sääprofeetta s. 28
30. vuosikerta 2 2008
·
PÄÄTOImITTAJA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 AD: Ilari Ikävalko JuLKAISIJA JA KuSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat ja ilmoitukset) Kanteleliitto r.y./Riitta Huttunen Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki puh. 050-5645 957 mail@kanteleliitto.org www.kanteleliitto.org
VAKIOT Pääkirjoitus .................................... 4 Puheenjohtajan palsta ..................... 4 Ajankohtaista ............................... 16 Opettajan päiväkirja ..................... 18 Nuottiliite ..................................... 19 Ilmoitukset .................................... 26 Julkaisut ....................................... 38 Leirit ............................................ 39 Liitto............................................. 40
Palokan pelimannitalo s. 8
TOImITuSNEuvOSTO Sami Kangasharju Matti Kontio Tuija Wegelius Timo Väänänen TOImITuS JA TAITTO Pro Motius ky Kelohongantie 7, 15200 Lahti lehti@kanteleliitto.org KuvAT Pro Motius ky:n, ellei toisin mainita PAINOPAIKKA Kauhavan Kirjapaino www.kauhavansanomalehti.fi ILmESTYmISTIEDOT 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) AINEISTO- JA JuLKAISuPÄIvÄT 1. nro 1.2. 28.2. 2. nro 2.5. 31.5. 3. nro 1.8. 31.8. 4. nro 1.11. 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: NOvGORODIN KANTELE
KuLTTuuRI-, mIELIPIDE- JA TIEDELEhTIEN LIITTO KuLTTI RY:N JÄSEN
KANTELE
3 2·2008
PÄÄKIRJOITuS
tImo väänänen
PuhEENJOhTAJAN PALSTA
eva alKula
Kantelekävelyä
Kävelymme alkaa Senaatintorilta. Kantele on Aleksanteri II:n patsaan (1894) jalustassa takana. Torin kulmalla näkyy Helsingin Yliopistomuseo Arppeanum (1869). Kun sisäportaan upeaa valurautaista portaikkoa kulkee ja katseen kääntää ylöspäin huomaa katossa kanteleen kuvan. Kanteleita on myös läheisen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran päärakennuksen (1890) sisäportaikon koristeissa. (Tällä hetkellä rakennus on suljettuna peruskorjauksen takia.) Kävely jatkuu Säätytalolle. Päätykolmion pronssiveistossarjassa on Aleksanteri I vahvistamassa Suomen lait ja vasemmassa laidassa on kansan joukossa parrakas vanha kanteleensoittaja. Lähellä rautatieasemaa on Ateneum, jossa on muutamia kanteleaiheisia maalauksia, kuten R.W. Ekmanin (18081873) Kreeta Haapasalo soittaa kannelta. Ateneumilta matka voikin jatkua Vanhan Ylioppilastalon musiikkisaliin, jossa on saman taiteilijan Väinämöisen soitto. Jatketaan Kansallismuseoon, jossa sisääntuloaulassa on Akseli Gallen-Kallelan (18651931) fresko Sammon puolustus, jossa kalanluinen kantele putoaa mereen, kun Väinämöisen joukko puolustautuu Louhen hyökkäystä vastaan. Löydätkö kesämatkoilla Suomessa ja ulkomailla lisää kanteleita?
Kantele japaniksi
Toukokuun 31. päivänä järjestetään Suomen suurlähetystössä, Tokiossa historiallinen tapahtuma: kanteleliitolle perustetaan uusi japanilainen sisaryhdistys! Liittojen välisen yhteistyön tavoitteena on aktivoida kantelekulttuurinvaihtoa mm. kansainvälisen koulutuksen ja konserttitoiminnan alueilla. Erityinen toiveeni on, että tämä yhteistyö lisää myös kanteleensoittajien välistä vuorovaikutusta ja ystävyyttä. Olemme pieni ryhmä, pidetään yhtä. Ihastuin Japaniin ja japanilaiseen kulttuuriin Sapporossa vietetyn vaihto-oppilasvuoden aikana. Maan kulttuuriin tutustuminen ja yhteistyö paikallisten kanteleensoittajien kanssa on ollut minulle yksi arvokkaimpia asioita muusikon työssäni. Tätä tunnesidettä on vahvistanut paikallisten antama tuki ja halu edistää kantelekulttuuria Japanissa. Sydämelliset kiitokseni! Kanteleen ja koton läheinen yhteys on havaittavissa niin instrumenttien kehityshistoriassa kuin myös sointimaailman samankaltaisessa intensiteetissä. Soittimet tukevat ja täydentävät toisiaan. Eikö meillä olisi nyt loistava tilaisuus kehittää myös kansallissoitintemme välistä kommunikaatiota sekä Suomessa että Japanissa? Kanteleliiton lämpimät kiitokset tapahtumaa tukeneille ja sen järjestämiseen osallistuneille: Suomen suurlähetystö, Japanin Suomi-Instituutti, Suomen ulkoasiainministeriön Outi Hakanen ja Harri Kilpi, kääntäjä Sirkku Sakane, Japani-Suomi -yhdistyksen Haruko Hayakawa, Tom Ohsawa, Yoko Nozaki, Musex, Taiteen keskustoimikunta sekä erityisesti kaikki kanteleen ystävät Japanissa!
KANTELE
2·2008 4
Kuva: heIKKI tuulI
2 1894 1896 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1890 Säätytalo 1 R.W. 1808-1873 Vanha Ylioppilastalo 1865-1931
531 () Musex )
KANTELE
5 2·2008
Kanteleita Moskovassa
Glinkan musiikkikulttuurimuseo
Kantele-lehti kävi tutustumassa Glinkan musiikkikulttuurimuseoon Moskovassa. Museo on aluperin perustettu Moskovan konservatorion yhteyteen 1912. 1954 museo sai nykyisen nimensä ja 1985 nykyiset toimitilansa, joissa on hieno soitinnäyttely. Näyttelyssä on esillä monenlaisia kanteleita.
Glinkan musiikkikulttuurimuseoon Ulitsa Fadejeva 4:ssä pääsee parhaiten metrolla, Majakovskajaasema on kävelymatkan päässä. Kun museoon ostaa lipun ala-aulan lipunmyynnistä huomaa hauskan yksityiskohdan, joka liittyy tähän museoon ja kanteleeseen museon tunnus on nimittäin pienkantele. Näyttely alkaa vaikuttavasti Novgorodin kanteleilla. Nykyään tämä soitintyyppi on jälleen käytössä, niitä valmistaa useampikin soitinrakentaja, Suomessa mm. Rauno Nieminen.
venäläisiä kanteleita
"Novgorodin kanteleet ovat mielenkiintoinen linkki lyyran, jouhikon ja kanteleen välillä. Mielestäni soittimien yhteinen kehityshistoria on nähtävissä soittimien muodossa selvästi", kertoo Rauno Nieminen, joka parhaillaan viimeistelee jouhikkoaiheista väitöskirjaa SibeliusAkatemiaan. Glinkan soitinmuseon rekonstruktiot on tehty 1973 vuoden 1965 löydösten perusteella ja osaan kanteleista on tehty ääniaukko, vaikka sitä nykytiedon mukaan soittimissa
teKstI ja Kuvat: tImo väänänen
novgorodin kanteleita
Kysle
KANTELE
2·2008
hludovin psalttari
6
tutkija Kari dahlblom mittaa venäläisen laatikkokanteleen kielivälejä. Glinkan musiikkikulttuurimuseo on tutkijoiden apuna soitintutkimuksessa.
ei ole ollut. "Ääniaukot on tehty rekonstruktioihin, koska ajateltiin, että soittimessa täytyy olla pyöreä ääniaukko", kertoo Rauno Nieminen. Novgorodin kanteleet on ajoitettu 1200- ja 1300-luvuille. Novgorodin kanteleiden vieressä on kuva Hludovin psalttarista 1200-luvulta, jossa on mielenkiintoinen kokoelma soittimia. Venäläisiä kanteleita näyttelyssä on runsaasti mm. siipimäinen venäläinen kantele
ja kosketinpöytäkantele ovat esillä. Molemmat soitintyypit ovat usein venäläisen kansansoitinorkesterin soittimina. Venäjän alueen vähemmistökansojen kanteleita edustavat näyttelyssä mm. udmurttien kantele eli krez ja marien kantele eli kärs. Muita kanteleita näyttelyssä on mm. Suomesta, Karjalasta, Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Esillä on myös kanteleen kaukaisempia sukusoittimia. Mielenkiintoista
on erityisesti tutustua niihin soittimiin, joiden muoto on hyvin lähellä kanteletta, kuten arabisoitin kanun ja ketsapi Indonesiasta. Museossa käy yksittäisen vieraiden ja ryhmien lisäksi tutkijoita. Museolla on näyttelyn lisäksi mm. soitinkokoelmat varastossa, Beethoven-kokoelma ja äänitekokoelma. Rakennuksessa on myös konserttisali.
Kokle ja kankls
Kysle
Kantele
Ketsapi
KANTELE
7 2·2008
Palokan Pelimannitalon toimintaa
Kantelenäyttely Jyväskylässä
Jyväskylän seudun kansanmusiikkiyhdistys ry:n Palokan Pelimannitalon ylimpään kerrokseen on perustettu pysyvä kanteleeseen keskittynyt soitinnäyttely. Kanteleiden ohella esillä on muitakin kansansoittimia kuten mm. jouhikoita, virsikanteleita, mandoliineja ja domria.
teKstI ja Kuvat: KaRI dahlblom
ensimmäiset yli 30 soitinta, kehyksissä olevat valokuvasuurennukset, nuotit ym. aineisto ovat allekirjoittaneen kokoelmista. Mukana on suomalaisia, karjalaisia, virolaisia ja venäläisiä kanteleita. Lahjoituksina on jo saatu neljä suomalaista talonpoikaiskanteletta, yksi Paul Salmisen kantele ja yksi itäkarjalainen alttokantele 1930-luvulta. Kaksi viimeksimainittua ovat soitinharvinaisuuksia. Salmisen erikoisvalmisteisesta suurkanteleesta kirjoittaa Rauno Nieminen tarkemmin lehtemme sivuilla. Kokoelmien helmiä on myös 11-kielinen aunukselainen Varloin kantele (Kantele 1/2008). Toivon mukaan tulevaisuudessa näyttelyyn saadaan enemmän mm. suomalaisia perinnealueiden talonpoikaiskanteleita. Soittimien ja aineiston omistussuhteet säilyvät ennallaan lahjoittajan niin halutessa. Näyttelyhyllyjen, pöytien ja vitriinien jne. rahoittamisesta neuvotellaan ja ratkaisuja on jo näköpiirissä. Palokan Pelimannitalo on rakennettu suurelta osin talkoovoimalla ja oikealla pelimannihengellä. Talo tarjoaa paljon muun ohella mitä parhaimmat puitteet valtakunnallisesti ja kansainvälisesti kiinnostusta herättävälle kantelemuseolle. Soittimet ja muu aineisto ovat ajankohdasta sovittaessa vapaasti tutkijoiden käytettävissä. Kantelenäyttelyä järjestää ja hoitaa omalla ajallaan Kari Dahlblom yhteistyössä Palokan Pelimannitalon henkilökunnan kanssa. Tervetuloa tutustumaan! Yhteystiedot: Palokan Pelimannitalo, Saarijärventie 71, 40270 Palokka, www.jskamu.net
Ajatus kantelenäyttelysta syntyi allekirjoittaneella muuton seurauksena. Uudessa kodissamme ei ollut enää tilaa vuosien aikana hankitulle suurelle määrälle soittimia. Juuri valmistuneen Palokan Pelimannitalon yläsali tuntui mitä parhaimmalta pysyvän näyttelyn soijoituspaikalta. Asia sai välittömästi kannatusta pelimannitalon väeltä. Syitä pysyvän näyttelyn järjestämiseen on, sillä lukuisat kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kanteleet odottavat arvoistaan sijoituspaikkaa. Suomessa ei ole kanteleisiin keskittynyttä soitinmuseota. Kaustisen Kansantaiteenkeskuksen kansansoitinmuseo voi laaja-alaisuutensa vuoksi keskittyä kantelesoittimiin vain rajoitetusti. Valtaosa maamme museoiden kanteleista ja muista kansansoittimista on varastoituna ja ne kuuluvat harvoin näyttelyesineistöön. Yhteistyö Keski-Suomen museon kanssa on aloitettu. Kantelenäyttely ei perustu samankaltaisten soittimien ja aineistojen lukumäärään, vaan niiden kulttuurihistorialliseen merkitykseen sekä opetustarkoitukseen. Tavoite on kehittyä kantelemuseoksi jolla olisi sekä valtakunnallista, että kansainvälistä merkitystä. Alusta alkaen on ollut tarkoituksena tehdä Keski-Suomen ja koko maamme oman ainutlaatuisen kanteleperinteen ohella tunnetuksi myös Itämeren ja Volgan alueen kanteleita. Näyttelyn
KANTELE
2·2008 8
auhdikas kuvateos esittelee uudessa valossa kanteleeseen liittyviä henkilöhahmoja. Kirjan sivuilla seikkailevat niin Elias kuin Aino, Enkeli ja Väinämöinenkin. Mukana myös Akseli Gallen-Kallelan ja R.W. Ekmanin innoittamia toisintoja tunnetuista kantelemaalauksista.
