• 3 • 2014 Irtonumero 8 € Juurakko kontrasteista harmoniaa, s. 6 Paavo Helistön kaksi kesää Konstan talossa, s. 17 Kelttifestareilla Galiciassa, s. 14 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 MUKANA PELIMANNI-LIITE 1
• SISÄLTÖ 3 • 2014 17 Pääkirjoitus: Kansanmusiikkia radioon.......................................................................... 4 Ajassa: Kimmo Pohjonen..................................................................................................... 5 Frank Hietala, pelimanni Alavieskan Taluskylästä..................................................10 Traditon for Tomorrow -konferenssi Islannissa......................................................13 Karjalaiset Laulujuhlat Joensuussa...............................................................................16 Esittelyssä: Anna Näkkäläjärvi-Länsman ..................................................................19 Glen Qvarnström & The Polka Kings Finland...........................................................20 Pelimanni-liite Huuliharpistit hakevat yhä nuoria riveihinsä............................................................23 Uudenmaan nurkka.............................................................................................................24 Nuottiliite: Vuoden 2015 yhteissoittokappaleet Uudeltamaalta............25–28 Kuulumisia Pohjois-Savosta.............................................................................................29 Varsinais-Suomen kuulumisia: Mitä mää tiärän Kaustisest!...............................30 Mistä on musiikki tehty? Musiikinteoriasarja alkaa................................................31 Perinnearkun polkkakilpailun satoa.............................................................................31 Vuoden 2014 mestaripelimannit..................................................................................32 Neitsytmatka Kaustiselle kesällä 2014......................................................................33 Kansanlaulukilpailut Kaustisella....................................................................................34 Folklink-hanke edistää kansanmusiikkia ja luo verkostoja..................................35 Tanssiteattereissa juhlitaan: Rimpparemmi ja Tsuumi.........................................36 Visio 2025: Minun visioni.................................................................................................37 Kihaus Folk ylitti odotukset.............................................................................................39 Oriveden kansanmusiikkikurssit....................................................................................40 Tauno Ahon satavuotismuistokonsertti.....................................................................41 Mestaripelimanni Voitto Isosaaren muistoksi..........................................................41 Levyt.................................................................................................................................42–46 Kirjat..........................................................................................................................................47 Taustapeili: Kristiina Ilmonen..........................................................................................50 Kesämuistoja.........................................................................................................................51 Paavo Helistön kaksi kesää Konstan talossa. 14 21 KOLUMNISTI Piia Kleemola-Välimäki Kelttifestareilla Galiciassa. 6 Juurakko – kontrasteista siniseen harmoniaan 2 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• ALKUTAHDIT Suomalaisia esillä Womexissa ja Folkelarmissa Lisätiedot tapahtumista: www.womex.com, www.folkelarm.no Jani Kivelä Womexissa soi tänä vuonna jouhikko, Ilkka Heinonen Trio komeilee tapahtuman virallisessa showcase-ohjelmassa. Esiintyjät on valittu tapahtumaan yli 850 tarjokkaan joukosta. Yhtyeessä soittavat Ilkka Heinonen jouhikkoa, Nathan Riki Thomson kontrabassoa ja Mikko Hassinen rumpuja. Womex on kansainvälisesti merkittävin maailmanmusiikin markkinointitapahtuma. Se järjestetään vuosittain Euroopassa – tänä vuonna Santiago de Compostelassa Espanjassa 22.-26. lokakuuta. Vastaava pohjoismaista kansanmusiikkia kansainvälisille tapahtumajärjestäjille ja medialle esittelevä tapahtuma Folkelarm järjestetään syyskuun lopussa Oslossa. Suomesta mukana on energinen Puhti. Folkelarmissa on esillä pääosin norjalaisia kansanmusiikkiyhtyeitä, mutta myös muista Pohjoismaista otetaan mukaan joitakin yhtyeitä. Kantele-lehdestä Vuoden laatulehti Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry valitsi toukokuun lopussa Vuoden 2014 laatulehdeksi Kantele-lehden. Tänä vuonna raati halusi antaa tunnustusta erityisesti julkaisuille, jotka eivät ole isojen toimitusten julkaisemia vaan yksittäisten toimijoiden innostuksen ja aihetta kohtaan tunteman intohimon hedelmiä. Palkintoraadin mukaan Kantele on todellinen vuoden yllättäjä. Lukijalle välittyy innostuneisuus ja tunteen palo, vaikka vaikuttaa siltä, että toimituksen resurssit ovat todella pienet. Lehti käyttää hienosti aikakauslehtien erilaisia juttutyyppejä. Lopputuloksena on lehti, joka onnistuu olemaan monipuolinen ja ilmaisumuodoiltaan vaihteleva, vaikka aihe on aina sama. Kantele on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kulttuurilehti, joka käsittelee kanteleen nykypäivää ja historiaa moni-ilmeisesti. Kansanmusiikki-lehti onnittelee lehteä julkaisevaa Kanteleliitto ry:tä ja päätoimittaja-taittaja Jimmy Träskeliniä. www.kantele.net Helsingin Kamppiin luovien alojen keskittymä Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry, Music Finland ry, Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry, Suomen Säveltäjät ry, Suomen Musiikkikustantajat ry, Finnish Film & Audiovisual Export Favex ry, AV-tuottajien tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry ja Suomen Tekijänoikeudellinen Yhdistys ry muuttivat uusiin toimitiloihin Kampin Huippuun keväällä 2014. Samalla järjestöt muodostivat ydinkeskustaan uuden luovien alojen keskittymän, Luovan Huipun. Keskittymän tavoitteena on tiivistää entisestään järjestöjen keskinäistä yhteistyötä ja tuoda luovan alan järjestöt lähemmäs jäsenistöään, asiakaskuntaansa ja sidosryhmiään. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry 60 vuotta Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry on vuonna 1954 perustettu kevyen musiikin tekijöiden etujärjestö. Siihen voivat liittyä säveltäjät, sanoittajat ja sovittajat, jotka ovat Teoston asiakkaita ja joilla on riittävästi julkaistua tai julkisesti esitettyä tuotantoa.  Yhdistykseen kuuluu yli 750 jäsentä. Elvis ry on  suurin Teoston kolmesta jäsenjärjestöstä. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja on Kaija Kärkinen. Yhdistyksen toiminnanjohtaja on Aku Toivonen. www.elvisry.fi 3
• Veera Juutinen PÄÄKIRJOITUS Kansanmusiikkipiireissä kuulee usein valitettavan, että radiossa ei soi kansanmusiikki. Ei käy kiistäminen. Kansanmusiikin säännöllinen tarjonta jää radio ykkösen tiistai-iltaan. Satunnaisesti kansanmusiikkiin voi törmätä vain muutamassa muussa ohjelmassa. Ennen oli kaksi kanavaa, nykyään kymmeniä. Tosin niitä kanavia, joilta kansanmusiikkia voisi kuulla, ei ole edelleenkään kuin kaksi. Vain jos joku yksittäinen esiintyjä lyö läpi suurelle yleisölle, voi kansanmusiikkihenkinen kappale soida myös muilla kanavilla. Topi Saha, J. Karjalainen ja Lauri Tähkä käyvät tässä esimerkeistä. Ennen internetin aikaa radiosoitoilla oli valtava merkitys. Sormet näppäimillä yritettiin saada nauhoitettua suosikkikappaleita. Soittolaitteet, levyt ja kasetit olivat kalliita ja useimmilla paikkakunnilla hankalasti saatavilla. Nyt, kun useimmilla meistä on käytössään internet on mahdoton kuvitella musiikkia, mitä sieltä ei löytäisi muutamassa sekunnissa. Niillekin, joilla ei ole tietokoneita, useimpien paikkakuntien kirjastot tarjoavat kohtuullisen valikoiman musiikkia cd-levyinä. Mihin radiosoittoa tarvitaan? Monet käyttävät radiota seuralaisena. Minulle se korvaa työyhteisön. Kuuntelen yleensä Radio Suomea. YLE Radio 1:ä kuuntelen suunnitellusti. Siellä on erinomaisia ohjelmia, mutta klassinen ei istu minulle taustamusiikiksi ja juontajat tuppaavat olemaan hieman liian hienostuneita. Radio Suomi ärsyttää vähemmän. Suonet pullistuvat vain, kun jotkut juontajat ovat omaksuneet nuortenkanavien tyhjänpäiväisen länkyttämisen tai kun ilmoille kajahtaa se laskelmoiduin iskelmä tai kellariin unohtunut ”klassikko”, jonka olisi suonutkin unohtuneen. Radio Suomi on kansanradio, siellä on jopa sellainen ohjelma, miksi se ei voisi soittaa kansanmusiikkia? Siksi, kun kansa on vieraantunut kansanmusiikista. Ja se on vieraantunut siitä siksi, kun se on poistunut arkipäivän äänimatosta. Kiitos radion musiikkitoimittajien. Haluan radion myös yllättävän. On mahtavaa, kun joku asiansa osaava musiikkitoimittaja valitsee hyvää musiikkia, jota en ole ennen kuullut. Massamusiikkipuuron joukossa kansanmusiikki toimii virkistävän lähteen tavoin. Väsenin kappale tuli kerran keskellä soittolistojen soopaa. Ah. Siitä on kyllä varmaan kymmenen vuotta. Kansanmusiikin puute radiossa on myös meistä itsestämme kiinni. Meidän pitää vaatia sitä. Kansanmusiikki-lehden Facebook-sivulla on linkki, jonka kautta voit kertoa mielipiteesi. Samalla voi esittää tiistaiillan kansanmusiikkiohjelman tekijöille toiveita ja antaa palautetta. Tärkein oivallukseni on kuitenkin puhelinlangat laulaa -ohjelman mahdollisuudet. Joka perjantai tulee monen tunnin lähetys toivemusiikkia. Puhelinlangat laulamaan, pääset ehkä sanomaan suoraan lähetykseen:”Miksi radiossa ei soi kansanmusiikki?”. Muistaa sopii myös kansanradio sunnuntaisin.... Sauli Heikkilä KANSANMUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 3 (174) 2014 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@gmail.com 4 Vilma Juutinen Kansanmusiikkia radioon Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti Kirjapaino toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Ulkoasu ja taitto Kansanmusiikki 4/14 ilmestyy 5.12. Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä aineisto 17.11. mennessä. Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Riitta-Liisa Joutsenlahti, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Jimmy Träskelin Kulttuuri-, mielipide- ja ja Päivi Ylönen-Viiri tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Kansikuva Juurakko, kuva: Sauli Heikkilä Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 3588921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• AJASSA Kimmo Pohjonen Musiikkisi on tyylilajeja kiertävä oma keitoksensa, onko kansanmusiikista jäljellä muuta kuin soitin? Koen, että musiikkini perusta on vahvasti kansanmusiikissa. En pidä siitä, että kansanmusiikkia työnnetään minkäänlaiseen pakkopaitaan, niin paljon se minulle merkitsee. Kansamusiikkiin liittyy vahvasti perinne ja sen säilyttäminen ja niin pitääkin olla, mutta yhtä tärkeää on, että se saa myös elää ja versoa vapaasti. Mitä muita keikkoja syksyyn mahtuu? Soolokonsertteja Meksikossa ja Portugalissa, duo-konsertti tyttäreni Saanan kanssa Saksassa, yhteisproduktio tanssija Minna Tervamäen kanssa Savoy-teatterissa Helsingissä sekä Kerava-salissa ja vuoden päättää Heikki Laitisen kanssa esitettävä Murhaballadit ravintola Allotriassa Perinnearkku-klubilla 10.12. Jos joku ei näitä Heikin laulamia tarinoita ole vielä kuullut, kannattaa todellakin tulla. Mikä konsertti on sinulle henkilökohtaisesti tärkein? Tärkein konsertti on aina se joka on lähinnä kalenterissa ja siten ajankohtaisin. Sauli Heikkilä Kim Laine Omistat useammankin syksyn konserteista 50-vuotisjuhlille. Onko syntymäpäivällä erityinen merkitys? Viidenkympin kriisi? En koe syntymäpäivää mitenkään erityisenä ja en ole sitä koskaan juhlinut. Suostuin Tampere-talon konserttiin Kimmo Pohjonen 50 vuotta SPECIAL -nimellä, koska siten sain yhdistää eri projekteja yhdessä konsertissa. Kun Tampere-talon idea julkaistiin, syntymäpäivä-teema ilmaantui yllättäen muuallekin minulta kysymättä. Helsingin Juhlaviikoilla esiinnyit Huvila-teltassa Samuli Kosmisen ohella maailmankuulun jousikvartetti Kronoksen sekä Pekka Kuusiston kanssa. Mitä on odotettavissa Tampere-talolla ja Etnosoi!n konserteissa? Tampere-talo on ensimmäinen niin sanottu retrospek­ tiivi jonka olen koskaan tehnyt. Lavalla kapuavat muun muassa Pinnin Pojat, Reijo Kela, Rämsöön Moottorimiehet, Samuli Kosminen, Proton String -kvartetti, Helsinki Nelsonin painijoita. Yhteensä 22 esiintyjää eli melko haastava kattaus yhteen iltaan. Etnosoi!n konsertti esittelee uuden duon nimeltään pohjonen alanko. Olen hakenut Ismo Alangon kanssa yhteistä musiikillista sielunmaisemaa ääniimprovisaation kautta jo yli vuoden verran. Etnosoissa kuullaan, millainen se on. Duolle tärkeä kolmas lenkki on äänimies Tuomas Norvio, joka osallistuu musiikin tekoon livenä miksaamisen ohessa. ”...duetto on enemmän kuin kahden taiteilijan kohtaaminen. Se on täydellinen synteesi.” Jussi Tossavainen HS 5.4.2014. Bright Shadow: Kimmo Pohjonen & Minna Tervamäki, Kerava-sali 29.11. ja Savoy-teatteri 4.12. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 5
• Juurakko – kontrasteista sininen harmonia Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä Otetaan vanha kuhmuinen pata. Kaadetaan siihen ruukullinen pohjoisamerikkalaista kansanmusiikkia, bluesia, bluegrassia, gospelia ja työlauluja. Lisätään puukiulullinen suomalaista kansanperinnettä. Hämmennetään jouhikolla ja maustetaan kourallisella nykymusiikkia. Ripotellaan vielä mukaan taskun pohjalta löytyneitä yrttejä eri ilmansuunnista ja kypsytellään tarinoiden. Nautitaan muhevan lämpimänä. Keiton nimi on Juurakko. S opasta ei tule eri ainesten pienin yhteinen nimittäjä vaan jotain muuta. Se kuulostaa hyvin tutulta, mutta samalla aivan ennenkuulumattomalta. Niinkuin hyvässä ateriassa, tässäkin on iso merkitys sillä, miten illallinen tarjoillaan. Juurakon kattauksessa on kaikki kohdallaan. Vahvojen äänten harmonia, kansansoitinten rouheus ja konserttikanteleen tuoma kontrasti muodostavat kokonaisuuden, jossa on kaikki tarvittava. Ei haittaa koulutuksesta Juurakko on yhtye, jonka syntyminen on ollut väistämätöntä. Yhtyeessä näkyy vahvasti suomalaisen musiikinopetuksen tulokset ja musiikillisten tyylien ja vaikutteiden sekoittuminen. Kaikilla yhtyeen jäsenillä on pitkä musiikkikoulutus – yhdellä jopa tohtoriksi asti. Juurakon musiikissa kuulee sen, kuinka kaikki maailman musiikki on sormien ja korvien ulottuvilla. Musiikin raja-aidat ovat kaatuneet ja yhtye seikkailee vapailla laitumilla ja tekee, mitä mieleen juolahtaa. Silti kaikessa soi blues. Musiikkikoulutus oli joskus muilla kuin klassisen musiikin alueella lähes kirosana. Aidon kansanmuusikon, rokkarin ja jatsarin piti hakea oppinsa riihen takaa, autotallista tai savuisista kuppiloista. Mielikuva on syytä haudata viimeistään nyt. Tottakai lahjakkuudella ja elämänkokemuksellakin on 6 merkityksensä, mutta olennaista on se, että saa tehdä täysipäiväisesti sitä, mistä on eniten innostunut. Saa kehittää rauhassa muusikkouttaan, harjoitella ja tehdä kokeiluja ilman paineita muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Juurakon vokalistit tapasivat toisensa Pop & Jazz Konservatoriossa muodostetussa neljän naisen ja kahden miehen lauluyhtyeessä. A cappella – ilman säestystä laulava – yhtye esitti monenlaista lajityypille tuttua ohjelmistoa ja keikkaili ahkerasti lähes kymmenen vuotta. Yhtye haudattiin rauhanomaisesti, mutta jo muistotilaisuudessa naiset päättivät jatkaa yhdessä tekemistä. Pari vuotta myöhemmin nelikko oli mukana Lohtajan kirkkomusiikkijuhlilla Timo Alakotilan teoksessa, jota esittämässä oli myös kantelemuusikko Eija Kankaanranta. Yhteinen sävel löytyi saman tien. Nelikko ihaili Eijan kanteleen soiton kauneutta ja Eija tyttöjen laulusointia. Päätettiin ryhtyä tekemään yhteistyötä. Kauneuden ihailu johti rouheuteen. Vähitellen mukaan ui lisää soittimia. Blues oli soinut jo edellisessä yhtyeessä, ja siihen sointiin sopivat hyvin kansanmusiikissa käytetyt soittimet. Mukaan tulivat Minsku Tammelan jouhikko ja Laura Kaartisen harmooni. Myöskin skiffle-musiikista tutut itsetehdyt soittimet ja arkipäivän esineet toivat oman mausteensa soinnille. Kaiken ytimessä olivat kuitenkin naisten vahvat äänet. Niissä soivat vanhat ja nuoret soulmammat, bluesin pioneerit – miehet ja naiset – pohjoisen joiku ja konstailematon kansanlaulu. Pop- ja jazzpedagogit Kaisa Saarikorpi ja Anna Wiksten hoitavat lyömäsoittimia, Kaisa myös kitaraa ja Anna Rauno Niemiseltä mittatilaustyönä hankittua kaksikielistä plankkua. Annan innoittajina ovat toimineet erityisesti vahvat souläänet Erykah Badusta Aretha Frankliniin, mutta myös vanha blues on iskenyt sieluun. – Big Mama Thorntonin Hound dogin kuuleminen ravisteli käsitystä siitä, miten nainen voi laulaa, kertoo Anna. Kaisalle korvia avaavia kokemuksia tämän yhtyeen ohjelmistoa ajatellen olivat erityisesti J. Karjalaisen LännenJukka -albumi sekä Coenin veljesten O Brother, Where Art Thou -elokuvan soundtrack. Suomalainen kansanmusiikki ei juuri pedagogiopintoihin kuulunut. Lauran opintoihin Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla kuului toki kansanmusiikkia, mutta varsinainen rakkaus syntyi Haapaveden kesäkursseilla, jossa opettajana oli Timo Alakotila. Näiden reissujen jälkeen tuli hankittua matkaharmoonikin. Minsku jatkoi pedagogiopintojen jälkeen Sibelius-Akatemialla kansanmusiikin maisterikoulutuksessa ja on kokemuksineen ja tietoineen avannut Juurakolle uusia ovia suomalaiseen kansanperinteeseen. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 7
• Juurakko kuvattiin Tekniikan Museossa Helsingissä Pitää olla hyvä meininki – Kuulin tyttöjen sanovan ”blues” ja sanoin heti, että sitä haluan oppia, Eija muistelee ensitapaamista. Yhteenliittyminen ei ollut mitenkään laskelmoivaa. Ei ajateltu, että näitä rouheita soittimia voisi täydentää hyvin konserttikanteleen heleys ja sen laaja-alaiset mahdollisuudet tai että siitä saadaan lisäksi basso yhtyeeseen. – Ei kai sitä mitenkään ajateltu, oltiin vaan heti samalla aaltopituudella, Anna toteaa. Juurakkoa ei tehty laskelmoiden vaan tunteella. Kaikkien mielestä on erittäin tärkeää, että yhtyeessä on hyvä meininki ja yhdessä tekemisen tahto. Muut olivat harjoitelleet ja keikkailleet yhdessä vuosikaudet ja pahimmat riidat oli riidelty yli vuosikymmen sitten. Eijalle kaikki oli uutta. – En tuntenut bändikulttuuria, olin tottunut harjoittelemaan yksin ja keikkarutiineja myöten olin oppinut tekemään kaiken toisin. Täytyy sanoa, että siinä oli ajattelemista ja opettelemista kompromisseihin, Eija vakavoituu. Molemminpuolisella huomioon ottamisella on kuitenkin päästy eteenpäin ilman suuria hankauksia. – Meitä yhdistää tietynlainen hulluus, vakuuttavat kaikki yhteen ääneen naurunrätkätyksen säestyksellä. 8 Eijan musiikillinen tausta on varsin toisenlainen kuin laulajanelikolla. Hän on valmistunut muusikoksi ja opettajaksi pääsoittimenaan kantele Sibelius-Akatemian klassiselta puolelta. Kansanmusiikkiosastolla hän kävi Martti Pokelan ja Toivo Alaspään opissa, mutta muusikkona keskiössä on ollut kanteleella soitettu nykymusiikki. Juurakolle blues ei ole kaava vaan mielentila ääntä myös vaikka mäiskimällä ja raapimalla. Muut yhtyeen jäsenet eivät ole asettaneet rajoja. Juurakon toimintatapa on muutenkin sallivaa. Jokainen saa tuoda oman panoksensa ja kokeilla, mikä parhaalta tuntuu. Johtajaa ei ole ja päätökset tehdään demokraattisesti. Monissa yhtyeissä ikävät tehtävät jäävät joskus yhden harteille. Juurakossa tehtävät jakautuvat sopuisasti, yksi tiedottaa, yksi myy keikkoja ja jos joskus paine kasvaa jollain alueella liian suureksi yhdelle, muut helpottavat työtaakkaa. Juurakossakin pääsoittimena on konserttikantele. Vaikka kanteleita on monenlaisia, hän ei ole vakavasti harkinnut primitiivisempien kanteleiden mukaanottamista. – Onhan ne toki käyneet mielessä, mutta yhtä kanteletta on helpompi kuljettaa, Eija toteaa. Kaikki ovat myös sitä mieltä, että konserttikantele on niin monipuolinen, että siitä saa aina kaikki tarvittavat äänet. Se tuo myös sointirikkaudellaan yhtyeeseen toivottua kontrastia. Eija rakastaa myös improvisaatiota ja käyttää mielellään kaikkia sallittuja keinoja tuottaa kanteleesta Amerikkalaisen kansanmusiikin vaikutus on Juurakon musiikissa läsnä vahvasti. Suomalaiset soittimet, kappaleitten rakenteet ja tietenkin suomalaiset tekstit tuovat musiikin lähemmäs. Se kuulostaakin tutulta. – Soundien etsiminen ja löytäminen on hyvin tärkeää, ja siihen käytetään paljon aikaa. Kun tarinat ovat vahvoja, niitä pyritään tukemaan myös soinnillisesti, Minsku selittää. Blues on yhtyeen jäsenten ja kappaleitten yhteinen nimittäjä. Ei kuitenkaan rajattuna kahteentoista tahtiin tai kolmeen sointuun vaan blues ymmärretään enemmän mielentilana. Sellaisena kuin sen voi kuulla saamelaisessa joiussa tai Kaikessa soi blues KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• afrikkalaisessa musiikissa. Myöskin improvisaatiolla on tärkeä rooli erityisesti harjoitusvaiheessa. – Kappaleissa on kyllä selkeät rakenteet – joskaan ei aina aivan tavanomaiset – mutta lavalla improvisointi jää lähinnä lauluun, Kaisa kuvailee. – Mä kyllä improvisoin lavalla koko ajan, ei mulle biisien rakenteet ole niin selkeitä, Eija nauraa. Juurakon kokonaissointia hallitsee neljän naisen harmoninen laulu, josta kuuluu, että töitä on tehty yksin ja yhdessä. Sen lisäksi, että viidentoista vuoden laulaminen on hitsannut soinnin meheväksi kokonaisuudeksi, on kaikilla rohkeutta olla juuri niin karkea tai riipaiseva kuin kukin tarina edellyttää. Harmonioita mietitään yhdessä, ja onpa joku stemma joskus kirjoitettu paperillekin, mutta pääasiassa sointi lähtee kokeilemisesta. Lauletaan, kuunnellaan, kokeillaan ja korjataan. Lauluja kuistilta -levyä tehdessä osa kappaleista sai lopullisen muotonsa vasta studiossa. Yhteistuumin, ilman kiistoja. – Siitä suuri kiitos myös Studio Kekkosen äänittäjälle ja miksaajalle Mikko Raidalle, Laura huudahtaa. Harmonioita ja yhteissointia ei kuitenkaan hiota niiden itsensä takia, kaikkia kappaleita lähdetään työstämään tarina edellä. Juurakko haluaa olla tarinoita kertova yhtye. Tarinat eivät usein ole kovinkaan kauniita, vaan usein jopa karmeita. – Joskus mietimme – tai siis minä mietin – miten näitä voi edes mennä esittämään yleisölle, pohtii Minsku, joka on myös muutaman levyllä olevan tarinan takana. Yksi niistä on Manalaissaari, tarina saaresta, jonne ruumiit kuljetettiin odottamaan hautausta. Levylle on päätynyt myös Kaisan ja Lauran kappaleita sekä yhdessä ideoituja tarinoita. Kaikki muutkin yhtyeen jäsenet ovat kunnostautuneet säveltäjinä ja sanoittajina, mutta osa kappaleista on saanut jäädä odottamaan seuraavaa levyä. Yhteistä sovitustyötä voi kuitenkin hyvin verrata sävellysprosessiin, sillä niin kappaleiden kokonaisuudet kuin yksityiskohdatkin hahmottuvat vasta yhdessä soittaessa, ja tähän työvaiheeseen Juurakko käyttää merkittävästi aikaa. Levylle jatkoa Lauluja kuistilta julkaistiin Kihveli Soikoon -festivaaleilla Hankasalmella, ja levykiertue päättyy lokakuun alun Helsingin ja Sipoon keikoille. Sen jälkeen hengähdetään hetki ja ryhdytään työstämään seuraavaa levyä. Yhtyeen kaikilla jäsenillä on monen muun muusikon tavoin monta tointa ja muita yhtyeitä. Juurakko on kaikille tärkeä yhtye ja siihen on halua panostaa. Sen kuulee, sillä esikoislevy on huolellisesti tehty ehyt kokonaisuus. Se antaa hienon lähtökohdan jatkaa merkillisten tarinoiden kertomista lla: ainutlaatuisella soinnilla, joka ko keika 0 k a r u u J .0 kunnioittaa niin amerikkalai14 klo 20Helsinki 0 .2 0 .1 2 O , sia kuin suomalaisiakin juuria T IA A ALLOTR luoden jotain aivan uutta. RAVINTOL .2014 klo 18.00 o – Tämä ei ole projektibändi, PE 3.10 A VILLAN, Sipo .fi mehän olemme naimisissa, hauCLUB LILL oband.blogspot rakk taan asti yhdessä, Anna toteaa. tp://juu Kaisa Saarikorpi on muusikko ja pop- ja jazzmusiikkipedagogi, joka keikkailee eri yhtyeiden kanssa sekä opettaa laulua ja lauluyhtyeitä. Minsku Tammela on laulaja, muusikko, musiikkipedagogi, säveltäjä, kuoronjohtaja ja kansanmusiikin maisteri, jonka erikoiskykyihin kuuluu muun muassa jouhikon ja kamman soitto. Kanteletohtori Eija Kankaanranta toimii niin solistina kuin kamarimuusikkonakin sekä opettaa kanteleensoittoa ja kantelepedagogiikkaa. Laura Kaartinen on musiikin maisteri, joka keikkailee eri kokoonpanoissa laulajana, pianistina ja rumpalina sekä toimii muusikon töiden ohessa musiikinopettajana. Soulsieluinen Anna Wiksten on muusikko ja popja jazzmusiikkipedagogi, joka opettaa laulua ja lauluyhtyeitä keikkailun lomassa. ht KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 9
