PÄÄKIRJOITUS
TIMO VÄÄNÄNEN
PUHEENJOHTAJAN PALSTA
EVA ALKULA
Saa koskettaa
Nyt meillä on vihdoin Suomen kantelemuseo. Suomen kantelemuseon avajaiset pidettiin Kalevalan päivänä 28.2.2009 Jyväskylässä Palokan pelimannitalossa. Tutkija, kanteleensoittaja Kari Dahlblom on perustanut museon ja siellä on esillä mielenkiintoinen ja hieno kokoelma erilaisia kanteleita, mm. tässä lehdessä esiteltävä kantele, Paul Salmisen kantele malli numero viisi. Esillä on myös keskisuomalaista kanteleperinnettä kosketettavassa muodossa. Jooseppi Pohjolan mallin mukaista soitinta saa soittaa. Keskisuomalainen-lehden verkkoversiossa oli museosta juttu, jossa Kari pohtii kanteleiden asemaa: "Suomessa on satoja tai tuhansia kanteleita paikallisten museoiden varastoissa, mutta ne ovat harvoin näytillä. Rukinlapa löytyy melkein joka museosta, mutta kanteleita ei juurikaan näy." On jännittävää ajatella, mitä kaikkia kanteleita museoihin kätkeytyykään, mitään listaa tai luetteloa kun kanteleista ei ole olemassa. Erityisen kutkuttavaksi asian tekee se, että Suomessa on meneillään perinteisten kantelemallien uudelleen tuleminen. Musiikin tohtori, kanteleensoittaja Arja Kastinen lienee tunnetuin uranuurtaja monia soittajia seuraa varmasti perässä. Meillä on aikamoinen aarreaitta museoiden kätköissä niin tutkijoille, soittajille kuin soitinrakentajillekin. Ja, kuten Suomen kantelemuseossa esillä olevaa Pohjolan kanteletta, perinteisiä kanteleita saa koskettaa.
Kyyneleitä kirvoittava soitto
"Siinä vanha Väinämöinen soitti päivän, soitti toisen. Ei ollut sitä urosta eikä miestä urheata, ollut ei miestä eikä naista eikä kassan kantajata, kellen ei itkuksi käynyt, kenen syäntä ei sulannut. Itki nuoret, itki vanhat, itki miehet naimattomat, itki nainehet urohot, itki pojat puol'-ikäiset, sekä pojat jotta neiet, jotta pienet piikasetki, kun oli ääni kummanlainen, ukon soitanto suloinen". Tämä Kalevalan runo palasi mieleeni, kun soitin ensimmäistä kertaa kanteletta pikku tyttärelleni. Tytön alahuuli vääntyi mutrulle ja häneltä pääsi parahdus, jollaista ei meillä aikaisemmin oltu kuultu. Tämä tapahtui myös seuraavalla kerralla. Oliko syy soittotaidossani vai onko kanteleen kummajaisessa äänessä vieläkin kuultavissa vanhan, partaisen ukon soitannon taikaa? Haluan (epätoivoisesti) uskoa jälkimmäiseen! Koska sinä olet viimeksi itkenyt kaunista soittoa kuullessasi? Millainen musiikki herättää sinussa niin voimakkaita tunteita? Koetko sen virkistävän mieltäsi ja inspiroivan luovuuteen, tunnetko uudistuneesi ja lähteväsi kotiin täynnä uutta energiaa? Kesä tuo tullessaan toinen toistaan ihanampia ja kenties kyyneleitäkin kirvoittavia kantelekonsertteja, joiden kiertäminen kannattaa aloittaa Tampereelta, yhtyekisan aikaan.
KANTELE
2·2009 4
KUVA: HEIKKI TUULI
Paul Salminen soittamassa täyskromaattista 105-kielistä spindellikannelta, jossa on 10 cm pitkät sävelvaihtovivut ja soitinta kannattelevat kolme 8 cm korkuiset sorvatut puujalat. kuva: Jorma Salminen
Paul Salminen
Suomalaisen konserttikanteleen kehittäjän muusikko Paavo Benjamin Hinkkasen eli Paul Salmisen kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Hän syntyi 11.10.1887 Inkerinmaalla Rappulan kylässä, joka kuului Toksavan seurakuntaan. Paulin isä Paavo Hinkkanen ja äiti Helena os. Puumalainen olivat molemmat sukujuuriltaan lähtöisin Suomesta. Isä oli ammatiltaan maanviljelijä ja perheeseen kuului kolme poikaa, joista vanhin oli Väinö Ferdinand, keskimmäinen Paul Benjamin ja nuorin Edvard Emanuel.
TEKSTI: ANNIKKI SMOLANDER-HAUVONEN
Paulin varhaislapsuudesta ei ole säilynyt kovinkaan paljon tietoa. Hän oli vasta 3-vuotias, kun isä kuoli ja äiti Helena jäi perheensä yksinhuoltajaksi. Kansakoulun kaikki Hinkkasen veljekset kävivät kuitenkin omalla kotiseudullaan Toksavassa, mutta sen jälkeen perhe muutti Pietariin. Edessä oli ensin rippikoulu ja konfirmaatio Pyhän Marian kirkossa, jonka kanttorina toimi musiikin monitoimimies Mooses Putro, joka tunnetaan nimellä myös "Karjalan Sibelius".
Alpo Sailon veistämä, Akseli GallenKallelan suunnittelema koristekantele, joka oli Erkki Ala-Könnin omistuksessa. Kuva: Vuokko Kivisaari
KANTELE
5 2·2009
Näyttelijä Ida Salminen, taiteilijanimeltään Ida Salmi. kuva: Jorma Salminen
Lahjakkaana oppilaana hänet valittiin täydentämään lisää opintojaan Robert Kajanuksen orkesterikouluun Helsinkiin, missä opiskelutovereina olivat Heikki Klemetti, Otto Kotilainen ja Toivo Haapanen. Helsingissä ollessaan Paul tapasi ensimmäisen kerran tulevan vaimonsa näyttelijä Ida Salmisen, taiteilijanimeltään Ida Salmi. Tuttavuus jäi kuitenkin lyhyeksi, kun Paul joutui palaamaan Pietariin. He tapasivat uudestaan vuonna 1917, kun Ida tuli Tamperelaisen näytelmä-kerhon mukana Pietariin esiintymään. Heidän siellä ollessaan kaupungissa puhkesi vallankumous ja näyttelijät joutuivat palaamaan Suomeen, mutta Ida ja Paul myöhästyivät junasta ja joutuivat jäämään Pietariin. Siellä he menivät naimisiin 1918 Pyhän Marian kirkossa, jossa vihkikanttorina oli edelleenkin Mooses Putro. Samassa yhteydessä Paul otti vaimonsa sukunimen Salminen. Tästä alkoi heidän monivaiheinen pakomatkansa Mustanmeren, Romanian, Saksan ja Baltian kautta Suomeen vuonna 1920.
Paul Salmisen syntymän aikoihin Karjalassa ja Inkerinmaalla kukoisti monipuolinen ja rikas suomalais-inkeriläinen kulttuuri. Erikoisen suosittuja olivat kesäiset laulu- ja soittojuhlat, joista tunnetuimmat olivat Sortavalan laulujuhlat, mutta vilkasta oli myös Inkerinmaan oma kuoro- ja orkesteriharrastus. Suurelta osin papiston tehtäväksi jäi tavallisen kansan opetus ja sivistäminen. Perustettiin lisää uusia suomenkielisiä kouluja ja kirjastoja, joista tunnetuin oli Kolppanan opettajaseminaari. Kaiken tämän hyvinvoinnin keskellä inkeriläisiä varjosti kuitenkin ainainen venäläistämispelko.
Opiskelu ja avioituminen
Paavo Hinkkasen varsinainen muusikon ura alkoi, kun hän pääsi opiskelemaan 1908 Pietarin Keisarilliseen Konservatorioon. Oppilaitos oli jo tällöin tunnettu ympäri Eurooppaa korkeatasoisesta opetuksestaan, missä myös suomalaismuusikot olivat hankkineet kannuksensa oopperalaulajista säveltäjiin asti. Pedagogeina konservatoriossa opettivat tunnetut säveltäjät, kuten Nikolai RimskiKorsakov, Sergei Prokofjev, Igor Stravinski ja monet muut. Musiikkiopinnoissaan Paul Salminen edistyi nopeasti ja sai pian kiinnityksen 1912 vetopasuunan soittajaksi Pietarin Keisarilliseen Orkesteriin.
Orkesteritoiminta
Suomeen palattuaan Paul Salminen liittyi uudestaan Kajanuksen johtamaan sinfonia-orkesteriin ja pääsi heti mukaan Saksan konserttikiertueelle. Matkalta palattuaan Paul kiinnitettiin useisiin eri orkestereihin, kuten esim. Helsingin kaupungin-, Teatteri- ja Radio-orkestereihin. Näiden lisäksi hän soitti vielä Helsingin Pasuuna-kvartetissa. Ajan puutteen takia hän jäi hetkeksi pois orkesteritoiminnasta ja keskittyi entistä määrätietoisemmin uudenlaisen kanteleen kehittämiseen ja soiton opettamiseen.
KANTELE
2·2009 6
Konserttikanteleen kehittäminen
Kiinnostuksen kanteleen rakentamiseen Paul Salminen sai Sortavalan laulu- ja soittojuhlilta 1906, missä hän tapasi karjalaisen runonlaulajan ja kanteleensoittajan Petri Shemeikan. Hänen kanteleensoittonsa teki Pauliin unohtumattoman vaikutuksen. Aikaisemmin hän oli kyllä lukenut lehdistä Suomessa valmistetuista karjalaisista 514-kielisistä pienkanteleista ja Vienan-Karjalassa käydessään hän oli nähnyt myös venäläisiä kanteleita eli gusleja. Suomessa ollessaan Paul kiinnostui yhä enemmän harpun mekanismista, koska hän ajatteli sen soveltuvan yhtä hyvin kanteleeseen. Korjatessaan rikkinäisiä harppuja, hän samalla tutustui soittimen rakenteisiin ja osasi jonkin verran soittaa harppua. Paul Salmisen tärkein elämäntyö oli kuitenkin konserttikanteleen sävelvaihtokoneiston keksiminen. Hän ei kuitenkaan itse valmistanut kanteleen kaikukoppia, vaan käytti niiden rakentamiseen eri puuseppiä. Eniten kanteleen puuosia tekivät Efraim ja Oskari Kilpinen, Leander Laasanen ja Armas J. Koivisto. 1920 häneltä valmistuivat ensimmäiset diatoniset 32- ja 35-kieliset kotikanteleet, joita pystyttiin soittamaan ainoastaan C-duurissa ja a-mollissa erillisten käännettävien g-vipujen avulla. Soittamisen helpottamiseksi Salminen merkitsi kanteleen kanteen eri oktaavialojen kohdille c-kielet punaisilla ja g-kielet mustilla viivoilla.
