• Irtonumero 8 € 3 • 2016 6 Anne-Mari Kivimäen sukellus karjalaiseen sielunmaisemaan 10 Juho Perttu lauloi komioita lauluja 20 Johanna Juholan tarinoita mielikuvitusystävien kanssa MUKANA PELIMANNI-LIITE
• 2 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 SISÄLTÖ 3 • 2016 17 20 10 KOLUMNISTI Juha Hurme Juho Perttu lauloi komioita lauluja. Anne-Mari Kivimäen sukellus karjalaiseen sielunmaisemaan Johanna Juholan tarinoita mielikuvitusystävien kanssa Ajassa: Kiharakolmio ........................................................................................................5 Esittelyssä Henrica Fagerholm: Etiopialaisen grooven juurilla ...............................................................................................................13 Frakki ja balalaikka ........................................................................................................14 Orivesi All Stars soitti suoraan sydämiin Korrössä ..........................................19 Persoonallinen pelimanniyhtye Hauru .................................................................22 PELIMANNI-liite Esittelyssä Truba ry .......................................................................................................23 Siilifolk miettii uutta ajankohtaa ..............................................................................24 Uudenmaan nurkka .......................................................................................................24 Vuoden 2017 yhteissoittokappaleet Pohjois-Savosta .....................................25 Juokin Malja Riitta Hämeen-Anttilalle ...................................................................29 Kaamospeleillä lasten ja nuorten vuosi Kamun kaa! ....................................29 Kuulumisia Pohjois-Savosta .......................................................................................30 Pelimannimusiikin fraseerausta oppimaan .........................................................31 Pispalan Sottiisi keräsi tanssiväen Tampereelle kesäkuussa .......................32 Oriveden kansanmusiikkikurssit 2016 .................................................................33 Kaustisella tutkittiin viulupelimannien nuotinlukua ......................................34 Kaustisella uusia mestareita ja tehokasta Konstaa ..........................................35 Encounters – kohtaamisia taiteen parissa ...........................................................36 Muistoissamme Maakuntaneuvos Viljo S. Määttälä ja Ulf Bergström ............................................................................38 Yhteistyössä musiikin opetusta Nepaliin .............................................................39 Kukushka Viipurissa ......................................................................................................40 Yle:n etnokysely...............................................................................................................41 Levyt .....................................................................................................................................42 Kirjat .....................................................................................................................................47 Taustapeili: Julia Palmu ................................................................................................50 6 Ee ro G ru nd st rö m
• 3 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 ALKUTAHDIT Okra Playground on valittu WOMEX16 World Music Expon showcase -sarjaan. WOMEX on maailmanmusiikkivaikuttajien tärkein kansainvälinen foorumi, joka kerää vuosittain tuhansia osallistujia kymmenistä eri maista. Vuoden 2016 tapahtuma järjestetään Espanjan Santiago de Compostelassa lokakuussa. Okra Playground on vuonna 2010 perustettu yhtye, joka julkaisi debyyttinsä Turmio viime lokakuussa. Saksalaisen Nordic Notes -levy-yhtiö julkaisi Turmion KeskiEuroopassa heinäkuun lopussa. Yhtyeen tuoreessa musiikissa muinaiset kansansoittimet kantele ja jouhikko yhdistyvät elektroniseen äänimaailmaan. Musiikin juuret ovat syvällä suomalaisessa maaperässä mutta latvusto keinuu kaikkiin ilmansuuntiin. Kolmen naislaulajan vahvat äänet ja ikiaikaiset tekstit johdattavat kuulijan yhtä aikaa kauas ja lähelle. Yhtyeen svengi vangitsee hypnoottisella poljennollaan. A nt ti Ko kk ol a Okra Playground Womexiin Kesäkuussa julkaistu a capella folkhopyhtye Tuulettaren esikoisalbumi Tules Maas Vedes Taivaal julkaistiin kesäkuussa ja se on noussut maailmanmusiikin listoille. Syyskuussa sijoitus World Music Charts Europe -listalla oli jo 8. ja Transglobal World Music Chart -listalla 14. Tuuletar ei ole pelkästään loistavasti laulava kvartetti. Beatbox ja eksoottiset äänenkäyttötavat luovat ainutlaatuisen soinnin, jolla se erottuu muista a capella -yhtyeistä. Yhtyeen omissa sävellyksissä suomalainen kansanperinne lyö kättä maailmanmusiikin ja urbaanin nykymusiikin kanssa. Vuosi sitten Tuuletar palkittiin Vokal Total -yhtyelaulukilpailussa Itävallan Grazissa pääkategoriassa hopeapalkinnolla, kultadiplomilla ja toisella Yleisön suosikki -palkinnolla. Ensi vuonna Tuuletar esiintyy kiertueilla muun muassa Skandinaviassa, Saksassa ja Taiwanissa. Tuulettaren levyn arvio sivulla 46. Tuulettaren esikoinen listoille Folkelarmissa Frigg ja Ilkka Heinonen Trio Oslossa kansamusiikin ja kansantanssin showcasetapahtumassa on Suomesta esiintymään päässeet muutenkin ulkomailla jo mainetta niittäneet Frigg sekä Ilkka Heinonen Trio. Folkelarm pidetään 17.-20.11. Ohjelmassa on konserttien lisäksi myös seminaareja. Sari Kaasinen perusti miehensä Petterin ja tyttärensä Kiisan kanssa kulttuurija tapahtumakeskus Kehruuhuoneen Lappeenrannan Linnoitukseen viime vuoden alussa. Kehruuhuone on saanut hyvän vastaanoton ja konserteissa ja tapahtumissa on riittänyt yleisöä. Myös yhteisöt ja yritykset ovat löytäneet paikan tilaisuuksiinsa. Kaasisen pitkä ura kansanmusiikin parissa näkyy ja kuuluu Kehruuhuoneen toiminnassa. Sakonatkansanmusiikkitapahtuma järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja konsertteja ja muita tilaisuuksia, joissa kansanmusiikkia esitetään, on paljon. Molempina kesinä Kehruuhuoneella on ollut töissä viisi kesäkansanmuusikkoa. Omistajien lisäksi vakituista henkilökuntaa on yhdeksän. Myös Kaasisen oma ura musiikin parissa jatkuu. Ensi vuoden 50-vuotispäivien merkeissä on tulossa uutta esitettävää ja keikoille on kova into. Sari Kaasisen Kehruuhuone tuo väriä Lappeenrantaan SAKONAT 28.-30.10.2016 www.sarikaasinen.com www.kehruuhuone.fi
• 4 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Sa ul i H ei kk ilä PÄÄKIRJOITUS Itsenäistyminen ja kansanmusiikki E räs kansanmuusikko kysyi Facebookissa, miksei hän saa soittaa kanteletta kansallispuvussa? Kysymyksellään hän viittasi Ylen verkkosivulla olleeseen artikkeliin, jossa kirjoitettiin Kaustisella esiintyneiden Puhtija Hermanni Turkki -yhtyeiden sopivan myös perinneallergisille. Kyseinen toimittaja osoitti kyllä jonkinlaista asenteellisuutta, mutta ei hän siinä varsinaisesti kieltänyt kanteleensoittoa kansallispuvussa. Siitä voinee olla samaa mieltä, että on olemassa ihmisryhmä, jota voi kutsua perinneallergiseksi. Samaan aikaan tuntuu siltä, että suvaitsevaisuus kansanmusiikkia ja -tanssia kohtaa on lisääntynyt huomattavasti. Kliseiset mielikuvat ovat murtumassa. Ennakkoluuloisia asenteita tanhuja tai kansanmusiikkia kohtaan on aivan varmasti ja usein ne perustuvat virheellisiin ja stereotyppisiin mielikuviin. Tylsiäkin esityksiä kuitenkin on. Monien muiden kansojen tanssit ja musiikki saattavat tuntua paljon räväkämmiltä ja enemmän mukaansatempaavilta. Jos asiaan viitsii perehtyä tarkemmin, kotimaan perinteestäkin alkaa löytyä räväkkyyttä ja mukaan voi tempaantua huomaamatta. Näin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan aattona olen miettinyt paljon sitä, miten itsenäisyyden kaipuun huumassa korostunut kansallisuusaate on vaikuttanut kansanmusiikkiin ja -tanssiin. Jos olen oikein ymmärtänyt, kansanperinnettä pyrittiin 1800-luvulla siivoamaan salonkikelpoiseksi. Kyse ei varmasti ollut pelkästään raskaamman eroottisen runouden siivoamisesta pois vanhojen runojen kokoelmista vaan myös ruokottomaksi ja liian primitiiviseksi katsottujen piirteiden siivoamisesta musiikista ja tanssista. Muinaista musiikkia esittävät yhtyeet joutuvat kuvittelemaan sen, miltä musiikki on kuulostanut, koska äänittämisen historia on lyhyt. Kuinka paljon perimätietona kulkeneesta ilmaisusta voidaan päätellä, jos kansanmusiikin on haluttu kuulostavan taiteelta? Entäs tanssi? Vuoden ensimmäisessä numerossa oli artikkeli kansantanssin 150-vuotisesta historiasta. Juuri seisomaan oppinutta, musiikin tahdissa hytkyvää taaperoa katsellessa voi päätellä, että tanssi on kuulunut ihmisten kulttuuriin aina. Millaista se on ollut viisisataa tai viisituhatta vuotta sitten? Onko mikään kansantanssiryhmä lähtenyt tutkimaan sitä? Kansanmusiikin ja -tanssin historiaa ennen ja jälkeen itsenäistymisen tullaan käsittelemään juhlavuoden mittaan. Tervetuloa juhlimaan kanssamme. Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 3 (181) 2016 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@gmail.com Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Risto Kupari, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jimmy Träskelin, Tiia Vartio ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Ma´ilmanlopun maanitus kuva: Hanna Koikkalainen Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 4/16 ilmestyy 2.12. aineisto 7.11. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
• AJASSA Kiharakolmio 5 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: Timo Saukko Kuva: Johan Björklund Onko Kiharakolmion tavoitteena murtautua suuremmankin yleisön tietoisuuteen vai onko näin hyvä? Kuinka ehditte tehdä keikkaa kuluvana vuonna? Keikkoja on sopivasti, on ollu jo Folklandia, Samuelin Poloneesi, Kaustinen ja Spelit. Piänempiä yksityyskeikkoja on ollu joitain. Enempään ei oo tarvetta, paitti että rahaa vois tulla iliman keikkojaki. Milloin yhtyettä on jälleen mahdollista kuulla elävänä? Aivan elävänä tuskin koskaan, mutta Folklandia on seuraavana jos oikeen muistan. Isoolla rahalla saa meirät kyllä vaikka kotiakki. Kiharakolmio tunnetaan myös totisesta huumoristaan. Muistuuko mieleen jotain erityisen makoisaa lavatilannetta? Aika lailla alakuvaihees Kaustisen Pelimannitaloolla kävi nii, jotta soittojen jäläkee mentiin – niinku suuret starat sitte viaruuskamariihin – mutta Juhani meniki eri kämppähän ja sitte arvuuteltihi koska vois mennä takaasi nii jotta oltaas yhtäaikaa, mikä ei sitte onnistunu tiätenkää. Sen koommin ei juuri oo lavalta lährettykään välis mihkää vaan soitetaan encoret heti. Jokku ihimiset tunkoo tanssimahan vaikka se on kiälletty muualla paitti Pelimannitaloos. Lavalta on hauska seurata tanssijoota ku ei ne pysy meirän rytmiis ollenkaa. Mutta kaikki ei ymmärrä vihjeetä... Kiharakolmio nauttii tavatonta suosiota kansanmusiikkiyleisön keskuudessa. Tänä vuonna yhtye julkaisi kaksikymmenvuotisen uransa kunniaksi juhlalevyn.
• 6 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 E lokuun lopussa Musiikkitalon yleisöä hämmentäneessä teltassa esitettiin Anne-Mari Kivimäen neljän vuoden urakan Suistamon Perinnelaboratorion konserttisarjan viimeinen osa päivittäin viikon ajan. Kymmenen esiintyjän, tekniikan ja päivittäin vaihtuvan vierailijan voimin esitettiin kooste aikaisempien konserttien ohjelmista sovitettuna yhdeksi omaksi ehyeksi kokonaisuudeksi. Pääkonserttien ohella oli runsaasti sivuohjelmaa, kuten Suistamon Sähkön disco, luento, sooloesityksiä, keskustelua, elokuva ja vierailevia taiteilijoita Karjalasta. Hurja konserttiviikko kuvaa hyvin Anne-Marin taiteelliseen tohtoritutkintoon tähtäävän matkan kokonaiskuvaa. Runsas ja rönsyilevä matka on sisältänyt likipitäen kaikkea mahdollista mykkäelokuvasta sarjakuvakirjaan. Silti kokonaisuus syntyi kuusi vuotta sitten melkein yhdeltä istumalta. – Olin pohdiskellut jatko-opintomahdollisuutta ja kun aihe kirkastui tein viisitoistasivuisen tutkimussuunnitelman todella nopeasti. En vieläkään oikein ymmärrä, mistä se tuli, Anne-Mari muistelee viiden vuoden takaisia tapahtumia. Ilja Kotikallioon hän oli tutustunut Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiopinTiivistunnelmainen nouseva katsomo notkuu, tanner tömisee, Notka-haitari, sähköinen sätkätys ja hikiset tanssijat luovat ma´ilmanlopun meininkiä iloisin karjalaisin värein koristellussa jättiläisen putkiteltassa Helsingin Musiikkitalon aulassa. Hymyilevä yleisö ei näytä kulkevan kohti kadotusta mutta AnneMari Kivimäen tohtorikonsertin sarjalle tässä kylläkin laitetaan piste. Anne-Mari Kivimäen Sukellus karjalaiseen sielunmaisemaan Teksti: Sauli Heikkilä
• 7 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 tojen maisterivaiheessa 1990-luvun lopussa, kun hän alkoi tutkia, millaista oli karjalainen haitarinsoitto. Äänitteitä ei juuri löytynyt, sillä Karjalasta oli tallennettu lähinnä runolaulua ja kanteleensoittoa. Pirunkeuhko oli jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Sen ei katsottu olevan kyllin korkeatasoista suomalaisen kansanmusiikin juuriksi. Vähäiset äänitteetkin olivat vain muutaman kymmenen sekunnin mittaisia ja maisteritutkinnossaan Anne-Mari pohti, kuinka ne olisivat jatkuneet. Millaista oli Kotikallion ”karmuunin” soitto. Kotikallio jäi elämään Reetta-Kaisa Ileksen kanssa muodostetun Puhti-duon ohjelmistoon ja 2011 tapahtui käänteentekevä kohtaaminen Seinäjoen Rytmikorjaamolla. Sukellus Kotikallion maailmaan Puhti oli keikalla ja yleisön joukossa oli Erkki Peräsalo Lapuan Ruhan kylästä. Hän toi mukanaan lehtileikkeitä Kotikalliosta, muun muassa Lauri Simonsuuren muistokirjoituksen, josta kävi ilmi, että Suomen Kirjallisuuden Seuran arkistoissa oli 25 tuntia arkistoäänitteitä Ilja Kotikalliosta. Lehtileikkeitä katsellessa Anne-Mari ymmärsi, että tässä on aihe, jota täytyy tutkia. – Maisterivaiheessa olin kuunnellut ja yrittänyt ymmärtää vain musiikkia. Nyt ymmärsin, että kyseessä oli oikea ihminen, joka oli joutunut lähtemään evakkoon Suistamon kylästä ja joka oli jatkanut värikästä elämäänsä Lapualla aina kuusikymmentä luvulle saakka. Opinnot alkoivat seuraavana vuonna ja siitä alkoi sukellus Ilja Kotikallion maailmaan. Nyt ei ollut kyse pelkästään karjalaisesta harmonikan soitosta vaan paljon suuremmasta: Erään värikkään poikkitaiteilijan elämästä ja hänen elinpiiristään. Anne-Mari kuunteli äänitteet läpi ja kuuli myös, kuinka eräs Iivo Pehkoranta oli äänittänyt soittoa "magnefoonille". Suistamon perinneseuran kautta löytyi Iivon poika, Timo Pehkoranta ja hänen vintiltään tunnin nauha Iljan soittoa ja tarinointia. Nauhalla oli pikkupätkien sijaan jopa seitsemän minuutin esitys. Ilja Kotikallio syntyi Suistamossa 1894 ja kuoli oman käden kautta Ruhankylällä, Lapualla 1961. Hän oli suistamolainen haitarinsoittaja ja tarinankertoja. Kotikalliosta kerrotaan, että hän oli yksi kaikkien aikojen parhaimmista ja lahjakkaimmista tarinankertojista. Näillä haastattelunauhoilla hän kertoo praasniekoista, illatsuista, karhumetsästyksestä, pirtunhakureissuista, syntymästä ja kuolemasta. – Iljaa voisi verrata nykypäivän kansanmusiikin opiskelijoihin: hän lauloi, tanssi ja soitti. Elämäntaipaleellaan 1800-luvun Suistamolta 1960-luvun Lapualle hän koki myös aikamoisen kansanmusiikin murroksen. Ei vain yhtä konserttia Kun päätös opintojen aloittamisesta oli tehty, oli Anne-Marille selvää, että pelkästään konserttiin tai edes muutamaan konserttiin hän ei tyydy vaan nyt sukelletaan suoraan syvälle Karjalaan laidat ryskyen poikkitaiteellisin keinoin. Syntyi Suistamon Perinnelaboratorio. Konserteista ensimmäinen oli soolokonsertti Aikapyörä ja Pirunpeli, jossa keskityttiin Iljan elämänvaiheisiin. Toinen konsertti, Pahan laulu, rakennettiin Puhtiduolle ja siinä inspiraation lähteenä oli Iljan tarinat pirusta, haitarin maineesta pirun herättäjänä ja traagisista ihmiskohtaloista. Kolmas osa käsitti Mykkäelokuvan Sijaton sielu, joka oli jatko-osa Pahan laululle sekä Lakkautetun kylän, joka toteutettiin sarjana soivia Hanna Koikkalaisen valokuvanäyttelyitä. Musiikissa Anne-Mari sukelsi useiden vierailijoiden kanssa evakoiden kohtaloihin, Suistamon perinnelaboratorion konsertit Anne-Mari Kivimäki, sävellys, haitari, laulu Samuli Volanto, äänitekniikka ja -suunnittelu Lisäksi: Aikapyörä ja pirunpeli – Tarinaa Suistamolta Marjo Kuusela, ohjaus, käsikirjoitus Eero Grundström, äänisuunnittelu Jaana Kurttila, pukusuunnittelu Maria Kalaniemi, musiikin ohjaus Pahan laulu eli balladi paskasta karmasta Reetta-Kaisa Iles, koreografia, tanssi, laulu Tommi Kainulainen, ohjaus Kimmo Pohjonen, musiikin ohjaus, äänisuunnittelu Jaana Kurttila, pukusuunnittelu William Iles, lavastuskonsultti Lakkautettu kylä – Soiva valokuvanäyttely Hanna Koikkalaisen, valokuvanäyttely Silja Palomäki, laulu, klarinetti Piia Kleemola, viulu, laulu Meri Tiitola, harmooni, laulu Ville Leinonen, laulu, kitara, lyämäsoittimet Timo Väänänen, leukakantele, pyngyr Matti Laitinen, kitara, laulu Ville Rauhala, kontrabasso Rauno Nieminen, rumpu, jouhikko Pekko Käppi, jouhikko, laulu Petri Seppälä, trumpetti Suistamon Sähkö Eero Grundström, koneet, laulu Reetta-Kaisa Iles, esitanssi, laulu Tuomas Juntunen, esitanssi, laulu William Iles, valosuunnittelu Sijaton sielu Mykkäelokuva, livesäestys Anne-Mari Näyttelijät: Anne-Mari, Reetta-Kaisa Iles, Timo Saari Ohjaus: Tommi Kainulainen Pukusuunnittelu: Jaana Kurttila Kuvaus: Aarne Tapola Ma´ilmanlopun maanitus Marjo Kuusela, ohjaus Tanssiteatteri Minimi Tanssiteatteri Tsuumi Suistamon Sähkö Pekko Käppi, jouhikko, laulu Ville Rauhala, kontrabsso Eero Grundström, huuliharput Risto Ylihärsilä, rummut, laulu Timo Saari, tanssi Esityksien vierailijat: Juha Hurme Anastasia Trina Arto Rinne Petroskoista Johanna Keinänen Reijo Kela Pauli Hanhiniemi Kimmo Pohjonen Jaana Kurttila, pukusuunnittelu Janne Vasama, teltta, lavastus, videot H an na Ko ik ka la in en
• 8 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 lähtemiseen ja luopumiseen. Neljäs osa oli Suistamon Sähkö, joka toi ripatskojen ja maanitusten haitarin, tanssin ja laulun maailman elektrobiittien soinnittamana. Viides ja viimeinen Ma´ilman lopun maanitus kerii tarinan yhdeksi spektaakkeliksi. Varsinaisten konserttien ohella on syntynyt sivutuotteena Hanna Koikkalaisen valokuvakirja Lakkautettu kylä ja Hanneriina Moisseisen sarjakuva Kannas. Kannakseen liittyy myös internetistä löytyvä musiikki, mutta siihen ei Anne-Marin aika enää riittänyt ja sen sävelsi ja toteutti Eero Grundström . Lisäksi Anne-Mari on toimittanut Kansamusiikki-insituutin julkaiseman levyllisen Ilja Kotikallion omaa soittoa ja tarinoita. Projektiin on kuulunut useita haastattelumatkoja Lapualle sekä viisitoista matkaa Venäjän Karjalaan, joista suurin osa suuntautui Suistamolle. Suistamon matkoilla tärkeintä oli päästä näkemään elämää Karjalassa, kuulla karjalan kieltä ja tutustua paikallisiin ihmisiin ja suomalaisiin Karjala-yhdistyksiin. Kolmannella matkalla tehtiin myös elokuva Sijaton sielu. Parhaat yhteistyökumppanit Vuosia kestävän konserttisarjan toteuttaminen on edellyttänyt hyvin paljon kulissien takaista työtä. Muusikoksi AnneMarilla onkin ainutlaatuinen lahja: hän pitää tuotannollisista töistä. Korkeakoulu tarjoaa taiteilijalle ilmaisun vapautta ja ohjausta, mutta rahoitus tuotannoille on hankittava itse. Ahkera on myös onnekas ja Anne-Mari on onnistunut saamaan rahoituksen riittämään niin, että on voinut käyttää ammattilaisia yhteistyökumppaneinaan. Jos apurahat eivät ole riittäneet, on käytetty omaan elämiseen tarkoitettuja henkilökohtaisia apurahoja. Reetta-Kaisa Ileksellä on luonnollisesti ollut hyvin näkyvä rooli koko sarjan ajan, ja yhteistyö Eero Grundströmin kanssa alkoi jo KAMU-musiikkileirillä varhaisteininä. Hänen kanssaan Anne-Marilla oli myös ensimmäinen yhtyeensä, Spontaani Vire. Keskeisiä tekijöitä on myös äänisuunnittelija Samuli Volanto , joka on ollut mukana kaikissa tuotannoissa, pukusuunnittelija Jaana Kurttila sekä ohjaaja-käsikirjoittaja Marjo Kuusela . Parin vuoden ajan AnneMarilla on ollut myös palkattuna tiedottaja Inka Ylihärsilä . – Meille oli selvää Reetta-Kaisan kanssa, että ammattilaisiin käytetty budjetin osa maksaa lopulta itsensä. Samalla periaatteella on toteutettu Suistamon Perinnelaboratorion konserttisarja oheistuotteineen. Se on maksanut vaivan, kaikissa tuotannoissa näkyy huippuammattilaisten kädenjälki. Aiheen on täytynyt myös kiinnostaa tekijöitä, että omien tuotantojensa sijaan he ovat olleet valmiita käyttämään runsaasti aikaa Anne-Marin projektiin. – Pyydän mukaan ennemmin tyyppejä, joihin luotan. Sen jälkeen annan vapaat kädet. Kokonaisuuden langat pysyvät kuitenkin Anne-Marin käsissä ja hän päättää, mitä tehdään. Kunkin osa-alueen osaajat saavat sitten päättää miten. Musiikin säveltäminen on luonnollisesti omissa käsissä. Anne-Marille on ollut tärkeää, että jokaisesta konsertista tuotetaan myös levy. Pelkkä tutkintokonsertti ei pitkälle kantaisi edes kotimaassa, saati ulkomailla. Hänelle on tärkeää, että hän saisi myös kansainvälistä arviota. – Palautetta on tullutkin. Keikoille on pyydetty ja nyt Nordic Notesin Christian Pliefke on ottanut levymme kansainväliseen levitykseen. Perinnelaboratorio elää pitkään Monet ulkomaille suunnatuista keikoista Anne-Mari on tehnyt pienillä kokoonpanoilla. Viime aikoina on kysytty myös Lakkautettua kylää ja sitä varten on perustettu uusi kokoonpano Kivimäen Palomylly. Kiireisiä muusikoita on vain vaikea saada yhtäaikaa samaan paikkaan ja niinpä miehitys vaihtelee tilanteen mukaan. Puhtilla alkaa olla jo varsin vakiintunut asema varsinkin Saksassa. Anne-Mari Kivimäki levyillä Lakkautettu kylä – A Closed-Down Village, 2015 Aikapyörä The Wheel of Time, 2013 Pauhu, 2003 Puhti Komia, 2016 Pahan laulu, 2014 The Puhti Collection, 2013 Since 2001, 2011 Arkistomatkaoppaat, 2006 Suistamon Sähkö Suistamon Sähkö, 2015 Lempee & Lovee: Lempee & Lovee, 2015 Pellonlaidan orkesteri Kesäelämää, 2012 Hehkumo Muistoja tulevaisuudesta, 2006 Pauli Hanhiniemi & Hehkumo: Aukkoja tarinassa, 2008 Pauli Hanhiniemi Minä ja Hehkumo, 2014 Juurikadun orkesteri Juurikadun orkesteri, 2010 Anne-Mari Kivimäki ja rakas Notka-harmonikka. M ar ko M äk in en
• 9 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 – Ilmeisesti siellä yleisöä puhuttelee yhtyeen rajaton hulluus. Näyttääkin siltä, että Suistamon Perinnelaboratorio tulee elämään pitkään vielä varsinaisen työn valmistuttua. Siihenkin tosin menee vielä ainakin vuosi. Edessä on viimeiseen konserttiin liittyvä levy, johon on tehtävä hieman myös uutta musiikkia, koska konsertissa soitettiin numeroita myös aikaisemmista konserteista. Edessä on myös paljon kirjoitustyötä. – Se ei ole se kaikkein iloisin vaihe. Mutta ehkäpä en olisi muusikko, jos kirjoittamisesta tykkäisin, huokaisee Anne-Mari. Matkustaminen kuuluu myös olennaisena osana muusikon elämään. Anne-Marin onneksi kirjallisen työn ohjaajaksi tuli Petri Hoppu Tampereelta ja näin hän säästyy muutamalta matkalta pääkaupunkiin. Tampereella Anne-Mari onkin viihtynyt koko elämänsä lukuun ottamatta ensimmäistä neljää vuotta Tuusulassa, seitsemän vuoden opiskeluja Sibelius-Akatemiassa ja kolmen vuoden periodia kyläpelimannina Alavudella, Etelä-Pohjanmaalla. – Olen huomannut, että kansanmuusikkona voi elää täälläkin. Moni ei ymmärrä, että täältä on keskimäärin paljon lyhyemmät keikkamatkat kuin Helsingistä. Kyläpelimanniperiodin vuoksi monet luulivat, että Anne-Marin juuret ovat Pohjanmaalla, tamperelainen aksenttihan on paha tarttumaan. Suistamo pistää myös epäilemään, että kaukaiset juuret löytyisivät Karjalasta. Näin ei kuitenkaan ole. Itäistä verta ei suonissa pitäisi virrata. Anne-Marin iloista tarinointia kuunnellessa tulee mieleen, että ehkäpä sukututkimus ei ole ulottunut tarpeeksi pitkälle. Konserttisarjaa seuranneelle yleisölle on saattanut muodostua myös toinen virheellinen käsitys, joka on syytä oikaista. Anne-Marin soittama ja muutenkin esityksissä näkyvästi esillä oleva Notka-haitari ei ole se peli, jota Ilja Kotikallio soitti. Notka on Anne-Marin oma taiteellinen valinta. – Paalasen Antilla oli Notka, joita SOK toi 70-80-luvuilla Suomeen Neuvostoliitosta. Sain sitten oman ja ihastuin siihen. Soitin on kevyt, Es-vireinen ja se ei ole vaihtoääninen eli vedettäessä ja työnnettäessä jokaisesta napista tulee sama ääni. Se mahdollistaa eri tavalla rytmikkään palkeen käytön. Iljan haitareina olivat yksirivinen karmuuni eli garmoshka ja kaksirivinen haitari. Tarvitaan ravistelua Vaikka varsinainen Perinnelaboratoriotyössä ovat käsillä loppuvaiheet ja viimeinen konserttisarja on päättynyt ei Anne-Mari tunne vielä haikeutta. – Tässä on vielä niin paljon tekemistä ja tulossa tilattuja konsertteja samojen tyyppien kanssa, että haikeuteen ei ole aihetta. Mielessä on käynyt, laitanko perinnelaboratorion kannen kiinni tämän jälkeen, mutta sen päätöksen aika ei ole nyt.Tulevaisuuden varalle ei Anne-Marilla ole vielä uusia suuria suunnitelmia. Suistamo suitsii ajankäytön vielä pitkään. Ohessa tehdään keikkaa Suistamon Sähköllä, Puhdilla ja Kivimäen Palomyllyllä. – Kyllähän pelimanni aina keikalle lähtee, kun pyydetään Anne-Mari ei koe itseään Iljan työn jatkajaksi. Iljan tarina on ollut ennen kaikkea taiteellisen työn inspiraation lähde kaikkineen. Ei pelkästään musiikin vaan myös koko elämäntarinan ja elämänpiirin kautta iloineen ja suruineen. Ilon lisäksi tarinoissa – kuten myös Iljan elämässä – on myös pahuutta ja väkivaltaa, myös kaikkea sitä on Anne-Mari halunnut tuoda työssään esille. Pahan laulua tehdessä jotkut tulivat kauhistelemaan ja kysymään, miten te uskallatte. Pilataanko nyt kansanmusiikin maine. – Silloin vasta kirkastui, että vielä tänä päivänä voidaan hätkäyttää kansanmusiikilla ja tanhulla. Se on mahtavaa! Viimeisen konsertin aikana SibeliusAkatemian tuottaja oli joutunut rauhoittelemaan joitakin tahoja, jotka teltta ja sieltä kuuluva meteli teki levottomiksi. – Ei kansanmusiikin pidä aina olla siistiä. Pitäisi välillä ravistella. Sitä toivoisin enemmän nykyisiltäkin kansanmusiikin opiskelijoilta. Suistamon sähkö päivttää karjalaista perinnettä nykypäivään. H an na Ko ik ka la in en
• 10 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Juha Perttu lauloi komioita lauluja Juha Perttu on siitä harvinainen arkiston ääni, että häneltä on tallennettu rekilaulua pitkällä aikajänteellä, vuosina 1907 ja 1957. Laulujen vertailu syventää tietoa eteläpohjalaisesta rekilaulusta ja sen säilymisestä laulun käyttöyhteyksien muutoksista huolimatta. Se paljastaa myös kansanlaulajan, jonka ohjelmisto on paljon laajempi ja monipuolisempi kuin aiemmin on ymmärretty. J uha Pertun eli Johan Gustav Vuoletin nimi kirjattiin ensimmäisen kerran Kauhavan seurakunnan kirkonkirjoihin 1.7.1881. Hän oli 1846 syntyneen talonpoika Johannes Erkinpoika Vuoletin ja vuotta vanhemman Valpuri Amalia Erkintytär Vuoletin (os. Kumpu ) poika. Ruotsiksi kirjattu kastenimi on muotoutunut tavallisen kansan suussa Juhoksi tai Juhaksi. Kauhavalla myös henkilön ikä vaikuttaa kutsumanimeen. Johaniksi kastettua poikaa saatettiin kutsua lapsena ja nuorena Jukaksi tai Janneksi, vanhempana Jussiksi ja torpparina tai vanhana isäntänä Juhaksi. Haastattelemani Juha Pertun miniä Elli Perttu kertoi vanhan isännän kutsumanimen olleen Jussi aivan elämänsä loppuun saakka. Teksti: Salla Seppä Kuvat: Kansanperinteen arkisto Erkki Ala-Könni nauhoittamassa Juha Pertun laulua Kauhavalla 1957.
