Ei se kanteletta pelaa, joka pelkää 2013 K NTELE 2 irtonumero 8 € mukana Kantelekilpailuliite Uusin äänin suloisin valokuvakokoelma juhlistaa 200-vuotiasta Kreeta Haapasaloa k ntele 1
EIVÄT TAIDA OLLA AIDOT? NO EIVÄT! PUOLET HINNASTA, PUOLET LAADUSTA. Aito asiantuntija. 2 k ntele www.juridia.com
32 Mestaripelimanni Tapani Peltoniemi K NTELE Pääkirjoitus ......................................................................... 4 pieniä uutisia........................................................................ 5 kanteletutkijat virossa .................................................................... 6 uusin äänin suloisin ...........................................................12 Kreeta Haapasalo 200 vuotta..........................................17 liiton sivut ..........................................................................18 kantelekilpailut 2013 kilpailuliite....................................................... 21 mestarin muotokuva ........................................................ 29 Ruotanen & Bech ................................................................ 38 Levypoke ............................................................................. 40 PÄÄTOIMITTAJA Jimmy Träskelin, 050 3286870 JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki 050 5645957, mail@kantele.net kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Marko Aho, Eija Kankaanranta, Maija Pokela, Outi Sané, Harri Suilamo TOIMITUS JA TAITTO Jimmy Träskelin, lehti@kantele.net PAINOPAIKKA KS Paino Oy, Kajaani ILMESTYMISTIEDOT 35. vuosikerta, 1 / 2013 3-4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 €/vsk Irtonumero 8 € / 12 € (lehti+cd) SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 15.10., aineisto viim. 24.9. ISSN 0357-6892 Mitä musiikkiopiston jälkeen? ............................................................. 42 Varastettuja kanteleita................................................. 45 KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN k ntele 3
Pääkirjoitus misestä ei kuitenkaan suinkaan ollut kyse vaikkapa silloin, kun Kreeta Haapasalo yhtenä maamme ensimmäisistä kiertävistä muusikoista lähti kanteleensa kanssa pitkille soittomatkoilleen ympäri maata leipänsä ansaitakseen. Vaikka taivasta tavoittelevat laatusanat varmasti kävivätkin hänen soittoaan kuunnelleiden huulilla, oli itse soittajalla epäilemättä jalat tiukasti maassa. Se asema, johon Haapasalo elämänsä aikana pääsi, edellytti määrätietoista työtä, sinnikkyyttä ja todennäköisesti myös kilpailuviettiä. Hänestä on esikuvaksi kenelle tahansa tämänkin päivän kanteleensoittajalle, joka yrittää löytää sopivan aggressiivisia keinoja oman täysin epäaggressiivisen musiikkinsa markkinoimiseen. Kun viime lehden teon yhteydessä haastattelin Jorma Uotista, kysyin hänen aikaisemmasta perehtyneisyydestään kantelemusiikkiin. Uotinen kertoi pitäneensä kuulemistaan kantele-esityksistä sikäli, että kanteleen äänessä ”ei ole mitään aggressiivisuutta”. Samalla hän kuitenkin tiedosti sen, kuinka helposti kanteleensoitto voi lipsahtaa liiallisen makeuden puolelle. Uotisen kuvaus kanteleesta kiteyttää aika hyvin sen ennakkoasenteen, joka asiaan sen kummemmin perehtymättömällä voi olla kantelemusiikista. Pitääkö paikkansa, ettei kanteleen äänessä ole mitään aggressiivisuutta? Onko kantele soittimena sellainen, jonka luonnollisten sointiominaisuuksiensa kautta tulisi vain saada itseoikeutettu paikkansa vaikkapa pilvenreunalta ja helkkyä harppujen joukossa taivaallisena instrumenttina? Siihenkin soitinpatteriin se on toki julistettu kuuluvaksi, kuten Riitta-Liisa Joutsenlahtikin lehden loppupuolella toteaa. Itseoikeutetusta taivaspaikalla helkky- 4 k ntele Tervettä kilpailuviettiä kanteleensoittajien keskuudesta näemmä kyllä löytyy runsain mitoin, mikä on todettavissa vaikkapa pian järjestettävien Kansainvälisten kantelekilpailujen osanottajien paljoutta katsomalla. Jotain muutakin kuin taivaallista levollisuutta täytyy olla ilmassa, kun kanteleensoittajat asettuvat satapäin mittelöön. Kilpailun voima todetaan taas, niin kuin se todettiin 1900-luvun puolessavälissä, kun maamme perinteenkerääjät keksivät järjestää pelimannikilpailuja saadakseen pelimannit kokoon ja heidän soittoaan taltioiduksi. Kilpailutilanne vetää, onhan omien taitojen punnitseminen olennainen osa muusikkoutta yleensä, ja oiva motivaattori taitojen kehittämiseen. Odotan pääseväni todistamaan kilpailuissa ylitsevuotavaa kanteleen sävyjen ja ilmaisuvoiman paljoutta. Tällaisessa tilaisuudessa jos jossain on mahdollisuus todeta ilmiön nykytila ja punnita tunnettujen ennakkokäsitysten perusteltavuutta. Siispä veren maku suuhun – ja voitto kotiin!
K NTELE onnittelee 30-vuotiasta LOVIKKAA Soitinrakentajamestari Pekka Lovikan vuonna 1983 perustama Lovikka Ky tulee tänä vuonna 30 vuoden ikään. Ylitorniossa sijaitsevan kanteletehtaan pyöreitä ikävuosia juhlistettiin sen kotipaikkakunnalla Aavasaksan paviljongilla huhtikuussa konsertin muodossa. Esiintyjävieraina olivat Päivi Ollikainen ja Kirsi Savolainen. Kanteleliitto ja Kantele-lehti toivottavat Lovikalle onnea ja menestystä jatkoon! OIKAISU NUOTTILIITTEESEEN Lehden 1/2013 nuottiliitteeseen oli päässyt jokunen pieni virhe. Erkki Lassilan Virkkaajan sottiisi -kappaleen B-osan nuotissa osa äänistä oli lipsahtanut väärälle paikalle, ja sointumerkinnöistä löytyi Fm tarkoitetun F#m:n sijaan. Korjattu B-osa on alhaalla. Myös Passojan Kiitun valssin nuottiin oli sointuihin päässyt Fm, kun siinäkin on tarkoitus esiintyä F#m-soinnun. Kantele-lehti pahoittelee virheitä ja niistä mahdollisesti koitunutta päänvaivaa! Lohduttautukaamme Erkki Lassilan sanoin: ”Ei niistä (nuoteista) muuta ymmärrä kuin ettei niitä repiä saa.” KANTELE-LEHDEN SUURI TUPLANUMERO ILMESTYY 15.10. Syksyllä julkaistaan kahden pienemmän lehden sijaan yksi muhkea tuplanumero, joka ilmestyy lokakuun puolessavälissä. Tämä tarjoaa mahdollisuuden sisällyttää lehden sivuille myös mittavampia artikkeleita, joiden julkaiseminen pienemmässä lehdessä olisi hankalaa. Olkoon tämä haasteena esimerkiksi tutkijaväelle! Toivomme runsasta osanottoa kaikilta kanteleen ystäviltä! Tehdään tästä numerosta Kantele-lehden uudet tuulet purjeisiinsa kahmaiseva lippulaiva! KANTELEENSOITTAJAT PINUP-KALENTERIIN Kanteleliitto julkaisee vuodeksi 2014 kanteleensoittaja-aiheisen seinäkalenterin. Kalenterin kaksitoista värikästä kuvaa toteutetaan vapaaehtoisten mallien avulla tyylikkäässä pinup-hengessä. Kuvat ja kalenterin toteuttaa Jimmy Träskelin. Malliehdokkaita on haettu keväällä Kanteleliiton verkkosivujen ja Facebook-sivun kautta tiedottaen, ja ilmoittautumisia on saatu runsaasti. Kiitokset jo tässä vaiheessa kaikille! Kuviin päätyvien mallien valinta tapahtuu lopullisen kuvasuunnitelman mukaan. Mikäli et ehtinyt ilmoittautua aiemmin, voi tiedusteluja aiheesta lähettää edelleen osoitteeseen lehti@kantele.net! Virkkaajan sottiisi, B-osa: k ntele 5
Kanteletutkija virossa KANTELETUTKIJat TEKSTI & KUVAT: KARI DAHLBLOM a s s o r i V .-24.3.2013 22 K anteletutkijoiden kansainvälisiä tapaamisia on pidetty epäsäännöllisesti eri maissa. Tapaamisista on vuosien mittaan käytetty nimiä seminaari, kongressi, konferenssi ja symposium. Samasta asiasta on kuitenkin aina ollut kysymys. Virallisesti kanteletutkijat kohtasivat nyt seitsemännen kerran 22.-24.3. 2013 Virossa. Osaltani se alkoi jo Suomessa, kun Carl ”Kalle” Rahkonen (USA) tutustui Suomen kantelemuseoon keskiviikkona. Torstaina liittyi Tampereelta matkaamme Jyrki Pölkki. Tallinnassa söimme yhdessä illallisen virolaisen tutkijan Igor Tõnuristin kanssa. Tapaaminen oli lämminhenkinen ja tärkeä, koska ystävämme Igor oli estynyt osallistumasta konferenssiin. Perjantaina jatkoimme bussilla Tartoon, jossa kuultiin tapaamisen ensimmäinen luento. Amerikanvirolainen Ain Haas kertoi teemana olevista koverretuista kanteleista. Viron kansallismuseon kokelmista oli tutkittavaksemme tuotu useita mielenkiintoisia kanteleita. Tartossa tapasimme myös muut matkaan lähteneet suomalaiset tutkijat Timo Leisiön ja Henna Tahvanaisen. 6 k ntele Illaksi matkasimme Viljandiin kansanmusiikin keskukseen, jossa oli vuorossa virolaisten kanteleensoittajien konsertti. Meille esiintyivät Andres Peekna, Elo Kalda, Leanne Barbo, Kati Soon, Ann Maria Piho, Gerda Merila, Aivar ja Martin Arak ja Harri Lindmets. Sitten oli tanssit, aluksi haitarin, ja sitten kanteleiden säestyksellä. Virossa kanteletanssit eivät ole harvinaisia. Kanteleet ovat hyvin kuuluvaäänisiä. Ne kun asetetaan soitettaessa lattiaa vasten, niin ääni menee vaikka kolmen metrin betoniseinän läpi. Tikulla soitettava keskisuomalainen kanteleenikin jäi äänenvoimakkuudessa toiseksi. Päivän päätteeksi majoituimme säkkipillitaloon Valgamaan Riidajassa. Lauantaina jatkuivat tiiviit luennot Riidajassa. Aluksi kertoi Jyrki Pölkki kanteleiden musiikillisista laatuvaatimuksista. Seuraavana oli vuorossa Valdis Muktupavels. Hänen aiheensa käsitteli latvialaisen kanteleen aurinkoon liittyviä motiiveja. Lauri Lõunapuu esitti soittonäyttein vanhoja kanteleen soittotyylejä. Helle Suurlahti kertoi virolaisista uusista suosioon tulleista pienkanteleista, Timo Leisiön aiheena oli 5-kielisen kanteleen äänen vaikutus aivotoimintaan. Kari Dahlblom kertoi soittonäyttein Keski-Suomen kanteleperinteestä. Henna Tahvanaisen luento käsitteli kehitet-
