkistoa voi käyttää kuka tahansa ja kaikkia asiakkaita palvellaan tasa-arvoisesti. Suurin osa käyttäjistä on tutkijoita ja opinnäytetöiden tekijöitä. Kansanmusiikin harrastajat hakevat kappaleita ja niiden alkuperiä, samoin edesmenneiden pelimannien ystävät ja sukulaiset. Myös oman alueen perinne kiinnostaa ja lapsuudesta saatetaan muistaa jokin mummon laulama laulu, josta haluttaisiin tietoa. Media on myös ahkera arkistonkäyttäjä. Tällä hetkellä Keski-Pohjanmaan kunnissa on menossa talkoilla tehtävä siirtolaishanke, joten kaikenlainen siirtolaisuuteen liittyvä aineisto on haluttua. Miten arkistoa voi käyttää? Suorin tie arkistoon on osoite kansanmusiikki-instituutti.fi/arkisto-ja-kirjasto/. Siellä täytetään käyttöehtositoumus, palautetaan se Kansanmusiikki-instituuttiin, josta saa tunnukset arkiston käyttöön. Käyttöehtositoumuksella sitoudutaan noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä julkaisemisesta ja aineiston asianmukaisesta käytöstä. Arkistoa voi lähestyä myös sähköpostitse tai puhelimella tai mennä vaikka käymään virka-aikana. Sopimalla tapaamisesta puhelimitse säästyy aikaa. Nettisivulta pääsee tunnuksilla arkiston tietokantaan, josta voi etsiä mielenkiintonsa kohdetta. Kuvat voi ladata suoraan, mutta nuoteista, asiakirjoista, videoista ja äänitteistä pitää pyytää kopio palveluna. Ensimmäinen tunti etsintää on maksutonta, mutta muutoin palvelu on maksullista, mutta ei kovin kallista. Palveluhinnastoa pääsee tutkimaan arkiston kotisivulta. Julkaiseminen tieteellisissä julkaisuissa ja ei-kaupallisissa julkaisuissa on maksutonta. Vaikka äänitteet eivät ole suoraan kuultavissa, ne on kirjattu tietokantaan hyvin tarkasti: kuka, missä, milloin ja mistä kussakin kohtaa äänitettä puhutaan. Jos arkistosta ei jotain tietoa löydy, henkilökunta osaa neuvoa eteenpäin Suomen perinnearkistoihin. Kuinka arkiston aineisto on turvattu? Materiaalinen aineisto on hyvässä tallessa ja digitoinnilla varmistetaan asiakirjojen, nuottien, äänitteiden ja videoiden säilyminen satoja vuosia eteenpäin. Arkistotyössä kaikista tallenteista tehdään moninkertaiset varmuuskopiot, joista tehdään vielä pitkäaikaissäilytykseen suunnitellut LTOmagneettinauhat kahtena kappaleena. Ajankohtainen huoli Tallennustekniikat ovat kehittyneet yli sadan vuoden ajan ja vieläkin tulee uusia tallennustapoja ja -materiaaleja. Ennen 1970-lukua tehdyt ääninauhat toimivat hyvin, mutta sen jälkeen on tullut nauhamateriaaleja, joilla on taipumus tahmaantua säilytysolosuhteista riippumatta. Näiden äänitteiden pelastamiseksi on arkistolle hankittu ”paistouuni”, jolla nauhat saadaan digitoitavaan kuntoon. Arkisto on tehnyt lähiseutujen yritysten, alan harrastajien ja muiden arkistojen kanssa hedelmällistä yhteistyötä laitteistojen ja digitointikäytänteiden kehittämisessä. Ajankohtainen hyvä uutinen Lähiaikoina Kansanmusiikki-instituutin arkisto siirtyy uuteen tietokantaan, joka liittyy kansallisen Finna-järjestelmän hakupalveluun, jossa on jo kymmeniä muita arkistoja mukana. Arkistonhoitajan parhaita hetkiä? Vastaava arkistonhoitaja Outi Valo muistaa kuinka tuli vihkiytyneeksi kansanperinteeseen käydessään musiikin tutkijan, pelimannin ja Kansanmusiikki-instituutin monipuolisen puuhamiehen Simo Westerholmin kanssa läpi kymmeniä tuhansia kuvia, joista Simo tunnisti pelimanneja. Eräs kuvista esitti itäistä emigranttikanteleensoittajaa ja se oli varustettu tekstillä ”Osoittautui myöhemmin KGB:n (Neuvostoliiton tiedustelupalvelu) agentiksi”. Arkistotyö innoittaa parhaimmillaan uusien tutkimusaiheiden pariin. Arkistonhoitaja Maria-Elisa Marjusaaren parhaat hetket ovat asiakkaalle haettujen ihmisten ja yhteyksien löytyessä. Ensi vuonna 50 vuotta täyttävän Kansanmusiikki-instituutin arkistointityö on yksi sen keskeisimmistä tehtävistä. Kansallisarkistoon verrattuna arkisto on varsin nuori. Aineistoa on kerätty vähän yli puolen vuosisadan ajalta. Vanhempaa aineistoa on arkistoon saatu lahjoituksina. Instituutin arkisto haluaa painottaa, että se ei ole vain Kaustisen tai Perhojokilaakson vaan koko Suomen kansanmusiikin arkisto. Haastateltavat arkistonhoitaja Maria-Elisa Marjusaari ja vasataava arkistonhoitaja Outi Valo ääninauhojen paistouunin äärellä. Kansanmusiikki-instituutin arkisto Jyväskyläntie 3, 69600 Kaustinen Vastaava arkistonhoitaja Outi Valo (osittaisella tutkimusvapaalla) puh. 040 159 4415 Arkistonhoitaja / museonhoitaja Maria-Elisa Marjusaari puh. 040 168 7445 Arkistonhoitaja / myymälävastaava Anne Virkkala-Harju puh. 040 1594 442 kansanmusiikki-instituutti.fi/arkistoja-kirjasto/ La ur i O in o
• 37 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Harmonikansoiton Suomen Pelimannimestaruuskilpailut, tuttavallisemmin Pelimannikisat, on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty harmonikkakilpailu. Kisat järjestetään Ikaalisissa 29.6. Sata-Häme Soi -juhlien yhteydessä jo 52. kerran. Kilpailun johtajan Seppo Lankisen mukaan tämä kertoo siitä, että perinteinen harmonikkaja pelimannimusiikkiperinne on Suomessa vahvaa ja voimissaan. Suomen Harmonikkaliiton järjestämissä Pelimannikisoissa on sarjoja eri ikäisille soittajille sekä yksija kaksirivisten että viisirivisten sarjoissa. Joitakin vuosia sitten kilpailuun lisättiin 9-vuotiaiden ja sitä nuorempien sarja. – Yhä nuoremmat lapset ovat innostuneita perinteisestä harmonikkaja pelimannimusiikista. Parhaimmillaan tämä onkin sukupolvia yhdistävä tapahtuma, joka vie harmonikkakulttuuria eteenpäin ja sukupolvelta toiselle, toteaa Seppo Lankinen. Pelimannimestaruuskilpailuissa on mahdollisuus tuoda esiin myös omia sävellyksiä. Niitä voi esittää sekä perinteisen musiikin sarjoissa että folk-sarjassa, jossa ei olla sidoksissa pelimannija tanssimusiikin rytmisiin elementteihin, vaan poljento voi olla monimuotoisempaa. Erityisesti folk-sarjan myötä kilpailu elää ajassa. Yleisö on jo vuosien ajan päässyt kuulemaan uutta kansanmusiikkia, maailmanmusiikkia ja omaleimaisia moderneja kansansävellyksiä. – Kaksirivisten sarjoissa kilpailijamäärät ovat viime vuosina vähentyneet. Toivomme, että vähärivisten soittajat löytäisivät takaisin kisaan. Soittajalle on arvokasta saada henkilökohtainen palaute tuomaristolta, jossa on aina neljä ammattilaista. Kirjallinen arvio sisältää lisäksi kehitysideoita ja harjoitteluohjeita. On myös mielenkiintoista ja erityisesti mukavaa päästä tapaamaan muita samoista asioista kiinnostuneita soittajia. Lisäksi kilpailun kaksi parasta palkitaan 300 euron stipendillä, kertoo Seppo Lankinen. Tänä vuonna tuomariston puheenjohtajana toimii harmonikkataiteilija, säveltäjä ja sovittaja Markku Lepistö, yksi Suomen arvostetuimmista kansanmusiikin ammattilaisista. – Tervetuloa kisaamaan ja seuraamaan kilpailuja Ikaalisten Omalle Tuvalle. Lisätietoa löytyy Harmonikkaliiton ja SataHäme Soin nettisivuilta. Minna Plihtari Pelimannimestaruuksista kisataan 52. kerran Ikaalisissa kesäkuussa M ar ku s Ko rp i-H al lil a Pelimannimestareita vuodelta 2022: Rafael Heikola, Mauri Ponkala, Erkki-Jussi Koivuluoma, Samuel Heikola ja Annabel Heikola.
