• 1 k ntele 1 201 8 Paleface inspiroitui kantelelevyistä Duo Riikka Timonen & Senni Eskelinen Kanteleliiton hallitus esittäytyy
• 2 k ntele ? 5–15 -kielisten kanteleiden soittotekniikat ? Säestys ja melodinen soitto, sointupohjainen muuntelu, improvisaatio ja oman musiikin tekeminen ? Linkitys historialliseen pienkantelemusiikkiin ? Joogapohjaista venyttelyä & metsäretki & sauna ? 10 oppituntia & pienimuotoinen konsertti ? Majoitus 2 hengen huoneissa & ruokailut Ohjaajina Arja Kastinen (MuT) ja Laura Ruotsalainen (Health Coach) Hinta 290/270 eur majoitushuoneesta riippuen. Ilmoittautumiset 18.6. mennessä. Kysy lisää: info@temps.fi puh: 0400 797227 TEMPS.FI Tule syventämään soittotaitoasi ja viettämään virkistävä elokuinen viikonloppu Kärppälän Rustholliin!
• 3 k ntele Ihana kantele Olen kanteleensoittaja, sillä kanteleen ääni sykähdyttää minua. Myös kanteleyhteisö ja kantelekulttuurin ylläpitäminen ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Opiskelen Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikin aineryhmässä ja valmistun pian musiikin kandidaatiksi, josta jatkan maisteriopintoihin. Minulla on ollut suuri ilo tutustua moniin opiskelijoihin, opettajiin, säveltäjiin, tutkijoihin ja muihin kanteleen parissa työskenteleviin ihmisiin yli genrerajojen. Uskon, että heidän kauttaan löydän aiheita ja sisältöä tuleviin lehtiin. Nämä kontaktit ovat ehtymätön lähde artikkeleihin, sillä kaikki tekevät upeaa ja kiinnostavaa työtä kanteleen hyväksi. Olen opiskellut Espoon musiikkiopistossa; muistan vieläkin, kun sain ensimmäisen oman 5-kielisen kanteleeni 4-vuotiaana muskarilaisena. Sittemmin pääsoittimekseni on tullut konserttikantele. Säveltäminen on ollut minulle pienestä lähtien tärkeä osa muusikkouttani ja julkaisin viime syksynä soololevyn, joka sisältää omia sävellyksiäni. Tärkeitä kanteleeseen liittyviä muistoja minulle ovat eri esiintymisten lisäksi Ilomantsin kanteleleirit ja Kantelekilpailut vuodesta 2005 lähtien. Nämä ovat olleet todella merkittäviä tapahtumia nuorelle soittajalle, oli aina mieleen jäävää kuulla muita soittajia ja inspiroivaa nähdä, miten pitkälle taidoissa voi päästä. Merkittävää on ollut saada tutustua ihanaan kantelekenttään ja löytää ryhmä, johon tuntee kuuluvansa. Soittamisen lisäksi olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja yhdistystyö on minulle läheistä. Olen ollut Kanteleliiton hallituksessa, lehden toimituskunnassa ja kirjoittanut levyesittelyjä. Haluan päätoimittajana jatkaa lehden hyväksi havaittua linjaa. Tutkimustyö on minusta tärkeää ja haluan julkaista tutkimuksia myös kantele. netverkkosivustolla. Julkaisen verkkosivustolla artikkeleita ja esimerkiksi konserttiesittelyitä. Lehti ilmestyy tänä vuonna kaksi kertaa ja nettisivuilta voi käydä katsomassa muuta materiaalia. Kanteleliitto toimii aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, Facebookissa ja Instagramissa. Myös liiton oma Youtube-tili on avattu. Olen innoissani päätoimittajan tehtävästä ja iloinen saadessani työskennellä mahtavan lehtitoimikunnan kanssa. Jimmy Träskelinin erittäin ansioitunutta työtä on hienoa päästä jatkamaan. ? 5–15 -kielisten kanteleiden soittotekniikat ? Säestys ja melodinen soitto, sointupohjainen muuntelu, improvisaatio ja oman musiikin tekeminen ? Linkitys historialliseen pienkantelemusiikkiin ? Joogapohjaista venyttelyä & metsäretki & sauna ? 10 oppituntia & pienimuotoinen konsertti ? Majoitus 2 hengen huoneissa & ruokailut Ohjaajina Arja Kastinen (MuT) ja Laura Ruotsalainen (Health Coach) Hinta 290/270 eur majoitushuoneesta riippuen. Ilmoittautumiset 18.6. mennessä. Kysy lisää: info@temps.fi puh: 0400 797227 TEMPS.FI Tule syventämään soittotaitoasi ja viettämään virkistävä elokuinen viikonloppu Kärppälän Rustholliin!
• 4 k ntele K NTELEen tämän kielillä KANNESSA Maija Kauhanen & Emma-pysti KUVA Jimmy Träskelin
• 5 k ntele kielillä PÄÄTOIMITTAJA Sanni Virta, 0505228077 lehti@kantele.net JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Toiminnanjohtaja Anna Wegelius anna.wegelius@kantele.net Yhteydenotot ensisijaisesti sähköpostilla, puhelut tiistaisin ja perjantaisin klo 15-17. Puhelin: +358 50 564 5957 (ainoastaan puhelut, ei tekstiviestejä, kiitos!). TOIMITUSNEUVOSTO Sarah Palu, Juulia Pölönen, Hanna Ryynänen ja Outi Sane TAITTO Jimmy Träskelin PAINOPAIKKA Newprint Oy, Raisio ILMESTYMISTIEDOT 40. vuosikerta, 1 / 2018 SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 22.10.2018 Aineistodeadline 17.9.2018 www.kantele.net ISSN 0357-6892 KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN 26 Pohjolan äänet Pauliina Syrjälän viides tohtorikonsertti 28 Duo Riikka Timonen ja Senni Eskelinen Kanteleliiton vuoden yhtye 20 Vuoria ja maailmanmusiikkia Laura Linkolan opiskelusta Sveitsissä 56 Levyesittelyt Uudet kantelelevyt 33 Liitto tiedottaa ja puheenjohtajan palsta 48 Nuottiliite Hanna Ryynäsen sävellyksiä ja sovituksia 13 Sävelin olemassaoloa tutkimassa Sarah ja konserttikanteleen mahdollisuudet 7 Paleface inspiroitui kantelelevyistä Rap-artisti valitsi vuoden kantelelevyn 16 Klassinen improvisaatio, Lontoo & kantele Juulia Pölönen improvisaation maailmassa 36 Hallituksen esittely Tutustu hallituksen jäseniiin
• 6 k ntele
• 7 k ntele V uoden kantelelevy 2017 -valinnan teki muusikko Paleface, joka tunnetaan kansanmusiikistakin inspiraatiota saavana artistina sekä laajasta musiikkisivistyksestään. Vuonna 2017 ilmestyi monta kantelelevyä, ja Palefacelle toimitetussa pinossa niitä oli yhdeksän. Vuoden levystä ja muista hyvistä ehdokkaista riitti paljon juttua, mutta keskustelu lensi myös syvälle musiikkifilosofiaan. inspiroitui kantelelevyistä Vasemmalla: Rap-artisti Paleface eli Karri Miettinen. paleface TEKSTI SANNI VIRTA KUVA JIMMY TRÄSKELIN
• 8 k ntele Mitä ajattelit saadessasi tehtäväksesi valita vuoden 2017 kantelelevy? ”Olin otettu siitä, että mielipidettäni arvostetaan”, Paleface vastaa ja nauraa remahtaa. ”Olen musanörtti ja musadiggari, mua kiinnostaa musiikki laajasti. Kansanmusa on itselleni ollut inspiraatio jo vuosien ajan, se on myös vähän ilmentänyt artistikuvaani. Mun musassa kohtaa usein joku perinteinen, vanha ja moderni. Suurella mielenkiinnolla tartuin tähän. Harkitsin ehkä minuutin. Minulla ei ole ollut hirveästi kantelelevytyksiä omassa hyllyssäni. Näiden kantelelevyjen kuunteleminen loi taukoja omassa kiireisessä arjessani. Kuuntelin levyjä usein aamuisin, kunkin niistä läpi 2-3 kertaa. Tämä oli tosi inspiroivaa ja mietin, millaisen biisin tai kantelesamplen voisi löytää.” Minkälainen musiikkityylien kirjo levyissä oli? Minkälaisen kuvan sait kanteleella tehdystä musiikista Suomessa? ”Hyvin laaja kirjo. Sehän kertoo elinvoimaisesta ja monipuolisesta kanteleskenestä. Jos otat minkä tahansa muun instrumentin, niin veikkaan, että voi olla vaikea löytää 10 levyä, joissa se on esillä merkittävällä tavalla. Raskasta rockia, modernia kansanmusiikkia, americanaa, mahtavaa groovea, nuorten soittoa, ikivihreitä, poppia ja hyvin erilaisia kokoonpanoja. Riippuen kanteleen kielien määrästä soitin pystyi taittumaan yllättävän moneen.” Paleface paneutui asiaan ja kertoo kirjoittaneensa kaikista levyistä luonnehdinnat. ”Tässä oli hyvä selektio levyjä, erilaisia kokoonpanoja”, hän jatkaa. Onko kantele sinulle tuttu soitin entuudestaan? ”Totta kai!” Paleface huudahtaa. Hänellä on 5-kielinen kantele, jonka kaveri on joskus tehnyt. ”Onhan se meidän suomalaisten erikoisuus. Ihailen taitavia kanteleensoittajia. Varhaisessa vaiheessa kantele tuli vastaan CMX:n albumilla Rautakantele vuonna 1995. Eri kokoiset kanteleet kiehtovat minua. Minua kiinnostaa soittimessa se, että eri kielimäärät mahdollistavat eri asioita.” Tunsitko ketään/olitko kuullut kenestäkään näiden levyjen tekijöistä aikaisemmin? ”Kyllä, Maija Kauhasen kanssa olen esiintynytkin Ylen dokumenttisarjan jaksossa vuonna 2011. Tämä oli spontaani kohtaaminen, se oli freestylea, mä räppäsin ja Maija soitti. Maijan levy tuli vastaan Etno-gaalan palkittujen levyjen joukossa. On käynyt mielessä, että tekisimme yhteistyötä muutenkin.” Oliko sinulla jotain ennakko-odotuksia? ”Halusin ottaa auki vastaan, mitä tuli. Aikamoinen pino levyjä tulikin kahlattua läpi.” Minkälaisia havaintoja teit levyistä? Oliko niissä jotain samaa, johon kiinnitit huomiota? ”Kyllähän siellä on tietysti jotain samoja patterneja, näppäilykuvioita. Onhan se varmaan jossain syvällä meidän geeneissä, kanteleen soitto on ollut kulttuurisesti tärkeää. Meillä on sisäänrakennettuna yhteys siihen, miten se soi se soitin. Juuri tämä puhutteli minua myös Minna Raskisen Ringissä.” Jotain erilaista? ”Hyvin erilaisia levyjä jo miksauksellisesti ja soundillisesti. Niissä on äänittämisen, miksaamisen ja tuotannon kannalta hyvin erilaisia tapoja. Maija Kauhasen Raivopyörässä kuulee, että tuottaja on ollut tärkeä, levy muistuttaa tästä asiasta. Valkeat-bändin levyllä sähkökantele on osana rock-bändiä, kun taas Juurakon levyllä kantele on muiden kielisoitinten joukossa ja istuu hyvin americanaan. Kiinnostava soitinyhdistelmä oli myös jousella soitettu kontrabasso ja kantele, jota kuultiin Kolokosti Koria -levyllä. On makea klangi, kun monta kanteletta soi samaan aikaan, kuten Luomukanteleiden soitossa. ”
• 9 k ntele Yllättikö sinut jokin? ”Yllätti se, kuinka moneen kantele taittuu. Kantele on luontevasti osa monipuolista musiikkia ja soundia. Kanteleskene on elinvoimainen näiden levyjen perusteella, tosi hienoa. En tiedä, ajatteleeko kukaan enää, että kantele on jostain syvältä menneisyydestä, mutta näistä levyistä välittyy moderni ja eteenpäin menevä ote. On erilaisia tapoja tehdä siitä relevanttia” Palefacea innostaa se, että eri kanteleinstrumentteja on niin runsaasti, soundi vaihteli levyillä niiden mukaan. Millä perusteilla teit lopullisen valinnan? Kuvaile tämän valitun levyn musiikkia. ”Rajasin valintaa pikkasen niihin levyihin, joissa kantele on keskiössä sen sijaan, että se oltaisiin liitetty sinänsä ansiokkaasti tueksi johonkin muuhun musaan. Minna Raskisen Rinki-levyn musiikista syntyy heti oma maailma, se luo jonkin paikan, jonne musa vie. Se on kuin planeetta, joka luodaan. Musiikissa on vahva meininki ja hyvät soittajat. ” Minna Raskinen soittaa 15ja 19-kielisiä kanteleita, ja hän on kutsunut projektiin mukaan Tapani Rinteen (bassoklarinetti) ja Markus Ketolan (vibrafoni). Venäjän kielen sana kol tarkoittaa kelloa tai ympyrää, ja se merkitsee myös elämän jatkumista, kerrotaan Ringin kansitekstissä. Tähän pohjautuu levyn nimi. Liveversiossa on mukana taiteilija Pasi Ranqvistin videoteos. ”Erikoinen soitinyhdistelmä on hieno. Minnalla on täydellinen instrumentin hallinta. Näkemyksellistä soittoa, kappaleita ja sovittamista, kokonaisia biisejä, vaikuttavaa settiä!” Paleface kehuu. Keskustelemme musiikin merkityksestä, joka ei muutu ajan kulkiessa eteenpäin: ”Arkaaisuus puhutteli minua Raskisen Rinki-levyllä. Aikana ennen joukkoviestintää ja äänitysmahdollisuutta musiikilla on ollut erityinen paikka. Se on ollut sellainen spirituaalinen asia. Se ei ole edelleenkään niin kaukana palvontamenoista, esimerkiksi festareilla ja Tavastian keikoilla tämän voi kokea. Musiikilla on yhteisöllinen, jokin suurempi merkitys ihmisen kehityksen kannalta. Kanteleen soittajat ja runolaulajat ovat olleet oman aikansa tiedotusvälineitä, ” En tiedä, ajatteleeko kukaan enää, että kantele on jostain syvältä menneisyydestä, mutta näistä levyistä välittyy moderni ja eteenpäin menevä ote.