Spindellikoneistolla varustettu kantele on nähtävissä Suomen Kantelemuseossa Jyväskylässä. kuva: Timo Väänänen
KANTELE
7 2·2009
Merkittävin käännekohta Paul Salmisen elämässä tapahtui, kun hän sai ensimmäisen patenttinsa 1921 spindellikanteleelle, jossa kielet olivat eri tasossa ja kromaattinen sävelvaihtokoneisto oli sijoitettu diskanttikielien kohdalle. Nämä kantelemallit hän jaotteli niiden kielilukumäärän mukaan 21-, 30-, 35-, 90-, ja 105-kielisiksi soittimiksi. Vieläkään Salminen ei ollut tyytyväinen saavutuksiinsa, vaan haki uuden patentin vuonna 1927 parannetulle sävelvaihtokoneistolle. Uusi malli poikkesi edellisestä siten, että kielet olivat samassa tasossa ja kromaattisuus saatiin aikaan samaa kieltä venyttämällä tai lyhentämällä. Kalevala-taiteen ansiosta myös sivistyneistö ja eri taiteen harjoittajat alkoivat yhä enemmän kiinnostua kanteleesta. Historiallisesti arvokkaiksi ovat jääneet Akseli Gallen-Kallelan akantuslehti- ja joutsenaiheiset design-kanteleet, joiden koristeelliset puuleikkaukset toteuttivat Alpo Sailo ja Armas J. Koivisto.
hyvin esille. Yleisradioon hän toimitti kerran viikossa 26 vuoden ajan ohjelmasarjaa "Puoli tuntia kansanmusiikkia", jossa Paul Salminen oppilaineen kuului vakioesiintyjiin. Ensimmäisenä lukuvuonna oppilaita oli ainoastaan kolme, Ulla Katajavuori, Väinö Hannikainen ja Arvo Kilvensalo, mutta hänen kuolinvuotenaan 1949 oppilaita oli jo 50. Opetusta annettiin sekä yksityis- että ryhmäopetuksena. Uusia haasteita Paul Salmiselle toivat opetusmateriaalin puuttuminen ja pedagogiikan kehittäminen, joissa hän sovelsi harpun- ja pianon soittotekniikkaa. Opetusmateriaaliksi hän valitsi tunnettuja kansanlauluja ja klassisia kappaleita, joita on säilynyt yhteensä 421 kappaletta. Nuottimateriaalin avulla hän opetti motoriikkaa, sormitusta, kosketusta, sammutusta, fraseerausta ja tulkintaa. Nuotit hän kirjoitti muiden soittimien tapaan kanteleen pitkältä puolelta luettavaksi, jolloin bassokielet olivat lähimpänä soittajaa.
Tunnustukset
Paul Salminen sai myös arvostusta työstään. Tästä osoituksena ovat monet tunnustuspalkinnot kanteleen hyväksi tekemästä työstä. Vuonna 1935 hän sai kuvanveistäjä Alpo Sailon tekemän Petri Shemeikka -veistoksen ja Uuden Kalevalan 100-vuotisjuhlien kunniaksi juhlamitalin 1949, jossa on Elias Lönnrotin kuva ja runonlaulajia. Viimeisimmän tunnustuksen on antanut Kanteleliitto Helsingin Konservatoriolle Kalevalan päivänä 1995. Graniittisessa muistolaatassa on kultakirjaimin kaiverrettu teksti: "Kiitollisuudella suomalaisen konserttikanteleen, kantelemusiikin ja kanteleopetuksen kehittäjän Paul Salmisen (18871949) elämäntyölle."
LÄHDEAINEISTO
Opetustyö ja pedagogiikka
Helsingin Sivistysjärjestöjen Kansankonservatorio on perustettu 1922, mutta jo seuraavana vuonna 1923 opetusohjelmaan otettiin konserttikanteleensoitto. Tähän virkaan kutsuttiin muusikko Paul Salminen, mitä hän hoiti kuolemaansa asti eli 26 vuotta. Sen jälkeen työtä jatkoivat hänen lahjakkaimmat oppilaansa Ulla Katajavuori, Kerttu Haapasalo, Marjatta Puupponen ja Urpo Pylvänäinen. Eräässä konservatorion lehti-ilmoituksessa luki seuraavasti: "Kansankonservatoriossa tullaan alkaneen toimikauden aikana antamaan opetusta myös kanteleensoitossa. Kysymyksessä ei ole mikään vanhanmallinen tai kansanomainen kantele, vaan kokonaan uusi konserttisoitin, jolla voidaan esittää myös nykyaikaista musiikkia. Opettajana on Paul Salminen kanteleen suunnittelija ja tekijä. Oppilaat voivat harjoitella opiston soittokoneella." Pisimpään konservatorion rehtorina toimi A.O. Väisänen ja hänen ansiostaan kantele pääsi myös
· ·
Väitöskirjani kuva- ja haastatteluaineisto Smolander-Hauvonen, Annikki, 1998: Paul Salminen suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä
KANTELE
2·2009 8
Paul Salmisen Ulla Katajavuorelle valmistama konserttikantele, II patentin mukaan, malli 3B nro 83. Kuva: Martti Puhakka
Malli 5
TEKSTI: RAUNO NIEMINEN JA KARI DAHLBLOM, KUVAT: RAUNO NIEMINEN
Viime vuonna tuli esiin melkoinen kanteleharvinaisuus, kun jyväskyläläinen pianonsoitonopettaja Päivi Janhonen etsi kotia perintönä saamalleen kanteleelle. Janhonen sai kanteleen kymmenen vuotta sitten kuolleelta tädiltään Vilma Lepikolta. Vilma Lepikko asui Toivakassa, lauloi kirkkokuorossa ja soitti kansanmusiikkia omaksi ilokseen. Lepikko esiintyi usein kanteleineen Toivakassa. Kantele on Paul Salmisen, mutta malli oli ennen näkemätön.
Kääntäminen, venyttäminen, lyhentäminen...
Salmisen koneistoilla varustetut kanteleet perustuivat ideaan, jossa diatonisesti viritetyn kielistön jokaista kieltä voidaan ylentää tai alentaa koneiston avulla. Ensimmäinen Salmisen koneisto perustui kielen kääntämiseen ja toinen venyttämiseen. Kolmas tapa, joka oli jo käytössä Salmisen aikaan mm. harpuissa, perustuu kielen soivan pituuden
PAUL SALMISEN KANTELE MALLI NUMERO VIISI
lyhentämiseen. Vaikka Salminen ehkä sai idean harpun mekanismista on hänen koneistonsa täysin erilainen kuin harpussa käytetty mekanismi. Fazerin musiikkiliike markkinoi aluksi Salmisen kannelta nimellä "Suur- eli harppukantele". Kielien kääntämiseen perustuvassa koneistossa samaan akseliin on kiinnitetty 2-3 kieltä. Vipulaitteella käännetään se kieli soittotasolle, jota halutaan soittaa. Tälle koneistolle Salminen sai patentin numero 8748 vuonna 1921.
Kielen kääntämiseen perustuva koneistokantele, jossa on samalla akselilla kaksi tai kolme kieltä mallista riippuen.
Spindellikantele
KANTELE
2·2009
9
Malli 5
Kielen venyttämiseen perustuvassa koneistossa diatonisesti viritetyn kielistön kielien sävelkorkeutta voidaan laskea ja nostaa koneiston avulla venyttämällä ja löysäämällä kieltä. Kolmen kielen sijasta pärjättiin näin yhdellä kielellä joka voitiin alentaa, palauttaa ja ylentää. Tälle koneistolle Salminen sai patentin numero 11483 vuonna 1927. Tämän kanteleen Salminen nimesi malliksi 3A (ks. sisällysluettelosivu). Tässä mallissa kanteleen sävelvaihtovivut ovat kanteleen pitkän kielen puolella. Tällä tavalla valmistettiin myös vasenkätisiä suurkanteleita helpottamaan lyhyeltä puolelta soittoa. Vuonna 1934 Salminen muutti sävelvaihtajakoneiston kanteleen diskanttikielien puoleiselle sivulle. Tämä oli malli numero 3B. Salmisen koneistokanteleesta, josta hän itse käytti nimitystä "suurkantele", käytetään nykyisin myös nimitystä kromaattinen kantele ja konserttikantele. Kromaattinen asteikko on puolisävelaskelin etenevä sävelasteikko, eli oktaavissa on 12 säveltä. Kromaattisen asteikon saa esimerkiksi pianolla soittamalla oktaavin alalta järjestyksessä kaikki valkoiset ja mustat koskettimet, jättämättä yhtään väliin. Kromaattinen asteikko on kauttaaltaan tasalaatuinen, eli siinä ei ole duuri- tai molliasteikon mukaista koko- ja puolisävelaskelten vaihtelua. Salmisen koneistolla varustetussa suurkanteleessa kielistö viritetään diatonisesti. Kanteleesta saa kyllä kromaattisen asteikon, mutta se on melko monen sävelvaihtovivun vääntämisen takana. Vaikka vivut olisivat missä tahansa asennossa on kanteleessa aina jonkinlaiden diatoninen asteikko, kunnes vipua taas käännetään ja saadaan taas uudenlainen diatoninen asteikko.
Kielen venyttämiseen perustuva koneistokantele. Malli 5.
Kromaattiseksi soittimeksi kutsutaan yleensä soitinta, jossa kromaattisen asteikon jokaisella sävelellä on oma kieli, nappula, kosketin tai käyttöliittymä soittajaan. Kun lisäksi on olemassa kromaattisesti kielitettyjä kanteleita, joissa alussa mainitut ehdot toteutuvat (esimerkiksi Lönnrotin kantele, Juhani Pohjanmiehen "kromaattinen koulukantele" sekä Itä-Euroopan ja Baltian kanteleet) on Salmisen kanteleen nimittäminen kromaattiseksi harhaan johtavaa. Konserttikantele-nimitystä käytettiin 1900-luvun alussa diatonisesti viritetyistä yli 30-kielisistä kanteleista. Esimerkiksi Efraim Kilpisen ja Engströmin pianotehtaan mallistossa oli tällainen konserttikantele. Akilles Ockenström soitti Engströmin 30-kielisellä diatonisesti viritetyllä konserttikanteleella. Kantele voitti Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran kanteleenrakennuskilpailun vuonna 1877. Kun mikä tahansa kantele, jolla konsertoidaan, on "konserttikantele", ehdotamme, että Salmisen suur- eli harppukanteleesta käytettäisiin edelleen sen oikeata nimeä tai vaikkapa nimitystä koneistokantele, joka erottaa sen paremmin muista kanteleista.
Kielen venyttämiseen perustuva koneistokantele. Kantelemalli 3B.
KANTELE
2·2009 10
Malli 5
Vilma Lepikon kantele
Nyt esilläolevassa Vilma Lepikon kanteleessa sävelvaihtovivut ovat koneiston keskellä. Kantele ja myös sen koneisto ovat kooltaan pienempiä kuin mallit A3 ja B3. Anneli SmolanderHauvosen (1998) kirjasta, Paul Salminensuomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä, löytyy vastaavanlaisella koneistolla varustettu kantele. SmolanderHauvosen mukaan soitin on koti- ja konserttikantele ja sen malli on numero viisi. Tällainen kantele esiintyy mm. kirjan sivuilla 72 ja 163. Sivulla 72 on Armas J. Koiviston valmistama, Alpo Sailon koristeleikkauksilla varustettu kantele, jossa on viisivipuinen koneisto ja 30 kieltä. Kantele on valmistettu alun perin Martta Monthenille. Aapo Similä osti kanteleen vuonna 1941 ja vuonna 1952 se lahjoitettiin Armi Kuusela-Hilariolle. Sivulla 163 on kuva S-kvartetista (Sylvia Nuotio, Paavo Sovijärvi, Aapo Similä ja Hillevi Harju). Hillevi Harju sai oman koristekanteleensa vuonna 1939. Annikki Smolander Hauvonen kertoi, että Salminen laittoi sävelvaihtokoneiston kanteleen keskelle koristekuvion vuoksi. Koneistoja oli vain akantuskoristeisissa koneistokanteleissa. Vilma Lepikon kantele on poikkeava siksi, että siitä puuttuvat koristeleikkaukset. Nyt esiin tullut kantele lisää osaltaan tietoisuutta Salmisen monipuolisesta kantelemallistosta.
