• 1·2011 VÄÄNÄNEN · KANSANSOITINSYMPOSIUM · HEAVY 1 KANTELE 1·2011
• 14 Pohjoismainen kansansoitinsymposium Kaustisella Kanteleita, harppuja, avainviuluja, laululuuttu ja puhaltimia KUVA: TIMO VÄÄNÄNEN NUORI KULTTUURI / MOVES 20.-22.5.2011 Oulu www.nuorikulttuuri.fi KANTELE 1·2011 2
• SISÄLLYS RÄISKYVÄN ILOINEN KANTELETAITEILIJA SÄVELTÄÄ RUNOJA 5 Ei kovin näkymätön Väänänen JENNY VARTIAINEN..........................................17 VUODEN KANTELELEVY: VÄINÄMÖISEN PERILLISET .............................20 KANTELE JA MINÄ: JAAKKO HEINIMÄKI .............................................22 UUSIA JULKAISUJA...........................................................................31 NUOTTILIITE 20 ...............................................................................23 RASKASTA MURINAA SÄHKÖKANTELEEN .........................................32 LASTEN KANTELE: SÄÄKONEEN ARVOITUS ....................................... 34 KANTELEEN SUKULAISSOITTIMET CHATKHAN .............................................................36 PÄÄTÖN KEKSINTÖ ..........................................38 8 Vanhat lehdet, osa 1 Historian havinaa... LEVYPOKE ...................................................................................... 40 KEVÄÄN JA KESÄN KURSSEJA JA LEIREJÄ ..........................................42 UUSIA TOIMIJOITA ...........................................................................46 KANSAINVÄLINEN KANTELEKILPAILU ................................................48 LIITTO ............................................................................................49 PÄÄTOIMITTAJA: Sauli Heikkilä 045 671 1868 JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki puh. 050 564 5957 mail@kantele.net kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Johanna Aho, Marko Aho, Sauli Heikkilä, Susanna Heinonen, Outi Sané, TOIMITUS JA TAITTO Pieni Huone Oy, 045 671 1868 Metsäpurontie 20, 00630 Helsinki lehti@kantele.net PAINOPAIKKA KS Paino Oy, Kajaani ILMESTYMISTIEDOT 33. vuosikerta 1 / 2011 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) 10 Anna Wegelius Vuoden nuori pelimanni · AINEISTO- JA JULKAISUPÄIVÄT 1. nro: 1.2. / 28.2. 2. nro: 9.5. / 4.6. 3. nro: 1.8. / 31.8. 4. nro: 1.11. / 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: Sauli Heikkilä, maisema Aava saksalta ja Lovikkakonserttikantele KULTTUURI-, MIELIPIDE- JA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN KANTELE 3 1·2011
• PÄÄTOIMITTAJA PUHEENJOHTAJA SAULI HEIKKILÄ VILMA TIMONEN Suuret saappaat Kantelelehden päätoimittajan taipaleen aloit taminen yhdellä kuluneimmista kliseistä ei ehkä ole kaikkein fiksuin ratkaisu. Mutta jos Helsingin Sanomat rohkenee käyttää sitä Hannu Sahan haas tattelussa hänen jatkaessaan Heikki Laitisen profes suuria, on minun oloni tällä paikalla vähintään yhtä nöyrä. Timo Väänäsen mittava työ Kantelelehden ja siihen liittyvän nettiportaalin uudistajana on siirtänyt kanteleen julkisen näkyvyyden uuteen aikaan. Vaikka rehellisyyden nimessä en ole ollut Kantelelehden tilaaja, olen joka kerta lehden kä teen saatuani kohottanut kulmiani, että onpas kan sallissoittimesta komea lehti. Tästä on innostava jatkaa. Kiitos, Timo ja lehden ulkoasun suunnittelija Ilari Ikävalko. Ainakaan alkuvaiheessa ei ole tarkoitukseni teh dä mitään mullistavia muutoksia. Taittajan vaihtu minen varmasti näkyy automaattisesti ulkoasussa, vaikka lehden typografia pääasiassa pidetäänkin samana. Uusi toimitusneuvosto valittiin tammi helmikuun vaihteessa ja kun se on päässyt työssä vauhtiin, voidaan yhteistyössä tuumia, millaiseen uudistumiseen on aihetta. En tule kantelepiireistä ­ kylläkin kantelepitäjäs tä Haapavedeltä. Toivon, että teinivuosien aikoihin alkanut innostus ja kaiken maailman kansanmusii kin harrastus voi tuoda kanteleeseen myös uusia näkökulmia. Päätehtävänäni näen kuitenkin välittää tietoa kanteleesta niin historiallisena soittimena, kuin nykypäivän tuntojen tulkkina. Rockista klassi seen ja pelimannimeininkiin. Sille tutkimusmatkalle on mahtava lähteä. Suurella innolla klompsottelen suurissa saap paissa kohti tuttua ja tuntematonta kannelta. Siihen tarvitaan myös teitä ­ kirjoittamaan ja antamaan juttu vinkkejä. Tämä lehti tehdään yhdessä. . Puheenjohtajan tervehdys Taisin olla noin neljän vanha kun mummini mat kassa ensi kerran osallistuin kantelekurssille. Ukkini oli rakentanut useampia kanteleita jo tuolloin ja soittimia oli aina käden ulottuvilla houkuttelemas sa pientä soittajaa tutustumaan lähemmin. Sieltä asti kanteleet ovat kulkeneet matkas sani houkutellen aina uusiin ja uusiin löytöretkiin ja seikkailuihin. Ja kyllä monenmoiseen on kan teleen kyydissä päässytkin matkaamaan! Monet maailman kolkat ovat tulleet koettua ja paljon elinikäisiä ystävyyksiä niin nuoriin kuin vanhem piinkin soittajiin matkan varrella on syttynyt. Kurssit, leirit, konserttimatkat ja erilaisissa produk tioissa mukanaolo on tarjonnut iloa, onnistumisen elämyksiä sekä yhteisöllisyyden tuntua. Uutena puheenjohtajana haluan olla mukana tarjoamassa näitä kokemuksia mahdollisimman laajalti liiton jäsenille, nykyisille ja tuleville. Kesän leirit, ensimmäinen kansainvälinen kante lekilpailu Helsingissä 27.29.5. sekä lukuisat konsertit ja tapahtumat ympäri maata tarjoavat mahdollisuu den kaikille päästä osaksi siitä riemusta, minkä yhdes sä musiikin tekeminen ja kokeminen voi synnyttää. Tapahtumat, niin pienet kuin suuremmatkin syntyvät rakkaudella ja koko kanteleväen yhteis työllä. Juuri sinun panoksesi on tärkeä. Tulet sit ten mukaan talkoovoimiin, konserttiyleisöksi, lei riläiseksi tai osallistut sitten vaikkapa Kanteleliiton facebooksivujen eläväksi tekemiseen avaamalla keskusteluja tai jakamalla iloiset kantelehet kesi muiden kanssa kuvin tai soivin taltioin. Kanteleliitto ja sen toiminta on juuri niin elävää kuin me siitä teemme! Yhdessä tehty työ palkitsee tekijänsä monin tavoin. Ystävänpäivän tunnelmissa riemukasta yh teistä taivalta kanteleen kanssa vuoteen 2011 koko kanteleväelle toivottaen. . KANTELE 1·2011 4 KUVA: AJ SAVOLAISEN
• Ei kovin näkymätön Väänänen 5 Kantelelehti täyttää tänä vuonna 33 vuotta. Lehden tekemisen aloitti Ismo Sopanen, jonka jättämään vahvaan perintöön tarttui kuusi vuotta sitten Timo Väänänen. Nykytekniikkaa ja omaa laajaa osaamistaan hyödyntäen hän luotsasi lehden uusille urille. Järjestölehdestä vakiintui näyttävä aikauslehti. Timo Väänäsen luovuttaessa lehden seuraajan käsiin, on aika kysyä häneltä, miten kaikki oikein kävi ja mitä tästä eteenpäin. TEKSTI: SAULI HEIKKILÄ KUVAT: ILARI IKÄVALKO KANTELE 1·2011
• K aikki alkoi varmaankin siitä, että Timo toimi Kanteleliitossa ja oli kiinnostunut kanteleesta, mutta miten hän päätyi lehdentekoon? ­ Ismo Sopanen antoi todella ison panoksen Kanteleliitolle. Hän oli pitkään puheenjohtaja, toiminnanjohtaja ja teki lehden. Hänen siirtyessään syrjään, oli selvää, että vastaavaa tekijää ei löydy ja päätettiin eriyttää lehti ja liitto omiksi alueikseen. Olin kiinnostunut jo aikaisemmin lehden tekemisestä ja kun oli myös kiinnostusta valokuvaukseen ja visuaaliseen puoleen, niin pyrin ja pääsin tekemään lehteä, muistelee Timo. Liitossa mietittiin silloin myös sitä, tarvitaanko lehteä enää, kun kaikki on nykyään netissä. Lehteen kuitenkin päädyttiin ja Timolla oli kirkas ajatus sen tehtävästä. Hän halusi tehdä kulttuurilehden, joka toimisi liiton käyntikorttina. Siinä ei olisi pelkästään tietoa vaan se olisi myös visuaalisesti houkutteleva. ­ Halusin, että alan oma tietoisuus itsestään lisääntyisi, Timo kertoo. Lehden ohella on myös Kantele.net, Kanteleliiton portaali internetissä, vakiinnuttanut paikkansa ja tällä hetkellä suurin osa lehden jutuista viedään myös sinne. Myöskin tekniikan kehityksellä on merkittävä osuus. Se on mahdollistanut laajan värikuvien käytön ja tiedon jakamisen netin kautta. Lehden visuaalisuuteen on ollut vaikuttamassa merkittävässä määrin Timon puoliso Ilari Ikävalko. ­ Lehden linja ei juuri ole muuttunut sinä aikana kun olen sitä tehnyt. Toki visuaalisuus, sisältö ja rakenne on hioutunut, mutta edelleen perusidea on säilynyt. Moninaisuus on minulle ollut kaikista tärkeintä. Tuttu ja tuntematon kantele Vaikka kantele on niin tuttu soitin, tutkimista ja kirjoittamista riittää loputtomasti. Vaikka mitään sensaatiota ei Timo ole vuosien varrella löytänytkään, on jatkuvan hämmästyksen kohteena ollut se, miten paljon löytyy tutkimatonta tietoa ­ vaikkapa arkistoista. ­ Pitäisi olla enemmän ihmisiä, jotka ryhtyisivät käymään aineistoja läpi ja analysoimaan niitä, painottaa Timo. Kun Timoa pyytää nostamaan jonkin kiinnostavista aiheista esille, tulee mieleen en- KANTELE 1·2011 6
• Timo Väänäsen kotisivulle tästä simmäisenä Kantele eläväksi -hanke. Projektin Soitto täyttää vapautuvan ajan päämääränä oli opastaa museohenkilökuntaa ymmärtämään kanteletta. Sen aikana tehtiin ­ Niin palkitsevaa, kuin lehden tekeminen onopas kanteleiden luokittelusta, kuvauksesta kin ollut, täytyy sanoa, että on ihana katsoa ja kuvailusta. Hankkeen tarpeellisuutta kuvaa kalenterin tyhjentymistä, huokaisee Timo. Ne se, että eräästä museosta löytyi kanteleen luetajat, jotka ennen tein lehteä, voin nyt soittaa ja telokortti, jossa kanteletta kuvailtiin sanoin: tehdä taiteellista työtä. Kantele, puuta, sorvattu. Soittotyötä riittääkin. Tällä hetkellä Timo ­ Aikamoinen puuseppä, joka sorvaamalla toimii kolmessa yhtyeessä. Kaikkia tuntuu yhsaa kanteleen aikaan, nauraa Timo. distävän improvisaatio. Suunta-yhtyeessä Timo Kantele-lehteä tehdessä Timolle on kirkastuimprovisoi lyömäsoittaja Kristiina Ilmosen ja nut yhä selkeämmin se, mikä ristiriita uskomusten ja todellisuuden välillä vallitsee. ­ Edelleen yleisesti ajatellaan, että kantele on ­ Edelleen yleisesti ajatellaan, että kantele on harviharvinainen, marginaalinen ja vain suomalainen nainen, marginaalinen ja vain soitin. Mikään näistä ei pidä paikkaansa. suomalainen soitin, Timo ihmettelee. Mikään näistä ei pidä paikkaansa. Timo muistuttaa, että kantele on yksi Suomen laulaja Anna-Kaisa Liedeksen kanssa, Taithyleisimmistä soittimista ja että se on sitä myös yhtyeessä walesiläisten gambansoittaja Gillian historiallisesti. Ei pelkästään sen vuoksi, että Stevensin ja kitaransoittaja Dylan Fowlerin niitä on paljon kouluissa. Vaikka kanteleperinne kanssa ja Duo Mitrejssä tanssija Päivi Järvisen on saattanut katketa monin paikoin, niin on kanssa. Mitrej on poikkitaiteellinen projekti ja myös paljon alueita, jossa perinne on jatkunut siinä soiton ja tanssin lisäksi on mukana myös katkeamatta läpi vuosisatojen. Käsitys soittimen kuvataiteellinen ulottuvuus ja esitykset ovat suomalaisuudesta on myös muuttunut. usein gallerioissa ja museoissa. Taiteet keskus­ Tällä hetkellä tunnemme kuusitoista kantelevat keskenään. Lisäksi on vielä monenlaista saa, jotka soittavat kannelta, Timo kertoo. Ei muuta hanketta vireillä, yhteistyötä turkkilaisten kanteleen sukulaissoittimia vaan samaa soitinta. kanssa ja orkesterisolistiutta Walesissä. Aika ei Baltiasta, Valko-Venäjältä, Ukrainasta ja Venätule pitkäksi. jältä löytyvien soittimien samankaltaisuus on suorastaan hämmentävää. Lehti jää hyvillä mielin Tämän tutkimuskohteen kanssa Timo tulee myös tekemään paljon töitä tulevina vuosina. ­ Olen onnellinen siitä, että lehti löysi oman Työryhmällä, johon kuuluvat myös Matti Kontio, paikkansa, iloitsee Timo. Saavutimme visuaaLeena Häkkinen ja Kari Dahlbom, on tarkoitus lisesti ja sisällöllisesti sen, mitä halusimme ja vierailla kaikkien kuudentoista kansan parissa se on vakiinnuttanut paikkansa. tutkimassa kanteleperinnettä, äänittää, kirjoitTimon takataskuun on jäänyt paljon aiheita, taa ja tuottaa levyjä, kirjoja ja radio-ohjelmia. joita olisi voinut käsitellä, mutta hän toteaa että Tämä Kanteleen kielin -projekti tulee olemaan mitään ei jäänyt hampaankoloon. Lehdestä oli vuosien mittainen. helppo päästää irti, kun hyviä hakijoita lehden­ Toki on hyviäkin puolia sillä, että suomatekijäksi oli niin paljon. laisuutta arvostetaan ja kunnioitetaan, mutta Kantele-lehden nykyinen toimitus kiittää ammattilaisen näkökulmasta muiden kansojen tehdystä työstä, tästä on hyvä jatkaa. Ja juttuja perinnettä on myös välttämätöntä tuntea, Timo ja kuvia otetaan vastaan mielellään edelleenkin. muistuttaa. Väänänen pysyy hyvinkin näkyvissä edelleen. KANTELE 7 1·2011
