• IRTONUMERO 8 E 2·2011 RÖNSY · SALMISEN KANTELEET · KILPAILUTUNNELMIA 1 2·2011 KANTELE
• 38 Kantelekilpailujen tuloksia ja tunnelmia KUVA: JORMA AIROLA Irina Volokoslavskaya soittaa itäkarjalan kannelta KANTELE 2·2011 2
• SISÄLLYS PÄÄKIRJOITUS... ............................................................................... 4 PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS .......................................................... 4 5 Rönsyävää puhetta UUSIA SOITINRAKENTAJAMESTAREITA .16 PEKKA LOVIKKA ÄÄNIÄ KANTELEEN KYLÄSTÄ .......... 20 TAITO HOFFRÉN MINÄ JA KANTELE: IRIS MATTILA ......................................................23 NUOTTILIITE: EINO TULIKARI, ALOTUSMARSSI ...................................24 KANTELEEN SIVUILTA, OSA 2, KANTELE-LEHTI LAMAVUOSINA .............26 RITVA KOISTINEN JA ..................... 31 KRONOS KVARTETTI YHTEISTYÖSSÄ LASTEN KANTELE, LOVIISA KOIVUSALO..............................................32 ONTREI MALISEN KANTELEEN PALAUTTAMINEN .................................33 8 Salmisen kanteleet 1925 ­ 1949 INARISTA ABU DHABIIN ................. 34 METSÄN ÄÄNI SOI!, KULTTUURIOSUUSKUNA UULU LEVYPOKE, LEMPILEVYT ...................................................................36 KRISTIINA JUNTTU KANTELEENSOITON OPETTAJIEN KEVÄÄSSÄ ...........42 LEIRIT ........................................................................................... 44 PALAUTELOMAKE .............................................................................46 LIITON SIVU .....................................................................................46 28 PÄÄTOIMITTAJA: Sauli Heikkilä, 045 671 1868 JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki puh. 050 564 5957 mail@kantele.net kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Johanna Aho, Marko Aho, Susanna Heinonen, Outi Sané TOIMITUS JA TAITTO Pieni Huone Oy, 045 671 1868 Metsäpurontie 20, 00630 Helsinki lehti@kantele.net PAINOPAIKKA KS Paino Oy, Kajaani ILMESTYMISTIEDOT 33. vuosikerta 2 / 2011 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) Kanteletta latvialaisille koklea suomalaisille · AINEISTO- JA JULKAISUPÄIVÄT 1. nro: 1.2. / 28.2. 2. nro: 15.5. / 8.6. 3. nro: 15.8. / 15.9. 4. nro: 1.11. / 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: SAULI HEIKKILÄ, SOITINRAKENTAJAT AMF 11+4 KIELINEN KUULTOVÄRJÄTTY KANTELE KULTTUURI-, MIELIPIDE- JA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN KANTELE 2·2011
• PÄÄTOIMITTAJA PUHEENJOHTAJA SAULI HEIKKILÄ VILMA TIMONEN Ensimmäinen ja ensimmäinen... Jälleen on kantelepiireissä tehty jotakin ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen kansainvälinen kantelekilpailu on takana. Onnea kaikille mukana olleille ja erityisesti voittajille. Kilpailujen vuoksi vuoden toinen Kantele-lehti tulee tavanomaista hieman myöhemmin. Pidimme tärkeänä, että saatte tulokset ja tunnelmat heti tuoreeltaan luettaviksenne. Ilmaisuun "ensimmäinen" törmäsin vanhoja lehtiä selatessa monta kertaa. On ollut ensimmäisiä kanteletutkintoja, -vierailuja ja -levyjä. Toki viime vuosikymmeninä on tehty kaikilla sektoreilla paljon ensimmäistä kertaa, kuten CD-lveyjä, mutta silti tulee sellainen mielikuva, että kanteleesta olisi tullut laajemmin hyväksytty ja vakavasti otettava soitin vasta vähän aikaa sitten. Mutta miten on näin päässyt käymään kansallissoittimemme kanssa? Että vasta nyt? Ulkomailla vieraillessani olen monta kertaa ollut kateellinen siitä ylpeydestä, millä omaan perinteiseen kulttuuriin suhtaudutaan, olipa kyse ruuasta tai musiikista. Meillä viedään vieraat pitsalle ja karaokeen. Oma kulttuuriperintömme tunnetaan todella huonosti. Saunaa ehkä lukuun ottamatta. Siksi on hienoa seurata, miten oman musiikkikulttuurimme tuntemus lisääntyy. Jotkut ovat tosin sitä mieltä, että nyt on taas takavuosien värttinäbuumin jälkeen pieni lamakausi, mutta silti. Kanteleet ovat yleisiä koulusoittimia ja musiikkioppilaitokset suoltavat toinen toistaan taitavampia kansanmuusikoita. Olisi tietenkin hienoa, että perinne olisi kulkenut suusta suuhun ja kädestä käteen, mutta kun ei, niin koulutusjärjestelmä on toiseksi paras ratkaisu. Nyt nämä koulutetut muusikot pitää vaan saada kentälle palauttamaan kansalle se, mikä kansalle kuuluu. Ei pelkästään opettamaan, vaan soittamaan häitä ja hautajaisia. Niin että kuka tahansa perussuomalainen tietää, millaisesta musiikkiperinteestä me voimme olla ylpeitä. Ja lopuksi, hyvät lukijat, antakaa palautetta, jotta voisimme tehdä toiveittenne mukaista lehteä. Asiaa helpottamaan laadin palautekupongin sivulle 46. Palautteen voit lähettää myös osoitteella lehti@kantele.net. Tottakai otamme myös ilolla vastaan juttuja ja kuvia ­ vaikka kesän kantelekohtaamisista. Aurinkoista kesää! Puheenjohtajan tervehdys Huikea kilpailuviikonloppu on takana päin! Laadukkaat konsertit keräsivät innostunutta kuulijajoukkoa, rakentajat esittelivät uusia innovaatioitaan ja kilpailut hämmästyttivät jälleen korkealla tasollaan. Tapahtuma antoi tärkeän näkökulman rakkaaseen kanteleeseemme. Niin kantele, soittimet, kansanmusiikki ja musiikki ylipäänsä ovat lähtökohtaisesti kansainvälisiä. Musiikki ja soittimet ovat kulkeneet alueilta toisille iät ja ajat ja toimineet osana kulttuuria huomattavasti laajemmilla alueilla kuin mitä nykyiset maiden rajat antavat myöten. Musiikki on oma kielensä ja samankaltainen sävelmä tai ilmaisun tapa puhuttaa kuulijoita kansallisuudesta riippumatta. Musiikki on kansainvälinen kieli ja saattaa toimia tulkkina eri kulttuurien välillä mitä parhaimmalla tavalla. Yhdessä musisointi toisen kulttuurin edustajan kanssa ja vaikkapa itselle vieraampien rytmikuvioiden tai asteikoiden soittaminen voi olla mahdollisuus ymmärtää jotain olennaista kansallisesta identiteetistä ja tavoistakin. Oman musiikin jakaminen taas antaa tuntemattomalle kanssamuusikolle mahdollisuuden kurkistaa siihen, jota minä kutsun suomalaiseksi perinteeksi. Parhaimmillaan muusikoiden ollessa avoimia tilanteelle saattaa yhdessä soittaen syntyä jotain ennen kuulematonta, joka heijastelee nykyajan vapaata liikkumista ja sen tuomia kohtaamisia. Saattaa myös käydä niin että huomataan yhdessä, etteivät musiikkiperinteemme loppujen lopuksi kovin kaukana toisistaan olekaan. Onko sitten loppujen lopuksi kaikki musiikki globaalia musiikkia? Onko musiikin kategorisointi kansallisuuksien tai musiikkigenren kautta tarpeellista maailmassa, jossa kaikki on "äärellä" tai yhden tietokoneen klikkauksen päässä? Seikkailuja eri musiikkikulttuurien ja kulttuurien parissa kannattaa harrastaa joka tapauksessa. Uudet värit ja sävyt ovat varmasti jokaiselle taiteilijalle, nuorelle tai kokeneemmalle, tervetulleita ilmaisun väripalettiin. Tahtoisin lämpimästi kiittää vielä kaikkia kilpailutapahtumaan panoksensa tuoneita. Ilman teitä ei kantele olisi soinut niin moninaisena ja upeana keväisenä viikonloppuna Helsingissä 2011! Kantelekilpailujen parhaimmistoa voivat Kanteleliiton jäsenet kuulla loppuvuodesta ilmestyvällä Kantelelehden liitelevyllä. KANTELE 2·2011 4 KUVA: AJ SAVOLAISEN KUVA: MAIJA SEPPO
• Rönsyilevää puhetta ja musiikkia TEKSTI JA KUVAT: SAULI HEIKKILÄ Viime tammikuussa toimittaja Sirkka Halonen valitsi Kanteleliiton pyynnöstä vuoden 2010 Kantele-levyn. Puolen tusinan ehdokkaan joukosta tittelin sai nuorten naisten Rönsyyhtyeen levy. Tapasin keväisenä päivänä Rönsyn kantelisti-saksofonisti Maija Kauhasen. KANTELE 5 2·2011
• Muita rönsyilijöitä ei saatu haastatteluun, Onko nimi enne? koska kontrabassoa ja harmoonia soittava Helmi Camus oli jäänyt työskentelemään Barcelonaan ­ Bändin nimeä mietittiin pitkään ja hartaasti vaihtovuotensa jälkeen ja harmonikkaa soittava ja Rönsy alkoi kuulostaa hyvältä. Jälkeenpäin Kaisa Ristiluoma asuu lähes yhtä eksoottisessa on tajuttu, että nimi osui aika nappiin, kertoo paikassa Tyrnävällä. Kaisa on vaikuttanut jo pari Maija yhtyeen nimen synnystä. Rönsymusasta vuotta lähinnä Oulun seudulla ja aloitti juuri on vaikea sanoa, onko se kansanmusiikkivaityöt Rovaniemen teatterissa. kutteista musiikkia vai kansanmusiikkia, jossa Viitaten wikipedian kuvauk seen rönsystä on muita vaikutteita. kysyn ensin julkeasti, että joko niitä Rönsyn ­ Sovitukset eivät ole kovin perinteistä, mutta kyllä mukuloita on tiedossa. sitä voi kansanmusiikiksi luonnehtia, päättää Maija. ­ Eipä ole näkyvillä, Maija nauraa. Vaikka Sävellyksistä noin puolet on omia ja toinen puoli voihan noita levyjä sanoa meidän mukuloiksi, tradeja. Sanoitukset ovat kaikki kansanrunoutta. että sikäli on. Rönsyn lavaesiintymistä on kuvailtu rennoksi Rönsyily alkoi Sibelius-Akaja yhtyettä helposti lähestyttäRönsy on kasvin ohut, pittemiassa 2007, jonne Maija ja väksi. Vaikkei lavalla sentään Helmi tulivat peräkkäin Alariehuta, niin yhtyeen myspacekänivelvälinen ja tavallisesti Könni-opiston kautta. Kaisa taas sivuston kuvista ja joistakin sovaakasuora verso, joka edisoli valmistunut haitarinsoiton vituksistakin voi päätellä, että tää kasvin lisääntymistä ja opettajaksi Kuopion Musiikkihuumorintaju on kohdallaan. leviämistä. Maanpäällistä ja Tanssiakatemiasta ja aloitti Soittamisesta kuuluu pitkä kourönsyä nimitetään pintarönopinnot Sibelius-Akatemiassa lutus ja tehdyt kotiläksyt. syksi ja maanalaista maa2006. Kaikilla kolmella on rönsyksi. Perunan mukulat kansanmusiikki ollut lähinnä Haaveissa ulkomaat ovat maarönsyn turvonneisydäntä pienestä tytöstä asti. ta kärkiä eli rönsymukuloita. Ansiolistalta löytyy lukuisia ­ Uutta levyä ollaan tekemässä. Wikipedia kansanmusiikin piiristä tuttuja Kesällä pidetään harjoitusleiri ja yhtyeitä ja tanssiryhmiä, joiden harjoitellaan uutta materiaalia. kanssa naiset ovat työskennelleet vuosien varSen vuoksi kesäkeikkoja on hieman vähemrella. Erityisen mieluisana jaksona opinnoista män, kertoo Maija tulevaisuuden suunnitelmia haluaa Maija nostaa Ala-Könni-opiston. kysyttäessä. Maija vakuuttaa, että Rönsy on ­ Se oli huippua. Soitettiin Voitto Isosaaren pitkäaikainen yhtye ja ainakin nyt tuntuu siltä, kanssa hirvensarvikanteleita ja muutenkin sai vain että naiset tulevat soittamaan yhdessä koko soittaa kansanmusiikkia ilman tutkintopaineita. ikänsä. Yhtyeen lisäksi lienee siis kysymys myös ystävyydestä. Tähän asti keikkoja on ollut ihan mukavasti, joskin niiden eteen on saanut tehdä myös paljon töitä. Ulkomaille eivät keikkamatkat ole vielä suuntautuneet, vaikka haluja olisi. Oman haasteensa maailmanvalloitukseen tuo myös logistiset ongelmat eli se, että soittimia on melko paljon. Kaksi kanteletta, kontrabasso, kaksi haitaria, harmooni... ­ Settiä täytyy sovittaa tai sitten kulkea autolla ja laivalla, niin kuin menneen kevään kiertueella kotimaassa, tuumii Maija. K Puhutaanpa kanteleesta Rönsy eli Kaisa Ristiluoma (vas.), Helmi Camus ja Maija Kauhanen. Ja aloitetaan saksofonista. Miksi saksofoni sivusoittimena? KANTELE 2·2011 6