V
Tekijät: · Timo Väänänen · Ilari Ikävalko
Saatavilla Maahengen verkkokaupasta www.maahenki.fi sekä hyvin varustetuista kirjakaupoista, mm. Helsingin Akateemisesta Kirjakaupasta ja Kirjakauppa Tarinasta Lahdesta.
· 96 sivua · värillinen · saatavilla myös englanninkielinen painos FACES - visions of the kantele
29,50
ISBN 978-952-5652-35-2 (suomi) ISBN 978-952-5652-37-6 (englanti)
www.lovikka.com
Kuulumisia kantelekiertueelta
LuOmumATKA
LuoMuKanteleet-yhtyeen kanteleensoittajat ovat parin vuoden välein tehneet esiintymismatkan. Jo edellistä matkaa suunniteltaessa esitettiin idea tutustumisesta muihin suomalaisiin kanteleensoittajiin. Niinpä noin vuosi sitten yhtyeen ohjaaja Maarit Aarvala otti yhteyttä Kemin musiikkiopiston kanteleensoitonopettajaan Mari Köykkään sekä Raahen musiikkiopiston kanteleensoitonopettajaan Sari Kauraseen ja kyseli mahdollisuutta tulla heidän vieraikseen. Molemmat suhtautuivat asiaan positiivisesti ja niinpä aloitimme matkamme suunnittelun. Yhteistyökumppaneiksi löytyi lisäksi Torniosta pelimanni Hilkka Varvikko-Tarvainen, johon Maarit on tutustunut vuosien varrella kansanmusiikkitapahtumissa. Hänen kauttaan löytyi yhteistyökuvio Tornion kouluihin sekä Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun konserttitilojen saamiseksi. Lisäksi Meri-Lapin kanteleensoitonedistämisrahasto puheenjohtajansa Esko Finströmin avustuksella tuki meitä tarjoamalla konserttipäivän lounaan ja iltapalan.
Perjantaiaamuna 2.5.2008 klo 8 täyttyi tilausbussimme Luoteis-Helsingin musiikkiopiston kanteleensoittajista ja heidän roudareistaan. Matkalle oli lähdössä yhteensä 30 henkeä, joista 18 oli 8-17 -vuotiasta soittajaa. Pitkä bussimatka kului rattoisasti ilman ongelmia ja sen aikana oli hyvä tilaisuus tutustua toisiimme. Noin 800 kilometrin ajomatkan
viimeisen esityksen jälkeistä rentoa tunnelmaa Raahessa: kiertueen konsertit ohi! teKstI: annI, lauRa ja maaRIt, Kuvat: teRo PajuKallIo
jälkeen saavuimme perille Tornioon majapaikkaamme, jossa saimme iltapalaa. Nuorimmat kömpivät sitten jo suoraan nukkumaan mutta osa porukasta jaksoi vielä tutustua pikaisesti Tornion keskustaan. Lauantaiaamu valkeni kesäisenä ja lämpimänä. Aamupalan jälkeen pidimme soittoharjoitukset majapaikassamme. Lounaan jälkeen suuntasimme kiertoajelulle tutustumaan lähiympäristöön. Maakuntamuseosta saimme alkupotkua retkellemme ja sieltä suuntasimme Ruotsin puolelle upeata Kukkolankoskea ihastelemaan. Se virtasikin vuolaasti näyttäen meille parhaat puolensa. Kaunis koski jäi kuohumaan, kun matkamme jatkui kohti shoppailukeskusta, jossa etenkin nuoremmat soittajat nauttivat päästessään maailman suurimpana mainostettuun karkkikauppaan. Päivän päätteeksi vietimme iltaa paikallisten soittajien kanssa ja tutustuimme paikallisen ammattikorkeakoulun opetustarjontaan. Illalla osa meistä ehti vielä käydä katsomassa, kun Torniojoen jäät lähtivät. Sunnuntai oli konserttipäivä. Aamupäivällä menimme heti konserttipaikalle harjoittelemaan. Lounaan jälkeen meillä oli yhteisesityksen harjoitukset kemiläisten kanteleensoittajien ja mandoliiniyhtye Remolon kanssa. Konserttipaikkana oli Tornion musiikkitalo, joka tarjosi meille hienot puitteet konserttiamme varten. "Kohtaamisia" konserttimme onnistui kaikin puolin mainiosti. Konsertin lopuksi jaettiin vielä kiitoksia ja kukkia puolin ja toisin. Seuraavana päivänä oli tiedossa kaksi koululaiskonserttia Hannulan koulun ylä- ja ala-asteille. Oppilaat osoittautuivat kaikkien iloksi odotettua paremmaksi yleisöksi. Konserttien jälkeen tutustuimme Pekka Lovikan soitinverstaaseen, jossa kaikki viihtyivät hienosti. Moni myös osti muistoksi pikkolokanteleen ja kauppoja konserttikanteleestakin hierottiin.
Yhteiskonsertti meri-lapin kanteleensoittajien ja mandoliiniyhtye Remolon kanssa sai kiitosta myös Pohjolan sanomissa (7.5.2008).
KANTELE
2·2008 10
Yhteissäveliä torniolaisten kanteleensoittajien kanssa.
Läheisellä Aavasaksan tunturilla saimme ihailla komeita maisemia viimasta ja paikoittain vielä varsin paksuistakin lumikinoksista huolimatta. Ajelimme sitten Ruotsin puolta takaisin Tornioon ja halukkailla oli vielä mahdollisuus jäädä tuhlaamaan rahaa Haaparannan puolelle. Tiistaiaamuna pikaisen pakkaamisen jälkeen kiitimme isäntiä ja suuntasimme kohti Raahea. Soittajat ehtivät tutustua Raahen kaupunkiin Maaritin virittäessä soittimia ennen yhteisharjoitusten alkua. Konserttipaikkana toiminut Keskuskoulun sali oli mainio paikka soittaa ja konsertti yhdessä raahelaisten kanteleensoittajien kanssa meni tosi hienosti. Kaikille soittajillemme jäi iloinen ja hyvä mieli.
Keskiviikkoaamuna oli sitten aika pakata bussi viimeisen kerran ja aloittaa paluumatka kohti Helsinkiä. Pohjois-Haagaan saapuikin alkuillasta väsynyt mutta tyytyväinen porukka iloisia soittajia sekä vielä iloisempia aikuisia. Matka oli ylittänyt monen odotukset ja sen hedelmistä saamme nauttia vielä pitkään. Monille tämä oli ensimmäinen vierailu niinkin pohjoisessa. Tärkeää oli myöskin nähdä, miten kanteletta soitetaan muualla. Suosittelemme lämpimästi tällaisia kohtaamisia muillekin! Kiitokset kaikille onnistuneeseen matkaan vaikuttaneille yhteistyökumppaneille ja kaikille matkalla mukana olleille!
Pekka lovikan kanteleverstaalla Ylitorniossa päästiin tutustumaan kanteleenvalmistuksen saloihin sekä tutustumaan niin pikkolo- kuin konserttikanteleisiin.
KANTELE
11 2·2008
Kiinnittäkää turvavyöt
Kantele
teKstI ja Kuvat: tImo väänänen, PIIRRoKset: IlaRI IKävalKo
Kantele on joskus matkalippu maailmalle, mutta pitääkö kanteleellakin olla oma lippu? miten soitin menee lentokentän turvatarkastuksen läpi ja saako kanteleen matkustamoon?
Pienkanteleet ovat matkustuksen kannalta usein harmittomia. ne mahtuvat lentokoneessa matkatavarahyllylle tai ne voi laittaa matkatavaroiden mukana ruumaan, jos kotelo on riittävän hyvä. suurkanteleet aiheuttavat sen sijaan hieman erilaisia järjestelyjä. Kanteleen kanssa liikkuvan kannattaisi pyrkiä kaikkein turvallisimpaan ratkaisuun lentomatkojen yhteydessä, nimittäin kanteleen omaan matkalippuun. joillakin lentoyhtiöillä on erityinen soitinlippu, tai oikeammin se on joko lisäpaikka (extra seat) tai matkatavarapaikka (cabin baggage, lyhennettynä cbbg). lippu on normaalihintainen, joka on tietysti vähän harmittavaa, voisi kai soittimen katsoa lapseksikin, mutta koko summa on tosiaan maksettava musikaalisesta ystävästä, joka ei edes syö. Kannattaa varmistaa hyvissä ajoin matkaa valmisteltaessa, että lentoyhtiö, jota suunnitellaan käytettäväksi, hyväksyy soittimen lentokoneeseen. lippuvarauksen yhteydessä ilmoitetaan, että mukana on soitin. asioiden helpottamiseksi kannattaa ilmoittaa, että se on sello. tietoa kysytään vain painon ja mitan takia ja kantele-sana aiheuttaa monenlaista häslinkiä ja varmistuksia. sellon lipulla varaukset toimivat paremmin ja konserttikantelehan vie suurin piirtein saman verran tilaa kuin sello. Kanteleenkin nimellä lipun voi toki ostaa, mutta silloin kannattaa matkatoimistoon tai lentoyhtiöön toimittaa kuva siitä, miten soitin mahtuu penkille. Pelkät soittimen mitat eivät kokemuksen mukaan riitä, sillä niistä ei voi päätellä, että kantele todellakin mahtuu penkille.
Kun lipun on saanut varattua ja matkan aika koittaa, on hyvä varata lennolle kirjautumiseen (check-in) runsaasti aikaa. soittimen vieminen lipulla koneeseen saattaa olla uutta virkailijoille ja asioiden varmistelussa voi mennä hieman aikaa. mutta vaivannäkö kyllä kannattaa sillä palkkana on varmuus siitä että kantele tulee perille ehjänä onhan se omin käsin huolehdittu perille. virkailijalta kannattaa tarkistaa, että paikka, joka kanteleelle on annettu on ikkunapaikka, sillä sen ohi ei pääse. myöskin on hyvä varmistaa että kantelepaikka ei ole varauloskäytävärivillä, johon ei saa laittaa mitään matkatavaraa.
KANTELE
2·2008 12
lentää
seuraavaksi kuljetaan turvatarkastuksen läpi. soitin ei yleensä aiheuta mitään erityisiä toimia, mutta muistathan laittaa kaikki työkalut, varakielet ja mahdollisen kanteleen huoltoöljyn ruumaan meneviin matkatavaroihin. Kantele, kuten muutkin käsimatkatavarat, läpivalaistaan. Konserttikanteleen kotelo mahtuu juuri sopivasti läpivalaisukoneeseen ja turvatarkastajan monitori paljastaa mitä soittimesi on viimeksi syönyt... Kantele sijoitetaan lentokoneen istuimelle oheisen piirroksen mukaisesti. tämä johtuu siitä, että turvavyö on saatava kantelekotelon kantokahvan läpi, jotta soitin ei pääse liikkumaan mahdollisten ilmakuoppien aikana. tavallinen vyö ei riitä, mutta koneissa on lisävöitä (extension belt), joilla vyötä voi jatkaa. matkustamohenkilökunta auttaa mielellään. Kun kantele on asettunut mukavasti on aika itsekin rentoutua ja lentää kohti hienoa konserttia.