• 10 k ntele sinällään räppäreitä. Heidän tehtävänä on ollut uutistapahtumien ja vanhojen viisauksien kertominen. Matkustin Afrikkaan etsimään räpin juuria ja löysin griot-perinteen. Räppärit toteuttavat nykyään sitä samaa tehtävää. Tämä on ollut iso omaa uraani määrittelevä oivallus, se sama hahmo on ollut kaikissa kulttuureissa. Kanteleen tehtävä on ollut ikään kuin nykyään räppäreiden biitit. Afrikassa soitin on ollut kora, täällä taas kantele, jonka ympärille kaikki ovat kerääntyneet. Teppana Jänis on meidän griot”, Paleface huudahtaa. Mistä erityisesti pidit? ”Syvästä traditiosta, henkisyydestä ja suvereenista soitosta. Mua puhuttelee kyky liittää musa osaksi jotain historiallista taustaa. Diggaan taustatarinasta, kirkonkellotraditiosta. Sitä olisi kiva tutkia enemmänkin. Mulle assosioitui kirkonkellotradition käyttämisestä Piirpauke ja Konevitsan kirkonkellot. Myös suomalainen rap-yhtye Giant Robot on käyttänyt Konevitsan kirkonkellot -teemaa yhdessä biisissään. Kudelma tuli sanana mieleen, vapaan soiton ja patternien (toistuvien kuvioiden) vuorottelu vie eteenpäin, musiikissa on movement, liike ja energia.” Tapaaminen Palefacen kanssa oli minulle erittäin mieleenpainuva ja keskustelumme herätti paljon ajatuksia. Palefacella on nyt omalla urallaan monta rautaa tulessa. Syyskuussa Turun kaupunginteatterissa esitetään Varissuo –niminen musikaali, johon Jori Sjöroos ja Tuomo Prättälä ovat säveltäneet Palefacen tekstejä. Musikaalissa kuullaan myös paljon räppiä. Paleface on ansioitunut myös kirjailijana, ja hänen uusin projektinsa on nimeltään 13 kertaa kovempi kuin kukaan -räppärin opas. Se julkaistaan keväällä 2019. Saa nähdä, millä tavalla hän tulee mahdollisesti käyttämään kanteletta omassa musiikissaan. Minna Raskinen: Rinki A luksi tuntuu, että Tapani Rinteen atmosferinen ja herkkä bassoklara olisi levyllä pääosassa, mutta pian on selvää, että Minna Raskisen kantele on keskiössä. Se sitoo saundin yhteen ja kuljettaa musiikillista narraatiota. Tunnelma on spirituaalinen, osaksi siksi, että levy on äänitetty suurimmaksi osaksi livenä Kouvolan Pyhän Ristin kirkossa. Live-raidoissa on taikaa. Biisit pohjaavat ortodoksiseen kirkonkellomusiikkiin, joka sekin piirtää henkisyyden näköalaa. Todella hieno levy! Raskisen soitto on suvereenia, sovitukset kulkee, aika pysähtyy ja syntyy kokonaan uusi paikka. Tämä levy vie mukanaan ja vaikka se voisikin soida vain päivän askareiden taustalla, se jotenkin vetää puoleensa ja pakottaa kuuntelemaan. Rinki tarjoaa lisäksi koko ajan uutta pureskeltavaa. Tämä on vuoden kantelelevy. PALEFACEN VALINTA
• 11 k ntele A nna-Karin Korhonen on kanteleensoittaja/säveltäjä, joka opettaa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Hänen uusin työnsä sijoittuu teatterimusiikin maailmaan. Maaliskuussa 2018 Edinburghissa toimivan Lung Ha -teatterin ja Taideyliopiston SibeliusAkatemian yhteistyönä valmistui Adrian Osmondin versio Tsehovin klassikosta Kolme sisarta. Sibelius-Akatemiasta Skotlantiin lähti kolme opiskelijaa, joista yksi oli kanteleensoittaja Irina Cederberg. Opiskelijat viettivät Skotlannissa yhteensä viisi viikkoa. Näytelmän ohjasi suomalaissyntyinen Maria Öller ja musiikin näytelmään sävelsi / koosti Anna-Karin Korhonen, joka toimi myös opiskelijoiden musiikillisena ohjaajana projektissa. Ensi-ilta oli Edinburghissa Traverse -teatterissa 16.3.2018 ja näytelmää esitettiin maaliskuun 2018 aikana myös Perthissa ja Glasgowssa. Irina Cederberg soitti näytelmässä kanteleen lisäksi pianoa, viulua ja harmonikkaa. Muut muusikot olivat kitaristi Michael Ferrie, sekä laulaja Noora Kauppila, joka soitti myös perkussioita esityksessä. Muusikot vastasivat myös näytelmän liveääniefekteistä. He soittivat pääosin lavalla ja olivat palvelijoiden ja sotilaan rooleissa. Ohjaaja Maria Öller halusi, että näyttelijät ja muusikot muodostavat yhden ensemblen. Muusikot olivat läsnä kaikissa harjoituksissa näyttelijöinä näyttämöllä ja toimintamallia vahvistettiin yhteisten lämmittelyharjoitusten avulla. Näytelmän musiikin sävelkieli oli kauttaaltaan slaavilaista ja melko melankolista, melodialähtöisten kappaleiden harmonia pohjautui pääosin harmonisen mollin ja fryygisen moodin sointuasteille. Herkkä ja pehmeäsävyinen instrumentaatio toimi hyvin akustisella näyttämöllä. Lung Ha Theatre Company on yksi Britannian vanhimmista teattereista, joka työllistää näyttelijöitä, joilla on oppimisvaikeuksia. Lung Ha perustettiin vuonna 1984 ja se on toiminut edelläkävijänä ja suunnannäyttäjänä alalla maailmanlaajuisesti. Maria Öller on teatterin taiteellinen johtaja. Lung Ha:n ohjelmistossa on sekä klassikoita että nykydraamaa. Teatterin nettiosoite on www.lungha.com. Kantele yhdistyi Tsehovin klassikkonäytelmään Edinburghissa Irina Cederberg, Michael Ferrie ja Noora Kauppila Kolme sisarta -näytelmässä. Kuva: Pete Dibdin TEKSTI ANNA-KARIN KORHONEN
• 12 k ntele
• 13 k ntele “R akastuin kanteleen ääneen jo 5-vuotiaana ja edelleen tärkein syyni kanteleen soittamiseen on sen lumoava ääni”, Sarah kertoo. “Minusta on kiehtovaa, miten se on inspiroinut, koskettanut ja ilahduttanut ihmisiä jo parin tuhannen vuoden ajan.” Säveltäminen on kuulunut Sarah’n elämään jo lapsesta lähtien. Se on ollut keino käsitellä omia tunteita sekä tavoittaa sellaisiakin asioita, joita on vaikea sanoilla kuvata. Pohjimmiltaan hänelle taiteen tekemisessä on kyse olemassaolon tutkimisesta. Oman musiikkinsa lisäksi Sarah on säveltänyt, sovittanut ja tuottanut musiikkia elokuviin, monitaiteellisiin esityksiin, teatteriin sekä erilaisiin installaatioihin. “Viimeisin ja itselleni tämän vuoden tärkein projekti on ollut Koti merellä – Laulu lähteneelle”, Sarah kertoo. Tässä Iiris Heikan ohjaamassa videoteoksessa kuullaan Sarah’n sävellys “Laulu lähteneelle”, joka tulee myös hänen debyyttialbumilleen. Musiikkivideon sekä sen ympärille luodun kampanjan tuotti helsinkiläinen Eloisatmedia. “Teos käsittelee läheisen menettämistä ja pyrkii nostamaan esiin sen, että suru on meitä kaikkia yhdistävä asia – jokainen meistä joutuu jossain kohtaa luopumaan itselle tärkeästä ihmisestä, ja menetys kuuluu luonnollisena osana elämään. Vastaan voi tulla vaikkapa ero, etääntyminen tai kuolema. Videoteoksessa tutkimme sitä, millaisia keinoja ihmisillä on Sävelin olemassaoloa tutkimassa Sarah Palun pääinstrumentti on 38-kielinen konserttikantele. Kuva: Pietari Purovaara TEKSTI JENNI VENÄLÄINEN & SARAH PALU
• 14 k ntele elää surun ja menetyksen kanssa. Halusimme selvittää, mitkä ovat ne asiat, jotka tuovat lohtua, auttavat jaksamaan ja selviämään eteenpäin. Keräsimme videon käsikirjoitusta varten kokemuksia menetyksen kohdanneilta”, Sarah kuvailee. “Teoksella haluamme myös kannustaa ihmisiä tukemaan ja auttamaan toisiaan elämän kaikissa aallokoissa, kunhan pitää huolta myös omasta jaksamisesta”, hän jatkaa. Sarah on säveltänyt myös elokuviin. Moninkertaisesti palkitussa Miles to Go Before I Sleep –dokumenttielokuvassa sekä Katve -kauhuelokuvassa kuullaan hänen musiikkiaan. “Olen huomannut, että useampaa eri aistia aktivoivat taidemuodot, kuten elokuva, kiinnostavat minua erityisesti. Minusta myös tuntui luontevalta yrittää tavoittaa musiikillisesti elokuvan sisäänrakennettua rytmiä ja tunnetasoja”, hän kertoo. “Opeteltavaa on ollut teknisissä asioissa – siinä, miten toteuttaa omat visionsa. Minusta on ollut kiehtovaa tuoda myös perinnesoittimia, kuten kanteletta, harmonia ja avainviulua, elokuvamusiikin maailmaan. Kanteleessa on mielestäni hyvin elokuvallinen soundi, ja siitä saa monenlaisia kiinnostavia ääniä ja efektejä. Esimerkiksi yhdessä teoksessa käytin sellaista äänimaisemaa, joka syntyi huutamalla tilassa, jossa oli kymmeniä kanteleita, minkä jälkeen äänitimme vain näistä syntyvää jälkikaikua.” Taneli Suorannan ja Hans Barckin ohjaama Katve oli alkuvuodesta 2017 ehdolla lyhytelokuvien Best Music Creation –palkinnon saajaksi Ranskassa Festival International du Film d’Aubagne -festivaalilla. “Ehdokkuus oli minulle suuri asia, ja oli hauskaa päästä paikan päälle tutustumaan uusiin alan ihmisiin”, Sarah sanoo. Konserttikanteleen mahdollisuudet inspiroivat Palua ja omaa lähitulevaisuudessa ilmestyvää debyyttialbumiaan tehdessä hän tutki, mitä kaikkea tällä soittimella voikaan tehdä. “Levyllä kantele soi muun muassa pianon, ihmisäänen, harmonin, syntetisaattorin, jousisoitinten, perkussioiden ja meren aaltojen kanssa. Kanteletta kuullaan sellaisissa instrumentaatioissa, joissa sitä harvemmin tai koskaan ennen on kuultu. Musiikkini on yhdistelmä kansanmusiikkia, poppia, elektronista musiikkia, minimalismia ja elokuvallisuutta. Voisi sanoa, että musiikillani on juuria kansanmusiikissa, mutta se hengittää tässä hetkessä.” Levyn kantava teema on luopuminen ja sitä seuraava uuden syntymä. ”Albumi kertoo kipeistä irti päästämisen hetkistä, välitiloista, joissa ollaan ikään kuin tyhjän päällä, sekä niitä seuraavista uusista aluista – siitä, miten elämänvirta kaappaa ihmisen syliinsä. Vaikka luopuminen, esimerkiksi ihmissuhteesta tai vanhasta ajatusmallista, usein sattuu, ei ilman kuolemaa uudella ole tilaa versoa”, Sarah kuvailee. • suomalais-ranskalainen muusikko ja säveltäjä • taiteellisina ilmaisuvälineinä kanteleet, folk-harppu, ääni ja liike • viimeistelee maisteritutkintoaan Sibelius-Akatemiassa • ajankohtaista: marraskuussa 2017 Youtubessa julkaistu “Koti merellä – Laulu lähteneelle” -musiikkivideo sekä lähitulevaisuudessa ilmestyvä debyyttialbumi SARAH PALU
• 15 k ntele K uopion konservatorion joka vuotisella Talvikamari-festivaalilla kuultiin tänä vuonna hieman harvinaisempaa orkesteria. H. C. Andersenin iki-ihana satuklassikko Ruma ankanpoikanen esitettiin festivaalilla koko perheen tanssija musiikkisatuna. Esiintymässä oli konservatorion tanssioppilaita sekä 25-henkinen KIHARA-orkesteri kapellimestari Petri Makkosen johdolla. KIHARA-orkesterissa oli mukana kanteleita, haitareita, kitaroita, lyömäsoittimia ja laulajia. Musiikin satuun ovat säveltäneet Niina-Maria Ruohon ohjauksessa Kuopion konservatorion oppilaat Onni Kettunen, Olli Litmanen, Matti Salmi ja Lauri Uusaro. Ohjauksesta vastasi Harriet Jeffery, joka nähtiin myös sadun kertojana. Käsikirjoituksen satuun on tehnyt Marjatta Airas. Idea tähän projektiin lähti itämään jo pari vuotta sitten. Kanteleen-, kitaranja haitarinsoittajat eivät välttämättä pääse kovin usein soittamaan muiden soittimien kanssa yhdessä, orkesterissa soittamisesta puhumattakaan. Tanssijatkin esiintyvät harvemmin live-musiikin kanssa. Jousija puhallinsoittajille orkesterissa soittaminen kuuluu automaattisesti opintoihin. Halusimme tarjota myös omille oppilaillemme mahdollisuuden kokea orkesterissa soittamista. Toissa lukuvuonna aloitettiin sävellystyö, jolloin instrumenttiopettajat kävivät esittelemässä soittimia sadun musiikkien säveltäjille. Sävellyksiä työstettiin lukuvuoden ajan ja viime syksynä saimme valmiit sävellykset käsiimme harjoittelua varten. Kappaleet olivat vaihtelevia. Löytyi soolokappaleita ja kappaleita erilaisille soitinyhdistelmille. Yhteensä sävellyksiä oli jopa 18 ja niistä löytyi soitettavaa eritasoisille soittajille. Kanteleen stemmat olivat niin viisikieliselle, kotikanteleelle kuin konserttikanteleellekin. Orkesterissa kanteletta soittivat Kaisla Karjalainen, Sonja Mykkänen, Elina Turunen ja heidän opettajansa Kati Rantala. Orkesterin ensimmäiset yhteiset harjoitukset pidettiin juuri ennen joululoman alkua. Toisen kerran kokoonnuimme helmikuun puolivälissä ja viimeiset harjoitukset pidettiin esitysviikolla päivää ennen ensi-iltaa. Kenraaliharjoitus ja ensi-ilta olivat 22.2 ja kaksi päiväkotija koululaisnäytöstä 23.2. Projekti oli suuri ponnistus niin oppilaille, opettajille, ääni-ja valomiehille kuin vanhemmillekin. Orkesterissa soittaminen ei ollut itsestään selvää KIHARA-orkesterin soittajille. Nuotin ja omien sormien lisäksi tuli katsoa ja seurata kapellimestaria, mikä olikin aluksi hieman haastavaa. Oma stemma täytyi osata niin hyvin, ettei tarvinnut koko ajan katsoa omia sormia tai nuottia. Tanssijoiden vuoksi oli erityisen tärkeää, että kappaleiden tempot pysyivät kohdallaan. Yhteissoitto parani joka harjoituskerralla ja oppilaat pitivät orkesterissa soittamisesta. Yleensä suuret ponnistukset kannattavat ja niin kävi tälläkin kertaa. Projekti oli innostava ja kannustava oppilaille ja opettajille. Oppilaiden mielestä oli kivaa, kun ei tarvinnut olla yksin lavalla. Kapellimestariakin pystyi seuraamaan syrjäsilmällä. Videota esityksestä on katsottu kotona useita kertoja ja vastaavia projekteja toivottiin lisää tulevaisuudessa. KANTELEET MUKANA ORKESTERISSA Kuvassa soittajat vasemmalta oikealle: Sonja Mykkänen, Kaisla Karjalainen ja Elina Turunen. TEKSTI JA KUVA KATI RANTALA
• 16 k ntele K aikki alkoi siitä, kun tammikuussa 2016 Sibelius-Akatemiaan saapui pitämään mestarikurssia maailmankuulu pianisti, opettaja ja improvisoija David Dolan. Dolan on omistautunut urallaan klassisen improvisaation uudelleen elvyttämiseen ja sen soveltamiseen esitystilanteissa. Hän työskentelee tällä hetkellä professorina Yehudi Menuhin Schoolissa ja Guildhall School of Music and Dramassa, jossa hän myös johtaa Centre for Creative Performance and Classical Improvisation-yksikköä. Mestarikurssille tuli osallistua yhtyeenä, joten improvisaatiosta jo paljon ennen kiinnostuneina halusimme yhdessä pitkäaikaisen kollegani ja sellistisiskoni Pauliina Hausteinin kanssa ehdottomasti osallistua. Dolanin opetuksessa lähestytään musiikkia uudesta improvisatorisesta näkökulmasta. Tavoitteena on yhdistää rakenteellinen, tyylillinen, tekstuurillinen ja harmoninen tuntemus nykyhetken flow-tilaan ja spontaaniuteen. Liikkeelle lähdetään aluksi esimerkiksi siitä, että riisutaan harmonioiden kulku luurangoksi, jonka päälle improvisoidaan. KLASSINEN IMPROVISAATIO, LONTOO & KANTELE TEKSTI JUULIA PÖLÖNEN KUVA VALTTERI VANHALA OrigiNova-yhtyeessä soittavat: Valerie Albrecht, alttoviulu, Stefanie Tuurna, piano, Pauliina Haustein, sello, Isa Halme, viulu ja Juulia Pölönen, kantele.
• 17 k ntele Siirrytään sitten hieman ajassa eteenpäin kevääseen 2017. Pauliina oli tähän mennessä jo aloittanut tohtoriopinnot Lontoon Guildhall School of Music and Dramassa Dolanin ohjauksessa ja edessä olivat ensimmäiset tutkintoon sisältyvät konsertit. Pauliina kokosi, ohjasi ja luotsasi (Dolanin lisäksi) kanssaan soittamaan klassisesta improvisaatiosta kiinnostuneita ja kokemusta omaavia muusikoita, josta syntyi OrigiNova-yhtye. Yhtyeessä soittavat ovat kaikki Sibelius-Akatemiasta valmistuneita: Isa Halme, viulu; Valerie Albrecht, alttoviulu, Pauliina Haustein, sello; Stefanie Tuurna, piano ja Juulia Pölönen, kantele. Kesäkuussa 2017 järjestettiin Lontoossa pilottikonsertti, jossa soitimme triona Pauliinan ja Valerien kanssa ja lokakuussa 2017 Pauliinan ensimmäinen tutkintokonsertti, jossa olimme mukana koko yhtyeen voimin. Kaikissa konserteissa soitimme koko porukan lisäksi erikokoisissa kokoonpanoissa yhtyeen jäsenten kesken. Projektin aikana konserttikantele tuli tutuksi sekä professori David Dolanille että konserttiyleisöille Suomessa ja Lontoossa. Kanteleen mukanaolo herätti mielenkiintoa ja ihastusta tehden yhtyeen soitinkokoonpanosta myöskin ainutlaatuisen. Sointivärien yhdistelmä luo puitteet monipuoliselle musiikille, ilmaisulle ja tulkinnalle. Konserttien ohjelmisto on koostunut muun muassa sävelletyn materiaalin ympärille tehdyistä improvisoiduista teoskokonaisuuksista, teosten tyylinmukaisesta improvisaatiosta, improvisoiduista teostyypeistä (esim. menuetti) vapaasta improvisaatiosta ja yleisön toiveisiin perustuvista improvisoiduista teoksista. Klassinen improvisaatio haastaa muusikkoa hyvin kokonaisvaltaisella tavalla. Se on ikään kuin uuden kielen opiskelua. Kullakin eri musiikin aikakaudella ja teostyypillä on oma kielioppinsa, jota opettelemme pala palalta käyttämään ja puhumaan – joskus suuremmalla ja joskus vähemmällä menestyksellä. Jotta kykenee hetkessä luomaan jotain uutta, tuottamaan kieliopillisesti oikeita lauseita tai edes käyttämään oikeita sanoja, on käsiteltävä teos tai musiikkityyli täytynyt pureskella ja sisäistää läpikotaisin. Esimeriksi improvisoidessa sävelletyn teoksen harmoniarakenteen pohjalta täytyy harmoniarakenne, modulaatiot ja mahdollisesti myös bassokulku muistaa ulkoa samaan aikaan, kun luo itse päälle jotain uutta tai reagoi kanssamuusikon ideoihin. Näin ollen harjoitusprosessi on usein pitkä ja työläs, mutta samalla myös äärimmäisen palkitseva. Konserttikantele on omiaan esimerkiksi impressionistisessa musiikissa. Siispä konserteissamme kantele on ollut keskiössä muun muassa Claude Debussyn pienteosten ympärille koostuvassa kokonaisuudessa, jossa soitimme alkuperäisen sävellyksen ensin sellaisenaan ja sitten laajensimme sekä teosta että kokoonpanoa improvisaation keinoin. Prosessi vaatii teosten perinpohjaista tuntemusta ja teoreettista analyysiä, kanssamuusikoiden tuntemista ja ennen kaikkea heittäytymistä. Konserttiyleisöjen palaute on ollut rohkaisevaa ja yhdenmukaista: mielenkiintoisinta ja antoisinta on, kun muusikot irtautuvat sävelletystä materiaalista improvisoimaan. Konserttikokemuksien on kuvattu olevan yhteisöllisempiä ja musiikki sekä muusikot on koettu läheisemmiksi, kun mukana on improvisaatiota. Pauliinan tohtoriprojekti jää hetkeksi tauolle perheenlisäyksen vuoksi, mutta yhteistyö ja konsertointi Lontoossa jatkuu vielä. Sillä välin kannattaa pysyä kuulolla, sillä OrigiNova-yhtyeen ja sen jäsenten improvisointia kuulee varmasti kotimaassa. Huhtikuussa 2018 OrigiNova improvisoi musiikkia mykkäelokuviin Kaipuu-festivaalilla Helsingissä ja elokuisessa ensikonsertissani voinee myös bongata joitakin yhtyeen jäseniä soittamasta mukana.
• 18 k ntele José tietää, ketä rakastaa. Jalkaisin voi viedä jopa puoli tuntia Marian korvasta uumalle. Pyörällä niukin naukin kolme minuuttia. Laulu Mariasta ja Josésta on kaunis tarina ihmisyydestä ja epätavallisesta rakkaudesta. Teos herättää eloon tekstin norjalaisen kirjailijan, Erlend Loen kirjasta Maria & José. Kuii kollektiivin teos Laulu Mariasta ja Josésta yhdistää proosakirjallisuutta ja kanteletaidetta musiikkiteatteriksi, jossa tarinankerronta saa uudenlaisen ilmeen. Kirjan on suomentanut Outi Menna ja upean kuvituksen, jota myös Kuii kollektiivin teoksessa käytetään, on tehnyt Kim Hiorthøy. Kaikki sävellykset ja sovitukset ovat Kuntsin ja Iisalan tekemiä. Kuii kollektiivi: Laulu Mariasta ja Josésta TEKSTI EMMA KUNTSI & TIINA IISALA Kuii Kollektiivi. Kuva: Jyrki Pitkä
• 19 k ntele Kuii kollektiivi on Tiina Iisalan ja Emma Kuntsin perustama duo, joka yhdistää rohkeasti taidemusiikkia, kansanmusiikkia, teatteria ja kirjallisuutta. Naisten yhteinen polku alkoi vuonna 2000 samassa lukiossa ja ystävyys marinoitui yhteisillä interrail-reissuilla sekä kimppakämpässä. Vuonna 2017 duo sai nimen ja ensimmäisen yhteisen produktion, kun Kuntsi tarttui Iisalan lempikirjaan ja ehdotti sen säveltämistä. Tämä olkoon vasta ensimmäinen luku Kuii kollektiivin tarinassa. Tiina Iisala on näyttelijä (FIA) ja muusikko. Hän valmistui Lahden AMK:n musiikin ja draaman instituutista, musiikkiteatterilinjalta vuonna 2010 ja on tehnyt sen jälkeen töitä näyttelijänä muun muassa Teatteri Eurooppa Neljässä, Jyväskylässä, vuosina 2011–2016 sekä kesäteattereissa ympäri Suomea. Tällä hetkellä Iisala toimii freelance-näyttelijänä Helsingissä. Kanteletaiteilija Emma Kuntsi (musiikkipedagogi AMK, MuM) on monipuolinen sooloja kamarimuusikko, jonka ohjelmisto keskittyy uuteen suomalaiseen kantelemusiikkiin. Kuntsi sovittaa ja säveltää kanteleelle, erilaisille kokoonpanoille ja kuoroille. Freelance-muusikkouden lisäksi hän muun muassa opettaa kanteleensoittoa, johtaa kolmea kuoroa, myy kahta bändiä ja toimii seuraavien kansainvälisten kantelekilpailujen tuottajana. Laulu Mariasta ja Josésta sai ensi-iltansa 19.10.2017 Helsingissä Q-teatterin vierailijanäyttämöllä. Teoksen voi nähdä esimerkiksi Kajaanin runoviikoilla Leihu-salissa 4. heinäkuuta 2018.