• ­ Halusin soittaa saksofonia. Otin nuorisokoulutuksessa sivusoittimeksi saksofonin vähän sattumalta. Ajattelin, että joihinkin kappaleisiin se sopii. Värttinän jälkeen Suomessa näkee saksofonia harvoin kansanmusiikissa. Nordtradkonferenssissa Tallinnassa kävi sen sijaan ilmi, että Virossa on varsinainen saksofonibuumi. Autiolle saarelle Maija ottaisi kuitenkin kanteleen, jos joutuisi valitsemaan. ­ Varsinkin, jos se olisi Saarijärven kantele. Toisaalta saksofonista voisi olla apua, koska sen ääni ehkä kantautuisi pelastajien korviin, Maija arvelee. Ihan tarkkaan ei ole Maijalla käsitystä, milloin ja miksi kanteleesta tuli hänen ensimmäinen soittimensa. Osasyy siihen saattaa olla varhaisessa lapsuudessa menetetty pikkusormi, jolla konserttikanteleen soitossa ei ole käyttöä. ­ Kantele on pääsoitin, mutta tuntuisi tosi oudolta, jos soittaisin pelkästään kanteletta, Maija kertoo. Haluan myös soittaa monenlaista musiikkia erilaisissa kokoonpanoissa. Yhteen asiaan keskittyminen ei vain ole mun juttu. Uusin aluevaltaus ja pitkäaikainen haave on juuri toteutunut yhden naisen yhtye, jossa Maija soittaa kanteletta ja laulaa sekä soittaa perkussioita samanaikaisesti. Maija soitti musiikkiopistossa vain kanteleyhtyeissä ja vasta nuorisokoulutuksessa alkoi soittaa muidenkin instumenttien kanssa. Maijan mielestä on hyvä, että kantele yhtyesoittimena yleistyy ­ varsinkaan kun äänentoisto ei ole enää este. Maijan kantelekalustoon kuuluu pääasiassa Saarijärven kantele, koneistokantele ja 15-kielinen kantele. Mieleisin on Saarijärven kantele, mutta muitakaan ei ole tarkoitus hylätä. Sen soundi miellyttää ja ääni on riittävän voimakas ­ jopa haitarille. Jos kanteleen soinnista on stereotyyppinen kuva, Rönsyn musiikki murtaa ennakkoluulot. Reipas komppaus ja erilaiset akustiset efektit tuovat soittoon virkistävää rikkautta. Tuleepa välillä mieleen banjo ja intialainen sitarkin. ­ Kyllä minua on joskus häirinnyt se, että kanteleensoitto on monta kertaa vain sellaista hipelöimistä, tunnustaa Maija. Yhtyesoitossa Maija kertoo oppineensa eniten muiden huomioon ottamista. Hän kertoo myös nauttivansa siitä, että ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Voi keskittyä omaan tekemiseen kun kaikki hoitavat oman tonttinsa. Sähköisiä efektejä Maija ei käytä, vaikka se voisi vähän kiinnostaakin. Saarijärven kanteleessa on kuulemma vielä paljon tekemistä. Kanteleen asema Lopuksi keskustellaan hieman kanteleen asemasta. Maijan mielestä kanteleen arvostus on lisääntymässä. Muut soittajat alkavat kunnioittaa sitä myös yhtyesoittimena. Soitinkehittely on johtanut siihen, että äänenvoimakkuus alkaa riittää ja lisäksi sitä voi vielä vahvistaa helposti. Maijan näkemyksen mukaan on tosi hyvä, että rakentajia on paljon ja kanteleella on mahdollisuus kehittyä niin soolosoittimena kuin yhtyeissäkin. KesäRönsy Haastattelun lopuksi palataan Rönsyyn. Yksityiselle yhtyeleirille ei taida ulkopuolisilla olla asiaa, mutta missä yhtyeen voisi nähdä ja ennen kaikkea kuulla? ­ Tänä kesänä on tällä hetkellä tiedossa vain kolme esiintymistä. Juhannuksen jälkeen kaksi Oulussa ja yksi Rovaniemellä. Kannattaa kuitenkin seurata tilannetta: www.myspace.com/ronsymusa. Ja festaritrikoitten väri tietenkin vaihtuu. Vuosittain vaihtuvista, paikallisista halpahalleista ostetuista trikoista on tullut jo perinne. Tosin ne auttavat tunnistamaan myös festarikeikkojen vuosiluvut keikkakuvista. KANTELE 7 2·2011
• Paul Salminen kahdesta takarivin miehistä oikeanpuoleinen, Iida Salmi taaimmanen nainen., muiden henkilöllisyys ei ole tiedossa. Vihjeitä otetaan vastaan. Kanteleliitto, Paul Salmisen arkisto. TEKSTI KARI DAHLBLOM, RAUNO NIEMINEN KUVAT: RAUNO NIEMINEN JA PAUL SALMISEN ARKISTO, KANTELELIITTO Salmisen kanteleet vuosina 1925-1949 Paul Salminen oli merkittävä suomalaisen kanteleen kehittäjä, jonka aktiivinen toiminta kanteleen parissa alkoi 1920-luvun alussa ja päättyi hänen kuolemaansa vuonna 1949. Tietoja Salmisen ensimmäiseen patenttiin perustuvasta, rullamekanismilla toimivasta sävelvaihtajakanteleesta on saatavilla vähän, sillä Salmisen muistiinpanoissa on tiedot myydyistä kanteleista vasta vuodesta 1925 alkaen. Salmisella oli useita kantelemalleja, joita on tullut yllättäen esiin viime vuosina. Kokonaiskuva Salmisen kantelemalleista alkaa selvitä, vaikka aukkoja tiedoissa on vieläkin. Artikkelimme ensimmäisessä osassa selvitämme Salmisen kantelemalleja yleensä ja seuraavissa osissa tarkemmin. 8 KANTELE 2·2011
• Salmisen toiminta kanteleen kehittäjänä Paul Salminen (1887­1949) vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Inkerissä ja Pietarissa. Hän oli ammatiltaan muusikko ja toimi vetopasuunan soittajana. Leipätyönsä lisäksi hän alkoi askarrella kanteleen kimpussa. Salminen oli Pietarissa lukenut Suomessa tehdystä kannelta koskevasta parannuksesta ja oli siitä erittäin kiinnostunut. Suomeen tultuaan Salminen löysi parannetusta kanteleesta vain piirustukset, joista saattoi päätellä että ajatusta voi kehittää. Salminen haki patenttia vuonna 1920 keksinnölle nimeltä "Virityslaite kanteleeseen ja sentapaisiin soittokoneisiin". Salminen toimi myös kanteleensoittajana, soiton opettajana ja kantelekoulujen laatijana. Salmisen kokonaisvaltainen työ kanteleen parissa loi Suomeen oman kantelekoulukunnan. Salminen suunnitteli tavallisia kanteleita, joita Fazer-musiikki markkinoi kotikanteleen nimellä. Salmisen kautta näitä kanteleita meni soittajille vain parikymmentä. Paul Salmisen muistiinpanovihkojen perusteella voidaan todeta valmistusmääristä seuraavaa: Rullakanteleita = ei tietoa, koska ei ole mainittu muistiinpanoissa = 101 kpl (mallit 3A, 3B ja 4) = 17 ­ 18 kpl Suurkanteleita Tavallisia kanteleita Ensimmäinen patentoitu virityslaite. Rullakantele, malli nr.1 Rullakantele, malli nr. 2 Salminen suunnitteli useita kantelemalleja, joista hän teki tarkat rakennuspiirustukset. Sävelvaihtokoneistolla varustettuja malleja olivat: 1, 2, 3A, 3B, 4 ja 5. 1940-luvun alussa Salmisen kanteleiden rakennuspiirustukset on tehty ammattitaidolla ja niissä on tarkat mitoitukset ja selvitykset puulajeista, soittimen osista ja esimerkiksi kielistä. Salminen teetätti kanteleen osat alihankkijoilla ja hoiti kanteleiden kasaamisen ja markkinoinnin. Työhön liittyi ainakin koneiston osien trimmaaminen ja asentaminen, koneiston hienoviritys, kielien valmistus, kanteleiden lähetys jne. Ida Salmisen (1885­1974) osuutta kanteleiden valmistuksessa ei ole myöskään usein mainittu. Jorma Salminen kertoo äitinsä työstä Kantelelehdessä 1/1984: "Lukemattomat vastoinkäymiset ja kommellukset seurasivat tasaisena virtana tätä yksinäistä uurastajaa, jonka ainoana tukena oli puolisonsa­ tarvittaessa sorvin vääntäjänä, pihtien pitelijä, yömyöhällä pikimustan kahvin keittäjä ja yhdistynyt innoittaja ja lohduttaja. " Vaikka Salmisen kanteleet poikkesivat monilta osiltaan oman aikakautensa muista suomalaisista kanteleista, oli Salmisen käyttämiä ideoita käytetty jo ennen häntä, esimerkiksi: sammutuslauta ja kaareva viritystappisivu. Salmisen kanteleissa aikaisemmat vaikutteet kuitenkin yhdistyivät hienolla tavalla. Salmisen kehittämiä ideoita sävelvaihtajakoneiston lisäksi olivat ainakin kielikohtaiset sävelvaihtajat ja kielinastat viritystappien vieressä. Ensimmäisissä 3A-kanteleissa niitä ei ollut ja myöhemmin kielinastasta tuli versio jossa kielen korkeutta voitiin säätää kiertämällä kielinastaa ruuvitaltalla. Samanlainen säätöruuvi oli myös koneiston puoleisessa päässä. Fazerin kotikantelemainoksessa 1940-luvulla mainitaan seuraavat kanteleeseen tehdyt parannukset: KANTELE 9 2·2011
• 1. Laajempi akustinen tilavuus 2. Kevyt ja kaunismuotoinen 3. Puulajit valittua kelohonkaa, viritystappien ja silmukkanastojen alusta punapyökkiä 4. Tuet kannen alla estävät kantta painumasta 5. Lisänastat viritystappien puolella lisäävät äänen puhtautta 6. Kielien oikeat mittasuhteet. Kymmenen bassokielen välipunontana silkkilankaa. 7. Sammuttajalauta Paul Salmiselta ostamalla kanteleella. Hänen tyttären tytär Hannele Munne kertoi perikunnan lahjoittaneen Lauri Salorannan kanteleen mallia 3A n:o 23 Sibelius-Akatemialle. Evert Salorannan tyttären Helena Soinisen tytär Auli Joutsimies omistaa isoisänsä rakentaman Salmisen kanteleen. On todennäköistä että Evert Saloranta on rakentanut useampiakin kanteleita. Kantelemallit Paul Salmisen suunnittelemista kantelemalleista on ollut saatavilla niukasti tietoa. Eri tutkijoiden kirjoituksissa mallit, päivämäärät ja muutkin tiedot ovat ristiriitaisia. Aluksi koko Salmisen kantelemallisto vaikutti yhdeltä sekamelskalta. Juuri kun luulimme saavamme selkeän kuvan asiasta, korttitalo romahti uuden tiedon mukana. Tämäkään historia ei ole vielä lopullinen ja kirjoitimme sen siinä toivossa, että tämäkin juttu osaltaan aktivoisi Salmisen toiminnasta tietäviä lehden lukijoita. Erityisesti meitä kiinnostaa kenellä Salmisen kanteleita nykyisin on. Lähes kaikkiin Salmisen kantelemalleihin voi tutustua Suomen Kantelemuseossa Palokassa. Kokoelmasta puuttuu vain koristekantele, suorakulmainen malli ja malli 9. Vuonna 2006 löytyi Kolhon kanteletehtaalta Salmisen kanteleiden numero 6 ja 8, sekä 3B piirustukset. Tämä antoi viitteitä, että Salminen on numeroinut mallit niiden keksimisjärjestyksessä. Kantelemalleista 1 ja 2 ei ole Salmiselta mitään merkintää. Loogista olisi että ne olisivat Salmisen rullakanteleita, joista oli 3- ja 2-kielinen versio. Ajallisesti ne sijoittuvat ennen mallia numero 3. Tiedot Paul Salmisen kanteleista perustuvat suurelta osin Salmisen myyntivihkoon ja eräistä kanteleyksilöistä tietoja sisältävään virityskaavavihkoon. Merkinnöistä jää joskus epäselväksi, onko kyseessä tavallinen kantele vai suurkantele. Epäselvyyttä on myös kanteleiden mallien merkinnöissä. Esimerkiksi kantele n:o 58 on mallia 3B, mutta vuoden 1944 kohdalla se on myyntivihkossa mallia 3A. Samoin kanteleet n:o 86-95 vuosilta 1946-1947 ovat myyntivihkossa mallia 3A, mutta ajallisesti voidaan olettaa niiden olevan mallia 3B. Salmisen kanteleiden rakentajat Salmisesta puhutaan yleensä kanteleen rakentajana, mutta käytännössä Salmisen kanteleita ei rakentanut Salminen itse. Salminen tilasi kanteleet ja koneistot ja muut metalliosat eri alihankkijoilta. Kun Erkki Ala-Könni (1962) kysyi kanteleiden rakentamisesta Armas Koivistolta vuonna 1962, hän sanoi: "Ei, ei hän ollu puumies ollenkaan. Ei hän tehny ollenkaan. Muuta kun se vaan montteeras ne kanteleet sitten. Osat hän teetti muualla. Rouva kerran sanoi että Riihimäellä hän teettää ne koneistot. Mutta ne tuli mustana. Kun se tuli mustana sieltä Riihimäeltä niin sitten se pani ne koneistot kiinni sitte ja se trimmas ne kaikki viilas ne ja laitto kuntoon ja vei niklattavaksi ja sitten pani paikoilleen." Salmisen kanteleiden rakentajia olivat mm. Oskar Lepistö (1865­1938) Helsinki, Leander Laasanen (1992­1985) Veteli, Efraim Kilpinen (1862­1951) Kalajoki, Oskari Kilpinen (1895­ 1980) Kalajoki, Urho Järvenpää (1911­1948) Vilppula, Otto Kervinen (1984­1944) Helsinki, Armas J. Koivisto (1885­1966) Heinola ja Evert Saloranta (1888­1979) Helsinki. Annikki Smolander-Hauvosen (1998) väitöskirjassa, Paul Salminen ­ suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä, on esitelty tarkemmin vain Koivisto, Kilpiset ja Laasanen. Urho Järvenpään toiminnasta on kerrottu Kantelelehden numeroissa 3­4/2010. Lepistöstä ja Kervisestä ei meilläkään ole vielä lisää kerrottavaa ja Hauvosen mainitsemaa rakentajaa, Anders Johan Salorantaa, emme ole löytäneet. Sensijaan Evert Saloranta (1888­1978) rakensi Salmiselle useita kanteleita. Hän laittoi aina nimensä rakentamiinsa kanteleisiin. Evertin veli Lauri Einar Saloranta (1902­1979) soitti KANTELE 2·2011 10
• Paul Salmisen myyntiluetteloa vuodelta 1944. Heikki Kumon kantele n:o 58 on mallia 3B, ei mallia 3A. Kanteleliitto, Paul Salmisen arkisto. Kanteleiden numeroinnissa on ristiriitoja eri muistiinpanoissa. Numerolla 7 olevalla tavallisella viiden "muuttajan" kanteleella on myyntivihkossa 16.6 1948 merkintä "malli n:o 7". Myöhemmin virityskaavavihkossa samalla numerolla on merkintä BB8. Virityskaavavihkossa kanteleen haltijaksi on melko usein merkitty toinen henkilö kuin myyntivihkossa. Kanteleiden hinnoista voi päätellä kanteletyypin vain suuntaa antavasti. Esimerkiksi tavallinen kantele n:o 12 malli, numero BB7, on kalliimpi kuin Fazerille myyty suurkantele n:o 30, malli 3A. Annikki Smolander-Hauvonen on jakanut Salmisen kanteleet kahteen ryhmään, konserttikanteleisiin (numerot 1-5) ja kotikanteleisiin numerosta kuusi eteenpäin, käsittäen myös koristekanteleet. Mielestämme tällaiseen jakoon ei ole perusteita. Salminen nimesi eri kantelemallinsa numeroilla, joita onkin hyvä käyttää. Mistä spindellikantele nimitys on tullut, emme tiedä? Ehkä se on Sulo Huotarin antama nimitys. Suurkantelenimitystä Salminen käytti käsittääksemme kanteleista numero 3A, 3B ja 4, joiden soittamista varten hän julkaisi myös kantelekoulun nimeltä Suurkanteleen soittoopas. Malli 5 on jo poikkeava malleista 3 ja 4. Siinä on sävelvaihtovivuissa vain kaksi asentoa (ylennys ja alennus?). Diatonisista koneistottomista kanteleista Salminen käytti nimitystä tavallinen kantele. Fazer-musiikki markkinoi kanteleita numero 7-8 kotikanteleina, mutta näillä oli myös Fazerin omat nimitykset: kaareva malli ja suorakulmainen malli. Nykyisin kromaattinen, konsertti- ja kotikantele ovat nimityksiä joilla kanteleenrakentajat markkinoivat kanteleitaan ja ne ovat vakiintuneet nykyiseen käyttöön. Käsittääksemme Salminen ei kuitenkaan väittänyt kanteleidensa olevan kromaattisia. Salminen nimenomaan selvitti Paul Salmisen kantelemallit: 1. Rullakantele, kolme kieltä. Patentti 24. 8.1920 (No 8748) - pituus, leveys ja korkeus: 967mm x 575mm x 98mm. Paino 13,7 kg. 2. Rullakantele, kaksi kieltä. - pituus, leveys ja korkeus: 932mm x 510mm x 70mm. 3. Malli 3A. Suurkantele. Sävelvaihtajavivut lyhyen kielen puolella. - pituus, leveys ja korkeus: 938mm x 375mm x 95mm. Paino 5,4 kg. Malli 3B. Suurkantele. Vaihtajavivut pitkän kielen puolella. Patentti 11.7.1925 (No 11483) - pituus, leveys ja korkeus: 993mm x 385mm x 100mm. 4. Malli 4. Suurkantele. Peilikuva malleista 3A ja 3B. Valmistettu 2 kpl (1936­40) - pituus, leveys ja korkeus: 967mm x 383mm x 100mm. Paino 6,1 kg. 5. Malli 5. Pienikokoinen sävelvaihtajakoneistolla varustettu kantele. 32 kieltä. Valmistettu koristeleikkauksilla ja ilman. - pituus, leveys ja korkeus: 1095mm x 291mm x 95mm. 6. Malli 6. 32 kielinen diatoninen kantele. 10 punottua bassokieltä. Kaikki sivut ovat suoria. -pituus, leveys ja korkeus: 1030mm x 330mm x 100mm. 7. Malli 7. Kaareva malli. Viritystappisivu on kaareva. 35 kieltä. - pituus, leveys ja korkeus: 912mm x 351 mm x 92. Paino 3 kg 485 gr. 8. Malli 8. Suorakulmainen malli. 32-kielinen diatoninen kantele. - pituus, leveys ja korkeus: 940mm x 291mm x 94. 9. Malli 9. Suorasivuinen malli. KANTELE 11 2·2011
