1 k ntele 1 202 Kardemimmit 20 vuotta Kanteleopet tutuksi -sarja alkaa Kantele Japanissa
2 k ntele K NTELEen tämän kielillä KANNESSA Kardemimmit KUVA Jimmy Träskelin
3 k ntele kielillä PÄÄTOIMITTAJA Sanni Virta, 0505228077 lehti@kantele.net JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki www.kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Juulia Pölönen, Hanna Ryynänen ja Outi Sane TAITTO Jimmy Träskelin PAINOPAIKKA Newprint Oy, Raisio SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 14.12.2020 Aineistodeadline 16.11.2020 ISSN 0357-6892 ISSN 2669-9656 KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN 26 Nuottiliite Yhteissoittokappale Kantelekilpailuihin 28 Kanteleuutisia Kantelemaailman tapahtumia 22 Opetusharjoittelun digiloikka Tiina Takkinen & ViSuAl-hanke 35 Liiton uutiset sekä puheenjohtajan palsta 38 Julkaisuesittelyt Uudet kantelejulkaisut 41 Kantele ympäri Suomen Esittelyssä Ailan kanteletytöt -yhtye 14 Seikkailu Japanissa Eija Kankaanrannan konserttimatka 5 Kardemimmit 20 vuotta Rakastetun yhtyeen juhlahaastattelu 20 Kanteleopet tutuksi Juttusarja alkaa 32 Taiwanilaisen tutkijan matka Ying-Hsien Chenin väitöskirja
4 k ntele Kantele soikoon! Tänä vuonna vietetään rakastettujen kanteleyhtyeiden juhlavuosia, ja sen kunniaksi julkaisemme Kantele-lehdessä näiden tunnettujen yhtyeiden juhlahaastatteluja. Ensimmäiseksi vuorossa on Kardemimmit -yhtye, joka viettää tänä vuonna 20-vuotisjuhlavuottaan. Haastattelussa yhtyeen jäsenet kertovat pitkästä urastaan ja kiertueistaan eri puolilla maailmaa. Kardemimmien yhteinen innostus kanteleisiin alkoi jäsenten ollessa vielä lapsia, ja tämä rakkaus musiikin tekoon on kantanut heitä tähän päivään asti. Kanteleväki selvisi hienosti etäopetuksen haasteista, ja haluammekin lehtitoimikunnan kanssa nostaa esille upeita kantelepedagogeja, jotka tekevät korvaamatonta työtä alan elinvoimaisena säilymisen eteen. Onneksi maassamme on paljon taitavia, monipuolisia, innostavia ja asiantuntevia kantelepedagogeja, jotka innostavat kanteleen pariin aina uusia sukupolvia! Tässä lehdessä alkaa juttusarja, joka esittelee joka kerta yhden kantelepedagogin eri puolilta Suomea. Ensimmäiseksi vuorossa on Riikka Yli-Kotila Ylivieskasta. Lisäksi Tiina Takkisen artikkeli paneutuu etäopetuksen mahdollisuuksiin, ja nuottiliitteessä alkaa yhteissoittoon liittyvä tempaus. Japani-teema jatkuu tässä lehdessä. Eija Kankaanrannan matkakertomus syksyltä 2019 johdattaa Nihon Kantele Tomonokain eli Japanin kanteleen ystävät -yhdistyksen pariin ja Henna Tahvanaisen artikkeli kertoo taiwanilaisen tutkijan, YingHsien Chenin kanteleaiheisesta väitöskirjasta. Hänen tutkimuksensa tarkoituksena on selvittää, miten japanilaiset käyttävät kanteletta omassa kulttuurissaan. Lopuksi pyydän jälleen ottamaan rohkeasti yhteyttä ja kertomaan kiinnostavasta kanteletapahtumasta, kanteleyhtyeestä, kanteleilmiöstä -mistä vain kanteleeseen liittyvästä! Otan mielelläni vastaan kirjoituksia ja juttuvinkkejä kaikenikäisiltä kanteleesta kiinnostuneilta ympäri Suomea. On tärkeää saada koko kanteleväen ääni kuulumaan Kantele-lehdessä!
5 k ntele 20 vuotta TEKSTI SANNI VIRTA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN KArdemimmit
6 k ntele ALKU Kardemimmit on perustettu vuonna 2000 alunperin Juvenalian musiikkiopistossa. Tuolloin yhtyeen jäsenet olivat noin kymmenvuotiaita. Yhtyeessä soittaminen oli osa musiikkiopiston opintoja: Kardemimmien perustamisesta saadaankin kiittää opettaja Sanna Huntusta, joka yhdisti nämä muusikot kauaskantoisin seurauksin. Mikä oli ensimmäinen kappale, jonka soititte yhdessä? Ensimmäinen yhdessä soitettu kappale oli Toivo Alaspään Marssi Halsualta. Jo tuolloin Kardemimmit soittivat omia sävellyksiään: “Maijalla oli kappale nimeltä Tarantella ja Jutalla kappale nimeltään Harry Potterin villahousut. Jälkimmäinen oli kyllä vähän myöhempää tuotantoa”, Anna ja Leeni kertovat. “Omien sävellysten tekeminen kuuluu kansanmusiikkipedagogiikan ideaan, siitä se meilläkin lähti.” Musiikkiopistossa tulivat tutuiksi myös erilaiset kanteleet. 10-kielisten ja isojen kanteleiden lisäksi mukaan tulivat myös 11+4-kieliset kanteleet: “Maija sai 11+4-kielisen aiemmin kuin muut, hän on ollut meidän trendsetteri” Wegeliukset nauravat. Kardemimmit ovat olleet myös Vilma Timosen oppilaina, hänen johdollaan he soittivat sähkökanteleryhmässä. Yksi omista Kardemimmit -muistoistani sijoittuu juuri Espoon Musiikkiopistossa opiskelun aikoihin. Olin nimittäin Vilma Timosen oppilaana samaan aikaan kuin Kardemimmit. Muistan ihailleeni konserteissamme, kun inspiroivat nuoret naiset soittivat popmusiikkia kanteleella ja lauloivat kauniisti! K ardemimmit on yksi tunnetuimmista suomalaisista nykykansanmusiikkiyhtyeistä. Sen muodostavat kanteleensoittajat ja laulajat Maija Pokela, Jutta Rahmel, Anna Wegelius ja Leeni Wegelius. Tämä rakastettu yhtye on vienyt kanteletta menestyksekkäästi maailmalle, ja tänä vuonna Kardemimmit juhlii 20-vuotisjuhlavuottaan! Kardemimmit on julkaissut viisi levyä, joista viimeisin on nimeltään Kesäyön valo (2018). Yhtye on esiintynyt lukuisilla kansainvälisillä maailmanmusiikkifestivaaleilla ja saanut merkittäviä tunnustuksia niin Suomessa kuin ulkomailla. Myös Muji-ketjun Helsingin myymälässä soivat Kardemimmien kappaleet. Heidän musiikissaan on tunnistettava soundi, jossa voi kuulla kesäyön utua ja suomalaisen kansanrunouden kauneutta. Haastattelin Anna ja Leeni Wegeliusta, jotka kertoivat hauskimpia sattumia vuosien varrelta. Keskustelimme myös yhtyeen pitkän iän salaisuudesta.
7 k ntele FINNISH ETHNO SPICE GIRLS Kardemimmit-nimen takana on hauska tarina. Jokaisen Kardemimmien jäsenen piti tuoda nimiehdotuksia, joista kaikki Juvenalian kanteleoppilaat ja heidän vanhempansa äänestivät. “Kardemimmit voitti. Se oli Jutan ehdotus ja hän voitti siitä Fazerin parhaat -karkkipussin. Myöhemmin Jutta on tunnustanut, että oikeastaan nimen keksi hänen isänsä Raine”, Anna ja Leeni nauravat. Sittemmin nimestä on keksitty hauskoja versioita, jotka toimivat myös ulkomaan markkinoilla, kuten Finnish Ethno Spice Girls. Väsen-yhtyeestä tuttu huippumuusikko Roger Tallroth on keikkaillut samoilla festareilla Kardemimmien kanssa, ja häneltä on kuulemma joskus kysytty: “Tunnetteko tällaisen suomalaisen bändin, jonka nimi on God Damn’ it?” KEIKKAELÄMÄÄ Kardemimmit ovat esiintyneet paljon ja tehneet kiertueita niin USA:ssa, Japanissa kuin Euroopassa. Amerikan kiertueita on ollut jo viisi ja Japanin kiertueita kaksi, joten kokemuksia on ehtinyt kertyä paljon. Montako keikkaa olette arviolta jo soittaneet yhdessä? “O-ou, vaikea kysymys! Kyllä me varmaan tuhannen paremmalla puolella ollaan!”, Anna ja Leeni arvioivat. Kiertueilta Kardemimmeillä on paljon hauskoja muistoja. “Amerikassa olemme ajaneet paljon itse kiertueen konsertista toiseen, esimerkiksi olemme ajaneet Route 66 -kuuluisaa tietä Minneapolisista New Mexicoon”.
8 k ntele Mikä on eksoottisin keikkapaikka, jossa olette soittaneet? “Amerikassa olemme soittaneet nuorisovankilassa ja sata vuotta vanhassa tsekkiläisessä oopperatalossa. Erään majoituspaikan yhteydessä oli Poor Folk Saloon -niminen kapakka”, Leeni ja Anna kertovat. “Japanista löytyvät kuitenkin ehkä ne erikoisimmat: olemme esiintyneet esimerkiksi temppelissä Kiotossa. Japanissa on kyllä aina hoidettu järjestelyt tosi hyvin.” SOUNDS OF THE FINNISH FOREST Kardemimmien musiikillisessa tyylissä ovat alusta asti kuuluneet kansanmusiikkivaikutteet ja ohjelmistossa keskeistä ovat jäsenten omat sävellykset. “Olemme kasvaneet aikuisiksi ja sen mukana myös musiikkimme on muuttunut”, Leeni kertoo. “Teineinä meille kaikille tuli vaihe, että kuuntelimme paljon nykykansanmusiikkia. Olimme esiintymässä ensimmäistä kertaa vuonna 2003 Kaustisen kansanmusiikkifestivaalilla ja kuulimme esimerkiksi Värttinää ja Väseniä. Noihin aikoihin meistä tuli tiedostavampi yhtye: keskityimme enemmän musiikin tekemiseen kuin yhdessä karkin syömiseen”, Anna nauraa. “Nykyään musiikissamme on laaja skaala. Ei ole mitään rajoitteita, mutta perinne löytyy meidän kaikkien muusikkoudesta ja musiikillisesta perimästä. Sounds of Finnish Forest eli suomalaisen metsän ääniä -ajatus kiteyttää musiikillisen tyylimme hyvin”, Anna sanoo. Nykyään Kardemimmien kantelevalikoimaksi on vakiintunut logistisista syistä yksi konserttikantele ja neljä 11+4-kielistä kanteletta. “Neljän ison kanteleen kanssa ei voi matkustaa ulkomailla. Autio Huvila (2012) -levyn jälkeen aloimme saada isompia keikkoja ja siitä lähtien olemme tietoisesti sovittaneet soitinnukselle, jonka kanssa voimme matkustaa”, Anna kertoo. Kaikki yhtyeen jäsenet myös laulavat ja merkittävä osa Kardemimmien musiikillista maailmaa on myös herkkä ja ilmaisuvoimainen stemmalaulu. Kantele herättää aina kiinnostusta maailmalla. ” Sounds of Finnish Forest eli suomalaisen metsän ääniä -ajatus kiteyttää musiikillisen tyylimme hyvin. Anna Wegelius
9 k ntele “Erityisesti ison kanteleen bassot kiinnostavat, niistä saa erilaista ääntä, mitä ei kuulemma kuvittelisi sellaisesta soittimesta lähtevän. Myös soittimen soittotekniikkaa ja rakennetta saa aina selittää”, Leeni kertoo. Kardemimmeiltä löytyy myös tuotannollista osaamista, sillä Anna toimii yhtyeen keikkamyyjänä. Monia uransa alussa olevia soittajia varmaan kiinnostaa, miten luodaan hyviä suhteita ulkomaille. Voisitteko kertoa kokemuksianne verkostoitumisesta ja ulkomaan kiertueiden järjestämisestä? “Emme ole tietoisesti luoneet sitä, mutta meille on silti muodostunut brändi-identiteetti”, Anna kertoo. “Verkostoituminen on ollut pitkäjänteistä työtä. Ensimmäistä rakentamaani Amerikan kiertuetta 2013 tein monta vuotta.” Yhteydenotoissa tarvitaan sinnikkyyttä: Japaniinkin Anna loi suhteita pitkään. “Verkostoja ei voi luoda oma etu edellä, se ei vaan toimi. Pitää olla ihmisläheinen ja kiinnostunut muista. Välillä verkostoitumista tehdään ihan auttamisen ilosta olettamatta aina, että tästä syntyy jokin projektiani hyödyttävä kontakti. Kyllä niitä siinä sivussa tulee.” “Olemme olleet läsnä eri tapahtumissa esimerkiksi Womexissa ja tutustuneet sitä kautta ihmisiin kasvotusten”, Leeni lisää. “Välillä voi vaan jutella ihmisten kanssa omista kiinnostuksen kohteistaan. Olemme näin saaneet kontakteja työasioita varten, mutta myös ystäviä.” “Anna on meidän aamuja aamupäivän kontaktien luoja, ja jotkut meistä työskentelevät enemmän iltaisin vapaamuotoisemmin”, Leeni sanoo. Kardemimmit tunnetaan myös vahvasta visuaalisesta ilmeestään. Kaikki lähti samanlaisista Marimekon paidoista. “Me emme yleensä koskaan sovi esiintymisasuja, mutta jostain syystä ne sopivat aina yhteen, Meille on muotoutunut Kardemimmit -tyyli”, Leeni nauraa. Vahva imago selittyy osittain myös sillä, että Jimmy Träskelin on toiminut yhtyeen kuvaajana jo monta vuotta ja yhteistä suuntaa on voitu ideoida tiiviisti.