Ain Haas esittelee Viron kansallismuseon kanteleita tyjen kanteleiden kopan värähtelyn ja äänen mallintamisista. Liettuan erilaisista kanteleista kertoi Laura Lukenskiene ja Liettuan akateemisen kanteleensoiton tekniikoihin meitä perehdytti soittonäyttein Regina Maroziene. Säkkipillitalon Isäntä Ants Taul on pelimannisukua ja virolaisen säkkipillin, torupillin taitaja. Siitä saimme näytteen myös aaamuherätyksenä. Säkkipillitalo sijaitsee kauniilla paikalla luonnon keskellä. Vieressä oli lampi, jossa on todennäköisesti myös ruutanoita, ainakin karppeja on. Persoonallisen majoitusrakennuksen oleskelutilan keskellä on suuri puu latvapuoli alaspäin. Mittavat juuret kaartuivat pitkin kattoa. Isännällä on myös itse rakennettu lentokone ja pieni lentokenttä. Lentokyytiä meille ei kuitenkaan tarjottu. Antoisan päivän päätteeksi meille soittivat kantelepelimanni Ilmar Hellamaa sekä kanteleenrakentaja Heino Jäger. Ilta päättyi saunomiseen ja tietysti kantelejameihin. Sunnuntaiaamuna siirryimme varusteinemme jälleen Viljandiin kansanmusiikin keskukseen. Siellä ensimmäisen luennon piti Carl Rahkonen amerikansuomalaisesta kanteleensoittajasta Wilho Saaresta, jonka sävellystuotanto on poikkeuksellisen mittava. Arja Kastinen on toimittanut kirjan Saaren kantelesävellyksistä. Seuraavana Tuule Kann, Tarmo Kivisilla ja Pille Karras kertoivat kanteleperinteestä, jossa kaksoiskielistä kannelta soitetaan peukaloraudalla. Igor Tõnuristin toimittama Toivo Luhatsin peukalorauta- Seuraava aukeama: Ilmar Hellamaa on lumonnut Jyrki Pölkin soitollaan k ntele 7
Kanteletutkija virossa 8 k ntele
k ntele 9
Kanteletutkija virossa kanteleen soitonopas on julkaistu vuonna 2005. Virossakin on monenlaisia kanteleita ja soittotekniikoita. Päivällä oli luentojen välissä monipuolinen kansainvälinen kantelekonsertti, jossa kuultiin erilaisia kanteleita. Esiintyjinä olivat Andres Peekna, Kari Dahlblom, Laura Lukenskiene, Valdis Muktupavels ja Ilmar Tiideberg. Konsertin jälkeen Timo Leisiön, Carl Rahkosen ja allekirjoittaneen oli lähdettävä Tallinnaan. Henna Tahvanainen ja Jyrki Pölkki jäivät kuulemaan Andres Peeknan koverrettujen kanteleiden rakentamisesta kertovan luennon, sekä videon kautta näytetyn Marko Ahon esityksen taidemusiikin elementeistä Eino Tulikarin kanteleensoitossa. Virolaisia kanteleihmisiä, soittajia, rakentajia ja opettajia oli seuraamassa luentoja ja konsertteja. Erinomaisista järjestelyistä vastasivat useat henkilöt. Kaikille heille mitä suurimmat kiitokset. Erityiskiitokset Tuule Kannille sekä amerikanvirolaisille Andres Peeknalle ja Ain Haansille. Huolto on aina iloinen asia. Siitä vastasi mainiosti Riidajan säkkipilllitalon henkilökunta. KANTELETAPAAMISTEN HISTORIAA Seuraavassa kooste erilaisista kanteleen ympärille järjestetyistä kohtaamisista meiltä ja muualta. Luettelossa eivät ole mukana kanteleensoittokurssit, kanteleenrakennuskurssit, kanteleleirit, kansainväliset kantelekonsertit ja kantelekilpailut. Viimeksi mainittuja on pidetty myös Baltian maissa ja Venäjällä. Niidenkin yhtyedessä on ollut pienimuotoisia seminaareja, joita ei tässä ole voitu huomioida. Pyydän lukijoita täydentämään aukkoja ja puutteita. Kanteleseminaareja ja soitinrakentajien tapaamisia on maassamme järjestetty ainakin seuraavasti: Kanteleseminaarit: 19?? 1. Valtakunnallinen kanteleseminaari. 19?? 2. Valtakunnallinen kanteleseminaari. 1982 (24.-25.04.) 3. Valtakunnallinen kanteleseminaari. Kaustinen 1996 (30.-31.03.) Kanteleseminaari. Ikaalinen 2001 (23.-24.11.) Kanteleseminaari ”Currents of Kantele”. Joensuu 2012 (18.5.2011) Suomen kanteletutkijoiden seminaari. Suomen kantelemuseo. Palokan Pelimannitalo, Jyväskylä Kanteleenrakentajien tapaamiset: 1983 (23.-24.04.) 1. Kanteleenrakentajien tapaaminen. Kaustinen 1984 (18.7) Viisikielisen kanteleen rakentajien ja soittajien tapaaminen. Kaustinen 1991 (13.-14. 04.) 2. Kanteleenrakentajien tapaaminen. Kaustinen 10 k ntele
Soitinrakentajatapaamiset: 1984 (13.-14.01.) 1. Soitinrakennustyöryhmän tapaaminen. Kaustinen 1987 (11.-12.04.) 2. Soitinrakentajatapaaminen. Leppävirta 1989 (30.9.-1.10.) 3. Soitinrakentajatapaaminen. Ikaalinen 1995 (22.03.-21.05.) Soiva puu. Soitinrakentajia Suomesta. Näyttely. Jyväskylä 2005 (28.-30.01.) Soitinrakentajatapaaminen ”Speldon –uudet soittoneuvot”. Espoo Kansainvälisiä tutkijatapaamisia: Ensi askelia kansainvälisiin tutkijatapaamisiin otettiin 1980-luvulla Joensuun laulujuhilla. Tuolloin mukana oli vieraita Neuvosto-Karjalasta ja Liettuasta. Viralliset kansainväliset kanteletutkijoiden tapaamiset saivat alkunsa Tampereella vuonna 1990. Kanteletutkijoiden tapaamisia on pidetty seuraavasti: 1990 (17.-19.04.) 1. Kansainvälinen kanteletutkijaseminaari. Suomi, Tampere 1994 (16.-17.11.) 2. Kansainvälinen kanteletutkijakongressi. Liettua, Vilna 1997 (13.-16.11.) 3. Kansainvälinen kanteletutkijakonferenssi. Suomi, Kaustinen 2000 (26.-28.10.) 4. Kansainvälinen kantelesymposiumi. Latvia, Riika 2004 (03.-04.11.) 5. Kansainvälinen kantelesymposiumi. Kanada, Toronto 2008 (03.-04.11.) 6. Kansainvälinen kanteletutkijakonferenssi. Suomi, Kaustinen 2013 (22.-24.03.) 7. Kansainvälinen kantelesymposiumi. Viro, Tarto-Viljandi-Riidaja Muita maiden kanteletapaamisia: 1996. (17.05.-17.06.) Kantele –elävä perinne. Seminaari ja näyttely. Venäjän etgraafisessa museossa Pietarissa. 1990-2000 luvuilla Karjalan Tasavallan kansainvälisten Kantele-festivaalien yhteydessä kanteleseminaareja Petroskoissa. Tietojen puuttuessa muiden maiden kanteletapaamisten luettelo on erityisen vajaa. Esimerkiksi Venäjällä on kanteletapaamisia ollut edellä mainittujen lisäksi Petroskoissa ja Pietarissa muitakin. Tapaamisia on ollut myös Moskovassa, Pihkovassa ja muissakin kaupungeissa. Samoin Baltian maissa on ollut useita tapahtumia. Ruotsissa, USA:ssa ja Kanadassa on myös ollut suomalaisten, virolaisten, latvialaisten ja liettualaisten keskuudessa kanteletapahtumia. Kanteleen kielin -työryhmän kenttätyömatkat ovat olleet myös kansainvälisiä tapaamisia. Työryhmän kirjasarjan ensimmäinen osa Baltian kantelekansat on julkaistu. Seuraavassa osassa kerrotaan Volgan kantelekansoista. Jatkossa ovat vuorossa Slaavilaiset kantelekansat ja viimeisenä Pohjoiset kantelekansat. k ntele 11
Uusin äänin suloisin 12 k ntele
Uusin äänin suloisin juhlistaa Kreeta Haapasaloa TEKSTI JA KUVAT: JIMMY TRÄSKELIN V uosi sitten näihin aikoihin kalenterini täyttyi tapaamisista kanteleensoittajien kanssa ympäri Suomea. Tuolloin minulle oli vasta vähitellen alkanut hahmottua, kuinka kokonaisvaltaiseksi osaksi kesääni yksinkertaisesta ajatuksesta lähtenyt valokuvaprojekti oli muodostumassa. Reilusta kolmestakymmenestä suolavedostustekniikalla toteutetusta valokuvasta syntyi Kaustisen kansanmusiikkijuhlille kanteleen teemavuotta juhlistava valokuvanäyttely, joka kokosi tämän päivän kanteleensoittajia ja rinnasti heidät historiallisiin esikuviinsa. Uusin äänin suloisin -kokoelman tarina jatkuu tulevana kesänä, kun Kansanmusiikkiinstituutti julkaisee koko sarjan Kreeta Haapasalon syntymän 200-vuotisjuhlan kunniaksi postikortteina. Valokuvanäyttelyn ajatus lähti nimenomaan Kreeta Haapasalosta. Kun Kansanmusiikki-instituutin väen kesken pohdimme, kuinka toisimme näkyvyyttä kanteleen teemavuodelle kesän juhlilla, päässäni välähti kuva, jonka olin monesti nähnyt Kansantaiteenkeskuksen soitinmuseossa. Kuva on Jyväskylän laulujuhlilta vuodelta 1887, ja siinä esiintyvät kanteleineen Soitto-Sannana tunnettu Sanna-Liisa Östermark, Kreeta Haapasalo sekä Kreetasofia Räisänen. Se on Cabinet Card -tyyppinen valokuva, jollaisia tuohon aikaan tehtiin paljon esimerkiksi käyntikorttimaiseen käyttöön. Näille kuville ominaisia ovat pehmeä, usein sävytetty mustavalkoisuus sekä kuvassa esiintyvien henkilöiden haudanvakavat, arvokkaat ilmeet. Tämäntyyppinen vanhanaikainen valokuvan estetiikka puhutteli minua, ja nyt huomasin pohtivani, miltä tämän päivän kanteleensoittajat mahtaisivat näyttää samaan estetiikkaan puettuina. Koin hykerryttävänä ajatuksen 2000-luvun kanteleensoittajasta, joka voisi esiintyä kuvassa täysin oman aikamme vaatetuksessa, mutta Vasemmalla: Carita Penttilä, Aila Rauhala & Sonja Sillanpää k ntele 13
