2 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 2 SISÄLTÖ 4 • 2020 17 18 10 KOLUMNISTI Annina Laaksonen Ossi Niinimäki – hymyilevä pelimanni Lahdesta. Emmi Kuittisen tie itkijäksi Persoonallinen Pelimanniyhtye: Akkapelimannit tasoittavat ukkovaltaa. Pääkirjoitus: Musiikki ja nationalismi .......................................................4 Ajassa: Irina Björklund & Pauanne .............................................................5 Esittelyssä Natalia Castrillón – Musiikin syvä vaikutus....................15 Koronan kanssa yritetään pärjätä .............................................................16 PELIMANNI-liite Kansantansseja perinteisellä ja uudella tavalla – Turun Kansantanssin Ystävät 50 vuotta ..............................................19 Uudenmaan nurkka .........................................................................................20 Nuottiliite .............................................................................................................21 Espoon pelimannit – Esbo spelmanslag 45-vuotisjuhla poikkeusoloissa ..................................................................25 Iin Laulupelimannit on virkeä 50-vuotias ..............................................26 Nivalan Pelimannit 40 vuotta ......................................................................27 Kuuden vuosikymmenen musiikkimuistoja Keski-Suomesta ............................................................27 Folkmessu Tampereella .................................................................................28 Eräs näkökulma psalmeihin ja niiden soitinmaailmaan ................28 Kuulumisia Pohjois-Savosta .........................................................................30 Antti Raekallio ja Finnforest Guerrillas: Sissit suomalaismetsissä ....32 Vuodella siirtynyt JuuriJuhla-RotFest.......................................................33 Miten kansanmusiikkia opitaan? Kansanmusiikki vapaassa sivistystyössä ................................................34 Levyt ja kirjat ......................................................................................................36 Taustapeili: Sheri Toivomäki ........................................................................40 Kansanmusiikki-lehden liitelevyn 14 sisältö ........................................41 6 A le ks an dr Iv an ov U lla N ik ul a A im o H en ti ne n
3 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 ALKUTAHDIT Käpylän musiikkiopiston kansanmusiikkieli Kamulinja on toiminut osana Käpylän musiikkiopistoa kymmenen vuotta. Syntymäpäiviä juhlittiin marraskuun alussa juhlaviikolla, joka huipentui kahteen konserttiin Etnosoi!-festivaalin Lasten Etnosoi! -tapahtumassa Malmitalolla. Konsertissa esiintyivät Kamulinjalla opiskelevat lapset ja nuoret ja ne toteutettiin kutsuvierastapahtumina, mutta striimattiin myös suurelle yleisölle. Helsingin Karjalatalolla toimiva Kamulinja syntyi kansanmusiikkiin painottuneen Kansanmusiikkiopiston ja Käpylän musiikkiopiston yhdistyessä vuonna 2010. Yhdistymisen jälkeen Kansanmusiikkiopistossa opiskelleet nuoret oppilaat pääsivät taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetussuunnitelman piiriin ja aikuisoppilaat jatkoivat opiston avoimella puolella. Tällä hetkellä Kamulinjalla opiskelee musiikkileikkikouluryhmissä noin sata alle kouluikäistä lasta, musiikkivalmennusryhmissä ja yksilöopetuksessa noin sata lasta ja nuorta sekä aikuisten avoimissa ryhmissä noin sata nuorta ja aikuista. Käpylän musiikkiopiston Kamulinjalla kymmenvuotisjuhla Hollo ja Martta palkittiin Salla Ahvenjärvestä uusi toimnnanjohtaja Haapavedelle Salla Ahvenjärvi on valittu Haapavesi Folk Music Festivalin uudeksi toiminnanjohtajaksi. Edeltävä pitkäaikainen toiminnanjohtaja Pirjo Karjalainen luovuttaa paikkansa lokakuun aikana. Ahvenjärvi luotsaa Haapavedellä myös kaksivuotista Voimaa kulttuurista -hanketta, jonka tarkoitus on vakiinnuttaa ja kehittää festivaalia. Tapahtuma sai hankkeeseen 80 000 euron Leader-rahoituksen. Ahvenjärvi on valmistunut Turun yliopistosta (FM) pääaineenaan kulttuurihistoria sekä Lapin yliopistosta pääaineenaan matkailututkimus (YTK). Hiljattain Suomeen paluumuuttanut Ahvenjärvi on koordinoinut Suomen Budapestin Instituutin FinnAgoran Finnish Film Days -elokuvafestivaalin ja tuottanut Budapestin suurimmalle animaatiofestivaalille Aniloguelle Finnish Focus -ohjelmakokonaisuuden 2017. Lisäksi Ahvenjärvi on viime vuosina kerännyt muuta kansainvälistä työkokemusta yritysmaailman tehtävistä Unkarissa ja Saksassa. Taiteellisena johtajana jatkaa Teija Niku ja folkkurssien johtajana Timo Hannula . Kesän 2020 festivaali peruttiin koronatilanteen vuoksi. Seuraava festivaali toteutetaan 32. kerran 1.-3.7.2021. Välivuoden jälkeistä festivaalia ollaan jo suunnittelemassa ja odotettavissa on jälleen laadukas ja monitaiteellinen kansainvälinen musiikkijuhla, josta Haapavesi tunnetaan. Songlines-lehti 20 vuotta Brittiläinen maailmanmusiikkilehti Songlines vietti syksyllä 20-vuotisjuhlia. Lehti ilmestyy tuhtina pakettina cd:n kanssa kymmenen kertaa vuodessa. Se on huomioinut kiitettävästi myös suomalaisia artisteja. Esimerkiksi viimeisessä numerossa oli juttu Pauanteesta ja yhteistyöstä Irina Björklundin kanssa. Yhdymme onnittelijoiden joukkoon. Etnosoi!-konserttien lisäksi juhlittiin konsertilla Koskelan kirkossa, joka on yksi musiikkiopiston vakituisista konserttipaikoista. M ai ja Se pp o Se pp o A ho Suomen Nuorisoseurat myönsi marraskuussa kulttuurisen nuorisotyön tunnustuspalkinnon Hollolan Nuorisoseuran Hollo & Martta -festivaalille. Festivaali toteutetaan loka-marraskuun vaihteessa. Tänä vuonna se pidettiin virtuaalisena ja se keräsi yli 60 000 katselukertaa ympäri maailman. Festivaalin taustajärjestö Hollolan Nuorisoseura on perustettu vuonna 1901. Ensimmäisen kerran festivaali järjestettiin vuonna 2003.
4 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 4 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS Musiikki ja nationalismi KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 4 (200) 2020 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jukka Janka-Murros ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Emmi Kuittinen, kuva: Sauli Heikkilä Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 1/21 ilmestyy 26.2. aineistot 1.2. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Jokin aika sitten luin Facebookista kansanmuusikoille suunnatun varoituksen, että äärioikeistolaiset ja jopa uusnatsistiset ryhmät ovat saattaneet mainostaa kansanmusiikkitapahtumia omilla kotisivuillaan. Tämä oli vain ajan kysymys. 1930-luvulla natsit etsivät sankarillisia arjalaisia juuria ja loivat esihistoriaa, joka sopisi heidän ihmiskuvaansa. Kiinnostus suuntautui yhtäältä Tiibetiin ja toisaalta tänne pohjoiseen. Heinrich Himmler oli erityisen innostunut runolaulusta, Kalevalasta ja kanteleesta. Tapahtumien kulusta voi lukea Heather Pringlen kirjasta Himmlerin suuri suunnitelma ja asiaan sekaantuneenYrjö von Grönhagenin kirjasta Himmlerin salaseura. Nyt eräs kiihkonationalistinen sivusto on päättänyt suojella suomalaista kulttuuria mainostamalla kansanmusiikkitapahtumia. Lähtökohta on hieman eri, mutta nationalistisesta kiihkosta on kuitenkin kysymys. Vaikka kyseessä on yksittäistapaus, kannattaa olla varuillaan. Sinällään musiikin käyttämisessä kansallisuusaatteen nostamisessa ei ole mikään uusi ilmiö. Se oli myös Suomi-nimisen valtion synnyttämisessä käytetty väline. Miksipä ei olisi ollut. Musiikilla on vahva yhteys tunteisiin. Ajatellaanpa vain, mikä voima uhkuu jalkapallojoukkueiden fanikatsomojen kannustuslauluissa. Nekin joskus purkautuvat väkivallaksi “me olemme parempia kuin nuo” -tunteen vallassa. Viime lehdessä oli Jani Koskisen kolumni siitä, miksi suomenkieli jää englannin jalkoihin eikä sitä arvosteta edes kansanmusiikkitapahtumien yhteydessä. Tämänkin kritiikin voisi ajatella liittyvän nationalismiin. Mielestäni kysymys on eri asioista. Positiivinen kansallisuustunne on kiinnostusta omiin juuriin ja oman kulttuuriperinnön vaalimista ilman vihamielisyyttä muita kulttuureja kohtaan. Ihminen on vuosituhansien ajan vaeltanut ympäri maapallon sekoitellen geenejään ja lainaillen näkemäänsä ja kuulemaansa. Oma kulttuurimmekin on monista aineksista yhdistetty cocktail. Monet jäljet ihmisen liikkeistä ovat kadonneet historian kohinaan. Vaikka paljon on saatu selville, ei vielä ole yksimielisyyttä siitäkään, missä ihmisen alkukoti on. Moniarvoisessa maailmassa on jokaisella oikeus omaan mielipiteeseen, mutta toivon, että kansallismielinen kiihkoilu jää marginaaliin ja pysyy lakiemme sallimissa puitteissa. Pidän erittäin tärkeänä, että kansanmusiikin ja kansantanssin alan toimijat tekevät selväksi, että olemme ehdottomasti tasa-arvon puolella, kannatamme moniarvoisuutta ja toivotamme tervetulleiksi eri kulttuureista omista syistään tänne muuttavat ihmiset ja heidän tuomansa vaikutteet. Maahanmuutto ja muitten kulttuurien vaikutteet eivät suomalaisuutta uhkaa. Sauli Heikkilä
AJASSA Irina Björklund & Pauanne 5 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: Irina Björklund Kuinka päädyit yhteistyöhön Pauanne-yhtyeen kanssa? Askel ei ollut suuri, koska kaikki Pauanteen jäsenet (Janne Haavisto, Kukka Lehto, Tero Pennanen) ovat jo entuudestaan oman ryhmäni jäseniä. Pauanteen synnyttyä kahden artistin yhteistyö tuntui luontevalta ratkaisulta, ja haluttiin luoda Barely Ann-Mari -albumille uusi saundi – osa Pauannetta, osa minua – ei kuitenkaan täysin tunnistettavasti kumpaakaan. Millainen maku Barely Annmari -kiertueesta jäi ja tuleeko yhteistyö jatkumaan? Stressikerroin oli korona-ajan takia korkealla. Aamulla ei usein tiedetty, päästäänkö illalla keikalle. Monet korona-pikatestit tuli ryhmän sisäisesti tehtyä, että varmistettaisiin yleisön turvallisuus. Mutta lämmin kiitos seisoi joka ilta, kun tunnolliset kansalaiset, maskit päällä ja turvavälein saapuivat paikalle. Usea keikka oli ihmetykseksemme loppuunmyyty. Olen niin iloinen että saimme tämän tehdä ja niin kiitollinen yleisöille, kun ei yksinkertaisesti tiedä, milloin seuraavan kerran saamme esiintyä. Tai millaiselta seuraava yhteistyökuvio näyttää. Odotellessa toivomme tietysti, että levy myy, sitä kun työstettiin kauan ja vaikeissa olosuhteissa. Olet kääntänyt klassikkokappaleita, soitat sahaa ja nyt kiersit kansanmusiikkikokoonpanon kanssa. Mikä muuten on suhteesi kansanmusiikkiin? Toki olen aina kuunnellut kansanmusiikkia eri puolilta maailmaa, mutta suhteeni Suomalaiseen kansanmusiikkiin on aina ollut liian laiha. Sahansoittokin on kombinaatio monen eri kulttuurin perinteitä. Sen takia tuntuikin todella raikkaalta idealta tämän uuden albumin kohdalla yhdistää voimat Pauanteen kanssa, kun keskiössä on vahvasti suomalainen nainen, Rauhantekijä AnnMari Sundell, joka työn merkeissä etsii maailman rauhaa, mutta joka samalla haluaisi vaan löytää sen oman sisäisen rauhansa tuulen pauhatessa soutuveneessä koto-Suomessa. Mitkä kappaleet ovat sahansoittosi bravuureita? Yleensä kauniit, melodiset klassikot kuten Somewhere Over the Rainbow tai Are You Lonesome Tonight toimivat parhaiten, ihan vaan pianon tai kitaran säestyksellä. Sävelsin myös kymmenisen vuotta sitten Peter Foxin kanssa oman sahainstrumentaalin, boleron nimeltä Sawlero. Toki soitin yhdellä kirkkokiertueella myös Schubertin Ave Maria:n. Pauanteen Tero onnistui murskaamaan itsetuntoni totaalisesti kysymällä että ”Mikä täällä kiertää?”! Asut nykyään maatilalla Ranskassa. Soitatko koskaan sahalla Finlandiaa synnyinmaatasi ikävöidessäsi? Kyllä se hyvä sauna tekee saman tehtävän, ja ärsyttää naapureita vähemmän... La ur a M al m iv aa ra
Yhtyeittensä ohella Emmillä on vakituinen työsuhde Vantaan kaupungilla taidepedagogina. Työ kohdistuu varhaiskasvatukseen ja päiväkoti vaihtuu vuosittain, tällä hetkellä se on Siimapuiston päiväkoti. 6 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020
7 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 E tnosoi!-festivaalin konsertissa lokakuun lopussa Helsingin Kanneltalossa vain pieni onnekas joukko naamioitunutta yleisöä pääsi tiukkojen korona-turvatoimien vuoksi todistamaan Ikuisen ikävän orkesterin esitystä. Lavalle asettui seitsemän upeaäänistä naista. Yhtye soitti ja lauloi levyllisen äänellä itkemisestä syntyneitä Emmi Kuittisen kappaleita. Konsertti oli levynjulkistuskonsertti vaikka levy ei yhteensattumien ja koronarajoitusten vuoksi mukaan ehtinytkään. Miten näin vaikuttava muusikkojoukko on päätynyt itkemään yhdessä, kun jokainen voisi yksinäänkin ottaa haltuun Kanneltalon salin? – Olin esittänyt itkuja jo joitakin vuosia ja minulle tuli voimakas halu päästä lähemmäs perinteistä kokemusta. Niin tehtiin kuolinriitti ilman vainajaa. Pyysin mukaan ihmisiä, joiden kanssa olin tehnyt töitä ja joihin luotin täysin. Kuolinriitti-esitys tehtiin Seurasaari Soi -tapahtumassa kolmepäiväisenä moniosaisena konserttina 2017 ja sen lyhyempi versio kaksipäiväisenä Sommelossa seuraavana vuonna. Esitys oli sekä tekijöille että yleisölle niin vaikuttava kokemus, että toimintaa haluttiin jatkaa vaikka rahoitusta ei juuri ollut. – Ajattelin ryhmän toimintaa alussa demokraattisena kollektiivina. Olin kuitenkin aloitteentekijä ja kaikki tulivat mukaan tapahtuman maksamalla pienellä korvauksella. Ajattelin, että on vain reilua kaikille, että otan vetovastuun ja teen kaikki järjestelyt. Kahdeksan, monessa mukana olevan taiteilijan aikataulujen yhteensovittaminen vaatii paljon työtä. Emmi ihmetteleekin, miten levynjulkistuskonserttiin saatiin niin iso joukko esiintymään. Poissa joutui olemaan vain Lotta Hagfors . Se kertonee voimakkaasta tahdosta tehdä tätä yhdessä. Emmin lisäksi mukana olivat Minsku Tammela , Heidi Haapoja-Mäkelä , Juulia Salonen , Kirsi Vinkki , Amanda Kauranne ja Mira Törmälä . Pienempi joukko ei riittänyt.– Halusin kyläyhteisön. Itkut ovat perinteisesti kollektiivinen riitti, itkijä on ikään kuin esi-itkijä, mutta kyläläiset ovat surussa mukana. Isolla joukolla yhdessä tehtyjen konserttien kokemus oli niin vahva, että eräänkin konsertin jälkeen vain seisoimme esityspaikan, Seurasaaren Halla-talon, takana ja tuijotimme toisiamme ihmetellen, mitä juuri oli tapahtunut. Esityksissä ollaan tietenkin vuorovaikutuksessa myös yleisön kanssa. Jokaisen esityksen alussa ei voi olla valmiiksi liikuttunut, mutta yleisöstä kuultu nyyhkäisy tekee tehtävänsä. Kaikki ovat yhteiseen kokemukseen valmiita, niin esiintyjä kuin yleisökin. Aina kokemus ei ole surua, itkeä voi myös onnesta. Suomessa oli suorastaan perinteenä, että itkijä teki onnitteluitkun juuri valitulle presidentille. Matjoi Plattonen itki onnittelut Relanderille ja tyttären tytär Klaudia Plattonen Paasikivelle ja Kekkoselle . Seuraavat presidentit eivät itkua saaneet, mutta Emmin aikaisempi Shamu-yhtye on itkenyt Sauli Niinistölle sekä kaikille pohjoismaiden valtionpäämiehille. Itkijän tie Emmi ei perustele itkijänä esiintymistään karjalaisilla sukujuurilla, vaikka äidinäiti on kotoisin Kannakselta ja isä Pohjois-Karjalasta. Emmin lapsuudenkoti oli Vantaalla, eikä kukaan esivanhemmista tule itkuperinteen alueilta. Silti itä ja karjalainen kultuuri on vetänyt aina puoleensa. Kotona kannustettiin musiikkiharrastukseen ja kun Kallion taidelukion musiikinopettajan laulattamat kansanlaulut viehättivät, ajatus musiikista ammattina alkoi kiehtoa. Klassinen maailma tuntui mahdottomalta ja vuoden kokemus suomenkielen opinnoista saivat Emmin vakuuttumaan, että kansanmusiikki voisi olla oikea suuntautumisvaihtoehto. Emmi haki ammattikorkeakouluun ja pääsi ykkösvaihtoehtoonsa Joensuuhun. Opintojen alku oli shokki. Emmille valkeni, että lähes kaikilla opiskelijatovereilla oli taustallaan konservatorioopintoja. Vaikka Emmi oli opiskellut pitkään klassista pianoa ja pop-jazz-laulua Vantaan musiikkiopistossa, takamatka tuntui pitkältä. Laulunopettaja Sanna Emmi Kuittisen tie itkijäksi Itkut kuuluvat monien kulttuurien musiikkiperinteeseen. Äänellä itkemisen perinne kuului Vienan Karjalan, Seesjärven ja Aunuksen Karjalan kulttuureihin. Laatokan Karjala kuului kielellisesti viimeksi mainittuun ja sieltä itkuperinne tuli evakoiden mukana Suomeen. Täällä itkettiin omien joukossa – jos ylipäänsä enää itkettiin. Haudoilla itkemistä ei enää jatkettu vanhojen kalmistojen jäätyä rajan taakse. 1990-luvulla aloitettiin kurssitoiminta ja itkut alkoivat kiinnostaa myös valtaväestöä. Joskus kuulee pohdittavan, onko äänellä itkeminen musiikkia. Emmi Kuittisen Ikuisen ikävän orkesterin konserteissa ainakin on.
8 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Kurki-Suonio vain totesi, että pitää tehdä paljon töitä. – Ja minähän tein, tokaisee Emmi painokkaasti. Siinä vaiheessa laulu oli pääaineena, eivätkä itkuvirret kiinnostaneet juuri ollenkaan. Kolmantena opiskeluvuonna Emmi oli vaihto-opiskelijana Petroskoissa kolmen kuukauden ajan. Siellä hän vakuuttui, että suomalaisugrilainen kulttuuri olisi hänen juttunsa. Valmistumisen jälkeen opinnot jatkuivat Sibelius-Akatemian historian ensimmäisessä Glomas-aineryhmässä, joka keskittyy maailmanmusiikin opiskeluun. Tutoropettaja Vilma Timonen kehotti tekemään omaa juttua, kaikkia maailmanmusiikkeja ei tarvinnut ottaa haltuun. Anna-Kaisa Liedeksen tunneilla tulivat vastaan inkeriläiset itkuvirret. Niiden lyriikat tekivät vaikutuksen. Rituaalinen näkökulma, joka oli tuntunut keinotekoiselta, oli alkanut tulla ymmärrettäväksi. Siitä alkoi itkujen tie. Suomessa oli alkanut jo 1990-luvulla itkuperinteen elvytystyö. Myöhemmin aiheesta on tehty väitöskirjoja ja Liisa Matveinen on kirjoittanut Äänellä itkemisen oppaan. Aineistoa oli saatavilla, mutta laulamaan opitaan laulamalla ja itkemään itkemällä. – Ei ollut helppoa heittäytyä itkemään yleisön eteen vastaanottoa peläten ja häpeästä kärvistellen. Mutta kun yleisö vaikuttui ja palaute oli positiivista, esiintyminen helpottui ja kerta kerralta ymmärrys syveni. Vaikka korona-syksy on ollut hiljaisempi, matkan varrella keikkoja on ollut paljon soolona, duona ja isommalla kokoonpanolla. Itkuja on yhdistetty äänimaisemiin Mikko H. Haapojan kanssa, preparoidulla pianolla improvisoituihin äänimaisemiin Project Vainiolla Ensemblen kanssa, sekä nykysirkukseen ja jopa stand-up-komiikkaan. Itku ja nauru kulkevat toki käsi kädessä, mutta miten itku toimii stand-up -komiikan kanssa? – Hyvin toimii! Jännitin ennen ensimmäistä Ilon ja surun klubia, pidetäänkö itkujanikin komiikkana ja parodiana. Mutta yleisö myötäeli ihanasti, ja sekä itkuvirret että stand up saivat uutta yleisöä. Mielestäni onnistuimme tavoittamaan klubeilla tunteiden koko kirjon. Itkut nykyaikaan Suomessa on puhuttu perinteisesti itkuvirsistä, mutta perinteen syntysijoilla puhutaan äänellä itkemisestä, Aunuksessa luvottelusta. Itkeä voi myös kyynelillä Äänellä itkijät Karjalasta kaksivuotiaana evakkoon Suomeen 1939 saapunut Pirkko Fihlman löysi äänellä itkemisen 1990-luvun lopulla jäätyään eläkkeelle päiväkodin johtajan työstä. Aviomies Ensio oli kirjoittanut näytelmäänsä roolin itkijänaiselle ja kysynyt vaimoaan esittämään roolin. Kun Fihlman soitti äänittämänsä itkun äidilleen, äiti oli sanonut: ”Sehän on ihan kuin Outi-baba itkisi.”, omaan isoäitiinsä viitaten. Siitä alkoi vuosien opiskelu ja selvitystyö. Karjalan liiton avulla Fihlman järjesti ensimmäisen itkuvirsikukurssin ja kokosi puhujia ja kouluttajia. Mukana oli muun muassa karjalaisen kansanperinteen tutkija Aleksandra Stepanova ja kansanmuusikko Liisa Matveinen. Ensimmäiselle kurssille osallistui kolmekymmentä itkuvirsistä kiinnostunutta. Matveinen otti kurssien vetovastuun ja seuraava Ilomantsissa järjestetty kurssi herätti jo valtakunnallista kiinnostusta. Itkuvirsiperinteen elvytys lähti vauhdilla liikkeelle. Fihlman jatkoi itsekin kurssittamista. Hänen parinaan kursseilla oli toistakymmentä vuotta Tuomas Rounakari, joka teki Helsingin yliopistossa vuonna 2005 pro gradu -tutkielman Kyynelten laulu – tunne itkuvirsien luomisprosessissa ja musiikillisissa rakenteissa. Pirkko ja Ensio Fihlman perustivat Äänellä itkijät -yhdistyksen vuonna 2001. Kurssitoiminnasta tuli jokavuotinen perinne. Jäseniä yhdistyksessä on runsaat viisikymmentä ja kursseilla äänellä itkemiseen on ollut tutustumassa kahdenkymmenen vuoden aikana yli 2000 kurssilaista.