10 k ntele Miltä tuntuu, että olette saaneet kasvaa ammattilaisiksi ja samalla aikuisiksi Kardemimmien mukana? “Kaikki meistä ovat varmasti iloisia, että se on mennyt näin, eikä mitenkään muuten”, Leeni kiteyttää. “Kardemimmit on ollut ikäänkuin toinen koulutus virallisen ammatillisen koulutuksen lisäksi. Olemme saaneet tehdä aika varhaisessa vaiheessa isoja juttuja ja keikkoja ulkomaille”, Leeni sanoo. “Tämä bändi on vaikuttanut siihen, että meistä kaikista on tullut ammattilaisia.” “Meillä on samanlaisia arvoja, olemme kiinnostuneita feminismistä ja tasa-arvosta. Tähän on vaikuttanut se, että olemme nähneet, millaista on olla naismuusikko maailmalla. Se ei ole ihan samanlaista kuin olla miesmuusikko olemme kohdanneet vähättelyä. Naisten pitää keskimääräistä enemmän näyttää, että tietää, mitä tekee”, Leeni ja Anna kertovat. TULEVAISUUS Miten aiotte viettää juhlavuotta sitten, kun se on mahdollista? “Meillä pitäisi olla Suomen kiertue lokakuussa, se käsittäisi kymmenkunta keikkaa. Myös Japanin kiertueen olisi tarkoitus olla joulukuussa”, Wegeliukset kertovat. Tänä vuonna Kardemimmien oli tarkoitus pitää jopa kaksi Amerikan kiertuetta, mutta nämä siirtyvät poikkeusolojen vuoksi kuitenkin tulevaisuuteen. “Ehkä teemme jonkin julkaisun, nyt pitää keksiä jotain muuta kuin livekeikkoja”. Mikä olisi villein Kardemimmit-unelma, jonka haluaisitte vielä joskus toteuttaa? “Rainforest festival Malesiassa”, Leeni sanoo ja lisää: “Mutta sovittaisiinkohan me sinne menomusan keskelle? Me olemme alkuillan tai loppuillan musiikkia ennemminkin. Pidämme kyllä omasta lokerostamme festariaikataulussa.” Haaveena olisi myös päästä esiintymään Australiaan tai Uuteen-Seelantiin. “Tämä on unelman elämistä, saa nähdä maailmaa eri vinkkelistä kuin turisti. Se on silmiä avaavaa,” Anna lisää. Mikä on bändin pitkän iän ja menestyksen salaisuus? Leeni: “Innostus. Valtava innostus musiikkia kohtaan on kantanut meitä alusta asti. Jo varhaisteini-iässä sitouduimme tähän lujasti ja teimme paljon töitä, vaikka ei se silloin tuntunut työnteolta”. Anna: “Viihdymme tosi hyvin toistemme seurassa, ja meillä on hauskaa! Kiertueelle lähteminen on kiva tapahtuma, se on muutakin kuin työtä. Vapaa-aika kiertueilla sujuu hyvin. Olemme saaneet tehdä asiat itse niin kuin haluamme, sillä meillä on oma yritys ja tuotamme levymme itse. Nykyään tapaamme lähinnä työn merkeissä; enää emme niinkään yökyläile toistemme luona, ainakaan niin paljon kuin alussa!”, Anna nauraa. ” Valtava innostus musiikkia kohtaan on kantanut meitä tähän asti Leeni Wegelius
11 k ntele Maija Pokela 1. Sanoisin, että kaikki Amerikan kiertueet ja siellä vietetyt lukemattomat viikot ja keikat ovat hitsanneet meidät bändinä tällä tavalla yhteen. Siellä on sattunut vaikka ja mitä! Yhteisiä muistoja ja kohtaamisia on kertynyt kuuden kiertueen aikana paljon. Ja ajettuja maileja. 2. Leenin sävellys Toinen tähti – sen tunnelma menee aina ihon alle! 3. Uudet biisit syntyvät kuin luonnostaan, koska Kardemimmeille on vuosien saatossa muodostunut oma soundinsa ja maailmansa. Tykkään tehdä aluksi uusista kappaleista demot kuunneltavaksi muille, mutta jo sitä tehdessä mietin stemmajakoja ja kuulen päässäni Kardemimmit-version. Myös se, että musiikkimme pohjautuu sekä vanhaan että uuteen perinteeseen tuo valinnanvapautta, jos etsii esimerkiksi lyriikkamateriaalia. 4. Vahva, kukkainen, itsenäinen. Jutta Rahmel 1. Täytyy yhtyä Maijan sanoihin ja hehkuttaa kiertueitamme ulkomailla. Sekä Euroopan, USA:n että Japanin kiertueet ja keikat ovat olleet seikkailuja, joita muistellaan koko loppuelämä. Ja toki uusia kiertueita on toivottavasti myös luvassa tulevaisuudessa! Erityisesti Japani on sen verran kiehtova maa ja kulttuuri, että siellä olisi kivaa keikkailla vielä enemmänkin. 2. Oma lempibiisini on tällä hetkellä ‘Autio huvila’ samaa nimeä kantavalta kolmannelta albumiltamme vuodelta 2012. Antti Järvelän sävellys ja Lauri Pohjanpään sanoitus koskettaa joka kerta, kun kappaletta esittää. 3. Nykyään luova prosessimme menee aika pitkälti niin, että kukin säveltää tahoillaan kappaleita yhtyeelle ja riippuen vähän jäsenestä kappaleen sovitus tapahtuu joko yhdessä tai sitten se on enemmän säveltäjän hyppysissä. Pyrimme kunnioittamaan jokaisen omia tapoja tehdä musiikkia. Esimerkiksi itse tykkään säveltää ja sovittaa omat kappaleeni miltei kokonaan valmiiksi stemmoja ja rakenteita myöten. 4. Herkkä, pirskahteleva, voimakas Tunnetko Kardemimmien muusikot? Kaikki yhtyeen jäsenet vastasivat seuraaviin kysymyksiin: 1. Mikä on ollut sinulle merkittävin ja/tai hauskin Kardemimmit -kokemus? 2. Mikä kappale on henkilökohtainen suosikkisi Kardemimmien tuotannosta? 3. Miten syntyy uusi biisi tälle yhtyeelle? 4. Millä kolmella sanalla kuvailisit Kardemimmejä?
12 k ntele Leeni Wegelius 1. Mitään kokemusta on vaikea pitää merkittävämpänä kuin toista, mutta oli hauska kokemus kuvata Wakasa Seikatsu -nimiselle japanilaiselle yritykselle mustikka-aiheista mainosta. Saimme myös kääntää ja äänittää heidän mainoslaulunsa suomeksi. Suomeen tulleessa japanilaisessa kuvaustiimissä oli 12 jäsentä, jotka toimivat todella ihailtavan saumattomasti; oli kyse sitten kuvaustöistä, ylimääräisten mustikoiden kiinnittämisestä mustikanvarpuihin tai saippuakuplien puhaltamisesta videon taustalle. 2. Olen miettinyt vanhoja biisejämme 20-vuotisjuhlan vuoksi, ja tykkään paljon Jutan kappaleesta Ei niin hiljaa Kaisla-levyltä. Se ei ole nykyisessä keikkasetissämme, mutta olisi kiva lämmitellä se uudestaan esityskuntoon! 3. Yleensä lähden itse liikkeelle kappaleen teemasta, tai mitä haluan sillä ilmaista. Kesäyön valo levylle tein kaksi kappaletta: Vierin soita vierin maita ja Matala Ranta. Näihin oli tekstit olemassa: Matala Ranta on Edith Södergranin vahvatunnelmainen runo, johon halusin mahdollisimman ilmavan sävelkielen hieman Onni-kappaleen tapaan. Se ei ehkä edusta Kardemimmien ydinmateriaalia, vaan on hieman poikkeava. Tein sovituksen muuten valmiiksi, mutta muut saivat kehittää stemma-aihioita eteenpäin. Vierin soita vierin maita edustaa tyypillisempää Kardemimmit-materiaalia: siinä on monia erilaisia osia ja instruvälike. Halusin Matalan rannan vastapainoksi menevämmän kappaleen, ja muokkasin vanhan tekstin itsetuntoa kohottavaa sanomaa hieman nykyaikaisemmaksi: mahtavan puolison sijaan kohottavana tekijänä toimii oman identiteetin kehittäminen. Tämänkin biisin sovitusrunko sointuineen oli olemassa, jonka yhdessä sitten “kardemimmeytimme”. 4. Sävykäs, kuunteleva, havumetsäinen Anna Wegelius 1. Näin pitkään yhteiseen taipaleeseen liittyy valtava määrä muistoja, ja meillä on ollut hirveän hauskaa yhdessä. Yhtyeen yhteinen huumori onkin tosi tärkeä yhdessä pitävä liima, mutta aina ne hauskat jutut eivät aukea kovin hyvin muille tai ehkä edes ole kovin hauskoja tämän yhteisön ulkopuolella. Yleisesti ottaen kiertueilla on ollut elämyksellisintä se, että pääsee näkemään toista kulttuuria muun kuin turistin silmin ja tutustumaan moniin erilaisiin ihmisiin. 2. Mitään yksittäistä ei nouse yli muiden, ja muilta tulikin jo moni omista suosikeista. Jos mietin vanhoja kappaleitamme, olen nauttinut Kantripolskan esittämisestä. Pikasävelsimme kukin oman laulupolskamelodian jollakin Oriveden kansanmusiikkikurssilla Tellu Turkan opissa, ehkäpä vuonna 2008, ja niistä kaksi valikoitui tähän hiukan bluegrass-henkiseen biisiin perinteisten lyriikoiden kera. Kuvittelen soittaessani kuinka nuoret 1800-luvulla pitivät hauskaa näiden laulujen parissa ja tunnen olevani osa sukupolvien ketjua. 3. Jokainen biisi syntyy eri tavalla. Olen tuonut ihan pelkän melodian muutaman ajatuksen kanssa, ja olemme sovittaneet sen kokonaan yhdessä improamalla ja parhaat ideat noukkimalla, näin syntyi Sinertävä pilvi, jonka sävelsin imitoimaan perinteistä rekilaulua. Sen sijaan Hius heliässä minulla oli esimerkiksi tarkempi idea puhtaan kvintin stemmoista, joista tuleekin hakemani vähän ristiriitainen tunnelma kappaleeseen. Mielestäni on mukavaa tehdä stemmoja yhdessä improamalla, siitä syntyy harmonia, joka varmaan on osa meidän musiikillista ydintä. 4. Kirkas, monitasoinen, värähtelevä.
