• Irtonumero 8 € 4 • 2024 6 Jaakko Laitinen – ammattina Väärä Raha MUKANA PELIMANNI-LIITE 18 Jukka Lindfors kertoo, kuinka folk saapui Suomeen 28 Turkufolks! ei ole yhdistys vaan porukka 47 Monipuolinen liitelevy kurkistaa vuoteen 2024
• 2 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 SISÄLTÖ 4 • 2024 17 32 14 KOLUMNISTI Hanni Autere Tove Djupsjöbacka esittelee Lissabonin fado-tarjontaa. Jaakko Laitinen – laulu voitti opiskelun Pääkirjoitus: Pitäisikö kansanperinteen näkyä itsenäisyyspäivänä....4 Ajassa: Anne Mattila ja Tallari .......................................................................5 Arkistojen kätköistä: Sellopelimannien jalanjäljillä .........................10 Laulu elää Sugrifest elokuvaviikkoineen Oulussa ...........................12 Esittelyssä Wasel Arar: Miten menee, bluegrass? ..............................13 Kun kansanlaulusta tuli pop ........................................................................18 PELIMANNI-liite Joulumusiikkia kansalle ................................................................................21 Uudenmaan nurkka ........................................................................................22 Kaikuja Keski-Suomesta ................................................................................22 Nuottiliite ............................................................................................................23 Orivesi All Stars palasi synnyinkotiinsa .................................................27 Rientolan Pirtissä soi! ....................................................................................27 Turku Folks! ei ole yhdistys vaan porukka ...........................................28 Kuulumisia Pohjois-Savosta ........................................................................28 Tapahtumia Varsinais-Suomessa ..............................................................28 Muistoissamme Taito Hoffrén ....................................................................29 Eurooppalaiset ekspertit kohtasivat Kaustisella ................................29 Karjalasta kolttien maille .............................................................................30 Lauri Niskanen rakentaa historiallisia soittimia ................................35 Eteläpohjalaisen pelimanniviulismin lähteillä ....................................36 Levyt ja kirjat ....................................................................................................38 Taustapeilissä Veli-Jussi Lietsala ...............................................................46 Liitelevyn 2024 kappaleiden kuvaukset ................................................47 6 A nt ti Pa kk an en Sa ul i H ei kk ilä To ve D ju ps jö ba ck a Staffan Malmströmin kokoelma muodosti pääosan Nostalgitarr-näyttelyssa Maarianhaminan kulttuurihistoriallisessa museossa loka-marraskuussa.
• 3 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 ALKUTAHDIT Laula Ilmastoitkua kanssamme! Ilmastoitku on Kalevalaisten Naisten Liiton kannanotto metsien kulttuuriperinnön puolesta. Ilmastoitkutyöpaja ja ensiesitys ovat Folklandia-risteilyllä 11.1.2025. Opettajana itkun sanoittanut ja säveltänyt Eila Hartikainen. Sävelen ja sanat sekä opetusvideot löydät osoitteesta: www.kalevalaistennaistenliitto.fi/2024/10/07/ilmastoitku/ WOMEX palaa Tampereelle 2025 Hilja Grönforsista akateemikko Tasavallan presidentti Alexander Stubb on myöntänyt taiteen akateemikon arvonimen mestarikansanlaulaja, muusikko Hilja Grönforsille. Grönfors on suomalaisen romanikäsityön ja -lauluperinteen taitaja ja tallentaja. Hän on toiminut myös romanikielen ja musiikkiperinteen opettajana sekä Romanikulttuurin museon tukiyhdistyksen puheenjohtajana. Tasavallan presidentti myöntää akateemikon arvonimen taideneuvoston esityksestä erittäin ansioituneelle taiteilijalle. Arvonimi on elinikäinen. Taiteen akateemikkoja voi olla samanaikaisesti 11. Akateemikkojen arkkitehti Juha Leiviskän ja säveltäjä Kaija Saariahon menehdyttyä akateemikon arvonimi oli väliaikaisesti yhdeksällä ansioituneella taiteenharjoittajalla. Toiseksi uudeksi akateemikoksi nimettiin arkkitehti, professori emeritus Vilhelm Helanderille. Taideneuvoston perustelee akateemikon arvonimen myöntämistä Hilja Grönforsille hänen monipuolisuudellaan romaniperinteen käsityöläisenä, romanikielen ja musiikkiperinteen opettajana sekä hänen näkyvällä asemallaan Romanikulttuurin museon tukiyhdistyksen puheenjohtajana. Hilja Grönfors on saanut aikaisemmin useita palkintoja ja tunnustuksia: Mestarikansanlaulaja-titteli vuonna 2005, Etno-Emma -palkinto vuonna 2008, Kalevala-palkinto vuonna 2011 sekä Suomi-palkinto vuonna 2014. Aiemmin tänä vuonna Grönfors vihittiin kunniatohtoriksi Taideyliopistossa. Lastenmusiikki ry palkitsi musiikintekijöitä Ahdistaako ilmastonmuutos? Äänestä Vuoden kansanmusiikkilevyä 2024. Ohjeet sivulla 38. Lastenmusiikkipäivää juhlittiin lapsen oikeuksien päivänä marraskuussa vuoden 2025 lastenmusiikkipääkaupungissa Kauniaisissa. Juhlapäivä huipentui Jellonagaalaan, jossa palkittiin lastenmusiikin tekijöitä, esittäjiä, tekoja ja elämäntyötä. Tänä vuonna ehdotuksia kategorioihin tuli ennätyspaljon ja yhdistyksen ulkopuolisilla raadeilla oli suuri, mutta iloinen urakka. Elämäntyöpalkinnot: Allu Tuppurainen Satu Sopanen Erikoisjellona: Sävelpesä Šuo ?âpiäju Suõmmpie ?ss – Šuok ?abiedju Vuoden lastenmusiikkiteko: UMO Helsinki Jazz Orchestran lastenmusiikkihanke Vuoden tulokas: Laulukudelmia Vuoden artisti tai yhtye: Mimmit Vuoden lastenlevy: Milla Viljamaan lauluja Kirsi Kunnaksen runoihin: Tiitiäinen (Säv. Milla Viljamaa, San. Kirsi Kunnas) Vuoden lastenmusiikintekijä: Tuukka Martiskainen ja Elina Vehkaoja (Päistikka) Vuoden lastenlaulu: Lattia on laavaa (Säv. San. Sov. Tuukka Martiskainen) Tampere isännöi maailman suurinta maailmanmusiikin markkinointitapahtuma WOMEX Worldwide Music Expoa jälleen ensi vuoden lokakuussa. Edellisestä kerrasta on vain kuusi vuotta. Joka vuosi WOMEX kokoaa yhteen yli 2500 ammattilaista 90 maasta. Messuilla kohtaavat kansainväliset musiikin myyjät ja ostajat, ja WOMEX tarjoaa myös konferenssiohjelmaa, keskusteluja, dj-iltoja ja musiikkielokuvia. Keskeinen elementti on showcase-festivaali, jonka aikana seitsemällä lavalla esiintyy kymmeniä huipputaiteilijoita eri maista ympäri maailmaa. WOMEX Worldwide Music Expon järjestää saksalainen musiikkiyhtiö Piranha Arts AG. Tapahtuman kotimainen pääjärjestäjä on tamperelainen Rockadillo Production Oy. Em m i Sy rjä ni em i / Ta sa va lla n pr es id en ti n ka ns lia Satu Sopanen (vas.), Mimmit, Milla Viljamaa ja Paistikka-duo. K im m o Tä ht in en A le ks i K al lio -o ja V ill e Pa ul Pa as im aa Ja co b Cr aw fu rd WOMEX 2019 avajaiset.
• 4 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 PÄÄKIRJOITUS KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 4 (216) 2024 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. 0500 431 913 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Antti J. Janka-Murros, Jaana-Maria Jukkara, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Pauliina Pajala, Miia Palomäki, Hanna Poikela, Sofia Timonen ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Jaakko Laitinen ja Väärä Raha kuva: Jori Huhtala Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 1/2025 ilmestyy 7.3. aineistot 10.2. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Pitäisikö kansanperinteen näkyä itsenäisyyspäivänä? En voi sanoa tuntevani kovin hyvin muiden maiden valtiollisia käytänteitä, mutta havaintoni mukaan hyvin usein valtiovierailujen yhtey dessä, kansallisista juhlallisuuksista puhumattakaan, on isäntämaan oma kulttuuriperinne näkyvästi mukana. Meillä se ei tunnu olevan tapana. Linnan juhlien ruokalista viittaa siihen, että suomalaisuutta arvostetaan, mutta miten onkaan kulttuurin laita? Mukaan on valittu hienoja taiteilijoita, mutta missä on kansanmusiikki ja kansantanssi? Kansanmusiikilla ja kansantanssilla on ollut historiallisesti merkittävä rooli kansakunnan identiteetin rakentamisessa, jos kohta mehevin kansanperinne ja räväkimmät tanssit joutuivatkin sensuurin kynsiin. Onneksi Lönnrot kumppaneineen tallensivat niitäkin. Suomen modernisoituessa ja pop-musiikin vallatessa tilaa kansanmusiikki vaiennettiin medioissa ja jopa joissakin kouluissa. Sitä alettiin hävetä. Kauan kesti ennen kuin klassiset piirit päästivät kansanmusiikin taideyliopisto Sibelius-Akatemiaan. Siitä on nyt 40 vuotta. Näin, vaikka Oskar Merikanto, jonka kuolemasta tulee kuluneeksi tänä vuonna 100 vuotta, käytti kansanmusiikkia inspiraationsa lähteenä laajasti ja jopa sävelsi monia nykyään kansanlauluiksi miellettyjä kappaleita. Olisi kiinnostavaa tutkia, mitä oikein tapahtui. Miksi kansanmusiikki ja kansantanssi lakaistiin näkymättömiin meillä, kun esimerkiksi Virossa se on suuri ylpeyden aihe? Onko niin, että jos valtion asemaa ja kulttuurista itsenäisyyttä on alettu pitää itsestäänselvyytenä, sen tunnusmerkkejä, kuten kulttuurillista perimää, ei osata enää arvostaa? Nykyään näyttäisi olevan kuitenkin merkkejä siitä, että myös laajemmat joukot pitäisivät musiikkija tanssiperinteitämme kiinnostavina asioina. Harrastajien määrät tuntuvat olevan kasvussa, ja sitä kautta elävään kansantanssiin ja kansanmusiikkiin voi törmätä yhä useammin. Nyt voisi hävetä sitä, että kansanmusiikkia ja kansantanssia on ylipäätään pidetty nolona. Kansanmusiikkitoimijat voisivat tehdä yhteisen julkilausuman ja ainakin suositella valtiovaltaa nostamaan oman kulttuurimme näkyvään rooliin valtiovierailuilla ja erityisesti itsenäisyyspäivänä. Se, jos mikä lisäisi myös tavallisen kansan kiinnostusta omaan perinteeseemme, onhan linnan juhlat yksi Suomen katsotuimpia televisiointeja. Kohottakaamme malja suomalaiselle kulttuuriperinnölle! Hyvää itsenäisyyspäivää Sauli Heikkilä
• AJASSA Anne Mattila ja Tallari 5 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: Anne Mattila Kuva: Niina Rautiainen Juuri pyöreitä vuosia kiertueen merkeissä juhlinut ja joulukonserttikiertuetta aloittava laulava taiteilija Anne Mattila tekee aika-ajoin keikkoja myös Suomen virallisen kansanmusiikkiyhtye Tallarin kanssa. Mistä yhteistyönne sai alkunsa? Yhteistyömme sai alkunsa joskus aikoinaan Kaustisella. Siellä oli hyväntekeväisyyskonsertti, jossa esiinnyin. Tallari säesti minua ja totesin että tätähän voisi jatkaa myös yhteisen konsertin muodossa. Mitä laulat Tallarin säestyksellä? Ohjelmisto koostuu pääosin omista levytyksistäni, mutta mukana on hieman myös lainakappaleita, esimerkiksi sellaisia vanhoja klassikkoita kuin Neljän tuulen tiellä, Myrskyluodon Maija ja Kaksi ystävää. Millaisella kokoonpanolla konsertoit muutoin? Minulla on paljon erilaisia muusikoita, joista kerään kiertueita varten sopivan kokoonpanon. Teen keikkoja ainoastaan sesonkiluonteisesti ja aina jonkin teeman kanssa. Keikat ovat pääasiassa konsertteja kvarteteista duo-esiintymisiin ja kaikkea siltä väliltä. Teen paljon erilaisia projekteja ja olen usein myös solistina erilaisissa kokoonpanoissa. On kivaa vaihtelua päästä esiintymään erilaisissa kokoonpanoissa. Mikä on suhteesi kansanmusiikkiin? No itse olen musiikin suhteen kaikkiruokainen. Kansanmusiikki on aika ajoin piristävä ja ihana kokemus. Pidän sen iloisuudesta sekä myös luonnollisesta soundista. Myös sovitukset ovat aina todella mielenkiintoista kuultavaa. Soitatko itse? Soitan itse auttavasti kiraraa ja saan pianosta sen verran ulos, että pystyn tekemään Logic-nimisellä musaohjelmalla omat demot. Tarkoitus olisi kehittyä, mutta olen hyvin itsekriittinen, joten saattaa olla että jätän soittamisen livenä ammattilaisille. Mutta soittotaitoni riittää demojen tekoon. Sävellän ja sanoitan itse omat biisini nykyään joten siihen se perustaito on hyvä. Missä sinua voisi seuraavan kerran kuulla Tallarin säestyksellä? Vielä ei ole lyöty päivää lukkoon, mutta varmasti meitä kuullaan yhdessä tulevaisuudessa.
• Jaakko Laitinen – ammattina Väärä Raha Jaakko Laitinen keittelee poronkieliä kotonaan Rovaniemellä. Edellinen viikko meni Manchesterissä Womex-messuilla ja marraskuu vedetään henkeä ja tehdään toimistohommia. Boheemin laulaja-lauluntekijän esiintymisestä ei arvaisi, kuinka ammattimaista yhtyeen toiminta on. J aakko Laitinen perusti Väärä Raha -yhtyeen kavereineen viisitoista vuotta sitten esittämään hänen tekemiään lauluja. Jaakolla on myös erinäisiä sivuprojekteja, mutta Väärä Raha tuo pääasiallisesti leivän pöytään. Nykyään yhtyeelle säveltävät muutkin, mutta sanoituksista vastaa Jaakko lukuun ottamatta Niillas Holmbergin osuutta viimeisellä levyllä. – Soittelen mie vähän kitaraa, mutta olen siinä sen verran huono, että sävellyksissä alkaa kiertää samat neljä sointua. Kun orkesterissa on säveltämisestä innostuneita etevämpiä muusikoita, niin olen keskittynyt teksteihin. Sitä paitsi minä tykkään enemmän sanoittamisesta. Lauluntekijä Jaakosta tuli luonnollista tietä. Hän ei ollut teini-ikään mennessä käynyt minkäänlaista musiikkikoulua, vaikka vanhemmat sisarukset harrastivatkin soittamista, veli viulun ja sisko huilun. Niin Lapissa kuin Balkanilla, juhlinta on usein reipasta. Jaakko Laitinen & Väärä Raha: Ilkka Arola (vas.), Janne Hast, Jaakko, Juho Kanervo ja Marko Roininen. 6 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024
• 7 Jaakko sen sijaan kuvailee itseään muusiikkidiggariksi. Lukioikäisenä tykkäsi kuunnella ja laulaa mukana. Kehuva palaute sai jatkamaan. Musiikkiopinnot rajoittuvat vuoden opiskeluun Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa digitaaliseen ääneen ja kaupalliseen musiikkiin perehtyen. – En oikein tajunnut siitä mitään, niin jätin kesken. Olen minä varmaan neljä kertaa käynyt laulutunneilla. Väärä Raha syntyy Helsingissä Musiikki tuli ammatiksi pikkuhiljaa. Vaihtoehtona oli kirjastonhoitajan työ, kun Oulun ammattikorkeakoulusta tuli hankittua kirjastotradenomin paperit. Siihen koulutukseen liittyvistä tiedonhankkimisen taidoista on ollut hyötyä nykyisessäkin toimessa. Balkanilaiseen kulttuuriin ja musiikkiin tutustuminen alkoi opiskeluaikana, kun Jaakko pääsi Unkariin vaihtoopiskelijaksi ja myöhemmin päästyään opiskelemaan eteläslaavilaisia kieliä Helsingin yliopistoon vuonna 2008. – Mie olin tosi ahkera ja tunnollinen opiskelija ensimmäisen vuoden, mutta silloin oli alkanut nämä Väärä Raha -hommat ja toisena vuonna opiskelu ei ollut niin mallikasta. Mietin luennoilla vain kappaleiden sanoja ja seuraavia keikkoja. Opiskelu jäi toiseksi selviytymistaistelussa, mutta hyvistä kursseista ja hienoista luennoista jäi kuitenkin hyvä muisto. Myös balkanilaisen kulttuurin ymmärtämiseen opiskelu toi työkaluja, ja kielten opiskelusta on myös ollut hyötyä. Opiskeluja aloitellessa musiikkihommat olivat alkaneet kiinnostaa Jaakkoa yhä enemmän, ja Rovaniemellä hän oli perustanut kitaristi Antti Alatalon kanssa Orkestar Business Class Duon. Pikkuhiljaa duo-sana tippui pois, kun soittajia tuli lisää. Sitä kesti pari vuotta, kunnes yhtyeen haitaristi Marko Roininen muutti Helsinkiin. – En ollut asunut Helsingissä, niin lähdin perään katsomaan mitä siellä tapahtuu. Jaakko haki ja pääsi opiskelemaan serbian kieltä. Helsingissä Markon kanssa hänelle tuli ajatus laulujensa esittämisestä. – Soitettiin sitten Kuuren Tuomolle , joka soitti Hastin Jannelle , joka soitti Jarkko Niemelälle, ja siinä meillä oli Väärä Raha. Jossain vaiheessa kokoonpanosta lähtivät hyvässä sovussa Tuomo Kuure ja Jarkko Niemelä, ja heidän tilalleen ovat tulleet Ilkka Arola ja Juho Kanervo . Bändistä poistuneet ikuiset kunniajäsenet käyvät edelleen joskus tuuraamassa keikoilla. Tyyliksi vakiintuu lappibalkan Jaakko Laitinen ja Väärä Raha -yhtye alkoi Jaakon pöytälaatikkokappaleiden soittamisella ja levyttämisellä vuonna 2010. Ura lähtikin vauhdilla liikkeelle, ja ensimmäiseltä levyltä löytyvä Hän ei lemmi mua oli jossain vaiheessa Radio Suomen kymmenen soitetuimman kappaleen joukossa. Toinen levy, Yö Rovaniemellä jakoi voiton Vuoden kansanmusiikkilevy -äänestyksessä Friggin V ja Kardemimmien Autio Huvila -albumien rinnalla. Mainittava on vielä vuoden 2013 Femma-palkinto kategoriassa Aholaita-Femma. Femma-gaala on musiikkibisneksen virallisen Emma-gaalan varjotapahtuma, jonka taustalla oli muun muassa Elävän musiikin yhdistys Elmu ry. Aholaita-Femma luovutettiin ”perinteitä freesisti vaalivalle yhtyeelle”. Tuon jälkeen palkintoja ei ole näkynyt, mutta fanikunta on varsin uskollinen, ja keikkoja yhtye tekee Jaakon mukaan 7080 vuodessa. Levymyyntiäkin on edelleen, vaikka ajat suosivat digitaalista ilmaisjakelua. Parhaiten levyjä menee keikkojen yhteydessä. – Isot fanikunnat meillä on etelän opiskelijakaupungeissa ja Lapissa. Ulkomaan keikatkin ovat tulleet tutuksi yhtyeelle. Alkuaikoina tehtiin vuosittain matkoja Balkanille hakemaan tunnelmaa. Myöhemmin tehtiin useita kymmenien keikkojen kiertueita Saksassa, mutta nykyään pyritään täsmäiskuihin. – Kyllä niitä aina välillä suunnitellaan, mutta yhteistä aikaa vain ei tahdo löytyä. Eikä kulujen maksajaakaan ole helppo löytää. Varsinkin Itä-Euroopassa keikkapalkkiot tuppaavat olemaan sen verran pieniä. Väärän Rahan alkuaikojen tyyliä – niiden Jaakon pöytälaatikkokappaleiden – voi kuvailla venäläis-balkanilaisvaikutteisiksi iskelmiksi. Yhtye itse kutsuu musiikkiaan lappibalkaniksi. Sama reipas meno ja kaakkoiseurooppalainen tunnelma epätasajakoisine rytmeineen on läsnä uusimmallakin levyllä. Oman mausteensa tuovat muusikoiden omat mieltymykset Jaakko Laitinen syntynyt 4.12.1981 Rovaniemellä Laulajana yhtyeissä: Jaakko Laitinen & Väärä Raha Jaakko Laitinen & Lapin LIsä J Laitinen & Jouni J Lehtojärven Hirvenpää Serefe Sound System Orkestar Business Class Levytykset: Jaakko Laitinen & Väärä Raha: Äyskäri (2024) Suomi-Disco (live-levy)(2021) Börek (2020) Näennäinen (2016) Lapland-Balkan (2013) Yö Rovaniemellä (2012) Jaakko Laitinen & Väärä Raha (2010) Muut Jaakko Laitinen & Lapin Lisä: Jaakko Laitinen & Lapin Lisä (2023) J Laitinen & Jouni J: Ouroboros (2023) Lehtojärven Hirvenpää: Lehtojärven Hirvenpää (2019) Orkestar Business Class: Orkestar Business Class (2008) Orkestar Business Class Duo: Ennen maanpakoa -ep (2005) KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Mietin luennoilla vaan kappaleiden sanoja ja seuraavia keikkoja.