Uusin äänin suloisin joka poseeraisi vakavin ilmein kuvassa, jonka toteutustapa viittaisi 1800-luvun varhaisiin valokuviin. Kuvassa soittaja edustaisi nykypäivää ja kuvan estetiikka menneisyyttä. Kantele puolestaan toimisi molempia aikoja edustavana linkkinä, ketterästi nykyisen ja menneen väliä seilaavana aluksena. Kokouksessamme raakileena ilmoille päästämäni ajatus sai muulta Instituutin väeltä vastakaikua. Päätin ryhtyä toimeen, ja kevään edetessä sovin kuvausaikoja tavoittamieni kanteleensoittajien kanssa ja syvennyin intensiivisesti täysin uuteen kuvantekemisen tekniikkaan. eni sekä aktiivisen yhteydenottamiseni ja sattuman kautta. Tarkoituksenani oli, että kuviin päätyisi jonkinlainen läpileikkaus tämän päivän kanteleensoittajien kentästä. Katsoin kuviin soveltuviksi kaikki soittajat ikään ja kokemukseen katsomatta. Kaikkia maamme soittajia ei kuitenkaan olisi voinut kuvata vuosienkaan aikana, ja raamit työn laajuudelle antoivat käytännön seikat kuten matkustamisen määrä ja lopullisten kuvien vedostuksen työmäärä. Noin 30 kuvan realistinen päämäärä kirkastui yllättävänkin varhaisessa vaiheessa prosessia. Näyttelykuviin päätyneet 44 soittajaa valikoituivat omien ensisijaisten kontakti- Kuviin pyytämieni henkilöiden vastaanotto oli pääasiassa mitä innostuneinta. Kuten olin uskaltanut toivoakin, hyvin monet soittajat kokivat ajatuksen tämäntyyppiseen projektiin osallistumisesta erittäin mielenkiintoisena. Kuviin kaivattua estetiikkaa ei Jutta Rahmel Arnold Chiwalala KANTELEENSOITTAJIEN PERÄSSÄ SUOMENMAASSA 14 k ntele
myöskään tarvinnut vääntää rautalangasta: jokainen soittaja tiesi mistä puhuin, kun kuvailin esikuvina toimivia historiallisia valokuvia. Vakavan ilmeen loihtiminen kasvoille jakoi kuvattavat kahteen leiriin, kun toisille erittäin luonnolliselta tuntuvan kasvojen asennon löytyminen vaati toisilta ankaraa taistelua valokuvaustilanteisiin opittua hymyä vastaan. Yksi projektin oleellisimmista kuvista otettiin aivan kuvausvaiheen loppusuoralla. Olin sopinut Vetelissä asuvan mestaripelimanni Aila Rauhalan kanssa kuvausvisiitistä, ja järjestettiin niin, että samalla kertaa Rauhalan kotiin saapuisi kuvattavaksi muitakin soittajia Aila Rauhalan kanteletytöt -yhtyeestä. Olin lei- kitellyt ajatuksella, että toteuttaisin jonkun kuvista viitaten selvästi aiemmin mainitsemaani kuvaan Soitto-Sannasta, Kreeta Haapasalosta ja Kreeta-Sofia Räisäsestä, mutta tähän asti luontevia puitteita sille ei ollut ilmaantunut. Aila Rauhala on tiettävästi Haapasalolle sukua suoraan alenevassa polvessa, mikä luonnollisesti toi ajatuksen uudestaan mieleeni. Ailan kanssa kuvaan asettuivat Carita Penttilä ja Sonja Sillanpää, ja kun kolmikko asettui kanteleineen sattumalta Kansantaiteenkeskukselta löytämäni, suuresti alkuperäisessä kuvassa olevaa pöytää muistuttavan pyöreän pöydän ympärille, saatoin vain tyytyväisin mielin painaa laukaisijaa. Tiesin, että suuri osa kanteleen maailmaan perehtyneistä ymmärtäisi kyllä viittauksen. Mestaripelimanni Aila Rauhalan elämäntyöhön perehtynyt löytänee siitä enemmänkin syvyyttä. Toimikoon kuva kunnianosoituksena kummallekin! Jenni Venäläinen, Pauliina Syrjälä & Kati Rantanen Voitto Isosaari KREETA HAAPASALOA KUVAAMASSA k ntele 15
Uusin äänin suloisin UUSIN ÄÄNIN SULOISIN Valokuvakokoelman kuvat vedostin historiallisella suolavedostustekniikalla. Tässäkin uusi ja vanha pääsivät kohtaamaan: vedostusta varten käytettävät negatiivit valmistin nykytekniikkaa hyödyntäen tulostimella erityiselle negatiivikalvolle, ja niiden avulla lopulliset kuvat sitten piirtyivät suolavedostuspaperille auringonvalossa parvekkeellani. Tällaisen tekniikan valitseminen oli hieman uhkarohkeaa, sillä vedostus oli minulle täysin uutta puuhaa, eivätkä tiukka aikataulu ja materiaalien kalliit hinnat luoneet puitteita runsaille koevedostuksille. Vedostusvaihe on aivan oma tarinansa, josta kirjoitin syksyllä mm. Kamera-lehden numeroon 10-11/2012. Prosessin tuloksena syntyi 33 vedosta, joista jokainen on vedostekniikan mukanaan tuomineen yksityiskohtineen Päivi Ollikainen 16 k ntele täysin ainutkertainen toisinto alkuperäisestä digitaalijärjestelmäkameran kuvasta. Kokoelma sai nimensä eräällä automatkalla sitä ystäväni Sampo Korvan (hänkin päätyi tikkukanteleineen kuvaan) kanssa pohtiessani. Jossain vaiheessa keskustelua oli varmaankin leikkimielisesti esitetty ajatus ”Kanteleeni” -nimestä, joka viittaisi Kreeta Haapasalon samannimiseen kappaleeseen. Todennäköisesti reagoin ensin hieman naurahtaen myös Sampon ilmoille sylkäisemiin sanoihin ”Uusin äänin suloisin”, jotka nekin löytyvät samasta laulusta. Ymmärrys ehdotuksen osuvuutta kohtaan löytyi kuitenkin pian. Uusi ja vanha paiskaavat siinä taas kättä, ja nimen myötä ajatus palautuu jälleen Haapasaloon, josta se alkujaan lähtikin. Matti & Sinikka Kontio
200 vuotta Kreeta Haapasalon syntymästä Maamme suurimpiin kanteleen ja kansanlaulun ikoneihin lukeutuvan Kreeta Haapasalon (1813 - 1893) syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 200 vuotta. Haapasalo oli jo elinaikanaan laajalti tunnettu: hänet mainitaan yhdeksi ensimmäisistä maanlaajuisesti tiedostetuista kiertävistä muusikoistamme. Haapasalon yli neljän vuosikymmenen mittainen soittoura alkoi esiintymismatkasta Helsinkiin vuonna 1853. Tämän jälkeen hänen matkansa yltivät lukuisten suomalaisten paikkakuntien lisäksi Pietariin jaTukholmaan asti. Kreeta Haapasalo syntyi Kaustisella Järvelän kylässä, jossa soittaminen ja laulaminen olivat pienestä pitäen luonnollinen osa hänen arkeaan. Hän avioitui Joonas Virkkalan kanssa vuonna 1837, ja kun Kreeta otti toimekseen esiintymisen ja kiertämisen perheen toimeentulon turvaamiseksi, oli lapsia jo kahdeksan. Näistä kaksi lähti mukaan Haapasalon soittokumppaneiksi. Kreeta Haapasalon tunnettuudelle antoi alkusysäyksen Zacharias Topeliuksen kirjoittama pitkä artikkeli ensimmäisestä Helsinginmatkasta. Haapasalo tunnettiin kanteleensoittajana, joka elämänsä aikana soitti erilaisia kanteleita lapsuuden kuusikielisestä suurkanteleisiin. Anna-Liisa Arakangas, Viljo Karvonen ja Aila Rauhala Kreeta Haapasalon patsaan juurella Kaustisella 1977. Kuva: Leo Torppa, Kansanmusiikki-instituutti Tiedetysti vielä viimeisinä vuosinaan 1890-luvulla esiintyneen Haapasalon omat laulut elävät tänä päivänäkin. Tunnetuimpiin sävelmiin lukeutuvat Kanteleeni ja Kreeta Haapasalon joululaulu. k ntele 17
Puheenjohtatejravenhdys Lukiessani Kanteleliiton vuoden 2012 toimintakertomusta en voi kuin ihmetellä kuinka paljon kanteleen ympärillä tapahtuu. Siitä on syytä olla ylpeä! Voit käydä tutustumassa toimintakertomukseen kantelenetissä: www.kantele.net. Tiedän, että monipuolista ja tärkeää kanteletoimintaa on runsaasti eri puolilla Suomea ja ympäri maailmaa. Voisiko Kanteleliitto olla mukana sinun projekteissasi? Lähetä meille ideoita ja ajatuksia osoitteeseen: mail@kantele.net Valitettavasti kiristynyt julkinen rahoitus näkyy tänä vuonna Kanteleliiton kassassa, ja hallituksemme iso työsarka on tällä hetkellä miettiä eri rahoituskeinoja toiminnan takaamiseksi. Samalla on syytä pohtia, millainen Kanteleliitto on kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Tule mukaan keskusteluun! Yksi tämänhetkinen strateginen linjaus on kansainvälisyys ja kansainvälinen kantele. Teema näkyy tänä vuonna kantelekilpailun lisäksi syyskokouksessamme. Lämpimästi tervetuloa syyskokousristeilylle Tallinnaan lokakuussa! Seuraava iso voimainponnistus ja näyttö tärkeästä kulttuurityöstä on kansainväliset yhtyekilpailut 25. - 26.5. Tapahtuma kokoaa Tampereelle huikean määrän kanteleväkeä. Tehdään kisoista hauskat ja ikimuistoiset. Tervetuloa siis mukaan soittajat, huoltojoukot, opettajat, talkoolaiset ja tuomarit! Näytetään yhdessä päättäjille, että kanteleella pyyhkii hyvin! Kesää kohti mentäessä kutsuvat lukuisat kesäleirit ja tapahtumat, joissa kantele on vahvasti mukana. Seuraava Kantele- lehti ilmestyy tuplanumerona tavallista myöhemmin syksyllä. Muista kerätä tarinoita ja kuvia kesän varrelta ylös. Voit lähettää niistä juttuideoita ja vinkkejä suoraan Jimmylle. 18 k ntele Mukawaa kevättä ja kesää! Tavataan kanteleiden äärellä!
