• 1 k ntele 1 20 21 Sarah Palu: Ikivirta Kultakantele-tunnustus Susanna Heinoselle Kainuun kantelekuulumiset
• 2 k ntele K NTELEen tämän kielillä KANNESSA Sarah Palu KUVA Jimmy Träskelin
• 3 k ntele kielillä PÄÄTOIMITTAJA Sanni Virta, 0505228077 lehti@kantele.net JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki www.kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Juulia Pölönen, Hanna Ryynänen ja Outi Sane TAITTO Jimmy Träskelin PAINOPAIKKA Newprint Oy, Raisio SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 13.9.2021 Aineistodeadline 13.8.2021 ISSN 0357-6892 ISSN 2669-9656 KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN 25 Kanteleopet tutuksi Esittelyssä Laura Ikonen 27 Nuottiliite Hannu Syrjälahden Elokuun Auringossa 21 Kieliuutuuksia Kintaudelta Jukka Mäkelän kieliverstas 43 Sillanrakentaja Ismo Sopanen 80 vuotta 53 Julkaisuesittelyt Uudet kantelejulkaisut 30 Kantele ympäri Suomen Kainuun kantelekuulumiset 14 Kultakantele-tunnustus 2020 Susanna Heinosen haastattelu 5 Ikivirta Sarah Palun menestysalbumi 19 Arkipäivänä kantele ja orkesteri Laura Linkolan henkilökuva 38 Liiton uutiset ja kanteleleirit 2021
• 4 k ntele Musiikin voima auttaa kriisin yli Otsikon iskulause oli osa Music Finlandin, Teoston ja muiden kulttuurialan tekijöiden järjestämää somekampanjaa. Tämä pätee myös kantelealaan. On hienoa nähdä, miten kantelekulttuuri jaksaa löytää tapoja selviytyä kriisistä musiikin voimin; tämäkin lehti on täynnä artikkeleita inspiroivista kantelealan tekijöistä. Kansalliset kantelekilpailut joudutaan valitettavasti siirtämään kevääseen 2022. Kilpailuista tiedotetaan lehdessä ja Kanteleliiton somessa tämän vuoden aikana. Tänä keväänä voi kuitenkin fiilistellä Kanteleliiton virtuaalisia sisältöjä, Kantelekilpailujen etkoja, somesta löytyviä videoja kuvahaasteita, podcasteja, Spotifyn soittolistoja sekä kanteleartistien loistavia uusia levyjä. Kantele ympäri Suomen -palsta laajenee tässä lehdessä eri maakuntia esitteleväksi kokonaisuudeksi, ja ensimmäisenä vuorossa on Kainuu. Maakunnan kantelekuulumiset kuulostavat ilahduttavilta. Tiesitkö, että sekä Kainuun että Kuhmon musiikkiopiston rehtoreina on kanteleensoittaja? Kainuun musiikkiopiston rehtori Eeva-Maria Nivalainen ja Kuhmon musiikkiopiston Elisa Kerola kertovat urapoluistaan ja ajatuksistaan pedagogiikasta. Lisäksi Sommelon ja Runolaulu-Akatemian johtaja Pekka Huttu-Hiltunen kertoo Sommelo-festivaalin suunnitelmista tulevalle kesälle. Pyydän jälleen teitä kaikkia Kantele-lehden lukijoita ottamaan rohkeasti yhteyttä ja kirjoittamaan lehteen kotiseutujenne kantelekuulumisista! Kaikki jutunaiheet otetaan ilolla vastaan, jotta Kantele-lehdessä kuuluisi koko Suomen kanteleväen ääni. Kiitos upealle lehtitoimikunnalle sekä vieraileville kirjoittajille mielenkiintoisista artikkeleista. Teidän työnne on hyvin tärkeää Kantele-lehdelle. Iloista kevättä kanteleen parissa!
• 5 k ntele Kannat minua läpi ilojen ja myrskyjen, ensikosketusten ja hyvästien. Hiljaa kuiskasit korvaani, että lopussa on alku. -Sarah Palu
• 6 k ntele
• 7 k ntele Tässä haastattelussa Sarah Palu kertoo havainnoistaan albumin teosta symbolein ja kauniin sanankääntein. Kävimme filosofista, koskettavaa keskustelua musiikista, elämästä ja ihmisyydestä. Taiteellisen puolen lisäksi Sarah valottaa albumin markkinointia ja haluaa jakaa tietouttaan oman musiikin levittämisestä myös muille nuorille musiikin tekijöille. Emma-ehdokkuus Emma-ehdokkuus tuntuu Sarahista hämmästyttävältä. Yksistään albumin teko oli Sarahille elämänmittainen unelma. Ikivirta julkaistiin maaliskuussa 2020 ja siitä asti levy on työllistänyt Sarahia aktiivisesti. “Ikivirta tuli sydämestä, ja tuntuu ihan ihmeelliseltä, että se on otettu näin vastaan. On ihan mielettömän kiitollinen olo”, Sarah sanoo. Ikivirta noteerattiin vuoden parhaiden levyjen joukossa Hufvudtadsbladetissa, suositussa Pupulandia-blogissa ja se on noussut maailman musiikkilistoille, World Music Chart Europe -listalle top 20:een, Roots Music Report -listauksen top 10:een ja Merging Arts Global Radiossa se on ollut soitetuimpana levynä. Spotifyn kautta kuuntelijoita on Suomessa, Yhdysvalloissa, Englannissa, Saksassa ja Kanadassa näin muutamia mainittuna. Radiohaastatteluja Sarah on antanut esimerkiksi Puolaan, ja K anteleensoittaja ja säveltäjä Sarah Palun Ikivirta-albumi on saanut paljon kansainvälistä huomiota, Spotifyn mukaan levyä on kuunneltu 92 maassa ja striimauksia on kertynyt jo puoli miljoonaa. Viimeisimpänä levyn saavutuksena on Etno-Emma 2021 ehdokkuus. Albumilla on myös kiinnostava fyysinen muoto; se on tyylikäs suklaalevy, jonka kääreen sisältä löytyy digitaalisen albumin latauskoodi. Ikivirta TEKSTI SANNI VIRTA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN Sarah Palu Vasemmalla: Sarah Palu kotisaarellaan Suomenlinnassa.
• 8 k ntele radiokanavat pyytävät levyä soittolistoilleen. Ikivirta on soinut muun muassa Amerikassa, Espanjassa ja Japanissa. Emma Gaala järjestetään 14.5.2021 Hartwall-areenalla. Miltä tuntuu, että aivan tuntemattomat ihmiset kuuntelevat musiikkiasi näin paljon? “Minulla oli yksi tärkein unelma albumin suhteen; toivoin, että mahdollisimman moni kuulisi Ikivirtaa. Näin todellakin on käynyt yli odotusten”, Sarah sanoo naurahtaen. Hän saa edelleen viikottain palautetta ja kiitoksia ympäri maailman kaikenlaisilta ihmisiltä. Tällä hetkellä Ikivirran ensimmäinen painos on lähes loppuun myyty. Mutta millaista työtä tällainen menestys on vaatinut? Sarah lähetti suklaa-albumejaan tiedotteen kera radiotoimittajille ja journalisteille Suomessa ja Euroopassa. “Lähetin myös sähköisesti tiedotettani ja albumia sellaisille radioille ja lehdille, jotka kuulostivat siltä, että voisivat olla samaa maailmaa kanssani”. Sarahilla ei ole taustalla mitään levy-yhtiötä, vaan hän on itse julkaissut levyn, mikä tekee albumin menestyksen erityisen hämmästyttäväksi. ”Opiskelin, miten kirjoitetaan tiedote, miten voi saada musiikkia Spotifyhyn ja miten musiikin jakelu tapahtuu”, Sarah kertoo. Kaiken opiskelu ja tekeminen ensimmäistä kertaa oli suuri ponnistus. Silti hän huomaa monen asian levyn suhteen syntyneen varsin omalla painollaan, myös markkinointimateriaalien. “Kirjoitin Ikivirtaa säveltäessäni paljon tekstejä ja keräilin kaikenlaista visuaalista materiaalia, joka heijasti minulle jotain samaa kuin syntyvä musiikki. Esittelin sitten Ikivirran maailmaa muille tekijöille, kuten mahtavalle kuvaajalleni Iiris Heikalle, ja oli ihmeellistä todistaa, miten hän muutti kuviksi sen, mitä sydämessäni koin. Jokainen Ikivirran tekijä vaikutti omalla panoksellaan virran kulkuun, ja jokainen syntyvä palanen johdatti seuraavaan. Markkinointia varten ei siis tarvinnut varsinaisesti keksiä mitään, vaan materiaali syntyi luonnostaan tutkimalla kaikkea jo olemassa olevaa. Sitten tuli vain kristallisoida tuo runsaus tiiviimmäksi, informatiiviseksi paketiksi ikään kuin portiksi, josta on mukava käydä sisään myös sellaisen ihmisen, joka ei koskaan aiemmin ole kuullut musiikkiani”. Sarahin viesti muille musiikintekijöille on jatkaa sinnikkäästi, vaikka joskus pelot esimerkiksi muiden mielipiteistä nousisivatkin pintaan: “Taistelin kovan itsekritiikin ja epäuskon kanssa, joka meinasi katkaista prosessin satoja, ellei tuhansia kertoja. Hiljalleen kuitenkin aloin luottaa prosessiin ja musiikkiin. Ja samalla itseeni ja elämään. Pelon ja epäuskon voi siis selättää”, Sarah sanoo ja jatkaa iloisesti: “Minulle vain tuli tämä musiikki, ja nyt haluan jakaa sen muille. Vaikka musiikkia tekee koko sydämellään, voi siihen samanaikaisesti suhtautua myös kevyesti ja jättää määrittelyn, ylianalysoimisen ja sen pohtimisen, mitä joku jossain tästä ajattelee. Kannattaa myös tehdä yhteistyötä ja kysyä neuvoa”. Sarahilla onkin ollut hieno tiimi takanaan: projektissa oli mukana muusikoita yli 10 ja taiteellinen tuottaja Matias Tyni sekä äänittäjä ja miksaaja Mikko Haapoja olivat prosessissa kiinteästi mukana. Sarah kertoo miksaamisenkin olleen oma taiteellinen prosessinsa. Lisäksi tarvittiin graafinen suunnittelija suklaalevyn kanteen, masteroija, aputuottaja, tiedottaja ja jakelija. Projektia tukivat apurahoin Taike ja MES. “En ollut yksin, vaikka olinkin yksin vastuussa. Minulla on ollut mukana tosi laaja ihmisjoukko, joka on jostain syystä inspiroitunut tästä ja tullut mukaan tekemään”, Sarah sanoo vaatimattomasti. Myös Sarahin ystävät ja perhe olivat mukana miettimässä esimerkiksi albumin nimeä. “Laitoin musiikin soimaan ja heitin nimiehdotuksia, kuten Virta ikivirta, näin nimi alkoi yhtei
• 9 k ntele sesti ja luovasti syntymään. Yhteistyö teki levystä ehkä useammalle ihmiselle lähestyttävämmän”, Sarah kertoo. Irti päästäminen ja luottamus Albumin teko oli Sarahin mukaan mahtava mahdollisuus harjoitella irti päästämistä ja luottamusta. Esimerkiksi promokuvien ottamisessa Sarah halusi luottaa omien visioidensa lisäksi myös kuvaajan intuitioon. “Tulin kuvaustilanteeseen tyhjänä. En odottanut tiettyä lopputulosta tai vanginnut ajatuksiani tietynlaisista kuvista,vaan annoin mahdollisuuden yhteistyölle.” Sarah kuvailee kauniisti prosessia levyn tekemisestä ja säveltämisestä, mistä huomaa tekstien olevan hänelle tärkeitä taiteessa. Albumi on menestynyt, mutta matka on ollut tärkein. “Antauduin luovalle tekemiselle. Se, miten olen muuttunut ihmisenä, on tavallaan tärkeämpää kuin se lopputulos.” Sarahilla on kokonaisvaltainen tapa tehdä taidetta ja musiikkia. Kun uusi musiikki syntyy, Sarah kertoo saavansa yhteyden jonnekin tiedostamattomaan. Tunteet, mieli ja keho ovat läsnä ja säveltämisen oppaana kanteleen ääressä. Levyn kappaleet ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa. Ensimmäiset syntyivät 19-vuotiaana pienkanteleen kanssa matkustaessa Euroopassa, kuten Kohti-Preludi ja Irti -kappaleet. Alkuääni ja Ikivirta -teokset Sarah on alun perin luonut Logic-ohjelmalla kerros kerrokselta äänittämällä. Esimerkiksi Ikivirta-teoksessa on useita kymmeniä raitoja. Ikivirta-teoksen kohdalla oli mielenkiintoista, miten pieni pianomotiivi laajeni vähitellen teokseksi, jonka esittämiseen tarvittaisiin lähestulkoon orkesteri “Näissä kappaleissa annoin studiossa muusikoille nuotit käteen, mutta joissakin kohdissa oli myös väljempiä ohjeita muusikoiden oman luovuuden hyödyntämiseksi. Sarah Palu ja Ikivirta-albumi
• 10 k ntele ” Saatuani oman kanteleen aloin aika pian säveltää. Se tunne, kun alkaa säveltää, on säilynyt samanlaisena koko elämäni, flow-tila kanteleen äärellä on sama kuin lapsena. Sarah soittaa jokaisessa levyn kappaleessa kanteletta. “Mukana on hurjasti erilaisia kanteleita: konserttikanteleita, pienkanteleita, kankles ja Korpiselän kantele. Vierailevia soittajia ovat Maija Pokela, Laura Ikonen, Tiina Viitala ja myös Matias Tyni soittaa konserttikanteletta yhdessä kohtaa”, Sarah sanoo naurahtaen. Lisäksi Sarahin instrumentteja ovat kelttiharppu ja ohjelmointi. “Musiikin teko on mulle aina matka tuntemattomaan, mysteeriin. Levyllä on paljon instrumentteja, joille en ollut koskaan säveltänyt. Tämä on musiikkia, jota en tiennyt osaavani tehdä. Antaudun säveltäessäni jollekin, joka paljastaa itsensä pikku hiljaa.” Mistä keksit levyn fyysisen muodon, suklaalevyn? “Albumin teema on elämän ikivirta eli se, että kaikki muuttuu koko ajan. Tuntui kauniilta, että fyysinenkin albumi olisi sellainen, josta on lopulta luovuttava.” Kyseessä oli myös käytännön aspekti; vaikka cd formaattina ei olisi kaikille enää ajankohtainen, monet syövät suklaata; sille on käyttöä aina. Toteutus tehtiin yhteistyössä suklaavalmistaja Goodion kanssa. Kukaan ei ole aiemmin tehnyt tällaista levyformaattia! Viittaat somessa kotisaareesi. Mitä tarkoitat sillä? “Asun Suomenlinnassa. Meren rannalla on ollut hyvä aloittaa uuden luominen.” Identifioidutko enemmän kanteleensoittajaksi vai säveltäjäksi? “Olen molempia, säveltäjä/muusikko -ennen kaikkea ihminen, joka tutkii olemassaoloaan.” Olet kertonut matkasi debyyttilevyä kohti alkaneen siitä, kun sait lapsena käteesi kanteleen. Miten suhteesi kanteleeseen on muuttunut näinä vuosina? “Saatuani oman kanteleen aloin aika pian säveltää. Se tunne kun alkaa säveltää on säilynyt samanlaisena koko elämäni, flow-tila kanteleen äärellä on sama kuin lapsena.” Sarahille on tärkeää olla hukkaamatta tätä jo lapsuudessa löydettyä luovaa mielentilaa muun elämän pyörteissä. Sitten keskustelemme kanteleesta. Ikivirta-albumilla on monenlaisia soittimia; levy on tutkivaa virtaa. Kantele on kuitenkin kulkenut mukana. ”Kantele on ollut olemassa arviolta pari tuhatta vuotta. Koen, että sille on syynsä, että se on säilynyt niin kauan.” Kuinka moni
• 11 k ntele tämän arkipäivän asioista tulee olemaan edelleen olemassa satojen tai tuhansien vuosien kuluessa?”, Sarah kysyy. Musiikki ja meditaatio Hän on kiinnostunut erityisesti vanhemmasta kanteleja jouhikkoperinteestä ja siihen kuuluvasta hiljaisen haltioitumisen käsitteestä, joka tarkoittaa eräänlaista uppoutumista luovaan tilaan. Sarah viimeistelee maisteriopintojaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään, ja kansanmusiikin opinnot ovat vaikuttaneet suuresti Sarahin musiikkiin. Sarahilla on jo mielessään tulevia suuntia ja toiveita. Suosittu Viitasen Piia-yhtye aloittaa viidennen albuminsa tekemisen tänä keväänä. Ikivirran parissa Sarah on työskennellyt jo vuoden, ja luovuus on alkanut taas avautua. “On aika antautua jälleen tuntemattomalle. Tulossa voi olla esimerkiksi konserttisarja tai uusi albumi.” Sarahilla on ollut visioita, millainen Ikivirran liveversio voisi olla. Iso produktio saattaa toteutua tulevaisuudessa. Sitä jäämme innolla odottamaan! Tällä hetkellä Sarah on kiinnostunut meditaatioharjoituksensa ja säveltämisen yhdistämisestä, ja lapsuudessakin koetun flow-tilan tietoisesta tutkimisesta. Hän kehittelee myös osana Sibelius-Akatemian opintojen pedagogista lopputyötään menetelmää, jossa hyödynnetään tietoisuustaitoja kehon ja mielen tasolla ilmenevien lukkojen ja jännittyneisyyden purkamiseen, sekä voimavarojen vapauttamiseen. Lukot voivat liittyä esimerkiksi esiintymiseen, omaan instrumenttiin tai luovuuteen. Kanteletaiteilija/säveltäjä Sarah Palu
• 12 k ntele U usia kantelekonserttoja ei saada liian usein, mikä tekee Roope Mäenpään säveltämän konserton Käsiin kantaesityksestä hyvin odotetun tapahtuman. Kantaesitys kuultiin osana Tampereen Muusikot ry:n 100-vuotisjuhlakonserttia 19.2., jossa Tampere Filharmonia esitti sen Taavi Oramon johdolla Eva Alkula solistinaan. Konsertin pääsee nyt myös kuuntelemaan videopalvelu YouTubessa. Konsertto sisältää musiikillisesti vaihtelevia tunnelmia ja tekstuureja. Kuuntelun edetessä huomaan omien mielikuvieni vaeltavan raikkaista valon täyttämistä tiloista ja sibeliaanis-kalevalaisista maisemista elokuvallisiin tunnelmiin. Teos alkaa vähäeleisesti ja avautuu vähitellen e-bow:lla eli sähköjousella kanteleen kieliltä tuotetuilla pitkillä äänillä, jotka sulautuvat kauniisti jousten ja puhaltimien pitkiin linjoihin. E-bow:n käyttö on minulle konserton kiinnostavimpia oivalluksia ja tuottaa tekstuuriin uusia mahdollisuuksia kanteleen kannalta; e-bown avulla kanteleella saa tuotettua tasaista legatoa ilman attackia ja ilman äänen luonnollista hiipumista, jolloin äänen voi kekseliäästi yhdistää orkesterin kudokseen. Konserton edetessä kanteleosuus saa myös perinteisempää kanteleelle sävellettyä materiaalia. Kantele-lehden haastattelussa (3/2020) Alkula kertoikin konserton kanteleosuuden istuvan luontevasti käsiin ja tekstuurin olevan soitinlähtöistä. Ylöspäiset murtosoinnut, alaspäiset glissandot, oktaavikulut sekä lähes diatoniset astekulut tosiaan sopivat kantelistin käsiin ja ovat meille tutunomaista tekstuuria. Joistain fragmenteista mieleeni tulee Hugi Gudmundssonin säveltämä kantelekonsertto Alkul, jonka Alkula on myös kantaesittänyt. Teoksessa on myös hyödynnetty kanteleelle ominaisia vipuglissandoja harmonian muuntelussa, mutta muutoin kuulokuvaksi jää se, että kromatiikan tuomasta harmonisesta rikkaudesta huolehtii enemmän orkesteri. Käsiin saa pohtimaan konserton muotoa ja ilmaisutapoja laajemmin: historiallisesti perintanssia TEKSTI MATILDA BERGMAN Käsien
• 13 k ntele teisen soolo-tutti -lähestymistavan sijaan soolosoitin on tässä konsertossa myös paljon osana orkesterin kudosta sitä kommentoiden ja lisäsävyjä tuoden. Kiinnostavaa on, ettei soolosoitin välttämättä dominoi, vaan toimii myös orkesteriin uusia ulottuvuuksia tuovana. Välillä kantele jopa tuntuu säestävän orkesteria eikä päinvastoin. Toki kanteleella on myös soolo-osuutensa, joka samaten tuntuu rakentuvan sointilähtöisesti ja siitä lumoutuneena maalaillen. Solistisen roolin lisäksi kantele maustaa orkesterin kudosta kimmeltävällä soinnillaan. Konsertin yhteydessä haastateltu Mäenpää avaa konserton nimen merkitystä tavalla, johon moni kanteleensoittaja voi varmasti samaistua. Yhtäältä teoksen nimi Käsiin, joka keksittiin jo ennen säveltämisen aloittamista, viittaa käsityöläisyyteen, jota soittaminen ja myös soitinrakennus vaatii. Nimi on säveltäjälle vertauskuva paluuseen soinnin alkujuurille ja viittaa siihen ikuiseen ihmetyksen aiheeseen, että sointi saadaan tuotettua soittajan sormenpäistä koko saliin. Ajatus tuntuukin erityisen osuvalta kanteleen kaltaisen näppäilysoittimen kohdalla. Toisaalta konserton nimi sopii myös kanteleen soiton koreografisuuteen, soittotapahtuman liikkeisiin, joita Mäenpää ihastelee: ”Aina humallun siitä sormien tanssista.” Virtuoottista koreografiaa pääseekin ihastelemaan muun muassa konserton soolokadenssissa, jossa Alkulan sormien varmasti täytyy tanssia ehtiäkseen kielille. Korona-ajan kantaesityksen etuna on, että suoratoiston ja videoidun esityksen ansiosta soittoliikkeitä pääsee seuraamaan lähikuvasta. En liene ainoa kanteleensoittaja, joka Mäenpään lailla ihailee soittokoreografiaa ja siksi konserteissa pyrkii asemoimaan itsensä yleisössä niin, että näkymä kanteleensoittajan käsiin on mahdollisimman esteetön. Konserttisaleihin pääsyä odotellessa voimme nauttia etäyhteyksien suomasta näkymästä ja käsien tanssin ilosta. Kanteletaiteilija Eva Alkula kantaesitti säveltäjä Roope Mäenpään kantelekonserton Käsiin Tampere Filharmonian solistina 19.2.2021.