• 11 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Eri käsikirjoituksissa, kirjoissa ja artikkeleissa Juha Perttu mainitaan usealla eri nimellä: Juho Vuolle, Juha Vuolle, Juho Perttu (ent. Vuollet) ja Juha Perttu. Kaikki nimiversiot viittaavat kuitenkin yhteen ja samaan kansanlaulajaan. Erkki AlaKönni esittelee hänet haastattelussaan Juha Perttuna. Juha Pertun lapsuuskoti sijaitsi Kauhavan Ylikylässä. Lapsuus oli rekilaulujen elinvoimaista kulta-aikaa ja nuoruutta väritti amerikansiirtolaisuus, joka oli erittäin vahva ilmiö Pohjanmaalla. Haastattelussa Perttukin kertoo lähteneensä Amerikkaan 17–18-vuotiaana vuonna 1898. Elli Perttu kertoi Juha Pertun käyneen Amerikassa jopa kolme kertaa ja toimineen siellä ainakin kaivostyöläisenä. Perttu joutui kuitenkin palaamaan Suomeen, kun hänen kätensä päälle putosi kaivoksessa jokin raskas esine, eikä kättä saatu Amerikassa kuntoon. Käsi luutui pysyvästi väärään asentoon, mutta maanviljelijän ammattia se ei haitannut. Amerikanmatkojen ajankohdista tai kestoista ei ole tarkkaa tietoa, mutta varmuudella hän on palannut Suomeen ennen elokuuta 1907, jolloin Toivo Kuula laulatti häntä. Johan Gustaf Vuoletin sukunimi muuttuu kirkonkirjoissa Pertuksi vuonna 1909, jolloin asuinpaikaksi on vaihtunut Pertun talo Kauhavan Ylikylässä. Juha Perttu avioitui Sanna Maija Juhantytär Karin kanssa, ja he saivat viisi lasta, joista yksi tytär kuoli pienenä ja poika Atte menehtyi sodassa. Muita lapsia olivat Yrjö , Juho , ja Saima . Pertun jäätyä eläkkeelle kotitalon isännäksi ryhtyi poika Juho (Jussi) Perttu. Vanha isäntä asui elämänsä loppuun saakka kotitalossaan ja oli Elli Pertun mukaan hyvin innokas laulamaan. Varma laulun alkamisen merkki oli kävelykeppi, jota pyöritellen Juha Perttu veivasi aina laulukoneensa käyntiin. Soittimia, nuottitai laulukirjoja ei Pertun talossa ollut, ja Juha Perttu lauloi aina ulkomuististaan ilman säestystä. Toivo Kuulan ja Erkki Ala-Könnin lisäksi kukaan muu ei liene taltioinut hänen laulujaan. Juha Pertun elämänlanka katkesi 20.2.1964. Kuulan ja Könnin laulatettavana Toivo Kuula ja Artturi Järviluoma tapasivat 26-vuotiaan Juha Pertun Kauhavalla loppukesästä 1907. Tallennustilanteista kertovat Kuulan kenttämuistiinpanojen lisäksi Järviluoman vuonna 1928 kirjoittama hurmioitunut kuvaus Ylikylän nuorisoseuran illanvietosta, joka on levinnyt useisiin kansanmusiikin kirjoihin ja artikkeleihin. Perttu mainitsee Ala-Könnin haastattelussa Kuulan tallennuspaikoiksi ”Kauppias Alppisen konttuurin” ja ”Änsti Niemen kodin”. Jälkimmäinen oli myös Kuulan majapaikka. Tallennustilanteista Perttu kertoo Erkki Ala-Könnille näin: ”Ja me niille laulelimma sitte täällä. Erkkilän Jussi se oli aiva jouti olla niiren kanssa myötäänsä ni... ttä me laulelimme monta iltaa mones miehenki niille ja niin...” Jussi Erkkilä oli Elli Pertun muistitiedon mukaan Juha Pertun ystävä ja yhtä aikaa tämän kanssa Amerikassa siirtolaisena. He olivat myös laulaneet paljon yhdessä. Erkkilä on nostettu 88 laulun ohjelmistonsa ja Järviluoman haltioituneen kuvauksen ansiosta kauhavalaisen kansanlaulun keulakuvaksi. Kuula merkitsi käsikirjoitukseensa Juha Pertun laulamiksi vain neljä laulua. Tallennustilanteiden kuvauksista, käsikirjoituksista ja Ala-Könnin aineistosta päätellen Perttu on saattanut laulaa Kuulalle kahdeksasta viiteentoista laulua. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että Jussi Erkkilän ja Juha Pertun lauluohjelmisto on ollut jo vuonna 1907 pitkälti yhteistä, olivathan he saman kylän ikätovereita. Erkki Ala-Könni tapasi 76tai 77-vuotiaan Juha Pertun Kauhavalla puoli vuosisataa myöhemmin vuonna 1957 ja nauhoitti tältä kelanauhurilla yhteensä 23 laulua, yhden kehtolaulun sanat ja viisi haastattelua. Ne käsittelevät laulujen tekemistä, piirileikkija rekilaulujen määritelmiä, Kuulan ja Järviluoman kansanlaulujen keruuta sekä entisaikojen lauluja tanssikulttuuria. Perttu laulaa äänitteellä jämäkästi ja vahvalla äänellä, vakaalla tempolla ja takeltelematta. Välillä hän jopa innostuu säkeistöjen välissä kommentoimaan ”ne on komioita lauluja”, kun taas uusi säkeistö ryöpsähtää muistiin ja suusta ulos. Perttu on hyvämuistinen, selkeäsanainen, itsevarman ja rauhallisen oloinen ikämies. Kertojana hän on objektiivinen eikä korosta omaa laulajuuttaan tai osuuttaan tapahtumissa. Haastatteluaineistosta hänestä välittyy tuntuma vaatimattomasta mutta oman arvonsa tuntevasta eteläpohjalaisesta miehestä, jonka teot ja elämän tapahtumat puhuvat puolestaan. Puhe ja laulu ovat äänellisesti voimakkaita ja vahvasti murteellisia. Elli Perttu vahvisti Ala-Könnin laulattaneen vanhaa isäntää kotitalossaan yhden kokonaisen päivän ajan ja olleensa tuolloin itsekin paikalla. Äänitetyt laulut Pertun Ala-Könnille laulamat laulut sisältävät kaksi polskatoisintoa, useita kaksija nelisäkeisiä rekilauluja, tasajakoisia piirileikkilauluja sekä kaksi masurkkaa. Hän ei tosiaankaan jarruttele tai ujostele laulujen laulamisessa, saati äänen voimakkuudessa. Perttu laulaa linjakkaasti ja rytmikkäästi. Hän käyttää harkitun hillitysti korusäveliä ja säveleltä toiselle liukumisia eli glissandoja sekä rytmistä ja melodista muuntelua. Laulu soljuu eteläpohjalaisen jämptisti säveleltä toiselle hyvin selkeästi ja pelkistetysti. Paikoin ääni kiristyy karheaksi ja hyvin voimakkaaksi. Elli Perttu kuvasi laulamista ”huutamiseksi”, ja samaa termiä käytti Ala-Könnin haastattelussa myös Perttu itse. Hänen laululleen tyypillistä on myös asteikon tiettyjen säveltasojen ylävireisyys, jolloin sävellaji nousee ja ääni tuntuu sen myötä kiristyvän ja voimistuvan ”huutomaiseksi”. Äänenkäyttö soveltuisi hyvin ulkotiloihin. Vaihtuvat tahtilajit Ohjelmistosta erottuu selvästi joitain tavallisesta poikkeavia kaksisäkeisiä rekilauluja. Ne noudattavat tahtilajikaavaa 5/4 + 5/4 + 4/4 + 4/4. Pidemmät 5/4-tahdit jakautuvat aina 2/4 + 3/4 -iskualoihin. Pidennetty sävel sijaitsee aina kolmannella iskulla. Ensimmäisen tahdin pidennetty kolmas isku on aina suuri terssi. Toisessa tahdissa pidennetty sävel vaihtelee. Suuret intervallihypyt sijoittuvat aina kahteen ensimmäiseen tahtiin ja alakvintin osuus on kuulokuvassa vahva. Näissä lauluissa sävelala on yleensä perussävelen yläpuoliset neljä säveltä sekä alakvintti. Vaikka laulut sisältävät melodisia samankaltaisuuksia, ne eivät todennäköisesti ole saman sävelmän eri versioita. Perttu laulaa äänitteellä jämäkästi ja vahvalla äänellä, vakaalla tempolla ja takeltelematta.
• 12 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Vaihtuvia tahtilajeja sisältävien laulujen teksti noudattaa samaa kaavaa kuin tasajakoisissakin rekilauluissa. Koska vaihtuvien tahtilajien melodiasäe sisältää kuitenkin kymmenen iskua tasajakoisten kahdeksan sijaan, tapahtuu tekstin tavujen painoissa mielenkiintoisia muutoksia. Osa painottomista tavuista osuu painollisille melodiasävelille. Kuulan fermaattien arvoitus Kuulan Eteläpohjalaisia kansanlauluja -teoksessa on myös kaksisäkeisiä rekilauluja, joihin hän on merkinnut fermaatin tai kaksi. Fermaatti merkitsee nuotin aika-arvon pidennystä esittäjän määrittelemäksi ajaksi. Tahtiosoitus lauluissa on tasajakoinen, eikä fermaattien kestoa tai merkitystä ole avattu missään käsikirjoituksissa. Osassa lauluja fermaatit sijaitsevat juuri samoilla iskuilla joita Juha Perttukin 5/4-tahdeissa systemaattisesti pidentää. Lapuan, Härmän ja Kauhavan laulukirjoista löytyy myös muutamia vastaavia esimerkkejä. Se tuntuu olevan ainakin Etelä-Pohjanmaalla tunnettu ja vakiintunut rekilaulun muoto. Vielä ei ole löytynyt vastausta siihen, mistä moinen tahtien käsittely on peräisin. Näiden laulujen ominaisuuksien vertailu runolaulujen, mustalaislaulujen, virsien ja pelimannimusiikin melodioiden kanssa saattaisi avata lisää ymmärrystä eri perinteenlajien yhtäaikaisesta käytöstä ja niiden sekoittumisesta, eli välimuotoisten laulujen pitkästä aikakaudesta. Juha Perttu eli elämänsä kuulonja muistinvaraisessa musiikkikulttuurissa. Jää arvailujen varaan, miten ja milloin hän oppi ohjelmistonsa. Yksi laulujen esi-isistä voi olla Juha Pertun eno ja kummi Elias Rintala . Hänet tunnetaan taitavana ja innokkaana kauhavalaisena kansanlaulajana, jonka ohjelmisto periytyy muun muassa Anna ja Pentti Virrankoskelle . Heitä ovat taas laulattaneet Erkki Ala-Könni ja Timo Leisiö . Pertun ohjelmiston laulujen juuret saattavat yltää helposti 1800-luvun alkupuoliskolle ja jopa edelliselle vuosisadalle. Ilahduttavaa on myös se, että erikoiset laulut ja omintakeinen laulutyyli ovat säilyneet Pertun ohjelmistossa huolimatta rekilaulukulttuurin muutoksista. Arkistoista löytyy vielä monta muutakin kansanlaulajaa, joiden ohjelmisto huutaa esillepääsyä ja tarkempaa tutkimista. Kirjoittaja on tehnyt Juha Pertusta pro gradu -tutkielman Sibelius-Akatemiassa 2016. ?? Fräntilän Anna se lupas mennä Juha Perttu (ent. Vuollet) Kauhava, Ylikylä (Kuula 1907/1983, 71) ?? Frän Lu ? ti pas län An an ? ? ? ? na,se taa ? lu läm ? pas min tä 2v. Aukusti sanoi Annalle jotta älä sinä aina itke. Kun asut valtamaantien varres Ja näet jokahitten. 3. Fräntilän Anna se sanoi Jotta Miskasta en minä huoli. Mullon hellu Vaasan linnas Ilonen ja nuori. men kät ? ? ?? nä tä ? Här suu ? män ta ri kä Au ? ? ? rä kus ? jil til ? le. le. ? ? Juha Pertun Erkki Ala-Könnille 1957 laulama kaksisäkeinen rekilaulu. Toivo Kuulan 1907 nuotintama rekilaulu ja fermaatit ?? Ostakaatte poijat ne hopiavaljahat 1 Juha Perttu (ent. Vuollet) Kauhava, Ylikylä (Kper A-K 0194, 1. versio) ?? ?? ?? Os ta kaat ? ? ? te poi ? ? ? ? jat ne ho ? ? ? pi a ? ? ? val ? ja hat (t)hy ? ? ? vil ? le ? 3 he ? voi ? sil ? le, ? ? ja ?? ?? 5 ?? ?? ?? os ta kaat ? ? ? te poi ? ? ? ? jat ne ho ? ? ? pi a ? ? ? val ? ja hat (t)hy ? ? ? vil le he ? ? ? voi ? sil ? le. ? ? ?? 9 ?? ?? ?? Jot ? ta te jul ? ? ? keet te su ? ? ? lu hok si ru ? ? ? ? ? ? ve ta ?? ? ko ? meil len tyt ? ? ? ? tä ? ril ? le, ? ? ja ?? ?? 13 ?? ?? ?? jot ? ta te jul ? ? ? keet te su ? ? lu hok si ru ? ? ? ? ? ? ve ta ?? ? ko ? meil len tyt ? ? ? tä ? ril ? le. ? ? Ja ?? ?? 17 ?? ?? ?? kum' ? mul la o ??? ? ? ? lis ? tä ? hän ? paik ? ka han rai ??? ? ? ? vat tu tu ? ? ? ? van ? ti ? la, ? ? ?? 21 ?? ?? ?? kum' ? mul la o ? ? ? lis ? tä ? hän ? paik ? ka han rai ??? ? ? ? vat tu tu ? ? ? ? van ? ti ? la. ? ? Niin ?? ?? 25 ?? ?? ?? e... ? ? ? ? ? ? ? ?? 29 ?? ?? ? Laulu loppuu luultavasti nauhoitusteknisten syiden takia kesken. Samalla indeksillä uudelleen nauhoitettu laulu. Sävellajit? Tempot? Muuta eroavaisuutta? Muuntelua suhteellisen vähän verrattuna muihin lauluihin! Glissandojen paikka. Painoa iskullisille sävelille tulee etuheleestä, josta glissandon avulla noustaan tarkoitetulle sävelelle. Tarkkaile ilmiötä ja saako Perttu aina painokkuuden aikaiseksi tällä keinolla. ? ? ?
• 13 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ Henrica Fagerlund NIMI: Henrica Fagerlund SYNTYMÄPAIKKA: Hanko AMMATTI: Muusikko, musiikkipedagogi KOTIPAIKKAKUNTA: Vantaa YHTYEET: Ääniä Le-Alem, freelancermuusikko ELÄMÄN MOTTO: One can make a change, believe in yourself Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Mika Salo N eljä vuotta sitten eteen sattunut artikkeli tyttöjen ympärileikkauksista ja lapsiavioliitoista kosketti Henrica Fagerlundia syvästi. Kaksi vuotta myöhemmin Bezuneshin ystävät ry -niminen yhdistys oli rekisteröity ja ruohonjuuritason toiminta voi alkaa. – Yhdistys maksaa paikallisille tiimeille palkkaa, jotta he voivat matkustaa kylästä toiseen opettaen asukkaita tyttöjen ympärileikkauksen ja lapsiavioliittojen vaarallisuudesta. Viime vuonna Fagerlund matkusti Etiopiaan arvioidakseen tiimien tekemää työtä. Jotta valistustyön tekemiseen vaivalla hankitut rahat eivät olisi kuluneet hänen omien matkojensa kustannuksiin, hän suunnitteli ammattimuusikkona Etiopiaan ja Keniaan suuntautuvia musiikin alan projekteja ja haki matka-avustusta. Le-Alem Acoustic -nimisen yhtyeen lead-laulaja Mikiyas Getachew Addis Abebassa reagoi Fagerlundin viestiin hänen etsiessään yhteistyökumppania. Paikalle päästyään Fagerlund huomasi että yhteinen sielunmaisema yhtyeen kanssa löytyi heti. Pian syntyi myös lisää musiikkiprojekteja sekä Etiopiassa että Keniassa, ja sana erilaisista projekteista kiiri Tansaniaan saakka. – Siitä alkoi reissuelämä Suomen ja Afrikan välillä milloin minkäkin projektin osalta. Joka matkalla yritin yhdistää niin monta projektia kuin mahdollista: yhdistykseni tiimien tapaamiset, muusikkojen opettamisen oppilaitoksissa Etiopiassa, Keniassa ja Tansaniassa, sekä eri yhtyeiden ja orkestereiden kanssa soittamisen. Joka reissulla Fagerlund on vienyt myös Suomesta Afrikkaan paljon soittimia ja soitintarvikkeita, sillä niitä on vaikea saada paikan päältä. Koulutuksessa ero Suomeen on melkoinen.– Etiopiassa muusikoksi ryhtyvä saa soittimen ensimmäistä kertaa käteensä kun aloittaa ammattimuusikon opinnot. Silloinkin käteen annetaan se soitin mikä varastossa sattuu olemaan. Viidessä vuodessa olet valmis muusikko. Vaikka muodollinen koulutus on vähäistä, ymmärtävät etiopialaiset luonnostaan svengin ja rytmin eli grooven päälle. Se on heidän äidinkielensä, sitä ei tarvitse opiskella. Miettiessämme muita elämänalueita, kysymys kehitysyhteistyömäärärahojen perillemenosta oikeisiin kohteisiin, samoin kuin Etiopian poliittinen ilmasto ja demokratiakysymykset saavat Fagerlundin mielen kriittiseksi – hän puntaroi niitä päivittäin. Toisaalta Etiopian arkipäivän vilinä, ihmisten loputon avuliaisuus, ystävällisyys ja sosiaalisuus sekä ilo ja rento ote taas ovat kaikki asioita joista me Suomessa voisimme oppia paljonkin. Fagerlund kertoo yhtyeen nimen ”LeAlem” tarkoittavan ”maailman parantamiseksi”. – Keksimme siihen etuliitteeksi ”Ääniä”, jolloin bändin nimeksi tuli ”Ääniä maailman parantamiseksi”. Sitäpaitsi lukuiset ä-pilkut olivat poikien mielestä hienon näköisiä, Fagerlund nauraa. Seitsenhenkisen yhtyeen kaksi muuta suomalaisjäsentä ovat Henrica Fagerlundin siskot Filippa Salo jouhikossa sekä Veronica Solje viulussa ja kanteleessa. Henrica Fagerlundin soitin on kontrabasso ja kaikki kolme sisarusta myös laulavat. ’Mikimac’ Mikiyas Getachew on yhtyeen laulaja ja perkussionisti ja muut muusikot ovat kitaristi Kidus Tamiru ja viulisti Tariku Arega . Le-Alem Acoustic -yhtyeen idea oli tehdä nykyaikaistettuja covereita legendaarisista etiopialaisista kappaleista. Ääniä Le-Alem -yhtyeessä tehdään sovituksia myös suomalaisista kansanlauluista. Yhteistyön tuloksia on tänä kesänä ollut mahdollista ihastella konserteissa yhdentoista keikan kiertueella pääasiassa Helsingissä ja Turussa. Etiopialaisen grooven juurilla Sisäinen pakko ohjaa joidenkin ihmisten elämää lähes mystisellä voimalla. Henrica Fagerlundin kohdalla näin on käynyt sekä suhteessa muusikoksi tuloon että suhteessa maailmanparantamiseen. Muusikon ammatti oli selvä valinta lapsuudesta asti ja halu toimia tyttöjen ympärileikkausta sekä lapsiavioliittoja vastaan on vienyt hänet Etiopiaan ja Keniaan jo vuosien ajan. Etiopialainen perinnemusiikki on löytänyt tiensä Fagerlundin sieluun, ja Etiopiasta löytyivät myös muusikot joiden kanssa soittamisesta Henrica nauttii suunnattomasti. Ääniä Le-Alem, Henrica basson varressa.
• 14 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Kari Dahlblom Frakki ja balalaikka Vuonna 1888 esiintyi ensi kerran “ryhmä balalaikan ystäviä” Vasilij Andrejevin (1861–1918) johdolla Pietarissa. Tuolloin katsotaan venäläisen kansansoitinorkesterin syntyneen. Andrejev kehitti balalaikasta konserttisoittimen ja soitinperheet piccolosta kontrabassoon. Samalla tavalla hän suunnitteli domraperheen ja paransi erilaisia kanteleita. Andrejev työtovereineen loi kansansoittimiin perustuvan uudenlaisen musiikkikulttuurin, jossa yhdistyvät kansanperinne, akateemisuus ja virtuositeetti. V enäläisten kansansoittimien historia juontaa alkunsa Kievin Venäjälle sekä skomorohien historiaan. Skomorohit olivat kiertäviä muusikoita, ilveilijöitä, sanansaattajia ja temppuilijoita. He saattoivat olla myös ylhäisön palkkaamia hovimuusikoita. Skomorohien yksi tärkeimmistä soittimista oli domra, aasialaista alkuperää oleva tambura-tyyppinen luuttusoitin. Skomorohit alkoivat vähitellen muodostua ongelmallisiksi. He alkoivat esittää kirkon ja esivallan vastaisia pilkkalauluja. Arvostettu ammattikunta vaihtui vähitellen kiertäviksi häiriköiksi. Tsaari Aleksej Mihailo? antoi vuonna 1648 kuoliniskun kansansoittimille. Skomoroheja oli rangaistava ja soittimet tuhottava polttamalla. 1600-luvulla paloivat Moskovassa soitinroviot. Domra hävisi kokonaan. Vähitellen alkoi ilmestyä tietoja balalaikasta. Verraten nuori balalaikka oli vielä 1800-luvulla diatoninen, jossa oli 5-7 liikkuvaa otenauhaa. Vasilij Andrejev kehitti ensin kiinteäotenauhaisen balalaikan ja vuonna 1887 kromaattisen balalaikan. Jo seuraavana vuonna hän esiintyi perustamansa erikokoisten orkesteribalalaikkojen yhtyeessä. Andrejev oli saanut aristokraattisen kasvatuksen. Hän oli sivistynyt, kielitaitoinen ja monilahjakkuus, taitava sekä mukaansatempaava johtaja. Andrejevin työtovereista useat olivat ammattimuusikoita. Andrejevin tärkeä tavoite oli kansansoittimien ja niillä esitettävän musiikin korottaminen akateemiselle tasolle. Hän kehitti työtoveriensa avulla korkeatasoiset kansansoittimet, joilla olisi uudenlainen merkitys. Andrejev halusi luovuttaa kansansoittimet takaisin kansalle parannettuina. Tämäkin tavoite toteutui yli odotusten. Venäjällä ja osin Saksassa, Zimmermanin tehtaalla, alkoi kansansoittimien laajamittainen tuotanto. Vuonna 1898 vuosituotanto oli jo kymmeniä tuhansia. Tämä onnistui siksi, että kehitetyt kansansoittimet säilyttivät tärkeimmät ulkoiset ja soittotekniset ominaisuudet. Andrejevin loi ja perusti Isovenäläisen orkesterin. Tällä hän tarkoitti sitä, että orkesterin kaikki soittimet olivat Venäjän keskija pohjoisosista muinaisen MoskoVasilij Andrejev Ku va tu nt em at on . H el si ng in B al al ai kk ao rk es te rin ar ki st o Helsingin Balalaikkaorkesterin konsertti konservatorion juhlasalissa vuonna 1950. Johtajana W. Andrejeff. Hän ei tiettävästi ole sukua Vasilij Andrejeville.
• 15 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 van valtion alueelta. Andrejevin orkesterin laajojen ulkomaan matkojen ansiosta venäläiset kansansoittimet tulivat muotiilmiöksi maailmalla. Andrejevin omien sävellysten ja kansansävelmien konserttisovituksien ohella orkesterin ohjelmistossa oli länsimaista taidemusiikkia. Andrejevin ja hänen orkesterinsa esiintymisasuna oli aina frakki. Andrejevin pahin vihollinen oli ennakkoluuloisuus. Hänellä oli myös merkittäviä tukijoita. Esimerkiksi Aleksandr Glazunov omisti vuonna 1905 Venäläisen fantasiansa Andrejevin orkesterille. Teos on myöhemmin sinfonioitu ja sen alkuperä on usein länsimaissa unohdettu. Tunnettujen laulajien, kuten Fjodor Šaljapin , myötä syntyi sovituksia kansansoitinorkesterille säestäjänä. Vanha ja uusi domra Domra tarkoitti 1500–1600 lukujen kuvausten perusteella mitä tahansa tamburatyyppistä soitinta. Jotkut olivat useampikielisiä luutun kaltaisia soittimia ja toiset nykyisen domran kaltaisia. Vasilij Andrejev suunnitteli uuden domran vanhojen kuvausten perusteella. Soitinrakentaja Semjon Nalimovin rakentama domra liitettiin Andrejevin perustamaan isovenäläisten soittimien orkesteriin. Nykyään Andrejevin kolmikielinen ja kvarttiviritteinen domra on kansansoitinorkesterin monilukuisin ja tärkein soitin. Vuonna 1908 Gigorij Ljubimov (1882–1934) kehitti nelikielisen kvinttiviritteisen domran Moskovassa yhteistyössä soitinrakentaja Sergej Burovin kanssa. Hänen tavoitteensa oli helpottaa jousisoittimille tarkoitetun ohjelmiston esittämistä domrilla. Ljubimov perusti domrakvartetin ja sitten domraorkesterin. Samoihin aikoihin oli Moskovassa balalaikkavirtuoosi Boris Trojanovskijn ansiosta perustettu Andrejevin soittimien orkesteri. Orkesteri tunnetaan nykyään nimellä N. P. Osipovin Venäjän kansallinen akateeminen kansansoitinorkesteri. Vuonna 1920 pidettiin Ljubimovin ja Trojanovskijn orkestereiden välinen katselmus. Tarkoitus oli selvittää kumman orkesterin soittimet ovat parempia. Tilaisuus pidettiin Moskovan konservatoriossa tarkastuslautakunnalle. Toinen orkesteri oli vasemmalla puolen salia ja toinen oikealla puolella. Orkesterit esittivät vuoronperään teoksiaan. Samoja muusikkoja soitti molemmissa orkestereissa. He juoksivat läpi näyttämön edestakaisin. Paremmuutta ei määritelty. Kumpikin orkesteri sai valtion statuksen. Domrakoulukuntien välille jäi vuosiksi kiista. Ljubimovin orkesterissa tehtiin 1920-luvulla koe, jossa domrat jaettiin neljään eri ryhmään ja kukin soitinryhmä viritettiin 1/8 osan päähän toisistaan. Näin asteikosta tuli 12 äänisen asemasta 48 ääninen. Konsertissa kuultiin uudella tavalla viritetyillä domrilla tätä varten sävellettyjä teoksia sekä Chopenin preludi n:o 24 ja Skrjabinin kappaleita. Konserttiin osallistui myös neljä erityisviritteistä harmoonia, joilla esitettiin niille kirjoitettua neljäsosasävel-musiikkia. Tilaisuudesta ei ole paljon tietoa. Kokeen suorittanut Arsenij Avramov tuhosi partituurit. Ljubimovin perustama akateemisen arvonimen saanut orkesteri lakkasi toimimasta. Syinä olivat domran heikompi kuuluvuus ja soittotekniikka, joka perustui aluksi keskiaasialaisiin kielisoittimiin. Nykyinen soittotekniikka perustuu Andrejevin kolmikielisten domrien pedagogiikkaan, jonka kehitti suomalainen Rurik Karkijainen. Hän oli Andrejevin orkesterin ensimmäinen alttodomristi. Toisen maailmansodan jälkeen Venäjän ammattiorkestereissa suosittiin Andrejevin 3-kielisiä domria. Ljubimovin domrat olivat aikanaan vastoin yleistä käsitystä hyvin laajalti suosittuja. Ukrainassa ja osittain ValkoVenäjällä ne ovat sitä edelleen. Ne syrjäyttivät aikanaan yleiset mandoliinit. Venäjällä Ljubimovin domrat soitetaan vain paikallisesti, kuten Sverdlovskissa, Jekaterinburgissa ja Tjumenissa.. Kansansoittimien akateemisuus ja kansanmusiikki Venäläinen ammattimainen kansansoitinmusiikki ei ole kansanmusiikkia. Sosialistinen kulttuuripolitiikka painotti aikanaan konservatoriokulttuuria. Tien viitoittajia olivat Andrejev ja hänen työtoverinsa. Kansansoitinten ammattilaiset saavat edelleen klassisen musiikin koulutuksen. Suomalaisella kansanmusiikin opetuksella ei ole mitään tekemistä venäläisten akateemisten kansansoittimien opetuksen kanssa. Neuvostoliitossa kansansoittimet olivat erityisen arvostetussa asemassa. Soittimia rakennettiin tehtaissa satojatuhansia. Leningradilaisen Luna?rskijn tehtaan halpoja, mutta soitettavia balalaikkoja tuotiin paljon Suomeenkin. Tehtaat on yksityistetty. Soitinrakentajat ovat jatkaneet yrittäjinä uusilla markkinaehdoilla. Kansansoittimilla esitetään kansansävelmien konserttisovituksia ja klassista musiikkia sekä niille sävellettyä musiikkia. Kysymys kansansoitinorkesterin akateemisuudesta tai kansanomaisuudesta on ollut keskustelujen aiheena jo Andrejevin aikana. Joidenkin mielestä kansansoitinorkesterin ohjelmiston tulee pohjautua sinfoniaorkerin tavoin klassiseen musiikkiin. Toisen näkemyksen mukaan sovitetun kansanmusiikin tulee olla merkittävin osa kansansoitinorkesterin ohjelmistoa. Käytännössä painopiste American Balalaika Symphonyn valtasoittimena ovat Ljubimovin nelikieliset domrat. B O A A :n ar ki st o
• 16 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 riippuu kunkin orkesterin taiteellisesta johdosta.Venäläisen kansansoitinorkesterin ainutlaatuisuuteen kuuluu sen muuntautumiskyky. Tämä tarkoittaa sitä, että sama orkesteri saattaa soittaa ensin frakeissa länsimaista klassista musiikkia, ja puoliajan jälkeen tyylitellyissä kansanpuvuissa sovitettua kansanmusiikkia. Soitinten määrä ja kirjo voi täydentyä varsinkin kansanomaisilla puhaltimilla ja lyömäsoittimilla. Venäläisistä kansansoittimista voi muodostaa hämmästyttävän monenlaisia yhtyeitä ja orkestereita. Kohdata voi myös vain yhdenkin soitinryhmän kokoonpanoja, kuten domra-, balalaikkatai kanteleyhtyeitä. Oikeita balalaikkaorkestereitakin siis on, mutta tällaiset yhden soitinryhmän kokoonpanot ovat verrattain harvinaisia. Yleisesti ottaen domra on ollut ammattilaisten soitin. Balalaikka on enemmän kansansoitin. Kansansoittimilla menee hyvin Venäjän eri kansallisuuksien kansantanssija lauluyhtyeiden kansansallisten soittimien orkestereiden ohjelmisto on usein sovitettua kansanmusiikkia. Näiden orkestereiden luonne on usein säestyksellinen. Niiden tavoitteetkin ovat toiset kuin itsenäisillä kansansoitinorkestereilla. Kehitettyjen kansansoittimien musiikki sijoittuu toisinaan länsimaisten tutkijoiden mielestä taidemusiikin ja kansanmusiikin välimaastoon. Andrejevin ja hänen työtoveriensa osoittivat kansansoittimien olevan länsimaisten akateemisten soittimien rinnalla tasa-arvoisia. Kansansoitinmusiikkia ei klassisen musiikin radioasemilla soiteta. Länsimaisen kulttuurin ylivoimaisuuden harhasta on vaikea luopua. Venäläistä kansansoitinorkesteria kutsutaan länsimaissa balalaikkaorkesteriksi tai kansamusiikkiorkesteriksi. Maassamme on viime vuosina vieraillut tunnettuja suuriakin ammatiorkestereita, jotka tiedotusvälineet jättivät lähes huomiotta. Esimerkiksi Sari Kaasistakin säestänyt Venäjän kansallinen akateeminen N. P. Osipovin kansansoitinorkesteri käännettin konserttimainoksissa “Osipovin kansanmusiikkiorkesteriksi”. Ennakkoluuloiselle länsimaiselle korkeakulttuuria painottavalle eliitille kehitetyt kansansoittimet ovat edelleen “vain kansanmusiikkia”. Siitäkin huolimatta, että länsimaisen sinfoniaorkesterin soittimet on aikanaan jalostettu kansansoittimista. Andrejev teki saman venäläisille kansansoittimille ja kehitti kokonaan uuden orkesterimuodon, joka on jo yli 130 vuotta vanha. Ammattimaisia kansansoitinsorkestereita on Venäjällä enemmän kuin koskaan. Niitä on useita kymmeniä. Ammattiorkestereita toimii kaupunkija aluehallinnossa sekä sponsoreiden tuella. Musiikkioppilaitosten orkesteritja yhtyeet ovat oma lukunsa. Kansansoittimia opetetaan kaikilla musiikin opetuksen asteilla, mutta arkielämässä ne eivät ole esillä entiseen tapaan. Harrastelijaorkesterit ovat vähentyneet. Länsimainen rytmimusiikki on vallitsevana Venäjänkin tiedotusvälineissä. Suomessa on ollut ja on useita venäläisten kansansoittimien orkestereita ja yhtyeitä. Vuonna 1910 perustettu Helsingin Balalaikkaorkesteri on maailman toiseksi vanhin venäläisten kansansoittimien orkesteri. Sitä vanhempi on vain Pietarin Andrejevin akateeminen orkesteri. Niin sanottuja balalaikkaorkestereita toimii useissa Euroopan maissa sekä Japanissa, Australiassa ja Kanadassa. USA:ssa toimii balalaikkaja domrajärjestö (BDAA). Venäläinen kansansoitinmusiikki on voimissaan ja voi hyvin. Kansansoitinja lauluyhtye Seljanka vuonna 2015. Kari Dahlblom (vas.), Ella Kiviniemi, Johan Knaus, Mikael Elgland ja Saija Hostikka. Jo ha n K na us K ar i D ah lb lo m Pietarilainen domristi Svetlana Grišenko opettaa Seljanka-yhtyeen domristi Ella Kiviniemeä Jyväskylässä vuonna 2016.