• molemmassa patenttihakemuksessaan, että "Keksinnön tarkoituksena on saada yksinkertaisella diatonisella säveljärjestelmällä varustetun kanteleen tai muun soittokoneen muuttumaan kaikkiin sävellajeihin." Kiinnostaisi tietää mihin teoriaan perustuu Salmisen suurkanteleen nimittäminen kromaattiseksi. Olemme yrittäneet saada Salmisen kaikista kantelemalleista kuvan, jolloin soittimen nimi on yhdistettävissä tiettyyn kanteletyyppiin, jotka ovat selkeästi mitoitukseltaan ja suunnittelultaan eri kanteleita. Esittämämme soittimien jakaminen eri luokkiin kanteleiden mallin mukaan selkeyttänee tilannetta. Jako koriste-, konsertti- ja kotikanteleisiin ei ole soittimien malleista lähtevä jaottelu. kutsui suurkanteleiksi malleja 3-4, ja hänen julkaisemansa kantelekoulut ja sovitukset on tehty nimenomaan tälle kanteletyypille. Suurkantele malli 3A oli tuotannossa vuosina 1925­1946. Suurkantele malli 4. Näitä valmistui kaksi, vuosina 1936 Hannikaiselle ja vuonna 1940 Armas Havuselle Suurkantele, malli 3B oli tuotannossa vuosina 1934­ 1949 Kantele numero 5 ja 6 Salmisen oma piirros kantelemalleista Suurkanteleet Vuonna 1927 Salminen sai patentin uuteen keksintöönsä, "Lisälaite kanteleeseen ja sentapaisiin soittokoneisiin". Kielen venyttämiseen perustuvassa koneistossa diatonisesti viritetyn kielistön kielien sävelkorkeutta voidaan laskea ja nostaa koneiston avulla venyttämällä ja löysäämällä kieltä. Tälle koneistolle Salminen sai patentin numero 11483 3.4.1927. Salminen Malli numero 5 on pienikokoinen sävelvaihtajakoneistolla varustettu 32-kielinen kantele. Mallissa 5 on suuri ponsi ja kierukka, joilla on tavoiteltu vanhojen koverrettujen kanteleiden näköä. Kielivälit ovat poikkeuksellisen kapeat, jolloin koneistokin on kauttaaltaan normaalia pienempi. Kieliväli on soittimessa 9,39 millimetriä. Malli muistuttaa rakenteeltaan vanhoja, yhdestä puusta koverrettuja kanteleita. Sen kaikki sivut ovat suoria, myös viritystappisivu. Peräsivu on varustettu ponnella koverretun kanteleen tapaan. Kärkiosaan on veistetty kierukka viulun tapaan. KANTELE 2·2011 12
• Mallista numero 6 on tiedossamme vain sen rakennuspiirustus. Kantele muistuttaa jonkun verran mallia numero 5, sillä siinä on samantyyppinen ponsi ja koristeellinen kierukka. Mitoiltaan se on kuitenkin mallia 5 lyhyempi ja leveämpi. Kanteleessa on 32 kieltä, joiden väli on 10,2 mm. Tämä piirustus on saattanut olla mallina Koiviston 30-kieliselle koristekanteleelle, jossa kuitenkin ponnen kulmat ovat terävämmät. Malli numero 7. Kaareva malli Malli numero 5. Malli numero 8. Suorakulmainen malli Piirustus mallista numero 6. Tavallisia kanteleita, numerot 7, 8 ja 9 Suurkanteleita Salminen valmisti vuosina 1925­ 1949. Tavallisten kanteleiden valmistusajankohdasta ei ole mitään varmaa tietoa. Salmisen muistiinpanoissa ensimmäinen tavallinen kantele, numero 1, on valmistettu 24.12.1942. Fazerin musiikkiliike alkoi markkinoida Salmisen tavallisia kanteleita, jotka Fazer nimesi kotikanteleiksi, sodan jälkeen. Einari Marvia kirjoitti Fazerin musiikkiliikkeen historiassa vuonna 1947: "Vähitellen saatiin kotimaassakin käyntiin eräitten soittimien valmistus. Kantelemestari Paul Salmisen piirustusten mukaan ryhtyi eräs soitintehdas rakentamaan liikkeelle Fazer-kanteleita, joiden suunnittelussa viimeiset äänitekniset kokemukset oli otettu huomioon. Yleisön jälleen herännyttä kiinnostusta tätä ikivanhaa kansallissoitintamme kohtaan kuvaa se, että Fazer-kanteleita on muutamassa kuukaudessa myyty 100 kappaletta." Salmisen Fazer-kotikanteleita valmistivat ainakin Armas J. Koivisto, Kolhon kanteletehdas ja Oiva Heikkilä, ehkä myös Oskari Kilpinen. Oiva Heikkilä siirsi puusepänliikkeensä vuonna 1947-48 Kannukseen, missä se toimi vuoteen 1963 asti. Tuona kautena valmistui lähes kaksi tuhatta kannelta. Myyntiin kanteleet menivät Fazerin kautta, ainoastaan omaan maakuntaan myytiin kanteleita suoraan. Heikkilä kertoo Kansanmusiikkilehdessä 3/1975: "Eniten Kannuksessa valmistui 28-kielisiä suorasivuisia kanteleita. Toinen malli oli 32-kielinen, jonka kärki oli katkaistu, tylppä, se oli aika hyvä malli, siinä oli hyvät mittasuhteet. Kolmas malli oli 36-kielinen, jonka tappilistasivu oli kaareva ja perä tasan pyöreä." Kahden viimeksi mainitun kanteleen kuvaus sopii hyvin Salmisen malleihin suorakulmainen malli (nr.8) ja kaareva malli (nr.7). Salmisen omissa muistiinpanoissa on tiedot vain 17 tai 18 kotikanteleesta. Tämän mukaan kotikanteleet eivät menneet Salmisen kautta soitinkauppoihin, vaan alihankkijat tekivät kanteleet valmiiksi asti ja toimittivat ne Fazerin musiikkiliikkeisiin. Kantelemallia numero 9 emme ole nähneet. Kantele on esillä Suomi-Filmin lyhytelokuvassa Kantele vuodelta 1949 ja Heliä-Kaarina Salmisen valokuvassa. KANTELE 13 2·2011
• Kantele malli 9. Kannelta soittaa Heliä-Kaarina Salminen vuonna 1950. Kanteleliitto, Salmisen arkisto Koristekanteleet Akseli Gallen-Kallela suunnitteli Salmiselle kaksi koristekannelta ja useita koristeaiheita kanteleisiin 1920-luvulla. Vaikka koristeita tehtiin myös malliin numero 5, se on kanteletyyppinä erilainen ja sitä ei pitäisi kutsua koristekanteleksi, vaan se on malli numero 5 koristeilla varustettuna. Tiedossa on vain kolme koristekannelta, joista ensimmäinen kantelemalli on vesilintuaiheinen, Erkki Ala-Könnille tehty 28-kielinen kantele. Toista mallia edustaa Armas J. Koiviston itselleen tekemä 30-kielinen ja Martti Pokelalle tekemä 22-kielinen kantele. Näissä kanteleissa on kuitenkin Koiviston itsensä suunnittelemat koristeet. Gallen-Kallela suunnitteli 22-kieliseen malliin akantuslehtiaiheiset koristeleikkaukset. Yhtään tällaista kannelta ei ole tiedossamme, mutta akantuslehtiaiheinen koristelu on vuonna 1941 Aapo Similälle rakennetussa kanteleessa numero 5. Epäselvää on myös mikä oli Paul Salmisen osuus näissä kanteleissa, koska Akseli GallenKallela oli suunnitellut sekä kantelemallit että koristeet. Kun Salminen ei myöskään itse rakentanut kanteleita, jää hänen osuudekseen ehkä vain toimia yhdyshenkilönä ja kanteleiden myyjänä. Erkki Ala-Könni kirjoitti Kantelelehdessä 4/1984: "1920-luvulla taiteilija Akseli Gallen-Kallela piirsi Salmiselle kanteleen koristemalleja. Armas J. Koivisto valmisti tämän kirjoittajalle GallenKallelan suunnitteleman vesilintukoristeisen kanteleen, joka on nähtävissä Ala-Könnin kokoelmissa." Näistä kanteleista ei ole tiedossamme Salmisen piirtämiä rakennuspiirustuksia. Salmisen rooli näissä kanteleissa saattaa olla myös sen varmistaminen, että kanteleet toimivat hyvin myös soittimena. Muuten kanteleet näyttäisivät noudattavan Gallen-Kallelan luonnoksia. Armas J. Koivisto rakensi kaikkia koristekan- KANTELE 2·2011 14
• teleita ja suunnitteli kanteleisiin myös omia koristemalleja. Akseli Gallen­Kallelan suunnittelemat koristekanteleet: 1) 22-kielinen koristekantele. Akantuslehtikoriste. Armas J. Koiviston valmisti kannelta myös omilla koristeaiheilla. -pituus, leveys ja korkeus: 765 mm x 270 mm x 75 mm. 30-kielinen koristekantele. Malli kuten 22-kielisessä, mutta ääniaukko on pyöreä 2) 28-kielinen koristekantele. Vesilintu-aiheinen koristekantele. Armas J. Koiviston Martti Pokelalle 1960-luvulla rakentama 22-kielinen koristekantele. Armas J. Koiviston itselleen rakentama 30-kielinen koristekantele. Seuraavassa Kantele-lehdessä esittelemme tarkemmin Paul Salmisen rulla- ja suurkanteleet. Lähteet: Ala-Könni, Erkki (1984) Erkki Ala-Könnin muistiinpanoja Paul Salmisesta. Kantele 4/1983 Kansanmusiikkilehden toimitus (1975) Oiva Heikkilä Kanteleenrakennus ammatina. Kansanmusiikki 3/1975 Pirkko Lahtinen (1977) Muistoja Paul Salmisesta ­ konserttikanteleen kehittäjästä. Kansanmusiikki 2/1977 Einari Marvia (1947) Fazerin Musiiikkikauppa 1897­1947. Helsinki: Nordblad & Pettersson Salminen, Jorma (1984) Paul Salminen suomalaisen kanteleen ja kanteleensoiton kehittäjä. Kantele 1/1984 Armas J. Koivisto ja Erkki Ala-Könnille valmistettu koristekantele. Annikki Smolander-Hauvonen (1998) Paul Salminen ­ Suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä, Studia Musica 9, Sibelus-Akatemia KANTELE 15 2·2011
• TEKSTI. TERO SIROMAA, RAUNO NIEMINEN KUVAT: RAUNO NIEMINEN, JAAKKO ISTO (STUDIOKUVA) Pekka Lovikka KANTELE 2·2011 16
• Uusia soitinrakentajamestareita Keväällä 2011 valmistui jälleen uusia soitinrakentajamestareita Suomeen. Nyt heitä on maassamme täysi tusina. Valmistuneiden mestareiden joukossa on tällä kertaa myös kanteleenrakentajana tunnetuksi tullut Pekka Lovikka Ylitorniolta. Vanha ja uusi mestari Ari-Pekka Paasonen toimi näytön vastaanottajana ja kanteleenrakentaja Pekka Lovikka näytön suorittajana. Ari Pekka Paasonen on soitinrakentajamestari, näyttötutkintomestari sekä Soitinpaja Jasesoin perustaja Jyväskylästä. Soitinpaja Jasesoi on vuodesta 1994 toiminut näppäilysoittimiin erikoistunut soitinrakennusalan yritys. Jasesoin ominta osaamista ovat erityisesti kitarat ja mandoliinit, mutta myös kanteleita syntyy. Lovikka Ky on perustettu 1983 nimellä Ylitornion Soitintuote. Kanteleita on sen jälkeen valmistunut kymmeniä tuhansia. Mallisto sisältää kokoja kaikille soittajille pienestä piccolosta sähköiseen konserttikanteleeseen. Pekka Lovikka on toiminut yhtiön vastaavana toimitusjohtajana alusta alkaen. Harrastuksesta tuli Pekalle ammatti 1983. Työntekijöitä on tällä hetkellä kolme ja käytössä ovat 290 m2:n tuotantotilat. Miten uudet mestaritutkinnot ovat sujuneet? Ari-Pekka: ­ Nämä näytöt, joita olen käynyt seuraamassa osoittavat, että mestariainesta on. Ammattitaidon puolelta ei ole minkäänlaista ongelmaa. Tutkintojen perusteita uudistettiin vuonna 2007. Miten? Ari-Pekka: ­ Ehkä ne ovat pikkusen selkeämmät ja ohjaavat enemmän näytön tekemistä perusteista lähtien. Kriteereitä on tarkemmin selvitetty, mutta perusidea on samanlainen kuin vanhoissa tutkintojen perusteissa. Ammattitaitovaatimusten ja arviointikriteerien avaaminen helpottaa paitsi suorittajaa näyttöjen rakentamisessa, myös tasapuolisen ja oikeudenmukaisen arvioinnin tekemistä. Koska aloitit soitinten rakentamisen ja miten ala on kehittynyt? Ari-Pekka: ­ Valmistuin vuonna 1993 IKATA:sta. Soitinrakentajia on tullut sen jälkeen tosi paljon lisää. Kun aloitin verstastoiminnan vuonna 1994, niin tilanne oli toisen näköinen. Tietoisuus on lisääntynyt aivan huimasti. Soittajat tietävät, että soittimen voi rakentaa Suomessa ja Suomesta voi saada hyvän käsintehdyn soittimen. Kouluaikaan oli vielä sellainen mielipide, että akustisia kitaroita ei osata Suomessa tehdä, se on kulttuurinen mahdottomuus. Ammattikunta on kasvanut ja nyt on jo monta kohtuullisen kauan soittimia rakentanutta yritystä. Nyt on syntynyt oikea ammattikunta alalle, jonka piirissä tietoa jaetaan estoitta. Yhden suomalaisen soitinrakentajan menestys poikii muillekin töitä. Miten mestaritutkinto vaikutti yrittämiseen ja arvostukseen. Kannattiko tehdä? Ari-Pekka: ­ Käytän markkinoinnissa mestarititteliä ja annan sen kuvan että se työ mitä täällä tehdään on mestarityötä. Asiakaskunnassa mestarin titteliä arvostetaan ja osataan myös vaatia mestarilaatua. Pekka: - Ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa mitenkään. Muutamat sen vasta tietää. Julkistaminen on tekemättä. Ylitorniolla on pieni tilaisuus ja IKTA:n kevätjuhlassa annetaan todistus. Tutkinto antaa varmuutta ja on ylpeyden aihe itsellekin. Tutkintoa on helppo käyttää markkinoinnissa hyväksi, varsinkin sellaisille, jotka eivät ennestään tunne minua. Niille jotka minut tuntevat se ei varmaan paljon vaikuta. KANTELE 17 2·2011
