• Irtonumero 8 € 4 • 2015 6 Päivi Hirvonen ja Maija Kauhanen – Monta palloa ilmassa 10 Erkki Rankaviita lauloi halot pinoon ja jyvät peltoon 14 Sakari Kukko ja Piirpauke juhlatunnelmissa 32 Flamencoon mahtuu perinne ja avantgarde MUKANA PELIMANNI-LIITE
• 2 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 SISÄLTÖ 4 • 2015 21 14 10 KOLUMNISTI Petri Hoppu Mestarikansanlaulaja Erkki Rankaviita lauloi halot pinoon ja jyvät piiloon. Maija Kauhasella ja Päivi Hirvosella on monta palloa ilmassa Sakari Kukko ja Piirpauke juhlatunnelmissa. Pääkirjoitus...........................................................................................................4 Ajassa: Antti Paalanen .....................................................................................5 Musiikki ja tanssi vastaanottokeskuksissa ...........................................12 Esittelyssä: Meri-Sofia Lakopoulos...........................................................13 Kansantanssin riemuvuosi ..........................................................................18 Edistämiskeskuksessa henkilövaihdoksia ............................................18 Wau, mitä musiikkia! – Varkaudessa innostuttiin ukulelestä .......19 Persoonallinen pelimanniyhtye: Paja ......................................................20 PELIMANNI Itä-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen esittely ...................................23 Messuten ensi kesään Pohjois-Savossa ..................................................24 Tampereen kuulumisia ..................................................................................24 Nuottiliite ............................................................................................................25 Uudenmaan nurkka ........................................................................................29 Kyrösjärven mainingeista Yyterin Aallot ...............................................29 Kansanmusiikkia ja kuorolaulua Iin Syyssoitossa ............................30 Joensuun Laulu mukana Muuzikkufestivualeilla ...............................30 Mistä on musiikki tehty? Sointumerkkejä tulkitsemaan ................31 Flamencoon mahtuu sekä perinne että avantgarde ..........................32 Elävä perintö! .....................................................................................................35 Perinnettä ja karismaa Folkelarmissa .....................................................36 Oppikaa yhdessä Kansalaisfoorumin tuella! ........................................37 Levyt ......................................................................................................................40 Kirjat ......................................................................................................................46 Taustapeili: Annukka Hirvasvuopio-Laiti ..............................................50 6
• 3 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 ALKUTAHDIT Kalevalaseura palkitsi Kekrinpäivänä K alevalaseuran palkinnot arvokkaasta työstä tieteen, taiteen ja kulttuurin alalla saivat Sakari Kukko ja Aspö Spelmän rf sekä seitsemän muuta taiteilijaa ja kansanperinteen kerääjää. Aspö Spelmän – Aspön pelimannit on vuonna 2009 perustettu saariston pelimannimusiikkia vaaliva yhdistys, jonka kotipaikka on pieni Aspön saari Saaristomerellä. Kalevalaseuran kekrinpäivän palkinto annettiin Aspön pelimanneille kiitokseksi saariston pelimannimusiikkiperinteen vaalimisesta, mainiosta kesätapahtumasta ja siitä ystävällisyydestä, jolla pelimannit ottavat vastaan vieraansa pienellä saarellaan. Kalevalaseura on jakanut Kekrinpäivän tunnustuspalkintoja jo 50 vuotta. Juhlan kunniaksi Kalevalaseura-säätiö on myöntänyt viulisti, muusikko Pekka Kuusistolle 5 000 euron Kekrinpäivän erikoispalkinnon hänen ansioistaan rajoja rikkovana muusikkona ja taiteilijana. Muut palkitut ja perustelut löytyvät Kalevalaseuran sivuilta: kalevalaseura.fi. Kansanmusiikkilehdelle on avattu omat nettisivut: www.kansanmusiikki-lehti.fi P ro Kaustinen ry:n toiminnanjohtaja Sini Keränen sai marraskuussa TAKU ry:n Tuottajapalkinnon. Perusteluissa sanotaan, että Sini Keränen on osoittanut innostusta, määrätietoisuutta, järjestelmällisyyttä ja sisua. Näillä avuilla hän on nostanut jo kuopatuksi kuvitellun tapahtuman sisällölliseen kukoistukseen. Kaustisen musiikkijuhlien uusi nousu on osoitus ammattitaitoisen ja uutteran tuottajan työn merkityksestä. Vuoden 2015 tuotanto -palkinnon saa Maailma kylässä -tapahtuma. Kaksi vuosikymmentä järjestetty Maailma kylässä on Suomen suurin kehitysyhteistyöja monikulttuurisuustapahtuma ja samalla poikkitaiteellinen kulttuurifestivaali. Festivaalin teemat ovat olleet virkistävästi yhteiskunnallisia ihmisoikeuksista oikeudenmukaisuuteen, demokratiasta ilmastonmuutokseen. Maailma kylässä on osoittanut, että viihtyminen, monikulttuurisuus ja keskusteleminen ovat yhdistettävissä elämykselliseksi tapahtumaksi, jossa viihtyvät niin vapaaehtoistyöntekijät, esiintyjät ja yleisö. Tapahtumaa järjestää kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen kattojärjestö KEPA. TAKU ry on taideja kulttuurialalla työskentelevien ja opiskelevien akavalainen ammattijärjestö. Palkitut valitsi Liisa Akimof. Sini Keränen vuoden tuottaja ja Maailma Kylässä vuoden tuotanto M usiikin muisti on edennyt sarjan viimeisiin osiin, jotka esittelevät Suomen vähemmistökansojen musiikkia. Sarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2009 ja se käsitteli kansansoittimia. Toisessa osassa syvennyttiin kansanlaulun eri muotoihin. Kolmannessa osassa tutustutaan romanien, saamelaisten ja suomenruotsalaisten musiikkiperinteeseen. Tekijöinä aikaisempien osien tapaan ovat toimineet ohjaajana ja käsikirjoittajana Mirja Metsola ja pääkäsikirjoittajana Heikki Laitinen. Asiantuntija-apua tekijät saivat kuhunkin musiikkiperinteeseen erikoistuneilta tohtoritason tutkijoilta: saamelaismusiikin tuntija on Marko Jouste Oulun yliopiston Giellagas-instituutista, suomenruotsalaiset laulut löysi Niklas Nyqvist, jonka työpaikka on Finlands Svenska Folkmusikinstitut vid Svenska litteratursällskapet i Finland ja romanien sarjan suunnitteli yhdessä muusikoiden kanssa Risto Blomster, joka työskentelee Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistossa. Jokainen muusikko toi sarjaan mukanaan omaa traditiotaan ja persoonallista ilmaisuaan. Musiikin muisti -sarjaa olivat ideoimassa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin aineryhmä, Suomen keskeiset kansanmusiikkijärjestöt, tutkijat ja eturivin kansanmuusikot jotka myös esiintyvät sarjassa. Elokuvan tuotti Illume Oy, jolla on pitkä kokemus etnografisen elokuvan tuotannosta. Koko sarjan tuottaminen on mittaamattoman arvokas kulttuuriteko, joka tarjoaa kaikille omista juuristaan kiinnostuneille ikkunan omaan historiaansa. Sarjaa ei tällä kertaa esitetä edes Teema-kanavalla, mikä herättää hämmästystä. Onneksi dokumenttiohjelmien sarja on kuitenkin jokaisen internettiä käyttävän tavoitettavissa kansanmusiikki.fi-sivustolla. kansanmusiikki.fi/musiikin-muisti Musiikin muisti -sarja esittelee vähemmistökansojen musiikkia Kaikkea ei löydy lehdestä... Pä iv i Yl ön en -V iir i U lla N ik ul a Aspö Spelmän Sini Keränen
• 4 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS Kansanmusiikki elitistisin taidemuoto? Sukulainen oli jakanut facebook-sivulleni radiosta kuulemansa uutisen, että kansanmusiikki on harrastuksista elitistisin. Tiesin kyllä, että kansanmusiikki ei ole kovin yleinen harrastus, mutta elitismi siitä ei ainakaan minulle tule ensimmäisenä mieleen. Miellän eltistisiksi harrastuksiksi touhut, joilla hyväosaiset erottuvat joukosta. Montakohan hyväosaista mahtaa osallistua Folklandiaan? Uutisen tausta piti tutkia. En saanut selville, kuka tai missä ohjelmassa kyseinen ajatus oli esitelty, mutta todennäköisesti kyse on Suomen Kulttuurirahaston yliasiamiehen Antti Arjavan kommentti rahaston teettämän tutkimuksen loppuraportista. Kyselytutkimuksen perusteella oli saatu selville, että kyseymykseen “Missä kulttuurija taidekohteissa olet käynyt?” pahnanpohjimmaiseksi oli jätetty kansanmusiikin tapahtuma. Useampi on käynyt jopa oopperassa kuin kansanmusiikin tapahtumassa. Eliitti määritellään sivistyssanakirjassa parhaimmistoksi tai valiojoukoksi. Mielestäni yleisessä keskustelussa sillä tarkoitetaan hyvin toimeentulevaa vähemmistöä, joka valtaväestön mielestä pitää itseään muita parempana. Elitismi ja kansanmusiikki ei mitenkään mahdu samaan lauseeseen. Arjava tarkoittaneekin yksinkertaisesti sitä, että kansanmusiikki on harvojen harrastus. Joka tapauksessa tuo tutkimustulos hämmentää vaikka täällä harrastuksen ydinjoukon liepeillä voikin näkö hämärtyä, mitä yleisen maun ymmärtämiseen tulee. Asiaa kannattaa kuitenkin pohtia. Oikein positiivisesti ajatellen selitys voisi olla, että ihmiset eivät vain huomaa kansanmusiikin harrastustaan. Jospa kansanmusiikki onkin osa piilotajuntaa ja se olisi läsnä niin iskelmässä kuin oopperassakin, häissä ja hautajaisissa ja arkipäiväisessä suihkulaulamisessa. Tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista on sitä mieltä, että kulttuuri on positiivinen asia ja sitä pitää tukea verovaroista. Tosin he myös katsovat, että eliitin olisi syytä maksaa kuluttamansa kulttuuri itse. Ylivoimaisesti suurin este kulttuurin harrastamiselle on tutkimuksen mukaan pääsylippujen kalleus. Se on häkellyttävää. Olut ravintolassakin on kallista, mutta se ei näytä olevan este siitä nauttimiselle. Kulttuurin pitäisi kaiketi olla ilmaista? Senhän tietävät kaikki prameissa häissä soittaneet soittajat. Hääkarkkeihin on käytetty kaksisataa, mutta illan esiintyjälle tarjotaan lämmintä kättä. Näin pikkujouluaikana on syytä myös muistaa, että pikkujouluviihdyttäjälle sujautettu satanen ei hänen eläkettään kerrytä. Tutkimukseen voi tutustua etsimällä ”Suomalaisten näkemykset kulttuurista” osoitteessa skr.fi/kulttuuritutkimus Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 4 (179) 2015 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@gmail.com Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 3588921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Risto Kupari, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jimmy Träskelin, Tiia Vartio ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Maija Kauhanen ja Päivi Hirvonen, kuva: Tuomas Timonen Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 1/16 ilmestyy 29.2. aineisto 29.1. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
• AJASSA Antti Paalanen 5 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 Haastattelu: Sauli Heikkilä Ulla Nikula Taitaa olla takana tiukka vuosi? Keikkaa, levyä, teostopalkintoehdokkuutta ja vieläpä tohtorinväitös... Hoksasin tohtorintyötä kirjoittaessani että nyt loppuvuodesta tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä kun tartuin ekan kerran hanuriin. Ote on ollut tiukka, samoin kulunut vuosi. Olen tosi onnellinen ja kiitollinen että tähän asti on päästy. Mikä merkitys muusikolle on tohtoroitumisella? Omalla kohdalla oli tärkeää, että sain keskittyä yhteen asiaan pitkäjänteisesti. Jokainen tutkintoon liittyvä konsertti tai julkaisu tuli tarkasti analysoitoitua etuja jälkikäteen ja omalle työlle sai palautetta reaaliajassa. On hienoa, että kansanmusiikissa on olemassa tämäkin opintopolku. Millä tavalla tutkintoprosessi muutti sinua muusikkona? Uskon, että muusikko kehittyy ja kasvaa keikka keikalta joka tapauksessa, siinä mielessä muutos on aina väistämätön. Tutkintoprosessi toi ehkä lisää syvyyttä tuohon muutokseen ja opetti näkemään asioita eri laidoilta. Millaisia suunnitelmia on tulevaisuudelle? Loppuvuosi valmistellaan näyttelijä Jarkko Lahden kanssa kahden miehen musiikillista teatteri-iloittelua ”Miehemme Hiidellä”, joka tulee ensi-iltaan helmikuussa Kokkolan Talviharmonikkaan. Sitä ennen hyppään tammikuussa shamaaniviulisti Tuomas Rounakarin Karhunpeijaisteokseen. Ja uutta musavideota pitäis laittaa myös eetteriin tässä loppuvuodesta. Kaikenlaista siis. Missä kurtun rytkytystä pääsee todistamaan lähitulevaisuudessa? Folklandiallahan sitä nähdään. Kiharakolmio aloittaa sieltä 20v juhlavuoden niin notta keulaportit rytisee! Tyyliäsi luonnehditaan joskus minimalistiseksi ja shamanistiseksi. Mitä itse ajattelet moisista luonnehdinnoista? Hienoa että sieltä löytyy noita piirteitä. Toisaalta, toiselle minimalismi voi olla pitkäpiimäistä junnausta ja shamanismi örinää (kuten mun musiikkia on myös luonnehdittu). Se on vähän mistä lähtökohdista kukin musiikkia kuuntelee ja tekee. Jatkatko samalla linjalla? Näillä mennään, minkäs mies hanurilleen mahtaa.
• 6 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015
• K umpikaan ei tunnusta kärsivänsä monenlaisista rooleista. On hauskaa kun eri yhtyeissä on erilaisia rooleja ja soolokonserteissa saa ottaa kaiken vastuun ja toki myös kiitokset itse. Oman aikansa vie myös markkinointiin liittyvät toimet: kotisivut, äänitteet, keikkajärjestelyt ja puhdas myyntityö on aikaa, joka ei näy ja josta ei voi laskuttaa. Muusikoista ajatellaan usein, että heiltä ei taiteilijoina organisointi onnistu. Päivin ja Maijan kohdalla onnistuu. He jopa pitävät siitä. – Minä olen aina pitänyt järjestämisestä. Pienestä asti piti olla järjestämässä jotain kerhoja sun muuta, Maija kertoo. Päivin ja Maijan innostus onkin otettu yhtyeissä ilolla vastaan. Yleensä kaikki haluavat soittaa, mutta harva järjestää siihen tilaisuuksia. Kummankin tie muusikoksi ja nimenomaan kansanmuusikoksi kuulostaa määrätietoiselta ja selkeästi ainoalta polulta. – Aloitin viulunsoiton joskus viisivuotiaana. Kävin musiikkiopistoa, kuljin Erkki Hiekkavirran kansanmusiikkiryhmässä ja lukion sijaan pyrin ja pääsin opiskelemaan silloiseen Keski-Suomen Konservatorioon musiikkialan perustutkintolinjalle, josta jatkoin Jyväskylän ammattikorkeakouluun opiskelemaan musiikkipedagogiksi. Sieltä valmistuttuani opetin vuoden musiikkia päätoimisesti, jonka jälkeen jatkoin Kokkolaan opiskelemaan kansanmusiikkia, Päivi käy läpi opinpolkuaan. Jyväskylässä Päivi opiskeli klassista musiikkia, mutta jossain vaiheessa hänelle kirkastui, että kansanmusiikki oli se, mitä hän halusi tehdä. Siksi Kokkola tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Sieltä valmistuttuaan jatkuivat opinnot maisteriopintoina Sibelius-Akatemiassa. Nyt on vuorossa tohtoriopinnot. Neljäs tutkintokonsertti on tulossa ensi syksynä. Järvenpääläisen Maijan polku on ollut hyvin samankaltainen. Puolen vuoden klassisen musiikin kokeilu teini-iässä kirkasti, että kansanmusiikki oli oikea tie. Kohtalokin vahvisti valintaa. Kantele oli Maijan soitin ja tuolloin Keskisen Uudenmaan Musiikkiopistossa kanteleen opetusta oli silloin vain kansanmusiikissa. Opettajana oli ensin Arja Kastinen , myöhemmin myös Riitta Huttunen ja Pauliina Syrjälä (ent. Kauhanen). Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa muun muassa Sinikka ja Matti Kontio , Vilma Timonen ja Timo Väänänen . Pauliina Syrjälällä oli iso merkitys siihen, että nykyään keskisuomalainen Saarijärven kantele on Maijan lempisoitin. Nuorisokoulutuksesta tie jatkui kansanmusiikin osastolle, josta hän valmistui keväällä 2015. Ammatiksi kansanmuusikko Maijalla on lisäksi muusikkona harvinainen etu verrattuna moneen muuhun. – Poliisi-isäni innostui kanteleitten rakentamisesta jo vuosia sitten. Tarvitsin nuorena kotikanteleen, mutta kun se tuntui kalliilta, hän rakensi kanteleen itse. Harrastuksen jatkamiseen rohkaisi ammattilaisilta saatu hyvä palaute. Hyvän palautteen hän sai myös ensimmäisestä koneistokanteleestaan, jonka hän vahasi autovahalla, Maija nauraa. Nykyään soittimet käsitellään jo niihin tarkoitetuilla aineilla. Maijan kanssa isä kehittelee yhdessä soittimia ja soitossa tarvittavaa välineistöä kuten kantelepöytiä ja soittotikkuja. Maijalla ja Päivillä on monta palloa ilmassa Kansanmusiikista elantonsa hankkiva saa olla melkoinen jonglööri tullakseen toimeen. Lähes kaikilla on useampia aktiivisia kokoonpanoja ja oppilaita kursseilla, oppilaitoksissa ja yksityisesti. Maija Kauhanen ja Päivi Hirvonen eivät tee tässä poikkeusta. Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä 7 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015
• 8 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 – Aina kun jotain tarvitsen, voin kääntyä isän puoleen. Kummankaan vanhemmat eivät harrastaneet soittamista tai laulamista itse, mutta olivat aktiivisesti viemässä lapsia musiikkiharrastuksiin. Myös molempien sisarukset soittavat enemmän tai vähemmän. Mietimmekin, olisiko vanhempien ikäluokalle tullut maanlaajuisesti pieni notkahdus musiikinharrastukseen, kun isovanhemmissa on pelimanneja, mutta vanhemmissa ei. Olihan heidän nuoruudessaan musiikinopetus koulussa ja musiikkiopistoissa kaavamaisempaa ja klassispainotteista ja olipa iltojakin tullut värittämään muita houkuttimia kuten televisio. Muusikon ura oli molemmille itsestään selvä jo suhteellisen varhaisessa vaiheessa. Tällä hetkellä kumpikin elää kansanmusiikilla. Soolo-, duoja bändikeikoilla sekä opettamisella. Päivi sukkuloi opettamassa eri puolilla pääkaupunkiseudulla, Maijalla sen sijaan on vain muutama yksityisoppilas. Jos leipä tuleekin pieninä palasina, niin tulee kuitenkin. – Minä en ainakaan tällä hetkellä pysty kuvittelemaan, mitä muuta osaisin tehdä, Päivi toteaa. Soolosoittaja on vastuussa kaikesta Esiintyjinä kumpikin on aktiivinen sooloesiintyjä. Päiviä on soolosoitto kiinnostanut pitkään. Sitä hän aloitteli maisteriopintojensa aikana. Melko nopeasti viulun ohelle tuli laulu. Useimmilla keikoilla muuta ei tarvita. Joskus keikoilla on mukana luupperi – äänenkäsittelylaite, jonka avulla voidaan soittaa useita päällekkäisiä melodisia, rytmisiä tai harmonisia aihioita. Sekin tuo omalta osaltaan vain lisää haastetta. Soolosoittohan ei ole mikään uusi keksintö, niinhän pelimannit ovat soittokaverien puutteessa tehneet kautta aikojen. Konserttisalissa tilanne on kuitenkin toinen kuin hikisissä nurkkatansseissa, missä tenhoava rytmi on tärkein tekijä. Soolosoittaja on keskipiste, jos keikka ei kulje, kukaan ei ole pelastamassa. – Nautin siitä, että saan tehdä kaiken itse ja olla myös vastuussa onnistumisesta. Jos laulun ja viulunsoiton yhdistäminen on jo melkoista koordinaatiota vaativaa, vie Maija omat sooloesityksensä vielä pidemmälle. Kaikki kansanmusiikkikanneltajat joutuvat opettelemaan monenlaisia tekniikoita soittaen jopa kanteleen eri puolilta. Erityisesti Saarijärven kanteleella käytetään kaikkia mahdollisia tekniikoita: käsien eriytettyä tekniikkaa sekä sulkuja sekasoittoa, jossa vasen käsi soittaa sointuja ja oikea soittaa tikulla. Maijalle ei riittänyt sekään. Kanteleen soittamisen ja laulamisen ohella hän poimii lisäefektejä erilaisista lyömäsoittimista ja käyttää pedaalilla soitettavaa bassorumpua. – Kävin kandiopintojen aikana rumputunneilla ja vuosikymmenen lopulla otin tutkintokonsertteihin perkussiosoittimet mukaan, siitä se lähti. Soolokeikoilla Maija soittaa pelkästään keskisuomalaista kanteletta, ja käyttää usein tikkutyyliä. Siinä oikeassa kädessä on puinen soittotikku, jota käytetään kitaran plektran tavoin. Vasemmalla kädellä sammutetaan osa kielistä niin, että tikulla voidaan soittaa myös sointuja. Vasemman käden sormet myös näppäilevät kieliä samanaikaisesti. Tikkutyylillä saadaan kanteleesta tarpeen vaatiessa kaikkeen riittävä räminä. Muissa yhtyeissään Maija soittaa myös vähäkielisiä kanteleita sekä isoa koneistokanteletta, mutta keskisuomalainen on rakkain. – Saarijärven kantele on kevyt kuljettaa, pidän sen diatonisuudesta (viritetty tiettyyn sävellajiin) sekä sen rikkaista sointiväreistä. Sillä voi soittaa pehmeästi hiljaa ja räimiä todella kovaa, kuvailee Maija. Soolosoittamisen etuja on keikalle lähtemisen helppous. Ei tarvitse sopia muiden kuin itsensä kanssa. Vaikka kumpikin rakastaa soolosoittamista, tuovat muut kokoonpanot muusikkouteen ja elämään mahdollisuuksia erilaisiin soittorooleihin. Toisensa muusikot löysivät SibeliusAkatemiassa ja viimeistään kavereiden järjestämällä tyttöristeilyllä, jolla ei soitettu. Risteilyn jälkeen kaverukset alkoivat viihtyä yhdessä enemmänkin, kun asuivatkin lähekkäin ja pari-kolme vuotta myös kämppiksinä. Jossain vaiheessa tuli väistämättä idea myös soittaa yhdessä. Lopullisen sinetin duon vakiintumiselle toi osallistuminen Konsta Jylhä -kilpailuun Kaustisella kolme vuotta sitten. Monipuolisuus tuo vaihtelua Duo Maija Kauhanen & Päivi Hirvonen toimii projektiluontoisesti ja soittaa niin perinteistä kansanmusiikkia kuin omiakin sävellyksiä. Usein kappaleet eivät ole selkeästi pelkästään kumpaakaan. Perinteisiin kappaleisiin tulee osia omasta päästä ja omissa kappaleissa saatetaan käyttää lähtökohtana jotain perinteistä teemaa. Ohjelmiston valinta on ollut vaivatonta, eikä ole aiheuttanut ristiriitaa. Maijan soitin ja Päivin juuret johtavat Keski-Suomeen ja niinpä perinteinen materiaali tulee pääasiassa sieltä. Omista kappaleista kumpikin tuo harjoituksiin jotain ja niistä valitaan ohjelmistoon sopivat kappaleet sulassa sovussa. Ohjelmistoa rakennetaan – olipa kyse sooloista tai duoista – tarinat mielessä. Kumpikin on muusikkoina myös tarinankertojia. Tarinoissa ei välttämättä ole aina sanoja eikä suoranaista selkeää kertomusta, vaan kyse voi olla tunnelmista ja niiden muuttumisesta ja dynaamisista vaihteluista. Joskus on ensin tarina tai aihe, johon etsitään tai sävelletään ohjelmisto, toisinaan taas on ensin kappaleet, joista syntyy tarina. Kappaleita saatetaan myös muokata tarinaan sopiviksi. Musiikillinen tarinankerronta on myös Päivin tutkimuksen yksi keskeinen aihe. Ensimmäinen konsertti oli sanaton tariPävin yhtyeet Päivi Hirvonen Solo Lempilempi (Tero Pajusen kanssa) Duo Päivi Hirvonen & Maija Kauhanen Okra Playground Maijan yhtyeet Maija Kauhanen soolo Rönsy Duo Päivi Hirvonen & Maija Kauhanen Folk’Avant Mari Kalkun & Runorun Tapani Varis Collective Okra Playground
• KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 Essi Muikku on soittanut kanteletta pienestä pitäen ja musisoinut monissa kokoonpanoissa kuten Brelo, Trio Aino, Essi ja Maija sekä Lieto ja suorittanut Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla kandidaatin tutkinnon. Nykyään Essi opiskelee ensihoitajaksi Metropoliassa ja musiikista on tullut rakas harrastus. Olet Okra Playgroundin alkuunpaneva voima, miten kaikki alkoi? Vuonna 2010 olin tilanteessa, jolloin en enää opiskellut musiikkia, eikä minulla ollut aktiivisia bändejä. Tuli sellainen tunne että tarvitsisin kokoonpanon, joka soittaa menevää kansanmusiikkia, mutta mihin myös kantele istuisi luonnollisesti. Sähköisten soittimien sekä kanteleiden ja jouhikon symbioosi kiinnosti kovasti. Tästä ideasta eräällä automatkalla innostuneina päätimme ryhtyä tuumasta toimeen aviomieheni Veikko Muikun kanssa ja soitimme samantien muusikoille jotka tulivat välittömästi mieleen. He olivat multi-instrumentalisti ja laulaja Maija Kauhanen , viulisti/jouhikonsoittaja/laulaja Päivi Hirvonen , basisti Sami Kujala ja perkussionisti Tatu Viitala . Kymmenen minuutin sisällä bändi oli kasattu ja saanut muiltakin jäseniltä innostuneen vastaanoton! Vastaako Okra Playground nykyisellään etukäteiskuvitelmaa? Etenkin meillä kantelisteilla oli tarve saada bändistä sellainen ”leikkikenttä”, jossa saisimme soittaa ja laulaa ihan täysillä, suurella äänenpaineella ja paatoksella. Tämä on todellakin toteutunut! Osin tämän halun takia bändimme konsepti ja musiikki on viiden vuoden aikana muokkautunut yhä sähköisempään suuntaan. Soitinvalikoimaan ovat ilmestyneet syntetisaattori ja elektroniset perkussiot. Nämä olivat välttämättömiä muutoksia, jotta saimme musiikilliset visiomme toteutettua. Näitä visioita on kanssamme ollut kirkastamassa levymme tuottaja Sami Kurppa . Miten yhtye nykyisin toimii, oletko bändin hiljainen pomo? En todellakaan ole ollut missään vaiheessa pomo! Asioista päätetään demokraattisesti, välillä väännetään kovastikin, mutta hyvässä hengessä. Uutta levyä kuunnellessa tuli mieleen Hedningarna ja miksei myös Värttinä. Mitä Okra Playground tekee toisin? Hedningarna on upea bändi ja varmasti heitä voikin pitää yhtenä esikuvistamme, musiikissamme on samaa intensiivisyyttä. Juuremme ovat samoissa perinteissä, joten yhtäläisyyttä löytyy sitäkin kautta. Okra Playgroundin soundi on aika tavalla raskaampaa ja soitinnuskin poikkeaa suuresti. Meillä taustalla jyllää tanssija bilemusiikkiajattelu. Kerro hieman ohjelmistosta. Miten se syntyy? Yhtyeen jäsenet työstävät ensin kappaleitaan melko valmiiksi pienellä joukolla. Sen jälkeen kappale esitellään muulle bändille ja sitä muokataan yhdessä eteenpäin. Lähes kaikilta okralaisilta löytyy kappaleita ohjelmistostamme, jota leimaavat voimakkaat tunteet ja dramatiikka. Sanoitukset tulevat pääasiassa kansanperinteestä ja Maija Kauhasen kynästä. Mihin suuntaan Okra jatkaa tästä? Olemme avoimia ja toivottavasti kehitymme koko ajan bändinä ja musiikissamme eteenpäin. Tulevaisuudessa keikkailemme kotija ulkomailla niin kansanmusiikkitapahtumissa kuin genren ulkopuolellakin. Aivan lähitulevaisuuteen kuuluu uusien menobiisien armoton luomistyö kevään ja kesän keikoille sekä tietenkin Folklandia 2016! na, seuraavissa oli mukana myös teksti. Sanoittajana hän on vasta aloittelemassa. Maija tekee tekstejä toistaiseksi varsin perinteeseen tukeutuen, mutta vapaampaa ilmaisuakin on odotettavissa. Sanoittaminen alkoi varsinaisesti kolme vuotta sitten Ruotsin vaihtovuoden aikana. – Keikoille piti saada nopeasti tekstiä ja kun kukaan ei ymmärtänyt, saatoin laulaa mitä vain ilman minkäänlaista häpeää. Silloin aloin keikoilla improvisoida sanoilla enemmän sekä esittää omia tekstejäni. Silloin huomasin, että tätähän voisi tehdä tosissaankin. Jos sooloesityksissä kumpikin voi tehdä mitä vain, kokoonpanon laajentuessa pitää – tai saa – tehdä kompromisseja ja sopimuksia. Tässä duossa on sovittu, että pitäydytään toistaiseksi vain kanteleessa, viulussa ja laulussa. Perkussiosoittimet ja sähköiset soittimet saavat toistaiseksi jäädä syrjään. Marraskuun lopussa duo teki viikon Saksan kiertueen Saksa-Suomi -seuran kutsumana. Okrassa isommasti Tällä hetkellä kolmas tärkeä kokoonpano on Okra Playground. Kuusijäseninen kokoonpano sai juuri valmiiksi ensimmäisen levynsä ja siinä kummallakin on taas hieman erilainen rooli. Soolojen, duojen ja pienempien kokoonpanojen rinnalla on innostavaa olla suuremman ryhmän jäsen ja tehdä asioita suuremmin. Kummankin muut kokoonpanot ovat pitkälle akustisia ja sähköä käytetään hilllitysti. Okra Playgroundin lähtökohta on tehdä asioita isommin ja se on valmis myös suurille lavoille. Okra Playgroundin riveissä Maija ja Päivi ovat ottaneet vastuuta soittamisen ja laulamisen lisäksi myös tuottaja Martiina Laaksosen apuna markkinoimisesta. Okra Playgroundin suhteen suunnitelmat ovat vakaat. Juuri ilmestyneen levyn kanssa lähdetään keväällä levynjulkaisukiertueelle ja neuvottelut kesäfestivaalien kanssa ovat käynnissä. Seuraava levykin on jo työn alla. Mielessä on myös yhtyeen maailmanvalloitus ja keikkailu ulkomailla. Molemmilla on Okra Playgroundin suhteen toiveet korkealla ja luottavainen olo. – Okrassa on yhtenäinen laulusoundi ja hyvällä maulla käytetty elektroniikkaa. Siinä on mielestämme tuore näkökulma, vakuuttavat kumpikin. Maijan ja Päivin jonglööraus bändien, opetuksen, markkinoinnin ja tuottamisen kanssa on hyvin hallussa. Yleisö voi istua luottavaisin mielin jännittämättä, että pallot lähtisivät käsistä. Okra Playground löysi uuden soinnin Okra Playgroundin äiti, Essi Muikku, kertoo yhtyeen synnystä, ohjelmistosta ja suunnitelmista. Päivi Tatu Veikko Sami Maija Essi 9
• 10 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 N äin sommitteli sanoja Erkki Rankaviita (1927–2009) kylväessään jyviä peltoon kotitilallaan Karijoella. Laulu sai myöhemmin nimekseen Kevätkyntöjä. Rankaviidan laulu tai omien sanojensa mukaan kailotus kuului myös hänen ajaessaan hevosella kuormaa, tehdessään metsätöitä tai syöttäessään karjaa. Hän teki elämäntyönsä sekä metsäsavotoilla, kiertokauppiaana huonekaluliikkeessä että maanviljelijänä, kuten hänen isänsä, isoisänsä ja isoisoisänsä aikanaan. Ja niin taisivat laulella hekin töitä tehdessään. Laulumiehiä nuo rankaviitalaiset. Mestarikansanlaulaja Erkki Rankaviita oli yksi suomalaisen muistinvaraisesti sukupolvelta toiselle välittyneen rekilauluperinteen viimeisistä taitajista. Hän hallitsi rekirytmin, musiikillisen äidinkielen, jonka hän oli omaksunut jo lapsuudenkodissaan. Rankaviita oli laulanut koko ikänsä ja esiintynyt kotiseudullaan EteläPohjanmaalla, mutta laajempaan julkisuuteen hän nousi vuonna 1984 esiinnyttyään Kaustisen Kansanmusiikki-instituutin 10-vuotisjuhlassa. Tuosta tapahtumasta alkanut julkisuuden ja esiintymisten paljous yllätti varmasti eniten maanviljelijän itsensä. Vuonna 1989 Erkki Rankaviita nimettiin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla mestarikansanlaulajaksi. Rankaviita esiintyi ”pienestä pitäen pienis piiriis” Erkki Rankaviita lauloi ”pienestä pitäen pienis piiriis”, muttei vielä nuorempana haaveillut sen laajemmasta laulajan urasta. Vuosien kuluessa, laulellessaan työn teon lomassa Rankaviita oli kuitenkin kehitellyt ajatusta, että voisi eläkkeelle päästyään ruveta ”laulamaan isommasti”. Julkinen laulajanura sai kuitenkin yllättävän alkunsa juuri ennen eläkeikää. Ajattelin ruveta laulamaan isommasti, kun saisin arkipäivän työt vähenemään. Niin että sellaanen minulla oli meininki, että kun saan nämä maataloustyöt alta pois ja teen valtion kanssa kontrahdin, etten enää viljele, niin sitten minä rupean laulamaan oikein urakalla, jos joku kehtaa kuunnella. Mutta se sitten tuli vähän ennemminkin, enkä minä sitten pirätellyt. Erkki Rankaviidan tempaisi suuremman kansan tietouteen alunperin karijokelainen, sittemmin Tallari-yhtyeessä vaikuttanut muusikko Antti Hosioja . Siihen aikaan Kristiinankaupungissa asunut musiikinopettaja Hosioja teki keräystyötä vanhoista sotalauluista 1980-luvun alussa. Hosioja tiesi enonsa Erkin laulunvimmasta ja värssyjen sommittelemisesta. Hän soitti enolleen, ja tuli sitten hänen luokseen haitarinsa kanssa. He lauloivat ja soittivat yhdessä niin sota-ajan lauluja kuin muitakin. Erkki tosin itse sanoi, ettei hän paljon niitä sotalauluja muistanutkaan, kun oli ollut niin kauan tuota rauhan aatetta. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että Rankaviita lauloi laulun toisensa perään ja Hosioja soitti ja soitti. Hosioja tallensi kaikki laulut ja vei ne kuultavaksi Kansanmusiikki-instituutin väelle. Tallenteen ansiosta Rankaviita kutsuttiin esiintymään Kansanmusiikki-instituutin 10-vuotisjuhlaan. Siitä tuli Rankaviidan Mestarikansanlaulaja Erkki Rankaviita lauloi halot pinoon ja jyvät peltoon Teksti: Tuuli Talvitie Kuvat: Matti Kivelä/ Kansanmusiikki-instituutin arkisto ”Aurinkoinen kevätpäivä mökin pellolla, saa ruunariepu yksinänsä auraa kiskoa. Ja mökin ukko hoputtaa kas työllä kiire on, kun siemenet jo saatava ois joutuin peltohon. Ei pilveä näy idästä, mi lupais sadettaan. Rauta sinitaivahan vaan poutaa ennustaa.”
