2 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 SISÄLTÖ 3 • 2023 17 32 14 KOLUMNISTI Outi Valo Ikiaikaisen säkkipillin nykyaikaiset tekijät. ENKEL – hyväntuulista harmoniaa Ajassa: Mikko Perkoila .....................................................................................5 Saamelaiset vokaaliperinteet Suomessa 1: Leu´dd ...........................10 Esittelyssä Hugh Sheehan: Musiikin muotojen äärellä ....................13 Mikko H. Haapoja – jouhikkomusiikkia ja taidetta äänimaisemista ...........................................................................18 Etnosoi!-festivaali ulottuu läheltä kauas ..............................................20 PELIMANNI-liite Emon kamut liikutti soitollaan Espoon musiikkiopiston 60-vuotisjuhlakonsertissa .........................................21 Kurkistuksia maakuntalaulujen taustoihin osa 7 ..............................22 Uudenmaan nurkka ........................................................................................22 Nuottiliite: Yhteissoittokappaleet Uudeltamaalta .............................23 Kaikuja Keski-Suomesta ................................................................................27 Kuulumisia Pohjois-Savosta ........................................................................27 Finland Harmonica Festival 2023 ja huuliharpun soiton SM-kilpailut Orivedellä .........................................28 Eväitä toiminnan kehittämiseen ..............................................................28 Muistoisamme ..................................................................................................29 Kommunikoinnilla turvallisempia tiloja ................................................30 Arkistojen äärellä 3: Kansanperinteen arkisto ...................................31 Kulttuurikurkkauksella kulttuuria espoolaisiin päiväkoteihin ....34 Muusikon kehonhuolto..................................................................................36 Kirjat ja levyt ......................................................................................................38 Taustapeilissä Sanni Virta ............................................................................46 Orivesi ...................................................................................................................47 6 M aa rit Ky tö ha rju ENKEL Etnogaalassa 2020. M ik ko Im m on en Sa ul i H ei kk ilä Jukka Mäkelän ja Eero Lehtisen Kaikupohjia-näyttely Jyväskylässä.
3 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 ALKUTAHDIT Ensimmäinen Europe Folk Day syyskuussa Euroopan ensimmäistä kansanmusiikin päivää, European Folk Dayta vietettiin syyskuun 23. päivä eri puolilla Eurooppaa. Tapahtuman idea oli, että päivän tiimoilla järjestettäisiin kansanmusiikkitapahtumia eri Euroopan maissa. European Folk Dayn tarkoitus on korostaa eurooppalaisten yhteisöjen ja perinteiden tärkeyttä ja tukea jatkuvuutta ja yhteistoimintaa. Päivään ilmoitettiin pari sataa tapahtumaa eri puolilla Eurooppaa. Suomesta oli mukana Ostrobotnian Folk Festival, Turku Folks!in avoimet harjoitukset ja Värttinän konsertti Helsingissä. European Folk Day on European Folk Networkin (EFN) koordinoima pilottihanke, joka saa taloudellisesti tukea MusicAIRE-projektista, jonka järjestävät yhdessä European Music Council ja Inova Euroopan komission Creative Europe -ohjelman tuella. Sata-Häme Soi ry:n hallitus on hakenut yhdistyksen konkurssiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa syyskuussa. Yhdistyksen varat eivät riitä kattamaan velkoja. Festivaali teki vielä vuonna 2019 hyvän tuloksen, kun festivaali tehtiin lähes täysin talkoilla aiempien taloudellisten vaikeuksien voittamiseksi. Sen jälkeen kaksi koronakesää ja niiden jälkeen kaksi yleisökadosta kärsinyttä juhlaa kasvattivat tappion liian suureksi. Sata-Häme Soi ry:n hallituksen puheenjohtaja VeliMatti Ruotsalaisen mukaan festivaali ei ole pystynyt tuottamaan niin laaja-alaista sisältöä, mitä olisi toivonut. Festivaalin tuet olivat myös pienentyneet kustannusten kasvaessa. Ikaalisten kaupunki ei enää kata yhdistyksen tappioita lisämäärärahalla. Sata-Häme Soi ry:n hallitus pahoittelee konkurssista koituvia vahinkoja, mutta on kuitenkin ylpeä siitä, että on voinut 50 vuoden aikana tuottaa Ikaalisissa valtavan määrän kulttuurisisältöä sadoilletuhansille ihmisille, TV-katsojille, soittajille, harrastajille ja musiikista pitävälle yleisölle. Ikaalinen on Sata-Häme Soin myötä tullut tunnetuksi kaikkialla Suomessa ja musiikin alalla myös kansainvälisesti. Tilaa taiteilijuuteen -hanke edistää vammaisten ja viittomakielisten taiteilijoiden työskentelymahdollisuuksia, yhdenvertaisuutta ja näkyvyyttä. Syksyllä 2023 hanke tarjoaa kahdeksalle taiteen ja kulttuurin tekijälle kokeneen oman alan mentorin. Mentorointia haki yhteensä 19 taiteen ja kulttuurin tekijää. Heistä mukaan valittiin kahdeksan uransa eri vaiheissa olevaa kulttuurin tekijää, jotka toimivat musiikin, esittävän taiteen, tanssitaiteen, kirjallisuuden ja mallin työn aloilla. Mukaan valitut ovat itse valinneet oman mentorinsa. Työparit tanssitaiteen alalla olivat Tara Kotkas ja Loa Carlslund , musiikin alalla Mika Leminen ja Linda-Maria Raninen , Joose Ojala ja Johanna Juhola sekä Heidi Torn ja Ninni Wetterstrand . Heidän työskentelyään voi seurata syksyn mittaan sosiaalisen median kanavissa. Lähtökohtana mentoroinnille ovat mentoroitavan taiteilijan kiinnostuksen kohteet ja tavoitteet taiteilijan uralla. Mentoroitavilla ja mentoreilla on vapaus yhdessä määritellä yhteistyön muodot. Taiteen sisältöön, työtapoihin ja taiteilijaidentiteettiin liittyvän työskentelyn ja jakamisen ohella mentoroinnissa voidaan keskittyä myös alalla toimimiseen liittyviin asioihin, esimerkiksi opintoihin tai niihin hakemiseen, verkostoitumiseen, työtilaisuuksien löytämiseen tai vaikkapa hakemusten ja portfolion tekoon. Tavoitteena on, että molempien työskentely rikastuu vastavuoroisesti. Tilaa taiteilijuuteen on Koneen Säätiön vuosina 2022-2024 rahoittama hanke, jossa edistetään vammaisten ja viittomakielisten taiteilijoiden työskentelymahdollisuuksia ja yhdenvertaisuutta. Hankkeen toteuttavat Kulttuuria kaikille -palvelu sekä Kulttuuriyhdistys Suomen Eucrea ry. Projektinjohtajana toimii Maija Karhunen ja projektikoordinaattorina Riikka Hänninen. www.tilaataiteilijuuteen.fi Tilaa taiteilijuuteen -hanke tukee vammaisia ja viittomakielisiä taiteilijoita Joose Ojala 50-vuotias Sata-Häme Soi konkurssiin
4 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 PÄÄKIRJOITUS Missä nuoret? Kun reilusti yli kymmenen vuotta sitten aloitin päätoimittajan pestin, olivat monet yhtyeet aloittamassa uraansa, kuten tässä lehdessä esitelty ENKEL. Parin viimeisen vuoden aikana olen ihmetellyt, mihin parikymppisten nuorten yhtyeet ovat kadonneet. Toki Sibelius-Akatemiassa on tutkintokonsertteja, mutta laajempaan tietoisuuteen pyrkiviä uusia kokoonpanoja en muista vähään aikaan kohdanneeni. Keikoilla tuntuu pyörivän samat nimet. Korjatkaa, jos havaintoni on väärä. Eipä silti, rock-puolellahan tuntuu joskus konsertti-ilmoituksia katsellessa jopa 1970-luvulta. Mietin, onko opintojen sisältö muuttunut muuhun kuin bänditoimintaan suuntautuvaksi tai onko opiskelijavalinnoissa etsitty vähemmän muusikon urasta haaveilevia. Muistan omalta kuvataideopettajan koulutuksen ajalta kerrotun, että hakukriteereitä meidän jälkeen muutettiin, kun iso osa kurssista lähti etsimään uraa taiteilijana tai kuten minä, graafisena suunnittelijana, eikä kouluhin valmistunut opettajia. Olen kuitenkin pikkuhiljaa kääntynyt sille kannalle, että kilpailu näkyvyydestä on vain tälläkin kentällä koventunut. Paljonko bänditoimintaan kannattaa laittaa paukkuja, jos keikkoja ei ole tarjolla. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutus täyttää neljäkymmentä vuotta ja lähes kaikki sen aikaiset opiskelijat tekevät täyttä häkää uraa edelleen. Joka vuosi valmistuu muutama muusikko lisää. Samaan aikaan festivaalien ja muiden esiintymistilaisuuksien määrä on pysynyt samana ellei peräti pienentynyt. Saattaa myös olla, että uran aloittaminen tuntuu mahdottomalta. Elämänmeno on muuttunut. Ennen opiskelijat aloittivat aikuisen elämänsä soluasunnoissa tai jopa jaetuissa huoneissa. Nyt pitää olla heti alussa yksiö. Kun perustetaan perhe, pitää saada suurehko omakotitalo. Kärjistetysti sanottuna. Bänditoiminnassa pitäisi olla heti systemaattinen suunnitelma, manageri, keikkamyyjä, studioaikaa, kotisivut ja somejulkisuutta. Voisiko sitä aloittaa hiljaisemminkin ja rakentaa profiilia pikkuhiljaa. Samalla voisi rauhassa miettiä, millainen musiikki tuntuu eniten omalta tai jopa sitä, mitä haluaa ylipäätään tehdä. Ihan pakko on tässä yhteydessä mainita myös pandemian vaikutus, jos kohta vapaus koittikin viimeistään viime kesänä. Hyvä nuori muusikko. Älä anna periksi. Kyllä omaperäisille muusikoille ja taitaville yhtyeille on tilaa, jos vain onnistuu ottamaan sen itselleen. Ottakaa yhteyttä toimitukseen, esittelen teidät maailmalle. Tai ota yhteyttä ja kerro, miltä maailman teidän silmissänne näyttää. Kertokaa, mitä teille kuuluu! Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 3 (211) 2023 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. 0500 431 913 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Miia Palomäki, Sofia Timonen ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva ENKEL kuva: Jussi Ojala Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 4/2023 ilmestyy 8.12. aineisto 13.11. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
AJASSA Mikko Perkoila 5 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Teksti: Sauli Heikkilä Kuva: Markku Tiirakari Levyttävän taiteilijan urasi on kestänyt yli 40 vuotta. Olisiko esiintyvän taiteilijan ura sitten noin 50 vuotta? Jos oikein tarkkoja ollaan, olen esiintynyt kahdeksalla vuosikymmenellä. Ensimmäinen keikka oli pianotaiteilijana. Palkkioksi sain Ford Thunderbirdin. Tosin vain Corgi Toys -leikkiauton, mutta kumminkin. Vierivä kivi ei vissiin osaa sammaloitua? Olen huomannut, että keikkoja on kiva tehdä, jos ei ole ihan pakko. Ehkä keikat pitävät sammalkasvustot kurissa. Uusi levy duolla Juippi & Juippi ilmestyi loppukeväästä. Kerro siitä? Olimme Haikosen Jukan kanssa päätyneet duo-ohjelmiston kokoamiseen kaikenlaisista amerikanbiiseistä, jotka oli jääneet nuorempana mieleen, ihan siis keikkailumielessä. Oli mukavaa saada muistin syövereissä vaanineet laulumassat hyötykäyttöön. Kun sitten Taike pani hakuun korona-avustukset pienille musiikkialan yrityksille, luontevasti tuli mieleen suomenkielisen levyjulkaisun kokoaminen. Kun myönteinen päätös tuli, meillä oli jo tarpeeksi huttua valmiina. Siitä sit. Mitä muuta taiteilijaeläkeläiselle kuuluu? Vieläkö lauluja pukkaa? Puolikas taiteilijaeläke plus oma eläkekertymä riittää vaatimattomahkoon elämiseen, joten olen aina valmis pikku keikoille. Itse asiassa olin jo hiljakseen päättänyt, että biisinteko saa jo jäädä, kun ei vanhojakaan kukaan tunne. Suomennoshomma antoi vähän viitteitä siihen suuntaan, että ehkä joskus vielä jotain omaakin. En kuitenkaan ota paineita. Päivä kerrallaan, duokeikoilla, Pusu-koiran kanssa kävelyllä, teeveetä katsellen... Jouhikkoja ja kanteleitakin syntyy verkkaiseen tahtiin. Mitä on vielä tekemättä? Oikeastaan en tiedä mitä tässä vielä pitäisi välttämättä tehdä. Olen aika tyytyväinen lähes kaikkeen tekemääni. Paikoitellen jopa ylpeä. Juippi & Juippi -duon lisäksi Mikko Perkoila esiintyy soolona ja Mikko Perkoila & Vinkulelu -yhtyeessä soittaen omia kappaleita ja lastenmusiikkia.
Ju m a La ut am aj a 6 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023
7 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 ENKELin selkeät sävelet N eljän naisen yhtyettä ryhdyttäisiin helposti pop-kentällä kutsumaan tyttöbändiksi ja siitä saatettaisiin loukkaantua. ENKEL on riisunut nimittelijät aseista käyttämällä titteliä itse. Varsinkin yhtyeen alkutaipaleella sen jäsenet totesivat voimaantuneensa sellaisista nuoruutensa ilmiöistä kuten Spice Girls. Sitä ei haluttu piilottaa. Toisella albumilla yhtyeen jäsenet olivat löytäneet itselleen supervoimat ja supersankari-pseudonyymit. Kolmannen albumin tekemisen yhteydessä naiset olivat päättäneet aikuistua – mitä se sitten ikinä tarkoittaakin. Musiikista sitä ei suoranaisesti kuule, mutta tekemisessä se näkyi. – Olemme myös alusta asti haastaneet itseämme sovittamalla kappaleet huolellisesti ja tutkineet monipuolisesti diatonisten, tietyllä tapaa rajoitteisina nähtyjen instrumenttiemme mahdollisuuksia yhtyesoitossa. Alkuaikoina sitä teki itselleen niin haastavia sovituksia, että niiden toteuttamiseen sai toden teolla keskittyä. Kymmenen vuoden aikana soittotaito on kehittynyt ja omien tavoitteiden painopiste muuttunut siten, että nyt voi huoletta keinua musiikin mukana ja vain nauttia soittamisesta, kertoo Leija Lautamaja, yhtyeen 3-rivisen haitarin soittaja. Hyväntuulista harmoniaa Siinä, missä nuoruuden idoleilla oli jatkuvia ristiriitoja, on ENKEL häkellyttävän samanmielinen ja harmoninen kokoonpano. Tai sellaisena se ainakin toimittajalle näyttäytyy ja hyvää yhteismeininkiä on saanut todistaa myös monilla keikoilla. Hyväntuulisuus ja leikkimielisyys ovat yhtyeen tavaramerkkejä musiikin laadusta tinkimättä. Lavakarisma on saanut yleisön sulamaan kerta toisensa jälkeen. Samoin kuin menneen kesän Konsta Jylhä -kilpailun tuomaristoonkin. ENKEL nostettiin kovan kilpailun voittajaksi. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu luontevalta, että ikonisen Konsta Jylhän nimeä kantavan kilpailun voittaa juuri ENKEL. Yhtye, jonka musiikki nojaa vahvasti perinteeseen. Hassulta tuntuu sanoa, mutta se on tänä päivänä erilaisten populaarimusiikin vaikutteiden kyllästämässä kansanmusiikin kentässä suorastaan virkistävää. Toki ENKEL ei ole ainoa, joka perinteestä inspiraationsa hakee, mutta jos vertaa esimerkiksi tanskalaisiin julkaisuihin, niin kyllä kalketta, suhinaa ja jytkettä fuusioidaan perinteeseen Suomessa huomattavasti enemmän. Eikä viimeksi mainituissa tehokeinoissa ole mitään vikaa, on vain välillä suorastaan ihanaa kuulla sulavaa akustista yhteensoittoa ja heleää lauluharmoniaa. ENKEL-yhtyeen nimi viittaa ensimmäisiin mielteisiin, enkeleihin ja yksinkertaisuuteen. Enkelillä yhtye viittaa varovasti feminiiniseen suuntaan alkutaipaleen tyttöbändimietteiden innoittamana. Yksinkertaisuuden (enkel, ruots = yksinkertainen) ENKEL halusi mukaan muistuttamaan pelimanniasenteesta. Se ei kuitenkaan viittaa musiikin yksinkertaisuuteen, sovitukset on mietitty tarkkaan. Mukana on tempomuutoksia, yllättäviä harmonioita ja jopa koreografioita sekä hauskoja välikkeitä. Kappaleista noin puolet on ENKELprässin läpi kulkeneita perinnesävelmiä ja toinen puoli omia sävellyksiä, joita tekevät kaikki yhtyeen jäsenet. Niidenkin melodiat ovat kansanlaulunomaisia, joissa voi helposti kuvitella laulavansa mukana. Senpä Halvoista ja hankalista lentoreiteistä voi olla iloakin. Kymmenen vuotta sitten portugalilaisella lentokentällä kuultiin jamit, joiden seurauksista saadaan nauttia vielä tänäkin päivänä. Leija Lautamaja, Miia Palomäki, Maija Pokela ja Iida Savolainen päättivät perustaa yhtyeen.
8 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 vuoksi on yhtye julkaissut ohjelmistoaan myös nuottikirjan muodossa. Lyriikat ovat paria kappaletta lukuunottamatta perinteisistä kansanlauluteksteistä koottuja. – Heti alussa päätettiin, että ohjelmisto perustuu Suomen ja lähialueiden pelimanniperinteeseen. Omien sävellystenkin tanssilajit ovat perinteisestä kansanmusiikista tuttuja poljentoja, kertoo yhtyeen kantelisti Maija Pokela. ENKEL haluaa myös vaikuttaa Jo alkuaikoina pohdittiin yhtyeen julkisuuskuvaa ja jopa brändäystä. Tyttöbändimielikuvien ja popkulttuurilainausten lisäksi ajatuksissa oli tietynlainen Suomieksotiikka: suunnitteilla oli mm. postikortteja joissa hiihdellään kansallispuvut päällä. Omannäköinen esiintyminen on löytynyt monen vaiheen myötä.Tekstien hakemisessa on mietitty niiden sopivuutta myös tähän päivään. Agraariyhteiskunta on kaukana, mutta paljon on elämänpiirissä asioita, jotka eivät muutu. Niin kuin nyt esimerkiksi rakkaus. ENKEL ottaa myös kantaa, eikä karta yhteiskunnallisia tekstejäkään. Sellainen on esimerkiksi kappale Siskoille 1925. – Amerikansuomalaisen Hanna Lehtisen sata vuotta vanhaan tekstiin pohjaava kappale syntyi Metoo-liikehdinnän aikana. Monenlaiset yhteiskunnassa ajankohtaiset asiat vuotavatkin levyillemme: uudella levyllä kuuluu esimerkiksi sota Ukrainassa. Vaikka ENKEL ei lähtökohtaisesti ole poliittinen yhtye, teemme musiikkia aiheista, jotka meitä tässä ajassa koskettavat, muotoilee yhtyeen alttoviulisti Iida Savolainen. Sukupuolten välinen tasa-arvo tulee myös miettimättä toimittajan mieleen. Kansanmusiikin kenttä on näyttänyt menneinä vuosikymmeninä varsin miehiseltä. 1980-luvulla pelimanniliiton hallituksessa oli pelkkiä miehiä ja historian havinoissa tallenteita kerättiin lähinnä miehiltä. Naisetkin tietenkin soittivat ja lauloivat, mutta heidän roolinsa oli erilainen. ENKELin jäsenet ovat kasvaneet jo erinäköisessä maailmassa. – Tasa-arvoinen maailma ei ole tokikaan valmis, mutta kansanmusiikin ja kansantanssin kentällä on paljon aktiivisia ihmisiä, jotka haluavat tehdä asioita paremmin, miettii yhtyeen 2,5-rivisen haitarin soittaja Miia Palomäki. On selvää, että ENKELin kaltainen yhtye on nuorille tytöille esikuva ja esimerkki siitä, että mikä tahansa on mahdollista. – Olemme kiitollisia, kun saamme kulkea meille tietä raivanneiden soittajien, kuten Maria Kalaniemen ja mestaripelimanni Airi Hautamäen jalanjäljissä, Leija Lautamaja sanoo. Yksinkertaisuutta on haettu myös soitinvalikoimalla. Keikkareissut haluttiin tehdä helpoksi, siksi kokoonpanoon eivät kuulu harmonit tai konserttikanteleet. Leija Lautamaja 2,5-rivinen harmonikka s. 1990 Alavus Muut yhtyeet: Floating Sofa Quartet, The Moontwins, Alavuden Kaksiriviset Maija Pokela kantele s. 1990 Espoo Muut yhtyeet: Kardemimmit, Folk’Avant Iida Savolainen alttoviulu s. 1988 Turku Muut yhtyeet: Akkajee, Bergå Folk Project Miia Palomäki 2,5-rivinen harmonikka s. 1990 Alavus Muut yhtyeet: 5/5, Unohtumaton sävel, Alavuden Kaksiriviset ja Jalasjärven Kaksiriviset ENKEL Folklandialla tammikuussa 2023. Sa ul i H ei kk ilä
9 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Diatonisilla haitareilla, 15-kielisellä kanteleella ja alttoviululla tehdään kaikki. Keikkaa on myös tehty, yhtyeen kotisivulla listataan puolentoista sataa esiintymistä. – Se, että soitinvalikoimamme soi samoilla taajuuksilla, mistä lauletaan, on yhtyeemme voimavara, kuvailee Savolainen. Se tarkoittaa, että ei ole vakiintuneita solisteja ja säestäjiä, vaan rooleja vaihdellaan tarpeen mukaan. Silloin toki joudutaan myös tekemään hieman enemmän töitä sovituksien eteen. ENKELin jäsenillä on kaikilla myös muita yhtyeitä. Leija Lautamaja kuuluu myös muun muassa suomalais-ruotsalaistanskalaiseen Floating Sofa Quartetiin ja The Moontwins-duoon PK Keräsen kanssa. Leijan ja Miia Palomäen muita yhteisiä yhtyeitä ovat eteläpohjalaisiin kansanlauluihin erikoistunut Haka sekä lapsuuden musiikillinen koti Alavuden Kaksiriviset, jota Miia nykyään myös opettaa. Lisäksi hän ohjaa Jalasjärven kaksirivisiä ja soittaa 5/5sekä Unohtumaton sävel -yhtyeissä. Miia opettaa Etelä-Pohjanmaalla aktiivisesti musiikkia monissa muodoissa. Iida Savolaisella on ollut useita yhtyeitä ja projekteja, joista ENKELin lisäksi tärkeimmät ovat jousiduo Akkajee Meriheini Luodon kanssa sekä genrejen ja kulttuurien rajoilla seilaava Bergå Folk Project. Iidaa ovat työllistäneet myös muusikon ja säveltäjän työt eri teattereissa. Maija Pokelalle muita tärkeitä yhtyeitä ovat kantelekvartetti Kardemimmit sekä ruotsalais-suomalainen Folk´Avant. Leijan ja Miian yhteinen soittoura on alkanut jo vuonna 1996 Alavudella ja Maijaan he tutustuivat Sibelius-Akatemian kansanmusiikin nuorisokoulutuksessa vuonna 2005. Iida ja Leija sekä Maija ja Miia olivat kurssikavereita peräkkäisillä vuosikursseilla Sibelius-Akatemiassa. Yhteisiä soittovuosia on siis takana jo ENKELin virallista taivalta enemmän. Kohti kymmenvuotisjuhlia ENKELin tulevaisuuskin näyttää vakaalta ja valoisalta. Vuoden 2024 kesällä aloitetaan vuoden mittainen kymmenvuotisjuhlinta juhlajulkaisun ja kiertueiden merkeissä. Suunnitteleminen on jo alkanut ja siihen osallistuvat kaikki yhtyeen jäsenet. Toiminta on demokraattista ja omissa käsissä. Ulkopuolista keikkamyyjää tai manageria yhtye ei ole kokenut toistaiseksi tarvitsevansa. Kenellekään eivät tiedotusja muut oheistyöt ole vastenmielisiä tai vieraita. Levyt julkaisee kuitenkin saksalainen Nordic Notes ja sillä tavalla saadaan myös kansainvälistä näkyvyyttä ja kontakteja. Tällä orkesterilla kelpaa suomalaista musiikkia maailmalle viedäkin. Parempaa käyntikorttia on hankala kuvitella. Vaikka uusimman levyn kannessa naiset poseraavatkin arkisemmissa asuissa, niin supersankarivaihe ei ole kuulemma koskaan ohi! ENKELin toiminta vaatii pikkuisen järjestelyjä, mutta toistaiseksi kaikki on toiminut huolimatta uuden sukupolven ilmaantumisesta kuvioihin ja eri puolilla Suomea asumisesta. Iida Savolainen (vas.), Maija Pokela, Miia Palomäki ja Leija Lautamaja. Sa ul i H ei kk ilä Sa ul i H ei kk ilä Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki – huollot ja korjaukset – – viritykset uusiin ja vanhoihin soittimiin – – restauroinnit vanhoihin soittimiin – – olka ja bassoremmit – – ergonomiset PasiProlantioremmit – Naantali Seuraa Facebookissa ja Instagramissa @hhjrmannerjo ki