• Vähän historiaa S oitinrakennusalan ammattitutkintojen tekeminen lähti hitaasti liikkeelle. Asia oli esillä jo vuonna 1991 Kanteleenrakentajien tapaamisessa Kaustisella. Tuolloin tapaamiseen osallistuneet antoivat lausunnon siitä, koska Kanteleliitto ja Ikaalisten soitinrakennuskoulu olivat kumpikin tahollaan suunnitelleet soitinrakentajan/ kanteleenrakentajan kisälli- ja mestaritutkintoja. Lausunnossa todetaan että on hyvä että tutkintoja kehitetään, mutta "asiassa on kuitenkin edettävä hitaasti, ja tutkintojen on oltava alusta alkaen vertailukelpoisia esimerkiksi 20 vuoden kuluttua järjestettävien tutkintojen kanssa". Hitaustoive toteutuikin paremmin kuin hyvin. Ensimmäiset tutkintovaatimukset saatiin valmiiksi vuonna 1998 ja ensimmäisen mestaritutkinto suoritettiin vuonna 2006. Ammattitutkintolaki (306/94) ja sitä täydentävä ammattitutkintoasetus (308/94) tulivat voimaan 1.5.1994. Ammattitutkintolain tärkein tavoite on opiskelu- ja ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomien tutkintojen kehittäminen ja koko ammatillisen aikuiskoulutuksen saaminen kansallisen laadunvarmistusjärjestelmän piiriin. Näyttötutkinto on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa. Näyttötutkinnoissa ammattitaito osoitetaan työelämässä riippumatta siitä, onko osaaminen kertynyt työkokemuksen, opintojen tai muun toiminnan kautta. Kaikki ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot voidaan suorittaa näyttötutkintona. Näyttötutkinnon suorittaja osallistuu usein valmistavaan koulutukseen, jonka avulla hankitaan tarvittavaa ammattitaitoa. Henkilö, jolla on jo riittävä ammattitaito voi suorittaa näyttötutkinnon tai sen osan osallistumatta koulutukseen. Soitinrakentajakisällin ja -mestarin ammattitutkinnot perustuvat Opetushallituksen hyväksymään määräykseen 32­33/011/2007: Soitinrakentajakisällin ammattitutkinto ja Soitinrakentajamestarin erikoisammattitutkinto. (http://www.oph. fi/download/111111_soitinrakentajamestari_erikoisammattitutkinto.pdf ja http://www.oph.fi/ download/111110_soitinrakentajakisalli_ammattitutkinto.pdf) Tutkintojen suorittaminen IKATA:ssa Tutkintojen järjestäjänä on IKATA (Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos), jolla ainoana oppilaitoksena Suomessa on soitinrakennusalan tutkintojen järjestämisoikeus. Soitinrakennusalan tutkintovastaavana on toiminut vuodesta 2005 alkaen kitaranrakennusalan opettaja Tero Siromaa. Soitinrakentajamestari erikoistuu yleensä jonkun soitinryhmän rakentamiseen. Soitinrakentaminen jakaantuu jousisoitin-, näppäilysoitin- ja harmonikanrakentamiseen. Suuntautumisalana voi olla myös joku muu soitinrakentamisen ala, jonka tutkintovaatimukset määritellään erikseen. Soitinrakentajamestarin tulee kyetä valmistamaan korkealaatuisesti ja kannattavasti suuntautumisalansa soittimia. Tutkintojen perusteiden mukaisesti tutkinnon suorittajan korkea ammatillinen osaaminen on näytettävä soitinrakennusalan perusvalmiuksissa, kuten soittimen suunnittelussa, yritystoiminnassa ja johtamisessa sekä soittimen rakentamisessa. Näiden lisäksi tutkinnon suorittajan on hallittava syvällisesti oman soitinryhmänsä erikoistumisalan hallinta ­ osiossa, sekä soittimen korjaaminen. Tutkintoon hakeutumisvaiheessa tehdään lähtötasokartoitus ja arvioidaan mahdollinen lisäkoulutuksen tarve. Opiskelijoille laaditaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, jonka mukaisesti tutkinnon runko muodostuu. Tänä keväänä järjestettiin tutkittaville lisäkoulutuksena mm. liiketoimintaa kehittävää koulutusta, kultausta ja tietokoneavusteista suunnittelua. Yritysvalmennusta ja liiketoimintakoulutusta yrityksille antoi tamperelaisen Tuoteviuhka Oy:n toimitusjohtaja Henry Järvenpää ja tietokoneavusteista suunnittelua Juha Jokinen IKATA:lta. Tutkintojen suoritusten aikana yrittäjille järjestettiin 2-3 laajaa ammattiosaamista laadullisesti mittaavaa näyttöä, joissa tutkinnon suorittajan tehtävänä oli esitellä tutkinnon arvioitsijoille syvällistä osaamista soitinrakennusalan ammattilaisena. Näytöt järjestettiin aidoissa työympäristöissä omissa yrityksissä sekä IKATA:ssa. Näyttöjen arvioijina toimivat kolmikantaisesti koulutuksen edustajana soitinrakentajamestari ja soitinrakennuksen lehtori Rauno KANTELE 2·2011 18
• Nieminen IKATA:sta, työelämän edustajina soitinrakentamestarit Ari-Pekka Paasonen Jyväskylästä ja Juha Ruokangas Hyvinkäältä. Mestareita ja kisälli Ensimmäisen soitinrakentajamestarin tutkinnon Suomessa suoritti Rauno Nieminen vuonna 2006. Seuraavat mestarit antoivat näyttönsä vuosina 2009­2011.Tuolloin soitinrakentajamestarin tutkinnon suorittivat: Timo Mustonen, Ari-Pekka Paasonen, Juha Ruokangas, Ari-Jukka Luomaranta, Juha Lottonen ja kisällin tutkinnon Lauri Tanner. Toinen ryhmä on antanut näyttönsä vuosina 2009-2011 ja mestarin tutkinnon suorittivat soitinrakentajat Veijo Rautia, Jyrki Kostamo, Tapani Kärnä, Pekka Lovikka, Tomi Korkalainen ja Sampo Leppävuori. Kisällin ja mestarin tutkinnot muodostavat kokonaisuuden. Mestarin tutkintoa ei voi tehdä ellei ole ensin tehnyt kisällitutkintoa. Joensuulaiselle kanteleenrakentajalle Otto Koistiselle on myönnetty mestarikirja vuonna 2010 ansioista kanteleiden rakentajana ja kehittäjänä Pohjois-Karjalan Mestarikillan aloitteesta. Mestarin tutkinnon suorittanut rakentaja saa ammattinimikkeen, Soitinrakentajamestari. Mestarikiltaneuvosto päätti Koistisen kohdalla nimikkeeksi Kantelemestari, erotukseksi niistä mestareista jotka ovat suorittaneet tutkinnon. Kantelemestari titteliä on käytetty Suomessa monista kanteleenrakentajista, vaikka Suomessa ei ole koskaan ollut yhtään mestarin tutkinnon suorittanutta kanteleenrakentajaa, ennen vuotta 2006. Tällä on haluttu osoittaa arvostusta rakentajan tekemälle työlle ja usein tähän nimittelyyn syyllistyvät toimittajat, joiden ammattitaitoon ei enää kuulu asioiden taustojen selvittäminen. Soitinrakentajamestari ja kantelemestari eivät ole suojattuja ammattinimikkeitä, kuten esimerkiksi lääkäri. Valelääkäreille käy huonosti, mutta jos joku soitinrakentaja käyttää mestari-nimikettä ilman tutkinnon suorittamista, ei siitä seuraa mitään rikosoikeudellisia toimenpiteitä. Olisi kuitenkin korrektia tutkinnon suorittaneita tai elämäntyöstä mestarin kirjan saaneita kohtaan olla käyttämättä mestari-nimikettä, jos näyttöä ei ole annettu. Pekan näytön toinen osio omassa verstaassa Ylitorniolla. Mistä asioista näyttösi muodostui Pekka? ­ Ensimmäinen osio oli 57-sivunen kirja siitä, miten minä rakennan konserttikanteleen. Siitä tuli erittäin hyvä. Jälkikäteen katsottuna näyttävin ja konkreettisin osio. Toinen osio suoritettiin omalla verstaalla. Tässä näytössä käytiin läpi niitä asioita joiden näyttö on parasta suorittaa omalla verstaalla. Kolmas osio oli yrittämistäni käsittelevä kansio. Se vaati paljon materiaalin keräämistä, mutta oli minulle helppoa, kun olen kauan ollut yrittäjänä. Neljäs osio oli vaikein ja jännittävin. Kävin luennoimassa IKATA:ssa koneistokanteleen koneiston kehityksestä sekä omasta koneiston kehitysprojektista. Jouduin siihen valmistautumaan ja miettimään paljon. Esitin jo suunnitteluvaiheessa, että tekisin kaikki osiot eri tavoilla. Kirjallinen työ, luento ja verstasnäyttö. Siitä tulee esille, että osaa esittää eri tavalla asioita. Ja se luento varsinkin on paljastava, koska pitää oikeasti tietää. Tuliko tässä näytössä oma osaamisesi esille? ­ Mestarintutkinnolla pystyy osaamistaan näyttämään hyvin. Nyt vasta huomasin kuinka paljon sitä osaa, kun on päivän selittänyt osaamistaan yhdestä asiasta ja pajatso ei vielä tyhjentynyt. Oikeasti jotain on kertynyt matkan varrelta. Haluan oppia uutta ja kehittää aina jotakin osaaluetta eteenpäin. Koin tutkinnon kehittäväksi ja avartavaksi, mutta myös velvoittavaksi. Itse ajattelin, että sitä polkee paikallaan, mutta kun aloin tekemään suunnitelmaa, huomasin että kehitystä on tapahtunut. Teron kanssa suunniteltiin, mitkä palaset siihen tulee. Ihminen haluaa elää ikuisesti ja tämä on sitä oman historian tekemistä, joka jää jälkeen, kirjoihin ja kansiin. KANTELE 19 2·2011
• TEKSTI JA KUVAT: SAULI HEIKKILÄ Ääniä T Kanteleen kylästä Vilma Timosen menestystä saavuttanutta Forward-levyä ja Songlines-lehden maailman 25 parhaan etnofestivaalin joukkoon nimettyä Sommelo-festivaalia yhdistää kanteleen lisäksi toinenkin seikka: Taito Hoffrén. Kun mies vielä toimii Kanteleen kylästä käsin, niin pitihän siellä lähteä käymään. aito Hoffrén kuuluu siihen harvalukuisten ihmisten joukkoon, jota ympäröi kiireettömyyden karisma. Aina kohdatessa on aikaa kysellä kuulumisia. Tosin noita kohtaamisia voi olla hieman hankala järjestää. Kun Taiton tekemisiä ryhdytään purkamaan, alkaa kuulijakin kaivata lomaa. Taito sen sijaan vaikuttaa täysin tyyneltä. Kanteleelle siis Lahden tietä pohjoiseen viitisenkymmentä kilometriä, itään kymmenkunta ja taas pohjoiseen parikymmentä. Läpi vehreän maalaismaiseman kapenevaa tietä pitkin, joka alkaa loppumatkasta mutkitella pysty- ja vaakasuunnassa. Metsä aukeaa äkkiä laajoiksi pelloiksi, joiden keskellä lepää Kanteleenjärvi ja sen ympärillä Kanteleen kylä. Kanteleelta löytyy asunnoksi ja työtilaksi saneerattu vanha meijeri, jonka rapistunut ulkomuoto pitää sisällään huikeat tilat tehdä mitä vaan ­ ja kyllä siellä tehdäänkin. Aloitetaan taiteesta Vaikka juttumatkalle lähdettiinkin haastattelemaan ennen kaikkea levytuottajaa ja taiteellista johtajaa, ei muusikko Hoffrénia voi ohittaa. Monet ovat vaikut- KANTELE 2·2011 20
• tuneet Eero Grundströmin kanssa tehdyistä riemukkaista Von & Af -duoesityksistä ja moniäänisen mieskvartetti Äijän kaiken maailman kansanlauluista. Parhaiten kuitenkin Taito tunnetaan runolaulajana ja sitä hän tekee edelleen aktiivisesti. Loppukeväästä hän teki Uroshämäräproduktiolla konserttimatkan Heikki Laitisen, Pekka Huttu-Hiltusen ja Arja Kastisen kanssa Ranskan Bretagneen. Sen lisäksi Taiton laulua voi kuulla ainakin Sommelossa rumpali Markus Ketolan säestyksellä. Yllättävältä kuulostava duo syntyi kun Perinnearkkuklubi järjesti Kaustisen Pelimannitaloon muusikoiden kohtaamisia ja mies, joka harvoin sanoo ei, lähti mukaan. ­ Tavattiin kerran ja ihan vähän kokeiltiin, mutta tunnin settiä varten olisi pitänyt harjoitella niin paljon, että mentiin sitten impropohjalta, Taito kertoo. Kokeilu oli sen verran onnistunut, että yhteistyötä päätettiin jatkaa. Muusikkoutta kysyy myös teatterimusiikin tekeminen. ­ Miellän studion yhdeksi instrumentiksi, Taito kuvailee. Elokuussa on tarkoitus tehdä musiikki Vaasan kaupunginteatterin Valkoiseen kaupunkiin. Meneillään on jo viidestoista vuosi teatterimusiikin tekemistä eri teattereihin. Teatterityöskentelyksi voitaneen kutsua myös Juha Valkeapään kanssa tehtävää performanssia 10 matkaa sinne, missä mitään ei tapahdu. Siinä Taito on tosin enemmän näyttelijä, kuin muusikko. Ensimmäiset esitykset tehtiin joulun alla Baltic Circlessä ja nyt kotimaan keikkojen lisäksi on tullut yllättävän paljon kyselyitä ulkomailta. KANTELEEN KYLÄ Kanteleen kylä on vireä 250 asukkaan kylä Pukkilassa. Maatalous ja erityisesti karjanhoito on kylän tärkein elinkeino. Kanteleen kylän keskeisenä tunnusmerkkinä on suojeltu, merkittävänä lintujärvenä tunnettu Kantelejärvi. Suuria lauluja Sommelossa Elämän täyttävien toimien luettelossa ei ole päästy vielä puoleenkaan väliin, kun on kysyttävä, miksi niin monessa? ­ Kyllä tämä on kutsumusammatti, vaikka se vähän kornilta kuulostaakin, kuvailee Taito. Hän tuottaa sellaisia levyjä, jotka hän haluaa julkaista, ja on taiteellisena johtajana festivaalilla, joka esittelee kulttuuria, jolla ei ole aikaisemmin oikein ollut foorumia. Taito haluaa profiloitua näihin asioihin ja viedä niitä eteenpäin. Sommelon tekeminen on kaiken keskellä mahdollista, koska siellä on hyvä organisaa- tio ja taiteellinen johtaja saa keskittyä omaan hommaansa. Kaisa Kilponen on Sommelon tuottaja ja lisäksi tuotantotiimiin kuuluu Riitta Huttunen. Festivaalin taustalla on Juminkekosäätiö ja Markku ja Sirpa Nieminen, jotka pitävät huolen, että puitteet ovat kunnossa. Festivaalin tekeminen alkaa työryhmäkeskustelulla ja esiintyjien kiinnittäminen heti, kun budjetti on selvillä. Vaikka teemat päätetään vuotta aikaisemmin ryhmässä, saa taiteellinen johtaja päättää ohjelman varsin itsenäisesti. Festivaalilla on konserttien ohella hyvin tärkeässä roolissa seminaarit ja kurssit. Tänäkin vuonna on koverokanteleen rakentamis- ja soittokurssille ilmoittautunut kurssilaisia Japania myöten. Festivaalin teemoina on saame, suuret laulut ja paimensoittimet. Jatkuvina teemoina ovat kantele ja runolaulu. Festivaalin erikoisuutena on se, että konsertteja pidetään myös Venäjän rajan toisella puolella. ­ Se eksotiikka, että mennään kyliin, joissa ei ole edes sähköjä, varmaan tuo mainetta, arvelee Taito ja epäilee sen olleen yhtenä syynä, miksi Songlines-lehti valitsi Sommelon maailman 25 parhaan etnofestivaalin joukkoon. ­ Kun vielä tuo maine kantautuisi tuista päättävien korviin, Taito virnistää. Festivaalin tavoitteena on hidas kasvu, mutta Kaustisen kaltaiseksi suureksi festivaaliksi se ei halua. Levy-yhtiö omiin tarpeisiin Levy-yhtiön alkutaipaleesta Taito kertoo, että ensin oli studio ja sitten vasta tuli levy-yhtiö, kun siihen oli mahdollisuus. Teatterimusiikin tekeminen vaati studiota ja siellä tuli äänitettyä ensin muille ja lopulta päädyttiin tuottamaan levytkin itse. Levyjä on vuosien aikana tullut ulos parikymmentä, mutta nyt on pakko hieman hiljentää. KANTELE 21 2·2011