• 14 k ntele K anteleliitto myöntää Kultakantele-tunnustuksen merkittävästä ja pitkäjänteisestä työstä kanteleen hyväksi. Vuoden 2021 tunnustus myönnetään Susanna Heinoselle hänen pitkäkestoisesta, uraauurtavasta ja määrätietoisesta työstään kanteleen hyväksi niin kanteleensoittajana, kanteleensoiton opettajana, kanteleen koulutuspolkujen edistäjänä sekä monikymmenvuotisesta työstään Kanteleliitto ry:n piirissä. Susanna Heinonen on antanut Kanteleliitolle ja koko kantelealalle paljon. Tässä haastattelussa hän kertoo, mitä kantele on puolestaan antanut hänelle ja millaista työskentely Kanteleliiton parissa on ollut. Susanna Heinoselle Kultakantele TEKSTI SANNI VIRTA KUVA MARIKA RAITANEN Oikealla: Kultakantele-tunnustus jaettiin Susanna Heinoselle Eläköön Folk -gaalassa Tampereella 20.2.2021.
• 15 k ntele
• 16 k ntele Keikka ennen ensimmäistä soittotuntia Susanna Heinosen ura kanteleen parissa alkoi hauskan sattuman kautta. “Ystävystyin rippikouluikäisenä seurakuntanuorten bussiretkellä Anu Rummukaisen eli nykyisen Itäpellon kanssa. Matkan seikkailujen lomassa Anu pyysi minua lähtemään seuraavana kesänä Ilomantsin kanteleleirille”, Susanna kertoo. “Seuraavana kesänä sain kanteleen lainaan Eija Heiskaselta juuri ennen leiriä. Leirin alussa Kuparisen Teuvo pyysi Finn-Kanteleissa soittavilta soittajilta musiikkia avajaistilaisuuteen ja he päättivät soittaa Pitkäpaaden polkan. “Kuuntelin hetken ja ajattelin, kyllähän minä osaisin tuota pohjabassoa soittaa. Liityin mukaan, ja näin minulla oli ensimmäinen keikka ennen ensimmäistä soittotuntiani! Siitä se sitten lähti”. Susanna oli soittanut nuorempana pianoa, mutta olisi halunnut opettajien toiveiden vastaisesti tehdä omia sävellyksiä. Pianon soitto loppui, mutta onneksi tilalle löytyi kantele. “ Annikki Smolander-Hauvonen oli ensimmäinen opettajani. Osasin lukea nuotteja, ja ensimmäisellä leirillä otettiin jo aika pian esille Salmisen vihkot”. Jo puolen vuoden päästä Susanna pääsi Finn-Kanteleisiin ja tilasi koneistokanteleen. Hän ehti olla myös Ulla Katajavuoren oppilaana kaksi vuotta ja tutustua tämän ainutlaatuiseen opetusmetodiin ja ohjelmistoon. Aukeavia ovia Susanna Heinonen teki ensimmäisten joukossa Päijät-Hämeen konservatoriossa kanteleen I-tutkinnon (nykyisin D-kurssi), kun kanteleen tutkintovaatimukset valmistuivat. Pian hän pääsi opiskelemaan kyseiseen oppilaitokseen. “Minulle ovat ovet ihanasti aina vaan auenneet! Kun lähdin kanteleleirille mukaan, en arvannut, mihin joudun!” Susanna sanoo nauraen. Hänellä ei ollut alunperin suunnitelmissa pyrkiä ammattiopintoihin, mutta pian hän pyrki Päijät-Hämeen konservatorion ammatillisen koulutuksen oppilaaksi yhdessä Aino Meisalmi-Minkkisen kanssa. He olivat ensimmäisiä kanteleensoittajia, jotka aloittivat kanteleensoiton ammattiopinnot. Susanna on tehnyt kanteleen ammattiopinnoissaan pioneerityötä ja saanut suunnitella opetussuunnitelmaa ja etsiä ohjelmistoa itselleen. Konservatorion ensimmäisen tutkinnon jälkeen hän pääsi Sibelius-Akatemiaan. Samalla Susanna opiskeli myös oikeustieteellisessä, mutta musiikki vei mennessään. “Ensimmäisenä opiskelupäivänä Sibelius-Akatemiassa menimme rehtori Lassi Rajamaan puheille pohtimaan opintojeni rakennetta ja tuon palaverin seurauksena huomasin olevani työryhmässä tekemässä itselleni tutkintovaatimuksia.” Ensimmäinen kantelediplomi Susanna Heinonen suoritti ensimmäisenä kantelediplomin eli nykyisen A-kurssin 1994. Hän on siis ensimmäinen Sibelius-Akatemian klassisen musiikin osastolta valmistunut kanteleensoittaja. Ritva Koistinen oli hänen opettajanaan koko ajan. Sanna Pitkänen-Eerola oli Susannan opiskelukaveri Siban ajoilta, Satu Sopanen puolestaan opiskeli musiikkikasvatuksen osastolla. Susanna kertoo muistojaan opiskeluajoilta. “Tutkintoon oli pitkä matka. Muistan, että istuin Siban kirjastossa ja kävin harppuohjelmistoa läpi A:sta alkaen. Mieheni Hannu kantoi vain lisää nuotteja ja karsi valmiiksi pois kappaleita, joissa oli liikaa vivunvääntöjä peräkkäin”, Susanna kertoo. Hän kävi myös Lontoon ja Amsterdamin musiikkiliikkeissä etsimässä harppunuotteja soitettavaksi. Jotkin kappaleet ovat jääneet tärkeäksi osaksi kanteleensoittajien ohjelmistoa. Valmistuminen oli tärkeä hetki Susannalle, mutta myös kanteleväelle ylipäänsä. “Oli
• 17 k ntele juhlavaa olla ensimmäinen! Se oli tärkeää Kanteleliitonkin kannalta. Liitolla oli päämääränä saada kantele soittimien joukkoon, ja valmistumiseni oli tärkeä virstanpylväs.” “Mitä vähemmän tunnen henkilöitä, jotka soittavat kanteletta, sen parempi.” “En enää edes muista, milloin minut valittiin Kanteleliiton hallituksen jäseneksi”, Susanna sanoo. Hän arvelee liiton historiassa olleen vain viisi vuotta, jolloin hän ei olisi ollut osa sen hallitusta. Susanna on ollut varapuheenjohtaja vuodesta 2000, välillä hän oli lehden toimituskunnassa ja liiton puheenjohtajana hän toimi 2013-2018. Tällä hetkellä Susanna on liiton varapuheenjohtaja ja osa hallituksen työvaliokuntaa Satu Sopasen ja nykyisen puheenjohtajan Eija Kankaanrannan kanssa. Kanteleliiton saavutuksista ja projekteista on Susannalle jäänyt mieleen monta. Hienointa hänen mielestään on ollut huomata, ettei ole enää sellaista musiikinlajia jonka piirissä ajateltaisiin, että kantele ei sovi sinne ja tässä Kanteleliiton viestinnällä on ollut tärkeä tehtävä. “Kanteleliitolla oli kotisivut jo verraten varhain, mutta kantele.net -sivuston julkaisu vei Kanteleliiton viestinnän aivan uudelle tasolle. Tästä kuuluu iso kiitos Timo Väänäselle. Kantele-lehden Laatulehti -palkinnosta taas kuuluu kiitokset Jimmy Träskelinille.” “Mitä useammin näen kanteleensoittajana henkilön, jota en tunne, sen parempi. Vielä parikymmentä vuotta sitten tuntui siltä, että tunsin, tai vähintäänkin tiesin kaikki soittajat. On ilahduttavaa nähdä kantele tilanteessa, jossa sitä ei odota näkevänsä. Piste i:in päälle Kanteleliitossa tehdyssä työssä on ollut se, että kantele ei ole enää mitään ihmeellistä; se ei ole enää vain pienen joukon soitin. Kanteletta arvostetaan, se tuo lisäväriä kaikkiin genreihin -oli se sitten Saariahon oopperaa, Lauri Schreckin rock-covereita tai kaikkea siltä väliltä ja vaikka ulkopuolelta!” Kanteletta uusiin, ennakoimattomiin suuntiin Susanna on tehnyt liitossa tärkeää työtä, välillä taustajoukoissa ja suuren osan ajasta hyvin aktiivisesti. Kanteleen parissa työskentely viehättää häntä edelleen. “Parasta on uusien alueiden valtaus. Että saadaan vietyä kanteletta suuntiin, jota ei tullut ajatelleeksi. Kun katson nuorta kanteleensoittajien ikäpolvea, nautin siitä, että kaikki tekevät omanlaista musiikkiaan. Arvostus kansanmusiikin ja klassisen musiikin soittajien välillä on vahvaa”. Susanna toivoo, että Kanteleliiton työssä muistettaisiin aina katsoa kaksi askelta eteen päin ja visioida tulevaisuutta. Hänen mukaansa pitäisi aina muistaa pohtia, mitä Kanteleliitto voisi olla tulevaisuudessa. “Onhan se ollut ihanaa ideoida ja innovoida sekä olla kannustamassa soittajia ja kehittämässä kantelealaa. Oma soittoja opetusurani ovat jäänyt nykyään taka-alalle, mutta minua kiinnostavat hallintopuolen kehittäminen ja resurssien koordinointi”. Jo lukioaikana Susanna työskenteli isänsä perustamassa perheyrityksessä. Työsuhde on jatkunut keskeytyksettä, mutta yritys on muuttunut monen mutkan kautta osaksi suurta kansainvälistä asianajoketjua. Susanna työskentelee nykyisin kehityspäällikkönä. Musiikki on Susannalle edelleen rakas harrastus. Kuorolaulu on kulkenut vahvasti kanteleensoiton rinnalla aina ja onneksi myös näin korona-aikana on ollut mahdollista osallistua monenlaisiin virtuaalikuoroprojekteihin. Myös kanteleen opetustyö on ollut olennainen osa Susannan työuraa. ”Pitkään tein kahta työtä: ensin aamusta alkaen toimistolla ja sitten iltapäivällä hyppäsin metroon ja opettamaan. Perheen kasvaessa oli pakko tehdä vaikea valinta kahden työn välillä ja päätin jättää opetustyön”. Pääosan opetustyöstään Susanna on tehnyt Itä-Helsingin musiikkiopistossa, minkä lisäksi hän on opettanut myös monessa muussa musiikkioppilaitoksessa. Heinonen
• 18 k ntele on ollut myös Finn-Kanteleiden taiteellinen johtaja 2002-2004 sekä Ilomantsin kanteleleirin taiteellinen johtaja 1996-2000. Miksi kannattaa liittyä Kanteleliittoon? “Hyvä kysymys”, Susanna vastaa ja kertoo pohtineensa asiaa paljon. Hän nostaa esille kulttuurin tukemisen tärkeyden. “Suomessa kulttuurin tukeminen tapahtuu erilaisten apurahojen lisäksi pääosin konkreettista vastiketta vastaan esimerkiksi tapahtumien lipunmyynnin kautta. Pohditaan, mitä vastiketta jäsenmaksuun sijoittamallani rahamäärällä saan”. Susanna toivoisi, että ajattelu kääntyisi enemmän siihen, mitä työtä jäsenmaksuilla mahdollistetaan. Kanteleen aseman vahvistaminen on liiton tärkein tehtävä. ”Ei pelkästään riitä, että järjestämme kantelekilpailut joka toinen vuosi.” “Kanteleliiton rooli sivistäjänä ja kouluttajana on tärkeä. Se on jäänyt viime vuosina harmittavan vähäiseksi. Viestintää on viety hurjasti eteenpäin, mutta Kanteleliitto voisi kertoa kanteleesta vielä laajemmin eri ryhmille koulutusten muodossa. Tärkeää on myös saada nuoret sitoutettua Kanteleliiton toimintaan vielä paremmin, jotta liittoon saadaan jatkuvuutta”. Liittoa kautta aikojen vaivannut resurssipula vaivaa Susannaa. “Meillä on valtava määrä loistavia ideoita, joiden toteuttamiseen ei ole riittänyt resursseja.” “Tähdätkää pilviin ja niiden yli” Kultakantele -tunnustus lämmittää Susannan mieltä. “Itsestäni tuntuu, että olisin voinut tehdä niin paljon enemmänkin, mutta onhan tämä elämäntyö, ei siitä mihinkään pääse. Lämmittää, että työtäni arvostetaan. Tunnustuksen julkistaminen minulle oli täysi yllätys! Satu soitteli kultakanteletta työvaliokunnan etäkokouksessa, ja en silloin lainkaan tajunnut, mistä oli kyse! Puhuimme liiton tunnustuksista ja kyselin, onko tunnustukset jo päätetty, kun en yhtään muistanut sitä. Siihen vastattiin, että kyllä! Tuolloin paljastui, että Kultakanteleesta oli päätetty minulta salassa”, Susanna nauraa. Virallisesti Kultakantele-tunnustus luovutettiin Susannalle striimatussa Eläköön Folk -gaalassa Tampereella 20.2.2021. Haastattelun lopuksi Susanna lähettää terveisensä nuorille soittajille. “Pitäkää kantele monipuolisena soittimena sekä tähdätkää pilviin, ja niiden yli. Tehkää omalla tyylillänne; jokainen oma, uusi oivallus vie kanteletta eteenpäin. Muistakaa myös jakaa tietouttanne ja osaamistanne muille!” “ Tähdätkää pilviin ja niiden yli
• 19 k ntele J oensuun Carelia-salissa soi 19.11.2020 Rinnakkaistodellisuuksia –konsertti. Konsertti oli Laura Linkolan kapellimestariopintojen lopputyö, joka toteutettiin yhteistyössä Joensuun kaupunginorkesterin kanssa. Konsertissa kuultiin Carl Maria von Weberin Sinfonia nro 1. C-duuri op. 19 sekä Leevi Madetojan Kuoleman puutarha op. 41, jonka Laura oli sovittanut orkesterille ja triosolistille. Solistitrion muodostivat Juulia Pölönen, kantele, Isa Halme, viulu ja Pauliina Haustein, sello. Lisämaustetta toivat trion improvisoidut välikkeet teoksen osien välissä. Laura Linkola on tiettävästi maailman ainoa kanteleensoittaja ja kapellimestari. Hän on valmistunut musiikin maisteriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta pääaineenaan kanteleensoitto sekä kapellimestariksi Lausannen musiikkikorkeakoulusta. Laura on tehnyt vaihto-opintoja Sveitsissä vanhan musiikin osastolla ja kapellimestariopintoja Saksassa. Kanteletta lapsesta asti soittaneena Laura päätyi opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan, mutta rinnalla oli kytenyt unelma johtamisesta jo vuosia. Päästäkseen opiskelemaan johtaARKIPÄIVÄNÄ KANTELE JA ORKESTERI TEKSTI JUULIA PÖLÖNEN KUVA HANNA VEIJALAINEN Laura Linkola on tiettävästi maailman ainoa kanteleensoittaja ja kapellimestari.