Kierukka
Vilma Lepikon kantelessa ei ole kanteleen ponteen ja sivuihin veistettyjä puuleikkauksia. Soittimen pituus on 1495 mm leveys 291 mm ja korkeus 95 mm. Kieliä soittimessa on 32. Koneisto on pienempi kuin mallien A3 ja B3 koneisto. Koneiston pituus on 300 mm ja leveys 52 mm. Akselien halkaisija on myös pienempi (ø 7 mm), kun suurkanteleessa se on 10 mm. Myös kieliväli on vastaavasti kapeampi. Paksuimman ja ohuemman kielen väli on 283 mm, jolloin kielien väli on keskimäärin 9,39 mm. Kanteleen keskellä olevat koneiston vaihtajavivut, joita on seitsemän, toimivat yhden puolisävelaskelen alennnuksella tai korotuksella mahdollistaen kromaattiset muutokset vain osittain. Sävelvaihtajavivut ovat perän keskellä.
Seitsemän sävelvaihtajavipua on sijoitettu koneiston keskelle
Mallia numero viisi ei ole valmistettu kovinkaan monta. Paul Salmisen myytyjen kanteleiden muistiinpanovihkossa kantele numero viidestä on muutamia muistiinpanoja. Monthenin kantele on numero 69 ja se on myyty 3.5.1941. Vuonna 1940 on myyty kantele numero 64 E. Siltalalle Vaasaan. Vuonna 1942 on myyty kantele numero 75 Helka Virolaiselle. Tarkkaan ei kuitenkaan tunneta kuinka monta tällaista kanteletta on rakennettu. Suomen Kantelemuseossa nykyisin näytteillä oleva Vilma Lepikon kantele on joka tapauksessa harvinainen ja kulttuurihistoriallisesti arvokas soitin.
LÄHTEET:
Salmisen kantele. Malli 5.
Kantelemallissa viisi on suuri ponsi ja kierukka joilla on tavoiteltu vanhojen koverrettujen kanteleiden näköä. Kielivälit ovat poikkeuksellisen kapeat, jolloin koneistokin on kauttaaltaan normaalia pienempi. Malli muistuttaa rakenteeltaan vanhoja yhdestä puusta koverrettuja kanteleita. Sen kaikki sivut ovat suoria, myös viritystappisivu, joka Salmisen kanteleissa on tavallisesti kaareva. Peräsivu on varustettu ponnella koverretun kanteleen tapaan. Kärkiosaan on veistetty kierukka viulun tapaan.
·AnnikkiSmolander-Hauvonen(1998)PaulSalminen Suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä, Studia Musica 9 Sibelus-Akatemia ·PaulSalmisenarkisto ·AnnikkiSmolander-Hauvosenhaastattelu13.5.2009
Malli 5
KANTELE
11 2·2009
AJANKOHTAISTA
Pohjoismaisille musiikkipäiville kanteleteoksia
Arctic Paradise Live
Huhtikuun puolessa välissä oli aika liittää yhteen suomalainen kansanmusiikki ja ryhmä musiikkialan ammattilaisia eri puolilta maailmaa oli jälleen Arctic Paradice Live.
Noin parinkymmenen hengen ulkomaisten vieraitten ryhmä sai nelipäiväisen vierailunsa aikana kuulla Suomen monimuotoista kansanmusiikkia yli kymmenen konsertin verran. Osa konserteista oli osana Juuri Juhla -festivaalia, osa varta vasten vieraille järjestettyjä, tarkoituksena edistää tietämystä suomalaisesta kansanmusiikista. Järjestäjinä toimivat Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus, Sibelius Akatemia, Suomen kansanmusiikkiliitto, Maailman musiikin keskus ja Kanteleliitto. Kantelemusiikkia vieraat saivatkin kuulla kiitettävästi. Heille esiintyivät mm. Pauliina Syrjälä tikkukanteleineen, Suo Veera Voiman laulannan ja kanteloinnin kera sekä Karoliina Kantelinen. Lisäksi jokainen vieras sai mukaansa pienen punaisen Piccolo kanteleen ja pidettiinpä heille sen soitosta pieni alkeiskurssikin. Kanteleet ainakin lähtivät maailmalle! Suomalainen kansanmusiikki ei vielä ole vahvistanut paikkaansa maailman kartalla, kuten esimerkiksi irlantilainen kansanmusiikki tai fado, mutta oikeaan suuntaan olemme menossa ja toivottavasti tämäkin tapahtuma sai uusia pyöriä pyörimään esittelemiemme artistien ulkomaan keikkakalenterissa.
Pohjoismaisille musiikkipäiville Osloon 19.22.8.2009 on valittu esitettäväksi kaksi suomalaista kanteleteosta, toinen Pekka Jalkasen ja toinen Max Savikankaan.
Kantelekvartetti esittää Pekka Jalkasen teoksen Ektenia. Yhtye kantaesitti Ritva Koistiselle omistetun teoksen Helsingissa 2007. "Ektenia on hieno, vangitseva teos, jota on ilo esittää", sanoo Tuuli Lukkarinen. Yhtyeen muut jäsenet ovat Jenni Vartiainen, Matleena Huovinen ja Suvi-Anne Kärkönen. Max Savikankaan teos kantaa nimeä: Geeniparanneltu Väinämöinen huutaa kyborgi-Joukahaisen lumeavaruuden mustaan aukkoon. (2006) Sen esittää Uusinta-kamariyhtye, jossa soittavat: Maria Puusaari ja Teija Slobodeniouk, viulu; Max Savikangas, alttoviulu; Markus Hohti, sello; Juho Martikainen, kontrabasso; Veli Kujala, harmonikka sekä Eija Kankaanranta, kantele & live-elektroniikka. Kankaanranta kommentoi tätä jo nimensäkin puolesta mielenkiintoa herättävää teosta "hurjaksi ja hauskaksi energiapläjäykseksi". Lisätietoja www. happynordicmusicdays.no.
Puolustuvoimissa sähkökanneltaja
Kainuun prikaatti Kajaanissa on valinnut Jaakko Meriläisen kanteleensoittajan tehtäviin sotilassoittokunnassa. Jaakolla on 14 kansallista merittiä mm. Kanteleliiton pronssi- ja hopeakanteleet sekä 3. sija valtakunnallisista solistikilpailuista sekä 2. sija sähkökanteleen solistikilpailuista. Hän on myös perinteisen tyylin Suomen mestari sekä isoilla kanteleilla että pienkanteleilla. Jaakko on esiintynyt noin kymmenessä maassa ja soittoansa voi kuulla neljällä CD-levyllä. Jaakon sävellyksiä on Jokilaaksojen Kanteleitten (3RK:n) CD:llä Sato Harvest. Kuinkahan sähkökannel efektilaitteineen tuo uusia tuulia Kajaanin prikaattiin ja puolustusvoimiin.
KANTELE
2·2009 12
Koistinen Kantele avasi Helsingissä
TEKSTI JA KUVAT: ILARI IKÄVALKO
Fredrikinkadun osoitteessa 71 A 9 avattiin 7.3.2009 Koistinen kanteleen Helsingin toimipiste. Siellä pääkaupunkiseudun soittajat pääsevät uusien kanteleiden kokeilun ja ostamisen ohella myös huollattamaan soittimiaan ilman niiden rahtaamista muualle Suomeen.
Soittimia ja yrityksen toimintaa esittelemässä olivat Hannu Koistinen ja Hedi Viisma. Kiinnostuneiden asiakkaiden lisäksi paikalla oli myös nyt kolmatta vuotta toimineen Jamkids -musiikkikoulun rehtori Kati Nieminen. Jamkids on 5-kielisiin keskittyvä musiikkikoulu, jonka tavoitteena on musiikin perustaitojen opettaminen innostavasti bändisoiton kautta. Oppilaita on noin 130 kaksivuotiaista ylöspäin. Myös aikuisopetusta on ohjelmassa. Jamkids toimii Tapanilan kirjaston tiloissa.
Avajaisten musiikillista puolta edusti Olga Siskina, joka esitteli guslin eli venäläisen kanteleen soittotapoja ja -tekniikoita taiturimaisesti. Tiloissa on esillä ja myynnissä värikkäitä pienkanteleita, konsertti- ja sähkökanteleita, laukkuja ja huoltotarvikkeita. Lisätietoja www. koistinenkantele.fi.
Jamkids -musiikkikoulun rehtori Kati Nieminen
KANTELE
13 2·2009
Kantele hyvin esillä Sommelossa
Kantele on jälleen hyvin esillä kansanmusiikkijuhla Sommelossa heinäkuun alussa. Viime vuonna hienosti toteutunut kansainvälinen kantelekurssi Kantele Camp SOI toteutuu myös tänä kesänä. Opettajina ovat Eva Alkula konserttikanteleissa, Arja Kastinen pienkanteleissa, Emmi Knuutinen tikkukanteleissa ja Vilma Timonen sähkökanteleissa. Oma erikoisuutensa on Ontrei Malisen kanteleen ympärille rakentuva toimintaohjelma, joka näkyy ja kuuluu Sommelon ohjelmassa tulevinakin kesinä.
Kansanmusiikkijuhla Sommelo on melko uusi tulokas kesän musiikkijuhlien joukossa. Se järjestetään nykymuotoisena nyt neljättä kertaa. Sommelon muina teemoina ovat tänä vuonna harmonikka, laulu ja laulaminen sekä kulttuurien kohtaaminen, joilla
TEKSTI: PEKKA HUTTU-HILTUNEN
on myös omat seminaarinsa. Runolaulu ja muutkin arkaaiset kansanmusiikin muodot ovat kainuulaisessa kansanmusiikin juhlassa joka vuosi esillä, mutta mukana on myös uudempia musiikin muotoja. Erikoisuutena Sommelossa on, että se toteutuu kahdessa maassa. Juhla aloittaa Kainuussa, pääpaikkanaan Kuhmo, 1.4.7. ja jatkuu 5.7.7. Vienan Karjalassa, pääpaikkanaan maineikas Uhtuan kirkonkylä. Vienan osuutta varten järjestetään erityinen Sommelon kulttuurimatka, jossa on mahdollista kokea unohtumattomia elämyksiä runolaulajien mailla. Konserttiohjelmaan sisältyy mm. Uhtuan ortodoksisessa kirkossa maanantaina 6.7. toteutuva Arja Kastisen konsertti, jossa Ontrei Malisen kantele palaa symbolisesti, musiikkina omille juurilleen. Lisätietoja näistä ja Sommelon tapahtumista löytyy verkkosivuilta osoitteessa www.runolaulu.fi/sommelo09
International Kantele Camp leirillä oli viime vuonna osallistujia kahdeksasta maasta.
KANTELE
2·2009 14
7 .7 .2009 KLO 19 KIRKKO AVAJAISKONSERTTI, 15
Musiikin aika
TEKSTI: TIMO VÄÄNÄNEN
Michael Finnissy
Vuoden 2009 Musiikin aika -festivaalin teema "musiikkia ristivalossa" nostaa esiin erilaisten musiikkien ja säveltäjien kohtaamisia sovitusten, vaikutteiden, sulautumisen tai poleemisuuden muodossa. Rinnastamalla erilaisia musiikkeja ja traditioita festivaali kutsuu yleisöä arvioimaan niiden suhteita uudelleen. Festivaalin ohjelmistossa myös kanteleella on vahva osansa.
"Kanteleella on paljon annettavaa nykymusiikkifestivaaleilla. Itse olen vähän vierastanut sitä, että kantele olisi pelkästään tradition ja perinteen valossa nähtävä soitin se on myös vahvasti uuden musiikin soitin", kertoo festivaalilla esiintyvä Eija Kankaanranta. "Parhaillaan odotan sitä, että pääsen festivaalilla esitettävien uusien teoksien pariin. Viitasaarta edeltävä kuukausi on hyvin tiiviis työrupeama, työstän silloin sekä sooloteoksia että yhtyeiden kanssa esitettäviä teoksia. Festivaalin yksi erikoispiirre onkin se, että osa teoksista syntyy paikan päällä lopulliseen muotoonsa", Eija kertoo. Festivaalilla Suomen ensivierailunsa tekee eräs ikäpolvensa uniikeimmista brittiläisistä säveltäjistä, taitavana pianistinakin tunnettu Michael Finnissy (1946). Finnissyn musiikin tärkeinä vaikuttajina, hänen oman virtuoosisen pianisminsa lisäksi, ovat useiden eri kulttuurien perinnemusiikit. "Säveltäjän kanssa olemme sähköpostitse yhteyksissä, esittelen kanteleen mahdollisuuksia ja levyjä hänelle on mennytkin jo aiemmin", Eija Kankaanranta kertoo valmistautumisestaan. Finnissyn teoksen kantaesittää Uusinta-yhtye, jossa Eija on kanteleineen mukana.