• Ääniä-yhtiön kanteletta sisältäviä levytyksiä: · Kanteleen kyydissä · Vilma Timonen Quartet ­ Forward · Hiite ­ Maammo · Brelo ­ Uusikuu · Sytyke ­ Tulipunapsalmi · Arja Kastinen ­ Vaskikantele Verkko-osoitteita: www.aania.fi www.runolaulu.fi www.myspace.com/aijasongs ­ Kyllä minä itseni ensisijaisesti näen muusikkona, esiintyvänä taiteilijana, kertoo Taito Hoffren ­ Tulin valituksi Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolle assistentiksi kolmeksi vuodeksi, päämääränä jatkotutkinto runolaulusta, selittää Taito. Toki levykauppa elää voimakasta murrosvaihetta myynnin pienentyessä koko ajan. Laitonta latausta ei mielletä rikokseksi ja internetissä on mahdollista kuulla melkein minkä tahansa bändin musiikkia ihan laillisesti. En osaa yhtään ennustaa, mitä tuolla saralla tulee tapahtumaan. Nimikkeitä katsellessa ei voi olla huomaamatta, miten merkittävää työtä Taito on levyjä tuottaessaan tehnyt. Tellu Turkan ja Liisa Matveisen Vienan naisia innostaa laulamaan runoa. Seesjärven naislaulajien tallentamiseen taas alkoivat olla viimeiset hetket käsillä. Tulossa on vielä ainakin Jouhi-orkesterin toinen levy, Kristiina Ilmosen levy ja Erkki Ala-Könnin arkistoäänitteitä. Eikä siinäkään vielä kaikki... Onko Taito kuullut koskaan leppoistamisesta.? ­ Siitä en tiedä, mutta tein Niemisen Raunolta oppimani korvaamattomuustestin. Laitetaan sormi veteen ja jos siihen jää kuoppa, on korvaamaton, kertoo Taito. Sitten tulee mieleen vielä oppimateriaalipaketti runolaulusta, jonka pitäisi valmistua syksyllä. Taito oli haaveillut pitkään, että saisi helposti lähestyttävän materiaalin verkkoon, josta voisi harjoitella runolaulua, runomittaa ja varioimista. Kirjallinen tuotos siitä tehdään toki myös. Ja sitten on vielä lauluoppilaat ja Hilja Grönforsin äänittäminen hänen keräämiensä romanilaulujen nuotintamista varten. ­ Hilja Grönforsin projekti on Suomen kansanmusiikille aivan äärimmäisen tärkeä ja hieno, kuvailee Taito. Nuotintamisen tekee Taiton pian kansanmusiikin tohtoriksi valmistuva elämänkumppani Ilona Korhonen. Perheeseen kuuluvat lisäksi yksi- ja viisivuotiaat tyttäret. Miten kahden kiireisen kansanmuusikon aikataulujen ja perhe-elämän yhteensovittaminen onnistuu? ­ Tarkalla suunnittelulla. Lapset vaikuttavat kyllä siihen, että päivittäinen työaika on kahdeksasta neljään. Ja heinäkuussa pidetään kaksi viikkoa täydellistä lomaa. Ja kunhan tuosta syksystä selviää, niin voi rauhoittua laulamaan runolaulua kuukausipalkalla, Taito maalailee. Jatkotutkinnossa hän aikoo hyödyntää oppimiaan kolmea tuhatta Arhippa Perttusen säettä. Tarkoituksena on lähteä viemään sitä eteenpäin niin, että voi kertoa muita eeppisiä tarinoita niillä säkeillä. Vaikka vanhaa testamenttia. ­ Vielä on arvoitus, mihin se sitten aikanaan vie, Taito kertoo. Ensimmäinen tutkintokonsertti on joulukuun alussa. Hamassa tulevaisuudessa Taito näkee itsensä ensisijaisesti muusikkona ja esiintyvänä taiteilijana. Muista toimista luovutaan ennemmin. ­ Ja runolaulu tulee pysymään matkassa aina. KANTELE 2·2011 22
• KANTELE SEPPO SARKKINEN/YLEN KUVA-ARKISTO Tällä kertaa Kantele ja minä ­sarjaan haastattelin Radio Suomen pitkäaikaista toimittajaa Iris Mattilaa, jonka ääni on varmasti monille tuttu perjantai-illan toivekonserteista ja monista muista ohjelmista. JA MINÄ IRIS MAT TILA Iloa ja intohimoa Siitä lähtien olen siitä haaveillut ja kun sain tämän kutsun haastatteluun, keksin, että otan sen eläkepäivien projektiksi! Kanteletta kutsutaan kansallissoittimeksi, onko sillä mielestäsi mitään merkitystä? Miksei se ole tärkeätä, mutta helposti siihen tulee kyllä sitä kautta sellainen suhde, että kantele on muinainen ja etäinen. Oletko huomannut, että kanteleen asema olisi jollain tavalla muuttunut viime vuosina? On varmasti, mutta ei kanteletta näy missään. Ei sitä kuule radiossa eikä sitä näe televisiossa. Siinä on paljon tekemistä. En muista koskaan tömänneeni kanteleeseen näinä vuosikymmeninä, kun olen ollut musiikin kanssa tekemisissä. Voisitko kuvitella, että kanteleella voisi olla asema myös iskelmämusiikissa? Voisin hyvin! Nyt on jo paljon haitareita ja muita kansanmusiikkisoittimia myös iskelmämusiikissa. Se aina sykähdyttää, kun tulee joku haitari tai viulu siihen tavanomaiseen rummut-kitara-basso -kuvioon. Mitä musiikkia kuuntelet itse? Kun on tällaisessa työssä, ei vapaa-ajalla paljon tule kuunneltua musiikkia, mutta siinä pitää olla iloa ja intohimoa! Mitä sinulle tulee kanteleesta mieleen? Ei tule Kalevalaa.... Kunnioitan paljon sitä projektia, jossa kantele tuotiin kouluihin. Soittotaito on yhtä tärkeää kuin kirjoittaminen tai laskeminen. Käsittääkseni kantele on erinomainen väline tämän kansalaistaidon hankkimiseksi. Ja toisaalta on siinä vähän sellainenkin saundi, että pitkäpartaiset hämyt rohdinpaidoissaan helskyttelee peräkammarissa keskenään ja siellä ne pysyy. Osaatko analysoida, mistä tällainen mielikuva johtuu? Voisiko se johtua Kalevalasta... Väinämöinen joka kannelta soittaa. Ja kun ei sitä juuri näe nykyorkestereissa, vaikka se varmasti sopisi hyvin moderniin musiikkiin. Ei sitä juuri näe klassisella eikä poppipuolellakaan. Voisi hyvin lyödä läpi niinkuin on tehnyt esimerkiksi haitari. Onko sinulla itselläsi mitään suhdetta tähän soittimeen. Vaikka olen pelimannin tytär ­ isä soitti haitaria ja viulua ­ en soita itse mitään instrumenttia. Kun menin joitakin vuosikymmeniä sitten ensimmäisen kerran Kaustiselle, sain melkein uskonnollisen herätyksen. Että meillä on näin vahva kansanmusiikkiperinne! Minuun teki vaikutuksen kantelekursseilla olleet kesämatkalaiset, jotka kertoivat jo päivän kurssin jälkeen pystyvänsä nauttimaan soittamisesta. KANTELE 23 2·2011
• NUOTTILIITE 20 KANTELE 2·2011 24
• Kanteleen sivuilta, osa 2 SAULI HEIKKILÄ Kantele-lehti lamavuosina Viime lehdessä luvattiin poimia paloja Kantele-lehden sivuilta vuodesta 19891998. Materiaalia on kuitenkin jo noina vuosina niin paljon, että mennään viiden vuoden pätkissä. Nyt siis kurkistamme lehtiin Suomen lamavuosien ajoilta 1989-1993. Lamaa ei sivuilta tule silmille - pikemmin päinvastoin. ohjelmat, kilpailut, kokoukset ja muu tiedottaminen ennen ja jälkeen, mutta opetus ja tunnelmat saavat myös tilaa. Lehtien perusteella kantelekulttuurissa tapahtuu tänäkin viisivuotiskautena paljon. Sana "ensimmäinen" toistuu kohtuullisen usein: ensimmäinen solistisen kanteleen tutkinto, ensimmäinen kanteleensoitonopettajan tutkinto, ensimmäinen kantele-CD, ensimmäistä kertaa Kuhmon kamarimusiikkifestivaaleilla. "K antele-lehden tarkoituksena ei ole toimia vain kylmänä tiedon välittäjänä tai tapahtumakalenterina, vaan myös virikkeiden, jopa opetuksen välikappaleena ja jäsenten tuntojen tulkkina", kirjoittaa Ismo Sopanen ensimmäisen vuosikymmenen viimeisen lehden pääkirjoituksessa. Yleissilmäyksen perusteella tässä tavoitteessa on onnistuttu mainiosti tämän viisivuotisjakson lehdissä. Toki ison osan sivuista vievät leirit, opinto- Kansainvälisyyttä ja muinaishistoriaa Kansainvälistyminen näyttää lisääntyneen runsaasti; on vierailuja Japaniin ja Kiinaan, Amerikkaan lähiseuduista puhumattakaan Lehtien sivuilta näkyy myös, miten kantele on ollut ajassa kiinni. Useampana vuonna on raportoitu Musiikin aika -tapahtumasta Viitasaarelta. Itsekin joskus festivaalilla käyneenä voin vakuuttaa, että sen modernimmaksi ei musiikki juuri voi tulla. Hieno festivaali. KANTELE 2·2011 26
• Vuoden 1991 lehtiä selasin innolla: Mitä pyöreitä vuosia voitaisiinkaan viettää tänä vuonna. Finnkanteleiden 50-vuotisjuhla juhlittiin helmikuussa, mutta muita merkkipäiviä oli vähänlaisesti. Merkkipäivien uutisoinneista ainoa oli Tellervo Lankisen 50-vuotispäivät. Ja tuolle vuodelle sattui myös Ilona Porman kuolinuutinen 81 vuoden iässä. Vuosikymmenen vaihteessa ollaan myös yhtäältä huolissaan siitä, onko päättäjien kanteletietous ajantasalla ja toisaalta, eristäytyvätkö kantelepiirit liikaa omaksi saarekkeekseen. Paljon on toki kahdessa vuosikymmenessä tapahtunut, mutta teemat tuntuvat edelleen ajankohtaiselta. Vaikka viiden vuoden lehdet pääpiirteissään näyttävät samanlaisilta ­ mustavalkoisia kuvia ja yksinkertaista taittoa ­ meni loppuvuoden lehtien selailuun enemmän aikaa. Kiinnostavia artikkeleita oli yksinkertaisesti enemmän tutkintovaatimusten ja muun virallisen materiaalin kustannuksella. Paljon voisi julkaista uudelleen vaikka sellaisenaan, mutta kun julkaistavaa tuntuu riittävän tässäkin ajassa, voisi tutkia mahdollisuutta digitalisoida ainakin kiinnostavimmat artikkelit ja viedä internettiin kaikkien saataville. Timo Leisiön juttusarja Antiikin kielisoittimista oli hieno. Kaiken kaikkiaan lehdistä tulee kuva yhteen hiileen puhaltamisesta. Klassisen musiikin soittajat pelimannien kanssa rinta rinnan. Luultavasti tässä Ismo Sopasella ja Kantelelehdellä on suuri merkitys. Myös jotkut toiveet ovat ainakin melkein toteutuneet:"Toivottavasti joskus lehdelle saataisiin pelkästään sen toimittamiseen keskittyvä henkilökunta.", kirjoittaa Sopanen vuoden viimeisessä pääkirjoituksessa vuonna 1988. 1989 Tee-se-itse -kantelelaukku. Kantele oli Musiikin aika -festivaaleilla menestyksekäs. Lauri Kellokummun artikkeli koneistokanteleiden virityksestä ja Sulo Hotarin vastine. Kellokumpu jatkaa keskustelua vielä seuraavassakin lehdessä. 1990 1991 Amerikkalaisen Diane Cornellin kanteletutkimuksesta Suomessa. Tampereen Itämeren maiden kanteletutkijaseminaari Tampereella. Kuinka kantele istuu CITYyn. Henkilökuva Simo Härkösestä. Kokkolassa Pekka Jalkasen säveltämä ja Vesa-Tapio Valon kirjoittama laulunäytelmä Kreeta Haapasalosta. Seminaari Eestissä, Sapporon kantelekerhosta, vierailu Minnesotaan. Uudet tutkintovaatimukset ensimmäisestä lehdestä. Suuri kantele-projekti Hokkaidossa. Matkakertomuksia Tallinnasta ja Raplasta sekä Saaremaalta ja Marin tasavallasta. Edellisenä vuonna perustetusta Kantele-Seurasta Petroskoissa. Henkilökuva Viljo Kumpulaisesta. Vuosikerta alkaa kiinnostavalla artikkelilla ilmankosteuden vaikutuksesta vireeseen, mutta kirjaan sidotussa lehdessä ensimmäinen sivu oli tyhjä, toivottavasti ei kaikissa lehdissä. Henkilökuva professori Tauno Marttisesta. Kuusiosainen perusteellinen Timo Leisiön artikkelisarja antiikin kielisoittimista alkaa. Kreeta Haapasalon kuolemasta sata vuotta. Edellisenä vuonna alkanut Sinikka Järvisen artikkelisarja pelimannisävelmien nuotinnoksista jatkuu. Budapestin opintomatka, kanteletapaaminen Virossa, Käenpiikojen matka Japaniin, Minna Raskisen Aasian raportti jatkuu Kiinassa. Erkki Leskelän kanteleverstas. Leisiön Antiikin kielisoittimet -sarja jatkuu. Virolaisen Aivar Arakin tremolotyyli. Jussi Laasasen suonikielikantele. 100 tuntia kanteleen soittoa päämääränä Guinnessin ennätystenkirja. Lieneekö rikottu... 1992 1993 KANTELE 27 2·2011
• LuoMuKanteleet Limbazin evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kanteletta latvialaisille, koklea suomalaisille Luoteis-Helsingin musiikkiopiston LuoMuKanteleet ajoi pääsiäiseksi konserttimatkalle Latviaan. Maarit Aarvalan vetämä yhtye soitti 20 lapsen ja nuoren kokoonpanolla Limbazin pikkukaupungissa järjestetyillä koklen sukulaissoitinten festivaaleilla. Yhtyeessä oli mukana myös Esko Sara kitaran ja mandoliinin kera. TEKSTI: KARI NISSINEN KUVAT TERO PAJUKALLIO Y htye esiintyi neljä kertaa isolla kokoonpanolla. Lisäksi Laura Ikonen keräsi jylhällä soinnillaan aplodit soolosoittajien osuudessa. Nuorille kanteleensoittajille tärkeä matka Nuorille soittajille reissu on merkittävä kokemus. LuoMuKanteleet keräsi festivaalin pääkonsertissa raikuvat aplodit. KANTELE 2·2011 28
