• Irtonumero 8 € 3 • 2024 6 Pinnin Poikien omat tiet MUKANA PELIMANNI-LIITE 14 Nathan Riki Thomson haluaa ylittää kulttuurirajoja 18 Viljandin kansanmusiikkifestivaali ihastuttaa 35 Soitinrakentajien esittelyt alkavat
• 2 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 SISÄLTÖ 3 • 2024 17 35 18 KOLUMNISTI Niko Peltonen Viljandi Pärimusmuusika festivaalilla kohtaa niin leppoisuutta kuin hurmostakin. Pinnin Pojat eivät harjoittele Pääkirjoitus............................................................................................................4 Ajassa: Tuulentei – Pokela ...............................................................................5 Unto Kukka – Ihmetyksien kautta kansanmusiikkikentälle ..........10 Esittelyssä Mia Reba: Äänen löytämä laulun lähettiläs ...................13 Nathan Riki Thomson – Kulttuurirajojen yli täytyy luoda yhteyksiä ...................................................................................14 Etno-Espan avajaisissa kuultiin tulevaisuuden kansanlaulu ........20 Pelimanni-liite Koplan ensimmäiset 20 vuotta! .................................................................21 Uudenmaan nurkka ........................................................................................22 Heikki Rassi uudeksi oltermanniksi ........................................................22 Nuottiliite yhteissoittokappaleet Lapista ..............................................23 Varsinais-Suomen kuulumisia ....................................................................27 Huuliharpistien ja SM-kisat 2024 Orivedellä .......................................27 Espoon pelimannit salonkiorkesterina ..................................................28 Kansanomainen paritanssi elää nousukautta .....................................29 Myllerrys-leirin suosio yllätti järjestäjät ...............................................29 Muistoissamme .................................................................................................30 Kansalaisfoorumin koulutustiimi tukee oppimista ...............................31 Jouhikko toi Yuki Hattorin Ikaalisiin .......................................................32 Kansanmusiikkiyhtye Kiurut keikalla Olympiastadionilla .............34 Ethnoleiriläiset ovat maailmanlaajuinen verkosto ...........................36 Levyt ja kirjat .....................................................................................................38 Taustapeilissä Kenneth Nordman .............................................................46 6 Sa ul i H ei kk ilä Sa ul i H ei kk ilä Sa ul i H ei kk ilä Vilppu Vuori rakentaa perinnesoittimia ja toimii oppaana Hattulan kirkossa.
• 3 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 ALKUTAHDIT 35 vuotta sitten perustettu ja alkuvuosina kolme levyä tehnyt Salamakannel julkaisee uutta musiikkia. Bafe’s Factory teki yhtyeen kanssa sopimuksen viime kesänä Kaustisella. Uusi albumi, IV, julkaistaan tämän vuoden lokakuussa. Neljännen levyn musiikki sisältää moninaisia tunnelmia sydäntä särkevän lyyrisistä kaunosävelistä kirkonkellosoittoon, Chicagon valssiin, polskaan ja polskettiin tai humppaan. Kielisoittimistot helisevät niin akustisesti että kuin efektoidustikin. Olennainen osa Salamakannelta ovat yhtyeen jäsenten persoonalliset sävellykset. Salamakanteleessa soittavat kanteleita Hannu Saha , kitaraa Antti Kettunen , bassoa Kimmo Känsälä ja viulua, nyckelharpaa ja mandoliinia Arto Järvelä . Pääasiassa instrumentaaliyhtyeenä tunnetun orkesterin uudella levyllä vierailee kaksi hienoa kansanlaulajaa, Jonna Tervomaa ja Ismo Alanko sekä JPP String Quartet . Salamakannel juhlistaa levynsä julkaisua marraskuussa kiertueella eri puolilla Suomea. Salamakannel tekee paluun Salamakannel, Antti Kettunen (vas.), Kimmo Känsälä, Hannu Saha ja Arto Järvelä allekirjoittamassa levytyssopimusta Bafe´s Factoryn kanssa Kaustisella kesällä 2024. Su sa nn a Sa lo ka nn el St af fa n Li nd st rö m Hilja Grönfors Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kunniatohtoriksi Maija Kauhasesta vuoden alumni Taideyliopisto vihki kunniatohtoreiksi kuusi taiteen alalla ansioitunutta henkilöä maisterija tohtoripromootion yhteydessä 16.–18. elokuuta. Yksi heistä oli Hilja Grönfors . Kunniatohtorin arvo myönnettiin Grönforsille hänen työstään perinteisten romanilaulujen tulkitsijana sekä romanien lauluperinteen kerääjänä ja tallettajana. Taideyliopiston kunniatohtoriksi voidaan nimetä kyseisen yliopiston arvojen mukaisesti toimiva henkilö, joka on erityisen ansioitunut taiteen alalla, kehittänyt taiteen koulutusta, edistänyt taiteen asemaa tai vahvistanut taiteen merkitystä yhteiskunnassa. Kunniatohtoriksi vihkiminen on korkein huomionosoitus, jonka yliopisto voi myöntää. Ta id ey lio pi st o/ Pe tr i Su m m an en Sibelius-Akatemian Vuoden alumni on kansanmusiikin aineryhmästä vuonna 2015 musiikin maisteriksi valmistunut Maija Kauhanen . Monipuolinen äänitaiteilija tulkitsee itse säveltämäänsä, sanoittamaansa ja sovittamaansa musiikkia kanteleperinnettä ja improvisaatiota villisti sekoittamalla. Laulun ja kanteleen ohella Kauhanen käyttää lyömäsoittimina muun muassa tuulikelloja, emaliastioita ja pukinsarvia. Visuaalisuus on tärkeä elementti monitaiteellisen artistin alati kasvavassa repertuaarissa, mikä näkyy lavalla näyttävinä asuina ja valoteoksina. Vuoden alumnien valinta on vuosittain jaettava tunnustus Taideyliopiston kasvateille, jotka ovat toiminnallaan vahvistaneet taiteen ja taiteilijakoulutuksen ainutlaatuista arvoa ja merkitystä. Vuoden 2024 alumnit ovat nuoria tekijöitä, jotka erottautuvat näkemällä toisin ja löytämällä uusia taiteen tekemisen tapoja ja yhteyksiä. Maarianhaminan kulttuurihistoriallisessa museossa avattiin syyskuun lopussa näyttely kitaranvalmistuksen historiasta Suomessa. Suurin osa kitaroista on peräisin Staffan Malmströmin kokoelmasta, joka on ollut esillä aikaisemmin Raaseporin Kitarakartanossa. Näyttelyyn tulee esille noin viisikymmentä kitaraa. Ensimmäistä kertaa esillä on ahvenanmaalaisen Bernhard Lindforsin kitaroita ja myös hänen tekemiään eläinveistoksia. Näyttelytekstit kirjoittaa soitinrakentajamestari Rauno Nieminen. Nostalgitarr-näyttely Maarianhaminassa museum.ax/museer-sevardheter/alandskulturhistoriska-museum Bernhard Lindforsin rakentama kitara. La ur a Iis al o
• 4 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 PÄÄKIRJOITUS KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 3 (215) 2024 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. 0500 431 913 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Antti J. Janka-Murros, Jaana-Maria Jukkara, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Pauliina Pajala, Miia Palomäki, Hanna Poikela, Sofia Timonen ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Pinnin Pojat, kuva: Sauli Heikkilä Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 4/2024 ilmestyy 5.12. aineistot 11.11. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Kuka sitä konsertissa meteliä piti mitä hä? Kuluvana kesänä olen joutunut jälleen kerran miettimään konserttien äänenvoimakkuutta. Olen itse syyllinen siihen, että oma kuuloni on jo vaurioitunut ja poden tinnitusta. En voi sanoa siitä hirveästi kärsiväni, mutta olisin mieluummin ilman korvissani jatkuvasti soivaa kohinaa ja vinkumista. Onneksi se on pysynyt toistaiseksi siedettävänä ja yritän pitää sen edes nykyisellä tasolla. Ainoa lääketieteellinen hoitokeino on siedätys. Kuuulon alenemaa korjaan Helsingin kaupungin maksamilla kuulolaitteilla. Kuuloni muuttuminen on tehnyt kovaääniset konsertit entistä sietämättömämmiksi. Äänenvoimakkuudesta puhuttaessa kaikki tietävät desibelin. Moni saattaa myös tietää, että desibeliasteikko on logaritminen. Harvalla on ymmärrystä siitä, mitä se tarkoittaa. Omakin fysiikan ymmärrykseni on vähäinen, mutta jotain jaettavaa sain selville. Nollan desibelin äänenpaine on hyttysen ääni kolmen metrin päässä. Kuuloliiton sivujen mukaan keskustelun äänenpainetaso on 50-70 desibeliä riippuen sen kiihkeydestä. Liikenneja ravintolamelu pyörivät 80 desibelin ympärillä, konsertissa äänitaso nousee jo sataan desibeliin. Suihkukoneesta irtoaa vähintään 130 desibeliä. Logaritmisuus tarkoittaa sitä, että äänenpaine kymmenkertaistuu jokaisen belin nousussa. Myös se, kuinka paljon kuulo ääntä kestää on logaritminen. Terveys ei vaarannu kahdeksan tunnin työpäivässä 85 desibelin melussa, mutta 95 desibelin metelissä voi olla vain tunnin päivässä turvallisesti ja sadassa desibelissä 15 minuuttia. Väitän, että kesäkokemuksiini mahtuu useita sadan desibelin ylityksiä. Voin joskus pahoin ruumiini resonoidessa hurjalla volyymilla ajettuihin todella mataliin taajuuksiin. Tuska-festivaalissa en ole koskaan ollut, mutta voin hyvin kuvitella, mistä sen nimi tulee. Metallimusiikin tapahtumaan menevä tietää riskit ja varautuu suojaamaan kuulonsa, mutta liian kovaan äänentoistoon alkaa törmätä jopa kansanmusiikkifestivaaleilla. Mietin, mitä järkeä on äänenvoimakkuuksissa, jotka on pakko vaimentaa terveyssyistä henkilökohtaisin suojaimin? Mietin myös, mitä järkeä on miksata yhtye niin, että massasta ei pysty erottamaan laulua tai yksittäisiä instrumentteja. Valitin erään festivaalin taiteelliselle johtajalle äänenvoimakkuudesta. Hän osin myönsi ongelman, mutta totesi, että on jännittävää, kuinka valituksia aiheuttaneilla yhtyeillä oli oma miksaaja mukana. Eihän tämä uusi asia ole. Muistan oman ensimmäisen rintalastan tärinäni Sleepy Sleepersin konsertissa Vanhalla ylioppilastalolla joskus 1980-luvulla. Mutta tekniikan kehittyessä suihkukoneiden kanssa kilpaileminen äänenvoimakkuudessa on aina vain helpompaa ja halvempaa. Veikkaanpa, että kansanterveys saa näin viljellystä sadosta vielä riesan terveydenhuollon budjettiinsa. Mutta hyvät miksaajat, kertokaa minulle miksi. Sauli Heikkilä Oikaisu: Edellisen lehden kanteen oli lipsahtanut vahingossa numeroksi 3, kun piti olla 2. Pahoittelemme tapahtunutta..
• AJASSA Tuulentei – Pokela 5 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: Soila ja Jyri Sariola Kuva: Jyri Sariola/ Teemu Mattson Kanteletaiteilija Martti Pokelan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Isoisänsä merkittävää musiikillista perintöä juhlistaakseen Sariolan sisarukset; Soila, Jyri ja Petteri julkaisevat levyllisen uusia kappaleita. Pokelan mainio persoona sekä hänen ainutlaatuinen ja monipuolinen taiteensa ovat jättäneet syvän jäljen hänen lapsiinsa, lapsenlapsiinsa ja lapsenlapsenlapsiinsa. Tämä perintö ilmenee edelleen heidän tavassaan ymmärtää ja luoda musiikkia sekä hahmottaa sävelten merkityksiä. Pokela oli kotoisin Haapavedeltä, mutta päätyi Helsinkiin opiskeluidensa vuoksi. Hän vietti viimeiset päivänsä Vartiokylän kotitalossaan Tuulanteissa (2007). Tästä syntyikin myös yhtyeen nimi: Tuulentei. Tässä nimessä kaikuu myös Pokelan Tuulikumpu-levyn kokeelliset musiikilliset matkat 1950–1960-luvuilta. Tuulenteita ei alunperin perustettu yhtyeeksi, vaan prosessi lähti vuonna 2018, kun sisarukset tekivät ensimmäisen kerran Haapavesi Folkeille “Tuulentei – Martti Pokelan jalanjäljissä” konserttikokonaisuuden. Suuren suosion saanut esitys nähtiin toistamiseen nyt juhlavuonna 2024. Tätä yhtyettä varten sävelletty uusi musiikki ja kaikki uudet sovitukset vanhoista kappaleista pohjautuvat Pokelan elämäntarinaan – niin hänen improvisaatioihinsa, lauluihinsa kuin kantelekappaleisiin, joita hän on esittänyt. Albumi äänitettiin Espoossa Jyrin Mimix Studiolla, jossa yhdistettiin mukaan Martin kanteleensoittoa sekä hänen ennenkuulumatonta improvisoitua jouhikon soittoaankin Tuulantei-kodin olohuoneessa. Sitä Jyri oli äänittänyt yli kaksikymmentä vuotta sitten, 2000-luvun alussa. Tuulentei sukeltaa Pokelan tuotantoon tunteella tuoden siihen myös tuoretta näkökulmaa. Levyllä, kuten levynjulkaisukonsertissakin voivat sisarukset nykyteknologian ansiosta soittaa yhdessä isoisänsä kanssa, käyttäen hänen alkuperäisiä musiikkiraitojaan. Tavoitteena on välittää Pokelan merkittävää elämäntyötä kansanmusiikin parissa nykypäivän yleisölle. Vaikka Tuulentei on albumiprojektina kertaluontoinen, niin liveesitykset elävät omaa tarinaansa. Lavalla saatetaan nähdä trion lisäksi Pokelan lapsenlapsenlapsia ja tietenkin heidän mumminsa Eeva-Leena Pokela. Levy julkaistaan isänpäivänä, joka sattuu olemaan tänä vuonna Martin päivä, sunnuntaina 10.11. Levynjulkistuskeikka on seuraavana lauantaina Helsingissä 16.11. klo 14.00, Korjaamon Culture Factoryssa. Lisätietoja lipunmyynnistä ja tulevista keikoista: Facebook sivulta: Tuulentei tai tiina.vihtkari@sublime.fi
• Kimmo Pohjonen ja Arto Järvelä – Pinnin Poikien omat tiet Sauli Heikkilä 6 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 A rto Järvelän ja Kimmo Pohjosen Sibelius-Akatemiassa 1980-luvun lopussa alkanut yhteistyö olisi voinut varmasti jatkua pääelinkeinona vaikka vuosikymmenet. Keikkaa piisasi Suomessa ja maailmalla viihdeohjelmia myöten. Ystävykset ihmettelevät vieläkin, mistä riitti energiaa hoitaa kaikki, kun kummallakin oli Pinnin Poikien lisäksi useita kokoonpanoja. Kimmo laskee soittaneensa niihin aikoihin noin kymmenessä yhtyeessä ja Arton keikkatahtia kuvastanee Kaustis-viikon esiintymiset. – Eräänä hulluna vuonna minulla oli 49 keikkaa festivaalin aikana, olisiko ollut vuonna 1988. Tämä jääneekin epäviralliseksi ennätykseksi, sillä nykyään yhdelle ryhmälle annetaan vain pari soittoaikaa. Samanlainen meno jatkui oikeastaan koko seuraavan vuosikymmenen, eikä kumpikaan ole kokenut juurikaan suvantovaiheita monikymmenvuotisilla urillaan. Tiet risteävät Mooses Pässissä Arto Järvelä opiskeli kuuluisalla SibeliusAkatemian kansanmusiikin koulutusohjelman ensimmäisellä vuosikurssilla, joka aloitti vuonna 1983. Kahden ja puolen vuoden opiskelun jälkeen hän päätti hoidella armeijan pois opintojen välissä. Armeijan jälkeen tuli kutsu osin Suomen valtion rahoittaman kansanmusiikkiyhtye Tallarin riveihin. Kun hän palasi opintojen äärelle, oli Sibelius-Akatemiassa opiskelemassa myös Kimmo Pohjonen. – Olin tippunut Niekusta pois ja jatkoin opintojani vuosikurssilla, jonka yhtye oli nimeltään Mooses Pässi. Siinä alettiin touhuamaan Kimmon kanssa, Arto muistelee. Arto ja Kimmo päättivät tehdä tutkintonsa sovitusten osalta duona ja valitsivat soittimikseen kielisoittimet ja huuliharput, joita Kimmo oli alkanut soittaa SibeliusAkatemiassa ensimmäisenä. Sellaisia kokoonpanoja ei tuolloin ollut. – Haluttiin olla omintakeisia muutenkin ja soittaa pelimannimeiningillä sen kummemmin sovituksia tekemättä, Kimmo kertoo. Siitä alkoi Pinnin Pojat. He panivat merkille myös, että molemmat olivat hämäläisiä, Arto Hattulasta – vaikka kaustislaiseen Järvelän sukuun kuuluukin – ja Kimmo Viialasta, 50 kilometriä Hattulasta länteen. Niinpä duo loi itselleen hämäläisen identiteetin ja päätti soittaa hämäläistä musiikki. Alussa vitsinä, mutta ajan mittaan aivan tosissaan. – Siihen aikaan ratsastettiin aika lailla Häme-identiteeteillä. Se oli myös piruilua siihen aikaan meitä hieman naurattaneelle kotiseutuidentiteetin ylikorostamiselle, jota siihen aikaan kansanmusiikissa harrastettiin, Kimmo virnistää. Kovin paljon nostetta ei hämäläisellä kansanmusiikilla aikaisemmin ollutkaan. – Vuosikymmenien aikana ollaan esitelty todella paljon hämäläistä musiikkia ympäri maailmaa, Arto kertoo. Hämäläisyydestä tuli tavaramerkki, samoin pukujen käyttämisestä esiintymisasuina. Siitä ovat ehkä saaneet vaikutteita niin Sväng kuin Antti Paalanenkin . Nimeä ei vielä ollut, mutta kun tuli kutsu keikalle Töölön kirjastoon, niin sellainen piti keksiä. – Kuortaneella oli pelimanni Elias Sorvari , jonka taiteilijanimi oli Pinni. Soitettiin nimikysymyksen tullessa vastaan juuri Pinnin polskaa ja siitä se poimittiin, Kimmo kertoo. Pinniksi kutsutaan Pohjanmaalla myös pienen pojan pippeliä. Tuore duo ei suunPinnin Pojat -duon hykerryttävä ja rivakka yhteissoitto alkoi 35 vuotta sitten. Nykyään duo keikkailee harvoin, mutta säännöllisesti. Harjoituksia ei tarvitse pitää, soitto alkaa kursailematta siitä mihin se edellisellä keikalla jäi. Ti m o K irv es Pinnin Pojat vuonna 1994.
• 7 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 nitellut mitään erityisen huolella. Tyyli, nimi ja musiikki tulivat luonnostaan ja lennosta. Tuohon aikaan elettiin kansanmusiikin suosion ties monettako nousukautta Värttinöineen, ja Pinnin Pojille tuli tilausta. Keikkoja tehtiin ahkerasti Suomessa ja maailmalla, julkaistiin kaksi levyä, Pinnin Pojat vuonna 1992 ja Gogo 4 vuonna 1994 ja vierailtiin muiden levyillä. Mestarikansanlaulaja Erkki Rankaviidan kanssa duo teki levyn vuonna 1996. – Kesällä 1994 Kaustisen festivaaleilla oli Tyylien salat -konsertti, jossa olimme Erkin kanssa mukana. Silloin päätettiin aloittaa yhteistyö. Saman vuoden joulukuussa olimmekin jo Karijoella Erkin luona suunnitttelemassa ja harjoittelemassa ohjelmistoa, Kimmo muistele. Pinnin Poikien kiihkeimmän jakson loppupuolella 1996-1997 yhtye oli Pertti Reposen sketsiohjelman Olen finni vakiovieras. Niihin aikoihin alkoi kiire painaa, ja päätettiin yhdessä hiljentää duon tahtia ja keskittyä enemmän muihin mielenkiinnon kohteisiin. Niitä on kummallakin riittänyt. Kimmo puurtaa ideat todeksi Kimmo Pohjosen kiihkeä kansainvälinen ja vertaansa vailla oleva ura on kulkenut Pinnin Poikien tavoin luontevasti ja rypistämättä. Töitä se toki on vaatinut. Kimmon työmoraali onkin ihailtava. – Tulen työhuoneelle joka arkiaamu noin yhdeksään mennessä ja alan töihin. Inspiraatioita on turha etsiä, maailma on ideoita täynnä. Niiden toteutus vaatii vain työtä, Kimmo kertoo. Vaikka hän on ollut hyvin monessa mukana, kansainvälisistä kokoonpanoista Ismo Alanko Säätiöön ja yhteistyöhön maailman tunnetuimman klassisen jousikvartetin Kronoksen kanssa, kaiken keskiössä on ollut soittaminen sooloartistina. Se, millaisena taiteilijana Kimmo Pohjonen tänään tunnetaan, sai alkunsa Sibelius-Akatemian opintojen lopussa tehdystä soolokonsertista. – Olin soittanut sitä sun tätä huuliharpun ohella – viulua, kannelta, jouhikkoa – ja päätin palata viisiriviseen, joka oli alun perin pääsoittimeni. Sibelius-Akatemiassa en sitä ollut soittanut. Konserttikokonaisuuteen vaikutti myös se, että olin käynyt opintomatkoilla Tansaniassa ja Argentiinassa. Noilla matkoilla tajusin että oman jutun tekeminen soittimella, joka on parhaiten hallussa olisi ehkä palkitsevin lähtökohta ensimmäisessä soolokonsertissa. Konsertti kuului Sibelius-Akatemian Kallio-Kuninkala -festivaalin ohjelmistoon ja Kimmo halusi esitellä haitarin uudessa valossa. Elektroniikka tarjosi siihen mahdollisuuden. Kimmo on vienyt äänenvahvistuksen ja sen manipuloinnin ei vain seuraavalle tasolle, vaan seuraaviin kerroksiin, joissa vain taivas on rajana. Kimmon haitari on aivan tavallinen vapaalehdykkäsoitin, mutta hän pystyy myös ohjelmoimaan akustisen soittimensa jokaisen näppäimen tuottamaan erikseen mitä tahansa synteettistä ääntä tai modifioimaan haitarin omaa ääntä esimerkiksi neljä oktaavia alemmas. Kimmon haitarin käytöstä elektroniikan kanssa on kirjoitettu aikaisemmin Riffi -lehdessä ja Kimmo kertoo siitä myös syksyllä ilmestyvässä Haitari -lehdessä. Hänellä ei ole salaisuuksia tekniikan suhteen. Kimmo Pohjonen musiikin maisteri, s. 1964 Taiteellinen toimnta 2000 luvulla Merkittävimmät teokset/sävellykset Zone (2020-2024) Vabadus (2022) Magna (2022) UNIKO (2021) Breath (2017 -2019) Energy Soundscapes (2017) Ultra Organ (2016 -2017) Cold Storage 2015 Halli (2015) Sensitive Skin (2015) Sibelius Karjalan korpiteillä (2015) POHJONEN ALANKO (2015) Kimmo Pohjonen 50 v-juhlakonsertit (2014) Romani katusoittajat (2012) Bright Shadow (2012) Haitari painia (2010) Maamoottori Sinfonia (2008) UNIKO (2004) Kalmukki Sinfonia (2000) Kimmo Pohjonen soolo (1998 2024) Merkittävimmät levytykset 2022 Voice of Northern Lowland CD Pohjonen Alanko 2018 Northern Lowland EP Pohjonen Alanko 2015 Sensitive Skin (Ondine/Naxos) Kimmo Pohjonen soololevy 2012 Murhaballadeja (Ondine/Naxos) Heikki Laitinen / Kimmo Pohjonen 2011 Uniko (Ondine/Naxos) Kronos Quartet / Kimmo Pohjonen 2009 Quiver (2009 Rockadillo/Westpark) KTU (Trey Gunn, Pat Mastelotto, Kimmo Pohjonen) 2005 8 Armed Monkey (2005 Rockadillo/ Westpark) KTU (Trey Gunn, Pat Mastelotto, Kimmo Pohjonen) 2005 Uumen (Rockadillo/Westpark ) Kimmo Pohjonen / Eric Echambard 2004 Iron Lugn (Soyuz Russia) Kimmo Pohjonen Soolo compilation 2002 Kalmuk (Rockadillo/Westpark) Kimmo Pohjonen / Tapiola Sinfonietta 2002 Kluster (Rockadillo/Westpark) Kimmo Pohjonen / Samuli Kosminen Kuva-ja äänituotannot, musiikin sävellys Invisible Demons dokumenttti 2021 Nälkämään Sampo dokumentti (2016) Cold Storage -tanssielokuva (2015) Soundbreaker-dokumentti (2014) Jadesoturi (2006) Palkinnot Pohjoismainen NPU-Palkinto 2022 Monialaisen taiteen valtionpalkinto 2016 Etno Emma 2016 Pro Finlandia 2012 Vuoden Esteettinen teko palkinto 2012 Jussi palkinto 2007 Teosto palkinto 2003 Vuoden muusikko 2002 Vuosikymmenien aikana ollaan esitelty todella paljon hämäläistä musiikkia ympäri maailmaa. M in na H at in en Kimmo Pohjonen Huvilateltan 60 -vuotisjuhlakonsertissa elokuussa 2024. Sa ul i H ei kk ilä
• 8 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 – Olen ollut aina hyvin avoin, koska haluan kehittää haitaria maailman monipuolisimmasta soittimesta vielä monipuolisemmaksi ja siksi jaan kaiken tietoni mielelläni sille, joka siitä on kiinnostunut. Mitä kaikkea soittimellani nykyään teen on hyvin vaikeaa avata tällaisessa haastattelussa lyhyesti, huokaa Kimmo. Pohjosen soolokonserteissa on aina ollut myös visuaalinen ulottuvuus. Kimmo tekeekin mielellään yhteistyötä niin visualistien kuin valosuunnittelijoidenkin kanssa. Joskus on mukana ollut myös tanssija, kuten duetossa Minna Tervamäen kanssa vuonna 2014 ja esiintymisissä Tero Saarisen kanssa. Soolojen ohella hän on esiintynyt niin klassisten orkestereiden kuin urkutaiteilijoidenkin kanssa. Uniko -teosta hän on esittänyt useiden orkestereiden kuten Kronos-kvartetin ja Tõnu Kaljusten johtaman Tallinnan kamariorkesterin kanssa. Viimeksi mainittu oli mukana elokuussa Helsingin juhlaviikkojen 60-vuotisjuhlakonsertissa. Kotona ja ulkomailla Kimmo kertoo kansainvälisen uran saaneen kunnon vauhdin maailman suurimmasta maailmanmusiikin markkinointitapahtumasta Womexista vuonna 1997. – Siitä lähti jokin kummallinen hype vaikka yleisöä oli vain nelisensataa. Kaikki puhuivat siitä koko viikonlopun ja vuosien jälkeen minulle on tultu sanomaan, että ”mä oon nähnyt sut”. Tuskin ne kaikki on siellä olleet… Loisteliaitten ja suurtenkin kansainvälisten tuotantojen keskellä Kimmo on ehtinyt vuosien varrella tehdä kotimaassakin kaksikin erityistä ja hyvin sympaattista projektia. Kimmon kanssa esiintymässä ovat olleet niin painijat kuin maamoottoritkin. Moottorimagiaa-esityksessä maamoottorit tahdittivat Kowan Teknologian päivillä Rämsössä Kimmon soittoa ja Ismo Alangon laulua vuonna 2011. Mukana olivat myös tanssija Reijo Kela ja sirkustaiteilija Ville Walo . Haitaripainia -esitys sai ensi-iltansa vuonna 2010. Kimmo halusi tuoda hienon kadonneen perinteen painin ja haitarimusiikin yhdistämisestä uudessa muodossa lavalle. Esityksen koreografian teki tanssija ja koreografi Ari Numminen . – Nämä projektit ovat sosiaalisuuden kannalta olleet kyllä vaativimpia. Paljon helpompaa on työskennellä muusikoiden kanssa. Mutta jos ne tyypit, jotka eivät normaalisti toimi taiteen alueella, saa mukaan omalla visiolla, niin onhan se mieletöntä. Kimmo on esittänyt molempia projekteja myös ulkomailla Australiaa myöten. Unohtaa ei sovi myöskään pientä, mutta inhimillisesti äärettömän arvokasta projektia, jossa Kimmo soitti konsertin Helsingissä tapaamiensa romanikatusoittajien kanssa äitienpäivänä 2012 hermostuttuaan hyljeksivään suhtautumiseen kaduilla kerjääviin romaneihin. Kimmon musiikissa on sanomaa. Helsingin Juhlaviikoilla ensi-iltansa saanut teos 60 zone ottaa kantaa niin sotiin, ilmastonmuutokseen kuin metsätuhoihinkin, mutta tuo samalla yleisölleen myös lohtua. Marraskuussa se nähdään Tamperetalossa jatkeena Helsingin 60-vuotisjuhlakonsertille. – Kimmo on luonut oman musiikillisen tyylisuuntansa tavalla, johon ei joka poika pysty. Olen aina arvostanut sitä, kuten myös konserttien visuaalisuutta ja kantaaottavuutta, kiteyttää Arto ystävänsä uraa. Arton luonteva urakehitys Siinä missä Kimmo lähti mellastamaan maailmalle luoden uutta musiikillista tyylisuuntaa, on Arton ura nojannut koko ajan vahvasti perinteeseen. Ulkomaan keikkoja on vuosittain 10-15, ja kotimaassa niitä on senkin edestä. Tällä hetkellä Arto on ollut neljä vuotta jälleen Tallarissa 65 prosenttisella työajalla, ja se merkitsee säännöllisten tulojen lisäksi paljon reissaamista kotimaassa. Tallarin ohella Arto soittaa muun muassa WAOssa, Nordik Treessä ja JPP:ssä, tekee soolokeikkoja, studiokeikkoja ja opettaa. Uraan yhtyeitä mahtuu Arto Järvelä musiikin maisteri, s. 1964 Sävellyksiä n. 160, sanoituksia 25, sovituksia n. 425 kpl Nuottikirjat Nordik Tree Music Book (NDTB20) 2020 Nordik Tree Contradans (NDTB21) 2021 Åboländska Låtar (OAP2) 2014. Åboländska Låtar 2 (OAP3) 2021. JPP nuottivihkot 1 (1988), 2 (1990) 3 : History (2000) ja 4 : StringTease (2002). Arto Järvelä plays fiddle (OAP1) 2000. Frank Hietalan nuottikirja (KIJ 46) 1998. Tärkeimpiä yhtyeitä ja levytyksiä Ampron Prunni (AMPRCD06) 2006 Anssi Känsälä Band Lastu (AKCD17) 2017 The Helsinki Mandoliners (KICD 38) 1995 Erik Hokkanen & Lumisudet: Kaustinen, Texas (OMCD 65) 1995 Cool Things (HWCD15) 2015 JPP Laitisen Mankeliska (OMLP 9) 1986 New Finnish folk fiddling (OMCD 15) 1988 I’ve found a new tango (OMCD 32) 1990 Pirun polska (OMCD 37) 1992 Kaustislainen rapsodia (OMCD 53) 1994 String Tease (ZENCD 2056) 199 Artology (OartCD4) 2006 Live in Duluth (tuplaCD) 2011 Taivaankansi Skywire (JPPCD015) 2015 JPP ja Pentti Rasinkangas (JumiCD17) 2017 JPP & Panu Savolainen (Doorbell) 2023 Arto Järvelä soolo Polska Differente (OArt CD 1) 1994 Arto Järvelä plays fiddle (OArt CD 2) 1999 Arto Järvelä Far In! (OArt CD 3) 2004 Arto Järvelä plays fiddle Vol. 2 ’Crosstuned’ (OArt CD 5) 2011 Arto Järvelä plays fiddle Vol. 3 ’On the coast’ (OArt CD 6) 201 Arto & Antti Järvelä ’Os Fera Liluli’ (OArtCD8) 2014 Arto Järvelä & Tapani Varis (OArtCD10) 2018 Järvelän pelimannit: Leipä työllä ja särvin soitolla (OMLP 24) 1989 Maria Kalaniemi & Aldargaz: Ahma (ZENCD 2059) 1999 Maria Kalaniemi & Vilda Rosor (Aito) 2010 Koinurit: Yllätyspaartit (OMCD 34) 1990 Niekku: Niekku 1 (OMLP 11) 1988 Nikolai Blad, Missä Kävit? (LUOMACD-4) 2004 Nordik Tree (NDTCD006) 2006 Nordik Tree Contradans (NDTCD010) 2010 Salamakannel: IV (Bafes) 2024¡ Tallari: Luontua (KICD 113) 2021 Pelimannitalolla (KICD118) 2024 WAO:Maailma on hullu (WAOCD1) 2017 Ånon Egeland, Bruce Molsky & Arto Järvelä: Rauland Rambles (OArtCD9) 2016 Lisäksi mukana noin 50 muulla levyllä Elävää kuvaa Fiddling it all back home (KMDVD06) 2006 JPP: Puikkoristikko (EiV-1) 1993. Under the red star (2011) CAN (c,m) Yo ko N oz ak i. Arto Järvelä Sapporossa.