Linjama - Suilamo (ke.)- Finnissy - Pesson - Tenney - Mack - Ears Open (ke.) - Page Olli Linjama, organ Eva Alkula, kantele Tomoya Nakai, koto Uusinta Michael Finnissy, pf Juho Laitinen, vc Heikki Nikula, b-cl Olli-Pekka Tuomisalo, sax Risto-Matti Marin, pf Janne Tuomi, perc
8 .7 .2009 KLO 15 KAPPELI, 12
Kulttuurisia transpositioita Whittall-Mochizuki-Pohjannoro-Ears Open (ke.) Hyvärinen (ke.)- Wennäkoski-Zhou Hanna Kinnunen, fl Eva Alkula, kantele Eija Kankaanranta, kantele Olga Shishkina, guzheng Mikko Raasakka, liru Tomoya Nakai, koto Janne Tuomi, perc Maria Puusaari, vl Emil Holmström, pf
10 .7 . 19 KOULUKESKUS, 12
Musiikkia puheetta / puheesta Finnissy (ke.) - Kuokkala - Ears Open (ke.)- Furrer Ton-That Tiêt - Mack Uusinta / joht. Nils Schweckendiek
11 .7 .2009 KLO 22 MIEKKANIEMI, 10
Duo Eva Alkula & Tomoya Nakai Eva Alkula sähkökantele, Tomoya Nakai, koto
MUSIIKIN AIKA
Keskitie 10 44500 VIITASAARI puh. 358 (0)14-573 195 fax. 358 (0)14-459 7515 www.musiikinaika.org info@musiikinaika.org
KANTELE
15 2·2009
JULKAISUT
SYTYKE: TULIPUNAPALSAMI
KANTELEENÄÄNIÄ2009·AANIA-8·www.aania.fi Maailman ainoa tikkukanteleyhtye, kuusihenkinen Sytyke perustettiin vuonna 2005. Sytykkeen käsissä soivat 19--20-kieliset Saarijärven kanteleet, joita soitetaan enimmäkseen puutikulla eli tikkutyylillä. Kyseinen, erikoinen soittotapa lähes hävisi Suomesta, mutta elää nyt elvytystyön ansiosta uutta tulemistaan. Kaikki sovitukset ovat Sytyke-yhtyeen omia paitsi "Miete" on Maija Kauhasen ja "Tulipunapalsami" Pauliina Syrjälän. . Yhtyeessä soittavat Riikka Jaakola, Ulla-Sisko Jauhiainen, Maija Kauhanen, Marja-Liisa Keinänen, Sampo Korva, Pauliina Syrjälä.
TAIVAS AUKI ITÄISEN SUOMEN JA KARJALAN KANTELEISTA 1800-LUVUN KÄSIKIRJOITUKSISSA
ArjaKastinen·TempsOy·www.temps.fi ISBN 978-952-92-5243-5 Julkaisu pohjautuu 1800-luvulla suomalais-karjalaiselta alueelta kerättyihin kantelekäsikirjoituksiin. Alkuperäinen käsikirjoitusmateriaali on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousja Kirjallisuusarkistoista. Sävelmäkäsikirjoituksia on viideltä kerääjältä: Karl Collanilta, O. A. J. Carleniukselta, A. A. Boreniukselta, K. A. Hällströmiltä ja Emil Sivorilta. Lisäksi mukana on P. J. Hannikaisen tallentamana neljä kantelesävelmää Suomen Kansan Sävelmien III jaksosta, Kansantansseja. Sävelmien yhteyteen on kirjattu musiikkiin, soittajiin tai soittimiin liittyvät käsikirjoituksista löytyneet lisätiedot. Kirjan liitteenä on CD-levy, johon kirjan tekijä, MuT Arja Kastinen on soittanut osan sävelmistä käyttäen soittimina kahta soitinrakentaja MuT Rauno Niemisen valmistamaa kopiota karjalaisista museokanteleista sekä soitinrakentaja Pekka Lovikan perinteistä 10-kielistä vaskikielisenä. Kirjan liitteenä on myös karttakuva sävelmien keräysalueelta nykyisen valtionrajan mukaan. Kansikuva on enolaisen kuvataitelijan Sirpa Ylhäisen teoksesta Taivas auki vuodelta 2006.
VIOLA UOTILA: SATEENKAAREN AARTEET
ViolaUotila·PlanetProduction·www.planetproduction.fi·www.violauotila.net Tunnelmallinen levy, jonka satumaisen kaunis musiikkia vie matkalle unten salaperäiseen maailmaan. Viola laulaa ja säestää itseään kanteleella ja kelttiharpulla. Levyn kesto on 45 minuuttia.
KANTELE
2·2009 16
Kesän keikoille näppärä ratkaisu äänentoistoon 125,- AKG C411
Exotic Echoes
of Concert kan
- Nuotit - Levyt - Tarvikkeet - Virityslaitteet - Studiopalvelut
HEXCD 04 000018-35 ISRC FIASH09
P
Hafmex, 2009
isto Espoon musiikkiop Institute Espoo Music
09-295 2079
0400-467 974
imu@imu.fi
www.imu.fi
Haluatko Folklandialle esiintymään?
Lähetä yhtyeesi esittely Kanteleliiton toimistoon 20.6.2009 mennessä. Kanteleliitto valitsee yhden ryhmän (14hlöä) edustajakseen risteilylle. Kerro, miksi juuri sinä/te olisitte hyvä edustusryhmä. Liitto tarjoaa ryhmälle risteilyn Turku TukholmaTurku. Matkat Turun satamaan ryhmän tulee hoitaa itse.
of Con Exotic Echoes
cert Kantele
Monipuolinen kantelekauppa!
HEXCD 04
tele / The Kan
tele Ensemble
Käenpiiat
Exotic Echoes
tele Concert Kan
Käenpiiat-yhtyeen uudet levyt:
Exotic Echoes of Concert Kantele
Katselin taivaan tähtiä / The Stars Above
ohjelmistoltaan maallinen
ohjelmistoltaan klassis-hengellinen
levyjä saatavilla mm. F-musiikki · Inkoon musiikki IMU tiedustelut: annikki.smolander-hauvonen@kolumbus.fi
Tarvitsetko kannelta?
Kanteleliitossa on kolme aloittelijalle sopivaa kotikannelta lukuvuodeksi 200910. Vapaamuotoinen hakemus Kanteleliittoon 15.6.2009 mennessä. Tiedustele myös pienkanteleita.
Hyvän kirjallisuuden seurassa jo 175 vuotta
Risto Blomster (toim.)
Kantele
Mikä on kantele? Miksi meillä on kantele? Mitä kanteleella soitetaan? Miten kanteleella menee? Kantele-kirjassa myyttinen kansallissoitin otetaan käsittelyyn ja lasketaan alas jalustaltaan. Kanteletta tarkastellaan monipuolisesti niin esineenä kuin ilmiönä samoin kuin ihmisiä ja aatteita sen ympärillä. Teoksessa kuvataan kanteleella soitettua ja kanteletta ympäröinyttä musiikkia eri aikakausina. Kantelemusiikin estetiikan jatkuvuutta ja muutosta tarkastellaan pienkanteleista säätyläismusiikkiin ja nykytaide- ja populaarimusiikin uusimpiin virtauksiin saakka. Kanteleen kertomus savutuvista porvarishuoneiden ja kansallisten mielikuvien kautta sähköistetyksi moderniksi soittimeksi piirtyy myös kuvallisena tarinana valokuvien, sanomalehtimateriaalin ja mainoksien välityksellä. Ensimmäinen laaja tietokirja kanteleesta perustuu uusimpaan tutkimustietoon sekä runsaaseen arkisto- ja lähdeaineistoon. Kirjoittajina ovat Pekka Jalkanen, Heikki Laitinen ja Anna-Liisa Tenhunen, kuvituksesta vastaa Jukka Kukkonen. Noin 400 sivua Sid., runsas nelivärikuvitus Ilmestyy syyskuussa 2009
Ovh. 45 Ennakkotilaajan hinta 36 voimassa 30.4.2009 saakka.
MUISTA MYÖS! Kalevalan kulttuurihistoria
Toimittaneet Ulla Piela, Seppo Knuuttila ja Pekka Laaksonen Ovh. 64
Taiteilijoiden Kalevala
2000-luvun juhla-Kalevalassa 20 suomalaista nykytaiteilijaa tulkitsee Kalevalan runoja kuvin ja sävelin. Ovh. 128
Nimi .............................................................................. Osoite .......................................................................... ........................................................................ Päiväys ......................................................................... Allekirjoitus ..............................................................
Tilaukset myös puh. 0201 131 216 · faksi (09) 1312 3218 sähköposti: kirjamyynti@finlit.fi verkkokirjakauppa: www.finlit.fi/kirjat Kirjatalo, Mariankatu 3, 00170 Helsinki
Kantele 1/09
SKS maksaa postimaksun
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Vastauslähetystunnus 5005074 00003 VASTAUSLÄHETYS
KANTELEKILPAILUT 2009
Ministeri Wallinin tervehdys
Kantele on osa elävää suomalaista kulttuuriperintöä, joka näkyy ja kuuluu sekä musiikissa että muilla taiteen aloilla, rockfestivaalin estradilla ja jopa kevään uusissa painokankaissa.
Kantele on kehittynyt ajan myötä yhä monipuolisemmaksi soittimeksi, joka taipuu eri musiikinlajien tulkiksi. Kalevalan 160-vuotisjuhlavuonna kanteleen soiton taitajia on maassamme kasvava määrä. On hienoa, että kiinnostus perinteiseen kansansoittimeen on lisääntynyt. Soittoharrastus tai musiikin kuuntelu on erinomainen väylä perehtyä suomalaisen kansanperinteen kerroksiin, löytää omat juurensa tai tutustua uuden kotimaan kulttuuriin. Kantelekilpailu kerää koolle suuren joukon yhteisen harrastuksen tai ammatin jakavia ihmisiä sekä musiikista kiinnostunutta yleisöä. Kilpailu tarjoaa tilaisuuden oppia uutta ja tutustua muihin harrastajiin ja ammattilaisiin. Kilpailutilanteen synnyttämä jännitys tuo mukaan oman mausteensa. Kiitän järjestäjiä kanteleyhtyeiden kilpailun toteuttamisesta jo 15 kerran. Ennätyksellinen osallistujamäärä on osoitus siitä, että pitkäjänteinen työ on kantanut hedelmää. Onnea ja menestystä kaikille kilpailuun osallistuville! Jag önskar alla deltagare i tävlingen lycka till!
Tervetuloa
Myönnän, että kuultuani Kanteleliiton yhtyekilpailun osallistujamäärän, olin mykistynyt. Mistä ihmeestä ylituotteistetun viihteen aikana löytyy tällainen määrä kanteleensoiton opiskelijoita ja harrastajia? Tiedän kyllä sähkökanteleen esiinmarssin ja merkityksen. Tiedän myös, että Kanteleliitto on ollut aktiivinen uuden musiikin tilaaja olenhan itsekin saanut korteni siihen kekoon kantaa. Siitä huolimatta olen iloisen yllättynyt. Tämä on hienoa!