10 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 L eu?dd on omalla tavallaan uniikki ja muuttuu leu?ddaajansa näköiseksi. Jokaisella esityskerralla ympäristö ja sen luomat tunnetilat vaikuttavat esitettävään leu?ddiin kertoen tarinan aina uudesta näkökulmasta ja luoden siihen uusia vivahteita. Leu?ddissa elävät vuosikymmenien takaiset tarinat sukupolvelta toiselle. Se on entisaikojen sosiaalinen media, jonka avulla tarinat ovat säilyneet tähän päivään. Jokainen sukupolvi lisää siihen oman vivahteensa eletystä elämästä sekä historiasta, siten kuin kukin sukupolvi sen ymmärtää. Otetaanpa hieman takapakkia. Jo Samuli Paulaharju kuvaili aikanaan leu?ddia Kolttain mailla kirjassaan (1921): ”Mutta kun koltta lähtee laulamaan, niin hän ei kehtaakaan aina samaa ja samaa jankuttaa, vaan joikaa monestikin pitkähkön kertovan runoelman, jossa varsin monipuolisesti käsitellään joikattavaa .” Leu´ddit kertovat tarinoita Alkuun kolttasaamelaiset itse hyväksyivät joiku-sanan kuvaamaan leu?ddia, kuten Ilpo Saastamoinen kirjoittaa lisensiaatintyössään Laulu-puu-rumpu: saamelaismusiikin alkulähteillä (1998). Varsin usein vielä tänäkin päivänä törmää luohti (joiku) termiin, kun puhutaan kolttasaamelaisesta leu?ddista. Sen käyttöä monesti selitellään sillä, että luohti ymmärretään paremmin tai on tunnetumpi sana. Yhtä lailla saatetaan sotkea keskenään eri vokaaliperinteiden sääntöjä ja merkityksiä ja yleistää joitakin sääntöjä ja näin tuoda kolttasaamelaiseen vokaaliperinteeseen ulkopuolelta siihen ehkä kuulumattomia oletuksia. Leu?ddin aiheet löytyvät paikoista, tapahtumista, ihmisistä sekä eläimistä; kosioretkistä ja niiden onnistumisista, vieraista, suurista tapahtumista ja niin edelleen. Mitä samaistuttavampi tarina, sitä varmemmin se jäi kuulijoiden mieliin ja uudelleen toistettavaksi. Oman mausteensa leu?ddiin tuo myös se, kuinka hyvin sanat muistetaan. Tietysti tapahtumista voi olla jokaisella oma versionsa. Tutustuessani leu?ddin maailmaan ja siihen liittyvissä henkilöhaastatteluissa on arkistojen leu?ddhelmistä löytynyt erilaisia versioita riippuen leu?ddaajasta ja hänen suhteestaan leu?ddin tapahtumiin tai henkilöihin. Leu?dd itsessään tapahtuu siinä hetkessä, ja pienikin asia voi inspiroida luomaan uusia leu?ddeja, muistelemaan vanhoja, improvisoimaan tarinoita siitä hetkestä tai sen muistuttamasta tapahtumasta. Aina leu?ddit eivät elä hetkeä kauempaa, vaan joskus automatkalla tai käsitöiden lomassa mieleen tullut ”rallatus” mielen päällä olevista asioista katoaa yhtä nopeasti kuin syntyikin. Välillä leu?ddin tarinat kertovat esiäitien ja -isien teoista tai asumapaikoista paikoista, ja niitä voidaan hyödyntää vaikkapa opetustilanteessa. Leu?ddeista saattaa löytyä tarkempaa tietoa historian tapahtumista, mikä myös auttaa selvittämään, minä vuonna alkuperäinen versio on tehty ja kenestä tai kenen suvusta leu?dd kertoo. Yleisesti leu?ddeissa on käytetty vertauskuvia, ja sanoilla on paljon piilomerkityksiä, jotka tiedetään vain yhteisön sisällä. Perinnetietoutta sisältävät leu?ddit ovat aarteita, jotka aukeavat tutkittaessa tarkemmin niiden tekstejä. Leu´dd muuttaa muotoaan Kuten maailma on muuttunut Paulaharjun ajoista, on leu?dd-kulttuuri muuttunut sen mukana. Sota, evakkoaika ja uudelleenasuttaminen ovat muuttaneet kolttasaamelaista leu´dd-perinnettä myös kielellisesti. On puhuttu jopa leu?dd-kulttuurin katkeamisesta. Kielellinen muutos näkyy sekä itsessään koltansaamen kielessä että muiden kielien käyttämisenä. Papallani oli tapana sanoittaa meidän retkiämme leu?ddaamalla päivän kulkua tai sitä mitä olimme nähneet ja tehneet. Hän saattoi kertoa metsästysretkistään iltalauluna. Ehkä leu´dd-perinne ei niinkään katkennut vaan muutti muotoaan säilyäkseen. Hiilloksella ollut musiikkiperinne on saanut perinteen elvytykseen tarvittavaa apua kielen elvytyksen myötä. Tänä päivänä on harvinaista oppia leu?ddin salat omalta mummolta, papalta tai muilta sukulaisilta. Opettajina toimivat arkistonauhoitteet, ja leu?ddia kuullaan ennalta sovituissa konserteissa, eikä niinkään spontaaneissa hetkissä ajasta ja paikasta riippumatta, kuten ennen. Yllättäen verkkoa selvittäessä tai venettä veistäessä alkava leu´dd on harvinaisuus mutta myös arjen helmi, joita syntyy aina välillä. Hanna-Maaria Kiprianoff Saamelaiset vokaaliperinteet Suomessa 1: Leu ’dd Omaa koltansaamen kieltään puhuvia koltansaamelaisia elää nykyään noin kolmesataa lähinnä Inarin kunnan alueella. Kolttasaamelainen vokaaliperinne leu’dd on melodiallinen tarinankerrontamuoto, kolttasaamelaisten muistipankki ja kielen ja kulttuurin opettaja. Hanna-Maaria Kiprianoff leu’ddaa Suõmmkarin kanssa. Te rh i Tu ov in en
11 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Tärkeimpiä asioita, joita voimme tehdä leu?ddin eteen, on kannustaa lapsia sekä nuoria omalla esimerkillä. Sevettijärven koululla leu?ddperinne elää vahvasti koulun juhlissa mutta myös luokkahuoneessa tunnilla. Kun leu?dd on osa normaalia koulunkäyntiä, kynnys leu?ddata on matala. Oppilaat oppivat vanhoja leu?ddeja sekä tekevät omia leu?ddejaan ja samalla oppivat koltansaamen kielen saloja. Leu?ddit ovatkin oiva apu itse kielen elvyttämisessä. Modernia twistiä leu?ddeille antaa Suõmmkar-yhtye, joka versioi perinteisiä leu?ddeja ja yhdistää mennyttä ja tulevaa uusien leu´ddien muodossa. Yhtye julkaisi ensilevynsä 2018, ja seuraava on tulossa lähiaikoina. Jokainen kertoo tarinaa omalla äänellään Aikuisena leu?ddaamisen aloittamiseen voi kynnys olla korkea, mutta leu?ddissa on se hyvä puoli, että jokainen kertoo tarinansa omalla tavalla ja omalla äänellään. Tarinoita voi muunnella omien kokemuksiensa mukaisiksi ja kertoa omalla sävelellä. Leu?ddatessa voi unohtaa täydellisen kieliopin, antaa luvan leikitellä sanoilla ja melodialla. Samuli Paulaharju päättää kirjansa Kolttain mailla (1921) sanoihin: ”Mutta niin kuin häviää ja kuolee kolttakansa vähitellen pois kansojen joukosta, niin häviää ja kuolee koltan omituinen kielikin, ja lakkaa heidän merkillinen alkuperäinen laulunsa kaikumasta”. Minä lupaan lopuksi tehdä kaikkeni, että leu?dd-perinne säilyy ja vahvistuu; elää menneissä sekä tulevissa napaten spontaanisti paikan tunnelman, välittäen leu?ddaajan tarinan kaikille kuultavaksi. Kuka tietää, missä leu?ddeja kuullaan ja analysoidaan sadan vuoden päästä. Mummollani Elli Kiprianoff (os. Lietoff) ja Maria Moshnikoff (os. Kiprianoff) oli tapana istua navetan edessä ja leu´ddata. Lapsuuden muistoissa se oli hieman pelottavaa mutta kiehtovaa. K irj oi tt aj an ko ti al bu m is ta . Te rh i Tu ov in en Suõmmkar
12 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 H alsualainen, nykyisin Kokkolassa asuva Anita Kaustinen on tullut tutuksi erityisesti mestaripelimanni Otto Hotakaisen tämmääjänä sekä Kaustisen juhlilla 1969 perustetusta Tertut-yhtyeestä. Itseoppinut ja edelleen korvakuuloon nojaava pelimanni on esiintynyt soittouransa aikana aktiivisesti ympäri Suomea ja Pohjoismaita, Neuvostoliittossakin. Otto Hotakaisen lisäksi tärkeitä soittokavereita Anitalle ovat olleet muun muassa Risto Hotakainen , isä Otto Tuominiemi sekä edesmennyt aviopuoliso Vesa Kaustinen . Useita vuosia Anita Kaustinen on tämmännyt myös Halsuan Alikylän pelimanniyhtyettä. Espoolainen Patrik Weckman on aloittanut soittamisen teini-iässä, mutta vakavammin musiikki tuli elämään vasta aikuisena. Hän on tullut tutuksi uutterana yhteissoittajana, pelimanniviulistina ja jamisoittojen sieluna sekä tietysti maineikkaan espoolaisen Spelarit-yhtyeen vetäjänä. Spelareiden lisäksi Patrik soittaa tai on soittanut muun muassa Dromosyhtyeessä, Weckmanin mysteeriarkisto -yhtyeessä sekä useissa eri duokokoonpanoissa. Pelimanniperinteessä häntä kiinnostaa vanhempi perinne sekä eri alueiden omintakeiset tyylit. Viulun lisäksi Patrik Weckman soittaa muun muassa säkkipilliä. Juhani Lautamaja on eteläpohjalainen uranuurtaja, joka on toiminut niin kansanmusiikin, kuoromusiikin kuin rockmusiikin parissa jo viiden vuosikymmenen ajan. Hänen ensimmäiset kansanlaulumuistonsa liittyvät isoisään, mutta varsinaisesti kansanlaulun tyylipiirteet ovat tulleet hänen elämäänsä muiden musiikkityylien kautta, erityisesti kun tavaramerkiksi muotoutui leviän eteläpohjalaisen murteen käyttäminen eri yhtyeissä ja yhteyksissä. Juhani on muun muassa luotsannut 30 vuoden ajan Bill Hota -yhtyettä ja toiminut muun muassa Alavuden kaksirivisten kontrabasistina vuodesta 1993 ja Kiharakolmiokansanmusiikkiyhtyeessä 1996 alkaen. Hartolassa syntyneen, hollolalaisen Aimo Hentisen elämään kansantanssi tuli jo nuorena Leppäkosken nuorisoseuran toiminnan kautta. Kansantanssissa kiehtoi sosiaalinen kanssakäyminen ja oman kehon kautta tapahtuva ilmaisu. Ohjaajan rooli tuli Aimolle tutuksi 14-vuotiaana. Ura urkeni, kun hän siirtyi armeijan jälkeen Lahteen ja Hollolaan. Aimo Hentinen on kunnostautunut pitkän uransa aikana erityisesti kansainvälisen yhteistyön rakentajana: suomalaista kansantanssia on viety maailmalle, mutta myös lukuisia ryhmiä tuotu ulkomailta Suomeen. Aimon ansioita ovat myös Hollo ja Martta -kansantanssifestivaalin perustaminen, aktiivinen Cioff-toiminta sekä laaja kokemus yleisökasvatustyössä. Voittaja löytyi, palkintorahat jaettiin Konsta Jylhä -kilpailu, järjestyksessään kahdestoista, oli kohdistettu pienyhtyeille. Voiton pokkasi Leija Lautamajan , Miia Palomäen , Maija Pokelan ja Iida Savolaisen ENKEL-kvartetti, kakkoseksi tuli Olkkari-trio ja kolmanneksi Nooli. Palkintorahoille pääsivät myös muut finalistit Aino & Miihkali, Teija Niku & Juha Kujanpää ja Duo Murpat. Jos Kaustisella oli viime vuonna aistittavissa ja luvuissa nähtävissä vielä hiukan hämmentynyttä normaaliin paluun tunnelmaa koronan jälkeen, tänä vuonna tauti näytti enää kaukaiselta muistolta, kuten monen muunkin kesätapahtuman kohdalla. Pelimanneja oli mukana ennätykselliset 5000, myytyjä lippuja oli reilut 19000 ja kokonaiskäyntimäärä ylitti 48000. Nykyisen järjestäjän Pro Kaustisen aikana isompia lukuja on nähty vain 50-vuotisjuhlavuonna 2017. Ensi vuonna Kaustisella juhlitaan 8.–14.7. Uusia mestareita, ENKELin voitto ja kovia lukuja Kaustisella nimettiin tänä vuonna neljä uutta mestaripelimannia, kansanlaulajaa ja kansantanssijaa, Anita Kaustinen, Patrik Weckman, Juhani Lautamaja ja Aimo Hentinen. Mestarikansantanssija Aimo Hentinen (vas.) sekä mestaripelimannit Anita Kaustinen, Juhani Lautamaja ja Patrik Weckman. ENKEL juhlatunnelmissa Konsta Jylhä -kilpailun ratkettua. Maija Pokela (vas.), Leija Lautamaja, Miia Palomäki ja Iida Savolainen. K ris ta Jä rv el ä R is to Sa vo la in en
13 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ HUGH SHEEHAN NIMI: Hugh Sheehan SYNTYMÄPAIKKA: Birmingham, Englanti AMMATTI: Muusikko (multiinstrumentalisti, säveltäjä, tuottaja) NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Oma ensemble, duot Maija Kauhasen, Timo Alakotilan sekä Charlie Greyn kanssa ELÄMÄN MOTTO: Ocean Vuong: ’Queerius alkaa luvalla muuttua ... se kutsuu innovaatioon; se on suurempi kuin seksuaalisuus ja sukupuoli; se on toimintaa.’* *Kirjoittajan vapaa suomennos. Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Spyros Rennt Musiikin muotojen äärellä -K olme neljästä isovanhemmastani on irlantilaisia. Siinä sekä Irlannissa vuosien ajan vietettyjen kesäja muiden lomien ja lisäksi isän, isoäidin ja isoisoisän soittoharrastuksissa löytyvät selitykset sille, miten rakkaus irlantilaiseen kansanmusiikkiin on piirtynyt syvälle muusikko Hugh Sheehanin sieluun. Jo 5-vuotiaana Hugh kiinnostui kodin soittimiston harmonikasta, ja isä ohjasi pojan paikallisen muusikon Alan Nevinin oppiin. Oppiminen tapahtui perinteiseen tapaan vierestä kuulemalla, yhdessä soittamalla. Diatonisen harmonikan rinnalle nousi instrumenttina piano ja alkoivat klassisen musiikin opinnot. Teini-ikäisenä Hugh aloitti rumpusetin soiton, suuntautui sitten orkesteriperkussioihin ja opettajansa Gary Hillin opastamana sukelsi mm. jazzin maailmaan. Pian Hugh soitti koulujen yhtyeissä, sitten seurasivat Jazz Ensemble, Percussion Ensemble ja vielä sinfoniaorkesterikin. Kaiken tämän myötä vahvistui päätös musiikista ammattina. Opinahjoksi valikoitui Royal Welsh College of Music and Drama Walesin Cardiffissa. Sävellyksen opiskelijana Hugh erikoistui nykymusiikkiin, tietokonemusiikkiin ja musiikkiteknologiaan. Opintojen rinnalla Hugh kävi keikoilla niin Skotlannin kuin Irlannin perinnemusiikkifestivaaleilla ja alkoi työskennellä myös teatterin parissa, mistä tulikin tärkeä osa hänen uraansa. Kandiopintojen loppusuoralla Hugh haki opiskelijavaihtoon Sibelius-Akatemiaan, ja vaihdon jälkeen päätti myös hakea musiikkiteknologian osastolle maisteritutkintoa suorittamaan. Hugh’n siirtyessä Suomeen johdatteli ystävä, muusikko Ian Stephenson hänet täkäläiseen irlantilaisen musiikin kenttään esitellen Samuli Karjalaisen yhdeksi irlantilaisen kansanmusiikin kummisedistä Suomessa. Hugh vaikuttui Samuli Karjalaisen kitarismista syvästi ja jollei paremmin olisi tiennyt, olisi soiton perusteella määritellyt tämän kotipaikaksi läntisen Irlannin. Tutustumista on seurannut niin yhdessä soitettuja keikkoja kuin myös lukuisia Helsingin Molly Malone’s:ssa sekä Maltaisessa Riekossa soitettuja jameja. – Suomessa on muitakin hämmästyttävän syvällisesti irlantilaiseen kansanmusiikkiin syventyneitä muusikoita, joista haluan mainita ainakin Kirsi Vinkin , Petri Hakalan ja Heikki Kylkisalon . Nautin kovasti soittamisesta heidän kaikkien kanssaan. Innostuneen maininnan saa myös irlantilaisen musiikin festivaali Oulussa, jonka ohjelmistoa Hugh arvostaa. Hugh Sheehan itse on toinen Birminghamin ‘The trip to Birmingham TradFest’ -tapahtuman – irlantilaisen kansanmusiikin festivaalin – perustajista ja johtajista. Sibelius-Akatemiassa Hugh alkoi tutkia nykymusiikin ja kansanmusiikin synteesiä. Opinahjo antoi mahdollisuuden suorittaa kursseja oman osaston ulkopuolellakin. Hugh pääsi Timo Alakotilan piano-oppilaaksi, hän liittyi SibA Folk Big Bandiin ja opiskeli myös mm. yhtyesoittoa Global Music -koulutusohjelmassa. Mahdollisuus suorittaa kursseja osastojen välisesti saa Hugh’lta erityiskiitokset ja hän toteaa ettei opintojärjestelmä Isossa-Britanniassa ole läheskään yhtä joustava. Puolentoista vuoden opinnot Timo Alakotilan kanssa ja hänen kanssaan vietetty aika myös keikoilla ovat Hugh’lle laimeasti sanottuna erityisen merkityksellisiä, niin lämpimästi hän kuvailee Timoa ammattilaisena, opettajana ja soittokumppanina. Yhtälailla lämpöä on Hugh’n kertoessa sekä menneestä että suunnitteilla olevasta yhteistyöstään Maija Kauhasen ja Leija Lautamajan kanssa. Tärkeää on myös työskentely Loch Nessin rannoilta kotoisin olevan viulisti Charlie Greyn kanssa. Työ teatteriproduktioissa on Hugh’n sydäntä lähellä erityisesti koska hän rakastaa olla säveltäjänä osa luovaa ryhmää, joka yhdessä hakee ratkaisuja toivottuun lopputulokseen pääsemisessä. Vireillä on tälläkin saralla monia projekteja, joista osa onneksemme myös Suomeen ja niistä kuulemme pian lisää. Hugh’n kesällä julkaiseman, kiittävän vastaanoton saaneen esikoisalbumin ‘Shapes That Are Different’ teema on homoseksuaalisuus ja siihen liittyvä häpeä, mitä Hugh on kantanut mukanaan monien lailla ja mistä hän haluaa puhua. – Olen pakkomielteinen teeman suhteen, haluan asettaa sen pöydälle ja tutkia sen kaikki puolet, hän sanoo. Kansanmusiikin kenttää Hugh kuvailee avoimeksi ja vastaanottavaiseksi. – Hyvinkin homofobisessa kulttuurissa kasvaneena muutto Suomeen tuntui helpottavalta. Ero on suuri tuntuu kuin täällä asiaan ei kiinnitettäisi sen kummempaa huomiota – ja olen päässyt valtavasti eteenpäin itseni hyväksymisen tiellä. Englannin toiseksi suurin kaupunki, teollisuutta sihisevä Birmingham oli 80ja 90-luvuilla perinnemusiikin virkeä keskus, jossa kymmenien tuhansien irlantilaisten työläisten myötä myös irlantilaisella kansanmusiikilla oli vahva asema. Kaupungissa syntynyt ja kasvanut Hugh Sheehan hyppäsi jameihin mukaan 2000-luvun alussa, jolloin soittajia ja jameja oli huomattavasti aiempia vuosikymmeniä vähemmän, mutta silti edelleen vähintään kolmesti viikossa. Suomeen monipuolinen musiikin ammattilainen löysi tiensä musiikkiteknologian opintojen kautta.
14 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 C ambren kunnassa viisitoista kilometriä A Coruñan keskustasta harvaan rakennetun tien varrella on tavalliselta omakotitalolta näyttävä rakennus, johon ei helposti kiinnitä huomiota. Ainoastaan pääsisäänkäynnin yläpuolella oleva nimikyltti Obradoiro de Gaitas Seivane paljastaa asiaa tuntevalle, että siellä valmistetaan maailman parhaimpiin kuuluvia säkkipillejä. Menestystarinan ensimmäiset soinnit pääsivät ilmoille vuonna 1939, kun Xosé Manuel Seivane (1921-2012) sai valmiiksi ensimmäisen omin käsin valmistamansa säkkipillin. Se oli syvällä Galician sisämaassa asuvalle nuorukaiselle lapsuuden haaveen täyttymys, olihan hän itsekin soittanut alueen ikiaikaista kansallissoitinta gaitaa pienestä pitäen. Ammattiinsa Xosé peri lahjoja tasapuolisesti molemmilta vanhemmiltaan, mistä kertomalla hänen poikansa Álvaro (s. 1952) ja Xo?e (s. 1964) aloittavat tarinointinsa perheyrityksen historiasta. – Musiikilliset vaikutukset isämme sai laulajaäidiltään, joka esiintyi alueen vanhojen säkkipillistien säestämänä. Hänen isänsä oli puolestaan taiteellinen puuseppä, jolla oli kotona oma verstas kaikkine tykötarpeineen. – Ensimmäisen prototyypin mallina oli kaupasta omaan käyttöön ostettu soittopeli. Siitä tuli täydellinen, mutta toinen, eikä kolmaskaan enää onnistunut. Epäonnistumiset saivat hänet kiinnittämään huomiota soittimen mittojen ja yksityiskohtien tärkeyteen, näin alkoi tuotekehittely. Tasapaino käsityön ja teknologian välillä Pojat käytännössä kasvoivat isänsä verstaassa ja imivät itseensä tietotaitoa niin käsityöläisyydestä kuin musiikista. Elannon saaminen gaitantekijänä oli epävarmaa, joten Álvaro muutti 1970-luvun alussa Barcelonaan opiskelemaan ja työskentelemään autoteollisuudessa teollisen muotoilun parissa. Vuosikymmenen lopulla hän perusti päivätyön ohella oman pajan ja alkoi suunnitella heittäytyvänsä kokonaan rakastamansa instrumentin valmistuksen pariin. Haave toteutui vuonna 1986, kun mies palasi Galiciaan ja perusti Cambreen uuden verstaan. Nykymuotoisena perheyritys näki päivänvalon kahdeksan vuotta myöhemmin, kun Álvaro sai omilla tahoillaan gaitoja valmistaneet isänsä ja veljensä houkuteltua kanssaan saman katon alle. Yhdistelemällä perinnetaitoja ja nykyajan työvälineitä he ovat tuoneet gaitaan lukuisia parannuksia, joista hyötyvät kaikki säkkipillintekijät ympäri maailman. – Siitä kun isämme aloitti, gaita on muuttunut valtavasti. Emme unohda traditioita, mutta olemme jatkaneet kehitysIkiaikaisen säkkipillin nykyaikaiset tekijät Teksti ja kuvat: Mikko Immonen Galiciassa Luoteis-Espanjassa säkkipillin soinnut kuuluvat kaikkialla. Obradoiro de Gaitas Seivane -perheyrityksen valmistamat soittimet ovat maailmankuuluja. Seivaneiden museossa on esillä soittimia koko yrityksen historian ajalta vuodesta 1939.
15 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 työtä uusien teknologioiden avulla, kertoo Xosé Manuel. – Soittimena se on yltänyt todella korkealle tasolle. Joitakin vuosia sitten oli mahdotonta pitää kahden tunnin konserttia, koska säkkipilli meni jo kymmenessä minuutissa tai puolessa tunnissa täysin epävireeseen, jatkaa Álvaro. Gaitan tärkein valmistusmateriaali on puu, ja tärkeimmät puulajit mopane, palisanteri ja isopuksi. Mosambikista tulevat mopane ja palisanteri ovat valmiiksi puolikuivattuja, mutta Galiciasta vanhoilta tutuilta usein ostettavaa isopuksia täytyy kuivattaa kymmenisen vuotta. Kehitys on tuonut mukanaan muitakin kuin luonnonmateriaaleja. – 70-luvulla säkissä käytettiin terveysongelmiakin aiheuttanutta kumia, mutta me palautimme kilin nahan, jota isämme osasi parkita. Nykyään säkit ovat Gore-Texia. Bordunapillit ovat synteettisiä, mutta sitkeän tutkimustyön jälkeen saimme ne soimaan samalla tavalla kuin luonnonmateriaalista valmistetut ja antamaan soinnillisen vakauden eri lämpötiloissa ja kosteusoloissa ilman, että [musiikilliset] perinteet katoaisivat, veljekset antavat pari konkreettista esimerkkiä tuotekehityksestä. – Emme me enää näe sitä pelkkänä käsin tehtävänä työnä, artesaniana, vaan tasapainona käsityön ja uusien teknologioiden, kuten 3D-laserleikkaus, välillä. Valmistusprosessi on muuttunut, ja me olemme näyttäneet mallia muille artesaaneille. Sainza rakastaa työtään miesvaltaisella alalla Seivaneita pidetään gaitan ja myös artesanian symboleina Galiciassa. Elämäntyö on huomioitu kymmenillä palkinnoilla, joista arvostetuin on vuoden 2013 Espanjan valtion kansallinen artesaanipalkinto Premio Nacional de Artesanía. Perhe arvostaa kaikkia virallisia kunnianosoituksia, mutta tärkein palkinto löytyy läheltä. – Palkintojen suuri lukumäärä tarkoittaa, että olemme tulleet vanhoiksi. Vakavammin puhuen, ne ovat tunnustus vuosien työstä ja kannustus jatkaa eteenpäin, kiteyttää Xosé pienen naurahduksen säestämänä virallisten palkintojen merkityksen. – Suurin palkinto meille itsellemme on, että lähellä olevat ihmiset arvostavat työtämme, vaikka meillä on myös paljon ulkomaalaisia asiakkaita ympäri maailman. Kun kaksikymmentä vuotta sitten Euroviisuissa kuultiin ensimmäistä kertaa säkkipilliä, se oli Gaita Seivane Belgian edustajan Urban Trad -folkyhtyeen käsissä. Se, että olemme päässeet maailmalle, onhan se myös suuri palkinto, Álvaro lisää. Nykyään perheyrityksessä on veljesten lisäksi gaitoja tekemässä neljä muuta, joista yksi on Álvaron kahdesta tyttärestä nuorempi, Sainza. Hän on alallaan ainut nainen Espanjassa, mutta rakastaa työtään miesvaltaisella alalla. – Olen naisena todella tyytyväinen rooliini gaitantekijänä. Synnyin tähän, pyörin jo ihan pienenä puun ja puulastujen keskellä. Seitsemän ikäisenä hioin ja tein muita juttuja isäni verstaassa. En koskaan ole kokenut ennakkoluuloja, koska suurin osa täällä käyvistä ihmisistä on tuntenut minut aina, ja luulen, että he ovat ylpeitä, kun ovat nähneet minun kasvavan gaitantekijäksi. Ehkä joku muu voi vähän kiinnittää huomiota naiseen sorvin ääressä, mutta aina hyvässä hengessä. – Jokainen gaita on oma yksilönsä. Teemme jokaisen samalla rakkaudella, tuli se sitten lapselle tai superkuuluisalle muusikolle. Täällä käy hyvin merkittäviä S äkkipilli alkoi levittäytyä ympäri Eurooppaa mahdollisesti ristiretkien jälkeen. 1200-luvulta lähtien löytyy paljon patsaita, kaiverruksia ja kuvia säkkipillinsoittajista ympäri Eurooppaa. Vanhin löytö Suomessa on Turusta vuonna 1998 ylös kaivettu säkkipillin borduunaputki, joka on ajoitettu 1300-luvun ja 1400-luvun vaihteeseen. Taivassalon kirkossa on myös maalaus säkkipilliä soittavasta miehestä 1400-luvulta. Säkkipilli lienee soittanut Suomessa häitä ja muita rahvaan pitoja sekä viihdyttänyt majataloissa väkeä. On myös mahdollista, että ylhäiset ovat nauttineet säkkipillimusiikista. Keskiajalta lähtien tiedetään monissa hoveissa olleen säkkipillistejä. Puolalaiset säkkipillistit olivat erityisen suosittuja keskiajalla ja renessanssin aikaan. Turussa hoviaan pitäneen Juhana Herttuan puoliso oli puolalainen Katariina Jagellonica. Saattaa olla, että Turussakin on puolalainen säkkipilli soinut. Säkkipillinsoitosta on hyvin vähän tietoa Suomessa, eikä se juurtunut kovinkaan syvälle suomalaiseen kulttuuriin. Viimeiset tiedot säkkipillistä ovat 1800-luvun alkupuolelta Hämeestä. Viulu ja muut uudet soittimet todennäköisesti syrjäyttivät säkkipillin. Säkkipilli sopii erinomaisesti myös suomalaiseen kansanmusiikkiin. Tästä todisteena Päre-yhtyeen levy, jolla Petri Prauda soittaa Yrjänä Ermalan rakentamaa säkkipilliä. Säkkipillin uusi tuleminen on Suomessa alkutekijöissään, mutta tätä vauhdittanee soitinrakentaja-muusikko Gonçalo Cruzin jatkotutkinto Sibelius-Akatemiassa, jonka aiheena on suomalaisen säkkipillin uudelleensuunnittelu, rakentaminen ja elvytys. Ensimmäiset prototyypit soittimesta ovat jo valmiina. Cruz valmistaa myös galicialaisia gaitoja. Markus Rantanen kirjoittaja on kansanmuusikko ja tietokirjailija, joka kirjoittaa juuri kirjaa säkkipillistä. Kirja ilmestyy Aviador-kustantamon kustantamana Säkkipilli Suomessa Säkkipillin soittaja Taivassalon kirkon seinämaalauksessa. Álvaron (vas.) ja Xosén välissä Sainza, Galician ainut säkkipillejä tekevä nainan.