• 38 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 K äärmeenpääntallaajissakin kuultava Vasulaisten juhlamarssi (trad. Kuortaneelta) tunnettaneen kansanmuusikoiden parissa, mutta aiheena vasulaisuus ei kuulune useimpien yleistietämykseen. Etelä-Pohjanmaalla 1800-luvulla vaikuttaneessa liikkeessä keskeistä oli uskon ilmaiseminen musiikilla ja tanssilla, ja eihän sellainen sopinut. Kerrotaan, että kuortanelaistalon yläkerran vasulaiset menot olivat kerrassaan salaisia kokoontumisia. Aiheesta saisi herkullisen puhenäytelmän, mutta nyt tehty reipas kaksituntinen teos nojaa liikkeelle ominaisiin ilmaisutapoihin. Tosin alun pitäen tamperelaismuusikko Kivimäki aikoi käsitellä aihetta konsertissa. Mutta kun lähellä on huippuja kanssatekijöitä, tekeminen saattaa lähteä hyvällä tavalla laukalle ja voi syntyä parin sadan esiintyjän superpolska, kuten tällä kertaa tapahtui. Lopputulosta tekijät kuvailevat uskomattomaksi messuksi. Hurja meno sanaa tärkeämpi Oikeastaan Käärmeenpääntallaajat on paatoksellinen konsertti, jossa uho, suru tai ilo on joko tosi suurta tai pientä, vaikkapa jouhikon herkkää ja yksinäistä sudenlaulua. Konserttia teos muistuttaa silloinkin, kun esiintyjät esitellään heidän omilla nimillään, ja kun yllytetään katsojia mukaan.Näyttämöltä välittyy, että uskontoon liittyvä aiheuttaa kapinaa. Vapauden kaipuu saa villiintymään ja pysähtymään. Tunteita näytetään ilolla, rehennellen, sisäänpäin kääntyen ja mietiskellen. Se ehtii osua sydämeen. Aluksi tarinaan houkutellaan nauhalta tulevin irrallisin repliikein, mutta puhe jää pian toissijaiseksi. Liike ja ääni rymistelevät sanan edelle ja esitellyt henkilöt katoavat tanssin ja luuppien pyörteisiin. Vähäeleinen puvustus viittaa entisaikaan ja kuva-arkistoista tehdyt löydöt samoin. Mennyttä heijastetaan osaksi näyttämökuvaa, muutoin lavastus on minimalistinen. Teoksen punainen lanka meinaa silti välillä hukkua riehuiluun ja toisinaan taas suuren näyttämön tyhjyyteen. Esittäjäjoukko on iso, mutta kohtauksissa on usein vähän porukkaa. Hyvä lääke tähän on, kun nuoret valtaavat lavan heittäytymällä koreografiaan. Heitä on ilo katsoa. Lukiolaiset myös aloittavat esityksen jo lämpiössä, ja erilaisin pienin kohtauksin pitävät liekkiä yllä väliajalla. Nuorten puheenvuorot aiheesta ovat lämmittelyä siihen, mikä jatkuu salissa. Lopulta ensiillassa moni katsoja laulaa ja tanssii. Katsomassa olleen nuorisolaisen mielestä lukiolaisia olisi ollut kiva nähdä näyttämöllä enemmän. Käärmeenpääntallaajat on samaan aikaan hilpeä ja melankolinen; outo elämys, jota ei ole tarpeen asettaa tiettyyn genre lokeroon. Keväällä esitykset jatkuivat Espoon teatterissa ja syksyllä sen voi nähdä vielä Tampereella. Elisa af Hällström Käärmeenpääntallaajat loitsii iloa Ku va : K ar i Su nn ar i / Ta m pe re en Ty öv äe n Te at te ri Käärmeenpääntallaajat tulittaa uskonvapauden puolesta. Tampereen Työväen Teatterissa nähty kantaesitys Käärmeenpääntallaajat on kotimaisen nykyfolkin riemujuhla, joka ottaa kipinää sekä eteläpohjalaisesta uskonlahkosta että kansanmusiikkiperinteestä. Herätyksellisestä aatemaailmasta nousseiden väittämien kanssa tuoretta näyttämäteosta määrittävät Anne-Mari Kivimäen sävellykset, etnoteknon kaihoisatkin nyanssit ja lennokas liikeilmaisu. Keitosta pyörittämässä ovat lisäksi laulavat ja tanssivat nuoret, jotka on saatu mukaan paikallisesta ilmaisutaitopainotteisesta lukiosta. Ensemblen energia on paikoin massiivinen. TEATTERI Marjo Kuusela, Anne-Mari Kivimäki, Reetta-Kaisa Iles: Käärmeenpääntallaajat – uskomaton messu Tampereen Työväen Teatteri, Suuri näyttämö ja lämpiö sekä Espoon teatteri Ensi-ilta 16.3.2023 Esitysdramaturgia ja ohjaus: Marjo Kuusela Musiikki: Anne-Mari Kivimäki Koreografia: Reetta-Kaisa Iles Lavastus-, valoja videosuunnittelu: Janne Teivainen Pukusuunnittelu: Mirkka Nyrhinen Äänisuunnittelu: Antti Puumalainen Näyttämöllä Johanna Elovaara, Reetta-Kaisa Iles, Tuomas Juntunen, Taito Hoffren, Anne-Mari Kivimäki, Pekko Käppi, Ari Numminen, Ville Rauhala, Antti Puumalainen, Riikka Puumalainen, Timo Saari, Patrik Riipinen, Tampereen Yhteiskoulun Lukio (TYK) Tuotanto: Folk Extreme, Tampereen Työväen Teatteri, Espoon Kaupunginteatteri, Tanssiteatteri Tsuumi, Tampereen yhteiskoulun lukio (TYK), Espoossa Kallion ilmaisutaidon lukio
• 39 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Maakuntaneuvos Viljo S. Määttälän (1923–2016) syntymästä tulee tänä vuonna 100 vuotta. Kansanmusiikkiväki muistaa lämmöllä edesmennyttä festivaalijohtajaa muun muassa seminaarilla tulevan kesän Kaustisen juhlilla. Viljo S. Määttälä oli paljon muutakin kuin ”kansanmusiikkikenraali”: viljelijäperheen lapsi, paimenpoika Toholammilta, sodan kävijä, opettaja, nuorisoseuraesimies, sivistysalaan paneutunut kunnallispoliitikko, maakuntaliiton toiminnanjohtaja ja puheenjohtaja, Yle:n maakuntaradion ohjelmapäällikkö, osuustoimintamies, hallintoihminen järjestöissä, liikelaitoksissa ja valtion toimikunnissa, kulttuurirahaston asiamies ja tietenkin puoliso/perheenisä Toholammin Määttälässä ja paljon muuta. Oma lukunsa oli tietokirjailijan työ – Määttälä kirjoitti kolmetoista julkaistua kirjaa itseään lähellä olevista aiheista. Kansanmusiikkiin Viljo S:n toi festivaali-idea, joka tuli tohtori Martti Palon mukana Walesin Llangollenista vuoden 1965 tienoilla. Viljo S. oli Keski-Pohjanmaan Matkailuyhdistyksen puheenjohtaja ja käynnisti neuvottelut kaustislaisten pelimannien ja kunnan kanssa kansanmusiikkijuhlasta Kaustiselle keskelle kesäistä heinäkuuta. Määttälä voitti pelimannit puolelleen ulkopuolisuudellaan, arvovallallaan ja tinkimättömyydellään. Sitä pelimannit Konsta Jylhän ja Johannes Järvelän johdolla arvostivat. Jos Viljo S:n tilalla olisi ollut joku kaustislainen, eivät asiat olisi edenneet kuten ne etenivät. Kaustisen ja Suomen maakuntien pelimannien, laulajien ja tanssijoiden merkitys juhlatapahtuman onnistumiseen oli erittäin suuri. Tätä ”talkooinnostusta” voi vain ihmetellä ja ihastella. Kansanmusiikkijuhlien järjestäjät ja Viljo S. saattoivat uskoa ja luottaa vapaaehtoisen kansalaistyön voimaan. Viljo S:n kauaksi ja korkealle katsovien ideoiden myötä juhlasta tehtiin heti vuonna 1968 kansainvälinen, lähimaakuntia unohtamatta. Kansanmusiikkijuhlien idealla oli suuret vaikutukset. 