• 20 k ntele mista tarvitaan siitä etukäteen jonkin verran kokemusta ja taitoa, joten Laura työsti johtamista ensin itsenäisesti, kunnes ovet kapellimestariopintojen pariin aukesivat. Samaan aikaan Laura alkoi soittaa kontrabassoa, jotta saisi enemmän kokemusta orkesterissa soittamisesta, joka on luonnollisesti erittäin tärkeää kapellimestarille. Orkestereissa soittaminen on opettanut todella paljon musiikista ja tuonut uutta ulottuvuutta kanteleensoittoonkin. Kanteleensoitto on tullut Lauralle yhä tärkeämmäksi ja läheisemmäksi sitä mukaa mitä enemmän hän johtaa orkestereita. Johtaminen ja kanteleensoitto ovat hyvin vastakohtaiset tavat tehdä musiikkia. Orkesteri on iso, massiivinen ja hitaasti reagoiva koneisto, jota kuullaan suurissa saleissa suurten yleisöjen kanssa, kun taas kantele on paljon intiimimpi soitin, joka reagoi hyvin nopeasti siihen mitä tekee ja on parhaimmillaan pienissä saleissa pienten yleisöjen kanssa. Nämä toimivat Lauralle ihanina vastapainoina ja tuovat monipuolisuutta omaan työkuvaan. Mitä enemmän johtaa orkesteria, sen ihanampi on palata kanteleen ääreen ja omaan yksityiseen soittokuplaan sekä päinvastoin. Mitä enemmän viettää aikaa yksin kanteleen kanssa, sen ihanampi on mennä orkesterin eteen ja olla vuorovaikutuksessa muiden muusikoiden kanssa. Lauran kapellimestariopintojen lopputyönä oli valita teos, tehdä siitä orkestraatio ja johtaa se. Siispä Leevi Madetojan Kuoleman puutarha muuntautui pianosoolosta kolmoiskonsertoksi. Soolosoittimiksi valikoituivat viulu, sello ja konserttikantele, sillä Laura toivoi improvisaation olevan mukana kokonaisuudessa ja hänen tuntemansa Trio Lumos oli siihen erikoistunut. ”Tämä Madetojan teos oli isoin teos, jota olen koskaan orkestroinut”, kertoo Laura. ”En ole koskaan ennen myöskään orkestroinut solistisoittimille saatikka kolmelle, joten siinä tuli opittua tosi paljon.” On jännittävää mennä orkesterin eteen ja kuulla ensimmäisen kerran miltä sovitettu teos kuulostaa. Sovitustyö elää harjoitustilanteessa ja muutamia viilauksia tehtiin, kun päästiin kokeilemaan kokonaisuutta koko orkesterin kanssa. Oli hienoa saada saattaa monen kuukauden työ päätökseen ja Laura olikin lopputulokseen tyytyväinen. Laura toimii tällä hetkellä freelancemuusikkona. Sekä töiden määrä, että niiden sisältö vaihtelevat paljon. Tulevaisuudessa Laura haluaa ylläpitää sekä johtamista että kanteleensoittoa ja kehottaakin kaikkia kanteleensoittajia tekemään yhteistyötä muiden soittimien soittajien kanssa niin paljon kuin mahdollista ja hakeutumaan ennakkoluulottomasti eri asioihin mukaan. Monet merkityksellisimmät asiat ovat tulleet pelottomasti eteenpäin menemisen ja itsensä ylittämisen kautta. Loppuun lisäksi vielä muutama sananen allekirjoittaneen kokemuksesta orkesterisolistina. Orkesterin maailma ei yleensä kuulu kanteleensoittajan arkipäivään ja näin ollen olin uuden äärellä työskennellessäni orkesterin ja kapellimestarin kanssa. Nautin yhteistyöstä suunnattomasti ja pieniin kokoonpanoihin tottuneena oli kerrassaan huikea tunne saada soittaa orkesterin kanssa. Erityistä tässä projektissa oli varsinkin se, että kyse oli uudesta sovituksesta ja että improvisoimme triona välikkeet Madetojan teoksen osien väliin, jolloin soiva lopputulos oli meille kaikille yllätys. Kokemus oli valtavan hieno enkä malta odottaa, että konserttisalit avautuvat ja pääsemme kaikki kunnolla takaisin musiikin pariin.
• 21 k ntele Kielenteon historiaa Suomessa Paul Ailus (1911–1983) oli suomalainen muusikko, yrittäjä, säveltäjä ja sanoittaja. Ailus perusti yhdessä Yrjö Saarnion kanssa Soitintarvike Oy -nimisen yrityksen 1940-luvulla. Ailuksen verstas oli kerrostalon kellarissa Mannerheimintiellä ,Helsingissä. Sodan jälkeen Suomessa oli pulaa kaikenlaisista soitintarvikkeista. Soitintarvike Oy valmisti ja markkinoi kanteleen-, viulunja kitarankieliä, kielenpitimiä, viritystappeja ja -avaimia, kitaran ja mandolinin osia jne. Saarnio jätti yrityksen 1950-luvulla, jonka jälkeen Ailus jatkoi sitä vaimonsa Ainon kanssa toiminimenä aina vuoteen 1983. Juhani Kunnasto osti toiminimen Aino Ailukselta ja jatkoi toimintaa Soitintarvike Juhani Kunnaston nimellä vuosina 1986–1998 Elimäellä, Kymenlaaksossa. Kunnasto rakensi myös tuhansia kanteleita ja opetti kanteleenrakennuskursseilla. Kunnasto hankki automaattisorvin jolla hän valmisti viritystappeja. Tappien valmistus väheni, kun tappien niklaaminen Suomessa kävi hankalaksi yritysten vähetessä. Monella kanteleenrakentajalla Paul Salmisesta lähtien on ollut omia kielentekokoneita, esimerkiksi Leppävirran soitinrakentajien verstaalla ja Pekka Lovikalla. TEKSTI JA KUVAT RAUNO NIEMINEN Kieliuutuuksia Kintaudelta J ukka Mäkelän kieliverstaalla kehitetään uusia kanteleenkieliä 36 vuoden kokemuksella. Sinä aikana Mäkelä on valmistanut lukemattoman määrän kieliä ja pyrkinyt kehittämään kielen valmistusta aina vain korkeammalle tasolle. Joitakin vuosia sitten hän alkoi käyttää kuusikulmaista tinattua ydinlankaa punotuille kielille ja nyt on myös tinattuja punomattomia kieliä saatavilla. Mäkelä valmistaa kanteleenkieliä omassa yrityksessään ja myös kitarankieliä yhdessä Tero Maneruksen kanssa, Finncorde Oy:ssä.
• 22 k ntele Kielenkääntäjä ja soitinrakentaja Jukka Mäkelä Jukka Mäkelä toimi 1970-luvun lopulla varastopäällikkönä suomalaisvetoisessa rakennusprojektissa Iranissa. Sieltä oli tullut Iranin shaahin tapaan äkkilähtö islamilaisen vallankumouksen alta. Sitten oli vuorossa yrittäjyys suutarija nahkaliikkeen omistajana Hyvinkäällä. Tavanomainen oravanpyörä alkoi kuitenkin kyllästyttää. Vuonna 1982 Mäkelän perhe muutti Petäjäveden Kintauden kylään Soitinrakentajat Amfsoitinrakentajayhteisöön. Jukka Mäkelän ensimmäinen työ Kintaudella oli kielentekokoneen rakentaminen ja kielien valmistuksen opetteleminen. Ensiksi oli rakennettava kielentekokone. Ensimmäisessä kielikoneessa oli yhteisakseli joka pyöritti kieltä molemmista päistä synkronoidusti. Kone kolisi ja piti meteliä. Seuraavassa mallissa oli kielen päissä pienet 3-vaihemoottorit, joiden pyörimisnopeutta säädetiin taajuusmuuttajalla. Kintaudella aloitettiin myös Kaustisen kansanmusiikki-instituutin innoittamana laajamittainen viisikielisten kanteleiden rakentaminen, johon Mäkeläkin osallistui. Vuonna 1984 Kintauden soitinverstas siirtyi Leppävirralle, mutta Mäkelät jäivät Petäjävedelle. Kielten valmistus ja soitinrakennus jatkuivat oman yrityksen puitteissa Kieliä tilauksien mukaan Jukka valmistaa kieliä tilauksien mukaan. Tilauksia tulee yksittäisiltä kanteleensoittajilta ja kanteleenrakentajilta. Isoilla vakioasiakkailla on valmiit kielireseptit, mutta kielitilauksia voi Soitinrakentaja Jukka Mäkelä työssään.
• 23 k ntele tulla mihin vain viimeisen sadan vuoden aikana rakennettuun kanteleeseen. Tällöin lähdetään selvittämään kielien pituuksia, viritystasoa, soittimen rakennetta ja sitä minkälaisen kielistön se kestää, tai minkälaisen kielistön asiakas haluaa. -Vanhoja kanteleita on käytössä paljon. Kyllä niitä joku aina kunnostaa. En yllytä asiakasta maksamaan 100 euron kanteleesta 1000 euron korjauspalkkiota. Jos tulee kielitilaus, tarvitsen kielien pituudet ja arvion siitä minkälainen kielistö kanteleeseen on hyvä. Ja sitten alan laskemaan paksuuksia. Varovaisen arvion mukaan olen tehnyt noin 2000 kanteleeseen kielien mitoituksia. -Lasken kielien mitat ihan manuaalisesti määrättyjen kaavojen mukaan. Kielilaskuohjelmissa mennään mielestäni väärästä päästä sisään. Lasken omalla tyylilläni ja väitän että tulokset ovat hyvät. Määrittelen subjektiivisesti kielen jännityksen laskentakaavaan. Kieliä voin tehdä välillä kevyt/raskas mitoitus. -Ala-Kuhan Jussi teki aikoinaan hyvät kielikartat kanteleisiinsa. Olen niitä analysoinut. Ne on julkaistu Jussi Ala-Kuha Kanteleenrakennusoppaassa. (Kansanmusiikki-instituutti, 8,40 €) Se on erittäin pätevä. En lähtis muuttamaan yhtään. Tuumamittaisissa kielilangoissa on enemmän vaihtoehtoja. Kun millimittaisissa langoissa on 0,30, 0,35 ja 0,40, 0,45 jne. millimetriä, niin tuumamittaisissa vaihtelu on 0,305, 0,330, 0,356 ja 0,382, 0,406 jne. millimetriä. Eli voi tuikata väliin tasaavia kieliä. Millimetrin kymmenesosissa on neljä vaihtoehtoa. Se antaa mahdollisuuksia. Kuusikulmainen ydinlanka Aikaisemmin punottuja kanteleen kieliä tehtiin pyöreän ydinlangan ympärille. Väliin laitettiin rayonlankaa ja punoslanka liimattiin päistä kiinni pikaliimalla. -Sain hommattua kuusikulmaisia tuumamittaisia tinattuja lankoja ja niissä on välimittoja enempi kuin millimittaisissa. Punoslanka lukkiintuu jokaiseen kulmaan ja rayonlankaa ei tarvita. Pikaliimaa laitetaan punoksen päihin. Kuusikulmainen punoslanka tuli lähes joitakin vuosia sitten käyttööni. Punomattomat kielet Punomattomat kielet tehdään pianolangasta, joka on erityisen luja teräslankalaatu. Sitä valmistetaan karkaistusta hyvin hiilipitoisesta teräksestä, jousiteräksestä. Murtolujuus on erityisen korkea, 2 200 – 2 482 megapascalia. Langan täytyy olla erittäin soittimen kielessä vakiolaatuista, koon vaihtelun alle kahdeksan mikrometriä. Kitaran ja viulun teräskielet pinnoitetaan yleensä tinalla tai kromilla, koska soittajan sormi hikoilee ja suolainen hiki ruostuttaa kielet. Pianoissa vasara lyö kieliä, eikä niitä pinnoiteta. Mäkelän uudet kielet on pinnoitettu tinalla, mutta rinnalla on edelleen perinteisen teräslangan vaihtoehto. Nämä teräslangat ovat siis samoja, joista tehdään kitaroiden mandoliinien yms. teräskielet. Vaikka monet tinayhdisteet ovatkin myrkyllisiä, on tina sellaisenaan käytännössä myrkytöntä. Entisinä aikoina sitä käytettiinkin paljon kuparista valmistettujen keittoastioiden tinaamiseen. Teräskielissä käytetään myös nikkelipunosta ja nikkelillä voi päällystää myös punomattomia kieliä ja nikkeliä voi olla myös teräksessä. Nikkeli voi aiheuttaa iholle allergisia oireita. Kieliä pinnoitetaan myös puhtaalla kullalla ja muovilla. Punoslanka Bassokielien päälle laitetaan punoslanka. Kupari on tavallisesti punoslangan materiaali. Jos halutaan kanteleeseen magneettimikkiin reagoiva kieli, silloin käytetään Kanthal-erikoisvastuslankaa, joka on magneettinen. Tällä materiaalilla saadaan vahvempi basso. -Ohkaisin kuparipunoslanka on 0,10 mm ja paksuin on 1,6 mm. Jossakin vaiheessa on tehtävä kaksoispunos, jossa punotaan kaksi lankaa eri suuntiin. Jos halutaan 3 mm koko
• 24 k ntele naishalkaisijaltaan oleva kieli, laitetaan 0,80 mm ydinlangan päälle 0,40 aluslanka ja päälle 0,70 lanka. Kuinka usein kielet vaihdetaan Kielet kuluvat käytössä ja pinnoittamattomat lisäksi ruostuvat. Kuinka usein kanteleensoittajat vaihtavat kieliä? -Ammattisoittajat lähettävät soitinrakentajalle kanteleensa huoltoon. Uskoisin että usein se tehdään. Mitä suoraan tilataan, niin harvoin yksityishenkilöt tilaavat täyttä kielisatsia. Isot asiakkaat tekevät huoltotöitä ja saattavat vaihtaa koko kielisarjan kerralla. Olen sanonut, että jokaisen soittajan kannattaisi ottaa kielilajitelma 0,55– 0,30 mm. Katkeamistodennäköisyyksien mukaan 0,60mm kieli ei enää kovin helpolla katkea. Ohuempia kieliä pitää olla enemmän. Myös punoskielisarja kannattaisi olla varalla. Solmut ja toimitusajat Kanteleen kielien suomalaiskansallinen huojuva saundi saadaan erilaisilla kielisolmuilla? -Teen kieliin pääasiassa yksinkertaisen juoksusilmukan, mutta erikoistilauksena teen minkä tahansa käytössä olleen silmukkatyypin. Jos on oikein hätä, niin kieliä saa erittäinkin nopeasti. Isoimmissa tilauksiin varaan pari viikkoa, saadakseni sen soviteltua muihin töihini. Kuka huoltaa jatkossa kanteleita ja tekee kieliä?? Kanteleenrakentajat vanhenevat ja tämä koskee myös kielentekijöitä. Pitäisikö olla huolissaan? -Olen puhunut Erkki Leskelän kanssa, joka on huolissaan siitä, kuka huoltaa kanteleet tulevaisuudessa? Jäin vanhuuseläkkeelle kun täytin 65 ja nyt olen 69. Näitä hommia tulen tekemään toistaiseksi. En ole vielä miettinyt mistä tähän saisi jatkajan. Kanteleen punottuja ja punomattomia kieliä.
• 25 k ntele Esittely. / Kuka olet? Olen Laura Ikonen, 30-vuotias musiikkipedagogi ja musiikin maisteri Helsingistä. Missä olet opiskellut kanteleensoitonopettajaksi? Aloitin kanteleensoittoharrastuksen noin 5-vuotiaana kantelemuskarissa, minkä jälkeen pääsin jatkamaan soitto-opintoja Luoteis-Helsingin musiikkiopistoon ja osaksi LuoMuKanteleet-kanteleyhtyettä. Lukion aikana ajatus kanteleensoitosta ammattina vahvistui ja hain opiskelemaan Kokkolaan Centria-ammattikorkeakouluun kansanmusiikkilinjalle, josta valmistuin musiikkipedagogiksi vuonna 2013. Pääsin jatkamaan maisteriopintoja Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään vuonna 2014. Tein opintoja opetustöiden ohessa ja valmistuin musiikin maisteriksi heinäkuussa 2020. Missä työskentelet? Vuosien aikana olen työskennellyt monissa eri oppilaitoksissa, mutta tällä hetkellä opetan Espoon musiikkiopistossa, Musiikkikoulu Demossa sekä Kirkkonummen musiikkiopistossa. Opetan pääasiassa 5ja 11-kielisiä kanteleita sekä isoa kannelta. Työni painottuvat pääkaupunkiseudulle. Pidän mielelläni myös erilaisia workshoppeja ja lyhytkursseja kanteleen kanssa. Koronavuonna olen myös oppinut pitämään ja toteuttamaan laadukasta etäopetusta! Opetukseen liittyen teen myös paljon opetusmateriaalia ja sovituksia kanteleelle. KAnteleopet tutuiksi Laura Ikonen TOIMITTANUT HANNA RYYNÄNEN
• 26 k ntele Mikä sinua viehättää kanteleessa kaikkein eniten? Teetkö opettamisen lisäksi muuta työtä kanteleen parissa? Kanteleen uniikki äänimaailma ja sen mahdollisuudet ovat aina kiehtoneet minua. Pidän ajatuksesta, että kanteleella voi luoda jotain uutta mitä ei olla vielä muualla kuultu. Opetustöiden lisäksi työstän musiikkiprojektiani nimeltään Layers, jossa yhdistelen elektronista musiikkia kanteleen ja jousikvartetin kanssa. Lisäksi sävellän materiaalia tulevalle levylleni. Yritän löytää tasapainoa opetustyön ja muusikon työn välille, vaikka opetustyö viekin tällä hetkellä suurimman osan ajastani! Mitä kanteleensoiton opettaminen merkitsee sinulle? Mikä siinä on kaikkein parasta? Kanteleensoiton opettamisessa parasta on oppilaan oma oivallus ja innostus soitosta. Etenkin näin koronavuoden keskellä on ihanaa ja antoisaa nähdä opettajana, kuinka oppilas kehittyy, ymmärtää uusia asioita ja antaa tilaa omalle luovuudelleen. Opettaminen on itselleni unelma-ammatti ja tunne tästä on vain vahvistunut tänä vuonna. Olen todella ylpeä, että tunneilleni voi tässä maailmantilanteessa tulla rauhoittumaan musiikin ääressä, turvallisessa ympäristössä ja oppia uusia taitoja itsensä ja musiikin ilmaisusta. Terveiset Kantele-lehden lukijoille: Tsemppiä kaikille Kantele-lehden lukijoille tulevaan kevääseen! Etenkin meille opettajille suureen rutistukseen tässä käsidesi-turvaväli-desinfiointi-kasvomaski-opetuksessa. Ollaan armollisia ja pidetään huolta myös omasta jaksamisestamme. Iloa ja valoa! :) Kanteletaiteilijaja pedagogi Laura Ikonen työskentelee muun muassa Espoon musiikkiopistossa.
