• Irtonumero 8 € 3 • 2024 6 Vilma Talvitie on kotonaan maailmalla MUKANA PELIMANNI-LIITE 14 Bergå Folk Project on nyt BFP 18 Kuka on Eino Kettunen? 34 Petra Poutanen on muutakin kuin Pelkkä Poutanen
• 2 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 SISÄLTÖ 2 • 2024 17 32 10 KOLUMNISTI Rosa Meriläinen Saamelaiset vokaaliperinteet Suomessa 3: Livde. Vilma Talvitie odottaa kesän levynjulkaisukeikkoja Pääkirjoitus: Improten läpi elämän ...........................................................4 Ajassa: Panu Savolainen & JPP .....................................................................5 20 vuotta ja 365 konserttia Helsingin Etno-Espalla ........................12 Esittelyssä Melisa Y?ld?r?m: Improvisaatio luovuuden lähteenä .........................................................13 BFP suuntaa vapaammille vesille ............................................................14 Eino Kettusen syntymästä 130 vuotta – Laulut tunnetaan entä tekijä? ..............................................................18 Oulun OstariFestarin hitti on huutokatrilli ..........................................19 PELIMANNI-liite Jo yli 50 vuotta pelimannisoittoa Petäjävedellä ................................21 Uudenmaan nurkka .......................................................................................22 Nuottiliite: Musiikkia Etelä-Pohjanmaalta ...........................................23 Varsinais-Suomen kuulumisia ...................................................................27 Hämeen kevätsoitto kajahti Ikaalisissa .................................................27 Petri Makkonen sävelsi monitaiteellisen talon ..................................28 Kansainvälisissä kantelekilpailuissa ennätysmäärä osallistujia ..........................................................................29 Muistoissamme ................................................................................................30 Petra Poutanen on muutakin kuin Pelkkä Poutanen .......................34 Arkistojen äärellä: Vähemmistöjen musiikki arkistoissa ..............37 Levyt ja kirjat ....................................................................................................38 Taustapeilissä Silja Palomäki .....................................................................46 Kesäkalenteri ....................................................................................................47 6 Fu rk an So lm az Pa ad ar Im ag es Pe tr i H op pu Kolttasaamelaista tanssikulttuuria käsittelevä näyttely Pleässjeei meer avattiin Norjan Näätämössä.
• 3 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 ALKUTAHDIT Viola Turpeinen USA:n kongressin kirjaston kunniagalleriaan Mika Virkkala Kulttuurirahaston maakuntarahastojen johtoon Helsinkiläinen Musiikkimuseo Fame sulki ovensa Vuonna 2019 Helsingin Pasilan kauppakeskus Triplan kainaloon perustettu pienehkö ja pääasiassa virtuaaliseen teknologiaan nojaava yksityinen museo joutui heti alkuvuosinaan niin pahoihin myrskyihin, ettei se enää kovista yrityksistä huolimatta noussut. Fame oli poikkeus museoiden joukossa rahoitukseltaan, josta vain 20 prosenttia oli julkista, loput saatiin yksityisiltä sijoittajilta. Hanketta pidettiin jo tuolloin riskibisneksenä, mutta eipä voisi uuden museon avaamiseen vaikeampaa aikaa kuvitella. Korona-pandemia alkoi miltei välittömästi ja sulki kaikki museot. Fame ehti digitoida merkittävän määrän arvokasta kulttuuriperintöä. Museon esinekokoelma on siirretty Suomen kansallismuseon hallintaan. Yksi toiminnan sydämistä oli Suomen musiikin kunniagalleria, johon ehdittiin valita 52 artistia – muusikkoa, yhtyettä, orkesteria, kuoroa, säveltäjää, sanoittajaa ja taustavaikuttajaa – ja esitellä heidän elämäntyötään suurelle yleisölle. Viimeisten kymmenen kunniagalleriaan valittujen joukossa olivat muun muassa M.A. Numminen , Ylioppilaskunnan laulajat , J. Karjalainen ja Maria Kalaniemi . Musiikkimuseo Famen taustayhtiö haettiin konkurssiin toukokuussa ja museon toiminta ajettiin alas. Yhdysvaltain kongressin kirjasto pitää luetteloa Yhdysvaltain historian kannalta kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävistä äänitteistä. Luetteloon valitaan vuosittain 25 kappaletta. Vuonna 2024 mukaan pääsi Viola Turpeisen ja John Rosendahlin ensilevytys Kauhavan polkka . Viola Turpeinen syntyi suomalaisten vanhempien perheeseen Michiganissa 1909. Hän aloitti harmonikansoiton 14-vuotiaana. Vuonna 1926 hän tapasi suomalaissyntyisen viulisti John Rosendahlin. Rosendahl menehtyi viisi vuotta myöhemmin, ja Turpeinen jatkoi uraansa yksin suosittuna esiintyjänä, ”American hanuriprinsessana”. K aa tr a St ud io , Si irt ol ai su us in st it uu ti n ar ki st o Hyvin erikoisen viisuvuoden iloinen viisu-uutinen oli, että Viron edustajana oli hiphop-yhtyeen 5miinust ja Puuluup-duon huumeiden vastainen (Nendest) narkootikumidest ei tea me (küll). Yhtye soitti soitinrakentajamestari Rauno Niemisen rakentamia jouhikoita, minkä yhtye muisti kertoa useaan kertaan. Puuluup-yhtyeessä soittavat Marko Weisson ja Suomessa asuva Ramo Teder. Puuluup ja Niemisen jouhikot mukana Euroviisuissa Kulttuurirahaston hallitus on nimittänyt 1.4. alkaen johtoryhmään kaksi uutta jäsentä, Mika Virkkalan ja Antti Niskasen . Johtoryhmän tehtävänä on tukea toimitusjohtaja Susanna Petterssonia säätiön johtamisessa. Mika Virkkala vastaa uudessa maakuntarahastojohtajan roolissa Kulttuurirahaston valtakunnallisen, maakuntarahastojen kautta tapahtuvan toiminnan johtamisesta. Hän jatkaa edelleen myös Keski-Pohjanmaan rahaston päällikkönä sekä Etelä-Pohjanmaan rahaston päällikkönä heinäkuun loppuun saakka. Kaustisella nuoruutensa asunut musiikin maisteri Mika Virkkala on soittanut viulua muun muassa Pauli Hanhiniemi & Hehkumo -yhtyeessä, Folkkareissa ja Järvelän pelimanneissa, ja oli aikoinaan hyvin aktiivinen useissa musiikkiin liittyvissä luottamustoimissa. Viimeiset kymmenen vuotta hän on toiminut Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan rahastojen yhteisenä päällikkönä. Asiamies-titteli poistui huhtikuussa nimikeuudistuksen myötä. Ve ik ko So m er pu ro / Su om en Ku lt tu ur ira ha st o Mika Virkkala
• 4 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 PÄÄKIRJOITUS Improten läpi elämän Helsingin tarinateatteri oli 1990-luvun alkupuolella muusikkoa vailla, ja ryhmä pyysi mukaan kokeilemaan, josko yhteistyö sujuisi. Olin huono soittamaan nuoteista, enkä soittanut mitään soitinta erityisen hyvin. Kun sain kuitenkin musiikilta kuulostavia ääniä likipitäen kaikista käsiinsaamistani soittimista ja joskus myös muistakin esineistä, uskaltauduin lähtemään kokeilemaan. Keräsin kilistimiä, kielisoittimia, puhaltimia, rumpuja ja ties mitä auton peräkontin täyteen ja lähdin ensimmäisiin treeneihin. Tarinateatterin ajatus on, että joku yleisöstä kertoo tositarinan tai sattumuksen elämästään, ja näyttelijät improvisoivat siitä pienen esityksen liikkuen, toisiinsa liittyen ja joskus puhuen. Ensin esitetään pieniä kuvia, kuten ”liikkuvia patsaita”, ”kuoroja” tai ”pareja”. Esityksen lopussa tehdään pitempiä improvisoituja näytelmiä. Mitään ei sovita. Ohjaajan haastateltua tarinankertojan näytelmä alkaa. Ja soitto. Ensi hetkistä alkaen huomasin, että tämä sopii sisäiselle muusikkoudelleni. Mitään ei tarvinnut muistaa, piti vain tarttua hetkeen ja luoda esitykseen sopiva äänimaailma viemättä liikaa huomiota näyttelijöiden työltä. Esitysten tarjoama haaste oli hyvin innostava – piti luoda tarinaan sopiva äänimaailma niin, ettei musiikki lähde viemään vääriin mielleyhtymiin. Eli jos tarina kertoi asemasodan ajasta, mandoliini sopi hyvin, mutta sillä ei saanut soittaa mitään tunnistettavaa sävelmää. Parasta oli, kun pääsi näyttelijöiden kanssa saumattomaan vuorovaikutukseen. Musiikillista improvisaatiota harrastan edelleen muiden keikkojen yhteydessä ja yksityisesti esimerkiksi kesäöinä kotitalon heinälatoon jääneiden maatalouskoneiden parissa (kokeilepa esimerkiksi hevosvetoisen karhin sointia kapuloilla). Tarinateatteri on jäänyt suloiseksi muistoksi.Kolmenkymmenen vuoden aikana improvisaatioteattereiden määrä on varmaan monikymmenkertaistunut ja uskoisin muusikoiden paikkoja olevan auki tavan takaa. Oman kokemukseni pohjalta suosittelen lämpimästi. Kansanmusiikin ja kansantanssin vuositeema 2024 Omasta päästä rohkaisee luomaan itse. Luominen voi olla hidasta tai nopeaa, molempia kannattaa kokeilla. Lisätietoa vuositeemasta: kamukanta.fi/ vuositeemajulkistus-omasta-paasta/. Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 2 (214) 2024 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. 0500 431 913 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Miia Palomäki, Sofia Timonen ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Vilma Talvitie kuva: Furkan Solmaz Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 3/2024 ilmestyy 3.10. aineisto 9.9. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
• AJASSA Panu Savolainen & JPP 5 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Panu Savolaisen haastattelu: Sauli Heikkilä Kuva: Ville Paasimaa Kauanko olet tehnyt yhteistyötä JPP:n kanssa? Ihan ensimmäinen tämän kokoonpanon keikka soitettiin Sipoon Kalkkiranta Jazzeilla elokuussa 2016. Sen jälkeen yhteistyö on ollut tasaiseen tahtiin yksittäisiä keikkoja siellä ja täällä, kunnes nyt viime syksyisen levynjulkaisun tiimoilta huomattavasti tiheämmin. Miten yhteistyö alkoi? Olimme esiintyneet Herd-trioni kanssa yhteisessä konsertissa JPP:n kanssa jo aiemmin, mutta idea juuri tähän kokoonpanoon syntyi miettiessäni ohjelmaa mainitsemalleni sipoolaiselle festivaalille, jonka taiteellisena johtajana tuolloin toimin. Olin kovasti ihastunut JPP:n omalaatuiseen yhteissoundiin ja päätin tarttua tuumasta toimeen ehdottomalla yhteistyötä. Itsehän en omaa minkäänlaisia juuria suomalaisen kansanmusiikin parista, mutta opiskellessani jazzkoulussa Berliinissä 2010-luvun alussa löysin paikallisesta levykaupasta Maria Kalaniemen Ahma-levyn, joka sitten omalla tavallaan johdatteli tällekin polulle. Olet soittanut ja säveltänyt hyvin monenlaisille kokoonpanoille. Mitä erityispiirteitä on kansanmusiikkiorkesterin kanssa työskentelemisessä? Yleisesti ottaen olen pyrkinyt yhdistämään omaa soittoani erilaisiin instrumentaatioihin ja kokoonpanoihin niin, etten välttämättä joutuisi kovin paljon muuttamaan omaa soittotyyliäni, vaan että uusi ja tuore soundi muodostuisi jo pitkälti kokoopanon ansiosta. JPP:n kanssa olen halunnut pyrkiä säilyttämään viulunsoittotyylistä sekä harmonin ja basson komppiyksiköstä muodostuvaa sointia mahdollisimman paljon, kuitenkin niin, että oma improvisoivan solistin roolini yhdistyisi siihen luontevasti. Ehkä merkittävin hyvin konkreettinen ero jazziin verrattuna on se, kuinka paljon melodian toistoa kansanmusiikissa voidaan käyttää. Pyrkimys svengin luomiseen on kuitenkin hyvin yhteistä. Missä viuluista vibrafonimusiikkia on tilaisuus kuulla kesän mittaan? Kesällä konsertoimme juhannuksena Helsingin Seurasaaressa, heinäkuussa Kaustisella ja elokuussa kahdessa Unescon maailmanperintökohteessa Rauma Festivossa Vanhassa Raumassa sekä Petäjäveden vanhassa kirkossa – kaustislaisen viulunsoittoperinteen Unesco-listaukseen toki linkittyen.
• Vilma Talvitie on kotonaan maailmalla V ilmaa kuunnellessa tulee väistämättä mieleen titteli maailmankansalainen. – Pienestä asti on ollut hullu ajatus elämästä tutkimusmatkailijana. Erityisesti naistutkimusmatkailijoiden tarinat kiehtoivat ja toimivat tärkeinä roolimalleina. Jossain vaiheessa Vilmalle tuli kuitenkin ahdistus lentämisen vaikutuksista ilmastonmuutokseen, ja hän hautasi haaveensa käydä kaikissa maailman maissa. Paljon hän on kuitenkin ehtinyt. Kiertävänä trubaduurikulkurina hän on viettänyt parikymppisenä aikaa Brasiliassa, kiertänyt viisi kuukautta Aasiaa ja matkustanut Pohjois-Afrikasta yhteensä lähes 5000 kilometrin matkan vettä ja maata pitkin Euroopan halki Suomeen. – Musiikin kanssa kiertäessä on helppo saada ystäviä ja saa vastaanottaa vieraanvaraisuutta. Vastineeksi voi antaa musiikkia. Vilma on huomannut myös, että tien päällä pääsee paineista elää tietynlaisen kaavan mukaan: hankkia kumppani, lapsia, talo ja auto ylipäätään elää sovinnaista elämää. Kulkiessa joutuu myös haastamaan itseään kun viettää aikaa paikallisten kanssa. Saattaa huomata, että ei olekaan aivan niin vapaa ennakkoluuloista kuin kuvitteli. Varsinkin nyt vietettyään aikaa Turkissa Traakian maaseudulla romaniyhteisössä, hän on saanut tarkistaa yksilön ja yhteisön suhdetta. Ryhmä on yksikkö, ei yksilö, kuten Suomessa. On laitettava oma ego sivuun ja sulauduttava isompaan kokonaisuuteen. – On aina mielenkiintoista havainnoida itseään yhteisössä, jossa on aivan erilainen kuin muut. Silti, vaikka yhteistä kieltä ei olekaan, olen kokenut täällä vahvaa tunneyhteyttä ihmisiin. Musiikki ja tanssi on romanien keskuudessa tärkeä osa kommunikointia ja ihmisyyttä, se kuuluu kaikille. Suomessa musiikki ja tanssi nähdään mielestäni liian yksipuolisesti esittävänä taiteena. Sata kansanlaulua Kun matkustamista on omantunnon syistä ollut välttämätöntä rajoittaa, ovat Ethnoleirit tuoneet suurta suurta iloa ja tyydyttäneet reissukaipuuta. – Ethno on ollut tärkeä osa omaa musiikillista polkua vuodesta 2015 lähtien. Monen vuoden Ethno Finlandin järjestämisen jälkeen olen keskittynyt leireillä mentoroimiseen, viime kesänä mentoroin Virossa ja Bulgariassa. Leireillä leiriläiset opettavat toisiaan, ja mentorin tehtävänä on muun muassa auttaa leiriläisiä sovitustyössä sekä johtaa orkesteria. Näkyvin tulos seikkailemisesta eri musiikkikulttuurien värikkäässä maailmassa on Vilman projekti laulaa kansanlauluja eri puolilta maailmaa. Korona-pandemian Tällä hetkellä kahden maan kansalaisen elämää viettävä Vilma Talvitie on talvehtinut Istanbulissa. Elämä on ollut Turkissa musiikillisesti värikästä, mutta mieli halajaa jo viime vuonna ilmestyneen levyn tiimoilla keikoille Suomeen. Sauli Heikkilä 6 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024
• 7 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 paukahtaminen päälle oli shokki kaikille esiintyville taiteilijoille, mutta monille se toi myös uraan tauon tutkia tekemisiä ja löytää uutta. Vilma oli Saksassa tekemässä musiikkia, kun keikat lähtivät alta. Parin viikon residenssi muuttui parin vuoden jaksoksi ihmeellisessä kommuunissa, jossa sattui olemaan edullinen huone vapaana. Siellä hän alkoi laulaa ja videoida eri maissa oppimiaan kansanlauluja. – Aluksi tein videoita ajatuksella ”kansanlaulu päivässä omaksi iloksi”, pitääkseni pään kasassa. Siten tuli myös soitettua ja laulettua. Ihmiset alkoivat kiinnostua ja seurata, ja jossain vaiheessa päätin tehdä pyöreät sata biisiä. Yli 70 kielellä lauletut sata laulua ovat Talvitien Facebook-artistisivulla Vilma Talvitie Music, nimellä “100 songs around the world”. Osa videoista on katsottavissa myös YouTubessa Vilma Talvitien kanavalla. Tanssi ja kehorytmiikka olivat olleet aikaisemminkin Vilmalle esiintymisessä ja musiikissa tärkeitä elementtejä, mutta pandemia-tauon aikana ne jalostuivat käsitteeksi PianoBodyPercussion, jossa hän yhdistää laulun, pianonsoiton, kehorytmiikan ja erilaisia perkussioita. PianoBodyPercussionia kuullaan myös Vilman syksyllä ilmestyneellä ensimmäisellä soololevyllä Mistä mihin | Whereto . Ennen soololevyä Vilma teki kolme albumia Valma & Varsinaiset -yhtyeensä kanssa. Valmasta takaisin Vilmaksi Valma & Varsinaiset perustettiin kaveriporukan kanssa vuonna 2010. Yhtyeen jäsenistä muutama muukin opiskeli SibeliusAkatemiassa ja toiminta oli määrätietoista ja ammattimaista alusta alkaen. Yhtyeen musiikki oli kansanmusiikkivaikutteista fuusiota vahvalla stemmalaululla höystettynä. Laulujen tekstejä lainattiin aluksi Kantelettaresta ja Eino Leinolta , mutta valtaosan kappaleista teki Vilma. Valma & Varsinaiset jäi keikkatauolle kolmannen albumin, Laulaja vailla ääntä , julkaisukiertueen jälkeen vuonna 2018. – Monet nostalgisoivat Valma & Varsinaisten paluusta. Bändielämä on kuitenkin aika intensiivistä ja yhtyeen johtamishommissa on paljon työtä. Tällä hetkellä voi sanoa, että Valma & Varsinaiset on lopettanut, on aika tehdä tilaa uusille projekteille, kuittaa Vilma. Vilma on kasvanut ulos Valman roolista. Nyt hän haluaa tehdä musiikkia omalla nimellään ja kokee sooloartistina olemisen luontevammaksi persoonalleen. Tällä hetkellä Vilma ei tee pelkästään keikkoja ja musiikkiaan soolona, vaan myös kaiken muun. Levy on tehty omakustanteena ja talvi on mennyt pitkälti tulevan levynjulkaisukiertueen organisoimisessa. Myös eri somealustojen ja kotisivujen ylläpito, sekä kaikkinainen muu markkinointiin ja levyn tuotantoon liittyvä toiminta käy työstä. Levyllä soittaa Vilman lisäksi seitsemän muuta muusikkoa, mutta julkaisukiertu
• 8 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 een hän tekee soolona. Omien keikkojen järjestelemisessä on myös etuja – silloin voi rakentaa kiertueet itselleen mieleisiksi, asua kavereiden luona matkan varrella, matkustaa ekologisemmin ja halvemmin kuin pistokeikkoja tehdessä. Soolona esiintyessä on vastuussa kaikesta, tukea ei voi hakea bändikavereista. Se vaatii taiteilijalta paljon. Siksi pitkästä esiintymiskokemuksesta hyvin monenlaisilla estradeilla on hyötyä. Kokeneetkin esiintyjät ovat usein tekemisissä häpeän kanssa. Häpeä onkin yksi levyn kantavista teemoista. Valma & Varsinaiset -yhtyeen viimeiseksi jäänyt albumi on nimeltään Laulaja vailla ääntä. Albumilla ei ole samannimistä kappaletta. Nyt sellainen on mukana soololevyllä. – Minulla on yksi tähän lauluun liittyvä tärkeä muisto Kaustisen festivaaleilta. Olin ahdistunut, ja ääneni lähti juuri ennen keikkaa. Päätimme silti Valma & Varsinaisten kanssa nousta lavalle. Soitin pianoa, tanssin ja kirjoitin lapulle lyriikoita joita bändi ja yleisö lauloi. Olo oli kannateltu, tunnelma maaginen, me kaikki lavalla ja yleisössä itkettiin. Tulin häpeäni kanssa yleisön eteen ja yleisö olikin puolellani. Tämä oli muistutus siitä, että mitä enemmän häpeää tuo näkyviin, sitä vähemmän se saa tilaa. Ihmiset ovat usein kiittäneet häpeän käsittelemisestä lauluissani. Monissa kulttuureissa tanssiminen ja laulaminen kuuluu luonnollisena osana elämään, eikä silloin mietitä omaa osaamista. Suomessakin lapset ovat estottomia laulamaan, tanssimaan ja esiintymään tiettyyn ikään asti. – Olen kasvanut klassisen musiikkikoulutuksen piirissä. Siihen on liittynyt paljon suorittamista, perfektionismia ja häpeän tunteita. Tanssi ja liike ovat auttaneet lievittämään häpeää. Voisi sanoa, että myös liike on albumin kappaleiden lähtökohta. Monet niistä ovat syntyneet busseissa ja junissa ympäri maailmaa. Kasvukivuista valoa kohti Levyllä käsitellään usein naisen elämän kipukohtia ja muutenkin levyllä on paljon tummia aiheita. Ne heijastelevat viime vuosikymmenen kasvukipuja sekä maailman kriisejä, jotka ovat luoneet epävarmuutta ja näköalattomuutta erityisesti nuorille. Vilman mielestä nuoruuteen ladataan muutenkin ihan liikaa odotuksia ja paineita. Olisi pakko saavuttaa tietyt asiat tiettyyn ikään mennessä tai on täysin epäonnistunut. – Nyt yli kolmikymppisenä olen nähnyt ettei elämä loppunutkaan, itseasiassa sävyjä ja merkityksellisyyttä alkaa tulla koko ajan lisää iän myötä. Tiedän, ettei minulla ja taiteellisella työlläni ole viimeistä käyttöpäivää voin tehdä musiikkia ja keikkailla vaikka satavuotiaaksi saakka. Seuraavalle levylleen Vilma lupailee lisää valoa, ja myös lauluja aiemmin välttelemästään aiheesta, rakkaudesta. Vilma kertoo tehneensä nuorena kappaleita käsitelläkseen vaikeita aiheita, joita oli vaikea ilmaista puheen kautta, mutta ajatus levystä terapeuttisena näyttäytyy ohuena. – Terapiassa ja muuten vain elämällä olen oppinut, että olen tavallinen ihminen ongelmineni. Olen tullut herkkyyteni kanssa kaapista – herkkyys ei ole mitään mistä pitäisi päästä eroon. Suru, kipu, viha ja vaikeat ajat kuuluvat elämään. Täällä Istanbulissa peilaan turkkilaista kulttuuria suomalaiseen ja tunnen olevani kotonani – tunteiden näyttäminen ja emotionaalisuus on täällä hyväksytympää. Vilman musiikissa kuuluvat kansanmusiikin vaikutteet. Ulkomailla paljon keikkailevana muusikkona hänet nähdään usein suomalaisen kansanmusiikin lähettiläänä. – Suhteeni perinteiseen musiikkiin on kuitenkin löyhempi kuin monilla kansanTanssi ja liike ovat auttaneet lievittämään häpeää V ill e Ku rk i Vilma Talvitie esitti uuden albuminsa lauluja Helsingistä Tallinnaan suuntautuvalla Folklandia 2024 -risteilyllä tammikuussa.