• Kanteleensukuista koklea soitetaan nahkaisella plektralla. Varsinkin nuorille soittajille oli huippuyllätys, kun latvialaisyleisö heittäytyi laulamaan Helsingissä varta vasten treenattua Latvialaista laulua. Svengaavimpien biisien tahtiin lähdettiin taputtamaan tahtia. Yleisö oli aivan erilaista kuin Suomessa. ­ Ekaa kertaa meille vihellettiin ja hurrattiin, tiivistää Jaakko Turja, 13. Samalla päästiin esittämään omia taitoja ja kuulemaan muita. ­ On kiva tulla soittamaan pitkän matkan päähän ja tulla näyttämään, millainen sukulaissoitin kantele on, sanoo Viljami Kjellberg, 10. ­ Oli kiva kuulla muiden soittoa, kun normaalisti sitä ei kuule juuri missään, sanoo Outi Pajukallio, 15. Koklen sointi on todella erilainen kuin kanteleen. Se oli nuorten korvissa kuin harppu. Koklefestivaalin johtaja Anita Vizina-Nielsen. Tapahtumaa halutaan kierrättää eri maissa Latvian Limbazin kokle-festivaalit järjestettiin pääsiäisenä ensimmäistä kertaa. Festivaalin johtaja Anita Vizina-Nielsen sanoo, että ajatus koklensukuisten soittimien festivaalista on muhinut jo 11 vuotta. Käytännön järjestelyt polkaistiin vauhtiin viime syksynä. Vizina-Nielsenin mielessä on jo idea, että festivaali saisi jatkoa ja siitä voisi tulla eri maissa vuoron perään kiertävä tapahtuma. Seuraava koklensukuisten soitinten festivaali saatetaan pitää Virossa tai Liettuassa, kenties joskus Suomessakin. Ensimmäiseen tapahtumaan Limbaziin saatiin 11 ryhmää Latviasta, Liettuasta, Virosta ja Suomesta. Norjan ja Venäjän ryhmät eivät päässeet paikalle pääsiäisenvieton vuoksi. Latviassa koklen ympärille rakennettua festivaalia tarvitaan erityisesti, sillä instrumentin asema on varsin heikko. Soittajia ja säveltäjiä on harvassa ja soittimia on vaikea saada. Vizina-Nielsen kertoo, että soitinrakennus on tällä hetkellä vain yhden mestarin ja hänen oppipoikansa varassa. Festivaalin yksi tehtävä olikin yrittää tuoda soitinta ja soittajia julkisuuteen ja saada myös nuoret innostumaan koklesta. Laura Ikonen soitti erittäin kauniin soolon Limbazin kulttuuritalolla. KANTELE 29 2·2011
• Tai cembalo. Koklella saa aikaa ihan eri juttuja kuin kanteleella, lisää Pinja Hokkanen, 16. Pääsiäismunia ja sammakoita Soittojen lomassa järjestäjät vetivät bändin mukaan latvialaiseen pääsiäisenviettoon: pääsiäistaioilla soittajille taattiin kauneus ja hyvä onni. Mukaan saatiin itse värjätyt kananmunat. Maaseudun majapaikka oli yllätys. Lampien keskelle oli rakennettu mökkikylä, jossa aamut ja illat ihmeteltiin sammakoita ja haikaroita ja runsaita aterioita. Bonuksena tuli tilava aamiaishuone, johon mahtui 22 soittajaa treenaamaan. Akustiikka oli erinomainen, kommentoi Esko Sara. Majapaikan pihamaat vilisivät sammakoita, joita nuori väki tutkiskeli. Pian julistettiin sammakkovalokuvien ja ­piirrosten kilpailu. Voisiko keikkapäivän päätteeksi keksiä rentouttavampaa hommaa kuin sammakoiden kuvaaminen? Nuorille kasvaville soittajille on tärkeää, että ruokaa, lepoa ja rentoutumista on riittävästi. Soittoa vanhainkokdissa. Latvian-matkan perusvitsi oli "joko syödään" huutelut, kun soittojen välissä ryhmää kiidätettiin ruokapöydästä toiseen. Ja lopulta kanteleyhtye pääsi myös Jurmalan vesipuistoon ja pikakäynnille Riikaan. P Matkalle talkootyöllä ja pitkäjännitteisyydellä Matkojen aikataulu ja ohjelma on suunniteltu varsin tarkasti ja tehtävät huoltajille on mietitty etukäteen, sillä yli 20 soittajan ja huoltajan porukka on iso ryhmä liikuteltavaksi. Latvian-matkalla alettiin jo pohtia, minne LuoMuKanteleet seuraavan soittomatkansa tekee. Samalla kehiteltiin uusia konsteja, jotta kanteleiden, pöytien, penkkien ja nuottitelineiden roudaus bussista sujuisi tiukoissakin aikatauluissa yhä nopeammin. itkäjännitteisyys ja talkootyö vievät LuoMuKanteleita konserttimatkoille kauas Helsingistä. Vaikka sitkeästi harjoittelevat soittajat ovat LuoteisHelsingin musiikkiopiston oppilaita, kanteleyhtyeen taustalla on yhdistys, jossa puurretaan ympäri vuoden. Yhdistys saa varansa omien levyjen myynnistä, konserteista ja kahvituksista, arpajaisista ja joulukukkamyynnistä. Latvian-matkalle haettiin ja saatiin lisäksi Nuoren Kulttuurin matka-apurahaa. Käytännössä soittajien vanhemmat tekevät merkittävän määrän talkootyötä, jotta toimintaan saadaan riittävästi varoja. ­ Konserttimatkojen omakustanteen osuus pyritään pitämään mahdollisimman pienenä, jotta kellään soittajalla ei olisi liian suurta kynnystä päästä mukaan, kertoo LuoMuKanteleiden vetäjä Maarit Aarvala. Latvian Limbazin lisäksi konserttimatkoja on tehty tällä vuosituhannella Riikaan, Saksan Hampuriin ja Lyypekkiin, Yhdysvaltojen Maineen, Tornioon ja Raaheen sekä Ylivieskaan ja Kalajoelle. Konserttimatkat ovat kohottaneet sekä soittajien että vanhempien yhteishenkeä, mikä vaikuttaa myös soittoon ja järjestelyiden onnistumiseen. ­ Konserteissa isompien soittajien esimerkki siirtyy pienemmille, sanoo Aarvala. Kanteleyhtyeen roudareilla täytyy olla omat nuotit, muuten ovat soittimet ja soittajat sekaisin. KANTELE 2·2011 30
• Lasten KANTELE Loviisa Koivusalo Kuinka kauan olet soittanut kanteletta? ­ Konserttikanteletta vuoden, 15-kielistä 2 vuotta ja 5-kielistä neljä vuotta. Mikä sinut sai valitsemaan kanteleen soittimeksesi? ­ Kuulin kanteleensoittoa ja pidin siitä. Soitatko muita soittimia? ­ Vähän pianoa olen soittanut isän kanssa. Mikä sinusta kanteleen soitossa on hauskinta? ­ Se kun oppii soittamaan uusia kappaleita. Mitä kappaleita tai millaista musiikkia soitat mieluiten? ­ Omia sävellyksiä, koska ne oppii nopeimmin, mutta kaikkia muitakin kappaleita on kiva soittaa. Onko sinulla kanteleeseen liittyviä haaveita? ­ Ei erityisemmin, mutta ainakin haluan soittaa konserteissa tulevaisuudessakin. Kerro joku hauska muisto, mikä liittyy kanteleeseen? ­ Ilomantsin leirillä on ollut hauskaa, varsinkin siksi, että sieltä olen saanut uusia kavereita. Pidätkö esiintymisestä? ­ Silloin, kun on ehtinyt paljon harjoitella. LOVIISAA HAASTATTELI ANNA-KARIN KORHONEN Hän kanteloa soitti... Iltatreenit autossa. Välisoitto "Kananpojat" -lauluun Loviisa Koivusalo 2011 Loviisa Koivusalon säveltämä välisoitto Vivo-kantelekirjasta löytyvään Kananpojat-lauluun. 1. 2. 32 KANTELE 2·2011 KUVAT: PETRI KOIVUSALO Loviisa Koivusalo on 8-vuotias espoolainen, joka opiskelee kanteleen soittoa Espoon musiikkiopistossa.
• Ontrei Malisen kanteleen palauttaminen Ontrei Malisen kantele on saamassa uuden elämän. Juminkeko-säätiö on toteuttamassa kymmenisen vuotta kestävää hanketta "Ontrei Malisen kanteleen palauttaminen Vienaan". Sillä on monia kulttuurisia tavoitteita. Päällimmäisenä niistä on vienalaisten lasten kanteleensoittotaidon lisääminen; toisena on korkeatasoisten kanteleverstaiden luominen Kalevalan laulumaille ja kolmantena alkuperäisen Ontrein kanteleen saaminen esille Uhtuan museoon. H ankkeen syvimpänä tarkoituksena on se, että kantele olisi lähivuosien toimintojen jälkeen Vienassa yhtä luonnollinen musisoinnin väline, kuin se oli runolaulun kulta-aikaan. Ontrei Malisen kannelta käytetään hankkeen symbolina, mutta myös konkreettisena mallina. Alkuperäisen Ontrein tekemän kanteleen soittoa on kuullut jo Elias Lönnrot. Hän kertoo neljännen keruumatkansa matkakertomuksessa: "Ontreilla oli kantelekkin, jossa oli viisi vaskikieltä. Sekä hän, että hänen molemmat poikansa soittelivat sitä varsin kätevästi." 1870-luvulla A. A. Borenius osti tämän kanteleen Ontrein pojan tyttäreltä, toi sen Suomeen ja luovutti sen muiden matkalla hankkimiensa instrumenttien mukana Muinaismuistoyhdistyksen eli tulevan Kansallismuseon kokoelmiin. Borenius ei kuitenkaan ehtinyt luetteloimaan kuin osan tuomistaan soittimista. Sen vuoksi Ontrein kantelekin "katosi" museon varastoihin, kunnes muutama vuosi sitten Rauno Niemisen, Senni Timosen ja Heikki Laitisen suorittaman salapoliisityön seurauksena tuo kantele löytyi. Tuntomerkkinä oli siihen kaiverrettu vuosiluku 1833, jonka Borenius oli kirjoittanut ostokuittiin, ja kanteleen vaskikielet, joista Lönnrot oli maininnut matkakertomuksessaan. Samalla kun kanteletta ollaan palauttamassa Vienaan, Juminkeko on luomassa "Ontrei Malisen kantele" -kulttuurimatkailureittiä Kainuusta Vienaan. Tätä varten on jo toteutettu yksi lähialueyhteistyöhanke: Kulttuurimatkailuelinkeinon vahvistaminen Vienan Karjalassa. Siinä tehtiin esite Kajaanista Paanajärveen ulottuvasta reitistä ja perustettiin Vuokkiniemeen soitinverstas, joka alkaa tehdä Ontrei Malisen kanteleen mallin pohjalta soittimia Vienan tarpeita varten ja turisteille myytäväksi. Parhaillaan toteutettavassa EU:n ENPIohjelman hankkeessa vastaava kanteleverstas perustetaan Uhtualle ja jatketaan entisen piirihallinnon talon restaurointia museoksi. Alkuperäinen Ontrei Malisen kantele pyritään saamaan sinne esille pitkäaikaisella lainasopimuksella. Juminkeko on jo aloittanut neuvottelut tästä Kansallismuseon kanssa. Olennaisinta hankkeessa on kuitenkin kanteleensoittotaidon opettaminen lapsille. Tätä varten Juminkeko teetti yhteistyössä Uhut-seuran kanssa Karjalan Sivistysseuran ja Väinölä-säätiön myöntämällä tuella vuonna 2009 jo 20 kannelta, jotka ovat Ontrei Malisen kanteleen kopioita. Nämä kanteleet lahjoitettiin kansanmusiikkijuhla Sommelon aikana vienalaisille lapsille, jotka olivat saapuneet kantelekurssille Kuhmoon. Soittokoulutusta jatketaan Vienan puolella eri kylissä ja jokakesäisillä Sommelon kursseilla. Nyt, kun kanteleiden valmistaminen on aloitettu Vuokkiniemessä, myös suomalaisilla on mahdollista hankkia itselleen Ontrei Malisen kantele ja tulla opettelemaan sillä soittamista Sommelon kanteleleirille. KANTELE 33 2·2011
• Inarista Abu Dhabiin PETRA KÄPPI LARI AALTONEN Metsän ääni soi! Kulttuuriosuuskunta Uulu on kansan- ja maailman musiikin yritys, joka on toiminut vuodesta 2003. Kaikessa toiminnassa Uululla on tärkeänä päämääränä erilaisten perinteiden säilyttäminen elävinä ja elinvoimaisina. Oli kyse sitten suomalaisesta kansanmusiikista tai vaikkapa Tyynenmeren saarilta tulevan nenähuilun soitosta. U niikkia ja tärkeää työtään suomalaisen perinnemusiikin ja maailman musiikkikulttuurien esilletuonnissa Uulu on toteuttanut viime vuosina esimerkiksi lasten työpajojen, interaktiivisten konserttien ja festivaaliesiintymisien kautta. Osuuskunnalla on myös omaa julkaisutoimintaa, kehitysyhteistyöhanke, soitinrakennustyötä ja lyhytkurssitoimintaa. Osuuskunnan muodostaa kuusi etnomusikologia ja yksi soitinrakentaja. Kaikki Uulun jäsenet ovat erikoistuneet eri aloille ja mukana on niin suomalaisen perinnemusiikin, eteläaasialaisen musiikin kuin tansanialaisenkin perinnemusiikin ja -tanssin asiantuntijoita. Lisäksi osuuskunnan kautta työskentelee vuosittain yli kaksikymmentä muuta musiikki- ja kulttuurialan ammattilaista. Vuonna 2010 Maailman musiikin keskus ja Kulttuuriosuuskunta Uulu yhdistivät koulutustoimintansa. Koska molemmat toimivat edistääkseen kansan- ja maailmanmusiikkien ymmärrystä Suomessa ja maailmalla, toiminnan yhdistäminen koettiin molemminpuoliseksi mahdollisuudeksi. Uulun toimipiste sijaitsee Tampereella, mutta osuuskuntalaiset keikkailevat ahkerasti ympäri Suomea. Uulun toiminta onkin valtakunnallista. Suomen rajojen ulkopuolellakin on käyty muutamaan otteeseen. Työpaja- ja esiintymismatkoilla on käyty esimerkiksi Virossa, Arabiemiraateissa sekä Kanadassa. Suomalaisen kansanmusiikin saralla Uulu on keskittynyt arkaaiseen musiikkiperinteeseen. Uulun soitinrakentaja Juhana Nyrhinen rakentaa Metsän ääni -tuotenimellä kanteleita, jouhikkoja, munniharppuja sekä erilaisia paimensoittimia. Kanteleet on rakennettu vanhan kaavan mukaan yhdestä puusta veistämällä, ja niitä on saatavilla sekä teräs- että vaskikielisinä. Nyrhinen rakentaa myös kopioita museoista löytyvistä Heinäveden, Malisen ja Varloin kanteleista. Osa hänen työstään on muinaissoitinten tutkimista ja rekonstruktioiden valmistusta, osa perinteen saattamista nykyaikaiseen muotoon KANTELE 2·2011 34