Kanteleliiton syyskokousristeily Tallinnaan 12.10.2013 Tervetuloa Kanteleliiton sääntömääräiseen syyskokoukseen Eckerö Line:lle 12.10.2013 klo 9.30. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Tallinnassa on tarjolla Tallinnan musiikkiakatemian kanteleopiskelijoiden konsertti sekä omakustanteinen ruokailu. Aikataulu: Lähtö Helsingistä klo 9.15-11.45 Paluu Tallinnasta klo 17.15-19.45 Hinta: Ilmoittautuminen ennen 30.6.2013 65 €/ hlö Ilmoittautuminen ennen 30.8.2013 85 €/ hlö Hinta sisältää laivamatkan ja kokouskahvit. Sitovat ilmoittautumiset ja tiedustelut: p. 050 5645 966, mail@kantele.net k ntele 19
Liitto tiedottaa Henkilömuutoksia Kanteleliitossa Kanteleliiton toiminnanjohtajana viime syyskuusta lähtien toiminut Riitta Huttunen siirtyy uusiin työtehtäviin Music Finlandiin. Myös liiton toimistosihteerinä toiminut Maija Pokela keskittyy kokonaisvaltaisemmin musiikin tekemiseen ja jää pois Kanteleliitosta elokuun lopussa. Liiton uusien toimihenkilöiden rekrytointi on parhaillaan käynnissä. Tiedotamme henkilöstöuutisista Kanteleliiton Facebook- ja Kantele.net –sivujen kautta. Kanteleliiton Vuoden kantele ja Kultakantele -tunnustukset Lähetä ehdotuksesi Kanteleliiton Vuoden kantele ja Kultakantele -tunnustusten saajiksi 30.9.2013 mennessä Kanteleliittoon. Kanteleliiton hallitus päättää tunnustusten saajat jäsenten ehdotukset huomioon ottaen. Kultakantele on elämäntyöpalkinto, joka voidaan jakaa kanteleen hyväksi pitkään, vähintään 15 vuotta toimineelle henkilölle. Vuoden kantelen saaja on henkilö tai yhteisö, joka on viimeisen reilun vuoden aikana tehnyt huomionarvoisen suorituksen kanteleen saralla. Tunnustukset julkistetaan Folklandiaristeilyllä tammikuussa 2014. Jäsenmaksusta Kanteleliiton jäsenmaksupostitus tehtiin viikolla 17. Jos jostain syystä et ole saanut jäsenmaksulomaketta, niin ilmoitathan siitä ystävällisesti Kanteleliittoon p. 050 5645 957 tai mail@kantele.net Toivomme että jäsenet maksaisivat maksun eräpäivään mennessä! Hae Kanteleliiton vuoden yhtyeeksi 30.8. mennessä! Kanteleliitto työllistää Vuoden yhtyettä mahdollisuuksien mukaan liiton edustajana eri tilaisuuksissa. Mahdollisten esitysten lisäksi yhtye esitellään Kantele-lehdessä. Yhtyeen on oltava aktiivisesti toimiva kokoonpano, jossa kantele on näkyvässä roolissa. Myös ajankohtaisuus on valintakriteeri. Vuoden yhtye -tunnustus on aikaisempina vuosina myönnetty seuraaville kokoonpanoille: Duo Pauliina Syrjälä ja Laima Jansone, Duo Eva Alkula ja Tomoya Nakai, Finn-Kanteleet, Blatentsaine, Improbatur, Brelo ja Kardemimmit. Hakemukset vuoden yhtyeeksi lähetetään Kanteleliiton toimistoon osoitteeseen mail@kantele.net 30.8.2013 mennessä. Taiteellinen toimikunta käsittelee hakemukset ja Kanteleliiton hallitus päättää yhtyeen taiteellisen toimikunnan esityksestä. Tarvitsetko kannelta? Kanteleliitolla on haussa viisi kotikanteletta, jotka lainataan lukuvuodeksi 2013 – 2014. Lainattavana myös Jyrki Pölkin rakentama Kirjokansi-kantele, jonka kielimäärä on 15+ 4. Toimita vapaamuotoinen hakemus Kanteleliittoon 17.6. mennessä. mail@kantele.net 20 k ntele
k ntele 21
tervehdyKSET Tervetuloa Tampereelle kanteleen soittajat, kaikkialta maailmasta Tampere on kanteleen soiton harrastuksessa ja opiskelussa Suomessa edelläkävijä ja keskuspaikka. Meillä on paljon harrastajia, koulutusta ja tapahtumia. Kantele ei ole vain Suomen kansallissoitin, se on myös sielunmaisemamme musiikillinen sanansaattaja. Kantelemusiikissa on samankaltaista heleää alkuvoimaa kuten keväässä ja vihreän ensimmäisissä kukinnoissa. Sen soinnin herkkyys ja monimuotoisuus lumoavat omaleimaisuudellaan. Kalevalan neljäskymmenes runo kertoo hauenluisen, ikuista iloa tuottavan kanteleen synnystä: ”…Jo oli soitto suorittuna, valmihina kanteloinen, soitto suuri hauinluinen, kantelo kalaneväinen.Tuli tuohon nuoret miehet, tuli nainehet urohot, tuli pojat puol'-ikäiset sekä pienet piikalapset, tytöt nuoret, vaimot vanhat, naiset keskikertaisetki, kanteletta katsomahan, soittoa tähyämähän”. Soittoa tähyämään kutsuu kantele jälleen, nyt toista kertaa järjestettävään Kansainväliseen kantelekilpailuun 25.-26.5.2013 Tampereelle. Kilpailuun osallistuu yli 400 soittajaa. Mukana on osallistujia Suomesta, Virosta, Latviasta, Liettuasta, Venäjältä, Japanista ja Yhdysvalloista. Olemme Tampereella iloisia, että järjestätte juuri Tampereella II Kansainvälinen kantelekilpailun. Tampere on muutenkin tapahtumien ja festivaalien sekä musiikin suurkaupunki. Kanteleliiton toimisto oli pitkään Tampereella, ja meillä oli apulaiskaupunginjohtajanakin aikoinaan kanteleen soiton nuorten Suomen mestari. Tampereella voi suorittaa kanteleensoiton muusikon ammatillisen perustutkinnon ja valmistua musiikkipedagogiksi. Tamperelainen kanteleensoiton koulutus on kansainvälistä, ja Konservatorion henkilökunnalla on kanteleeseen liittyviä hyviä kansainvälisiä yhteyksiä mm. Japaniin. Koulutuksessa on vuosittain noin 25 opiskelijaa, suomalaisia ja japanilaisia. Kantele viehättää japanilaisia, onhan heidän oma kansallissoittimensa koto vähän kanteleen kaltainen soitin. Nyt toukokuussa konservatoriolla järjestettiin konsertti, jossa oli mukana sekä suomalaisia kanteensoittajia että japanilainen kotonsoittaja. Meillä on myös kanteleelle säveltäviä muusikoita. Toivotan kaikille Kansainväliseen kantelekilpailuun osallistuville menestystä kilpailussa sekä ikimuistoista ja iloista tapahtumaa! Musiikki voi olla nykyisin millaista tahansa. On myönteistä, että kantele säilyttää siinä joukossa asemansa. Kantele voi olla samanaikaisesti uuden tai vanhan musiikin soitin, sillä se on myös soittimena uudistunut. Suomessa on useita taitavia kanteleen rakentajia, mkä on varmasti osaltaan myös vaikutusta harrastuksen pysyvyyteen. Huomasin, että kantelemaailma on mukana modernissa harrastuksen esittelyssä. Kilpailupäivään on yhdistetty mielenkiintoinen flash mob -tapahtuma kauppakeskukseen. Toivottavasti tamperelaiset ovat suurin joukoin paikalla. Kantelekirppari on myös ainutlaatuinen tapahtuma - ehkä siitä joku saa kantelekipinän. Kanteleen soitto on kaunista. Toivon tapahtumallenne kaikkea hyvää. Jenni Haukio Tapahtuman suojelija Anna-Kaisa Ikonen Tampereen pormestari Kanteleliitto ry on jo 36 vuoden ajan laaja-alaisesti edistänyt kanteleharrastusta. Samalla se on tehnyt merkittävää työtä kulttuuriperintömme siirtämisessä yhä uusille sukupolville. Tänä päivänä kanteleella tulkitaan sävelmiä kansanmusiikista aina klassiseen ja uuteen musiikkiin. Kantelekulttuuri on voimavara koko suomalaiselle musiikkiperinteelle ja sen elinvoimaiselle tulevaisuudelle. 22 k ntele
Pienten sävyjen suurta musiikkia Hyvät kilpailijat ja yleisö! Kiitän kunniasta saada toimia II Kansainvälisen kantelekilpailun päätuomarina Tampereella. Tapahtuma kokoaa yhteen alan ammattilaiset ja harrastajat, lapset, nuoret ja varttuneet. Kantele on suhteellisen pieni soitinryhmä kaikissa maissa, joissa sitä soitetaan. Sen vuoksi tämänkin kilpailun tapainen kansainvälinen toiminta vahvistaa soittimen ja sillä soitetun musiikin tilannetta, nostaa laatua monella saralla. Kilpailumenestys voi olla monelle ryhmälle ponnahduksena uralla eteenpäin. Sitten kilpaillaankin kaikkien soittimien ja musiikinlajien kanssa. Kanteleelle kannattaa koko ajan etsiä myös soitinlähtöistä soitettavaa, jotain sellaista, mitä ei millään muulla soittimella voi toteuttaa paremmin. Senpä vuoksi odotan kilpailulta taitavan yhteissoiton ja aitojen vuorovaikutustilanteiden lisäksi omaperäisiä esityksiä. Yhtyesoitto on yhteispeliä, kykyä tuntea yhteinen poljento ja herkistyä yhteiselle tulkinnalle esitystilanteessa. Toivotan kaikki omasta puolestani tervetulleiksi II Kansainväliseen kanteleyhtyekilpailuun Tampereelle! Sinikka Kontio Kantelekilpailun päätuomari Tampereen Musiikkiakatemialle on ilo saada yhteistyössä Kanteleliiton kanssa olla järjestämässä II Kansainvälistä kantelekilpailua. Iloon on monia syitä. Jo Tampereen konservatorion menneisyydessä kantele oli erityisesti Ismo Sopasen työn ansiosta vahvalla sijalla opetusohjelmassa. Tässä niin kuin monessa muussakin asiassa yhden ihmisen pedagogisella ja organisatorisella työllä on ollut ratkaiseva merkitys. Kiitos Ismo! Kevätkaudella 2013 Tampereen Musiikkiakatemiassa opiskelee kaksikymmentäneljä kanteleensoittajaa. Pyrimme siihen, että suunta on edelleen ylöspäin. Samalla iloitsemme siitä, että kanteleensoiton opiskelu Tampereella on muihin instrumentteihin verrattuna poikkeuksellisen kansainvälistä. Olemme tyytyväisinä ottaneet vastaan japanilaisista opiskelijoita, ja toivotamme kanteleen viehätysvoiman löytäneitä edelleen tervetulleiksi joukkoomme myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Eva Alkulan työ Japani-suhteen ylläpitämisessä ja kehittämisessä on ollut vertaansa vailla. Kiitos Eva! Viimeisin ja tärkein aihe iloon on kantele itse. Olen sekä säveltäjänä että kuulijana saanut opetella tuntemaan kanteleen mahdollisuuksia instrumenttina. Erityisesti tänä meluisan aggressiivisena aikana kulttuurimme tarvitsee kanteleen herkkää värähtelyvoimaa. Sillä kyetään ilmaisemaan suurta musiikkia. Toivotan Kanteleliiton väen ja kaikki kantelekilpailun osallistujat lämpimästi tervetulleiksi Tampereen Musiikkiakatemiaan. Ilari Laakso Johtaja Tampereen Musiikkiakatemia k ntele 23