• 9 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 musiikin ammattilaisilla Suomessa. Sukunimeni Talvitie tarkoittaa järven jäätä, jota pitkin on kuljettu talvisin saarelta toiselle. Näenkin tehtäväkseni toimia ulkomailla siltana suomalaiseen kulttuuriin, herättää kipinä ja ohjata ihmiset eteenpäin kuuntelemaan upeaa suomalaista kansanmusiikkia. Turkissa oleskelunsa aikana Vilma on opiskellut turkkilaista ja Turkin romanien musiikkia ja tanssinut muun muassa flamencoa. Suomessa ja Turkissa on tarkoitus tehdä tulevaisuudessa yhteistyötä flamenco-taiteilijoiden kanssa. Työn alla on myös seuraava albumi. Toukokuun Saksan kiertueen jälkeen tulevana kesänä Suomessa on viisitoista soolokeikkaa. Lisäksi Vilma tekee yhteistyötä ALDA -trion kanssa, jossa soittavat Veera Kuisma , Elias Frigård ja Timo Alakotila . Suunnitteilla on keikkoja ja julkaisuja syksymmälle – muun muassa perinteisiä ja uusia joululauluja kansanmusiikkisovituksilla. – Odotan levynjulkaisukiertuetta innolla ja tietenkin ystävien ja perheen kanssa kesän viettämistä. Elokuussa olen palaamassa Istanbuliin työstämään uutta albumia. Talvi on keikkarintamalla Suomessa joka tapauksessa hiljainen. Ethno-leirit ovat kansainvälisen kansalaisjärjestöjen verkoston koordinoimia leirejä, jotka tarjoavat nuorille ja lapsille mahdollisuuksia kehittyä musiikin kautta yli rajojen. Ruotsista yli kolmekymmentä vuotta sitten alkunsa saanut toiminta on laajentunut kymmeniin maihin. Leirien päämäärinä on muun muassa säilyttää kulttuuriperintöä, sekä edistää monimuotoisuutta epävirallisen musiikkikasvatuksen kautta tasa-arvoisessa ja turvallisessa yhteisössä vertaisoppimisen ja kokemuksellisen oppimisen kautta. Ethno Finland -kesäleiri pidetään Kaustisella 1.-10.7. Leiri on suunnattu 16–30-vuotiaille nuorille muusikoille ympäri maailman. Leirillä suomalaiset ja ulkomaiset osanottajat opettavat ja jakavat toisilleen musiikkia omasta kulttuuristaan. Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestää Ethno Finland -leirin Suomessa jo yhdeksättä kertaa. Jeunesses Musicales Internationalin (JMI) järjestämiä Ethnoleirejä tuotetaan ympäri maailman kaiken kaikkiaan jo yli 40 maassa! Workshoppien lisäksi ohjelmassa on mm. jameja, saunomista ja yhteisiä illanviettoja sekä esiintymisiä. Kurssi esiintyy Kaustinen Folk Music Festivalilla ja leirin jälkeen on mahdollisuus jäädä festivaalille 14.7. saakka. Kaikki Ethnot ovat erilaisia. Ethno Finland on pienikokoinen leiri, joka mahdollistaa tutustumisen ja ystävystymisen kaikkien leirin osallistujien kanssa. Leiriin kuuluu olennaisena osana illanvietot ja ryhmäytymistä edistävät leikit ja pelit sekä tietysti saunominen. Ethnon pedagogiikka perustuu siihen, että jokainen osallistuja pääsee itse opettamaan kappaleita ja oman maansa tapoja, ja kappaleiden sovituksia konserttiin tehdään yhdessä. Jokaisella Ethno-leirillä on myös mentoreita, jotka vetävät ryhmätilanteita ja tarpeen mukaan auttavat konserttikokonaisuuden tekemisessä. Ethno Finland 2024 mentoreina toimivat Maimu Jõgeda Virosta, Ida Marie Jessen Tanskasta ja Paul Sinclair Skotlannista. Leirin tuottajana ja organisoijana toimii Veera Kuisma . Ethno-leireillä opitaan ja opetetaan Vilma Talvitie s. 1989 Hyvinkäällä Asuu Helsingissä ja Istanbulissa Musiikin maisteri Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolta 2018 Bändit ja projektit Vilma Talvitie (soolo) Vilma Talvitie & ALDA (Timo Alakotila, Veera Kuisma ja Elias Frigård) 100 laulua maailmasta [100 songs around the world] Valma ja Varsinaiset (2010-2022) Albumit Vilma Talvitie: Mistä mihin | Whereto (2023) Valma & Varsinaiset: Laulaja vailla ääntä (2018) Jalat alta (2015) Tuli Talvi, ei tahottu (2012) www.vilmatalvitie.com Instagram: @vilma.talvitie Facebook: @vilmatalvitiemusic YouTube: Vilma Talvitie Spotify: Vilma Talvitie Kansainvälinen musiikkileiri Järvelän koululla Kaustisella 1.-10.7.2024. Järjestäjät Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Jeunesses Musicales International. Leiri on tarkoitettu 16-30-vuotiaille maailmanmusiikista kiinnostuneille muusikoille ja musiikin harrastajille. Hinta: 350 € osallistujille Pohjoismaista, 260 € osallistujille Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta ja 220€ osallistujille muualta. Ilmoittautuminen toukokuun loppuun asti. Lisätietoja: ethnofinland@gmail.com V ill e Ku rk i
• 10 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Anna Morottaja Saamelaiset vokaaliperinteet Suomessa 3: Livde I narinsaamelaisia arvioidaan olevan noin tuhat. Kaikki inarinsaamelaiset eivät puhu esivanhempiensa kieltä, sillä sotien jälkeisen modernin ajan pyörteissä 1900-luvun jälkipuoliskolla monien perheiden arjessa suomen kieli syrjäytti saamen kielen. Inarinsaamenkielinen yhteisö onnistui kuitenkin pysäyttämään kielen kuihtumisen, ja tänä päivänä kieli on kansainvälisestikin tunnettu esimerkki onnistuneesta kielen elvytyksestä. Sen ansiosta inarinsaamea puhuvat nyt kaikenikäiset ja se on palannut lapsiperheidenkin kotikieleksi. Saamelaista luonnonympäristöä Euroopan pohjoiskolkassa leimaa arktisuus. Pitkä ja kylmä talvi on ehtona alueen eläinten, kasvien ja kalojen, ja siten myös ihmisen hyvinvoinnille. Ison Inarin järvija metsäseudulla on aina syöty kalaa. Sen lisäksi porot, pyynti, käsityöt eli kaiken tarvittavan itse tekeminen sekä luonnosta kerättävät, esimerkiksi marjat ja käsityöainekset ovat luoneet puitteet inarinsaamelaisten elämälle. Liv ?e Liv?e on kohteensa musiikillinen kuva, jonka liv?aaja maalaa tekstillä, sävelmällä, rytmillä, tempolla ja tietysti omalla äänellään sekä myös tunteellaan. Perinteisesti liv?e on yksiäänistä eikä siinä ole säestystä. Liv?ejen kohteena ovat yleensä ihmiset, mutta on liv?ensä saaneet myös jotkin linnut, eläimet, kalat tai paikatkin. Oletan, että aikanaan jokaisella yhteisön jäsenellä oli henkilökohtainen musiikillinen muotokuva, ja liv?e oli osa sosiaalista kanssakäymistä. E?âlduvah, liv?etekstit sisältävät sekä inarinsaamen kielen konkreettisia sanoja että liv?etavuja. Liv?essä useimmiten tavoitellaan lyhyttä ja ytimekästä ilmaisua, ja siksi niissä käytetään paljon kielikuvia. Sanoissa voi olla viittauksia siihen, mitä liv?en kohde tekee, keneen hän on rakastunut tai kuinka upea hän on. Liv?etavuja puolestaan ovat esimerkiksi laa tai non. Niillä ei ole puhutussa kielessä merkitystä, mutta liv?en maalaamisessa ne ovat oleellisia. Arkistojen kätketty aarre Liv?et olivat 100 vuotta sitten arkipäivää, ja liv?e kuului pohjoissaamenkielisen luohtin, kolttasaamelaisen leu'ddin ja suomenkielisen virrenveisuun ja laulun rinnalla Inarijärven selillä ja rannoilla. Tämä oletukseni perustuu siihen, että kansatieteilijöiden ja musiikintutkijoiden keruutyön tuloksena liv?eperinnettä on arkistoitu. Sitä ei ole tallennettu samassa määrin kuin luohtia tai leu'ddia, mutta ilahduttavan paljon kuitenkin. 1880-luvulla inarinsaamelaiset itse kirjoittivat tai sanelivat liv?etekstejä kerääjille. 1900-luvun alkuvuosina musiikintutkijat nuotinsivat liv?ejä. Varhaisia, inarinsaamelaisten liv?aamia äänitallenteita löytyy vuosilta 1911–1954. Sen jälkeen liv?e yhtäkkiä hiljeni ja nukahti arkistoihin puoleksi vuosisadaksi. Aänitearkistojen liv?eistä 90 prosenttia on Anna Briitta Mattuksen liv?aamia. Kun hän kuoli vuonna 1955, hän vei tavallaan liv?en mukanaan. Sama hiipuminen, mikä tapahtui tämän vähemmistön vähemmistön kielelle, tapahtui vielä rajummin vokaalimusiikkiperinteelle. Vaikka maailman muuttumisen alle jauhautui paljon, inarinsaamelainen identiteetti Inarinsaamelaiset yhdistää omaksi ryhmäkseen erityisesti anarâškielâ, inarinsaamen kieli sekä perinteinen alue Aanaarjävrin, Inarijärven ympärillä. Tällä hetkellä kielen puhujia on noin 450. Käsitöiden puolella inarinsaamelaisten näkyvin tuntomerkki on inarinmallinen mááccuh, saamenpuku. Kalastus on ollut elinkeinoista tärkein. Inarinsaamelaisten perinteistä vokaalimusiikkia on liv ?e. Kuávžurâž-a, taimenen liv ?e kielipesän liv ?etuokiossa Inarissa syystalvella 2023. Ti in a Le hm us le ht i
• 11 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Pa ad ar Im ag es pysyi yhteisön tasolla kuitenkin vahvana. Sille pohjalle kielen oli mahdollista elpyä 1980-luvulla aloitetun kielityön ansiosta ja liv?en palata 2000-luvulla. Liv ?en paluu Liv?en heräämisen mahdollisti musiikintutkija, muusikko Marko Jousteen pohjoissaamen kielen taito sekä hänen avoimuutensa saamelaisyhteisöjä kohtaan. Jouste on kertonut, kuinka hänen työnsä saamelaisten arkistoaineistojen luettelointihankkeissa 2000-luvun alussa vei hänet kielimestari Matti Morottajan luo. Hänellä oli mukanaan äänitearkistoista löytynyttä materiaalia, joka ei Jousteen mielestä istunut pohjoissaamenkielisen luohtin eikä kolttasaamelaisen leu'ddin maailmaan. Kun Morottaja kuuli Jousteen esittelemät äänitteet, totesi hän heti, että tämä on sitä inarinsaamelaista liv?eä. Sillä hetkellä historian rattaat rutisivat ja liv?e palasi arkistoista yhteisölle takaisin. Muusikko Heli Aikio oli ensimmäisiä, joka innostui löytyneestä perinteestä. Hän toi liv?en heti osaksi sekä kielipesälasten että peruskoulun inarinsaamenkielisen luokan opetusta. Myös Matti Morottaja alkoi liv?ata ja muistaa liv?ejä lapsuudestaan. Samalla, kun liv?e on elpynyt arkistomateriaalien avulla, on huomattu, että ei se ole ollutkaan täysin poissa. Jotkut vanhemman polven inarinsaamelaiset yhä muistavat vanhoja liv?ejä tai katkelmia niistä. He eivät vain ole halunneet, syystä tai toisesta, liv?ata muiden ihmisten kuullen. Arkistojen mestariliv?aaja Anna Briitta Mattus on isävainaani täti. Isäni KarhuPekka joikasi kyllä, mutta kuoli ennen liv?en uutta tulemista. Hänen kanssaan emme ehtineet tästä perinteestä jutella. Anna Briittan liv?aamana minulle on kuitenkin auennut liv?ejen sukualbumi. Hänen esitystensä joukossa on viiden sukulaiseni liv?et. Olen onnekas, että olen saanut tutustua heihin liv?ejen kautta, sillä monesta heistä ei ole olemassa edes valokuvaa. Saamelaisuus on sukuyhteyttä. Minua edeltävät sukupolvet ovat olleet osa tätä samaa maata ja kulttuuria. Väestökirjanpito kertoo heistä heidän syntymäja kuolinaikansa, tiedot jälkeläisistä sekä ehkä asuinpaikan ja kuolinsyyn. On pakahduttava tunne, kun esiäidin tai -isän elämä avautuu hänen liv?ensä myötä todellisena ja henkilökohtaisena. Liv ?e on aina ollut olemassa! Liv?eä on opetettu inarinsaamenkielisille lapsille sekä kielipesissä että peruskoulussa 2010-luvun alusta saakka. Opetus ei ole ollut säännöllistä, eikä sille ole opetussuunnitelmaa eikä pysyvää rahoitusta. Tästä huolimatta liv?en paluun jälkeen on jo varttunut sellainen inarinsaamenkielisten lasten sukupolvi, jolle liv?e on tuttu ja tärkeä. Heille liv?e on aina ollut olemassa! He saattavat liv?ata huomaamattaan kesken leikkiä, keksiä uusia liv?ejä oman elinpiirinsä asioihin tai käyttää tuttua liv?eä hippaleikin turvapaikkana. Liv?aajien pitämät työpajat ja kasvatusalan työntekijöiden päivittäinen liv?etyö kantavat hedelmää. Arkistoliv?ejen henkilöt ovat kaikki kauan sitten kuolleita. Tällä hetkellä syntyvät uudet liv?et ovat maalauksia liv?aajan ympärillä elävälle maailmalle. Uusien liv?ejen kohteet lienevät aika lailla samoja kuin arkistoliv?ejenkin. Ihmiset, esimerkiksi oma rakas lapsi, on varmaan edelleen suosituimpia liv?en aihepiirejä. Eläimiä, lintuja, paikkoja ja jopa esineitä voi liv?ata. Vastikään, keväällä 2024 sai Patu-pehmonalle 10-vuotiaalta omistajaltaan, Sampo-Oskari Siepiltä liv?en. Näin liv?e muuttuu liv?aajien tarpeiden mukana.Tärkeä askel liv?en siirtymisessä uusille sukupolville oli ensimmäisen liv?elevyn ilmestyminen vuonna 2022. Cd-formaatissa oleva a cappella-levy on nimeltään Liv?e . Levyllä on 12 arkistoliv?eä uusina, rahisemattomina tulkintoina. Ne ovat Morottajan suvun sekä lintujen ja eläinten liv?ejä. Levyn lopussa on lisäksi kolme uutta liv?eä. Pidän levyä yhtenä tärkeimmistä aikaansaannoksistani, sillä liv?e tulee tutuksi ja tarttuu korvaan vain kuuntelemalla. Ilmeisesti levy on ahkerassa käytössä erityisesti kielipesissä ja kouluissa.Albumini on toistaiseksi maailman ainoa liv?elevy. Liv?ejä tulkitsen myös keikoilla. Liv ?etyöpaja aikuisille Kaamasessa vuonna 2019. Kuobžâ-Piäká Ánná, Anna Morottaja alkuperäiskansojen musiikkifestivaali Ijahis idjan lavalla. A nn a M or ot ta ja Ensimmäinen liv ?ealbumi. A nn a M or ot ta ja
• 12 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 GÓBÉ HU EMMA & MATILDA FRIGG FLOATING SOFA QUARTET FI,SE,DK 27.–29.6. 2024 MUKANA MM. NATALIE & BRITTANY HAAS USA | JOSEPH DECOSIMO USA | PENGET?S TRIÓ HU | PEKKO KÄPPI & K:H:H:L | MAIJA KAUHANEN & JOHANNES GEWORKIAN HELLMAN FI, SE | FLAMENCODUO MURTOLA & WIDENIUS | JUURAKKO | JAAKKO LAITINEN & LAPIN LISÄ | HAAPAVESI HOUSE BAND SOLISTINAAN SUSANNA HAAVISTO | KAARLE VIIKATE & NETTA SKOG | BEE | TUURE KILPELÄINEN | HAAPAVEDEN KAMARIORKESTERI & VIERAILIJOITA | LASTENPÄIVÄ | TUTUSTU KOKO OHJELMAAN! FOLK-KURSSIT 24.–28.6.2024 FOLK-KURSSEILLA 24.-28.6.2024 ON KANSAINVÄLINEN JA TASOKAS KURSSITARJONTA! OPETTAJINA MM. NATALIE HAAS (USA), JOSEPH DECOSIMO (USA), MAIJA KAUHANEN, TIMO ALAKOTILA JA ANNA MURTOLA. OPETUKSESSA HAITARI, VIULU, BANJO, KANTELE, KOSKETTIMET, KIELISOITTIMET, FLAMENCOA, KELTTIPERINNETTÄ, MONIPUOLISESTI LAULUKURSSEJA JA PALJON MUUTA! JÄRJ. HAAPAVEDEN OPISTO. LISÄTIETOJA: HAAPAVESIFOLK.COM/KURSSIT Savoy-teatterin johtaja Tapani Närhi heitti vuonna 2004 minulle ja toiselle Savoyteatterin harjoittelijalle, Katja Peräläiselle idean: Olisipa hienoa, jos Espan lavalla soisi festivaalin muodossa jazzin lisäksi myös kansanmusiikki. Tartuimme tuumasta toimeen, ja vuonna 2005 järjestettiin ensimmäinen, lähes kuukauden mittainen Etno-Espa. Rahoittajien vakuuttaminen heti ensimmäisenä vuonna oli helppoa, sillä esikuvanamme oli tuolloin jo viisivuotias Jazz-Espa. Valtion ja Helsingin kaupungin lisäksi monet yksityiset säätiöt ja kumppanit ovat tukeneet tapahtumaa vuosien varrella. Tapahtumasta on tullut merkittävä uuden kansanmusiikin ja maailmanmusiikin esittelyareena. Yhtenä suuntaviivana taiteellisessa suunnitellussa olemme halunneet pitää, että lavalla esitetään enimmäkseen uutta, sävellettyä musiikkia. Taiteiden yön ohjelmistossa lavalle on noussut kansanmusiikin kanssa flirttailevia, suuremmankin kansan tuntemia nimiä. Tämän vuoden tapahtuman päätyttyä konsertteja on ollut kaikkiaan 365, eli yksi vuoden jokaiselle päivälle! Ilmaiskonserteissa on nähty nousevia nimiä sekä kansanmusiikin pioneereja Piirpaukesta Värttinään. Taiteellisesta ryhmästä katsoen on ollut hauska seurata erilaisia trendejä, kuten metsäfolk-ilmiötä tai räpin ja kansanmusiikin lähentymistä. Suomalaisessa kansanmusiikissa näkyy yhä vahvemmin myös monikulttuurisuus. Erityisellä ylpeydellä kannamme esiintyjäjoukon sukupuolten tasapainoa. Kansanmusiikin kenttä ei ole yhtä vahvasti sukupuolittunut kuin vaikkapa jazzin, ja esimerkiksi instrumentteihin liitettyjä sukupuolistereotypioita on rikottu lavalla useasti. Jos joku tapahtuman perustamisvaiheessa epäili, saisimmeko koottua tasokasta ohjelmaa kokonaisen kuukauden ajaksi, epäilyt on todistettu moneen otteeseen vääriksi. Tuotannollisista syistä tapahtuman kesto on sittemmin tiivistetty kahden viikon mittaiseksi, mutta vuosittaisten konserttien määrä on pysynyt ennallaan. Nykyinen ydintekijäporukka muotoutui jo vuonna 2005. Mikä ilo on ollut saada tehdä tapahtumaa läheisten ystävien, Maria Silvennoisen ja Tytti Vuon kanssa. Eläköön, Etno-Espa! Riikka Hiltunen, tapahtuman perustaja, yhdistyksen puheenjohtaja vuosina 2006-2013 20 vuotta ja 365 konserttia Helsingin Etno-Espassa Etno-Espan tiimi 10-vuotisjuhlissa 2014: Maria Silvennoinen (vas.), Riikka Hiltunen ja Tytti Vuo. R iik ka H ilt un en Et no -E sp a ry
• 13 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ MELISA YILDIRIM SYNTYMÄPAIKKA: Istanbul, Turkki AMMATTI: Improvisaatiotaiteilija, muusikko NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Hues of Imagination ELÄMÄN MOTTO: Elämä on kokemusta ja kaikki on väliaikaista Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Nilay ??lek Improvisaatio luovuuden lähteenä -I nstrumentin historia jäljitetään yli 1500 vuoden taa ja sen alkuperän tiedetään olevan Keski-Aasiassa. Kiitos yörük-turkmeenien, se löysi tiensä Anatoliaan jossa sitä soitetaankin paljon. Samankaltaisia soittimia – saman soitinperheen jäseniä – löytyy Lähi-idästä useampia. kamancha, kemençe, kemane ja gyjak. Soitinten rakennusmateriaalit vaihtelevat alueesta riippuen jonkin verran. Kansansoitinten rakentamista ei ole juurikaan standardoitu ja minusta onkin arvokasta, että ne saavat muuntua ja niistä voidaan löytää uusia versioita. Tämän myötä niiden sointi säilyy elävänä ja ikuisena, Melisa kertoo. Istanbulin Kad?köyssa kasvaneen Melisan taiteilijaesikuva löytyi läheltä. Hänen tätinsä oli ammattimuusikko eikä Melisa tiennyt mitään mieluisampaa kuin improvisoida hänen monilla instrumenteillaan ja kuunnella cd-levyjä kaikista mahdollisista musiikin lajeista. – Perheemme kokoontumisissa ja sukujuhlissa soitettiin ja laulettiin paljon, musiikki oli aina elämässä läsnä. Ensimmäinen instrumenttini oli ba?lama-luuttu, joka oli Anatolian aleviittikulttuurissamme tärkeä soitin. Musiikin kahdeksanvuotiset opinnot Melisa suoritti Istanbulin teknisen yliopiston konservatoriossa. Niiden keskiössä olivat turkkilainen klassinen musiikki, Anatolian kansanmusiikki ja länsimainen musiikki – maqamit ja mikrotonaalinen musiikki tulivat hyvin tutuiksi. Opintojen aikana pääsoittimeksi valikoitui kemane. – Nyt olen soittanut pääinstrumenttiani 14 vuotta. Minä en valinnut sitä, vaan koulu valitsi sen minulle. Pitkään minun oli vaikea hyväksyä soitinvalintaa, olin sentään teini-ikäinen nuori Istanbulin kaltaisessa metropolissa ja oli hieman noloa soittaa perinnesoitinta. Ollessani lukioikäinen oli keskeisin opettajani myös kemanen soittaja ja erinomainen pedagogi. Hänen johdollaan rakastuin instrumenttiin ja sen monipuoliseen sointiin – ja nauhattomiin soittimiin ylipäätään. Yliopisto-opintojen lisäksi Melisa opiskeli kamanchan soittoa ja soittotekniikoita iranilais-azerbaidžanilaisen muusikon kanssa perehtyen samalla kyseisten maiden musiikkiin. – Mitä enemmän soittotekniikoita ja instrumentteihin liittyvien alueiden musiikkia hallitsen, sitä paremmin pystyn improvisoimaan ja edistyn tällä minulle tärkeällä musiikin polulla. Melisa kasvoi aleviittikulttuuriin, johon liittyy joitain shamanistia rituaaleja ja panteistinen filosofia. Aleviitit kokevat musiikin ja luonnon sekä ihmisen ja luojan välillä vahvan siteen. Ihmisyyden arvoista sellaiset kuin yhdessä asuminen ja elämän jakaminen ovat tärkeitä, ja musiikki on aleviiteille kuin pyhä kirja. – Itse en ole noudattanut kulttuurini uskonnollisia rituaaleja, mutta tämä perusta vaikutti ilman muuta tietyssä vaiheessa omaan musiikkiini. Melisa on parhaillaan Suomessa suorittamassa maisteriopintoja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Global Musicin koulutusohjelmassa. Ennen Suomeen tuloa hän asui pitemmän aikaa Lontoossa konsertoiden, toimien ammattimuusikkona erilaisissa projekteissa ja pitäen mestarikursseja. Lontoon huikean monikulttuurinen ympäristö ja kaikki kokemukset johdattivat hänet kohti maisteritutkintoa, johon hän haluaa vahvasti sisällyttää filosofisia havaintojaan. – Nykyisin en tunne kuuluvani erityisesti mihinkään traditioon tai kulttuuriin. Mielestäni monet kulttuuriset rakenteet ovat kuin toistoa ja kiertäviä kehiä, joista itsepintaisesti haluamme pitää kiinni. Musiikki on minulle ennemminkin värähtelyä ja taajuuksia kuin määrättyyn asteikkoon ja teoriaan perustuva rakenne. Ajatukseni siitä, että voin katkaista toiston, kuvastuu musiikissani. Kaikki kietoutuu yhteen ja kaikki on osa prosessia. Suomen kansanmuusikoista Melisa on löytänyt soittokumppanikseen Miio Holopaisen ja nauttii alkaneesta yhteistyöstä suuresti. – Jouhikon ja kamanchan äänten harmonia on hyvin meditatiivista ja rikasta, vaikutuin siitä suuresti. Yhteistyömme alkoi lähes sattumalta ja luontevasti, ja teimme aivan hiljattain Helsingissä työpajoja ja konsertin Sonic Meditation with Strings . Jatkamme yhteistyötä tutustuaksemme niin Anatolian kuin Suomen musiikkiin yhä syvemmin ja sovitamme musiikkiin erilaisia soittotekniikoitamme. Kansanmusiikkiväki saattaa nähdä Melisan myös varsin tutussa seurassa, kun hän silloin tällöin eri yhteyksissä esiintyy Nefes-yhtyeessä ja klezmer-piireissä vaikuttavan perkussionisti Murat Ermutlun kanssa.Kansainvälisellä areenalla Melisa nauttii päästessään esiintymään intialaisen Swarupa Ananthin kanssa, jonka tuntee sielunsisarekseen. Tabla-kamancha -improvisaatioduo julkaisi viime vuonna kiittävän vastaanoton saaneen albumin Hues of Imagination . Selittämätön siirtymä tuhansien vuosien taakse tapahtuu kuulijan ja katsojan mielessä lähes välittömästi, kun Melisa Y?ld?r?m asettaa soittimensa reitensä päälle ja jousi alkaa tavoitella sointia. Kuuntelen hänen soittoaan sekä hänen kertomustaan soittimesta – kuten moni muukin yleisöstä – lumoutuneena.
• 14 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 B FP:n tarina alkoi tarkasti rajatusta tilaustyöstä, mutta yhteistyö oli yhtyeelle niin mieluisaa, että sitä päätettiin jatkaa. Bergå Folk Projectin esikoislevy palkittiin viime vuonna Etno-Emmalla. Nyt sille seuraa jatkoa, kun yhtye julkaisee kuuden kappaleen ep:n verran omaa musiikkia, nyt nimellä BFP. Yhtyeen muusikot Esko Grundström , Aili Järvelä , Topi Korhonen ja Iida Savolainen ovat kaikki sekä todella monipuolisia että erittäin kiireisiä muusikkoja, mutta kaikki neljä ovat, ihme ja kumma, löytäneet kalenteristaan aikaa yhteishaastatteluun. – Tehtiin ep:llinen encoreita, joita voitaisiin soittaa setin päätteeksi, siis hyviä biisejä, Aili Järvelä kiteyttää. Tällä kertaa musiikki liikkuu kotimaan maisemissa ja laulukielenä on suomi. Lisäksi saamelaisräppääjä Ailu Valle vierailee Nälkämään laulussa , joka julkaistiin jo itsenäisyyspäivänä 2023. Konsepti on siis hyvin erilainen kuin esikoislevyssä, joka sisälsi kirjavan kattauksen musiikkia eri puolilta maailmaa, Ranskasta ja Italiasta Armeniaan ja Azerbaidžaniin. Tilaustyö päästi luovuuden irti Yhtyeenä BFP:llä on aika poikkeuksellinen syntyhistoria. Kaikki alkoi erittäin täsmällisestä tilaustyöstä. Helsingin kaupunginorkesteri esitti Italialaisen taidemusiikin säveltäjä Luciano Berion (1925–2003) eri maiden kansanmusiikeista ammentavan teoksen Folk Songs , ja intendentti Aleksi Malmberg heitti Aili Järvelälle ja Esko Grundströmille idean, josko joku voisi tehdä Berion sarjasta kansanmusiikkiversion. – Vaihdettiin yksi katse ja oltiin ihan että joo, me voidaan tehdä, tietämättä ollenkaan, mihin lupauduimme, Aili Järvelä hymyilee. Iida Savolainen ja Topi Korhonen pyydettiin mukaan, ja nelikko osoittautui toimivaksi. BFP suuntaa vapaammille vesille Hyviä uutisia Bergå Folk Projectin ystäville: nelikon yhteistyö jatkuu, uusia polkuja kulkien. Niinikään hyviä uutisia: bändin nimi on lyhentynyt BFP:ksi, enää ei tarvitse pähkäillä sen lausumista. Teksti: Tove Djupsjöbacka Kuva: Marjo Tynkkynen BFK eli Esko Grundström (vas.), Iida Savolainen, Aili Järvelä ja Topi Korhonen julkaisee nyt omaa musiikkiaan.
• 15 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 – Kun kyseessä oli tilaustyö ja materiaali oli niin vaihtelevaa, se antoi luvan leikitellä ja päästää luovuuden irti, Korhonen toteaa. Yhtye kertoo toki käyneensä keskustelua siitä, millä oikeudella he tarttuvat vieraiden kulttuurien biiseihin. – Tavallaan meidät vapautti se, että materiaali oli jo tulkittu klassisen musiikin kontekstissa. Se, minkä otimme vastaan ei ollut enää kansanmusiikkia, sanoo Iida Savolainen. – Emmekä pyrkineet viemään niitä takaisin niiden omille juurille vaan ennemmin viedä ne meidän juurille, sanoo Esko Grundström ja Savolainen jatkaa: – Tai joillekin kuvitteellisille juurille, uudelle kansanmusiikilliselle mantereelle. Itä kohtaa lännen Uudella ep:llä yhtye jättää Berion taakseen ja julkaisee omaa, suomalaista musiikkia. – Mutta käsitämme Suomen todella laajasti. Pähkinäsaaren rauhan raja ei ole meille mitään, Esko Grundström julistaa. Levyn kappaleissa kuuluu vaikutteita niin läntisestä kuin itäisestä kansanmusiikkiperinteestä. – Saman sikermän sisälläkin on karjalasta maanitusta ja Kaustisen polkkaa. Tekstipuolella on sekä vanhaa että uutta runotekstiä, rekilaulua ja niin poispäin. Ja Ailu Vallen myötä myös pohjoinen ulottuvuus ja vähän joikua, Grundström kertoo. Kansanmusiikkitausta kuuluu vahvasti uusilla kappaleilla, vaikka muusikot eivät koe tarvetta lokeroida itseään tiukasti minkään musiikkityylin alle. Esko Grundström toteaa yhtyeen vaikutteiden tulevan yhtä lailla Madonnalta kuin A.O. Väisäsen kanteleja jouhikkosävelmistä. Ydinnelikon lisäksi tärkeässä osassa on Abdissa ”Mamba” Assefa lyömäsoittimineen. – Mun mielestä ei tarvitse lähteä siitä, että tehdään tästä maailman paras kansanmusa-ep. Vaan että tehdään tästä maailman paras ep, kiteyttää Aili Järvelä. Ihmisten välillä tapahtuu Kaikki neljä musisoivat lukuisissa kokoonpanoissa. Alkuperäisen ohjelmiston kohdalla ei kauheasti ehditty miettiä, mitä kukin tuo juuri tähän yhtyeeseen. – Se tuli aika orgaanisesti. Mutta Encoren myötä nousi enemmän sellaisia kysymyksiä, mahdollisuuksia olisi niin paljon. Ja toisaalta olemme miettineet, minkälaisia puolia meistä tulee näkymään seuraavilla äänitteillä, kertoo Iida Savolainen ja kuvailee BFP:n olevan erilaisia perinnemateriaaleja tutkiskeleva ja niillä iloitteleva yhtye. – Yhtye syntyi tilaustyön puitteissa ja syy siihen, että se jäi elämään on se, mitä ihmisten välillä tapahtui. Siinä oli jotain erityistä, sanoo Topi Korhonen. – Ehkä tämän ep:n myötä teemme itsemme yhtyeenä vähän helpommin lähestyttäväksi, toteaa Aili Järvelä ja myöntää, ettei alkuperäiskonseptia aina ole ollut helppo selittää ihmisille ja siten myöskään myydä. Soundillisesti muusikot kuvaavat uutta ep:tä edeltäjäänsä verrattuna hiukan modernimmaksi ja enemmän tuotetuksi. Uusi materiaali koostuu lähes kokonaan omista sävellyksistä. Aloitusraidalla Kukko Kickoff toki kohtaavat kansanlaulu, jouhikkosävelmä, Tanhuvakan parhaat palat ja Kaustisen polkan B-osa.– Ja sekin with a twist, nauraa Esko Grundström. – Minulla ei ole koskaan ollut niin hauskaa studiossa kuin silloin kun se tehtiin, ai että, hymyilee Aili Järvelä. Järvelän pöytälaatikosta löytyi kappale nimeltä Kutti Kutti , johon hän teki yhdessä Iida Savolaisen kanssa uudet sanat. ”Yksi sanoittajanurani kruununjalokivistä”, Järvelä kuvailee. Topi Korhoselta tuli puolestaan levyn ”slovari” nimeltä Vallilan puut. – Se lähti vahvasta luontokokemuksesta kaupunkipuistossa, hän kertoo. Nälkämaan laulun alkuidea syntyi Korhosen soittaessa inkeriläismelodiasta vaikuttunutta säestyskuviota ja Aili Järvelän improvisoidessa sen päälle Nälkämaan sanoja omin sävelin. Koko bändi piti kuulemastaan, ja niin syntyi ajatus Nälkämaan laulun päivittämisestä tähän päivään. – Nopeasti mukaan tulivat kysymykset maankäytöstä ja omistajuudesta, ja sitä myöten, kuin tarjottimella, haave saamelaisnäkökulman mukaan ottamisesta. Ei siinä kauaa mennyt kun soitin Ailu Vallelle ja ehdotin yhteistyötä. Onneksi sekä hän että Ilmari Kiannon perikunta olivat myötämielisiä idealle, Iida Savolainen summaa. Kansanmusiikkia esille Lähitulevaisuudessa yhtye keikkailee ainakin Loviisan SaltFestissa elokuussa ja ensi tammikuussa Folklandialla, jossa heidän piti olla jo viimeksi, mutta keikka siirtyi sairastapausten vuoksi. BFP (ent. Bergå Folk Project) Lähtöpiste: kevät 2019, kansanmusiikkitulkinnat Luciano Berion Folk Songs -teoksen raaka-aineista, tilaajana Helsingin kaupunginorkesteri Diskografia: esikoislevy Bergå Folk Project (2022) palkittiin Etno-Emmalla, ep Encore ilmestyy 24.5. Maantieteellinen vaikutuspiiri: Helsinki-Loviisa Muusikot: Aili Järvelä (laulu, viulu, harmoni, tinapilli, munniharppu) BFP:n lisäksi: tekee omaa musiikkia, työn alla muun muassa nuottikirja omista biiseistä, uutta musiikkia ja eri projekteja, suunnitelmia riittää vuodelle 2027 saakka. Ailin säveltämä ruotsinkielinen Katrina-musikaali, jossa hän myös itse esiintyy, kantaesitettiin tammikuussa 2024 Lilla Teaternissa ja lisäesityksiä on luvassa keväällä 2025 Turussa, Vaasassa ja Helsingissä. Topi Korhonen (kitara, mandoliini, laulu) BFP:n lisäksi: Seitsemän vuotta kypsytettyä soololevyä äänitetään vihdoin, muut aktiiviset yhtyeet Frigg ja Ilkka Arola Sound Tagine, esiintyy muusikkona improvisaatioteatteri Stella Polariksen kanssa. Iida Savolainen (alttoviulu, jouhikko, laulu) BFP:n lisäksi: syksystä lähtien apurahatyöskentelyä erityisesti oman sooloprojektin kanssa. Muut yhtyeet juhlivat tasavuosia, Enkel täyttää 10 vuotta ja Akkajee 15. Esko Grundström (kontrabasso, kantele, laulu) BFP:n lisäksi: työskentelee Koneen säätiön rahoituksella yhdessä Marouf Majidin ja Tomi Saikkosen kanssa hankkeessa Sufi-suomalainen – Silta dialogiin, joka pyrkii toimimaan sillanrakentajana musiikin voimalla. He tekevät myös musiikkia Mood Suprim -triona. Lisäksi monenlaisia bändejä ja musiikkiteatterijuttuja. Tehdään tästä maailman paras ep, se oli hyvä lähtökohta jatkuu seuraavalla sivulla >>
• 16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 – Jos löydettäisiin kalentereista tilaa, niin ehdittäisiin tehdä lisää yhdessä. On tavallaan positiivinen ongelma että kaikilla on töitä, Aili Järvelä toteaa. Sisällöllisiä ideoita heitetään haastattelun aikanakin ilmaan tasaisin välein. Yhtyeelle ei ole poissuljettua tehdä jatkossakin kansanmusiikinomaisia tulkintoja klassisen musiikin teoksista. Beethoveniin liittyen oli jo tilauskin, jonka korona kaatoi. Ainakin haastattelijalle käy selväksi, että jatkosuunnitelmia on runsaasti myös Encoren jälkeen. Tulevaisuutta miettiessä kaikkien muusikoiden yhteinen toive olisi saada kansanmusiikkia enemmän esille. – Alkaa olla keinot vähissä keksiä, miten saisi äänensä kuuluviin, kun vika ei mielestäni ole musiikissa vaan rakenteissa, sanoo Aili Järvelä, mutta iloitsee siitä, että esimerkiksi Vilma Jään musiikki on soinut Yle X:ssä säännöllisesti ja mainitsee Nälkämaan laulun nousseen Spotifyn New Music Friday -listalle, mikä on kansanmusiikista ammentavalle bändille harvinaista. Iida Savolainen peräänkuuluttaa ylipäänsä lisää musiikillista diversiteettiä yhteiskuntaan. – Tällä hetkellä puhutaan paljon suoratoistopalveluiden ylivallasta, joka nakertaa marginaaleja entisestään ja muokkaavat ihmisten kuuntelutottumuksia maailmanlaajuisesti. Eurooppalaista kansanmusiikkiperimää ei enää edes tunneta, koska valtavirta jyrää, Aili Järvelä toteaa. Pääasiassa Oulun ammattikorkeakoulun ja Rällä-yhtyeen ja yhdistyksen kiireisenä pitävä kansanmuusikko Osmo Hakosalo kertoo: Se oli kuin halolla päähän, kun... Tulin Kaamospeleihin vähän yli kymmenen vuotta sitten Mauno Järvelän kurssille. Olin harrastanut pääasiassa klassista musiikkia ja soittanut armeijaan asti aktiivisesti pianoakin. Kansanmusiikista en tiennyt kuin Värttinän ja Konsta Jylhän. Asuin tuolloin Helsingissä, ja siskon poika oli vierailulla jättänyt luokseni viulun, jolla aloin leikkiä. Tapailin Sylvian joululaulua. Kahden viikon päästä minulla oli oma viulu, ja puolen vuoden päästä opiskelin Suvi Oskalan yksityisoppilaana ja olin liittynyt Töölön viuluklubiin. Maunon kurssilla ymmärsin, että kansanmusiikki on juuri se, jolla voin toteuttaa itseäni. Kaiken lisäksi porukka oli älyttömän mukavaa ja ilmapiiri tosi kannustava. Elämäni levy: Johan Sebastian Bachin Matteus-passio Haastan palstalle seuraavaksi Riitta Kossin Uusi sarja alkaa! Peräänkuulutus: muistoja 1960-luvun folk-aallosta Alkujaan amerikkalaisperäinen folktai hootenanny-innostus ehätti Suomeenkin 1960-luvulla. Onko sinulla kerrottavaa, kuvia, harvinaisia tallenteita, muistiinmerkintöjä tms. tuon ajan folkesiintyjistä tai -tapahtumista, etenkin omasta tai paikallisesta folkharrastuksesta ja vähemmän tunnetuista laulajista/lauluntekijöistä? Toimittaja ja tietokirjailija Jukka Lindfors kerää aiheesta aineistoa mm. Kansanmusiikki-lehteä varten. Hän janoaa yhteydenottoja osoitteessa jukkatlindfors@gmail.com.