9 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Harasin vastaan, en halunnut olla myyttinen itkijänainen mutta äänellä itkemisestä on tullut vakiintunut rituaalisen itkun nimitys. Monet täkäläiset itkijät ovat itkeneet suomeksi ja voineet käsitellä itkuissaan omien tai läheisten kokemusten lisäksi kaikenlaisia yhteiskunnallisiakin tapahtumia. Niin tekee myös Emmi, mutta perinteitä vaalien. Äänellä itkemisellä kommunikoidaan tuonpuoleisen kansan eli syntysten kanssa. Vainajien kanssa kommunikoiminen vaatii puhumista vertauskuvin, heille pitää olla oma kieli. Vaikka itketään Postin johtajien suurista palkoista, kieli saattaa kuulostaa vanhahtavalta ja siinä voi olla mukana myös karjalankieltä. – Esimerkiksi rahasta puhuttaessa saatetaan puhua kopeekoista ja pennosista, näin säilyy yhteys perinteeseen aiheesta riippumatta. Rakastan myös alkusointuisuutta ja vaalin sitä. Perinteisesti itkuja on ollut neljää lajia: hääitkuja, kuolinitkuja, sotaanlähtöitkuja ja tilapääitkuja. Kuolinitkuilla varmistetaan, että tuonelan portit ovat vainajalle auki. Rituaali-itkujen teemana on ero: niin morsian kuin sotaanlähtijäkin joutuvat lähtemään kodeistaan. Kuolinitkuissa on myös kiitositkuja, esimerkiksi kiitositku arkuntekijälle. Tilapääitkuissa aihe voi olla melkein mikä vain, aika usein itketään omasta, ystävättären tai lapsen elämästä. – En voi sanoa jakavani käsitystä kansanuskon tuonpuoleisesta. Silti teen itkut täydellä sydämellä ja sinne suunnaten täysin vakavissani. Olipa usko mikä hyvänsä, ainahan jonkinlainen tuonpuoleinen on olemassa, vaikka se olisi vain vainajan ruumiin hajoamista ja atomien palaamista luonnon kiertokulkuun. Sen kanssa on hyvä kommunikoida. Ihminen tarvitsee itkua. Sen voi panna merkille kurssien suosiostakin. Itkemisestä on tullut myös hyväksyttävämpää. Television viihdeohjelmissa itketään tavan takaa ja jopa USA:n presidentin vaaliuutisoinnissa moni haastateltu kertoi itkeneensä. – Harasin alussa vastaan, en halunnut olla myyttinen itkijänainen. Nyt olen sinut sen kanssa, että minä olen itkijä. Itkijän ura onkin nyt keskiössä, mutta esimerkiksi Hertta-trio Juulia Salosen ja Mira Törmälän kanssa saa odottaa ensi vuotta. Kaikkea ei ehdi tekemään, vaikka kuinka kiinnostaisi. Pajolaine-duo Minsku Tammelan kanssa sen sijaan on aktiivinen. Se tekee parhaillaan musiikkia sata vuotta täyttävään mykkäelokuvaan Karjalan hääperinteistä. Elokuvan uusi ensiilta on vuoden päästä syyskuussa. Myös Ikuisen ikävän orkesterin tuleva toiminta on joskus mielessä. – Kaikkien aikataulujen yhteensovittaminen ja suuren joukon tarvitsemat järjestelyt vievät voimia ja monta kertaa mietin, että ”ei ikinä enää”. Mutta onnistuneen keikan jälkeen hierotaan sitten käsiä yhteen ja kysytään yhteen ääneen, että ”mitä seuraavaksi”! Joukossa tiivistyvät tunteet. Itku on usein läsnä, vaikkei sitä edes haettaisi. Liikututaan muiden ja omista kokemuksista tai itketään onnesta ja ilosta, mutta myös nauretaan paljon. Joskus yhtyettä kutsutaan omien joukossa myös ikuisen hepulin orkesteriksi. – Olen miettinyt, että kaiken pohjana on lopulta rakkaus. Ei ole ikävää ja surua ilman rakkautta, ei voi myötäelää ilman rakkautta. Siitä on itkuissa kysymys. Ikuisen ikävän orkesteri levynjulkaisukonsertissa Kanneltalossa Helsingissä: Minsku Tammela (vas.), Heidi Haapoja-Mäkelä, Amanda Kauranne, Emmi Kuittinen, Juulia Salonen, Kirsi Vinkki ja Mira Törmälä. Kokoonpanoon kuuluu vielä Lotta Hagfors, joka ei päässyt mukaan keikalle. A le ks an dr Iv an ov
10 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 N uottikirjan tekeminen Ossin sävelmistä on ollut suunnitelmissani käytännössä siitä saakka, kun alkuvuodesta 2013 sain suruviestin, että rakastettu pelimanni ja ystävä oli nukkunut pois kunnioitettavassa 88 vuoden iässä. Muistan heti tuolloin pohtineeni, että hänen sävellystuotantonsa täytyy kerätä talteen tuntemiltani paikallisilta muusikoilta, pelimanniryhmiltä, tanssinopettajilta ja muilta tahoilta, jotka Ossin kanssa yhteistyötä tekivät. Sävellysten keräämisessä sain apua lukemattomilta tahoilta, joista merkittävimpinä mainittakoon mestaripelimanni Aimo Mantere, Esko Kivistö ja Väinö Antila, sekä tietysti Niinimäen perikunta, joka uskoi nuottiaineiston edellä mainittujen herrojen kautta minun haltuuni. Nuottiaineisto oli sanalla sanoen valtava. Yli 2000 sävellystä ja sanoitusta, lukematon määrä transkriptioita ja sovituksia sekä erilaisia nuottivihkoja ja muistiinpanoja. Tästä alkoi seikkailu Ossi Niinimäen musiikilliseen maailmaan ja henkilöhistoriaan. Päädyin varsin nopeasti rajaamaan nuottikirjaprojektini käsittelemään vain Ossin säveltämää pelimannimusiikkia, jota löytyi yli 400 kappaletta. Koko Ossi Niinimäen nuottiarkisto on tätä kirjoitettaessa toimitettu Kansanmusiikki-instituutin arkistoon. Siellä se on tulevien tutkijoiden ja pelimannien käytettävissä ja arvoisessaan säilössä. Murroskauden pelimanni Pelimanni Ossian Alfred Niinimäki syntyi Ruovedellä syyskuun 24. päivänä 1924 kuusilapsisen perheen kuopuksena. Ossi vietti lapsuutensa Ruoveden ja Kurun kauniissa maisemissa. Ossin isä Karl Emil Niinimäki (1878–1953), tuttavallisemmin Kalle, oli pelimanni, joka hallitsi useita instrumentteja. Kallella oli hyvinkin selkeänä periaatteena, että perheen lapset aloittavat musiikkiharrastuksen. Näin myös tapahtui, ja Ossin lisäksi kaksi hänen veljistään harrasti musiikkia läpi elämänsä. Useissa Niinimäen perheja sukujuhlissa onkin kuultu veljesten yhteissoittoa vuosien varrella. Ossi tosin oli perheestään ainoa, joka loi varsinaisen uran muusikkona. Isä opetti Ossille niin viulun kuin klarinetinkin soittoa, ja Ossi esiintyi julkisesti ensimmäisen kerran jo seitsemänvuotiaana. Koulussa hän sai opetusta myös harmonin soitossa ja musiikin teorian alkeissa. Ossin setä Oskar Fredrik Niinimäki (1866–1910) palveli Venäjällä keisarin henkivartiokaartissa ja toi matkoiltaan tuliaisena harmonikan. Tätä kautta Ossi pääsi tutustumaan myöhemmällä iällään tavaramerkikseen muodostuneeseen instrumenttiin. Haitareita hänen uransa varrelle mahtui lukuisia, niin diatonisia 1ja 2-rivisiä näppäinhaitareita kuin erityisesti kromaattisia pianoharmonikkoja. Niinä aikoina, kun allekirjoittanut soitteli Ossin kanssa, löytyi hänen polveltaan useimmiten Kouvolan harmonikkatehtaan valmistama pianonäppäimin varustettu Casotto. Ossi on erinomainen esimerkki niin kutsutun tanssimusiikin murroskauden pelimannista. Isä Kalle oli vielä selkeästi Hannu Kella Ossi Niinimäki – hymyilevä pelimanni Lahdesta Ensimmäiset kohtaamiseni pelimanni Ossi Niinimäen kanssa ajoittuvat 1980-luvun puolivälin tienoille, kun noin kymmenvuotiaana harmonikansoittajana ajauduin säestämään Hollolan nuorisoseuran tanssiryhmiä. Ossi oli luotettava ja varma säestäjä, jolta sain usein kipeästi kaipaamani nuotit kulloinkin säestettäviin kappaleisiin. Hän myös isällisesti ohjeisti tempojen ja muiden yksityiskohtien kanssa tuolloin vielä varsin epävarmaa pelimanninalkua. Mieleeni on erityisesti painunut Ossin aina hyväntuulinen ja kohtelias luonne sekä erinomaiset nuotinkirjoittajan taidot. A im o H en ti ne n
11 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 pelimannikauden muusikko, joka soitti nurkkatai siltatansseja ja häitä ja jonka ohjelmisto koostui polkista, polskista, jenkoista, valsseista ja menueteista. Nykypäivänä hänet mainittaisiin selkeästi pelimanniksi. Ossi taas eli nuoruutensa aikana, jolloin ulkomailta saapunut uusi tanssija iskelmämusiikki valtasi alaa ja erilaiset vaikutteet aina jazzrytmejä myöten rantautuivat Suomeen. Niinpä hänen säveltuotannostaan suuri osa on tuon ajan uudempaa tanssimusiikkia, kuten tangoja, fokseja, sambaa ja hitaita valsseja. 1970-luvulla alkanut kansanmusiikin uusi tuleminen nosti pelimannimusiikin kuitenkin takaisin muotiin. Niinpä Ossin sävellystuotannossa tämäkin tyyli on vahvasti edustettuna. Tanssimusiikkia hän ei kuitenkaan koskaan hylännyt. Halu kehittää itseään muusikkona käy ilmi Ossin voimakkaasta innosta kouluttautua musiikin saralla. Hän olikin aikalaistensa joukossa harvinainen muusikko hallitsemalla varsin suvereenisti nuotinkirjoitustaidon. Tämä ei ollut 1950-luvun Suomessa mikään itsestäänselvyys ammattimuusikoiden, saati sitten pelimannien keskuudessa, ja oppiminen vaati voimakasta tahtoa ja halua oppia uutta. Omien havaintojeni ja tekemieni haastattelujen pohjalta voin todeta, että Ossilla oli hämmästyttävä kyky kirjoittaa nuotille lähes mikä tahansa kuulemansa melodia kertakuulemalta. Ei ollut yksi eikä kaksi ulkomaanmatkaa tai festivaalia, joilla hän kirjoitteli konserteissa ja jameissa kuulemiaan melodioita muistiin mahdollista tulevaa käyttöä varten. Etelä-Hämeen luottopelimanni Koulutuksensa myötä Ossista kehittyi vuosien saatossa Lahden ja Etelä-Hämeen alueella myös tunnustettu ja pidetty esiintyjä ja opettaja, joka opetti niin yksityisoppilaita kuin yhtyeitä, harrasteryhmiä ja kansalaisopiston ryhmiä sekä toimi kouluttajana ja ohjaajana lukemattomissa koulutustapahtumissa. Hänellä riitti vientiä esiintymisissä ympäri Etelä-Hämeen, ja hän oli tuttu näky pelimannipiireissä Lahden lisäksi muun muassa Nastolassa, Padasjoella, Hollolassa ja Harjulassa. Hän toimi myös usein erilaisten kilpailuiden tuomarina ja otti vastaan pelimannimerkkisuorituksia. Tanssikeikkojen ja opetustyön ohessa varmasti näkyvimmät työnsä Ossi teki kansantanssiryhmien säestäjänä ja myöhemmin myös kansantanssiteosten säveltäjänä. Hän aloitti 1970-luvun alussa niin Lahden tanhuajien kuin Hollolan nuorisoseurankin ryhmien parissa, ja jatkoi tässä tehtävässä pitkälle 2000-luvun puolelle. Lopulta hänestä tuli koko Lahden alueen luotetuin ja käytetyin pelimanni kansantanssiryhmien parissa. Hänen tunnetuimmat sävellyksensä ovat perua noilta ajoilta ja erityisesti pitkäaikaisesta yhteistyöstä koreografi Hannu Nipulin kanssa. Nipulin koreografioimat ja Ossin säveltämät ja/tai sovittamat tanssiteokset kuten Punapaulat, Leikisti, Kun yritin ja erityisesti viimeksi mainitun lopussa kuultu Avokatrilli ovatkin vakiinnuttaneet paikkansa suomalaisten kansantanssiryhmien vakio-ohjelmistossa. Nipulin ja Niinimäen yhteistyön voidaan sanoa elävöittäneen ja rikastuttaneen merkittävästi koko suomalaista kansantanssia. Kaikissa tekemissäni haastatteluissa korostuu Ossin aina iloinen ja kohtelias persoona. Hän huomioi aina kanssaihmisensä, oli kotonaan missä tahansa seurueessa, eikä parempaa tarinankertojaa voinut kuvitella. Usein hän väritti tarinoitaan musiikkiesityksillä kulloinkin mukana kulkeneella soittimella. Ossilla oli useita hyviä ja pitkäaikaisia soittokavereita Lahden seudulla. Etelä-Hämeen kansanmusiikin ystävät, Nastolan Pelimannit ja lukemattomat muut soittoporukat olivat hänelle hyvin läheisiä. Myös Pohjanmaalla hänellä oli laaja piiri soittokavereita. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat olivat Ossille jokavuotinen odotettu vierailukohde, jossa hän tapasi ystäviään yhteissoiton merkeissä. Kaustisella hän myös tapasi 1970-luvun alussa ensimmäisen kerran mestaripelimanni ja huuliharpputaituri Aimo Mantereen , josta tuli hänen läheisimpiä soittokavereitaan ja ystäviään yli neljän vuosikymmenen ajaksi. Ossi sai elää terveenä suurimman osan elämästään, ja hän olikin tuttu näky esiintymislavoilla vielä yli kahdeksankymmenen vuoden iässä. Sävellystyötäänkin hän jatkoi aina 2000-luvulle saakka. Aimo Mantere (vas.) ja Ossi Niinimäki huuliharppuineen kilpailumatkalla vuosituhannen alkupuolella. Ossi Niinimäki poseeraa vuonna 1950. O ss i N iin im äe n ko ti al bu m is ta O ss i N iin im äe n ko ti al bu m is ta
12 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Tarja Merivirta laulattaa etäyhteydellä seniorikeskuksen asukkaita Kansanmusiikin ja kansantanssin Edistämiskeskus järjesti yhteistyössä Kansanmusiikki-instituutin kanssa kesällä ja syksyllä kaksi verkkoseminaaria eli webinaaria, joissa käsiteltiin alamme tulevaisuudennäkymiä. Missä menee Visio2025 -webinaari järjestettiin osana VirtuaaliKaustinen-tapahtumaa 17. heinäkuuta ja Kansanmusiikin ja kansantanssin strategiat -webinaari 30. lokakuuta. Pohjana webinaareille oli tammikuussa 2018 julkaistu Kansanmusiikin ja kansantanssin kulttuuripoliittinen tavoiteohjelma Visio 2025. Siinä esitetään jo vuonna 2014 käynnistetyn laajan yhteisen työskentelyn pohjalta synnytetyt alan yhteinen visio ja osa-aluekohtaiset visiot. Kesän ja syksyn webinaareissa pohdittiin, mitä visioista on toteutunut ja mitkä osa-alueet vaativat vielä lisätarkastelua, toimenpiteitä tai vision päivittämistä. Ensimmäisessä webinaarissa todettiin, että Visio2025 on edelleen ajankohtainen ja pääpiirteiltään oikeansuuntainen, mutta hyvin yleisluontoisena katsauksena sen koettiin olevan rajallinen. Pidettiin tärkeänä, että vision pohjalta peilattaisiin eri toimijoiden erillisiä strategioita; visiopaperin tulisi olla ylätason innoittaja osa-alueja toimijakohtaiseen strategiseen suunnitteluun ja käytännön toimintaan. Tältä pohjalta jälkimmäisen webinaarin aiheeksi valittiin strategiatyö eri organisaatioissa. Tapausesimerkkeinä kuultiin strategiatyöstä Suomen Nuorisoseuroissa sekä Sibelius-Akatemiassa. Webinaarit keräsivät osallistujia mukavasti ja monipuolisesti kentän eri laidoilta, ja keskustelu oli aktiivista ja hedelmällistä. Yhteiselle alan tulevaisuudentarkastelulle todettiin olevan edelleen tarvetta. Alunperinkin dynaamiseksi ja päivittyväksi suunniteltu visio vaatii jatkuvaa tarkastelua eri näkökulmista. Koko kentän yhteistä tulevaisuustyötä päätettiinkin jatkaa edelleen FolkForum-seminaarissa ensi vuonna. Tallenteet kummastakin webinaarista ovat Kansanmusiikki-instituutin Youtubekanavalla. Matti Hakamäki – työ jatkuu webinaareissa T arja Merivirralla on pitkä kokemus laulattamisesta palvelutaloissa. Korona-aikana on pitänyt etsiä uusia toimintamuotoja ja syksyllä on kokeiltu pari kertaa laulattamista Helsingin Myllypuron seniorikeskuksen asiakkaiden kanssa. Tarjalla on hyvä kannettava tietokone, ja Myllypurossa tietokoneeseen on liitetty iso näyttö ja ulkoinen kaiutin. Ohjelmistona on Teams, jota käytetään laajasti myös etäkokouksissa. Mikrofoni vastaanottajien päässä mykistetään laulun ajaksi, jolloin viive ei haittaa, mutta laulujen välissä se avataan, jotta voidaan keskustella. Kokemukset ovat olleet hyviä. – On ollut hieno nähdä, kuinka osa asukkaista laulaa mukana ja katsoo välillä minua tarkasti. Yhteys toimii teknisesti ja henkisesti, vaikka aluksi pelkäsin, että tilanne on liian outo ja kylmä, Tarja kertoo. Ainoa hankaluus on ollut, että Tarja kertoo tottuneensa katsomaan yleisöön ja nyt pitäisi katsoa tietokoneen kameraan. Tuttu ilmiö jokaiselle näköpuheluita puhuneelle. Ohjelmisto poimitaan kahdesta laulukirjasta, joissa sanat ovat isolla fontilla. Niissä on kolmesataa laulua iskelmistä kansanlauluihin ja merimieslauluihin. Lauluja, jotka ovat monelle ikäihmiselle olleet osa nuoruutta. Myllypuron seniorikeskuksen johtaja Mari Sairanen kertoo, että asukkaat olivat hyvin mukana, lauloivat ja antoivat hyvää palauttetta yhteislauluhetken jälkeen. – Tarjalla on kyky luoda yhteys asukkaisiin myös ruudun välityksellä. Toki tätä varmasti helpottaa se, että Tarja tuntee asukkaita ja myös osa asukkaista varmasti tunnistaa Tarjan. Mari Sairasen mukaan monet eivät katso laulajaa, vaan lukevat sanoja. – Tämä on kuitenkin vuorovaikutteisempi tapa kuin laulaa cd:n ja laulukirjan avulla. Etälauluja on laulettu myös kotona asuvien iäkkäiden kuntalaisten kanssa sosiaaliohjaajan ja sairaalapapin toimesta. Myös ne ovat olleet suosittuja ja haluttuja ryhmiä.Tarja Merivirta ei ole aktiivisesti laajentamassa toimintaa, vaan jatkaa muutaman kerran laulattamista Myllypuroon ja katsoo, lähteekö sana kiertämään. – Mukavaahan se olisi. Nyt joulun tullessa siihen olisi valmiina tekemäni Laulun iloa – Joulun lumoa -yhteislaulaulupaketti, jossa on toista sataa joululaulua. Sen avulla voivat hoitajatkin laulattaa koko joulun tienoon helposti. lauluniloa.fi Sauli Heikkilä Sosiaaliohjaaja Marikka Ombima laulattaa etäyhteydellä kotona asuvia iäkkäitä helsinkiläisiä Musakammari -ryhmässä.