• 9 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Aletaan soittaa ja katsotaan mitä siitä tulee. kymmenittäin. Tunnetuimpia lienevät jo manittu JPP, Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelman ensimmäinen yhtye Niekku, Eric Hokkasen Lumisudet ja juuri paluun tehnyt Salamakannel. – Ei tässä ole kauheasti ehtinyt miettiä ja suunnitella uraa. 1990-luvun lopulla oli niin paljon yhtyeitä, että parempi oli antaa asioiden mennä vain luontevasti eteenpäin. Välillä on saanut apurahojen turvin kokeilla siipiään johonkin suuntaan. Toki pienistä puroista tulee freelancerin toimeentulo. Jokainen apurahataiteilija tietää, että vaikka olisi apuraha, pieni puro on sekin.Töitä riittää ahkeralle tekijälle ja Artolle ja yhtyeilleen on ollut kysyntää läpi vuosikymmenien. Yhtyeitten ja duojen ohella Arto on soittanut myös melko paljon soolokeikkoja. Soololevyjäkin on kertynyt puolenkymmentä. On kiinnostavaa miettiä kahden niin erilaisen sooloartistin esiintymistä. Kimmolla on näyttävä show ja Artolla akustinen soitin – viulu, avainviulu, mandoliini tai jouhikko –, ja molemmissa välittyy lavalta läsnäolo ja karisma. Taidot ihastuttavat ja tunteet nousevat pintaan kummankin keikalla. Arton eräänlainen huipennus sooloartistina on Far in! -cd vuodelta 2004. – Halusin tehdä soolojutun, missä on paljon improvisaatiota. Se oli tutkimusmatka siihen, mitä voi tehdä itsekseen. Toinen kiinnostava projekti oli sukeltaminen Mats Berglundin kanssa Norjan metsäsuomalaisten musiikkiin. Artoa kiinnosti, mitä suomalaista heidän musiikissaan on jäljellä. Arto meni tapaamaan norjalaista pelimannia Atle Lien Jensseniä , joka opetti Artolle muutaman päivän aikana metsäsuomalaisten kappaleita. Mitään suuria yhtymäkohtia ei tosin tullut vastaan. – Kolmessa-neljässä sadassa vuodessa kaikki ehtii muuttua. Rakennuksissa ja työkaluissa saattaa nähdä enemmän suomalaista kuin musiikissa. Siitä oli kehittynyt ihan oma lajinsa. Se oli kuitenkin mielenkiintoinen retki ja siinä musiikissa on jotain suomalaista, josta voi ammentaa uutta.Arto soittaa edelleen norjansuomalaisten kappaleita, ja Kaustisellakin oli vielä viisi vuotta sitten aiheesta hänen ja Berglundin konsertti. Tällä hetkellä aktiivisista kokoonpanoista Tallarin ohella on tärkein JPP. Yhtye julkaisi keväällä vibrafonisti Panu Savolaisen kanssa levyn, ja teki sen tiimoilta kiertueen Suomessa. Savolainen oli kuullut JPP:tä kahdeksan vuotta sitten, ihastunut se sointiin ja ehdotti yhteistyötä. Arto on tyytyväinen tämänhetkiseen toimenkuvaansa Tallarissa, joka jättää aikaa muillekin töille. Tallarissa soittaminen tuntuu tärkeältä monella tapaa, erityisesti lukuisissa koulukonserteissa. – Se on valistustyötä, varsinkin kun tietää, että eivät ne natiaiset kuule kansanmusiikkia juuri missään muualla. Se innostus on hyvin palkitsevaa Tallarin toiminta on turvattu ainakin kolmeksi vuodeksi, kun valtionosuus on budjetoitu siihen asti. – Eiköhän siitä pikkuhiljaa voisi siirtyä eläkkeelle, mutta eipä tästä hallituksesta tiedä, onnistuuko, tuumii Arto. Kimmo ihailee Arton urassa sitä, että vaikka hän on syntynyt voimakkaaseen pelimannisukuun ja käynyt läpi SibeliusAkatemian mankelin, hän on pystynyt sääilyttämään oman sisäisen identiteettinsä. – Arto on uniikki, ja jos jostain voi sanoa, että on uniikki, niin se on siinä. Pinnin Poikien keikkatahti Moni yhtye uhoaa, että ei ole lopettanut tai hajonnut, vaikkei ole tehnyt yhtään keikkaa vuosikymmeniin. Pinnin Pojat ei kuulu niihin. Jos ei koronavuotta lasketa, niin likipitäen joka vuosi on tehty ainakin yksi keikka. Tänä vuonna se tapahtui Samuelin Poloneesissa. Ensi vuoden keikkakin on tiedossa. Ahkera, mutta lyhytaikainen keikkamyyjä Kimmo Pohjonen sai duon esiintymään Folklandialle ensi vuoden tammikuussa. Kummallakaan ei ole tullut mieleenkään lopettaa, hämäläinen musiikki tarvitsee tulenkantajansa. Kimmo ihmettelee, miten helposti soitto jatkuu siitä, mihin se on edellisellä kerralla jäänyt. – Arto soittaa arjessaan samoja soittimia, mutta minä en väliaikoina koskekaan huuliharppuun tai kaksiriviseen haitariin. Pinnin Pojat voisivat hyvin olla täyspäiväinen yhtye, niin suurta suosiota se nauttii. Sellaista ei ole kuitenkaan näköpiirissä, mutta jatkoa seuraa. Yksi syy siihen on, että ei tarvitse treenata. – Ei siitä mitään tulisi, jos pitäisi monta päivää hikoilla, se lähtee heti, Kimmo kuvaillee.Pinnin Pojilla ei ole yhtä tapaa tehdä, vaan aletaan soittaa ja katsotaan, mitä siitä tulee. – Jatkuvuus liittyy siihen fiilikseen, mikä yhdessä soittamisesta tulee. Ja tarvitseehan hämäläinen perinne edellenkin kirkkaimman lyhdynkantajansa, myhäilee Arto. Kimmo Pohjonen 60 vuotisJuhlakonsertti Tampere Talossa 10.11 Tallari rahvaanmusiikin kerholla Tampereella 15.11., Salamakanteleen kiertue viikolla 45 Pinnin Pojat Folklandialla 10.1.2025 Pinnin Pojat: Vuonna 1989 perustettu duo, jossa soittavat Arto Järvelä viulu, mandoliini, nyckelharpa, laulu Kimmo Pohjonen 2-rivinen haitari, huuliharppu, gogo marimba, laulu Levytykset Pinnin Pojat (AMFCD 2002) 1992 Gogo 4 (AMFCD 2007) 1994 Hala hoa hi! (YSYCD-90002) Erkki Rankaviita & Pinnin Pojat (KICD 44 Kiertuetia Skandinavian ja USA:n lisäksi mm. Saksaan, Ranskaan, Pakistaniin, Intiaan, Kanadaan, Peruun, Boliviaan, Venezuelaan, Hollantiin ja Islantiin. Jo rm a A iro la Pinnin Pojat Samuelin Poloneesissa Ritarihuoneella Helsingissä 2024.
• 10 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 I iläinen mestaripelimanni vastaa sateisena perjantai-iltana puhelimeen kotonaan. Unto Kukka pääsee kertomaan tarinansa tuoreen tittelin takana. Titteli on merkittävä myös laajemmassa mittakaavassa, sillä edellisestä nimityksestä Pohjois-Pohjanmaan alueelle on vierähtänyt jo hyvä tovi aikaa. Pitkän alakoulunopettajan uran tehneellä Kukalla musiikki on pysynyt luontevasti työn ohessa mukana. Vapaa-ajalla hän on kerennyt sekä soittaa että toimia vetäjänä monissa eri kansanmusiikkija pelimanniyhtyeissä. Lisäksi Kukka on ansioitunut pelimannimusiikin sovittajana. – Iin pelimanneissa olen ollut mukana ihan 80-luvun alkupuolelta lähtien. Sitten kun laulajia alkoi tulla mukaan niin monia, vaihdettiin nimeksi Iin laulupelimannit. Nykyään yhtyeessä on noin puolet soittajia ja puolet laulajia. Ryhmä on toiminut pian 55 vuotta. Kansanmusiikin pariin Kukka on päätynyt omien sanojensa mukaan monien ihmetyksien kautta. – Opiskellessa piti opetella soittamaan pianoa ja harmonia, mitä alakoulun opettaja työssään tarvitsi. Ennen sitä, jo nuorempana, olin kiinnostunut kuitenkin kitaran soitosta. Beatles-buumi oli silloin kuumimmillaan, joten kaikkihan silloin halusi soittaa kitaraa. Koska kitaraa ei muualta löytynyt, rakennettiin sellainen itse. Klassista kiKaustinen Folk Music Festival myönsi kesällä 2024 neljälle pelimannille arvonimen mestaripelimanni. Yksi tämän vuoden arvonimen saaneista on iiläinen Unto Kukka, joka on tehnyt pitkän uran niin opettajan työssä kuin kansanmusiikin parissa Pohjois-Pohjanmaalla. Ihmetyksien kautta kansanmusiikkikentälle Monitaitoinen mestaripelimanni Unto Kukka Unto Kukka keikalla Oulun Turkansaaressa Iin laulupelimannien kanssa vuonna 2019. Kuka Unto Kukka, s1947 Mistä? Pudasjärveltä lähtöisin, sittemmin iiläinen Missä voi nähdä? Iin Laulupelimannit, Ii-team, Pohjankartanon mandoliinit Sofia Timonen
• 11 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 taraa Kukka opiskeli konservatoriossa, ja sittemmin kitara vaihtui mandoliiniin. – Kokeilin myös viulua, mutta ei se minua oikein sytyttänyt, Kukka toteaa. Kukan mielestä kansanmusiikkikenttä tarjoaa monenlaista soitettavaa mandoliinilla, mutta myös Beethovenin sonaatit ja Vivaldin konsertot taittuvat monipuoliselta mestaripelimannilta. Klassisen musiikin puolelta vain soittokaverit puuttuvat. Pelimannihommiin soittokavereita löytyy sitäkin enemmän. Pelimannipiirit eivät rajoitu pelkästään Iin laulupelimanneihin. Kukka on mukana myös Oulun Pohjankartanossa kokoontuvassa mandoliiniryhmässä sekä laulupelimannien oheen syntyneessä Ii-teamissa. Hän on myös aktiivinen festivaalikävijä ja viime kesänäkin oli Kaustisella yhdeksän keikkaa Iin Laulupelimannien, Ii-teamin ja Pohjankartanon mandoliinien riveissä. Pudasjärveltä lähtöisin oleva Unto Kukka kuvailee, että kotipitäjässä kansanmusiikki ei ollut kovin suosittua. Opettajakoulutuksen kautta monet kansanlaulut ja -sävelmät tulivat tutuksi. Myöhemmin repertoaariin on sujahtanut kansanlaulujen kautta helposti paikalliset pohjoispohjalaiset pelimannisävelmät niin Vepsän nuottikirjasta kuin eri pelimanneilta. – Erityisesti Johan Julinin ja Johan Lemanin nuotteja ja Iin seudulta peräisin olevia kappaleita pitäisi soittaa enemmän, Kukka toteaa. Lempikappaletta Kukka ei osaa sadoista hyvistä sävelmistä valita. – Esimerkiksi Johan Julinin katrilleja on mukava soittaa, sillä ne tuovat haastetta. Oulun seudun Vepsän nuottikirja ja Haanpään keräämät nuotit ovat tuoreelle mestaripelimannille mieleistä soitettavaa. Vepsän nuottikirjalla on itsellään mielenkiintoinen syntytarina: nuottilehdet piilotettiin talon vintille sammalten sekaan. Sieltä ne löydettiin taloa purettaessa 1948. Unto Kukka on ollut kymmeniä vuosia osana Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistyksen johtokuntaa toimien niin rivijäsenenä kuin puheenjohtajanakin. Tuore mestaripelimanni on täten saanut seurata Pohjois-Pohjanmaan pelimannibuumia pitkään hyvinkin läheltä. – Oulun seudulla pelimanniryhmien kulta-aika oli 70-luvulla. Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys perustettiin, ja yhdistyksen kurssit ja kokoontumiset jakaantuivat ympäri Pohjois-Pohjanmaata, Kukka kertoo. Tätä ympäri Pohjois-Pohjanmaata levittäytyvää toimintaa Kukka toivookin lisää. Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistyksen toiminta keskittyy pitkälti Oulun seudulle levittyen ja laajentaen toimintaansa kurssien ja tapahtumien muodossa ympäri Pohjois-Pohjanmaata. Seuraavan kerran Iin Laulupelimanneja sekä juuri valittua mestaripelimannia pääsee kuulemaan Iin Syyssoitossa sunnuntaina 13.10. Iin Syyssoitto on kansanmusiikkija kuorokonsertti ja tänä vuonna Syyssoitto järjestetään jo 27. kerran. Tuore mestaripelimanni Unto Kukka on lähtöisin Pudasjärven Iinattijärveltä, mutta asuu nykyään Iissä ja toimii monenlaisissa rooleissa Oulun seudun kansanmusiikkipiireissä. Ammattiuransa hän teki peruskoulun 1-6 luokkien opettajana. Mestaripelimanni, mestarikansanlaulaja ja mestarikansantanssija ovat arvonimiä, jotka myöntää Kaustinen Folk Music Festival henkilölle, joka perinteisellä taidollaan, runsaalla ohjelmistollaan tai muilla merkittävillä ansioillaan on edistänyt kansanmusiikkia tai kansantanssia ja niiden harrastamista. (lähde: Kaustinen Folk Music Festival) Su sa nn a Sa lo ka nn el Ainoana Suomessa kansanmusiikin ammattikorkeakoulutason opetusta tarjoava Centria-ammattikorkeakoulu käynnistää näppäripedagogiikkakoulutuksen. Centriassa voi suuntautua instrumenttipedagogiksi tai musiikinohjaajaksi klassisen musiikin, kansanmusiikin ja rytmimusiikin genreissä. Syksystä 2025 alkaen instrumenttipedagogin suuntautumisvaihtoehdon alla tarjotaan myös näppäripedagogiikan opintoja, joihin voi suuntautua kaikissa genreissä ja kaikilla instrumenteilla. Näppäripedagogiikan suuntautumisvaihtoehto antaa valmiudet kehittyä musiikin alan moniosaajaksi, jonka osaamisen keskiössä on paikallisperinteet huomioiva, genrerajat ylittävä opettajuus. Oman pääaineen instrumenttipedagogin opinnot muodostavat opintojen pohjan. Näppäripedagogiikan opintojen painopisteinä ovat muusikkous, yhteismusisoinnin taidot sekä kansanmusiikin soveltaminen ammatillisessa toiminnassa. Opintosuunnitelmaa näppäripedagogiikan suuntautumisvaihtoehdolle työstävät kokeneet näppäriopettajat Anni Järvelä ja Pilvi Järvelä. Centria-ammattikorkeakoulu toimii Kokkolassa. Centria aloittaa näppäripedagogiikkakoulutuksen Majaoja-säätiö jakoi apurahoja Tamperelainen Majaoja-säätiö palkitsi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla muusikoita yhteensä 25 000 eurolla. Suurimmat, 3 000 euron apurahat saivat kansantanssiyhtye Vinhakat ohjelmistotuotantoon sekä yhtyeet Pirulainen ja Lapua-Uusi-Guinea kuten myös muusikot Leija Lautamaja ja Vilma Jää . Lisäksi 2 000 euron apurahan saivat Vilma Talvitie soitinhankintoihin, Emilia Lajunen esiintymismatkojen kustannuksiin sekä Petra Poutanen ja Armas E. Leopold -yhtye esiintymisja äänityskustannuksiin. Jukka Heinämäen säätiö palkitsi 2 000 eurolla hänen aktiivisesta toiminnastaan kansanmusiikin ja kansantanssin hyväksi. Säätiön asiamies Ritva Tiainen jakoi palkinnot Kaustinen Folk Music -festivaalin yhteydessä. Säätiö jakoi jo aiemmin heinäkuussa Jämsässä Kaustinen etkot -tapahtumassa Jämsän Soimannit ry:lle sekä sen pitkäaikaisille aktiivitoimijoille apurahoja yhdistyksen 50-vuotisen toiminnan kunniaksi. Kansanmusiikki on tänä vuonna Majaoja-säätiön vuositeema.
• 12 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Kaustisella nimettiin tänä vuonna kolme uutta mestaripelimannia, Unto Kukka, Jari Paavola ja Jarmo Varila sekä mestarikansanlaulaja Liisa Matveinen. Pelimanniliitteen aktiivisena kirjoittajanakin tuttu iiläinen Unto Kukka on Pohjois-Pohjanmaan musiikkiperinteen uuttera vaalija, jonka haastattelun voi lukea toisaalta tästä lehdestä. Ilomantsilaisen Liisa Matveisen lapsuudessa ja nuoruudessa laulu oli tärkeä osa perheen ja yhteisön elämää. Tutuksi Liisalle tulivat jo varhain niin runolaulu, itkuvirret kuin eri kansanlaulun kerrostumat. Matveinen pääsi opiskelemaan kanteleensoittoa Sibelius-Akatemiaan vuonna 1981, ja vuonna 1983 hän siirtyi vasta perustetulle kansanmusiikkilinjalle. Runolaulusta tuli opiskeluaikoina läheisin ilmaisumuoto. Matveinen on esiintynyt ja esiintyy muun muassa yhtyeissä Niekku, Hedningarna, Suden aika sekä Surento. Uralleen tärkeinä vaikuttajina hän mainitsee Heikki Laitisen sekä vanhat soittajat, laulajat ja itkijät, joilta on saanut ammentaa oppia, asennetta ja ymmärrystä. Erityisesti Matveinen korostaa Martta Kuikan ja Sanni Pyörnilän roolia ja merkitystä. Kokemäkisen Jari Paavolan soittoura sai alkunsa nuorena poikana kansalaisopistosta, Säkylän harmonikoista ja paikallisen harmonikkayhdistyksen kursseilta. Kansanmusiikki-innostus alkoi toden teolla, kun hänet kutsuttiin Kustaan soittoon Euran pelimannien riveihin. Euran pelimanneissa soittaneesta Olavi Järvisestä , legendaarisen Kustaa Järvisen pojasta, muodostui oppi-isä sekä pitkäaikainen ja tärkeä soittokaveri. Lisäksi Jari on soittanut pitkään mestaripelimannien Arvo Viitaniemen ja Pentti Mattsonin kanssa. Hän on myös kirjoittanut lukuisia nuottikirjoja eri soittajilta, sovittanut kansanmusiikkia yhtyeille, tehnyt omia sävellyksiä sekä tallentanut pelimannimestareiden soitteita. Jarmo Varila on kaustislainen viulupelimanni, jonka innoittajina ja esikuvina ovat toimineet erityisesti oma vaari Veikko Varila , Pentti Myllykangas sekä Johannes Järvelä . Perinteinen ylisukupolvinen Järvelän kylän vanha tyyli kuuluu Jarmon soitossa erityisen vahvana ja kirkkaana. Jarmo Varila vaikutti JPP:n riveissä pitkään, ja esiintymisiä oli eri puolilla maailmaa. Opettajistaan Jarmo Varila nostaa esiin Timo Kankaan , Juha Kankaan ja Mauno Järvelän , jonka merkitystä soittouransa tukijana ja kannustajana Varila korostaa erityisesti. Kansanmusiikkijuhlien festivaaliplaketin sai mm. Eteläpohjalaisten Spelien puuhamiehenä tuttu Timo Saarimäki . Kolmannentoista Konsta Jylhä -kilpailun teemana oli sooloimprovisaatio. Voiton vei kantelisti Jenni Venäläinen , toiseksi tuli Janne Ojajärvi ja kolmanneksi Carolina Stenbäck . Myös neljännen sijan jakaneet finalistit Matti Laitinen , Mikko Malmivaara ja Mimmi Laaksonen palkittiin. Kaustisen kävijäluku nousi ison pelimannimäärän ansiosta viime vuodesta yli 51000:een, sen sijaan lipunmynti otti hieman takapakkia noin 18500:aan. Ensi vuonna Kaustisella juhlitaan 7.–13.7. Kukka, Matveinen, Paavola ja Varila mestareiksi, Konsta-kisa Jenni Venäläiselle Uudet mestaripelimannit Unto Kukka (vas.), Liisa Matveinen, Jari Paavola ja Jarmo Varila. Jenni Venäläinen improvisoi Konsta Jylhä -kilpailun voittoon. Teksti ja kuvat: Lauri Oino Leikkaukset vaarantavat kulttuuriperinnön elinvoiman Kulttuurin ja kulttuuriperinnön rahoitus on investointi niin hyvinvointiin kuin taloudellisesti. Jokainen kansakunta tarvitsee jaetun identiteettinsä rakentamiseen monimuotoista kulttuuria: tarinoita, ymmärrystä tavoista ja uusista sekä vanhoista perinteistä, yhdessä tekemisen kokemuksia, luovaa ajattelua, taidetta ja yhteisiä tulevaisuuskuvia. Näitä tarjoaa myös kansanmusiikkija kansantanssiala. Kulttuurin elinvoima vaatii pientä ja suurta, eri ryhmien ja osakulttuurien elävää kirjoa. Markkinoiden varassa pienen kulttuurialueen volyymit eivät riitä tämän kirjon turvaamiseen. Oman kulttuurin ilmaukset syrjäytyvät valtakulttuurituotteilla, omat kysymykset ja kertomukset muiden kysymyksillä ja kertomuksilla, paikallisuus ylikansallisella. Oman kulttuuriperinnön vähättelyllä on Suomessa pitkä historia, josta tulee päästää irti. Kukaan muu maailmassa ei suomalaista moninaista kulttuuriperintöä vaali ja turvaa. Valtiovarainministeriö esittää jopa kymmenien miljoonien leikkausten kohdentamista kulttuuriin, suhteessa paljon enemmän kuin monille muille aloille. Suunnitellut valtavat kulttuurileikkaukset (yhdessä jo toteutettujen leikkausten lisäksi) uhkaavat tuhota kansanmusiikin ja kansantanssin alalta ne rakenteet, jotka vuosikymmenien aikana on pystytetty ja joiden varassa tulevaisuuden elinvoimaisen ja elävän musiikkija tanssiperinnön Suomea voitaisiin kehittää. Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus alan kattojärjestönä vaatii suunniteltujen kulttuuriin kohdistuvien leikkausten kohtuullistamista. Matti Hakamäki ja Hanna Poikela Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus ry Pääkaupungin Karjalaiset Nuoret ry Ja nn e K är kk äi ne n
• 13 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ MIA REBA SYNTYMÄPAIKKA: Osijek, Kroatia AMMATTI: Laulaja, etnomusikologian opiskelija NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Lelya duo, Amal (Helsinki), Girolamo Mei (Zagreb) ELÄMÄN MOTTO: A voice cannot carry the tongue and the lips that gave it wings. Alone must it seek the ether. (Khalil Gibran) Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Dea Bari ? Krišto Äänen löytämä laulun lähettiläs -Y ksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on se, kun isäni vei minut kolmivuotiaana lapsikuoro Zumbi?in koelauluun. Pääsin kuoroon, joka myöhemmin muotoutui Vocal Ensemble Brevisiksi, ja seuraavien 15 vuoden aikana sain laulaa monissa maailman tunnetuimmista konserttisaleista – kuten New Yorkin Carnegie Hallissa. Varsinaiset musiikkiopinnot alkoivat klassisella pianolla, ja myöhemmin professori Davor Bobi?in sävellysoppilaana. Tämän rinnalla kasvoi halu aktivoitua omassa yhteisössä. Koska myös Mian nuorempi veli oli muusikko, sisarukset muodostivat kouluaikoina useita kokoonpanoja soittaakseen kaduilla. Näistä vuosista lähtien katusoitolla on ollut erityinen sija Mian sydämessä. Viiden kesän ajan Mia Reba kulki Art Dossier -duonsa kanssa pitkin Kroatian rannikkoa etsien lauluja sekä tutustuen kotimaansa kulttuurin monipuolisiin piirteisiin. Nämä kokemukset johdattivat Mian hänelle nyt tärkeimpien tutkimusaiheiden äärelle. Opintoja suunnitellessa valinta esiintyvän taiteilijan ja tutkijan uran välillä ei ollut helppo. Mia päätti kuitenkin lopulta keskittyä tieteeseen ja aloitti opinnot Zagrebin yliopiston musiikkiakatemiassa musikologian laitoksella ja viihtyikin opinnoissa hyvin. Kaipuu esittävään taiteeseen kuitenkin kaihersi. Vuosien ajan niin opettajat kuin kollegat olivat suositelleet Mialle opintoja Sibelius-Akatemian Global Musicin aineryhmässä. Lopulta Mia päätti hakea, ja pääsikin opiskelijaksi Suomeen. Ihmisääni, laulu, on ollut Mialle aina ensisijainen ja selkein identiteetin ilmaisija. Viime vuosien aikana suhde lauluun on, jos mahdollista, syventynyt ja monipuolistunut entisestään. Maailman musiikkiperinteiden tutkimuksella ja vaihtoehtoisiin pedagogisiin käytäntöihin tutustumalla suhde ääneen on tullut yhä kokonaisvaltaisemmaksi. Ääni – laulu – on kumppani, jonka hän kohtaa hellyydellä ja etsii sille kodin ja sijan sen kaikessa haavoittuvuudessa jotta se parhaiten täydentää esiintymistilanteen. – Laulu – ääni on voimallinen väylä psyykkisten ja fyysisten stressin ilmentymien, kehon ja mielen tiedostamattomienkin liikkeiden vapauttamiselle. Se on myös mitä herkin psykofyysisen epätasapainon mittari. Mia tunnistaa laulun pääinstrumenttinaan ennemminkin valinneen hänet kuin päinvastoin. Laulu on kohdannut hänet myötätunnolla ja herättänyt hänet toimimaan yhä enemmän vaistonvaraisesti. Instrumenteista piano on myös yhä mukana ja ajankohtaista on myös syventyminen lyömäsoittimiin, erityisesti darbukaan ja dafiin. Etnomusikologian maisteriopinnoisaan Zagrebin yliopistossa Mia valmistelee opinnäytetyötään. Hän tutkii ääntä feminiinisten suhteiden, tuskan ja menetyksen ilmaisun välineenä sekä tutkii sitä miten ääni-ilmaisua on käytetty ja yhä käytetään kansanperinteissä feminiinisen säännöstön purkamisessa. – Opintojeni myötä minulle on avautunut mahdollisuus tutustua perinteisiin, joiden juuret ovat ensisijaisesti eurooppakeskeisessä klassisen musiikin kerronnassa. Olen työskennellyt musiikkikriitikkona Kroatian yleisradiolle, tuottanut Zagrebin yliopiston Virtuoso concert -konserttisarjan sekä toiminut musikologian opiskelijayhdistys Fusnotan puheenjohtajana. Näiden rinnalla tutkin oma-aloitteisesti kansanmusiikin rakenteita Osijekin kaupungissa, toimin lastenkuoro Bajkan pedagogina sekä opetan niin pianonsoittoa kuin laulua. Kaikki nämä kokemukset yhdessä ovat herättäneet Mian kiinnostuksen syventää osaamista toisaalta antropologisessa tutkimuksessa, ja toisaalta taiteellisessa työssä globaalin muusikkouden ja manageroinnin aloilla, ja vielä lisäksi syventyä kokonaisvaltaisten opetusmetodien, kuten Waldorf-pedagogian yhdistämistä omaan opetustyöhön. Taiteellisissa opinnoissaan Suomessa Mia keskittyy parhaillaan etnomusikologisen tutkimuksensa teemaan liittyen balkanilaisiin ja arabialaisiin itkulauluperinteisiin. Tekeillä on opettaja Nemat Battahin ja opiskelijakollegoiden kanssa teos, joka valmistuu tulevalla kevätkaudella. Työskentely zagrebilaisen Girolamo Mei -yhtyeen kanssa jatkuu välimatkasta huolimatta. Suomessa Mian yhtyeitä ovat Lelya-duo yhdessä qanunisti Sara Majidi Nejadin kanssa sekä Amal, jonka toinen muusikko on Sami Karkar (kitara, perkussiot, ääni). Syksyn ohjelmaan kuuluu muun muassa Ethno Cyprus/Euro-Arab Summit Kyproksella, jossa Euroopan ja arabimaiden muusikot kohtaavat. Suhteessa omaan perintöönsä, kaiken kansainvälisyyden keskellä, Mia kertaa usein kroatialaisen mielirunoilijansa Vesna Parunin mietettä: – Kieli on syvä ja intohimoinen läheisyyteni. Suurin perintöni, identiteetti, velvollisuus. Osijekin kaupunki Kroatian itärajalla sijaitsee lukuisten kulttuurien risteyskohdassa, kauniin Dravajoen varrella. Täällä Mia Reba imi lapsuusja nuoruusvuosinaan paikallisten kulttuureiden vaikutteita. Perintöön toivat lisänsä äidin juuret pienestä Kondri ?in kylästä, jossa yhteisö edelleen eli ja hengitti vanhoja slavonialaisia lauluja tamburitza -perinteitä. Kaikki tämä yhdistyneenä kodin vahvaan 70-lukulaiseen progressiivisen rockin, jazzin, bluesin ja soulin virtaan sai Mian etsimään polkua siihen omimpaan. Lopulta se – laulu – löysikin hänet.