1960-luvulla Suomi tyhjensi maaseutuaan, ja väki muutti kaupunkeihin ja Ruotsiin. Elettiin suomalaisen maaseudun depression aikaa. Kaustisella suunta muuttui. Viljo S:stä tuli esimieheni 1972 ensin festivaalien toiminnanjohtajana ja pääsihteerinä ja sittemmin Keski-Pohjanmaan Maakuntaliiton maakuntasihteerinä. Yhteistyötä kestikin yli 40 vuotta. Kaikkinainen yhteydenpitomme päättyi vasta vuoden 2016 tullessa. Kansanmusiikkijuhlien kannatusyhdistys ry:n toimipiste Kaustisella kantoi nimeä Festivaalitoimisto heti juhlien alusta saakka. Työt oli hajautettu Kokkolaan ja Kaustiselle ja tietysti Toholammin Määttälään siitä syystä, että puheenjohtaja Viljo S. omalla tehokkaalla tyylillään teki suuren työmäärän varsinkin ohjelmatoimintojen ja festivaalien kirjeenvaihdon merkeissä kotoaan käsin. Viljo S:n johtaman Kaustisen Kansanmusiikkijuhlien kannatusyhdistys ry:n monitoimialaisuus näkyi ja tuntui Kaustisen kirkonkylän alueella. Tapahtuma toi viikon ajan runsaasti kävijöitä, toimeliaisuutta sekä rahaa paikkakunnan palveluihin. Juhlaorganisaatio Määttälän johdolla ei tyytynyt vain paikallisiin juhlaesiintymisiin vaan teki jatkuvasti töitä pelimannimusiikin ja perinteen viemiseksi muualle Suomeen ja ulkomaille. Esimerkiksi EBU:n suomalainen edustaja, Yleisradion toimittaja Jouko Blomberg houkutteli toisen radiomiehen Viljo S:n mukaan EBU Contemporary Folk Music Festivalin toimintaan. Lopputuloksena oli, että Kaustinen järjesti EBU-festivaalin 1982 ja sai huomiota lähes kymmenen maan yleisradioissa sinä vuonna. Siinäkin Viljo S. katsoi korkealle, kauas. Määttälän satavuotissyntymävuotta juhlistetaan Kaustisella perjantaina 14.7. seminaarilla, joka paneutuu hänelle läheiseen tematiikaan: aluekehittämiseen ja erityisesti kulttuurin mahdollisuuksiin aluekehittämisessä. Seminaariin osallistuu niin poliittisia päättäjiä kuin asiantuntijoita. Hurja Halla tulee omalla transsimaisella musiikillaan Joensuusta. Esikoisalbumi Riitti (2022) vakuutti radioasemat monissa maissa. Sooloproduktio Pelkkä Poutanen on yhtä kuin tamperelainen laulaja-säveltäjä Petra Poutanen. Hänen debyyttialbuminsa Pyhä veri vuotaa nousi Etno-Emma-ehdokkaaksi ja Teosto-palkintoehdokkaaksi. Vuoden 2019 Konsta Jylhä -kilpailuvoittaja Polenta ammentaa muun muassa kaustislaisesta viuluperinnöstä, kuten jo esikoisalbumin nimi Kaustinen Turbo (2021) kertoo. Ohjelmajohtaja Anne-Mari Hakamäki on tyytyväinen showcase-haun tuloksiin. – Kolmekymmentä hyvää hakemusta, määrä on yksi suurimmista. Viime vuoden kansainvälinen delegaatio ja verkostoitumistilaisuus lisäsivät selkeästi hakijoiden tasoa. Valitut yhtyeet ovat musiikillisesti erilaisia keskenään, mutta kaikki ovat jo tähän mennessä tehneet määrätietoista työtä oman uransa eteen. Heillä on tavoitteet korkealla ja eteenpäin menemisen meininki. He toimivat kansanmusiikin kentällä ammattimaisesti, ovat verkostoituneet monipuolisesti ja hakevat kansainvälisiä kontakteja, Hakamäki kertoo. Myös tänä vuonna Kaustiselle saapuu vastaava delegaatio, ja showcase-yhtyeet saavat tilaisuuden verkostoitua alan vaikuttajien ja keikkamyyjien kanssa. Siihen heitä sparrataan Music Finlandin järjestämällä mentorointitilaisuudella. – Verkostoituminen on pitkäjänteistä työtä, ja haluamme näin antaa yhtyeille sysäyksen eteenpäin luomalla kontakteja ja kohtaamisia, Hakamäki kertoo. Showcase-yhtyeet esiintyvät niin delegaatiolle kuin muullekin yleisölle keskiviikkona 12. heinäkuuta Kallioklubilla yhteisellä keikalla, minkä lisäksi bändeillä on viikolla omat klubikeikkansa, jotka Yle Radio 1 taltioi. Viljo S. Määttälän syntymästä 100 vuotta Katse kauas korkealle Kauppi Virkkala Viljo S. Määttälä onnittelemassa mestaripelimanni Pentti Mattsonia, 2013. To m m i Ta ip al us Kaustisen showcase-yhtyeet: Hurja Halla, Polenta ja Pelkkä Poutanen
• KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 LEVYT 40 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Tjango: Pohjantähti Omakustanne 2023 T jango!-yhtyeen kolmas levy Pohjantähti ilmestyi alkuvuodesta. Yhtyeen mukaan uusi levy tarjoilee maailmanmusiikkia suomalaisesta perspektiivistä: akustista folkjatsia, tango nuevoa, bluegrassia, bossa novaa, pohjoismaista kansanmusiikkia. Kuinkahan moni muu yhtye osaa kutoa noin erilaiset vaikutteen omintakeiseksi nautittavaksi musiikiksi? Esikoislevy Tjango! vuodelta 2013 ja vuoden 2017 Green and blues saivat nyt hienon jatkon, jolla kaikki sävelmät ovat yhtyeen omaa tuotantoa. Kaikki yhtyeen jäsenent ovat kunnostautuneet säveltäjinä. Antti Leinosen harmonikka, Tero Hyväluoman viulu, Juha Savelan kitara ja Tarmo Anttilan kontrabasso luovat lämminsointisen äänimaiseman, josta on helppo nauttia. Tätä ei todellakaan tarvitse kuunnella otsa rypyssä... Levy tehtiin viulistimme Teron mummolassa pakkasen ja lumen keskellä tammikuussa 2021 ja 2022 – silloin kun maailma oli kiinni. Sen musiikki henkii pohjoista maaseutua ja lumisadetta, tarjoillen maailmanmusiikkia suomalaisesta vinkkelistä. Matkoilta on tarttunut mukaan vaikutteita, tällä kertaa myös mm. itäeurooppalaisiakin sellaisia. Ja kuinka mukavaa onkaan maailmalta palata mummolan kahvipöytään, yhtye kertoo tiedotteessaan. Levyn sävelmään Spring on tehty musiikkivideo, joka löytyy juutuubesta. Käykääpä makustelemassa ja hankkikaa levy. Ihastutte takuulla! Antti Kettunen Totuus ja Valhe: Vladimir Vysotskin lauluja Suomen bhangralevyt 2023 V ladimir Vysotskin laulut toimivat aikanaan NeuvostoVenäjän omatuntona: hirtehisen ironisia tarinoita, joissa sukelletaan ihmisyyteen ja haastetaan vallanpitäjien valheita totuuden puolesta. Vaikka laulut ja erityisesti niiden vahvat runot olikin aikanaan tehty kommentteina Neuvostoliittolaiseen sielunmaisemaan, ovat monet lauluista nyt jopa aiempaa ajankohtaisempia. Tämän on hienosti oivaltanut Vysotskin koskettavimpiin lauluihin kuuluvan Totuus ja Valhe -kappaleen mukaan nimetty ryhmä (Martti Suosalo, Jarkko Lahti, Nora Raikamo, Kiureli Sammallahti ja Valtteri Bruun): ihmisyys ei katso aikaa eikä paikkaa ja sen puolesta pitää toimia aina. Vysotskin lauluissa fokus on teksteissä, joissa on huumoria ja elämäniloa, mutta myös rankkaan elämään liittyvää turhautumista ja tuskaa. Hirtehinen huumori kulkee läpi levyn laulujen; sen avulla pystyi aikanaan kritisoimaan neuvostojärjestelmää ja ihmistä puolustavaa ironiaa tarvitaan nykytilanteessakin. Laulutekstien suomennukset ovat oivaltavia, siitä kiitos mm. Turkka Malilla ja Arto Rintamäelle, jotka ovat kääntäneet suurimman osan lauluista. Musiikin tehtävänä Vysotskilla on luoda lauluille