• 11 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 ensimmäinen julkinen esiintyminen suuremmalle yleisölle. Laulaja-maanviljelijän huomioivat tuolloin myös tiedotusvälineet. Ja tuon tapahtuman jälkeen esiintymistilaisuuksia, keikkoja, juhlia ja festivaaleja riitti. Kuten myös radioja tv-ohjelmia sekä lehtijuttuja. Vuonna 1987 lukuisien keikkojen ja radio-ohjelmien jälkeen julkaistiin Erkki Rankaviidan ensimmäinen levy Erkki Rankaviita ja Tallari ystävineen. Ensimmäistä levyä seurasi toinen, kolmas ja neljäs. Hän ehti julkaista elämänsä aikana ainakin seitsemän levyä tai olla osana kokoelmalevyä. Hänen lauluistaan ja elämästään on julkaistu myös yksi video Laulu valittee mun. Lisäksi tänä vuonna Kansanmusiikki-instituutti on julkaissut Rankaviidan elämäkerran ja kokoelman Rankaviidan julkaistuja ja ennen julkaisemattomia lauluja. Rankaviidan lauluilla oli ”oma färi ja nuotti” Rankaviita oli monipuolinen kansanlaulaja. Hänen ohjelmistostaan löytyi rekilaulujen lisäksi monenlaista: kupletteja, rillumareiralleja, iskelmiä ja virsiä, jotka hän oli muokannut omannäköisikseen toisinnoiksi. Osa lauluista jäi mieleen kotona kammarin penkillä istuessa, kun hänen isänsä veisasi veljiensä kanssa tuvassa. Osa lauluista rahisi ”uuresta rariosta tuvan pöyrällä tai gramoffoonista kylällä” . Osa löytyi ”kirjoosta ja kansista”. Kirjasta tai vaikkapa sanomalehdestä saattoi löytyä Rankaviidalle mieluinen teksti, johon hän sävelsi uuden melodian tai lainasi jotain vanhaa tuttua. Hän myös sävelsi ja sanoitti lauluja itse. Rankaviita oli tallettanut lauluja takataskuun lapsuudesta asti, mutta esitettäviksi kelpasivat vain sellaiset, joihin hän oli saanut oman ”färin ja nuotin”. Rankaviita kertoi, että ”jos kuulin tai luin jostain laulun, jäi siitä mielehen usein yksinäänen värssy”. Hän oppi lauluja harvoin kokonaisina tai painetuista nuoteista, ja tästä syystä ikään kuin pakon sanelemanakin hän ”kruusaili” ja muokkasi sanoja tai melodiaa. Hän saattoi tarvittaessa hioa yhtä laulua “santapaperilla vaikka kolmekymmentä vuotta”, jotta hän oli itse tyytyväinen tuotokseen. Erkki kutsui näitä ”oman färin ja nuotin” löytäneitä kappaleita sommitelmiksi. Rankaviidan laulamat laulut olivat hänen elämänsä mittaisia ja näköisiä. Hän oli pohdiskeleva tunneihminen, jolle ”sanat kuin ittekseen alkaa soimahan”, silloin kun sopiva laulu tai runo osui kohdalle. ”Laulu valittee mun” ja ”laulu vie miestä mennessään, ei mies laulua” hän totesikin turhia selittelemättä. Degeneroitunut lokki ja karvalakkiset flikat Rankaviidalla oli usein lauluja valitessaan pilke silmäkulmassa. Laulut olivat harvoin perinteisiä balladeja tytöistä ja pojista, riiamisesta tai epäonnisesta rakkaudesta. Rankaviidan laulut kertovat degeneroituneesta lokista nakkikiskalla, kahdesta vanhasta variksesta aidalla, sahtimestarista, karvalakkisista flikoista, strasbourgilaisesta kottaraisesta, Tuonelan viikatemiehestä, alakuloisesta pässistä tai hauesta puussa. Rankaviidassa olikin humoristisen kupletöörin piirteitä. Toki laulujen joukossa oli myös perinteisempiä kansanlaulujen aiheita, mutta niihinkin Rankaviita oli usein piilottanut tai pistänyt näkyvästi esille ainakin pienen tavallisuudesta poikkeavan piirteen. Erkki Rankaviidan omat sanoitukset yhdistävät sekä perinteisen kansanlaulun että kaunokirjallisen materiaalin aineksia. Sanoituksista heijastuu sekä hänen kirjallisuusja lukemisharrastuksensa että kotona vallinnut musiikillinen ilmapiiri, jossa kansanlauluilla ja virsienveisuulla oli paljon sijaa. Rankaviidan omat sanoitukset eroavat kansanlauluista. Ne ovat ovelampia, yllättävämpiä, moninaisempia ja humoristisempia. Ne olivat usein myös ajankohtaisia ja tilanteeseen sopivia. Erkki Rankaviita seisoi sekä laulunsanojensa että lauluissa kerrottujen kertomustensa takana. Sanat kuvasivat hänen maailmaansa Karijoen Järvikylällä sekä laajemmin elämää Suomessa – siten kuin se Karijoen Järvikylällä 1920-luvulla Erkki Rankaviitaa levyillä ja kirjassa Kansanmusiikki-instituutti on julkaissut uudelleen Erkki Rankaviidan levytykset neljän cd-levyn kansiona sekä kirjan Erkki Rankaviita – Elämä ja laulut. Tuuli Talvitie kirjoitti ja toimitti pitkäaikaisen ystävyyden ja haastattelurupeaman pohjalta teoksen, joka tarjoaa ensi kertaa syväluotaavan katsauksen Rankanviidan elämään ja laulujen sielunmaisemiin. Kirja sisältää mestarilaulajan vivahteikkaan elämänkerran sekä laajan nuottiliitteen, joka sisältää runsaan otoksen Rankaviidan laulamista ja sepittämistä lauluista. kansanmusiikki-instituutti.fi sekä kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki Mestarikansanlaulaja Erkki Rankaviita yhdessä Sanni-vaimonsa kanssa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla kesällä 1999.
• 12 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 syntyneelle ja siellä koko ikänsä eläneelle Rankaviidalle näyttäytyi. Laulun sanoihin sisältyi käsitys sekä nykypäivästä että menneestä. Hän lauloi nykypäivän ilmiöistä oivaltavalla tavalla. Hän lauloi ja kertoi mielellään myös menneestä elämästä. Minoon kiinni 30-luvussa, kun ittellä oli sillon makeat oltavat. Laulanki mielelläni siitä. Naapuriakatkin passas, kun äitee viiren tytön jäläkehen synnytti taloon pojan. Talouslamasta en sillon tienny mitään, söin nisua. Rankaviita kertoi lauluillaan pelkistettyjä tarinoita tarkasti valitsemistaan aiheista. Hän oli hyvin tinkimätön ”lauluja laittaessaan”. Myös esitykset olivat pelkistettyjä: lavalla olivat usein vain laulaja itse sekä haitarinsoittaja. Suurin rooli oli laululla ja sen kertomalla tarinalla. Rankaviita oli vaatimaton mies. Hän nimesi itsensä ”Kytölän loukon ja lähikorpien renkuttajaksi”. Hän kaihtoi ”ylisanoja, korupuheita ja mainesanoja”. Kaikkinainen turha hienostelu oli kaukana hänen esiintymisistään sekä hänen sommittelemiensa laulujen sanoista. Kansanlaulajista karismaattisin Erkki ja hänen vaimonsa Sanni Rankaviita asuivat kotitilallaan Karijoen Kytölän loukolla vuoteen 2006 asti, jonka jälkeen – käytännön ja Erkin sairauden sanelemana – he joutuivat muuttamaan pois kotoaan kirkonkylälle palvelukotiin ja myöhemmin vanhainkotiin. Vaikka mieli ja ajatus veivät kirkonkylältä usein Kytölän loukolle, he eivät enää palanneet kotiinsa asumaan vakituisesti. He saivat kuitenkin asua ja elää yhdessä aina vuoteen 2009 asti. Tuon vuoden helmikuussa kolme päivää ennen 82-vuotissyntymäpäiviään Erkki Rankaviita nukkui pois. Sanni Rankaviita seurasi miestään tuonpuoleiseen kaksi vuotta myöhemmin. Erkki Rankaviitaa sanottiin kansanlaulajista karismaattisimmaksi. Hän yhdisti uutta ja vanhaa, omaa ja vierasta, ja teki niistä omannäköisiään versioita, joita hän kutsui sommitelmiksi. Keikkoja hän teki valtavasti, eikä Erkille merkinnyt mitään se, oliko esiintyminen paikallisessa vanhainkodissa vai helsinkiläisen rock-klubi Tavastian lavalla. S yksyllä 2015 Suomeen on saapunut tätä kirjoittaessa lähes 30 000 turvapaikanhakijaa, jotka on sijoitettu 115:lle paikkakunnalle. Erilaisia vastaanottokeskuksia lienee jo yli 90. Tulijoiden joukossa on myös eri alojen taiteilijoita: muusikoita, tanssijoita, kuvataiteilijoita ja kirjoittajia. Musiikki ja tanssi ovat toimineet syksyn aikana merkittävässä sillanrakentajan roolissa keskusten avatessa oviaan paikkakunnan asukkaille. Syyskuussa käynnistyi vapaaehtoisvoimin Facebookissa ryhmä nimeltä ”Soitinkeräys Refugee Hospitality Club”. Projektin taakse ovat tulleet suuret musiikin alan järjestöt kuten Elvis ry, Muusikot ry ja Maailman musiikin keskus. Projekti toimii täysin vapaaehtoisvoimin. Alunperin muusikko Ninni Poijärven ideasta lähtenyt projekti pyrkii auttamaan maahan tulleita muusikkoja hankkimalla heille instrumentteja. Instrumentin hankkiminen mahdollistaa turvapaikanhakijalle toimimisen muusikkona joko opettaen tai esiintyen. Projektissa on hankittu soittimia yksittäisille muusikoille, mutta myös vastaanottokeskuksien tarpeisiin. Soittimia voi lahjoittaa tai jokaisella halukkaalla on mahdollisuus lähteä myös soitinkummiksi. Soitinkummi ottaa selvää tarpeista, hankkii soittimet ja lahjoittaa ne eteenpäin. Ryhmässä toimii myös eri musiikin alojen ja soittimien asiantuntijoita, joilta voi aina pyytää apua soitinhankinnoissa ja eri kulttuurien musiikkikysymyksissä. Harkinnassa on myös joukkorahoitusprojekti, josta saadut varat käytettäisiin soittimien hankkimiseen. Kysytyimpiä soittimia ovat kitarat ja perinteiset kielisoittimet kuten oud-luuttut ja sazit eli baglamat sekä darbukat ja muut lyömäsoittimet. Näistä on tällä hetkellä huutava pula. Vastaanottokeskukset ovat hyvin erilaisia sekä fyysisiltä tiloiltaan, sijainneiltaan että asukkailtaan. Yhteistä on kuitenkin se, että on tärkeää saada mielekästä toimintaa keskusten asukkaille ja myös työllistää heitä mahdollisuuksien mukaan. Toiminnan järjestämisessä tärkeintä on integroiva toiminta, jossa paikallisella kantaväestöllä on mahdollisuus osallistua samoihin toimintoihin keskusten asukkaiden kanssa vastaanottokeskustoiminnan erityispiirteet huomioiden. Vastaanottokeskusten asiakkaille voidaan järjestää jameja, yhteissoittoa ja –laulua, muskareita, työpajoja ja konsertteja. Musiikkia, erityisesti lauluja käytetään taidetoiminnan lisäksi suomen kielen opiskelussa. Suomalaiset kansanlaulujen melodiikka ja rytmit ovat selkeitä ja niiden avulla on helppo opiskella sanoja, lauseita ja ääntämistä. Asukkaat voivat osallistua myös itsenäisesti paikkakunnalla järjestettävään toimintaan. Musiikki ja tanssi vastaanottokeskuksissa Suomen Kulttuurirahasto tukee Kohtaamisia Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt 130 000 euron apurahan Encounters – Kohtaamisia -hankkeelle, joka pyrkii lisäämään paikallisten ihmisten ja vastaanottokeskusten asukkaiden hyvää kanssakäymistä taiteen keinoin eri puolilla Suomea. Hankkeen toteuttaa pirkanmaalainen Kulttuuriosuuskunta Uulu vuoden 2016 aikana. Uulun toiminta on valtakunnallista, ja tämä hanke järjestetään yhteistyössä Maailman musiikin keskuksen kanssa. Kulttuuriosuuskunta Uulu vierailee vuoden 2016 aikana vähintään 15 kunnassa, jossa on vastaanottokeskus. Toiminta sisältää musiikkityöpajoja, perhemuskareita sekä kaikille avoimia iltamia. Hanke tavoittaa laajasti eri ikäryhmät. Hankkeen tuloksista tehdään tutkimusraportti ja metodiopas, jossa esitellään taidelähtöisen toiminnan mahdollisuuksia vastaanottokeskustyössä. Teksti ja kuva: Riitta-Liisa Joutsenlahti Rankaviita nimesi itsensä ”Kytölän loukon ja lähikorpien renkuttajaksi”
• 13 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ Meri-Sofia Lakopoulos Nimi: Meri-Sofia Lakopoulos Syntymäpaikka: Helsinki Ammatti: Freelancer-muusikko, asioimistulkki, opas Nykyinen kotipaikkakunta: Helsinki Yhtyeet: Ava ensemble, Antama, Iberia, Scholares aeternes, Girotondo, Tonos, Kismet ja Valkolaiset Elämän motto: Näillä eväillä mennään ja yritetään parhaamme Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Olli Holmström -K aikki vain kävi itsestään – oli viehtymys moodeihin ja rytmeihin. Luulen etten ole valinnut tietoisesti niitä maita joiden kansanlauluja laulan tai musiikkia nyt soitan. Osittain linja on vain kulkeutunut tiettyä reittiä. Meri-Sofian elämän musiikkiaktivismi alkoi heti varhaislapsuudessa. Äidin puoleisten isovanhempien ja tädin kautta tapahtui jo tarhaikäisenä johdatus klassisen musiikin äänimaailmaan ja isän sekä äidin tuttavapiirin kautta kreikkalaisen folkmusiikin äänimaisemaan. Kolmivuotiaana Itä-Helsingin musiikkiopistolla aloitettua muskaria seurasivat hieman myöhemmin viuluopinnot ja lapsikuorot. – Lukioikäisenä perustin vanhan musiikin lauluryhmiä, jotka jäivät melko lyhytikäisiksi. Kiinnostukseni kreikkalaiseen musiikkiin vanhempieni jälanjälkiä seuraten alkoi lukiossa niin ikään. Alle kaksikymppisenä aloin esiintyä vanhempieni kreikkalaisen musiikin yhtyeessä ja pureutua kreikkalaisen kansanmusiikin maailmaan syvemmin. Toimin laulajana muissakin suomalaisten perustamissa kreikkalaisen folkin kokoonpanoissa. Haastattelija on hengästynyt jo tässä vaiheessa, mutta Meri-Sofia kertoo innostuneena edelleen uusista aluevaltauksista. – Parikymppisenä aloin kuunnella ja varovaisesti myös tehdä muiden maiden musiikkia. Tein myös sanoituksia kreikkalaisiin sekä persialaisiin ja turkkilaisiin lauluihin. Luulen että tämän sanoitusinnostuksen omaksuin sanoituksia maailmanmusiikkiin tekevältä äidiltäni. Klassinen laulu jäi, mutta yllättäen viulunsoitto jatkui tauon jälkeen aktiivisena. Tässä vaiheessa Meri-Sofian kiinnostus kansanmusiikkiin alkoi korostua. Hän tutustui sekä Suomen, että myös muiden maiden kansansoittimiin käyden yksityisopetuksessa ja osallistuen workshoppeihin sekä Suomessa että Kreikassa. – Niitä asioita joita olisin halunnut opiskella, ei ollut tuolloin mahdollista opiskella Suomessa. Vasta joitain vuosia sitten alkoi Glomas-koulutus SibeliusAkatemiassa. Meri-Sofia jatkoi musiikin aktiivista harrastamista monipuolisesti, opiskeli myös Montessori-pedagogiikkaa ja työskenteli päiväkodissa, opiskeli matkailua, sosiologiaa ja persiaa sekä asioimistulkkausta. Monipuolinen toiminta musiikin ammattilaisena niin muusikkona kuin opettajana vakiinnutti Meri-Sofian aseman muusikkokentässä. Meri-Sofia toimii aktiivisesti monissa yhtyeissä. Läheiseksi tuntemaansa LähiIdän alueen musiikkia hän pääsee esittämään Ava ensemblessä ja sekä Tonosyhtyeessä. Keskiajan moniääninen laulu sekä moniääninen kansanlaulu kiinnostaa MeriSofiaa intohimoisesti. – Moniäänisyys on rikasta erityisesti georgialaisessa kansanlaulussa ja sen tekemisestä olen iloinnut tähän saakka esimerkiksi yhtyeissä Iberia, Polybellyt, Kismet, sekä ortodoksisesta perinteestä kumpuavia kristillisiä kansanlauluja esittävässä lauluyhtyeessä. – Pidän musiikkia myös tärkeänä harrastuksena, ei vain työnä. Esimerkkinä tästä Meri-Sofia mainitsee Girotondo-ryhmän, joka kerää lauluja Balkanin ja Etelä-Euroopan alueelta sekä vuonna 2000 perustetun keskiajan musiikkia esittävän Scholares aeternes -yhtyeen, joka kerää ja esittää eurooppalaisia lauluja. Meri-Sofia mainitsee tärkeimmiksi vaikuttajiksi muusikkoudelleen kaikki opettajansa muskarista lähtien. Mainituksi tulevat esikuvat maailmalta ovat usein muusikoita joiden työn taiteilijan oma tausta tai sanoma tekee haasteelliseksi, kuten kurdimuusikot Siwan Perwer ja Aynur – ja taiteilijat jotka ovat myös aktivisteja, kuten makedonialainen romanilaulajatar Ezma Redžepova , joka on adoptoinut useita heikossa asemassa olevia lapsia. Kreikkalaisista laulajattarista esikuvia ovat olleet Haris Aleksiou , Savina Iannatou , Iota Lida ja Elefteria Arvanitaki . Iranilainen innoittaja on ollut Sim? Bin? , ja turkkilaisista muusikoista mainituksi tulevat Selda Ba?can ja Arzu ?ahin . Suomalaista kansanmuusikoista korvat ja sydämen ovat avanneet erityisesti Sanna Kurki-Suonio sekä Suden aika -yhtye. – Juuri nyt on musiikissa minulle tärkeintä läsnäolo. Se olisi ideaalia että saisin välitettyä myönteistä tunnelmaa ja ajatuksia – rakkautta. Tärkeintä on läsnäolo ja rakkaus Mennessäni lähes mihin tahansa Balkanin tai Lähi-idän alueen musiikkitradition konserttiin Helsingissä – paikallisten muusikoiden pihasoittoon tai isoon konserttisaliin ulkomaisine vieraineen, alkaa katseeni heti etsiä häntä. Meri-Sofia Lakopouloksen löytää näistä konserteista yleensä aina soittamassa, tapahtumaa organisoimassa tai ainakin alati avuliaana auttamassa järjestelyissä.