13 k ntele Kardemimmit vuosilukuina 2000 KARDEMIMMIT PERUSTETAAN 2004 KANTELELIITON VUODEN YHTYE 2005 VALTAKUNNALLISEN KANTELEKILPAILUN VOITTO OMASSA SARJASSA 2006 ENSIMMÄINEN LEVY VIIRA JULKAISTAAN 2008 ENSIMMÄINEN AMERIKAN KIERTUE 2009 TOINEN LEVY KAISLA JULKAISTAAN 2012 KOLMAS LEVY AUTIO HUVILA JULKAISTAAN JA VALITAAN VUODEN KANSANMUSIIKKILEVYKSI 2012 KEIKKAILU YMPÄRI EUROOPPAA ALKAA BELGIAN GOOIKOORTS-FESTIVAALILTA 2012 KAISLA (2009) -LEVY JULKAISTAAN UUDESTAAN THE ROUGH GUIDE TO THE MUSIC OF SCANDINAVIA COMPILATION’S ALBUMINA NIMELTÄÄN INTRODUCING KARDEMIMMIT 2016 ENSIMMÄINEN JAPANIN KIERTUE 2017 VIIDES LEVY KESÄYÖN VALO JULKAISTAAN JAPANIN MARKKINOILLA 2017 TOINEN JAPANIN KIERTUE 2018 VIIDES LEVY KESÄYÖN VALO JULKAISTAAN MAAILMANLAAJUISESTI 2019 KUUDES AMERIKAN KIERTUE 2020 JUHLAVUOSI
14 k ntele TEKSTI EIJA KANKAANRANTA J apanin ja Suomen välillä on useita ystävyyden ja kiinnostuksen siltoja. Sanotaan, että suomalaiset ja japanilaiset arvostavat monia samoja asioita, kuten luontoa, hiljaisuutta, selkeää muotoilua ja teknologiaa. Genjin tarina, Bash?n runot, manga ja anime sekä Minna Eväsojan ja Mia Kankimäen kirjat ovat tehneet Japanin kulttuuria, estetiikkaa, historiaa sekä nykypäivää teetaiteineen, temppeleineen ja ihmiskohtaloineen tunnetuksi suomalaisille. Musiikin ystäville tarjoaa kattavan evästyksen Lasse Lehtosen uusi ”Japanilainen musiikki – Taiko-rumpujen kuminasta j-poppiin” -kirja. Japanista on peräisin muun muassa maailman vanhin keskeytyksettä esitetty orkesterimusiikkiperinne gagaku sekä maailman ensimmäinen painettu nuotti. Seikkailu J apanissa Nihon Kantele Tomonokai 10 vuotta ja Superpluckin konserttikiertue
15 k ntele Maaliskuussa 2018 istuin helsinkiläisessä ravintolassa cembalisti Assi Karttusen ja kitaristi Rody van Gemertin kanssa. Nostelimme sushi-junasta pieniä lautasia eteemme ja puhuimme siitä, kuinka hauskaa ja tarpeellista olisi perustaa trio. Kukapa voisi vastustaa 225 kielen näppäilyä, rapsutusta, viuhunaa ja kaunista kaikuilua! Superplucktriomme ensikonsertti toteutui täysin uudella suomalais–japanilaisella ohjelmistolla marraskuussa 2019 Helsingin Temppeliaukion kirkossa osana Suomen Solistiyhdistyksen konserttisarjaa. Paikalla olivat myös kaikki suomalaiset ja japanilaiset säveltäjät ja illasta muodostuikin varsin iloinen ja juhlava. Vuoden 2008 kolmannessa Kantele-lehdessä Matti Kontio raportoi uudesta kanteleyhdistyksestä, jonka perustamisessa olivat tukena Kanteleliitto, Suomen lähetystö Tokiossa sekä monet yksityishenkilöt. Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Eva Alkula ja tällä hetkellä tehtävää hoitaa tokiolainen Manabu Yamada yhdessä varapuheenjohtajien, tokiolaisen Miho Kuwajiman ja sapporolaisen Hiromi Hokkasen kanssa. Nämä kaksi tarinaa yhdistyivät onnekkaiden tapahtumien myötä marraskuussa 2019 Superpluck-trion Japanin kiertueella sekä Nihon Kantele Tomonokain eli Japanin kanteleen ystävät -yhdistyksen 10-vuotisjuhlallisuuksissa. Helsingin konserttiamme seuranneena päivänä lähdin elämäni ensimmäistä kertaa Japaniin. Tulin käyneeksi tiivisohjelmaisen kaksiviikkoisen aikana kuudessa kaupungissa, kolmessa taideyliopistossa ja neljällä temppelialueella, tapasin kymmeniä japanilaisia kanteleensoittajia ja säveltäjiä, istuin erinäisissä junissa, soitin seitsemän konserttia sekä tietenkin nautin sushista, okonomiyakista, sobasta, umeshusta ja matchasta. Nihon Kantele Tomonokaissa on jäseninä noin 80 kanteleen ja Suomen ystävää. Suurin osa jäsenistöstä on Tokion ja Sapporon alueelta, ja lisäksi jäseniä on läntisen Japanin Kansaissa, Kyushussa ja Shikokussa sekä Luoteis-Japanissa Tohokussa. Yhdistys järjestää vuosittaisen jäsentapaamisen yleensä keväisin ja lähettää uutiskirjeitä muutaman kuukauden välein. Toiminta rahoitetaan jäsenmaksuilla ja jäsenistöä tuetaan muun muassa konserttien järjestämisessä. Tilavuokrat ovat Japanissa melko suuri kuluerä. Japanilaisiin kanteleensoittajiin voi tutustua vaikkapa Facebookin ”Kantele in Japan” -ryhmässä tai esimerkiksi Hiroko Aran, Rauma-yhtyeen, Masako Hazatan tai suomilummeYoutube-kanavilla. Japanissa toimii neljä kanteleensoiton ohjaajaa ja opettajaa. Rauma-yhtyeensä kanssa juuri Kanteleliiton ”Vuoden levy” -kilpailun voittanut Hiroko Ara ja monilla kanteleleireillä Suomessa käynyt Mitsuko Sato opettavat Hokkaidon alueella, Sibelius-Akatemiassa 80-luvun lopulla kanteleensoittoa opiskellut Masako Hazata ja japanilaisesta musiikkiyliopistosta valmistunut Miho Kuwajima Tokiossa. Suurin osa reilusta sadasta japanilaisesta kanteleensoittajasta soittaa pienkanteleita 5-kielisestä 19-kieliseen ja opetus tapahtuu useimmiten ryhmissä alueellisissa kulttuurikeskuksissa. Pääsin opettamaan sekä sapporolaisia että tokiolaisia kanteleryhmiä ja konserttikanteleen soittajia marraskuussa 2019 Superpluck-yhtyeen Japanin kiertueen yhteydessä. Soitin myös konsertit kummassakin kaupungissa osana Nihon Kantele Tomonokain 10-vuotisjuhlallisuuksia. Japanin seikkailu alkoi Sapporosta, Hokkaidon saarelta. Lähes kahden miljoonan asukkaan Sapporo on Japanin viidenneksi suurin kaupunki, jossa järjestettiin ensimmäiset Aasiassa pidetyt talviolympialaiset vuonna 1972. Asuin kuvataideopettaja, kantelemuusikko Hiromi Hokkasen ja erotuomari Kimmo Hokkasen luona ja pääsin näin ollen hyvin kotoisissa merkeissä matkan alkuun. Hokkasten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus on ainutlaatuista.
16 k ntele Nihon Kantele Tomonokain ja Kanteleliitto ryn väkeä Tokion konsertin jälkeen Hiromi Hokkasen kanteleen äärellä. Hiromi Hokkanen, Miho Kuwajima, Manabu Yamada ja Eija Kankaanranta. Paitsi että sain touhuta heidän kotonaan kuin omassani, pääsin myös kiinni hokkaidolaiseen sushi-tarjontaan – täydellistä! – ja ihailemaan panoraamanäkymiä Sapporon televisiotornista. Erityisesti mieleen jäi luonnon kuumavesilähteistä kuuluisa H?heiky? Onsen, jonka 42-asteisessa ulkoaltaassa istuskellessa taivaalta leijui iltahämärässä höyhenen keveitä lumihiutaleita. Toinen lämmittävä muisto on Hiromin järjestämä illanvietto paikallisten muusikoitten kanssa; perinteisiä japanilaisia lauluja säestettiin dulcimerilla, tablalla, erhulla, tãnpurãlla ja tietysti kantelein. Sointien kirjo oli herkullinen! Hiromi myös organisoi Sapporoon kanteleopetusta ja konsertin, ja antoi tuliterän Koistinen Kantele Oy:n konserttikanteleensa minulle käyttöön koko Japanin kiertueen ajaksi. Hokkasten opastamana opin myös hyödyntämään japanilaista kuriiripalvelua. Matkalaukut ja kantelepöytä liikkuivat näppärästi kaupungista ja hotellista toiseen helpottaen varsin isoa roudausurakkaa. Meidän mieluisaksi tehtäväksemme jäi siten napata asemalta mukaan bentoboxit ja nauttia sushista ja maisemista. Sapporon konserttiin oli tilattu musiikkia hyvin laajalla skaalalla ja niinpä ohjelmassani oli Bachia, Cagea ja Gershwiniä, Rauno Lehtistä, Hannu Sahaa, Johanna Pitkästä ja Olli Virtaperkoa, kaksi omaa, improvisaatiopohjaista kappaletta sekä keskiaikainen Felix Maria -hymni ja keskiaikaisesta tanssimusiikista inspiroitunut improvisaatio Hiromi Hokkasen ja sopraano Mihoko Ujin kanssa. Hiromi ja kaunisääninen Mihoko esiintyvät keskiaikaiseen musiikkiin keskittyvässä Ensemble Paterassa, ja olikin hauskaa rakentaa esitys yhteisesti kiinnostavan musiikin pohjalta. Toinen ex tempore -esitys rakentui kiertueen viimeiseen konserttiin tokiolaisen jazzpianistin kanssa.
17 k ntele Sapporon jälkeen oli suuntana Hiroshima ja Elisabeth University of Music, jonka hienossa konserttisalissa oli Superpluckin ensimmäinen Japanin konsertti. Ennen konserttia pidin lyhyen esitelmän kanteleesta ja kantelemusiikista. Superpluckin merija saaristoteemainen Archipelago-kiertue rakentui kitaristimme Rody van Gemertin kontaktien pohjalta, yhteistyössä professori Chieko Mibun sekä säveltäjien Akira Kobayashi, Rica Narimoto ja Kazumi Tsukamoto kanssa. Aichin taideyliopiston (Aichi University of Arts) sävellysprofessorit Kobayashi ja Narimoto sekä heidän opiskelijansa myös sävelsivät triollemme teokset kiertueelle. Oli inspiroivaa huomata, miten innokkaasti ja ennakkoluulottomasti kaikki tarttuivat haasteeseen ja miten erityisiä ja erilaisia teoksista tuli. Syksyn 2019 aikana vaihdettiinkin useita sähköposteja sekä audioja videolinkkejä ensimmäistä kertaa kanteleelle säveltäneiden japanilaisten kanssa. Kaiken kaikkiaan ohjelmassamme oli teoksia kolmelta suomalaiselta ja kuudelta japanilaiselta säveltäjältä: Pekka Jalkanen, Johanna Pitkänen, Olli Virtaperko, Akira Kobayashi, Rica Narimoto, Yuiko Mukai, Yuna Kurachi, Ayane Furuki ja Toshiki Kamiya. Natsuki Niwan trio jäi vielä odottamaan myöhempää ajankohtaa, ja tällä hetkellä on syntymässä sekä yksi suomalainen että japanilainen teos. Luvassa on siis lisää kieli-iloittelua. Sitä odotellessa kiertueemme kappaleita voi kuunnella Superpluckin youtubekanavalta. Hiroshiman konsertin jälkeen teimme yöllisen kävelyn pysäyttävään rauhanpuistoon, jossa sijaitsee ydinpommin uhrien muistomerkki. Niin kutsuttu atomipommikupoli on näyttelyhalliksi vuonna 1915 valmistunut rakennus, jonka päällä Yhdysvaltain atomipommi räjähti toisen maailmansodan loppupuolella. Rakennuksen seinät säilyivät ihme kyllä pystyssä suurimman osan kaupunkia tuhonneen räjähdyksen jäljiltä. Pommituksesta tuli kuluneeksi 75 vuotta 6.8.2020. Konsertin jälkeisenä päivänä Rody piti mestarikurssia kitaristeille ja Assi ja minä suuntasimme kauniille Miyajiman temppelisaarelle. Oli rauhoittavaa istua ikivanhan temppelin lattialla ja katsella harmoniseen puutarhaan. Myöhemmin teimme toisen temppeliretken Kiotoon, jossa saimme ihailla myös upeaa ruskaa ja Kioton vanhaa kaupunkia. Hiroshimasta matkasimme Nagoyaan, jossa tapasimme jälleen kaikki japanilaiset säveltäjät. Pidimme luentokonsertin Japanin yleisradioja televisioyhtiössä ja toisen konsertin Aichin taideyliopiston akustisesti loistavassa kamarimusiikkisalissa. Junalla matkustaminen oli kätevää etukäteen hankitulla junapassilla ja kiertueen aikana kertyikin lähes 1500 raidekilometriä. Muutama ylimääräinenkin kertyi trion kantelejäsenen vakuutettua muut jäsenet Nagoyan asemalla ajateltua aiemmin lähteneeseen junaan nouseminen järkevyydestä – olihan opastaululla näkyvissä sama määränpää ja linjatunnus. Kyseinen juna ei sitten vain pysähtynytkään seuraavassa konserttipaikassamme Shizuokassa, minkä vuoksi kävimme ottamassa vähän lisävauhtia Tokion puolelta… Superpluckin kiertue päättyi Shizuokassa Tohoka collegen opiskelijoille pidettyyn konserttiin, minkä jälkeen Assi ja minä vietimme mukavan iltapäivän Kiotossa Assin japanilaisen ystävän opastuksella ja Rody suuntasi Tokion kautta kotimatkalle. Lähes 36 miljoonan asukkaan Tokioon matkasimme sitten mekin ja vietimme siellä neljä päivää omia soolokonserttejamme valmistellen ja Shinjukussa sijainneen hotellimme lähiympäristöön tutustuen. Ainoan turistihyppäyksen ehdin tehdä yhtenä aamupäivänä seikkailemalla metrolla Uenon alueelle ihailemaan Vincent van Goghin näyttelyä, Tokyo Bunka Kaikan -konserttitaloa sekä japanilaisen puupiirrostaiteen pohjalta tehtyjen lyhtyjen pitkiä rivistöjä Uenon puistossa.