tunnelmat, jotka nostavat runojen tarinat esiin. Keikalla taltioidut tulkinnat ovatkin runojen henkeen sopivasti sekä tuoreita että rupisen karheita. Ryhmän taustat teatterissa (kuten Vysotkillakin) kuuluu tarinoiden ihmiskohtaloihin heittäytymisenä. Vaikka levy voimaannuttaakin, ei sitä kuunnellessa voi olla pohtimatta nyky-Venäjän tilannetta: mikä olisi Vysotskin kohtalo nykyisessä diktatuurissa, jota hän varmasti olisi vastustanut? Paul Silfverberg Helsinki Klezmer Kapelye Omakustanne 2023 V uonna 2003 perustettiin Helsingissä Suomen Klezmeryhdistys. Helsinki Klezmer Kapyelen (HKK) tarina alkoi kolme vuotta aikaisemmin Helsingin ensimmäisillä klezmerfestivaalilla. Virallisesti yhtye aloitti toimintansa 2006 ja toimii säännöllisten klezmerjamien kantaorkesterina. Jameissa käy kuutisenkymmentä taustoiltaan yli kymmentä kansallisuutta edustavaa soittajaa. Harmonikansoittaja Eva Jacob on ollut toiminnan puuhanainen alusta alkaen. Yhtye kutsuukin itseään mieluummin avoimeksi kollektiiviksi kuin tarkkaan roolitetuksi kokoonpanoksi. HKK:n ensimmäisellä, Klezmeryhdistyksen juhlavuoden kunniaksi julkaistulla levyllä soittaa toistakymmentä jamien aktiivista jäsentä. Meno on jalan alle menevää ja sydämeen käyvää klezmeriä. Viidestätoista kappaleesta kaksi kolmannesta on perinteisiä. Kokoonpanon solistin, Mayim Alpertin kynästä on mukana pari kappaletta. Ensimmäisen raidan, häämarssin jälkeen jälkeen päästään vauhtiin. Sitten ollaankin keskellä iloisia klarinettija haitarivetoisia jameja, joissa yhteiset lailai-hoilotukset toistuvat useammalla raidalla. Klezmerille tyypillisiä hidastuksia, kiihdytyksiä ja modulaatioita on sopivasti pitämässä kokonaisuuden elävänä ja hyvin loppuun asti kantavana. Levyssä on kysymys luonnollisesti enemmän iloisesta tallenteesta kuin kokonaistaideteoksesta. Jos klezmer ei ole tuttua, tästä on hyvä aloittaa. Levyn kuunteleminen saa tarkistamaan, milloin niitä jameja Helsingissä pidetäänkään: klezmeryhdistys.com. Sauli Heikkilä Tapio Mattlar: Palokärki ja pihlajaperhonen Kingdom Productions 2023 S en jälkeen, kun multiinstrumentalisti ja musiikkitoimittaja Tapio Mattlar sai vuonna 2021 julkaistua varsin tyhjentävällä nimellä varustetun esikoispitkäsoittonsa ”Olisin julkaissut omaa musiikkia jo aiemmin, mutta maatilan hoito vei niin paljon aikaa” aukesivat luovuuden portit mitä ilmeisimmin levälleen; uusin albumi on jo kolmas lyhyen ajan sisään. Palokärki ja pihlajaperhonen jatkaa Mattlarin tuotannolle tuttuja linjoja, joissa varsin yksityiskohtaisilla nimikuvauksilla luodut, ilmeisesti varsin spontaanisti syntyneet musiikilliset kohtaukset toteutuvat hyvinkin vaihtelevalla soitinnuksella, joita artisti hallitsee kymmenittäin. Mattlarin levyillä musiikinlajia on aiemminkin ollut varsin vaikeaa määritellä, eikä avausraita Agrialmusiikkia talviselta maatilalta ainakaan helpota asiaa, se kun käynnistyy varsin raivokkaalla, sähkökitaran johtamalla rytmillä. Pian levy ottaa kuitenkin päälinjakseen hieman Mattlarin yhtyehistoriasta tutun Ancient Bear Cultin sävyjä kanavoivan ambient-henkisen folkrockin. Tällä kertaa levyllä kuullaan myös Mattlarin sekä levyn ainoana vierailijana Marja Mattlarin laulua. Sopivin väliajoin ripoteltuina laulukappaleet tuovat vielä lisää tunnelmaan sopivaa väripaletin vaihtelua. Ihan helppo levy tämä ei taaskaan ole kuulijalle, mutta useammalla kuuntelulla varmasti palkitseva. Antti-J. Janka-Murros Kesämusiikki Suomen Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta kansanmusiikkiliitto.fi/verkkokauppa
• 41 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Aili Järvelä: Älä pelkää Aili Järvelä 2023 A ili Järvelä kuuluu musiikin ja tekstien tekijänä suomalaisten lauluntekijöiden kärkiryhmään. Ja siellä kirkkaalla laella musisoi koko yhtye koskettavasti, svengaavasti ja Järvelän laulua täydentäen. Sovituksissa käytetään bändisoitinten lisäksi harmoonia, jousia, mandoliinia ja flyygelitorvea, joita olisi mielestäni voinut käyttää sovituksissa enemmänkin, kombon yhteissointi on niin luontevaa. Järvelällä on laaja ääniala ja hän osaa hyödyntää äänensä nyanssit. Laulusoundi on hieman käheä, mutta myös voimakas ja energisoiva. Nopeissakin kappaleissa kuuluu haikeus, mikä koskettaa ja silittää tai ravistaa sisimmän kipeistä kohdista satuttavimman kärjen pois. Järvelän laulutavassa ja -soinnissa vilahtaa välillä Maarit Hurmerinta – hyvällä tavalla, sillä Järvelän ääni ja tulkinta on kuitenkin ihan omanlainen. Arvostan valtavasti myös Järvelän sanoitustaitoa. Hän kertoo elämän kauneudesta ja kivuista persoonallisia kielikuvia käyttäen, muttei liian mystisesti. Pidän myös siitä, miten Järvelä kiteyttää sanottavansa jopa yksittäisiin sanoihin, riimittelee sujuvasti, mutta sukeltelee myös sopivasti riimeistä ulos. Arja Kangasniemi Liisa Matveinen & Tellu Turkka: Iro Laika Records 2023 Matveinen ja Turkka osaavat modernisoida perinteistä runolaulua tyylikkäästi. Sävellysten takana ovat molemmat muusikot, sanoitukset ovat joko perinteisiä tai Turkan kynästä. Pidin erityisesti Turkan sanoituksista, joissa on sopivasti jotain uutta ja jotain vanhaa. Arvostan sitä, että traditionaalisia runoja käytetään nykymusiikissa, mutta koska duolta löytyy perinteeseen pohjautuvaa sanoitustaitoa, uusia tekstejä olisi voinut olla levyllä enemmänkin. Laulua säestävät kansanmusiikissa käytetyt soittimet – esimerkiksi kantele, avainviulu ja udu-rumpu – ja Eveliina Pietarisen soittama rumpusetti. Lisäksi muusikkoina hääräävät Andersson ja Mattson Hedningarnasta. Soitinnukset ovat luontevia ja vaihtelevia. Pidän siitä, että eri soittimien soundit pääsevät kuuluville eivätkä sulaudu sointimassaan. Vaikka Matveisen ja Turkan sooloja stemmalaulu on selvästi musiikkia eteenpäin vievä voima, soittimet soljuvat laulun kanssa yhteisessä, tasavertaisessa sointimatossa. Enemmän kertova kuin laulettu äänenkäyttö tuo mukavaa vaihtelua vokaaliosuuksiin. Levyn kohokohtia ovat kokeellisemmat ja erilaisilla laulutyyleillä leikittelevät kappaleet, kuten pelkkään lauluun luottava Manattu uni ja mystisen soitintaustan päällä kelluva Musta ruuna. Arja Kangasniemi Frigg: Perintö: Heritage Babe’s Factory 2023 K un sain uunituoreen Friggin levyn käsiini, olin pakahtua levyn kansien ulkoasusta. Antti Ollikaisen luoma värija kuviomaailma on kauneinta, mitä olen levynkansissa koskaan nähnyt. Se myös antaa oikean kuvan levyn sisällöstä ja tukee sitä. Kuten aina, Friggin