KANTELE
13 2·2008
RANTOSEN KANTELE
teKstI ja Kuvat: Rauno nIemInen
KANTELE
2·2008 14
Professori Erkki Ala-Könni keräsi 1950- ja 1960-luvulla muistitietoa Pohjois-Pohjanmaalta Haapaveden ja Leskelän kylän kanteleensoittajista. Hän sai luetteloonsa lähes kaksikymmentä viisikielisen soittajaa, joista "viimeinen" soittaja oli maanviljelijä Antti Rantonen (18771961) Korkatin (Ainalin) kylästä, Rantosen talosta. Hän osti viisikielisen kanteleensa 1800-luvun lopulla Sivukankaan Matilta, eli Matti Kirjavalta (18171902). Matti asui Sivukankaan tilalla 3x4 metrin kokoisessa savutuvassa, missä oli yksi neliruutuinen ikkuna etelään päin. Kantele on värjäytynyt sinisenmustaksi savupirtissä. Kanteleen kannen alapintaan on raapustettu vuosiluku 1770.
Kantele on rakennettu yhdestä puusta kovertamalla. Puumateriaali on todennäköisesti leppää. Noen peittämästä soittimesta puulajin tunnistaminen on vaikeaa. Kielet kiinnittyvät ponsipäässä vartaana olevaan rautanaulaan. Raudasta on valmistettu myös kanteleen viritystapit. Kanteleen ponsi on korjattu rautanaulalla ja rautalangoilla. Kantele on kevyt ja pienikokoinen (530 mm x 117mm x 57 mm). Kanteleen kansi ja sivut on veistetty ohuiksi, paksuuden vaihdellen kolmesta seitsemään milliin. Alkuperäinen kantele on edelleen Rantosen talossa, Korkatin kylässä, Haapavedellä. Vuonna 2003, Haapavesi Folk järjesti soitinrakennuskurssin, jossa rakennettiin muutama kopio kanteleesta. Viisikielisiä kanteleita rakensi Haapavedellä 1900-luvun alussa Pasi Jääskeläinen (18691920). Pasin viisikielisiä en ole nähnyt kuin valokuvissa. Mahtaisikohan kenelläkään olla tietoa Pasin viisikielisistä?
KANTELE
15 2·2008
AJANKOhTAISTA
siikin alalla työskennellyt musiikin tutkija, opettaja, säveltäjä, muusikko, runoilija ja näyttämö- ja performanssitaiteilija sekä ääni-improvisaation mestari mainitsee vanhat, vuosien 1605 ja 1702 virsikirjojen virret kauneimmiksi lauluiksi mitä hän tietää. "Virret ovat erittäin tärkeä osa itseäni ja ne ovat myös erittäin tärkeä osa suomalaisten kulttuurihistoriaa", hän on sanonut. Laitinen tekee työtä hengellisen arkeistamiseksi ja arkisen hengellistämiseksi; jokaisen elämään kuuluvat molemmat puolet. Laitisen mukaan pelimannimusiikki saisi jo täydellisesti vapautua satavuotisesta "synnillisyyden" ikeestään, ja kansanmusiikin tulisi tavoittaa sille kuuluva arvo ja sija yhteiskunnassamme niin opetusohjelmissa kuin salien ja tupien ohjelmavalinnoissa.
Säveltaiteen valtionpalkinto heikki Laitiselle
"Kyseenalaistaja, uudistaja, aloitteentekijä, innoittaja ja agitaattori. Intohimoinen innostuja ja heittäytyjä, joka tehdessään ja rajoja rikkoessaan vaatii itseltään mutta myös muilta." Näin luonnehtii valtion säveltaidetoimikunta Heikki Laitista myönnettyään hänelle 15 000 euron suuruisen säveltaiteen valtionpalkinnon 2008. Palkinnon luovutti opetusministeriön ylijohtaja Riitta Kaivosoja Helsingissä. Rajut, improvisatoriset esiintymiset mm. Suomussalmiryhmän ja Kelavalan kokoonpanoissa ovat ylittäneet uutiskynnykset satoja kertoja, mutta kuka tietää, että Ylivieskan Rauduskylän körttiläisessä kylässä vuonna 1943 syntynyt Laitinen kantaa virsiperintöä mukanaan yhä. Laaja-alaisesti kansanmu-
Heikki Laitinen on toiminut Kansanmusiikki-instituutin johtajana 197080 -luvuilla kymmenen vuotta, vuodesta 1983 kansanmusiikin lehtorina Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla ja taiteilijaprofessorina 19952000. Vuonna 2001 hänet nimitettiin kansanmusiikin professoriksi SibeliusAkatemiaan. Alan uudistustyö jatkuu; professori Laitisen johtama, Suomen Kulttuurirahaston rahoittama kansanmusiikin kehityshanke keskittyy kansanmusiikkialan konsertti- ja kiertuetoiminnan kehittämiseen ja koulutuksen ja oppimateriaalien kehittämiseen, sekä valtakunnallisen kansanmusiikkiportaalin luomiseen. Keskeistä Heikki Laitisen kaikessa tekemisessä on syvä rakkaus ja kunnioitus Suomen ja sukukansojemme musiikki- ja kulttuuriperintöön.
KONEVITSAN KELLOT
Helsingin Kaupunginorkesteri tilasi muusikko, säveltäjä ja sovittaja Jorma Härköseltä Konevitsan kirkonkelloista sovituksen keväiseen toivekonserttiinsa. Suomen Kuvalehden teettämän gallupkyselyn mukaan tuo kappale kuuluisi jokaisen suomalaisen tuntea. Konsertissa solistina ja juontajana toimineen Satu Sopasen pyynnöstä orkesterisovitukseen lisättiin viime metreillä harpun ja celestan lisäksi asiaan kuuluvasti kanteleet. Leif Segerstamin 2.3.2008 johtaman ensiesityksen jälkeen Finlandia-talossa kaikuivat "Bravo-huudot". Kantelesooloista vastasivat Anni Kuusimäki ja Satu Sopanen.
MAAILMAN PARHAAT
Maailmanmusiikin tärkein julkaisu, brittilehti Songlines kokosi 50. numeronsa kunniaksi mielikuvituksellisen 50 hengen all-stars orkesterin, jossa soittaisivat "maailman parhaat instrumentalistit". Suomesta yhtyessä on mukana Eva Alkula, kantele ja Kimmo Pohjonen, haitari.
KANTELE
2·2008 16
OPETTAJAN PÄIvÄKIRJA
Ei mikä tahansa soiva puulaatikko
Istumapaikka Repelle
Millainen on sinun kanteleesi? Onko kantele ensimmäinen soittimesi, nyt muisto vanhoilta hyviltä ajoilta? Ehkäpä sieltä, jolloin olkatoppausten koolla kilpailtiin, kaunein väri oli vihreä neonväri, ja Bogart Company ja Raptori soivat radioaalloilla. Se houkuttelee ja kutsuu sinua vielä kokeilemaan. Keväisin silmäilet kesän kantelekurssien ilmoituksia miettien, vieläkö vanha kipinä voisi roihahtaa liekkeihin. Kantele voi olla sinulle myös osa kadonnutta, jo eksoottista Suomea, sijoittuen jonnekin muistin hämärään heinätöiden ja kylän ensimmäisen mustavalkoisen television maailmaan. Ehkä se on sinulle mielikuva, joka edustaa menneitä kultaisia vuosikymmeniä; Katri Helena, kantele ja peilarista juotu lypsylämmin Mansikin maito.
Onko kanteleesi mokoma pentele, turhautuneisuutta tuottava aparaatti, itkun ja hammastenkiristelyn kohde? Pentele, jota on kai soitettava, koska äiti aikoinaan pakotti. Pentele, jota saa selitellä ihmisille ja todistella, että soitin se on pentelekin (vieläpä hieno). Vai onko kantele sinulle status; upeaääninen, uusiutuva ja moderni, muodoltaan kaunis ylpeydenaihe, jonka taitajana sinun on ilo olla ja kerätä sillä itsellesi positiivista huomiota. Kesteillä ja kokkareilla sinulla on aina valttikortti, mistä jutustella. Voit olla varma, ettet unohdu, sillä marginaalisuus muistetaan. Onko kanteleesi koriste-esine seinällä, ehkäpä muistoesine? Se rakkain, jonka ukki on tuonut Karjalasta mukanaan. Se, josta sait ensikosketuksen musiikkiin ja joka säilyttää ikuista sidettä sinun ja edesmenneen ukkisi kanssa. Se, joka on arvoltaan muille mitätön, mutta sinulle korvaamaton. Se, jonka kannat itse käsin perille muuttaessasi, vaikka muuttoautoonkin mahtuisi.
Ehkä kantele on sinulle arkinen käyttöesine. Työkalu, jota muistat huoltaa valitettavan harvoin. Kieletkin huomaat putsata vasta, kun sormenpäät alkavat tarttua niihin. Pienet kolhut ja lommot kanteleessasi eivät haittaa, sillä nehän vain kertovat, että eletty on. Ja olethan ehkä itsekin jo saattanut hieman lommoutua matkan varrella, joten suhtaudut ymmärtävän suurpiirteisesti elämän jälkiin. Kantele on ehkä sinulle matkalippu maailmalle (niin naapurikunnan suvisoitteloihin kuin vaikkapa toiselle mantereelle), ammattiin ja mukavaan soittoporukkaan. Olet onnekas, jos kanteleesi soi sinun elämääsi, iloa ja surua. Se on silloin sinulle eräänlainen minuuden jatke, jota ilman oman itsen määrittely on vaikeaa. Kanteleesi voi olla melkeinpä inhimillinen kaveri, joka kulkee reissussa mukana maailmalla. Olet ehkä jopa nimennyt hänet. Lentotai junalippua varatessasi huomaat puhuvasi virkailijalle, että "Repe" tarvitsee myös istumapaikan. Ja melkein loukkaannut, kun lentolipussa lukeekin hänen nimensä paikalla vain "cello" ihan kuin hän olisi mikä tahansa soiva puulaatikko!.
tIIna Komul aInen
KANTELE
2·2008 18
NuOTTILIITE 9
TOIVON MUISTOKONSERTTI SEKÄ UUSIA SÄVELLYKSIÄ
Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla järjestetään tänä vuonna muistokonsertti viime syksynä edesmenneelle rakkaalle mestaripelimannille. Tämä nuottiliite on samalla kutsu kaikille soittajille. Konsertin lopussa esiintyy suuri orkesteri, johon kaikki halukkaat ovat tervetulleita soittamaan millä soittimella tahansa! Sävellajina on D-duuri. Toivo Alaspään muistolle-konsertti pidetään Kaustinen salissa festivaaliviikon tiistaina 15.7.2008 klo 19.00. Esiintyjät saavat pelimannikortin ko. päivälle, oikeuden yhteismajoitukseen ja alennuslipun ruokailuun. www.kaustinen.net sivulta voit käydä katsomassa festivaalien muuta ohjelmatarjontaa. Voit ilmoittautua mukaan soittamaan: sanna.huntus@pp.inet.fi tai puh 041-5301963. Ilmoittautumiset 30.6. mennessä. Nuottiliitteestä löytyy konsertin yhteissoittokappaleet. Kappaleet on julkaistu aiemmin Sibelius-Akatemian julkaisusarjassa kirjassa Pollari, Pakkala, Alapää ja Kainu. Toivo Alaspään ohjelmistoa. Yhteissoittokappalelistaa täydennetään myöhemmin osallistujille. Lisäksi nuottiliitteestä löytyy uusia kantelesävellyksiä viisikieliselle kanteleelle sekä koti- että konserttikanteleelle. Oppilaiden sävellyksiä on löytynyt Ulla Jauhiaiselta, Eeva-Kaisa Kohoselta, Iida Suokkaalta sekä minulta. Hyvää ja lokoisaa kesää, Riikka ja Sanna
Rahapolska I
D A D G D A D
trad.
Rahapolska II
6
A D A D A
D A D A D
trad.
G
Kuva: mInna RasKInen
10
D
KANTELE
19 2·2008
NuOTTILIITE 9
D A D 2.
Marssi Halsualta
trad.
9
A
14
G
D
D
1.
2.
Kuva: mInna RasKInen
KANTELE
2·2008 20
NuOTTILIITE 9
11
2.
A D G D
D G D
Puinen sydän
A D
trad.
21
G D
D
A
Palokankaan poikien parempi valssi
8 D G A
D A 17 trad.