• 14 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015
• 15 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 Maailmanmusiikin pioneerit Sakari Kukko ja Piirpauke juhlatunnelmissa -A rtistiurani alkoi kahdeksanvuotiaana katulaulajana Kajaanissa: lauloin italialaisen Robertinon lauluja italiaksi periaatteella ensin maksu, sitten laulu. Hyvin alkanut ura tosin lopahti, kun äitini näki minut rahastamassa naapurintyttöä ja haki kultakurkun korvista kiskoen kotiin. Varsinaiset musiikinopintoni alkoivat kun sain opettajakseni pianonsoiton lehtori Anni Helasvuon . Hän olikin fantastinen opettaja, joka rohkaisi omaehtoiseen ja vapaaseen soittoon, todeten kyllä myös, että nuo nuotitkin kannattaa opetella. Laulu-urani huipentui vuonna 1965 kahteen voittoon kansallisissa laulukilpailuissa. Äänenmurroksen tullessa Sakarin isä ehdotti laulun vaihtamista johonkin puhaltimeen ja tästä alkoi huilun soitto. 60-luvun puolessa välissä pantiin myös bändejä pystyyn Sakke toimi niissä kitaristina. Soulset-yhtyeen keikan innoittamana hankittiin seuraavaksi saksofoni, mikä johdatti soulin kautta jatsin pariin. Musiikki oli oleellinen osa Sakarin perheen elämää, minkä vuoksi vaikutteita oli jo lähtökohtaisesti monia. – Robertino oli ensimmäinen esikuva. Tiedostamaton kiinnostus maailmanmusiikkiin syntyi ehkä kuullessani pienenä kajaanilaisen lapsitähden Sakari Hotin tulkintaa Mustalaiseksi olen syntynyt -kappaleesta. Kun radiossa oli tuohon aikaan tarjolla vain yksi kanava, niin tuli kuunnelluksi kaikkea mitä sieltä tuli. Viulistit kuten Oistrakh ja Heifetz kolahtivat ja pyynnöstäni minulle ostettiinkin viulu. Se osoittautui kuitenkin vaikeaksi peliksi eikä johtanut viulistin uraan. Kansanmusiikki juurtui selkäytimeen ennen kaikkea kansanlaulujen muodossa; niitä laulettiin sekä kotona että koulussa. Hootenannyn ja folkin kautta päästiin kaveribändillä tositoimiin ja se johdatti rockariksi, Jimi Hendrixin räjäyttäessä tajunnan totaalisesti. Sakke teki päätöksen muusikon urasta jo 16-vuotiaana. Ajatuksissa siinnellyt klassinen ura lopahti kuitenkin alkuunsa, kun hänet jätettiin Oriveden klassisen musiikin leirillä B-orkesteriin. Heti sen jälkeen aukeni toinen ovi musiikin maailmaan: Kajaanin pop-jazzleiriltä löytyi pääsy tuon ajan ykkösmuusikoiden soittoihin, opettajina kun olivat muun muassa Pekka Pöyry , Paroni Paakkunainen , Otto Donner ja Pekka Pohjola . Välittömästi Helsinkiin muuton jälkeen avautuivat ovet moniin uudemman jatsin huippukokoonpanoihin ja kun Sakari sai kolmivuotisen apurahankin, oli ammatinvalinta selvä. Kööpenhaminan People to People -festivaaleilla Tapiola Big Bandissä soittanut Sakari kuuli romanialaista yhtyettä, jonka taragotin soittaja aiheutti valaistumisen. – Kokemuksen jälkeen aloin pohtia, että soiton lähtökohtana voisi olla muukin kuin amerikkalainen jazz. Piirpauke kasattiin pian tämän jälkeen. Vanhalle ylioppilastalolle oli tulossa jazz-ilta ja minua pyydettiin kasaamaan sinne bändi. Idea Piirpaukesta syntyi basisti Antti Hytin kanssa ja lähtökohtana oli, että ei soiteta perusjatsia vaan haetaan vaikutteet maailmalta. Mukaan saatiin Hasse Walli kitaraan ja rumpaliksi valittiin Jukka Vasama . Itse soitin alusta lähtien sekä puhaltimia että koskettimia. Konevitsan kirkonkelloilla maineeseen Ensilevyn myötä yhtyeen ura sai lentävän lähdön: Konevitsan kirkonkelloista tuli vuoden 1975 yllätyshitti ja siitä onkin muodostunut osa yhteistä kansallista tajuntaamme. – Piirpauken perustamisen jälkeen reissasin maailmalla ja sieltä palattuani jäin pohtimaan, mitä voitaisiin tehdä suomalaisen perinnemusiikin pohjalta. Ostin sitten kantelelevyn ja löysin sieltä Konevitsan kirkonkellot, jonka ansiosta bändi tuli heti laajemmin tunnetuksi mikä toi meille paljon keikkoja. Siihen aikaan emme tosin osanneet tehdä hyviä sopimuksia, joten hitistä ovat tienanneet lähinnä levy-yhtiöt. Piirpauke on työstänyt monin tavoin suomalaisen musiikin perintöä sekä kansanmusiikin että klassisen musiikin lähtökohdista. Merikannon Soi vienosti murheeni soitto oli yhtyeen toinen hitti ja Laula sinäkin –levyn materiaali pohjautuu kansakoulun laulukirjaan. Lähes kaikilta levyillä on vähintään yksi suomalaiseen kansanlauluun tai kansanmusiikkiin pohjautuva kappale. Suomen kultakauden klassikoista Sibelius , Kuula , Madetoja ja Palmgren on tullut vuosien mittaan yhä tärkeämpi pohja Kukon musiikille huipentuen vuonna 2010 ilmestyneeseen, maailmanmusiikkilistojen kärkeen nousseeseen Koli-levyyn, jolla on jopa neljä Sibelius-sävellystä. Parhaiten Piirpauke tunnettaneen kuitenkin maailmanmusiikin pioneerina. Vaikutteita Aasiasta Afrikkaan – Turkkilainen klarinetisti Deli Selim on ollut hyvin tärkeä vaikute, samoin intialainen huilisti Hariprasad Chaurasia . Kun aloin reissata, löysin Senegalista hengenheimolaisia Etoile de Dakarin porukoista ja etenkin bändin musiikillisesta maestrosta kitaristi Badu Ndjaysta tuli läheinen soittokumppani. Badu muuttikin Suomeen ja oli pitkään mukana myös Piirpaukessa. Badun lisäksi moni muukin upea senegalilaismuusikko muutti Suomeen etenkin Hasse Wallin perustaman Asamaan-yhtyeen kautta. Mutta kyllä minulle tärkeitä ovat klassikotkin kuten Mozart, Beethoven, Stravinsky ja Ravel. Monilta klassikoilta Legendaarinen Piirpauke-yhtye juhlistaa tänä vuonna 40-vuotistaivaltaan ja yhtyeen primus motor Sakari Kukko omaa 50-vuotista taiteilijanuraansa. Kajaanilaisesta katulaulajasta arvostetuksi jazzmuusikoksi edennyt Kukko teki maailmanmusiikkia ennenkuin koko termiä oli keksitty. Teksti: Paul Silfverberg Kuva: Maarit Kytöharju
• 16 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 löytyy kansanmusiikin viitteitä ja jopa Sibeliuksen musiikissa on selviä flamencovaikutteita. Näitä elementtejä olemmekin nostaneet esiin Sibelius-sovituksissamme. Korvat auki kulkeminen ja rajojen rikkominen ovat aina olleet Saken ja Piirpauken musiikin lähtökohtina. Riskinotto on tärkeä lähtökohta improvisaatiossa. – Riskinotto kuuluu improvisointiin. Olisi tärkeää pystyä soittamaan täysin intuition pohjalta. Hienoimpia hetkiä ovat ne, kun tuntuu kuin muusikoilla olisi telepaattinen yhteys jopa niin, että voisi astua sivuun kuuntelemaan itseään. Improvisaatio on tietty sovitettava musiikkityyliin; esimerkiksi karnaattisessa musiikissa lähtökohtana ovat pitkät modaaliset teemat ja monimutkaiset rytmit kun taas eurooppalaistyyppistä harmoniaa siinä ei käytetä. Hyödynnän musiikissani kaikkia mahdollisia vaikutteita, mutta oman kansan perinne on silti se tärkein kivijalka. Badun kanssa olemme puhuneet siitä, että oma perinne on lähtökohta ja se on tunnettava hyvin, jotta pystyy rakentamaan sen pohjalta ja muualta saaduista vaikutteista oman musiikillisen maailmansa. Piirpauke on koko olemassaolonsa ajan tuonut esiin musiikin universaalisuutta. Maailmalla soitettava musiikki on koko ajan muutoksessa ja vaikutteet ovat kautta aikojen sekoittuneet toisiinsa, esimerkkinä vaikka La Folia, josta Euroopan läpi kuljettuaan tuli Suomessa Lampaanpolska. – Musiikkikulttuurien sekoittuminen luo usein varsin yllättäviä ja hauskoja assosiaatioita. Kun äänitimme Rempallaanjenkkaa, kitaristina toiminut Badu nauroi, että tämähän on aivan Mbabasia (Mbalaxin esiaste). Nyt olen työstämässä kolmesta suomalaisja kolmesta senegalilaismuusikosta koostuvan Super Helle -kokoonpanon kanssa kainuulaisen kansanpelimannin kappaleisiin pohjautuvaa ”Ressan Lassi goes Africa” –projektia. Oman säväyksensä suomalaisen, senegalilaisen, Balkanin alueen ja kuubalaisen musiikin keitokseen tuo vielä jousikvartetti, jolle olen jo säveltänytkin runsaasti soitettavaa. Iskussa viidennelle vuosikymmenelle Piirpaukessa on vuosien mittaan soittanut yli kolmekymmentä Suomi-jatsin ja modernin rockin mestaria, minkä lisäksi levyillä vierailleiden muusikoiden määrä on melkoinen. Nykykokoonpanossa soittavat Kukon lisäksi jo pitkään mukana kulkenut senegalilaissyntyinen lyömäsoittaja Ismaila Sane, Trio Töykeissä maineeseen nousseet basisti Erik Siikasaari ja rumpali Rami Eskelinen sekä bändin soinnille tärkeällä kitaristin pallilla uusin jäsen Nicolas Rehn. Vaikka yhtyeessä ei olekaan soittanut puhtaasti kansanmusiikkitaustaisia muusikoita, on Piirpauken merkitys suomalaiselle nykykansanmusiikille ollut suuri ja moni on kiinnostunut maailmanmusiikista ja sen kautta suomalaisesta kansanmusiikista pitkälti Piirpauken innostamana. Ja onpa moni kansanmusiikkitaustainen muusikkokin puolestaan saanut vaikutteita maailmanmusiikin ja jatsinkin suuntaan Piirpauken johdattelemana. Ja jatkoakin on luvassa – Jos hengissä pysytään, niin eiköhän sitä vietetä jo kohta Piirpauken 50-vuotisjuhlia. Piirpauke ja Sakari Kukko: Paulin levytärpit Piirpauke 2 Piirpauken toinen levy on ehkä jopa ensimmäistä parempi. Bulgarialainen Imala Maika lopettaa levyn yhtä hienosti kuin ensilevyn Konevitsan kirkonkellot. Piirpauke: Kirkastus Oma suosikkikoonpanoni Kukko, Nylund, Saastamoinen ja Nekljudow. Levyllä mukana myös Kukon hieno soololevy Kajastus. Sakari Kukko: Joulu Vapaata jatsia hengittävä upea joululevy. Piirpauke: Laulu laineilla Hieno Schubert-liedien kooste afrovaikutteilla. Piirpauke: Ilo Uusin levy jatkaa siitä, mihin maailmanmusiikkilistallakin menestynyt Kolialbumi ehti. Piirpauke: Ikiliikkuja Hyvä peruskokoelma ensilevystä vuoteen 2004 Piirpauke juhlakonsertissaan Espoon Sellosalissa marraskuussa 2015. Sakari Kukko (vas.), Eerik Siikasaari, Rami Eskelinen, Ismaila Sane, Nicolas Rehn ja vierailevana trumpetistina Jorma Kalevi Louhivuori. Oman kansan perinne on se tärkein kivijalka Sa ul i H ei kk ilä
• 17 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 Maetka auttaa artisteja Marjatta & Kaisa eli maetka on uudenlainen konsepti, joka toimii monipuolisesti tapahtumien, viestinnän ja kulttuurin laajalla kentällä. Maetkan ideana on auttaa kuntia, yrityksiä, festivaalijärjestäjiä, artisteja, tai vaikka yksityisiä ihmisiä erilaisissa kulttuuriin ja vapaa-aikaan liittyvissä hankkeissa. Maetkan itsenäiset yrittäjät Riitta Huttunen ja Sirpa Lahti ovat toimineet aikaisemmin kin monipuolisesti kulttuurituotantojen edistäjinä. Riitta muun muassa projektipäällikkönä Music Finlandissa, tuottajana Aito Recordsissa ja toiminnanjohtajana Kanteleliitossa ja Sirpa Haapavesi Folk Music Festivalin toiminnanjohtajana sekä Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän tuotantokoordinaattorina. Marginaalimusiikin kentällä managereista on huutava pula. Maetka pyrkii auttamaan muusikoita uran eri vaiheissa antamalla joko tuotannollista apua kiertueiden järjestämisessä tai sparrausta esimerkiksi toiminnan suuntaamiseen ulkomaille. Talliin ei hankita pitkää artistilistaa vaan toiminta on projektiluonteista. Ensimmäisenä työnään Marjatta & Kaisa edusti Folkelarmin kansainvälisessä messutapahtumassa suomalaisia showcase artisteja Aallotar, Jouko Kyhälä & Filip Jers, sekä Piia Kleemola. www.maetka.fi Ildikó Lehtisestä Kalevalaisten Naisten Liiton puheenjohtaja Opetusja kulttuuriministeriö palkitsi Kulttuuriosuuskunta Uulun Lapsenpäivä-palkinnolla marraskuussa. Opetusja kulttuuriministerin myöntämä Lapsenpäivä-palkinto on tunnustus merkittävästä työstä taidekasvatuksen ja taideharrastamisen edistämiseksi. Perusteluissa sanotaan: Kulttuuriosuuskunta Uulu opettaa lapsille ja nuorille suomalaisen ja muun maailman musiikkikulttuureja alkuperäisten soitinten, laulujen, tanssien ja leikkien kautta. Uulu tarjoaa välineitä ymmärtää musiikin ja kulttuurin suhdetta ja puolustaa jokaisen lapsen ja nuoren oikeutta omanlaiseensa musikaalisuuteen. Uulu on luonut uutta, monikulttuurista musiikkipedagogiikkaa lapsille ja nuorille. Vuodesta 2012 lähtien Uulu on toiminut aktiivisesti myös vastaanottokeskuksissa. Vuonna 2003 perustettu Kulttuuriosuuskunta on kotoisin Tampereelta ja siihen kuuluu etnomusikologeja, muusikoita ja muita kulttuurialan ammattilaisia. Toinen Lastenpäivä-palkinnon saaja oli Kiertueteatteri Taimine. Lastenkulttuurin valtionpalkinnot saivat taiteilija Inger-Mari Aikio sekä Sairaalaklovnit ry. uulu.fi JuuriJuhla-RotFestin Sellosalin konsertit jo myynnissä! JuuriJuhla-RotFest raottaa jo ohjelmasisältöään Sellosalin konserttien verran. Niiden liput tulivat myyntiin 1.12 Lippupisteeseen, www.lippu.fi/juurijuhla. JuuriJuhlan vuoden 2016 Sellosalin konserteissa kuullaan jälleen suomalaisen kansanmusiikin huippuyhtyeitä. 6.4. lavalle nousee Värttinä, ja 8.4. Sellosalin valtaavat Frigg ja Saaga Ensemble. Lauantaina 9.4. nähdään mittava Kansantanssin riemua! –konsertti Kansantanssin riemuvuoden kunniaksi. Konsertissa esiintyvät Brage folkdanslag, Kansantanssiryhmä Kärri, Kansantanssiryhmä Tyrni, PKNS – Pääkaupunkiseudun karjalaiset nuoret, Pörriäiset Nurmijärveltä, Tanhu-Visa sekä Kansantanssiryhmä Kumppanpäi Turusta. Konsertin jälkeen yleisö tanssitetaan hurmioon lämpiössä. www.juurijuhla.fi www.sellosali.fi Suomalais-ugrilaisten kansojen naisten pukuja ja koruja tutkinut Ildikó Lehtinen valittiin Kalevalaisten Naisten Liiton puheenjohtajaksi seuraavaksi kolmeksi vuodeksi Liiton vuosikokouksessa syyskuussa. Unkarilaissyntyinen Lehtinen on toiminut tutkijana Suomen kansallismuseossa ja Kulttuurien museossa sekä Helsingin ja Turun yliopistojen suomalais-ugrilaisen kansatieteen dosenttina. Ildikó Lehtinen on tehnyt lukuisia kenttätyömatkoja suomalais-ugrilaisten kansojen pariin, kuten hantit, marit, mordvalaiset ja udmurtit. Hän on naisten elämän tutkija ja historiallisten korujen sekä kansanpukujen asiantuntija. Hän on julkaissut paljon tiedettä popularisoivaa kirjallisuutta ja käsikirjoittanut lukuisia näyttelyitä. Lehtinen on vaikuttanut monissa kulttuuriperintöalan järjestöissä, kuten M. A. Castrenin seurassa, SuomalaisUgrilaisessa Seurassa ja kansatieteilijöiden yhdistys Etnos ry:ssä. Väitöskirjan aiheena olivat marien korut. Kalevalaisten Naisten Liitto on valtakunnallinen perinneja kulttuurijärjestö, joka tekee tunnetuksi suomalaista kulttuuriperintöä. 61 jäsenyhdistyksessä on yli 4 000 jäsentä. Liitto omistaa Kalevala Koru Oy:n. Liitto tekee yhteistyötä Naisjärjestöjen Keskusliiton ja muiden kulttuurijärjestöjen kanssa. Vuoden 2016 teema on ”Samaa sukua”. www.kalevalaistennaistenliitto.fi Uulu sai lastenkulttuuripalkinnon Ko ns ta Le pp än en H an na K in nu ne n Se ija Ti ih on en
• 18 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 Kansantanssin riemuvuosi K ansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen syyskokouksessa 1.10.2015 valittiin hallituksen uudet jäsenet erovuoroisten tilalle. Vuoden 2016 hallituksen puheenjohtajana jatkaa Risto Kupari ja varsinaiset jäsenet ovat Risto Elo , Matti Hakamäki , Jukka Heinämäki , Jaana Kari , Åsa Lillhannus , Anna Näkkäläjärvi-Länsman , Hannu Oskala , Hilkka Toivonen-Alastalo , Esa Vilhonen ja Anna Wegelius . Varajäseniksi valittiin Riitta Korhonen ja Heidi Palmu . Edistämiskeskuksen toiminnanjohtaja Riitta-Liisa Joutsenlahti siirtyi lokakuun aikana toisiin tehtäviin Suomen Punaisen Ristin palvelukseen. Joutsenlahti ehti toimia yhdistyksen toiminnanjohtajana lähes neljä vuotta, helmikuusta 2012, minä aikana muun muassa toteutettiin merkittävä kansanmusiikin ja -tanssin kattojärjestöjen yhdistyminen ja käynnistettiin alan yhteinen visiotyö. Toimet uuden toiminnanjohtajan palkkaamiseen on aloitettu ja uuden työntekijän on tarkoitus aloittaa vuoden 2016 alkupuolella. Siihen asti yhdistyksen käytännön asioita hoitaa sen hallitus. – Vuoden 2016 osalta toimintaa tulee määrittämään erityisesti Visio2025 -työn maaliin saattaminen sekä yhdistyksen portaalin kehittäminen ja virtaviivaistaminen. Uutena ja mielenkiintoisena avauksena tullaan näkemään myös alan valtakunnallisen teemapäivän toteuttaminen ensimmäistä kertaa, kertoo hallituksen puheenjohtaja Risto Kupari. Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus on alan kattojärjestö, joka ylläpitää kansanmusiikki.fi -portaalia, nimeää alalle vuoden teemat sekä toimii edunvalvojana sekä toteuttaa alalle yhteisiä projekteja. E nsi vuonna kansantanssijat viettävät historiansa suurinta juhlaa, kun kansantanssitoiminta täyttää 150 vuotta Suomessa. Ensimmäiset kansantanssiesitykset Suomessa nähtiin Taiteilijaseuran vuosijuhlassa Runebergin päivänä 5.2.1866. Kansallisten tanssien esittäminen oli ollut suosittua eurooppalaisissa baleteissa kansallisromantiikan hengessä jo pitkään, mutta suorin esikuva kyseisille esityksille löytyy yllättäen Keski-Euroopan kansanjuhlista. Helsingfors Dagbladiin kirjoittanut tuntematon matkamies vieraili vuonna 1865 Sveitsissä, jossa hän osallistui paikallisiin juhliin. Niissä hän ihasteli kansantansseja sisältäneitä esityksiä, joita hän toivoi Suomeenkin. Kyseisen kirjoittajan artikkelisarja herätti innostunutta keskustelua , ja tämän seurauksena sveitsiläinen tanssimestari T. Gerber kutsuttiin saman vuoden lopussa Suomeen opettamaan koreografioitaan, joista on jäänyt elämään Niittotanssi (Skördedansen). Gerber ei kuitenkaan kuulunut Runebergin päivän esitysten varsinaisiin järjestäjiin, vaan nämä olivat helsinkiläistä sivistyneistöä, joukossa mm. ”satusetä” Zacharias Topelius . Esiintyjinä Taiteilijaseuran vuosijuhlassa toimi kuudenkymmenen hengen helsinkiläisryhmä, joka jakaantui ”pohjalaisiin”, ”länsisuomalaisiin” sekä ”itäsuomalaisiin”. Nämä esittivät kukin oman ohjelmistonsa, joiden ajateltiin heijastavan paikallisia piirteitä. Pohjalaisten esityksessä mukana olivat menuetti, valssi ja polska, länsisuomalaisilla tanssit Tanttuli ja Yläneen polska sekä itäsuomalaisilla Heinolan polska ja Koiviston polska (Björköpolska). Esitykset saavuttivat suuren suosion, ja kansantanssi löysikin pian tiensä esimerkiksi teatteriesityksiin ja myöhemmin myös suosituksi harrastusmuodoksi. Vuosi 2016 on täynnä tempauksia, joilla juhlistetaan tätä tapausta, mutta joukosta löytyy muutamia erityisen näkyviä tapahtumia. Runebergin päivänä 5.2. kansantanssi näkyy vahvasti ympäri Suomea, ja saman päivän iltana Helsingin Kaivohuoneella nähdään 150 vuoden takaiset esitykset uusintana. Espoon Sellosalissa puolestaan koetaan tanssin riemua JuuriJuhlan yhteydessä lauantai-iltana 9.4. Suoranaiset superviikot ovat luvassa kesäkuun alussa, kun aluksi kansantanssia juhlitaan Tampereella Pispalan Sottiisissa 8.–12.6. ja heti perään Kauniaisissa GraniFolkissa 17.–19.6. Sottiisin lauantaina 11.6. nähdään myös välähdyksiä kansantanssin 150 vuodesta pilke silmäkulmassa ja kieli poskella Petri Kauppisen , Antti Järvelän ja Johanna Keinäsen johdolla toteutettavassa suurproduktiossa Riemua! Ensi vuonna kaikki tanhuavat! Edistämiskeskuksessa henkilövaihdoksia Pe tr i K iv in en Petri Hoppu
• 19 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 V arkaus on vanhastaan virkeä musiikkikaupunki, josta on lähtenyt maailmalle monta viihteen taitajaa Esa Pakarisesta Jaakko Saloon ja Heikki Kahilaan. Kansanmusiikkipuolella teki Varkauden pelimannit hyvää työtä mestaripelimanni Erkki Vepsäläisen johdolla niin kauan kuin soittajia riitti. Nuoremman väen perustama Kaura-ahon kansanmusiikkiyhdistys on jatkanut perinteitä, ja sen piiristä syntynyt Rimpsaus on kerännyt kiitosta rempseillä ja taitavilla esityksillään. Näitä kaura-aholaisia on kiittäminen myös nyt roihuavasta ukuleleinnostuksesta. Ryhmään kuuluva Arto Julkunen kertoo, että kaikki sai alkunsa yksistä syntymäpäivistä. – Ajateltiin lasten ja nuorten keskuksessa Nikulassa, että näillä synttäreillä olisi mukava järjestää konsertti. Todettiin, että kolmessa kuukaudessa ei opi kukaan soittamaan selloa, mutta että jospa koetetaan ukuleleä. Siitä vain sanoista tekoihin. Kymmenkunta henkeä hankki ukulelen, ryhtyi treenaamaan ja pidettiin konsertti, joka innosti heti mukaan uusia soittajia. – Ukulelessä viehättää ehkä matala aloittamisen kynnys ja soiton leppoisuus, Julkunen sanoo. – Siinä suhteessa se on vähän samanlainen kuin huuliharppu, mandoliini tai tinapilli: näennäisesti helppo, mutta loppuun asti vietynä vaikea. Ja juuri tämä vaikeus viehättää ukulelessäkin. Kaura-ahon kansanmusiikkiyhdistys huolehti ensi alkuun ukulelen opetuksesta, mutta toiminnan laajetessa käytännön järjestelyt ovat siirtyneet alueen kansalaisopistolle, Soisalon opistolle. Varkaudessa toimii tällä hetkellä kaksi ja Leppävirralla yksi ryhmä. Kauraaholaiset jatkavat edelleen kouluttajina. Ryhmien nuorimmat ovat kymmenvuotiaita, vanhimmat seitsemänkymppisiä tai vähän ylikin. – Pari vanhempaa naista sanoi, että eivät he taida oppia soittamaan enää ukuleleä, mutta kun ryhmässä on niin mukavaa, Arto Julkunen kertoo. Parin vuoden harjoittelun jälkeen ukuleleä tohditaan soittaa Varkauden seudulla jo julkisestikin. Suurin kokoonpano, Warkauden ukuleleleorkesteri, on ottanut lyhenteekseen WAU. Pisimmälle on ehtinyt omaa lastenmusiikkiaan esittävä Klovni Elviira ja Mukulele -yhtye, joka valmistelee ensilevyään. Talvella savolaisten ukuleleinnostukseen puhalletaan uutta hehkua, kun kaura-aholaiset järjestävät ensimmäisen aiheeseen liittyvän Tropical Winter Ukulele Fest -tapahtuman Leppävirran Vesileppis-kylpylässä. Tammikuun 22.-24. päivinä pidettävillä ”ukefestareilla” pidetään useampiakin kursseja ja kuullaan niiden ohella, miten ukuleleä soitetaan maailmalla tai muualla maassa. Kaukaisin taituri Derick Sebastian tulee itse Havaijilta, The Merseys Belles -duo Englannista. Kotimaasta nousevat estraradille varkautelaisten ryhmien ohella muun muassa Timo Nykyrin ukuleleorkesteri, Uket, JPHappo ja Jykylele. www.tropicalwinterukulelefest.com Wau, mitä musiikkia! Varkaudessa innostuttiin ukulelestä Havaiji on aina Havaiji, mutta se ei estä, etteivätkö havaijilaisten ukulule soisi myös savolaisten käsissä. Varkaudessa ja sitä ympäröivässä Keski-Savossa on puhjennut ainutlaatuinen innostus tätä pientä kielisoitinta kohtaan. Ensimmäiset ukulelet hankittiin pari vuotta sitten, ja nyt soittajien joukko on kasvanut puoleen sataan. Ensimmäinen levykin on tulossa. Seppo Kononen Wau, miten mukavaa! Warkauden ukuleleorkesteri WAU on alueen ukuleleharrastuksen lippulaiva. Värikäs ja veikeä Klovni Elviira ja Mukulele -ryhmä on erikoistunut lastenmusiikkiin ja tekee mielellään kappaleensa itse. M er vi Le ht om äk i. Pe kk a Sa ra ke to
• 20 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 PERSOONALLINEN PELIMANNIYHTYE Paja Haastattelu: Maarit Saarelainen Kuva: Ruut Hokkanen O manlaisensa yhtyeen soinnista tekee säkkipillin ja huuliharpun yhteissoitto. Kaikki Pajalaiset myös laulavat ja sanovat taitavansa kansantanssitkin polkasta polskaan. Yhtye pyrkii tuomaan esille myös pohjoiskarjalaista kansanmusiikkiosaamista. Pajan musiikki pohjautuu tukevasti suomalaiseen, pohjoismaiseen, baltialaiseen ja kelttiläiseen kansanmusiikkiin, mutta ammentaa ennakkoluulottomasti vaikutteita myös muista musiikinlajeista. Neljän vuoden aikana Paja on matkannut irkkustandardeista ja coverbiiseistä instrumentaaleihin ja laulettuihin. Tällä hetkellä yhtyeen ohjelmisto koostuu jäsenten omista sävellyksistä. Joen pojat pistivät hynttyyt yhteen Idea Paja-yhtyeestä syntyi Joensuussa. Porukka tunsi toisensa ennestään Nikoa ja Taavia lukuun ottamatta. He tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa yhtyettä perustettaessa. – Musiikkityylit ja instrumentit valikoituivat luontevasti, koska näihin musiikkityyleihin ja soittimiin olemme perehtyneet ja näitä soitamme työksemme. Lisäksi säkkipilli on maailman paras ja komein soitin ja viulussa pitää olla viisi kieltä‚ Taavi kertoo. Taavi soittaa myös yhtyeessä 7 Stout Clan ja Esakin oli sitä perustamassa. Janne soittaa muun muassa yhtyeessä Trio Beoir. Paja on yksi Folklandialle valituista show case -bändeistä. Kun kysyn mitä yhtyeen jäsenet odottavat valinnalta, vastaus tulee kakistelematta: – Showcaselta odotamme välitöntä kansainvälistä suosiota. Kuka on teidän kohdeyleisönne? – Mitä? Onko meillä kohdeyleisö? Varmaan hyvästä musiikista pitävät ihmiset? Pääasia että yleisö viihtyy. Jos Taavikin viihtyy, niin se on bonusta. Mihin tähtäätte? Aiotteko valloittaa maailman? – Tarkoitus on luoda tunnettuutta aluksi Pohjoismaissa ja Baltiassa. Entä Pajan tulevaisuus, missä olette viiden vuoden päästä tai 10 vuoden päästä? – Viiden vuoden päästä ollaan mestareita kaikki, kymmenen vuoden päästä ollaan jo historiallisesti merkittäviä yksityishenkilöitä. Olisiko jotain muuta erityistä mitä haluatte kertoa Kansanmusiikki-lehden lukijoille? Taavi: Joensuusta voin lähettää vain ne kuuluisat Kervisen terveiset. Janne: Meidän keikalla saa tanssia ja riehuakin jopa. It´s hammertime! Talvella 2011 Joen kaupungissa perustettiin kansanmusiikkiyhtye Paja. Soittajien omien sanojen mukaan: ”Pajassa hikistä duunia paiskovat joensuulaiset uuskansanmuusikot vasaroinaan mandoliinit, viulut, kitarat, huuliharput, säkkipillit ja muut vempaimet. Pajan ahjossa kuumennetaan vuosien monipuolinen kokemus rock-, jazz-, punk-, folk-, ja kansanmusiikista.” Nuoret miehet sanovat takovansa hiki päässä sävykästä, kestävää ja ajatonta nykykansanmusiikkia. Säkkipilli on maailman komein soitin Pajassa soittavat Niko Pentikäinen (vas.) kitaraa, Janne Ojajärvi huuliharppua, pitkähuilua, lyömäsoittimia, Esa Satomaa viulua ja Taavi Kervinen torupilliä, banjoa ja lyömäsoittimia. Kaikki myös laulavat.