13 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Kaustisella elettiin illansuussa 12. syyskuuta jännittäviä hetkiä. Maunon makasiinilla oli alkamaisillaan ensimmäinen pizzamerkkien suoritustilaisuus paikallisten mestaripelimannien arvioidessa nuoremman pelimannipolven saavutuksia kaustislaisen pelimannimusiikin parissa. Jokainen kansanmusiikin alan toimija on varmasti joutunut miettimään, miten oman alueen soittoperinne siirretään seuraavan sukupolven sormiin. Tätä on pohdittu myös Kaustisen pelimanniyhdistyksessä. Päädyimme kokeilemaan konstia, jossa kotiseudun pelimannisävelmien haltuunoton lisäksi nuoret soittajat saavat myös mahansa täyteen pizzaa. Heitimme haasteen alueen yläkouluja lukioikäisille soittotunneilla käyville nuorille, sillä melodioita ei pysty ottamaan haltuun lyhyellä soittokokemuksella. Nuorten piti opetella omalla instrumentillaan kymmenen ennalta määrättyä kaustislaista sävelmää. Kun listan kappaleita oli harjoiteltu tarpeeksi omilla soittotunneilla ja näppäriharjoituksissa, sävelmät soitettiin yhdessä paikallisten mestaripelimannien kanssa. Mestaripelimannien palautteen jälkeen pelimanniyhdistys tarjosi jokaiselle haasteen suorittaneelle nuorelle pelimannille pizzan paikallisessa ravintolassa. Ensimmäisessä pizzamerkkien suoritustilaisuudessa oli paikalla 13 nuorta soittajaa soittiminaan viulu, kitara, harmooni tai kontrabasso. Nuorten suoritusta olivat tällä kertaa arvioimassa mestaripelimannit Ritva Talvitie , Kimmo Anttila , Timo Valo , Toni Uusitalo , Janne Rauma ja Mauno Järvelä . Mutta kuinka ensimmäisten pizzamerkkien suorittajille lopulta kävi? Vallan mainiosti! Kaikki soittajat olivat harjoitelleet erinomaisen ahkerasti sävelmät haltuunsa, eräs jopa neljän päivän varoitusajalla. Pizzalahjakortin lisäksi nuoret pelimannit saivat palkkioksi uurastuksestaan listan seuraavista kymmenestä opeteltavasta sävelmästä. Elina Havia Kansanmusiikki-instituutti ry. vuokrasi Kaustisella sijaitsevan Pelimannitalon lokakuun alusta alkaen. Tähän asti Instituutti on vuokrannut osaa talon yläkerrasta Tallari-yhtyeen harjoitusja toimistotilaksi sekä kellarikerroksen varastotiloja. Uudella sopimuksella koko talo siirtyy instituutin hallintaan. Kansanmusiikki-instituutin ja Pelimannitalon omistajien yhteisenä tavoitteena on kehittää Pelimannitalo vilkkaassa käytössä olevaksi kansanmusiikkitaloksi. – Vuokraamme talon, hallinnoimme ja vastaamme siitä, mutta tarkoituksenamme on jakaa talo tasa-arvoisesti kaustislaisten kansanmusiikkitoimijoiden kesken ja saada ne kokemaan talo yhteisön yhteiseksi ja omaksi tyyssijaksi organisaatiorajoista riippumatta. Asiasta on käyty alustavia keskusteluja keskeisten yhdistysten kesken, ja aloitamme tarkemman yhteisen suunnittelun mahdollisimman pian, toteaa Kansanmusiikki-instituutti ry:n hallituksen puheenjohtaja Samuli Valo . Talo tulee edelleen toimimaan myös vuokrattavana juhla-, kokousja konserttitilana. Kansanmusiikkiinstituutin varsinaiset toimitilat Kansantaiteenkeskuksessa säilyvät ennallaan. Vesa Pihlajamaa ja Jouko Pihlajamaa kertovat Pelimannitalon omistajien olevan tyytyväisiä sopimukseen. – Toiveenamme on talon ostamisesta saakka ollut tukea omalla panoksellamme kaustislaista elävää pelimanniperinnettä. Tällä järjestelyllä se varmasti toteutuu entistä paremmin. Pelimannitalon on vuodesta 2007 lähtien omistanut sijoitusyhtiö Bothi Invest. Yhtiön omistajat ovat kaustislaisia ja kaustislaistaustaisia yritysmaailman edustajia. Alunperin Vetelin Pulkkiseen noin vuonna 1800 rakennettu Pelimannitalo siirrettiin nykyiselle paikalleen ja vihittiin käyttöönsä vuonna 1974. Kansanmusiikkiinstituutti toimi talossa vuoteen 1997 asti. Talo on tunnettu Kaustisen kansanmusiikkijuhlien legendaarisimpana esiintymisfoorumina, ja siellä on äänitetty lukuisia keskeisiä kansanmusiikkilevyjä. Pelimannitalon hallinta vaihtui Kaustisen pelimanniyhdistyksen pizzamerkkihaaste Si iri V irk ka la
14 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki – huollot ja korjaukset – – viritykset uusiin ja vanhoihin soittimiin – – restauroinnit vanhoihin soittimiin – – olka ja bassoremmit – – ergonomiset PasiProlantioremmit – Naantali 10 vuotta harmonikkojen korjausta Naantalissa. Seuraa Facebookissa ja Instagramissa @hhjrmannerjo ki Jos haluat tietoa levystä tai keikoista pistä mailia tähän osoitteeseen pessi.jouste98@gmail.com ILMOITUS
15 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Sarjaa tuottaa: Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Jari Flink J os koronan aika koettelee meitä kaikkia, koettelee se eräällä tavalla kipeimmin niitä, jotka ovat todella kaukana läheisistään. Natalia on juuri päättänyt Venla Ilona Blomin Äänirajoilla-keikan Etnosoi!-festivaalilla ja iloitsee, että pitkästä aikaa hänen vanhempansa pääsivät katsomoon, tosin Kolumbian Manizalesissa. Striimauksen kautta jälleennäkeminen oli mahdollista, ja lievitti vanhempien ikävää. Talvi tuo projekteja, joista vanhempienkin olisi ilo nauttia. Pian haastattelun jälkeen Natalia Castrillón ja tanskalainen Kamilla Haugaard julkaisevat maailman musiikeista, folkista ja popista ammentavan Kaminá-duonsa ensisinglen Mem’ries . Albumi on luvassa keväällä. Joulukuun 7. Natalia astuu JazzAnti-sarjan konsertissa Helsingissä lavalle yhdessä kitaristi Jukka Kääriäisen ja perkussionisti Teemu Mustosen sekä basisti Teppo Hauta-ahon kanssa. Kolumbialaisen musiikin äärelle Natalia puolestaan rauhoittuu valmistellessaan ohjelmistoa Natalia Castrillón Projectille, jossa kumppaneina ovat Topi Korhonen (kitara, mandoliini, laulu), Sergio Castrillón (preparoitu sello, laulu), Alejandro Olarte (elektroniikka) ja Paola Guzmán (visuaalisuus). Yhteistyö kokeellisen improvisatorisen musiikin parissa Natalian veljen, Sergion kanssa on jatkuva projekti. Paljon on siis tekeillä. Toimelias Natalia sai lentävän lähdön musiikin tielle kotoaan, jossa musiikki oli läsnä aina. – Isoisäni – isäni isä oli kotikaupungissaan La Mercedissä tunnettu kansanmuusikko. Kolumbialaisen ja muun latinalaisamerikkalaisen kansanmusiikin soittoperinne arjen keskellä ja perhejuhlissa siirtyi seuraavalle sukupolvelle ja jatkuu elävänä yhä. Soittimistoon kuuluvat monet perinnesoittimet, kuten bandola, tiple, requinto-kitara ja marakassit, Natalia kertoo. Omiksi soittimikseen Natalia valikoi seitsenvuotiaana ensin kitaran ja sitten viulun. Hän myös lauloi monissa kuoroissa. 17-vuotiaana hän tutustui harppuun ja rakastui soittimeen. Klassisen musiikin parissa kului kymmenen vuotta. Natalia valmistui Caldasin yliopistosta klassinen harppu pääinstrumenttinaan. – Vuosina 2008-2015 työskentelin Fundación Nacional Batuta -ohjelmassa Manizalesissa ja Bogotássa. Kyse oli Venezuelan kuuluisan El Sisteman kaltaisesta lasten ja nuorten orkesterikoulun mallista. Työskentelin väkivaltaisuuksien vuoksi juurettomuudesta kärsivien lasten ja nuorten parissa, ja oli helppo tunnistaa musiikin merkitys sosiaalisena voimauttajana, hän kertoo. Tämänkaltaisilla projekteilla syntyy lapsille myös lisää mahdollisuuksia musiikin opiskeluun; läheskään kaikissa kouluissa musiikki ei ole oppiaine. Työskentely lasten parissa motivoi Natalia Castrillónia edelleen. Hän toimii muskariopettajana ja perusti kaksi vuotta sitten yhdessä Tomas Takolanderin ja portugalilaisen João Luísin kanssa MeNiñoslastenmusiikkiyhtyeen. Natalia Castrillón on asunut Suomessa viisi vuotta. Tänä aikana on valmistunut maisteritutkinto Sibelius-Akatemian kansainvälisestä Global Music -koulutusohjelmasta. Musiikkiteollisuuden sekä apurahajärjestelmän toimijoita Natalia kannustaa tunnistamaan maassa olevat ulkomaiset artistit entistä paremmin. Natalia nauttii monipuolisesta työskentelystä muusikoiden, tanssijoiden, runoilijoiden ja näyttelijöiden kanssa. – Näiden vuosien aikana maailma on ikäänkuin matkustanut minuun ja olen saanut valtavasti taiteellista vapautta ja tukea urani kehittämiseen niin harpistina kuin muusikkona ylipäätään. Tämä on ainutlaatuista! Musiikin syvä vaikutus Natalia Castrillón tunnetaan soolo-, duoja yhtyetyöstään Suomessa jo yli genrerajojen. Kaikessa tekemisessään hän on hyvin tietoinen siitä, miten musiikilla vaikutetaan sosiaaliseen tasa-arvoisuuteen sekä henkiseen hyvinvointiin ja miten merkityksellistä musiikki on varhaiskasvatuksessa. Näihin teemoihin hän syventyi muusikkona ja opettajana kotimaassaan Kolumbiassa, jossa pääsi toteuttamaan El Sistemaa, Venezuelasta maailmalle levinnyttä matalan kynnyksen orkesteritoimintaa. ESITTELYSSÄ NATALIA CASTRILLÓN SYNTYMÄPAIKKA: Kolumbia AMMATTI: Muusikko, muskariopettaja NYKYINEN KOTIPAIKKA: Helsinki YHTYEET: Kaminá, MeNiños, Natalia & Sergio Castrillón duo, Natalia Castrillón Project ELÄMÄN MOTTO: Tulet siksi mitä ajattelet, kutsut puoleesi sitä mitä tunnet, luot sitä mitä kuvittelet. Buddha.
16 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Koronan kanssa yritetään pärjätä Ammattilaisilta katosivat keikat Korona on vienyt 80% esiintymistilaisuuksista ja nyt yritetään tehdä muita asiaan liittyviä asioita mahdollisuuksien mukaan, mm. äänitysja nuotinkirjoitustouhuja sekä sisällöntuotantoa. Ainahan ollaan pärjätty, jos ei hyvin, niin sitten huonosti. Käyn paljon uimassa sekä metsällä – metsästämässä ja hoitamassa metsää. Arto Järvelä Koska keikkailen pääasiassa ulkomailla, melkein kaikki keikat peruuntuivat ja tulevasta ei tiedä. Nyt kalenteri ammottaa tyhjillään ja on vaikeaa ennustaa miten koko ensi vuoden kansainvälisen keikkailun käy. Olen soittanut silti paljon ja yrittänyt pitää hauskaa musiikin kanssa keksien uudenlaisia inspiraation lähteitä. Sooloartistina olen myös pystynyt lähtemään Suomessa keikalle lyhyelläkin varoajalla, mikä on tuonut iloa. Onnekseni työskentelen tällä hetkellä apurahalla, muuten en ole varma, miten selviäisin taloudellisesti. Rakastan keikkoja, keikkailemista, ihmisten kohtaamista, reissaamista ja live-musiikkia, joten elämä tuntuu nyt välillä tylsältä, yksinäiseltä ja paikalleen pysähtyneeltä. Selviytymisstrategiana minulla on ollut vertaistuki ystävien ja kollegoiden kanssa. Pidän yhteyttä puhelimitse ja käydään kahvilla, kun voidaan. Ulkoilen pävittäin. Se tuo päiviin rytmiä, koska kaikki meistä ovat tottuneet elämään tien päällä ja jo viikkotolkulla kotona oleminen on todella erikoinen tilanne jo itsessään. Tällä hetkellä suurin haaste minulle on, kun konkreettisia asioita ja tavoitteita ei oikein voi suunnitella. Siispä pitää vain jaksaa puurtaa ilman deadlineja valmistella levyä ja uusia keikkoja ja säveltää. Toisaalta, en muista milloin olisi ollut näin paljon viikonloppuja vapaalla tai näin säännöllinen elämänrytmi. Onneksi keikkaelämä on opettanut minut sietämään paljon epävarmuutta, keksimään tekemistä yksin sekä hallinnoimaan omaa aikatauluani, eli sillä saralla pärjäämisen työkalut ovat olemassa. Maija Kauhanen Soittamista kaivataan Kansanmusiikin harrastus on siirtynyt kuuntelupuolelle. Tapahtumat ja soittokeikat ovat vähentyneet ja harjoituksetkin minimoitu. Kansalaisja työväenopistojen musiikkipiirit toimivat toistaiseksi jotenkin. Palokan pelimannitalolla on pyörinyt Ennenkuulumattomat-tallennuskonsertit turvatoimien saattelemana. Yleisöä liikkuu tosi vähän. Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen 60-vuotisjuhlakonsertti pidettiin kuitenkin marraskuussa Palokan pelimannitalolla. Antti Sulin Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys Keväällä kaikki toiminta pysähtyi niin soittoharjoitusten kuin keikkojenkin osalta. VirtuaaliKaustinen aktivoi paikallisia pelimanneja jonkin verran yhteissoittoon videointihaasteen myötä, mutta isolla porukalla ei lopulta lähdetty edes siihen hommaan. Loppukesästä ja alkusyksystä uskallettiin pitää pienimuotoisia yhteissoittotilaisuuksia maskeilla ja turvaväleillä. Taiteen päivänä 23.10. soitettiin Kaustisen pelimannien keikka striimattuna Kaustisen kirkosta. Se taisi olla ensimmäinen ison porukan keikka sitten koronan tulon. Aistittavissa oli että yhteinen soittohetki tuli kaikille enemmän kuin tarpeeseen. Kovin suuria ei uskalleta suunnitella, mutta striimattavat keikat ovat lähitulevaisuudessakin todennäköisiä. Suurena haaveena on päästä ensi kesänä festareille keikoille. Elina Havia Kaustisen pelimanniyhdistys Olen itse kahdessa Turun Kansantanssin Ystävien aikuisten kansantanssiryhmässä ja ne ovat olleet tauolla loppusyksyn. Yläneen pelimannien alkusyksyn harjoitukset loppuivat osanottajien vähyyden takia. Kai syynä oli tämä tautinen aika. Veikko Lahtinen Varsinais-Suomen kansanmusiikkiyhdistys Sakarat-laulupelimanneissa on toiminut yli kolmekymmentä vuotta parinkymmenen laulajan ja viiden hengen orkesterin voimin. Nyt mukana on kuusi laulajaa ja kaksi soittajaa eli koronakato on paha. Anja Hinkkanen Uudenmaan kansanmusiikiyhdistys Musisointimme on ollut lähes nollassa pandemian alkuajoista lähtien. Täällä Pyhäjärvellä kiellettiin kaikki toriesiintymisetkin koko kesän ajalta, eikä järjestetty edes keskiviikon tori-iltoja, joissa soitimme ennen. Ainoa toiminto on Hiijjen Pelimannien karaokekerho, jota olemme Anna-Leena Järvisen kanssa vetäneet kohtalaisella menestyksellä. Väkeä on hyvin vaihtelevasti, välillä liikaa eli tupa täynnä ja välillä vain vetäjät paikalla. Pelimanniharjoituksiin olemme toki kokoontuneet aivan asiallisesti. Esko Holappa Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys Vaikka koronasta puhutaan monissa artikkeleissa, päätimme kysyä muutamalta ammattilaiselta ja harrastajalta, miten rajoitukset tuntuvat ammatin harjoittamisessa ja harrastuksessa. Kansanmusiikin ja kansantanssin vuositeema 2021: Pohjoisilla poluilla På nordliga stigar Treading northern trails Vuonna 2021 kansantanssin ja kansanmusiikin väki kulkee Pohjoisilla poluilla. Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen vuositeema haastaa alan tekijät ja kokijat tutkimaan pohjoista kulttuuria rohkeasti. Polkua voi kulkea ajassa tai paikassa – aikaa ja paikkaa voi myös vaihtaa. Kaikki alan toimijat ovat jo Pohjoisella polulla. Tutkitaan yhdessä, mitä se tarkoittaa nyt? Entä miltä se tuntuu huomenna? ”Renessanssiajan eurooppalaiset tanssit loivat Pohjoismaihin aivan omanlaisen paritanssija pelimannimusiikkikulttuurin, jonka yhdistävänä nimityksenä on Suomessa ja Ruotsissa polska, Tanskassa polsk ja Norjassa, monien muiden nimien joukossa, pols. Kansantanssialan harrastustoiminnassa pohjoismainen yhteistyö alkoi jo sata vuotta sitten, kun Tukholman Skansenilla järjestettiin ensimmäinen pohjoismainen kansantanssitapahtuma. Myös kansanmusiikissa yhteydet eri Pohjoismaiden välillä ovat olleet vilkkaat vuosikymmenten ajan, ja vaikutteita on liikkunut vapaasti yli rajojen kaikkiin suuntiin”, kuvailee Edistämiskeskuksen puheenjohtaja Petri Hoppu. Etsi oma polkusi Pohjoisten polkujen vuositeema tehdään eläväksi yhdessä – olethan mukana? Teema voi näkyä jo esimerkiksi keikkojen tai treenien ohjelmistovalinnoissa. Todennäköisesti olet jo vahvasti pohjoisella polulla. Edistämiskeskuksen lanseeraama Livelava kerryttää verkkoon näkymää kansanmusiikin ja kansantanssin kenttään. Vuonna 2021 toivotaan erityisesti näkymiä Pohjoisilta poluilta. Tule mukaan talkoisiin kerryttämään kansanmusiikin ja kansantanssin tietokantaa.