• Frank Hietala, pelimanni Alavieskan Taluskylästä Teksti: Arto Järvelä Frank Hietalan isä ei uskovana miehenä pitänyt ajatuksesta, että Franspojasta tulisi pelimanni, mutta toisin kävi. Muutettuaan Yhdysvaltoihin kolmekymppisenä, soitto jatkui uudella mantereella ja samalla säilyi tallessa kotiseudun kansansävelmät. Kesäkuun viides päivä tuli kuluneeksi 130 vuotta Frank Hietalan syntymästä. ”Sielä Taluskylässä oli niitä pelimanneja mitä minä muistan, Antti Haavisto oli vanhin kaikista. Haapalan Niku (Niilo Vierimaa) oli vähän nuorempi siitä mutta hän oli kyllin vanha mies kans. Sitten oli niitä Tolpan vel- jeksiä – oli Pieti (Pietari) joka on ollu täälä Iilissä (Ely, MN) ja Superiorissa (Superior, WI) ja Vertti joka soitti viulua ja hanuria – oli ollut myöskin Iilissä, missä oli opetellut soittamaan mandoliinia. Minä soitin hä- nenki kanssaan sielä Suomessa häätanssia. Mehtäkylän puolella – Mehtäkylä kuulu Kalajokeen – sielä oli ne kuuluisat Sorvarin pelimannit Erkki ja Kalle. Minä kuulin heidänkin soittoaan, mutta ne on manan majoille muuttaneet jo pitkän aikaa sitten. ” Näin kertoi Frank Hietala Elli-Kaija Könkään gramofoninauhalle kesäkuussa 1960 Virginian kaupungissa Minnesotassa. Frans Viljami Hietala syntyi 5.6.1884 Alavieskan Taluskylässä Jaako Hietalan ja Karoliina Pekantyttären perheeseen. Isä Jaako oli kylällä tunnettu musiikkimies. Muinoin piispantarkastuksessa oli lukkari pantu pois viralta juoppouden takia ja seurakunnan joukosta virkaan oli nimetty Jaako – äänensä kun oli veisaajien joukosta kaikunut ylinnä. Hyvän veisuuäänen lisäksi oli Jaako tunnettu myös taitavana virsikanteleen soittajana. Lukkarin virkaa hän hoiti hamaan vanhuuteen asti. Soiton opiskelua ja ensimmäinen viulu Frank Hietala ja Elli-Kaija Köngäs Virginiassa 1960. 10 1800-luvun lopulla Taluskylällä oli runsaasti pelimanneja, niinpä Frans, 10 vuoden ikäinen pelimanninalku, halusi viulun. Isä-Jaako ei kuitenkaan kirkonmiehenä suvainnut pelimannisoittoa talossaan, kylällä kun oli vallalla myös käsitys että ”pelimanni on kellolehmä joka vie ihmisiä helvettiin!” Frank kertoo: ”Minä olin siinä kymmenen vuoden seudulla – tämä Haapalan Nikun mökki oli minun kotini lähellä, sattu puoli kilometriä matkaa. Minulla ei ollut ihtellä viulua niin minä kävin sielä aina ja se vanha mies Haapala sano emännälleenkin että antaa Franssun – ku se ottaa viulun että siitä tulee soittaja ku se tykkää viulusta. Ja minä sielä opin alkuun soittaan -– kun ei ollu tilaisuutta – isä ei ruvennu ostaan viulua minulle. Sitte minä olin viidentoista vanha, minun veljeni oli kiertokoulun opettajana KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• meidän kotikylällä ja oli tavannu yhen kulukijan – soittajan jota sanottiin Karstulan pelimanniksi – ja veljeni osti minulle lahjaksi häneltä viulun… ja kovalla säännöllä sitten että hän ostaa viulun jos minä harjottelen soittaan enkä rupia tanssisoittajaksi. Ja isä oli sitä mieltä kans että ei ruveta tanssisoittajaksi. Ja niin minä opin koko pian soittamaan niinku ne semmoset korvakuulosoittajat. Kun olin 18 vanha minua pyydettiin tämän vanhan Haapalan kanssa soittamaan systerini häät, sillon minä soitin ensi kertaa kaksipäiväiset häätanssit. Sitte se alko siitä – sitte sitä tuli soitettua.” Onnentoivotuspolska ja sukkarinki Vielä vuosisadan vaihtuessa Alavieskassakin häät sujuivat lähes yksinomaan polskan tahdissa. Soitto alkoi iltapäivällä kahvituksen aikaan. Illan tullen ”tämmättiin viulut ja ruvettiin soittamaan”. Onnentoivotuspolska soitettiin kaikkein ensimmäisenä; hääpari lähti tanssimaan ja sitten muu väki seurasi heitä. ”Näitä polskia sitte soitettiin ja sai ottaa morsiamen taikka sulhasen yksistään ja sai ottaa usiampiakin tanssijoita näin – kolome, nelejä – ja mentiin semmonen alotusrinki. Tyttö ja poika oli parina siinä ja käveltiin sali ympäri – ja sitte ku rinki oli menty ni sitte annettiin rahaa hääparille, minkä verran kukin anto, markan taikka puoli. Joo, sillälailla sitä häläpättiin (help=auttaa) sitte sitä nuortaparia.” Hääjuhlallisuuksiin kuului tuolloin myös sukkarinki. Naiset olivat kutoneet sukkia jotka laitettiin rinkiin mentäessä kaulaan roikkumaan. Kun rinki oli tanssittu annettiin sukat morsiamelle häälahjaksi. Sulhasrinki oli samalla periaatteella mutta siinä annettiin tavaroiden sijasta rahaa sulhaselle. Polskien sijaan saatettiin soittaa myös marsseja, ne sopivat ’yhtälailla asteltavaksi’. Soitto jatkuu uudella mantereella Kesäkuussa 1906 lähti Frans Hietala kohti Pohjois-Amerikkaa. Ensin hän asettui Minnesotan pohjoisosaan Towerin kaupunkiin mistä 1910 muutti etelämpään Virginiaan (MN) missä asui lopun ikänsä. Fransista tuli Frank mutta musiikillinen aktiviteetti säilyi. Hän soitti haaleilla suomalaisten iltamissa, opiskeli nuotit ja liittyi Virginia Municipal puhallinorkesteriin jossa hän soitti englannintorvea. 1930-luvulla toimi Frank Hietala & His Ensemble jossa Frankin lisäksi musisoivat muun muassa Frankin tyttäret Ina (huilu ja laulu) ja Lempi (viulu ja piano) sekä Olli KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 Frank Hietalan viimeiseksi jäänyt nuotinnos. ”Eikä ne Atlannin aallot kasva ruusuja punaisia, vaan ne tuovat Amerikan rantaan poikia tuhansia...” Rankinen (rummut) ja Rodorigo Paldino (pianohaitari). Yhtye ei kuitenkaan soittanut vanhoja alavieskalaisia polskia vaan tuon ajan muotisävelmiä; valssi, sotiisi, polkka ja two-step. Frankin ensemble oli kysytty yhtye koko pohjoisessa Minnesotassa sillä tanssimusiikin lisäksi Frank esitti tyttäriensä säestyksellä myös iltamissa vaadittuja ohjelmallisia osuuksia. Frank yhtyeineen oli myös lukuisten suomalaisten häiden vakioesiintyjä. Ammatikseen Frank hoiti Virginian Olcott puistoa 43 vuoden ajan. Hän myös sävelsi muun muassa Virginian marssin (1917) ja Olcott Park marssin (1947). Viime vuosinaan, vaimo Selman jo kuoltua, Frank sävelsi kauniin valssin Talvi-illan kaiho johon hän teki myös sanat. Vaikka Frank osasikin nuotit oli kansanmusiikin lajit selkeästi eroteltuina. Kun oppineet puhuivat kansansävelmistä ja -lauluista hän käytti määritelmää korvakuulokappale ja -laulu. Kun haastattelija kysyi tunsiko Frank laulua Kotka se lenteli taivahan alla, totesi hän: ”Jees, mutta ei se tähän sovi, se on kansanlaulu, se on kirioisa.” Myös ”fonograaffilevyisä” olleet kappaleet hylättiin armotta perinteenkerääjien nauhoja sotkemasta. Frank Hietalan nuottikirja 1942 Frank Hietala kirjoitti muististaan ylös 56 vanhaa alavieskalaista polskasävelmää. Kyseessä on laajuudeltaan yksi aikojemme merkittävimmistä polskakokoelmista. Alueellisestikin kyseessä on merkittävä löytö sillä Oulun läänissä sijaitsevaa Alavieskaa ei aiemmin ole pidetty kovinkaan vankkana polska-alueena. Nuottikirjan ja Frankin haastattelujen perusteella Alavieskan seutu on kuitenkin ollut vielä 1900-luvun alussa mitä ilmeisimmin yksi viimeisistä suomalaisen pols- Arto Järvelän toimittama Frank Hietalan polskakokoelma on yksi hienoimmista polskakokoelmista: 56 pelimannin itsensä nuotintamaa polskaa, joista on mukana vielä äänitteetkin Frankin soittamina. 11
• Sauli Heikkilä Kesäkuun alussa järjestetty Frankin soitto kokosi Alavieskan Linnakallion tuvan täyteen yleisöä muistelemaan Taluskylältä maailmalle lähtenyttä Frank Hietalaa ja kuuntelemaan hänen musiikkiaan. Mukana olivat ylivieskalainen kansanmusiikkiyhtye Borduna ja Ryyppymäki String Band Haapavedeltä sekä Arto ja Antti Järvelä. Paikalla oli useita Frank Hietalan sukulaisia. Konsertin lomassa kuultiinkin useita spontaaneja muisteluja Frankista ja hänen yhteyksistään Suomeen. kan saarekkeista. Polskien nimistä suuri osa viittaa Vieskan, Nivalan ja Merijärven pelimanneihin: Muun muassa Krapun Levon, Haaviston, Tolpan Pietin ja Vertin, Sorvarien, Posan Jussin, Pyy-Kraatarin ja Haapalan polskat on nimetty soittajiensa mukaan. Kyseessä ei kuitenkaan ollut soittajien säveltämät teokset: ”kullakin oli jokin favoriittikappale jota tavallisesti soitti kun viuluun tarttui.” Usein on nimenä myös muistin avuksi keksitty laulusäe: Nyt ne herrat nukkuu… (laulu jatkuu: nyt ne on väsyneet, makioita viinejä juoneet ja siihen rauenneet); Kipiänä Liisa fröökynä (...kyllä kai sen jumala parantaapi) tai vaikkapa Tytöt ne kirkkoreisulla kyselevät (…että missä tänä iltana hypellään). Joskus polskan nimeen liittyy myös tarina kuten Mäkliinin uni -polskaan. Frank kertoo: ”… se oli Kalajoelta kotoisin, pelimanni, ollu Kokkolan markkonoilla ja joutu sielä soittaan Pelttarin veljesten kanssa yksisä, mikä on parempi, kuka paremmin osaa. Seuraavana päivänä ne olivat taas koittaneet yhteen soittaa ja Mäkliinille oli unisa soitettu tämä polska… ja kun ne sitte koitti yhteen soittaa ei Pelttarin veljekset osanneetkaan sitä ja ne tulivat niin kateellisiksi että menivät sen Mäkliinin perään ja tappovat sen!” Perinteentaitaja ja tallentaja Perinteentallentaja ja professori ElliKaija Köngäs mainitsee Frank Hietalan tavoittamistaan amerikansuomalaisista perinteentaitajista lahjakkaimmaksi. Alavieskalaisia sävelmätoisintoja tallentui Könkään nauhoille neljän päivän aikana kaikkiaan 176 kappaletta. Polskia 56, valsseja 6. jenkkoja (sottinen) 5, masurkkoja 4, polkkia 3, angleeseja (engliska) 2, patespaata 1, vinkerskaa 1 sekä yhteensä 98 ”korvakuulolaulua” jotka sisältävät mm. piirileikkilauluja, rekilauluja, kertovia lauluja ja polskia. Vuonna 1938 Frank saapui joulunviettoon Alavieskaan tarkoituksenaan viettää koko vuosi kotipitäjässä ja kerätä vanhoja polskasävelmiä. Sodan uhka ja ilmoitus Amerikasta, että viimeinen laiva kotiinpalaajille lähtee helmikuussa 1939, sai hänet kuitenkin muuttamaan suunnitelmiaan. Kuinka iso alueen tallennettu polskasävelmistö olisikaan ollut jos Frankin suunnitelma olisi toteutunut koko laajuudessaan. Tiedot talteen Suomen kanteleista Suomen kansallissoitin kantele on sekä historiallisen taustansa että nykyisen monimuotoisuutensa takia yksi ainutlaatuisimmista soittimista maailmassa. Erilaisia kanteleen kielimääriä, rakennustapoja, soittotapoja ja musiikkeja on viime vuosikymmeninä löydetty historiasta ja elvytetty, toisaalta keksitty uusia itse. Elinvoimaisen kanteleen tueksi tarvitaan entistä enemmän tietoa museoiden ja yksityisten kokoelmien historiallisista kanteleista. Suomen kanteleet on kartoitus- ja tutkimushanke, jonka tavoitteena on dokumentoida muun muassa valokuvaamalla ja mittaamalla kaikki museoiden ja yksityiskokoelmien historialliset kanteleet sekä hankkia soittimista muu saatavissa oleva tieto. Nämä tiedot julkaistaan avoimena tietokantana internetissä kaikkien halukkaiden saataville. Työn tulokset ovat välittömästi tutkijoiden, soitinrakentajien, soittajien, soitonopettajien ja asianharrastajien käytössä kotimaassa ja ulkomailla. Hanketta johtaa dosentti, FT Hannu 12 Auta työryhmää, tule mukaan talkoisiin! Tietojen hankkiminen sadoista kotiseutumuseoista ja yksityiskokoelmista on suuri haaste. Ammattitutkijoiden avuksi haetaan talkoolaisia, jotka ryhtyvät paikallisiksi tiedonantajiksi. Talkoolaisten toivotaan käyvän oman alueensa museoissa ja kodeissa, joissa tiedetään olevan kanteleita. Tiedot kanteleista kerätään kuvien kera hankkeen tietokantaan joko netin välityksellä tai postitse. Ohjeet miten toimia, löytyy marraskuun alussa avattavalta sivustolta www.kanteletietokanta.fi. Mikäli käytössäsi ei ole internettiä, löydät ohjeet Kantele-lehdestä 3/2014 tai voit pyytää niitä Kanteleliitosta, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki, puh. 050 564 5966. Tervetuloa mukaan tekemään kantelehistoriaa! Saha ja jäseninä ovat Suomen Kantelemuseon johtaja Kari Dahlblom, Kanteleliiton hallituksen puheenjohtaja Susanna Heinonen, kanteletaiteilija ja -tutkija, MuT Arja Kastinen, professori, FT Heik- ki Laitinen, mestarisoitinrakentaja, MuT Rauno Nieminen, kanteletaiteilija ja -tutkija, MuT Timo Väänänen sekä musiikkipedagogi, Kanteleliiton toiminnanjohtaja Anna Wegelius. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• Tradition for Tomorrow – pohjoismainen kansanmusiikkikonferenssi Islannissa Oman jännitysmomenttinsa Islannissa järjestettyyn Tradition for Tomorrow –tapahtumaan toi tulivuorenpurkauksen uhka. Konfe- Teksti ja pääkuva: Päivi Ylönen-Viiri renssi järjestettiin Pohjois-Islannissa Akureyrissä elokuun lopussa. Osallistujat saivat ihailla tuliperäisen saarivaltion maisemia mennen tullen Keflavikista Akureyriin ja takaisin. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 Liv Ulvik S eminaarin pääaihe oli aineettoman kulttuuriperinnön suojaaminen, mutta sen lisäksi puhuttiin elävästä kansanperinteestä Pohjoismaissa, kuten kanteleesta, avainviulusta, runolaulusta, korvakuulolla oppimisesta ja uudesta tanskalaisesta Rigsspillemænd-järjestelmästä. Tapahtumaan osallistui 163 henkilöä eri Pohjoismaista, myös Grönlannista. Islannista oli esiintymässä pääosin laulajia. Varsinkin persoonalliset rimur-laulajat, jotka esittivät paikallista runolaulua, olivat kiinnostavaa kuultavaa. Lavoilla kuultiin myös muita upeaäänisiä laulajia. Norjalaisen Unni Løvlidin ääni ja persoona naulitsi yleisön soololaulullaan penkkeihin koko konsertin ajaksi. Uusi tuttavuus oli myös norjalais-saamelainen duo Global Fever Orchestra. Duossa joikaaja Torgeir Vassvik soittaa myös kitaraa, rumpua sekä munniharppua ja Jan Lothe Eriksen selloa. Yhdistelmä sello ja joiku toimii! Kun paikalla oli paljon taidokkaita kansanmusiikki-ihmisiä jokaisesta Pohjoismaasta, oli vaikea valita mihin kolmeen samanaikaiseen konserttiin menisi. Suomalaiset saivat paljon kiitosta ja hämmästyttivät taidollaan ja improvisaatioon heittäytymisellä. Varsinkin Suunta loksautti suut auki. Vahvaa tulkintaa oli kaikissa muissakin suomalaisissa, Ilona Korhonen, Ontrei, Arja Kastinen, Rauno Nieminen, Juuri & Juuri ja VäkeväKollektiivi onnistuivat kaikki erittäin hyvin omissa esityksissään. Suomalainen laulutaito herätti islantilaisessa laulukansassa kiinnostusta. Saa nähdä seuraako tästä jotain koulutusyhteistyötä jatkossakin. Anna-Kaisa Liedeksen ja Ilona Korho- Islannissa olleet Pohjoismaisen kansanmusiikkikomitean jäsenet: Sofia Joons Ruotsista (Riksförbundet för Folkmusik och Dans), Päivi Ylönen-Viiri Suomesta (Suomen Kansanmusiikkiliitto), Rasmus Fribo Tanskasta (ROSA), Guðrún Ingimundardóttir Islannista (ÞjóðList / FolkArt), Kristian Blak Färsaarilta (Færoya Folkatonleikara Falag), Linda Dyrnes Norjasta (FolkOrg). sen laulu-workshoppeihin osallistui moni paikallinen laulaja. Seminaareja oli päivisin Akureyrin yliopistolla. Niitä oli kahdessa salissa saman aikaan. Aamuisin oli pääsalissa ensin päivän pääpuhuja. Esimerkiksi Tanskaa edustanut Tom Sherlock kertoi todella mielenkiintoisella tavalla miten irlantilainen kansanmusiikki on saavuttanut niin vahvan aseman kaikkialla maailmassa. Siirtolaisuudella oli tässä merkittävä rooli. Suomen pääpuhuja oli tuore kansanmusiikin professori Kristiina Ilmonen. Hän esiintyi viimeisenä päivänä, ja toi monipuolisesti esille suomalaista kansanmusiikkikoulutusta Sibelius-Akatemiassa sekä erilaisia kokeellisia taideprojektejaan. Muut pääpuhujat olivat Egil Bakka Norjasta ja Sofia Joons Ruotsista. Seminaarin tauoilla pääsi tanssimaan vaikkapa färsaarelaisten kanssa ketjutanssia, oikein hauska kokemus sekin. Seminaarin päätteeksi tehtiin kirjelmä Pohjoismaiselle Unesco-toimikunnalle siitä, että elävästä kansanperinteestä järjestettäisiin myös seminaari. Tuon seminaarin osallistujien joukossa tulisi olla jokaisesta osallistujamaasta taho, joka hoitaa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksen täytäntöönpanoa sekä alan tutkijoita ja toimijoita. Tarkoituksena olisi etsiä keinoja saada yleissopimus täytäntöön ja kokeilla mitä saadaan aikaan pohjoismaisella yhteistyöllä. Pohjoismainen kansanmusiikkikomitea lupasi olla mukana järjestämässä seminaaria. Pohjoismainen kansanmusiikkikomitea oli järjestämässä myös Tradition for Tomorrow- tapahtumaa. Päävastuu oli kuitenkin islantilaisilla, suurkiitos Runalle eli Guðrún Ingimundardóttirille järjestelyistä! 13
• Kelttifestareilla Galiciassa Teksti ja kuva: Jaana Mutanen Mielikuva kelteistä vie ajatukset yleensä Brittein saarille, mutta kelttiläistä kulttuuria löytyy runsaasti myös muualta Länsi-Euroopasta. Kulttuuri elää ja voi hyvin, kuten Pohjois-Espanjan lukuisat tapahtumat osoittavat. K eltit on nimitys, jota käytetään perinteisesti indoeurooppalaiseen kieliperheeseen kuuluvia kelttiläisiä kieliä puhuvista esihistoriallisista, historiallisista ja joskus myös nykyisistä kansoista. Kelttiläisyys ei ole yhtenäinen käsite. Keltit levittäytyivät rautakaudella suureen osaan Eurooppaa 14 mutta nykyisin kelttikansoja löytyy Euroopan länsilaidalta: Irlannista, Skotlannista, Walesista, Man-saarilta ja Ranskan Bretagnesta. Luoteis-Espanjan eli Galician ja Asturiasin alueiden kelttiyhteyksien alkuperästä ei ole aukotonta tietoa, mutta kyseisiltä alueilta löytyy kiistattomia jälkiä kelttien kulttuurista vaikkapa musiikista tai arkeologiasta. Espanjan tunnetuimmat kelttifestarit järjestetäänkin PohjoisEspanjassa Ortigueirassa Biskajanlahden rannalla. Galician kesästä kelttimusiikin ystäville löytyy myös muita kelttiteemaan liittyviä pienfestivaaleja ja konsertteja, kuten esimerkiksi Galician kansallispäivän 25. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• heinäkuuta tienoilta järjestettävä festivaali Moañassa tai viikon muut konsertit, esimerkiksi Santiago de Compostelassa. Irlannin ja Skotlannin lisäksi kelttiteemaan orientoidutaan naapurimaista vaikkapa Pohjois-Portugalissa ”Interceltico do Porto” -festivaaleilla sekä Ranskassa Bretagnessa, Lorientin kaupungissa ”Festival Interceltique de Lorient” -festivaaleilla. Lorient on kelttifestareista ehkä se suurin ja kaunein. Ortigueiran kelttifestarit Ortigueiran festivaali täytti tänä vuonna 30 vuotta. Festivaali näki päivänvalon jo vuonna 1978, mutta se oli välillä muutaman vuoden tuumaustauolla. Aikoinaan vahvan sysäyksen festivaalin synnylle antoi paikallinen säkkipilliorkesteri Escola de Gaitas de Ortigueira, jota johti festivaalin syntyaikoihin Xavier Garrote. Festivaali oli ja on leimallisesti vahvasti kelttimusiikin festivaali, mutta vuonna 2000 festivaali avasi ovensa myös muulle kansanmusiikille kuin kelttimusiikille. Vuonna 2006 palattiin taas juurille ja kelttien oman kansanperinteen ja musiikin pariin. Festivaalin järjestämisestä vastaa Ortigueiran kaupunki ja se onnistui vuonna 2003 saamaan festivaalin kauppa- ja talousministeriön kansallisesti kiinnostavien turistitapahtumien listalle. Vuonna 2005 festivaali julistettiin ns. kansainvälisesti kiinnostavien tapahtumien listalle. Ortigueiran kelttifestivaaleilla järjestetään kansanmusiikkifestivaalien tapaan erilaisia muusikkojen välisiä kilpailuja. Traditionaalisten kvartettien kilpailu eli ”Concurso de Cuartetos tradicionales” (2 säkkipilliä, pandereta-tamburiini ja bombo-bassorumpu). Uutuutena tänä vuonna järjestettiin soolosäkkipillinsoittajien kilpailu. Vuodesta 2006 alkaen on järjestetty lisäksi ”Runas” eli uusien kelttibändien esittelykonsertti ja kilpailu festivaalin ensimmäisenä päivänä. Kilpailun voittaja pääsee esiintymään seuraavan vuoden festivaalien viikonloppuna järjestettävään konserttiin. Festivaaleilla oli tänä vuonna juhlavuoden kunniaksi festivaalijulisteiden näyttely sekä valokuvanäyttely ”Tunnelmia festivaaleilta vuosien varrelta”. Muusikoita lähes kaikilta kelttialueilta Ortigueiran kelttifestivaalin tämänvuotiset tähdet, irlantilainen Chieftans ja galicialainen Milladoiro olivat molemmat jäähyväiskiertueillaan. Kilpailussa mukana olleista yhtyeistä on syytä mainita erilaisia klarinetteja musiikissaan hyödyntävä Cuarteto Caramuxo. Tästä bändistä kuullaan KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 varmasti vielä. Galician tunnetuin kansanmusiikkiyhtye Milladoiro on perustettu 1970-luvun lopulla. Uransa aikana Milladoiro on kunnostautunut galicialaisen musiikin tutkijana ja elvyttäjänä. Yhtyeen soitinvalikoimaan kuuluvat lähes kaikki kelttisoittimet, oli sitten kyse paikallisista tai muiden kelttialueiden soittimista. Milladoiro palkittiin vuonna 1986 parhaasta alkuperäismusiikista Manuel Gutiérrez Aragónesin elokuvassa ”La mitad del cielo” ja yhtye on saanut useita virallisia palkintoja ja kunniamainintoja Galician maakunnalta. Festivaalien yhden ehkä vaikuttavimmmista esityksistä tarjosi Escola de Gaitas Ortigueira. Ortigueiran säkkipillikoulu koostuu 27 säkkipillinsoittajasta, yhdeksästä panderetan, kuudesta pikkurummun ja yhdestä bombo-bassorummun soittajasta sekä tanssiryhmästä. Tällä kertaa säkkipillikomboa vahvistivat myös marimba ja munniharppu. Tämä sekä kahdeksan muuta esiintyjäryhmää Galiciasta, Asturiaksesta, Irlannista, Skotlannista ja Bretagnesta soittivat ja tanssivat festivaalin viimeistä päivää myöten pitkin Ortigueiran katuja espanjalaisista ulkoilmajuhlista tuttuun tapaan. Paikallisväriä muilla festivaaleilla Vaikka Ortigueiran festivaalin esiintyjälista oli hieno, olisi ollut mukava kuulla enemmän paikallisia, galicialaisia muusikoita. Tätä kaipuuta onneksi paikkasi pari muuta hienoa galicialaista konserttielämystä. Pääsin nauttimaan gallegomuusikoiden taidokkuudesta lähellä Portugalin rajaa sijaitsevan Moañan kaupungin festivaaleilla ”Interceltic Festival of Morrazo”. Tämäkin festivaali on alkuaan paikallisen säkkipillikoulun perustama lähes kolmekymmentävuotta sitten. Moañassa tänä vuonna taituroivat upean äänen omaava, galicialista laulelmaperinnettä hienosti ilmentävä Uxia, eri kelttiperinteitä konserteissaan hyödyntävä taitava Luar Na Lubre sekä paikalliset, mutta laajasti tunnetut säkkipillinsoittajat Susana Seivane ja Budiño. Santiago de Compostelan konsertista on puolestaan syytä mainita baski Kepa Junkera ja hänen yhteistyössä galicialaisten muusikoiden kanssa tekemänsä uusi levy ”Galiza”. Pohjois-Espanja ja Galicia tarjoaa monisyisen ja korvakäytäviä hivelevän kelttimusiikin ohella myös maailman parhaimpia mereneläväherkkuja ja upeita vuoristomaisemia. Kansanmusiikkimatkailijan unelmakohde! Kelttisoittimista Säkkipillit Säkkipilli yhdistetään usein skotlantilaiseen kansanmusiikkiin, mutta se tunnetaan vanhastaan hyvin monissa muissakin maissa. Säkkipillit saapuivat Eurooppaan alun perin Mesopotamiasta, ja puolestaan Galiciaan pitkin Santiagon pyhiinvaellusreittiä, ”Camino de Santiagoa”. Kelttikansojen säkkipilleistä voidaan erottaa nykyisin neljä erilaista säkkipilliä: galicialainen, skotlantilainen, irlantilainen sekä ranskalainen säkkipilli. Säkkipillejä on useita versioita eri alueilla ja niistä tunnetuimmat lienevät vuosisatojen saatossa vain vähän muuttunut skotlantilainen highland pipe ja irlantilainen uillean pipe. Irlantilaisen säkkipillin erikoisuus on siinä, että säkkiin ei puhalleta vaan se täytetään vasemman kyynärpään alla olevalla palkeella. ”Uilleann’’ on iiriä ja tarkoittaa kyynärpäätä. Bretagnelaista säkkipilliä kutsutaan nimellä biniou ja galicialaista säkkipilliä nimellä gaita. Kelttiharput: Kelttiharpuista voidaan mainita irlantilainen harppu (cláirseach) ja walesiläinen telyn eli triple harp. Jälkimmäisessä on yhden kielirivin sijaan kolme riviä kieliä – yhteensä lähes sata. Irlantilaisessa kansanmusiikissa nykyään yleisimmin käytettyä harppua kutsutaan uuskelttiläiseksi harpuksi, joka on syrjäyttänyt perinteisen harpun. Harpun kielet ovat yleensä suolta, nailonia tai metallipunosta ja niitä näppäillään sormenpäillä. Uuskelttiläisissä harpuissa ei ole raskasta koneistoa kuten konserttiharpussa vaan kielten sävelkorkeuden vaihtamiseen käytetään puolisävelaskelvaihtajia, pieniä vipuja, jotka on kiinnitetty harpun kaulaan kunkin kielen kohdalle. Tamburiinit ja rummut: Tamburiini on vuosituhansia vanha lyömäsoitin. Galiciassa tamburiinista käytössä on kalvollinen versio ja sitä kutsutaan nimellä pandereta. Galicialaisessa musiikissa käytetään lisäksi bomboa eli bassorumpua. Irlantilaisesta kansanmusiikista on tullut tutuksi bodhrán, jota soitetaan kaksipäisellä kapulalla. 15