• Petri Hoppu KOLUMNI 21 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 E nsi vuonna juhlavuottaan viettävä suomalainen kansantanssitoiminta on viimeisten vuosikymmenten aikana kokenut kansanmusiikin vanavedessä vähittäisen mullistuksen alan tekijöiden ja tietäjien puolella. Kun vuonna 1991 Oulun konservatoriossa aloitettiin tanssinopettajakoulutus, jossa kansantanssi oli yksi suuntautumisvaihtoehto, kansantanssi nojautui vielä innokkaiden harrastajien ja valtakunnallisten järjestöjen työntekijöiden panokseen. Nyt lähes 25 vuoden jälkeen kansantanssin alalla on useita koulutettuja tanssijoita, opettajia ja tutkijoita. Mikä sitten on muuttunut? Suomen ensimmäiset virallisen koulutuksen saaneet kansantanssin ammattiopettajat valmistuivat vuonna 1995. Jo muutaman vuoden kuluttua tästä syntyi käsite ”Oulun koulu”, jolla viitattiin uudenlaiseen tapaan tehdä ja opettaa kansantanssia. Käsite ei suinkaan aina ollut pelkästään mairitteleva, sillä monien mielestä ammattilaiset olivat viemässä alaa väärään suuntaan ja epäilivät jopa sitä, voisiko heitä ollenkaan kutsua kansantanssinopettajiksi. Ilmiö ei ollut millään muotoa uusi, sillä aivan vastaavasti kansanmusiikin ammattilaiset olivat jo aiemmin nostattaneet epäluuloa osassa harrastajia, ja ”akateemista” kansanmusiikkia ei välttämättä pidetty oikeana kansanmusiikkina. Lisäksi kyse ei ollut pelkästään sisällöstä vaan ärsytystä herätti myös se, että ammattilaiset halusivat palkkaa työstään, kun sekä kansanmusiikin että -tanssin puolella oli vuosikymmeniä totuttu vapaaehtoistyöhön. 2000-luvulla kansantanssin ammattilaiset ovat sulautuneet osaksi kansantanssin kenttää, ja heitä toimii eri puolilla erityisesti nuorisoseurajärjestön ryhmien opettajina mutta myös esimerkiksi tanssijoina ammattiryhmissä. Kun ensimmäisistä valmistuneista opettajista monet sijoittuivat pääkaupunkiseudulle, nykyään esimerkiksi Oulun seudulla on vahva kansantanssikeskittymä, jossa alan ammattilaiset toimivat harrastajaryhmien opettajina ja ammattiryhmän toimijoina. Ammattilaisuus näkyy ja kuuluu ympäri Suomea. 90-luvun yksioikoinen kuva ”Oulun koululaisista” on saanut väistyä huomattavasti monipuolisemman näkemyksen edestä toiminnan kasvaessa ja laajetessa. Kansantanssin ammattilaisryhmät profiloituvat kaikki täysin omalla tavallaan, ja on vaikea määritellä mitään valtavirtaa näiden keskuudessa. Osa ryhmistä suuntautuu selkeästi nykytanssin puolelle, osa voimakkaammin tanssiteatteriin, kun taas jotkut lähtevät liikkeelle ennen kaikkea perinnemateriaalista, tanssista, musiikista ja tarinoista. Yhteistyö kansanmuusikoiden kanssa on tuottanut esityksiä, joissa tanssi ja musiikki nivoutuvat saumattomaksi kokonaisuudeksi ja joissa tanssijoiden ja muusikoiden väliset raja-aidat hämärtyvät. Muusikot hyppäävät mukaan tanssin hurmaan ja tanssijat puolestaan tarttuvat viuluun tai kitaraan ja vetäisevät polskaa nuoruuden innolla. Koulutus on tässä suhteessa laahannut jäljessä, sillä edelleenkään meillä ei ole tutkintoa, jossa voisi erikoistua yhtä aikaa sekä kansantanssiin että -musiikkiin. Mikä on sitten ollut tutkijoiden rooli tässä kehityksessä? Suomessa ei ole tapahtunut samanlaista tutkijavetoista uudistusta kansantanssista kuin esimerkiksi Unkarissa tai Norjassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tutkimuksella olisi ollut merkitystä jo pidemmän aikaa. PirkkoLiisa Rausmaan toiminta tällä saralla jo 70-luvulta alkaen loi pohjaa ammattilaisuuden synnylle, kun hän tutkimustyönsä kautta avarsi merkittävästi kuvaa suomalaisesta kansantanssista. Tutkimus onkin ollut koko ajan enemmän toimintaa inspiroivaa kuin ohjaavaa, vaikka tutkijat ovat säännönmukaisesti itsekin olleet aktiivisia tanssijoita. Tutkimustyötä on vaikeuttanut se, ettei kansantanssin tutkimuksella tai ylipäätään minkäänlaisella kulttuurisella tanssintutkimuksella ole ainuttakaan vakinaista tehtävää suomalaisissa korkeakouluissa eikä tällä hetkellä yhdessäkään tiedeyliopistossa ole tanssintutkimukseen painottuvaa tutkinto-ohjelmaa. Tutkimus jää usein opiskelijoiden vastuulle, ja tästä syystä esimerkiksi Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutuksen opinnäytteissä tehdään usein perustutkimusta, joka kuuluisi yliopistojen vastuualueelle. Palaan vielä alussa esittämääni kysymykseen siitä, mikä on muuttunut ammattilaisten tulon myötä. Ehkä merkittävin asia on se, että kansantanssista ovat kadonneet ”kaiken” hallitsevat asiantuntijat. Vielä 80-luvulla oli useitakin sellaisia, joiden tiedot ja taidot kattoivat lähes kaiken mahdollisen kansantanssin alalla, toki eri painopistein. Myös kansantanssin määrittely oli kolmekymmentä vuotta sitten arkipäivää monissa seminaareissa tai tapahtumissa. Nykyään kansantanssi on yksinkertaisesti jo käsitteenä niin paljon laajempi ja monimuotoisempi, ettei tämä ole mahdollista. Ammattilaiset toimivat hyvin erilaisilla työsaroilla, ja työtehtävät muuttuvat ja monipuolistuvat niin tanssin, tanssinopetuksen kuin tutkimuksenkin alalla. Mikä määritellään kansantanssiksi, riippuu yhä suuremmassa määrin siitä yhteydestä, missä kansantanssi esiintyy. Mielenkiintoista ja ilahduttavaa on kuitenkin se, että yhteenkuuluvuuden tunne on edelleen voimissaan kansantanssijoiden keskuudessa. Ammattilaiset eivät eristäydy omaan nurkkaukseensa, vaan yhteistyö harrastajien kanssa sujuu tiiviisti. Myös yhteisöllisyys ja perinne ovat arvossaan, vaikka esimerkiksi tekninen osaaminen on edennyt valtavin harppauksin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Ammattilaiset ovat tuoneet kansantanssin tähän päivään, mutta he eivät ole kääntäneet selkäänsä menneelle. Kansantanssi elää tässä ajassa käyden jatkuvaa dialogia historian kanssa. Ammattilaisuus ja asiantuntijuus mahdollistavat keskustelun ylläpitämisen, itsekritiikin ja uusien suuntien löytymisen. Niiden kautta kansantanssi pystyy säilymään globaalien virtausten puristuksessa ainakin seuraavat 150 vuotta. Kansantanssin ammattilaiset ja asiantuntijat Er kk i W ra ng en
• 22 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 Harmonikan huolto ja restaurointi 4 – 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki Harmonikkojen huollot ja korjaukset , viritykset uusiin ja vanhoihin peleihin, restauroinnit vanhoihin harmonikkoihin, olka­ ja bassoremmit ja ergonomiset PasiPro­lantioremmit Naantali 33. Talvipäivien kurssit 5.-7.2.2016 Iisalmessa Pelimannikurssi (16h, pe-su): Katja Lampinen , mandoliini Raikasta soittoa mandoliinin maailmasta, mukana myös Pelimanni-Heikki. Lisäksi halukkaille maistiaisia balalaikan soitosta, jota tarjoaa Olli Knut (Jos omistat balalaikan, ota soitin mukaan). Soittotupa (16h, pe-su): Antti Järvelä , viulu Kansantanssin Riemuvuoden ohjelmistoa, johon Orivesi All Stars porukka tuo oman lisä säväyksensä Nuorten kansanmusiikki (14h, pe-su): Petri Makkonen , hanurit Pienet ja isot kanteleet / harmonikat: Tiina Hiltunen , kanteleet Ryhmäsoittoa ja yksityisopetusta Kansanlaulukurssi (16h, pe-su): Pia Rask Kurssilla lauletaan reki-, runoja työväenlauluja sekä myös virsiä ja mitä ikinä keksitään, savolaisuutta unohtamatta! Vaskija Puupuhaltajat (5/8h, pe-su) Heli Nissinen , Lauri Ranki ja Ville Karjalainen Tervetuloa tutustumaan ja koettamaan, saatko ääntä vaskisoittimista tai puupuhaltimista? Vasta-alkajille Paja 1 ja jo hieman soittaneille Paja 2., jossa yksityisopetuksen lisäksi myös ryhmäsoittoa. Kurssimaksut: Pe-Su kurssit 55 € , nuorten kansanmusiikkikurssi 50 € ja puhaltajat 25/35 €. Ilmoittautumiset: 22.1.2016 mennessä Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liittoon, Os. Päiviönkatu 27, 74100 Iisalmi, Puh: 0440-186977 e-mail: kyosti.marin@nuorisoseurat.fi, Katso tarkempi info: yla-savo.nuorisoseurat.fi Majoitusvaraukset ilmoittautumisten yhteydessä: Hotellimajoitus Sokos Hotelli Koljonvirrassa: 45€/yö/2hh, lisävuode 25€. 1hh/yö 70€ ja luokkamajoitus 25€/yö, sis aamupalan ja patjan (Edvin Laineen koulu) Ruokailupaketti: 25€, sis 3 lämmintä ruokaa ja 2 kahvilippua pullan kanssa OHEISTAPAHTUMIA: Pe 5.2. klo. 20-02 Tulojamit, rytmimusaa Kuohussa La 6.2. klo. 13 Kahvikonsertti, Pikku Iita La 6.2. klo. 18 Alkulämpimät, Kulttuurikeskuksen lämpiö La 6.2. klo. 19 Lauantailöylyt –Konsertti, Kulttuurikeskus La 6.2. klo. 20 Jälkilöylyt, huutokatrillia, tanssia, jameja Su 7.2. klo. 10 Kansanlaulukirkko, Pyhän ristin kirkko Su 7.2. klo. 14 PäätösSoitto, Pelimannikonsertti, Kulttuurikeskus Ylä-Savon Pelimannit Opintokeskus SKAF Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liitto
• 23 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 4 • 2015 Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistyksistä esittelyvuorossa Itä-Savon Kansanmusiikkiyhdistys ry. Itä-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen esittely Alku Sulkavalaiset pelimannit alkoivat 1980 ottaa yhteyksiä muihin Itä-Savossa toimiviin soittajiin ja yhtyeisiin. Yhdistys perustettiin ja rekisteröitiin 1984. Pitkäaikainen puheenjohtaja oli Otso Hämäläinen ja aktiivina eri rooleissa Sulkavan kunnan vapaa-ajan ohjaaja Vilho Pekkarinen . Kaarlo Salmela Puumalasta reissasi kouluttajana kymmeniä vuosia saaden oltermannin arvon. Aktiivinen toiminta levisi Itä-Savon pitäjiin. Laajimmillaan soittajia, laulajia ja tanssijoita oli kahdeksassa kunnassa. Toiminta Kerimäellä vilkastui ja oli taattu, kun yhdistyksen sihteerinä toimi pitkään kanteleensoittaja Kaija Kokkonen . Yhteistyö savonlinnalaisten tanhuryhmien Murnakutka ja Hökkyrät kanssa väritti toimintaa. Toimintoja 2000-luvulla Yhdistyksen kotipaikka muutettiin Savonlinnaan. Puheenjohtajina toimivat muun muassa Hannu Kokkonen , Anja Kosonen ja Eino Logrén , sihteereinä Raili Pulkkinen ja Piia Kaskinen sekä rahastonhoitajana Kirsi Laamanen . Nykyisin puheenjohtajana on Raili Pulkkinen ja sihteerinä Veli-Matti Kähmi . Koulutus tapahtuu kansalaisopistojen yhteydessä ja soittajaisia järjestetään eri puolilla Itä-Savoa ja osallistutaan useamman yhdistyksen yhteisiin soittajaisiin, käydään esiintymässä Kihauksessa, Kaustisella, Folklandia-risteilyllä. Puruveden pelimannit-yhtye on muodostunut nykyiseksi hallitukseksi ja myös keikkailee ympäri vuoden. Yhtye voitti pelimanniyhtyeiden seniorisarjan vuonna 2012 Sepän Soitossa Laura Vartion johdolla. Viime vuosikymmenellä toteutettiin Etelä-Savon TE-keskuksen hanke Yövaellus Punkaharjun poukamiin – ja omaan mieleen. Hanke työllisti 10 ammattimuusikkoa, paikallisia taiteilijoita, käsityöläisiä ja ruokataloushenkilöitä. Samoihin aikoihin tehtiin yhteistyötä myös Savonrannan Puol’Villaset -jouhikkoryhmän kanssa. Valtakunnallinen kansanmusiikkitapahtuma Samuelin Poloneesi järjestettiin Savonlinnassa 2011 pelimanni.net Raili Pulkkinen ja Veli-Matti Kähmi Perriin Tyssit, kerimäkeläiset Kososen sisarukset Sirkka ja Eila (nyk. Hartikainen), lapsesta saakka Itä-Savon Kansanmusiikkiyhdistyksen piireissä pyörineet ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolta ammattiin valmistuneet muusikot ovat juuri nyt kysyttyjä esiintyjiä. Puruveden pelimannit eli Itä-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen hallituksen jäseniä Raili Pulkkinen, Eino Logrén, Raisa Karjalainen, Veli-Matti Kähmi, Seppo Kaskinen, Laura Vartio, Hannu Luukkonen ja Anja Kosonen. Jo rm a A iro la Pa si Pu lk ki ne n
• 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 Messuten ensi kesään Pohjois-Savossa A hjolan kansalaisopisto järjesti Tampereella loka-marraskuun vaihteessa pelimannien intensiiviviikonlopun. Hämeen kansanmusiikkiyhdistyksen aktiiviset Ahjolan pelimannit Ahjolan kansalaisopistosta olivat jo pitkään ja hartaasti toivoneet intensiivikurssia Tampereelle. Harmonikkavirtuoosi, muusikko Hannu Kellan lokakuussa 2011 vetämästä intensiiviviikonlopusta oli vierähtänyt jo useita vuosia. Soittopaikaksi järjestyi mahtava Seminaarisali Tampereen kulttuurikehdon varjosta, Tampereen Työväenteatterin ja Eino Salmelaisen näyttämön naapurista Hämeenpuistosta. Kurssi-idean takana oli tällä kertaa kurssin opettaja, musiikkipedagogi ja muusikko Sanna Natunen . Hänen johdollaan kurssipäivien aikana soitettiin yhteensä parikymmentä erilaista kansanmusiikkikappaletta. Osa sävelmistä oli soittajille vanhoja tuttuja, tutuksi tulivat kuitenkin myös lukuisat uudet kappaleet. Soittoharjoituksiin ilmoittautui yhteensä kahdeksan innokasta pelimannia. Soitinvalikoima oli laaja: mukana oli viuluja, alttoviulu, kontrabasso jousella ja ilman, kitara, mandoliineja, 5-rivinen harmonikka, huuliharppuja ja matkaharmooni. Kahden päivän aikana soitettiin kappaleita Suomesta ja muista Pohjoismaista, Irlannista ja Pohjois-Amerikasta. Eri tyylilajit olivat siis hyvin edustettuina ja kappaleista muodostui varsin laajakirjoinen kokoelma aina polskasta bluesiin. Soittotyylejä ja komppausta harjoiteltiin keinuvasta valssista hartaan koraalin kautta svengaavaan bluegrassiin. Tunneilla kuunneltiin ja katseltiin erilaisia soittotyylejä ja viilattiin esimerkiksi jousituksia. Lisäksi jokainen osallistuja sai toivoa omia lempikappaleitaan tai harjoittelun alla olevia sävelmiä, joihin kurssilla sai uusia soittovinkkejä ja neuvoja. Tunnelma oli innostunut ja taukojenkin aikana hiottiin oman soittotaidon nyansseja Sannan opastuksella. Soittajien yhteinen toive oli, että tällainen tapahtuma pitäisi ehdottomasi järjestää uudestaan, heti ensi keväänä! Syysterveisin Heikki Löytty K esä 2015 meni, ja jos unohdetaan sateet ja muut ikävyydet, niin saldo oli pohjoissavolaisen kansanmusiikin kannalta positiivinen. Kesä-heinäkuussa pidetyn kuusipäiväisen Siilifolkin taloudellinen tulos oli sen verran hyvä, että se antaa mukavan pohjan seuraavan ja jo kuudennen festivaalin järjestämiseen. Aikakin on jo sovittu: 4.-9.7.2016. Siilifolkin taustalla olevat viisi yhdistystä ovat päättäneet, että Liisa Väätäinen jatkaa festivaalijohtajana ja Juha Kojonen tuottajana. Pääsponsori Siilinjärven kunta on luvannut lisätä avustustaan, ja se antaa intoa festivaalin kehittämiseen. Iltaohjelmat supistetaan tosin neljään tuntiin, mutta niiden sisältö pyritään saamaan niin vetäväksi, että pääsylipputulot kaksinkertaistuvat – siitäkin huolimatta, että lipun hintaa pudotetaan hivenen. Porukan haaste Monenkin savolaisen pelimannin ja kansanlaulajan aatokset ovat jo vankasti tulevassa kesässä. Siilifolkissa on hengellisellä musiikilla ollut aina oma ja kokemusten mukaan jopa erittäin suosittu paikkansa. Maakunnassa on puhuttu pitkään, että Matti Ylitepsan ja Jouko Tekoniemen aikanaan kehittelemä Friikoolin messu olisi hyvä saada myös Siilinjärvelle, ja nyt yläsavolaiset ovat ryhtyneet tuumasta toimeen. Menneen syksyn aikana on pidetty soittajien ja laulajien kesken jo paritkin yhteisharjoitukset, joihin on tullut mukaan väkeä myös Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen alueelta. Siilifolkin jälkeen messua ollaan valmiit esittämään niin ensi kesän Kaustisella kuin Samuelin poloneesissakin, joka pidetään Kuopiossa talvella 2017. On huomattu, että haasteita on hyvä olla, sillä se panee harjoittelemaan. Siilifolk ja sitä edeltänyt kolmevuotinen Ysti-festivaali saivat alkunsa kymmenen vuotta sitten, kun savolaisten piti ryhtyä valmistelemaan yhdessä ja tosimielellä ohjelmaa Kaustisen vuoden 2007 maakuntateemaan. Uusi yhteislevy Toissa vuonna pohjoisja yläsavolaiset soittivat Tuuren perillisten nimellä Satakielen polkka -levyn mestaripelimanni Tuure Niskasen soitteita. Ylä-Savossa on levytetty useampaankin otteeseen mestaripelimanni Kalevi Kainulaisen moninaisia sävellyksiä. Keski-Savossa taas on tallennettu niin mestaripelimanni Erkki Vepsäläistä kuin Leppävirran pelimannien johtajaa Jukka Suomistakin . Hyvää työtä on siis jo tehty, mutta paljon vielä hyvää tekemättäkin. Seuraavaksi on tarkoitus koota levy niiltä maakunnan pelimannisäveltäjiltä, joiden sävellyksiä ei ole vielä ehditty, jaksettu tai ymmärretty äänittää. Martti Tiikkainen , Aatu Karppinen , Juokki Nousiainen , Optatus Raatikainen , Riitta Hämeen-Anttila , Veijo Kaismala , Taavetti Tenhunen – siinä joukko tekijöitä, joilta löytyy kyllä kelpo valikoima yläja pohjoissavolaisten seuraavalle yhteislevylle. Jostain kun saisi vielä rahat siihen. Seppo Kononen Tampereen kuulumisia
• 25 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliitteessä on tällä kertaa kaksi kerimäkeläistä laulua Itä-Savosta, yksi Pentti Ojajärven sävellys ja kaksi Kalevi Kainulaisen sävellystä. Kainulaisen sävellykset liittyvät edellisessä Kansanmusiikki-lehdessä ilmestyneeseen Ylä-Savon pelimanniyhdistyksen esittelyyn. Kerimäkeläiset laulut löytyvät myös Perriin Tyssien samannimiseltä äänilevyltä. Kalevi Kainulaisen nuotteja lisää lehden nettisivun nuottiosiossa. Edellisessä lehdessä oli vuoden 2016 yhteissoittokappaleiden nuotit . Nuottien Älä nalkuta -kappaleen viimeinen nuottirivi oli jäänyt epähuomiossa pois, koska se oli dokumentin toisella sivulla. Toimitus pahoittelee virhettä. Nuotin voi tilata kokonaisena pdf:nä tai tulosteena toimituksesta. Yhteystiedot sivulla 2. Se löytyy myös lehden nettisivun nuottiosiosta osoitteessa www. kansanmusiikki-lehti.fi. Nuottiliitteessä musiikkia Itäja Ylä-Savosta 2. Oli päivä kaunis keväinen, kun ystävän kohtasin. Vaan loputon tie tää kulkurin, mun luotasi kauas vei 3. Ei ole kulkuri luotu lempimään, vaan aina kärsimään. Mut kärsi sydän, kärsi vaan, kyllä viimeinkin levon saat. 4. Tää kulkurin taival niin raskas on ja kaukana määränpää. Siks yksin kuljen mä polkuain, aina kaivaten ystävää. 5. Vaan kerran matkani lopetna, ijäks vaivun lepohon. Tään kulkuripojan haudalle, ei ystävä seppeltä tuo. 6. Vaan seppel yks kaunis ja kuihtumaton, on laskettu kummullein. Siinä äidin viime tervehdys on tälle kulkuripojalle. 7. Ei kuki kukat mun kummullani, eikä liljat kukoista. Vaan piikkiruusut ne kasvavat vaan tämän kulkurin haudalla. 8. Jos ystäväväin löydät kummun sen ja katselet ruusua. Niin varmaan silloin muistanet, tässä lepäjää kulkija 2. Enkä minä poikain kaulaan Käsiäni kääri 3. Oksan mie otan pensastosta Sen minä sulle annan 4. Vielä kerran kultasormus Käteheni pannaan 5. Kolme meit´ on sisarusta Mie oon keskimmäinen 6. Vaan kun tulloo sen heilan otto Mie oon ensimmäinen 7. Valan mie vannon heilani kanssa Aivan totisesti 8. Kun sinä pidät sanasi ja minä pidän valasi Niin kestää se ikuisesti
• 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 ™ ™ E‹ A‹ B7 G B7 q=130 E‹ B7 E‹ A‹ B7 G 5 ™ ™ ™ ™ E‹ B7 E‹ B7 E‹ G E‹ 1. 2. 9 G A‹ G A‹ B‹ 13 ™ ™ G B‹ D G D D G 1. 2. 17 ™ ™ E‹ B G/D A/C© A‹/C G F©7 B 20 E‹ B‹ CŒ„Š7 A 24 ™ ™ B‹ B¨º C7 E‹ 1. 2. 26 44 &# Pentti Ojajärvi Pelimannin mopo keulii &# &# &# &# &# &# &# LOPUKSI 3x œJ œ ™ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œ œ œ œ# œ œ œ œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œœ œ œ œ œ œ œ ™ œœ œ œ# œ œ œ œ ™ œœ ™ œœ ™ œ œ ™ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ# œ ™ œnJ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œœ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# ™ œœ œ ‰ œn œ œ œ# ™ œœ œ œn œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ ™ œJ œ œ œ œ œ ™ œ œ œ ‰ œ œ œ œ ™ œ œ œ œ œ œ œ œb œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œnJ œ œ œ œ ?