Olette erityisen tervetulleita Pirkanmaan ammattikorkeakoulun ja Tampereen konservatorion vieraiksi. Onhan konservatorio Ismo Sopasen työn ansiosta ollut edistämässä kanteleensoiton voittokulkua. Sitä työtä haluamme tehdä edelleen. Tervetuloa Tampereelle! Ilari Laakso Pirkanmaan ammattikorkeakoulun koulutusjohtaja Tampereen konservatorion rehtori
Stefan Wallin Kulttuuri- ja urheiluministeri
KANTELE
2·2009 24
KANTELEKILPAILUT 2009
Tervehdys
Kanteleliiton XV Valtakunnallinen kantelekilpailu tuo Tampereelle ennätysmäärän osallistujia, 68 yhtyettä eri musiikin aloilta.
Joka toinen vuosi järjestettävät kilpailut ovat kauan odotettu tapahtuma, jossa suuri joukko kanteleensoiton harrastajia, ammattilaisia sekä kanteleen ystäviä kokoontuu viettämään elämyksellistä aikaa yhdessä.Osallistujamäärä on ollut alati kasvava, eikä ihme, sillä kilpailujen hyvä henki ja mahtava meininki innostaa pakkaamaan soittimet kassiin ja lähtemään menoon mukaan. Luvassa on upeita, korkeatasoisia konserttielämyksiä kilpailujen yhteydessä! Erityisen iloinen olen siitä, että kilpailut järjestetään nyt ensimmäistä kertaa kotikaupungissani, jossa pystytettiin myös Kanteleliiton perustuskivet vuonna 1977. Kanteleliitto haluaa kiittää lämpimästi kilpailujen järjestäjiä ja rahoittajia: Tampereen Konservatorio ja Pirkanmaan Ammattikorkeakoulu, Tampereen Kaupunki, Taiteen keskustoimikunta, Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto ja Kauko Sorjosen säätiö. Tervetuloa kantelekilpailuihin Tampereelle, osallistujat, kannustusjoukot ja kanteleenystävät! Eva Alkula Kanteleliiton puheenjohtaja
68 yhtyettä!
Kanteleliiton 15. valtakunnalliseen kanteleyhtyeiden kilpailuun on ilmoittautunut ennätykselliset 68 yhtyettä. Kilpailu on 3.5. kesäkuuta Tampereella, konservatorion ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulun tiloissa. Edelliset kanteleyhtyekilpailut pidettiin neljä vuotta sitten ja tuolloin kilpailemassa oli 47 yhtyettä. Kantelekilpailuja pidetään joka toinen vuosi, yhtyeet ja sooloesitykset kilpailevat vuorovuosin.
Kanteleen suosio on kasvanut viime vuosina voimakkaasti samaa tahtia kanteleen käytön laajentuessa kansamusiikista taidemusiikkiin ja rockiin. Suosion kasvua selittää myös alan ammattilaisten ja musiikkioppilaitosten pitkäaikainen työ kanteleensoiton eteen. Oma osansa on myös kanteleen kehittymisellä ja sähkökanteleen yleistymisellä sekä uusien kantelesävellysten esiinmarssilla. Kanteleyhtyeet kilpailevat kesäkuun alussa Tampereella kansan- ja taidemusiikissa sekä ns. muussa musiikissa, joka pitää sisällään mm. kilpailijoiden omia sävellyksiä, uusia sovituksia, teoksia joissa on vaikutteita perinteestä, popista, jazzista, rockista jne. Kilpailussa on useita sarjoja: kunkin musiikkityylin taitajat kilpailevat ikäkausisarjoissa ja ammattilaissarjassa, jossa soittavat ammattiin opiskelevat nuoret. Kanteleyhtyeiden ikäkausisarjat ovat alle 12-vuotiaat, 1214 -vuotiaat ja yli 15-vuotiaat. Kilpailu järjestetään yhteistyössä Kanteleliiton, Tampereen kaupungin, Tampereen konservatorion ja Pirkanmaan Ammattikorkeakoulun kanssa. Kilpailutapahtumaa sekä oheiskonsertteja ovat rahoittaneet Taiteen keskustoimikunta, Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto sekä Kauko Sorjosen säätiö. Tapahtuman suojelijana on kulttuuriministeri Stefan Wallin.
KANTELE
25 2·2009
KANTELEKILPAILUT 2009
Aikataulusuunnitelma Ohjelma keskiviikkona 13. toukokuuta 2009
KESKIVIIKKO 3.6.2009
PYYNIKKISALI
klo 19 Eija Kankaanranta & Electric Exploration - Eija Kankaanrannan viides jatkotutkintokonsertti Sibelius-Akatemian Docmus-osastolle
TORSTAI 4.6.2009
PYYNIKKISALI
TORSTAI 4.6.2009
KAMARIMUSIIKKISALI
10.15-10.30 10.30-10.45 10.45-11.00 11.00-11.15 11.20-11.40 11.40-12.00 12.00-12.20 12.30-13.30
kamu/ 12-14-vuotiaat suuryhtyeet Sähikäiset sekstetti kamu/ 12-14-vuotiaat suuryhtyeet Kanterellit kamu/ 12-14-vuotiaat suuryhtyeet LuoMuKanteleet II Tuomariston tauko yli 15 v. kamu/ suuryhtyeet yli 15 v. kamu/ suuryhtyeet yli 15 v. kamu/ suuryhtyeet Aarnikratti Sirgo Valmuskat 11.00-11.20 11.20-11.40 11.40-12.00 12.00-13.00 13.00-13.20
yli 15-v. taide/ pienyhtyeet Taide/ pienyhtyeet Tampereen konservato Taide/ pienyhtyeet Lahden konservatorion Taide/ pienyhtyeet Lahden konservatorion Tuomariston lounastauko Taide/ pienyhtyeet Aquatintes
Tuomariston lounastauko Yli 15-v. taide/ suuryhtyeet 13.40-14.00 Taide/ Suuryhtyeet 14.00-14.20 Taide/ Suuryhtyeet 14.20-14.50 Tuomariston tauko 12-14 -vuotiaat suuryhtyeet 15.00-15.30 Muu musiikki/ Suuryhtyeet alle 12-vuotiaat suuryhtyeet 16.30-16.45 alle 12-vuotiaat suuryhtyeet 16.45-17.00 alle 12-vuotiaat suuryhtyeet 17.00-17.15 alle 12-vuotiaat suuryhtyeet
Lahden konservatorion kvintetti Ondoyant Midori
yli 15-v. kamu/ pienyhtyeet 13.40-14.00 kamu/ pienyhtyeet Millimollit 14.00-14.20 kamu/ pienyhtyeet Duo Nervous 14.20-14.40 kamu/ pienyhtyeet Lahden konservatorion 14.40-15.00 15.00-15.20 15.20-15.40 15.40-16.00 kamu/ pienyhtyeet kamu/ pienyhtyeet kamu/ pienyhtyeet kamu/ pienyhtyeet
Tampereen konservatorion kanteleorkesteri Lahden kons. Smile Quintet Pikkuvalmuskat Musiikkimurmelit
Neviens LuoMuKanteleet I Trio Azra Topcu, Sarah Duo Emmi ja Kaisa
12-14 -vuotiaat Muu musiikki/ suuryhtyeet 17.30-18.00 Muu musiikki/ suuryhtyeet Lahden kons. kanteleyhtye 18.00-18.20 Muu musiikki/ suuryhtyeet 19.00 ILTAMAT Kajana-Kanteleet
Tuomaristo 4.6.2009 Kamutuomaristo: Hannu Saha, Arja Kastinen, Timo Väänänen, sih Taidetuomaristo: Pekka Jalkanen, Ritva Koistinen, Vesa Tuomi, si Muu musiikki: Eeva-Leena Pokela, Anna-Karin Korhonen, Veltto V Alle 12-vuotiaiden tuomaristo: Sari Kauranen, Ulla Honkonen, San siht. Satu Sopanen
PERJANTAI 5.6.2009
PYYNIKKISALI
Ammattilaiset 9.30-10.00 Ammattilaiset kamu 10.00-10.30 Ammattilaiset kamu 10.30-11.00 Ammattilaiset kamu 11.00-11.45 Lounastauko 11.45-12.15 Ammattilaiset kamu 12.15-12.45 Ammattilaiset kamu 12.45-13.15 13.15-13.30 13.30-14.00 14.30-15.00 Ammattilaiset kamu Kahvitauko Ammattilaiset taide Ammattilaiset taide Kardemimmit Ballycuan Duo Maija ja Mirkku Miinan tyttäret Sytyke Trio Aino, Essi ja Maija Kantando Kuutar Näkymätön lapsi Duo Vision Brelo
PERJANTAI 5.6.2009
KAMARIMUSIIKKISALI
10.00-10.20 10.20-10.40 10.40-11.00 11.00Yli 15-vuotiaat muu musiikki/ pienyhtyeet muu musiikki/ pienyhtyeet Duo Lumo muu musiikki/ pienyhtyeet In-Sound muu musiikki/ pienyhtyeet Duo Catharsis
Tuomariston lounastauko Muu musiikki tuomariston lounastauko ja työskente
Tuomaristo 5.6.2009 Ammattilaiset: kamu ja taidemusiikki: Hannu Saha, Pekka Jalkan Arja Kastinen, Ritva Koistinen, sihteeri: S.Heinonen Ammattilaiset ja yli 15-v. muu musiikki: Eeva-Leena Pokela, Anna-Karin Korhonen, Veltto Virtanen, siht.Tuija Wegelius 12-14-vuotiaat kaikki tyylit: Sari Kauranen, Ulla Honkonen, Sanna Pitkänen-Eerola, siht. Satu Sopanen
15.00-15.15 Salissa tauko 15.15-15.45 Ammattilaiset muu musiikki 15.45-16.15 Ammattilaiset muu musiikki 16.15-16.45 Ammattilaiset muu musiikki 18.00 Palkintojen jako 19.00 tai 19.30 Loppukonsertti
KANTELE
2·2009 26
KANTELEKILPAILUT 2009
KANTELELIITTO
TORSTAI 4.6.2009
AUDITORIO
10.00-10.15 10.15-10.30 10.30-10.45 10.45-11.00 11.00-11.15 11.15-11.30 11.30-11.45 11.45-12.00 12.00-12.15 12.15-14.30 14.30-14.45 14.45-15.00 15.00-15.15 Alle 12-v/ pienyhtyeet Alle 12-v/ pienyhtyeet Alle 12-v/ pienyhtyeet Alle 12-v/ pienyhtyeet Alle 12-v/ pienyhtyeet Tauko Alle 12-v/ pienyhtyeet Alle 12-v/ pienyhtyeet Alle 12-v/ pienyhtyeet Alle 12-v/ pienyhtyeet Lahden Kons. kanteletrio Neea, Viola ja Sanni Lahden Kons. kantele- ja nokkahuiluduo Hanni ja Emma Lahden Kons. kantele- ja nokkahuiluduo Aurora ja Viivi Lahden Konservatorion duo PiumPaum Ida ja Sofia duo Ella ja Elina duo Aurinkoiset trio Kanterellit -trio
orion kvartetti II n kanteleduo RoRoTT n duo Tiitta ja Ronja
Tuomariston kokous ja lounastauko Alle 12-v/ pienyhtyeet LuoMuKanteleet III Alle 12-v/ pienyhtyeet Matara
n kanteleduo RoRoTT
h Palu ja Laura Leinonen
Tuomariston kahvitauko 15.15-15.30 Alle 12-v/ pienyhtyeet Halla 15.30-15.45 Alle 12-v/ pienyhtyeet Lakat 15.45-16.00 Alle 12-v/ pienyhtyeet Salikat
hteeri: Sirpa Syrjä ihteeri: S. Heinonen Virtanen, siht.T. Wegelius nna Pitkänen-Eerola,
Kauko Sorjosen säätiö Alfred Kordelinin säätiö
PERJANTAI 5.6.2009
AUDITORIO
9.30-9.45 9.45-10.00 10.00-10.15 10.15-10.30 10.30-10.45 11.00-12.00 12.00-12.15 12.15-12.30 12.30-12.45 12.45-13.00 13.15-13.30 13.30-13.45 13.45-14.00 14.00-14.15 14.15-14.30 14.30-14.45 12-14-vuotiaat kaikki musiikinlajit/ pienyhtyeet muu musiikki/ pienyhtyeet SG muu musiikki/ pienyhtyeet AnElKa muu musiikki/ pienyhtyeet Lahden Konservatorion trio El honey pasa muu musiikki/ pienyhtyeet Trio Sereno muu musiikki/ pienyhtyeet Tampereen konservatorion kvartetti I Tuomariston lounastauko taidemusiikki/ pienyhtyeet Kanteleduo Viola ja Sanni taidemusiikki/ pienyhtyeet Lahden Konservatorion kanteleduo Pizzicato taidemusiikki/ pienyhtyeet Lahden Konservatorion duo Julianne ja Elma taidemusiikki/ pienyhtyeet Lahden Konservatorion trio ChupaChups -Joyeux taidemusiikki/ pienyhtyeet Tehotytöt ja Vipuhemmo Kahvitauko kamu/ pienyhtyeet kamu/ pienyhtyeet kamu/ pienyhtyeet kamu/ pienyhtyeet Tsertin Miikkula Lahden Konservatorion kanteletrio Les Papillons SSG Auringonkukat
elyä klo 15.15 saakka
nen,
13.00-13.15 taidemusiikki/ pienyhtyeet Lahden Konservatorion trio Soleil
KANTELE
27 2·2009
KANTELEKILPAILUT 2009
3.6.2009 klo 19 Tampereen konservatorion Pyynikki-salissa
Eija Kankaanranta & Electric Exploration
TEKSTI: EIJA KANKAANRANTA, KUVAT MAARIT KYTÖHARJU
Electric Exploration tarjoaa konsertillisen 2000-luvun musiikkia, jota tulkitaan sähkökanteleen, live-elektroniikalla varustettujen akustisten kanteleitten, jousikvintetin, harmonikkojen ja äänitaiteen voimin. Eija Kankaanrannan kanssa esiintyvät Uusinta-kvintetti, Jukka Ojala ja Niko Kumpuvaara (harmonikka) sekä Jaap Klevering (digital vocal sounds).