Annina Laaksonen KOLUMNI 17 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Digitanhua nuorisoseuroissa koronapolskan tahtiin Aloitin työni Suomen Nuorisoseurojen pääsihteerinä keskellä koronapandemiaa kuluvan vuoden huhtikuussa. Olin luonnollisesti kuvitellut työni alkavan täysin erilaisissa merkeissä: paikallisseuroissamme, aluetoimistoissa ja keskusseuroissa vieraillen, erilaisiin tapahtumiin osallistuen ja ihmisiä tavaten. Toisin kävi. Fyysinen toiminta jouduttiin ajamaan alas niin paikallisella, alueellisella kuin valtakunnallisella tasolla. Jouduimme siirtämään isoja tapahtumia kesältä syksyyn toivoen, että syksyllä tilanne on toinen. Toisin kävi myös syksyn osalta. Kesäkuulta lokakuulle siirtämämme SottiisiMoves 2020 – tapahtuma, johon oli koottuna niin Pispalan Sottiisi, Nuori Kulttuuri Moveskatselmus sekä Samuelin Poloneesi lukuisine oheistapahtumineen, oli tarkoitus järjestää livetapahtumana. Tapahtumaan tehtiin lopulta viisi tuotantosuunnitelmaa, puhumattakaan itse tuotantotyöstä, ja lopulta viides suunnitelma piti kutinsa: tapahtumasta tehtiin livestriimattu kokonaisuus, joka sai nimen SottiisiMoves2020 Stream. Tanssijat ja soittajat esiintyivät kameroille ja esitykset lähetettiin verkon välityksellä katselijoille kotisohvilla joko suorana lähetyksenä tai tallenteena. Striimitapahtuman yhteydessä mietimme eniten sitä, miten voimme tuoda digitaaliseen tapahtumaan sen vahvan yhteisöllisyyden hengen, mikä on kaikkien tapahtumiemme sykkivä sydän. Onko sellainen edes mahdollista digitaalisessa maailmassa? Otimme käyttöön meille varta vasten rakennetun virtuaalisen viestiseinän, jonka kautta katsojat kotisohvilta voivat osallistua tunnelmaan ja lähettää kuvia ja kommentteja tapahtumaan. Mukaan pääsi myös muita sosiaalisen median kanavia hyödyntäen. Koko viikonlopun katsojamäärä oli moninkertainen kasvokkaisen tapahtuman yleisömääriin verrattuna. Ihmiset kokoontuivat kotisohville kisakatsomoihin seuraamaan esityksiä pitkin viikonloppua. Koronapandemia on osoittautunut pikajuoksun sijaan suoranaiseksi ultrajuoksuksi. Se ei jätä meitä rauhaan vieläkään. Sen vuoksi meidän on keksittävä koko ajan uusia tapoja tehdä ja toimia, ja ennen kaikkea kannatella harrastajayhteisöjämme vaikeassa tilanteessa. Keskeisenä kansantanssin harrastusjärjestönä olemme kiinnittäneet erityistä huomiota siihen, miten harrastusmuotona, esittävänä taiteena että institutionaalisena käsitteenä kansantanssi pohjautuu erityisen vahvasti fyysiseen läsnäoloon sekä musiikin ja tanssin läheiseen dialogiin. Sen vuoksi digitaalisuus ei ole aivan yksiselitteisen helppoa. Liikekieli ja tanssien tausta nojaa yhteisöjen perinteeseen, jolloin yhdessä tanssiminen on erityisen korostunutta. Otteet ja kuviot perustuvat poikkeuksetta fyysiseen kontaktiin. Koronapandemia on haastanut meidät kaikki pohtimaan uusia tapoja tuottaa toimintaa. Uskon, että tässä kohtaa voimme myös ennen kaikkea oppia toinen toisiltamme. Seurasin ihaillen kesällä, miten Kaustisen kansanmusiikkifestivaali loikkasi digitaaliseen ympäristöön ja miten hienosti yhteisö rakentui sen ympärille. Soittotreenejä on voitu järjestää poikkeusaikana ja myös tanssi on taipunut yllättävän hyvin digitaalisiin työkaluihin. Tätä me haluamme ennen kaikkea tukea. Kuuntelin herkistyneenä SottiisiMoves 2020 Stream – tapahtuman kuvauksissa, kun Kangasalan pikkupelimannit soittivat avajaisissa esityksensä kameroille. Tunnelma oli käsin kosketeltava ja esiintymistilanne kaikin tavoin aito, vaikka yleisö olikin katsomon sijaan vastaanottimen toisessa päässä. Muistelin kaiholla omaa nuoruuttani ja aikaa, jolloin lauloin kansanmusiikkiyhtyeessä ja ajattelin, että keikathan olivat koko homman juju. Tekemisen riemu voi välittyä myös kameran kautta mutta digitaalisuus ei voi korvata täysin kasvokkaisia treenejä tai esiintymisiä. Odotan kovasti sitä hetkeä, kun pääsemme taas turvallisesti livetapahtumien äärelle. Siihen asti toivon, että kannattelemme toisiamme erilaisin tavoin, digitaalisilla alustoilla ja pienissä porukoissa. Ja nn e La ak so ne n
18 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Mistä yhtye sai alkunsa? Aikoinaan 80-luvulla oli tarve perustaa kaustislaisten naisten pelimanniyhtye, koska sellaista ei ollut vielä silloin olemassa. Yhtyeen kaikki jäsenet ovat musiikin ammattilaisia. Monen mielestä pelimanni-sana viittaa itseoppineeseen harrastajaan. Miten sinä määrittelet pelimanniuden? Joskus olen miettinyt, että näinköhän koulutus on pilannut mahdollisuuden olla oikea pelimanni. Mutta ei sellaista viitsi jäädä pitkästi murehtimaan, koska ainahan voi olla valepelimanni. Kyllähän maailmaan monenlaista musisointia mahtuu. Kaustisella ovat kyllä yleensä kaikki, enemmän tai vähemmän kouluttautuneet, sopineet aina hyvin samoihin soittoporukoihin, eikä täällä jaotella ketään sen kummemmin mihinkään ryhmiin. Omat pelimannin kriteerini ovat seuraavat: 1. Pelimannin sisällä soi aina, välillä vanhat kappaleet, välillä voi itse laittaa sävelet uuteen järjestykseen. 2. Pelimanni esiintyy aina mielellään, myös yleisön pyynnöstä huolimatta. 3. Pelimannille keikalla on tärkeintä yhteinen meininki kanssapelimannien ja yleisön kanssa, oma suoritus on sivuseikka. Monien mielestä akka on halventava nimitys. Mitä se teille tarkoittaa? Ei ollenkaan halventava, vaan sehän on Kaustisella oikeastaan arvonimi: naimisissa (tai nykyään tietysti myös kaikenlaisissa parisuhteissa) olevat naiset (vaimot) ovat meillä akkoja ja miehet ukkoja. Kun Akkapelimannit perustettiin, eivät kaikki jäsenet olleet ollenkaan akkoja, vaan vielä ihan neiti-ihmisiä. Liekö nimi ollut enne: kaikki ovat nyttemmin päässeet akoiksi. Mitä ajattelet naispelimannien asemasta klassisen ja kansanmusiikin kentillä tänä päivänä? Amanda Kauranne aloitti kansanmusiikin osalta asiasta puhumisen hienoissa radio-ohjemissaan, joissa kissa nostettiin pöydälle, ja tuotiin esille miesten suosiminen tässä(kin) genressä. Vaikuttaa siltä, että ongelmaan on tartuttu, ja naispelimanneja on tuotu näkyviksi julisteissa ja mainoksissa sekä framille esiintymään isommillekin estradeille. Klassisella puolella samanlainen naismuusikoiden ja -säveltäjien esille tuominen on nyt käynnissä. Se voisi jatkua seuraavat nelisensataa vuotta, niin ruvettaisiin olemaan tasoissa miesten kanssa. Miten usein pääsette soittamaan yhdessä? Levyntekoaikoina kokoonnuttiin usein, ja mukavaahan se oli, mutta tavallisissa oloissa ollaan enimmäkseen kesälomapelimanneja. Asumme eri puolilla Suomea, ja kaikki ovat tahoillaan kiireisiä omissa töissään. Voisi sanoa, että Kaustisen Kansanmusiikkijuhlat pitää tätä kokoonpanoa koossa, koska juhlien aikaan useimmat ulkokaustislaiset pelimannit kerääntyvät paikkakunnalle, niin myös Akkapelimannit. Miten akkapelimannit kokoavat ohjelmistonsa? Jos keritään harjoitella ennen keikkaa, niin otetaan mukaan uutta ohjelmistoa, mutta jos ei, niin mennään vanhoilla leipäheitoilla. Minun hommani on yleensä pistää ohjelma kasaan, mutta kyllä hyviä ehdotuksia tulee kaikilta yhtyeen jäseniltä. Ohjelmisto on kaustislaista pelimannija laulumusiikkia, tradikappaleita sekä edesmenneiden säveltäjämestareiden, yhtyeen jäsenien ja heidän sukulaistensa sävellyksiä. Milloin olisi toivoa nähdä yhtyeen soittavan taas julkisesti? Meillä ovat seuraavat keikat tulossa jo pian: tammikuun lopussa esiinnymme Kaustisen kamarimusiikkiviikolla osana Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin konserttia sekä Talkookonsertissa, www.kamarimusiikkiviikko.net Onko Kaustinen-levylle tulossa jatkoa? Jos löydetään sponsori, niin iliman muuta! Persoonallinen Pelimanniyhtye Akkapelimannit tasoittavat ukkovaltaa Ensimmäisen levynsä tänä vuonna julkaissut Akkapelimannit ei ole ihan tuore kokoonpano. Yhtyeen toiminta on aktiivisimmillaan kesäisin ja yhteisiä kesiä on ehtinyt kertyä jo yli kolmekymmentä. U lla N ik ul a Akkapelimannit Viulu ja laulu: Kaija Saarikettu, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian viulunsoiton professori Maria Pulakka Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin viulisti Leenakaisa Sandberg, Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin viulisti Minna Järvelä, Lahden konservatorion viulunsoitonopettaja Kreeta-Maria Kentala, freelancebarokkiviulisti Harmoni ja laulu: Merja Wirkkala, Kansallisoopperan solisti ja kanttori, eläkkeellä Harmoni: Kaarina Nisonen, Keski-Pohjanmaan konservatorion säestäjä, eläkkeellä Basso: Jaana Virkkala, Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen musiikin lehtori Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: Kreetamaria Kentala
19 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 • PELIMANNI-LIITE 19 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 4 • 2020 Leena Aho ja Mirkku Weckström K ansantanssi, eräs arvokkaimpia kulttuuriperinteitämme, on viime vuosikymmeninä kokenut välillä aallonpohjansa, mutta aina on löytynyt luovia taitajia, jotka ovat kyenneet elvyttämään tämän suomalaiseen mentaliteettiin herkästi vetoavan ilmaisumuodon. Voidaan sanoa, että Turku on toiminut merkittävänä tiennäyttäjänä, sillä vuonna 1970 perustettu Turun Kansantanssin Ystävät on onnistunut innoittamaan toimintaan mukaan yli tuhatpäisen aktiivisen jäsenistön. Nykyään Turun Kansantanssin Ystävät koostuu kolmestatoista kansantanssiryhmästä, joista yli puolet on lapsija nuorisoryhmiä. Perustajajäsenistä Leena Aho on edelleen mukana yhdistyksen pääohjaajana. Kansantanssin ohella seurassa toimivat pelimannit sekä pitsinnypläysja kansallispukukerhot. Sivujaosto Nousiaisiin syntyi vuonna 1977. Yhdistys kuuluu valtakunnalliseen Suomalaisen Kansantanssin Ystävät -yhdistykseen ja Kansantanssinuorten Liittoon. Ensimmäisen julkisen näytöksen yhdistys antoi vasta keväällä 1978 toimittuaan kahdeksan vuotta, vaikka yhdistyksen ryhmät olivat toki esiintyneet monissa tilaisuuksissa. Kaikki seuran viisisataa jäsentä eivät tuolloin mahtuneet konserttitalon näyttämölle, joten toisen puolen oli pysyttävä katsomon puolella. Jäsenmäärä kertoi harrastuksen jatkuvasta noususta. Näytöksen hyvänä tukena oli taitava pelimannija lauluryhmä, ja väriä toivat monet kauniit kansallispuvut. Kiitollinen yleisö yhtyi lopuksi laulettavaan varsinaissuomalaisten lauluun. Jo alkuaikoina toiminnasta vastasivat nuoret aktiiviset ja erityisen innostuneet asiansa osaavat henkilöt, ja yhteishenki oli hyvä. Nuorisotyöhön liitettiin pian leiritoiminta. Alkuvuosina kevätjuhlat olivat illanviettoja, joihin osallistuivat kaikenikäiset. Illanvietot aloitettiin aina poloneesilla, jonka jälkeen eri ryhmät esiintyivät ja lopuksi oli leikkejä ja parinvaihtotansseja. Nykyään lasten joulujuhla päättyy poloneesiin. Alusta alkaen toimintaamme ovat kuuluneet pelimannit, ja alkuvuosina jokaisella harrastusryhmällä oli oma pelimanninsa. Harrastusryhmien ja erityisesti lapsiryhmien lisääntyessä ei kaikille ollut omaa soittajaa. Toisaalta lasten kanssa harjoiteltiin alkeita aina vain uudelleen ja uudelleen, mutta nuorten ja aikuisten ryhmien ohjelmisto tarjosi myös pelimanneille haasteita. Pelimannit ovat aina tehneet runsaasti yhteistyötä ja kokoontuneet soittamaan esimerkiksi yhdistyksen yhteisiin näytöksiin. Kansallispukujen käyttö on aina kuulunut yhdistyksemme toimintaan. Harrastajat ovat itse hankkineet tai ommelleet pukuja yhdistyksen järjestämillä kursseilla. Lasten ja nuorten vanhemmat ovat omalta osaltaan kartuttaneet yhdistyksemme puvustoa, jolloin yhdistys on maksanut tarvikkeet, vanhemmat ovat ommelleet puvut, ja lapset ja nuoret ovat saaneet käyttää pukuja, kunnes ”ovat kasvaneet niistä ulos”. Yhdistyksen jäsenet ovat aina saaneet puvun lainaksi esityksiin ja matkoille, ja puvustoon onkin kertynyt yli 400 kansallispukua. Viime vuosina yhdistys on saanut pukuja myös lahjoituksina. Turussa miehetkin ovat ommelleet kansallispukuja ja nyplänneet pitsiä. Laajaan toimintaamme ovat viikoittaisten harjoitusten lisäksi kuuluneet vuosittaiset kevätnäytökset ja muut esiintymiset. Kansainvälinen toiminta on ollut vilkasta alkuvuosista lähtien, ja ryhmät ovat osallistuneet moniin valtakunnallisiin tapahtumiin ja kilpailuihin. Kansantanssin valtakunnallisessa luokittelutapahtumassa mestaruussarjaan on luokiteltu Faartti-ryhmä vuonna 1997 ja PRO-ryhmä vuonna 2019. Muut ryhmät ovat olleet luokitteluissa valiotai taito-sarjassa. Yhdistyksessä on kansantanssin lisäksi Kansantansseja perinteisellä ja uudella tavalla Turun Kansantanssin Ystävät 50 vuotta Nuorimmat tanssijat vauhdissa joulujuhlassa... ... ja vähän vanhemmat kevätjuhlassa. Ku va t: M ar jo Ke sk ik as ta ri
20 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 20 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 ylläpidetty iltamaperinnettä, järjestetty Itsenäisyyspäivän juhlatanssiaisia ja tuotu Turkuun vanhempi-lapsi-tanhu sekä liikuntamuoto FolkJam ® . Yhdistyksemme on toiminut myös valtakunnallisten juhlien järjestäjänä Turussa. Suomalaisen Kansantanssin Ystävien kesäpäiviä on vietetty Turussa kolmasti. Yhdessä valtakunnallisten järjestöjen kanssa olemme vastanneet Nordlek 1985 -festivaalin järjestämisestä, ja alueellisten yhteistyöjärjestöjen kanssa olemme tehneet yhteisen ohjelmakokonaisuuden Kaustiselle kaksi kertaa, Turku 750 -juhlavuotena Tanssia Turulle -kokonaisuuden sekä vuoden 2017 Europeaden Turun festivaaliin Mirkku Weckströmin yhdessä Marjaana Puurtisen kanssa ideoiman Joki-Ån -tanssikokonaisuuden. Omaa kansainvälistä Tanssiva Turku -lasten ja nuorten kansantanssifestivaalia on järjestetty joka kolmas vuosi vuodesta 1991 alkaen. Vuosi 2020 on yhdistyksemme toiminnan 50-vuotisjuhlavuosi, ja juhlanäytös oli suunniteltu pidettäväksi 10.10.2020. Alkuvuodesta kohtasimme kuitenkin suuren haasteen, kun koronavirus rantautui Suomeen. Lähikontaktia piti välttää. Kaupunki perui harjoitussalivuorot loppukeväästä. Elokuussa harjoitukset aloitettiin vahvalla otteella, mutta lopulta koronatilanteen vuoksi juhlanäytös päätettiin siirtää vuoteen 2021. Meillä on Juhlat Logomossa 15.5.2021 ja tulevaisuusseminaari 16.5.2021. Juhlanäytös tulee rohkeasti rikkomaan kansantanssin ja -musiikin perinteisiä rakenteita. Nuoremmat tanssijat ovat heti innostuneet uusiin kokeiluihin, kun taas iäkkäämmät ovat ajan myötä hyväksyneet erikoisuuden. Näytös tulee puhuttamaan kansantanssiväkeä, jonka toivomme runsaasti osallistuvan niin näytökseen kuin sen yhteydessä järjestettävään tulevaisuusseminaariin. Siihen on kutsuttu kansantanssialan edustajia keskustelemaan kansantanssin ja kansantanssiharrastuksen tulevaisuudesta ja merkityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa. K oronasyksyn aikana olemme saaneet iloita onneksi myös live-tapahtumista. Espoon Pelimannien 45vuotisjuhlakausi hupentui Espoonlahden kirkon upeaan konserttiin. Espoon kirjastokiertueella marraskuussa Sellossa ja Iso Omenassa vierailevana solistina lauloi Elina Sauri . Peruuntuneitten juhlatanssiaisten sijaan Espoon Pelimannit tekivät joulumusiikkivideon, joka julkaistaan Espoon kaupungin sivuilla Lucian päivänä 13.12. Yhteistyö Espoon kaupungin kanssa on ollut juhlivalle yhtyeelle ”mannaa”. Yhdistyksemme perinteinen Aleksin Syyssoitto 10.10. onnistui kaikin turvatoimin Merimieskirkossa. Sibbo Spelmanslag, Harpolekarna, Helsingin Pelimannit, Matti Reittamo , Selja Räike ja Anneli Kammonen loivat hienon tunnelman. Hyväntekeväisyyskonsertilla tuettiin lasten syöpähoitoja ja -tutkimusta. Vantaan Pelimannit ovat yli 40 vuoden ajan olleet iso, näyttävä esiintyjäjoukko kaupungissaan. Kaamospelien juhlakonsertissa 7.11. Martinuksessa pelimannit soittivat taidolla ja kokemuksella Kaamospelien perinteisen Vantaan Sottiisin. Muina esiintyjinä kuultiin Friggin sekä Progmaticsyhtyeen musiikkia. Karjalan Nuorten Tärsky-ryhmän esitys oli moderni nykynuorten tanssi. Koska yleisömäärät ovat rajoitetut, konsertti striimattiin nettiin samoin kuin Vernissan Nordic Night 13.11. Vernissassa esiintyivät Maria Kalaniemi ja Eero Grundström Mieloyhtyeenä sekä J.P. Piirainen , Kaamospelien taiteellinen johtaja, Specialryhmänsä kanssa. Koronapandemian jatkuessa pelimannit ovat kokoontuneet innokkaasti koulutustapahtumiin. Etelän Orivesi All Stars harjoitteli pitkän viikonlopun Vuosaaren Merimieskirkon akustisesti hienossa tilassa Timo Alakotilan ja Laura Kuisman ohjauksessa. Kappaleet videoitiin opetuskäyttöön nettiin. Yhdistyksemme järjestämässä Vantaan koulutuspäivässä 7.11. ryhmät olivat täynnä. Jari Komulaisen yhtyesoitto, Lauri Keskisen ukulele ja allekirjoittaneen laulajien ohjelmistokurssi kokosivat pelimanneja Uudenmaan rajojen ulkopuoleltakin. Onnea Käpylän Musiikkiopiston Kamulinja 10 vuotta jatkuneesta mahtavasta kansanmusiikin opetustyöstä aikuisopiskelijoille!Vaikka Tampereen Sottiisi ja Poloneesitapahtumat jouduttiin tänä vuonna livenä perumaan, on elettävä toiveikkasti eteenpäin. Kansanmusiikkiliiton Päivi , Sheri ja Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen työryhmä ovat jo ideoineet kevään Samuelin Poloneesia 12.-14. maaliskuuta 2021 Helsinkiin. Ilmoittautumiset ovat käynnissä. Uudenmaan omaan Balderin salin 12.3. Iltamiin esiintyjät ilmoittautuvat allekirjoittaneelle. Pelimanniparaati on lauantaina valtakuntamme ehkä hienoimmassa salissa, Ritarihuoneella. Suomen Kansanmusiikkiliitto tekee kulttuuriyhteistyötä Kansalaisfoorumin jäsenenä Kanteleliiton ja Kansalaisareenan kanssa. Muita kumppaneitamme ovat Suomen Harrastajateatteriliitto, Nuorisoseurat, Nuorisosirkus, Puhallinorkesteriliitto ja uusimpana Kuvataidejärjestöjen Liitto. Kansalaisfoorumi tarjoaa vertaisoppimisen ja kansalaistoiminnan asiantuntemusta, koulutusta ja tukea kulttuurija kansalaisjärjestöille. Olethan maksanut järjestösi jäsenmaksun ? Pelimanniterveisin Anja Hinkkanen Uudenmaan nurkka OAS maskiharjoituksissa. Tanssijoita säestävät erikokoiset pelimanniryhmät. Tässä Leea Toivanen (vas.), Jorma Punta, Antti Järvensivu, Tommi Lehtonen. A nj a H in kk an en
23 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 • PELIMANNI-LIITE &bb c Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Gm Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï ú Cm &bb Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Gm Ïn Ï Ï Ï# Ï Ï Ï A7 Ï Ï ú D7 Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Gm &bb Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï ú Cm Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Gm &bb .. Ï# Ï Ï Ï Ï Ï Ï D7 Ï Ï ú Gm Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Gm Ï Ï Ï Ï Ï Cm Ï Ï Ï Ï D7 &bb .. Ï Ï Ï Ï Ï Gm Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï Cm Ï Ï# Ï Ï D7 Ï Ï Ï ú Gm &bb ..Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï B b Ï Ï Ï Ï Ï Ï Cm Ï Ï Ï Ï Ï Ï F Ï Ï Ï Ï Ï Ï B b Ï Ï Ï Ï Ï Ï Ï &bb .. Ï Ï Ï Ï Ï Ï Cm Ï Ï Ï Ï Ï Ï F D.C. Ï Ï ú B b Jennan pojan jenkka Säv. Kalevi Kainulainen Lapinlahtelainen mestaripelimanni Kalevi Kainulainen sai valmiiksi liki puolivuosisataa jatkuneen sävellysurakkansa, kun kymmenes ja samalla viimeinen osa hänen Sävelmiä korven kätköistä -nuottikirjojensa sarjasta valmistui vuoden 2020 kesällä. Tuttuun tapaan mukana pelimannisävelmiä, tanssija viihdekappaleita sekä hengellistä musiikkia. Kuulijat tuntevat Kainulaisen hanuristina, mutta sävellyksensä hän tekee mandoliinin avulla. Uusimmasta kokoelmasta hänen kaverinsa Kaskikuusen pelimanneista valitsivat nuottiliitteeseen iloisen Jennan pojan jenkan, jonka mestari on omistanut Jenna-tyttären pojalle.
24 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Soprani-valssi ei ole liian nopea eikä sitä kautta mahdottoman hankala, mutta antaa vähän kuitenkin haastetta pelimanneille kolmisointuarpeggioiden myötä. Kappale oli Ossi Niinimäen soittokavereiden mukaan Ossin omia suosikkeja. Hannu Kella (toim.) Hymyilevän Pelimannin nuottikirja, Ossi Niinimäen musiikkia Kansanmusiikki-instituutti 2020 Esittely sivulla 28.