• Rosa Meriläinen KOLUMNI K ulttuuribudjetti pienenee tällä hallituskaudella. Vielä ei ole tiedossa millä summalla ja mihin kohdistuen, mutta suunta on selvä. Tämä liittyy siihen, että hallitus ylipäänsä sopeuttaa valtiontaloutta valtavalla yhdeksän miljardin summalla. Erityistä halua kurittaa juuri kulttuuria ei ole, vaan meidän lapsemme menevät saman pesuveden mukana. Leikkausten vaikutuksia on vaikea arvioida, kun ei vielä ole tiedossa leikkausten koko ja kohdennus, mutta ilman muuta se tulee tarkoittamaan sitä, että kulttuuria tehdään vähemmän ja harvemmille. Mitä hauraampia ovat rakenteet, sitä suurempi riski on pienenkin leikkauksen johtavan koko toiminnan lakkauttamiseen. Näin pelkäävät eri kulttuurialat erityisesti itäisen ja pohjoisen Suomen osalta. Kulttuuri kuuluu kaikille Valtion rahoituksella on pidetty huolta kulttuurin ja taiteen alueellisesta saatavuudesta eli siitä, että kaikkialla Suomessa on tarjolla monipuolisesti kulttuuria. Lisäksi valtion rahoituksella on varmistettu kulttuurin saavutettavuus, erityisesti vähävaraistenkin mahdollisuus nauttia kulttuurista. Kyse on kulttuuri kuuluu kaikille -periaatteesta, jolla on myös kansalaisten enemmistön tuki. Suomen kulttuurirahaston teettämän kulttuuribarometrin mukaan enemmistö suomalaisista ajattelee, että on oikein verovaroin pitää huolta siitä, että kaikilla on mahdollisuus nauttia taiteesta. Leikkaukset tulevat siis heikentämään kulttuurin saatavuutta ja saavutettavuutta. Lisäksi ne tietysti heikentävät kulttuuriammattilaisten ja taiteilijoiden työllisyyttä, sillä työvoimavaltaisena alana kulttuurin rahoituksella on suora yhteys alan työllisten määrään. Laskukaavana vaikkapa teattereiden osalta voidaan pitää sitä, että miljoonan euron leikkaus vie neljäkymmentä työpaikkaa. Näytelmään ei palkatakaan enää muusikkoa. Kulttuurin rahoitusta tulee onneksi monesta kanavasta Kulttuuria rahoitetaan onneksi monella tavalla, joten ala voi kasvaa ilman opetusja kulttuuriministeriön lisäinvestointejakin. Toki jos leikataan museoista, ei museoammattilaisia suoraan lämmitä se, jos velvoitetaan Netflixin kaltaisilta suoratoistopalveluilta tilauksia Suomesta. Tällaista velvoitetta nyt nimittäin valmistellaan. Se tarkoittaisi valtavaa lisätilausta kotimaiselle draamalle ja viihteelle. Hallitus teki kehysriihessä myös päätöksen painottaa kulttuuria Business Finlandin yritystuissa ja erityisesti tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatioiden rahoituksessa. Teemme tietysti alalla parhaamme, että tämä kasvun mahdollisuus saadaan kotimaisen kulttuurin käyttöön. Koska suurin osa kulttuuritalouden rahasta on tavallisten kotitalouksien ostamia kulttuuripalveluita ja -tuotteita, paljon riippuu kuluttajien ostovoiman yleisestä kehittymisestä ja kulutustottumusten muutoksesta. Kulttuuri on ollut kasvuala etupäässä siksi, että ihmiset haluavat satsata rahaa vapaa-ajan palveluihin. Hallitus päätti myös laajentaa yksityisten lahjoitusten verovähennysoikeutta tieteestä muun muassa kulttuurille. Koska valmistelu on vasta alussa, on vielä auki mitä kaikkea tämä verovähennysoikeus koskee, kuinka merkittävä hyöty se tulee olemaan ja milloin se tulee voimaan. Ennustaisin kuitenkin sen tulevan voimaan vuonna 2026, joten silloin kannattaa olla varainhankinnassa valmiina laittamaan uusi vaihde päälle. Kansainväliset esimerkit ovat osoittaneet, että verovähennys lisää lahjoituksia kulttuuriin. Kaupungit ovat nyt paljon vartijoina Koska kulttuuri-investoinneilla on suuri merkitys aluekehitykselle ja kuntien elinvoimalle, lähivuosina kaupunkien valinnoilla on väliä. Osa kaupungeista onkin lähtenyt rahoittamaan kulttuurielämänsä kasvua. Yksi esimerkki on Turku, jonka pormestari Minna Arve on viime aikoina herättänyt ihastusta puhuessaan kulttuurin merkityksestä. Kauniilla sanoilla on Turussa katetta eli Turku todella on investoinut ja investoi merkittävästi kulttuuriinsa. Nyt meidän kaikkien kulttuurinpuolustajien kannattaa nostaa esiin esimerkkejä kunnista ja kaupungeista, jotka ovat onnistuneesti satsanneet kulttuuriin ja näin lisänneet vetoja pitovoimaansa. Turun lisäksi olen nostanut esiin esimerkiksi Karkkilaa, Sotkamoa ja Tamperetta. Koska tiedossa on valtion rahoitusosuuden väheneminen, seuraavat kuntaja aluevaalit ovat kulttuurialan kannalta aivan kohtalonkysymys. Suosittelen lämpimästi kaikkia kynnelle kykeneviä kulttuuriammattilaisia asettumaan vaaleissa ehdolle. Tarvitsemme enemmän päättäjiä, jotka tietävät kulttuurin merkityksen ja mahdollisuudet. Kirjoittaja on Kulttuurija taidealan keskusjärjestö KULTA ry:n pääsihteeri Kulttuuriin investoivat nyt muut toimijat kuin valtio 17 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Jo ha nn es R om pp an en
• 18 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 T änä vuonna tulee kuluneeksi 130 vuotta kuplettimestari Eino Kettusen syntymästä. Juukalaisena suutarinpoikana elämänsä aloittanutta laulajaa ja laulujentekijää elämä vei ympäri Suomea, muun muassa sota-aikana Karhumäen tivoliin viihdyttämään. Nykyisen Sirkus Sariolan, entisen Suomen Tivolin mukana Eino Kettusella oli oma esitysteltta Laulunäyttämö -nimellä. Jostain syystä Kettunen ei levyttänyt omissa nimissään yhtään omaa lauluaan ja lienee sen vuoksi jäänyt suurelta yleisöltä tuntemattomaksi. Radion kautta soitettuna kaikki muut kuplettien laulajat ovat syöpyneet kansan mieleen myös laulajina, eikä vain laulujen tekijöinä. Vuonna 1929 lennähti Villiruusu -kappale lentoon, joka jatkuu edelleen. Oopperalaulaja Ture Ara levytti sen ensimmäisenä, ja hänen jälkeensä levyttäjiä on ollut 32 muuta artistia tai yhtyettä. Yhteislaulutilaisuuksissa Villiruusu on lähes poikkeuksetta mukana. Kettusen kappaleita on levytetty kaikkiaan 68 ja levyttäjiä on yli 100. Mielenkiintoisimmat levyttäjät ovat Loituma-yhtye, Delta Rhytm Boys, Francis Goya , Eugen Malmstén , Georg Malmstén , Olavi Virta , Esa Pakarinen , Juha Vainio ja jo mainittu Ture Ara, sekä oman aikakautensa tunnetut oopperalaulajat Walter Eloranta , Taru Valjakka ja Matti Salminen . Loituma-yhtye levytti Ievan polokan vuonna 1995, ja kun vuonna 2006 joku kopioi levyn rallatussoolon videoon, jossa piirroshahmo heiluttaa polkan tahdissa purjoa, alkoi lumipalloilmiö. Sen myötä kappale on levinnyt maailmalle laajemmin kuin mikään muu. Kappaleesta on tehty myöhemmin internettiin satoja versioita ympäri maapalloa. Sävelmä on alkujaan lähtöisin Pietarista ja tunnettu Savitaipaleen polkkana . Kettusen sanojen myötä kappale muuttui Ievan polokaksi ja lieneekö montakaan pelimanniyhtyettä, joka ei olisi ottanut sitä ohjelmistoonsa. Eino Kettusen ohjelmiston uutta tulemista edusti myös vuonna 1996 Kaustiselle vääntäytynyt Kuplettikööri-lauluyhtye. Siitä alkaen laulut ovatkin soineet festivaaleilla joka vuosi. Kuplettiköörin perinnettä jatkaa nykyään ryhmässä mukana olleena allekirjoittanut. Kuplettiköörin kokosi aikanaan maaninkalainen opettaja Kauko Ratilainen vuonna 1994. Hän järjesti Maaningalla Kettusen 100-vuotisjuhlakonsertin ja kokosi sitä varten ryhmän, jolle ryhmässä aktiivisesti esiintynyt laulaja Kaarina Heikkinen keksi nimen. Seuraavana vuonna tuo samainen juhlakonsertti järjestettiin Juuassa ja silloin minä liityin ryhmään. Köörin jäätyä eläkkeelle, jatkan Kaustisella kupletöörin arvonimellä ja esitän yksinomaan Kettusen kupletteja. Kauko Ratilaisen yhteys Kettuseen syntyi, kun hän oli evakkopoikana perheensä mukana Punkalaitumella 1940-luvulla ja Eino Kettunen tuli esiintymään. Kettunen oli silloin vailla säestäjää ja laittoi siitä sanan kiertämään. Ehtona oli suoraan nuoteista soittamisen taito. Kauko oli keskenkasvuinen, mutta osasi taidon ja siitä alkoi Kettusen laulujen esittäminen ja säveltäminen. Sitä kesti aina 2000-luvulle saakka. Kauko Ratilainen olikin merkittävä Kettusen laulujen säveltäjä saatuaan perikunnalta 1990-luvun alussa kaiken materiaalin. Sävellyksiä kertyi kaikkineen 58. Eino Kettusen syntymästä 130 vuotta Laulut tunnetaan – entä tekijä? Kun Eino Kettusen (1894-1964) nimi mainitaan, se ei herätä kenenkään kiinnostusta. Mutta kun mainitaan esimerkiksi Villiruusu, Joensuun Elli, Ievan polokka, Sellane ol’ Viipuri, Hevosmiesten polkka, Kuopion torilla, jopa vääntäytyvät suupielet hymyyn korviin saakka. Kappaleet tunnetaan, mutta tekijä on jäänyt pimentoon. Hannu Musakka Hannu Musakka Eino Kettusen kuplettiteatteri kiersi Suomen Tivolin matkassa oman kuplettitelttansa kanssa. Hanuristi Alarik Hirvonen, naiseksi pukeutunut Eino Kettunen ja Suomen Tivolin kuuluttaja Gustafson seisomassa tivolikentällä mainostaulujen edustalla 1930-luvulla. Va lo ku va am o Pa lla s, Ke ra va n m us eo pa lv el u, Sa rio la n ko ko el m a K al er vo Pu sk al a
• 19 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Kuplettikööri teki myös levyn, johon otettiin mukaan aiemmin levyttämättöminä viisitoista kappaletta. Suomalaiseen ravimaailmaan on kuulunut jo 74 vuotta Kettusen sanoittama ja Jorma Ikävalkon säveltämä ja vuonna 1950 ensilevyttämä Hevosmiesten polkka , eikä liene Suomessa sellaisia raveja järjestetty, missä olisi jäänyt tuo mainio kappale soittamatta. Eino Kettunen seurasi aikaansa ja mitä kaikkea maailmalla tapahtuikaan, versioi hän tapahtuman laulutekstiksi tunnettuun melodiaan. Sen vuoksi lukuisa määrä lauluja soveltuu hyvin yhteislauluiksi tutun melodian myötä. Sota-aikaan liittyviä lauluja joutui myös soittokieltoon Valvontakomission määräyksestä ne ja vapautuivat vasta muutama vuosikymmen myöhemmin. Mitä kaikkea Kettunen keksikään? Joku suomalainen keskusliike pyysi Einolta joskus tekstiä kotimaisten tuotteitten markkinointiin ja silloin syntyi lause ”Suosi aina suomalaista, kysy ensin kotimaista”. Iskulause eli slogan oli alkuun pidempi, mutta sen alkua käytetään tänäkin päivänä muodossa Suosi suomalaista. Kun Kettunen kirjoitti sen joskus 1930-40-luvulla, niin voidaan todeta sen kestäneen lähes sata vuotta. Kirjoittaja oli siis paljon aikaansa edellä! Eino Kettusen arkisto on Musiikkiarkistossa Helsingissä. Se sisältää riimejä, lehtileikkeitä sekä Kettusen humoristisia lauluja -vihkoja. Aineistoa ei lainata, mutta siihen pääsee tutustumaan arkiston tiloissa. Lisätietoa osoitteessa musiikkiarkisto.fi. Kauko Ratilaisen kokoamaa julkaisua Eino Kettusen ikkuna maailmaan voi ostaa Suomen Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta kansanmusiikkiliitto.fi/verkkokauppa. Oulun Höyhtyälle saapuessa pääsee osaksi autenttista ostaritunnelmaa: pieniä liikkeitä, grilli, Sale sekä baari. Ostari on kevään myötä heräilemässä horroksestaan ja valonauhat vanhan ostarin tolpissa muistuttavat viime kesästä ja festareista. Höyhtyäläisessä Bar Lumossa meidät vastaanottaa OstariFestarin kaksi perustajaa, Mikko Alanne ja Aleksi Kauhanen . Festarin järjestäjänä toimii Höyhtyän kulttuuriyhdistys ry, jonka Alanne, Kauhanen sekä Bar Lumon yrittäjä Pasi Laitio muodostavat. Höyhtyän ostoskeskusalue on oululainen lähiö, joka sijaitsee parin kilometrin päässä Oulun keskustasta. Miljöönä se on lämminhenkinen ja luo itsessään jo puitteet festivaalille. – Kaikki täällä auttavat, tukevat ja ovat ystävällisiä toisilleen. Saamme yhteisöstä paljon ja halusimme antaa jotain takaisin. OstariFestari on kiitosta siitä, kertoo Alanne asuinalueen tunnelmasta. Nyt viidettä syntymäpäiväänsä juhlistava OstariFestari järjestetään elokuun lopulla. Kesäillan pimetessä elokuussa festivaalialue pääsee taas oikeuksiinsa koristelujen, valojen sekä ihmisten luoman tunnelman avulla. Esiintymislavoja ostarille rakentuu kaksi, jonka lisäksi erilaisia tapahtuma-alueita on useita. Kahden festaripäivän aikana kuullaan tänäkin vuonna monipuolinen kattaus esiintyjiä. Monipuolisuus on kuultavissa myös musiikin tyylilajeissa, sillä musiikkia kuullaan laajasti eri genreistä aina kansanmusiikista maailmanmusiikkiin, salsarytmeihin sekä suomirockiin ja rap -musiikkiin. – Meidän tarkoitus alunperinkin oli, että tuodaan kulttuuria sinne, missä sitä ei ole totuttu kokemaan. Halusimme tuoda erityisesti elämyksiä, joita ihmiset eivät muuten kokisi. Tämä näyttäytyy maailmanmusiikkina ja yllättävinäkin sisältöratkaisuina, kertoo festivaalin tuottaja Aleksi Kauhanen . – Tätä festaria ei voi laittaa yhden kategorian alle, eikä halutakkaan, Alanne summaa.OstariFestareiden ohjelman monipuolisen sisällön yhtenä kohokohtana ja signature-vetona on jokavuotinen Huutokatrilli, jota myös yleisö osaa odottaa. – Minä tahdoin Huutokatrillin tänne, sillä sitä tanssitaan Suomessa aivan liian vähän, Alanne kertoo. Huutokatrilli tempaa mennessään koko festivaalikansan ja festivaaliviheriö täyttyy nopeasti tanssijoista. Huutokatrillia säestää kansanmusiikkiyhtye Nope ja vetäjänä toimii Hanna Poikela . – Huutokatrillista on tullut legendaarinen OstariFestarin juttu, joka täytyy kokea edes kerran, Alanne hehkuttaa. OstariFestari järjestetään Oulussa Höyhtyällä 30.-31.8.2024. Esiintymässä ovat mm. Eläkeläiset, Aili Järvelä, Antti Autio, Radiopuhelimet ja Michael Bleu. Sofia Timonen Oulun OstariFestarin hitti on huutokatrilli Ve ra La ko va ar a Hanna Poikelan vetämä huutokatrilli on Oulun OstariFestarin kohokohta.