D
fine
1.
24
A D A
2.
A D
A
32
1. D
2.
A
A
D
G 1. G
39
D
G
D
2.
D. C. al fine
KANTELE
21 2·2008
NuOTTILIITE 9
Mielikuvitusmatka kesään
Katariina Hagman
# 1 & # coe
5
Lin - nut
oe
2
oe oe oe oe oe oe oe oe oe
3 1 1 1 2 3
5
5
5
oe oe oe oe oe
3
4
4
4
3
li - ver - tää
ke - sä
5
al - kaa saa
ja
man - si - kat on
4
ma - koi - sat.
oe
1
2
1
lo - kit
oe oe
4
1
2
&
9
## ## ##
oe
3
3
kir - ku - vaan
4
oe
1
oe
1
oe oe oe oe
1 2 3
oe oe
ja
4 3
5
5
oe
2 4
4
oe oe oe oe
3
3
3
oe
3 4
3
oe oe
ui - maan
1
5
y - hä
4
ko
vem - paa
au - rin - ko
se
po - rot - taa.
5
&
13
vaan
oe oe oe oe oe
2
3
läh - de - tään
uu
-
des - taan.
5 5
oe
1
3
Lo - kit
oe oe oe oe oe oe oe oe
3 2 1
ne
en - sim - mäi - se - nä
len - tää
oe oe
vaan
ruo - ho
oe oe
1
2
&
17
ku - kois - taa
5 5 5 1 1 2 j oe 1j 1 1 2 3j oe oej oe oe oe oe oe oe oeoe oe oe oe oe oe oeoe oe oe oe oe oe oe 3 1 1 1 2 3 1 2 3
vä -rin
uu - den saa leh - det
vi - her - tää.
ja kas - vit
kas - vaa
saa,
voi sa - de
5 5 5 4 1 2 3 4 5 1 3 3 3 1 1 2 1 2 2 1 # # 3j 1 1 j oe oej oe j oe oe oe oeoe oe oe oe oe & oe oe oe oeoe oeoe oe oe oe oeoe
Ó
yl - lät
tää
mut ke -sä
jat - kuu saa
ke sä -lo - ma al kaa saa hu -vi - puis - tot au - ke - aa.
Nyrkkeily on ihanaa!
Miia-Riina Aho
# & # c
4
Hu!
Ha!
3 3
Hu, hu, ha!
Hu!
Ha!
Hu, hu, ha!
Hu, hu, ha, ha, haa!
oe oe 1 oe oe
1
3
5
3
&
##
Nyrk - kei - ly on
1 oe oe oe oe oe oe 1 3 3
5
i - ha naa.
Hu!
Ha!
Hu, hu, ha!
Hu!
Ha!
Hu, hu, ha!
KANTELE
2·2008 22
NuOTTILIITE 9
Revontulien ja jään prinsessa
1. kerta mttaäänillä, 2 kerta huiluäänillä Iitu Laakso
# & # c
5
Re - von - tu - let hei -jas - tu - vat jään pin - taan
2 2 1 1 oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe .. oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe 1 3 2 2 4 4 3 3 5 1 1 3 3 2 2 4 4 5 3
Prin -ses-sam -me nii - tä koh - ti
a - je - leh - tii
&
9
##
oe
5
oe oe oe oe oe oe
4
5
5
4
5
4
ping - vii - ni hän - tä seu - raa
min - kä eh
oe oe oe oe
3
5
1
2
4
-
tii.
j j oe oe oe oe oe oe oe
1 3 2 3 3 1 3 2
# & # oe
1
oe
3
j oe oe
2 3
j oe oe
3 1
oe
2
1
Vakeri
Ilona Ojala & Ulla Jauhiainen
# & # c
4
O - li ker - ran va - ke - ri
oe oe oe oe oe oe boe oe oe oe oe oe boe oe oe oe boe oe oe oe oe
1 2 3 4 5 4 3 1 2 3 4 5 4 3
1
2
3
4
5
4
3
Ko - ti - puus saan ly - myi - li V I I I
va - ras - o - li - va - ke - ri V I I I
&
##
kan - te - leen kun va - ras - ti!
oe boe oe oe oe oe oe
1 2 3 4 5 4 3
V
V
V
V
Häh, häh, hää!
À À À
Häh, häh, hää!
À À À
Häh, häh, hää!
À À À
Häh, häh, hää!
À À À
2. Vakeri söi myös sinitarraa teki siitä myös omat hampaat van ei huomannut lain: suu ei auennut ain! Häh, häh, hää! Häh, häh, hää! Häh, häh, hää! Häh, häh, hää!
KANTELE
2·2008 24
NuOTTILIITE 9
Itkevä talvi
Noora Heikkilä
Piano
4% &4 ?4 w 4 w
. w w w
oe oe
oe w w
oe
oe
oe
oe w w
.
5
&
. w w w
oe oe oe w w
oe
oe
oe
w w 2 4 2 4
oe #oe
?w w
9
&w w w ?
Fine
oe. w w
oe oe oe oe oe oe oe oe. w w
j oe oe oe oe.
oe oe oe oe
w
13
& .. oe oe oe oe oe oe oe
4 .. oe oe oeoeoe oeoe 4 oe oeoe oeoeoeoeoe oe oe oe oe
1.
? .. oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe 4 oe oe oe . 4oe . oe oe oe oe
..
KANTELE
25 2·2008
NuOTTILIITE 9
2
17 2.
Itkevä talvi
&oe ?
oe oe .
oe. oe oe oe oe oe oe oe oe
oeoeoeoe
oe oeoeoe
oeoeoeoeoeoe oe
oe . oe oe oe .
21
& oe oeoeoeoe oe oe ?
oe
oe oeoeoeoe oe oe
6 oeoe 4 6 4
2 oe oe j oe 4 .. oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe 2 4 .. oe oe oe oe oe oe oe %
25
&oe
4 .. oe oe oeoeoe oeoe 4 oe oe oe oeoeoeoeoe oe oe oe oe . oe oe oe
1. 2.
? oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe oe 4 oe oe oe . 4oe . oe oe oe
.. oe oe oe . . oe
ILmOITuKSET
Nuotteja: SOIPA KIELI, 45 sivua, 21, LAULUT JA VIRRET SOIMAAN 55 s., 25, JOULU SOIMAAN 52 s., 24, Caccinin AVE MARIA 11 s., 10 KANTELESOVITUKSIA III, 45 s., 15, Cd-levyjä: Tuo armon lasinen meri, valm.-08 ja Mä oksalla ylimmällä, valm.-07, 20. Tilaukset tekstiviestillä 0400-282264 tai helli.syrjaniemi@gmail.com Kanteleliiton jäsenmaksunsa 31.3.2008 mennessä maksaneiden kesken arvottiin kaksi 100 euron lahjakorttia. Onnetar suosi Aune Sopasta ja Hanne Ovaskaa. Onnea!
KAIKUJA KAUTTA AIKOJEN Tanja Varha, sopraano, Anna-Karin Korhonen, kantele Pe 30.5.2008 klo 19, Albergan kartano, Sokerilinnantie 7, Leppävaara, Vapaa pääsy, ohjelma 5 Eva Alkula, kantele ja Tomoya Nakai 25-kielinen koto kiertueella Suomessa 2008: 4.7. klo 17 Kihaus, Rääkkylä, 5.7. klo 17 Sommelo, Kuhmo, 6.7. Suomussalmen musiikkijuhlat, Suomussalmi, 12.7. klo 20 Jyväskylän kesä, Jyväskylä, 13.7. klo 20 Kaustinen Folk Music Festival Myydään 3 kpl konserttikanteleita eniten tarjoavalle, joko yhdessä tai erikseen. Lähtöhinta 350,-/kpl. Lisätiedot: Antero Markkula 0400-411 368 tai Risto Markkula 040 5457 689, kuvat kanteleista osoitteessa: http://koti. welho.com/amarkkul/kanteleet.html
KANTELE
2·2008 26
Lasten KANTELE
teKstI ja nuotIt: nIna amPuja, Kuvat: emma amPuja
Arvoisa kanteleensoittoväki. On aika kuunnella kesän säätiedotukset. Tänään viritetään kanteleet sadesään varalle duuriin ja aurinko viettääkin viikkonsa tällä kertaa mollitunnelmissa. Nyt seuraa ilmatieteenlaitoksen sammakkoprohfessoorin Pasi Pisaran virallinen kesäsää.
Odotettavissa tulevana kesänä: Kylmä pohjoinen ilmavirta on heikkenemään päin ja Etelänavalta virtaa hymyilevien pilvien aalto kohti Suomen länsirannikkoa. Viimeistään nyt täytyy remonttireiskojen korjata peltikatot, etteivät sadepisarat loukkaa itseään pomppiessaan teräviin räystäskouruihin. Sateisesta säästä huolimatta päivän ylin lämpötila pysyttelee 25 asteen tuntumassa koko maassa ja alin lämpötila ei koko kesänä tipahda alle 20 asteen. Sää pysyy siis erittäin lämpimänä. Sateenkaaria on odotettavissa koko maassa tänä kesänä runsaasti. Presidentin kanslian ylin virkamies kehottaa kaikkia kansalaisia varastoimaan kaikki mustat sateenvarjot ja hankkimaan itselleen monivärisiä, kirjavia, pilkullisia ja raidallisia sateenvarjoja. Puuskainen pohjoistuuli saattaa ottaa varjon kanssa kulkevan ohimarssijan tanssin pyörteisiin. Niinpä eduskunta on säätänyt uuden lain, jonka mukaan tänä kesänä asfaltilla tanssiminen on hyvin sallittua. Muotiuutiset kertovat, että kumisaappaat ovat päässeet loppumaan kaupoista tulevan kesän muotivillityksen ansiosta. Luontouutiset raportoi sateesta pitävien eläinten populaatioiden räjähdysmäisestä kasvusta. Ja lopuksi seuraa tärkeä tiedote. Kaikki Hemulit huomio! Suomen täyttää tänä kesänä ennenäkemätön kukkaloisto. Säätiedotuksen lopuksi saamme nauttia itsensä Pasi Pisaran esittämästä kappaleesta:
Kesäsää
Pomppivat pisarat
Pomppivat pisarat
Nina Ampuja
a2 k k k k k k k k k k k k k k k k k k k 4
Läh - de - tään yh - des - sä maa - il - mal - le pal - lol - le pyö - reel - le
tans - si - maan.
Päät - ti - vät pi - sa - rat
kkkkkk
a k k kkkk k kkkk kkk k k k k k k k kk k kkkkk
maa-nan-tai- aa-mu-na vaah-te-ran yl - lä pil-vel-lä. "Hy-mys-sä suin he las-keu-tui-vat
lem-pei-nä kas-tei-na
a k kk kkk k kk kkk kkk k kkkk k kkk k
mät-täil-le pi - sa- rat pomp-pi-vat, tans-si-vat, nau-ra-vat, lits. läts kä - si-ään yh-teen ta-put-taa" N.A.
1. Lähdetään yhdessä maailmalle pallolle pyöreelle tanssimaan. Päättivät pisarat maanantaiaamuna vaahteran yllä pilvellä. "Hymyssä suin he laskeutuivat lempeinä kasteina mättäille pisarat pomppivat, tanssivat, nauravat, lits. läts käsiään yhteen taputtaa."
2. Vihreät kasvikset äidin kasvimaalla vartensa sateelle kurkottaa. Pisaroiden rytmikäs rummutus morsettaa matoselle aika ylös nousta on. "Hymyssä suin he laskeutuivat lempeinä kasteina mättäille pisarat pomppivat, tanssivat, nauravat, klonk, klonk jalkojaan maahan tömistää."
3. Sammakko taittoi lumpeenlehden päästäkseen lätäkölle soutelemaan. Sateenvarjo tuulta alleen otti sateenkaarta lenteli tervehtimään. "Hymyssä suin he laskeutuivat lempeinä kasteina mättäille pisarat pomppivat, tanssivat, nauravat, hip, hop vartaloaan ilmas hetkuttaa."