16 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 muusikoita, mutta myös pieniä lapsia, jotka eivät vielä osaa soittaa, Sainza korostaa asiakkaiden tasapuolista kohtelua. Gaitan valoisa tulevaisuus Seivanen perheeseen kuuluu myös Álvaron vanhempi tytär Susana. Siinä missä taustalla viihtyvä pikkusisko on mestari gaitan tekemisessä, on isosisko sitä sen soittamisessa. Vuonna 1999 ensimmäisen levynsä tehnyt Susana on Espanjan tunnetuimpia säkkipillistejä myös kansainvälisesti. Hänen käsissään gaita ei rajoitu perinnemusiikkiin. – Susana soitti jo neljävuotiaana ryhmän kanssa. Hän oppi soittamaan puhtaasti perinteisellä tyylillä, mutta bändinsä kanssa hänellä on useita eri tyylejä, joissa sekoittuvat muun muassa rock ja funk, Álvaro kertoo tyttärensä soittamisesta. – Mutta ilman, että hän koskaan kadottaisi perinteiden syvintä olemusta, lisää Sainza. – Aikaisemmin gaitamusiikki oli hyvin rajoittunutta. Nyt rockin lisäksi sitä kuulee sinfoniaorkestereiden ja jopa räppärien musiikissa. Nykyaikainen galicialainen gaita on todella monipuolinen, joka skaalansa ansiosta taipuu erilaisiin musiikkityyleihin. Me tutustuimme soittimeen, joka antoi yhden oktaavin, eikä normaalisti noussut toiseen oktaaviin. Nyt se antaa jopa kaksi ja puoli oktaavia, Álvaro valottaa perinnesoittimen kehitystä. – Skotlantilaiseen, pitkälti paraatisoittimeksi suunniteltuun säkkipilliin verrattuna galicialainen on enemmän juhlia varten. Siksi se muiñeiran (galicialainen kansantanssi) lisäksi toimii vaikkapa rumban ja paso doblen kanssa. Mutta me arvostamme kaikkia säkkipillejä yhtäläisesti, ja valmistamme tilauksesta kaikkia espanjalaisia ja myös ulkomaalaisia malleja, hän vielä lisää. Gaitan tulevaisuus Galiciassa on valoisa. Sitä kuulee kaikkialla, ja soitto-opetusta on tarjolla niin kouluissa, pienissä kyläyhdistyksissä kuin konservatorioissakin. Seivanet voisivat halutessaan moninkertaistaa tuotannon, mutta tärkeintä on läheinen yhteys niin tuotteen kuin asiakkaan kanssa. – Täällä gaita on aina ollut elossa, mutta nyt soittajia on enemmän. Ennen oli yksi täällä, neljä tuolla, viisi Coruñassa. Nyt täälläkin on viisikymmentä, ja kaikissa kyläjuhlissa heitä riittää, Xosé Manuel kertoo. – Vuosien 1998-2000 buumi oli uskomaton. Noihin aikoihin olimme vasta kasaamassa nykyisenlaista ”tiimiä”, mutta yhtäkkiä kaikki halusivat gaitan. Ulkomaille olimme tehneet niitä galicialaisille yhdistyksille, mutta tilauksia alkoi tulla ihmisiltä, joilla ei ollut mitään yhteyttä Galiciaan. – Voisimme tehdä kolme tai neljä kertaa enemmän, mutta rajoitimme jo hyvän aikaa sitten vuosituotannon noin kolmeensataan. Haluamme säilyttää kosketuksen jokaisen osan kanssa, ja myös huolehtia kaikkien niiden soittimien huollosta, joita on ympäri maailman. Valmistamamme gaita voi palata tänne kahdenkymmenen vuoden kuluttua, mutta kun annamme sille uuden elämän, se on meille erittäin merkityksellinen hetki, painottaa Álvaro haastattelun lopuksi jälkihoidon tärkeyttä. Tilaa keikalle! Konsertit, työpajat, tanssisäestykset, jamit & koulutukset! www.tallari.net ALLARI Miguel Casalin mielestä hänen työssään parasta on yksinkertaisesti kaikki.
Outi Valo KOLUMNI Kansanmusiikki-instituutti akkreditoitiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelusopimuksen asiantuntijajärjestöksi vuonna 2018. Siitä lähtien olemme pyrkineet tarkastelemaan suojelusopimuksen arvojen ja tavoitteiden valossa kaikkea toimintaamme – myös arkistotoimintaamme. Monet Unescon sopimuksen teemat koskevat myös arkistointia. Niistä tärkein on näkökulma, joka aiemmasta perinteenkeruutyöstä usein puuttui: yhteisöjen osallisuus suunnittelussa ja saavutettavuudessa. Unescon sopimus painottaa yhteisöjen aktiivista osallisuutta kaikessa niiden kulttuuriperintöön liittyvässä. Lisäksi sopimuksessa pureudutaan aineettoman kulttuuriperinnön määrittelyihin: kulttuuriperinnön tunnistamiseen ja siirtymiseen sukupolvelta toiselle sekä uuden kulttuuriperinnön luomiseen. Tarkastelin väitöskirjassani kansanmusiikin keruutyötä – tallentamista ja arkistointia – eri vuosikymmenillä ja erottelin siihen liittyviä erilaisia motiiveja. Suomen itsenäistymisestä jatkosodan lopulle asti korostui perinteen pelastaminen, jatkosodan jälkeen 1960-luvun puoliväliin saakka perinteen pelastamisen rinnalla kilpailu siitä, kenen keruutyö on laajinta. Seuraavalla vuosikymmenellä nousi jo nuorempien kerääjäsukupolvien kritiikkiä kerättyihin aineistoihin liittyvän tutkimuksen puutteesta. Joka tapauksessa kulloisestakin korostuksesta riippumatta keruutyötä määriteltiin ikään kuin ylhäältä alas; akateemisesti koulutetut kerääjät tallensivat arvokkaaksi näkemiään ilmiöitä. Voisiko Unescon sopimuksen soveltaminen kääntää asetelman ja tarkoittaa sitä, että yhteisöjä tuetaan suojelemaan itse arvokkaina pitämiään perinteitä? Ja mitä tämä voisi käytännön tasolla tarkoittaa? Tätä mietitään nykyään paljon arkistoalan tutkimuksissa, seminaareissa ja hankkeissa, esimerkiksi pohjoismaisessa ICH North -hankkeessa, jossa Kansanmusiikki-instituutti on mukana. Sen yhtenä osana on kehittää malleja yhteisöllisemmille perinnemusiikkiarkistojen toimintatavoille. Käytän esimerkkinäni tuntemaani Kansanmusiikkiinstituutin arkiston toimintaa. Mitä tulee kulttuuriperinnön tunnistamiseen, me työntekijät päätämme toki valinnoillamme, mistä arkistoimamme kulttuuriperintö koostuu – mutta vain osittain. Valtaosa aineistostamme tallennetaan Kaustisen juhlilta, jonne pääsevät esiintymään käytännössä kaikki halukkaat. Arkistoimme käytännössä kaikki Soittosalin esiintymiset ja Pelimannitalon esityksistä useita konsertteja päivässä. Erityisesti Soittosalissa emme siis arvota esimerkiksi sitä, mikä on tai ei ole kansanmusiikkia arkiston näkökulmasta. Pelimannitalon konserteista taas pyritään tallentamaan usein esityksiä, joista ei löydy valmiita julkaisuja. Unescon sopimuksen hengen tavoittaisi ehkä parhaiten se, jos yhteisöt saisivat itse osallistua arkistoitavan materiaalin valintaan. Osittain tämä toteutui koronavuosina, kun pelimannit lähettivät VirtuaaliKaustisen ohjelmaan itse tuottamiaan videoita, ja arkistoimme kaikki ne, joihin saimme luvan. Toivottavasti lupia saadaan tulevaisuudessa lisää, sillä aineisto on muun muassa tutkimuksen kannalta erittäin mielenkiintoista! Myös uuden kulttuuriperinnön luominen tulee näkyviin. Vielä 1960-luvun alussa uusi sävelletty musiikki pyrittiin hyvin tietoisestikin jättämään arkistoinnin ulkopuolelle, mutta tänä päivänä tallennetaan esimerkiksi sävellyskonsertteja ja kilpailuja. Samoin Soittosalista ja Pelimannitalosta tallennetuissa arkistoäänitteissä on paljon uudempaa ja vanhempaa kansanmusiikkia, ja myös genrerajat ovat varsin joustavia. Kulttuuriperinnön siirtyminen sukupolvelta toiselle on puolestaan haasteellisempaa tavoittaa. Arkistostamme löytyy ainakin mestari–kisälli kohtaamisia, joissa kisällit opettelevat mestarien soittamaa ohjelmistoa. Sen sijaan esimerkiksi perheyhtyeiltä tallennetaan usein vain lavaesiintymisiä. Voisiko perinteen elävyyden tavoittaa jopa paremmin harjoituksista, kotiympäristöstä tai soittotunneilta tai jameista? Kun mietitään tulevaisuuden tallennustyötä, nämä perinteen siirtymisen paikat ja tilanteet ovat keskeinen kohde. Arkistotallenteet eivät ole koskaan sellaisinaan ”elävää perintöä”, mutta ainakin ne voivat kertoa aikalaisille ja jälkipolville oman aikansa aineettomasta kulttuuriperinnöstä. Perinteen pelastamisesta kohti yhteisölähtöistä arkistointia? 17 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Va lt te ri Va lo
18 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 -S en verran on tosin ollut kiire, että sooloprojektini tulevien musiikkivideoiden tekemistä on pitänyt siirtää, myöntää Mikko. Kiirettä on aiheuttanut kesällä ilmestynyt sooloalbumi Unheard Landscapes sekä Uni uni -duon debyyttisinglet ja keikat niin soololevyn tiimoilta kuin Uni unin Ella Isotalon kanssa. Lisäksi työn alla on useampia levytuotantoja, muun muassa Barbora Xulle ja Nathan Riki Thomsonille . Vielä on mainittava viime vuonna ilmestynyt levy Huomeneen rap-artisti Illmarin ja kollektiivin kanssa, EBU:n (Euroopan yleisradiounioni) Prix Palma -kilpailun finaaliin tänä vuonna valittu Helsingin reitit – Keskusmetsä sekä kansanmuusikko Amanda Kauranteen käynnistämä monitaiteinen Keitaat / Oases -projekti. Kaikki jatkuvat muodossa tai toisessa. Eikä pidä unohtaa nykysirkusteosta Fragile , johon Mikko sävelsi Unheard Landscapes -levyllä kuultavan musiikin. Teoksen kanssa on alkamassa keikkaputki taidetestaajille lokakuussa. Taidetestaajat on Suomen suurin kulttuurikasvatusohjelma, joka tarjoaa kaikille Suomen kahdeksasluokkalaisille ja heidän opettajilleen 1–2 vierailua lukuvuodessa korkealaatuisen taiteen pariin. Ei käy aika pitkäksi. Maiseman ääni Musiikillisen uransa Käpylän musiikkiopistossa sellolla klassisen musiikin parissa aloittanut Mikko pääsi musiikkiteknologian koulutusohjelmaan Sibelius-Akatemiaan vuonna 2007. Niiden välillä tuli opiskeltua myös Pop & Jazz -konservatoriossa muun muassa basisti Atro ”Wade” Mikkolan tunneilla. Kansanmusiikki, Värttinä ja Hedningarna, kolahti kuitenkin kovimmin jo yläasteella. Sibelius-Akatemian opintojen väljyys antoi mahdollisuuden opiskella hyvin paljon myös Kansanmusiikin aineryhmässä. Siellä hän perehtyi jouhikonsoittoon, aluksi Lasse Logrénin opastuksella. Sellon rinnalle tuli jouhikko pääsoittimeksi. Nykyään perinteisen jouhikon lisäksi Mikko soittaa bassojouhikkoa, jonka hän tilasi mestarisoitinrakentaja Rauno Niemiseltä . Äänimaisemiin Mikko innostui opiskeluaikoina, vaikka oli niitä tallentanut jo aikaisemminkin. Maisteriopinnoissa alkoi muotoutua Helsingin reitit -sarja ja nyt on yksi äänimaisemateos esillä myös Seinäjoella. Sen Mikko teki kanteleensoittaja Maija Pokelan kanssa. Äänimaisemia on tallennettu viideltä mantereelta, ne eivät lakkaa kiinnostamasta. – Rakennetun ja rakentamattoman tilan väliset äänimaailmat kiinnostavat erityisesti. Äänimaisematutkimusta saisi hyödyntää kaupunkisuunnittelussa paljon enemmän. Äänimaisemia Mikko tallentaa usein binauraalisesti eli tallennus tehdään pienillä, korviin sijoitettavilla mikrofoneilla. Silloin äänimaisemakuva vastaa hyvin paljon sitä, mitä ympäristössä kulkiessa kuulee. Tekniikan kehittyminen on tarjonnut Mikko H. Haapoja – jouhikkomusiikkia ja taidetta äänimaisemista Ammattilaiskansanmuusikot ovat usein moniosaajia. Sen lisäksi, että monet ovat multi-instrumentalisteja, he saattavat myös opettaa, hallita musiikkiteknologiaa, markkinointia, tuotteistamista ja jopa näytellä. Yksi erinomainen esimerkki omilla saroillaan on Mikko H. Haapoja, jolle monitoiminta tuntuu sopivan. Sen verran tyynesti ja hymyillen hän luettelee lukuisia projektejaan. Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä
19 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 yhä parempia mahdollisuuksia tallentaa korkeatasoista ääntä ilman painavan kaluston kuljettamista mukana. Äänimaisemia on kertynyt suurehko kokoelma Suomen lisäksi muun muassa Perusta, Malin kautta Pohjois-Norjaan ja Mikko hyödyntää niitä tarpeen mukaan eri projekteissa. Oikeastaan vain Uni uni -duon musiikissa ei kuulla Mikon äänipankkia. Vaikka tokihan kaikki kuultu vaikuttaa soittoon ja sävellettyyn musiikkiin. Äänimaisemiin rakastumiseen on vaikuttaneet myös lukuisat Lapin reissut. – Olen aina tykännyt luonnossa liikkumisesta ja patikoimisesta. ”Pieninä palasina leipäni maailmalla” Voisi kuvitella, että päällekkäiset projektit, omat teokset, työskenteleminen muille, videot, esiintymiset ja visuaaliset suunnittelut panevat pään pyörälle. Miten siitä selviää? – Niin, saattaahan minulla olla sellainen viikko, että yhtenä päivänä äänitetään Mustavuoren luolassa, seuraavana tehdään äänihommia studiossa ja sitten siirrytään videotuotantoon. Siinä vain mennään sellaiseen moodiin, että päivä kerrallaan tehdään, mitä kalenteri kehottaa. Sibelius-Akatemiasta Mikko valmistui vuonna 2015, mutta on jo liki kymmenen vuotta elättänyt itsensä yrittäjänä ja ollut kohtuullisen onnekas apurahojen suhteen. Viimeisin apurahaputki päättyi viime vuonna. – Apurahojen saaminen on ollut hyvin vaihtelevaa. Tänä vuonna on tullut lähinnä kielteisiä päätöksiä. Silloin pitää keskittyä enemmän yritystoimintaan. Lukuisista teoksistaan ja projekteistaan Mikko ei osaa nostaa yhtä helmeä toisten edelle. – Ne ovat kaikki minulle pieniä helmiä. On luksusta saada olla mukana monenlaisissa projekteissa ja tehdä juuri sitä, mitä rakastaa. Äänimaisemista on ehkä parhaiten jäänyt mieleen Galatan tornin läheiset kujat Istanbulissa. Ensi vuonna Mikko aikoo viedä WMCE:n maailmanmusiikkilistalle yltänyttä sooloprojektiaan ulkomaille esiintymällä muun muassa Japanissa. Kovin pitkälle tulevaisuutta hän ei ole suunnitellut. Improvisaatio on tärkeää elämässä ja musiikissa. Pitää olla valmis pysäyttämään polkupyörä ja äänittää aina, kun kuulee jotain kiinnostavaa. Mikko H. Haapoja Syntynyt 1984 Helsingissä. Omat yhtyeet ja monitaideprojektit: Soolo Debyyttisooloalbumi Unheard Landscapes yhdistää globaaleja äänimaisemia bassojouhikkovetoiseen elektroakustiseen musiikkiin. mikkohaapoja.net/solo Uni uni Etno-Espalla 2023 debytoinut elektrofolk-luupperiduo viulisti-jouhikonsoittaja Ella Isotalon kanssa. uniuni.fi haapoja & illmari Folk-räppiä vuodesta 2013 alkaen. haapojaillmari.net Helsingin reitit Monikymmenvuotinen installaatioja teossarja pääkaupunkimme muuttuvista äänimaisemista. mikkohaapoja.net/helsinginreitit Keitaat / Oases Audiovisuaalisia installaatioita, kansanmusiikkia sekä tanssija kuvataidetta yhdistävä projekti pohjoisesta luontokokemuksesta. Aarnimetsä | ikisointi Maailman synty -säkeitä sekä bassojouhikon ja metsä-äänimaisemien arkaaista voimaa viulisti-laulaja Ulla Hillebrandtin kanssa. Maailman ensimmäistä Kanteleen päivää vietettiin 16.9. ympäri Suomen konsertein ja flashmob-tapahtumin. Päätapahtuma järjestettiin Keskustakirjasto Oodissa, Helsingissä, jonne kokoontui lähes 150 kantelistia soittamaan yhdessä kanteletaiteilija Satu Sopasen johdolla. Tapahtuman suojelijana toimi tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio . Illalla Kantelegaalassa Oodin Maijansalissa julkistettiin vuoden tunnustusten saajat. Raadissa toimivat musiikin lehtori, diplomikuoronjohtaja, musiikin moniosaaja Timo Lehtovaara , Taideyliopiston SibeliusAkatemian musiikkikasvatuksen professori Marja-Leena Juntunen ja sosiaalija terveysministeriön ylijohtaja, lääketieteen tohtori Päivi Sillanaukee . Kanteleen päivän järjesti Kanteleliitto ry, jonka tavoitteena on tehdä päivästä vuosittainen liputuspäivä. Syyskuussa vietettiin ensimmäistä Kanteleen päivää Vuoden esiintyjä: kanteletaiteilija Maija Kauhanen. Vuoden kansainvälistymispalkinnot: popkanteletar Ida Elina ja kanteletaiteilija Eija Kankaanranta. Kunniamaininta Äijäkanteleet-ryhmälle. Kanteleinnovaatiopalkinto: toimitusjohtaja, suunnittelija Hannu Koistinen. Kultakantele-elämäntyöpalkinto: kanteleenrakentaja Jyrki Pölkki Vuoden 2022 Kantelelevy: Kardemimmeille Sisko, muistatko? -albumista. Kantelegaalassa jaettiin postuumisti myös korona-ajan tunnustuksia: Vuoden kantele 2020: artisti Paula Vesala, kanteletaiteilija Jutta Rahmel ja viulisti Aili Järvelä Vuoden kantele 2022: Lähde-koululaisoopperan työryhmä, kanteletaiteilijat Senni Eskelinen ja Anna-Karin Korhonen sekä säveltäjä Sari Kaasinen. Lisätietoja: kantele.net
20 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Etnosoi!-festivaali on tänäkin vuonna tutulla paikallaan, marraskuun alussa. Festivaali soi Helsingin lisäksi Espoossa sekä Tampereella. Etnosoi! jyrähtelee käyntiin 36. kerran marraskuun 1. päivä ugandalaisen Nihiloxican ja kotimaisen jouhikkovelho Pekko Käpin keikoilla Tampere G Livelabissa. M usiikilliset mielenmaisemet johdattavat sen jälkeen flamencon maailmaan perjantaina 3.11. Vuotalolla Duo Murtola & Widenius soittavat flamencoa keskiyön auringon maasta, Myrddin & Imre saapuvat puolestaan vierailemaan Belgiasta. Festivaali jatkuu maanantaina 6.11. jazzahtavasti, kun Temppeliaukion kirkossa irroittelevat Kukko-Björkenheim-Heikinheimo sekä ranskalaisduo NoSax NoClar . Viikko etenee viikolla kansainvälisissä merkeissä. 20-vuotiaassa Sellosalissa hurmaannutaan keskiviikkona 8.11. amerikkalaisen Windborne -yhtyeen stemmalaulusta ja kuullaan persialaista perinnesoitin santooria iranilaisen Mehrnoosh Zolfagharin soittamana. Torstaina 9.11. osana Savoy WORLD -sarjaa paikkansa ansaitusti ottaa bosnialaisyhtye Mostar Sevdah Reunion . Kalliosalissa yllätytään perjantaina 10.11. Trio SonCen ukrainalaisten rituaalilaulujen projektista, jonka taustalla ovat vuotuiset tapahtumat ja juhlat. Samassa illassa kuullaan konsertti uudelta yhtyeeltä nimeltä Wishamalii . Karjalaisuus näkyy ja kuuluu Etnosoi!ssa on myös erityisiä juhlan paikkoja. Festivaalilla jaetaan sekä Eläköön folk! -gaalan Risteys -palkinto että Suomen Jazzlegenda -palkinto. Saamelaiskulttuurin lähettilään Nils-Aslak Valkeapään syntymästä tulee kuluneeksi 80 vuotta. Áilu -iltaa juhlitaan tiistaina 7.11. Musiikkimuseo Famessa Veli-Pekka Lehtolan esitelmällä sekä Ulla Pirttijärvi & Uldan erikoiskonsertilla. Lisäksi uutta folkkia Karjalasta soittava Sattuma täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Perhekvartettina aloittaneen yhtyeen jäsenet asuvat tällä hetkellä Suomen ja Venäjän rajan molemmin puolin. Viime vuodet ovat olleetkin yhtyeelle haasteellisia koronapandemia, yhtyeen yhden perustajajäsenen Dmitry Deminin äkillinen kuolema ja Ukrainan sodan monenlaiset seuraukset. Haasteiden jälkeen ja keskellä yhtye on saanut uuden aktivoitumisvaiheen käyntiin keikkaillen ja valmistellen uutta levyä. Karjalaisuus näkyy ja kuuluu muutenkin Etnosoi!n ohjelmassa. Olga Karlovan ja Sirpa Männyn karjalankielen näyttely Olemma, elämmä, pakajamma ja Emmi Kujanpään Karjalaisen kansanlaulun -työpaja sekä World Wide Women ja Kyynelkanavat -hankkeiden yhteinen päätösseminaari tuovat kaikki erilaisia näkökulmia ja tietoutta teemaan. Perheet huomioidaan perinteiseen tapaan Lasten Etnosoi!lla festivaalin päätteeksi isänpäivänä 12.11. Malmitalossa. Siellä on tarjolla muun muassa Soitinten Seikkailut tarinallinen konsertti Sibelius-akatemian Global music -aineryhmän opiskelijoilta, karjalan kielikylpykonsertti Sattuma duolta sekä työpajoja. Tampereella Kulttuuriosuuskunta Uulu pitää Lasten Etnosoi!n jo lauantaina 11.11. Festivaaliennakkoon päästään lokakuun 22. päivä, kun intialaisen karnaattisen musiikin mestari Shashank Subramanyam saapuu konsertoimaan Balderin saliin, Helsinkiin. Subramanyamin vierailu järjestetään yhteistyössä Helsinki Jazz ry:n kanssa, konsertti kuuluu Etnosoi!n lisäksi jaZZanti-konserttisarjaan. Etnosoi! mukana Sounds of Europe -projektissa Tämänvuotisen festivaalin antiin oman, näyttävän lisänsä tuo EU-rahoitteinen Sounds of Europe -projekti, jossa Maailman musiikin keskus on mukana. Kolmivuotisen projektin aikana kolmetoista mukana olevaa toimijaa toteuttavat artistija asiantuntijavaihtoa ja muun muassa järjestävät seminaareja osallistujamaissa. Vuoteen 2025 kestävässä projektissa tavoitteena on monipuolisesti esitellä yleisöille sitä musiikin maailmanlaajuista monimuotoisuutta, mikä Euroopassa on läsnä. Projektin tänä vuonna Etnosoi!-ohjelmistoon tuomat esiintyjät ovat jo elokuussa esiintynyt Kapela Malizów Puolasta, sekä marraskuussa esiintyvät Myrddin & Imre Belgiasta, NoSax NoClar Ranskasta ja ukrainalaisen Maryana Golovchenkon Trio SonCe Hollannista ja Italiasta. Mari Pääkkönen Etnosoi!-festivaali ulottuu läheltä kauas Musiikin iloa & Ukrainan sodan varjoja Etnosoi!-festivaalilla kuullaan 20-vuotiaan Sattuma-yhtyeen Suomessa asuvia yhtyeen perustajajäseniä, isää ja tytärtä, Arto ja Eila Rinnettä duona. Lauantaina 11.11. Kalliosalissa juhlittavan Karjala-illan toisena yhtyeenä esiintyy Loimolan Voima.