• 20 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 ************************************************ ************************************************ Etelä-Pohjanmaan Opisto P. 06 425 6000 www.epopisto.fi Tiedustelut: ep.spelit@gmail.com www.spelit.fi Lähäre Speliihin, täälon kaikki ! 2. 4.8.2024 Ilmajoella Etelä-Pohjanmaan Opistolla Lisäksi lukuisia muita pelimanneja ja pelimanniryhmiä, Spelien soittokilpailut. Keke Lammassaari & Anne-Mari Kanniainen 52. Eteläpohjalaiset Spelit Pirulainen, Enkel, Nope, MäSä Duo, 5/5, Anne-Mari Kanniainen & Keke Lammassaari, Speliyhtye 2024 Yli-Rahnaston Pelimannit Koko 90 x 64 Heikki Silvennoinen 70-vuotisjuhlakonsertti | Hirttämättömät Vieras väki | Aino & Miihkali | Eve Crazy & Mar Yo | Burlakat Rääkkylä All Stars | The Moontwins | Trio Trikolori | Veila Ema Hurskainen et al. | Burnclear | Tytti Metsä & Janne Haavisto HARMONIKKALIIKE TRADITUNE OY PALVELEMME ASIAKKAITA PITKÄN KOKEMUKSEN TUOMALLA AMMATTITAIDOLLA • Virityspalvelu ja huollot. • Pintatyöt ja vaativammatkin korjaukset. Maahantuonti Myynti Harmonikkahuolto LAADUKAS UUSIEN JA KÄYTETTYJEN HARMONIKKOJEN VALIKOIMA KAIKENIKÄISILLE SOITTAJILLE • Bugari ja Beltuna – italialaiset huippumerkit. • Hohnerpianoharmonikat – loistava hinta-laatusuhde. • Harmonik – harmonikkamikrofonit. • Harmonikkaremmit, kantoreput ja muut harmonikkatarvikkeet. www.traditune.fi | info@traditune.fi | Kuormakuja 3, 03100 Nummela | Puh. 0500 761 030
• 21 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 • PELIMANNI-LIITE 21 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 2 • 2024 Jo yli 50 vuotta pelimannisoittoa Petäjävedellä N äin Petäjävesi-lehdessä kuvailtiin Petäjäveden pelimannien toiminnan käynnistymistä syksyllä 1972. Edellisen talven Pekka Strömberg ja Antti Autio olivat kulkeneet Keuruulla pelimannipiirissä. Yhdellä paluumatkalla Pekka pohti, että eikö myös Petäjävedellä asuisi kansanmusiikin harrastajia. Miehet laittoivat sanan liikkeelle ja soittajia löytyi eri puolilta paikkakuntaa. Petäjävedellä oli kahtena edellisenä vuosikymmenenä kisailtu kansansoitossa, ja Kaustiselta 1960-luvulla alkunsa saanut suomalaisen pelimannimusiikin uusi nousu oli innostanut erityisesti Pekka Strömbergiä. Aika oli siis otollinen uudelle yhtyeelle. Pelimannien ensimmäinen johtaja, hanuristi Esko Hardén oli kokenut tanssimuusikko, ja viulisti Aage Sourun liityttyä mukaan pelimanneista muodostui pian vahva tanssiorkesteri. Tästä oli hyötyä, sillä esimerkiksi Kaustisella eivät kaikki pelimanniryhmät taitaneet foksia, jolle tietyssä vaiheessa iltoja oli aina kysyntää. Hardèn muistetaan myös taitavana ja innostavana opettajana, jota kaikki ryhmään osallistuneet soittajat kunnioittivat. Petäjäveden pelimannit toimii edelleen osana Keuruun kansalaisopistoa, ja ryhmää johtaa nykyisin Antti Horttana . Petäjäveden pelimannien 50-vuotisjuhlia vietettiin Petäjävedellä auditorio Miilussa 28.4. Loppuunmyydyssä konsertissa esiintyi pelimannien lisäksi joukko paikkakunnan iskelmälaulajia. Kansanmusiikkiliiton tervehdyksen toivat Katja Lampinen ja Kari Eskola . Petäjäveden pelimannien menneiden vuosikymmenien keikkakalenteri on hämmästyttävä. Pelimannit ovat soittaneet Kaustisella, Speleissä, Sata-Häme soi -tapahtumassa, Sodankylän Jutajaisissa, Finlandia-talossa Samuelin Poloneesissa, Petroskoissa Kizin saarella, ystävyyskunta Tamsalussa ja vieläpä Silja Linen autolautta Nordian kannella. Alueellinen yhteistyö Keski-Suomen pelimanniryhmien kanssa oli aivan viime vuosiin asti vilkasta. Petäjäveden soittajat osallistuivat säännöllisesti ympäri Keski-Suomea järjestettyihin Pelimannitalkoisiin. Ansiokasta kotiseututyötä on ollut se, että omaa paikallista musiikkia on aina ollut ohjelmistossa. Petäjäveden pelimannien joukossa on soittanut kaksi erityisen tuottoisaa säveltäjää, Esko Hardén ja Risto Strömberg . Tämä on ollut aina kiinnostusta herättänyt piirre pelimannien keikoilla. Omia sävellyksiä on taltioitu vuonna 2003 valmistuneelle äänitteelle Ilta Petäjävedellä . Levyn nimikkokappaleen on säveltänyt Veikko Ahvenainen. Hän omisti sen Petäjäveden pelimanneille. Toisen levyn Tunnelmia Petäjäveden pelimannit julkaisi vuonna 2017 . Slaavilaisia sävelmiä sisältävän levyn solistina laulaa Jarmo Hämäläinen . Petäjäveden pelimannien arvokkuus on vaikuttavaa. Tänäkin päivänä, kun Petäjäveden pelimannit esiintyy, soittajilla on punaiset liivit yllä ja koko esiintyminen viestii musiikin rinnalla kunnioitusta kansanmusiikkia kohtaan. Tämä linja on nähtävissä, kun tutustuu kuviin eri vuosikymmeniltä. Muistan, kun pelimannit viettivät pikkujouluja joskus vuosituhannen vaihteessa ravintola Lipetin yläkerrassa. Pelimanneihin olivat tuolloin jo liittyneet Petroskoista paluumuuttajina tulleet ammattiviulistit Juri Livchits ja Svetlana Krivtsova ja he olivat hyvin pian osa joukkoa. Pelimannit istuivat pöydän ympärillä ja alkoivat soittaa Aage Sourun säveltämää tangoa Näin sen muistan . Aage oli juuri loukannut kätensä eikä pystynyt soittamaan. Juri ja Svetlana nostivat klassisen musiikin taitajina äänet ylärekisteriin. Agi kuunteli liikuttuneena vieressä ja kyynel kimalsi hänen silmässään. Kun myöhemmin tutustuin Agin vaiheisiin ja sain kuulla, että hän oli soittanut viulua Petroskoissa sotaaikaan suomalaisten vallattua kaupungin, vahvistui tämä lämmin muisto entisestään. Siinä hetkessä oli jotakin pelimannihenkeä suurempaa. Musiikki on ehkä se suurin voima maailmassa. Mikko Nislin ”Vauhdikkaasti aloitti toimintansa viime torstaina kansalaisopiston pelimannipiiri. Heti ensimmäiseen tilaisuuteen oli saapunut 10 pelimannia. Oli 4 viulumiestä, neljä “kurtun” nykijää, yksi “mantoliinin” soittaja yksi “turpahöylän” puhaltaja. Pelimanniriihi on niin sanottu esiintyvä ryhmä ja näin ollen ei siihen osallistuvien tarvitse suorittaa edes sisäänkirjausmaksua.” Petäjäveden pelimannit esiintymässä 50-vuotiskonsertissa Petäjävedellä Auditorio Miilussa 28.4. Kuvassa vasemmalta Perttu Itkonen, Lasse Pekkarinen, Antti Horttana (piano), Kimmo Strömberg, Liisa Hillman, Erno Harju, Tuija Nislin, Mikko Nislin, Jarmo Hämäläinen, Svetlana Krivtsova ja Eino Kuitunen. Je re M al ila
• Uudenmaan nurkka 22 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 K esän korvalla ollaan ja kesätapahtumat soiton merkeissä ottavat jo alkutahtejaan ympäri Uuttamaata! Valtakunnallista Kansanmusiikin ja kansantanssin päivääkin vietettiin 18.5. Palataan kuitenkin vielä maaliskuiseen Helsinkiin ja Samuelin Poloneesi -tapahtumaan, jonka Suomen Kansanmusiikkiliitto järjesti yhteistyössä Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen kanssa. Samuelin Poloneesin Uusmaalainen ilta perjantaina 15.3. Helsingin Ritarihuoneella oli kansanmusiikin juhlaa. Historiallisen ns. Kuninkaantien vanhojen kylien ja kartanoitten tiimoilla säilynyt pelimanniperinne elää ja voi hyvin tänäänkin. Muun muassa Lundgrenin , Rosendahlin , Hellströmin ja Sven Runar Wiikin soittamien sävelmien taltioinnit uusmaalaisiin nuottikirjoihin ovat elävää perintöä, jota neljä-viisikymmentä vuotta sitten syntyneet kansanmusiikkiryhmät soittavat edelleen omina sovituksineen. Konserttiyleisö otti innokkaasti vastaan niin yli 60 esiintyjän yhteissoitot kuin Hiidenpelimannien, Sibbo Spelmanslagin, Harpolekarna-yhtyeen, Leikareitten, Käpylän musiikkiopiston ja isäntäryhmä Sakaroitten iloiset musiikit. Kansanmusiikin harrastus jatkuu nuortenkin keskuudessa. Pakilan musiikkiopiston Marin Skraidu Smuidut ja Sipoon perhekunnan nuorimpien raikas soitto valloitti yleisön. Käpylän musiikkiopiston kamulinjan Käpylän pelimannien soitto soljui mahtavasti Maija Karhinen-Ilon johtamana. Uusmaalaisen illan loppuun kuultiin harmonikkataiteilija Maria Kalaniemen sooloesitys ennen perinteistä yhteissoittoa Lundgrenin marssia . Konsertissa huomioitiin myös Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen pitkäaikainen uurastaja Anja Hinkkanen työstään kansanmusiikin saralla. Kaiken kaikkiaan Samuelin Poloneesi Helsingissä tavoitti paljon erilaisia yleisöjä ja toteutui loistavasti. Länsi-Uudellamaalta Karkkilasta kuuluu myös uutisia viime vuonna valloittaneet Aino & Miihkali -klubit tulevat taas! Luvassa on neljä toinen toistaan jännittävämpää elämystä ja kirjava joukko taiteilijavieraita. Aino & Miikali -duon muodostavat kanteleensoittaja Aino Ruotanen ja kitaristi-banjisti Miihkali Jaatinen . Joka klubilla on luvassa verratonta kielisoitinten helinää ja duon innovatiivisia sovituksia artistivieraiden kappaleista. Klubit järjestetään yhteistyössä Karkkilan kaupungin kanssa. Karkkilan kaupungille yhteistyön tavoitteena on paitsi lisätä Karkkilan tunnettuutta, myös vahvistaa eri taiteenalojen saatavuutta ja toimijoiden yhteistyötä. – Viime vuonna soitimme kokoonpanollamme ainakin poppia, vaihtoehtorokkia, räppiä, soulia ja iskelmää. Monipuolisella kattauksella jatkamme edelleen, Aino lupaa. – Kaikki tämän vuoden klubit toteutetaan ikärajattomina. Esityspäivä ja -aika on perheystävällisesti sunnuntaisin klo 16, ja olemme lisänneet valikoimaan lapsille edullisemmat liput. Haluamme toteuttaa sellaisia tapahtumia, joissa lapset ja nuoret voivat kasvaa osaksi kulttuuriyhteisöä, Miihkali kertoo. Klubit järjestetään eri puolilla Karkkilaa. Kesän ensimmäinen klubi 16.6. pidetään Liimamäellä, jossa vieraana on Stig. Elokuun klubi 11.8. pidetään Puutarha Sundströmillä, jossa vieraana on Mikko Perkoila, ja syyskuun klubi 1.9. pidetään Fagerkullan työläismuseoalueella, jossa vieraana ovat Laura ja Saku Koistinen . Marraskuussa 3.11. klubin vieraana on Kyösti Mäkimattila Karkkilasalissa. Lisätietoa klubeista esimerkiksi osoitteessa www.netticket.fi/aino-miihkali-klubitkarkkilassa-2024. Uudellamaalla on monia aktiivisia pelimanniyhtyeitä, ja yksi niistä on Espoon pelimannit, joka nimeää itsensä pelimanniorkesteriksi. Sitä on voinut kuulla kevään mittaan useissa tapahtumissa. Yhtye on järjestänyt myös omia konsertteja, ja on myös mitä mainioin tanssiorkesteri. Toukokuussa se piti kevätkonsertin Vindängen -salissa Tapiolassa ja tanssisoitot Kirkkonummen Ljunghedassa. Kesällä Espoon pelimanneja voi kuulla 8.6. Pentalan saaristomuseolla, 9.6. Glimsin talomuseolla ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla heinäkuussa. 31.8. yhtye on mukana Espoopäivän konsertissa Vindängenin ravintolassa. Espoon pelimanneista lisää espoonpelimannit.fi. Lentokenttäkaupunki Vantaallakin tapahtuu – Kaamospelit ry järjesti Kansanmusiikin ja kansantanssin päivänä 18.5. Helatanssit Kotiseututalo Påkaksessa Tikkurilassa, joissa mukana tanssittamassa olivat Helsinki Cèilidh Band, Sipoon pelimannit, ja tapahtuman lopuksi oli Kaamospelimannien vetämät jamit. Toukokuiseen tanssitapahtumaan hurmoksen toi Helsinki Cèilidh Band, joka vei kaikki tapahtuman osallistujat hetkessä mukaansa irlantilaisen, skotlantilaisen ja englantilaisen ceilitanssin lumoon Påkaksen tanssilavalla. Keskikesän juhlaa, juhannusta voi viettää myös Helsingissä. Uusmaalaisia pelimanneja ja tanssijoita voi nähdä ja kuulla 17.6. EspaFolkissa Espan lavalla ja 21.6. Seurasaaren Juhannusvalkeissa Seurasaaressa. Suomen luonnon päivänä 31.8. Kaamospelit ry järjestää Lauluvaelluksen Sipoonkorven kansallispuistossa. Suuntaa siis kuuntelemaan musiikkia luontoon ja oleskelemaan ulkona sekä liputa Suomen luonnolle.Syyskuun alussa 1.9. tervetuloa Vuosaaren kirkkoon Kansanmusiikkimessuun klo 11. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita soittamaan ja laulamaan. Harjoitus klo 10. Lisätietoja Anja Hinkkaselta, anja.hinkkanen@gmail.com. Vantaalla soi kansanmusiikki isommin myöhemmin syksyllä, kun Kaamospelit – Vantaan kansanmusiikkiviikko kellistää kaamoksen 9.-17.11.2024. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen kurssit pidetään Vantaalla 16.11. Lisätietoja www. kaamospeli.fi . Laita päivät jo kalenteriin. Tapahtumasta lisää syksymmällä. Vielä loppuun muistutus: kerro meille Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistykseen oman seutusi tai yhtyeesi ajankohtaisista tapahtumista, uutisista ja ilmiöistä niin kerromme niistä Uudenmaan nurkassa ja mahdollisesti myös Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen omilla nettisivuilla (uudenmaankamu.net) ja Facebook-sivulla. Jos sinulla on mielessäsi tiedotettavaa voit lähettää sähköpostia minulle suoraan osoitteella: tiedotus.ukmy@gmail.com. Kesän terkuin, Pauliina Pajala Aino & Miihkali -klubi 2023, Paleface & valotaiteilija Ville Saarikoski, Puutarha Sundström Kevätkonsertti huhtikuun lopussa Vuosaaren kirkossa. V ill e Sa ar ik os ki A nj a H in kk an en
• 23 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Kaustinen Folk Music Festivalin teemamaakunta Etelä-Pohjanmaan kunniaksi nuotteja Eteläpohjalaisten Spelien vuonna 2022 julkaisemasta nuottikirjasta Spelaillen – Spelien nuottivihko. Nuottivihko sisältää 1996 valmistuneen taiteen perusopetuspaketin maakunnallisen kansanmusiikkiosuuden nuotiston sekä Jorma Panulan sovittamia Spelien yhteissoittokappaleita vuosien varrelta. Oli mulla ennen trad. Spelit ry. ™™ ™™ 5 Oli mulla ennen mustanpruunit sukat, vaikk ei niitä ollu kurottukaan. Kyllä ne sitten kurothan kun ensin lanka saarahan, vaikk ei oo niitä villoja ainattukaan. Vanhalla heilalla oli kultarinki, kumma kun se ei sitä mulle anna. Tottapa se tuumaa, että paree olla pitää, jonka sormehen se kerran pannahan. 7 Älä tule meille, jyry, jyry, älä tule meille, jyry, jyry. Kyllä mä yksin makaan, kyllä mä yksin makaan, kun minä kerran siihen tyyryn, tyyryn. Älä tule meillen enää ikään, älä tule meillen enää ikään. Kyllä ne akat on kummia, kun ne tietää saavat, siitä ne sitten aika jyryn pitää. ™™ 34 &b O li mu la en nen mus tan pruu nit su kat, vaikk ei nii tä ol lu ku rot tu kaan. î™™ &b Kyl í ™™ lä ne sit ten ku rot han kun en sin lan ka saa ra han, &b vaikk´ ei oo nii tä vil lo ja ai nat tu kaan. î™™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œj ‰ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œj ‰ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œj ‰ Spelit ry. trad. Jurra-Kiian marssi Jurra-Kiia = Malakias Brandt Karijoelta ™™ ™™ 5 ™™ 44 &## D A D A D î™™ &##í™™ G D A D î™™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ Œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ Œ
• 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Spelit ry. Orpolasten polska tall.Toivo Kuula 1907 kirjasta: Kulkurista kuninkaaksi, Matti Haudanmaan musiikki ja elämä s. 51 5 8 34 &b A µ . Dm . . A µ . Dm . . A &b A Dm Gm Dm A Dm &b Gm Dm . . A Dm Dm/C Bb A . . A/C# Dm î œ œ œ œ œ œ œœœœ.œœœœœ œ# œ œ œ œ œ œ œœœœ.œœœœœ œ# œ œ œn œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œn œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œœ œ Spelit ry. Orpolasten polska tall.Toivo Kuula 1907 kirjasta: Kulkurista kuninkaaksi, Matti Haudanmaan musiikki ja elämä s. 51 5 8 34 &b A µ . Dm . . A µ . Dm . . A &b A Dm Gm Dm A Dm &b Gm Dm . . A Dm Dm/C Bb A . . A/C# Dm î œ œ œ œ œ œ œœœœ.œœœœœ œ# œ œ œ œ œ œ œœœœ.œœœœœ œ# œ œ œn œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œn œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œœ œ Spelit ry. Orpolasten polska tall.Toivo Kuula 1907 kirjasta: Kulkurista kuninkaaksi, Matti Haudanmaan musiikki ja elämä s. 51 5 8 34 &b A µ . Dm . . A µ . Dm . . A &b A Dm Gm Dm A Dm &b Gm Dm . . A Dm Dm/C Bb A . . A/C# Dm î œ œ œ œ œ œ œœœœ.œœœœœ œ# œ œ œ œ œ œ œœœœ.œœœœœ œ# œ œ œn œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œn œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œœ œ Spelit ry. Kiikka-Iisakin polska soitt. F.S.Risku alkup.Eino Saari: Pelimannien parhaat s. 21 4 7 Kiikka-Iisakki (Iisakki Ala-Kiikkala, Ilmajoki s.10.7. 1715) on tämän polskan alkuaan soittanut. Polskaa soittaessaan Risku viritti G:n A:ksi ja kiihdytti nopeutta soiton edistyessä. Polskan Risku oppi Ilmajoen pelimanneilta, jotka olivat kertoneet, että Iisakki lopetti soiton isännäksi tullessaan. Iisakki oli Nikkolan sukua äitinsä puolelta, kuten Samuel Rinta-Nikkolakin. 11 14 34 &b &b &b &b &b î œœ# œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ# œ œ# œ œ œn œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œn œ œœ# œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ# œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ# œ œ# œ œ œn œœœœ œ#œœœœ œœœ œœ œœœ œœ œœœ œœ œœœœ œ#œœœœœ œnœ œœœ œœ œœœ œœ œœœ œœ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œœœ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œn œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œœ Spelit ry. Kiikka-Iisakin polska soitt. F.S.Risku alkup.Eino Saari: Pelimannien parhaat s. 21 4 7 Kiikka-Iisakki (Iisakki Ala-Kiikkala, Ilmajoki s.10.7. 1715) on tämän polskan alkuaan soittanut. Polskaa soittaessaan Risku viritti G:n A:ksi ja kiihdytti nopeutta soiton edistyessä. Polskan Risku oppi Ilmajoen pelimanneilta, jotka olivat kertoneet, että Iisakki lopetti soiton isännäksi tullessaan. Iisakki oli Nikkolan sukua äitinsä puolelta, kuten Samuel Rinta-Nikkolakin. 11 14 34 &b &b &b &b &b î œœ# œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ# œ œ# œ œ œn œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œn œ œœ# œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ# œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ# œ œ# œ œ œn œœœœ œ#œœœœ œœœ œœ œœœ œœ œœœ œœ œœœœ œ#œœœœœ œnœ œœœ œœ œœœ œœ œœœ œœ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œœœ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œn œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œœ
• 25 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Spelit ry. Haudanmaan Matin valssi 6 11 ™™ ™™ 17 23 28 ™™ 34 & ? C ? ? ? G 3 3 & C ? ? 3 5 3 3 & C ? G C # 3 3 &# ? G D D 3 &# G ? G 3 &# Soittaneet Väinö Kielinen ja Artturi Teppo Kortesjärveltä, Tallennus: Lasse Peltonen 1971, Soinnutus: Paul Oja 1994 D G î™™ œ™ œ œ œ œ œ œ œ œ. œ œ. œ œ œ œ œ œ œ™ œ œ œ œ œ œ œ. œ œ œ. œ œœœœœœ œ œ œ. œ™ œœœœ œ œ œ œ. œ œ. œ œ œ œ œ. œ œ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ?™ œ œ. œ ? œ œ œ. œ ? œ œ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ. œ œ œ œ œ œ œ œ. œ ? œ œ œ. œ ? œ ? œ ? œ œ™ œJ œ œ ??™™ Spelit ry. Haudanmaan Matin valssi 6 11 ™™ ™™ 17 23 28 ™™ 34 & ? C ? ? ? G 3 3 & C ? ? 3 5 3 3 & C ? G C # 3 3 &# ? G D D 3 &# G ? G 3 &# Soittaneet Väinö Kielinen ja Artturi Teppo Kortesjärveltä, Tallennus: Lasse Peltonen 1971, Soinnutus: Paul Oja 1994 D G î™™ œ™ œ œ œ œ œ œ œ œ. œ œ. œ œ œ œ œ œ œ™ œ œ œ œ œ œ œ. œ œ œ. œ œœœœœœ œ œ œ. œ™ œœœœ œ œ œ œ. œ œ. œ œ œ œ œ. œ œ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ?™ œ œ. œ ? œ œ œ. œ ? œ œ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ. œ œ œ œ œ œ œ œ. œ ? œ œ œ. œ ? œ ? œ ? œ œ™ œJ œ œ ??™™ Spelit ry. Haudanmaan Matin valssi 6 11 ™™ ™™ 17 23 28 ™™ 34 & ? C ? ? ? G 3 3 & C ? ? 3 5 3 3 & C ? G C # 3 3 &# ? G D D 3 &# G ? G 3 &# Soittaneet Väinö Kielinen ja Artturi Teppo Kortesjärveltä, Tallennus: Lasse Peltonen 1971, Soinnutus: Paul Oja 1994 D G î™™ œ™ œ œ œ œ œ œ œ œ. œ œ. œ œ œ œ œ œ œ™ œ œ œ œ œ œ œ. œ œ œ. œ œœœœœœ œ œ œ. œ™ œœœœ œ œ œ œ. œ œ. œ œ œ œ œ. œ œ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ?™ œ œ. œ ? œ œ œ. œ ? œ œ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ. œ œ œ œ œ œ œ œ. œ ? œ œ œ. œ ? œ ? œ ? œ œ™ œJ œ œ ??™™ Spelit ry. Wigellin polkka 5 ™ ™ ™ ™ 9 15 ™ ™ ™ ™ 19 ™ ™ 24 &# G C D7 G &# G C D7 G ## &## D A7 D &## A7 D # G &# Soittanut Aleksanteri Wigell (alk. Wegelius) 1838-1929, klaneettiploosari Seinäjoelta D7 A7 D7 G ? œj œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œj œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œj œ œ œ œ™ œ œ œ œj ? œr œ œ œ œ™ œ œ œ œj ? œr œ œ œ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ Spelit ry. Wigellin polkka 5 ™ ™ ™ ™ 9 15 ™ ™ ™ ™ 19 ™ ™ 24 &# G C D7 G &# G C D7 G ## &## D A7 D &## A7 D # G &# Soittanut Aleksanteri Wigell (alk. Wegelius) 1838-1929, klaneettiploosari Seinäjoelta D7 A7 D7 G ? œj œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œj œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œj œ œ œ œ™ œ œ œ œj ? œr œ œ œ œ™ œ œ œ œj ? œr œ œ œ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ Spelit ry. Wigellin polkka 5 ™ ™ ™ ™ 9 15 ™ ™ ™ ™ 19 ™ ™ 24 &# G C D7 G &# G C D7 G ## &## D A7 D &## A7 D # G &# Soittanut Aleksanteri Wigell (alk. Wegelius) 1838-1929, klaneettiploosari Seinäjoelta D7 A7 D7 G ? œj œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œj œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œj œ œ œ œ™ œ œ œ œj ? œr œ œ œ œ™ œ œ œ œj ? œr œ œ œ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ
• 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Spelit ry. Kaisan polska soitt. Armas Aspholm, Kortesjärvi, muistiin merk. Lasse Peltonen, Ilmajoki 5 ™™ ™™ 9 13 ™™ 34 & ? C G 6 6 & ? C ? G C î™™ 6 6 &í™™ ? C . . v F G 6 & ? C . . F G C î™™ 6 œœœœœœœ. œ. œ. œ. œœœœœœœ. œ. œ. œ. œ œœœ œ œ œ œœœœœœœœœ œ œœœœœœœ. œ. œ. œ. œœœœœœœ. œ. œ. œ. œ œ œœ œ œ œ œœœœœ œ œœœœœœœ œ œ œ œ. œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œœœœœœœ œ œ œ œ. œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œœ Spelit ry. q=96 Pappilan pellolla jenkka 5 ™™ ™™ 9 13 ™™ 24 &# G D7 G &# G D7 G î™™ &# D7 G D7 G &# D7 Soittanut Aapeli Hautanen v. 1960 (1-rivinen haitari) Alkup.: Jalasjärven nuottikirja n:o 159 G D7 G î™™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ
• 27 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Y hteinen toimintavuosi alkoi maaliskuussa Laitilassa soittopäivällä. Marja-Liisa Santalan vetämänä opittiin uusia soittokappaleita sopiva määrä, niin ettei pää alkanut höyrytä. Läsnä oppia saamassa oli parisenkymmentä pelimannia Uuttakaupunkia ja Paraista myöten. Kahvien jälkeen pidettiin Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen vuosikokous. Siinä mm. valittiin Vuoden pelimanni, joksi nimettiin edellistalvena Turun Samuelin Poloneesissa ahkeroinut talkoolaisväki. Helsingin Poloneesissa käytiin tilausbussilla Turku Folksin ja kansantanssiryhmä PRO:n voimin. Pasilan kirjastossa taitojaan näytti PRO ja kauppakeskus Triplassa Turku Folks. Alkavana kesänä voidaan kuulla Turku Folksin avoimia harjoituksia palvelutalo Sagassa, Kaarina-talossa,Turun Tuomiokirkkopuistossa ja Kuralan Kylämäellä. Kansanmusiikin päivänä 18.5. Nilsbyn pelimannit soittaa Kaarinan kirjastossa ja Kafe Kajutanissa Paraisilla. Saman päivän iltana on avoimet jamit Museoiden yö -tapahtumassa Turun Käsityöläismuseolla. Kaustiselle Turku-Folks lähtee taas bussi täynnä pelimanneja. Monilla pelimanniryhmillä on kesäjuhlasoittoja ympäri maakuntaa. Saaristossa on pelimanniturnee juhannuksen jälkeisellä viikolla reitillä Brunskär-AspöNötö-Gullkrona-Brännskär-Korpoström. Spelmän Ohoj r.y. järjestää kansanmusiikkileirin Vänöllä ja kansanmusiikkiristeilyjä reitillä Kasnäs-Vänö-Kasnäs 25.6. sekä 30.7. ja reitillä Taalintehdas-Vänoxa-Taalintehdas 2.7. sekä 23.7. Perinteiseksi muodostunut Reissu-Veikon sottiisi on 4.8. Yläneen Museomäellä klo 14 alkaen Yläneen kotiseutuyhdistyksen järjestämänä. Veikko Lahtinen Varsinais-Suomen kuulumisia P erinteinen 49. Hämeen Kevätsoitto soitettiin Ikaalisissa Valkean Ruusun Areenalla sunnuntaina 07.04.2024. Tilaisuuden järjestivät Ikaalisten Kaupunki ja Hämeen Kansanmusiikkiyhdistys ry. Ikaalinen antoi tilan ja huolehti pelimannien kestityksestä sekä tahollaan tilaisuuden ilmoittamisesta. Hämeen Kansanmusiikkiyhdistys kokosi tilaisuuteen ohjelman eri soittajien ja soittajaryhmien esittämänä, sekä huolehti myös tilaisuuden juonnosta ja mainostamisesta. Ikaalisten Viulupelimannit paikallisena soittoryhmänä toimi tilaisuuden isäntäryhmänä. Ikaalisten Viulupelimannien johtaja Juha Arppola ryhmänsä kanssa valitsi yhteissoittokappaleet, jotka soitettiin juhlan lopussa Arppolan johdolla. Kappaleet ovat aina järjestävän paikkakunnan omien pelimannien sävellyksiä tai liittyvät läheisesti paikkakuntaan, kuten tällä kertaa muun muassa Valkea Ruusu -valssi, jota voidaan pitää Ikaalisten tunnussävelmä. Lavalla nähtiin myös Ikaalisten Harmonikkamiehet sekä Kimmo Mattila vaimonsa Aino Ojakoski-Mattilan kanssa. Lavalla esiintyivät lisäksi KoskiFolk Mänttä-Vilppulasta, Ylöjärven Pelimannit, Ahjolan Pelimannit, Veli-Jussi Lietsala , Weijo Koskiranta , Lempäälän Pelimannit, Pirkkalan Pelimannit, Pirkanmaan Maakuntapelimannit ja Pohjankankaan Pelimannit. Yhteensä paikalla oli noin 90 soittajaa eri puolelta Pirkanmaata. Kyllä kuulosti hienolta tilaisuuden lopun yhteissoitto niin monen soittajan voimin! Yleisöä tilaisuus keräsi myös hyvin. Ensi vuonna Hämeen Kevätsoitto kajahtaa Hämeenkyrössä sunnuntaina 06.04.2025. Samalla juhlimme soiton 50-vuotisjuhlia, luvassa on siis juhlallisempi soitto kaikin puolin. Vuonna 2025 Kaustisella on maakuntateemana Häme. Teeman mukaista ohjelmaa onkin jo alettu yhdessä ideoimaan. Tavoitteena on tuoda festivaaleille omannäköisemme ripaus hämäläistä meininkiä ja musiikkiperinnettä. Sirpa Olkinuora, Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksen pj Hämeen Kevätsoitto kajahti ikaalisissa Soittopäivä Laitilassa. A nn a Po hj ol a Ve liJu ss i Li et sa la LUKIJALTA Sattuipa kerran.. Elettiin 80-luvun loppua, ja Murtovaaran talomuseolle oli kerääntynyt perinteen mukaisesti laulajia, tanssijoita ja soittajia oli Valtimo-päivät. Tuolloin Murtovaaralla vielä asuttiin vakituisesti. Isoa tupaa hallinnoi ja poltteli piippuaan viimeinen talon alkuperäinen asukas, Hilja. Rakennuksen toisessa päässä piti kortteeriaan omassa taloudessaan renkipoika Karhunen. Hän oli tehnyt viulun! Me pelimannit olimme myös rakentaneet viulut edellistalvena Nurmeksen työväenopiston kurssilla, rakennusmestari Onni Meriläisen johdolla. Toki meitä kiinnosti tutustua Karhusen viulun teknillisiin ratkaisuihin. Viulu oli hieman pienempi, f-aukot olivat melko suoraviivaiset ja sijoittuivat viulun kannessa päinvastoin kuin meidän viuluissamme. Kielet olivat osin kanteleesta ja osin mandoliinista, saattoipa seassa olla pari viulunkieltäkin. Kaulan ja otelaudan kiinnitys oli varmistettu ”kaks´puolikkaalla” naulalla, joka oli kotkattu. Jousi oli tehty katajasta, ja se oli taivutettu kuin jousipyssyn kaari – jouhien tehtävää ajoi punainen nailonnaru, joka oli oikaistu ja käsitelty pihkalla. Soittotekniikka Karhusella poikkesi tavanomaisesta: hän löi jousella kevyesti kieliä ja sai ne näin soimaan. Kokeilin viulua omalla jousellani ja muutamat äänet soivat ihan kauniisti. No, juhlaohjelma oli jo lopuillaan ja ”ristikansa” alkoi jo poistua paikalta. Me pelimannit menimme vielä tervehtimään paikallista pelimannia, joka oli tullut istuskelemaan kuistille palttinaisessa paidassaan paljain jaloin. Hänellä oli viulunsa polvellaan ja hän katseli meitä kirkkain, veitikkamaisin silmin. Sitten hän aloitti lyömään tahtia, keinuttaen paljaita jalkateriään samanaikaisesti, soitti ja lauloi: ”..ja te luulette varmaan.. että totanoin.. mä en pystyisi lauluja luomaan…” Katselimme hetken ”kengän nokkiimme” kun pikkuhiljaa ja vaisusti lähdimme astelemaan kukin omiin suuntiimme. Moni meistä varmaan ajatteli itsekseen: ”Siinäpä aito ja alkuperäinen pelimanni.” Näin muisteli Pertti Tuovinen, Valtimon pelimanni Ahjolan Pelimannit
• 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Harmonikkataiteilijan suurteoksessa haitari on vain pieni osa kokonaisuutta. Petri Makkonen sävelsi monitaiteellisen talon ”Savuinen, sumuinen kaupunki / ihmiset ei tunne edes naapuriaan” lauloi Danny aikoinaan. Jenni Erkintalon ja Réka Királyn kirjassa ”Talo kulman takana” erilaisten ihmisten, ajatusten ja teemojen hyväksyminen omassa elinpiirissä kuvataan viehättävästi uuteen kerrostaloon muuttavien lasten näkökulmasta. Osana Kuopion konservatorion 70-vuotisjuhlallisuuksia päätettiin toteuttaa kirjaan perustuva, uusi musiikkia ja tanssia yhdistävä suurteos, jonka säveltäjäksi ja kapellimestariksi valittiin kansanmusiikkikentältäkin jo vuosikymmenien ajalta tuttu harmonikansoittaja, opettaja ja säveltäjä Petri Makkonen . Noin 200 oppilaitoksen soittajaa, laulajaa ja tanssijaa – joukossa niin viulisteja ja puhaltajia, kanteleensoittajia ja perkussionisteja kuin nykytanssin ja baletin harrastajiakin, mahdollistivat yhdessä tämän audiovisuaalisen matkan. Petri Makkonen, mistä projekti sai alkunsa? Minua kysyttiin vuosi sitten musiikkivastaavaksi produktioon. Vaikka oli paljon muitakin töitä tiedossa, niin suostuin. Olen todella iloinen, että suostuin. Minulla on ollut pitkäaikainen haave, että pääsisin tekemään isompaa näyttämöteosta. Iekku Reinikainen , joka on kokonaisuuden vastaava, esitteli kirjan ja itsekin viehätyin sen sanomasta. Ensin oli mielessä, että joka soitinkollegiosta tulisi jotain musiikkia ja minä kokoaisin ne, mutta lopulta otin oikeastaan kaikki langat käsiini, jotta saataisiin musiikillisesti mahdollisimman yhtenäinen kokonaisuus. Työ alkoi siitä, että tein raakademot kevään ja kesän aikana, joista tanssijat saivat käsityksen siitä, minkälaista musiikki voisi olla. Pieniä muutoksia tehtiin, ja kun sain niille hyväksynnän, niin syksyn aikana syyslomaan mennessä tein orkestroinnin. Orkesterissa on 45 soittajaa ja vielä 15 laulajaa siihen päälle. Tanssijoita on pitkälti toistasataa. Joissakin kappaleissa on kaikki soittajat ja joissain pienempiä kokoonpanoja. Sitten oikeastaan alkoi rankin homma eli rekrytoinnit ja järjestelyasiat, harjoitusten suunnittelu ja lopulta pääsin kapellimestarihommaan, joka on näkyvä osa lopussa. Sinut tunnetaan laajalti säveltäjänä, mutta useimmiten teostesi keskiössä on harmonikka. Se on totta, ja onhan tässäkin kokoonpanossa yksi harmonikka, mutta se ei ole tässä mitenkään erityisessä roolissa. Esimerkiksi puhaltimilla piti vähän tarkistuttaa, että voiko tämän soittaa. Kaiken kaikkiaanhan tässä on ollut toisaalta haaste, toisaalta helpotus, että tehdään perusopetuksen oppilaille eli lapsille ja nuorille. Siinä ei tarvitse ehkä ihan niin vaikeasti kirjoittaa, mutta toisaalta nimenomaan ei saa kirjoittaa niin montaa nuottia kuin aina ehkä mielessä olisi. Eli täytyy aina ottaa huomioon se, että pitää olla kohtuullinen vaatimustaso. Musiikin toivottiin olevan hyvin vaihtelevaa. Itse halusin aloittaa itselleni ehkä tutuimmasta maisemasta, eli ensimmäinen kappale on nykykansanmusiikkia, Urbaani polska. Mutta siellä on myös Tšaikovskihenkistä klassista musiikkia. Ihan kokonaanhan en tätä säveltänyt, vaan otin muutamia tuttuja teemoja, jotka sitten sovitin. Esimerkiksi kun talossa asuu ”Do”-perhe, jossa on lapset Re, Mi, Fa ja niin edelleen, niin eihän tässä voinut sivuuttaa Do-ReMi -klassikkoa musikaalista Sound of Music . Sain kuitenkin kiellon, että sanoja ei saa olla, koska ne vievät huomiota siitä, mitä lavalla tapahtuu. Mutta pääsimme kompromissiin siitä, että kuoro laulaa solmisaatiotavuja ja myös näytän niitä, joten saimme musiikkikasvatuksenkin vielä ympättyä tähän. Toisella puoliajalla on sellainen kappale kuin Mbprschzdt!, joka on varhaisempi oma kappaleeni, muistaakseni vuonna 2008 harmonikkaorkesterille tehty kappale. Se on moderni avantgardekappale, jossa on paljon hälyääniä ja hulluttelua. Välillä jopa ehkä vähän pelottavakin, mutta myös toivottavasti hauska. Mukana on myö afrikkalaista etnomusiikkia ja lopuksi Kotini – tämä Tiedän paikan armahan uudelleen sovitettuna. Eli tässä on kyllä monenlaista musiikkia. Mutta niinhän kerrostalossa usein on: kun muutetaan, niin kaikki naapurit ovat vähän erilaisia. Jotkut voivat vaikuttaa ensin vähän friikeiltä ja jopa töykeiltä, mutta kun niihin tutustuu paremmin, niin nehän ovat ihan mukavia naapureita. Haastattelu: Antti-J. Janka-Murros PETRI MAKKONEN Syntynyt 1967 Iisalmessa Opettaa harmonikansoittoa Kuopion konservatoriossa Tehnyt pitkän uran niin esiintyvänä taiteilijana, eri musiikkityylejä edustavien yhtyeiden jäsenenä, teatterimuusikkona kuin säveltäjänäkin. Sävellyksissä yhdistyvät persoonallisella tavalla vaikutteet mm. klassisesta ja modernista taidemusiikista, tango nuevosta, kansanmusiikista, popja jazz-musiikista sekä musiikkiteatterista. Kansainvälisiä tunnustuksia mm. Hopeinen levy –tunnustuspalkinto Moskovan harmonikkafestivaaleilla 2006 Talo kulman takana tehtiin yhteistyössä Kuopion konservatorion, Savonia-ammattikorkeakoulu ja Ingmanedu kanssa. Koreografia: Maria Aho-Nissinen, Harriet Jeffery, Kirsi Korhonen, Sonja Lydman ja Iekku Reinikainen Näyttämökokonaisuudeksi sovittanut: Iekku Reinikainen Musiikin sävellys ja orkestrointi, kapellimestari: Petri Makkonen Puvustuksen suunnittelu ja visualisointi: Tekla Kokkonen, Minttu Hofdahl Puvustuksen toteutus: Tekla Kokkonen, Minttu Hofdahl ja Ingmanedun vaatetuksen opiskelijat. Teos esitettiin kahdesti 5.5. Kuopion musiikkikeskuksessa.