• 27 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 • PELIMANNI-LIITE
• 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015
• 29 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 • PELIMANNI-LIITE Y hdistyksessämme myhäillään tyytyväisinä. Juhlavuosi on mennyt putkeen ja talous ei kaatunut. Samuelin Poloneesi maaliskuussa Helsingissä kokosi tekevät talkoolaiset yhteen. Talkoolaisten osuus korostuu erityisesti, kun pienenpieni tuottajaryhmä toteuttaa tapahtumat. Vuoden uurastuksen vaatinut Upea Uusimaa Kuninkaantiellä huipentui vielä hienossa konsertissa Stoassa 10.10. Nuortilan Pekan kuvaama taltiointi on YouTubessa samalla otsikolla kaikkien katsottavana. Tanssin riemuvuotta enteillen kaikki pääkaupunkiseudun kansantanssiryhmät pelimanneineen olivat mukana vuoden 2015 uusmaalaisissa tapahtumissa niin Balderin salin historiallisen Helsingin Kalaaseissa maaliskuussa kuin Kuninkaantien kavalkadeissa Kaustisella ja Aleksin Syyssoitossa Helsingissä lokakuussa. Jean Sibeliuskin puikahti mukaan tarinoinnissa tanssien lomassa. Oli ilo saada myös vihtiläiset ja Mäntsälän joukot mukaan. Yhdessä tekeminen on antanut ihan uutta näkökulmaa toimintaan ja uskoa tulevaisuuteen. Kansantanssin Riemuvuosi juhlistaa kansantanssitoiminnan 150-vuotista taivalta Suomessa. Ensimmäiset kansantanssiesitykset Suomessa nähtiin Taitelijaseuran (Konstnärsgillet) vuosijuhlassa Runebergin päivänä 5.2.1866. Esiintyjinä toimi kuudenkymmenen hengen helsinkiläisryhmä, joka jakaantui ”pohjalaisiin”, ”länsisuomalaisiin” sekä ”itäsuomalaisiin”. Nämä esittivät kukin oman ohjelmistonsa, joiden ajateltiin heijastavan paikallisia piirteitä. Pohjalaisten esityksessä mukana olivat menuetti, valssi ja polska, länsisuomalaisilla tanssit Tanttuli ja Yläneen polska sekä itäsuomalaisilla Heinolan polska ja Koiviston polska (Björköpolska). Nämä tanssit nähdään Suomalaisen Kansantanssin ystävien Riemuvuoden juhlassa Kaivohuoneella helmikuun alussa. Touhutessani jo 30. kerran Itä-Helsingin Kulttuuriviikkojen joka paikan höylänä, olen saanut tehdä yhteistyötä Itä-Helsingin musiikkiopiston ja pian 10 vuotta Vuosaaren musiikkikoulun kanssa konserttijärjestelyissä. Ilokseni viearailijaprofessori Mauno Järvelän ja jälkikasvun jousen soundi elää innostavana Näppäritoiminnassa Helsingissä. Savoy-konsertti 3.10. koko Näppäri-perheen ja Siban opiskelijoiden kera oli elämys. Helsinkiläiset Näppärit matkasivat puolestaan Kuopioon marraskuussa Suomen Musiikkioppilaitosten liiton syyskokouksen Nuori soittaa -näytökseen. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen sellonsoitonopiskelija Jonathan Roozeman pääsi ensimmäisenä suomalaisena arvostetun Naumburgin kansainvälisen sellokilpailun finaaliin, joka käytiin 18.10. New Yorkissa. Hän sai myös kilpailussa kunniamaininnan. Kasmir Uusitupa pääsi 11. Kansainvälisen Sibelius-viulukilpailun jatkoon. Näin meidän pikkupelimanneistamme on kasvanut klassisen musiikin maailman tähtiä. Onnea ja menestystä molemmille! Musiikin ja tanssin harrastaja tahi ammattilainen, yhteinen sävel ja tekemisen riemu siivittäköön uuteen vuoteen! Orivedellä ja Folklandialla tapaamisiin Anja Hinkkanen Uudenmaan nurkka A ikaisemmin Ikaalisissa järjestetyt Kyrösjärven mainingit ja Pakarin penkillä -tapahtuma pidetäänkin jatkossa Porissa. Tapahtuma-aika on entiseen tapaan tammi-helmikuun vaihde 29. – 31.1. 2016. Paikkana on upeaksi remontoitu Yyterin Kylpylähotelli. Tapahtumalla on myös uusi nimi, Yyterin Aallot. Perinteisesti ohjelmassa on erilaisia kursseja, yhteislaulua, karaokea, yhteissoittoa ja lopuksi tietysti loppukonsertti. Uutta on se, että pelimannit soittavat myös tanssisoitot eri kokoonpanoissa. Pelimannien toiveesta puskasoittoa on useissa eri paikoissa ja soittaa saa aamuneljään saakka. Kylpylä järjestää soitinvaraston, jonne ryhmien vetäjillä on avaimet. Pelimannit ja muut asiasta kiinnostuneet, tervetuloa Yyteriin. Lisätietoja tapahtumasta, kursseista ja tanssisoitoista saa Yyterin Kylpylän verkkosivulta www.yyterinkylpyla.fi tai Jarmo Tuomolalta: puh. 050 316 0177, jarmo.tuomola@nic.fi Seurasaaren joulupolulla allekirjoittanut Pentti Holopaisen ja Tapani Hattulan kanssa. Kyrösjärven mainingeista Yyterin Aallot Le o K in nu ne n Länsirannikon harmonikat musisoimassa Ikaalisissa keltaisen koulun pihateltassa. H ilk ka V iik ilä
• 30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 Kansanmusiikkia ja kuorolaulua Iin Syyssoitossa I issä järjestettiin sunnuntaina 25.10.2015 Syyssoittokonsertti, jossa esitettiin kansanmusiikkia ja –tanssia sekä kuorolaulua 12 esiintyjäryhmän voimin. Tilaisuuden järjesti Iin Laulupelimannit. Vierailevat esiintyjät tulivat PohjoisPohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen laajalta toimintaalueelta ja Ruotsin puoleltakin. Esiintyjäryhmät olivat Iin Laulupelimannit ja Kuivaniemen Pelimannit yhdistyneenä, Remolo, Akustiset, Siniruoko, Ruska-kuoro, Soirinki , Pohjankartanon mandoliiniorkesteri, Oulun huuliharppupelimanni, Iin Senioritanssijat, Ii-team ja Juuret Suomessa-kuoro. Konsertin lopussa esitimme kaikki yhdessä pari yhteiskappaletta. Lavalla oli noin 110 esiintyjää. Nuotit oli lähetetty ryhmille etukäteen ja yhteisesitys sujui yhden harjoituskerran jälkeen mainiosti. Kiitämme kaikkia mukana olleita esiintyjiä. Syyssoitossa oli taas mukava tavata entisiä ja uusia soittoja laulajakavereita. Unto Kukka Iin Laulupelimannit Kaustisen pelimanniilmoittautuminen on alkanut K austisen 49. kansanmusiikkijuhlat järjestetään 11.-17.7.2016. Juhlille odotetaan satoja kansanmusiikkija kansantanssiryhmiä luomaan ainutlaatuista kyläjuhlaa keskelle Suomen suloisinta suvea! Kansanmusiikin ja -tanssin harrastustoiminnan edistäminen on juhlien juureva perustehtävä, jonka merkityksestä kertoo neljän edellisen vuoden huikeat osallistujamäärät. Vuonna 2015 juhlien esiintyjistä oli pelimanneja, laulajia ja tanssijoita peräti 4000, enemmän kuin kertaakaan festivaalin historiassa aiemmin. Valtaosa Kaustisen esiintyjistä saapuukin juhlille talkoohengessä, ns. pelimanniehdoin. Pelimanniehtojen mukaan virallisiksi esiintyjiksi valituille pelimanneille ja esiintyjäryhmille tarjotaan keikkojen lisäksi koko viikon festivaaliranneke sekä etuja majoituksen ja ruuan osalta. Esiintyjäryhmät voivat ilmoittautua mukaan juhlien verkkosivujen kautta (www.kaustinen.net) tai postitse. Ilmoittautuminen tapahtuu kahdessa jaksossa: Ensimmäinen ilmoittautumiskausi on 1.11.201531.1.2016 – nopeille ilmoittautujille pyritään tarjoamaan parempaa näkyvyyttä muun muassa ennakkomarkkinoinnissa. Toinen, täydentävä ilmoittautumiskausi on 1.2.-30.3.2016. Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen vuositeema 2016 on Kansantanssin riemuvuosi. Juhlien oma vuositeema on puhallinmusiikki. Maakuntateemana on Kainuu. Esiintyjäryhmien toivotaan mahdollisuuksien mukaan ottavan teemat huomioon laatiessaan ohjelmistoa ensi kesän juhlia varten. Tervetuloa mukaan kesän onnellisimpien päivien melskeeseen tekemään pienen kylän suurta juhlaa! Lisätiedot pelimanni-ilmoittautumisesta sähköpostitse: pelimannit@ kaustinen.net Ilmoittautumislomakkeen voi tilata myös puhelimella: 040 3582 198. www.kaustinen.net Pro Kaustinen ry I dea karjalais-suomalaisista musiikkijuhlista juuri karjalaiskulttuurin syntysijoilla on aunukselaisen Larissa Prokopenkovan . Hän oli Vaasan Yrittäjäopistossa tavannut karjalaisuutta harrastavan Antti Kosken , jonka kanssa pohditut kulttuurin ja talouden vuorovaikutussuhteet sitten realisoituivat Aunuksen musiikkifestivaaleiksi kesästä 2011 alkaen. Vuosittaiset heinä-elokuun taitteen Aunuksessa ja Prääsässä pidettävät tilaisuudet ovat praasniekkamaisia kansanjuhlia; aterioiden yhteydessä pidettäviä konsertteja sekä pienempiä esiintymisiä. Festivaalien tavoite on saada kulttuuri tukemaan taloutta sekä tarjota rahvaalle karjalais-suomalaista juhlaa. Pohjimmiltaan kyse on karjalan kielen säilyttämisja kehittämishankkeista. Tässä lähinnä päiväkoteihin ja kouluihin kohdistuvassa työssä saavat järjestäjät opetusministeriöltämme taloustukea, ja hieman EU-rahaakin on näihin hankkeisiin Suomen kautta välittynyt. Kuoromme Joensuun Laulu haastettiin mukaan kesällä 2015. Olimme osallistuneet kesinä 2013 ja 2014 Petroskoin ja Joensuun Karjalaisiin laulujuhliin, niinpä sopivaa – myös karjalankielistä – ohjelmistoa oli jo valmiina. Siten ei Antti Kosken ollut vaikeaa houkutella meitä kesäiseen Aunukseen. Nellänpiän (torstai) tervehtysiltasella otti Jelena Pystina meidät suojiinsa illan sujuessa isäntien ja vieraitten vuorottaisten musiikkiesitysten merkeissä. Ei tuolloin eikä koko matkankaan aikana pöydistä ruokaa ja juomaa puuttunut. Piätencän (perjantai) Pruazniekussa Kuujärvellä vaikutti syvimmin Pitkärandaine-muammojen ikivanha, karhea pajatus, minkä myötä kuulija ikään kuin lipui takaisin arkaaiseen kalevala-aikaan. Joensuun Laulun ohella Suomesta oli tapahtumassa mukana Lekkujat-duo ja Wasa Bygdekör ruotsinkielisine merimiesviisuineen. Priäzän pruazniekun esittäjistä, Tulomajärven Vanhal Kaivoksel, säväytti syvimmin duo Meijänpajo. Sen hanuristi-isä säesti kirkkaalla karjalan kielellä laulavaa 5-vuotiasta poikaansa. Pyhänpiän (sunnuntai) aamun maisemakierros päättyi Suuren Selän museokylässä perinteiseen Iljan päivän praasniekkaan. Sielläkin saimme nauttia useiden paikallisten esiintyjien ohjelmasta. Wasa Bygdekör ja Joensuun Laulu esittivät yhdessä päätösnumeronaan kappaleen On suuri sun rantas autius, jonka jälkeen olikin aika lähteä kotimatkalle. Vesa Tuominen Joensuun Laulu mukana Muuzikkufestivualeilla Suuren Selän festivaalin yleisöä.
• 31 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 Mistä on musiikki tehty? Musiikin teoriaa harrastajille ja kiinnostuneille kuuntelijoille Teksti: Roope Aarnio Piirros: Veera Juutinen Reaalisointumerkintä eli pohjasävelmerkintä, on yleistynyt popja jazz-musiikista myös kansanmusiikin pariin. Kansanmuusikot komppaavat ja tämmäävät useimmiten juuri reaalisointumerkkejä seuraten. Reaalisointujen merkintätavoissa on erilaisia käytäntöjä ja tulkintamahdollisuuksia, mutta pääosin säännöt ovat yksiselitteiset. Kansanmusiikin säestyksessä yleensä riittää, että osaa kolmija nelisoinnut, koska harmonian olennaisin informaatio löytyy niistä. Pohjasävel (1.) on tärkein, koska se kertoo soinnun asteen. Soinnun laadun määräävät terssi (3.) ja septimi (7.), joita kutsutaan myös karaktäärisäveliksi. Kvintillä (5.) on merkitystä, varsinkin jos se on muunnettu. Muut lisäsävelet värittävät sointua, mutta eivät ole välttämättömiä. Usein kuitenkin esimerkiksi melodia kulkee soinnun lisäsävelillä. Kansanmusiikissa sus4-, sus2, add9tai add11 -soinnut ovat myös runsaassa käytössä. Näitä esiintyy, kun esimerkiksi busukin tai kitaran soittaja antaa yläkielten helistä vapaana vaihdellessaan alemmilla kielillä pohjasointua. Nuotteja lukiessa törmää toisinaan laajempiinkin reaalisointumerkkeihin, mutta merkkien idea on kuitenkin yksinkertainen. Iso kirjain tarkoittaa soinnun pohjasäveltä ja duurikolmisointua. Pieni m-kirjain tarkoittaa mollisointua. Numerot kertovat soinnun lisäsävelet ja niitä täydentämään on muutamia kirjainlyhenteitä ja symboleja. Oppaan reaalisointumerkkien tulkitsemisesta löydät osoitteesta: www.kansanmusiikki-lehti.fi/teoria osa 6 Sointumerkkejä tulkitsemaan Lisäsävelien numeroita ajatellessa on hyvä tietää seuraavat asiat: • peruslähtökohtana on miksolyydinen asteikko, eli duuri jossa on alennettu 7.aste • soinnut rakentuvat terssipinoista (1.3.-5.-7.-9.-11.-13.) • kun terssipinoa jatkaa oktaavin yli, tulee mukaan numeroita kuten 9, 11 ja 13, jotka ovat samoja asteikon säveliä kuin 2, 4, ja 6, vaikkakin eri oktaavialassa • suurempi numero pitää yleensä sisällään pienemmät numerot, esim C9 soinnussa on viisi säveltä (1,3,5,7,9 = C,E,G,Bb,D) • soinnun perussäveltä, terssiä ja kvinttiä ei erikseen merkitä tai numeroida • laajoista soinnuista voi usein jättää kvintin pois, mikäli sitä ei ole ylennetty tai alennettu Oheisessa kaaviossa on vanha tuttu pianokampa, johon on merkitty soinnun lisäsävelet. Jokaisesta laatikosta voi valita yhden sävelen ja kokeilla minkälaisia sointuja saa aikaiseksi. Samalla tavalla kitaran otelautakaavioista voi rakennella omia sointuja. Jokaiselta kieleltä voi valita haluamansa sävelen. Vaihtoehtoja ja käännöksiä on tietysti lukematon määrä, mutta näillä pääsee jo hyvin alkuun eikä komppausinto laannu ainakaan monimutkaiselta tuntuvan sointumerkin takia. Lisäsäveliä voi sovitella koska tahansa myös tuttujen ja yksinkertaisten sointujen päälle. Niillä saa lisää värejä musiikkiin ja syksyn harmauteen. Reaalisointujen sävelet & C13(#11) 1 9 (sus2) 3 #11 5 13 (6) 7 & C sus2 m (3) sus4 b5 (5) #5 6 7 maj7 b9 9 #9 11 #11 b13 13 wwwwwww#b ? ? ? ?# ? ? ?b ? ? ?b ?n ? ?b ?n ?# ? ?b ?n ?b ?n ?# ? ?# ?b ?n 1 b9 9 m 3 sus2 sus4 5 b5 #5 6 7 maj7 #9 11 #11 13 1 6 7 maj7 sus2 m 3 sus4 11 #11 b5 5 #5 13 b9 9 #9 1 m 3 6 7 maj7 b9 9 #9 5 #11 b5 11 #5 13 sus4 TERSSIN VAIHTOEHDOT KVINTTI POHJASÄVEL NELISOINNUN KARAKTÄÄRI LISÄSÄVEL LISÄSÄVEL LISÄSÄVEL 1 b9 9 m 3 sus2 sus4 5 b5 #5 6 7 maj7 #9 11 #11 13 1 6 7 maj7 sus2 m 3 sus4 11 #11 b5 5 #5 13 b9 9 #9 1 m 3 6 7 maj7 b9 9 #9 5 #11 b5 11 #5 13 sus4 TERSSIN VAIHTOEHDOT KVINTTI POHJASÄVEL NELISOINNUN KARAKTÄÄRI LISÄSÄVEL LISÄSÄVEL LISÄSÄVEL 1 b9 9 m 3 sus2 sus4 5 b5 #5 6 7 maj7 #9 11 #11 13 1 6 7 maj7 sus2 m 3 sus4 11 #11 b5 5 #5 13 b9 9 #9 1 m 3 6 7 maj7 b9 9 #9 5 #11 b5 11 #5 13 sus4 TERSSIN VAIHTOEHDOT KVINTTI POHJASÄVEL NELISOINNUN KARAKTÄÄRI LISÄSÄVEL LISÄSÄVEL LISÄSÄVEL Reaalisointujen sävelet Sointumerkkien selityksiä: sus2 = terssi korvataan asteikon 2. sävelellä sus4 = terssi korvataan asteikon 4. sävelellä b5 tai –5 = kvintti alennetaan #5 tai +5 tai aug5 = kvintti ylennetään maj7 = kolmisointuun lisätään suuri septimi add = sointuun lisättävä mikä tahansa sävel omit3 (tai no3) = sointu josta puuttuu terssi o7 (tai dim7) = vähennetty nelisointu, jossa pelkkiä pieniä terssejä ø7 (m7b5) = puolidimi, molliseiskasointu jossa on vähennetty kvintti / (kauttaviiva) bassosävel jokin muu kuin soinnun pohjasävel, esim C/G Lisää selityksiä löytyy lehden nettisivulta: www.kansanmusiikki-lehti.fi Mikä sinua askarruttaa musiikin teoriassa? Laita kysymys tai kommentoi tähän astisia teoria-sarjan osia osoitteeseen lehti@kansanmusiikkiliitto.fi tai Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki.
• 32 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 -M e koemme tärkeäksi loitontua flamencon kliseistä, toteaa sellisti José Luis López , joka vieraili Etnosoi!-festivaalilla marraskuussa Camerata Flamenco Project -yhtyeen kanssa.– Niin sanottuja tyypillisiä espanjalaisia korkeita tuoleja joutuu edelleen keikoilla usein käyttämään. Olen rikkonut selkäni yrittäessäni soittaa sellaisilla! Por favor, ne olivat vain tuoleja joita köyhät käyttivät, eivätkä ne ole lainkaan ergonomisia! Flamencon historian voi kertoa hyvin monella eri tavalla. Kyseessä on Etelä-Espanjassa eli Andalusiassa syntynyt taidemuoto, johon on sulautunut vaikutteita hyvinkin monesta eri kulttuurista: romanit, juutalaiset, maurit, afrikkalaiset, latinalaisamerikkalaiset sekä tietysti koko Espanjan historia kansanballadeista hovitansseihin. Varmaa on, että ensimmäisistä esittäjistä suurin osa oli romaneja, mutta flamenco on paljon muutakin kuin romanimusiikkia. Flamencon juuret ulottuvat kauas historiaan, mutta sen varsinainen historia lasketaan alkavan 1700-luvun lopulla. Sen jälkeen flamenco on ehtinyt käydä läpi lukuisia kehitysvaiheita. Flamenco koostuu kolmesta osa-alueesta: laulu (cante), tanssi (baile) ja kitara (toque). Laulu on kaiken ydin. Kitara on vasta äskettäin kehittynyt omaksi taidemuodokseen, kiitos aktiivisten soolokitaristien kuten Paco de Lucía, Manolo Sanlúcar ja Vicente Amigo. Heidän kauttaan flamencon soittimistoon on myös rantautunut uusia soittimia kuten huilu, saksofoni, basso ja lyömäsoitin cajón. Flamencon ohjelmisto koostuu kymmenistä eri tyylilajeista, jotka eroavat toisistaan niin tunnelman ja tempon kuin sävellajin ja rytmin suhteen. Flamenco kehittyy jatkuvasti. Perinnettä pidetään yllä samaan aikaan kun uudet tuulet puhaltavat. Viime vuosikymmeninä kehitys on globaalisaation myötä Flamencoon mahtuu sekä perinne että avantgarde Flamencosta on iskostunut monen ihmisen mieleen voimakkaat mielikuvat kuten Aurinkorannikko, härät, pallomekot ja röyhelöt ja niin edespäin. Flamenco on kuitenkin paljon muuta, eivätkä kaikki espanjalaiset tanssi flamencoa kaduilla, toisin kuin joskus luullaan. Tove Djupsjöbacka Pa si A ho la Toni Jokiniitty on opiskellut monen eturivin flamencokitaristin johdolla.
• 33 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 ollut räjähdyksenomainen. Perinne täytyy kuitenkin tuntea tarpeeksi hyvin, jotta osaa puhua flamencon ”kieltä”. Suomen flamencokentällä on yleisesti ottaen ollut aika uudistava ja rohkea ote. Etenkin tanssin puolella innovaatio liittyy myös rahoituskuvioihin. Rahoitusta saa lähinnä tanssiteoksille, ei välttämättä perinteisemmälle tanssikeikalle, jossa tanssija esiintyy yhtenä yhtyeen jäsenenä. Perinne on elävää kulttuuria Tampereen seudulla vaikuttava flamencokitaristi Toni Jokiniitty julkaisi tänä vuonna esikoisalbuminsa Promesa. Hänen mielestään se, onko hänen tyylinsä perinteistä vai ei on pitkälti kuulijasta kiinni. – Jätän sen aika lailla muiden määriteltäväksi. Mutta toki olen enemmän perinnettä kohti kallellani, Toni toteaa. – Flamencon perinne on elävää kulttuuria, eikä mitään museotavaraa. Monet artistit eivät välttämättä ole opiskelleet mitään tutkintoja. Jokiniitty on opiskellut monen eturivin flamencokitaristin johdolla. Lisäksi hän on opiskellut Tampereen yliopistossa etnomusikologiaa ja espanjan kieltä. Tärkeimmät oppinsa hän kuitenkin kokee saaneensa Sevillasta. – Siellä opin soittamalla ja tarkkailemalla muita, hän kertoo. Lisäksi Tampereen Flamencoviikko on ollut minulle tärkeä. Kun säestää siellä kursseja pääsee todella lähelle huipputason artisteja, mikä olisi Espanjassa paljon vaikeampaa. Suomessa voi Toni Jokiniityn mielestä elättää itsensä flamencokitaristina. – Onhan niitä kaikenlaisia muitakin erikoisia ammatteja! Se, että flamenco on erikoisala, on sekä hyvä että huono juttu. Kilpailua ei ole niin paljon, toisaalta ei ole kovin laajaa yleisöäkään. Flamenco on myös tietynlainen väliinputoaja – se ei ole jazzia, ei klassista musiikkia, eikä kansanmusiikkiakaan. Toisaalta se voi uiskennella näiden kaikkien seassa esimerkiksi eri alojen festivaaleilla. Soittokavereita ei Suomessa välttämättä helpolla löydy, ainakaan flamencoon perehtyneitä muusikoita. Laulajien usein puuttuessa Toni on opetellut myös laulamaan, alun perin tanssituntien säestämistä ajatellen. – Olen tehnyt paljon soolokeikkaa sekä soittokavereiden puutteen, että yleisömäärien takia. Lipputuloja ei ole välttämättä paljonkaan jaettavana. Kevättalvella on luvassa soolokeikkoja muun muassa Lapissa. Flamencoa ja romanilauluja Tanssi on Suomessa perinteisesti ollut flamencon suosituin muoto. Innokkaita kitaristejakin on, ja viime vuosina kiinnostus flamencolauluun tuntuu olevan kasvussa. Jos haluaa kouluttautua flamencon ammattilaiseksi, on aika pitkälti räätälöitävä koulutuksensa itse. Suomen taideoppilaitoksissa ei toistaiseksi ole ollut paljonkaan sijaa tekijöille, joiden pääaine on flamenco, mikä on tietysti ymmärrettävää, koska alan asiantuntemusta ei löydy oppilaitoksista tarpeeksi. Helsinkiläinen Anette Åkerlund opiskelee Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä. Suomalaisten romanilaulujen lisäksi hän laulaa myös flamencoa. – Huomasin toki heti selkeästi, ettei tämä ole se paikka jossa flamencoa voi opiskella. Täällä kuitenkin tulee hyvin avoimeksi kaikenlaiselle musiikille, Anette miettii.– Haluan vielä opiskella perinnettä lisää Espanjassa. Myös flamencon säveltäminen kiinnostaa. Siinä minulla on piano apuvälineenä. Harmooniakin olen kokeillut.Anette on opiskellut Espanjassa useampaan otteeseen. Tällä hetkellä kiinnostaa etenkin se, miten flamencoa voisi laulaa omalla äänellä ja tulkita monipuoSuomessa on ollut aktiivisia flamencon tekijöitä ainakin 1960-luvulta asti. Flamencoyhdistyksiä on tällä hetkellä ympäri Suomen Helsingistä Rovaniemelle asti, ja alan päätapahtumia ovat Helsingin Flamencofestivaali helmikuussa sekä Tampereen Flamencoviikko heinäkuussa. Suomi on nostanut profiiliaan myös nykyflamencon kentällä. Compañía Kaari ja Roni Martin herättivät huomiota vuonna 2012 voittamalla kolme ensipalkintoa Madridin arvostetussa Certamen de Coreografia de Danza Española y Flamenco -kilpailussa. Katja Lundénin nykyflamencoryhmä Machina ylsi komeasti television Pakko tanssia -ohjelman finaaliin. Joonas Widenius Trio julkaisi viime vuonna rohkean kattauksen omaa musiikkia flamencopohjalta. Tänä vuonna Wideniukselta ilmestyi myös nuottikirja. Perinteen lipunkantajista mainittakoon kitaristi Otso Paasivirta ja laulaja Taija Tyrväinen . Suomalaisia työskentelee flamencon ammattilaisina myös Espanjassa. Suomen kokenein flamencokitaristi, Madridissa vaikuttava Raul Mannola on julkaissut tänä vuonna sekä 40-vuotisjuhlalevyn että mielenkiintoisen nuottikirjan ”The Creative Flamenco guitarist”. Perkussionisti Karo Sampela työskentelee Madridissa alan johtavien taiteilijoiden kanssa, muun muassa Camerata Flamenco Projectin vakituisena vierailijana. Tanssijoista mainittakoon muun muassa Sevillassa työskentelevät Kati ”La Zingara” Vyyryläinen ja Maija Lepistö sekä Madridissa vaikuttava Eleonora Bayaz . Flamenco Suomessa
• 34 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 lisesti voimankäyttöä säätäen. – Identiteettini on kuitenkin suomalainen romanilauluperinne. Isovanhemmat lauloivat paljon, heiltä olen oppinut. Tulevaisuudessa tekisin mielelläni sekä perinteisiä romanilauluja että omaa tuotantoa. Etnosoi!-festivaalilla marraskuussa Anette teki ensimmäistä kertaa yhteistyötä jo mainitun Camerata Flamenco Project -yhtyeen kanssa. Anette lauloi pääosin suomalaisia perinteisiä romanilauluja, mukaan mahtui myös yksi unkarilainen kappale ja vähän flamencoa. – Muusikot olivat aika yllättyneitä siitä, että laulujen tarinat olivat niinkin synkkiä. ”Olin nuori ja aivan melkein lapsi, kun vanhemmistani pois mä erkanin”... Flamencossa sentään lauletaan välillä vaikkapa Cádizin kauniista satamasta! Flamencon saralla Anette Åkerlund on usein hakeutunut nimen omaan romanien tyyliä opiskelemaan, ja välillä päässyt käsiksi myös romaniyhteisön epämuodollisempaan flamencoon. – Esimerkiksi Córdoban Sierra de Cabra -vuoren rinteellä sijaitsevan kappelin pihalla pidetyssä romaneiden juhlassa näin, miten kymmenet ja sadat ihmiset jamittelivat ringeissä koko päivän kellon ympäri. Ja Granadan La Chumberan teatterin pihalla pidetyillä konsertin jatkoilla niin ikään sadat ihmiset tanssivat ja lauloivat koko yön Espanjan lämpimässä illassa. Sitä iloa toivoisin tänne pohjoiseen enemmän. Musiikkia ilman rajoja Suomalaiset romanilaulut sulautuivat mainiosti Camerata Flamenco Projectin musiikilliseen maailmaan, joka koostuu jo valmiiksi hyvin erilaisista elementeistä. Pianisti Pablo Suárez , sellisti José Luis López ja huilisti Ramiro Obedman ovat kaikki huippumuusikkoja, joiden musiikki hengittää vapaasti monenlaisten vaikutteiden yhteensulautumana. ”Musiikki ja vapaus”, he tiivistävät itse ajatusmaailmansa. Miten espanjalaismuusikot kokivat Anette Åkerlundin laulamat suomalaiset romanilaulut? – Emme tietenkään ymmärrä kaikkia sanoja, José Luis López toteaa, mutta tematiikka on kyllä vastaava kuin flamencossa. Musiikki on musiikkia, oli se sitten Suomesta tai Espanjasta tai vaikkapa Argentiinasta. Minun mielestäni ne voisivat hyvin olla vaikkapa jazz-standardeja! – Melodiat ovat aika yksinkertaisia, ja harmonisesti lähempänä kansanmusiikkia kuin flamencoa, Pablo Suárez jatkaa. Flamenco on vahvasti modaalista musiikkia. – Niissä on myös tietynlaista valitusta, huutoa, joka on läsnä kaikissa kulttuureissa, Ramiro Obedman miettii. Jos riisut esimerkiksi salsasta kaiken muun paitsi laulun ja harmonian, se on yllättävän surullista. Viime levyllä Camerata Flamenco Project tulkitsevat jotain aivan erilaista, nimittäin ranskalaisten impressionistisäveltäjien (Debussy, Satie, Ravel) musiikkia. – Emme yritä saada niitä kuulostamaan erityisen flamencolta, Obedman selittää. Musiikkimme on ennen kaikkea meidän kuuloista! Ryhmässämme yhdistyy elementtejä flamencosta, klassisesta musiikista ja jazzista. Äänemme on kuitenkin flamencon lävistämä. – Meidän musiikkimme ei ole fuusiota, López jatkaa. Se on ihmisten kohtaaminen, ja ennen kaikkea ystävien kohtaaminen! Ensin pitää kuitenkin opiskella joku musiikillinen kieli hyvin, oppia tekniikkaa, jotta voi sen jälkeen tehdä mitä haluaa. Musiikillisen vapaus tässä yhtyeessä on taivaan lahja! Flamencon eturintamassa Miten Camerata Flamenco Project näkee oman roolinsa flamencon kentällä? – Ainoa genrenimitys, joka meille voisi sopia on avantgarde-flamenco, Pablo Suárez miettii. Avantgarde eli eturintama ei ole aina se kaikista miellyttävin paikka toimia. – Eikä kaupallisesti menestyksekkäin, López virnistää. Vasta seuraava sukupolvi näkee, mihin suuntaan kenttä on edennyt. Impressionistitkin olivat aikansa avantgardea!– Minä tulen flamencon maailmasta, mutta jo soitinvalinta vei minut omalle tielleni, Suárez kertoo. En tiedä mihin suuntaan olisin edennyt, jos olisin valinnut kitaran. Kunnioitan suuresti perinteistä flamencoa ja musiikkimme sisältää flamencon elementtejä, mutta konteksti ei ole perinteinen. Riippuu kuulijasta, osaako hän erottaa elementit vai ei. – Olemme osa flamencon evoluutiota, José Luis López selittää. Jos vain toistamme perinteistä flamencoa, emme tuo siihen mitään uutta. Tärkeintä on tarinoiden kertominen musiikin avulla. Kaikessa musiikissa on tarina, esimerkiksi Sibeliuksen viulukonsertossa – Sibelius oli hyvin flamenco! Ja loppujen lopuksi olemme kaikki ihmisiä: Espanjan romanit, Suomen romanit, arabit, juutalaiset... Kaikilla on samat huolet lapsistaan, samat asiat mielen päällä. – Se, että joku musiikkityyli olisi puhdas, on pelkkää mielikuvitusta, Obedman kiteyttää. Ihmisten liikkuminen on vaikuttanut kaikkeen musiikkiin. Ei Bachiakaan ole olemassa ilman hänen edeltäjiään! Loppujen lopuksi ainoa tärkeä asia on tämä: Sulje silmät ja kuuntele. Se riittää. Sibelius oli hyvin flamenco! Camerata Flamenco Project, José Luis López (sello), Pablo Suárez (piano) ja Ramiro Obedman (huilu), esiintyi yhdessä Anette Åkerlundin kanssa Etnosoi!-konsertissa Helsingin Vuotalossa marraskuussa. Jo rm a A iro la