25 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 • PELIMANNI-LIITE T ämä juttu kirjoitettiin jo tammikuussa 2020, jolloin koko maailman tilanne näytti aivan toiselta. Kevään 2020 osalta kaikki esiintymisemme peruttiin maaliskuusta eteenpäin – kuten niin monilta muiltakin ryhmiltä. Juhlakonsertin pääsimme kuitenkin pitämään syyskuussa ja muutakin toimintaa on ollut. Kotisivultamme www.espoonpelimannit.fi näet päivitetyt tiedot ja sieltä voit myös lukea, miten kanssamme pääsee soittamaan. Espoolainen kansanmusiikkiyhtye Espoon pelimannit – Esbo spelmanslag perustettiin 16.1.1975 Fallåker-tanhuajien aloitteesta Espoon kaupungin ruotsinkielisen työväenopiston yhteyteen. Idean isänä oli Valter Grenman ja häntä tukivat Ulf ja Märta Bergström . Soittajia yhtyeessä on aina ollut noin 20 ja tahtia antavat lukuisat viulut, klarinetti, haitarit, mandoliinit, bassot, kitarat sekä rytmisoittimet. Yhtyeen johtajana on vuodesta 1997 toiminut musiikin maisteri, harmonikkataiteilija Pekka Pentikäinen . Kesällä 2013 yhtye rekisteröityi omaksi yhdistyksekseen, jonka nimenä on Musiikkiyhdistys Espoon pelimannit ry Musikförening Esbo spelmanslag rf. Yhtyeen ohjelmisto on alusta asti koostunut suomenruotsalaisista ja skandinaavisista soitteista, salonkija seuratansseista sekä perinteisistä espoolaisista kappaleista. Mukana on jo pitkään ollut myös yhtyeen jäsenten omia sävellyksiä. Yhtye on erityisen kysytty monien tapahtumien tanssiorkesterina, jolloin solistina lavalle astuu nykyisin Elina Sauri . Viime vuosina yhtye on järjestänyt myös useita soittoleiripäiviä, joille on osallistunut yhtyeen ulkopuolisiakin soittajia. Opettajina on ollut maamme huippupedagogeja, joten olemme saaneet paljon uusia oppeja soittoomme ja kehittäneet runsaasti yhteissoittoamme. Juhlavuoden kunniaksi Espoon pelimannien oli tarkoitus esiintyä tavallista enemmän, mutta muuttuviin suunnitelmiin emme voineet itse vaikuttaa. Juhlavuotemme huipentui kuitenkin juhlakonserttiin Espoonlahden kirkossa keskiviikkona 30.9.2020. Oli ilo saada soittaa paikalla olleelle yleisölle. Luvassa on vielä kirjastokiertue espoolaisissa kirjastoissa lauantaina 7.11.2020. Lisäksi videoimme marraskuussa muutaman joululaulun, joista koostetaan soiva joulutervehdys Espoon asukkaille. Vuosien varrella toimintamme on muutenkin ollut aktiivista. Syksyllä 2018 Espoon pelimannit vierailivat Taalainmaalla ruotsalaisen kansanmusiikkiyhtyeen Rättviks spelmanslagin kutsumana. Kolmen päivän vierailulla konsertoimme Rättvikin keskiaikaisessa kivikirkossa ja paikallisessa palvelutalossa. Lisäksi tutustuimme Rättvikin kylään ja sen lähiympäristöön ja soittelimme tuntemiamme sävelmiä jamihengessä illanistujaisissa rättvikiläisten kanssa. Vastaanotto oli sydämellinen ja kokemus kaiken kaikkiaan mahtava. Niinpä vastavierailua ryhdyttiin puuhaamaan heti ja syksyllä 2019 Espoon pelimannit saivat vuorostaan isännöidä Rättviks spelmanslagia. Vierailu toteutui 23.-25.8.2019. Vierailun suunnittelussa ja käytännön järjestelyissä oli suurena apuna Esbo Arbis ja Espoon kaupunki. Lisäksi yhtye sai Svenska Kulturfondenilta apurahan vierailun kuluja kattamaan. Yhtyeiden vierailut naapurimaihin ovat kulttuurivaihtoa parhaimmillaan. Soittelemalla vapaamuotoisesti yhdessä saamme välitettyä omia musiikkiperinteitämme naapureille ja vastaavasti opimme heiltä. Uskomme ja toivomme, että yhteistyömme ja ystävyytemme jatkuu vielä pitkään. Katsomme positiivisesti tulevaisuuteen ja uskomme, että me ja monet muut kaltaisemme harrastajaryhmät saavat kohta taas esiintyä oman mielensä mukaan. Pääsemme osallistumaan erilaisiin tapahtumiin ja festivaaleille sekä tekemään esiintymismatkoja eri puolille maailmaa. Tämä on kuitenkin ollut meille mieleenpainuva juhlavuosi! Maarit Aarvala Espoon pelimannit – Esbo spelmanslag 45-vuotisjuhla poikkeusoloissa Espoon pelimannit – Esbo spelmanslag syksyllä 2020. Edessä keskellä yhtyeen johtaja Pekka Pentikäinen. Espoon pelimannit – Esbo spelmanslag tahdittaa JuuriJuhla–RotFestin päivätansseja, solistina Elina Sauri. Ev a M on th en Pä iv i Yl ön en -V iir i
26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 S yksyllä 1969 alkoi ryhmä iiläisiä eri instrumenttien harrastajia kokoontua yhteen soittelemaan vapaamuotoisesti kansanja tanssimusiikkia, ja ryhmää veti Olli Kaisto . Iin Pelimannien virallisena perustamisajankohtana pidetään kuitenkin vuotta 1970, jolloin ryhmän nimikin vakiintui käyttöön. Jo seuraavasta vuodesta lähtien soitantaa päästiin harrastamaan kansalaisopiston opintoryhmänä, mikä toiminnan muotona jatkuu edelleen. Alkuvuosina Iin Pelimannien esiintymisiin sisältyi runsaasti tanssimusiikkikeikkoja, joiden lisäksi soitettiin monenlaisissa juhlissa, sekä erilaisissa julkisissa tilaisuuksissa. Vetovastuu Unto Kukalle Vuonna 1985 Olli Kaisto väistyi ryhmän vetäjän tehtävästä, ja hänen tilalleen tuli niin ikään iiläinen Unto Kukka , joka edelleenkin toimii Iin Laulupelimannien taiteellisena johtajana. Samoihin aikoihin alkoi mukaan liittyä enemmän laulajia, minkä johdosta termi ”laulu” lisättiin myös ryhmän nimeen. Seuraavat vuodet sisälsivät aktiivista toimintaa ja runsaasti harjoittelua sekä esiintymisiä lukuisissa tapahtumissa eri kohteiden vihkiäisjuhlista ja itsenäisyyspäiväjuhlista aina hirvipeijaisiin asti, maakunnallisia juhlia ja pelimanniseuroja unohtamatta. Myös Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet sekä koululaiskonsertit olivat tuttuja esiintymiskohteita. Iin Laulupelimannit myös osallistuivat yhteiskonsertteihin Mikko Alatalon kanssa, ja Eino Grönin kirkkokonserteissakin ryhmää kuultiin. Iin Laulupelimannien ensimmäinen äänite, kasettina julkaistu Laula kanssamme ilmestyi vuonna 1989. Sittemmin tallenteita on kertynyt lisää kaikkiaan kymmenen levyn verran. Kaustisen kansanmusiikkijuhlille ryhmä osallistui ensimmäisen kerran vuonna 1990, minkä jälkeen tapahtumassa vierailemisesta on tullut Iin Laulupelimannien kesäinen perinne. Kaustisen juhlayhtyeenäkin Iin Laulupelimannit ennätti toimia vuonna 1997. 30-vuotinen juhlaperinne katkesi vasta tänä vuonna, kun kansanmusiikkijuhlat koronan takia peruuntuivat. Virtuaalisena järjestettyyn tapahtumaan ryhmä osallistui silti tälläkin kertaa omalla tallenteellaan, joka Virtuaali-Kaustisen ohjelmistossa oli nähtävillä. Esiintymisiä Amerikkaa myöten Pitkien toimintavuosien aikana on esiintymisiä ehtinyt kertyä ympäri Suomea Helsinkiä myöten, ja joitakin esiintymismatkoja on tehty myös Ruotsiin sekä Norjaan. Muun muassa Samuelin poloneesi -tapahtumaan Iin Laulupelimannit ovat osallistuneet useissa eri kaupungeissa päätyen Helsingissä vuonna 1998 jopa MTV:n suoraan aamulähetykseen. Vastaavasti pohjoisen suunnalla on esiintymisiä kertynyt Pellon poikkinaintijuhlia ja Sodankylän jutajaisia myöten, ja oman alueen eli Pohjois-Pohjanmaan kunnat ovat jokseenkin kaikki tutuiksi tulleet. Kaikkiaan esiintymisiä eri tilaisuuksissa onkin ehtinyt kertyä reilut 1800. Hieman ennen vuosituhannen vaihdetta kirjoitti Finnish American Reporter -lehden toimittaja Oren Tikkanen lehteensä jutun Iin Laulupelimanneista. Kyseisen jutun myötä alettiin ryhmää houkutella Amerikkaan esiintymään, ja matka toteutuikin lopulta vuonna 2002, jolloin Iin Laulupelimanneja saatiin kuulla Minneapoliksen FinnFest-juhlilla. Muutamaa vuotta myöhemmin saapui puolestaan Finn Hall -yhtye vastavierailulle Iihin sekä muuallekin Suomeen. Juhlat siirrettiin tulevaisuuteen Parin viimeisen vuosikymmenen aikana on Iin Laulupelimannien riveissä tapahtunut useita henkilövaihdoksia, ja nykyisin ryhmässä on mukana viitisentoista aktiivista soittajaa ja laulajaa. Ryhmän alkuperäinen ajatus, moniäänisiksi sovitettujen kansansävelmien esittäminen laulaen ja soittaen, on kuitenkin säilynyt. Ohjelmisto on hiljalleen uusiutunut, mutta myös vanhoja tutuiksi käyneitä sävelmiä on mukana pysynyt. Jonkin verran on matkaan saatu myös muiden maiden kansanmusiikkikappaleita. Pääosaa ryhmän musiikissa esittävät silti yhä suomalaiset kansansävelmät. Ryhmän erityisalue muodostuu Oulun seudun vanhojen pelimannikokoelmien sävelmistä, joita ovat muun muassa Vepsän nuottikirjan sävelmät sekä J. Julinin ja R. Lehrbäckin kokoamat Oulun seudun sävelmät.Vuonna 1997 järjestivät Iin Laulupelimannit ensimmäisen Iin Syyssoitto -tapahtuman, johon esiintyjiksi on vuosien mittaan saatu lukuisa joukko soittajaryhmiä ja kuoroja ympäri Pohjois-Suomea sekä Haaparannastakin. Syyssoitosta on ajan myötä kehittynyt Iin Laulupelimannien vuotuinen päätapahtuma, jonka parissa tänä vuonna oli tarkoitus juhlia ryhmän 50-vuotista taivalta yhdessä vuosien varrella kertyneiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Korona-epidemian vuoksi tapahtuma piti siirtää myöhempään ajankohtaan, kun yhteen kokoontuminen on jälleen mahdollista. Ritva Piri Iin Laulupelimannit on virkeä 50-vuotias Iin Laulupelimannit sijoitettiin kosken partaalle keväällä ilmestyneen levyn kanteen. Mandoliinin varressa yhtyeen vetäjä Unto Kukka. Ku va : Pa si R aj al a, sy vä ys : U nt o Ku kk a
27 27 N ivalan Pelimannien alkutahdit soitettiin 1980 luvun taitteessa Säästöpankin kerhohuoneessa Veikko Junttilan ja Soini Ainasojan vetäminä. Nuorisoseuran suojiin siirryttäessä soittoporukka kasvoi ja parhaimmillaan mukana oli yli 20 soittajaa ja laulajaa. Nimenä oli Nivalan Nuorisoseuran Pelimannit nyt se on Nivalan Pelimannit ry. Joitakin muitakin nimiä oli käytössä muun muassa Nippeli-yhtye Sota-ajan laulut 1990-luvulla otettiin mukaan korsulaulut eli sota-ajan laulut. Se olikin menestys. Sota-ajan laulujen konsertteja pidettiin kuutisenkymmentä Amerikkaa myöten täysille saleille. Myös Keskija Etelä-Europassa käytiin useita kertoja. Keväisin kävi kutsu Kittilään Lapin pelimanni Leo Siirtolan muistoksi järjestetyille pelimannipäiville. Hullu Porokin tuli esiintymispaikkana tutuksi. Alkuun Nivalassa pelimannimusiikkia ei kaikissa piireissä katsottu suopeasti, mutta pikkuhiljaa asenteet muuttuivat, kun alettiin pitää kirkkokonserttejakin. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat oli parikymmentä vuotta yksi vuoden kohokohta, jonne mentiin useaksi päiväksi. Majoituttiin asuntoautoissa ja -vaunuissa. Se oli kuin mustalaisleiri. Soitettiin yksin ja yhdessä aina aamutunneille asti. Se oli mukavaa aikaa. Meillä on ollut aina hyviä laulajia. Nuoret Suvi Hakola ja Riikka Hannula valloittavat heleillä äänillään ja Pirkko Junttila ja Sulevi (Supe) Ojalehto , Taavi Sikala ja Tapani Laakkonen ovat edelleen mukana. Vuosien varrella solisteina ovat olleet myös Ritva Kainulainen , Marjo Maarala ja Mauno Jussila . Ryhmän vetäjänä ensimmäiset 30 vuotta oli allekirjoittanut, myöhemmin muutaman vuoden viulunsoiton opettaja Anna Hälvä Ylivieskasta ja nyt pari vuotta muusikko-taikuri Pauli Raivio Haapajärveltä. Ryhmä toimii Jokilatvan Kansalaisopiston viihdeja kansanmusiikkipiirinä. Äänitteitä on tehty puolenkymmentä. Tällä hetkellä mukana on kaksitoista aktiivista soittajaa ja laulajaa. Nivalan lisäksi pelimannit ovat Haapajärveltä, Pyhännältä ja Kannuksesta. Vuosittain kirjataan esiintymisiä kolmisenkymmentä. Niitä on kerhoissa ja palvelutaloissa sekä erilaissa juhlissa häistä hautajaisiin. Harjoittelun tulokset tiivistyvät keväisin pidettyihin teemakonsertteihin. Teemoina on ollut muun muassa Toivo Kärjen, Jukka Kuoppamäen, Erik Linströmin ja Georg Malmstenin sävellykset. Tämän vuoden teema on Vuosien varrelta. Konsertteihin kuuluu aina myös kansanmusiikki-osio, jossa esitetään lähialueella sävellettyä musiikkia, myös soittajien omia kappaleita. Maaliskuussa olimme Suomen Kansanmusiikkiliiton päätapahtumassa Samuelin Poloneesissa Oulussa ja pari vuotta sitten vastaavassa tapahtumassa Helsingissä. Esiintymispaikkoja oli useita Musiikkitalosta lähtien. Yhteistyötä on tehty muun muassa Nivalan Mieslaulajien kanssa, jossa meistä muutamat ovat myös mukana. Yhteistyö on käsittänyt yhteiskonsertteja ja säestystehtäviä. Vuosien varrella on säestetty jopa oopperalaulajia ja kevyen musiikin kuuluisuuksia, kuten Eino Gröniä Floridassa. Vuosi sitten joulukuussa osa porukasta kävi viikon soittelemassa Salossa sijaitsevassa Eläkeliiton Lomakeskus Lehmirannassa. Uusille, erityisesti nuorille soittajille ja laulajille olisi tilaa, jotta päästäisiin joskus kuuntelupuolelle. Soittamisen ja laulamisen mukavuudesta kertoo se, että monet ovat olleet mukana lähes alusta alkaen. Vain kuoleman kautta on harrastus jäänyt. Vuosipäivää juhlimme Isänpäivänä Nivalan Nuorisoseuralla Vuosien Varrelta konsertin merkeissä. Pelimannien puheenjohtajana toimii Antero Vierimaa ja sihteerinä allekirjoittanut . Heino Haavisto Nivalan Pelimannit 40 vuotta K eski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys vietti soivan iltapäivän Jyväskylässä Palokan pelimannitalossa pienimuotoisessa konsertissaan 15. marraskuuta. Suomen vanhin kansanmusiikkiyhdistys pääsi kuin pääsikin lopulta juhlistamaan 60. toimintavuottaan osana Palokan kulttuuriviikkoa. Kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan, sillä alunperin oli tarkoitus järjestää useita juhlasoittoja, jotka peruuntuivat harmillisesti vallitsevan korona-tilanteen takia. Konsertissa saimme kuulla monipuolisen kattauksen keskisuomalaista pelimannimusiikkia sekä mestaripelimanneilta että muilta aktiiviharrastajilta. Siinä esiintyivät kanteleryhmä Ruuhkavuosi, mestaripelimanni Erkki Vihinen huuliharppuineen ja nuorin maakuntamme mestaripelimanni Katja Lampinen kaksirivisineen. Lisäksi saimme nauttia jämsäläisen Vapaapääsyyhtyeen iloisesta meiningistä ja kuulimme mestaripelimanni Erkki Hiekkavirran (viulu) ja veljentytär Jennan (harmoni) soittoa. Allekirjoittanut pääsi laulamaan Pelimanni-tädin haitarijenkkaa ja konsertin päätti taidokkaasti Jyväskylän Kuokkalan pelimannit. Liikoja puheita juhlassa ei pidetty, mutta haluan vielä muistella menneitä aikoja edesmenneen keuruulaispelimanni Veikko Korpisen sanoin: Siks kävi tänne pelimannein retki, että muistettais tää meidän tähtihetki. On soittokavereita oltu monta vuotta eikä sitä hommaa ole tehty suotta! On laulettu valssit haikeimmatkin, sävelletty, soitettu jenkat, vaikeimmatkin. Suokoon kohtalo tulevaisuudessakin runsaat annit, sitä toivoo varmaan kaikki pelimannit! Riitta Reijonen Kuuden vuosikymmenen musiikkimuistoja Keski-Suomesta Vapaa pääsy -yhtye, yhdistyksemme pitkäaikainen puheenjohtaja Heikki Lavonius oikealla. Ku va ka ap pa us H en ri Ko la rin vi de os ta . KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 • PELIMANNI-LIITE
28 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Folkmessu Tampereella Vaikka Samuelin Poloneesi jouduttiin perumaan toisen kerran syksyllä, pidettiin Tampereen Kalevan kirkossa kuitenkin folkmessu 18.10. Ohjelman kokosi Ikaalisten viulupelimannien Kari Tamminen ja Pekka Mäenpää yhdessä pappi Riikka Sydänmaan ja kanttori Eveliina Ylikosken kanssa ja se koostui Konsta Jylhän , kansanmusiikkimessun ja Sami Itkosen melodioista. Soittamassa olivat Teija Lehto , Kaija Virtanen , Martti Ahola , Heini ja Pekka Mäenpää , Risto ja Aarni Kupari ja Kari Tamminen sekä kanttori Eveliina Ylikoski . Koronasta huolimatta kirkkoon saapui seurakuntaa useita kymmeniä. Kari Tamminen Psalmien runokieli on kaunista, elämänviisautta ja lohdutusta tulvillaan. Se on innoittanut tuhansien vuosien ajan säveltäjiä ja taiteilijoita luomaan uutta ja meitä tavallisia ihmisiä tutustumaan Raamatun sanomaan. Monille meille tutuin psalmi on 23 ”Herra on minun paimeneni”, jota luetaan usein siunaustilaisuuksissa. Psalmista on tehty lukuisia musiikkiesityksiä ja se taipuu myös vaikka runolaulumittaiseen tulkintaan viisikielisen kanteleen sointuja näppäillen. Psalmit olivat varhainen laulumuoto. Nykykirkossa nitä saatetaan laulaa johdantona messuun. Suosittu kiitosvirsi 332 ”Herraa hyvää kiittäkää” vie meidät kolmannessa säkeistössään psalmien maailmaan ” harpuin, huiluin, psalttarein”. Mutta, mitä ovat psalttarit? Vuonna 1701 virsikirjaan suomennettu, psalmiin 150 pohjautuva ylistysvirsi käyttää antiikinaikaisesta polvilla tai sylissä pidettävästä, sormin näppäiltävästä sitrasoittimesta psalttarinimitystä. Kun googlatessa tarkastelee soittimesta tehtyjä kuvia, on nähtävissä selkeä yhteys kotoisaan kanteleeseen. Kun psalttaria ryhdyttiin myöhemmin soittamaan kapuloilla lyöden, siitä kehittyivät dulcimer ja cembalo. Ylistyspsalmissa 150 mainitaan raikuvat torvet, harppu, lyyra, luuttu, huilu ja symbaalit. Symbaalit lienevät olleen metallilevyjä, joita lyötiin toisiaan vasten helistellen. Vanhoille soittimille on annettu raamatunkäännöksessä nykyaikaiset nimet. Hepreankieliseen kuoroja soololaulajien musisointiin liittyivät lähinnä uhritoimitusten yhteydessä kielisoittimet (nebe, kinnor), luutun ja harpun edeltäjät, vaskipuhaltimet (hasorera), trumpetin edeltäjä ja lyöntisoittimet (mm. symbaalit). Vanhin torvi oli shofar, lehmän tai pukinsarvesta tehty puhallin, josta kehittyi pasuuna. Jerusalemin temppelin musiikkikäytäntö päättyi temppelin hävitykseen vuonna 70. Synagogissa musisointi rajoittui tämän jälkeen yksinkertaiseen resitointiin, joka on tuttua myös ortodoksisessa liturgiassa.. Lapuan emerituspiispa Yrjö Sariolalle ( 1932-2016) musiikki ja sen teoria oli sydämen asia. Kirjassaan ”Jumalan kunniaksi ja mielen rakennukseksi” hän on pohtinut laulun ja soittimien merkitystä Raamatun psalmeissa Viisi psalmia on omistettu kuningas Daavidille , joka eli 1040-970 eKr. Hänen tiedetään olleen musikaalinen ja kirjoittaneen itse 73 psalmia. Daavidin poika, kuningas Salomo lienee jatkanut kirjoittamista. Piispa Sariola analysoi kirjassaan psalmia 18. Tässä psalmissa kerrotaan, että sitä tulee säestää gatilaisilla soittimilla. Sariola kiinnittää huomiota siihen, että myös Raamatusta tunnettu jättiläiskokoinen filistealainen vihollissoturi Goljat, jonka Daavid surmasi, oli gatilainen. Tästä hän vetää sen johtopäätöksen, että soittimen alkuperästä voi päätellä, että musiikki ylittää myös kansojen sekä uskontojen raja-aitoja. Gat on pieni paikkakunta Lähi-idässä ja sen asukkaat gatilaiset valmistivat soittimia välimerensypressipuusta, luultavimmin kielisoittimien aihioita. Tutustuminen psalmien maailmaan avannee lukijoille uuden näkökulman paitsi Raamattuun, myös musiikin historiaan. Anja Hinkkanen Eräs näkökulma psalmeihin ja niiden soitinmaailmaan Si rp a O lk in uo ra Keskiaikaisia maalauksia psalttarien soittajista. ea rly m us ic m us e. co m /p sa lt er y
29 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 OPISKELE KANSANMUSIIKIN AMMATTILAISEKSI Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelma tarjoaa monimuotoisen tien kohti kansanmusiikin ammattilaisuutta. Opintojen perustana ovat Suomen ja lähialueiden historialliset soittoja laulutyylit, mutta myös kansainvälisyys, monitaiteisuus ja uuden musiikin luominen ovat keskeinen osa opintoja. Alan parhaat opettajat ja jatkuvasti kehittyvä oppimisympäristö tukevat opiskelijaa oman polkunsa etsimisessä. Opintoja on mahdollista painottaa luovaan muusikkouteen, pedagogiikkaan tai tutkimukseen. OPINNOT Yliopistotasoiset opintokokonaisuudet (musiikin maisteri 5,5 v., musiikin kandidaatti 2,5 v.) antavat vahvat valmiudet sekä näköalapaikan kotimaiseen ja kansainväliseen kansanmusiikin ammattilaisuuteen. Tutustu ja kuuntele! Tutustu kansanmusiikin aineryhmän äänitteisiin, kirjoihin ja muihin julkaisuihin osoitteessa: www.etno.net Hakuaika: 7.1.-20.1.2021 Hakuohjeet ja -lomakkeet: www.uniarts.fi/sibelius-akatemian-hakuohjeet/ Hakemista koskevat tiedustelut: siba.hakijapalvelut@uniarts.fi Lisätietoa kansanmusiikin aineryhmästä: www.uniarts.fi/kansanmusiikki MUUTA KOULUTUSTA Nuorisokoulutus Kansanmusiikin nuorisokoulutus on kouluikäisille suunnattu mahdollisuus opiskella huippu-ammattilaisten johdolla! Lisätietoja www.uniarts.fi/nuorisokoulutus Englanninkieliset koulutusohjelmat Nordic Master in Folk Music -maisteriohjelma www.nofomaster.net