• 29 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Joka toinen vuosi järjestettävä kansainvälinen kantelekilpailu keräsivä osallistujia ja yleisöä ympäri maailmaa Japanista asti. Sunnuntain päätöspäivän konsertti jaettiin Jyväskylän musiikkikampuksella kahteen saliin videon välityksellä, kun yleisö ei mahtunut kokonaisuudessaan tapahtuman päänäyttämö Hannikaissaliin. Kantelekilpailujen teemoissa näkyi tänä vuonna kanteleen merkkihahmon Martti Pokelan syntymän juhlavuosi. Taide on kuulijan elämys Kilpailijat oli jaettu useampaan ikäsarjaan alkaen 8-vuotiaasta ammattilaisiin asti. Sunnuntain kilpailun ammattilaissarjan voitti virolainen Paula Linde ennen Iida-Maria Kurosta , Aurora Fustinonia ja Kristïne Tukrea . Kilpailuissa yhtenä tuomarina toiminut Martti Pokelan tytär, itsekin merkittävää työtä kanteleen hyväksi tehnyt Eeva-Leena Pokela luonnehti kilpailun taiteellista tasoa ja osallistujien laajaa määrää viitaten oman isänsä pitkäjänteiseen uraan: ”Martin perintö elää ja jatkuu näissä kisoissa. Olen vaikuttunut kilpailun tasosta ja kanteleen nykytilasta.” Viikonlopun päiville jaetut kilpasarjat saatiin päätökseen lauantaina iltapäivällä, ja voittajat ja mitalisijoille päässeet kilpailijat julkistettiin päätöskonsertissa. Kilpailun päätuomari Pauliina Syrjälä muistutti, että vaikka kilpailu laittaa esiintyjät järjestykseen, lähtökohtaisesti taidetta ei voi ajatella kilpailemisen kautta, vaan se on ensisijaisesti kuulijan elämys. ”Elämys voi tapahtua missä vain – ei pelkästään konserttisalin lavalla, vaan missä tahansa soittotilanteessa.” Kantele näkyi ympäri Jyväskylää Kantelekilpailu näkyi koko viikonlopun ajan myös Jyväskylän kaupungissa. Kilpailuviikonloppuun liittyviä konsertteja pidettiin muun muassa Palokan pelimannitalolla Suomen Kantelemuseolla, Aalto 2 -museokeskuksessa ja Sepän kauppakeskuksessa. Monet kilpailijat esiintyivät varsinaisen kilpailun lisäksi myös pop up -konserteissa ja jameissa. Kisat näkyivät myös Musiikkikampuksella erilaisten kanteletoimijoiden, musiikkikustantajien ja alan järjestöjen esittäytymisissä. Kaupunki näkyi myös vahvasti kilpailijoissa, joista viisi oli jyväskyläläisiä Gradiassa opiskelevia kanteleensoittajia. Hilja Eskelinen voitti 16-17 -vuotiaiden sarjan, ja 11-12 -vuotiaiden sarjassa Martta Taipalus sai toisen palkintosijan. Tuomariston erityismaininta annettiin Ruska Luirolle ja kunniakirja Sisu Sarkasuolle . Lisäksi KanteleKimaraan osallistui Liilia Latikka , esittäen oman sovituksensa Suvivirrestä. Kanteleliiton tiedotus www.kantele.net Kansainvälisessä kantelekilpailussa ennätysmäärä osallistujia Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | v a p a a l e h d y k k a . n e t F a c e b o o k j a I n s t a g r a m @ h h j r m a n n e r j o k i Tmi Viljo Mannerjoki K?sity?mestari hoitaa huollot, korjaukset, restauroinnit ja viritykset Toimipiste on muuttanut Ikaalisiin Tervetuloa jatkossa osoitteeseen Peltotie 15 Ikaalinen ~~~ Olemm e muutta neet! paimenessa 24.6.–29.6.2024 sommelo.net Jyväskylän Musiikkikampukselle kerääntyi suuri joukko kanteleen harrastajia ja ammattilaisia. K an te le lii tt o K an te le lii tt o Kantelekilpailun palkintojenjakoa..
• 30 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 MUISTOISSAMME Ensin näkyy yleisön joukossa värikäs, virkattu pipo. Hetken kuluttua kuuluu käheä nauru. Mutta ylen hidasta on henkilön lähestyminen. Tervehtijöitä ja tuttuja riittää joka puolella. Irene tuntee kaikki ja kaikki tuntevat Irenen. Irene Ala-Jukuri menehtyi äkillisesti kotonaan Eskilstunassa helmikuun puolivälissä. Hänen poismenonsa jätti valtavan aukon ruotsinsuomalaiseen kulttuuritoimintaan, sillä Irene oli mukana kaikessa ja kaikkialla. Hän teki pitkän ja monipuolisen uran kansantanssin ohjaajana Torshällassa ja muiden ruotsinsuomalaisten seurojen kanssa. Irene oli myös Torshälla tanssi ja soi-festivaalin tulisielu ja sydän, väsymätön työjuhta, joka ruokki ja majoitti esiintyjiä, järjesti ja hääräsi siellä täällä. Välillä tuntui, että hänellä oli kuusi jalkaa ja kahdeksan kättä. Ja päällimmäisenä raikui käheä nauru ja suusta pulpahti nopea: ”voi helevettiläinen”. Myös suomalaisen seuran juhannusjuhlilla ja joulumarkkinoilla Irene hääri näkyvästi mukana Irene oli myös järjestöihminen. Hänellä oli monia luottamustoimia eri yhdistyksissä, rahastonhoitajasta puheenjohtajuuksiin. Ruotsinsuomalaisten Keskusliiton hallituksessa hän toimi monta vuotta. Irene oli myös Riksförbundet för Folkmusik och Dans -järjestön hallituksessa ja toimi yhdistäjänä suomalaisen ja ruotsalaisen kansantanssin ja -musiikin välillä. Työnsä Irene teki nuorten ohjaajana kouluilla. Hän oli pidetty oppilaiden ja työkavereiden keskuudessa. Töistään hän ei vapaalla liiemmin puhunut, vasta Irenen poismenon jälkeen on monelle meistä selvinnyt hänen merkityksensä töissä ohjaajana. Ennen kaikkea Irene oli ystävä, joka kutsui kauniiseen kotiinsa, lämmitti pikkuruisen pihasaunan ja kattoi pöydän täyteen herkkuja. Nyt jo edesmennyt metusalemkissa Mörri kyttäsi ikkunalaudalla vieraita. Hän rakasti musiikkia, tanssia, ihmisiä, hyvää ruokaa, naurua, kissoja ja koiria. Hänet löysi aina tapahtumien keskipisteestä. Kun tapasin Irenen ensimmäisen kerran, hänen kotonaan soi lähes nonstoppina Rednexien Wish you were here... Sama toive on varmaan meidän kaikkien hänen ystäviensä ja tuttujensa mielessä: Olisitpa täällä. Marja-Riitta Topcu Irene Ala-Jukuri 1965-2024 Kansanmusiikkifestivaaleilla tuli vuosikymmenet usein vastaan tumma mies. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy hymyyn. Kyse on miehestä, joka on paitsi loistava viulupelimanni, myös kansanmusiikin tutkijana niin Suomessa kuin Pohjoismaissa arvostettu ja paljon aikaan saanut musiikin ammattilainen. Mies, joka teki pitkän päivätyön kansanmusiikin järjestökentällä sen kaikilla tasoilla yli 50 vuoden ajan. Hän oli mukana jo vuonna 1968 Orivedellä, kun Suomen kansanmusiikin tilasta huolissaan oleva joukko kokoontui perustamaan Suomeen pelimanniyhdistystä, joka sittemmin vaihtoi nimensä Suomen Kansanmusiikkiliitoksi. Antti on ollut tärkeä henkilö kansanmusiikkiliitolle koko sen olemassaolon ajan. Tiivis yhteistyö alkoi jo 1970-luvulla hänen toimiessaan kouluttajana liiton järjestämillä kursseilla. Kielitaitoisena miehenä hän toimi liiton edustajana Pohjoismaisessa yhteistyössä vuodesta 1978 alkaen. Hänet kutsuttiin liiton ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi vuosiksi 19801982. Kansanmusiikin tutkijan uralle suuntautunut Antti ei jättänyt kansanmusiikin järjestökenttää senkään jälkeen, vaan oli aktiivisesti mukana kansanmusiikin järjestötyössä. Hänet valittiin liiton puheenjohtajaksi vuonna 2008, jota tehtävää hän hoiti ansiokkaasti kymmenen vuoden ajan. Anttia kiinnosti paitsi Karjalan, Viron ja Pohjoismaiden kansanmusiikki, myös suomalaisen kansanmusiikin maakunnalliset erityispiirteet. Niinpä häneltä valmistui vuonna 1987 lisensiaatintutkimus, joka käsitteli satakuntalaisten Lindforsien mestaripelimannisisarusten taustaa, ohjelmistoa ja tyyliä. Sen lisäksi erityisesti Antin johtamalla Tampereen yliopiston Virtain kulttuurintutkimusasemalla syntyivät kymmenet eri kansanmusiikin ja -perinteen tutkimukset, jotka Antin poismenon jälkeen jäävät muistuttamaan meitä Antin avarakatseisesta ja osaavasta lähestymistavasta kansanmusiikkia kohtaan. Antin erityisen mielenkiinnon kohteena oli myös luovutetun Karjalan alueen Sakkolan kansanmusiikki ja kansanperinne. Sieltä oli hänen sukunsa kotoisin ja sieltä tuli hänelle verenperintönä rakkaus kansanmusiikkiin, jota hän edelleen välitti paitsi omille pojilleen Topille ja Juholle, myös koko häntä ympäröivälle kansanmusiikin harrastajajoukolle. Antin isä oli Lempäälässä tunnettu pelimannitaidoistaan, ja isän vanhemmat tunnettiin vanhoina sakkolalaisina virsikanteleen soittajina. Kansanmusiikkiperinteen siirtäminen tuleville sukupolville oli Antille elämänmittainen tehtävä. Tapa, millä hän sitä teki, oli poikkeuksellinen. Siitä kertoo mm. Antin ja hänen puolisonsa Sirun nuoremman pojan ennenaikaisen poismenon jälkeen Koirasen perheen perustaman Juho Koirasen muistorahaston periaatteet. Juho Koirasen rahaston kannustusstipendi luovutetaan vuosittain nuorelle pelimannille tai ryhmälle, joka tuo merkittävän leimansa kansanmusiikin kenttään. Tittelin saa innostuksesta ja Juhon tapaan oikeanlaisesta asenteesta kansanmusiikkia kohtaan. Hämeen oltermanni, kansansoittaja ja tutkija Antti Tapio Koiranen oli syntynyt 24.9.1949 Tampereella ja hän sai kutsun taivaan kotiin äitienpäivänä 12.5.2024 Lempäälässä. Antin puoliso Siru kirjoitti kauniisti Antin ja Sirun yhteisen lapsen poismenon jälkeen ilmestyneessä kirjassa pojastaan Juhosta: ”Almanakan aika oli lyhyt, mutta yhdessä koettu aika pitkä. Yhden rikkaan ihmiselämän mittainen.” Ajatus sopii hyvin myös Anttiin. Antin viulu on vaiennut, mutta se ei merkitse sitä, että hän olisi vienyt musiikkinsa mukanaan Lempäälän kirkkomaahan. Hänen nimensä tulee aina liittymään suomalaiseen kansanmusiikkiin. Risto Kupari Antti Koiranen 1949 – 2024 Pä iv i Yl ön en -V iir i
• 31 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Eero Pihko, halikkolainen pelimanni ja sotaveteraani on kuollut 97 vuoden ikäisenä. Hänen isänsä, Artturi Pihko oli kaksirivisen soittaja, ja Eero aloitti haitarin soiton 16-vuotiaana, ehkä isänsä innoittamana. Myöhemmässä vaiheessa Eero otti myös kontrabasson soittimekseen. Ammatiltaan hän oli maanviljelijä Halikossa. Halikon nuorisoseurassa hän toimi muun muassa puheenjohtajana 12 vuotta, ja perusti vuonna 1960 Halikon nuorisoseuran Pelimannit, jota johti kymmeniä vuosia. Yhtyeeseen ovat kuuluneet hänen lisäkseen muun muassa Tarmo Lumme, Ilmari Manner, Ilmo Mikkola, ja Sari-Helena Ojanperä. Eero soitti myös tanssimusiikkia Tangopojissa, Tenorassa ja Gajossa. Vuonna 1971 hän oli perustamassa Varsinais-Suomen Pelimanniyhdistystä Naantalissa, ja oli yhdistyksen ensimmäisessä hallituksessa. Meidän pelimannien keskuudessa Eero Pihko oli hyvin miellyttävä ja pidetty mies. Aina tavatessamme kesäisillä virkistyspäivillä tai yhdistyksen vuosijuhlissa hänellä oli tapana tulla juttelemaan kanssani ja kysellä kuulumisia. Eero Pihko sai Suomen Kansanmusiikkiliiton kultaisen ansiomerkin yhdistyksemme 20-vuotisjuhlassa samalla kertaa Veikko Kotirannan kanssa. Kotiseudullaan hänet palkittiin pronssisella Halikko-mitalilla itsenäisyyspäivänä 2017. Musiikki oli Eerolle tärkeä elämänvoima, ja varmasti metsästysretkillä saadun liikunnan ohella yksi pitkän elämän salaisuus. Veikko Lahtinen Eero Pihko (1926-2024) Jo uk o Li nn am aa n ko ti ar ki st o M at ti K iv el ä Konsta rupes sanohan että jos ruvettais soittahan oiken vakituisesti yhesä. Oliko hällä käsitys, että meilloli vähän niinkö samallaista soittotyyliä. Sitte me rupesimma harijottelehan, ja ne perusti tuon Hääkuoron ja soli mukana siinä Pitäjien parhaisa, ja siittä son jatkunnu sitte. Ja se rupes nousehan 1960-luvulla yleisön tietosuuthen tuo Konstan musiikki, ja soittoja rupes tulehan turhanki palijon, tahto tuo leipätyö vähän niinkö kärsiä. Meni kolomivuorotyöks meikäläisellä. Aamulla kolomen-nelijän tienoilla kotia, ni sitei arvannu mennä nukkuhan enää, piti pistää kaffipannu hellalle ja pistää evhät rephun, ja koli kaffin juonu, piti lypsää lehemät. Ja ko tuli navetasta, ni reppu selekhän ja hakkuulle taas. Sieltäki piti lähtiä monesti kesken pois ko tuli tieto, että pitäs lähtiä soittoreissulle. Seppo Pulkkisen Hannu Raumasta tekemä tv-dokumentti kuvaa mestarin itsensä kertomana syitä, jotka nostivat Purppuripelimannit vertaansa vailla olevaan maineeseen. Mainos-TV:n Pitäjien parhaat ohjelma vuonna 1963 sekä kaustislaisen perinneohjelman televisionauhoitus Helsingissä 1964 ennustivat näyttävästi, mitä tuleman pitää. Soittotaipaleensa alkua Hannu kuvaa näin: Minä tapasin sillon poikasena ko oli näitä vanhoja aikoja oiken, oli kaks-kolomepäiväsiä häitä, ni mulla oli jonkulainen mielenkiinto aina siihen soittolavan reunalle. Nikulasaki oli nelijä hääparia, ja kolomatta päivää kesti ne häät. Minähän olin sen lauantain ja sunnuntain väliyönki, ni kello kävi kahetta ko minä tulin sieltä kotia yöllä, yksin käveleskelin tuota rantaa. ja ne sävelet soi korvisa aina vain... Minähän ihailin, ko siinä oli Konsta ja Kentalan Eljas ja Ojalan Friiti, soittivat, piti koko ajan seurata tarkasti tätä soittua, soli sevverran hyvin käypää se soitto, että siinä piti vähän niinkö ihimetellä. Oli pikkusen saanu jo tuntumaa siihen soittohomhan, ja se tuntu niin kovin vaikialta vielä sillon. Onhan se pikkuhilijaa tullu niinko tutuks ja sormhin tuo musiikki, vaikkei oo mitää saannu oppia mistään, son kaikki tullu korvakuulon kautta ja näkemän kautta. Friiti oli Järvelästä, Eljas ja tuleva soittokaveri Konsta asuivat kirkolla, mutta Hannu Rauman pelimannius tuli nojaamaan vankimmin oman kotikylän Salonkylän perinteeseen ja taitaviin soittajiin: Tääl oli omalla kylällä jotaki häitä, ja sitte oli Niittykosken Vilijami ja Klemolan Pauli, sano että lähe poika mukhan että opit soittahan. Ja minähän hyvin puuthellisella soittotairolla lähin alakhun mukhan ja enkä minä kovin palijon osanu kappalheitaka vielä sillon. Salon Valtteri oli sitte yks, joka aina joskus kävi täälä meillä, ni hän, vaikka hän soitti alttofiulia ni, niikö tämmäs alttofiulilla. Hän soitti monta kertaa sitte nuita vanhoja kappalheita ja sitä kauttaki minä opin monta kappaletta ko Valtteri oli täälä. Yhesä sitte soitimma niitä aina välillä. Hannu soitti ensimmäiset kerrat Salonkylän pelimanneissa jo 7-vuotiaana. Kaustisen purppuripelimanneissa hän aloitti 1963. Konstan sairastuttua 1973 Hannu peri ykkösviulistin paikan, soittipa samana vuonna Vaienneen viulun Paavo Nurmen hautajaisissakin. Hän oli mukana Kaustisen purppuripelimannien levytyksissä, joista ensimmäinen tehtiin yhdessä Kaustisen Häälaulajien, sittemmin Hääkuoron, kanssa. Konsta Jylhän sävellyksiä sisältävän Konstan parhaat I:n myynti ylitti kirkkaasti kultalevyrajan. Hannu soitti myös Kaustisen viihdeorkesterissa ja oli aina valmiina tarttumaan viuluunsa tilapäisluontoisissa yhteyksissä. Mestaripelimanniksi hänet nimettiin 1983. Hannu Rauman viulismille oli tunnusomaista kaunis ja puhdas sointi. Hänen isänsä Hugo Rauman soittimena Salonkylän orkesterissa oli sello – liekö silläkin ollut vaikutusta Hannun viulun äänen syvyyteen ja sielukkuuteen. Hannu Rauman perheessä soitetaan edelleen; poika Janne on nykyisten Purppuripelimannien viulisti ja toisen polven mestaripelimanni, eivätkä soittokärpäsen puremalta ole välttyneet muutkaan jälkeläiset. Mauno Järvelä Seppo Pulkkisen dokumentti Hannu Raumasta on YouTubessa. Hannu Rauma, 19.12.1934–6.4.2024
• 32 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 I dea näyttelyn rakentamiseen saatiin vuotta aiemmin, jolloin tämän artikkelin kirjoittajat matkasivat Sevettijärvelle, Nellimiin ja muualle Inariin tekemään kolttasaamelaista tanssikulttuuria käsitteleviä haastatteluja. Pian matkan jälkeen Ä?vv-museossa juuri aloittanut Hanna-Maaria Kiprianoff ehdotti kirjoittajia suunnittelemaan kanssaan kolttatanssia käsittelevän näyttelyn. Suunnittelutyö käynnistettiin loppukesästä 2023, ja myös Christina Mathissen Ä?vv-museosta liittyi työryhmään. Katrillista Korobushkaan Kolttasaamelaiset ovat tanssineet Euroopassa yleisesti tunnettuja parija ryhmätansseja 1800-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Suurin osa heidän perinteisistä tansseistaan, ehkä kaikki, ovat tulleet Venäjän Karjalasta ja Venäjältä. Tanssikulttuurin synty liittyy ortodoksisen, tanssia syntinä pitäneen vanhauskoisuuden väistymiseen 1800-luvun lopussa. Tutkija Väinö Tannerin mukaan alueen tanssiperinne sai alkunsa Paatsjoen Kõlla??jokkin talvikylässä (1875-88). Tanssiminen oli yleisintä kolttien talvikylässä viettämänä aikana, mutta myös häissä ja muissa juhlissa tanssittiin. Tanssin säestämiseen kuului sekä ”tanssilauluja” että instrumentaalimusiikkia, jota esitettiin pääasiassa haitarilla ja huuliharpulla. Tanssisävelmät olivat usein venäläisiä tanssilauluja, mutta joskus käytettiin myös perinteisiä le?uddeja. 1900-luvun alussa kolttien tanssirepertuaarissa oli vanhempia neliötansseja, uusia paritansseja ja laululeikkejä, ja niiden lisäksi on useita tietojen miesten ripaskatanssista, joka jatkui viime sotien jälkeenkin esimerkiksi poroaidoilla. Katrilli oli vahva osa kolttasaamelaista kulttuuria, ja sen tanssimisen taitoa arvostettiin. Suonikylässä katrillin tanssiminen jatkui aina toiPleässjeei meer Petri Hoppu & Marko Jouste Ensimmäinen yksinomaan kolttasaamelaisten tanssikulttuuria käsittelevä näyttely Pleässjeei meer, Tanssiva kansa, avattiin 13. maaliskuuta tänä vuonna Ä ?vv-museossa Näätämössä, Norjassa. Näyttelyyn on koottu laaja teksti-, kuva-, äänija videoaineisto, jotka valaisevat kolttien tanssien ja tanssimisen ominaispiirteitä viimeisen 150 vuoden aikana. Lisäksi nähtävillä on kolttasaamelaisten tanssiesityksissä käyttämiä asuja 1970-luvulta nykyaikaan. ”Niin pitää pelata, jotta tunnelma säilyy” Mestaripelimanni Teppo Välimäki sai ensivinkit haitarinsoittoon isältään Kalervolta (Kassu) ja isoisältään Nestorilta. Heidän lisäkseen esikuviksi muodostuivat mestaripelimannit Aapeli Hautanen ja Martti Koivumäki. Teppo soitteli usein myös kahden jalasjärvisen ”klaneettiploosarin” Frans Katilan eli ”Klasilaasen” (1858-1912) ja Emanuel Manbergin eli ”Mamperin Manun” (1818-1896) soitteita. Viime vuosikymmeninä 1990-2000-luvulla Speleissä ja Kaustisella esiintyi pelimanniyhtye Tepot, jonka muodostivat tervolalainen Teppo Ala-Juntti, kuortanelaissyntyinen Teppo Aho ja Teppo Välimäki. Tämän kaksirivisyhtyeen ohjelmistoon kuului myös Teppo Ahon isän, mestaripelimanni Tauno Ahon tekemiä kappaleita. Teppo Välimäki kävi myös muutamina vuosina kaksirivismusiikin luennoitsijana Sibelius-Akatemiassa. Teppo oli kysytty esiintyjä eri puolilla maatamme niin konserteissa kuin radiossa ja televisiossa sekä aina Ruotsia, Yhdysvaltoja ja Australiaa myöten. Teppo Välimäki on kertonut, että hän haluaa soitollaan välittää omaa luonnettaan, tunteita, vanhan kulttuurin perinteitä sekä innostaa nuoria jatkamaan vanhaa pelimanniperintöä. Teppo Välimäen musiikkia saamme kuulla useilta eri äänitteiltä. Ilman Teppo Välimäkeä monien jo edesmenneiden vanhojen mestarien musiikki olisi jäänyt unholaan. Välimäki voitti 1960ja 1970-luvuilla neljä valtakunnallista mestaruutta yksija kaksirivisten harmonikkojen soitossa, muun muassa Suomen pelimannimestaruuden Sata-Häme Soi -festivaaleilla 1973. Kansansoittokilpailujen suosion vähennyttyä 1960-luvun loppupuolella Välimäki alkoi soittaa enenevässä määrin viisirivistä harmonikkaa. Välimäki osallistui vuodesta 1974 lähtien aktiivisesti asiantuntijana kaksirivisten harmonikkojen kehittämistyöhön. Hänelle myönnettiin mestaripelimannin arvonimi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 1993. Teppo toimi aikoinaan myös Eteläpohjalaiset Spelit ry:n hallituksessa. Musiikkiuransa ohella Välimäki on toiminut työnjohtajana Jalasjärven kunnalla Kurikassa. Soittamisen lisäksi Teppo Välimäen saattoi tavata metsästyksen, kalastuksen, vanhojen autojen sekä hanurien keräilyn parista.Muistokirjoituksen laativat Jorma Aro ja Timo Saarimäki Teppo Välimäki 8.6.1947-23.1.2024 MUISTOISSAMME A nn el i A ho Pe tr i H op pu
• 33 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 seen maailmansotaan asti. Kolttakatrilli, «ka?drel», perustuu ranskalaiseen katrilliin, josta tuli suosittu kaikkialla Euroopassa 1800-luvulla. Paritanssit saavuttivat suosiota Paatsjoella ja Petsamonkylässä. Nämä tanssit edustavat tuon ajan eurooppalaista populaaritanssikulttuuria. Monet niistä ovat tuusteppejä, ja musiikkina niissä käytetään tyypillisesti venäläisiä sävelmiä. Esimerkiksi Korobushkan ja Läpytystanssin sävelmät olivat laajalti tunnettuja Venäjän valtakunnassa. Kolttien laululeikeistä tunnetuin on ”Ay nam ladan” (Tattarinkylvö), jonka tapaisia leikkejä tunnetaan laajalti Karjalassa ja Venäjällä. Okldu?na-laululeikki oli suosittu nuorten keskuudessa esimerkiksi hääjuhlissa. Toisen maailmansodan jälkeen kolttasaamelainen tanssikulttuuri alkoi hiipua. Tärkeimmät tanssisoittimet, haitarit, jouduttiin jättämään Petsamoon. Kolttasaamelaiset tanssivat kuitenkin innokkaasti katrillia vielä evakuointikauden aikana. Tieto katrillista seuraavien vuosikymmenten aikana on jossain määrin kiistanalaista. Kolttasaamelaiset pitivät ilmeisesti katrillin tanssimisen tiukasti yhteisönsä sisällä 50ja 60-luvuilla. Tämä johtui mahdollisesti suomalaisten kielteisestä asenteesta kolttasaamelaisen kulttuurin venäläisiä elementtejä kohtaan. Uusi elämä Kolttasaamelaiset alkoivat elvyttää tanssejaan 1970-luvulla. Vanhin tunnettu filmitallennus kolttakatrillista on vuodelta 1973, jolloin Sevettijärveltä kotoisin olleet kolttasaamelaiset esittivät katrillinsa televisioidussa Saamelaisiltamat-tilaisuudessa. Vuosikymmenen lopulla kolttien tanssit tallennettiin kattavasti videolle. 70-luvulla syntyi kaksi esiintyvää ryhmää: Sevettijärven katrilliryhmä ja Nellimin kansanperinneryhmä. Sevetin ryhmä esitti lähes yksinomaan katrillia, kun taas Nellimin ryhmä tanssi erilaisia paritansseja. Tanssiryhmät esiintyivät paikallisilla juhlilla, mutta myös muualla, esimerkiksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. 1970-luvulta lähtien kolttasaamelaiset pääsivät vierailemaan myös Kuolan saamelaisten luona, mikä johti vilkkaaseen kulttuurivaihtoon. Katrillista tuli osa Sevettijärven koulun ohjelmaa 1990-luvulla. Sevettijärven asuttamisen 50-vuotispäivän juhlissa sekä aikuiset että lapset esittivät katrillia vuonna 1999. Sevettijärven koulun rehtori on todennut, että lapset eivät lähde koulusta ilman kielen, käsitöiden ja katrillitanssin perustaitoja. Nykyään katrillitanssi ei rajoitu vain esityksiin. Sitä opetetaan Sevettijärven koulussa ja satunnaisilla kursseilla. Vuonna 2022 kolttasaamelaiset Sari Saxholm, Minna Moshnikoff ja Mari Gauriloff julkaisivat kirjan kolttien katrillista. Kirja on ensimmäinen, joka sisältää katrillitanssin ohjeet, katrillisävelmiä ja tanssin historiaa. Näätämöstä maailmalle Näyttelyn suunnittelun perustana oli näkemys siitä, että tanssilla on keskeinen asema kolttien keskuudessa ja että tanssin kautta on mahdollista ymmärtää laajemmin kolttasaamelaisyhteisöä. Näyttely on koottu sekä arkistoista löydetystä, aiemmilta sukupolvilta tallennetusta aineistosta että nykyisten kolttasaamelaisten haastatteluista. Aineisto osoittaa, että kolttien tanssille voidaan määritellä «kaksi elämää»: perinteinen sosiaalinen tanssi kolttasaamelaisyhteisössä ja esittävä tanssi, joka toimii tässä ajassa kolttien symbolina. Näyttelyn avajaisissa tanssittiin kolttien katrillia ja vähemmän tunnettua Okkolduuna-laululeikkiä. Ä’vvissä näyttely on nähtävissä ensi syksyyn asti, ja sen jälkeen sen on tarkoitus lähteä kiertämään Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa. Suomessa suunniteltuja kohteita ovat pääkaupunkiseutu ja Oulu, jossa näyttelyn on tarkoitus olla esillä kulttuuripääkaupunkivuonna 2026. Syyskuussa vietetään Euroopan folk-päivää European Folk Day järjestettiin ensimmäistä kertaa viime vuonna, ja siitä on päätetty tehdä vuosittainen tapahtuma. Tänä vuonna päivämäärä on 23.9. Vuonna 2023 järjestettiin 226 tapahtumaa 32 maassa. Osallistuminen on avoin kaikille yksityishenkilöille, yhtyeille, instituutioille, yrityksille, yhteisöille, työpajoille ja paikallisille ryhmille, jotka haluavat osallistua kansanmusiikkiin, tanssiin tai tarinankerrontaan liittyvään toimintaan joko paikan päällä tai verkossa toukokuun 18. pidetyn Suomen kansanmusiikin päivän tapaan. European Folk Dayn takana on European Folk Network, joka on eurooppalainen kansanmusiikin ja kansanperinteen parissa toimivien organisaatioiden verkosto. Se sai alkunsa Skotlannin Burnsong-järjestön kokouksista. Keskustelut ja tapaamiset yli neljässätoista Euroopan maassa toimivien organisaatioiden parissa johtivat lopulta verkoston perustamiseen vuonna 2019. Verkoston päämäärät ja tavoitteet oli julkistettu jo kolme vuotta aikaisemmin. Vuosi sitten verkostolla oli lähes 180 jäsentä: organisaatioita, festivaaleja ja yksityisiä ihmisiä. Tämän vuoden European Folk Networkin konferenssi pidetään Kaustisella 24.-25.9. Lue lisää: www.europeanfolknetwork.com www.europeanfolkday.eu Pe tr i H op pu Nyt leikataan! Kevään mittaan on puhuttu paljon hallituksen kaavailemista ja tehdyistä leikkauksista. Viime vuoteen verrattuna tänä vuonna kansanmusiikin organisaatioihin on kohdistunut jo huomattavia leikkauksia. Suurimmat kärsijät ovat Harmonikkaliitto, Harmonikka-instituutti, Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskus ja Juminkekosäätiö, joiden avustukset ovat pienentyneet 15-20 %. Kansanmusiikki-instituuttiin ja Maailman musiikin keskukseen on kohdistunut reilun kymmenen prosentin leikkaukset. Kansanmusiikkiliiton avustusta on leikattu reilut viisi prosenttia. Tänä vuonna Taiteen edistämiskeksuksen jakamat festivaaliavustukset ovat pysyneet ennallaan lukuunottamatta Pro Kaustisen tukea, joka väheni muutaman prosentin. Palaamme tulevissa lehdissä leikkauksiin ja niiden vaikutuksiin kaikessa laajuudessaan, kun tieto lisääntyy.