• 20 k ntele K irjoitan artikkelia uudessa kodissani Lausannessa. Ensimmäisten hellepäivien iltana linnut laulavat ja parvekkeen suuresta ovesta näkyy kaistale järveä ja vuoria. Jostain syystä täällä Sveitsissä ilma on aurinkoisellakin säällä utuisen sinistä, joten nytkin vuoret piirtyvät uneliaana siluettina punertavaa taivasta vastaan. Ei hullumpi uusi koti, eikö!? Tämä näkymä on kuitenkin vain osa totuutta opiskelijaelämästä yhdessä Euroopan kalleimmista maista. Muuttamaan joutuu usein ja asunnon laatua ei voi valita, on hyväksyttävä se sieltä, mistä sattuu saamaan. Olen asunut nyt Sveitsissä vajaat kolme vuotta, ja sinä aikana olen asunut viidessä eri asunnossa, ja kesälomien aikana tavaroideni ja soitinteni koti on ollut ties kuinka monessa kellarissa ja varastossa. Ensimmäiset kaksi vuotta opiskelin kanteleensoittoa naapurikaupungissa Genevessä musiikkikorkeakoulussa vanhan musiikin osastolla, ja kuluneena syksynä kanteleensoitto siirtyi hieman pienemmälle sijalle elämässäni, kun aloitin päätoimiset kapellimestariopinnot Lausannessa. Ulkomaille lähtö ei ollut alunperin suunnitelmissani, mutta elämässä yksi asia johtaa toiseen Vuoria ja maailmanmusiikkia Kantelistina Sveitsissä TEKSTI JA KUVAT LAURA LINKOLA
• 21 k ntele TEKSTI JA KUVAT LAURA LINKOLA ja tuttuutta rakastavakin mieli voi muuttua. Niinpä löysin itseni hakemasta vaihto-oppilaaksi Sibelius-Akatemian klassisen musiikin maisteriopinnoista niin Sveitsiin, Saksaan kuin Itävaltaankin. Hieman arvalla valitsin hakukohteita, ja Akatemian vaihtokoordinaattori kärsivällisyydessään antoi minulle erikoisluvan hakea useampiin kouluihin, niin epätoivoiselta kai näytin, kun mietin sisäänpääsymahdollisuuksiani oudon instrumentin kanssa kouluihin, jossa sanaa kantele ei ole kuultukaan. Halu ulkomaille oli kuitenkin kova, sillä halusin laventaa musiikillisten tyylien tuntemustani sekä kokea uudenlaisia lähestymistapoja musiikinopiskeluun. Kaipa kaipasin myös paineen alla olemista, sillä innolla ja kauhulla odotin harpistien tai pianistien oppimistahdissa pysymistä, sillä oletin päätyväni joko harpputai pianoluokan jäseneksi. Olin tietääkseni ensimmäinen (ja edelleenkin ainoa) klassista musiikkia ulkomaille opiskelemaan lähtenyt kanteleensoittaja. Vastaanotto ulkomaisissa kouluissa oli peloistani huolimatta yllättävän ennakkoluulotonta ja löysin useampia harpisteja ja pianisteja, jotka olisivat ottaneet minut oppilaakseen! Suosittelen siis muitakin kiinnostuneita rohkaistumaan hakemaan! Hakukohteitakin suuremmalla arvalla valitsin siis lopulta Geneven, jossa minut oli ohjattu vanhan musiikin osastolle. Opettajakseni päätyi mitä suurimmaksi onnekseni koulun paras (?) opettaja, uskomaton pianisti, klavikordisti, ties mikä multi-instrumentalisti supermuusikko ja superopettaja Pierre Goy. Geneven Haute École de Musiquen vanhan musiikin osaston johto ja henkilöstö koostui suurimmaksi osaksi italialaisista. Kaikesta stereotypioiden vastaisuudesta huolimatta on todettava, että organisointi oli sen mukaista, eikä varmasti vastannut yleistä sveitsiläistä järjestyskäsitystä. Toisaalta ideoiden luovuus ja pähkähulluus oli yleisen kaaoksen korvaavana vastapainona. Monet opettajat olivat usein jopa pari tuntia myöhässä harjoituksista tai soittotunnilta, ja tuntien aikana ovi kävi ahkerasti, ja italia, ranska, espanja ja englanti sekoittuivat iloisesti. Opiskelijaa tämä turhautti usein, ja kiitollisuus sitä yhtä organisoitunutta ja omistautunutta opettajaa kohtaan oli valtava! Siinä missä opettajat elivät jatkuvan kaaoksen keskellä, eikä keskittyneisyyttä oppilaaseen aina löytynyt, kanssaopiskelijat toimivat tärkeinä opettajina. Vanhan musiikin käytävällä liikkuvilla oli kaikilla jonkinlainen erityisosaaminen. Oli menestyvää ammattiuraa tekevä teorbisti, joka tietää kaiken italialaisesta ja ranskalaisesta renessanssista, oli keskiajan polyfonisen improvisoinnin mestareita, oli hienoja periodi-instrumentalisteja, latinalaisen Amerikan kansanmusiikin soittajia, jotka jamittivat jaranoitaan käytävillä, basso continuon osaajia ja ties mitä muuta! Suurin osa opiskelijoista oli ulkomaalaisia, ja ehkä sen takia solidaarisuus minua kohtaan oli liikuttavaa. Monet opiskelijat jakoivat auliisti osaamisestaan, ilolla opettivat minua täysin uusien asioiden äärellä olevaa, ja halusivat innokkaasti sisällyttää kanteleen moninaisiin projekteihinsa, vaikka konserttikantele on kaikkea muuta kuin historiallinen soitin. Ystäviltäni olen oppinut mm. transkriptoimaan luuttu-, arkkiluuttu-, ja teorbitabulatuureja nykynuoteiksi (sekä erottamaan nämä instrumentit toisistaan). Olen oppinut mitä eroa on ranskalaisessa ja italialaisessa renessanssimusiikissa, olen oppinut että 1400ja 1500-lukujen musiikki kuulostaa erilaiselta, olen oppinut polyfonian sääntöjä ja sen, että keskiaikainen musiikki perustuu täysin toisenlaiseen ajatussysteemiin kuin konservatorioissa tänä päivänä opitaan. Olen oppinut korukuvioista, sen mitä tarkoittaa diminuutio ja kuinka viola da gambasta saa äänen. (Soitan kontrabassoa sivusoittimena, ja tästä on ollut minulle suuren suuri apu!) Italialaisten johtajien maailmanlaajuinen kontaktiverkosto tarjosi mahdollisuuden unohtumattomiin konserttikokemuksiin osallistumiseen. Useamman kerran saimme pitää vierainamme mm. palestiinalaisia ja turkkilaisia ammattimuusikoita, joiden kanssa soitimme monikulttuurisena suurorkesterina heidän koskettavaa musiikkiaan
• 22 k ntele täysille saleille. Jokainen sai soittaa vapaasti oman kansallisuutensa tai mieltymyksensä mukaista soitinta. Sain tutustua lähemmin heidän instrumentteihinsa, mm. kanteleen sukulaiseen qanuniin siinä vasta viputekniikan taitoja tarvitaan! Vieraamme tutustuttivat meidät kulttuurinsa perinneja nykymusiikkiin. Konserttiohjelmassa niihin oli usein sekoitettu espanjalaista keskiaikaista laulumusiikkia ja renessanssin tanssimusiikkia, ja tuntui kuin muutama vuosisata ja sadat kilometrit väliltämme olisivat kadonneet, niin turvalliselta ja tutun tunteelliselta musiikki tuntui! Mieleenpainuvin muusikko, jonka sain tavata oli turkkilainen Boran Mert, joka sai sävellyksillään ja soitollaan yleisön sekä muut lavalla olijat kyyneliin! Hänen musiikkiaan voi kuunnella myös YouTubesta, suosittelen lämpimästi mieltä avaavaa kuuntelukokemusta! Mitenkä sitten sujui kanteleensoiton opiskelu opettajan johdolla, joka ei ollut aiemmin kuullutkaan kanteleesta? Olin ottanut jo Sibelius-Akatemiassa osan soittotunneistani pianistilta, sillä janosin syvempää pianomusiikin tradition tuntemusta ja ymmärtämistä. Uskoin silloin, ja uskon yhä enemmän siihen, että jokaisen soittimen tekniikka on pohjimmiltaan sama, sillä oikeastaanhan soitamme kehollamme ja soitin on vain kehon jatke! Musiikki, tulkinta ja sen ymmärtäminen sekä opettaminen taas eivät ole kovin paljon soittimeen sidottuja, ja siinä missä se sitä on, voimme ammentaa uusia ideoita siitä, miten toisella soittimella musiikillisia asioita toteutetaan! Opin ja oivalsin usein teknisiä asioita katselemalla, miten muiden soittimien soittajat lähestyivät kanteletta, ja vietin paljon aikaa katselemalla ystävieni intuitiivista ja lumoutunutta kanteleimprovisointia. Mainitsemani Pierre Goy taitaa useita historiallisia kosketinsoittimia ja on huipputasoinen konserttipianisti. Soittaessani hänen tunneillaan Pekka Jalkasen Toccataa hän syrjäytti minut kanteleen äärestä ja soitti kaikenlaiset erikoistekniikat harjoittelematta, soitinta tuntematta paremmin kuin olen niitä kuullut kenenkään kantelistin soittavan! Ehkä siitä olisi voinut hieman masentua, mutta efekti oli niin vaikuttava, ettei tilaa itsesäälille jäänyt… On mielenkiintoista nähdä ja kuulla, mitä kanteleessa näkevät ihmiset, joilla ei ole minkäänlaista ennakkokäsitystä tai ennakkoluuloa kanteleesta. Tunneilla työstimme kaikenlaista musiikkia keskiaikaisesta klassismiin ja Prokofievin pianokappaleista Jalkasen Toccataan. Eniten olen oppinut tarkasta, mutta joustavasta pulssinkäsittelystä sekä moniäänisen nuottitekstuurin linjojen kuuntelemisesta sekä tietenkin eri tyylilajeista. Vaihtovuonna aikaa kului asettumiseen, tutustumiseen, koulusysteemin tajuamiseen, ranskan opetteluun, itkemiseen ja nauramiseen sekä muuhun käytännölliseen, mutta sain kipinän oppia lisää vanhasta musiikista, ja nautin kanteletunneistani niin paljon, että hain maisteriohjelmaan voidakseni jatkaa vielä mahtavan opettajani kanssa aloittamaani oppimispolkua. Vuosi sitten hain pitkäaikaisen unelmani mukaisesti kapellimestariopintoihin, ja näin elämä Sveitsissä jatkuu, ja kantele soi edelleen usein keikoilla ja konserteissa. Jatkan tarinointia ensi numerossa, ja kerron lisää konserttikokemuksistani, kohtaamistani asenteista ja työskentelymahdollisuuksista kantelistina tässä maassa. ” oikeastaanhan soitamme kehollamme ja soitin on vain kehon jatke!
• 23 k ntele P erinteinen Melkutus-konsertti avasi Espoon kansanmusiikkitapahtuma Juurijuhlan. Tänä vuonna konsertti järjestettiin jo 20. kerran. Sinikka ja Matti Kontio olivat olleet ihan ensimmäisessä Melkutus-konsertissa esiintymässä vierailevana yhtyeenä. Tänä vuonna oppilaiden ja opettajien suuri kansanmusiikkiorkesteri esitti Halleyn planeetta -kokonaisuuden kunnioittaen Matti Kontion muistoa. Konsertin ensimmäisellä puoliskolla pääkaupunkiseudun kansanmusiikkia opettavat musiikkiopistot esittäytyivät omine numeroineen, joissa esiintyivät opistojen oppilaat ja opettajat. Tällä kertaa mukana olivat Musiikkiopisto Juvenalia, Pakilan musiikkiopisto ja Käpylän musiikkiopisto, mutta yhteistyötä on aikaisempina vuosina tehty myös Espoon musiikkiopiston ja Kauniaisten musiikkiopiston kanssa. Konsertissa kuultiin tänäkin vuonna hienoja esityksiä oppilailta, kansanmusiikin tulevaisuuden nimiltä siis! Väliajan jälkeen esiintyi ammattimuusikko, viulu-laulutohtori Hanni Autere: konserttiin on ollut tapana kutsua esiintymään myös kansanmusiikin ammattilaisia. Konsertin lopuksi kuultiin yli 100 soittajan suurta kansanmusiikkiorkesteria, joka esitti Halleyn planeetta -kokonaisuuden lisäksi kappaleet Ievan polkka ja Melkutus. Melkutus-konsertti 7.4. Sellosalissa Suuri kansanmusiikkiorkesteri esitti Halleyn planeetta -kokonaisuuden Melkutus-konsertissa. Kuva: Jorma Airola TEKSTI SANNI VIRTA
• 24 k ntele Kantele oli konsertissa soittimena esillä hyvin, ja esityksissä kuultiin erikokoisia kanteleita. Niiden soitossa käytettiin myös erilaisia kanteleensoittotekniikoita, esimerkiksi Paloyhtye Pakilasta soitti lyhyeltä sivulta Toivo Alaspään soittamia fokseja ja Oi Josef, Josef –kappaleessa kansanmuusikko ja Pakilan musiikinopettaja Helmi Camus lauloi soolon valloittavalla tyylillään. Juvenaliassa kansanmusiikkikantele on hyvin voimissaan opettaja Sanna Huntuksen ansiosta, ja tästä kuultiin esimerkkejä konsertin alussa. Hauskaa oli, että Käpylän musiikkiopiston kamuorkesterissa oli yksi 5-kielisen kanteleensoittaja, joka sai soolon isossa yhtyeessä! ”Halleyn planeetta -vinyylilevy sai uuden digimuodon Matin käsissä ja se julkaistiin Tähdistä ja taivaasta -nimisenä cd-levynä Kantele-lehden tilaajalahjana vuonna 2014”, kertoi Sanna Huntus, jota hastattelin juttua varten. Tarkempi artikkeli levystä löytyy Kantele-lehden numerosta 4/2014. Sanna Huntus kertoi esityksen muotoutumisesta tähän konserttiin seuraavasti: ”Soitimme levyltä kappaleen Huitsku huitsku –melodia-aiheita melko vapaasti muunneltuina. Sinikka toimitti meille Matin alkuperäiset nuotinnokset kappaleista. Aluksi pyörittelimme kolmea kappaletta levyltä, mutta päädyimme sitten vain tähän yhteen. Välikkeet olivat puhtaasti improvisoituja.” Kappale sai lopullisen muotonsa kuulemma vasta esityksessä, vaikka suuria linjoja oli toki harjoiteltu. Tämän tyyppiset sovitukset ovat olleet tekijäryhmälle tärkeitä koko Melkutuksen olemassa olon ajan. ”Tällöin yksikään esitys ei ole samanlainen”, Sanna Huntus toteaa. Levyllä Matti soitti kanteletta, harppuja ja kitaroita. Muut muusikot olivat Seppo Paroni Paakkunainen, Jukkis Uotila, Esa Kotilainen ja Tapio ”Mongo” Aaltonen. Levyn saateteksti oli Matin kirjoittama, ja konsertissa se kuultiin nauhalle luettuna esityksen aluksi. Sen hauskat sanaleikit virittivät tunnelmaan: ”Halleyn planeetta räjähti noin neljä miljardia vuotta sitten. Syytä emme tiedä, mutta löydöt viittaavat siihen, että planeetalla oli älyllistä elämää. Kaksi sirpaletta tästä planeetasta on vieraillut aurinkokunnassamme. Toista sanotaan Halleyn komeetaksi ja toista TšurjumovGerasimenkoa, kävi Rosettan laskeutumisalus Philae tutkimassa hiljattain. European Space Agency on vaiennut asiasta, mutta Philae löysi komeetalla pomppiessaan outoja kristalleja. Kristallien kiderakenteista löytyi epäsäännöllisyyksiä, joista paljastui ohjelmoituja tiedostoja. Niitä on tutkittu alustavasti, ja ilmeni, että ne saattaisivat kuvata Halleyn planeetan liikerataa, mutta ne muistuttavat myös ohjeita musiikin luomiseen, nuotteja. Usein niissä esiintyi koodi: L.E.N.N.A.K. Kanteleliitto onnistui saamaan käsiinsä näitä tiedostoja. Pääteltiin, että musiikin toteutuksessa pitäisi käyttää kannelta, ja nimenomaan takaperin toistettuna.” Tästä tunnisti Matin huumorin ihanana tuulahduksena ja muistona. Kokonaisuuden esittäminen tässä konsertissa oli hieno ele. Halleyn planeetta -kokonaisuus toimi hyvin ison orkesterin soittamana, sillä sovitus tarjosi monenlaista soitettavaa eri instrumenteille. Mukana oli myös paljon erilaisia lyömäsoittimia ja avaruudellista tunnelmaa toivat syntetisaattorit ja tuulikello. Oli hienoa, että kappaleessa oli tilaa kanteleille: erikokoisilla kanteleilla oli sooloja kokonaisuuden keskellä ja pienkanteleita soitettiin eri tekniikoilla, kuten sekatyylillä. Koko kappale päättyi kanteleiden sooloon Matin kuva heijastettuna taustalle, lopetus oli liikuttava.