• Juha Hurme KOLUMNI N iin kuin kaikki taide. Sen edellä kulkee elämä edellytyksineen; vesi, ravinto, suoja ja lisääntyminen. Ilman ruokaa ei voi taiteilla, selvä se. Mutta ilman taidetta voi aivan näppärästi syödä, lisääntyä ja täyttää maapallon. Vai voiko? Ihminen on 7 miljardin yksilön populaatiollaan kaikkialle planeetalle levittäytynyt suurpeto. Lajimme menestyksen salaisuus muihin eläimiin nähden on ylivertainen kyky kommunikoida. Viimeisen viiden tuhannen vuoden aikana ihminen on vielä kehittämillään muistitekniikoilla, numeroilla ja kirjaimilla, onnistunut tehokkaasti siirtämään traditiota ja keräämään tietoa. Kulttuuri on ihmiskunnan kovinta teknologiaa. Kulttuuri on ihmisen puolustusjärjestelmä ja raivaustraktori julmaa luontoa ja piittaamatonta kosmosta vastaan. Se on keskusteluilla ja muistiinpanoilla koottu tietojen ja taitojen kehittyvä kokoelma, jonka avulla sinnittelemme hengissä mykän ja kuuron galaksin laitamilla äärettömässä, laajenevassa avaruudessa. Kuten ihanan viileä filosofi Schopenhauer lausui: ”Ihminen on pimeässä kosmoksessa kiitävän kostean kiven pinnassa versovaa hometta, joka onnettomuudekseen tietää olevansa hometta pimeässä kosmoksessa kiitävän kostean kiven pinnassa.” Taiteilla on kulttuurin eli eloonjäämispaketin sisällä paradoksaalinen, pieni mutta merkittävä tehtävä: se täysin turhana ja tarpeettomana toilailuna antaa meille löysää aikaa lillua oman itsemme varassa, kelailla, reflektoida ja siten kehittää mielemme herkkiä koneistoja entistä herkemmiksi ja oivaltavammiksi. Muut elukat eivät tähän pysty, vaan niillä on aina jokin veteen, ruokaan, suojaan ja lisääntymiseen liittyvä projekti menossa. Tämmöisiä ajatuksia ajattelin, kun kävelin kesän lopulla kahden viikon ajan satoja kilometrejä suuren soittimen sisällä, Paistunturien ylängöllä puurajan yläpuolella Utsjoki-Kevon erämaassa. Tuuli soitteli siellä aika ajoin hurjaksi yltyvää pauhusinfoniaa. Koski ärjyi, puro loriloi. Ohi kiitävä porotokka nulkkasi rytmipulssin äänimaisemaan. Joku lintu rääkäisi soolon. Sade droppaili teltan kattoon muuttaen aamupakkasessa saundiaan jäärakeen ropinaksi ja räntähiutaleen pehmeäksi tatsiksi. Ja välistä sävellykseen repesi vallankumouksellinen, korvat ja mielen nurin kääntävä jakso: ei kuulunut yhtään mitään. Suuri luonto vaikeni ja ihmisen oli ihmeellisen hyvä olla makuupussissaan tai pienen nuotionsa äärellä. Hiljaisuuden suunnaton massa saattaa jossain mielentilassa rusentaa yksinäisen vaeltajan psyyken ruttuun. Mutta kokeneena kulkijana olen varautunut tähänkin riskiin. En liiku tuntureilla ilman huuliharppua, joka on tehokas, inhimillinen ja lohduttava ase silloin, kun erämaa soittelee valtavalla volyymilla liian hiljaa liian pitkään. Musiikki on toisarvoista 17 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016
• 18 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 S uomen Kirjallisuuden Seuran kirjasto on siirtänyt kevään 2016 aikana kansanmusiikintutkija Armas Otto Väisäsen kirjoittamien tutkimusja lehtiartikkelien tietoja ARTO-artikkelitietokantaan. Pohjana työssä ovat olleet Hiljainen haltioituminen -kirjan henkilöbibliografia, useat perinnetieteiden kannalta merkittävät viitetietokannat, keskeisten lehtien ja sarjajulkaisujen vuosikerrat sekä AOV:n henkilöarkisto SKS:ssa. Tiedot löytyvät noin 350 artikkelista. Väisäsen kirjoittamien artikkelien viitetiedot on asiasanoitettu ja artikkelit ovat haettavissa ARTOn lisäksi myös kirjastojen, arkistojen ja museoiden yhteisen hakupalvelin FINNAn kautta. FINNAsta löytyy myös paljon muuta Väisäs-aineistoa, muun muassa valokuvia Museoviraston kokoelmista. Väisäsbibliografian siirsivät ARTO-tietokantaan Kansanmusiikin A. O. Väisänen seura, SKS:n kirjasto sekä Kansalliskirjasto. Lisätietoja: risto.blomster@finlit.fi arto.linneanet.fi Markku Lepistö on taiteellisessa tohtorintutkinnossaan etsinyt ja tutkinut historiallista, 1800-luvulla harmonikalla esitettyä populaarimusiikkia ja säveltänyt uutta musiikkia yli genrerajojen. Lepistön kansanmusiikin alaan kuuluva tohtorintutkinto Harmonikan vapaat lehdykät – Diatoniset harmonikat historiallisen ja uuden musiikin instrumentteina tarkastettiin Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa syyskuun puolivälissä. Viidessä jatkotutkintokonsertissaan Lepistö keskittyi 1-, 2,5ja 3-rivisiin vaihtoäänisiin harmonikoihin sekä soolosoittimina että osana duoja triokokoonpanoja. – Tutkintoni myötä olen löytänyt kokonaan uuden 1800-luvun populaariharmonikkaohjelmiston, jota ei aikaisemmin ole tiedetty olevankaan. Toisaalta uusien sävellysten teko diatonisille eli tietyn asteikon sävelet sisältäville pienille harmonikoille ja niiden sovittaminen ja esittäminen on ollut äärimmäisen mielenkiintoista. Monipuolinen työskentely on kehittänyt ja monipuolistanut sävelkieltäni, ja samalla olen löytänyt uusia soittimesta lähteviä ilmaisukeinoja, Lepistö kertoo.Kirjallisessa työssään Lepistö selvitti harmonikan varhaishistoriaa Suomen suuriruhtinaskunnassa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Hän tarkasteli erityisesti harmonikan varhaisia myyntikanavia, harmonikkaa soittaneita varhaisia esiintyjiä sekä soittimen arvostukseen liittyviä seikkoja. Avainhenkilönä tässä työssä oli saksalais-tanskalais-suomalainen harmonikkataiteilija Martin Paul (1843–1893), joka loi Suomessa vuosina merkittävän uran sekä esiintyvänä taiteilijana että harmonikansoiton opettajana. Markku Lepistö harmonikkatohtoriksi SIIONIN TYTTÄRET Naisen ääni körttiveisuussa Levyllä eri ikäiset ja –ääniset naiset laulavat ja soittavat uudistettuja Siionin virsiä, jotka ovat naisten käsialaa. Levyn soinnissa klassinen kohtaa kansanmusiikin ja tuo siihen oman erityisen sointinsa. Merkille pantavaa on, että pelkästään naisrunoilijoiden tekemiä virsiä ei ole aiemmin levytetty. Esittäjinä: Katariina Airas, Maija Karhinen-Ilo, Johanna Korhonen, Venla Lankinen, Liisa Matveinen (+ Liisa Pesonen yhteisvirressä). Tilaukset: Herättäjä-Yhdistys, (06) 433 5700, kati.leskela@h-y.fi tai www.h-y.fi/kauppa/ 22 euroa Markku Lepistö toi tohtorintutkinnossaan esille aiemmin tuntematonta harmonikkaohjelmistoa 1800-luvulta. A.O. Väisäsen kirjoittamien artikkeleiden tiedot internettiin Ju ha R eu na ne n Haapaveden Syysfolk 14.–16.10.2016 Kurssit on tarkoitettu kaikenikäisilleja tasoisille laulajille ja soittajille! • IlmaisustailoaEijaAhvo&NiinaHannulapiano,opetus90€. • Irkkulaulu,viulu,viululaulu,yhtyeet,HanniAutere • Viulu,nyckelharpa,jouhikko(alkeet),yhtyeet,EmiliaLajunen • Harmooni,piano,huuliharppu,yhtyeet,EeroGrundström • Oldtimebanjojaviulu,mandoliini,duo-soitto&kitarayhtyesoitossa,SeppoSillanpää • Oldtime,bluegrass,fingerstylejaChetAtkins-kitaratyylit, KalleJämsen • Mandoliinit,teräskielinenkitara,viulu,pienyhtyeet,PetriHakala • Irlantilainenjasuomalainenkansanmusiikki,kielisoittimet, tinapilliym.,yhtyeet,SamuliKarjalainen • Lastenkurssi (n.2-3h/pv)AmmiAutere,HanniAutere –myösvasta-alkajille,kaikkisoittimetkäyvät Opetusta 15–18 tuntia/ryhmä. Opetus on pääasiassa ryhmäopetusta, yksityistunteja mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi konsertti ja jamit Marjuskassa lauantaina ja Haapaveden kamariorkesterin konsertti sunnuntaina. Hinnat: Opetus: aikuiset 70 € / lapset 35 € Opetus ja ruokailu: aikuiset 100 € / lapset 65 € Opetus ja täysihoito: 170 € / lapset 135 € (sis. majoituksen ja ruokailut) Lisätietojakurssista: timo.hannula@haapavesi.fi, puh. 044 7591 298 Lisätietojamajoituksestajaruokailuista ingrid.dits@haapop.fi, puh. 040 868 2290 Lisätietoja ja ilmoittautumiset:www.haapavesifolk.com Sitovat ilmoittautumiset 4.10. mennessä.
• 19 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 K ertaan mielessäni tapahtuneita ja mietin, kuinka tämä kaikki ylipäätään voi olla mahdollista. Uskon, että sama hyväntuulinen hämmennys on monen muunkin mielessä, niin kanssamatkustajien kuin Korrössä kokemuksia jakaneiden kanssa. Tunnen vain osan näistä ihmisistä. Osa on hyviä ystäviä, osa tuttavia ja valtaosan kanssa en ole vielä ehtinyt tutustua juuri lainkaan. Tässäkään suhteessa en poikkea matkakumppaneistani. Jokin asia täytyy olla ylitse muiden, että tämän kaltainen ryhmä, nyt noin sata paikalla kolmesta sadasta, toimii kuin unelma, kun siihen vain tulee tilaisuus. Muuna aikana ilmassa on odotuksen kivaa kutinaa tai yhdessä koettujen asioiden suuri lämmin syli. Kun sata ihmistä matkustaa ja majoittuu useita öitä yhdessä, epäonnistumistenkin mahdollisuuksia on vähintään sama määrä. Jos kaikki asiat eivät menneet aivan putkeen, ne kirjattiin kommelluksiksi ja sovellettiin voimavaraksi. Yksi hyvä esimerkki oli, kun kokoonnuimme festivaalialueen portin läheisyyteen harjoittelemaan. Sadan hengen orkesteri vaatii tilaa, koska mukana on kookkaita soittimia. On harmoonit, joita moni ruotsalainen ihastellen kummasteli, on useita kontrabassoja sekä selloja. Jos tähän vielä lisätään, että tälläkin kertaa kaikkien soittimien yhteisarvoksi ei 100.000 euroa riitä, niin voi hyvin ymmärtää, mitä tapahtui, kun kesken harjoituksien taivas repesi ja purki päällemme kerralla lähes yhden pienen järven vesimäärän. Soittimet koteloihin ja karkuun. Vieressä olleen lipumyyntiteltan sisään ahtautui yli 30 soittajaa. Ei aikaakaan, niin sieltä kuului laulu. Ruotsalainen soittajamme sai sentään haitarinsa teltan katon suojaan, mutta mies itse jäi puolittain ulkopuolelle. Uitetun märkä pelimanni säesti urhoollisesti, kun teltassa olleet jatkoivat harjoituksia laulaen. Lattiamajoitus oli patjoilla liki puolen tunnin automatkan päässä juhlapaikalla. Hauska kokemus pitkästä aikaa ja vaati pelimannihenkeä sekä kekseliäisyyttä löytää patjalleen paikka talossa, jossa oli yksi iso huone ja kaltevalattiainen elokuvateatteri. Vessoja oli riittävästi, mutta ei lainkaan suihkuja, joita löytyi kyllä juhlapaikalta. Järjestäjä oli saanut koluta kai koko läänin patjakauppiaat, että oli löytänyt meille tarpeeksi makuupaikkoja. Orivesi All Stars ei ole vain yksi suuri orkesteri ja kaiketi maailman suurin pelimanniorkesteri, 300 jäsentä tällä hetkellä. Sen sisällä on hirmuinen määrä musiikillista osaamista. Nytkin Korrön Folkmusikfestivaaleilla esiintyivät muun muassa Valma & Varsinaiset, Otra ja Timo Alakotila. Lisäksi epävirallisesti OASin jäseniä oli useissa muissa kokoonpanoissa. Matka oli OAS:n ensimmäinen ulkomaan esiintyminen. Kohde oli Ruotsin Kaustisella, Korrön kansanmusiikkijuhlilla, viiden tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Voi Taivas, kuinka viehättävä paikka putkahti esiin keskeltä suurta harvaan asuttua metsäaluetta. Valtavan lämminhenkinen tunnelma, vanhoja rakennuksia ja työpajoja, alueen läpi virtaava joki, myllyn kupeessa olevat vesirattaat, ruokatelttoja, myyntikojuja. Ihmisiä uimassa ja nurmikolla jutustelemassa. Kaikkialla soi, ja soikin hyvin, ei melua tai muita häiritseviä asioita. Antti Järvelällä on taito johtaa suurta orkesteria sekä myös taito johtaa joukkonsa lumoavan upeisiin olosuhteisiin ja paikkoihin. Soitimme lauantai-iltana pääteltassa kahden tunnin tanssisetin. Kaikki emme taaskaan mahtuneet lauteille, loput soittivat esiintymislavan edessä. Kaikki tanssihaluisetkaan eivät sopineet suureen telttaan, vaan monet tanssivat ulkona nurmikolla. Tunnelma oli huima. Kaksituntinen keikka meni kuin siivillä ilman taukoja. Antin kanssa oli Kaustisella juttua tulossa olevasta Korrön keikasta. Hän sanoi tuolloin veikeällä tavallaan: eiköhän me sinne jälki jätetä. Niin siinä varmasti kävi ja enemmänkin. Pysyvä jälki jäi myös yli sataan sydämeen, jotka nyt matkaavat kotia kohti. Orivesi All Stars soitti suoraan sydämiin Korrössä Teksti ja kuva: Veli-Jussi Lietsala Istun täydessä bussissa jossain eteläisessä Ruotsissa. Toinen samankaltainen bussi tulee takana. Yritin nukkua, mutta ei siitä mitään tullut. Mukavia asioita vilisee mielessä samoin kuin tuo aurinkoinen maalaismaisema tuossa ikkunan takana. Olen kotimatkalla Korrön festivaaleilta Orivesi All Stars -yhtyeen kanssa.
• 20 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 K un tutkailee Johanna Juholan uraa ensimmäisestä soololevystä lähtien, on Imaginary Friends loppujen lopuksi varsin looginen jatko upealle uralle, Johannan musiikki kun on aina perustunut vahvalle visuaalisuudelle. – Sävellysteni lähtökohtana ovat aina olleet tarinat, kuvat ja tunnelmat. Milla Viljamaan kanssa tehdyn Tango Diary -produktion lähtökohtana olivat esimerkiksi Elina Lajusen tangopäiväkirjan tekstit. Suurin osa Imaginary Friendsin kappaleista sai puolestaan alkunsa visuaalisista ideoista, joita kehittelin yhdessä produktion ohjaajana toimineen Elina Lajusen ja videoiden käytännön toteutuksesta vastanneen Jukka Mantereen kanssa. Idea videon ja musiikin yhdistämiselle syntyi alun perin vuonna 2013, kun Johanna oli kutsuttu ensimmäisille FINtango -festivaaleille Hampuriin (mainiota, että Saksassa järjestetään moinen festivaali!). Soittokumppanit olivat kuitenkin festivaalin aikaan varattuja ja pelkkä soolokonserttikaan ei tuntunut houkuttelevalta ajatukselta. Tästä syntyi idea teoksesta, jossa videoprojisoinnit muodostavat elävän soiton kanssa bändin. Festivaalille työstetty Mummot onkin riemastuttava kokonaisuus, jossa Johanna moninkertaistuu videoiden kautta isoksi orkesteriksi. Haitaria käytetään niin melodiakuin rytmisoittimena ja Tenavien Amadeukselta ryöstetty leluflyygeli kruunaa kokonaisuuden oudolla soinnillaan. Johannan ja videoiden bändi Videon ja elävän soiton yhdistäminen jalostui edelleen Johannan työskenneltyä Koneen kulttuurisäätiön residenssissä. – Meitä oli siellä samaan aikaan muusikoita, kuvaja valotaiteilijoita ja teatteriväTarinoita mielikuvitusystävien kanssa Yksi menneen kesän Haapavesi Folkin kohokohtia oli Johanna Juhola & Imaginary Friends produktion kokeminen. Nimenomaan kokeminen: konserttikokonaisuuden nerokkaat kahden kankaan videoprojisoinnit ja taiten luodut ääniefektit loivat satumaisen maailman, jossa tunnelmat hyppivät ääripäästä toiseen – sateen rauhoittavan ropinan rytmittämästä hetkestä hilpeään rakastuneeseen navigaattoriin, hurjana kliimaksina äärimmäisen raju ja oikeasti pelottava taistelutango. Livemusiikin, ääninauhojen ja videon kokonaisuus vei täysin omaan maailmaansa ja konsertin päätyttyä kuulija leijui pitkään elokuvan ja todellisuuden välimaastossa. Teksti: Paul Silfverberg Sa ul i H ei kk ilä
• KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 keä. Keskustelut heidän kanssaan synnytti vätuusia kuvia ja ideoita videoiden pohjaksi. Nämä ideat ovat nyt jalostuneet riemastuttavaksi kokonaisuudeksi, jossa äänitetyt elementit on tehty näkyviksi. – Olemme äänitteitä käyttäessämme tarkkoja siitä, että äänitteen käyttö on perusteltua. Äänitteillä ja videoilla olen halunnut toteuttaa sellaisia musiikillisia ja kuvallisia ideoita, joita ei livebändin kanssa voisi toteuttaa. Videolla esiintyvät erilaiset äänilähteet ovat aivan omanlaisensa monipuolinen instrumentti. Teos toimiikin kuin poikkeuksellisen monipuolinen bändi: mielikuvitusystävät – videolle monistettu Johanna itse, vokalistit Emma Salokoski , Tommy Lindgren , Yona ja Maija Pokela , Sara Puljula lyömäsoittimissa, sirkustaiteilija Sampo Kurppa sekä tanssijat Timo Hakkarainen ja Marjo Kiukaanniemi – kommunikoivat videoprojisoinneilta Johannan kanssa, välillä liidaten, välillä säestäen lavalla soittavaa Johannaa. Tyylikkäästi toteutetut videot vievät mukanaan tarinoihinsa, jättäen silti mielikuvitukselle tilaa. Tango on visuaalisuuden lisäksi toinen Johannan musiikkimaailman peruselementeistä. – Tangossa minua kiinnostavat etenkin ääritunnelmat – intohimoisuus, kontrastit ja dramaattisuus. Melodia ja rajustikin aksentoiva rytmiikka vaan jotenkin sopii minulle toisin kuin leppeä harmittomuus. Lähes kaikessa Johannan musiikissa voikin kuulla tangon hengen. – Astor Piazzolan Tango Nuevo – uusi tango – on ollut minulle merkittävä vaikuttaja. Tangonkin osalta pyrin silti rakentamaan musiikkini omista lähtökohdistani, en tekemään tangoa argentiinalaisittain. Eli kyllä pelimannimusiikkikin on minulle tärkeä lähtökohta. Haitarin mekaanisuus kiinnosti Kun tutkailee kansanja maailmanmusiikin kenttää, voi ihmetellä miten Suomesta on tullut haitarin suurvalta. Johannan lisäksi maailmalla mainetta ovat niittäneet niin Maria Kalaniemi, Kimmo Pohjonen, Antti Paalanen kuin Veli Kujalakin, kaikki hyvin omanlaisilla tyyleillään. Yhtenä syynä tähän lienee kulttuurinen perintö. – Haitari on helposti lähestyttävä instrumentti ja monesta kodista löytyy haitari, johon on helppo tarttua. Itse ihastuin soittimeen seitsemänvuotiaana kun olin ihaillut kansantanssiryhmäni säestäjää Tapani Luhtarantaa . Ja varmaan soittimen mielenkiintoinen mekaanisuus kiinnosti myös. Imaginary Friends teoksesta löytyykin hellyttävä duetto, jossa Johannan ja Tapanin historia kohtaa nykypäivän. Mutta on nykyhaitarismin voittokulku myös musiikkikoulutuksen ansiota. Sibelius Akatemian osalta Johanna kiittää ennen kaikkea Timo Alakotilaa ja Maria Kalaniemeä , jotka rohkaisivat kokeiluun, rajojen ylittämiseen ja sen kautta oman äänen löytämiseen. Mutta palataan Imaginary Friends teokseen. Moni ”vanhan liiton kuulija” vierastaa äänitteiden käyttöä ja haluaa, että konsertissa musiikki esitetään tässä ja nyt. Hannu Oskalan miksaus yhdessä videoiden kanssa on kuitenkin niin bändisoittomaista, että kerrankin äänitteiden käyttö tuntuu perustellulta. Vaikka teos onkin videoiden vuoksi tarkkaan rakennettu, on siinä onnistuttu säilyttämään myös improvisaation tuntu. Mukana myös improvisaatiota – Improvisaatio on minulle tärkeää ja tässäkin teoksessa on tilaa improvisaatiolle, tietenkin kokonaisuuden puitteissa. Itse asiassa kaikessa Johannan musiikissa kuuluu vahva improvisaation henki, välillä jopa jatsillisena, mutta aina vähintäänkin kamarimusiikillisena kommunikaationa. Johanna Juhola & Imaginary Friends on seuraavan kerran nähtävillä Teatteri Kapsäkissa tiistaina 18.10. ja Vantaan Kaamospelien aamupäiväkonsertissa maanantaina 21.11. Suosittelen lämpimästi. Ja tapahtumajärjestäjille: tätä produktiota – kuten myös bändejä Johanna Juhola Reaktori ja Johanna Juhola Trio – kannattaa vakavasti harkita kun suunnitellaan tulevia ohjelmia. Levytärpit Jos ei pysty Johanna Juholan koko tuotantoa hankkimaan, niin alkuun pääsee hyvin vaikkapa seuraavilla: Johanna Juhola: Miette (2006) Miette on erinomainen lähtökohta Johannan musiikkimaailmaan tutustumiseen. Tango on tällä levyllä vielä taka-alalla, joten sadunomaisuus korostuu ehkä vielä enemmän kuin muilla levyillä. Kokonaisuuteen tuovat vaihtelua erinomaiset vierailijat. Las Chicas del Tango: Tango de Norte a Sur (2012) Johannan ehkä eniten argentiinalaista tangoa edustavalla levyllä vahvistaa Johannan ja Milla Viljamaan huikeaa duoa laulaja Kukka-Maaria Ahonen. Erityisbonuksena ovat tangolegenda Horacio Ferrerin kolme dramaattista lausuntaesitystä, aiheina Unto Mononen, Jean Sibelius ja Alvar Aalto. Johanna Juhola: Fantasiatango I (2010) ja Fantasiatango II (2012) Suomen Eurovisio-voiton ansiosta koko Eurooppa sai nauttia Johannan musiikista kun Fantasiatango oli osa Suomessa järjestetyn kilpailun musiikkiohjelmaa. No, Eurovisiosta huolimatta molemmat Fantasiatango-levyt venyttävät tangon käsitettä jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Johanna Juhola Reaktori: Tango Roto Live (2010) Savoy-teatterissa äänitetty Reaktoriyhtyeen live-levy on taas kerran hieno kokonaisuus ja tuo konserttitunnelman omaan olohuoneeseen. Ja kerrankin konserttitaltioinnin soundit ovat kohdallaan. Duo Minna Viljamaa ja Johanna Juhola: Tango Diary (2013) Elina Lajusen tangokirjeiden pohjalta työstetty upea levy. Kun suuri osa argentiinalaisesta tangosta on miesten tekemää, näyttävät nämä naiset miten tangosta tehdään raikkaan feminiinistä. CD:n kansitaidekin on poikkeuksellisen tyylikäs. Pitää loppuun todeta, että tärpeiksi olisi voinut valita minkä levyn tahansa, sillä heikkoa lenkkiä ei julkaistuista levyistä löydy. Ta nj a A ho la 21
• 22 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Kansanmusiikkiyhtye Hauru on Vuoden nuori pelimanni Kuinka aloititte kansanmusiikin soittamisen ja miten yhtye sai alkunsa? Löysimme kaikki kansanmusiikin Sari Kaasisen soittoleireiltä ja -kursseilta. Siellä myös tutustuimme soittaessamme Sarin luotsaaman Roihu-yhtyeen riveissä, ja saimme idean oman yhtyeen perustamisesta. Onko yhtyeestä tarkoitus tehdä pitempi projekti? Aiomme jatkaa yhdessä soittamista niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ja toimivalta. Mitä tavoitteita musiikin suhteen teillä on jokaisella erikseen ja yhtyeenä? Kaikilla meistä on suunnitelmissa kenties jopa ura musiikin parissa. Tulevaisuus on kuitenkin vielä avoin. Yhtyeenä haluamme kehittyä jatkuvasti ja tavoittaa lisää kuulijakuntaa. Tarkoituksena olisi jossain vaiheessa myös tehdä jotakin levyn tapaista ilmoille. Millainen ohjelmisto teillä on? Ohjelmistomme koostuu vanhoista kansanlauluista, joita olemme päivittäneet uuteen uskoon. Osassa kappaleista olemme hyödyntäneet myös perinnemelodian, mutta osan olemme säveltäneet kokonaan uudelleen ja jättäneet vain lyriikat. Kappaleisiin otetaan vaikutteita yli tyylirajojen, ja pyrimme lisäämään jokaiseen biisiin pientä "häröilyä" esimerkiksi välisoittoihin. Kuinka paljon keikkailette? Keikkojen määrästä meillä ei ole varsinaisia lukemia ylhäällä, mutta tänä vuonna olemme esiintyneet keskimäärin ainakin pari kertaa kuukaudessa. Vuoden Nuori Pelimanni -titteli poiki selkeästi lisäystä keikkamääriin. Mitä teille merkitsi vuoden nuoren pelimannin titteli? Vuoden Nuoreksi Pelimanniksi valitseminen oli meille todella suuri kunnia ja saavutus. Se oli asia, josta olimme uskaltaneet haaveilla vain hiljaa omissa mielissämme. Nimitys sai tuntemaan, että musiikillamme on todella jotain annettavaa kansanmusiikkimaailmalle emmekä ole tehneet työtä turhaan. Mitä sanoisitte muille nuorille muusikoille? Miksi kansanmusiikkia kannattaa soittaa? Nuoria muusikoita haluamme kannustaa löytämään oman juttunsa ja "sisäisen palonsa" musiikkiin. Suosittelemme kansanmusiikkia, sillä se on erittäin muokkautuvainen genre, jonka nimissä voi soittaa lähes mitä tahansa ja johon voi sekoitella mitä ikinä mieliikään. Kansanmusiikki on hullujen visioiden musiikkia! Missä olette viiden vuoden päästä? Viiden vuoden päästä soitamme kenties yhä yhdessä. Kukaan ei toivottavasti ainakaan ole soitinta saunan sytykkeeksi sysännyt. Ainakin joku meistä saattaa opiskella musiikkia myös täyspäiväisesti. Juho-Antti Koirasen muistorahastosta on vuodesta 2007 lähtien jaettu kannustusstipendi ja Vuoden Nuori Pelimanni -kunniakirja nuorelle tai ryhmälle, joka antaa merkittävän panoksen kansanmusiikin kenttään. Tuoretta, rajoja rikkovaan ja omannäköistään kansanmusiikkia soittavaan Hauruun kuuluvat 16-vuotiaat Maija Holopainen, Heidi Juvanen ja Siiri Laitinen. Karjalan kielen sana Hauru tarkoittaa kylmää sumua. Persoonallinen pelimanniyhtye Ilk ka Ko rh on en Sauli Heikkilä