Näkymätön koronavirus on muuttanut monta asiaa tänä vuonna, mutta pelimannien soittotai lauluhaluja se ei ole sentään tuhonnut. Näin saatettiin ilolla todeta Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen syyskokouksessa, kun vuoden 2020 saldoa ynnättiin. Vaikka kaikki kesän kaikki suuret tapahtumat peruttiinkin, pienimuotoisina ne kyllä kyettiin toteuttamaan – paljolti tosin ilman yleisöä. Mutta hyvähän se on soitella ja laulella välillä ihan omaksi iloksikin. Perinteiseen Kaavin Telkkämäen puskasoittoon osallistui parisenkymmentä pelimannia, ja toistakymmentä oli mukana myös Pielaveden Tuuren sottiisissa, joka katsottiin kuitenkin viisaammaksi siirtää Tuure Niskasen kotikylästä Laukkalasta kirkonkylälle. Heinäkuun lopun yhteissoitoille antoi oman juhlavan sävynsä se, että kesällä tuli kuluneeksi 50 vuotta ensimmäisten mestaripelimannien nimeämisestä Kaustisella – ja Tuurehan oli yksi näistä neljästä Konsta Jylhän , Otto Hotakaisen ja Kustaa Järvisen ohella. Ja kun Pielavedellä kerran oltiin, käytiin myös viemässä musiikkitervehdys Lepikon torpan kuululle pojalle Urho Kekkoselle , jonka syntymästä tuli syyskuussa 120 vuotta. Kotkan ruusu ja Pikku syntinen – mitäpä sitä muuta kovana laulumiehenä tunnetulle ex-presidentille. Pitkälle kolmattakymmentä soittajaa ja laulajaa oli mukana myös Karttulassa Riuttalan talonpoikaismuseolla elokuussa rukiinleikkuunäytöksen yhteydessä. Riuttalan juhlavissa puitteissa on soma soitella, ja niin siitä on tulossa uusi vakiokohde savolaisille pelimanneille. Iisalmessa perinteiset maakuntajuhlat peruttiin juhannuksen jälkeiseltä viikolta, mutta epidemian hellitettyä haluttiin kuitenkin kokoontua yhteen loppukesästä. Näin pääsivät Ylä-Savon pelimannitkin jatkamaan puolivuosisataista perinnettä. Siilifolk jäi toki väliin, mutta virtuaaliKaustiselle kyllä osallistuttiin Savostakin lähettämällä muun muassa äänitteitä Telkkämäen puskasoitosta. Savolaisten pelimannien tunnustuspalkinto Juokin Malja oli tänä vuonna jaossa jo kolmannentoista kerran. Siilifolkin sijasta maljan nosto siirrettiin nyt PohjoisSavon yhdistyksen yhdistettyyn kevätja syyskokoukseen. Vuoden kiinnityksen maljaan sai nyt kitaraa soittava ja laulava Aija Koistinen , joka on ollut uutterasti mukana niin Kuopion pelimanneissa, Tuulesta viis -yhtyeessä kuin naispelimannien Menevissä mimmeissä. Aija on kuulunut pitkään myös yhdistyksen hallitukseen ja pitänyt tunnelmaa yllä festivaaliemäntänä Siilifolkissa. Miten tästä eteenpäin? Siilifolkista on tehty päätös, että olosuhteitten salliessa se järjestetään 5.-10.7. 2021 paljolti samalla ohjelmarungolla, mitä oli ajateltu päättyvälle vuodelle. Festivaalijohtajana jatkaa Liisa Väätäinen , apunaan Keijo Lammassaari ja tuottajana Antti Janka-Murros . Erilaisia konsertteja ja koulutustapahtumia pyritään järjestämään heti talven ja kevään aikana, ettei festivaali aivan unohtuisi ihmisiltä. Ensi vuodesta on tulossa näillä näkymin myös melkoinen juhlavuosi useammallakin taholla. Leppävirran pelimannit muun muassa valmistelevat 50-vuotispäiviään keväälle, ja toukokuun 2. päivänä vietetään säveltäjänä mainetta saaneen viulupelimanni Riitta Hämeen-Anttilan 80-vuotispäiviä Tuusniemellä useammankin pelimanniporukan voimin. Yhteinen juhlakappalekin on jo valmis: Koronatango, mikäpä muu. Seppo Kononen Kuulumisia Pohjois-Savosta M ai ja Vä än än en Juokin Maljalla palkittu kitaristi Aija Koistinen on tuttu näky myös Kaustisen leiritulilta, missä hän on ystäviensä kanssa laulattanut väkeä jo vuosikymmeniä. 38. Talvipäivien kurssit 18.-21.2.2021 Iisalmessa Pelimannikurssi (16h, pe-su): Antti Janka-Murros, mandoliini / ukulele Raikasta soittoa yhdessä mandoliinilla ja ukulelellä Soittotupa (16h, pe-su): Antti Järvelä, viulu Vanhanajan pelimanimeininkiä ja virkeää nykyperinnettä Nuorten kansanmusiikki (14h, pe-su): Petri Makkonen, harmonikat Pienet ja isot kanteleet / harmonikat: Tiina Viitala, kanteleet Ryhmäsoittoa ja yksityisopetusta Laulamisen riemua (16h, pe-su): Soila Sariola (Rajaton yhtye) Tuttujen ja mukavien laulujen opettelua eri musiikkityylilajeissa sekä äänenkäytön harjoituksia Kurssimaksut: Pe-Su kurssit 65 € , nuorten kansanmusiikkikurssi 50 € Ilmoittautumiset: 12.2.2021 mennessä Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liittoon, Os. Päiviönkatu 27, 74100 Iisalmi, puh: 0440 186 977 e-mail: kyosti.marin@nuorisoseurat.fi Talvipäivien kurssi-info: www.yla-savo.nuorisoseurat.fi Majoitusvaraukset ilmoittautumisten yhteydessä: Hotellimajoitus Sokos Hotelli Koljonvirta: 2hh/45€/yö/hlö, lisävuode 25€/yö/hlö. 1hh/75€/yö Luokkamajoitus 30€/yö, sis aamupalan ja lämpimän iltaruuan pe-iltana sekä patjan (Edvin Laineen koululla) Ruokailupaketti: 30€, sisältää kolme lämmintä ruokaa ja kolme kahvilippua pullan tai voileivän kanssa OHEISTAPAHTUMIA: La 20.2. klo. 18.15 Alkulämpimät, Kulttuurikeskuksen lämpiö La 20.2. klo. 19.00 Lauantailöylyt –konsertti (Värttinä), Kulttuurikeskus La 20.2. klo. 20.00 Jälkilöylyt, live bändejä, laulua, tanssia Su 21.2. klo. 10.00 Kansanlaulukirkko, Pyhän ristin kirkko Su 21.2. klo. 14.00 PäätösSoitto, Kulttuurikeskus Ylä-Savon Pelimannit ry Opintokeskus Kansalaisfoorumi SKAF Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liitto ry 30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020
TALLENTAA • JULKAISEE • TUTKII • KOULUTTAA • KEHITTÄÄ • TIEDOTTAA • PALVELEE TUNTEIDEN KIRJOA INSTITUUTIN UUSILLA JULKAISUILLA INSTITUUTIN VERKKOKAUPPA PALVELEE OSOITTEESSA KAUPPA.KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI.FI HYMYILEVÄN PELIMANNIN nuottikirja HANNU KELLA Ossi Niinimäen pelimannimusiikkia KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI Lahtelainen Ossi Niinimäki (1924-2013) oli keskeinen hahmo etelähämäläisessä pelimannimusiikissa ja tanssimusiikissa 1940-luvulta pitkälle uudelle vuosituhannelle asti. Hän toimi niin esiintyjänä, kansantanssiryhmien säestäjänä, opettajana, yhtyeiden ja ryhmien vetäjänä kuin alueen musiikkiperinteen tallentajana ja järjestötoimijanakin, mutta hänen omien sävellystensä valtava määrä ja monipuolisuus selvisi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Niinimäen perintöön sukeltanut säveltäjä-muusikko Hannu Kella on valinnut ja puhtaaksikirjoittanut tähän kokoelmaan 102 kappaleen valikoiman entisen soitto kumppaninsa jopa 400 kappaleen pelimannisävellystuotannosta. Nuoteissa on myös sointusäestysmerkinnät. KIJ 111 H an nu Ke lla Hy m yile vän pe lim an nin nu ott ikir ja Os si Nii nim äe n pe lim an nim usi ikk ia KIJ 11 1 Hannu Kella: Hymyilevän pelimannin nuottikirja Lahtelainen Ossi Niinimäki (19242013) tunnettiin niin esiintyjänä, kansantanssiryhmien säestäjänä, opettajana, yhtyeiden vetäjänä kuin alueensa musiikkiperinteen tallentajana ja järjestötoimijanakin, mutta hänen omien sävellystensä valtava määrä ja monipuolisuus selvisi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Niinimäen perintöön sukeltanut säveltäjä-muusikko Hannu Kella on valinnut ja puhtaaksikirjoittanut tähän kokoelmaan 102 kappaleen valikoiman entisen soittokumppaninsa jopa 400 kappaleen pelimannisävellystuotannosta. Emmi Kuittinen & Ikuisen ikävän orkesteri: Itken ja laulan Emmi Kuittisen & Ikuisen ikävän orkesterin esikoislevy Itken ja laulan on albumi elämästä ja kuolemasta. Levyn kappaleet ovat saaneet inspiraationsa karjalaisesta ja inkeriläisestä itkuvirsiperinteestä. Itkuvirret eli äänellä itkeminen on ympäri maailmaa tunnettu perinteen laji. Itkuja esitettiin erotilanteissa sekä tärkeissä siirtymärituaaleissa, kuten häissä ja hautajaisissa. Niillä ilmaistiin surun ja kaipauksen tunteita, toisinaan myös kiitollisuutta. Albumi on ensimmäinen ammattimuusikon tekemä, kokonaan itkuvirsiperinteestä ponnistava levy. Vuosittain eri paikkakunnilla vietettävä Samuelin Poloneesi järjestetään keväällä 2021 Helsingissä Vuoden 2020 Samuelin Poloneesi jouduttiin perumaan kahteen otteeseen pandemian vuoksi. Nyt on aika suunnata katseet toiveikkaasti kohti tulevaa vuotta. Vauhdikas kansanmusiikkitapahtuma Samuelin Poloneesi järjestetään ensi keväänä Helsingissä 12.–14. maaliskuuta yhteistyössä Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen kanssa. Poloneesin erityisteemana on ”Pohjoisilla poluilla”. Poloneesin päätapahtumapaikat ovat Ritarihuone, jossa nähdään muun muassa perinteinen Pelimanniparaati, sekä Savoy-teatteri, joka toimii pääjuhlan näyttämönä. Tervetuloa nauttimaan riemukkaasta kansanmusiikista eri muodoissa! Samuelin Poloneesi aloitetaan perjantaina Uusmaalaisilla kansanmusiikkiiltamilla Balderin salissa. Sekä perjantaina että lauantaina Poloneesin jatkoja vietetään Pelimanniklubin parissa keskustan ravintolassa. Lauantaipäivä alkaa pelimannien jalkautumisella Helsingin keskustaan, jatkuu lastenkonsertilla ja päättyy Ritarihuoneelle, jossa paraatin jälkeen nähdään huippuyhtyeet Frigg ja Tallari. Sunnuntain päätöspäivä aloitetaan historiaa henkivässä Helsingin Vanhassa kirkossa kansanlaulukirkon merkeissä ja Poloneesi huipentuu yhteissoitolla alkavaan pääjuhlaan Savoy-teatterissa. Samuelin Poloneesin ohjelma julkaistaan kokonaisuudessaan tammikuussa 2021. Kutsumme jälleen kansanmuusikot läpi Suomen esiintymään Samuelin Poloneesiin. Pelimanni-ilmoittautuminen alkoi 9.11. ja on auki 31.12.2020 saakka. Lisätietoja ja ilmoittautumislomake löytyvät sivulta: www.kansanmusiikkiliitto.fi/samuelinpoloneesi. Myös esiintyjäinfo lisätään sivuille myöhemmin. Lisätietoja saa tuottaja Sheri Toivomäeltä (puh. 044 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi) Samuelin Poloneesi 2021 Helsingissä Pelimanniparaati Helsingin Ritarihuoneella 2017. Sa ul i H ei kk ilä 31 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020
32 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 32 N imikappaleen lisäksi mukana on yhdeksän muuta tarinaa Värmlannin korpien kätköissä eläneitten savolaisjuuristen ihmisten arjesta jos juhlastakin. Pyhäilta sysikämpällä, Joululaulu suomalaismetsissä, Odotus – siinä pari muuta tunnelmapalaa paljolti hiilenpoltosta elantonsa ottaneiden ankarasta osasta. Raekallio kertoo levyn synnystä, että alkusysäyksenä olivat kuopiolaisen professori Atte von Wrightin uudet suomennokset. Ensivaiheessa suunniteltiin, että niitä olisi ryhdytty esittämään ja äänittämään alkuperäisillä ruotsalaisilla sävelmillä. Sitten Raekalliolle tuli mieleen, että voisihan hän säveltää ne itse uudelleen, koska von Wrightin sanoitukset tuntuivat soveltuvan siihen erittäinkin hyvin. Toisaalta intoa lisäsivät Anderssonin runokuvat, joissa nopeasti siirrytään tunnelmasta toiseen. ”Viinapannusta tähtien taakse, maallisesta hengelliseen”, kuten Raekallio muotoilee. Suomentajakin pääsee ääneen Raekallio kertoo, ettei hän juurikaan tuntenut Dan Anderssonia sävellystyöhön ryhtyessään, lähinnä vain sen mitä hän oli kuullut Hectorin levyiltä. Takavuosina, työskennellessään Pohjois-Savon läänintaiteilijana, hän oli kuitenkin käynyt suomalaismetsissä ja siellä esiintynytkin. Luossan kerjäläinen -cd:n kymmenestä kappaleesta yhdeksän on laulettuja, yhden tarinan lausuu suomentaja von Wright, koska tuo Kuolinyö Painlaaksossa on ”liian pitkä laulettavaksi”. Muutamista sävellyksistä on kuulevinaan irlantilaisia vaikutteita, ja Raekallion mukaan se on ihan luonnollista. – Minun soittimeni on nimenomaan irlantilainen buzuki, ja irlantilaisen kansanmusiikin kautta olen tutustunut myös suomalaiseen kansanmusiikkiin. Suomalaismetsien sissien Finnforest Guerillas -yhtyeeseen Raekallio on pyytänyt mukaan tutut soittokaverinsa rumpali Jussi Nikulan ja basisti Jussi Koskisen . Yksittäisissä kappaleissa vierailevat Johanna Jauhiainen taustalaulajana ja Niklas Ahlsved lyömäsoittimissa. Levyn alkuun sijoitetussa Gunnar Vägman -balladissa kuullaan myös tämän päivän aitoa värmlantilaista murretta Jo Rökugnmakaren suulla. Muutamissa konserteissa ennen levyn julkaisemista Raekallio on jo esittänyt uutta Dan Andersonia ja olisi esittänyt enemmänkin, jos koronavirus ei olisi levinnyt Suomeen. Päivisin hän opettaa kitaransoittoa Kuopion musiikkilukiossa ja pitää soittopiiriä myös yhtenä iltana kansalaisopistossa. Kuopion kaupunki on palkannut myös yksin buzukinsa kanssa keikkailevan Raekallion vaikkapa palvelutaloissa kiertäväksi yhteisömuusikoksi, mutta pandemian vuoksi se työ on nyt pysähdyksissä. Kahdella kielellä Luossan kerjäläisen kylkiäiseksi Raekallio on koonnut tiiviin tietopaketin runoilijasta, jonka nuoren elämän onneton sattuma päätti tylyllä tavalla. Andersson oli hakemassa Tukholmassa toimittajan työtä ja yöpyi hotellissa, jossa oli aiemmin päivällä tapettu syöpäläisiä syanidilla. Anderssonin huone oli jäänyt tuulettamatta, ja näin runoilija lähti tästä maailmasta unessa, tietämättään. Tietopaketissa ovat myös laulujen sanat sekä suomeksi että ruotsiksi. Mukana on myös joukko kappaleita, jotka vielä odottavat säveltämistä. Opettajan poikana syntynyt Andersson (1888-1920) lasketaan Ruotsissa 1900-luvun alun johtaviin työläiskirjailijoihin, vaikka hän ennen kuolemaansa vain 32 vuoden iässä oli päätymässä toimittajaksi. Pikkupojasta lähtien hän raatoi miesten töissä ja oppi näkemään monenlaisia ihmiskohtaloita – useimmiten vähemmän kauniita.Vain kahteen kokoelmaan jääneet runot innostivat trubaduureja ja tulivat näin laulettuina tutuiksi ruotsalaisille. Suomessa huomio jäi vähemmälle, ensimmäisten joukossa taidettiin rallatella iloisempaa Dan Anderssonia – kertomusta jungmanni Janssonista, jonka Reino ”Palle” Hirviseppä risti uudelleen Paavo Puosuksi. Sissit suomalaismetsissä Aluksi oli sana, sen jälkeen tuli sävel. Tämä oli marssijärjestys, kun Antti Raekallio ja hänen Finnforest Guerillas -trionsa saivat tänä valmiiksi Ruotsin suomalaismetsissä vuosisata sitten eläneen runoilija Dan Anderssonin lauluista kootun Luossan kerjäläinen -äänitteen. Antti Raekallio on esittänyt yksin uutta Dan Anderssonia jo muutamissa konserteissakin, joista yksi oli Juankosken vanhassa tehtaankirkossa. M ai ja Vä än än en Seppo Kononen
33 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Viuluistaan kertoili Pohjois-Savon aktiivioltermanni, monelle tuttu Seppo Kononen. M inulla on puolen tusinaa viulua, joita kotiloissa soittelen kaikkia. Yksi on mestaripelimanni Tuure Niskasen kakkosviulu, joka on ollut soittamatta neljä vuosikymmentä. Viulun pohjalta ei löydy merkintää tekijästä tai mallista, todennäköisesti se on näitä 1920ja 30-luvulla Keski-Euroopasta tuotuja Stradivariuksen kopioita. Esiintymisiin otan kuitenkin yleensä edesmenneen pielavetisen Veikko Laukkasen Steiner-viulun, jossa kuulotestin mukaan on kantavin ääni. Kun Veikko, Tuuren soittopari, on ollut hänkin yksi Pohjois-Savon parhaista pelimanneista, hänen viulunsä myötä tuntee olevansa pitkän ja kunniakkaan perinteen jatkaja. Tuure Niskasella oli pari viulua, joista hän yleensä käytti Ole Bull -mallista viulua. Viulu, jonka sain soitettavaksi mestarin pojalta Ossilta ja hänen Aune-vaimoltaan, meni perinnönjaossa isän muistoksi Helsinkiin Tuuren toiselle pojalle Rainelle, joka vielä kotona ollessaan soitti Pielaveden pelimanneissa – enimmäkseen kyllä bassoa. Viulu lie ollut pääasiassa seinällä Helsingissä. Rainen kuoltua hänen poikansa toi viulun kuten bassonkin takaisin Koskenkorvalle. Viulun tumma sävy kertoo, että ikää soittopelillä on aika paljon – epäilen ainakin sataa vuotta. Veikollakin oli monta viulua, mutta hänen kuoltuaan nelisen vuotta sitten perikunta halusi pitää hänen ykkösviulunsa muistona. Joskus vuoden kuluttua he olivat ajatelleet, että olisiko sittenkin viululle parempi, jos sitä soitettaisiin. He ottivat yhteyttä ja kysyivät, olinko kiinnostunut. Tunnen suurta kiitollisuutta, että he kääntyivät juuri minun puoleeni ja nöyryyttä, että saan jatkaa perinnettä. Viulu on siis itävaltalaisen viulunrakentaja Josef Steinerin mallin mukaan tehty. Kaulan tyveen, alapuolelle, on puukon kärjessä kaiverrettu nimikirjaimet PL. Veikon eläessä ei tuo merkintä tullut puheeksi, mutta kiuruvetiseltä viulupelimannilta Tauno Lappalaiselta kuulin viulun historian; Iisalmelainen pelimanni Pekka Lappalainen oli vaihtanut viulun kai joskus sotien jälkeen, ruokapuolan vallitessa, pottusäkkiin ja sillä myös soitellut, kunnes tuli uskoon ja katsoi, että soitolle ei ole enää sijaa hänen elämässään. Hän möi viulun toiselle iisalmelaiselle pelimannille Tatu Tenhuselle, jolta Veikko sitten vuorostaan osti viulun. Olen sanonut, että eihän minun tarvitse osata niin soittaakaan, kyllä viulu osaa soida itsekin Veikon jäljiltä. Mieleenpainuva kokemus oli pari vuotta sitten Kaustisella, kun pääsin soittamaan yhdessä Kaustisen purppuripelien kanssa Soittosalissa. Seisoin Hannu Rauman Janne-pojan vieressä Veikon viulun kanssa, ja Jannella puolestaan oli isänsä viulu. Pielaveden pelimannit ja Kaustisen purppuripelimannit tulivat aikanaan hyvinkin tutuiksi ja soittelivat myös yksiin. Näin Hannun ja Veikon viulut soivat taas vieretysten neljän vuosikymmenen tauon jälkeen. Pelimannia jututti: Antti J. Janka-Murros Onko sinulla tiedossasi kiinnostava tarina pelimannin pelistä? Laita vihje: lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Espoolainen kansanmusiikin kaupunkifestivaali JuuriJuhla-RotFest järjestetään 5.-10.4.2021. Pääosa vuoden 2020 peruuntuneen tapahtuman sisällöstä saatiin siirrettyä vuodelle 2021. Tapahtuman teemana on Itämeri, joten esiintyjiä saapuu Suomen lisäksi Ruotsista, Venäjältä, Virosta ja Tanskasta! Jos korona rajoittaa ulkomaalaisten tulemista, saamme kuulla heidän tilallaan mielenkiintoisia kotimaisia yhtyeitä. Joitakin konsertteja tullaan myös striimaamaan. Palefacen ja Värttinän konsertti 8.4. on verbaalista ja musiikillista ilotulitusta! Maailmanmusiikin kärkinimiin kuuluva Värttinä luo kuulijoidensa eteen tarinoita menneestä ja tästä päivästä, hyödyntäen musiikissaan karjalaista lauluja pelimanniperinnettä. Paleface on omalla tavallaan tämän päivän runolaulaja, joka on ammentanut sanoituksiinsa aiheita historiasta ja tökännyt terävällä kynällään rohkeasti myös yhteiskunnan kipupisteitä. JuuriJuhlaan saadaan saarisotuulahduksia Aspöstä ja Brunskäriltä, kun Thorstorpin täyttää musiikillaan Aspö spelmän sekä JuuriJuhlan taiteellinen johtaja Maria Kalaniemi yhdessä Pekka Pentikäisen kanssa. Maria Kalaniemi ja Pekka Pentikäinen soittavat sävelmiä Brunskäristä. Musiikin on säveltänyt Anna Danielsson . Jouhikkoilta Suomesta ja Virosta on tarjolla Sellosalissa 9.4., kun Pekko Käppi & K:H:H:L ja Puuluup nousevat lavalle. Pekko Käppi & K:H:H:L on yhtye, joka todentaa sikarilaatikkokitaroineen ja jouhikkoineen mystisiä kansantaruja tähän aikaan. Puuluup on noussut nopeasti yhdeksi virolaisen folkmusiikin kuumista nimistä. Duon äänimaailma koostuu jouhikon luonnollisen sekä sähköisesti sämplätyn soiton yhdistelmästä. Upeassa päätöskonsertissa 10.4. on Sellosalin lavalla musiikkia ja tarinoita Itämeren rannoilta! Esiintymässä ovat yleisön villitsijä Otava Yo Venäjältä, Vesselil Tanskasta, Juurakko sekä jatkoklubilla Halsbrytarna . Otava Yo on pietarilainen folkrock-yhtye, jonka muusikot luovat uusia tulkintoja venäläisestä kansanmusiikista omalla rennolla otteellaan ja elvyttävät vanhoja venäläisiä suosikkisävelmiä. Tanskalainen Vesselil-yhtye koskettaa yleisöään elävien ja tyylikkäiden sovitustensa sekä vauhdikkaan ja energisen esiintymisensä myötä. Tanssikengät mukaan! Lisäksi ohjelmassa tuttuun tapaan suositut Espoon pelimannien ja Elina Saurin päivätanssit Sellosalin lämpiössä, tunnelmallinen kirkkokonsertti Espoon tuomiokirkossa sekä lasten konsertti Thorstorpissa. Sellosalin konserttien liput ovat jo myynnissä www.lippu.fi -toimipisteissä. Koko ohjelma ja mahdolliset ohjelman muutokset ovat nähtävissä tapahtuman nettisivuilla www.juurijuhla.fi. Vuodella siirtynyt JuuriJuhla-RotFest Vesselil: Elisabeth Dichmann, Clara Tesch ja Maja Aarøe Freese A rd Jo ng sm a