• Kanteleen sivuilta, osa 1 SAULI HEIKKILÄ Historian havinaa Kanteleen lehdillä Kantelelehden siirtyessä uuden teki jän käsiin, on sopiva hetki kurkistaa, millainen lehti on ollut aikaisemmin. Mistä asioista on kirjoitettu ja mitä lehdelle on tapahtunut. Lehti vakiintui neljä kertaa vuodessa ilmestyväksi ja nykyisen kokoiseksi melko nopeasti alun jälkeen. Suurin muutos on ta pahtunut ulkoasussa, kun värikuvien käyttö tuli mahdolliseksi. Kiinnostavia juttuja on kirjoitettu joka vuosi. oli ensimmäisessä lehdessä neljä sivua osoitteineen. Nykyään ei henkilötietolaki siihen antaisi mahdollisuutta, saati että jäsenet antaisivat osoitteitaan julkaistakaan. Koko lehden olemassaoloa väritti soittimen aseman vakiinnuttaminen. Eihän tuolloin ollut vielä päteviä kanteleensoitonopettajiakaan. Ensimmäisiä tutkintovaatimuksia tehtiin vasta liiton perustamisen aikoihin 70-luvun loppupuolella ja 1982 julkaistiin Kanteleensoiton peruskurssien ja I kurssin tutkintovaatimukset. Tämä veikin neljänneksen lehden 26 sivusta. Ylipäätään ensimmäisistä lehdistä vei suuren osan tulokset, luettelot, toimintasuunnitelmat ja muut yhdistystoimintaan kuuluvat viralliset asiat aina tulo- ja menoarviota myöten. Juttuja tapahtumista oli hyvin vähän ja tieteellisiä artikkeleita ei ollut vielä lainkaan. Lehti ikäänkuin harjoitteli ja etsi uomaansa. Toki mukana oli joitakin artikkeleitakin ja ne kertoivat miltei poikkeuksetta kanteleen uudesta tulemisesta. Viisi ensimmäistä numeroa tekivät päätoimittaja Ismo Sopanen ja toimitussihteeri Anneli Toiminen kahdestaan. Vuonna 1982 perustettiin lehden toimituskunta ja siihen valittiin edellisten lisäksi Hannu Saha ja Oiva Luhtasela. E nsimmäinen Kantele-lehti ilmestyi vuonna 1979 ja vuoteen 1982 niitä ilmestyi yksi numero vuodessa. Lehti oli A5-kokoinen ja sisälsi lähinnä jäsentiedottamista eli kantelekilpailujen ilmoituksia ja niistä raportointia. Jäsenluetteloita Alkuvuosien helmiä Vuoden 1979 lehdestä löytyi erittäin mielenkiintoinen Kari Dahlbomin artikkeli kanteleen uudemmasta soittoperinteestä Suomen rajojen ulkopuolella. Aina ajankohtaiseen aiheeseen tullaan varmasti palaamaan edelleenkin. Kanteleen viritys on myös ollut jatkuvasti kiinnostava aihe alkuvuosista lähtien kuten myös viritysmittarit, joita esiteltiin säännöllisesti. KANTELE 1·2011 8
• Kantelistien käsissä on varmasti kulunut myös Sulo Huotarin artikkeli vuodelta "Kanteleen huolto-ohjeita ja muutakin rakenteellista tietoa". Samana vuonna Kantele-lehti alkoi ilmestyä neljä kertaa vuodessa. Jo alkuvuosina oli mukana tietoa kieltenvaihdoista ja soitto-oppaista. Ja tarpeen se olikin, systemaattinen koulutus kun puuttui kokonaan. Ja olipa jäsenistölle myös nuotteja. Lehti siis toimitti kanteletietoutta jäsenistölleen soittoa helpottamaan. Alkuvuosien jälkeen alkoi Kantelelehti yhä enemmän muistuttaa oikeata lehteä. Neljän numeron ilmestymistiheyden vakiinnuttua sivuja oli 20­30 ja painatus tietenkin mustavalkoinen. Kuvia oli niukasti ja jutut hyvin runsassanaisia. Sisällöllisesti lehti muistuttaa hyvinkin tämän päivän kantele-lehteä. Juttuja oli historiasta, soittajista, soittotekniikasta, virityksistä ja matkoista. 1986 alkoi lehdessä näkyä hieman väriäkin ­ ei tosin vielä sisäsivuilla mutta kannet alkoivat olla säännöllisesti värillisiä. Kuvat lisääntyivät ja samoin niiden taso. Artikkelin kirjoittaminen oli melko työlästä, kun teki mieli lukea läpikotaisin useampia juttuja. Ohessa vielä muutama poiminta lehtien palstoilta. Seuraavaan lehteen poimitaan joitakin tärppejä vuosilta 1989­1999. 1982 Pääartikkelina oli kanteleen luovutus eduskunnalle. Sitä oli vastaanottamassa arvovaltainen joukko kansanedustajia Johannes Virolaisen johdolla. (Luovuttamassa Annikki Smolander-Hauvonen, Hannu Syrjälahti, Martti Pokela ja Ismo Sopanen). Neljännessä numerossa Hannu Sahan artikkeli: Nyt se on tullut, sähkökannel. 1983 1984 1984 1985 1985 1985 Paul Salmisesta julkaistiin ensimmäisessä vuoden 1984 lehdessä laaja juttupari, jossa toisen jutun kirjoittaja Sulo Huotari kertoo käy neensä Paul Salmisen luona 1948. Jutun lopussa kerrotaan hänestä kertovasta lyhytfilmistä, jota esitettiin elokuvien alussa vuosina 194951. "Useiden kanteleensoittajien ohjelmistoon kuuluu tanssisävelmiä, mutta hyvin harvoin niitä käytetään sävelmien oikeassa kontekstissä, tanssin yhteydessä. Soittimen pieni ääni asettaa suuren esteen tämän funktion toteuttamiselle. Tässä sähköiset laitteet ovat tuomassa apunsa ja kantelekin voi palata tanssisoittimeksi" Antti Koiranen 2/1984 Kalevalan juhlavuosi leimasi luonnollisesti vuoden artikkeleita. Ilkka Kolehmainen piti Kanteleliiton kevätkokouksen yhteydessä luennon kalevalaisesta laulusta ja kanteleesta. Vuoden viimeisessä numerossa oli juttu Haapaveden julistautumisesta kantelepitäjäksi. Ylivieskan musiikkiopisto on aloittanut kansanmusiikin opetuksen ensimmäisenä Suomessa. Ensimmäisenä opettajana oli Sibelius Akatemian opiskelija Sinikka Järvinen (nyk. Kontio) Artikkeli fysiologiasta ja ergonomiasta 1986 LEHTIÄ SELASI JA VANHAT KUVASI OUTI SANÉ KANTELE 9 1·2011
• Vuoden nuori pelimanni Anna Wegelius TEKSTI: SAULI HEIKKILÄ Valinnan kriteerinä oli monipuoliset pelimanniuden tunnusmerkit. Tänä vuonna valinnan teki Koirasen perhe, joka yrittää aina ajatella, kenelle JuhoAntti itse olisi myöntänyt stipendin ja miksi. Tällä kerralla ratkaisevaa oli Juhollekin ominainen kunnioittava ja kannustava suhtautuminen pelimannitovereihin. KANTELE 1·2011 10 SAULI HEIKKILÄ
• L uonnollisesti nuori pelimanni on hyvä soittaja, mutta kuitenkaan ei ole kyse soittokilpailusta. ­ Voidaan sanoa, että pyritään valitsemaan henkilö tai ryhmä, joka on kaunis lanka kansanmusiikin kirjoneuleessa, kertoo Antti Koiranen, Juho-Antin isä. ­ Anna Wegelius sulatti hetkessä sydämemme silmiinpistävän kauniilla käytöksellään niin vanhempia pelimanneja kuin ikätovereitaankin kohtaan. suoritin ensimmäiset tutkinnot musiikkiopistossa ja nyt opiskelen Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa kansanmusiikkipedagogiaa ­ Kanteleen sähköistämisestä en ole niin kiinnostunut. Akustisessa on niin paljon sävyjä, että siinä riittää tutkimista. kolmatta vuotta neljä ja puolivuotisesta koulutuksesta. Opetus siellä on hyvää ja soittotunteja on paljon, kertoo Anna. Muut soittimet eivät ole Annaa vietelleet ­ paitsi ehkä joskus hieman huilu. Syy siihen, miksi nelivuotias Anna halusi soittaa nimenomaan kanteletta, oli luonnollinen: koska isot lapset soittivat sitä. Wegeliuksen perheen soittovastuun jakaa kaksoissisko Leeni, joka soittaa samaa soitinta samassa yhtyeessa ja vieläpä opiskelee samassa paikassa samalla vuosikurssilla. Mystinen sähköposti Anna sai syksyllä mystisen sähköpostin, jossa Antti Koiranen tiedusteli aikatauluja Folklandian aikoihin. ­ Epäilin juontokeikkaa, joka myös olisi ollut ihan mukava, mutta suurena yllätyksenä tulikin tällainen titteli, Anna nauraa. ­ Antti ja vaimonsa Siru olivat melkein kaikilla keikoillamme Kaustisella. Spiikkaan usein Kardemimmien keikat ja luulen, että titteli ei tainnut tulla pelkästään musiikaalisista ansioista. Olin hyvin liikuttunut siitä, että minut palkittiin. Poppia ja Perhonjokea ­ Riippuu tilanteesta, millainen kantelisti olen. Käyttäisin ehkä mieluiten muusikko-titteliä. Tosin silloin kun soitan mestaripelimanni Erkki Lassilan kanssa Erkki ja tytöt -yhtyeessä olen pelimanni, tuumii Anna. Erkki ja tytöt soittaa Perhojokilaakson tyylillä perinteistä musiikkia. Vaikka Anna asuu Kokkolassa, keikkailee Keski-Pohjanmaalla ja soittaa kanteletta Perhonjokilaakson tyylillä, on hän kotoisin Espoosta. Perhonjokilaakson soittotyylin Anna oppi alunperin pitkäaikaiselta kanteleensoiton opettajaltaan Sanna Huntukselta sekä Toivo Alaspään mestarikursseilla. Musiikinopiskelu alkoi varhain. ­ Aloitin musiikkileikkikoulu Juvenaliassa nelivuotiaana, Kanteleitten koko kirjo Annan musiikillinen repertuaari, kuten soitinarsenaalikin, on laaja. Perhonjokilaakson perinnemusiikin lisäksi hän soittaa Kardemimmeissä ja jopa poppikokoonpanossa siskonsa Leenin ja Jesse Kaikurannan kanssa. Soittimina ovat kotikantele, konserttikantele, kymppikielinen, viisikielinen ja 15-kielinen. ­ Tikkukanteleenkin omistan ja osaan soittaa tikkutyylillä, mutta sitä tulee käytettyä vähemmän. Kanteleen sähköistämisestä en ole niin kiinnostunut. Akustisessa on niin paljon sävyjä, että siinä riittää tutkimista. Kantele on Annan mielestä maailman monipuolisin soitin. ­ Vaikka se on meidän kansallissoittimemme, niin tuntuu, että ihmiset KANTELE 11 1·2011
• Kardemimmit MySpacessa Juho-Antti Koirasen muistorahasto on perustettu 24-vuotiaana vuonna 2004 kuolleen lahjakkaan kansanmuusikon muistolle. Palkinto jaettiin nyt viidettä kertaa ja sen saajan valitsevat vuorovuosina Suomen kansanmusiikkiliitto ja Koirasen perhe. eivät tiedä siitä mitään. Itse en ole kiinnostunut hevistä, mutta kantele sopii siihenkin. Anna on soittanut kaikenlaista musiikkia, eikä halua luopua mistään. Onneksi ei tarvitse. Kaikki osa-alueet ovat yhtä tärkeitä popista perhonjokeen. Pääyhtye on tällä hetkellä Kardemimmit, jonka musiikki on pitkälti itsesävellettyä kansanmusiikkia ja jopa hieman popahtavaa. Uusi levy tulee kuitenkin olemaan perinnesävelmiä omina sovituksina. Keikkoja on ollut kiitettävästi kotimaassa, ja Amerikassakin on käyty. Ohjelmatoimistoa Kardemimmit eivät ole toistaiseksi tarvinneet, vaan keikkamyynti ja kaikki muutkin bändiasiat on hoidettu omin voimin. ­ Miksi ei, ihmettelee Anna. Sillä tavalla kaikki pysyy omissa käsissä. Kardemimmit on Anna Wegeliuksen pääyhtye. Keikalla Samuelin Poloneesissa 2009 Anna (vas.), Jutta Rahmel, Maija Pokela ja Leeni Wegelius. Haitarinsoittaja kanteleensoiton opettajana Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, on Annan kanteleensoiton opettajana tällä hetkellä vähärivisten haitareiden mestari Antti Paalanen. Kun Kokkolasta ei kanteleopettajaa sattunut syksyllä löytymään, hän pyysi opettajaksi Anttia, vaikka tämä ei soita kanteletta lainkaan. Kantelistikin olisi varmasti jostakin opettajaksi löytynyt, mutta Annaa kiinnosti Antin ennakkoluuloton suhtautuminen soittimeensa ja piti hänen kokeiluistaan haitarilla. Hän halusi tutkia kanteletta samalla tavalla. ­ Työskentelemme äänimaailmallisesti ja etsimme uusia sointeja. On vaikea selittää, mitä kaikkea teen... kaikkea, mitä vaan kuvitella voi. En tiedä johtaako se varsinaisesti mihinkään esitykseen, mutta Antti on mainio opettaja ja olen oppinut huikeasti kanteleen soinnista ja sen mahdollisuuksista. Toinen tärkeä opettaja on Erkki Lassila. ­ Kanteleen soittajat Kokkolassa saavat puolet soittotunneista häneltä, mikä on todella hyvä, Anna kiittää. Mestari-kisälli -menetelmällä siirtyvät soittotavat ja kappaleet suoraan seuraaville sukupolville. ­ Menemme Erkille viideltä ja soitetaan kolme tuntia ja juodaan kahvit välillä. Kukin kappale soitetaan kolme kertaa läpi ja siinä se pitää omaksua, kuvailee Anna opetusmenetelmää. Eri sukupolvien välille onkin syntynyt lämmin yhteys, ja parin opetusvuoden jälkeen Erkki pyysikin keikalle Kälviälle. Siitä lähtien on kuljettu soittamassa pitkin kyliä Keski-Pohjanmaalla ja joskus kauempanakin. Kansanmusiikki-instituutti on luvannut tuottaa Erkki ja tytöt -yhtyeen levyn ja se tullaan varmaan tekemäänkin muutaman kuukauden sisällä. Kansanmusiikin tila ja tulevaisuus Annasta on sääli, että kansanmusiikki saa niin vähän radiosoittoa. Pari tuntia viikossa kaiken maailman kansanmusiikille on todella vähän. Positiivisena hän näkee kuitenkin, että räppärit KANTELE 1·2011 12 JORMA AIROLA