18 k ntele Illallisella Shizuokan konsertin jälkeen. Säveltäjä Akira Kobayashi, säveltäjä Kazumi Tsukamoto, kitaristi Rody van Gemert, klarinetisti Sachiko Inoue, Eija Kankaanranta ja cembalisti Assi Karttunen Opetushetket Miho Kuwajiman kanteleryhmille sekä vuosia takaperin Ilomantsissa leirillä tapaamani Midori Takahashin kanteletunti kuuluivat myös Tokion ohjelmaan. Midorilta ja Hiromilta nappasin yhdeksi Japanin tuliaiseksi mukaan toiveen oppia ymmärtämään toisiamme yhä paremmin tutustuttamalla japanilaisia ja suomalaisia kanteleensoittajia toisiinsa sekä tuomalla esiin mahdollisimman monia eri musiikkityylejä Joulukuun ensimmäisenä päivänä pidetty Tokion konsertti rakentui osin Sapporon soolo-ohjelmistolle, osin pianisti Ryoko Iwasakin kanssa soitetuista Sibeliuksen, Bachin, Pitkäsen ja Iwasakin sävellyksistä sekä perinteisistä suomalaisista sävelmistä. Kuubalaisesta sonista inspiroitunut Iwasakin ”La Camelia” oli kiva lisä kanteleohjelmistoon ja kauniiseen ”Hyvä ilta minun kyyhkysein” -sävelmään löytyi yhteisimprovisaatiossa uusia sävyjä ja kulmia. Improvisaation lisääminen Sibeliuksen Finlandian loppuun tuntui suomalaisesta kantelistista hieman kuumottavalta, mutta sellainenkin tuli tuona iltana tehdyksi 7843 kilometrin ja noin kymmenen lentotunnin päässä Ainolasta. Konsertin aikana myös juhlistettiin Nihon Kantele Tomonokain 10-vuotista taivalta Kanteleliiton terveisin. Kaksiviikkoinen matka toi monia uusia tuttavuuksia, kokemuksia ja muistoja sekä herätti innon tutustua lisää Japanin musiikkiin ja historiaan sekä tietysti toiveen päästä joskus tulevaisuudessa matkaan uudemman kerran.
19 k ntele Pieni sanasto manga –maailmankuulu japanilainen sarjakuvataide, jonka edustajia ovat mm. Osamu Tezuka, Rumiko Takahashi ja Masashi Kishimoto. Monia eri aiheita sekä lapsille, nuorille että aikuisille. anime – piirrosanimaatio, usein suosittujen mangojen pohjalta. Tyypillistä henkilöhahmojen ilmeiden ja tunteiden korostaminen. Tuotantoyhtiöitä mm. Studio Ghibli ja Toei Animation. okonomiyaki – tyypillinen hiroshimalainen ruoka, valkokaalista, yakisoba-nuudeleista, kananmunista ja muista täytteistä paistettu runsas pannukakku soba – Edo-kaudelta (1603–1868) peräisin oleva ohut tattarinuudeli, jota tarjoillaan esimerkiksi kuumana nuudelikeittona merilevän kanssa. umeshu – japaninaprikooseista ja sokerista uutettu likööri matcha – hienoksi jauhettu vihreä tee onsen – kuumavesikylpylä dulcimer (vasaradulcimer) – sitroihin kuuluva, kapuloilla soitettava kielisoitin tabla – kahdesta käsirummusta koostuva eteläaasialainen soitin erhu – kaksikielinen kiinalainen jousisoitin tãnpurã (tambura) – nelikielinen, intialainen luuttu son – perinteinen kuubalainen musiikkija tanssityyli Lähteet Matti Kontio: Uusia ystäviä Japanissa. Kantele 3/2008. www.kantele.net/uusia-ystavia-japanissa/1116 Lasse Lehtonen: Japanin musiikki – Taiko-rumpujen kuminasta j-poppiin. Helsinki: Gaudeamus 2019. Manabu Yamadan, Hiromi Hokkasen ja Miho Kuwajiman sähköpostihaastattelut helmi-maaliskuussa 2020. Kanteleensoittaja Midori Takahashin ja säveltäjä Kazumi Tsukamoton sähköpostihaastattelut elokuussa 2020. Suomi Japanissa. https://finlandabroad.fi/ web/jpn/suomi-japanissa Suomen ulkoministeriön ja Suomen ulkomaanedustustojen tuottama verkkosivusto. Wikipediaja muut verkkoartikkelit Hiroshiman rauhanmuistomerkistä, mangasta, animesta ja japanilaisesta ruoasta. Hiromi Hokkasen koto hänen kauniissa musiikkihuoneessaan Kiyomizun temppelialueen ruskaa Tokiossa. Kuva: Eija Kankaanranta
20 k ntele Kertoisitko lyhyesti itsestäsi. Olen Riikka Yli-Kotila, ylivieskalainen kanteleope. Perheeseeni kuuluu kitaristimieheni Juha sekä meidän kolme lasta. Kanteleeseen minut tutustutti opettajani Sinikka Kontio, joka piti 80-luvulla Ylivieskassa kanteleryhmää. Kuvassa onkin minun ensimmäinen 5-kielinen kanteleeni, jolla soittotaipaleeni alkoi. Missä olet opiskellut kanteleensoitonopettajaksi? Lähdin lukion jälkeen opiskelemaan Kokkolaan Keski-Pohjanmaan konservatoriolle ja sieltä siirryin Centria ammattikorkeakoulun puolelle. Valmistuin vuonna 2006 nimikkeellä kansanmusiikkipedagogi AMK. Koko opintojeni ajan opetin kanteleensoittoa eri musiikkioppilaitoksissa. Valmistumisen jälkeen olen käynyt täydentämässä koulutustani mm. Orff-kursseilla, rytmiikkakursseilla ja erilaisilla varhaisiän kasvattajaja seniorikoulutuksilla. Nyt jatkan opintoja Sibelius-Akatemian kansanmusiikin maisterikoulutuksessa. Missä työskentelet? Työskentelen Ylivieskan seudun musiikkiopistossa ja Ylivieskan seudun kansalaisopistossa. Lisäksi minulla on toiminimi, jonka avulla teen erilaisia soittokeikkoja. Opetustyöni jakautuu viiden kunnan alueelle, josta löytyy yhteensä 30 viikoittaista kanteleoppilasta. Lisäksi minulla on ohjattavana erilaisia pienkanteleyhtyeitä. Mikä sinua viehättää kanteleessa kaikkein eniten? Teetkö opettamisen lisäksi myös muuta työtä kanteleen parissa? Kanteleen äänimaailma kiehtoo minua eniten. Kielen värähtelyt ja sormen kosketus kieleen on jotenkin maagista. Pienellä sormen liikkeellä saa muutettua kanteleen soundia. Minua kiehtoo soittimen herkkä ja toisaalta raastava puoli; siinä on pelimannipoljentoinen tanssipuoli ja oma meditatiivinen maailmansa. Lisäksi soittimessa kiehtoo sen monipuolisuus, erilaiset kanteleet ja niiden omat soundimaailmat. Kantele taipuu kaikenlaiseen musiikkiin ja performanssiin. Ihan huippu soitin! KAnteleopet tutuiksi T ässä uudessa juttusarjassa esittelemme mahtavia kanteleensoitonopettajia ympäri Suomen. Tällä kertaa esittäytyy kantelepedagogi Riikka Yli-Kotila Ylivieskasta.
21 k ntele Päätyöni sisältää opettamista 6-18-vuotiaille nuorille, mutta yritän tuoda kanteletta esille myös muissa työkuvioissa esimerkiksi seniorikuoron, mummuköörin ja lasten musiikkiyhtyeiden parissa. Ylivieskan alueella kerään tietoa alueemme kanteleensoittajista ja olen perustanut alueelle naiskuoro Kuutaman sekä alueellisen kanteleyhdistyksen. Ylivieskan seudun kanteleyhdistys ry anoo apurahoja erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Jokakeväinen kanteleviikko-tapahtuma on ollut yhdistyksemme suurin voimanponnistus. Mitä kanteleensoiton opettaminen merkitsee sinulle? Mikä siinä on kaikkein parasta? Tämä työ on elinkeino muiden joukossa, mutta minulle musiikin avulla muiden koskettaminen luo työhöni jonkin yliluonnollisen otteen. Joka kerta se koskettaa ja yllättää. Kun aloitin opetustyöt minulla oli kolme oppilasta. Olen tehnyt paljon työtä alueemme päiväkodeissa ja alakouluissa, jotta joka kevät löytyisi harrastajia kanteletta soittamaan. Tässä työssä erilaisten ihmisten kohtaaminen on ihan parasta. He tuovat työhöni mielenkiintoa ja syvyysnäkökulman. Olen herkkä ja aistin nopeasti, jos jokin asia vaivaa oppilasta. Pyrin olemaan luotettava aikuinen, jonka seurassa soittimen avulla saadaan avattua uusia tunnemaailmoja tai heittäydyttyä improvisaation pyörteisiin. Palkitsevaa on nuoren oma onnistuminen, itsensä voittaminen ja tässä opettajana oppilaan tukeminen. On aika harvinaista, että lapsella tai nuorella on perheen ulkopuolinen vanhempi, joka kuuntelee ja keskittyy vain häneen kerran viikossa. Me soitonopettajat teemme tärkeää työtä nuorten kanssa. Välillä olemme enemmän psykologeja kuin pedagogeja, mutta riittää, kunhan olemme läsnä. Terveiset Kantele-lehden lukijoille. Kesällä kuukauden soittamattomuuden jälkeen pääsin taas pelimanniystäväni Alpon kanssa yhteisiin harjoituksiin. Puolen tunnin treenien jälkeen molempien piti lopettaa, kun oli niin sormenpäät kipeänä. No, viikon päästä sitten uudestaan! TOIMITTANUT HANNA RYYNÄNEN & SANNI VIRTA Riikka Yli-Kotila kanteleineen.
22 k ntele OPETUSHARJOITTELUN digiloikka AMMATTIKORKEAKOULUSSA TEKSTI TIINA TAKKINEN R eilu vuosi sitten minulle tarjoutui tilaisuus osallistua kaksivuotiseen kansainväliseen ViSuAl-hankkeeseen (Video Supported Education Alliance), jossa tavoitteena oli luoda pedagogisia malleja opetukseen ja kehittää videon käyttöä yhteistoiminnallisessa oppimisessa (Video Supported Collaborative Learning). Tässä eurooppalaisten korkeakoulujen yhteisessä hankkeessa musiikkiin liittyviä kokeiluja oli vain kaksi. Kanteleopetusharjoittelumme lisäksi kokeiluun osallistui myös kuoronjohdon opettaja opiskelijaryhmänsä kanssa. Kokeilussamme musiikkipedagogien opetusharjoittelun ohjaus ja vertaisarviointi tapahtui pääasiassa videon välityksellä.
23 k ntele Idea kokeiluun osallistumisesta syntyi käytännön tarpeesta. Usein opetusharjoittelun ohjaustunteja ja aikatauluja olisi ollut melkein mahdotonta järjestää niin, että kalenterista löytyisi kaikille (opetusharjoittelijalle, ohjaavalle opettajalle, instrumenttipedagogiikan harjoitusoppilaalle sekä vertaisarvioijille) sopiva aika. Samaan aikaan pitäisi löytyä vielä vapaa luokka oppitunnin pitoon. Videoavusteinen kanteleen opetusharjoittelukokeilu toteutettiin Jyväskylän ammattikorkeakoulussa 11/2018—5/2020. Monissa instrumenteissa, kuten kanteleessa, ammattiopiskelijoita on hyvin vähän. Siksi oman instrumentin opiskelijakollegoilta ei ole mahdollista saada kovin laajaa määrää palautetta omasta kehityksestä opettajana. Saimme iloksemme tähän hankkeeseen Jyväskylän ammattikorkeakoulun (Jamk) kantelepedagogiikan opiskelijoiden lisäksi kanteleopiskelijan myös Tampereen ammattikorkeakoulusta (Tamk). Hankkeeseen ja kanteleen opetusharjoitteluun osallistuneet kolme ammattiopiskelijaa asuivat eri puolilla Suomea. Videon avulla opetusharjoittelun ohjaus ja pedituntien (opetusharjoittelijan pitämät soittotunnit tai ryhmätunnit) vertaisarviointi onnistui myös ulkomaan vaihto-opiskelujakson aikana. Alun perin tavoitteenani ViSuAL-hankkeen kokeilussa oli testata paria erilaista videoteknologiaa (Iris Connect ja iVideo) opetusharjoittelun ohjauksen tueksi. Ensimmäisen kokeiluvuoden aikana päädyin kuitenkin tutkimaan eri teknologioiden erojen sijaan sitä, miten videon välityksellä tapahtuvaa opetusharjoittelua voisi kehittää, oli videoteknologia mikä hyvänsä. Halusin luoda kokeilun aikana meidän käyttöömme sopivan mallin, josta olisi konkreettista apua opiskelijoille. Päädyimme käyttämään kokeilussamme Iris Connect videoteknologiaa, jossa tietoturva-asioihin oli kiinnitetty erityisen paljon huomiota. Käytännössä opiskelija kuvasi videolle pedituntinsa ja latasi sen suojattuun järjestelmään heti tunnin päätyttyä. Videoinnin pystyi tekemään omalla kännykällä/tabletilla tai vaihtoehtoisesti käyttämällä Iris Connect -videoteknologian omaa laitteistoa, joka sisälsi kaksi kameraa, jalustat ja kaksi mikrofonia. Kahden kameran käyttö mahdollisti kaksi eri kuvakulmaa, esimerkiksi yksi kamera kuvasi yleiskuvaa luokkatilanteesta ja toinen kamera oli kohdistettu oppilaan käsiin. Kahden kameran käyttö onnistui myös opiskelijan omilla mobiililaitteilla. Videoiden teko ja niiden jako kuuluu nykyisin nuorten Kuvakaappaus Iris Connect -videoteknologiasta, jossa ryhmätuntia kuvataan kahdella kameralla
24 k ntele jokapäiväiseen elämään, joten sekä opetusharjoittelijat että soittotunnin kanteleoppilaat suhtautuivat luontevasti soittotunneilla tapahtuvaan videointiin. Opiskelija latasi palvelimelle soittotuntivideon lisäksi myös tuntisuunnitelman sekä soittotunnilla käytettävän nuottimateriaalin, joihin vertaisarvioijat tutustuivat. Järjestelmästä tuli ilmoitus sähköpostiin kaikille arviointiin osallistuville, kun video oli katsottavissa ja kommentoitavissa. Ohjaava opettaja ja opiskelijakollegat katsoivat videon ja kirjoittivat huomioita sekä kysymyksiä kommenttikenttään, joka juoksee reaaliaikaisesti videon mukana kuten tekstitys televisio-ohjelmassa. Ohjaava opettaja lisäsi keskustelun joukkoon myös kysymyksiä, joita opiskelijoiden tuli pohtia ennen seuraavaa harjoittelutuntia. Tiedon rakentuminen kantelekokeilussa.