• Karjalaiset Laulujuhlat Joensuussa Teksti ja kuva: Emmi Kujanpää Joensuussa vietettiin Karjalaisia Laulujuhlia kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Tapahtuma kokosi yhteen kokoonpanoja Suomen ja Venäjän Karjalasta, Virosta ja Ruotsista. Karjalaista laulua kuultiin ulkoilmaklubilla, kuorokavalkadissa sekä seminaareissa ja oheistapahtumissa. Tapahtuma huipentui sunnuntai-iltapäivänä järjestettyyn pääjuhlaan Joensuun Laulurinteellä. V uodesta 2012 lähtien itärajan molemmin puolin järjestetyt Karjalaiset Laulujuhlat pyrkivät jatkamaan 1800-luvun lopulla alkunsa saanutta, kansanmusiikin historialle merkittävää laulujuhlaperinnettä. Laulujuhlaperinne katkesi sotavuosiin ja sitä elvytettiin vuosina 1981–1997 Joensuun Laulujuhlien muodossa. 2010-luvun laulujuhlien pääjärjestäjänä toimii Laatokankarjalaisten liitto ry yhteistyössä eri kansalaisjärjestöjen ja Karjalan tasavallan kulttuuriministeriön kanssa. Joensuun tapahtumassa kuultavien esitysten kirjo oli laaja ja antoi näkökulmia siihen mitä kaikkea karjalainen laulumusiikki on 2010-luvulla. Karjalain’i Folk -illassa esiintyi mm. petroskoilainen Noid-yhtye, joka esitti kansanmusiikkipoppia vepsänkielellä.  Illan aikana kuultiin karismaattista Santtu Karhu & Freja-setä -duoa, improvisaatiota ja karjalankielistä kansanlaulua yhdistänyttä Lekkujad-yhtyettä sekä joensuulaista Kiviveneh-kokoonpanoa, jota luotsasi Karjalain’i Folk -illan organisoinut Timoi Munne. Yhteislaulun juhlaa Joensuun torilla oli lauantaina kuultavissa hieno kattaus karjalaista kuoroperinnettä. Karjalan tasavallasta oli Joensuuhun saa- 16 punut kolmetoista lauluryhmää ja pääasiassa pohjoiskarjalalaisia kokoonpanoja oli mukana kymmenkunta. Karjalan tasavallasta olivat mukana muun muassa Suomessa aiemmin esiintyneet Seesjärven lauluryhmä Paateneelta ja Päivyzed Suojärven Veskelyksestä. Venäjänkarjalaiset kuorot lauloivat pääasiassa karjalaksi, mutta mukana oli myös venäläisiä ja suomalaisia lauluja kokoonpanosta riippuen. Erityisesti huomio kiinnittyi iäkkäiden prääsäläisrouvien muodostamaan Aldoine-kuoroon ja Aldoinen «lastenosastoon» Pajokeräiseen. Aldoinen rouvat opettavat karjalaisia lauluja Pajokeräiselle ja päivän aikana oli mahdollista seurata kuinka rouvat eläytyivät lasten esitykseen väkevästi ja suurella hellyydellä. Nykyisin näkee enää harvoin, kuinka suullinen lauluperinne siirtyy eteenpäin sukupolvelta toiselle. Sekä Aldoinea että Pajokeräistä ohjaa Marina Ivanovna Lukin. Emilia Kallosen vetämä, joensuulaisten kansanmusiikin ammattiopiskelijoiden muodostama lauluyhtye Loihu esitti ohjelmistoa Taipaleen ja Liperin seudulta nykykansanlaulajien otteella. Torilavalla esiintyi myös mm. monikymmenlukuinen Joensuun Rautatieläisten sekakuoro, jonka laulajien keski-ikä lienee lähennellyt kahdeksaakymmentä ikävuotta.  Oli silminnähtävää miten merkittävää yhdessälaulaminen voi ihmisille olla. Kuorokavalkadin aikana oli kiinnostavaa havainnoida, kuinka suomen- ja venäjänkarjalaiset lauluesitykset erosivat toisistaan. Venäjänkarjalaisten lauluryhmien esityksissä laulujen sanat saivat paljon merkitystä, tarinoihin eläydyttiin ja ryhmät tanssivat laulaessaan. Venäjänkarjalaisilla kuoroilla oli solisteja ja laulajien omat yksilölliset äänet erottuivat selvästi. Suomenkarjalaisten kuorolauluesitykset olivat hillittyjä ja juhlavia ja laulutavassa oli kuultavissa suomalaisen kuorolaulun yhtenäisyyteen pyrkivä äänenmuodostusihanne. Suomalaiskuorojen musiikki oli moniääniseksi sovitettua säestyksetöntä laulua, kun taas venäjänkarjalaisilla ryhmillä oli mukana useimmiten haitarinsoittaja tai taustanauha ja laulu oli sovitettu kaksiääniseksi. Karjalaiset Laulujuhlat juonnettiin sekä suomeksi että karjalaksi ja vaikutti siltä, että karjalankielen elvyttäminen on tärkeä osa uusien laulujuhlien ideologiaa. Toivottavasti Karjalaiset Laulujuhlat -tapahtuma saa pysyvän sijan festivaalikentässämme ja löytää uusia yhteistyötahoja suomalaisista kansanmusiikkijärjestöistä ja oppilaitoksista. Laulujuhlat järjestetään seuraavan kerran Sortavalassa kesällä 2015. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• Ei elämä ole hassumpaa kahdeksankymppisenäkään, toteaa Paavo Helistö. Paavo Helistön kaksi kesää Konstan talossa Teksti ja kuvat: Seppo Kononen Suomalaisen kansanmusiikin kannalta oli onnellinen sattumus, että Yleisradion vuoden 1968 Kaustisen kansanmusiikkijuhlille lähettämä musiikkitoimittaja ja toimituspäällikkö Paavo Helistö majoitettiin Purpuripelimannien johtajan Konsta Jylhän kotiin. S iitä syntyi ystävyys, josta on ollut iso ilo niin Kaustiselle, koko Suomen kansanmusiikkia rakastavalle kansalle ja tietenkin myös itse ystävyksille, Konstalle ja Helistön Paavolle. Yleisradion lukuisat suorat ja nauhoitetut lähetykset toivat kaustislaisen kansanmusiikin kaikkien suomalaisten tietoisuuteen ja nostivat Kaustisen Pur- KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 puripelimannit ainutlaatuiseen suosioon pelimannimusiikin historiassa. Ne loivat erityisesti Konstasta legendaarisen soittajahahmon, jonka muisto elää väkevänä vieläkin, kolme vuosikymmentä hänen kuolemansa jälkeen – ja pitkälle tulevaisuuteen. Omalta osaltaan Helistö, joka täytti 80 vuotta syyskuun 21. päivä, on tuonut Konstan valloittavaa ja vaikuttavaa persoonaa esille kahdessa kirjassa. Ensimmäinen, Konstan parempi valssi, valmistui jo nopean tuttavuuden perusteella vuonna 1972. Toinen, Konsta – Konsta Jylhän, pelimannin ja kansansäveltäjän tarina, valmistui kolmetoista vuotta pelimannin kuoleman jälkeen, ja ”se on parempi”, Helistö sanoo. 17
• Helistö majoitettiin Jylhän kotiin vielä seuraavillakin, vuoden 1969 festivaaleilla, mutta kolmatta kertaa ei enää tullut. ”Rebekka Jylhä, joka oli perheessä se vahvempi osapuoli, sanoi, että Helistölle pitää saada Kaustiselle oma mökki. Ja niin sitten tapahtuikin, ja minulle hankittiin asuinpaikka Perhojokivarresta, kaustislaisittain sanottuna ylijoen puolelta.” Helistö kuuluu siihen harvenevaan joukkoon, joka on ollut mukana Kaustisen kaikilla festivaaleilla. Vuonna 1998 hän jäi eläkkeelle Yleisradiosta musiikkiosaston toimituspäällikön paikalta, mutta se ei katkaissut suhdetta kaustislaisiin. Päällikkö on jatkanut kansanmusiikin jalkatyöläisenä ja puhallellut vapaana leikarina klarinettiaan pitkät perinteet omaavan Leikarit-yhtyeen riveissä toisen pillipiiparin Jaakko Heikkisen rinnalla. Jos pillin puhaltaminen lie muutoinkin hauskaa, niin kaksinsoitto on Helistön mielestä vielä monin verroin mukavampaa. – Vielä viime kesänäkin olin Kaustisella, ja jos mitään kummempaa ei satu, palaan sinne myös ensi kesänä. Paavosta Kaustiselle on ihana mennä. Kaikki arkiset huolet unohtuvat heti, kun on päässyt perille. – Minusta tuntuu, että jollain tapaa minun velvollisuuteni on vaalia Konstan perintöä. Se on minulle suuri ilo ja harrastus, joka antaa paljon. Yhteissoitto jäi kokematta Soititteko useinkin yhdessä Konstan kanssa, kun kerran asuitte niinkin pitkään saman katon alla? Helistön vastaus yllättää. – Emme koskaan. Klarinetti oli niin eri maailmasta kuin Konstan viulu. Konsta teki Helistöön vaikutuksen heti ensitutustumalla. – Hän oli hieno mies ja suuri persoona. Konstan olisi voinut hyvin lähettää vierailulle mihin tahansa Pohjolan kuningashuoneeseen ja hän olisi selvinnyt siitä mainiosti. Konstan kuoleman jälkeen Kaustisella on koettu hienoja hetkiä, mutta nähty myös raskaampia aikoja, kun viuluille ei ole löytynyt riittävästi maksajia. Tämän päivän Kaustisen personoitumaa Mauno Järvelää Helistö kiittelee vuolaasti hänen hyvistä teoistaan erityisesti nuorten näppäreiden kouluttajana. Kansanmusiikin ensimmäinen ammattilaisyhtye Tallari on tehnyt Helistön mielestä kaiken, mitä siltä perustamisvaiheessa toivottiin – ja enemmänkin. Kaikenlaisen Kaustisen kokenut konkari antaa reilun tunnustuksen myös kansanmusiikkijuhlien uusille, nuorille vetäjille: 18 Ensimmäinen Kaustinen teki Paavo Helistöstä ikuisen kaustislaisen – He ovat kaikki taitavia kolmekymppisiä ihmisiä, joilla on uusia ideoita ja jotka ovat onnistuneet palauttamaan festivaalit sen alkuperäisille juurille. Helsingin Musiikkitalo on Paavo Helistölle tuttu paikka siinä missä kesäinen juhlapiha tai KTK:n sali Kaustisen talvessa. Isä teki pojasta pillipiiparin Kahdeksankymppisenä Paavo Helistö soittaa pilliään yhä kolmessa yhtyeessä. Timo Kosken kokoamiin Leikareihin hän liittyi heti 1970-luvun alussa. Nyt viime aikoina on tämän perinneyhtyeen rinnalle tullut vahvasti uusi Serpentti-yhtye, joka on muodoltaan perinteinen torviseitsikko, jossa on tosin yhdeksän soittajaa. Helistön juuret ovat Kemissä, Kemijoen varressa. Vanha Helistön kantatalo on seissyt tukevasti vuosikymmenestä toiseen jokisuulla Isohaaran voimalan tuntumassa. Se oli myös vuoden 1948 kuuluisan Kemin kapinan päänäyttämö, kun poliisi hajotti väkivalloin lakkoilleiden uittotyöläisten joukkokokouksen. Pillipiipariksi ei nuori Paavo-poika tullut omasta halustaan, vaan isän ansiosta. Isä oli käymässä Helsingissä ja toi pojalleen tuliaisina klarinetin. Kolmetoista vuotias innostui oitis, ja löysi onnekseen hyvät opettajat. Ensimmäinen opettaja oli Kemin rautatieläisten torvisoittokunnan soittajia, toinen musiikinlehtori Eero Sipilä. – Sipilä oli innostunut puolalaisten Bendereckin ja Witoslav Lutoslavskin musiikista, ja hänen avullaan minä pääsin tutustumaan näihin tuleviin suuruuksiin heti 1950-luvun alussa. Kelpo opissa soittotaitokin kehittyi nopeasti ja vuoden kuluttua Paavo pyysi isältään jo uutta, parempaa soitinta. Klassiselta pohjalta Ylioppilaaksi Helistö kirjoitti Kajaanissa ja harhautui myös soittamaan siellä yhden kesän tansseja paikallisella seurahuoneella. Muutettuaan pääkaupunkiin hän aloitti opiskelut Helsingin yliopistossa, mutta kirjoittautui vuonna 1957 myös Sibelius-Akatemiaan ja ryhtyi opiskelemaan klassista klarinetinsoittoa Sven Lavelan johdolla. – Hän oli ihana opettaja, todellinen vanhan koulukunnan mies, jonka spesialiteettina olivat ranskalaiset kappaleet, joita hän alkoi tuoda Suomeen. Vaikka Paavo Helistö leimautuu tässä jutussa ennen muuta Kaustisen kävijäksi ja kansanmusikoksi, niin Helistö itse sanoo paikastaan musiikkikartalla, että ”klassinen on mun alaani”. Paavo Helistö kiinnitettiin Yleisradioon jo nuorena opiskelijana 1957, ja radioyhtiön edustajana hän pääsi osallistumaan laajalla sektorilla Suomen musiikkielämän kehittämiseen. Savonlinnan oopperajuhlien hallituksessa hän työskenteli niinä vuosina, kun mahtibasso Martti Talvela eli elämänsä vahvinta kautta. – Ne kokoukset olivat ihan hirveitä. Talvela suoraan sanoen määräsi, mitä milloinkin tehtiin. Vaikka malli oli tämä, niin onneksi lopputulos oli yleensä hyvä ellei peräti erinomainen. Kuhmoon tai Porin jazziin hänelle ei syntynyt samanlaista kiinteää suhdetta kuin aikanaan Savonlinnaan. Sekin polku on nyt umpeutunut, mutta tilalle on noussut Helsingin uusi uljas Musiikkitalo. Erityisesti entisen työnantajan oma orkesteri, Radion sinfoniaorkesteri RSO, on tänään sydäntä lähellä. – Hannu Lintu on tehnyt viime vuosina hyvää työtä RSO:n johdossa. On ilo katsoa hänen toimintaansa. Pyrin myös käymään orkesterin jokaisessa keskiviikkokonsertissa. Musiikkitalon toisen pääkäyttäjän, Helsingin kaupunginorkesterin, torstaikonsertteihin hänellä ei ole samanlaista kytöä, vaikka viikottaisena lenkkikaverina on HKO:n aiempi intendentti Reijo Jyrkiäinen. Lopetetaan tämä syntymäpäiväjuttu siis klassisella kysymyksellä: Sibelius vai Beethoven? – Sekä että. Mutta kyllähän Mozart on myös yksi huippu. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• ESITTELYSSÄ Sarjaa tuottaa: Anna NäkkäläjärviLänsman Pohjoisen tulisieluinen asianajaja Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Carl-Johan Utsi Nimi: Anna Näkkäläjärvi-Länsman Syntymäpaikka: Inari Ammatti: muusikko, saamelais­ kulttuurin läänintaiteilija Nykyinen kotipaikkakunta: Utsjoki Yhtye: Ánnámáret Ensemble Elämän motto: Maalaa taivaanrantaa Vanhat tutut tunnusmerkit Anna Näkkäläjärvi-Länsmanista ovat jälleen näkyvissä. Viime vuoden marraskuusta kestänyt seesteinen äitiyslomakausi on pikkuhiljaa tulossa päätökseensä. Toisten vikistessä välimatkojen pituutta ja voivotellessa lähestyvää kaamosta Anna liikkuu Utsjoen ja etelän väliä nopeammin kuin monen ajatus eikä kainalossa kulkeva esikoinen tahtia haittaa. Saamelaiskulttuurin läänintaiteilija uhkuu energiaa ja tuskin malttaa odottaa töihin paluuta. M uusikon ja taiteilijan on läänintaiteilijan työn vastaanottaessaan oltava rohkea. Oma taiteellinen työ on pestin ajaksi alistettava vapaa-ajan toiminnaksi. – On hienoa että saan tehdä läänintaiteilijan työtä ja jatkaa monien hienojen saamelaistaiteilijoiden jalanjäljissä. Läänintaiteilijuus on ollut minulle sateenvarjo jonka alle on ollut hyvä koota leivän muruset maailmalta; kuten opetukset, tv-työt ja tuottamiset. Paljon työ on myös ollut sisältöjen suunnittelua ja saamelaisyhdistysten kanssa yhteistyön tekemistä. Läänintaiteilijuus on Áillohaksen ajoista muuttunut. Omaa taiteellista työtä ei saa työaikana tehdä edes vähän. Työn tekemiseen vaaditaan kuitenkin taiteilijan näkemys ja kokemus. Áillohas eli Nils-Aslak Valkeapää toimi Lapin läänintaiteilijana vuosina 19781983. Tulevaisuuden suhteen Anna on mietteliäs: – Ovatko nuoret saamelaistaiteilijat valmiit tinkimään oman taiteellisen työn tekemisestä ja toimimaan saamelaiskulttuurin läänintaiteilijoina? Anna Näkkäläjärvi-Länsman liikkuu pohjoinen-etelä-akselilla aktiivisesti ja näkee Suomen kulttuurielämää sen kahdesta ääripäästä. – Minusta vuorovaikutus on tärkeää. Tarvitsemme pohjoiseen kulttuurialan osaamista ja sitä voi hakea maailmalta, aina ei tarvitse tuijottaa vain omaa pesää. Kannatan lämpimästi musiikin opiskelua muualla ja näin laajemman näkemyksen kasvattamista. Toisaalta täältä pohjoisesta katsottuna Etelä-Suomen ihmiset tuntuvat olevan kuplassa. Siellä ei tajuta että meillä ei ole täällä minkäänlaista musiikkialan opetuksen infrastruktuuria. Sajos ja sen KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 myötä keskukset (Saamelaismusiikkikeskus, Alkuperäiskansojen elokuvakeskus Skábma ja Saamelainen lastenkulttuurikeskus Mánnu) ovat ensimmäiset jonkinlaista jatkuvuutta tuovat saamelaiskulttuurialan toimijat esimerkiksi musiikin alalle. Kuitenkin täältä tulee jatkuvasti tasokkaita artisteja eri taiteenaloilta. Jotenkin tuntuu että kulttuurimme ansaitsisi arvostusta muunkin kuin eksotiikkansa takia. Taiteilijaksi Annaa johdattivat pohjoisen luonto ja musiikki, ahkerasti kuunnellut kansanmusiikkiyhtyeet ja lopulta klassiset klarinettiopinnot. – Eniten koskaan kolahti kansanmusiikki teinivuosista alkaen. Sen jälkeenkin kansanmusiikki on pysynyt kiinnostuksen kohteena ja musiikillinen maailmankuvani on laajentunut mm. klassiseen, poppiin, etnoon... Ihailen Mari Boinea. Hän osaa laulaa suoraan saamelaisen sydämeen ja on äänenkäytön taituri. Saamelaisuuden merkitys Annan muusikkouteen ja taiteilijaidentiteettiin on hänen mukaansa erittäin merkittävä. Anna on muun ohella myös saamelaismusiikkiin keskittyvän, Inarissa järjestettävän Ijahis idja -festivaalin pääorganisaattoreita. – Nuorempana en ollut kiinnostunut juuristani siinä mielessä että olisin halunnut alkaa toimia saamelaismuusikkona. Myöhemmin tuntui että minulla on sanottavaa ja lopulta valinta pohjoisen ympyröihin siirtymiseen olikin se ainoa oikea. Suhde Saamenmaahan heijastuu läpi sävellys- ja sanoitustyön Annan yhtyeen Ánnámáret Ensemblen vuonna 2011 ilmestyneellä esikoisalbumilla Beallje?i?at /Earrings. Ánnámáret Ensemblen syntymisestä Anna kertoo: – Katri Kittilää ja Janne Lappalaista oli luonnollista pyytää mukaan koska he asuvat samoilla seuduilla nykyään kuin minä. Olemme toki myös hyviä ystäviä. Ilkka Heinonen opiskeli kanssani samaan aikaan Tampereella ja Johanna Juholaan olen tutustunut aivan teininä KAMU-leireillä. Elämän varrelta tuntemiani ihmisiä siis. Pohjoisen pikkukeikkoja teemme monesti triona Katrin ja Jannen kanssa, ja Johannan kanssa olemme esiintyneet duona. Levyllä on mukana myös Saara Kemppi, jonka kanssa ystävystyin opiskeluaikana Sibelius-Akatemiassa. Olen onnellinen että saan tehdä töitä näin hienojen muusikoiden kanssa. Anna pohtii perinteen jatkuvuutta ja tulevaisuutta. – Olen todella iloinen siitä että nuorilla saamelaismuusikoilla on nykyään hyvät mahdollisuudet kehittää musiikkiaan haluamaansa suuntaan ja julkaista sitä. Pohjoissaamelaisilla saamelaismusiikin perusta on perinteisessä joiussa ja olen huolissani joikuperinteen siirtymisestä seuraaville sukupolville. Uskon että se turvataan parhaiten turvaamalla perinteisten elinkeinojen elinmahdollisuudet. Niiden parissa toimivat ihmiset ovat tärkeitä kulttuurin kantajia. 19
• PERSOONALLINEN PELIMANNIYHTYE Glen Qvarnström & The Polka Kings Finland Ketä yhtyeeseen kuuluu ja kuinka kauan olette soittaneet yhdessä? The Polka Kings Finlandiin kuuluvat itseni lisäksi entinen oppilaani Johan Toivari ja Tom Gottberg. Johan ja minä soitamme akustisia ja digitaalisia harmonikkoja ja Tom erilaisia lyömäsoittimia. Perustin yhtyeen kolmisen vuotta sitten Mikä on yhtyeen filosofia? Nuoret soittajat usein hieman vähätelevät harmonikkaa, mutta meidän mielestämme joka instrumentilla voi soittaa periaatteessa mitä haluaa kunhan soitto on hallussa. Mekin soitamme polkan ohella myös rockia ja bluesia, jopa vähän hevimpikin rock taittuu. Halutaan näyttää varsinkin nuorille alottelijoille, että harmonikalla voi soittaa muutakin kuin humppaa. Ainakin Polka Kings voi. Millainen soittohistoria sinulla on? Aloitin seitsemän vuotiaana harmonikan ja kitaran soiton lähinnä isän johdolla. Hän osasi soittaa hyvin kotitarpeisiin. Kotonamme kävi myös perhetuttavamme Niilo Lindström, joka tuurasi usein Viljo Vesteristä studiossa. Kaksitoistavuotiaana halusin isomman harmonikan ja lähdimme Lasse Pihlajamaan luokse Lehtisaareen. Lasse pyysi minua soittamaan ja soitin jonkun polkanpätkän. Lasse oli jo lopettanut virallisesti opettamisen, mutta sanoi että ”tässä 20 Glen Qvarnström (vas.), Tom Gottberg ja Johan Toivari. pojassa on ainesta”. Siellä alkoivat sitten ensimmäiset varsinaiset soitto-opinnot. Jonkin ajan kulttua Lasse kehotti minua menemään pääsykokeisiin Lohjan musiikkiopistoon, jossa hänen entinen oppilaansa Matti Rantanen opetti. Pääsin sisään ja monta vuotta menikin Matin kanssa. Myöhemmin opettajiksi tulivat myös myös Heidi Velamo ja Marjut Tynkkynen. Omasta mielestäni minulla on ollut Suomen parhaat opettajat. Kilpailemisen aloitin jo 70-luvun puolivälin jälkeen ja silloinen sija oli viides. Sitten alkoikin pitkä soittoputki eri tapahtumissa ja laivoilla monissa kokoonpanoissa. Jo silloin tein ensimmäiset ulkomaan vierailut. Sitten tuli yhtäkkiä mitta täyteen vuonna 2001 ja lopetin soittamisen kokonaan. En mielestäni enää saanut itsestäni mitään irti. Vuodet menivät ulkomailla thainyrkkeilyn parissa, kunnes vuosikymmenen lopulla iski paniikki. Muutin takaisin Suomeen ja aloin miettiä, mitä pitäisi tehdä ennenkuin tulee miehen ikään. Silloin välähti: En ole koskaan voittanut Suomen mestaruutta, vaikka olin soittanut niin kauan. Aloin harjotella hullun lailla 5-6 tuntia päivässä puolen vuoden ajan ja yhtäkkiä olin – ainakin omasta mielestäni – aivan toisella tasolla kuin koskaan ennen. Lähdin mustana hevosena Ikaalisiin kilpailuihin ja voitin ensimmäisen kerran Suomen mestaruuden veteraanisarjassa. Nyt niitä on viisi perättäistä, joten harjottelu näköjään kannattaa. Millaiset ovat tulevaisuuden suunnitelmat? Olemme julkaisseet yhden levyn ja seuraava on tekeillä samoin kuin omien sävellysteni nuottivihko. Panostan nyt täysillä Polka Kingsiin. Laajennamme ohjelmistoa jatkuvasti jokaiselle jotakin -periaatteella. Mitä muuta kuin polkkaa kuuluu yhtyeen ohjelmistoon? Ohjelmistoon kuuluu perinteinen kansanmusiikki, valssit, tangot, jenkat, lattarit sekä rock, blues ja kaikenlaisia ikivihreitä. Harrastat myös moottoripyöräilyä. Miten haitarinsoitto ja moottoripyöräily sopivat yhteen? Erinomaisesti, sillä vauhti ja haasteet ovat minun juttuni. Moottoripyörä ja harmonikka ovat vähän niinkuin sama asia. Niitä pitää käskeä ja hallita että ne toimii. Muuten niistä ei ole iloa! Nora Lagerblom Polkan kuninkailla näyttää olleen kiireinen kesä. Mitä tuli nähtyä? – Kyllähän sitä kiirettä oli tosiaan. Aloitettiin kesäkiertuetta Sata-Häme Soi -festivaaleilla ja esiinnyttiin siellä pariin otteeseen. Polka Kingsin muiden jäsenien lähtiessä pakkaamaan tavaroitaan minä jäin vielä päiväksi kilpailemaan veteraanisarjan pelimannimestaruudesta ja voitto tuli viidennen kerran peräkkäin. Heti kilpailujen jälkeen matka Polka Kingsien kanssa jatkui Ruotsin suurimpaan harmonikka- ja kansanmusiikkitapahtumaan Ransäteriin esiintymään kolmeksi päiväksi. Sieltä suuntasimme Persmoeniin Norjaan. Välillä käytiin Suomessa pesemässä vaatteet ja heittämässä pari keikkaa ja seuraavalla viikolla palattiin Norjaan. Elgån festivaaleilla yökeikalla rokkaava ohjelmisto johti siihen että meidät tilattiin ensi vuodeksi uudestaan Norjaan ja sen lisäksi vielä Tanskaan. Sauli Heikkilä KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• Piia Kleemola-Välimäki KOLUMNI Yhteisellä asialla KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 Tuukka Kiviranta, H eräsin tänä kesänä todellisuuteen, kun huomasin asuneeni 12 vuotta Etelä-Pohjanmaalla. Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä tekemään vuoden keikka kyläpelimannina ja palata sitten takaisin pääkaupunkiseudulle. Niin kuitenkin kävi, että vuosi vaihtui ensin kolmeksi ja lopulta EteläPohjanmaasta tulikin minulle hyvin todennäköisesti loppusijoituspaikka. Vuonna 2002 Suupohjan ja Kuusiokuntien alueella toimintansa aloittanut Eteläpohjalaisen kansanmusiikin osaajat –projekti muodostui omalta osaltani elämää mullistavaksi työkeikaksi. Maakuntaan töihin lähteminen on ollut näin jälkikäteen ajateltuna paras päätös, mitä olen työelämässä ikinä tehnyt. Monen Helsinkiin jääneen kollegan mielestä pääkaupunkiseudulta pois muuttaminen oli ammatillinen itsemurha. Useaan kertaan sain kumota ennakkoluulot siitä, että Helsingistä poistuminen tarkoittaa ammattikansanmuusikolle hautautumista opetustyön – jossa ei tietenkään ole mitään vikaa – keskelle. Itse olen sitä mieltä, että Helsingistä käsin toimiessa en olisi koskaan saanut mahdollisuutta huseerata niin laajalti kansanmusiikin parissa kuin olen tehnyt. Kaikenlaista on siis tehty: tongittu äänitearkistoja, tavattu vanhoja pelimanneja, siivottu kansanmusiikkifestivaalin vessoja kumihanskat kädessä, improvisoitu musiikkia luomupossusta tehdylle ruoka-annokselle, tuotettu levyjä, soitettu rekan lavalta kolmelle paikalle vaivautuneelle kuulijalle, puolustettu ammattilaisen oikeutta saada korvaus tehdystä työstä, tehty työpajoja kaikenikäisille päiväkodeista dementiaosastolle ja ajettu tuhansia kilometrejä autolla soitinlasti kyydissä. Ennen kaikkea on saanut tottua siihen, että aina kannattaa olla varautunut kaikkeen ja olla valmis sopeutumaan, muuntautumaan ja improvisoimaan. Nyt muistelen jo lämmöllä Kyläpelimannit-projektin alkua, kun Kauhajoelle muutettuani vierailin ensimmäistä kertaa Kauhajoen pelimannien harjoituksissa. Tunnelma oli varsin varautunut: pelimannien silmissä olin jälkikäteen kuultuna ”kehäkolmosen sisältä tuleva akateeminen tyttönen”. Itsekään en ollut aivan varma siitä, mitä meidän olisi tarkoitus tehdä yhdessä. Yhdessä soittamisen myötä ennakkoluulot kuitenkin murenivat ja lopputuloksena syntyi monenlaista yhteistyötä ja ystävyyssuhteitakin. Musiikin marginaalissa kaikkien on pidettävä yhtä ja oltava samalla asialla. Varsinkin maakunnissa tämä korostuu, kun meitä kansanmusiikin parissa toimivia on vähän. Kaikki alan parissa toimivat ovat varmasti samaa mieltä siitä, että kansanmusiikin parhaita puolia ovat yhteisöllisyys, matala osallistumiskynnys, oman perinteen tuntemus ja mahdollisuus itseilmaisuun. Olisi hienoa, että kansanmusiikkiväki jaksaisi olla aina omiensa tukena, oli kyse sitten harrastajista tai ammattilaisista ja olipa soitettava musiikki perinteistä tai uudempaa kansanmusiikkia. Kansanmusiikin rikkaus kun on siinä, että sen parissa voi tehdä ihan mitä vaan. Piia Kleemola-Välimäki 21