• ovat alkaneet käyttää kansanmusiikkia, ja se lisää myös nuorison tietoisuutta siitä laajemmin. ­ Jonain päivänä voisi olla mahdollista, että on ihan siistii kuunnella kansanmusiikkia, Anna toivoo. Kansanmusiikki pitäisi Annan mielestä brändätä ­ vaikka inhoaakin tuota sanaa. Mielikuva kansanmusiikin tylsyydestä ja huonosta soitosta on tiukassa. ­ Se on sellainen kierre. On oltava aktiivinen, jotta kansanmusiikkia kuulee ja siitä voi oppia pitämään, Anna tuumii. Kansanmusiikki on kuitenkin Annan näkemyksen mukaan aina elänyt ajassa ja ottanut vaikutteita milloin popista, milloin hovimusiikista. Koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Mikä on mahdollista Värttinälle, on tietenkin mahdollista myös muille. Ja lähes samaan hengenvetoon Anna kertoo olevansa itse puritaani musiikin kuuntelun suhteen. Hän ei kuunnellut mitään musiikkia ennen kuin sai kansanmusiikkiherätyksen 13-14-vuotiaana. Ensimmäiset ihailun kohteet olivat Värttinä ja Väsen. Nyt hän on yrittänyt laajentaa kuuntelua ja kysellyt kavereilta, mitä poppia jaksaisi kuunnella tylsistymättä. Silti suomalainen ja pohjoismainen kansanmusiikki on lähinnä sydäntä. Ja laulumusiikki, esimerkkinä vaikka bulgarialaiset ja georgialaiset kuorot, joista jälkimmäistä Anna kuuli taannoisella Georgian matkallaan. Viimeisin rakastumisen kohde on vienankarjalainen joiku. EERO GRUNDSTRÖM ­ Olen kokeillut soittimen alivirittämistä, sillä saa uskomattomia ääniä aikaan ja kiinnostavaa on erityisesti se mitä tapahtuu, kun lopetan soittamisen, Anna kertoo. ­ Pitää jaksaa kuunnella. Unelmat Anna on parikymppiseksi ehtinyt jo paljon, mutta millaisia haaveita vuoden nuorella pelimannilla on? ­ Toivon, että yhtyeiden kanssa voisi hankkia elantonsa. Suomessa piirit on niin pienet, että ulkomaille on mentävä. Se on hassua, että Japanissa ja Amerikassa ollaan kiinnostuneempia suomalaisesta kansanmusiikista kuin täällä, Anna tuumii. Opettaminen on hänestä myös mieluisaa ja Anna näkee siinä mahdollisuuden siirtää oppimaansa eteenpäin. Kanteleensoiton opettajia kun ei Suomessa ole liikaa. ­ Kun vain päästäisiin tästä, että kantele on tyttöjen soitin, hän harmittelee. Se on erikoista, koska ennen vanhaan kantele oli miesten soitin. Kanteleella on hänen mielestään kuitenkin hyvä tulevaisuus. Kanteleensoittajia on tänä päivänä moninkertainen määrä verrattuna parin vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että vuoden nuorella pelimannilla on asiat kohdallaan. Yksi toive kuitenkin vielä löytyy. ­ Toivoisin, että kanteleensoittajat soittaisivat muidenkin kanssa, Anna miettii. ­ Ehkä me lokeroimme itseämme liikaa. KANTELE 13 1·2011
• Rauno Nieminen valaisee Kansanmusiikki-instituutin johtaja Marko Ahon kanteleensoittoa Kaustisen Pelimannitalossa. Pohjoismainen kansansoitinsymposium Kaustisella Kanteleita, harppuja, avainviuluja, laululuuttu ja puhaltimia TEKSTI JA KUVAT TIMO VÄÄNÄNEN Kansanmusiikkiinstituutti isännöi 19.­21.1.2011 Pohjoismaisen kansansoitinsym posiumin Kaustisella. Mukana oli tutkijoita, soitinrakentajia, soittajia, taiteilijoita, alan harrastajia ja ammattilaisia mm. Suomesta, Latviasta, Ruotsista, Saksasta ja Yhdysvalloista. Tapahtuman aikana kuultiin esitelmiä kansansoittimista monesta eri näkökulmasta sekä kuultiin erilaisia soittimia. Kantele oli myös tapahtumassa mukana. Symposium on aiemmin järjestetty kaksi kertaa ­ Suomessa ja Ruotsissa. Yhtenä lähtökohtana tapahtumille on ollut nostaa kansansoittimien rakentamista esille ja luoda yhteyksiä soittajien ja soitinrakentajien välille. L atvian musiikkiakatemian kanteleopettajat Mra Vanaga ja Teiksma Jansone saapui vat Kaustisen tapahtumaan Euroopan Unionin opettajavaihtoohjelman turvin. He kävivät Suomen matkallaan Kaustisen symposiumin lisäksi tutustumassa mm. Kokkolassa kante leopetukseen ammattikorkeakoulussa. "Tällä hetkellä on vaikea puhua siitä, mikä on Latvian kanteleensoiton tilanne, sillä maa on on niin suurissa talousvaikeuksissa, että kaikki elämän alueet ovat kriisissä", kertoo Mra Vanaga. "Latvia on pienempi maa kuin Suomi ja kymmeniätu hansia ihmisiä on jättänyt kotimaansa ja lähtenyt etsimään elantoa ja työtä muualta. Tämä näkyy ilman muuta myös Latvian musiikkiakatemian kantelekoulutuksessa. Meillä on ollut melko run sas joukko opiskelijoita aiemmin, nyt vain aivan muutama ­ hyvin monet jo opintonsa aloitta neet ovat lähteneet maasta. Uusia opiskelijoita tulee vähän ­ tulevaisuuden näkymät kanteleen koulutuksen saaneilla eivät kai houkuttele alal le. Myös meille opettajille tilanne on erittäin hankala, vain pidetyistä tunneista maksetaan palkkaa ­ kuukausipalkkaa ei ole. Kaikkien pitää etsiä lisätöitä, mutta niitä on hyvin vaikea löytää." Kanteleen koulutusta kuitenkin vielä annetaan Latvian musiikkiakatemiassa ja sitä edeltävissä oppilaitoksissa. Harrastustoiminnan intoa talous tilanne ei laimenna, vaikka ammattiohjaajille on vaikea löytää palkanmaksajaa. Kanteleen soittajat ovat järjestäneet laulujuhlien yhteyteen erityisen kanteletapahtuman, jonne maan eri KANTELE 1·2011 14
• ELISA KEROLA Räiskyvän iloinen kanteletaiteilija säveltää runoja JOHANNA VILJAKAINEN Eräänä marraskuisena perjantaina istuimme Jennyn kanssa kahvilassa. Hän kertoi ajatuksiaan kanteleesta, säveltämisestä ja ennen kaikkea UMAsta, kahden naisen duosta, jonka musiikkia voi määritellä sanalla poplaulelma. Jenny juttelee vilkkaasti, elehtii ja purskahtaa välillä sellaiseen nauruun, joka saa viereisissä pöydissä istuvien päät kääntymään. KANTELE 17 1·2011
• Jenny Vartiainen on 26vuotias muusikko. Hän on opiskellut Sibelius Akatemiassa mm. Ritva Koistisen ja Eva Alkulan johdolla. Jenny on ollut myös opiskelijavaihdossa Walesissa. Millaisista töistä elämäsi koostuu tällä hetkellä? ­ Opetuksesta ja keikkailusta. Lisäksi arkeeni kuuluu treenaaminen, säveltäminen ja sovittaminen. Opetan Turun konservatoriossa ja Naantalin musiikkiopistossa sekä pääkaupunkiseudulla. Tällä hetkellä teen myös musiikkiopistotasoista yhteissoittomateriaalia. Teit Siban loppututkinnon projektina. Kertoisitko jotain siitä? Meillä on mahdollisuus valita ns. A2-tutkinto. Siihen kuuluu ohjelmiston mukainen konsertti, mutta suppeampana kuin perinteisessä tutkintokonsertissa. Tämän lisäksi tehdään projekti jostain itseä kiinnostavasta aiheesta. Projektisuunnitelma hyväksytetään omalla osastolla ja siihen täytyy sisältyä myös omaa aihetta tukevia kursseja. Mun projekti oli siis sovittaminen kanteleelle ja muille soittimille. Projektikonsertissa esiintyi UMA-duo, johon kuuluu Essi Marila, laulu ja Jenny Vartiainen, kantele, sekä viisihenkinen bändi. Sävelsimme projektiin Ilpo Tiihosen runoja. Millaista asennetta ja osaamista taidemusiikkitausta on antanut sinulle? No varmasti se on antanut paljon. Tärkeimpiä asioita ovat soinnin, sävyjen ja tekniikoiden etsiminen ja löytäminen erilaisten teosten kautta. Nykymusiikiin estetiikkaan tutustuminen on ollut minulle tärkeää. Olen tehnyt Sibiksessä juttuja omien mieltymysten mukaan ja ottanut kursseja eri osastoilta. Koen tärkeäksi, että saan vaikutteita mahdollisimman monipuolisesti. En välitä genreistä, mielestäni kaikki musiikki lähtee samasta ytimestä. Miten biisien teko alkaa? Onko ensin teksti vai sävel? Ensin oli duo, sitten löydettiin Ilpon tekstit. Ne kolahti niin paljon, että rupesimme tutkimaan runoja, otettiin joku teksti ja ruvettiin säveltämään, yhdessä ja erikseen. Yleensä aloitettiin improvisoimalla ja joskus mulla oli joku sävelaihio tai äänimaisema, jonka toin harjoituksiin. Teimme myös runoanalyysiä. Sitä kautta ja joskus on myös ensin sävel ja harmoniamaailma, johon sitten etsitään sopiva teksti. Miten biisit syntyvät? Päätätkö että: "nyt istun kanteleen ääreen ja teen biisin", vai alatko töihin milloin tahansa kun on hyvä soittovire? Joskus asiat tulee itsestään ja joskus puserretaan. Meillä on Essin kanssa paljon sessioita. Joskus yksin treenatessa huomaa soittavansa jotain kivan kuuloista ja alkaa kehitellä. Mitä pitää ottaa huomioon, kun alkaa säveltää valmista tekstiä? Löydä runon rytmi! Lue tekstiä uudelleen ja uudelleen. Oma sävellys on oma tulkinta runosta. Sitä ei tule kuitenkaan painottaa liikaa. Runon pitää saada elää kuulijankin korvissa. Tuleeko UMAssa joskus taiteellisia erimielisyyksiä? Miten pääsette niistä eteenpäin? Me ollaan usein, tietämättämme toistemme ajatuksista, viety asioita samaan suuntaan. Joo, toki meillä on eri näkökulmia, onneksi. Se onkin parasta, että siinä on se second opinion. Onko keikoillanne improvisointia vai onko kaikki viimeistä yksityiskohtaa myöten päätetty etukäteen? Jotkut biisit on täysin läpisävellettyjä. Bändin osuus on vapaampaa. Sooloissa, introissa ja interludeissa on vapaamuotoisuutta ja improvisointia. Niin, mutta live on live ja silloin kaikki tapahtuu hetkessä! ( naurua) KANTELE 1·2011 18
• En välitä genreistä, mielestäni kaikki lähtee samasta ytimestä. UMA-duo, Jenny Vartiainen (vas.) ja Essi Marila. Käytätkö säveltämistä myös opetustyössäsi? Teen mielelläni pienille kokoonpanoille sovituksia. Kehotan oppilaita valitsemaan kappaleita. Rohkaisen oppilaita myös säveltämään itse, ja mm. alkeisoppilaiden kanssa teemme biisejä ja sanoituksia. Teemme paljon juttuja leikin kautta, vaikka niin, että ensin on tietty rytmi jota toistetaan ja siihen sitten aletaan tehdä melodiaa. Äänitätkö soittoasi? Nuotinnatko paperille vai käytätkö nuotinnosohjelmaa? Bändi tietää mun nuotit... ne on persoonallisia! Mä oon luvannut niille että seuraavissa harkoissa on Sibeliuksella (nuotinnosohjelma) tehdyt nuotit. Kyl me äänitetään tosi paljon, jopa kännykällä. Mä olen tuonut niille joskus soitettavaksi liekkinuotteja! Ne ymmärtää mitä mä niillä tarkoitan. (naurua) Millaisia tulevaisuudenhaaveita sinulla on? Haluaisin tehdä muusikon työtä mahdollisimman monipuolisesti. Ajattelen, että kantele on se juttu mitä mä teen. Kaikki mikä liittyy siihen, oli se sitten opettamista tai keikkailua, niin sitä mä haluan tehdä. Musiikkia. Tällä hetkellä olen tosi kiinnostunut minimalismista. Sitten on tämä UMA-duo, jonka kanssa työstämme parhaillaan uutta materiaalia. Nyt meillä on uusia suomalaisia tekstejä ja ehkä hieman salaa jotain omia tekstejäkin... Mitä kantele sinulle merkitsee? Kantele on mulle väline, jolla toteutan erilaisia musiikillisia juttuja. Yhteissoitto on myös mulle hyvin tärkeää. Mä voin olla ihan yhtä fiiliksissä nykärikonsertissa tai rock-klubilla. Tylsästi sanottu, mutta olen kaikkiruokainen! Viime ajat olen esimerkiksi kuunnellut Laila Kinnusta. Mahtavaa musiikkia! UMA-duon keikka kantelekilpailujen klubi-illassa perjantaina 27.5. 2011. www.siba.fi/sibaTV > tallenteet2010 > UMA www.myspace.com/umaduo UMA myös Facebookissa. KANTELE 19 1·2011 RIIKKA KAJANDER
• Väinämöisen perilliset Mitä mahtaisi mahtimies miettiä ka levalaisen hauenluisensa olotilasta tänään? Sanoisi varmaankin, että kovin on koreat kanteleet, kirjokannet kirja vaiset. Y li kolme vuosikymmentä olen työssäni seurannut kanteleen vaiheita ja tekemisiä sen parissa. Paljon on tapahtunut ja tapahtuu kaikilla sektoreilla. Siispä voi liioittelematta nostaa lipun salkoon ja todeta, että kanteleella menee hyvin! Kanteleliitolta sain kuitenkin arvioitavakseni vain neljä levyä, joten saldo jää edellistä vuotta pienemmäksi. Tuolloin kisaajia oli kuusi ja Ilkka Ylönen valitsi voittajaksi Hannu Syrjälahden & yhtyeen tallenteen Syyspäivänä. 2010 annista puuttuvat tällä kerralla kokonaan ns. klassinen ja uusi kantelemusiikki, kantelesolistit sekä myös kanteleyhtyeet. Toissa vuonna pidetty Tampereen valtakunnallinen kantelekisa kertoi kuitenkin tekijöiden runsaudesta jotain aivan muuta. Yhtyekisan osanotto kun oli laajempi kuin koskaan aiemmin. Moni yhtye käytti myös palkintonsa ja nauhoitti ohjelmistoaan Ylen musiikkistudiossa. Näin ollen vastaus pieneen saldoon lieneekin taloudellista laatua. Vaikka levynteko on uusien välineiden ja tekniikan kehityksen myötä helpottunut huomattavasti, niin halpaa se ei edelleenkään liene. Aloitin tämän vuoden kantelelevyn valinnan kirjaamalla mielestäni ne keskeiset elementit, joiden avulla arvioin tallenteita. Levyn taiteellinen ja taidollinen taso, dramaturgia, ohjelmisto, persoonallisuus, soundi, levyn painoasu sekä sen informatiivisuus ja vielä erityishuomiot, siinä otsikot pääpiirteittäin. Helpoksi en tehtävää kuvitellut, mutta silti se yllätti. Tallenteiden tyylikirjoissa kun soi laaja skaala, perinteisestä vahvasti käsiteltyyn kantelesoundiin. Voittolevystä ja vähän muustakin Jaoin tallenteet kahteen alaryhmään: akustiset sekä sähköiset. Sijoittelussa tuli tasapeli, kaksi kumpaankin. Ensin mainitun alle sijoittuivat Duo Kämmi/ Niittyhumala sekä Rönsy levyllään Rönsy. Sähkön puolelle menivät Strinpurée Band/ Fedja sekä Tevana 3/Mieron tiellä. Kaikki tallenteet tarjosivat moni-ilmeisen kuunteluhetken. Toisten parissa joutui volumenappulaa säätämään melko rankasti pienemmälle, toisten kohdalla taas päinvastoin. Yhdenkään parissa ei tullut halua käyttää off -nappulaa. Siis kaikille yhtyeille onnittelut uusista tallenteista! Vuoden kantelelevyksi valitsin Rönsyn. Vuodesta 2007 toimineen yhtyeen jäsenet ovat: Helmi Camus, kontrabasso, harmooni, laulu, Maija Kauhanen, konserttikantele, Saarijärven kantele, alttosaksofoni, harmooni, laulu, Kaisa Ristiluoma, 2- ja 5-rivinen harmonikka, laulu. Alla yhteenvetoja kuuntelun synnyttämistä ajatuksista: Leimallista triolle on tarttuva musiikin tekemisen riemu ja intensiteetti. Kun taito on hallinnassa, saattaa vanhalle tradille antaa raik- KANTELE 1·2011 20 KUVA: YLE