Jani Laaksosen teos ennen kuin (2008) 5-kieliselle kanteleelle, live-elektroniikalle ja nauhalle syntyi Veronan konservatorion ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulun sävellys- ja musiikkiteknologian opiskelijoiden "Plugged in Acerbi" -projektissa, jossa tutkittiin ihmisäänen, tekstin ja tilan mahdollisuuksia teknologian avulla.
Italialainen seikkailija ja muusikko Giuseppe Acerbi teki kaksi vuosisataa sitten laajan tutkimusmatkan outoon ja tuntemattomaan Pohjolaan. Hän tapasi suomalaisia muusikoita, järjesti heidän kanssaan konsertteja, ja kirjoitti kokemastaan: "Kvartetti oli Oulussa yhtä poikkeuksellinen ilmiö kuin kaikkein hämmästyttävin meteori. [...] Lukija voinee helposti käsittää sen nautinnon, minkä tuotimme noille yksinkertaisille ihmisille, jotka pitivät meitä jonkinlaisina musiikin jumalina... ." Acerbi tutustui myös suomalaiseen musiikkiin ja kanteleeseen: "'Runo' on ikivanha suomalainen sävelmä, joka on yhä säilynyt kansan keskuudessa ja sopeutunut sen kansallissoittimeen; tämä on nimeltään 'harppu' ja luultavasti meidän harppumme alkumuoto tai kreikkalaisen kitharan jäljennös." Kanteleensoittajan tehtävänä on kommunikoida Laaksosen säveltämän nauhaosuuden kanssa ja toimia "vastaan inttäjänä" Acerbin näkemyksille.
KANTELE
2·2009 28
KANTELEKILPAILUT 2009
Juhani Nuorvalan kantaesityksensä saava teos Kolme kappaletta (20072009) on Kanteleliiton tilaus. Se on kirjoitettu puhdasvireiselle sähkökanteleelle. Osien nimet ovat Soinnuitse, Sudet ja Suloinen Diesis. Puhdasvireisyyden saavuttamiseksi kanteleen sävelvaihtomekanismiin on tehty täysin uusi vivusto, joka mahdollistaa 25 puhdasta kolmisointua. Nämä käydään läpi Soinnuitseosassa. Sudet-osa leikkii puhdasvireisyyteen liittyvän susikvintti-ilmiön tuottamilla "ulvovilla" intervalleilla. Diesis on viidesosa-askeleen suuruinen intervalli, joka esiintyy virityksessä esim. sävelten dis ja es välillä. 450 vuotta sitten Nicola Vicentino suositteli sitä käytettäväksi uudessa musiikissa. Jaap Klevering ja Eija Kankaanranta ovat toimineet usean vuoden ajan nykytanssiteosten ja Beyond Improvisation Collectiven muusikkoina. Silence Bites (2009) ammentaa Jaapin Silent Sounds -projektista ja yhteisten improvisaatiokokemusten löydöistä. Hiljaisuus on olotila ja äänentila, joka mahdollistaa herkkyyden kuuntelussa ja hienovireisen artikulaation äänessä. Silence Bites on yhteisteos, joka rakentaa tilaa kuuntelun, äänen ja vuoropuhelun kautta. Improvisaatio on läsnä sekä materiaalin että kokonaismuodon rakentumisessa. Jaap käyttää teoksessa omaa ääntään manipuloituna ja ilman sekä etukäteen ja livetilanteessa tehtyjä ääniä. Eija soittaa monin erilaisin soittotavoin ja soinnein sähkökanteletta, jonka ääni on ohjattu Jaapin efektilaitteen kautta. Max Savikangas kertoo teoksestaan Geeniparanneltu Väinämöinen laulaa kyborgi-Joukahaisen lumeavaruuden mustaan aukkoon "Sibelius-Akatemia-aikaisen alttoviuluopettajani Teemu Kupiaisen pyynnöstä kirjoittamani sävellys on kymmenminuuttinen nopeaa ja vitaalista musiikkia. Erikoislaatuisen kokoonpanon kuulostelu säveltäessä antoi kiihdyttäviä sointimahdollisuuksia, minkä lisäksi halusin futurologisoida konserttikanteleen sointia live-elektroniikan keinoin. Jatkoin aiemmassa sävellystyössäni avautuneita suuntia: ruhjoutuvien, ratisevien, repeävien, särisevien, sähisevien, purskahtelevien ja muilla tavoin "dissonoivien" sointivärien integroimista vapaariviteknis-melodiseen ekspressiivisyyteen sekä tiukan 6-äänisen harmonisen satsin horjuttamista ja kontrastoimista improvisatorisin elementein." · · · ·
"Jos tahon tasalle panna, Miesten verroille vetää, Itse laulan laulajani, Sanelen sanelijani, Laulan laulajan parahan Pahimmaksi laulajaksi, Jalkahan kiviset kengät, Puksut puiset lantehille, Kiviriipan rinnan päälle, Kiviharkon hartioille, Kivikintahat kätehen, Päähän paatisen kypärän." - Joukahainen, Kalevala
TEOKSET
Jani Laaksonen: ennen kuin (2008) 5-kieliselle kanteleelle ja ääninauhalle Juhani Nuorvala: Kolme kappaletta (2007 2009, ke) Eija Kankaanranta & Jaap Klevering: Silence Bites (2009, ke) Max Savikangas: Geeniparanneltu Väinämöinen laulaa kyborgi-Joukahaisen lumeavaruuden mustaan aukkoon (2006) Eija Kankaanranta, kanteleet Uusinta-kvintetti (Maria Puusaari, Mirka Malmi, Max Savikangas, Timo Alanen, Juho Martikainen) Niko Kumpuvaara ja Jukka Ojala, harmonikka Jaap Klevering, digital vocal sounds Valot ja äänet Olli Kanerva ja Harri Lehtonen
ESIINTYJÄT
· ·
· · ·
KANTELE
29 2·2009
TIETOA TAPAHTUMAN OSOITE ILMOITTAUTUMINEN INFOPISTE
Tampereen konservatorio, F.E. Sillanpään katu 9. Kilpailijoiden tulee ilmoittautua saavuttuaan infopisteeseen. Infopiste konservatorion aulassa avautuu klo 9.
TULOSTEN JULKISTAMINEN MUSIIKKIMESSUT
Palkinnot jaetaan perjantaina 5.6 klo 18.00 alkaen. Konservatorion aulassa esittelevät uusia innovaatioitaan alan eturivin soitinrakentajat. Kävijöillä on mahdollisuus tutustua soittimiin ja tuotteisiin koko kilpailun ajan. Esillä myös alan julkaisuja, äänitteitä sekä infoa kanteleesta ja alan toimijoista. Tervetuloa tutustumaan!
ILTAMAT PYYNIKKI-SALISSA TO 4 .6 . KLO 19
Maanmainion Puhti- duon emännöimät kantele-iltamat!
PÄÄTÖSKONSERTTI PYYNIKKI-SALISSA PE 5 .6 . KLO 19
Kilpailun parhaimmisto esiintyy
LISÄTIETOJA
Vilma Timonen, tapahtuman tuottaja, puh. 044 5167558
KANSANMUSIIKIN OPINTOLINJA
Koe kansanmusiikin voima Kaustisella!
Lähde opiskelemaan kansanmusiikkia inspiroivaan ympäristöön! Pidä taukoa työelämän paineista, hae vauhtia jatko-opintoihin tai hanki täydennyskoulutusta. Opiskella voit joko yhden lukukauden, -vuoden tai kaksi lukuvuotta. Tule unohtumattomalle matkalle kansanmusiikin kehtoon! Haku linjalle 31.7. mennessä. Opiskelu alkaa 1.9.
LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMINEN:
ako@akopisto.fi, puh. 044-4325 616, www.akopisto.fi
Sähkökannel
JAKOON!
KOISTINEN ELECTRIC I
-sähkökannel on ensimmäinen kokonaan sähkösoittimeksi suunniteltu 39-kielinen kannel. Lainaamme soitinta 2 vuoden jaksoissa musiikkiopinnoissa edenneille soittajille. Soittimen hakuaika on 18.5-18.6.2009. Soitinlainan ratkaisee kansanmusiikin ja kanteleensoiton asiantuntijoista kutsuttu raati.