• UUTTA JA VANHAA INSTITUUTILTA Savoyn joulu & 5/5 KICD 119 Upouusi sekapohjalainen bändi kurkistaa kutsuvasti Suomineidon helman alta houkutellen sinne seurakseen Ameriikan syvän etelän kurttuisat blues-ukot ja siniruohoa sirpillään huitovat appalakkipäiset emännät. Arttu Mäkelän, Lauri Kotamäen, Tapio Miettisen, Sampsa Kujalan ja Miia Palomäen muodostama 5/5 tarjoilee musiikkia heinänkorsi suussa ja taivas pään päällä. Kansanmusiikki-instituutin levyaarteita KICD 120 Kaisu Försti: Tuhannen riemun harmooni Viljo Karvonen: Kantele Erkki Rankaviita ja Tallari ystävineen Optatus Raatikainen: Savolainen pelimanni Kansanmusiikki-instituutti juhlistaa 40-vuotista olemassaoloaan julkaisemalla tuhdissa kokoelmapaketissa neljä levyä, jotka tähän asti ovat olleet vaikeasti saatavilla vain LP-muodossa. Tämän kokoelman neljä omalaatuista pelimannihahmoa kuuluvat jokaisen kansanmusiikin ystävän soittolistoille! WWW.KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI.FI 22 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• Kansanmusiikki-lehden liite 3 • 2014 Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistyksistä esittelyvuorossa Suomen Huuliharpistit ry. Huuliharpistit hakevat yhä nuoria riveihinsä Pauli Eero Juhani Rellman Luin päivänä muutamana iltapäivälehteä. Se kertoi jatkosodan melskeiden tauottua rauhan tulosta rintamalle ja sen tunnelmia. Yhdessä jutussa todettiin naapurin puolelta kuuluneen taljankan ja mandoliinin soittoa ja riemullista laulua. K Jorma Mäkinen uten tavallista sanattomiksi ei jääty suomalaistenkaan puolella. Uupunut soturi kiipesi juoksuhaudan vallille ja antoi vastauksen itänaapurille huuliharpullaan. Rintamalla huuliharppuja lienee ollut useammassakin korsussa. Niitä oli hankittu sotureille valtion varoin. Tästä toiminnasta on tehty selvitystä ja jopa levykin, jonka puuhamiehiä olivat muun muassa kuin Pentti Varkila ja Erkki Vihinen. Sotien jälkeen vähin voimin Mutta vaikka pikku soitin yleinen olikin, tahtoi se jäädä taskun pohjalle unohduksiin suurelta yleisöltä. Yhdistysten luvatussa maassa kesti aina vuoteen 2004 ennen kuin harpistit järjestäytyivät. 1960-70 luvuilla soittimen lipunkantajana toimi liki yksin Kaarlo Reinikainen ja sen jälkeen Raimo Sirkiä yhtyeineen. Kaarlo ja hänen oppipoikansa Heikki Jäntti soittelivat eri yhtyeissä taustoja ja sooloja. Lievestuoreella Liisan Höylät-festivaalia pyörittänyt Pentti Varkila sai puuhattua englantilaisen perheen perikunnalta IHO:n arkistot Laukaaseen paikallisen kansalaisopiston tuella. Kansainvälinen toiminta ei kuitenkaan iskostunut suomalaiseen maaperään. Niinpä puuhaan tarttuivat mäntyharjulaiset ja samana vuonna 2004 IHO:n toiminta alkoi hiipua vetäjän väsyessä. Varkila kuitenkin toimi vielä samana vuonna Pärnun matkan vetäjänä. Yhdistyksen toiminta käyntiin Suomen Huuliharpistit ry:n perustava kokous pidettiin Mäntyharjulla joulukuun 4. päivänä 2004. Kokouksen puheenjohtajana toimi nykyisin rahastonhoitajana toimiva Olli Heimonen. Yhdistyksen kotipaikaksi päätettiin Mäntyharju ja Munnaritreffeillä lavalla Katrin Kokk Pärnusta, Teima Sirniö Kokemäeltä, Hannu Närhi Varkaudesta, Mauno Hongisto Taipalsaarelta sekä Toivo Viikilä Merikarvialta. ensimmäiseksi puheejohtajaksi valittiin Pertti Löyskä. Hallituksen muut jäsenet olivat Heimo Korpinen Alavus, Aimo Mantere Lahti, Owen Heikkilä Turku, Pertti Takkinen Kolho, Mauno Hongisto Taipalsaari, Aimo Kinnunen Heinävesi, Juhani Niskanen Mäntyharju ja Pauli E.J. Rellman Sysmä (varalla enteilevästi Hannu Närhi). Tämänhetkiset vastuunkantajat löytyvät nykyajan tyyliin yhdistyksen nettisivuilta. Toiminta käynnistyi ripeästi ja heti alkavan vuoden tammikuussa olivat ensimmäiset soittokurssit Mäntyharjussa. Kansanmusiikkkiliiton kanssa päästiin yhteisymmärrykseen kisojen aloittamisesta. Munnaritreffien sarja alkoi Mäntyharjusta ja sen jälkeen kisat kiersivät Heinävedellä, Sysmässä, Varkaudessa ja Lappeenrannassa, kunnes ovat nyt va- KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 • PELIMANNI-LIITE kiintuneet Haapamäelle Veturipuistoon. Yhteistoiminta virolaisten kanssa on jatkunut tiiviinä Pärnussa ja mm. Pöltsamaalla. Samoin yhdistyksen soittajat ovat osallistuneet Pohjanmaan Speleihin. Nuoria kaivataan toimintaan Jäsenyhdistyksiäkin alkoi syntyä liki välittömästi. Tällä hetkellä niitä on Mäntyharjulla, Lahdessa, Varkaudessa, Lappeenrannassa ja Tampereella. Pieni ryhmä porukkasoittajia löytyy lisäksi monelta paikkakunnalta. Mutta monen sodanaikaisen soittajan soitto on vaiennut, ikääntyminen vaivaa pelottavasti tätä urhoollista joukkoa. Vaikka monella paikkakunnalla onkin tehty kiitettävästi myös nuorisokoulutusta, ei silmiä voi ummistaa siltä tosiseikalta että nuoria ei ole riittävästi saatu liittymään soittoriveihin. Kas siinä haastetta tuleville ajoille. 23
• Kymmenen vuotta sitten 4.12.2004 huuliharpistit kokoontuivat Mäntyharjulle perustamaan Suomen Huuliharpistit ry:tä. Läsnä oli 21 soiton harrastajaa eri puolilta Suomea. Tänä syksynä juhlimme merkkivuotta kahdella konsertilla. Syyskuun 12. konsertoitiin Outokummussa ja toinen juhlakonsertti pidetään Mäntyharjulla marraskuun viimeisenä sunnuntaina. Lauantaina 29.11. järjestetään huuliharpun soittajille tapaaminen koulutuspäivän merkeissä. Koulutus onkin ollut tärkeällä sijalla yhdistyksen toiminnassa. Sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on muun muassa soiton osaaminen ja taitotason kohottaminen. Vuosittain yhdistys on järjestänyt kursseja sekä diatonisen että kromaattisen huuliharpun soittajille. Kouluttajina ovat toimineet yhdistyksen monet omat jäsenet kuten Heikki Jäntti, Erkki Vihinen, Tomi Leino ja Eero Grundström soolosoitossa ja Ilkka Matikka ja Jari Komulainen yhtyesoitossa. Yhteistyö ja kanssakäyminen ulkomaisten huuliharpun soittajien kanssa on ollut vilkasta. Suomesta on vierailtu festivaaleilla esimerkiksi Klingenthalissa ja Trossingenissa sekä vuosittain Pär- Anders Kokk Huuliharpistit juhlivat nussa. Yhdistyksen jäsenet ovat tuoneet Suomelle mainetta voittamalla Pärnun kansainvälisissä Baltic-Nordic Harmonica Open kilpailuissa useita mestaruuksia sekä soolo- että yhtyesarjoissa. Suomen huuliharppufestivaaleilla MunnariTreffeillä on ollut vieraita Saksasta, Ruotsista ja Virosta. MunnariTreffit on järjestetty vuodesta 2006 alkaen joka vuosi. Munnareilla soitetaan myös suomenmestaruuksista kaikissa sarjoissa. Yhdistyksen jäsenet eri puolilla Suomea ovat tehneet paljon työtä huuliharpun tunnetuksi tekemiseksi esiintymällä yksin ja yhtyeinä. Paikallisyhdistyksiä ja aktiivista toimintaa on saatu aikaan ainakin Lappeenrannassa, Vihdissä, Lahdessa, Mäntyharjulla, Tampereella, Varkaudessa, Ivalossa ja Porin seudulla. Pentti Varkila on tehnyt mittavan työn kokoamalla sota-ajan musiikkia Huuliharppu sodassa cd:lle. Pentti Varkilan aloitteesta Juhani Niskanen teki kyselytutkimuksen huuliharpun soitosta ja soiton terapeuttisista vaikutuksista. Huuliharpun soiton harrastus on koko ajan viime vuosina vahvistunut. Huuliharpistit ovat tehneet lukuisia levyjä sekä soolosoittajina että orkesteritallenteina. Puheenjohtaja Hannu Närhi Haapamäen MunnariTreffeillä 2014. Huuliharppu taipuu monenlaiseen musiikkiin, jumalanpalvelusmusiikista klassiseen, humpasta jazziin ja bluesiin, iskelmästä pelimanni- ja kansanmusiikkiin. Yhdistykseen on liittynyt jo yli 130 jäsentä. Yhteistyö Kansanmusiikkiliiton kanssa on ollut kiinteää, hedelmällistä hyvässä hengessä. Yhdistyksen puheenjohtajana on Hannu Närhi Varkaudesta, rahastonhoitajan tehtävät on mäntyharjulainen Olli Heimonen hoitanut perustamisesta lähtien ja sihteerinä toimii Pentti Pohjalainen Helsingistä. Juhani Niskanen Uudenmaan nurkka V auhdikas kansanmusiikkikesä on takana, kesäkuussa sormikkaat kädessä ja pipo päässä, heinäkuu helleasussa. Kansallispuvut on tuuletettu. Uusmaalaisia kansanmusiikkiryhmiä on kuultu kirkoissa ja kapakoissa, pienissä tupasoitoissa ja isoilla estradeilla, kodikkaissa kylätapahtumissa ja urbaaneilla festareilla. Pelimannin elämä on todellinen palveluammatti. Syyskauden harjoitukset ovat alkaneet ja ohjelmisto suuntautuu varmasti tulevaan juhlakauteen 2015. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys on mukana toteuttamassa valtakunnallista kansanmusiikkitapahtumaa, Samuelin Poloneesia Helsingissä 6.–8.3. Poloneesi juhlitaan Balderin salissa, vanhassa oopperatalossa Aleksanterin teatterissa, Vanhassa kirkossa sekä Musiikkitalossa. Ohjelmasta lisää, kun juhlat lähestyvät. Kesän Kaustisen festivaaleilla odottavat melkoiset haasteet kansanmusiikki- ja kansantanssiryhmiämme kun Uusimaa on festivaalin teemamaakunta. Viime kesänä 24 Varsinais-Suomi laittoi riman korkealle. Asiantuntija- ja tuottajaryhmää on koottu heti kesän Kaustisen viikon päätyttyä. Tilanteen kehittymistä kannattaa seurata kotisivullamme. Kokoamme sinne ajankohtaista tietoa, yhteissoittojen nuotit ja harjoitusten ajankohdat. Tarkoitus on saada 100 pelimannia ja 150 tanssijaa areenalle. Tässä vaiheessa Upea Uusimaa-2015 -työryhmän tarvitsee tietää Kaustisen loppuviikkoon osallistuvat ryhmät. Ohjaajat ja yhteyshenkilöt olkaa siis aktiivisia! Hieno kokonaisuus Kaustisen isolle areenalle syntyy vain hyvällä yhteistyöllä, talkoohengellä ja tiiviillä harjoittelulla. Tämän syksyn ohjelmassa ovat jälleen Kaamospelien kansanmusiikkikurssit Vantaan Tikkurilassa lauantaina 15. marraskuuta. Viulukurssia ohjaa Päivi Hirvonen, mandoliinia Jarmo Romppanen, laulua Juulia Salonen ja pelimannikurssia vetää Jari Komulainen. Lue tarkemmin ilmoittautumisista kotisivulta. Yhdistyksen syyskokous sääntömääräisine asioineen pidetään Stoan aulassa 10. lokakuuta klo 18. Kokouksen jälkeen klo 19 alkaa konserttisalissa kansantanssi-ja musiikkinäytös ” Mikkelinpäivästä Kekriin”. Illan isäntänä on mestarikansantanssija Antti Savilampi ja tietenkin yleisö pääsee lopuksi tanssin riemuun mukaan. Folklandia-risteily toteutuu 9.-10.1. 2015 Helsinki-Tallinna välille Baltic Queen -aluksella. Vaikka laiva on pienempi, ennakkoon ilmoittautuneet mahtuvat mukaan. Uusmaalaiset pelimannit haastetaan joukolla yhteissoittoihin. Samalla kutsumme teidät yhdistyksemme ja useiden yhtyeittemme juhlavuoteen. Nurmijärven Pelimanni-muusikot järjestäytyivät ja liittyivät yhteisöjäsenenäUudenmaan Kansanmusiikkiyhdistykseen. Raimo Leinon perintöä jatkaa Nurmijärvellä Olli Silván. Anja Hinkkanen www.uudenmaankamu.net PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• Nuottiliite Vuoden 2015 yhteissoittokappaleet Pelimannimusiikkia Uudeltamaalta Uusmaalainen pelimannimusiikki on saanut paljon vaikutteita Kuninkaantien kulkijoilta, matkustaja- ja kauppaliikenteestä. Pääasiassa vaikutteet tuntuvat läntisen Uudenmaan pelimannimusiikissa, josta voi helposti löytää lainat ja yhtymäkohdat ruotsalaiseen kansanmusiikkiin. Monet Uudeltamaalta muistiinmerkityt polskat ja menuetit ovatkin suoraa lainaa Ruotsista. Tutkijat törmäävät myös sellaiseen ilmiöön, että monet sävelmät löytyvät naapuripitäjistä hieman muunneltuina. Kansansävelmiä on Suomessa kerätty kymmeniä tuhansia. Muistiinmerkitsijät ja tallentajat ovat tehneet arvokasta työtä, mutta onko käymässä niin, että monet unhoon jääneet sävelmät joutuvatkin arkistojen kätköön? Kansanmusiikin käsite on hyvin avara. Siihen kuuluvat yhtä hyvin perinteiset kuin nykyisten pelimannien sävellykset. Samuelin Poloneesi on hyvä paikka esitellä muutama omassa maakunnassa soitettu pelimannikappale. Tässä esitettyjen pelimannikappaleiden ikähaitari on yli 100 vuotta. Pelimannivalssi Lohjalta trad. Soittanut Karl Johan Rosendahl, Lohja # 3 ?»»» œ»» ?»» œ»» ?»» »œ « œ» ?» œ» ««ˆ« œ»» ?»» œ»» œ» « » » œ œ » » « » » » » » œ » » « 4 » » ˆ ======================= & » « »» » » » »» ˆ« » » » »» G D G ?»» # « œ»» ?»» œ»» ?»» »»œ œ» «« »œ œ»» ?»» ««ˆ« ««ˆ« ?» ˆ««« «« » œ » œ « » » » » »» » » » »» ˆ« »» » » ˆ« ======================== & ˆ« »» » = D # «« « « 1.« ‰ œ» 2.« ‰ œ» ?» œ» œ» œ»» œ»»» »»»œ _œ»»» _»?»» _»œ»» _»œ»» __»œ»»» _»œ»» ======================== & ˆ« «ˆ« «ˆ« «ˆ« . »» ”{ «ˆ« . »»»œ »» “ { »» »» »» » = G G _»œ»» _»œ»» _»œ»» _»œ»» ?»» œ»» _œ»»» _»?»» _»œ»» œ»» œ»» œ»» »œ ?» œ » # _»?»» œ » » » œ » œ » » » »» »» » »» »» »» » » ======================== & = D G _»œ»» _»œ»» _œ»»» _»œ»» 2. ? _»?»» œ»»» œ»»» 1.œ»» ?»» »»» # _œ»»» __»œ»»» _œ»»» » Œ œ»» œ»»» » Œ =” ======================== & » ”{ D KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 • PELIMANNI-LIITE G G 25
• Polonäs Sven Runar Wiik Sipoo «« «« œ»» ««ˆ« . ««« «« «« «« «« « « «« »œ «« «« «« « « « « « ## 4 « « « « « ˆ« «« «ˆ« ˆ« ˆ« ˆ« «ˆ« ««ˆ ««ˆ ˆ« »» œ»»» ˆ« ˆ« ˆ« «ˆ« «ˆ« «ˆ« «ˆ« «ˆ« ««ˆ« = ======================= & 4 ««ˆ« «ˆ.« ˆ« ˆ« ˆ« » ˆ« D A D « «« «« œ»» «ˆ« . ««« «« «« «« « « « «« œ» «« «« «« «« œ» œ» œ» ## « « « « ««ˆ« ˆ.«« «ˆ« «ˆ ˆ« ˆ« » «ˆ« ˆ« ˆ« ˆ« «ˆ« ˆ«« ««ˆ ˆ« »» œ»»» ˆ« ˆ« ˆ« «ˆ œ»»» »» »» »» =”{ ======================== & A D « _ œ » ## »» œ»» . »œ «« « ««« «ˆ« ««ˆ« . ««ˆ« œ»»» œ»» œ» œ»» œ» œ»» œ»»» œ»»» œ»»» œ»»» œ»»» »œ» »»œ »»»œ »»œ »»œ ««ˆ« ««ˆ« ««« «««ˆ ««ˆ« » œ » ˆ « « « ˆ » » » » »» » » ˆ« »» ˆ« = ======================== & “{ » »» » »» » A D » œ œ ## _»œ»» œ»» . »œ «« « ««« ««ˆ« G « «« œ» » » œ œ»» œ»»» »» »» »» œ»»» œ»»» œ»»» œ»»» œ»»» »»œ œ»»» œ»»» œ»»» œ»»» « « ˆ » œ » » œ œ » » . « ˆ « « ˆ » œ » ˆ « » œ » » » » » « ˆ » ======================== & =”{ » »» » » » » » » » G A D Seppä Toreniuksen masurkka Trad. Nurmijärvi œ»»» ««ˆ« »»œ. »»œ œ»»» »»œ œ»» »»œ ««ˆ . «« « « 3 ««ˆ« . «« « « « «« ««ˆ« œ»» . œ » » œ » » 4 « » » » »» » « «ˆ «ˆ« «ˆ« = » » » ======================== & “ { ˆ« ˆ« «ˆ« _«ˆ« . ˆ« £ C G C £« « « « » œ « œ œ » » œ « » œ » « « œ . « œ œ œ œ » » œ » » » » « » « « « »»œ »» »» » »» œ»» »» »» Œ » ======================== & _««ˆ« . ««ˆ ˆ« »» ”{ “ { »» »» »»» »» ˆ« «ˆ« «ˆ« «ˆ« ˆ«« ˆ««« ˆ« _«««ˆ= » £ G C F C £« « « « « œ «« ««£ « «« «« « « « «« œ»» «« ««£« «« «« « « « « » « » œ « œ œ » » « « « » » « « ˆ « » » « « « » » »» » ˆ« ˆ« ˆ« ˆ« ˆ«« ˆ« _««ˆ ««ˆ «ˆ ««ˆ ˆ«« ˆ« «ˆ« _«= «ˆ« ======================== & «ˆ« ˆ« «ˆ« ˆ«« ˆ« «ˆ« _«ˆ« . ««ˆ ˆ« » « ˆ £ G F C G «« « « «« « œ » œ « œ . » » » œ » « » œ » » œ œ »»»œ. »»œ «ˆ «ˆ« œ»» »» » »» »» »» »» œ»» Œ »» »»»œ ˆ« «««ˆ« ««ˆ« ˆ« « « » » ======================== & _««ˆ _««ˆ = » ”{ “ { «« « œ» « «« œ» œ» œ»» » œ œ » » œ œ»» » œ œ»» œ » Œ =”{ »» »» »»» »»» »»»œ ˆ« «ˆ« œ»»» »» ««ˆ . ˆ« œ»»» »» »» œ»»» »» » » ======================== & » £ G C C 26 C G C PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• Menuetti Soittanut K.W.Åwall Helsingin pitäjä ««« «« «««ˆ œ» »»œ »»œ œ»»» # 3 œ» œ»» œ» »œ »»œ »œ » « « « « « « « « « « « « « « « » ======================= & 4 »» »» »»» »»»œ »»» »» »»» »»œ »»»œ «ˆ «ˆ ˆ« ˆ« ˆ« «ˆ« ˆ« ˆ« ˆ » » » = G D Em C D G # œ»»» œ»» »»»œ »»œ œ»» »»œ œ»» œ» 2 œ »œ »œ »»œ œ» œ»» «« «« « 3 œ»» œ»» œ» œ» œ»» œ»» œ» œ» » » » « » » » » » « ˆ « « » 4 » » » » » » » » « « » »» « » » » ======================== & » ˆ« ˆ« «ˆ 4 » »» »»» œ»»» »»» »» » »» = C Am D G D /F# D # «« «« « « ««ˆ « «« « «« «««ˆ œ» œ» œ» œ»» œ»» »»œ »œ 2 «« « «« 3 ««« ««ˆ« «««« ««« « ‰ ======================== & ˆ« ˆ« ««ˆ «ˆ« « ˆ«« ««ˆ ««ˆ «ˆ »»» »» »» »» »» »» »» »»»œ 4 ˆ« ««ˆ ˆ« 4 ˆ« ˆ «ˆ «ˆ« . =”{ Em D G D C Am D G D G # œ»» »»œ »»œ »»œ œ»» œ»» »œ »»»œ œ»»» œ»»» »»»œ œ»»» _œ»»» »»»œ »»œ »»œ »»œ »»œ œ»» œ»»» _œ»»» _œ»»»» œ»»» œ»»» œ»» œ» . ‰ œ» œ»» œ» œ» œ»» »œ » œ »œ »» »» »» œ»» »» »» »» = » » »» » » »» » ======================== & “ { » » » » » » »» » » » » »» »» Em G C D Em A D D / F# G ««« ««ˆ« ««« ««« « ‰ # «« «« «« «« «««ˆ «« «« «« «« ˆ«« œ» »œ œ» œ»» œ»» œ»» œ» » 2 «« « « 3 4 ˆ« «ˆ «ˆ «ˆ« . =”{ ======================== & ˆ« ˆ« ˆ« ˆ« ˆ« ˆ«« «ˆ« ˆ« « »»» »» »» »» »» »» »» œ»» 4 ˆ« ˆ«« «ˆ« /D Em C Am D G Nöykkiön sottiisi D G Torvald Jungebrand Espoo «« «« « « « «« «« «« « œ»» œ» œ» «« «« « « « # 2 œ»» »»»œ »œ »œ ««« ««ˆ« ««« ««« » ˆ« ˆ«« ˆ«« ˆ«« » »» »» ˆ« ˆ«« ˆ«« ««ˆ «ˆ« = ˆ« ˆ« ˆ«« ˆ«« «ˆ« ======================== & 4 “ { »» »»» »» »» ˆ« ««ˆ« ˆ« « G D G 2. ««« «« ««« 1.« «« «« »œ œ» # œ»» œ»»» » œ»» ««« ««ˆ« ««« ««« «« «« « « « « « ««ˆ« «««ˆ ««ˆ ‰ « « « « « « ˆ » » « ˆ œ ˆ ˆ « ˆ » « « ˆ « « « « « « « « « ˆ « « ˆ « « ˆ » » » » » ˆ j ˆ « = ˆ« «ˆ« ˆ« «ˆ ˆ«« «ˆ« ======================== & » »» » » «ˆ« ”{ D G G ««« «« «« «« # « « «« «««ˆ ««« «« « « «« «« œ» œ» « « ˆ «ˆ« «« «ˆ« ««« ««« «««ˆ œ»» œ»» « « « « » » « « « ˆ « « « « « ˆ « « « ˆ ˆ « ˆ » » « « « ˆ« ======================== & “ { «ˆ ˆ« «ˆ «ˆ ˆ« ˆ« ˆ« «ˆ » » = ˆ« 1. ««« ««£ «« « «« 2.« « « # « « « ««« ««« «« « « «« «« »œ œ» œ» »œ œ» œ» ˆ« « ˆ« ‰=” ======================== & ˆ««« ««ˆ« «ˆ« ˆ ˆ« ˆ««« ˆ«« ˆ«« ««ˆ «ˆ »» »» »» »» »»» »» œ»»» œ»»» œ»»» œ»»» ˆ« «ˆ ˆ« «ˆ« ”{ «ˆ« ˆ«« «j G C C KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 • PELIMANNI-LIITE G D G G 27
• Nyströmin Kallen polkka trad. Soittanut Karl August Nyström, Siuntio œ»»» œ»»» . œ» »»œ œ»» «« #2 œ « » » œ » œ » » œ œ . » œ ‰ œ » »»œ »» “ { »» »» œ»» »» »»œ »» » » œ»» »» œ»» »» »» ««ˆ . ˆ« Œ » » » ======================= & 4 = » » » G D G «« «« « 1.« « «« «« ««ˆ 2. « « « «« # »œ œ» . œ» œ»»» œ»»» œ » œ ˆ » œ»» œ»» œ»» œ»» »» »» »»œ « ««ˆ «««ˆ «ˆ« ««ˆ «ˆ« ˆ« « ”{ «ˆ« ˆ«« «ˆ« ˆ«= ======================== & »» »» œ»»» »» » » » » » » » G D G G » œ » œ » _ œ _ œ _ » œ _ _ œ _ » œ » » _ œ»»» »» »» »» »»» »» œ»» »» »»»œ œ»»» œ» œ»»» _»»»œ »»»œ œ»» »»»œ »»œ # »»»œ »» »»»œ œ»» »»»œ »»œ »»œ »œ » œ » » » » » »= » »» ======================== & “ { » » » » » »» »»»œ »»» »» G D G D G G D »»»œ œ»» Jœ»» 2. _ œ»»» _œ»»» _œ»»» _œ»»» _œ»»»» _œ»»» œ»» 1. _œ»»» œ»»» œ»»» œ» # œ»» »œ » œ » » ‰ » » » »» œ»»» »»» »» » »» ”{ ======================== & =” C G D G G «« «« «« œ œ»»» œ»»» œ»»» œ»»» ««« ««ˆ« # »»œ »»œ »»œ »»œ œ » » œ œ » œ » « » » œ » œ » œ » œ » œ « « ˆ « » » » » « » » » » » œ » œ » » » œ œ »» »» »» » » » » ˆ« ˆ« » » » » ˆ« ˆ« = ======================== & “ { » » » » »» »» » G D G «« «« «« « » œ œ » œ » œ » # »»œ »»œ œ»» »»œ œ » » » » œ » » œ » » » » « ˆ« ˆ«« ˆ««« œ ˆ » » » » » » œ » œ » œ » » œ œ œ » » » » » » » » » » » » » » » » ======================== & = » » » » » » » » G D »»œ œ»» _œ»»» œ»»» »»œ œ»» œ»»» œ»» œ» »œ »œ œ»»» # 1.«« «« « « ««« ««ˆ« ««ˆ« 2.«« «« «« « » œ » » » » » » » » »» »» œ»»» œ»»» »»» = »» ======================== & «ˆ ˆ« ˆ«« ˆ«« ˆ« “{ ”{ «ˆ «ˆ ˆ« ? «ˆ« # _»»»œ _œ»»» _œ»»» _»»»œ »»œ œ» œ»» _»»»œ _œ»»» œ»»» œ»»» œ»»» œ» œ» œ»»» œ»»» _œ»»» œ»»» »»»œ œ»»» œ»»» œ»»» œ»» »œ »œ » » œ»» œ»»» » »» »» »» » » »» »» » »» »» œ»» œ»» »» = »» » ======================== & G G D G G G D G D G œ»»» # _»»»œ _œ»»» _œ»»» _œ»»» _œ»»» »»œ œ» œ»» 1. _œ»»» _œ»»» œ»»» œ»»» œ»»» œ» œ» 2._»»»œ _œ»»»» œ»»» »» »» »» »» ? » »» »» ”{ ======================== & =” D 28 G G PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• Kuulumisia Pohjois-Savosta Kylmän kukkia Siilifolkissa Pohjois- ja yläsavolaisten pelimannien kesä päättyi perinteiseen tapaan elokuun viimeisenä päivänä virsiin ja hengellisiin lauluihin – ja tällä kertaa jopa kahteen eri yhteissoittoon saman kunnan, Lapinlahden, rajojen sisällä. Kyse ei ollut siitä, että savolaiset pelimannit olisivat viettäneet tavallista kevytmielisempää tai riettaampaa kesää, jonka johdosta heillä olisi myös tavallista enemmän anteeksipyydettävää yläilmojen isännältä. Sattumaa kai se vain oli, että Valta-Lisitsinin musiikkiperheen navetan vintillä Kiukoonmäellä pidetty kansanlaulukirkko ja Ylä-Savon pelimanniyhdistyksen Eloveisuut Riikan tuvalla Varpaisjärvellä sattuivat nyt samalle pyhäpäivälle. Mukava oli huomata, että kansanlaulukirkkoa säestäneeltä vahvasti huumorihenkiseltä Mahottomat-yhtyeeltä sujui hengellinen soitto siinä missä Varpaisjärven kirkkoherralla rokki Eloveisuissa. Ihmisetkin ovat jo niin avaramielisiä, että suhtautuvat ilolla tämänkaltaiseen roolien vaihtamiseen. Vuoden 2014 savolaisesta pelimannikesästä voi sanoa, että se oli runsas. Heinäkuun alun Siilifolkissa esiintyi kaikkiaan nelisen sataa henkeä eri ryhmissä kautta maakunnan. Ryhmiä tuli mukaan niin runsaasti, että soittokertoja oli pakko rajata. Ylimääräisiä soittohaluja saattoi kuitenkin purkaa kaikille vapailla pelimannin penkeillä, ja tällä kertaa puskasoittoon riittikin harvinaisen hyvin soittajia. Niin pelimannit kuin ympäröivä yleisökin tuntuivat tunnelmasta. Kirkko täynnä Siilifolkin ohjelmisto todettiin yleisesti kiinnostavaksi ja korkeatasoiseksi. Yksi kohokohtia oli sata vuotta sitten syntyneen säveltäjä Ahti Sonnisen muistokonsertti Siilinjärven kirkossa. Kirkko oli täynnä ja tunnelma käsinkosketeltavan tiivis. Vaikka kuuden päivän yleisömäärä nousi 15 000 – 16 000:een, festivaali oli pettymys taloudellisesti. Koko viikon jatkunut ennätysmäinen kylmyys verotti erityisesti maksullisten iltaohjelmien kävijöitä. Vaikka loppulitviikki on vielä tekemättä, pidetään selvänä, että Siilifolkia jatketaan. Savolaiset muistelivat Ahti Sonnista myös Kaustisella heti Siilifolkin jälkeen. Leppävirran pelimannit ja Ylä-Savon pelimannit ja laulajat tarjosivat monipuolisen valikoiman kansanmusiikin suuriin kuuluvan Sonnisen sävelkeräyksistä. Lehmätkin kuulolla Heinäkuun lopun Tuuren sottiisi on säilynyt yhden päivän mittaisena kansanmusiikkitapahtumana mestaripelimanni Tuure Niskasen kotikylällä Pieksämäen Laukkalassa, mutta muuttunut viime vuosina sisällöltään yhä muhkeammaksi. Tuure ja Konsta Jylhä olivat elinaikanaan hyviä kavereita, ja Kaustisen purpuripelimannit kävi siihen aikaan soittelemassa myös Laukkalan nuoriseuran talolla. Nyt keskipohjalainen Talkoopelimannit availi vanhoja polkuja ja toi mieluisia tuliaisia Juokin Malja Anna Janka-Murrokselle Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistys ja Ylä-Savon pelimanniyhdistys ojensivat menneen kesän Siilifolkissa vuotuisen Juokin maljansa Anna Janka-Murrokselle. Maljan ja asiaan kuuluvan kunniakirjan luovuttivat yhdistysten puheenjohtajat Markku Vuori ja Kari Auvinen. Vieremällä syntynyt, mutta nyttemmin turkulaistunut Anna Janka-Murros liittyi pelimanneihin heti pienestä ja saavutti mainetta viulistina nuorten savolaistyttöjen The Kouhot -yhtyeessä. Kansanmusiikkiin liittyvät ammattiopintonsa hän suoritti Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa Kokkolassa. Loppututkielmassaan hän teki korvaamattoman työn pohjoissavolaiselle kansanmusiikille käymällä läpi pielavetisen mestaripelimanni Tuure Niskasen soitteet ja nuotintamalla ne uudelleen. Tutkielmaan liittyy myös seikkaperäinen selvitys edesmenneen mestarin soittotyylistä. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 • PELIMANNI-LIITE Kaustisen, Kokkolan ja Teerjärven suunnasta. Telkkämäen puskasoitto kokosi elokuun lopulla Kaaville kolmisenkymmentä pelimannia ja laulajaa. Sateesta huolimatta ulkoilmasoitto ja erilaiset työnäytökset kokosivat kaskiperinnetilan pihalle yli kolme sataa henkeä. Niissä oloissa se on paljon. Polkkaa Antille Eri ryhmät ovat urakoineet tahoillaan pitkin kesää. Alkukesästä pelimannit osallistuivat omilla soittimillaan suunnistajakansan vuotuiseen päätapahtumaan Jukolan viestiin ja soittivat miesten viestin alkajaisiksi kansanlaulukirkon. Saarnapuolesta huolehti Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen, kova urheilumies, joka kiirehti heti puheensa jälkeen omalle suunnistusosuudelleen. Kirjattakoon muistiin sekin, että pelimannimusiikki soi myös Pielaveden keihäsmestarin Antti Ruuskasen EM-kultajuhlissa elokuun puolivälissä. Kappalevalinta oli helppo, kun Tuure Niskasen ohjelmistosta löydettiin soittamista vaille valmis Antin polkka. Hyvin se näytti kelpaavan sekä Antille että 1 500-päiselle yleisölle. Levy ja kirja Pohjois-Savon kesän kohokohtia oli Tuure Niskasen sävellyksien levytys. Yhdeksänhenkisen Tuuren perilliset -yhtyeen soittama Satakielen polkka äänitettiin vapun korvilla ja julkistettiin Siilifolkissa. Elo-syyskuun vaihteessa toteutui myös toinen pitkäaikainen projekti, kun varkautelaisen mestaripelimanni Erkki Vepsäläisen sävellyksiä sisältävästä Ierikan viulupolkasta otettiin uusi painos. Vuonna 2000 julki tullut ensimmäinen painos on ollut loppuunmyyty jo vuosia. Seppo Kononen 29
• Varsinais-Suomen kuulumisia K esä ja festivaalit ovat ohi ja Varsinais-Suomen vuosia rakennettu maakuntakavalkadi saatu kunnialla esitettyä. Niin paljon kiitoksia on tullut ympäri maata virallisia ja epävirallisia tahoja pitkin, ettei niitä voi tässä alkaa edes listata. Esityksen viehätyksestä suuren osan monelle loi varmasti käsikirjoittajana ja juontajana toiminut Heli Laaksonen. Vaikka Heli onkin nyt jo kiireinen Pienen Perunannostokiertueen nimellä kulkevan esityksensä lokakuista starttia odotellessa, hän ehti kiteyttää festivaalin tunnelmat varsinaissuomalaisesta näkökulmasta paremmin kuin kukaan muu. Antti-J. Janka-Murros Mitä mää tiärän Kaustisest! Aloteta perussäännöst: o vaa yks Kaustine. Nii et vaik monikko o Huittisis, Ikaalisis, Nousiaisis, Kauniaisis ja Paraisil – ni sama sääntö ei ol olemas Keski-Pohjanmaan kansanmusiikkitaivas Kaustisel. Olla ja mennä siis Kaustisel. Mink tähre mää Kaustisel läksin kaikenkaikkias? Mul ol tehtävä! Tais olla jo vuas 2012, ko mult kysytti, et mahtaisink mää keksi maakuntakavalkadin ohjelma Kaustisel. Siäl o nimittäis joka vuas yks maakunta erillisen teeman – sen alue soittaji, laulaji, tanssijoi, säveltäji, sovittaji, sanottaji nosteta esil. Suurin tapahtuma on pualtoisttuntinen kavalkadi, mink aikan näytetä, kummossi olla ja mitä osata. Mää, ketä ain kiihryn spektaakkelien mahrolllisuurest, rupesin heti leimuma. Keskipohjanmaa-areena o nimittäis silmittömän suur – ja katsomo o semmone runssan kahrentuhane henken kokkone, tunkemal mahtu 2500. Jos oliski yhtenäine maakuntaorkester koko esitykse aja! (Ei nuattiteline siirtelyi eikä kontrapassojen traijamist erestakas). Jos oliski iso määrä tanssijoi permannol jatkuvast, kaunistamas areenan reunoi! (See lattiapinta-ala nimittäis on vajaa hehtaari.) Jos olis siävi laulusooloi, mummui ja mukuli mukan, vakavi virssi, jylhi kuaroi ja pari lystikäst huumornumero! (Kansamusiikki o monimuatosemppa ko ens luule). Jos juannot kiärtyis maakunna ihanan luanno ympäril! Olis nimikkolintu naakka ja nimikkonisäkäs kettu ja nimikkokasvi tammi ja nimikkokala silak. (Ja mää saissi lukke kuulijoil runojan ja siin samas selosta, mist varsinaissuamalaisuures oikke on kysymys). Ja lopus noustais metri maanpinna yläpual ja laulettais Varsinaissuamalaiste laulu! Ja tuhatpäine yleisö olis mukan! Ja voiktee usko: näin käve! Kertakaikkias oli niinko elokuvis! Niissäki o ain piäni klaffivirhei, mut mää en tosa huamannu ko omani vaa. Mää ällistysin, et kui muut tekijät saiva mun harovist ajatuksistan kii ja osasiva maalata niin täyrelliset tunnelmat. Janka-Murrokse Anna ja Antti oliva musiikkigurui, Ylänevan Lennu tanssivastaava ja ylikoordinaattor, Nuutise Niiki sovitti laului. Ohjaaja-Anneli kävi paikal, Varsinais-Suamen kansanmusiikkiyhristys kehittel talouspualt, Varsinais-Suame liitto suajeli mink kerkes – ja kaikkist tärkiämpän esiintyjät laval, heijä ohjaajas, tukijoukkos, kuskis, perunankeittäjäs, emmää kaikki ossa luetellakka, mut itte varmast tiärätte, ketä mää tarkotan! 30 Estradilla Riitta Hyvönen (vas.) ja Heli Laaksonen. Mää viäl vähä voivottelen sitä, et mun musiikkikäsitys o nii vajaa. En ossa nyy mitenkä välittä mittä musiikillissi elämyksi. Kansanmusiikil mul on - vissi pääasias ulkomusiikillisist syist – iha erityine huane mun syrämes. See tasavertasuure ja hyväksyvyyre ilmapiiri! Ihmine saa olla vaatimatone taik mahtipontine, surumiälis-haikia taik ratkiriamukas. Ei ol julkiskuvien taik johtohahmojen kumartelemist, joka ainokaine on Sankar. Johtotähten o see, et itte ja yksinäs ei saa juur mittä aikases, mut yhtesel tahtomisel ja tekemisel saa. Kuulijoi ol paikal Kaustise kunnajohtaja arvio mukka vajaa 3000, osa seuras nurmikoilt ja rinttest ohjelma. Mää en suara sanoen kehta paljastakka kuin pal ja mist asioist meijä väki sai kehui. See vanh sanonta kumminki velvotta: ”Ei omi poikki kehuta ko juavuksis”. Mut pikkusen vilautan kumminki.  Erinomasen tuarei sovituksi ylist yksi, toine huakaili huippukettu-Lennun joukkojen koreografian näyttävyyt, kolmas sitä et nelivuatiaatki esiintyjät kajautteliva: ”Helky laulu Auran rantain!”, neljäs sitä kuin tarkast maakuntaorkester soit ja melkken kaik kiittivä kokonaisuut ja kyl joku kohteliaisuuksissas sanos, ettei juannot menny ollenka nii huanost, ko mitä peljätti. Maakuntajohtaja Juho Savo frouvines näyttivä silt, et yhtä ei hävetä meijän pualesti. Ko esitykse jälkke yritti festarialueel kuljeskel, etenemine sujus kahre metrin tuntivauhti. Mää ole saanu vastaotta kavalkadist niim pal kaunei sanoi, et mul ei ol koska niimpal ämpärei, saavei, ammei, mihe saissin nee kaik mahtuma. Kiitos armas kansanmusiikkiyleisö! Kiitos kutsumast, Kaustine! Ja kiitos koko Varsinais-Suami ja sen taitavuus! Iso onnistumisen tahto piti koko makian kakun koos ja mee saatti see viaraillemme tarjota. Siin loppukumarruksis munt valtas korkia, hyvä miäl: nämä o mun omi ihmissi. Kaustisen pääl nous täyskuu, nuatioi loimus, viulut soit sottiisei, hyvähymyne väki vaels valkoses suviyäs. Varmaanki Kaustisel o hiuka erilaist meno, jos riäntäisin sin samal innol esimerkiks helmikuus. Mut see, et pikkunen paikkakunta saa kokonaiseks viikoks puhalletuks tämmöse hehkun kujilles ja kentilles, o ihme jo ittessäs. O vaa yks Kaustine. Heli Laaksonen Teksti on toimittajan vastentahtoisesti lyhentämä. Tarina kokonaisuudessaan Heli Laaksosen blogissa http://www.hulimaa.fi/ajopaivakirja PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2014