25 k ntele Kommenttien ja kysymysten pohjalta opiskelijat suunnittelivat yhdessä seuraavan oppitunnin, ja uusi kierros jatkui samoilla toimintatavoilla. Videokommenttien lisäksi ohjaavan opettajan kanssa pidettiin muutaman kerran vuodessa myös online-palautekeskustelu. Opetusharjoittelun peditunteja videoitiin noin kerran kuukaudessa. Osa videoitavista tunneista oli yksilötunteja ja osa kanteleryhmätunteja. Näin opiskelijat, joilla ei ollut mahdollisuutta ohjata omaa kanteleryhmää, pystyivät osallistumaan ryhmätuntien suunnitteluun ja vertaisarviointiin. Kokeilun ensimmäisenä vuonna totuttelimme videon käyttöön, tutustuimme teknologiaan sekä mietimme, miten videota voitaisiin hyödyntää kanteleen opetusharjoittelussa. Opiskelijat suunnittelivat pedituntinsa itsenäisesti. Vertaisarviointi ja ohjaavan opettajan arviointi tapahtui välillä kasvotusten ja välillä videon välityksellä. Kokeilun toisena vuonna oli tavoitteena syventyä enemmän yhteistoiminnalliseen oppimiseen (collaborative learning), jossa eri puolilla Suomea asuvat musiikkipedagogiopiskelijat jakavat ideoita, suunnittelevat soittotunnit tai ryhmäohjaustilanteet yhdessä sekä pohtivat erilaisia ratkaisuja ongelmatilanteisiin. Ohjaava opettaja antoi opettajaopiskelijoille yhteisesti pohdittavaksi laajempia tehtäviä, kuten syyslukukauden alussa ryhmäytymistehtävän uuden lapsiryhmän aloittaessa yhteissoiton. Hyvin suunnitellut ja toteutetut ryhmäytymisharjoitukset tukevat turvallisen ilmapiirin muodostumista ja lisäävät ryhmän sisäistä luottamusta. Se taas antaa valmiuden toimivaan yhteissoittoon sekä improjen ja yhteisten ryhmäsävellysten luomiseen. Myös sovitustehtävät lasten kanteleyhtyeelle tehtiin yhteistyössä. Opiskelijat suunnittelivat ryhmätunneille myös tehtäviä, kuinka musiikin perusteiden erilaisia asioita voisi integroida soitonopetukseen. Opiskelijoilta saadun palautteen mukaan he kokivat videoinnin erittäin hyödylliseksi, sillä he pystyivät videon avulla mm. palaamaan tunnin kulkuun ja pystyivät arvioimaan omaa toimintaansa tunnilla. Yhteistoiminnallinen työskentely koettiin tärkeäksi: yhdessä rakennettu tieto on suurempaa kuin yksin asioiden ratkominen. Kaksivuotisen kokeilun perusteella sekä kantelepedagogiikan opiskelijat että ohjaava opettaja olivat sitä mieltä, että videon välityksellä tapahtuva opetusharjoittelun ohjaus on toimiva työtapa musiikin opetusharjoittelussa. Siitä toivotaan tulevan pysyvä käytäntö osaksi opetusharjoittelua. Videon käyttöön soitonopetuksessa tuli vielä uusi näkökulma keväällä 2020, kun pandemia siirsi kaikki soittotunnit nopealla aikataululla etäopetukseksi. Opiskelijoiden mukaan ViSuAL-kokeilun aikana videon käytöstä oli tullut luonteva osa opetusta, joten nyt kynnys ei ollut niin suuri siirryttäessä etäopetukseen. Hankkeeseen liittyvistä, opettajan antamista tehtävistä oli apua etäopetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Asioita pohdittiin yhdessä, ohjaava opettaja ja opiskelijakollegat auttoivat ja tukivat tarvittaessa ongelmatilanteissa. Tämä aineisto on kerätty osana ViSuAL (Video Supported Education Alliance) -projektia, jota osarahoittaa Erasmus + Knowledge Alliance. Kiitokset projektin toimijoille, erityisesti Jamkin ja Tamkin ammattiopiskelijoille Marille, Oonalle ja Veeralle aktiivisuudesta sekä ennakkoluulottomasta suhtautumisesta uusien asioiden kokeiluun. Erityiskiitos myös oppilaille, jotka antoivat luvan soittotuntiensa videointiin.
26 k ntele Nuottiliite Syksyn 2020 Kantele-lehtien nuottiliitteissä julkaistaan yhteissoittomateriaalia, jota on tarkoitus soittaa kevään 2021 VI Kansainvälisen kanteleyhtyekilpailun yhteydessä järjestettävässä konsertissa. Tavoitteena on, että kanteleensoittajat ympäri Suomen pääsevät kisaamisen ohella myös musisoimaan rennosti yhdessä. Kappaleista julkaistaan nuottiliitteissä valmiit sovitukset. Voit valita itseäsi kiinnostavan stemman ja harjoitella sitä itseksesi ja opettajasi tai soittokavereidesi kanssa syksyn ja alkukevään aikana. Oma osuus on hyvä harjoitella esityskuntoon ja -tempoon kilpailuihin mennessä, jotta pääsemme kisaviikonloppuna hyppäämään heti yhteissoiton pyörteisiin. Lisätiedotusta asian tiimoilta julkaistaan muun muassa seuraavassa Kantele-lehdessä sekä Kanteleliiton sosiaalisessa mediassa. Kanteleiden yhteissoittoon voi osallistua kuka tahansa, siis myös muut kuin kilpailijat. Tule mukaan iloiseen yhteissoittoon! Ensimmäinen kappale on englantilainen sävelmä 1600-luvulta, nimeltään Prince Rupert’s March Prinssi Rupertin marssi. Kappaleen soittotempo on M.M.=80 puolinuotille, jolloin saadaan kuuluville ryhdikäs ja rytmikäs marssi. Metronomista valitaan siis tempoksi 80 ja tahtia kohden tulee kaksi iskua. Yhtyesovituksen on tehnyt Heidi Äijälä ja se on julkaistu alunperin Tiina Takkisen ja Ulla Honkosen toimittamassa Kanteleen kanssa yhteissoiton maailmassa 1 -nuottikirjassa. Kirjan voi hankkia paperiversiona tai e-kirjana Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tähtijulkaisut-verkkokaupasta. Mukavia soittohetkiä! Yhteissoittokappaleita VI Kansainväliseen Kantelekilpailuun! TEKSTI EIJA KANKAANRANTA JA HANNA RYYNÄNEN
28 k ntele Kantele Unescon elävän perinnön kansalliseen luetteloon Kanteleensoitto ja rakentaminen on lisätty Unescon Elävän perinnön kansalliseen luetteloon 30.3.2020. Tästä upeasta saavutuksesta voidaan kiittää kanteleväen pitkäjänteistä työtä. ”Elävän perinnön wikiartikkelin päätekijänä meillä oli FT Heikki Laitinen ja asiantuntijana MuT Rauno Nieminen”, kertoi projektissa Kanteleliitto ry:n edustajana toiminut Outi Sané. Kanteleen lisäksi myös jouhikanteleen soitto ja rakentaminen ovat saaneet paikan luettelossa. Elävän perinnön kansallisen luettelon juhlistamistilaisuus pidettiin 12.6.2020 ajan hengen mukaisesti webinaarina. Sen puheenvuoroissa kuultiin lisää Unescon sopimuksesta ja niistä mahdollisuuksista, joita elävän perinnön työhön liittyy. Webinaariin osallistui myös aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmän jäseniä. Jokainen uusi kohde esiteltiin, ja kohteen edustaja sai vastata puheenvuorossaan muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Miltä elävä perinne näyttää nyt? Minkälainen yhteisö sitä harjoittaa? Kanteletta koskevan puheenvuoron piti Outi Sané. “Kun nyt mietimme kanteleen tilaa, näkee selkeästi edellisen sukupolven työn. Kanteletta voi opiskella kaikilla musiikkiopistojen asteilla. Kantele soi kaikissa musiikkigenreissä. Muskarista oopperaan, konservatoriolta pelimannitaloon… Ikähaarukka soittajilla on laaja. Harrastustoiminta on vireää ympäri Suomen. Suomeen on muodostunut oma kanteleammattilaisten “toimiala”, johon kuuluu taiteilijat, opettajat, rakentajat ja tieteentekijät. Soitin on saanut oman, laajaa tietotaitoa ylläpitävän Kantelemuseon Jyväskylän Palokkaan. Ei ole enää niemennokkaa, missä kantele ei soisi”, Sané kertoi puheessaan. Puheenvuoron voi lukea kokonaisuudessaan kantele.net -verkkosivustolta. Siba Folk Big Bandin kanteleensoittajat 2017. Kuva on julkaistu aineettoman kulttuuriperinnön verkkosivuilla kanteleesta kertovassa wiki-artikkelissa. Kuva: Heikki Tuuli Opetusja kulttuuriministeriön myöntämä diplomi Suomen Elävän perinnön kansalliseen luetteloon pääsystä. Kanteleuutisia
29 k ntele Suositussa Star Stable -pelissä soi kantele Ruotsalais-suomalainen kansanmusiikkitrio Folk’Avant on tehnyt musiikkia tilaustyönä suosittuun Star Stable -peliin. Kaikkineen kanteleen, laulun ja viulun äänimaisemilla maalaileva kokoonpano julkaisee kolme kappaletta peliin liittyen, ensimmäinen single Jorvik Lullaby julkaistiin keväällä 2020. Star Stable on vuonna 2011 julkaistu netistä ladattava ratsastussimulaatiopeli. Se on kehitetty Ruotsissa, ja sillä on yli kymmenen miljoonaa pelaajaa ympäri maailmaa. Star Stable ilmestyi suomeksi vuonna 2017, ja se on suosittu etenkin teini-ikäisten tyttöjen keskuudessa. Musiikki on tärkeä osa Star Stablen maailmaa, ja pelistä löytyykin ilahduttavan monipuolinen musiikkityylien kirjo. “Oli upeaa saada säveltää musiikkia maailmaan, joka on täynnä villejä hevosia ja vahvoja lapsia. Pääsemme tarjoamaan musiikkimme avulla Star Stable -ratsastajille kokonaisvaltaisen, maagisen elämyksen hevostensa selässä”, Maija Pokela kertoo. Folk’Avantin muusikot ovat laulaja Anna Wikenius, viulisti Anna Rubinsztein sekä kanteleensoittaja ja laulaja Maija Pokela. Kaikki kolme ovat kokeneita tekijöitä pohjoismaisen kansanmusiikin saralla. Folk’Avantin kiitosta niittänyt debyyttialbumi Gryningsland julkaistiin vuonna 2017, ja toinen studioalbumi on parhaillaan työn alla. Kanteleliiton Instagramin Take Over -sarja toi iloa poikkeuskevääseen Kanteleliiton Instagramissa sai tutustua keväällä eri kanteletaiteilijoiden työskentelyyn, kun kanteleensoiton ammattilaiset julkaisivat vuorollaan Kanteleliiton Instagram-tilillä kuvia ja videoita arjestaan. Kanteletaiteilijat vastailivat myös Kanteleliiton Instagram-seuraajien kysymyksiin. Tempauksen nimi Take Over viittasi siihen, että Kanteleliiton Instagram-profiilia päivitti liiton työntekijän sijasta muusikko. Poikkeuskevään aikana musiikkialalla nähtiin useita vastaavanlaisia projekteja, jotka ilahduttivat aikana, jolloin live-konsertteja ei ollut mahdollista järjestää. Take Over -sarjan mukana kantelemuusikoiden arkeen pääsi mukaan ihan eri tavalla kuin yleensä. Ensimmäisen TakeOver -vuoron sai Lauri Schreck, joka kertoi omasta lähestymistavastaan kanteleensoittoon ja musiikin tekoon. Seuraavaksi Maija Kauhanen kertoi työskentelystään poikkeuskeväänä. Seuraajat saivat nähdä myös pidempiä reaaliaikaisia videoita eli Instagram Live-videoita, joissa Maija esitteli kanteleitaan. Sitten siirryttiin Maija Pokelan Take Over-vuoroon, ja hän johdatti tilin seuraajat 15-kielisen kanteleen komppaustekniikoiden saloihin. Sarah Palu puolestaan vei uuden Ikivirta-albuminsa tunnelmiin. Sarah esitteli myös yhtyettä Viitasen Piia, jossa hän soittaa kanteletta ja harppua. Myös taidemusiikin kanteletaiteilijat olivat esillä: Juulia Pölönen kertoi harjoittelurutiinistaan ja kokemuksistaan esiintymismatkoilla. Viimeiseksi popkanteletar Ida Elina kertoi kiinnostavissa videoissaan, miten pop-kappaleita voi sovittaa kanteleelle. Tempaus kesti useita viikkoja; kukin artisti valtasi Instagram-tilin muutamaksi päiväksi, ja seuraavan viikon artisti oli yllätys. Maija Kauhasen loistavan idean Take Over-tempauksesta toteuttivat artistit ja Kanteleliiton hallituksen jäsen Aurora Visa. TOIMITTANUT: SANNI VIRTA Folk’Avant eli Maija Pokela, Anna Wikenius ja Anna Rubinsztein (takana). Kuva:Sara Björkegren