• Rönsy Myspacessa Kunniapalkinto Folke ja Suvi Gräsbeckille Folke ja Suvi Gräsbeck saivat viime vuoden lopulla 50 000 euron kunniapalkinnon Ella ja Georg Ehrnroothin säätiöltä. Palkinto on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat tehneet merkittävää työtä säätiön tukemilla alueilla. Pianisti Folke Gräsbeck ja sopraano ja kantelevirtuoosi Suvi Gräsbeck palkittiin heidän ansioistaan säilyttää ja siirtää eteenpäin suomalaista musikkiperintöä. Jean Sibeliuksen musiikin ja kantelekulttuurin edustajina heidän panoksensa on ollut hyvin merkittävä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, säätiöstä kerrotaan. Ella ja Georg Ehrnroothin säätiö täytti viime vuonna 2010 75 vuotta. Juhlavuotta juhlittiin juhlakirjalla sekä ennätyksellisellä määrällä apurahoja. Muita kunniapalkinnon saaneita olivat Merete Mazzarella, Max Engman, Kai Kaila ja Thomas Wilhelmsson. SH kaan, uuden kuosin. Niin Rönsy myös tekee ja kuljettaa nimensä mukaisesti uusia versoja suuntaan jos toiseenkin. Tämä pätee niin instumentaaleihin kuin laulettuihinkin kappaleisiin. Lopputuloksena syntyi dramaturgialtaan vaihteleva kokonaisuus, jossa uudet tradisovitukset ja omat sävellykset sekoittuivat sopivasti, mausteina yhtälailla vankkaa vanhaa kuin pippurista uuttakin. Levyn soundit ovat luonnollisen miellyttäviä ja sointi pyöreä. Keskinäinen balanssi on paikallaan, ja kaikki yksityiskohdat kuluvat, vaikka satsi olisi paksumpaakin. Ja mikä parasta, esityksiä ei ole "pakattu = kompressoitu pilalle". Sitten vielä päätteeksi uskomusiikilliseen, mutta levyä hypistelevälle kuuntelijalle erittäin tärkeään asiaan: paketin ulkomuotoon ja informaatioon. Rönsyn levyn ulkoasu on kuvineen, piirroksineen ja teksteineen sopivasti mielikuvituksellinen sekä myös tietoa antava. Syventävää tuntemusta itse kukin voi etsiä nettiosoitteista, jotka on painettu lehtiseen. Rönsymäiseen olemukseen olisi mielestäni sopineet kovia muovikansia paremmin pehmeä paketti uusiopahvista. Lieneekö viimemainittu paketointi sitten edelleen kovaa vaihtoehtoa kalliimpi ratkaisu. Näillä mietteillä lämpimät onnitteluni rönsyilevän rikkaasti musisoivalle triolle! SIRKKA HALONEN Kansanmusiikkitoimittaja Yle / Kulttuuri Radio1 / Kansanmusiikin ilta sirkka.halonen@yle.fi yle.fi/radio1/musiikki/kansanmusiikin_ilta KANTELE 21 1·2011
• KANTELE JA MINÄ JAAKKO HEINIMÄKI Stadionkannel S e lähti siitä, kun oltiin Anttu Koistisen keikalla paikallisella urheilutalolla. Kantele rokkasi. Stairway to heaven. Pieni poika ja keskikokoinen kantele ja älyttömän pieni iPod taustabändinä. Kuulosti ihan järjettömän hyvältä. Groove oli kohdillaan. Meidän kuopus oli yksitoista ja halusi kanssa soittamaan. Siinä meidän kulmilla aloitti Jamkids-ryhmä. Minua ei tarvinnut houkutella ollenkaan. Päin vastoin, taisin itse salaa vähän vokotella kuopusta soittohommiin. Päätettiin mennä kokeilemaan, miltä meno maistuu. Ja hyvältähän se jamiryhmässä maistui. Varsinkin kun soittotunnilla ei pelkästään soitettu vaan leikittiin myös hippaa. Ei rypyn häivähdystäkään kenenkään otsalla. Ensi alkuun soittimen sai lainaksi, mutta aika pian meillä ruvettiin hieromaan kantelekauppoja. Koistiselta se sitten tilattiin Rääkkylästä, musta ja kiiltävä. Sen nimittäin piti olla musta. Alkava soittaja oli tyyliniekka. Mustia ei ollut varastossa muuta kuin mikitettyjä versioita, joten pikku tinkimisen jälkeen meille tilattiin tarpeettoman hyvin varustettu kantele, jolla voisi heittää vaikka stadionkeikan. Kun vain osaisi soittaa. Olen ollut aina sitä mieltä, että soittimissa kannattaa sijoittaa niin hyvään kuin suinkin on varaa. Ne on sitten tarpeen tullen myös helpompi realisoida kuin rimpulat. Siksi kestin sen kirpaisun. Ihan parasta Koistisen kanteleessa on kuitenkin remmi. Ainakin yksitoistavuotiaan aloittelijan mielestä. Sellaisella kanteleella voi soittaa paitsi niin, että se kuulostaa hyvältä, myös niin että se näyttää hyvältä. Ei siinä kauan mennyt, kun kolmen soinnun rokki alkoi soida meilläkin. Peilin edessä. Plektralla. CCR:n Down on the Corner. Kuopuksesta ei tullut kummoistakaan kanteleensoittajaa, ainakaan vielä. Treenit olivat vähän huonona iltana, eikä kärsivällisyys riittänyt ihan aina. Jamkids-ryhmä jäi yhden lukuvuoden jälkeen. Nyt kiiltomaalattu stadionkannel on pitkäaikaisessa lainassa serkkutytöllä. Ehkä kuopus palaa kanteleen pariin nelikymppisenä, kuten isänsä oman musiikkiharrastuksensa kanssa. Hukkaan ei ole mennyt yksikään sointu. KANTELE 1·2011 22
• NUOTTILIITE 20 KANTELE 23 1·2011
• NUOTTILIITE 20 KANTELE 1·2011 24
• NUOTTILIITE 20 KANTELE 25 1·2011
• NUOTTILIITE 20 KANTELE 1·2011 26
• NUOTTILIITE 20 KANTELE 27 1·2011
• NUOTTILIITE 20 KANTELE 1·2011 28
• NUOTTILIITE 20 KANTELE 29 1·2011
• NUOTTILIITE 20 KANTELE 1·2011 30
• Levynjulkaisijan käsikirja on ilmestynyt Kansanmusiikkiinstituutti on jul kaissut uuden Levynjulkaisijan käsikirjan. Oppaan kirjoittajat ovat musiikkipedagogi Jimmy Träskelin ja varatuomari Timo Syrjälä. Takakansitekstissä kerrotaan seuraavaa: Nykytekniikka mahdollistaa levyjulkaisujen toteuttamisen varsin kustannustehokkaasti, ja vähävaraisempienkin yhtyeiden, yhdistysten ja yksityisten henkilöiden on taloudel lisesti mahdollista ryhtyä omakustanteen tekijöiksi. Opas tarjoilee kallisarvoista tietoa esimerkiksi teki jänoikeusasioista, äänittämisestä, äänitteiden jälki tuotannosta, kansitaiteilusta ja markkinoinnista. Levynjulkaisijan käsikirja on ilmainen ja sen voi tilata postimaksun hinnalla Kansanmusiikki instituutista. Tiedustelut: Jimmy Träskelin 050 3286870 www.kansanmusiikkiinstituutti.fi LOTTALIINA LEHTINEN Tule soittokaveriksi! Tule soittokaveriksi erityisryhmien musiikkikoulu Resonaarissa opiskelevalle lapselle, nuorelle tai ai kuiselle. Resonaari sijaitsee Helsingissä. Tehtävä sopii soitto tai laulutaitoiselle juuri sinul le, joka koet erilaisuuden innostavaksi ja rikastutta vaksi haasteeksi. Soittokaverina · voit jakaa musisoinnin iloa · pääset käyttämään omia taitojasi luovasti · saat uusia kokemuksia ja uusia ystäviä · olet hyödyksi ja avuksi tarvitsevalle · saat ja olet luomassa hyvää mieltä · saat maksuttoman perehdytyksen soittokaverina toimimiseen Resonaarin opiskelijat · ovat joko kehitysvammaisia tai heillä on jokin muu oppimista vaikeuttava haittatekijä · opiskelevat musiikkia kuvionuottimenetelmän pohjalta taiteen perusopetuksen vaatimukset täyttävän opintosuunnitelman mukaisesti · soittavat kitaraa, bassoa, kosketinsoittimia, rumpusettiä, djembeä, tai käyvät laulutunneilla · ovat innokkaita ja iloisia oppijoita · kaipaavat harjoittelukaveria ja lisää mahdollisuuksia soittoon ja/tai lauluun Ota yhteyttä ja kysy lisää Kaarlo Uusitalo, 050 505 1395 kaarlo.uusitalo@resonaari.fi Markku Kaikkonen, 0400 766 712 markku.kaikkonen@resonaari.fi Mikäli muualla Suomessa organisoidaan vastaavan laista toimintaa, välitämme mielellämme lisätietoja. Ota yhteyttä Kanteleliittoon. Muusikon sopimusopas Suurin osa muusikon työstä teh dään freelancepohjalta, ilman yhtä vakituista työnantajaa. Musiikinlajista ja instrumentista riippumatta muusikot joutuvat työssään tekemään monenlaisia sopimuksia ­ ja paljon. Aina sopimusten tekemistä ei edes huomaa, koska niitä on alalla tapana tehdä hyvin epämuodollisestikin. Muusikon sopimusoppaassa käsitellään muusi kon näkökulmasta selvästi ja kattavasti muun muas sa keikkasopimukset, levytyssopimukset, masterso pimukset, keikkamyyntisopimukset, jakelusopimuk set, managerisopimukset ja kustannussopimukset. Oppaassa neuvotaan, miten sopimuksiin liit tyviä ongelmia voi välttää ja miten toimia, jos on gelmia kuitenkin ilmaantuu. Mukana on runsaasti käytännön esimerkkejä alan arkipäivästä. Niitä kertovat kirjaa varten haastatellut muusikot: Sami Kuoppamäki, Michael Monroe, Minna Pensola, Eicca Toppinen ja Reeta Vestman. Kustantaja: TIETOSANOMA ISBN: 9789518853056 Hinta 29 e KESÄKURSSEJA 2011 · Näppärikurssi 6.­10.6. · FolkAfrica! 9.­11.7. Molemmille kursseille voivat osallistua kaikenikäiset soittajat millä tahansa instrumentilla! Tutustu myös lukuvuoden mittaiseen kansanmusiikin opintolinjaan. LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMINEN: ako@akopisto.fi, puh. 044-4325 616 KANTELE 31 1·2011
• anteleen Sähkök skasta ra Ari-Pekka Sarjanto Juha Jyrkäs on 1990luvun lopulta sanoittanut, säveltänyt, soittanut ja laulanut musiikkia, jossa on yhdistetty itäme rensuomalaista kansanmusiikkiperinnettä ja raskasta rokkia. Nykyään Helsingissä asuva monilahjakkuus opiskelee yli opistossa suomalaisugrilaista kielentutkimusta. -I nnostuin kansanperinteestä jo hyvin nuorena, kun löysin Kalevalan, Jyrkäs kertoo. ­ Sitten luin M.A. Castrénin kirjan Tutkimusmatkoilla Pohjolassa, jossa kerrottiin suomalaisista shamaaneista ja olin mennyttä miestä. Sitä kautta syttyi kiinnostus myös kansanrunouteen ja musiikkiin. Kanteleensoiton Jyrkäs aloitti yhdeksän vuotta sitten. Ensin näpeissä kului perinteinen kansanmusiikkisoitin, mutta nyt mies on tarttunut sähkökanteleeseen. ­ Kantele tuli kuvioihin vuonna 2002, kun lähdin Tarttoon opiskelemaan. Perustin Poropetra-yhtyeen, jossa ideana oli sotkea heviä ja kansanmusiikkia. ­ Aloitin akustisella kanteleella, mutta nyt olen vuoden verran leikkinyt sähköisillä peleillä. Olen pohjimmiltani hevimuusikko ja sähkökanteletta vingutetaan tukka hulmuten ja nupit kaakossa. ­ Soundi on vähintäänkin yhtä raskas ja rankka kuin sähkökitaroissa, mutta myös paljon heleämpi. Ja kun kielet jättää soimaan, ääni jatkuu ikuisuuksiin. Uusi bändi Tilaustyönä teetetty sähkökantele sai tulikasteensa Jyrkäksen keväällä 2010 äänittämällä soolodemolla Rokkia soitan. Helmikuussa julkaistaan Tevana 3 -yhtyeen ensimmäinen albumi Mieron tiellä, jossa samaa sointia on tiedossa entistä jykevämpänä. Jyrkäksen mukaan kyseessä on maailman ensimmäinen metallilevy, jossa kitarat on kokonaan korvattu sähkökanteleella. ­ Aloin tutkia, millaisia kappaleita pystyisin raskaimmillaan tekemään ja erittelin materiaalin omaksi projektiksi, Jyrkäs sanoo. ­ Toisen sähkökanteleeni tekijä Aslak Tolonen tuli bassoon ja rumpuihin Janne Väätäinen. Musiikkityyli ammentaa 1980-luvun black metalista ja etenkin Celtic Frostin tuotannosta, mutta vaikutteita on myös doom- ja dark metalista, norjalaisesta black metalista sekä psykedeelisestä rockista. Levyn sanoitukset ovat kalevalamittaa sekä nykyrunoutta soveltavaa suomea ja mukana on myös kolme täysin karjalankielistä kappaletta. Jyrkäksen laulutapa perustuu Siperiasta kotoisin olevaan tuvalaiseen kurkkulauluun. ­ Kuultuani ensimmäisen kerran kurkkulaulua halusin heti oppia tekniikan. Opettelin ensin kuuntelemalla ja imitoimalla. Eräs ystäväni neuvoi harjoittelemaan kurlaamista ilman vettä. Lopulta kävin kurkkulaulukurssin Helsingissä. ­ Uudella levyllä yhdistelen eri laulutyylejä. Kappaleissa on mukana kuiskausta, kurkkulaulua ja myös ehtaa punkrääkymistä. Kanteleensoittaja on koko ajan tehnyt sanoituksia folk metal -yhtye Korpiklaanille ja omista yhtyeistä aktiivisia ovat edelleen hard rockia soittava Jyrkäs ja Poropetra. ­ Poropetran uutta levyä on tehty melkein viisi vuotta, koska viulistimme kiertää ahkerasti Korpiklaanin kokoonpanossa. Levy on kuitenkin tulossa ja sillä otamme askeleen entistä rokimpaan suuntaan. KANTELE 1·2011 32