• 8 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 ja osaamisalueet. Esimerkiksi Marko Roinisen tuliaiset Georgian reissulta ja Ilkka Arolan trumpetinsoiton opiskelu Palestiinassa kuuluvat yhtyeen nykyisestä ohjelmistossa. Säveltäjät sanoittavat Jaakon valmiita tekstejä tai tuovat sävellyksen sanoitettavaksi. Sanoitusten tekemistä Jaakko luonnehtii helpoksi. – Ideoita vaan tulee ja kuplii! Parhaat ideat tulee takavasemmalta jostakin yllättävästä aiheesta. Viimeksi olen tehnyt sanoitukset korianterista ja nuorison väitetystä pilalla olosta. Jaakko Laitinen ja Väärä Raha on myös pukeutumisessaan esiintyjä. Lavalle ei raahauduta likaisissa farmareissa. Varsinkin solisti itse sonnustautuu suorastaan keikariksi. – Yhteen väliin bändin pukeutuminen keikoilla meinasi mennä vähän smart casualiksi, niin siinä oli vakavan keskustelun paikka ja määrittelimme pukupakon. Mutta saa olla tumma tai värikäs. Mieleen jäänyt pieni sivupolku yhtyeen uralla oli yhteistyökonsertti Lapin kamariorkesterin kanssa vappuaattona 2023. Jaakko muistelee, että hanke sai alkunsa hänen ja kamariorkesterin klarinetisti Pekka Niskasen puheista. Taiteen edistämiskeskuksen rahoituksen turvin Tero Hyväluoma ja Esko Grundström tekivät Laitisen ja Väärä Rahan kappaleista sovitukset ohjeistuksella: mahdollisimman vaikeaa soitettavaa. – Oli mahtavaa laulaa omia kappleita semmoisen orkesterin kanssa. Konsertti jäi toistaiseksi lajissaan ainoaksi. Jaakko ei oikein tiedä mihin sitä yrittäisi myydä, tähän astiset yritykset kun eivät ole tuottaneet tulosta. Orkesteri oli kyllä tykännyt ja mielellään tekisi uudestaankin. Sivuprojektit täydentävät tekemistä Kaikkia rakkaita musiikillisia intohimoja Jaakko ei ole päässyt toteuttamaan Väärän Rahan kanssa, ja sitä varten esiin putkahtaneet sivuprojektit ovat tuoneet lohtua. Uuden ajan tango-orkesteriksi itseään luonnehtiva Lehtojärven Hirvenpää -yhtye sai alkunsa haitarivirtuoosi Harri Kuusijärven ja Jaakko Laitisen aloitettua uusien laulujen työstämisen. Yhtyeeseen kuuluvat säveltäjä Kuusijärven ja sanoittaja Laitisen lisäksi basisti Sara Puljula ja rumpali Tuomas Timonen . Yhtyeen ensimmäinen albumi noteerattiin Teosto-palkintoehdokkuudella vuonna 2020. Väärää Rahaa ja Lehtojärven Hirvenpäätä yhdistävät Jaakon tekstit ja laulu, mutta jälkimmäinen nojaa balkanin sijaan enemmän perinteiseen tanssimusiikkiin, muuhunkin kuin tangoon. Äkikseltään kuunneltuna Hirvenpäällä ja Väärällä Rahalla on paljonkin yhteistä, mutta erojakin on.– Lehtojärven Hirvenpäälle tehdyt tekstit on vähän niin kuin väärään suuntaan lähteneitä Väärän Rahan lauluja. Synkempiä ja piruilevampia, tuumii Jaakko. Vieläkin tiukemmin tanssimusiikkiin iskee kiinni toinen yhtye, Jaakko Laitinen ja Lapin Lisä. Marko Roinisen ja Jaakon perustaman yhtyeen ohjelmisto koostuu lainatuista Lapin lauluista, eli Lappi-aiheisista pääasiassa jenkoista, humpista ja valsseista. – Marko Roinisen kanssa ollaan fiilistelty vanhoja Lappihumppia ja jenkkoja, mutta väärät rahat ei niin hirveesti tykkää vanhan liiton iskelmästä, niin tehtiin sitten kahdestaan. Lapin Lisän levy ilmestyi vuonna 2023. Korona-aikana oli levytykseen sopivasti aikaa.– Lapissa tuolla ohjelmistolla on tullut mukavasti keikkaa, mutta etelässä ne kuuntelee sitä vähän huuli pyöreänä. Siellä näiden kappaleiden esittäminen on kulttuurityötä ja täällä raakaa viihdettä. Jouni J:n kappaleelle Jaakko tuli tekemään lauluosuudet, yhteistyöstä syntyi kokonainen albumi. Marko Roininen on ollut perustamassa monta yhtyettä Jaakon kanssa. Viimeksi perustettiin Lappi-iskelmää esittävä duo Jaakko Laitinen ja Lapin Lisä. Sa m u H ur sk ai ne n A nt ti Pa kk an en
• 9 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Kolmas sivujuonne Jaakon muusikon uralla on ollut yhteistyö lappilaisen räppärin Jouni J :n kanssa. Jouni J. on rovaniemeläistaustainen Inariin muuttanut matkailuyrittäjä, jonka pääyhtye on Reindeer Kalashnikov. Alun perin Jaakko meni vain fiittaajana eli vierailevana artistina laulamaan Jouni J:n singlelle. Hanke laajeni ensin ep:ksi ja lopulta kappaleita tulikin albumillisen verran. Ouroboros julkaistiin myös viime vuonna. – Se on sitten semmoista nykyajan toimintaa, että lavalla on vaan läppäri, räppäri ja laulaja. Tyytyväinen taiteilija Jaakko Laitisen ja Väärän Rahan 15. juhlavuosi meni varkain ohi, kun se huomattiin vasta kesäkeikkojen jälkeen. Juhlan aiheitahan voi löytää monesta muustakin syystä, pyöreä määrä keikkoja tai sadas laulu eikä parikymmentä vuotta ja kymmenen levyäkään ole enää kaukana. Jaakko Laitinen ei ole ainoa päätoiminen muusikko, mutta on ehdotomasti ainoa päätoiminen väärärahalainen. Jos kappaleiden tekovastuuta on säveltämisen ohella jakamassa muutkin orkesterissa, tekee Jaakko omien sanojensa mukaan kaikki tylsät hommat, joista saa sovitun lisäpalkkion. Ennen haastattelua hän postitteli t-paitoja. Sivubisneksistä ei ole tullut kuitenkaan kovin laajaa eivätkä ne tuo merkittävää lisäansiota yhtyeelle. – Se on vaivalloista ja kallista, pitäisi keksiä sopivia tuotteita, joiden postittaminen olisi helppoa. Nuottikirjan Säveliä sivuteiltä, valikoituja nuotinnoksia vuosilta 2009-2022 yhtye julkaisi vuonna 2023. Tulot ja ilot tulevat keikoilta. Äyskärin levyjulkaisukonsertti pidettiin Helsingissä Kuudennella linjalla 18. lokakuuta. – Marraskuu meni Lapin Lisän ja Jouni Jiin kanssa, mutta Väärän Rahan levyjulkkarikiertue jatkuu joulukuussa ja tipoittain ens vuoden puolella Seinäjoelta Inariin ja Kouvolasta Folklandialle. Jaakko Laitinen on varsin tyytyväinen itsensä ja yhtyeen tilanteeseen. – Pelimerkkejä voisi tietenkin aina olla enempi, että voisi varata bändille roudarit roudaamaan, hienommat hotellihuoneet ja tilata isot orkesterisovitukset levylle. Sitten varmaan pitäisi olla jotakin vielä isompia ja hienompia juttuja... Tulevaisuudessa olisi mahtavinta jos saisi elämään tiettyä pitkän tähtäimen varmuutta, mutta jos keksisin mistä semmosta voi taikoa, niin olisin sen jo tehnyt. Aina pelataan niillä korteilla, mitkä käteen on sattuneet! Huhtikuinen Espoon kansanmusiikin kaupunkitapahtuma JuuriJuhla-RotFest tuo 31.3.-5.4. tarjolle etnoteknoa, ikiaikaista joikua, riemukasta improvisaatiota ja poreilevaa pelimannimagiaa Suomesta ja Ruotsista. Festivaali pitää sisällään kaksi levynjulkaisukonserttia. Tapahtuma alkaa toisena pääsiäispäivänä Espoon tuomiokirkossa Väsenin konsertilla. Mikael Marin ja Olov Johansson esiintyvät yhdessä Maria Kalaniemen ja Timo Alakotilan kanssa. Yhteinen konsertti Espoon tuomiokirkossa on vuosikymmenien yhteisen taipaleen hieno kohokohta. Espoon kansanmusiikki viettää JuuriJuhlassa yhteistä 150-vuotisjuhlaa: Espoon kansanmusiikkikilta, Leikarit ja Espoon pelimannit täyttävät kukin 50 vuotta. Sellosalissa kuullaan jälleen festivaalin suurimmat tuotannot. Laulaja ja kanneltaja Maija Pokelan Lohdun sanoja debyyttisooloalbumin julkaisukonsertissa kuullaan hänen säveltämäänsä ja sovittamaansa kansanmusiikkia viisihenkisen yhtyeen voimin. Pokela on kanteleensoittaja ja laulaja, joka on tehnyt uraa kansanmuusikkona yhtyeittensä Kardemimmit ja ENKEL kanssa ympäri maailmaa muiden kokoonpanojen julkaisuja unohtamatta. Albumin teemat pohjaavat pitkälti kansanlauluista tuttuun tunteellisuuteen: kaipaukseen, lohtuun, haaveiluun. Tanssija, koreografi ja performanssitaiteilija Reijo Kela , vokalisti Heikki Laitinen ja harmonikkataiteilija Kimmo Pohjonen ovat yhdessä Kelavala. Improvisoidun musiikin ja tanssin yhdistelmää on esitetty satoja kertoja. Kela on tunnettu omintakeisista ja mielikuvituksellisista esityksistä, Laitinen on ääni-ilmaisun edelläkävijä, ja Pohjosen soolokonsertteja on nähty kaikilla mantereilla. Wimme & Rinne -duon Linnunradalla / Lodderáidalasan -konsertti on levynjulkaisukonsertti. Duo julkaisee pitkästä aikaa uutta musiikkia vuoden 2017 Human -levynsä jälkeen. Ikiaikainen joiku, improvisaatio ja modernit äänimaailmat kohtaavat. Vuonna 1990 yhteistyön aloittaneiden Wimme Saaren ja Tapani Rinteen musiikissa saamme nauttia elämyksellisiä tunnelmia. Suistamon Sähkö on riehakasta reivimeininkiä, syntetisaattorin surinaa, räppijulistusta ja neuvostovalmisteista paljepeliä suosiva genrehybridi. Yhtyeen primitiivisen alkuvoimainen rytmimaailma liikkuu ennakkoluulottomasti etnoteknon ja hiphopin maailmoissa tuottaen yleisölleen vallatonta ja kokeellista tanssimusiikkia. Suistamon Sähkö on julkaissut kolme albumia. Yhtye on julistanut ilosanomaansa myös kansainvälisillä areenoilla muun muassa Saksassa, Ranskassa, Norjassa ja Venäjällä. HoivaPelimannit eli Maria Kalaniemi ja Elina Leskelä vierailevat tapahtumaviikolla espoolaisissa kirjastoissa. Festivaaliohjelmaan kuuluvat myös perinteiset päivätanssit ja Espoon Kansanmusiikkikillan Pilpatussoitot. Tapahtuman konserttiliput tulevat myyntiin joulukuun alkupuolella. www.juurijuhla.fi JuuriJuhla-RotFest 2025 Espoossa Maija Pokela Suistamon Sähkö M aa rit Ky tö ha rju Ke rt tu M al in en JuuriJuhla-RotFestin uudenlaisen klubitoiminnan avajaskonsertti on Albergan kartanon Flyygelisalissa Leppävaarassa 17.12. klo 19. Esiintymässä Eva Väljaots & Robbie Sherratt (EST/ENG). V ill e Va in io
• 10 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Arkistojen kätköistä: Sellopelimannien jalanjäljillä V uosien ajan sello näyttäytyi minulle klassisen musiikin soittimena, ja sitä uskon sen suurelle yleisölle edelleen edustavan. Kuvaavaa on, että vaikka nykyään työskentelen ammattisellistinä kansanmusiikin parissa, saan jatkuvasti vastata kysymykseen: Voiko sellolla soittaa kansanmusiikkia? Nämä pohdinnat mielessäni ryhdyin penkomaan arkistoja kesällä 2023. Mielessäni minulla oli kysymys: Löytäisinkö arkistoista sellopelimanneja? Siis itseoppineita kansansoittajia, jotka olisivat soittaneet myös selloa? Lyhyt vastaus: löytyihän heitä. Esittelen tässä artikkelissa heistä muutamia 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Purppuria sellolla säestänyt Ambrosius Valo (1885–1949) Kun sellon historiaa kansanmusiikissa lähtee hahmottamaan, tuntuu luontevalta kertoa ensimmäiseksi Salonkylän jousikvartetista ja kvartetissa soittaneesta sellisti Ambrosius Valosta. Valo oli varsinaiselta ammatiltaan savenvalaja ja peltiseppä, mutta musiikki oli iso osa Valon elämää. Sellonsoiton lisäksi hän soitti viulua ja tämmäsi pelimanneja harmonilla. Selloa Valo soitti 1900-luvun alkupuolella Kaustisella toimineessa Salonkylän jousikvartetissa. Yhtye tunnettiin myös nimillä Salon kvartetti tai Jouhiorkesteri. Jousikvartettiin kuuluivat Valon lisäksi Johannes Salo (1.viulu), Kalle Salo (2.viulu) ja Waltteri Salo (alttoviulu). Jousikvartetti soitti sekä klassista musiikkia että erilaista vanhaa tanssimusiikkia ja myös purppuria. Yhtye esiintyi iltamissa, erilaisissa aatteellisten yhdistysten tapahtumissa sekä häissä. Miltähän kvartetin soitto ja erityisesti sellisti Ambrosius Valon soitto kuulostivat? Vieraillessani Kansanmusiikki-instituutin arkistossa kesällä 2023 käsiini osui viulupelimanni-säveltäjä Viljami Niittykosken haastattelu vuodelta 1973. Haastattelussa Niittykoski kertoi, miten juuri Salonkylän jousikvartetin soitto on vaikuttanut hänen omaan sävelkieleensä. Hän myös kuvaili lyhyesti sellisti Ambrosius Valon ja alttoviulisti Waltteri Salon soittotyylejä: “No ei niillä oikeestaan ollu nuoteissa minä uskon, mutta ne soitti sitä, ne soitti vain korvakuulolta. Tämä Valtteriki oli semmonen ku se säesti sillä alttoviululla niin se vain soitti sillä lailla sointuja korvakuulolta ja samaten Ambrosius Valo ko se sillä, sello niillä vain oliki, niin se vain korvakuulolta sitte säesti niitä kansanmusiikkikappaleita, kyllä ne niitäkin soitti.” (Viljami Niittykosken haastattelu vuodelta 1973, Kansanmusiikki-instituutin arkisto) Kansanmusiikkia orkesterin sellisti ja alttoviulisti soittivat siis korvakuulolta. Orkesterilla oli käytössään myös nuotteja eli sovitettua materiaalia. Orkesterin syntyvaiheita on kuvattu kirjoituksissa “Salonkylän musiikkihistoriaa ” (Vesa Tapio Valo , 1980, Kansanmusiikki-instituutti) ja “Tietoa ja tarinaa Salonkylästä ” (Sisko Valo, 1980, Kansanmusiikki-instituutti). Kirjoitusten mukaan jousikvartetti sai alkunsa sattumalta. Viulisti Johannes Salo oli loukannut sormensa, joka alkoi märkimään. Salo meni tapaamaan veteliläistä lääkäri Sjöbergiä selvittääkseen tulisiko sormi vielä soittokuntoon. Tapaamisia lääkärin kanssa kertyi useampia. Lääkäri Sjöberg soitti itsekin viulua ja pyysi Saloa tuomaan yhdelle tapaamiselle viulunsa mukaan. Lopulta lääkäri Sjöberg ja Johannes Salo soittivat viulujaan yhdessä. Lääkäri Sjöberg kyseli Johannes Salolta eikö hänellä olisi soittokavereita. “Tähän oli Johannes vastannut, että onhan hänellä kaksi veljeä, jotka soittavat ja vielä sisaren sulhanen. Silloin lääkäri esitti suunnitelmansa kvartetin perustamisesta ja mitä viuluja pitäisi tätä varten hankkia. Ajatus oli toistenkin mielestä hyvä, ja niin tilattiin viulut: sello, alttoviulu, I ja II viulu Teodor Vuoriolta Vaasasta.” (Tietoa ja tarinaa Salonkylästä, muistiinmerkinnyt Sisko Valo äitinsä Fiina Valon kertomuksista, 1980, Kansanmusiikki-instituutti.) Pian kvartetti harjoitteli lääkäri Sjöbergin johdolla. Nuotteja opeteltiin lukemaan Kun aloitin matkani sellonsoiton historiaan perehtymisen parissa kesällä 2023 Tallari tuottaa -muusikkona, en arvannut miten paljon käsitykseni sellonsoiton historiasta tulisi muuttumaan. Ennen arkistoihin perehtymistä en tiennyt paljoa sellonsoiton historiasta kansanmusiikissa ja tästä syystä olin kuvitellut sellon soineen historiallisesti lähinnä klassisen musiikin parissa. Liisa Haapanen Salon kvartetti, Salon jouhiorkesteri kuvattuna esiintymismatkalla Kokkolassa. Ambrosius Valo (vas.), Waltteri, Kalle ja Johannes Salo.
• 11 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Kaarlo Henningin Käytännöllisestä viulukoulusta ja nuotteja tilattiin Saksasta saakka. Kiinnostavaa on, että tohtori Sjöbergin mielestä jousikvartetin ohjelmisto ei olisi sopinut häissä esitettäväksi, koska musiikki oli hänen mielestään näihin tilaisuuksiin liian “korkeaa”. Tästä huolimatta jousikvartetti soitti myös useammissa häissä. Sisko Valon kirjoituksen mukaan jousikvartetin pojat mielsivät itsensä myös kansanpelimanneiksi, jotka soittivat pyydettäessä myös häissä. Välillä soittoreissut venyivät monien päivien mittaisiksi. Sisko Valon kirjoituksesta löytyy myös hauska anekdootti, joka liittyy sellisti Ambrosius Valoon ja joulun viettoon. Tapaninpäivän jälkeistä päivää sanottiin Jussinpäiväksi. Eräänä Jussinpäivänä kvartetti vei musiikillisia tervehdyksiä taloihin. Soittoreissun jälkeen Ambrosius Valon kerrotaan nauttineen talven riemuista seuraavasti: “Tältä Jussinpäivän soittoreissulta on peräisin se isän kertoma juttu, että silloin hän laski Mäkilän törmää sellolla alas!” (Sisko Valo, em.) Salonkylän jousikvartetti lopetti toimintansa vuonna 1914, kun kvartetin viulisti Johannes Salo kuoli. Sellonsoitto ei kuitenkaan loppunut, vaan jatkui muissa orkestereissa, jotka aloittivat toimintansa Salonkylän jousikvartetin jälkeen. 1930-luvulla Kaustisella toimi Salonkylän orkesteri, josta myöhemmin kehittyi Salon Sävel -niminen tanssiorkesteri. Salonkylän orkesteri esiintyi erilaisissa iltamaja juhlatilaisuuksissa ja ohjelmistossa oli esimerkiksi marsseja, tanssimusiikkia ja kansanlauluja. Salon Sävelen ohjelmistoon tuli radion ja Dallapén vaikutuksesta myös tangoa ja jatsia. Näissä kokoonpanoissa selloa soittivat Tuomas Rauma (Salonkylän orkesteri) ja Hugo Rauma (Salonkylän orkesteri / Salon Sävel). Hugo Rauma soitti myös viulua. Salonkylän orkesterin kokoonpanosta on mainittava myös viulisti Uuno Rauma , sillä myös hän taisi sellonsoiton. Harmonin soittaja Veli Valo (1914–1998) myös sellon varressa Kaustislainen Veli Valo on tunnetumpi harmonin soittajana kuin sellistinä, mutta arkistot kertovat Veli Valon soittaneen myös selloa. Useita instrumentteja taitanut Veli Valo tarttui sellon varteen, kun Kaustiselle perustettiin salonkiorkesteri 1940-luvun loppupuolella. “Perustettiin pahainen orkesterin tapainen. ” (Veli Valo, Tampereen Kansanperinteen arkisto, 1981) Orkesterissa soittivat Valon lisäksi Elias Kentala (1. viulu), Konsta Jylhä (2.viulu), Veikko Järvelä (basso) sekä Kaustiselle kanttoriksi tullut Eino Kangas (piano). Orkesterin ohjelmistossa oli ainakin marsseja ja valsseja. Kyse ei siis ollut varsinaisesti kansanmusiikkiorkesterista, vaikka yhtyeessä soitti tunnettuja pelimanneja. Itseoppineita sellistejä ympäri Suomea Kaustisen lisäksi mainintoja itseoppineista sellisteistä löytyy ympäri Suomea. Sellistejä on soittanut esimerkiksi salonkiorkestereissa, perheorkestereissa, suojeluskuntien soittokunnissa, jazz-orkestereissa ja muissa tanssiorkestereissa. Kansanmusiikki ei siis ole ainoa genre, mitä sellistit ovat soittaneet, sillä genret vaihtelevat jazzin, kansanmusiikin, klassisen/salonkimusiikin ja vanhemman tanssimusiikin välillä. Arkistojen perusteella sello näyttäytyykin valtavan monipuolisena soittimena, jota genrerajat eivät ole pidätelleet. Siitä millä tavalla selloa on soitettu kansanmusiikissa, on vaikea antaa kattavaa kuvaa. Olen törmännyt mainintoihin pizzicatosäestyksestä ja jousella luoduista säestyslinjoista. Melodiasoittajia en arkistojen kansanmusiikkisellisteistä ole löytänyt, mutta se ei tarkoita etteivätkö sellistit olisi voineet soittaa myös melodialinjoja. Toki esimerkiksi viulumelodioiden soittaminen sellolla vaatii teknistä taituruutta. On myös sattumaa, mitä arkistoihin on taltioitu, ja itse olen perehtynyt toistaiseksi vain murto-osaan arkistomateriaaleista. Yksi haaste arkistotyössä liittyy havaintooni siitä, että selloa ei aina ole kutsuttu arkistoissa selloksi. On mahdollista, että esimerkiksi termillä viulu on välillä viitattu selloon. Tällöin ajatus on ehkä ollut sellosta osana viuluperhettä. Lisäksi murre aiheuttaa omat ongelmansa. Esimerkiksi Kaustisella käytetty sana paasifiuli voi tarkoittaa joko selloa, alttoviulua tai bassoa. Paasittaminen voi myös tarkoittaa säestyssoittamista. Tällä hetkellä suunnittelen konserttia, jossa esittäisin arkistopohjaista sellomusiikkia sopivan kokoonpanon kanssa. Tuntuukin arvokkaalta ymmärtää, että Suomessa on ollut itseoppineita sellistejä jo 1900-luvun alussa. Heistä osa on soittanut myös kansanmusiikkia. Arkistolähteet: Kivistö Tuula: Wiljami Niittykoski. Harjoituskertomus Oriveden Opiston musiikkilinjalla työkautena 1938 1934, Kansanmusiikkiinstituutti. Viljami Niittykosken haastattelu (1973), Kansanmusiikki-instituutti. Valo Sisko äitinsä Fiina Valon kertomuksien pohjalta: Tietoa ja tarinaa Salonkylästä (1980), Kansanmusiikki-instituutti. Veli Valon haastattelu (1981), Tampereen Kansanperinteen arkisto. Yleishaku Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Kirjalähteet: Salonkylän musiikkihistoriaa, kirjassa Viljami Niittykosken nuottikirja, Valo Vesa Tapio (1980), Kansanmusiikki-instituutti. Verkkolähteet: Kivelä Pekka: Valo, Ambrosius, Arviiti.fi, Sisko Valon kirjoituksen pohjalta. Tarpila Laura: Kapellimestari Juha Kangas on Kokkolan musiikkielämän rakentaja Musiikin syntymäpäiväkalenteri, Yle.fi, julkaistu 27.11. 2020. 1930-luvulla toiminut Salonkylän orkesteri oli kokoonpanoltaan vahvistettu kvartetti: Urho Ämmänkoski (vas.), Heimo Salo, Waltteri Salo, Tuomas Rauma, Uuno Rauma, Wiljami Niittykoski ja Hugo Rauma. Ku va t: K an sa nm us iik ki -in st it uu ti n ar ki st o Perustettiin pahainen orkesterin tapainen
• 12 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Suomalais-ugrilaista Sukukansapäivää vietetään vuosittain lokakuun kolmantena lauantaina. Juhlallisuudet levittäytyvät pitkin lokakuuta. Suomessa järjestettiin tänä vuonna isompi tapahtuma ainakin Tampereella, Helsingissä ja Oulussa. Tässä muutama sana Oulun Sugrifestin pääjuhlasta sekä sitä seuranneesta Sugrifestin Oulun elokuvaviikosta. Sukukansapäivät ja sen ympärille levittäytyvät tapahtumat ovat kunakin vuonna järjestäjiensä näköisiä. Yleistavoitteena on esitellä ja juhlistaa suomalais-ugrilaisia kieliä ja kulttuureita eri muodoissaan. Oulussa järjestävän sugrifest-yhteisön muodostivat tänä vuonna sukukansayhdistykset (Oulun Suomi-Unkari -seura, Oulun Tuglas-seura, Oulun Karjalaseura, Pohjois-Viena -seura, Oulun udmurtit ja Suomi-Venäjä -seuran Oulun osasto) sekä Oulun Kalevalaiset ja Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys. Oulun pääjuhlan ohjelmassa oli alkuun kielipajoja udmurtin, viron, vienankarjalan ja unkarin kielestä. Suomi-Venäjä -seuran Kopeekka-teatteri lämmitteli osallistujia hölmöläisnäytelmällä Suolan kylvö . Seuraavaksi syvennyttiin Oulun murteeseen Harri Mantilan luennolla sekä kuultiin kolme karjalaista laulua Anton Häkkisen esittämänä. Nuorisoseura Vilikkaan kansantanssiryhmä Ralli, elävien pelimanniensa kanssa, esitti Kaisa Alatalon ja Rallin koreografioiman polkan ja masurkan. Verso Folk Ensemble tarjoili suomalaista, unkarilaista ja karjalaista kansanmusiikkia sekä säesti Kaisan ohjaaman yhteisöllisen poloneesitanssin. Pia Pynttäri Oulun kalevalaisista kertoi läntisten ja karjalaisten kansallispukujen eroista elävien mallien avulla. Lopuksi Karjalaseuran kuoro Käköset esitti suomalaisia ja karjalaisia lauluja. Juhlaväki oli monenikäistä ja monikielistä ja tunnelma sukukansamarkkinoilla oli lämmin. Sugrifestin Oulun elokuvaviikko järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Viikko alkoi elokuvateatteri Studiossa Jyrki Haapalan trilogialla Dorogu Karjalan mystisillä poluilla . Seuraavana päivänä vuorossa oli Selma Vilhusen ohjaama Laulu . Kolmas ja viimeinen elokuva oli Miia Tervon Santra ja puhuvat puut . Suurena kysymyksenä elokuvista ja niiden jälkeisistä keskusteluista piirtyi esiin kysymys juurista ja elävistä yhteisöistä. Kahdessa elokuvassa esiteltiin viimeinen runolaulaja, ja annettiin näkymiä siihen, mitä Jussi Huovinen tarkoitti sanoessaan, että runolaulu ei kuole, vaan saa uusia muotoja. Oulussa Sugrifestin alla Kansanlaulu liikuttaa -kurssilla runolaulua opettanut Maija Karhinen-Ilo muistutteli kurssilaisia siitä, että meissä kaikissa elää pieni Väinämöinen. Sukukansapäivä elää Suomessa uutta tulemistaan. Sekä pääjuhlaan että elokuvaviikolle riitti osallistujia tuvan täydeltä. Sugrifest tarjoaa hedelmällisen näyttämön suomalais-ugrilaisista kielistä ja kulttuureista kiinnostuneiden kansalaisten kohtaamiselle, merkitykselliselle yhdessätekemiselle ja juhlalle. Teemu Suorsa Laulu elää Sugrifest elokuvaviikkoineen Oulussa Kaisa Alatalon ohjaama poloneesi. Verso Folk Ensemble säestää.
• 13 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ WASEL ARAR NIMI: Wasel Arar AMMATTI: Graafinen suunnittelija, muusikko, musiikin opettaja KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Wasel & The Weasels, Dromos ELÄMÄN MOTTO: A stitch in time saves nine Teksti: Jaana-Maria Jukkara Miten menee, bluegrass? W asku tunnetaan yhtenä bluegrassin ja sitä vanhemmankin amerikkalaisen folk-tradition, old time -musiikin keskeisenä tekijänä ja alan aktiivisena toimijana. Miten näillä perinteillä ja bluegrassin keskeisellä festivaalilla nykyisin menee Suomessa? – Rootsinpyhtää Bluegrass -festivaalin vetäjäporukkaan jouduin 90-luvulla vähän kuin pakosta, ja Suomen bluegrass-musiikin yhdistyksen aktiivina olen ollut yhtä kauan järjestämässä festivaalia, erilaisia konsertteja, klubeja ja jameja. Kun ennen ajattelin tietäväni melkein kaiken mitä kentällä tapahtuu, niin nykyään bändejä ja soittajia alkaa olla niin paljon, ettei enää pysty olemaan kartalla kaikesta. Parikolmekymmentä vuotta sitten Suomessa oli yhtyeitä tuskin kourallinen. Banjokin on yleisempi soitin kuin 90-luvulla olisi uskaltanut haaveilla. Waskun kohdalla bluegrassja old time tulivat tutuksi jo lapsena, kun monen kulttuurin kodista tullut Wasku kävi Englantilaista koulua Helsingissä uiden samalla amerikanenglannin kielikylvyssä. Musiikkitunnilla laulettiin vanhoja old time -lauluja – englanniksi luonnollisesti. – Tuttu soundi kolahti heti, kun siihen ensi kerran livenä törmäsin. Erinäisten kellaribändiseikkailujen jälkeen tie bluegrassin maailmaan alkoi 1980-luvun alussa Toimelan bluegrass-workshopin vetäjän, Suomeen asettuneen amerikkalaismuusikko Tom Kuchkan kautta. Tomista tuli sattumalta ensimmäinen kitaraopettajani, kun kuusitoistavuotiaana olin alkanut tapailla ensimmäisiä riffejä sähkökitaralla. Hän kysyikin heti kiinnostaisiko bluegrassmandoliini. En silloin edes tiennyt mitä on bluegrass, tai mikä on mandoliini. Waskun törmättyä Kuchkaan myöhemmin hänen katusoittokeikallaan, hänelle alkoi selvitä, mistä oli kysymys. – Tompan kanssa 90-luvulle tultaessa tulikin sitten vedettyä yhdessä monet keikat. Toimelan (nyk. Etelä-Helsingin kansalaisopisto) workshopin vetäminen tipahti minun syliini vuonna 2000, kun hän yllättäen kuoli. Kohta tuleekin 25. vuosi sitä vetäessä kurssin ollessa jatkuvasti täynnä. Tom Kuchkan poismeno kosketti syvästi myös meitä Maailman musiikin keskuksessa. Saman pöydän ääressä, jossa juttua nyt kirjoitan, pidin Tomin kanssa spontaanisti keskellä kesää vuonna 2000 tuumaustalkoot, joiden myötä päätimme toteuttaa syksyn Etnosoi!-festivaaleillamme erityisen bluegrass-teemaohjelmiston. Ohjelmaa ja esiintyjiä ideoitiin innolla saman tien niin aikuisille kuin lapsille. Syksy toi tullessaan festivaalin, mutta ohjelmistossa olikin Tomin muistokonsertti, jonne eturivin esiintyjiä ilmoittautui omasta aloitteestaan hetkessä; Janne Viksten & Blue Harbor, Jussi Syren & Groundbreakers, Ed Brauchli Band (USA/Suomi) ja Speed Limit featuring J. Karjalainen. Wasel Arar kertoo pitäneensä itseään lähinnä laulajana siihen asti kunnes kävi ensimmäisen kerran Haapavesi Folk -festivaalin kurssilla Dudley Connellin opissa. – Samalla kurssilla Petri Hakalan tekniikkavalmennus sai minut treenaamaan soittotaidon uusiksi, jonka jälkeen vakavampi bänditoimintakin lähtikin käyntiin yhtyeissä Picks & Hammers, Ed Brauchli Band, Northstate, Virtual Reality Boys ja The Blue Velvet Band... Vuonna 2004 jameihin ilmestyi yllättäen taitava englantilainen clawhammerbanjon soittaja John Sheppard . Hän johdatti Waskun vielä syvemmin takaisin old time -laulujen, joita aikoinaan koulussakin oli laulettu, maailmaan. Hänen sekä Patrik Weckmanin kanssa perustettiin yhtye leikkimielisellä nimellä Virtual Reality Boys. Bändi soitti aktiivisesti vuoteen 2011 Eero Turkan ja Ville Karisen kera, kunnes John ei pystynyt enää soittamaan. – Äänitettiin materiaalia levyäkin varten, joka edelleen odottaa julkaisemista. Virtual Reality Boysin jatkajaksi syntyi Wasel & The Weasels sattumalta bluegrassworkshopin oppilaista, joiden kanssa oli löytynyt suuri yhteinen kiinnostus old timeen. Wasel & The Weasels -yhtye vaihtoi Waskun johdolla laulujen kielen pian suomeksi, ja yllättynyt yleisö alkoi osoittaa suurta kiinnostusta. (Menestystarinasta voi lukea lisää tämän lehden numerossa 3/22.) Sittemmin yhtye on takonut mainetta luotuaan taustamusiikit Grand Tacticianin pc-peliin The Civil War 1861-1865 . Kysyn Waskulta mahdollisista ongelmakohdista kansojen musiikin alalla toimimisessa. – Marginaalimusiikin esille saaminen ja musiikin harrastamisen edistäminen on vaikeaa, kun edullisia tiloja on vähän jos ollenkaan. Ravintoloitsijat eivät usein halua ottaa jameja vastaan ilmaiseksikaan. Kun joskus ravintolalta kysyi etukäteen jammailulupaa vastaus oli aina tiukka ei. Mutta jos soitto aloitettiin kysymättä vaivihkaa ravintolan takanurkassa niin sitten saikin soittaa koko illan. Helsingin jokakuiset bluegrass-jamit pidetään John Scott’s Arcadiassa. Old-time -jamitkin ovat taas käynnistyneet kahvila Feeniksissä. Etelä-Helsingin kansalaisopiston lisäksi bluegrassin soitonopetusta järjestävät ainakin Haapaveden opisto ja Keskisen Uudenmaan Musiikkiopisto. Wasku kehottaa myös etsimään yksittäisiä opettajia, ammattilaisia on alalla jo paljon. Hyviä uutisia on viime aikoina saanut etsimällä etsiä, mutta tässä on ainakin yksi. Innostus amerikkalaisen juurimusiikki bluegrassin harrastamiseen on viimeisten vuosikymmenten saatossa kasvanut kasvamistaan eikä oppilaista ainakaan Wasel Ararilla – tutummin Waskuna tunnetulla soittoniekalla – ole Etelä-Helsingin kansalaisopiston kurssilla pulaa. Musiikin harrastaminen on hyvin aktiivista kansalaisopistoissa ja myös muun muassa Helsingin työväenopistossa.