• Mistä on musiikki tehty? Sauli Heikkilä, Roope Aarnio Musiikin teoriaa harrastajille ja kiinnostuneille kuuntelijoille. Veikkaan, että aika monella musiikin harrastajalla on tullut joskus mieleen, että minäpä otan nuoteista selvää. Ryhdyn opiskelemaan musiikin teoriaa! Eipä aikaakaan, kun lukuisat etumerkit, asteikot, latinankieliset nimitykset ja loputtomat säännöt ovat sammuttaneet innon. Teoriakirja palautetaan myöhästyneenä kirjastoon ja palataan soittamaan mandoliinilla Emmaa ja kopioimaan jäykin sormin kitarankaulalle ulkoaopittuja sointuja. Kansanmusiikki-lehti yrittää etsiä toisen näkökulman musiikin teoriaan. Etsimme keinoja ymmärtää elementtejä, joista musiikki on tehty. Pyrimme antamaan välineitä helpompaan soittamiseen. Miten kappaleen sävellaji löytyy, miten kappaleen voisi soinnutaa itse, kuinka melodian voisi muistaa helpommin. Artikkelisarja ei ole tehty pelkästään soittajia varten, vaan se auttaa myös kuuntelijaa ymmärtämään kuulemaansa. Sitä paitsi, jokaisessa meissä asuu myös muusikko: kaikki oasaavat laulaa ja jokaisella on matkassaan kaiken aikaa mainio rytmisoitin, keho. Jokaisen artikkelin yhteydessä on yksinkertaisia harjoituksia, joita pystyy tekemään jokainen, jolla on edes vähän kiinnostusta. Tietenkään emme pyri esittämään täydellistä musiikinteoriaa, vaan antamaan perusidean, mistä on kysymys. Sen pohjalta voi sitten käydä jälleen lainaamassa sen musiikinteorian kirjan. Artikkelin ideoijana, teoriatomppelina ja toimittajana toimii Sauli Heikkilä ja asiantuntijana kansanmusiikinteorian opettaja Roope Aarnio. ° 4 œharjoitus œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ Hokema / 4 œ Ensimmäinen pa - la pa pa kuudestoistaosat) pa - la - pe - li - la - pe - li - la - pe - li (tasajakoinen pulssi, neljäsosat, kahdeksasosat ja 4 ¿ Taputus / 4 ¿ Rytmi on musiikin perusta. Jo kohdussa - pe - li ¿ • Lähde kävelemään • Yritä saada askeleet mahdollisimman œ œ tasaiseksi ja yhtä pitkiksi • Taputa käsilläsi tuplatempossa eli kaksi kertaa joka askeleelle • Yritä pitää edelleen askeleet saman mittaisina ja taputukset tarkalleen puolet œ nopeampina œ œ œ œ œ œ œ œ pa sanaa pa -niin, la - että pe - joka li - • li Hoe - la - pe - li ”pa-la-pe-li” askeleella ehdit sanoa sen kokonaan ‰ ‰ ¿ ¿ J J • Kiinnitä edelleen huomiota rytmin tasaisuuteen ja yhtäaikaisuuteen œ lähde painotta• Kunœ tämä alkaa sujua, maan eri tavuja ja sovita taputus painotetuille tavuille 3 Hokema ° / œ œ œ œ œ pa - la - pe - li Taputus / ¿ Askeleet ¢/ œ Hokema °/ œ ¿ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ pa - la - pe - li pa - la - pe - li pa - la - pe - li ¿ ¿ ¿ ¿ œ ¿ œ ¿ œ 4 Taputus œ œ œ œ pa - la - pe - li / ? ämän vuoden Perinnearkun järjestämässä kilpailusœ sa etsittiin uusia polkkasävelmiä, jotka soveltuisivat Askeleet ¢ / erityisen hyvin jameissa soitettavaksi. Kisaan saapui määräaikaan mennessä yhteensä 50 sävellystä nimimerkeillä. Tuomariston jäsenet valitsivat näistä finaaliin kuusi. Kilpailun finaali järjestettiin Pelimannitalossa Kaustinen Folk Music Festivalilla 9.7.2014. Lopullisen voittajan valintaan finalistien joukosta vaikuttivat tuomariston jo aikaisemmin antamien äänten lisäksi yleisön äänet. Ensimmäsen palkinnon sai Minna Torpa sävellyksellä ”Heinäkuu”, toisen palkinnon Teija Niku sävellyksellä ”Ilon kautta” ja kolmannen palkinnon Anna Kattainen ja Elli Marjanen sävellyksellä ”Rapid polka - Kosken polkka” Kaikkien sävellyskilpailujen, 2011 polska, 2013 sottiisi ja 2014 polkka, finalistisävellykset löytyvät nuotteina Perinnearkun nuottiarkusta, jonne pääsee helpoiten yhdistyksen nettisivujen www.perinnearkku.net kautta. Soitettuina sävellykset ilmestyvät Perinnearkun Youtube-kanavalle www. youtube.com/perinnearkku vuoden 2014 aikana. Ohessa voittoisa heinäkuu. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 ¿ elämme äidin sydämenlyöntien tahtiin. 4 Erityisen tärkeässä Askeleet ¢ / 4 œ asemassa rytmiœ on pelimannimusiikissa ja sen harjoittelemiseen kannattaa panostaa. Jokaisella ihmisellä on rytmitaju. Muuten 2 ei käveleminen taputtaminen onnistuisi. ° tai œ œolisiœ vaikeaa. œ œ Rytmin œ œ Hokema /kanssa Puhumisenkin pa la pe li pa la - pe ja pulssin tuntemus täytyy saada kehoon, siksi Taputus pelkästään paperilla tai päässä harjoit‰ ‰ ¿ ¿ / telu ei riitä. Täytyy noustaJ ylös liikkumaan.J Harjoituksessa on tarkoitus hyödyntää liiœ ke- jaAskeleet puhekykyä ¢ / œrytmitajun kehittämiseen ja pulssin kokemiseen. Polkkakilpailun satoa T Mikä sinulle on vaikeaa musiikinteoriassa? Mitä sinä haluaisit oppia? Kerro meille: Kansan­ musiikkiliitto, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki (kuoreen merkintä ”teoria”) tai lähetä sähköpostia: lehti@kansan­musiikkiliitto.fi. ¿ ¿ A œ œ œ œ œ œ œ œ pa - la - pe - li pa Heinäkuu-polkka ? ¿ ¿ ? pa - la - pe - li ? ¿ ¿ #2 & 4œ œ œ œ œ . œ G œ. œ œ œ œ™ # & œ nœ œ œ œ œ. # & œ. œ œ œ D D & B # œ™ # & œ™ D & G # œ™ œ œ. œ J œ œ œ œ säv. Minna Torppa C A‹ ¿ œ œ œ. œ G œ #œ œ œ œ. œ œ œ. œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ. œ™ œ™ œ œ. A‹ œ. œ œ. œ œ œ. G D œ œ œ œ j œ A‹ œ™ D œ. œ œ. œ™ C œ G œ C œ œ™ G œ. œ C œ # & œ. œ #œ œ. œ œ œ œ œ œ D ¿ œ œ œ œ œ J œ™ œ œ J œ J œ œ. œ œ ™ œ œ # & œ. œ œ œ œ œ - la - pe - li œ. ? A‹ œ™ j œ j œ. œ œ œ ‰ G 31
• Vuoden 2014 mestaripelimannit K austisen kansanmusiikkijuhlilla nimitettiin heinäkuussa kolme uutta mestaripelimannia sekä yksi festivaaliplaketin saaja. Mestaripelimannin arvon saivat Aimo Mässbacka Vimpelistä, Klas Nyström Korppoosta sekä Janne Rauma Kaustiselta. Festivaaliplaketti myönnettiin kaustislaiselle Kauppi Virkkalalle. Aimo Mässbacka on syntynyt Vimpelin Hallapurolla 3.5.1935. Perinnetaitoinen viulupelimanni on soittanut järvisuomalaista pelimannimusiikkia muun muassa yhtyeissä Elglannin pelimannit, Vimpelin Harrastajapelimannit, Mässbackan perheyhtye sekä Windalan Pelimannit. Lisäksi Mässbacka on esiintynyt Vimpelin Mieslaulajien säestäjänä sekä useissa eri tanssiorkestereissa. Aimo Mässbacka on ollut myös mukana säilyttämässä pelimanni- ja kansanmusiikkiperinnettä osallistumalla aktiivisesti kruunuhäiden pitoon Sääksjärvellä. Vimpelin Sääksjärvi tunnetaan paikkakuntana, jossa kruunuhääperinne on jatkunut elävänä poikkeuksellisesti vielä 2000-luvulla. Korppoossa syntynyt Klas Nyström aloitti harmonikan soiton kahdeksanvuotiaana. Heti pelimanniuransa alussa Klas liittyi Korppoon pelimanneihin ja sai soittaa ihailemansa paikallisen pelimannimestarin Aspö-Erikin kanssa. Korppoon pelimannien lisäksi Klas on soittanut useissa muissa pelimanniyhtyeissä, muun muassa Pargas Dragspelsklubbissa ja Dalsbruks Dragspelsklubbissa. Uudet mestaripelimannit Janne Rauma (vas.), Klas Nyström ja Aimo Mässbacka Janne Rauma on kotoisin Kaustiselta Salonkylästä. Hänen soittotaitonsa periytyvät sukupolvien takaa. Isoisä soitti selloa ja viulua Salonkylän orkesterissa 1930-luvulla ja hänen isänsä on Hannu Rauma, maineikas mestaripelimanni Salonkylältä vuosimallia 1985. Purppuripelimanneissa Janne Rauma on soittanut nyt kolme vuotta. Salonkylässä kansanmusiikkiperinne on elänyt hyvin vahvana. Kylän soittoperinteen erityispiirteinä voidaan pitää taidemusiikin ja pelimannimusiikin vahvaa yhteiseloa jo aivan 1900-luvun alusta saakka. Salonkylän pelimanniyhtyeessä ovat soittaneet useat edesmenneet taiturit, mukaan lukien Viljami Niittykoski, Valtteri Salo, Pauli Klemola ja mestaripelimanni Mauri Salo. Festivaaliplaketin halauksin sai Kauppi Virkkala. Festivaaliplaketti Kauppi Virkkalalle Vuoden 2014 festivaaliplaketti myönnettiin Kauppi Virkkalalle. 10.3.1947 syntynyt Virkkala aloitti festivaaliuransa Kaustisen kansanmusiikkijuhlien toimistonhoitajana 1971 ja toiminnanjohtajana ja pääsihteerinä vuonna 1972. Pääsihteerin työ festivaaleilla kesti vuoteen 1987 saakka. Tämän jälkeen toiseksi elämäntyöksi tulivat tehtävät Keski-Pohjanmaan maakuntaliiton maakuntasihteerinä ja Keski-Pohjanmaan liiton yhteyspäällikkönä. Eläkkeelle Virkkala siirtyi vuonna 2011, mutta hän jatkaa edelleen työtään kansankulttuurin parissa muun muassa Kansanmusiikki-instituutti ry:n hallinnossa. Etnosoi! värittää Helsingin marraskuuta Y htenä festivaalin kohokohdista nähdään maailmalla palkintopöytiä putsaava superduo, Walesin tähtiharpisti Catrin Finch ja senegalilainen koramestari Seckou Keita. Kaksikon harmoninen yhteistyö on aiheuttanut poikkeuksetta haltioituneita reaktioita niin yleisössä kuin lehdistössäkin. Finch ja Keita onnistuvat sulauttamaan Walesin ja Senegalin musiikilliset perinteet yhteen. Yhteissoitosta syntyy jotain täysin uutta, lumovoimaista ja herkkää kudelmaa; useinkaan kuulija ei erota, milloin koran ääni loppuu ja harpun alkaa ja toisin päin.Etnosoi!ssa kuullaan myös harvinaislaatuisia unohduksiin joutuneita melodioita serbien ja kroaattien alueilta räjähtävällä 32 energialla esitettynä unkarilaisen Söndörgön esittänä. Kokoonpanon kansanmusiikki- ja rock-maailmat saumattomasti ja virtuoottisesti yhdistävä soitto on Balkanin alueen musiikeista kiinnostuneille syksyn merkkitapaus. Kotimaisen ohjelmiston puolelta Etnosoi!ssa nähdään yksi alkutalven varmasti mielenkiintoisimpia hankkeita. Ismo Alanko ja Kimmo Pohjonen ovat kehitelleet kaikessa hiljaisuudessa uutta yhteistyötä vuoden päivät ja hauduttelun tulos näkee ensimmäisen päivänvalonsa Etnosoi!-estradilla. Etnosoi!-festivaalin takana on Maailman musiikin keskus ja se järjestetään 3.-9. marraskuuta Helsingissä. Festiaalin ohjelmaan kuuluu konserttien lisäksi luen­ toja, näyttely ja installaatio. Festivaali järjestetään tänä vuonna 27. kertaa. Etnosoi!n koko ohjelma: www.etnosoi.fi KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• Neitsytmatkani Kaustiselle oli monipuolinen kokemus musiikin lumosta. Ensimmäisenä ihastuin käsiohjelman selkeyteen, helppolukuisuuteen ja kokoon. Käsiohjelma oli viikon uskollinen seuralaiseni, loppumatkasta jo reissussa rispaantunut. Mutta ne musiikin lumoukset! Herkimmistä herkin: Kallioklubilla Svängin Kyytiläinen ja Jouko Kyhälän kertoma tarina biisin synnystä. Kappale on omistettu ihmiselon mielettömyydelle ja Joukon vanhempien rohkeudelle uhmata historian taakkaa. Äidin isoisä, valkoinen maanviljelijä, oli kyyditsemässä punaista kansanedustajaa, isän isoisää, joka lopulta päätyi Neuvostoliittoon ja kuoli vankileirillä. Kaksi sukupolvea myöhemmin näiden sukujen nuoret päätyivät naimisiin. Väkevä ja unohtumaton Puhdin Pahan laulu samalla klubilla. Reetta-Kaisa Iles tanssii baabuskana ja Anne-Mari Kivimäen haitari soi ja soi. Näky Ileksestä hakkaamassa kyynärpäillään laatikkoa kuin rumpua jäi silmän verkkokalvolle ja iholle. Kutittavaa: Orffit lastenteltassa. Kuinka riemastuttavaa oli kokea aitoa iloa höyhenen kevyesti soitettuna ja laulettuna. Ei yhtään pirteää tekohymyä tai lässytystä niinkuin joskus lasten konserteissa kuulee ja näkee. Hurmaavaa: Juuri & Juuri Pelimannitalossa. Etno-Emma palkinto on mennyt kyllä oikeaan osoitteeseen. Se oli Hiljaista haltioitumista, ja minkä eroottisen poltteen ja kipinän saivat aikaan Svjata Vatra ja Pirulainen! Istun kalliolla, takaa kuuluu Svjata Vatran laulusolistin hakkaama viikatteen Ulla Nikula Neitsytmatka Kaustiselle kesällä 2014 Puhti tanssittaa yleisöä Kallioklubilla. iskun kalske. Alhaalta Areenalta kuulen Vieno Kekkosen laulavan Kesäyötä. Kaustinen on todellakin koko perheen ja kaiken ikäisten festivaali. Millään festareilla en ole nähnyt niin paljon eri-ikäisiä ihmisiä, joista suurin osa soittaa, laulaa tai tanssii. Pia Raskin vetämässä Laulutuvassa ”Kuin silloin ennen” on haastatteluja, laulavia vieraita ja yhteislaulua. Kun Hilja Grönfors ja Eero Turkka laulavat mustalaislauluja, sielu värähtää. Kalterit vapisevat kun täysi tupa laulaa yhdessä Vangin toivetta. Letkeää, ystävällistä ja yllättävää: Oiva Väreen soittama yllätyskeikka nuotiopaikalla. Nämä ulkopuolella ohjelman olevat keikat taitavat kuulua Kaustisen henkeen. Ensikertalaisen yllätti iloisesti kaikkialla vastaantuleva ystävällisyys ja kursailemattomuus, lipuntarkastajien hyvät huomenet ja hyvät yöt hymyn kera. Tutuksi ensikertaiselle tulivat myös pönnää ja kinnaa sekä ravintola Pelimannin erikoinen ja herkullinen juustopaisti. Perinteisiin kuuluu kuulemma vaatia santsikuppi. On totta mitä järjestäjien paidoissa luki: Pieni kylä tekee suurta juhlaa. Kriittisiä ääniä kuulin esimerkiksi pitkistä ruokajonoista, siitä että juhla ei ole niinkuin ennen vanhaan ja että kaikkialla ei saa tupakoida! Ensikertalaista, juuri festivaaliin rakastunutta eivät jonot häirinneet. Jonossa oli kiva jutella tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa. Nautinnollisesta neitsytmatkasta koko kylää, kaikkia esiintyjiä sekä kanssakulkijoita kiittäen. Tuija Jormakka Lokakuussa loiskuu 25. kerran P erinteinen Etelä- Pohjalaisten Spelien ja kylpylähotelli Kivitipun järjestämä lämminhenkinen Lokakuun Loiskeet -tapahtuma kerää pelimannit ympäri Suomen yhteen Lappajärvellä lokakuun alussa. Kylpylähotellin kansoittavat kymmenet esiintyjät useilla eri esiintymispaikoilla. Mukana on muun muassa kuusi mestaripelimannia, Kultaisen harmonikan voittaja Aleksi Laukkonen ja lauantaiiltana lavalle nousee Pauli Hanhiniemi – Minä & Hehkumo (kuvassa)! KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 33
• Kansanlaulukilpailun voittajiksi Ilona Korhonen ja Outi Pulkkinen K onsta Jylhä -kansanmusiikkikilpailu järjestettiin viidennen kerran ja ensimmäistä kertaa vain kansanlaulajille. Kilvan semifinalistit valittiin ennätyksellisen viidenkymmenen esikarsintaan osallistuneen kilpailijan joukosta. Esikarsinnan laaja kirjo ja korkea taso antoivat elinvoimaisen kuvan suomalaisesta kansanlaulusta sekä perinteisen että vapaan ilmaisun osalta. Itse tehdyt laulut ensi vuoteen Jo kilvan esikarsinta-aineisto osoitti, että taso on korkea. Löytyi paljon hyviä laulajia ja monipuolista ohjelmistoa. Kiinnostavaa oli, että monen ohjelmistoon sisältyi suomalaisen kansanlaulun vanhinta kerrostumaa edustavaa runolaulua. Kilpailu osoitti, että tämä rikas lauluperinne on löytänyt kasvupohjaa myös nykyään 1970-luvulta alkaneen elvytystyön tuloksena. Esikarsintaan osallistuneiden ilmaisujen lähtökohtien erilaisuus tuotti tuomaristolle haasteita. Mukaan ilmoittautui esimerkiksi useita erinomaisia folk-henkeen omia laulujaan ja omalla säestyksellään esittäneitä laulaja-lauluntekijöitä. Tuomaristo karsi nämä esitykset valittujen joukosta pois toivoen, että seuraavan vuoden kilpailu olisi erityisesti itse tehdyn folkin esittäjille. Folk-esittäjien sivuuttaminen lisäsi entisestään semifinaalin selkeää naisenemmistöä. Runolaulun ohella esitettiin riimillistä kansanlaulua, niin dramaattisia kertovia balladeja kuin rekilaulujakin, jotka vanhastaan ovat olleet kansanlaulumme perusaineistoa. Lisäksi kuultiin 1800-luvulla meillä yleistynyttä kirjallista kansanlaulua eli arkkiveisuja, niin kertovia kuin lyyrisiäkin lauluja. Kuultiin myös harvinaisempia lajeja kuten itkuvirttä ja vienanjoikua. Kansanomaista virsilaulua­ kin sisältyi kilpailuohjelmistoon, vaikka sen esittäjiä ei selviytynyt loppukilpailuun. Mukana lajeissa oli Suomen romaniväestön lauluperinnekin suomenkielisenä. Sekä karsinnan että finaalien arvostelussaan tuomaristo painotti muun muassa säveltason puhtautta, äänen laatua ja ohjelman vaikeustasoa. Lisäksi tarkasteltiin perinteen hallintaa, ohjelman koostumusta sekä tulkinnan koskettavuutta. Perinteisten ilmaisukeinojen hallintaan toivottiin kiinnitettävän enemmänkin huomiota. Vapaassa sarjassa taas toivottiin ohjelma- 34 Kilpailun voittajat, Ilona Korhonen (vas.) ja Outi Pulkkinen. kokonaisuuden hallintaa enemmän kuin yksittäisten ”biisien” joukkoa. Tuomaristo otti lopullisessa arvioinnissaan huomioon myös semifinaalin osuudet. Naisvaltainen ammattilaisjoukko palkinnoille Loppukilpailussa perinnesarjan voitti Ilona Korhonen, jonka runolauluesitys Pilviin viety tyttö osoitti hienoa runolaulukielen, äänenkäytön, esitystyylin ja melodiikan hallintaa. Toiseksi sijoittuneen Silja Palomäen laulusikermän ehdoton huipennus oli arkkiveisu Kuru-laivan haaksirikko, jonka tulkinta oli koskettava ja osoitti pitkän kertovan laulun hyvää tyylillistä hallintaa. Kolmanneksi sijoittuneen Eero Turkan ohjelmisto koostui kokonaan romanilauluista, joiden esityksessä hän tavoitti hyvin tämän laululajin sekä tyylilliset ominaispiirteet että vahvan tulkinnan. Neljänneksi sijoittui Eeva-Liisa Kotamäki, jonka ohjelmisto koostui Tiila Ilkan, eteläpohjalaisen kansanlaulajan, repertoaarista. Kotamäen valtteina olivat kaunis, ehyt äänenkäyttö ja rekilaulujen hyvä tulkinta. Vapaan sarjan voitti Outi Pulkkinen. Hänen sovituksensa jo semifinaalissa esitetystä Kreivin sylissä istunut -balladista osoitti luovaa mielikuvitusta ja loisteliasta äänen käyttöä. Esitys toteutettiin osittain improvisaation keinoin. Hänen loppukilpailunumeronaan oli runolaulu Lemminkäisen virsi. Omaperäinen sovi- tus ja vaativa jouhikkosäestys takasivat ensimmäisen sijan. Jaetulle toiselle tilalle tulivat duot Mekkotytöt ja Pajolaine. Tuomariston oli mahdotonta asettaa näitä duoja paremmuusjärjestykseen keskenään, sillä molemmat olivat ohjelmistoltaan vaativia, esitykseltään taitavia ja raikkaita. Mekkotyttöjen ohjelmassa korostuivat omaperäinen, idearikas sovitustapa, monialainen osaaminen ja vapautunut, lennokas esittäminen. Pajolaisen esityksissä tulivat näkyviin perinnelajien monipuolisuus (esim. runolaulu, rekilaulu, vienalainen joiku), niiden hyvä hallinta ja koskettava tulkinta. Neljännelle sijalle tuli Anna E. Karvonen, jonka esitystä leimasi taitava ja ilmava äänenkäyttö. Perinneainesta ohjelmistossa edustivat lähinnä runolaulutekstit. Kilpailussa ammattilaiset, alan koulutusta saaneet ja ei-ammattilaiset olivat samassa asemassa. Tuomariston mielestä sarjoja tulisi olla kaksi, kummallekin ryhmälle omansa. Tällä kertaa kilpailun semifinaaliin selvisi koulutusta saamattomista vain maatilan emäntä Anneli Valta-Lisitsin, savolaisuuden perikuva Lapinlahdelta, jonka hersyvä murre-esitys oli kilvan valopilkkuja. Sekä semifinaali että finaali käytiin täpötäydessä ja tosi hikisessä Pelimannitalossa. Tunnelma oli katossa, vaikka kuumuus tukaloitti niin esiintyjien, tuomareiden kuin yleisönkin oltavia. Anneli Asplund & Hannu Saha KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• Folklink-hanke edistää kansanmusiikkia ja luo verkostoja Folklink on syksyllä 2013 käynnistynyt kansanmusiikin edistämishanke, joka on vajaan vuoden ajan edistänyt kansanmusiikin näkyvyyttä ja kuuluvuutta Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. T aideyliopiston Sibelius-Akatemian Seinäjoen yksikön ja Kansanmusiikki-instituutin yhteistyössä toteuttama hanke pyrkii luomaan Etelä- ja Keski-Pohjanmaan maakuntien välille kansanmusiikin alan asiantuntija- ja yhteistyöverkoston. Lisäksi tarkoituksena on nostaa tietoisuutta kansanmusiikin perinteestä ja edesauttaa sen elämistä nykypäivässä. Folklink-hanke sisältää myös kansainvälisen osion, jossa pyritään luomaan kontakteja yhteistyökumppanin, Ruotsin Taalainmaan alueelle. Käytännön toimia Folklink-hankkeessa on esimerkiksi Seinäjoen seutukunnassa kaikenikäisille harrastajille suunnattu kansanmusiikin koulutus, kuten Jamihautomo ja erilaiset kansanmusiikkikurssit. Uutta yleisöä kansanmusiikille on haettu konsertoimalla ennalta arvaamattomissa ympäristöissä kuten työpaikkojen kahvitauoilla, uimahallissa ja rockfestivaaleilla. Kaustisen seutukunnan alueella toiminnan pääpaino on ollut Lestijärvellä ja Perhossa järjestetyissä kansanmusiikkikonserteissa, joihin on koottu alueilta muusikoita tutustumaan omaan kansanmusiikkiperinteeseensä. Folklinkin yhtenä tärkeänä osiona on kansainvälisyys. Alueiden nuoria muusikoita pyritään innostamaan kansanmusiikin pariin tutustumalla oman perinteen lisäksi myös muiden maiden kansanmusiikkiin ja toisiin nuoriin muusikoihin. Tärkeimpänä yhteistyökumppanina kansainvälisessä toiminnassa on Ruotsissa Falunissa sijaitseva Folkmusikens hus, jonka nuorista pelimanneista koostuva DalaLåt-yhtye konsertoi Seinäjoella ja Kaustisella viime keväänä. Folklink teki vastavierailun Bingsjöstämman-tapahtumaan heinäkuussa. Suunnitteilla on myös toinen vierailu Falunissa marraskuussa järjestettävään Folkmusiknattatapahtumaan. Folklinkin viimeinen syksy sisältää muun muassa kansanmusiikin opetukseen keskittyvän seminaarin, joka on suunnattu erityisesti musiikkiopistojen henkilökunnalle. Lisäksi hanke tuottaa eteläpohjalaiseen kansanmusiikkiin pohjaavaa opetusmateriaalia, jota jaetaan toiminta-alueiden koulujen käyttöön edistämään kansanmusiikin osuutta musiikinopetuksessa. DalaLåt-yhtye Joupiska Soi -festivaaleilla Seinäjoella toukokuussa 2014. Folklinkin järjestämä Jamihautomo Seinäjoella kesällä 2014. Pikku Papu -yhtye esiintyy Folklinkin tuottamassa konsertissa Joupiska Soi -festivaaleilla. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 35