21 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 • PELIMANNI-LIITE 21 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 3 • 2023 S uomen toiseksi suurin kaupunki Espoo oli pieni kauppala vielä Espoon musiikkiopistoa (EMO) perustettaessa 60 vuotta sitten. Nyt vanhat ja myös kaikki junan tai lentokoneen eri puolilta maailmaa tuomat espoolaiset vahvistimme yhteisiä juuriamme musiikin keinoin. Yksi suurimmista hyvinvoinnin takeista on se, että jokainen voi kokea kuuluvansa yhteisöön, myös se kolmannes Espoon ekaluokkalaisista, jotka ovat vieraskielisiä. Espoon musiikkiopiston kansanmusiikkiryhmän juuret ulottuvat 70-luvulle, jolloin Espoossa syntyi vieläkin toimiva kansanmusiikkiyhtye Leikarit. Leikarien perustajajäsenet keräsivät espoolaispelimanneilta muistiin suuren määrän pelimannilta pelimannille kuulomuistin varassa kulkeneita kappaleita ja soittivat niitä tuolloin musiikkiopiston lasten ja nuorten kanssa. Leikarit, Timo Koski ja Juhani Tiainen etunenässä alkoivat opettaa EMOssa kansanmusiikkia, juuri tätä kansanmusiikkiryhmää 1970-luvulla. Samassa hengessä ryhmää elvytettiin uudelleen 1998 alkaen. Ryhmässä soittivat muun muassa pikkutytöt Maarit Kyllönen , Maria Kalaniemi ja Elina Leskelä . EMOn juhlavuonna musiikkia sovittivat orkestereille ja pienille soittajille sopivaksi musiikkiopiston viuluopettaja Sirkka Kuula ja Ria Ode . Maaritin ja Elinan 25 vuotta sitten herättämä kansanmusiikkiryhmä on pitänyt perinnettä yllä ja on myös hyvin kysytty esiintyjäryhmä. Musiikkiopistomme rehtori Paula Jordan on ollut aina erittäin myötämielinen kansanmusiikkia kohtaan, samoin hänen edeltäjänsä Timo Veijola , jonka aikana 90-luvun lopulla Emon kamut lähti oikein kunnolla lentoon. EMOssa on aina soinut monenlainen musiikki laajalla spektrillä. Nykyään EMOon kuuluu myös pop-jazzosasto Ebeli. Kansanmusiikki on osana monipuolista opetussuunnitelmaa ja jokaisella on mahdollisuus soittaa kansanmusiikkia Emon kamut -yhtyeessä ja halutessaan syventyä kansanmusiikkiin. Taidemusiikki ja kansanmusiikki eivät sulje toisiaan pois vaan päinvastoin, täydentävät toisiaan. Espoolaista kansanmusiikkia on soittanut useaan otteeseen myös EMOn oma sinfoniaorkesteri Tapiolan Nuoret Sinfonikot, muun muassa Kiinan kiertueellaan. Idea Espoo-päivänä vietetystä kansanmusiikkipäivästä lähti liikkeelle opiston opettajakunnasta ja siihen oli helppo tarttua. Konsertti pidettiin 26.8. ja siihen valmistauduttiin jo keväällä soittamalla orkestereissa näitä kappaleita. Ohjelmassa oli Forsmanin polkka , Brudvals , Uusmaalainen masurkka ja Emil Hellströmin polkka . Konsertti alkoi Maria Kalaniemen soololla. Yleisöä oli lähes täysi Tapiola-sali ja tunnelma katossa. Konsertti oli yksi EMOn juhlavuoden konserteista. Espoon musiikkiopistossa siis kansanmusiikki soi ja voi hyvin! Emon kamut liikutti soitollaan Espoon musiikkiopiston 60-vuotisjuhlakonsertissa Lavalla espoolaisen musiikkiperinnön juurilla oli 250 eri soitinten soittajaa ikähaitarilla kuudesta yli kahdeksankymmentävuotiaaseen. Eri sukupolvet kohtasivat yhteisessä sykkeessä, jossa soiton ilo päihitti suorituspaineet. Viisikymmentä vuotta sitten elvytetty, lähes hävinnyt paikallinen musiikkitraditio sai uuden vahvan impulssin. Teksti: Elina Leskelä Kuva: Sami Åkerlund Emon kamut juhlakonsertissa. Maarit Kyllönen pitelee mikrofonia, Maria Kalaniemi edessä keskellä, Leikareista Tony Wallius soittaa klarinettia ja Jussi Tarkkanen ja Rebecca Roozeman viuluja, Panu Helke ja perustajajäsen Reino Harjunkoski bassoja.
Uudenmaan nurkka 22 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Vauhdikas kesäkausi on jäänyt taakse ja opinto-ja harrastustoiminta on sujahtanut tuttuihin uomiinsa. Vaikka Uudenmaan omat isot kesätapahtumat, kuten Helavalkeat ja Sepän Soitto, ovat jo historiaa, tapahtumia on riittänyt. Kesällä Espoon pelimannit edustivat ansiokkaasti kaupunkiansa. Spelarit Vantaalta soitti muun muassa Tuusulan Lottamuseolla Taiteiden yönä ja Timo Alakotilan tuottama Kaukas Elofolk soi hienosti Jokelassa. Kansanmusiikkikirkot Vuosaaressa Sakaroiden johdolla ovat koonneet runsaan seurakunnan. Etno-Espa ja museoja puistosoitot ovat olleet osa Helsingin festivaalikesää. Kansallispukujakin on tuuletettu. Uusmaalaiset pelimannit olivat runsain joukoin esiintymässä Kaustisen festareilla. Ilahduttavasti mukana oli mainioita kansanlauluryhmiä ja kuoroja tuomassa esiin rikasta kansanlauluperintöämme. Helisevä-kuoro Käpylän musiikkiopistosta osoitti harrastajakentän monipuolisuutta. Soittosalin intiimissä tunnelmassa minua herkistivät kanteleillassa nuorten Luomukanteleitten”Konevitsan kirkonkellot”. Maakuntamme tuoreen mestaripelimannin Patrik Weckmanin Arkistomysteerit oli kiintoisa ohjelmakokonaisuus. Onnea Patrik, saamme varmaan kuulla mestarisoittoa Samuelin Poloneesissa maaliskuussa Helsingissä. Kesän aikana tuli selailtua vuonna 1969 perustetun yhdistyksemme arkistokokoelmia. Iso kiitos alkuvuosien pelimanneille ja oltermannillemme Tapani Mäkiselle keruuja tallennustyöstöstä. Yhteissoittokappaleet onkin valittu näistä nuottiaarteista. Oltermannimme on tehnyt hienoa sovitustyötä, Samuelin Poloneesin perjantain 15.3. Ritarihuoneen uusmaalaiseen iltaan on suunnitteilla uusmaalainen kavalkadi yhteissoittoineen. Porukkaa tarvitaan myös monenlaisiin tehtäviin Kansanmusiikkiliiton avuksi Poloneesissa. Syyskuun aikana toteutimme yhteistyössä Kansalaisfoorumin ja Suomen Kansanmusiikkiliiton kanssa ensimmäisen koulutuslauantain, jossa etsittiin järjestökentälle uutta innoitusta, uusia haasteita ja ennenkaikkea yhteisöllistä tutustumista eri toimijoiden kanssa ja tietysti soitettiin yhdessä. Näitä koulutuspäiviä tulee vielä kolme eri puolille Suomea. Syksyn edetessä on ohjelmassa 10.10. iltamatinea Aleksis Kiven hengessä Vuosaaren merimieskirkolla. OAS jammailee Pasilan kirjastolla vielä kuukauden viimeisinä torstaina 26.10. ja 30.11. klo 17.30. Vantaan Kaamospelit järjestetetään 11.11.-18.11. (kaamospelit.fi) Lauantaikursseille 18.11. klo 10-15 Viertolan koululle olemme saaneet hienon ukulelekurssin, opettajana Lauri Keskinen . Pekka Pentikäinen soitattaa K.F. Rodendahlin nuottikirjaa , joka sisältyy kurssin 20 euron jäsenhintaan. Kaustislaiseen viulunsoittoon ja kappaleisiin tutustutaan Kreeta-Maria ja Touko Kentalan opastuksella. Kreeta-Marian kurssille voi tulla muillakin soittimilla. Kreeta-Maria konsertoi 17.11. Tikkurilan Lummesalissa yhdessä Jouko Kyhälän kanssa. Ilmoittautukaa kursseille allekirjoittaneelle 10.11. mennessä ja saatte tarkemmat ohjeet sähköpostilla. Hyvää syyskauden jatkoa! anja.hinkkanen@gmail.com Spelarit Tuusulan Lotta-museon pihalla elokuussa. Ju ha ni G re in er t 12.-13.1.2024 Baltic Princess, Turku – Kapellskär Varaa paikkasi Ikaalisten matkatoimistosta: www.ikaalistenmatkatoimisto.fi/folklandia folklandia.fi | @folklandia @sottiisi | #folklandia2023
23 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Nuottiliitteessä ensi vuoden yhteissoittokappaleet Uudeltamaalta. =========================== & # 34 ˆ.«««« «««« D 7 ˆ œ»»»» ˆ«««« ««««ˆ »»»» »»»»»»œ. G œ œ»»»» œ»»»» œ.»»»» »»»» D 7 œ œ»»»» œ»»»» »»»»œ »»»» »»»»œ. G œ œ»»»» œ»»»» =========================== & # ˆ.«««« «««« D 7 ˆ œ»»»» ˆ«««« ««««ˆ »»»» »»»»»»œ. G œ œ»»»» œ»»»» œ.»»»» »»»» D 7 œ œ»»»» œ»»»» »»»»œ ˆ«««« G œ»»»» Œ 5 ””{ =========================== & # »»»» »»»»œ. G œ œ.»»»» »»»»œ_œ»»»» »»»» »»»»œ. Hm œ œ.»»»» »»»»œ œ»»»» »»»» »»»»œ. C œ »»»» »»»»œ.œ œ»»»» »»»» »»»»œ. G #œ »»»» »»»»œ.œ œ»»»» ““{ 9 =========================== & # »»»» »»»»œ. Am œ œ.»»»» »»»»œ œ»»»» D 7 «««« «««« ˆ. G ˆ œ.»»»» »»»»œ œ»»»» ˆ«««« D 7 ˆ«««« ˆ«««« ««««ˆ ˆ«««« G ˆ«««« Œ 13 ””{ =========================== & # œ.»»»» »»»» Am œ œ»»»» »»»»»»œ_ »»»»» »»»»œ_œ œ.»»»» »»»» G œ œ»»»» »»»»»»œ »»»»» »»»»œœ ˆ.«««« «««« D 7 ˆ œ»»»» «««« ««««ˆˆ «««« «««« ˆ. G ˆ ˆ.«««« ««««ˆ œ»»»» ““{ 17 =========================== & # œ.»»»» »»»» Am œ œ»»»» »»»»»»œ_ »»»»» »»»»œ_œ œ.»»»» »»»» G œ œ»»»» »»»»»»œ »»»»» »»»»œœ ˆ.«««« «««« D 7 ˆ œ»»»» ˆ«««« ««««ˆ ˆ«««« G ˆ«««« Œ 21 ””{ 87 Polka Mazurka =========================== & ##24 »»»» »»»» »»»» »»»» œ œ D œ œ œ»»»»»»»» »»»» »»»» G œ œ œ œ»»»» »»» »»»» D œ œ œ»»»» »»»»œ œ»»»» »»»»» »»»» A 7 œ œ œ»»»» »»»»œ »»»» »»»»» »»»» »»»» œ D œ œ œ œ»»»»» »»»» »»»»»œœ =========================== & ## »»»» »»»» »»»» »»»» œ œ œ œ œ»»»» »»»» »»»» »»»» G œ œ œ œ»»»» »»» »»»» D œ œ œ»»»» »»»»œ œ»»»» »»»»» »»»» Em œ œ œ»»»» »»»» A 7 œ »»»» »»»»» »»»» œ D œ œ ‰ 5 ””{ =========================== & ## »»»» »»»» »»»» »»»» œ D œ œ œ œ_»»»» »»»»œ_ œ_»»»» œ»»»» »»»»œ_ »»»» »»»»» »»»» »»»» œ œ_ Em œ œ œ»»»» »»»»» A 7 œ_ »»»» »»»»» »»»» »»»» œ œ D œ œ œ»»»» »»»»œ ““{ 9 =========================== & ## »»»» »»»» »»»» »»»» œ œ œ œ œ_»»»» »»»»œ_ œ_»»»» œ»»»» »»»»œ_ »»»» »»»»» »»»» »»»» œ Em œ_ œ œ œ»»»» »»»»»» »»»» A 7 œ_ œ »»»» »»»» »»»» œ D œ œ ‰ 13 ””{ 83 Rheinländer Polka
24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 =========================== & # 34 ?»»»» G œ»»»» ?»»»» œ»»»» ?»»»» œ»»»» »»»»œ ˆ«««« œ»»»» œ»»»» =========================== & # ?»»»» D 7 œ»»»» »»»»œ ˆ«««« ˆ«««« œ»»»» ?»»»» C œ»»»» »»»»œ ˆ«««« G œ»»»» œ»»»» 5 =========================== & # ?»»»» œ»»»» ?»»»» œ»»»» ?»»»» œ»»»» »»»»œ ˆ«««« œ»»»» œ»»»» 9 =========================== & # ?»»»» D 7 ˆ«««« ««««ˆ ?»»»» ˆ«««« ««««ˆ ˆ«««« ˆ«««« ˆ«««« ˆ««««. G ‰ œ»»»» ˆ««««. G ‰ œ»»»» »»»»œ 13 ””{ 1. 2. =========================== & # ?»»»» G œ»»»» œ»»»» D 7 »»»» »»»»œœ œ»»»» »»»»œ_ ?_»»»» G œ_»»»» œ_»»»» œ__»»»» œ_»»»» ““{ 18 =========================== & # ?_»»»» Am œ_»»»» œ_»»»» D 7 œ_»»»» œ_»»»» ?»»»» G œ»»»» œ»»»» D 7 œ»»»» œ»»»» 22 =========================== & # ?»»»» G œ»»»» œ»»»» D 7 »»»» »»»»œœ œ»»»» »»»»œ_ ?_»»»» G œ_»»»» œ_»»»» E 7 œ__»»»» œ_»»»» 26 =========================== & # ?_»»»» A 7 œ_»»»» œ_»»»» D 7 œ_»»»» œ_»»»» ?»»»» G œ»»»» »»»»œ œ»»»» Œ œ»»»» »»»»œ ?»»»» Œ 30 ””{ 1. ”” 2. 33 Vals
25 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 • PELIMANNI-LIITE
26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023
27 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 • PELIMANNI-LIITE Näin suurella joukolla keskisuomalaiset valtasivat Kaustisen Kansanmusiikkijuhlien pääareenan 14.7. Koska Keski-Suomi oli juhlien teemamaakunta, päätimme tehdä sen isosti eli reilun 300 hengen voimalla. Mukana oli reipas joukko pelimanneja, puhallinorkesteri, kansantanssijoita sekä laulajia. Esiintyjäjoukko rakentui lapsista jo varttuneempiin kansanmusiikin harrastajiin. Pelimannien yhteissoittoa johti Tiia Pennanen. Tanssijoiden koreografiat suunnitteli Katariina Hiukka. Ohjelmisto rakentui koko joukon yhteisesityksistä vuoroin pienryhmien kanssa. Konserttimme päättyi kaikkien keskisuomalaisten yhteiseen lauluun On päivät seutuvilla Päijänteen, jota säesti Raimo Ovaskan johtama puhallinorkesteri. Suurkuoroa johti Morgan Sotejeff-Wilson. Konserttimme järjestelyistä ja bussikyydeistä vastasi Keski-Suomen kansanmusiikkiyhdistys. Toteutusta valmisteli Kaustis-työryhmä Katja Lampisen johdolla puolentoista vuoden ajan, mutta se kannatti! Kaustiselta lähdettiin hyvillä mielin ja moni kertoi palaavansa sinne jälleen ensi kesänä. Riitta Reijonen Kaikuja Keski-Suomesta Er le nd Ja nt si ke ne Soitontäyteinen kesä alkaa olla takana. Näppituntuma on, että oli paljon pieniä tapahtumia ja yleisö oli mukavasti liikkeellä. Kaustisella maakunnan yhteisyhtye Savon Pelimannit esiintyivät useasti ja valloittivat yleisönsä paitsi jutuillaan, myös soitollaan. Joka keikalla oli lopettettaessa enemmän yleisöä paikalla kuin alussa, joten ainakin pienenä menestyksenä niitä voidaan pitää. Ohjelmistossa oli tuttuun tapaan paljon mestariemme sävelmiä. Ensi kesäksi ohjelmistoa on siltä osin laajennettava, saihan puolisavolainen Patrik Weckman mestaripelimannin arvon. Kaustisen jälkeen oli vain vähän aikaa levätä ja pestä esiintymisvaatteet ennen Tuuren Sottiisia ja Siilifolkia. Tuuren Sottiisi on hieno tapahtuma paitsi soittajalle, myös koko Laukkalan kylälle. Tänä vuonna tapahtumalla oli karjalaisteema. Tupa oli täynnä niin kuin aina. Pääesiintyjänä paikalle oli saapunut Loimolan Voima. Saatsin veljekset esittivät karjalankielisiä lauluja mukavilla jutuilla höystettyinä. Karjalaa en ole opetellut, mutta itäsuomalaisena sitä kyllä ymmärtää kohtuullisesti. Länsirannikolla esitettynä tilanne saattaisi olla toinen, ehkä samalla tavalla kuin savolaisen on joskus hankala ymmärtää Rauman seudun murteita. Siilifolkiin oli tuottaja Antti Janka-Murros saanut paikalle hyvän kattauksen paikallisia musiikkiharrastajia pelimannien lisäksi. Muutama kertoi olevansa ensimmäistä kertaa keikalla. Ilahduttavan moni isompi tai pienempi yhtye esitti itse tekemäänsä musiikkia. Myös siellä yleisö oli mukavasti liikkeellä varsinkin päivisin, joiloin tapahtuma Siilinjärven kunnan tuella oli pääsymaksuton. Virallinen kävijämäärä oli noin 10 000. Silifolkissa jaettiin taas Juokin Malja -palkinto. Ensimmäistä kertaa palkinto meni Pohjoistai Ylä-Savon ulkopuolelle. Ei toki kauas, Etelä-Savoon Pieksämäelle. Saajaksi raati valitsi Heikki Myllyluoman . Heikki soittaa bassoa Pieksän ja Leppävirran Pelimanneissa. Lisäksi hän on ahkerasti mukana soittamassa aina kun jossain on tapahtuma. Siilifolkin jälkeen oli aikaa vetää henkeä. Nyt tauko on päättynyt ja kansalaisopistojen piirit ja pelimannit ovat palanneet harjoittelemaan ohjelmistoa tulevia tilaisuuksia varten. Siitä se taas lähtee, pidetään tapit tiukalla. Markku Vuori Kuulumisia Pohjois-Savosta Yläkuva: Heikki ja Marja-Terttu Myllyluoma. Alakuva: Cocosucu Band eli Valojen perheyhtye Siilifolkissa. M ai ja Vä än än en
28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Ve liJu ss i Li et sa la Suomen Huuliharpistit ry:n vuosittainen festivaali soitettiin 18-19.08.2023 Orivedellä. Soittajia oli eri puolilta Suomea, sekä Ruotsista että Virosta. Perjantain lämminhenkisessä Soivassa illassa taltioitiin huuliharpistien soittoa ja tarinoita soittourien alkuajoista sekä mieleen jääneistä tapahtumista. Taltioinnit annetaan myös Kansanmusiikkiliitolle ja -instituutille. Lauantaina jalkauduttiin päivällä ensin kahviloihin ja liikkeisiin soittamaan. Iltapäivällä kilpailtiin suomenmestaruuksista ja illalla päätöskonsertissa soitettiin ja Mauno Hongisto kertoi yli 20 vuotisesta suomalaisten huuliharppufestivaalien historiasta. SM-kilpailuissa taso oli hyvä ja kärjessäkin kovin tasainen. Suupilliklubi Piccolo toi tervehdyksensä Virosta ja toivotti suomalaiset soittajat taas tervetulleiksi 14-16.06.2024 järjestämilleen Pärnun Harmonica Festivaaleille. Kahdessa sarjassa parhaan sijoituksen napanneen Risto Ojalammin ja säestäjänsä Jarkko Kylväjän taidokkaat esitykset kannattaa katsoa Suomen Huuliharpistien Facebook-sivulta, jossa on myös muita hyviä tulkintoja. Sivua kannattaa seurata muutenkin! Toiveissa on nähdä voittajat kesällä myös Kaustisella. Suomen Huuliharpistit ry palkitsi kahdessa sarjassa hopealle soittaneen Juho Karisaaren Tulokas 2023 -kunniakirjalla ja Soitin Laineen lahjakortilla. Juho on tullut vuoden sisällä vahvasti esille. Hän saavutti heinäkuussa kromaattisessa sarjassa pronssia Pärnun Harmonica Festivaalien kovatasoisessa kilpailuissa, joissa oli osallistujia ja esiintyjiä kaikkiaan 12 eri maasta. Juhon Youtube-kanavalla on lähes 3.000 seuraajaa. Hienoja saavutuksia nuorelle soittajalle. Vuoden 2024 festivaalit elokuun alkupuolella taas Oriveden Kampuksella. Veli-Jussi Lietsala Suomen Huuliharpistit ry pj FINLAND HARMONICA FESTIVAL 2023 ja huuliharpun soiton SM-kilpailut Orivedellä Sekä diatonisessa että kromaattisessa sarjassa kolmen kärki oli sama: 1. Risto Ojalammi 2. Juho Karisaari 3. Eero Perttunen Blues-sarja: 1. Martti Saarelma 2. Henri Ilola 3. Kimmo Hirvonen Yhtye-sarja: 1. Saiha Group (Saimaan Huuliharpistit, Lappeenranta) Risto Ojalammi sai festivaalien Maestro-palkinnon ja Soitin Laineen lahjakortin. Risto Ojalammi Myllertämö-koulutukset Suomen Kansanmusiikkiyhdistysten jäsenyhdistyksille! • Miksi olen itse mukana ja mitä toiminnasta saan? • Millainen toiminta houkuttaa mukaan? • Kuinka tavoittaa uusia ja kiinnostuneita toimijoita? • Millainen kuva yhdistyksestämme välittyy vuonna 2030? Tavoitteena on, että osallistujat luovat omalle yhdistykselleen tulevaisuuden visiot ja lähtevät ideoimaan sitä tukevaa toimintaa. Lisäksi osallistujille muodostuu ymmärrys siitä, mitkä tekijät ja resurssit mahdollistavat järjestön toiminnan kehittämistä; hallituksen rooli ja vastuu sekä työnjaon merkitys. Koulutuksessa opetetaan osallistujia huomaamaan, mikä omassa toiminnassa houkuttelee ihmisiä osallistumaan, ja miten yhdistystoiminnan jatkuvuudelle on tärkeää antaa sijaa uusille ajatuksille ja ihmisille. Miten toiminnasta tehdään sellaista, että mahdollisimman moni voi ja haluaa osallistua? Miten saadaan se viesti tehokkaasti maailmalle? Ja fokuksessa on itse hallitustoiminta, sekä hallituksen järjestämä toiminta. Koulutuspaketin avulla kansanmusiikkiyhdistykset saavat toimintansa kehittämisen alulle. Koulutusta järjestetään neljällä paikkakunnalla syksyllä 2023. Koulutus lauantaisin, koulutuksen päälle jamit! Koulutuspäiviin toivotaan osallistujiksi Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistysten keskeiset toimijat ja muita hallituksen jäseniä. Voitte viedä oppinne ja innostuksen oman yhdistyksenne ihmisille omaan jatkotyöstöön. Mukaan voi tulla myös oman kansanmusiikkiyhdistyksensä toiminnasta kiinnostuneet! Koulutus on Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistyksille ilmainen. Kouluttajana työpajassa toimii järjestökouluttaja, draamapedagogi Krissu Sirola . Koulutukset toteutetaan yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa. Lisätiedot: www.kansanmusiikkiliitto.fi/koulutukset Eväitä toiminnan kehittämiseen Koulutuspäivät ja paikkakunnat: 30.9. Helsinki (Etelä-Suomi) 28.10. Kuopio (Itä-Suomi) 4.11. Tampere (Länsi-Suomi) 2.12. Oulu (Pohjois-Suomi)
29 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 MUISTOISSAMME Varsinais-Suomen oltermanni, dir. mus. Veikko Kotiranta kuoli Loimaalla 1. 8. 105 vuoden ikäisenä. Hän syntyi keväällä 1918 Loimaan maalaiskunnassa vauraaseen talonpoikaistaloon. Isä oli monitaitoinen mies ja myös viulupelimanni. Isän viuluun oli ankarasti kielletty koskemasta, kertoi Veikko, mutta se kiinnosti nuorta poikaa, ja kyllä hän sitä salaa alkoi kokeilla. Veikko Kotirannan varsinainen soittajanura alkoi kuitenki nuorukaisena Suojeluskunnan torvisoittokunnassa. Viulusta tuli kuitenkin pääsoitin. Sitten alkoikin talvisota ja sen perästä jatkosota, jossa Veikko Kotiranta toimi konekivääriryhmän johtajana. Asemasodan aikana piti kotoa hakea viulu, sillä pelimanneilla riitti soittoja. Keväällä 1944 hänen rykmenttiinsä, joka silloin oli Maaselässä, tuli Turusta vierailulle Aseveliliiton Arvo Korsimo seurueineen. Heille pidetyssä illanvietossa Korsimo pyysi orkesteria kiertueelle VarsinaisSuomeen. Komentaja ei asialle lämmennyt, ennen kuin Korsimo kertoi, että Turussa naiset ovat ommelleet rykmentille lipun, joka on viittä vaille valmis. Nyt komentaja antoi luvan, ja niin orkesteri pääsi kiertueelle. Myöhemmin kävi ilmi, että Korsimo veti jutun hihasta, mitään lippua ei ollut tekeillä. Mutta pojat pääsivät kiertueelle. He kävivät soittamassa 11 pitäjässä, ennen kuin kesken kaiken tuli äkkilähtö rintamalle, Neuvostoliiton suurhyökkäys oli alkanut. Muutos oli dramaattinen, sillä Veikon joukko-osasto oli komennettu Ihantalaan, jossa käytiin sodan kovimmat taistelut. Kysyin aikanaan Veikolta, miten oikein siitä tulimyrskystä selvisit. Veikko sanoi, ettei “meillä ollut mittään hättää, kun olimme siellä Ihantalanjärven niemessä”. Loimaan seudulle syntyi Veikon johtama Kotirannan pelimannit 1969. Se oli korkeatasoinen kansanmusiikkiyhtye ja toimi myös monien kansantanssiryhmien rytmittäjänä monia ulkomaanreissuja myöten. Yhtye pääsi kansanmusiikin uuden tulemisen aallonharjalle yhdessä mm. Kaustisen Purpuripelimannien kanssa. 1970-luvun alussa kansanmusiikin voimakkaan nousun myötä Veikko Kotiranta oli mukana perustamassa Varsinais-Suomen Pelimanniyhdistystä. Hän oli järjestyksessä toinen puheenjohtaja ja oli toimessa 11 vuotta. Silloin VarsinaisSuomessa oli vielä iso joukko pelimanneja koolla, kun kokoonnuttiin yhteisiin soittajaisiin. Veikko toimi niissä innoittavana harjoittajana ja johtajana. Veikko Kotiranta on julkaissut 26 kappaletta nuottikokoelmassa Tästä se lähti. Veikko Lahtinen Veikko Kotiranta 1918– 2023 Ve ik ko La ht in en Tämän vuoden maaliskuun 10. päivä kokoontui joukko Hannun omaisia ja ystäviä Talvisalon siunauskappeliin Savonlinnaan jättämään hyvästit Hannulle, jonka elämään oleellisesti liittyi kansanmusiikki, soittaminen ja laulaminen. Siunaustilaisuudessa soittaneet ja laulaneet ystävät hyvästelivät Hannun Orvokki Idän kappaleella Lintu merellä. Muistotilaisuudessa omaisten, erityisesti Hannun lastenlasten kertomana, välittyi ukista lämpimät muistot. Hannu oli tukenut ja auttanut esimerkiksi ostamalla soittimia lastenlastensa harrastusten tukemiseksi. Mukavia, kesäisiä kuvia heijastettiin kaikkien nähtäväksi. Kuvista näkyi, että monesti oltiin koolla suurella joukolla läheisiä. Lintu merellä-kappale liittyi luonnollisesti Hannulle myös rakkaaseen harrastukseen, purjehtimiseen. Puruveden Pelimanneille oli suuri kunnia saada soittaa ja laulaa Hannun muistojuhlassa. Hannu Luukkonen oli sekä Itä-Savon Kansanmusiikkiyhdistyksen, että Puruveden Pelimannien pitkäaikainen jäsen. Hannu soitti kymmeniä vuosia paikkakunnan kansanmusiikkiyhtyeessä. Soittimena oli pääasiallisesti harmonikka, mutta klarinetti oli käytössä sopivien sovitusten myötä. Puhallinorkesteri Saimaassa Hannu soitti klarinettia; kuorolaulua unohtamatta. Harmonikkansa Hannu oli hankkinut jo nuorena miehenä ensimmäiseksi soittimekseen. Harmonikan soittamisen Luukkonen oli opiskellut itsekseen; klarinetin soittoon hän oli saanut opetusta Savonlinnan musiikkiopistossa. Hannu Luukkonen on toiminut myös yhdistyksen tilintarkastajana. Hän sai liiton hopeisen ansiomerkin yhdistyksen 40-vuotisjuhlassa vuonna 2022. Hannun vaimo Leena kertoo, että Hannuun tarttui innostus kansanmusiikkiin aviopuolison kotiseudulta Kauhajoelta. Arvostavasti nuoriin pelimannin alkuihin suhtautuvana moniosaajana Hannu saa kiitosta. Muistoihin liittyy myös kappaleitten ulkoa osaaminen ja koristeleminen omilla kuvioilla. Luukkosen elämään liittyi Puruveden Pelimannien kansanmusiikkiryhmä Punkaharjulla asumisen aikoina. Hannu oli aktiivinen ja säännöllinen harjoituksissa kävijä. Pitkäaikainen sairaus verotti voimia, mutta Hannu oli harjoituksissa vielä lähes päivälleen kuukausi ennen menehtymistään. Nuorempana Hannu soitti tanssimusiikkia. Hän myös säesti sekä ohjasi tanhuryhmiä Linnalan kansalaisopistossa. Eräältä tanhumatkalta tarttui matkaan harmooni, joka Hannun toiveesta on saatu pelimannien käyttöön. Hannun muistoa kunnioittaen; Anna-Maija Asikainen Itä-Savon Kansanmusiikkiyhdistys Hannu Luukkonen 6.7.1945-6.2.2023 Ve liM at ti K äh m i