• 25 k ntele T amperelainen Aurora Neva (10) vieraili Sapporossa, Hiroko Aran vetämän "Sapporo Kantele Clubin" tunnilla 29.3.2018. Aurora oli perheineen lomalla Japanissa ja tutustui matkan aikana huikean japanilaisen kulttuurin lisäksi myös sapporolaisiin kanteleensoittajiin. Aurora opiskelee kanteleensoittoa Tampereen konservatoriossa, Eva Alkulan oppilaana. Ilta kului yhdessä soitellen! Kaikki improvisoivat ensin 5-kielisillä, jonka jälkeen Sapporon ryhmä esitti muutamia suomalaisia ja japanilaisia sävelmiä. Aurora puolestaan esitti japanilaisen kansansävelmän Shabondama Aurora perheineen sekä Sapporo Kantele Clubin soittajat opettajansa Hiroko Aran kanssa. TEKSTI EVA ALKULA Saippuakuplia, tunnusmelodian elokuvasta Naapurini Totoro sekä englantilaisen kansansävelmän Greensleeves. Mieleenpainuvinta Auroralle oli ollut japanilaisten ystävällisyys ja tietysti Tokion DisneySea! Hän kertoi käyneensä mm. myös sushi-kurssilla ja teeseremoniassa sekä oppineensa japanilaisia tapoja ja hieman japanin kieltäkin. Puikoilla syöminen sujuu matkan jälkeen vaivatta ja erityisesti sukiyaki ja sushi kuuluvat Auroran mieliruokiin. ”Sapporolaiset kanteleensoittajat olivat tosi mukavia ja se oli tosi kivaa en olisi halunnut jäädä tästä paitsi! Kiitos kanteleryhmälle mukavasta illasta!” AURORAN VIERAILU SAPPOROSSA
• 26 k ntele
• 27 k ntele P auliina Syrjälän konsertti Pohjolan äänet oli osa hänen taiteellista tohtorintutkintoaan ja viimeinen konsertti hänen viiden tutkintokonsertin sarjassaan. Konsertti oli 28.03.2018 Musiikkitalon Black Boxissa Helsingissä ja siellä kuultiin laaja kirjo erilaisia Jooseppi Pohjolan kanteleella soitettuja kappaleita Syrjälän soolona esittäminä. Taiteellisessa tohtorintutkinnossaan Syrjälä on tutkinut keskisuomalaisen Jooseppi Pohjolan 1800-luvun lopulla rakentamaa kantelemallia, jota on perinteisesti soitettu puutikun avulla. Tutkinnossaan Syrjälä on halunnut tutkia niin perinnettä kuin säveltää modernejakin kappaleita, jotka eivät ole suorassa suhteessa traditioon. Tässä konsertissa Syrjälä keskittyi enemmän jälkimmäiseen kiinnostuksen kohteeseensa ja konsertti muodostuikin suurimmaksi osaksi Syrjälän syksyn 2017 sekä kevään 2018 aikana säveltämistä teoksista. Konsertin nimi, Pohjolan äänet, viittaa toki itse soittimeen, mutta on lisäksi osuva kuvaus ainakin omista konsertissa heränneistä mielikuvistani. Konsertin aikana mieleni vaelteli useaan otteeseen Suomen pohjoisiin metsiin ja luontoon ja välillä tuntui kuin Syrjälä tulkitsisi kuulijoilleen metsän ääniä: kuinka tuuli suhisee puissa maalipensselin rahistellessa kanteleen kieliä, kuinka kanteleen ylimmät kielet soivat heleästi linnunlaulun tavoin ja toisaalta kuinka ukkonen ja myrsky pauhaavat Syrjälän hakatessa kanteleensa bassokieliä maalipensselin varrella. Lisäksi konsertin lavastus, jossa useita Jooseppi Pohjolan kanteleita roikkui katosta, toi lavalle ilmielävän ja vaikuttavan kantelemetsän. Syrjälä oli työstänyt tätä viimeistä konserttiaan yhdessä tanssitaiteilija Jenni Nikolajeffin sekä harmonikkataiteilija Maria Kalaniemen ohjauksessa. Syrjälän läsnäolosta ja fyysisestä puhekielestä saattoi helposti nähdä hänen työskennelleen tanssijan kanssa. Syrjälän jokainen liike tuntui olevan hallittu ja suunniteltu, mutta samaan aikaan esiintyminen näytti ja tuntui luonnolliselta ja vapaalta. Erityisen ihanaa tässä konsertissa oli kaikki erilaiset Syrjälän kanteleesta löytyvät äänenvärit, joihin kuulija sai rauhassa uppoutua. Suuri osa Syrjälän taiteellista tohtorintutkintoa on ollut erilaisten äänenvärien ja sointien löytäminen Jooseppi Pohjolan kanteleesta ja tässä konsertissa päästiinkin kuulemaan tämän monen vuoden mittaisen prosessin lopputulos. Syrjälä on innovatiivisuudessaan hyvin rohkaiseva ja kannustava malli kaikille kanteleensoittajille ja hänen esimerkkinsä näyttämänä vaikuttaakin siltä, että kanteletta voi soittaa aivan millä ja miten tahansa! Onpa kyseessä maalipensseli, neulepuikko tai kasa sinitarraa, löytää Syrjälä keinonsa käyttää sitä musiikissaan. Konsertin punainen lanka tuntui olevan Syrjälällä koko ajan selkeänä visiona, vaikka konsertissa vaellettiinkin maailmasta ja tunnetilasta toiseen. Vaikka kaikki kappaleet olivat hyvin erilaisia ja omanlaiseksi muodostuneita, säilyi konsertissa kautta linjan levollinen tunnelma. Kappaleiden noudattama pitkä estetiikka ja Syrjälän varmuus esiintyjänä tarjosivat konsertissa olijoille mahdollisuuden ihastella kantelemetsän äänten kirjoa ja nauttia korvia hivelevästä musiikista. Toivon kovasti, että Syrjälä tulisi esittämään tätä konserttikokonaisuutta myös tämän tutkintokonsertin jälkeen. Kantelelehti haluaa onnitella sekä kiittää Syrjälää konserttisarjan upeasta päätöksestä! Pohjolan äänet Pauliina Syrjälä soittaa Saarijärven kanteletta viidennessä jatkotutkintokonsertissaan Musiikkitalon Black Boxissa 28.3.2018. Kuva: Jorma Airola KIRJOITTANUT HANNA RYYNÄNEN
• 28 k ntele Riikka Timonen ja Senni Eskelinen soivat yhdessä kuin yksi instrumentti Kanteleliiton vuoden yhtye on Duo Riikka Timonen & Senni Eskelinen. Kuva: Fleur Wilson L aulaja Riikka Timosen ja kanteleensoittaja Senni Eskelisen musiikissa soivat yksi ääni ja 39 kieltä. Perillä!–esikoisalbumi julkaistiin helmikuussa 2018, mutta muusikoiden yhteistyö ulottuu vuosien taakse. Levyn kappaleissa on haikeutta, huumoria, onnellisia ja onnettomia tarinoita, kaikenlaisia elämään kuuluvia tunteita ja tilanteita. Oli ilo tavata lämminhenkinen duo ja kuulla hauskoja tarinoita sekä Perillä!-albumin taustoja. Duo Riikka Timonen & Senni Eskelinen on valittu Kanteleliiton vuoden yhtyeeksi. He ovat hyvin otettuja tästä valinnasta, vaikka Riikka kuulemma luulikin kyseessä olevan aprillipila! TEKSTI SANNI VIRTA
• 29 k ntele Miten duonne yhteinen taival alkoi? Miten löysitte toisenne? ”Siitä on yli kymmenen vuotta, jossain vaiheessa naiset eivät enää laske”, saan naurun säestämän vastauksen. ”Kuulin ihmeellisestä Senni Eskelisestä ja menin kuuntelemaan Stringpurée bandin keikkaa. Olin otettu siitä, kuinka Senni veteli progressiivista rokkia. Silloin tajusin, että hänen instrumentissaan on koko maailma”, Riikka kertoo. Keikan jälkeen Riikka meni kysymään, voisivatko he tehdä yhteistyötä Sennin kanssa. Senni tietysti innostui ideasta. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että kannattaa vain rohkeasti ottaa yhteyttä ja kysyä kiinnostavia ihmisiä tekemään yhteistyötä. Siitä voi seurata jotain todella hienoa, niin kuin tässä tapauksessa kävi. Senni Eskelinen alkoi tehdä keikkoja Riikan bändin kanssa, he soittivat Riikan Käenkukuntayöt–levyn kappaleita. Tiivis yhteistyö jatkui Susien taajuuksilla levyllä, tällöin mukana oli kuitenkin vielä jazzahtava trio. Bändistä tuli ajan saatossa duo, jolla on vapaus tehdä kaikki itse. Riikan lähettämä Facebook-viesti säveltäjä/ pianisti Milla Viljamaalle synnytti myös kauaskantoisia tuloksia. Riikka oli vaikuttunut Millan säveltämästä Hurjaruuth-esityksen musiikista, ja pyysi tätä tekemään yhteistyötä. Erityisesti nykykansanmusiikkikentällä tunnettu Viljamaa on tehnyt kaikki Perillä!-levyn sävellykset. Sanoitukset ovat Riikka Timosen, Saara Honkasen avustuksella. Tero Pennanen on tuottanut levyn. Duon musiikissa kaikki lähtee Riikan teksteistä: hän kertoo etsineensä aina säveltäjiä, joilla on suhde lauluun. Teksteissä tärkeää ovat riimit, rakenne ja laulullisuuden lähtökohta, tekstin pitää soida, Riikka kertoo. Perillä!-levy on hieno, täynnä upeaa musiikkia. Onko sillä mielestänne jokin teema tai sanoma? Miten itse luonnehtisitte duonne musiikkia? Minimalismi sekä herkkyyden ja voiman vastavääntö ovat tärkeitä asioita, Riikka pohtii. ”Täytyy olla vahva, että voi olla herkkä. Uskoa siihen, että tämä riittää, me riitämme, että me pystymme sanomaan tällä kokoonpanolla kaiken, minkä haluamme.” Intiimiys ja rehellisyys ovat olleet aina tärkeitä, laululle halutaan antaa tilaa heidän duossaan. Riikka Timonen on valmistunut Sibelius-Akatemiasta jazz-muusikoksi, ja intiimit kokoonpanot olivat hänelle luonteenomaisia jo opiskeluaikana. Senni Eskelinen taas on valmistunut kansanmuusikoksi samasta oppilaitoksesta. Genre-sanasta syntyy kiihkeää keskustelua. Muusikot pohtivat, miksi heidän musiikistaan halutaan aina genremääritelmä. Taiteilija yhdistelee kaikkea kuulemaansa sekä näkemäänsä ja olisi pikemminkin luonnotonta kahlita musiikki yhteen genreen, he vastaavat. ”On vaikea määrittää, onko tämä uutta kansanmusiikkia vai vaikka singer-songwriter –tyyppistä uutta musiikkia. Millan ja omien taustojemme kautta kansanmusiikillisuus kuuluu vahvasti, mutta toisaalta meillä on aukinainen katse kaikenlaiseen musiikkiin”, Senni vastaa. Myös Riikka on tehnyt aiemmin kansanmusiikkia laulaessaan Värttinässä. Yksi musiikkia kuvaava määritelmä duolla on virtuositeettiin pyrkiminen, kumpikin oman instrumenttinsa puitteissa. ”Tämä on yhteinen orgaaninen pallo, kudos. Teksti on se, jonka ympärille kaikki rakentuu. Ilmennämme yhdessä sen tunnetta ja tarinaa. Kun mietimme sovitusratkaisuja, palaamme tekstin alkuperäiseen ajatukseen, silloin ollaan oikealla tiellä eikä jouduta hukkaan”, muusikot kertovat. Milla Viljamaa oli vahvasti mukana levyn syntyprosessissa. Millan ja Riikan yksi yhteinen kappale löytyi jo Susien taajuuksilla –levyltä. Riikka kirjoitti ensin tekstit, joita säveltäjä sai muuttaa, esimerkiksi irrottaa yhden lauseen b-osaksi. Riikan mukaan Millan kanssa työsken
• 30 k ntele tely oli vastavuoroista, joten tavallaan sävellys ja teksti syntyivät yhtä aikaa. Milla auttoi Riikkaa myös tekstien kirjoittamisessa, ja hänen osuutensa niissä oli merkittävä, Riikka sanoo. Riikka kertoo teksteissään olevan kielikuvilla leikittelyä, osa on tehty vähän kieli poskessa kuten Väärin tein -kappale. Vaikka levyn lauluissa käsitellään välillä rankkoja aiheita, Milla ja Riikka päättivät, että niistä ei tehdä täysin kamalia. ”Myös sävellyksissä sai olla jotain vinksahtanutta, näin teksti ja musiikki kohtasivat mielestäni täydellisesti”, Riikka sanoo. Hän on laulajan uransa ohella yhtä paljon kirjoittaja, ja kirjoittanut ennen lyriikkaa myös proosaa. Senni taas konsultoi Viljamaata kanteleelle tyypillisistä asioista, esimerkiksi efekteistä ja soittoteknisistä asioista. Kantele instrumenttina oli Millalle entuudestaan jonkin verran tuttu. Senni kertoi, mitkä live-elektroniikkaelementit sopisivat duon akustiseen maailmaan, tällaisia olivat esimerkiksi väärinpäin käännetyt loopit ja pitkä, matala borduuna, jossa ei kuulu kielen näppäämisestä aiheutuvaa ääntä eli attackia. Senni kertoi myös tehokeinoista, joilla saisi halutessaan enemmän soivaa äänimassaa, kun käytössä kuitenkin on vain yksi harmoniaa luova instrumentti. Näiden tapaamisten ansiosta duo sai aika valmiiksi sovitetut nuotit kappaleista, toki moni asia muotoutui vasta yhdessä musisoidessa. Myös Sennin neuvomat efektit löysivät paikkansa sävellyksiin hienosti, ja ne kaikki pystyy toteuttamaan yhtä lailla livenä. ”Kaikki sävellajit soivat heti yhteen laulajalla ja kanteleella, mikä on poikkeuksellista.” Levyllä kuuluu erilaisia kantelesoundeja, joita tuottaja Tero ja Senni miettivät yhdessä saadakseen vaihtelua yhden soittimen sointiin. ”Kun siinä on koko ajan kantele, se voi käydä vähän puuduttavaksi” Senni nauraa. Kuuntelijan näkökulmasta voin sanoa, että tätä vaaraa ei ole. Lähinnä Senni soittaa sähkötai elektroakustista kanteletta. Levylle hän soitti myös akustisella kanteleella, sillä sen soundia haluttiin mukaan. Kaikki levyn kappaleet ovat kokonaisia ottoja, toki jotain on äänitetty päälle jälkikäteen. Senni ja Riikka ovat keskittyneet pieniin yksityiskohtiin oman instrumenttinsa hallinnassa. Jokaisessa levyn kappaleessa on erilainen tunnelma, joka syntyy hienovaraisella työllä. ”Usein kanteleella on laulajan kanssa säestävä rooli, mutta Riikka on kuunnellut kanteleen soundia todella tarkasti, hän esimerkiksi ilmentää laulussaan kanteleen lopukkeita, kielen värähtelyä ja eri efektejä: suoraa tai väpättävää soundia”, Senni kertoo. Duon mukaan tällöin ” Kaikki sävellajit soivat heti yhteen laulajalla ja kanteleella, mikä on poikkeuksellista.
• 31 k ntele syntyy yhteen hengittävyys, joka on heille tärkeää. Riikka sanoo miettivänsä, millaisilla taajuuksilla hän tuottaa ääntä missäkin kappaleessa ja kuvaa tätä mikrointervallitason työskentelyksi, jolloin vire mukautuu kanteleen kanssa yhteen. Nämä yksityiskohdat on huomioitu myös levyarvioissa, mikä ilahduttaa Senniä ja Riikkaa. ”Parhaimmillaan päälaessa alkaa kihelmöidä, kun yläsävelsarjat soivat yhdessä!” Riikka nauraa. Riikka, mikä sinua viehättää kanteleessa? ”Kantele on minulle mystinen instrumentti, siinä on koko maailma. Se vain puhutteli minua. Pehmeys soundissa on minulle tärkeää”. Riikkaa ovat aina inspiroineet erikoiset soundit ja kielisoittimet. Senni, onko soittotapaasi tullut jotain uutta Riikan kanssa tehdyn yhteistyön kautta? ”Käenkukuntayöt-levyä soitimme livenä bändin kanssa ja siinä oli populaarimusiikille tyypillisiä ratkaisuja kuten modulaatioita, joita en ollut aiemmin soittanut paljon. Silloin mietin vapaan säestyksen tyyliäni ja sovitusratkaisuja. Muodostan yksin harmonian ja lead-melodiat kappaleisiin, joten pitää päättää, miten ne toteuttaa, koska yksin ei voi kuulostaa isolta bändiltä.” Sennin mukaan soitto voi kuitenkin olla välillä minimalistista, eikä tarvitse yrittää kuulostaa isolta. Näiden kaikkien asioiden toteuttaminen on muotoutunut ja muuttunut vuosien aikana. Mitkä ovat teille erityisesti mieleen jääneitä keikkoja? Mihin haluaisitte päästä esiintymään tulevaisuudessa? Kaikki keikat ovat duolle tärkeitä. Viimeisimpänä mielessä heillä on Saksan kiertue viime syksynä. Yleisö löysi kappaleiden tunnelmat sielläkin, vaikkei ymmärrä tekstejä. Riikka kertoi näillä keikoilla kappaleista enemmän. Yleisö tempautui mukaan niin, että usein joku tuli kysymään, mitä viimeinen sana tarkoitti Ei kirjeitä rintamalta -laulussa. Riikka jätti sen kuitenkin arvoitukseksi. Perillä!-levy on julkaistu myös Saksassa. ”Haluamme päästä tekemään mahdollisimman paljon keikkoja, musiikkimme sopii mielestämme sekä intiimeihin että isoihin paikkoihin.” Esiintymiskokemuksia heillä on kummankinlaisista paikoista jo paljon. Duon mukaan tekemisen pakko ajaa eteenpäin, vaikka keikkojen eteen saa tehdä kovasti töitä. Palaamme keskustelussa vielä genreihin ja esiin nousee termi maailmanmusiikki, joka voisi olla duon mukaan sopiva nimitys heidän musiikilleen. Pääasia on, että yleisö löytäisi konsertteihin avoimin mielin, he toivovat. Duolla on hyvin erilaisia keikkakokemuksia: he ovat muun muassa esiintyneet enkelijuhlilla, lapsille jazz-festivaaleilla ja Riikan Viitasaaren mökkisaaressa, jossa kyy luikerteli salin tuulikaappiin. Tänä vuonna Duo Riikka Timosen & Senni Eskelisen katse on jo syksyssä keikkojen suhteen. Niitä on tiedossa ainakin Saksassa, Norjassa ja Suomessa. Levy on herättänyt ihanasti kiinnostusta, muusikot iloitsevat. Se on huomattu monissa lehdissä, ja arviot ovat olleet ylistäviä. Sooloprojektit jatkuvat heillä kummallakin tahoillaan; Senni tekee Taiteen edistämiskeskuksen apurahan mahdollistamana Kädet-työnimellä kulkevaa projektia, joka saa ensi-iltansa marraskuussa. Riikka taas keskittyy opettamiseen ja omaan taiteelliseen työskentelyynsä. Yksi erityinen esiintyminen oli helmikuinen levynjulkkarikeikka G Livelab:issa yhdessä Milla Viljamaan kanssa. Silloin Perillä -kappale oli melkein hengellinen kokemus, ja Riikan päälaessa alkoi jälleen kihelmöidä, kantele ja ääni taisivat siis jälleen soida upeasti yhteen hengittäen.