• 34 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 H aastatteluaikana Petra on nauttinut reilun kuukauden ajan ensimmäistä vuoden taiteilija-apurahajaksoa. Jos kohta apuraha ei yllä lähellekään suomalaisen mediaanipalkkaa, on se taiteilijan elämää helpottava asia. – On hämmentävää, että tietää vuoden ajan, että on tuloja joka kuukausi, Petra ihmettelee. Apurahajakso mahdollistaa sen, että voi käyttää hieman enemmän aikaa tulevaisuuden suunnitteluun. Petralla se tarkoittaa ajatusten suuntaamista kansainvälistymiseen. Ehdokkuudet ja kiittävät arviot antavat vihjeen siitä, että kysyntää voisi olla. Tuore yhteistyö Saura Bookingin kanssa vahvistaa myös suuntautumista kansainvälisemmille lavoille ja laajemman yleisön tietoisuuteen. – Jotain on jo näköpiirissä, mutta on liian aikaista puhua niistä. Myös UTUa luvassa Sauran listoilla on nimenomaan Pelkkä Poutanen. Petran aikaisempi yhtye, englannin kielellä esiintyvä UTU on myös aktivoitunut julkaisemalla keväällä 2024 neljä singleä, ja syksyllä julkaistava albumikin on jo äänitetty. UTUn musiikki on vaikeasti määriteltävää, ehkä sitä voisi parhaiten kutsua taidepopiksi. Soundiin toi oman ulottuvuutensa Petran kantele ja guzheng, Iida Savolaisen alttoviulu ja Katri Antikaisen sello. Yhtyeen kolmas, vuonna 2017 julkaistu Russian Poets laajeni massiiviseksi projektiksi, jossa 18 taiteilijaa teki levyn kappaleista omat versionsa. Projekti huipentui Tampere-talon ja Helsingin Kulttuuritalon konserteiksi, näyttelyksi ja kirjaksi. Levyn kappaleet olivat kokonaan Petran käsialaa, ja uutta ei ehditty suunnitella ennen kuin korona hiljensi esiintymiset. Nyt julkaistut kappaleet on äänitetty korona-aikana, mutta moneen vuoteen yhtye ei ole tehnyt kuin yhden keikan. Petra perusti aikoinaan yhtyeen soittamaan hänen kappaleitaan, mutta nyt muutkin yhtyeen viidestä jäsenestä ovat ottaneet vastuuta biisien tekemisestä. – En ole raskinut päästää siitä irti, koska se on tavallaan mun lempimusaa, nykyään biisin kirjoitus on kollektiivisempaa. Nykyään yhtyeessä soittavat Petran lisäksi Aku-Pekka Kurjenniemi , Tony Sikström , Katri Antikainen ja Jussi Parviainen . Toukokuun lopussa yhtye esiintyi Tampereen Telakalla juhlistaen kevään neljättä musiikkivideota. Syksylle on tulossa levynjulkaisukeikkoja siellä täällä. Kuorot ovat tulleet tärkeiksi Vaikka UTU on elänyt hiljaiseloa ja sooloesiintymiset ovat tulleet sen tilalle, ei hankkeista ole ollut puutetta. Vaikka Petra itse ei ole laulanut kuorossa koskaan, on kuoroista tullut hänelle tärkeä instrumentti kanteleen ja oman äänen ohella. Kuorot alkoivat kiinnostaa kymmenen vuotta sitten. Tellu Turkalta muuttaessa Tampereelta Joensuuhun peri Petra hänen perustamansa Tellus-kuoron. Samoihin aikoihin Petra teki rytmisen kuoronjohdon opintoja Tanskassa. Telluksen tunnetuin Susinartut – 2018 -konsertit 2018-2019 myytiin loppuun kaikkialla ja sen koki yli 1800 ihmistä. Susinartut – 1918 -kokonaisuudesta on julkaistu myös nuottikirja. Viime vuonna sai ensi-iltansa kuoron uusin konserttikokonaisuus Kiitti vitusta . Petra Poutanen on muutakin kuin Pelkkä Poutanen Taiteilijanimellä Pelkkä Poutanen esiintyvä alter ego on Petra Poutasen ulospäin näkyvin taiteilijahahmo, eikä ihme, 2022 ilmestynyt Pyhä veri vuotaa valittiin keväällä 2022 Songlinesin kymmenen parhaan albumin joukkoon ja se oli myös Emmaja Teosto-palkintoehdokkaana. Säveltäjä-muusikkokuoronjohtaja Petran aktiviteetteihin kuuluu paljon muutakin. Sauli Heikkilä
• 35 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Vielä massiivisempia esityksiä ovat olleet kolmen kuoron yhteiset teoskokonaisuudet, Seitsemisen kansallispuistossa esitetty metsäooppera. Ooppera perustui Samuli Paulaharjun novelleihin ja sen dramatisoi ja ohjasi Juha Hurme . Metsäoopperassa eli suurkuoroteoksessa Metsän valvottamat 2020 oli Telluksen lisäksi mukana Petran Musiikkikoulu Uuluun perustamat Tampereen Ihankaikkinen Kuninkaallinen Tuomiokuoro ja Väki. Koronarajoitusten vuoksi esitykset jäivät kahteen, mutta lisäesityksiä on suunnitteilla. Metsään menemisen lisäksi Petran kuoro on esiintynyt myös Ratinassa sillan alla Kalliolle kukkulalle -konserteissa. Esityksessä esiintynyt kuoro oli kaikille avoin eikä pääsyvaatimuksia ollut. Se on ollut muutoinkin Petran kuorojen periaate. Muttta kun viime syksynä avattiin ovet, oli halukkaita niin paljon, että oli pakko ruveta karsimaan. Laulutaidon sijaan tärkeimpänä kriteerinä oli kuitenkin se, miten vahvasti pystyy kuorojen toimintaan sitoutumaan. – Sen lisäksi, että kuorot kiinnostivat, syntyi lapsi vuonna 2018 ja kuorojen kanssa saatoin työskennellä Tampereella. Petralla ei ollut perinteistä kuoronjohtajan koulutusta. Hän pyrkiikin siihen, että kuorot toimivat pitkälle itsenäisesti. Hän luottaa jokaisen laulajan omaan muusikkouteen ja jäsenten väliseen kommunikaatioon, koska siitä musiikissa on kyse. Alussa kuoronjohtamisen haltuunottaminen tuntui hyvin raskaalta. Piti opetella kuuntelemaan viittä ääntä yhtäaikaisesti. – Olin alussa aivan poikki treenien jälkeen, mutta nyt koen, että kuoroille heittämäni energia tulee monikymmenkertaisena takaisin. Petralle kuoron johtaminen ei ole sitä, että lauletaan vain joitain lauluja. Kappaleilla pitää olla tehtävä. Sillan alla ymmärrettävästi käsitteli asunnottomuutta ja osattomuutta. Viime syksynä sai ensiesityksensä pääasiassa Irmari Rantamalan (Algot Untola ) teksteihin perustuva Vastauksia -teos, jossa tutkitaan ihmisyyttä aatteiden, aatehistorian ja uskomusten kautta. Esityksessä leikitään myös rituaaleilla. – Ajattelen, että olen enemmän taiteellinen johtaja kuin kuoronjohtaja. Lisäksi minua kiinnostaa se, mitä tapahtuu, kun ihmiset laulavat yhdessä. Vastauksia -teos on toinen osa Kulttuuriosuuskunta Uulun ja pirkanmaalaisten kuntien yhteisen kulttuurihankkeen Operaatio Pirkanmaan Urbaanit katedraalit -tuotannosta. Ensimmäinen oli sillan alustan skeittipuistossa esitetty Kalliolle, kukkulalle, suolle, tielle, sillan alle . Vastauksia -teoksen esittää Petran kokeneempi, pääasiassa kokeneemmista esiintyjistä koostuva kuoro, jolla on jokseenkin mahtipontinen nimi: Tampereen Ihankaikkinen Kuninkaallinen Tuomiokuoro. Kuoron koreografian on tehnyt Reetta-Kaisa Iles ja dramaturgian Petra ja teatteriohjaaja Liila Jokelin . Esitykset jatkuvat syksyllä 2024. Irmari Rantamalan tuotantoon Petra oli tutustunut jo ennen viimeistä teostaan tehdessään musiikin Espoon teatterin näytelmään Harhama, jonka arvostelussa Helsingin Sanomien Lauri Meri toteaa Petra Poutasen musiikista, että ”Tuskin koskaan on vihaa lietsottu yhtä lempeään sävyyn.” Teatterimusiikin säveltäminen on ollut tärkeä ja mieluinen ansaintakeino. Jossain vaiheessa meinasi työtaakka käydä kuitenkin turhankin tiiviiksi. – Minulla oli viime vuonna kuorohommat mukaan luettuna kuusi ensi-iltaa vuoden sisällä. Pelkkä Poutanen laulaa mitä haluaa Teatterityöt pitivät kiireisinä juuri siihen aikaan, kun olisi pitänyt alkaa niittää Pyhä veri vuotaa -albumin satoa. Sen aika alkaa olla nyt. Jollain tavalla Pelkkä Poutasen sooloesityksissä tuntuisi kiteytyvän melko pitkälle kaikki se, mistä Petra on ollut kiinnostunut koko elämänsä. Mukana on kantele, joka sattui olemaan kohdalle osunut soitin, kun seitsemänvuotias Petra halusi soittaa jotain soitinta, sähköinen äänenkäsittely ja moniääninen laulu – vaikkakin itsensä kanssa. Petra on opiskellut myös musiikkiteknologiaa Sibelius-Akatemian vuosinaan ja tehnyt opintoja myös Global Music -ohjelmassa. Kaikki nämä kuuluvat esityksissä ja levyllä. Mukana on luuppereita ja äänen efektointia, vaikka lauluteknisesti useissa arvosteluissa on todettu, että Petra tekee äänellään, mitä haluaa. Kun tekniikka on tärkeässä osassa esityksissä, on myös pidettävä huolta, että se ei vaaranna kontaktia yleisöön. – Sen takia tarvitsen kollegaa äänipöydän takana, ettei tarvitse hävitä tietokoPetra Poutanen s. 1984 Raahe Instrumentit: kantele, guzheng, ääni, live-elektroniikka Opiskelut musiikkipedagogiikkaa (amk) ja etnomusikologiaa Tampereen yliopistossa Musiikin maisteri (kansanmusiikin koulutusohjelma, Sibelius Akatemia) Rytmisen kuoronjohdon opintoja, Royal Academy of Music Aarhus Yhtyeitä ja projekteja Pelkkä Poutanen – soolo UTU-yhtye (Petra Poutanen, Aku-Pekka Kurjenniemi, Tony Sikström, Katri Antikainen ja Jussi Parviainen) Pelkkää Poutaa Productions Johtaa musiikkikoulu Uulun kuoroja Tampereen Ihankaikkinen Kuninkaallinen Tuomiokuoro ja Väki Johti naiskuoro Tellusta n. 10 vuotta Levyt UTU: Love Collection By the Ashes That Used To Be the Everlasting Fire, Eclipse Music (julkaistaan lokakuu 2024) Pelkkä Poutanen: Pyhä Veri Vuotaa, Eclipse Music 2022 UTU: Russian Poets, Luova Records 2017 UTU: Pieces Of The Unknown, omakustanne 2016 Duo Hurme: omakustanne 2015 Aalto: Ikaro, Uulu Records 2014 UTU: Songs In Flesh-Minor, omakustanne 2012 Aalto: Tuulilabyrintit, Uulu records 2011 Ehdokkuudet: Etno Emma 2023 Teosto-palkinto 2023 Vuoden musiikkiteatterintekijä 2023 R is to Sa vo la in en
• 36 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 neen taakse ja luuppereiden polkeminen pitää harjoitella sen verran hyvin, ettei kontakti yleisöön katkea. Luupperit mahdollistavat sen, että voi laulaa itsensä kanssa eli soitetaan ja lauletaan pätkä, joka tallennetaan lennossa ja sitten tallennetun äänen päälle voidaan laulaa tai soittaa lisäkerroksia loputtomasti. Yksi ihminen voi orkestroida itsensä. Huomiota on saanut paljon myös Petran käyttämä kurkkulaulu. Kurkkulauluharrastus sai alkunsa vaihtokaupasta Sampo Salosen kanssa. Petra opetti hänelle kanteleensoittoa ja Sampo kurkkulaulua. Kurkkulaulun syventäviä opintoja Petra kävi hakemassa Tuvan tasavaltaan, Mongolian Ulanbaatariin ja lopulta Pohjois-Intian Dharamsalan luostariin päättyneeltä matkaltaan viitisentoista vuotta sitten. Kurkkulauluopetustakin on kyselty, mutta siihen Petra ei ole lähtenyt. – On ollut pakko tehdä työhön sellainen rajaus, että en opeta. Se aika olisi pois taiteellisesta työstä, mikä on kuitenkin suurin intohimoni. Jännittävä havainto Pelkkä Poutasen ohjelmistossa on, että kappaleiden teksteissä on hyvin vähän Petran omia tekstejä. Kappaleiden lyriikat ovat kotoisin Raamatusta, kansanperinteestä, Tuomari Nurmiolta ja jopa Mao Tse-tungilta . Sävellykset sen sijaan ovat Petran Nurmion kappaletta lukuunottamatta. Tekstien kirjoittaminen on kuitenkin tärkeä osa Petran taiteilijakuvaa. UTUn yhteydessä se tarkoitti biisien kirjoittamista, nyt on tekeillä myös jotain aivan muuta. Petran lapsen ollessa päiväuni-ikäinen, Petra vietti taukoa kirjoittamalla tekstejä, jotka istuivat suuhun puhuttaviksi. Spoken word (puhuttu sana) -taiteen kuvaillaan ottavan vaikutteita runonlausunnasta, tarinankerronnasta, rapista, hip-hopista, teatterista ja musiikista. – Tekstejä alkaa olla jo aika paljon, mutta en kutsu niitä rapiksi tai edes spoken wordiksi. En todellakaan vielä tiedä, mitä niillä teen. Kutsun niitä Pelkkää poutaa -tuotannoksi. Juuri nyt ei ole resursseja panostaa tähän, mutta katsotaan nyt, Petra pohtii. Uusia instrumentteja haltuun Kaikissa Petran töissä tunkee läpi vahva tarve ottaa kantaa. Spoken word on tietenkin pitkälle juuri sitä, mutta myös lähes kaikissa kuoroteoksissa tuntuu olevan yhteiskunnallinen viesti. Sitä on myös paljon Pelkkä Poutasen ohjelmistossa. Huhtikuussa julkaistiin rasismia käsittelevä Musta Saara ja toukokuussa julkaistiin digitaalisilla alustoilla single Kosto. – Mustalla Saaralla halusin muistuttaa meissä syvällä olevasta rasismista ja Koston päätin äänittää nyt, kun Gazan uutiset vyöryivät päälle väkivaltoineen ja kostonkierteineen. Oli pakko mennä studioon ja laulaa siitä. Voisi ajatella, että nelikymppisenä pysähtyy ajattelemaan, mitä tekee loppuelämällään. Petran taiteilijuuden suunnitteleminen tuntuu tulevan kepeästi kaiken ohella. On syntynyt paljon ja paljon on suunnitelmia. Mitä vielä? – Kokemusta on sen verran, että uskallan luottaa intuitioon ja elää sen mukaan. Olen karsinut nyt teatterihommia, jotta jää oman musiikin tekemiselle enemmän aikaa. Aina voi ottaa uusia instrumentteja haltuun. Tilasin syntymäpäivälahjaksi viulun ja ajattelin mennä näppärikurssille. Rumpujen soitto kiinnostaisi myös kauheasti, mutta pikkulapsiarki on vähän sellaista, että pitää jarrutella. Ennen viuluja rumpukonserttia odotellaan kuitenkin loppuvuodesta äänitettävää Pelkkä Poutasen levyä, kuoroteoksia Tampereella sekä puhe-performansseja. – Niin ja muukin kirjoittaminen kiinnostaisi myös… Toukokuussa Petra Poutanen sai täyteen pyöreät 40 vuotta ja tilasi itselleen lahjaksi viulun. Seitsemisen kansallispuistossa esittetyssä suurkuoroteoksessa Metsän valvottamat 2020 oli Tellus-kuoron lisäksi mukana Petran Musiikkikoulu Uuluun perustamat Tampereen Ihankaikkinen Kuninkaallinen Tuomiokuoro ja Väki. H ei kk i G rö hn Pe tr a Po ut an en
• 37 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Vähemmistöjen musiikki arkistoissa Sauli Heikkilä Romanimusiikki Romanimusiikkia on arkistoituna SKS:n arkistoissa, Kansanperinteen arkistossa ja Maailman musiikin keskuksessa. SKS on tehnyt vuodesta 1967 yhteistyötä Romano Mission (aik. Mustalaislähetys) ja Suomen romaniyhdistyksen (aik. Suomen Mustalaisyhdistys ry) kanssa, ja sen arkistossa on 400 tuntia äänitteitä. Alkuvaiheessa ajatuksena oli tallentaa erityisesti lauluja, povauksia ja hevosperinnettä. Aineistosta on julkaistu kaksois-lp Kaale Dzambena: Suomen mustalaiset laulavat (Love Records 1970), Maailman musiikin keskus julkaisi levyn cd:nä vuonna 1993. Maailman musiikin keskuksen arkistossa on nimikkeitä yhteensä 24 000 kappaletta, joista noin 10 000 on löydettävissä Finnan haun kautta. Äänitallenteita on mukana runsaasti. Aineisto on osin tallennettu omilla kenttämatkoilla ja suurimmaksi osaksi saatu lahjoituksina. Radiotoimittaja, tuottaja ja romaniasioiden aktivistilta, 2021 menehtyneeltä Raila Halmetojalta arkistoihin jäi hyvin mittava kokoelma romanimusiikkia ja haastatteluja. Olarin musiikki julkaisi vuonna 1996 Halmetojan kokoelmasta cd:n Luludzako drom – Suomen romanien lauluja eilen ja tänään . Saamelaismusiikki Viimevuosina saamelaismuseo Siidaan on siirretty Kansallismuseon ja PohjoisPohjanmaan museon saamelaiset esineet. Jonkin verran on samaa tehty myös musiikkiaineistojen kanssa ja esimerkiksi Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) tallenteet on siirretty Saamelaiseen kulttuuriarkistoon. SKS:n kanssa tehdään läheistä yhteistyötä, ja näin Saamelainen kulttuuriarkisto pystyy palvelemaan asiakkaitaan välittäjän roolissa. Samanlaista yhteistyötä tehdään myös Turun yliopiston, Tampereen yliopiston, Kansanperinteen arkiston, Maailman musiikin keskuksen sekä Viron kansanrunouden arkiston kanssa. Suurin osa Saamelaisen kulttuuriarkiston aarteista on puhetallenteita kaikilla saamenkielillä. Vanhimmat tallenteet ovat pitkästi yli sata vuotta vanhoja, ja niistä lähes kymmenesosa on musiikkihaastatteluja. Nuotinnoksia on myös runsaasti. Ensimmäiset joiut on nuotinnettu jo 1700-luvun lopulla, kertoo arkiston pääkehittäjä Marko Jouste . Äänitteitä instituutin arkistossa on satoja tunteja. Lähtökohtaisesti arkiston kokoelmiin pääsee tutustumaan paikan päällä Oulun yliopistossa, mutta nykyään voidaan luoda myös virtuaalinen tutkijanhuone. Karjalainen perinnemusiikki Karjalaista perinnettä kuten itkuvirsiä, runolaulua ja kansanmusiikkia voi etsiä samoista paikoista kuin romanimusiikkiakin. Arkistotoiminta on hieman käymistilassa kun SKS sulki Joensuun arkiston toimintansa tehostamisen ja palvelujen turvaamisen vuoksi ja aineistoa siirretään parasta aikaa Helsinkiin. SKS:n Joensuun toimipiste perustettiin vuonna 1981 ja sen tehtävänä oli koota ja tallentaa aineistoa erityisesti Itä-Suomen alueelta. Arkistotutkija Risto Blomster kertoo SKS:n tärkeimmäksi kokoelmaksi 1200 vahalieriön kokoelman vuosilta 1905-1950. Aineisto sisältää suomalaisugrilaista perinnettä nenetsialueilta Norjan ja Ruotsin suomalaismetsiin. Mukana on siis paljon myös karjalaista musiikkiperinnettä. Tutkijoiden ja taiteenalan edustajien lisäksi myös tavallista yleisöä palvelee Kuhmossa sijaitseva Juminkeon arkisto. Sen materiaali on pääosin Vienan alueelta, mutta myös Aunuksesta, Vepsästä ja Inkerinmaalta. Runolauluperinnettä ja muuta kansanmusiikkia sekä satuja on kerätty Juminkeon arkistoon 1980-luvulta lähtien. Arkistossa on äänitteitä noin 4000 tuntia. Arkistojen äärellä -artikkelisarjan viime osassa käsiteltiin suomenruotsalaisen kansanmusiikin arkistoja. Muiden vähemmistöjen musiikki on hieman enemmän hajallaan. Edellisissä numeroissa esiteltyjen arkistojen lisäksi vähemmistöjen musiikkia on tallennettuna runsaasti Oulun yliopiston Giellagas-instituutin Saamelaiseen kulttuuriarkistoon, Juminkeko-kultturikeskuksen arkistoon ja Maailman Musiikin Keskuksen arkistoon. Myös Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen arkistossa on paljon aineistoa, muun muassa maailman laajin saamelaisen folkloren äänitekokoelma, mutta sen käyttö on tällä hetkellä rajattu opetustukimus ja museokäyttöön Giellagas-instituutti Saamelainen kulttuuriarkisto Erkki Koiso-Kanttilan katu 1, 90570 Oulu Puh. 029 4483491 arkistonkehittäjä Marko Jouste 041 4363964 () www.oulu.fi/fi/yliopisto/tiedekunnatja-yksikot/humanistinen-tiedekunta/ giellagas-instituutti/saamelainen-kulttuuriarkisto Juminkeko Kontionkatu 2, 88900 Kuhmo Puhelin: 044 753 0670 arkistonhoitaja Pirkko Mähönen, 044 753 0670 Sähköposti: info@juminkeko.fi www.juminkeko.fi/arkisto/ Maailman musiikin keskus Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki 09 6962 790 kirjastonhoitaja Janne Ahonen 09 6962790, 046 8783722 gmc@globalmusic.fi www.globalmusic.fi/fi/kirjasto Arkistot Kansanmusiikki-lehdissä Kansanmusiikki-instituutti 2/2023 Kansanperinteen arkisto 3/2023 Suomalaisen kirjallisuuden seura 4/2023 Suomenruotsalainen arkisto 1/2024 Tuntematon joikaaja ja hänen tyttärensä 1915. A .O . Vä is än en , M us eo vi ra st o
• KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 LEVYT 38 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Markku Lepistö & Eva Jacob: Passages Omakustanne 2024 O n hyvin luonnollista, että kaksi klezmermusiikin johtavaa vaikuttajaa maassamme löytävät lopulta toisensa yhteisen levyn muodossa. On jo lähes kolme vuosikymmentä, kun säveltäjä, sovittaja ja harmonikkataiteilija Markku Lepistön Doina Klezmer -yhtye sai alkunsa ja pianisti Eva Jacob on myös lähes saman ajan soittanut eri yhtyeissä ja organisoinut useita klezmertapahtumia. Passages on rikas, elävä kokoelma juutalaisen kansan traditionaalista musiikkia. Luultavasti olisi väärin kutsua musiikkia kategorisesti klezmeriksi, eli itäeurooppalaisten juutalaisten musiikiksi,koska puolet levyn kappaleista on sefardijuutalaisten alkuperäisiä sävelmiä Iberian niemimaalla. Monet oppineet haluavat tiukasti erottaa nämä kahden alueen musiikkiperinteet toistaan. Kahden mestarimuusikon taidokas, toinen toistaan tukeva ja kuunteleva vuoropuhelu sekä vivahteikkaat sovitukset tekevät levystä riemukasta ja välillä harrasta kuunneltavaa. Esimerkiksi sefardijuutalainen häälaulu Scalerica D'oro antaa mahdollisuuden Eva Jacobille taikoa pianostaan esiin herkullisia yksityiskohtia. Tai kuinka Markun harmonikka laulaakaan huikean kauniissa hanukkahymnissä Ma' oz Tsur. Ei ihme, että Markku Lepistöä on sanottu mestariksi, jolla on enkelin kosketus. Levyn kappaleiden historia on niin värikäs ja monitahoinen, että levyn ohessa voisi olla aivan erikseen niistä kertova kirjanen. Toki Passages on täydellinen musiikkielämys tällaisenaan. Kalervo Koskela Joska Josafat: Iltalaulu merellä Omakustanne 2024 J ason muuttaa taivaaseen-, Jätkäjätkätja Asa-yhteyksistään tuttu muusikko Joska Josafat tulkitsee V.A.Koskenniemen runoja jo toisella sooloalbumillaan. Se saa arvostamaan miehen ennakkoluulottomia, taiteellisia pyrkimyksiä. Pinnallisesti katsoen outo suhde Veikko Anteroon on lähes ”match made in heaven”, kuin V.A. olisi Joskan runollinen alter ego. Ei mitään jälkiä runolevyjen ajoittaisista epäaitouksista, vaan rytmisesti tasapainoiset, kielellisesti hyväilevät runot on kuin tehty tähän musiikkiin. Levyn vahvuuksia on myös taitava ja mukautuva, solistista voimaa uhkuva iso bändi. Joskan oikea käsi, kitaristi Valtteri Bruun ja Joska itse vastaavat taiteellisesta tuotannosta. Bändi on välillä kipakan funky, välillä kauniin jazzillisesti maalaileva. Levyn nimisävelmä on, niin uskallan sanoa, tyylikäs ja tunnelmallinen mestariteos. Joskan karhean todellinen laulu, soljuvan rytmisesti etenevä runo ja kaihoisa, hienovarainen melodia on sydämen musiikkia avoimelle sielulle. Rennosti svengaava Ihme voisi olla vaikka Sly Stonen kynästä. Häneen yhdistää Joskan miellyttävä ajoittain nariseva, mutta aina sielukas lauluääni. Kuutamolla on juju, sensuelli hittipotentiaalia omaava svengipala. Stina Koistisen pysäyttävän herkästi ja omistautuneesti laulama Lehdokki on osoitus Joskan kyvystä tehdä upeita melodioita. Kotimaista sielumusiikkia, täynnä sydämeni lauluja! Kalervo Koskela Tapio Mattlar – Kaikenlaisiin yllätyksiin on syytä varautua Kingdom Productions 2024 O lisin julkaissut omaa musiikkia jo aiemmin, mutta maatilan hoito vei niin paljon aikaa, totesi Tapio Mattlar ensimmäisen soololevynsä otsikkona vuonna 2021. Sävelhanat aukesivat tuolloin ilmeisen voimalla, sillä muun muassa Tarujen saarija Ancient Bear Cult -yhtyeistä tuttu Mattlar tarjoilee jo neljännen pitkäsoittonsa varsin lyhyen ajan sisään. Kaikenlaisiin yllätyksiin on syytä varautua ei nimestään huolimatta tarjoile Mattlarin aiempiin levyihin tutustuneille kovin suuria yllätyksiä, vaan hyväksi havaittu sapluuna on käytössä edelleen. Mattlarin soitinarsenaalista löytyy kolmisenkymmentä soitinta, joista erilaiset kielisoittimet ovat pääasiallisessa vetovastuussa. Yleistunnelma tuntuisi olevan tällä kertaa hiukan raskassoutuisempi ja rosoisempi kuin edellisellä levyllä. Mattlarin maalaileva musiikki asettuu edelleen lähinnä jonnekin Anssi Tikanmäen maisemakuvien ja synkähkön elokuvamusiikin välimaastoon, nimien ollessa totuttuun tapaan varsin tyhjentäviä kuten Risuja riittää kerättäväksi puuston harvennuksen jälkeen. Huolestuneimmillaan Mattlar tuntuu olevan levyn suurimmaksi opukseksi nousevassa, yli kahdeksanminuuttisessa Miten luontokato pysäytetään?, jossa sanoma tehdään vielä selvemmäksi lisäämällä apokalyptisen sointukierron päälle kuorolla vahvistettua messuamista siitä, kuinka luontoa ei pelasteta istumalla autotiellä vaan ryhtymällä konkreettisiin toimiin. Antti-J. Janka-Murros Sampo Lassila Narinkka: Suomi Klezmer 2 – East Helsinki Suite Narinkkatori records 2024 S ampo Lassila Narinkan edellinen, kahdeksan vuoden takainen Vierailla mailla on todennäköisesti useimmin levylautasellani viihtynyt äänite vuodelta 2016. Sama voi tapahtua nytkin: yhtyeen matkakohteena on tällä kertaa Itä-Helsinki, jonka rosoisuus ja monikulttuurisuus on innoituksen lähteenä Narinkan Suomi-klezmerille. Aiempi trio-kokoonpano on kasvanut kvartetiksi kun Lassilan (basso) ja Aleksi Tryggin (5-kielinen alttoviulu viola pomposa) rinnalle ovat kavunneet Markku Lepistö (haitari) ja Janne Tuomi (perkussiot). Kvartetin sointi on korvia hivelevä: Lassila ja Tuomi luovat soitolle vakaan pohjan Tryggin ja Lepistön punoessa puolestaan eläväisiä ja toisiinsa kietoutuvia melodioita. Erityisesti viola pomposan syvää ja resonoivaa sointia voi vain ihastella. Levyn Itä-Helsinki teema tuo pientä lisämaustetta keitokseen ja levyä kuunnellessa on hauska kuvitella illan viimeisen metron tai Roihuvuoren ostoskeskuksen rakkauskohtauksen tunnelmia. Lassilan omien sävellysten lisäksi levyllä kuullaan neljä perinteistä klezmer-kappaletta, jotka sulautuvat levyn teemaan saumattomasti. Kuuntelunautintoa vahvistaa vielä levyn poikkeuksellisen hyvä äänitys ja miksaus. Sointi on syvä ja upeasti resonoiva. Livesoiton henki on ollut äänityksissä vahvasti mukana. Toivottavasti yhtyeen keikkakalenteri täydentyy kesän kynnyksellä. Paul Silfverberg Kesämusiikki osoitteesta kansanmusiikkiliitto.fi/verkkokauppa