30 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Itä-Savon Kansanmusiikkiyhdistyksen pitkäaikainen jäsen Seppo Kaskinen menehtyi 8.7.2023 Savonlinnassa. Seppo soitti Puruveden Pelimanneissa, joka on Itä-Savon Kansanmusiikkiyhdistyksen kansanmusiikkiryhmä. Seppo Kaskinen tunnettiin myös taitavana viulunrakentajana. Seppo Kaskisen kotipaikka on Putikossa Ruhvanan kylällä, jossa hän viljeli maata ja hoiti metsää. Seppo Kaskista kiinnosti musiikki monella tapaa. Hän otti soittotunteja nuorukaisena Punkaharjun kanttori Casimir Edelmannilta. Käsistään kätevänä miehenä Seppo alkoi myös rakentaa viuluja. Viulunrakennusharrastus vei Sepon viulunrakennuskursseille sekä myös viulun soittamisen pariin. Myöhemmin Seppo opetti itsekin viulunrakennusta Puruveden kansalaisopistossa. Seppo Kaskinen nähtiin myös usein paikkakunnan konserteissa soittajana ja kuulijana. Puruveden Pelimanneissa Kaskinen soitti kymmeniä vuosia. Seppo oli aito pelimanni. Hän oli tunnollinen harjoituksissa kävijä. Hänen sävellyksiään oli pelimannien ohjelmistossa. Hyväntahtoisena ja ystävällisenä ihmisenä Seppo oli hyvin pidetty henkilö. Seppo sai usein vastata kysymykseen; kumpi on vaikeampaa, soittaminen vai viulujen rakentaminen. Siihen vastauksena tuli empimättä; soittaminen. Siitä huolimatta lukemattomat olivat ne esiintymiskerrat, joissa Seppo yhdessä muitten kanssa edusti Puruveden Pelimanneja. Seppo Kaskista kiehtoi säveltäminen. Muistojuhlassa Punkaharjulla 4.8.2023 esitettiin kolme Sepon omaa sävellystä. Yksi niistä oli Haikea valssi Vapaselta, rakkaista kotimaisemista tehty sävellys. Itä-Savon Kansanmusiikkiyhdistyksen hallitukseen Kaskinen kuului kaksi kautta. Jälkimmäisen kauden Seppo oli yhdistyksen varapuheenjohtaja. Seppo palkittiin Suomen Kansanmusiikkiliiton myöntämällä hopeisella ansiomerkillä vuonna 2017 niin soittoharrastuksen, kuin reilun 20 viulun rakentamisen ansiosta. Omaisten ja ystävien lisäksi Seppoa jäivät kaipaamaan hänen elämäänsä kuuluneen soittavan yhteisön jäsenet. Sepon muistoa kunnioittaen, Anna-Maija Asikainen Itä-Savon kansanmusiikkiyhdistys Seppo Kaskinen 3.11.1943-8.7.2023 Ve liM at ti K äh m i MUISTOISSAMME Paras tapa sopia turvallisemman tilan periaatteista on neuvotella niistä yhdessä. ”Minulle on tärkeää, että minua katsotaan silmiin ja kosketetaan esimerkiksi käsivarteen, kun halutaan huomioni. Kosketus on ylipäätänsä hyvin mukavaa,” sanoo mies, joka osallistuu tilaisuuteen viittomakielen tulkin avulla. ”Onpa hyvä, että sanoit tuon ääneen, ” vastaa nainen. ”Itse koen hyvin hankalana pitää katsekontaktia, ja kosketus on voi tuntua ikävältä, sillä minulla on ADHD. Mutta nyt kun tiedän että se on sinulle tärkeää, niin voin yrittää katsoa sinua silmiin silloin kun keskustelemme.” ”Hyvä että sanoit oma tarpeesi ääneen. Tarttuisin siihen kosketukseen. Voidaanko sopia, että pyydämme aina lupaa, ennen kuin kosketamme toisia?” Monet salissa nyökkäilevät. Harjoittelemme tilaisuudessa turvallisempien tilojen neuvottelua. Lopuksi sovitaan siitä, keneen olemme yhteydessä, jos olo muuttuu turvattomaksi. Katseet kääntyvät tilaisuuden fasilitoijan suuntaan. ”Se käy – mutta entä jos minä olen se henkilö, joka aiheuttaa turvattomuutta?”, hän vastaa. Löydämme osallistujien joukosta vapaaehtoisen häirintäyhdyshenkilön fasilitoijan lisäksi. Turvallisemman tilan elementit Yleensä neuvotteluissa turvallisempien tilojen periaatteista päädytään seuraaviin elementteihin: Fyysinen turvallisuus • Fyysinen koskemattomuus tai luvan pyytäminen ennen koskettamista • Tilan turvallisuus ja esteettömyys – esim. tieto siitä, miten poistutaan, missä vessat ovat, milloin tauot ovat • Paikka, johon voi mennä rauhoittumaan tarvittaessa Psykologinen turvallisuus • Saa tehdä virheitä, on mahdollista ottaa vastuu omista virheistä ja pyytää anteeksi • Saa kehittyä ja muuttaa mieltään asioista • Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen, ilman ennakkoluuloja • Mahdollisuus olla sanomatta mitään Sosiaalinen turvallisuus • Tieto, että saa olla oma itsensä ilman että tulisi tuomituksi • Vaitiolovelvollisuus – varmuus siitä, etteivät asiat, joista puhutaan huoneessa, leviä sen ulkopuolelle • Vain oman näkökulman edustaminen ja muiden näkemysten kunnioittaminen • Mahdollisuus kysyä, jos ei ymmärrä • Yhteinen vastuu puuttua mm. häirintään, epäasialliseen käytökseen ja vihapuheeseen Turvallisempien tilojen periaatteista neuvottelemiseen menee aikaa, joten monissa tilaisuuksissa ne yksinkertaisesti luetaan ääneen tai laitetaan näkyville. Tämä ei ole väärin, mutta kun on tiedossa, että ryhmä tulee viettämään enemmän aikaa yhdessä, näihin yhteisiin pelisääntöihin on hyvä panostaa. Ennen kaikkea turvallisempien tilojen neuvottelu on työkalu, joka edistää dialogia. Lisäksi neuvoteltaessa harjoitellaan juuri niitä yhteisiä pelisääntöjä, joita halutaan ryhmässä toteuttaa. Tämän kirjoituksen alussa kaksi osallistujaa sopi keskenään, muiden läsnä ollessa, miten he kohtaavat toisensa. Kun dialogille annettiin tilaa, he pääsivät yhteisymmärrykseen ilman ennalta ilmoitettuja periaatteitakin. Fon Krairiksh Koulutussuunnittelija Kommunikoinnilla turvallisempia tiloja
31 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Kansanperinteen arkisto Sauli Heikkilä A rkisto on nyt jäänyt Tampereen yliopistolla hieman irralliseksi saarekkeeksi, kun etnomusikologian oppiaineena jatkanut kansanperinteen laitos lakkautettiin joitakin vuosia sitten. Nykyään arkisto toimii yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan osana omana kokonaisuutenaan. Nykyisin arkistoa käyttävät lähinnä historian opiskelijat, tutkijat ja muut tiedon hakijat. Kansanperinteen arkiston noin 200 000 kuvaa käsittävästä valokuva-arkistosta vastaa Timo Piipponen ja äänitearkistosta Jari Mäenpää . Äänitearkisto koostuu 20 000 tunnista vanhempia äänitteitä sekä 5 000 tunnista viime vuosituhannen lopulla paikallisradioiden avulla kerätyistä yhtyeiden demoäänitteistä. Kokoelmat on jaettu a-kja y-tunnuksin, joista ensinmainittu on Ala-Könnin keräämiä ja jälkimmäinen lahjoituksina tai muuta kautta arkistoon tullut aineisto. Lisäksi kokoelmiin kuuluu lahjoituksina saatua kirjallista aineistoa ja muun muassa sota-ajan kirjeenvaihtoa, jota tulee lahjoituksina kuolinpesistä. Kokoelman vanhimmat äänitteet ovat vuodelta 1941. Kaansanmusiikin keräämisen ohella Ala-Könni myös haastatteli, ja siksi mukana on runsaasti muistinvaraista perimätietoa kaikilta elämän alueilta. Yleiskokoelman aineistosta suuri osa on Ala-Könnin opiskelijoista koostuvien tutkimusryhmien tallentamia äänitteitä eri puolilta Suomea. Piipposen ja Mäenpään tehtäviin kuuluvat aineiston digitointi, asiakaspalvelu, järjestely ja tekninen neuvonta. Digitointi onkin jo varsin pitkällä. Äänitteistä on digitoitu noin 80 prosenttia ja valokuvista noin puolet. Lisäksi on digitoitu satoja tunteja videoita. Arkiston käyttäjistä suurin osa on luonnollisesti tutkijoita ja opiskelijoita, mutta myös kansalaisia saattaa kiinnostaa omien sukulaisten tekemiset. Yleisöä palvellaan pääsääntöisesti internetin hakukoneen välityksellä, mutta arkistoa lähestytään myös puhelimitse. Ovet ovat auki myös vierailijoille, joita vuosittain on kolmisensataa. Kansanperinteen arkiston kokoelmat eivät näy tällä hetkellä arkistojen yhteisessä Finna-tietokannassa, mutta siihen on pyrkimys. Aineistoa haetaan arkiston oman tietokannan kautta. Käyttöliittymä toimii, joskin vaikuttaa hieman vanhentuneelta johtuen siitä, että se perustettiin internetin alkutaipaleella. Erkki Ala-Könni (1911–1996) oli Suomen kansanperinteen säilymisen kannalta merkittävä henkilö. Hän äänitti mittavan arkiston kansanmusiikkia ja virsiperinnettä ja otti kymmeniä tuhansia valokuvia. Toisen maailmansodan jälkeen kerätty aineisto oli Ala-Könnillä kotona metallikaapeissa. Ala-Könni oli kuuleman mukaan huonoissa väleissä Suomen Kirjallisuuden Seuran kanssa, joten aineistoa ei sinne tarjottu, eikä sitä sieltä kyselty. Helsingin yliopisto ei pystynyt ottamaan aineistoa vastaan, mutta Tampereella siitä kiinnostuttiin. Yhteiskunnalliseen korkeakouluun perustettiin kansanperinteen laitos, jonka ensimmäiseksi professoriksi tuli Erkki Ala-Könni. Hän johti laitosta vuoteen 1976 asti. Näin sai alkunsa Kansanperinteen arkisto. Kansanperinteen arkisto Kalevantie 4, 33100 Tampere (yliopiston päärakennus, E-siipi, huone E122) avoinna: arkisin 8.00 – 15.45 sähköposti: kansanperinteen.arkisto@lists.tuni.fi puhelin vaihde: 0294 5211 Arkistovirkailijat: Timo Piipponen ja Jari Mäenpää Tietokantaa pääsee selaamaan menemällä osoitteeseen: sites.tuni.fi/kansanperinne/tietokanta/ Klikkaamalla auki ”käyttöehtositoumuksen”, jonka jälkeen saa tunnukset varsinaiseen tietokantaan. Tietokannassa on esimerkiksi äänitteiden sisältö lueteltu, mutta äänitteitä ei pääse kuuntelemaan suoraan verkossa, vaan haluamansa äänite pitää tilata arkistosta, josta sen saa esimerkiksi mp3tiedostona kuunneltavaksi. Digitoiduista valokuvista on pienet näyttökuvat. Täysresoluutiokuva maksaa 5 €/kpl + mahdollinen julkaisumaksu (11 euroa tieteelliset julkaisut ja historiikit, 38 euroa kaupalliset käyttötarkoitukset). Muun muassa opetukseen ja opinnäytteisiin julkaisumaksua ei peritä. Äänitteet maksavat: cd 22 €/kpl tai mp3: 5 €/tiedosto. Jari Mäenpää Timo Piipponen
32 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Jukka Mäkelä tunnetaan ennen kaikkea Suomen ainoana ammattimaisena soittimien kielten tekijänä, mutta myös useista yhtyeistään. Eero Lehtinen on tuttu laulaja-lauluntekijä Nikolai Bladina. Miesten tiet kohtasivat yhteisen harrastuksen äärellä, kun heidät kutsuttiin esittelemään soitintuotantoaan Kaikupohjia-näyttelyyn Suomen käsityön museoon Jyväskylässä viime keväänä. J ukka Mäkelä on ohittanut jo virallisen eläkeiän, mutta kielien tekeminen, osuuskunta Smartistin pyörittäminen ja soittimien rakentaminen jatkuvat. –Teen kielet kaikkien suomalaisten ammattimaisten kanteleenrakentajien soittimiin, joten ei tässä auta lopettaa ennen kuin löydän työlle jatkajan, Jukka kertoo. Soittaa pitää myös edelleen. Vuosien varrella hän on ollut mukana muun muassa sellaisissa yhtyeissä kuten Dixie Fried, Ohilyöntiorkesteri, Hallanallah ja tietenkin Purkkiorjat. – Tämänhetkinen bändini on vaimoni Seijan kanssa perustettu Mammas Ärtsoppa, johon pyydetään mukaan eri soittajia musiikkityylin mukaan. Tällä hetkellä olemme suuntaamassa keskiaikaiseen musiikkiin. Kieliä, kierrätystä ja konttorihommia Kielten tekeminen on jatkunut yli neljäkymmentä vuotta. Tuolloin Jukka muutti Petäjävedelle Kintauksen kylään soitinrakentajayhteisöön ja jäi sinne itsenäiseksi yrittäjäksi muiden jäsenten muutettua Leppävirralle. Kielten ohella syntyi kaikenlaisia soittimia. Mielenkiinto suuntautui erityisesti harvinaisempiin soittimiin, kuten kampiliiraan, vasaradulcimeriin ja viikinkilyyraan, joiden ohella syntyi myös kanteleita. Nykyäänkin hän tekee omalla mallillaan pienkanteleita, mutta luonnollisesti ei käy kilpailemaan omien asiakkaittensa kanssa isojen kanteleiden teossa Kierrätyssoittimien tekeminen lähti ensin lapsille tehdyistä soittimista ja sitten aikuisille järjestetyistä kursseista. Peltipurkin sointi alkoi kiinnostaa vuosituhannen vaihteessa, ja purkkisoittimia alkoi syntyä. Hieman myöhemmin perustettiin Jukka Mäkelän ja Eero Lehtisen näyttely Jyväskylässä Kaikenlaisia kaikupohjia Afrikkalaisia naamioita Jukka Mäkelän rakentamien soitinten kaikukoppina. Sauli Heikkilä Sa ul i H ei kk ilä
33 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Purkkiorjat, jossa maineikkaat muusikot soittivat Jukan rakentamia instrumentteja. Mukaan tuli jossain vaiheessa myös sarjakuvistaan tunnetusta kustantamosta Pilsu Koponen ja Vesa Anttonen , jotka pyöräyttivät Purkkiorjien maailman myös sarjakuvaksi. Nyt yhtye on ollut pitkällä tauolla, mutta toiminnan aloittamisesta uudelleen on ollut puhetta. Noin kolmanneksen Jukan työajasta vie hänen perustamansa Osuuskunta Smartisti, jonka 160 jäsenen laskutuksen, verotuksen ja palkanmaksun ja muun taloushallinnon hän hoitaa. Osuuskunnan jäsen on myös Eero Lehtinen, jonka rakentamissa soittimissa pelti näyttelee tärkeää roolia. – Meidän soittimet eroavat ehkä siten, että Eerolla on taiteilijataustaa ja soittimet ovat ehkä luovalla tavalla visuaalisempia. Minä saatan käyttää esimerkiksi afrikkalaisia naamioita koppana ja teen niihin sitten kaulan ja asianmukaiset kuusikannet rimoituksineen ja mikityksineen. Näyttelyssä soittimet muodostivat yhdessä ehjän kokonaisuuden, joka sai hymyn varmaan jokaisen vierailijan kasvoille. Eero Lehtisen soittimissa tarinat elävät Eero Lehtisen levyttävän muusikon ura alkoi, kun hänen esiinnyttyään Kaustisella levy-yhtiö Oy EiNo Ab ehdotti levyn tekemistä. Tuolloin syntyi alter ego Nikolai Blad , joka on julkaissut yhden ep:n ja viisi albumia. Lisäksi hän on mukana noin kymmenellä muulla albumilla. Ennen muusikon uraansa Eero opiskeli 1980-luvulla Turun piirustuskoulussa kuvataiteilijaksi, mutta se ura jäi muusikkouden jalkoihin. Viime vuosina hän on toteuttanut visuaalista puoltaan soitinveistoksilla. Soitinrakentamiseen Eero hurahti vasta muutettuaan puolisonsa kanssa Mäntsälään edullisemman ja tilavamman asumisen perässä viisitoista vuotta sitten. Kitaristia sähkökitarat olivat kiinnostaneet aina, ja nyt pihaverstaassa niitä saattoi ryhtyä rakentamaan. Puu oli myös huonekalukonservaattorin koulutuksen saaneelle Eerolle tuttu materiaali ja puusta syntyivät ensimmäiset soittimetkin. Pian tulivat mukaan niin sanotut sikarilaatikkosoittimet. Jukka Mäkelä ja purkkibasso. Eero Lehtisen lohikäärmekitara. Eero Lehtisen kielisoittimia. Se ija M äk el ä Sa ul i H ei kk ilä Sa ul i H ei kk ilä
34 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 – Sikarilaatikkosoittimia on netissä vaikka kuinka ja samoin opetusvideoita. Sieltä olen saanut soitinrakennusoppini. Kaipasin myös sähkökitaraan leveämpää kaulaa kuin ostokitaroissa on, muistelee Eero soitinrakennuksen alkuvaiheita. Ensimmäisiä rakennusprojekteja oli lapsuuden kodin leipälaatikosta tehty kitara. – Minulle on tärkeää, että soittimilla on jokin tarina. Käsityömuseon näyttelyssä tarinat kerrottiin soitinten yhteydessä ja lisäksi niistä oli vielä videoilla ääninäytteet. Rakentamistaan soittimista Eero haluaa nostaa esiin haikarakitaran, jolla on tehty myös kappale. Laulu löytyy YouTubesta haulla Nikolai Blad Marabu. Soittimen koppa on vanha Maraboun suklaarasia. Suklaatehtaan tunnuksena oli aikoinaan haikara, josta on myöhemmin luovuttu. – Esikuvana ei ole kattohaikara, vaan raadonsyöjä, tosi iso ja voimakas afrikanhaikara eli marabu. Se teki vaikutuksen, ja antoi inspiraation lauluun. Eeron kitarat ovat kaikki sähkökitaroita, joiden äänen viimeistelee valmis tai itsetehty mikrofoni. Muita soittimia hän ei ole juuri tehnyt paitsi jonkin ukulelen, basson sekä balalaikkavireisen ja kolmekielisen etnisen kielisoittimen. Kaikki soittimet ovat tietenkin oikeita soittimia, mutta on hän kokeillut myös perinteisempää mallia, ja verstaassa odottaa viimeistelyä akustinen kitara. Keväällä Eero oli tekemässä Joakim Berghällin ja Juha Kujanpään Ikirankayhtyeen kanssa levyä, joka ilmestynee ensi vuoden puolella. Kesällä soitinrakennus on jäänyt hieman syrjään ja tällä hetkellä on tekeillä puhtaasti taideteoksia. Vitriinilaatikoita, joihin on perhosten sijaan koottu kollaaseja. Ne kertovat tarinoita, kuten laulut ja soittimet. JuuriJuhla – RotFest ja Suomen Kansanmusiikkiliitto toteuttavat yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa Kulttuurikurkkaus-toimintamallia espoolaisissa päiväkodeissa. Kulttuurikurkkauksesta pääsevät nauttimaan kaikki kaupungin omissa päiväkodeissa olevat 3–5-vuotiaat espoolaislapset. Taiteen ja kulttuurin ammattilaiset vierailevat päiväkodeissa esiintymässä tai ohjaamassa lapsille suunniteltuja sisältöjä, osaan päiväkodeista saapuu kiertävä materiaalipaketti. Kulttuurikurkkaukseen kuuluu tärkeänä osana työskentely lasten kanssa ennen ja jälkeen vierailujen. Lisäksi Kasvattajien kurkkauksissa taideja kulttuuritoimijat innostavat henkilöstöä hyödyntämään taiteen mahdollisuuksia varhaiskasvatuksessa uusilla tavoilla. Kulttuurikurkkauksen tavoitteena on lisätä varhaiskasvatuksen ja kulttuurin yhteistyön suunnitelmallisuutta ja molemminpuolista oppimista. Laadukas taiteellinen ja pedagoginen toiminta toteuttaa varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteita. Kulttuurikurkkaus lisää lasten osallisuutta ja yhdenvertaista oikeutta taiteen ja kulttuurin kokemiseen ja tekemiseen. Espoo on jaettu Kulttuurikurkkauksessa kahdeksaan alueeseen, ja jokaisella alueella on oma, lukuvuosittain vaihtuva teema. JuuriJuhla – RotFestin ja Suomen Kansanmusiikkiliiton kasvattajat vierailevat lukuvuonna 2023-2024 Espoon keskuksen päiväkodeissa. Päiväkoteihin viedään Musapaketti aina kolmeksi viikoksi kerrallaan. Paketti sisältää monipuolisesti erilaisia soittimia, cd-levyjä, leikkiym. oppaita. Myös päiväkodin omia soittimia otetaan toimintaan mukaan. Mukana tulee näitä soittimia varten koostettu ohjevihko, jonka avulla soitinten käyttöönotto on helpompaa. Päiväkodin henkilökunta saa myös ideoita soittimien sekä muiden musiikillisten ja ilmaisullisten elementtien käyttöön päivittäisessä työssään. Musapaketin lainaajan lopuksi järjestetään konsertti, jossa esitellään harjoiteltuja taitoja. Koulutukset pitävät ja loppukonsertit järjestää kaksi varhaiskasvattajaa, Maija Alén ja Heidi Tamper .Maija Alén on musiikin alkuopetuksen lehtori Espoon musiikkiopistosta. Hän on koulutukseltaan varhaisiän musiikkikasvattaja sekä sellonsoiton opettaja (YAMK). Maija toimii muskariopettajana kolmessa espoolaisessa päiväkodissa ja on pilotoinut päiväkotimuskaritoiminnan Espoossa vuonna 2007, jonka jälkeen toiminta laajeni useisiin espoolaisiin päiväkoteihin. Työympäristönä päiväkodit ja koulut ovat Maijalle tuttuja ja tavoitteena on tuoda musiikin iloa ja elämyksiä lasten ja aikuisten arkeen. Heidi Tamper (MuM) on toiminut Kulttuurikurkkauksen Musapaketin kouluttajana syksystä 2021. Tamper on varhaisiän musiikinopetuksen lehtori musiikkiopisto Juvenaliassa, jossa hän toimii pääasiassa päiväkoteja kiertävänä muskariopettajana. Hän on myös Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu!:n muusikko, säveltää uutta lasKulttuuria espoolaisiin päiväkoteihin Kulttuurikurkkauksen avulla Maija Alén Eero Lehtinen ja pelikaanikitara. H an na A lé n Sa ul i H ei kk ilä
35 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Keräämme muistoja ja kokemuksia Pohjois-Amerikkaan ja Neuvosto-Karjalaan suuntautuneeseen siirtolaisuuteen liittyvästä musiikista 1800-luvun lopulta vuoteen 1939. Muistitietoa kerätään aikavälillä 1.6.–31.12.2023. Musiikilla oli tärkeä vaikutus suomalaissiirtolaisten elämässä – sekä arjessa että juhlassa. Suomesta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan suuntautunut suuri siirtolaisuusaalto noin 1860-luvulta lähtien synnytti upean soivan perinnön. Suomalaissiirtolaiset lauloivat hirtehisesti raadannasta, haikeasti koti-ikävästä ja puhkesivat myös kapinahenkeä uhkuviin taistelulauluihin oikeuksiensa puolesta. ”Siirtolaisuutta ilmiönä on tutkittu verrattain paljon, mutta musiikin näkökulma on vasta hahmottumassa”, kertoo keräyksen alullepanija, Sibelius-Akatemian Kulttuurisen musiikintutkimuksen professori Saijaleena Rantanen. Laulamisen ohella suomalaiset soittivat puhallinorkestereissa, pelimannija tanssimusiikkiyhtyeissä sekä muissa kokoonpanoissa. Jotkut kiersivät paikkakunnalta toiselle tienaten musiikilla elantonsa. Suomalaiset tallensivat, keräsivät ja kirjoittivat lauluja ja julkaisivat myös paljon hengellistä musiikkia. Musiikki loi yhteisöllisyyttä ja auttoi asettumisessa uuteen kotimaahan. Pohjois-Amerikan ohella parempaa tulevaisuutta lähdettiin etsimään NeuvostoKarjalasta 1920–1930-lukujen tienoilla. Myös Neuvosto-Karjalaan asettuneiden suomalaistaustaisten keskuuteen syntyi kiinnostava musiikkikulttuuri, josta kuitenkin tiedetään verrattain vähän. Muistitietokeräys liittyy Taideyliopiston Seinäjoen yksikössä työskentelevän dosentti, professori Saijaleena Rantasen tutkimusprojektiin, jossa hän tarkastelee Pohjois-Amerikkaan ja Neuvosto-Karjalaan lähteneiden suomalaissiirtolaisten musiikkikulttuuria eri näkökulmista. Keräyksen tuloksena kertyneen aineiston perusteella tehdään uutta tutkimusta siirtolaisuudesta ja laaditaan tieteellisiä, taiteellisia ja yleistajuisia julkaisuja. Aineisto tallennetaan Siirtolaisuusinstituutin arkistoon. Tarkemmat tiedot muistojen lähettämiseksi löytyvät osoitteesta www.uniarts.fi/ muistitietokerays. Muistojaan voi lähettää verkkolomakkeella, sähköpostitse, postitse tai puhelimitse. Lisätiedot: Saijaleena Rantanen , Kulttuurisen musiikintutkimuksen professori (ma.) saijaleena.rantanen@uniarts.fi puh. 040 710 4200 Alustava ohjelma: 15.3. Perjantai klo 19-21 Ritarihuone: Uusmaalainen ilta; upea kattaus uusmaalaista kansanmusiikkia klo 21-00 Pelimanniklubi; Helsingin keskustan ravintolassa soi kansanmusiikki yömyöhään 16.3. Lauantai klo 10-13 Helsingin keskustan kauppakeskuksissa, kirjastoissa ja museoissa soi klo 11 Lastenkonsertti + workshop klo 14-17 Pelimanniparaati Ritarihuoneella klo 19-21 Upea iltakonsertti Ritarihuoneella klo 21-00 Pelimanniklubi; Helsingin keskustan ravintolassa soi kansanmusiikki yömyöhään 17.3. Sunnuntai klo 10 Kansanlaulukirkko, Vanha kirkko klo 13-15 Savoy-teatteri: Kansanmusiikin huiput lavalla – Samuelin Poloneesin pääjuhla, ohjelmassa mm. pelimannien suuri yhteissoitto Lisäksi workshoppeja, aulasoittoja, soivia tervehdyksiä palvelutaloihin ym. Tervetuloa mukaan! Tarkemmat tiedot päivittyvät Suomen Kansanmusiikkiliiton kotisivulle: https://kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/samuelin-poloneesi/ Samalta sivulta voit ilmoittaa mukaan myös pelimanniyhtyeesi tai kansantanssiryhmäsi. Myös yksittäiset esiintyjät voivat ilmoittautua täyttämällä kaavakkeen. Ilmoittautuminen päättyy 30.11.2023 klo 21. Tarkemmat tiedot omista esiintymisistäsi saat helmikuun alussa 2024. Lisätietoja: tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi +358 44 738 1933 Ilmoittautuminen Samuelin Poloneesiin auki Samuelin Poloneesi: Kansanmusiikkia ja -tanssia Helsingissä 15.-17.3.2024 Siirtolaisuuteen liittyvät musiikkimuistot talteen Andrew “Antti” Kosolan orkesteri esiintymässä Suomeen matkaaville amerikanja kanadansuomalaisille Lancastria-valtamerilaivan kannella (1929). Si irt ol ai su us in st it uu tt i. tenmusiikkia ja toimii musiikkipedagogiikan aikuiskouluttajana sekä Tapiola Sinfonietan kummilapsikonserttien suunnittelijana ja esiintyjänä. – Taiteet tukevat lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Kulttuurikurkkauksen keskiössä on taiteiden elämyksellisyyden tuominen lasten arjen keskelle päiväkoteihin. Taiteet ovat universaali kieli ja päiväkodeissa kaikki pääsevät osallisiksi toimintaan kulttuuriseen ja sosioekonomiseen taustaan katsomatta. Lisäksi haluamme kannustaa henkilökuntaa käyttämään arjessaan taiteita yhtenä pedagogisena välineenä, kertoo Heidi Tamper. Ilo ja oivallus taiteen äärellä niistä on Kulttuurikurkkaus tehty!” Maarit Aarvala Heidi Tamper Ta m as Pa ra cz ky
36 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 K äytit juuri hetken tarkkailemalla kehoasi. Miltä se tuntui? Tarvitsemme kehoamme kaikkeen. Se on koti sisäelimillemme, sen avulla liikumme; keho on meidän työkalumme. Se kestää paljon, mutta se myös väsyy ja kuluu kuten muutkin työkalut. Siksi sitä täytyy huoltaa ja hoitaa. Miksi kehoa täytyy huoltaa? Kun puhutaan kehonhuollosta, voidaan oikeastaan puhua melko monesta asiasta, sillä sanaa kehonhuolto ei ole tarkasti määritelty. Kehonhuolto ei ole virallinen tieteellinen termi, eikä vastaavaa sanaa löydy esimerkiksi englannin kielestä. Perinteisesti kehonhuollon ehkä mielletään olevan venyttelyä ja joogaa, mutta itse haluan nähdä termin laajemmin. Kehonhuolto on kaikkea sitä, mitä juuri sinun kehosi kaipaa, jotta se toimii kuten sinä haluat. Kehon tarve vaihtelee niin ihmisten välillä kuin eri elämäntilanteissakin. Istumatyötä tekevällä keho voi kaivata kovempaa rasitusta kuin raskasta fyysistä työtä tekevällä. Kovasti stressaavassa elämäntilanteessa keho kaipaa ehkä ennemmin lepoa ja rauhaa kuin kovia punttitreenejä. Kehonhuollossa kannattaa ottaa lähtökohdaksi se, että ylipäänsä liikkuu, sillä ihmiskeho on tehty liikkumaan. Liikunnalla on lukuisia tutkitusti terveyttä edistäviä vaikutuksia, jotka vaikuttavat jaksamiseen ja kehon toimintaan. Liikunta muun muassa kohentaa mielialaa, vähentää stressiä, parantaa unenlaatua sekä ehkäisee ja hoitaa eri sairauksia, kuten sydänja verisuonisairauksia. UKK-instituutti on päivittänyt liikkumisen suosituksia vuonna 2019. Tiivistetysti suositusten pohjalla on riittävä palauttava uni. Tämän päälle rakentuu asteittain viikoittaiset liikkumisen suositukset: paikallaanolon tauottaminen aina kun mahdollista, kevyttä liikuskelua mahdollisimman usein, reipasta liikkumista 2h 30min viikossa tai rasittavaa liikkumista 1h 15min viikossa sekä lihaskuntoa ja liikehallintaa kahdesti viikossa. Yli 65-vuotiaille suositellaan myös tasapainoa harjoittavaa liikuntaa 2 kertaa viikossa. Hyvä uutinen on se, että liikkumiseksi lasketaan aivan kaikki ja viikon liikuntasaldoa voi kerryttää pienistäkin paloista. Kulje vaikka portaat ylös hissin käytön sijaan tai hyppää bussista yhtä pysäkkiä aiemmin ja kävele loppumatka. Mitä muusikkona kannattaa ottaa huomioon? Kun on tarkasteltu sitä, miten liikunta ylipäätään auttaa kehoa toimimaan paremmin, voidaan siirtyä miettimään sitä, mitä erityisesti muusikkona tai musiikin harrastajana olisi hyvä ottaa huomioon kehonhuollon suhteen. Musisoidessa, erityisesti eri instrumentteja soittaessa, kehoa kuormittavina haasteina ovat staattiset ja kehoa äärirajoille vievät soittoasennot ja yksipuolinen rasitus, joita keho joutuu kestämään jopa useita tunteja päivässä. Nämä tekijät altistavat kehoa rasitusvammoille ja kivulle. Esimerkiksi viulua soittaessa erityisesti leuka, niska, olkapäät, selkä ja kädet joutuvat koville. Yksi oleellinen tekijä, jolla kehon sietokykyä fyysistä kuormitusta vastaan voidaan lisätä, on lihaskuntoharjoittelu. Useissa tutkimuksissa on havaittu lihaskuntoharjoittelun vähentävän soittamisesta aiheutuvaa kipua ja tekevän soittamisesta vaivattomamman tuntuista. Avaimena on kohdistaa harjoittelu niihin lihaksiin, jotka soittaessa rasittuvat. Se, mitkä lihakset soittaessa rasittuvat on instrumenttikohtaista, mutta yleensä voidaan puhua kaulan, olkapäiden ja käsivarsien sekä keskivartalon lihaksista. Muusikon kehonhuolto Sanni Saarnisaari Pysähdy hetkeksi ja ota hetki aikaa itsellesi. Hengitä muutaman kerran rauhallisesti sisään ja ulos. Voit sulkea silmätkin, jos haluat. Kulje ajatuksissasi läpi kehosi päästä varpaisiin ja havainnoi mitä tunnet kehossasi. Saatat huomata erilaisia tuntemuksia, kuten kipua, väsymystä, jomotusta, keveyttä, lämpöä tai et välttämättä huomaa mitään erityistä. Liikkumisesta kannattaa tehdä itselle mukavaa ja testata rohkeasti eri lajeja, jotta löytyy itselle mieluisa tapa liikkua. Oli se sitten ulkona luonnon helmassa tai jonkin pallopelin parissa.