34 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 V aikka opetus oli alussa suunnattu erityisesti työväestölle, yksi opisto teki poikkeuksen: Kuopiossa lähdettiin alusta alken siitä, että opetus on suunnattu kaikille kaupungin asukkaille ja se nimettiinkin kansalaisopistoksi. Muut opistot olivat työväenopistoja ja niiden opiskelijoista 80 prosenttia oli työväestöä. Alussa opiskelijat olivat pääasiassa miehiä, mutta muutaman toimintavuoden jälkeen sukupuolijakauma alkoi kääntyä naisenemmistöiseksi ja sellaiseksi se myös vakiintui.Talvisodan syttymiseen mennessä toiminta oli vakiintunut ja opistot olivat osa kansallista koulutusjärjestelmää. Ne saivat kuitenkin määritellä toiminnan muodot ja tavoitteet pääosin itse. Perimmäinen lähtökohta oli, että sivistystyö edistäisi kansalaisten kokonaispersoonallisuuden kasvua ja lisäisi siten niin yksilöiden kuin kansakunnankin menestystä ja onnellisuutta. Kansanvalistustyöstä oli siirrytty vapaaseen kansansivistystyöhön. 1960-luvun alusta opiskelijoiden määrä moninkertaistui nopeasti ja kaupunkien ja taajamien sivistysliikkeestä oli tullut koko kansan liike. Yhdeksän kymmenestä kansalaisesta asui opistojen toimialueilla. Tänään kansalaisopistojen tarjontaa hyödyntää jo 650 000 kansalaista. Sotien jälkeisen toiminnan neljä pääaineryhmää olivat kielet, ammatillis-käytännöllinen opetus, taideaineet sekä terveys ja liikunta. Opetus oli suunnattu aikuisilla aina vuoteen 1974 asti, jolloin opistot saivat oikeuden myös alle 16-vuotiaden musiikinopetuksen järjestämiseen. Lapset ja nuoret tulivat mukaan opistotoimintaan. Laki työväenopistojen saamisesta valtionavun piiriin säädettiin vuonna 1926. Tuki määriteltiin aluksi 50 prosenttiin kuluista, joskin sitä jouduttiin pulavuosina leikkaamaan. Vuonna 1976 taloudellisen epävarmuuden vuoksi oli luvassa supistuksia ja uhattiin poistaa harrasteaineiden tuki kokonaan. Opetettavia aineita ei kuitenkaan rajattu, mutta kustannuksia jouduttiin karsimaan. Samoin kävi myöhempinä lama-aikoina. Tällä hetkellä rahoituksesta saadaan reilusti yli puolet valtiolta. Loput kulut katetaan kuntien avustuksilla ja kurssimaksuilla, jotka tukien vuoksi pysyvät hyvin kohtuullisina. Vaikka opistojen tehtävät ja opintojen sisällöt ovat puhututtaneet vuosikymmenestä toiseen, on kansalaisopistoliikkeen periaate tarjota yleissivistävää koulutusta kaikille varallisuudesta riippumatta säilynyt. Vaikka kansalaisopistojen liiton jäsenmäärä on pudonnut huippuvuosien yli 250 opistosta alle kahteensataan ne tavoittavat lähes kaikki suomalaiset. Opistoliike alkoi työväenopistoina, mutta 90 toimintavuoden jälkeen työväki pudotettiin liiton nimestä pois. Eihän työväenopisto-nimellä toimivia opistojakaan ollut kuin muutama. Kansanmusiikki kansalaisopistoissa Opistojen tavoitteena oli nimensä mukaisesti työväenluokan yleissivistyksen edistäminen. Ensimmäisinä vuosikymmeninä opetus oli tietopuolista luento-opetusta. Taideaineet tulivat mukaan opetukseen sisällissodan jälkeen, jolloin ne nähtiin ”kansan moraalisen tason kohottajina”. Haluttiin perustaa alueellisia sivistyskeskuksia ja vahvistaa laajemminkin kunkin alueen kotiseutu-, kulttuurija sivistystoimintaa. Yhteislaululla oli tärkeä rooli alusta asti ja sillä pyrittiin edistämään opistoliikkeen asiaa ja opistolaisten yhtenäisyyttä. Ensimmäinen työväenopiston laulukirja julkaistiin vuonna 1928. Historiallisia tietoja kansanmusiikin ilmestymisestä opistojen ohjelmiin ei ollut mahdollista lähteä tutkimaan. Todennäköisesti sen osuus lähti reippaaseen kasvuun muunkin kansanmusiikki-innostuksen myötä 1970-luvun alussa. Tällä hetkellä kansanmusiikkia harrastetaan kansalaisopistoissa laajasti, mutta erot ovat hyKansanmusiikki vapaassa sivistystyössä Miten kansanmusiikkia opitaan? Kansanmusiikin koulutus -sarjassa on päästy jo viimeiseen osaan, jossa käsitellään harrastajien kouluttautumismahdollisuuksia. Sarjan kolme aikaisempaa osaa ovat Kansanmusiikki-lehdissä 3/2019 ja 1/2020 ja 2/2020. Lehdet ovat saatavilla esimerkiksi lehtiluukku. fi-sivustolta ilmaisina nettilehtinä. Miten kansanmusiikkia opitaan? KANSANMUSIIKKI VARHAISKASVATUKSESSA JA PERUSKOULUTUKSESSA KANSANMUSIIKKI AMMATILLISESSA KOULUTUKSESSA KANSANMUSIIKKI MUSIIKKIOPISTOISSA KANSANMUSIIKKI VAPAASSA SIVISTYSTYÖSSÄ Viime vuonna vietettiin Kansalaisopistojen liiton satavuotisjuhlaa. Samalla tuli kuluneeksi 120 vuotta ensimmäisen työväenopiston perustamisesta Tampereelle. Työväki oli toiminnan alkaessa enemmän kohde kuin aloitteentekijä. Opistoliike oli suomenmielisen porvariston ja sivistyneistön hanke, joka oli suunnattu erityisesti suomenkieliselle kansalle. Puhuttiin vapaasta kansanvalistustyöstä. Kansalaisopistot pähkinänkuoressa • Kansalaisopistoissa on enemmän opiskelijoita kuin missään muussa oppilaitosmuodossa Suomessa. • Kursseille osallistuu vuosittain noin 600 000 opiskelijaa. • Opetukseen voi osallistua kuka tahansa iästä ja koulutustaustasta riippumatta. • Opetustunteja järjestetään vuosittain yli 2 miljoonaa. • Suomalainen kansalaisopistotoiminta täytti 120 vuotta vuonna 2019. Kansalaisopistot.fi
35 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 vin suuria ja yleistä vastausta opetuksen laajuudesta ei voi antaa. Tein syksyllä satunnaisotannalla kyselyn kymmenelle kansalaisopistoille heidän järjestämästään kansanmusiikkiopetuksesta. Täydensin kyselyn tuloksia kurkkaamalla lisäksi muutaman opiston kurssitarjontaan. Vastauksista käy ilmi, että kursseja ja opiskelijoita on kaiken kaikkiaan hurja määrä: kursseille osallistumisia on yli miljoona. Musiikki on hyvin suosittu oppiaine ja opetustarjonnasta peräti viidennes on musiikkia. Kansanmusiikin kohdalla alueelliset erot ovat mittavat. Muutama opisto ilmoitti, että heidän tarjonnassaan ei ole kansanmusiikkia lainkaan, kun taas joissakin opistoissa on toiminut pelimanniryhmiä jo puoli vuosisataa. Yksittäisiin soittimiin keskittyneissä ryhmissä, kuoroissa ja yksityisopetuksessa saattaa olla kansanmusiikkia mukana. Erityisesti erilaisia kuoroja on opetustarjonnassa paljon. Esimerkiksi Mänttä-Vilppulan alueella toimii lähes kymmenen kuoroa. Soittimissa suosittuja ovat harmonikat, kanteleet, viulut ja kovassa nosteessa oleva ukulele. Iso osa Suomen pelimanniryhmistä harjoittelee kansalaisopiston piirissä. Jotkut ryhmät ovat kasvaneet vetovoimaisen vetäjän imussa varsinaisiksi big bandeiksi, kuten Turku Folks!, joka toimii työväenopiston piirinä Marjaana Puurtisen ja Janne Kuosan vetämänä. Aktiiviset vetäjät selittävätkin merkittävästi alueellisia eroja kansanmusiikin tarjonnassa kansalaisopistoissa. Ilman opettajaa on hankala saada opetusta. Samalla kun kansanmusiikin ammattilaisten määrä kasvaa, tilanne paranee jatkuvasti, tarjoaahan opetustyö tervetulleita lisäansioita opettajille. Kansalaisopistojen opetustarjonta perustuu kysynnälle ja sen vuoksi kannattaa soittoja lauluintoisten olla itsekin aktiivisia. Jos ryhmää ei ole, sen voi koota itse ja hankkia sille opettajan. Useimmat opistot ovat valmiita ottamaan valmiin konseptin avosylin vastaan. Kansantanssi Tuntuisi luontevalta, että kansanmusiikin harrastaminen olisi yhteydessä kansantanssin harrastamiseen, mutta kovin paljon yhteistoimintaa ei vielä ole. Siellä täällä on näkyvissä liikehdintää yhteistoiminnan syntymisestä. Pelimanniporukat harjoittelevat omien yhdistysten ja kansalaisopistopiirien yhteydessä ja tanssijoiden kenttä on hyvin hajanainen, mutta aktiivinen, joskin huoli harrastajamäärien vähenemisestä on jatkuvasti läsnä. Joissakin kansalaisja työväenopistoissa on myös kansantanssiryhmiä, mutta pääasiassa kansantanssin harrastaminen tapahtuu monien järjestöjen organisoimana, joista suurin on Suomen Nuorisoseurat ry. Muita ovat muun muassa Suomalaisen Kansantanssin Ystävät (SKY), Kansantanssinuorten Liitto, Finlands Svenska Folkdansring r.f. ja Karjalainen Nuorisoliitto. Lisäksi joillakin eläkeläisjärjestöillä on kansantanssitoimintaa. Myös Setlementtiliitto ja voimisteluseurat ovat järjestäneet kansantanssitoimintaa aikaisemmin, mutta viime vuosina niiden kansantanssitoiminta on hiipunut. Kurssitoiminta Monet harrastajat hakevat lisäoppia ja intoa soittoja lauluharrastukseen läpi vuoden kestävien harrastuspiirien lisäksi lyhytkursseilta. Kansalaisopistojen lisäksi kaikille avoimia lyhytkursseja järjestävät festivaalit (esim. Sommelo, Haapavesi Folk) kansanmusiikkiyhdistykset (esim. Kaamospelien kurssit) ja myös yksityiset toimijat (esim. Lappeenrannan kehruuhuoneen Sakonat). Suurin ja vanhin yksittäinen kurssi on Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä vuosittainen Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssi joulun välipäivinä – joka tosin on muuttanut Tampereelle kokoushotelli Murikanrantaan. Kansanmusiikkiliitto järjestää myös nuorten KAMU-leirin ja kansainvälisen Ethno Finland -leirin kesäisin. Monet kansalaisopistot järjestävät myös lyhytkursseja. Lyhytkurssit mahdollistavat myös kauempaa saapuvan opettajan ja ne voivat tarjota virkistävän poikkeuksen vakiintuneeseen ohjelmaan. Lopuksi Musiikkiperinteen siirtymisessä on etsitty jo puoli vuosisataa uusia kanavia sitä mukaa, kun kotisoitot ovat vähentyneet ja oppiminen on siirtynyt oppilaitoksiin. Kansalaisopistojärjestelmä mahdollistaa suurelle joukolle musiikista kiinnostuneita matalan kynnyksen mahdollisuuden harrastaa musiikkia ammattilaisten ohjauk sessa. Jos nyt ei aivan niin suurellisesti voi sanoa, että opistot pitävät perinteen hengissä, niin ainakin ne antavat sille huomattavasti laajemmat mahdollisuudet kuin arkielämä muuten tarjoaisi. Korona-aika on osoittanut, miten paljon harrastuspiirit ihmisille merkitsevät. Haitari tai viulu kainalossa mennään viruksia uhmaten maski kasvoilla muitten samanhenkisten kanssa oppimaan uutta. Tämä jos mikä osoittaa, että suomalaiset kaipaavat soittamista ja laulamista yhdessä. Kursseilla tavataan! Olipa kerran kauan, kauan sitten pieni kunta, jonka nimi oli Savonranta. Siellä suloisen Saimaan syleilyssä vietti kesiään kesäsavonrantalainen Hilkka-Liisa Pitkänen. Hän ihmetteli, ettei Savonrannan suurmiehestä, musiikintutkija Armas Otto Väisäsestä paikkakunnalla juurikaan tiedetty mitään. Illan hämärtyessä Kalevalanpäivän aattona vuonna 2002 hän selaili Väisäsestä kertovaa kirjaa ”Hiljainen haltioituminen”. Sieltä Hilkka-Liisa löysi kuvan Juho Villasesta ja ihmeellisestä jouhikosta. Hän kiinnostui tästä savonrantalaisesta (1846-1927) pelimannista ja etsi Villasen soitinta ympäri Suomen museoita. Lopulta se löytyi Suomen kansansoitinmuseosta Kaustiselta. Jouhikkokipinä oli puraissut! Hilkka-Liisa innostutti muutamia henkilöitä mukaan, ja he aloittivat soittimien rakennuksen (http://jouhikko.wordpress.com). Sen tuloksena on, että tänä päivänä jo toistasataa henkilöä on rakentanut yksilöllisen, persoonallisen ja omalla tavallaan soivan Villasjouhikon. ”Jouhikko joka talon seinälle” -idea ei enää riittänyt ensimmäisten jouhikoiden valmistuttua, vaan piti saada tietää, kuinka tämä ihmeellinen soitin soi. Eila Hartikainen Koko tarina: kansalaisopistot.fi –> kokemuksia kursseilta Villasjouhikoita soittamaan Puol´villaset syntyi Kaakkois-Savon kansalaisopistossa 2003 ja toimii nykyään Linnalan opistossa edelleen Eilan (toinen oikealta) ohjauksessa.
36 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 36 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. EMMI KUITTINEN & IKUISEN IKÄVÄN ORKESTERI Itken ja laulan Irina Björklund & Pauanne: Barely Ann-Mari Nordic Notes, 2020 S yyskuussa 2020 kotikatsomot pääsivät nauttimaan uudesta Ylen suurtuotannosta, Rauhantekijät-sarjasta, jota tähditti näyttelijä-laulaja Irina Björklund. Björklund on nimittänyt kylmäpäisen rauhanneuvottelijan rooliaan uransa tärkeimmäksi. Päästäkseen oikein syvälle hahmonsa Ann-Mari Sundellin ajatusmaailmaan, hän ryhtyi kirjoittamaan tekstejä, joissa pureutuu rauhan, olemisen ja elämisen suuriin kysymyksiin. Näistä teksteistä syntyivät lyriikat Björklundin ja Emma-palkitun kansanmusiikkiyhtyeen Pauanteen (Tero Pennanen, Kukka Lehto, Janne Haavisto) lokakuussa 2020 julkaisemalle albumille. Levyn musiikki on syntynyt suurimmaksi osaksi Björklundin, Pauanteen sekä Janne Lappalaisen yhteistyönä. Se on äänitetty koronakevään 2020 aikana kokonaan etätyönä. Levyn musiikki on hyvin elokuvallista, tunnelmaltaan toiveikasta ja pohdiskelevaa sekä vahvasti läsnäolevaa. Sanomassaan vahvan musiikin keskiöön nousee Björklundin voimakkaat tekstit sekä tämän eteerinen ja omalaatuinen lauluääni, jota Pauanteen maalaamat sävykkäät ja rikkaat äänimaailmat tukevat. Tämän populaarimusiikin rajoilla liikkuvan, ainutlaatuisen albumin henki luo uskoa rauhaan ja tulevaisuuteen tarjoten näinä epävarmoina maailmanaikoina hyvin tervetullutta valoa marraskuun pimeyteen. Hanna Ryynänen Emmi Kuittinen & Ikuisen ikävän orkesteri: Itken ja laulan Kansanmusiikki-instituutti 2020 I tken ja laulan, on Emmi Kuittisen & Ikuisen ikävän orkesterin esikoislevy. Levyn kappaleet, joista suuri osa on Kuittisen sävellyksiä ja sanoituksia, ovat saaneet inspiraationsa karjalaisesta ja inkeriläisestä itkuvirsiperinteestä. Itken ja laulan -albumi on ensimmäinen ammattimuusikon tekemä, kokonaan itkuvirsiperinteeseen pohjaava levy. Emmi Kuittisen lisäksi levyllä kuullaan Ikuisen ikävän orkesteria, johon kuuluvat Heidi Haapoja-Mäkelä (laulu), Charlotta Hagfors (laulu), Amanda Kauranne (laulu, munniharppu & kellot), Juulia Salonen (laulu ja kantele), Minsku Tammela (laulu), Mira Törmälä (laulu ja haitari) ja Kirsi Vinkki (viulu, alttoviulu, jouhikko ja laulu). Levyllä käytetään instrumentteja minimalistisella tavalla tukien itkujen tarinankerrontaa ja dramaattisia ihmisäänen eri sävyjä. Orkesterin kanssa esitettyjä lauluja täydentävät Emmi Kuittisen sooloitkut, jotka käsittelevät muun muassa maailman epäoikeudenmukaisuutta, kaipuuta menneiden sukupolvien luokse sekä rakkautta omia lapsia kohtaan. Kuittinen on onnistunut tutkimuksellaan, sävellyksillään ja sanoituksillaan luomaan uutta jatkumoa välillä melkein unohdetulle äänellä itkemisen perinteelle. Senni Heiskanen Pentti Rasinkangas: Vellihousu… ja ylpeä siitä! Huti Oy / Loiskis Ry 2020 E i liene liioiteltua sanoa, että Pentti Rasinkangas kestää isältä pojalle; samalla tavoin kuin itse alakouluikäisenä tuli kuunneltua c-kasetilta miehen Ohilyönti-orkesterin kanssa tekemiä lastenlauluja, on seuraavakin sukupolvi saanut nauttia tasaisesta virrasta uusia kappaleita ja levyjä. Laskutavasta riippuen hieman yli tai alle kahdeskymmenes pitkäsoitto ”Vellihousu… ja ylpeä siitä!” on jälleen tehty vuorostaan Loiskis-yhtyeen miehityksellä ja lopputulos on juuri niin laadukasta kuin näillä nimikkeillä on lupa odottaa. Levyn luokitteleminen pelkäksi lastenmusiikiksi olisikin vähättelyä, vaikka laulujen tematiikka onkin tuttua ja turvallista. Rasinkankaan musiikille tyypillinen country-rock on vahvasti läsnä tälläkin kertaa, ja tuntuu siltä, että muusikot ovat painaneet vaakakuppia jopa hieman aiempaa enemmän jälkimmäisen suuntaan. ”Mammutti”-kappaleen raskaammat kitaroinnit ja ”On onni olla lähekkäin”-laulun pianoherkistelyt eivät kuitenkaan missään vaiheessa tunnu irrallisilta, vaan Loiskiksen ja Rasinkankaan taidokas surffailu eri genrejen välillä on koko ajan selvästi osa samaa kokonaisuutta. Antti-J. Janka-Murros Emola-Hatsina String Band: Hobo Sapiens Karkia Mistika Records, 2020 E mola-Hatsina String Band on blues-ministeri Esa Kuloniemen (kitarat, tambura, perkussiot, äänen muokkaus) ja Antero Mennun (sitar, tambura, basso ja perkussiot) muodostama duo, jonka lp:nä julkaistu ensilevy herättää jo kansitaiteellaan odotuksia: Mitä ihmettä tämä mahtaa pitää sisällään? Aloitus onkin räväkkä: vanhasta Suomen kaartin paluumarssista (Kauan on kärsitty vilua ja nälkää…) on työstetty omaperäinen versio, jossa John Fahey -henkinen slide-kitarointi kohtaa intialaisia skaaloja soveltavan sitarin, tamburan surinan ja omaperäisen lyömäsoitintaiteilun Erkka Vepsän toimiessa lisätukena. Yllätysavauksen jälkeen levy jatkuu tyylikkäällä, vielä enemmän Fahey-vaikutteisella rujon kauniilla soitolla. Levyn kääntämisen jälkeen tulee kuitenkin uusi yllätys: B-puolella hypätään ilman varoitusta säröiseen, krautrock -henkiseen hälymusiikkiin, jossa melkeinpä väkivaltainen äänen muokkaus ja kiihkeä rytmimatto kieputtavat kuulijaa oudon vaihtoehtorockin maailmaan. Lopulta meno rauhoittuu ja haihtuu levyn päätöskappaleessa tuntemattoman avaruuden äärettömyyteen. Lp-formaatti sopii levyn kaksijakoisuuden vuoksi erinomaisesti tälle levylle: kuulija voi valita kummalle matkalle kullakin kuuntelukerralla lähtee. Lp-koko tarjoaa myös puitteet levyn outoutta tukevalle kansitaiteelle. Paul Silfverberg Kansanmusiikki-lehti ja kamukanta.fi julkistavat Vuoden kansanmusiikkilevy –äänestyksen. Voit äänestää vuoden 2020 aikana ilmestyneitä kansanmusiikkilevyjä. Lista levyistä on osoitteesta https://kamukanta.fi/julkaisut. Mikäli huomaat jonkun levyn puuttuvan listalta, niin ilmoitathan siitä meille. Äänestysaika on 1.–31.1.2021. Muista, että voit antaa vain yhden äänen! Äänestyslomake on osoitteesta https://bit.ly/kansanmusiikkilevyaanestys-2020. Kaikkien äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan kaksi 50 euron lahjakorttia Suomen Kansanmusiikkiliiton putiikkiin. Arvonnassa voittaneille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Voit äänestää myös postikortilla: Kansanmusiikki-lehti, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Vuoden kansanmusiikkilevy valitaan sekä yleisöäänestyksen että asiantuntijaraadin antamien pisteiden perusteella. Lisätietoja: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkikansantanssi.fi Äänestä vuoden 2020 kansanmusiikkilevyä