• Arja Kastisen pienkantelekurssilla opiskeltiin erilaisia soittotekniikoita sekä improvisaatiota. nykyaikaisin menetelmin. Nyrhisen valmistamien soittimien katalogi sisältää yli 30 erilaista soitinta, joista useita ei kukaan muu valmista. Suomalaiset arkaaiset soittimet ovat käytössä myös Uulun työpajoissa sekä esityksissä. Viime vuosina kouluissa ja päiväkodeissa on paljon työpajoja, mutta vielä enemmän interaktiivisia konsertteja. Näiden konserttien perustana on aina kansantarina, jota elävöitetään draaman, musiikin ja tanssin keinoin. Interaktiivisten konserttien ajatuksena on, että myös yleisö pääsee osallistumaan. Yleisölle jaetaan soittimia ja näin kaikki konserttiin osallistuvat pääsevät kokeilemaan itse, kuinka erilaiset perinnesoittimet soivat. Interaktiiviset konsertit on kehitetty eräänlaiseksi työpajan ja konsertin välimuodoksi. Lapset saavat kuuntelukokemuksia perinnemusiikista ja samalla he pääsevät itsekin kokeilemaan soittimia. Alakouluikäisille lapsille pidetään konsertin alussa myös lyhyt tietoisku soittimien nimistä sekä käyttötarkoituksista. Tiedon levittäminen päiväkodeissa ja kouluissa on koettu erittäin tarpeelliseksi, sillä monet lapset eivät tunnista edes kanteletta ja kaikki Varloin kantele muut arkaaiset soittimet ovat pääsääntöisesti lapsille täysin vieraita. Uulu aloitti soitin- ja lauluopetuksen lyhytkurssitoiminnan vuonna 2010. Ensimmäinen kurssi oli Arja Kastisen pitämä pienkantelekurssi. Tämän jälkeen kursseja onkin järjestetty suhteellisen tiheään tahtiin. Kanteleopetuksen lisäksi on ollut Pekko Käpin jouhikkokursseja, Leena Joutsenlahden pitkähuilukurssi, Taito Hoffrénin runonlaulukurssi, Tapani Variksen munniharppukurssi sekä tansanialaisen Danford Zawosen ilimba(sormipiano)-kurssi. Kurssit kestävät aina kaksi päivää. Osallistujilla on ollut ilahduttavan erilaisia taustoja. Kursseille on osallistunut esimerkiksi opettajia, muusikoita, musiikin opiskelijoita, perinteen tutkijoita ja vaihto-opiskelijoita. Tulevana syksynä Uululla on monenlaista toimintaa. Merkittävimmät hankkeet ovat suomalaista paimenmusiikkia esittelevien työpajojen pitäminen Pirkanmaan alueen kouluissa sekä vanhusryhmien kanssa toteutettava levytyshanke. Molemmissa hankkeissa yhtenä tavoitteena on suomalaisen kansanperinteen ja erityisesti soitinrakennuksen elävöittäminen. Luovissa työpajoissa lasten ja aikuisten kanssa on tullut vuosien varrella selkeästi esiin yksi kanteleiden ja muiden perinnesoitinten vahvuus: nämä soittimet ovat helposti lähestyttäviä ja niillä pystyy tuottamaan mielenkiintoista musiikkia, vaikka soittajalla ei olisikaan aiempaa kokemusta soittimesta. KANTELE 35 2·2011
• LEVYPOKE Lempilevyt Valitsin esiteltäväksi viisi levyä, joissa on minua kiehtovia elementtejä kanteleensoittajan näkökulmasta. Osa äänitteistä löytyi lähes puhkikulutettuina ja -rakastettuina omasta levyhyllystä, osaan olen itsekin vasta tutustumassa paremmin. Halusin ottaa mukaan mahdollisimman kattavan kokoelman, josta löytyy paljon erilaisia soittajia ja tyylejä ­ perinteistä, nykyistä ja kenties tulevaa. Yhtyesoiton aarteita Vonkaleen, eli laulaja Ilona Korhosen ja kanteleensoittaja Pauliina Syrjälän duon toistaiseksi ainoa levy Seppo lukeutuu juurikin niihin rakastettuihin levyhyllyn aarteisiin. Vonkaleen musiikki on Korhosen säveltämää ja sanoittamaa, ja naisten yhdessä sovittamaa. Syrjälä (ennen miehelään menoa Kauhanen) säestää Sepon lauluja konserttikanteleella, 24-kielisellä kanteleella, 5-kielisillä kanteleilla, tikkukanteleella ja huuliharpulla todella monipuolisesti ja kekseliäästi. Tuntuu, etteivät häneltä lopu ideat koskaan kesken! Naiset tekevät rautaista yhteistyötä levyn jokaisella kahdellatoista raidalla. Anna-Karin Korhosen musiikkia soittava Avertere yhdistää sähkökanteleen, viulun, haitarin ja perkussioiden tuottamat äänet tiukaksi bändisoitoksi. Averteressa soittaa Korhosen lisäksi Suvi Oskala, MeriTuuli Saarnio ja Mikko Hassinen. Korhosen sävellyksissä kuuluu vaikutteita lukuisista eri musiikkityyleistä, hänen hienoa musiikkiaan sen enempää lokeroimatta. Pidän levyn yleisestä tunnelmasta, jonka soittajat luovat instrumenttiensa hallinnalla ja ammattitaidolla. Halusin esitellä myös erään tietyn levyn, jossa kanteleen sijasta mukana on harppu. Harpunsoittaja Catriona McKayn ja avainviulisti Olov Johanssonin vuonna 2009 ilmestynyt esikoislevy Foogy on pullollaan briljanttia duosoittoa. Aina yhtä loistava Johansson on toivottavasti monille tuttu ruotsalaisesta Väsenistä, mutta McKayn soitto kiinnitti huomioni ensikuulemalta. KANTELE 2·2011 36
• Voisiko kansanmusiikkimaailman kanteleensoiton tulevaisuus bändisoitossa olla jotain tämänsuuntaista? Shetlannista lähtöisin oleva McKay soittaa paitsi kotiseutunsa perinnemusiikkia, myös pohjoismaalaisia kappaleita todella suvereenisti. Minua ihastuttaa eniten silti se, miten upeasti McKay ja Johansson soittavat yhteen. Tällä levyllä ei musisoi pelkästään kaksi solistia, vaan toisiinsa hitsautunut duo. Perinnettä kehiin Perinnemusiikin soitto kanteleella ei ole helppoa. Sen ymmärtäminen vaatii nykysoittajalta paljon, sillä emme enää elä sellaisessa ympäristössä kuin ennen ­ silloin kun pelimannisoitto oli pitkälti tanssien säestystä, ja groove löydettiin sitä kautta. Melodiat ja säestyskuviot saattavat tuntua helpoilta, mutta laji kätkee taakseen paljon muutakin. Onneksi joitakin vanhoja pelimanneja on ehditty taltioida ennen kuin on ollut liian myöhäistä, sillä heidän levyjään tarkasti kuuntelemalla ja perässä soittamalla pääsee jo aika pitkälle. Yksi kuuntelemisen arvoinen taltiointi on Eino Tulikarin levy Kantele. Se äänitettiin 1970-luvun puolivälissä muutamaa vuotta ennen mestarisoittajan kuolemaa. Tulikari oli melkoinen virtuoosi ­ koko levy on täynnä rytmikästä, rikasta, varioivaa, koristelevaa, tarkkaa ja uniikkia soitantaa. Äänitteellä on myös hyvin edustettuna yleisimpiä pelimannimusiikin tanssilajeja, kuten polkkaa, valssia, marssia, sottiisia ja masurkkaa. Tulikarin Maija Pokela on kansanmuusikko, joka opiskelee Sibelius-Akatemiassa pääaineenaan kanteleet. Hän on soittanut niin kauan kuin muistaa ja on kansanmusiikin intohimoinen kuluttaja. perheessä ja naapurustossa soivat lapsuudesta asti kanteleet ja viulut, ja musikaalisen ympäristön ja uran musiikin parissa voi kyllä tämän miehen soitosta kuulla. Suo yhdistää musiikissaan sekä perinteisiä elementtejä että niin sanottua nykykansanmusiikkia. 15-kielistä kanteletta osassa kappaleista käyttävä trio julkaisee kolmannen levynsä näillä hetkillä, mutta valitsin silti mukaan vuonna 2006 tehdyn hienon esikoisalbumin Ei päivien perijätä. Suohon kuuluvat laulaja Veera Voima, kitaristi Roope Aarnio ja viulisti Emilia Lajunen. Voima soittaa laulunsa ohella puhaltimia, rytmisoittimia sekä itse tekemäänsä kanteletta, joka istuu yhtyeen soundiin ja tunnelmaan erinomaisesti. Aarnio ja Voima ovat säveltäneet suurimman osan levyn kappaleista, ja kaikki laulujen sanat ovat vanhaa kalevalarunoutta. KANTELE 37 2·2011
• Ensimmäinen kansainvälinen kantelekilpailu Suomessa oli menestys T oukokuun viimeisenä viikonloppuna kokoontui kantelekerma Helsinkiin mittelemään taitojaan ensimmäisissä Suomessa järjestettävissä kansainvälisissä kantelekilpailuissa. Tapahtuma oli kaikilta osin huikea menestys. Kilpailusuoritusten korkeasta tasosta kertoo se, että jaettuja sijoituksia sekä erityismainintoja jaettiin runsain mitoin. Kaiken kaikkiaan kilpailuiden 11 sarjassa soitti lähes 110 kilpailijaa. Oheisohjelmisto koostui kolmesta konsertista sekä kahdesta klubista sekä soitinrakentajien näyttelystä. Avajaiskonsertissa soitettiin musiikkia kaikilta mantereilta. Konsertti päättyi yhteiseen Vilma Timosen säveltämään ja konsertin juontaneen Eppu Nuotion sanoittamaan esitykseen, jossa yleisökin pääsi soittamaan viisikielisiä. Lauantai-ilta oli omistettu kamarimusiikkikonserille, jossa esitettiin erityisesti kanteleelle ja erilaisille kokoonpanoille sävellettyä nykysäveltäjien tuotantoa. Sunnuntain päätti konsertti, jossa sitten esiintyi kilpailun parhaimmistoa. Perjantai- ja lauantai-illan klubeissa esiintyivät Suomen nuoret kärkikantelistit. Kummankin illan esiintyjät olivat rutinoituneita ammattilaisia hyvin persoonallisine ohjelmistoineen. Kaikki soittivat omia kappaleita ja millaisia kappaleita! Erityisen mieleenpainuvia esityksiä olivat Maija Kauhasen ja Päivi Ollikaisen soolot. Näiden naisten nimet kannattaa painaa mieleen. Sunnuntain konsertti viimeistään kiteytti kanteleensoittajien tason ja tyylilajien laajuuden. Rohkeita lapsia ja nuoria, kekseliäitä sävellyksiä ja huippuammattilaisten huikeata virtuositeettia. On vain ajan kysymys, milloin ensimmäinen kantelisti tulee tekemään läpimurron suuren yleisön tietoisuuteen. Sateisen Helsingin kaduille purkautui tyytyväinen joukko kantelein ravittuja sieluja. Moni tosiaankin kanteli kanteleita, niinkuin Satu Sopanen ja Soili Perkiö loppulaulussaan kehoittivat. Tuomariston puheenvuoro E nsimmäinen kansainvälinen kantelekilpailu toteutui hyvin. Kilpailijoita oli Suomen lisäksi neljästä muusta maasta. Tuomareita oli 16, joista osa kansainvälisiä vierailijoita. Erilaiset soittimet soivat tuhansin eri tavoin. Lasten esitykset olivat ilahduttavan monipuolinen kattaus eri soittotyylejä ja kanteleita ja ne olivat huolellisesti valmisteltuja. Joissakin sarjoissa kaivattiin lisää poikia. Taidemusiikkilinjalla ohjelmavalinta oli hyvin monipuolinen ja kiinnostava. Kuitenkin yli 15-vuotiaiden taidesarjassa ohjelmisto oli ehkä turhan yksipuolinen, uudempaa musiikkia ei juuri kuultu. Taidesarjassa tuomaristo jäi pohtimaan, pitäisikö olla myös pakollinen kappale vertailun helpottamiseksi. Tästä syntyi idea tilata säveltäjiltä yksi tai useampi kilpailusävellys seuraaviin kilpailuihin. Ammattilaisten kansanmusiikkisarjassa eri kantelesoitinkulttuurit koettiin hieman ongelmalliseksi, koska kansanmusiikki ymmärretään eri maissa eri tavoin. Lasten ja nuorten kansanmusiikkiesitykset olivat hienoja, vain pienkanteleita jäätiin kaipaamaan. Muu musiikki ­sarjassa oli lähes pelkästään suurkanteleita. Sarjan kilpailijat esittivät paljon omia KANTELE 2·2011 38 SAULI HEIKKILÄ
• Tulokset Kansanmusiikki / ammattilaiset 1. sija Maija Kauhanen, Helsinki 2. sija Irina Cederberg, Helsinki Martti Pokela -palkinto 3. sija Salla Pesonen, Lahti Fedja Happo -tunnustus perinnetyylin hallinnasta 4. sija Anna Kattainen, Helsinki 4. sija Senni Valtonen, Helsinki Eeli Kivinen -tunnustus persoonallisesta esiintymisestä, Ulla-Sisko Jauhiainen, Kiuruvesi Special Acknowledgement, Laima Jansone, Riga, Latvia KANSAINVÄLINEN sävellyksestä Ida Tanskanen, Espoo erikoismaininta rohkeasta kontaktista yleisöön Elli Marjanen, Järvenpää · · · · · · erikoismaininta valloittavasta ja persoonallisesta esityksestä Saana Olivia Mäenpää, Kylmäkoski as. KANSAINVÄLINEN international kantele competition rahvusvaheline kandle konkursil starptautisk kantele konkurs · tarptautini kantele konkursas m · kilpailu kilpailu Muu musiikki / 13-15-vuotiaat 1. sija Suvi Eevi Karhu, Kajaani 2. sija Kia Haapa-aho, Helsinki 2. sija Viola Uotila, Lahti Muu musiikki / ammattilaiset 1. sija Päivi Ollikainen, Helsinki 2. sija Sarah Palu, Helsinki 3. sija Ieva Busa, Riga, Latvia Kansanmusiikki / 13-15-vuotiaat 1. sija Viola Uotila, Lahti 2. sija Jussi Karkkulainen, Reijola 3. sija Lotta Lind, Helsinki Muu musiikki / Yli 15-vuotiaat 1. sija 1. sija 3. sija 3. sija Hanna Ryynänen, Espoo Sanni Virta, Espoo Salla-Marja Hätinen, Helsinki Iiris Mikkola, Helsinki Kansanmusiikki / Yli 15-vuotiaat 1. sija Jaakko Meriläinen, Helsinki 2. sija Saara Kattainen, Tuusula 2. sija Mirka Notkonen, Espoo Taidemusiikki / 13-15-vuotiaat 1. sija Emma Vähätalo, Lahti 2. sija Karina Necitailo, Salaspils, Latvia 2. sija Suvi Eevi Karhu, Kajaani 3. sija Eliza Rasina, Riga, Latvia 3. sija Viola Uotila, Lahti Kunniamaininta, Veera Emilia Kujasalo, Helsinki Lastensarja / 10-12-vuotiaat 1. sija Neea Nieminen, Lahti 2. sija Iida-Maria Kuronen, Verla 2. sija Anni Varhe, Helsinki 3. sija Klaudia Pohjolainen, Kellokoski erityismaininta huolellisesti valmistetusta ja esitetystä ohjelmistosta Milla Kesäniemi, Pirkanmaa erityismaininta hyvästä pelimanniotteesta Saara Lintunen, Viiala erityismaininta keskittyneestä, hienosta esityksestä Iida Storlöpare, Voikkaa erityismaininta persoonallisesta ja rohkeasta soitosta Henna Määttänen, Lahti eritysmaininta omasta sävellyksestä, Viimeinen lumihiutale Katja Fredriksson, Helsinki kunniamaininta; Hienosti ja oivallisesti toteutettu laulu ja säestys kappaleessa Sommaren är min, Lydia Juusola, Helsinki Taidemusiikki / ammattilaiset 1. sija 2. sija 3. sija 3. sija 1. sija 2. sija 2. sija 3. sija Anna-Liisa Eller, Tallin, Estonia Sanita Spruza, Riga, Latvia Irina Cederberg, Helsinki Olga Shishkina, Helsinki Anna Heimonen, Helsinki Ida Pitkänen, Sotkamo Mari Räsänen, Helsinki Makiko Oba, Tampere Taidemusiikki / Yli 15-vuotiaat Lastensarja alle 10-vuotiaat 1. sija Iiris Sydänmäki, Helsinki 2. sija Elina Lohi, Helsinki 2. sija Veera Nurmela, Kuopio 3. sija Akseli Hakkala, Helsinki erikoismaininta hienoista omista sovituksista ja Kantele-alan yritykset AmF-soitintuote, Koistinen Kantele, Pekka Lovikka ja Rauno Nieminen tukivat kilpailuja rahapalkinnoin sekä soitinlahjoituksin. Inkoon musiikki IMU lahjoitti studioaikaa sekä kantele-levyjä! Tarkemmat tiedot kaikkien tukijoiden lahjoituksista ja palkinnoista tulosten yhteydessä kantele.netissä. Kanteleliitto kiittää lämpimästi! sävellyksiä, joka on merkki siitä että on löydetty kanava luontevasti ilmaista itseään. Toisinaan esitys yltyi jopa performanssin tasolle. Ammattilaisten sarjat olivat kautta linjan huikean tasokkaita. Kaiken kaikkiaan esiintyjien taso nousee kilpailuista toiseen ja soittimet ovat aina vain parempia. Kansainvälisyyttä kannattaa jatkaa ­ se oli kilpailujen suuri piristysruiske. Hannu Saha tuomariston puheenjohtaja Tuomaristoon kuuluivat Anu Alviola Senni Eskelinen Mikko Hassinen Ulla Honkonen Sanna Huntus Pekka Jalkanen Sari Kauranen Ritva Koistinen Hannu Saha Anna-Karin Korhonen Valdis Muktupavels Kristi Mühling Soili Perkiö Sanna Pitkänen Hannu Saha Satu Sopanen Timo Väänänen KANTELE 39 2·2011 2011 2011