37 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Helppo tapa lähestyä lihaskunnon harjoittamista on harjoittelu lisävastuksilla. Jos salilla punttien nostelu kuulostaa tylsältä, saa lihaskuntoa harjoitettua kätevästi myös esimerkiksi kotona tai jos ulkona liikkuminen on mieleen, ei kannata unohtaa myöskään ulkoliikuntapaikkoja. Välineitäkään ei tarvitse erikseen hankkia, sillä käsipainot saa rakennettua, vaikka täyttämällä puolen litran juomapullot vedellä tai hiekalla. Ulkona liikkuessa voi hyödyntää vaikka puita tai penkkejä punnertamalla niitä vasten. Vinkit lihaskuntoharjoittelun aloittamiseen Mutta miten lihaskuntoharjoittelussa sitten pääsee alkuun? Sopivan treenin voi muodostaa valitsemalla 4–5 liikettä, jotka kohdistuvat eri lihasryhmiin. Yhtä liikettä tehdään 10–15 toistoa (=1 sarja), pidetään tauko, ja toistetaan 1-2 kertaa. Vastusta saa olla sen verran, että lopetettuasi jaksaisit tehdä vielä muutaman toiston hyvällä tekniikalla. Harjoittelussa kannattaa ennemmin panostaa toistojen hyvään laatuun kuin määrään. Olennainen osa harjoittelua on myös lämmittely ennen harjoittelua ja jäähdyttely sen jälkeen. Harjoittelu ei vaadi myöskään tunteja vaan jo kahdenkymmenen minuutin aikana ehtii tehdä monta hyvää liikettä. Lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn on syytä panostaa myös ennen soittoa ja soiton jälkeen. Lämmittely valmistaa kehoa rasitukseen ja aktivoi lihakset, jotka soittaessa tekevät työtä. Jäähdyttely taasen auttaa kehoa rentoutumaan ja palautumaan. Hyviä liikkeitä ovat esimerkiksi käsien ja hartioiden pyörittelyt, selän pyöristykset ja ojennukset sekä kierrot. Lämmittelyja jäähdyttelyliikkeitä kannattaa tehdä myös soiton välissä. Soiton aikana on hyvä ottaa tavaksi pitää ainakin kerran tunnissa vähintään viiden minuutin tauko. Tauon aikana keho ja aivot saavat levätä ja keholle voi antaa vaihtelevaa liikettä. Kannattaa ottaa myös tavaksi kappaleiden välissä pyöritellä hartioita ja nousta vaikka seisomaan, jos soittaa istuvassa asennossa. Yksin ei myöskään ongelmien kanssa kannata jäädä. Joskus kotikonstit eivät kipua tai rasitusvammaa helpota tai on tarpeen saada apua ennen kuin mahdollinen kipu tai vamma ehtii pahentua. Silloin on syytä kääntyä ammattilaisen, kuten fysioterapeutin, puoleen. Julkisella sektorilla on mahdollisuus päästä fysioterapeutille tukija liikuntaelinvaivoissa käymättä ensin lääkärissä, varaamalla aika fysioterapeutin suoravastaanotolle. Ammattilaisen puoleen voi hyvin myös kääntyä, jos kaipaa tarkempia neuvoja ja vinkkejä harjoitteluun. Kirjoittaja on fysioterapeutti (AMK). Hänen opinnäytetyönsä muusikon kehonhuollosta sekä sen liite Kehonhuolto-opas muusikoille on osoitteessa theseus.fi. Opinnäytetyössä on paljon enemmän tietoa esimerkiksi muusikoille tyypillisistä tukija liikuntaelimistön ongelmista sekä tuoretta tutkimustietoa aiheesta. Oppaaseen on kerätty kuvien kera vinkkejä tässäkin artikkelissa mainittuihin aiheisiin. Kehonhuollon muistilista: • riittävästi unta ja lepoa • liikuskelua aina kun mahdollista • tekemisen tauottamista vähintään tunnin välein • vaihtelevaa rasitusta keholle • lihaskuntoharjoittelua 2x/vk, 4-5 liikettä, 10-15 toistoa, 2-3 sarjaa • laatu korvaa määrän lihaskuntoharjoittelussa • lämmittely ja jäähdyttely enne soittoa ja harjoittelua ja niiden jälkeen • kehon kuuntelu: mitä kehoni kaipaa tänään? Lihaskuntoharjoittelu ei hienoja välineitä kaipaa. Perinteisten painojen lisäksi vastuksena voi käyttää esimerkiksi kuminauhoja, säilyketölkkejä tai täytettyjä juomapulloja. T änä vuonna julkaistu Ullavan tyylillä -kirja on mahtava paketti Ullavan pelimanneista ja musiikkiperinteestä. Paksu kirja jakaantuu kolmeen osaan: ensimmäisessä kerrotaan perusteellisesti Ullavan pelimanniperinteeseen liittyvistä tanssija hääperinteistä sekä nuorison kokoontumispaikoista. Mielenkiintoista tarinaa karttoineen päivineen! Kirjan toisen osan muodostavat pitäjän soittajien elämänkerrat, jotka on jaoiteltu kirjaan kylittäin. Nämä elämänkerratkin ovat todella mielenkiintoista luettavaa myös ei-ullavalaiselle lukijalle. Pelimannien historioista ja persoonista löytyy monia yhteisiä tekijöitä, esimerkiksi kädentaidot, useiden soittajien kytkökset Perhonjokilaaksoon sekä monen soittajan tai heidän perheidensä Ameriikan siirtolaisvuodet. Kirjan kolmannen osan muodostaa Ullavan nuottikirja, johon nimensä mukaan on kerätty 148 kappaletta ullavalaisten pelimanninen nimissä olleitä tai heidän tunnetuksi tekemiään soitteita. Järvelän Mauno on tehnyt valtavan nuotinnostyön ja lisäksi hienosti analysoi eri pelimannien kappaleita ja on tehnyt niistä myös vertailuja eri Perhonjokilaakson soittajien versioihin ja soittotapoihin. Mauno Järvelä on myös toimittanut Kansanmusiikki-instituutin tänä vuonna julkaiseman Ullavan tyylillä cd-levyn, jolta löytyy kolmen hienon vanhan pelimannin Kalle Puskalan, Aatu Vähälan ja Voitto Laineen soitteita yhteensä 37 kappaletta – ja niiden nuotit löytyvät luonnollisesti nuottikirjasta. Kirja on hieno paketti yhden voimakkaan kansanmusiikkipitäjän historiasta ja nykyhetkestä. Tälläisia saisi ilmaantua lisääkin eri puolilta Suomea. Suuret kiitokset Ullavan kotiseutuyhdistykselle mahtavasta työstä! Antti Kettunen Mauno Järvelä, Pekka Rauhala, Pentti Siirilä-Outi Järvi: Ullavan tyylillä – Ullavan kansanmusiikin historiaa ja nuottikirja Ullavan kotiseutuyhdistys ry 2023 KIRJA
KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 LEVYT 38 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Mikkels sons: Unia, ajatuksia muistikuvia Omakustanne 2023 M ikkels Sons tuo debyyttilevyllään uutta tarjontaa suomenkielisen uusiofolkin puolelle. Varsin sujuvasti akustista perinnettä ja radioystävällistä, popimpaa lähestymistapaa yhdistelevä yhtye on toiminut kentällä jo useamman vuoden ja tämä myös kuuluu ilmeisesti jo tovin kypsytellyllä pitkäsoitolla; kokonaisuus on hyvin soitettua, laulettua ja sovitettua. Hieman irlantilaisen perinnemusiikin ja amerikkalaisen oldtimen sävyjä kotimaiseen juurimultaan lisäilevä kappalevalikoima perustuu vahvasti laulajana toimivan Miika Hynnisen mandoliiniriffittelyyn sekä Oona Yliperttulan maalaileviin viulumelodioihin. Hynnisen laulu tuo useammassa kuin yhdessä kappaleessa mieleen Pauli Hanhiniemen folkimmat tulkinnat. Kappaleiden tunnelmat vaihtelevat sopivasti alkupuoliskon folkpopista hauraankauniin ”Talven se tuo”-kappaleen polskarytmeihin. Kolmetai nelihenkiseksi (promokuviensa ja keikkojensa perusteella) rakentuva kokoonpano on kasvanut levyllään sekstetiksi. Onko tämä sitten levytekninen järjestely vai yhtyeen uusi rakenne, jää epäselväksi. Oli miten oli, musiikki kuulostaa tällä ryhmityksellä mainiolta. Antti-J. Janka-Murros Sähköpaimen: Hämärä Nordic Notes 2023 H ämärän hetket on yhteinen nimittäjä ja punainen lanka Sähköpaimenen uusimmalla äänitteellä. Kolmihenkinen kokoonpano yhdistää konemusiikkia ihmisääneen ja puhaltimiin. Eero Grundströmin konemusisointi täydentää, antaa potkua, tukee, yllättää, haastaa, rauhoittaa, mutta myös antaa tilaa akustisille äänille. Ilmaisuvoimaisesta ja sävykkäästä laulusta, loitsusta ja tarinoinnista vastaa Amanda Kauranne. Puhaltimia ja munniharppua soittaa sielukkaasti Kirsi Ojala. Levyllä vierailee muun muassa mestarikansanlaulaja ja romanimusiikin tallentaja Hilja Grönfors. Levyllä eri aikakerrostumien kansanlauluja soittotyylit sekoittuvat maukkaaksi keitokseksi, joka pitää otteessaan ja rakentaa jännitteitä juuri sopivasti. Hämmentävän monenlaista elementtiä löytyy: loitsuja, rekilaulua, karjalaista, inkeriläistä, pohjoismaista ja suomalaisugrilaista perinnettä. Italian Alpeillakin vieraillaan. Silti kolmikko onnistuu saamaan koko keitoksesta yhtenäisen kokonaisuuden. Ennakkoluulottomalle, kansanmusiikista ja modernien soundien fuusiosta kiinnostuneelle kuulijalle ehdoton kuuntelusuositus! Tämä kokonaisuus on toteutettu tiedolla, taidolla ja tunteella. Minna Raskinen Ilkka Heinonen: Käki RockAdillo 2023 I lkka Heinosen Käki on upea tutkimusmatka jouhikkoon, ikiaikaisen soittimen karheaan, hauraaseen mutta myös voimakkaaseen sointiin. Käki-levy koostuu 100 % soolona esitetyistä kappaleista, joissa karjalaiset tanssisävelmät vuorottelevat idästä ja lännestä Karjalaan virranneiden renessanssija varhaisbarokin sekä hengellisten sävelmien kanssa. Taustalla on perusteellista tutkimusta sekä kappaleiden taustoista että jouhikon soinnin mahdollisuuksista – levyllä kuullaan viittä Rauno Niemisen ja yhtä Heinosen työstämää soitinta, joiden skaala ulottuu Apocalypticasellokvartetin mieleen tuovasta murinasta heleisiin kellomaisiin sointeihin. Levyä kuunnellessa on lähes mahdoton uskoa, että kaikki on tallennettu soolona, ilman päällekkäisäänityksiä – välillä kuulostaa kuin asialla olisi virtuoosinen jousitrio. Heinosen käsissä virtuositeetti ei kuitenkaan ole itsetarkoitus vaan keino luoda perinteestä nousevaa uutta. Improvisaation osuus musiikissa on vahva – ikiaikaiset sävelmät luovat pohjan, josta rakentuu välillä hurjaksi yltyvä matka musiikin syvään päätyyn. Levyn kansilehdykkä on lisäksi poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja avaa sekä jouhikkoa soittimena että kunkin kappaleen taustoja. Kyllä jouhikosta on moneksi! Paul Silfverberg Faso Kan: Tungaladen Global Music Centre 2023 T ungaladen, seikkailija, kulkee Länsi-Afrikkalaisen musiikkija tarinankerrontaperinteen mailla. Levyn kymmenen kappaletta kuvaavat yhdenlaisen läpileikkauksen ihmisyyteen, musiikkisuhteeseen ja juuriin. Afrikkalaiset ja länsimaiset instrumentit muodostavat yhdessä stimuloivan rytmikudoksen, joka tuntuu lumoavan osan soittimista kellumaan grooven virrassa. Groove lähtee helposti elämään myös kuulijan kehossa ja mieli tekeekin tanssia. Kuoromainen laulu maalaa pidempiä linjoja tasapainottaen rytmisyyttä. Länsimaiset instrumentit ovat vierailijoita afrikkalaisen perinteen äärellä ja sulautuvat hyvin kokonaisuuteen. Välillä sooloissa on kuultavissa jazzahtavia mausteita. Saana Pulkkinen Heikki Ruokangas: Karu Orbit577 2023 H eikki Ruokangas ei ehkä ole tuttu useimmille lehden lukijoille, koska hänen genrensä on ollut lähinnä avantgardejazz, ”normaalimpi” jazz ja ambient soittimenaan sähkökitara. Nyt hän on tehnyt ensimmäisen akustisen albuminsa. Kuuntelin Karun ensimmäisen kerran neitseellisesti tietämättä Heikki Ruokankaasta paljonkaan. Kuulokokemus oli, niin, karu. Levyn musiikki oli näille korville aluksi hyvin paljasta, ajoittain kömpelöntuntuista, näin jonkun Vicente Amigon flamencobriljanssiin tottuneelle. Mutta, mutta myöhemmät kuuntelut ja Ruokankaan ajatuksiin ja pyrkimyksiin tutustuminen on avannut musiikin logiikkaa aivan eri lailla. Heikki Ruokankaan musiikillista kasvualustaa on Oulun ja pohjoisen punk, pistepirkot, Kauko Röyhkä ja toki myös muualta tulleet vaikutteet. Pohjoisen rouheus ja jazziin tutustuminen veivät kuin luonnonlakina avantgardimpaan suuntaan eli Ruokangas imi paljon vaikutteita Derek Baileyn kaltaisilta vapaan suunnan jazzkitaristeilta. Karu = kauneus, armollisuus, rehellisyys ja uusiutuminen. Levyn kauneus on peräisin karujen vaaramaisemien pelkistyneisyydestä, armollisuus ja rehellisyys taas levyn aitoudesta ja alastomuudesta. Karu on kuin uuden matkan alku, pois tutusta ja turvallisesta. Kalervo Koskela Seuraavaan lehteen tarkoitetut levyt postiin viivyttelemättä osoite yllä
39 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Captain Cougar: Bonnie Pinetree Records 2023 M ystistä, viipyilevää, unenomaista, sellaisena kuulen Captain Cougarin musiikin. Sen tunnelmiin valahtaa ensimmäisistä tahdeista lähtien ja siellä pysyy. Yhtyeen musiikissa sekoittuvat angloamerikkalainen lauluntekijä-, folkja countryperinteet, progressiivinen rock ja elektroninen musiikki. Sulassa sovussa, hienosti sovitettuna, upeasti tulkittuna, taitavasti esitettynä. Bonnien musiikki ja ihmisen sisäisistä maailmoista kertovat sanoitukset istuvat lämpimästi ja nautinnollisesti sylikkäin. Näissä sfääreissä on mukava kellua, mutta välillä kaipaan, että minut ravisteltaisiin tästä unesta. Sitäkin toki tarjoillaan, ainakin jossain määrin. Liquid Helping Handin mandoliini piristää sointia ja istuu loistavasti CC:n musiikkiin. Tervetulleita ovat myös esimerkiksi Wake Upin ja Weightless, Loveless, Bloodlessin sähkökitaran ja rumpujen revittelyt. Tämä on yhtyeen tyyli, ymmärrän sen. Mutta odotin kuitenkin koko ajan, että musiikki tarjoaisi jotain vielä tärisyttävämpää, joka herättäisi minut kunnolla reaalimaailmaan. Sen jälkeen katoan mielelläni takaisin tähän mystiseen musiikkiutuun. Arja Kangasniemi MeNaiset: Emyt Omakustanne 2023 M eNaiset on välittänyt suomalaisugrilaisia lauluja voimaa nostattaen, vihaa vuodattaen, kyyneliä kirvoittaen ja iloa pulputen jo 30 vuotta. Emyt-levyllä kuullaan sekä verevää perinteistä tulkintaa että erilaisilla ääni-improvisaatioilla ja sovituksilla väritettyä tämän päivän musiikkia. MeNaiset fuusioi musiikkiaan tyylikkäästi: muutos ei ole itseisarvo vaan lauluihin luonnollisesti solahtanut, ajan ja erilaisten ihmisten mukanaan tuoma ja luoma äänimaailma. Näillä naisilla on hallussaan monta valttia. Laulajien erilaiset äänenvärit ja äänialat tekevät yhtyeen soinnista rikkaan ja vaihtelevan. Muusikoiden soolot, omat musiikkimieltymykset ja persoonalliset sovitukset tuovat luontevaa variaatiota kappaleisiin. Perinteisiä elementtejä käyttävistä sovituksista minut pudotti penkiltä Häät, joka yhdistää kolme eri traditioita edustavaa kuoroa, jotka polveilevat päällekkäin soivasti mutta värisyttäviä jännitteitä aiheuttaen. Ema haual soi komean kirkkolaulun tapaan voimakkaana kuin laulamassa olisi kuutta laulajaa isompi kööri. Kirkonkellot-improvisaatiossa naisista irtoavat niin matalalla kumisevat kuin korkealla helkkyvät kellot. Kokonaisuutena Emyt tarjoaa sisuskaluja kärventävää, viileitä väreitä nostattavaa, energiaa synnyttävää, mutta myös tunteita tyynnyttävää musiikkia. Arja Kangasniemi Philip Holm: Trådlös Omakustanne 2023 B arlasti-yhtyeen nokkamies Philip Holm kysyi, josko Kansanmusiikki-lehteä kiinnostaisi äänite, joka on tehty vanhaa ompelukonetta käyttäen. Tottakai kiinnosti. Vinyylin kannessa komeilee vanhasta kauniista ompelukoneesta vaatturin viulu. Soitinrakentajat Mayim Alpert ja Lauri Kallinen olivat toteuttaneet Philip Holmin idean muuttaa ompelukone kampiliiran kaltaiseksi soittimeksi. Levystä kertoo se, että kuunneltuani sitä aika hiljaa monta kertaa, ajattelin vain, että onpa lyhyt äänite. Sitten huomasin, että olin kuunnellut sitä väärällä, nopeammalla, nopeudella. Korjattuani virheen alkoi tapahtua. Ompelukoneeseen on kiinnitetty neljä kieltä, jotka saavat äänensä niitä koskettavasta hartsatusta pyörästä. Soitinta soitetaan lyhentämällä kielen soivaa pituutta sormenpäillä. Levyn A-puoli on kansitekstin mukaan täysin akustisesti äänitetty ilman efektejä. Lopputulos kääntyy ehkä enemmän äänitaiteen puolelle, joskin teoksen kuudennessa osassa tulee mukaan bordunakielen sointi ja selkeä melodia. Alku menee laitteen mahdollisuuksia tutkaillessa. B-puolen toisella ja samalla viimeisellä raidalla käytetään lisäksi elektronisia efektejä korvien ja aivojen huuhteluun ja siirrtyään hieman pitkäkaariseen ambienttiin. Vanhaa sanontaa käyttääkseni: Hieno levy sellaiselle, joka tällaisesta tykkää. Minun mielestäni aivan mahtava. Sauli Heikkilä Emmi Kuittinen: Surun synty Nordic Notes 2023 K ansanmuusikko Emmi Kuittinen on laulaja ja lauluntekijä, jonka työskentely inspiroituu Karjalan ja Inkerin alueen musiikista sekä itkuvirsiperinteestä. Levyn kappaleissa kuuluvat kerrostumat vanhoista runolauluista ja itkuvirsistä aina uudempiin iskelmähitteihin saakka. Surun synty -albumi sisältää Kuittisen sävellyksiä ja sovituksia, jotka on tehty perinnettä kunnioittaen. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu pari klassikkoa (Niin aikaisin, Rentun ruusu), jotka on sovitettu levyn teeman mukaisesti. Kuittisen lisäksi yhtyeeseen kuuluvat Antti Rask (laulu, ukulele, sello), Mimmi Laaksonen (puhaltimet, harmooni, laulu) ja Kirsi Vinkki (viulu, jouhikko, laulu). Kuittisen vahvuus on laulussa, etenkin itkuvirsissä kuten levyn kolmannessa kappaleessa Kurja kyynelikkö, jossa Kuittisen sekä Raskin lauluäänet pääsevät erityisesti oikeuksiinsa. Kantavana teemana on suru ja se onkin yksi vahvimmista tunteista. Usein melankolia ja kaiho koskettaa, mutta surun teemasta huolimatta levy ei varsinaisesti välitä vahvaa surun tunnetta, vaan kertoo siitä eri näkökulmista. Surun synty kysyy, miss on suru synnytelty, kaiho kaunis kasvatettu. Kokonaisuudessa muistellaan nuoruutta, marssitaan surun tahtiin, ikävöidään rakkaiden luo ja haetaan lohdutusta kesäaamun kauneudesta. Senni Heiskanen Hannu Saha & Pakasteet: Taas kerran, äkkiä Bafe’s Factory 2023 V iime vuoden loppupuolella ilmeisesti projektiluontoisena käynnistynyt kanteletaiteilija Hannu Sahan sekä Pakasteet – duon (Jussi Lehtisalo ja Mika Taanila) toiminta on saatu taltioitua nyt myös äänitteen muotoon. Viiden kappaleen mutta lähes 40 minuutin mittainen Taas kerran, äkkiä on jälleen yksi sellaisia levyjä, joiden kanssa ajantaju pääsee helposti katoamaan. Sahan soveltaessa perinteisiä sävelmiä 5-kielisen kanteleen kanssa (sekä perinteisemmin että esimerkiksi erilaisin tavoin preparoituna) Taanilan ja Lehtisalon tehtäväksi jää luoda alle aivan omanlaisensa äänimaisema, jossa tärkeänä elementtinä on syntetisaattorien ja rumpukoneiden lisäksi Taanilan käyttämä vanha puhelinvastaaja. Hienoimpaan kärkeen kappaleiden tunnelmista nousee meditatiivinen Syysruhjeita, jota edeltävä perinteisiin maanitus-, melkutusja muihin tanssisävelmiin pohjaava Vähän suolaa menee puolestaan eteenpäin sellaisella energialla että visuaalinen ajatus voisi olla jonkinmoinen futuristinen kilpa-ajo. Hannu Sahan ja Pakasteiden musiikki ei ole varsinaisesti kuulijalle vaikeaa – kuten usein vastaavanlaisissa tapauksissa saattaa käydä – mutta vaati useamman kuuntelun ennen kuin levyn nerokkaimmat pienet yksityiskohdat alkoivat pirskahdella esiin. Tämä, jos mikä, on kuuntelua kestävän musiikin paras tuntomerkki. Antti-J. Janka-Murros