• 14 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Hiljaisuutta, kiitos! Fado kutsuu Teksti: Tove Djupsjöbacka ”M eillä on olutta ja viiniä, on tuoretta kalaa, on fadoa tänä iltana”, huutaa ravintolan sisäänheittäjä asuntoani vastapäätä. Alfaman kaupunginosa Lissabonin vanhan kaupungin sydämessä on täynnä sokkeloisia pikkukujia ja -aukioita. Ja fadomusiikkia. Sitä mainostetaan joka toisessa kadunkulmassa, ja sitä kantautuu iltaisin ikkunaani monesta suunnasta. Monet tasokkaat fadoravintolat ovat täyteen varattuja jo viikkoja etukäteen, joten ennakkosuunnittelu kannattaa jossain määrin. Mutta itse annan myös virran viedä. Tai oikeastaan korvien. Kävelen Alfaman kujilla ja kuuntelen – mikä kuulostaa kiinnostavalta, mihin menisin tänään kuuntelemaan ja syömään? Porta d’Alfama, R. de São João da Praça 17A Kuuntelemalla löydän esimerkiksi Porta d’Alfama-ravintolan, jonka tunnelma on kansanomainen ja lämmin. Muusikkonurkkauksessa laulajina vuorottelevat mustiin pukeutunut nainen ja karismaattinen valkotukkainen mies. Setit ovat tiiviitä, 4–5 laulua, joiden aikana ravintolan valot sammuvat, palvelu keskeytyy, kaikki kuuntelevat keskittyneesti. Naisen laulaessa mies istuu minun takanani ja laulaa välillä mukana, etenkin välisoitoissa – ohjelmisto on siis selkeästi tuttua. Muusikoita on kaksi, soittiminaan hiukan mandoliinia muistuttava 12-kielinen portugalilainen kitara ja ”tavallinen” akustinen kitara. Tässä ravintolassa portugalilaista kitaraa soittaa nainen, ainoa matkallani tapaamani naisinstrumentalisti. Myöhemmin illalla ravintolan emäntä, Tininha d’Alfama , vetää ylleen mustan huivin ja muuntuu laulajaksi. Kaikki laulut eivät suinkaan ole surullisia ja melankolisia, myös iloa ja tanssillisuutta mahtuu mukaan. Viimeisessä laulussa emäntä työntää yllättäen mustan huivin kaulaaukkoonsa ja kävelee laulaen pitkin pöytiä kiusoitellen miesasiakkaita. Museo do Fado, Largo de Chafariz de Dentro 1 Aika pian fado herättää sen verran kysymyksiä, että on hakeuduttava museoon saamaan lisäoppia. Vuonna 1998 avattu Museo do Fado löytyy Lissabonin vanhimmasta vesipumppuasemasta. Museon ääniopastus tarjoilee faktojen lisäksi fado-musiikkia eri aikakausilta, mikä tietenkin elävöittää museovierailua. Ihastun esimerkiksi näyttelyn alun salonkifadoon, jonka heleä sopraanosointi ei kuulosta ollenkaan nykyfadolta. Auditoriossa näytettävässä dokumenttielokuvassa on kiinnostavaa lähinnä tapa, jolla tekijät puhuvat fadosta. Fado on eräänlaista kirjalTunteikas fado-musiikki puhuttelee ihmisiä ympäri maailman, ja on kulkenut pitkän matkan satamakortteleista maailman konserttisaleihin. Lissabonissa sitä on tarjolla monessa eri muodossa. Teksti ja kuvat: Tove Djupsjöbacka
• 15 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 lisuutta kaikille, sanoo yksi. Kun lopetan laulun, tunnen itseni surulliseksi, sanoo kuuluisa fadolaulaja Carminho . Monet mainitsevat menneiden sukupolvien laulajista Alfredo Marceneiron (1891–1982), jota kuuntelen myöhemmin museossa – karkea, savuinen, mutta erittäin ilmaisuvoimainen ääni. Ensimmäiset maininnat fadosta urbaanina populaarimusiikkityylinä ovat 1800-luvun lopulta. Silloin fado yhdistettiin yhteiskunnan alaluokkiin, merimiehiin ja maksullisiin naisiin, raakoihin ääniin ja katukieleen. Vasta 1870-luvulla fado alkoi kiinnostaa myös ylempiä luokkia. Museo mainitsee vuoden 1927 käännekohtana – silloin lainsäädäntö puuttui fadoon niin esiintymispaikkojen ja pukeutumisen osalta kuin lauluntekstien sensuurin kautta. Museon mukaan tämä johti improvisaatiokulttuurin näivettymiseen, perinne ritualisoitui ja kotiutui tiettyihin fadotaloihin. Fadomuseo ei juurikaan tuo esille syitä lainsäädännön tiukentumiseen, jotka olivat vuoden 1926 sotilaskaappaus ja sen jälkeinen diktatuuri. Sitä kesti puoli vuosisataa, suurin osa António de Oliveira Salazarin johdolla. Museo mainitsee toki lyhyesti, että Salazarin hallinto otti fadon suojelukseensa, mutta vasta myöhemmin opin Salazarin aikana Portugaliin liitetyt kolme f:ää, futebol, fado ja Fátima eli jalkapallo, fado ja katolinen uskonto (Fátima on Portugalin kuuluisin pyhiinvaelluskohde). Sen sijaan museo mainitsee, että diktatuurin loputtua vuoden 1974 neilikkavallankumoukseen monet liittivät fadon vanhaan autoritääriseen hallintoon ja halusivat siksi pysyä siitä kaukana. Fado kuitenkin onnistui raikastamaan maineensa ja nousi 1990-luvulla suureen kansainväliseen suosioon. Fadon kansainvälistä suosiota pohjustettiin toki jo 1930-luvulla etenkin Portugalin entisissä siirtomaissa Brasiliassa ja Angolassa. Kansainvälisen suosion kasvattaminen liittyy hämmentävän suuressa määrin yhteen ainoaan henkilöön, nimittäin laulaja-supertähti Amália Rodriguesiin (1920–1999). Fadomuseosta löytyy myös kuunteluhuone, jossa voi nappia painamalla kuunnella satoja eri laulajia – varaa siis tarpeeksi aikaa arkistojen aarteista nautiskeluun. Esineistöstä jää soitinten lisäksi erityisesti mieleen José Malhoan maalaus O Fado (1910), jonka kerrotaan olevan ensimmäinen fadoaiheinen taideteos. Museovierailun jälkeen näen saman kuva-aiheen joka puolella kaupunkia – seinämaalauksissa, mainoksissa, ja vaikka missä fado-aiheisissa esineissä. Clube de Fado, R. de São João da Praça 74 Clube de Fadolla on maine yhtenä Lissabonin tasokkaimmista fadopaikoista ja se on täyteen varattu viikkoja etukäteen. Tila on miellyttävä, kuin fadolle omistettu palatsi, mutta täysin moderni – ja akustiikka on erinomainen. Täällä ei tarvitse huutaa, kaikki pienimmätkin värisävyt pääsevät hienosti esille, ja tulkinnat ovat elegantteja. Kolmessa setissä esiintyy kolme eri laulajaa, mutta muusikot pysyvät samoina. Kitaroiden lisäksi täällä bändiin kuuluu kontrabasso, ja tarjolla on myös virtuoottisia instrumentaalinumeroita. Illan mittaan viini virtaa ja joillekin yleisön jäsenille alkaa olla vaikeaa pysyä musiikkiesitysten aikana hiljaa. Laulajat huomauttavat asiasta englanniksi varsin suorasukaisesti: Ei tunnu hyvältä laulaa, jos samaan aikaan puhutaan. ”Sinä... ja sinun hiljaisuutesi on osa esitystä”, julistetaan myös paikan kotisivuilla. Itselleni hiljaisuuden korostaminen tuntuu varsin miellyttävältä, fadoravintoloissa saa rauhassa keskittyä musiikkiin. Missään mainitsemassani paikassa ei käytetä äänentoistoa, kaikki laulu ja soitto on akustista. Kaikissa paikoissa, joissa vierailen, fadoesitykset yhdistyvät syömiseen – mikä on yksin matkustavalle välillä raskasta. Odottelua riittää aivan joka välissä, eikä missään paikassa kerrota selkeästi, mihin aikaan musiikkia on tarjolla tai kuinka monta settiä. Suurimmassa osassa paikkoja settiä tuntuu olevan kolme, joten sen verran kannattaa ainakin jaksaa odottaa, jos haluaa saada vierailustaan kaikki irti. Parreirinha de Alfama, Beco do Espírito Santo 1 Melkoinen aikamatkakokemus on pikkuruinen Parreirinha de Alfama, joka on perustettu vuonna 1939 – ja näyttää siltä, ettei sen jälkeen monikaan asia ole muuttunut. Ruokalistalla on kotiruokaa kuten lihapatoja, ja ainoa maksutapa on käteinen. Täällä myöskin toivotaan ystävällisesti, että yleisö kuuntelisi esityksiä ilman puhelimiaan, mikä sopii hyvin aikamatkakokemukseen. Yleisö istuu pöydissään aivan kylki kyljessä, ja itse pääsen aivan muusikkojen viereen, joten kuulen myös heidän hiljaiset keskustelunsa kappaleiden välissä. Laulaja mainitsee laulun nimen ja sävellajin, joskus Saudadessa on Fadon sydän Fado tulee portugalin sanasta kohtalo (latinaksi fatum). Fadolaulajaa sanotaan fadistaksi. Tunnettu fado-termi on myös saudade, kaipaus, joka usein esiintyy lauluissa. Fado hyväksyttiin Unescon merkittävän aineettoman kulttuuriperinnön listalle 2011. Monet melodiat ovat perinteisiä, ja samaan melodiaan saatetaan laulaa useita eri sanoituksia. Alun perin tekstit olivat anonyymejä tekeleitä, mutta 1900-luvun alkana moni kuuluisa runoilija ryhtyi kirjoittamaan fadosanoituksia. Fadomuseossa kerrotaan huomattavan paljon enemmän sanoittajista kuin säveltäjistä, mutta esimerkiksi Alain Oulman tunnetaan nimenomaan fadosäveltäjänä. Fadohistorian kirkaimman tähden Amália Rodriguesin suurimpia hittejä oli Coimbra (Abril en Portugal), joka tunnettaneen Suomessa parhaiten Olavi Virtan Portugalin huhtikuu -tangotulkintana. Aikamme kuuluisia fadistoja ovat esimerkiksi Mariza, Carminho, Camané, Antonio Zambujo ja Ana Moura. Alfaman lisäksi merkittäviä fadopaikkoja löytyy muun muassa Bairro Alton ja Mourarian kaupunginosista. Mainittujen paikkojen lisäksi kirjoittajalle suositeltiin mm. seuraavia paikkoja: O Faia, Mesa de Frades, Sr. Vinho ja Casa de Linhares. Parreirinha de Alfaman kitaristi Bruno Costa toimii myös hovimestarina. Muusikot odottavat vuoroaan Clube de Fadossa.
• 16 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 hyräilee vähän melodian alkua – muut nyökyttelevät, ja sitten soitetaan. Jälleen tarjolla on kolme settiä ja kolme eri laulajaa. Vanhin laulajarouva on jo kahdeksassakymmenissä ja kuulemma elävä legenda. Illan päättää yhteisnumero, jossa jokainen laulaa vuorollaan. Tässä paikassa saa selkeimmän kuvan siitä, miten niin sanotut fadotalot ovat toimineet instituutioina – laulajat kohtaavat ja oppivat samalla toisiltaan. Kitaristi Bruno Costa toimii myös hovimestarina ja tilaa esitysten päätyttyä takseja ovella. Samalla hän vastaa kohteliaasti kysymyksiini englanniksi. Käy ilmi, että muusikot ovat täällä myös ravintoloitsijoita ja pyörittävät koko paikkaa, laulajat sen sijaan vaihtuvat koko ajan. Yhteinen lopetus on improvisoitu, ja monet sanoitukset leikkivät kaksimielisyyksillä, Costa kertoo, ja vahvistaa havaintoni siitä, että ohjelmisto valikoituu hetkessä, sopimatta etukäteen. Itse hän kertoo osaavansa useita satoja lauluja, ja olevansa valmis säestämään ne missä tahansa sävellajissa. Fama d’Alfama, Rua do Terreiro do Trigo 80 Fadopaikoista parhaan ruokakokemuksen tarjoaa matkallani Fama d’Alfama, jonka ruokalista on mielikuvituksellinen ja raikas, ammentaen Portugalin entisten siirtomaiden ruokakulttuurista. Täällä mikään ei tunnu aikamatkalta vaan ennemmin rennolta nykyajan jazzklubilta. Ilahduttavaa on myös, että tämä paikka tiedottaa selkeästi, ketkä siellä laulavat ja soittavat. Fadoiltojen emännän, laulaja Joana Amendoeiran lisäksi laulaa myös nuorempi kyky. Kolmas setti yllättää yleisön – viereisestä pöydästä nousee koko rivi brasilialaisia muusikkoja esiintymään spontaanisti, yksin tai emännän kanssa. Itselleni tämä toimii myös hyvänä muistutuksena siitä, kuinka portugalin kieli yhdistää miljoonia ihmisiä eri maanosissa. Casa-Museu Amália Rodrigues, R. de Saõ Bento 193 Fadon kansainvälinen suosio liittyy vahvasti yhteen henkilöön, laulaja Amália Rodriguesiin. Hänen kotinsa luoteisLissabonissa toimii nykyään museona, johon pääsee tutustumaan oppaan johdolla tasatunnein, myös englanniksi. Ylellinen, taide-esineillä täytetty talo kertoo paljon siitä, millaiseen asemaan Amália Rodrigues päätyi aloitettuaan köyhänä laulajana paikallisissa ravintoloissa. Edelleen moni laulaja käyttää esiintyessään mustaa huivia, mikä talon oppaan mukaan liittyy siihen, ettei monella fadolaulajalla ollut varaa erillisiin esiintymisasuihin. Amálialla oli pikku hiljaa varaa. Talo on tupaten täynnä hänen värikkäitä ja mielikuvituksellisia esiintymisasujaan, kuten myös kenkiä, koruja, parfyymejä... Yhden huoneen täyttävät runokirjat, Amália rakasti runoutta ja kirjoitti myös itse runoja. Opas kertoo Amálian menneen hyvin nuorena naimisiin muusikon kanssa – muuten hän ei olisi voinut liikkua ulkona yksin ja esiintyä. Ensimmäinen avioliitto loppui lyhyeen, mutta toinen avioliitto liikemiehen kanssa oli pitkä ja onnellinen, joskin lapseton. Puutarhassa voi tutustua Amálian vanhaan papukaijaan nimeltä Chico ja siellä järjestetään myös fadoesityksiä. Parreirinha de Alfamaa pyörittävät muusikot itse. Amália Rodriques (1920–1999) on Portugalissa tunnetuin fadista. Hänen elämäänsä voi tutustua kotimuseossa Rua de Saõ Bentolla. 1 7 . 1 9 . 1 . yyterin aallot KYLPYLÄHOTELLIN PALVELUT HERKULLISIA MAKUJA LIVEMUSIIKKIA LISÄTIEDOT & VARAUKSET: MYYNTI@VIRKISTYSHOTELLI.FI P. 02 628 5300
• Hanni Autere KOLUMNI Musiikin ammattilaisena minulla on suuri onni saada toimeentuloni siitä, mitä rakastan. Ainakin tähän asti on ollut. En pidä itseäni suurena ajattelijana tai merkittävänä yhteiskunnallisena toimijana, mutta tämänhetkinen kulttuuripoliittinen hätätila on herättänyt minut reagoimaan. Taiteiden, myös kansanmusiikin ja kansantanssin puolustajia tarvitaan enemmän kuin pitkään aikaan. Sain kollegalta kutsun Sakset seis! -nimiseen Facebook-ryhmään. Ryhmän on perustanut teatterija oopperaohjaaja Erik Söderblom, joka kuuluu samannimisen kampanjan ydintyöryhmään. Sakset seis! -kampanja taas on kaikkia luovia aloja yhdistävä hanke, jonka järjestäjänä ovat koko maan taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestö Forum Artis sekä korona-aikainen Mitta on täysi! -työryhmä. Lukiessani mainitun Facebookryhmän kulttuurileikkauksia kritisoivia postauksia, tuli mieleen, että nämä kertomukset ja ideat pitäisi saada kaikkien kulttuuritapahtumista nauttivien yleisöjen tietoisuuteen. Ennen kaikkea niiden, joiden velvollisuus olisi ymmärtää ja arvostaa taiteiden syvintä olemusta ja merkityksiä. Niiden, jotka tekevät tavallisen taiteiden kuluttajan arkea koskevia päätöksiä. Ehdotin ryhmässä postausten kokoamista viralliseksi julkaisuksi. Ideaani kommentoineiden, eri luovien alojen tekijöiden kera haettiin projektille rahoitusta. Sähköisesti sekä painettuna levitettävän julkaisun sisältö on näkemyksellisesti ja rehellisesti sanoitettuja ajatuksia ja kokemuksia taidealalta. Toimitusryhmä kokoaa nämä ammattilaisten sekä intohimoisten taiteiden harrastajien kirjoitukset, ja julkaisuun tulee myös sitä varten tehtyä kuvitusta. Olen kohdannut taiteiden sanoittamisen pohdintaa erityisesti taiteellista tohtorintutkintoa tehdessä. Muistan elävästi, kun improvisointia minulle tuolloin opettanut Jouko Kyhälä havahdutti asian äärelle kysymällä: ”Miksi sä teet musiikkia?”. Menin aivan hiljaiseksi, sillä en ollut oikein koskaan pohtinut asiaa, itsestäänselvyyttä. Miten sanoittaa jotain mikä itselleni on verrattavissa hengittämiseen? Meidän kaikkien on enenevässä määrin oltava valmiita selittämään ja kuvailemaan, mitä taiteet pitävät sisällään, mitä ne merkitsevät ja ennen kaikkea mitä niiden puuttuminen sivistysvaltion arjesta tarkoittaa. Hallituksen suunnitelmat taidealojen leikkauksista hirvittävät ja aiheuttavat suurta huolta. Päässä pyörii paljon perustavanlaatuisia kysymyksiä taiteilijaidentiteetistä, ihmisarvosta, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta ja ennen kaikkea taiteiden merkityksestä. Mutta mitä voi tehdä, kun tuntuu, että päättäjille pitäisi selittää jopa ihan alkeellisia asioita? Kuten, että ihmisen hyvinvointiin oleellisesti vaikuttavat itseilmaisu, empatiakyky tai luova ajattelu eivät pääse kehittymään ilman taiteita täyteen kukoistukseensa. Tai mitä mainittujen asioiden puuttuminen puolestaan aiheuttaa hyvinvointivaltiolle. Kovasti vaikuttaa siltä, että tietyt päättäjät eivät aidosti ymmärrä mitä ovat saksineen tekemässä. Monet kansanmuusikot, kansantanssijat sekä tutkijat tekevät töitä oman alansa puolesta suurella sydämellä joka päivä. Me perinteen parissa toimivat ammattilaiset ja harrastajat olemme aivan suomalaisen kulttuurin ytimessä. Voisimme aktiivisemmin olla myös osa vaikuttamiskoneistoa, joka tuottaisi päättäjille tietoa suomalaisesta kulttuurista. Juuri me voisimme olla vielä äänekkäämmin puhumassa rakastamiemme asioiden puolesta, sillä vaikuttaa siltä, että nykyisellään meidän viestimme ei mene perille. Onneksi on mahdollisuus paeta kaikkea ankeuttamista musiikin pariin. Mutta kuinka kauan? Entä tulevat sukupolvet, onko heidän arjessaan ihan normaalia elää ilman taiteiden tuomia näkökulmia elämään tai kuolemaan, mihin tahansa asiaan? Miten pitkälle me kaikki annamme tämän kehityksen jatkua? Miten kauan me musiikin ammattilaiset annamme kuristaa alaamme ja pahimmillaan jopa tappaa kokonaisia työyhteisöjä? Jos tulee mieleen jotain mistä olisi hyötyä taiteiden ominaispiirteiden, merkitysten tai tulevaisuuden sanoittamisessa, olen halukas yhdessä edistämään asiaa. Tavoitteena on, että näitä asioita ymmärrettäisiin syvällisesti myös valtiovarainministeriössä. Mieluummin sakset seis kuin soitto seis! Laita viestiä: hannifanmail@gmail. com tai Messenger. Lisätietoa myös saksetseis.fi-sivustolta. Sakset seis vai soitto seis? 17 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 R iik ka Lo uk ka an hu ht a
• 18 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Y ksinkertaisia ja tarttuvia melodioita. Huumoria. Romantiikkaa. Rempseyttä. Kauniita lauluharmonioita ja kitarapikkausta. Kertovia balladeja. Yhteistä laulamista. Tarinoita farmarien ja hobojen elämästä. Iltanuotiotunnelmaa. Sisältöä ja sanomaa. Tapa purkaa ilmoille omia tuntemuksia. Pyhää henkeä. Siinä jotakin, mitä ”folk” merkitsi seuraajilleen 1960-luvun puolivälin tienoilla. Se oli musiikkia, jota oli – folklaulaja Risto ”Mäx” Mäkelää lainaten – helppo oppia ja lupa soittaa korvakuuloltakin, jota sai tulkita, venyttää ja lyhentää ja joka oli vaihtoehto kuluneille rakkausiskelmille ja räytyville tangoille. Eikä pelkkää musiikkia vaan kokonainen ilmapiiri. Myöhemmin Guldgurkornatrion Pekka Aarnio luonnehtikin folkia nimenomaan sosiaaliseksi ilmiöksi: se oli yhdessäoloa, jaettua hengenlaatua ja tietysti myös kollektiivista musiikintekemistä. Alkusoitoksi hootenannya Se alkoi parhaimman Beatles-buumin aikaan vuonna 1964, kun edellissyksyiset Finn Trio ja Anki, Bosse & Robert tekivät ensilevynsä ja tuoreen Hootenanny Trion perustaja Juhani Joutsenniemi veti opiskelijoiden lauluiltoja Helsingin Vanhalla Polilla. Cowboylauluja ja skiffleä oli täällä toki esitetty jo aiemmin. Mutta kukaan ei kutsunut niitä ”folkiksi”, eikä siitä osattu vielä puhua edes vuonna 1964. Silloin oli uutta huutoa juuri tuo ”hootenanny”. USA:ssa se tarkoitti lähinnä vapaamuotoisia laulujameja, täällä se viittasi myös amerikkalaisen kansanmusiikin koko elvytysbuumiin, sen esiintyjiin ja tyyliin. Lähtölaukaus ”urbaanin kansanmusiikin” uudelle renessanssille oli Kingston Trion vuoden 1958 maailmanhitti Tom Dooley. Samanlaisten opiskelijayhtyeiden rinnalle ja tilalle nousivat 1960-luvulla Peter, Paul & Mary, Joan Baez , Bob Dylan , veteraani Pete Seeger ja monet muut. Baezin, Dylanin ja skottilaulaja Donovanin suosion myötä folk-nimitys syrjäytti meilläkin ”hootenannyn” viimeistään syksyllä 1965. Oli termi kumpi tahansa, suuntaus sai kannattajia ympäri Eurooppaa, itäblokkia myöten. Elettiin kansainvälistymisen aikaa: vaikutteita saatiin levypuotien, median, vaihto-oppilaiden ja stipendiaattien kautta. Huhtikuussa 1965 kaikille avoin Hootenanny Folk Song Club perustettiin touhun keskipisteeksi. Se kokoontui Helsingissä eri osoitteissa useiden vuosien ajan. Varhaisten open stage -iltojen tiivistä tunnelmaa muisteltiin Kansanmusiikki-lehden edeltäjässä Friitissä vuonna 2004. Vastaavaa toimintaa syntyi eräissä muissakin kaupungeissa – ainakin Turussa, Oulussa ja Jyväskylässä – ja myös joissakin oppikouluissa. Voi puhua jo jonkinlaisesta liikkeestä. Keväällä 1965 Joutsenniemi järjesti myös ensimmäiset konserttinsa, joita kaikkiaan kertyi kymmeniä. Samaan aikaan tv:n Nuorten tanssihetki piti hootenanny-bändien kilpailun, johon keräytyi hämmästyttävästi lähes 30 kokoonpanoa. Media oli myötäsukainen siivon näköisille ”hootenannisteille”, koska konservatiiviset toimittajat kokivat heidän akustisen musiikkinsa vastavoimaksi inhoamalleen rockille eli ”rautalangan räimeelle”. Kuusikymmentä vuotta sitten, kesken parhaan sähkökitarakuumeen, osa nuorisostamme villiintyi äkkiä hoilaamaan akustisten kitaroiden ja banjojen säestyksellä. Sitä alettiin kutsua ”folkiksi”. Jukka Lindfors Kun kansanlaulusta tuli pop FOLK SAAPUI SUOMEEN, OSA 1 Ensimmäisillä Kaustisen festivaaleilla 1968 Helsingin folkkareita edustivat muun muassa Hector (kärryillä), Päivi Paunu, Mäx Mäkelä ja Juhani Joutsenniemi. K ar i K än sä lä
• 19 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Tv-kisaan osallistui koko joukko myöhemmän musiikkihistorian nimiä, kuten Cumuluksesta tuttu Petri Hohenthal (Three Voices), Pihasoittajien perustajat Kim Kuusi ja Harry Lindahl (The Fourparty), oopperalaulaja Pirkko-Liisa Tikka ja musiikkipedagogi Maija Salo (Me Muut), kitaristi Antero Jakoila ja Heikki Harma (Folk Song Trio), joka pian nousi Hootenanny-klubin lauteilta julkisuuteen Hectorina. Osa pääsi levyllekin. Vuosina 1965–1966 levyttäneitä folkkareita olivat myös mm. Päivi Paunu , Sinikka Sokan vetämä Sinkat, Guldgurkorna, Mikko Heiniö alias Michel, Jarkko ja Laura, Me Kolme, Muut-kvartetista sukeutunut Pirkan Neidot, Jukka Kuoppamäki , Barbara Helsingius ja – yhtenä harvoista ei-helsinkiläisistä – turkulaisjoensuulainen Heli Keinonen . Kansanlaulusta alkoi tulla pop. Banjoja ja lehmisavuja Folk oli modernin jazzin jälkeen ensimmäinen populaarimusiikin suuntaus, joka koki tärkeäksi pohtia omaa eetosta ja päämääriä, ehkä siksikin että se jo nimellään vihjasi olevansa jossain suhteessa ”kansaan” ja sen kulttuuriin. Kaikkia teoretisointi ei kiinnostanut. ”Mä soitin sitä kun mä tykkäsin soittaa sitä”, sanoo Harry Lindahl. Monissa lehtijutuissa vedettiin silti hanakasti linjaa ”aitouden” ja kaupallisuuden välillä. Rockissa tämä debatti oli vasta edessä. Olennainen kysymys oli myös suhde omaan kulttuuritraditioon. Nykyviestinnässä ”folk”-etuliite kattaa usein kaiken kansanja maailmanmusiikkiin vivahtavan, mutta 60 vuotta sitten käsite tarkoitti aivan erityistä genreä. Alkuvaiheessa esiintyjät ponnistivat pääasiassa amerikkalaisperäisen hootenannyn pohjalta. Kevään 1965 konserteissa laulettiin vielä suurelta osin englanniksi, ja joidenkin folkkarien esikoisalbumit koostuivat lähes pelkistä käännöskappaleista. Osalle porukasta kotimainen kansanmusiikki olikin vain jotain, mitä oli muinoin laulettu – kuten tamperelainen Tiia & Jussi -duo totesi pisteliäästi Iskelmä-lehdessä – ”kansallispuvussa kantele polvilla lehmisavujen vierellä”. Suomifolkin ydinjengi omaksui kuitenkin Seegerin ja kumppanien neuvon panostaa oman maan perinteeseen. Anki Lindqvistille , Hootenanny Triolle ja Guldgurkornalle se kirkastui viimeistään kesällä 1965 vierailulla Keelen folkfestivaalille, jossa kunkin odotettiin esittävän musiikkia nimenomaan kotikonnuiltaan. Riimillisestä kansanlaulusta tai kansanomaisesta kupletista tulikin eräille tuntuva osa ohjelmistoa. Harvinaisimmille vesille ylsivät muun muassa Sinkat-trion kalevalamittainen a cappella -veto Noita laulan ja Heli Keinosen karjalankieliset levytykset. Keinosen esimerkki rohkaisi myös oululaista Liisa Lääveriä , joka oli oppinut samoja lauluja livvinkieliseltä mummoltaan: ”Nää ei olekaan niin noloa musiikkia!” Kansanperinnettä kuitenkin päivitettiin modernimpaan asuun. Sitä toisinnettiin kitaroin, banjoin ja huuliharpuin ja Amerikasta omaksutun svengaavamman rytmikäsityksen kautta. Ja kun perusrekilauluista yleensä puuttuivat joukolla hoilattavat refrengit, Hootenanny-klubin yhteislauluissa puute korvattiin kertaamalla esilaulajan laulamat säeparit yleisön kanssa. Syntyi myös uusia liittolaisuuksia. Marjatta ja Martti Pokela , jotka nousivat 1950-luvulla suursuosioon kansanlaulusovituksillaan, lauloivat Espoon Sandvikissa pidetyllä folkfestivaalilla vuonna 1966. Tutkija Erkki Ala-Könni luennoi Tom Dooleyn tarina laulettiin suomeksi jo 1958. Guldgurkorna, Hootenanny Trio, Hector, Päivi Paunu ja Sinkat konserttimainoksessa 1966. Anki Lindqvist ja Nellin palmikosta tunnetut Bosse ja Robert. R ob er t Ö st er be rg in ar ki st o Barbara Helsingius PSO-yhtiön mainoskortissa. R is to M äk el än ar ki st o