• 27 k ntele Syntytarinaa Elokuun auringossa -kantelesävellyksestä (Hannu Syrjälahti, 1983) TEKSTI HANNU SYRJÄLAHTI Sävelmän nimi oli tekovaiheessa ”Kaksoset Kasinon rannassa”. Kauniina elokuun aurinkopäivänä olin pienten lasteni kanssa pikku retkellä läheisellä Helsingin Lauttasaaren uimarannalla, jota vielä yleisesti kutsuttiin Kasinon rannaksi, vaikka kasino oli purettu vuosikymmeniä sitten. Lasten leikit – auringon kimallus ulapalla – leppeä tuulenvire – ja vähän haikeuttakin siitä, että kesä jo alkaa olla lopuillaan… Siltikin paljon iloa ja aurinkoa. ”Tuulikanteleen” säveliä voi kuunnella säveltäjän soittamina cd-levyltä: Syyspäivänä on an autumn day, Hannu Syrjälahti, music for kantele. Kanteleliitto teki uusintapainoksen Tuulikannel -kirjasta ja sitä on edelleen saatavilla. Uusintapainoksen julkaisi IMU eli Inkoon Musiikki. Hannu Syrjälahti on halunnut nuottikirjan tekijänpalkkioiden koituvan nuorten soittajien hyväksi Kanteleliiton hallituksen hyvän harkinnan mukaan. Ensimmäinen Hannu Syrjälahti-rahaston apuraha myönnettiin Turun kantelekilpailuissa Tuulikannel-nuottikirjan uusitun ja tarkistetun laitoksen julkistamisen yhteydessä vuonna 2019. Nuottiliite
• 28 k ntele ? ? HannuSyrjälahti 1983 IntheAugustSun Hannelellejatyttärille ToHanneleanddaughters Elokuunauringossa 14 10 6 ????? ????? ????? ???? ? ? ?? ? ? ??? ??? ? ? ? ?? ??? ??? ??? ??? ??? ??? ??? ? ? ? ??? ??? ? ? ? ?? ? ? ? ? ??? ??? ??? ?? ? ? ? ? ??? ??? ??? ?? ?? ?? ?? ??? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? 3 3 ? =85 ? =75 ? =50 pocorit. édim. pocorit.édim . Conbrio rit . atempo pocorit. poco ten. l.v. Giocoso,ilolla gli ss. gli ss. ?? ??? ??? ? ? ? ?
• 29 k ntele 24 21 18 ????? ????? ????? ? ????? ????? ????? ? ????? ????? ????? ????? ??? ????? ????? ????? ? ??? ??? ? ? ? ? ? ??? ? ? ? ? ? ??? ??? ? ? ? ? ? ?? ? ?? ?? ? ? ? ? ??? ? ? ? ? ? ? ??? ? ? ? ???? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ?? ? ? ? ? ? ? 3 3 ? =60 rit . pocostring. pocorit. Andante ? ? ? 2 Nuottiliite
• 30 k ntele KAINUUN MUSIIKKIOPISTO Mitä Kajana Kanteleille kuuluu? Kajana-Kanteleet -yhtye toimii edelleen ja voi oikein hyvin. Kajana-Kanteleissa harjoittelevat viikoittain Kainuun musiikkiopiston pisimmälle edenneet kanteleoppilaat, ja yhtyettä johtaa Eeva-Maria. Kajana-Kanteleisiin kuuluu tällä hetkellä yhteensä 11 soittajaa, ja korona-aikana yhtye on käytännön syistä jaettu kahtia: yläkouluikäiset harjoittelevat yhdessä joka toinen viikko ja sitä vanhemmat soittajat joka toinen viikko. Tavallisesti Kajana-Kanteleet -yhtye esiintyy aktiivisesti erilaisissa konserteissa ja tilaisuuksissa, mutta viime aikoina esiintymiset ovat tietenkin koronan takia jääneet vähiin. Kajana-Kanteleet ehti jo aloittaa harjoittelemisen kanteleyhtyekilpailuihin, mutta kun kisat siirrettiin vuodella eteenpäin, päätimme sen sijaan alkaa kuvaamaan tänä keväänä YouTube-videoita. Miten Kainuun musiikkiopistossa on selvitty etäopetuksesta? Kainuussa koronatilanne on ollut melko rauhallinen, ja olemme saaneet tähän mennessä pääosin lähiopettaa koko tämän lukuvuoden. Viime kevään etäopetusjaksosta selvisimme hyvin opettajien ja oppilaiden hienon ja ennakkoluulottoman asenteen ansiosta, vaikka etäopetus vaatikin paljon uuden opettelua ja soveltamista. Oppilaat olivat kuitenkin erittäin tyytyväisiä, että saivat jatkaa harrastamista edes etänä. Kuinka monta kanteleoppilasta musiikkiopistossanne on? Meillä on tällä hetkellä 33 solistista kanteleoppilasta, ja lisäksi Marjukkaisissa eli pienkanteleryhmissä on 16 oppilasta. Yhteensä meillä on Kainuun musiikkiopistossa siis 49 kanteleoppilasta. Kantele ympäri Suomen TOIMITTANUT SANNI VIRTA Sarjassa tuodaan esille koko Suomen rikasta kantelekulttuuria ja paikallisia yhtyeitä, tapahtumia ja soittajia. Tällä kertaa sarjan teemana on Kantele Kainuussa. Yksi Sommelo-festivaalin teemoista on tulevana kesänä jälleen kantele. Sommelon ja Runolaulu-Akatemian johtaja Pekka Huttu-Hiltunen kertoi festivaalin tämän hetkisistä suunnitelmista sekä esiintyjävalinnoista. Sekä Kuhmon musiikkiopiston että Kainuun musiikkiopiston rehtorit Elisa Kerola ja Eeva-Maria Nivalainen ovat kanteletaiteilijoita. Maakunnassa on siis hieno kantele-edustus! Molempien musiikkiopistojen kanteleopettajat vastasivat kysymyksiin yhdessä oppilaidensa kanssa. Lisäksi Elisa Kerola ja Eeva-Maria Nivalainen kertoivat omasta urastaan ammattiopinnoista musiikkiopiston rehtoriksi.
• 31 k ntele Oletko sinä Eeva-Maria kaikkien opettaja? Minulla on tällä hetkellä vain 4 kanteleoppilasta, ja lisäksi johdan Kajana-Kanteleita. Kaikkia muita opettaa Saimi Kokkonen. Hän toimii minun viransijaisenani nyt, kun minä toimin vt. rehtorina. Soitatteko kaikki kanteleensoittajat yhdessä isossa kanteleyhtyeessä/soitatteko kamarimusiikkia? Kainuun musiikkiopiston kanteleensoittajille järjestetään paljon yhteissoittoa ja kamarimusiikkia erilaisissa kokoonpanoissa, mutta yleensä emme soita yhdessä isossa kanteleyhtyeessä. Ainoastaan Kajaanin seudun kanteleyhdistys ry:n vuosittain järjestämillä yhteissoittoleireillä olemme joskus harjoitelleet koko leirin yhteisiä esityksiä leirikonserttiin. Mikä on parasta kanteleensoitossa? Kainuun musiikkiopiston kanteleoppilaiden mielestä kanteleensoitossa parasta on yhdessä soittaminen, kanteleleirit, konsertit, ihanat opet, uudet läksyt ja uuden oppiminen. Kanteleensoitossa parasta on myös monipuolisuus: kanteleella soitetaan tosi monipuolista ohjelmistoa ja eri tyylistä musiikkia. Parasta on myös kanteleen ääni: se on lempeä ja kuulostaa aina kivalta. Sekin on parasta, että soittaminen on rentouttavaa ja terapeuttista. Marjukkaisten mielestä soittamisessa parasta on lisäksi tarrat ja nallekarhut, mansikkasointu, soittaminen ja laulaminen, isoilla kanteleilla soittaminen, joululaulut ja se, kun ope kysyy, mitä tapahtui lomalla. Minkälaista musiikkia soitatte? Noudatamme taidemusiikin opetussuunniKajana-Kanteleet Kainuun Urheilugaalassa, jossa he esiintyivät talvella 2020 ennen koronapandemiaa. Kuva: Risto Haverinen
• 32 k ntele telmaa, mutta kanteleensoitolle tyypilliseen tapaan soitamme varsinkin yhteissoitossa paljon myös rytmimusiikkia ja kansanmusiikkia. Eli soitamme todella monipuolisesti kaikenlaista musiikkia. Minkälaisia kanteleita soitatte? Suurin osa oppilaistamme soittaa isoja kanteleita eli kotija konserttikanteleita. Marjukkaiset soittavat 5ja 11-kielisiä kanteleita. Millaisia konsertteja musiikkiopistossanne järjestetään? Kainuun musiikkiopistossa järjestetään kuukausittain oppilaskonsertteja, joihin kanteleensoittajatkin aktiivisesti osallistuvat. Lisäksi kanteleensoittajilla on omat jouluja kevätkonsertit, jotka järjestetään yhteistyössä Kajaanin seudun kanteleyhdistys ry:n kanssa. Kajana-Kanteleilla on silloin tällöin myös omia konsertteja. Mikä on parasta Kainuun musiikkiopistossa? Kainuun musiikkiopistossa parasta on ainakin hienot tilat! Olemme myös aika iso ja monipuolinen musiikkiopisto, ja meillä on opistossa paljon taitavia ja idearikkaita opettajia. Kanteleensoittajan näkökulmasta parasta on se, että meillä on ollut 80-luvulta asti paljon kanteleoppilaita, kantele on suosittu soitin ja kantelekulttuuri on vahva. Meillä on myös aina panostettu kanteleopetuksessa yhteismusisointimahdollisuuksiin, ja kanteleensoittajien tukena toimii Kajaanin seudun kanteleyhdistys ry, joka järjestää kajaanilaisille kanteleensoittajille supersuosittuja yhteissoittoleirejä. Aloittiko teillä tänä lukuvuonna uusia kantele oppilaita? Uusia kanteleoppilaita aloitti Marjukkaisissa 4-7-vuotiaiden Vadelmat-ryhmässä. Lähes kaikki kainuun musiikkiopiston kanteleoppilaat ovat aloittaneet kanteleensoiton Marjukkaisissa, ja niin olemme muuten me opettajatkin! Kertoisitteko jotain hauskoja sattumuksia kanteleensoittoharrastuksenne varrelta. Tämän kysymyksen kysyimme meidän kanteleoppilailta, ja muutamia hauskoja sattumuksia muistuikin heidän mieleensä: “Aloin soittaa konsertissa kovaan ääneen väärää kappaletta.” “Ope lauloi kerran konsertissa väärin.”, “Nuottiteline meinasi kaatua kesken esityksen.” “Väännän vivut aina väärään aikaan.” Eeva-Maria, mikä on mielestäsi parasta rehtorin työssä? Rehtorin työssä voin vaikuttaa siihen, että Kainuun musiikkiopisto olisi hyvä paikka niin oppilaille oppia kuin opettajille opettaa. Lisäksi työ on vaihtelevaa ja monipuolista, ja pidän siitä, että saan olla paljon tekemisissä niin opettajien kuin oppilaidenkin kanssa. Samalla ikävöin kuitenkin opettamista! KUHMON MUSIIKKIOPISTO Kuinka monta kanteleoppilasta musiikkiopistossanne on? Tällä hetkellä kahdeksan oppilasta ja kaksi opettajaa, Elisa Kerola ja Ulla-Sisko Jauhiainen. Lisäksi muskarilaiset soittavat 5-kielisiä kanteleita myös. Mikä on parasta kanteleensoitossa? Parasta on oppia soittamaan uusia kappaleita, koska se on mukavaa ja rentouttavaa. Kantele on ihana ja monipuolinen soitin, aika harvinainen ja erilainenkin moneen muuhun verrattuna. Sen soitossa korostuu luovuus ja ääni menee nahan alle! Minkälaista musiikkia soitatte? Kansanmusiikkia Suomesta ja muualtakin, elokuvamusiikkia.. Minkälaisia kanteleita soitatte? 11-16-kielisiä pienkanteleita, kotikanteleita ja konsertti kanteleita.