• 14 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Nathan Riki Thomson Kulttuurirajojen yli täytyy luoda yhteyksiä Australialainen Nathan Riki Thomson on tuttu kaikille Sibelius-Akatemian Global Music -koulutusta seuraaville. Lempeä katse, rauhallinen ääni, kyky kuunnella toista osapuolta. Nämä ovat tärkeitä ominaisuuksia koulutuksessa, jonka ydinajatus on työskennellä kulttuurirajojen yli, kunnioittaa toisia, rakentaa siltoja ja kommunikoida auliisti muiden ihmisten kanssa. Teksti: Tove Djupsjöbacka K ontrabasisti, multi-instrumentalisti, säveltäjä, tutkija ja opettaja – lista Nathan Riki Thomsonin ammattinimikkeistä on pitkä, mutta itse hän kokee niiden olevan läheisesti kytköksissä toisiinsa. – Koen itse, ettei niitä ei ole mahdollista erottaa – lähestyn muusikkoutta holistisesti, kaikki ruokkii kaikkea. Vaikka tämän haastattelun puheenaiheena ovat muun muassa Thomsonin tuorein levy ja tuleva levynjulkaisukonsertti, hän haluaa painottaa myös muusikkouden muita puolia. Etenkin yhteisöprojektit ovat tärkeitä hänelle sekä henkilökohtaisesti että työssään professorina Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa, jossa aineryhmän nimikin on nykyään ”Global Music and Community Engagement”. – Muusikkouden eri osa-alueita tulisi arvostaa yhtä paljon. Näkökulmat laajenevat Monimuotoinen muusikkous ei juurikaan korostunut Nathan Riki Thomsonin opiskellessa musiikkia Australiassa 1990-luvulla. – Silloin painopiste oli esiintyjyydessä, opiskelin päästäkseni orkestereihin, konserttilavalle. Opintojen jälkeen elämä toi kuitenkin eteen eri kulttuuritaustoista tulevia muusikkoja. – Silloin aloin ymmärtää, että muusikkona on hyvin monia tapoja olla vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Näkökulmat laajenivat pikku hiljaa. Erityisesti Tansaniassa ja Sambiassa vietetyt viisi vuotta vaikuttivat dramaattisesti Thomsonin musiikkinäkemyksiin. Alunperin Nathan Riki Thomson opiskeli klassista poikkihuilun soittoa ja kiinnostui myös muiden kulttuurien huiluista. – Soitin kuitenkin bändeissä sähköbassoa. Kontrabasso tuli kuvaan, kun kiinnostuin jazzista. Minua alkoi kiehtoa ajatus multi-instrumentalismista, ettei soittajaa välttämättä lokeroida tietyn soittimen soittajaksi vaan voi rakentaa identiteettinsä monen soittimen varaan. Nykyään kaikki riippuu siitä, mitä musiikki tarvitsee. Joskus vaihdan eri soitinten välillä, mutta viime vuosina olen keskittynyt yhä enemmän kontrabassoon. Musiikki rakentaa siltoja Jonkinlainen välitilinpäätös oli Nathan Riki Thomsonin taiteellinen tohtoritutkinto, joka tarkastettiin vuonna 2021 ja jonka keskiössä oli kulttuurien välinen dialogi ja taiteilijaidentiteetin uusiutuminen. – Kulttuurienväliset oppimisympäristöt haastavat meidät arvostamaan musiikillisia ja kulttuurisia eroja, sitoutumaan niihin, kyseenalaistamaan omia näkökulmiamme ja löytämään luovia tapoja toimimaan yhdessä rajojen yli. Tällainen työskentely voi olla haastavaa ja vaatii kovaa työtä ja pitkäjänteistä sitoutumista. Se on tietenkin aina ollut tärkeätä, mutta juuri nyt se tuntuu maailmassamme aivan välttämättömältä. Musiikin kautta on mahdollista luoda ihmisten välille sellaisia yhteyksiä, joita emme ehkä pysty sanojen tai muiden keinojen avulla luomaan. Nämä ajatukset ovat vahvasti juurtuneet Sibelius-Akatemian Global Music -koulutuksen ytimeen, ja Thomson toivoo koulutuksen ja sen opiskelijoiden vaikuttaneen koko instituutioon. – Tällaisen tilan avaaminen on tietysti yliopiston osalta iso kannanotto ja luulen, että se on vaikuttanut positiivisesti koko instituutioon. Eri lähtökohdista tulevat muusikot ovat yhä näkyvämpiä ja vaikuttavat ajatuksiin muusikkojen rooleista, musiikillisen ilmaisun monimuotoisuudesta ja siitä, mitä voimme oppia toisiltamme.
• 15 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Duotyöskentelyä ulkona Tänä syksynä ilmestyvä uusi levy Resonance II jatkaa tohtoritutkinnon ajatuksia. Fyysisen resonanssin lisäksi tutkiskellaan metaforista resonanssia eli yhteyksiä ihmisten välillä sekä ympäröivään luontoon. Levy on äänitetty ulkona, suurelta osin Mustavuoren luolassa Itä-Helsingissä, ja äänityspaikkojen resonanssi kietoutuu yhteen luonnon ja ihmisten tuottamien äänten kanssa. Puolet levystä koostuu Thomsonin sooloista resonanssiteemasta ammentaen. Niissä hän soittaa preparoitua kontrabassoa eri tavoin sekä tansanialaista wagogohuilua. Toinen punainen lanka levyllä on duosoitto. Thomsonin pitkäaikainen tärkeä yhteistyökumppani, brasilialaissyntyinen Adriano Adewale on jälleen mukana, soittimena brasilialainen berimbau. Toisena duokumppanina on palestiinalais-jordanialainen Nemat Battah , udluutun soittaja ja laulaja. Battahin kanssa äänitykset tehtiin Espoon Karhusaaressa, jossa myös Thomsonin edellinen levy, Adewalen kanssa tehty Sonic Poems from an Unknown Land äänitettiin. Kolmas duo toteutui lopulta etäyhteyden avulla. Jerome Kavanagh Poutama asuu Uusi-Seelannin Aotearoassa, josta Thomsonin vanhemmat ovat kotoisin. Etnosoi!-festivaalin levynjulkaisukonsertissa he soittavat vihdoin ensimmäistä kertaa yhdessä livenä. – Tämä on ensimmäinen yhteistyöni maorimuusikon kanssa, se oli pitkäaikainen haave. Jerome soittaa useita maorihuiluja. Yksi on tehty valaan hampaasta ja toinen albatrossin siipiluusta. Tärkeä yhteistyökumppani on myös levyn äänittänyt Mikko H. Haapoja . – Mikon kanssa mietimme myös tarkasti äänityksen ympäristövaikutuksia. Luolassa ei ollut sähköä. Mikko pyöräili sinne, itse otin metron ja sähköbussin ja kävelin loput 20 minuuttia metsän läpi kontrabassoni kanssa. Hyvin erilaista verrattuna siihen, että vain astuisit sisään äänitysstudioon. Tiedosta eroavaisuudet Kaikki mitä Thomson tekee taiteilijana, ruokkii hänen mukaansa myös opetustyötä. Opetustaan hän kuvailee työskentelemisenä rinta rinnan opiskelijoiden kanssa. Kulttuurienvälistä nöyryyttä, hän kuvailee. – Oleellista on luoda ympäristö, jossa eroavaisuuksia arvostetaan. Opettajana pyrin pitämään mielessäni, että olemme kaikki erilaisia ja uniikkeja, ja vahvistamaan näitä ominaisuuksia. Oleellista on myös, ettei vaan kävele sisään huoneeseen tiettyjen sisältöjen ja tapojen kanssa vaan kunnioittaa ja tiedostaa kunkin ryhmän ainutlaatuiset eroavaisuudet. Nathan Riki Thomsonin muusikkouden ytimessä on toisten ymmärtäminen ja erilaisuuksien rikkaus. En voi olla kysymättä, miten hän kokee näiden aiheiden käsittelyn nykypolitiikassa. – Asiat etenevät aina aalloissa, ylös ja alas. Hallitukset muuttuvat, politiikka muuttuu, mutta tärkeää on tehdä töitä omien arvojensa eteen ja pyrkiä yhdistämään, ennemmin kuin erottamaan. Tietysti työ on vaikeampaa, jos näitä arvoja vastustetaan, mutta pienin askelin eteenpäin. Asiat muuttuvat hitaasti, mutta se ei tarkoita, etteikö meidän silti pitäisi yrittää. Nathan Riki Thomson • Syntynyt ja kasvanut Australiassa aboriginaalien budjalung-kansan perinteisillä mailla, vanhemmat UudenSeelannin Aoteoroa sta . • Opiskellut muusikoksi Queenslandin konservatoriossa sekä Lontoon Guildhall School of Music & Dramassa. Asunut ja opiskellut myös Tansaniassa ja Sambiassa. • Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Global Music -koulutuksen opettaja vuodesta 2014, koulutusohjelman johtaja vuodesta 2020, professori vuodesta 2022 • Soittimet:kontrabasso, preparoitu kontrabasso, huilu, ääni, perkussiot • Valmistui musiikin tohtoriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta vuonna 2021. • Omien projektien lisäksi soittanut ja julkaissut levyjä mm. Adriano Adewalen, Ilkka Heinonen Trion, Subsonic Trion ja Mari Kalkunin kanssa. • Soololevyt: Under Ubi’s Tree (Naim, 2008), Shaped by the Sea (SibA, 2013), Resonance (Sibarecords, 2019), Resonance II (Maailman musiikin keskus, 2024). Nathan Riki Thomsonin uusi levy on äänitetty osin Mustavuoren luolassa Itä-Helsingissä. V ill e Ta nt tu U sv a To rk ki K al le K al lio Nathan Riki Thomson ja Adriano Adewale
• 16 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Centria-ammattikorkeakoulun lehtori ja muun muassa Värttinässä ja Helsingin Kaksrivisnaisissa soittanut Riitta Potinoja (ent. Kossi) kertoo Se oli kuin halolla päähän, kun... Vanha tanssimusiikki väritti lapsuuttani. Radio oli aina päällä, stereoita ei ollut. Lauantaitanssit-ohjelmaa tapitti koko perhe saunan jälkeen mustavalkoisesta televisiosta. Ihailin orkesterin hanuristi Aaro Kurkelan taituruutta ja eläytymistä välillä silmät kiinni. Kutsuin häntä ”Unimieheksi.” Isä opetti Metsäkukat ja Jätkän humpat. Kertoi, että palje on se haitarin sielu. Laittoi musiikkikouluun, kun omassa perheessä ei siihen ollut mahdollisuutta. Kerroin isälle, että Metsäkukat ei olekaan vain kahden soinnun kappale. Vanhempani nukkuivat pois tänä vuonna. Vielä kesällä isäni soitti haitaria Himangan markkinoilla. Kotitalo on tyhjä, haitarit laatikoissa. Äitini radion Pooki-kanava ei soi enää kamarissa. Viimeiset valssit on tanssittu. Kannan perinnettä ja perinne kantaa minua. Konserttielämys: Astor Piazzolla ja Mantova String Quartet, Sata Häme Soi 1990. Haastan palstalle seuraavaksi Toivo Tammisen 10.-11.1.2025 Baltic Princess Varaa paikkasi Ikaalisten matkatoimistosta: imt.fi/folklandia folklandia.fi | @folklandiacruise @folklandia | #folklandia2025 Suomen suurin folkloren talvitapahtuma Pelkkä Poutanen Womexin showcase-artistiksi WOMEX on yksi tärkeimmistä kansainvälisistä musiikkialan konferensseista, johon saapuu vuosittain lähes kolmetuhatta ammattilaista noin yhdeksästäkymmenestä maasta. Tapahtuman keskiössä on showcase-festivaali ja messut, joilla kohtaavat maailmanmusiikin myyjät ja ostajat. Näiden lisäksi WOMEX tarjoaa konferenssiohjelmaa, dj-iltoja sekä musiikkielokuvia. Music Finland osallistuu tapahtumaan omalla messuosastolla, johon ilmoittautuminen on nyt avoinna. Womexin ohjelmahaku showcaseesiintyjille on päättynyt. Suomesta showcase-ohjelmaan on tänä vuonna valittu Pelkkä Poutanen . Pelkkä Poutanen on kokeellinen muusikko, joka sekoittaa kansanperinteitä ja klassista, live-elektroniikkaa ja rootsia, art poppia, noisea, ja vokaalimusiikkia. Kiehtova keitos. Pelkkä Poutasen soolo-debyyttialbumi “Pyhä veri vuotaa” (Eclipse Music, 2022) oli ehdolla 2023 Teosto-palkinnon saajaksi ja se oli oli myös Emma-ehdokkaana. Musiikkiin on haettu inspiraatiota eri puolilta maailmaa, mutta yhtä kaikki, se on kansanmusiikkia erittäin modernilla otteella. Brittiläinen Songlines-lehti valitsi albumin 10 parhaan uuden albumin joukkoon huhtikuussa 2022. WOMEX Worldwide Music Expo pidetään tänä vuonna Ison-Britannian Manchesterissa 23.–27.10. musicfinland.fi womex.com R is to Sa vo la in en
• Niko Peltonen KOLUMNI Mikä on suhteeni kansanmusiikkiin? Olen käynyt vanhempieni kanssa Kaustisen juhlilla niin pienenä, etten edes muista sitä. Puhutaan 80-luvun alusta. Varsinkin isäni oli kova alan harrastaja, ja meillä soivat Piirpauke ja Karelia. Myöhemmin Värttinä, Angelit ja Wimme – olimme muuttaneet Rovaniemelle ja isän työ liittyi oleellisesti saamelaiseen kulttuuriin, vaikkei meillä sellaisia sukujuuria ollutkaan. Isä kuunteli myös paljon sen aikakauden ”maailmanmusiikkia”, saamelaisesta afrikkalaiseen. Hedningarna ja Nordman siinä kuin kongolaistähti Papa Wemba ovat teini-ikäni musiikkimuistoja. Viime mainitun unohtumattomasta Yolele-biisistä pikkuveljeni sanoi joskus, että se sai hänet tajuamaan, mitä tarkoitetaan groove-termillä. Mutta minun omaksi jutukseni muodostui ensin konemusiikki ja sitten niin sanottu älykkörock. Ehkäpä taustani takia olin silti kuitenkin aina vastaanottavainen myös erilaisille folkvaikutteille. Lisäksi päädyin parikymppisenä kaveripiiriin, jossa harrastettiin kovasti vanhaa suomalaista iskelmää. Siitä taas oli helppoa jatkaa kantriin, bluesiin ja vaikka Vladimir Vysotskin lauluihin. Tuntui sivistyneeltäkin kuunnella myös tällaista eikä vain rokkia. Meni vuosia ja vuosia, ja jossain vaiheessa huomasin päätyneeni musiikkikriitikoksi. Kai se johtui lähinnä siitä, että kirjoittaminen kiinnosti ja olin vuosia kuunnellut hyvin monenlaista musiikkia, joten melkein väistämättä sitten värväydyin avustajaksi alan julkaisuihin. Silloin tajusin aika pian, että minun kannattaa keskittyä suomenkieliseen. Olen aika tekstiorientoinut ihminen ja kirjallisuus ja kirjoittaminen ovat muita vahvuusalueitani. Aika monet muut kriitikot olivat siihen aikaan – 2010-luvun alussa tai niillä main – kiinnostuneita lähinnä angloamerikkalaista uutuuksista. Minua alkoivat kiinnostaa iskelmän ja kansanmusiikin uudet muodot. Se oli osittain kapinallisuutta yleisiä trendejä vastaan ja liittyi toisaalta tuttavuuksiini tällaista musiikkia tekevien ihmisten kanssa. Muistan jonkun kesäpäivän 2010-luvun alkupuolella, kun olin Helsingin Alppipuiston Puistokarkeloissa ja sen jälkeen jatkojameissa läheisessä baarissa. Ihmiset vain soittivat, mitä tahansa mieleensä tullutta, vaihtelevissa kokoonpanoissa. Se oli todella vaikuttavaa, siinä oli sitä musiikin iloa. Se oli paljon siistimpää kuin uusimman indien kuunteleminen suoratoistosta. En ole itse muusikko, mutta leikin pystyn ymmärtämään. Muutamilla tuttavillani oli tapana järjestää Kaustisen kansanmusiikkijuhlille aina oma pelimanniprojekti, joka tunnettiin heitä yhdistäneen nettifoorumin mukaan nimellä Street Spiritin pelimannit. Vuodelle 2016 syntyi sitten sellainen idea, että minä tulisin mukaan. Olin kirjoittanut jo pitkään runoja, ja nyt laadimme esityksen, jossa musiikkisäestyksellä esittämäni lyriikka vuorotteli muusikkotuttavien tulkitsemien angloamerikkalaisten trad-sävelmien kanssa. Se oli hauskaa ja omituista hommaa. Kaustesilla sai esiintyä hyvin monenlaisissa paikoissa: jäsenkorjaushoitolan terassilla ja lepattavan katoksen alla kaatosateessa, molemmissa tapauksissa noin kahdelle katsojalle. Omien keikkojen välissä tuli pyörittyä alueella tai istuttua ”rinteessä”, joka tuli kyllä hyvin pian tutuksi. Tutustuttua ihmisiin. Ja kun lähti kiertelemään, niin kaikkialta tuntui kuuluvan musiikkia, joka kiinnosti. Lauantaiyö huipentui ekskursioon Kaustisen vanhan kirkon vaivaisukolle, Onnibussi vei Helsinkiin tunnin yöunien jälkeen. Tavallaan kuolin ja tavallaan tunsin heränneeni henkiin. Sen jälkeen kai sitten otin asiakseni perehtyä myös levymuodossa uuteen suomalaiseen kansanmusiikkiin ja vähän muuhunkin. Ja mitä olenkaan löytänyt: kokonaisen maailman. Maija Kauhanen, Leija Lautamaja, Kardemimmit, Pauanne, Celenka, Suistamon sähkö. Parasta musaa, mitä täällä tässä maailmanajassa tehdään. On kaunista, kun traditio kohtaa innovaation ja musiikillinen lahjakkuus ja koulutus kohtaavat halun tehdä juuri sitä, mistä tykkää. On tärkeää, että kuulijalle esitellään koko se moninaisuus, mikä suomalaisuudessakin sisäsyntyisesti on. Hulluus, riemu ja murhe. Niko Peltonen on helsinkiläistynyt, Rovaniemeltä kotoisin oleva kulttuurikriitikko, joka kirjoittaa etenkin suomalaisesta populaarimusiikista useisiin medioihin Hulluus, riemu ja murhe 17 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Jy rk i Pi tk ä
• 18 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 E i tarvitse kuin ajaa Viljandin pikkukaupunkiin Virossa, niin sydän alkaa sulaa ja naamalle leviää hymy. Vanhoja taloja, kapeita katuja, alhaalla järvi ja kukkulalla linnan rauniot. Linnan alueelle levittäytyy yksi parhaista festivaaleista, jolla olen koskaan käynyt. Yksi miinus on mainittava. Se on äänentoisto. Voittopuolisesti se oli oikein hyvää, mutta muutaman esiintyjän kohdalla bassojen jytinä hukutti alleen kaiken muun, ruumis tärisi korvatulpista huolimatta. No kuulipahan hotellin vuoteeseen vajaan kilometrin päähän keikan loppuosan. Tällaistahan se nykyään tuppaa olemaan kaikilla festivaaleilla. Jospa joku ymmärtäisi markkinoida tapahtumia sloganilla: äänentoisto inhimillistä. Mutta enpä muista muuta moitittavaa. Mikä festivaalissa viehättää? Mukana suuriakin yhtyeitä Suomessa alkaa olla takana aika, jolloin useilla kansanmusiikkifestivaaleilla oli isoja, ulkomaisia kokoonpanoja. Jollain ihmeen keinolla Viljandilla on varaa tuoda iso orkesteri Ghanasta (Florence Adooni yhtyeineen), bluegrass-yhtye pistokeikalle Nashvillestä (Midnight Ride), yksi Italian tunnetuimmista maailmanmusiikkiyhtyeistä (Canzoniere Grecanico Salentino) ja israelilainen monikansallinen ensemble (Maqamat Ensemble & Nissim Lugasi). Nämä vieläpä ”muutamia mainitakseni” -lisäyksellä. Esiintymisien päällekkäisyydet olivat hieman harmillisia, niinkuin festivaaleilla aina. Vaikutti kuitenkin selkeästi valinnalta, että kahdella neljästä päälavasta konsertit alkoivat ja loppuivat täsmälleen samaan aikaan. Useimmilla esiintyjillä oli kaksi esiintymistä, joten koko festivaalista nauttivat pystyivät aika hyvin näkemään lähes kaiken haluamansa. Jonkinlaista kateutta oli hankala välttää, kun kolme suurinta suosiota saanutta yhtyettä olivat kaikki virolaisia. Trad.Attack! on kyllä melkoisen rock, mutta Puuluup on omintakeista ja Curly Strings bluegrass-vaikutteista ehtaa Kesän paras festivaalikokemus Viljandissa Seison rinteessä, kaukana edessä laululava. Tuhansia ja taas tuhansia villisti laulavia ja tanssivia ihmisiä. Lavalla kaksi ihmistä jouhikoiden kanssa. Puuluupin – kuten myös Curly Stringsin ja Trad.Attack!in – suosio Virossa on käsittämätön. Tämä on Viljandin Pärimusmuusika Festival. Laululavalle riitti yleisöä kuin suurilla rockfestivaaleilla. Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä
• 19 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 folkkia. Olisipa hienoa nähdä vastaava ilmiö Suomessakin. Orastavia ituja on ehkä havaittavissa... Yhtyeistä itseäni viehätti eniten israelilainen Maqamat Ensemble, jota johti laulaja ja tarin soittaja Nissim Lugasi . Lugasi on tutkinut ja esittänyt 25 vuotta persialaista ja ottomaanien musiikkia. Viimeiset seitsemän vuotta hän on toiminut musiikillisena johtajana Maqamat School of Eastern Musicissa, joka sijaitsee Safedissa, Israelissa. Yhtyeen jäsenet ovat koulun opettajia sekä entisiä ja nykyisiä opiskelijoita. Tarin lisäksi soitinvalikoimaan kuuluivat ney-huilu, marokkolainen viulu kamanja, ud-luuttu, flamencokitara sekä värikäs valikoima lyömäsoittimia. Lugasi piti myös tunnin lauluworkshopin, johon valitettavasti en ehtinyt. Erään osallistujan mielestä se oli paras workshop, missä hän oli koskaan ollut. Sen sijaan pääsin norjansaamelaisen John André Eiran joikutyöpajaan, joka oli mainio johdanto joikaamiseen. Hänen Gabba-yhtyeensä yhdistää joikuun rockja jazz-vaikutteita. Toimiva ja kaunis festivaalialue Kaikkiaan festivaalin ohjelmisto esitettiin pääasiassa viidellä lavalla, joista laululavalla esiintyivät suosituimmat artistit. Toiseksi suurin päälava sijaitsi vallihautojen takana linnoituksen korkeimmalla kohdalla linnanraunioiden varjossa, josta avautui myös kaunis näky Viljandin järvelle. Vallihautojen erottamat kaksi muuta lavaa olivat vierekkäin, mutta yllättäen, huolimatta kovaäänisestäkin äänentoistosta musiikit eivät sekoittuneet. Jonkin esiintyjän kohdalla olisin toivonut sisäkonserttia, mutta salissa oli rajallisesti tilaa, joten osa halukkaista jäi ulos. Festivaalialueen vanhan kirkon konsertteihin oli myös syytä mennä ajoissa. Siellä esiityivät muun muassa latvialainen Sauc?jas-kuoro, sekä virolainen 6hunesseq. Jälkimmäinen esiintyi urkuparvella ja yhtyeen näki vasta loppukumarruksissa. Kiintoisa kokemus, mutta itse mieluummin näkisin esiintyjän. Festivaalialueella tuntui olevan loputtomasti ruokakojuja kaikkiin makuihin ja juomaa sai pantillisiin muovituoppeihin kymmenistä pisteistä. Festivaali on vahvasti sitoutunut ekologisuuteen ja roskia oli niille tarkoitettuja laatikoita myöten todella vähän. Sanomattakin lienee selvää, että törpöttelykarsinoita ei ollut lainkaan. Enkä kahdenkymmenenviidentuhannen festivaalivieraan joukossa tainnut nähdä yhtään humaltunutta. Lapset oli huomioitu mainiosti, ja rinteet tarjosivat hyvät puitteet liukumäille, ja kirkon ympäristössä oli paljon aktiviteetteja ohjattuine askarteluineen ja leikkialueineen. Yleisölle näytti kelpaavan hyvin myös kuormalavoista kyhätyt lepoalustat, säkkituolit ja puihin kiinnitetyt riippumatot. Ihmetystä herättivät käsitöiden runsaus, kaupungilla oli jopa sähkökaapit verhottu virkkauksin. Puhdetöitä on riittänyt talkoolaisille pitkin talvea . Varsinaisen festivaaliohjelman jälkeen alueella sijaitsevassa kansanmusiikkikeskuksessa saattoi juhlimista jatkaa tanssituvissa aina aamuneljään asti virolaisten esiintyjien tahtiin. Tapasin alueella useita suomalaisia festivaaliin ihastuneita vieraita ja luulen, että siitä voi hyvin tulla monelle vakiintunut vierailukohde. Helsingistä pääsee Viljandiin neljässä tunnissa jopa julkisilla liikennevälineillä. Viljandi Folk Music Festival sai alkunsa opiskelijoiden aloitteesta vuonna 1993, ja sen tavoitteena on säilyttää ja edistää Viron elävää musiikin perinnettä. 1980-luvun lopulla, kun Viro lähestyi itsenäistymistä, neuvostoajan pseudofolk-ilmaisut eivät enää resonoineet Viljandin kulttuuriopiston (nykyisen Tarton yliopiston Viljandin kulttuuriakatemian) perinteisen musiikin opiskelijoiden keskuudessa. Nämä opiskelijat pyrkivät nykyaikaistamaan kansanmusiikkikasvatusta ja luomaan autenttisemman esityksen Viron musiikillisesta perinnöstä. Ensimmäinen festivaali pidettiin vuonna 1993 yksipäiväisenä ja se keräsi lähes 200 osallistujaa. Menestyksen rohkaisemana he laajensivat festivaalin monipäiväiseksi tapahtumaksi. Nykyään Ethno Estonia on keskeinen osa tapahtumaa. Festivaali kehittyy edelleen, mutta sen juuret ovat edelleen opiskelijavetoisessa intohimossa ja sitoutumisessa autenttisiin kansanperinteisiin. Festivaalin tiimissä on yli 450 henkilöä, joista 250 oli vapaaehtoisia. Festivaalin rahoituksesta noin kolme viidesosaa tulee lipunmynnistä, yksi viidesosa valtiolta ja loput sponsoreilta ja muista tulonlähteistä. Paikalliset asukkaat ovat festivaalista ylpeitä ja puolet osallistuu festivaaliin. Myös kaupungin hallinto ymmärtää festivaalin taloudellisen ja kulttuurillisen merkityksen. Viljandin nykyisen pormestarin Johan-Kristjan Konovalovin mukaan festivaali on olennainen osa kaupungin identiteettiä. Vaikka festivaalin vierailijamäärä on suuri, kielteiset vaikutukset yhteisöön ovat vähäiset, koska ympäristövaikutukset on minimoitu ja yhteisö on otettu mukaan festivaalin järjestämiseen. Nuorten energia ja aito innostus tarttuu ja vetää mukanaan myös vanhempia sukupolvia. Paikallisyhteisöä on osallistutettu myös tuomalla vanhaankaupunkiin konserttipaikkoja, joissa esiintyminen on kaikille ilmaista. Ne on otettu lämpimästi vastaan, ja paikalliset tuntevat olevansa mukana ja arvostettuja. Haastateltavana lehdistöpäällikkö Kristjan Priks Viehättävän festivaalialueen vanha kirkko tarjoaa konserteissaan rauhoittumisen paikan. Miesten laulutupa oli kaikille avoin – paitsi naisille. Naisille oli omansa. Lapsille oli tarjolla monenlaisia askarteluahdollisuuksia ja aktiviteetteja. Suosituimmista esiintyjistä kolme tuli Virosta Magamat Ensemble Israelista.