• murinaa 33 Juha Jyrkäs Myspacessa KANTELE Artikkeli on julkaistu hämeenlinnan kaupunkiuutisissa syksyllä 2010 1·2011
• Lasten KANTELE Sääkoneen arvoitus eli kertomus siitä miksi taivaalta eräänä päivänä tuprutteli kummallisen värisiä hiutaleita. Ennenvanhaankin turuilla ja to reilla tapaavilla ihmisillä oli tapa na päivitellä erilaisia sääilmiöitä tuttujen ja puolituttujen kesken. Tiedotusvälineiden puuttuessa jokai sella kylällä oli omat "kissamummon sa", jotka tiesivät, että kissanaivastus tietää sateista päivää. Viritä kanteleesi kohti pilveilevää tal vea. Kohta taivaalta alkaa tuprutella räntää, pakkaslunta ja rakeita. Pyydä äitiä tai isää lukemaan tarina ja soita "omasta päästä" äänimaisema tari nalle. Eli improvisoi. TEKSTI NINA AMPUJA KUVITUS AMADEUS AMPUJA P aksun siniharmaan pilviverhon lomitse purjehti hennon tuulenvireen kuljettama pilvitalo. Purppuranpunaisessa pilvitalossa oli, kuten kaikissa tavallisissakin taloissa, ovi, ikkunat ja savupiippu. Sisältä pilvitalo oli sisustettu viihtyisästi. Seinät oli tapetoitu pastellinsävyisin tapetein ja lasten piirtämät taideteokset oli ripustettu kauniisiin kehyksiin. Lattiat olivat puuta ja kopisivat mukavasti tömisevien kantapäiden alla. Keittiössä puuhaili Pilvimuori ruokapatojen ja kattiloiden parissa. Olohuonetta koristivat Pilviukkosen lasipulloissa purjehtivat kymmenet purjelaivat. Talon länsipäädyssä oli huoneet perheen lapsille Rakeelle ja Rännälle. Rae asusti pumpulinvalkeassa pikkuriikkisessä huoneessa, jonka kattoikkunasta saattoi katsella lumihiutaleiden tanssahtelua. Räntä taas asusti aivan erilaisessa huoneessa. Hänen huoneensa oli maalattu merensinisellä, vesipisaroita muistuttavalla ku- vioinnilla ja hento vedensolina kantautui korviin akvaariomaiseman keskeltä. Talvi oli ollut runsasluminen. Kauppojen vihannestiskit ammottivat tyhjyyttään porkkanalaarien kohdalta. Vanhemmat olivat kantaneet lapsille porkkananeniä lumiukkojen rakennusaineiksi ja puput olivat olleet tyytyväisiä runsaasta ruokaannista. Lumiukot toivoivat pitkää pakkaskautta ja olivat lähettäneet uuden vuoden rakettien mukana pieniä viestilappuja Pilvimuorin talolle. Pilviperheen jääkaapinovessa oli pitkä rimpsu erilaisia säätoiveita. Niitä syötettiin sääkoneelle, joka komeili leivinuunin vieressä. Pilvilapset olivat ahkeria koneenkäyttäjiä. He olivat alkaneet kirjeenvaihtoon muualla maailmassa olevien pilvilasten kanssa ja halusivat opetella hyvin ammatin, johon he valmentautuisivat äitinsä ja isänsä jalanjälkiä seuraten. Koneenkäyttö ei sujunut aina mutkattomasti, vaan aiheutti välillä eripuraa pilvilasten välillä. Tänään oli Känkkäränkkä tullut kolistelemaan jo aamuisella lasten väliin puurokulhoaan ja ainekset katastrofiin kasvoivat kasvamistaan. Känkkäränkkä kaatoi Rakeen puuroon lasillisen maitoa ja tirskui saadessaan seurata Rakeen kiukkua veljelleen, jonka luuli lurauttaneen maidon siskonsa puuroon. Känkkäränkkä jatkoi kiusantekoaan ja pudotti suuren lusikallisen Rännän inhoamaa mustaherukkahilloa silmäksi tämän puuroon. Räntä mulkoili siskoaan ja potkaisi tätä pöydän alla sääreen. Sääressä jomotteli komea mustelma ja Rae päätti viihdyttää itseään kostona sääkoneen KANTELE 1·2011 34
• ohjaimissa. Puurolautaset tyhjenivät nyrpeiden katseiden alla ennätysvauhtia. Aamiaiskulhot kilahtivat sinkkiseen pesusoikkoon ja kiitokset aamupalasta huudeltuaan molemmat lapsukaiset ryntäsivät sääkoneelle tuuppien toisiaan. "Minun vuoroni vääntää pilvikoneen veivistä", huusi Rae veljelleen Rännälle. "Eipäs ole. Sinun päiväsi oli eilen. Tänään on minun vuoroni", huusi Räntä takaisin siskolleen Rakeelle. Sisarukset roikkuivat koneen veivissä ja sääkone tuprutteli savupiipun kautta taivaalle vuorotellen räntää ja rakeita. Sääkone alkoi kuumeta uhkaavasti veivin kieppuessa sisarusten käsissä. Pilvimuori heitti tiskirättinsä uunin pankolle ja oli juuri menossa erotuomaroimaan sisarusten kiihkeää riitaa, kun Rae sai otteen pilvikoneen vivusta ja puff... koneen veivi katkesi. Kone ritisi ja paukahteli, suhahteli ja puhahteli hetken kunnes hiljeni ja sammui. Samassa taivaan täytti valtavan kirkas ja kuuma valoilmiö. Aurinko oli sysännyt pilviperheen kodin harmaan pilvimassan sekaan ja pullisteli nyt koko loistossaan. Sisarusten riita katkesi siihen paikkaan ja pilvitalossa alkoi huiske koneen korjaamiseksi. Räntä juoksi hakemaan Pilviukkosta, joka ahkeroi juuri 76:tta pulloalustaan. Työkalupakki raahattiin keittiöön aivan sääkoneen viereen. Pilviukkonen ja Räntä yrittivät löytää varaosaa veivin tilalle. Pilvimuori kiikaroi kauhuissaan sulavien lumiukkojen joukkoa ja hoputti miesväkeä korjaamaan konetta pikaisesti. Maassa olevat lumiukot katsoivat toisiaan ja komeaa lumilinnaa kauhuissaan. Auringon säteet alkoivat kiillellä timanttisen uhkaavasti linnan ja ukkojen lumisella pinnalla. Hikipisarat alkoivat kerääntyä niiden silinterihattujen alle ja nappien virkaa toimittavat hiilenpäät alkoivat uhkaavasti roikkua niiden nutuista. "Eihän nyt vielä voi olla kevät", ukot huutelivat toisilleen. "Laskelmieni mukaan, ystävänpäivä on ovella ja laskiaispulliin on vielä viikkoja aikaa" totesi pipopäinen lumiukko. Samassa perunanenäisen lumiukon pottu pudota mätkähti pieneen puroon, joka solisi kosteassa maassa. Nenän alta paljastui hätäraketti, joka oli singonnut ukon nenäksi uuden vuoden yönä, mutta ei ollut poksahtanut kylmetessään ukon lumisessa pääpallossa. Ukot alkoivat oitis viritellä hätärakettia ja tekivät sille vallin. Yksi lumiukoista lainasi rillejään ja auringon osuessa linssiin saatiin tarvittava hehku, ja niin raketti nousi taivaalle. Äkkiä pilvitalon lattian puhkaisi suhahtava raketti ja se osui juuri sopivasti katkenneen vivun paikalle käynnistäen koneen uuteen taistoon. Niin aurinko sai väistyä vielä useaksi viikoksi taka-alalle, mutta mitä sääkone tupruttelikaan... vaaleanpunaisia sydänpilviä, jotka heittelivät sovun merkiksi taivaalle piipullisen hiutaleita; vaaleanpunaisia ja sinisiä hiutaleita. Olipa siinä nyt vähäksi aikaa taas kylän raitilla toisiaan tapaaville ihmisille keskusteltavaa ja pohdittavaa... KANTELE 35 1·2011
• KANTELEEN SUKULAISIA TEKSTI JA KUVAT: SAULI HEIKKILÄ Chatkhan Kansojen soitinten sukulaisuus on mo niulotteinen joukko veteenpiirrettyjä viivoja. Kanteleen ja hakassialaisen chatkhanin sukulaisuus on kuitenkin muutakin kuin pelkät vapaasti soivat kielet. Joskin erojakin löytyy. C hatkhan on Venäjään kuuluvan Hakassian tasavallan kansallissoitin. Hakassia sijaitsee Altai-vuoriston pituuspiireillä Mongolian yläpuolella. Alun perin soitinta käytettiin pääasiassa hoveissa ja luostareissa ja sen 12 kieltä symbolisoivat palatsin 12-portaista hierarkiaa. Nykyään soitin kuuluu kaikelle kansalle. Kuten naapuritasavallassa Tuvassa, Hakassiassakin lauletaan kurkkulaulua, ja chatkhan on yksi tärkeimpiä säestyssoittimia. Se muistuttaa hieman japanilaista kotoa niin soinniltaan kuin soittotekniikaltaankin, mutta on nykyään muotoilultaan koruttomampi. Aikaisemmin chatkhanit saattoivat olla hyvinkin koristeellisia. Maallikon silmin yksinkertaisin perusmalli on suorakaiteen muotoinen puulaatikko, jonka päälle on viritetty kieliä. Tuvan tasavallasta löytyy myös lähes samanniminen soitin chadagan, joka myös näyttää kanteleen sukulaiselta, mutta sitä soitetaan keveillä vasaroilla. Yksinkertaista moniulotteisuutta Chatkhanin sointi on surumielinen ja monet sillä soitetuista melodioista ovatkin mollivoittoisia. Tunnusomaisen värin sointiin antaa kielten alla sijaitsevat tallat tai sillat, joiden takaa taivutetaan ääntä puolesta yhteen sävelaskelta. Toinen käsi suorittaakin soiton aikana vain tätä tehtävää. Toisella kädellä näppäillään kieliä, tekniikan muistuttaessa hieman kitaran sormisoittoa. Aktiivisia sormia soittokädessä ovat lähinnä peukalo, etusormi ja keskisormi. Kuten kanteleita, on chatkhaneja eri kokoisia. Pienin on viisikielinen ja suurin 13-kielinen. Virityksessä käytetään luonnonsävelasteikon perusääntä sekä kolmatta, viidettä ja seitsemät- Sergei Charkov esittelee soitinrakennuspuuta Jukka-Pekka Liljalle ja Jari Ilmoselle kesällä 2010. Taustalla vastavalmistunut hirsinen jurtta, työpaja ja rakenteilla oleva omakotitalo. KANTELE 1·2011 36
• Sergei Charkov säestää khomuksellaan tyttärensä Julia Charkovin tunnelmointia vastavalmistuneella chatkhanilla. tä astetta. Perusvirityksestä tuntuu puuttuvan runsaasti ääniä, mutta kun soitossa taivutetaan kieliä jopa kaksikin sävelaskelta ylöspäin, soittimen ilmaisu laajenee merkittävästi. Viritystä on nopeaa korjata ja muuttaa siirrettävien siltojen avulla vaikka kesken kappaleen. Kielien taivutus tuo kuitenkin myös haasteita virityksen säilymiselle. Rakentamisperinteen elvyttäjä Sergei Charkov, hakassialainen muusikko ties kuinka monennessa polvessa ryhtyi rakentamaan soittimia 25 vuotta sitten. Taidon hän opetteli itse, koska perinne oli jo päässyt katkeamaan. Muusikkona hänellä oli luonnollisesti selkeä käsitys siitä, mistä syntyy hyvä sointi. Hänen pajassaan, Hakassian pääkaupungin Abakanin laitamilla, syntyy shamaanirumpuja, khomuskielisoittimia, tuvalaisen igilin kaltaisia yykh -jousisoittimia sekä chatkhaneja. Perinteisiä työvälineitä täydentävät nykyaikaiset vannesahat, porat ja höylät. Puutavaraa löytyy eri kuivumisvaiheissa isot pinot ja muutoinkin paja vaikuttaa hyvin organisoidulta ja ammattimaiselta. Tilauksia toimitetaan ympäri maailmaa. Hinnatkaan eivät päätä huimaa, sillä keskikokoisen chatkhanin saa jo parilla sadalla euroilla veroineen ja kuljetuksineen. Paja on täynnä eri vaiheissa olevia soittimia, joka johtuu siitä että on juuri valmistumassa iso tilaus paikalliselle orkesterille. Sergei Charkov soitti ennen Sabjilar-yhtyeessä ja lauloi hakassialaista höömeitä eli kurkkulaulua, mutta viime vuosina musisointi on jäänyt. (Sabjilar-yhtyeen musisointia voi kuulla netissä esimerkiksi osoitteessa www.purenaturemusic.com). Pyynnöstä saamme myös näytteen chatkhanista soolo- ja säestyssoittimena Sergein tyttären Julian käsissä Sergein säestäessä khomuksella, hakassialaisella kielisoittimella. Chatkhan edustaa puhtaimmillaan yksinkertaista kansansoitinta, jonka alkeet oppii nopeasti, mutta jonka hienouksia voi harjoitella sitten vaikka loppuelämän. Paluumatkalla askarruttaakin, mitä uusia ulottuvuuksia kantele kenties saisi lampaan polviluista, joita chatkhanissa perinteisesti käytetään... Julia Charkov soittaa chatkhania KANTELE 37 1·2011
• TEKSTI JA KUVAT: SAULI HEIKKILÄ Päätön keksintö Onko kantele valmis vai mullistaako turkulaisen tuotekehittelijän Kimmo Korpelan keksintö kanteleen raken teen tulevaisuudessa? ­ Kantelehan on oikeastaan kitara ilman kaulaa, naurahtaa Korpela. Keksintöä ei ole vielä esitelty missään aikaisemmin julkisesti, vaan ainoastaan pienessä piirissä ja salassapitosopimuksella, koska sille on haettu patenttia viime heinäkuussa. Vastaanotto on ollut sen verran myönteinen, että keksijä päätti katsoa, millaisen vastaanoton se kantelepiireissä saa. K un tämän päivän kanteleen rakenne on pääpiirteissään vuosisatoja vanha ja nykyisen konserttikanteleenkin malli on peräisin jo 1940-luvulta, on uudella mallilla pitkä tie kuljettavanaan. Joka tapauksessa turkulaisen keksintö voi parhaimmillaan tuoda hauskan uuden mallin, jonka yleistyminen riippuu hyvin monesta tekijästä. Nyt ollaan aivan alkuvaiheessa. Sen verran kiinnostava innovaatio on, että se ansaitsee lähemmän tarkastelun. Haaveena ammattimainen soitinrakennus Kimmo Korpelalla on insinööritausta ja hän on tehnyt viimeiset kolmekymmentä vuotta muovi-, paperi- ja kaivosteollisuuden koneautomaation kehitystötä. Idea "torvikanteleesta" tuli jo kaksikymmentä vuotta sitten, mutta vasta viimeiset kaksi vuotta hän on rakennellut siitä käytännön sovelluksia. Nyt on tarkoitus aloittaa koesoitot kanteleen ammattilaisten kanssa ja ryhtyä myös soittimen tieteellisiin mittauksiin. Rakentaja ottaa mielellään vastaan kiinnostuneiden yhteydenottoja. Tälläkin hetkellä soittimilla olisi kysyntää sen verran, kuin vain kerkiää rakentamaan. Lähinnä kitaroita, mutta kaksi ukuleleäkin on jo valmiina. Toimitukseen tuotujen kanteleiden muodot ovat selkeän yksipiirteisiä ja ne on varustettu huomattavan isolla ponnella. ­ Iso ponsi antaa soittoasennoille uusia mahdollisuuksia. Kulmikkuus... no insinööri tykkää kulmista, naurahtaa Korpela. ­ Ja jos joku disaineri innostuu tuotetta muotoilemaan, niin kaikin mokomin. Kylkiherätteinen akustinen torvi Kimmo Korpelan kehittämän soittimen mallin kaksi perustavaa ajatusta on, että soitin on päästä auki, ja muoto on kiilamainen. Ikään kuin suppilomaisessa megafonissa, jonka avulla ääni kantaa kauemmaksi. Näin usein hiljaiseksi soittimeksi mielletyn kanteleen sointi saa voimaa, pituutta ja syvyyttä. ­ Tavallisesta kanteleesta tulevat kirkkaammat äänet voimakkaammin, mikä tuo sille tunnusmerkillisen heleyden. Tässä ääni tulee kielestä suoraan ulos, olipa kielen materiaali mikä tahansa, kertoo Kimmo Korpela. Korpela ei ole soveltanut innovaatiotaan pelkästään kanteleeseen, vaan myös kitaraan ja ukuleleen. KANTELE 1·2011 38