• 33 k ntele Millaisia konsertteja musiikkiopistossanne järjestetään? Oppilaskonsertteja, jouluja kevätkonsertit, sekä erilaisia teemakonsertteja. Mikä on parasta Kuhmon musiikkiopistossa? Kaikki halukkaat, aikuisetkin voivat hakea soittamaan haluamaansa soitinta, valikoimaa on paljon ja pääsykokeita ei ole. Kuhmo-talo on kaunis paikka, jossa kyllä viihtyy! Musiikkiopisto järjestää paljon hienoja tapahtumia, joissa saa välillä olla mukana. Parasta on myös erittäin ammattitaitoiset ja mukavat opettajat, jotka eivät ole tiukkapipoja! Kertoisitteko jotain hauskoja sattumuksia kanteleensoittoharrastuksenne varrelta? Yhden oppilaan kotikanteleella on hauska tarina: Eräs vanha Kuhmolainen kantelepelimanni myi talonsa. Seinällä roikkunut kantele meni sen mukana. Uusi omistaja oli katsellut seinäkannelta aikansa, kunnes alkoi kyselemään, tarvitsisiko joku sen soittimekseen vielä. Lopulta se päätyi yhden nykyisen kanteleoppilaamme luokse. Hän kunnosti sitä pikkuhiljaa ja antoi sille nimeksi Rousku. Oppilas on kehittynyt huimaa vauhtia ja nykyään Rousku soi aivan uskomattoman upeasti omistajansa käsissä! Rouskua arvostetaan entisenä ja nykyisenä pelimannikanteleena, ja sille on tehty hieno laukkukin ihan itse. Alku Olen Ilomantsin kanteleleirien innostama soittaja. Kävin siellä vuosien ajan joka kesä. Vietin lapsuuteni Lieksassa ja kävin Pielisen Karjalan musiikkiopistossa kanteleja pianotunneilla. Kanteleopettajani oli Anni Kuusimäki. Ensin hän opetti minua kotonaan. Anni oli hyvin nuori kun hän aloitti opettamiseni. Kiitokset hänelle loistavista tunneista! Muistan miten kerran ajoimme vanhempieni kanssa Liperiin, koska minulle oli tilattu uusi kantele. Oli upea tunne istua Koistisilla ja sormeilla uutta, ihanaa soitinta. Mieleeni on jäänyt miten tarkasti isä-Otto kuunteli soittoani, hän uppoutui yhdessä minun, pikkutytön kanssa, tutkimaan uutta kannelta. Elisa Kerola Oikealla: Kanteletaiteilija ja -pedagogi Elisa Kerola. Kuva: Mikko Nortela kanteleen ammattiopinnoista musiikkiopiston rehtoriksi
• 34 k ntele Opinnot Sibelius-Akatemiassa Opiskelin kanteleensoittoa Ritva Koistisen johdolla. Ajattelen, että soittamiseen liittyy vahvasti kehollisuus ja tähän suuntaan Ritva kärsivällisesti ohjasikin soittoani. Soittoon tulee löytää mahdollisimman luonnolliset liikeradat, liikkeen oikea suuntaaminen ja siitä saatava soiton vaivattomuus on tärkein asia, jonka Ritvalta opin. Sävyjen huolellinen hakeminen erilaisia kosketustapoja hyödyntäen on seikkailu, jonka myös opin Ritvalta. Sibelius-Akatemian pedagoginen anti oli erittäin monipuolinen ja laadukas. Satu Sopasen opetusta muistan kiitollisena. Hän vei meidät mm. kuuntelemaan Geza Szilvayn opettamista ja hän kutsui Resonaarin johtajan Markku Kaikkosen pitämään meille näytetunnin. Nämä kokemukset aiheuttivat pyörremyrskyn pedagogisessa ajattelussani. Ne antoivat esimerkin siitä millaisia innostamisen ja motivoinnin hetkiä soittotunnit voivat parhaimmillaan olla. Sekin, miten silmät innostuksesta palaen nämä pedagogit puhuivat opettamisesta meille, teki minuun vaikutuksen. Kokeneet pedagogit, yhä innostuneena ja uusia opetustapoja kehitellen intohimoisesti puhumassa musiikkipedagogiikasta! Oli suuri rikkaus tutustua säveltäjiin ja saada esittää heidän teoksiaan kanteleella. Suorastaan rakastan Pekka Jalkasen kantelemusiikkia. Hänen sävelkielensä, sen vimma, intensiivisyys ja hauraus on jotain sellaista, joka sopii mielestäni täydellisen hyvin ilmaistavaksi kanteleella. Soittaminen huilisti Sami Junnosen kanssa on ollut niinikään yksi upeimmista hetkistäni kanteletaiteilijana. Esitimme ja levytimme yhdessä mm. Uljas Pulkkisen teoksen Laet lauloi. Opettaminen Olen opettanut paljon jo opiskeluaikana. Jossain vaiheessa minun oli pakko todeta että opettaminen ei innostanut minua enää. Minut oli palkattu ohjaajaksi jo useampana kesänä Kirsikotiin, joka on kehitysvammaisten taiteilijayhteisö. Tunsin, että vain siellä sain aikaan jotain sellaista, jolla oli aidosti merkitystä. Kurssit olivat hyvin tiiviitä ja niissä vietettiin paljon aikaa yhdessä, myös ohjattujen tuntien ulkopuolella. Kaikki kantoivat vastuuta arjen sujumisesta. Elämä Kirsikodissa oli yhteisöllistä ja työskentelyymme säteili osallistujien elämäniloa, jota oli ihanaa heidän kanssaan kokea. Ehkä minussa alkoi jo nuorena hautua ujo ajatus siitä, että saattaisin kenties olla hyvä musiikkiopiston rehtorina. Minulla oli halu saada aikaan muutoksia vallitseviin musiikkioppilaitosten toimintatapoihin. Muistan, että joskus kun mainitsin tästä haaveestani jollekin, sain osakseni vitsailua ja taivastelua. Yhtenä kesänä istuin ystävieni Mari Mäntylän ja Pekka Huttu-Hiltusen luona Kuhmossa. Istuimme heidän parvekkeellaan ja illan kuluessa uskalsin kertoa haaveestani. Siitä, että jonain päivänä teen rehtorin tehtäviä. Kumpikaan heistä ei purskahtanut nauruun vaan lämpimästi he kannustivat minua eteenpäin. Olin ensimmäisen äitiysloman alkaessa viimeistellyt opetushallinnon tutkinnon ja olin siten kelpoinen hakemaan vapaina olevia virkoja, tosin olin lähes ilman hallinnollisten tehtävien työkokemusta. Mutta sattumaako vai kohtaloa, eräänä keväänä Kuhmon musiikkiopiston rehtorin paikka tuli auki. Heti kun näin ilmoituksen, tiesin että haluan tuon paikan. Valmistauduin huolellisesti haastatteluun ja niin kävi, että tulin valituksi. Johtamisesta Vuonna 2017 julkaistiin uudet opetussuunnitelman perusteet. Olen täysin niiden hengen kannalla. Tämä on juuri sitä asennetta mitä nuorena kaipasin musiikkioppilaitoksiin. On ollut äärimmäisen palkitsevaa tukea rehtorina muutoksen juurtumista. Improvisointi, sävel
• 35 k ntele lyksen alkuopetus tai kehollisuus soittamisessa ei sitäpaitsi ole kanteleensoittajalle edes uusi asia. Olen kouluttautunut säännöllisesti rehtorin työn ohella. Erityisen kiitollinen olen Taideyliopiston Sibelius-Akatemian järjestämästä Loistavasti johdettu täydennyskoulutuksesta. Johtaminen on mielenkiintoista, joskus vaikeaa ja useimmiten kiinnostavaa. Jos jotain voi näistä seitsemästä vuodestani rehtorina tiivistää, niin ainakin sen, että aito ja mahdollisimman kiireetön ihmisten kohtaaminen on tärkeää. Tärkeiden aiheiden sitkeä eteenpäin vieminen on hyvän johtamisen tunnuspiirteitä. Muutokset työyhteisössä ja toimintatavoissa tapahtuvat hitaasti, prosesseille on jaksettava antaa aikaa. Toisaalta tärkeää on armollisuus, hyvä johtaja tietää myös puutteensa! Välillä on tärkeää vain hiihtää tai tuijottaa ulos ikkunasta. Ei voi antaa muille, jos itse on uupumuksen tyhjentämä. Akut on pidettävä ladattuina. Kuhmon musiikkiopisto on mielestäni onnistunut erinomaisesti rekrytoinneissa. Tunnen suurta kiitollisuutta Kuhmon kaupunkia kohtaan, joka on antanut luvan virkojen täyttämiseen. Vaikka asumme syrjäisessä ja pienessä kaupungissa, Kuhmon henki on välittynyt. En voisi kuvitella upeampaa työyhteisöä, joukossa on konkareita sekä työuraansa aloittavia, erilaisia persoonallisuuksia, joita kaikkia yhdistää vahva proKuhmo-henkisyys ja innostus musiikkipedagogiikkaan. Kohti uusia haaveita Jossain tulevaisuudessa edessä häämöttää yhteisömme toipuminen koronapandemiasta, yleisö saa palata konserttisaleihin ja lapset pääsevät konserttimatkoille. Lapset ja nuoret tarvitsevat mielestäni taiteen perusopetusta nyt enemmän kuin ennen esimerkiksi siitä syystä, että heidän keskittymiskykynsä on kaikenlaisen etäilyn seurauksena vaarantunut. Taide hoitaa mielenterveyttä ja luo yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyden tunne on aina ollut Kuhmon hengen erityispiirre ja sitä meidänkin on huollettava, kun tämä pandemia joskus päättyy. Musiikin opetus tukee lasten ja nuorten kasvua, kehittää toipumiskykyä, vahvistaa kykyä käyttää mielikuvitusta vapaasti, se opettaa uppoutumaan keskittyneesti yhden asian tekemiseen. Musiikki ohjaa sinnikkääseen taitojen kehittämiseen, välillä pieninkin askelin. Tämä kaikki on syytä perustella hyvin päättäjille. Taiteen perusopetuksen pedagoginen saavutettavuus tulee olemaan itsestäänselvyys. Se tarkoittaa opettajia, joilla on asenne ja taidot, kyky kohdata oppilaiden kirjo, taito motivoida heidät ja opettaa omaa instrumenttia monipuolisin tavoin. Myönteinen pedagogiikka, vahvuuksiin perustuva opetus, on hurmannut minut täysin. Onkohan sen käyttöä ja vaikutuksia jo tutkittu soitonopetuksessa? Kun korona hellittää, saan lähteä Erasmus+ ohjelman kautta opintomatkalle Saksaan. Suunnittelen siihen yhteyteen virkavapaata ja muutaman kuukauden oleskelua jossakin KeskiEuroopassa. Haaveilen muutamasta rennosta kuukaudesta lasten kanssa yhdessä matkustellen ja saksankieltä heidän kanssaan opiskellen.Tällaisessa vaiheessa elämäni on nyt helmikuussa 2021. Toivon, että tarinani innostaa kanteleensoittajia suhtautumaan musiikkiin ja elämänvalintoihin uteliaasti ja intohimoisesti. Elämä kyllä kantaa. " Akut on pidettävä ladattuina
• 36 k ntele TEKSTI EEVA-MARIA NIVALAINEN KUVA SAMI NIVALAINEN O len kotoisin Kajaanista, ja aloitin kanteleensoiton Kainuun musiikkiopiston suositussa perinneleikkikoulu Marjukkaisissa Eila Kostamon opissa. Kajaanissa kasvoin kanteleensoittajaksi vahvan ja aktiivisen kantelekulttuurin ympäröimänä. Yhteismusisointia, konsertteja, leirejä ja esiintymismatkoja oli paljon. Pienelle kanteleensoittajalle löytyi esikuvia läheltä, ja vanhempana pääsin itsekin opettamaan nuorempia kanteleensoittajia. Kantelekaverit ja vahva yhteishenki kantoivat haastavampien yläkouluvuosienkin läpi niin, että motivaatio soittoharrastuksen jatkamiseen säilyi. Lukion jälkeen opiskelin kanteleensoiton opettajaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Opettajakseni sain Aino Meisalmi-Minkkisen, ja hänen opissaan todella rakastuin nykymusiikkiin! Opetusharjoitteluani ohjasi Tiina Takkinen, joka muuten myös on kotoisin Kajaanista ja Kainuun musiikkiopistosta. Jyväskyläkin oli hyvä paikka kanteleensoittajalle, sillä meitä opiskeli ammattikorkeakoulussa yhtä aikaa useampia, ja saimme soittaa ja kehittyä opettajiksi ja muusikoiksi yhdessä. AMK-tutkinnon jälkeen minulla oli todella kova palo päästä opettamaan, ja päädyin muutamaksi vuodeksi kanteleensoiton ja musiikkileikkikoulun opettajaksi Iisalmeen Ylä-Savon musiikkiopistoon. Vuonna 2006 aloitin kanteleensoiton opettamisen Kainuun musiikkiopistossa ensin tuntiopettajana ja syksystä 2007 lähtien viranhaltijana. Lähtökohdat olivat mahtavat: sain valmiissa paketissa Eilan rakentaman kajaanilaisen kantelekulttuurin, johon kuului kanteleen asema musiikkiopistossa erittäin suosittuna soittimena. Sen jälkeen työtä onkin riittänyt. Olen nauttinut siitä, että olen koko ajan saanut Kajaanin vahva kantelekulttuuri opettaa kaiken tasoisia oppilaita 4-vuotiaista parikymppisiin, ja monen oppilaan rinnalla olen saanut kulkea pitkän ja hienon matkan Marjukkaisista ylioppilaskirjoituksiin tai valmistumiseen asti. Jotkut oppilaistani ovat jatkaneet Kajaanista polkuaan kanteleensoiton ammattilaisiksi. Olen yrittänyt vaalia Kajaanissa erityisesti runsasta yhteismusisoinnin perinnettä, koska tiedän omasta kokemuksestanikin, että se on monelle soittajalle se harrastuksessa vahvimmin kiinni pitävä juttu. Olen ollut Kainuun musiikkiopiston johtoryhmän jäsen jo kymmenen vuoden ajan, ja johtoryhmätyö on koko ajan voimistanut kiinnostustani opistomme toiminnan kehittämiseen. Vuonna 2017 palasin Jyväskylän ammattikorkeakouluun opiskelemaan työni ohessa Musiikkipedagogi YAMK -tutkinnon. Ja tällä hetkellä toimin siis Kainuun musiikkiopiston vt. rehtorina. Sijaisenani kanteleensoittoa opettaa Saimi Kokkonen, joka on myös kotoisin Kainuun musiikkiopistosta ja on entinen oppilaani useiden vuosien ajalta. Rehtorin työn lisäksi opetan itsekin kanteleoppilaita yhtenä iltana viikossa, ja kanteleensoiton opettajana tuntuu todella hyvältä tehdä työtä kollegan kanssa monien yksin puurrettujen vuosien jälkeen. Sydämeltäni olen opettaja, mutta rehtorin työkin tuntuu monipuolisuudessaan mielekkäältä ja kiinnostavalta, toki haastavaltakin. Aloitin rehtorin tehtävät noin vuosi sitten, ja jouduin koronapandemian myötä heti syvään päätyyn. Mutta kun tästä selvitään, niin jatkossa en varmasti vähästä hätkähdä. Rehtorin työssä parasta on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että sekä opettajilla että oppilailla olisi meidän opistossa hyvä olla, hyvä oppia ja hyvä opettaa.
• 37 k ntele Kainuun musiikkiopiston kanteleopettajat eli Eeva-Maria Nivalainen (oikealla) ja Saimi Kokkonen. Kantele teemana Sommelossa TEKSTI PEKKA HUTTU-HILTUNEN KUVA JUHA OLKKONEN S uomalaisista kansanmusiikkitapahtumista Musiikkijuhla Sommelo on selkeimmin suuntautunut arkaaisen kansanmusiikin, runolaulun ja myös kanteleen esillä pitämiseen. Niinpä kantele on yksi ensi kesän 15-vuotisjuhlavuoden teemoista, runolaulun, harmonikan, Afrikan ja Venäjän ohella. Festivaali toteutuu tänä vuonna 30.6.-4.7. Joidenkin kurssien osalta aloitetaan jo maanantaina 28.6. Valitettavasti korona on vaikeuttanut myös ensi kesän suunnittelua, koska ulkomailta, erityisesti Karjalan tasavallasta ei voida ottaa opiskelijoita eikä opettajia. Koko ohjelma suunnitellaan siis kotimaisin voimin tapahtuvaksi. Todennäköisesti myös kanteleeseen liittyen yritämme toteuttaa internetin ylitse tapahtuvaa toimintaa, ainakin siten että petroskoilainen Kantele-yhtye olisi mukana esimerkiksi 3.7. konsertissa, virtuaalisesti. Sommelossa on kantelekurssi sekä ammattiin suuntautuville opiskelijoille että lapsille. Opettajiksi ollaan rekrytoimassa kotimaisia alan ammattilaisia, ja Sommelon verkkosivulla ilmoitetaan kurssien yksityiskohtaiset tiedot. Kantele on mukana myös konserttiohjelmassa. Mm. varsinaisen festivaalin aattona, 29.6. duo Zäpämmät, jossa Marjo Smolander soittaa konserttikanteletta, esiintyy Suomussalmen Rimpilän koululla. Hanna Ryynänen ja Eva Väljaots konsertoivat viikonloppuna 3.-4.7. Myös viikon varrella konserteissa on mukana kantelemusiikkia. Ohjelman suunnittelu on loppusuoralla, joten tämän jutun ilmestyessä saattaa useampien konserttien tietoja jo olla löydettävissä Sommelon verkkosivuilla. Kaikki Sommelon ohjelmatiedot löytyvät www.sommelo.net -verkkosivulta. Runolaulu-Akatemian ja Sommelon yhteistyönä järjestämän kansainvälisen kanteleen mestarikurssin osallistujat Midori Takahashi (vasemmalla), Elisa Kerola (oikealla) ja opettaja Eva Alkula (keskellä).
• 38 k ntele Liitto tiedottaa KANTELEKILPAILU 2022 TEKSTI: ANNA KROHN Koronatilanteesta johtuen Kantelekilpailu siirretään ensi vuoteen. Se järjestetään Tampereen konservatoriolla ja Pirkanmaan musiikkiopistossa 6.-8.5.2022. Myös suuryhtyeet voivat osallistua kilpailuun. Päivitetyt säännöt julkaistaan Kantele-lehdessä 2/2021 ja Kanteleliiton nettisivuilla 31.8.2021 mennessä. Kanteleliiton soittolistat TEKSTI: MARKUS HAIMELIN Kanteleliitto julkaisee vuoden 2021 aikana useita erilaisia soittolistoja. Sosiaalisessa mediassa julkaistavat listat vaihtelevat teemoittain ja niiden tarkoituksena on esitellä mm. kanteleen monipuolisuutta sekä nostaa esiin erityylisiä artisteja ja yhtyeitä. Kanteleliiton soittolistoja on tähän mennessä julkaistu kaksi: Womex 2019 -tapahtumaan lanseerattu Kantele Association Womex 2019 sekä Kanteleliiton jouluiset suosikit viime jouluna. Soittolistojen kokoamisesta vastaa Kanteleliiton taiteellinen toimikunta ja ne julkaistaan aluksi vain Spotifyssa. Kanteleliiton tunnustukset Kanteleliiton tunnustukset julkaistiin Eläköön Folk – Gaalassa 20.2.2021. Kanteleliitto ry:n Vuoden kantele -tunnustus myönnetään ajankohtaisesta ja kiinnostavasta työstä kanteleen ja kantelemusiikin saralla. Kanteleliitto myönsi Vuoden kantele 2020 tunnustuksen musiikin maisteri, kanteleartisti Senni Eskeliselle ja Talvisirkus Baulle. Eskelinen soitti tanssiteatteri Hurjaruuthin tuottaman talvisirkuksen Sirkusorkesterissa Salla Markkasen ja Ville Syrjäläisen kanssa esityskaudella 2019– 2020 sekä esityksestä vuonna 2020 julkaistulla live-albumilla. Monipuolinen Eskelinen tunnetaan myös muun muassa Stringpureé bandistä sekä duoyhteistyöstään laulaja Riikka Timosen sekä säveltäjä-pianisti László Sülen kanssa. Tämä duo julkaisi Open Waters -albumin vuonna 2020. Tällä hetkellä Eskelinen toimii muusikkona Ciennaja Wilhelmiina-kokoonpanoissa sekä kanteleensoittajana ja kapellimestarina Kansallisoopperan koululaisoopperassa ”Lähde”. Kanteleliitto ry myöntää Kultakantele-tunnustuksen merkittävästä ja pitkäjänteisestä työstä kanteleen hyväksi. Vuoden 2020 Kultakantele myönnettiin musiikin maisteri, kehityspäällikkö Susanna Heinoselle. Susanna Heinonen aloitti kanteleensoiton 1970-luvun lopulla ja oli ensimmäisiä kanteleensoittajia, jotka aloittivat kanteleensoiton ammattiopinnot ensin Päijät-Hämeen konservatoriossa ja sitten Sibelius-Akatemiassa, jossa hän suoritti ensimmäisenä kanteleensoiton A-kurssin v. 1994.