• 32 k ntele Kanteleuutisia Maija Kauhaselle Etno-Emma 2018 Maija Kauhanen voitti Etno-Emman Raivopyörä-albumillaan. Kauhasen musiikissa kuuluvat sävykäs Saarijärven kantele, vahva laulu ja erilaiset perkussiot, ja näistä Eva-trio kiertueella Kanadassa Eva-trio eli Essi Wuorela (laulu), Vesa Norilo (sello) ja Anna-Karin Korhonen (kantele) teki kahden viikon kiertueen Kanadassa keväällä 2018. Kiertue ulottui seuraaviin kaupunkeihin: Toronto, Ottawa, Kitchener, London ja Montreal. Londonissa Eva-trio piti workshoppeja Don Wright Faculty of Music –musiikkiyliopiston opiskelijoille sekä esiintyi yhdessä opiskelijoista kootun kuoron kanssa. ”Opiskelijat olivat tosi innostuneita suomalaisesta kansanperinteestä, Les Choristes -kuoro lauloi Kanteleja jouhikkosävelmistä nro 6 Kirkonkellot sovitettuna naiskuorolle ja EVA-triolle. Harjoittelimme yhdessä myös paljon muuta, kuten improvisaatiota ja rekilauluja”, kertoo Anna-Karin Korhonen. Kuoroa johti yliopiston lehtori Jennifer Moir, joka on innostunut suomalaisesta kulttuurista. Osa kiertueen konserteista oli itse järjestettyjä yhtyeen Kanadassa asuvien tuttujen, kuten Marja-Leena Taraksen kautta ja osa Jennifer Moirin kontaktien kautta. Yhtye piti myös Ottawassa workshoppeja iltakonserttien lisäksi. Anna-Karin Korhonen kertoo: ”Saimme todella hyvän vastaanoton yleisöltä. Heille oli kiitollista esiintyä ja levymme herätti kiinnostusta.” muodostuu mahtava yhden naisen orkesteri. Emma-palkintojen myöntökriteerejä ovat taiteilijan suosio, musiikillinen kiinnostavuus ja menestys musiikillisesti ja kaupallisesti. Kanteleliitto onnittelee lämpimästi Maija Kauhasta Etno-Emmasta! Maija Kauhanen. Kuva: Jimmy Träskelin EVA-trio esiintymässä Kanadan kiertueella Les Choristes -kuoron kanssa. Kuva: David Forster TEKSTI SANNI VIRTA
• 33 k ntele Kanteleliiton hallitus on pitänyt tapanaan vuoden alussa kokoontua kaksipäiväiseen kokoukseen, jossa samalla tehdään strategista kehitystyötä. Tämän työn pohjaksi rupesin tammikuussa kokoamaan kuvaa siitä, miltä kantele näyttää vuonna 2018. Hyvin pienellä vaivalla kertyi kymmeniä valokuvia siitä, miten kantele on ollut eri medioissa esillä vuonna 2017, paljon enemmänkin olisi voinut vielä kerätä. Tästä materiaalista syntyi Youtube-video Kantele 2018. Vuonna 2012 muotoilimme Kanteleliiton vision ja mission ja nyt, Kanteleliiton 40-vuotisjuhlavuoden päätyttyä, oli hyvä hetki tehdä välitilinpäätös ja miettiä, miten olemme onnistuneet tehtävässämme. Huikean paljon on tapahtunut liiton 40 toimintavuoden aikana. Kantele on vakiinnuttanut asemansa, soittajat menestyvät kansainvälisesti eri genreissä ja soitinrakennus sekä soittimien kehitys ovat huippuluokkaa. Hienoa työtä tehdään niin korkealla ammattitasolla kuin harrastajien parissa. Videolla tulevat näkyviin niin erilaiset toimijat: soittajat, opettajat, rakentajat, säveltäjät, tutkijat ja yhtyeet, kuin eri tasoilla toimivat: ammattilaiset, harrastajat ja kanteleeseen vasta tutustuvat. Kanteleliiton tehtävänä on toimia koko tämän joukon taustalla tiedottajana, mahdollistajana, asenteiden muokkaajana ja kantelealan eri toimijoiden yhteistyön edistäjänä. Mielenkiinnolla ja uteliaana odotan, miltä kantele näyttää ja kuulostaa vuonna 2028 Kanteleliiton täyttäessä 50 vuotta. MISSIO Kanteleliiton missio on yhdistää kanteleen ja kantelemusiikin juuret nykypäivään. VISIO Kanteleliitto yhdistää tekijät yli genrerajojen ja toimii kanteleasian tiedottajana ja asiantuntijana Suomessa ja ulkomailla. Puheenjohtajan palsta Susanna Heinonen
• 34 k ntele Liitto tiedottaa Kanteleliiton nimitykset Vuoden kantele Maija Kauhaselle Kanteleliiton hallitus myöntää Vuoden kantele -tunnustuksen vuoden 2017 aikana tehdystä merkittävästä kanteleteosta. Vuoden kantele 2017 myönnetään Maija Kauhaselle lähes ilmiömäisestä näkyvyydestä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Maija Kauhanen on yhden hengen orkesteri, joka soittaa Saarijärven kanteleen lisäksi perkussioita ja laulaa. Kauhanen julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Raivopyörä vuonna 2017, kiersi Suomen lisäksi lukuisissa Euroopan maissa, Japanissa ja Kiinassa. Hänet valittiin myös maailmanmusiikin suurimman showcase-tapahtuman WOMEXin viralliseksi esiintyjäksi. Marraskuussa Maija Kauhanen sai Vuoden tulokas -palkinnon Suomen ensimmäisessä etnogaalassa. Kultakantele Ritva Koistiselle Kultakanteleen myöntää Kanteleliiton hallitus tärkeästä elämäntyöstä kanteleen hyväksi. Vuonna 2018 Kultakantele myönnetään musiikin tohtori Ritva Koistinen-Armfeltille. Ritva KoistinenArmfelt on uraa uurtava kanteletaiteilija. Lukuisten taiteellisten töidensä lisäksi hän on merkittävä pedagogi. Ritva Koistinen-Armfelt kutsuttiin vuonna 1987 perustamaan Sibelius-Akatemian solististista kanteleensoiton opetusohjelmaa, joka täytti vuonna 2017 30 vuotta. Vuodesta 1995 hän on toiminut kantelemusiikin lehtorina Sibelius-Akatemiassa. Vuonna 2016 KoistinenArmfelt valmistui musiikin tohtoriksi. Hän tarkasteli tohtorintutkinnossaan kosketusta kanteleensoiton keskeisenä ilmiönä sekä kehollisuutta kosketuksen taitoon liittyvänä tekijänä. Kanteleliiton Vuoden yhtye on Duo Senni Eskelinen ja Riikka Timonen Kanteleliiton taiteellinen työryhmä valitsi Kanteleliiton Vuoden yhtyeeksi duo Riikka Timonen & Senni Eskelisen. Yhdestä äänestä ja 39 kielestä syntyvä yhdistelmä vaikuttaa syvillä tarinoillaan, tarttuvilla melodioilla ja monipuolisilla äänimaisemilla. Aktiivisesti toimivassa ja esillä olevassa duossa on kantele keskeisessä osassa. Timonen ja Eskelinen ovat onnistuneet luomaan samalla uutta ja ajatonta kansanmusiikkia, jossa on myös häivähdys omalaatuista salaperäisyyttä, maailmanmusiikkia ja maltillisesti toteutettua elektronista äänimaisemaa. Duo julkaisi debyyttialbuminsa Perillä! helmikuussa 2018. Kanteleliiton taiteelliseen työryhmään kuuluvat Anna Wegelius, Sarah Palu, Sanni Virta, Jenni Venäläinen, Markus Haimelin ja Juulia Pölönen. Artikkeli duosta sivulla 28. Paleface valitsi vuoden 2017 kantelelevyksi Minna Raskisen Rinki-levyn Rap-artisti Paleface eli Karri Miettinen valitsi vuoden 2017 kantelelevyksi Minna Raskisen Rinki-levyn. Paleface perustelee valintaansa näin: “Aluksi tuntuu, että Tapani Rinteen atmosferinen ja herkkä bassoklara olisi levyllä pääosassa, mutta pian on selvää, että Minna Raskisen kantele on keskiössä. Se sitoo saundin yhteen ja kuljettaa musiikillista narraatiota. Tunnelma on spirituaalinen, osaksi siksi, että levy on äänitetty suurimmaksi osaksi livenä Kouvolan Pyhän Ristin kirkossa. Live-raidoissa on taikaa. Biisit pohjaavat ortodoksiseen kirkonkellomusiikkiin, joka sekin piirtää henkisyyden näköalaa. Todella hieno levy! Raskisen soitto on suvereenia, sovitukset kulkee, aika pysähtyy ja syntyy kokonaan uusi paikka. Tämä levy vie mukanaan ja vaikka se voisikin soida vain päivän askareiden taustalla, se jotenkin vetää puoleensa ja pakottaa kuuntelemaan. Rinki tarjoaa lisäksi koko ajan uutta pureskeltavaa. Tämä on vuoden kantelelevy.” Koko artikkeli sivulla 7.
• 35 k ntele Kanton ja Kanteleliiton koulutuspäivä 17.3. Jyväskylän JAMK:ssa Kanteleensoiton opettajat ry:n ja Kanteleliiton yhteistyössä järjestämä koulutuspäivä järjestettiin 17.3. Jyväskylän ammattikorkeakoululla. Aiheena oli barokkimusiikki, ja kouluttajina toimivat kanteleensoittaja Heidi Äijälä ja viulusti Minna Kangas. Kurssilla tutustuttiin barokkimusiikin soittotapoihin ja erityispiirteisiin kanteleiden kanssa. Kanteleliiton sääntömääräinen kevätkokous pidettiin Kanteleparaatin hengessä Kanteleliiton sääntömääräinen kevätkokous pidettiin 21.4. Itä-Helsingin musiikkiopistolla perinteisen Kanteleparaatin hengessä. Esiintymässä olivat Melody Itä-Helsingin musiikkiopistosta, LUOMU kantelekvartetti Luoteis-Helsingin musiikkiopistosta, Selma Oja Itä-Helsingin musiikkiopistosta sekä kanteletaiteilija Sanni Virta. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat ja musiikkiesityksiä kuultiin esityskohtien välissä. Konsertti oli hieno katsaus kanteleen nykytilaan, kiitämme lämpimästi kaikkia esiintyjiä! Kanteleliiton hallitus vuonna 2018 Kanteleliiton hallituksen kokoonpano vuonna 2018 on: Susanna Heinonen, puheenjohtaja; Outi Sané, varapuheenjohtaja; Satu Sopanen-Helisalo, varapuheenjohtaja; Markus Haimelin, Senni Heiskanen, Jane Ilmola, Erkki Okkonen, Sarah Palu, Juulia Pölönen, Mikko Perkoila, Kati Rantala, Aino Ruotanen, Jenni Venäläinen, Sanni Virta, Aurora Visa. Hallituksen sihteerinä toimii toiminnanjohtaja Anna Wegelius. Lue Hallituksen esittely -artikkeli sivulta 36. Kanteleliiton vuokrasoitinten haku on alkanut! Hae vuokralle kotikanteletta Kanteleliitolta! Haku on alkanut 20.4.2018 ja loppuu 31.5.2018. Kanteleliitolla on viisi kotikanteletta, jotka vuokrataan Kanteleliiton jäsenille lukuvuodeksi 2018-2019. Vuokra on 10€/kk, ja se maksetaan kokonaisuudessaan (100€) vuokrakauden aluksi. Vuokra-aika alkaa 1.8.2018 ja päättyy 31.5.2019. Kanteleet arvotaan vuokraajien kesken. Kanteleet toimitetaan vuokraajille pääasiassa Matkahuollon kautta, tai soittimen voi noutaa myöhemmin ilmoitettuna hakupäivänä liiton toimistolta. Vuokraaja maksaa kanteleen rahdin. Toimita vapaamuotoinen hakemus 31.5. mennessä osoitteeseen anna.wegelius@kantele. net. Vuokraajan tulee olla Kanteleliiton jäsen. Kaikille hakeneille ilmoitetaan haun tuloksesta eräpäivän jälkeen. Vuoden 2018 jäsenmaksut Vuoden 2018 jäsenmaksut on lähetetty jäsenille, joiden sähköpostiosoite on tiedossamme sähköpostitse ja postitse viimeistään 15.3. Jos et ole saanut jäsenmaksuasi, ilmoitathan siitä anna.wegelius@gmail.com, kirjeitse Kanteleliitto, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki tai puhelimitse +358 50 564 5957. Kanteleliitolle eivät välity uudet osoitetiedot maistraatista, joten muistathan tehdä meille osoitteenmuutoksen jos olet muuttanut! Haluaisitko jatkossa viestintämme lehteä lukuun ottamatta sähköisesti? Ilmoita sähköpostiosoitteesi osoitteessa: www.kantele.net/yhteystietosi . Samassa osoitteessa voit päivittää uuden postiosoitteesi. Muutoksia Kanteleliiton henkilöstössä Toimistosihteeri Leeni Wegelius on lopettanut työt Kanteleliitossa 31.12.2017 alkaen. Samoin päätoimittaja Jimmy Träskelin lopetti työskentelyn vuoden loppuun. Jimmy kuitenkin jatkaa lehden taittamista. Uutena päätoimittajana aloitti vuoden alusta Sanni Virta. Lämmin kiitos Leenille ja Jimmylle vuosien panoksesta Kanteleliitolle ja onnea Sannille uutena päätoimittajana! Uutiset kokosi Anna Wegelius
• 36 k ntele Susanna Heinonen, puheenjohtaja Helsinki Olen ollut mukana Kanteleliiton toiminnassa alusta saakka ja hallituksen jäsenenä lähes koko sen toiminta-ajan. Valmistuin ensimmäisenä klassisen puolen kanteleensoittajana Sibelius-Akatemiasta silloisesta esittävän säveltaiteen koulutusohjelmasta ja tein pitkän uran kanteleensoittajana ja opettajana. Monista syistä vei tie toiseen suuntaan ja nykyisin tärkein tehtäväni kanteleen parissa on toimia Kanteleliiton puheenjohtajana. Olen ollut tässä tehtävässä vuodesta 2013. 1. Kanteleessa minua viehättää sen monimuotoisuus. Soitinten kirjo on valtava, samoin kantelemusiikin. Kanteleen soinnissa viehättää sen rikas yläsävelsarja, jonka ansiosta kantelemusiikki koskettaa kuulijaa aivan toisella tavalla kuin minkään muun soittimen sointi. Kantele on myös helposti lähestyttävä soitin. Olen monta kertaa saanut nähdä sen riemun, kun ensimmäistä kertaa kanteletta kokeillut on vain muutaman minuutin perehdytyksen jälkeen löytänyt soittimesta melodian tai laulun säestyksen 2. Kanteleliiton missio ja visio ovat oikeastaan sellaisenaan vastaus tähän kysymykseen. Kanteleliiton missiona on yhdistää kanteleen ja kantelemusiikin juuret nykypäivään. Kantele liiton visiona on yhdistää tekijät yli genrerajojen ja toimia kanteleasian tiedottajana ja asiantuntijana Suomessa ja ulkomailla. 3. Hauskoja muistoja on niin paljon, että on vaikea valita vain yksi. Ehkä otan sen aivan ensimmäisen! Aloitin kanteleensoiton ystäväni Anu Rummukaisen (nyk. Itäpelto) innostamana. Tutustuimme seurakuntanuorten bussiretkellä Keski-Eurooppaan ja reissun aikana hän sai minut vakuutettua siitä, että minun pitää lähteä Ilomantsin kanteleleirille. Seuraavana kesänä olinkin sitten lainakanteleen kanssa matkalla Ilomantsiin. Anu ja muut pidemmällä olevat soittajat esiintyivät leirin avajaisissa. Monet soittajat olivat saaneet ensimmäisen koneistokanteleensa ja koneistot piti tietysti heti laittaa testiin. Esityskappaleeksi valittiin Pitkäpaaden polkka, mutta asteikko muutettiin vähän tavanomaista eksoottisemmaksi (E#, Hb). Jotenkin siinä esitystä harjoitellessa sitten päädyin soittamaan bordunabassoa G-sävelellä ja kuinka ollakaan, seuraavaksi huomasin olevani esiintymässä, siis jo ennen ensimmäistä kanteletuntiani! Siitä alkoi pitkä matka Finn-Kanteleet yhtyeessä. Monet leirit, konsertit ja ulkomaanmatkat tuli koettua tässä ihanassa porukassa, joka kokoontui säännöllisesti harjoittelemaan eri puolilta Suomea. Hallituksen esittely 1. Mikä kanteleessa ja kantelemusiikissa viehättää sinua kaikkein eniten? 2. Mitkä ovat sinulle tärkeitä asioita Kanteleliiton hallituksessa? 3. Hauskin kanteleeseen liittyvä muistosi TOIMITTANUT SANNI VIRTA
• 37 k ntele Outi Sané, varapuheenjohtaja Kanteleensoiton opettaja Lempäälä 1. Pienenä viehätyin kanteleen äänestä. Se lienee se tärkein asia. 2. Me vaikutamme isoihin asioihin kanteleen kehityksessä ja kantelekulttuureiden ylläpidossa. 3. Unkarissa täysi Elte-yliopiston sali ja suurlähettiläs nenän edessä. Händelin Passacagliassa tuli täydellinen muistikatkos. Nostan sormet kieliltä. Tauko lienee ollut 15 sekuntia. Menee tovi, kunnes opettajani Aino Meisalmi-Minkkinen "huutaa" pääni sisällä: "Tärppipaikka, Outi tärppipaikka!" Katson sielun silmilläni sivun kolme yläreunaa ja lopetan kappaleen miltei kielet poikki mennen. Yleisö nousi seisomaan. Voitin itseni. Satu SopanenHelisalo, varapuheenjohtaja Helsinki Olen ollut Kantele liiton toiminnassa mukana ihan perustamisesta lähtien. Hallituksessa olen ollut pitkään, koska haluan edistää kanteleasiaa ja olla mukana aktiivisesti kehittämässä Kanteleleliittoa. Toimin kanteleensoiton lehtorina ja pidän tärkeänä, että mahdollisimman moni oppilas pääsisi Kanteleliiton järjestämiin kivoihin tapahtumiin, esim. kilpailuihin ja konsertteihin. 1. Kanteleessa viehättää suomalaisuus ja soittimen koskettava ääni. 2. Se, että hallituksessa on monen ikäisiä kantelealan toimijoita ja eri puolelta Suomea! Kaikilla on halu edistää ja uudistaa Kanteleliiton toimintaa. Kokouksissa on kiva tunnelma! 3. Vuosia sitten olin sisarteni Tainan ja Päivin kanssa kanteleensoiton yhtyekilpailuissa. Yhtyeemme nimi oli (on yhä) "Sterssi". S, niin kuin Sopanen sisters ja terssi, niin kuin kolme. Asuimme ja toimimme Tampereella. Meistä oli haastattelu lehdessä kisojen tiimoilta. Siinä luki: Sisarukset Päivi, Taina ja Satu eli "Stressi" Kotkasta. Markus Haimelin Pianonsoiton opettaja, säveltäjä Nummela 1. Niin kuuntelijana kuin säveltäjänä minua viehättää kanteleessa sen ilmaisuvoima ja soinnin kauneus. 2. Yhteistyö opettajien ja opiskelijoiden kanssa sekä koko jäsenistön etujen ajaminen ja toiminnan kehittäminen. 3. Ensimmäiset kantelekilpailuni vuonna 2017 Kaustisilla. Olin todella vaikuttunut tapahtuman tunnelmasta ja ihmisistä yleensä. Oli mahtavaa nähdä kaikenikäisiä kilpailijoita tukijoukkoineen hääräämässä kisapaikalla ja valmistautumassa esiintymistä varten. Susanna Heinonen Outi Sané Satu Sopanen-Helisalo