• Keksittiinkö pyörä uudelleen? Pyysin paria kantelistia kokeilemaan malleja. Vastaanotto oli varovaisen positiivinen. Sointia pidettiin miellyttävänä, joskaan isompi malli ei kestänyt kovaa soittoa. Se saattoi tosin johtua liian matalasta virityksestä. Isomman mallin varsin leveänä viuhkana olevien kielten todettiin tuovan haasteita soittoasennolle. Tilauksesta ne tosin saa sellaiseen asentoon kuin haluaa, varsinaiseen rakenteeseen sillä ei ole merkitystä. Keskustelin aiheesta myös Jyrki Pölkin ja kantelemuseolla Jyväskylässä Kari Dahlbomin kanssa eikä kumpikaan suoralta kädeltä pystynyt osoittamaan, että juuri tällainen keksintö olisi tehty vaikka Dahlbom kertoikin kanteleita koverretun sieltä sun täältä. Jyrki Pölkki sanoi myös, että hyvin monenlaista kokeilua on tehty. ­ Tekijä on oikeilla jäljillä, rakenne muistuttaa puhelimessa mainitsemaani Deltaria. Itse käytän termiä vapaareunainen äänensäteilijä, kertoo Jyrki Pölkki. Deltaria mainostetaan netissä aivan uutena soittimena. Se näyttää tetralta, jonka sivussa on kieliä ja joka on leveältä sivulta auki. Kaikki, joilta kommentteja kysyin, suhtautuivat kehittelytyöhön positiivisesti. Uudet rakentajat ja innovaattorit toivotettiin tervetulleiksi. Ja kehittely jatkuu Tulevaisuudesta Kimmo Korpela sanoo toivovansa voivan jatkaa kehittelyä ja rakentelua edelleen. ­ Seuraavana olen miettinyt mekaanisten efektilaitteiden tekemistä, tuumii Korpela. Että millaisten? Suunnitelmissa on säröä, kaikua, wah-wahia... Mutta se taitaa olla jo toisen jutun aihe. KANTELE 39 1·2011
• LEVYPOKE Sain käsiini pinon CDlevyjä, joissa kantele on jollain tavalla läsnä. Toivoin, että tulisin kuulemaan kanteletta mahdollisimman moni puolisesti ja mielenkiintoisesti soitettuna, ehkä jopa jotenkin aivan uudella tavalla. Soitto on mielestäni hienoimmillaan silloin, kun soit tajan persoona kuultaa musiikin läpi. Kaikki saamani levyt erosivat toisistaan hurjan paljon ­ kun mille tahansa yhtyeelle tai soittajalle kehittyy oma identiteetti ja henki, lopputuloksena on aina persoo nallista musiikkia. Maailmanmusiikkisoitin Kanteleyhtye Rämpsäköiden instrumentaation ja meiningin muututtua perusteellisesti vuonna 2008 yhtye päätti muuttaa myös nimensä. Rääsenin tuotanto on rääkkyläläistä kansanmusiikkia, jossa on paljon vaikutteita ­ ja yksi soittajakin ­ Senegalista. Yhtyeeseen kuuluvat kanteleensoittajat Johanna Rautiainen ja Marjo Smolander, laulaja Anna Fält sekä rumpali Yerim Gueye. Kaikki levyn sävellykset ja suurin osa sanoituksistakin on jäsenten omia, mikä lisää bändin omaleimaisuutta entisestään. Pidän laulun alla soitetusta rumpujen ja kanteleiden polyrytmisestä kudelmasta. Haluaisin kuulla lisää muiden maiden kulttuureista otettuja vaikutteita kanteleella toteutettuna. Vaikka kantele onkin armas kansallissoittimemme, sitä voisi käyttää vieläkin monipuolisemmin kuin nyt! lodioista Rönsyn itse sovittamana. Pidän siitä, kuinka kantele on tasavertainen osa bändiä ­ sitä ei erityisesti nosteta jalustalle eikä myöskään työnnetä taka-alalle. Maija Kauhanen, Helmi Camus ja Kaisa Ristiluoma luovat tunnelmia kanteleilla, kontrabassolla, haitareilla, harmoonilla, alttosaksofonilla ja laululla. Salla Seppä on Puupiika-levyllään pureutunut suomalaiseen runolauluun. Tämä levy oli ehdottomasti joukon yllättäjä. Luulin saavani kuulla arkaaista "jouhikko ja nainen"-tunnelmointia, mutta Seppä onkin koonnut suuren orkesterin laulunsa taustaksi, ja meininki on aivan mahtava! Toki levyltä löytyy myös kauniita ja herkkiä hetkiä, mutta yleisfiilis on energinen ja hyvällä tavalla "värttinämäinen". Äänitteellä kuultavia soittimia on kantele, jouhikko, viulu, puhaltimet, munniharppu, perkussiot, kontrabasso, kitara ja digeridoo. Vaikka yhtye on suuri, Seppä on sovituksissaan jättänyt Mammu Koskelon soittamalle kanteleelle tilaa ja bändin kokonaissoundi kertakaikkiaan toimii. Yksi toiveistani toteutui Mieron tiellä-levyn kohdalla, sillä sain kuulla kanteletta minulle aivan uudella tavalla. Kantele osana bändiä Rönsyn levyn kohdalla livekeikkoja kuulleena tiesin mitä odottaa. Kansiteksteissä kolmen räävittömän ja herkän naisen esikoislevy lupaa kuulijalleen kaunista kansanmusiikkia häilyvällä mielellä. Levyltä löytyy monipuolisesti mm. polskaa, rek ilaulua ja polkkaa joko tikkukanteletaituri Maija Kauhasen säveltämänä tai perinteisistä me- KANTELE 1·2011 40
• Tevana3-nimiseen hevibändiin kuuluvat rumpali Janne Väätäinen, basisti Aslak Tolonen sekä Juha Jyrkäs, joka laulaa, kurkkulaulaa ja soittaa perkussioiden lisäksi 15- ja 12-kielisiä sähkökanteleita. Kansiteksteissä mainitaan erikseen, että äänitteellä ei ole käytetty sähkökitaraa. Kanteleet soivat tässä yhtyeessä sen verran reteästi säröllä, että maininta on ihan paikallaan. Jyrkäs vastaa myös levyllä kuultavien raitojen sävellystyöstä, tosin muutaman kappaleen pohjana on käytetty perinteistä melodiaa. Mitä kantelemusiikki on? Kari ja Tuula Dahlblomin levy Väinämö on hieno kunnianosoitus edesmenneille kanteleensoittajille. He soittavat 26 raidan verran vanhojen taitajien soitteita lukuisilla erimallisilla kanteleilla ja hieman viulullakin. Ohjelmisto on pääosin peräisin Keski-Suomesta, josta Dahlblomit ovat itsekin kotoisin. Levyllä on mm. Arvi Pokelan, Antti Rantosen, Vihtori Honkosen, Martti Pokelan, Eino Tulikarin ja monen muun mestarin aikanaan soittamia kappaleita. Kari Dahlblom tunnetaan myös soitintutkijana, joka perusti Suomen Kantelemuseon vuonna 2009 Palokan Pelimannitaloon. Pelimannitalo on itsessäänkin jo niin hieno paikka, että siellä kannattaa tilaisuuden tullen käydä! Lopuksi kuuntelin Kai Niemisen Paths into the Wintry Night and Dreams of Summer. Levylle on taltioitu neljä sävellettyä teosta kanteleelle. Esittäjinä toimivat Aino Meisalmi-Minkkinen, Heidi Äijälä, Ulla Honkonen ja Virtaa-kvartetti. Teosten säveltäjä, Kai Nieminen, on kiinnostunut kanteleen erilaisista Maija Pokela on kansanmuusikko, joka opiskelee Sibelius-Akatemiassa pääaineenaan kanteleet. Hän on soittanut niin kauan kuin muistaa ja on kansanmusiikin intohimoinen kuluttaja. efekti- ja sointimahdollisuuksista ­ levyä voikin kuunnella eräänlaisena tutustumismatkana kanteleeseen. Niemisen levyllä kuultavaa musiikkia voisi luonnehtia kantelemusiikiksi, koska se on nimenomaan sävelletty kanteleelle. Myös Dahlblomien levyn kappaleista suurin osa pohjaa kantelesävelmiin, mutta itse en kuitenkaan haluaisi käyttää termiä "kantelemusiikki". Pidän enemmän ajatuksesta, että on olemassa loistavaa musiikkia jota voi soittaa, esimerkiksi kanteleella. KANTELE 41 1·2011
• LEIRIT Koverokanteleen rakennusja soittokurssi 27.6.-1.7.2011 1. Koverokanteleen rakennuskurssi 27.6.­ 29.6.2011 Opettajat: Rauno Nieminen ja Arja Kastinen (25h) Hinta: 250 (sis. opetuksen, kanteletarvikkeet ja pääsyn Sommelon konsertteihin) Klikkaamalla kotisivujen osoitteita, pääset ao. sivuille minkä lisäksi kiinnostuneet voivat myös rakentaa oman kanteleen ennen soittokurssia olevalla kante leenrakennuskurssilla. Kurssilaisen osallistuessa sekä Koverokanteleen ra kennus että soittokurssille (35h), kurssien kokonais hinta on 350 (27.6.1.7.2011). Yhdestä puusta koverretulla kanteleella on vuosituhan tiset perinteet. Tällainen kirveellä, taltalla ja puukolla näverretty vaskikielinen kantele roikkui vielä 1800 luvun alussa lähes jokaisen savupirtin seinällä. Kovero kanteleen rakennuskurssilla voi rakentaa kopion vaski kielisestä kanteleesta eli Ontrei Malisen kanteleesta. Elias Lönnrot tapasi Malisen vuonna 1833 (vuosi luku on kaiverrettu kanteleeseen) ja hänen mielestään Malinen oli paras niistä runonlaulajista, joita hän oli siihen mennessä tavannut. Malisen kanteleessa on vaskikielet, joiden rikas sointi on tuonut esille uudella tavalla tietoisuuteemme sen miksi kanteleen ääntä on ylistetty lauluissa. Pelkkä kieli ei sointia tee, joten tar vitaan myös siihen sopiva kantele. Ontrei Malisen kan telemalli on yksi parhaiten soivista kantelemalleista. Kantele rakennetaan esityöstetystä rakennus sarjasta joka sisältää kopan, viritystapit, vaskikielet ja vartaan. Vartaana käytetään 1782 valmistuneen Hämeenkyrön kirkon penkeistä korjauksen yhtey dessä poistettuja nauloja. Toisena päivänä kanteleet värjätään, savustetaan ja rakentajat saunotetaan savusaunassa. Kolmantena päivänä vuollaan viritys tapit ja asennetaan varras ja kielet. Kurssin aikana rakennetaan ja soitetaan kannelta ja kuullaan luentoja kanteleen historiasta, akustiikasta, kielistä ja kante leen huollosta. Neljäs Kansainvälinen Kanteleleiri 28.6. ­ 3.7.2011 Opettajat: Eva Alkula, Anu Alviola, Emmi Knuutinen ja Vilma Timonen (30 h) Kurssin hinta: 195 (sis. opetuksen ja pääsyn Sommelon konsertteihin) Maamme kanteleensoittajien ja kanteleensoiton opettajien parhaimmisto kokoontuu Kuhmossa ke sällä 2011. Luvassa on erityisosaamista, taituruutta ja syventymistä kanteleen saloihin. Uudet musiikin, kulttuurin ja toiminnan mahdollisuudet avautuvat kansainvälisyyden kautta. Siksi Neljäs kansainvälinen Kanteleleiri kutsuu kaikenikäisiä soittajia eli juuri Sinua, opiskelija, ammattilainen, harrastaja tai kante leesta muuten kiinnostunut soittaja! Kansainvälinen Kanteleleiri on yhdistänyt eriikäi siä ja tasoisia soittajia kahdeksasta eri maasta, kolmel ta eri mantereelta. Ulkomaalaiset osallistujat ovat saa neet tutustua kanteleen kautta suomalaiseen kansan musiikkiin ja kulttuuriin; suomalaiset osallistujat ovat sukeltaneet musiikillisille juurilleen ja tutustuneet niin ikään eri maiden kulttuureihin. Ja mikä parhainta, yh dessä koettu leiri luo ystävyyksiä yli rajojen. Opettajina toimivat modernin konserttikanteleen monitaituri Eva Alkula, pienkanteleiden taitaja Anu Alviola, svengaava ja perinnettä uudistava Vilma Timonen sekä pienkanteleet, tikkukanteleen ja bal kanilaisen perinteen yhdistävä Emmi Knuutinen. Kanteleleirillä rakennetaan myös aidosti suomalaisia perinnesoittimia, jotka syntyvät Juhana Nyrhisen opastuksella. Opetukseen kuuluu 30 min yhteinen aamusoitto, 45 min yksityistunti, 60 min pienyhtyetunti, 60 min kaikkien leiriläisten The Great International Kantele Ensemble, päivittäiset luentomuotoiset työpajat 90min liittyen kanteleen monipuoliseen käyttöön menneisyydestä nykyaikaan sekä ohjatut soittohetket 45 min. Kansainvälinen Kanteleleiri huipentuu omaan loppukonserttiin, joka on koskettavan häikäisevä näyte siitä, mitä viikossa voi oppia ja miten pitkälle kanteleen kanssa voi päästä. Kuhmossa on mahdollisuus majoittumiseen, ruo kailupakettiin ja soitinten vuokraukseen kurssien ja festivaalin ajaksi. 2. Koverokanteleen soittokurssi 28.6.-1.7. Opettaja: Arja Kastinen (25h) Hinta: 195 (sis. opetuksen ja pääsyn Sommelon konsertteihin) Kurssilla perehdytään vanhaan, yhdysasentoiseen soittotekniikkaan, tutustutaan eri soittajien käyttä miin sormituksiin ja viritystapoihin sekä pohditaan runolaulukulttuuriin liittyneen kantelemusiikin ideologiaa. Tähän pohjautuen kurssilla harjoitellaan myös oman, improvisoidun musiikin tekemistä. Kurssin tavoitteena on vanhan musiikkikulttuurin kokonaisvaltaisempi ymmärtäminen ja sitä kautta myös kunkin soittajan yksilöllisen muusikkouden vahvistaminen. Soittimina käytetään museokan teleiden kopioita. Kurssille varataan lainasoittimia, Kursseille ilmoittaudutaan nettisivustoilla www.runolaulu.fi/sommelo Lisätietoja: Minna Seilonen (Runolaulun Pottku-hanke) puh. 044 075 0102 tai 040 837 5851, minna.seilonen@runolaulu.fi Salla Seppä (Runolaulun Pottku-hanke) puh. 044 250 1391 tai 050 308 1727, salla.seppa@runolaulu.f KANTELE 1·2011 42