• 39 k ntele Susanna Heinonen on toiminut kanteleensoiton opettajana mm. Itä-Helsingin musiikkiopistossa, Päijät-Hämeen konservatoriossa, Helsingin konservatoriossa ja Kauniaisten musiikkiopistossa. Tutuiksi ovat tulleet myös eri kanteleleirit. Hän on toiminut Ilomantsin kanteleleirin taiteellisena johtajana 1996-2000 sekä Finn-Kanteleet -yhtyeen taiteellisena johtajana 2002-2004. Kanteleliiton toiminnassa Heinonen on ollut mukana eri rooleissa useita vuosikymmeniä muun muassa puheenjohtajana, hallituksen jäsenenä, korvaamattomana kilpailusihteerinä sekä yhdistystoiminnan asiantuntijana. Hän on toiminut myös pitkään Kanteleliiton edustaAlkukevät ja alkusyksy ovat apurahojen aikaa. Kantelemuusikko voi hankkia apurahalla uuden soittimen ja työllistää samalla soitinrakentajan. Apurahalla voi myös kartuttaa kanteleohjelmistoa ja työllistää samalla säveltäjän. Apuraha voi mahdollistaa vaikkapa albumin tai konsertin tuottamisen tai mestarikurssille osallistumisen. Työskentelytai taiteilija-apuraha puolestaan kattaa elantokuluja antaen mahdollisuuden keskittyä taiteelliseen tai tieteelliseen työskentelyyn. Apurahahakemuksen laatiminen on paitsi ideointia ja unelmointia, myös järkeilyä, keskittymistä ja keskittämistä, kulujen ja tulojen laskemista, aikataulujen laatimista ja paljon muuta. Kun on päättänyt, mitä haluaisi tehdä ”jos ois rahhaa”, kannattaa katsoa kerran jos toisenkin hakuohjeita. Vastata vain siihen, mitä kysytäään, olla realistinen ja tiivistää sanomansa. Hakemuksen kirjoittamiseen kannattaa varata aikaa saadakseen kielellisesti ja ajatuksellisesti Puheenjohtajan palsta Maarit Kytöharju EIJA KANKAANRANTA jana Sivistysliitto Kansalaisfoorumi SKAF ry:n hallituksessa. Hannu Sopasen perikunta lahjoitti konserttikanteleen Kanteleliitolle Muusikko Hannu Sopasen perikunta on lahjoittanut Kanteleliitolle konserttikanteleen. Konserttikantele on ollut Hannu Sopasen käytössä ja se on Oiva Heikkilän valmistama. Kantele annetaan käyttöön nuorelle soittajalle soittoharrastuksen innostajaksi ja kannustajaksi. TOIMITTANUT: JUHA OLLIKAINEN & SANNI VIRTA
• 40 k ntele selkeän hakemuksen. Vahva näkemys, korkeatasoinen tavoite ja sisältö sekä taito ilmaista asiansa selkeästi ja tarpeeksi tiiviisti, kenties myös elävästi ja massasta erottuvasti, siivittävät yleensä varsin pitkälle. Itse hakutekstin ja kustannusarvion lisäksi tulee yleensä toimittaa vähintään ansioluettelo. Sen pitäminen jatkuvasti ajan tasalla nopeuttaa tietysti hakuprosessia. Koronavuonna se onkin ollut melko helppoa, mutta aina voi toki katsella, voisiko ansioluettelon tekstejä uudistaa, tiivistää tai elävöittää vaikkapa asettelulla tai kuvilla. Samoin, jos haluaa lisätukea suosittelijasta ja lausunnonantajasta, on syytä kysyä heitä hyvissä ajoin ja toimittaa omat tekstinsä luettavaksi mieluiten muutamaa viikkoa kuin muutamaa tuntia ennen hakuajan päättymistä. Kuten soittamisessa, opettamisessa ja elämässä ylipäätään, tekemällä oppii. Hakijoita eli kanssakilpailijoita on nykyisin suuret määrät. Joskus hakemusten kirjoittaminen ja “hylsyjen” jono voi tuntua loppumattomalta vastatuuleessa ja räntäsateessa tarpomiselta. Niinpä onkin syytä juhlistaa tässä yhteisesti loppuvuoden 2020 ja alkukevään 2021 apurahansaajia kantelealan näkövinkkelistä. Mukana on useita muusikoita, tutkijoita ja säveltäjiä. Erityisenä ilon aiheena on Suomen Kantelemuseo, jonka toiminnan jatko on ollut viime vuosina vaakalaudalla. Apurahoja ovat saaneet myös monet musiikkifestivaalit. Toivotaan, että kantelemuusikoille aukeaa niihin esiintymismahdollisuuksia! KONEEN SÄÄTIÖ Marjo Smolander (työryhmän jäsenenä) kansainvälinen tutkimus naismuusikkoudesta Jenni Venäläinen Melkutusbileet-projekti SUOMEN KULTTUURIRAHASTO Minna Raskinen konserttikanteleen hankinta Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistys ry Suomen Kantelemuseon toiminta Rody van Gemert ja työryhmä (Superpluck) 3-osaisen klubin toteuttaminen Maija Kauhanen levyn tuottaminen Hannu Saha kulttuurialan työtehtävien ja kokemusten vuorovaikutussuhteita käsittelevä tietokirja SIBELIUS-RAHASTO Juulia Pölönen sävellys kahdelle kantelemuusikolle Lara Poelta TAITEEN EDISTÄMISKESKUKSEN TAITEILIJA-APURAHAT 2021 ALKAEN Juhani Nuorvala, Alex Freeman, Markus Fagerudd, Paola Livorsi, Eija Kankaanranta TAITEEN EDISTÄMISKESKUS, MUSIIKIN KOHDEAPURAHAT Maija Kauhanen & Okra Playground levyn tuottaminen Juulia Pölönen Ua Hoi! -konserttiprojektiin Satu Sopanen-Helisalo sävellysja sanoitustyöhön MADETOJA-SÄÄTIÖ Eija Kankaanranta / Mikko Heiniö konsertto kanteleelle, viulullle, baritonille ja kamariorkesterille Kanteleliitto ry soolokanteleteos
• 41 k ntele Runoin kanteleleiri 16.-20.6.2021 Aikuisille suunnattu runolaulun ja kanteleen kesäleiri ilomantsilaisten runolaulajien maisemissa Ilomantsin Merkijärvellä. Kurssilla yhdistyy Suomen Karjalan kuuluisimman runolaulajan Simana Sissosen ja Kantelettaren lyyrisen runouden tunnetuimman edustajan Mateli Kuivalattaren perintö runolaulukulttuurin kanteleeseen. Leirillä opetellaan luovaa tekstin rakentamista runomitan mukaan, yhdysasentoisen näppäilytekniikan perusteet ja runolaulukulttuurin musiikin estetiikkaa. Opetussoittimina toimivat pienkanteleet viisikielisistä noin 15-kielisiin. Runolaulukulttuurissa käytettyihin kanteleisiin tutustutaan museokanteleiden kopioiden kautta. Aikaisempi soittokokemus ei ole välttämätön. Kanteleen lainaus kurssin ajaksi on mahdollista. Kurssiohjelmaan sisältyy 26 oppituntia (ryhmäopetus, á 45 min.), Simana Sissosen ilta Sissolan pirtillä, Mateli Kuivalattaren mystiikan ilta Sissolan polun laavulla sekä osallistujien esityksistä koostuva päätöskonsertti Ilomantsissa Runonlaulajan pirtillä. Kurssimaksu 480 € sis. majoituksen, ruokailun (aamiainen, lounas, päivällinen), opetuksen ja iltaohjelmat. Leirin järjestää Temps Oy yhteistyössä Tmi Matvelin ja Sissosten Sukuseura Ry:n kanssa. Paikka: Megrin matkailu, megri.fi ja Sissolan pirtti, sissoset.net Opettajat: Liisa Matveinen (runolaulu) ja Arja Kastinen (kanteleet). Leiri on täynnä, mutta voit halutessasi ilmoittautua varalle. Tiedustelut: kantele@temps.fi. Osaa leirin ohjelmasta voi olla myös mahdollista seurata striimattuna. Seuraa päivityksiä: https:// www.facebook.com/TempsOy Nurmeksen Kesäakatemia 3.-11.7.2021 Nurmeksen Kesäakatemia ja Kesäkonsertit järjestetään 3.-11.7.2021. Kanteleensoitto on mukana kolmatta kertaa, ja opettajana toimii Eija Kankaanranta. Ilmoittautuminen on avoinna 15.5.2021 saakka. Lisätietoja: www.nurmesmusicacademy.fi Pohjois-Karjalan kanteleleiri 11.-13.6.2021 Pohjois-Karjalan musiikkiyhdistys ry järjestää tulevana kesänä viikonloppukurssin yli 15-vuotiaille. Kurssille voivat osallistua niin aloittelijat kuin pidemmällä olevat soittajat. Opetus tapahtuu ryhmissä ja osallistua voi eri kokoisilla kanteleilla. 11.-13.6. Niittylahden opisto Niittylahdentie 297, 82220 Niittylahti Hinta 185€ (sis. opetuksen ja vakuutuksen). Hintaan lisätään Riverian käsittelymaksu (20€). Opistolla on mahdollisuus majoittua ja ruokailla. Lisätiedot ja ilmoittautuminen myöhemmin keväällä osoitteesta: https://musiikkiyhdistys.yhdistysavain.fi/kanteleleiri/ Somet: Facebook: www.facebook.com/pohjoiskarjalankanteleleiri Instagram: @pohjoiskarjalankanteleiri Leirin sähköposti: kanteleleiri@gmail.com Kanteleleirit 2021
• 42 k ntele Lasten kanteleleiri 21.-24.6.2021 Lasten kanteleleiri 21.-24.6.2021 Päivölän opistolla Valkeakoskella. Leiri soveltuu kaikenlaisten kanteleiden soittajille. Hinta 195 e, sisältää ryhmäopetukset, majoituksen ja ruuan. Opettajina Noora Laiho, Marja Nevankallio ja Liisa Lilvanen-Pelkonen. Ilmoittautuminen tulee Päivölän opiston sivuille paivola.fi. Lahden 46. valtakunnallinen kantele leiri 13.?18.6.2021 Finn-Kanteleet ry järjestää kanteleleirin Siikaniemen kurssikeskuksessa viehättävän järvimaiseman keskellä. Leirin ohjelmaan kuuluu päivittäin yksityistunti (30 min) sekä kanteleorkesteritunti suurkanteleella ja/tai 5-kielisryhmä. Leiri sopii erinomaisesti niin aloittelijoille, harrastajille kuin ammattilaisillekin ja leirille voi osallistua suurtaipienkanteleen soittajat. Kaikille tunneille tarvitaan oma soitin (ym. soittotarvikkeet). Leirin taiteellinen johto: Johanna Aho-Salakka (MuM) ja Roni Tuomivirta (MuK). Muut opettajat: Anu Itäpelto (MuM), Noora Laiho (MuM) ja Aino Meisalmi-Minkkinen (musiikkipedagogi, AMK). Leiripäällikkönä toimii Eevi Hölsä (KM, MuM). Leirin ilmoittautumismaksu on 30 € ja leirimaksu alle 12-vuotiailta 395 € (yht. 425 €) ja yli 12vuotiailta 455 € (yht. 485 €). Sisarusalennus on 30 € toisen sisaruksen maksusta. Perusleirimaksu sisältää opetuksen, majoituksen, täysihoidon sekä ohjatun vapaa-ajan toiminnan. Leirille on mahdollista osallistua myös päiväleiriläisenä, jolloin leirimaksu on 290 € (30 € + 260 €), ja siihen sisältyy perusleirimaksuun kuuluvat oppitunnit ja ohjattu vapaa-ajan toiminta. Tarkemmat esittelyt leirin sisällöstä ja leirin ilmoittautumislomake löytyvät Finn-Kanteleiden Facebooksivuilta (osoite alla). Ilmoittautumislomakkeen voi myös pyytää sähköpostitse Eevi Hölsältä. Ilmoittautuminen päättyy 11.4.2021 ja ilmoittautumismaksu (30 €) tulee olla silloin maksettuna. Pyrimme järjestämään leirin paikan päällä Siikaniemessä. Seuraamme kuitenkin vallitsevaa tilannetta sekä virkavallan ohjeistuksia ja valmistaudumme mukauttamaan leiritoimintaamme ohjeistusten mukaisesti. Kysy lisää: leiripäällikkö Eevi Hölsä, p. 040 843 0642, eevi_holsa@hotmail.com www.facebook.com/finnkanteleet www.finn-kanteleet.fi www.kantele.net www.siikaniemi.fi Vieremän kanteleleiri 26. – 30-7.2021 Vieremän kanteleleiri pidetään heinäkuussa 26. – 30-7.2021. Koronatilanteen mukaan harkitsemme leirin järjestämismahdollisuuksia. Lisätietoja leiristä Sari Niemi puh. 040 830 4366. HUOM! Seuraa leirien omaa ilmoittelua heidän omissa kanavissaan. Suunnitelmat leirien toteuttamismuodoista saattavat muuttua kevään aikana.
• 43 k ntele Sillanrakentaja Ismo Sopanen 80 vuotta TEKSTI PEKKA JALKANEN
• 44 k ntele Sodan jälkeen kantele voi sekä hyvin että huonosti. Muutamat soittajat tunnettiin radiosta, mutta suurin osa vain paikallisesti tai ei ollenkaan. Vallitsi pysähtyneisyyden aika. Mitä tehdä? Tarvittiin uutta henkeä ja uutta infraa, joka yhdistäisi hajallaan olevan kanteleväen ja alkaisi ajaa heidän etujaan. Tästä tuli Ismo Sopasen, Kanteleliiton perustajan ja pitkäaikaisen toiminnanjohtajan, elämäntyö. Tämän vuoden tammikuussa 80 vuotta täyttäneessä Ismo Sopasessa on samaa myhäilevää hyväntahtoisuutta kuin rakastetussa ruotsalaisessa tenorissa Jussi Björlingissä. Paitsi että Sopasella oli hyvä lapsuus eikä hänestä tullut rapajuoppoa. Koti Nokialla oli köyhä mutta musikaalinen. Konemestari-isä soitti viulua ja lauloi kuoroissa, myös äidillä oli kaunis lauluääni. Kolme sisarusta ryhtyi Björlingien tapaan esiintymään yhdessä paikkakunnan iltamissa ja muissa huveissa. Ismo oli tuolloin kuusivuotias. Soitto-opinnot alkoivat pikkuhiljaa ja omin päin, aluksi pianon, haitarin ja alttosaksofonin parissa. Mutta kymmenvuotiaana tapahtui kanteleinnostus. Sen sai aikaan Nokian oppikoulun piirustuksenopettaja, kanteletaiteilija Marjatta Puupponen, Paul Salmisen tähtioppilas. Kun Puupponen muutti Helsinkiin ja sitten Hämeenlinnan musiikkiopiston opettajaksi, soittotuntimatkat pitenivät. Isä kuljetti polkupyörällä 30-kielisen kotikanteleen koululle, josta poika jatkoi linja-autolla ja junalla. Paul Salmisen kantelekoulu ja opetusmateriaali alkoivat tulla tutuiksi. Esiintymisiä alkoi karttua tihenevään tahtiin. Hän alkoi saada nimeä voitettuaan palkintoja sekä TUL:n että Karjalan liiton järjestämissä kulttuurikilpailuissa ja esiintyi ahkeraan sisarusten kanssa Tampereen seuduilla. Siitä tiet veivät Moskovan ja Wienin nuorisofestivaalien kansanmusiikkikilpailuihin vuosina 1957 ja 1959. Moskovassa tuli hopeamitali Pasin lauluilla, voiton vei intialainen sitarinsoittaja. Wienissä tuli pronssimitali. Kansainväliset esiintymiset jatkuivat myöhemmin hänen ollessaan jo Tampereen musiikkiopiston opettaja. Hän oli usein erilaisten kulttuurilähetystöjen muusikkoedustajana, Ruotsissa ja kahdesti Neuvostoliitossa: Alma Atassa 1972 ja Kiovassa 1975. Vuonna 1976 ruotsalaiset Rikskonserter ja Regionmusiken järjestivät hänelle peräti 115 konsertin kiertueen Ruotsiin. Mutta kuten Ulla Katajavuori oli sanonut. ”tuskin kukaan uskaltaa pyrkiä konsertoivaksi kanteletaiteilijaksi”. Sotaväen jälkeen 1961 Sopanen meni vuodeksi kansakoulun opettajaksi Rautavaaralle, ”ylioppilaspohjalta”. Siellä hän tutustui tulevaan puolisoonsa Marjattaan, joka oli koulun keittäjä ja kouluttautui myöhemmin kauppateknikoksi. Avioliitosta tuli hyvä ja onnellinen. Kahdesta tyttärestä, Päivistä ja Tainasta, tuli lääkäreitä. Satu, Huvitutti-orkesterin ilopilleri, valmistui Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi. Kaikki sisarukset ovat soittaneet ja opettaneet kanteleita, ja esiintyneet yhdessä Sterssi-triona. Leipätöikseen Sopanen kouluttautui kalatalousneuvojaksi. Luontoihmiselle pilkkiminen oli tuttua jo pikkupojasta. Hän teki alan Erämieslehteä sen toimitussihteerinä peräti 19 vuotta ja tutustui siinä yhteydessä muun muassa Pentti Linkolaan. Vuonna 1971 Sopanen kutsuttiin kanteleensoiton opettajaksi Eero Nallimaan johtamaan Tampereen musiikkiopistoon. Oppilaita oli aluksi vain kaksi. Aluksi piti laatia koko maata, tarkemmin sanottua neljää musiikkiopistoa koskeva perustutkinto-ohjelmisto sellaiseksi, että se täytti Suomen Musiikkiopistojen liiton vaatimukset. Samalla tuli selväksi, että tarvittiin radikaaleja uudistuksia, jotta kantele saisi Edellinen sivu: Ismo Sopanen välittää lämpimät kiitoksensa Kanteleliitolle 80v. merkkipäivän muistamisesta. Kuva: Juha Suonpää