KANTELE
2·2008 28
Hyvä yleisö. Nyt seuraa ylimääräinen säätiedotus, koska sammakkotohtorimme Pasi Pisara on saanut käsiinsä erittäin salaisen raportin. Siinä lukee näin: Muotiuutiset raportoi piip että kauppoihin on saatu uudet erät huippusuosittuja kuravaatteita ja kumppareita stop Sammakkoprinsessa etsii luontouutisten mukaan prinssiään stop Oletko koskaan ihmetellyt piip kun kesällä auringon paistaessa ropsahtaakin äkkiä niskaan lämmin kesäsade stop Sehän johtuu salaisen arkistomme mukaan siitä piip että aurinko on alakuloisella päällä syystä tai toisesta stop Pisarat eivät siis uusien tutkimusten mukaan olekaan sadetta piip vaan auringon kyyneleitä stop XXXXX (erittäin salaista tietoa) stop Saamiemme tietojen mukaan piip heinäkuun toinen viikko sujuu auringolta pää pilven takana stop Nimittäin aurinko rakastaa XXXXX paistoa ja syömistä stop Mitä tapahtuukaan auringolle piip tuolla viikolla stop Sehän selviää vain itse laulamalla ja soittamalla seuraavaa laulua stop Ihanaa kesää kaikille kuuntelijoille stop Pasi Pisara on poistunut toimituksen tiloista stop
Auringon viikko
Auringon viikko
k jz j
Nina Ampuja
3 a f 4 k dk k k k k j
Maa - nan - tai aa - mu - na
va
-
paa - ta
viet
-
te
k jz
li
j
au -
rin - ko,
k jz
a f k dk k k k k j
let - tu - ja pan - nus - saan
pais
-
te
k jz
li
au - rin - ko
k k k k k k jz
maa - nan - tai - na. N.A.
1. 2. 3. 4. 5. 6. 7.
Maanantaiaamuna vapaata vietteli aurinko, lettuja pannussaan paisteli aurinko maanantaina. Tiistaina masua kaiveli auringon lettuset. Jääkaappiin lettuset jäähdytti aurinko tiistaina. Keskellä keskiviikkoa missä on lettuset. Maanataivapaalla paistetut lettuset kadonneet. Torstaina matot ja kaappiset aurinko käänteli. Apua poliisi helppimään. Torstaina pii pa paa. Kuu-ukko ryökäle perjantaina paljastui syömäriks. Anteeksi minä söin lettuset, mansikkahillolla. Lauantaiyönä laulun sai aurinko kuu-ukolta. Kukkia auringon iloks toi kuu-ukko lauantaina. Sunnuntai menikin paistellen, säteillen, hehkuen. Aurinko takaisin säteet sai sunnuntaipäivänä.
KANTELE
29 2·2008
Kanteleensoittaja Norjan suomalaismetsistä
teKstI: aRja KanGasnIemI sinikka konsertoi suomessa maalis-huhtikuussa tampereella ja helsingissä. nykyisin hän tekee noin 50 konserttia vuodessa ja työskentelee samalla valtion apurahan tuella. Kuvat: arja Kangasniemi
Sinikka Langeland tutustui kanteleeseen suomalaisen äitinsä kautta. Siitä tuli laulun ohella hänen omin instrumenttinsa, jonka kanssa irtoaa niin jazz-, kansankuin klassinen musiikkikin.
Sinikka Langeland syntyi Norjan suomalaismetsien alueelle Karjalasta kotoisin olevan äidin ja norjalaisen isän perheeseen. Sinikka ei oppinut äitinsä kieltä, mutta hänellä oli suomalainen nimi, minkä vuoksi hän joutui jatkuvasti selittämään sukujuuriaan. Samaan aikaan kotiseudun suomensukuisten asukkaiden identiteettiä alettiin tuoda Norjassa esille. Näin myös Sinikan suomalaiset juuret vahvistuivat.
Musiikki kulki Sinikan elämässä mukana lapsesta saakka, mutta kanteleeseen hän tutustui vasta 20-vuotiaana. Sinikan äidin isä oli ollut viulupelimanni ja hänen enonsa oli soittanut kanteletta, josta äiti puhui usein tyttärelleen. Lopulta Sinikka soitti enolleen, joka opasti hänet Tyyne Niikon oppiin Lahteen. Pian Sinikka sai myös oman, ison kanteleen. "Menin musiikkiliikkeeseen Turussa ja kysyin, että onko teillä kanteletta. Myyjä sanoi, että on, mutta mistähän se löytyisi... Lopulta hän kaivoi sen takahuoneesta ja minä sain uuden soittimen", nauraa Sinikka.
KANTELE
2·2008 30
Kantele ja perinne tutuksi
Muutama vuosi kantelehankinnan jälkeen Sinikkaa pyydettiin koulukonserttikiertueelle kanteleineen. Hän halusi kuitenkin parantaa taitojaan ja hakeutui Suomeen Hannu Syrjälahden oppilaaksi. Sen jälkeen hän lähti kolmen kuukauden kiertueelle eri puolille Norjaa. Mukana oli myös avainviulun ja hardangerviulun soittaja.
"He saivat minut innostumaan yhä enemmän kansanmusiikista ja suomalaisista musiikillisista juuristani. Aikaisemmin olin kiinnostunut enemmän moderneista lyriikoista ja jazzista. Lauloin, soitin kitaraa ja tein lauluja." Sinikka vieraili suomalaismetsissä elävien ihmisten luona, jotka muistivat suomalaista musiikkia ja tutki vanhoja arkistoja ja äänitteitä Suomessa ja Norjassa. Hän löysi keskiaikaisia balladeja, runolauluja ja loitsuja, joita hän esitti sekä perinteisesti että omaan tyyliinsä sulauttaen.
31
sinikka muutti kymmenen vuoden kaupungissa asumisen jälkeen takaisin suomalaismetsiin. Kuva: Kjell Ivar Wålberg
KANTELE
2·2008
FINNSKOGAR
Finnskogar, suomalaismetsät ovat Keski-Skandinavian havumetsävyöhykkeen alueita Ruotsissa ja Norjassa, jonne muutti suomalaisia Savosta ja Pohjois-Hämeestä 1580-luvun lopulta lähtien. Suomalaiset asuttivat metsät ja harrastivat kaskeamista, paikkakuntalaiset olivat asettuneet peltoalueille. Suomalaisten uudisviljelijöiden asuinalue ulottui EteläRuotsin Tivedenistä Ruotsin Lappiin ja idässä Pohjanlahden länsirannikolta Norjan Telemarkiin. Suomalaisasutusta oli noin 150 pitäjässä. 1600-luvulla metsäsuomalaisten elämä vaikeutui Ruotsissa. He tarvitsivat asumiseen lupakirjan, ruotsin kielen oppiminen oli pakollista, kaskeamisen ja metsien asuttaminen kiellettiin, pirttejä ja viljoja poltettiin ja suomalaisia karkotettiin jopa Amerikkaan. 1800-luvulla metsäsuomalaisten asemaa alettiin parantaa, ja nykyään Norjan metsäsuomalaisilla on vähemmistökansan asema. Vaikka suomen kieli on kadonnut alueelta, kyliä kutsutaan yhä suomalaiskyliksi, niistä löytyy suomalaisia paikannimiä ja metsäsuomalaisrakennuksia.
Kansanmusiikin lisäksi sinikka laulaa jazzia, modernia lyriikkaa ja taitaa myös barokin laulutekniikan. Kuva: arja Kangasniemi
"Kanteleella en opetellut perinteisiä tyylejä, vaan käytin soitinta omaan musiikkiini. Etsin kyllä vanhan tyylin soittajia ja tutustuin Arja Kastisen soittoon. Ohjelmistossani on jotain vanhoja sävelmiä, mutta olen sovittanut niitä omalla tyylilläni."
työskenteli muiden sikäläisestä perinteestä kiinnostuneiden taiteilijoiden kanssa sekä puolipäiväisesti perusteilla olevassa musiikkikoulussa. Sinikka myös konsertoi koko ajan. Kiertueet laajenivat ja tekeillä oli levyjä, joten 1990-luvun alkupuolella hän luopui opettajan työstään ja ryhtyi kokopäiväiseksi muusikoksi. Sinikka uppoutui syvälle suomalaiseen perinteeseen, opetteli kalevalaisen runon muodostusta, teki kirjan ja levyjä kunnes tunsi tarvitsevansa välillä jotain muuta. "Kun olin tehnyt tätä kymmenen vuotta, olin niin väsynyt, että ajattelin, että en laula
Takaisin metsiin
Kotoa muutettuaan Sinikka asui Pariisissa ja Oslossa opiskellen kansanmusiikkia ja -tanssia, teatteria sekä musiikkitiedettä. Mutta sitten luontoa rakastava muusikko alkoi kaivata maalle ja muutti kolmikymppisenä takaisin suomalaismetsiin. Siellä hän
KANTELE
2·2008 32
enää yhtään runolaulua. Jätin kalevalaisen musiikin rauhaan noin vuodeksi. Sinä aikana se pureutui syvemmälle minuun."
luonto ja luonnonmystiikka ovat tärkeitä sinikalle. Kuva: ove berg
Koraaleja, jazzia, omia sävellyksiä
Musiikkia Sinikka ei kuitenkaan jättänyt, vaan perehtyi Bachin koraaleihin yhdessä urkurin ja viulistin kanssa. Samalla hän tutustui barokin laulutapaan sekä kiehtovaan ornamentiikkaan. Barokkimusiikkiin Sinikka yhdisti myös vanhoja balladeja ja niiden laulutapaa. "1990-luvun puolivälissä kuvioihin tuli mukaan myös jazz, jota olin harrastanut nuoruudessa. Jazzissa on vapautta ja improvisointia, jotka sopivat siihen runouteen, jota haluan laulaa", kertoo useiden tunnettujen jazzmuusikoiden kanssa konsertoinut ja levyttänyt Sinikka. Jazzmuusikoiden kanssa Sinikka on tehnyt myös uusimman Starflowers-levynsä. Sillä kuullaan Sinikan omia sävellyksiä norjalaisen, suomalaismetsissä asuneen Hans Børlin runoihin. "Børlin runojen henki on luonnonmystinen, kuten runolaulunkin, joka on vahvasti kytkeytynyt luontoon ja ihmisiin jo tuhansia vuosia. Tämä panteistinen ajattelutapa kiehtoo minua." Äidinmaidossa imetty suomalaisuus istuu Sinikassa muutenkin kuin kalevalaisen perinteen välityksellä. "Kun tulen Suomeen, minusta tuntuu kuin tapaisin perheeni. Tunnen oloni täällä kotoisaksi. Ihastelen myös suomalaista taidetta, arkkitehtuuria ja musiikkia. Teidän täytyy olla ylpeitä loistavasti organisoiduista taideopetuksesta!"
SINIKKA LANGELANd
· syntyi Kirkenærissa 1961. · opiskeli lapsuudessaan ja nuoruudessaan klassista pianoa, kitaraa ja nykykansanlaulua. · löysi kanteleen, josta tuli hänen pääsoittimensa laulun ohella, 1981. · opiskeli kanteleensoittoa Tyyne Niikon ja Hannu Syrjälahden opastuksella sekä kanteleleireillä 1980-luvun alkupuolella. · perehtyi kansanmusiikkiin ja -tanssiin Rumeriken kansanopistossa sekä teatteriin ja luovuuden kehittämiseen Ecole Jacques Lecoq -koulussa Pariisissa 1980-luvulla. · opiskeli musiikkitiedettä Oslon yliopistossa ja valmistui sieltä 1992. · muutti Svullryaan, suomalaismetsiin 1992. · tutki Norjan ja Ruotsin suomalaismetsien musiikkia ja julkaisi sitä muiden muusikoiden kanssa 1990-luvulla. · sai Finnskog- ja Varden-palkinnot 1996, Edvard-palkinnon Runoja-levystä 2003 ja Norjalais-suomalaisen kulttuuripalkinnon yhdessä Ove Bergin kanssa 2003. · on julkaissut levyt Langt innpå skoga 1994; Har du lyttet til Elvene om natta 1995; Strengen var af røde guld. Middelalderballader fra solør (kirja ja cd) 1997; Lille Rosa. Kjælrlighetsballader 2000; Tirun lirun. Runesongs of the Skogfinns 2001; Runoja. Runesanger frå Finnskogen 2002; Stjerneklang. Norske folketoner och Bachs julekoraler 2002; Påsketona. Folk hymns / J.S.Bach 2004; Kyriekoral. Norwegian folk hymns and Bach chorales 2005; Starflowers 2007; Runoja. ja kirjan Karhun emuu. Runesanger frå Finnskogen 2001.