LEVYT 40 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Pekko Käppi & K:H:H:L: Credo Rockadillo records 2023 Y htyeen viides albumi Credo on kokonaisuudessaan monipuolinen. Levy on äänitetty analogisesti, joka tekee kuuntelukokemuksesta kaikin tavoin mukavan. Soundi on pehmeä ja sitä on miellyttävä kuunnella. Avausraita on tunnistettavaa Pekko Käppiä, mutta heti toisesta raidasta eteenpäin tunnelma muuttuu. Kuulijalle tarjoillaan uusia tuulahduksia afrorytmeistä sekä jouhikon, laulun ja rytmisten kuvioiden kudelmia. Yhtye kertoo, että Credon koko olemus oli taltioida mahdollisimman nopeasti ja ilman mitään suodattimia se tilanne, jossa lukuisat suomalaiset ja Mauritiukselta kotoisin olevan rumpali Gilbert Kuppusamin perinteet ja juuret kohtaavat lopputuloksessa on onnistuttu erinomaisesti. Kulttuurit ja musiikilliset maailmat sulautuvat yhteen todella hienosti ja bändin soitto on yhtenäistä. Levylle on onnistuttu vangitsemaan livesiton mahdollisuudet. Kokonaisuus kuulostaa luonnolliselta. Laura Moision ja Kielo Kärkkäisen laulustemmat tuovat raikkautta kokonaisuuteen. Toiseksi viimeinen kappale Rakkauslaulu on albumin helmi, joka on esitetty kolmen laulajan voimin acapellana. Levy vain paranee joka kuuntelukerralla! Senni Heiskanen Näppärit: Live 2023 Kyyhkysvalssi Mauno72 2023 N äppärit on yksi valloittavimpia orkestereita tällä planeetalla. Varsinkin livenä kokemus on ainutlaatuisen hellyttävä ja silti musiikillisestikin nautittava. Tavallaan näin levyltä kuunneltuna musiikin hämmästyttävä sujuvuus on jonkin verran pois valloittavuudesta ja tilalle tulee enemmän kunnioitus ja ihailu. Miten ihmeessä tämä orkesteri täynnä eri-ikäisiä, soittotaidoiltaan eritasoisia lapsia voi soittaa näin hyvin! Ei mitään anteeksipyytelyä, kompastelua. Komeasta, fanfaarimaisesta aloituskaksoiskappaleesta Condor/Under the Influence aina levyn päättävään Aili Järvelän säveltämään vetoavan kauniiseen Kyyhkysvalssiin asti levy on tasapainoinen, riemastuttava kokonaisuus. Mauno Järvelän työ Näppäreiden eteen on kaiken suitsutuksen arvoinen. Mikä ilahduttavaa on nähdä, että hänen perintönsä on hyvissä käsissä: Järvelän suku Ailin lisäksi eli Alina, Esko ja Pilvi sekä Anna Pulakka, Elina Havia, Siiri Virkkala, Severi Hietala ja Juho Puronaho hoitavat kappaleiden sovitukset. Jopa Loirin bravuuri Naurava kulkuri herää eloon Juho Puronahon taitavana ja hauskana sovituksena kuten myös Pilvi Järvelän sovittama yleisön villitsijä Ajettih de tsiganaiset. Kalervo Koskela Teho: Not a violin duo Lusti 2023 T eho on Tero Hyväluoman ja Esko Järvelän mainio duo, jonka uuden levyn hämäävä nimi viitannee eroon englanninkieliseen termeissä violin ja fiddle. Suomalaisittain kyse on silti viuluduosta (tai taidanpa käyttää arviossa termiä fideliduo), jossa mm. Friggistä tutut pelimannit pääsevät pelkistämään soittoaan musiikin alkulähteille: svengiin, fidelin soinnin tarjoamiin mahdollisuuksiin, vaihteleviin melodioihin ja myös soittokumppanin kuuntelusta aukeavaan improvisaatioon. Duon syvällinen perehtyneisyys sekä suomalaiseen, pohjoismaiseen että Pohjois-Amerikan perinnemusiikkiin kuuluu niin sävellyksissä (jotka ovat avausraitaa lukuun ottamatta omia) kuin monipuolisessa soittotekniikassa. Duolla on selvästi ollut hauskaa soittoa tallennettaessa ja se tarttuu myös kuulijaan. Levykuuntelussa esiin nousevat erityisesti hitaammat kappaleet, joissa kahden fidelin melodiat punoutuvat haikeiksi tarinoiksi. Erityisen koskettava on levyn lopettava Reijo Hyväluoman muistolle sävelletty Jäähyväispoloneesi. Välillä jopa bluesin suuntaan vääntyvät menobiisit rytmittävät puolestaan levykokonaisuutta ja tarjoavat lähtökohdan myös improvisaatiolle. Kaiken kaikkiaan levy vie kuulijan pienen klubin tunnelmaan. Perinteestä nousevaa musiikkia tuoreella otteella. Paul Silfverberg Kasvu EvaCD 2023 K asvu on yksi mielenkiintoisimmista uusista kokoonpanoista: hieno yhdistelmä herkkää ja soinniltaan poikkeuksellisen vahvaa soitantaa ja vahvaa yhteiskunnallisuutta. Hienot tekstit nostavat esiin lajien yhteiselon ja huolen elonkirjon köyhtymisestä. Vahva sanoma on punottu sadunomaiseen ja leikilliseen tunnelmaan, jota on turha luokitella mihinkään jäykkään musiikilliseen lokeroon. Poikkeuksellisen laajan instrumentaation myötä levyn vahva tarina nousee esiin sekä vahvasti että herkästi. Välillä ollaan unenomaisissa tunnelmissa, välillä soitto piiskautuu vahvaksi folk-progeksi. Kasvun takaa löytyy kokenut joukko: Lotta Hagfors laulu, kantele ja kellopeli; Olli Kari haitari, mandoliini, huuliharppu, kellopeli; Oskari Lehtonen perkussiot; Vesa Norilo sello; Kirsi Vinkki viulu, alttoviulu, jouhikko, munniharppu ja kellopeli. Samuli Karjalaisen puhaltimet ja elektroniikka sekä Elina Lappalaisen basso laajentavat vielä muutamassa kappaleessa muutenkin laajaa sointia. Lopputulos voisi olla sekamelska, mutta vahva, levyn läpi kulkeva tarina vangitsee kuulijan vahvasti mukaansa. Vaikka Kasvun maailmaan pääseekin parhaiten rauhoittumalla kuunteluun, oli Haapavesi folkissa hauska katsella miten Kasvun soitto villitsi festivaalien nuorta väkeä hurjaan piiritanssiin. Paul Silfverberg Juippi & Juippi: Muovijeesus ja muita Amerikan ihmeitä Roimamusiikki 2023 M ikko Perkoilan ja Jukka Haikosen duo vie debyyttilevyllään kuulijan läpileikkaukselle amerikkalaisen (perinne) musiikin eri puolista. Countryn, bluesin ja oldtimen klassikot sekä muutamat uudemmatkin sävelmät saavat toki hieman uutta näkökulmaa kielen vaihtuessa, mutta pääosin Perkoilan kynästä lähteneet suomennokset ovat suurilta osin erittäin sanatarkkoja ja komeita käännöksiä alkuperäisteksteistä. Duon perusideana on perinteinen laulun ja kitaran sekä dobron tai mandoliinin tuoma pohja, mutta molempien muusikoiden mahdollisuus käsitellä laajaa valikoimaa erilaisia soittimia tuo levylle suuremmankin bändin kuuloista soundia. Kourallinen vierailijoitakin on mukaan pyydetty tuomaan muun muassa viulun ja perkussioiden väriä sulautuen komeasti kokonaisuuteen. Kappalevalikoima on värikäs, sisältäen niin alan harrastajien kantaohjelmistoa kuin joitakin suuremmallekin yleisölle tuttuja sävelmiä kuten Brother, Can You Spare a Dime, joka kääntyy Perkoilan käsittelyssä tarkemmaksi kuvaukseksi 1930-luvun lamasta verrattuna Vexi Salmen kuuluisampaan (ja kotimaistettuun) tekstiin. Missään tapauksessa en kuitenkaan usko, että Juipin & Juipin tarkoituksena olisi niinkään luoda kilpailua jo olemassaoleville versioille; enemmänkin on hyvin kiintoisaa kuulla miten esimerkiksi Perkoilan käännös ja Pekka Myllykosken laatima, jo lähestulkoon kanonisoitu versio Guy Clarkin Broken Hearted Peoplesta eroavat toisistaan – kummatkin kun ovat erittäin uskollisia lähdetekstille. Kaikin puolin mainio levyllinen amerikkalaisen ja suomalaisen musiikin kohtaamista. Jään odottamaan lisää. Antti-J. Janka-Murros
41 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 I Fäälan: Thre Omakustanne 2023 T rio tarjoaa tunnin verran akustista musiikkia kahden viulun ja kitaran voimin. Muutamassa kappaleessa viulisti Kenneth Nordman hyppää avainviuluun ja kitaristi Tom Forsman luuttuun. Trion kolmas jäsen on viulisti Mats Granfors. Groove on vaivaton ja tanssittava. Levyltä löytyykin 21 kappaletta ja tanssilajeja monipuolisesti marssista polskaan. Osan kappaleista esittää viuluduo, jonka soljuvat stemmat ovat ilahduttavaa kuunneltavaa. Trio on nimensä mukaisesti i fäälan, jalanjäljillä, sillä ainakin näin suomenruotsalaista pelimanniperinnettä pintaa syvemmältä tuntematta myös yhtyeen jäsenten omat sävellykset ovat niin perinteisiin juurtuneita, ettei niitä tyylillisesti erota tradikappaleista. Vuosisatain perinne elää. Saana Pulkkinen Kopla: Puiden puvut Kopla 2022 K opla on jäsentensä nuoresta iästä huolimatta ehtinyt soittaa yhdessä jo 19 vuotta. He ovat voittaneet Pelimanniyhtyeiden Suomen mestaruuden vuonna 2011 ja olivat Kaustisen vuoden 2015 Showcaseyhtye. Kokemus kuuluu levyllä varmuutena, taitona, rentoutena ja monipuolisuutena. EP:n 6 kappaletta on säveltänyt Niilo Oikari. Biisit ovat ihanasti perinteisen kansanmusiikin polkuja kulkevia, ote on nuorekas ja raikas. Koplassa on huikeat 12 jäsentä ja useiden soitinten yhteissoundi on rikas. Sopivissa kohdissa tilaa annetaan enemmän yhdelle, välillä toiselle. EP:n avauskappale Lentäjän siivillä pursuaa svengiä ja saa hytkymään. Linnunpesä-kappale on niin onnistunut, että näen touhukkaat linnut pyrähtelemässä pesimäpuuhissaan. Puiden puvut -kappaleessa kuullaan sitten ihan linnunlauluakin. Ihmisen laulua tällä levyllä ei ole, vaikka sitä on yhtyeen keikoilla välillä kuultu. Eikä tämä levy laulua kaipaa, soitto kertoo kappaleiden tarinat. Tanssijaa ilahduttaa, että kappaleet ovat tanssittavia ja selkeästi osiin rytmiteltyjä. Täytyy myös mainita herkkä ja tunnelmallinen Loviisa Minkkisen maalaus levyn kansissa. Soja Murto Niina Hannula: Sääpäiväkirja Mestarirecords 2023 S ääpäiväkirja on kokkolalaisen Niina Hannulan ensimmäinen soololevy. Levy on kypsä, laadukas ja nautittava. Aivan vuoden ykköslevyjä folkja jazzvaikutteisessa laulelmagenressä tai yksinkertaisesti laulun ja lauluntekemisen genressä. Pari piirua kaupallisempaan suuntaan takaisi Niina Hannulalle kyllä komean uran laulajalauluntekijänä, mutta hän on omin sanoin: alttoviulisti, viulisti, laulaja, säveltäjä, sanoittaja, kapellimestari ja pedagogi, joka työskentelee laaja-alaisesti kevyen ja klassisen musiikin kentällä rikkoen niiden välisiä raja-aitoja. Minulle tulee levystä mielleyhtymiä muutamiin hienoihin laulajalauluntekijöihin ja laulajiin: Tuija Rantalainen, Yona, Anna Eriksson, jopa joskus Pekka Streng olematta kuitenkaan muuta kuin oma itsensä, lämmin ja raikasääninen Niina Hannula. Niina Hannulan laulut ovat aistillisia välähdyksiä luonnon ja tunteiden vuoropuheluista: ”Tuuli kuuli sen, itkun hiljaisen” tai ”Kasvit kauniit kukoistaa, aallot saa mut keinumaan” tai ”Hän voimansa saa metsän tummista helmistä jotka kielen siniseksi värjää. Oi kunpa hän pärjää!” Albumin nimi on osuva: välillä on hyytävää, lumisadetta, välillä aurinkoista ja lämmintä, ja tuuli tuivertaa raikkaana tai laineita keinuttavana. Lauluista ihastuttava Metsän tyttö nousee ensin esiin levyn tyylikkäästä kokonaisuudesta. Antti Kujanpään piano ja Antti Paalasen haitari tukevat hellästi Niinan raikasta laulua. Kaikki levyn laulut kuten pelkistetty Stadion Matti Ojan upeine kitaraosuuksineen ja melodinen instrumentaali Hei, hei ansaitsisivat oman huomionsa. Tämä levy sopii kaikille säille. Kalervo Koskela Mikko Haapoja: Unheard Landscapes Haapojan studio 2023 U nheard Landscapes on musiikkituottaja-äänitaiteilija, jouhikonsoittaja Mikko H. Haapojan debyyttisooloalbumi. Albumin kaikki kappaleet nivoutuvat yhteen ja luovat äänimaiseman, jossa yhdistyy jouhikkoja kantelemusiikkia suurkaupunkien, ikimetsien ja merien ääniin. Haapoja on taltioinut levylle kaupunkija luontoäänimaisemat 2010ja 2020-luvuilla viidellä eri mantereella kiertueiden ja residenssitöidensä lomassa. Musiikki on monikerroksellista ja paikoin jopa yllättävää. Pitkä estetiikka ja arkaaisuus yhdistettynä sähköiseen prosessointiin, iskeviin melodioihin sekä konekomppeihin ei ole yhtään tylsä, vaan jaksaa pitää otteessaan koko 45 minuuttia. Levyllä kuullaan Haapojan pääinstrumentin bassojouhikon lisäksi muun muassa selloa, jouhikkoa, pienkanteleita ja laulua. Päätösraidalla soi myös 15-kielinen kantele Sarah Palun taitavissa sormissa. Unheard landscapes on rauhoittavaa ja ihanaa kuunneltavaa. Tämä levy kannattaa kuunnella hyvillä kuulokkeilla tai äänentoistolaitteilla, että kaikki pienet nyanssitkin pääsevät oikeuksiinsa. Senni Heiskanen Markus Rantanen: Etteivät laulut meiltä unohtuisi perinteenkerääjä Väinö Pesolan matka VakkaSuomeen Puukenkki Kustannus 2023 M arkus Rantasen teos esittelee Väinö Pesolan (1886–1966) elämänvaiheita ja hänen suomalaista musiikkielämää rikastuttaneita aikaansaannoksiaan. Hän on aikanaan kerännyt yhteensä noin 200 kappaletta. Tämä kirja on jatkoa Rantasen vuonna 2019 julkaisemalle laulukirjalle Prenttelin Hessu – värikkään kansanviulistin tarina ja laulut. Vuonna 1909 Pesola teki keruumatkan Vakka -Suomen pitäjiin. Kirjaan on valittu 45 laulua. Pitäjistä tai kylistä esitellään Uusikirkko, Laitila, Kodisjoki ja Karjala. Kirjan ulkoasu on selkeä ja miellyttävä. Kirja etenee Pesolan matkapäiväkirjan mukaan. Nuotinnokset ja soinnutukset on mietitty käyttäjien näkökulmasta sopiviin sävellajeihin. Suurin osa kirjan lauluista on piirileikkilauluja tai rekilauluja. Vaikka tämä lauluvalikoima on edellä mainituista kylistä tallennettu, on moni lauluista tunnettu muuallakin, muun muassa Lehtimetsän siimeksess, Kataja on matala, Tytöt lähti niitylle). Onkin mielenkiintoista nähdä, miten nämä toisinnot eroavat muualla Suomessa tavatuista lauluista. Aineistoa on runsaasti. On arvokasta, että tällaisia julkaisuja tehdään, jotta arkistojen laulut ovat yhä useamman ulottuvilla. Minna Raskinen KIRJA Kuunneltavaa syksyyn kansanmusiikkiliitto.fi/verkkokauppa
42 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 KIRJAT L eena Elina Valkeapää on tutkijana perehtynyt mm. 1800-luvun loppupuolen muinaismuistojen keräilytyöhön ja siihen, kuinka isänmaallisesti innoittunut ylioppilasnuoriso käänsi katseensa talonpoikaiskulttuurin esinemuotoisiin ilmentymiin. Tälle pohjalle syntyy luonteva asetelma tarkastella myös suomalaisen kansallispuvun historiaa. Samalla selviää, millä tapaa näiden keräilyretkikuntien työ on vaikuttanut yhteen rakastetuimmista kansallispuvuistamme. Kirja kertaa huolellisesti, mielenkiintoisesti ja yleistajuisesti tiedossa olevat vaiheet suomalaisen kansallispuvun kehityksessä. Ikoninen, keisarinna Maria Feodorovnaa kuljettanut soutavien naisten lähetystö on kuvattu pukuineen ja pursineen niin elävästi, että kutkuttunut mieli alkaa oitis kaivata kuvaelmamaista uudelleenelävöitystä tapahtumasta. Nykyrekonstruktio kiertyisi jo täydellisenä ympyränä takaisin historialliseen alkupisteeseensä, sillä juuri tämänkaltaisissa “elävissä tauluissa” yleinen suomalainen teollisuusnäyttely vuonna 1876 esitteli osakuntien kokoamia eri pitäjien talonpoikaisia vaateparsia. Kaiken ylhäältä alas suuntautuneen perinteen vaalimisen tavoin kansallispukujen historiassa toistuu tietynlainen ihannoiva ja valikoiva holhoavuus ja vaihtelevat poliittiset päämäärät. Itselleni oli uutta tietoa se, kuinka kansallispukua koulutetun älymystön toimesta markkinoitiin takaisin maaseuturahvaalle, vastineeksi Pariisista käsin sanellulle valtavirtamuodille jota maaseudulla muutenkin sovellettiin aivan liian mauttomasti ja räikeästi. Tuttuja sen sijaan olivat ne kaikessa innokkuudessaan jäsentymättömiltä, hätäisiltäkin tuntuvat tavat, joilla alueellisia pukukokonaisuuksia synnytettiin ennen nelisenkymmentä vuotta sitten alkanutta tervetullutta historiallisuusbuumia. Sääksmäen puvusta purkautuu teoksen punainen lanka, jota kerimällä kansallispukuaatteen elämistä ajassa on helppoa tarkastella. Paula Susitaival V ilho Syrjälä. William Syriala. Bill Syrjälä. Monella nimellä tunnettu Vilho Armas Syrjälä on varmasti yksi tutuimmista nimistä amerikansuomalaista musiikkia tutkineille. 1900-luvun alussa Minnesotaan perheineen matkannut 5-vuotias poika kasvoi taitavaksi viulistiksi, rumpaliksi, trumpetinsoittajaksi ja tarvittaessa laulajaksikin, joka toimi monissa yhtyeissä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Tavattuaan tulevan vaimonsa, myös legendaarista mainetta nauttivan Viola Turpeisen, Williamin elämä alkoi pyöriä vielä enemmän musiikin ympärillä ja hänestä tuli nykyään tuntemamme säveltäjä, levyttävä artisti ja muusikko. Näin kertoilee Heikki Palaskarin kirjoittama pienimuotoinen elämäkerta Billin kyydissä. Palaskarin yhteinen historia Syrjälän kanssa kesti pitkään, vuonna 1979 tehdyn Hiski Salomaasta kertovan dokumenttielokuvan ”Lännen lokari” kuvausmatkasta alkaen aina Syrjälän kuolemaan saakka. Kirjasta käy ilmi miesten läheinen ystävyys ja tämä on varmasti ollut sekä pontimena että suurena apuna materiaalin kokoamista ajatellen. Kirjan toinen puolisko koostuu lähes kokonaan valokuvista, joiden myötä lukija pääsee kurkistamaan sekä Syrjälän elämään että amerikkalaiseen historiaan läpileikkauksena viime vuosisadalta. Etenkin ensimmäisten vuosikymmenten kuvat ja lehtileikkeet ovat mielenkiintoista tutkittavaa. Kirjan sisältö on jossain määrin pintaraapaisumainen; reilun 40 sivun verran tekstiä sisältävä osuus ehtii käydä asiat hyvin pääpiirteittäin läpi. Tämä on kuitenkin ilmeisesti ollut jossain määrin tekijän tarkoituskin. Esipuheessa Palaskari mainitsee koonneensa vain osan tallentamastaan materiaalista tähän kirjaan, aineisto on talletettu kokonaisuudessaan Kaustisen Kansanmusiikki-instituutin arkistoon. En panisi pahakseni, jos Palaskari vielä julkaisisi aiheesta syväluotaavammankin teoksen. Tällaisenaankin Billin kyydissä antaa kuitenkin hienon ja lämminhenkisen kuvauksen yhdestä amerikansuomalaisen musiikkiperinteen merkkimiehistä. Antti-J. Janka-Murros V allattoman laivan laulut -kirja ja -cd on varsinainen puuhapaketti, joka sopii lapsiperheen iloksi tai materiaaliksi varhaiskasvatukseen tai musiikinopetukseen. Liisa Kallion sanoittamat ja Soili Perkiön säveltämät laulut kertovat erilaisista laivallaseilaajista monisävyisin sävelin, ilokseni myös duurija molliasteikoista poikkeavin asteikoin. Kappaleet on kirjoitettu kirjassa sekä nuottiviivastolle että kuvionuoteiksi eli jokainen nuotti on merkitty omalla värillä soiton opiskelua helpottamaan. Lisäksi kirjasta löytyy valtavasti ohjeita esimerkiksi erilaisiin leikkeihin, askarteluihin, ruoan tekoon ja kuvallisiin harjoituksiin. Joillakin tehtävillä on opettava merkitys, esimerkiksi lelujen lajittelun avulla kannustetaan jätteiden lajitteluun. Loiskis-yhtyeen levyllä kirjan 11 kappaletta esitetään sekä laulettuna että karaoketaustoina. Ilahduin siitä, miten niissä johdatetaan erilaisten musiikkityylien, esimerkiksi latinorytmien maailmoihin. Lauletuissa versioissa säestys himmailee minun makuuni liikaa laulun taustalla, mutta kyllä muusikot väläyttävät niissäkin kynsiään. Kirveli Kannenkuuraajan rouheat viuluosuudet kiidättävät kuulijan kunnon kansanmusiikkijameihin, ja Noita Kannonnokan svengaava säestys herättää eloon mystisen melodian taikamaiset tunnelmat. Karaokesäestysten pamahtaessa ilmoille muusikot pääsevät irti. Jalat vetävät vaistomaisesti lattialle, kun soimaan lähtee Vallattoman laivan sähäkkä räppitausta, johon räppäysvihjeitä annetaan kirjassa, sekä esimerkiksi sambarytmeissä keinuva ja tinapillin tahdissa tanssiva Maailman merillä. Täti Eulaaliassa Loiskiksen laulu svengaa kuin Club For Five. Trubaduuri Timjamissa avainviulu, klarinetti ja lapsikuoro soivat itkettävän kauniisti. On mahtavaa, että levyllä esitellään harvemmin kuultuja soittimia, kuten busuki, kitarabanjo ja bodhran. Lisäksi mukana on jokaisen käsillä olevia soittimia, kuten tiskiharjalla läimitty pahvilaatikko, kattilankannet ja lusikat – ja niiden tekemistä opetetaan myös kirjassa! Uskon, että kokonaisuudesta irtoaa tekemistä pitkäksi aikaa, ja se myös innostaa ideoimaan lisää. Ja tästä kaikestahan pääsee parhaiten selville, kun kokeilee kirjan ja levyn toimivuutta todellisten asiantuntijoiden eli lasten kanssa. Arja Kangasniemi Liisa Kallio, Soili Perkiö, Piia Säpyskä, Loiskis: Vallattoman laivan laulut. Loiskis 2023 Leena Elina Valkeapää: Kansallispuvun kulttuurihistoria Vastapaino 2023 Heikki Palaskari: Billin kyydissä: Vilho Armas Syrjälä 1898-1993 Heikki Palaskari 2023 Rauni Rokka: Ekalele – Ukulelen soiton alkeet Aviador 2023 E kalele on suunnattu aloittelijoille. Rauni Rokka on käynyt kanadalaisen James Hill Ukulele Initiative -metodin koulutuksen ja välittää nyt ilosanomaa eteenpäin oppaan muodossa. Metodi perustuu mahdollisimman pelkistettyihin sointuihin perinteisten kolmisointujen sijaan. Näin komppaaminen ei vaadi suurta sormivoimistelua. Mukana myös hieman musiikinteoriaa ja ukulelen soiton perusteet. Kappaleissa on soinnut ja melodia myös tabulatuureina. Perinnekappaleiden rinnalla on monta Rauni Rokan omaa kappaletta. Tästä on hyvä aloittaa ukulelen soitto. Sauli Heikkilä