• 45 k ntele sille kuuluvan aseman ”soittimena soitinten joukossa”. Noihin aikoihin kanteleasia alkoi olla esillä laajemminkin. Kaustisen kansanmusiikkifestivaali nosti esiin keskipohjalaiset ja keskisuomalaiset kantelepelimannit. Professori Martti Pokela oli ottanut sydämen asiakseen viisikielisen pelastamisen. Tunnettu ja moneen suuntaan verkostoitunut kantelemuusikko naulasi menestyksellä teesejään: kanteleensoiton opetus on rakennettava uudelleen ruohonjuurelta Sibelius-Akatemiaan, ohjelmisto on uudistettava ja kanteleen valmistus on turvattava. Hiukan myöhemmin Kaustisen Kansanmusiikki-instituutin nuoret tutkijamuusikot Heikki Laitinen, Hannu Saha ja Rauno Nieminen säestivät voimaperäisesti viisikielisaatetta ja nostivat esille pienkanteleeseen liittyvän muinaismusiikin ainutlaatuisuuden. Ismo Sopanen kantoi puolestaan huolta omasta soittimestaan, konserttikanteleesta. Ja hän näki, että nyt oli aika aloittaa koko kantelekulttuurin kattavan tukiverkoston rakentaminen. Suomen Kanteleensoittajat ry perustettiin 1977 Tampereella Kansanperinteen laitoksen ja professori Erkki Ala-Könnin residenssissä Haarlan palatsissa. Mukana oli 15 henkilöä, kanteleensoittajia, opettajia ja rakentajia. Vuonna 1984 nimi muuttui Kanteleliitoksi, kun se pääsi Opetusministeriön harkinnanvaraisen vuosiavustuksen piiriin. Liiton puheenjohtajaksi itseoikeutetuksi valittu Sopanen jatkoi myös puolipäiväisenä toiminnanjohtajana. Tärkein tehtävä oli luoda synergiaa eri tahojen välille: pannaanko pääpaino taidevai kansanmusiikille? Pitäydytäänkö perinteessä, vai annetaanko uusien tuulien puhaltaa? Miten suhtaudutaan pienkanteleisiin tai itäkarjalaisiin tai balttilaisiin sisarsoittimiin? Tai sähkökanteleeseen? Populaarimusiikkiin? Yhteinen tavoite yhdisti: kanteleen arvostusta oli nostettava ja kumottava historiallisista syistä syntynyt ennakkoluulo, joka kiteytyi mm. säveltäjä Uuno Klamin sota-ajan tokaisuun:” En ole virsujen enkä kanteleiden kannalla”. Yhteen hiileen puhaltaminen oli ennen kaikkea Sopasen taitavan moniarvoisuusdiplomatian ansiota. Tuloksia alkoi syntyä. Kanteleensoitto saatiin entistä laajemmin musiikkiopistojen ja konservatorioiden opetuksen piiriin. Liitto oli vahva taustavaikuttaja, kun Sibelius-Akatemian solistiselle osastolle perustettiin kantelelehtoraatti 1987. Sitä on alusta lähtien hoitanut Ritva Koistinen. Kanteleensoitto sisältyi keskeisesti 1983 perustetun, Heikki Laitisen johtaman Sibelius-Akatemian Kansanmusiikkiosaston opetukseen. Sen alkuvaihe oli Martti Pokelan vuonna 1975 aloittama kanteleopetus Roy Asplundin johtamalla Koulumusiikkiosastolla. Elintärkeää oli niin ikään kanteleohjelmiston uudistaminen. Soitonopetus oli siihen saakka perustunut Paul Salmisen kantelekouluun ja hänen sovittamaansa, etupäässä laulusävelmiin perustuviin pikku kappaleisiin. Saatavilla oli myös Ulla Katajavuoren ja Martti Pokelan ohjelmistoa, sekä sovituksia eri yhtyekokoonpanoille, joita tehtiin eri musiikkiopistoissa opetustarkoituksiin. Tampereella näitä teki musiikkiopiston teorianopettaja Vesa Tuomi, Sopasen ”olkapää”, joka ei kaihtanut kevyttäkään musiikkia. Mutta viimeistään Sibelius-Akatemia -vaiheessa oli välttämätöntä käynnistää sävellystilaustoiminta. Aluksi Sopanen sai Hämeenlinnan musiikkiopiston perustajan, säveltäjä Tauno Marttisen, innostumaan asiasta. Tämä oli tehnyt uutta musiikkia opistonsa opettajille Marjatta Puupposelle ja Urpo Pylvänäiselle jo 1950luvun lopulla. Kanteleliiton tilauksesta syntyi joukko uusbarokkisia kappaleita, kuten Preludi, Fuuga ja Passacaglia (1983) ja Kantelesonaatti (1984), jotka vakiintuivat nopeasti nuorten soittajien ohjelmistoon. Samaa uudenkirpeää henkeä oli myös Martti Pokelan uudemmassa tuotannossa, eri kanteleille tekemissä pelimannityylitelmissä ja tunnelmakuvissa, Matti Kontion karakterikappaleessa Mitä soivat kirkonkellot
• 46 k ntele ja Hannu Syrjälahden riipaisevassa sarjassa Tuulikannel, jonka Kanteleliitto julkaisi 1985. Sopasella oli kova halu saada uutta musiikkia myös nuoremman polven etabloituneilta ammattisäveltäjiltä, mutta oville koputtaminen oli turhaa. Kohteliaasti ilmoitettiin, että jos kantele olisi enemmän harpun kaltainen, sille kyllä voisi kirjoittaa musiikkia, jolla olisi kiinnostusta kansainvälisesti. Hiukan harmissaan Kanteleliitosta reagoitiin Yleisradion suuntaan, kun suurtuotanto Rauta-ajassa (1983) kantele ei näkynyt eikä kuulunut. Säveltäjä Aulis Sallinen pani moitteen korvan taakse, ja teki sitten sarjan kolmannen osan hääkohtaukseen pitkän kantelejakson kolmelle kanteleelle – sammutetuin sävelin ja daktyylirytmein a´ la Pokela. Sen sijaan seuraava yritys tuotti paremman tuloksen. P.-H. Nordgrenin ensimmäinen kantelekonsertto (1984) syntyi ja kantaesitettiin Kanteleliiton tilauksesta. Monessa Nordgrenin orkesterija kamariteoksessa, mm. Taivaanvalotkantaatissa (1984), erilaiset kanteleet olivat näkyvissä rooleissa luomassa ikiaikaista ja karheaa ilmapiiriään. Toinen konsertto syntyi vuonna 2000 Hannu Koistisen uudelle prototyypille, tallakanteleelle. Tilausteokset Jukka Tiensuun Manaus (1989) ja oma, ensimmäinen suurkantelekanteleteokseni Kanteleseptetto (1986), kantaesitettiin Viitasaaren Musiikin aikatapahtumissa. Myös kantelekonserttoni (1997) syntyi Kanteleliiton tilauksesta. Sopanen sai innostettua myös Tampereen konservatorion rehtorin Leonid Bashmakovin säveltämään kanteleelle. Vuonna 1987 syntyi Kanteleliiton tilauksesta Bartok-henkinen soolo Kuusi etydiä kanteleelle ja sitä seurasi useita kamarimusiikkiteoksia, mm. kvartetto Nelinpeli (1999), joka kantaesitettiin Kuhmon kamarimusiikissa. Kanteletilauksia tuki vuonna 1989 järjestetty sävellyskilpailu, jossa trioni Orjankukka sai kultamitalin. Toisen palkinnon sai kantelemusiikkia kiitettävästi julkaisseen Modus Musiikin omistaja Matti Murto teoksellaan Balladi ja loitsu. Kilpailun esikuvana saattoi olla Karjalan liiton Hartwallin rahaston sävellyskilpailu 1982, jonka tiimoilta syntyivät mm. Erkki Salmenhaaran minimalistinen Inventio sekä Lauri Nykoppin avantgardistinen väritutkielma Luft är och Ljus. Siinä ääni syntyi etupäässä viritysavaimen avulla. Kantele alkoi murtautua nykymusiikkiin muuallakin. Sibelius-Akatemiassa nuoret opettajat ja oppilaat ryhtyivät tilaamaan itselleen uutta ohjelmistoa, usein yhteistyössä nykymusiikkikonserttien järjestäjien kanssa. Kanteleliitto oli hyvin aktiivinen samaan suuntaan ja uusia teoksia pääsi esille mm. Viitasaaren Musiikin ajassa, Tampere Biennalessa, Kaustisen kamarimusiikkifestivaalilla, Kuhmon kamarimusiikissa, Pohjoismaisilla musiikkipäivillä ja kahdesti jopa ISCMviikoilla. Oma lukunsa on Kaija Saariahon kamariooppera Only the Sound Remains (2016), jonka mukana Sopasen entinen oppilas Eija Kankaanranta on kiertänyt ”pienkantelekuormansa” kanssa ympäri maailmaa – ja kiertäisi enemmänkin, jos korona-virus ei olisi sitä estänyt. Näin Kanteleliiton taustatuella nykymusiikkiin on syntynyt uusi laji, kantelemusiikki. Sen laajuus nykyään on noin 300 teosta ja tyylikirjo uusklassismista ultramoderniin. Viimeisimpiä on nuoren tamperelaisen Roope Mäenpään uusromanttinen kantelekonsertto Käsiin, jonka Eva Alkula – niin ikään Sopasen entinen oppilas – ja Tampereen Kaupunginorkesteri kantaesittivät 19.2.2021. Kaiken tämän takana on sitkeä ruohonjuuritason työ: edellä mainitun lisäksi kanteleleirit, oppimateriaalien tuotanto ja välitys, pienimuotoinen kustannustoiminta, taitomerkkijärjestelmä kansansoittajille, yhteydenpito kanteleen rakentajiin, seminaarit sekä toiminnan laajeneminen paikallisja sisaryhdistyksiin Baltiaan, Venäjän Karjalaan, Ruotsiin, Pohjois-Amerikkaan ja Japaniin. Liiton oma konserttiproduktio, vuosittain järjestetty Kanteleparaati, on ollut aina laaja, harrastajia ja ammattilaisia yhdistävä tilaisuus
• 47 k ntele ja kantelekulttuurin päivittäjä. Samaten ammattilaisille ja harrastajille suunnatut, joka toinen vuosi järjestettävät kanteleensoittokilpailut ovat viime vuosina avautuneet myös Suomen ulkopuolelle, balttilaisten kanteleitten, kanklesin ja kuoklesin soittajien piiriin. Kaikesta tästä ja paljon muusta kanteleasiasta tieto on kulkenut Sopasen toimittaman Kantelelehden kautta – neljästi vuodessa ilmestyvä julkaisu on monesti enemmän kulttuurikuin jäsenlehti. Tieto on kulkenut kiitettävästi myös Yleisradion kautta, joka on tallentanut ja lähettänyt ohjelmissaan niin nykymusiikkikuin kansanmusiikkikonsertteja. YLEssa kantelemusiikki oli pitkään kansanmusiikkitoimittaja Sirkka Halosen reviiriä. Kun Ismo Sopanen jäi eläkkeelle 2005, liiton jäsenmäärä oli kasvanut noin tuhanteen. Kanteletta opetetaan nyt noin viidessäkymmenessä musiikkioppilaitoksessa sekä lukuisissa kerhoissa ja muskareissa virallisen koulutuksen ulkopuolella. Sibelius-Akatemiasta on valmistunut neljä kanteletohtoria kansanmusiikin ( Sinikka Kontio, Arja Kastinen, Timo Väänänen, Pauliina Syrjälä) ja kolme solistiselta osastolta ( Eija Kankaanranta, Ritva Koistinen, Hedi Wiisma). Kantele tunnetaan nykyään kansainvälisesti niin taidekuin kansanja populaarimusiikin alueella. Kanteleen julkinen status on toista kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Kantele lieneekin Suomessa ainoa soitin, jonka eteen tehty määrätietoinen työ on tuottanut huikean ylösnousemuksen. Siitä kuuluu kiitos Ismo Sopaselle, sillanrakentajalle. Tapasin Ismo Sopasen ensimmäisen kerran 1990, kun hän järjesti Kanteleseptettoni kantaesityksen Viitasaaren Musiikin aikaan. Aiemmin olin tullut viisikielisherätykseen Heikki Laitisen vaikutuksesta. Suurkanteletta vierastin. Mutta kun Susanna Heinonen lainasi minulle kromaattisen kanteleen sävellystyötä varten, ajatukset muuttuivat. Lumouduin aiemmin inhoamastani soittimesta ja sen soinnista. Kanteleteoksia ja erilaista kamarimusiikkia on syntynyt sen jälkeen kolmatta kymmentä kappaletta. Siinä määrässä minulla on Suomen Säveltäjien Suomen ennätys. Ismosta välittyi leppoisan ystävällisyyden takaa mies, jolla oli kaikki langat lujasti käsissään. Hän pyysi minua kantelekilpailujen taidesarjojen raatiin, joissa olin useana vuonna: kolmasti Haapavedellä ja sitten Jyväskylässä, Tampereella ja Helsingissä. Jurylaisista muistan eri vuosilta Ritva Koistisen, Susanna Heinosen, Satu Sopasen, Eija Kankaanrannan, Anu Itäpellon, Riitta Huttusen, Elisa Kerolan, Hannu Syrjälahden, Hannu Sahan, Juhani Raiskisen, Timo Leisiön ja Vesa Tuomen. Ismo seurasi tarkasti taustalla, mutta ei osallistunut päätöksiin. Kantelekilpailut olivat hyvä näköalapaikka kantelemusiikin kehitykseen ja niistä on ollut paljon hyötyä sävellystyössä, -unohtamatta öisiä kukkujaisia, jossa asioita pantiin kohdalleen ilta illalta. Paljon onnea ja energisiä eläkepäiviä musiikin, luonnon ja perheen parissa, Ismo Sopanen 80 vuotta! " Kantele lieneekin Suomessa ainoa soitin, jonka eteen tehty määrätietoinen työ on tuottanut huikean ylösnousemuksen
• 48 k ntele 2000-luvulla kanteleesta tuli kansallissoittimen lisäksi globaali soitin. Kantele on tuotu sukusoittimiensa kansainväliseen kontekstiin mm. Kanteleen kielinradiosarjan, Kantele goes globalhankkeen merkeissä ja Kantelekansat-kirjasarjassa. Venäläisistä kanteleista Suomessa parhaiten tunnetaan kehitetty siipikantele. Sibelius-Akatemiassa opiskellut virtuoosi Olga Shishkina toi kehitetyn siipikanteleen Suomeen. Soitin on tuttu näky myös Helsingin balalaikaorkesterin konserteissa. Kansansoitinorkesterin ”jättiläinen” on näyttävä pöytäkantele. Siipikanteleen kehitys lähti liikeelle ilman talonpoikaiskantelevaihetta ja kielimäärän lisääntymistä, kielten yleisin määrä on 15-17. Yllätykseni oli suuri kun löysin tiedon venäläisen kanteleen vaihtoehtoisesta kehityspolusta jolloin kielimäärä on paljon suurempi. Sen nimi oli ???????????? ?????, ristikantele. Noudatan tässä Kari Dahlblomin terminologiaa, jonka mukaan suomen kielellä kaikki nämä soittimet ovat kanteleita. Samalla perusteella sanomme kitara emmekä guitar, gitara tms.” (Dahlblom K., Venäläiset kanteleet, Kantele 30.11.2006). Otan kritiikkiä vastaan jos soittimen nimi on suomennettu väärin, sillä en ole varsinaisesti tutkija. Nimi tulee siitä että kielet ovat kahdessa tasossa ristikkäin, käytännössä rinnakkain kulkee kaksi asteikkoa. Kummallakin voi soittaa diatonisen kanteleen tapaan tai yhdistää lisäten toisesta kromaattisia säveliä. Kielet kahdellatasolla tuovat mieleen virolaisen ja itäkarjalaisen kromaattisen kanteleen, mutta sointi ja viritys on erilainen. Otin yhteyttä ristikanteleen soittaja Olga Ivanovaan saadakseni lisätietoja soittimen äänialasta, virityksestä ja erityispiirteistä. Olga Ivanovalla on kaksi ristikanteletta, yksi on 43-kielinen ja toinen 50-kielinen. Vastaavia soittimia ei ole maailmalla kovin monta. Ristikantele onkin samaan aikaan vanha ja uusi soitin ilman rajoja Ristikantele TEKSTI OLGA KOLARI
• 49 k ntele soitin. Se on vanha, koska D.B. Lokshin kehitti ensimmäisen prototyypin jo 1950-luvulla, ja uusi, koska Lokshinin työ ei saanut jatkajia vaan piirustukset odottivat uutta tulemistaan 2020luvulle asti. 1950-luvulla ei uskallettu rakentaa 43-50-kielisiä soittimia, sillä kannen pelättiin halkeavan kielten jännitteestä. Tällä hetkellä on kaksi ristikanteleen soitintakentajaa, Viktor Tabakov ja Konstantin Zaharov. Siinä missä Tabakov on noudattanut Lokshinin alkuperäisiä piirustuksia Zaharov toi mukaan kitaran rakentamisesta opittuja uudistuksia. Miksi Olgan soittimeksi valikoitui juuri ristikantele? Pitkällä laulajan ja pianistin kokemuksella Olga toivoi kanteleesta soittimen joka sopisi niin laulun säestykseen, improvisaatioon kuin monipuoliseen musiikin esittämiseen. Kansansoitinorkestereiden 17-kielinen akateeminen siipikantele ei niitä toiveita täyttänyt. Olga mainitsee esikuvakseen Ljudmila Basurmanovan, joka on ollut pitkään ainoa Lokshinin rakentaman kanteleen soittaja. Olga ihastui kanteleen ääneen kuultuaan sen ensimmäisen kerran. ”Ei voinut enää elää ilman kanteletta”, soittajan omien sanojen mukaan. Toisaalta Olga toivoi kanteletta, jossa ohjelmiston osalta raja ei tulisi vastaan diatonisuuden tai suppean äänialan takia. Ristikanteleessa oikealla puolella on diatonisen asteikon sävelet ja oikealla kolme pysyvää kromaattista säveltä jokaiselle oktaaville. Kromatiikan käyttöä voi monipuolistaa asentamalla kielikohtaiset vaihtajat. Ääniala on 3-3,5 oktaavia ja kromatiikan käyttö mahdollistaa yllättäviä soinnutuksia laulujen säestyksessä. Olga Ivanova säveltää ja sovittaa paljon itse. Hän saa vaikutteita kokemuksestaan niin klassisen musiikin kuin ortodoksisen kirkkolaulun parista. Monipuolisesta musiikkitaustasta oli suurta hyötyä ristikanteleen omaksumisessa. Ortodoksinen kirkkolaulu sopii hyvin kanteleensoiton kanssa. Pianonsoiton opiskelun rinnalla kertyneet musiikkiteorian tiedot ja 50-kielinen ristikantele Olga Ivanovan käsissä