• 23 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 3 • 2016 Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistyksistä esittelyvuorossa Truba ry. TRUBA ry Tiia Vartio Truba ry on keskipohjalainen kansanmusiikkiyhdistys, jonka tärkeimpänä tehtävänä on edistää kansanmusiikin esilletuloa alueellisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Nimen kaksoismerkitys viittaa arkaaiseen Inkerinmaalla käytettyyn puhallinsoittimeen, mutta toisaalta se luo mielikuvia myös keskiaikaisesta ritariromantiikasta linnanneitoineen. Meidän päivinämme trubaduurin viittaa puolestaan kantavat hämyisissä pubeissa oluttuoppien kilinässä soittavat kitarasankarit. Ja voidaanpa yksin esiintyneiden pelimannienkin ajatella olleen tietynlaisia trubaduureja. K esällä vuonna 1997 lausuttiin Truban syntysanat, kun yhdistyksen perustamiskokous pidettiin heinäkuun kolmantena päivänä. Ensimmäiseen johtokuntaan kuului kuuden hengen naisjoukko: Sari Jaarila , Virpi Forsberg , Saila Kinnunen , Katriina Weijo , Minna Raskinen ja Minna Siitonen . Yhdistykselle haettiin y-tunnus, joka myönnettiin elokuun lopussa. Truba ry rekisteröitiin laillisesti yhdistykseksi 3.2.1998 eli viime talvena oli aihetta juhlaan, kun ylitimme virallisesti täysi-ikäisyyden rajan. Yhdistyksen jäsenistö on alusta alkaen koostunut suurimmaksi osaksi KeskiPohjanmaan konservatorion ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun (myöh. Centria AMK) sekä Ala-Könni-opiston kansanmusiikkilinjan opiskelijoista ja paikallisista harrastajista. Moni nykypäivän kansanmusiikin ammattilainen ja opettaja on opiskeluvuosinaan osallistunut Truban toimintaan. Aiempien puheenjohtajien nimilistasta löytyvät esim. Minna Raskinen , Hannu Oskala ja Antti Paalanen . Myös rivijäsenistöön on kuulunut muusikoita; esim. Vilma Timonen , Veera Voima ja Eero Turkka ovat olleet opiskeluvuosinaan mukana toiminnassa. Tällä hetkellä Trubaan kuuluu 22 jäsentä sekä 5 kunniajäsentä. Järjestämme konsertteja, klubi-iltoja ja kansanmusiikin koulutusta. Yhdistystoimintamme kulmakivenä toimivat lähes jokaviikkoiset KULMALLA-illat. Illat toteutetaan yhteistyössä Keski-Pohjanmaan konservatorion, Centria ammattikorkeakoulun, Kokkolan kaupungin sekä Hotel Seurahuoneen kanssa. Toiminnan tavoitteena on kaataa musiikillisia raja-aitoja eri genrejen välillä ja iltoihin toivotetaan tervetulleiksi kaikenlaisten eri tyylilajien kokoonpanot. Saman illan aikana voidaan kuulla kansanmusiikin lisäksi esim. jazzia, rockia, heviä, rappia tai klassista musiikkia. Toinen tärkeä toimintamuotomme ovat noin kerran kuussa järjestettävät Rautawaara-klubit, joiden kautta viemme musiikkia mm. konserttisaleihin ja kahviloihin sellaiselle yleisölle, joka ei muuten olisi tekemisissä kansanmusiikin kanssa. Lisäksi pidämme workshopeja koulujen ja festivaalien kanssa ja järjestämme yhteistyössä erilaisia musiikkitapahtumia. Näistä mainittakoon esim. kevään 2016 Samuelin Poloneesi. Truba ry:n toimintaa on leimannut aktiivinen kansanmusiikin edistäminen klubi-iltojen, konserttien ja workshopien muodossa. Vuonna 2015 liityimme Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Järjestimme yhteensä 67 konserttia tai muuta vastaavaa tapahtumaa ja kuluvan vuoden tilaisuuksien lukumäärä lähentelee tähän mennessä noin 40. Syytä juhlaan oli erityisesti viime marraskuussa, kun Pohjanmaan taidetoimikunta palkitsi meidät aktiivisesta klubija konserttitoiminnasta. Lisäksi ryhdyimme Ostrobothnian Folk Orchestran (OFO:n) kannatusyhdistykseksi ja olimme toteuttamassa Janne & Aino -projektia. Heti Samuelin Poloneesin jälkeen olimme mukana OFO:n ensimmäisen levyn äänityksissä ja julkaisussa. Truba ry aikoo jatkaa yhteistyötä orkesterin kanssa myös tulevaisuudessa. Truba ry on Ostrobothnian Folk Orchestran kannatusyhdistys ja tekee sen kanssa aktiivista yhteistyötä. Jo rm a A iro la
• 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Uudenmaan nurkka El in a B ro th er us ”Pelimannihommat ovat ihmisen parasta aikaa”, sanoi Pekka Kuusisto ja hurmasi laulamalla Minun kultani kaunis on... arvovaltaisen konserttiyleisön Lontoossa. Mikä saa pelimannit harjoittelemaan kolme päivää pimeässä ja kylmässä Pirkkahallissa ennen Pispalan Sottiisin Riemua-juhlaa? Mikä saa kaksi bussillista soittajia matkaamaan festivaaleille Korrööseen, nukkumaan yhteismajoituksen kovilla patjoilla tai rämpimään kaatosateessa Kaustisella viulukotelo jätesäkin suojassa….? Se on se yhteinen soiton ilo, soiton ja laulun hurma, yhteisöllinen kohtaaminen, joka ei sovi tiukkapipoiselle. Kaustisen soittosalin talkoojuontokeikat neljättä kesää viiden tunnin rupeamin ovat koukuttavia! Missä muualla tapaankaan pienet ja suuret pelimannikokoonpanot eri puolilta Suomea, ihanat lauluryhmät innostuneine ohjaajineen, varttuneet perinteen taitajat ja mestaripelimannit kansanmusiikin helmien tallentajina. Tapahtumia on riittänyt kotimaassa ja naapureissakin. Uusimaalaiset ovat toki esiintyneet myös kotikonnuilla niin Espalla, Seurasaaressa, Soutustadionilla Alppipuistossa, Lohjalla, Nurmijärvellä, Järvenpäässä, Tuusulassa, Sipoossa kuin Vantaallakin, viimeksi Vantaan Kansanpelimannien 40 vuotisjuhlissa Påkaksessa. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys ry nimesi Vantaan Kansanpelimannit vuoden uusmaalaiseksi kansamusiikkiyhtyeeksi! Onnea!Kansanmusiikin ystäviä hellitään pääkaupunkiseudulla. Etno-Espa ja Seurasaari Soi-tapahtumat ovat kasvattaneet yleisöä vuosi vuodelta ja Taideyliopiston Sibisläisten mielenkiintoisia Musiikkitalokeikkoja riittää lähes joka viikolle. Kaamospelit on julkaissut mielenkiintoisen videohaastekilpailun nuorille www. kaamospelit.fi/video. Kaamospelien kurssiviikonloppu 19.11. tarjoaa taas Viertolan koululla viiden tunnin tiiviit opinnot: Eila Hartikainen , kansanlaulu, Jari Komulainen , huuliharppu, Juha Virtanen , tanssimusiikki, ja Mauno Järvelän viulukurssilla perehdytään Wiljami Niittykosken valssituotantoon. Pohjana on viime kesänä julkaistu nuottikirja ”Vaihtuvat valot ja varjot” . Ilmoittautukaa kursseille ajoissa osoitteeseen anja.hinkkanen@gmail.com nuottimateriaalin lähettämistä varten. Kurssimaksu on 20 €, Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille 10 €. Syyskausi tarjoaa myös muita upeita elämyksiä: Itä-Helsingin Kulttuuriviikoilla Stoan konserttisalissa ovat nyt ensi kerran Aleksin Syyssoitossa 10.10. klo 19 konsertoimassa mahtavat Maria Kalaniemi ja Timo Alakotila . Konsertin teema on ETNO GOES to TANGO. Ennen illan konserttia pidämme Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen syyskokouksen kello 18 Stoan aulassa. Itsenäisyyden juhlavuotta ennakoiden Sakarat konsertoivat 16.10. klo 16 Vuosaaren Merimieskirkossa teemalla Laulu Suomellerunoa ja lauluja isänmaasta. Lipputulot menevät Punainen Sulka keräykselle. Musiikin iloa jokaiselle! Anja Hinkkanen Maria Kalaniemi ja Timo Alakotila Tuhannen neliön teltta säästi tämän vuoden Siilifolkin esiintyjät, vieraat kuin myös oman väen monelta kastumiselta. Heinäkuun alun toistuvat sateet saivat kuitenkin aikaan, etteivät ihmiset lähteneet liikkeelle toivotulla tavalla. Kuudensilla festivaaleilla panostettiin iltakonsertteihin enemmän kuin koskaan, mutta kävijämäärät jäivät tavoitteista. Siilifolkin tulevaisuuteen uskotaan, vaikka menoja oli nyt enemmän kuin tuloja. Osa tappioista voidaan kattaa edellisvuoden voitolla, ja lisärahoitusvaihtoehtojen ja varainhankinnan suunnittelu on parhaillaan työn alla. Siilifolkista on kehittynyt Siilinjärven kunnan merkittävin kesätapahtuma, minkä vuoksi toivotaan myös kunnalta ymmärrystä taloushaasteissa. Siirtyminen avoimelta torilta jättitelttaan torin viereen oli perusteltu ja onnistunut ratkaisu. Kaikki toiminnot saatiin keskitettyä nyt yhteen paikkaan saman katon alle. Yleisön viihtymisen parantamiseksi kyettiin avaamaan myös yleisön toivomuksesta oma ravintola anniskeluoikeuksin. Kaikki sujui juohevasti, ja kiinnostuksesta Siilifolkia kohtaan kertoi se, että talkoolaisia ilmoittautui mukaan enemmän kuin koskaan. Uusi festivaaliilme onkin saanut erittäin paljon positiivista palautetta yleisöltä ja talkooväeltä. Festivaaleilla esiintyneet artistit ovat myös poikkeuksetta hehkuttaneet Siilifolkin uusia olosuhteita. Pääosa Siilifolkin kävijöistä on ollut perinteisesti liikkeellä päiväsaikaan, jolloin esityksiä on voinut seurata ilmaiseksi. Talouden vahvistamiseksi perittiin nyt pieni maksu myös päivävierailta. Myytyjen lippujen mukaan päiväkävijöitä oli edelleen selvästi enemmän kuin iltavieraita, mutta kaikkinensa festivaalin maksaneitten kävijöiden määrä jäi noin 8 000:een. Kokonaismäärä oli noin 10 000. Yksittäisistä iltaesiintyjistä sai suurimman suosion kuopiolaislähtöinen blueskitaristi Erja Lyytinen orkestereineen. Pettyneitä oltiin, että festivaalin päätökseksi sijoitettu ja lasten ja perheiden päivä jäi vaisuksi, vaikka Siilinjärvi on ikärakenteeltaan Pohjois-Savon nuorekkain kunta. Päiväsaikaan teltta täyttyi hyvin muun muassa kansanlaulukirkon ja latvialaisen kansantanssiryhmä Pedan esitysten aikana. Siilifolkin taustalla olevassa Savon kansantaide -yhdistyksessä on ryhdytty jo pohtimaan tapahtuman tulevaisuutta. Festivaali jatkuu, mutta mietinnässä on, olisiko Siilifolkin ajankohtaa muutettava nykyisestä, koska heinäkuun alussa pidetään samaan aikaan ja usein samojen esiintyjen voimin Kuopiossa viinijuhlia. Korvaava ajankohta voisi löytyä heinäkuun jälkipuoliskolta heti Kaustisen kansanmusiikkijuhlien jälkeen. Menneen kesän festivaalin kokemuksien perusteellisen arvioinnin pohjalta laaditaan parhaillaan suunnitelmaa Siilifolkin kesän 2017 toteutukselle. Uudistuksia halutaan jatkossakin ja festivaalia ollaan kehittämässä pitkäkestoisesti, keskeisenä tavoitteena on festivaalin tunnettuuden ja vetovoimaisuuden kasvattaminen. Festivaalijohtaja Liisa Väätäinen Tuottaja Juha Kojonen Savon Kansantaide ry Siilifolk miettii uutta ajankohtaa
• 25 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliitteessä vuoden 2017 yhteisstoittokappaleet Pohjois-Savosta
• 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016
• 27 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 • PELIMANNI-LIITE
• 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016
• 29 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 • PELIMANNI-LIITE P ohjoisja yläsavolaiset pelimannit ojensivat kesän 2016 Siilifolkissa perinteisen tunnustuspalkintonsa Juokin Maljan vuodeksi Riitta Hämeen-Anttilalle. Tuusniemeläinen viulupelimanni teki aikanaan täyden työuran maantiedon ja luonnontiedon lehtorina Tuusniemellä, mutta on seurustellut viulun kanssa heti kouluja opiskeluvuosistaan lähtien. Pääpaino oli aluksi klassisessa musiikissa, kunnes kansanmusiikki tuli mukaan 1980-luvulla. Tuolloin Hämeen-Anttila lähti mukaan Juankosken pelimanneihin ja sen myötä Koillis-Savon kulttuuriryhmä Retteloon, jonka mukana mukana hän kävi soittamassa aina Intiaa, Australiaa ja Yhdysvaltoja myöten. Juankosken pelimannien lopetettua hän on jatkanut jo viidentoista vuoden ajan Soitinyhtye Savoniassa. Myöhemmin hän oli perustamassa pohjoissavolaisten naispelimannien Menevät mimmityhtyettä ja säesti vuosia tuusniemeläistä Iloset-musiikkiryhmää. Riitta Hämeen-Anttilan tapaiset pitkän linjan pelimannit ovat harvinaisuus koko suomalaisessa kansanmusiikissa. Soiton innostamana hän ryhtyi myös säveltämään ja sanoittamaan omia kappaleita, joita on myös julkaistu jo yhden nuottikirjan verran. Erityisesti Hämeen-Anttilan koillissavolaisille asuinsijoilleen kirjoittamat laulut ovat saaneet suurta suosiota ja tulleet olennaiseksi osaksi paikallista juhlaperinnettä. Juokin Malja on saanut nimensä edesmenneeltä, 1800ja 1900-lukujen taitteessa eläneeltä sisäsavolaiselta valtapelimannilta Juokki Nousiaiselta, joka soittajana kuului aikansa parhaisiin koko maassa. Juokin soitteita on säilynyt Pohjois-Savossa runsaasti hänen oppipoikiensa välityksellä. Menneen vuoden malja on ollut sen tekijän, iisalmelaisen mandoliininsoittajan ja -tekijän Eemil Vepsäläisen hallussa. Kansanmusiikkiyhdistys Lappiin Lappilaiset kansanmusiikin ystävät ovat kokoamassa joukkoja uuteen maakunnalliseen yhdistykseen. Lapin Kansanmusiikki ry:n perustamiskokous pidetään Rovaniemellä, lauantaina 12:na marraskuuta 2016 klo 16. Perustamisasioiden käsittelyn lisäksi kokouksessa valitaan yhdistykselle tarpeelliset henkilöt luottamustehtäviin sekä päätetään ensi vuoden toimintalinjoista ja tapahtumista. Kokoukseen, ja sen jälkeen pidettäviin pelimannijameihin, ovat kaikki pohjoisen kansanmusiikin rakastajat: harrastajat ja ammattilaiset, tervetulleita. Lisätietoja Timo Tervo, timo.tervo@kansalaisfoorumi.fi, 040 5062585. Juokin Malja Riitta Hämeen-Anttilalle K aamospelit-yhdistys ry. järjestää vuosittain Vantaalla kansanmusiikkiviikon, kansanmusiikkikurssin ja erilaisia kansanmusiikkiin liittyviä tapahtumia. Tänä vuonna yhdistys suuntaa toimintaansa erityisesti lapsille ja nuorille uusilla Kamun kaa!-kokonaisuuksilla. Aivan uutena aluevaltauksena järjestetään alle 18-vuotiaille suunnattu Kamun Kaa! -Youtube-videokilpailu. Kilpailun teemana on kansanmusiikki ja suurin määrittelevä tekijä videolle on, että siinä tulee tunnistettavasti esille kansanmusiikki tai kansantanssi. Videon toivotaan tuovan esille kansanmusiikin tai kansantanssin moninaisuutta sekä riemua ja aiheeseen jotain uutta näkökulmaa. Videon toteutustapa on vapaa ja sen maksimipituus on 5 minuuttia. Kilpailuun voi osallistua 31.10.2016 saakka. Syksyn kansanmusiikkiviikko järjestetään 12.–21.11. Lapsille ja nuorille suunnattu teema jatkuu myös 19.11. järjestettävällä nuorten kansanmusiikkikurssilla (opettajina Esko ja Pilvi Järvelä ), johon voivat osallistua kaikki instrumenttinsa perustaidot hallitsevat. Edelleen nuorille suunnattu Kamun kaa! -koululaiskonsertti järjestetään 21.11. Lumossa. Esiintymässä on Johanna Juhola & Imaginary Friends . ”Kamun kaa! -kokonaisuuksilla on tarkoitus viedä kansanmusiikki ja kansantanssi lähelle nuoria, helposti löydettäväksi ja lähestyttäväksi, ja antaa mahdollisuus mukavaan yhdessä tekemiseen.” kertoo Kaamospelien uusi tuottaja Soili Sirenne . Muita kansanmusiikkiviikon ohjelmassa kuultavia artisteja ovat muun muassa Piia Kleemola , Juhani Silvola & SarahJane Summers sekä Hyvä Trio . Lisätietoja ohjelmasta, kursseista sekä videokilpailusta nettisivuilta: www.kaamospelit.fi Kaamospeleillä lasten ja nuorten vuosi Kamun kaa! Se pp o Ko no ne n Suomen Kansanmusiikkiliiton syyskokous Kaustisella 1.-2.10. Kokouksen listalla vuoden 2017 toimintasuunnitelmat ja hallituksen henkilövalinnat. Ennen kokousta tutustutaan Kansalaisfoorumin palveluihin, ja lauantai-iltana jamitellan Pelimannissa.
• 30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Katseet kohti Samuelin Poloneesia Kesä 2016 meni Savossa niinkuin muuallakin, sateitten välissä. Pohjoisja Ylä-Savon pelimannien kesäisistä päätapahtumista Tuuren sottiisi Pielavedellä ja Telkkämäen puskasoitto Kaavilla saatiin toki soitettua auringon paisteessa, mutta kuusipäiväiseen Siilifolkiin osui yksi jos toinenkin sadekuuro. Tuhannen neliön teltta suojasi kyllä Siilinjärvellä yleisöä, esiintyjiä ja talkoolaisia kastumiselta, mutta päivittäisiin kävijämääriin vedentulolla oli kyllä vaikutusta. Illan ohjelmiin panostettiin kyllä kunniahimoisesti, mutta taloudellinen tulos ei vastannut odotuksia. Jatkossa festivaalin muotoa ja kestoa on pakko miettiä entistä tarkemmin. Pohdittavana on, voitaisiinko rahoitusta varmistaa ympärivuotisella toiminnalla ja järjestämällä vaikkapa erilaisia konsertteja, iltamia ja muita ilonpitoja myös syksyisin ja talvisin. Intoa sinänsä ei savolaisilla kyllä riittää, eikä haasteistakaan ole pulaa, kun Suomen kansanmusiikkiliiton talvinen päätapahtuma Samuelin Poloneesi järjestetään Kuopiossa maaliskuun 10.-12. päivinä 2017. Edellisen kerran kaupungissa tavattiin samoissa merkeissä viisitoista vuotta sitten. Akustiikastaan paljon kiitosta saanut Musiikkikeskus tarjoaa oivat puitteet soitolle ja laululle. Sitten viimekuuleman Pohjoisja Ylä-Savoon on syntynyt uusia kansanmusiikkiryhmiä, jotka pääsevät nyt esiintymään kotikonnuillaan ensimmäistä kertaa laajemmalle kotimaiselle yleisölle. Anna ja Antti Janka-Murroksen paluu Turusta kotimaakuntaan tuo myös kaivattua koulutusapua kansanmusiikkiin. Yhdessä Riitta Väisäsen, Petri LisitsinMantereen ja Petri Makkosen kanssa he muodostavat ammattilaisviisikon, jonka savolaiset kehtaavat lähettää edustajikseen mille tahansa areenalle. Messun tilalle uusi messu Friikoolin messun valmistaminen ja esittäminen on ollut savolaisten kansansoittajien ja -laulajien suururakka vuonna 2016, ja mikä mukavaa: siinä myös onnistuttiin. Ennen pääesitystä Kaustisen kirkossa messu kuultiin jo niin Siilifolkissa kuin puolessakymmenessä muussa konsertissa eri puolilla maakuntaa. Kysyntää messulle on edelleenkin, ja paikallaan on, että se kuullaan myös Samuelin Poloneesin aikaan Kuopion jyhkeässä kivisessä tuomiokirkossa. Yhden messun onnistuminen innostaa kokeilemaan myös toisesta, ja näin ryhdyttiin jo yläsavolaisten jokavuotisilla Eloveisuilla Varpaisjärvellä harjoitelemaan toista kansanomaista kirkkomusiikkia, Lasse Heikkilän Suomalaista messua. Heinäkuisesta Tuuren sottiisista Pielaveden Laukkalasta jäi jälleen hyvät muistot. Kaustislaiset Mauno Järvelä, Timo Valo ja Oskari Hanhikoski olivat kouluttajina voimatrio, jolta tultiin hakemaan oppia kauempaakin. Sottiisin nimikkokappale soi noin 25 soittajan voimin jykevämpänä kuin aikoihin seurantalon täyteiselle yleisölle. Myös Laukkalan kirkon iltasoitossa penkit olivat täynnä. Tuure Niskanen ja Konsta Jylhä olivat maan ensimmäisinä mestaripelimanneina hyvät ”väärtit” keskenään ja hieno juttu on, että nyt 2010-luvulla on syntynyt uusi sävelsilta Kaustisen ja Pielaveden välille. Vuosi sitten Laukkalassa saatiin nauttia Kaustisen purppuripelimanneista, kaksi vuotta sitten Kokkolan seudun Talkoopelimanneista. Tuuren mukana Kaustiselta tuli1970-luvulla savolaiseen pelimannimusiikkiin muutamia kappaleita kuten Taalainmaan sottiisi ja Hääpoloneesi, jota kaustislaiset itse soittavat polskana. Mimmit timmeinä Telkkämäen elokuinen puskasoitto onnistui sekin kelpo tavalla. Soitto ja samanaikaisesti nähdyt perinnetyöt kokosivat kaskiperinnetilan pihamaalle yli kolme sataa ihmistä. Yhteissoitossa urakoitiin yli kolme tuntia, mutta välillä annettiin tilaa myös yksittäisille ryhmille ja erityisesti savolaisten naispelimannien Meneville mimmeille. Jo vuosia sitten aloittaneet mimmit ovat innostuneet tänä vuonna harjoittelemaan tosissaan, ja tulostakin on ilmiselvästi tullut. Seitsemän, kahdeksan naisen soittava ja laulava, hyvässä timmissä oleva ryhmä on ilo sekä korvalle että silmälle. Varkauden seudulta lähtenyt ukuleleharrastus on vuoden aikana levinnyt myös muualle Savoon. Siilifolkin ukulelekurssilla oli jo toistakymmentä innokasta harrastajaa, mikä aikanaan näkyy myös konserteissa. Seppo Kononen Kuulumisia Pohjois-Savosta Telkkämäen kaskiperinnetilan perinnepäivän puskasoitossa saatiin soittaa ja laulaa auringonpaisteessa. Tässä ollaan "oksalla ylimmällä Harjulan seljänteen", kun Kesäpäivä Kangasalla -laulun säveltäjän Gabriel Linsénin jälkikasvua elää Koillis-Savossa. Se pp o Ko no ne n
• 31 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Fraseeraus tarkoittaa melodialle tehtävää rytmistä muuntelua. Nuotteja voi soittaa eri mittaisina ja eri painotuksin. Fraseeraamalla tuodaan julki musiikillinen viitekehys, aikakauden, kulttuurin, yhteisön tai yksilön tyyli. Vaikka ohjeita fraseeraamisesta pelimannityyliin löytyy jonkin verran kirjoista ja internetistä, on paras tapa oppia kuitenkin kuunteleminen ja matkiminen.Täytyy soittaa, laulaa ja tanssia. Tyylin hallitsevan mestarin kanssa soittaminen opettaa valtavasti. Myös tanssiminen ja tanssin säestys avaa asiaa, koska fraseeraus ja iskuala ovat suoraan yhteydessä tanssiin. Pelimannimusiikin tyyli on kehittynyt tanssin ja tanssittavuuden ehdoilla. Valssia, sottiisia, polskaa, polkkaa tai masurkkaa on helpompi fraseerata, kun on kokemus siitä, miltä niiden tanssiminen tuntuu. Pelimannimusiikin fraseerauksesta löytyy paljon rytmistä analysoitavaa. Bebop-musiikin fraseeraus on helposti yksinkertaistettavissa kolmimuunteisuuteen ja heikkojen kahdeksasosien painottamiseen. Pelimannimusiikissa fraseeraus on monimuotoisempaa ja vaihtelevampaa, jopa soittajakohtaista, eikä siis kovin helposti yksinkertaistettavissa. Muuntelu ja variaatio on keskeinen ilmiö myös fraseerauksen osalta. Kaavamainen rytmiikka kuulostaa usein liian mekaaniselta, vaikka olisikin pelimannityylin mukainen. Lisäksi jokaisella soittajalla on oma tyylinsä. Kuitenkin joitain yleistettäviä ilmiöitä on havaittavissa. Iskuala erottaa tanssityylit toisistaan. Tahtilajin ja tanssityylin yhdistävät painotukset luo jokaiselle tyylille ominaisen svengin. Aihetta käsiteltiin edellisessä numerossa. Puntitus on pelimanniviulismin keskeinen tyylikeino. Siinä korostetaan jousella myös iskualan heikkoja tahdinosia, jotta tanssilajin syke ja pulssi tulee kunnolla esille, pitkissäkin nuoteissa. Puntitus saadaan aikaan jousen nopeutta ja painetta lisäämällä. Synkooppijousitus korostaa myös tanssittavaa sykettä. Jousen suunnanvaihdoilla heikkojen tahdinosien aikana tuodaan painottomat 16tai 8-osanuotit esiin. Hienorytmiikka (mikrorytmiikka) selkeyttää rytmin tanssittavuutta. Siinä vaihdellaan 16-osanuottien pituutta. Vahvat tahdinosat fraseerataan lyhyempänä kuin heikot, tai toisinpäin. Molemmat tavat tuo tanssiillista selkeyttä rytmiin. Kansanmusiikissa variointi on yleistä, joten eri painotukset saattavat vaihdella jopa saman tahdin aikana. Pelimannimusiikille tyypillisiä fraseerauskeinoja nuotille kirjoittaessa yksityiskohtien runsaus tekisi nuotista lähes lukukelvottoman. Siksi tyylintuntemus on tärkeää. Fraseerauksen opetteluun suosittelen kappaleen laulamista fraseerausta imitoivilla tavuilla. Menetelmää voisi kutsua ”takittamiseksi”, koska tavut ”Ta-kiJa-ki” toistuu siinä usein. Minkä tahansa kappaleen voi ”takittaa” kansanmusiikin asuun. Kolmella eri tavulla saa jo idean tanssittavan pelimannityylin mukaisesta fraseerauksesta. Menetelmä jalostuu ja kehittyy koko ajan, mutta periaate on kiteytettynä tässä: Uusi kappale kannattaa sanoittaa ja laulaa näillä tavuilla, jotta pääsee käsiksi fraseeraukseen. Täytyy toki ymmärtää mikä on kulloisenkin tyylilajin iskuala, ja siksi voi olla tarpeen muuttaa nuottikuvan kirjoitusasua ja tahtilajia. Valssit voi ajatella 3/8 tahtilajissa 16-osanuotteja käyttäen, samoin triolipolskat voi ajatella esim. 2+4+3/16 tahtilajissa. Nuottiesimerkeistä hahmottaa miten homma tapahtuu käytännössä. Opettele seuraava uusi kappale ensin takittamalla, ja siirrä sitten fraseeraus omalle instrumentillesi. Lisää aiheesta netistä: www.kamulaari.fi/puntti www2.siba.fi/mutkac vnkivera/tulkinta.html Lisää nuotteja: www.kansanmusiikki-lehti Mistä on musiikki tehty? Musiikin teoriaa harrastajille ja kiinnostuneille kuuntelijoille Teksti: Roope Aarnio Piirros: Veera Juutinen osa 9 Vahva tahdinosa, iskualan alku ”Ta” (variaatio: tan, tai, tak) Heikko tahdinosa, synkooppijousi ”Ki” (variaatio: kii, ka) Muu vahva tahdinosa, puntti ”Ja” (variaatio: jan, jaa) Pelimannimusiikin fraseerausta oppimaan Ta ki ja ki ja ki Taa jaa ja ki Taa jaa jaa Taa a ki ja ki Tan taa jaa taa ja Tan taa jaa taa ja Taa ta ki ja ki taai Ta ki taa jaa taa ja Taa ta ki ja ki taa ja Taa ja ki taa ja ki ta ki ja ki ta ki ja ki taa jaa taa ja ki ta ki ja ki ta ki ja ki taa ja ki ta ki ja ki ta ki ja ki taa jaa Ta ki ja ki ta ki ja ki ta ki ja ki taa jaa Ta ki ja ki taa ja ki ta ki ja ki taa jaa 34 38 38 34 34 916 916 34 34 24 24 &### A-duuri siliavalssin b-osa q e iq iiq jq jjq jjjq = ta-ki-ja-ki = ta-ki = taa-jaa-jaa = ta-ki-ja = taa-jaa = taa = taa-aa Fraseerauksen "takittaminen" &### Sama muutettuna 3/8-tahtilajiin (iskualaan) ja takitettuna fraseerausopin mukaan b &b Farmors brudpolska 3 3 3 3 3 3 3 3 3 &b Sama muutettuna 2+4+3/16-tahtilajiin (iskualaan) ja takitettuna fraseerausopin mukaan &b Haudanmaan morsiuspolska # &# Vaarin sotiisin b-osa œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œj œ œ œ# œ œj œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œJ œ œ œ œ œ œ œ#J œj œ œ# œ œ œj œ œ# œ œ œJ œ œ œ œ œ ™ J œ œ œ œ# œ œ œJ œ œ œ œ œ œ# œ œn œ# œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œ œn œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œn œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ Ta ki ja ki ja ki Taa jaa ja ki Taa jaa jaa Taa a ki ja ki Tan taa jaa taa ja Tan taa jaa taa ja Taa ta ki ja ki taai Ta ki taa jaa taa ja Taa ta ki ja ki taa ja Taa ja ki taa ja ki ta ki ja ki ta ki ja ki taa jaa taa ja ki ta ki ja ki ta ki ja ki taa ja ki ta ki ja ki ta ki ja ki taa jaa Ta ki ja ki ta ki ja ki ta ki ja ki taa jaa Ta ki ja ki taa ja ki ta ki ja ki taa jaa 34 38 38 34 34 916 916 34 34 24 24 &### A-duuri siliavalssin b-osa q e iq iiq jq jjq jjjq = ta-ki-ja-ki = ta-ki = taa-jaa-jaa = ta-ki-ja = taa-jaa = taa = taa-aa Fraseerauksen "takittaminen" &### Sama muutettuna 3/8-tahtilajiin (iskualaan) ja takitettuna fraseerausopin mukaan b &b Farmors brudpolska 3 3 3 3 3 3 3 3 3 &b Sama muutettuna 2+4+3/16-tahtilajiin (iskualaan) ja takitettuna fraseerausopin mukaan &b Haudanmaan morsiuspolska # &# Vaarin sotiisin b-osa œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œj œ œ œ# œ œj œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œJ œ œ œ œ œ œ œ#J œj œ œ# œ œ œj œ œ# œ œ œJ œ œ œ œ œ ™ J œ œ œ œ# œ œ œJ œ œ œ œ œ œ# œ œn œ# œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œ œn œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œn œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ Ta ki ja ki ja ki Taa jaa ja ki Taa jaa jaa Taa a ki ja ki Tan taa jaa taa ja Tan taa jaa taa ja Taa ta ki ja ki taai Ta ki taa jaa taa ja Taa ta ki ja ki taa ja Taa ja ki taa ja ki ta ki ja ki ta ki ja ki taa jaa taa ja ki ta ki ja ki ta ki ja ki taa ja ki ta ki ja ki ta ki ja ki taa jaa Ta ki ja ki ta ki ja ki ta ki ja ki taa jaa Ta ki ja ki taa ja ki ta ki ja ki taa jaa 34 38 38 34 34 916 916 34 34 24 24 &### A-duuri siliavalssin b-osa q e iq iiq jq jjq jjjq = ta-ki-ja-ki = ta-ki = taa-jaa-jaa = ta-ki-ja = taa-jaa = taa = taa-aa Fraseerauksen "takittaminen" &### Sama muutettuna 3/8-tahtilajiin (iskualaan) ja takitettuna fraseerausopin mukaan b &b Farmors brudpolska 3 3 3 3 3 3 3 3 3 &b Sama muutettuna 2+4+3/16-tahtilajiin (iskualaan) ja takitettuna fraseerausopin mukaan &b Haudanmaan morsiuspolska # &# Vaarin sotiisin b-osa œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œj œ œ œ# œ œj œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œJ œ œ œ œ œ œ œ#J œj œ œ# œ œ œj œ œ# œ œ œJ œ œ œ œ œ ™ J œ œ œ œ# œ œ œJ œ œ œ œ œ œ# œ œn œ# œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œ œn œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œn œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ ™ Ta Tak ki ki ja ja ki kii Tai Tai jaa jaa Ta Ta ki kii ja ja ki kii Tai Tai jaa jaa Ta Tak ki ki ja ja ki kii Ta Ta ki kii ja jak ki ki Tai Tai jan jan Taa Taa Tak ki ja kii Tai jaa Ta kii ja kii Tai jaa Tak ki ja kii Ta kii jak ki Tai jan Taa Tai ja ki ja ki Tai ja ki ja ki Tai jan tan Taaii jan Tan ta ki ja ki Tan ta ki ja ki Tan ta ki ja ki Tan Tai ja ki Taa ki Tai jan Taa ja ki Ta ki ja ki Tai jan Taa ja ki Tan jaa Tai jaa Ta ki ja ki Tan Taa 24 38 38 34 34 &## 1. 