• 20 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Yleisö voi ehdottaa palkinnon saajaa kuudessa eri palkintokategoriassa, joista raadit valitsevat palkintojen saajat. Yleisöehdotusten lisäksi raadit voivat asettaa muita ehdokkaita. Voittajat julkistetaan Eläköön Folk! -gaalassa Folklandialla 10.11.1.2025. Risteys-palkinto jaetaan jo syksyllä 2024 Etnosoi! -festivaalin yhteydessä. Eläköön Folk! -gaalan järjestää Suomen Nuorisoseurat yhteistyössä Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen (myöhemmin KEK) ja Folklandian taustajärjestäjien kanssa. Oman ehdotuksen voi jättää osoitteessa https://kamukanta.fi/tunnustukset/ syyskuun loppuun mennessä. Palkinnot Risteys-palkinto Risteys-palkinnon saaja on henkilö, ryhmä, yhteisö tai taho, joka toiminnallaan edistää kulttuurien kohtaamista ja oikeutta omaan musiikkiin. Palkinnon myöntää Maailman musiikin keskus. Vuoden tanssintekijä Vuoden tanssintekijän työ näkyy monipuolisesti kansantanssin kentällä ja laajemminkin. Hän arvostaa perinteitä, mutta pelotta luo uutta ja rikkoo rajoja. Palkinnon myöntää KEK. Vuoden kansanmusiikkitekijä / Folk Music Creator Of The Year / Årets Folkmusikskapare Vuoden kansanmusiikkitekijä on säveltäjä tai sanoittaja, joka on kohottanut kansanmusiikin tekemisen rimaa monipuolisella ja kunnianhimoisella työskentelyllään. Palkinnon myöntää Suomen musiikintekijät ry. Vuoden tanssiteko / Dance Act Of The Year Vuoden tanssiteko -palkinnon voi saada henkilö, yhteisö tai tapahtuma, joka on tehnyt vuoden aikana merkittävän teon kansantanssin tunnettuuden hyväksi ja edistänyt toiminnallaan kansantanssin leviämistä. Tanssiteko voi olla rohkea avaus, joka on aiheuttanut keskustelua. Se voi olla ennakkoluuloton, uusi toiminnan muoto tai se voi olla asia, joka on saanut ihmiset tanssimaan. Palkinnon myöntää Suomen Nuorisoseurat. Vuoden Wäinö Vuoden Wäinöksi nimetään vuosittain kansanmusiikin tai kansantanssin alalla toimiva henkilö, ryhmä tai taho, jolle halutaan osoittaa tunnustusta taiteellisista tai pedagogisista ansioista, elämäntyöstä tai esimerkiksi merkittävästä innovaatiosta alalla. Tunnustus liittyy kansanmusiikin ja kansantanssin vuositeemaan, joka on vuonna 2024 Omasta päästä. Palkinnon myöntää KEK. Muut tunnustukset Lisäksi Eläköön Folk! -gaalassa julkistetaan muun muassa Vuoden nuori pelimanni, Vuoden kansanmusiikkilevy, Kaustisen vuoden yhtye, Nuorisoseurojen vuoden ohjaajat ja Kanteletunnustus. Ehdota Folk-gaalassa 2025 palkittavia M at ti Se pp än en Etno-Espan avajaisissa kuultiin tulevaisuuden kansanlaulu 20. kerran järjestetty Etno-Espa järjesti Suomen Musiikintekijät ry:n ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa juhlavuotensa kunniaksi biisikilpailun, jossa etsittiin tulevaisuuden kansanlaulua. Kilpailun voitti artistinimellä Taui musiikkia tekevä Aleksi Taipale , jonka Härnähenkien polskan ensiesitys kuultiin Etno-Espan avajaisissa 5.8. Toisen palkinnon sai Ida Elinan (Päivi Kujanen ) Pohjolan kaiut ja kolmannen Dänkki Brihan Marjut . Kilpailuun tuli kaikkiaan 48 kappaletta, ja tuomaristo vastaanotti ja arvioi kappaleet anonyymisti. Raadissa olivat Etno-Espan perustajajäsen ja hallituksen jäsen, musiikintutkija Riikka Hiltunen , Suomen Musiikintekijät ry:n hallituksen puheenjohtaja, musiikintekijä ja muusikko Pauliina Lerche sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija, dosentti Risto Blomster . Voittajakappaleesta tuomaristo kertoo:”Kappale erottui muista musiikillisesti eteenpäin katsovalla otteellaan. Tulevaisuus-teemaa ei ole otettu kirjaimellisesti esimerkiksi lyriikoihin mukaan, vaan kappale onnistuu kuulostamaan freesiltä ja uudenlaiselta ilman erityistä alleviivausta. Vaikka polskan kolmijakoisuus on saanut kappaleessa omintakeisen käsittelyn, rallattelumelodiassa kansanmusiikki on vahvasti läsnä. Härnähenget kiusaavat vähän vinksahtaneella rytmillä, konesoundit narskuvat, tunnelma vaihtelee uhkaavasta kepeään.” Aleksi Taipale on julkaissut suomenkielistä, kokeellista elektronista poppia artistinimellä Taui ja vaikuttaa myös Teiniikä-nimisessä bändissä. Suhteestaan kansanmusiikkiin Taipale kertoo: ”Inspiraationi kansanmusiikkiin ylipäätään lähti aikuisiällä aloitetusta kansantanssiharrastuksesta, jota harrastin joitain vuosia. Korona pisti sen hetkeksi säppiin, enkä ole sittemmin syystä tai toisesta osannut harrastuksen pariin palata. Ehkä sillekin on vielä aikansa! Joka tapauksessa kansantanssin kautta opin paljon nykykansanmusiikin monipuolisuudesta ja kansanmusiikista ylipäätään. Sittemmin olen myös käynyt joissain kansantanssiiltamissa, kerran Kaustisella, ja monilla kansanmusakeikoilla.” Jatkoa on luvassa, sillä kansanmusiikki ja kansantanssi on inspiroinut Tauin tulevaa tuotantoa. Tulevalla levyllä Taui tutkii kansantanssin poljentoja yhdistettynä kokeilevampaan pop/noise/klubi-ilmaisuun. ”Kilpailun teema osuikin kovin lähelle sydäntäni”, Taipale toteaa. Riikka Hiltunen Et no -E sp a ry
• 21 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 • PELIMANNI-LIITE 21 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 3 • 2024 Koplan ensimmäiset 20 vuotta! -R yhmän tarkoituksena oli kannustaa yksittäisiä musiikin harrastajia yhtyesoittoon ja jatkamaan näin soittoharrastustaan muun muassa yli murrosiän tuulisten vuosien samalla tutustuen uuteen musiikkigenreen, ensimmäiset 10 vuotta porukan vetäjinä toimineet Sirpa Varvikko ja Sari Honkonen kertovat Koplan synnystä. – Porukan varttuessa toiminta on muuttunut itseohjautuvaksi musisoinniksi ja esimerkiksi kappaleet sovitetaan yhdessä, Sari jatkaa. Koplan kotipaikkakunta Saarijärvi on kulttuurikaupunki, jolla on pitkät perinteet kansanmusiikin saralla ja jossa heillä on ollut onni harjoitella ja musisoida. Paikkakunnalla on aina kannustettu ja tuettu ryhmää. Yhtyeelle on tarjoutunut runsaasti esiintymismahdollisuuksia ja konserteissa on riittänyt yleisöä. Myös yhtyeen perheet ja läheiset ovat olleet suuri voimavara tukiessaan yhteistä musiikkimatkaa aivan ensimmäisistä tahdeista saakka. Myöhemmin Koplaksi nimetty, reilun kymmenen soittajan kokoonpano on saanut kokea matkan varrella monenlaista: jokakesäiset Kaustisen kansanmusiikkifestivaalit, muun muassa vuonna 2015 showcase-yhtyeenä, ikimuistoiset soittoreissut ulkomaille Saksaan, Viroon ja Ruotsiin, pelimannien suomenmestaruus 2011 sekä lukuisia muita hienoja projekteja ja yhteissoittoja. Vaikka elämä on kuljettanut koplalaisia eri puolelle Suomea ja arkeen mahtuu monenlaista, he kokoontuvat yhä säännöllisesti kotikonnuille harjoittelemaan yhdessä. Kansanmusiikki merkitsee koplalaisille yhteisöllisyyttä ja ystävyyttä. Yhdessä soittaminen on antanut heille valtavasti, mutta vielä yhteistä soittoa tärkeämpää ovat ystävät, jotka kokoontuvat soiton äärelle. Harrastuksen myötä arvostus ja ymmärrys musiikkityyliä kohtaan on kasvanut. Se sisältää perinteen säilyttämisen aiemmilta sukupolvilta nykyaikaan, mikä on tuonut porukalle arvokasta perinnetietoutta sekä luonut vahvoja siteitä kotiseutuun. – Kaiken ytimessä on kuitenkin yhdessä tekeminen ja soittaminen. Kappaleisiin keksitään yhdessä uusia sovituksia, joita kokeillaan ennakkoluulottomasti. Emme ole koskaan ottaneet soittoa liian vakavasti. Periaatteena on, että soittaessa riemua ei tarvitse piilotella vaan annetaan sen loistaa soittajilta yleisölle, koplalaiset toteavat yhteen ääneen. Ensimmäiseen 20 vuoteen on kuulunut vain vähän jäsenvaihdoksia ja porukka on pysynyt pitkälti samana. Vuonna 2011 Kopla toteutti konserttisarjan ”Polskasta poppiin”, jossa yhtye sovitti eri vuosikymmenten radiohittejä kansanmusiikkiversioiksi. Konserttikiertueella Koplan mukana oli joukko uusia soittajia ja laulajia. Konserttien myötä yhtyeen vakiokokoonpanoon liittyivät lyömäsoittaja Aku Oikari ja serkkunsa, kitaristi Niilo Oikari . – Meille kansanmusiikki oli vieraampaa ja musiikillisesti hyppy tuntemattomaan. Sitä oli ja on tosi mukava soittaa, Niilo kertoo. Nykyään molemmat ovat kansanmusiikin aktiivisia harrastajia ja löytäneet paikkansa yhtyeessä. Sittemmin Niilo on innostunut myös säveltämään Koplalle uutta kansanmusiikkia, jota voi kuulla yhtyeen keikoilla ja vuonna 2022 ilmestyneellä Puiden puvut ep:llä. Tällä hetkellä Kopla valmistautuu juhlavuoden kunniaksi Karstulassa, Jyväskylässä ja Saarijärvellä järjestettäviin konsertteihin, joiden jälkeen soiton on tarkoitus jatkua kuten tähänkin asti. Lähitulevaisuuteen on kaavailtu uuden levyn äänityksiä, sillä Koplalla on vuosien aikana treenattu laaja ohjelmisto, josta vain pieni osa on tallennettu studiossa. Suunnitelmissa on myös jatkaa viime vuonna alkanutta yhteistyötä jyväskyläläisen kansantanssiryhmä Isottarien kanssa, Niilo valottaa Koplan tulevaisuuden suunnitelmia. Lapsuuden ja nuoruuden läpi kantanut yhteinen matka on kuljettanut yli kahden vuosikymmenen pitäen sisällään paljon elämän iloja ja suruja, joissa yhtyeen jäsenet ovat eläneet toistensa rinnalla. Lapsiryhmän ensimmäisistä harjoituksista on jo yli 20 vuotta ja soittajat ovat nyt aikuisia. Iäkkäiden pelimannien toive on toteutunut: Saarijärven musiikkiluokasta kaikuu edelleen puheensorina ja nauru, kunnes joku tokaisee, että eiköhän ryhdytä soittamaan! 20 vuotta sitten Saarijärvellä musiikkiopiston salissa kuului iloinen puheensorina, ainakin alkujännityksen jälkeen, kun kansalaisopiston ja musiikkiopiston lasten ja nuorten kansanmusiikkiryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa. Taisipa tuolla ensimmäisellä kerralla, tammikuussa 2004, soida soittokin, kun alakoululaiset tapailivat ensimmäisiä kansanmusiikin säveliä. Saarijärveläisten iäkkäämpien pelimannien pitkäaikaisena toiveena oli ollut perinnön jatkaminen sekä lasten ja nuorten kannustaminen kansanmusiikin pariin. Niinpä ryhmän perustamisen myötä innokkaita viulun, haitarin, harmoonin ja kontrabasson soittajia löytyi innokas joukko. Teksti: Niilo Oikari Kuva: Juuso Järvi Ju us o Jä rv i Kopla metsässä: Sari Honkonen (vas.), Emmi Hiekkavirta, Suvi Pasanen, Salla Niemi, Niilo Oikari, Jonna Piispanen, Aliisa Roikonen, Anni Hemminki, Aku Oikari ja Hanna MursunenOikari.
• Uudenmaan nurkka 22 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 L ämmin kesäkausi on koonnut pelimanneja ja kansantanssijoita ennätysmäärin esiintymään. Uusmaalaisia pelimanneja ja ryhmiä eri kokoonpanoissa on nähty monissa tapahtumissa ympäri Suomen ja Uuttamaata muun muassa Kaukas EloFolk soi Hyvinkäällä elokuussa jo kahdeksannen kerran hienolla ohjelmistollaan. Kesäkuussa Espoon pelimanneilla oli perinteinen ulkoilmamuseoviikonloppu Espoossa. Lauantaina 8.6. soi saaristomuseo Pentalassa ja sunnuntaina 9.6. talomuseo Glimsissä. Näistä on espoolaisille muodostunut jo useamman kesän perinne. Pelimannimusiikki sopii hyvin miljööseen ja pelimannit saavat samalla kivan kesäretken, kertoo Espoon pelimanneistaTaina Kärhä. Espoon pelimannit esiintyivät kesällä myös Kaustisella. Pelimannit framilla Pelimannitalossa torstaina 11.7. oli hieno kokonaisuus Maarit Aarvalan kokoamana. Tilaisuudessa soitti Espoon pelimannien lisäksi useita uusmaalaisia yhtyeitä, kuten Luomukanteleet, Trio Kolme-M ja Käpyjouhikot. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen syyskausi aloitettiin 1.9. Kansanmusiikkimessulla Vuosaaressa. OAS Etelä on aloittanut suositut jamisoitot Pasilan kirjastossa. Opistokausi on koonnut niin sipoolaiset soittajat, Käpylän porukat kuin laulun harrastajatkin omiin harjoituksiinsa. Espoon pelimannien syksy on käynnistynyt vilkkaasti, ja ensimmäistä kertaa ikinä Espoon pelimannien ryhmä työväenopisto Arbiksessa Pekka Pentikäisen johdolla on täynnä. Syksyn ensimmäiset keikat olivat Espoo-päivänä Tapiolan Vind ängenissa yhdessä Arbiksen senioritanssijoiden kanssa. Espoon pelimannien soittoleiri pidetään 5.10. Mattlidenin koululla. Kurssi on kaikille avoin ja siihen ilmoittaudutaan Ilmonetissä. Espoon pelimannit esiintyvät 8.11. Kulttuuriketju Matinkylän Naapuruustalossa ja ovat mukana Svenska veckan -kirjastokiertueella Espoossa 9.11. Suomen Punaisen Ristin hyväntekeväisyyskonsertti pidetään 17.11. Vindängenissä, Tapiolassa ja samaisessa paikassa on myös Espoon pelimannien joulukonsertti 4.12. Espoon pelimannit täyttää ensi vuonna 50 vuotta ja juhlavuoden suunnittelu on kovassa vauhdissa, kertoo Taina Kärhä . Vantaan Kaamospeleissä on tänä syksynä juhlava ohjelmisto, koska Vantaa kaupunkina täyttää 50 vuotta. Kaamospelit järjestetään 9.17.11.2024. Laita päivämäärät siis jo kalenteriin! Kaamospeleissä on luvassa hienoja konsertteja Itä-Vantaalta Länsi-Vantaalle. Kaamospeleissä on mukana myös Vantaan pelimannit esiintymässä useassa konsertissa. Festivaalin ohjelma julkaistaan tarkemmin myöhemmin kaamospeli.fi -sivuilla. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys järjestää perinteiset kansanmusiikkikurssit Kaamospelien yhteydessä lauantaina 16.11. klo 11-16 Viertolan koululla Vantaalla. Kursseilla opettavat Jari Komulainen , jonka pelimannikurssilla soitetaan vanhaa Helsingin pitäjän kansanmusiikkia, Ilona Korhonen , joka perehdyttää runonlaulun maailmaan ja Suvi Oskala opettaa viulisteja omalla ohjelmistollaan. Ilmoittaudu kurssille 10.11. mennessä Anja Hinkkaselle (anja.hinkkanen@gmail.com). Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen syyskokous järjestetään ma 14.10.2024 klo 18, Helsingin keskustassa. Paikka ilmoitetaan myöhemmin. kts. www.uudenmaankamu.net Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Tervetuloa mukaan kokoukseen kaikki halukkaat ja kiinnostuneet! Syysterveisin Pauliina Pajala Espoon pelimannit. Pelimannit framilla -konsertissa 11.7.2024 Pelimannitalossa, Kaustinen Folk Music Festival. Pe tr i K är hä Heikki Rassin soittohommat alkoivat käynnistyä ammattikouluvaiheessa soittimena kitara. Kesäkuussa 1963 armeija kutsui hänet palvelukseen Parolannummelle. Heikki onnistui pääsemään panssarivaunun kuljettajakurssille seuraavan vuoden huhtikuussa ja sille tielle hän jäi. Heikki kävi kursseja ja ´jämiä´ tuli tasaiseen tahtiin kunnes elokuussa 1988 tämä kaikki oli ohi. Soitto-opinnot hän aloitti noina aikoina kansalaisopistossa espanjalaismestarin johdolla. Hattulassa toimi tuohon aikaan Kansalaisopiston Pelimannipiiri johon hän liittyi mukaan. Sieltä hän tuli houkutelluksi hämeenlinnalaiseen Vapaaehtoiskeskus Pysäkin orkesteriin. Orkesterilla oli kerran kuukaudessa konsertti johon sisältyi laulutuokio. Kuuluisuutta saatiin ja salit olivat aina täynnä. ``Pysäkin orkka `` kiersi näinä vuosina varmaankin kaikissa alueen hoitolaitoksissa useampaankin kertaan. Tällaista kiertelevää bändiä Heikki ei muista Hämeenlinnassa olleen toista. Samaan aikaan, kunmarkat vaihtuivat euroiksi, aloitti Heikki Pysäkin kulttuurikaari ry:n – se oli yhdistyksen virallinen nimi – rahakirjanpitäjäksi ja rahastonhoitajaksi. Sama oli tilanne Etelä-Hämeen kansanmusiikin ystävät ry:llä. Heikki tuli ensin soitonohjaajaksi 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa hänestä tuli myös yhdistyksen sihteeri, rahastonhoitaja ja kirjanpitäjä. EHKY:ssä nämä hommat päättyivät vuoteen 2010, kun iän myötä vakava munuaisvika alkoi vaatia oman aikansa ja hoitonsa. Kitaraa Heikki soitti vielä Hattulan Viihdesoittajissa kunnes ``korona `` levisi Pohjolaan ja keskeytti soitot. Soitto on ollut Heikki Rassin pääharrastus. Hän on syntynyt Ypäjällä ja asuu nykyään Hämeenlinnassa, missä vietti viime kesäkuun 11. päivänä 81 vuotispäiviään. Mikko Liukkonen, puheenjohtaja Etelä-Hämeen kansanmusiikin ystävät ry Heikki Rassi Etelä-Hämeen kansanmusiikin ystävät ry:n uudeksi oltermanniksi
• 23 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Nuottiliitteessä Suomen Kansanmusiikkiliiton ensi vuoden yhteisoittokappaleet Lapista.
• 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 ™ ™ G A‹ D G ™ ™ H7 E‹ A‹ D G A‹ H7 E‹ 1. 2. 5 ™ ™ A‹ H7 E‹ C A‹ H7 11 ™ ™ A‹ H7 E‹ C H7 E‹ E‹ 1. 2. 15 24 &# Rädda Kalixälven Schottis Hans Sandin, Norrbotten &# &# &# œJ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œb œ œ œn œ œ œ œ œ œ ™ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ ™ ‰ E‹ A‹ H7 E‹ ™ ™ E‹ A‹ H7 E‹ 5 ™ ™ D7 G H7 E‹ 9 ™ ™ A‹ E‹ H7 E‹ 13 34 &# Matti Yli-Tepsa, Sodankylä Saturimppa &# &# # # n # &# œ ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ ? ? œ ™ œ œ œ œ œ ? ™ œ œ ? œ œ œ ™ œ œ œ œ ? ™ œ œ ? œ ™ œ œ œ œ ™ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ ?
• 25 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 • PELIMANNI-LIITE 1.Ke A‹ mi jo ki kes kel tä lai neh tii ja ran D‹ nat on ku pei li ja ran E‹ nat on ku pei li, ja Ke A‹ mi jo ki kes kel tä lai neh tii ja ran D‹ nat on E‹ ku pei A‹ li. 5 2.Sie A‹ lä hän on mo nen mam man vä vy, mo D‹ nen mam man vä vy, mo E‹ nen mam man vä vy. 9 Sie A‹ lä hän on mo nen mam man vä vy ja tä D‹ män ki ty E‹ tön hei A‹ la. 13 24 & Kemijoki keskeltä lainehtii trad. laulanut Sylvi Kujala, Tepsa & & & 1. Kemijoki keskeltä lainehtii ja rannat on ku peili ja rannat on ku peili ja Kemijoki keskeltä lainehtii ja rannat on ku peili. 2. Sielähän on monen mamman vävy, monen mamman vävy, monen mamman vävy. Sielähän on monen mamman vävy ja tämänki tytön heila. 3. Mistä minä saisin semmosen heilan niin ku olen itse, niin ku olen itse? Mistä minä saisin semmosen heilan niin ku olen itse? 4. Ettei se olisi vain joka tytön loppu, eikä jokahitteen, eikä jokahitteen. Ettei se olisi vain joka tytön loppu, eikä jokahitteen. 5. Tämän kylän ämmit ne vahtina seisoo pitkä piiska vyöllä, pitkä piiskä vyöllä. Tämän kylän ämmit ne vahtina seisoo pitkä piiska vyöllä. 6. Minun, minun heilalla lempiä luonto ja lämmin käsivarsi ja lämmin käsivarsi. Minun, minun heilalla lempiä luonto ja lämmin käsivarsi. œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ
• 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 H E‹ H E‹ H E‹ H E‹ 5 G D G 9 C G D G 13 24 &# soittanut Ilo Huikuri, Tepsa Hiltusen polkka &# &# &# œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ G D G ™ ™ D G 5 ™ ™ G D G 9 ™ ™ D G 13 24 &# soittanut Albert Vuomajärvi, Kittilä Vuoma-Pertin leikkisä polkka &# &# &# œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ
• TurkuFolks aloitti varsinaissuomalaisen pelimannikesän komealla soittajajoukollaan toukokuussa Kaarina-talon seinustalla viihdyttäen Kaarinan torin lukuisia kirpputorimyyjiä ja heidän asiakkaitaan. Avoimet harjoitukset jatkuivat myöhemmin mm. Turun tuomiokirkon puistossa. TurkuFolks vieraili myös Kaustisen kansanmusiikkifestivaalilla omalla tilausbussillaan, onhan yhtye niin iso, että bussi tulee lähes täyteen soittajista ja heidän muutamista ystävistään. Elokuun alussa Yläneellä pyörähti käyntiin kahdestoista Reissu-Veikon sottiisi. Pelimanneja oli mukana 34 aina Pohjanmaata ja Pirkanmaata myöten, varsinaissuomalaisten lisäksi. Sateen uhatessa kaunis kotiseutumuseon miljöö täytyi vaihtaa läheisen yhtenäiskoulun juhlasaliin. Se tulikin täyteen, ja yleisö oli innoissaan mukana monipuolisen ohjelman aikana. Kolehti tuotti Kotiseutuyhdistyksen Musikkarahastoon sievoisen summan, yli 500 euroa. Rahastosta tuetaan nuorten musiikkiharrastuksia. Eri puolilla maakuntaa on ollut tavan mukaan pienempiä tilaisuuksia, joissa paikkakunnan pelimannit ovat olleet soittamassa. Veikko Lahtinen 27 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Varsinais-Suomen kuulumisia Ämmät äänessä Reissu-Veikon sottiisi -tapahtumassa. A nn a Po hj ol a Vaihteleviin suvisäihin on totuttu, tuumasivat vakkasuomalaiset kansanmusiikinharrastajat kuin yhdestä suusta. Harmonikkapedagogi Marja-Liisa Santala vetää sekä Laitilan pelimanneja että uusikaupunkilaisia Ämpärporin pelimanneja. Mennyt kesä oli hyvä soittokesä. Vähän kokoonpanoja vaihdellen kumpikin ryhmä on ollut liikkeellä. Soittoja on ollut mm. Laitilan iltatorilla, Vaimaron kyläkahvilassa, Uudenkaupungin taidetalo Pilvilinnassa ja Pyhärannassa Kaukan kylätalolla, jossa saatiin soittopalkaksi oikein kalasoppaa. Molemmat ryhmät toimivat VakkaSuomen kansalaisopiston opintopiireinä. Harjoituksissa on hauskaa. Sopivia tavoitteita on kuitenkin asetettu; niitä ovat juuri tällaiset kesäsoitot. Jukka Vehmas Hyvät soittoilmat Vakka-Suomessa Si rk ka -L iis a N ur m i Laitilan pelimannien pienryhmä aidossa maalaistunnelmassa Kauppilan umpipihan elojuhlassa. Soittajat vasemmalta Anna-Liisa Rosenberg, Alpo Knuutila, Mikko Nurmi, Jukka Vehmas ja Marja-Liisa Santala. Finland Harmonica Festivaaleilla 9-10. elokuuta oli myös huuliharpunsoiton suomenmestaruuskilpailut. SM-sarjoina diatoninen, kromaattinen, blues, yhtye ja avoin sarja, joka oli ulkomaalaisille soittajille. Suomenmestaruudet 2024: Risto Ojalammi (diatoninen sekä kromaattinen), Joonas Pihlaja (blues), Saiha Group (yhtye) sekä avoin sarja Kaido Matiisen ja Ivo Vilumets . Risto Ojalammille Finland Harmonica Festival Maestro -palkinto sekä myös Vuoden Tulokas 2024-diplomi lahjakortteineen.Päätöskonsertin pääesiintyjä virolainen Alexey Kormin ei jättänyt ensivierailullaan Suomessa ketään kylmäksi. Meillä on myös omia nuoren polven lahjakkuuksia: Risto Ojalammi, joka voitti kaksi sarjaa myös 2023. Toinen nuori taituri, Juho Karisaari , kaksi hopeaa 2024 ja 2023. Juholla on Youtubessa noin 3 600 seuraajaa, joka on tässä genressä massiivinen luku. Soittajia oli aina Pelkosenniemeä ja Joensuuta myöten. Matka-ajat ovat pitkät, mistä voi hyvin päätellä, kuinka soittajat arvostavat näitä kisoja ja festareita. Kilpailuihin osallistuvat tulevat ennen kaikkea haastavat itsensä harjoittelemaan ja soittamaan paremmin. Samoin kuin soittamaan yleisön ja arvostelutuomareiden edessä ulkomuistista ilman nuotteja. Monelle huuliharpun soitto on joko bluesia, tai mitä ovat kuulleet huuliharppupelimannien soittavan. Se on toki näitäkin tärkeitä elementtejä, mutta myös paljon muuta. Mäntyharjun Huuliharpisteille suuri kiitos siitä, että perinteinen suomalainen soittotyyli on 2023 hyväksytty aineettoman kulttuuriperintömme listalle. Se on siellä samassa arvostetussa joukossa kuin esim. saunakulttuurimme ja lavatanssit. Uuden sukupolven soittajilla on myös taustoissaan elektroniikka hallussa. Bluessarjan voittaja Joonas Pihlaja rakensi taustansa esityksen aikana ja hoiti siten rumHuuliharpistien Finland Harmonica Festival ja SM-kisat 2024 Orivedellä Huuliharpunsoiton SM-kisojen osallistujia. Ku va t: Ve liJu ss i Li et sa la