• 50 k ntele taidot auttavat löytämään korvaavia sointuja ja enharmonisia säveliä. Niistä oli apua Bachin Menuetin sovittamisessa kanteleelle. Kerroin Olgalle suomalaisesta kanteleesta barokkiohjelmiston soittimena ja suosittelin Tiina Takkisen Kanteleen kanssa renessanssi ja barokkimusiikin maailmassa -kirjaa. Venäläistä siipikanteletta soitetaan pääasiassa plektralla. Ristikantele sopii siipikanteletta paremmin näppäilysoittimeksi, sillä kielet eivät ole yhtä tiukat. Soitin kestää kuitenkin myös plektralla soittamista, joten Olga Ivanovan kokemuksen mukaan sillä voi soittaa myös akateemisen siipikanteleen ohjelmistoa, mutta sen rinnalla myös paljon muuta. Soitinrakentaja Konstantin Zaharov näkee Lokshinin pitkään unohdetussa kantelemallissa paljon potentiaalia ja rinnastaa sen kehitystä kitaraan, ”Venäjän todelliseen kansansoittimeen” tällä hetkellä. Hänen visionsa on, ettei ristikantele jää pelkästään kansansoitinorkesterien soittimeksi vaan pääsee mukaan populaarimusiikkiin ja laajemman yleisön tietoisuuteen. Hän uskoo, että ristikanteleen kehittäjän D.B Lokshinin nimi rinnastetaa ntulevaisuudessa kitaran nykymuodon kehittäjään, Antonio de Torresiin. Mihin kokoonpanoon ristikantele sopii? Solistisoittimeksi? Bändisoittimeksi? Kamarimusiikkiin? Olga Ivanova kertoi omasta esiintymiskokemuksestaan, että kaikkialle. 50-kielinen kantele on mikitetty ja sillä on soitettu mm. sähkökitaran ja rumpujen kanssa. 43-kielisellä kanteleella on pehmeämpi, kellomaisempi ääni ja se sopii soitettavaksi mm. nylonkielisen akustisen kitaran kanssa. Niiden äänen värit täydentävät toisiaan. Pandemiatilanteen vuoksi tapasin Olgan etäyhteyksien ja sähköpostin välityksellä. Minua jäi kiinnostamaan, miltä ristikantele kuulostaisi duona suomalaisen kanteleen kanssa. Puhuimme, että soitamme joskus duona kun pandemiatilanne antaa myöten. Jää nähtäväksi, yleistyykö tämä kanteletyyppi ajan myötä ja kuullaanko sitä joskus myös Suomessa? Ristikanteleensoittaja Olga Ivanova 43-kielinen ristikantele
• 51 k ntele K ansanmusiikkiliiton Oriveden 61. kansanmusiikkikurssit toteutettiin ensi kertaa etänä 27.-30.12.2020. Kursseille osallistui kokonaista 181 kurssilaista, ja verkkototeutukseen erityistä apua tarjosi Kansalaisfoorumi. Ennakko-oletuksia ja odotuksia oli monenlaisia, mutta jo alkumetreillä syttyi Zoomissakin perinteinen “Oriveden henki”, eikä iloa ja oppia jäänyt puuttumaan. Virtuaalinen rakennusprojekti Tärkeintä minkä tahansa kurssin järjestelyissä ovat toimivat tilat. Kursseilla on totuttu viettämään yhdessä aikaa monella tapaa. Mietimme siis tarkkaan, miten teemme mahdolliseksi yhdessäolon niin kurssitunneilla kuin tauoilla ja illanvietoissakin. Loppujen lopuksi Zoomissa oli käytettävissä päähuoneen lisäksi kurssihuoneet, rupattelunurkka, opettajanhuone, ja vielä soundcheck-tila ja baarin puolikin. Päähuoneessa päivystivät Kansanmusiikkiliiton Päivi Ylönen-Viiri ja Kansalaisfoorumin ”verkkokeiju” Annamari Martinviita. Kurssilaiset ottivat tilat nopeasti haltuun. Päivystäjät olivat valmiina auttamaan huoneesta toiseen siirtymisessä, mutta pian tämä avuntarve jäi jo vähäiseksi, kun pelimannit tottuneesti navigoivat Zoomin nurkasta toiseen. Opettajien kanssa oli tutustuttu Zoomin toimintoihin ja järjestelyihin hyvissä ajoin etukäteen. Arto Järvelä, Pekka Pentikäinen, Lauri Kotamäki, Laura Kuisma, Antti Järvelä, Leija Lautamaja ja Jarmo Romppanen ottivat etäyhteydet ennakkoluulottomasti haltuun, ja opetus eteni sujuvasti. Etäyhteyden parhaat puolet Jos monella olikin ikävä aitoa yhteissoittoa toisten kanssa, ei sitä jääty suremaan. Nykytekniikka ei vielä mahdollista samaan tahtiin soittamista linjojen poikki, mutta kurssilaiset huomasivat pian muita hyviä puolia etäkurssijärjestelyssä. Moni oli päässyt paikalle ensimmäistä kertaa, kun osallistuminen ei vaatinut matkustamista. Harjoitellessa kuuli kerrankin oman soittimensa äänen, ja toisaalta sai myös rauhassa soittaa väärin, kun muita ei ollut kuulemassa! Erityisen hienoa oli se, kun opettajan sormet näki kerrankin kunnolla. Oriveden kursseilla iloittiin etänä TEKSTI ANNAMARI MARTINVIITA Ristikanteleensoittaja Olga Ivanova 43-kielinen ristikantele
• 52 k ntele Yhteissoittoa – ja yhteislaulua! Ja päästiinhän kurssilla haasteista huolimatta myös yhteislaulamaan! Kurssin totuttuna avajaisohjelmanumerona on No onkos tullut kesä Anja Hinkkasen säestyksen tahtiin. Anja onnistuu vääjäämättä saamaan kaikki mukaan lauluun – näin myös Zoomin kautta. Laulu itsessään toki tekee aina iloisen mielen, mutta tällä kertaa naurua ei voinut estää kukaan, kun kunkin yhteyden eri mittainen viive loi virtuaalisaliin hyvin epärytmikkään mutta sitäkin riemuisamman kakofonian. Näistä aineksista syntyi Oriveden 61. kurssi, joka jäänee osallistujien mieliin ainutlaatuisena kokemuksena. Kursseilta saatu monipuolinen oppi rikastaa tulevaisuudessa kaikkia osallistujia, kun voimme ottaa teknologian hyvät puolet käyttöön uusin tavoin. Poikkeusaikana etätoteutus mahdollisti yhdessäoloa ja yhdessä oppimista, mutta myös aivan uudenlaista osallisuutta monelle. KIRJOITTAJA ON KANSALAISFOORUMIN KOULUTUSSUUNNITTELIJA JA PELIMANNI Koulutukset verkkoon me autamme! Kanteleliitto on Kansalaisfoorumin eli SKAF:in jäsenjärjestö. SKAF toimii muun muassa kurssien verkko-opetuksen suunnittelun sekä toteutuksen tukena. Verkkokeijultamme, mediakasvattaja SannaMari Suopajärveltä saatte tukea verkko-opetukseen videoneuvotteluyhteyksiä ja osallistavia sovelluksia hyödyntäen. Hän auttaa myös opetusmateriaalien verkkoistamisessa ja vuorovaikutuksen tukemisessa verkko-opetuksessa. Verkkokeijun tuki on jäsenillemme maksutonta ja sitä voitte tiedustella Tuula Hyystinmäeltä, tuula.hyystinmaki@kansalaisfoorumi.fi. Peda.net-sivustoltamme löydätte ohjeita opetuksesta ja ohjaamisesta verkossa. Viimeisin lisäys aineistoon ovat ohjeet opintotuntien laskemiseen verkko-opetuksessa: peda.net/kansalaisfoorumi. ILMOITTAUDU KOULUTUKSIIMME Kansalaisfoorumin jäsenet saavat useimmista koulutuksistamme alennusta. Tarkista kurssitarjontamme verkkosivuiltamme ja ilmoittaudu mukaan: kansalaisfoorumi.fi/koulutukset Etäyhteydet toimivat hyvin Oriveden kansanmusiikkikursseilla.
• 53 k ntele Arja Kastinen & Taito Hoffrén – Teppana Jänis TEKSTI: JENNI VENÄLÄINEN Arja Kastinen ja Taito Hoffrén ovat tehneet hienon albumin ja samalla arvokkaan kulttuurityön. Albumilla kuullaan vuoropuhelua arkistoäänitteiden ja nykymuusikoiden välillä. Kastisen ja Jäniksen kanteleet soivat yhdessä musisoiden – vaikka soittajien välissä onkin kokonainen vuosisata. Kansanmusiikin tutkija Armas Otto Väisänen tallensi Teppana Jäniksen kanteleensoittoa fonoja parlografeilla 1916 ja 1917. Jänis (1850-1921) syntyi Suistamolla ja 1800-luvun lopulla sokeuduttuaan elätti itsensä kanteleensoitolla. Väisäsen tekemä tallennustyö on korvaamattoman arvokasta, sillä pelkkä nuottikuva ei antaisi oikeanlaista kuvaa 1900-luvun alun karjalaisesta kantelemusiikista. Tuon ajan äänitystekniikassa oli kuitenkin haasteensa: äänitystorvea ei voitu asettaa riittävän lähelle soittajaa, fonografin vahalieriö pystyi tallentamaan musiikkia vain muutamia kymmeniä sekunteja ja parlografin pari minuuttia. Lisäksi kuuntelukerrat kuluttivat lieriöitä, joten äänitteet ovat hyvin vaikeaselkoisia ja huonolaatuisia ja jotkut jopa käyttäkelvottomia. Taito Hoffrén on puhdistanut näitä fonografitallenteita nykyteknologian tuomin keinoin. Albumilla kappaleissa kuullaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta saatuja alkuperäisiä tallenteita eli Teppana Jäniksen soittoa ja laulua, johon on lisätty Arja Kastisen uudelleen soittamaa ja Taito Hoffrénin laulamaa materiaalia. Näin arkistoäänitteissä lyhyiksi jääviin kappaleisiin on saatu lisää pituutta ja Kastinen on voinut soittaa albumille myös Väisäsen nuottikäsikirjoitusten lisämerkintöjä ja huomautuksia runsastuttaen näin kuulokuvaa Jäniksen musiikista. Kappaleissa liu’utaan arkistoäänitteistä uuteen 1. Vanha valssi 2. Ruskoi 3. Lippoa 4. Letška 5. Vanha letška 6. Hoffalssil.foffalssi 7. Hoilolan polkka, 3 parii 8. Ruohtalazenfalssi 9. Vaivazen pojan laulu (kantele) 10. Vaivazen pojan laulu (laulu & kantele) 11. Runolaulu – Voi minä poloine poiga 12. RiivattueliristakondrajaTšiitžik 13. MaanituseliribatškajaTšiitžik 14. Markankiža 15. Markankižasovitus(sov.A.Kastinen) 16. Valamon kirkonkellot 17. Valamonkirkonkellotsovitus(sov.A.Kastinen) 02:09 01:57 01:37 01:19 01:42 01:38 01:59 02:06 01:35 01:35 01:54 03:58 05:53 01:55 03:01 01:42 03:46 T E P P A N A J Ä N I S AA N IA -37 JULKAISU ON SAANUT TUKEA KARJALAN KULTTUURIRAHASTOLTA. MUUSIKOT: TEPPANA JÄNIS, ARJA KASTINEN, TAITO HOFFRÉN & ÄÄNIÄ RECORDS & TEMPS OY 2021 • KAIKKI OIKEUDET PIDÄTETÄÄN. Mus eov ira sto. Kan sati etee n kuv ako koe lma . Ant elli n kok oelm at. 191 0-lu ku. Kuv aaja A. O. Väis äne n. CC BY 4.0 & ÄÄ NI Ä REC ORD S & TEM PS OY 202 1 • AA NIA -37 • KAI KKI OIK EUD ET PID ÄTE TÄ ÄN . materiaaliin ja takaisin. Editointi on onnistunut tässä erittäin hyvin ja kuuntelukokemus on hyvin miellyttävä. Albumilla on myös Kastisen ja Hoffrénin duohetki Vaivazen pojan laulu sekä Kastisen kaksi sovitusta, Markan kiža ja Valamon kirkonkellot. Näissä hiukan pidemmissä sovituksissa upeat muunnelmat pääsevät erityisesti oikeuksiinsa ja musiikkiin uppoutuu. Marjo Smolander – Cosmologies TEKSTI: HANNA RYYNÄNEN Marjo Smolander julkaisi debyyttisooloalbuminsa Cosmologies tammikuussa 2021. Levy on ehtinyt saada lämpimän ja kiinnostuneen vastaanoton ympäri maailmaa, mistä kertoo muun muassa albumin yltäminen World Music Charts Europe-listan kymmenen kärkeen. Cosmologies on osoitus Smolanderin taiteellisesta monipuolisuudesta. Sen lisäksi, että hän esiintyy levyllä sekä kanteleensoittajana että laulajana, vastaa hän niin sävellysja sanoitustyöstä kuin koko albumin taiteellisesta tuotannosta. Kappaleiden sovitukset on tehty yhteistyössä levyllä kuultavan, runsaan vierailevien muusikoiden joukon kanssa. Kanteleen lisäksi levyllä soi muun muassa kora, JulkaisuESITTELYT
• 54 k ntele mittava erilaisten perkussioiden katras sekä viulu ja erilaiset nokkahuilut. Kantele kuulosti ajoittain jopa eri soittimelta riippuen siitä, mikä soitin sen seurana kulloinkin soi. Tämän on mahdollistanut muusikoiden välinen syvällinen musiikillinen dialogi sekä reaktiivinen yhteissoitto. Eri musiikkikulttuurien ja niistä ponnistavien muusikoiden musiikillinen vuorovaikutus nouseekin yhdeksi levyn tärkeimmistä teemoista. Smolanderin debyyttialbumista ei ole mahdollista kirjoittaa nostamatta esiin sen erityisen rehellistä luonnetta. Smolander tuntuu laittaneen itsestään kaiken likoon levyä tehdessään, minkä ansiosta hän on musiikissaan niin kokonainen, haavoittuvainen, vahva ja avoin kuin vain taiteilija suinkin voi olla. Musiikkia kuunnellessa tulee ajoittain jopa sellainen olo kuin lukisi jonkun toisen ihmisen päiväkirjaa: niin suoraan ja kokonaisvaltaisesti Smolander kuvaa tunteitaan kappaleiden sanoituksissa. Kantelelevyjä kuunnellessani vaikutun aina syvästi siitä, kuinka kanteletaiteilijoilla on niin vahva ja omansa kuuloinen ääni kanteleensoittajana. Näin on myös Smolanderin kohdalla. Varsinkin näinä korona-aikoina Smolanderin musiikilla tuntuu olevan aivan erityinen sanoma ihmisiä ja kulttuureja yhdistävänä voimana. The Emily Brontë Nursery Rhyme Orchestra – Songs from Winter Sircus Bau TEKSTI: HANNA RYYNÄNEN Vuoden 2020 Kantele -tunnustus myönnettiin helmikuussa kanteletaiteilija Senni Eskeliselle sekä Talvisirkus Baulle. Tanssiteatteri Hurjaruuthin tuottaman Talvisirkus-esityksen musiikki on julkaistu loppuvuodesta 2020 vinyylinä. Livetallenteen musiikki on äänitetty Talvisirkuksen esityksissä joulukuun 2019 sekä tammikuun 2020 aikana. Senni Eskelisen (elektroakustinen kantele, laulu) lisäksi Talvisirkuksen orkesterissa esiintyy Salla Markkanen (laulu, syntetisaattori, perkussiot, elektroniikka) sekä Ville Syrjäläinen (ksylofoni, kellopeli, rummut, perkussiot). Yhdessä he muodostavat sirkusorkesterin nimeltään The Emily Brontë Nursery Rhyme Orchestra. Lisäksi albumilla vierailee trapetsitaiteilija Ester Viljanen, jonka instrumentteina ovat piano ja laulu. Albumin musiikin on säveltänyt Iiro Ollila ja kappaleiden sovitukset on tehnyt The Emily Brontë Nursery Rhyme Orchestra yhdessä säveltäjän kanssa. Suurin osa kappaleiden teksteistä on Emily Brontën runoja, mistä
• 55 k ntele orkesterin nimi lieneekin saaneen innoituksensa. Vaikka albumin musiikki on alun perin osa sirkusesitystä, toimii se hyvin myös itsenäisenä taiteellisena teoksena. Ollilan sävellysten visuaalinen, jopa elokuvamusiikillinen luonne herää henkiin sirkusorkesterin vahvan tulkinnan myötä. Albumin musiikkia voisi kuvailla vastakohtaisuuksilla leikitteleväksi: kokonaisuudessa on niin rajua pauhuntaa kuin herkkyyttäkin, täyteläistä sointia ja kevyttä leijailua, uhkaavaa ilmaisua ja lohduttavaa ymmärrystä. Ollila hyödyntää sävellyksissään kanteleen monipuolisia ilmaisullisia mahdollisuuksia suvereenisti ja Eskelisen kantele soikin osana sirkusorkesteria eskelismäisen moniulotteisesti ja taidokkaasti. Eskelisen käyttämät runsaat efektit sopivat sirkusorkesterin sointimaailmaan täydellisesti sitä rikastaen ja syventäen. MUSIIKKIVIDEOESITTELYT TEKSTI: JUULIA PÖLÖNEN Cienna julkaisi lokakuussa 2020 uuden musiikkivideon cover kappaleella A Case of You. Laulaja Kaisa Leskinen ja kanteletaiteilija Senni Eskelinen ovat esiintyneet yhdessä jo yli viidentoista vuoden ajan Suomen lisäksi mm. Saksassa, Venäjällä ja Virossa. Muusikot tutustuivat Kuopion Musiikkilukiossa ja siitä lähtien Leskisen persoonallinen ääni ja Eskelisen kanteleellaan loihtimat, efektoidut sointimaailmat ovat johdattaneet kuulijoita 70-luvun folkista aina vanhaan suomi-iskelmään. Poikkeuksellisen ilmaisuvoimainen duo pystyy moneen: vuonna 2016 se teki Strange Fruit-kiertueen suomalaisissa vankiloissa esittäen Billie Holidayn musiikkia, ja on toisaalta konsertoinut myös vanhainkodeissakin. A Case of You musiikkivideo on kaunis, herkkä ja koskettavasti tulkittu. Duon vahvuus on selkeästi vahvassa ilmaisussa ja tarinallisessa kerronnassa. Sovitus hengittää tyylikkäästi ja on raikkaasti tehty. Musiikkivideon olohuonemainen miljöö ja visuaalinen ilme sopivat lämpimään tunnelmaan ja kokonaisuus tekee kunniaa Joni Mitchellin alkuperäisversiolle. Miihkali Jaatinen julkaisi joulukuussa 2020 ensimmäisen sinkkujulkaisunsa Cold War musiikkivideon. Kappale on hänen maaliskuussa 2021 ilmestyvältä sooloalbumiltaan ”Suomi-Finland Banjo”. Jaatinen on kielisoitintaituri ja musiikkivideolla käy humoristinen taisto banjon ja balalaikan välillä, jonka keskeyttää kanteleen taivaallinen väliintulo. Kappale edustaa Jaatisen levyn progressiivisen rockin osastoa, mutta levyllä kuullaan muitakin genrejä. Mukana soittavat rumpali Anssi Nykänen sekä basisti Harri Rantanen ja kappaleen kanteleosuuksista vastaa mm. Aino & Miihkali duossa vaikuttava Aino Ruotanen. Cold War musiikkivideon visuaalinen ilme ja animaatio on kuin 80-luvun tietokonepelistä ja itse kappale onkin saanut alkunsa Jaatisen musiikkivideoideasta. Grafiikasta vastanneen Juha Ilmari Laineen kädenjälki on olennainen osa raflaavaa kokonaisuutta. Musiikkivideossa kantele ilmestyy isänmaallisesti taivaasta keskeyttäen banjon ja balalaikan taiston soitollaan. Kappaleessa on kaiken kaikkiaan lukuisia humoristisia viitteitä, jotka selittyvät parhaiten videon katsomalla.
• 56 k ntele