2. Maalarin Franssin sottiisi Pelimannimusiikin fraseeraus takittamalla &## Tavujen variointi alemmalla rivillä tuo esiin rytmistä vaihtelua, joka nuottikuvana näyttäisi enemmän tältä: . . &## K.J. Fagerströmin valssi # &# Seijarin polska œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œ œ œ ™ œ œ œ œ ™ œ œ ™ œ œ œ ™ œ œ œ ™ œ œ ™ œ ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œJ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ‰ œ œ œ œ ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ Fraseerauksen takittaminen A-duuri siliävalssin b-osa muunnettuna 3/8-tahtilajiin (iskualaan) ja takitettuna fraseerausopin mukaan
• 32 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Euroopan suurin kansanperinnetapahtuma kutsuu! Europeade on Euroopan suurin vuotuinen kansanperinnetapahtuma, jossa kansanmusiikin ja kansantanssin taitajat esittelevät osaamistaan lavoilla, kaduilla ja konserteissa. Vuonna 2017 Europeade saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen 26.–30.7. Tapahtuman järjestää Suomen vanhin kaupunki, Turku, yhdessä kansainvälisen Europeade-komitean kanssa. Mukana ohjelmasuunnittelussa ja järjestelyissä on myös varsinaissuomalaisia alan toimijoita. Tapahtuman kohderyhmiä ovat kansantanssiryhmät, pelimanniporukat, kansanlaulukuorot, vokaaliyhtyeet ja puhallinorkesterit. Ryhmät voivat ilmoittautua esiintymään eri puolille Turun keskustaa ja Aurajokirantaa sijoitetuille esiintymispaikoille. Lapsille on omaa ohjelmaa ja lasten ryhmillä oma konsertti. Musiikkiryhmille on omia esiintymisiä, kuoroille ja vokaaliyhtyeille oma konsertti. Päivisin on työpajoja ja iltaisin yhteistanssia ja -musisointia. Lauantaina koko Europeade-väki liittyy kilometrien pituiseen kulkueeseen, joka tanssii kaupungin halki. Tapahtuman osallistumismaksu on 120 euroa/henkilö. Lasten ryhmät (alle 12 v.) maksavat 75 euroa. Summa sisältää ohjelman, koulumajoituksen ja kouluruokailun (aamiainen, lounas, päivällinen). Kun ryhdyt suunnittelemaan oman ryhmäsi osallistumista, kannattaa ennakkoilmoittautuminen tehdä mahdollisimman pian. Se ei sido vielä mihinkään, mutta pääsette mukaan tapahtuman tiedotuslistalle. Linkki ennakkoilmoittautumislomakkeeseen: www.turku.fi/europeade-2017/ ilmoittautuminen-ja-majoitus Huom! Varsinainen lomake on englanniksi Ennakkoilmoittautuminen päättyy 15.12.2016. Katso myös: www.europeade.eu Hilu Toivonen-Alastalo Europeade-järjestön koordinaattori hilu.toivonen-alastalo@ europeade2017.fi, 050 563 6907 Pispalan Sottiisi keräsi tanssiväen Tampereelle kesäkuussa Vaihteleva sää rytmitti festivaalia, mutta 20 000 kävijän määrä saavutettiin. Kansantanssin Riemuvuotta juhliva kansainvälinen kansantanssiin ja -musiikkiin keskittyvä Pispalan Sottiisi levittäytyi tänä vuonna Tampereen Messuja Urheilukeskukseen, jonne rakennettiin Euroopan suurin sisäleirintäalue 700 tanssijalle. Sottiisin monipuoliseen ohjelmaan kuului konsertteja, työpajoja ja tanssitupia. Sottiisissa juhlisti Riemuvuotta pääjuhlassaan Pirkkahallissa tuhannen tanssijan Riemua! – Hyppyä ja hypetystä 150 vuotta! -esityksellä ja festivaalin päätti Tampere-talon täydelle salille esitetty Janne ja Aino – Balladi erään säveltäjän elämästä. Kansantanssin koko kirjo nähtiin festivaalin aikana pitkin Tamperetta kymmenissä kansainvälisten vieraitten, useiden lasten ja aikuisten tanssiryhmien esityksissä Suomen Nuorisoseurojan hallitus nimesi kansantanssimestareiksi Jussi Malisen Teuvalta, Väinö Krekon Kauhajoelta, Marja Viitasen Lahdesta ja Anja Mikkolan Jokioisista. Cifrosko Slovakiasta Koskikeskuksessa. Uudet Kansantanssimestarit. Vuoden kansantanssiryhmä Polokkarit. Kepposet Oulunsalosta. Folk Camp Pirkkahallissa. Avajaiset keräsi runsaan yleisön Keskustorille. Pääjuhla Pirkkahallissa. Kuvat: Petri Kivinen / nuorisoseurat.kuvat.fi
• Orivesi All Stars –kurssi opettajana Antti Järvelä. Tervetuloa mukaan millä tahansa soittimella svengaavan Orivesi All Stars –yhtyeen riveihin! Tänä vuonna kurssin apuopettajana Reetta Kuisma. Tämmäysja sovituskurssi opettajana Timo Alakotila. Kurssi säestyssoitinten, erityisesti harmoonin soittajille, ja sovituksen saloista kiinnostuneille. Opettajana alan paras taitaja, taiteilijaprofessori Timo Alakotila. Pelimannikurssi mandoliinille opettajana Heikki Lahti. Mestaripelimanni Heikki Lahden suosittu perinteikäs kurssi nyt uusitulla ohjelmistolla. Kurssin nuotit lähetetään osallistujille etukäteen. Kurssin sisällöstä voit kysellä Heikiltä, puh. 040 578 5157. Viulukurssi opettajana Mauno Järvelä. ”Rauta, maatalous ja musiikki”, Kaustinen 1968-1977. Mieliinpainuvimmat sävelmät Kaustisen kansanmusiikkijuhlien alkutaipaleelta. 2-rivisen hanurin alkeiskurssi opettajana Maija Karhinen-Ilo. Kurssi vasta-alkajille. Ota mukaan G-vireinen 2-rivinen haitari, avoin mieli ja tule opettelemaan uusi soitin. Myös mahdollista saada soitin lainaksi, jos et vielä omista 2-rivistä! 2-rivisen hanurin oppipoikakurssi opettajana Leija Lautamaja. Sinulle, jolla perussoittotaidot jo hallussa kaksirivisessä. Kurssilla kertaillaan perusasioita ja opetellaan leppoisassa tempossa uusia sävelmiä. 2-rivisen hanurin kisällikurssi opettajana Pekka Pentikäinen. Tuttua ja vähän tuntemattomampaa musiikkia 2-riviselle. Kurssilla edellytetään melko hyvät soittimen perustaidot. Kurssi etenee nopeammassa tempossa kuin oppipoikakurssi. 2-rivisen mestarikurssi opettajana Markku Lepistö. Uutta kaksirivismusiikkia meiltä ja muualta. Kurssilla keskitytään uusiin kotimaisiin kaksirivissävellyksiin sekä tutustutaan italialaisiin, ranskalaisiin ja baskimaan sävellyksiin. Säveltäjäniminä mm. Markku Lepistö, Antti Paalanen, Riccardo Tesi (IT), Marc Perrone (FR) ja Kepa Junkera (Basque). Kantelekurssi kaikenlaisille kanteleille opettajana Maija Pokela. Kurssilla soitamme eri alueiden perinteisiin pohjaavaa kansanmusiikkia yhdistellen kanteleiden sointimaailmoja ja soittotekniikoita. Harjoittelemme improvisaatiota ja muuntelua sekä etsimme yhteisen soittosvengin, joka saa tanssijalat liikkeelle. Kansanlaulukurssi opettajana Hilja Grönfors. Monin tavoin palkittu mestarikansanalaulaja Hilja Grönfors opettaa perinteistä mustalaismusiikkia vanhaan tyyliin. Kurssille ovat tervetulleita kaikentasoiset laulajat. Ukulelekurssi opettajana Markus Rantanen. Ukulelekurssi on tarkoitettu ukulelea jo hieman soittaneille. Kurssilla käydään monipuolisesti läpi erilaista musiikkia, mm. kansanmusiikkia, bluesia, swingiä, poppia ja rockia. Kurssilla opetellaan myös erilaisia oikean ja vasemman käden soittotekniikoita. Tänä vuonna keskitymme erityisesti melodiasoittoon ja opettelemme myös sointumelodiasoittoa. Huuliharppuyhtyekurssi opettajana Jari Komulainen. Moniäänistä yhteissoittoa ja yksilöllistä ohjausta monipuolisen ohjelmiston parissa sekä syvempää perehtymistä soittoteknisiin asioihin. Kurssilla käytetään sekä diatonisia bluesharppuja että kromaattista huuliharppua. Nuotinlukutaito ei ole välttämätön, vaan soittelemme korvakuulolta ja tabulatuureista. Yhtyekurssi. Kurssi on tarkoitettu valmiille kansanmusiikkiyhtyeille, jotka haluavat kehittää oman yhtyeensä soittotaitoa ja ohjelmistoa. Jokainen yhtye saa toivomansa opettajan, jonka kanssa tehdään töitä koko kurssin ajan. Ilmoittakaa opettajatoiveistanne kolme vaihtoehtoa. Kaikille kurssilaisille lisäksi tanssin opetusta! Kurssilla pelimannit saavat muusikkouteen uuden näkökulman tanssin kautta parin viime vuoden tapaan. Antti Savilampi opettaa eri paritanssien perusmuotoja ja variaatioita pelimanneille soitto-opetuksen välipalana. Harjoituksia voi keventää vuorottelulla, osa voi olla välillä soittamassa tai laulamassa. Kurssien hinnat: Kurssihinta sisältää opetuksen ja täysihoidon: Jäsenet 315 €, ei jäsenet 340 €. Majoittuminen tapahtuu kahden hengen huoneissa, yhden hengen huoneista lisähinta 65 € koko ajalta. Yhtyekurssin hinta määräytyy yhtyeen koon mukaan. Kysy hinta. Jos kurssilainen ei majoitu, niin pelkkä opetus jäsenille 135 €, ei jäsenille 160 €. Päiväkävijät voivat ostaa opistolta haluamiansa aterioita (aamiainen 7 €, lounas 9 €, kahvi 3,50 €, päivällinen 9 €) Varaslähtö kurssille: Oriveden opistolle voi tulla jo tapaninpäivänä. Illalla on vapaamuotoiset jamit opiston tiloissa! Ylimääräinen majoitus ja aamiainen maksaa 27 € Opintoseteli työttömille ja eläkeläisille: 40 ensimmäistä opintosetelianomuksen täyttänyttä saa 30 euron opintosetelin kurssille. Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Ilmoittaudu marraskuun loppuun mennessä Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Ilmoittautumislomake löydettävissä sivulta: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ oriveden-kansanmusiikkikurssit-2016 Lisätiedot: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Päivi Ylönen-Viiri, 0500 431 913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Järjestäjät: Suomen Kansanmusiikkiliitto yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa. Kantelekurssin yhteistyökumppani myös Kanteleliitto. Oriveden kansanmusiikkikurssit 2016 Tule mukaan iloiseen joukkoon Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämille Oriveden kansanmusiikkikursseille 27.-30.12. Oriveden opistolle! Ti m o H uk ka ne n
• 34 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 U seimmat muusikoiden katseen etenemistä käsittelevät tutkimukset tarkastelevat pianistien nuotinlukemista, ja osallistujina on yleensä ollut taidemusiikin ammattilaisia. Vaikka kansanmusiikissakin merkitään kappaleita usein muistiin nuottikirjoituksen avulla, nuoteilla on kuitenkin tässä musiikkityylissä hieman toisenlainen merkitys kuin esimerkiksi taidemusiikissa – kappaleita kun ei aina ole tarkoituskaan soittaa täsmälleen niin kuin paperissa lukee. Tutkimus oli avoin kaikille, ja se on osa Suomen Akatemian ja Turun ihmistieteiden tutkijakollegiumin rahoittamia musiikin taitoihin liittyviä tutkimushankkeita ja toteutetaan Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksen ja Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkijoiden yhteistyönä. Festivaaleilla viulisteja testailivat tutkijatohtori Marjaana Puurtinen ja tutkimusavustaja Suvi Heinonen . Tutkimukseen osallistui 42 viulistia, eli lähes niin monta kuin aikatauluihin mahtui. Ikähaarukka ulottui alakoululaisista senioreihin, keskusteluja käytiin kolmella kielellä, ja mukana oli kaikenlaisia soittajia harrastajista ammattilaisiin. Tutkimustilanteessa Marjaana Puurtinen säesti matkaharmoonilla, kun osallistuja soitteli yksinkertaisia pelimannikappaleita tietokoneen näytön tapaisella laitteella näytettävistä nuoteista. Jokainen kappale soitettiin kolme kertaa. Kappaleet oli sävelletty tätä tutkimusta varten. Nuoteissa ei annettu ohjeita jousituksista, ja kappaleiden nimenäkin oli vain tanssilaji. Pelimannin toimintaa videoitiin yhteensä kolmella kameralla. Yksi kuvasi koko tilannetta (pelimanni + säestäjä), yksi soittajaa edestäpäin (ns. käyttäjäkamera) ja yksi (ns. silmänliikekamera) taltioi millisekuntien tarkkuudella mihin kohtaan nuotissa pelimanni milloinkin katsoi. Ääni taltioitiin erikseen viuluun laitettavalla kontaktimikillä. Ensin aineistosta kirjataan ylös sitä miten pelimannit soittivat, eli muuntelivatko tai koristelivatko he melodioita, ja minkälaisia jousituksia he valitsivat. Kun tämä on tehty, soittosuoritukset synkronoidaan pelimannin katseen etenemisen kanssa. Näin saadaan selville mihin kohtaan nuotissa pelimanni on katsonut, kun hän on soittanut jotain tiettyä säveltä. Katse nimittäin etenee hiukan soittokohdan edellä, mutta kuinka suuri tämä etäisyys on ja mikä kaikki tähän etäisyyteen vaikuttaa, on vielä epäselvää. Materiaalia on valtavasti ja monipuolisen aineiston parissa työskentely on hidasta. Työtä tehdään ryhmässä, jossa on mukana kasvatuspsykologi, musiikkitieteilijöitä ja tilastotieteilijä. Ensimmäiset tulokset tulevat julki tieteen kentällä noin vuoden kuluttua, mutta alustavia tuloksia voitaneen raportoida jo aiemmin. Kaustisella tutkittiin viulupelimannien nuotinlukua Viulupelimannien nuotinlukua tutkittiin tietokoneen näyttöä muistuttavalta laitteelta, jolla silmänliikekameran avulla tallennettiin pelimannin katseen eteneminen nuottiviivastolla soittamisen aikana. mm. Tarabband (IQ/SE) Mizgin (KUR/TR/DK) Jyotsna Srikanth (IN/UK) Ulla Pirttijärvi & Ulda Nefes Joonas Widenius Trio Ural Pop (NO/FI) etnosoi.fi Tarabband (IQ/SE) Marjaana Puurtinen
• 35 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 K austisen kansanmusiikkijuhlilla nimettiin kaksi uutta mestaripelimannia ja historian toinen mestarikansantanssija: Siv Ekström , Usko Välimäki ja Hannu Nipuli . Viulisti Siv Ekströmin alaa ovat Jomalan ja koko Ahvenanmaan kansanmusiikkiperinne, johon hän on paneutunut vuosikymmenten ajan. Hän on myös johtanut useita kokoonpanoja ja ottanut elämäntehtäväkseen pelimannien kouluttamisen. Ekström on vaikuttanut myös järjestötehtävissä ja Fiolen min -lehden päätoimittajana. Jalasjärveläisen Usko Välimäen varma ja voimakaspiirteinen vähärivissoitanta on tullut kansanmusiikkiväelle tutuksi useissa eri yhteyksissä. Hän on soittanut nelivuotiaasta asti ja osallistunut moniin kilpailuihin hyvällä menestyksellä. Erityisen arvokasta ja kunnioitettavaa on ollut se työ, jota Välimäki on tehnyt siirtäessään soittoperinnettä lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Hannu Nipuli on kotoisin Lahdesta ja on päätyökseen Etelä-Hämeen Nuorisoseurat ry:n toiminnanjohtaja. Lisäksi hän on työskennellyt ja toiminut muun muassa tanssijana, ohjaajana ja koreografina ja lukuisissa luottamustehtävissä. Kansantanssin harrastuksen Nipuli alkoi jo viisivuotiaana Helvi Jukaraisen johdolla. Jukaraisen moderni, monipuolinen ja avarakatseinen ote koreografioiden tekemiseen ja tanssimiseen on innoittanut Nipulia siitä asti. Kansanmusiikkijuhlien festivaaliplaketti myönnettiin Kaustisen musiikkilukion rehtori Taina Lehtoselle . Seitsemännen kerran järjestetyn Konsta Jylhä -kilpailun voiton vei Tero Hyväluoman ja Esko Järvelän duo Teho. Kisan aiheena olivat tänä vuonna Konsta Jylhän sävellykset. Kilpailu oli pienyhtyekilpailu, ja aiemmista vuosista poiketen kilpailtiin vain yhdessä sarjassa. Voittajaduo sai tuomaristolta kiitosta virtuoottiseen improvisaatioon yltyneestä esityksestä, joka toi esille Konsta Jylhän leikkisän puolen. Kansanmusiikkijuhlien lipunmyynti kasvoi vajaaseen 17000:een ja kokonaiskäyntimäärä liki 43000:een huolimatta sateisimmista keleistä vuosiin. Kaustinen viettää viisikymppisiään 10.–16.7.2017 pääteemalla Pidot. The Irish Festival of Oulu järjestetään tänä vuonna 5.-9.10. Huippusuosittu tapahtuma kokoaa irlantilaisen musiikin tähdet Ouluun ja esittelee irlantilaista kulttuuria monipuolisesti. Pääkonsertteja Oulun Musiikkikeskuksen Madetojan salissa on tänä vuonna kaksi. Oulu Sinfonia esittää 6.10. kaksi orkesterisarjaa, Shaun Daveyn teoksen The Brendan Voyage, jossa säkkipillisolistina on Liam O’Flynn , ja Bill Whelanin säveltämän Riverdance: A Symphonic Suite, jossa kuullaan Riverdance-shown musiikki yhtenäisenä konserttiteoksena. Oulu Sinfoniaa johtaa kapellimestarivieras David Brophy . Festivaalin päättää sunnuntaina irlantilaisen musiikin megayhtye Usher’s Island. Siinä soittavat tyylilajin arvostetuimmat ja ihailluimmat muusikot: Andy Irvine, Dónal Lunny , Paddy Glackin , John Doyle ja Mike McGoldrick . Konsertin avaa duo Seamus Begley ja Tim Edey . Ohjelmasta löytyy muitakin konserttihelmiä ja tapahtumia. Festivaalin johtaja Brent Cassidy hehkuttaakin, että näin montaa irlantilaisen musiikin maailmanluokan tähteä ei olla ennen nähty samassa tapahtumassa. Isoja konsertteja on festivaalin ajan joka päivä. Festivaalin koko ohjelma osoitteessa www.irkku.fi. Folklandialle 2017 haetaan showcaseyhtyeitä! Suomen suurin kansanmusiikin ja kansantanssin kansainvälinen talvitapahtuma Folklandia etsii kahta showcase-yhtyettä vuoden 2017 Folklandia-risteilylle 13.-14.1. Hakuaika on 1.9.-30.9.2016. Folklandia-risteilyllä toista kertaa järjestettävän showcasen tavoitteena on tarjota nuorille kansanmusiikkiyhtyeille uusia esiintymismahdollisuuksia, ja tuoda tuoreet yhtyeet yleisön, tuottajien ja median tietoisuuteen. Valitut yhtyeet pääsevät esiintymään vuoden 2017 Folklandialla ja saavat näkyvyyttä risteilyn tiedotuksessa. Folklandian showcasen järjestäjänä ovat Suomen Nuorisoseurat yhteistyössä Folklandian taustajärjestäjien kanssa. Yhteistyökumppanina on Music Finland. Valinnan suorittaa asiantuntijaraati, johon kuuluvat muusikko Esko Järvelä ja promootioja projektipäällikkö Henna Salo sekä Pispalan Sottiisin kulttuurituottaja Jussi Kaijankangas. Loppuunmyydyn Folklandian järjestää Suomen Nuorisoseurat yhteistyössä viidenkymmenen valtakunnallisen kansanmusiikki ja -tanssitoimijan kanssa. Linkki hakulomakkeeseen: http://bit.ly/folklandia-showcase17. Kaustisella uusia mestareita ja tehokasta Konstaa The Irish Festival of Oulu 2016 – Riverdancesta kapinavuosiin
• 36 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 H anke pyörähti käyntiin Lasten Etnosoi! Tampere -tapahtumalla marraskuussa 2015. Tapahtumassa esiintyivät mm. länsiafrikkalaista musiikkia ja tanssia esittävä Pape & Kasumai, Uulun oma Biisinikkaritorkesteri ja Ninni Poijärvi & Ali Alawad. Tapahtuma oli kaikille tamperelaisille avoin, ja sinne tuotiin Tampereen vastaanottokeskukselta bussillinen perheitä. Tapahtuma oli tunnelmaltaan lämmin ja ikimuistoisia kohtaamisia tapahtui. Yksi hienoimpia hetkiä oli, kun Pape & Kasumain tanssijat Bintou Korhonen ja Amy Gomis vetivät lavalla huikean energisiä ja taidokkaita tanssisooloja ja tuntui luissa ja ytimissä saakka, kuinka hyvä energia valtasi kaikki paikalla olleet katsojat. On vaikeata sanoin kuvailla sitä kiitollisuuden ja onnellisuuden määrää, jota turvapaikanhakijaperheet osoittavat päästessään kuulemaan ja katsomaan musiikkia sekä soittamaan ja tanssimaan itse. Päivän aikana näki lukemattoman määrän hymyjä ja kohtaamisia. Tapahtumasta jäi voimakas tunne, että olemme oikealla tiellä. Eniten hankkeen aikana on tehty musiikkityöpajoja kouluissa. Työpajoissa on tehty valmistavan opetuksen ja tavallisen opetuksen puolelta yhdistettyjen ryhmien kanssa uusia lauluja. Uusien laulujen tekeminen on ollut hyvä keino tutustuttaa lapsia toisiinsa ja luoda lapsille yhdistäviä kokemuksia. Monesti Uulun työpajoissa turvapaikanhakijaperheiden lapset ja tavallisten luokkien lapset ovat tehneet ensimmäisen kerran töitä yhdessä. Työskentely on sujunut suurimmaksi osaksi hyvin, mutta olemme kohdanneet luonnollisesti myös ennakkoluuloja ja pelkoja. Encounters-hanke syntyi Suomen Kulttuurirahaston aloitteesta. Kulttuurirahasto halusi reagoida vuonna 2015 tilanteeseen, jossa Suomi oli uudenlaisen pakolaistilanteen edessä. Hankkeen aikana luodaan metodiopas, johon kootaan sen aikana löydettyjä hyviä käytäntöjä taiteen keinoin toteutetusta kotouttavasta ja eri ihmisryhmiä yhdistävästä työstä. Hankkeen lopuksi järjestetään myös avoin ohjaajakoulutus Tampereella. Tähän mennessä hanke on vieraillut 18 paikkakunnalla, joissa on vastaanottokeskus. Suomen Kulttuurirahaston rahoittamana hanke jatkuu alkuvuodelle 2017 saakka. Uulu hakee hankkeelle myös lisärahoitusta, jotta hyvin alkanut työ saisi jatkuvuutta. Hankkeeseen voi tutustua enemmän Uulun nettisivujen, Uulun SoundCloud-tilin tai hankkeen Facebook-sivujen kautta: www.uulu.fi soundcloud.com/uulu www.facebook.com/encounterskohtaamisia Petra Käppi Lari Aaltonen ENCOUNTERS – kohtaamisia taiteen parissa Kulttuuriosuuskunta Uulu toteuttaa parhaillaan Suomen Kulttuurirahaston rahoittamaa valtakunnallista hanketta, jossa luodaan taiteiden avulla kohtaamisia turvapaikanhakijoiden ja muiden Suomessa asuvien ihmisten välillä. Uululaiset ovat reissanneet kuluvan vuoden aikana Oulu–Kitee–Kolari–Raasepori-akselilla ja eri paikkakunnilla on järjestetty työpajoja, konsertteja sekä tapahtumia. Työpajoissa ja tapahtumissa on tuotu ihmisiä yhteen ja tehty sirkusta, soitettu, laulettu, tanssittu ja tehty käsitöitä.