• 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Espoon pelimannit on säestänyt Espoon Viherlaakson lukion Vanhojen tansseja yli kolmekymmentä vuotta. L ukioiden Vanhojen tanssit on vakiintunut perinne, jossa lukion kakkosluokkalaiset juhlivat päätymistään koulun vanhimmiksi abien lähdettyä lukulomille. Perinne lienee alkanut Helsingin lukioista noin 100 vuotta sitten. Alkujaan tapoihin kuului pukeutua vanhaan malliin ehkä isien ja äitien juhlavaatteisiin. Vasta myöhemmin otettiin käyttöön tanssiaiset ja pukeutuminenkin muuttui. Erityisesti naisten pukeutumisessa alettiin panostaa iltapukutyyliin ehkäpä ameriikalaisten collegejen prom-tanssiaisia mukaillen. Ohjelmassa olevat salonkitanssit taas omaksuttiin yliopistojen promootioja ylioppilaskuntajuhlista. Vanhojen tanssit -perinne on ehkä yllättäen hyvin suomalainen traditio. Ihan samanlaista ei naapurimaistamme löydy vaikka tanssit sinänsä ovat pääosin eurooppalaista lainatavaraa. Espoon pelimannien yhteistyö Espoon Viherlaakson lukion kanssa alkoi 1991 opettaja Merja Vahteran kanssa. Tanssien ohjaajat ovat vaihtunet, kuten myös pelimannien soittajat, mutta yhteistyö on toiminut yli kolmen vuosikymmenen ajan. Nykyisin tansseja ohjaa Mari Kupiainen . Pelimanniyhtye vaikuttaa luonnollisesti tanssien valikoimaan. Perinteisten salonkitanssien lisäksi kansanmusiikilla on asemansa, ja tietysti salonkitanssitkin saavat pelimannimusiikin poljennon. Vanhojen tanssit ovat luonteeltaan kansanmusiikkivaikutteisia salonkitansseja, joten ne istuvat mainiosti pelimannimusiikin soitinnukseen ja poljentoon. Sisääntuloja esittelymarssina on soitettu Pekka Pentikäisen Vilhelm Veurlanderin teemaan säveltämä Espoolainen häämarssi. Salonkitansseista ohlelmassa on ollut Pas d’Espagne , Cicapo sekä Kehruuvalssi . Pas d’Espagne on moskovalaisen teatterin taiteellisen johtajan Alexandr Tsarmanin 1899 säveltämä valssi. Myös koreografia on hänen peruaan. Cicapo eli Picador -marssi on saksalaisen Max Oscheitin sävellys vuodelta 1912. Kehruuvalssin sävel on ruotsalainen kansanmusiikkivalssi. Amerikkalainen Turkey in the straw on nopeatempoinen reel. Jenny Pluck Pears on englantilainen maalaistanssi 1600-luvun Playfordkokoelmasta. Lisäksi soitetaan vaihtelevasti pelimannihenkisiä valsseja ja tangoja. Ulosmarssina on soitettu Keijo Lehtisen Marssi Övergårdista . Yhteistyömme koulun kanssa on sujunut loistavasti. Elävän musiikin mukana tanssiminen on lisännyt tilaisuuden juhlavuutta ja toivottavasti herättänyt nuorissa kiinnostusta kansanmusiikkiin. Vanhojen tanssisoiton haasteena on, että tanssijat ovat uusia joka vuosi – soittajat pysyvät samoina. Viherlaakson lukion ohjelma on vakiintunut vuosien mittaan. Vanhoja on Viherlaakson lukiossa niin paljon, että tanssit järjestetään kahdessa vuorossa. Harjoituksia kaikkien tanssijoiden kanssa on käytännössä mahdotonta järjestää. Lukion opettajat ovat harjoituttaneet nuoret äänitteitten avulla. Espoon pelimannit juhlii vuonna 2025 50-vuotista toimintaansa. Vanhojen tanssit kuuluvat odotettuna tapahtumana juhlavuodenkin ohjelmaan. Juhlaan huolellisesti valmistautuneiden nuorten tanssia on ilo säestää ja seurata. Matti Jakobsson Espoon pelimannit salonkiorkesterina pujen osuuden beatboxaamalla. Asiat uudistuvat, päivittyvät tähän päivään. Samalla tavalla vaikkapa banjo ja kitarakin uivat sisälle irlantilaiseen kansanmusiikkiin. SM-kilpailujen taso on joka sarjassa kova. Ensi vuodeksi Oriveden Kampuksen salitila on varattu 15-16.8.2025. Kannattaa merkitä kalenteriin! Festivaali koostuu perjantai-illan matinea-konsertista, lauantain aamupäivän kyläsoitoista, iltapäivän SM-kisoista ja illan päätöskonsertista. Tämän vuoden pääesiintyjä tuli Virosta, Alexey Kormin, erittäin monipuolinen taituri. Ensi vuonna myös jotain poikkeuksellista herkkua. Kilpailusarjat kasvavat viidestä seitsemään, mukaan tulee kaksi uutta sarjaa: jazz ja traditionaalinen. Jazz-sarja on selkeästi esim. jazz-standardeihin sekä teeman improvisointiin suuntautunut sarja. Traditionaalisella sarjalla halutaan edistää sekä kunnioittaa perinteistä suomalaista pelimannien soittotyyliä. Tässä sarjassa soittajalla ei ole ulkopuolista säestystä, vaan suoritukset soitetaan joko kielibassolla tai ilman. Kappaleet saavat olla esim. kansanmusiikkia, vanhaa tanssimusiikkia, nykyiskelmääkin, mutta kaikki perinteisesti sovitettuna. Veli-Jussi Lietsala Suomen Huuliharpistit ry/puheenjohtaja Joonas Pihlaja voitti tämän vuoden huuliharpunsoiton SM-kilpailuiden blues-sarjan. Juho Karisaari pokkasi hopeaa, kuten viime vuonnakin. Hänellä on YouTube-kanavallaan massiiviset 3600 seuraajaa. Espoon pelimannit tanssittavat Viherlaakson lukolaisia vanhojen tansseissa. M aa rit A ar va la
• 29 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 N yt ei kuitenkaan olla Suomi-filmissä eikä Lapissa, vaan Kouvolassa. Tanssijat ovat Myllerrys-leirin osallistujia, jotka ovat tulleet elokuun puolivälin viikonlopuksi Aitomäen nuorisoseurantalolle syventymään kansanomaisten paritanssien saloihin. Yhteisön kaipuu ajaa tanssimaan Myllerrys syntyi kolmen tanssinopettajan ja yhden tuottajan yhteisponnistuksena. Tekijäkaartin yllätykseksi leirin 60 paikkaa myytiin loppuun jo keväällä muutamassa viikossa. Suosio varmisti sen, että tapahtuma saa ensi vuonna jatkoa. Opetuksesta vastasivat helsinkiläiset Jari Haavisto ja Arttu Peltoniemi sekä kouvolalainen Maiju Laurila, joista kukin edistää paritanssikulttuuria omalla alueellaan. Osallistujat jakautuivat tanssikokemuksensa perusteella kahteen tasoryhmään. Valtaosa leiriläisistä tuli pääkaupunkiseudulta, jossa vapaan viennin opetusta on säännöllisesti tarjolla. Kansanomainen paritanssi vaikuttaisi kuitenkin kiinnostavan muuallakin. Leirin tuottaja Mari Solja arvioi lajin nosteen olevan monen asian summa. Yhtäältä kansanperinne elää nousukautta, mikä näkyy esimerkiksi kansallispukuharrastuksen yleistymisenä. Olennaisimpana tekijänä Solja pitää kuitenkin yhteisöllisyyden kaipuuta. – Kaikenlainen kohtaaminen on ylipäänsä nousussa. Ihmiset ovat nykyään paljon netissä, mutta moni haluaisi löytää yhteisön, joka pysyy vuodesta toiseen. Toisaalta jameihin osallistuminen ei vaadi säännöllisiin treeneihin sitoutumista, minkä Solja arvelee madaltavan paritanssin kynnystä. Muusikoille lisäenergiaa Myllerryksen lauantai-illan jameissa elävä musiikki loi tunnelmaa, kun Aitomäen orkesteri ja Konepajanpuisto-orkesteri tanssittivat väkeä vuorotellen. Jälkimmäisen viulisti Marianna Tuomainen kokee musiikin heräävän kunnolla henkiin tanssin myötä. – Tanssijat tuovat meille lisäenergiaa ja merkityksellisyyttä. Voisi sanoa, että musiikki nousee korkeammalle tasolle. Tuomainen soittaa ilman nuotteja, joten hän pystyy samalla katselemaan, mitä lattialla tapahtuu. Erilaisten tanssityylien seuraaminen tuokin hänelle iloa. Tanssisoitossa joutuu huomioimaan hieman eri asioista kuin esiintyessä yleensä. Tuomainen kertoo orkesterin muokanneen pyynnöstä keikkasettiään siten, että kappaleet kestävät tavallista pidempään. – Näimme, että pidentämisessä on järkeä, koska osa tanssijoista löytää tanssin sielun vasta muutaman minuutin kohdalla, jolloin esitettävä kappale jo loppuisi. Toisen yhtyeen kanssa vuorottelu osoittautui toimivaksi, ja loppuillasta molemmat päätyivät soittamaan yhdessä. – Tanssi vain jatkui ja jatkui, ja veikkailimme lavalla, kummat jaksavat pidempään, tanssijat vai soittajat, Tuomainen nauraa. Kansanomainen paritanssi elää nousukautta Myllerrys-leirin suosio yllätti järjestäjät Säde Loponen Navetan ylisiltä kuuluu musiikkia ja askelten töminää. Näky on kuin vanhasta elokuvasta: lattia on täynnä hymyileviä ihmisiä, jotka tanssivat orkesterin säestyksellä polskaa, sottiisia ja muita lavoilla harvoin nähtyjä paritansseja. Kun joku huikkaa ovensuusta, että ulkona on revontulia, idylli alkaa jo hipoa uskottavuuden rajoja. Leiriläiset tutustuivat toisiinsa tanssin keinoin Myllerryksen aloitustilaisuudessa Niemen navetan ylisillä. M ai ju La ur ila Suomi-Folk – nostalgiaa ja elävää kulttuuria Hely – Helsingin laulelman ystävät ry – järjesti 7.9.2024 Suomi-folk 60 vuotta -tapahtuman, joka kokosi pääkaupunkiseudun folk-harrastajat yhteen. Täyteen pakatusta Laulumiesten salista muodostui sympaattisen ja yhteisöllisen folk-musiikin keidas, jossa yleisö pääsi aikamatkalle 1960-luvulle. Vaikka monien paikalle saapuneiden artistien ja kuulijoiden tukat olivatkin harmaantuneet, oli itse musiikin sisältö tämän päivän kriisien ja sotien vuoksi jopa surullisen ajankohtaista. Konsertin artistit olivat aikamoinen kimara Suomi-folkin historiaa: Hootenanny trio, Heli Keinonen , Pihasoittajat, Irma Tapio ja Antero Launis esittivät suurimmat ”hittinsä”, minkä lisäksi joukko Helyn jäseniä pääsi myös esittämään taitojaan folkklassikoiden parissa. Nostalgiakylvyn lisäksi tilaisuus todisti folkin yhteisöllisyyttä; kannustus artisteille oli koskettavaa. Tilaisuuden lopettanut yhteislaulu We shall overcome jätti aurinkoiseen syysilmaan poistuneelle juhlakansalle voimaantuneen olon. Hely:n muusta toiminnasta voi nostaa esiin etenkin eri teemojen alla toteutettavat Laulelma-treffit. Jäsenet pääsevät niissä esittämään omia laulujaan ja tulkintojaan folkin aarteistosta. Jäsenilloissa kuullaan puolestaan mielenkiintoisia esityksiä folk-musiikista ja -artisteista. Laulumiesten konsertti käynnisti taas koronapandemian vuoksi jäähyllä olleen konserttitoiminnan – toivottavasti sille löytyy hienon alun jälkeen jatkoa. Jos asut pääkaupunkiseudulla ja olet kiinnostunut folk-musiikista, Hely on yhteisö johon liittyminen luo paikan jakaa harrastustaan muiden folk-diggareiden kanssa. Paul Silfverberg KONSERTTI
• 30 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Koillis-Savon Kulttuuriryhmä Rettelon johtajana tunnettu Reino Tirkkonen kuoli 85 vuoden iässä 8.5. Hän oli syntynyt 20.3.1939 Säyneisissä. Reino Tirkkonen eli hyvin vaiherikkaan elämän. Varhaislapsuuteen kuului muun muassa vuodet Vehmersalmella Tetrimäen uskonyhteisössä. Työuraansa maalari Tirkkonen kävi aloittamassa etelässä Keravalla, mutta palasi 1970-luvulla kotimaakuntaansa asettuen Siilinjärvelle. Siellä Reino lähti viuluineen innolla mukaan tuolloin virinneeseen pelimannitoimintaan. Siilinjärveltä hän siirtyi synnyinsijoilleen Säyneiseen ja toi myötään soittoharrastuksensa. Niin kohta koottiin Juankosken pelimannit. Kansantanssijat liittyivät pian Reinon aloitteesta Juankosken pelimannien yhteyteen ja näin syntyi Kulttuuriryhmä Rettelo. Jos Tirkkonen itse oli innostunut kansanmusiikista ja -kulttuurista, niin hän veti myös muut mukaansa vilkkaaseen toimintaan. Tämän yhteisen innostuksen ja harjoittelun myötä Kulttuuriryhmä Rettelosta kehittyi 1980ja 1990-luvuilla PohjoisSavon maineikkain esiintyjäryhmä, joka pystyi vastaamaan suuriinkin haasteisiin. Rettelon ensimmäinen pitkä ulkomaanmatka 1994 suuntautui Intiaan. Kolme vuotta myöhemmin tuli kutsu Australiaan sinne muuttaneiden suomalaisten vuotuisille juhlille. Matkan aikan esiinnyttiin myös Singaporessa. Vuonna 2001 Reino Tirkkonen johti joukkonsa Pohjois-Amerikkaan amerikansuomalaisten kesäpäiville Philadelphiaan. Näiden kaukomatkojen ohessa tehtiin lyhyempiä esiintymismatkoja Suomen naapurimaihin Ruotsiin, Viroon ja Venäjän Karjalaan. Laulunäytelmästä Kaksi vanhaa tukkijätkää muodostui Kulttuuriryhmä Rettelolle oma merkkituote, jota esitettiin kotimaassa useita kymmeniä kertoja eri puolilla Suomea. 2000-luvun alkupuolella Rettelo hiljeni, mutta jätti ainutkertaisen jäljen KoillisSavon kulttuurielämään. Vastaavaa ei ollut nähty ennen sitä, eikä mahdollisesti nähdä jälkeenkään. Muistona noilta ajoilta on Juankosken pelimannien äänilevy ”Mimosa”. Rettelon ohella Tirkkonen oli aloitteentekijänä myös Koillis-Savo Soi -taMUISTOISSAMME Metsuri, maanviljelijä, särmääjä ja lopuksi kauppias. Siinä ammatit, joita v. 1933 syntynyt pelimanniviulisti Matti Paananen harjoitti ennen eläkkeelle siirtymistä. Liikunta, hirvenmetsästys ja musiikki olivat Matin mieliharrastuksia. Lisäksi vapaaaikaa kului erilaisten luottamustehtävien hoitamiseen. Musiikki oli kuitenkin Matille rakkain harrastus, ja viulunsoitosta Matti tunnettiin laajemminkin. Täysin itseopiskellen hän kehitti jäljittelemättömän soittotyylin, jota korosti hänen omintakeinen tapansa pitää viulu hartioitten alapuolella. Tähän oli selkeä syy: ”Kuulee paremmin toisten soittoa”, Matti perusteli ratkaisuaan. Kymmenen vuoden ajan 60-luvulta alkaen Matti soitti Mäntylän Kyläpelimanneissa ja myöhemmin Viitasaaren pelimannien kanssa. Kaustisella Matti esiintyi Mäntylän kyläpelimannien kanssa vuonna 1973 Keski-Suomi soi tapahtumassa ja myöhemmin yhdessä Eero Hautsalon (harmooni) ja Paavo Hanellin (basso) säestämänä. Tuohon aikaa pelimannimusiikki oli vielä voimissaan Viitasaarellakin, joten soittotilaisuuksia riitti yllin kyllin. Kun Matti liittyi vetämääni Viitaseudun opiston laulupiiriin vuonna 1998, alkoi minun ja Matin 24 vuotta kestänyt yhteistyö musiikin parissa. Siihen kuuluivat harjoitukset piirin kanssa perjantaiiltaisin ja kahdenkeskeiset harjoitukset Matin kanssa, jotka pidettiin Matin kotona Kymönkoskella. Toimin Matin henkilökohtaisena säestäjänä koko tuon ajan. Aina kun sovittiin milloin harjoittelemme, Matti huomautti: ”Älä sitten syö mitään lähtiessäsi.” Poikkeuksetta nautimme aluksi Hilkka-vaimon valmistaman maittavan aterian ennen harjoitusten alkua: hirvikeittoa, kaalilaatikkoa, mitä milloinkin. Ja noin puolentoista tunnin harjoittelun jälkeen: kahvit pullan kera ennen kotiin lähtöä! Näin pääsin osalliseksi Matille ja Hilkka-vaimolle niin tyypillisestä vieraanvaraisuudesta. Vuonna 2010 teimme Matin kanssa yhteisen cd:n. Äänite sisältää yksitoista kappaletta, joista seitsemän on viitasaarelaisten pelimannimusiikkia, säveltäjinä Aatu ja Aarne Junikka sekä Sulo Masalin. Luomupelimannin arvonimen hän sai Saarijärven Luomusoittotapahtuman yhteydessä vuonna 2010, mestaripelimanniksi hänet nimitettiin Kaustisilla vuonna 2018, ja Kannonkosken Antin soitto-tapahtumassa hänelle luovutettiin Antin malja vuonna 2013. Kaustinen, Saarijärvi sekä Kannonkosken Antin soitto ja olivatkin tapahtumia joihin osallistuimme lähes vuosittain. Matti oli pidetty henkilö missä liikkuikin: laulelmapiirin harjoitusiltojen iIopilleri ja tunnollinen harjoittelija soittoharjoituksissa, ja ”ilman laillista estettä” hän oli aina valmis palvelukseen! Pelimannitapahtumien lisäksi soittelimme lukuisia kertoja muun muassa vanhusten hoitolaitoksissa kirkossa jumalanpalveluksen yhteydessä, yksityistilaisuuksissa ja Viitasaaren kaupungin järjestämissä juhlatilaisuuksissa sekä kahdentoista vuoden ajan Kauneimmat joululaulu-tapahtumassa ABC liikenneravintolassa Viitasaarella. Näissä tapahtumissa oli usein mukana myös vetämäni laulelmapiiri. Mieleeni on myös jäänyt monet erittäin tunnelmapitoiset joululauluillat Matin kotona. Viimeinen yhteinen esiintyminen oli yhdeksänsissä Viitasaaren ’Huopanan Talavitalakoissa’ Helmikuussa 2024. Tässä tapahtumassa me, minä, Matti ja laulelmapiiri, olimme alusta asti olleet aina mukana. Nyt on viulu vaiennut. Matti Paananen menehtyi vaikean sairauden murtamana 26.6. 2024. Kari Keurulainen Kirjoittaja on Matti Paanasen pitkäaikainen soittokaveri Matti Paananen 1933 – 2024 Reino Tirkkonen 1939 – 2024 K irs i Li im at ai ne n Sa vo n Sa no m at
• 31 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset -selvitys ja mittaristo pahtumassa, joka 1990-luvulla kokosi vuosittain niin pelimannisoittajia, laulajia kuin tanssijoitakin erilaisten kurssien ja esiintymisten äärelle. Kouluttajiksi tapahtumiin saatiin Suomen parhaita alansa taitajia. Päätöskonserttien esiintyjinä kävivät monet maamme tunnetuimmat artistit Arja Korisevasta Petri Laaksoseen. Pysyvimmän muistomerkin Reino Tirkkonen jätti kotikylälleen Säyneiseen, jossa hän pani alulle Kulttuurimakasiinin ja siihen liittyvän kesäteatterin rakentamisen. Erityisesti kesäaikaan onkin Kulttuurimakasiini tuonut elämää ja virkeyttä Säyneiseen kesätorien ja teatterin myötä. Viulupelimanni Tirkkonen osallistui myös muutenkin Säyneisen kulttuuririentoihin niin laulajana kuin kansantanssijanakin. 80-vuotispäiviään Rettelo-Reino vietti iloisesti pelimannija tanssitovereineen Säyneisen nuorisoseuratalolla 2019. Viime vuodet kuluivat hoitokodissa Nilsiässä. Seppo Kononen Kansalaisfoorumin koulutustiimi valmiudessa tukemaan oppimista! Tuki tarkoittaa esimerkiksi apua kurssien suunnittelussa: kokonaan uuden kurssi-idean muotoilua tai jo pidempään pyörineen kurssin kehittämistä. Koulutussuunnittelijoilta voi saada myös pedagogista tukea, eli ajatuksen apua kurssin tavoitteiden ja menetelmien suunnitteluun siten, että mahdollisimman monen on mahdollista oppia kursseilla. Tuttuakin kurssia voi olla hyvä tarkastella säännöllisesti: mitä haluamme, että meidän ryhmässämme opitaan? Miten voisimme varmistaa, että opetuksen tavat tavoittavat erilaiset oppijat? Kuinka huomioida erilaiset kestävyyden teemat kurssijärjestäjänä? Entä mitä se kestävyys edes tarkoittaa? Yhdistystoiminnan kysymyksiä on mahdollista tulla pohtimaan toisten yhdistyskamujen kanssa myös Kansalaisfoorumin avoimiin koulutuksiin. Ne maksavat Kansanmusiikkiliiton jäsenjärjestöjen toimijoille aina vain jäsenhinnan, 20 €. Syksyn aikana järjestämme koulutuksia esimerkiksi yhdistyksen taloudesta, opinnollistamisesta, sekä yhdistysviestinnästä. Koulutuksissa hyödynnetään usein luovia menetelmiä ja kannustetaan oppimaan ja oivaltamaan yhdessä. Kansanmusiikkiliiton on mahdollista pyytää myös omia, räätälöityjä koulutuksia yhdistyksen tarpeisiin! Kansalaisfoorumi tunnetaan kenties parhaiten sen tarjoamasta taloudellisesta tuesta kurssija opintokerhotoimintaan. Tukea voi saada välittömästi opiskelusta syntyviin kuluihin. Niitä voivat olla esimerkiksi kouluttajakulut, tilavuokrat ja kurssien markkinointikulut. Taloudellista tukea toimintaan voi hakea Skaftukiverkkopalvelun kautta. Sieltä löydät myös ajankohtaiset tiedot tuen määrästä ja hakemisen aikatauluista. Koulutukseen kannattaa panostaa aina, erityisesti hankalina aikoina ja tiukoissa paikoissa – se kantaa hedelmää aina. Olemme mieluusti apuna koulutuksen kumppaneina ja sparraajina. Yhteystietomme löydät verkkosivuiltamme. Ole suoraan yhteydessä koulutussuunnittelijoihin tai koulutuspäällikkö Anna Kirstinään! Hyvää oppimisen syyskautta toivotellen, Kansalaisfoorumin koulutustiimi PS: Oletteko kiinnostuneita tekemään kanssamme yhteistyötä kulttuuritapahtumassa vuonna 2025? Haku tulevan vuoden yhteistyökuvioihin on auki verkkosivuillamme 20.9.-31.10. Me Kansalaisfoorumissa viestimme olevamme innostava vertaisoppimisen ja kansalaistoiminnan asiantuntija. Mitä se merkitsee arkisessa työn ja harrastamisen touhussa? Ti iu K ai ta lo Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset -selvitys ja mittaristo tekevät päättäjille ja vaikuttajille näkyväksi kulttuuriharrastamisen merkitystä, arvoa ja vaikutuksia. Jokainen kulttuurinharrastaja tunnistaa harrastamisensa upeat vaikutukset. Ne ovat arkipäivää myös järjestöille, joissa tehdään valtavasti työtä kulttuuriharrastamisen eteen, mutta kuinka tehdä vaikutukset näkyväksi järjestöjen ulkopuolisille tahoille? Sivistysliitto Kansalaisfoorumi on tuottanut yhdessä järjestökumppaniensa kanssa Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset -selvityksen vuodesta 2022 alkaen. Selvityksen ensimmäisenä vuonna tuotettiin mittaristo, jonka avulla on mahdollista kerätä tietoa harrastustoiminnan vaikutuksista yksilöihin, yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset (KULHA) -selvitys tehdään joka toinen vuosi yhdessä järjestökumppanien kanssa. Vuoden 2024 selvitys Kulttuuriharrastamisen vaikutuksia selvitettiin taas! Aineistoa kerättiin keväällä 2024 ja kyselyyn saatiin 1332 vastausta. Lisäksi Taiteen perusopetusliitto teki KULHA-selvityksen samanaikaisesti ja keräsi yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa 1893 harrastajan kokemuksia. Selvitysten julkaisutilaisuus pidettiin 18.9. eduskunnan Kansalaisinfossa, Pikkuparlamentissa. Selvityksen voi ladata osoitteessa: kansalaisfoorumi.fi/hankkeet/kulttuuriharrastamisenkoetut-vaikutukset-selvitys-ja-mittaristo-2/
• 32 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Y uki kertoo tarinaansa erinomaisella suomenkielellä raikuvan humpan soidessa taustalla Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla Elävän perinnön teltan takana. Kiehtova tarina ansaitsee tulla kerrotuksi ja saa miettimään, mitä ihmisen suhde soittimeen ja sen ääneen voi olla. – Suomeen tuleminen tapahtui hieman vahingossa. Kaipasin uutta ympäristöä ja muumien vuoksi valitsin Suomen. Vuonna 2016 päädyin workaway-sivuston kautta vapaaehtoistyöhön Lapinjärvelle kommuuniin. Talossa oli yksi jouhikko ja eräs ranskalainen opetti minulle soittamaan Jouhiorkesterin levyltä muistaakseni Adam Hade Sju Söner -kappaletta. Yuki oli soittanut aikaisemmin viulua, mutta ei ollut varsinaisesti opiskellut musiikkia. Hän palasi Japaniin kesän jälkeen. Suomi jäi kuitenkin vaivaamaan mieltä, maa tuntui liiankin hyvältä. Myös jouhikko oli jäänyt mieleen. – Ostin ensin jonkun amerikkalaisen soittimen, joka näytti jouhikolle, mutta ei ollut kovin kummoinen. Sillä aloitin harjoittelun. Rauno Niemisen nimeen törmää väistämättän internetissä, kun kirjoittaa sanan ”jouhikko” hakukenttään. Rauno tuntui kuitenkin kaukaiselta mestarilta, eikä Yuki ottanut vielä yhteyttä. Yuki oli kiinnostunut suomalaisesta hiljaisesta äänimaisemasta. Jouhikon ääni tuntui olevan samaa sukua. Myös kanteleessa ja japanilaisessa shakuhachissa on rauhoittava ääni, mutta jouhikko vei kuitenkin voiton. Sen soinnin lisäksi tärkeänä elementtinä oli ehkä jouhikonsoitossa helpommin tehtävä puntitus, painottomien iskualojen korostaminen jousella. – Minulla on sellainen olo, että kun viritän jouhikkoa, jouhikko virittää minut. Amerikkalaisella jouhikolla Yuki äänitti pienen seitsemän kappaleen albumin, jonka lähetti Raunolle kirjeen kera. Kirjeessä Yuki kertoi, että hän haluaisi tutkia jouhikkoa ja Raunon opettavan jouhikon soittoa. Hän ei silloin vielä tiennyt, kauanko Suomen vierailu tällä kertaa kestäisi – Rauno luuli, että tulisin kolmeksi kuukaudeksi. Nyt olen ollut puolitoista vuotta. Rauno esitteli Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitoksen Ikatan ja sanoi, Jouhikko toi Yuki Hattorin Ikaalisiin Japanilaiset tunnetusti rakastavat muumeja. Niin myös Inazawan kaupungista, läheltä Nagoyaa kotoisin oleva Yuki Hattori. Jopa siinä määrin, että hän matkusti Suomeen. Tätä kirjoittaessa Yuki asuu Ikaalisissa, tekee väitöskirjaa, opiskelee pienoismallien rakentamista, sekä jouhikonsoittoa Rauno Niemisen opastuksella ja keikkailee juuri levyn julkaisseen Jouhikanteleen aika-avaruuden tutkimusmatkailijat -duolla Raunon kanssa. Yu ki H at to ri Sauli Heikkilä Yuki Hattorin tekemä pienoismalli Rauno Niemisen verstaasta 1:18 mittakaavassa.