KANTELEKILPAILUT, AIKATAULU – MUUTOKSET MAHDOLLISIA! KANTELE COMPETITION, SCHEDULE – THERE CAN BE SOME CHANGES! LAUANTAI / SATURDAY 25.5. PYYNIKKISALI 9.00 - 14.30 KanteleKimara / 1. – 4.luokkalaiset KanteleKimara / pupils of 1st-4th grade 14.45 - 17.00 KanteleKimara / 5. – 6.luokkalaiset /suuryhtyeet KanteleKimara / pupils of 5th-6th grade / large ensembles 19.00 - KanteleKimaran Päätöskonsertti ja palkintojen jako The Award Ceremony of KanteleKimara KAMARIMUSIIKKISALI 10.25 - 14.40 Ammattilaiset / Professionals AUDITORIO 9.30 - 12.15 Taidemusiikki / Nuorten sarja Classical music / Youth Category 13.30 - 16.10 Taidemusiikki / Avoin sarja Classical music - Open Category MUSKARILUOKKA 10.00 - 12.30 KanteleKimara / 5.- 6.luokkalaiset /pienyhtyeet KanteleKimara / pupils of 5th-6th grade / small ensembles OHEISOHJELMA / OTHER HAPPENINGS: 17.30 21.00 Flash mob kauppakeskus Koskikeskuksessa / Flash mob in the Koskikeskus mall Kantele Club: EVA-trio (Klubi, Tampere) K-18 Päivitetty 24 k ntele informaatio: www.kantele.net/kilpailut Updated information: www.kantele.net/kantele-competition-2013
SUNNUNTAI / SUNDAY 26.5. PYYNIKKISALI 9.00 - 10.40 Kansanmusiikki / Avoin sarja /suuryhtyeet Folk music / Open Category/ large ensembles 13.00 - 15.20 Muu musiikki / Avoin sarja / suuryhtyeet Other music – Open Category / large ensembles 17.30 - Päätöskonsertti ja palkintojen jako The Award Ceremony AUDITORIO 9.00 - 12.00 Muu musiikki / Avoin sarja /pienyhtyeet Other music / Open Category / small ensembles 12.30 - 14.00 Muu musiikki / Nuorten sarja Other Music / Youth Category KAMARIMUSIIKKISALI 12.30 - 14.45 Kansanmusiikki / Avoin sarja / pienyhtyeet Folk music / Open Category/ small ensembles 15.00 - 15.55 Kansanmusiikki / Nuorten sarja Folk music / Youth Category Tuottaja / Producer: Maija Kauhanen +358 44 966 4583 kantelekilpailut@gmail.com k ntele 25
Yllä oleva kappale esitetään flash mob -tempauksessa Koskikeskuksessa lauantaina klo 17.30. Jos haluat osallistua tapahtumaan, voit laittaa viestiä osoitteeseen kantelekilpailut@gmail.com. Saat paluupostissa linkit videoihin, joista voi kuunnella kappaleen! 26 k ntele
Kanteleliitto kiittää II Kansainvälisen kantelekilpailun yhteistyökumppaneita: Juridia, Kalevala-seura, Kanteleensoiton opettajat ry., SibeliusAkatemian tukisäätiö, Soilikin Lastentarha, Suomen Säveltäjät ry, Taiteen edistämiskeskus, Tampereen Musiikkiakatemia, Tampereen kaupunki ja Yleisradio Kanteleliitto kiittää kilpailuun palkintoja lahjoittaneita tahoja: Blatentsaine, Digelius, Eva Alkula ja Tomoya Nakai, Fazer Musiikki, Finnkanteleet, Inkoon musiikki, Helmi Vuorelma Oy, Kansanmusiikki-instituutti, Kari Dahlblom, Kalevala Koru, Koistinen Kantele oy, Lovikka Ky, Maailman musiikin keskus, Melodia soitin, Musiikkiyhdistys Luomukanteleet, Pilfink Records, Rauno Nieminen, Tiina Takkinen, Sibelius-opisto, Soitinrakentajat AmF, Ääniä Records, Soitin Laine, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura k ntele 27
Satsaa soittamiseen Sähkökannel JAKOON! KOISTINEN ELECTRIC I -sähkökannel on ensimmäinen kokonaan sähkösoittimeksi suunniteltu 39-kielinen kannel. Musiikkialan perustutkinto Musiikin koulutusohjelma/Muusikko 120 ov (pk/yo) Klassinen musiikki - kansanmusiikki - pop/jazzmusiikki WWW.KPKONSA.FI Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Central Ostrobothnia Conservatory ALA-KÖNNI KANSANMUSIIKKILINJA 2.9.2013 – 23.5.2014 KAUSTISEN EVANKELINEN OPISTO Kansanmusiikkia, soivaa perinnettä, ammattilaisten johdolla, upeassa musiikkiympäristössä. NYT HAKU KÄYNNISSÄ! 28 k Lisätiedot ja hakulomakkeet Kaustisen Evankelinen Opisto Opistontie 30, 69600 Kaustinen 040 090 2087 ntele WRLPLVWR#NDXVWLVHQRSLVWR À ZZZ NDXVWLVHQRSLVWR À Lainaamme soitinta 2 vuoden jaksoissa musiikkiopinnoissa edenneille soittajille. Soittimen hakuaika on 17.6. - 15.7.2013. Soitinlainan ratkaisee kansanmusiikin ja kanteleensoiton asiantuntijoista kutsuttu raati. Hakulomakkeita saa Rääkkylän Osuuspankista, Puh. (013) 685 1100 tai www.raakkylan@op.? Lisätietoja: toimitusjohtaja Olli Koivula, Puh. 0500 912 366 tai olli.koivula@op.?
Tapani Peltoniemen sävelmiä Mestarin muotokuva -sarjassa perehdytään tällä kertaa Kaustislaiseen kanteleen mestaripelimanniin Tapani Peltoniemeen. Peltoniemen runsaasta sävellystuotannosta on valittu muutama esimerkki tähän nuottiliitteeseen. Nuotit on kirjoitettu vuonna 1994 julkaistun Tapani Peltoniemen nuottikirjan mukaan. Pelimannin sävelmät elävät ja kehittyvät, ja kesällä julkaistavalta Kaustisen kanteleiden levyltä voikin kuunnella esimerkiksi, kuinka Tapanin marssin rytmitykset ovat muuttuneet nuotteihin verrattuna, tai kuinka Pienen pojan toive svengaa instrumentaalina valssitahtilajissa! k ntele 29
Mestarin muotokuva 30 k ntele
k ntele 31
Mestarin muotokuva Se on menny ..................... sillaa, että tämä ei oo mikään harrastus TEKSTI: MAIJA POKELA KUVAT: JIMMY TRÄSKELIN S uuri puinen karhu tervehti tulijaa tien varressa, kun saavuin kaustislaisen mestaripelimanni Tapani Peltoniemen pihaan eräänä helmikuisena päivänä. En ollut koskaan tavannut mestaria henkilökohtaisesti, mutta kodin tunnelma oli välitön ja ystävällinen, kuten pohjalaiskodeissa usein on. Kapusimme vintille soittohuoneeseen ja aloitimme haastattelun. 32 k ntele
....... k ntele 33
Mestarin muotokuva Yksi osa opinnäytetyötäni käsittelee Perhonjokilaakson pelimannien rytmikästä soittotapaa, ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän johtaja Hannu Saha suositteli Tapani Peltoniemeä haastateltavaksi. Vintille päästyäni odotin jo innolla kuulevani mestarin soittoa. Päätin kuitenkin ensin kysyä, mistä kaikki oikein alkoi. Tapani Peltoniemi syntyi Kaustisella Tastulan kylässä 15.10.1941. Peltoniemen isä oli puunikkari, joka oli tehnyt 5-kielisen vanerikanteleen, joskin viides kieli toimi navetan oven hakasena. Peltoniemi soitteli kanteleen neljällä kielellä sekä naapureista löytyvillä kanteleilla. Isän pikkuserkku, kantelepelimanni Heimo Peltoniemi ja mandoliininsoittaja Heino Paavola yhteneväinen muiden Perhonjokilaakson kantelepelimannien kanssa. Peltoniemen mielestä soiton rytmikkyys on ehdoton asia, ja siltä musisointi totisesti kuulostaakin. Hän naputti jalallaan pulssia ja ikään kuin tanssahteli soittamansa musiikin tahdissa. Soitto oli voimakasta ja varmaa, kun sormet juoksivat kielillä. toimivat myöhemmin soittokavereina. Trion ohjelmisto oli Sahan mukaan perinteistä kansanmusiikkia. Myöhemmin Peltoniemi halusi yhtyeeseen vielä lisää jäseniä, ja siitä syntyi suurta mainetta niittänyt Juhonpojat. He soittivat omia sävellyksiä, tekivät levyjä ja keikkailivat monissa eri tilaisuuksissa ympäri Suomen. Tanssikeikoilla soitettiin 60- ja 70-luvun luvun tansseja, kuten foksia, tangoa ja valssia. Juhonpoikien keikkojen jälkeen yleisö tulikin Peltoniemen mukaan usein ihmettelemään, että kanteleko se tosiaan on. Vuonna 2006 Tapani Peltoniemi sai mestaripelimannin arvonimen Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Peltoniemi on musiikkialan todellinen bisnesmies: hän on myynyt tuhansia levyjä, ja hän säveltää ja tuottaa iskelmälaulajille kappaleita. Peltoniemi haluaa koskettaa lauluillaan, joita hän on tehnyt yli sata. Nyt on tekeillä ensimmäinen joululevi, minkä lisäksi Tapani kirjoittaa parhaillaan muistelmia. ”Se on menny sillaa, että tämä ei oo mikään harrastus”, pohtii Peltoniemi musiikkiuraansa. Peltoniemi soittaa vahvistetulla kotikanteleella sekä Jussi Ala-Kuhan rakentamalla puoliakustisella sähkökanteleella, jotta soitto kuuluisi. Sähkökantele oli mainio näky, sillä se säihkyi vihertävänä galaksin eri väreissä. ”Ajattelin, että tästä musiikissa on kyse. ....................................... Peltoniemi soitti minulle Tapanin marssin ja muutamia muita omia sävellyksiään ja iskelmiä. Soitto svengasi upeasti ja näin, miten paljon Peltoniemi nautti soittamisesta. Ajattelin, että tästä musiikissa on kyse. Peltoniemi on innokas säveltäjä ja oman tiensä kulkija. Hän sanoo olevansa täysin itseoppinut kanteleensoittaja. Juuret ovat kuitenkin selvästi Keski-Pohjanmaalla – hän soittaa lyhyeltä sivulta, ja soittoasento on 34 k ntele Jatkoimme juttua vielä kahvipöydässä varsinaisen haastattelun jälkeen. Peltoniemellä on sopivasti pilke silmäkulmassa, ja hän on taitava tarinankertoja, jolta löytyy mielipiteitä ja mielenkiintoisia kertomuksia vaiherikkaan ja työntäyteisen elämänsä varrelta.