• 37 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 M arraskuussa järjestettävän maailman musiikkikulttuureja esittelevän Etnosoi!festivaalin teemana on Rajattomuuden äärellä, ja se ottaa voimakkaasti kantaa nykypäivän maailman menoon. Eurooppaan ja Suomeen tulleilla ja jääneillä ihmisillä on vahvoja tarinoita kerrottavanaan. Festivaalin kärkinimiä on Tarabband, yksi Pohjoismaiden suosituimpia maailmanmusiikiyhtyeitä. Yhtyeen laulaja ja johtohahmo Nadin Al Khalidi syntyi Bagdadissa irakilais-egyptiläiseen kulttuuriperheeseen. Perhe muutti Egyptiin ensimmäisen Persianlahden sodan aikaan vuonna 1992. Al Khalidi palasi Irakiin 1998, mutta koki itsensä tukahdetuksi sensuurin takia. Länsimaalainen musiikki oli kiellettyä, eikä keneenkään voinut luottaa. Vuonna 2002 Nadin Al Khalidi tuli monien muiden tavoin pakolaisena Ruotsiin. Hän osti kitaran ja alkoi tehdä omia lauluja englanniksi. Muutettuaan Malmöhön 2003, hän alkoi esiintyä teatterissa, jossa esitykset olivat ruotsiksi, englanniksi ja arabiaksi. Tutustuttuaan kahteen ruotsalaiseen kansanmuusikkoon, Gabriel Hermanssoniin ja Dan Svenssoniin sai Tarabband pian alkunsa ja lauluja alkoi syntyä arabiaksi. Lauluihinsa hän ammentaa paljon omasta elämästään. Toinen Eurooppaan pakolaisena tullut Etnosoi!-muusikko on Kurdistanista kotoisin oleva Mizgin . Mizgin sairastui kaksivuotiaana polioon ja menetti kävelykykynsä. Hän oli pakotettu jäämään kotiin, joten hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan vasta 18-vuotiaana. Mizgin on kotoisin vuoristokylästä, ja kuluttaakseen aikaansa hän opetteli laulamaan ja soittamaan sazia. Aikustuttuaan hän muutti Istanbuliin. Viranomaiset ottivat haltuunsa 21-vuotiaan Mizginin debyyttialbumin poliittisena propagandana, koska Mizgin lauloi kielletyllä kielellä, kurdiksi. Hän tuli Tanskaan poliittisena pakolaisena vuonna 1999, sillä viimeisen seitsemän vuoden ajan häntä oli vainottu, hänet oli pidätetty ja vangittu lukuisia kertoja. Vuonna 2007 Tanskan pakolaisneuvosto myönsi Mizginille palkinnon muusikkona tekemästään työstä. Etnosoi!-festivaalilla esiintyy myös esimerkiksi Britanniaan muuttanut intialaisviulisti Jyotsna Shrikanth , suomalainen flamenco-kitaristi Joonas Widenius , norjalais-suomalainen URAL POP ja Saamenmaan joikutähti Ulla Pirttijärvi . www.etnosoi.fi Etnosoi!ssa pohditaan rajoja ja kuullaan Eurooppaan muuttaneita artisteja Sh er w yn d R yl an Ke ss le r 2 Helsinkiläinen Mikko Ala-Kantti (6.7.1987 8.10.2003) tuli jo muutaman vuoden ikäisenä tutuksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlien kävijöille. Poikkeuksellisen voimakas palo musiikin pariin veti pojan esiintymislavoille pahvihaitarinsa ja puisen leikkiviulunsa kanssa. Myöhemmin soittimet vaihtuivat oikeisiin, ja palo säilyi läpi elämän, joka kuitenkin päättyi vaikean sairauden myötä Mikon ollessa vain 16-vuotias. Mauno Järvelä perehtyi Mikko Ala-Kantin runsaaseen säveltuotantoon ja järjesti Kaustisen festivaaleilla vuonna 2011 muistokonsertin, jossa lukuisat muusikot tulkitsivat Ala-Kantin kappaleita. Näistä kappaleista on koostettu myös tämä nuottikirja, joka kertoo varhain joukostamme poistuneen lahjakkuuden tarinan. 9 7 8 9 5 1 9 2 6 8 7 2 9 > Kansanmusiikki-instituutti KIJ 95 ISRC FI-KMS-16-00029 ~ 58 TA LL AR I 30 KI CD 13 © & ? Kansanmusiikki-instituutti 2016 Unauthorized copying, hiring, lending, public performance and broadcasting of this recording prohibited. www.kansanmusiikki-instituutti.fi 6 4 1 7 9 2 8 1 3 1 4 > 1 Aarnion marssi 2’17 2 Harjumäen kalliolla 1’20 3 Jurra-Kiia 2’02 4 Maatalouskoneiden vapaapäivä 3’20 5 Lemmen marttyyri 4’14 6 E. Tallarin polskasikermä 4’20 7 Miksi ne neijot 3’54 8 Polska efter Hultkläppen 2’40 9 Hurmuri 4’30 10 Heilani 2’47 11 Voi ruusuni / Tziganaiset 4’12 12 Ryyminki 3’24 13 Kuule minun ystäväni 2’31 14 Ystävyydelle 3’24 15 Två Taklax 4’06 16 Eino & Väinö 3’03 17 Ja hevosen ja pulkan 5’06 18 Polska efter Blinda-Pelle 3’51 19 Äidin sateenkaari 3’13 20 Morsiamen kuolo 5’21 21 Pyykkipolkat 2’32 22 Virta 3’41 23 Mesimarja 4’15 24 Kuin pimiä pilvenreuna 3’50 25 Sikojen rakkaus 4’10 26 Verkoilla 3’22 27 Isoisän olkihattu 4’19 28 Tukkipoika se lautallansa 3’01 29 Haapasen polskat 3’09 30 Oli eräs ilta 3’41 CD 1 CD 2 TAL LAR IN MUU SIK OT Ant ti Hos ioj a 2-r ivi nen hai tar i, 5-r ivi nen hai tar i, bas so, okt aav im and olii ni, lau lu .. .. .. .. ..1 -9, 1126 Ris to Hot aka ine n man dol iin i, viu lu, jou hik ko, ava inv iul u, lau lu .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .1 -9, 1113, 1523 Art o Jär vel ä lau lu, bas so, viu lu, kan tel e .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. ..1 -6 Han nu Leh tor ant a kla rin ett i, lau lu, per kus sio t, nok kah uilu , ten ori sak sof oni . . . . . . . . . . . . . . . .1, 2, 4-6 Liis a Mat vei nen lau lu, kan tel e .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. ..7 -11 , 23 Ritv a Tal viti e viu lu, 2-r ivi nen hai tar i, lau lu .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .19, 1130 Tim o Val o har moo ni, bas so, Rol and U-2 .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .1 -28 Kur t Lin dbl ad irl ann inh uilu .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .1 2 Ann a-M aija Kek ki (en t. Kar jal ain en) kan tel e .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 12, 16 Pia Ras k lau lu .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .1 3 Tel lu Tur kka -Sa ari (en t. Vir kka la) mor aha rpa , lau lu .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 18, 19, 23 Ani ta Leh tol a-T olli n lau lu .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .1 8-2 0, 22 Eer o Tur kka lau lu .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. ..1 7 Pau liin a Näs äne n (en t. Kum pul ain en) lau lu .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 2426 Art o Ant tila sop raa nos aks ofo ni, bas so .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. ..2 7, 28 Kat ri Hau kila hti ava inv iul u, lau lu, viu lu .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 2730 Sam po Kor va har moo ni .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .29 , 30 VIE RAI LIJ AT Erk ki Ran kav iita lau lu .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 3 Han nu Sah a kan tel e .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 5 Val ent ina Mat vej eva itä kar jal ain en kan tel e .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .1 2 Tai to Hof fré n tau sta lau lu .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 23 Ans si Kän säl ä lau lu .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .2 7, 28 Tal lar iss a mus iso iva t lis äks i vuo sin a 198 6–1 988 Ann a-K ais a Lie des ja Lee na Jou tse nla hti Rai dat jul kai stu alu npe rin lev yill ä Har jum äen kal lio lla (12), Tal lar i & Erk ki Ran kav iita yst ävi nee n (3) , Tal lar i (45), Mes tar ien jäl jill ä (6) , Lun ast ett ava nei to (7) , Kym men en pen nin ryy ppy (811) , Kon sta (12 ), Kom iam mas ti (13 -16 ), Vir taa (18 -22 ), Run ola ulu tan ssi t (23 ), Sin isi ä pui ta (24 -26 ), Rau tav aar an jäl jill ä (27 -28 ). Rai ta 17 on enn en jul kai sem ato n YLE n kan tan auh a vuo del ta 200 0. Rai dat 2930 ova t enn en jul kai sem att om ia rai toj a vuo del ta 201 6. Tal lar i täy ttä ä jo 30 vuo tta ! Tal lar i alo itt i toi min tan sa 1. päi vän ä kes äku uta 198 6 osa na Kau stis en suu rta kan san mus iik in ihm ett ä. Tal lar in alk upe räi nen per usn elik ko – Ant ti Hos ioj a, Ritv a Tal viti e, Ris to Hot aka ine n ja Tim o Val o – muo dos ti alu sta saa kka yht yee n sie lun , sen syk kiv än syd äm en. Mui ta jäs eni ä on eht iny t olla toi sta kym men tä. Soi tta jal ist a on kun nio ite tta van kom ea – mon ille ala n opi ske lijo ille ja kou lut uks est a val mis tun eill e Tal lar i on toi min ut kan san mus iik in käy tän nön kor kea kou lun a. Tal lar i per ust ett iin Suo men ens im mäi sek si kan san mus iik in amm att iyh tye eks i, kun jaz zyh tye UM O oli ant anu t esi mer kin , ett ä suo mal ais ten sin fon iao rke ste rei den tap aan voi toi mia muu lla kin kui n kla ssi sen mus iik in alu eel la. Tal lar in toi min taa tuk eva t ede lle en ope tus min ist eri ö ja Kau stis en kun ta, mut ta alu sta saa kka muk ana ollu t Yle isr adi o on ikä vä kyl lä lop ett anu t täm änk in kan san mus iik in tuk ens a. Tal lar i on eht iny t teh dä 30 vuo den aik ana hir veä n mää rän työ tä. Omi a lev yjä on ilm est yny t toi sta kym men tä, ja use ita yht eis työ ssä eri pel im ann ien ja lau laj ien kan ssa . Tal lar in per ust eht ävä nä on ollu t kon ser toi mal la ja kou lut tam alla teh dä tun net uks i suo mal ais en kan san mus iik in eri osa -al uei ta. Yht ye on use in hak eut unu t myö s sel lai sill e alu eill e, jot ka ova t jää nee t väh älle huo mio lle – ja soi tin ars ena ali on ollu t hyv in kat tav a. Kou lut us on ollu t Tal lar ille myö s tär keä asi a, eri tyi ses ti Ala -Kö nni -op ist oss a ja Kes kiPoh jan maa n kon ser vator ios sa mut ta myö s esi mer kik si Sib eliu s-A kat em ias sa, Kau stis en mus iik kilu kio ssa sek ä Suo men Kan san mus iik kili ito n ja mui den jär jes täm illä lyh ytk urs sei lla . Tal lar i on vuo sie n aik ana ant anu t mer kitt ävä n pan oks en ja tue n myö s Kan san mus iik kiins titu utin tal len nus -, tut kim usja jul kai sut eht ävi en hoi tam ise lle . Soi tta jie n apu a on tar vitt u, kun on ets itt y esi mer kik si viu lun , hai tar in tai har moo nin soi tto tek nis iä yks ity isk oht ia. Eri tyi sen pal jon Tal lar i on teh nyt van hoj en mes tar ipe liman nie n tai don ja tai tee n jat kam ise ksi . Täm ä juh lak oko elm a esi tte lee kom eal la tav alla Tal lar in lev yte tyn ja ään ite tyn mon ina isu ude n. Hie noi nta on huo mat a, ett ä kai kki na aik oin a Tal lar i on ollu t per int eid en kun nio itt aja mut ta ain a myö s luo nut mah dol lis uuk sie nsa mon ina isu ude sta per soo nal lis en om an soi ntin sa, tyy lin sä ja sve ngi nsä . Kau an elä köö n Tal lar i! Han nu Sah a Toimitus: Ritva Talvitie, Katri Haukilahti & Sampo Korva Masterointi: Vesa Norilo Kannet: Jimmy Träskelin www.tallari.net CD 1 CD 2 KICD130digisleeve.indd 1 12.5.2016 13.19 Kauneinta kansanmusiikkia pimeneviin syysiltoihin
• 38 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Muistoissamme Esbo Spelmanslagin – Espoon Pelimannien perustaja ja kunniajäsen Ulf Bergström kuoli lyhyen mutta vaikean sairauden murtamana 4.8.2016. Ulf oli syntynyt Sipoossa 1932 suureen perheeseen, johon kuului kahden siskon lisäksi 10 veljestä. Perheessä harrastettiin musiikkia, ja niin Ulfkin aloitti haitarinsoiton jo nuorena. Tanssikeikkoja tehtiin perheorkesteri Bergströms Orkesterin nimissä, jossa Ulf toimi rumpalina. Myöhemmin Ulf soitti myös trumpettia Nikkilän torvisoittokunnassa. Insinööriopinnot toivat Ulfin Espooseen. Valmistuttuaan hänen toimenkuvaansa kuului mm. sammutusjärjestelmien suunnittelu aina Irakia myöten, jossa Ulf kävi useaan otteeseen. Musiikki pysyi kuitenkin koko ajan lähellä Ulfin sydäntä, jopa niin, että nukkumaan mennessäkin hänellä saattoi olla kuulokkeet korvillaan. Musiikin suhteen Ulf oli kaikkiruokainen, vaikkakin mieleisintä oli pelimannimusiikki ja ruotsalaiset foksit. 1975 syntyi idea Valter Grenmanin aloitteesta ison espoolaisen pelimanniorkesterin perustamisesta. Käytännön tasolla hanketta alkoivat toteuttaa Märta ja Ulf Bergström, ja orkesterin toimipisteeksi tuli Espoon työväenopiston ruotsinkielinen osasto, jossa orkesteri toimii edelleen. Viime keväänä Ulf oli päättänyt jäädä “eläkkeelle” keskeisimmästä ja rakkaimmasta orkesteristaan 41 vuoden aktiivisen soittouran jälkeen. Kotona Ulf muistetaan leppeänä ja rakastavana isänä, jonka ei juuri tarvinnut ääntään korottaa. Myös Ulfin herrasmiesmäinen käytös ja rauhallinen olemus tarttui aina läsnäolijoihin. Pekka Pentikäinen, Espoon Pelimannit Kaustisen kansanmusiikkijuhlien pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja ja juhlien presidentti Viljo S. Määttälä kuoli 30.5. Kannuksessa, jossa hän viimeisen vuoden asui Kitinkannuksen kuntoutuskeskuksessa. Hän oli syntynyt Toholammilla 5.9.1923. Määttälän vaikutus Kaustisen kansanmusiikkijuhlien syntymiseen ja kehittymiseen oli kaikkein keskeisin. Kansantaiteemme eteneminen nykyiseksi hyväksytyksi osaksi valtionkin tukemaa kulttuurielämää henkilöityy erityisesti häneen. Maakuntaneuvos, filosofian kunniatohtori Viljo S. Määttälä toimi monissa ammattitehtävissä Keski-Pohjanmaalla: muun muassa nuorisoseuran ja maakuntaliiton toiminnanjohtajana ja Yleisradion aluetoimituksen esimiehenä ja ohjelmapäällikkönä. Ammattitehtäviensä lisäksi Määttälä oli hämmentävän vahva yhteiskunnallinen toimija niin maakunnallisesti kuin valtakunnallisesti. Jo vuonna 1973 Viljo S. Määttälä toimi puheenjohtajana opetusministeriön asettamassa Musiikinopetustoimikunnassa, jonka ideoihin maailmallakin ylistetyn musiikkioppilaitosjärjestelmämme kehittäminen paljolti perustuu. Hieno valtakunnallinen kulttuuripolitiikan kisällinäyte vei Määttälän sittemmin maakunnan ja läänin tehtävistä muun muassa Valtion säveltaidetoimikunnan puheenjohtajaksi ja Taiteen keskustoimikuntaan. Viljo S. Määttälän kulttuuripoliittisissa näkökulmissa oli keskeistä muun muassa kyky asettaa olemassa olevat totuudet kyseenalaisiksi, sosiaalisesta ja alueellisesta tasa-arvosta huolehtiminen, vähemmistökulttuurien ja kaikkien kulttuurimme marginaalien huomioiminen, kansallinen näkökulma erityisesti kansankulttuurin korostamisena sekä ennakkoluuloton – jopa radikaaliksi luonnehdittava – asenne kulttuurielämän kehittämiseen. Viljo S. Määttälä toteutti päämääriään mielikuvituksella ja luovuudella. Tärkeintä oli, että hänellä oli kyky mahdottomienkin haaveiden ja visioiden toteuttamiseen. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat Määttälä nosti erääksi keskeisimmistä kulttuurin kesätapahtumistamme. Juhlakansa muistaa hänet erinomaisena puhujana, joka vuosittain aina 2000-luvun alkuvuosiin saakka piti juhlien tervehdyspuheen ja päätösjuhlapuheen. Niiden kautta hän välitti maailmalle kansanmusiikkija kulttuurielämän kulloisetkin kehittämisen tarpeet. Virallisten kuvioiden lisäksi juhlavieraiden muistikuvissa säilyvät Määttälän – tuttavallisemmin Viljon tai Villen – iloiset osallistuvat vierailut iltanuotioilla vohvelinpaistamisineen. Määttälä jätti 2000-luvun alussa luottamustoimetkin nuoremmille, mutta eläkevuosina syntyi vielä komea sarja kirjoja, mm. omaelämäkerta, Kaustisen juhlien historiikki sekä keskipohjalaisen osuustoimintaliikkeen ja nuorisoseuraliikkeen historiat. Emeritusprofessori Heikki Laitinen on korostanut työuraansa Kaustisen Pelimannitalossa ”Viljon yliopistona”: ”Viljo Ässältä sen opin haaveilemista, uusien unien näkemistä ei saa koskaan lopettaa.” Suomalainen kansankulttuuri jatkaa unelmaansa Viljo S. Määttälän hengessä. Hannu Saha Ulf Bergström, espoolaisen pelimannitoiminnan vaikuttaja Jo un i H ar al a A ki Pa av ol a/ K an sa nm us iik ki -in st it uu ti n ar ki st o Maakuntaneuvos Viljo S. Määttälä
• Vilma Timonen on viettänyt viimeisen kolmen vuoden aikana yli kolmekymmentä viikkoa Nepalissa. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia on mukana kolmen eri maan instituution yhteisessä kansainvälisessä tutkimuksessa ”Globaaleja visioita verkostoitumalla: Interkulttuurisen musiikinopettajakoulutuksen kehittämistutkimus Suomessa, Israelissa ja Nepalissa”. Suomen Akatemian rahoittamaa projektia johtaa Sibelius-Akatemian professori Heidi Westerlund. Yhteistyöllä musiikin opetusta Nepaliin H ankkeen toteuttavat yhteistyössä Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, Tel Avivin Levinsky College Israelista ja Kathmandussa sijaitseva Nepal Music Center. Tutkimuksen piiriin kuuluu myös laaja Kathmandun alueen koulujen verkosto. Kulttuurienvälisiä raja-aitoja lähtee purkamaan kymmenen tutkijan monikulttuurinen ryhmä, johon kuuluu edustajia Australiasta, Kanadasta, Israelista, Nepalista, Norjasta ja Suomesta. Hanke käynnistyi yhteistyökumppaneiden kanssa vaihto-ohjelmilla jo ennen Suomen Akatemian rahoitusta kehitysyhteistyömäärärahoilla. Kun Suomen kehitysyhteistyötukea leikattiin, meni myös rahoitus ja hankkeelle olikin onnenpotku saada Suomen Akatemian rahoitus. Vilma Timonen korostaa, että kyse ei ole siitä, että oltaisiin viemässä tai tuomassa jotain, vaan aidosta vuorovaikutteisesta yhteistyöstä. Maiden lähtökohdat ovat tietenkin hyvin erilaiset lähtien siitä, että Nepalissa ei ole musiikiinopettajia tai järjestäytynyttä musiikkikoulutusta lainkaan. Niinpä projektin yhtenä päämääränä onkin luoda opetussuunnitelma ja kouluttaa ensimmäiset musiikinopettajat Nepaliin luomaan musiikkikasvatusjärjestelmää. Tällä hetkellä neljä nepalilaista muusikko-opettajaa tekeekin opettajan pedagogisia opintoja Sibelius-Akatemiassa, ja he saavat pätevyyden ensi vuonna. Ajatusmaalima muuttuu Kuluneet vuodet projektissa ovat vaikuttaneet paljon Vilman omaan opetukseen ja koko ajatusmaailmaan. Kulttuurishokin ja kuherruskuukauden jälkeen asiat ovat edenneet vuoristorataa. – Välillä kuvittelee, että asiat ovat alkaneet sujua, kunnes yhtä-äkkiä tulee tilanne, ettei ymmärrä mitään. Mukavia hetkiä on toki paljon. Monet asiat Nepalissa ovat hyvin erilaisia kuin Suomessa. Jos Suomessakin täydelliseen tasa-arvoon on vielä matkaa, ovat asiat Nepalissa vielä kaukana jäljessä. Naisten tasa-arvon ohella eriarvoisuutta lisäävät myös kastijärjestelmä ja taloudellinen eriarvoisuus. Kaiken lisäksi uskotaan siihen, että ihmisen kohtalo ei ole omissa käsissä. Korruptio on myös iso ongelma. Kulttuuri on kuitenkin muuttumassa myös siellä ja Vilman samanikäiset kollegat ajattelevat asioista jo paljon eri tavalla kuin heidän vanhempansa. Buddhalais-hindulainen uskonto vaikuttaa positiivisesti siihen, että Nepal on hyvin turvallinen maa. – Siellä suhtaudutaan kunnioittavasti kaikkeen elolliseen. Olen kulkenut yksin kaikkina vuorokauden aikoina ilman pelkoa. Naisten eriarvoisuus ei ole hankaloittanut Vilman työtä, sillä ulkomaalaisia kohdellaan hyvin erilailla. – Ulkomaalaiset kuuluvat eri porukkaan ja saavat tehdä mitä tahansa. Vilman omaan opetukseen on projekti vaikuttanut pajon. Siksi on tärkeää korostaa myös, että kolonialistinen "me viemme sivistystä kehitysmaihin" ei kuulu tähän päivään. Kyse on yhteistyöstä. Siihen, mihin kaikkeen projekti on vaikuttanut omassa työssä ja ajattelussa, Vilma arvelee pystyvänsä vastaamaan paremmin muutaman vuoden päästä projektin päättyessä ja väitöskirjan valmistuessa vuona 2018. Teksti: Sauli Heikkilä Kuvat: Vilma Timosen arkisto 39 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016
• 40 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 – Ymmärrys monimuotoisuuteen on kasvanut. Paikallisuuden ja globaalisuuden suhde askarruttaa ja vaatii lähempää tutkimusta. Monista maista tulee helposti stereotyyppisiä mielikuvia ja mitä kauempana maa sijaitsee, sitä pelkistetympiä mielikuvat ovat. Vaikka Nepaliin matkustanut Vilma oli jo paljon maailmaa nähnyt, yllätti se kuitenkin monimuotoisuudellaan. Vaikka maa on pinta-alaltaan reilusti alle puolet Suomen pinta-alasta ja aasialaiseksi maaksi 30 miljoonan väkilukukaan ei ole kovin suuri, on siellä peräti 120 erilaista etnistä ryhmää. Maisema ja ilmasto, jotka vaikuttavat voimakkaasti myös musiikkiin, ovat myös hyvin monimuotoisia aina etelän viidakosta maailman korkeimpaan vuoristoon. Hankalat kulkuyhteydet ovat myös vaikuttaneet siihen, että perinnemusiikki on säilyttänyt alkuperäisyytensä. Nepalissa perinne on elävää Tällä hetkellä Vilma kirjoittaa Nepaliin opetussuunnitelmaa ja suunnittelee koulutusta tehden samalla väitöskirjaa oman Sibelius-Akatemian opetustyön ohella. Lisäksi tulee keikkailu Vilma Timonen Quartetin, Saaga Ensemblen sekä lastenproduktion Satuja Soitosta kanssa. Vilma Timonen Quartet teki tammikuussa kiertueen Nepalissa paikallisten kollegoiden kanssa Taiteen keskustoimikunnan rahoittamana ja viime kesänä Kaustisella vieraillut Kanta dAb dAb rahoitti oman vierailunsa Suomessa keikkapalkkioilla. Yhtyeet esiintyvät myös yhdessä. Kaustisella moni odotti ehkä perinteisempää yhtyettä, mutta keikkailevat yhtyeet soittavat siellä useimmiten rockia tai perinteisen ja rockin fuusiota. Perinnemusiikki on elävää perinnettä ja kuuluu rituaaleihin. Yhteistyö yhtyeiden kesken sujui hyvin. Vaikka Vilman pääsoitin onkin kantele, hän muistuttaa urbaanista koivukyläläisestä Vantaa-taustastaan – Tyylilajien sekoittaminen yhdisti ajatusmaailmaamme. Vilman mukaan nepalilaisella musiikilla olisi hyvinkin tilausta maailmalla, mutta rahoituksen ja osaamisen puutteessa se on vielä toistaiseksi hyvin näkymätöntä. Kun Vilmallakaan ei ole aikaa ryhtyä nepalilaisten promoottoriksi, hän toivoo, että nyt suunniteltava koulutus toisi edellytyksiä myös musiikkivientiin. Nepal on köyhä maa ja viime vuoden maanjäristys runteli sitä vielä entisestään. Vaikka projekti on selkeästi yhteistyötä, tarvitsee yhteiskunta vielä pitkään puhtaasti taloudellista tukea. Vilman mielestä paras tapa auttaa on matkustaa sinne. Vuoriston takia se on suosittu kohde ja sen vuoksi turistipalvelut ovat toimivia vaikka omatoimimatkailijalle. – Kulttuurista kiinnostuneelle maa on erityisen houkutteleva, koska se on yksi niistä harvoista maailman maista, joissa perinnemusiikki on vahvasti elävää kulttuuria. Eivätkä ne maisematkaan ole huonoimmasta päästä, Vilma toteaa. Hyvän mielen tapahtuma, venäläis-suomalainen Kukushka (suom. Käki) pidettiin ensimmäistä kertaa Viipurissa 6.8. Tapahtuman kuraattorina toimi venäläinen kansanmusiikkialan kuuluisuus Sergei Starostin , ja tuottajana Pavel Korotkov . Suomen esiintyjät Värttinä, Tradikaali, Trio Gambaamo ja Hytkyt-kuoro saivat lämpimän vastaanoton Kulttuuripalatsin täyden salin yleisöltä. Tapahtumaan liittyi myös lehdistökonferenssi Aalto-kirjastossa, jossa suomalaista mukana olivat Päivi Ylönen-Viiri Suomen Kansanmusiikkiliitosta sekä Hytkyt-kuoro. Yllättävintä tapahtumassa oli erään venäläisen toimittajan asenne, hän kyseli parikin kertaa lehdistökonferenssissa miksi tapahtumassa pitää olla esiintyjiä Suomesta. Venäjältä tapahtumassa esiintyivät Veresk, Rentjushski, Kasakkalauluyhtye Vetsherinka, Sergei Starostin, Anja Tjurmjova, Minus Treli ja Testo. Tapahtuma näytti miten tärkeää kulttuurinen yhteistyö on. Saimme paljon uusia ystäviä Venäjän kansanmusiikkipiireistä, ja tapahtumalle toivottiin jatkoa. Tämän kaltaisia yhteisiä kansanmusiikkitapahtumia kaivataan Venäjän lähialueille, ja Viipuri on yllättävän lähellä! Päivi Ylönen-Viiri Kukushka Viipurissa Vilma Timonen, Nuuche Bahadur Dangol ja Iman Shah Cultural Diversity in Music Education -konferenssissa Helsingissä kesäkuussa 2015. Iloisia Suomalaisia Viipuria valloittamassa.