• 33 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 että jos Yuki aikoo viettää aikaa Suomessa, voisi hän samalla opiskella jotain. Yuki pääsi sisään ja opiskelee kaksivuotisessa pienoismallin rakennus-tutkintoa. Yuki opiskelee edelleen japanilaisen The Graduate University for Advanced Studies, SOKENDAIn Osakassa sijaitsevassa yksikössä. Siellä hän tekee antropologian opiskelijana väitöskirjaa ihmisen ja jouhikon suhteessa. Aihe perustuu Raunon kokemukseen karjalaisen kansanmusiikkin estetiikasta. – Olen kerännyt paljon tietoa ja jatkan kokemuksien kirjaamisella varsinkin yhteismusiikin tekemisestä Raunon kanssa ja Raunon soittimien rakentamisesta. Minun on vielä kehitettävä oma ainutlaatuinen näkökulmani, jolla voi tulkita jouhikon ja ihmisen suhdetta. Ensi vuoden kesällä esittelen japanilaisille opettajille kenttätutkimuksen raportin ja kokonaiskuvan väitöskirjasta. Sen täytyy olla valmis talveen 2026 mennessä. Yuki Hattorin puheesta kuuluu syvä ihailu Raunoa kohtaan, niin soitinrakentajana kuin muusikkonakin. Sitä heijastelee myös se, että Yuki on rakentanut Raunon verstaasta pienoismallin mestareineen. Suhde on puolentoista vuodessa kuitenkin muuttunut. – Rauno on tietenkin edelleen mestari, mutta silloin kun soitamme, olemme tasavertaisia. Yuki on saanut muutamia ystäviä Ikaalisissa, joiden kautta olen saanut tutustua suomalaisten elämään. Hän haluaa korostaa myös Raunon vaimon Liisa Karvisen merkitystä tutustumisessa karjalaiseen ruokakulttuuriin ja elämänmenoon. Puolitoista vuotta on kulunut kuitenkin hyvin ja Yuki on viihtynyt Ikaalisissa niin hyvin, että ei haluaisi palata Japaniin ollenkaan. Yliopisto vaatii kuitenkin häntä olemaan läsnä väitöstilaisuudessa henkilökohtaisesti, etäyhteys ei riitä. Raunon osuus Yukin tutkimuksessa on tärkeämpi kuin pelkkä soittimen rakentaja, opettaja ja muusikkokollega. – Tutkimukseni aihe ei ole pelkkä jouhikon ääni vaan nimenomaan Raunon tekemän jouhikon ääni. Sen vuoksi minun pitää tuntea myös Rauno hyvin. Yuki Hattorin haave on, että jouhikko elää. Hänestä onkin tulossa hyvää vauhtia yksi Suomen jouhikon tärkeitä soihdunkantajia. Onkohan soitin ollut koskaan niin monissa hyvissä käsissä kuin juuri nyt. Yukilla on jäljellä vuosi opiskelua Ikatassa, soittotunnit jatkuvat tiistaisin, ja oma jouhikkokin on vielä rakennettava. Sen jälkeen tulevaisuus on vielä auki. Varmaa on vain, että liitto jouhikon kanssa on pysyvää lajia – ja että hän haluaisi asua loppuelämänsä Suomessa. – Jouhikko elää soittamalla ja jouhikko soittaa minua. Kansanmusiikki-instituutti 50 vuotta kansanmusiikki-instituutti.fi Kansanmusiikki-instituutin uudet julkaisut Kanteleen pyörtehissä Anu Alviola & Aurora Visa KIJ 118, hinta 32 € Saarijärven kanteleen soitto-opas Heiskanen, Rantala, Ryynänen, Syrjälä & Venäläinen KIJ 119, hinta 32 € Pelimannitalolla Tallari KICD 148, hinta 19,50 € Ta lla ri Pe lim an nit alo lla K IC D 14 8 Pelimannitalolla ALLARI 1. Promenadsmarsch efter Johan Jakob Pensar . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3’13 2. Viipurilaista Rist'kontraa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2’59 3. Nojasinpa koivun runkoa vasten . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3’00 4. Elias Tallarin valssisikermä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4’12 5. Wirtaan polska Lohtajalta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2’35 6. Poika se lähtee pontultansa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2’22 7. Juho Mannisen ja Kaarlo Rauman sotiisit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3’24 8. Mazurka efter Erenius Lindholm . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2’19 9. Pirkkalan pitäjän ja Akaan polskat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3’24 10. Rito-sepän polkka Makian maistaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2’52 11. Vuoma-Pertin jenkka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2’53 12. Engelska efter Vifast Björklund . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2’24 13. Turturduvan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3’26 14. Polskatrallitus Tyrväältä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2’44 KICD148 KICD 148 © & ? Kansanmusiikki-instituutti 2024 All rights reserved. www.kansanmusiikki-instituutti.fi | www.tallari.net 42’24 FIKMS2400001~14 Sa ul i H ei kk ilä Yuki Hattori
• 34 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Supersuosittu brittibändi Coldplay esiintyi heinäkuussa Helsingin Olympiastadionilla neljän loppuunmyydyn konsertin verran. Cold playn viimeinen konsertti Helsingissä oli keskiviikkona 31.7. Tämä konsertti oli erilainen kuin muut, sillä Coldplay-yhtyeellä on tapana kutsua paikallisia muusikoita kanssaan esiintymään. Kaikki alkoi siitä, kun tiistaina päivällä sain soiton levy-yhtiö Warner Musicin tuottajalta Tuovi Hämäläiseltä. Hän kysyi, pystyisinkö järjestämään kansanmusiikkiyhtyettä seuraavaksi illaksi Helsinkiin johonkin tilaisuuteen soittamaan muutaman kappaleen. Vaikka kysely oli varsin epämääräinen, vastasin, että ilman muuta, ja aloin kiireesti selvittämään kuka pääsisi kanssani keikalle. Pian sain uuden soiton Tuovilta, ja hän selitti tarkemmin mihin kansanmusiikkiyhtyettä tarvitsee näin pikaisella aikataululla. Helsingissä konsertoivat Coldplay-yhtyeen jäsenet haluavat järjestää syntymäpäiväyllätyksen bändin rumpalille Will Championille ja ovat toivoneet suomalaisia kansanmuusikoita kansallispuvuissa toteuttamaan yllätyksen! Olin hyvin yllättynyt kuullessani tämän erikoisen toiveen, mutta aloin heti kasaamaan bändiä tätä ainutlaatuista tilaisuutta varten. Bändin kokoonpanoksi muotoutui lisäkseni Aapo Nieminen (kitara), Aino Kovanen (laulu), Anni Lassila (viulu ja laulu), Veera Isotalo (piano ja laulu), Aku Tervakangas (rummut ja perkussiot) sekä Jussi Koski-Laulaja (kitara ja laulu) ja yhtye sai nimeksi Kiurut. Vuorokausi ennen Olympiastadionin keikkaa oli täynnä kansallispukujen etsimistä, harjoittelua, yksityiskohtien hiomista, käytännön asioiden järjestelyä ja innostunutta odotusta. Viimein h-hetki koitti ja kävelimme kiljuvan yleisön läpi täyden Olympiastadionin lavalle yllättämään Will Championin. Kiurut esittivät Coldplayn kanssa onnittelulaulun lisäksi myös J. Karjalaisen Sankarit-kappaleen, jossa koko stadionin yleisö lauloi mukana! Vaikka tämä oli hieno hetki Kiuruille yhtyeenä sekä meille muusikoille yksilöinä, koen, että ennen kaikkea tämä oli merkittävä tapahtuma koko kansanmusiikin kentälle. Coldplayn loppuunmyydyt konsertit Olympiastadionilla olivat tähän mennessä suurin Suomessa järjestetty konserttitapahtuma, ja suomalainen kansamusiikki nostettiin merkittäväksi osaksi sitä. Stadionin valtavan suuri yleisömäärä sekä tapahtuman saama mediahuomio on avannut uuden ikkunan kansanmusiikin pariin ja tuonut taas uusia ihmisiä kansanmusiikin äärelle. Tuntuu merkitykselliseltä, että Coldplayn kaltainen supersuosittu yhtye haluaa nostaa esiin Suomen musiikin kentällä marginaalissa toimivia muusikoita sekä maan kulttuuriperintöä. Viive Virtanen kansanmuusikko Coldplay halusi jotain erityistä Kansanmusiikkiyhtye Kiurut keikalla Olympiastadionilla Kaamospelit – Vantaan kansanmusiikkiviikon taiteellisena johtajana olen saanut vuosittain katsastaa, mitä uutta kuuluu pohjoismaiselle kansanmusiikkikentälle. Kaamospelien yhteydessä järjestämme Nordic Night -konsertin. Sen teema on esitellä uutta pohjoismaista nykykansanmusiikkia. Vierailijoita on saapunut Ruotsista ja viime kerralla Norjasta, joten nyt katseemme suuntautui Tanskaan. Suomi, säätiörahoitettujen tapahtumien luvattu maa, antoi meille tähän myös vetoapua, ja kiitos Suomalais-tanskalaisen kulttuurirahaston saimme mahdollisuuden kutsua tanskalaisen yhtyeen vierailemaan festivaalilla! Huomion kiinnitti ensimmäisenä Stundom -trio , jonka albumi Må jeg holde din hand? teki lähtemättömän vaikutuksen. Pahaksi onneksi aikataulut menivät pahasti ristiin, ja jouduimme jatkamaan tanskalaisen yhtyeen etsintöjä. Kysyin tanskalaiselta ystävältäni Kristian Buggelta, olisiko hänen viulun soittoaan mahdollista kuulla jonkin yhtyeen kanssa. Jo valmiiksi hyvällä Suomi-lovella kyllästetty Kristian oli innoissaan tulossa vierailemaan jonkin kokoonpanonsa kanssa. Hän ehdotti Gangspil -yhtyettä, Morten Alfred & Vingården trioa ja Jensen & Bugge duoa. Trion musiikki miellytti minua kovasti ja pistin bändin tilaukseen! Mutta kalenterijumalat eivät olleet taaskaan suosiollisia, Kristianin ollessa jo buukattu keikalle samalle päivälle… Etsinnät jatkuivat. Tässä vaiheessa taiteellisen johtajan hatun hikinauha alkoi jo vähän kastua, mutta onneksi tuottajamme Aino Kinnunen oli juuri ollut keikalla Tanskassa ja tavannut haitaristi Justine Boesenin , jonka musiikki sopisi mainiosti Nordic Night konserttiin. Näinpä etsikkoaikamme tanskalaisen musiikin parissa tuli päätökseen, ja Justine Boesenia kuullaan osana Kaamospelien Nordic Night konserttia yhdessä Polenta -yhtyeen kanssa. J-P Piirainen Kaamospelit Nordic Night -konsertti keskiviikkona 13.11. Lobby -klubilla Vantaan Myyrmäessä. Kaamospelit – Vantaan kansanmusiikkiviikko 9.-17.11. Katso koko ohjelma osoitteesta www.kaamospelit.fi Tanskalaista kansanmusiikkia etsimässä Co co A rd al Justine Boesen Tu ov i H äm äl äi ne n
• 35 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 E n muista tarkkaa hetkeä, jolloin päätin ruveta soitinrakentajaksi, mutta muistan miten päädyin opiskelemaan alaa. Hain erilaisiin kansanmusiikkiin liittyviin opiskelupaikkoihin, kuten Sibelius-Akatemiaan ja Kokkolan konservatorioon ja samalla myös Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitos Ikataan kitaranrakennuslinjalle. Ikata ei ollut ensisijainen hakukohteeni, mutta olen äärimmäisen iloinen että päädyin sinne. Opiskelun aloitin 2017 ja nälkä vain kasvoi syödessä. Valmistuin 2019. Ikatalta opin perustaidot kielisoitinten rakentamiseen. Tutustuin opiskeluaikanani soitinrakentajamestari Rauno Niemiseen, joka opetti minulle erilaisten perinnesoitinten rakentamista ja jolta hankin hyvän kokoelman soitinpiirustuksia. Olin opintojen harjoitteluvaiheessa työssäoppimassa luutunrakentaja Lauri Niskasen verstaalla, jossa tutustuin historiallisten soitinten rakentamiseen ja sain ensimaistiaisen soitinrakentajan arjesta. Ammattitaito on siis hankittu sieltä sun täältä, mutta olen myös päätynyt itse tutkimaan ja kokeilemaan kaikenlaista. Loppujen lopuksi käsityöläiseksi oppii parhaiten käsillä tekemällä. Ammattitaito pysyy hyppysissä vain tekemällä. Vaikken yleensä ehdi muilta kiireiltäni soittimia rakentelemaan muulloin kuin syksyisin ja talvisin, pyrin käymään verstaallani edes parin viikon välein ja tekemään jotain käsilläni, oli sitten kyseessä pelkkä viritystappien sorvaaminen tai aihioiden veistely. Olen sivutoiminen toiminimiyrittäjä. Toiminimen perustin 2020. Pääsääntöisen elantoni saan toimimalla oppaana keskiaikaisessa Hattulan Pyhän Ristin kirkossa. Oppaan hommien lomassa soittelen myös kävijöille omatekemiäni soittimia, joten soittimet ovat kyllä liki päivittäin läsnä, vaikkei päivätyö olekaan soitinrakennus. Teen pääasiassa pohjoismaisia historiallisia ja perinteisiä soittimia, kuten esmerkiksi jouhikoita, kanteleita, avainviuluja ja paimenpuhaltimia. Pyrin koko ajan laajentamaan rakentamieni soittimien repertuaaria. Seuraava aluevaltaus olisi säkkipillit ja kampiliirat. Soitinhuoltoja teen myös tutummille soittimille, kuten sähköja akustisille kitaroille ja bassoille. Soitinrakentaminen Suomessa on verrattain hyvässä hapessa, esimerkiksi kitaroiden rakentamisen suhteen. Perinnesoitinrakentamisen tilanne on hiukan toinen. Tunnen itseni lisäksi vain kourallisen soitinrakentajia, jotka ovat erikoistuneet perinnesoittimiin ja huomattava osa tästä kourallisesta alkaa olla varsin iäkästä sakkia. Toivottavasti nuorempikin polvi alkaa innostua perinnesoittimista. Tavat pärjätä soitinrakennusalalla nykypäivänä ovat erikoistuminen ja korkean laadun ylläpitäminen. Yksi soitinrakentaja ei millään pärjää halpoja, teollisesti valmistettuja soittimia myyville tahoille määrässä, mutta laadussa osaava soitinrakentaja pesee tuotteillaan liki minkä tahansa halpisvehkeen. Tosin jo kouluaikoina meille opetettiin, että soitinrakentamisella voi saada aikaan pienen omaisuuden, jos on alussa iso omaisuus. Tälle alalle harvoin päädytään rikastuminen mielessä. Kun soittimen tilaa hyvältä ammattisoitinrakentajalta, siitä tulee asiakkaan toiveiden mukaan räätälöity ja juuri tälle soittajalle sopiva. Samalla mahdolliset viat ja vauriot on helppoa huollattaa henkilöllä, joka soittimen on valmistanut. Erikoistuneilta soitinrakentajilta voi tilata myös harvinaisempia soittimia, joita ei vielä halpiskaupoista saa. En ole nähnyt vielä esimerkiksi Thomannin sivuilla myynnissä jouhikoita tai nyckelharpoja. Soittotaidosta on ehdottomasti hyötyä soitinrakentamisessa, mutta esimerkiksi kuuluisan Fender-kitaramerkin perustanut Leo Fender ei legendan mukaan osannut edes virittää kitaraa. Taidon puute ei siis ole ylitsepääsemätön este tällä alalla. Mutta vanha sananlaskukin sanoo: ”Ei taito taakaksi ole”, joten suosittelen kyllä soitinrakentajia opettelemaan edes perusteet rakentamistaan soittimista. Tähtihetkiä tähän mennessä ovat olleet Vilma Jäälle jouhikon rakentaminen ja Tuomas Rounakarille tekemäni lulletti eli puinen paimentorvi. Urani soitinrakentajana on vasta alussa, joten tässä päätyy varmasti kokemaan vielä kaikenlaista ihmeellistä. Vilppu Vuori rakentaa perinnesoittimia ja esittelee Hattulan kirkkoa Kansanmusiikki-lehti aloittaa soitinrakentajien esittelyn. Keskitymme pääsääntöisesti soitinrakentajiin, jotka tekevät kansanmuusikoiden käyttämiä soittimia. Tuotannon ei tarvitse käsittää pelkästään arkaaisia soittimia, sillä yleisin kansansoitin on kitara. Sarjan aloittaa Vilppu Vuori Hämeenlinnasta. Haastattelu: Sauli Heikkilä Kuvat: Vilppu Vuori Soitinrakentajakoulutus 40 vuotta Soitinrakentajien koulutus käynnistyi Ikaalisten Kotiteollisuuskoulussa elokuussa 1984. Koulusta on valmistunut noin 600 soitinrakentaja-artesaania. Koulun oppilaista noin 200 on toiminut yrittäjänä soitinrakennusalalla. Sasky Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitos, Ikatan soitinrakennuksen 40-vuotisjuhlat ovat 12.10. Ikaalisten Omalla Tuvalla. Puusarvia Vilppu Vuori ja esseharpa eli Ähtävän harppu. Esseharpa ja jouhikko.
• 36 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 M olempien leiriläisten pääinstrumentti on viulu ja kummallakin on klassinen tausta. Hendrik Clercxin tie Ethno-leireille kulki opettajansa järjestämien fallout-musiikin (videopelimusiikkia, joka on osin sävellettyä ja osin ottanut vaikutteita ja melodioita 1940-60 lukujen jazzista ja iskelmistä) leirien ja Belgiassa järjestettävien kansanmusiikkileirien kautta. Nyt takana on yhdeksän leiriä eri puolilla Eurooppaa eikä loppua näy. – Ensimmäinen Ethno-leiri, jolle osallistuin, järjestettiin Sisiliassa, ja se oli niin mahtava kokemus, että pelkäsin mennä uudelleen. Entä jos seuraava pilaa kokemuksen? Niin ei käynyt. Jokainen leiri on erilainen riippuen paikasta ja osallistujista, mutta kaikissa energia ja tunnelma ovat olleet loistavia. Myös Laís Belinski Roman on ihastunut leirin tunnelmaan. Hän ei osannut etukäteen odottaa mitään, eikä kansanmusiikki ollut häntä hirveästi kiinnostanut aikaisemmin. – Sain musiikkikoulutukseni Brasiliassa. Opiskelin eurooppalaista klassista musiikkia enkä tuntenut brasilialaista kansanmusiikkia, koska perheessämme ei ollut muusikoita. Viimeiset kolme vuotta olen soittanut pääasiassa poppia ja rockia. Sitten Ethno-leirillä ollut ystäväni lähes painosti osallistumaan. Nyt leirin ansiosta aion sukeltaa brasilialaiseen perinteeseen. Leirin idea ei ole se, että leiriläiset tulisivat tyhjinä astioina, joihin mentorit kaataisivat musiikkia. Jokainen leiriläinen tulee mukanaan kappale, jonka he opettavat muille leiriläisille. Nuotteja ei juurikaan käytetä, oppiminen tapahtuu korvakuulolta. Kappaleista tehdään sovitukset niin, että jokaisella on niissä rooli. – Jokainen tuo oman musiikkikulttuurinsa leirille, se on hyvin erilaista kuin millään muilla musiikkileireillä. On tärkeää, että kukaan ei tunne itseään ulkopuoliseksi missään kohtaa. Musiikin erityispiirteiden tulee säilyä, mutta fuusioituminen on sallittua. Skottilaiseen reeliin voi tulla karibialaiset perkussiot. Paikallisesta kulttuurista tulee maailmanmusiikkia, kertoo Hendrik. Työteliästä ja taianomaista Ethno-leirin päivät ovat kohtuullisen pitkiä. Aamiaisella aloitetaan kello kahdeksan, jonka jälkeen venytellään ja lämmitellään kuin urheilijat konsanaan yhteen asti. Pitkän lounastauon jälkeen jatketaan työpajoilla kolmesta puoli seitsemään. Illat ovat vapaata ohjelmaa, mutta sisältävät saunomisen ohella myös tanssia ja soittoa. Mentorit ovat paikalla auttamassa, mutta kaikki lähtee leiriläisistä itsestään. – Leirillä on ollut taianomaista. Opimme kappaleita yhdessä, ja kaikki heittäytyivät täysillä. On ollut outoa viettää siten monta päivää. Heräämme, juomme kahvia, soitamme, kaikki ovat innoissaan musiikin tekemisestä, sitten harjoitukset ovat ohi. Mitä teemme sitten, pitäisikö levätä. Okei, soitetaan lisää, hehkuttaa Laís. Opittavaa yhdessä viikossa tulee paljon, kun jokainen tuo jotain eikä juuri mikään ole ennestään tuttua. – Pitää tehdä päätös, mihin laittaa eniten energiaa, melodiaan vai tekstiin. Kaikki on yleensä selvää, kun sovitus on saatu tehtyä. Leirillä keskitytään pääosin leiriläisten tuomaan musiikkiin, mutta myös paikalliseen kulttuuriin tutustutaan aina musiikista karjalanpiirakoiden tekemiseen ja saunomiseen. Perinteeksi on tullut vierailla viulisti Mauno Järvelän savusaunassa. Ethnoleiriläiset ovat maailmanlaajuinen verkosto Jeunes Musicales Internationalin perustamia Ethno-leirejä on järjestetty kolmekymmentä vuotta, tänä vuonna 45 maassa eri puolilla maapalloa. Suomessa vuosittaisen leirin järjestää Suomen Kansanmusiikkiliitto Kaustinen Folk Music Festivalin yhteydessä. Kaustisen neljäntoista leiriläisen joukossa Ethno-leirille osallistuivat ensimmäistä kertaa brasilialainen, mutta Italiassa asuva Laís Belinski Roman ja leiriläisveteraani Hendrik Clercx Belgiasta. Haastateltavana oli myös Paul Sinclair Skotlannista, yksi leirin kolmesta mentorista. Leirin tuottajana toimi Veera Kuisma. Sauli Heikkilä Suomen yhdeksäs Ethno-leiri pidettiin Kaustisella Kaustinen Folk Music Festivallin yhteydessä. Muualla maailmassa leireljä on järjestetty jo 30 vuotta. R is to Sa vo la in en Ve er a Ku is m a
• 37 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Maailman eri musiikkikulttuureita vuosittain juhlistava Etnosoi!-festivaali järjestetään 31.10.–15.11. pääkaupunkiseudulla ja Tampereella. Tänä vuonna jo 37. kertaa järjestettävä festivaali tarjoaa jälleen unohtumattoman kulttuurimatkan maailman musiikkiperinteiden äärelle – luvassa on ainutlaatuisia esityksiä ja uusia oivalluksia musiikin universaalista voimasta. Etnosoi! saa tänä vuonna vieraakseen virtuoottisia muusikoita aina maailman toiselta puolelta asti, kun maorien ikiaikaiseen äänimaisemaan johdattava uusiseelantilainen Puoro Jerome & Ruiha Turner , mongolialaisen kurkkulaulun ja morinhuurin mestari Nasanjargal Ganbold sekä japanilainen, auditiivista ja visuaalista ilotulitusta tarjoava Mitsune saapuvat kaikki ensi kertaa Suomeen. Festivaalilla juhlitaan myös uusia julkaisuja levynjulkaisukonserttien voimin: festarit aloittava Helsinki-Cotonou Ensemble , joka sekoittaa afrobeatia jazz-grooveihin, julkaisee kuudennen kokopitkän albuminsa Vive l’amour ja resonansseja tutkiva kontrabasisti Nathan Riki Thomson toisen albuminsa Resonance II . Nelivuotinen, kolttasaamelaisten ja karjalaisten yhteistä perintöä ja erityispiirteitä tutkiva Karjalasta kolttien maille -hanke tulee päätökseensä Etnosoi!ssa levynjulkaisukonsertein ja työpajoin. Lisäksi malilaisen ja suomalaisugrilaisen musiikkiperinteet yhdistävä Sinimuso on debyyttilevynsä Nouskaa sisaret julkaisukiertueella ja Teija Niku & Juha Kujanpää -duo tarjoilee esimakua tulevalta debyyttialbumiltaan. Laulumusiikin ystäville on tarjolla huippuesiintyjiä Keski-Euroopasta, kun unkarilaisen kansanmusiikin a cappella -uranuurtaja Dalinda esiintyy pyhäinpäivänä Käpylän kirkossa, ja slovakialainen laulaja Júlia Kozáková luo yhdessä säkenöivän yhtyeensä kanssa uutta elämää Keski-Euroopan romanilauluihin. Monikulttuurisuus on aina ollut keskeisessä roolissa Etnosoi!-festivaalin historiassa, eikä tämä vuosi ole poikkeus. Unity Sound Collective tuo yhteen poikkeuksellisia muusikoita viidestä eri maasta, Daniel Al Attrashin johtama kuuden kansallisuuden yhtye johdattaa musiikillaan Lähi-itään, ja Tampereen Telakalla koetaan kahden mestarimuusikon, Justin Adamsin & Mauro Duranten duo. Myös perheen pienimmille on tarjolla omaa ohjelmaa, kun Lasten Etnosoi!ta vietetään Finlaysonilla Tampereella lokakuun lopulla ja Malmitalolla Helsingissä isänpäivänä. Etnosoi!n taiteellinen johtaja JaanaMaria Jukkara luonnehtii tämän vuoden festivaalia: “Maailman musiikin keskuksen Etnosoi!-festivaali on soiva tiedon kanava muusikoilta ja tutkijoilta ympäri maailman, sekä kaukaa että läheltä tulevilta. Tuomme yleisöille mielellämme uusia tuttavuuksia ja tarjoamme sijan kokeiluille ja ensiesityksille ja juhlimme uusia teoksia. Tänä vuonna tämä kaikki toteutuukin riemullisesti, kun ohjelmistossa on huikea määrä ensiesiintymisiä Suomessa ja monen monta levynjulkaisua. Konserttielämysten rinnalla tarjoutuu mahdollisuus syventää tietoa mm. työpajoissa ja artistitapaamisissa. Tänä vuonna laulutyöpajoista kiinnostuneiden kannattaa poimia ohjelmistosta kalenteriin useampikin merkintä!”. Etnosoi! 2024: Suomen ensiesiintymisiä ja uusien julkaisujen juhlaa! Leirin mentorina toimivalla skotlantilaisella Paul Sinclairilla ei ole musiikista muodollista koulutusta, vaan hänen muusikkoutensa perustuu perinteiseen pelimanniuteen, opitaan soittamalla vanhempien pelimannien kanssa. – Se on vielä mahdollista Skotlannissa, joskin myös opiskelu instituuteissa on mahdollista. Minusta se on hienoa, Paul kertoo. Paulin instrumentit ovat viulun lisäksi myös piano ja harmonikka. Hän on ollut omien sanojensa mukaan noin viidellätoista leirillä eri puolilla Eurooppaa. – Mentori ei ole opettaja vaan henkilö, joka tukee oppimista muilta opiskelijoilta. Ensimmäisellä omalla leirilläni monet olivat paljon vanhempia ja halusin vain oppia heiltä, kunnes tajusin, että minäkin voin opettaa. Lisäksi leiriläiset voivat auttaa toisiaan myös tarjoamalla yhteyksiä ja mahdollisuuksia sekä tarjoamalla myös tietojaan ja taitojaan. Kansanmusiikkipiirit ovat niin pienet, että tarvitsemme toisiamme. Hendrik vahvistaa Paulin ajatuksen. – Ethno-leireiltä en ole saanut pelkästään ystäviä vaan musiikillisia yhteyksiä ja mahdollisuuksia. Elämänmittaisia ystäviä ja maailmanlaajuinen verkosto! Vaikka leirin toiminnan keskiössä on musiikki, voi siellä saada myös muita oivalluksia.– Kun ensimmäisenä aamuna puhuimme siitä, mikä saa meidät tuntemaan olomme turvalliseksi, vierelläni istuva ennestään tuntematon ihminen sanoi, että jos hänen käyttäytymisessään jokin häiritsee, voi tulla sanomaan ja voidaan puhua tilanteen ratkaisuista. Mitään ongelmia ei tosin ole ollut, mutta oli hyvä tietää ja tuntea, että kaikesta voi puhua, Laís kertoo. – Näillä leireillä oppii ymmärtämään ja kunnioittamaan muiden kulttuureja. Asun lähellä Brysseliä, jossa on paljon erilaisia etnisiä ryhmiä ja näitä kokemuksia voin soveltaa myös jokapäiväiseen elämääni, jatkaa Hendrik. Veera Kuisma oli nyt ensimmäistä kertaa organisoimassa kurssia, aikaisemmin hän on ollut mukana mentorina ja leiriläisenä Ethno Finlandin aivan ensimmäisillä leireillä. – Olin iloisesti yllättynyt siitä, miten yhtenäiseksi ryhmä muodostui alusta alkaen. Ei tarvittu mitään jäänsärkemistä. Paul Sinclair on samaa mieltä. – Tuntui, että ryhmä hitsautui hienosti yhteen. Meistä tuli toisiamme kuunteleva ryhmä. Tulimme leirille yksittäisinä muusikoina, mutta lähdemme täältä orkesterina. Ei ihme, että kaikki aikovat osallistua leireille myös jatkossa. Ethno-leiriläiset Hendrik Clercx ja Laís Belinski Roman laidoilla ja mentori Paul Sinclair sekä tuottaja Veera Kuisma keskellä. Sa ul i H ei kk ilä R eu be n Ja m es Puoro Jerome & Ruiha Turner
• KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 LEVYT 38 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Jouhikanteleen aika-avaruuden tutkimusmatkailijat: Maalis Rusko Records 2024 Y htyeen erikoisen nimen takaa paljastuu jouhikkoguru Rauno Nieminen ja hänen japanilainen oppilaansa Yuki Hattori, jotka sanovat tutkineensa levyllä jouhikon aika-avaruutta ja japanilaiskarjalaista improvisaatiota. Osa kappaleista on hyvin perinteisen kuuloista karjalaista, hilpeää ja tanssillista musiikkia hienoisin melodisin japanilaismaustein, osa musiikista pohjautuu enemmän japanilaiseen perinteeseen. Haikeutta, mietiskelevyyttä ja kokeellisuuttakin soitosta löytyy, mutta liian oudoissa maailmoissa meno ei kuitenkaan liiku. Musiikin polkuja on helppo seurata, ja pääasiassa rytmikkäästä, lyhyisiin melodia-aiheisiin perustuvasta musiikista saa helposti kiinni. Jouhikon ilmaisumahdollisuudet ovat mielenkiintoisia, esimerkiksi yhdessä kappaleessa jouhikon näppäily soi kuulaasti kuin nailonkielinen kitara. On hämmentävää, miten upeasti karjalainen ja japanilainen musiikkikulttuuri sopivat ja sulautuvat yhteen. Ja miten tiettyjä rajoituksia soittimena omaava jouhikko pystyy johdattamaan aina vaan uusiin maailmoihin taitavien soittajien käsissä. Arja Kangasniemi Lempivärit: Tehkää jotain omakustanne 2024 H ienot kukkaiskannet ja bändin nimi sai minut ensin epäilemään, onko Tehkää jotain lasten levy. Ei ollut, vaan kansi ja levyn nimi kertovat luonnon ja vihreän aatteen ajamisesta. Levyn aloittava Jotain tarttis tehdä -laulu on kyllä yksi yhteen bändin itsensä mainostaman kantaaottavan progefolkkuvailun kanssa. Sama selkeä poliittinen vire peittyy enemmän usein ironiaksi levyn muissa kappaleissa, mutta kellekään ei jää epäselväksi, kenen joukoissa Lempivärit haluaa musiikkiaan tehdä. On arvostettavaa, että bändillä on kuitenkin ambitioita hypätä myös pois syyttäjän penkiltä katsomaan asioita itsekriittisesti, leikkisästi, jopa hämmentyneenä. Musiikillisesti Lempivärit on välillä kuin Pekka Strengin lapsenlapsia luonnonläheisessä progesävyisessä hippifolkissaan, mainiona esimerkkinä Mennään järvelle -laulun toteutus. Levyn paras biisi Tuutujukka, kaunis hymnimäinen rakkauslaulu erinomaisine saksofoniosuuksineen, osoittaa suuntaa, mihin bändi kannattaa edetä. Kalervo Koskela Nikolai Blad: Kiertolaisia (3 EP:n -kokoelma) Bandcamp 2024 N ikolai Blad eli Eero Lehtinen on ollut nelisenkymmentä vuotta salaperäinen laulaja-lauluntekijähahmo, diggaripiirien arvostama, rakastama, mutta ehkä omasta tahdostaankin isompia parrasvaloja välttävä. Tämä puolen vuoden sisällä tehty kolmen ep:n kokonaisuus on yllättäen lähes kokonaan akustisella kitaralla soitettuja instrumentaalikappaleita. Nikolain kitarointi ei ole virtuoosimaista, mutta silti se välittää musiikin erinomaisesti. Ja mitä kappaleita! Näin jossain huudahduksen: melodia on kuollut! Ei ole, niitä löytyy täältä! Näennäisen vaatimattomalla tavalla syntyneitä helmiä, karunkauniita, täynnä melodisia herkullisia yksityiskohtia olevia originaaleja. Ne ovat tarkoituksellisesti välillä luonnoksenomaisiakin, alati esittäessä muuttuvia, hetken kuuntelukokemuksen maagisuutta arvostava. Aina romanimusiikkivaikutteisesta Vaeltajat -kappaleesta Hirvihaaravalssiin. Eräs jännä piire on kappaleiden valmius sovituksellisiin muokkauksiin. Esimerkiksi jotkut kuin antavat luvan puettaa ne sanoilla. Kalervo Koskela Eve Crazy & Mar Yo: New Stories omakustanne 2024 N yt on mahdollisuus kuulla raikas tuulahdus uutta musiikkia rap-sukupolven itsensä tarjoamana. Levy on eheä kokonaisuus, jossa räpin tyylikeinoja käytetään monipuolisesti. Pitkäsointinen, kuulaan kirkas kantele on hyvä valinta akustiseksi taustasoittimeksi. Kappaleissa on kunnon konetaustat, ja esimerkiksi sormipiano ihastuttaa. Rapissa laulu on lyömäsoitin, jossa sanavalinnat ja tavujen aksentointi kuljettavat omaa rytmillistä ideaansa peruspoljennon päällä. Vokaaliosuuksien monipuolinen pääruoka ovat Senegalissa puhutun wolofin kielellä räpätyt osuudet ja myös suomeksi räpätään ja lauletaan välikkeitä. Tämä yhdistelmä on täysin linjassa levyn sanoman kanssa, joka on maailmankansalaisuuden puolesta ja rasismia vastaan. Kuten JVG miksasi Ammattimieheen Kake Randelinin iskelmän Pakko painaa pitkää päivää, ovat tämän levyn tekijät napanneet kohteekseen jopa kliseisen kansanmusiikkikappaleen Ruskie Neitsyt, valgie neitsyt, tehden siitä uudenkarhean ja tuoreen. New Stories on virkistävän tiukasti ajassa kiinni. Kokoonpano haastaa rap-estetiikkaan oppinutta nuorisoa äijäuhosta poikkeavilla aiheillaan ja soittimillaan. Musta ja valkoinen nainen ovat keskiössä ja muusikkoina yhdessä ja yksissä tuumin. Paras kuuntelukokemus syntyy aloittamalla toisesta raidasta, sillä avausraidassa ensimmäisenä kuultu wolofinkielinen räppäys ei välttämättä kylmiltään aukea pohjolan asukille ja sitä kommentoiviin suomenkielisiin välikkeisiin toivoisi tässä kohtaa lisää vireikkyyttä tai räväkkyyttä. Virpi Sahi Marianne Maans: Bow Waves omakustanne 2024 M arianne Maans on varmastikin yksi aktiivisimpia suomenruotsalaisen pelimanniperinteen ylläpitäjiämme, jonka monipuoliset projektit etenkin Varsinais-Suomen alueella ovat esitelleet niin perinteistä pelimannimusiikkia kuin uusiakin sävellyksiä, salonkimusiikkia ja vanhaa kirkkomusiikkia. Uusimmalla albumillaan Bow Waves Maans on saanut inspiraatiota merestä, purjehtimisesta ja saaristolaistunnelmista. Nimikappale on ainoa Maansin säveltämä uusi teos, muuten kappalevalikoima koostuu eri puolilta saaristosta ja rannikkoseuduilta löydetyistä sävelmistä. Materiaali kulkee sujuvasti kehtolauluista pelimannivalsseihin ja niiden kauniita ja usein haikeita tunnelmia korostaa entisestään sooloviulun minimalistinen tulkinta. Tasaisin väliajoin yksinäistä viulua kuitenkin väritetään laululla, mikä pitää kokonaisuuden kiinnostavana ilman pelkoa pitkään jatkuvan samanlaisen äänenvärin puuduttavuudesta. Vaikka laulukappaleet nousevatkin tästä syystä erityisesti esiin, on Maansin viulunkäsittely kautta linjan komeaa kuultavaa, etenkin levyn päättävässä Kökar Choralessa. Antti-J. Janka-Murros
• 39 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Maailman paras suomalaisen kansanmusiikin verkkokauppa kansanmusiikkiliitto.fi/ verkkokauppa Venla Ilona Blom: Nevrak Nordic Notes 2024 T uuletar-yhtyeessä ja muissakin musiikillisissa projektissa nimensä moneen mieleen positiivisesti iskostanut Venla Ilona Blom on yllättävästi vasta nyt tehnyt ensimmäisen soololevynsä. Ja levy on yksi vaikuttavimmista kokonaisuuksista, joita olen koskaan kuullut. Nevrak on ainutlaatuinen teos. Kunnianhimoinen, heittäytyvä, rohkea, rikas, taidokas, paljas ja omaperäinen matka konkreettisissa ja sielullisissa maisemissa sekä myyttisissä tarinoissa. Nevrak vertautuu Eivørin, Meredith Monkin, Tim Buckleyn ja Kate Bushin parhaisiin teoksiin, joissa ihmisääni on virtuoosimainen tunteiden, elämän, kuoleman ja joskus myös ylimaallisen olevuuden tulkki. Levyn aloittava jylhä, unenomainen At The Gate To Nevrak on kuin portti ikiaikaiseen luonnon temppeliin. Kaunis Sea Of Sensations kutsuu aistien tähtitarhaan, maan yöhön, hetkessä, jossa et kaipaa mitään muuta. Onkohan koskaan tehty Blue In You’ ta kauniimpaa laulua masennuksesta tai oikeammin sen yhteydestä syvempään tietoisuuteen, lahjasta, jota et halua, hiljaisesta antautumisesta. Ol’ Travelling Man on taas vaikuttava aavemaisessa myyttisyydessään, kuten on Musta veri julmassa vahvuudessaan ja Good Night, Laura Palmer haikeassa hyväksijätössään Kaikki levyn kappaleet luovat oman intensiivi§sen, melodisesti rikkaan äänimaisemansa. Ainutkertaisuuden tunne on koko ajan läsnä. Mestariteos. Kalervo Koskela Guro Kvifte Nesheim & Floating Sofa Quartet: Kystnært Taragot Sounds 2024 S uomalais-ruotsalais-tanskalainen Floating Sofa Quartet laajentaa omaa fennoskandista aluettaan entisestään ja yhdistää uusimmalla julkaisullaan voimansa norjalaisen, etenkin hardanger-viulun taiturimaisena käsittelijänä tunnetun Guro Kvitte Nesheimin kanssa. Kystnært (sanakirjan perusteella kutakuinkin suomennettuna ”Rannikkoseutu”) sisältää FSQlle tuttuun tapaan valikoiman jäsentensä kotimaista poimittua musiikkia, tällä kertaa luonnollisestikin norjalaisilla melodioilla vahvistettuna. Levyn avaava Devil among the sailors on mallikirjaesimerkki siitä mitä tuleman pitää, kun skånelaisen polskateeman perään yhtye esittää niin ruotsalaisen, norjalaisen kuin tanskalaisen versioinnin samasta sävelmästä. Samanlainen sikermämalli kantaa lähes koko levyn; vain muutaman otsikon alla kuullaan ainoastaan yksi sävelmä. Kystnært toimiikin tehokkaana esittelynä siitä, miten lähialueiden perinnemusiikissa on yhtäaikaisesti sekä paljon samaa että aina vähintäänkin reilu ripaus joka alueelle ominaisia elementtejä. Näistä aineksista Floating Sofa Quartet ja Nesheim onnistuvat kasaamaan erinomaisen levyn, joka jättää ilmoille toiveen yhteistyön jatkumisesta tulevaisuudessakin. Antti-J. Janka-Murros Näppärit live 2024: Marginaalissa omakustanne 2024 L evyllinen tuoreinta Näppäritsatoa on äänitetty Kansantaiteenkeskuksen salissa kesäkuussa. Mukana on monipuolisesti perinnesävelmiä Suomesta ja muualta, kuten Zulu Dowry song. Säveltäjinä ovat mm. Erik Hokkanen, Ian Stephenson ja Timo Alakotila. Kuriavalssin taustalta löytyy mielenkiintoinen tarina Honkalan Jalmarista Mauno Järvelän kertomana. Saliakustiikka toimii muuten hienosti, mutta esimerkiksi Sari Kaasisen Tämä kylä-kappaleessa ja Ville Kankaan Marginaalissa–kappaleissa on hetkittäin pinnisteltävä, jotta saa laulun sanoista selvää. Myös hiljaisimmat soiton sävyt haluaisin kuulla paremmin. Kuitenkin se tärkein, yhdessä soittamisen riemu ja ilo suurella joukolla välittyy. Äänitys toimii myös kesämuistojen tallettajana, tärkeänä levynä kaikille Näppärit-faneille ja mukana olleille. Kiitos Näppärit ja Mauno Järvelä & co! ”Marginaalissa mieltä nostetaan!” Minna Raskinen Ánnámáret: Bálvvosbáiki Uksi Productions 2024 Á nnámáret (Anna Näkkäläjärvi-Länsman) on Nuorgamissa asuva hieno saamelaismuusikko ja lauluntekijä, jonka uusi levy Bálvvosbáiki vie kuulijan pohjoissaamelaisten joikujen – luohtien – maailmaan. Levyllä on poikkeuksellisen vahva luontosuhde. Se vie kuulijan arktisen luonnon ja Saamenmaan tarinoiden kudokseen. Ilkka Heinosen jouhikko kuljettaa melodioita joikujen ympärillä, välillä hellän akustisesti, välillä rajusti prosessoituina. Jouhikon karhea ääni luo linkin muinaisuuteen, kun taas Turkka Inkilän äänen muokkaus ja sähköinen rytmiikka luo joiuille tulevaisuuteen kurottavan pohjan. Tunnelmaa vahvistaa vielä Inkilän shakuhachi. Keikoilla esitysten visualisuutta on vahvistanut Marja Viitahuhdan arktiseen luontoon ja porojen elämään sukeltavat videoprojisoinnit. Vaikka ne ovatkin oleellinen osa konserttitilanteita, ei levykuuntelussa kaipaa tätä visualisointia. Vahva kokonaisuus vangitsee otteeseensa ja vie kuulijan omiin näkyihinsä. Levykannesta löytyvät joikujen tekstit saameksi ja englanniksi – tosin valitettavan pienellä fontilla. Levyn taustoihin perehtyminen paljasti, että teos on osa Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin tohtoriprojektia. Tämä ei kuitenkaan ole johtanut akateemiseen kuivakkuuteen – teos on ennen kaikkea vahva kokemus kuulijalle. Paul Silfverberg Timi Järvivuori & Kaikuva kulkue – Lapsuuteni laulut omakustanne 2024 J o kolmattakymmentä vuotta toiminut romanimusiikin huippukokoonpano Orkestra Suora Lähetys pääsi suuremman yleisön tietoisuuteen 2010-luvun lopulla tehdessään useamman vuoden verran menestyksekästä yhteistyötä Samuli Edelmannin kanssa. Nyt yhtyeen komeaääninen laulusolisti Timi Järvivuori on levyttänyt suurelta osin Arvo Valde Palmrothin sävellyksistä ja sanoituksista koostuvan pitkäsoiton Lapsuuteni laulut. Nimensä mukaisesti kappaleet ovat Järvivuoren lapsuuden ja nuoruuden musiikkia, jonka tuominen nykypäivään on varmasti yhtä lailla Järvivuoren henkilökohtainen projekti kuin laajempi kulttuuriteko. On mukavaa, että mukana on tulkinta myös Palmrothin ehkä suurelle yleisölle tunnetuimmasta kappaleesta Muistojeni ruusut. Taustayhtyeenä toimiva Kaikuva kulkue koostuu OSLn kuuntelijoille tutuista soittajista, joiden myötä sekä ammattitaito että asiantuntevuus ovat huipussaan. Vieraileepa Edelmannkin kappaleessa Kohtalon tiellä. Musiikillisesti levy kallistuu ehkä enemmän vanhan tanssimusiikin kuin perinteisemmän kansanmusiikin suuntaan, mutta kaiken kaikkiaan musiikki palvelee kokonaisuutta joka reilun puolen tunnin mitassaan jättää kaipaamaan lisää. Antti-J. Janka-Murros
• LEVYT 40 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Tallari: Pelimannitalolla Kansanmusiikki-instituutti 2024 T allarin uusi kokoonpano juhlii tällä levyllä viisivuotissynttäreitään ja esittelee arkistojen ja nuottikokoelmien kätköistä kaivamiaan perinnesävelmiä. Suomen ainoa orkestereiden valtionosuusjärjestelmään kuuluva kansanmusiikkiyhtye hoitaa tehtäväänsä laadukkaasti ja ammattitaitoisesti. Levyllä kuultava laaja soitinvalikoimakin kertoo soittajien monipuolisesta osaamisesta. Silti soitanta jäi paikoin valjuksi, suorittavaksi. Samoin lauluosuudet tuntuivat ohuilta, lukuun ottamatta yhdessä laulettua Polskatrallitusta Tyrväältä. Se nousikin monessa mielessä levyn helmeksi. Onneksi paikoin löytyy myös meininkiä ja heittäytymistä, sitä mitä ammattimaiselta pelimannimusiikilta on lupa odottaa. Tanssittavuutta löytyy myös ja se on tietysti aina hyvä. Tallari keikkailee ahkerasti muun muassa kouluissa ja palvelutaloissa ja tekee kansanmusiikkia tutuksi. Se lieneekin yhtyeen päätehtävä ja uskon, että livekokemus olisi huomattavasti ihastuttavampi. Levy ei kuitenkaan ole huono, odotukset näiltä muusikoilta olivat vain todella korkealla. Soja Murto Milla Viljamaa: Tiitiäinen Milla Viljamaa ja Glims & Gloms 2024 V iljamaa on luonut raikkaan sointija sävelmaailman sata vuotta sitten syntyneen Kirsi Kunnaksen lastenrunoihin. Hän on sukeltanut runojen pinnan alle ja puhaltanut niihin uuden elämän kauniilla, hauskoilla ja kaihoisilla melodioilla ja äänimaisemilla. Sihinät, suhinat, kavionkopse, rutinat ja pärinät kuljettavat kuulijan robottien, perunan keiton ja villien ratsastajien maailmaan. Levyn loistavien solistien erilaiset äänenvärit, stemmalaulu sekä eläytyvä lauluja lausuntatapa vahvistavat runojen kuvitusta. Musiikki on ilmeikästä, yllätyksellistä ja taitavasti soitettua ja laulettua. Soittimistosta löytyvät muiden muassa harmoni sekä tinaja kazoopilli. Osa instrumenteista on toteutettu tietokoneella. Tiitiäinen on sävelletty edelleen esitettävään tanssiteokseen, josta näkee pätkiä vapaasti verkosta ladattavan levyn yhteydessä, mutta levyn äänimaailmakin synnyttää mielessä vahvoja visioita. On ihana kuulla näin korkeatasoista lastenmusiikkia, jossa riittää ihmeteltävää, kummasteltavaa ja iloa sekä lapsille että aikuisille. Arja Kangasniemi Trio Ged: West County omakustanne 2024 T anskalainen Trio Ged on viulisti Anton Skårup Møllerin, pianisti Marie Alma Slothin ja kitaristi Mathilde Salling Schoun muodostama yhtye, jonka ensi-ep on kunnianosoitus sekä trion yhteisille seikkailuille että heidän kotikaupungilleen Kalundborgille. Yhtyeen viulisti Anton Skårup Møller suoritti osan opinnoistaan Sibelius-Akatemiassa! Levy on eheä kokonaisuus, jossa samalla jokainen teos on oma, itsenäinen yksikkönsä. Kappaleet ovat kuin pieniä vuoroin leikkisiä, rauhoittavia tai meditatiivisia – tarinoita, joiden maailmaan kuulija pääsee kurkistamaan. Kappaleita yhdistävä tekijä on ehdottomasti niistä huokuva ilo ja pilke silmäkulmassa. Yhtye saa kiitosta hyvästä musiikillisesta vuorovaikutuksesta ja tanssittavista sovituksista, jotka saavat tanssijalan vipattamaan ja joissa kaikki soittimet saavat kuulua. Kokonaisuutena levy on kompakti mutta monipuolinen kokonaisuus, joka saa hymyilemään. Jääkäämme siis odottamaan, mihin trion seikkailut seuraavaksi suuntaavat! Aurora Fustinoni Vellamo: Pikaruokaa ja rakkautta Soiva Records 2024 K okkolalaisen Vellamo-duon musiikkia on helppo kuunnella. Laulusolisti Pia Leinosen kirjoittamien tarinoiden juonet kulkevat jouhevasti, ja ne sisältävät hauskoja, persoonallisia kielikuvia ja jänniä käänteitä, jotta mielenkiinto säilyy. Tarinat eivät kerro pelkästään tähtihetkistä, mutta ote on ennemmin toteava kuin ruikuttava. Kertoja vaikuttaa tyytyvän siihen, mitä elämä on nakannut eteen ja jatkavan eteenpäin. Taustat ovat sujuvasti soitettua, jouhevaa folkpoppia, jota maustaa mukavasti progressiivinen ja rockmusiikki. Sovitukset eivät ole liian täyteen tupattuja, joten laulu saa arvoisensa aseman. Mutta soitinsooloja olisin kuunnellut mielelläni enemmänkin. Esimerkiksi Leinosen huuliharppu toi ihanan tervehdyksen 1970-luvun amerikkalaisilta folkartisteilta, mutta väritti sointia vain yhdessä kappaleessa. Höyhenessä huomio kiinnittyi mehukkaaseen sähköbassotteluun. Viimeisen kappaleen sähkökitarasoolo kuljetti kuuntelijan progemaisemiin kohottaen ilokseni tunnelman ennen loppua. Arja Kangasniemi Tango Revolution: Intro Tampereen levyt 2024 T amperelaisen Tango Revolutionin instrumentaalilevyn sävellykset ovat kaikki yhtyeen perustajan, harmonikansoittaja Henna Leppäsen käsialaa. Leppäsen harmonikka ja Lotta Marien viulu hallitsevat melodista maailmaa, jota Ville Rauhalan kontrabasso ja Rauli Rantasen cajon tukevat. Taitavaa, taiteellista, ei aina kovin tanssittavaa, mutta elokuvamusiikkina tai muun visuaalisen taiteen kanssa toimisi erinomaisesti. Seuraavalla levyllä kuulisin mieluusti ehyempiä ja pidempiä melodiakehittelyitä. Kautta linjan koko levyllä on käytetty runsaasti kaikua, omaan makuuni hiukan liikaa. Ymmärrän tavoitteena olleen ”moderniuden”, mutta itselleni se kuulostaa hiukan turhan muoviselta. Pidin ehkä eniten Tango Hurmiolle -kappaleen menevyydestä ja Valveunen sävelkuluista. Jännittävä Tango Revolution alkaa virkistävällä bassoriffillä. Kokonaisuutena tämä debyytti on neljän muusikon vahva taidonnäyte sekä yhdessä että erikseen. Minna Raskinen Dänkki Briha: Viipurin Kingpin Sick Boogie Recordings 2024 D änkki Brihan albumilla suomalais-karjalais-inkeriläisistä tarinaja kansanlaulumotiiveista tutut elementit pukeutuvat katu-uskottavuuden tavoittelun ja tulevaisuuden absurdiuden välimaastossa kutoutuneeseen ilmiasuun. Viipurin Kingpin fuusioi maailmoja, joita emme ole tottuneet kuulemaan yhdessä. Elementit, joista albumi koostuu, ovat elektroninen äänimaisema, siihen sulautuva viulu sekä teksti edellä rakentuneet laulumelodiat. Musiikki kertoo tarinoita, joita on haasteellista sijoittaa mihinkään yksittäiseen aikaan. Sen sijaan kappaleet herättävät ajatuksia. Viipurin Kingpin ei anna suoria vastauksia, mutta tarjoaa kokemuksen. Saana Pulkkinen Oikaisu Kansanmusiikki 2/2024 kerrottiin Mustarastas-yhtyeen Siluetti-albumin kappaleiden sovitusten olevan Kari Haapalan tekemiä, ne ovat kuitenkin pääsääntöisesti Laura Airolan ja Aki Haurun tekemiä.
• 41 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Maco Oey: Inkerin laulu Eclipse music 2024 M aco Oeyn Inkerin laulu on tarina Oeyn äidinpuolisen suvun kohtaloista Inkerinmaalla ja evakkomatkalta Suomeen. Isovanhemmat menehtyivät matkan rasituksiin ja yhteys itärajan taakse jääneisiin sukulaisiin katkesi. Laulukokonaisuuden työstäminen on ollut Oeyn keino purkaa oman sukunsa historiaa ja samalla reaktio nykypäivän sotiin ja pakolaisuuteen. Jaakko Löytty on sanoittanut Oeyn tarinat lauluiksi ja Oey vastaa sävellyksistä. Lopputulos on viehättävä paketti folk-laulelmaa. Vaikka levyä on studiossa työstetty peräti 14 muusikon ja laulajan voimin, mukana muun muassa Johanna Juhola, Maija Kauhanen, Ville Rauhala ja Amanda Kauranne, on lopputulos ilmava ja kevyt. Fokuksessa ovat itse tarinat, joihin voi perehtyä myös tyylikkään kansiliitteen avulla. Välillä musiikki soljuu gospel-laulelman suuntaan, mikä heijastaa uskonnon merkitystä Inkerinmaan kulttuurissa. Koskettavia tarinoita lähihistoriastamme. Ehkä kuulemme vielä joskus tarinoita Oeyn indonesialaisesta sukuhaarasta… Paul Silfverberg Huojuva lato: Elävänä Osulassa Bluelight Records 2024 H uojuva lato kantaa suomikantrin lippua ylväästi, vaikka genren isot hahmot kuten Jussi Raittinen, Pekka Myllykoski ja Kari Tapio ovat poissa rivistä. Onneksi bändin johtaja, pohjoiskarjalaisen sielun vahva tulkki, Suonna Kononen, on vielä luomisvoimissaan, ja bändi on muutenkin tiiviimpi kuin koskaan. 28 kappaleen livekaksoiscd Valtimon Osulan baarissa on vankka osoitus bändin livekunnosta. Ohjelmiston rungon muodostavat Suonnan omat Kesän, Sydänmaantien ja Suomenhevosen kaltaiset alansa klassikoiksi muodostuneet, täynnä sydäntä ja sielua olevat biisit, joiden lisäksi monet americanahelmet, kuten Tom Russellin U.S.Steelin eli Outokummun kupari, saavat hellän ymmärtävän tulkinnan. Erityisesti steel kitaristi Ilkka Vartiovaara osoittaa kuuluvansa soittimensa kärkinimiin Lieksan tyttö ja Ava-hotelli -kappaleissa. Huojuva lato kunnioittaa edelleen perusarvoja: vireisiä kitaroita ja juurevaa musiikkia eli kaikki hyvin Karjalan metsämailla. Kalervo Koskela Leija Lautamaja: Sydän tuli piilosta Leija Organs Records 2024 L umouduin Leija Lautamajan soololevyn rakkaudesta kertovista sanoituksista, jotka voisivat olla peräisin esimerkiksi Paula Vesalan levyltä. Tosin Lautamajalla on ihan oma sanoitustyylinsä ja kielikuvansa – vai sanooko joku muu, että sinä olet minun pääsiäismämmi? Herkät, hauskat ja osuvat sanoitukset koskettivat ja kuunteluttivat levyä uudestaan ja uudestaan. Melodiat tarttuivat soimaan omille äänihuulille ja rytmit svengaamaan kehoon. Musiikkiin erityissävyjä ja persoonallisuutta tuovat bändisoittimien ohella soivat harmoni ja välillä virtuoottiseksi yltävä jouhikko, jonka valintaa soittimistoon viulun sijasta ihastelin erityisesti. Yleensä ottaen instrumenttitaustat kuulostivat korviini kuitenkin turhan yksinkertaisilta loistavien sanoitusten rinnalla, koska soittajien potentiaali riittää varmasti enempään. Toki tällaisenaan säestys nostaa Lautamajan karheansuloisen äänen ja tarinat upeasti tarjottimelle. Arja Kangasniemi Saija Penttilä: Kylillä kuultua omakustanne 2024 K ontrabasisti Saija Penttilän Miehikkälästä keräämät kansansävelmät ja -laulut soivat Kylillä kuultua -levyllä Penttilän ja ystävien upeina tulkintoina. Voi miten lämmin tunnelma levyltä välittyykään! Jos sulkee silmänsä, heti ensimmäisen raidan sävelten kajahtaessa ilmoille voi kuvitella istuvansa lämpimässä tuvassa kuuntelemassa pelimannien svengaavaa soittoa. Jalka alkaa vaistomaisesti vipattaa ja kuulijan valtaa tarve saada laulaa mukana, eikä tämä tarve ainakaan hellitä levyn edetessä: viimeistään Amerikan rannalla -laulun kohdalla en ainakaan itse enää pystynyt olemaan hiljaa! Levy sai jälleen pohtimaan perinteen jatkumoa. Vaikutuin siitä, kuinka kappaleet olivat saaneet ihanan raikkaat tulkinnat, mutta silti sovituksissa oli onnistuttu säilyttämään kappaleiden alkuperäinen lämpö sekä tunnelma ja vieläpä siirtämään nämä elementit 1800ja 1900-lukujen Miehikkälästä nykypäivään. Tämä jos mikä levy huokuu perinnettä! Aurora Fustinoni Sattuma: Karjalasta Karjalaan omakustanne 2024 L evyn nimikappale viittaa suunnitelmaan avata junareitti Joensuusta Petroskoihin. Sattuma teki kappaleen tätä junaprojektia varten. Levyn alkupuolen kappaleet ovat Petroskoissa syntyneen, mutta Suomessa viisi vuotta asuneen Arto Rinteen korona-aikaan tekemiä lauluja. Jälkimmäisen puoliskon kappaleet on äänitetty viime vuosikymmenellä, kun mukana oli vielä vuonna 2020 kuollut Sattuman perustajajäsen Dmitry Demin. Hänen perinnettään Sattumassa jatkaa poikansa Vlad. Sattuman uudempi musiikki levyllä on lähinnä folkrockia, vaikka soittimistossa on runsaasti muitakin kansansoittimia kuin kitara. Arto soittaa myös muun muassa kanteletta, mandoliinia ja pitkähuilua. Levyllä lauletaan suomeksi, karjalaksi ja Äänisniemen venäjän murteella. Hauska kuriositeetti levyllä on Rulla, 1960-luvun alussa venäjäksi käännetty suomenruotsalaisten opiskelijoiden vappulaulu. Vanha tuttu on myös karjalankielinen hitti Petroskoi, josta Rinteen toinen yhtye Myllärit teki iskelmäversion. Levyn päättää Säkkijärven polkka, jossa pääsoittimena on haitarin sijaan Dmitryn soittama klarinetti. Itseäni liikkutti eniten Arto Rinteen ja Vlad Deminin haikea Mailla vierahilla, joka sai ajattelemaan suljettua rajaa ja tätä murheellista aikaa. Sauli Heikkilä Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | v a p a a l e h d y k k a . n e t F a c e b o o k j a I n s t a g r a m @ h h j r m a n n e r j o k i Tmi Viljo Mannerjoki K?sity?mestari hoitaa huollot, korjaukset, restauroinnit ja viritykset Toimipiste on muuttanut Ikaalisiin Tervetuloa jatkossa osoitteeseen Peltotie 15 Ikaalinen ~~~ Olemm e muutta neet! Seuraavassa lehdessä huomioitavien levyjen tulisi olla toimituksessa viimeistään 21.10