Pauliina Syrjälä, Tapani Peltoniemi, Hannu Saha ja Antti Kettunen Pelimannitalolla. Kaustisen säännöllisimmin toimiva yhtye HAASTATTELU: JIMMY TRÄSKELIN Viime vuoden puolella joulun alla sulkeuduin kolmen kanteleensoittajan ja yhden mandoliinimiehen kanssa Kaustisen Pelimannitalon isoon tupaan ja viritin kaksi mikrofonia soittajien muodostaman piirin keskelle. Uutteran päivärupeaman aikana mestaripelimanni Tapani Peltoniemen yhdessä Hannu Sahan, Pauliina Syrjälän ja Antti Kettusen kanssa muodostama yhtye soitti nauhalle kourallisen uusia raitoja, jotka olisi määrä julkaista kesällä kauan suunnitteilla olleella albumilla. Yhtye on alkujaan tunnettu nimellä Heimon kanteleet ja nykyään vaihtoehtoisesti nimellä Kaustisen kanteleet tai Tapanin kanteleet. Nykykokoonpanon materiaalin keskiössä on Tapani Peltoniemen ilmeikäs sävellystuotanto. Hannu Saha, kuinka tämä yhtye ja yhteistyösi Tapani Peltoniemen kanssa sai alkunsa? ”Taustasta mainittakoon, että vuonna 1981 alkupuolella ilmestyi Juhonpojat -nimisen yhtyeen kasetti Nostalgisia kansanlauluja. Sillä esiintyi alkuperäinen Juhonpojat, jossa soitti Heimo Peltoniemi, Tapani Peltoniemi ja Heino Paavola – kaksi Perhonjokilaakson kanteletta ja mandoliini. Laulusolistina oli Mauri Peltoniemi. Ihastuin siihen musiikkiin suunnattomasti. Se innosti perinnehenkisyydellään ja kanteleen rytmimusiikillisuudella, jota Tapani myös edustaa hienolla tavalla. Juhonpojat teki vain yhden kantelepainotteisen levyn, mutta vaikutti sittemmin suosittuna ja ammattimaisena tanssiyhtyeenä. Tapani k ntele 35
Mestarin muotokuva teki uudistuneelle yhtyeelle kappaleita, mutta jäi itse soittajana pois, kun Juhonpojat alkoi kiertää ahkerammin keikoilla. 1980-luvun puolivälistä alkaen kiersin Perhonjokilaakson kanteletyylin soittajien keskuudessa heidän soittoaan tallentaen – silloin vielä tietämättä, että siitä tulisi joskus väitöskirjani. Tuollaisissa tilanteissa yhteissoitto oli myös luontevaa, ja päädyin soittamaan myös Heimo ja Tapani Peltoniemen kanssa. Yhteistyö alkoi ensin siten, että säestelin Heimoa esimerkiksi Kaustisen juhlilla ja erilaisissa tapahtumissa, ja 80-90 -luvun vaihteessa aloimme soittaa myös kolmistaan. Yhtye toimi ensin nimellä Heimon kanteleet, ja sen ohjelmisto koostui Heimon kappaleista, Tapanin kappaleista ja Perhonjokilaakson perinnekappaleista, joita Heimo kutsui ’Hannun kappaleiksi’.” Kuinka yhtye on muuttunut vuosien saatossa? ”Kun Kettusen Antti tuli koulutusohjaajaksi Kansanmusiikki-instituuttiin, oli luontevaa ottaa hänet mandoliininsoittajana mukaan Juhonpoikien hengessä, ja yhtyeestä tuli kvartetti. Tapanin kanteleiksi yhtye muuttui Heimo Peltoniemen poismenon jälkeen. Pauliina Syrjälä alkoi soitella silloin tällöin kanssamme muutettuaan Kaustiselle 2000-luvun alkupuolella, ja hän tuli myös tälle levylle soittamaan. Mitenkään kovin aktiivista yhtyeen toiminta ei ole koskaan ollut. Leikkimielisesti onkin keikoilla todettu sen olevan myös Kaustisen säännöllisimmin toimiva yhtye: etenkin viime aikoina se on esiintynyt tasan kerran vuodessa, Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla.” Miksi levynteon aika tuli juuri nyt? ”Alun perin levy piti tehdä jo vuonna 1997 Heimon kanteleiden aikaan. Jonkin verran musiikkia silloin äänitettiinkin, ja nuo raidat 36 k ntele otetaan mukaan nyt tulevalle levylle, mutta jostain syystä asia jäi sikseen. Sen jälkeen, kun toiminta ei ole ollut niin aktiivista, on tuntunut vaikealta löytää yhteisiä äänitysaikoja. Nyt päätettiin kuitenkin, kun asiasta on niin pitkään puhuttu, että levy tehdään, ja päätettiin soittaa kappaleet nauhalle yhden viikonlopun aikana.” Minkälainen soittaja ja soittokumppani on Tapani Peltoniemi? ”Tapani on ensinnäkin aivan fantastisen hieno persoonallisuus. Hän on huikean luova persoona: hän on tehnyt lukuisia levyjä Juhonpoikien jälkeenkin - erilaisia soolotuotantoja eri laulajien kanssa, jotka ovat olleet hyvin suosittuja. Tapanin soittotyyli on hyvin perinnetyylinen, täysin korvanvarainen, muunteleva ja rytmikäs. Voisi ajatella, että hän on tietyllä tavalla kanteleen tanssisoittaja, vaikka perinnetansseja hän ei kanteleella olekaan soittanut. Aina kun Tapani tekee jotakin kanteleella, tulee musiikkiin synkooppien kanssa aina sellainen tietty iskumusiikkimeininki – hän ajattelee musiikin rytmin kautta tietyllä tavalla. Siitä syntyy hänen oma tyylinsä, jota myös Kaustisen kanteleet nykyään esittelee. Esimerkiksi Tapanin marssi on loistava esimerkki todella iskevästä, hienosta kantelekappaleesta, joka on moderni, mutta hyvin kansanmusiikillinen. Kaustisen kanteleiden nykyohjelmisto koostuu pääasiassa Tapanin kappaleista, joita syntyy jatkuvasti uusia. Isoon osaan Tapanin kantelesävelmistä on olemassa myös teksti, ja olen vuosikaudet toivonut, että Tapani laulaisi itse joitakin niistä. Siihen Tapani vastaa, että ensi vuonna onnistuu. Ja ensi vuonna tulee sama vastaus. Ikävä kyllä, koska hän on hieno, syvällinen tulkki lauluilleen, mutta ei halua julkisesti niitä esittää. Toivottavasti se tapahtuu ensi kesänä!”
anna kasvosi K NTELEelle kantele-lehti tavoittaa kanteleen ystävät mainosta. Kerro kuulumisia. Esittele ilmiö. kysy kysymys. arvioi konsertti. jaa valokuva-albumisi. lehti@kantele.net k ntele 37
Kantele maailmalla Ruotanen & Musiikkia risteyksistä N ostan kanteleen junaan ja huomaan taas olevani matkalla kaupunkiin, jonka nimeä en osaa lausua. Ihmiset katsovat kantamuksiani uteliaasti, kun rullaan pitkin käytävää paikalleni. Kuuntelen puheen sorinaa, josta en pysty saamaan otetta, mutta ymmärrän kuitenkin sanan sieltä ja täältä. Vaikka olen matkalla maan toiselle laidalle, matka ei kuitenkaan ole pitkä. Katson ulos ikkunasta ja mietin jälleen kerran, miten tasainen maisema voikaan olla. Kyllä, olen Tanskassa. 38 k ntele Suomalais-tanskalaisen Ruotanen & Bech -duomme projekti sai alkunsa keväällä 2012, jolloin vietin vaihtovuoteni loppua Malmössä. Yhtyeen yhdessä kanssani muodostava Benjamin Bech oli ollut syksyn Tukholmassa Nordic Master -opintojensa tiimoilta ja palasi kevääksi takaisin Tanskaan, jolloin suunnitelmissamme pilkahdellut ajatus kanteleen ja klarinetin duosta nousi taas esille. Reittimme kohtasivat siellä täällä risteyksissään, ja ajatus oli siis helppo siirtää käytäntöön: harjoituksia järjestyi usein matkan varrella jonnekin, esimerkiksi soittotunnille, konferenssiin tai vaikka keikalle. Kööpenhaminaan matkustaminen kesti minulta noin parikymmentä minuuttia,