• Tanssiteattereissa juhlitaan Rimpparemmi 40 vuotta Ammattitanssia pohjoisesta Nykyään Suomen pohjoisin ammattitanssiteatteri tuottaa kansantanssin ja nykytanssin tekniikoita yhdistävää dynaamista tanssiteatteria sekä esittää korkealuok- Iiro Rautiainen R impparemmin toiminta ammattimaisena tanssiteatterina käynnistyi vuonna 1999. Vuoden 2000 alusta ryhmä pääsi teatteri- ja orkesterilain mukaisen valtion­osuusjärjestelmän piiriin. Lain piiriin pääseminen mahdollisti pitkäjänteisemmän ja suunnitelmallisemman toiminnan ammattitanssiteatterina. Rimpparemmi on ollut osa Pohjoisen Tanssin Aluekeskusta vuodesta 2005. Kansantanssiyhtye Rimpparemmi perustettiin Tervolassa 1974. Taustayhteisönä oli tuolloin Tervolan Nuorisoseura. Ryhmässä aloitti kahdeksan tanssijaa, mutta ryhmä kasvoi pian 16 tanssijan ja viiden muusikon kokoonpanoksi. Rimpparemmi esiintyi paljon sekä kotimaassa että ulkomailla ja se sai palkintoja muun muassa nuorison taidetapahtumissa. Toiminnan kehittyessä ja kasvaessa Rimpparemmi siirtyi Rovaniemelle vuonna 80-luvun puolivälissä. Tanssikoulutoiminta aloitettiin muutama vuosi myöhemmin. Rimpparemmi oli aktiivisesti mukana, kun ammattitanssinopettajakoulutus aloitettiin Oulun konservatoriossa 1991. Samana vuonna Rimpparemmin jäseniä palkattiin ensimmäistä kertaa kesäksi päätoimiseen työhön. Karja arktisessa paratiisissa: Henri Haakana (vas.), Laura Kallas, Helmi Järvensivu ja Valtteri Valo. kaista suomalaista näyttämökansantanssia ja -musiikkia. Ryhmän ohjelmiston rakentamisessa ovat mukana useat Suomen kärkipään koreografit. Koko illan tanssiteatteriesityksien lisäksi Rimpparemmi tuottaa eri pituisia tanssi- ja musiikkikokonaisuuksia ohjelmanumeroiksi. Rimpparemmissä on 11 kuukausipalkkaista työntekijää, joista neljä tanssijaa ja kaksi muusikkoa. Vuosittain tehdään kahdesta neljään kokoillan teosta, joista vähintään yksi on suunnattu lapsille ja nuorille. Teatterin taiteellinen johtaja on Matti Paloniemi. Kotipaikkakuntansa Rovaniemen lisäksi Rimpparemmi esiintyy ympäri Suomea ja erityisesti Lapissa. Lauantaina 15. marraskuuta juhlitaan Rovaniemen teatterilla pyöreitä vuosia juhla­teoksella Karja arktisessa paratiisissa, joka on Rimpparemmin taiteellisen johtajan Matti Paloniemen koreografia, sävellyksestä vastaa Hannu Oskala. Juhla jatkuu muulla ohjelmalla maljoja kohotellen teatterin ravintolassa. Lisätietoja: www.rimpparemmi.fi valikoitui Matti Paloniemi ja musiikilliseksi johtajaksi Hannu Kella. Esitystoimintaa haluttiin heti alkuvuosina laajentaa niin, että ohjelmistossa olisi myös muita teoksia. Tsuumi kutsui koreografikseen Ari Nummisen, joka teki ryhmälle teoksen Koppa – kuutiokaupalla kolinaa. Numminen yhdisteli koreografiassaan eri tanssityylejä ja liikemateriaalia ja toi myös erilaisen tavan luoda ja ohjata koreografioita. Yhteistyö oli hedelmällistä ja innoitti Tsuumin jäseniä jatkamaan produktioiden tekemistä myös kansantanssimaailman ulkopuolelta tulevien koreografien kanssa. Yhteistyö Tsuumin ja Nummisen välillä myös jatkui myöhempinä vuosina. Tsuumin vierailevina koreografeina on nähty myös muun muassa Marjo Kuusela, Petri Kauppinen ja Ervi Sirén. Tsuumin omat taiteilijat ovat kuitenkin tehneet ison osan ryhmän teoksista. Täysin taiteilijoidensa omistuksessa olevan osuuskuntamuotoisen Tsuumin esitystoiminta rakentuu kantaesityksistä, vanhojen teosten uusista esityskausista sekä kiertueista ja festivaaliesiintymisistä. Esitystoiminnan lisäksi Tsuumi kouluttaa ja kurssittaa niin ammattilaisia kuin Tsuumi 15 vuotta T anssiteatteri Tsuumi perustettiin vuonna 1998 helsinkiläisen Hilkka Toivonen-Alastalon ideasta. Myös Helsinkiin piti saada ammattitanssiryhmä, joka esittää vakituisesti korkeatasoista kansantanssia ulkomaalaisille ja suomalaisille turisteille. Tanssijoiksi valikoitui Oulun konservatoriosta valmistuneita ja valmistuvia kansantanssiopettajia. Musiikkiryhmän kokosi Vilma Timonen. Kasassa oli näin Tsuumin ensimmäinen kokoonpano, johon kuului kymmenen tanssijaa ja neljä muusikkoa. Tsuumin ensimmäiseksi taiteelliseksi johtajaksi 36 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• Kari Vainio harrastajiakin. Tanssiteatteri Tsuumi on myös huomattava freelance-taiteilijoiden työllistäjä. Bakkanaaleissa uuden ja vanhan juhlintaa Tanssiteatteri Tsuumi juhlii 15-vuotista taivaltaan järjestämällä Bakkanaalit-festivaalin kulttuuriareena Gloriassa syys-lokakuun vaihteessa. Luvassa on tanssiesityksiä, konsertteja, jameja ja 15-vuotisjuhlintaa. Festivaaliviikoilla ensi-iltansa saa tsuumilaisten Reetta-Kaisa Ilesin ja Tuomas Juntusen teos “Mies ja Nainen. -demonstraatioita perusasioista”. Teoksen kanssa yhteisilloissa esitetään Matti Paloniemen teosta Vintti. Lisäksi viikon aikana saadaan nauttia Tsuumi Sound Sytemin konsertista sekä monista yllätysesityksistä. Festivaaliviikko huipentuu 3.10. juhlailtaan, jossa nähdään Tsuumin omaa väkeä sekä vierailijoita ja yhteistyökumppaneita 15-vuotisen matkan varrelta. Luvassa on tanssin ilotulitusta, musiikillista hurmosta, puheita, huumoria ja herkistelyä. Lisätietoja: www.tsuumi.com Kollektiivin yhteinen kiinnostus ja tietotaito traditiosta toimii pohjana tsuumilaisuudelle. Tsuumin toiminnassa oleellista onkin yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Minun visioni Osana VISIO2025-työtä on tarkoitus kerätä puheenvuoroja, joissa pyydetään eri tahoilta tiiviitä puheenvuoroja (n. 3000 merkkiä). Tässä on omani, kiteytettynä seitsemään teesiin. Olen toiminut Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen toiminnanjohtajana 2,5 vuotta. Tuona aikana on ehtinyt tapahtua jo paljon. Jo aiemmin alkanut kahden kattojärjestön, Folklore Suomi Finland ja Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus, toimintojen yhdistäminen on tulossa päätökseen ja vuonna 2015 jatkamme vain yhdellä kattojärjestöllä. Samoin VISIO2025, laaja strategiatyö koko kansanmusiikin ja kansantanssin kentälle, on polkaistu käyntiin. Strategiamme luodaan sähköiselle pohjalle, monipuolisena, ajassa elävänä modernina strategiana. Teesini • Meidän pitää toimia nykyistä enemmän yli rajojen: yli yhdistysrajojen, yli musiikin rajojen, yli tanssin rajojen, yli verkostojen rajojen, yli kielirajojen… • Meidän ei pidä eristäytyä muista tai- KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 teen lajeista. Yhdessä muiden kanssa olemme vahvempia. • Kansanmusiikille ja kansantanssille pitää saada yhteinen vahva media. Ehkä isoin oma visioni on saada alalle tanssia ja musiikkia tasa-arvoisesti käsittelevä media, jossa on mukana tasa-arvoisesti uussuomalaisten, vähemmistöjen ja kantasuomalaisten asioita käsitteleviä juttuja. Media voisi olla radio-ohjelma, netti-tv, lehti, nettilehti – tai vaikka kaikki. Netti­lehden etuna olisi rajoittamaton artikkeleiden määrä. Painetussa lehdessä jokainen sivu maksaa. Tradio aikoinaan todisti, että jos ymmärrämme kansanmusiikin laaja-alaisesti, kansanmusiikki ja maailmanmusiikki löytäisivät varmasti uusia kuulijoita ja lukijoita. • Velvollisuutemme on huolehtia historiallisen ja nykyaikana syntyvän aineettoman kulttuuriperinnön säilyttäminen myös tulevaisuudessa. Monet pitävät tätä itsestään selvyytenä, osana perustoimintaamme. Kansanmusiikin toimijoina olemme tässä todella tärkeässä asemassa, koska juuri me järjestämme harrastustoimintaa ja työllistämme alalle koulutettuja ammattilaisia. Toiminnallamme houkuttelemme kansanmusiikille ja -tanssille uutta yleisöä. • Kansantanssi ja kansanmusiikki kuuluvat yhteen, mutta kummatkin tarvitsevat myös omia puolestapuhujiaan, äänitorvia ja esitanssijoita. • Uudenlainen verkostotoiminta, yritystoiminta, määräaikaiset projektit ja muut uudenlaiset yhteistyömuodot ovat tasavertaisia vanhojen järjestöjen kanssa. Suomessa yhdistykset ovat olleet pitkään avainasemassa toiminnan järjestämisessä. Järjestötoiminnalle on ennustettu kriisiä jo vuosia sitten, jos mukaan ei saada nuoria ja anneta heille tilaa. Tähän pitää kiinnittää erityistä huomiota • Nuoret ja lapset ovat avainasemassa, heihin meidän tulisi panostaa erityisesti. He ovat kansanmusiikin ja kansantanssin tulevaisuus. Riitta-Liisa Joutsenlahti 37
•                            Upeat ????????????????????????? -harmonikat ????????????????????1-, 2- ja 5-riviset sekä pianopelit nyt myös Seinäjoelta.???????????? ??????????????????Lisäksi säestykset, orkesteri, sovitukset, musiikin opetus ja äänentoistopalvelut.?? ?                                                                                                                       Timo Saarimäki 050 5303 405 www.primputes.fi MYYDÄÄN   SAM ELOMAAN 2-riv. Hyväkuntoinen. Harvoin myynnissä 2900:DINO BAFFETTI 2 riv. Kuin uusi 850:ORPHEUS 2 riv. Upea, valko/kulta 990:GIULIETTI 2 riv. Erikois viritys (musette) 880:HOHNER CORSO 2 riv. 3-äänikert. Mahtavat äänet 690:Kaikissa ristibasso, paitsi Hohner (tasabasso). Soita ja tee tarjous. Puh 0400 442115 Harmonikkaliike Beltuna Sara 3 Meillä on vaihtoehtoja ja valinnanvaraa! Uudet Bugarit, Beltunat ja Hohnerit sekä laadukas valikoima käytettyjä harmonikkoja. Harmonikkahuolto, virityspalvelu ja alan tarvikkeet. Tervetuloa tutustumaan! Kristian Wetterstrand Soitinrakentaja, Luthier wetterstrand.kristian@gmail.com Perttu Paappanen Kartanontie 259, 03400 Vihti 0500-761030 info@traditune.fi www.traditune.fi 38 Tilaustyönä käsintehdyt mandoliinit, irlantilaiset busukit, citternit, jouhikot ja pienkanteleet www.wetterstrand.org +358 (0) 40 72 86 966 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• Teksti ja kuvat: Riitta Makkonen Kihaus Folk ylitti odotukset Kihaus Folk Rääkkylässä pääsi yleisötavoitteeseensa. Lipunmyynti ylitti viime vuoden ennätyksen. Kävijöitä Kihauksessa oli yli kolmetuhatta. Rääkkylä Folkin puheenjohtaja Jutta Anttonen on erittäin tyytyväinen. F estivaalin teemana oli Meiltä, mualta ja mualimalta. Rääkkylän kunnan 140-juhlavuoden kunniaksi Kihauksessa oli näyttävä kattaus Rääkkylästä maailmalle ponnistaneita ammattikansanmuusikoita. Sari Kaasinen esiintyi Kihauksessa kahdeksan vuoden tauon jälkeen. – Rääkkylässä ja Kihauksessa esiintymisessä on aina oma erityinen tunnelmansa ja latauksensa, kertoi 35-vuotistaiteilijajuhlavuottaan viettävä Kaasinen. Hänen konserttinsa rakentui omista sävellyksistä koko taiteilijauran matkalta. Ohjelmassa oli lauluja myös keväällä ilmestyneeltä On aika riemulle ruveta –levyltä. Bretagne ja Normandia kohtasivat Kihaus Folkin mielenkiintoisin ulkomaalainen esiintyjä oli Ranskasta Bretagnesta tullut fuusiomusiikkia soittava Plantec, joka vieraili Suomessa ensimmäistä kertaa. Bändin tuottivat Suomeen yhdessä Kihaus ja Siilifolk. Plantecissa Yannig Plantecin akustisen kitaran ja Odran Plantecin bombardin kelttimelodiat yhdistyvät Gabriel N´Dombin teknobiittiin, jossa on aineksia jazzista ja rockista. Yannic Plantec kertoi olevansa yllättynyt yleisön lämpimästä vastaanotosta. Kuusi vuotta Ranskan Normandiassa asunut rääkkyläläinen Satu Niiranen soitti omia harmonikkasävellyksiään Pelimannituvassa. Satu Niiranen on taiteellisen uransa lisäksi vienyt Ranskaan suomalaista Kihaus Folkissa yleisö pääsee lähelle muusikoita. Pikkuinen Elli-tyttö innostui Satu Niirasen soittamasta Ellin-polkasta. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 Tässä ne tulevat: Plantecin mukaansatempaava syke syntyi Yannig Plantecin akustisella  kitaralla, Odran Plantecin bobardilla ja Gabriel N´Dombin teknobiitistä. musiikkikasvatusta, jossa välineenä ovat olleet viisikieliset kanteleet. – Kantele on lapsille helposti lähestyttävä ensisoitin, Niiranen kertoo. Porvoon musiikkiopistossa syksyllä työnsä aloittava Niiranen palaa vielä kesällä Ranskaan esiintymään. Kanteleella afrikkalaisia ja sähköisiä rytmejä Pelimannituvan konserteissa seinät pullistelivat varsinkin, jos esiintymässä oli Rääkkylästä maailmalle lähtenyt muusikko. Näin oli myös nuoren kanteletaitajan Aino Kurjen levynjulkistamiskonsertissa. Kurki valmistuu jouluna Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmästä musiikin maisteriksi. Opiskelijavaihdossa Göteborgissa Kurki tutustui länsiafrikkalaiseen kora-harppuun, jonka innoittamana syntyi levyllinen omia kantelesävellyksiä. – Halusin haastaa kanteleen lumoavan soinnin ja viedä sen tuntemattomille vesille, nuori kantelisti kertoi. Levy sai nimekseen Koralleja. Vahva afrikkalaistunnelma välittyi suomalaisella konserttikanteleellakin. Rääkkyläläiset juuret omaava Aino Ruotanen puolestaan on vajaan vuoden verran tutustunut Rääkkylän Osuuspankin lainaamaan sähkökanteleeseen. – Omassa musiikissani on pop- ja rockmusiikin piirteitä. Niinpä kiinnostuin sähkökanteleesta. Konserttikanteleeseen verrattuna erilaista on mahdollisuus efektien käyttöön, Ruotanen sanoi. Pienimuotoisena parempi Lassi Logrén urakoi kahden päivän aikana sekä Kouon Frouvan että Satuja soitosta –konserteissa. Rääkkylästä maailmalle lähtenyt Logrén on Kihauksen konkareita. – Kihaus on parempi pienimuotoisena. Onhan parempi, että festivaali voi jatkaa , kuin että se joutuisi suurempana tapahtumana olemaan jatkuvasti veitsi kurkulla, Logrén sanailee. Myös festivaalin nykyinen paikka perinnepihan läheisyydessä miellyttää häntä. Joensuulaiset Sari Hietala ja Teemu Sinkko tulivat Ahti-poikansa kanssa Kihaukseen pyöräillen. Ohjelma ja erityisesti festivaalin leppoisa tunnelma oli joensuulaisten mieleen. Ranskalainen Plantec kiinnosti heitä eniten. Rovaniemeläinen Marita Selkälä oli mielissään kansanmusiikin ja –tanssin runsaudesta Kihauksessa. Mielissään oli varmasti myös muu yleisö. Itsensä kokoisella Kihauksella on vankka paikka Karjalan kansanmusiikkijuhlana. 39
• Oriveden kansanmusiikkikurssit 27.–30.12.2014 Orivesi All Stars –kurssi, opettajana Antti Järvelä. Antti Järvelä tutustuttaa soittajat pelimannimusiikin ja yhtyesoiton saloihin. Tervetuloa mukaan millä tahansa instrumentilla. Tämmäys- ja sovituskurssi, opettajana Timo Alako- tila. Kurssi säestyssoitinten, erityisesti harmoonin soittajille, ja sovituksen saloista kiinnostuneille. Pelimannikurssi mandoliinille, opettajana Heikki Lahti. Perinteikkään ja suositun kurssin ohjelmistona suomalainen mandoliinimusiikki. Kurssin nuotit lähetetään osallistujille etukäteen. Kurssin sisällöstä voit kysellä Heikiltä, puh. 040 578 5157. Pelimannikurssi viululle, opettajana Emilia Lajunen. Teemana suomalaisen ja skandinaavisenpelimanni- ja arkaaisen musiikkiperinteen ohjelmistoon perehtyminen. 2-rivisen hanurin alkeiskurssi, opettajana Jari Komulainen. Kurssi vasta-alkajille. Ota mukaan G-vireinen 2-rivinen haitari, avoin mieli ja tule opettelemaan uusi soitin. 2-rivisen hanurin oppipoikakurssi, opettajana Juha Virtanen. Sinulle, jolla kaksirivisen alkeet ovat jo hallussa. Kurssilla kertaillaan perusasioita ja opetellaan leppoisassa tempossa uusia sävelmiä. 2-rivisen hanurin kisällikurssi, opettajana Pekka Pentikäinen. Kurssi on tarkoitettu soittimen perussoittotaidot melko hyvin hallitseville. Kurssilla tutustutaan Mukavia kappaleita kaksiriviselle II –kirjan ohjelmistoon. Kirjaa voi tilata Suomen Kansanmusiikkiliitosta. Kurssin ohjelmisto lähetetään etukäteen kurssilaisille. Ahon ja Krossin perintö – 2-rivisen haitarin mestarikurssi pidemmällä oleville harrastajille. Opettajana Markku Lepistö. Tänä vuonna on kulunut 100 vuotta Tauno Ahon syntymästä ja 35 vuotta Tauno Krossin kuolemasta. Kurssilla paneudutaan kahden mestaripelimannin ohjelmistoon ja soittotyylin saloihin sekä kuuntelunäyttein että käytännön soittoharjoituksin. Kantelekurssi, opettajana Arja Kastinen. Kantelekurssi kaikenlaisille kanteleille. Kurssin lopullinen sisältö rakentuu osallistujien mukaan. Sovitamme suomalaisia ja ulkomaisia kansansävelmiä, yhdistelemme erilaisia kanteleita, käytämme erilaisia soittotekniikoita, kokeilemme erilaisia virityksiä, harjoittelemme sävelmien muuntelua ja improvisaatiota, ja haemme sointia, joka saa sielun sykkimään. Kurssi yhteistyössä Kanteleliiton kanssa. Matka ihmisääneen -kurssi opettajana Karoliina Kantelinen. Kurssilla sukelletaan lauluäänen kirjoon erilaisten kansanlaulutyylien kautta. Matka vie karjalaisesta kelkettelystä eri maiden kautta nykypäivän moniääniseen laulumusiikkiin. Kurssille ovat tervetulleita kaikentasoiset laulajat. Härjedalspipa- ja nokkahuilukurssi opettajana Kirsi Ojala. Ota mukaan G-vireinen härjedalspipa / månmar- 40 kapipa tai alttonokkahuilu ja tule opettelemaan lisää soittimien tekniikkaa ja niille sopivaa ohjelmistoa. ?Härjedalspipan ennättää myös tilata Ruotsista ennen kurssia: www.harjedalspipan.se. Hinta 2650 SEK. (n. 300 EUR) Kurssilla on myös mahdollisuus kokeilla muita puhallinsoittimia. Lisätietoja: kirsikka.ojala@gmail.com Yhtyekurssi. Kurssi on tarkoitettu valmiille kansanmu- siikkiyhtyeille, jotka haluavat kehittää oman yhtyeensä soittotaitoa ja ohjelmistoa. Jokainen yhtye saa toivomansa opettajan, jonka kanssa tehdään töitä koko kurssin ajan. Ilmoittakaa opettajatoiveistanne kolme vaihtoehtoa. Kaikille kurssilaisille lisäksi tanssin ja esiintymistaidon opetusta! Kurssilla pelimannit saavat muusikkouteen uuden näkökulman tanssin kautta viimevuotiseen tapaan. Antti Savilampi opettaa eri paritanssien  (mm. sottiisi, polkka, polska, katrilli, hambo, valssi) perusmuotoja ja variaatioita pelimanneille soitto-opetuksen välipalana. Harjoituksia voi keventää vuorottelulla, osa voi olla välillä soittamassa tai laulamassa. Maija Karhinen-Ilo vierailee myös kurssilla ja käy läpi luennolla ja harjoituksessa miten esiintymiseen voi valmistautua, mitä siinä kannattaa ottaa huomioon ja miten esimerkiksi esiintymisjännitystä voi lieventää. Kurssien hinnat: Kurssihinta sisältää opetuksen ja täysihoidon: Jäsenet 290 €, ei jäsenet 315 €. Majoittuminen tapahtuu kahden hengen huoneissa, yhden hengen huoneista lisähinta 45 € koko ajalta. Yhtyekurssin hinta määräytyy yhtyeen koon mukaan. Kysy hinta. Jos kurssilainen ei majoitu, maksa pelkkä opetus jäsenille 115 €, ei jäsenille 140 €. Päiväkävijät voivat ostaa opistolta haluamiansa aterioita (aamiainen 6 €, lounas 9 €, kahvi 3 €, päivällinen 8 €) Ilmoittautuminen marraskuun loppuun mennessä Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Ilmoittautumislomake löytyy liiton sivustolta www.kansanmusiikkiliitto.fi (Koulutus, Oriveden kansanmusiikkikurssit) Lisätiedot: Suomen Kansanmusiikkiliitto, puh. (09) 873 1320, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi www.kansanmusiikkiliitto.fi Järjestäjät: Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Opintokeskus Kansalaisfoorumi. Kantelekurssi järjestetään yhteistyössä Kanteleliiton kanssa. Ota varaslähtö kursseille ja tule jamisoittoon Orivedelle edellisenä iltana 26.12.!  Jameissa soitellaan Kaustisen workshopohjelmistoa, ja muutakin joka lähtee porukalla soimaan.  Jaminuotit löytyvät: www.pelimanni.fi/festivaalijamit. Tervetuloa soittamaan ja kuuntelemaan! Opistolla on mahdollisuus majoittua jo tapaninpäivänä 26.12. Ylimääräisen majoituksen ja aamiaisen hinta 2 hh 40 € ja 1hh 55 €. Ylimääräiseen majoitukseen pakollinen ennakkoilmoittautuminen! KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• Tauno Ahon satavuotismuistokonsertti T auno Ahon Mestaripelimanni -levyn esittelykansiossa tuottaja Terho Kemppi kirjoittaa: ”Tauno Aho on jättänyt eteläpohjalaiseen ja suomalaiseen kansan- ja harmonikkamusiikkiin lähtemättömät jälkensä. Hänen soittonsa on omaperäistä, se on tunnistettavissa muiden pelimannien joukosta. Soitossa on sitä ´kuurtanelaasta´, sitä jotain, joka saa jalan naputtamaan lattiaan.” Tauno Aho muistetaan hyväntuulisena, humoristisena ja vaatimattomana pelimannina. Hänen syntymästään tuli 10. heinäkuuta 100 vuotta. Esitin 2013 vuoden lopulla Kuortaneen kunnan kulttuuritoimelle tämän konsertin järjestämistä kunnianosoituksena mestaripelimanni Tauno Ahon elämäntyölle ja hänen muistolleen. Ilokseni kunta lähti innostuneesti mukaan. Iloksemme saimme myös todeta, että kutsuumme saapua soittamaan tähän tilaisuuteen oli noudatettu runsaslukuisesti Taunon pelimanniystävien taholta. Ja sen lisäksi myös nuoremmat pelimannit oli saatu mukaan. Tauno Aho edusti kansanmusiikin kolmea tärkeintä elementtiä, kansanmusiikin perinnettä, perinteen kunnioitusta ja perinteen siirtoa uusille sukupolville, mutta myös kansanmusiikin kehittäminen ja uudet mahdollisuudet olivat sydäntä lähellä. Tauno Aholla on suuri merkitys esikuvana ja kansanmusiikin perinteen siirtäjänä uusille sukupolville. Tämä merkitys vahvistui, kun Markku Lepistö opiskeluaikana tutustui Taunoon, ja teki tutkimuksen hänen soittotyylistään. Tarkan aiheeseen syventymisen tuloksena ilmestyi valikoima äänitteitä ja nuotinnoksia, sekä Sitähä voi inspiroira -kirja, joka on varmasti kulunut nuoremman pelimannipolven käsissä. Konsertti pidettiin 25.7. Kuortaneen KuKun majalla helteisenä heinäkuun iltana. Runsaalla yleisöllä ja esiintyjillä oli kuuma, mutta siitä huolimatta kuuntelijat olivat innolla mukana kaksituntisen tilaisuuden loppuun saakka. Konsertissa esiintyivät Teppo Aho, Teijo Aho, Anneli Aho, Kansantanssiryhmä Win- teliska, Olavi Tanhuanpää, Tepot, Jaana Rinta-Ruona, Lehtimäen Harmonikat, Airi Hautamäki, Airi ja pikkuoppilaat, Arttu Rajala, Arttu ja Airi, Teppo Välimäki ja Pentti Rinta-Loppi sekä Markku Lepistö. Konsertti päättyi yhteissoittoon sekä kaikkien pelimannien ja Tauno Ahon omaisten kukitukseen. Teppo Aho Mestaripelimanni Voitto Isosaaren muistoksi M estaripelimanni Voitto Isosaari on poissa, 31.12.1935 Vetelin Polsossa syntynyt Isosaari kuoli 1.9.2014. Mestaripelimanniksi vuonna 2000 nimitetty Isosaari teki runsaasti työtä Perhonjokilaakson kanteleen eteen pelimannina, tallentajana, ohjelmiston kokoajana sekä vanhojen kanteleiden entisöijänä. Voitto Isosaari soitti lähes kaikkien alueen kantelepelimannien kanssa, hän oli soittajia yhteen kokoava hahmo, pienimuotoisen kotisoiton innokas puolestapuhuja. Pelimannina Isosaaren soittoa voi kuvata persoonalliseksi, hyvin emotionaaliseksi ja iskevän rytmikkääksi. Isosaarelle oli ominaista sormien voimakas kosketus kieliin. Rakennusinsinöörinä Etelä-Suomessa ja Ruotsissa toiminut Isosaari palasi työuran jälkeen kotiseudulleen asuen pääosin Vetelissä. Soittamisen alkuun hän pääsi jo ennen kuin oppi puhumaan, opettajana toimi hänen isänsä, taitava pelimanni Lauri Isosaari. Voitto Isosaari soitti aikoinaan myös viulua ja mandoliinia, mutta lopulta opiskelu- ja työmatkoilla mukana kulkenut kantele tuli viimein rakkaimmaksi ja muut soittimet jäivät. Voitto Isosaari oli kanteleharrastuksessaan kiihkeän intomielinen. Hän oli soittimen rakenne- ja sointiominaisuuksien uuttera tutkija, joka rakasti vanhaa, mutta halusi soveltaa myös uutta esimerkiksi KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 alueen vanhoja kanteleita soittokuntoon korjatessaan. Isosaari oli kokeilija myös siinä miten kanteleen ääni saataisiin parhaimmilla mahdollisilla tavoilla talteen. Tätä varten hän aloitti jo varhaisessa vaiheessa digitaalisen äänitallennuksen. Näitä äänityksiä hän sitten myös julkaisi cdsarjassaan Nostalgiset kanteleet. Voitto Isosaari oli myös huikea ideoija ja tarinankertoja. Tästä tunnetuin esimerkki on hänen omaperäinen luova alueensa: hirvensarvikanteleet. Voitto keksi tarinan, että kalevalainen kanteleen syntytarina on kalamiesten roskajuttua, sillä hänen mielestään kanteleen keksivät metsämiehet - ja tarinan todentaakseen hän sitten suunnit- teli ja rakensi erikokoiset hirvensarvikanteleensa. Ne ovat mestarillinen taidonnäyte sekä rakenteeltaan ja rakennusteknisesti. Niiden sointi on voimakuudeltaan hento, mutta huikean kaunis. Kirjasin Perhonjokilaakson kanteleensoittoa kuvaavan väitöskirjani esipuheeseen kuvaavan mestaripelimanni Toivo Alaspään kertoman tositarinan Voitto Isosaaresta. 1980-luvun loppupuolella Toivo meni ystävänsä Voiton luo talvilomalle. Voitto halusi juhlan kunniaksi lämmittää vanhan ulkosaunan. Kovien pakkasten vuoksi käyttämättömän saunan lämmitys piti aloittaa jo edellisenä iltana. Seuraavan päivän saunomisen ja lumessa ”pöhertämisen” jälkeen alkoi yhteissoitto, johon saapui muitakin alueen kantelepelimanneja. Jonkin ajan kuluttua kesken soittajaisten eteisestä kuului kovaa kolinaa ja joku juoksi sisään ja huusi, että sauna palaa. ”Voitto sanoi, että kappale soitetaan loppuun vaikka sauna palais. Kappale soitettiin loppuun ja mentiin katsomaan, kun liekit löi jo yli lankojen, kun sähköjohdot olivat melkein kohdalla. Se sauna paloi”, kertoi Toivo Alaspää. Voitto Isosaaren myötä Perhonjokilaakso on menettänyt yhden innokkaimmista kanteleen puolestapuhujistaan. Hannu Saha 41