• 20 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 siellä itkuvirsistä ja joiusta. Joutsenniemen helmikuussa 1967 järjestämän Kansanlauluviikon pääkonsertissa esiintyivät muun muassa trubaduuri Tapio Rautavaara sekä Konsta Jylhä bändeineen. Kun Kalevalaseura vuoden päästä piti oman kansanlauluviikkonsa, parikin arvovaltaista kirjoittajaa huomautti, että kansanlaulujen uussuosiosta oli kiittäminen juuri folkia. ”Ei niitä kuullut muualla”, vahvistaa varhaisteininä folkiin kiintynyt Hannu Saha . Julkisuudessa kansanlaulu eli Pokeloiden, Rautavaaran ja folkkarien varassa. Myös Kaustisen festivaali tunnisti folkin roolin lauletun kansanmusiikin popularisoijana. Sen ohjelmaan kuuluivatkin viiden ensimmäisen vuoden ajan erilliset ”folk-illat”. Ei tosin ilman soraääniä. Vuonna 1969 säveltäjä Pehr Henrik Nordgren piti juhlien ydinongelmana juuri tätä ”helsinkiläisten pop-piirien” antia, joka oli ”aivan liian kaukana aidosta pelimannimusiikista”. Ensi numerossa mm. protestilaulua, omintakeisia trubaduureja, folkia pitkin Suomea, folkin buumi ja sen hiipuminen. Kirjoittaja valmistelee aiheesta laajempaa kirjallista esitystä. Hänelle sopii lähettää omia muistoja osoitteeseen jukkatlindfors@gmail.com The Fourparty harjoitteli usein Helsingin saaristossa. K im Ku us en ar ki st o Ir m a Ta pi on ar ki st o Pirkan Neidot Visuveden raitilla 1965. The Finn Trio otti alussa oppinsa ja paitamallinsa Kingston Triolta. Ve sa N uo ti o Helsinkiläinen CBK-trio lännenlavasteissa TV2n hootenanny-kilpailussa 1965. K ai K al ug in in ar ki st o. Es ko R ah ik ai ne n Lappeenrantalainen Folk Group 64 Hootenanny-klubilla Finnish-British Societyssä 1965. Kansanmusiikin ja kansantanssin vuositeema 2025 on Me yhdessä. Vuositeeman valitsee Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus. Tämän vuoden teemalla nostetaan esiin kansanmusiikin ja kansantanssin yhteisöllisyyttä. Jokainen voi harrastaa vauvasta vaariin, erilaisia ikäryhmiä ja tasoryhmiä on valittavissa kaikentasoisille harrastajille. Kenttä on melko pieni ja se tuo mukanaan toimintaan tunnun yhteisestä perheestä tai suvusta. Kuulumme kaikki samaan yhteisöön, ja haluamme vaalia aineetonta kulttuuriperintöä ja pitää sitä elävänä ja muuttuvana eri aikoina. Kiinnostus musiikkiin, tanssiin ja pukuperinteeseen yhdistää meitä pohjoisesta etelään ja idästä länteen. Kansanmusiikin ja kansantanssin yhteisöt ovat usein ylisukupolvisia, ylirajaisia, yhdistäen jopa kansakuntia. Yhdessä tekeminen on hauskempaa kuin yksin puurtaminen. Näppärit ja erilaiset soittoja tanssijamit ovat esimerkkejä yhdessä tekemisen voimasta, kun ammattilaiset ja vasta-alkajat musisoivat ja tanssivat yhdessä. Elämme yhä polarisoituvammassa maailmassa. Kansanmusiikki ja kansantanssi voivat kutsua meitä yhteen, toistemme luokse. Teemavuonna 2025 otetaan katse pois omasta itsestä kohti meitä ja yhteisöä. Kaikki ovat kutsuttuja tanssimaan, soittamaan, laulamaan ja viettämään aikaa yhdessä! Ensi vuoden teemana Me yhdessä
• 21 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 • PELIMANNI-LIITE 21 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 4 • 2024 Joulumusiikkia kansalle Musiikki on tunnetusti merkittävä osa jouluperinteitä ja -tunnelmaa. Vuodesta toiseen erilaiset joulukonsertit vetävät tuvat täyteen ja Sibeliukset, Topeliukset, Hannikaiset ja Hellénit ovat lunastaneet paikkansa koko kansan yhteisenä joulun perinnesävelmistönä. Siispä on luonnollista, että myös kansanmusiikkikentällä joulua on juhlistettu vuosikymmenten saatossa niin perinteisinä piirileikkisävelminä kuin yhä uusina sävellyksinä ja lauluina. Alla on listattu kourallinen ehkä hieman tuntemattomampiakin kappaleita ja tulkintoja tuomaan joulumieltä. Antti-J. Janka-Murros Ragni Malmstén: Metsän joulu (Singlejulkaisu, 1961) Vanha kotimainen tanssimusiikki sekä varhainen iskelmä ammensivat aikoinaan huomattavasti perinnesävelmistöstä, joten ei liene yllätys, että myös joululaulujen osalta inspiraatio löytyi useinkin trad.osastosta. Reino Helismaa kirjoitti tähän muutamastakin tutusta sottiisisävelmästä yhdistettyyn kokonaisuuteen satukirjoista tuttuja elementtejä, joissa eläimet availevat lahjojaan sulassa sovussa. Helismaan toinen, samankaltaisia sävyjä sisältävä Hipsun ja Nipsun joulupuuro on muuten sekin mainio kertomus, sillä kertaa tosin Toivo Kärjen säveltämänä polkkana. Eveliina, Marjatta ja Martti Pokela: Kille Linnunpelätin (Yleisradion kantanauha, 1962) Suomalaisen kansanmusiikin kuningasperhe otti tietysti osaa myös uuden jouluperinteen luomiseen. Tämä kantanauhaäänite Marjatta Pokelan kirjoittamasta kappaleesta on kovin viehättävä kertomus talven ja joulun saapumisesta, jossa linnunpelätin alkaa tonttujen avustuksella päästä sekin joulutunnelmaan. Harvinaisena äänityksenä tämän löytäminen vaatii hieman työtä, mutta ainakin tätä kirjoittaessa YLEn taltiointi on kuunneltavissa Areenassa. Anneli Saaristo & Maiju Salmenkivi: Tonttu vai Nukkumatti (Levyltä ”Ihan kiva joululevy”, 1980) Pokelat tekivät ainakin samana vuonna, elleivät peräti samoissa sessioissa äsken mainitun kappaleen kanssa kantanauhoituksen tästä Marjatta Pokelan kirjoittamasta kappaleesta, jonka viimeistään Saaristo ja Salmenkivi ”Orkesteri Oivan” säestyksellä versioivat 80-luvun lasten suosikkitarinoiden joukkoon. Ja mikä oli versioidessa, kun taustayhtyeessä oli sellaisia kansanmusiikkikentältäkin tuttuja nimiä kuin Seppo Paakkunainen , Matti Kontio ja Seppo Hovi . Sari ja Mari Kaasinen: Joulukirkkoon (Levyltä ”Joko joulun alkaa saa”, 1993) Rautaiset ammattilaiset olivat myös tulkitsemassa rääkkyläläissiskosten luentaa vanhasta ”Kello löi jo viisi”-kappaleesta, sillä kokoonpano on hengästyttävä: jo pelkästään laulajat tuovat takuun erinomaisesta laadusta, mutta levyllä kuullaan myös joidenkin silloisen Värttinän soittajien lisäksi muiden muassa Mauno Järvelää ja Petri Hakalaa, vain muutamia mainiten. Kappaleen tulkinta on sitä paitsi poikkeuksellisen mielenkiintoinen, sillä kerrankin kuullaan Immi Hellénin runon kaikki toistakymmentä säkeistöä. Tallari: Nisse-polkka (Minilevyltä ”Hyvää joulua”, 2002) Luonnollisesti myös kotimaisen kansanmusiikin peruskiviin kuuluva Tallari on valtavan levytetyn tuotantonsa aikana tarttunut joulumusiikkiinkin. Sen legendaarisimman kokoonpanon, Hosioja-Hotakainen-Talvitie-Valo käsittelyssä suomalaisten suosikkeihin vakiintunut tanskalaiskappale saa niin autenttisen pelimannipolkkakäsittelyn, että ei paremmasta väliä. Kuuden kappaleen mainio pikkulevy on ikävästi nykyään valitettavan harvinainen, eikä sitä tunnu löytyvän myöskään digitaalisessa muodossa, eli siinäpä Kansanmusiikki-instituutilla olisi uudelleenjulkaisulle paikka. Cás ja Pauliina Kumpulainen: Joulun siemen (Levyltä ”Tonttumasurkka”, 2006) Kokkolassa vuosituhannen alkupuolella vaikuttanut viiden yhtyeen kollektiivi Pelimannit ry julkaisi ainoana yhteisenä pitkäsoittonaan levyllisen uutta ja vanhaa joulumusiikkia. Halogeeni, Pirukapo, Spooky Hamsters, Cás sekä Mööbeli tulkitsevat kukin kaksi kappaletta, joista voisi nostaa monta esiin, mutta tämä Tomi Nurmen säveltämä Hannele Huovin runo on seesteisessä kauneudessaan omiaan tuomaan joulutunnelman jokaiselle. Tämäkin albumi on valitettavasti suoratoistonatiivien ulottumattomissa, joten siinäpä lisää syitä ostaa oikeita levyjä. Finnforest Guerrillas: Joululaulu suomalaismetsissä (Levyltä ”Luossan kerjäläinen”,2020) Taalainmaan Suomalaismetsien alueella syntyneen Dan Anderssonin runot ovat miellyttäneet suomalaisiakin jo vuosikymmenten ajan. Kuopiolaisen emeritusprofessori Atte von Wrightin uusien käännösten joukosta löytyy myös yksi Anderssonin tunnetuimmista, Julvisa i Finnmarken . Antti Raekallion valssimelodian saattelemana tämä jouluoluen makuinen tarina tuo kaiken synkkyyden ja ahdistuksen keskelle väläyksen ystävyyttä ja toivoa. Tämän pintaraapaisun puitteisiin eivät luonnollisesti mahtuneet läheskään kaikki aihepiiriä sivuavat levyt, kappaleista puhumattakaan. Tarkistamisen arvoisia ovat mainittujen lisäksi esimerkiksi Friggin Joululaulut , Alakotila-Iivanainen-IivanainenKalaniemi -kollektiivin Seimiyö , Sakari Kukon Joulu – Christmas from the North sekä länsinaapurin Jul i folkton -levyt ja Benny Andersson Orkesterin Tomten har åkt hem , vain muutamia mainitakseni. G Fo rs tr öm
• 22 Uudenmaan nurkka 22 M ar ko M yö hä ne n Syksy on soljahtanut varsin nopeasti ja lämpimästi, kohti uutta vuotta mennään. Olisi kiintoisaa tietää, onkohan pelimanneilla paljon esiintymisiä näin pikkujoulujen aikaan? Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen syyskokous pidettiin 14.10. Helsingissä. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat ja pohdittiin toiminnan kehittämistä sekä miten saada lisää aktiiveja yhdistyksen toimintaan mukaan. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Tony Wallius. Kaamospelit – Vantaan Kansanmusiikkiviikkoa juhlittiin 9.-17.11. Konserteissa oli hyvin porukkaa, ja marraskuun kaamos kellistyi kansanmusiikilla eri puolilla Vantaata. Kansanmusiikkikurssit Viertolan koululla pidettiin 16.11. ja ne saivat hyvän suosion – varsinkin Helsingin pitäjän kansanmusiikkia käsittelevä pelimannikurssi Jari Komulaisen ohjaamana. Uudenmaan pelimannikentällä on tänä ja ensi vuonna paljon aihetta juhlaan. Edellisessä Uudenmaan nurkassa mainittiinkin, että Espoon pelimannit täyttävät ensi vuonna 50 vuotta kuten myös Espoon kansanmusiikkikilta ja Leikarit. Juhlintaan on aihetta myös Lohjan suunnalla, jossa Hiiden pelimannit täyttävät tänä syksynä 10 vuotta. Hiiden pelimannit sai alkunsa Hiiden Opiston pelimannikursseista ja alkoi toimia pikkuhiljaa omana ryhmänään. Moni taitava pelimanniryhmä onkin saanut alkunsa paikallisen kansalais-, työväen-, aikuistai musiikkiopiston kautta. Ne mahdollistavat matalan kynnyksen osallistumisen erilaisille kursseille ja tarjoavat näin myös mahdollisuuksia alan ammattilaisille tarjota kansanmusiikkikursseja opinto-ohjelmaan ja näin työllistyä. Maarit Aarvala kertoi uutisia LuoteisHelsingin musiikkiopiston LuoMuKanteleet-yhtyeen kuulumisista. Yhtye esiintyi viime kesänä kolmatta kertaa peräkkäin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Yhtye on muutenkin aktiivinen tänä vuonna, koska Luoteis-Helsingin musiikkiopisto täyttää 40 vuotta. Huhtikuussa, 11.4.2025 kajahtaa LuoMuKanteleiden oma konsertti ilmoille Kanneltalossa. Katsahdetaan vielä lisää ensi kevääseen – Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen jo perinteeksi muodostunut kevätkonsertti pidetään 22.3.2025 Vuosaaren kirkossa. Esiintymässä ovat Vuosaaren Näppärit ja yhteiskonsertti pelimannien kanssa on odotettu tapahtuma. Ensi vuoden teeman ”Me yhdessä” mukaisesti konsertissa esiintyvät Vuosaaren näppärit ja Spelarit Vantaalta, mukana tuore mestaripelimanni Patrik Weckman. Konserttiin on vapaa pääsy. Ohjelmamaksu 10€ menee Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Vielä loppuun muistutus kerro meille Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistykseen oman seutusi tai yhtyeesi ajankohtaisista tapahtumista, uutisista ja ilmiöistä niin kerromme niistä Uudenmaan nurkassa ja mahdollisesti myös Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen omilla nettisivuilla (uudenmaankamu.net) ja Facebook-sivulla. Jos sinulla on mielessäsi tiedotettavaa voit myös lähettää sähköpostia minulle suoraan osoitteella: tiedotus.ukmy@gmail.com. Pikkujoulun terveisin, Pauliina Pajala Luomukanteleet Kaustisen soittosalissa viime kesänä. Kaikuja Keski-Suomesta Syksy käynnistyi vauhdikkaasti Keski-Suomen kansanmusiikkiväen parissa! Muuramessa tempaistiin KaMu-syksy käyntiin, kun Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys ry järjesti kurssit, jotka keräsivät lähes 70 osallistujaa nuorista ikäpelimanneihin. Kurssit osoittivat jälleen, että kansanmusiikki yhdistää sukupolvia, ammentaa menneisyydestä ja katsoo tulevaan uteliaasti. Opetuksesta vastasi kolme taitavaa kouluttajaa: pelimannikurssia johdatti perinteen taitaja Antti Järvelä, kansanlaulajia ohjasi jämpti mutta lämminhenkinen kanttori Sirpa Lampinen, ja perkussioiden rytmeihin osallistujia johdatti uuden polven muusikko Minna Koskenlahti. Kuuden tunnin tiiviin harjoittelun jälkeenkin energiaa riitti vielä illan jamisessioihin ravintola Muurmanniin. Marraskuussa kokoonnuttiin KeskiSuomen Kansanmusiikkiyhdistyksen syyskokoukseen, jossa koettiin merkittäviä muutoksia. Kolmen vuoden aktiivisen ja ansiokkaan kauden jälkeen puheenjohtaja Katja Lampinen jättää tehtävänsä. Hänen panostaan yhdistyksen toimintaan kiitettiin lämpimästi. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Riitta Reijonen, joka tuo mukanaan raikasta näkökulmaa ja innokasta otetta yhdistyksen kehittämiseen. Myös hallitukseen saatiin uusia jäseniä, mikä tuo uutta virettä tulevaan toimintaan. Kokouksen päätteeksi viriteltiin soittimet ja soitettiin pelimannijamit Palokan Pelimannitalolla. Keski-Suomessa kansanmusiikki elää vahvana, sykkii energiaa ja yhteisöllisyyttä, ja sen perinne jatkaa rikastumistaan. Niilo Oikari Muuramen kurssilla soi yhteissoiton ja -laulun ilo. H an nu R ei jo ne n PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024
• 23 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Nuottiliitteessä makupaloja vuoden 2024 aikana ilmestyneistä julkaisuista. Polkka Kaksi porsasta C harp Am harp 13 9 5 ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ??? ?? +5 +4 +4 +4 -5 +5 +4 -4 +5 -4 -3 -5 +5 -4 -4 -4 +5 -4 +5 +4 +5 +5 +6 +6 +4 +5 -5 +5 -5 +6 -5 +6 -5 +6 +6 +6 Am: +6 +4 +4 -3 -4 -6 -5 +6 -6 +6 -5 +6 -5 +5 +6 +6 -6 +5 -5 -5 +5 -4 -6 +6 -5 +6 -4 +5 +5 -4 +6 -5 +6 -6 +6 +6 -5 +6 -4 +5 +5 -4 +6 -5 +6 -6 +6 +6 C: B A Am E Am Am E C C Am G G C C Rallijenkka C harp 13 9 5 ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ?? ? ?? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ??? +7 -4 +4 +4 +5 +4 +5 -3 -4 +6 -3 +6 -4 +5 -5 -4 +5 -5 +4 +4 +4 +4 -5 +5 -5 +5 +6 -6 +6 -6 +6 -6 +6 -7 -6 -6 -6 -7 -7 -7 -7 -7 +7 +7 -7 +7 -6 -7 +6 -7 +4 -5 +5 -6 +6 +6 -6 -6 -7 +6 -7 +5 -5 -4 -4 +5 +6 -5 +5 -5 +4 +5 +5 -5 -4 -4 +5 +6 -5 +5 -5 +5 +4 B A C G C G C G C C C G G G C C ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? Kirjasta Frans Fredrik Komulainen – Kainuun huuliharpisti Jari Komulainen nuotinsi samaa sukuhaaraa olevan huuliharppupelimannin Frans Fredrik Komulaisen soitteita ja julkaisi ne vuonna 2024. Nuottirivin alla tabulatuuri kertoo, monettako reikää ns. bluesharpussa puhalletaan (+) tai imetään (–). Kappaleet ovat äänitteinä Soundcloud-alustalla internetissä. Omakustanne 2024.
• 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Senni Heiskanen, Kati Rantala, Hanna Ryynänen, Pauliina Syrjälä, Jenni Venäläinen: Saarijärven kanteleen soitto-opas Useimmiten tikulla soitettava Saarijärven kantele on elänyt uutta kukoistuskauttaan jo 1980-luvulta lähtien, mutta tämä soittimen nykyisten eturivin taitajien ja opettajien kokoama opas on lajissaan ensimmäinen. Oppaassa käydään läpi erilaisia Saarijärven kanteleen soittotapoja ja tekniikoita. Liki kuudenkymmenen kappaleen valikoima kattaa perinnesävelmistöä, maistiaisia naapurimaista ja varta vasten sävellettyä uutta tuotantoa. Oppaan ohjelmisto on sovellettavissa myös muille kantelemalleille. Julkaisija: Kansanmusiikki-instituutti 2024
• 25 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Anu Alviola & Aurora Visa Kanteleen pyörtehissä Kanteleen pyörtehissä on tekniikkaja ohjelmisto-opas 10ja 15-kielisten kanteleiden maailmaan. Oppaassa tutustutaan pienkanteleiden perussoittotekniikoihin sointujen soitosta näppäilysoittoon, sekatyyliin sekä komppimelodiaan. Opas sisältää myös uutta 10ja 15-kielisille kanteleille sävellettyä ja sovitettua ohjelmistoa. Julkaisija: Kansanmusiikki-instituutti 2024
• 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 16 17 ° ¢ ™™ G C G A‹ A E‹ D G C G ü † ™™ G/B C G/D D G G 1. 2. ° ¢ ™™ G A‹ E‹ D G C B E‹ D E‹ B‹ C G ü † ™™ G C G/D D G G 1. 2. 34 & # SKOGLUNDEN Granfors & Nordman & # & # & # & # & # œ ?™ œ œ œ ?™ ? œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ ?™ œ œ œ ?™ ? œ œ œ œ œ œ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ ? œ œ ‰ œJ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ œ œ œ œ œ œ œ™ œJ œ ? Œ œ œ œ œ œ œ œ™ œJ œ œ œ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ‰ œJ œ œ ?™ G‹ D G‹ C‹ D A D C‹ D G‹ C‹ D G‹ D G‹ C‹ D G‹ C‹ D G‹ G‹ F B¨ B C‹ G‹ C‹ D G‹ F B¨ C‹ G‹ D G‹ 34 & bb ARTUN MUISTOJA, JENKKIVALSSI Trad. Arttu´s Memories, Yankee Waltz & bb ? 3 & bb ? & bb ? & bb & bb ? & bb & bb ? ? ™ ?# ™ ? ™ œ œ œ ? ™ ? œ ? ™ œ Œ Œ ? ™ œ ™ œJ œ œ œ ? ™ ? ™ œ œ œ œ œ œ# ? ™ œ Œ Œ ? ™ ?# ™ ? ™ ? ™ ? ™ ? œ ? ™ œ Œ œ œ œ œ œ œ ‰ œJ œ œ œ ? œ œ œ œ ?# œ ? ™ œ Œ œ ? ™ ? ™ ? ™ ? ™ ? ™ ? œ ? ™ œ Œ Œ ? ™ ? ™ ? ™ ? ™ œ œ œ œ œ œ# ? ™ œ Œ œ ? ™ ? ™ ? ™ ? ™ ? œ œ œ ™ œ#J ? ™ œ Œ Œ œ œ œ ? ™ ? ™ ? ™ œ œ œ ?# œ ? ™ œ Œ Œ Kaustisen jamivihko 2024 Kaustisen tämän vuoden jamivihkossa ovat mukana Natalie & Brittany Haas (US), Baltic Crossing (UK/DK/FI), Ladama (BR/CO/VE/US), Kaustislaiset pelimannit, Eilbhe (IE}, Alice in WonderBand (RS) & Vilma Talvitie, Antti Järvelä & co sekä Vuoden yhtye I Fäälan, jolta nuottiliitteeseen valikoitui Skoglunden. Julkaisija: Kansanmusiikki-instituutti 2024
• 27 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Tampereen Lielahdessa Rientolan Setlementti ry:n Pirtissä soi pohjoismainen kansanmusiikki perjantaina 25.10.2024. Lähes jo perinteeksi muodostuneisiin suurjameihin oli kutsuttu kansanmusiikin harrastajia matalalla kynnyksellä kaikista Pirkanmaan seudun soittoporukoista ja kuulijoita suuren yleisön parista. Tällä kertaa jamien teemaksi oli valittu pohjoismainen kansanmusiikki. On vaikea löytää Tampereelta sopivampaa paikkaa vanhan kansanmusiikin soittamiseen kuin Niemenrannan Rientola-keskuksessa sijaitseva 1800-luvulta peräisin oleva valtava Rientolan Pirtti, jonka kunnostamiseen paikallisen setlementin talkooporukka on uhrannut vuosien työn. Pirtin jykevät hirsiseinät suorastaan huokuvat historiaa tarjoten mahtavan kaikupohjan ison joukon soittaa. Rientolan Setlementin toiminnanjohtaja Sanna Natunen sai toivottaa tervetulleeksi ison joukon kansanmusiikin ystäviä ympäri Pirkanmaata ja aina Porista asti. Rientolan suurjamit ovat osa Rientolan Kulttuurisyksyn ja -kevään ohjelmaa ja ne ovat onnistuneet kokoamaan yhteen kaikenikäisiä osallistujia alueen kansanmusiikin jamija soittoporukoista. Soittajia on ollut mukana ainakin Rahvaanmusiikin kerhon, Orivesi All Starsin, Ahjolan Pelimannien ja Pirkanmaan maakuntapelimannien riveistä. Mukana oli jopa 35 musiikinharrastajaa monenlaisten soittopelien kanssa. Viulujen, huilujen, kitaroiden, mandoliinien, haitarien, harmonien ja kontrabassojen komeaa yhteissoittoa saapui ihastelemaan lisäksi noin viisitoista kansanmusiikin ystävää. Tunnelma oli tiivis ja kansanmusiikin riemu taattu! Asiantuntijan opissa Pohjoismaisen kansanmusiikin soittoa ohjaamaan oli tällä kertaa kutsuttu musiikkipedagogi ja musiikin lehtori Alina Kivivuori . Hän oli valinnut tusinan verran perinteisiä sävelmiä Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Polskaa, sottiisia, valssia ja muita tanssilajeja soitettiin kullekin tyylille ominaisin rytmein ja nyanssein. Kappaleet sopivat erinomaisesti sekä vasta-alkajille että kokeneemmillekin pelimanneille. Valssi oli jo suomalaisillekin tuttua ja se sujui kuin vettä vain. Haastetta soittajille tarjosivat mm. ruotsalainen triolipolska ja tanskalainen jig-tyylinen rytmi. Useimmalle uutta oppia tarjosi norjalaisen polsin lyhyt ykkönen eli ”kort ettan”. Soittajat kiittelivät ohjaajaa hyvin valitusta ohjelmistosta. Näistä sävelmistä saatiin hyvät korvamadot kotiin vietäviksi. Soittamisen lomassa pidettiin tietenkin kahvitauko ja nautittiin omatekoista omenapiirakkaa. Puheensorina täytti pirtin, porstuan ja kammarin. Kuulumisia vaihdettiin tuttujen kesken ja uusiin ystäviin tutustuttiin. Tilaisuutta järjestämässä olleet lukuisat vapaaehtoiset saivat tilaisuudesta intoa syventyä kansanmusiikkiharrastukseensa. Kansanmusiikin harrastaminen on Tampereella ja Pirkanmaalla vireää ja kasvamaan päin. Harrasteryhmiä löytyy kansalaisopistoista, Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksen ryhmistä ja muista yhdistyksistä, lähikunnista ja kaupungeista. Tampereella kokoontuvat säännöllisesti sekä Orivesi All Starsin että Rahvaanmusiikin kerhon jamit. Rahvaanmusiikin kerhon eli ”Rahviksen” 25-vuotisjuhlakonsertti pidettiin 15.11., jossa myös sen säännöllisesti kokoontuva jamiryhmä esiintyi omalla ohjelmistollaan. Vuoden viimeiset jamit järjestettiin 20.11. Rientolassa. Tampereella 7.11.2024 Pelimannit Teppo ja Heikki Rientolan Pirtissä soi! Orivesi All Stars palasi synnyinkotiinsa Orivesi All Stars palasi synnyinsijoilleen Orivedelle ja piti Kampuksella viikonloppukurssin sekä soitti konsertin. Kurssilaisia oli ajallisesti haasteellisena isänpäivän viikonloppuna kolmisen kymmentä. Osalle kokemus oli haikean nostalginen. Heille, jotka eivät ole olleet koskaan Oriveden Opistolla järjestetyillä kursseilla, se oli osoitus, kuinka jokin paikka pystyy harvinaisella tavalla luomaan yhteisöllisyyttä pitämällä kaikki lähellä toisiaan. Konserttiin tuli lähes sata kuulijaa, useimmat olivat odottaneet OASin konserttia pitkään ja myös kaipasivat Kansanmusiikkiliiton kurssikonsertteja. Antti Järvelä ja Veera Kuisma toimivat kurssin vetäjinä. Perjantai-iltana oli jo iltajamit ja lauantain kurssipäivän jälkeen yli kolmen tunnin soittosessio lähinnä aikaisemmasta ohjelmistosta. Joku sanoi kappaleen ja se soitettiin. Tämä spontaani, mutta keskittymistä vaatinut iltapuhde hitsasi kurssilaisten yhteissoiton todella hyvään kuosiin, joka kuului sunnuntain konsertissa. Tätä lisää ja isommat lusikat! ’ Teksti ja kuva: Veli-Jussi Lietsala Orivesi All Stars-pelimanni Antti Järvelä ja Veera Kuisma toimivat kurssin vetäjinä. Neljään kaupunkiin on käynnistynyt vapaan kansanparitanssin ja tanssisoiton Tanssituvat, jotka tarjoavat elämyksiä ja mahdollisuuden osallistua kaikille taitotasosta ja iästä riippumatta. Oulun, Joensuun, Lahden ja Jyväskylän Tuvissa on tarjolla tanssinopetusta ja jamihautomoita, sekä Tupien oheen järjestettyjä työpajoja ja kursseja vapaan kansanparitanssin ja jamitanssisoiton teemoista. Lue hankkeesta lisää: kamukanta.fi/ kamukanta-kaynnistaa-tanssituvat-kaupungeissa/ ja löydä tulevat tanssituvat kamukanta.fi/tapahtumat/ Hanke nojaa kansanomaisen paritanssin ja tanssisoiton valintaan Suomen Elävän perinnön kansalliseen luetteloon 9.10.2023. Seuraavat Tanssituvat ovat Lahdessa 7.12. klo 18.30, Jyväskylässä 14.12. klo 15, Villa Rana Joensuussa 16.12. klo 18, Pakkahuone Oulussa 18.12. klo 18, Mallassauna Vapaan tanssin ja soiton Tanssituvat