• 42 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 KIRJAT Rauno Nieminen & Jyrki Pölkki – Soiton synty Santa kustannus 2024 M aamme tunnetuimpiin soitinrakentajiin lukeutuvat Rauno Nieminen ja Jyrki Pölkki ovat koonneet yksien (sähköisten) kansien väliin 40 vuoden aikana kertyneen, käytetyn ja hyväksi havaitun aineiston soitinrakennuksen teoriasta ja käytännöstä. Myös sellaiset asiat kuten viritys sekä soitossa että soitinrakennuksessa saavat varsin mittavan tarkastelun osakseen. Alle kahdensadan sivun mitastaan huolimatta kyseessä on sisällöllisesti tarkastellen melkoinen järkäle. Tekijät ovat omien sanojensa mukaan pyrkineet kirjoittamaan tekstin mahdollisimman helppotajuisesti, mutta aihepiirin ollessa varsin laaja ja monimuotoinen, ei vahvalta teoreettisuudelta voida aina välttyä. Sisältö on mielenkiintoista jopa soitinrakennuksen ulkopuolelta tarkasteltuna, mutta näin lyhyen fysiikan oppimäärällä tekstiä piti toisinaan tavata muutamankin kerran ymmärtääkseen sisällön. Jonkinmoista musiikin teoriapohjaa on myös lukijalle suositeltava, jos haluaa saada kaikesta informaatiosta kaiken irti, eli ihan peruskoulupohjalta ei kirja ehkä ole helpointa luettavaa joskaan ei varmasti siihen tarkoitettukaan. ”Soitinrakentajan laskuoppi”-luvussa tekijät toteavatkin hieman pilke silmäkulmassa ”Tämän esityksen laskuista selviytyy hyvin lukion matematiikan taidoilla tai hartaalla yrittämisellä”. Kirja lieneekin laajemmalle musiikin ammattilaistai harrastajakentälle käyttökelpoisin puhtaasti lähdeteoksena tarkasteltuna. On ilo lukea selkeästi jäsenneltyä tekstiä erilaisten soitinten äänenmuodostuksesta ja rakenteista sekä käytännön sanastosta, kuten mitä ovatkaan toisinaan muusikoiden puheissa vilahtelevat, ehkä vähemmän tunnetut sanat kuten ”mensuuri”. Osaltaan kirja sivuaa myös musiikin historiaa, etenkin sähköisen vahvistuksen ja mikrofoniteknologian kehityksen sekä sähkökitaran rakenteen osalta. Kokonaisuutena opus on hengästyttävän sisältörikas ja pelkkää asiaa täynnä. Soiton synty tulee näillä varmasti joka tapauksessa toimimaan sekä oppikirjana että lähdeteoksena hyvinkin toiset 40 vuotta, miksei pidempäänkin. Antti-J. Janka-Murros S uomalaista musiikinhistoriaa uudistava Sävelten tyttäret esittelee 126 suomalaisen säveltäjänaisen elämänkerran. Keitä vuosina 1784–1909 syntyneet säveltäjänaiset olivat ja mitä ja miten he sävelsivät? Laajaan arkistotyöskentelyyn pohjautuvan, vertaisarvioidun kirjan säveltäjistä suurin osa kuului suomalaisiin aatelisja porvarisukuihin, joiden tapakasvatukseen kuului taidemusiikin, käsitöiden ja kielten opiskelu. Muutamilla säveltäjänaisista, kuten viulisti Kerttu Wanteella, oli läheinen suhde kansanmusiikkiin sen esittäjänä ja kerääjänä. 1800-luvulla ammatit eivät olleet vielä eriytyneitä, ja säveltäjänaiset toimivat usein samanaikaisesti opettajina, laulajina, soittajina ja kirjailijoina yhteiskuntaluokkansa sukupuolinormeihin sopeutuen. Musiikkia sävellettiin arjen tilanteisiin: voimistelutunneille, juhliin ja perhetapahtumiin. Monet sävelsivät laajamittaisia teoksia, mutta omalla nimellä julkaiseminen oli 1800-luvun naiselle vallankumouksellista. Säveltäjänaiset olivat aikansa kosmopoliitteja, ja monet heistä olivat naimattomia tai elivät queer-suhteissa. Suomessa säveltäjänaisten tila oli kapeahko, koska kansallinen musiikkielämä keskittyi tukemaan suomalaisen miesten suursäveltäjäkaanonin syntymistä. Kansanmuusikon näkökulmasta säveltävien naisten historia nostaakin uuteen valoon kansanmusiikkipedagogiikan lähtökohdan: kaikkien oikeuden laulaa, soittaa ja säveltää. Kirja luo yhteyden historiaan genrerajoista, yhteiskuntaluokasta ja sukupuolesta huolimatta. On tärkeää, että säveltäjänaisten musiikkia kuullaan jälleen konserteissa ja heidän teoksiaan opetetaan eteenpäin. Kansanmusiikin historialliset naiset ansaitsisivat oman kirjansa! Sävelten tyttäret on luettavissa painetun kirjan lisäksi SKS:n verkkosivuilla. Emmi Kujanpää Susanna Välimäki & Nuppu Koivisto-Kaasik: Sävelten tyttäret: Säveltävät naiset Suomessa 1800-luvulta 1900-luvulle. SKS, 2023 J ari Komulainen oli saanut sukujuhlissa käsiinsä cd-levyn, jolla oli oman sukuhaaransa edustajan Frans Fredrik Komulaisen huuliharpunsoittoa. Juttujen perusteella hänelle tuli kuva vääräleukaisesta ja lupsakasta savolaisesta. Käsityksen vahvistivat vielä myöhemmin saadut dokumentit. Jari otti asiakseen nuotintaa levyn kappaleet. Näillä tiedoin ne ovatkin ainoat tallenteet Frans Fredrikin soitosta. Nyt Jari Komulainen on julkaissut nuotit A5-kokoisena vihkona. Kappaleet ovat nimien perusteella iloisia ja tanssittavia, osin myös kaksimielisiä ralleja, joiden avulla on hyvä alkaa nuotinluku ja huuliharpun soiton harjoittelu. Soittimena voi käyttää periaatteessa mitä tahansa kymmenreikäistä bluesharppua, mutta Komulainen on kirjoittanut nuotit C-harpulle. Viivastolla nuotit, nuottien alla numero, monettako reikää pitää imeä tai puhaltaa. Puhaltaminen on merkitty +-merkillä ja imeminen miinuksella. Kun nuottien aika-arvot on opeteltu, voi lähteä harjoittelemaan. Jos on enemmän korvakuulosoittaja, voi kappaleet opetella myös internettiin tallennetuilta alkuperäisäänitteiltä, osoite löytyy vihkosta. Komulainen käyttää äänitteellä ns. kielikomppia, mistä olisi esipuheessa voinut jonkun rivin kirjoittaa. Esipuheessa on myös vuonna 1888 syntyneen Frans Fredrikin tiivistetty elämänkerta. Sympaattinen pikkuvihkonen tuo lähes kuusikymmentä vuotta sitten kuolleen pelimannin ohjelman elämään. Sauli Heikkilä Jari Komulainen: Frans Fredrik Komulainen, Kainuun kansanhuuliharpisti omakustanne 2024 Tuomas Rounakarin tohtorintutkinnon otsikko oli Karhun katseella laulan. Haltioitunut muusikko ja myyttinen dialogi. Tutkinnon taiteellisissa osioissa tutkittiin esiintyjän eriasteisia transsitiloja ilmaisullisena muotona. Kolmannesta jatkotutkintotyöstä Karhunpeijaiset alkaen tutkimukseen lisättiin muuntuneen tietoisuuden tilojen avulla mahdollistuvat kokemukset myyttisestä dialogista. Tuomas Rounakari on viulisti, säveltäjä ja äänisuunnittelija. Rounakari aloitti Sibelius-Akatemian musiikin tohtorikoulutuksen vuonna 2011. Myös Korpiklaaniyhtyeestä tuttu Rounakari on julkaissut kaksi soololevyä Shamanviolin (2009) ja Bear Awakener (2022). rounakari.com Tuomas Rounakari tohtoroitui kesäkuussa
• 43 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Tule mukaan ainutlaatuiseen kahden maan ja kahden paikkakunnan yhteiseen kansanmusiikkitapahtumaan! Samuelin Poloneesi on Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä valtakunnallinen kansanmusiikkitapahtuma, joka kuuluu talvikauden suurimpiin ja vanhimpiin kansanmusiikkitapahtumiin. Samuelin Poloneesi järjestetään vuosittain eri paikkakunnilla, joka kolmas vuosi se on Helsingissä. Vuonna 2025 Samuelin Poloneesi järjestetään 52. kerran. Tapahtuma järjestetään nyt ensimmäistä kertaa kahdessa maassa eli sekä Torniossa että Haaparannalla. Tämä saikin meidät tekemään tapahtuman pohjoismaisella teemalla! Tulet kuulemaan upeaa pohjoismaista kansanmusiikkia konserteissa, tutustut eri maiden soittajiin ja opit soittamaan monipuolista musiikkia työpajoissa. Samuelin Poloneesi levittäytyy molempiin kaupunkeihin – päätapahtumapaikkoina toimivat Haaparannan Folkets Hus ja Tornion Musiikkitalo sekä Joentalo. Samuelin Poloneesi levittäytyy myös konserttisalien ulkopuolelle kauppakeskuksiin, museoihin ja kirjastoihin. Sunnuntain Kansanlaulukirkko järjestetään Haaparannan kirkossa. Viemme kansanmusiikkia myös useisiin hoivakoteihin, joiden asukkaat eivät pääse itse tulemaan konsertteihin. Tapahtuma tulee olemaan kaksikielinen. Tapahtuman pääyhteistyökumppaneina ovat Lapin Kansanmusiikki -yhdistys sekä Tornion ja Haaparannan kaupungit. Lisäksi mukana järjestelyissä on lukuisia muita toimijoita. Samuelin Poloneesi 13.-16.3.2025 HaparandaTornio pohjoismaisella teemalla Alustava ohjelma: Torstai 13.3.2025 Klo 19–22 Samuelin Poloneesin aloitustapahtuma: Nordic Dance, Järjestötalo, Tornio Perjantai 14.3.2025 Koulukonsertteja, työpajoja, kauppakeskussoittoja ym. klo 17–19 Pelimanniparaati I, pelimanniyhtyeitä Suomesta ja Ruotsista, Folkets Hus, Haparanda. klo 19–21 Iltakonsertti, jossa pohjoisen pelimannit esittäytyvät, Folkets Hus, Haparanda klo 21–24 Tanssit/klubi salissa ja kahvilassa, Folkets Hus, Haparanda Lauantai 15.3.2025 Pelimannit esiintyvät kauppakeskuksessa, hoivakodeissa, museoissa, kirjastoissa ym. klo 11 Suomen Kansanmusiikkiliiton vuosikokous ja Pelimannimerkkisuoritukset, Musiikkitalo, Tornio klo 11 Lastenkonsertti ja työpaja, Musiikkitalo, Tornio klo 13–17 Pelimanniparaati II, pelimanniyhtyeitä Suomesta ja Ruotsista Musiikkitalo, Tornio. klo 15–17 Iltapäiväkonsertti, Folkets Hus, Haparanda klo 19–21 Iltakonsertti, Musiikkitalo, Tornio klo 21–24 Klubit Folkets Hus, Haparanda ja Tornion keskustan ravintola Sunnuntai 16.3.2024 klo 10 Kansanlaulukirkko, pelimannit soittavat Jumalanpalveluksen musiikit,Haaparannan kirkko. klo 13–15.30 Samuelin Poloneesin Pääjuhla: Kansanmusiikin huiput lavalla, ohjelmassa mm. pelimannien suuri yhteissoitto Joensali, Tornio. Aulasoittoja ennen ja jälkeen konserttien koko tapahtuman ajan! Tarkemmat tiedot päivittyvät Suomen Kansanmusiikkiliiton kotisivulle: https://kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/samuelin-poloneesi/ Samalta sivulla voit ilmoittaa mukaan myös pelimanniyhtyeesi tai kansantanssiryhmäsi. Myös yksittäiset esiintyjät voivat ilmoittautua täyttämällä kaavakkeen. Ilmoittautuminen päättyy 30.11.2024 klo 21 . Tarkemmat tiedot omista esiintymisistä saat helmikuun alussa 2025. Lisätietoja: tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi +358 44 738 1933 B us in es s To rn io n ku va pa nk ki Tervetuloa mukaan!
• 44 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Marraskuussa Northflip Northflipin musiikki on säkenöivä fuusio pohjoismaisia kansantanssigrooveja ja virtuoosimaisia instrumentaaleja. Omaperäisten sävellysten juuret ovat syvällä suomalaisessa kansanmusiikkiperinteessä, ja kahden instrumentalistin orgaaninen yhteys tuo mukaan intiimiä folk-tunnelmaa samalla kun äänimaailma laajenee mukaansa tempaaviin rytmeihin ja herkkiin melodioihin. Viivi Maria Saarenkylä ja J-P Piirainen edustavat nousevaa nuorta kansanja maailmanmusiikin artistisukupolvea Suomesta. Piirainen on tuottelias säveltäjä ja kansanmusiikin akustisen kitaran asiantuntija, jolla on laaja diskografia omaperäistä kitaramusiikkia soolona ja eri yhtyeissä. Saarenkylä on palkittu harmonikkataiteilija, jolla on laaja kansainvälinen ura. Hän on kiertänyt 10 vuoden ajan kansainvälisesti tärkeimmillä folk ja harmonikkafestivaaleilla ja saanut kansainvälisiä musiikkipalkintoja, kuten Euroopan komission Music Moves Europe Talent Awardin vuonna 2021 alkuperäiskokoonpanonsa VILDÁn kanssa. Joulukuussa Räsynukke Räsynukke on vuonna 2011 perustettu jyväskyläläinen akustista suomenkielistä musiikkia soittava bändi, joka tyylillisesti risteilee folkin ja modernin kansanmusiikin välillä. Yhtyeen musiikki on saanut vaikutteita suomalaisesta luonnosta ja mystiikasta. Räsynuken musiikki virtaa kepeästi ja soi väkevästi. Se on herkkää, seikkailunhaluista ja dynaamista. Yleisön kertoman mukaan bändi luo keikoillaan intiimin ja helposti lähestyttävän tunnelman. Suvin heleä ja moneen taipuva ääni luo perustan, jota jokainen Räsynuken muusikko omalla instrumentillaan taidokkaasti täydentää. Tällä hetkellä Räsynukke työstää neljättä pitkäsoittoaan. Yhtye julkaisi kolmannen pitkäsoittonsa Metsien tuolle puolen maaliskuussa 2021. Räsynuken ensimmäinen pitkäsoitto julkaistiin tammikuussa 2014 ja toinen kokopitkä Kaksi vuodenaikaa näki päivänvalon helmikuussa 2016. Räsynukke on seikkaillut ja soittanut Suomen lisäksi Kiinassa. Marraskuussa 2024 Räsynuken musiikkia voi kuulla myös musikaalissa Minä rakastin yötä . Kiertueyhtye paikkakunnallesi? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle edullisesti. Kiertuehaku aina syyskuussa ja maaliskuussa. Lisätietoja : Maarit Aarvala, p. 044 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Kiertuetoimintaa tukee MES. Suomen Kansanmusiikkiliiton kiertueyhtyeet syksyllä 2024 Nothflip-yhtye: Viivi Maria Saarenkylä, harmonikka J-P Piirainen, akustinen kitara Konsertit: ke 13.11. klo 19 Oulu, Mallassauna pe 15.11. klo 21 Tampere, Kulttuuritalo Telakka to 16.11. klo 20 Helsinki, Cafe Roasberg pe 29.11. klo 18 Kaarina, Kaarina-sali la 30.11. klo 21 Kannus, Kahvibaari Räsynukke esiintyy kiertueella kokoonpanolla: Suvi Uura, laulu Laura Vähä-Ruona, laulu ja sello Olli Tanttu, kitara Vili Kallonen, perkussiot Konsertit: ke 4.12. klo 19 Savonlinna, Kulttuurikellari to 5.12. klo 20 Helsinki, Cafe Roasberg to 19.12. klo 21 Tampere, Kulttuuritalo Telakka pe 20.12. klo 19 Oulu, Mallassauna Ca ro lin a St en bä ck R ik u Su on io
• KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 30 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Sähköpostiosoite Puhelinnumero Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Jäsentarjoukset Hanna Ryynänen: Taite (cd) 16 € (norm. 20 €) Päivi Hirvonen: Kallio (cd) 16 € (norm. 20 €) Nordik Tree, Contradans. Music Book 2 (kirja) 32 € (norm. 40 €) Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta www.kansanmusiikkiliitto.fi. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. Merkit ja oltermanni Huomionosoitukset Etelä-Hämeen oltermanniksi on nimetty Heikki Rassi. Pelimannien suoritusmerkit Pronssinen pelimannimerkki Jussi Tarkkanen, viulu, Helsinki, Kaustisella 9.7.2024 Eila Sammallahti, laulu, Helsinki, Kaustisella 9.7.2024 Arto Haapaniemi, viulu, Helsinki, Kaustisella 9.7.2024 Janne Ojajärvi, pitkähuilu, Joensuu, Kaustisella 9.7.2024 Samuli Korpi, 2-rivinen haitari, Kokkola, Ilmajoella 3.8.2024 Eero Kuopio, 5-rivinen haitari, Tampere, Ilmajoella 3.8.2024 Hopeinen pelimannimerkki Timo Saarimäki, 5-rivinen haitari, Seinäjoki, Ilmajoella 3.8.2024 Onnea! Ihan omasta päästä -sävellyskilpailu Suomen Kansanmusiikkiliiton sävellyskilpailu vuonna 2024 liittyy Omasta päästä -vuositeemaan. Laita sävelkynä laulamaan, tee itsesi näköinen sävellys, ja lähetä tuotoksesi nuottina nimimerkillä varustettuna. Laita erilliseen kirjekuoreen oma nimesi ja yhteystietosi (osoite, puh. ja sähköposti). Sävellykset tulee olla Suomen Kansanmusiikkiliitossa 1.11.2024 mennessä osoitteella: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Kuoreen tunnus: Sävellyskilpailu 2024 Palkinnoiksi kolmelle parhaalle lahjakortit Suomen Kansanmusiikkiliiton myymälään. Lisätiedot: Päivi Ylönen-Viiri, toiminnanjohtaja@ kansanmusiikkiliitto.fi, 0500 431913 Runsasta osanottoa toivoen Suomen Kansanmusiikkiliitto fr ee pi c. co m
• 46 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Musiikkikasvatuksen maisteri ja Finlands svenska spelmansförbundetin hallituksen jäsen Kenneth Nordman on Lapväärtin kansanopiston musiikin tuotantolinjan pääopettaja, mutta opettaa myös muilla linjoilla. Hän on myös Lafo folkmusikcenter -hankkeen johtaja sekä aktiivinen muusikko, lauluntekijä ja tuottaja muun muassa menneen kesän Kaustinen Folk Music Festivalin juhlayhtyeessä I fäälanissa. Mitä työnkuvaasi kuuluu? Työnkuvani on aika laaja. Yllämainitun lisäksi kuluu työajastani 40% hankkeenjohtajana Folkmusikforum i Österbotten -hankkeessa Anni Järvelän kanssa. Se on kaksivuotinen hanke. Tavoitteena on rakentaa kaksikielisiä opintopolkuja kansanmusiikista kiinnostuneille. Suunnittelemme muun muassa kurssitarjontaa opettajille ja varhaiskasvattajille Novian ja Centrian avoimessa ammattikorkeakoulussa. Opettajaroolissani opetan popin, rockin ja jazzin teoriaa ja soittamista sekä laulunkirjoittamista, miksausta ja masterointia. Kansanmusiikikentällä opetan viidettä vuotta kansalaisopistossa kolmea kansanmusiikkiryhmää ja toimin pelimannina kansantanssiryhmälle Lapväärtissä. Toimin myös Tiukan pelimannien johtajana ja opetan suomenruotsalaista kansanmusikkiperinnesoittoa eri kursseilla. Kerrotko Lafo folkmusikcenterin toiminnasta. Mistä se sai alkunsa ja millaista toiminta on nyt? Lafo folkmusikcenter sai alkunsa Svenska Kulturfondenin ja Svenska folkskolans vännerin rahoittamana hankkeena vuonna 2021. Tällä hetkellä toiminta on pääasiassa soittokursseja eri teemoilla viikonloppuisin sekä vuosittainen LaFolk-festivaali. Mutta yritämme nostaa esille kansankulttuuria myös laajemmin. Tämän vuoden festivaaliviikon aikana kiersimme kaksikielisesti kaikissa kouluissa ja päväkodeissa Kristiinankaupungissa esittämässä kansanperinnettä, musiikkia ja tanssia. Folkmusikcenterin toiminnassa elvytettiin äskettäin Härkmerin purppuri, josta syntyi aktiivinen kansantanssiryhmä. Se kävi tämän vuoden Kaustisen festivaalilla opettamassa pari purppurin osaa yleisölle. Meillä on myös syksyllä vuosittainen menuettikurssi, jossa voi oppia sekä menuettisoittoa että tanssia. Onko Lafo folkmusikcenterin toiminta vakiintunut festivaaleineen vai menettekö vuosi kerrallaan? Perustoiminta on kyllä jotenkin vakiintunut mutta tavoitteena on sisällön kehittyminen vastaamaan odotuksia ja kysyntää. Etenkin festivaalia ajatellen rahoitus on tietenkin keskeistä: miten tätä voidaan kehittää ja laajentaa. Olemme erittäin kiitollisia tämänvuotisille rahoittajille, että pystyimme järjestämään tosi hienon festivaalin. Olette järjestäneet kansanmusiikkifestivaalin nyt kaksi kertaa. Näyttääkö siltä, että festivaalilla on kysyntää? Yleisömäärä oli tänä vuonna yli kaksinkertainen viime vuoden festivaaliin verrattuna. Kysyntää siis on. On tullut paljon positiivista palautetta. Lappväärtin kansanopiston nettisivut nostavat esille pääasiassa popin ja jazzin. Millainen asema kansanmusiikilla on opiston opinto-ohjelmissa? Meidän vuoden mittaiset linjat ovat musiikki (rytmimusiikki), musiikkituotanto ja musiikkiteknologia. Varsinaisesti kansanmusiikkia ei sinänsä ole näissä ohjelmissa, mutta minä kyllä pidän joka vuosi muutamia kansanmusiikkiin liittyviä tunteja. Yleensä oppilaat ovat kyllä kovasti tykänneet soittaa myös polskia, vaikka se on ollut heille vähän haastavaa. Koululla on Lafo folkmusikcenterin kautta viikonloppukurssit, joissa kansamusiikkia opetetaan. Mitä yhtyeellesi merkitsi valinta Kaustisen festivaalin juhlayhtyeeksi? Tietysti olemme hyvin kiitollisia tästä kunnianosoituksesta, ja onhan se tuonut huomattavasti lisää näkyvyyttä I Fäälanille. On tullut myös paljon onnitteluja ja olemme saaneet muutamia keikkoja lisää. Miten suomenruotsalaisella kansanmusiikilla menee? Suomenruotsalaisen kansanmusiikin nykyinen tila on kaksijakoinen. Erittäin positiivinen asia on, että viime vuosina kansanmusiikki on alueellamme saanut huomattavasti lisää näkyvyyttä ja tapahtumien määrä on kasvanut. Kansanmusiikin harrastajien määrä on kuitenkin varmaan pienentynyt. Toivottavasti pidemmällä aikavälillä näkyvyys johtaa siihen, että harrastajien määräkin alkaa vähitellen kasvaa. Monen suomenruotsalaisen pelimanniryhmän keski-ikä on valitettavasti aika korkea. Vaikka nuoria harrastajia löytyy, niin he eivät välttämättä löydä tietänsä näihin ryhmiin. Omat pienemmät kokoonpanot kiinnostavat enemmän. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Kenneth Nordman Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Kalle Teir Nimi: Kenneth Nordman Syntynyt: 1971, Tiukka Kotipaikka: Kristiinankaupunki Koulutus: Musiikkikasvatuksen maisteri Örebron yliopistosta Toimi: Musiikinopettaja, muusikko ja hankkeenvetäjä www.lafo.fi net.centria.fi/hanke/folkmusikforum-iosterbotten/ facebook.com/ifaalanmusic/
• 47 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssit Murikassa Teiskossa ja etänä Orivesi All Stars –kurssi, opettajana Antti Järvelä ja Veera Kuisma Tervetuloa mukaan millä tahansa soittimella svengaavan Orivesi All Stars –yhtyeen riveihin! Kurssi myös etänä mahdollinen. Pelimannikurssi mandoliinille, opettajana Jarmo Romppanen Opetus jaksotetaan niin, että soiton eri osaalueet ja soittajien tasot tulevat huomioitua; aamulla soitetaan yhdessä Heikki Lahden ohjelmistoa, lounaan jälkeen käydään läpi säestystä ja komppausta sekä soittotekniikkaa ja -tyylejä, iltapäivällä jatketaan yhteissoiton merkeissä; uusien kappaleiden, sovitusten ja esityskappaleiden harjoittelua (teemana ”Mandoliinisäveltäjät ja -sovittajat eri puolelta Suomea, osa 2” sekä Anders Juurelan ohjelmisto). Kappaleiden nuotit, osittain myös äänitteet ja soittolista lähetetään osallistujille etukäteen marraskuun lopulla. Etäosallistuminen on mahdollista, mutta tällöin olisi hyvä ilmoittaa, mitkä päivän teemat kiinnostavat. Sisällöstä voi kysellä lisää Jarmolta, puh. 050 5853847. Viulukurssi, opettajana Emilia Lajunen Emilia Lajusen viulukurssilla soitetaan viulupelimannien hittibiisejä Keski-Suomesta, soiton tanssillisuutta ja improvisaatiota etsien. Kurssilla et tule välttymään meheviltä tarinoilta tai groovaavan viulusoundin etsinnältä. 2-rivisen haitarin oppipoikakurssi, opettajana Pekka Pentikäinen Kurssi on tarkoitettu sinulle, joka olet jo käynyt 2-rivisen alkeiskurssin, tai sinulle, jolle haitarin soitto on muuten vain ollut pitkään satunnaista ja uuden ohjelmiston oppiminen tuntuu työläältä. Kurssilla opetellaan uusia selkeitä ja korvaan tarttuvia kappaleita niin Suomesta kuin maailmaltakin. Suurin hyöty kurssista on tulla paikan päälle, mutta etäyhteydellä voi myös opetusta seurata. 2-rivisen hanurin kisällikurssi opettajana Leija Lautamaja Kurssilla opetellaan mukavia kotija ulkomaisia pelimannikappaleita, tutustutaan erilaisiin soittotyyleihin ja tanssilajeihin ja tutkitaan vähärivisten haitareiden monipuolista ilmaisuvoimaa. Kurssilla edellytetään melko hyvät soittimen perustaidot. Kurssin opetusmetodina korvakuulolta oppiminen, myös nuotit tarjolla niitä haluaville. 2-rivisen tyylija tekniikka, opettajana Lauri Kotamäki Mestarikurssilla opetellaan niin perinteisiä pelimannisävelmiä kuin uudempaakin vähärivisille sävellettyä materiaalia. Tutustumme erilaisiin soittotekniikoihin, joissa hyödynnetään vähärivisten haitareiden monipuolisuutta. Lisäksi kiinnitämme kurssilla huomiota oikeanlaiseen soittoasentoon ja ergonomiaan. Nuotinlukutaitoa ei tarvita. Kurssi tarkoitettu soittotaitoa jo paljon kartuttaneille. Kansanlaulukurssi, opettajana Maija Karhinen-Ilo Kurssilla lauletaan monipuolisesti eri tyylisiä kansanlauluja yksija moniäänisesti sekä säestyksen kanssa. Mukaan voi siis ottaa myös oman soittimensa, jos sellainen löytyy. Lauluun yhdistetään välillä kevyttä liikettä, jota voi tarvittaessa tehdä myös istuen. Kurssi sopii kaikille yhdessä laulamisesta pitäville. Vain lähikurssina. Lyömäsoitinkurssi opettajana Oskari Lehtonen Kurssilla perehdytään kansanmusiikissa yleisesti käytettyjen lyömäsoitinten perustekniikoihin ja harjoitellaan valmiuksia toimia kansanmusiikkiyhtyeissä. Pääpaino on komppauksessa, mutta myös melodista soittoa ja improvisaatiota sivutaan. Soitamme sottiisia, polskaa, valssia ym. tanssilajeja, jonka lisäksi perehdymme vanhempien perinnelajien estetiikkaan. Osallistuminen ei edellytä kokemusta lyömäsoittimista, mutta kurssi soveltuu kokeneemmille lyömäsoittajille. Omia soittimia ei tarvita, mutta niistä on apua. Jos sinulta löytyy pimpparauta (triangeli), cajon, kalvotamburiini (tai pandeiro), sheikkeri tai lusikat, ota mukaan. Lisäksi voit tuoda mukanasi muitakin lyömäsoittimia, niille saattaa löytyä käyttöä kurssin aikana. Vain lähikurssina. Toiveita kurssin sisällöstä voi lähettää osoitteella: oskarilehtonen82@gmail.com. Sävellysja sovituskurssi, opettajana Timo Alakotila Kurssi sävellyksen ja sovituksen saloista kiinnostuneille. Tuo mukaasi oma sävellyksesi, jota haluat kurssilla sovittaa muiden kanssa. Opettajana alan paras taitaja! Ota mukaan myös oma soittimesi. Kansantanssikurssi, opettajina Maiju Laurila, mestari kansantanssija Antti Savilampi ja Petri Hoppu Petri Hoppu haluaa seikkailla julkaisemattomien karjalaisten tanssien parissa (kontria, katrilleja, pienimuotoisia tansseja). Antti Savilampi opettaa runsaista sottiisivariaatioista koostuvan neljän parin ryhmätanssin ja omasta tuotannostaan menuettisovitelman. Lisäksi Antti opettaa pieniä ja helppoja välipalatansseja kansantanssiharjoituksiin. Maiju Laurila opettaa kansantanssikoreografioita sekä vapaasti vietyä paritanssia eri lajeissa (esim. hambo, sottiisi, masurkka, valssi, polkka, polska). Kurssin pelimannina toimii Osmo Hakosalo. Kansantanssikurssi toteutuu, jos sinne saadaan vähintään 16 tanssijaa. Pääset kurssille jäsenhintaan, jos olet jonkun kansantanssijärjestön tai Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsen. Ilmoittaudu nyt ja kutsu kaverit mukaan! Vain lähikurssina. Tule mukaan iloiseen joukkoon hakemaan uutta virtaa harrastukseesi Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämille kansanmusiikkija tanssikursseille 27.-30.12. Murikkaan Tampereen Teiskoon! Spa-osasto rentouttaa hikisen kurssipäivän jälkeen lähikurssilaisia. Kurssin tuottaa nyt viimeistä kertaa Päivi Ylönen-Viiri, tehdään tästä ikimuistoinen! Jos kurssi on vain lähikurssina, lukee se esittelytekstin lopussa. Etäkurssilainen pääsee seuraamaan opetusta ja kurssin loppukonserttia. Mutta tulkaa mieluummin paikan päälle, pääsette kokemaan koko ainutlaatuisen Oriveden kurssitunnelman! Kurssien hinnat: Kurssihinta sisältää opetuksen ja täysihoidon: Jäsenet 400 €, ei jäsenet 425 €. Majoittuminen tapahtuu kahden hengen huoneissa, yhden hengen huoneista lisähinta 105 € koko ajalta. Pelkkä opetus jäsenille 185 €, ei jäsenille 210 €. Päiväkävijät voivat ostaa opistolta haluamiansa aterioita (aamiainen 9 €, lounas 14,50 €, kahvi 9 €, päivällinen 13,50 €) Etäkurssin hinnat: Koko kurssi etänä 125 €, ei jäsenille 155 €. Etäkursseja ei tallenneta. Materiaali jaetuissa kansioissa. Opintoseteli eläkeläisille, työttömille ja maahanmuuttajille: 20 €/hlö ensimmäiselle 30 henkilölle. Kokoaikaisesti lomautettu saa saman tuen kuin työtön. Tukea ei saa osa-aikaisesti lyhennettyä työaikaa tekevä tai osa-aikaeläkeläinen. Varaslähtö kurssille: Murikkaan voi tulla jo tapaninpäivänä. Illalla on vapaamuotoiset jamit! Ylimääräinen majoitus ja aamiainen maksaa 50 € Tarjoamme kyydiksi kurssille rattoisaa omakustanteista edestakaista linjaautokuljetusta Murikka Expressiä. Reitti: Kouvola-PorvooHelsinki-Hyvinkää-Hämeenlinna-Tampere-Murikka. Laita tieto tarpeesta ilmoittautumislomakkeeseen. Lisätietoja myöhemmin. Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Ilmoittaudu marraskuun loppuun mennessä Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Ilmoittautumislomake ja lisätiedot ovat Oriveden kurssin sivulta: www.kansanmusiikkiliitto.fi/koulutukset/ Kysy lisää: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Päivi Ylönen-Viiri, 0500 431 913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Järjestäjät: Suomen Kansanmusiikkiliitto yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa. Kansantanssikurssin yhteistyökumppanina mm. Nuorisoseurat. Ve liJu ss i Li et sa la