• KANSAINVÄLINEN · international kantele competition · rahvusvaheline kandle konkursil · starptautisk kantele konkurs · · tarptautini kantele konkursas · m · · Hannu Koistinen esitteli näyttelyssä kanteleiden ohella kanteleen mikrofonijärjestelmiä, joita löytyy konserttikanteleisiin useita erilaisia. Kokeiltavana oli myös Soitin Koistisen maahantuomia AER vahvistimia, joiden hän vakuutti olevan kanteleen vahvistamiseen paras mahdollinen. Stella Palenius (vas.) kilpaili sarjassa muu musiikki 13-15 vuotiaat ja Saara Kattainen 15-vuotiaiden sarjoissa kansanmusiikki sekä muu musiikki. Tytöt ovat tulleet Tuusulasta ja näyttelyssä kiinnosti erityisesti sähkökannel. Rauno Nieminen (vas.) naurattaa haitarivitseillä tuomariston latvialaista jäsentä valdis Muktupavelsia ja tuomariston puheenjohtaja Hannu Sahaa. Tuomo Erkinharju osallistui alle kymmenvuotiaiden kisoihin ja kertoi kilpailujen menneen oikein hyvin. Soitinrakentajien näyttelyssä riitti yleisöä koko tapahtuman ajan. Yhteistyökumppanit Suomen Kulttuurirahasto, Sibelius-Akatemia ja Kalevalaseura Mukana myös Helsingin kaupunki, Suomen Säveltäjät ry ja YLE Sekä Digelius Music, Inkoon musiikki, Kalevala Koru Oy, Koistinen Kantele Oy, Lovikka Ky, Nova Classics, Oy Soitinrakentajat Amf, Pilfink records, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, T:mi Rauno Nieminen, Uulu ry ja Ääniä Records. Kansantaloustiedettä opiskeleva Jaakko Meriläinen Haapavedeltä, aloitti kansanmusiikin soiton kymmenvuotiaana. Yli 15-vuotiaiden sarjassa napsahti ykkössija. KANTELE 2·2011 40 TÄMÄN SIVUN KUVAT: SAULI HEIKKILÄ, PAITSI AULA: JORMA AIROLA KANSAINVÄLINEN kilpailu kilpailu 2011 Ida-Maria Kuronen (vas.) ja Milla Kesäniemi osallistuivat 10-12 vuotiaiden sarjaan. PohjoisKymen musiikkiopistossa Kouvolassa opiskelevat tytöt kertoivat kisojen menneen hyvin ja kumpikin pääsivätkin palkinnoille. 2011
• KANSAINVÄLINEN · international kantele competition · rahvusvaheline kandle konkursil · starptautisk kantele konkurs · · tarptautini kantele konkursas · m · · Loppukonsertin juontajat Soili Perkiö ja Satu Sopanen panevat hihat heilumaan. Sanni Virta Eppu Nuotio juonsi avajaiskonsertin. Päivi Ollikainen Anna-Liisa Eller, Viro Laima Jansone, Latvia ja erikoispalkinto. Ulla-Sisko Jauhiainen Irina Cederberg ja Susanna Heinonen String Puree Band Eija Kankaanranta ja Uusinta-trio KANTELE 41 2·2011 TÄMÄN SIVUN KUVAT: JORMA AIROLA KANSAINVÄLINEN kilpailu kilpailu 2011 2011
• Kanteleensoiton opettajat ry:n kevätpäivien osallistujia. Kristiina Junttu sinisessä asussaan kanteleväen keskellä. Kristiina Junttu kanteleensoiton opettajien keväässä K anteleensoiton opettajat ry:n kevätpäivät järjestettiin 26.­27.3.2011 Hämeenlinnan Sibelius-opistossa. Lauantaina pohdittiin oppilaan motorisen kehityksen tukemista Kristiina Juntun johdolla. Junttu toimii pianistina, pianonsoiton opettajana ja freelancer -kouluttajana. Hänen musiikin tohtorintutkintonsa keskittyi pianopedagogiikkaan ja tarkastettiin Sibelius-Akatemiassa helmikuussa 2010. Tuloksiin voi tutustua Juntun verkkosivuilla (www.junttu.net) ja Vauhdin hurmaa ja liikkeen hiljaisuutta koskettimilla -kirjan avulla. Junttu pohjusti luentoaan seuraavasti: "Motoriseen kehitykseen tutustuminen auttaa ymmärtämään oppilaita ja heidän kehitysvaiheitaan. Se myös rohkaisee näkemään yksilöllisiä eroja ja ottamaan niitä huomioon opetuksessa." Tämä on ratkaisevan tärkeä huomio, koska motorisista vaikeuksista kärsivä oppilas saatetaan leimata perusteettomasti epämusikaaliseksi tai kömpelöksi (Junttu 2010, 22). TEKSTI: EIJA KANKAANRANTA KUVA: TUOMAS OKSANEN Soittamiseen, opetustilanteeseen ja oppimisprosessiin liittyviä teemoja käsiteltiin etupäässä lasten ja nuorten soittajien kannalta, mutta monia kohtia pystyy soveltamaan yhtä lailla ammattiopiskelijoitten kanssa. Sekä perus- että ammattiopetuksen puolella saatetaan törmätä Juntun (2010, 113) listaamiin motorisiin haasteisiin, kuten liikkeen ajoittamisen ja rytmisyyden tai lihasvoiman säätelyn vaikeuksiin. Junttu tarjoili aiheestaan monipuolisen, asiantuntevan ja selkeän tietopaketin. Käytännön esimerkit omasta opettajan työstä ja muusikon uralta sekä yhdessä tehdyt liikeharjoitteet tekivät aiheen eläväksi, käsin kosketeltavaksi. Juntun esittämien teemojen pohtiminen ja motoriikkaharjoitusten kokeileminen oli inspiroivaa ja haastavaa. Uskon, etten ole ainoa, joka haluaisi saada hänet toistekin kouluttajaksi! Tekstilainaukset ovat Kristiina Juntun kirjasta Vauhdin hurmaa ja liikkeen hiljaisuutta koskettimilla. Suluissa on mainittu kyseisen tekstikohdan sivunumero. Lisää Kristiina Juntun koulutuksesta seuraavassa lehdessä. KANTELE 2·2011 42
• Lahjaksi ulkomaille: In Visible Vibration Temps Oy, 2011. ISNM 979-0-9001679-2-7 Koko A4, 56 sivua, värikuvat. Arja Kastinen ja Pirjo Pirinen ovat julkaisseet 11-kielisen kanteleoppaan nyt englanniksi. Suomenkielisen Heilani sydän teräksestä -oppaassa kerrotaan oppaan sopivan sekä itseopiskelijalle ja opetuskäyttöön. Opas sisältää tarkat viritysohjeet ja erilaisten soittotekniikoiden sekä improvisaation perusteet. Englanninkielisen oppaan kappalevalikoima näyttää hieman poikkeavan suomenkielisestä. Kanteleharrastuksen lisääntyessä erityisesti Japanissa ja Yhdysvalloissa on opas varmasti lämpimästi tervetullut kanteleen löytäneiden keskuudessa. Toki kirja on myös hieno tuliainen musiikkia harrastaville ulkolaisille ystäville. Edesauttakoon kirja kanteleen kansainvälistymistä. SH Akateemista opetusta tarjolla Haluatko kansanmusiikin osastolle kanteleen pedagogiikkaharjoitusoppilaaksi Sibelius-Akatemiaan lukuvuonna 2011­ 2012? Opetusta myös muissa instrumenteissa tarjolla, kannattaa kysellä! Ota yhteyttä 15.8. mennessä vtimonen@siba.fi. Rivi-ilmoitukset Ostetaan hyvä, käytetty koneistokantele. Puh. 044 286 4244 / Heli Sirviö Myydään Heikkilän kotikantele kunnostamattomana 450 euroa (+rahti) kunnostettuna 650 euroa (+rahti) Yhteydenotot: Sippo Falck 041 528 0133 Suvi Laakso 045 319 5874 Uutta IMUtuotantoa: Monipuolinen kantelekauppa! - Nuotit - Levyt - Tarvikkeet - Virityslaitteet - Studiopalvelut Suvi-Anna Kärkösen soolo-CD "Metsäjärvi" 09-295 2079 0400-467 974 imu@imu.fi www.imu.fi KANTELE 43 2·2011
• LEIRIT 14. Vesimusiikki 12.-17.7.2011 Ikaalisten Kylpylässä Kantelekurssi lapsille ­ nuorille ­ aikuisille, yksin tai perheen kanssa Iso kantele, 5-kielinen Opettajana Susanna Heinonen Kurssin muut opetusaineet: piano, viulu, sello, laulu Vesimusiikki c/o Rannanmäki Vanha sotilastie 3 00850 Helsinki puh. 0400-830368, 050-3467345 Kalevalaisen psalmilaulun ja 5-kielisen kanteleen alkeiskurssi Heponiemessä 14.-17.7. 2011 Tällä kurssilla tutustumme Raamatun psalmeihin "kotikutoisesti" omalla suomalaisella kalevalakielellä. Psalmirukousten säestyssoittimena käytetään 5-kielistä kannelta. Kurssi antaa perusvalmiudet 5-kielisen kanteleen käyttöön säestyssoittimena myös muissa hiljaisuuden hetkissä käytetyissä lauluissa (esim. Taize laulut ja virret). Kurssi sopii erityisesti retriitin ohjaajille ja seurakuntatyössä oleville, mutta myös kaikille 5-kielisen kanteleen soitosta ja kalevalaisesta psalmilaulusta kiinnostuneille. Kanteleen voi lainata käyttöönsä kurssin ajaksi. Lisätietoja ja ilmoittautumiskaavake osoitteessa: www.vesimusiikki.com Vieremän Kanteleleiri 1.-5.8.2011 Vieremän koulukeskuksessa Opetusta annetaan suurkanteleen, 5-, 10-kielisen ja tikkukanteleiden soitossa sekä kansanlaulussa. Leirin ohjelmaan kuuluu myös koko leirin yhteinen kanteleorkesteri. Lisäksi musiikkileikkikouluryhmiä alle kouluikäisille. Uutuutena kuorolaulua, johon toivotaan osallistuvan lasten vanhempia ja myös muita aikuisia. Opettajina leirillä toimivat Irina Cederberg, Tiina Hiltunen, Silja Kallio, Anna Kattainen ja Mari Toivola. Hinta: Yksityis- ja ryhmäopetus 100 , pelkkä ryhmäopetus 50 , muskari 30 . Täysihoito (sis. majoituksen ja ruokailun) 100 . Vieremän Kanteleyhdistyksen jäsenille annetaan alennusta maksuihin. Ilmoittautumismaksu on 20 , vähennetään leirimaksusta, mutta ei palauteta peruuttajille. Vieremän Kanteleyhdistyksen tili 478810-225233. Virallinen ilmoittautumisaika on päättynyt, mutta kysy vapaita paikkoja! Tiedostelut ja ilmoittautumiset: aino.toivola@windowslive.com. puh: 050 538 7120. Kurssin rukoushetkissä harjoitellaan opittua ohjelmistoa käytännössä Opettajana Maisa Kumpulainen, mukana myös pastori Päivi Niemi-Impola. Kurssin hinta 255 /2hh, 305 /1hh. sisältäen materiaalin ja täysihoidon Lisätietoja kurssin sisällöstä: Maisa Kumpulainen puh. 041 5034770 , maisakumpulainen(at)netti.fi Ilmoittautuminen: www.heponiemi.fi/tapahtumakalenteri Heponiemen Hiljaisuuden keskus Heponiementie 21 09120 Karjalohja Puh 019-355 185 www.heponiemi.fi Lisää kesän leirejä löydät Kantele-lehden numerosta 1/2011 sekä osoitteesta www.kantele.net KANTELE 2·2011 44
• KANTELE 45 2·2011
• LIITTO Terveisiä toimitukseen! Tämän lehden paras juttu oli: Onnittelut! Meri-Lapin kanteleensoiton edistämisrahasto täytti helmikuussa 20 vuotta. Kanteleliitto onnittelee rahastoa ja kiittää hyvästä yhteistyöstä! Toivon artikkeleita seuraavista aiheista: Pidän tärkeänä, että lehdessä on lasten sivut nuottiliite tieteellisiä artikkeleita kanteleen historiaa henkilökuvia sarjakuva tai pilapiirros matkakertomuksia Tietoa kanteleen sukulaissoittimista Muita terveisiä: Lainakanteleet Tarvitsetko kannelta? Kanteleliitto lainaa kotikanteleita lukuvuodeksi 2011 ­ 2012. Toimita vapaamuotoinen hakemus Kanteleliittoon 17.6. mennessä. mail@kantele.net Kesäajaksi annamme soittimia myös lyhytaikaiseen lainaan esim. kanteleleirin ajaksi. Lainattavana myös Jyrki Pölkin rakentama kantele Kirjokansi, jonka kielimäärä on 15+ 4. Kanteleliiton nuottivälitys Varaudu uuden lukuvuoden alkuun jo nyt! Tilaa Kanteleliitosta nuotteja edulliseen hintaan. Nuottimyymälässä mm. Nimi: Osoite Sähköposti: L.Bashmakov: Kuusi etydiä kanteleelle F.Bruk: Sonaatti kanteleelle M.Hassinen: Sävellyksiä kanteleyhtyeelle U. Katajavuori: Sovituksia kanteleelle II M.Murto & M. Raskinen: Kantelesävellyksiä M.Raskinen: Näkyhiekkaa M.Salo: Tunturikuvia hinta 2 hinta 2 hinta 4 hinta 2 hinta 7 hinta 11 hinta 14 Minulle saa laittaa kantele-aiheisia sähköposteja. Postita lomake osoitteella: Kantele-lehti, Metsäpurontie 20, 00630 Helsinki. Kantelelehti arpoo 5 kpl Rönsyn vuoden kantelelevyä vastanneiden kesken. Kiitos vastauksesta! sekä paljon muuta. Kysy lisää: mail@kantele.net KANTELE 2·2011 46
• Sähkökannel JAKOON! KOISTINEN ELECTRIC I -sähkökannel on ensimmäinen kokonaan sähkösoittimeksi suunniteltu 39-kielinen kannel. Lainaamme soitinta 2 vuoden jaksoissa musiikkiopinnoissa edenneille soittajille. Soittimen hakuaika on 15.6.­15.7.2011. Soitinlainan ratkaisee kansanmusiikin ja kanteleensoiton asiantuntijoista kutsuttu raati. Hakulomakkeita saa Rääkkylän Osuuspankista, Puh. 010 289 0800 tai www.raakkylan@op.fi Lisätietoja: toimitusjohtaja Olli Koivula, Puh. 0500 912 366 tai olli.koivula@op.fi