TEKSTI: AINO RUOTANEN KUVA: EVA-LIISA ORUPÖLD joten Tanska tuntui olevan vain kiven heiton päässä (ainuttakaan kiveä en saanut sinne asti kuitenkaan heitettyä, vaikka myönnän kokeilleeni). Projektiamme vauhditti myös Suomalais-tanskalaiselta kulttuurirahastolta keväällä saamamme apuraha. Minulle tämän duon kanssa työskenteleminen mahdollisti monia hienoja kokemuksia. Yhden vaihtokoulun ja maan lisäksi sain nähdä Tanskaa, matkustaa vähän enemmän sekä nauttia uusista tuulista ja vaikutteista vielä vähän lisää. välistään ja lapset leikkivät valtavien puiden kantojen päällä. Kymmenet keskiaikaisen näköiset hevosvaunut kuljettavat ihmisiä valtavan puiston laidasta laitaan. Olen jo nyt hämmästynyt. Matkamme jatkuu puiston halki ja alan kuulla riemunpidon ääniä. Vanha huvipuisto - se soi. Kappaleemme ovat tähän asti olleet pääasiassa omia sävellyksiäni. ”Matkailu avartaa” -lausahdus piti tässä kohden todella paikkansa, sillä sain sävellyksellisesti paljon uusia ideoita ja materiaalia vaihdossa viettämänäni ajanjaksona. Toisaalta opin myös katsomaan taaksepäin uudella tavalla, ja kodista muistuttavat kappaleet saivat aivan uusia merkityksiä ja sävyjä. Kokonaisuus muodostui leikkisäksi joukoksi kappaleita, joista heijastuu erilaisia kuvia matkamme varrelta. Inspiraatiota kappaleisiin löytyi niin aurinkoisesta päivästä vanhassa tanskalaisessa huvipuistossa, libanonilaisen trumpetistin kaihoisasta improvisoinnista kuin silloin tällöin yllättävästä koti-ikävästäkin. Sovitimme kappaleet yhdessä, mikä oli mielenkiintoinen ja kehittävä prosessi, josta jäi minulle paljon uusia ajatuksia niin sovittamisesta kuin musiikista ylipäätäänkin. Kanteleen ja klarinettien voimakkuuserot antoivat molemmille haasteita kohdattavaksi, mutta oli kiinnostavaa hakea erilaisia ratkaisuja ongelmien minimoimiseksi ja etsiä omasta instrumentistaan duolle sopivia sävyjä ja musiikillista päämäärää ajavia sovitusratkaisuja. & Bech Tänään on minun syntymäpäiväni. Mitähän tapahtuu? En ole jaksanut suunnitella mitään. Puhelin soi. Hmm, miksipä ei, voisin hyvinkin lähteä viettämään päivää muualle. On ihana toukokuinen aamu, ja aurinko lämmittää jo kuin keskikesällä - on juuri oikea päivä lähteä seikkailulle. Benjamin odottaa minua Kööpenhaminan rautatieasemalla, mutta en saa vieläkään tietää mihin olemme menossa. Hyppään seuraavaan junaan, ja pysäkki pysäkiltä kaupungin kiire hälvenee ja maisema muuttuu aina vain vihreämmäksi. Ahaa, olemme matkalla puistoon! Lähijunan pysäkiltä lähtevä polku vie meidät puistomaiseen metsään, jonka puut nousevat korkealle kohti taivasta. Näyttää siltä kuin ne olisivat olleet siellä aina. Ihmiset istuvat piknikillä siellä, missä puiden latvukset laskevat auringon Ruotanen & Bech jatkuu sivulla 39 k ntele 39
Levypoke K antele on valtavan laaja sana. Vaikka soittimessa on 5, 39 tai 60 kieltä, ne ovat kaikki kuitenkin nimeltään kanteleita. Kantele on myös valtavan laaja soitin. Erilaisten sävyjen kirjo sekä pienellä että isolla kanteleella toteutettuna on mittaamaton. Kanteleesta on siihen – pehmeästä tunnelmoinnista räväkkään tanssisoittoon. Tällä kertaa esittelen kaksi tämän vuoden puolella ilmestynyttä sävykästä levyä. SAAGA ENSEMBLE: POLKU SAAGACD001 Vilma Timonen on yksi maamme pioneereista, mitä tulee kanteleen asemaan bändisoittimena. Muistan, miten kutkuttavalta Timosen kvartetti VtQ kuulosti korviini ensimmäisen kerran vuosia sitten. Kantele tasavertaisena soittimena ”normaalien” bändisoittimien rinnalla ei ole ollut aina mikään itsestäänselvyys. Tämäntyyppisiä mahtavia bändejä on kyllä ollut, kuten Hannu Sahan Salamakannel tai Juhonpojat, mutta Timonen on ajanut uransa aikana aktiivisesti kanteletta monipuoliseksi bändi-instrumentiksi. 40 k ntele Yksi Timosen bändeistä on huikea Saaga Ensemble. Yhtye julkaisi ensilevynsä kevättalvella, ja rautaisista ammattilaisista koostuva etnopopkokoonpano kuulostaa isolta ja yhtenäiseltä. Laulut ovat pääasiassa laulaja Soila Sariolan ja Timosen käsialaa, sanoitukset joko omia tai perinteisiä. Bändin jäsenet ovat kansanmusiikin ja muidenkin genrejen työllistetyimpiä muusikkoja. Sariolan ja Timosen lisäksi Saaga Ensemblessä soittaa harmooninsoittaja-pianisti Milla Viljamaa, viulisti Tommi Asplund, kitaristimandoliininsoittaja Roope Aarnio, basisti Jaakko Kämäräinen sekä rumpali Mikko Hassinen, joskin nykyään rummuissa vaikuttaa Jyri Sariola. Taustalaulu on tärkeä osa yhtyeen soundia, ja stemmat kajahtavatkin monessa kappaleessa erityisen komeasti. Timosen pienkantele on hyvin luonnollinen osa bändiä ilman minkäänlaista solistista asemaa, mikä on ihanaa. Sovitukset ovat tarkkaan mietittyjä ja melodiat tarttuvia. Ensivaikutelma on iloitteleva, mutta muitakin sävyjä levyyn tuo esimerkiksi Timosen kappale Kreuzbergin puolikas kuu. Mielenkiintoista nähdä, mihin kaikkialle Linnan juhlissakin nähty Saaga Ensemble vielä päätyy.
MB: JUURILLA MBCD02 tärkeä. Tärkeä se on myös koko kansanmusiikkikentälle! Levystä saa erittäin hyvän kokonaiskuvan siitä, minkälaista musiikkia Haapaveden seudulla on soitettu. Mukana on yksi kantelekappale, Tässä minä hyppelen kultani kanssa, jota kanteleensoittaja ja pedagogi Anni Kääriäinen (1895–1964) soitti. Kappale on mainio paitsi nimeltään myös melodialtaan. MB:n peruskokoonpanoon kantele ei kuulu, mutta kanteleensoittaja Riikka Yli-Kotila vierailee levyllä varmoin sävelin. Pelimannikantele muodostaa hauskan parin juurevan bluegrass-tyylisen viulunsoiton kanssa, jonka takana on viulisti-laulaja Nelli Ikola-Heiska. MB:n Juurilla -levy keskittyy Haapaveden ja sen lähiseudun kansanmusiikkiin. Kappaleita on tallennettu paikallisilta pelimanneilta, kuten Jaakko Haanpäältä, Anni Kääriäiseltä ja Vanni Niemelältä. MB:n jäsenet ovat kotoisin tuolta seudulta, joten voisin kuvitella, että hanke on ollut heille Bändin muut jäsenet ovat harmooninsoittaja Hanna-Mari Ahola, haitaristi Sirpa Lahti ja kitaristi Juha Yli-Kotila. Hieno teema kantaa läpi levyn ja sovitukset ovat mukavan vaihtelevia. Kaiken kruunaa suuri pelimanniyhtye, joka soittaa kolmessa viimeisessä kappaleessa. Ruotanen & Bech jatkuu sivulta 37 Vuodenvaihteessa järjestimme pienen kiertueen esitelläksemme työmme tuloksia ja esiinnyimme Suomessa Joensuun Hippaklubilla, Helsingissä Cafe Baanassa, tammikuussa Tanskassa Majbøllenin kauniissa tunnelmallisessa kirkossa sekä Ruotsissa Malmössä. Oli hauskaa päästä jälleen vierailulle reippaan puolen vuoden kuluttua Suomeen paluusta; tuntui kuin olisi palannut kotiin toisella tapaa. Ymmärsin Malmön olleen minulle eräänlainen risteyskohta muutenkin kuin vain maantieteellisesti. Konserttipaikat olivat kauniita, akustisesti toimivia ja sopivat duollemme mainiosti. Ihmiset olivat erittäin vieraanvaraisia ja hyvin kiinnostuneita kanteleesta ja sen historiasta, mistä jäinkin keskustelemaan pitkäksi aikaa vielä esiintymistemme jälkeen. Kaiken kaikkiaan matkasta jäi minulle oikein hyvä mieli, ja kuulijammekin vaikuttivat saaneen arkeensa jotain uutta ja mielenkiintoista. Viikko oli vauhdikas, koska konserttien lisäksi käytimme yhden päivän matkustaaksemme Odenseen äänittämään muutamia kappaleita tulevaa Ep:tämme varten, jonka toivomme valmistuvan kesään mennessä. Tulevaisuudessa uskomme vielä jatkavamme keikkailua yhdessä niin Tanskassa kuin Suomessakin. Toivottavasti näemme silloin! k ntele 41
Mitä musiikkiopiston jälkeen? Mitä musiikkiopiston TEKSTI: KIRSI SAVOLAINEN KUVA: JIMMY TRÄSKELIN jälkeen? S uomalaisissa musiikkioppilaitoksissa opiskelee satoja kanteleensoittajia, jotka saavuttavat vuosien harjoittelulla hyvän soittotaidon. Musiikkiopiston päättyessä oppilas joutuu miettimään, miten jatkaisi soittoharrastusta. Useimmiten harrastus unohtuu, vaikka halua soittamiseen ehkä olisikin. Minkälaisia harrastusmahdollisuuksia aikuisille kanteleensoittajille on olemassa? Miten soitonopettaja voi kasvattaa oppilaistaan itsenäisiä harrastajia, joilla on innostusta ja osaamista kanteleensoittoon myös musiikkiopiston jälkeen? Kirsi Savolainen on kansanmuusikko ja kanteleensoiton opettaja, joka valmistui juuri Centria ammattikorkeakoulusta. 42 k ntele Musiikkiopiston päättyessä kanteleensoittoharrastuksen jatkuminen ei ole itsestään selvää. Musiikkiopiston tarjoamaan säännöllisyyteen tottunut oppilas jää yhtäkkiä tyhjän päälle. Samalla elämänmuutos, kiire ja uudet mielenkiinnon kohteet vaikuttavat soittoharrastuksen unohtumiseen. Usein innostusta soittamiseen kyllä olisi, mutta on vaikeaa saada aikaiseksi ja pitää harrastusta yllä ilman säännöllisiä tunteja.