30 k ntele K anteleensoiton opetus kohtasi keväällä muiden lailla uuden haasteen koronan pakottaessa kaikki jäämään kotiin ja siirtymään etätyöskentelyyn ja -opetukseen. Sekä opettajien että oppilaiden täytyi ottaa nopeasti haltuun eri alustoja, joiden kautta saisimme toisiimme videoja ääniyhteyden. Soittotunnit siirtyivät nettiin ja videoiden, puhelujen sekä äänitysten välityksellä toteutettaviksi. Haasteita riitti moneen lähtöön pätkivästä nettiyhteydestä niin huonoon äänenlaatuun, että kanteleensoitto kuulosti enemmän sirkkeliltä kuin instrumentilta, jolla soitetaan musiikkia. Uudet haasteet ja internetin tuottamat avaruudelliset hälyäänimaisemat tosin kasvattivat kärsivällisyyttä ja saivat parhaimmillaan myös luovuuden kukkimaan ja lähestymään musiikkia jälleen uudesta näkökulmasta. Täytyi keskittyä olennaiseen, tehdä valintoja ja priorisoida sekä ennen kaikkea muistaa juurisyyt miksi soittoa opiskellaan ja opetetaan. Soiton kokonaisuutta oli haastavaa ohjata, koska etäopetus pakotti useimmiten rajaamaan eri osa-alueiden tarkastelun pois. Esimerkiksi videonäkymää ei ollut yleensä mahdollista kohdistaa samanaikaisesti tarkasti sekä soittajan kasvoihin että käsiin puhumattakaan koko soittoasennon näkymisestä. Tai jos äänenlaatu oli todella heikko, täytyi päättää, että nyt keskitytään vaikka rytminkäsittelyyn tai selvitetään tarkemmin teoksen taustoja. Vastaavasti jos videokuva oli sumea, täytyi keskittyä ääneen ja sivuuttaa hetkeksi liikeradat. Sanallista ohjeistusta täytyi myös kehittää ja tarkentaa, kun ei pystynyt enää samalla tavalla näyttämään oppilaille esimerkkiä. Toisaalta etäopetus yhdisti kollegoja laajemmin, vertaistuki kukoisti ja yhteiset vinkit ja materiaalit laitettiin yleiseen jakoon. Soittotuntien sisältö monipuolistui, musiikkia ja kanteleensoittoa tarkasteltiin uusista näkökulKANTELEOPETUS poikkeusaikana TEKSTI JUULIA PÖLÖNEN
31 k ntele Juulia Pölösen etäopetuspiste. mista, äänitysja videointimahdollisuuksia sekä internetistä löytyviä materiaaleja hyödynnettiin yhä laajemmin. Kevään mittaan youtube, whatsapp ja sähköposti alkoivat täyttyä oppilaiden tekemistä musiikkivideoista ja taidonnäytteistä. On selvää, ettei etäopetus korvaa lähiopetusta lähimainkaan varsinkaan musiikinopetuksen suhteen, mutta ainakin kanteleväki on selvinnyt kevään haasteista ja oppinut paljon uutta. Opettajien ja oppilaiden koronavalmius on näin ollen aivan toisella tasolla ja uskon, että osaamme kaikki arvostaa lähiopetusta ja -kontaktia entistä enemmän tietäen samalla, että yhteen hiileen puhaltaessamme tulemme selviämään myös tulevista haasteista, aalloista ja rajoituksista. Nykypäivän teknologia mahdollistaa paljon ja kanteleensoittoa ja musiikin iloa ei onneksi korona pysty kukistamaan.
32 k ntele Y ing-Hsien Chen valmistelee väitöskirjaansa Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksella aiheenaan kanteleen transnationaalinen siirtyminen Japaniin. Ying-Hsien on alunperin taiwanilainen ja asuu tällä hetkellä Helsingissä. Hänen lempipäivänsä koostuu suomalaisesta luonnosta nauttimisesta yhdessä aviomiehensä ja poikansa kanssa. Vapaa-aikanaan hän kuuntelee muun muassa modernia elektronista instrumenttia nimeltä harpeijjii ja soittaa 15-kielistä kannelta. ”Minun syyni tehdä asioita eivät ole kovin monimutkaisia.” 10-vuotiaana Ying-Hsien ilmoitti vanhemmilleen haluavansa opetella soittamaan pianoa. Myöhemmin hän vaihtoi soittimensa kiinalaiseen guzhengiin, jotta voisi käydä samaa koulua ystävänsä kanssa. Hän oli niin omistautunut opinnoilleen, että vietti lukioaikana kuukauden Pekingissä kuuluisien opettajien opissa. YingHsien kasvoi aikana, jolloin taiwanilainen identiteetti nousi pintaan. Hän muistaa, että koulussa piti muun muassa opetella ulkoa Kiinan pisimpiä jokia, mikä tuntui kovin kaukaiselta. 2000-luvun alussa Taiwanissa oli kuitenkin paikalliset juuret omaava presidentti, joka edisti monella tapaa taiwanilaisen näkökulman tuomista kouluun. Taiwanissa on 16 alkuperäiskansaa, joista monella on säilynyt myös alkuperäismusiikkia ja se liittyy usein perinteisiin uskontoihin. Tätä musiikkia voi kuulla esimerkiksi vuosittain Dajia Mazu pyhiinvaelluksella, joka perinteinen taoistinen musiikkifestivaali, joka matkaa neljän kaupungin läpi. ”Kotiseutuni on festivaalin alueella, joten minulla on ollut paljon mahdolTaiwanilaisen tutkijan matka suomalaiseen kanteleeseen Japanissa Kysymysten vietävänä TEKSTI HENNA TAHVANAINEN
33 k ntele lisuuksia nähdä perinteistä teatteria ja kuunnella perinteistä musiikkia. Se eroaa hyvin paljon kiinalaisesta perinteestä. Aloin kysellä itseltäni, mitä on olla taiwanilainen.” Kun Ying-Hsien lopulta päätti, ettei halunnut ryhtiä ammattimuusikoksi, hän alkoi opiskella yliopistossa musikologiaa keskittyen perinteiseen taiwanilaiseen musiikkiin. ”Musikologian opiskelijoina meidän piti myös soittaa kahdessa eri perinteitä, ‘Nanguan’ ja ‘Beiguan’, edustavissa yhtyeissä. Kävimme konsertoimassa Balilla ja Manner-Kiinassa.” Kun Ying-Hsien etsi itselleen sopiva vaihto-opiskelupaikkaa, hän törmäsi netissä Arja Kastisen kantelevideoihin. ”Ajattelin, että mikä on tämä soitin? Minun täytyy tietää lisää. Niinpä kirjoitin hakemuksen Sibelius-Akatemiaan.” Ying-Hsien saapui sopivasti Suomeen Musiikkitalon avajaisiin vuonna 2011, ja hän nautti uudesta opiskeluympäristöstä: ”Olin vaikuttunut siitä, että kuuluisat muusikot käyttäytyvät kuin normaalit ihmiset. Taiwanissa he ovat kovin etäisiä ja hierarkia on vahvasti läsnä”, hän sanoo ja jatkaa: ” Suomessa tuetaan musiikkia hyvin yhteiskunnan taholta, ja musiikin opiskelu on vapaampaa kuin Taiwanissa, jossa opittava ohjelmisto on hyvin rajattu”. ”Lempikanteleeni on Saarijärven kantele. Kuulin Kari Dahlblomin soittoa Palokan kantelemuseossa ja se oli hyvin rytmistä ja karismaattista.” Ilmeisesti vaihtovuosi Suomessa jätti jälkensä Ying-Hsieniin, sillä hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan ja halusi palata Suomeen. ”Mitä enemmän paneuduin kirjan kirjoittamiseen, sitä enemmän minulle nousi kysymyksiä. Esimerkiksi näin Palokassa paljon kanteleita, mutta huomasin, etten tiennyt tarkemmin niiden erilaisista käyttötarkoituksista.” Ying-Hsien halusi myös jatkaa 15-kielisen kanteleen soittamista Taiwanissa, mutta lähin kanteleyhteisö löytyikin yllättäen naapurimaasta. ”Etsintäni kanteleensoittajista Taiwanissa vei minut Japaniin. Tulin uteliaaksi, mitä ihmettä kantele tekee Japanissa?” Taas oli löytynyt uusi kysymys vastattavaksi. Ying-Hsienin väitöskirjan aihe on kanteleen transnationalisaatio Japanissa. Tai niin kuin hän yksinkertaistaa: ”Miten japanilaiset käyttävät kannelta omassa kulttuurissaan?” Tästä konkreettisia esimerkkejä ovat hänen mukaansa suomalaisten laulujen sanoittaminen japaniksi, suomalaisten laulujen esitysnopeuden muuttaminen, soittimen erilaiset käyttötarkoitukset sekä soittimen äänen kuvailu. Esimerkiksi Japanissa kanteleella kuvaillaan olevan parantava vaikutus, mutta sellaisesta ei juurikaan ole puhuttu Suomessa. Ilmeisesti Japani on ollut hyvin rikasta maaperää etnomusikologiseen tutkimukseen. ”Sodanjälkeisessä Japanissa kiinnostuttiin paljon uusista soittimista ja musiikinlajeista. Sitä ennen Meiji-kaudella klassinen musiikki oli ollut hallitsevassa asemassa. Mutta kaikki musiikYing-Hsien Chen