• 35 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 A ineeton kulttuuriperintö voi olla esimerkiksi suullista perinnettä, esittävää taidetta, sosiaalisen elämän käytäntöjä, rituaaleja ja juhlamenoja tai luontoa ja maailmankaikkeutta koskevia tietoja, taitoja ja käytäntöjä. Yleissopimus korostaa osallisuutta Suomi hyväksyi Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta vuonna 2013. Jo 163 maata on allekirjoittanut sopimuksen. Aineettoman kulttuuriperinnön vaalimisen ja siihen liittyvän yleissopimuksen tavoitteena on tukea aineettoman kulttuuriperinnön ilmenemismuotojen säilymistä elinvoimaisina. Elävää perintöä voidaan vaalia tukemalla ja luomalla erilaisille yhteisöille mahdollisuuksia harjoittaa ja siirtää perinnettään eteenpäin. Myös elävään perintöön liittyvien koulutusalojen kehittäminen, perinnön tallentaminen ja tutkimus ovat osa vaalimista. Sopimuksen ytimessä ovat erilaiset yhteisöt ja heidän kokemuksensa siitä, mikä on arvokasta elävää perintöä juuri heille. Sopimuksessa keskitytään vaalimaan sellaista perinnettä, jolla on juuret menneisyydessä, mutta jota edelleen harjoitetaan, mahdollisesti muuttuneena. Näin ollen keskustelu karjalanpiirakan ainoasta oikeasta reseptistä ei ole tämän sopimuksen hengen mukaista vaan pikemminkin se, että piirakoita ylipäätään tehdään ja innostetaan nuoriakin polvia niitä tekemään. Sisältö voi olla riisiä tai lanttua tai saada jopa ripauksen chiliä ja korianteria. Aineeton kulttuuriperintö on osallistavaa. Perintö voi olla peräisin naapurikylästä tai maailman toiselta puolelta, jolloin se on kulkeutunut meille maahanmuuttajien mukana. Samoin kuulumme moneen erilaiseen yhteisöön ja jaamme erilaisia perinteitä eri ryhmien kanssa. Yhteisöllisyyden teema on erityisen keskeinen Unescon sopimuksessa eli yhteisöt, ryhmät tai yksilöt, jotka luovat, säilyttävät tai välittävät sitä edelleen tunnistavat sen omakseen. Sopimuksen alla ei siis korosteta jonkin tietyn perinteen ainutlaatuisuutta tai mestarillisuutta. Keskeistä on, että on olemassa ryhmä ihmisiä, joille jokin perinne on niin merkittävä, että se nähdään kulttuuriperintönä. Luetteloinnilla näkyvyyttä Unesco ylläpitää sopimukseen liittyen kahta aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa sekä parhaiden käytäntöjen rekisteriä. Luetteloiden avulla halutaan tuoda näkyvyyttä elävälle perinnölle eri puolilla maailmaa ja jakaa hyviä käytäntöjä maiden kesken. Näissä luetteloissa on jo lähes 400 kohdetta eri puolilta maailmaa. Suomella ei ole vielä kohteita Unescon luetteloissa. Ensin on luotava kansallinen luettelo, jolta kohteita voi hakea kansainvälisille listoille. Esittävät taiteet edustavat yli kolmannesta Unescon luetteloiden kohteista. Luettelossa ovat esimerkiksi flamenco Espanjasta, carillon eli tornikellopeli Belgiasta, tango Argentiinasta ja Uruguaysta sekä Sutartin?s-laulut Liettuasta. Viro, Latvia ja Liettua saivat vuonna 2008 Baltian lauluja tanssiperinteen osaksi luetteloa. Näiden lisäksi erilaiset juhlat, eeposten esittäminen sekä moninaiset pyhät tanssit ja rituaalit ovat niin ikään lunastaneet paikkansa luettelossa. Italian Cremonan viulunrakennustaito löytyy luettelosta esimerkkinä käsityöperinteestä. Sopimuksen toteutus Suomessa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimus antaa raamit toiminnalle, mutta jättää sopimusmaille vapauden löytää omanlaisensa tapa toteuttaa sen velvoitteita. Tätä suomalaista mallia rakennetaan parhaillaan. Museovirasto vastaa sopimuksen toimeenpanosta Suomessa. Yksi tavoista on luoda elävän perinnön rinkejä, monialaisia verkostoja, joissa perinteen vaalijat, välittäjät ja tutkijat voisivat uudenlaisen yhteistyön avulla edistää elävien perinteiden asemaa. Museovirasto on parhaillaan luomassa aineettoman kulttuuriperinnön wikialustaa, jolla erilaisten yhteisöjen on mahdollista esitellä elävää perintöä. Verkkosivustolle toivotaankin runsaasti esimerkkejä pienemmistä ja suuremmista perinteistä niin esittäviin taiteisiin, juhliin, ruokaan, käsitöihin kuin vaikkapa suulliseen perinteeseen liittyen. Toiveena on, että yleissopimukseen liittyvä Elävän perinnön prosessi innostaa myös kansanmusiikin ammattilaisia ja harrastajia mukaan talkoisiin ja ilmoittamaan yhteiseen wikiluetteloon. Wikialusta avataan tammikuussa 2016 osoitteessa wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi Lähivuosina avataan myös kansallinen aineettoman kulttuuriperinnön luettelo, jonka kriteeristö tulee olemaan tiukempi ja hakemusprosessi pidempi. Suomessa tehdään paljon arvokasta työtä elävän perinnön vaalimisessa. Mitä uutta sopimus voi tuoda tähän työhön? Mitä voidaan tehdä enemmän tai yhdessä paremmin? Luettelot ovat vain yksi tapa nostaa tietoisuutta aiheesta. Sen lisäksi tarvitaan toimia laajalla rintamalla: keskustelua siitä miksi ja mitä elävää perintöä halutaan siirtää eteenpäin ja miten sitä parhaiten vaalitaan. www.aineetonkulttuuriperinto.fi Kirjoittaja on aineettoman kulttuuriperinnön koordinaattori Museovirastossa. Elävä perintö! Leena Marsio Aineeton kulttuuriperintö on elävää perintöä, joka on läsnä kaikkien ihmisten arjessa. Yksi laulaa kuorossa, toinen kutoo villasukkia, kolmas ui avannossa. Aineeton kulttuuriperintö yltää kaikkialle ihmisen toiminnan muotoihin. Se on sukupolvelta toiselle siirtyvää, elävää ja uudistuvaa perinnettä. Elävän perinnön ytimessä ovat kansanmusiikkija tanssi sekä käsityöt, mutta yhtä lailla luontoon tai vuodenaikoihin liittyvät perinteet tai vaikkapa sirkus. Jo rm a A iro la
• 36 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 S yyskuussa Oslossa järjestettävä Folkelarm-festivaali oli melkoinen runsaudensarvi. Kolmen päivän ajan oli tarjolla musiikkia, tanssia ja seminaareja aamusta iltaan tunnelmallisessa Riksscenen för folkmusik och dans -konserttitalossa. Folkelarm pyrkii profiloitumaan Pohjoismaiden yhteisenä showcase-tapahtumana, ja ohjelma olikin suunniteltu siten, että keikat olivat tiiviitä ja lähes kaikki pystyi kuuntelemaan alusta loppuun. Suomea edustivat komeasti Piia Kleemola , Jouko Kyhälä & Filip Jers sekä Aallotar . Festivaalin ohjelmaan kuului myös Folkelarm-gaala, joka jakoi palkintoja vuoden aikana ansioituneille. Tunnelma oli lämmin ja innostunut, saataisiinpa vastaava Suomeenkin. Suurin osa esiintyjistä oli norjalaisia, joten samalla sai hyvän läpileikkauksen siitä, mitä Norjassa tapahtuu. Valtaosa esityksistä oli hyvin perinteisiä ja mukana oli ilahduttava kattaus soolosoittoa: muun muassa laulua, hardangerviulua ja yksirivistä haitaria. Tuntuu hienolta kuulla tekijöitä kuten 18-vuotias Mari Midtli , joka lauloi kansanlauluja rehellisesti ja suoraan sydämeen. Huomiotaherättävä oli myös ylpeys omasta paikallistyylistä – lähes jokainen esiintyjä kertoi huolellisesti, minkä alueen perinnettä esittää! Kansantanssipuoli oli ilahduttavan raikasta, jopa radikaalia. Silje Onstad Hålien , ensimmäinen hallingia eliittitasolla tanssiva nainen, pureutui teoksessaan naiseuteen. Miehistä virtuositeettia ja leikillisyyttä tarjosi puolestaan DoPPler, jossa voimansa yhdistivät tanssiryhmä Kartellet ja upeat muusikot, viulisti Ragnhild Furebotten ja rumpali Arnfinn Bergrabb . Saamelaisedustus oli näkyvä, ja saamelaisesiintyjät olivatkin Folkelarmin mielenkiintoisinta antia. Esimerkiksi ruotsalainen Ára yhdisti kauniisti joikua ja jazzia. Itselleni yksi suurimmista löydöistä oli ehdottomasti Torgeir Vassvik , jolla karismaa ja hurjuutta riittää! Hänen rohkea musiikkinsa varmasti jakaa mielipiteet: hurja äänenkäyttö, ei juurikaan sanoja, koko setti yksi orgaaninen kokonaisuus. Hänen yhtyeensä oli myös mielenkiintoinen: kaksi viulua ja sello (välillä myös islantilainen fidla), soittajina klassisen musiikin ammattilaiset, mutta lopputuloksena jotain aivan muuta kuin sivistynyt jousitrio! Jousisoittajatkin soittivat lähinnä perkussiivisesti. Mies myös pistää mahdolliset käsitykset saamelaisuudesta raikkaasti uusiksi, hän ei esimerkiksi käytä saamenpukua eikä puhu saamen kieltä. Sen sijaan hänen musiikissaan voi kuulla raa’an pohjoisen maiseman josta hän on kotoisin, Gamvik Jäämeren rannalla. Vassvik tekee yhteistyötä myös Kristiina Ilmosen ja Rauno Niemisen kanssa Ural Pop -yhtyeessä. Perinnettä ja karismaa Folkelarmissa Mikä juttu miellytti eniten? Mistä haluaisit lukea? Lähetä lomake täytettynä osoitteeseen Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Lähettäneiden kesken arvotaan yllätyspalkintoja. Lehden paras juttu oli 1. 2. Haluaisin lukea seuraavista aiheista Sana vapaa Nimi Osoite t-paidan koko S M L XL XXL Tove Djupsjöbacka Aallottaren Sara Pajunen ja Teija Niku. Si rp a La ht i
• 37 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 U udistuksen myötä yhdistys voi saada 500 euron tuen yhden yhteisöllisen opintoryhmän toimintaan ensi vuonna. Tukea voi hakea vuoden alusta lähtien ja sen haku on jatkuva. Opitaan uutta ja kehitetään toimintaa Yhteisöllisen opintoryhmän työskentely on opinnollista, tavoitteena on löytää uutta, oppia omasta toiminnasta ja kehittää toimintaa konkreettisella tavalla. Opintoryhmä toimii projektiluonteisesti, sen työskentely on yhteisöllistä, se nimeää keskuudestaan ohjaajan ja siinä on mukana vähintään viisi 15 vuotta täyttänyttä. Ryhmän työskentelystä syntyy jokin konkreettinen tuotos. Yhteisöllinen opintoryhmä voi esimerkiksi suunnitella ja toteuttaa teatteri-, tanssi-, sirkustai muun taideproduktion. Myös taidetapahtuman tai monikulttuurisuusprojektin suunnittelu ja toteutus voivat sopia tuettaviksi. Avaintoimijaopintojen suorittaminen tai Wikiopiston opintokokonaisuuksiin perehtyminen ovat myös hyviä vaihtoehtoja. Tutustukaa tähän uuteen tukimuotoon ja tarttukaa tilaisuuteen yhdistyksenne toiminnan kehittämiseksi! Tarkemmat tiedot ja ohjeet: www.kansalaisfoorumi.fi > Opi ja osallistu > Tuki yhteisöllisille opintoryhmille Kurssitukea jopa 20 € / oppitunti Kun yhdistys itse järjestää kurssin, voi se saada valtionapua jopa 20 € /opintotunti. Kurssin vähimmäiskesto on neljä opintotuntia ja yli 15-vuotiaita kurssilaisia tarvitaan kahdeksan. Aiheena voi olla esimerkiksi ohjaajakoulutus, yhdistystoiminta, tanssi, teatteri, liikunta, musiikki, sirkus, tiedotus ja markkinointi. Yhdistys tekee tuntivaraukset SkafNetjärjestelmällä joulukuun 2015 aikana kaikista kursseista, jotka se aikoo toteuttaa vuoden 2016 aikana. Avustettavia kuluja ovat mm. kouluttajan palkkiot ja työnantajan eläkeja sosiaaliturvamaksut, kouluttajan matkaja majoitus sekä päivärahat, kurssin ilmoitusja kopiointikulut, kurssitilojen ja opetusvälineiden vuokrakulut. Kurssin järjestäjän oma maksuosuus määräytyy kulujen mukaan. Kansalaisfoorumin tuen osuus on enintään 50 % avustuskelpoisista kurssin kuluista. Tarkemmat tiedot ja ohjeet: www. kansalaisfoorumi.fi > Opi ja osallistu > Tuki kursseille Oppikaa yhdessä Kansalaisfoorumin tuella! Oriveden kurssit täyttyvät! Oriveden opistolla on 27.-30.12. Oriveden kansanmusiikkikurssit maan parhaiden opettajien johdolla. Kursseille on ilmoittautuminen ollut ennätysvilkasta ja majoituskapasiteetti uhkaa jo täyttyä, mutta voit kysellä tilannetta jos vielä haluat mukaan. Kurssit: Orivesi All Stars, mandoliini, viulu, 2-riviskurssit (myös alkeet), kantele, etnolaulu, ukulele ja tämmäys/sovituskurssi. Lisätiedot: www.kansanmusiikkiliitto.fi/orivedenkansanmusiikkikurssit-2015 Samaan aikaan myös Nuorisoseurojen ja heidän yhteistyökumppaniensa järjestämät Oriveden kansantanssikurssit – varaslähtö Kansantanssin riemuvuoteen!! www.nuorisoseurat.fi/orivedenkansantanssikurssit Skafnetiä on helppo käyttää Yhteisöllisen opintoryhmän tuen hakeminen sekä kurssituntien varaus ja aikanaan tilitysten tekeminen sujuvat kätevästi netissä varausja tilitysjärjestelmä SkafNetin kautta. SkafNetin käyttöönotto vaatii käyttäjäyhteisöltä ainoastaan vastuuhenkilön valitsemisen ja hänen rekisteröitymisensä SkafNetin käyttäjäksi. Rekisteröitymislomake ja ohjeet: www.kansalaisfoorumi.fi > Opi ja osallistu > SkafNet Lisätietoja: info@skafnet.fi ja Kansalaisfoorumin aluetoimistot Vuoden 2016 alusta lähtien yhdistykset voivat hakea tukea yhteisöllisille opintoryhmille. Tämä uusi tukimuoto korvaa opintokerhoille maksetun tuen, joka poistuu kokonaan vuoden vaihteessa. Kurssitukea puolestaan maksetaan entiseen tapaan ja joulukuussa on aika tehdä kurssituntivaraukset seuraavan vuoden osalta. ”Parhaimmillaan, huippuhetkinä, musiikin kuuntelu tai esittäminen voi tuottaa meille jopa ylimaailmallisesti rauhoittavan, sielunvoimia lataava uskonnollisen kokemuksen, jonka vaikutuksesta meidän on helpompi kohdata arjen haasteet.” Taisto Partanen emeritus opettaja Hiijjen Pelimannit jäsen
• 38 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015
• 39 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 F olklandian Etkot ja Jatkot vietetään nyt kolmatta kertaa. Etkot on siirtynyt Musiikkitalon ravintolaan, ja siellä esiintyvät ENKEL, Päivi Hirvonen sekä Viron suosituin yhtye Curly Strings! ENKEL on luomufolk-yhtye, joka nostaa hittikappaleita vuosisadan takaa nykykansan kuultavaksi. ENKEL julkaisee debyyttialbuminsa tammikuussa 2016 ja valittiin Folklandian 2016 showcasesarjaan. Yhtye kiertää Suomen Kansanmusiikkiliiton kiertueilla maaliskuussa. Yhtyeessä soittavat Leija Lautamaja , Miia Palomäki , Maija Pokela sekä Iida Savolainen . Päivi Hirvonen on viulisti ja laulaja, joka vie kuulijansa erilaisten tarinoiden äärelle. Hänen sooloesityksensä on sekoitus viulun ja laulun vuoropuhelua sekä näiden saumatonta yhteistyötä. Eesti Muusikaauhinnad 2015 (Suomen Emma Gaalaa vastaava) palkitsi Curly Strings -yhtyeen peräti neljässä kategoriassa. Jos ette ole kuulleet tätä livenä, niin kannattaa tulla Folklandian Etkoille! Jatkot juhlitaan heti laivan rantauduttua Helsinkiin Ravintola Kaisaniemessä. Lavalla Paja sekä illan päätteeksi Perinnearkun jamit, johon jokainen voi mennä mukaan. Kaisaniemessä on iso tanssilattia, joten kaikki halukkaat mahtuvat hyvin tanssimaan. FolkForum-seminaari pidetään Itku pitkästä ilosta –teemalla ennen Folklandian lähtöä lähellä satamaa Huutokonttorissa. Seminaariin on vapaa pääsy. Folklandian Etkot, Jatkot ja FolkForum Lehtori, toimittaja ja pelimanni Otto Pöyhönen menehtyi lyhyen sairauden jälkeen heinäkuun 7. päivänä 83-vuotiaana. Hän oli syntynyt Sumiaisissa 21.10.1931. Otto Pöyhönen kuului Suolahden yhteiskoulun ensimmäisten ylioppilaiden joukkoon kirjoittaessaan ylioppilaaksi 1952. Opiskelu jatkui Helsingin yliopistossa, jossa musiikkiharrastus opiskelijakavereiden kanssa toi vaihtelua opiskelijaelämään. Hän lauloi ja soitti mandoliinia osakunnan eri tilaisuuksissa. Otto soitti mandoliinia ja kontrabassoa 1990-luvun alussa Keski-Suomen maakuntaorkesterissa ja kontrabassoa hän soitti Laajavuoren Pelimanneissa 2000-2015. Innokas kuoromies lauloi klassista, viihteellistä ja hengellistä laulumusiikkia. Mieli-instrumentti oli mandoliini, jolla hän soitti kansanmusiikkia, viihdemusiikkia ja iskelmiäkin. Musiikinlajeista mieluisinta oli kansanmusiikki. Otto Pöyhönen sai useita huomionosoituksia kansanmusiikkiharrastuksestaan. Hän oli ystävällinen, avulias ja taitava pelimanni. Ottoa jäivät kaipaamaan puoliso ja lapset perheineen sekä pelimannit ympäri Suomea. Reijo Martin Pelimanniystävä ln memoriam Otto Pöyhönen Folklandia Etkot Curly Strings (Viro), ENKEL, Päivi Hirvonen 7.1.2016 klo 19-22.30 Musiikkitalon ravintola Liput: 11,50/8,50€ (Lippupalvelu) 10/7 € (Musiikkitalo) Järjestää: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osasto, Viro-instituutti, Pispalan Sottiisi www.musiikkitalo.fi, www.sottiisi.net PerinneArkki-klubi Paja, Perinnearkun jamit – Folklandian viralliset jatkot 9.1.2016 klo 17 Ravintola Kaisaniemi, vapaa pääsy, narikka 2,5 € Järjestää: Perinnearkku, Folklandia www.perinnearkku.net, www.sottiisi.net FolkForum – Itku pitkästä ilosta Kansantanssin ja -musiikin seminaari Teemoina Kansantanssin riemuvuosi, kehollinen viestintä ja äänellä itku. Petri Kauppinen: Keholukutaidostako tulevaisuuden supervaluutta? Liisa Matveinen: Äänellä itku tänä päivänä. Kuinka itkuvirsiä voi opetella? Kokeillaanko? 8.1.2016 klo 12-15 Huutokonttori, Tyynenmerenkatu 1, Hki. Ilmoittautuminen 28.12.2015 mennessä: maarit.saarelainen@sottiisi.net www.sottiisi.net K rö öt Ta rk m ee l Curly Strings Virosta
• 40 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 40 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 LEVYT Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Johanna Mäkeläinen: Neljäs päivä elokuuta J ohanna Mäkeläinen on laulajalauluntekijä, joka laulaa myös a cappella -kansanlauluyhtye Kuusikon riveissä. Omia folk-painotteisia lauluja on syntynyt 2000-luvun taitteesta asti. Minialbumilla on kuusi hänen säveltämäänsä ja sanoittamaansa laulua. Omakustanne on äänitetty studiossa yhdessä päivässä niin että Johanna säestää itseään kitaralla. Kaikkiaan Mäkeläinen liikkuu sarjassa, jossa tuntuu tällä hetkellä olevan valtavasti yrittäjiä. Uskoisin, että vastaavia nuorten tai nuorehkojen naislauluntekijöitten levyjä on ilmestynyt vuoden sisällä kymmeniä. Tyypillistä niille on heleä ääni, lyyrinen, herkkä tunnelma ja omien mielenliikkeiden, erityisesti parisuhteen kuvailu. Minuun Mäkeläisen laulujen maailma ei niin kolahtanut, mutta en varmasti kuulukaan tavoiteltuun kuulijaryhmään. Mutta kun vain jatkaa sinnikkäästi, siitä se levy-yhtiön ovi aukenee! Hannu Virtanen Kimmo Pohjonen: Sensitive skin Octopus OCTO 413-2, 2015 K immo Pohjosen Sensitive skin jätti minut hieman sekavaan tunnelmaan. Jos olisin kuullut tämän levyn ilman aiempaa perehtymistä Pohjosen tuotantoon, olisin todennäköisesti innostunut todella paljon, mutta kun on tullut seuratua hänen tuotantoaan jo Pinnin pojista lähtien, tuntui musiikki jääneen jo vuoden 2001 Kluster-levyllä kehitettyyn peruskaavaan. Levy onkin varsin tuttua Pohjosta: monin tavoin prosessoitua haitaria (minkä ansiosta Kimmoa onkin usein kutsuttu haitarin Hendrixiksi), sointumassoja, rytmiluuppeja ja sanatonta laulua, tällä kertaa lisänä tyttärien heleät äänet. Levyllä esiintyy peräti kaksikymmentä soittajaa, kaikki maailman huippuja omalla sarallaan. Itse tykästyin eniten niihin kolmeen raitaan (Anemone, Emissio ja Serenity), joissa modernin jousikvartettimusiikin ehdoton huippu Kronos-kvartetti luo hieman akustisemman ja ilmavamman sointimaailman levyn muuten varsin massiiviseen soundiin. Kansanmusiikkia tämä(kään) levy ei ole, pikemminkin puolielektronista vaihtoehto-rockia. Levyä kuunnellessa ei voinut välttyä mielleyhtymiltä 1970-luvun Tangerine dream -yhtyeen sointimaailmoihin ja mieleen nousi myös Tubular bells –klassikko, eikä pelkästään molemmilta levyiltä löytyvien putkikellojen vuoksi. Mutta kyllä käsillä oleva levy on ennen kaikkea Pohjosen oman musiikkimaailman jatketta. Ken ei siihen ennen ole perehtynyt, varmasti vaikuttuu Sensitive skin’istä. Kaiken kaikkiaan levy tarjoaa erinomaisesti tuotetun koosteen Pohjosen nykytuotannosta. Levy onkin saanut maailmalla hienon palautteen, mm. Songlines-lehti antoi viisi tähteä. Silti: vertailu vuoden 2001 levyyn paljasti, että samalla konseptilla on toimittu jo varsin pitkään. Jäinkin kaipaamaan uusiutumista ja ennen kaikkea enemmän tilaa sointimaailmoihin. Paul Silfverberg Vuoden kansanmusiikkilevy 2015 Äänestä vuoden kansanmusiikkilevy! Kansanmusiikki.fi ja Kansanmusiikki-lehti julkistavat Vuoden kansanmusiikkilevy –äänestyksen. Voit äänestää vuoden 2015 aikana ilmestyneitä kansanmusiikkilevyjä (kansanmusiikki, maailmanmusiikki, etno ja folkki). Lista levyistä löytyy www. kansanmusiikki.fi/ajankohtaista/uusia-julkaisuja. Mikäli huomaat jonkun levyn puuttuvan listaltamme, ilmoitathan siitä meille. Äänestysaikaa on 3.1.2016 saakka. Äänestää voit sähköpostilla toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi – laita sähköpostiviestin otsikoksi ”Vuoden kansanmusiikkilevy” – tai sähköisellä lomakkeella osoitteessa www.kansanmusiikkiliitto.fi/vuoden-kansanmusiikkilevy-2015. Portaalissa kysely avattiin 1.12. Äänestää voit myös postikortilla: Kansanmusiikki-lehti, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Kaikkien äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan kaksi 50 euron lahjakorttia Suomen Kansanmusiikkiliiton putiikkiin ja kaksi Kansanmusiikki-lehden t-paitaa. Vuoden levyn valitaan sekä yleisöäänestyksen että asiantuntijaraadin antamien pisteiden perusteella. Vuoden levy 2015 julkistetaan Folklandia-risteilyllä tammikuussa 2016. Muista, että voit antaa vain yhden äänen! Suunta: Oknirua Suunta 2015 (SUU01) Suunta-yhtyeen toinen levy on studiossa äänitetty live-improvisointi, jossa kuuluu myös Anna-Kaisa Liedeksen, Kristiina Ilmosen ja Timo Väänäsen vahva perinnemusiikki tausta. Ihmisäänellä, puhaltimilla, lyömäsoittimilla, kanteleilla ja live-elektroniikalla synnytetty kokonaisuus on yhdistelmä mielenkiintoisia soundeja, mystisiä tunnelmia ja kiehtovia äänitarinoita. Muusikot ovat taitavia ja innovatiivisia instrumenttiensa kanssa – itse en aina edes erottanut, mikä instrumentti on äänessä – ja heidän vuorovaikutuksensa on hienovireistä, toisiaan kuuntelevaa ja ilmavaa. Okniruan musiikki kehittyy hitaasti, joten sitä on helppo seurata. Toisaalta sen kuuntelu vaatii häiriöttömän tilan ja kokonaisvaltaisen keskittymisen, etteivät ajatukset harhaudu omille teilleen. Vaikuttavinta Okniruan musiikki on todennäköisesti livenä, jossa pääsee uppoamaan musisointitilanteeseen, näkee muusikoiden yhteistyön ja aistii niihin liittyvän latauksen. Parhaimmillaan Oknirua on meditaatiomusiikkia, joka puhdistaa mielen kuonasta. Arja Kangasniemi Pajolaine: Raitilla E mmi Kuittinen ja Minsku Tammela ovat retkellä omaan suomalaisuuteensa karjalaisten ja inkeriläisten laulujen kautta albumilla Raitilla, joka testattiin myös Karjalan laulumaiden levynjulkaisukiertueella alkusyksystä. Vienalaiset, lyydiläiset ja vepsäläiset sävelmät soivat puhtaina mutta silti rosoisina kahden laulajan käsittelyssä. Jos säestystä on, se on hienostunutta kammanpäristystä, auton hurinaa tai Seurasaaren konsertin yleisön vienon riehakas kuorokerto. Raitilla soivat ilmiselvästi naisten omat lempikappaleet, joista jotkut ovat jo klassikkoja (Kazvatti, Petroskoi tai Saunalaulu) tai ovat niitä tulevaisuudessa (Tiirininna, Oi kuldainekiikkulaulu). Duo soi parhaiten livenä, jolloin eri äänenmuodostustavat ja hysteeriset spiikit eivät ole niin alleviivaavia kuin levyltä kuultuna. Joka tapauksessa tässä yhtyeessä jos missä on euroviisuainesta. Pia Rask