• 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Ensilumi on tätä kirjoittaessa jo satanut (ja sulanut) täälläkin päin Suomea, mutta eiköhän lehden ilmestyessä ole jo tuttuun tapaan ihan kunnon talvi saapunut Savoon. Loppuvuosi on aina tunnetusti esiintyville muusikoille kiireistä aikaa. Myös erilaisia konsertteja sekä ohjelmiston harjoitussessioita alkuvuoden rientoja varten tehdään paikallisten voimin kiihtyvällä vauhdilla.Aktiivista kenttää on koetettu vuoden jälkipuoliskolla laajentaa myös eteläisempiin osiin ja Leppävirran alueella – totutun aktiivisen pelimannitoiminnan lisäksi – marraskuussa tarjoiltiin muun muassa sahansoittoon tutustumista Pentti Kervisen johdolla sekä paikallisen lauluperinteen levittämistä Jukka Suomisen toimesta. Siilifolkin taustalla vaikuttava Savon kansantaide ry laajentaa toimintaansa tulevaisuudessa laajemmin myös festivaalin ja Siilinjärven ulkopuolelle. Vuoden 2025 suunnitelmissa on tarjota kursseja, konsertteja ja soitto-, laulusekä tanssitupia koko maakunnan alueella, Vieremältä Vesannolle. Myös vuoden kestänyt Pohjois-Savon hyvinvointialueen rahoittama hanke, jonka myötä alueen palvelutaloihin vietiin kansanmusiikkia ja muuta virikettä on nyt saatu kunniakkaasti päätökseen 120 esiintymisen myötä. Kaikille avoimen suurkokoonpano Savon pelimannien ohjelmisto siirtyy viimekesäisten pelimannitanssien tunnelmista vaihteeksi hieman raskaampaan sarjaan, sillä melkein vuosikymmen sitten viimeksi näillä seuduilla esitetty Friikoolin messu on taas lämmiteltävänä. Alueen pelimannien vahva yhteistyö paikallisten kuorojen ja kanttoreiden kanssa on aiemminkin tuottanut komeita ja suosittuja konsertteja myös näiden suurempien tuotantojen kuten Suomalaisen messun ja Savolaisen messun myötä. Perinteistä pelimannimusiikkiakaan ei toki jätetä harjoituksissa kokonaan laskuista, kesällä ja festivaalikaudella kun on tapana saapua taas talven jälkeen. Savolaiset ovat luonnollisestikin mukana myös tulevalla Folklandia-risteilyllä, jonne bussilastillinen paikallisia alan harrastajia lähtee tammikuussa. Edustusyhtyeenä toimii tällä kertaa jo vuosia festivaaleilla yleisöä hurmannut Triijuulla. Lisäksi tarjoillaan taas harvinaislaatuista herkkua, kun Nyhtöpelimanni-yhtye saa vakiosolistinsa Antti Heikkisen lisäksi matkaan kaksi muutakin monilahjakkuutta, Laura Malmivaaran ja Puntti Valtosen . Tällä superkokoonpanolla esitetään Kyllä Kaj -konsertti, joka on kunnianosoitus aiemmin tänä vuonna joukosta poistuneen Kaj Chydeniuksen sävellyksille. Tarkoituksena on tiettävästi tämän risteilykansalle esitetyn debyytin jälkeen tuoda konsertti kevätkaudella myös kotimaan kamaralle, joten kannattaa pysyä kuulolla. Antti-J. Janka-Murros Kuulumisia Pohjois-Savosta Alku Turku Folks! -orkesteri perustettiin vuonna 2017, kun Turussa järjestettävän Europeade Turku 2017 -tapahtuman suurtanssiteokseen tarvittiin orkesteri. Puskaradion välityksellä listalle liittyi heti pitkästii yli sata soittajaa ja laulajaa. Kertaluontoiseksi tarkoitettu soittoporukka oli niin innoissaan, että toimintaa haluttiin jatkaa ja tässä ollaan! Nykyhetki Tällä hetkellä yhteisön sähköpostilistalla on jo yli 260 henkeä. Iso osa listalle liittyvistä ei ole juurikaan aiemmin soittanut kansanmusiikkia – tai välttämättä soittanut mitään soitinta. Turku Folks! ei ole yhdistys, vaan porukka, jota Varsinais-Suomen kansanmusiikkiyhdistys auttelee muun muassa kimppakyytien järjestelyissä. Talvikaudella kokoonnutaan joka toinen keskiviikko Turun suomenkielisellä työväenopistolla. Muutaman kerran vuodessa järjestetään lisäksi julkiset, ilmaiset harjoitukset kauppakeskuksessa, palvelutalossa, museossa tai muussa julkisessa tilassa. Orkesterin ohjelmisto koostuu Varsinais-Suomesta ja Turunmaan saaristosta taltioidusta tanssittavasta musiikista 1700-luvulta tähän päivään. Turku Folks! myös laulaa molemmilla kotimaisilla kielillä. Alusta alkaen orkesteritoiminnan rinnalla on järjestetty myös avoimia Turku Folks! -jameja ja korvakuulosoittokursseja ja -työpajoja, näissä ohjelmistolla ei ole mitään maantieteellistä rajaa. Toiminnan pääajatus on vapaaehtoisuus, treeneihin, keikoille ja jameihin saa tulla juuri silloin kun itselle sopii. Tulevat soitot Seuraavan kerran Turku Folks! -orkesteria kuulee Folklandia-risteilyn lähtöterminaalissa pe 10.1.2025. Folklandia ei pääty laivan saapuessa Turun satamaan, vaan meno jatkuu jamien muodossa Panimoravintola Koulussa lauantaina. Jamit järjestetään yhteistyössä Varsinais-Suomen kansanmusiikkiyhdistyksen, Folklandian ja Nuorisoseurojen kanssa. Kesäisin Turku Folks! -orkesterin näkee vähän milloin missäkin, esimerkiksi ainakin Turun tuomiokirkon kupeessa Kirkkopuiston terassilla. Vuoden 2025 yksi kohokohta tulee olemaan Kaustisen kansanmusiikkifestarit. Orkesteri on vieraillut festareilla kolmesti ja porukan koko on kasvanut joka kerta. Vuonna 2024 mukana oli jo noin 70 henkeä, katsotaan, toisiko vuosi 2025 taas uuden osallistujaennätyksen! Marjaana Puurtinen Tapahtumia Varsinais-Suomessa Nilsbyn pelimannit tekee joulumusiikkikiertueen Paraisten-Kaarinan suunnalla. Vanhainkodeissa ja vastaavissa hoitolaitoksissa ovat vierailleet ainakin Ämpärporin pelimannit (Uusikaupunki) ja Yläneen pelimannit. Laitilassa on tulossa yhteiskonsertto viihdekuoro Boleron kanssa. Turku Folks! ei ole yhdistys vaan porukka TurkuFolks! Kaustisella 2024. R iit ta Ko rh on en
• 29 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 MUISTOISSAMME Runolaulaja, säveltäjä, muusikko, tutkija, monitaituri ja musiikin maisteri Taito Hoffrén kuoli sairauden uuvuttamana lokakuun 18. päivänä 2024 kotonaan Pukkilassa läheisten läsnä ollessa. Taito oli syntynyt Kuopiossa 16. maaliskuuta 1974. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Kuopion musiikkilukiosta. Kuopiosta matka jatkui Kokkolan kautta Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle, josta hän valmistui maisteriksi vuonna 2008. Kansanmusiikin kentällä Taito tunnettiin todellisena moniosaajana, joka toteutti taiteilijuuttaan monella saralla. Hän esiintyi sekä yksin että monissa erilaisissa yhtyeissä ja projekteissa. Eero Grundsrömin kanssa hänellä oli monigenreduo Von & Af, jossa Taito laulamisen lisäksi soitti myös tuubaa ja kitaraa. Ääniteatteri Iki-Tursossa hän oli mukana sen alusta lähtien. Äänitaiteilija Juha Valkeapään kanssa Taito teki monta produktiota ja kiersi esiintymässä festivaaleilla ympäri Eurooppaa. Taito sävelsi ja toimi muusikkona useissa teatteriproduktioissa. Yksi hänen uransa alkuvaiheen teatteritöitä oli Q-teatterissa tehty Kalevala-esitys. 2000-luvun alussa Taito perusti yrityksensä Kanteleen ääniä, jonka puitteissa hän äänitti, tuotti ja julkaisi kymmeniä levyjä. Levysarja on upea pala suomalaista kansanmusiikin historiaa. Samoihin aikoihin hän ryhtyi työskentelemään Arhippa Perttusen runolaulujen parissa. Hän opetteli kaikki Arhipalta tallennetut tuhannet runosäkeet tavoitteenaan oppia Arhipan runolaulukieli ja päästä syvälle runolaulun maailmaan. Tästä hankkeesta tuli yksi hänen uraansa ja ehkä elämäänsäkin määritellyt hanke. Näitä lauluja hän lauloi ja hyödynsi konserteissa ja muissa yhteyksissä sekä kesken jääneessä tohtorin työssään. Taito hallitsi runolaulun ja runolaulukielen sekä teki runolaulua monin tavoin tutuksi. Vanhasta mersusta hän loihti runolaulubussin, johon pystyi festivaaleilla pistäytymään ja altistamaan itsensä runolaululle. Kalevalan päivänä hän julkaisi netissä runolauluuutisia. Laulajuuden ytimessä Taitolla oli hieno, uskomattoman kaunis ja moneen taipuva äänensä. Arhipan runolauluja Taito julkaisi vuonna 2020 yhdessä puolisonsa runolaulaja, taiteilijaprofessori Ilona Korhosen kanssa tehdyllä tupla cd:lla Minä, Paraske, Sinä, Arhippa. Kymmenen vuoden ajan Taito toimi Kansanmusiikkijuhla Sommelon taiteellisena johtajana. Sommelon myötä tutuksi tulivat myös Venäjän Karjalan kansanmusiikkipiirit ja kulttuuritoimijat. Kansanmusiikin tallennustakin hän ehti tekemään sekä Vienan Karjalassa että Vietnamissa. Vietnamissa hän pääsi kokemaan paikallisen runolauluesityksen, jossa laulaja esitti lauluaan maaten selällään lattialla. Tämä esitystapa teki Taitoon sen verran suuren vaikutuksen, että hän halusi kokeilla sitä myös itse. Idean hän toteuttikin Gilgamesh esityksissään, jossa lauloi Gilgameshin tarinaa runolaulumitalla lattialla selällään maaten. Taiton kuoleman jälkeen moni ystävä ja kollega muisteli somepostauksissaan Taitoa sanoin ja kuvin. Niissä Taitoa muisteltiin rauhallisena, läsnä olevana, osaavana, suurisydämisenä ja lehmänhermoisena ihmisenä, joka oli ilo tuntea ja jonka kanssa oli mutkatonta työskennellä. Taiton kanssa pystyi helposti juttelemaan aiheesta kuin aiheesta. Hänen puoleensa pystyi kääntymään, jos tarvitsi teknistä tukea musiikkilaitteiden, tietokoneiden, autojen tai muiden moottorilla toimivien koneiden kanssa. Taitoa jäivät puolison ja lasten lisäksi kaipaamaan laaja ystävien ja kollegojen joukko. Maari Kallberg Taiton ystävä ja kollega Taito Hoffrén W ilm a H ur sk ai ne n Su sa nn a Sa lo ka nn el Kaustisella oli syyskuun lopussa liikkeellä kesän festivaalien verran erivärisiä passeja, kun European Folk Networkin kaksipäiväinen konferenssi toi kylään reilut 100 osallistujaa 21 maasta. Mukana oli järjestöja oppilaitosväkeä, tutkijoita, artisteja, promoottoreita ja tapahtumajärjestäjiä. Kaikkiaan viides konferenssi järjestettiin ensimmäisen kerran Pohjoismaissa. Konferenssin teemana oli aineettoman kulttuuriperinnön turvaaminen, johon kaustislaiset toimijat ovat viime vuosina paneutuneet niin vahvasti, että Brysselin, Budapestin, Barcelonan ja Manchesterin jälkeen verkosto halusi kokoontua Keski-Pohjanmaalla. Teemaa käsiteltiin keynote-puheenvuoroissa, paneelikeskusteluissa ja työpajoissa muun muassa festivaalitoiminnan, koulutuksen, median, ammattilaisten ja maahanmuuttajayhteisöjen näkökulmista. Puheenvuoroja kuultiin ainakin Suomesta, Ruotsista, Portugalista, Englannista, Skotlannista, Latviasta, Iranista, Syyriasta, Saksasta, Unkarista, Espanjasta ja Belgiasta.Vähintään yhtä arvokasta oli salikeskustelujen jatkaminen, verkostoituminen ja yhteisten intressien löytäminen kokoushuoneiden ulkopuolella, ja pienellä syyshiljaisella paikkakunnalla päästiinkin mukavasti intensiiviseen ja intiimiin tunnelmaan. Kaustislaista ja maailmallisempaa palanpainiketta väelle tarjosivat Aapintuvan pelimannit, Näppärit, Ottoset, Erkki Virkkala ja Iikka Huntus, Teho., Tallari sekä Paula Ketun että Mehrnoosh Zolfagharin kanssa, Maija Kauhanen ja espanjalainen El Pony Pisador yhtye. Konferenssin järjestivät Pro Kaustinen ry sekä European Folk Network yhteistyössä Kansanmusiikki-instituutin kanssa Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahaston tuella. European Folk Network on 2019 perustettu kansanmusiikin, kansantanssin sekä tarinankerronnan toimijoiden verkosto. Mukana on yli 160 organisaatioja henkilöjäsentä noin 25 maasta. Suomesta jäseninä on 7 organisaatiota. EFN on lanseerannut myös European Folk Dayn, joka tänä vuonna järjestettiin toista kertaa 23.9. Lauri Oino Eurooppalaiset ekspertit kohtasivat Kaustisella
• 30 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Karjalasta kolttien maille Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä H ankkeen alkuunpanija oli Amanda Kauranne , joka pyysi hankkeeseen mukaan Emmi Kuittisen . Karjalaisia sukujuuria omaavien muusikoiden rinnalle pyydettiin mukaan kolttasaamelainen, KeskiPohjanmaan konservatoriossa muusikon tutkinnon suorittanut Anna Lumikivi, ja ylisukupolvista kokemusta saatiin houkuttelemalla ryhmään neljänneksi työryhmän jäseneksi Annan isä, ortodoksikanttori Erkki Lumisalmi . Kolttasaamelaisten uskontona on Venäjältä omaksuttu ortodoksisuus muiden saamelaisten ollessa pääasiassa luterilaisia. – Sukujuureni ovat Petsamossa. Ennen kuin pyydettiin kouluttautumaan kanttoriksi, tein metsäja tietöitä. Kotipaikkani on muutaman kilometrin päässä rajalta ja tunsin paljon myös karjalan evakoita, Erkki muistelee. Erkki oli jonkun verran leuddannut ja laulanut muita kolttasaamelaisia perinnelauluja, mutta erityisen tuttua hänelle oli kolttasaamelainen kansantanssi. Erkki oli mukana Inarin Nellimissä kansantanssiryhmässä, joka päätti keskittyä muihin kolttasaamelaisten tansseihin, koska moni muu ryhmä tanssi jo kolttakatrillia. – Ilman näitä huipputyyppejä ei tästä olisi tullut mitään, Amanda hehkuttaa. Karjalan ja kolttien kulttuureissa yhteisiä piirteitä Amandan havahtuminen kulttuurien yhtäläisyyksiin alkoi, kun hän kansanmusiikin opiskelijana sai kuullakseen vuonna 2007 ilmestyneen Marko Jousteen, Elias Mosnikoffin ja Seija Sivertsenin kokoaman Esivanhempien leu´ddit -kirjan ja cd-levyn. Myöhemmin hän tutustui vielä Ilpo Saastamoisen Son vuäinn -kirjaan ja äänitteeseen, jossa on ennenkuulemattomien leu’ddien lisäksi myös muuta kolttasaamelaista musiikkia. – Huomasin, että kolttasaamelaisissa ja karjalaisissa musiikkiperinteissä on paljon samankaltaisuutta, muun muassa katrillilauluja ja pitkiä kertovia lauluja. Kun tutustuin Yle Radio 1:n toimittajana Annaan ja hänen musiikkiinsa niin Suõmmkar-yhtyeessä kuin soolonakin, tuli vahva tunne, että tällainen projekti pitäisi toteuttaa. Pyysin hänen lisäkseen mukaan itkuvirsiin ja karjalaiseen musiikkiin erikoistunutta Emmiä ja Anna puolestaan isäänsä Erkkiä. Hänen mukaansa saaminen oli upeaa, koska hän edustaa vanhempaa sukupolvea ja samalla ryhmän miesnäkökulmaa, Amanda kertoo. Hankkeen suunnittelua tuki Karjalan sivistysseura. Koneen säätiön rahoitus antoi mahdollisuuden taiteelliseen työhön. Konsertteja ja levyä on tukenut Suomen kulttuurirahaston Lapin maakuntarahasto sekä Taiteen edistämiskeskuksen Lapin taidetoimikunta. Kaikille avointa työpajatoimintaa puolestaan ovat tukeneet Karjalan sivistysseura ja Taiteen edistämiskeskus. Tapahtumia Helsingistä Inariin Yksi hankkeen näkyvistä osista on konserttitoiminta. Ensimmäiset konsertit järjestettiin Inarin Sajoksessa ja Helsingin Vuotalossa vuonna 2022. Konserttien runkona on jokaisen itsenäisesti tekemä arkistotyö muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa Helsingissä ja Saamelaisarkistossa Oulussa. Arkistotyö on jatkunut läpi hankkeen ja sen mukana ohjelmisto on myös täydentynyt ja muuttunut ajan mittaan. – Ohjelmistoa on tullut lisää, koska ensimmäisen konsertin aikaan hanke oli vasta käynnistynyt, ja ensitöiksemme halusimme polkaista pystyyn konsertin. Nyt on tullut sellaisia lauluja mukaan, jotka ovat syntyneet inspiroituneena siitä, kun on käyty tutkimassa arkistoja tai kaivauduttu juurille. Arkistosta on tullut vastaan jokin sytyttävä kappale tai tekstit ovat inspiroineet meitä tekemään uuden kappaleen, kertoo Emmi. Karjalasta kolttien maille -hanke sai alkunsa Amanda Kauranteen arkistoäänitteistä tekemistään havainnosta kolttasaamelaisen ja karjalaisen kulttuurin yhteisistä piirteistä. Niitä on musiikin lisäksi myös puvuissa ja tansseissa. Vuonna 2020 alkanut hanke tutkii kolttasaamelaisten ja karjalaisten yhteistä perintöä ja erityispiirteitä. Hanke huipentui uutta ja perinteistä, karjalaista ja koltatasaamelaista kansanmusiikkia yhdistävään levyyn ja levynjulkaisukiertueeseen. Konsertissa kuultiin kehtolauluja, leu’ddeja, tanssilauluja, itkuvirsiä ja runolaulua koltansaameksi, karjalaksi ja suomeksi. Työryhmän ensimmäinen konsertti pidettiin Vuotalossa marraskuussa 2022.
• 31 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Yksi ehkä yllättäväkin samankaltainen perinne ovat itkuvirret eli äänellä itkeminen. Useimmat osaavat yhdistää sen karjalaisuuteen, mutta myös kolttasaamelaiset ovat itkeneet äänellä. Erkki muistaa kuulleensa lapsena itketyn hautajaisissa kaksi kertaa Nellimissä. – Muistin kauan sanat ja sävelen, mutta sävel on unohtunut, sanat vielä muistan. Emmi on perehtynyt äänellä itkemisen karjalaiseen perinteeseen perinpohjin. Amanda on opintojensa ja yhtyeidensä kautta tutustunut itkuvirsiin, ja perehtyy paraikaa suistamolaiseen itkuvirsikieleen. Emmillä on kaksi yhtyettä, joiden ohjelmistossa itkut ovat keskiössä: Surento Liisa Matveisen ja Emilia Kallosen kanssa sekä seitsemän laulajan Ikuisen ikävän orkesteri, jossa Amandakin on mukana. Viime vuonna ilmestyi Emmin oma levy Surun synty . Annalle itkeminen on tullut tutuksi vasta hankkeen myötä. – Julkisesti itkeminen on ollut aikaisemmin hirveän hankalaa, joten tämä on ollut hyvin terapeuttista. Innostuin siitä jopa niin, että otin itkut mukaan saamenkieliseen muskarisarjaan Suõmmpie?ss (Sävelpesä), jota olin mukana tekemässä Ylelle. Jännitin, miten lapset ottaisivat sen vastaan, mutta hyvin meni: ohjelmaa varten kuvatuissa muskariosioissa pehmolelukissaa itketti ja lasten itse tekemät puput tulivat lohduttamaan. Lapset suhtautuivat itkuun luonnollisesti. Annalle kolttasaamelainen kulttuuriperintö tuli kotona kyllä tutuksi, mutta kieltä hän alkoi opiskella vasta aikuisena. Kotona vanhemmat eivät puhuneet koltansaamea lapsille, mutta Anna kuuli isänsä puhuvan koltansaamea muun muassa työasioissa ja iäkkäämpien sukulaisten kanssa. – Siihen aikaan opetettiin, että lapsella pitää olla vain yksi kieli, mutta sehän on todistettu vääräksi uskomukseksi jo kauan sitten, Erkki kertoo. Sen lisäksi, että Anna on opiskellut koltansaamen kielen aikuisiällään, on hän päässyt tutustumaan karjalaisiin juuriinsa Karjalasta kolttien maille -hankkeen myötä. Hänellä kun sattuu olemaan äidin puolelta juuria myös Karjalassa. – Olen asunut elämästäni suurimman osan saamelaisalueella, siksi kolttasaamelaiset juuret ovat tutummat. Karjalaisuuteen lähdin tutustumaan lähes nollasta, Anna kertoo. Sota hankaloitti hanketta Hankkeen aikana Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja suunnitelmat menivät suurelta osin uusiksi. Karjalaista perinnettä on mukana lähes koko laajuudeltaan, kun Amanda keskittyi omaan perinteeseensä Suistamon alueella ja Emmi Kannaksen ja Kirvun alueella. Vaikka hän on tutkinut paljon karjalaista perinnettä, juuri ne alueet olivat jääneet vähemmälle huomiolle. – Kannas on koltta-alueilta jo aika kaukana, mutta juurieni lisäksi se haluttiin mukaan osoituksena karjalaisuuden moninaisuudesta, Emmi kertoo. Viena oli tarkoitus ottaa mukaan ja vierailla siellä, koska se oli kuitenkin alue, jossa karjalaiset ja kolttasaamelaiset asuivat lähekkäin, mutta sodan vuoksi vierailu jäi tekemättä ja myös Petroskoin arkistot koluamatta. – Alun perin oli tarkoitus mennä konkreettisesti Karjalasta kolttien maille, RajaKarjalasta Petsamoon ja niin edespäin, mutta ne reissut jäivät toteutumatta, suree Amanda. Historiallisesti kolttasaamelaisten alue käsitti Norjan ja Suomen koillisnurkat ja Kuolan niemimaan luoteisosan. Nykyisin Suomen kolttasaamelaiset asuvat SevettiNäätämön ja Keväjärvi-Nellimin alueilla ja he polveutuvat Petsamosta tulleista evakoista. Norjan kolttasaamelaiset ovat lähes täysin menettäneet yhteyden koltansaamen kieleen ja laajalti myös kulttuuriin. Suomessa kolttasaamelaisia on 600-700 ja Venäjällä ja Norjassa pari sataa. Suomessa koltansaamea puhuu 300-400 henkilöä Venäjällä ja Norjassa puhujia on vain muutamia. Koskettavia löytöjä ja kohtaamisia Työryhmällä ei ollut mahdollisuutta analysoida kappaleita nuotti nuotilta, mutta yhteneväisyydet monissa kappaleissa olivat hyvin selviä. Marraskuun alussa ilmestyneen levyn kansiteksteissä kerrotaan, että levyn avausraita, Tattarpeäldd – Tsurun kylvö summaa projektin luonteen: musiikki matkaa ja muuttaa muotoaan kulkiessaan Karjalasta kolttien maille ja takaisin. Kappaleesta on useampi arkistoäänite, ja Emmi oli löytänyt sen vuonna 2016 Maailman musiikin keskuksessa työskennellessään Neuvostoliitossa painetusta karjalaisesta nuottikirjasta. Anna oli taas oppinut laululeikin koltansaamenkielisen version jo lapsena Erkki-isältään. Kappaleessa kohtaavat rajakarjalainen, aunukselainen ja kolttasaamelainen versio samasta leikistä. Ihmisten kohtaamisen lisäksi jokaisella on ollut hankkeen aikana monia tunteisiin meneviä hetkiä. Amandalle oli koskettavaa ja yllättävää löytää SKS:n arkistosta omilta sukulaisilta tallennettuja pieniä tekstejä. Arkistokuvia Suistamon Kuusimäeltä hän oli jo aiemmin löytänyt Museoviraston arkistoista. Erkkiä oli koskettanut Annan arkistolöydöt, muun muassa ukkinsa vuonna 1898 syntyneen sisarenmiehen leuddaaminen. Emmille tulee ensimmäisenä mieleen ihmisten kohtaaminen ja erityisenä hetkenä se, kun Erkki hyräili tanssiessaan Emmin säveltämää karjalaisen ja kolttasaamelaisen katrilliin yhdistävää melodiaa. – Se oli aikamoinen kunnianosoitus, että kolttasaamelainen katrillimestari hyväksyy säveltämäni kappaleen, Emmi kertoo.Amanda haluaa nostaa vielä yli sukupolvien jakamisen. – On ollut tärkeää saada tehdä tätä Erkin kanssa ja kuulla hänen taustoittavia juttujaan kolttasaamelaisesta kulttuurista. Tällaista yhteistyötä elävän perinteenkantajana kanssa on ollut aika vähän omassa kansanmuusikon arjessani, sillä monia karjalaisia perinteitä olen opetellut arkistonauhojen perusteella, Amanda kuvailee. Karjalasta kolttien maillehanke järjesti kaikille avoimen webinaarin koltansaamen ja karjalan kielistä lauantaina marraskuun lopussa yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa. Alkuvuodesta 2025 järjestetään myös koululaiskonsertit sekä kaikille avoimet iltakonsertit Lapissa, ainakin Ivalossa ja Sevettijärvellä. Konserttien tarkemmista ajankohdista tiedotetaan myöhemmin esimerkiksi hankkeen blogissa: www.karjalastakolttienmaille. blogspot.com Karjalasta kolttien maille -levyn julkaisukonsertti oli Pihlajamäen kirkossa marraskuussa 2024. Työryhmä valmistautuu: Erkki Lumisalmi (vas.), Anna Lumikivi, Emmi Kuittinen ja Amanda Kauranne.