• 38 k ntele Senni Heiskanen Muusikko, musiikkipedagogi, opiskelija (kansanmusiikki, kantele), kanteleopettaja Kokkolan konservatoriossa Kokkola 1. Kanteleen monipuolisuus ja monipuoliset käyttömahdollisuudet kaikessa musiikissa. Käytän kanteletta paljon myös säveltämiseen. Tällä hetkellä olen erityisen kiinnostunut tikkukanteleesta, sähkökanteleesta, vanhojen arkistonauhojen penkomisesta sekä laulun ja kanteleensoiton yhdistämisestä. 2. On tärkeää, että ajamme kanteleen, kantelemusiikin, harrastajien sekä ammattilaisten asioita. Pidämme huolta, että kantele näkyy ja kuuluu. Mielestäni on tärkeää, että tuomme kanteletta kaikkien tietoisuuteen. 3. Parhaimpina ja hauskimpina muistoina ovat Ilomantsin kanteleleirit viimeisen 15 vuoden aikana. Jane Ilmola Asuinpaikka Kalajoki (joskin noin puolet ajastani olen Haapavedellä). Olen hallituksessa, koska minulla on monenlaisia näkemyksiä, toimia ja kokemuksia kanteleen kanssa sekä ympäri maata että ulkomailla. Olen opettanut, tallentanut perinnettä, tehnyt monenlaista yhteistyötä, mm. soitinrakentajien, ulkomaiden, keskiaikaharrastajien, Punaisen Ristin ystävätoiminnan (ensiapulaulun säveltäminen ja opetus) sekä maahanmuuttajien kanssa. Ihmiset uskaltavat lähestyä minua yleensä ja kertovat mielipiteensä ja haaveensa kanteleeseen liittyen, ja itse yritän purkaa heidän ennakkoluulojaan kanteleesta. 1. Kiinnostus kanteleeseen lähti kahdesta asiasta: 1. Harppuopinnot, jotka päättyivät, kun ei ollut varaa omaan konserttiharppuun, jotta olisin voinut vaihtaa pääsoittimeni. 2. Äiti sanoi, että tykkäisin Suomessa kanteleesta, hänkin oli soittanut kannelta. Asia sinetöitiin Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiluokassa, kun sain tutustua kanteleeseen Martti ja Eeva-Leena Pokelan kanssa syksyllä 1976. Kanteleella olen tehnyt paljon sovituksia eri tyyleillä, yhtenä esimerkkinä ensimmäinen sähkökantelehevi-CD. Ryhmäsovitukset muuttuivat soolosovituksiksi, jotka toteutan efektija luuppilaitteilla. 2. Hallituksessa yritän korostaa kanteleen monipuolisuutta sekä muistuttaa perinteestä. Yritän tuoda tietoa ja ideoita pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Pidän tärkeänä tuomaani kokemusta liiton hallitukseen sekä näkemystäni koulukapellimestarina, joka on joutunut opettelemaan soittamaan kaikkia orkesterija bändisoittimia. Tämä on rikastava elementti, jonka koen jakamisen arvoiseksi ja huomioitavaksi kanteleen maailmassa. Markus Haimelin Senni Heiskanen Jane Ilmola
• 39 k ntele 3. Hauskimmat kokemukset ovat tapahtuneet yleensä ulkomailla, niitä on monta, voisi kirjan täyttää. Pitääpä aloittaa! Entiset soittajani kannustavat, mutta sanovat, ettei sitä saa julkaista ennen kuin he ovat eläkkeellä. He kuitenkin unohtavat, että suurin osa ei liity heidän omaan nuoruuteensa, ja me kaikki olemme olleet nuoria joskus. Erkki Okkonen Soitinrakentaja, muusikko Jyväskylä 1. Kantele on matalan aloituskynnyksen soitin, joka antaa haastetta koko elämäksi. Kanteleen kaikki kehitysvaiheet ovat edelleen käytössä jouhikielisestä sähköiseen lankkuun. 2. Hallituksessa kiinnostaa pitää yllä kanteleen moninaisuutta ja kehittää sen uusia äänimaisemia. 3. Vaimoa haluttiin kätellä Leppävirran postin tiskillä, koska Japanin keisarinna Michiko oli saanut minun tekemän viisikielisen vieraillessaan Nukketeatteri Sammon näytöksessä… Sarah Palu Muusikko, säveltäjä Helsinki 1. Kanteleen kirkas ja rikas ääni viehättää, inspiroi ja koskettaa minua vuodesta toiseen. 2. Koen Kanteleliiton hallituksen toiminnassa tärkeäksi yhteisöllisyyden luomisen kanteleen ystävien keskuudessa, esimerkiksi järjestämällä heitä yhteen tuovia tapahtumia, kuten kantelekilpailuja ja -konsertteja. On mielestäni hienoa, jos kanteleensoiton harrastajat ja ammattilaiset, soitinrakentajat ja musiikin kuuntelijat voivat liiton toiminnan kautta löytää toisensa. Minulle on tärkeää, että Kanteleliiton hallitus itsessään on monimuotoinen ja edustaa erilaisia näkökantoja, jotta Kanteleliitto voi toteuttaa yhtä sen mielestäni tärkeintä tehtäväänsä kantelekentän monimuotoisuuden ja eläväisyyden tukemista ja ruokkimista. 3. Minulla ei ole mitään yksittäistä hauskinta muistoa, vaan parinkymmenen vuoden sarja kauniita hetkiä kanteleen parissa. On ollut omia riemun hetkiä, kun kanteleesta on improvisoidessani tai säveltäessäni löytyneet juuri ne sävelet, jotka ovat pukeneet tuntemukseni musiikiksi sekä ihania jaettuja hetkiä konserteissa, kun on saanut kokea musiikin yhdessä yleisön ja yhtyekavereideni kanssa. Mikko Perkoila Järvenpää Ehkäpä edustan lähinnä soitinrakentajain porukoita, joskin olen käyttänyt myös kanteleita ja jouhikkoa lastenkeikoilla 90-luvulta lähtien. Ja tehnyt niille myös biisejä + levytellyt. Erkki Okkonen Sarah Palu Mikko Perkoila
• 40 k ntele 1. Pidän erityisesti pienkanteleiden soundin (ja koko idean) arkaaisuudesta sekä helppoudesta käyttää musiikin eri kategorioiden (melodia, rytmi, soinnut) opettamiseen – lapsille ja aikuisille. 2. Haluan vaikuttaa erityisesti pienkanteleiden käyttöön ja kehittämiseen. 3. Jos jouhikko tässä tapauksessa voidaan lukea kanteleisiin, muistan kuinka sen soittoa opetellessani perheen Roima-kissa pakeni paikalta. Juulia Pölönen Kanteletaitelija, kanteleensoiton opettaja Helsinki 1. Sointi ja soittimen monipuolisuus. 2. Yhteisöllisyys, yhteisiin asioihin vaikuttaminen ja kanteleen eri puolien edustaminen ja esillä pitäminen. 3. Kantele saa turistit toisinaan käyttäytymään yllättävillä tavoilla. Soitan taustamusiikkia Temppeliaukion kirkossa ja kerran eräs turisti kirjaimellisesti hyppäsi kainalooni kesken soiton ottamaan kuvia suoraan kielistä ja käsistä. Ensihämmenyksen laannuttua tapahtuma kyllä nauratti. Itsellä ei moinen kävisi koskaan mielessä! Kulttuurien erilaisuus on ihmeellistä! Kati Rantala Kanteleensoiton opettaja Kuopio 1. Erilaiset kantelemallit ja soittimen monipuolisuus. 2. Ylläpitää ja edistää kanteleen asemaa Suomessa ja muualla. 3. Leirikesät Ilomantsissa. Aino Ruotanen Muusikko, säveltäjä, opettaja Helsinki 1. Soundihan se viehättää ja soittimen monipuolisuus. Erityisen kiinnostavaa on, miten kanteleen haasteet/ rajat muuttuvat parhaimmillaan sen vahvuuksiksi. 2. Kanteleliitto tuo yhteen kanteleesta tavalla tai toisella kiinnostuneita ihmisiä monilta tahoilta. Yksi tärkeistä asioista on tukea näiden kohtaamista ja yhteistyötä, sekä edistää kanteleen monimuotoisuutta. 3. Monikätiset jamit. Jenni Venäläinen Olen opiskelija Sibelius-akatemiassa, opettaja Turun konservatoriossa ja freelancemuusikko. Asuinpaikka Helsinki, kotoisin Hirvilahdesta. 1. Kanteleessa on ihana ääni! Erilaiset kantelemallit ja soittotekniikat mahdollistavat vaikka minkälaisen musiikin luomisen. Juulia Pölönen Kati Rantala Aino Ruotanen
• 41 k ntele 2. Kanteletapahtumien järjestäminen, näkyvyyden saaminen kantelemusiikille, kanteleyhteisön koolle saaminen ja iloisen yhteisöllisyyden luominen. 3. Vuosien takainen sattuma naurattaa edelleen: yhdellä taustamusiikkikeikalla olin ahtaasti buffetpöydän vieressä ja eräs peruutti kanteleen vipuihin ja jäi seisomaan siihen. En voinut vääntää yhtäkään vipua, joten soitin kyseisen kappaleen varsin erikoisesti loppuun asti. Sanni Virta Opiskelen kanteleensoittoa Sibelius -Akatemiassa kansanmusiikin aineryhmässä. Aloitin tämän vuoden alusta Kantele-lehden päätoimittajana. Espoo 1. Kanteleen ääni on upea ja vahvasti yläsävelsointinen. Kantele on soittimena hyvin monipuolinen, on erilaisia soittotekniikoita ja erikokoisia kanteleita. Konserttikanteleessa, joka on pääsoittimeni, hienoa on sen laaja ääniala. Yksin soittaessa voi luoda kokonaisen bändin: on bassoja, keskialuetta ja korkeaa rekisteriä. Myös se, että kanteleella voi soittaa niin monenlaista musiikkia, viehättää minua. 2. Minulle tärkeitä asioita ovat kantelekulttuurin monimuotoisuuden tukeminen ja ylläpitäminen. Liiton tehtävä on koota kaikki kanteleesta kiinnostuneet yhteen sekä välittää tietoa ja luoda yhteyksiä näiden ryhmien välillä. Haluaisin saada kanteleelle ja sen ympärillä olevalle valtavalle osaamiselle laajempaa medianäkyvyyttä kuin tällä hetkellä on. Haluaisin saada mahdollisimman laajasti myös tutkimuksia, uusia sävellyksiä ja nuottikirjoja julkaistuksi. 3. Minulla ja duokaverillani Hanna Ryynäsellä on ollut ilo ja kunnia saada soittaa kanteletta Iso-Britannian prinssi Williamille osana hänen Suomen vierailuaan. Pääsimme myös juttelemaan hänen kanssaan. Kun kerroimme, että soittamamme soitin on kantele, hän vastasi iloisena: Oh, pandele! Me vastasimme siihen: No, kantele with the k! Tapaaminen oli lämminhenkinen ja hän oli hyvin kiinnostunut soittimistamme. Aurora Visa Kansanmusiikin opiskelija, muusikko/musiikkipedagogi Helsinki 1. Kanteleessa viehättää sen käytön ja soinnin moninaiset mahdollisuudet, sekä sen vahva rooli suomalaisessa musiikkikulttuurissa. 2. Kanteleliiton kehittäminen ja sen näkyvyyden lisääminen. 3. Kerran Heathrown lentokentällä 10-kielisen kanteleen kanssa matkustaessani virkailijat pyysivät minua ottamaan skeittilautani pois kotelostaan. Hetken aikaa ihmettelin, että mitä he tarkoittivat, kunnes eräs matkaseurueestani äkkäsi virkailijan tarkoittavan soitintani. Jenni Venäläinen Sanni Virta Aurora Visa
• 42 k ntele MUSIIKKIA KAIKILLE 2018! NURMEKSEN KESÄAKATEMIA & KESÄKONSERTIT 30.6.8.7.2018 ”Ilman musiikkia koko elämä olisi erehdystä”, lausahti Friedrich Nietzsche. Nurmeksen Kesäakatemia ja konserttielämykset sulostuttavat suvesi, huudahdamme me! Tervetuloa viettämään viikko musisoinnin ytimessä, sävelten sisällä ja niiden välissä, valkeiden öiden taiassa ja soinnin huumassa! Tutustu kesän 2018 taiteilijoihin ja mestarikurssien opettajiin sekä kurssitarjontaamme. Huomioi uutuudet! Nimittäin tänä kesänä järjestämme ensimmäistä kertaa kanteleen mestarikurssin, jonka opettajana toimii Eija Kankaanranta. Nyt on siis aika varata paikka musisoinnin ytimeen! Opettajat: Eija Kankaanranta ja Noora Laiho (kantele) KANTELEEN KAVERIT PÄIVÖLÄN OPISTOLLA NUMMELASSA 18.-21.06.2018 Kanteleen kaverit on neljäpäiväinen leiri, joka on tarkoitettu lapsille. Leirillä soitetaan erilaisissa ryhmissä ja pidetään hauskaa musiikin parissa. Kurssille voi tulla kaikenkokoisten kanteleiden soittajat. Myös kaikentasoiset soittajat ovat tervetulleita! Perheen vanhempi/ vanhemmat voivat halutessaan tulla leirille mukaan. Tämän kesän teemana on irlantilainen musiikki. Kurssin lopuksi on päätöskonsertti kotiväelle, missä esitetään kurssilla opittuja kappaleita. Lisätiedot: Liisa Lilvanen-Pelkonen, liisa.lilvanen@gmail.com, puh. 0400 898 455 Päivölän opisto, toimisto@ paivola.fi, puh. 03 233 2200 KESÄN 2018 ILOMANTSIN KANTELELEIRI 10.-17.6.2018 Samaan aikaan jälleen myös soitinrakennuskurssi ja muskarit. sähköposti kanteleleiri. ilomantsi@gmail.com https://musiikkiyhdistys.yhdistysavain.fi/ilomantsi MUSIIKKI JA HYVINVOINTI -PIENKANTELEVIIKONLOPUT AIKUISILLE LEMPÄÄLÄSSÄ KESÄJA ELOKUUSSA Alkeiskurssi 8.-10.6.2018 Jatkokurssi 10.-12.8.2018 Kurssit on tarkoitettu aikuisille, jotka haluavat pysähtyä hetkeksi musiikin ja oman hyvinvointinsa äärelle, virkistäytyä tuottamalla itse musiikkia omista lähtökohdista käsin ja ammentamalla voimaa luonnosta. Kurssit sopivat myös musiikkikasvatuksen parissa työskenteleville. Alkeiskurssille voi tulla ilman aiempaa kanteleensoittokokemusta tai musiikkitaustaa, jatkokurssille osallistujilta edellytetään jo pienkanteleiden soiton perustaitoja. Soittimen voit halutessasi lainata kurssin ajaksi paikan päältä. Kummallekin kurssille otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä 12 osallistujaa. Sitova ilmoittautuminen jatkokurssille 18.6.2018 mennessä. Ilmoittautuminen ja tiedustelut: arja.kastinen@temps. fi, puh: 0400 797227 KANSAINVÄLINEN KANSANMUSIIKKIKURSSI SIPPOLASSA 27.6.-2.7.2017 Kurssi sisältää kanteleiden ja kansanlaulun opetusta. Opettajina toimivat Anita Lehtola-Tollin ja Minna Raskinen. Opetus tapahtuu Sippolan koululla pienryhmissä ja yhtenä ryhmänä, yhteensä noin 30h. Kurssin lopuksi esiintyminen Vonteenin valssi-tapahtumassa. Majoitus Taidekeskus Antareksen residenssissä ja Ugrin paikassa. Kurssimaksut: Opetus, majoitus ja lounaat: 500e Opetus ja majoitus: 400e Opetus ja lounaat: 300e Järjestämme myös kuljetukset Kouvolan rautatieasemalta Sippolaan maanantaina 26.6. ja Sippolasta takaisin Kouvolaan sunnuntaina 2.7. Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Ilmoittautumisen yhteydessä kerrottava yhteystiedot (nimi, osoite, puhelinnumero, soitin, toivottu opetuksen taso (alkeis/ jatkokurssitaso) sekä millaisella soittimella on osallistumassa (5-39-kieliset kanteleet). Tarvittaessa pyrimme järjestämään lainasoittimen. Tied. minna@minnaraskinen.com Kesän 2018 kanteleleirit ja -kurssit
• 43 k ntele LAHDEN KANTELELEIRI (LEIRI TÄYNNÄ) 10.-15.6.2018 Luvassa on yksityistunteja, kanteleorkestereita ja kaveribändejä suurkanteleilla ja pienkanteleilla, ”omastapäästä”-soittoa, nuottien sovittamista, konsertteja, hupi-iltoja, hotellitasoinen majoitus, uimista järvessä ja uima-altaassa, saunomista, lettujen ja makkaran paistoa nuotiolla, hierontaa, lenkkeilyä pururadalla, herkkuja ja muutenkin jälleen aivan hulvattoman hauskaa menoa. Opettajina Noora Laiho (MuM), Roni Tuomivirta (MuK), Anu Itäpelto (MuM), Aino Meisalmi-Minkkinen (musiikkipedagogi, AMK) ja Johanna Aho-Salakka (MuM). Lahden kanteleleirin ilmoittautumisaika on päättynyt ja leiri on täynnä. ETHNO FINLAND 7.-13. AUGUST 2018 IN KORTISTONTILA, MÄNTSÄLÄ Ethno Finland will be organized for the fourth time from the 7th to the 13th August 2018. It takes place in Kortistontila in Mäntsälä. Kortistontila is an idyllic location situated by a little pond, and as always sauna will be warm every evening! Ethno Finland is for advanced young folk musicians aged 17-30 years with around. Half of the participants comes from abroad. Ethno is based on a series of workshops where young participants themselves teach each other the music of their cultures. The idea is to give young musicians a time to develop musically, create new contacts and network over borders: creating understanding and respect towards other people and cultures. Leaders in 2017: Antti Järvelä (Finland), brilliant violin, guitar, contrabass etc. player from Kaustinen/Härmä. Ethno leader that has done several Ethno´s Allan Skrobe (Sweden/Croatia), brilliant guitar and mandola player from Skåne and Croatia, Ethno leader veteran that has done more than 20 Ethno´s in many countries! The fee is: €330 for Finnish participants €320 for other Nordic countries €280 for international participants For more info: ethnofinland@gmail.com Registration by 30.6. SOMMELON KANSAINVÄLINEN KANTELEKURSSI KUHMOSSA 26. 29.06.2018 Opettajat: Vilma Timonen, Maija Pokela ja Dmitri Paramonov Kurssin hinta: 190 € Sommelon perinteikkäällä kansainvälisellä kantelekurssilla pääsee tutustumaan erilaisiin soittotyyleihin ja musiikkiperinteisiin. Hinta sisältää: 4 x 60 min. pienryhmäopetusta (2-3 hlö) 4x 60 min. yhtyeopetusta. Lisäksi on mahdollisuus ostaa yksityistunteja (35 € / 45 min.) Loppu-konsertti. Lisätiedot: http://www.sommelo. net/kurssit/ KAMU´18 NUORTEN KANSANMUSIIKKILEIRI NUMMELASSA 11. 15.6.2018 Jokakesäinen Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä KAMUleiri pidetään 11.-15.6.2018 Päivölän virkistyskodissa. Leiri on tarkoitettu 8-17 -vuotiaille kansanmusiikin harrastajille tai kansanmusiikista kiinnostuneille. Leiriläisellä tulee olla perusvalmiudet omassa pääsoittimessaan. Soittimina voi olla viulu, kanteleet, puhaltimet, yksi-, kaksitai viisirivinen haitari, kitara, mandoliini, ukulele tai kosketinsoittimet (harmoni, piano). Opetusmuotoina ovat yhteissoitto, yhtyesoitto sekä pienryhmätai yksityisopetus. Leiri päättyy loppukonserttiin perjantaina 15.6. Leirin opettajina mm. Jari Komulainen (haitarit, kosketinsoittimet), Markus Rantanen (mandoliini, kitara, ukulele), Suvi Oskala (viulu, laulu), Leena Joutsenlahti (puhaltimet), Marjo Smolander (kantele). Yhteistyökumppaneina ovat Kanteleliitto, Kansalaisfoorumi ja Käpylän musiikkiopiston kansanmusiikkilinja. Lisätiedot: toiminnanjohtaja(ät) kansanmusiikkiliitto.fi, puh. (09) 8731320, 0500 431913