• LEVYT Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Vellamo: Trad. Räikkä: Matkalla M R SOICD02. 2014. ielenkiintoista, mukaansatempaavaa! Nämä sanat tulivat mieleen levyn alkutahtien iskeytyessä kaiuttimen kalvoon. Duo Pia Leinonen (laulu, huuliharppu) ja Joni Tiala (kotarat, koskettimet) on saanut täydennykseksi levylle Janne Ylikorven basson varteen ja Timo Tikkamäen rumpuihin. Ylikorpi on myös äänittänyt ja miksannut levyn Farmhouse–studiolla Kokkolassa. Vellamon kymmenen kappaleen setti koostuu yksinomaan kansanlauluista, joista kolme on ruotsinkielisiä. Monet ovat lähes puhki kuluneita, mutta silti Vellamo on löytänyt niihin uudenlaista otetta. Lauluin ja soiton vuorovaikutus ja leikittely on ominaista Vellamon sovituksille. Kepeä, rento tekstinkäsittely antaa ominaispiirteensä Pian laulutulkinnalle. Olen aina ollut vähän allerginen rummuille pelimannimusiikissa, mutta tässä kokonaisuudessa niiden käyttö on kohdallaan ja kohtuullista. Taustatietoa kappaleista ei ole tarjolla. Mielenkiintoista olisi tietää, mistä lähteistä tämä ohjelmisto on kerätty. Esimerkiksi Haamusta ja Marjaanasta on kymmeniä eri versioita arkistoissa, onhan sitä painettu mm. arkeille. Levykansi antaa värikkyydestään huolimatta hyvin vähän kuulijalle. Räikkä-02 äikkä on turkulainen, viiden naisen muodostama, keskiaikaista maallista musiikkia soittava ja laulava yhtye. Räikän soittimistosta löytyy erilaisia lyömäsoittimia, puhaltimia ja kampiliira, mikä tekee musiikista ilmeikästä. Suurin osa kappaleista on lauluja ja sanoituksiin on selvästi panostettu paljon. Tarinat ovat oivaltavia, hauskoja, rohkeita – jopa riettaitakin – ja niiden tunnelmaa on tehostettu muun muassa laulajien imitoimilla eläinten äänillä. Vaikka Räikän rempseä tunnelma ja ilottelu välittyy hienosti levyltä, laulut toiminevat vielä paremmin elävässä esityksessä. Yhtyeestä tietoja kaivaessani löysinkin maininnan, että tärkeä osa Räikän identiteettiä on riehakas lavaesiintyminen. On ilo kuunnella kokonainen levyllinen vanhaa musiikkia, jonka suomalainen yhtye oli tehnyt omannäköisekseen. Eniten jäin levyllä kaipaamaan variointia. Sitä oli käytetty jonkin verran, mutta lisääkin mahtuisi, jotta musiikkiin tulisi lisää väriä ja melodioihin mielenkiintoisuutta. Soittotaitoa tuntuu riittävän, joten leikittele Räikkä yhtä rohkeasti soittaessa kuin laulaessakin! Arja Kangasniemi Ronuuttajat 2014 S avossa ei ole totuttu ron­uut­ tajiin, joten sanan mer­ki­tys menee arvuutteluksi. Voi hyvin kuvitella, että kaksi­rivisen 42 Tuuren perilliset: Satakielen polkka PKYCD-2. 2014 TurenkiCD-14200-22 H uojuvan ladon uusimmalle levylle on koottu kappaleita yhtyeen kolmelta kesä-ep:ltä höystettynä muutamalla uudella laululla. Sieltä löytyy myös The Boysin juhlalevyltä tuttu, Suonna Konosen mestarillinen suomennos kappaleesta Bob Wills Is Still The King, eli Virran Ola on vielä kuningas. Kipaleessa vilahtelee Mononen, Tuomi ja tanssilavan lapikas, mutta tavara on tuhtia härmäkantria. Ilkka Vartiaisen pedal steel on kuulaan komeaa kuultavaa. Konosen melodiat ja itse-eletyt tarinat ovat viimein löytäneet kotinsa pohjoiskarjalaisessa kantrikuosissa. Karjala on menetetty, mutta kaiho ei. Konosen melodiat kirkastuvat paljolti myös hyvän bändin ansiosta. Valtimolaiset muusikot Yrjö Vähäkallio (basso, kitarat, laulu), Vartiainen sekä rummuissa mm. Jarkko Pohjolainen, Veli-Pekka Kinnunen ja Ville-Veikko Markkanen takaavat lukuisine avustajineen letkeän meiningin. Konosen isä tankkaa ja poika lukee takapenkillä akuankkaa, juna menee lapsuuteen ja isi laulaa korkealta Maalaismaisemaa omien sanojensa mukaan Pohjois-Karjalan rumimpien miesten säestämänä. Pia Rask Antti Koiranen Ronuuttajat: Korvalla Huojuva Lato: Lauluja menneiltä kesiltä hanurin reipas vetely kuulostaa jonkin sorttiselta ”ronuuttamiselta” herkempien ihmisten korvissa – jos näitä herkkänahkaisia ylipäätään on Etelä-Pohjanmaalla. Marko Huhta ja Erkki-Jussi Koivuluoma ovat tulleet tutuiksi valtakunnallisissa kansanmusiikkitapahtumissa. Pari kertaa olen ollut itsekin kuuntelemassa heidän merkkisoittoaan ja havainnut, että pojat osaavat kyllä soittaa sekä yksin että yhdessä. Merkki on myönnetty joka kerran kiitosten kera. Ronuuttajain ensilevy alkaa odotetusti eteläpohjalaisella polkkasikermällä. Kaikkinensa Huhta ja Koivuluoma ovat koonneet kuitenkin yleissävyltään leppeän levyn. Erityisen runsaasti on hempeitä valsseja alkaen perinteisestä Anjalan Sannan valssista ja päätyen hanurin mestarin Veikko Ahvenaisen Kuutamovalssiin. Runsaasti kuullaan polskaakin aina kipakkaa Kiikka-Iisakin polskaa myöten. Molemmat hanuristit esiintyvät levyllään myös säveltäjinä P ohjois-Savon ”valio”ryhmä on tuottanut levyllisen Tuure Niskasen kauneinta ohjelmistoa. Ryhmän vetäjänä toimii nuori Anna Janka-Murros, joka Tuuresta opinnäytteen tehneenä mitä parhaimmin sopii tuohon tehtävään. Yhtyeen soittimisto on tavanomainen: kolme viulua, kaksi mandoliinia, kaksi hanuria sekä kitara ja basso. Levyn neljälletoista raidalle mahtuu reilu kolmannes vasta ilmestyneen Tuure Niskasen nuottikirjan kappaleista. Valinta on tehty taidolla ja tasapuolisesti. Niin mukavaa kuin vaihtobassojen käyttö onkin, ne alkavat helposti uuvuttaa samankuvioisina, erityisesti kun basso lyö voimakkaasti läpi. Annan ja yhtyeen tekemät kakkosäänet puolestaan saisivat kuulua lujempaa. Vai onko vanhan korvissa vikaa? Monen muun yhtyeen tapaan instrumentaatioon ei erityisesti kiinnitetä huomiota. Piristävän poikkeuksen yhtye tekee Männistön jenkassa, jossa sooloa vuorotellaan viulujen ja hanurien kesken. Lisää tällaista! Levyn on työstänyt Seppo Niemelä ja se on äänitetty Maaningalla Helibor-yhtyeen studiossa keväällä 2014. Antti Koiranen yhtä lailla kuin heidän kitaraa soittava tämmärinsä ja säestäjänsä Juha Kullas. Etelä-Pohjanmaa on täynnä soittoa pelkäämättömiä kaksirivisen taitureita, ja Airi Hautamäen koulu tuottaa koko ajan lisää uusia. Huhta ja Koivuluoma ottavat varmasti aikaa myöten paikkansa Välimäen ja Ahon sukuihin kuuluvien vanhempien miesten joukossa. Pojilla on kunnon ote peliinsä. Seppo Kononen KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• Maria Kalaniemi Quartet: Kaustinen Live 2003 Nilsbyn Pelimannit – Nilsby Spelmän: Kotisaareni Pessi ja Juntti: Elämä on folkkia Nilsbyn pelimannit 2014 Kaikupohjan kansantaiteenseura 2014 H N P ÅKERÖCD-014 erkästi ja sielua hivelevästi alkaa Maria Kalaniemi Quartetin livelevy Napoleon-häämarssin myötä. Sen sävelet sulautuvat sisimpään tuttuina mutta tuoreina, vaikka äänitys on 11 vuoden takaa. Tällä levyllä tulee esiin liveäänitteen parhaat puolet: tunnelma on intensiivinen, musiikki elää vuorovaikutuksessa muusikoiden kesken ja yleisön kanssa, ja muuntelua ja improvisointia on paljon. Vapautuneeseen soittoon vaikuttaa luonnollisesti myös se, että haitaristi Kalaniemi, pianisti Timo Alakotila ja kitaristi Olli Varis ovat soittaneet yhdessä triona, ja myös vieraileva basisti Timo Myllykangas on heille tuttu. Tunneskaala on levyllä lavea myös kappaleiden suhteen, sillä mukana on suomalaista ja suomenruotsalaista perinnemusiikkia, tulisia tangoja, helmeilevää musettevalssia sekä omia sävellyksiä. Kokonaisuus polveilee haikeasta rekilaulusta kipakkaan polkkaan luontevasti nykäisten kuulijan sopivasti kiinni tähän hetkeen, kun mieli alkaa upota liikaa unelmiin. Tangon rytmi tarttuu kehoon ja on pakko ottaa muutama tanssiaskel. Äänitys on niin korkealaatuinen, että tuntuu kuin konsertissa istuisi. Paitsi että ne tanssiaskeleet ovat sallittuja. ilsbyn Pelimannit on tuttu ja rempseä yhtye esiintymislavoilta. Heitä on mukava kuunnella, ja yleisön suupielet nousevat väkisinkin ylöspäin keikan aikana. He tulevat Paraisilta, ja ovat soittaneet saaariston kansanmusiikkia reilut 15 vuotta. Heidän hyppysissään kappaleet saavat oman sovituksen, ja muokkaantuvat yhtyeen ohjelmistoon. Yhtye on aktiivinen monella saralla, heillä on jopa oma Wiinit pelimannit –festivaali. Nilsbyläiset itse sanovat, että ovat ammattilaisia, mutta muilla aloilla kuin kansanmusiikissa. Täytyy tunnustaa, että avausraita Ellun sottiisi lähtee soimaan niin taitavasti, että tarkastin onko minulla oikea levy soittimessa. Yhtyeen soitto kulkee levytettynäkin mukavasti, mutta laulu toimii paremmin konserteissa. Levyllä on saariston musiikkia, omia sävellyksiä ja vähän muutakin. Kuortaneen polkka, Penttilän sillalla, Kotiseutu Pohjolassa, Viipurin Vihtori ja Iara tuovat tuulahdusta saariston ulkopuolelta. Kotisaareni-levy on kokonaisuutena mukava tallenne toimeliailta Nilsbyn Pelimanneilta, ja sitä kuunnellessa voi muistella vaikka kuumaa kesäpäivää Wiineissä pelimanneissa! Arja Kangasniemi essi ja Juntti eli Jussi ja Pentti on nykyajan vahva laulelmapelimanniduo, jolla on suuri sydän. He ovat molemmat myös pelimanneja isolla P:llä. He kiertävät aktiivisesti kansanmusiikkijuhlia ja kursseja. Varsinkin Oriveden kansanmusiikkikursseilla he ovat vakiokävijöitä. Duo pitää yllä myös pelimanni.net –sivustoa, ja laittaa sinne kuvia kansanmusiikkitapahtumista, nuotit Kaustisen festivaalijameista, ja pitää yllä pelimanniblogia. Pentti Ojajärven lauluääni ja persoonallisuus osuu ja uppoaa, ja Veli-Jussi Lietsala täydentää duon riemukasta tulkintaa lauluista. He ovat valinneet levylleen hauskoja tarinoita ihmisen elämästä nimekkäiltä tekijöiltä, kuten Helismaa, Kärki, Vainio, Runne ja Ruuska. Eivätkä Pentti Ojajärven omat sävellykset ja sanoitukset jää yhtään näiden varjoon. Avauskappale Elämä on folkkia on hauska tarina festivaalille lähtevästä pelimannista, ja Maaseutupolitiikkaa kertoo sitten toisenlaista tarinaa yllättävine juonenkäänteineen. Laulut on sisäistetty hyvin, ja kuulostaa kuin kaikki olisivat peräisin heidän omasta värikkäästä elämästään. Päivi Ylönen-Viiri Päivi Ylönen-Viiri Armor - Gravil Fernum K un ensimmäisen kerran katsoin levyn kantta, jossa on mies metsässä kiväärin kanssa, rehellinen mielleyhtymäni oli jossain Pate Mustajärven Ukkometso -mielenmaisemissa. Kuinka väärässä olinkaan. Gravil Fernum on neliosainen haitarivetoinen kuuden hengen voimin vedetty merkillinen teos, joka on laulettu ja sanoitettu latinankuuloisella, ilmeisesti kuvitteellisella, ”Meronian” kielellä. Teos on merkillinen soppa kuorolaulua, kontrabassoa ja esoteerisen tuntuisia melodioita. Ihan perinteisen enkä ehkä uudemmankaan kansanmusiikin ystäville tätä levyä uskaltaisi suositella, mutta seikkailunhaluiselle musiikinkuuntelijalle tässä on oivalla tavalla omaa linjaansa vetävä tinkimätön teos, joka vähintään hämmentää. Luvassa on häröjä kuoro-osuuksia, stadion-henkistä progerumpalointia ja ylipäänsä tyylikästä soittoa. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 Teemu Eerola 5/5 T ästä tulee hyvä olo, tällä on vahvat juuret ja tämä jos mikä on rakkaudella tehtyä. 5/5 on jotakin uutta originaalia, maanläheistä ja lämmintä mitä en ole kuullutkaan hetkeen. Akateeminen siloittelu ja ylitaiteellinen ote eivät ole turruttaneet orkesterin rentoa ja välitöntä otetta, joskaan tämä ei tarkoita ettei Piia Kleemola: Pirun ja Papin Polska Sibelius-Akatemia, 2014 estivaalikesän omiin huippuhetkiini kuului Piia Kleemolan Pirun ja papin polska -konsertti Kaustisilla. Kleemolan intensiivinen heittäytyminen arkaaisiin polskasävelmiin nosti ihon kananlihalle ja kyllä tämä levytaltiointikin toimii, vaikka aivan samaa intensiteettiä ei levyltä voikaan odottaa. Kleemolan polskat ovat kuin syksyinen päivä karun suon reunalla: ympärillä ajatuksia puhdistava autius, joka nostaa esiin ympäristön pienetkin vivahteet. Taustamusiikkina Pirun ja papin polskaa on turha kuunnella, mutta jo nyt odotan talvista pyrypäivää, jolloin voin käpertyä tätä kuunnellen takan ääreen. Kleemolan viuluja täydentävät muutamalla kappaleella hänen itsensä soittamat harkitut kantelekoristelut ja kahta kappaletta vahvistaa AnneMari Kivimäen tyylikäs haitari. Muuta ei sitten tarvitakaan. Tradikappale Autuas päivä, Kleemolan oma Nusrat Fateh Ali Khanin innoittama Nusrat ja kansanmusiikkiarkistoista löytynyt Karhun valitus ovat syvän meditatiivisia sävelmiä ja täydentävät hienosti levyä. Kerta kaikkiaan puhdistava kokonaisuus. F Paul Silfverberg soitto olisi erittäin tasokasta. Tarkoitan vain että nykypäivänä kansanmusiikkikentälläkään hieman taidetta sterilisoivalta akateemisuudelta pelastuminen ei ole itsestäänselvää. Tämä on harvinaista herkkua, jossa ihmisistä välittyy parhaimmillaan todellinen läsnäolo, vilpittömyys oman taiteensa takana sekä lupa olla yrittämättä mitään mitä ei ole. Se tarttuu kuulijaan. Jos jonkun haluaisin edustamaan suomalaista rehellistä nykykansanmusiikkia joka vielä tunkeutuu lapojen väliin, olisi se 5/5. Suvi Sistonen 43
• LEVYT Rommakko: Juhlat ROMCD001 O ululaisen Rommakon Juhlat ovat kitaraa ja kaksirivistä haitaria soittavan Mika Kolehmaisen järjestämät. Lauluntekijän matkassa pääsee kulkemaan kesäaamuun kaupungilla ja elokuun yöhön. Aika paljon saa tapahtua, että aiheista saa irti jotain omaperäistä. Oulu-aiheiset laulut nousevatkin levyn helmiksi. Kolehmainen on koonnut ison joukon kavereitaan avustamaan levylle. Bändin ydinryhmän muodostavat tekijän lisäksi Essi Räsänen, viulu ja laulu, Tomi Kiilakoski, kitara, mandoliini ja kellopeli, Janne HansenHaug, basso sekä Kili Kauppi, cajòn ja udu-rumpu. Bändi kuulostaa kovasti alkuaikojen Lauri Tähkältä ja joitain kappaleita olisikin kuunnellut mieluiten pelkällä mies ja kitara -kokoonpanolla. Jos laulujen aiheena ovat pienet elämän ilot ja yksityiskohdat, on mahtipontisen yhtyesoundin ja -sovitusten löytyminen iso homma ja usein turha. Mutta en epäile yhtään, etteikö yhtye toimisi Oulun seudun folkklubeilla suosittuna bailubändinä. Pia Rask Frigg: Timeline FRIGG 00010, 2014 Musiikkikokemusteni top 10:een kuuluu tutustuminen Friggin vuoden 2007 Womad-festivaaleilla: kolmen päivän mudassa rämpimisen (kutsuimmekin sitä womud-festivaaliksi) jälkeen, pilvien lopulta väistyttyä ja täysikuun mollottaessa löysin tämän suomalais-norjalaisen energiapakkauksen syrjäisemmältä sivulavalta. Kaiken maailmanmusiikin jälkeen tuntui käsittämättömän raikkaalta kuulla Friggin viulujen lentoa ja nähdä, miten lavan löytäneet perirauhalliset britit äityivät hurjan soiton mukana 44 Duo Lilian Norberg & Petra Saari: Kauneudenkaipuu Omakustanne L ilian Norbergin ja Petra Saaren intiimi duo on mieluisa uusi tuttavuus. Kaksi kuulasta ääntä, kantele ja viulu hivelevät korvaa. Koen heti, että näillä nuorilla helsinkiläisnaisilla on halua ilmaista itseään, mikä ei ole mikään itsestäänselvyys. Kaikki kappaleet ovat omaa tuotantoa, etenkin Norbergin sävellyksiä ja sanoituksia. Lauluissa yhdistyvät oivaltavasti minimalistinen kauneus ja välillä rankatkin aiheet (Suljetulla osastolla). Genren osalta liikutaan singersongwriter-folk-maastossa. Levy on itse äänitetty, ja itse nostaisin ehdottomasti laulun lähemmäs korvaa, nyt soittimet dominoivat. Niiden sointi on aika kova, eikä äänitys anna paljonkaan anteeksi. Laulu sen sijaan soi kuulaan kauniisti. Dynamiikkaa on soitinten osalta mukavasti harkittu ja sovituksissa on vaihtelevuutta, esimerkiksi kivat pizzicato-osuudet Aina on aikaa -kappaleessa. Laulussa voisi ehkä vielä hakea suurempaa väriskaalaa. Tove Djupsjöbacka totaaliseen tanssiriehaan. ”Timeline” kokoaa yhteen poppoon 14-vuotisen historian ja esittelee monipuolisesti Friggin eri puolia. En muistanutkaan, että niitä on niin monta: villien viulurevitysten vastapainona on herkkiä balladeja ja sointia täydentävät vielä muutaman kappaleen raikkaat laulut sekä Petri Praudan säkkipilli ja munniharppu. Levyn lopussa on muutama ennen julkaisematon kappale. Kaksi viimeisintä, studio-livenä työstettyä kappaletta toivat mieleen, että kooste olisi voinut olla vielä parempi, jos koko setti olisi soitettu noissa live-karkeloissa. Jos ei aiemmin omista Friggin levyjä tai jos haluaa kyläreissulle todella hyvän tuliaisen, niin ei muuta kuin Timeline kainaloon. Paul Silfverberg Tradikaali Ontrei T O radikaali on kuusihenkinen nykykansanmusiikkiyhtye, jonka yhtyeen nimeä kantava esikoispitkäsoitto on erittäin positiivinen yllätys. Soitto on ammattimaista ja tarkkaa, sävellykset kiitettävästi vailla nykykansanmusiikin sitkeimpiä konventioita ja ylipäänsä kuuntelukokemus oli kovin nautinnollinen. Kappaleet läpi levyn ovat tarkasti sovitettuja - jälki on tyylikästä ja lattealta kikkailulta on vältytty. Olipa levyn tuottaneella Timo Alakotilalla tekemistä tämän kanssa tai ei, kyseessä on selvästi lahjakas yhtye. Albumi tuo mieleen hyvällä tavalla Tsuumi Sound Systemin Avoin kenttä -levyn. Yhtäläisyyksiä löytyy ainakin tuottajan ja yhden lainakappaleen verran, mutta uskaltaisin kuulemani perusteella myös ennustaa Tradikaalille yhtä pitkää uraa. Sen verran kuitenkin pitää lopuksi kritisoida, että neljännen raidan saksofonisoolon efektointi tullee aiheuttamaan piireissä hilpeyttä noin kymmenen vuoden päästä, sen verran ajan hermolla mennään. ntrei on kanneltaja Timo Väänäsen ja muusikkosoitinrakentaja-tutkija Rauno Niemisen, vienankarjalaisen Ontrei Malisen mukaan nimetty duo, jonka musiikki perustuu syvään perinteen tuntemukseen ja kypsään yhteissoittoon. Jos levyn genreä pitäisi jotenkin määritellä, niin liikutaan jossain arkaaisen ja muinaissuomalaisuuden termistöissä, mutta edelliseen usein mielletty tekotaiteellinen shamanismi loistaa poissaolollaan ja levy onkin pitkälti tanssittavaa rytmimusiikkia. Soiton kypsyydestä ja vähäeleisyydestä kuulee että kaksikko on maamme raskaansarjalaisia elementissään, mutta ehkä musiikki on paikoin turhan sisäsiistiä kansanperinteen uudelleentulkinnalle. Toisaalta, mitä muuta purismi on kuin arvostelijan keino päättää tekstinsä retoriseen kysymykseen? Teemu Eerola Teemu Eerola Baltic Crossing: The Tune Machine Go’, 2014 B altic Crossing on varsinkin klubiestradilla todella mainio kvintetti, jossa yhdistyvät Kristian Buggen (viulu) tanskalainen joviaalisuus, Esko (viulut ja harmooni) ja Antti Järvelän (mandoliini, basso, viulu ja harmooni) suomalainen hulluus sekä Andy Mayn (säkkipilli ja piano) ja Ian Stephensonin (kitara ja melodeon) kelttivaikutteet mainioksi keitokseksi. Levyn sinällään hauska kansi nostaa odotukset hieman harhaanjohtavasti sci fi –tunnelmiin, sillä avaruustunnelmien sijaan levyn peruspiirteenä onkin perinpohjainen maanläheisyys. En alkuun innostunut levystä, mutta muutaman kuuntelun jälkeen palaset alkoivat loksahtaa paikalleen: välillä riehakkaista ja pilke silmäkulmassa soitetuista, välillä taas haikeista tanskalaissuomalais-kelttiläisistä melodi- oista punoutuu lopulta mukavan kotikutoiselta tuntuva kokonaisuus, jota edesauttaa levyn toimiva kaari: Risumäki satiainen käynnistää sen lähes Friggmäisesti ja Ian Stephensonin Wedding guests jättää kuulijalle kauniin haikeat hyvästit. Ainoa, jota jäin kaipaamaan oli laulu: vaikka klubikeikalla tätä ei kaipaakaan bändin riehakkuuden noustessa vahvasti esiin, olisi muutama laulukappale voinut iskeä levyn kokonaisuuteen lopullisen niitin. Mutta voihan tuon klubitunnelman luoda kotonakin: ei muuta kuin hyvä mallasjuoma käteen, mukava porukka iltaa istumaan ja levy pyörimään. Paul Silfverberg KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• Lahden musiikki­ luokkien lapsi­ kuorot ja Freija: Tämän kylän lapsii L ahden musiikkiluokkien kuoron ja Freijan yhteislevy on raikas ja energinen kokonaisuus, jossa kirkas lapsikuoron sointiväri yhdistyy Freijan taidokkaaseen ja svengaavaan soittoon. Parasta levyn antia ovat reippaammat kansanlaulut, kuten levyn aloittava Suutariemännän kehtolaulu ja riemastuttava Kun poijat ne raitilla laulelivat, joihin lapsikuorojen energiset tulkinnat luovat uutta särmää. Levyllä kuullaan myös musiikkiluokkia edustavaa Laulupuu-kuoroa, jonka hiottu pehmeä sointi nousee esiin levyn päättävässä, klassisesti sovitetussa Pienessä kansanlaulussa. Levy toimii hyvin myös lastenlevynä, välittäen suomalaista lauluperinnettä sujuvasti lapselta lapselle. Laulut on valikoitu teemoiltaan lapsille sopiviksi, mikä kuuluu myös tekstien elävässä tulkinnassa. Perinteisten kansanlaulujen lisäksi kuullaan muutama uudempi lastenlaulu, kuten M.A. Nummisen Opettaja ja lapset kaupungissa sekä sydämet sulattava Kirje kuulle. Sovituksellisesti levy ei varsinaisesti yllätä; instrumenttisovitukset ovat tuttua Freijaa ja lapsikuorot on nostettu ansaittuun päärooliin. Freijalle ja opettajille pisteet onnistuneesta produktiosta – tällaista koulujen ja ammattimuusikoiden välistä yhteistyötä soisi olevan enemmänkin. Juurakko: Lauluja kuistilta Timo Väänänen: Soitanda J M IMU-CD 143 uurakko-yhtyeen ensilevy on suositeltava hankinta, jos vähänkin tykkää ajatuksesta bluesin ja suomalaisen nykykansanmusiikin yhdistelemisestä. Albumi on tehty tinkimättömän taidokkaasti, juurimusiikiksi jopa poikkeavan ”hifimäisesti”. Levytuotannon keräämä keskimääräistä tukevampi apurahoitus on saatu kuulumaan äärimmäisen miellyttävänä lopputuloksena. Pitkään yhdessä ja erikseen juurimusiikin ja nykykansanmusiikin välimaastossa taiteillut viisikko on koonnut vuonna 2011 perustetun Juurakkonsa debyytille omien veikeiden sävellystensä lisäksi musiikkia myös muun muassa LännenJukan ohjelmistosta. Monet yhtyeen omat kappaleet – kuten jouhikisti-kammansoittaja-laulaja Minsku Tammelan Makasin unen manatun – lyövät tosin kaikki esikuvansa laudalta. Paljoakaan tätä paremmin ei musiikkialbumia voi tehdä. Juurakon soundi koostuu kanteleiden, harmoonin ja jouhikon yhdistämisestä perinteisempiä bluessävyjä tuovien kitaroiden, sekalaisten lyömäsoitinten sekä väkevien naislauluäänten kanssa. Liki täydellisen debyyttilevyn jälkeen on kiinnostavaa nähdä, mitä monigenreistä taitoa pursuava Juurakko tekee seuraavaksi. Mikko H. Haapoja Maanite usiikin tohtori Timo Väänänen johdattelee neljännellä sooloalbumillaan kuulijansa kirjokansisoitannan hypnoottiseen maailmaan. Levy on nimensä mukaisesti instrumentaali; Väänänen loihtii yksin 19-kielisellä kanteleellaan äänitteelle rikkaan sointimaailman, joka elää ja kantaa läpi pitkien musiikillisten kaarien. Albumin avaava 21-minuuttinen Soitanda viettelee kuuntelemaan pikkuhiljaa kehittyviä kanteleteemoja, aluksi tiheällä keskirekisterin tikutuksella, kappaleen puolivälissä sekä aivan lopussa kirjokannen upean laajaspektristä sointia, jykeviä bassosäveliä esitellen. Toinen raita, mietteliäs Kuusimetsä, nykymusiikillinen Vänni sekä neljäs ja levyn päättävä Kirpo täydentävät pitkällä improvisaatioavauksella pedatun albumikokonaisuuden intensiteettiä kadottamatta. Timo Väänäsen uralle on mahtunut monia upeita levytyksiä, äänielektroniikkaa kanteletaiteeseen huomionarvoisen luontevasti yhdistävä Musiikkia (2005) yhtenä esimerkkinä. Myös Soitanda on ajattomalla musiikillaan ainakin taiteellisesti merkittävä ja akustisuutensa ansiosta myös varsin virkistävä julkaisu. Mikko H. Haapoja I himmelen – Folkliga koraler med Katarina Kvarnsröm och Gnistra IMU-CD 141 K atarina Kvarnström kirjoittaa hienosti kansankoraaleista levyn kansitekstissä: ”Koraaleissa on voimaa, joka kumpuaa kauan sitten kadonneista ajoista. Ne ovat muotoutuneet aikojen ja sukupolvien vaihtuessa. Ne ovat täynna kaunetta ja omaperäisyyttä, ja minua viehättää niiden vanhahtava kieli”. I himmelenin muusikot, Sinikka ja Matti Kontio sekä Marianne Maans ovat kansanmusiikkiyleisölle tuttuja, mutta laulusolisti Kvarnström sekä ruotsinkielisten kansankoraalien ja hengellisten laulujen lähde, Göran Blomqvistin toimittama kokoelma virkistäviä uusia tuttavuuksia. Katarina Kvarnströmillä on kaunissävyinen ja puhdas korkeahko ääni, joka taipuu hyvin runsaisiin melismoihin. Sanat erottuvat hienosti ja sovitukset antavat tilaa äänelle ja koraalien sanomalle. Joskus tarvitaan vain pohjaa vapaarytmiselle melodian etenemiselle, kuten laulussa Sion Klagar, joskus taas svengaavaa komppia häälauluun. Taivaallisena erikoisherkkuna tarjoillaan Marianne Maansin a cappella -sovitus När jag om morgonen uppstår. Pia Rask Raija Silfverberg Näppärit Live 2014 (vahvuus 267 + n. 38) Omakustanne V oiko Näppäreitä muuta kuin rakastaa? Tänä vuonna missasin Kaustisen festivaalin kohokohdan eli Mukulamatinean, mutta ei hätää – Näppäreitä voi kuunnella levyltä omassa olohuoneessakin! Joka vuosi alkukesän Näppärikurssilla äänitetään levy, ja vaikka se lienee tarkoitettu etenkin omalle väelle, kelpaa se varsin mukavasti muillekin asiasta kiinnostuneille. Soitto on hämmästyttävän tasokasta ja svengaavaa, vaikka kyseessä on livetilanne ja soittajia kolmisensataa. Soiton riemu ja joukon voima välittyvät. Ainoa asia mikä jää harmittamaan on KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 se, ettei mainioista sanoituksista levyllä oikein saa selvää. Nuoret ovat jälleen saaneet sanoitusten muodossa kelpo annoksen sivistystä, aiheina tällä kertaa Venäjä, Stravinsky ja Kevätuhri sekä Itämeri. Polkan teemavuosikin on huomioitu ohjelmistossa. Suuri hatunnosto Näppäreiden opettajatiimille ja Mauno Järvelälle, sekä tällä kertaa erityisesti kappaleiden sovittajille! On huikeaa, miten yksinkertaisistakin melodioista saadaan rakennettua monimuotoiset ja jännittävät sovitukset isolle porukalle. Kaikille riittää omia osuuksia tömistelyistä ja taputuksista vauhdikkaisiin koristelustemmoihin. Sovituksissa kuuluu, että tekijät elävät nykymaailmassa – populaarimusiikkivaikutteita ujuttautuu seuraan luontevasti. Tove Djupsjöbacka 45