Hakulomakkeita saa Rääkkylän Osuuspankista, Puh. (013) 685 1100 tai www.raakkylan@op.fi Lisätietoja: toimitusjohtaja Olli Koivula, Puh. 0500 912 366 tai olli.koivula@op.fi
Jimmy Träskelin
Olga ja Tatjana Kurikka
tutustuivat kansainväliseen kanteleeseen jo lapsena
KANTELE
2·2009 36
Inspiraatiota ja omaa kehittymistä
Kanteleensoitosta on vuosien kuluessa muodostunut iso osa Olgan ja Tanjan identiteettiä. "Kanteleella pystyn parhaiten ilmaisemaan itseäni ja musiikki vaihtelee sen mukaan, mitä sanottavaa minulla on. Kantelemusiikki toimii sekä meditaationa että inspiraation lähteenä. Saan siitä paljon hyvää energiaa", Tanja kiteyttää. "Minulle kantele merkitsee kosketusta musiikkiin ja omaa kehittymistä. Soittaessa olen saanut tietoa ja kokemuksia. Soitto on tavallaan purkautumista: heijastan omaan musiikkiin kaikkea, mitä minulle tapahtuu elämässä", pohtii Olga. Tänä kesänä Olga ja Tanja puristavat elämänpituisen kokemuksensa kanteleesta yksiin kansiin, sillä valmisteilla on sisarusten Duo Vesperin ensimmäinen levy. Esimakua siitä voi kuunnella Myspacessa. "Levylle tulee puoliksi omia kappaleita ja puoliksi omia sovituksia kansanmusiikista. Sovitukset pohjautuvat improvisaatioon ja niissä on vaikutteita kansanmusiikista kaikkialta maailmasta. Soittimina on joko kaksi konserttikanteletta tai pieni ja iso kantele yhdessä." Tulevaisuudessa Olga ja Tanja haluavat levyn julkaisun lisäksi jatkaa musiikin tekemistä aktiivisesti. "Olen kasvanut musiikkiin pienestä asti tiukasti kiinni. Haluan myös kehittää duoamme ja tehdä musiikistamme entistä mielenkiintoisempaa", luettelee Olga. "Minä toivon paljon inspiraatiota säveltämiseen ja opettamiseen, sillä pidän molemmista. Pyrin keväällä Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle, joten suuntaudun entistä vahvemmin musiikkiin", selittää Tanja.
Tanjan lempimusiikki on jazz, mutta hän kuuntelee mielellään myös kantele-, piano-, harppu- ja laulumusiikkia.
Olga on gootin ja heavyn suurkuluttaja, joka nauttii myös klassisesta sekä erityisesti kelttien ja irlantilaisten kansanmusiikista.
KANTELE
39 2·2009
...niin varjo katoaa
Makaan rantakivikossa lopen uupuneena ja elämänvirran kolhimana. Kuulen taas koputuksia. Kirkon vanha kello haluaa jälleen selventää viestiä ja selkäpiitä karmaisevasti se soittaa kuoleman alkusoiton. Muut kellot aloittavat 'Maan korvessa kulkevi lapsosen tie', mutta sen luoma rauhoittava tunne häviää yhtä pian kuin se alkoikin. Kuoleman pelko ja tunne koko maailmankaikkeuden käsittävästä yksinäisyydestä valtaa mieleni. En kuitenkaan halua uskoa yksinäisyyteen, vaan tarraan tiukasti kiinni valoisiin mietteisiin. Ne johtavat minut takaisin tuttuun teemaan; siihen mistä tarina alkoi. Päästän irti menneestä ja tulevasta ja seuraan sieluni matkaa iäisyyteen. Kai Nieminen sävelsi tämän teoksen nojaten kansanlaulun "Mä menin aamulla pappilaan ja panin kirkonkellot soimaan" innoittamiin mielikuviin. 'Menneestä ajasta ja hiljaisuudesta...' on alunperin sävelletty harmonikalle, mutta säveltäjä Nieminen halusi muokata sen myös kanteleella tai harpulla
KUVA: KEIJO AHO
En kuitenkaan kuule enää koputuksia, vaan hyppään takaisin kiihtyvään virtaan. Se kuljettaa minua minne haluaa eikä tippaakaan välitä minun omasta tahdostani. Aina vain rajummin se kuljettaa minua eteenpäin ja vähitellen sen vauhti alkaa huolestuttaa minua. Rukoilen virtaa päästämään minut otteestaan, mutta se vastaa ylimielisesti pyyntööni toteamalla: "Itsepä janosit elämää! Juo siis tuoppisi tyhjäksi."
soitettavaksi. Teos sopiikin erinomaisesti kanteleelle ja tuo soittimen monet ulottuvuudet hyvin esiin. Kappaleessa käytettäviä erikoistekniikoita ovat mm. erilaiset paino- ja vipuglissandot sekä tremolot. Näiden avulla säveltäjä on saanut hyvin ilmennettyä hetken muistoja ja heijastumia. Kantavana tekijänä sävellyksessä ovat erilaiset kirkonkellot, jotka on saatu esille muun muassa erilaisilla huiluäänillä. Passacagliamainen teos saa myös lisäväriä ja syvyyttä fuugaa jäljittelevistä kuluista. 'Menneestä ajasta ja hiljaisuudesta...' sai kanteleella uuden versionsa kantaesityksen Heidi Äijälän esittämänä Jyväskylässä vuonna 2005. Teos on kuultavissa myös uudella Paths Into the Wintry Night and Dreams of Summer -levyllä, jolla on myös muita Kai Niemisen kantelesävellyksiä. Nuotteja voi tiedustella Modus Musiikki Oy:stä osoitteesta www. modusmusiikki.fi sekä Fennica Gehrman Oy:stä osoitteesta www.fennicagehrman.fi. Lähteet: Kai Nieminen, www.kainieminen.net, Fennica Gehrman Oy, Heidi Äijälä
5 &4
64
Scherzando
OE OE OE
oe oe
fi f 5 & 4 #oe oe #oe oe oe oe oe #oe oe #oe oe oe oe oe oe oe oe oeoeoe oe oe oe oe oeoeoe oe
68
oe oe oe oe oe#oe oe oe oe oe oe#oe oe oe oe 3 OE 2 oe 4 4 oe ##oe #oe oe oe oe oe 3 4 # #oe #oe oe
H#
OE #oe
2 4
?
L.V.
&
oe oe oe#oe oe oe oe
oe#oe oe
oe oe oe#oe oe
accel.
oe#oe oe
oe oe oe#oe oe oe oe
oe#oe oe 3 #oe 4 fi
#oe #oe oe 2 4 2 4
H n En
? #oe oe
74
#oe oe
oe oe
#oe oe
.F fi 3 ## . 4
E#
oe oe oe #oe oe oe oe oe oe oe # oe oe oe oe # oe oe oe # oe oe oe oe # oe oe oe # oe oe oe oe # oe oe oe # oe oe oe oe # oe oe KANTELE oe#oe oe 3 & 4 2·2009 43
L.V.
OPETTAJAN PÄIVÄKIRJA
Sanat alkoi Tiinan päässä pa-pa-papattaa Kun kuunteli hän levyllisen Ma-ma-mariskaa
VÄNEN KANNEL
TEKSTI: TIINA KOMULAINEN
Tää on kantelerap-rap-rap-rap-rap Viritä ensin tap-tap-tap-tap-tapPiin! Sitten kieliä plim-plim-plim Ei mee yhtään hullummin
Kulttuurille pitää saada lisää sitä massii Nuori jengi tarvii tekemistä, tää pitäs tajuta sassiin Opet tarvii tuntei, keikkoi että olis töitä Ei tarttis turhista murehtia ja kiristellä vöitä
Näin se Vänen kannel soi-soi-soi Ja kaikki soittaa kivaa, toi-toi-toi Jengi relaa, on nastaa, ilakoi Kanteleellaan osaa, pitää, saa ja voi
Mieti pikku tovi kaikkii vanhoi gurui Soittivat jouhikoita, kanteleita, pillei, liruilurui Sullakin on käsissäsi pelit soiton lumoon Soita, improo, sävellä kuulijasi kumoon
Sanat alkoi Tiinan päässä pa-pa-papattaa Kun kuunteli hän levyllisen Ma-ma-mariskaa Ja kun kuulen levyllisen kanteletta alan heti tsillaamaa Nyt pistän tähän pisteen, hyvää kesää, meen ulos grillaamaan.
Hei kaikki vanhat ja nuoret Ympäri koko isänmaamme Suomen Nyt seuraa tiukkaa yhteiskuntakritiikkii Ei kukaan haluu et soitot loppus ja pantais ovet kii
KANTELE
2·2009 44
Suomen Kantelemuseo
Uuraisten unohdetut kanteleet
TEKSTI: KARI DAHLBLOM
Keski-Suomen kanteleperinne -sarjassa on esittelyvuorossa Uurainen. Kuulin siellä sanottavan Elias Lönnrotin toteamusta muistuttaen, että kanteleita oli taloissa seinillä paljon, ja kai niitä on vieläkin.
Tuure Peltosen v. 190809 rakentama 30-kielinen kantele. Pituus 107 cm, leveys 39,5 cm ja korkeus 8,5 cm
Tutkimukseni Keski-Suomen kanteleista juontaa 40 vuoden taakse Äänekoskelle. Sain nuorena lainaksi kanteleen lapsuudenkotini naapurilta Erkki Koskiselta. Se oli huonokuntoinen pyöreäperäinen saarijärveläinen kantele josta puuttui kieliä, mutta soiton alkeita siitäkin sain. Vanhassa valokuvassa Erkki Koskisen äiti Alli Frestadius soittaa samannäköisellä kanteleella. Tarkempi tarkastelu osoitti sen olevan eri soitin kuin lainaamani kantele. Vuosien jälkeen sain yhteyden kuvassa olevavan kanteleen
KANTELE
45 2·2009
omistajaan Marja Happoseen ja pääsin tuktkiman soitinta. Kanteleen kansi on kuusta ja kehä sekä pohja koivua. Kanteleen pohjaan oli kirjoitettu: "Valmistanut T. Peltonen. Uurainern. Omist. Alli Frestadius. Ostettu keväällä 1909".
Kanteleharvinaisuuksia
Marja Happoselta sain useita yhteistietoja Uuraisista. Haastattelujen tuloksena selvisi, että T. Peltonen on Tuure Peltonen (1893-1958), joka myöhemmin muutti nimensä Akonpelloksi. Hänen poikansa Teuvo Akonpelto ja vaimo Arja kertoivat, että Tuure oli saanut oppia Kuikassa Sipilän talossa pidetyssä kiertävässä kotiteollisuuskoulussa. Akonpelloilta oli Tuure Peltosen v. 1914 rakentama osakromaattinen kaksoiskantele. Kantele on melkoinen yhdistelma uutta ja vanhaa. Soittimen toisessa kielistössä ovat ylimmät kielet kahdessa tasossa ja bassokielet samassa tasossa. Elias Lönnrotin vastaavista kanteleista poiketen Peltosen kanteleen ylimpien kielien alla on metallinen talla kannen päällä. Vieräisessä kielistössä kielet ovat
samassa tasossa ja bassokielet harvennetuin välein. Tarkkaa analyysia vaikeuttaa kanteleen huono kunto. Kanteleen kansi on kuusta, kielipenkit, pohja ja kehä ovat laminoitua koivua, ja päällä olevat suojalaudat koivua. Kanteletta oli säilytetty lämmittämättömässä ulkovarastossa laminoidusta koivusta tehdyssä laatikossa jossa on kantokahvat sivuilla. Kanteletta kutsuttiin "matkakanteleeksi". Tuure Pelltonen oli vain 16 vuotias rakentaessaan Alli Frestadiuksen kanteleen. Opastajana oli ollut Otto Pellonpää (18751954). Kävin tapaamassa Ulla-Maija Moilasta jonka kotona on kaksi äitinsä kasvatti-isän Otto Pellonpään ammattitaidolla rakentamaa persoonallista kanteletta. Kanteleet ovat hyvin erilaisia. Vanhempi 30-kielinen kantele on rakennettu v. 1909. Se on neliskulmainen ja venäläisen pöytäkanteleen näköinen. Uudempi 54-kielinen kantele on rakennettu v. 1928. Siinä on kaksoiskieliä varten kaksi vierekkäistä viritintappilistaa. Vanhassa valokuvassa kaksoiskieliä ei enää ollut. Valitettavasti molemmat kanteleet ovat huonokuntoisia. Kolmas Pellonpään rakentama kantele löytyi Kaarina Moisiolta. Kaunis 32-kielinen kantele on rakennettu v. 1911 ja on malliltaan tutumpi. Kanteleen
Otto Pellonpään v. 1914 rakentama osakromaattinen kaksoiskantele. Pituus 94,0 cm leveys 38,0 korkeus 10 cm Otto Pellonpään v 1928 rakentama 54-kielinen kantele. Pituus 121 cm leveys 38,5 korkeus 9 cm
Otto Pellopään v. 1911 rakentama kantele. Pituus 118 cm leveys 38 cm korkeus 8,5 cm
KANTELE
2·2009 46
kunnosti Hankasalmelainen Vilho Vehviläinen v 1985. Otto Pellonpään kanteleiden kannet ovat kuusta ja pohja sekä kielipenkit koivua. Kehät ovat koivua tai loimukoivua. Pintakäsittelynä on luonnonhartsilakkaus.