• Musiikkileiri Karkussa 31.7.-2.8.2011 Nyt on kantelisteilla mahdollisuus osallistua mu siikkileirille, jossa soitinten kirjo on monipuolinen! Aiemmin leirillä on ollut orkesterisoittimien ja kita ran opetusta, nyt myös kantele tulee valikoimaan, mikäli osallistujia on tarpeeksi. Alaikäraja 8v. Leirillä on oiva mahdollisuus soittaa uudenlaisissa yhtyeissä tai painottua yksinsoittoon. Opettajana Laura Linkola Leirin hinta on 275 , sisaralennushinta 220 . On mahdollista opiskella myös toista soitinta, josta peritään lisämaksu 65 . Hinta sisältää majoituksen, ruokailut, yhteis ja yksityisopetuksen ja muun ohjelman. Paikka Karkun evankelinen opisto, Mainiementie 50, 38100 Sastamala, Tampereen lähistöllä. Jotta kanteleopetuksen toteutuminen varmistettai siin, pyydän ilmoittamaan kiinnostuksesta! Sähköposti: laura.linkola@gmail.com Puhelin: 044 017 0597 Virallinen ilmoittautumisaika loppuu 3.6. Lähde vaikka yhdessä kaverin kanssa! Lisätietoja : www.keokarkku.fi Käpylän musiikkiopiston kansanmusiikkiosasto Käpylän musiikkiopiston kansanmusiikkiosasto perustettiin 1.1.2010. Käpylässä 3 vuotta toiminut Kansanmusiikkiopisto siirtyi Käpylän musiikki opiston alaisuuteen ja uusi osasto syntyi. Entinen Kansanmusiikkiopisto tarjosi tasokasta kansanmusiikin opetusta pääkaupunkiseudulla kaikille kiinnostuneille ikään ja taustaan katsomatta. Sama linja jatkuu, ja näin myös aikuisilla on edelleeen mahdollisuus harrastaa musiikkia, vaikka yhdessä tai erikseen lastensa kanssa. Kansanmusiikkiosaston opettajat ovat mm. SibeliusAkatemian kansanmusiikin osastolta val mistuneita tai valmistuvia maistereita, sekä muita etnisten musiikkityylien asiantuntijoita. Lasu 16.17.4.2011 kanteleen tutustumiskurssit 5kielinen kantele (6v.aikuiset) klo 1314.30 11kielinen kantele (8v.aikuiset) klo 1516.30 Op. Emmi Knuutinen 4 x 45min Kurssimaksu 35 Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Käpylän musiikkiopisto / kansanmusiikkiosasto Maija KarhinenIlo (09) 726 3306 kamu@kmo.fi Tutustu myös muuhun kurssitarjontaan: www.kamu-kmo.fi Retriitinomainen pienkanteleiden jatkokurssi 22.7. ­ 24.7. 2011 Kanteleliitto ja Kortiston luomutila Mäntsälässä järjestävät yhteistyössä retriitinomaisen pienkan teleiden jatkokurssin 22.7. ­ 24.7. 2011. Kurssi on tarkoitettu aikuisille, oman pienkanteleensoiton kehittämisestä kiinnostuneille. Osallistujilta edel lytetään viisikielisen kanteleen perussoittoteknii kan hallintaa. Opettajana on musiikin tohtori Arja Kastinen, joka pitää kurssin aikana myös konser tin. Kurssille voi ottaa oman 515kielisen kante leen tai käyttää kurssille tuotuja lainakanteleita. Opetuksessa syvennytään osallistujien soittoteknii koiden kehittämiseen ja oman musiikin tuottami seen. Lähestymistapa on, kuten alkeiskurssillakin, jokaisen henkilökohtainen kohtaaminen soittimensa kanssa. Kurssilla on mahdollisuus tutustua museo kanteleiden kopioihin. Hinta: Kurssin hinta on 190 Kanteleliiton jäsenille ja 220 eijäsenille. Hinta sisältää 10 oppituntia, konsertin ja täysi hoidon, saunomisen savu ja höyrysaunassa sekä uintimahdollisuuden. Lisäksi on mahdollisuus tilata hierontaa 30 / 45 min, turvehoitoa 50 / 1,5 h tai turvehoito saunassa ryhmälle 15 /hlö. Ilmoittautumiset: Kanteleliittoon 1.5. 2011 men nessä. Kurssin toteuttamiseksi tarvitsemme vähin tään 10 osallistujaa. Soittimia voi lainata kurssin ajaksi Kanteleliitosta. Tiedustelut: Kanteleliitto, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki , mail@kantele.net, 050 5645957 Kortiston luomutila, 050 5939683/ Eija Hynninen www.kantele.net Arja Kastisesta: www.temps.fi KANTELE 43 1·2011
• LEIRIT Lahden 37. kanteleleiri 12.6.­17.6.2011 FinnKanteleet r.y. järjestää kanteleleirin Siikaniemen kurssikeskuksessa, viehättävän jär vimaiseman keskellä. Leirillä opiskellaan sekä yksityis että ryhmätunneilla koti ja konserttikan teleiden soittoa. Lisäksi on mahdollisuus saada ryhmäopetusta pienkanteleiden soitossa. Kurssi sopii erinomaisesti niin kanteleen soittoa harrastaville kuin aloittelijoillekin. Myös luokka ja päiväkotityössä kannelta käyttävät ja sen pedago giikasta kiinnostuneet opettajat ovat tervetulleita leirille. Leirin taiteellinen johtaja on Johanna Aho, muina opettajina Anu Itäpelto, Noora Laiho, Aino Meisalmi-Minkkinen ja Heidi Äijälä. Leiripäällikkönä Eevi Hölsä. Leirin ilmoittautumismaksu on 30 ja leirimaksu on alle 12vuotiailta 250 (yht. 280 ) ja yli 12vuotiailta 290 (yht. 320 ). Hinta sisältää yksityis ja ryhmäopetuksen, majoi tuksen 24 hengen huoneissa sekä täysihoidon. Ennakkoilmoittautuminen tapahtuu ilmoittautu mislomakkeella sekä maksamalla ilmoittautumis maksu leirin tilille 31.3.2010 mennessä. Lisätietoja: Eevi Hölsä, p. 040 843 0642, eevi_holsa@hotmail.com Eija Heiskanen, puh. 0400 468 891 Lahden seurakuntayhtymän Siikaniemen kurssikeskuksen osoite: Siikaniementie 210, 16730 KUTAJÄRVI. www.siikaniemenkurssikeskus.fi Karstulan XXXVI Musiikkileiri 23.­31.7.2011 Hinta täysihoitoineen alkaen 330 e, sivuainemaksu 150 e. Opetusaineet: kantele (5­39kieliset kanteleet alkeista ammattilaisiin, kamarimusiikin ohjaus), kitara, piano ja laulu. Musiikkileiriin liittyy kiinteästi myös vuosittainen Puu Soi ­konserttisarja. Arvostetut opettajat ovat houkutelleet leirille mm. pitkällä olevia musiikin harrastajia ja ammattiopis kelijoita. Kanteleopettajina Ulla Honkonen ja Tiina Takkinen. Järjestäjinä Karstulan Evankelinen Opisto, Karstulan kunta ja JAMK/kulttuuriala. Ilmoittautuminen ja lisätiedot 17.6.2011 mennessä osoitteesta Karstulan Evankelinen Opisto, Kokkolantie 12, 43500 Karstula, puh. (014) 525 2200, kansanopisto@keokarstula.fi, www.keokarstula.fi Kulttuuriosuuskunta Uulun kurssit Kulttuuriosuuskunta Uulu jatkaa lyhytkurssien jär jestämistä Tampereella tänäkin vuonna. Saamamme palaute oli niin positiivista ja osallistujat innokkaita, että ei muuta vaihtoehtoa ollut! Selkeä tilaus on perinnesoitinten soittoopetuksel le, sillä ihmisiä osallistui ympäri Suomen. Kursseilla on myös mahdollisuus tutustua ja ko keilla erilaisia Metsän ääni soittimia. Nyt uutuuksina on mm. uusi Salamajouhikkomalli sekä museokan teleista tehtyjä kopiota mm. Heinäveden, Malisen ja Varloin kanteleista. Tervetuloa kokeilemaan, kurssi laisille on aina jotain alennusta luvassa. 16.3.­17.3. Jouhikkojatkokurssi, Pekko Käppi Rahvaanmusiikinkerhossa Aalto 27­28.4.2011 klo 1016 Pienkantelekurssi 50/hlö Tutustumme 5 ja 10kielisten kanteleiden maailmaan. Opettajana toimii Arja Kastinen. Kurssi sopii soittajille joille soitin on jo tuttu ja jotka etsivät uusia virikkeitä soittoonsa. Soittimia on myös lainaksi. Ilmoittautuminen juhana@uulu.fi Uulutalo Pispalan valtatie 26A, Tampere Tarkkaile kurssitarjontaamme netissä: www.uulu.fi City-Kalevalaleiri 13.17.6.2011 Lahden kaupungin sydämessä, Ahvenistonkatu 2, Diakonialaitos. Päiväleiri on tarkoitettu 820 vuotiaille nuorille. Taidetyöpajat: musiikki, sanataide, draama sekä CityKalevalaiseen henkeen valokuvausta ja katu performansseja. Leirin hinta 50 (sis. päivittäin aamupala, lounas ja välipala) Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Mirva Minkkinen 040 720 894 Lasse Kantola 040 557 1749 Lealiisa Kivikari 040 740 5673 KANTELE 1·2011 44
• KAMU 11" Lasten ja nuorten kansanmusiikkileiri Jokakesäinen Suomen Kansanmusiikkiliiton jär jestämä KAMUleiri pidetään 12.16.6.2011 Päivölän virkistyskodissa. Leiripaikka sijaitsee Nummelassa, Helsingin keskustasta länteen n. 45 km. Luvassa on jälleen soittoa, laulua, uintia sekä mukavaa yh dessäoloa! Kurssipaikka on järven rannalla, joten uimaan pääsee jos mieli tekee vaikka joka päivä. Rannassa on oma sauna. Majoitus on 24 hengen huoneissa. Leiri on tarkoitettu 817 vuotiaille kansanmusiikin harrastajille tai kansanmusiikista kiinnostuneille. Leiriläisellä tulee olla perusvalmiudet omassa pää soittimessaan. Soittimina voi olla viulu, alttoviulu, avainviulu, kanteleet, puhaltimet (klarinetti, poikki huilu, sarvi ym.), yksi, kaksi tai viisirivinen haitari, kitara, mandoliini sekä kosketinsoittimet (harmoni, piano). Leirillä tarjoamme myös mahdollisuuden tu tustua uusiin soittimiin mahdollisuuksien mukaan. Leirillä opetetaan kansanmusiikkia eri muodoissaan. Opetusmuotoina ovat yhteissoitto, yhtyesoitto sekä pienryhmä tai yksityisopetus. Leiri päättyy loppu konserttiin torstaina 16.6. Leirin opettajina ovat kansanmusiikin ammattilai set: Leena Joutsenlahti (puhaltimet), Anna Kattainen (kanteleet), Jari Komulainen (haitarit), Emilia Lajunen (viulu, avainviulu), Tytti Metsä (harmoni, piano) ja Jarmo Romppanen (mandoliini, kitara). Yhtyekurssille voi ilmoittautua kokonaiset yhtyeet, jotka tuntevat tarvetta saada uusia ideoita ja vaikut teita omaan musisointiinsa ja samalla kehittää myös omaa henkilökohtaista soittotaitoaan. Yhtyeelle vali taan oma opettaja yhtyeen tarpeita kuunnellen. Kurssin hinta on 265 euroa Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille ja 285 euroa muille. Maksu sisältää opetuksen, opetusmateriaalin, täy sihoidon, vakuutuksen. Yhtyekurssin hinta riippuu yhtyeen koosta, kysy hinta. Tarjoamme myös mahdollisuuden ottaa huoltaja mukaan leirille ­ äiti, isä tai vaikka mummo tai pappa ovat lämpimästi tervetulleita pienten leiriläisten tueksi! Huoltajat maksavat täysihoidosta 170 euroa koko leiriajalta. Leirin järjestävät Suomen Kansanmusiikkiliitto, Kanteleliitto ja Opintokeskus Kansalaisfoorumi. Ilmoittautumiset 10.5.2011 mennessä! Esitteitä ja lisätietoja saat Suomen Kansanmusiikkiliitolta, (09) 8731 320, toimisto@suomenkansanmusiikkiliitto.fi, www.suomenkansanmusiikkiliitto.fi Ilomantsin kantelekesä 2011 Pogostan koululla (Ylätie 8, 82900 Ilomantsi) Kaiken kokoiset ja tyyliset kanteleet, vapaasäestys, rytmiikka, jouhikko, musiikin teoria ynnä muuta! lyhyt kanteleleiri pitkä kanteleleiri soitinrakennuskurssi opettajien ja varhaiskasvattajien pienkantelekurssi 12. ­ 19.6.2011 (alk. 300 *) 10. ­ 19.6.2011 (alk. 365 *) 10. ­ 19.6.2011 (100 , sis. vain opetus) 10. ­ 12.6.2011 (120 , sis. vain opetus) *) sis. perusopetus, ruokailu ja luokkamajoitus Opettajina kanteleleireillä: Anu Alviola, Senni Eskelinen, Matleena Huovinen, UllaSisko Jauhiainen, Maija Kauhanen, AnnaKarin Korhonen, Aaro Leinonen, Erkki Okkonen, Anni Pesonen, Saija Teirikangas, Vilma Timonen, Marja Turu ja Jenny Vartiainen. Opettajien ja varhaiskas vattajien kurssilla opettajana Vilma Timonen. Tiedustelut ja yhteystiedot: Kanteleleirit: Anni Pesonen puh. 050 431 7507 tai annipesonen@hotmail.com Soitinrakennus: Erkki Okkonen erkki@okkonen.fi Pienkantelekurssi: Vilma Timonen, timonenvilma@gmail.com tai Elina Penttinen, se.penttinen@gmail.com Ilmoittautuminen leireille ja soitinrakennukseen 30.4. mennessä, ja pienkantelekurssille 31.3. mennessä ! Kanteleleirin ja kurssit Ilomantsissa järjestää PohjoisKarjalan Musiikkiyhdistys ry. Ilmoittautumislomakkeet ja lisäinfoa osoitteesta: www.musiikkiyhdistys.fi 25. Folk-kurssi Haapavedellä Haapavedellä järjestetään 27.6.1.7.2011 folkkurssi jo 25.kerran. Tänäkin vuonna opetusta on tarjolla lukuisiin eri soittimiin ja musiikkikulttuureihin: amerikanviulusta balkanin haitarirytmeihin ja bulgarian kansanlaulusta Arnold Chiwalalan af rikkalaismausteiseen kanteleeseen, suomalaista pelimanniperinnettä unohtamatta. Alueella on paljon kanteleensoittajia, joille Haapavesi Folk ja Haapaveden Opisto pyrkivät erityisesti järjestä mään koulutusta. www.haapavesifolk.com/folk-kurssi_2011/ KANTELE 45 1·2011