• LEVYT mäkin on kuitenkin osattu tehdä äärimmäisen tyylitajuisesti, mikä nostaa tunnelman aivan uudelle tasolle. Ihanaa. Suvi Sistonen Stringpuree Band: Skizo S enni Eskelinen ja SPB on ollut allekirjoittaneelle mielenkiintoisin kantelemusiikin uranuurtaja ensitaipaleeltaan lähtien. Tasaisen varma sävellyksellinen ja taiteellinen linjaus jatkuu myös Skizolla. Nautin suuresti ettei tätä sävellyksellisyyttä tee mieli lokeroida genreihin, vaan teokset tähtäävät luonnollisesti tuottamaan mielikuvamatkoja täysin tyylistä, ajasta ja paikasta riippumattomasti. Joskus musiikki on ensisijaisesti visuaalista ja tämä todella on. Skizo avaa maailman joka on syvä, dramaattinen, kuninkaallinen ja toiveikas. Sillä ei ole alkua tai loppua eikä tätä voi ennakoida. Uutuutena arrauksiin on löytänyt tiensä ihmislaulu, joka harvoin lunastaa paikkansa instrumentaatiolevyillä rikkomatta kokonaisuutta. Tällä levyllä tä- Pitkälän kanteleet: Kotimaani JOKICD-141 okilaaksojen kanteleyhdistys ry:n toimialueeseen kuuluu yhteensä 21 kuntaa, mm. Haapajärvi, Haapavesi, Kalajoki, Nivala, Oulainen, Pyhäjoki, Raahe ja Ylivieska. Yhdistyksen toimintaperiaatteita ja tavoitteita ovat muun muassa kantelemusiikin harrastuksen ja opetuksen edistäminen, kanteletapahtumien järjestäminen ja kanteleperinteen vaaliminen ja säilyttäminen. Alunperin Ilona Porman, Anni Kääriäisen ja Väinö Savikosken opit ovat siirtyneet eteenpäin Pitkälän suvussa. Eero Pitkälä on kuusihenkisen yhtyeen kantava voima. Hän on toiminut pitkään J kansalaisopiston opettajana ja sovittanut kaikki levyn kappaleet. Ohjelmistossa on perinteisiä kansansävelmiä Suomesta, Ukrainasta, Saksasta, Tanskasta ja Virosta. Mukana on myös kaksi Eero Pitkälän omaa sävellystä sekä Kreeta Haapasalon klassikko Mun kanteleeni. Suuret kanteleet soivat kauniisti ja laulu pääsee esille osassa kappaleita, välillä myös moniäänisesti. Levyä voi suositella kaikille kanteleen ja perinteisen ohjelmiston ystäville. Hienoa kuulla, että Jokilaaksojen kanteleperinne elää ja jatkuu vahvana! Minna Raskinen Aino Kurki: Koralleja IMU-CD 142 A ino Kurjen debyyttilevy on saanut innoituksensa länsiafrikkalaisen kielisoittimen, koran musiikkiperinteestä. Kurki soittaa levyllä 39-kielistä kon- serttikanteletta ja perkussioita ja on säveltänyt kaikki kappaleet itse. Kanteleen pitkä ja yläsävelrikas sointi asettaa haasteita rytmikkäälle soitolle, mutta Kurki selviää haasteesta hienosti. Lähimpänä koran saundia kantele soi kielet sammutettuina. Kanteleen pehmeä ja pitkä sointi yhdistettynä koran hiukan terävämpään ja lyhytsointiseen ääneen on yksi lempiyhdistelmistäni. Cheich Cissokhon kora ja laulu on mukana kappaleissa Dunia ja Alimogoja. HaapaniemiHavanna-kappaleessa hypätään hetkeksi lattarirytmien pariin. Paperikukkamies saa hauskoja blues-sävyjä Jorge Alcaiden soittamasta pohjoisafrikkalaisesta luuttusoittimesta. Muut kappaleet Kurki soittaa soolona. Levyn kansiteksteihin olisi kannattanut lisätä hiukan informaatiota, jotta asiaa tuntemattomillekin avautuisi mikä on gimri ja mistä myös lauletut Dunia ja Alimogoja kertovat. Matti Kontion tasokas äänitys, miksaus ja masterointi tekee oikeutta kaikille kielisoittimien sävyille ja soinneille. Koralleja-cd on myös tanssittavaa kantelemusiikkia. Suosittelen lämpimästi! Minna Raskinen Kilpailujen tuloksia: Sata-Häme soi Kultainen Harmonikka 1. Aleksi Laukkonen, Kauhava Hopeinen Harmonikka 1. Vilma Wiren, Kokkola Primus Ikaalinen Eteläpohjalaiset Spelit 19.7.2014 5-riviset HUULIHARPUN SM-KILPAILU 9-vuotiaat 1. Eemil Ullgrén, Kontiolahti 1. Veli-Jussi Lietsala, Orivesi 2. Juhani Niskanen, Mäntyharju 3. Jukka Savunen, Ilmajoki 12-vuotiaat 1. Linda Ullgrén, Kontiolahti 1. Joni Stein, Haapajärvi 15-vuotiaat 1. Janina Suihkola, Sievi Pelimannimestaruudet 18-vuotiaat 1. Iikka Korpela, Pori 1- ja 2-riviset 9-vuotiaat 1. Neea-Riikka Moisio, Tuuri 12-vuotiaat 1. Santeri Tuomisto, Kurikka 15-vuotiaat 1. Aino Hilda Kankaanranta, Virrat Yleinen 1. Julia Suihkola, Sievi Veteraanit 1. Glen Qvarnström, Espoo Täydelliset tulokset löytyvät nettisivulta: www.satahamesoi.fi/press Yleinen sarja 1. Noora Mäkelä, Alavus KANSANLAULUKILPAILU 1. Lauri Kotamäki, Lapua 2. Veli-Jussi Lietsala, Orivesi 3. Seija Minkkinen, Viitasaari SPELIMESTARUUDET 2-rivinen hanuri yli 18v yleinen sarja 1. Erkki-Jussi Koivuluoma, Ilmajoki 2. Riitta Suojanen, Seinäjoki 1. Eeva-Liisa Kotamäki, Helsinki/ Lapua 2. Katriina Mäki, Laihia 3. Riitta Rajala, Ilmajoki jaettu 4. sija Outi Hautamäki, Espoo/Alavus Leija Lautamaja, Helsinki/Alavus 2-rivinen yli 50 v. 1. Sakari Hietamäki, Vaasa 2. Tapani Hattula, Espoo 2-rivinen alle 12 v. Laura Vuorinen, Virrat Etnosarja 1. Pinja Varis, Pyhärvi 46 MANDOLIININ SM-KILPAILU 2-rivinen alle 18 v. Arttu Rajala, Ilmajoki Veteraanisarja 1. Weijo Koskiranta, Hämeenkyrö Yleisön suosikki Santeri Tuomisto, Kurikka 1-RIVINEN YLI 18 V. YLEINEN SARJA 1. Erkki-Jussi Koivuluoma, Ilmajoki 2. Riitta Suojanen, Seinäjoki 2-rivinen  alle 8 v. Miska Latvala, Lapua Vilma Wiren ja Aleksi Laukkonen. Kansanlaulukilpailun palkitut. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• KIRJAT Mauno Järvelä: Aspö-Erik, Brunskärs-Maja & Korpo spelmanslag Arto Järvelä Åboländska låtar Arto Järvelä/OArt Music 2014. A Kansanmusiikki-instituutti 2014 M auno Järvelä on hiljattain julkaissut nuottikirjan, joka sisältää kappaleita Korppoosta, Turun saaristosta, mihin Järvelällä anoppinsa kautta on siteitä. Kirjaa varten Mauno on nuotintanut Aspö-Erikin, BrunskärsMajan & Korpo spelmanslag -yhtyeen vuonna 1983 levyttämän LP-levyn musiikin. Levy on jo klassikko, ja se on julkaistu CD:llä uudelleen vuonna 2012. Kirja on tehty Saaristopelimanni-hankkeen osana ja Svenska Kulturfondetin tuella. Nuottikirjan johdantona on tiivistelmä Åke Grandellin alkuperäisestä levytekstistä, mikä auttaa asettamaan kirjan, musiikkia soittaneet henkilöt ja sävelmät niiden historialliseen ja maantieteelliseen kontekstiin. Kirjassa on 20 sävelmää: marsseja, valssia, polkkaa, jenkkaa ja masurkkaa – jopa yksi polskakin – ja se on siten hyvä läpileikkaus korppoolaisten soittamasta musiikista. Erikoisuutena voidaan mainita Aspö-Erikin soittama Hoppsjuls, joka on vanha tanssimuoto ja joka tunnetaan Ruotsista ja myöskin Ahvenanmaalta. Se ei kuitenkaan ole juurtunut suomalaiseen kansanmusiikkiin. Mauno Järvelä on tehnyt hienoa työtä kirjoittaessaan joistakin sävelmistä kaksi muun- nelmaa. Ensimmäinen niistä sisältää Aspö-Erikille tyypilliset kaksoisotteet, kun taas toinen on puhdas perusmelodia. Tällä tavalla kirja antaa mahdollisuuden vähemmän soittaneille pelimanneille oppia melodia ilman häiritseviä kaksoisääniä. Monessa sävelmässä on toinenkin stemma mukana ja soinnut on merkitty melkein kaikkiin. Kirjan lopussa on lyhyt kuvaus sävelmistä ja soittajista sekä muista julkaisuista. Suurkiitos Mauno Järvelälle tämän nuottikirjan toimittamisesta! Se on hieno esimerkki siitä, kuinka vanhoja nauhoituksia voidaan elvyttää ja siten tehdä musiikki helpommin lähestyttäväksi. Toivokaamme, että tämä esimerkki saa seuraajia muista vastaavista kirjahankkeista. tärkeä mm. siksi, että Staren nuottikirjan helmiä julkaistaan siinä ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Järvelän nuottikirjassa on 34 sävelmää, joista 11 polskaa Staren nuottikirjasta. Kaikille sävelmille Arto Järvelä on tehnyt stemman ja sointumerkinnät. Kirjan muut sävelmät ovat enimmäkseen Turun saaristosta. Mukana on joitakin todella hienoja valsseja sekä masurkkaa, sottiisia, polkkaa, enkeliskaa, jne. Kirjassa on paljon hienoja melodioita, jotka toivottavasti löytävät uusia soittajia kurssit käyneiden ulkopuoleltakin. Stefan Kuni Stefan Kuni NORDLEK 2015 Tanskassa NORDLEK järjestetään Viborgissa Tanskassa 13.-19.7.2015. Myös pelimanneille on siellä luvassa esiintymisiä. Ilmoittautukaa mukaan! Lisätiedot: www.nordlek2015.dk. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 rto Järvelä on toiminut opettajana Svenska Bildningens Vänner -yhdistyksen järjestämillä kansanmusiikkikursseilla Turussa vuodesta 2006 lähtien. Viiden ensimmäisen vuoden aikana kursseilla on opittu paljon hyviä sävelmiä, jotka nyt on julkaistu uudessa nuottikirjassa. Kursseilla oli tarkoitus opiskella kansanmusiikkia Turun seudulta, ja kirjan kaikkien sävelmien voidaankin katsoa kuuluvan sen alueen perinteeseen. Tärkeitä musiikin lähteitä ovat olleet Finlands svenska folkdiktning ja A.F. Staren nuottikirja vuodelta 1806. Finlands svenska folkdiktning on perusteos, johon on viime vuosisadan alussa kerätty tuhansia kappaleita ruotsinkieliseltä alueelta. Staren nuottikirja ei ehkä ole tuttu kaikille kansanmusiikin harrastajille. Todettakoon, että kyseessä on nuoren ruotsalaisen opiskelijan omistuksessa ollut, käsin kirjoitettu nuottikirja, joka sisältää 122 ”pollonessaa” eli polskaa. A.F. Stare opiskeli Turussa, mutta oli kotoisin Södermanlandista, mistä suuri osa kirjan polskista myöskin löytyy toisintoina. Ne olivat siis aikansa suosikkimelodioita, ja syystäkin! Kyseiset polskat ovat nimittäin erittäin hyviä. Järvelän nuottikirja Åboländska låtar on ILMOITA ILMAISEKSI Myydään Matti Luukisen rakentama Salla-merkkinen 2-rivinen haitari. Soitin on C-G-vireinen. Kolmiäänikertainen. Soittimen väri on musta. Soitin on rakennettu n. viisi vuotta sitten ja sillä on soitettu vähän. Hinta 2150 €. Mukana kovakantinen laukku. Ota yhteyttä: Heimo Kieränen, puh. +46 -220-35267 (Ruotsi, Ramnäs) 47
• Merkit Oltermannin arvo Satakunnan oltermannin arvo on myönnetty Antti Lehtolalle 23.8.2014. Arvo on elinikäinen. Arvo voidaan myöntää yhdelle kansanmusiikin taitajalle, perinteen siirtäjälle ja säilyttäjälle maakunnassa. Ansiomerkit Timo Kielinen, Kortesjärvi, 28.6.2014 Suoniemi Teuvo, 1- ja 2-rivinen haitari, Tampere, 4.7.2014 Kiikoisissa Wallius Tony, klarinetti, Helsinki, 8.7.2014 Kaustisella Suoritusmerkit Hopeinen pelimannimerkki Kultainen ansiomerkki Samuelin Poloneesi Helsingissä 6.-8.3.2015! Samuelin Poloneesi järjestetään 6.8.3.2015 Helsingissä yhteistyössä Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen kanssa. Konserttipaikkoina toimivat mm. Balderin-sali sekä Aleksanterin teatteri. Tule esiintymään maan suurimpiin kuuluvaan kansanmusiikkitapahtumaan tai tule paikalle nauttimaan hienosta musiikista ja tunnelmasta! Pelimanni-ilmoittautuminen tapahtumaan alkaa 3.11. ja päättyy 31.12.2014. Lisätietoja, ilmoittautumislomakkeen sekä päivittyvän esiintyjä-infon 2015 löydät: www.kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/ samuelin-poloneesi Voit myös ilmoittautua puhelinnumeroon (09) 873 1320 Pronssinen pelimannimerkki Pajala Pauliina, viulu, Helsinki, 8.7.2014 Kaustisella Arar Leith, viulu, Helsinki, 8.7.2014 Kaustisella Löytty Heikki, viulu, Ylöjärvi, 4.7.2014 Kiikoisissa Vielä ehtii hakea kevään 2015 kansanmusiikkikiertueille! Kansanmusiikkikiertueita järjestetään vuodessa kahdeksan (syys-, loka-, marras-, joulu-, tammi-, helmi-, maalis- ja huhtikuussa). Syksyn kiertueille haetaan maaliskuussa ja kevään kiertueille haku on syyskuussa. Kevään 2015 kiertuehakuun ehtii vielä syyskuun loppuun (30.9) mennessä! Lisätietoja kiertueista sekä hakulomakkeen löydät: www.kansanmusiikkiliitto. fi/kiertueet/kiertuehaku Haluatko kiertueyhtyeen paikkakunnallesi esiintymään? Tuettu kiertuetoiminta on loistava mahdollisuus saada huippumuusikoita varsin edulliseen hintaan! Paikallinen järjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta tilan niin vaatiessa, Teostokuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Eli jää vain lasku esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta, joka vuonna 2014 on 100 euroa / muusikko. Lisätietoja: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Pauliina Pajala, puh. 044 738 193 toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Kävijätilastointi alkoi 2014 Suomen Kansanmusiikkiliitto ryhtyi tilastoimaan kansanmusiikki ja kansantanssitapahtumien yleisömääriä vuoden 2014 alusta. Pyydämme konserttien, festivaalien ja klubien järjestäjiä ilmoittamaan tapahtumienne yleisömäärät Suomen Kansanmusiikkiliittoon osoitteella toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Kertokaa myös onko tilaisuus kansanmusiikki- vai kansantanssikonsertti. Festivaalien yleisömäärät voi ilmoittaa kaikkien konserttien yleisöt yhteenlaskettuna. Yleisömäärään lasketaan lipun ostaneet sekä kutsuvieraat. Komean yleisötilaston saaminen on koko alan etu! 48 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• Jäsenedut CD Erkki Vihinen: Huuliharpun mestari 20 € Nyt jäsentarjouksena vain 16 €. CD Äijä: Jet-Black 19 €. Nyt jäsentarjouksena vain 15,20 €. CD Kip Peltoniemi: Minnesota Tango 20 €. Nyt jäsentarjouksena vain 16 €. Nettiputiikista – www.kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki – saat tuotteet jäsenetuhintaan käyttäen alennuskuponkia ”jäsenetu0314”. Etu on voimassa 5.12.2014 saakka. Voit tehdä myös tilaukset Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. T I L A U S - J A PA LV E L U KO R T T I Tilaa Kansanmusiikki! Kansanmusiikki on ainoa suomenkielinen lehti, jossa kerrotaan kattavasti kansanmusiikin ilmiöistä ja tekijöistä. Lehdessä on Pelimanni-liite, jossa on liiton jäsenyhdistysten kuulumisia, pelimanneja kiinnostavia aiheita ja nuottiliite. Kansanmusiikki-lehti tulee kaikille Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille. Jäseneksi pääsee liittymällä johonkin liiton jäsenyhdistyksistä tai kannatusjäseneksi suoraan Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Jos sinulle on aikaisemmin tullut Pelimanni-lehti, mutta et ole varma, oletko jäsen vai lehden tilaaja, soita (09) 8731 320 tai tarkista viimeksi saamasi lasku. Jäseneksi voi liittyä myös netissä: www.kansanmusiikkiliitto.fi/liitto/liity-jaseneksi Tervetuloa Kansanmusiikki-lehden lukijaksi! Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 e. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 24 e. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika T-paidat myynnissä ”Musiikki takaisin kansalle” -paitoja saa nyt ostaa Kansanmusiikkiliiton Putiikista hintaan 15€ + postituskulut. Paita on normaalimallinen t-paita ja kokovaihtoehdot S, M, L ja XL. T-paidan väri musta ja teksti punaisella. Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus www.kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki/ Posti­maksu maksettu Suomen Kansanmusiikkiliitto Tunnus 5003538 01003 VASTAUSLÄHETYS KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• TAUSTAPEILIILIEPATSUAT Kristiina Ilmonen Sauli Heikkilä Onneksi olkoon uunituoreelle tohtorille. Oliko taiteellisen tohtoritutkinnon hidas kypsyminen harkittu päätös? Kiitos! Aivan näin pitkästi en ollut suunnitellut opintoprosessin kestävän, mutta muun elämän tapahtumat veivät oman aikansa ja tilansa. Sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että tohtoriprosessille kannattaa antaa aikaa. Mikä oli itsellesi merkittävin anti tohtorintutkinnon tekemisessä? Tohtoriprosessi oli muusikkoudelleni käänteentekevä monessa mielessä. Syvennyin soolona soittamiseen enemmän kuin koskaan, ja se pakotti tutkimaan esimerkiksi ilmaisullisia asioita uudella tavalla. Viiden konsertin teemallinen kaari oli myös hyvä haaste, siinä sai käsitellä samoja asioita monista näkökulmista. Lukeminen ja kirjoittaminen avarsi ajattelua ja pakotti tarkentamaan omia näkemyksiä asioista. Ehkä kaikkein merkittävintä oli kuitenkin se, että sain uudenlaista perspektiiviä omaan historiaani ja ominaislaatuuni muusikkona. Prosessi vapautti uusia voimavaroja. Samalla opin ymmärtämään paremmin läpikäymääni suomalaisen kansanmusiikin koulutuksen erityislaatuisuutta ja sen asemaa nykyisessä taiteellisen tutkimuksen kentässä. Kristiina Ilmonen Syntynyt Kauhavalla 27.5.1966 Kotipaikka: Ohkola, Mäntsälä Koulutus: MuT Toimi: Muusikko, Kansanmusiikin professori Työpaikka: Taideyliopiston Sibelius-Akatemia www.kristiinailmonen.com 50 Miksi kansanmusiikki tarvitsee tohtoreita? Tohtorit ovat kansanmusiikin eturintamassa taiteilijoina ja tutkijoina. Tutkivat muusikot pääsevät jatko-opintojen kautta syventymään valitsemaansa aiheeseen, kasvavat ja kehittyvät luovina muusikkoina ja tuottavat uutta tietoa kansanmusiikista, perinteestä, taiteen tekemisestä ja muusikkoudesta. Kansanmusiikista on tullut akateemisen koulutuksen myötä ammattimaista. Kansanmusiikin ammattilaisten on tärkeää ottaa oma paikkansa myös tohtoritasolla, akateemisen elämän huipulla. Meidän täytyy olla mukana keskustelemassa taiteesta, yhteiskunnasta ja koulutuksesta muiden taiteilijoiden ja tutkijoiden rinnalla. Aloitit elokuussa viisivuotisen professorin pestin Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä. Mitä tehtävään käytännössä kuuluu? Käytännössä opetan sekä taidollisia että tiedollisia aineita, ohjaan opiskelijoita, kehitän aineryhmän taiteellista toimintaa, opetusta ja tutkimusta ja pyrin visioimaan aineryhmän tulevaisuutta. Edustan aineryhmää erilaisissa verkostoissa kotimaassa ja kansainvälisesti. Tehtävään kuuluu myös oma taiteellinen ja tutkimuksellinen toimintani. Mihin asioihin aiot tehtävässäsi kiinnittää erityistä huomiota? Kansanmusiikin akateemisen koulutuksen kolme vuosikymmentä Sibelius-Akatemiassa on tuottanut huiman määrän taitoa, tietoa ja kokemusta. Nyt on aika ryhtyä entistä määrätietoisemmin ja laajemmin julkaisemaan ja jakamaan kaikkea tätä opittua, tutkittua ja kehitettyä. Kansanmusiikkipedagogiikka on mullistanut suomalaisen kansanmusiikin. Se on mullistanut myös monen muusikon elämän. Arkistojen perinteisiä tyylejä on herätetty uudestaan henkiin. Melkein kuolleita soittimia on elvytetty. Tämä tarina on oikeastaan aika ihmeellinen, ja ansaitsee tulla kerrotuksi tekijöiden omin sanoin. On tärkeää, että kansanmusiikin koulutus reagoi ammatin vaatimuksiin ja yhteiskunnan tilanteeseen. Vaikka koulutustamme paljon kiitetäänkin, aina löytyy kehitettävää. Meidän täytyy taiteellisen tutkimuksen lisäksi painottaa uudella tavalla työelämävalmiuksia, kansainvälisyyttä ja yhteistyötä eri taidemuotojen välillä myös Taideyliopiston sisällä. Kaiken perustana pitää kuitenkin olla historiallisten kansanmusiikkityylien ymmärtäminen. Ilman perinnettä ja sen syvällistä tuntemista muutumme yleismusiikin osastoksi, ja se ei ole minun visioni. Onko mahdollista olla yhtäaikaa esiintyvä taiteilija ja professori? Kyllä sen pitää olla mahdollista, vaikka varmasti haasteellista. Joudun varmaankin opettelemaan ei-sanan sanomista entistä painokkaammin. Millainen asema puhaltimilla on suomalaisessa kansanmusiikissa tällä hetkellä? Kansanmusiikin koulutus on tuonut erityisesti vanhakantaisten puhaltimien sävyt uudelleen esiin ja konserttilavoille. Tässä mielessä suunta on oikein hyvä. Toisaalta olisi hienoa saada nuoret innostumaan klarinetista. Se oli vielä sata vuotta sitten yleinen soitin kansanmusiikissa. Onko soittoasi mahdollista kuulla syksyn aikana elävänä? Soitan Suunta-yhtyeen kanssa sukukansapäivän iltaklubilla ravintola Willissä Wäinössä Helsingissä 16.10. ja marraskuun alussa esiinnyn Kulttuurikeskus Caisassa Etnosoi!festivaalin ohjelmistoon kuuluvassa Nathan Riki Thomsonin ääni-installaatioteoksessa Äidinkieli - Mother Tongue. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014
• Marko Junttila Kesämuistoja... Sauli Heikkilä Ensi vuonna viisitoista vuotta täyttävä festivaali levittäytyi eri puolille varsinaissuomalaista Kosken kylää. Viikonlopun ohjelma alkoi perjantaina Kansantanssi-iltamilla, jonne saapui vieraaksi Virosta Tarton yliopiston kansantanssiosaston tanssijoita. Vierailu oli osaa Kosken Nuorisoseuran kansainvälistä toimintaa. Iltamissa esiintyi lisäksi iso joukko varsinaissuomalaisia kansantanssiryhmiä. Iltamat päätti irlantilaista musiikkia soittava The Green Hope ja illan ravintolajameissa vuoden kansanmusiikkilevyn tehnyt Pirulainen. Lauantain runsaaseen ohjelman lastenkonsertissa kuultiin laulavaa Nukke Maddaleenaa ja Freijaa sekä lapsiryhmiä Virosta ja Kosken kylältä. Päivän pääkonsertin vetonauloja olivat Suo, Vilma Timonen Quartet ja ruotsalainen folkrockyhtye Hoven Droven. Ilta päättyi railakkaasti Epic Male Bandin tahtiin. KoskisFolkiin kuului myös näppärikurssi, joka päättyi sunnuntaina ”Näppärit soikoon!” – konserttiin, joka esitettiin Nuortentuvan salintäydelle yleisölle. Onnistuneen festivaalin päätti halikkolainen lauluyhtye Nicemblen kirkkokonsertti. Kauniin saariston rengastien varrella Kustavin puoleisessa päässä on Iniö. Iniössä on Seppo Bruunin kesäpaikka. Seitsemän vuotta sitten Seppo sai ystävien kanssa idean järjestää folk-tapahtuma. Iniö Folk on pieni ja suruton talkoohengessä järjestettävä tapahtuma. Ohjelmisto ei juuri häviä vakavammille festivaaleille. Tämän vuoden ohjelmassa oli Tradikaalia, Heikki Lahtea ja Mauno Järvelää ystävineen, Jussi Raittista ja monta muuta. Saaristossa on oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Jutajaiset 20 vuotta Rovaniemellä Reilun nelikymppinen Folklorefestivaali Jutajaiset juhli kesäkuussa Rovaniemelle tulonsa 20-vuotistaivalta. Tämän vuoden ohjelmistokattauksessa oli tarjolla värikästä ohjelmaa kolmessakymmenessä eri tilaisuudessa. Ohjelmatarjonta rakentui perinteisen kaavan mukaan, mutta myös uusia muotoja kokeillen. Jutajaisten uutta traditiota ilmentänyt avajaispäivän monikulttuurinen kohtauspaikka, Jutabasaari ja Mahdollisuuksien tori keräsi ohjelmaa pursuavalle areenalle kymmenittäin rovaniemeläisyhteisöjä esittelemään tuotteitaan ja toimintaansa. Kinos – kasa pohjoista tanssia oli niin ikään kelpo konseptilla onnistuneesti toteutettu uusi ohjelmakokonaisuus. Samoin kuin Kansalaisfoorumin kanssa yhteistyönä rakennettu monikulttuurinen Runokammi, joka osoittautui yhdeksi koleakelisen festivaalin vaikuttavimmista tilaisuuksista. Suurimpina yleisövetonauloina olivat odotetusti lauantai-illan esiintyjävieraat. Jutajaisten tämänvuotinen kahdeksan tuhannen kävijämäärä oli olosuhteisiin nähden kohtuullinen, vaikkei tavoitteeseen päästykään. Sauli Heikkilä KoskisFolkia vietettiin helteessä Sää suosi Suomen Kansanmusiikkiliiton tarjoamaa Pirulaisen konserttia Etno-Espalla elokuussa. Pirulaisen mutkaton ja rento esiintyminen sulatti Espan yleisön ja yhtye sai runsaasti uusia ystäviä. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014 51
• KEIKAT www.kansanmusiikki.fi Syyskuu Zephyr 26.9. Kouvola www.pkmo.fi Hienohelma ja hyppivä puuhevonen 26.9. Helsinki www.siba.fi Kimmo Pohjonen 50 vuotta Special 26.9. Tampere www.tampere-talo.fi Hengellisen kansanmusiikin helmiä 28.9. Elimäki Riitta Riihelä 0400 346545 Tanssiteatteri Tsuumin 15-vuotisfestivaali 30.9.–3.10 Helsinki www.tsuumi.com Valoa korvalle II – Outi Pulkkinen ja Teemu Korpipää 30.9. Helsinki www.siba.fi Lokakuu The Irish Festival of Oulu 1.–10.10. Oulu www.irkku.fi Mirel Wagner 1.10. Espoo www.sellosali.fi Kalevalainen ensiapulaukku 1.10. Helsinki www.siba.fi Tallarin konsertti - Uusi kokoonpano esittäytyy 2.10. Kaustinen www.kansantaiteenkeskus.fi Lokakuun loiskeet 3.–5.10. Lappajärvi www.spelit.fi Pauli Hanhiniemi & Hehkumo 3.10. Helsinki www.savoyteatteri.fi Terem Quartet 5.10. Helsinki www.savoyteatteri.fi Aleksin syyssoitto 10.10. Helsinki www.uudenmaankamu.net Syys-Folk 10.–12.10. Haapavesi www.haapavesifolk.com Uudenmaan pelimanniklubi 14.10. Helsinki www.uudenmaankamu.net Tradikaali – Lass Kicks Many 15.10. Helsinki www.siba.fi Kafe Balkan 15.10. Helsinki www.kallionkulttuuriverkosto.fi Perinnearkkuklubi: Makramee, Celenka 15.10. Helsinki www.perinnearkku.net Marraskuu Helsingin Musiikki- ja Kirjamessut 23.-26.10. Helsinki www.messukeskus.fi Soimannien Syyssoitto 1.11. Jämsä Antti Sulin 040 748 0871 Vasa Folk 24.–25.10. Vaasa www.vasafolk.fi Pyhäinpäivän soitot 1.11. Karijoki Kari Peltoniemi 0400 911 091 Karja arktisessa paratiisissa 24.10. Rovaniemi www.rimpparemmi.fi Harpun voima -naamioballadi 1.11. Helsinki www.nukketeatterisampo.fi Tanhu-Visa 80 v. -juhlakonsertti 25.10. Helsinki www.kolumbus.fi/tapani.kokko/ tanhuvisa/main.html Sakonat-konsertti 2.11. Lappeenranta www.sarikaasinen.com/fi/etusivu/opetustoiminta/ Lauluyhtye Ensemble Norma feat. Sibelius-lukion tyttö­ kuoro: Alku ja juuri 4.11. Helsinki www.siba.fi Karja arktisessa paratiisissa 25.10. Rovaniemi www.rimpparemmi.fi Iin syyssoitto 26.10. Ii www.ppkyhdistys.net Etnosoi! 5.–9.11. Helsinki www.etnosoi.fi IX Hollo ja Martta 26.10.-2.11. Hollola www.hollojamartta.fi Hiljennä, hellitä! – Salla Pesonen ja Sanne Tschirpke 5.11. Helsinki Elämänkaarelta – www.siba.fi Juho Koirasen muistokonsertti Lasten lauantai: Paukkumaissi 26.10. Lempäälä Karja arktisessa paratiisissa 18.10. Espoo Antti Koiranen 040 5514137 5.11. Rovaniemi www.sellosali.fi www.siba.fi Severa fado läpi lepattavan Kisko-klubi: Celenka sielun Pauli Hanhiniemi & Hehkumo 19.10. Riihimäki 29.10. Helsinki 5.11. Tampere facebook.com/kiskoklubi www.malmitalo.fi www.tampere-talo.fi Celenka AP-klubi Tallarin konsertti - Ritva Talvi21.10. Mäntyharju 29.10. Hämeenlinna tien sävellyksiä www.kansanmusiikkiliitto.fi www.ravintolapiparkakkutalo.fi/ 6.11. Kaustinen Hippaklubi: Celenka albertin-kellari www.kansantaiteenkeskus.fi 22.10. Joensuu Karja arktisessa paratiisissa Karja arktisessa paratiisissa www.mahtiry.com 30. ja 31.10. Rovaniemi 7.11. Rovaniemi Rahvaanmusiikin ilta: mm. www.rimpparemmi.fi www.rimpparemmi.fi Celenka 23.10. Tampere Ilmoita tapahtumasi: info@kansanmusiikki.fi www.rahvaanmusiikinkerho.net KOULUTUKSET Syyskuu Kymenlaakson Pelimannikuoro ja -orkesterin harjoitukset 28.9. Kotka Riitta Riihelä, 0400 346 545 Harmonikkakurssi senioriikäisille 30.9.-6.10. Salo www.elakeliitto.fi Lokakuu Perinnearkun jamihautomo 2.10. Helsinki www.perinnearkku.net DÄÄNS - tanssileiri 3.-5.10. Lahti riia.niemela@nuorisoseurat.fi Bulgarialaisen laulun kurssi 4.-5.10. Helsinki www.kmo.fi/fi/kamulinja/lyhytkurssit 52 Kymenlaakson Pelimannikuoro ja -orkesterin harjoitukset 5.10. Kotka Riitta Riihelä, 0400 346 545 Syysfolk-kurssit Haapaveden opistolla 10.-12.10. Haapaveden opisto www.haapavesifolk.com NÄE, KOE, TEE – koulutuspäivä yhdistyksen strategiatyöhön 23.10. Helsinki www.diges.info Folkmusik för barn och unga – framtidens traditionsbärare 24.10. Vaasa www.sls.fi/folkmusik Kansanmusiikkikurssi III 25.10. Kurenpolvi Kari Auvinen, 050 535 4514 Pohjoismaista kansanmusiikkia mandoliinilla 25.-26.10. Järvenpää www.kum.fi www.kansanmusiikki.fi Sibelius-nuotinkirjoitus­ ohjelman perusteet 25.-26.10. Järvenpää www.kum.fi Kymenlaakson Pelimannikuoro ja -orkesterin harjoitukset 26.10. Kotka Riitta Riihelä 0400 346 545 Sakonat -kansanmusiikkikurssi 31.10-2.11. Lappeenranta www.kesyli.net Marraskuu Perinnearkun jamihautomo 6.11. Helsinki www.perinnearkku.net Kansanmusiikkityöpaja: Frigg 14.-15.11. Oulu jaana.herlevi-hautala@eduouka.fi Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien soittoleiri ja syyskokous 15.11. Hauho Raimo Salmela 0440 312214 Vantaan kansanmusiikkikurssit 15.11. Vantaa www.uudenmaankamu.net Kansantanssin ohjaajakoulutuksen perusopinnot 2. jakso 15.-16.11. Oulun seutu Riia Niemelä 044 744 3939 Kymenlaakson Pelimannikuoro ja -orkesterin harjoitukset 16.11. Kotka Riitta Riihelä 0400 346 545 Taiteilijan ABC – Maailmanmuusikot ja media 20.11. Helsinki www.caisa.fi Bluegrass- ja Old Time -mandoliinikurssi 22.-23.11. Järvenpää www.kum.fi KANSANMUSIIKKI • 3 • 2014