• 41 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 41 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 Satuja soitosta Pikkukakkosesta tutun yhtyeen levy aiheutti ristiriitaisia odotuksia perheessämme: äiti ei pidä yhtyeen ohjelmasta, kun taas isän ja 2ja 4-vuotiaiden lasten mielestä musiikkiohjelma on mukavan värikästä katsottavaa. Päättelimme nimestä, että levyllä olisi kerrottu satuja ja yhdistetty niihin lauluja, mutta levyllä oli keskitytty perinteiseen pelimannimusiikkiin. Levyllä kuullut kappaleet esittelevät suomalaisia kansansoittimia ja sanoitukset ammentavat aiheensa suomalaisesta kansanperinteestä. Lastenlauluiksi sanoitukset ovat ainakin pienille lapsille varsin vaikeita. Rytmikäs soitto sai kuitenkin taaperot tanssimaan mukana ja kuuntelemaan lauluja, vaikka tarinat taisivatkin jäädä epäselviksi. Äidinkin korvaa alkoi miellyttää muusikoiden taitava soitto ja laulu. Ekaluokalla oleva kummityttö sen sijaan nyrpisteli naamaansa: ei kiitos uncoolia kansanmusaa koululaiselle. Satuja soitosta lienee monen isovanhemman mieleinen lahja lapsiperheille. Taaperot pitävät siitä varmasti, mutta haastavampaa onkin saada kansanmusiikista vieraantuneet vanhemmat tarjoamaan lapsille kansanperinteeseen perustuvaa lastenmusiikkia. Loiskis ja Timo Parvela: Ella ja kaverit 20 vuotta Levy on yhdistelmä Timo Parvelan lukemia Ella-kirjojen hauskoja kohtauksia ja Loiskisyhtyeen ja Timo Parvelan yhdessä tekemiä lauluja kirjojen teksteihin. Parvela pääsee myös itse näyttämään musiikillista osaamistaan laulamalla osan kappaleista. Levy on taattua Loiskis-laatua ja sopii mainiosti kouluikäisille Ella-faneille ja heidän vanhemmilleen. Kirjojen tarinat naurattavat molempia ja laulut sopivat tarinoiden väliin lukuun ottamatta alun outoa introa. Ihmettelimme myös viimeisenä tulevan Intiaanipäällikön puhe-kappaleen yhteyttä muihin asenteeltaan rennompiin hassutteluihin. Ehkä nykylapsille on hyvä antaa vähän maailmanparannusasennetta huumorin lisäksi. Äänikirjojen huonona puolena on, että tarinoita ei jaksa kuunnella kovin montaa kertaa uudestaan. Nähtäväksi jää, kuinka monta kertaa jaksamme kuunnella laulujen ja tarinoiden yhdistelmää. Loiskis: Kaikki laulaa tavallaan Jo 15 vuotta lapsia ja vanhempia laulattanut lastenmusiikkiyhtye Loiskis on julkaissut juhlavuoden kunniaksi Kaikki laulaa tavallaan -kokoelmalevyn. Juhlalevyn kunniaksi soitinvalikoima on erityisen runsas ja mukana on vierailevia muusikoita ja jyväskyläläisen Vekarokadun päiväkodin lapsia. Levyllä on kappaleita yhtyeen omasta tuotannosta ja tuttuja lastenlauluja loiskis-tyyliin sovitettuna runsailla mausteilla. Äänimaailmassa kuuluvat ainakin busuki, klarinetti, trumpetti, tinapilli, mandoliini, theremin (elektroninen soitin, jota soitetaan liikuttelemalla käsiä laatikosta törröttävän antennin tuntumassa), ei siis pelkkää perus rumpukitara-basso-settiä. Maamme ahkerimpiin lastenmusiikkiyhtyeisiin kuuluvan Loiskiksen kokemus kuuluu ja levyn meno ihastutti taaperoita ja miellytti myös vanhempien korvia. Julkaisu rohkaisee meitä kaikkia Hannele Huovin sanoin laulamaan tavallaan ja olemaan hyviä juuri näin. Bonuksena levyllä on viitottu musiikkivideo Pikkuoravien Kuuraketti-kappaleesta. Levyn laadukkuus käy ilmi kansista äänitykseen ja suosittelemme sitä lämpimästi ja rohkaisemme tutustumaan myös Loiskis-yhtyeen muuhun laajaan tuotantoon! Inga, Jaakko, Siiri ja Niilo Heikkilä Pirulainen: Valo viipyä voi T oisen albuminsa julkaisun myötä Pirulainen seisoo kansanmusiikissa kenties vain toisella saappaalla, mutta se saapas onkin sitten vahvasti kiinni savisessa pellossa. Rocksävyjä on lisätty muutaman pykälän verran debyytistä ja Esa Alangon laulussakin on tällä kertaa vähemmän Tom Waitsia ja enemmän Pate Mustajärveä. Valon ja varjon keskinäistä leikkiä tutkaillaan täyden tusinan verran ja maisemat vaihtuvat tasaisen vauhdikkaasti ”Vauhkon variksen” balkantunnelmista Nick Cave-henkiseen murhaballadi ”Velipoikaan”. Kumma kyllä, vain vajaa puolet kappaleista ylittää edes 3 minuutin mitan. Ehkä yhtye koki, että asia tulee tällä kertaa selväksi lyhyemminkin. Levyn kappalejärjestys alkoi muuten pikkuhiljaa tuntua siltä, että Pirulainen on tarkoituksellisesti antanut itselleen mahdollisuuden soittaa uutuutensa kokonaisuudessaan yleisön edessä. Äijäkööreillä maustettu ”Nälkämaa” avaa kattauksen riittävällä riehunnalla, mutta antaa tuleville kappaleille tilaa kasvattaa tunnelmaa jatkuvalla nosteella toiseksi viimeisenä kuultavaan ”Kivirekeen” asti, jättäen tilaa vielä encorellekin. Kuin hyvin rakennettu keikkakokonaisuus, siis. Levy vaati tällä kertaa ehkä hieman enemmän kuuntelukertoja avautuakseen, mutta Pirulainen onnistui jälleen: ’Valo viipyä voi’ on vahva näyttö siitä, miten tosimiehet homman hoitavat. Antti-J. Janka-Murros Bothnia Rhythm Orchestra & Ulvens Döttrar: Månmors gästabud Bothnia Rhythm Orchestra, BRO 001 B othnia Rhythm Orchestra on yhteistyötä Pohjanmeren yli tekevä kokoonpano, jossa on mukana jazzin huippuammattilaisia kuten rumpali Markus Ketola, jonka soitto jaksaa aina ihastuttaa. Tällä levyllä orkesteri tekee yhteistyötä ahvenanmaalaisen Ulvens Döttrar -trion kanssa, jolloin syntyy jazzin ja kansanmusiikin kohtaaminen. Big band -tyylinen jazz on pitkälti dominoiva ja Hans Hjortekin ja Ralf Nyqvistin sovitukset oikein tyylikkäitä. Ella Grüssner Cromwall-Morganin kansanlaulutyyppiset sävellykset ovat toimivia, sen sijaan Ralf Nyqvistin tekstittömät kappaleet eivät oikein jaksa innostaa. Ulvens Döttrar on mielenkiintoinen kokoonpano, jonka muodostavat kolme Grüssnerperheen sisarusta, jotka ovat musiikin rautaisia ammattilaisia ja laulaneet yhdessä koko elämänsä. Sisaret sulautuvat todella hyvin ja ammattimaisesti jazzlaulajiksi, heistä Johanna Grüssner onkin toiminut jazzlaulajana New Yorkissa. Välillä siis kaipaa suurempaa kontrastia kansanmusiikin ja jazzin välillä. Jazzin ja kulning-tekniikan välimaastossa leikittelevät laulusoolot ovat mielenkiintoisia, samoin rallatusosiot. Munniharput tuovat mahtavan lisän sointiin. Omaksi suosikikseni jää Davaj, jossa meno on rajuinta. Tove Djupsjöbacka Ennenkuulumattomia lahjoja kansanmusiikkiputiikista www.kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki
• LEVYT 42 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 Slow Moving Clouds: Os Slow Moving Clouds 2015 SMC001 Irlantilaista ja pohjoismaista musiikkitraditiota yhdistävä Slow Moving Clouds on hyvä esimerkki yhtyeestä, joka omaperäisellä soitinyhdistelmällä taikoo tuttuihinkin kappaleisiin uniikkia tunnetta. Lähes kaikki avainviulu–viulu–sello/bassoyhdistelmällä soitetut kappaleet ovat perinteisiä, mutta edes tuttu Hiljainen suru ei aiheuta ”eivätkö ne mitään muuta löytäneet” -reaktiota, vaan sydämen sulattavia väreitä ja kunnioitusta: SMC on osannut tehdä rekilauluhitistä tuoreen tulkinnan. Pidän yhtyeen rouheasta soundista sekä musiikin tietynlaisesta hartaudesta. SMC on saanut pienillä sovituksellisilla asioilla musiikkiinsa koskettavaa herkkyyttä ja voimaa, mikä kietoo vaippaansa. Kuulijaa herätellään välillä lennokkailla polskilla, jotka eivät kuitenkaan revi kuulijaa unimaailmasta, johon rauhalliset kappaleet ovat tuudittaneet, vaan sähköistävät sydämen sykkimään kiivaammin. Musiikki vie minut vanhaan savupirttiin, jossa hyvät ystävät keskustelevat soittimillaan ja laulullaan sydämiensä syvimmistä salaisuuksista. Arja Kangasniemi Sakari Kukko: Valo 2013 Maksetut Viulut: Maksetut viulut 2015 Suden aika: Harpuin, huiluin, kantelein 2015. V irret ovat enimmäkseen kansansävelmiä ja korvasta korvaan kulkeneita toisintoja. Yhteinen veisuu on erityisesti luterilaista uskonperintöä, ja jo Lutherista lähtien siihen on liittynyt ennakkoluulottomuus: virsitekstejä on sepitetty kaiken maailman ralleihin. Lutherin sanoittama Enkeli taivaan on siitä hyvä esimerkki: sen sävel on keskiaikaisesta kosiotanssilaulusta, josta Luther lainasi ilmaisuja myös tekstiinsä. Virsi taipuu moneen, on taipunut alusta asti. Virret ovat ihanteellista materiaalia uudelleen tulkitsijoille myös siksi, että aikain saatossa niihin on tarttunut hurskasta ja vakavaa paatosta, jonka alta voi varsin pienellä pöyhinnällä paljastua uusia puhuttelevia sävyjä. Aina ei tarvita edes sanoja. Sen on viimeksi osoittanut Sakari Kukko, jonka luotsaaman Valo-kvartetin albumi Valo taittaa tuttuja joulun ajan virsiä sielukkaaksi free jazziksi. Kokkolasta lähtöisin oleva Maksetut Viulut (kunniamaininta oivaltavasta nimestä!) kuvaa musiikkityyliään “groove folkiksi”: skandinaavinen pelimanniperinne kohtaa bossa novan, kun nuoret muusikot helisyttelevät esikoislevyllään Siionin Kannelta ja muita hengellisen musiikin mestariteoksia. Taitavan, evankeliumin iloa pulppuavan soiton ja laulun taustalla voi aistia vakaumuksen syvän rintabordunan. Itse jättäisin cha cha chan vähän vähemmälle — se tuntuu aluksi hauskalta, mutta useamman kuuntelukerran jälkeen raikkaus katoaa — ja etsiytyisin yhtä ennakkoluulottomasti yhä syvemmälle pohjoismaiseen musiikkiperinteeseen. Lauluyhtye Suden aika teki muutama vuosi sitten Tellu Turkan kanssa komean levyllisen körttiläisten Siionin virsiä. Uusi visrsilevy on tehty Tellutta ja jälki on hillitympää ja sliipatumpaa, omaan makuuni jo vähän liian suloista. Armon kerjäläisten lauluissa kun saisi kuulua vähän alamaailman vasaroiden kolketta. Levyn huippuhetki on Veera Voiman sovittama Kuin lintu lennossaan, vain 25-vuotiaana kuolleen ruotsalaisen virsirunoilijan Johan Kahlin herkkä katumusvirsi. Jaakko Heinimäki Tammer-Hanurit: Sota-ajan tunnelmissa S uomen viime sodista on jo runsas seitsemän vuosikymmentä eli liki yhden ihmiselämän verran. Sotaveteraanien keski-ikä ylittää jo reippaasti 90 vuotta, ja pikkukunnissa he ovat luettavissa yhden käden sormilla. Mutta sota-ajan laulut ovat yhä tätä päivää. Elämää juoksuhaudoissa, Kirje sieltä jostakin, Ilta skanssissa, Äänisen aallot; aina ne soivat jossakin ja mikseivät soisi: urhot menevät, mutta heidän lauluissaan säilyvät sotavuosien tunnot herkkinä ja väärentämättöminä. Sotavuosien tärkein sanoittaja Kerttu Mustonen on Suomen laiminlyödyimpiä runoilijoita, ja voi vain kysyä: Miksi? Yrjö Jylhä kirjoitti runonsa kuolemaa silmästä silmään katsoneena sotilaana, Mustonen taas kotirintaman arjen tuntojen keskeltä. Hyvä oli Jylhäkin, mutta mitä pitemmän aikaa on kulunut sodista, sitä puhuttelevimmilta tuntuu varjorinteen kukkana eläneen Mustosen iskelmärunous. Tammer-Hanurit on viidentoista kovatasoisen soittajan ja laulajan ryhmä. Sota-ajan tunnelmissa -levylle he ovat tallentaneet sotavuosien perusiskelmät lisättynä Kalervo Hämäläisen myöhemmin säveltämällä ja sanoittamalla Veteraanin iltahuudolla. Sovitukset ovat pääosin hanurin ikinuorelta mestarilta Veikko Ahvenaiselta. Tuttuja kappaleita taiten sovitettuina ja soitettuina; mitäpä tästä Tammer-Hanurien uutukaisesta muuta sanoisi. Pääsolistina on selkeä-ääninen Tuula Mäkinen. Tamperelaiset tarjoilevat perinteisen vanhan musiikin ystäville sitä, mitä he niin mielellään kuuntelevat, mutta jota radioja tv-kanavat eivät heille tänään juuri tarjoile. Seppo Kononen Ilja Kotikallio: Karmuuni lauloi Anne-Mari Kivimäki: Lakkautettu kylä Suistamolainen kansansoittaja ja tarinankertoja Ilja Kotikallio (ent. Sinda) on ollut Anne-Mari Kivimäen taiteellisen tutkimusprojektin alkulähteenä ja innoittajana. Kivimäen toimittamasta arkistomateriaalista on nyt julkaistu Karmuuni lauloi-cd, eli parhaat palat Kotikallion runsaasta ohjelmistosta. Hypnoottisen haitarinsoiton lisäksi levyltä löytyy myös taidokasta huuliharpismia ja hykerryttäviä lauluralleja. Tarinalevyä jäämme vielä odottamaan, jutunkertojan ominaisuuksista kertovat muutamat kumisevat spiikit. Kivimäen Suistamo-Perinnelaboratorion kolmas albumi Lakkautettu kylä on osa soivaa valokuvanäyttelyä, joka pohtii sota-aikaa, evakkoutta ja nykytodellisuutta pienessä hylätyssä venäläisessä kylässä, jossa soi enää linnunlaulu. Hyvin nykysukupolveakin koskettava siirtolaisuus ja menneisyyden kaikujen pysähtynyt tunnelma soi järkyttyneissä tulkinnoissa sota-ajan tunnetuimmista lauluista. Levyn päättää toiveikas Rauha ja hiljaisuus: soiko seuraavaksi jokin Kotikallion mahtavista lauluista vai pääseekö perinnelaboratorioon joku mukaansa tempaavista tarinoista? Pia Rask
• 43 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 Okra Playground: Turmio Kuusihenkinen Okra Playground on helsinkiläinen huipputaitava nykykansanmusiikkiyhtye, jonka sävelmaailma on jotain, jota voisi kuvailla ehkäpä päivitetyksi perinnetietoudeksi. Tai vaikkapa nykykansanmusiikiksi. Levyn alkuraita sinkoutuu kaiuttimista efektoidun kantele-helinän voimin, joka tuo mieleen Värttinäyhtyeen Ilmatar-levyn, jonka kuuntelin murrosiässä puhki. Albumi lunastaakin odotukset ja läpi levyn punaisena lankana kuuluu runolaulun ja modernien sointimaailmojen yhteiselo. Jos mm. Nylon Beatin ja Gimmelin taustavaikuttajana tunnettu Risto Asikainen olisi tuottanut Värttinää 2000-luvun taitteessa, niin lopputulos voisi olla jotain tämän kaltaista. Ajoittain konesoundien, kanteleiden ja haitarin yhteissointi tuo mieleen myös Pauliina Lerchen sooloalbumit. Edellä mainittuihin verrattuna Okra Playgroundin musiikki on hieman kompleksisempaa ja siitä kuuleekin, että yhtyeen muusikot ovat monessa liemessä marinoituja ammattilaisia. Sovitukset ovat hiotun kuuloisia ja soitto selkeää, kuten taitavilta yhtyemuusikoilta osasi odottaakin. Sävellyksellisesti populaarimusiikista luonnetta lainaavat kappaleet ovat erinomaisia ja levyn kansitekstejä tutkiessa selviääkin, että Okra Playgroundissa vaikuttaa useampikin lahjakas biisintekijä. Kaikki pelaa monella tasolla yhteen ja toivotankin hyvillä mielin yhtyeelle menestystä ja pitkää ikää. Teemu Eerola Värttinä: Viena Värttinän nykykokoonpano: laulajat Mari Kaasinen, Susan Aho ja Karoliina Kantelinen sekä soittajat Matti Kallio, Lassi Logrén ja Matti Laitinen ovat palanneet juurilleen, sekä yhtyeenä että vienankarjalaiseen runoperinteeseen. Omasta historiastaan yhtye on kierrättänyt hienosti polveilevat laulumelodiat, sovelletun kalevalamittansa ja akustisten soitinten hyvin yhteen miksatun sointikudoksen. Monet kappaleet, kuten Oi dai tai Kokko toistavat nimeään myöten vienalaisia esikuviaan ja joidenkin esiäidit saa helposti kaivettua esiin Värttinän aikaisemmasta tuotannosta (Kelo-Tammi, Karuliinan kangaspuut-Katariina), jota onkin kertynyt jo kahdentoista levyn verran. Uusia sävyjä tuovat vienankarjalainen joiku ja uusien soittajien uudet sävellykset. Vaikka pieni on kaunista ja vähälläkin voi saada paljon aikaan, on Värttinän maine ja suuruus paljolti pohjannut muhkeisiin soundeihin, tarttuvaan lyömäsoittoon ja tanssivan etnokansan villitsemiseen. Pia Rask Vilma Timonen Quartet: Drops Bafe’s Factory. MBA008 V ilma Timonen Quartetin kokoonpano on kolmannella levyllään osittain uusi. Vilma Timosen (kantele, laulu) ja Topi Korhosen (kitara, mandoliini, trumpetti) rinnalle on saatu basisti Jaakko Kämäräinen ja rumpali Tuomas Timonen. Uusi albumi Drops on soinniltaan todella miellyttävä. Ominaista juuri tälle yhtyeelle on kanteleen ja kitaran aktiivinen vuoropuhelu. Kanteleesta Timonen saa erilaisia kuulahtavia ja jatsahtavia sointeja irti, perinteisempi soittotyyli kappaleessa Basantapur on piristävä. Tällä kertaa Tuomas Timonen soittaa aika paljon cajonia, mikä antaa vähän juurevamman tunnelman kuin rumpusetti. Kuten edelliselläkin levyllä, Timosen laulu kuitenkin hiukan hämmentää, vaikka se onkin todella kaunista ja puhdasta. Parhaiten laulu toimii nimiraidalla, jossa se jättää paljon tilaa soittimille ja kommentoi välillä vähin sanoin. Kun tekstiä on enemmän, laulu kuulostaa silti melko pysähtyneeltä. Kaipaisin lauluun enemmän tarinankerrontaa, jotta tekstikin välittyisi ja värittyisi voimakkaammin. Tove Djupsjöbacka Freija: Liki Capo Records, PopUnion Oy 2015 10-vuotisjuhliaan viettävä Freija julkaisi uuden albumin lokakuussa. Yhtyeen kolmas levy jatkaa kansanlaulua ja iskelmää yhdistävällä linjalla. Edellinen levy ”SydänJuurilla” palkittiin EtnoEmmalla ja valittiin vuoden 2011 parhaaksi kansanmusiikkilevyksi. Yhtyeessä laulavat ja soittavat Maija Karhinen-Ilo, Arto Anttila, Matti Laitinen ja Lassi Logrén. Juttelin keväällä Maarit Niiniluodon kanssa, ja hän selitti, että tietyissä lauluissa soi yhteinen kansallinen muisti. Mietin silloin, että noita lauluja pitäisi tuoda enemmän esille. No nyt tämä toteutuu Freijan toimesta, uutuuslevyllä on mukana juuri tätä yhteistä muistia eli ”Vesmanviiki”, ”Petollisuus”, ”Väliaikainen”, ”Kankaan kaunis Katriina” ja ”Soittajapoika”. Lisäksi mukana on muutamia yhtyeen omia lauluja. Freija on jo vuosia ollut yksi suosikkiyhteistäni – ennen kaikkea siksi, että siinä lauletaan ja hyvin. Freijan valtti on konstailemattomuus yhdistettynä vankkaan osaamiseen. Jos pidät akustisista soittimista, tutuista vanhoista sävelmistä ja taidokkaista tulkinnoista, tässä sinulle oiva levy. Eittämättä yksi vuoden parhaista. Hannu Virtanen Halme Prospekt: Pajazzo Karmi 60, 2015 Olin lokakuussa kuuntelemassa Hepa Halmeen luotsaaman Halme Prospektin ”Pajazzo”-levyn julkistamiskonserttia. Konsertti pani taas pohtimaan musiikin luokittelua: mihin päättyy kansanmusiikki, mistä alkaa vaikkapa jazz? Vaikka Pajazzon mieltääkin lähinnä jatsiksi, syntyy tämä mielikuva ennen kaikkea instrumentaatiosta; vaihtamalla puhaltimet viuluihin ja haitariin, voisi levyn luokitellakin rohkeaksi Tsuumi Sound System -tyyppiseksi nykykansanmusiikiksi. Ja hyvin pitkälti teemojen ympärillä pysyvä yhteissoitto luo mielleyhtymän jopa JPP:n pelimannimeininkiin. Siis miksipä näin universaalia levyä ei voisi kehua myös tässä lehdessä. Löytyy levyltä muutakin liittymää kansanmusiikkiin: Tapani Varis (basso ja munniharppu) on tuttu mm. Lumisusista ja Maria Kalaniemen taustalta, ja kahdessa kappaleessa vieraileva jouhikko shamaani Pekko Käppi on tuttu monista kansanmusiikin rajoja rikkoneista produktioista. Levyn julkaisua juhlistavassa konsertissa Pekko olikin mukana kaikissa kappaleissa, mikä juurrutti musiikkia vielä levyäkin vahvemmin shamanistiseen perintöön. Shamanistista otetta löytyy kyllä lähtökohtaisesti Hepan hienoista sävellyksistäkin, puhumattakaan Edward Vesalan aikaan säeltymästä Areou/Vlor Ta –kappaleesta. Ja varsin riemastuttava on yhtyeen versio Grateful Dead –yhtyeen klassikosta Dark Star, johon jouhikko tuo aivan uuden ulottuvuuden. Eli eipä muuta kuin rohkeasti tutustumaan Halme Prospektin tuotantoon. Paul Silfverberg
• LEVYT 44 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 Ahoy: Tummahelmililja J uulia Ahon, Laura-Elina Ahon ja Eerika Grofin muodostama Ahoy on julkaissut viiden kappaleen minilevyn verran uutta laulumusiikkia, jonka juuret tuntuvat olevan etenkin countryssa ja balkanmusiikissa. Eniten tuottajankin pallilla istuneen Hannu Virtasen kynäilemät kappaleet ovat miellyttävän kuuloisia, joskin muutaman kerran sorrutaan riimittelyssä kulkemaan turhankin helposti kliseiden kautta (”minä näin aivan yllättäin” ). Tämä ei kuitenkaan onneksi häiritse kuuntelukokemusta liikaa. Pahvikotelon sisältämä informaatio jää niukaksi, mutta veikkaisin kansikuvan ja takakansitekstien perusteella, että levyllä soittavat muusikot eivät virallisesti kuulu bändiin. Taustaorkesteri koostuu kuitenkin Tuomas Logrénin ja Eero Grundströmin kaltaisista rautaisista ammattilaisista, joten ei juuri yllätä, että soitto kulkee mainiosti. Etenkin nimikappaleessa Grundströmin huuliharppusooloilu varastaa valokeilan suvereenisti. Kuulijan iloksi laulutrio hoitaa oman tonttinsa yhtä vahvasti ja levyn pääpaino pysyy laulusuorituksissa. Vajaan 15 minuutin mittaisena levy jää pintaraapaisuksi. Toivon mukaan Ahoy saa pian aikaan kokopitkän albumin verran materiaalia, tasokkuuttaan menettämättä. Antti-J. Janka-Murros The Green Hope: Love and Whiskey Salolainen The Green Hope esittelee osaamistaan kahdeksan kappaleen verran. Ja kuten yhtyeen ja levyn nimistä voi päätellä, irlantilaisissa tunnelmissa liikutaan. Virkistävästi valtaosa materiaalista on syntynyt yhtyeessä soittavan ja laulavan Arto Pasion sävelkynästä. Lyriikoissa liikutaan alkoholinhuuruisissa tunnelmissa sekä muussa perinteisessä Clancy Brothersin ja The Dublinersin kuvastossa. Suurimman osan kappaleista laulavan Pasion vahvasti suomensävytteinen englanninkieli tuottaa kuitenkin kuunteluun häiritseviä sävyjä. Kaksi kappaletta tulkitseva viulisti Jaana Virtanen selviää tästä ansasta puhtaammin paperein. Soitto kulkee pääosin sujuvasti ja etenkin Erkki Leppäkosken ja Kauko Mäntylän komppiosasto hoitaa hommansa luotettavasti alusta loppuun. Mutta mihin jäivät tyylinmukaiset joukkolaulut, harmonioilla tai ilman? Ainoastaan ”Pretty Mary” sisältää Pasion ja Virtasen yhteislaulua ja tällainen muotti tuo muuten tasaiseen tulkintaan aivan uusia värisävyjä. Levyn päättää luenta ”Whiskey in the Jar”ista. Tämä osoittautuu kaksiteräiseksi miekaksi, sillä vaikka kappaleessa soi muuta levyä vapautuneemman ja menevämmän kuuloinen TGH, jättää se samalla yhtyeen originaalimateriaalin heittämällä varjoonsa. Antti-J. Janka-Murros
• 45 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 www.datamate.fi