• 32 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Suomalaista kitaranrakennusta Maarianhaminassa Nostalgitarr-näyttelyssä S taffan Malmströmin kitaroiden keräily alkoi erikoisesta sattumasta 1970-luvun lopulla, kun hänelle tuli kitaransoitto-oppiin poika, jolla oli hirveän vanha kitara, jolla ei pystynyt soittamaan. Staffan soitti pojan vanhemmille, kävisikö, jos hän hankkisi pojalle kohtuuhintaisen Landolan ja saisi tilalle sen vanhan. Kitara oli mustiolaisen Ragnar Nybergin rakentama soitin vuodelta 1926. Huonosti soitettava kitara oli Malmströmin mielestä niin kaunis, että siitä alkoi kahden muun vanhan kitaran kanssa hänen kitarakokoelmansa siemen. – En minä koskaan ajatellut, että se johtaisi sellaiseen maniaan. Kolmesta kitarasta kokoelmaksi Malmströmin lapsuus oli varsin kitarapitoinen, äiti oli opettaja ja hän opetti myös kitaransoittoa koulussa ja kansalaisopistoissa. Myös kaikki veljet soittivat kitaraa. Sitten tuli bändikausi, niin kuin monelle muulle teini-iässä. Staffan keskittyi Hagströmeihin. Maarianhaminan näyttelyssäkin oli yksi Hagströmeille omistettu vitriini, vaikka muutoin esillä olleet kitarat olivat suomalaisia. Haitarikauppiaana aloittanut ja 1950-luvulla sähkökitaroiden valmistamiseen siirtynyt Hagström on ehkä tunnetuin ruotsalainen kitaravalmistaja. Malmström on kuitenkin päättänyt keskittyä kokoelmassaan suomalaisiin kitaroihin. Kun Malmström muutti perheineen Lapinjärvelle, jossa työskenteli Siviilipalveluskeskuksessa, hän osti asunnokseen suurehkon entisen kanttorin talon, jossa oli tilaa kitaroille ja myös muille soittimille. – Silloin keräily riistäytyi käsistä. En välittänyt, mistä soittimet tulivat. Välillä tuli parempia ja välillä huonompia kauppoja. Ajattelin, että on niitä huonompiakin harrastuksia. Huuto.net ja muusikoiden.net olivat ahkerassa käytössä. Elettiin vuotta 2011. Malmström ehdotti työnantajalleen, että otetaan siviilipalvelusmiesten koulutukseen kulttuurien suojelu esimerkiksi ajatuksella, että mitä kannattaa pelastaa kriisitilanteessa. Lapinjärveltä löytyi myös sopiva kartano, josta Malmström sai käyttöönsä kolme huonetta. Siitä syntyi Kitarakartano, Suomen ja pohjoismaiden ensimmäinen kitaramuseo. Kun siviilipalvelukoulutuksessa tapahtui hallinnollisia muutoksia, rahoitus meni alta ja Malmström siirsi museonsa kirkonkylälle. – Se oli taloudellisesti huono veto, joten pistin kokoelman varastoon. Sen jälkeenkin oli vielä yritys erään tilan restauroimisesta museokäyttöön, mutta erilaisten ongelmien takia se ei edennyt. Vuonna 2017 muutin vanhalle kotipaikkakunnalleni Raaseporiin. Raaseporissa Malmström löysi juhlahuoneistonakin pidetyn isomman tilan, jonka hän sisusti kitaroilla ja kaikilla mahdollisilla soittimilla. Talon hän nimesi Festhusiksi ja vuokrasi sitä juhlatilaksi. Sitten iski korona ja muutenkin huonommat ajat, ja työt vaihtuivat lyhyisiin pesteihin. Lapinjärven aikana Malmström oli tutustunut ahvenanmaalaiseen naiseen, jonka kanssa asui Raaseporissa. Kun Ahvenanmaalla avautui tilaisuus saada mielenkiintoinen sijaisuus, pariskunta päätti muuttaa sinne. Pikkuhiljaa myös puolet kitarakokoelmista on muuttanut mukana. Siihen antoi luonnollisesti vauhtia kulttuurihistoriallisen museon myönteinen suhtautuminen näyttelyn pitämiseen tiloissaan. Suomessa ei juuri musiikkimuseoita ole Turun Sibelius-museota ja Mikkelin mekaanisen musiikin museota lukuunottamatta. Erilaisia soitinkokoelmia on runsaasti, ja sellaiseen johti myös Staffan Malmströmin soitinkeräilyharrastus. Lapinjärvellä Kitarakartanoa pitänyt Malmström muutti ensin Raaseporiin ja nyt hän asuu Maarianhaminassa. Hän ehdotti Maarianhaminan kulttuurihistorialliselle museolle näyttelyä, ja loka-marraskuussa siellä oli esillä osa hänen kokoelmistaan täydennettynä muualta hankituilla soittimilla ja rekvisiitalla. Taustalla olevasta Ragnar Nybergin tekemästä kitarasta alkoi Staffan Malmströmin keräilyinnostus. Ahvenanmaalaisen Bernard Lindforsin rakentamia soittimia ja pieniä puuveistoksia oli esillä näyttelyssä ensimmäistä kertaa. Näyttelyjulisteen kitara on myös Lindforsin rakentama. St af fa n M al m st rö m Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä
• 33 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 – Nyt sitten mietin, pitäisikö Raaseporin toiminta lopettaa lopullisesti ja siirtää kaikki toiminta Ahvenanmaalle. Aika näyttää.Ahvenanmaa voisi saada pysyvästä kitaramuseosta vetovoimatekijän matkailuun. Kulttuurihistoriallisesta museosta kerrotaan, että loka-marraskuinen kitaranäyttely on tuonut jo uusia kävijöitä museoon. Suomalaiset kitarat pääroolissa Näyttely on rakennettu museon yhteen vaihtuvien näyttelyiden huoneista. Se esitteli noin viisikymmentä kitaraa ja myös jonkin verran oheismateriaalia. Näyttelyn kaikki kitarat ovat suomalaisia ja mukana ovat kaikki merkittävimmät rakentajat. Näyttelyn esitteleminen Ahvenanmaalla on luontevaa myös siksi, että esillä on ensimmäistä kertaa myös ahvenanmaalaisen Bernhard Lindforsin rakentamia kitaroita. Lindfors rakensi muun muassa Fazerille 1930-40 luvuilla 400 kitaraa. Näyttelyn tekstit kirjoitti mestarisoitinrakentaja Rauno Nieminen. Tunnettuja kitararakentajia yhdisti kuuluminen johonkin herätysliikkeeseen. Jaakko Noso oli esimerkiksi helluntailainen, ja Landolan edeltäjän Munkersin perustaneet Mattsonin veljekset olivat baptisteja. Tämä johtunee siitä, että 1800-luvulta asti kitara oli suosittu säestyssoitin Pelastusarmeijassa ja helluntaiseurakunnissa, ja näin ne edistivät kitaroiden yleistymistä merkittävästi. Aktiivisista rakentajista näyttelyssä on mukana Rauno Niemisen lisäksi Juha Ruokangas , Matti Nevalainen ja Juha Nuutinen , jonka näyttelyssä esillä olevan kitaran kopan virkaa hoiti pesuvati. Näyttelyssä on esillä myös Marko Pakasen kitaranmuotoiseen pohjaan maalaama presidentti Tarja Halosen muotokuva, jonka presidentti Halonen lahjoitti vieraillessaan Kitarakartanossa Lapinjärvellä viimeisillä maakuntamatkoillaan. Näyttelyssä vierailijan otti vastaan höyläpenkki sekä kitaranrakentajan työkaluja ja kitaran osia. Näin yleisöä haluttiin muistuttaa, mistä kaikki alkaa. Kitaroiden ohella esillä oli hieman bändirekvisiittaa Hurriganesilta, The Sounds -yhtyeeltä ja Pentti Kurikan nimipäivät -yhtyeeltä sekä pari muutakin soitinta ja vahvistinta Malmströmin kokoelmista. Näyttely on nyt ohi, mutta Malmström selvittelee, voisiko Ahvenanmaalle perustaa myös pysyvän näyttelyn. Neuvottelut jatkuvat myös Kulttuurihistoriallisen museon kanssa. Hienoa olisi, jos näyttely voisi kiertää myös muissa suomalaisissa museoissa, mutta se vaatisi rahoitusta. Staffan Malmströmille itselleen rakkain näyttelyesineistä on koruton Ragnar Nybergin rakentama kitara, josta kaikki alkoi. – Ilman sitä olisin onnellinen mies, Malmström vitsailee. Taitaa kuitenkin olla niin, että hän on kokoelmastaan varsin ylpeä ja onnellinen. Landola, jonka ääniaukossa hämähäkin verkkokuvio. Rauno Niemisen rakentamat kitarat ja akustinen basso. Näyttelyssä oli muutakin rekvisiittaa kuin kitaroita. Etualalla Juha Nuutisen vatikitara. Jaakko Noson rakentamia soittimia vasemmalla, oikealla Johannes Malmströmin – ei sukua Staffanille – rakentama kitara.
• 34 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Kansanmusiikkiliitto mukana selvityksessä kulttuuriharrastamisen vaikutuksista Selvityksen tuloksista käy ilmi, että kulttuurin harrastaminen tuo mukanaan monia positiivisia vaikutuksia, jotka heijastuvat koko yhteiskuntaan. Kulttuurin harrastajat kokevat harrastuksen vaikuttavan heidän elämäänsä monella tapaa. Vastauksissa korostuivat myönteiset sosiaaliset vaikutukset sekä oppimiseen liittyvät vaikutukset. Moni vastaaja kertoo saaneensa uusia ystäviä ja pitkäaikaisia ystävyyssuhteita harrastamisen myötä. Vastaajat iloitsevat siitä, että kulttuuriharrastamisen parissa tulee toimittua yhdessä monenlaisten ihmisten kanssa. Erityisesti orkestereissa soittaa yhdessä ihmisiä hyvin erilaisista taustoista ja tämä rikastuttaa monen muusikon elämänpiiriä. ”On mahtavaa, että olen saanut tutustua eri ikäisiin ihmisiin kansanmusiikkiyhdistyksen järjestämässä toiminnassa.” Myös oppimiseen liittyvät vaikutukset nousevat esiin vastauksissa. Lähes kaikki vastaajat kertovat kokevansa oppimisen iloa harrastuksessaan. Kansanmusiikin harrastajat kuvaavat, kuinka harrastusryhmissä jokainen voi soittaa omalla tasollaan ja silti kaikki voivat soittaa yhdessä. Aikuisiällä tapahtuvaa oppimista kuvataan virkistäväksi ja se kannustaa harrastajia jatkamaan eteenpäin. Harrastus tuo hyvää koko yhteiskuntaan Kulttuuriharrastamisen tuottama oppimismyönteisyys, pystyvyyden tunteen lisääntyminen ja luovuuden kehittyminen vaikuttavat myös muihin elämän osaalueisiin, kuten opintoihin, työelämään ja aktiivisuuteen yhteiskunnassa. ”Harrastukseni on antanut minulle lisätietoa työtäni varten. Olen oppinut uutta musiikista, sosiaalisesta kanssakäymisestä ja verkostoitunut laajasti. Ilman musiikkiharrastusta olisin monella tavalla nykyistä huonompi työntekijä.” Kulttuurin harrastajat kokevat, että omalla harrastuksellaan voi tuoda iloa myös ympärillä oleville ihmisille. Jopa 97 prosenttia koko kyselyn vastaajista ja 98 prosenttia Kansanmusiikkiliiton vastaajista kertoo, että voi harrastuksellaan ilahduttaa muita. ”Soittokeikalla esim vanhustentalolla voin tuottaa iloa monelle.” Harrastamisen myönteiset vaikutukset eivät siis rajoitu vain harrastajiin itseensä vaan vaikuttavat monella tavalla myös ympäröivään yhteiskuntaan. Voit tutustua selvityksen tuloksiin tarkemmin Kansalaisfoorumin verkkosivuilta osoitteesta: kansalaisfoorumi.fi/kulha Hanna Pulkkinen, koulutussuunnittelija, Opintokeskus Kansalaisfoor Selvityksen toteuttivat Kansalaisfoorumin kanssa Suomen Harrastajateatteriliitto, Suomen Kansanmusiikkiliitto, Suomen Nuorisosirkusliitto, Suomen Nuorisoseurat ja Nuori Kulttuuri sekä Suomen Puhallinorkesteriliitto. Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset -selvitys toteutettiin jälleen tänä vuonna. Saimme selvitykseen yhteensä 1332 vastausta, Kansanmusiikkiliitosta vastaajia oli 143. Tämä on hieno määrä, lämmin kiitos kaikille vastaajille! Vanhemman suomalaisen ja amerikansuomalaisen musiikin harrastaja Toivo Tamminen kiinnostui soittaessaan antiikkiharmonikoista ja opetteli niiden korjausta ja entisöintiä. Hän on jatkanut sitä pienimuotoisesti vielä eläkepäivilläänkin. Se oli kuin halolla päähän, kun... ”Musiikki kuului kotonani jo lapsuudessa, sillä isäni soitti viulua, mandoliinia ja gramofonia usein. Myös isoisäni ja hänenkin isänsä olivat viulupelimanneja. Paikallisesta levykaupasta ostin vuonna 1968 Dallapén vanhoista levytyksistä kootun ensimmäisen lp-levyn. Siinä soiva Ville Alangon laulama Hämärän lapsi -foxtrot aiheutti kylmiä väreitä selkäpiissä monen muun kappaleen ohella. En kuunnellut juurikaan oman ikäisteni musiikkia, sillä musiikkimaku oli samanlainen kuin isällä. Harmo nik kamusiikki alkoi kiinnostaa. Kaksikymppisenä säveliä alkoi irrota ensin huuliharpusta ja sitten haitarista. Into kasvoi ja harjoittelin iltaa aamua. Kappalevalikoima ei ollut laaja, mutta polkat sain menemään aika mukavasti. Haastan seuraavaksi palstalle Rauno Niemisen.
• 35 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Lauri Niskanen rakentaa historiallisia soittimia Lauri Niskanen rakentaa luuttuja ja muita historiallisia soittimia Tampereella. Toiminnan kansainvälisyydestä kertoo se, että kotisivu on vain englanniksi. Hänen tavoitteenaan on tuottaa historiallisesti tarkkoja soittimia aikakauden musiikin esittämiseen sellaisena kuin se on saatettu kuulla aiemmin. Äänen ja soitettavuuden ohella olennaista on myös estetiikka. Käsintehty soitin on sekä soitinrakentajan taideteos että muusikon työkalu. Haastattelu: Sauli Heikkilä Kuvat: Lauri Niskanen Muistatko hetken, kun tiesit, että sinusta tulee soitinrakentaja? Siinä vaiheessa kun firman pistin pystyyn, alkoi vaikuttamaan siltä että täytyy tehdä soittimia työkseen. Miten olet hankkinut ammattitaitosi? Internetistä ja David Van Edwardsin CD-kurssilta. Nykyaikana ei ole mitään tekosyytä olla osaamatta jotain, kun kaiken tiedon saa netistä ja kapitalismi on tuonut tuotannon välineet kansan käsiin. Miten pidät sitä yllä vai tarvitseeko? Kokeilemalla kaoottisesti kaikenlaista, ja jatkamalla hyväksi havaittuja metodeja. Oletko itsenäinen yrittäjä? Minulla on oma osakeyhtiö, mikä tuntuu välillä turhan monimutkaiselta systeemiltä. Millaisista työtehtävistä saat pääsääntöisesti elantosi? Uusien soitinten rakentaminen tilaustyönä. Olet erikoistunut historiallisiin soittimiin. Teetkö lainkaan arkisempia soittimia? Pelkästään historiallisia näppäilysoittimia. Viuluja ja kitaroita saa suunnilleen Prismasta ja ne ovat kaikki samanlaisia, joten turha niitä on rakentaa. Minkä verran sinulla on historiallisiin soittimiin erikoistuneita kollegoita maailmalla? Jaatteko tietoa? Satoja varmaankin. Kovin syvällisiä ammattisalaisuuksia ei tule jaettua, mutta jos joku käy kuvaamassa museosoittimen, niin ne kuvathan löytyy heti facebookista. Itsehän olen ohjelmoinut Lute Designerin, jolla voi tehdä tekniset piirustukset mihin vaan eurooppalaiseen luuttuun ja vanhempiin kitaroihin, ja se on ilmaiseksi saatavilla kaikille. Arvelin että vähemmän vaivaa ja yhtä paljon hyötyä on jakaa ilmaiseksi kuin myydä sitä tuotteena. En tiedä tarkalleen kuka sitä käyttää, mutta luulisin, että harrastelijat pääasiassa, ja minä itse. Vastikään jakoi eräs eläköitynyt luutunrakentaja kaikki muistiinpanonsa netissä. Yleensä ottaen luulen, että henkilökohtaisesti kysymällä saa kyllä tietoa. Riittävätkö Suomen markkinat vai meneekö soittimia maailmalle? Pääasiassa menee ulkomaille. Teetkö kaikki soittimesi vain tilauksesta? Välillä tulee inspiraatio johonkin kummalliseen, ja teen soittimen jonon ohi. Viime Kaustista varten tein itselleni pienen mandolinon. Millainen prosessi soittimen rakentaminen on? Esimerkiksi: Kuinka usein tapaat asiakkaan tai tilaako joku soittimen sokkona? Useimmiten asiakas tilaa soittimen sähköpostilla, enkä tapaa häntä ikinä. Sovimme soittimen yksityiskohdat, harvemmin asiakas kuitenkaan osaa tarkasti kertoa niistä omaehtoisesti ja joudun puristamaan tiedot väkisellä. Jotkut käyvät hakemassa soittimen itse. Pitääkö mielestäsi soitinrakentajan osata soittaa? Eihän muuten voi tietää onko tehnyt hyvän soittimen. Niskasen rakentamien soittimien jokainen yksityiskohta on käsin tehty. Barokkikitara. Renesanssiluuttu. Lauri Niskanen kalvamassa reikiä viritystapeille.
• 36 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 T utkimuksen tässä vaiheessa on käyty läpi Kansanperinteen arkiston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran viulumusiikkia sisältävät arkistonauhat, jotka ajoittuvat vuosille 1917-1980. Tarkastelun kohteena ovat ainoastaan sooloesitykset, koska niistä soiton tyylilliset piirteet ovat helpoiten kuultavissa. SKS:n arkistossa on 476 sooloviulusävelmää 22 pelimannilta. Kansanperinteen arkistossa sävelmiä on noin 1455 ja esittäjiä 100. Kokonaisuudessaan tutkimuksen aineisto koostuu tässä vaiheessa 104 eri pelimannilta nauhoitetuista noin 1930 kappaleesta. Lukumäärät elävät hiukan koko ajan, kun äänitteitä kuunnellessa paljastuu eroavaisuuksia luetteloitujen tietojen ja soivan materiaalin välillä. Kansanmusiikkiinstituutin tallenteet eivät ole vielä tässä vaiheessa mukana tutkimuksessa. Aineistosta erottuu muutamia pelimanneja, joilta on tallennettu huomattavan suuri määrä sävelmiä. Nämä soittajat olivat tallentajien ja aikalaisten arvostamia, usein kansansoittokilpailuissa meritoituneita muusikoita ja pelimanneja jo monen sukupolven takaa. SKS:n arkiston superinformantit ovat Iivari Hautala Evijärveltä (157 kappaletta) ja Eemeli Risku Kauhajoelta (112 kappaletta). Kansanperinteen arkiston ääniraitakuninkaina komeilevat evijärveläiset Eemeli Nurmela (242 kappaletta) ja Aleksi Hautala (169 kappaletta). Pelimannien joukossa on ainoastaan kaksi naista (isojokiset Emmi Salonen ja Tyyne Vanha-Villamo), joilta on tallennettu yhteensä 33 kappaletta. Sävelmien tallennuspaikkakuntien osalta aineistosta nousee esiin kaksi eri puolella maakuntaa sijaitsevaa viulumusiikin keskittymää, Eteläja Keski-Pohjanmaan rajalla sijaitseva Järviseudun alue ja läntisellä Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva Suupohjan alue. Määrällisesti eniten sävelmiä on taltioitu Evijärveltä (657 kappaletta) ja Kauhajoelta (271 kpl). Tanssilajeista suosituimmat ovat polkka (515 kappaletta), polska (476 kpl) ja valssi (340 kpl). Lisäksi ohjelmistossa on ollut muun muassa sotiiseja, jenkkoja, masurkkoja ja marsseja. Vertailukappaleet Tutkimuksen vertailukappaleiksi on tässä vaiheessa valikoitunut viisi eri tanssilajeja edustavaa kappaletta, joiden avulla on mahdollista tarkastella laajan pelimannijoukon soittotyylejä. Suuresta aineistomäärästä huolimatta osoittautui yllättävän haastavaksi löytää sävelmiä, joista löytyy useamman kuin kahden tai kolmen eri pelimannin soittama versio. Vaikka arkistonauhoilla on määrällisesti eniten polkkia, ei niiden joukosta noussut esiin yhtään laajemman soittajajoukon suosimaa kappaletta. Vertailukappaleet ovat: 1) Tulopeli (8 eri versiota 7 eri pelimannin esittämänä), 2) Haudanmaan polska (23 eri versiota 8 eri pelimannin esittämänä), 3) Ns. Yleispolska (15 eri versiota 13 eri pelimannin esittämänä), 4) Kalamiehen valssi (11 eri versiota 8 eri pelimannin esittämänä) ja 5) Kukkuva kello -jenkka (11 eri versiota 8 eri pelimannin esittämänä). Soittotyylien vertailussa on mukana 31 pelimannia. Kappaleiden tallennusajankohdat sijoittuvat vuosien 1917–1980 välille. Vertailukappaleista Tulopeliä on soitettu ympäri Etelä-Pohjanmaata häiden aloitusmarssina. Kappaleen arkistotallenteet ovat kolmessa eri sävellajissa, C-, Dja G-duurissa. Kappaleella on monia eri nimiä, mm. Häämarssi, Ruma-Jussin marssi, Purpurin marssi ja Eteläpohjalainen häämarssi. Määrällisesti eniten esityksiä on Haudanmaan polskasta, joka on ollut suosittu kappale kansansoittokisoissa. Eemeli Nurmelalta sävelmästä on tallennettu kuusi eri versiota, joista yksi on kilpailutallenne, jolla hän soittaa kappaleesta kaksi erilaista muunnelmaa. Myös kauhajokiselta Urho Myllymäeltä on polskasta monta eri versiota. Kaikki Haudanmaan polskan esitykset ovat d-mollissa. Yleispolskaa on soitettu Dja G-duurissa. Pelimannit ovat nimenneet kappaleen mm. Alajärveläiseksi polskaksi, Hoijakaksi, Rinkipolskaksi ja Floorin Iikoon ja Fiian polskaksi. Yleispolskan eri versioista on hyvin havaittavissa pelimannimusiikille tyypillinen hienovarainen rytminen ja melodinen muuntelu. Eteläpohjalaisen pelimanniviulismin lähteillä Mitä arkistonauhat kertovat eteläpohjalaisesta pelimanniviulismista? Löytyykö alueelta yhtenäistä viulunsoittotyyliä, vai onko jokainen pelimanni tulkinnut kappaleita omalla tavallaan? Vahvasti arkistoista ammentava eteläpohjalaisen pelimanniviulismin tutkimushanke jatkaa kansanomaisen viulunsoiton tutkimusta. Piia KleemolaVälimäki R is to Sa vo la in en Ju ss i K an ga s. , M us eo vi ra st on ko ko el m a Isojokinen Viljami Pentilä soittaa viulua. Vertailukappaleissa Pentilän soittamia sävelmiä ovat Yleispolska ja Kukkuva kello.
• 37 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Kalamiehen valssin Ctai D-duurissa soitetut eri versiot ovat vertailukappaleista melodisesti lähimpänä toisiaan. Kappaleen tallenteet sijoittuvat tutkimuksessa pisimmälle aikavälille. Vanhin äänitys on Kaapo Syrjälän vuonna 1917 soittama, tuorein Ahto Rautaselta vuonna 1975 tallennettu. Pelimanni Aleksi Hautalan kertoman mukaan Matti Haudanmaa käytti Kalamiehen valssia kilpailukappaleena Vaasassa vuonna 1923 järjestetyissä kansansoittokisoissa. Kukkuva kello on osassa aineistoa mainittu jenkaksi, osassa sottiseksi/sorttiseksi. Kaikki kappaleen esitykset ovat G-duurissa. Sävelmän b-osasta pelimannit ovat soittaneet useita erilaisia muunnelmia, lisäksi muutama pelimanni soittaa kappaleeseen myös c-osan. Kalamiehen valssin tapaan Kukkuva kello esiintyy kaikkien soittajien nauhoituksissa samalla nimellä. Huomioita ja tutkimuksen jatkosta Tutkimuksen ollessa vielä kesken lopullisten johtopäätösten tekeminen alueellisesta soittotyylistä tai -tyyleistä on haastavaa. Jo tässä vaiheessa voidaan kuitenkin todeta, että yhtenäistä, koko Etelä-Pohjanmaata kattavaa soittotyyliä ei alueella ole ollut. Vaikuttaa siltä, että soittotyyli on ollut hyvin persoonakohtainen. Samassa kylässä asuneet, usein yhdessä soittaneet pelimannit ovat voineet soittaa tyylillisesti hyvinkin eri tavalla. Maakunnan eri puolilla vaikuttaneiden pelimannien ohjelmistojen tarkastelu on ollut mielenkiintoista. Kauhajoella vaikuttanut Eemeli Risku on soittanut pitkälti eri kappaleita kuin vaikkapa evijärveläiset Iivari Hautala ja Eemeli Nurmela. Evijärvellä vaikuttaneiden pelimannien ohjelmistossa näkyy selvästi kaustislaisten kappaleiden vaikutus. Tutkimuksen tuloksista raportoidaan myöhemmin laajemmassa artikkelissa. Työskentelyn tuloksena syntyy musiikkiopistoille tarkoitettua opetusmateriaalia. Aineiston helmiä saadaan kuultaville myös konserttien ja sooloäänitteen muodossa. Tutkimusaineistosta löytyneisiin kappaleisiin voi tutustua Piia Kleemolan YouTube-kanavalla osoitteessa: www.youtube.com/@piiakleemola9781 Soiva luento aiheesta on kuultavissa Seinäjoella Kalevan Navetalla 5.12.2024. Tulossa on myös Piia Kleemolan ja Lauri Kotamäen eteläpohjalaista viuluja 2-rivishaitariperinnettä esittelevä konsertti Seinäjoella 19.2.2025. Copyright©PiiaKleemola-Välimäki 5 9 13 44 &# . . . . . trad.soittanutKustaaHuumo,1 969,Y1 544/1 6 &# . . . 3 &# . . . . . . . . &# . . . œ œ œ œœ œ œ œ œ œ œœœœœœ œ œ™œœ œ œ œ œ œ œ œœœ œ œ œ œ œ œ œœ œ œ œ œ œ œœœœœ œ œ™ œœ œ œ œ œ™ œ œ œ œœ œœ™ ‰ œ œ œ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ œ œJ ‰ œ™ œœ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œj œ™ œœ œ œ œ œ ? œj œœœœœ œ œ œ œ œ œœœ œ œ œ œ œœ™™ œ?? Purpurin marssi Trad, soittanut nurmolainen Kustaa Huumo vuonna 1969. Äänite Kansanperinteen arkiston kokoelmissa. © Piia Kleemola-Välimäki Kerran Tampereella päätimme lähteä perjantai-illan viettoon muistelemaan vanhoja Kulttuuriosuuskunta Uuluun ja kurkistamaan Rahvaanmusiikin kerhon arkistoon. Arkistolla tarkoitetaan tässä yhteydessä sekalaista valikoimaa tavaraa, jonka 25 vuotta pystyssä ollut yhdistys on haalinut kasaan. Uulu on toiminut tukikohtana Rahvaanmusiikin kerhon aktiiveille. Sittemmin tapaamiset on siirretty pääosin Kulttuuritalo Telakalle, jossa pidetään myös talvikuukausina järjestettävät Rahvaanmusiikin kerhon klubi-illat. Ilta Uulun tiloissa oli sukellus Rahvaanmusiikin kerhon menneisiin vuosiin. Kaikkien aikojen ensimmäinen Rahvaanmusiikin kerho, tuttavallisemmin Rahvis, järjestettiin Tampereella Kulttuuritalo Telakalla huhtikuussa 1999. Klubi-illat ajateltiin heti toistuviksi ja onnistuneen kevätkauden jälkeen Telakan kanssa puhuttiinkin jatkosta jo itsestäänselvyytenä. Tampereella oli selvästi tilausta ravintolaympäristössä toteutetuille kansanmusiikki-illoille. Iltoihin on vuosien varrella saatu esiintyjiksi kansanmusiikkikentän kiinnostavia, isoja ja nousevia nimiä, laajalla skaalalla. Tiukan räknäämisen jälkeen saatiin tulokseksi, että tämän jutun kirjoittamiseen mennessä klubiiltoja on järjestetty 215 kappaletta ja niissä on nähty yhteensä 481 esiintyjää. Esiintymispaikkoja ja palkkioita on siis riittänyt monelle. Ja upeita elämyksiä yleisölle. Lähes kaikki on myös äänitetty! Monitoimikonetta vastapäätä, ylimmältä hyllyltä paikansimme Rahviksen arkiston. Saimme neuvokkuutta käyttäen vivuttua joka suuntaan pursuavat pahvilaatikot hyllyiltä ja siirryimme sohville tarkastelemaan aarteitamme. Laatikoista löytyi kätkettyjä helmiä, vanhoja nauhoitteita monessa muodossa, cd:nä, minidiscinä, c-kasettina ja oli siellä joku dat-nauhakin joukossa. Arkistojen kaivamiselle oli syynsä. Juhlavuoden kunniaksi Rahvaanmusiikin kerho luovutti kaikki tähän mennessä tehdyt keikkanauhoitteet Kansanperinteen arkistoon. Sieltä voivat seuraavatkin sukupolvet käydä kuuntelemassa, mitä silloin ennen tehtiin torstai-iltaisin Telakalla. Samalla saimme arkistoitua koko kaksikymmentäviisi vuotta kestäneen taipaleen. Uululla istuimme sohvalla ja katselimme vanhoja valokuvia. Kuvissa näkyi tämän hetken eturivin kansanmusiikkiartisteja, jotka silloin aloittelivat myös kansanmusiikkiklubien järjestämistä Tampereella. Kuvista huokuu näkemys ja palo, väreissä leimuaa Telakan estradiverhon tuttu puna tummien puupilareiden väleissä. Spottivalo on tietysti artisteissa, musiikissa! Seisoimme siellä kännykkäkameraa räpläten, ottamassa kuvia kuvista, pieniä paloja historiasta, kun Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva kansanmusiikkiklubi otti ensimmäisiä siiveniskujaan. Ja lento jatkuu! Seuraava Rahvis on joulukuun 19. päivä ja siellä esiintyvät Pelkkä Poutanen ja Räsynukke, mukana myös haitarikaraokea! Samana päivänä on myös Rahvaan Jamit. Lisätietoa klubeista ja jameista löydät sivuiltamme Rahvaanmusiikinkerho.net. Lisää jameista seuraavassa numerossa, pysythän kuulolla. Telakalla tavataan! Rahvaanmusiikin kerho Rahvaanmusiikin kerho 25 vuotta Wasel & The Weasels Rahviksella.
• KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 LEVYT 38 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Salamakannel: IV Bafe’s Factory / Nordic Notes 2024 S alamakannel on palannut julkaisukantaan. Viime vuosien säästeliäästi tiputeltujen esiintymisten myötä 1980-1990–lukujen taitteen etulinjaan kuulunut yhtye on selvästikin huomannut, että virtaa riittää niin yleisöllä kuin soittajillakin. Mikäpä siis sen parempi tapa jatkaa matkaa kuin uuden materiaalin tarjoaminen. Levyn avaava Kostner-Avenue Waltz ja JPP:n jousikvartetilla vahvistettu päätösraita Kultaneito kuulostavat selkeästi 2000-lukuisemmalta säveltuotannolta, mutta myös vanhan liiton fanit voivat huokaista helpotuksesta: ytimekkäästi roomalaisella järjestysnumerolla nimetty uutuus on tunnistettavaa Salamakannelta moninaisine sävyineen, tunnelmineen ja soitinvaihteluineen. Lähimmäs nostalgiatunnelmia menee luenta perinteisestä Aarnion marssista, joka olisi voinut helposti olla vaikkapa Väinön paluu -levyltä. Suurimmaksi osaksi Hannu Sahan ja Arto Järvelän sävellyksistä koostuvan levyn suurinta ennakkohuomiota on saanut osakseen toinen trad.-pala, Tuomi on virran reunalla, jonka laulajavieraana kuullaan Ismo Alankoa. Komea kappale nouseekin neloslevyn huippuhetkiin. Erityismaininta täytyy lisäksi antaa alkuperäisjäsen Jussi Ala-Kuhan saappaisiin astuneen Antti Kettusen sävellykselle Suruinen, jonka haikeankaunis valssimelodia nousee Salamakanteleen tunnelmapalojen kärkikaartiin. Yhtyeen ensimmäinen ja toinen levy ovat kansitaiteensakin osalta hyvin samanlaisia ja tämän uusimman kannen asettelussa puolestaan on tiettyä samankaltaisuutta edeltäjäänsä, vuonna 1992 ilmestyneeseen Koivunrunkorakkautta-albumiin, jossa yhtye uudisti soundimaailmaansa lisäämällä laulua. Sattumaa vai suunniteltua? Antti-J. Janka-Murros Ordseglarna: Ordseglarna Kråktjärn 2024 N orjalais-ruotsalais-suomalais-tanskalaisen Ordseglarnan jäsenet ovat säveltäneet kotimaidensa naisrunoilijoiden upeita tekstejä – mikä ihana idea! Riipaisevan kaunis laulu koskettaa, vaikkei tanskan-, ruotsinja norjankielisiä tekstejä ymmärtäisikään. Onneksi runot löytyvät painettuna, joten niiden sisältöön pääsee paremmin käsiksi kuin kuunnellessa. Ordseglarnan sävelkieli ja poljento pohjautuvat nautinnollisen vahvasti pohjoismaiseen kansanmusiikkiin, mutta musiikki on selvästi yhtyeen omaa. Koskettaviin melodioihin ja sovituksiin yhdistyy tyylikkäästi ripauksia muista musiikkigenreistä, esimerkiksi laulelmasta. Yhtyeen soundi on täyteläinen. Milla Viljamaan pianoja harmoni luovat mehevän, ilmeikkään, toisinaan leikkisänkin pohjan. Sen päälle Julia Alapnesin ja Helene Blumin viulut sekä Josefina Paulsonin avainviulu taituroivat rouheaa sointimattoa ja kuulaita melodioita. Yksittäisillekin soittimille annetaan tilaa, esimerkiksi Slip-kappaleessa viulut matkivat hauskasti kappaleen nimeä. Ordseglarnan musiikki värisytti sisintä ja tanssitti kehoa valloittaen mielen kokonaisvaltaisemmin kuin mikään nykykansanmusiikki pitkään aikaan. Arja Kangasniemi Pentti Rasinkangas ja Hajamieliset Jänikset: Pullavisero Omakustanne 2024 K aikista suoratoistopalveluista löytyvä Pullavisero on Pentti Rasinkankaan 21. levy tai miten se nyt voidaan sanoa: pitempi äänite. Hän on luonut 40-vuotisen uransa aikana positiivisesti nyrjähtänyttä "lastenmusiikkia kaikenikäisille" kunnioitettavalla taidolla ja omistautumisella. Vaikka Pentti Rasinkangas kokee olevansa enemmän tarinankertoja kuin leikittäjä, on hänellä myös kyky villitä kuulijoitaan. Itsellä on jo pari viikkoa soinut korvamatona vastustamaton Me ollaan kärpäsiä -rallatus! Pullavisero eli kauniisti kuvioitu villapusero on täynnä trubaduurillemme ominaisia oudonkivoja tarinoita helikopterista, joka opettaa hevosta lentämään, tassustaan tatuoidusta tylystä jäniksestä, joka moittii kaikkea, koirattomasta elämästä tietysti pullaviseroon. Unohtaa ei voi taitavia hajamielisiä jäniksiäkään eli Sami Kontolaa ja Jarno Karjalaista, joka on sovittanut pääosan musiikista. Musiikki luo tarinoihin herkulliset raamit, erityisesti kevyesti rullaavassa, lempeässä Laula vielä uudestaan -päätöskappaleessa: laula vielä uudestaan, niin silmäni mä kiinni saan ja Linnunradan nään. Kalervo Koskela Wishamalii: Al-Bahr Nordic Notes 2024 W ishamalii tuo suomalaiseen musiikkikenttään mielenkiintoisen lisän: arabialaisen ja andalusialaisen musiikkiperinnön. Kivijalkana trion soitannassa on yllättäen piano – yllättäen sikäli, että tasavireinen piano ei juurikaan sovellu mikrointervalleja vilisevään musiikkiin. Pianoa ja moogia soittava Kari Ikonen on ratkaissut ongelman kehittämällä hämmästyttävän Maqiano-mikrovirityslaitteen. Sen avulla pianosta tulee tasaveroinen soitin itämaisiin skaaloihin perustuvaan musiikkiin. Yllättävää on myös Moog-syntetisaattorin käyttö: sen ääni tulee täysi eri maailmasta kuin muu soitto, mikä yllättäen toimii juuri sen vuoksi. Perinteeseen musiikin sitovat puolestaan upeaääninen laulaja ja oudin soittaja Nemat Battah ja perkussioita soittava Abdissa Assefa sekä kahdessa kappaleessa Ana Lazarin viulu ja Mahmoosh Zolfagharin santoori. Lopputuloksena on kiehtova sekoitus arabialais-andalusialaista perinnettä ja uutta musiikkia. Hienon soiton lisäksi levyn merkittävyyttä lisäävät sen tekstit – tekstiliitteessä on onneksi englanninkieliset käännökset arabiankielisistä runoista. Moni runoista liittyy pakolaisuuteen, levykannen puhuttelevan Välimerentyttö -maalauksen konkretisoidessa pakolaisuuden hädän. Paul Silfverberg Kansanmusiikki-lehti ja KamuKanta.fi julkistavat Vuoden kansanmusiikkilevy -äänestyksen. Voit äänestää vuoden 2024 aikana ilmestyneitä kansanmusiikkilevyjä. Lista levyistä on osoitteessa kamukanta.fi/ julkaisut/. Voit äänestää myös levyä, jota ei ole ilmoitettu KamuKantaan. Äänestysaikaa on 15.12. saakka. Muista, että voit antaa vain yhden äänen! Äänestyslomake on osoitteessa: kamukanta.fi/vuodenkansanmusiikkilevy-2024/ Kaikkien äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan kaksi 50 euron lahjakorttia Suomen Kansanmusiikkiliiton verkkokauppaan. Arvonnassa voittaneille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Voit äänestää myös postikortilla: Kansanmusiikki-lehti, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Vuoden kansanmusiikkilevy valitaan sekä yleisöäänestyksen että asiantuntijaraadin antamien pisteiden perusteella. Äänestä vuoden 2024 kansanmusiikkilevyä Lisätietoja: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi tai toiminnanjohtaja@kansanmusiikkikansantanssi.fi
• 39 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Tuulentei: Pokela Omakustanne 2024 M artti Pokela ei varmaan tämän lehden sivuilla suurempia esittelyjä kaipaa. Ainutlaatuinen elämäntyö musiikin parissa kantaa edelleen hedelmää monin tavoin. Nyt Pokelan elämäntyöhön ovat tarttuneet kolme hänen lastenlastaan, kaikki erittäin meritoituneita ja monipuolisia musiikintekijöitä. Tuulentei-trion levyllä musiikki soi vahvasti tässä ajassa, nostaen silti Pokelan perintöä hienosti esille. Samoin kuin kansanmuusikot käyvät dialogia arkistoaarteiden kanssa, käyvät kolme muusikkoa dialogia Pokelan ohjelmiston ja soitteiden kanssa. Itseeni erityisen vaikutuksen tekee isoisä-Martin jouhikonsoitto, jossa erottuu luovaa hulluutta ja heittäytymiskykyä. Soila Sariola tunnetaan varmaan parhaiten Rajaton-lauluyhtyeestä ja kuten siinä, ihailen tässä hänen lämmintä ääntään ja rauhallista tulkintakykyään. Soilan Saaga Ensemble -vuosien estetiikasta minua muistuttaa eniten Sydämen ääni, Jyri Sariolan sävellyksessä on selkeää hittiainesta. Pienoiseksi pettymykseksi jää Virtaa vereni, joka on monine laulukerroksineen suggestiivinen, mutta dynamiikaltaan turhan tasainen. Petteri Sariolan omaperäistä ja virtuoottista kitaraa kuullaan monella raidalla. Erityisesti hänen Tappelupolkka-soolonsa on nautinnollista ja rohkeaa kuultavaa. Jyri Sariolan kädenjälki monipuolisena musiikintuottajana näkyy laajalti ja mukana on useita sävellyksiä ja hieno Sotilaan uni -laulusoolo. Jyriltä kuullaan myös vaikuttava pianosoolo Martti Pokelan Hansin koira -sävellyksen pohjalta, ja hänen rumpusoolonsa nostattaa Pikku tokka -kappaleen ihan uusiin sfääreihin. Tove Djupsjöbacka Väinö Tuonelan Österbotnicana Orkesteri: Suden hetki UHO Production 2024 S uden hetki on totta totisesti hyvin ainutlaatuinen julkaisu! Levy on nimittäin maailman ensimmäinen ja tiettävästi ainoa österbotnicana-genreä edustava levy. Kappaleiden sävelkieli kumartaa vahvasti uuden mantereen americana-perinteen suuntaan, mutta ammentaa samalla vahvasti suomalais-ugrilaisesta perinteestä. Österbotnicanalla tarkoitetaan juurikin tätä kahden perinteen soivaa kulttuuricocktailia. Vaikka kappaleiden lyriikat käsittelevätkin hyvinkin suuria ja syvällisiä aiheita, melodioiden lämpö, ilo valo sekä eräänlainen huolettomuus kietaisevat kuulijan syliinsä ja hellivät korvia. Lämpimät ja valoisat melodiat sekä syvälliset lyriikat myös tasapainottavat hyvin toisiaan. Levy onkin alusta loppuun tasapainoinen kokonaisuus. Suden hetki on levy, joka saa pohdiskelemaan syntyjä syviä olematta kuitenkaan liian raskasta kuunneltavaa. Tätä levyä on mukava asettua kuuntelemaan viltin alle syysiltana. Aurora Fustinoni Susanna Leppänen: Kaikki on kaikki Omakustanne 2024 S usanna Leppänen riemastuttaa kuulijoita jälleen levyllisellä itse säveltämiään ja sanoittamiaan kappaleita, jotka hän herättää eloon yhdessä yhtyeensä kanssa. Kappaleiden sanoitukset ovat silkkaa verbaalista taituruutta. Levyllä kuullaan niin sanaleikkejä, veikeää riimittelyä kuin taidokasta tarinankerrontaakin. Sanoitukset hienovaraisine vivahteineen kutsuvat kuulijan todella hiljentymään kappaleiden äärelle. Jos kappaleiden kieli on monipuolista, niin sitä ovat niiden melodiatkin. Välillä ollaan veikeissä ja rempseissä sävelmaailmoissa, toisinaan kellutaan rauhallisissa ja syvällisissä tunnelmissa, ja tunnelma yltyy välistä suorastaan riehakkaaksi! Melodiat sekä onnistuneet sovitukset ja soitinnukset voimistavat lyriikoiden merkitystä entisestään. Leppäsen levy on kokonaisuutena kuin suuri, kaunis ja monivivahteinen taideteos, jonka maisemat on maalattu monipuolisten melodioiden ja taidokkaiden lyriikoiden keinoin. Aurora Fustinoni Sinimuso: Nouskaa sisaret Omakustanne 2024 I loa, tanssillisuutta, syvälle sisimpään sukeltavaa – näitä tuntemuksia viiden malilaisen ja kahden suomalaisen naisen musiikki minussa herätti. Vahvimpina musiikkia kuljettavat afrikkalaistyylinen, verevä sooloja moniääninen laulu sekä rytmikkyys lyömäsoittimien lisäksi esimerkiksi kitaralla ja kanteleilla soitettuna. Rytmistä ilottelua rauhoittaa karjankasvatuksesta kertovan Pulaku-kappaleen laulu-huilu-vuoropuhelu sekä Tuutu-kehtolaulu. Erilaiset huilut värittävät kauniisti musiikkia muissakin kappaleissa. Ihana yllätys on myös yläsävellaulu Pienkätistä pihalle -laulussa. Sanoituksissa vuorottelevat molempien maiden kielet. QRkoodin kautta avautuvat tekstien selitykset, jotka auttavat kurkistamaan malilaiseen kulttuuriin. Laulujen taustalta löytyy koskettavia tarinoita anopin huonosta kohtelusta kuolleiden läheisten muistamiseen. Sinimuson levy ei olekaan pelkkä musiikkielämys, vaan se avaa kokonaisvaltaisesti kahden maan naisten kokemuksia elämästä. Ja osoittaa, miten erilaiset musiikkikulttuurit voivat sulautua toimivaksi kokonaisuudeksi ja upeaksi elämykseksi. Arja Kangasniemi Karjalasta kolttien maille Global Music Centre 2024 P erusteelliseen pohjatyöhön – arkistojen tutkimiseen, perinteen tallentamiseen ja luovaan työskentelyyn – perustuva levykokonaisuus on matka esittäjien juurille. Amanda Kauranteen, Emmi Kuittisen, Anna Lumikiven ja Erkki Lumisalmen kehtolaulut, itkuvirret, leu’ddit ja leikkija tanssilaulut soivat sävykkäästi kokonaisuudessa, jota soittimet, muun muassa haitari, harmoni, erilaiset perkussiot, mandoliini, buzuki ja akustinen kitara monipuolisesti tukevat. Janne Lappalainen soittaa osan säestyksistä ja vastaa levyn miksauksesta sekä Kauranteen kanssa äänityksistä, joita on tehty Ivalossa, Kaivokselassa ja Cantoirassa. Levyn kansivihossa on ansiokkaasti kerrottu taustatietoja kappaleista ja työryhmän jäsenten arkistolöydöistä. Laulajien äänissä helisee herkkyys ja kauneus. Upeasti soiva kokonaisuus, jota kuunnellessa ei ole pakko ymmärtää joka sanaa. Se tärkein eli tunne kyllä välittyy! Tämä diska on komakka da tärgie kunnivonozutus perindehellä i juuriloilla. Minna Raskinen Maailman paras suomalaisen kansanmusiikin kauppa kansanmusiikkiliitto.fi/ verkkokauppa
• LEVYT 40 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Jaakko Laitinen & Väärä Raha: Äyskäri Playground Music 2024 H äikäisevä kuplettiorkesteri ravistelee rytmitajua, hivelee soittoja laulutaidollaan ja hykerryttää huumorin oivalluksilla. Poljento on Balkanilta, mutta sanan säilä rillumareitä ja laulelmaa. Nimikappale Äyskäri on yhteiskunnallinen ja huomaa, että veneemme on eri, vaik’ yhteinen on meri. Syvästi inhimillinen Yöbussi kuljettaa lajitovereita elämän linjurissa. Oumuamua tuo kutsun kosmoksesta. Taigan laitaa mennään vahvasti balkanilaisittain. Lapikasta lattiaan on bilemusiikin parhaimmistoa ja Punkkitarkastus puree riettaan huumorin ystäviin. Raskaiden bassojen klezmerhumppa Tahdon löytää yhden laulun on laulajan nöyrä tilitys laulun palvelemisesta. Siihen verrattuna joikusta ja shamaaneista ammentava Minä soin jää irralliseksi levyn tyylillisestä kokonaisuudesta. Jaakko Laitisen ääni on sulaa vahaa, josta hän vaivatta muotoilee täyteläiset tummat äänet ja ohuemman värisevän rekisterin. Niekut ja yksityiskohdat täydentävät kerrontaa ja hivelevät korvaa. Orkesteri soittaa yhdessä kuin ajatus, välillä laulusolistin kanssa miehissä rairaikuorona huudahtaen tai aamun utuna viipyen. Rummut ja perkat, kontabasso ja haitari työskentelevät taidokkaasti leveällä rintamalla. Runsasmuotoiset vaativat trumpettiosuudet ja itämaisesti helähtävä buzuki kruunaavat yhtyeelle ominaisen soinnin – vuorovedoin, sillä soittaja on sama Ilkka Arola. Ei voi kuin nautiskella kuunnellen vuoroin kutakin muusikkoa ja vokalistia. Virpi Sahi Kielo Ilona: Luut laulaa Omakustanne 2024 K ielo Ilonan toinen albumi on vankka näyttö voimasta, inspiraatiosta ja monipuolisesta luovuudesta. Onko tämä folkindietä tai folkprogea, jopa Värttinän raskaampi painos, sen voi kuulija määrittää. Kuitenkin Kielo Ilona on omaääninen ja taidokas kahden naisen, Marjo Kiukaanniemen ja Eeva-Maija Vehviläisen johtama yhtye, jolla on todella potentiaalia isommille areenoille. Monet levyn kappaleista ovat olleet jo äänitteinä pitkään saatavilla, mikä osaltaan alleviivaa harkittua tasapainoista kokonaisuutta. Nimikappaleen intensiivinen arkeologinen manaus vaihtuu Taikuriin, kiehtovaan, nerokkaaseen deeppoppiin. Vesi on taas harras sukellus veden hiljaiseen maailmaan. Tyttö joka katosi metsään on myyttinen tarina, kauan sitten koettu tai sittenkin ikuinen rakkauden, kaipuun, ihmeen jälki auki olevalle ihmiselle. Levyllä ei ole mitään pois otettavaa, kaikki biisit vakuuttavat niin sanoituksillaan kuin musiikillaan. Hieman onnea ja markkinointikykyä, ja Luut laulaa -albumi saa ansaitsemansa ison läpimurron. Kalervo Koskela Trio Kaiunsäde: Ruusujen aikaan Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry 2024 R uusujen aikaan sisältää uudelleensovitettuja, säveltäjä Raimo Tanskasen kuoroja yksinlauluja sekä aiemmin levyttämättömiä instrumentaalikappaleita. Levyn taiteellinen tuotanto on tehty kokonaan näkövammaisvoimin. Levy on Trio Kaiunsäteen ensimmäinen, ja se on todella hieno ja laadukkaasti soitettu kokonaisuus. Yhtye kuvaa itse yhdistävänsä kamari-, jazzja kansanmusiikkia. Itselleni kansanmusiikki tuttuna nousi hienosti esiin. Pidin hyvin paljon levyn monipuolisesta soitinja äänivalikoimasta sekä solistin, Helena Taskilan, kauniista äänestä. Sävellykset ovat mieleenpainuvia ja mukaansa tempaavia ja sovitus oikein onnistunut. Yhtye haluaa levyllä kunnioittaa säveltäjä Tanskasta, joka teki mittavan ja taiteellisesti kestävän uran musiikkimaailmassa aikana, jolloin se oli näkövammaiselle vaativaa ja työlästä. Samalla yhtye tahtoo nostaa esiin näkövammaisten omaa ja yhdenvertaista toimijuutta muusikkoina ja musiikkituottajina myös tämän päivän Suomessa. En väitä ymmärtäväni haasteita, joita näkövammaisilla edelleen luultavasti on mihin tahansa ammattiin tai taitoon tähdätessään. Kunnioitan sitä, että nämä ja monet muut silti ahkeroivat tiensä mestareiksi. Levyä kuunnellessa ei nimittäin herää minkäänlaista ajatusta haasteista, vaan muusikoiden taito ja meininki lumoavat ihanien sävellysten rinnalla. Soja Murto Markus Asunta: Se on loppu nyt Humble House Records 2024 M arkus Asunta on julkaissut musiikkia aiemminkin, mutta Se on loppu nyt on miehen ensimmäinen laulumusiikkia sisältävä levy. Pitkäsoittoa on kypsytelty pitkään ja rauhassa, ja lopputulos on vakuuttava paketti uutta suomifolkia. Kappaleet ovat tyylilleen uskollisia pienoistarinoita pienestä ihmisestä – vaikkapa keikkapaikalta, oluttuopin äärestä tai nakkikioskin jonossa koetusta valaistumisesta. Multi-instrumentalistina etenkin vihreän saaren soittimiin erikoistunut Asunta tuo kuitenkin levynsä yleistunnelmaan buzukin ja erilaisten huilujen kautta hienoisen irlantilaisen pohjavärin. Muutama raskaammalla kädellä käsitelty pala, kuten viehättävän hyväntahtoinen baaritarina Asterix ja Obelix hyppäävät tosin hieman joukosta, mutta ensiyllätyksen jälkeen istuvat kohtalaisen hyvin kokonaisuuteen nekin. Asunta on onnistunut löytämään varsin täydellisen tasapainon oman äänensä ja edelläkäyneiden jättiläisten opetusten välillä. Useammin kuin kerran voi kappaleissa kuulla tyylikkäästi omaksuttuja vaikutteita Hectorilta, Matti viittaa ohimennen tekstissään varsin suoraan Kolmannen naisen tuotantoon ja etenkin erinomaisessa Christy Moore -käännös Normijätkässä Asunta tuo hämmästyttävän paljon mieleen AP Sarjannon tarinat ja tyylin. Tämä ei suinkaan ole moite. Markus Asunta on hyvää vauhtia matkalla kotimaisen nykyfolkin parhaiden tarinankertojien joukkoon. Antti-J. Janka-Murros Vila: Vila Omakustanne 2024 V ila on uunituore trio, jossa Juulia Björn (ent. Salonen) ja Kirsi Ojala ovat yhdistäneet voimansa Olli Variksen kanssa, jota onkin ilo kuunnella levyllä pitkästä aikaa. Tuloksena on teemalevy, jossa muusikot pureutuvat suomenruotsalaiseen kehtolauluperinteeseen ja luovat sen pohjalta uutta. Suurin osa kappaleista käyttää lähtökohtanaan arkistotekstejä, mutta lähes kaikki sävellykset ovat uusia ja usein minimalistisia, joten kerronnalla, fraseerauksella ja sovituksilla on tärkeä rooli tunnelman luomisessa. Monet lauluista ovat sopivan vähäeleisiä, kuten teemaan sopii. Solen sover -laulu erottuu poljennollaan ja valoisalla, koristeellisella melodiallaan. Tässä myös muusikoiden parhaat puolet tulevat esille, Juulia Björnin luonnollinen tekstintulkinta, Olli Variksen herkkä kitarankosketus ja Kirsi Ojalan runollinen puhallinsoitinkerronta. Sanoituksellisesti minua ihastuttaa erityisesti Lilla Lasse, jossa vanha tuttu kehtolauluteksti on saanut lisäsäkeistöjä. Ehkä vene täynnä kaloja tuntuu nykyajan lapselle vieraalta, mutta vene täynnä kahvia ja pullaa tai tyynyjä ja peittoja osuu nykylapsen maailmaa lähemmäs. Itse innostun myös ideasta, että kehtolaulun laulajaa voisi kannustaa tällä lailla improvisoimaan ja luomaan vapaasti lauluille jatkoa. Yleensä arvostelijan ei sovi myöntää nukahtaneensa levyä kuunnellessa, mutta tämän levyn kohdalla se voidaan varmaan tulkita hyväksi palautteeksi. Tove Djupsjöbacka
• 41 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | v a p a a l e h d y k k a . n e t F a c e b o o k j a I n s t a g r a m @ h h j r m a n n e r j o k i Tmi Viljo Mannerjoki K?sity?mestari hoitaa huollot, korjaukset, restauroinnit ja viritykset Toimipiste on muuttanut Ikaalisiin Tervetuloa jatkossa osoitteeseen Peltotie 15 Ikaalinen ~~~ Olemm e muutta neet! Nathan Riki Thomson: Resonance II Global Music Centre 2024 N athan Riki Thomson jatkaa Resonance II -levyllä resonanssikäsitteen tutkimista sen eri merkityksissä: soittimien sointimahdollisuuksien, erilaisten soittotilojen ja eri kulttuuritaustoista tulevien muusikoiden välisenä resonanssina ja vuorovaikutuksena. Pohjan tutkimusretkelle luo Thomsonin kontrabasson syvä sointi, jota basson kaulaan kiinnitetty resonanssilevy tehostaa. Kolme yhdeksästä kappaleesta on Thomsonin sooloja, loput duettoja, kumppaneina Adriano Adewale (berimbau ja laulu), Nemat Battah (oud ja laulu) ja Puoro Jerome (maorisoittimia). Sointikuvaa rikastuttavat lisäksi Helsingin Mustavuoren luolassa ja Uuden-Seelannin Aotearoassa tehtyjen äänitysten luonnonäänet. Levyn kappaleet ovat pienimuotoisia resonanssitutkimuksia, mutta juuri pienimuotoisuudessaan vangitsevia. Pieni on kaunista -periaate toteutuu levyllä hienosti. Levyn julkistamiskonsertti Temppeliaukion kirkossa oli yksi rauhoittavimmista esityksistä mitä olen aikoihin kokenut. Välillä soittoa tuskin kuuli, mutta kuunteluun virittynyt mieli silti aisti sen. Vaikkei kotikuuntelussa voikaan kokea samaa tilaresonanssia, toimii musiikki hyvin myös levyltä, kunhan sen kuunteluun malttaa rauhoittua. Tarjolla on terapiaa liialla volyymilla pilattujen konserttien jälkeen. Paul Silfverberg Pauli Lyytinen: Lehto/korpi We Jazz 2024 P auli Lyytinen tunnetaan muun muassa Elifantreeja Magnetia-orkestereista sekä yhteistyöstä saamelaisartisti Niillas Holmbergin kanssa. Lehto/korpi on bändilevyjen jälkeen rohkea hyppäys sooloartistiksi. Saksofonin käyttö yksinäisenä soolosoittimena on haastava tehtävä, mutta Lyytisen monipuolinen fonin hallinta selvittää haasteen suvereenisti. Paikoin soittoa laajentaa tyylikäs luonnon äänien, perkussioiden ja mellotronin käyttö, mutta fokus on silti läpi levyn saksofonissa. Lp:n A-puolella (hienoa että lp-formaatti on taas käytössä) musiikissa on vielä jatsillisia elementtejä, mutta B-puolen Korpi-kokonaisuus nousee suosikikseni luokitteluja kaihtavan soittonsa ansiosta. Virtuoottinen soittimen hallinta – fonista loihditut perkussiiviset äänet ja huikea kiertohengitystekniikka – palvelee levyllä kokonaisuutta ja mahdollistaa monipuolisen tarinan kerronnan. Lähtökohtana on matka suomalaiseen luontoon; lp:n A-puolella keväisen lehtoon, B-puolella vanhaan korpimetsään. Vahvat melodiat vuorottelevat välillä jopa Brian Enon mieleen tuovan ambienttunnelmoinnin kanssa. Levy huipentuu lopulta revontulien alla tapahtuneeseen kohtaamiseen ja vuoropuheluun joutsenten kanssa luoden hyvin visuaalisen kuulokuvan Lyytisen fonin ja joutsenten vuoropuhelusta. Paul Silfverberg Luova Eurooppa -rahoitusta voi nyt hakea! EU:n Luova Eurooppa -ohjelma tarjoaa hankerahoitusta musiikkialan organisaatioiden eurooppalaiseen yhteistyöhön. Musiikkialan ammattilaiset voivat yksin tai ryhmänä hakea ohjelmasta Culture Moves Europe -liikkuvuustukea. Tutustu mahdollisuuksiin verkkosivuillamme www.oph.fi/luovaeurooppa