43 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Bjørn Aksdal og Elisabeth Kvaern: Langeleiken – heile Noregs instrument Institutet for sammenlignende kulturforskning Novus forlasg, Oslo 2021 Keskiaikaisen langeleikin soitto on ollut luonnollinen osa norjalaista musiikkia jo yli viisisataa vuotta. Langeleik on soitin, joka koostuu pitkänomaisesta resonanssilaatikosta, jossa on yhdestä kolmeen melodiakieltä, joita painetaan nappuloita vasten, ja useita rinnakkaisia säestyskieliä, jotka soivat vapaasti. Bjørn Aksdal ja Elisabeth Kvaern ovat kirjoittaneet yli viisisataasivuisen kirjan, joka käsittelee soitinta sen tiedon kautta, mitä tekijät ovat saaneet soittimesta, niiden rakentajista ja soittajista. Kirja esittelee langeleikperinnettä ja soittimia Pohjois-Norjasta lähtien. Kirjan lopussa on luettelo 306 soittimesta, jossa on mainittu mm. soittimen paikkakunta ja ikä. Kirjan tekijät haluavat jakaa näkemyksiä ja tietoa langeleikistä, sekä tavoittaa kansanmusiikista ja -soittimista kiinnostuneet muusikot, museoväen ja opiskelijat sekä oman ja muiden kulttuurien ja genrejen musiikista kiinnostuneet lukijat Langeleikenin juuret ovat peräisin keskiajalla luostarikouluissa käytössä olleesta monokordista, joka antoi Keskiajalla sysäyksen useiden kielisoittimien kehitykselle, kuten esimerkiksi otelautasitra scheitholtille. Tenskalaisen tutkijan Hortense Panumin mukaan scheitholtin kansanomaisia jälkeläisiä ovat norjalainen langeleik, islantilainen langspil ja hollantilainen humle. Myös Suomessa on soitettu scheitholt-soittimia ja ne tunnetaan nimellä harpu. Langeleikiä on soitettu Norjassa yli 500 vuotta, ja soitin on yksi vanhimmista edelleen käytössä olevista kielisoittimista. Useissa kulttuurikouluissa lapsille ja nuorille opetetaan langeleikin soittoa ja se on mukana erilaisissa konserteissa ja äänitteillä. Langleikin soittajilla on oma yhdistys, Norsk langeleikforum. Vuonna 1987 Ringve Musikkmuseum avasi näyttelyn ”Leve langeleiken!” 1990-luvun aikana kiinnostus langeleikia kohtaan kasvoi. Paikallisista langeleikperinteistä alettiin kirjoittaa ja rakennuskursseja järjestettiin eri kylien vanhoihin soittimiin perustuen. Vuonna 2007 Norjan kansallinen musiikkija soittimien museoverkosto (The Music Network) teki aloitteen useiden norjalaisten museoita ympäröiviltä alueilta löytyvien soittimien rekisteröimiseksi. Työn tuloksena syntyi tietoa soittimista ja nämä soittimet valokuvattiin ja kuvailtiin. Vanhin tiedossa oleva langeleik on Gjövikin lähellä sijaitsevan Vardalin kylän Petter Hasvoldseterin soitin vuosiluvulla 1524. Tanskan Funenissa sijaitsevan Rynkebyn kirkon katossa on 1560-luvun fresko, jossa on 30 musiikkia soittavaa enkeliä, jotka soittavat langeleikiä muistuttavaa soitinta. Kirja ei esittele ensisijaisesti musiikkia, jota soitetaan langeleikillä, eikä kirjan tekijöillä myöskään ole tavoitteita tarjota täydellistä yleiskuvaa soittimesta. Kirjassa tutustutaan soittimen tutkimusperinteeseen ja tarkastellaan vanhempia historiallisia lähteitä, jotka kertovat sen käytöstä eri puolilla maata. Tekijät eivät kuitenkaan halunneet tarkastella vain vanhempaa, historiallista aineistoa, vaan he kirjoittavat myös langeleikin soittoperinteestä, uudemmasta langeleikistä, ja paikasta, joka langeleikilla on norjalaisessa yhteiskunnassa ja kansanmusiikissa. Kirjassa on kehitetty yksinkertainen typologia. Soittimet on luokiteltu seuraavasti: rakenne, pituus, leveys, korkeus, muoto, kielet, virityskoneistot ja valmistustavat. Soitin on jaettu neljään erilaiseen ryhmään valmistustavan mukaan. Soittimista voi lukea niiden historiaa. Alkukirjaimet ja vuosiluku voivat auttaa löytämään omistajan, soittimen valmistajan tai käyttäjän. Yhteensä 306 rekisteröidystä langeleikista,166 ovat ”uusia soittimia”. Näistä 29 kuuluu rakentajille Valdresin Oystre Slidressä. Uusi langeleik-malli kehitettiin Valdresissa samaan aikaan kun soitin oli poistunut käytöstä suurimmassa osassa maata. Perinne tanssinukkejen käyttämisestä langeleikin soitossa on säilynyt elossa tähän päivään asti. Langeleikin soittajat 1800-luvulla olivat puoliammattimaisia esiintyjiä, jotka kiersivät toreilla ja matkustivat suuriin kaupunkeihin ansaitakseen rahaa. Oikeassa kädessään olevalla narulla soittaja sai kehyksessä roikkuvan nuken tanssimaan soittaessaan musiikkia ja näin loi ilmiön, joka on viihdettä ja kansantaidetta. Langleik on myös esimerkki kansantaiteesta. Se esittelee käsityötaitoa yhdessä rikkaiden taiteellisten ilmaisumuotojen kanssa, joilla on syvät juuret paikallisissa perinteissä, jotka heijastavat vallitsevaa estetiikkaa. Vanhemmista soittimissa on runsaasti koristeltuja. Vuonna 1957 Norjan viulunsoittajayhdistys (Landslaget for spelemenn) perusti valtakunnallisessa kansanmusiikkikilpailussa ensimmäistä kertaa erillisen luokan langeleikille ja muille vanhemmille kansansoittimille. Monet langeleikin soittajat osallistuivat tähän kilpailuun, joka järjestettiin Fagernesissä Valdresissa. Myöhemmin langeleik on otettu käyttöön myös muilla areenoilla, kuten konserttisaleissa ja teattereissa. Langeleik-kirjan tekijöitä täytyy onnitella onnistuneesta projektista, sillä langeleik on kirjansa ansainnut. Kirjassa on erittäin paljon mielenkiintoista tietoa ja valtavan paljon valokuvia. Tällaisia kirjoja soisi kirjoitettavan kaikista Pohjoismaisista kansansoittimista. Helppoa se ei ole. Se vaatii aivan mielettömän paljon tutkimustyötä. Jonkunlainen yhteistyö Pohjoismaisten soitintutkijoiden kesken olisi tervetullutta, sillä meillä on kaikilla samat soittokoneet kaikissa maissa. Rauno Nieminen Artikkeli on ilmestynyt ruotsiksi toukokuussa Folk & Musik -verkkojulkaisussa, jonka julkaisija on Svenska Litteratursällskapet. fom.journal.fi w w w .fo lk w or ld .d e/ 7 5 /e /l an ge le ik .h tm l
44 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Marraskuussa 5/5 Viiden monipuolisen kansanmuusikon muodostama party-pelimannipumppu 5/5 juhlii vuonna 2023 pyöreitä! Yhtyeen 10-vuotista taivalta juhlistetaan esittämällä parasta akustista poljentoa albumeilta 5/5 (2014) ja Festarifiilis (2019), sekä vielä levyttämätöntä tuotantoa. Viiskauttavitosen musiikki pohjautuu energiapitoiseen sekoitukseen perinteistä suomalaista pelimannitanssimusiikkia ja amerikkalaista bluegrassia. Originaalit sävellykset, ripaus tämän päivän musiikillisia vaikutteita ja mukavat muusikot kruunaavat musiikillisen jättipotin, joka ei tiettävästi ole tähän päivään mennessä jättänyt ketään kylmäksi. 5/5: Miia Palomäki viulu Arttu Mäkelä kitara Lauri Kotamäki 3-rivinen haitari Sampsa Kujala kontrabasso Joonas Ojajärvi mandoliini www.viiskauttaviis.com Konsertit: Oulu, RioLive tiistaina 7.11. klo 19 Seinäjoki, Kalevan Navetta keskiviikkona 8.11. klo 19 Tampere, Kulttuuritalo Telakka torstaina 9.11. klo 20 Rusko, Ruskotalo perjantaina 10.11. klo 17.30 Helsinki, Musiikkitalon ravintola, Helsinki Folk Party lauantaina 11.11. klo 21 Joulukuussa Nooli NOOLI on tämän hetken kansanmusiikin soundi. Muusikot Aino Kinnunen ja Oona Sinkko tarjoilevat keikoillaan kokonaisuuden, joka on kuulijalle silkkaa herkkua raaka-aineinaan virtuoottiset melodiat sekä täyteläiset harmoniat. NOOLI:n debyyttialbumi Kesä ei lopu koskaan julkaistiin vuonna 2019. Joulukuussa 2023 julkaistaan NOOLI:n toinen albumi, Tanssihuuma, ja luvassa on kattaus uutta ja makeaa tanssimusiikkia. Tanssihuuma -levyllä ovat edustettuina perinteiset suomalaiset kansantanssityylit, muun muassa sottiisi, polska ja katrilli. Kaikki levyn kappaleet ovat uusia sävellyksiä, jotka kukoistavat perinteisen suomalaisen kansanmusiikkiperinteen ja uuden popmusiikin soundimaailman välisellä maaperällä. Albumin mukana pääsee tunnelmallisiin latotansseihin, mutta myös tanssiklubille reivaamaan kuin viimeistä päivää! Vauhdikkaiden polkkien jälkeen hengästynyt tanssija pääsee pysähtymään valssiin lähdön hetkellä sekä sinisen hetken haikeuteen polskan parissa. Nooli: Aino Kinnunen, viulu Oona Sinkko, harmooni www.noolimusic.com Konsertit: Helsinki, Cafe Roasberg lauantaina 2.12. klo 20 Mäntyharju, Kulttuurisali keskiviikkona 6.12. klo 14 Kannus, Kahvibaari lauantaina 9.12. klo 21 Kaarina, Kaarina-sali keskiviikkona 13.12. klo 18 Tampere, Kulttuuritalo Telakka torstaina 14.12. klo 20 Kiertueyhtye paikkakunnallesi? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilaja tarjoilukuluista, äänentoistosta tilan / bändin niin vaatiessa, Teostokuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen, teille jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2024 omavastuuosuus on 140 euroa / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä liiton tuottajaan: Maarit Aarvala, +358 44 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Suomen Kansanmusiikkiliiton kiertueyhtyeet syksyllä 2023: 5/5 Nooli Jim m y Tr äs ke lin M ik ko M al m iv aa ra
KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 30 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Sähköpostiosoite Puhelinnumero Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Jäsenedut Linna Vesa: Rakkaudesta musiikkiin – matka sävelten salaisuuteen (kirja) 16,80 € (norm. 21 €) Otra: Sytelee (cd) 12 € (norm. 15 €) Ilkka Heinonen Trio: Lohtu (cd) 16 € (norm. 20 €) Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta www.kansanmusiikkiliitto.fi. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. Myyn miesten kansallispuvun paidan ja liivin sekä puukon ja helavyön. Kaikki ovat käyttämättömiä. Koko on suunnilleen 52. Hintapyyntö on yhteensä 1000 euroa. Puku on Helsingissä. Keijo Kauppinen 045 1194555 kkkauppinen@protonmail.com Merkit Pelimannien suoritusmerkit Pronssinen pelimannimerkki Emilia Lajunen, viulu ja avainviulu, Helsinki, Kaustisella 11.7.2023 Susanna Oksanen, huuliharput, Helsinki, Kaustisella 11.7.2023 Susanna Paju, harmonikka, Helsinki, Kaustisella 11.7.2023 Hopeinen pelimannimerkki Tiina Rampa, laulu, Pori, Kiikoisissa 1.7.2023 Taru Mäkimattila, 2-rivinen harmonikka, Vesilahti, Kaustisella 11.7.2023 Tiina Kettu, Kauhava, viulu, Kaustisella 11.7.2023 Heini-Maria Brenyah, 2-rivinen haitari, Turku, Kaustisella 11.7.2023 Kultainen pelimannimerkki Johanna Arvola, tenorisaksofoni ja huilu, Vihti, Kaustisella 11.7.2023 Jimmy Träskelin, huuliharput, Kemiönsaari, Kaustisella 11.7.2023 Onnea!
46 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Kanteleliiton toiminnanjohtaja Sanni Virta leijailee maailmankaikkeuden ensimmäisen ja hienosti onnistuneen Kanteleen päivän jälkimainingeissa, mutta onnistuu vastaamaan ymmärrettävästi Taustapeili-toimittajan kysymyksiin. Millaisen tien olet käynyt nykyiseen toimeesi? Valmistuin Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmästä 2021 kanteleensoittajana. Saman tien pääsin opiskelemaan Taideyliopistoon taidejohtajuusja yrittäjyys -maisteriohjelmaa. Kevääksi on töiden ohella tarkoitus saattaa opinnot loppuun. Kanteleliittoon päädyin, koska olin aina halunnut sinne. Olin erilaisissa rooleissa tekemässä lehteä ja istuin hallituksessa ja viime syksynä aukesi toiminnanjohtajan toimi ja tässä ollaan. Työsi on osa-aikainen, mitä muuta teet? Olen tehnyt erilaisia tuottajan töitä opintojen ohella vuodesta 2017. Ehdotin Musiikkitalolle kesäistä konserttien sarjaa ja siitä innostuttiin. Olen tuottanut sitä siitä asti. Suurimpana vuonna on ollut melkein 70 konserttia. Alussa konserteissa esiintyi vain opiskelijoita, mutta sittemmin on ollut isompiakin nimiä. Lisäksi olen tehnyt Kaustinen Folk Music Festivalille Elävän perinnön ohjelmakokonaisuutta ja Kansanmusiikkiinstituutissa myyn Tallarin keikkoja. Jääkö sinulle näiden toimien lisäksi aikaa toteuttaa itseäsi taiteilijana? Nyt elän sellaista aikakautta, että löysin opintojen aikana palon tuottamiseen ja hallintopuolen hoitamiseen. Rakastin soittamista, mutta nyt keskityn tähän toiseen puoleen. Minua kiinnostaa, mikä on kulttuurin rooli yhteiskunnassa ja miten luovat alat pärjäävät taloudellisesti. On myös motivaatio saada näitä hienoja asioita suurempien yleisöjen tietoisuuteen. Tähän astisten toimien kautta olen saanut hienot verkostot ja haluan käyttää niitä hyväksi. Ehkä tulee vielä soittamisenkin aika. Mutta tämä on vain saman asian toinen puoli. Mitkä ovat liiton keskeisimmät tehtävät? Se on alan edunvalvoja ja tiedottaja. Lisäksi kommunikointi on tärkeää niin alan sisällä kuin myös sidosryhmien kanssa. Verkostoitumistyö on avainasemassa. Kanteleliitto on myös suunnannäyttäjä ja tapahtumien järjestäjä. Teemme myös lehteä ja pidämme yllä verkkosivuja. Miten Kanteleliitolla menee nykyään? Liitolla menee hyvin nykyään ja on mennyt jo pitkään. Meillä on osaavaa ja idearikasta porukkaa hallituksessa. Kanteleen päivää vietettiin ensimmäistä kertaa 16.9. Miksi kantele tarvitsi oman päivän ja gaalan? Vaikka olemme jakaneet tunnustuksia jo pitkään, ajateltiin, että kanteleella on maassamme sellainen asema kansallissoittimena, että haluttiin sille oma päivä. Tavoitteena on saada kanteleenpäivästä virallinen liputuspäivä. Sen lisäksi, että järjestettiin tapahtumia eri puolilla Suomea, haluttiin koota yhteen perustajajäseniä ja kutsua myös musiikkialan ja -kulttuurialan vaikuttajia. Näkyvyyttä toivottiin ja sitä myös saatiin. Gaala ja koko päivä onnistui hienosti ja siitä on kiittäminen mahtavaa tiimiä tapahtuman takana. Tapahtumia oli yli kymmenellä paikkakunnalla ja gaalassa oli sali täynnä. Helsingissä keskuskirjasto Oodissa soitti flashmobissa 150 soittajaa. Yhteisön voima sykähdyttää. Kanteleita nähdään lavoilla ja kuullaan levyillä soittamassa kaikenlaista musiikkia. Mitä on tapahtunut? Olemme onnistuneet saamaan kanteleen soittimeksi soittimien joukkoon. Martti Pokelan ja kumppaneiden aloittama työ on ollut määrätietoista ja pitkäjännitteistä. Kun kantele on soittimena uudistunut, niin miten se on vaikuttanut Kanteleliiton toimintaan? Miltä tulevaisuus näyttää? Tulevaisuus näyttää hyvältä. Innostunut hallitus on hyvin monialainen ja monet tyylit vain rikastuttavat toimintaa. Soitinrakennuksen turvaamista pitää vielä tehostaa, että kanteleita olisi saatavilla tulevaisuudessakin. Lisäksi haaveilen kansainvälisen yhteistyön lisäämisestä, kantelehan ei ole yksin suomalainen soitin vaan sen kaltaisia soittimia soitetaan monessa muussakin maassa. Kansainvälisyys kyllä jo jonkn verran toteutuukin jälleen ensi toukokuun kansainvälisissä kanteleensoittokilpailuissa. Kanteleella menee loistavasti. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Sanni Virta Nimi: Sanni Virta Syntynyt: 1994 Kotipaikka: Espoo Koulutus: MuM Toimi: Toiminnanjohtaja, tuottaja kantele.net Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Elle-Riin Volmer
47 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2023 Orivesi All Stars –kurssi Opettajana Antti Järvelä ja Timo Alakotila. Tervetuloa mukaan millä tahansa soittimella svengaavan Orivesi All Stars –yhtyeen riveihin! Pelimannikurssi mandoliinille Opettajana Jarmo Romppanen. Opetus jaksotetaan niin, että soiton eri osa-alueet ja soittajien tasot tulevat paremmin huomioitua; aamulla yhteissoitto kaikille (Heikki Lahden ohjelmisto), lounaan jälkeen säestys/komppaus sekä soittotekniikka ja -tyylit erikseen aloittelijoille ja pidemmälle ehtineille (60 min/ryhmä), iltapäivällä kertaus tekniikasta ja kompeista kaikille sekä yhteissoitto (maakuntateema EteläPohjanmaa ja makuja muualta maailmasta). Kappaleiden nuotit ja soittolista lähetetään osallistujille etukäteen marraskuun puolivälissä (maakuntateeman nuotit samat kuin viime vuonna). Etäosallistuminen mahdollista, jolloin kannattaa ilmoittaa, mitkä päivän teemat kiinnostavat. Sisällöstä voi kysellä Jarmolta, puh. 050 5853847. Viulukurssi Opettajana Suvi Oskala. Viulukurssilla perehdytään viululla säestämisen saloihin suomalaisten ja pohjoismaisten kansanmusiikkikappaleiden siivittämänä. Sävelmien opettelun ja vapaan säestyksen harjoittelun lisäksi tutustumme riffien ja muiden säestyskuvioiden luomiseen ja käyttöön eri tanssilajeissa. Opetus tapahtuu pääosin korvakuulolta, havainnollistavia nuottiesimerkkejä lukuun ottamatta. Soitettavista sävelmistä on mahdollisuus saada myös nuotit näin halutessaan. 2-rivisen haitarin alkeiskurssi Opettajana Miia Palomäki Kurssi juuri sinulle, joka olet alkanut haaveilla 2-rivisen haitarin soittamisesta, tai jopa hankkinut jo sellaisen. Tule mukaan, aiempaa soittotaitoa ei tarvita. Ota mukaasi G-vireinen 2-rivinen haitari, avoin mieli ja tule opettelemaan uusi soitin. Myös mahdollista saada soitin lainaksi, jos et vielä omista 2-rivistä! Laita lisätietoihin tarve lainasoittimesta. Vain lähikurssina. 2-rivisen haitarin kurssi Opettajana Pekka Pentikäinen Sinulle, jolla perussoittotaidot jo hallussa kaksirivisessä. Kurssilla kertaillaan perusasioita ja opetellaan leppoisassa tempossa uusia sävelmiä Suomesta, Skandinaviasta ja Euroopasta. 2-rivisen tyyli ja tekniikka Opettajana Leija Lautamaja. Kurssilla opetellaan kotija ulkomaisia kansanmusiikkikappaleita ja perehdytään erilaisiin soittotyyleihin ja tanssilajeihin. Tutkimme vähärivisten haitareiden erilaisia soittotekniikoita ja monipuolista ilmaisuvoimaa. Kurssin opetusmetodina korvakuulolta oppiminen, myös nuotit tarjolla niitä haluaville. Kurssi tarkoitettu soittotaitoa jo paljon kartuttaneille. Karjalaisen kansanlaulun kurssi Opettajana Maari Kallberg. Kurssilla tutustutaan Karjalan eri alueiden lauluihin sekä teoriassa että laulamalla. Vain lähikurssina. Jouhikkokurssi Opettajana Ilkka Heinonen Jouhikkokurssilla perehdytään perinteiseen jouhikkomusiikkiin Karjalasta ja Virosta, ihmetellään jouhikon erityistä soittoasentoa sekä tutustutaan jouhikon historiaan. Kurssi sopii vasta-alkajille ja vähän pidempäänkin soittaneille, oma soitin mukaan. Lyömäsoitinkurssi Opettajana Oskari Lehtonen. Kurssilla perehdytään kansanmusiikissa yleisesti käytettyjen lyömäsoitinten perustekniikoihin ja harjoitellaan valmiuksia toimia kansanmusiikkiyhtyeissä. Kurssin pääpaino on komppauksessa, mutta myös melodista soittoa ja improvisaatiota sivutaan. Soitamme sottiisia, polskaa, valssia ym. tanssilajeja, jonka lisäksi voimme perehtyä vanhempien perinnelajien estetiikkaan. Kurssi soveltuu lyömäsoittimia jo soittaneille, mutta myös aloittelijoille. Omia soittimia ei tarvita, mutta niistä on apua. Jos sinulta löytyy joku seuraavista soittimista, tai saisit sellaisen lainaksi, ota mukaan: Pimpparauta (triangeli), cajon, kalvotamburiini, sheikkeri, lusikat. Lisäksi voit tuoda mukanasi minkä tahansa muun lyömäsoittimen. Kaikille löytyy varmasti jotain käyttöä. Kansantanssikurssi Opettajina Maiju Laurila, mestarikansantanssija Antti Savilampi, Heidi Palmu ja Marcus Blomberg. Antti Savilampi lupautui vielä tulemaan mukaan! Hän opettaa omasta tuotannostaan muutaman ryhmätanssin ja lisäksi paritanssivariaatioita. Maiju Laurila opettaa kansantanssikoreografioita sekä vapaasti vietyä paritanssia. Lisäksi opetellaan myös koreografioita ja variaatioita, joissa yhdistyvät perinteiset kansantanssin paritanssit ja uudempi paritanssi kuten foksi ja fusku. Heidi Palmu ja Marcus Blomberg ohjaavat suomenruotsalaisia koreografioita, mm. menuetteja, polskia ja enkeliskoja. Kurssin pelimannina toimii Osmo Hakosalo. Kansantanssikurssi toteutuu, jos sinne saadaan vähintään 16 tanssijaa. Pääset kurssille jäsenhintaan, jos olet jonkun kansantanssijärjestön tai Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsen. Ilmoittaudu nyt ja kutsu kaverit mukaan! Vain lähikurssina. Oriveden kansanmusiikkija tanssikurssit 2023 Murikassa Teiskossa ja osittain etänä Tule mukaan iloiseen joukkoon hakemaan uutta virtaa harrastukseesi Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämille kansanmusiikkija tanssikursseille 27.-30.12. Murikkaan Tampereen Teiskoon! Spaosasto rentouttaa hikisen kurssipäivän jälkeen lähikurssilaisia. Jos kurssi on vain lähikurssina, lukee se esittelytekstin lopussa. Etäkurssilainen pääsee seuraamaan opetusta ja kurssin loppukonserttia. Kurssien hinnat: Kurssihinta sisältää opetuksen ja täysihoidon: Jäsenet 390 €, ei jäsenet 415 €. Majoittuminen tapahtuu kahden hengen huoneissa, yhden hengen huoneista lisähinta 90 € koko ajalta. Pelkkä opetus jäsenille 175 €, ei jäsenille 200 €. Päiväkävijät voivat ostaa opistolta haluamiansa aterioita (aamiainen 8,50 €, lounas 14 €, kahvi 8,50 €, päivällinen 14 €) Etäkurssin hinnat: Koko kurssi etänä 95 eur. Etäkursseja ei tallenneta. Materiaali jaetuissa kansioissa. Opintoseteli eläkeläisille, työttömille ja maahanmuuttajille: 40 €/hlö enintään 50 henkilölle. Kokoaikaisesti lomautettu saa saman tuen kuin työtön, osa-aikaisesti lyhennettyä työaikaa tekevää tai osa-aikaeläkeläistä tuki ei koske. Varaslähtö kurssille: Murikkaan voi tulla jo tapaninpäivänä. Illalla on vapaamuotoiset jamit! Ylimääräinen majoitus ja aamiainen maksaa 48 €. Järjestämme omakustanteisen edestakaisen linja-autokuljetuksen Murikkaan Tampereelta. Laita tieto tarpeesta ilmoittautumislomakkeeseen. Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Ilmoittaudu marraskuun loppuun mennessä Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Ilmoittautumislomake ja lisätiedot löydettävissä Oriveden kurssin sivulta: www.kansanmusiikkiliitto.fi/koulutukset/ Kysy lisää: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Päivi Ylönen-Viiri, 0500 431 913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Järjestäjät: Suomen Kansanmusiikkiliitto yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa. Kansantanssikurssin yhteistyökumppanina Nuorisoseurat. Ve liJu ss i Li et sa la
1.–12.11.2023 Shashank Subramanyam (IN) · Windborne (US) Mehrnoosh Zolfaghari (IR) · Nihiloxica (UG) · Pekko Käppi Flamencoduo Murtola & Widenius · Myrddin & Imre (BE) NoSax, NoClar (FR) · Sattuma duo (RU-KR) · Loimolan Voima Ulla Pirttijärvi & Ulda · Mostar Sevdah Reunion (BIH) · Trio SonCe (UA) Wishamalii (PS-JO, FI) · Lasten Etnosoi! …ja paljon muuta! Katso koko ohjelma: etnosoi.fi Helsinki · Espoo · Tampere · Porvoo · Turku · Oulu