tyypit loihtivat soittimistaan tunteita ja tarinoita, jotka resonoivat kuulijassa. Sanaton musiikki antaa tilaa mielikuvitukselle ja tuo pintaan tunteita. Se toimii kuin terapia. Tanssijana ilahduin jälleen kappaleiden tanssittavuudesta ja selkeästä rakenteesta, joka on ollut vahvaa jo Frixxlevyllä ja jatkuu edelleen. Tällä kertaa levyllä on vain yhtyeen jäsenten sovittamia tradibiisejä ja niiden paikoittainen tuttuus tuntuu hyvältä, kotoisalta. Sovitukset ovat raikkaita ja korvaa hiveleviä. Yhdeltä istumalta kuunneltuna levy muodostaa mukavan vaihtelevan kokonaisuuden, joka huipentuu Valssi Ilomantsista -kappaleen herkkään ja liikuttavaan tunnelmaan. Minut se sai kyyneliin kauneudellaan. Kuten aina, Friggistä on vaikea löytää mitään moitittavaa, soittajien taito on teknisesti huikeaa ja samalla käsittämättömän tunteikasta. Soja Murto Anna Murtola: La Tierra Blanca Nordic Notes 2023 M aailman pohjoisimman flamencolaulajan Anna Murtolan La Tierra Blanca on alkuvuoden hienoimpia levyjä: lauluja, joissa nykyflamencoon yhdistyy kalevalaista runolaulua ja modernia laulelmaa. Murtolan sävellykset ovat monipuolisia ja kuuntelukokemuksesta muodostuu upea kaari. Sekoitus espanjaksi ja suomeksi laulettuja runotekstejä toimii yllättävän hyvin ja espanjakielisistä runoista löytyy kansiliitteestä englanninkieliset käännökset. Levyn työstämiseen on Murtolan ohella osallistunut peräti kolmetoista muusikkoa. Kokoonpanot vaihtuvat kappaleittain luoden monipuolisen kuuntelukokemuksen, joka pysyy Murtolan laulun yhteen sitomana silti yhtenäisenä. Melodioita kuljettavat kitarat (Robert Svärd, Joonas Widenius ja Juho Koskimies) ja perkussiot (Miguel El Cheyenne ja Ricardo Padilla) kytkevät kappaleet vahvimmin flamencoon, tyylikäs ja pienieleinen äänen muokkaus (Paavo Impiö) sekä Lotta-Maria Heiskasen viulu ja Maija Kauhasen kantele laajentavat puolestaan kuulokuvaa universaalisemmaksi. La Tierra Blanca on hieno esimerkki siitä, miten perinteen pohjalta – tällä levyllä flamencon – voidaan luoda tuoretta nykymusiikkia. Tyylikäs kansitaide ja hyvä äänitys vahvistavat vielä nautintoa. Paul Silfverberg Usi Riikonen & Mammu Koskelo:Lauluni / Min sång Omakustanne 2023 P ohjois-Karjalan kansanmusiikkipiireistä monelle tutut Susanne ”Usi” Riikonen sekä Mammu Koskelo tarjoilevat levyllisen lastenmusiikkia – tai itse asiassa kaksi levyä. ”Lauluni – Min sång” on nimittäin yhtäaikaisesti julkaistu sekä suomenettä ruotsinkielisenä versiona. Levy on toteutettu sekä musiikillisesti että sanoituksellisesti siten, että pääasiallinen kohderyhmä vaikuttaisi olevan tällä kertaa hyvinkin nuori. Riikosen ja Koskelon pehmeää laulua säestävät pääosin kantele ja ukulele, satunnaisia mausteita tarjoilevat kazoo, munniharppu ja miksaaja Janne Ojajärven pitkähuilu. Molemmilla kielillä levyt ovat sisällöllisesti hyvinkin samanlaiset; Riikosen alun perin ruotsiksi laatimat lyriikat ovat kääntyneet Leena Halosen avustuksella sujuvasti suomeksi, eikä tekstiä ole juuri tarvinnut muuttaa. Ainoa suurempi muutos joka omiin korviini saapui, on Tigerungen-kappaleen kääntyminen Peikon uneksi. Tekstisisällöt ovat varsin vahvaan toistoon perustuvia ja näin ollen erinomaista musiikkia pienimmille kuulijoille, aihepiirien liikkuessa arkirutiineista kuten pukemisesta tai käsien pesemisestä leikkilauluihin. ”Dansen / Tanssi” sisältää myös hieman yllättävänkin populaarikulttuuriviittauksen. Varoituksen sana täytyy kuitenkin antaa loppuun: tämä levy aiheuttaa runsaasti hallitsemattomia korvamatoja. Antti-J. Janka-Murros
• LEVYT 42 Verde: Kuusosa Verdeaudio 2023 M ika Rintala luotsaama Verde yhdistää uudella levyllään mielenkiintoisesti 1960-70 lukujen taitteen groovaavaa fuusiojatsia shamanistiseen jouhikon soittoon. Rintala (torvi, sähköpiano ja syntetisaattori), Jarmo Saarti (rummut) ja Mikko Elo (basso) luovat musiikille Miles Davis -vaikutteisen pohjagrooven, jonka päälle Rauno Niemisen jouhikko ja Rintala punovat melodioitaan. Aloitusraidalla meno vielä hakee muotoaan, mutta kun groove on kakkosraidalla löytänyt paikkansa, avautuu kuulijalle mielenkiintoinen aikamatka 50 vuoden päähän, ja jouhikon ansiosta myös kauas muinaisuuteen. Musiikkia voisikin luonnehtia freefolkiksi, paikoin legendaarisen ruotsalaisen Iskra-yhtyeen tyyliin. Nykyisessä musiikkitarjonnassa Verdellä on oma tyylinsä, joka kurottaa sekä menneeseen että tulevaisuuteen. Paul Silfverberg Oskari Lehtonen: Roihu Omakustanne, 2023 L yömäsoitintaiteilija Oskari Lehtonen on monelle tuttu esimerkiksi Okra Playgroundin ja Pauanteen riveistä, mutta sooloalbumillaan hän pääsee vielä selkeämmin todistamaan sekä taituruutensa että sen, kuinka vangitsevaa lähes kokonaan rummuilla ja perkussioilla toteutettu musiikki voi olla. Alun soolonumero Sottiisin jälkeen toisena kuultava Norbakken vie tribaalihenkisen rummutuksen ja Arja Kastisen (vahvasti efektoidun) kanteleen myötä tunnelmat sellaiseen suuntaan, jotka olisivat helposti kotonaan elokuvatai pelimaailmassa, mutta viimeistään kolmantena käynnistyvä Siirtolohkare, monessa liemessä keitetyn rumpalimestari Kepa Kettusen kanssa duetoitu hypnoottinen teos vie kuulijan mukanaan. Toisen puoliskon avaava, lähes 14 minuuttia pitkä samplerivetoinen Käki toimii albumilla jonkinmoisena kulminaatiopisteenä, jonka jälkeen tuleva rumpukaksikko saattelee tyylikkäästi kohti levyn päätöstä, Suvi Oskalan 5-kielisellä viululla maustamaa polskarytmistä Loimua. Kuuntelukokemuksen jälkeen olo on kuin shamanistisesta transsista herätetyllä. Lisää tällaista, kiitos. Antti-J. Janka-Murros KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Lehmäin ripsumalauluja Harri Tapperin runoihin Tällaista laulantaa voi kuulla rahisevilta vahalieriöiltä tai korkeintaan Muistojen bulevardilta, mutta ei ainakaan SibeliusAkatemiassa. Myös laulut ovat takuulla ennen kuulemattomia. Lehmäin ripsumalauluja Harri Tapperin runoihin on selkeä teemalevy, aikamatka kesäisille lehmilaitumille. Kerronta on kuitenkin preesenssissä, nyt-aikamuodossa, puhutaan lehmälle, sen säkään nojaten ja suuriin silmiin katsellen. Levyn puolimatkassa alkaa takauma, ikään kuin kuunnelma, joka sijoittuu Hiitolaan. Karjalankieli välähtää, ja muistot nuoresta sulhosta Levyä hallitsee dramaattinen sopraano ja karjankutsuja Leena Silvast, joka on tyylillinen sekoitus suomi-iskelmää ja koloratuuria. Laulajan alarekisteri soi määrätietoisena, tukevana. Ylärekisterissä pallo