KANTELE
33 2·2008
TEOKSIA
teKstI: johanna aho, PIIRRoKset: vIveKa stRömmeR
Kanteleella sirkukseen
Oletko koskaan matkannut sirkukseen kanteleella? Niin, en minäkään. Useissa kantelelaukuissa on kyllä pyörät, mutta ohjaustanko ja satula puuttuvat.
Kuulin kerran, että säveltäjä Lasse Jalava on säveltänyt kanteleelle vuonna 1999 pikku kappaleista koostuvan sarjan, jonka nimi on Sirkus. Tilasin nuotit Fimicistä ja ajattelin heti kokeilla niitä. Avasin nuottivihkon ja huomasin, että kun suljin silmät, avasin korvat ja annoin sormien viedä, niin kanteleeni vei minut keskelle suuren sirkuksen katsomoa. Samassa torvet päräyttivät ilmoille juhlavan fanfaarin ja areenalle saapui värikäs kulkue.
Areenan tuoksu
Teltassa oli lämmintä ja hiukan kosteaa. Maahan levitetyt purut tuoksuivat miedosti ja lupailivat eläinaiheisia ohjelmanumeroita. Itse pidän norsuista ja apinoista, entä sinä? Kysyin myös säveltäjän mieltymyksiä, mutta Lasse kertoi hänen suosikkejaan taas olevan trapetsitaiteilijat, klovnit sekä taitavat jonglöörit. Kävin mielessäni jo arvailuja tulevista ohjelmanumeroista ja mieleni valtasi iloinen ja onnellinen tunne.
Odotus
En viitsinyt kauaa haistella ilmaa, vaan toivoin jo näkeväni jotain uutta ja jännittävää. Mutta kuten yleensä, odottavan aika on pitkä. Vasemman käteni peukku ja etusormi ehtivät jo hermostua ja ryhtyivät hillitysti väittelemään siitä, tuleeko seuraavaksi tulennielijä vai klovneja. Ne heiluvat kuin heiluri ja nousivat odotuksen tiivistyessä aina vain korkeammalle kielistössä, kunnes lopulta peukku antoi viisaampana periksi ja antoi etusormen jatkaa omaa pulinaansa.
Paraati
Sarjan ensimmäisessä osassa voin melkein nähdä, kuinka silinterihattuinen herra Tirehtööri johdatti koko sirkusperheensä areenalle juhlavan musiikin ja fanfaarien saattelemana. Vasemman käteni sormet näyttivät marssivan g-mollissa ja B-duurissa asteikkoja ylös ja alas samaan tahtiin paraatijoukon kanssa. Tunnelma oli aluksi vakava ja juhlava, mutta muuttui iloisemmaksi kulkueen edetessä. Kun paraati oli ohi, jäin hetkiseksi aistimaan tunnelmaa varsinaisia esityksiä odotellessa.
KANTELE
2·2008 34
Nuorallatanssija
Valot heijastetaan korkealle ilmaan, missä ensimmäinen esiintyjä jo odottaa vuoroaan tasanteella. Hän ottaa varovasti muutamia askeleita, horjuu, mutta saa tasapainonsa pysymään pitkän tankonsa avulla. Hyvänä tukipisteenä omille sormilleni oli vasemman käden peruskolmisointujen alaspäin toistuva kulku. Nuorallatanssija lähestyy keskikohtaa ja tiivistää askeleitaan. Nyt hän on valmis kaikkein huikeimpaan temppuunsa tuplavolttiin kierteellä. Hyppy lähtee ja yleisö pidättää hengitystään. Alastulo epäonnistuu ja hänellä on suuria vaikeuksia. Putoaako hän turvaverkkoon vai saako hän vielä tasapainon takaisin? Kuin ihmeen kaupalla hän onnistuu. Vai oliko hän harjoitellut kaiken näyttämään "läheltä piti" -tilannetta, jotta yleisö saisi vähän jännittää? En koskaan saanut sitä tietää.
Miekkatanssi
Valot himmenevät ja areenalle saapuu tulisoihtujen ja itämaisen musiikin saattelemana mustaviiksinen mies, jonka silmät tuikkivat kuin hehkuvat hiilet. Hän riuhtaisee esiin valtavan miekan ja pyöräyttää sen uhkaavan näköisesti ilmassa. Hän loihtii kuin tyhjästä esiin myös toisen miekan, pyöräyttää senkin ilmassa ja aloittaa huikean miekkatanssin. Miekat kalahtelevat toisiaan vasten ja kipinät lentelevät. Mies pysähtyy ja näyttää keskittyvän seuraavaan vaiheeseen. Hän kallistaa päänsä taakse ja ohjaa miekan kohti kurkkuaan. Se häviää vähitellen lähes näkymättömiin ja syvä hiljaisuus valtaa teltan. Kun miekka taas tulee näkyviin, huokaisen helpotuksesta, mutta ei esitys tähän pääty. Miekat alkavat taas tanssia vinhasti, kunnes mies pyöräyttää ne vuorotellen sulavasti takaisin vyötäisillään oleviin tuppiin. Valot sammuvat ja vain tulisoihdut valaisevat areenan. Huomaatko nuoteista, missä miekka viuhahtaa?
Siipirikko
Yllättäen kuulen vierestäni hiljaista mutinaa "kyllä minä vielä...". Vieressäni istuva henkilö kertoo minulle surullisen tarinan siitä, kuinka hänkin oli aikoinaan loistanut trapetsilla parrasvaloissa ja nauttinut yleisön suosionosoituksista. Hän piti itseään niin taitavana, että oli erään kerran uskaltautunut trapetsille, vaikka suojaverkkoa ei oltu vielä ehditty asentaa alapuolelle suojaksi. Kaikki meni aluksi aivan loistavasti ja hän nautti siitä vapaudesta ja omista kyvyistään. Hän päätti kokeilla huimaa tuplavolttia kierteellä. Se oli kuitenkin kohtalokasta. Hänen oikea jalkansa murtui pahasti eikä hän kenties enää koskaan pääse trapetsille. Mutta omissa muistoissaan hän voi lentää ja tanssia yhä uudestaan ja uudestaan.
KANTELE
35 2·2008
Norsujen tulo
Sormeni alkavat taas marssia, mutta tällä kertaa hieman keinuvasti ja sävellajikin on muuttunut C-duuriin. Norsut ovat tulossa ja ne eivät tosiaan marssi kuin tinasotamiehet, vaan ne huojuvat raskaasti puolelta toiselle. Norsut kiertävät areenan kouluttajat kärsänsä päällä istuen. Kukin vuorollaan norsut tekevät pienen tempun ja nousevat seisomaan takajaloilleen ja lopuksi ne kumartavat yhdessä ja laskeutuvat polvilleen esityksen päättymisen merkiksi. Eläimet kiertävät vielä kerran areenan ja poistuvat. Norsuille on selkeästi opetettu, mistä ohjelmanumero rakentuu. Se menee näin: Aosa: norsut kiertävät areenan. B-osa: norsut temppuilevat ja lopuksi vielä A-osa: kierretään areena. Pieni kärpänen on seurannut niitä koko ajan, mutta jää nyt hetkeksi yksin kirkkaaseen valokeilaan varastamaan shown. Hihittelen itsekseni. Huomasikohan kukaan muu pientä esiintyjää...? Löydätkö nuoteista kärpäsen?
Trapetsivalssi
Seuraavaksi ei enää marssita raskaasti, vaan tanssitaan valssia G-duurissa. Tiedäthän, sellaista joka näyttää sulavalta ja keinuvalta ja jossa lasketaan kolmeen. "Yks', kaks', kol', yks', kaks', kol," säestää orkesteri murtosoinnuilla ja trapetsille ilmestyy kaunis tanssijapari. He näyttävät nauttivan yhteisnumerostaan ja antavat musiikin ohjata heidän liikkeitään. Se ei näytä lainkaan vaikealta, mutta tiedän heidän harjoitelleen sitä kovasti. Lopuksi mies nostaa tanssiparinsa kevyen näköisesti ilmaan ja laskee hänet varovasti alas kuin peläten hänen muuten särkyvän. Orkesteri tekee kauniin loppuhidastuksen ja pari kumartaa syvään yleisölle.
KANTELE
2·2008 36
Trampoliini
Sormeni pitävät seuraavasta sävellyksestä, joka on kuin trampoliinitaiteilua. Siinä on vaihtuva tahtilaji, eli välillä tahdissa lasketaan viiteen ja välillä neljään. Se saa tuntemaan kuin hyppisi itse trampoliinilla. Välillä pompitaan keskellä, välillä reunassa, isoja ja hitaita hyppyjä ja sitten pieniä hyppyjä, tasapainoa hakien ja lopulta seisahtuen. Kun antaa painotuksia sormille eri kohdissa, niin tuntuu, kuin välillä ottaisi vauhtia montun pohjalta ja välillä taas olisi korkealla ilmassa. Joka kerta voi tehdä ne eri lailla. Hauskaa!
Kaikki mukaan
Käännän nuoteista viimeisen sivun. Hieman haikea olo valtaa mielen kun huomaan kaiken jo olevan lopuillaan. Mutta sitä ennen pääsevät kaikki esiintyjät vielä kerran lavalle. He tulevat sisään kuin kaanonissa, jossa ensimmäinen esiintyjä aloittaa yksin ja toinen seuraa samoja jälkiä hieman myöhemmin. Tietenkään ne norsut eivät ole yhtä ketteriä kuin trapetsitaiteilijat, joten heillä ja muutamalla muullakin ryhmällä on oma kaanon. Tätä kaanonia soittaessa huomasin, että täytyy olla hyvin tarkkana, mitä sormia käyttää ja missä järjestyksessä ja tietenkin sormisammutukset piti tehdä erityisen huolella, ettei musiikki puuroutuisi. Istahdan kotisohvalleni ja mietin vielä Sirkusta. Siellä oli melko välitön tunnelma ja esiintyjille annettiin paljon omia vapauksia esitysten hiomiseksi. Musiikin voimanvaihtelut sai aivan itse kehittää ja miettiä, miten eri kohtia fraseeraa ja mihin laittaa ns. hengityksiä ja hidastuksia. Kokeilin muuten Miekkatanssissa, miltä se kuulostaa, jos soittaa aivan sammutuslaudan vierestä, läheltä kielten juurta. Kokeile sinäkin! Mukavaa oli se, ettei kesken kappaletta tarvinnut koskaan käydä kääntämässä sävelvaihtovipuja. Osan kappaleista voi soittaa kotikanteleella, jossa ei ole yhtään vipua, mutta monissa tarvittiin kyllä konserttikanteletta. Tietenkin voi tehdä myös niin, että virittää kotikanteleesta kaikki tarvittavat kielet viritysavaimella, mutta se on aika hankalaa ja siksi kannattaa kysyä apua omalta opettajalta.
Soitin vielä Lasselle ja kysyin, milloin hän on innostunut säveltämään kanteleelle. Hän kertoi, että kun hän muutti synnyinkaupungistaan Turusta Jyväskylään, hän tapasi kanteleensoiton opettaja Outi Niemisen, joka taas tutustutti hänet toiseen kanteleopeen, Aino Meisalmi-Minkkiseen. Lasse ja Aino keskustelivat usein musiikista ja niiden keskustelujen pohjalta Lasse päätti kokeilla. Hänellä oli hieman kokemusta kanteleesta, koska hänen äidillään oli kotona lelukellopeli ja kotikantele, jota Lasse lapsena kokeili. Myöhemmin 13-vuotiaana hän osti kitaran ja kantele jäi sivuun. Kysyin häneltä, oliko teosten taustalla omia lapsuuden sirkuselämyksiä. Hän kertoi, ettei koskaan lapsena ollut käynyt oikeassa sirkuksessa, mutta katseli kyllä televisiosta 1960-luvulla suosittua Sirkus papukaija -ohjelmaa. Vasta 28-vuotiaana hän pääsi oikeaan sirkusnäytökseen Leningradissa, joka nykyään tunnetaan nimellä Pietari. Kaupunki sijaitsee Venäjällä, joka on tunnettu taitavista sirkustaiteilijoistaan. Totesin, että Miekkatanssi on aika hurja kappale muihin sarjan teoksiin verrattuna. Lasse kertoi sen syntyneen sävellajin pohjalta, jossa on arabialaissävy ja tunnelma. Kanteletta hän ei etukäteen pitänyt vain intiiminä ja hempeänä soittimena, vaan totesi, että "Saa ne miekat viuhumaan kanteleellakin!" Kokeilepa itse, minkälaisen miekkatanssin voisit itse tehdä kun alennat h:n ja e:n ja korotat f:n. Jos haluat tilata itsellesi nuotin, niin otapa yhteys Fimiciin. Yhteystiedot: info@fimic.fi www.fimic.fi, 09- 6810 1313. Lähteet: Keskustelu Lasse Jalavan kanssa 30.4.2008 www.fimic.fi
KANTELE
37 2·2008
JuLKAISuT
ANI
Arja Kastinen TEMPSCD 02 www.temps.fi Arja Kastisen uusi soololevy sisältää erilaisin soittotekniikoin luotuja, kiehtovia sointivärejä 15-, 14- ja 10-kielisillä kanteleilla. Musiikki pohjautuu improvisaatioon ja yhdysasentoisen soittotavan maailmaan. Levy äänitettiin Inkoossa yhtenä päivänä 24.1.2008 (Matti Kontio/IMU).