37 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Kusinerna Riippa: Vedil omakustanne 2020. A lavetelissä säätyläisperheeseen 1861 syntynyt nimismiehen poika Mathias Alexander Slotte runoili tekstejä, jotka ovat osoittautuneet hyvin suosittuiksi suomenruotsalaisessa laulurepertoaarissa. Myös serkukset Jessica ja Niko Riippa haluavat osallistua kotiseutuperinteen elvyttämiseen ensilevyllään, jonka nimenä on mystinen Vedil. Levyn 12 raidasta seitsemän rakentuu Slotten teksteihin. Jessica laulaa ja Niko säestää kitaralla. Jessican puhtaat tulkinnat kansanomaisista lauluista tarjoavat miellyttäviä kuunteluhetkiä. Niko puolestaan rakentelee kitarallaan taustoja joiden monipuolista ilmettä on nautinto seurata. Milloin sointu pysähtyy, milloin bassorivi jatkaa kulkuaan, milloin sävyksi muuttuu espanjalainen bolero tai mandoliinimainen näpsäyttely. Ja sitten se ikuinen ongelma: levykannen tekstit ovat auttamattoman pieniä ja skript-fontti tekee teksteistä entistä sottaisempia. Vihreän ja valkoisen kontrasti on sekin riskaabeli. Suosikkiraitani olivat ajankohtainen, harvoin kuultu Dan Anderssonin Joululaulu Finnmarkista ja Slotten – sekin harvoin esitetty – leikillinen Ryttaren rider. Antti Koiranen Ojajärvi Blom Ojajärvi Eclipse Music 2020 Y htyeen musiikissa yhdistyy yläsävelhuilujen vimmaisen maaginen sointi, beatboxaus ja juureva cittern. Suuressa osassa levyn kappaleista vierailee Liisa Haapanen selloineen ja lisäksi levyllä on mittava valikoima muita soittimia. Ensimmäinen kuuntelukerta täytti korvat hienoilla ja runsailla huiluilla, mutta heti toisella kerralla levyn kauneus ja monipuolisuus alkoivat avautua. Taidokas ja rytmikäs soitto vie jonnekin alkulähteille ja laittaa kehon värähtelemään ja jalan vippaamaan. Levyn kappaleet ovat enimmäkseen Janne Ojajärven käsialaa, mutta voisivat aivan hyvin olla kansansävelmiä, niin lähelle juuria ja ydintä niissä on päästy. Viima-kappale nousi iloisuudellaan suosikikseni, sitä tekisi mieli heti tanssia. Fiilistelyyn suosittelen Joutsenen saunatervehdystä, jossa pääsee nauttimaan soitinten vuoropuhelun lisäksi laulusta, jonka sävy sopii täydellisesti soittimiin. Soja Murto Markus Rantanen: Ukulele Puukenkki Records 2020 M aan tunnetuimpiin ukulelemusiikin asiantuntijoihin ja pioneereihin kuuluva Markus Rantanen esittelee sooloalbumillaan soittimen sävyjä kahdeksan originaalisävelmän myötä. Ukulelen tunnistettava sointi määrittää levyn lähtökohdat varsin selkeiksi. Suurin osa kappaleista on kelttihenkisen harppumusiikin sekä klassisen kitaroinnin mieleen tuovaa tunnelmointia. Pieniä menevämpiä hetkiä koetaan lähinnä Elviira ja Viktor-kappaleiden keskiaikaisen tanssimusiikin mieleentuovia sävelkulkuja kuunnellessa. Sekä Rantasen instrumentinhallinta että sävelkynä on kautta linjan erinomaista ja soittimen erilaiset tulkintatekniikat ovat tyylikkäästi esiteltyinä. Reilun puolituntisen aikana levyn varsin tasainen, yksinäisen ukulelen äänimaailma ei jaksa pelkkänä kuuntelukokemuksena kuitenkaan aivan loppuun asti pitää keskittymistä vireillä. Ukulele onkin parhaimmillaan meditatiivisen hengähdystauon säestyksenä nautittuna. Antti-J. Janka-Murros Rommakko: Satoi tai paistoi Raakku Records 2020 O ululainen Rommakko tuo kakkospitkäsoitollaan kuunneltavaksi valikoiman varsin pätevästi toteutettua pelimanni-iskelmää. Mika Kolehmaisen sävellyksiä on vahvasti rakennettu helposti kuunneltavan musiikin tutuista peruspalikoista, mutta yhtyeen taidokas yhteissoitto ja siellä täällä väläytellyt balkan-sävyt pitävät Satoi tai paistoilevyn mielenkiintoisena. Aivan täysin, etenkään levyn alkupuolella, ei voi välttyä mielleyhtymiltä Elonkerjuu-orkesterin tuotantoon, mutta loppua kohden Rommakko pääsee seisomaan enemmän omilla jaloillaan, etenkin tunnelmallisen päätöskappaleen aikana. Vahvasti suomicountryyn kallellaan olevan levyn ainoa suurempi kysymysmerkki lieneekin parhaan esiintymisareenan löytyminen: perinteiseen pelimannimusiikkiin nähden Rommakko voi olla joillekin liian iskelmää, mutta toisaalta musiikin juuret ovat niin vahvasti kansanmusiikkimullassa, että tanssikansakin saattaa hieman vierastaa. Genrerajoista riippumatta, menevä ja tasokas kokonaisuus. Antti-J. Janka-Murros Sofia Lindroos & Marianne Maans: Toner i ljus och gestalt Fuga, 2020 S ofia Lindroosin (viulu ja laulu) ja Marianne Maansin (viulu ja laulu) uuden levyn mottona voisi käyttää ECM-levy-yhtiön vanhaa tunnusta ”The most beautiful sound next to silence”. Muutakin yhteistä ECM:n kanssa löytyy: hieno äänitys ja musiikkityylien yhdistely, tällä levyllä gregoriaanisten sävelmien ja kansanlaulun synteesinä. Vanhoihin suomalais-ruotsalaisiin kansanlauluihin ja virolaisruotsalaisiin koraaleihin sekä Birgittalaisluostarien Cantus Sonorum -lauluihin perustuva musiikki kulkee vanhoissa kirkkosävellajeissa, herkkänä ja meditatiivisena. Tulee mieleen, että olisipa kirkoissa säestysinstrumentteina kielija jousisoittimet urkujen sijaan: hienossa akustiikassa resonoivat viulut houkuttelevat duon varioimaan sävelmiä ja koristelemaan niitä upeasti hallituilla melismoilla, mikä ei tasavireisessä urkusäestyksessä juurikaan onnistuisi. Toner i ljus och gestalt on taidolla ja tunteella työstettyä musiikkia, jonka kanssa on hyvä rauhoittua syksyisen sateen piiskatessa ikkunoihin. Tosiaan: Valon musiikkia! Paul Silfverberg Quartet Ajaton: Early music in the latest way Alba Records, 2020 Q uartet Ajaton on jo soittimistoltaan mielenkiintoinen kokoonpano: Mia Simanainen (laulu), Mikko Perkola (viola da gamba), Henrik Sandás (bandoneon) ja Kari Ikonen (moog-syntetisaattori) luovat äänimailman, jossa yhdistyvät Simanaisen luonnollinen ja hieman jazz-sävyinen laulu, viola da gamban barokkisävyt, bandoneonin tuoma tuulahdus Argentiinaa ja Ikosen toisesta maailmasta tuleva syntetisaattori mielenkiintoiseksi ja ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi, joka on samalla sekä hieman vieraannuttava että yhtenäinen. Suurin osa levyn kappaleista pohjautuu mielenkiintoiseen kehityskaareen: vanha englantilainen kansanlaulu jalostui aikanaan muun muassa John Dowlandin käsissä hovimusiikiksi, josta Quartet Ajaton on nyt luonut oman maailmansa. Hienot melodiat saavat ansaitsemansa tulkinnat, ja lopussa kvartetti vielä ällistyttää huikealla versiolla kalevalaisesta Waka Wanha Wäinämöinen -laulusta. Kvartetti tarjoaa mitä lupaa: ajatonta musiikkia. Paul Silfverberg
38 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 KIRJAT Hannu Kella: Hymyilevän Pelimannin nuottikirja, Ossi Niinimäen musiikkia Kansanmusiikki-instituutti 2020 Laura Arffman: Mona-Liisa – urheilija, muusikko, ihminen Gummerus 2020 Ritva Pulkkinen ja Arto Julkunen: Hyvää oloa ukulelella Aviador 2020 György Kádár: Otan virteni vilusta Kansanmusiikin oppikirja yläkouluille, lukioille ja opettajainvalmennuslaitoksille. Vaasan Musiikkiluokkien Tuki ry, Vaasa 2020. A viador-kustannus on julkaissut useita mainioita ukulelekirjoja, mutta vielä mahtuu mukaan ainakin yksi. Tällä kertaa luvataan Hyvää oloa ukulelella. Tekijänä on vanha ukulelen lähetyssaarnaaja, psykologi, muusikko ja kirjailija Arto Julkunen yhdessä Ritva Pulkkisen kanssa. Hyvinvointia painottavien alkusanojen jälkeen seuraavat myöhäisherännäisen ukuleleharrastajan Ritva Pulkkisen kokoa mat laulujen sanat sointumerkintöineen. Ritva on eläköitynyt kehitysvammaisten ohjaajan toimesta, työstä, jossa hän käytti paljon musiikkia. Hän on harrastanut pitkään esiintymisiä palvelutaloissa ja julkaisu onkin suunnattu pitkälti iäkkäämmille musiikinharrastajille, joskin se soveltuu hyvin myös kaikille ukulelen soittoa aloittaville. Kirjassa on lähes puolentoista sadan tunnetun laulun sanat sointumerkintöineen ja jokaisella sivulla on myös tabulatuuri-kuvat sointuotteista. Tämän helpommaksi tuskin säestäminen voi mennä. mutta melodioiden pitää olla päässä – niinkuin näiden laulujen melodiat monilla ovatkin. Mukavan lisän tuovat pienet tarinat jokaisen kappaleen syntyhistoriasta. Kirja on laulavan ukulelen soittajan toivelahja ja toimivathan soinnut toki kitarallakin – myös otekuvat, kun laittaa capon viidennelle nauhalle. Kallistetut versaalit kirjaimet eivät ole kauniita, mutta kirjasimen käytölle on varmaankin käytännöllinen syy: niistä saa selvää vähän kauempaakin. Sauli Heikkilä L ahtelainen Ossi Niinimäki (1924-2013) oli keskeinen hahmo etelähämäläisessä pelimannija tanssimusiikissa koko aikuisikänsä ajan. Niinimäki toimi elämänsä aikana muun muassa esiintyjänä, opettajana, kansantanssiryhmien säestäjänä, yhtyeiden ja ryhmien vetäjänä sekä musiikkiperinteen tallentajana että järjestötoimijanakin. Hänen sävellystensä ällistyttävä määrä ja monipuolisuus selvisi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Tämä upea kokoelma sisältää 102 Hannu Kellan valitsemaa kappaletta Niinimäen yli 400 kappaleen pelimannisävellystuotannosta. Nuottikirjan alussa on tietoa Niinimäestä sekä hänen elämästään. Kirja sisältää kattavan määrän perinteisiä tanssilajeja, ja toimii näin ollen erinomaisena ohjelmistona kaikille instrumenteille, kuin myös pedagogisena materiaalina. Kaikkiin kappaleisiin on merkitty melodian ja tanssilajin lisäksi myös sointusäestysmerkinnät. Ihanaa, että viime aikoina on julkaistu enenevässä määrin pelimannimusiikin nuottikirjoja, jotka osaltaan edistävät perinteen säilymistä. Näitä lisää! Senni Heiskanen U rheilutoimittaja Laura Arffmanin kerronta sieppaa alusta asti mukaan ystävänsä, kilpahiihtäjä ja haitaristi Mona-Liisa Nousiaisen (o.s. Malvalehto) elämään. Suurin osa kirjan sivuista kertoo Nousiaisen hiihtourasta, josta Arffman kertoo mielenkiintoisesti: kirjaa ahmii eteenpäin, vaikkei olisikaan urheiluhullu. Kirjassa on omat lukunsa Nousiaisesta muusikkona ja äitinä – sekä tietenkin syöpäsairaudesta, johon Mona-Liisa menehtyi 36-vuotiaana. Mielelläni olisin lukenut Nousiaisesta muusikkona ja ihmisenä enemmänkin, mutta onneksi koko kirjan kerronta avaa, millainen Mona-Liisa oli julkisen kuvan ulkopuolella. Arffman, Nousiainen ja läheisten kommentit piirtävät kuvan sinnikkäästä, kunnianhimoisesta, lämminsydämisestä ja iloisesta ihmisestä, joka osasi paloitella tavoitteensa oikean kokoisiksi saavuttaakseen ne. Mona-Liisa esimerkiksi harjoitteli haitarin soittoa hiihtoleireillä. Ja kun hän valmistautui voittamaansa television Maestro-kapellimestarikisaan, hän opiskeli orkesteripartituureja valvoessaan Isabellan sairaalavuoteen ääressä. Kirjallaan Nousiainen halusi kertoa sekä tyttärelleen että muille lukijoille elämäntarinansa ja myös sen, miten työ tuottaa tulosta. Vaikka kirja loppuu kuolemaan, se on vahva kuvaus elämästä, joka pitää elää tässä ja nyt. Sillä koskaan ei voi tietää, kuka kurkistaa huomisen nurkan takaa. Arja Kangasniemi G yörgy Kádár pohjaa musiikkikasvatusnäkemyksensä unkarilaiseen Kodály-henkiseen pedagogiikkaan. Hänen mielestään alkuperäinen kansanmusiikki on osa taidemusiikkia. Kirjan johdannossa painottuu kansanmusiikin tutkijoiden ja kerääjien Béla Bartókin, Aksel Törnuddin, ja Ilmari Krohnin ihailu, sekä huoli nykyajan musiikinopetuksen sisällön yksipuolisuudesta, yksinkertaisuudesta ja viihdemusiikkipitoisuudesta. Kádárin koostamassa kirjassa painottuu kansanlaulumateriaali. Esimerkkejä on runsaasti mm. kalevalaisista lauluista, rekilauluista ja muista uudemmista kansanlauluista eri puolilta Suomea. Lähteinä on käytetty mm. Armas Launiksen, Ahti Sonnisen, Erkki-Ala-Könnin ja Simo Härkösen kokoamia laulukirjoja. Muiden suomalais-ugrilaisten kansojen musiikeista esitellään virolaisia, saamelaisia, mordvalaisia, marilaisia ja unkarilaisia lauluja. Lisäksi sivutaan muiden musiikkikulttuurien (mm.muinaisslaavilaisten ja pohjoisgermaanisten kansojen) vaikutuksia. Esimerkkeinä on vielä viittauksia klassisissa teoksissa oleviin kansanmusiikin aiheisiin (mm. Bartók, Purcell, Grieg, Sibelius). Mukaan mahtuu myös kolme esimerkkiä japanilaisista kansanlauluista. Laulujen rakenne, pentatoniseen asteikkoajatteluun pohjautuvat sävellajianalyysit, tekstien aiheet, ja tahtilajit saavat omat listauksensa kirjan lopussa. Kirjan tehtävät sisältävät lauluihin liittyviä soitto-, analyysija kuuntelutehtäviä. Soittimista mainitaan lyhyesti pelimannimusiikin soittimia (viulu, haitari, klarinetti, harmoni), sekä jouhikko ja isommat (15 kieltä ja enemmän) kanteleet. Paimensoittimista tuohitorvet, lepenälaudat, pukinja lehmänsarvet, mänkerit ja muut puhaltimet saavat hyvin tilaa. Kirjasta puuttuu kokonaan maininta pienkanteleista. Alle 15-kieliset kanteleet ja erityisesti viisikielinen, on kuitenkin erittäin tärkeä soitin vanhemmassa, kalevalaisen ajan perinteessämme, pedagogisestikin merkityksellinen. Kirjan musiikkiesimerkit soveltuvat oheismateriaaliksi kansanmusiikin opetukseen. Minna Raskinen
39 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020
40 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Aloitit syksyllä Suomen Kansanmusiikkiliiton tuottajana. Mitä töihisi liitossa kuuluu? Päätehtäviini kuuluvat Kansanmusiikkiliiton kiertueet sekä Samuelin Poloneesi, ja koordinoin myös Kulttuurikurkkaus-hanketta, jota toteutetaan yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa. Tämän lisäksi hoidan toisinaan esimerkiksi verkkoputiikin tilauksia ja saatan osallistua jonkin verran myös Kansanmusiikki-lehden tekemiseen. Millainen on taustasi? Olen taustaltani musiikkitieteilijä, valmistuin huhtikuussa filosofian maisteriksi Turun yliopistosta. Olen opiskellut musiikkitieteen lisäksi taidehistoriaa ja ItäAasian opintoja sekä jonkin verran yleistä kirjallisuustiedettä. Musiikki on aina ollut lähellä sydäntä, aivan pienenä lapsena tuli lyhyen aikaa soiteltua 5-kielistä kannelta, mutta siirryin sitten nokkahuiluun, josta tuli pääsoittimeni ja soitinkin sitä 12 vuotta aktiivisesti. Tuotantohommiin puolestani tutustuin ensin järjestötoiminnan ja sittemmin työharjoittelujen kautta. Millainen on suhteesi kansanmusiikkiin ja kansantanssiin? En tunne kansanmusiikkialaa niin hyvin kuin haluaisin, mutta odotan sitäkin innokkaammin, että pääsen työssäni oppimaan siitä lisää. Oma musiikillinen taustani on enemmän klassisen musiikin puolella, vaikka olenkin nyt vuoden ajan tutustunut 11-kielisen kanteleen soittoon ja innostunut siitä kovasti. Mitä teit ennen nykyistä pestiä? Olen tuottanut Suomen Jazzliitolla JazzEspa tapahtumaa vuodesta 2019 ja sitä ennen tehnyt Jazzliitolla muitakin tuotantotehtäviä. Lisäksi olen parina viime kesänä toiminut Etno-Espa-festivaalilla lavatuottajana, eli hoitanut backstagea ja kuuluttanut keikat. Työ liitossa on puolipäiväinen, mitä muuta touhuat? Nyt syksyn olen ottanut siinä mielessä rennosti, että minulla ei ole muuta työtä kuin tämä tuottajanpesti. Se on ollut hyvä, koska uudessa työssä on aina omat alkuhaasteensa, kun omaksuu itselleen sopivia työtapoja ja opettelee uusia asioita. On mukavaa, että saa rauhassa totutella työhön. Ensi vuoden alussa jatkan myös edelleen Jazz-Espan tuottajana, sillä sekin työ on osa-aikaista ja istuu siltä osin tilanteeseeni hyvin. Olet ehtinyt nyt päästä hommiin käsiksi. Millainen on ensivaikutelma? Vastaavatko tehtävät odotuksiasi? Tehtävät vastaavat hyvin pitkälti odotuksiani. Työhön kuuluu paljon budjetointia, sähköpostin lähettelyä sekä asioiden selvittämistä ja koordinointia. Mitään kovin yllättävää ei ole vastaan tullut, ja hommat ovat lähteneet rullaamaan oikein mukavasti! Miten korona-epidemia vaikuttaa työhösi? Korona tuo kyllä aivan oman sävynsä hommiin. Aloitin lokakuun alussa, ja hyppäsin heti osittain mukaan tuottamaan lokakuun puoliväliin suunniteltua Samuelin Poloneesia, joka sitten viikko ennen tapahtumaa jouduttiinkin perumaan. Koronan takia ei oikeastaan voi minkään tapahtuman toteutumisesta olla varma. Toisaalta sitä ei auta liikaa miettiä, koska tapahtuma tai kiertue on silti suunniteltava ja tuotettava toteutettavaksi. Toki koronan vuoksi joudutaan tekemään enemmän varotoimia, mutta tuntuu että pikkuhiljaa nekin luonnistuvat jo helpommin, koska tämä poikkeustilanne on pakottanut toimijat omaksumaan uusia toimintamalleja. Mitä harrastat vapaa-ajalla? Käyn kanteletunneilla, minkä lisäksi soitan työväenopiston Kurjenpolvet-kansanmusiikkiyhtyeessä. Rakastan näyttelemistä, joten käyn myös työväenopiston teatterikurssilla, jossa teemme paljon improa ja mahdollisuuksien mukaan pienen näytelmän. Kotona tykkään rentoutua pelaamalla videopelejä ystävien kanssa. Mikä sai sinut innostumaan kanteleesta? Reilu vuosi sitten pääkaupunkiseudulle muutettuani etsin täältä uusia harrastuksia aloitettavaksi. Selasin työväenopiston tarjontaa ja sen runsaus yllätti. Innostun helposti uusista asioista ja kun törmäsin kanteleen alkeiskurssiin se vain heti kiinnosti. Lisäksi olin elokuussa 2019 ensimmäistä kertaa Etno-Espalla töissä, joten kenties isompien pienkanteleiden näkeminen keikkakäytössä antoi lisäintoa harrastuksen aloittamiseen. Ajattelin myös, että kantele on tarpeeksi matalan kynnyksen soitin aloittaa. Olen joskus kokeillut kitaraa ja ukulelea mutta koen sointuotteet pienehköille käsilleni tosi haastavina. Kanteleessa tykkään itse enemmän näppäilystä mutta on kuitenkin kiva, että myös esimerkiksi laulun säestäminen soinnuilla onnistuu melko helposti. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Sheri Toivomäki Sheri Toivomäki Syntymäpaikka ja -aika: Tampere v. 1993 Kotipaikka: Espoo Koulutus: Filosofian maisteri Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Niko Avonius
42 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Merkit Pöytästandaari Pispalan Sottiisi, Tampere, 17.10.2020 Raimo Hentonen, Ii, 16.11.2020 Kalevi Sumen, Oulu, 16.11.2020 Hopeinen ansiomerkki Sirpa Olkinuora, Ruovesi, 11.11.2020 Weijo Koskiranta, Hämeenkyrö, 11.11.2020 Jaakko Isokoski, Oulu, 16.11.2020 Anne Riepula, Ii, 16.11.2020 Onnea! Kevään 2021 kiertueyhtyeet Tammikuu: Ojajärvi Blom Ojajärvi 16.-21.1.2021 Helmikuu: Ilkka Heinonen 17.2.-21.2.2021 Maaliskuu: Freija 16.-21.3.2021 Huhtikuu: ENKEL 13.-17.4.2021 Lisätietoja kevään 2021 kiertueista ja yhtyesittelyt: www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-kevät-2021 Tiedustelut: tuottaja Sheri Toivomäki, puh. 044 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi NORDLEKtapahtumaa ei järjestetä vuonna 2021 Vuoden 2021 pohjoismainen NORDLEKtapahtuma piti järjestää Tampereella 20.25.7. Koronan vuoksi tapahtuma piti siirtää ja uutta ajankohtaa selvitetään. Hyvin suunniteltu ohjelma on tarkoitus saada toteutetuksi myöhemmin. NORDLEK on pohjoismainen kansantanssin ja kansanmusiikin tapahtuma, joka järjestetään eri Pohjoismaissa kolmen vuoden välein. Tapahtumaan liittyvä sävellyskilpailu on myös peruutettu. Jo osallistuneisiin säveltäjiin ollaan suoraan yhteydessä. Haluaisitko kiertueyhtyeen paikkakunnallesi konsertoimaan? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Konsertin järjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta, Teosto-kuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Järjestäjälle jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta, joka on vuoden 2021 kiertueilla 120 euroa / muusikko.
KANSANMUSIIKKI • 4 • 2020 Jäsenedut CD Peuralan pelimannit: Ilmajoen Peurala soi ja laulaa 1992 10,00€ Jäsentarjouksena vain 8,00€ CD Duo Selina 20,00€ Jäsentarjouksena vain 16,00€ CD Frigg: Joululaulut 20,00€ Jäsentarjouksena vain 16,00€ Nettiputiikista /www.kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki) saat tuotteet jäsenhintaan käyttäen alennuskoodia «jäsenetu0420». Etu on voimassa 28.2.2021 saakka. Voit tehdä tilaukset myös Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 29 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Sävellä polska! Suomen Kansanmusiikkiliitto järjestää sävellyskilpailuja joka toinen vuosi. Vuonna 2021 järjestämme polskateemaisen sävellyskilpailun Erkki Ala-Könnin 110-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Laita sävelkynä laulamaan polskan tahdissa, ja lähetä tuotoksesi nuottina nimimerkillä varustettuna. Laita erilliseen kirjekuoreen oma nimesi ja yhteystietosi (osoite, puh. ja sähköposti). Sävellykset tulee olla Suomen Kansanmusiikkiliitossa 28.2.2021 mennessä osoitteella: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Kuoreen tunnus: Sävellyskilpailu 2021 Palkinnoiksi kolmelle parhaalle annetaan lahjakortit Suomen Kansanmusiikkiliiton myymälään. Lisätiedot: Päivi Ylönen-Viiri, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi, 0500 431913 Runsasta osanottoa toivoen Suomen Kansanmusiikkiliitto Oriveden kansanmusiikkikurssit järjestetään etänä! Pahentuneen koronatilanteen vuoksi Oriveden kansanmusiikkikursseja ei pidetä Murikassa Teiskossa, vaan etäyhteyksin. Kurssivaihtoehdot 27.-30.12. Oriveden kurssien etäkursseille ovat: Orivesi All Stars (Antti Järvelä , Laura Kuisma ), Mandoliinikurssi (Jarmo Romppanen ), Viulukurssi (Arto Järvelä ) ja 2-riviskurssit (Pekka Pentikäinen , Leija Lautamaja , Lauri Kotamäki ). Etäkurssien hinta 30 euroa, opetusta kursseittain kaksi tuntia / päivä. Lisäksi suunnitelmissa Oriveden kurssihengen nostatusta jollain mukavalla tavalla ainakin kurssien alkajaisiksi ja lopuksi. Uusiakin kurssilaisia mahtuu mukaan! Lisätiedot kursseista: www.kansanmusiikkiliitto.fi/oriveden-kurssit-2020-murikassa, Suomen Kansanmusiikkiliitto, Päivi Ylönen-Viiri, 0500 431 913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Pelimanniviikonloppu Yyterin virkistyshotellissa 22.24.1.2021 Sipintie 1, 28840 Pori p. (02) 628 5300 virkistyshotelli.fi
Kansanmusiikki-lehti, Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Kansanmusiikki-instituutti toivottavat HARMONISTA JOULUN AIKAA