ampaisee viehättävästi omiin korkeuksiinsa, ulos kentältä. Ääni kirmaa rajattomasti vihreillä takalaitumilla kuin keväinen hieho. Puheosuudet sujuvat luontevasti. Laulujen säveltäjä Jesi Blomgren soittaa haitaria lähes taukoamatta läpi levyn, mukanaan usein myös Antti Toivonpoika viululla. Tuloksena on kiinteä haitarin, viulun ja laulun massainen soundiklusteri, joka hieman uuvuttaa korvaa. Onneksi levyn puolivälissä sitä keventää lyhyt puhallinosuus. Happea ja vuorottelua instrumenttien käyttöön olisi voinut sallia enemmänkin. Vain pari kertaa viulu saa lurauttaa itsenäisen kommenttinsa fraasien välissä. Jäin kaipaamaan myös kokonaan säestyksetöntä laulua tai silkkaa pitempää soitetta. Lehmäin ripsumalauluja Harri Tapperin runoihin on selkeä teemalevy kansipahveja myöten. Kannessa tönättää puinen kyyttö, kuin eräänlainen villendorfin venus omassa lajissaan, edustamassa elämää suurempia merkityksiä, joita lehmä kantaa. Levyvihkonen tarjoaa tiedon näistä merkityksistä, ja miten ne ripsumalauluissa kesäisin laitumilla kuljettaessa ja lypsettäessä ilmenivät. Lehmä on selvästi tärkeä eläin laulajalle ja runoilijalle. Sitä sietää miettiä. Tämä lienee levy josta tykkää tai sitten ei. Virpi Sahi Nope, Pauhu, Rommakko, Hällä Kansanmussiikkia Oulusta Omakustanne 2023 A ikanaan tervakaupalla vaurastuneessa Oulussa on harrastettu aina musiikkia. Maailman merillä purjehtineitten laivureitten ja merimiesten joukossa oli aina myös soittotaitoisia, jotka matkoiltaan toivat myötään myös ajan musiikin uusimmat tuulahdukset, kuten iiläinen Unto Kukka on viime vuosina ansiokkaasti selvittänyt 1800-luvulta säilyneitten nuottikirjojen pohjalta. Iin laulupelimannit on näitä sävelmiä myös levyttänyt ja tuonut nykypolven kuunneltavaksi. Ajan hengessä soitetaan ja lauletaan myös tämän päivän oululaisessa kansanmusiikissa. Tästä todistaa kansanmusiikkiyhdistys Rällän tuottama kokoelmalevy, jolla neljä ryhmää antaa näytteitä ohjelmistostaan. Rällän itsensä lisäksi mukana ovat Nope, Rommakko ja Rällä. Oulun kaupunki ja Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys ovat olleet rahoittamassa kahdeksan kappaleen cd:tä, jossa kukin ryhmä pääsee ääneen kahdesti. Kaikki neljä ovat jo tovin aikaa toimineita pienryhmiä, Pauhu ja Rällä trioja, Nope ja Rommakko kvartetteja. Kullakin on omat tyylinsä ja tavoitteensa, mutta ulkopuolisen korvaan tuo nykyoululaisen kansanmusiikin katselmus kuulostaa varsin yhtenäiseltä ja samalla varsin miellyttävältä. Voiman ja desibelien sijasta pienen ryhmän on hurmattava kuulijansa taidolla, ja sitä jokaisella porukalla on. Viulut soivat viehkosti ja komppi käy tarkasti kuin Könnin kello. Kaikki neljä koostuvat pääosin omista soittajistaan, ainoa kahden ryhmän palvelija on Erja Pätsi, jonka viulu soi sekä Nopessa että Rällässä. Kahdeksan kappaleen joukossa on sekä tradia että ryhmien omaa tuotantoa. Vanhinta on renesanssiajalta periytynyt Lampaanpolska, jonka Nope tulkitsee erittäinkin hyvin. Polkka, jenkka ja valssi irtovat mukavasti siinä missä menuetti kuin polskakin. “Jalalle menevää soittoa”, näin kai voisi levyn annin tiivistää. Jos ja kun levy on hyvä, niin mieluusti olisi nähnyt, että myös sen kansiin olisi panostettu. Nyt niihin on painettu lyhyesti vain perustiedot yhtyeistä ja kappaleista, mutta mielellään olisi lukenut myös jotain ryhmien jäsenistä, historiasta, toiminnasta ja tavoitteista. Tuttujen kesken on aina mukavampaa. Seppo Kononen Seuraava Kansanmusiikkilehti ilmestyy 6.10. Levyt toimitukseen syyskuun alkuun mennessä: Halkosuontie 93A 00660 Helsinki
• 43 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 KIRJAT Spelaillen Spelien nuottivihko K ansanmusiikilla on EteläPohjanmaalla runsaat ja monimuotoiset perinteet rikkaammat kuin muu maa sitä aina on ymmärtänytkään. Maakunta jäi jotenkin varjoon, kun kansansävelmien keräys aloitettiin 1800-luvun puolivälissä. Ehkäpä pioneerina toimineen, iisalmelaislähtöisen Karl Collanin esimerkin innoittamana tallennus keskittyi paljolti itäiseen Suomeen, minkä johdosta Helsingin musiikkipiireille syntyi käsitys, etteivät pohjalaiset paljon soitelleet ja laulelleet. Edesmennyt Eino Saari kertoo 1970-luvulla julkaistun Pelimannien parhaat -kokoelmansa esipuheessa tästä hauskan jutun. Karvialainen kauppamies ja viulupelimanni Fredrik Risku oli liikematkallaan Helsingissä osunut illanviettoon, jossa musiikki-ihmiset olivat tuoneet julki ihmetyksensä, miksei Etelä-Pohjanmaalla soiteta. Alle parikymppinen Risku puheista tuohtunut, tiuskaissut “kyllä soitetaan” ja viulun saatuaan vetäissyt oikeinkin kiperän polskan Helsingin herrojen ja rouvien hämmästeltäväksi. Jos tuo soolo lie ollut alkusoitto eteläpohjalaisen pelimannimusiikin esilletulolle, niin erityisesti Toivo Kuulan ja Heikki Klemetin myöhempi tallennustyö nosti maakunnan siihen arvoon, joka sillä kansanmusiikissa on. 1900-luvun alkupuolella oltiin jo siinä pisteessä, että kortesjärveläinen Matti Haudanmaa tunnustettiin koko valtakunnan pelimannien kuninkaaksi. Ja itse asiassa pelimannisävelmien tallennuskin oli alkanut jo ennen Karl Collanin syntymää Etelä-Pohjanmaalta, kun Samuli Rinta-Nikkola oli koonnut kokoelmansa 1800-luvun alun soitteista kotiseudullaan. 1960-luvun lopulla alkaneen uuden kansanmusiikkiherätyksen myötä syntyi paikallisia nuottijulkaisuja eri pitäjistä kuten Jalasjärveltä ja Ilmajoelta. Maakunnallista aineistoa alkoi olla vähitellen niin runsaasti, että katsottiin aiheelliseksi valikoida satojen vuosien aikana syntyneistä kappaleista yhteinen julkaisu. Eteläpohjalaiset spelit alullepannut yhdistys otti työn tehdäkseen, ja vuonna 1994 valmistuneeseen nuottivihkoon otettiin ja sovitettiin pelimannien ja koulujen käyttöön kaikkiaan 88 sävelmää vanhimmat Rinta-Nikkolalta. Nuo käsinkirjoitetut nuotit ovat olleet pohjana, kun yhdistys viime vuonna digitalisoi kokoelman ja julkaisi sen uudelleen täydennettynä professori Jorma Panulan Spelien yhteissoittoihin sovittamilla 32 kappaleella. Sakari Kujanpää ja Timo Saarimäki ovat vastanneet digitoinnista. Spelaillen-nimen saanut nuottikirja on 132 sävelmineen tuhti ja riittoisa paketti yhtä lailla peruspelimanneille kuin äänissä soittaville ryhmillekin. Soitettavaa löytyy jokaiselle, kun sävelten kirjo on laaja alkaen Karjalan pojilta lainatusta Härmän polkasta kolmiääniseksi sovitettuun Mutkan kiverään. Kokoelman alussa on myös muutama eteläpohjalainen kansanlaulu. Tänä päivänä eteläpohjalaiset pelimannit tunnetaan ennen muuta reteinä kaksirivisen soittajina, ja viulunsoitto jätetty isommassa mitassa keskipohjalaisten vastuulle. Spelaillenkokoelmassa näkyy ja kuuluu kuitenkin vielä viulu vahvana. Oma maakunnallinen erikoisuus on sitten klarinetti, joka muutamissa kappaleissa on nostettu aivan pääinstrumentiksi. Ei-pohjalaisena on mukava huomata, ettei eteläpohjalainen pelimannimusiikki ole ihan sisäänlämpiävää, vaan markkinoilla ja isoilla työmailla kierrelleet pohjalaispelimannit ovat ottaneet tuomisikseen myös mieluisia kappaleita naapureilta. Matti Haudanmaalta tallennettua Savonlinnan sepän polkkaa savolaiset itse soittavat tänään Patapata-polkkana, siinä yksi esimerkki. Spelaillen on oiva katsaus eteläpohjalaiseen pelimannimusiikkiin ja elämänmenoon menneinä aikoina. Runsas kuvitus tuo varmasti monelle muistoja mieleen yhteisistä soittohetkistä ja vaikuttavista soittajista. Seppo Kononen