• 46 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 KIRJAT M enuetti on tanssi, josta on tangon ohella kirjoitettu ehkä enemmän kuin mistään muusta länsimaisesta tanssimuodosta. Tämä kertoo sen ainutlaatuisesta asemasta tanssikulttuurissa viimeisen 300 vuoden aikana. Filosofian tohtori Gunnel Biskopin kirja tarjoaa aivan uuden ja mielenkiintoisen näkökulman keskusteluun. Biskop on perehtynyt valtavaan määrään lähteitä, joita hän tarkastelee yksityiskohtaisesti analysoiden. Hän käy läpi menuettikulttuuria Ranskassa, Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa painottaen kuitenkin Pohjoismaita. Värikkään ja mukaansa tempaavan tekstin lisäksi kirjassa on monipuolinen ja laadukas kuvitus. Kirjassa näkyvät vahvasti Biskopin omat kokemukset menuetin tanssimisesta, ja lisäksi hän hyödyntää siinä tekemiään haastatteluja suomenruotsalaisilla menuettialueilla. Näin myös historiallinen materiaali herää elämään tanssina eikä pelkästään tarinoina. Punaisena lankana teoksessa onkin otsikon ajatus ”mielitanssista”, jollainen menuetti todellakin oli varsinkin muutamilla ruotsinkielisen Pohjanmaan alueilla pitkälle 1900-lukua. Mielenkiintoisia ovat myös monet henkilöhahmot, joiden kokemusten kautta tanssin vaiheet avautuvat kiehtovalla tavalla. Biskopin kirja on todellinen helmi kaikille kansantanssista ja yleensäkin tanssihistoriasta kiinnostuneille. Hän ei pelkästään käsittele tanssin esiintymistä ja muotoja, vaan hän etsii myös yhteyksiä ja analogioita erilaisten ilmiöiden välillä. Menuetin tanssiminen häissä, menuetin ja polskan yhteys tai menuetin asema eri yhteiskuntaluokkien tanssikulttuurissa saavat aivan uusia ja osin yllättäviäkin tulkintoja. Välillä tulkintojen perustelut eivät ole kaikilta osin vakuuttavia, vaan Biskop vetää mutkia suoriksi vähän liiankin rohkeasti. Toisaalta kirja onkin nähtävänä uudenlaisena ja osin poleemisenakin puheenvuorona menuetin ympärillä vuosikymmeniä käytyyn keskusteluun. Siinä ei sanota viimeistä sanaa tästä tanssien kuningattaresta, vaan se innostaa jatkamaan yhä tänä päivänäkin niin tutkimusta kuin menuetin tanssimista. Petri Hoppu Gunnel Biskop 2015: Menuetten – älsklingsdansen. Om menuetten i Norden – särskilt i Finlands svenskbygder – under trehundrafemtio år Finlands Svenska Folkdansring Maija Hapuoja: Koko kroppa laulaa Gummerus 2015 Suomenkielisiä hyviä oppaita laulamisen itseopiskeluun ei ole ollut helppo löytää. Tämän vuoden aikana on ilmestynyt kaksikin opasta täyttämään tätä aukkoa. Cathrine Sadolinin suomeksi käännettyyn Kokonaisvaltaisen äänenkäytön tekniikkaan tutustumme seuraavassa lehdessä. Nyt luomme silmäyksen – ja korvauksen – Maija Hapuojan kirjaan Koko kroppa laulaa. Hapuoja tunnetaan jazzlaulajana ja pedagogina. Hänen opissaan on ollut satoja popja jazzlaulun harrastajia ja huippuammattilaisia muun muassa Oulunkylän popja jazzkonservatoriossa sekä Jyväskylän ammattiopiston konservatoriossa. Kirja lähestyy laulunopetusta luonnollisesti siis rytmimusiikin lähtökohdista. Tämä tulee selväksi myös kirjaan liittyvien kahden cd:n kautta. Pianojazz soi ensimmäisestä hengitysharjoituksesta lähtien. Se ei ehkä olisi ollut aivan välttämätöntä. Mutta jos pianojazz ei käy hermoon, niin kirjasta ei ole kuin hyvää sanottavaa. Se on perusteellinen katsaus laulamisen elementteihin. Mihinkään ydinkohtaan ei juututa, vaan asia on tiivistetty niin, että kirja on säilynyt inhimillisen kokoisena eikä masenna massiivisuudella. Näyttävä kirja houkuttelee lukemaan ja tekemään harjoituksia. Kannessa luvataan kirjan opettavan uuden laulutekniikan. Sillä tarkoitetaan Hapuojan lanseeraamaa stretch-tekniikkaa, jonka päämääränä on vapautunut täyteläinen ääni ja laulamisen helppous. Mitään aivan mullistavaa tekniikassa ei mielestäni ole. Ulkoasu on tyylikäs ja helppolukuinen. Kirja on erinomainen osoitus siitä, että yhteistyö kannattaa: Siinä näkyy, että varsinaisen tekijän lisäksi työryhmässä on ollut taittaja, kuvittaja, nuotintaja ja toimittaja. Kirjan alkupuolella käydään läpi hengittäminen, äänenmudostusharjoitukset, laulutekniikka, rytmiset harjoitukset, esiintyminen, äänentoisto ja ääniongelmia sekä ratkaisuja niistä selviämiseen. Tämä osio sopii kaikille laulamisesta kiinnostuneille, halusipa laulaa mitä tahansa. Loppupään kolmannes on omistettu erilaisille tyyleille ja tekniikoille lähtien laulelmasta edeten rockin kautta jazziin esimerkkikappaleiden avulla. Hauskana lisänä kirjassa on muutaman eturivin tähden pienet kertomukset Maija Hapuojasta opettajana. Luonnollisesti ne ovat kiittäviä, lähes ylistäviä, mutta niiden todenperäisyyttä ei ole kirjan perusteella syytä epäillä. Huolellisesti tehty kirja on mitä mainioin lahjaidea laulamisesta innostuneille. Sauli Heikkilä Janne Ojajärvi: Huuliharppujamivihko Kansanmusiikki-instituutti 2015 Nyt jos koskaan voi aloittaa pelimanniuran yhdellä helpoimmin lähestyttävällä soittimella: diatonisella huuliharpulla, jota myös bluesharpuksi usein kutsutaan. Aikaisemmin on ilmestynyt Kyhälän ja Träskelinen Pelti polskia laulaa, jonka avulla soittimeen voi tutustua monipuolisesti. Mutta kansanmusiikin soittajan uran alkuun pääsee myös pienemmällä teoksella, Janne Ojajärven edullisella Huuliharppujamivihkolla. Ojajärvi on koonnut vihkoon kansanmusiikkijameissa usein soitettuja tuttuja kansanmusiikkikappaleita. Kappaleita on helppo lähestyä myös aloittelijana, sillä kappaleiden nuotit on kirjoitettu myös huuliharpputabulatuureina. Eli mistä huuliharpun reiästä ääni lähtee ja pitääkö imeä vai puhaltaa. Mukana on myös kolme kappaletta soitettavaksi niin, että kädessä on kaksi huuliharppua. Huuliharpun soittajat ovat suosittuja kaikkialla maailmassa kulttuurista riippumatta. Tästä on hyvä aloittaa. Sauli Heikkilä Pauli Kallio: Noin seitsemän taidetta Suuri Kurpitsa 2015 Pauli Kallio lienee suurelle yleisölle tuttu ainakin sarjakuvasta Kramppeja ja nyrjähdyksiä. Hän on tehnyt yhteistyötä useiden piirtäjien kanssa, joita tässä sarjakuvakirjassa on mukana peräti seitsemän. Sarjakuvat eivät yleensä kuulu tämän lehden aiheiden joukkoon, mutta kun yhden tarinan nimi on Eräät parhaista ystävistäni ovat kansanmuusikkoja, on teos pakko huomioida. Kansanmuusikoita käsittelevä tarina näyttää varmaankin tutulta ainakin nuorempien – noin alle viisikymppisten – kamupiireissä pyörineiden silmissä. Tarina on juhlatunnelmista huolimatta leppoisa ja melkein arkinen. Näen näisen arkisuuden sisällä on myös ajattelemisen aihetta. Kuten myös monessa muussakin kirjan tarinassa. Kirjaa voi hyvin suositella kansanmusiikista pitäville ystäville lahjaksi, sillä kansanperinnettä ja musiikkia on mukana siellä täällä. Kuvittajina Kallion kumppaneina on ollut Suomen ykkösrivin tekijöitä, joiden kaikkien tyyli on tunnistettava ja toisistaan juuri sopivasti poikkeava. Hieno kirja. Sauli Heikkilä
• 47 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 nyt kaupoissa ja netissä www.freija.fi Odotettu uutuus
• 48 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 Merkit Ansiomerkit Pöytästandaari Sari Kaipainen, Vantaa, 15.11.2015 Hopeinen ansiomerkki Antti Keipi, Vantaa 15.11.2015 Kultainen ansiomerkki Eino Logrén, Punkaharju, 26.9.2015 Kansanmusiikkiliiton kiertueet Kansanmusiikkiliiton kevään 2016 kiertueilla kuullaan seuraavia yhtyeitä: Tammikuu: Päivi Hirvonen Solo Helmikuu: Ruumiinmullat Maaliskuu: ENKEL Huhtikuu: Sami Kukka Lisätietoja yhtyeistä ja kiertuekeikoista: www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-kevat-2016 Kiertuetiedustelut: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Pauliina Pajala, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. 044 738 1933, (09) 873 1320 Samuelin Poloneesi on Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä valtakunnallinen kansanmusiikkitapahtuma, joka kuuluu talvikauden suurimpiin. Se järjestetään vuosittain eri paikkakunnilla. Vuonna 2016 Samuelin Poloneesi järjestetään 11.-13.3.2016 Kokkolassa yhteistyökumppaneina Truba ry, Keski-Pohjanmaan Konservatorio, Centria ammattikorkeakoulu, Kansanmusiikki-instituutti, Pro Kaustinen ry ja Kokkolan kaupunki. Samuelin Poloneesi kajahtaa Kokkolassa perjantaina 11.3. Konservatorion salissa keskipohjalaisten isäntiemme johdolla. Lauantaina 12.3. kansanmusiikki levittäytyy ympäri Kokkolan kaupunkia. Luvassa on muun muassa Lasten konsertti Snelmankodilla, Pelimanniparaati, Iltakonsertti ja iltakonsertin tanssijatkot Kokkolan kaupungintalon Kokkolasalissa. Sunnuntaina 13.3. on vuorossa Kansanlaulukirkko Kokkolan kirkossa, Lasten Poloneesi Näppärikurssin mainingeissa Konservatorion salissa ja Poloneesi huipentuu Kokkolasalissa pidettävään Pääjuhlaan. Tapahtumaan kuuluu lisäksi Poloneesiklubit perjantai-iltana ja lauantai-iltana sekä PR-soittoja kaupungilla. Tule esiintymään maan suurimpiin kuuluvaan kansanmusiikkitapahtumaan! Pelimanni-ilmoittautuminen tapahtumaan on alkanut (2.11.) ja jatkuu vuoden 2015 loppuun (31.12.) asti! Samuelin Poloneesin ohjelma julkistetaan tammikuussa 2016! Lisätietoja, ilmoittautumislomakkeen sekä esiintyjä-infon 2016 löydät: www.kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/ samuelinpoloneesi/esiintyjat-2016 Voit ilmoittautua myös tuottaja Pauliina Pajalalle: tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. 044 738 1933, (09) 8731320 Samuelin Poloneesi Kokkolassa 11.-13.3.2016 Ilmoittaudu mukaan! 2. Ethno Finland 4.-10.7.2016 Vihti Viime leirin tunnelmia: www.facebook.com/ethnofinland Lisää tietoa seuraavassa numerossa! Päivi Hirvonen Ruumiinmullat
• KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 Irtonumero 8 € 4 • 2015 6 Päivi Hirvonen ja Maija Kauhanen – Monta palloa ilmassa 10 Erkki Rankaviita lauloi halot pinoon ja jyvät peltoon 14 Sakari Kukko ja Piirpauke juhlatunnelm issa 32 Flamencoon mahtuu perinne ja avantgarde MUKANA PELIMANNI-LI ITE Tilaa Kansanmusiikki! Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 24 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to Tu nn us 5 3 5 3 8 1 3 VA ST A U SL Ä H ET YS Po st i m ak su m ak se ttu Jäsenedut KIRJA Airin Sävelet II (sis. cd) 28 € Nyt jäsentarjouksena vain 22,40 € CD Vidar Skrede Dynamo Band: Happy Monkey 17 € Nyt jäsentarjouksena vain 13,60 € CD JPP: Live in Duluth (sis. 2 cd) 20 € Nyt jäsentarjouksena vain 16 € Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan (www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alaennuskuponkia ”jäsenetu0415”. Etu on voimassa 28.2.2016 saakka. Voit tehdä myös tilaukset Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Kansanmusiikki on ainoa suomenkielinen lehti, jossa kerrotaan kattavasti kansanmusiikin ilmiöistä ja tekijöistä. Lehdessä on Pelimanni-liite, jossa on liiton jäsenyhdistysten kuulumisia, pelimanneja kiinnostavia aiheita ja nuottiliite. Kansanmusiikki-lehti tulee kaikille Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille. Jäseneksi pääsee liittymällä johonkin liiton jäsenyhdistyksistä tai kannatusjäseneksi suoraan Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Jos et tiedä oletko lehden tilaaja vai jäsen, soita (09) 8731 320 tai tarkista viimeksi saamasi lasku. Jos tilaat Kansanmusiikki-lehden nyt vuodeksi 2016, saat vuoden 2015 viimeisen lehden ja sen liitelevyn kaupan päälle! Jäseneksi voi liittyä myös netissä: www.kansanmusiikkiliitto.fi/liitto/liity-jaseneksi Tervetuloa Kansanmusiikki-lehden lukijaksi! Kansanmusiikkilehdelle oma kotisivu Vaikka uskomme edelleen paperilehden tarpeellisuuteen, pyrimme kasvattamaan myös nettinäkyvyyttä. Lehdelle on avattu kotisivu osoitteessa www.kansanmusiikki-lehti.fi . Sivuston päätarkoitus on toimia paperilehden tukena. Sivulla kerrotaan uusimman lehden sisällöstä ja julkaistaan myös juttuja, kuvia ja nuotteja, jotka eivät mahdu postitettavaan lehteen. Sivuston toteutti Jimmy Träskelin . Kansanmusiikki-lehden facebook-sivu jatkaa entiseen tapaan uutiskanavana. Sivu on linkitetty lehden sivustolle, jolloin uutisvirta näkyy myös siellä. Tuhannen tykkääjän raja häämöttää. Toimitus lupaa tuhannennelle tykkääjälle Kansanmusiikki-lehden t-paidan. Otamme mielellämme vastaan juttuideoita ja -ehdotuksia. Ehdottaa saa myös omaa yhtyettä jutun aiheeksi. Kaikista yhtyeistä, ilmiöistä ja esiintyjistä on mahdotonta kirjoittaa, mutta hyville tarinoille on aina tilausta. Jos haluat kirjoittaa artikkeleita tai arvostella levyjä, lähetä sähköpostia ja työnäyte. Lehteä avustetaan pääosin talkoilla, mutta harkinnan mukaan pieniä palkkioitakin voidaan maksaa. www.kansanmusiikki-lehti.fi www.facebook.com/kansanmusiikkilehti
• 50 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 Muusikko, tutkija, projektipäällikkö… mitä kaikkea toimenkuvaasi kuuluu? Olen tehnyt kolme levyä nyttemmin hiljaiseloa viettävän Vilddas-yhtyeen solistina. Tällä hetkellä toimin Saamelaisalueen Koulutuskeskuksen hallinnoiman ESRhankkeen projektipäällikkönä. Hanke toteuttaa saamelaismusiikin aikuiskoulutusta Utsjoella. Saamelaismusiikin opetukseen liittyviä projekteja olen vetänyt Saamelaiskäräjillä ja Utsjoen kunnassa vuodesta 2005 alkaen. Olen toiminut tuntiopettajana Sámi allaskuvla, Samisks Högskolessa Norjan Kautokeinossa, musiikinopettajana Utsjoen kouluissa, kuoronjohtajana, näyttelijänä, muusikkona, kanttorin sijaisena... Mikä on koulutuksesi? Olen etnomusikologi, valmistuin maisteriksi Tampereen yliopistosta. En tituleeraisi itseäni varsinaisesti tutkijaksi vaikka väitöskirjan tekemisestä haaveilenkin. Onko muusikkous verenperintöä? Nyt jo edesmennyt poromiesisäni oli kova laulamaan vaikkei tehnytkään sitä julkisesti. Äitini on opiskeluaikoinaan laulanut Kansallisoopperan kuorossa ja kuorolaulu on hänelle yhä rakas harrastus. Äidin puolelta on musikaalisuutta varmaan periytynyt. Isänisä oli kova joikaamaan. Missä vaiheessa tiesit, että haluat tehdä työtä musiikin parissa? Ensimmäisellä luokalla ollessani sanoin, että minusta tulee laulaja, näyttelijä ja opettaja. Näin on käynyt vaikka näyttelemistä en olekaan enää viime vuosina harrastanut. Minkä verran ehdit toteuttaa itseäsi muusikkona? Aika vähän. Ihan muutamia keikkoja vuodessa teen, töitä on muuten niin paljon. Mieheni on poromies ja meillä on kolme lasta, osallistumme porotöihin pitkin vuotta niin paljon kuin se on mahdollista. Olen vuosia kulkenut Norjan puolella Kautokeinossa opettamassa Saamelaisessa korkeakoulussa, reissutyö vie vielä loputkin ns. vapaa-ajasta. Miten saamelaisten perinnemusiikki voi nykyään? Se vaihtelee alueittain. On seutuja, joilla perinnemusiikki voi hyvin ja toisaalla taas osaajista on huutava pula. Suurin huoli minulla on kolttasaamelaisten leudd´musiikista , sen taitajia on enää vain muutama joskin nuorten parissa on alkanut herätä kiinnostus katoavaa musiikkiperinnettä kohtaan. Ja nuoria osaajia on nousussa ja lapsetkin saavat leudd´-opetusta ainakin Sevettijärvellä. Perinteisen joiun asema on tärkeä pohjoissaamelaisessa kulttuurissa ja sitä pyritään tukemaan esim. kouluopetuksen avulla. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, että saamelainen perinnemusiikki säilyy tuleville polville. Tänä vuonna alkoi saamelaismusiikin aikuiskoulutus 2,5-vuotisena hankkeena. Mitä odotat siltä? Koulutus käynnistyi elokuun puolessa välissä. Meillä on 11 opiskelijaa ja kaksi opettajaa, satunnaisesti käytetään myös tuntiopettajia. Koulutus on valtava haaste ja suuri mahdollisuus. Meillä on ollut mielenkiintoinen matka opiskelijoiden kanssa jo nyt ja kesäkuun alkuun saakka jatketaan. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tällainen koulutus järjestetään, paineet onnistumiseen ovat kovat, mutta koetan olla ajattelematta sitä ja elää päivän kerrallaan. Opiskelijat ovat ihania, motivoituneita ja omalla tavallaan lahjakkaita jokainen. Suomenruotsalaisten keskuudessa tuntuu olevan suhteellisesti huomattavasti enemmän kiinnostusta omaan kulttuuriperinteeseen kuin valtaväestöllä. Mikä on tilanne saamelaisten keskuudessa? Saamelaiset ovat hyvin sukurakkaita ja sukutietoisia. Perinteiset käsityöt, elinkeinot ovat yhä elävää kulttuuria. Saamelainen perinnemusiikki on yksi tärkeistä kulttuurillisista tunnuksista saamenpukujen ja saamenkielen ohella. Kuinka paljon on valtakunnan rajat ylittävää yhteistyötä? Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa elävät pohjoissaamelaiset puhuvat samaa kieltä ja myös joikuperinne on alueelliset erot huomioiden sama. Valtakuntien rajat ylittävä yhteistyö on hyvin luontevaa ja helppoa joskin tietysti eri maiden byrokratiat ja tavat voivat aiheuttaa omat haasteensa. Hyvin usein törmää siihen, että yhteistyö vaikkapa Norjan saamelaisten kanssa on luontevampaa kuin suomalaisten kanssa. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Annukka Hirvasvuopio-Laiti Annukka Hirvasvopio-Laiti Projektipäällikkö Saamelaismusiikin aikuiskoulutushankkeessa toimipaikka: Utsjoki Syntynyt: 13.6.1973 Kotipaikka: Utsjoki Koulutus: FM Haastattelu: Sauli Heikkilä U lla Is ot al o
• Kansanmusiikki CD 9 -levyn sisältö 1. Näppärit 2015: Ne Sibeliuksen sinfoniat (4´06) säv. Aili Järvelä, san. Mauno Järvelä. Julkaistu levyllä Näppärit 2015: Tule kanssani Ainolaan. Julkaisija: Näppärit 2015 Mauno Järvelä kertoo kappaleen synnystä näin: Länsi-Helsingin musiikkiopisto tilasi Näppärikurssin syyskuun alkuun 2015. Rehtori Riitta Poutanen pyysi, että ohjelmassa olisi myös Sibelius-aiheinen kappale. Teksti alkoi muotoutua, ideana Kari Suomalaisen piirros, joka yhdisti Sibeliuksen 7 sinfoniaa ja hänen pystyt otsaryppynsä. Kun sanat olivat valmiina, pyysin tytärtäni Ailia laittamaan musiikit kohdilleen. Evästyksenä oli, että kytke Sibeliuksen sinfonia-aiheita mukaan. Ja kuudennesta sinfoniasta ne tutut aiheet lopulta löytyivät. Laulu oli valmiina jo juhlavuoden ekalla kurssilla Kokkolassa, missä se sai myös kantaesityksensä. Sen päin sitä on veivattu kaikilla Näppärikursseilla ja lisäksi monet tahot ovat ponganneet materiaalin netistä ja esittäneet. Tuhannet lapset tietävät laulun kautta Sibeliuksesta enemmän kuin muuten tietäisivät, ja laulettu tekstihän jää mieliin. Yllätettiinpä tässä kesällä Kaustisen raviradalta yks laulun opetellut 7-vuotias poika selostamasta Sibeliuksen sinfonioiden tarinaa joukolle parkkiintuneita hevosmiehiä: ”Kaheksannenki kerkes tehä, mutta poltti sen, mokoma!” 2. Duo Hurme: Vieri kyynel (4´37 ) säv. Petra Poutanen, san. Petra Poutanen / trad. (Kanteletar), sov. Hanna Rajakangas. Julkaistu Duo Hurme –levyllä. Julkaisija: Duo Hurme 2015 3. Tapani Varis Collective: Karstulan pajautus (2´51) säv. trad., sov. Tapani Varis Collective. Julkaistu levyllä Tapani Varis Collective: Värisevä rauta. Julkaisija: Tapani Varis Collective 2015 4. Sami Kukka ja Teppanan veljet: Tuulen kuulen (4´39) säv. ja sov. Sami Kukka, Johannes Teppana, Rauno Teppana, san. Sami Kukka. Julkaistu levyllä Sami Kukka ja Teppanan veljet: Jouhkola. Julkaisija: Helmi Levyt 2015 5. Celenka: Ogrejalo Slantse Vuota, Vuota (6´01) säv. ja san. Emmi Kujanpää, sov. Celenka. Julkaistu levyllä Celenka. Julkaisija: Celenka 2015 6. Pohjola Project: Pajalahti I ja II (3´32) säv. Antti Pohjola, sov. Pajala, Alakotila, Pohjola. Julkaistu levyllä Pohjola Project. Julkaisija: Pilfink Records 2015 7. Marttilan PiiloPelimannit MPP: Alahärmän pojat (2´45) säv. ja san. Jussi Asu, sov. Marttilan PiiloPelimannit MPP. Julkaistu levyllä Marttilan PiiloPelimannit MPP: Hyvää iltaa Ilmajoki. Julkaisija: Marttilan PiiloPelimannit 2015 8. Valma & VarsiNaiset: Onko vielä jotain täällä? (3´32) säv. Vilma Talvitie, san. trad. & Vilma Talvitie, sov. Valma & VarsiNaiset. Julkaistu levyllä Valma & VarsiNaiset: Jalat alta. Julkaisija: Valma & VarsiNaiset 2015 9. Vestersundsby spelmän: Morgon på sälgrund (2´13) säv. R. Höglund, sov. M. Willnäs. Julkaistu levyllä Vestersundsby spelmän: Kastar loss! Julkaisija: Vestersundsby spelmän 2014 10. Heidi Kenttälä & Minsku Tammela: Lokomon palo (2´43) säv. ja san. Lars Leevi Lassila. Julkaistu levyllä Heidi Kenttälä ja Minsku Tammela: Yksitoista laulua Leevi Lassilan kustannuksella. Julkaisija: Kansanmusiikki-instituutti 2015 11. Vanhanpiian pojat: Määrittelemätön majoitus (1´14) säv. ja san. Marko Juntunen, sov. Vanhanpiian pojat. Julkaistu Vanhanpiian poikien Norja-levyllä. Julkaisija: Vanhanpiian pojat 2015 12. JPP: Kairelan poikain flikuleeri (2´02) säv. Arto Järvelä. Julkaistu JPP:n Taivaankansi – Skywire –levyllä. Julkaisija: JPP Music 2015 13. Kardemimmit: Toinen tähti (3´29) säv. Leeni Wegelius, san. trad., sov. Kardemimmit. Julkaistu Kardemimmien Onni – Happiness -levyllä. Julkaisija: Kardemimmit 2015 14. Pekko Käppi & K:H:H:L: Piika Kaarin (2´56) säv. Pekko Käppi, san. Pekko Käppi, sov. Pekko Käppi & K:H:H:L & Jani Viitanen. Julkaistu levyllä Pekko Käppi & K:H:H:L: Sanguis Meus, Mama! Julkaisija: GAEA Records 2015 15. Esko Järvelä Epic Male Band: Rye Groove (3´55) säv. Esko Järvelä, sov. Esko Järvelä Epic Male Band. Julkaistu Esko Järvelä Epic Male Band –yhtyeen Rye Groove -levyllä. Julkaisija: Esko Järvelä Epic Male Band. 2015 16. Freija: Kankaan kaunis Katriina (4 ´23) säv. trad., san. Saukki, sov. Freija. Julkaistu Freijan Liki-levyllä. Julkaisija: Capo Recods / PopUnion Oy 2015 Levyn kokonaiskesto 55:29 Kansanmusiikki KAMACD 9/2015 Raitojen työstö: Jimmy Träskelin Kansi: Sauli Heikkilä, Näppärit Sommelossa, kuva: Jorma Airola Levylle on poimittu maistiaisia vuoden 2015 uutuusäänitteiltä. Mukaan oli pujahtanut yksi viime vuodeltakin. 51 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015
• KEIKAT KOULUTUKSET www.kansanmusiikki.fi www.kansanmusiikki.fi J o u l u k u u 2 1 5 Itsenäisyyspäivän juhlatanssiaiset 6.12. Turku www.rytky.fi Suomalaisen musiikin päivä 8.12. Suomi www.musiccouncil.fi Hakan 10-vuotisjuhlakiertue 8.12. Helsinki www.kulttuurikirkko.net Hakan 10-vuotisjuhlakiertue 9.12. Mäntsälä www.facebook.com/hakabook Juuri & Juuri 9.12. Helsinki www.kallionkulttuuriverkosto.fi/ teatterikallio Perinnearkkuklubi: Unaja ja Topi Saha & Valtatie 13 9.12. Helsinki www.perinnearkku.net Rahvaanmusiikin kerho: The World Mänkeri Orchestra & Unaja 10.12.Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Global Big Band ja Glomas 2nd year Masters Ensemble 10.12. Helsinki www.musiikkitalo.fi Pohjola Project & Rosenfink levynjulkaisukeikat 10.12. Kauniainen www.rosenfink.net Rautawaara-klubi: Haka & Unaja 11.12. Kokkola www.facebook.com/trubary Ringdans på Lilla Villan 12.12. Sipoo www.lillavillan.fi Hakan 10-vuotisjuhlakiertue 12.12. Seinäjoki www.facebook.com/hakabook Joulupolku Seurasaaressa 13.12. Helsinki www.joulupolku.net Hakan 10-vuotisjuhlakiertue 13.12. Alavus www.facebook.com/hakabook Perinnearkkujamit 14.12. Helsinki www.perinnearkku.net Taljanka 40 vuotta 15.12. Helsinki www.savoyteatteri.fi Ryhmä ruma: Tummia tarinoita 15.12. Helsinki www.musiikkitalo.fi Kauneimmat joululaulut 16.12. Helsinki www.uudenmaankamu.net Glomas 1st year Ensembles 17.12. Helsinki www.musiikkitalo.fi Anna Fält – suomalaismetsien taika 17.12. Helsinki www.kallionkulttuuriverkosto.fi/ teatterikallio Rajamailla: Ilo pitkästä murheesta 18.12. Helsinki www.musiikkitalo.fi Tsuumi Sound System 18.12. Helsinki www.savoyteatteri.fi Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssien kurssikonsertti ja tanssit 29.12. Orivesi www.kansanmusiikkiliitto.fi Helsinki-Cotonou Ensemble 31.12. Helsinki www.savoyteatteri.fi T a m m i k u u 2 1 6 Rosenfinks julturné 6.1. Helsinki www.rosenfink.net Folklandia Etkot -konsertti 7.1. Helsinki www.sottiisi.net Folklandia 8.–9.1. Tallink Siljan M/S Baltic Queen www.sottiisi.net Folklandia Jatkot 9.1. Helsinki www.perinnearkku.net ¡FLAMENCOS! 23.1. Helsinki www.savoyteatteri.fi Talvenselän taittajaiset 24.1. Lavia Tiina Rampa 050 308 638082 25. Haapaveden Wanhan musiikin tapahtuma 29.-31.1. Haapavesi www.haapavesifolk.com Yyterin Aallot 29.-31.1. Pori www.yyterinkylpylahotelli.fi Pre-Sibafest: Hovitanssista hoppatahtiin 29.1. Helsinki www.sibafest.fi Sibafest 30.1.-6.2. Helsinki www.sibafest.fi H e l m i k u u 2 1 6 Tanssiteatteri Tsuumi: Kake – Tiellä tähtiin 4.2. Helsinki www.tsuumi.com Iisalmen Talvipäivät 5.-7.2. Iisalmi www.yla-savo.nuorisoseurat.fi Suomen ensimmäinen kansantanssiesitys uusintana Kaivohuoneella 5.2. Helsinki www.folkdans.fi Helsingin XVIII Flamencofestivaali 6.-13.2. Helsinki www.flamenco.fi Hilpeät-Hanurit 14.2. Jämsä Antti Sulin p. 040 748 0871 Kokkolan talviharmonikka 14.-21.2. Kokkola www.talviharmonikka.com Tallari ja HääviKyllä on hääviä! 18.2. Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi M a a l i s k u u Harmonikkaristeily Turku Tukholma 6.-7.3. Turku-Tukholma www.satahamesoi.fi/risteily J o u l u k u u Oriveden kansanmusiikkikurssit 27.-30.12. Orivesi www.kansanmusiikkiliitto.fi Oriveden kansantanssikurssit varaslähtö Kansantanssin riemuvuoteen 27.-30.12. Orivesi www.nuorisoseurat.fi T a m m i k u u 2 1 6 Folkforum Itku pitkästä ilosta 8.1. Helsinki www.sottiisi.net Ylä-Savon Pelimannien kansanmusiikkikurssi I 23.1. Vieremä Kari Auvinen p. 050 535 4514 Talvenselän taittajaiset: Yhteissoittoharjoituksia 24.1. Lavia Tiina Rampa p. 050 308 6380 Vinterkursen 29.1. Orivesi www.folkdans.fi Yyterin Aallot kurssit 29.–31.1. Pori Topi Viikilä 0405070382 Kansantanssin ohjaajakoulutuksen perusopinnot 1. jakso 30.-31.1. Savitaipale www.nuorisoseurat.fi/tanssi Folkmusikkurs på Loftet i Vasa 30.-31.1.Vaasa www.spelmansforbundet.fi H e l m i k u u 33. Talvipäivien kurssit Iisalmessa 5.-7.2. Iisalmi www.yla-savo.nuorisoseurat.fi Kansantanssin ohjaaja koulutuksen perusopinnot 2. jakso 13.-14.2. Savitaipale www.nuorisoseurat.fi/tanssi Kansantanssin ohjaajakoulutuksen perusopinnot 3. jakso 27.2. Savitaipale www.nuorisoseurat.fi/tanssi M a a l i s k u u Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien Kansanmusiikin ja tanssimusiikin soittoleiri 12.3. Hauho Raimo Salmela 0440 312 214 Ilmoita tapahtumasi: info@kansanmusiikki.fi Kansanmusiikkikiertueet Unaja 6.12. Linnakallio, Talus 7.12. Eura 9.12. Helsinki* 10.12. Tampere** 11.12. Kokkola Päivi Hirvonen Solo 20.1. Helsinki* 21.1. Kokkola 26.1. Mäntyharju 28.1. Tampere** 29.1. Forssa Ruumiinmullat 9.2. Mäntyharju 10.2. Helsinki* 11.2. Tampere** 12.2. Kokkola 13.2. Kerava * Perinnearkkuklubi ** Rahvaanmusiikin kerho www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-kevat-2016 Joulukiertue: Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala 14.12. Kerava 15.12. Sipoo 16.12. Lohja 17.12. Kouvola 18.12. Mäntsälä 19.12. Lahti www.suvioskala.net