• 39 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Px3Kauppila: Hirttäytynyt neito EKZ Records 2024 K uunneltuani kiekon kolmesti oli pakko todeta, että tämä menee nyt kategoriaan ”Näistä levyistä en luovu”. Kyseessä on upea kokonaisuus, jonka pinnalla ja syvyyksissä aaltoilevat rytmin, tarinan ja äänimaisemien tuottamat kerrokset ja sävyt. Kylmät ja lämpimät. En keksi, millä tämän levyn voisi korvata. Levyn kantta ja otsikkoa ei pidä säikähtää. Tunnelma on lempeä ja lohduttava, joskin syväluotaava, vain hetkittäin hieman ahdistavaksi tihentyvä. Moni kappale menee niin isosti rytmi ja mielikuva edellä, että niitä sanoittaa helposti omilla ajatuksillaan. Jos tämä olisi maisema, se olisi siniharmaa, sokkeloinen ja aarnioitunut. Tekstit notkuvat musiikin oksilla luontevasti kuin kastehelmet. Ne tutkivat mielen ja kulttuurin rajapintoja, poikkeamia ja mielenhäiriöitä, tai kulttuurimme häiriöitä suhteessa terveisiin yksilöihin, näkökulmasta riippuen. Tätä kannattaa kuunnella, kun on tarve lukea itseään rivien välistä. Hirttäytynyt neito on Pauliina Kauppilan soololevy ja kuuntelijalleen lyömäsoittimien ja laulun yhtäaikaista juhlaa. Jokainen kappale on omistettu jollekin lyömälle. Avausraidalla itsevarma rumpusetin kanttiin lyöty iskutus energisoi. Jokaiselle perkussiolle triangelista pandeiroon on paikkansa. Ne uppoavat samaan sammalmattoon tekstin ja tunnelman kanssa. Tummasti kumahtelevat eteläamerikan cajonit, congat, joukossa muutama oudompikin soitin kuten kolmiääninen kielija rytmisoitin berimbau tai udu-savirumpu. Harkitut soittimet soivat ilmavasti ilahduttaen tullessaan kohdalle, esimerkiksi piano ja saksofoni. Tekee kunniaa David Bowielle ja Arvo Pärtille jotka mainitaan esikuvina. Kauppila laulaa monipuolisesti ja moniäänisesti raitoja kerrostaen. On virkistävää kuulla ääntä, joka on taitava mutta ei kansanmusiikkisoitteissa puhki kulutettu. Laulu muodostuu muinaisin sanoin luontevana nykyihmisen suusta, mutta tarvittaessa bulgarialaisittain naukuvana, kuiskaten tai loitsien. Paikoin tapahtumia selostaa pehmeä radioääni, tuoden komiikkaa rankkaan tilanteeseen. Levyn läpileikkaava kuunnelmallisuus huipentuu nimiraitaan, joka on kolmiosainen teos neidon kuolemasta. Tulee mieleen kysyä hirttäytyneeltä neidolta, oliko se ihan oikeasti pakko, vai pelkästään kulttuurinen pakko. Näitä meillä on aina lastinamme. Tällä levyllä hullut, kiusatut ja synkkämielisyyteen vajonneet naiset saavat oman äänensä. Ääni voi olla jonain ajanhetkenä kenen tahansa meistä ääni. Tämä levy on terapiaa! Virpi Sahi The Mystic Revelation of Teppo Repo: Ikivihreät Helmi Levyt 2024 O maperäinen ja mielenkiintoinen Otto Eskelisen, Arwi Lindin ja Eero Tikkasen muodostama yhtye on tarttunut tuttuihin sävelmiin ennakkoluulottomasti, ja tehnyt niistä omanlaisensa versiot. Miltä kuulostaa Uralin pihlajat, Valkoakaasiat, Kallavesj tai Satumaa epätyypillisillä soittimilla? Tällä levyllä ei kuulla haitaria eikä humppakomppia. Txalaparta (tai xalaparta) on baskien puusta (tai kivestä) tehty soitin, jossa puupölkkyjä lyödään puukapuloilla. Tämä lienee esikuvana levyllä kuultavalle ”hirsisoittimelle”, joka sopii vallan mainiosti kansanomaisten puhaltimien (mm. paimensoittu ja shakuhachi) ja muiden soittimien, kuten kontrabasson ja mandoliinin joukkoon. Francesco Rosson kansitaide sopii hyvin sisältöön. Vaikka kappaleet ovat tuttuja, olisin silti kaivannut niiden tekijätietoja kansiin mukaan. Äänimaailmassa on jotain kotoista, sympaattista ja kuulijan lähelle tulevaa. Nostalginen ja sympaattinen kokonaisuus! Minna Raskinen Ruttusound: Tropikantele Eclipse Music 2024 R uttusoundin eli Sami Sammalkallion alkuvuodesta ilmestynyt debyyttilevy on kieltämättä mielenkiintoisin kantelelevy, jonka ole kuunnellut vähään aikaan. Levyllä nimittäin karibialaiset soundit ja vaikutteet soivat sulassa sovussa kanteleen ja soittimen monipuolisen sointiväriskaalan kanssa. Tropikantele on kuulijan kannalta mielenkiintoinen ja hyvin groovaava kokonaisuus: kappaleet ovat tunnelmaltaan hyvin erilaisia keskenään, ja minimalistisissa melodioissa on käytetty ilahduttavan monipuolisesti kanteleesta löytyviä sointivärejä ja tekstuureja. Lisäksi kappaleita on maustettu erilaisilla efekteillä, mutta niitäkään ei ole käytetty häiritsevästi. Nautin erityisen paljon siitä, että kanteleella on jälleen kerran uskallettu luoda jotakin aivan uutta, mielenkiintoista ja ennen kuulumatonta. Kantele on tehnyt tämän levyn myötä aivan uuden aluevaltauksen, tällä kertaa etelän lämpimien sävyjen keskeltä. Aurora Fustinoni Luomuduo: Lustitarha -EP Luomuduo 2024 A skola debyyttilevyllään ja Konsta Jylhä palkinnollaan säväyttänyt viulisti Olli Sippolan ja kitaristi Sakari Keipin duo palaa vuosien odottelun jälkeen kirjaimellisesti alastomampana kuin koskaan. Kannen yläosattomuus ja levyn nimi viestittää estottomasta hauskanpidosta, silti tinkimättömyydestä, rockasenteesta. Ja biiseissäkin on alastonta ehdottomuutta, Tulikasteen polttavuudesta Sarastuksen karheaan lähes valssiin. Kuitenkin Vuorovesi on EP:n kuningasbiisi, piiskaavasti toistava, kuin Phillip Glass on speed! Aivan ehdoton hittibiisi, joka elektronisella kuorrutuksella olisi valmis isoille estradeille. Kitaran ja viulun yhteistyö toimii ihailtavan tasapainoisesti. Olli Sippolan virtuositeetin perässä ei moni pysyisi, mutta Sakari Keipi tekee sen täydentäen ja syventäen. Kalervo Koskela Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala: Toisjalkainen Nordic Notes 2024 D uo Lajunen & Oskala ilahduttaa vahvasti perinteeseen tukeutuvalla musiikillaan, joka kuitenkin elää juuri tässä hetkessä, juuri näiden muusikkojen viisikielisillä viuluilla soittamina tulkintoina. Vanhoja pelimannisävelmiä -kokoelman sävelmät keinuttavat kehon hämärien tupien tunnelmiin. Potkun tanssikenkiin pukkaavat keskisuomalaisten viulupelimannien soitteet, joista osa on Lajusen arkistojen kaivelun löytöjä. Näistä ilahduttivat erityisesti letkeä ja leikkisä Toisjalkainen sekä vauhdikkaat Akkainpolkat. Pippuria perinnesoittoon tuovat tilausteokset amerikkalaiselta rytmisen viulunsoiton taiturilta Casey Driesseniltä ja balkanilaisen kansanmusiikin ekspertiltä Teija Nikulta, jonka Balkanomedia iski minun musiikkihermooni. Tilausteokset solahtavat yllättävän hyvin perinnesävelmien sekaan, sillä Lajunen ja Oskala kehräävät soittamansa musiikin omankuuloisekseen kudokseksi. Ihmettelen, miten upeita soundeja duon viuluista löytyy: matalia, bassomaisia sointeja kappaleen pohjaksi, alttoviulumaista mehukkuutta, kirskuvaa kokeilevuutta, taituroivaa jousien tanssia sekä laulavaa, sielun sulattavaa viulismia. Arja Kangasniemi
• LEVYT 40 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Jutta Rahmel: Perhosen vuosi Jutta Rahmel 2024 L evyn aloitus kuulostaa alkuräjähdykseltä – ja sitä se tavallaan onkin. Jutta Rahmelin Perhosen vuosi -levy kuvaa ihmisen kasvua sukupolvien ketjussa pehmeäsiipisestä perhosesta aikuiseksi artistin omaan henkilöhistoriaan peilaten. Rahmel on tehnyt levylleen lähes kaiken itse. Parilla kappaleella Mikko Malmivaara tuo mukaan sähkökitarasävyjään. Musiikillisesti Rahmel on halunnut tutkia, mitä kaikkea kanteleen äänestä saa irti tekniikan avulla, ja konserttikanteleen ääni taipuukin mitä ihmeellisimpiin sointisfääreihin. Jollei levynkansi väittäisi toista, kuvittelisin mukana soivan myös huilun, basson, kellot, sähköurut... Perinteisen kanteleen äänen kuulen musiikin mausteena. Kantelismin lisäksi Rahmel on koskettava laulaja. Nautin hänen kuvauksellisista sanoituksistaan, joista kuulijat voivat tulkita, millaista tarinaa ne heille kertovat. Pidän myös siitä, että kappaleiden rakenne ei ole perinteistä säkeistö–kertosäe-tyyppiä, vaan sanat kietoutuvat pieniksi yksiköiksi, joissa sanoma ja riimit elävät omaan tahtiinsa. Tarinan osat kietoo yhteen Rahmelin musiikki, joka kuljettaa kertomusta eteenpäin herkkänä, mystisenä, viipyilevänä, mutta samalla poppaavana, väkevänä ja svengaavana. Levystä jääkin päällimmäisenä mieleen sanojen ja musiikin kehräämä tunnelma, jossa jokaisella palasella on oma merkityksensä sekä musiikissa että elämässä. Arja Kangasniemi Värivarjo: Courage in Colour Sleight of Hands Records 2024 V ärivarjon alta löytyvät kitaristi/mandoliininsoittaja Joni Vierre sekä haitaristi/pianisti Tommie Black-Roff. Yhtye on tekijöidensä omien sanojen mukaan musiikillinen laboratorio ideoiden kokeiluun. Tällainen ajatus tuntuu pitävän laajalti paikkansa Courage in Colour–pitkäsoitolla. Levyn luokitteleminen yhteen genreen ei ole helppoa, sillä kappaleiden tunnelmat ja tyylit vaihtelevat keskenään huomattavasti. Avausraita Havaintoja lasipallosta tuo mieleen Maria Kalaniemen tunnelmalliset taiturinumerot, kun taas kolmantena kuultava Idling on pianon ja sähkökitaran yhdistelmänä toteutettua, uudempaan jazzmusiikkiin kallellaan olevaa riffittelyä. Lähimmäs varsinaista kansanmusiikkia Värivarjo pääsee kelttiläisiin tunnelmiin viittaavalla kaksikolla Sofias Air sekä Bells & Blossoms, mutta tietyllä tapaa koko levyä kannattelee arkaainen ajatus, joissa esimerkiksi perinteisistä kantelesävelmistä tutulla sapluunalla pienestä teemanpätkästä koostetaan useiden minuuttien mittainen, toistoon ja minimalistiseen vaihteluun perustuva kokonaisuus. Tästä johtuen ehkä selvimmillään jonkinmoiseksi ambientmusiikiksi asettuva levy vaatii kuulijaltaan keskittymistä ja kykyä löytää kappaleiden pienet yksityiskohdat samankaltaisina toistuvien elementtien joukosta. Antti-J. Janka-Murros Lassi Logrén: Jouhikko Siba Records 2024 V iimeisen viiden vuoden aikana on varmaan ilmestynyt enemmän jouhikkolevyjä kuin edellisen viidenkymmenen vuoden aikana – tai viidensadan.Nyt ollaan niin juurilla kuin olla voi. Levyllä soi Värttinästä, Freijasta ja vaikka Pikku Kakkosesta tutun Lassi Logrénin soittamat Rauno Niemisen rakentamat jouhikot 16 kappaleessa kymmenellä eri vireellä. Mutta aina vain kolmella kielellä ja viidellä-kuudella sävelellä. Vähistäkin aineksista voi rakentaa kiinnostavan ja kuuntelua kestävän kokonaisuuden. Logrén on säveltänyt Suomen kansanmusiikin uudelleen. Kaikki kappaleet voisivat tosin olla perinteisiä sävelmiä. Tanssejahan jouhikolla ennen säestettiin ja niin nytkin. Mukana on monipuolinen valikoima tanssirytmejä polskasta polkkaan ja onpa yksi selvä kalevalaishenkinenkin kappale. Millä svengillä Logrén näitä soittaakaan, tällä olisi tienattu taaleri jos toinenkin keskiajalla! Jos et pidä bordunamusiikista, kuten kampiliiralla tai säkkipillillä soitetusta, älä hanki tätä levyä. Jos pidät yksinkertaisesta estetiikasta ja jouhikon käheähköstä soinnista, hanki tämä levy. Lassi Logrénin tohtoriopintojen seuraavaa vaihetta odotellessa. Sauli Heikkilä Mustarastas: Siluetti Sirppisiipi 2024 M ustarastas -yhtye on kolmikymmenvuotias ja Siluetti-albumikin on jo yhtyeen 11. Vuosien kokemus kuuluu hienona yhteissoittona ja alleviivaamattomina sovituksina. Yhtyeen mittava soitinarsenaali on Siluetilla avaraksi miksattu ja akustinen sointimaailma on mannaa korville. Siellä täällä komeus on kuorrutettu moniäänisellä laululla. Mustarastaan musiikin hengellinen sanoma on enemmän levollisia kielikuvia kuin osoittelevaa julistusta. Siluetilla todistetaan Mestarin kädenjälkiä, suurempaa suunnitelmaa ja armon varaan nojautumisen tärkeyttä, mutta kyllä siellä palava pensas ja aukeava merikin vilahtaa. Kari Haapalan sävellykset ja sovitukset ovat kivan vaihtelevia ja solahtavat mukavasti irkkuja kelttivaikutteisiin. On modulaatioita, tahtilajien vaihteluita ja fillauksia eri soittimilla. Yhtye soittaa puhtaasti eri sävelja tahtilajeissa, mikä on tietysti aina mukavaa kuultavaa. Hillityn ja hallitun soiton takana vaanii kuitenkin tasapaksuus. Mustarastaan maailma on idyllinen: pikkumökkejä, kukannuppuja ja kaareutuvia siltoja. Täydellisen maailmaan kaipaisin hiukan rosoa ja rouheutta, dramatiikkaa ja dynamiikkaa, kontrasteja, petolintuja ja viikatteita. Yhtyeen soittoja laulutaidoissa tätä ainakin löytyisi! Pia Rask Tunto: Huoleton Aani 2024 M atti Walleniuksen johtaman, freefolkiksi itsensä luokittelevan Tunto-yhtyeen uusin albumi Huoleton on levyllinen matkoja, seikkailuja, hienovarainen kannanotto ympäristön puolesta, raikkaita musiikillisia oivalluksia, sekä erinomaisesti valittu joukko vierailevia muusikoita. Yhdessä Walleniuksen sävellysten kautta he ovat luoneet kappaleista ilahduttavan kudelman, joka johdattelee Gobin autiomaasta Sveitsin Alppien ja Zambezi-joen kautta kohti kaukoitää. Ja tokihan musiikillista vierailua eläintarhaan unohtamatta. Levyn jokainen kappale on erinomainen sävellys. Ensimmäistä kertaa albumia kuunnellessa herää kutkuttava uteliaisuus kuulla seuraavan kappaleen tarina. Musiikin tarinallinen kerronta rikastuu kappale kappaleelta. Esimerkiksi Bouzgredi z´loch app musig vie mukanaan Walleniuksen särökitarakudelmien ja Petri Heimosen huilujen virrassa, kun taas Gletschermusig kuljettaa toiseen maailmaan Tero Siitosen kontrabasson, Antti Laurilan haitarin ja Rudi Merzn jodlauksen saattelemana. Sauli Heikkilän kurkkulaulu puolestaan vie Ulaanbaatariin. Elisa Korjuksen minimalistinen laulu jää mieleen, ja sitä on käytetty nerokkaan säästeliäästi, kuten kappaleessa Tiptoe music. Henrikki Häsäsen perkussiot rikastuttavat albumia löytämällä oman ekologisen lokeronsa. Loppua kohden Hanoi music alkaa koota kokonaisuutta yhteen ja Hannu Raatikaisen trumpetti kutsuu kuulijaa kaupungin sykkeeseen. Viimeinen kappale Being music silottelee sielun ja kuulon verkkaisesti, jättäen oven auki uudelle kuuntelukierrokselle. Huoleton groovaa ja kompuroi kokeilevan hallitusti, ilahduttaen useammalla kuuntelukerralla. Elektronisen musiikin ja efektoinnin käyttö on erinomais
• 41 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 ta, ollen oleellinen osa yhtyeen soundia. Albumin monikulttuuriset äänet heijastavat tekijänsä soinnillista omakuvaa. Matti Wallenius on säveltänyt, sovittanut ja tuottanut albumin, joka jättää kuulijalle halun palata sen pariin yhä uudelleen. Heikki Lindgren Linko & Kaarne: Radio Omakustanne 2024 R adio on kahden yhtyeen Linkon (Maarit Saarenkunnas, laulu, sävellykset; Timo Alakotila, piano; Elias Frigård, saksofoni; Heikki Saarenkunnas, basso) ja lauluyhtye Kaarneen yhteinen ep. Levyllä kuullaan kaksi aiemmin julkaistua, mutta uudelleen sovitettua kappaletta ja lisäksi mukana on kaksi aiemmin julkaisematonta kappaletta. Kappaleiden sävelkieli on saanut runsaasti vaikutteita jazzmusiikista. Sekä sovitukset että kappaleiden instrumentaatiot ovat onnistuneet mielestäni erittäin hyvin. Sovitukset osoittavat erityisesti sen, kuinka ilmaisuvoimainen ja monipuolinen instrumentti kuoro on. Haluaisin nostaa levyltä esiin muutaman kappaleen, jotka sykähdyttivät minua erityisen paljon. Räjähdyksen jälkeen hurmasi kauniilla, rauhallisella, mutta samaan aikaan hyvin ilmaisurikkaalla tunnelmallaan. Mieleeni jäivät erityisesti Timo Alakotilan soittamat, pehmeät ja soljuvasti soivat piano-osuudet. Aika -kappaleen kuoroja saksofoniosuuksien luonteva ja ilmaisullinen vuoropuhelu saivat kylmät väreet kiirimään pitkin selkäpiitä. Täällä asuu toivo kuljetti kauniilla sanoituksillaan mieleni kesäiseen metsään ja lempipaikkaani toimien näin lupauksena tulevasta kesästä. Aurora Fustinoni Sväng: Svängo Nuevo Galileo 2024 H uuliharppukvartetti Sväng on ilahduttanut omaperäisellä musiikillaan jo vuodesta 2003. Yhtyeen uusin levy Svängo Nuevo summaa Svängin tähänastisen taipaleen: nimikappaleen milongasta siirrytään sujuvasti Bulgarian maisemiin, sieltä paimenten matkaan, siirtolaisten elämään, bluesin maailmaan ja myös kotoisiin maisemiin. Vaikka yhtyeen konsepti onkin säilynyt samana jo yli 20 vuotta, on uusin levy vaihtelevine kappaleineen mainio keitos pitkäaikaisellekin fanille, ja Svängiä ensimmäistä kertaa kuulevan leuka loksahtanee (kuten itsellänikin aikoinaan) ällistyksestä: miten neljästä huuliharpusta saa irti näin täräyttävän soundin! Svängin ainutlaatuinen sointi perustuu pitkälti bassoharpulla luotuun pohjaan, jonka päälle muut harput voivat kutoa verkkojaan. Vaikka alkuperäinen bassoharpisti Pasi Leino on vaihtunut Tapani Varikseen, ei yhtyeen konsepti ole muuttunut. Keikoilla Varis on soittanut myös munniharppua, mikä on hieman laajentanut Svängin sointia. Levyn kappaleet ovat kaikki yhtyeen omia sävellyksiä, heijastaen svängiläisten erilaisia musiikillisia taustoja. Kappaleet voisivat kyllä olla myös trad-sävelmiä, niin perinnetietoisia ne ovat. Paul Silfverberg KUKI Groupe: KELO Kuki Music Productions 2024 H armonikkataiteilija HennaMaija Kukin luotsaaman Kuki Groupen uusin levy tarjoaa kuulijalleen pienen seikkailun jylhän, salaperäisen metsän siimekseen. Levy sisältää kahdeksan luontoaiheista kappaletta, joissa yhdistyvät niin kansanmusiikin kuin jazzinkin sävelkielet. Vaikka kappaleet ovatkin pääasiassa instrumentaalimusiikkia, muutamassa kappaleessa on myös pieniä lauluosuuksia tunnelmaa lisäämässä. Esimerkki tällaisesta kappaleesta oli levyn avausraita Kaarna, jossa oli laulun lisäksi kuultavissa myös lausuntaa. Tämä elementti yhdistettynä alun harmonikan palkeella ja ilmanapilla tuotettuun tuuliefektiin teki raidasta yhden levyn mieleenpainuvimmista kappaleista. Myöskin levyn nimikkoraita Kelon kumeat perkussio-osuudet ja lyyrinen melodia saivat niskakarvat nousemaan pystyyn. Pilkahduksen aurinkoa ja lämpöä salaperäiselle metsäretkelle toi Loimu, joka oli levyn kappaleista jazzahtavin ja erottui näin levyn muista kappaleista. Kelo on kokonaisuudessaan tasapainoinen, tunnelmallinen ja virtuoottinen kokonaisuus, jonka kuunteleminen on silkkaa nautintoa. Aurora Fustinoni Iin Laulupelimannit: Tuulen terveiset Julkaisija: Iin Laulupelimannit 2024 I in Laulupelimannit on yli 50 vuotta toiminut ryhmä. Tuulen terveiset on Iin kunnan 650-vuotisjuhlan kunniaksi tehty, kokoonpanon 14. levy. Siihen on koottu musiikkia Iin kunnan alueelta 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Se siis toteuttaa tärkeää tehtävää tuon ajan paikallisen musiikin esiin tuomisessa. Kappaleet on sovittanut Unto Kukka ja levyllä on mukana huikeat 10 soittajaa ja 11 laulajaa. Vaikka ymmärrän nimenomaisen halun soittaa kappaleet suunnilleen siinä asussa, kuin ne on tallennettu, tuntuu aika ikävältä, että vanhemmat herrat laulavat ”Viidentoista vanhana on tyttö lempivämpi”. Ihan tyypillinen sanoitus toki, mutta jääköön kuulijoiden pohdittavaksi, onko perinnettä syytä muokata joltain osin. Olisin kaivannut soitolta ja laululta enemmän ajoituksellista täsmällisyyttä, ja jokin tempojen vaihtelussa häiritsi, mutta muuten tämä on ihan kelpo tallenne. Joidenkin instrumentaalikappaleiden tahtiin alkoi jopa tanssittaa, ja luulenkin, että yhtye on parhaimmillaan livenä. Iin Laulupelimannit ovat aiemminkin tehneet merkittäviä tekoja julkaisten Oulun seudulta tallennettuja kappaleita. Soja Murto Heikki Korkeakoski: Kesän anatomia Omakustanne 2024 K ansanmusiikkiväelle luultavasti Kiharakolmion mandoliininsoittajana tutuimmaksi tullut Heikki Korkeakoski ottaa sooloalbumillaan varsin selkeää pesäeroa emoyhtyeensä pelimannitunnelmiin. Mandoliinimusiikkia odottaneille Kesän anatomia on yllätys (joskaan ei varmasti pettymys), sillä mandoliini jää varsin pieneen rooliin Korkeakosken keskittyessä lähinnä sähkökitaran soittamiseen. Musiikillisesti levy kumartaa vahvasti etenkin kotimaisten mestarien, kuten Juha Björnisen, Esa Pulliaisen ja Raoul Björkenheimin viitoittamaan suuntaan, lieneepä kappale Björkenheimin puistotie jopa suora viittaus viimeiseen. Toiseksi viimeisenä kuultava countryrockkappale I’m Still Here puolestaan osoittaa Korkeakosken taitavan myös Atlantin toisella puolella tehtävän kitaramusiikin elementit mallikkaasti. Ainoa pieni kauneusvirhe kokonaisuudessa on levyn päättävä Oi muistatko vielä sen virren, jossa kuullaan vierailijoina Henriikka Warboldin laulua sekä Matti Korkeakosken pianoa. Kappale itsessään on yhtä kaunis kuin aina ennenkin, mutta lopputulos jää hieman läpiluennan kaltaiseksi. Olisin kaivannut Korkeakoskelta suurempaa roolia myös tähän. Tunnelmaltaan levy on kokonaisuutena kuitenkin juuri niin seesteinen kuin kesäisiin tunnelmiin nimellään johdattelevan instrumenttilevyn kuuluukin. Veikkaanpa, että tämä pääsee useammallekin levylautaselle tulevan kesän ajomatkoilla. Antti-J. Janka-Murros