• 41 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 V astaajista suurin osa osui ikähaitariin 30-59-vuotiaat, ja heistä miehiä ja naisia oli liki yhtä paljon. Musiikinkuuntelussa vastauksien perusteella radio on päivittäisessä käytössä edelleen käytetyin media. Suuri osa vastaajista omaa hyvin laajan musiikkimaun. Siitä kertoo myös toive kaikenlaisesta ohjelmiston monipuolisuudesta. Nämä toiveet koskivat sekä kansanja maailmanmusiikkiohjelmien journalistista sisältöä, että kanavien musiikkitarjontaa yleisesti. Yksi vastaaja kiteytti asian hienosti kirjoittamalla toivovansa ohjelmilta sekä avarakatseisuutta että syvällisyyttä. Saimme myös ihan konkreettisia toiveita liittyen monipuolisuuteen. Esimerkiksi Aasia jää usein varjoon maailmanmusiikkikentällä – niin myös meillä. Toivekonsertteja toivottiin lisää, samoin kokonaisia konsertteja myös muihin kuin Etnoiltoihin. Toki ihmisten toiveet ovat osittain keskenään myös ristiriidassa – toinen haluaisi kuulla artistihaastteluja, kun taas toinen on “pulinat pois” -kannalla. Näiden toiveiden välillä yritämme tasapainotella ohjelmistossamme. Kiitämme lämpimästi kaikkia vastaajia palautteesta, siitä todella on meille hyötyä. Ehkä eniten risuja sai ohjelmien löydettävyys, tiedotus ja mainonta. Muutama vastaaja mainitsi, ettei ollut tiennyt koko radio-ohjelmistostamme ennen tähän kyselyyn törmäämistä. Etnoilta siis lähetetään Yle Radio 1:ssä joka tiistai klo 19.03 alkaen. Sen sisällä kuullaan Amanda Kauranteen toimittama suomalaiseen kansanmusiikkiin pääosin keskittyvä ohjelma Sydänjuurilla, Mika Kauhasen ohjelma Keinuva talo, jossa kuullaan mm. eurooppalaisia uutuuksia, sekä muusikkohaastatteluja. Etnoillan viimeisellä tunnilla kuullaan Harri Tuomisen maailmanmusiikkiohjelma. Etnoilta-sarjassa lähetetään myös konsertteja sekä suoria festivaalilähetyksiä ja toivekonsertteja. Yle Radio Suomi lähettää keskiviikko-iltaisin klo 22.00 Tuuli Saksalan maailmanmusiikkiohjelman, jonka nimi on Musiikkikeidas. Tulossa on myös Yle Radio Suomen teemailta “Musiikki ei tunne tullilaitosta”, jossa lempimusiikeistaan ja omasta musiikkikulttuuristaan kertovat tänne muualta saapuneet. Lähetyksessä mietitään myös esimerkiksi, kuka on Syyrian Katri Helena ja miltä Katri Helena kuulostaa syyrialaisin korvin? Lähetys sunnuntaina 25.9. klo 18 alkaen. Toimittajat ovat Satu Järveläinen ja Tuuli Saksala. Omia musiikkitoiveita voi esittää milloin vain esimerkiksi Yle Etno -facebook-sivun kautta. Juuri nyt Mika Kauhanen kerää siellä kuuntelijoiden toiveita ja ehdotuksia teemaan “Etnoa bileisiin”. Ohjelma lähetetään Etnoillassa 4.10. Erikoislähetyksistä mainittakoon vielä suora lähetys Etnosoi! -festivaalilta tiistaina 8.11., jolloin konsertoi Intian karnaattisen musiikin merkittävin Euroopassa vaikuttava viulisti Jyotsna Srikanth, sekä toivelähetys “Runoja ja musiikkia maailmalta” Yle Radio 1:ssä lauantaina 12.11. Runoja musiikkitoiveita otetaan vastaan osoitteissa toive.runot@yle.fi ja savel.vapaa@ yle.fi. Elina Roms tuottaja Yle:n etnokysely Yleisradio teki keväällä kansanja maailmanmusiikkiohjelmistoa koskevan kyselyn ja sai siihen lähes kaksisataa vastausta. Kysyimme vastaajien suosikkiartisteja, toiveita Yleisradion kansanja maailmanmusiikkiohjelmilta, sekä miten Yle voisi palvella vastaajia verkossa paremmin. Harmonikan huolto ja restaurointi 4 – 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki Harmonikkojen huollot ja korjaukset , viritykset uusiin ja vanhoihin peleihin, restauroinnit vanhoihin harmonikkoihin, olka­ ja bassoremmit ja ergonomiset PasiPro­lantioremmit Naantali
• 42 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Keijo Papinsaari: Rakastan sinua elämä E nsimmäisenä tulee mieleen, miksi levyttää paljon soitetut ja usein levytetyt slaavilaiset sävelmät jälleen kerran. Ehkä syynä on markkinointitarkoitus ja laulajan ja ohjelmiston esittely. Miksipä ei, mielellään tätä kuuntelee. Laulaja on pitkänlinjan harrastaja ja laulanut muuallakin kuin karaokebaarissa. Tulkintaakin löytyy. Taustayhtyeessä on kokeneita pelimanneja ja yhteissoitto sujuu mallikkaasti. Sovitukset on tehty varsin varman päälle ja venäläisen iskelmämusiikin ystävä voi hankkia levyn turvallisin mielin, hätkähtää ei tarvitse. Kappalevalikoima on varmaankin se kaikista ilmeisin nimikappaleesta Ystävän lauluun. Levy sopii myös mainiosti kotoisiin lauantaitansseihin. Sauli Heikkilä LEVYT Ostrobothnian Folk Orchestra M ukava saada lisää tällaisia isoja opiskelijoiden ja ammattilaisten kansanmusiikkiyhtyeitä Suomeen. Ostrobothnian Folk Orchestra eli OFO on mukavalla tavalla oman linjan kulkija. Yhtyeen musiikki soi suuria tunteita, väliin tulee mieleen ranskalainen elokuvamusiikki, väliin tiheän kaihoisa kotiinpaluun tunnelma, väliin löytyy jopa shamanistia sävyjä OFOn musiikista. Musiikki on mukavan vaihtelevaa raidalta toiselle siirtyen suomalaiskansallisista tuntemuksista Irlantiin ja sen jälkeen välillä keskipohjalaisen kansanmusiikin poljentoon, suunnaten taas aivan muihin tunnelmiin. Laulua käytetään mukavan monipuolisesti, sooloina, duoina ja välillä yhtenä istrumenttina. Iso orkesteri soi hienosti yhteen, ja sovitukset on tehty ammattitaidolla. Vierailevan Jorma Kalevi Louhivuoren trumpetti tuo soittimistoon hienon lisän. Päivi Ylönen-Viiri Ajopuut: Isäni puutarhassa J os haluat löytää nopean läpileikkauksen eurooppalaisista kansanlauluista, on hyvä ehdotus Ajopuiden Isäni puutarhassa –levy. Levyllä on 36 laulua, jotka on lajiteltu alueittain. Levyä kuunnellessaan on hauska siirtyä eri maiden musiikkitunnelmasta toiseen. Ajopuut-yhtyeessä on laulanut ja soittanut 28-vuotisen toiminnan aikana äänitysstudiossa ja konserteissa 54 jäsentä, jotkut ammattilaisina, pääosa musiikinharrastajina. Tälläkin levyllä on useita solisteja, joten se tuo vaihtelevuutta kuuntelukokemukseen. Säestys on mukavan kuuloista, mutta jättää laulun pääosaan. Nimikkolaulu Isäni puutarhassa on bretagnelainen kansanlaulu, joka on Ranska-Hollanti -sodan ajalta 1672-1678. Laulut esitetään suomenkielisinä, sillä levyn tekijöistä Esko Rahikainen on avustajakaartinsa kanssa tehnyt suuren työn suomentaessaan kansanlaulut 25 eri kielestä. Laulut on valittu melodioiden kiinnostavuuden tai kauneuden perusteella, parissa valinnassa on teksti vaikuttanut valintaan. Lauluista on myös mukavasti taustatietoja levyn kansivihkossa. Päivi Ylönen-Viiri Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset Papyloonin Barbeque P ekka ”Faarao” Pirttikangas on tehnyt monissa maisemissa leijailevaa musiikkia jo lähemmäs 20 vuotta, mutta suuremmalle yleisölle Cosmo Jones Beat Machinesta ja Astro Can Caravanista rönsyilevälle soolouralle harhaillut mies on edelleen jäänyt vieraammaksi. Tällä kertaa Pirttikangas lienee löytänyt jonkinmoisen kulkuyhteyden Varpaisjärven soiden ja Louisianan rämeiden välillä, sillä kolmannella levyllään Faaraon johtama Kuhmalahden Nubialaiset kuulostaa siltä kuin voodoobluesin mestari Dr. John olisi eksynyt suomalaisiin shamaanijuhliin. Pirttikankaan kitaran, useamman basistin ja lyömäsoittajan sekä laajan puhallinosaston luomaa perustunnelmaa sävyttävät Kusti Vuorisen haitari ja hammond sekä Konsta Eskelisen viulu. Tunnelmat pysyvät pääosin voodoomaisissa sfääreissä piipahdellen välillä muun muassa vinksahtaneen tangorytmiikan ja reippaiden zydecomaisemien luona. Pirttikankaan tekstit muodostavat merkittävän osan levyn viehätystä. Jokainen kappale toimisi sen suuremmin ponnistelematta myös laajempana tarinana. Etenkin levyn puolenvälin paikkeilla käynnistyvä kolmikko ”Albin Pohjolaisen henki” ”Lauttasaaren kaulankatkoja” ”Merten kummajaisten sukua” voisi helposti olla mysteeritai kauhutarinoista koostuvan elokuvatai kirjakokonaisuuden osa. Avausraita ”Silvo Sokka” taas yhdistelee avaruusefekteillä höystettyjä New Orleans-rytmejä riistavetisestä kosmonautista kertovaan tarinaan Nimikappale on levyn annista eniten rämebluesia sisältävä teos ja sellaisenaan komean hypnoottinen loppunumero lähes täydelliseselle levylle. -Antti-J. Janka-Murros Airin Spelarit: Muisto 2ASCD003.2016. Alavuden Kaksiriviset 30 vuotta A2RCD005 M estaripelimanni Airi Hautamäki on ylen kerkeävä. Pitkäaikainen opetustyö on tuottanut maailmalle lukuisia Suomen pelimannimestareita. Se, että samana vuonna ilmestyy useita cd-levyjä, on sinänsä jo huomionarvoinen teko. Vahvasta 2-rivispainotteisuudestaan huolimatta näille on saatu omaa ilmettä: Muisto on pääasiassa vanhaa tanssimusiikkia, 30-vuotisjuhlalevy Airin omia sävellyksiä ja perinteistä. Haluaisin nimetä Elli Asunmaan levyjen todelliseksi monitoimijaksi; hänen soittiminaan ovat erilaiset rytmisoittimet kuten lusikat, cabasa ja quido. Lisäksi hän soittaa sahaa ja laulaa matalalla naisäänellä. Pistenä i:n päällä Veikko Lavin tunnetuksi tekemä Silakka-apajalla. Lisäksi Elli on suunnitellut ainakin toisen näistä levykansista. Antti Koiranen Sol över Ingå Ingå spelmansgille ISG-05 T uttua ja turvallista suomenruotsalaisten esittämää tanssimusiikkia. Näin voisi luonnehtia inkoolaisten uusinta CD:tä. Aiemmin yhtye on ehtinyt äänittää neljälle omalle levylle sekä koosteisiin. Tanssittavuus korostuu rumpujen, kitaran ja sähköbasson myötä. Viuluvaltaisessa yhtyeessä on kaikkiaan 14 soittajaa, joista nuorin on 8-, vanhin 83-vuotias. Rento kesäinen tunnelma välittyy värikkäästi pukeutuneiden soittajien esityksissä, mutta kenen johdolla, se ei selviä muuten informaatiorikkaasta kolmikielisestä oheisvihkosesta. Onneksi nelikymppisiä juhlineella yhtyeellä on hyvät nettisivut – på svenska. Antti Koiranen
• 43 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Arto Anttila Ihanaa romantiikkaa T allarista, Freijasta ja monesta muustakin kokoonpanosta tuttu Arto Anttila esittelee monipuolista osaamistaan useammallakin tavalla ensimmäisellä soololevyllään. ”Ihanaa romantiikkaa” sisältää 11 sävellystä, joiden yhdistävänä punaisena lankana on otsikon mukainen ihanuus. Anttila vastaa levyllään kaikesta musiikillisesta työstä, materiaalista multi-intrumentalismiin, ja lopputulos on kansanmusiikkiympyröistä tutun miehen levyksi yllättävä. Varsinaiset perinneviittaukset loistavat lähes kokonaan poissaolollaan, välähtäen vain levyn kahden instrumentaalin aikana. Muu kappalemateriaali tekeekin sitten melko kattavan läpileikkauksen erilaisista genreistä. Avausraita ”Ihastusta netissä” rullaa suomikantrin voimin kun taas heti seuraavana kuultava ”Vuosi ku vuoristorata” hakee tunnelmansa amerikkalaisesta suistobluesista. Tämä hieman hankaloittaa levyn lokeroimista mihinkään tyylilajiin – mikä luultavasti tosin on ollut tekijänsä tarkoituskin. Jonkinmoinen folk-pop lienee lähinnä totuutta. Musiikilliset huippukohdat löytyvät kahdesta ääripäästä herkän balladin Jos tänään kuolisin ja Pet Shop Boys-tyylistä syntikkataustaa viljelevän Retki rakkauteen myötä. Lieneekö oma maailmani turhan kyyninen, mutta alkuun Anttilan naiivinsuloiset lyriikat hieman särähtivät korvaan. Useammin kuin kerran teksteissä olin kuulevinani kaikuja Gösta Sundqvistin tyylistä ja sellaisen sisällön laulaminen vaatii yleensä joko valtavaa ironiaa tai valtavaa rehellisyyttä. Useamman kuuntelukerran perusteella alan kyllä olla valmis Arto Anttilan tapauksessa uskomaan jälkimmäiseen. -Antti-J. Janka-Murros Kaustisen Purppuripelimannit: Juhlalaulu KICD 128 A sko Hanhikoski, Konsta Jylhä, Asko Hanhikoski, trad., Asko Hanhikoski, Konsta Jylhä. Näin alkaa cd-levyn Juhlalaulu säveltäjälista. Jatkossa trad. musiikki saa vallan. Vaan upeasti levy asettuu Kaustisen Purppuripelimannien tuotantoketjuun. Samat sävyt on kuultavissa vaikka 1956 ilmestyneessä EP:ssä. Uusin kokoonpano Asko Hanhikoski, Janne Jylhä, Ville Uusitalo, Tony Uusitalo ei merkittävästi eroa varhemmista: sama melankolia,sama tunteiden kirjo pyyhkäisee yli, kun levyä kuuntelee. Viivähtelevä harmoni, tukeva ykkönen bassosta ja kahden viulun yhteissointi on juuri sitä Kaustisen sointia. Miellyttävää. Antti Koiranen Karuna: Tuulispää Kuu Records 2016 KUUREC007 E rilaiset soitinyhdistelmät saavat minut aina kiinnostumaan, joten tartuin innolla Karunan levyyn, jolla pääasiallinen kokoonpano on avainviulu, haitari ja piano. Levyä kuunnellessani ihastelin, miten mehukkaita ja erilaisia soundeja trio saa aikaan – tosin levyllä kuulee muitakin soittimia kuin edellä mainitut. Kaikki Karunan muusikot, Esko Järvelä, Juha Kujanpää ja Teija Niku, säveltävät, joten heidän persoonalliset sävellyksensä ja erikoistumisalueensa tuovat luontevaa vaihtelevuutta musiikilliseen kokonaisuuteen. Niistä Nikun Balkanja Kujanpään jazzvaikutteet jäivät päällimmäisinä mieleen, samoin Kujanpään tuhti Kyntäjän blues, johon kansanmusiikkiainekset istuvat luontevasti. Tykitysten väleihin on sopivasti ripoteltu tunnelmallisia kappaleita, kuten Nikun Maaliskuun aurinko ja Järvelän Aylan, jonka riipaiseva kauneus sai melkein itkemään. Karuna soittaa taitavasti, tyylikkäästi ja svengaavasti, mutta välillä mietin, onko levyllä liiankin paljon erilaisia vaikutteita tai liian paljon kappaleita. Ehkä vielä useamman kuuntelukerran jälkeen mieli pystyy omaksumaan kaiken sen informaation ja tunnelatauksen, joka levyltä välittyy. Arja Kangasniemi Stadin kadonneet: On rookis kalsa hima Playground Music Finland, LP + CD P erinteen tallentamisen näkökulmasta Stadin kadonneitten 12 laulua sisältävä pitkäsoitto on todella mielenkiintoinen. Kansanmuusikko Anna E. Karvonen on tehnyt suuren työn ja koonnut yhteen stadin slangilla laulettuja lauluja ennen ja jälkeen toisen maailmansodan. Karvonen etsi lauluja paitsi arkistoissa myös syntyperäisiä helsinkiläisiä haastattelemalla. Mukana on perinnelaulujen ohella uusia tulkintoja, säkeistöjä ja kokonaisia uusia lauluja stadin slangilla. Kokoonpanossa musisoivat Annan (laulu ja viulu) lisäksi Roope Aarnio (kielisoittimet), Antti Kujanpää (kosketinsoittimet), Tuomas Skopa (basso) ja Tuomas Timonen (rummut). Lisäksi albumilla vierailevat laulajina Paleface, Tuomari Nurmio ja Marjo Leinonen. Levyn hienoin hetki koetaan heti alussa, aloitusbiisi Morjens Viivi on kaikilta osin täysipainoinen esitys. Valtaosaan raidoista sovitukset on laatinut yhtye. Ne ovat toimivia, eräällä tavalla hauskasti 1990-lukulaisia, varmaankin aika lailla soittamalla tehtyjä. Vierailijoista varsinkin Palefacen osuudet ovat vakuuttavia. Kokonaisuutena albumi on hyvin toteutettu ja ainutlaatuinen. Jäänkin kiinnostuneena odottamaan muusikkoryhmän seuraavaa hankketta. Hannu Virtanen Pelimanniyhtye Möttöläiset: Tässä ja N.Y.T S avolainen kuvittelee mielellään Möttöläiset heimoveljikseen, kangasniemeläislähtöisen amerikansuomalaisen Hiskias Mötön alias Hiski Salomaan manttelinperijöiksi. Mutta hyvä näin; kyllä Hiskin ja muidenkin kuplettikuninkaitten laulut irtoavat mainiosti myös varsinaissuomalaisilta. Möttöläisten soittavassa ja laulavassa nelikossa on kolme raavasta miestä ja yksi nainen. Laulusta vastaa Jorma Ruokonen, mandoliinia kilkuttelee Veikko Kurppa ja huuliharppua puhaltelee Aimo Ruishalme. Heidi Antila pitää hanurikompillaan miesväen tuhdisti tahdissa. Möttöläiset eivät ole enää pelimanneina ihan eilisen teeren poikia, vaan jatkavat sitä suomalaista kuplettiperinnettä, jota edeltävät sukupolvet – Hiski, Veikko Lavi tai Rafu Ramstedt – ovat aikanaan luoneet. Soitto ja laulu ovat miehekkään konstailematonta peruskansanmusiikkia. Ilo on ollut havaita jo ennen tätä uusinta levyäkin, että kaikki kolme soittajaa hallitsevat instrumenttinsa ja että Ruokosen laulun sanoja ei tarvitse kuulijan arvuutella. Pääosa Tässä ja N.Y.T -levyn kappaleista on paljon puhuvia, vuoroin rempseitä, vuoroin vähän tunnelmallisempiakin lauluja. Soittokappaleitten joukkoon Möttöläiset ovat ottaneet kaksikin itäsuomalaista helmeä, varkautelaisen mestaripelimannin Erkki Vepsäläisen jatsahtavan foksin Hyväntuulinen emäntä aittapolulla ja edesmenneen liperiläisen Lauri Ikosen Saunamummon sottiisin. Ymmärtävät ne hyvän päälle näköjään myös Turun puolessa... Seppo Kononen Suomen ruotsalainen kansanmusiikki-instituutti on julkaissut uudelleen jo kauan loppuunmyydyn Viktor Anderssonin lauluista koostuvan 1981 äänitetyn lp-levyn cd:nä. Levyn mukana seuraa kirjanen Viktor Anderssonista.
• LEVYT Tiilat ja Pelimannit: Onnen läheres A lavutelaisella Tiilat-kuorolla ja sitä säestävillä pelimanneilla on pitkä ja kunniakas historia. 40-vuotisjuhlia vietettiin Onnen läheres -levyn julkistaminen tunnelmallisessa Iholla-salissa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Vuonna 1975 perustetussa sekakuorossa on tällä erää 21 laulajaa ja soittoporukassa yhdeksän henkeä. Naisilla on kuorossa äänivalta, sopraanoita yhdeksän ja alttoja kuusi. Miehiä on kaksi tenoria ja kolme bassoa. Koostumuksen erottaa huonompikorvainenkin levyltä, Onnen läheres pulppuaa vahvaa pohjalaista naisenergiaa. Tiilat jatkaa nimensä mukaisesti alavuslaisen Tiila Ilkan lauluperinnettä. Onnen lähereslevyn kymmenestä kappaleesta on tosin jo puolet runoilija Arto Juurakon ja säveltäjä-sovittaja Hannu Petteri Antilan uusia kansanlauluja tradien jäädessä neljään. Iso, punamustiin pukeutunut kuoro on ilo silmille, ja kun laulaminenkaan ei enää ketään pelota, ääntä riittää. Kuuntelijalle ei jää mitään epäilystä, etteivätkö Alavuden naiset olisi tänään yhtä topakoita kuin esiäitinsä menneinä aikoina, jolloin heidän piti huolehtia talosta ja lapsista miesten kierrellessä maailmaa. Hannu Antila on harjoittanut Tiilat tiiviiksi ryhmäksi. Laulun hurmassa ei edes huomaa, että he tekevät sen luontevasti murteella. Seppo Kononen Dèsirèe Saarela ja Triskel: Mellan världar DS05, 2016 N o nytpä kolahti postiluukusta upea paketti: Dèsirèe Saarelan ja Triskelin Mellan världar koostuu hienosta levystä ja todella taiten tehdystä kirjasta, josta löytyvät sanoitusten hienot runot Malin Skinnarin satumaisten, Chagallin mieleen tuovien maalausten kuvittamina. Tulipa hyvä olo kun laittoi levyn pyörimään ja uppoutui kirjan hienoon kuvamaailmaan. Saarelan kappaleet ovat herkkiä ja tyylikkäitä laulelmia, joissa tunnelmat vaihtelevat unenomaisesta raikkaaseen menoon – välillä jopa samassa kappaleessa kuten suosikissani Närvarande. Vaikka Saarela eräässä haastattelussa nostaakin esikuvina esiin niin Nick Draken, Joni Mitchellin, Lena WIllemarkin kuin Billie Holidaynkin, on hän onnistunut luomaan aivan oman tyylinsä. Itselleni tuli jostain syystä (muustakin kuin kielestä) mieleen Ulf Lundell tyylikkäimmillään, sillä jotain saman tapaista melodisuutta Saarelalla on. Triskel eli Kirsi Vinkki (viulut, concertina, kalimba ja kantele) ja Samuli Karjalainen (kitarat ja ääniefektit) luo Saarelan sävykkäälle laululle ja akustiselle kitaroinnille samalla sekä yhtenäisen että vaihtelevan äänimaailman. Kitaroiden hillitysti käytetty särö vahvistaa kokonaisuuden unenomaisuutta. Lisäsäväyksensä hienovireisen yrttikeiton mieleen tuovaan levyyn tuovat vielä muutamaan kappaleeseen Maria Kalaniemen haitari ja Janne Vikstenin banjo. Kaiken kaikkiaan: Suosittelen! Paul Silfverberg The World Mänkeri Orchestra feat. Jone Takamäki: Polaire Karkia Mistika Records KARMI-067, 2016 P roge-folkin kokeilijat The World Mänkeri Orchestra on löyttäytynyt uudella Polaire -levyllä yhteen etno-jatsin taitajan Jone Takamäen kelkkaan, tuloksena 45 minuuttia hienoa vapaata etno-folkista ja freejatsista lähtökohtansa ottavaa tajunnanvirtaa. Porin Validi Karkia -klubilla äänitetty levy tuo virkistävällä tavalla mieleen 1960/70-lukujen taitteen etnoelementtejä vapaaseen jatsiin yhdistäneet kokoonpanot kuten vanhan suosikkini Art Ensemble of Chicagon. Fonit, huilut, lirut, mänkerit, basso, lyömäsoittimet ja ihmisäänet luovat äänimaailman, jossa mennään välillä varsin meditatiivisissa tunnelmissa, kunnes tribaaliset rytmit katkaisevat vapaasti leijuvan improvisaation. Musiikki elää hienosti livetilanteen luomassa orgaanisessa vuorovaikutuksessa. Tätä pitääkin päästä kuulemaan livenä, toivottavasti keikkajärjestäjät kiinnostuvat Takamäen ja WMO:n yhteistyöstä. Mutta jos ei keikalle onnistu löytämään, niin ei hätää: kyllä tämä levynäkin toimii. Ainoa pieni moite tulee live-äänityksestä, joka on jäänyt hieman tukkoiseksi. Toisaalta äänityskin vei nostalgisiin 1970-luvun alun tunnelmiin. Paul Silfverberg Helsinki Soundpainting Ensemble Omakustanne/ Sibelius-Akatemia S oundpainting on Walter Thompsonin kehittämä tekniikka, jolla niinsanottu sävelmaalari johtaa yhtyettä, tuloksena improvisaatioon perustuva sävellys, jonka raamit maalari maalaa hetkessä. Livetilanteessa voi siis oikeastaan tapahtua mitä vain! Levylle voi tietysti ainoastaan taltioida esimerkkejä siitä, mitä keikalla voi tapahtua. Helsinki Soundpainting Ensemblen levy toimii ainakin minulle ennen kaikkea käyntikorttina ja eräänlaisena sisäänheittäjänä koko aiheeseen. Tunnelma on improvisatorinen ja jää mielikuva, että muusikot nauttivat tietystä vapaudesta. Kokonaiskuvan hahmottamiseksi kyllä kaipaa visualisuutta. Kuulokuva muistuttaa ehkä eniten free jazz -avantgardismia. Nautin erityisesti herkullisista soinneista kuten Mimmi Laaksosen pitkähuilusta ja Marouf Majidin tarista. Laulajien fragmentaarinen äänileikittely on mielenkiintoista, sanaleikit eivät ehkä tässä yhteydessä aukea kuulijalle. Itselleni musiikki hahmottuu suurina pisaroina. Jokainen muusikko pistää peliin väripisaroita. Monesti ne liikkuvat itsenäisesti, mutta välillä värit jopa sulautuvat toisiinsa. Tove Djupsjöbacka Pauliina Syrjälä: Lunkula Kansanmusiikki-instituutti 2016 KICD 129 P olveilevaa, sitä Pauliina Syrjälän soitto tällä levyllä on – ja kaikkea siltä väliltä. Ensin kellutaan unenomaisissa tunnelmissa, sitten roiskitaan leveällä siveltimellä, mikä saa soiton sykkimään kehossa. Syrjälä soittaa Lunkula-levyllä Jooseppi Pohjolan kanteleella lähinnä omia, improvisatorisia sävellyksiään. Perinteisen puutikkusoiton lisäksi Syrjälä käyttää soittovälineinään muun muassa virkkuukoukkua, maalipensseliä ja viritysavainta. Läksin suolle soutamahan -kappaleen maalipensseliefektit tuovat ihanaa räväkkyyttä ja modernia klangia kokonaisuuteen kuitenkaan rikkomatta sitä. Sitä seuraava Kirkonkellot rauhoittaa edellisen kappaleen rytmissä sytkivän sydämen. Lainakappaleena levyllä on Teodor & Feodor, loistava yhdistelmä Teodor ”Teppo” Revon ja jouhikonsoittaja Feodor Pratsun sävelmistä. Ennen kuuntelua mietin, miten Revon paimensoitulla soitettu Jatsi kääntyy kanteleelle, mutta hienosti Syrjälä leikittelee sen kanssa, kunnes siirtyy roimimaan Pratsun Lippasävelmää. Lunkulan viehättävyys perustuu perinteisen ja kokeilevan soiton onnistuneeseen yhdistelmään. Jotain vanhaa, jotain uutta toimii tässäkin. Arja Kangasniemi
• Räsynukke: Kaksi Vuodenaikaa J yväskyläläinen toisen pitkäsoittonsa julkaissut folkpop -yhtye Räsynuken suurin työntövoima on karismaattinen solisti ja taitava muusikkous. Levy lähtee hyvällä imulla, jota ajaa taitava fingerstyle-kitaran tyylinäyte, ja läpi albumin kappaleisiin tuodaan uusia sävyjä eri genrejen ja sointivärien painotuksin. Suurimmaksi osaksi yksinkertaiseen pop-estetiikkaan on hyvällä maulla mahdutettu myös progressiivisempiäkin jaksoja. Läpi albumin sovituksia kuitenkin vaivaa hieman yletön soiton määrä. Vaikka introssa iskettäisiin hanaa nollasta sataan saman tien, laulun alkaessa voisi olla kuulijan kannalta hyvän vähän höllentää hommaa ja keventää säestystä. Vaikka yhteissoitto onkin saumatonta, jää useisiin kappaleisiin hieman levoton tunnelma. Tällaisten asioiden takia yhtyeen ulkopuolinen tuottaja levyllä voisi olla hyvä kun sovituksia mietitään. Mutta tämä on vain detalji, joka varmasti karsiutuu yhtyeen ikääntyessä ja levystä päätellen sopiikin uskoa, että yhtye tulee ikääntymäänkin. Teemu Eerola Träskelin & Korva: Turvalan uunilla K ansanlaulualbumi, jonka kannessa komeilee yhdysvaltalaisista rap-levyistä tuttu "parental advisory" -leima. Ensivaikutelma leimasta on, että tämä on nyt todella väsynyt vitsi, mutta kun albumi lupaa "suomalaista eroottista kansanperinnettä," ei tässä hullussa maailmassa enää tiedä mitä odottaa. Levy on suurelta osin hyvin viattomaan kuplettihenkeen tuotettuja rivouksia, jota varmaan voisi sanoa postmoderniksi estetiikaksi, vähintäänkin älykkääksi. Välillä soitto ajautuu bluesimman tulkinnan puolelle, joka albumin läpikuuntelussa ei välttämättä istu edukseen, mutta tämä levy kannattaneekin ottaa vastaan kokoelmana tuhmia lauluja, joihin on kappaleittain etsitty sanoitukseen sopivaa tunnelmaa. Sovituksellisesti kappaleet ovatkin todella rautaisia, kun koko pitkäsoiton instrumentaatio on lähinnä kitaran ja stemmalaulun varassa. Levy pitelee otteessaan jo musiikillisesti hyvin helposti ja kappaleitten kamalat ominaispiirteet tähän lisättynä tekevät tästä aivan herkullisen musiikkielämyksen. Teemu Eerola HietaKettu: Huono duo A skeettiseen instrumentaatioon ja kansanlaulunomaisiin melodioihin luottava HietaKettu on kahden naisen yhtye, joka selkeästi tykkää flirttailla lo-fin ja puhtaan osaamisen rajamailla. Suurimmalla osalla kappaleista duoa on päällekäisäänityksin kasvatettu a cappella -yhtyeeksi, mikä tuo levylle todella oman tunnelmansa varsinkin kuulokekuuntelussa. Pakkaa sekoitetaan välillä yksittäisin etnorumpujen ja kitaran kanssa, mutta pääpaino musiikin toimivuudessa on HietaKetun stemmalaulussa. Stemmojen määrä alkaakin levyn keskivaiheilla hieman ärsyttämään. Välillä olisi mukava kuulla laulua soolonakin eikä aina tuplauksia tuplauksien päälle. Pätkittäin kappaleissa etäännyttää myös eräät muut tuotantoelementit, esim. perkussiivinen läpsytys Järvi-kappaleessa, joka ei tunnu tuovan mitään lisäarvoa raidalle. Silti kokonaisuutena HietaKettu on tehnyt tunnelmaltaan eheän ja mielenkiintoisen albumin, jonka parissa viettää mielellään useammankin hetken. Teemu Eerola Mimmit Mimmien muskari 1-4 (DVD) ”T ämä on paras levy ikinä, jonka olen saanut!” hihkaisi 5-vuotias apukriitikko nähdessään arvostelukappaleiden paljastuvan kirjekuoresta. Ja miksipä ei. Monesta formaatista tutut Mimmit Pauliina Lerche ja Hannamari Luukkanen käynnistivät vuonna 2015 oman tv-muskarinsa ja useassa lapsitaloudessa (omani mukaan lukien) siitä tuli välittömästi suosikkiohjelma. Koska Mimmien muskari tuotettiin kuitenkin maksukanavalle, sen näkeminen on saattanut jäädä monelle harvinaiseksi herkuksi. Asiaa korjaamaan on nyt julkaistu sarjan ensimmäiset 20 jaksoa kahteen pakettiin kasattuna. Konsepti on varmasti monelle muskarikävijälle tuttu: Alkuja loppulaulu toistuvat samoina joka jaksossa mutta muuten Mimmien muskarikerrat asettuvat aina jonkin teeman ympärille. Teoriapuoli on melko minimissä, ainoastaan rytmikorttien kautta opeteltavat perusnuottiarvot toistuvat toisinaan. Musiikki koostuu sekä Mimmien omista, lähinnä Lerchen kirjoittamista uusista lauluista että vanhemmista lastenmusiikin ja muskarimaailman klassikoista. Suuren osan Mimmien muskarimaailmaa luovat Meri Mortin graafinen ilme sekä housebandin muodostavat, tarpeen mukaan vaihtuvat taustamuusikot. Muun muassa Antti Halmetojan, Tuomas Logrénin, Milla Viljamaan ja Abdissa Assefan käsissä Elefanttimarssikin saa tyylipuhtaan intialaissävyisen kuosin. Erikoismaininta täytyy myös antaa karaokemaisesta sointurivistä, joka silloin tällöin mansikkaja mustikkakuvineen hyppää ruudun alareunaan mahdollistaen kotikatsomoissa osallistumisen 5-kielisen kanteleen tai muun sointusoittimen kautta. Myös materiaalija ideapankkina muskariopettajille sarja varmasti palvelee, mutta nimellistä miinusta täytyy antaa levyn toteutuksessa unohtuneista indeksihypyistä. Ainakin meillä kun toistuvasti hyvän laulun jälkeen olisi pitänyt hypätä takaisin kappaleen alkuun, mikä nyt osoittautui mahdottomaksi. Antti-J. Janka-Murros (sekä erikoisasiantuntija Lotta-Sofia Janka-Murros) Hot Club d’Europe: The best things in life are free Sinti Music, 2016 H ot Club d’Europen nimestä jo arvannee mistä on kyse: virtuoottisesta Django Rheinhardtin perintöä kunnioittavasta kitarismista. Paulus Schäfer ja Olli Soikkeli muodostavat toisiaan huikeisiin sooloihin sparraavan parin Arnoud van den Bergin basson luodessa pohjan kitaroiden iloittelulle. Vaikka gypsy swing -tyylilajiin yleensä liittääkin myös viulun, ei sitä levyllä kaipaa, sillä kahden tasavertaisen kitaran vuorottelu elää jatkuvasti muuttuvana kierteenä. Välillä tornadona, välillä hellänä tuulenvireenä. On kuin katsoisi kahden taiturin sulkapallottelua. Omia suosikkejani ovat villi La Gitane –valssi ja Joseph Kosman impressionistinen Claire de Lune. Ja jopa ikistandardista Summertime on saatu kaivetuksi tuore uusi tulkinta. Levy sopii hyvin sekä intensiiviseen kuunteluun että mukavan illan taustamusiikiksi, minkä lisäksi kitaristit löytänevät siltä vaikka mitä pohdittavaa. Ja pitääpä vielä kehua erinomaista äänitystäkin: kahden kitaran hieman erilaiset sävyt nousevat hienosti esiin ja syvä basso luo pohjan kuuntelunautinnolle. Paul Silfverberg