• UUSIA TOIMIJOITA Elisa Kerola Valittiin Kanteleliiton vt. toiminnanjohtajaksi joulukuussa 2010 Ia Pellisen siirtyessä Kulttuurikeskus Stoan kulttuurituottajaksi. Olen 39-vuotias, Pohjois-Karjalassa kasvanut ja sittemmin helsinkiläistynyt kanteleensoittaja. Olen valmistunut musiikin maisteriksi SibeliusAkatemiasta, erikoisalaani on taidemusiikki. Vuonna 2007 julkaistiin "Kuuntele" ­ niminen cd-levy , joka sisältää kanteleleelle sävellettyä soolo- ja kamarimusiikkia. Olen konsertoinut solistina sekä eri kokoonpanoissa Suomessa sekä mm. Sveitsissä, Ranskassa, Italiassa ja Venäjällä. Kantelemusiikissa minua kiehtoo soinnin sävykkyys, hiljaisesta äänimaailmasta nouseva vaikuttavuus sekä soiton meditatiivisuus. Mielestäni nykymusiikki voi tuoda esiin kanteleen sointimahdollisuuksia ja kutoa niistä muotorakenteellisten ratkaisujen avulla vaikuttavia musiikkielämyksiä. Toiminnanjohtajan sijaisena haluan kehittyä organisaation hallintotehtävissä. Haluan vaalia sitä mielestäni arvokasta ja harvinaislaatuista lähtökohtaa, joka Kanteleliitolla eri musiikkityylejä , sukupolvia, soittajia, tutkijoita, rakentajia ja kanteleen ystäviä yhdistävänä yhteisönä on. Muutaman vuoden ajan tapanani on ollut jossain vaiheessa iltaa unohtaa tekemättömät työt , nostaa kantele keittiön pöydälle ja soittaa sitä mille tarvetta on: rauhaa, lohtua, virkistystä, treeniä, omia juttuja, lasten juttuja, unilauluja ... Taide on iloa! Vilma Timonen Aloitti vuoden 2011 alussa Kantele-liiton puheenjohtajana. Olen kotoisin Pääkaupunkiseudulta mutta juuret ovat vahvasti Pohjois-Karjalassa. Kanteleita olen soittanut lähes koko ikäni. Valmistuin musiikin maisteriksi SibeliusAkatemiasta vuonna 2004. Sen jälkeen olen toiminut muusikkona erilaisissa musiikillisissa ympäristöissä pyrkien käyttämään kannelta mahdollisimman monipuolisesti. Erityisesti sydäntä lähellä muusikon työssäni ovat olleet yhteismusisointi sekä erilaiset poikkitaiteelliset yhteistyöt teatterin ja tanssin maailmassa. Konsertoinut olen muunmuassa Espanjassa, Venezuelassa, Kolumbiassa, USA:ssa, Japanissa, Portugalissa, Sambiassa sekä Tansaniassa. Muusikon työn lisäksi toimin kanteleensoiton opettajana ja koulutan varhaiskasvattajia kanteleen monipuoliseen käyttöön eri oppilaitoksissa sekä kursseilla. Työskentelen myös Sibelius- Akatemiassa kansanmusiikin lehtorina. Hyvä lukija, sen lisäksi, että edelleen tarvitsemme kirjoittajien ja muiden lehdentekijöiden panosta, kaipaamme lukijan näkökulmaa. Kaikki palaute, juttuideat ja -vihjeet ovat tervetulleita: lehti@kantele.net, puh. 045 671 1868 Sauli Heikkilä KANTELE 1·2011 46
• Lehti- ja nettitoimikunta U usi lehtitoimikunta aloitti työnsä 5.2.2011. Vaikka toimikunta koostuukin pääasiassa vanhoista tutuista, on esittely varmaan paikallaan. Johanna Aho Opetan päätyökseni kanteleensoittoa Kouvolassa. Toimin aktiivisesti esiintyvänä taiteilijana ja Finn-Kanteleet ­orkesterin taiteellisena johtajana. Kantelelehteen kirjoitan mm. artikkeleita ja toimitan tietoja kentän tapahtumista ja puheenaiheista. Sauli Heikkilä Valittiin Kantele-lehden päätoimittajaksi ja verkkotoimittajaksi joulukuussa 2010 Olen puolen vuosisadan rajapyykin jokin aika sitten ohittanut, kuvaamataidonopettajan koulutuksen saanut graafinen suunnittelija ja kurkkulaulaja. Minulla on yhden miehen toimisto Pieni Huone Helsingin Maunulassa, jossa taitan lehtiä, esitteitä ja kirjoja. Kantele-lehti on ensimmäinen työkseni päätoimittamani lehti. Toimitustyöhön tosin sain ensimmäisen kosketuksen jo vuonna 1978 ollessani kesätoimittajana Kalajokilaakso-lehdessä. Kurkkulaulu ja keskiaasialainen kansanmusiikki on minulle tärkeä harrastus. Sen lisäksi olen harrastanut vaatimattomasti monenlaista soittelua lähes koko ikäni. Muutama viisikielinenkin minulla on, mutta täytyy ilmeisesti ryhtyä näpelöimään isompiakin kanteleita... Vaikka kotipaikkakuntani Haapavesi on tunnettu kantelepitäjä, on kantele jäänyt vähän muun musiikkiharrastuksen jalkoihin. Nyt tuntuu hyvin innostavalta päästä syventymään kunnolla kansallissoittimeemme. Syventyminen onkin lähtenyt vauhdilla liikkeelle tämän ensimmäisen lehden myötä. Toivon voivani palvella parhaalla mahdollisella tavalla kantele-musiikin harrastajia, ammattilaisia sekä tutkijoita. Susanna Heinonen Kantele otti ja vei mennessään, kun Anu Rummukainen (nykyisin Itäpelto) minut kauan sitten Ilomantsin leirille houkutteli. Vaikka nykyisin teen työkseni ihan muuta, pitävät Kanteleliiton hallitus, lehden toimituskunta ja muut työryhmät minut tiukasti kanteletapahtumien keskipisteessä! Marko Aho Ryhdyin soittamaan kanteletta tullessani töihin Kaustiselle. Tästä keväästä lähtien asun Sastamalassa ja toimin tutkijana: nykyinen hankkeeni käsittelee soittimellisuutta kansanomaisessa kanteleensoitossa. Pyrin osaltani toimimaan siten että Kantele-lehti säilyttää mielenkiintoisuutensa, tuoreutensa ja rohkeutensa. Outi Sané Soitan työnäni monikulttuurista kanteletta yhtyeessä nimeltä Senfi ja opetan kanteleensoittoa. Kauan sitten olin töissä Ylellä freelancerina ja kirjoitin STT:n uutisia vuoden Kainuusta. Sen vuoksi pidän lehtityöskentelystä. Tämän ohella Facebook-päivitykset omat minun hommiani lehti- ja nettitoimikunnassa. KANTELE 47 1·2011
• KANSAINVÄLINEN KANSAINVÄLINEN Kanteleensoiton soolokilpailut järjestetään toukokuussa Sibelius-Akatemialla, osoite: · · international kantele competition · rahvusvaheline kandle konkursil · starptautisk kantele konkurs · tarptautini kantele Pohjoinenkonkursas · m 9. Ilmoittautumisia · Rautatiekatu · kilpailuihin on tullut yli sata. Suomen lisäksi soittajia tulee Virosta, Latviasta, Liettuasta, Venäjältä ja Japanista. Tervetuloa osallistumaan tapahtumaan, joka tarjoaa kanteleelämyksiä, kanteleväen lämminhenkistä yhteisöllisyyttä sekä musiikkityylejä laidasta laitaan! kilpailu I KANSAINVÄLINEN KANTELEKILPAILU HELSINGISSÄ 27.- 29.5. 2011 kilpailu 2011 2011 OHEISKONSERTIT: KILPAILUJEN AIKATAULU: LAUANTAI 28.5. 2011 Kamarimusiikkisali klo 9.30­11.15 Kamu, yli 15v. klo 12.15­17.45 Kamu, ammattilaiset Urkusali klo 9.30­10.10 Muu musiikki, 13-15v. klo 10.30­12.30 Muu musiikki, yli 15v. klo 13.00­17.00 Taide, yli 15v. Kapuluokka klo 9.30­13.30 Lapset alle 10 v. klo 14.00­15.20 Kamu 13-15v. SUNNUNTAI 29.5. 2011 Kamarimusiikkisali klo 10.00-12.45 Muu musiikki, ammattilaiset klo 13.15-16.00 Taide, ammattilaiset Urkusali klo 10.00 -13.30 Taide, 13-15v. Kapuluokka klo 9.30 ­ 14.00 Lapset 10-12v. PALKINTOJEN JAKO SUNNUNTAINA 29.5. 2011 KLO 18.00 PERJANTAI 27.5. 2011 klo 18.30 Gyllenberg-sali osoite: Sandelshuset, Topeliuksenkatu 2 KANTELE KULJETTAA MAAILMALLE Avajaiskonsertti, jossa matkataan kanteleen mukana ympäri maailman. Hyppää kyytiin koko perheen voimin! Konsertin juontaa Eppu Nuotio. Liput 10/5 e KANTELEKLUBI klo 20.30 Sibelius-Akatemia, Pohjoinen Rautatiekatu 9 Maija Kauhanen UMA Senni Eskelinen ja String Puree Band LAUANTAI 28.5. 2011 klo 19.00 Sibelius-Akatemia, Pohjoinen Rautatiekatu 9 MITÄ SOIVAT KANTELEET ­ NYKYSÄVELTÄJIEN MUSIIKKIA KANTELEELLE Kanteleelle ja muille instrumenteille sävellettyjä teoksia taidemusiikin ammattilaisten tulkitsemana. Säveltäjinä mm. U.Pulkkis, J.Linjama, L.Bashmakov, J.Tiensuu Liput 10/5 e KANTELEKLUBI klo 20.30 Sibelius-Akatemia, Pohjoinen Rautatiekatu 9 Päivi Ollikainen Vilma Timonen Quartet Anna-Karin Korhonen ja Avertere SUNNUNTAI 29.5. 2011 klo 19.00 Sibelius-Akatemia, Pohjoinen Rautatiekatu 9 KILPAILUJEN HELMIÄ Päätöskonsertti. Ensimmäisten kansainvälisten kantelekilpailujen sykähdyttävimmät esitykset yhdessä konsertissa. Vapaa pääsy KILPAILUOHJELMISTON ILMOITTAMINEN Kilpailuohjelmisto ilmoitetaan 15.4. 2011 mennessä. On tärkeää, että esitys kokonaisuudessaan sopii annetun aikarajan sisään. Ohjelmailmoituksessa tulee näkyä myös säveltäjien ja sovittajien tiedot. Ohjelmailmoitus lähetetään sähköpostitse tai kirjeitse Kanteleliittoon: mail@kantele.net Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki TIEDOTUS Kilpailijoita tiedotetaan aikatauluista sähköpostitse. Muutokset mahdollisia. Seuraa kilpailujen tiedotusta netistä: www.kantele.net Tiedustelut ja talkoolaisten ilmoittautuminen: Vilma Timonen, vtimonen@siba.fi, 040 7104326 KANTELE 1·2011 48
• LIITTO K KEVÄTPÄIVÄT OHJELMA LAUANTAINA 26.3. 10-10.30 Ilmoittautuminen ja kahvi 10.30-12 Kristiina Junttu: Oppilaan motorinen kehitys ja soitonopettajan mahdollisuudet sen tukemiseen 12-13 Lounas 13-14.30 Kristiina Juntun luento jatkuu 14.30 -15 Kahvi 15-16.30 Kanteleliiton kevätkokous 16.30- Kanteleensoiton opettajat ry:n vuosikokous + kahvi OHJELMA SUNNUNTAINA 27.3. 10-10.30 Ilmoittautuminen ja kahvi 10.30-13 Irlantilaisen musiikin workshop, Lily Neill 13-14 Lounas + kahvi 14-16 Workshop jatkuu anteleliiton ja Kanteleensoiton opettajat ry:n kevätpäivät järjestetään 26.- 27.3. 2011 Hämeenlinnassa. Tapahtumapaikka on Sibeliusopiston Tauno Marttinen -sali, Verkatehtaan opistotalon 4. krs, os. Paasikiventie 2 (käynti Viipurintien puolelta Verkatehtaankujalta). Ks. tarkemmin www.sibeliusopisto.fi. Osallistumismaksu Kanteleliiton ja/tai Kanton jäsenille on 20 euroa (opiskelijat 10 euroa) yhdeltä päivältä ja 30 euroa (opiskelijat 10 euroa) kahdelta päivältä. Ruokailu ja majoitus omakustanteiset. Ilmoittautumiset 10.2.-18.3. Sanna PitkänenEerolalle sähköpostitse sanna.pitkanen@iki.fi tai puh 050 545 5868. Kristiina Junttu (www.junttu.net) toimii aktiivisesti esiintyvänä pianistina, pianonsoiton opettajana Itä-Helsingin musiikkiopistossa sekä free lancer -kouluttajana. Viime kaudella hänellä oli useita koulutus- ja kongressimatkoja koti- ja ulkomailla sekä soolokonsertit Caracasissa ja Meridassa (Venezuela) sekä Pariisissa ja Barcelonassa. Kristiina Junttu on toiminut Suomen Solistiyhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 2008 sekä on Suomen pianopedagogien yhdistyksen hallituksen jäsen. Hänen tohtorintutkintonsa (kehittäjäkoulutus), jonka aiheena oli pianopedagogiikka, tarkastettiin Sibelius-Akatemiassa helmikuussa 2010. Luennossaan Junttu kertoo minkälaisia motorisia kehitysvaiheita lapsi käy kehittyessään läpi. Tähän näkemykseen nojaten hän haluaa tarjota kokonaisvaltaisempia malleja ja työkaluja opetukseen. Luennossa pohditaan myös mahdollisuuksia, joilla voisi yksilöllistää lasten opetusta ottamalla huomioon heidän motoriskinesteettinen lähtötasonsa. Luennolla esitettävästä tiedosta suurin osa on liikuntatieteen tutkimuksesta sovellettua. Soittamisessa ja liikunnassa on paljon yhteneväisyyksiä, vaikka soittamista harvoin määritellään liikunnalliseksi taidoksi. Hyvät motoriset perustaidot heijastuvat lapsen itsetuntoon ja pätevyyden kokemiseen ja edesauttavat myös soitonopiskelun sujuvuutta. Lily Neill (www. lilyneill.com) on arvostettu irlantilaisen harpun taitaja, joka aloitti uransa jo nuorena. Hän on esiintynyt ja opettanut säännöllisesti Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Harppu on Irlannin kansallissymboli ja maan tunnetuin soitin. Workshopissa tutustutaan soittaen mm. irlantilaisen musiikin ornamentaatioon ja harmonioihin. Ohjelmisto on hyvin kanteleelle soveltuvaa. Työpajaan tarvitaan oma soitin mukaan. Opetus tapahtuu englanniksi ja pääsääntöisesti korvakuulolta. Lily Neill toimi kouluttajana Kanteleliiton syyspäivillä Palokassa 2010. KUTSU VUOSIKOKOUKSEEN Kanteleensoiton opettajat ry:n vuosikokous pidetään Hämeenlinnassa, Sibelius-opiston Tauno Marttinen-salissa, os. Paasikiventie 2 (Verkatehtaan opistotalon 4. krs) lauantaina 26.3. 2011 alkaen klo 16.30. Käsitellään sääntömääräiset asiat sekä sääntöuudistus. TERVETULOA! KANTELE 1·2011 50
• Satsaa SOITTAMISEEN Musiikkialan perustutkinto Musiikin koulutusohjelma/Muusikko 120 ov (pk/yo) - Kansanmusiikki - Klassinen musiikki - Pop/jazzmusiikki Yhteishakuaika 28.2.-18.3.2011 · · · · runsaat instrumenttiopintomahdollisuudet voit yhdistellä opinnoissasi musiikin eri tyylilajeja monipuoliset yhtye- ja orkesteritoiminnot projektiopintoja www.kpkonsa.fi AKU YHTEISH MUISTA 12.4.2011 7.3.Pitkänsillankatu 16, 67100 Kokkola info@kpkonsa.fi puh. (06) 824 1300 Keski-Pohjanmaan KOKKOLA KONSERVATORIO Sähköä tulossa... www lovikka com www.lovikka.com k