• 42 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 KIRJAT Senni Heiskanen, Kati Rantala, Hanna Ryynänen, Pauliina Syrjälä ja Jenni Venäläinen: Saarijärven kanteleen soitto-opas Kansanmusiikki-Instituutin julkaisuja 118 2024 S aarijärven kanteleen suosio on ollut jo pitkään nousussa useiden taiturillisten soittajien myötävaikutuksella. Saarijärven kanteleensoittotyylille omistettu maailman ensimmäinen soittoopas on julkaistu. Oppaassa käydään läpi tämän kanteletyylin erilaisia tekniikoita ja soittotapoja. Ohjelmistossa on noin 60 kappaletta, perinnesävelmiä Suomesta, hiukan myös naapurimaista (mm. Latviasta ja Ruotsista), sekä tekijöiden omia sävellyksiä. Kirjassa on myös yhtyesovituksia. Alusta löytyy tiivis tieto-osuus Saarijärven kanteleen vaiheista ja lopusta löytyy lähdeluettelo. Soittotekniikkaa avataan sanoin ja havainnollistavin kuvin. Ulkoasu on selkeä ja otetaulukot löytyvät kappalekohtaisesti niiden sivuilta. Myös tässä oppaassa kierreselkä olisi käytön kannalta toimivampi ratkaisu. Vaikka kirja onkin nimetty juuri Saarijärven kanteleen ja tikkutyylin soittooppaaksi, voi ohjelmistoa soittaa myös muilla kanteleilla – vaikkapa 15-kielisellä. Julkaisu on tärkeä ja kaivattu avaus Saarijärven kanteleensoittotyyliin! Onnittelut tekijöille! Minna Raskinen Anu Alviola ja Aurora Visa: Kanteleen pyörtehissä 10–15-kielisten kanteleiden soittoopas Kansanmusiikki-Instituutin julkaisuja 119 2024 Oppaassa tutustutaan pienkanteleen perussoittotekniikoihin, näppäilyyn ja sointusoittoon, sekä hiukan vaativampaan sekatyyliin ja komppimelodiasoittoon. Plektran käyttöön on oma ohjeistuksensa, samoin korujen soittoon. On myös otetaulukkoja ja ideapankki sovitusten tekoon. Kappaleiden tasot on merkitty tähdillä, joita on yhdestä kolmeen vaativuuden mukaan: tutustujan, musikantin ja taiturin tasoille. Kaikki käytetyt termit selitetään auki, ja ohjeissa muistutetaan myös, että materiaalista voi tehdä omia sovelluksia. Oppaassa on ihastuttavan suuri määrä kappaleita, joten soitettavaa riittää pitemmäksikin aikaa. Ohjelmistossa on kansanmusiikkikappaleita sekä tekijöiden omia sävellyksiä. Käytettävyyden kannalta olisin ilahtunut myös kirjan kierreselkämyksestä, mutta muuten A4-koko ja visuaalisuus kokonaisuutena on selkeä ja toimiva. Oppaan valmistuminen on tärkeä saavutus tekijöilleen, mutta myös koko kantelekentälle, mistä suuret onnittelut! Minna Raskinen Sara Rouvinen: Löydä luonnollinen äänesi – Ääni, kehosi, instrumentti Basam Books 2024 N arinaa, kähinää, kireyttä, hengästystä... Radio on joskus suljettava, kun jonkun ääni ärsyttää. Menneinä vuosikymmeninä on opetettu kyllä laulamaan, mutta monet puhetyöläiset ovat jopa täysin vailla ensimmäistäkään äänenkäytön oppituntia. Aihe tuntuu olevan nyt pinnalla, kun lyhyen ajan sisällä ilmestyy useampia äänenkäytön oppaita. Puheviestinnän FM, laulunopettaja ja Sara Heleen -nimellä esiintyvä laulaja Sara Rouvinen on kirjoittanut oppaan, jonka avulla voi markkinointitekstin mukaan kehittää omaa ääntään. Olin toivonut, että kirjassa olisi johdonmukainen ohjelma kehittää luonnollista lauluja puheääntä, mutta jouduin pettymään. Varsin usein kirjoittaja nostaa itsensä, työnsä ja henkilökohtaisen elämänsä tarinoinnin keskiöön kouluttamisen sijaan. Kirjan nimeksi olisikin sopinut paremmin Matkani äänen parissa. Äänestä ja äänenkäytöstä on paljon kiinnostavaa tietoa, mutta vain pintoja raapaisten. Monet asiat kuitataan siteeraten muita kirjoittajia. Kouluttaja-tutkija Anne Tarvaisen nimi on säännöllisesti muodossa Tarviainen. Mistä kertonee? Kirjan harjoitukset ovat toimivia, mutta hyvin perustasolla. Kokonaisuutena kirja on rohkaiseva ja sitä äänenkäytössä tarvitaan. ”Hyväksy oma äänesi, hyväksy itsesi.” Sauli Heikkilä Katja Lampinen: Jämpsän polokkaa Jämsän Soimannit ry 50 vuotta Jämsän Soimannit ry 2023 M estaripelimanni Katja Lampinen, jonka isä Erkki Lampinen oli Jämsän Soimannien toiminnassa mukana alkuvuosista asti on kirjoittanut yhdistyksen 50-sivuisen "sydämellä tehdyn elämänmakuisen, ruohonjuuritason katsauksen". 1979 mestarikansanlaulajaksi Kaustisella nimetty Tyyne Pahkamäki sai vuonna 1973 Keski-Suomen kansanmusiikin keskeiseltä vaikuttajalta, Voitto Mäkelältä tehtävän ryhtyä herättelemään ajatusta yhdistyksen perustamisesta. Pahkamäen kutsuun vastasi nelisenkymmentä innostunutta ja maalikuussa 1973 pidettiin perustava kokous. Ulkoasultaan vaatimattomassa, mutta värikuvilla varustetussa kirjasessa käydään läpi yhdistyksen piirissä vaikuttaneita pelimanneja, yhtyeitä ja tapahtumia. Jokaista kiveä ei ole käännetty, eikä ole tarpeenkaan. Tällaisenakin lukija saa hyvän kuvan Soimannien toiminnasta. Ulkopuolisen lukijan silmään pistää vapaalehdykkäisten soittimien ylivalta: harmonikat ja huuliharput ovat keskiössä. Kuvista löytyy vain muutama viulu. Onnea Soimanneille! Sauli Heikkilä O n tullut sellainen kuva, että musiikkiyhdistykset ovat usein keskittyneet taidemusiikkiin ja kuorolauluun. Mielikuvissa myös pelimannimusiikki ja klassinen musiikki ovat aikojen saatossa olleet hieman napit vastakkain. Nykyaikana rajat ovat alkaneet hämärtyä, ja eri tyylilajien harrastajat ymmärtävät ja kunnioittavat muitakin kuin omaa lajiaan. Erkki Nevanperän kirjaa lukiessa käy alusta asti selväksi, että sellaista kahtiajakoa ei ainakaan Kauhajoella ole tunnettu. Tarina alkaa 1736 syntyneestä Samuel Rinta-Nikkolasta. Hänestä ja muista pelimanneista päästään pian musiikkiharrastustoiminnan jalostumiseksi kannatusyhdistyksen perustamiseen. Vuonna 1923 kirjattiin ensimmäiseksi pykälä yhdistyksen tarkoitukseksi "siveellis-isänmaallisella pohjalla toimien elvyttää, kehittää ja tukea musiikkiharrastuksia paikkakunnalla". Näin on myös toimittu yhtäjaksoisesti sotavuosien kymmenen vuoden taukoa lukuunottamatta. Koko ajan ovat kulkeneet rinnakkain orkesteritoiminta, kuorot, pelimannija viihdemusiikki. Yhdistyksen 50-vuotistaivalta juhlittiin kolmella konsertilla, joista ensimmäinen oli omistettu pelimannimusiikille, toinen viihdemusiikille ja kolmas vakavammalle musiikille. Runsaasti kuvitettu 100 vuotta Kauhajoen Musiikkkiharrastusten Kannatusyhdistys -kirja on kovakantinen, ammattitaitoisesti tehty julkaisu, joka antaa jokaiselle asiasta kiinnostuneelle hyvän kuvan Kauhajoen ja laajemminkin eteläpohjalaisesta musiikkitoiminnasta Suomen itsenäisyyden ajalta. Nevanperä on tehnyt tarkkaa työtä peratessaan arkistoja ja kirjatessaan tapahtumia vuosi vuodelta. Myös musiikintutkijoille verraton lähdeteos. Sauli Heikkilä Erkki Nevanperä: 100 vuotta Kauhajoen Musiikkiharrastusten Kannatusyhdistys Kauhajoen Musiikkiharrastusten Kannatusyhdistys ry 2023
• 43 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Katso koko ohjelmisto: www.etno-espa.fi Vilma Jää Pekko Käppi & K:H:H:L Mehrnoosh Zolfagari & Melisa Y?ld?r?m Heiskanen Bayatz Baharat Banda Caribe Helsinki Jäine Janne Masalin Aléa Emmi Kuittinen Ruttusound Frankosun & The Family ym.! Kansanmusiikki-instituutti 50 vuotta kansanmusiikki-instituutti.fi Kansanmusiikki-instituutin uudet kantelejulkaisut Kanteleen pyörtehissä Anu Alviola & Aurora Visa KIJ 118, hinta 32 € Tekniikkaja ohjelmisto-opas 10ja 15-kielisten kanteleiden perussoitto tekniikoihin sointujen soitosta näppäilysoittoon, sekatyyliin sekä komppi melodiaan. Saarijärven kanteleen soitto-opas Heiskanen, Rantala, Ryynänen, Syrjälä & Venäläinen KIJ 119, hinta 32 € Oppaassa käydään liki kuudenkymmenen kappaleen kattauksella läpi erilaisia Saarijärven kanteleen soittotapoja ja tekniikoita.
• 44 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Kansanmusiikkiliiton syksyn 2024 kiertueyhtyeet ovat: Syyskuu: Timo Rautiainen ja Ville Ojanen Band Yhtye: Timo Rautiainen: laulu, busuki ja kitara Ville Ojanen: viulu, laulu ja mandoliini Nils Ursin: basso, laulu ja stomp box Lauri Kotamäki: haitari ja laulu Folkkia kansalle! Paikkakuntina Helsinki, Oulu, Tampere, Kannus ja Mäntsälä. Lokakuu: Luomuduo Yhtye: Olli Sippola: viulu Sakari Keipi: kitara Viulu ja kitara ovat pohjoismaisen instrumentaali-post-folk -duomusiikin kovaäänisimmät profeetat. Vankan perinnekunnioituksen lisäksi Luomuduolla on terve välinpitämättömyys genreja tyylirajoja kohtaan ja taipumus soittaa mitä huvittaa, tietysti hyvän maun rajoissa. Paikkakuntina Raisio, Helsinki, Tampere, Kannus ja Oulu. Marraskuu: Northflip Yhtye: Viivi Maria Saarenkylä: harmonikka J-P Piirainen: akustinen kitara Maailmanmusiikkia pohjoisen ääntä. Northflipin musiikki on säkenöivä fuusio pohjoismaisia kansantanssigrooveja ja virtuoosimaisia instrumentaaleja. Omaperäisten sävellysten juuret ovat syvällä suomalaisessa kansanmusiikkiperinteessä ja kahden instrumentalistin orgaaninen yhteys tuo mukaan intiimiä folk-tunnelmaa samalla kun äänimaailma laajenee mukaansatempaaviin rytmeihin ja herkkiin melodioihin. Paikkakuntina Oulu, Tampere, Helsinki, Kaarina ja Kannus. Joulukuu: Räsynukke Kiertueelle Räsynukke esiintyy triona: Suvi Uura: laulu Hessu Isoniemi: kitara Hanna Turunen: kontrabasso tai Emmi Tauriainen: viulu Räsynukke on vuonna 2011 perustettu jyväskyläläinen akustista suomenkielistä musiikkia soittava bändi, joka tyylillisesti risteilee folkin ja modernin kansanmusiikin välillä. Yhtyeen musiikki on saanut vaikutteita suomalaisesta luonnosta ja mystiikasta. Räsynuken musiikki virtaa kepeästi ja soi väkevästi. Se on herkkää, seikkailunhaluista ja dynaamista. Paikkakuntina ainakin Helsinki, Tampere ja Oulu Tiedot täydentyvät Kansanmusiikkiliiton nettisivuille ja Facebookiin kiertueiden konserteista sitä mukaa kun tietoja varmistuu. Tervetuloa konsertteihin! Kansanmusiikkikiertueita tukee MES. Kiertueyhtye paikkakunnallesi? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilaja tarjoilukuluista, äänentoistosta tilan / bändin niin vaatiessa, Teostokuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen, teille jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2024 omavastuuosuus on 140 € / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä liiton tuottajaan: Maarit Aarvala, 044 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Syksyn Kansanmusiikkikiertueet Ja ak ko M an ni ne n R is to Sa vo la in en Ca ro lin a St en ba ck R ik u Su on io
• KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 30 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Sähköpostiosoite Puhelinnumero Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Jäsentarjoukset Sakari Kukko Afro Chamber & Strings: Kainuu-Casamance (cd) 16 € (norm. 20 €) DANTCHEV:DOMAIN: Say it (cd) 14,40 € (norm. 18 €) Sauli Heikkilä: Kiehtova kurkkulaulu (kirja) 26,24 € (norm. 32,80 €) Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta www.kansanmusiikkiliitto.fi. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. Merkit Pelimannien suoritusmerkit Pronssinen pelimannimerkki Jouko Kyhälä, huuliharput, Kirkkonummi, Helsingissä 16.3.2024 Essi Räsänen, hardangerviulu, Oulu, Helsingissä 16.3.2024 Viive Virtanen, viulu, Helsinki, Helsingissä 16.3.2024 Onnea! Suomen Kansanmusiikkiliitto etsii toiminnanjohtajaa Nykyisen toiminnanjohtajamme jäädessä eläkkeelle vuoden 2025 kesäkuussa, etsimme ehkä juuri sinua kansanmusiikkialaa tuntevaa moniosaaja. Tule kansanmusiikin näköalapaikalle Suomen Kansanmusiikkiliittoon pitämään narut käsissäsi ja vaikuttamaan kansanmusiikkielämän tulevaisuuteen! Toiminnanjohtaja vastaa toiminnan pyörittämisestä ja kehittämisestä, hallinnosta, taloushallinnosta, avustuksista, yhteydenpidosta jäsenyhdistyksiin, kursseista ja jäsenrekisteristä. Toiminnanjohtaja hoitaa Kansanmusiikki-lehden osalta tietyt tehtävät sekä tekee yhteistyötä ja verkostoitumista kansanmusiikkija tanssialan ja muun musiikkialan kanssa. Samuelin Poloneesi -tapahtumassa toiminnanjohtaja on tuottajan tukena mm. tiedotuksessa ja tapahtuman suunnittelussa ja rahoituksen saamisessa. Toiminnanjohtaja toimii myös JuuriJuhla-RotFestin tuottajana ja toiminnanjohtajana. Verkkokaupan tuotehankintoja ja ostojen postitusta tehdään yhdessä tuottajan kanssa. Työhön perehdytys tehdään kevään 2025 aikana. Työ alkaa huhtikuussa 2025 tai sopimuksen mukaan. Toimistomme sijaitsee Hämeentiellä Helsingissä, mutta työtä voi tehdä osittain myös etänä. Vapaamuotoiset hakemukset 1.9.2024 mennessä: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki tai toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Tiedustelut: toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri 0500 431913 tai puheenjohtaja Risto Kupari 044 793 3520 Lisätietoja: Suomen Kansanmusiikkiliitosta www.kansanmusiikkiliitto.fi Pä iv i Yl ön en -V iir i Jouko Kyhälä (vas.), Viive Virtanen ja Essi Räsänen. Jäsenmaksulaskut lähteneet Tarkkailkaa sähköpostianne, äskettäin olisi pitänyt tulla jäsenmaksutai lehtilasku ellei se ole tullut paperilaskuna. Tarkastakaa myös sähköpostin roskaposti jos laskua ei löydy saapuneista viesteistä.
• 46 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Kansanmusiikkipedagogi KeskiPohjanmaan ammattikorkeakoulusta 2009 ja musiikin maisteri Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta 2016. Mukana niin kansanmuusikoiden yhteisorganisaatio Folk Extremessä kuin Kulttuuriosuuskunta Uulussa. Lisäksi olet esiintyvä muusikko ja opettaja. Miten aikasi jakaantuu rooleissasi nykyään? Jo muutaman vuoden ajan toimeni Folk Extremessä on vienyt enimmän työaikani. Musiikkikoulu Uulussa hoidan osa-aikaista rehtorin pestiä ja teen tuntiopettajan töitä. Lisäksi teen töitä muusikkona eri projekteissa. Mitä tehtäviisi Folk Extremessä ja Uulussa kuuluu? Folk Extremen toiminnanjohtajana vastaan projektien budjetoinneista, palkanmaksusta, raportoinnista sekä avustuksien hausta. Lisäksi hoidan tiedottamista sekä sopimusteknisiä asioita. Folk Extremen kautta edustan artisteja agentin ominaisuudessa muun muassa kansainvälisillä musiikkimessuilla ja hoidan osin myös konserttimyyntiä. Muusikon koulutustani unohtamatta ehdin myös välillä Folk Extremen kautta keikoillekin. Toiminnanjohtajana olen Folk Extremen edustajana monissa eri yhteyksissä. Teen erilaisia konserttija projektituotantoon liittyviä töitä muun muassa Suistamon Sähkön, Anne-Mari Kivimäki Ensemblen, Pekko Käpin , Eero Grundströmin , Petra Poutasen sekä Emilia Lajusen kanssa. Kalenterin täyttymisen vuoksi olen joutunut jättämään opettamista musiikkikoulu Uulussa vähemmälle, mutta muutama tunti silloin tällöin pitää ammattitaitoa yllä. Rehtorin työhön kuuluu yhteydenpito ja tiedottaminen opettajille ja oppilaille, sekä erilaisten raporttien laadinta mm. taiteen perusopetuksen valtakunnallisiin tilastoihin. Uuluun voi tutustua edellisen lehden jutussa, mutta mitä kuuluu Folk Extremelle? Folk Extreme on muuttunut yhdistyksestä yleishyödylliseksi taideyhtiöksi. Myös yhteisön jäsenien kokoonpano on hiukan muuttunut. Kuusi vuotta sitten Folk Extreme oli vasta aloitteleva toimija, mutta nyt vuonna 2024 se on vakiinnuttanut paikkansa sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Kansainvälinen toimintamme on kokenut vuosien aikana suuren harppauksen. Lisäksi olemme toteuttaneet vuosien aikana isoja haasteellisia projekteja. Toivomme kovasti, että hallituksen leikkaukset eivät kolahtaisi kovin nykykansanmusiikin nousevalle kentälle. Kuinka onnistut luovimaan monipuolisissa rooleissasi? Välillä luoviminen eri roolien välillä on haastavaa aikataulullisesti. Varsinkin loppuvuosi ja kevät ovat kovin kiireistä aikaa. Tasapainoa hallintotyölle tuovat kuitenkin keikat, joita saan tehdä vuosittain melko paljon. Esiintyminen on yhä elämän suola. Kun ehdit keikoille, mitä tarjoat yleisölle? Esiinnyn useissa kokoonpanoissa eri instrumentaatioilla. Anne-Mari Kivimäki Ensemblessä laulan ja soitan kanteletta, klarinettia ja banjoleleä. Ohjelmisto on nykykansanmusiikkia, jonka kantavana teemana on Anne-Marin Notka-haitari. Oma sooloprojektini kantaa nimeä “Talvitie” ja pohjautuu Kauhajoen Nummijärvellä vaikuttaneen Kerttu Talvitien keräämään kansanlaulujen arkistomateriaaliin. Projektini pohjautuu laulun ja ukulelen yhteistyölle. Lisäksi esiinnyn tällä hetkellä Tampereen ihankaikkisen kuninkaallisen tuomiokuoron, Tampereen ukuleleorkesterin ja Tani Tamminen Big Bandin riveissä. Seuraat läheltä nykykansanmusiikin kenttää? Mitä sille näkemyksesi mukaan kuuluu? Suomen nykykansanmusiikin kentässä on valtava vientipotentiaali. Meillä on uskomattoman taitavia ja omaleimaisia artisteja ja bändejä, jotka vievät nykykansanmusiikin keinoin kulttuuriperintöä maailmalle. Pohjoismainen musiikki kiinnostaa ympäri maailman. Pitäisi keksiä vielä tehokkaampia keinoja sen esille tuomiseen esimerkiksi musiikin synkronoinnin kautta. Kaipaisin Suomen sisällä vielä enemmän arvostusta ja panostusta tätä arvokasta potentiaalia kohtaan, joka toimii äänenämme maailmalla. Suomalainen ja pohjoismainen nykykansanmusiikin kenttä on nykyisin hyvin valveutunut tasa-arvokysymyksissä taiteilijoiden kesken. Toivotaan, että valveutuneisuus siirtyisi myös muihin musiikin genreihin ja ryhdyttäisiin tiedostamaan alalla olevia rakenteita sekä tekemään tarvittavia muutoksia tasa-arvon saavuttamiseksi musiikkialalla. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Silja Palomäki Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Satu Ukkonen Nimi: Silja Palomäki Syntynyt: 1981, Ilmajoki Kotipaikka: Tampere Koulutus: Musiikin maisteri, kansanmusiikkipedagogi AMK Toimi: Toiminnanjohtaja ja muusikko Folk Extremessä, osa-aikainen rehtori ja tuntiopettaja musiikkikoulu Uulussa www.folkextreme.fi www.uulu.fi www.facebook.com/siljapalomakimusic
• KESÄTAPAHTUMIA Kesäkuu 2.-5.6. Nuorten juurimusiikkileiri Pyhätunturi www.facebook.com/lapinkansanmusiikki 3.-7.6. KAMU´24 nuorten kansanmusiikkileiri, Mäntsälä www.kansanmusiikkiliitto.fi/kamu 3.-7.6. Näppärikurssi, Kaustinen step.fi/course/napparikurssi-2024 7.6. Pia Siiralan tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus, Helsinki www.uniarts.fi/tapahtumakalenteri 10.-12.6. Kangasalan Pelimannileiri kangasalanpelimannit.yhdistysavain.fi/tapahtumat/kangasalan-pelimannileiri 12.-16.6. Pispalan Sottiisi, Tampere sottiisi.fi 16.6. Puskasoitot, Telkkämäen perinnetila www.facebook.com/ groups/2015374585389645 16.6. Aino & Miihkali -klubi, Karkkila www.ainomiihkali.com/ainomiihkali-klubit 17.6. Helsinki City Folk, Helsinki www.espanlava.fi 21.-22.6. Seurasaaren juhannusvalkeat, Helsinki www.juhannusvalkeat.fi 24.-30.6. Pelimannikiertue – Spelmansturné Saaristomerellä Brunskär-Aspö-Nötö-GullkronaBrännskär-Korpoström www.biosfar.fi/evenemang/ spelmansturne 24.-30.6. Sommelo, Kuhmo ja Suomen vienalaiskylät www.sommelo.net 25.6. Vänö Ohoj! -risteily www.ohoj.fi 24.-30.6. Kihaus Folk, Rääkkylä www.kihaus.fi 24.-28.6. Haapaveden Folkkurssit www.haapop.fi 27.-29.6. Haapavesi Folk Music Festival www.haapavesifolk.com 29.6. Kiikoisten Purpurit www.kiikoistenpurpurit.fi 30.6. Antin soitto, Kannonkoski www.kamukanta.fi/tapahtuma/ antin-soitto-4 Heinäkuu 1.-10.7. Ethno Finland, Kaustinen www.mubazar.com/en/opportunity/registration-to-ethnofinland-2024 2.7. Vänoxa Ohoj! -risteily www.ohoj.fi/ 3.-5.7. Vänö Ohoj! -kansanmusiikkileiri www.ohoj.fi 5.-7.7. Härmän pelimannipäivät 5.7. NatureMusicCamp, Koski TL www.minnahokka.com/ 8.-14.7. Kaustinen Folk Music Festival www.kaustinen.net 10.7. Aspö musikdag www.facebook.com/ events/1417465319129390 16.-21.7. NORDLEK2024, Norja www.nordlek2024.no 20.7. Tuuren Sottiisi, Pielaveden Laukkala www.facebook.com/ groups/2015374585389645 23.7. Väno Ohoj! -risteily www.ohoj.fi 24.7. Lauhan Spelit www.lauha.fi/lauhansarvi/aktiviteetit/lauhan-spelit 24.7. Ester Heleniuksen teeja soittoilta, Sippola. www.galleriaantares.fi 26.-28.7. Finlandssvensk spelmansstämma, Vaasa ja Korsholm www.spelmansforbundet.fi 26.-28.7. Iniö Folk www.facebook.com/ groups/372391046142462 27.-28.7. Puistokarkelot, Helsinki www.helsinkifolk.net 30.7. Vänö Ohoj! -risteily www.ohoj.fi Elokuu 2.-4.8. Eteläpohjalaiset Spelit, Ilmajoki www.www.spelit.fi 4.8. Reissu-Veikon Sottiisi, Yläne www.museoylane.fi/1 5.-15.8. Etno-Espa www.etno-espa.fi 5–8.8. Folkmusikläger i Nykarleby www.spelmansforbundet.fi 6.8. Vänoxa Ohoj! -risteily https://ohoj.fi 6.-10.8. Sippolan kansainvälinen kantelekurssi, Sippola. www.galleriaantares.fi 9.-10.8.2034 Finland Harmonica Festival, Huuliharpun SM-kilpailut, Orivesi www.suomenhuuliharpistit.fi 11.8. Aino & Miihkali -klubi, vierailijana Mikko Perkoila, Karkkila www.ainomiihkali.com/ainomiihkali-klubit 12.8. Elopelit, Pomarkku www.pomarkku.fi/index. php/2018/06/29/elopelit12-8-klo-14 16.8. Navettafolk, Ylivieska www.ppkyhdistys.net/tapahtumia 16.-17.8. Kaukas EloFolk, Hyvinkää www.kaukaselofolk.fi 17.8. Matti Viitalan soitot, Kurikka www.viitalanns.net/mattiviitala. htm 25.8. Ylä-Savon Pelimannien Kansanmusiikkikurssi II, hengellinen kansanmusiikki www.facebook.com/ groups/2015374585389645 30.-31.8. Höyhtyän OstariFestari, Oulu www.ostarifestari.com 31.8. Lauluvaellus, Sipoonkorpi kansallispuisto www.kaamospelit.fi/ Syyskuu 1.9. Kansanmusiikkimessu, Helsinki uudenmaankamu.net 1.9. Aino & Miihkali -klubi, Karkkila www.ainomiihkali.com/ainomiihkali-klubit 7.9. Kangasala Folk www.kangasalanpelimannit. yhdistysavain.fi/tapahtumat/ kangasala-folk 20–22.9. Skärikurs på Sälgrund www.spelmansforbundet.fi 23.9. European Folk Day www.europeanfolknetwork.com 24.-25.9. European Folk Network Conference, Kaustinen www.europeanfolknetwork.com 25.-29.9. The Irish Festival of Oulu irkku.fi Lokakuu 4.-6.10. Lokakuun Loiskeet Seinäjoki www.spelit.fi 12.10. Savonlinnan kansanmusiikkipäivä www.facebook.com/savonlinnankansanmusiikkipaiva kamukanta.fi 47 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 K ris ta JÄ rv el ä Suomen Kansanmusiikkiliiton kiertueet sivulla 44.