• LEVYT Uutta ja vanhaa 40 v. Vantaan kansanpelimanneilta V antaan kansanpelimannit ovat maan suurimpia, jatkuvasti esiintyviä pelimanniryhmiä. Soittajia on tasan 21, se ei tarkoita, että myös ryhmä itsekin olisi ventti. Päinvastoin 40-vuotisjuhlalevy alkaa erinomaisen reippaasti ja iloisesti Oskarin polkalla ja jatkuu nautittavana myös loppujen viidentoista kappaleen ajan. Puolet soitteista on tradeja, osa uutta säveltuotantoa. Onpa jousipainotteinen orkesteri ottanut mukaan myös yhden kappaleen itävaltalaiselta Straussin suvulta. Sovitukset ovat pääosin vantaalaisia johtavan ja kouluttavan Raimo Nummelan tekoa. Iso pelimanniporukka muuttuu helposti yhdenlaiseksi mullilaumaksi, jossa kaikki soittavat kilpaa toisensa kanssa. Neljässä vuosikymmenessä vantaalaiset ovat jo rauhoittuneet kummasti, ja Nummelan sovitukset antavat kaikille soitinryhmille tilaisuuden nousta esiin joukosta. Vaikka viuluja on kahdeksan, kyllä mandoliinitkin helähtävät monta kertaa kirkkaina niiden takaa. Viiden hengen vahva komppiryhmä varmistaa, että tahdissa pysytään. Tahtilajeja on myös runsaasti ja vaihtelevasti mukana levyllä marssista menuettiin ja suomalaista hamboa unohtamatta. Tradikappaleittenkin joukossa on harvinaisuuksia, joita kuulee harvemmin soitettavan vaikkapa pelimannien kuninkaan Matti Haudanmaan soitteista poimittu Kultakellon marssi. Kansanmusiikki uusiutuu koko ajan, mutta tärkeää on, että myös perinnettä pidetään elävänä. Siitä kiitos Vantaan kansanpelimanneille. Seppo Kononen Tuuletar: Tules, maas, vedes, taivaal Bafe´s Factory, MBA013, 2016 K uuntelussa on kuukauden tai jopa vuoden etnolevy. Tuuletar on a capella -yhtye eli musiikki tehdään vain ihmisäänillä ilman efektejä. Beatboxaus ja jännittävät äänenkäyttötavat yhdistyvät puhtaaseen ja hienoon moniääniseen lauluun. Äänet ovat persoonalliset, mutta yhtyelaulumielessä eivät liian persoonalliset. Venla Ilona Blomin, Sini Koskelaisen, Johanna Kyykosken ja Piia Säilynojan sointi on jumalainen ja svengiä ja hyväntuulisuutta riittää. Kappaleet ovat kaikki omia ja nojaavat mukavasti suomalaiseen kansanperinteeseen ulkomaisin maustein, mutta kuulostavat lopulta kuitenkin aivan omalta musiikilta, jota on hankala verrata mihinkään. Tuuletar on huomattu jo myös maailmalla ja levy on noussut niin World Music Charts Europe kuin Transglobal World Music Chart -listoille. Eikä ihme, tämä porukka valloittaa maailman. Levyn nimi voisi olla tulevaisuuden olympialaisten uusi slogan. Nykyään kun kaikki urheilijat ovat tulessa... Sauli Heikkilä Tallari 30 Kansanmusiikki-instituutti 2016 M aan ainoana julkisesti rahoitettuna kansanmusiikkiyhtyeenä Tallarilla on oma erityisasemansa suomalaisessa kansanmusiikissa. Vaikka pääpaikka on Kaustisella, niin yhtye on enemmän kuin vahvan kaustislaisen pelimanniperinteen jatkumo. Kaustisen omat yhtyeet keskittyvät soittamaan omiaan, ainoita poikkeuksia oli aikanaan 1970-luvulla Kankaan pelimannit, joka otti ohjelmistoonsa soitteita myös muualta maasta. Tallari on jatkanut soitannollisesti tällä Kankaan pelimannien viitoittamalla tiellä. Juhlaäänitteen nimiluettelosta voi laskea, että 30 vuoden aikana Tallarissa on soittanut perusnelikon ohella viisitoista muuta vakiosoittajaa. Perustajajäsenistä vain Ritva Talvitie jatkaa vielä vetreänä viulun varressa. Levytyksiä on tehty kaksitoista, joissa on ollut mukana myös joukko vierailijoita. Tallarilaiset ovat erinomaisia soittajia ja muusikoita, tästä on oltu kaiken aikaa yhtä mieltä. He ovat kiertäneet kiitettävästi soittamassa ja puhumassa kansanmusiikin puolesta kouluissa ja muissa oppilaitoksissa ja tehneet kaiken aikaa myös tutkimusta pelimannimusiikin ja kansanlaulun eri muodoista ja olemuksesta. Juhlalevyllä tulee hyvin esille juuri tämä Tallarin laulullinen puoli. Kaksoislevy on koottu Tallarin aiemmilta levyiltä ja täydennetty parilla ennen julkaisemattomalla nauhoituksella. Vanhat polskat ovat huikeaa kuunneltavaa, mutta aina on yhtä lysti seurata myös maatalouskoneitten vapaapäivää tai vaipua tunnelmoimaan romanilaulun mukana. Seppo Kononen Siionin tyttäret – Naisen ääni körttiveisuussa Herättäjäyhdistys 2016 K irjoittaminen voi olla vaikeaa, jos silmissä on vettä. Maija Karhinen-Ilon tulkitsema Siionin virsi 312 Jaakko Löytyn Edessä reitti tuntematon aukee saa palan kurkkuun. Herättäjäyhdistyksen julkaisema Siionin tyttäret, Naisen ääni körttiveisuussa on komeaa kuultavaa. Vaikka yleensä nautin körttivirret paljaana, ovat levyn sovitukset niin hyvällä maulla tehty, että kosketetuksi tuleminen on lähes väistämätöntä. Vaikka pakana olenkin. Levyn teema on nimensä mukaisesti naisten laulu ja mahtavia naisääniä on saatukin mukaan. Katariina Airas, Maija Karhinen-Ilo, Johanna Korhonen ja Liisa Matveinen tiedän kaikki kokeneiksi laulajiksi ja kuulostavat siltä. Koruton ja suora laulutapa tulee sydämestä. Mukaan on ilmeisesti haluttu myös nuorempi ääni. Venla Lankisen ääni hyppääkin muiden joukosta vähän turhankin paljon. Menee paikoin hieman huutamiseksi. Levyn virret ovat kaikki uudistettuja sanoituksia ja melodioita ja levyn avulla on tarkoitus tehdä ne tutuiksi ennen ensi kesän Herättäjäjuhlia. Sauli Heikkilä Pippuri Soikoona: Kameleontti Kameleontti on hyvä ja kuvaava nimi Pippuri soikoon – yhtyeen iloiselle lastenmusiikkilevylle. Levyn kappaleissa kokoonpano sovittaa lastenlaulut eri musiikkityyleihin, kuten tangoon, punkkiin, valssiin ja rockiin. Levyn sanoituksissakaan ei ole varsinaista punaista lankaa, mutta ne käsittelevät lapsia kiinnostavia aiheita, kuten työkaluja ja eläimiä. Yhtyeen jäsenillä on vahva teatteritausta ja levy on varsin viihdyttävä, koska jokainen kappale on oma musiikillinen seikkailu. Uskoisin yhtyeen esitysten uppoavan päiväkotien ja koulujen lapsiyleisöön, koska jokainen löytää kappaleiden joukosta omaan makuun sopivan kappaleen. Levyn kuunnellut 5-vuotias Siiri piti erityisesti Pöly-punkista ja Työkalulaulusta sekä Kolmen rummun tahdista. Itse toivoisin yhteen vetävän omankin suosikkini Pöly-punk -biisin livenä vielä vähän rouheammin. Inga Heikkilä Hanki parhaat joululahjalevyt ajoissa Suomen Kansanmusiikkiliiton putiikista www.kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki 46 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016
• KIRJA ja PELI Härmän laulukirja 430 sivua Koonnut: Erkki Ala-Könni Toimittanut: Risto Kupari Härmä-seuran julkaisuja 2016 N yt on komijaa! Erkki AlaKönnin Härmän laulukirjan ensimmäinen painos ilmestyi kutakuinkin tasan 40 vuotta sitten. Alkuperäispainoksen lailla uudistettu Risto Kuparin täydentämä toinen painos on komea. Sen kangaspäällysteinen sidos muistuttaa raamattua mustine kansineen, mikä tuskin on vahinko. Jumala ja lakeudet jotenkin kuuluvat yhteen. Tosin hengellisten laulujen suhde tappelulauluihin on kirjassa 5:20. Ulkoasusta huolimatta, kovin maallista menoa. Vuonna 1992 Alahärmään musiikinopettajaksi tullut ja nyttemmin varsin tunnettu kansanmusiikkivaikuttaja Risto Kupari on tehnyt kulttuuriteon toimittaessaan Härmän laulukirjan toisen painoksen. Ensimmäinen painos on ollut jo pitkään loppuunmyyty. Kupari kertoo esipuheessa saaneensa koululleen lainaksi kirjoja pari kappaletta kunnantalolta ja saman tien päättänyt, että ei niitä koskaan palauta. Laulukirjoja käytettiinkin ankarasti opetuksessa ja varmasti olivat paremmassa käytössä, kuin kunnantalon varastossa. Alkuperäisen kirjan oli koonnut Erkki Ala-Könni omilta kenttämatkoiltaan ja monesta laulusta on kirjassa useampia versioita. Risto Kupari on täydentänyt joitakin lauluja AlaKönnin arkistoista löytämillään lisäsäkeistöillä ja varustanut laulut vielä sointumerkinnöin harrastajakitaristien iloksi. Hieno lahjaidea kansanlaulun ystäville. Sauli Heikkilä Vokki-Myyrät: Satujen metsä Vokkimyyrien neljäs levy on perinteistäkin perinteisempi lasten kansanmusiikkikokonaisuus. Levy on rakennettu Grimmin satujen pohjalle, mutta onneksi laulut eivät toista suoraan alkuperäisiä satuja vaan loruttelevat oivaltavasti Hannun ja Kertun karkkilaulusta, Punahilkan tuliaisista ja muista satujen metsän ihmeistä. Mukana levyllä on edellisistäkin levyistä tuttuja myyrä-aiheisia kappaleita, jotka on sidottu tekstein levyn teemaan ja Vokki-rukkikin hyrrää mukana. Itse pidin eniten Noitien pääsiäinen -laulusta, joka oli veikeä tulkinta pääsiäiskokoja inhoavista noidista. 3ja 5-vuotiaat levyn kuuntelijat nyökyttelivät mukana ja kuuntelivat tarkkaan lauluja, joissa kerrottiin heille tuttuista saduista. Inga Heikkilä I tsestään voi oppia uusia puolia, kun yhtäkkiä tajuaa valtaavansa olohuoneen lattian ja tanssivansa Flamencoa, Jenkkaa tai vaikka Breakdancea ystävien ympäröimänä. Uudessa Dance Arena 200 -lautapelissä arvuutellaan tanssilajeja ympäri maailmaa. Idea pelissä on hauska ja luova, vaikka joitain yksityiskohtia siinä voisikin kehittää. Peliä pelataan pareina ja tarkoituksena on saada pari arvaamaan mahdollisimman monta tanssilajia, jolloin pelin lopulta voittaa eniten lajeja arvannut pari. Arvuuttaja näyttää kyseisen lajin, joko itse sitä tanssimalla, tanssittamalla paria arvuuteltavan tanssin askelin ja liikkein, opettamalla sen suullisesti, tai perinteisempään tyyliin selittämällä tanssilajin sanallisesti parille. Mielikuvituksen käyttö ja itsensä nolaaminen on suotavaa, kun korttipakasta nousee ennestään täysin tuntematon tanssilaji. Vaikeimmat tanssilajeista joutuu väkisinkin ohittamaan, kun oma tietämys ei riitä siihen, mitä on esimerkiksi Hambo tai Reel. Peliä pelatessa jää vähän kaipaamaan jonkinlaista tietopakettia itselle vieraista tansseista. Ilman googlailua pelissä ei oikein voi kehittyä omalta tasoltaan. Sekä tanssia aloittelevalle porukalle, että tanssitaitureille peli tarjoaa mahdollisuuden, kun korttipakkoja on neljää eri vaikeusastetta. Helppoja kortteja on kuitenkin suhteellisen vähän, joten jos haastavampiin kortteihin ei uskaltaudu koskemaan, on peli aika lyhytkestoinen. Tanssitaidot eivät ole pelissä tärkeintä, mutta ehkä jonkinlaista tietämystä tanssista vaaditaan, jotta peli ei päättyisi heti helppojen korttien loputtua. Joka tapauksessa Dance Arena 200 sopii illanviettoon, jossa halutaan porukalla heittäytyä tanssijan rooliin, hikoilla ja nauraa. Inka Kopomaa Dance Arena 2000 -lautapeli Pelaajamäärä: 4–12, ikäsuositus: 15+, peliaika: 30–60 min Suunnittelija: Jouni Prittinen Julkaisija: Blue White Talent 47 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Verde: Otto Verdeaudio Oy 2016 VERDE-015 M eri soi ja Verde ui siihen mukaan. Improvisatoriselektronisjazzillinen Otto on lähtenyt soimaan. Levy syntyi, kun Henrik Otto Donner (1939–2013) improvisoi viimeisinä elinvuosinaan kotonaan Jomalvikissä kahdeksan muusikon kanssa. Sessiot äänitettiin ja niistä koottiin levy. Verden musiikki on välillä omaan makuuni liian kokeilevaa, mutta kyllä osa kappaleista kolahtaakin jo ensimmäisillä kuuntelukerroilla. Klyyvari-kappaleessa kuulee etnomusiikista tuttuja soundeja ja sävyjä muun muassa Rauno Niemisen ja Tapani Variksen huiluja jouhikko-osuuksien mukana. Myös melodiset kappaleet, kuten tunnelmapalat Vantti ja Luuvartti, ihastuttavat. Luonnonäänet säestävät useassa kappaleessa ja tekevät sen tyylikkäästi. Lisäksi täytyy mainita Mika Rintalan äänityksen hyvä taso ja hieno miksaus. Itse kaipaan Otto-levyn kuunteluun tietynlaisen mielentilan, jolloin musiikki on kuin hiljaista haltioitumista jazzsavupirtissä. Nostan hattua sille, että Donnerin taito, joka oli tallella seitsemänkymppisen hyppysissä, haluttiin tuoda esille hänen omassa ympäristössään. Uskon, että levy kiinnostaa etenkin kokeilevan ja jazz-musiikin ystäviä. Arja Kangasniemi Kiharakolmio: Jupilee Kaiho-3 K iharakolmio sai alkunsa Alavuden Speleissä vuonna 1996. Hanuristi Antti Paalasen lisäksi kokoonpanoon liittyivät jo silloin Alavuden kaksirivisten riveistä Paalaselle tutut kontrabasisti Juhani Lautamaja ja harmonisti Timo Saukko. Mandoliinia soittava Heikki Korkeakoski tuli mukaan pari vuotta myöhemmin. Yhtye valittiin vuonna 2001 Lapuan Speleissä vuoden Speliyhtyeeksi, ja se on julkaissut aikaisemmin kolme levyä. Uutukainen julkistettiin Kaustisella viime kesänä, ja siinä on Antti Paalasen sävellysten lisäksi perinnettä ja muun muassa kaksi sävelmää Konsta Jylhältä. Kokonaisuus toimii loistavasti, eiköhän tässä ole yksi vuoden parhaista kansanmusiikkilevyistä? Paalasen haitari soi hurmiossa ja yhtye komppaa minkä ehtii. Kaiken kruunaavat muutamat lauluosuudet, joihin sisältyvä huumori on aseista riisuvaa. Suosikkini on ”Varakas ja rento”, johon Piia Kleemola soittaa taidokkaat viulutaustat, ja jonka lyhyen tekstin on kirjoittanut Pauli Hanhiniemi. Vaikka teksti puhuu muuta, minusta kappale kertoo jotenkin riipaisevasti elämän rajallisuudesta. Tässä olisi loistava yhtye itsenäisyyspäivän vastaanotolle presidentinlinnaan. Juhlavieraat olisivat ensin kummissaan ja sitten haltioissaan. Hannu Virtanen
• 48 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Merkit Suoritusmerkit Pronssinen pelimannimerkki Birgit Jaakola, 2-rivinen haitari, Sastamala, Kiikoisissa 2.7.2016 Pentti Annala, kontrabasso, Kurikka, Kaustisella 12.7.2016 Mirjami Asikainen, laulu, Turku, Kaustisella 12.7.2016 Hopeinen pelimannimerkki Weijo Koskiranta, laulu, Kyröskoski, Kiikoisissa 2.7.2016 Satu Koski-Lammi, 2-rivinen haitari, Jalasjärvi, Kaustisella 12.7.2016 Jarmo Liikaluoma, 2-rivinen haitari, Kurikka, Kaustisella 12.7.2016 Pentti Ojajärvi, mandoliini, Kesälahti, Kaustisella 12.7.2016 Kultainen pelimannimerkki Erkki-Jussi Koivuluoma, 2-rivinen haitari, Ilmajoki, Kaustisella 12.7.2016 Ansiomerkit Pöytästandaari Sampo Purontaus, Kokkolan kulttuuritoimi, 13.3.2016 Truba ry, Kokkola, 13.3.2016 Hopeinen ansiomerkki Kalevi Kuusisto, Kurikka, 7.8.2016 Aarno Karttunen, Helsinki, 13.8.2016 Reijo Pöyhönen, Helsinki, 13.8.2016 Kansanmusiikkikiertueita järjestetään vuodessa kahdeksan (syys-, loka-, marras-, joulu-, tammi-, helmi-, maalisja huhtikuussa). Kevään kiertueille haetaan syyskuussa ja syksyn kiertueille haku on maaliskuussa. Kevään 2017 kiertuehakuun ehtii vielä syyskuun loppuun (30.9.2016) mennessä! Lisätietoja kiertueista, hakuohjeet ja hakulomakkeen löydät: www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueet/kiertuehaku Syksyn 2016 kiertueyhtyeet: Syyskuu: Von & Af (vk 27 & 28) Lokakuu: Maitolaiturin tytöt (vk 43) Marraskuu: Piia Kleemola, Sarah-Jane Summers & Juhani Silvola (vk 45-46) Joulukuu: Suistamon Sähkö (vk 50) Tarkemmat aikataulut : www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-syksy-2016 Kiertuetiedustelut: Suomen Kansanmusiikkiliitto Pauliina Pajala , puh. 044 738 1933 toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Samuelin Poloneesi 2017 maaliskuussa Kuopiossa Samuelin Poloneesi täyttää ensi vuonna 45 vuotta ja järjestetään 10.-12.3.2017 Kuopiossa yhteistyössä Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen ja Kuopion kaupungin kanssa. Konserttipaikkoina toimivat mm. Kuopion Musiikkikeskus ja Kuopion kaupungintalo. Tule esiintymään maan suurimpiin kuuluvaan kansanmusiikkitapahtumaan tai nauttimaan hienosta musiikista ja tunnelmasta! Pelimanni-ilmoittautuminen tapahtumaan alkaa 1.11. ja päättyy 31.12.2016. Lisätietoja, ilmoittautumislomakkeen sekä päivittyvän esiintyjä-infon 2017 löydät: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ tapahtumat/samuelin-poloneesi Voit myös ilmoittautua puhelinnumeroon (09) 873 1320 Vielä ehtii hakea kevään 2017 kansanmusiikkikiertueille! ILMOITA ILMAISEKSI Myydään ehjä ja siisti Fazer-merkkinen harmooni + sen penkki.Tarjoa! Robi de Godzinsky, Kirkkonummi puh 0400 602 612 robert.godzinsky@gmail.com
• KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Irtonumero 8 € 2 • 2016 6 Svängin lentävät huulet 14 Pentti Rasinkangas – ahkera elää lastenmusiikil la 20 Tallarin ja Ritun 30 vuotta MUKANA PELIMANNI-LI ITE Tilaa Kansanmusiikki! Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 24 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki 1 . lu ok an po st im er kk i Jäsenedut Nuottikirja Aspö-Erik, Brunskärs -Maja & Korpo Spelmanslag 15 €. Nyt jäsentarjouksena vain 12 €. CD Saaga Ensemble: Polku 18 €. Nyt jäsentarjouksena vain 14,40 €. CD Ville Ojanen: Rautavaara 18 €. Nyt jäsentarjouksena vain 14,40 €. Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan (www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alennuskuponkia ”jäsenetu0316”. Etu on voimassa 2.12.2016 saakka. Voit tehdä tilaukset myös Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Kansanmusiikki on ainoa suomenkielinen lehti, jossa kerrotaan kattavasti kansanmusiikin ilmiöistä ja tekijöistä. Lehdessä on Pelimanni-liite, jossa on liiton jäsenyhdistysten kuulumisia, pelimanneja kiinnostavia aiheita ja nuottiliite. Kansanmusiikki-lehti tulee kaikille Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille. Jäseneksi pääsee liittymällä johonkin liiton jäsenyhdistyksistä tai kannatusjäseneksi suoraan Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Jos et tiedä oletko lehden tilaaja vai jäsen, soita (09) 8731 320 tai tarkista viimeksi saamasi lasku. Jos tilaat Kansanmusiikki-lehden nyt vuodeksi 2017, saat vuoden 2016 viimeisen lehden ja sen liitelevyn kaupan päälle! Jäseneksi voi liittyä myös netissä: www.kansanmusiikkiliitto.fi/liitto/liity-jaseneksi Tervetuloa Kansanmusiikki-lehden lukijaksi! Tule Kansanmusiikkilehden avustajaksi! Otamme mielellämme vastaan juttuideoita ja -ehdotuksia. Kaikista yhtyeistä, ilmiöistä ja esiintyjistä on mahdotonta kirjoittaa, mutta hyville tarinoille on aina tilausta. Jos haluat kirjoittaa artikkeleita tai arvostella levyjä, lähetä sähköpostia ja työnäyte. Lehteä avustetaan pääosin talkoilla, mutta harkinnan mukaan pieniä palkkioitakin voidaan maksaa. www.kansanmusiikki-lehti.fi www.facebook.com/kansanmusiikkilehti Suomen Kansanmusiikkiliiton vastauslähetyspalvelu jouduttiin lopettamaan, sillä Posti laittoi palvelulle kuukausimaksun. Tämä olisi nostanut vastauslähetysten hinnan liian korkeaksi. Liimaa postimerkki vastauslähetyksiin. Pahoittelemme!
• 50 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Nimesi sattuu silmiin monenlaisissa yhteyksissä. Mitä kaikkea teet työksesi ja huviksesi? Valmistuin viime keväänä kulttuurituottajaksi ja teen töitä toiminimen, ADAL Music & Productions, kautta erilaisissa musiikkija kulttuurialan projekteissa ja tapahtumissa. Kesän aikana tein muun muassa tuotannollisia tehtäviä Music Finlandin Arctic Paradise world & jazz showcasetapahtumaan, yhteistyötä Maetkan kanssa ja elokuun vietin Helsingissä Arctic Paradisen ohella työskennellen Etno-Espa festivaalilla. Teen myös töitä Helsinki-Cotonou Ensemblelle No Problem! Music:illa. Lisäksi keikkailen itse, ja pidän huolen, että aikaa jää myös omalle luovalle työlle ja musiikin tekemiselle. Mitä kuuluu Helsinki Cotonou Ensemble -töihin? Yhtye valmistelee parhaillaan uutta live-albumia ja ensimmäistä vinyyliään, jotka julkaistaan marraskuussa. Kulujen kattamiseksi syyskuun aikana käynnissä on Mesenaatin joukkorahoituskampanja, josta levyjä voi tilata ennakkoon. Suosittelen ostamaan myös hyvissä ajoin liput 5.11. Savoy-teatterissa järjestettävään julkaisuspektaakkeliin luvassa on oikeat Pyhäinpäivän voodoo-bileet! Lisäksi Helsinki-Cotonou Ensemble oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa kiertueella Pohjois-Amerikassa ja ensi vuoden kuvioiden suunnittelu on kovaa vauhtia käynnissä. On paljon asioita, joita bändi ei yksin ehdi hoitamaan, joten autan managementpuolen jutuissa, kuten promootiossa ja keikkamyynnissä. Onko sinulla muita yhtyeitä manageroitavana? Ei ole. Aikaa kuluu paljon muuhunkin ja koen, että on parempi keskittyä yhteen bändiin, jonka eteen olen motivoitunut tekemään töitä. Aiemmin minulla on kuitenkin ollut ilo työskennellä myös muiden upeiden yhtyeiden kuten Haaga Folk Machinen ja Sampo Lassila Narinkkan kanssa. Osaavatko bändit mielestäsi riittävästi hyödyntää ammattimanagereita? Usein kuulee, että ammattimanagereista on huutava pula. Mielestäni kuitenkin, jos bändin tavoitteena on menestyä, management-puolen ymmärtäminen on pakollista myös yhtyeen jäsenille. Siinä vaiheessa, kun asioita alkaa olla paljon meneillään ja muusikoiden aika menee musiikin sijaan managementtiin, on oikea aika etsiä ulkopuolista tahoa avuksi. Taideoppilaitokset ja opiskelijat voisivat tehdä yhteistyötä jo kouluaikana liiketalous-, kulttuurituotantoja management-puolen opiskelijoiden kanssa. Näin yhteistyön merkitys ymmärrettäisiin jo opiskeluiden aikana. Mitä oma musiikin tekemisesi on käytännössä? Rakastan laulujen kirjoittamista sekä esiintymistä. Laulan, soitan kitaraa ja pianoa. Asun Prahassa, jossa minulla on kämppikseni, slovakialaisen viulisti-laulaja Nina Marinovan kanssa Les Flatmatesnimellä esiintyvä duo. Keikkailemme melko tiheään ja soitamme paikallisten ravintoloiden ja tapahtumien lisäksi myös Slovakiassa, Itävallassa ja Unkarissa. Viime elokuussa esiinnyimme ensimmäistä kertaa myös Suomessa. Lisäksi, laulan taustoja tsekkiläisessä Dub Artillery nimisessä dub-reggae yhtyeessä. Kesällä rakensin pienen kotistudion huoneeseeni Prahaan, ja nauhoittelen pikkuhiljaa omia biisejäni. Tavoitteena on saada syksyn aikana jotain viimein myös ulos ja kuultaville! Miten päädyit Prahaan? Onko se nyt pysyvä kotipaikka vai toistaiseksi. Mikä siinä viehättää? Niin kauan kuin muistan, olen halunnut asua Suomen sijaan ulkomailla. Tein Prahassa vaihto-opinnot keväällä 2014. Minulla oli semmoinen romanttis-boheemi ajatus, että halusin kuljeskella kapeilla keskieurooppalaisilla kujilla linnojen varjoissa, avata 500 vuotta vanhoja ovia, istua savuisissa pubeissa, matkustella naapurivaltioihin ja imeä itseeni tuota tunnelmaa ja kirjoittaa biisejä. Ajatus on toteutunut ja viihdyn Prahassa edelleen, mutta en suunnittele jääväni pysyvästi. Tällä hetkellä kaikki on auki. Millaisia projekteja sinulla on näköpiirissäsi? Helsinki-Cotonou Ensemblen ja oman musiikin työstämisen lisäksi vireillä on myös uusia jännittäviä projekteja, joita työstän nyt syksyllä – mutta ei niistä vielä sen enempää tässä vaiheessa. Musiikki soi ja matka jatkuu. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Julia Palmu Julia Palmu Syntynyt: 26.5.1992 Kotipaikka: Praha Koulutus: Kulttuurituottaja Aikaisempia seikkailuja justjammingblog.wordpress.com Kuvia ja videoita matkustelusta, musiikista ja muista projekteista juliaadal.tumblr.com Teksti: Sauli Heikkilä Ee tu Lin na nk ivi
• S y y s k u u Mandoliininsoiton alkeiskurssi 24.-25.9. Järvenpää www.kum.fi DÄÄNS-leiri 30.9.-2.10. Kaustinen riia.niemela@nuorisoseurat.fi L o k a k u u Suomalaisia tansseja 1.10. Karjaa suom@kansantanssinyst.fi Irlantilaisen kansanmusiikin kurssi 1.-2.10. Järvenpää www.kum.fi Barnlek 2017 ja Europeade 2017 -kurssi 2.10. Turku hilu.toivonen-alastalo@europeade2017 Tuotekehitysja yritysvalmennus kulttuurialan toimijoille 10.10.-27.3., Tiimiakatemia Global www.sammontakojat.fi Syys-Folkit 14.-16.10. Haapavesi www.haapavesifolk.com Ylä-Savon Pelimannien kansanmusiikkikurssi IV 29.10. Vieremä Kari Auvinen 050 535 4514 M a r r a s k u u Bluegrassja Old Time -mandoliinikurssi 5.-6.11. Järvenpää www.kum.fi Mikko Perkoilan soitinrakennuskurssi: Soit timia kierrätysmateriaaleista 11.-12.11. Helsinki www.roima.fi Lasten kansanmusiikkikurssi 19.11. Vantaa www.kaamospelit.fi Vantaan kansanmusiikkikurssit 19.11. Vantaa www.uudenmaankamu.net Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien Kansanmusiikin ja tanssimusiikin soittoleiri 19.11. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi Rakenna oma djembe! -rummunrakennuskurssi 25.11. Helsinki www.ossipercussion.com Karjalaisten tanssien kurssi 26.11. Järvenpää seija.ulenius@dnainternet.net Ilmoita tapahtumasi: info@kansanmusiikki.fi S y y s k u u P-klubi: Varjakka String Band 23.9. Kaustinen www.kaikenlaisenmusiikinyhdistys.wordpress.com Kilpakosijat -kansanmusiikkinäytelmä 23.9.-10.12. Tampere www.ttt-teatteri.fi Eva Alkula ja Tomoya Nakai 24.9. Helsinki www.hel.fi Mimmit 24.9. Pyhätunturi www.mimmit.com Tallarin 30-vuotiskonsertti 24.9. Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti. fi/tallari 31st Irish Festival in Finland 24.9.-4.10. www.finnish-irish.fi Eva Alkula ja Tomoya Nakai 25.9. Tampere www.tampereenteatteri.fi Mimmit 25.9. Espoo www.mimmit.com Armas: Karjasoitto 27.9. Espoo www.sellosali.fi Eva Alkula ja Tomoya Nakai 27.9. Saarijärvi www.pubgreendoor.com Eva Alkula ja Tomoya Nakai 28.9. Palokka www.palokanpelimannitalo.fi Lokakuun Loiskeet 30.9.-2.10.Kuortane www.spelit.fi Laulua, leikkiä kaiken aikaa! 30.9. Kaustinen www.kaikenlaisenmusiikinyhdistys.wordpress.com Mimmit 30.9. Tammela www.mimmit.com L o k a k u u Amerikansuomalaisen musiikin tapahtuma 1.10. Riihimäki www.uksi.fi Ukrainalainen Trio Akolada 1.10. Kerava www.aimo-klubi.net Spelmansjam med dans 2.10. Jakobstad www.lirarna.fi The Irish Festival of Oulu 5.-9.10. Oulu www.irkku.fi Kake tiellä tähtiin 7.-8.10. Kuopio www.tsuumi.com HelsingFOLKin Pelimannijamit & tanssit 9.10. Helsinki www.lirarna.fi Aleksin syyssoitto 10.10. Helsinki www.uudenmaankamu.net HelsingFOLKin Kansanlaulujamit 11.10. Helsinki www.lirarna.fi Rahvaan musiikin kerho: Sugrifest-klubi: Puustarina (Petroskoi) & Karhunpeijaiskonsertti 14.10. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Suuri Karjalainen Karonkka 15.-16.10. Hki-Tallinna-Hki www.karjalainenkaronkka.fi Jóvenes Clásicos del Son 16.10. Helsinki www.savoyteatteri.fi Desirée Saarela & Triskel: Mellan världar 18.10. Helsinki www.vuotalo.fi Maija Karhinen-Ilon tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus 21.10. Helsinki www.musiikkitalo.fi Östra Nylands Spelmansgille firar 60 år 22.10. Vessö www.spelmansforbundet.fi Maitolaiturin tytöt 25.10. Kokkola www.kansanmusiikkiliitto.fi Mutaveijarit 25.10. Espoo www.sellosali.fi Perinnearkkuklubi: Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala, Maitolaiturin tytöt 26.10. Helsinki www.perinnearkku.net Memento Teija Nikun sävellyskonsertti 26.10. Helsinki www.musiikkitalo.fi Maitolaiturin tytöt 27.10. Seinäjoki www.kansanmusiikkiliitto.fi Helsingin musiikkija kirjamessut 27.-30.10. Helsinki www.messukeskus.fi Tarmo Anttila ja Tero Hyväluoma: Keskipohjalaisia tarinoita 27.10. Helsinki www.musiikkitalo.fi Kaustisen 20. Taiteen päivä 28.10. Kaustinen www.kaikenlaisenmusiikinyhdistys.wordpress.com Folkmusikdagarna i Vasa 28.10. Vaasa www.spelmansforbundet.fi EALA irlantilainen ilta 28.10. Kangasala www.kangasala-talo.fi 33. Sakonat 28.–30.10. Lappeenranta www.sakonat.fi Huuliharppuworkshop ja konsertti 29.10. Tampere www.jaharmonicas.com Helsingin Balalaikkaorkesteri & Mäntsälän mieskuoro 29.10. Helsinki www.malmitalo.fi Maitolaiturin tytöt 29.10. Kerava www.kansanmusiikkiliitto.fi Maa ilmassa -klubi: Malang Cissokho 29.10. Helsinki www.vuotalo.fi Mimmit 29.10. Joensuu www.mimmit.fi Hollo ja Martta Festivaali 30.10.-6.11. Hollola ja Lahti www.hollolannuorisoseura.fi/ hollojamartta M a r r a s k u u Mimmit 1.11. Espoo www.mimmit.com Etnosoi! Festival 3.-16.11. Helsinki www.etnosoi.fi Soimannien syyssoitto 5.11. Jämsä Antti Sulin 040 748 0871 Pauliina Syrjälä: Vaaralla kokeilevia kohtaamisa 5.11. Helsinki www.musiikkitalo.fi Helsingin Balalaikkaorkesterin konsertti 8.11. Helsinki www.vuotalo.fi Frigg 9.11. Helsinki www.glivelab.fi Kaamospelit Vantaan Kansanmusiikkiviikko 11.-20.11. Vantaa www.kaamospelit.fi Kyläillen Kyläiltamat Nikulassa 11.11. Kaustinen www.kaikenlaisenmusiikinyhdistys.wordpress.com