• 44 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Aallotar Aallotar kiertää Suomea syyskuussa. Aallottaren musiikki tutkii perinnettä kahdesta eri perspektiivistä. Amerikansuomalainen viulisti-laulaja Sara Pajunen ja suomalainen haitaristi-laulaja Teija Niku luovat uutta ”kamarikansanmusiikkia”, joka heijastelee sekä heidän eriäviä nykykulttuureitaan että yhteisiä juuria. Heidän notkeat instrumentaalikappaleensa ja kauniit lauluharmoniansa sekä suomeksi että englanniksi näyttävät, kuinka sulavasti perinteinen ja moderni kansanmusiikki voivat yhdistyä. Sähköpaimen Sähköpaimen-trio esittää arkaaista konemusiikkia suomalaisen, karjalaisen ja inkeriläisen perinnemusiikin, liveluuppauksen ja efektoinnin, konebiittien ja äänimaisemoinnin keinoin. Uudella Hämärä -levyllä elementiksi on tullut myös modulaarisyntetisaattori sekä riskejä ottava live-improvisaatio. Yhtye kiertää Suomea lokakuussa. 5/5 Viiden monipuolisen kansanmuusikon muodostama party-pelimannipumppu 5/5 juhlii vuonna 2023 pyöreitä! Yhtyeen 10-vuotista taivalta juhlistetaan esittämällä parasta akustista poljentoa albumeilta 5/5 (2014) ja Festarifiilis (2019), sekä vielä levyttämätöntä tuotantoa. Viiskauttavitosen musiikki pohjautuu energiapitoiseen sekoitukseen perinteistä suomalaista pelimannitanssimusiikkia ja amerikkalaista bluegrassia. Originaalit sävellykset, ripaus tämän päivän musiikillisia vaikutteita ja mukavat muusikot kruunaavat musiikillisen jättipotin, joka ei tiettävästi ole tähän päivään mennessä jättänyt ketään kylmäksi. Yhtyettä kuulet eri puolilla Suomea marraskuussa. NOOLI NOOLI on tämän hetken kansanmusiikin soundi. Muusikot Aino Kinnunen ja Oona Sinkko tarjoilevat keikoillaan kokonaisuuden, joka on kuulijalle silkkaa herkkua raaka-aineinaan virtuoottiset melodiat sekä täyteläiset harmoniat. NOOLIn debyyttialbumi Kesä ei lopu koskaan julkaistiin vuonna 2019, ja se koostuu itse sävelletystä kansanmusiikista. Yhtyeen toinen albumi julkaistaan vuoden 2023 aikana, ja luvassa on uutta ja makeaa tanssimusiikkia. NOOLIa pääset kuulemaan kiertueella joulukuussa. Suomen Kansanmusiikkiliiton kiertueyhtyeet syksyllä 2023: Kiertuepaikkakunnat: Aallotar: Nousiainen torstai 7.9., Säkylä perjantai 8.9., Oulu keskiviikko 27.9., Tampere torstai 28.9. ja Helsinki lauantai 30.9. Sähköpaimen: Kannus lauantai 30.9., Mäntyharju perjantai 6.10., Oulu keskiviikko 11.10., Tampere torstai 12.10. ja Helsinki pe 13.10. 5/5: Oulu tiistai 7.11., Seinäjoki keskiviikko 8.11., Tampere torstai 9.11., Rusko perjantai 10.11. ja Helsinki lauantai 11.11. NOOLI: Helsinki lauantai 2.12., Mäntyharju keskiviikko 6.12., Kannus lauantai 9.12., Kaarina keskiviikko 13.12. ja Tampere torstai 14.12. Tarkemmat kiertueaikataulut päivittyvät Kansanmusiikkiliiton kotisivulle: https://kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/kiertueet/ M ik ko M al m iv aa ra Jim m y Tr äs ke lin Ke lly D av id ss on M ar ko R an ta ne n
• KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 30 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Jäsenedut Hakala Petri & Alakotila Timo: Mandolin Concerto (cd) 16 € (norm 20 €) Kujanpää Emmi: Nani (cd) 16 € (norm 20 €) Saarinen Pale (toim.): Matti, soita jazzia! III Matti Viljanen säv. sov. (kirja) 32 € (norm. 40 €) Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta www.kansanmusiikkiliitto.fi. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. Merkit Ansiomerkit Hopeinen ansiomerkki Risto Niittymäki, Renko, 16.4.2023 Teuvo Suoniemi, Tampere,16.4.2023 Onnea KAMU´23 nuorten kansanmusiikkilieiri 5.-19.6.2023 Tarkasta mahtuuko leirille vielä! Sinä 8-17-vuotias, tule nauttimaan kansanmusiikkileirin riemuista, soittamisesta, uimisesta ja muusta mukavasta kesäleiritunnelmasta Päivölän virkistyskotiin Vihtiin! Opettajina Jari Komulainen, Leena Joutsenlahti ja Emilia Lajunen. Listätiedot www.kansanmusiikkiliitto.fi/koulutus Päivi Ylönen-Viiri, 0500 431913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ethno Finland 3.-12.7.2023 Kaustisella Tervetuloa kansainväliselle Ethno Finland -kesäleirille Kaustiselle! Leiri on suunnattu 16–30-vuotiaille nuorille muusikoille ympäri maailman. Leirillä suomalaiset ja ulkomaiset osanottajat opettavat ja jakavat toisilleen musiikkia omasta kulttuuristaan. Ethno Finland -leiri järjestetään jo kahdeksatta kertaa Suomessa. Workshoppien lisäksi ohjelmassa on mm. jameja, saunomista ja yhteisiä illanviettoja ja esiintymisiä. Kurssi esiintyy Kaustinen Folk Music Festivalilla. Leirimaksu sisältää majoituksen Järvelän koululla 3.-16.7., ruokatarjoilut 3.7.-12.7. (12.7. aamiainen) ja pelimannikortin Kaustinen Folk Music Festivalille. Leirin opetusosuuden jälkeen on mahdollisuus jäädä festivaalille 16.7. saakka. Ethno Finland esiintyy festivaaleilla useana päivänä. Mentoreina Alla Skrobe ja Veera Kuisma. Hinnat: 350 € Suomi ja muut Pohjoismaat 260 € Eurooppa ja Pohjois-Amerikka 220 € Muut maat Lisätiedot: ethnofinland@gmail.com, www.facebook.com/ ethnofinland, www.kansanmusiikkiliitto.fi/koulutukset/ Ethno Finland 2023 –leirin järjestäjänä toimii Suomen Kansanmusiikkiliitto, yhteistyökumppaneina Kaustinen Folk Music Festival, Kansalaisfoorumi ja JMI. Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistysten jäsenmaksuja ja Kansanmusiikki-lehden tilausmaksuja on laskutettu sähköpostilla toukokuun loppupuolella. Jos et ole saanut paperilaskua, ja tiedät odottavasi laskua tältä vuodelta niin tarkasta sähköpostisi roskaposti.