Kanteleensoiton opettajana minusta tuntuu turhauttavalta ajatella, että oppilaat lopettavat soittamisen, vaikka musiikkiharrastuksesta voisi olla heille paljon iloa myös aikuisena. Centria ammattikorkeakoululle tekemässäni opinnäytetyössäni tutkin, miten soitonopettaja voi edistää elinikäisen soittoharrastuksen syntymistä. Tutkin aihetta kanteleensoiton opettajille tehdyllä kyselytutkimuksella. Työn tavoitteena oli etsiä soitonopetukseen keinoja, joiden avulla opettaja voi tukea sisäistä motivaatiota ja opettaa taitoja, joita aikuinen harrastaja tarvitsee. Lisäksi selvitettiin aikuisille kanteleensoittajille suunnatun harrastustoiminnan tarjontaa. Koko työn voi lukea osoitteesta http:// publications.theseus.fi/handle/10024/56181 . KANTELEYHTYEESEEN, HARJOITUSOPPILAAKSI VAI HARRASTAJAORKESTERIIN? Kanteleensoittajille on tarjolla harrastusmahdollisuuksia vaihtelevasti paikkakunnasta riippuen. Harrastajaryhmiä on muun muassa kansalaisopiston ja musiikkiopiston alaisuudessa. Esimerkiksi Helsingin työväenopistossa on kursseja sekä pien- että suurkanteleiden soittajille. Kanteleyhtyeistä mainittakoon LuoMuKanteleet, jossa musiikkiopiston päättäneet soittajat saavat jatkaa soittamista yhdessä musiikkiopistolaisten kanssa. Harrastajaorkestereita löytyy monista musiikkityyleistä: on kevyeen musiikkiin keskittyviä kokoonpanoja, pelimanniporukoita ja yliopistojen opiskelijaorkestereita. Myös soittotunneilla käymistä voi jatkaa haluaminsa väliajoin. Omalta opettajalta voi kysyä yksityistunteja tai hakea kanteleensoiton opettajiksi opiskelevien harjoitusoppilaaksi. Myös jotkin musiikkikoulut tarjoavat soittotunteja aikuisille harrastajille. Joillakin paikkakunnilla kanteleensoittajille sopivaa harrastustoimintaa ei ole tarjolla lainkaan. Soittokavereita voi olla vaikea löytää, eikä vieraaseen kokoonpanoon ehkä uskalla mennä mukaan. Lisäksi kalliit lukukausimaksut voivat olla esteenä harrastamiselle. Soittamista voi toki jatkaa myös ilman järjestettyä harrastustoimintaa. Kotona itsekseen soittamiseen saa motivaatiota, kun järjestää ” Hyvän musiikkisuhteen ja elämänikäisen harrastamisen edellytyksenä on oppilaan aito kiinnostus musiikkia kohtaan ja sisäinen motivaatio soitonopiskeluun itselleen esiintymisiä tai osallistuu vaikka kantelekilpailuihin. Esimerkiksi vanhainkodeissa kanteleensoittajat ovat toivottuja esiintyjiä. Musiikkiopistossa syntynyt soittoporukka voi jatkaa soittamista keskenään ilman opettajaa. Opiskeluaikana keikkailu tai soittotuntien antaminen alkeisoppilaille voivat olla myös hyvä sivutyö. HARRASTAJAKSI KASVAMISTA Musiikkiopisto-opintojen tavoitteet ja sisältö määritellään taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteissa. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan opintojen tavoitteena on muun muassa luoda edellytyksiä hyvän musiikkisuhteen syntymiselle ja musiikin elämänikäiselle harrastamiselle. Musiikkiharrastus voi jatkua soittamisen lisäksi esimerkiksi laulamalla, tanssimalla tai konserteissa käymällä. k ntele 43
Mitä musiikkiopiston jälkeen? Hyvän musiikkisuhteen ja elämänikäisen harrastamisen edellytyksenä on oppilaan aito kiinnostus musiikkia kohtaan ja sisäinen motivaatio soitonopiskeluun. Opettaja voi tukea motivaatiota panostamalla mukaviin soittotunteihin ja järjestämällä esiintymisiä ja yhteissoittotunteja. Hän voi saada oppilaan huomaamaan oman kehityksensä ja oppimisensa. Myös mieleinen ohjelmisto ja varsinkin toivekappaleiden soittaminen edistävät motivaatiota. Soittotunneilla harjoitellaan aikuisiän harrastuksen kannalta tärkeitä taitoja: nuotinlukua, korvakuulolta soittoa, vapaata säestystä ja soittotekniikkaa. Oppilaan tulee osata virittää oma soittimensa ja tietää missä sen voi huollattaa. Itsenäisen harrastamisen kannalta tärkeä taito on uuden ohjelmiston löytäminen ilman opettajaa. Musiikkiopiston aikana voidaan harjoitella nuottien hankkimista esimerkiksi kirjastosta ja internetistä. Samoin voidaan harjoitella ohjelmiston itsenäistä harjoittelemista. Oppilas voi esimerkiksi saada läksyksi harjoitella uuden kappaleen kotona esityskuntoon. Opettaja voi antaa oppilaan ottaa vähitellen itse vastuuta omasta soittoharrastuksestaan. Itsenäisyyttä voi edistää antamalla oppilaan valita kiinnostuksen mukaisia tehtäviä, päättää itse suorittamistavasta ja ajoituksesta. Oppilaat voivat myös välillä työskennellä ryhmissä ilman opettajaa. Harrastuksen jatkumisessa asenne ratkaisee: harrastaja tarvitsee itseluottamusta, rohkeutta ja oma-aloitteisuutta. MUSIIKKIOPISTON PÄÄTTYESSÄ Musiikkiopiston päättyessä soitonopettaja voi ottaa puheeksi harrastuksen tulevaisuuden. 44 k ntele Harrastuksen tulevaisuudesta voi puhua jo hyvissä ajoin. Opettaja voi kertoa eri vaihtoehdoista jatkaa kanteleensoittoa. Hän voi pyytää oppilaan mukaan harrastusryhmään tai antaa yhteystietoja opettajille tai aktiivisille harrastajille. Hän voi auttaa selvittämään, onko uudella opiskelupaikkakunnalla kanteleopetusta tai soittokavereita. Opettaja voi kannustaa ottamaan yksityistunteja, jatkamaan esiintymistä ja soittamaan edelleen omaksi iloksi. Keskustelun tuloksena oppilas saattaa ymmärtää, ettei musiikkiopiston päättyminen tarkoita välttämättä harrastuksen päättymistä, vaan harrastukselle voi löytää uuden muodon musiikkiopiston jälkeen. SARJAKUVA: LIISA LILVANEN
kanteletta sarvista TEKSTI: RIITTA-LIISA JOUTSENLAHTI KUVA: JIMMY TRÄSKELIN T a varastettuj kanteleita T L öysin aikoinaan tekstin, jossa Carl Axel Gottlund oli pohdiskellut, että mitä jos senaikaiset viisikielisen kanteleen kappaleet onkin soitettu alunperin pukinsarvella. Niin - mitä jos niin olisikin? Muuttuisiko meidän käsityksemme kansallissoittimesta, veisimmekö kanteleelta perustan? Kiehtova ajatus - ja vaarallinen, kenties? Kaikki edellytykset on mielestäni olemassa tälle väitteelle, periaatteessa. Pukinsarvea on soitettu laajalla alueella aina lännestä itään, lopulta aina Karjalassa asti. Sarvi on nimensä mukaisesti pukinsarvesta tehty trumpettityyppinen soitin, joka on voinut olla sormiaukoton, mutta ainakin Kuka? Riitta-Liisa Joutsenlahti on hattulalainen musiikinmaisteri, historiaa rakastava humanisti, Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskusta johtava opettaja, kansanmusiikin ilmiöitä tutkiva muusikko, elämää pohdiskeleva naisihminen, kanteleen soittoa harrastava puhallintrööttääjä. k ntele 45
Varastettuja kanteleita museoista löytyvien sarvien perusteella niissä on ollut sormiaukkoja aina yhdestä kuuteen, ja eniten löytyy 4-aukkoisia. Soittimesta saadaan lisä-ääniä tukkotekniikalla eli tukkimalla osittain toisella kädellä sarven alapäätä. Lisäksi hyvä soittaja saa hyvästä sarvesta useampia oktaaveja ja sormiaukkojakin voidaan sulkea osittain tai kokonaan. Viulun tiedetään tulleen Suomeen suhteellisen myöhään, kun taas kanteleen kohdalla vanhimmat aineelliset todisteet kantelemaisista soittimista on saatu Novgorodin arkeologisista kaivauksista. Sieltä löydetyt soittimet on ajoitettu 900-1400 -luvuille. Mikäli haluamme uskoa runolaulujen maailmaa, viedään kanteleen synty mahdollisesti vielä kauemmas historiassa. Itämeren alue on pukinsarvien kannalta hyvin erityislaatuinen koko maailmassa, koska sitä ympäröivissä maissa kaikissa on ollut vahva pukinsarven soittoperinne. Suomi poikkeaa muista mielenkiintoisella tavalla: t ä ä l l ä s a rvea on pidetty enemmän naisten soittimena, kun muissa maissa se on ollut perinteisesti miesten soitin. Museosoittimien vanhin tiedetty pukinsarvi on peräisin 1600-luvulta. Keuruulta on tallennettu soitin, johon on kaiverrettu vuosiluku 1657. Satakunnasta ja Pohjanmaalta on löytynyt lukuisia sarvia, joiss a k a i v e rr u k s e t viittaavat 1700-luvulle. Vaikea on siinä ollut pukinsarven kilpailla taivaallisen soittimen rinnalla 1860-luvulla F. W. Illberg kulki Savossa, ja hänen tiedetään tallentaneen pukinsarvella soitettuja kauniita sävelmiä. Hän mainitsee myös paikallisen väen arvioineen, että keruu olisi pitänyt tehdä 30-40 vuotta aiemmin, kun ”viulu ei vielä ollut ehtinyt tunkea pois heidän vanhoja pukinsarvella soitettavia säveleitänsä, paimenlaulujansa, tanssileikkejänsä, ja rallatustanssejansa.” Gottlundiin liittyvässä ajatuksessa 5-kielinen syrjäytti pukinsarven. Joka tapauksessa pukinsarvella lienee ollut paljon enemmän käyttöä ennen kuin muut soittimet syrjäyttivät sen. 46 k ntele Ihminen on pitänyt vuohia wikipedian mukaan 7000 vuotta, mahdollisesti jopa 9000 vuotta. Vuohi on tiettävästi vanhin lypsettävä nautaeläin. Kotieläinten historiaa Suomessa tiedetään vielä huonosti. Oletus on, että esimerkiksi vuohen villejä kantamuotoja ei ole täällä koskaan ollut, mutta karjanhoidon on oletettu levinneen Suomeen lähinnä Baltiasta tai Ahvenanmaan kautta jo kivikaudella, 4300-5200 vuotta sitten. Vuohi on siis varmasti ollut ihmiselle tärkeä hyötyeläin. Kukaan ei tosin voi varmaankaan sanoa, missä vaiheessa ihminen älysi irrottaa sarven, poistaa sisällä olevan pehmeän osan ja kaivertaa reiän saadakseen puhaltamalla siitä äänen.
Suomen Kansan vanhoista runoista löytyy 194 runoa, joissa mainitaan sana ”pukki” ja 3 runoa, joissa mainitaan pukinsarvi. Pukinsarvi-sana on kaikissa kolmessa tapauksessa osa monelle tuttua tuutulaulua. Tässä esimerkkinä yksi: Aa lullaa tupakki rullaa, mistäs tiesit tänne tulla? Tiesin tien, tunsin portin, portin oli haka alla, pukinsarvi sarannalla, pitkin kultasta kujaa, vaskista vajaa. Tiesin täällä tarvittavan, pientä lasta. (SKVR X1 944. Hämeenkyrö. Valkama. n. 27. -21. Kyröskoski. Armas Valkama, 12 v.) Kaikki edellytykset on mielestäni periaatteessa olemassa tälle alkuperäiselle väitteelle. Epäilen suuresti että kristinusko on koitunut loppujen lopuksi pukinsarven osalta kohtaloksi. Kun paholaista, pirua itseänsä, kuvataan maalaustaiteessa, on sillä miltei aina pukin sarvet, häntä ja sorkat. Kerrotaan myös tarinaa, jossa paholainen kulki vaunuilla, joita vetivät pahoja taika- KANNELPORI voimia hallitsevat lentävät vuohet. Kuka haluaisi vaarantaa olemassaolonsa soittamalla ”epäpyhän” ja ”pahana pidetyn” eläimen sarvia? Sen sijaan kantele, tuo helkkyvä helisevä taivaallinen soitin, muistuttaa enemmän raamatun hyvien enkeleiden harppuja. Virressä 332 1700-luvun virsikirjassa suomennettiin kolmas säkeistö seuraavasti: ”Kiitos Jumalallemme soikoon sydämestämme virsin, lauluin, psalttarein, harpuin, huiluin, kantelein.” Vaikea on siinä ollut pukinsarven kilpailla taivaallisen soittimen rinnalla, josta muodostui myös Suomen kansan kansallissoitin. Oli miten oli, ajatus on edelleen kiehtova. Mutta liekö nykymaailmassa tarpeen pohtia kuka oli ensin ja missä? Paatoksellisten terveisteni päätteeksi kehotan pukinsarven ja kanteleen soittajana pohtimaan ennemmin, miten saisimme kaikkia näitä mahtavia soittimia paremmin esiin ja kuuluville! SARJAKUVA: JIMMY TRÄSKELIN k ntele 47
K NTELE KEKSI ITSE parempaa mainostettavaa 48 k ntele kantele-lehti tavoittaa kanteleen ystävät