• 44 k ntele Markus Haimelin –Kanteletarinoita 1 (2017) Soolokanteleelle ja kamarimusiikkikokoon panoille Markus Haimelin on säveltäjä ja pianisti, joka opettaa pop/jazz-pianonsoittoa musiikkiopisto Avoniassa. Hän on säveltänyt konserttikanteleella soitettavaa musiikkia ja koonnut näistä kappaleista nuottikirjan. Kirja sisältää soolokantelemateriaalia sekä kappaleita, joissa konserttikanteleen lisänä soivat sello, viulu ja piano. Kirjan esipuheessa Haimelin kertoo sävellyksien syntyneen kevään 2015 ja syksyn 2016 välisenä aikana. Sävellyksiä on esitetty esimerkiksi Kajaanissa kantaesityskonserteissa, joissa kanteleosuudet on tulkinnut kanteletaiteilija ja -pedagogi Eeva-Maria Nivalainen. Kanteletarinoita-konsertteja oli kolme, nimeltään Kosketuksia, Heijastuksia ja Matkalla. Kirjaan kappaleita on valikoitu Kanteletarinoiden kolmen eri osan yhteensä 30 sävellyksen joukosta. Kantaesityksistä löytyy Suvi Eevi Karhun kirjoittama konserttiesittely Kantele-lehden numerosta 4/2015. Viimeinen sarjan konsertti ja kirja ovat Kulttuurirahaston tukemia. Koko projekti on hieno kanteleteko! Haimelinin mukaan Kanteletarinoita on eri musiikkityylejä yhdistelevä melodinen kokonaisuus ja sävellyksissä kansanmusiikkimaiset sävyt yhdistyvät klassisen musiikin sekä erilaisten populaarimusiikin tyylien kanssa. Hän kertoo niissä olevan myös elokuvamusiikin kaltaista tunnelmointia, ja soittaessani näitä kappaleita mieleeni tuli erilaisia visuaalisia mielikuvia. ”Sarjan kaksi pääteemaa olivat luonto ja ihminen, Kanteletarinoissa olen halunnut kuvata ihmisen sidettä luontoon ja omiin juuriinsa”, Haimelin kirjoittaa. Hän kertoo, että kanteletarinoilla on päähahmo, taivaltaja, jonka kohtaamisia luonnon kanssa seurataan. Kaikki kappaleet ovat esipuheen mukaan osa tarinaa, kertomuksellista jatkumoa musiikillisin keinoin. ”Kanteletarinoita voi lähestyä tarinallisen konseptialbumin tai elokuvan ääniraidan kaltaisena kokonaisuutena”, Haimelin kuvaa. Jimmy Träskelinin taitto ja luontoaiheinen kuvitus tukevat kokonaisuutta. Kanteletarinoita on tuhti nuottikirja täynnä uutta kanteleella soitettavaa materiaalia, johon suosittelen tarttumaan. Kirja sisältää myös partituurit kvartettikappaleista, mikä helpottaa kokonaisuuden hahmottamista näissä sävellyksissä. Melkein puolet kappaleista on kanteleelle tehtyjä sooloteoksia. Lähdin tutustumaan kirjaan soittamalla soolokappaleita ja tutkimalla nuottikuvia myös duolle, triolle ja kvartetille tarkoitetusta ohjelmistosta. Kanteleen pariksi duokappaleissa tulee sello. Kokoonpanoon liittyy trio-ohjelmistossa viulu Kirjaesittely TEKSTI SANNI VIRTA
• 45 k ntele ja kvarteteissa piano. Kanteleen rooli vaihtelee säestävästä melodiaa kuljettavaan. Kamarimusiikkikappaleet ovat itsessään jo kokonaisuuksia eri osineen. Kvartetoista löytyy kaikkien soittimien stemmoista erilliset nuotit ja tämä helpottaa harjoittelua, sillä partituurinuotista voi olla hankala soittaa pelkästään yhden soittimen osuutta. On hyvä, että nuottikirja sisältää nämä molemmat vaihtoehdot. Markus Haimelin kertoo toteuttaneensa säveltäessään periaatetta ”jos sävellys toimii hyvin pianolla, niin se toimii myös kanteleella”. Hän ei kuulemma tiennyt konserttikanteleesta aiemmin juuri mitään, mutta sai konsultaatioapua EevaMaria Nivalaiselta, joka antoi palautetta sävellyksistä ja auttoi kanteleelle nuotintamisessa. Sävellykset sopivat eri genreistä kiinnostuneille soittajille, sillä niissä on jotain tuttua niin kansankuin taidemusiikkitaustaisellekin kanteleensoittajalle. Toki kappaleet ovat aika haastavia, mutta esimerkiksi musiikkiopisto-opinnoissaan pidemmällä olevat oppilaat sekä tietysti ammattilaiset voivat soittaa näitä sävellyksiä. Teos innostaa kamarimusiikin soittamiseen, mikä on aina hyvä asia. Lähtökohtaisesti sävellykset ovat mielestäni suunnattu soittourallaan pitkällä oleville, vaikka toisaalta kirjan sisällä on eritasoisille soittajille tarkoitettuja kappaleita. Esimerkiksi Kuinka-sävellys on lyyrinen ja viehättävällä tavalla vähäeleisempi kuin toiset kappaleet, joissa on soitettavaa täysi nuottikuva. Sävellykset on jaoteltu kokoonpanojen mukaan, mutta lukujen sisällä on kokonaisuutta rytmittäviä runollisia luontokuvauksia. Nämä kertovat usein seuraavasta sävellyksestä kuten Kurjet tai Riite -kappaleista. Sävellysten nimet ovat luonnon kuvausta, toisaalta tarinallisia kuten Kanteleen tarina, Koto ja Valinta. Minua viehättivät myös nimet Koettua ja Kuinka. Kirjan sävellyksissä kaikki alkaa Kajaani-nimisestä kappaleesta, mikä sopii kantaesityskaupunkina teemaan hyvin. Kappaleiden nimet on käännetty englanniksi ja myös nuotteja on mahdollista levittää kansainvälisesti, sillä esitysohjeet ovat kaikissa nuoteissa englanniksi. Tämä toisaalta vaatii vähän kielitaitoa soittajalta. Kiinnitin huomiota sävellyksiä soittaessani siihen, että oikean ja vasemman käden osuudet on kirjoitettu kaikki auki, sointumerkkejä ei siis ole käytetty. Myös vasemmalle kädelle on kiinnostavaa ja haastavaa soitettavaa. Kajaani on mielestäni kaunis; viehätyin sen sävelkielestä ja teeman hienovaraisesta kehittelystä. Populaarimusiikin vaikutteet kuuluvat välillä hienoina mausteina harmoniassa. Kappaleissa on murtosointuja säestyksessä ja käsien vuoropuhelua, myös eri oktaavialoja on käytetty. Vivunväännöt on merkitty nuottikuvaan sopivaan kohtaan, mikä on ajattelevaista, kun kyseessä on konserttikanteleella soitettavaa musiikkia. Kappaleet ovat pääosin aika diatonisesti eteneviä eli yhdessä sävellajissa pysyviä. Toki joissain kappaleissa, esimerkiksi Riite, on kromatiikkaa enemmän. Muunnesävelien esiintyessä vivunväännölle on laitettu tilaa, jolloin soitettava materiaali mahdollistaa vivunväännön. Kaikkiin kappaleisiin on laitettu tarkat ja usein vaihtuvat esitysja tempomerkinnät. Esitysmerkinnöissä on usein kuvattu myös tunne, jota kappaleessa ilmennetään, esimerkkinä flowing and lyrically with a certain sadness tai lyrically with as much Asian flavour as possible. Pidin näistä ohjeista, sillä niistä saa tietoa siitä, mitä säveltäjä on ajatellut kustakin kappaleesta. Ne tukevat tulkintaa ja tarinallisuutta, joista itsekin pidän musiikissa paljon. Kappaleet ovat yleensä muutaman sivun mittaisia, jotkut taas ovat pidempiä, usean aukeaman verran. Olin ilahtunut kansanmusiikkivaikutteista: on
• 46 k ntele yksinkertaisia, mutta vahvoja kansanlaulumaisia teemoja, joiden alle tai päälle rakentuu muuttuva säestys. Toki myös melodiasta esitellään muunnelmia. Seuraavaksi kirjan oheen voisi laittaa liite-cd:n, josta voisi kuunnella kaikki kappaleet. Tämä helpottaisi etenkin kvartettiteosten opettelua. Luulen, että myös opetuskäytössä tästä voisi olla hyötyä: kun voi kuulla kokonaisuuden ja kanteleen roolin siinä, voi olla helpompi hahmottaa omaa stemmaa. CD mahdollistaisi myös mukana soittamisen. Olisi mukava saada kappaleesta kuulokuva ennen kuin alkaa käydä nuottia läpi. Kanteletarinoita 1 -nimi antaa vihjeen siitä, että osia olisi tulossa lisää. Toivottavasti muutkin sarjan sävellykset voidaan julkaista nuotteina. On mahtavaa, että säveltäjä kiinnostuu kanteleesta, ja tällaisia nuottikirjoja toivotaan paljon lisää! Jos innostuit hankkimaan kirjan tai kaipaat siitä lisätietoa, ota yhteyttä säveltäjään markushaimelin@gmail.com. Lue myös Markus Haimelinin ajatuksia Hallituksen esittelyt –jutusta s. 36. Kardemimmit kiersivät jälleen USA:ssa Kardemimmien kiertue USA:ssa kesti kuukauden. Maalis-huhtikuussa yhtye vieraili Indianassa, Washingtonissa Iowan osavaltiossa, Etelä-Dakotassa Aberdeenin kaupungissa ja Devils Lake –kaupungissa Pohjois-Dakotassa. Kardemimmit ( Maija Pokela, Jutta Rahmel, Anna Wegelius ja Leeni Wegelius) olivat Indianassa osa Lotus Fest –maailmanmusiikkitapahtuman Lotus Blossom –nimistä koulutuksellista ohjelmaa. Konsertit tällä kiertueella olivat lähinnä kouluissa, ja niiden lisäksi oli muutama muu yleisölle avoin konsertti. KaikIda Elina Apulannan Älä usko lauluihin – kiertueella ”Olin esiintymässä samassa tapahtumassa Apulannan kanssa. Pojat kuulivat sound checkini, innostuivat, ja ehdottivat sen perusteella kiertueyhteistyötä. Apulannan biisit taipuivat yllättävän hyvin kanteleelle. Kiertueen konsertit toteutettiin enemmän akustisessa kineen konsertteja oli noin 40. Kiertue oli Arts Midwest –järjestön kautta järjestetty; järjestöllä on rahoitus pohjoismaiseen musiikkivientiohjelmaan nimeltään Folke Fest. Yhtye noudatti residenssi-ideaa: yksi viikko ollaan yhdessä kaupungissa ja keikat ovat sen ympäristössä olevissa kouluissa. Kardemimmit oli ensimmäinen yhtye tässä ohjelmassa, siihen liittyvä ensimmäinen kiertue oli lokakuussa 2017 ja toinen osa tänä keväänä. Suomi on ensimmäinen pohjoismaa tässä ohjelmassa. ” Kiertue sisälsi paljon kokonaisten koulujen konsertteja, onneksi mukana oli tuttu ääniteknikko, Samuli Volanto”, naurahtaa Anna Wegelius. Kanteleuutisia hengessä, eli esimerkiksi rumpusetin ja sähkökitaroiden tilalla olikin perkkasetti ja akustiset kitarat. Näin kanteleellekin oli enemmän tilaa ja se soljui kivasti sekaan. Olin mukana noin puolessa biiseistä. Lisäksi mukana kiertueella oli harpisti, viulisti ja jousikvartetti ”, kertoo Ida Elina. Kiertue oli maaliskuussa 2018 ja keikat olivat konserttisaleissa ympäri Suomea. TEKSTI SANNI VIRTA
• 47 k ntele seuraavilla aukeamilla Nuottiliite Nuottiliite sisältää Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikkia opiskelevan Hanna Ryynäsen pedagogiikkaopinnoissaan tekemiä uusia sävellyksiä ja sovituksia pienkanteleyhtyeelle. Nuottien lisäksi mukana on vinkkejä soitonopettajille sekä sovitusidea kustakin kappaleesta. Iloisia soittohetkiä! Nuottiliitteen laatija, kanteleensoittaja Hanna Ryynänen on Kantele-lehden uusi levyjen esittelijä Okra Playgroundin levynjulkaisukeikka G Livelabissa 28.3.2018 Okra Playgroundin muodostavat Päivi Hirvonen (laulu, viulu, jouhikko), Maija Kauhanen (laulu, kantele), Essi Muikku (laulu, kantele), Veikko Muikku (haitari, ohjelmointi), Sami Kujala (sähköbasso) ja Oskari Lehtonen (rummut, perkussiot). Yhtye toimii levyjen lisäksi erittäin hyvin myös live-bändinä. G Livelab oli täynnä yleisöä, joka eli täysillä musiikin mukana. Yhtyeen musiikki on tällä toisella levylläkin hyvin tanssittavaa ja toisaalta koskettavaa tunnelmointia. Bändi soitti kaksi settiä, joissa kuultiin kappaleita myös ensimmäiseltä levyltä. G Livelabin loistavan äänentoiston ansiosta kaikkien soittimien ja laulujen stemmat kuuluivat uskomattoman hyvin. Oli harvinaista, että isosta bändistä pystyi erottamaan kanteleiden osuudet koko ajan. Yksi minulle mieleen jäänyt hetki oli ihanasta Hopeamorsian-kappaleesta, jossa kantele ja sähköbasso soittivat unisonossa. Tämä oli hyvä sovitusidea: kuulaan ja tumman yhdistelmästä syntyi väreilevä sointimaailma. Kanteleet ja jouhikko sopivat täysin yhtyeen sähköiseen maailmaan luoden oivaltavan kontrastin. Viulu ja haitari puolestaan tuovat kokonaisuuteen lämpöä. Näiden sointimaailmojen yhdistäminen on ollut hyvä idea yhtyettä perustettaessa. Okra Playground hyödyntää musiikissaan tyylikkäästi tehtyä live-elektroniikkaa. Haitaria soittava Veikko Muikku soittaa myös syntetisaattoreita, ja kanteleita on efektoitu hienovaraisesti. Konsertissa huomioni kiinnitti syntikan ja kanteleen hauska soundiyhdistelmä. Maija Kauhanen kertoo, että esimerkiksi Pakkasloitsukappaleessa Veikko Muikku on myös äänittänyt ja sämplännyt kanteiden ääniä syntikkaansa, joten hän voi välillä soittaa syntikan kantelesample-soundilla kanteleiden kanssa. Molemmat kanteleensoittajat ovat yhtä lailla laulajia. Sama pätee Päivi Hirvoseen, joka hallitsee laulunsa ja viulunsoiton samalla virtuositeetilla. Näillä kolmella laulajalla on todella taitavat äänet. He hallitsevat sekä poplaulun että arkaaiset äänenkäyttötyylit. Heidän laulunsa on vahvaa ja siinä on vaikutteita vienankarjalaisesta joiusta refrengeineen ja vuorolauluineen. Kappaleiden sanoitukset ovat runomittaa mukailevia omia sanoituksia sekä perinteisiä tekstejä. Yhtye kertoi, että teksteissä toistuvat läpi levyn itseensä uskomisen ja unelmia kohti kulkemisen teemat. Monissa oli vahvana naisen näkökulma, kuten Yhdeksän kuuta -kappaleessa. Siinä yhdistyvät koukuttava pop-melodia, hyvä teksti sekä tanssittava groove nämä asiat kuvaavat mielestäni hyvin Okra Playroundin musiikkia. Levyn nimikappale Ääneni yli vesien nousi livenä korkeuksiin. Tässä kappaleessa mukana olivat hienona lisänä trumpetti, saksofoni ja taustalaulukuoro. Kaiken kaikkiaan Okra Playground on yhtälailla uskottava popkuin kansanmusiikkibändi. Uutta tuotantoa oli upeaa kuulla, biiseissä on rock-sävyjä, oivaltavia sovituksia ja melodisia koukkuja.
• 48 k ntele Copyright © Hanna Ryynänen 2018 ™ ™ Jos D(“4) sä o let mi nun hel lu na ni tä C män ke sän, ke sän, ke sän, ke D sän, q = n. 85 niin C mi nä lai tan sul le, niin mi nä lai tan sul le niin D(“4) kuin lin nul le pe C sän, pe sän, pe sän, pe sän, pe D sän. ™ ™ Jos D(“4) sä o let mi nun hel lu na ni tä C män ke sän, ke sän, ke sän, ke D sän, niin C mi nä lai tan sul le, niin mi nä lai tan sul le niin D(“4) kuin lin nul le pe C sän, pe sän, pe sän, pe sän, pe D sän. ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ 34 &# A Jos sä olet minun säv. & san. trad, sov. Hanna Ryynänen &# B &# &# A Laulustemma &# B &# &# Säestysri?t 1 &# Ri? 1 Ri? 3 Ri? 2 œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œœœ œœœ œœ œ œœœ œœœ œœ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ
• 49 k ntele ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ D(“4) D(“4) C C D C C D(“4) C C D ™ ™ ™ ™ D(“4) D(“4) C C D C C D(“4) C C D ™ ™ ™ ™ D(“4) D(“4) D(“4) D(“4) C C C D C C C C D(“4) D(“4) C C C D &# Säestysri?t 2 Ri? 4 Ri? 5 Ri? 6 &# Näppäilymelodia &# Stemma näppäilymelodialle &# A Esimerkki sointukompin rytmistä laulun alla &# B 1. Jos sä olet minun hellunani tämän kesän, kesän, kesän, kesän, niin minä laitan sulle, niin minä laitan sulle niin kuin linnulle pesän, pesän, pesän, pesän, pesän. 2. Jos sä olet minun hellunani tämän syksyn, syksyn, syksyn, syksyn, niin minä laitan sulle, niin minä laitan sulle vaikka silkistä lapsen myssyn, myssyn, myssyn, myssyn. 3. Jos sä olet minun hellunani tämän talven, talven, talven, talven, niin minä laitan sulle, niin minä laitan sulle vaikka hopiasta lapsen sarven, sarven, sarven, sarven. œ œœœœ œ œœœœ œœœœœœ œœœœœœ œ ™ œœœœœœ œ ™ œœœœœœ ? œ œœœ œ ? œ œ ? œ ™ œjœ œ ™ œjœ œœœ œ œœ? œ ? ? ™ œ œ œ ? ™ œ ? œ ™ œjœ œ ™ œjœ œ œ œ ? ™ œ ? Y ¿ Y ¿ Y ¿ ¿ Y Y ¿ Y ¿ Y ¿ Y ¿ ¿ Y 2
• 50 k ntele Copyright © Hanna Ryynänen 2018 D(“4) D‹ D(“4) D‹ q = n. 100 ™ ™ A7 D‹ A7 D‹ D‹ 1. 2. ™ ™ D‹ ™ ™ D‹ A7 D‹ D‹ 1. 2. D(“4) D‹ D(“4) D‹ ™ ™ A7 D‹ A7 D‹ D‹ 1. 2. ™ ™ D‹ ™ ™ D‹ A7 D‹ D‹ 1. 2. 2. 34 & A Melodia 10-15-kielisellä kanteleella 3 3 Polska Angervikontieltä säv. & sov. Hanna Ryynänen & 3 3 & B 3 3 3 & 3 3 3 & A Melodia 5-kielisellä kanteleella 3 3 & 3 & B 3 3 3 & 3 3 œ œ œ œ œj œ œ œ œ œ œ œj œ œ œ œ# œ œ œj œ œ œ œ# œ œj œ ? œ œ œ œ œj œ œ œ œj œ œ œ œj œ œ œ ? œ œj œ œ œ œj œ œ œ œ# œ œ#j œ œ œ œ ? œ œ œ œ œj œ œ œ œ œ œ œj œ œ œ œ œ œ œj œ œ œ œ œ œ ? œ œ œ œ œj œ œ œ œj œ œ œ œj œ œ œ ? œ œj œ œ œ œj œ œ œ œ œ œ œ œ œ ?