• 46 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Olet monessa mukana, mitä kaikkea teet työksesi: Opetan, sovitan, sävellän, soitan, laulan, tutkin ja verkostoidun. Maanantaisin opetan Keravan opistolla kanteleen soittoa sekä johdan Hytkyt-kuoroa, jolle myös sovitan ja sävellän laulettavaa. Tiistaisin siirryn Savonlinnaan ja opetan loppuviikon Savonlinnan musiikkija tanssiopistossa. Toimin myös Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikilla Folk Big Bandin sekä nuorisokoulutuksen laulunopettajana. Savonlinnassa yhdessä Maija Anttilan kanssa olemme järjestäneet Improtreffejä ja työryhmän jäsenenä järjestän Savonlinnan kansanmusiikkipäiviä. Savonrannalla valmistuu keväällä Savonranta-seuran hankkeena Armas Otto Väisäsen museo, johon olen ollut luomassa sisältöä. Kesäisin soitan ja laulan erilaisissa pienyhtyeissä. MeNaiset julkaisee uuden levyn Savonlinnan kuorofestivaalilla toukokuun puolivälissä. Elokuun loppuun saakka teen puolipäiväisenä Kalevalaseuran apurahalla runolaulupajoja sekä pengon arkistoja. Ensi syksynä aloitan opetustyöni ohessa Oloisa-hankkeen, jossa työryhmällä luodaan Etelä-Savon sairaaloihin taideperustaisia toimintamalleja asiakkaiden ja henkilöstön osallisuuden tueksi. Millaista oli lapsuutesi kansanmusiikkitoiminta? Aloitin kymmenvuotiaana Anttolan kyläpelimanneissa. Lauloin ja soitin viululla ehkä paria sävelmää. Pikkuhiljaa siirryin tämmäämään ja lopulta päädyin soittamaan haitaria. Pelimannit keikkailivat ahkerasti. Joskus saattoi olla kolmekin tanssikeikkaa viikonlopun aikana. Olimme mukana Iisalmen talvipäivillä sekä monta kertaa Oriveden kansanmusiikkikursseilla. Soitimme paljon vanhaa tanssimusiikkia ja paikallisten pelimannien sävelmiä. Säestimme myös savonlinnalaista kansantanssiryhmää. Anttolan kyläpelimanneissa oli kyllä monipuolisesti soittimia, haitareita, viuluja, kontrabasso, harmoni, maniska, banjomandoliini sekä yksi soittajista soitti myös sahaa. Kerimäen pelimanneissa oli myös kanteleen soittajia mukana. Olet saanut apurahan eteläsavolaisten runolauluhankkeeseen Kalevalaseuralta. Kerrotko siitä. Sain puolen vuoden apurahan jolla työskentelen vuoden puolipäiväisenä. Järjestän runolauluklubeja, joihin voi osallistua laulaen tai vain kuunnellen. Olemme tehneet myös omia runomittaisia lauluja. Ilmari Krohnin kokoamista 9000 sävelmästä ainoastaan 45 runolaulusävelmää on meidän alueeltamme. Runolaulutekstejä Etelä-Savosta sen sijaan on kerätty yli 3000. Määrä yllätti, sekä se, että melkein puolet runoista on loitsuja. Mitä toivot, että hanke jättää jälkeensä tulevaan toimintaan alueella? Toivon että runolauluklubit herättelisivät ihmisiä tekemään omia runoja ja etenkin laulamaan niitä, kaivamaan kirjahyllystään Kalevalan, kuuntelemaan laulettua Kalevalaa ja etsimään Suomen kansan vanhoista runoista itselleen kiinnostavia runolauluja. Kaikki ovat osoitteessa skvr. fi, sävelmät taas osoitteessa: esavelmat. jyu.fi/kokoelma.html. Mitä muita arkistojen äärellä -teemaan liittyviä haaveita sinulla on? Ensiksi pitäisi saada alueemme pelimanniyhtyeiden ohjelmistot talteen. Vielä elää soittajia, jotka olivat aktiivisesti mukana pelimannitoiminnassa 1970-80-luvuilla. Heitä pitäisi haastatella ja digitoida nuottimateriaalit ja arkistoida myös mahdolliset äänitteet tältä ajalta. E-sävelmistä löytyy alueeltamme kerättynä 771 sävelmää, joista laulusävelmiä on 566 kpl. Näihin uudempi mittaisiin lauluihin haluaisin myös perehtyä ajan kanssa. Miltä näyttää Etelä-Savon kansanmusiikin tulevaisuus? Näen kansanmusiikkielämän Savonlinnan seudulla erittäin valoisana. Määrätietoista työtä kansanmusiikin esillä pitämiseksi pitää kuitenkin tehdä. Savonlinnan Kansanmusiikkipäivät ja erilaiset jamitapahtumat innostavat uusia ihmisiä kansanmusiikin pariin. Kasvava innostus muistuttaa 1990-luvun kansanmusiikin nousua. Kun muutama ihminen innostuu, niin heidän ympärillään alkaa tapahtua. Esimerkiksi aikuinen oppilaani alkoi rakentamaan kanteleita muutama vuosi sitten. Nyt hän rakensi neljä jouhikkoa ja itselleen sellojouhikon. Nyt hänellä on perheorkesteri, jossa soittavat myös tytär ja tyttären tyttäret. Yhteistyössä matkailutoimijoiden kanssa voisimme tuoda matkailijoille paikalliskulttuuriin liittyviä elämyksiä. Meillä kansanmuusikoilla on muusikkouden ja opettamisen lisäksi koulutusta tutkimiseen ja vanhan perinteen päivittämiseen nykyaikaan sopivaksi. Lisäksi olisi hienoa saada työllistettyä kansantanssin opettajia ja kansanmuusikoita Itä-Suomeen. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Sirkka Kosonen Nimi: Sirkka Kosonen Syntynyt: 2.10.1969 Kotipaikka: Kerava Koulutus: MuT Toimi: Savonlinnan musiikki-ja tanssiopiston tuntiopettaja, Keravan opiston sivutoiminen tuntiopettaja, Taideyliopiston sivutoiminen tuntiopettaja, sivutoiminen yrittäjä Luottamustoimet: Suomen Kansanmusiikkiliitto hallituksen jäsen, Itä-Savon kansanmusiikkiyhdistys ry hallituksen jäsen, Pääkonttori ry:n varapuheenjohtaja, Savonlinnan Kalevalaiset Naiset ry varapuheenjohtaja, Kalevalaseuran jäsen, Etelä-Savon valtuuskunnan jäsen. Kysymykset: Päivi Ylönen-Viiri Kuva: Minna Keso
• 47 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 29.6.– 1.7.2023 MUKANA MM: THE HORSENECKS (USA) | LADY MAISERY (UK) | MAESTRALE (IT) | LIANA (PT) | KANT DAB DAB (NP) | ORATNITZA (BG) | VILMA JÄÄ | OKRA PLAYGROUND | HAAPAVESI HOUSE BAND SOLISTINAAN SUSANNA HAAVISTO | KUUMAA | JARKKO MARTIKAINEN | LASTENMUSIIKKIORKESTERI AMMUU! | HAAPAVEDEN KAMARIORKESTERI & VIERAILIJOITA | KASVU | OIGG | POLENTA | ÁNNÁMÁRET | PÄIVI HIRVONEN | RÄLLÄ | JA MONIA MUITA HUIPPUJA! 26.-30.6.2023 FOLK-KURSSEILLA OPETTAJINA SUOMESTA JA ULKOMAILTA MM. FILIPPO GAMBETTA (IT), GABRIELLE MACRAE & BARRY SOUTHERN (USA), MAIJA KAUHANEN, TIMO ALAKOTILA, KALLE JÄMSEN JA MONIA MUITA. SOITTIMINA HAITARI, VIULU, BANJO, KANTELE, KOSKETTIMET, KIELISOITTIMET JA LAULUA JOKA LÄHTÖÖN! JÄRJ. HAAPAVEDEN OPISTO. LISÄTIETOJA: HAAPAVESIFOLK.COM/KURSSIT VILMA JÄÄ THE HORSENECKS (USA) KOKO OHJELMA: ORATNITZA (BG) Med stöd från Suomen suvi on täynnä tapahtumia. Etsi itsellesi sopiva osoitteessa: kamukanta.fi/tapahtumat. Pidä huolta, että oma tapahtumasi on mukana. Rekisteröityminen ja tapahtuman ilmoittaminen on nopeaa ja helppoa. Soinnukasta kesää! K au st in en Fo lk M us ic Fe st iv al /K as im ir R ai pe la