• 42 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 KIRJAT T aideyliopisto ja Tutkimusyhdistys Suoni ry järjestivät 2021 ensimmäistä kertaa Naismuusikot-seminaarin, joka on sittemmin vakiintunut vuosittaiseksi musiikkia ja sukupuolta käsitteleväksi kansainväliseksi symposiumiksi. Naiset, musiikki, tutkimus – ennen ja nyt -kokoelma on koottu 2021 seminaarin esitelmien ja keskustelujen pohjalta. Kirjassa on mukana viisi vertaisarvioitua artikkelia ja kuusi katsausartikkelia, jotka käsittelevät laaja-alaisesti sukupuolen ja musiikin välistä suhdetta sekä nykypäivän että musiikin historian näkökulmista. Kokoelma on saatavilla sekä painettuna kirjana että Taideyliopiston verkkosivuilla. Riikka Talvitien ja Heidi Partin artikkeli nostaa esiin jäljittelyn pedagogiikan merkityksen säveltäjäksi tulemisessa. Talvitie & Partti painottavat erityisesti valtarakenteiden tunnistamisen tärkeyttä sävellysopintojen pedagogisessa kehittämistyössä. Tiina Karakorven artikkeli ”Soittajaäiti vaatimusten keskellä” on rehellinen kuvaus viime vuosina vahvistuneesta taiteilijuutta ja vanhemmuutta käsittelevästä tutkimusaiheesta. Wilhelm Kvist tutkii puolestaan suomalaisen musiikkielämän tasa-arvokehitystä 2019 jälkeen. Kvistin ehdotus orkestereiden toimijuudesta sekä ihmisoikeuksien puolustajina että kestävän kehityksen edistäjinä on harvinaisen ajankohtainen. Kokoelman artikkelit käsittelevät pääasiassa taideja populaarimusiikkia. Kirjassa esiin nostetut musiikkialan rakenteelliset ongelmat ovat kuitenkin koko musiikkialaa lävistäviä. Lukukokemus herättääkin pohtimaan, millä tavoin sukupuolinormeihin ja muusikkouteen liittyvät odotukset ja käytännöt ilmenevät näkyvinä ja näkymättöminä toimintakulttuureina kansanmusiikin kentän sisällä. Musiikki ja sukupuoli -symposiumia suunnitellaan järjestettäväksi seuraavan kerran Vilnaan 2026. Emmi Kujanpää H arvinaisempien kielisoittimien, kuten esimerkiksi jouhikon, soittajat törmäävät kaikenlaisiin haasteisiin, joita esimerkiksi kitaristit tai viulunsoittajat harvemmin kohtaavat. Yksi näistä haasteista on kielten hankkiminen ja vaihtaminen. Siinä missä viulupelimanni voi tepastella lähimpään soitinkauppaan ja ostaa valmiin kielisetin, joutuu jouhikonsoittaja askartelemaan kielensä itse, jos ylipäätään on löytänyt hyvät ja luotettavat ohjeet kielien tekemiseen. Tähän haasteeseen löytyy onneksi apua Rauno Niemisen kirjasta Jouhikanteleen kielien valmistus. Kirjassa käydään läpi kieliin liittyvää teoriaa, historiaa ja ohjeet nailonjouhija suolikielien valmistamiseen jouhikolle. Teos on verrattaen lyhyt ja alun teoriapläjäyksen jälkeen hypätäänkin suoraan asiaan ja käydään yksityiskohtaisesti vaihe vaiheelta läpi erilaisten kielien valmistusprosessit. Ohjeet on kirjoitettu selkeästi ja runsaat valokuvat ja kaaviot tekevät niiden seuraamisesta varsin vaivatonta. Aika ajoin tekstissä pilkahtaa myös huumoria, mikä tekee lukukokemuksesta viihdyttävää ja keventää mukavasti tiedolla täyteenpakattua kirjasta. Teoksesta löytyy todella vähän kritisoitavaa, paitsi kansi. Sen rakeinen fontti ja utuinen kuva saa sen näyttämään nopeasti sutaistulta ja amatöörimäiseltä. Pikku juttu, mutta pistää silmään. Kansitaiteesta huolimatta kirja on todella hyvä ja liki pakko-ostos kaikille jouhikon soittajille ja rakentajille. Kätevä käsikirja, joka mahtuu e-kirjana vaikkapa kännykkään ja on näin aina mukana tarvittaessa. Kieltämättä hyvä teos. Vilppu Vuori Saijaleena Rantanen, Nuppu Koivisto-Kaasik ja Anu Lampela (toim.): Naiset, musiikki, tutkimus – ennen ja nyt Taideyliopiston Sibelius-Akatemia & Tutkimusyhdistys Suoni ry, 2023. Rauno Nieminen: Jouhikanteleen kielien valmistus 49 sivua. Santa Kustannus, 2023 Kansanmusiikki-instituutti 50 vuotta kansanmusiikki-instituutti.fi Kansanmusiikki-instituutin uudet julkaisut Kanteleen pyörtehissä Anu Alviola & Aurora Visa KIJ 118, hinta 32 € Saarijärven kanteleen soitto-opas Heiskanen, Rantala, Ryynänen, Syrjälä & Venäläinen KIJ 119, hinta 32 € Pelimannitalolla Tallari KICD 148, hinta 19,50 € Ta lla ri Pe lim an nit alo lla K IC D 14 8 Pelimannitalolla ALLARI 1. Promenadsmarsch efter Johan Jakob Pensar . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3’13 2. Viipurilaista Rist'kontraa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2’59 3. Nojasinpa koivun runkoa vasten . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3’00 4. Elias Tallarin valssisikermä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4’12 5. Wirtaan polska Lohtajalta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2’35 6. Poika se lähtee pontultansa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2’22 7. Juho Mannisen ja Kaarlo Rauman sotiisit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3’24 8. Mazurka efter Erenius Lindholm . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2’19 9. Pirkkalan pitäjän ja Akaan polskat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3’24 10. Rito-sepän polkka Makian maistaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2’52 11. Vuoma-Pertin jenkka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2’53 12. Engelska efter Vifast Björklund . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2’24 13. Turturduvan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3’26 14. Polskatrallitus Tyrväältä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2’44 KICD148 KICD 148 © & ? Kansanmusiikki-instituutti 2024 All rights reserved. www.kansanmusiikki-instituutti.fi | www.tallari.net 42’24 FIKMS2400001~14
• 43 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024
• 44 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Tammikuu: Ensemble Gamut! Ensemble Gamut! on luonut oman uniikin soundinsa yhdistämällä ja rohkeasti uudelleen sovittamalla elementtejä keskiaikaisesta musiikista, kansansävelmistä, improvisaatiosta sekä elektronisista äänimaisemista. Yhtyeen nimi viittaa keskiajan musiikinteoreettiseen järjestelmään, gamutiin. Gamut on myös värisävyjen kokonaisuus, ja “kamut” viittaa tietysti suomalaiseen kansanmusiikkiin sekä kaveruksiin. Yhtyeen toinen albumi RE oli “Vuoden Etno” -ehdokkaana Emma Gaalassa 2024. Sekä RE että debyyttialbumi UT ovat saaneet osakseen laajaa kiinnostusta kansainvälisissä musiikkimedioissa. Ensemble Gamut!in mielikuvituksellista tyyliä on kuvattu “virkistäväksi, rauhoittavaksi, kiintoisaksi ja valaisevaksi”. Aino Peltomaa: laulu, harppu, perkussiot Ilkka Heinonen: jouhikko, alttojouhikko, tenorigamba, G-violone Juho Myllylä: nokkahuilut, elektroniikka Ke 15.1. Seinäjoki Pe 17.1. Helsinki Ke 22.1. Oulu To 23.1. Tampere Helmikuu: Tytti Metsä ja Hyypiöt Tytti Metsä ja Hyypiöt on uusi kokoonpano, joka soitti ensimmäisen keikkansa Sodankylän elokuvajuhlilla kesällä 2024. Trion ensimmäinen albumi julkaistaan piakkoin. Kokoonpanon muusikot tunnetaan useista huippuluokan yhtyeistä, kuten Dumari ja Spuget, J. Karjalainen Yhtyeineen, Laika & The Cosmonauts, The Latebirds, Marjo Leinonen & Viranomaiset, Pauanne, Paukkumaissi, Pienet miehet ja Scandinavian Music Group. Tytti Metsä on eturivin jouhikonsoittaja sekä pitkän linjan laulaja-muusikko ja biisintekijä. Tytti Metsä ja Hyypiöt -trion soundissa jouhikon karheus ja Metsän heleä laulu yhdistyvät Paatelaisen kontrabasson sekä Haaviston perkussioiden hypnoottiseen rytmiikkaan. Juureva kansanmusiikki sulautuu svengaavaan americanaan. “Tämähän on kuin Laila Kinnunen kohtaisi Tom Waitsin.” Tytti Metsä: laulu, jouhikko ja harmoni Miikka Paatelainen: steel-kitara ja kontrabasso Janne Haavisto: lyömäsoittimet Pe 7.2. Helsinki Ti 11.2. Oulu To 13.2. Tampere Maaliskuu: The Bikini Brothers The Bikini Brothers pitää yllä kylmän sodan henkeä esittämällä reippaita bluegrass-, countryja rock & roll -lauluja atomiajalta. Kauan sitten unohdettujen amerikkalaisten kappaleiden sanoituksissa käsitellään ydintuhoa, kristinuskon tuomiopäivää sekä kommunistivihaa. Valitettavan ajankohtaiset tekstit tarjoavat yleisölle mahdollisuuden käsitellä sekä historiaa että nykyaikaa. Kielisoitintaituroinnin ja stemmalaulun lisäksi keikoilla kuullaan usein myös putkiradiosta soivia vanhoja tiedotteita ja mainoksia onhan sinullakin kotivara kunnossa? Mayim Alpert: laulu, kitara Antti Korhola: viulu, kitara, laulu Philip Holm: kontrabasso, laulu Ke 5.3. Hämeenkyrö Ke 12.3. Nousiainen To 13.3. Tampere Pe 14.3. Helsinki La 15.3. Rusko Huhtikuu: MäSä-duo MäSä Duo julkaisee kiertueen aikana uuden levyn ”Hyppööllä”. MäSä Duo perustettiin vuonna 2014 kahden pelimannin istuessa Folklandia-risteilylle menevän bussin takapenkillä vain todetakseen, että tämähän toimii, miksei siis soitella yhdessä? Siitä lähtien on soiteltu erilaisissa perhetilaisuuksissa ristiäisistä häihin ja kyläjuhlista festivaaleille sekä kotimaassa että ulkomailla. Yhtye on julkaissut aiemmin kaksi albumia: Eläköön (2017) ja Kutsumattomat (2020). MäSä Duo lupaa tuleville keikoille vauhtia ja vaarallisia tilanteita, polkkaa ja paskoja vitsejä ja lupaa näyttää myös pohjanmaalaisen miehen herkän puolen. Lauri Kotamäki: 3-rivinen haitari ja laulu Kyösti Järvelä: viulu ja laulu Ke 9.4. Oulu To 10.4. Tampere Pe 11.4. Helsinki To 24.4. Joensuu Pe 25.4. Savonlinna Suomen Kansanmusiikkiliiton kiertueyhtyeet keväällä 2025 Luvassa on jälleen upea kiertue kevät neljän erilaisen yhtyeen voimin – jos paikkakunnaltasi puuttuu vielä kiertuekonsertti, niin ota yhteyttä Kansanmusiikkiliiton tuottajaan ja yritetään korjata asia! Lisätietoja: Maarit Aarvala, p. 044 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi H en ri M el aa nv uo Ja nn e H aa vi st o
• KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 30 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Sähköpostiosoite Puhelinnumero Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Jäsentarjoukset Huntus Sanna (toim.): Pollari, Pakkala, Alapää ja Kainuu. Toivo Alaspään ohjelmistoa (kirja) 16 € (norm. 20 €) FBB: Katrilli toisesta elämästä cd 12 € (norm. 15 €) Maans Marianne: Bow Waves cd 16 € (norm. 20 €) Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta www.kansanmusiikkiliitto.fi. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. Merkit ja huomionosoitukset Oltermanni Heikki Rassi nimitettiin Etelä-Hämeen oltermanniksi yhdistyksen vuosikokouksessa 15.3. 2024. Hänelle ojennettiin oltermannikirja Lahdessa 6.11.2024. Pöytästandaari Ivalon Pelimannit ry, Ivalossa 21.7.2024 Ahti Similä, Inari, Ivalossa 21.7.2024 Hopeinen ansiomerkki Anne Kumpulainen, Jämsä, Jämsässä 2.11.2024 Heikki Lavonius, Jämsä, Jämsässä 2.11.2024 Tiina Mustakallio, Jämsä, Jämsässä 2.11.2024 Jaana Tihilä-Pihlanen, Jämsä, Jämsässä 2.11.2024 Onnea! Pä iv i Yl ön en -V iir i Hurmioidu Oriveden kansanmusiikkija tanssikursseilla soiton ja tanssin riemusta 27.-30.12.2024 Murikassa ja etänä Kursseille mahtuu vielä, tule nauttimaan Oriveden kurssien ainutlaatuisesta tunnelmasta huippuopettajien opissa! Orivesi All Stars –kurssi: Antti Järvelä ja Veera Kuisma Pelimannikurssi mandoliinille: Jarmo Romppanen Viulukurssi: Emilia Lajunen 2-rivisen haitarin oppipoikakurssi: Pekka Pentikäinen 2-rivisen haitarin kisällikurssi: Leija Lautamaja. 2-rivisen haitarin tyylija tekniikka: Lauri Kotamäki. Kansanlaulukurssi: Maija Karhinen-Ilo Lyömäsoitinkurssi: Oskari Lehtonen Sävellysja sovituskurssi: Timo Alakotila Kansantanssikurssi: Maiju Laurila, Antti Savilampi ja Petri Hoppu Joulukuun alussa vahvistetaan eri kurssien toteutuminen, joten tarkemmat tiedot Suomen Kansanmusiikkiliiton sivuilta: www.kansanmusiikkiliitto.fi Heikki Rassi
• 46 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Lehteämme vakituisesti valokuvillaan avustava Veli-Jussi Lietsala on Suomen kansanmusiikkiliiton hallituksen jäsen, Suomen Huuliharpistien puheenjohtaja ja ahkera pelimanni. Soittamisen ja kuvaamisen lisäksi mitä muuta kansanmusiikkitoimintaa sinulla on? Kansanmusiikkiliiton hallituksessa jatkan nyt varajäsenenä. Kaustisen festivaaleille kokosin juuri Suuren huuliharppukonsertin 12. kerran. Järjestän Suomen Huuliharpistien Finland Harmonica Festivaleja ja huuliharpun SM-kisoja. Ojajärven Pentin kanssa pidämme pelimanni.fi-sivustoa. Sydämenasiani on kannustaa lupaavia soittajia eteenpäin. Kerro hieman valokuvaharrastuksestasi. Loistava henkireikä pitämään jakausta kohdallaan. Dokumentointi on ollut hyvä lisäseuraus. Luonnossa ei huomaa kilometrejä. Orivedeltä kun olen, kuvaan myös lentopalloa junnuista Mestaruusliigaan. Kansanmusiikkitapahtumien kuvaaminen on poikinut myös sinfoniaorkesterin kuvauksia. Kuinka pelimanniurasi lähti liikkeelle? Vaarini soitti mandoliinia ja huuliharppua todella herkästi. Se vangitsi. Muiden kanssa soittamiset alkoivat parikymppisenä ja kohta myös keikkasoitot. Mandoliinin rinnalle tuli tenoribanjo, ja huuliharppuosasto kasvoi. Varsinainen pelimannipuun alla valaistumiseni tapahtui mestaripelimanni Heikki Lahden kursseilla ja kun pääsin Heikin taustalle säestämään. Se jos mikä oli todellinen mandoliininsoiton korkeakoulu, kun kuuli ja näki aivan vierestä, kuinka kappaleita pitää soittaa. Pessi ja Juntti-duo lienee monelle tuttu, missä muissa yhtyeissä soitat? O´Rives, Orivesi All Stars, Pirkanmaan maakuntapelimannit, Nummela & Lietsala, Cavanteri-trio ja oma yhden miehen orkesteri. Olet viisinkertainen huuliharpunsoiton suomenmestari, mikä huuliharpussa viehättää? Monimuotoinen soitin, se on minun lauluääneni. Jos tuntee löytäneensä kappaleen sielun ja huomaa kuulijoista, että onnistuu tuomaan sen julki, niin se siinä viehättää. Mitä kuuluu Suomen Huuliharpisteille? Olemme yhdessä laajentaneet julkikuvaamme. Yhdistys on tarkoitettu koko huuliharppukentälle. Festivaalien SM-kilpailuihin tulee myös jazzsekä traditionaalinen sarja. Viime vuonna perinteinen pelimannien soittotyyli pääsi kansalliseen elävän perinnön luetteloon. Meillä on pitkään ollut todella läheistä toimintaa virolaisten kanssa. Pärnun festivaalien kautta on luotu kontakteja muihin eurooppalaisiin soittajiin. Mukana on hyviä tyyppejä, hyvää kuuluu. Otetaanko huuliharppua tarpeeksi vakavasti? Soittajien ainakin tulee ottaa oma instrumenttinsa vakavasti, vain niin voi ansaita kunnioituksen tulla kuulluksi. Ei ole alempiarvoista, jos jo viidenkympin pelilläkin voi mennä lauteille missä vaan. Asiaan vaikuttaa myös, osaako tai haluaako kuulija avautua itselleen oudomman soittimen soinnille. Keski-Euroopassa on huippuhyviä klassista soittavia yhtyeitä. Meilläkin pitäisi olla. Huuliharppu soi lukemattomilla levyillä. Miltä näyttää kansanmusiikin tila Suomessa tänä päivänä? Hyvältä, jos nykytilanne on lähtökohta eikä olotila. Meidän ei pidä jäädä omaan kuplaamme pyörimään. Olen kateellisena ja lämmöllä ihaillut virolaisten tekemisiä, varsinkin asennoitumista kansanmusiikkiinsa. Onko meillä niin, että kelvollisena kansanmusiikkina pidetään vain teknisesti huippuvaativaa musiikkia niin soittajille kuin kuulijoillekin. Kun ajatellaan, mitä Dubliners teki aikanaan irlantilaiselle kansanmusiikille tuodessaan siihen mukaan rosoa ja ryskettä, niin toivon, että joku ryhmä viitoittaisi kansanmusiikkiamme tällekin väylälle. Meillä on valtavat luonnonvarat omassa humpassamme. Sitä soittivat aikansa mestarit taitavasti ja kaikilla oli hauskaa. Letkajenkka puri maailmalla, niin miksei kävelyhumppa tekisi samoin – step fox. Ehdottomasti hauskin paritanssimme! Meidän soittajien pitää tarjota mahdollisuutta tanssin riemuun ja omiin variaatioihin myös jo pelkällä kävelytaidolla. Antti Järvelän luotsaama Orivesi All Stars on toimiva malli koko tälle asialle. Pitää olla koko ajan haastetta, herkullisia sovituksia, yhteisöllisyyttä ja lämmin vuorovaikutus tanssijoiden ja yleisön kanssa. Soittajana nautin eniten, kun näen tanssivia jalkoja…soittaa niille ja niiden kanssa. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Veli-Jussi Lietsala Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Veli-Jussi Lietsala Nimi: Veli-Jussi Lietsala Syntynyt: 14.05.1952 Kotipaikka: Orivesi Koulutus: Merkonomi Toimi: Yrittäjä www.pelimanni.net www.suomenhuuliharpistit.fi
• LIITELEVYN 2024 SISÄLTÖ 1. Leija Lautamaja feat. Pekko Käppi: Kun rakkaus iski minuun säv. ja san. Leija Lautamaja, sov. Leija Lautamaja/Aku Rannila Leija Lautamaja on lauluntekijä ja artisti, jonka musiikki on minimalistista ja lempeää suomirokkia. Polkuharmonin, sähkökitaran ja rytmikoneen säestyksellä Leija kutsuu kuulijan universumiinsa, jonka ajattomat laulut ja nostalgialla leikittelevät sanoitukset pitävät otteessaan ja puhuttelevat kuulijoita kuroen sukupolvia yhteen. Toukokuussa ilmestynyt debyyttisooloalbumi sai ihastuneen vastaanoton muun muassa Radio Helsingissä, Ylen erikoisohjelmissa, Rumbassa ja Helsingin Sanomissa. Kun rakkaus iski minuun oli koko tammikuun kolmanneksi soitetuin kappale Radio Helsingissä. Levyltä: Leija Lautamaja: Sydän tuli piilosta (LEIJAORGANS004) 2. Lassi Logrén: 1000 Sheep säv. ja sov. Lassi Logrén Lassi Logrén on tuttu mm. yhtyeistä Freija ja Värttinä. Logrén soittaa soololevyllään omia sävellyksiään soolona jouhikolla. Levy on osa Logrénin jatko-opintoja Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Jouhikko-levy valittiin hiljattain Songlines (UK) -lehden Top of the World kokoelmalevylle (10/24). Levyltä: Lassi Logrén: Jouhikko (SRLP-1031) 3. Marianne Maans: Koumosan säv. trad./Marianne Maans, sov. Marianne Maans Bow Waves -levy on saanut inspiraationsa merestä, purjehtimisesta perinteisellä puuveneellä ja saariston kansanmusiikista. Säveltäjänä ja sovittajana Marianne Maans luo kertovia tunnelmia, jotka vaihtelevat minimalistisista taustoista ekspressiivisiin tunnelmiin. Levyltä: Marianne Maans: Bow Waves (FUGA-9492) 4. Ánnámarét: uoivvatáldu säv. ja san. Anna NäkkäläjärviLänsman, sov. Turkka Inkilä, Ilkka Heinonen & Anna NäkkäläjärviLänsman Bálvvosbáiki (suom. palvontapaikka) albumin musiikki yhdistää vanhasta perinteestä lähtöisin olevaa saamelaista joikaamista ja suomalaista vanhaa perinnettä jouhikkoa täysin uuteen elektroniseen äänimaailmaan. Se on syntynyt muusikoiden Ánnámáret (joiku), Ilkka Heinonen (jouhikko) ja Turkka Inkilä (elektroninen musiikki) yhteistyöstä. Albumin joiut pohtivat, miten saamelainen maailmankuva ilmenee tässä ajassa ja missä ovat tämän ajan palvontapaikat? Levyltä Ánnámarét: Bálvvosbáiki (ZT3-013) 5. Sväng: Marrasvalssi säv. ja sov. Tapani Varis Omintakeisen huuliharppukvartetti Svängin kansainvälinen ura saavuttaa jo aikuisiän: vuonna 2024 tulee kuluneeksi yli 20 vuotta konsertointia eri puolilla maailmaa. 20 vuotta Svängaamista ansaitsee uuden albumin täysin uutta musiikkia. Tällä kertaa säveltäjinä toimivat kaikki yhtyeen jäsenet. Svängin 10. albumi on ensimmäinen nykyisellä kokoonpanolla, kun mukana on bassoharpun soittajanana Tapani Varis. Levyltä: Sväng: Svängo Nuevo (GMC109) 6. Iin Laulupelimannit: Vanhoille piioille säv. trad., sanat trad., sov. Unto Kukka Laulun on muistiin merkinnyt iiläinen Fiina Palukka 1920-luvulla. Kappaleen alkuja välisoittona on Vanha loikka -sävelmä, jota myös on soitettu Iissä 100 vuotta sitten. Esittäjinä on Iin Laulupelimannit. He ovat tehneet levyn Iin kunnan 650-vuoden merkeissä. Levy sisältää sävelmiä, joita on soitettu ja laulettu Iin seudulla 1800-luvulla. Levyltä Iin Laulupelimannit: Tuulen terveiset (ILP2024) 7. Tallari: Polskatrallitus Tyrväältä säv. ja san. trad., sov. Arto Järvelä & Tallari Tämän polskan trallatteli Ville Syrjälä vuonna 1954 Tyrväällä, jossa Satakuntalainen osakunta oli tuolloin äänitysretkellään. Arto löysi kappaleen Matti Valtteri Lehtisen toimittamasta mainiosta kirjasta Pas päästäje Sastamalan kansan lauluja, ja sommitteli välisoiton matkalla Sastamalaan laulua esittämään! Taas ne mennee ryhjää, vaik on taskut tyhjät, eik’ oo viinaryyppyäkän antaa. Rantala tiliala tuliala, tuijala tiliala tuliala, rantala tiliala tuliala, taliala tiili juuli jiili jalla... Levyltä: Tallari: Pelimannitalolla (KICD48) 8. Milla Viljamaa: Nunnutus säv. ja sov. Milla Viljamaa, san. Kirsi Kunnas Milla Viljamaan levy Tiitiäinen Milla Viljamaan lauluja Kirsi Kunnaksen runoihin juhlii rakkaan runoniekan 100-vuotisjuhlaa. Levyn idea on syntynyt Tanssiteatteri Glims & Glomsin esityksestä, johon Milla sävelsi musiikit. Levyllä vierailee solisteina upeat Soila Sariola, Tuukka Haapaniemi ja Simo Heiskanen, mutta tämä raita on Millan laulama. Levyltä: Milla Viljamaa: Tiitiäinen (GGTII24) 9. Salamakannel, Ismo Alanko, JPP String Quartet: Tuomi on virran reunalla säv. ja san. trad, sov. Hannu Saha, Antti Kettunen, Kimmo Känsälä, Arto Järvelä Salamakannel on palannut! Yhtyeen neljännen levyn musiikki sisältää vaihtelevia tunnelmia sydäntä särkevän lyyrisistä kaunosävelistä kirkonkellosoittoon, Chicagon valssiin, polskaan ja polskettiin tai humppaan. Kielisoittimistot helisevät sekä perinteisen akustisesti että osin modernin efektoidusti. Olennainen osa Salamakannelta ovat yhtyeen jäsenten persoonalliset sävellykset. Tuomi on virran reunalla on rakastetuimpia suomalaisia kansanlauluja. Laulaja suree virran reunalla kasvavan tuomipuun alla kaukomaille lähtenyttä rakastaan. Vain tuomi on enää laulajan ystävänä. Salamakanteleella on kunnia saada laulun tunteikkaaksi tulkiksi suomalaisen rockin suurmies Ismo Alanko. Levyltä: Salamakannel: IV (MBA059) 10. Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala: Rahapolska Kannonkoskelta säv. trad., sov. Emilia Lajunen & Suvi Oskala Rahapolskalla on häissä kerätty varoja hääparin elämän alkua varten. Liekö rahaa ansainnut myös mahtipelimanni Elias Leppänen tätä polskaa soittaessaan? Kolmannen levynsä Toisjalkainen julkaisua juhlistava Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala on kahden vahvasti persoonallisen viulistin duo. Yhtyeen soittajat ovat tahoillaan ansioituneita ja monesta yhteydestä tunnettuja kansanmuusikoita, joiden soitannassa perinnetuntemus kohtaa virtuoottisen viulun sahauksen. Duo ottaa soitossaan kaiken irti viisikielisistä viuluistaan, joiden sointivärien maailmaan yhtye on ollut yhteisellä tutkimusmatkalla jo vuodesta 2010. Levyltä: Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala: Toisjalkainen (NN182) 11. Venla Ilona Blom: Aavis säv. ja sov. Venla Ilona Blom Palkitusta Tuuletar -yhtyeestä tunnetun laulajan, säveltäjän ja beatboxaajan Venla Ilona Blomin ensimmäinen sooloalbumi maalailee unenomaisia hetkiä. Abumi on kuin fantasiaelokuva, jolla kuullaan kaikuja pohjoismaisista kansanperinteistä sekä elektronisesta ja elokuvamusiikista. Albumin äänimaailman keskiössä on Blomin erikoisalaa oleva monipuolinen ihmisääni, joka muuntautuu taidokkaista vokaaliharmonioista efektoituun lauluun, spoken wordiin sekä Blomin beatboxausta samplaamalla luotuihin biitteihin. Levyltä: Venla Ilona Blom: Nevrak (NN180) 12. Tuulentei: Nillan ja seitan tarina säv: Jyri Sariola, Sari Kauranen, Timo Väänänen, Martti Pokela, san: Jyri Sariola, sov: Tuulentei Kanteletaiteilija Martti Pokelan syntymästä tuli tammikuussa 2024 kuluneeksi 100 vuotta. Isoisänsä merkittävää musiikillista perintöä juhlistaakseen kolme lastenlasta on yhdistänyt voimansa uuden Tuulentei -trion Pokela -levyllä. Albumi sisältää Soila, Jyri ja Petteri Sariolan sovituksia Pokelan musiikista, sekä kolmikon uusia omia sävellyksiä. Nillan ja seitan tarina kertoo kuvitteellisen kertomuksen, jonka inspiraationa on ollut Martti Pokelan Snow Kantele -albumin kappale Nilla ja seita, joka syntyi Sari Kaurasen, Timo Väänäsen sekä Martti Pokelan yhteistyöstä 1990-luvulla. Levyltä: Tuulentei: Pokela 47 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024
• Alustava ohjelma: Torstai 13.3.2025 Klo 19–22 Samuelin Poloneesin aloitustapahtuma: Nordic Dance, Järjestötalo, Tornio. Perjantai 14.3.2025 klo 17–19 Pelimanniparaati I, Pelimanniryhmiä Suomesta ja Ruotsista. Folkets Hus, Haparanda. klo 19–21 Pohjoisen pelimannit, mm. Kaisa Ristiluoma, Gränslösa Spelmän ym. sekä Arto Järvelä & WAO, Folkets Hus, Haparanda. klo 21–24 Tanssit/klubi salissa ja kahvilassa, Folkets Hus, Haparanda Lauantai 15.3.2025 Pelimannit esiintyvät kauppakeskuksessa, hoivakodeissa, museoissa, kirjastoissa ym. klo 11 Suomen Kansanmusiikkiliiton vuosikokous ja pelimannimerkkisuoritukset, Musiikkitalo, Tornio klo 11 Soiva Siili – lastenkonsertti ja työpaja, Musiikkitalo, Tornio klo 13–17 Pelimanniparaati II, pelimanniyhtyeitä Suomesta ja Ruotsista, Musiikkitalo, Tornio klo 19–21 Duo Maria Kalaniemi ja Jouko Kyhälä, Guro Kvifte Nesheim & Floating Sofa Quartet, Musiikkitalo, Tornio klo 20-24 Klubit Folkets Hus, Haparanda ja klo 21Park Arena-ravintola, Tornio Sunnuntai 16.3.2024 klo 11 Kansanlaulukirkko, pelimannit soittavat Jumalanpalveluksen musiikit, Haaparannan kirkko klo 13 Samuelin Poloneesin Pääjuhla: Kansanmusiikin huiput lavalla, –15.30 ohjelmassa mm. pelimannien suuri yhteissoitto, Joensali, Tornio Aulasoittoja ennen ja jälkeen konserttien koko tapahtuman ajan! Pelimanni-ilmoittautumista on jatkettu 15.12.2024 saakka ! Huom! Ajat paikallista aikaa. Ruotsin 19 on Suomen 20. Lisätietoja: www.kansanmusiikkiliitto.fi/samuelinpoloneesi tai tuottaja Maarit Aarvala, puh. +358 44 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Samuelin Poloneesi 13.-16.3.2025 HaparandaTornio kansanmusiikkia kahdella paikkakunnalla, kahdella kielellä folkmusik på två orter på två språk w w w.k ansanmusiikk ilii tt o. ? Guro Kvifte Nesheim & Floating Sofa Quartet Gränslösa Spelmän