AUKKOJA TARINASSA
Pauli Hanhiniemi & Hehkumo Universal Music Oy 176580-6 www.hehkumo.fi www.universalmusic.fi Pauli Hanhiniemi & Hehkumo yhdistelee musiikissaan rikasta suomalaista perinnettä ja tätä päivää mielenkiintoisella tavalla. Vanhan ja uuden kohtaamisessa on se viehätys ja taika, mikä saa yhtyeen tekemään yhdessä lauluja. Se tuo myös yhtyeen vivahteikkaaseen soundiin omaperäisen ja juurevan otteen, josta on vaikea olla vaikuttumatta. Lopputuloksena on intensiivista, uutta, tämän päivän musiikkia. Pauli Hanhiniemi & Hehkumo on voittanut radioiden Kuukauden Levy äänestyksen uudella albumillaan, joka on soundtrack elokuvasta Aukkoja tarinassa. Siinä asiat on tehty päinvastoin kuin yleensä, eli ensin tehtiin musiikki ja vasta sen jälkeen alettiin tehdä lyhytelokuvaa pitkin maita ja mantuja. Folkpoppia soittava Hehkumo ei ole valtavirtaa, mutta yhtyeen musiikki on otettu radioissa hyvin vastaan. Meitä onni hipaisi kappale on yltänyt Radio Top 20 listalle saakka. Pauli Hanhiniemi: laulu, kitara, haitari Piia Kleemola: viulu, kantele, laulu Anne-Mari Kivimäki: haitari, tamburiini, laulu Ville Rauhala: kontrabasso Mika Virkkala: mandoliini, oktaavi mandoliini, viulu, alttoviulu Antti Paalanen: haitarit Juppo Paavola: lyömäsoittimet
JOUHIORKESTERI NIKOdEMUS
Kanteleen Ääniä 2008 AANIA-5 www.aania.fi www.jouhiorkesteri.com Jouhikko on Euroopan vanhin jousisoitin. Lyyraa alettiin soittaa Euroopassa jousella jo keskiajalla. Tietoja näppäiltävistä ja jousella soitettavista lyyrista löytyy Itämeren alueelta. Jouhikko säilyi käytössä Virossa ja Itä-Suomessa aina 1900-luvun alkuun. Jouhikonsoittoperinne alkoi elpyä vuosituhannen loppupuolella. Kanteleen kanssa rinnan kulkenut soitin soi tämän orkesterin käsissä perinteisesti ja uudesti. Jouhiorkesteri on perustettu kolmannen vuosituhannen alussa. Se on erikoistunut suomalaiseen, karjalaiseen, suomenruotsalaiseen sekä virolaiseen pohjautuvaan bordunamusiikkiperinteeseen kolmessa eri sukupolvessa.
KANTELE
2·2008 38
LEIRIT
REISJÄRvEN OPISTON muSIIKKILEIRI KANTELE SELLO JA vIuLu 28 31 .7 .2008 . Kanteleopettajana Helli Syrjäniemi ja Marja Lämsä (osan ajasta), Hinta 110 e. Ryhmänuottien tilaus ennakkoharjoittelua varten: helli.syrjaniemi@ gmail.com tai puh. 0400/282264 ja 03/3770600. Ilmoittautumiset mahdollisimman pian: toimisto@ kropisto.fi, puh.(08)7726600
SENNI ESKELINEN & STRINGPURÉE BANd
Texicalli Records Oy, TEXCD 087 www.texicalli.net Tämä Pohjois-Savon takametsistä luovuutensa ammentava kanteleproge-trio on saapunut hiljattain valloittamaan ihmisten mielet fantastisella instrumentaalitulkinnallaan! Sähkökanteleesta, bassosta ja rummuista koostuva yhtye on parin vuoden elinaikanaan kehittänyt vastustamattoman maukkaan ja persoonallisen saundin. Kolmikon omakutoiset sävellykset tekevät kunniaa suomalaisille juurilleen progressiivisen rokin sekä psykedeelisen tunnelmoinnin inspiroimana .
KANGASALAN uuDEN LEIRIKESKuS PYYSALON muSIIKKIKuRSSI 5 7 . SYYSKuuTA 2008, koti- ja koneistokanteleet, (viulu,huilu, kontrabasso ja sello). Opettajina mm. Annikki SmolanderHauvonen, Helli Syrjäniemi ja Liisa Lilvanen.Ruokamaksu n. 60e. Ilmoittautumiset mahdollisimman pian 0400-282264 ja 03-3770600 tai helli.syrjaniemi@ gmail.com, ryhmänuottien tilaus ennakkoharjoittelua varten mahdollistaa paremmin yhteissoiton. vIEREmÄN KANTELELEIRI 28 .7 1 .8 .2008 vIEREmÄN KOuLuKESKuKSESSA . Järjestäjinä Vieremän Kanteleyhdistys, kulttuuritoimi ja kansalaisopisto. Opetusta suurkanteleen, 5-,10- kielisen ja tikkukanteleleiden soitossa, myös muskariryhmä. Maksut: opetus (sis.yksityis- ja ryhmäopetuksen) 100 e, pelkkä ryhmäopetus 2050 e. Täysihoito 100 e. Ilmoittautumismaksu 20 e vähennetään leirimaksusta, mutta ei palauteta peruuttajalle. Opettajina Silja Huovinen, Mari Toivola , Tiina Hiltunen , Anna Kattainen ja Irina Cederberg. Tiedustelut: Aino Toivola 050-5387120 aino.toivola@vierema.fi RAhvAANmuSIIKIN KESÄN KANTELEPAJAT Musiikin maisteri Tytti Metsä johdattelee kantelepajoissa uusien sävelmien ja laulujen pariin. 5-kielisen saat lainaksi paikan päältä. Osallistuminen on ilmaista. (10 osallistujaa/paja) 7.6.2008 Finlaysonin alue, Tampere 1. paja klo 15-15.30, 2. paja klo 15.30-16 Ilmoittautuminen: Rahvaanmusiikin kerho ry, Riikka Svanberg, info@rahvaanmusiikinkerho.net vALLAN vALLATTOmAT PIENKANTELEKuRSSIT Helsingin Kalliossa, Leena Pietilän solmioateljeen inspiroivassa tilassa, Agricolankatu 5, alkavat syksyllä 2008 improvisatoriseen opiskeluun pohjautuvat kahden tunnin pienryhmäkurssit 515-kielisten kanteleiden soitosta kiinnostuneille. Kullekin kurssille otetaan 5-8 soittajaa ilmoittautumisjärjestyksessä. Lisätietoja www.temps.fi
TAIKAPEITTO
Umo Jazz Orchestra & Satu Sopanen UMOCD108 www.umo.fi Huvitutin sankaritar Satu Sopanen ja UMO avaavat lastenkonserttikiertueensa osuvasti tuhansien lasten ympäröimänä. Orkesteri solisteineen tempaa messuväen musamatkalle ihmeellisen taikapeiton liepeisiin. Reissun päällä tavataan mystinen Buffalo Jim sekä eksoottisia eläimiä kameleista leijoniin. Matkan varrella opetellaan uusia leikkejä ja tutustutaan jännittäviin soittimiin kuten kanteleeseen! Ralf Nyqvistin uudet sovitukset rakastettuihin kappaleisiin ja orkesterin leikkimieli tekevät sekä konserttikiertueesta että uudesta Taikapeitto-levystä ainutlaatuisen tilaisuuden kuulla korkeatasoista musiikkia, joka paitsi viihdyttää, myös arvostaa lapsen musiikin kokemista.
KANTELE
39 2·2008
LIITTO
Arctic Paradise Live
Kaupan ja läntisen kulttuurin kansainvälistymistä seurasi läntisen kaupallisen musiikin ja - suoraan sanoen - huonon maun kansainvälistyminen. Oliko tämä uhka maailmanmusiikille? Ei välttämättä. Joidenkin mielestä kaikenlainen kosmopoliittisuus vain vahvistaa paikallisia kulttuureja, herättää meissä entistä suuremman halun vaalia omia juuriamme.
Pikainen katsaus Eurooppaan voi valaista asiaa. Vielä kolme vuosikymmentä sitten Euroopan Yhteisö oli vain 15 maan löyhä talousliitto. Kansallinen identiteetti oli voimissaan ja monet kansanperinteet olivat katoamassa. 2008 kansalliset rajat ovat hämärtyneet ja 27 maata muodostavat liiton, jolla on lippu, valuutta, hymni ja jos hyvin käy yhteinen "perustuslaki". Ainakin seitsemän maata odottaa innolla vuoroaan liittyä mukaan. Tästä huolimatta tunnen kovin vähän ihmisiä, jotka pitävät itseään eurooppalaisina. Päällimmäisenä on paikallinen identiteetti. Eurooppalainen kansanmusiikki näyttää myös tekevän uutta tulemista. Siitä esimerkkejä ovat flamenco, fado, irlantilainen musiikki ja Balkanin musiikki. Eurooppalaisen kansanmusiikin pullat ovat siis hyvin uunissa? Valitettavasti ei. Luonnonlaitkin kun vaativat välillä pientä pukkaamista oikeaan suuntaan. On muistettava, että huonon maun ja kaupallisuuden vaara lymyää aina kulman takana. Jo 30 vuoden ajan maailmankulttuurien keskus RASA Hollannissa on tukenut perinteistä musiikkia ja soittimia eri puolilla maailmaa, ei vain musiikin itsensä vuoksi, vaan myös siksi, että perinteet ovat niin tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Olemme löytäneet paljon yhteistyökumppaneita: muusikoita, festivaaleja, levy-yhtiöitä, lehtiä ja järjestöjä. Yhteiset ponnistuksemme ovat varmaankin pelastaneet joitakin musiikkiperinteitä katoamiselta, mutta moni on silti hiipunut. Pitäisikö hyväksyä, että näin vain käy? Vuoteen 2003 asti RASA ei juuri panostanut eurooppalaisiin perinteisiin, etenkään läntisen ja pohjoisen Euroopan perinteisiin. Veikkaanpa, että jossain vaiheessa ajattelimme, että näillä alueilla ei ollut paljon pelastamisen arvoistakaan... Nyt ymmärrän, kuinka väärässä olimme. Matkani Arctic Paradise -festivaaliin Suomessa avitti valtavasti tätä ymmärrystä. En toki ollut aivan tietämä-
tön suomalaisesta kansanmusiikista alun alkaenkaan. Olen tehnyt töitä suomalaisten kansanmuusikoiden kanssa ja tiesin pelimannit, runonlaulajat ja kanteleen. Olin jopa kuullut omintakeisesta ilmiöstä nimeltä "suomalainen tango". En silti ollut täysin vakuuttunut kaiken suomalaisen tarjonnan laadusta ja musiikillisesta arvosta. Sanotaanko, että olin kuitenkin riittävän utelias ottamaan selvää. Lähdin Suomesta, kolme päivää ja parikymmentä konserttia takanani, hämmästyneenä. Paitsi että löysin perinteisistä sävelmistä suurta kauneutta, minuun teki suuren vaikutuksen sekä muusikoiden taso että koko tapahtuman loistava organisointi. Tiedän nyt, että suomalainen kansanmusiikki voi hyvin sekä taiteena että toimialana. On myös selvää, että se on pitkälti niiden lukuisten organisaatioiden ansiota, jotka ovat mukana "pukkaamassa" asioita oikeaan suuntaan. Kokeneena musiikin ammattilaisena osaan arvostaa tätä. Erityismaininnan ansaitsevat SibeliusAkatemian kansanmusiikin osasto, Kanteleliitto, Suomen kansanmusiikkiliitto ja Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus. Näiden työ on esimerkillistä ja kelpaa malliksi muille Euroopan maille myös omalleni. Mitä tulee näkemykseen ja ammattimaisuuteen, suomalaiset ovat eurooppalaisen kansanmusiikin eturintamassa. Vilpitön hatunnosto! Olen taas kotimaassani Hollannissa. Tiesitkö, että Hollanti on kuuluisa ammatillisen musiikkikoulutuksensa tasosta? Maamme houkuttelee joukoittain opiskelijoita vanhaa, klassista sekä nykymusiikkia, jazzia ja pop-musiikkia opiskelemaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tarjonta on laajentunut kattamaan intialaisen klassisen musiikin jos se sattuisi kiinnostamaan kuten myös tangon, flamencon, latinalaisen musiikin, brasilialaisen musiikin ja anatolialaisen kansanmusiikin. Kaikista näistä saa tasokasta opetusta. Tästä varmaankin pitäisi olla ylpeä... Mutta miten on hollantilaisen kansanmusiikin laita? Sen opiskelu on mahdotonta. Absurdia jopa huvittavaa! Hollantilainen kansanmusiikki on käytännössä kuollut. Kollektiivisesta muististamme ei enää löydy kansanlauluja. Minusta on mukavaa joutessani laulaa hollantilainen laulu, se saa minut tuntemaan oloni kotoisaksi missä lienenkin. Ystäviäni en kuitenkaan saa mukaan laulamaan. Mietin usein, mitä he pelkäävät. Ehkä tässä olisi paikka pukata asioita oikeaan suuntaan.... Maarten Rovers, Taiteellinen johtaja RASA, Centre for World Cultures
KANTELE
2·2008 40
Kantele kaikille
Miksi musiikki kannattaa, kyseli musiikkiterapeutti Päivi Jordan-Kilkki esitelmässään Kanteleliiton ja Kanteleensoiton opettajien kevätpäivänä 30.3. Tampereella. JordanKilkki pohti esitelmässään musiikin vaikutusta ja toimivaa opettaja-oppilassuhdetta sekä soittamisen merkitystä myös fyysisen ja sosiaalisen kasvun kannalta. Näitä ja monia muita kysymyksiä oli pohtimassa mukavan suuri joukko kanteleväkeä. Seminaarin aiheena oli kantele musiikkiterapiassa ja erityisopetuksessa.