34 k ntele kityylit eivät menestyneet, kuten esimerkiksi rumba, joka lienee ollut liian rytmistä. Sen sijaan esimerkiksi jazz ja karibialaiset peltirummut ovat saavuttaneet suosiota.” Ying-Hsienin mukaan kanteleen suosio Japanissa perustuu sen ainutlaatuiseen ääneen ja siihen, että sen soittaminen on osallistavaa ja perustuu paljolti improvisointiin. ”Japanilaiset eivät halua vain tarkkailla vaan itse osallistua. Juuri tästä syystä esimerkiksi animeturismi on suosittua Japanissa, käydään tutustumassa paikkoihin, jotka toimivat esikuvana jonkin sarjan tapahtumapaikalle.” Myöskin yhteisellä Pohjoisnavan alueella, sen luonnolla ja kulttuurilla, on Ying-Hsienin mielestä tekemistä sen kanssa, että kantele on erityisen suosittu pohjoisella Hokkaidon saarella. Kenties Ying-Hsienin syyt tehdä asioita eivät ole olleet monimutkaisia, mutta hän on päätynyt tekemään jotakin todella monimutkaista. Ensinnäkin hän toimii kolmen eri kulttuurin liittymäkohdassa: hän on taiwanilainen, joka tutkii suomalaista kannelta tekemällä kenttätyötä Japanissa. Hänen piti muun muassa opetella suomea ja japania. Hän kuvaa alun konkreettisia vaikeuksia näin: ”Sain selville, että ryhmä japanilaisia on tulossa Suomeen opiskelemaan kanteleensoittoa, koska tiesin suomeksi sanat ‘kantele’ ja ‘Japani’.” Yhteyden luominen haastateltaviin vaatii myös erityistä kulttuurista ymmärrystä. ”Huomaan, että suomalainen kulttuuri vaikuttaa ajatteluuni. Suomalainen ja japanilainen ajattelutapa ovat osin vaikeasti yhteen sovitettavia. Suomalaiset ovat usein kriittisiä ja yksilökeskeisiä, ainakin ne, joita olen yliopistossa tavannut. Japanissa on tärkeää lukea ilmapiiriä ja ihmiset ovat siellä ryhmäkeskeisempiä.” Ying-Hsien on tutkimuksessaan sekä havainnoija että osallistuja, soittaja ja tutkija. Hänen tutkimusmetodinsa perustuu etnografiaan, jossa keskipisteenä on tutkittavan henkilön subjektiivinen kokemus luonnollisessa ympäristössä, eikä esimerkiksi laboratoriossa. Ying-Hsien tutkii muun muassa, millaista ihmisten vuorovaikutus on kanteletapaamisissa ja miten he puhuvat kantelemusiikista. ”Tutkimusmenetelmäni on enimmäkseen osallistujien havainnointia, joten osallistun tutkimiini tapahtumiin soittajana.” Tällöin tutkija tulee myös vaikuttaneeksi tutkimusympäristöönsä, ja luonnollisesti myös tutkimus jättää jälkensä tutkijaan. ”Olen keskustellut niin paljon ihmisten kanssa, että en itse enää pysty kuvailemaan kanteleen ääntä omasta näkökulmastani. Mutta sen voin kuitenkin kertoa, että ensivaikutelmani oli: tuolta lumi kuulostaa.” Tutkijan työ on täynnä uuden opettelua, yllätyksiä ja saavutuksia. Ei ole ihme, että YingHsien mainitsee oppineensa paljon itsekuria väitöskirja työnsä aikana. Hänet on yllättänyt muun muassa japanilaisten innostus. ”Ihailen, miten sitoutuneita he ovat kiinnostuksen kohteeseensa.” Saavutuksistaan tutkija on yleensä kovin vaatimaton. Myös Ying-Hsien miettii hetken, mistä on ylpeä tutkimuksessaan. ”Voisin sanoa, että olen iloinen, että olen matkalla kohti vastausta kysymykseeni. Haluan, että henkilökohtainen kiinnostukseni on hyödyksi myös tutkimusyhteisölle. Toivon, että voin avata uuden maailmanlaajuisen näkökulman suomalaiseen kansanmusiikkiin ja kanteleeseen. ” Ei se päämäärä, vaan matka, se on kaunis ajatus. Ying-Hsien Chenin tutkimuksista lisää: Intiimi sointi: Suomalaisen kanteleen vastaanotto Japanissa Chen, Y-H., 2019, Suomi ja Japani: Kaukaiset mutta läheiset. Saunavaara, J. & Ipatti, L. (eds.). Helsinki: Edita, p. 178-18912
35 k ntele Syksyn viestintuojat, kuusi kuikkaa ovat saapuneet mökkijärvelle esittelemään mestarillista sukellustaitoaan. Niiden äännähdykset ja huutelu houkuttelevat toisinaan myös rannan ihmisasukkaita vastailemaan. Oravalla on kova touhu puusta toiseen ja kolmanteen loikkiessaan. Kuusten oksien kahahduksia kuunnellen voi hauskasti seurata sen kulkua pitkin pihapiiriä. Valkoselkätikan läsnäolon tietää kelomännyn oksan kopinasta ja sorsan lentoonlähdön veteen iskeytyvien siipien rytmikuvioista. Ainoa muistutus urbaanista menosta on järven yli kantautuva kivilouhoksen tasainen humina, joka ei varsinaisesti kuulu korvia hiveleviin elämyksiin. Pimenevinä elokuun iltoina on tullut useastikin istuttua saunan rappusilla katselemassa taivaalle piirtyviä tähtikuvioita ja rantaveden yllä kieppuvia lepakoita. Niiden äänimaailmaa pystyy vain kuvittelemaan. Intohimosta “äänien bongailuun” on rakentunut kiinnostavaa taidetta muusikkomediataiteilija Mikko H. Haapojan toimesta. Hän on äänittänyt jo kymmenen vuoden ajan Helsingin reitit -ääni-installaatiosarjaa, johon sisältyy muun muassa öisen Helsingin ääniä ja reittejä Pasilan ratapihalta Vanhankaupunginkoskelle sekä koronakevään hiljentämillle kaduille. Toinen kiehtova, luontoteemainen ääniteos on Lauri Ainalan ja Kalle Hammin Immigrant Garden -albumi (2014), jonka musiikki on sävelletty muun muassa kurkun, perunan ja raparperin elektrofysiologisissa mittauksissa tallennettujen sähköisten värähtelyiden pohjalta. Ystävältä saatujen tomaattien taimien reipasta kasvua seuraillessa on tullut mietittyä, miltä niiden venymismusiikki mahtaisi kuulostaa. Millainen Puheenjohtajan palsta Maarit Kytöharju EIJA KANKAANRANTA on sinua juuri nyt ympäröivä äänimaisema? Miltä kuulostaa lempiäänimaisemasi? Syksyn tullen on palattu kouluihin ja työpaikoille edelleen erityisissä olosuhteissa, mutta toivottavasti kuitenkin kesällä tankatuin uusin voimin ja hyvin mielin. Kanteleliitossa kuhisee monenlaista uutta projektia. Syyskuussa käynnistyy Kanteleliiton tuottama, kanteletta ja kantelemusiikkia monesta mielenkiintoisesta vinkkelistä valottava podcast-sarja, tämän lehden myötä polkaistaan käyntiin nuoria soittajia soitinasioissa tukeva Kantelekummi-hanke sekä viritellään mieliä ja sormia jo vähän kohti
36 k ntele Liitto tiedottaa Kanteleliiton konserttikanteleen ensimmäinen vuokraaja valittu Kanteleliitto ry sai vuonna 2019 perintönä Lovikka Ky:n valmistaman konserttikanteleen luovutettavaksi edelleen käyttöön kanteleensoittajien iloksi ja hyödyksi. Perintölahjoituksen oli tehnyt tamperelainen Helvi Tervonen. Konserttikantele päätettiin antaa vuokralle vuodeksi kerrallaan Kanteleliiton jäsenille avoimen haun perusteella. Ensimmäiseen hakuun tuli viisi hyvin perusteltua hakemusta ympäri Suomen. Hakukriteereinä huomioitiin muun muassa soittoharrastuksen tukeminen ja soittouran jatkumisen mahdollistuminen sekä hakijan innostus ja soittotaito. Hakemusten, suosituskirjeiden ja soittovideoiden perusteella ensimmäiseksi konserttikanteleen vuokraajaksi elokuusta 2020 toukokuuhun 2021 valittiin jyväskyläläinen Sirja Kraft. Lämpimät onnittelut ja inspiroivia soittohetkiä Sirjalle! Hakemusten perusteella kävi hyvin selväksi, että tarve vuokrattaville ja lainattaville konserttikanteleille on suuri. Kanteleliiton työvaliokunta olisi mielellään luovuttanut jokaiselle hakijalle soittimen käyttöön, ja sen vuoksi päädyttiin lanseeraamaan Kantelekummi-hanke. Konserttikanteleita valmistaa tällä hetkellä kaksi soitinverstasta, rääkkyläläinen Koistinen Kantele Oy ja ylitorniolainen Lovikka Ky. Vuokrakanteleita voi tiedustella EevaKaisa Kohoselta: ek.kohonen (at) gmail. com. Ryhdy kantelekummiksi! Onko sinulla hyväkuntoinen konserttikantele (Koistinen, Lovikka), jota et käytä tällä hetkellä? Voisitko ajatella vuokraavasi soittimesi konserttikanteletta tarvitsevalle nuorelle soittajalle vaikkapa puoleksi vuodeksi tai vuodeksi? Soitin pysyy soittokunnossa, kun sitä käytetään ja samalla teet tärkeää kulttuurityötä tukemalla soittoharrastusta ja kannustamalla konserttikanteleen hankintaan. Kanteleliiton Kantelekummi-hankkeen ideana on kannustaa konserttikanteleen omistavia henkilöitä tukemaan nuoria soittajia laittamalla kevään 2021 kanteleyhtyekilpailuita nuottiliitteessä julkaistavin yhteissoittokappalein. Kanteleliittoon on saatu myös uusi työntekijä, tuottaja Anna Krohn. Olemme erittäin iloisia saadessamme työhömme ja hankkeisiimme avuksi Annan kaltaisen rautaisen ammattilaisen, joka myös tuntee kantelealaa entuudestaan. Lämpimästi tervetuloa! Pidetään huolta kanteleensoiton harrastuksen ja ammattilaisuuden jatkamismahdollisuuksista pitämällä edelleen huolta käsien pesusta, turvaväleistä ja yskimishygieniasta. Inspiraatiota, toiveikkuutta, puhtia ja värikästä kanteleiden sointia syksyysi!
37 k ntele vähällä tai nollakäytöllä olevan soittimensa vuokralle. Kanteleet on tehty soitettaviksi ja on myös soittimen kannalta hyödyllistä, että soitin on käytössä ja pysyy kunnossa eikä vain seiso laukussa. Vuokrauksesta voi ilmoittaa Kanteleliiton facebookissa tai kantele.net -verkkosivun kanteletori-osiossa. Kanteleliitolle voi myös testamentata soittimen. Ryhdy kantelekummiksi! VI KANSAINVÄLINEN KANTELEKILPAILU 2021 Seuraava kansainvälinen kantelekilpailu on suunniteltu järjestettäväksi huhti-toukokuussa 2021. Tällä kerralla kilpailuun osallistuvat kanteleyhtyeet. Kilpailun tarkat päivämäärät ja paikka tiedotetaan Kanteleliiton nettisivuilla ja seuraavassa Kantele-lehdessä. Kilpailutoimikunta: Satu Sopanen (puheenjohtaja), Susanna Heinonen, Ulla Honkonen, Juha Ollikainen, Jenni Venäläinen, Aurora Visa ja Anna Krohn (sihteeri). Anna Krohn Kanteleliiton tuottajaksi Kanteleliiton uutena tuottajana on aloittanut FM Anna Krohn, joka on toiminut tuottajana Sibelius-Akatemian klassisen musiikin osastolla sekä mm. Maj Lind -pianokilpailuissa, Sibelius 150-vuotisjuhlavuoden järjestämisessä ja helsinkiläisen Klassikkoparatiisi live -konserttisarjan tuotannossa. Hän on toiminut tuottajana myös monissa Sibelius-Akatemian klassisen kanteleluokan tapahtumissa, kuten juhlakonserttien tuotannossa. Kanteleliitossa Anna Krohn toimii muun muassa vuoden 2021 kanteleyhtyekilpailun tuottajana sekä Kanteleliiton projektirahoitusten koordinoijana. Kantelekilpailua koskevat tiedustelut: Anna Krohn anna.marketta.krohn(at)gmail.com Kantele Nyt! -podcast ilmestyy syyskuussa! Kanteleliiton julkaisema Kantele nyt! -podcast on alkanut! Tervetuloa kuuntelemaan. Syksyn mittaan on luvassa kiinnostavia vieraita ja kanteleensoiton iloa! Ensimmäinen podcast julkaistaan 7.9. Spotifyssa, ja tässä jaksossa vieraana on kanteletaiteilija Maija Kauhanen. Jakson teemoina ovat Maijan ura ja musiikki, jossa hän tuo upealla tavalla perinnettä nykypäivään. Podcastien teknisestä toteutuksesta vastaa media-alan opiskelija Eveliina Talvioja, joka myös haastattelee ohjelman vieraita. Uusi jakso ilmestyy syksyllä 2020 aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Aiheina ovat aikamme kantelemusiikki säveltäjien kynästä, kanteleen ammattiopiskelu sekä pop-kanteleen mahdollisuudet. Jaksoista voit lukea lisää Kanteleliiton sosiaalisesta mediasta. Kantele Nyt! -podcastissa ääneen pääsevät niin kanteleensoiton, kantelepedagogiikan kuin tutkimuksen ammattilaiset. Tuotannosta vastaavat Aurora Visa ja Sanni Virta. Podcastin julkaisualusta on Spotify, ja sarjan tunnusmusiikin on säveltänyt Maija Kauhanen. Podcastin visuaalisesta ilmeen on suunnitellut Aurora Visa. LIITON UUTISET TOIMITTAVAT EIJA KANKAANRANTA & SANNI VIRTA .