"..Uuraisilla, Saarijärven entisessä kappelissa tapasin vielä hyvän kantelen tekijän, se on useasti mainittu torpanpoika Aug. Ramsi, joka on vasta 25-vuotias. Hän valmistaa siis uusille sukupolville Saarijärven kuuluja kanteleita." Uuraisilla on ollut useita kanteleenrakentajia. Vielä on selvittämättä löytyisikö edellämaitun Aug(ust). Ramsin kanteleita ja esimerkiksi seppä August Niemisen kaksoiskanteleita? Tutkimustyö jatkuu. Keski-Suomen rikkaassa kanteleperinteessä on vielä paljon tutkimista.
LÄHTEITÄ
Sydänten kirkon kanteleenrakentajia
Uuraisten kirkko tunnetaan "Sydänten kirkkona". Kirkon lehterin kaiteessa on pieniä sydämiä. Sydämet, ja paljon muutakin, oli Uuraisten kirkkoon rakentanut puuseppä ja kanteleenrakentaja Otto Pellonpää. Ahdasmieliset seurakuntalaiset olivat 1930 luvulla vähällä hävittää sydänkoristelut koska ne toivat heidän mieliinsä syntiset korttipelit. Uuraisten kanttori Rafael Varha (18981982) pelasti sydämet peittämällä ne pahveilla. Varha oli myös soitinrakentaja. Hän rakensi 15 viulua, sellon ja yhden kanteleen joka palkittiin v. 1937 messuilla. Vilho Itkonen kirjoitti v. 1907 muistiinpanoissaan:
·Asplund,Anneli,1983:Kantele,SKS:ntoimituksia 390. ISBN 951-717-330-X ·Anna-LiisaMattilan,ArjajaTeuvoAkonpellon, Kaarina Moision ja Ulla-Maija Moilasen haastattelut keväällä 2009.
Uuraisten kirkko
KANTELE
KUVA: WIKIMEDIA COMMONS / PIIRKA
47
2·2009
Lasten KANTELE Seitillä soittelua
TEKSTI NINA AMPUJA, KUVAT: EMMA, AMADEUS JA HUBERT AMPUJA
Muistatko laululeikin Täti Monikasta; iloisesta tätösestä, joka meni torille kassi, hame, hattu, sulka ja peppu heiluen. Tänään Täti Monika pesi polkupyöränsä hohtavan siniseksi, pumppasi kuminsa pinkeiksi ilmasta, rasvasi ketjunsa ja kiinnitti etutankoonsa vaaleanpunaisen korin aikomuksena ostaa se torilla pullolleen piknikeväitä. Oletkos sinä jo polkaissut polkupyöräsi vauhtiin, nauttinut kevättuulen huiskeesta hiuksissasi ja tuntenut pientä kuplintaa vatsanpohjassasi. Kiinnitetään kanteleet tarakalle... ja sitten polkaistaan polkupyörät huimaan vauhtiin.
Aloita tarina laulamalla ja soittamalla tuttua laulua: "On meillä hauska täti tuo täti Monika, kun täti pyöräilee torille on näky komea. Kas näin pyörä kiitää, ja pyörä kiitää näin, kas näin pyörä kiitää ja pyörä kiitää näin." Oranssin värisiä katosmarkiiseja vilisi joka puolella. Lokit kraakkuivat kojujen yläpuolella kytäten ihmisten syömisiä valmiina iskemään salamannopeasti, jos jotain sattuisi tippumaan. Myynnissä oli porkkanoita, perunoita, kurkkuja, tomaatteja, erilaisia yrttejä ja kukkia. Kesän ensimmäiset mansikat oli kauniisti aseteltu houkutteleviin tuokkosiin. Täti Monika asteli kesämekko hulmuten nauttien auringonpaisteesta, torin tunnelmasta ja silmäili mietteliäänä ympärilleen, mitä poimisi piknikkoriinsa. Mansikoita, niitä pitäisi ainakin ostaa, tuoretta leipää, kurkkua voileivän päälle, raikasta salaattia, kehäkukkasia pöydän koristeeksi, ja jotain herkullista... kenties possumunkkia... hän tuumi mietteliäänä. Samassa parin kojun päässä oleva helppoheikki kajautti ilmoille tutun laulun... "Ostakaa porkkanaa, eurolla ja kahdella jo paljon saa" (osaatkos soittaa sen kanteleellasi? Auta Täti Monikaa valitsemaan ostoksensa. Soita ja laula).
KANTELE
2·2009 48
Kirkonkello löi puolenpäivän merkiksi kaksitoista kertaa. Musta naakkaviiri kieppui ympyrää tornin katolla tuulen kieputtaessa sitä ympäriinsä. Piknikeväät oli ostettu ja Monika kipusi taas polkupyöränsä selkään. "On meillä hauska täti tuo täti Monika, kun täti lähtee torilta on näky komea. Kas näin täti laulaa ja täti laulaa näin, trallallallallalla, trallallallallallaa." Mukulakivet pomputtivat pyörää tehden ohjaamisesta hankalaa. Monika ajoi pyöränsä hiekkatielle ja päätti mennä maalaisreittiä kotiinsa valmistamaan herkkulounasta. Reitti ei ollut Monikalle kovin tuttu, ja niin hän ajautui yhä etäämmäs ja etäämmäs kodistaan. Monika alkoi väsähtää, ja hän päätti etsiä rauhallisen aukean, jonne levittäisi puna-vihreä-ruudullisen liinansa eväidensä alle. Toisaalta taivaalle alkoi kerääntyä uhkaavia sadepilviä. Muutaman mutkan mentyä Monika näki edessään pienen harmaan ladon. Latoonhan pääsisi tarvittaessa tuulen ja sateen suojaan, hän oivalsi. Monika parkkeerasi sinisen polkupyöränsä nojaamaan ladon seinustaa ja raotti varovaisesti ladon ovea. Oivallinen paikka pidellä sadetta, Monika ajatteli. Kunhan saan vähän heiniä huiskittua sivummalle: tuon rotiskon voisin vetää pöydäksi.; tuohon pulloon hiukan vettä, niin se ajaa hyvin kukkamaljakon
asiaa. Monika laittoi seinustalta löytämänsä risuluudan viuhumaan. Äkkiä ladosta kuului ATSIU...ja hetken perästä uudelleen ATSIU. "Onko täällä joku" Monika huhuili. Ladossa oli aivan hiiren hiljaista... tai hiiret eivät kyllä osanneet olla hiljaa, vaan ne rapistelivat nurkissa - olivat vissiin haistaneet Tädin piknikherkut. ATSIU... ATSIU... kuului jälleen. Monikaa rupesi siinä vaiheessa hiukan pelottamaan. Ulkona oli tullut pimeää. Tuuli raotti ladon ovea ja samassa välähti salama. Salaman antama valo valaisi juuri sen verran, että Monika näki aivastelijan...le-le-lepakoita. Salama välähti uudelleen ja loi valojuovan toiseen nurkkaan... hä-hä mä-häkkejä. "On Monikalla inhaa, kun näkee lepakon ja seitti kiertää katossa täyn hämppäreitä on. Ei Monika niitä pelkää, muttei tykkääkään, niin joskus suusta saattaa päästä... IiiiK ötökkä. ATSIU kuului jälleen nurkasta. Ilmaan noussut pöly oli saanut hämähäkkien herkät sieraimet kutisemaan. Katon rajasta kuului ynseä ääni ja pienet kiiluvat silmät tuijottivat suoraan kohti Täti Monikaa. "Ei olis kannattanut siivota. Olevinaan kovia jätkiä, mutteivät siedä yhtään pölyä" lepakot ilkkuivat. "Mikä nyt eteen", ihmetteli Täti Monika ääneen. "No, voidaanhan me kertoakin, jos saadaan ens päivä nukkua teidän seitin suojissa", kiristivät lepakot, kirkuen ja räkättäen. "Ne tykkää "seitillä" soitetusta musiikista ja huomattiin, että sulla on just oikee peli siihen tarkoitukseen sun pyöräs tarakalla" Lepakot valistivat. Silloin Täti Monika haki kanteleensa tarakalta ja kajautti ilmoille hämä-hämä-häkkien lempikappaleen. Mikähän se muuten on? Osaatkos sinä pelastaa Hämppärit heinänuhan pauloista?
KANTELE
49 2·2009
LIITTO
RytmiS 2009 antoi oivalluksia opetukseen
Perinteiset kanteleensoiton opettajien koulutuspäivät järjestettiin tänä vuonna yhdessä JaSeSoi ry:n kanssa. Kanteleensoiton opettajat pääsivät alennetulla hinnalla osallistumaan Rytmiseminaariin, joka järjestettiin tänä vuonna jo 24. kerran. Seminaari pidettiin Mikkelin nuoriso-opistolla 20.22.3. Osallistujia oli yhteensä noin 50, joista kanteleensoiton opettajia oli neljä.
JaSeSoi ry on musiikkikasvatusyhdistys, joka edistää Orff-pedagogiikan tuntemusta Suomessa. OrffSchulwerk on musiikkikasvatusfilosofia. Sen ideoita on musiikin, liikkeen ja puheen luonnollisen yhteyden säilyttäminen ja kehittäminen. Luovuus, improvisatorisuus sekä ryhmätoiminnan korostaminen ovat Orffpedagogiikan mukaisessa opetuksessa avainkäsitteitä. Orff- Schulwerk on tarkoitettu jatkuvasti muuntuvaksi ja kehittyväksi pedagogiseksi työtavaksi, joka ottaa huomioon kaikenlaiset oppijat tarpeineen ja odotuksineen. Jotta kasvattaja voi itsenäisesti käyttää ja kehittää Schulwerkia, hänen täytyy oppia tietämään sen mahdollisuudet, sisällöt ja tavoitteet. (Orff s.a./2000, 5 ja 9.)
TEKSTI: ELISA KEROLA
RytmisS rytmiseminaari antoi viikonlopun verran mallia siitä, millaista Orff-pedagogiikan hengessä toteutettu opetus voi olla. Kouluttajina toimivat Christiane Wieblitz Salzburgin Orff-instituutista. Lisäksi Tuula Jukola-Nuorteva, Markku Kaikkonen ja Kaarlo Uusitalo. Jokainen heistä piti kurssin aikana kolme sessiota. Sessiot sisälsivät mm.hauskasti, mutta johdonmukaisesti ohjattuja laulu- ja soittoharjoituksia, yksinkertaisista melodia-aiheista alkavia, vähitellen moniäänisiksi kasvavia lauluja. Tuula Jukola-Nuortevan sessioissa teimme ryhmänä pienoisnäytelmät, joissa ryhmissä sävelletty musiikki kommentoi tapahtumia. Sessioissa koetut työskentelytavat muistuttivat siitä, miten innostavaksi ja hauskaksi opetustilanteen voi helpoilla konsteilla suunnitella. Pala palalta etenevä uuden asian omaksuminen tai erilaiset rytmileikit uutta laulua opeteltaessa olivat hienoja esimerkkejä siitä. Kanteleensoiton opetukseen kurssilla tehdyt harjoitteet ovat helposti muunnettavissa. Rytmiseminaari oli virkistävä kokemus, josta jäi vahva ja hyvä jälkimaku tätä on saatava lisää!
KANTELE
2·2009 50