Toisena esitelmöitsijänä oli musiikkikasvattaja Markku Kaikkonen, joka toimii Musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin johtajana. Hänen puheenvuoronsa pohjautui hänen omiin opetuskokemuksiinsa. Hän korosti sitä, että kaikki ihmiset oppivat soittamaan, jos heille antaa mahdollisuuden siihen. Kanteleensoittaja Elisa Kerola kertoi puheenvuorossaan omista opetuskokemuksistaan kehitysvammaisten taideyhteisö Kirsikodissa. Kokemukset olivat myönteisiä ja rohkaisivat jatkamaan opetusta kehitysvammaisten parissa, vaikka siinä onkin omat haasteensa, kun oppilas ei esimerkiksi kykene puhumaan tai toistaa kaiken opettajan puheen sanasta sanaan. Seminaari herätti paljon ajatuksia ja antoi tukea omille pohdinnoille esimerkiksi siitä, kenellä on oikeus päästä soittotunneille ja saada kokea soittamisen ja oppimisen ilo. Seminaari kannusti heittäytymään rohkeasti uusiin haasteisiin erityisoppijoidenkin opetuksessa ja toisaalta soveltamaan musiikkiterapeuttisia mahdollisuuksia tavallistenkin oppijoiden parissa. Esitelmien ja keskustelun lopuksi oli vielä mahdollisuus jäädä nauttimaan kanteletaituri Sinikka Langelandin konsertista.
teKstI: lIIsa lIlvanen
vilma timonen Quartet esiintyi artic Paradice live vieraille ja muulle yleisölle. Kuva: jorma airola
ulkomaiset vieraat tutustuivat Kanteleliiton, suomen Kansanmusiikkiliiton ja maailman musiikin keskuksen toimintaan. toimistotiloissa esiintyivät arnold Chiwalala ja topi Korhonen. Kuva: tove djupsjöbacka
KANTELE
41 2·2008
Kanteleliiton historiikki, osa 3
Rajoja rikkova kantele
XIV valtakunnallinen kantelekilpailu Jyväskylässä kesällä 2007 oli valtaisa menestys. Mukana oli lähes 100 soittajaa, ilahduttavan runsaasti lapsia ja nuoria. Tuomaristo suitsutti kilvan korkeaa ja laajaa teknistä ja taiteellista tasoa, ylöspäin oli kohottu kaikissa sarjoissa. Näiden kisojen erityisenä antina loisti luovuus: suurin osa soittajista esitti myös omia sävellyksiä ja improvisaatioita. Ensimmäistä kertaa mukana oli kutsukilpailu alan ammattiopiskelijoille ja sähkökantelesarja, jossa kilpaili vain poikia. Musiikin raja-aidat ovat ryskyen kaatumassa: mm. 10-vuotias, TV:stäkin tuttu Viola Uotila soitteli suvereenisti voittoon sekä vapaan että taidemusiikin sarjoissa. Pienestä lähdettiin liikkeelle, mutta paljon on saatu aikaiseksi. Toki on ollut myös muita kanteleen elvytyksen esitaistelijoita, instituutioista yksittäisiin tulisieluihin. Koko kanteleen historian huikein kehityskaari on kuitenkin pitkälti Kanteleliiton työn tulosta.
teKstI: anna-lIIsa tenhunen
mitusaika on muutama kuukausi. Aiemmin kannelten valmistajat tekivät töitä pääsääntöisesti yksin. Nyt yrityksissä on palkattua työvoimaa, Kanteleliiton toiminnanjohtaja Huttunen kuvaa muutosta." Kantele on ikivanha, Kanteleliitto kohta jo keskiiässä, mutta soittajat ja soittimen imago vain nuortuvat. Nuorten kantelemuusikkojen kärkikaarti karistelee raikkaasti kansallissoittimen "Väinämöisviiveitä" mm. räväkänvärisillä sähkökanteleillaan. Anttu Koistinen valittiin 2006 Pori Jazzin ensimmäiseksi "Young Stariksi". Kanteleliiton palkkaamat kesämuusikot ovat jo kahtena kesänä keikkailleet pitkin pääkaupunkia ja Suomen festivaaleja murtamassa ennakkoasenteiden muuria. Koululaiset kajauttelevat kanteleillaan Hard Rock Hallelujah! Helsingissä ja Jyväskylässä toimivissa, kantelepedagogiikkaan perustuvissa Jamkids-klubeissa kantele soi bändisoittimena, ja sokerina pohjalla: Senni Eskelisen sähkökantele säkenöi Nightwish -yhtyeen uunituoreella levyllä. Kanteleen "sisäpiiri" tuntee kanteleen moninaisuuden: kantele sopii kaikenlaiseen musiikkiin kansanmusiikista klassiseen, popista konserttimusiikkiin. Kanteleliitto on onnistunut kokoamaan ja pitämään piirissään kaikki mahdolliset soittotyylit ja kanteletyypit, vanhasta viisikielisestä konserttikanteleisiin ja sähkökanteleisiin. Matkan varrelle on mahtunut tiukkojakin vääntöjä linjakysymyksistä, mutta tänä päivänä kaikki eri tavoin soittavat kanneltajat tekevät yhteistyötä. Kanteleella menee Suomessa lujaa, mutta valtaosa suomalaisista ei sitä tiedä vielä. Muita rajoja kantele ei sitten tunnekaan: taso on noussut korkealle, harrastuksen laajuus leveälle, kaikenikäisten käsille. Rajoja on rikottu musiikillisesti ja maantieteellisesti. Kanteleliitto on luonut kansainvälisiä kontakteja, on osallistuttu kansainvälisiin tutkijaseminaareihin ja kantelekilpailuihin. Suomalaiset kantelesolistit ja -yhtyeet ovat esiintyneet runsaasti kansainvälisillä areenoilla ja tehneet soitinta tunnetuksi ja suosituksi. Mm. Japanissa, Ruotsissa ja Amerikassa on jo kasvava joukko innokkaita kanteleen soittajia. Olisiko 30 vuoden kuluttua jo Kansainvälisen Kanteleliiton aika?
Rajoja rikkova kantele
2000-luvun Suomessa kantele elää iloisesti ajassa: on osaavia ammattipedagogeja ja kanteleenrakentajia; kolmisenkymmentä kanteleen ammattiopiskelijaa; kanteleita soitetaan muskareista korkeakoulutasolle saakka; kaikkia kanteleen historiassa eläneitä soittotyylejä opetetaan; harrastajien (etenkin nuorten) määrä kasvaa; soittimia myydään ennätystahtiin; on monipuolisia oppimateriaaleja, kantelenuotteja ja -äänitteitä sekä ennätysmäisen runsaasti kanteleelle sävellettyä musiikkia. Alkuaikojen vanhat tavoitteet on valtaosin saavutettu. Kuka olisi 30 vuotta takaperin osannut moista edes kuvitella? Keskisuomalainen 25.2.2007 kertoo: "Kanteleliiton Sunnuntaisuomalaiselle keräämien tietojen mukaan kanteleiden valmistus ja myynti kasvoi viidessä vuodessa 40 prosenttia. Vuonna 2000 kolme suurinta valmistajaa myi yhteensä 2 280 kannelta. Viime vuonna kaupaksi meni 3 200 soitinta. Vielä 1990-luvun alussa konserttikannelta joutui odottamaan pari vuotta. Nykyään toi-
tämä on historiikin loppuosa. edelliset kaksi osaa on julkaistu numeroissa 4/2007 ja 1/2008. historiikki julkaistiin 14.10.2007 Kanteleliiton juhlakonsertin käsiohjelmassa.
KANTELE
2·2008 42
Haluatko Folklandialle esiintymään?
Lähetä yhtyeesi esittely Kanteleliiton toimistoon 20.6.2008 mennessä. Kanteleliitto valitsee yhden ryhmän (1-4 hlöä) edustajakseen risteilylle. Yhtyeen esittelyn lisäksi kerro, että miksi juuri sinä/te olisitte hyvä edustusryhmä. Liitto tarjoaa ryhmälle risteilyn Turku-Tukholma-Turku. Matkat Turun satamaan ryhmän tulee hoitaa itse.
Monipuolinen kantelekauppa! - Nuotit - Levyt - Tarvikkeet - Virityslaitteet - Studiopalvelut
www.imu.fi
CD-uutuuksia!
09-295 2079 0400-467 974
imu@imu.fi
Kantelepöytiä tulossa...
KOLME ERILAISTA MALLIA: · Vaakasuora, istuen soitettava, kevyt ja taittuvajalkainen. · Kahtaalle kallistuva, seisten soitettava. · Soittotolppa, seisten tai istuen, joka suuntaan säätyvä, kokoontaitettuna pieni. www.soitinrakentajatamf.fi Soitinrakentajat AmF · Leppävirta · 040 - 515 9124
Upea uutuuslevy kaupoissa!
VALLAN VALLATTOMAT
kahden tunnin pienkantelekurssit Helsingin Kalliossa syksyllä 2008!
www.temps.fi
Senni Eskelinen Stringpurée Band
(TEXCD 087)
Muista myös nämä suosikit:
Minna Padilla & Helsinki Koto Ensemble Ilta vuorella
TEXCD 082
Vilma Timonen Quartet VTQ
TEXCD 083
julkaisija: Texicalli Records Oy Tunturikatu 15 B 42 00100 Helsinki www.texicalli.net jakelu: Töölön Musiikkitukku Oy www.toolonmusiikkitukku.com