38 k ntele Andrew Cronshaw: Zithers TEKSTI: MATLEENA KOHONEN Andrew Cronshaw on brittiläinen multi-instrumentalisti, joka tunnetaan muun muassa SANS-yhtyeestä ja yhteistyöstä suomalaisten muusikkojen kanssa 1990-luvulta asti. Cronshaw on pitkän uransa aikana julkaissut yhdeksän omaa albumia useiden eri muusikoiden kanssa. Kymmenes albumi, ”Zithers”, on ainoa, jolla hän soittaa täysin soolona ja ainoastaan sitroja. Levyllä soi kaksi sitraperheeseen kuuluvaa soitinta: 74-kielinen ”piano chord” sekä Kimmo Sarjan Cronshaw’lle rakentama marovantele. Piano chord on heleä-ääninen ja kuulostaa jonkin verran isolta kanteleelta. Marovanteleessa on 11 paria kieliä molemmilla puolilla soitinta, ja sen sävykin on lähempänä pienkanteleen soundia. Marovanteleen kehittelemisessä Cronshaw’ta inspiroi kanteleen lisäksi ”marovany” eli madagaskarilainen laatikkositra. Albumi koostuu useista skotlantilaisista sävelmistä, joiden lisäksi mukana on kappaleita muun muassa Suomesta, Inkeristä ja Baskimaasta. Useimmat sävelmät ovat alun perin kansanlauluja, jotka on tällä levyllä esitetty instrumentaalisesti. Kappaleista on kirjoitettu kattavat taustatiedot CD-levyn kansilehteen. Lisäksi levyllä on Cronshaw’n omien sanojen mukaan versio ”ainoasta laulusta, jonka olen koskaan itse kirjoittanut”. Kautta levyn sitrojen äänet jäävät kaikumaan hyvin pitkään, ja mielessään voi kelttiläisen sävelmän soidessa nähdä vaikka Skotlannin ylämaat. Useimmat kappaleista ovat herkkiä, mutta joukossa on jokunen tanssikin. Joukosta erottuu Sea-Ice -niminen kappale. Se on tutkimusmatka erilaisiin efekteihin ja sävyihin, joita sitrasta voi löytää. Lopputulos on välkähtelevä, merellinen ja paikoin kauhuelokuvamainenkin äänimaisema. Siitä laskeudutaan levyn viimeiseen kappaleeseen, hyvin kauniiseen ja melodiseen Grant Me Kind Heaven -hymniin. Peter Phippen & Arja Kastinen: Forest of a Thousand Songs TEKSTI: HANNA RYYNÄNEN Forest of a Thousand Songs on Arja Kastisen ja Peter Phippenin toinen yhteistyöalbumi, joka julkaistiin digitaalisena julkaisuna loppukeväästä 2020. Peter Phippen on erikoistunut erilaisten puupuhaltimien soittoon ja tällä albumilla hän soittaa shakuhachi bambu-huilua sekä okariinoa. Kastisen käsissä soivat puolestaan lukuisat erilaiset kanteleet. Näiden upeasti yhteen soivien instrumenttien lisäksi levyllä kuullaan muokattuja kanteleiden, luonnon sekä harvinaisen Nötön soivan kiven ääniä. Levyn musiikki koostuu Phippenin ja Kastisen improvisaatioista, joita muusikot ovat äänittäneet maapallon toisella puolella toisistaan ollessaan: Phippen USA:ssa ja Kastinen Suomessa. Äänitysten jälkeen Kastinen on editoinut ja JulkaisuESITTELYT
39 k ntele miksannut stemmat yhteen. Levyn musiikkia kuunnellessa on vaikea uskoa, että tällainen kokonaisuus on voinut syntyä muusikoiden ollessa eri maissa! Musiikista välittyy voimakas mielikuva levyn kahden muusikon ja näiden instrumenttien välisestä syvästä vuorovaikutuksesta. Soitinyhdistelmänä puupuhaltimet ja kanteleet ovat kuin luotuja toisilleen; puupuhaltimien pehmeys ja kanteleiden soinnin täyteläisyys luovat yhdessä sävykylläisen ja rentouttavan äänimaiseman. Sateen, tuulen, ukkosen ja muiden luonnonäänten yhdistäminen tähän kokonaisuuteen on kuin piste i:n päälle lisäten ennestään levyn maanläheistä tunnelmaa. Levyllä kuultavien kanteleiden kirjo on huomattava. Kastinen taikoo ihmeellisiä sointivärejä Jan-Anton Kallioisen rakentamasta 11-kielisestä alttokanteleesta, Keijo Säterin rakentamasta 15-kielisestä kanteleesta sekä Rauno Niemisen rakentamista 5ja 10-kielisistä vaskikanteleista sekä viskoosikielisestä 5-kielisestä kanteleesta. Jokaisen kanteleen oma ainutlaatuinen äänenväri muistuttaa kuulijaansa siitä, kuinka moniulotteinen ja rikas kanteleperhe oikein onkaan. Musiikin pitkäkestoisuus, improvisatorisuus sekä toisteisuus saavat ajan pysähtymään levyä kuunnellessa. Forest of a Thousand Songs on kuin matka, jonka aikana muusikot maalaavat musiikillaan kuuluville erilaisia maisemia ja tunnelmia. Suosittelenkin suurella lämmöllä tälle matkalle lähtemistä! Psalttamus: Pelimannivirsiä TEKSTI: HANNA RYYNÄNEN Psalttamus Pelimannivirsiä on multi-instrumentalisti Senni Valtosen sekä pianisti Timo Alakotilan yhteisprojekti, jossa nimensä mukaisesti kauniit virsimelodiat sekä pääasiassa pohjoismainen pelimannimusiikki kohtaavat, ainakin allekirjoittaneelle, ennennäkemättömällä tavalla. Lisäksi levyllä kuullaan yhtyeen jäsenten omia sävellyksiä. Valtosen ja Alakotilan rikasta sointia tulee osassa levyn kappaleita entisestään täydentämään vieraileva artisti, harmonikkataiteilija Maria Kalaniemi. Senni Valtosen käsissä soi lukuisten instrumenttien, kuten kansanpuhaltimien, urkujen sekä avainviulun ohella myös konserttikantele, jota kuullaan levyn yhdeksästä kappaleesta kolmella. Valtosen kantelismi on taidokasta sekä monisyistä, ja kantele levyllä kuultavista
40 k ntele instrumenteista ainoana kielisoittimena tuo kokonaisuuteen kirkkautta, hengittävyyttä sekä keveyttä. Levyllä kuultava, Valtosen kantelesoolona soittama virsi Mua siipeis suojaan kätke esittelee kanteleen äänenvärien laajaa kirjoa diskanttikielille tyypillisestä heleydestä aina bassokielten kumeaan ja muhkeaan sointiin. Suhteellisen harvoin tulen kuvanneeksi kanteletta mahtipontiseksi soittimeksi, mutta tässä kappaleessa kantele todella pääsee omiin oikeuksiinsa! Psalttamus on pauhaavaa ja pysäyttävää musiikin voimaa, sävelillä ilottelua, juurevaa pelimannipoljentoa sekä herkkää tulkintaa. Välillä on vaikeaa uskoa, että suurimmalla osalla levyn kappaleista soittaa ainoastaan kaksi muusikkoa. Mielikuvaan suuremmastakin yhtyeestä vaikuttaa voimakkaasti levyn soinnillinen monipuolisuus sekä runsaus, joka on ainakin osittain vaihtelevan instrumentaation ansiota. Valtosen ja Alakotilan musisointi on hyvin reaktiivista sekä dialogista ja heidän yhteissoitossaan on taianomaista saumattomuutta. Levyä kuunnellessa ei voi kuin ihailla sillä soittavien muusikoiden kädenjälkeä, joka on hyvin nautinnollista kuunneltavaa. Tippukivitapaus TEKSTI: HANNA RYYNÄNEN Tippukivitapaus on koko perheen musikaali, joka perustuu Laura Ruohosen samannimiseen runokokoelmaan. Tippukivitapaus on saanut ensi-iltansa Kansallisteatterin suurella näyttämöllä loppuvuodesta 2017 ollen ensimmäinen Kansallisteatterin päälavalle kirjoitettu lastennäytelmä. Kaikki näytelmän kappaleet on julkaistu musikaalin nimeä kantavalla levyllä, joka palkittiin vuoden 2019 Emma-gaalassa parhaana lastenmusiikkialbumina. Anna-Mari Kähärän mukaansatempaavasti säveltämät, Laura Ruohosen oivaltavasti sanoittamat, näyttelijäkaartin tunnerikkaasti laulamat sekä instrumentaaliorkesterin taidokkaasti tulkitsemat kappaleet ovat riemastuttavaa kuunneltavaa koko perheelle ikään katsomatta. Levyllä kuullaan huikea määrä erilaisia instrumentteja, joista jokainen täydentää yhtyeen sointia omalla ainutlaatuisella äänenvärillään. Levyllä soittavassa instrumentaaliyhtyeessä soittaa muiden mahtavien muusikoiden rinnalla Senni Valtonen, jonka laajasta instrumenttirepertoaarista löytyy myös konserttikantele, jota kuullaan osalla levyn kappaleista. Kantele tuo yhtyeen sointiin kirkkautta ja heleyttä, herkkää tunnelmaa sekä veikeitä sointeja erilaisten efektiäänten muodossa. Kantele on levyllä enemmänkin vierailevana tähtenä, joten varsinaisesta kantelelevystä ei voida Tippukivitapauksen kohdalla puhua. Levyn energisyys ja hyväntuulisuus tempaa kuulijansa mukaan musikaalin riemukkaisiin tunnelmiin levyn ensimmäisestä raidasta lähtien. Heittäydy mukaan seikkailuun nimeltä Tippukivitapaus ja hyvä mieli on taattu!
41 k ntele Milloin yhtyeenne on perustettu? Aila Rauhalan kanteletytöt koostuu Ailan entisistä oppilaista ja heidän oppilaistaan vuosien varrelta. Nykyinen kokoonpano on soittanut yhdessä noin 2000-luvulta lähtien. Kertoisitteko lyhyesti Kanteletyttöjen perustajasta Aila Rauhalasta sekä yhtyeen historiasta. Ailan ura kanteleen soiton opettajana perhonjokilaakson kansalaisopistossa on alkanut 1970 -luvun alkupuolella. Soiton opetusta hän on antanut myös yli maakuntarajojen ja oppilaita vuosien varrella on ollut useita satoja. Ailan ura kanteletaiteilijana on kuitenkin alkanut jo paljon tätä ennen. Hän on mm. esiintynyt Kreeta Haapasalon roolissa tulkiten Kreetan kappaleita. Ailan musikaalisuus on peruja hänen lapsuuden kodistaan Kaustisen Järvelästä (vanhemmat Ester ja Friiti Ojala). Ailalle myönnettiin merkittävästä elämäntyöstään kanteleensoitonopettajana, säveltäjänä ja muusikkona mestaripelimannin arvonimi vuonna 2010. Minkälaista musiikkia soitatte? Yhtyeemme soittaa pääasiassa kansanmusiikkia perhonjokilaakson tyylillä kanteleen lyhyeltä sivulta. Ohjelmistoon kuuluu myös hengellistä musiikkia, kansanlauluja, paikallista sävellettyä musiikkia sekä iskelmiä. Millaisella porukalla soitatte? Minkälaisia kanteleita yhtyeessänne on? Yhtyeemme ydinporukka koostuu kahdestatoista naisesta, mutta viestintäkanavana käyttämässämne WhatsApp ryhmässä on mukana enemmänkin soittajia. Ryhmä on sillä tavoin avoin, että kukin soittaja osallistuu harjoituksiin ja esiintymisiin oman henkilökohtaisen elämäntilanteen mukaan. Yhtyeen jäsenet ovatkin todenneet ryhmän merkitsevän soittamisen lisäksi myös vertaistukea, huumoria, terapiaa ja ystävyyttä. Harjoituksissa raikuu usein musiikin lisäksi nauru. Yhtyeemme kanteleet ovat pääasiassa 30-36 kielisiä kotikanteleita, useat melko vanhoja. Kanteleemme on viritetty D-duuriin. Kantele ympäri Suomen TOIMITTANUT SANNI VIRTA KUVA LAURI OINO KUVAN LÄHDE KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI S arjassa tuodaan esille koko Suomen rikasta kantelekulttuuria ja paikallisia yhtyeitä, tapahtumia ja soittajia. Tällä kertaa esittelyssä Aila Rauhalan kanteletytöt Kaustiselta.
42 k ntele Mikä on ollut paras esiintymiskokemuksenne? Parasta esiintymiskokemusta on vaikea nimetä, koska olemme olleet mukana useassa upeassa konsertissa ja hauskoja muistoja on paljon. Mieleenpainuvimpia esiintymisiä ovat olleet Kaustisen kansanmusiikkijuhlien kavalkadit, Vetelin irtanaisviikon konsertti yhteistyössä runoryhmä Poetan kanssa sekä esiintymiset Mosalan syyssoitoissa. Kertoisitteko jonkin hauskan sattumuksen yhtyeenne taipaleen varrelta? Hauska sattumus tämänhetkisen kokoonpanomme alkuajoilta on, kun soittoporukkamme jäsenille syntyi kahden vuoden aikana kuusi vauvaa. Lapset ovat aina kulkeneet mukana harjoituksissa ja esiintymisissä ja meillä soittajilla on ollut vahva tuki kotijoukoilta, jotka ovat mahdollistaneet soittoharjoituksen jatkumisen. Aila Rauhalan kanteletytöt esiintymässä Rauhalan muistokonsertissa Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla.
43 k ntele VI Kansainvälinen kantelekilpailu keväällä 2021
44 k ntele K NTELEen ole osa maailmaa KANTELE.NET Facebook.com/kanteleliitto