• 51 k ntele ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ D‹ D‹ D(“2) D‹ D‹ D(“4) D‹ D‹ G G D‹ A7 D‹ ™ ™ ™ ™ 1. 2. ™ ™ ™ ™ 1. 2. ™ ™ ™ ™ 1. 2. ™ ™ ™ ™ 1. 2. & Välisoitto 3 3 & & Ri? 1 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 & Ri? 2 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 & Säestyskuvio 1 (A-osan ja ri?en alle) 3 3 3 3 & Säestyskuvio 2 (B-osan alle) 3 3 3 3 & 3 3 & Mattaäänivälike œ œ œ œj ? ™ œ œ œ ? ™ œ œ œ œ œj? œ œ œ ? ™ Y ¿ Y ™ Y ¿ Y ™ Y ¿ Y ¿ Y ¿ Y ™ œ œjœ œjœ œj œ œjœ œjœ œj œ œj œ# œj œ œj œ œ œ œj œ ? œœœœœœœœœ œœœœœœœœœ œ œ#œœ œ#œœ œ#œ œ œ œ œj œ ? œœ œœ œœ œj œœ œœ œœ œj œœ œœ œœ œj œœ œœ œœ œj œœ ? œœ œœ œœ œj œœ œœ œœ œj œœ œœ œœ œj œœ œœ œœ œj œœ œœ œœ œj œœ œœ œœ œj ?? ™ ™ ?? œ ?? ™ ™ ? ™ ? ™ ? œ ? ™ ? œ ? œ ? œ ? ™ 2
• 52 k ntele Copyright © Hanna Ryynänen 2018 Jo D on men G nyt men A nyt vuo D si , men D kö hö G tä mä A ki vuo D si. ™ ™ Mui D en vuo G si en A mu ka D han , mui D en päi G vi en A pe räs D . tä! 3 ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ Lau E lel le kaam tä me, hän soi huo tel le kaam ton me, na, teh täss' kääm on me soi i tot loi sei nen nä il mil ta! lä: 5 D D D(“4) D(“4) D D A D ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ ™ Lau E lel le kaam tä me, hän soi huo tel le kaam ton me, na, teh täss' kääm on me soi i tot loi sei nen nä il mil ta! lä: 7 D D D D(“4) D(“4) D D A D D D(“4) D A D 44 &# A Tehkäämme iloinen ilta säv. & sov. Hanna Ryynänen, san. trad. &# &# B1 & # &# B2 & # Komppirytmi 1 & # Komppirytmi 2 œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ¿ ¿ ¿ ¿ ¿ ¿ ¿ ¿ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ¿ ¿ ¿ ¿ ¿ ¿ ¿ ¿ ¿ ¿ Y ¿ ¿ ¿ Y ¿ ¿
• 53 k ntele ™ ™ ™ ™ Kan te leet ka ma nan pääl lä, har put, hui lut kam ma ris sa, 9 ™ ™ i lo pil lit ik ku noil la, po ro kel lot por tin pääl lä 11 ™ ™ 14 ™ ™ 16 ™ ™ ™ ™ 19 ™ ™ ™ ™ 24 ™ ™ ™ ™ 26 &# C & # I F I F I F I F &# Raksutuskomppi jatkuu koko C-osan alla ? &# C-osan säestysri? 1 &# 5-kielisillä ylempi, 10-15-kielisillä alempi &# C-osan säestysri? 2 &# A-osan laulumelodia näppäillen &# Ri? näppäilymelodian alle œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ¿ ¿ ¿ ¿ ¿ ¿ ¿ ¿ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œe œe œe œe œ ™ œjœœœœœ œ ™ œjœœœœœ œ ™ œjœœœœœ œ ™ œjœœœœœ œ œ œ œœ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œ 2
• 54 k ntele JOS SÄ OLET MINUN Kyseessä suomalainen kolmitasaisen polskamelodia. Olen kuitenkin kirjoittanut yhdeksi vaihtoehtoiseksi säestysrytmiksi tahdin ensimmäistä ja kolmatta iskua painottavan ruotsalaishenkisen polskakompin. Tätä ei kuitenkaan ole pakko käyttää vaan kappaleen voi soittaa myös kokonaan kolmitasaisena. Silloin soinnut voi soittaa tahdin jokaiselle tai ainoastaan ensimmäiselle iskulle. Ennen kappaleen opettamista ryhmän kanssa voi tutustua miksolyydiseen asteikkoon esimerkiksi improvisoimalla pieniä melodioita D-borduunasävelen päälle. Sovituksessa kannattaa ottaa huomioon, että riffit toimivat parhaiten, mikäli sävelkudosta lähdetään rakentamaan yksi riffi kerrallaan. Riffit 1,2 ja 3 muodostavat oman kudoksensa, sekä riffit 4, 5 ja 6 omansa. Kts. sovitusehdotus. Sovitusehdotus: Alkusoitto: Riffi 1 aloittaa (vain osa soittajista) Riffi 2 mukaan (soittajien määrä kasvaa) Riffi 3 mukaan (kaikki soittaa) 1. säkeistö A : laulu ja riffit 1, 2 & 3 1. säkeistö B : laulu ja riffit 1, 2 & 3 2. säkeistö A : laulu ja soinnut 2. säkeistö B : laulu ja soinnut Välisoitto : näppäilymelodia ja soinnut Välisoitto : näppäilymelodia, näppäilystemma ja soinnut 3. säkeistö A : laulu, laulustemma ja soinnut (3. säkeistö lujaa!) 3. säkeistö B : laulu, laulustemma ja soinnut Välisoitto : Riffi 4 (vain osa soittajista) Riffi 5 mukaan (soittajien määrä kasvaa) Riffi 6 mukaan (kaikki soittaa) 1.säkeistö A : laulu ja säestysriffit 4, 5 & 6 Laulu jää pois, säestysriffeillä 4, 5 & 6 diminuendo ja fade out Huom! Alkusoitossa sekä toisessa välisoitossa tulee aina luontainen crescendo soittajien määrän lisääntyessä. POLSKA ANGERVIKONTIELTÄ Melodiasta on kaksi eri versiota: alkuperäinen 15-kieliselle kanteleelle sekä 5-kieliselle kanteleelle siitä sovitettu versio. Melodioita voi soittaa samaan aikaan. Säestyskuvio 1 on tarkoitettu A-osan alle ja säestyskuvio 2 B-osaan. Riffit 1 & 2 ovat itsenäisiä sovituksellisia elementtejä, joita ei ole tarkoitettu melodian eikä välisoiton alle. Riffeistä voi halutessaan rakentaa oman välikkeen. Ennen kappaleen opettamista kannattaa ryhmän kanssa tutustua musiikin kolmimuunteisuuteen sekä melodiseen molliasteikkoon. Kolmimuunteisuutta voi lähestyä esimerkiksi kehorytmien kautta. Mikäli haluaa elävöittää sointusäestystä, voi kokeilla erilaisia komppirytmejä kts. sovitusehdotus. Vinkkejä opettajille
• 55 k ntele Sovitusehdotus: Alkusoitto: Mattaäänivälike Neljä tahtia Dmsointua (sointu tahdin ensimmäiselle iskulle) A : näppäilymelodia ja soinnut (soinnut tahdin ensimmäiselle ja kolmannelle iskulle) B : näppäilymelodia ja soinnut (soinnut tahdin ensimmäiselle ja kolmannelle iskulle) A : näppäilymelodia ja soinnut (soinnut tahdin jokaiselle iskulle) B : näppäilymelodia ja soinnut (soinnut tahdin jokaiselle iskulle) Välisoitto : välisoitosta pelkät soinnut Välisoitto : välisoiton näppäilymelodia ja soinnut Riffiosa: Riffi 1 Riffi 2 mukaan Säestyskuvio 1 mukaan A : näppäilymelodia ja säestyskuvio 1 B : näppäilymelodia ja säestyskuvio 2 A : näppäilymelodia ja soinnut (soinnut tahdin ensimmäiselle ja kolmannelle iskulle) B : näppäilymelodia ja soinnut (soinnut tahdin jokaiselle iskulle) Loppusoitto: mattaäänivälike TEHKÄÄMME ILOINEN ILTA B2 on variaatio B1:stä. Ne poikkeavat rytmisesti toisistaan niin, että B1:ssä soinnut vaihtuvat aina iskulla ja B2:ssa sointu vaihtuu aluksi takapotkulla. Laulettava melodiakin on näin ollen hieman erilainen sointukierron mukaan. Opettaja voi päättää, kumpaa B-osaa käyttää ryhmänsä kanssa vai käyttääkö molempia. Yksi toimiva ja vaihtelua tuova ratkaisu on tietenkin käyttää osia vuorotellen. Ennen kappaleen opettamista ryhmän kanssa voi tutustua miksolyydiseen asteikkoon esimerkiksi laulamalla kappaleen kalevalamittaista tekstiä. Opettaja laulaa improvisoidun esilaulusäkeen käyttäen kahta tai kolmea säveltä melodian muodostamisessa hyödyntäen asteikon seitsemättä säveltä. Oppilaat toistavat opettajan laulaman esilaulun. Myös oppilaat voivat kokeilla melodian improvisoimista. Sovitusehdotus: A : soinnut A : laulu ja soinnut Väliin yksi tahti pelkkää D-sointua B : laulu ja soinnut Väliin yksi tahti pelkkää D-sointua A : laulu ja soinnut B : laulu ja soinnut Kaksi tahtia C-osan raksutuskomppia (ainoastaan ne, jotka jatkavat raksutuskomppia C-osan alla; tässä osa soittajista jää pois ja C-osan kertaantuessa soittajia tulee taas enemmän mukaan) C : laulu hiljaa (kuiskaten) ja raksutuskomppi C : laulu voimistuu, raksutuskomppi ja riffi 1 C : laulu lujaa, raksutuskomppi, riffi 1 ja riffi 2 Yksi tahti C-osan raksutuskomppia Välike : näppäilymelodian alle soitettavaa riffiä A : näppäilymelodia ja sitä säestävä riffi Väliin yksi tahti taukoa B : laulu ja soinnut (kertauksessakin “laulelkaamme, soitelkaamme”sanat)
• 56 k ntele KIRJOITTANUT HANNA RYYNÄNEN LEVYESITTELYT Afrotysonia – Dance On The Roof Afrotysonia on vuonna 2013 perustettu yhtye, johon kuuluu laulaja Sonja Korkman, kantelisti Aino Kurki sekä lyömäsoittaja Macoumba N’Diaye. Yhtye itse kertoo musiikkinsa kumpuavan länsiafrikkalaisesta koramusiikista ja populaarimusiikista saaden kuitenkin vaikutteita myös pohjoismaisesta kansanmusiikista, jazzista sekä karibialaisista rytmeistä. Dance On The Roof on yhtyeen debyyttialbumi ja sillä kuultavat sävellykset ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta Korkmanin ja Kurjen käsialaa. Dance On The Roofia kuunnellessani vaikutuin kanteleen hämmästyttävän monipuolisesta roolista levyllä. Kurjen käsittelyssä kantele taipuu muun muassa maalailevaan tunnelmointiin, rytmisesti tarkkaan tanssisoittoon sekä upeisiin sooloihin. Kurki taikoo kanteleestaan niin muhkeita bassoriffejä, koramaisia melodioita kuin rytmistä komppisoittoakin. Kanteleen ja lyömäsoitinten saumaton yhteistyö luo yhtyeen kappaleisiin jalan alle menevän poljennon, jota Korkmanin laulu hienosti elävöittää ja värittää. Aino Kurki on sooloprojektissaankin tutkinut sitä, kuinka sovittaa afromusiikkia kanteleelle ja on ilahduttavaa, että hän on jatkanut työtään nyt myös yhtyeessä. Afrotysonian ensilevy on hyvän mielen musiikkia, joka varmasti saa kuulijoidensa tanssijalat liikkeelle! Jutta Rahmel – Varjot kulkevat mukanani Jutta Rahmel on helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä sekä kanteleensoittaja. ‘Varjot kulkevat mukanani’-EP on ensijulkaisu kantelekansalle muun muassa Kardemimmeistä tutuksi tulleen Rahmelin soolomateriaalista. Levyä kuunnellessa ei voi olla hämmästelemättä Rahmelin monipuolisuutta muusikkona. Debyyttijulkaisullaan Rahmel vastaa kaikkien sävellysten, sovitusten ja sanoitusten lisäksi myös levyn tuotannosta. Rahmelin lisäksi levyllä soittaa joukko vierailevia artisteja, jotka esittävät milloin Rahmelin tyylikkäitä jousisovituksia,
• 57 k ntele milloin tuovat levylle puolestaan monivivahteisen popbändin. Rahmelin uskomattoman taidokas äänenkäyttö sekä kanteleen tekninen hallinta tuntuvat antavan hänelle rajattomat mahdollisuudet itsensä ilmaisemiseen ja musiikin tulkinnallisuus meneekin suoraan ihon alle. Rahmelin kanteleensoitto ja laulu toimivat niin hyvin yhteen, että on vaikeaa kuvitella yhtä ilman toista. Kuulas ja kirkas kantele ja Rahmelin sävykäs ja persoonallinen lauluääni muodostavat kokonaisuuden, jota ei ole aikaisemmin kuultu. Tämän EP:n jäljiltä en voi muuta kuin toivoa, että Rahmel julkaisisi pian myös kokopitkän levyn. Okra Playground – Ääneni yli vesien Okra Playground on vuonna 2010 perustettu kuuden muusikon muodostama yhtye, joka ponnistaa kansanmusiikista ja yhdistää soinnissaan ikiaikaisia kansansoittimia sekä uusia soundeja sähköisestä maailmasta. ‘Ääneni yli vesien’ on yhtyeen toinen levy, joka jatkaa yhtyeen matkaa siitä, mihin vuonna 2015 julkaistu debyyttilevy ‘Turmio’ jäi. Kanteletta yhtyeessä soittavat Essi Muikku sekä Maija Kauhanen. Kantele löytää yhtyeessä luonnollisesti oman paikkansa rumpujen, sähköbasson, viulun, jouhikon, haitarin sekä laulun rinnalla. Yhtyeen modernissa äänimaailmassa kantele pääsee oikeuksiinsa rytmisten kudosten muodostajana, kirkasäänisenä säestäjänä sekä heleyttä kokonaisuuteen tuovana väripilkkuna. Kantele korostaa kolmen naislaulajan muodostamaa väkevää ja vahvaa yhteislaulusoundia tuomalla kokonaisuuteen kontrastia kuulaudellaan. Muikku sekä Kauhanen löytävät kanteleistaan monia erilaisia äänenvärejä, joilla elävöittävät entisestäänkin monipuolista soittoaan. Levy kuljettaa kuulijansa moniin eri maailmoihin: se tarjoaa transsinomaista toisteisuutta, rajuja tunteita sekä vastapainona puolestaan kauniita melodioita ja herkkää tulkintaa. Yhtye on onnistunut luomaan täysin uniikin äänimaailman, joka rohkeudellaan vakuuttaa ja kutsuu kuulijaansa palaamaan uudestaan luokseen. Riikka Timonen & Senni Eskelinen – Perillä! Vuoden Kanteleyhtyeeksikin valittu duo Riikka Timonen & Senni Eskelinen on julkaissut
• 58 k ntele ensilevynsä Perillä!, joka tarjoaa kantelemusiikin ystäville taas aivan uudenlaisen elämyksen. Kaikki levyn sävellykset ovat pianisti ja säveltäjä Milla Viljamaan käsialaa ja sanoituksista vastaa suurimmaksi osaksi Timonen itse. Senni Eskelinen soittaa levyllä niin sähköistä kuin akustistakin konserttikanteletta. Eskelisen käsittelyssä kantele soi heleästi, ajoittain myös räiskyvästi ja koko ajan vahvalla tunteella ilmaistuna. Eskelinen ja Timonen tuntuvat musiikissaan hengittävän yhteiseen tahtiin ja muusikoiden välinen vahva yhteys todella välittyy kuulijalle levynkin kautta. Erityisen ilahduttavaa levyllä on se, että kanteleen rooli ei jää ainoastaan laulua säestäväksi vaan laulu ja kantele soivat levyllä tasavertaisina instrumentteina. Timosen vivahteikas ja tulkinnallinen laulu ja Eskelisen lumoava kantele täydentävät toisiaan kauniilla tavalla ja lopulta kietoutuvat erottumattomaksi kokonaisuudeksi. Tämä levy on todiste siitä, että parhaassa tapauksessa vähemmän on todellakin enemmän. Levyn intiimi tunnelma tarjoaa kuulijalleen mahdollisuuden levähtää hyvän musiikin parissa, jossa sekä laulu että kantele pääsevät oikeuksiinsa sopivan pelkistetyssä ympäristössä. Kiitos Riikka ja Senni! Minna Raskinen – Rinki Vuoden kantelelevyksi valittu Rinki on Minna Raskisen aloitteesta syntynyt kolmen muusikon yhteistyöprojekti, joka pohjautuu erääseen kanteletradition tärkeään osaan: kirkonkellosävelmiin. Levyllä Minna Raskinen soittaa 15ja 19-kielisiä kanteleita sekä laulaa, Tapani Rinne soittaa bassoklarinettia ja Markus Ketola sähkövibrafonia sekä perkussioita. Kaikki levyn sävellykset ovat Raskisen, Rinteen sekä Ketolan yhteisiä lukuun ottamatta yhtä kokonaan Raskisen säveltämää kappaletta. Suurin osa levyn kappaleista on äänitetty livenä Kouvolan Pyhän Ristin Kirkossa ja erityisesti näissä kappaleissa kantele kuulostaa taianomaiselta. Raskisen kantele paljastaa itsestään jatkuvasti uusia puolia: välillä kantele soi kauniisti ja tasaisesti, välillä yltyy rajuun tulkintaan ja löytää täysin uusia sointeja ja äänenvärejä. Kappaleiden improvisatorisuus, musiikin toisteisuus ja sovitusten soljuvuus tuo levylle arkaaista estetiikkaa henkivän tunnelman. Levyllä on suuressa roolissa soittajien välinen musiikillinen vuoropuhelu, joka tarjoaa kuulijalleen koko ajan uutta ajateltavaa. Rinki on mitä loistavin nimi kuvaamaan tämän yhtyeen musiikkia. Musiikki ponnistaa arkaaisesta traditiosta, heittää pitkän matkan pois kotoa käyden ringin toisella reunalla kokeellisen musiikin maailmassa sitten löytäen taas tiensä takaisin perinteen pariin. Erityisen mielenkiintoista levyllä onkin se, kuinka ikiaikaisista kirkonkellosävelmistä on levyn kolmen upean muusikon käsittelyssä syntynyt modernia ja kokeellista musiikkia. Erilaiset efektit ja levyn rikas soundimaailma yllättävät jatkuvasti ja pitävät kuulijansa tiukasti otteessaan. Toivon kovasti pääseväni kuulemaan tämän levyn musiikkia myös livenä!
• 59 k ntele Timo Väänänen ja De Fragilitate Keskiaikaista musiikkia Suomesta ”Belgialaisen vanhan musiikin ammattiyhtyeen Zefiro Tornan johtaja, luutunsoittaja Jurgen De bruyn pyysi minua vierailemaan yhtyeen suomalaisen musiikin ohjelmakokonaisuudessa. Vuonna 2009 Belgiassa oli erään suuren kulttuurifestivaalin teemana Suomi ja siksi Jurgen etsi yhtyeelle suomalaista vanhan musiikin ohjelmistoa. Hän tuli vierailemaan luonani Lahdessa ja kävimme läpi Piae Cantiones -kokoelman musiikkia yhdessä. Mietimme, millaisen kokonaisuuden siitä voisi saada yhtyeelle (sopraanolaulaja, luuttu, arkkiluuttu, nokkahuilu, säkkipilli, viola da gamba ja lyömäsoittimet), kanteleelle ja Antwerpenin katedraalikuorolle” kertoo Timo Väänänen. ”Kaikki soittajat myös laulavat, minulle tuli myös ohjelmistoon laulusoolokappale”, hän jatkaa. Yhtye halusi tätä ohjelmakokonaisuutta varten jotain erityistä suomalaista sointiväriä mukaan. Jurgen oli tutustunut kanteleeseen Brysselin soitinmuseossa, ja kantele keskiKanteleuutisia aikaisena soittimena innosti häntä ja tästä yhteistyö alkoi. Kokonaisuuden nimeksi tuli De Fragilitate, ja siitä on sittemmin julkaistu äänite. ”Työskentely oli ilahduttavan tuttua kansanmuusikolle – otimme sävelmän lähtökohdaksi ja sovitimme yhdessä soittaen ja improvisoiden kappaleita. Monet Piae Cantiones -sävelmät sopivat erinomaisesti kanteelle. Kanteleella on saatu Zefiro Tornan ohjelmakokonaisuuteen kansanmusiikin sointia ja rytmiä. Toisaalta itselleni olen saanut myös uusia elämyksiä kokoelman polyfonisista kappaleista, mutta vieläkin enemmän ovat sykähdyttäneet muutamat fryygiseen-asteikkoon perustuvat sävelmät, joiden vahva tunnelma on erityislaatuinen” Väänänen kuvailee. Kokonaisuutta on aiemmin esitetty Belgiassa ja Hollannissa. Nyt huhtikuussa 2018 se oli mahdollista kuulla jälleen, kun kokonaisuus esitettiin San Teonisto –kirkossa, Trevisossa Italiassa. Esitys oli osa Musica antica in Casa Cozzi –konserttisarjaa, joka keskittyy vanhaan musiikkiin. TEKSTI SANNI VIRTA
• 60 k ntele K NTELEen ole osa maailmaa KANTELE.NET Facebook.com/kanteleliitto