1 k ntele Vesala ja kantele Kansainvälinen kanteleyhtyekilpailu 2022 Käenpiiat 40 vuotta
2 k ntele K NTELEen tämän kielillä KANNESSA Aili Järvelä, Jutta Rahmel & Vesala KUVA Jimmy Träskelin
3 k ntele PÄÄTOIMITTAJA Sanni Virta, 0505228077 lehti@kantele.net JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki www.kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Juulia Pölönen, Hanna Ryynänen ja Outi Sane TAITTO Jimmy Träskelin PAINOPAIKKA Newprint Oy, Raisio SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 13.12. Aineistodeadline 11.11. ISSN 0357-6892 ISSN 2669-9656 KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN 23 Yhteistä virtaa -hanke Kanteleet yhteisömuusikon projektissa 25 Nuottiliite Timo Väänäsen teos 20 Lähde-koululaisooppera Mukana Senni Eskelinen 42 Kanteleopet tutuksi Esittelyssä Veera Luomi 40 Muistokirjoitus Kanteletaiteilija Elli Sonkkanen 29 Kantele Go Hankkeen kuulumiset 11 Kansainvälinen kanteleyhtyekilpailu Infoa osallistujille 5 Vesala, kantele & Vain elämää Artistin mietteitä kanteleesta 14 Kanteleyhtye Käenpiiat Musiikin suurlähettiläät 33 Kantele ympäri Suomen Etelä-Savon kantelekuulumiset
4 k ntele Kantele soi koko kesän! Tätä lehteä varten keräsimme tietoa kesätapahtumista, konserteista ja festivaaleista, joissa kuultiin kanteletta. Oli upeaa huomata, että ympäri Suomea on järjestetty paljon tapahtumia, joissa on ollut mahdollista kuulla kanteletaiteilijoita ja heidän musiikkiaan. Kiitos tästä kuuluu aktiivisille soittajille ja järjestäjille ihanaa, että teitä löytyy runsaslukuisena joka puolelta Suomea! Olen nauttinut suunnattomasti virtuaalisesta maakuntamatkailusta kanteleen parissa, ja tätä lehteä sitä sai tehdä myös Kantele ympäri Suomen -palstaa varten. Sen teemana on tällä kertaa Etelä-Savo. Jutunaiheita löytyisi loputtomasta, mutta tällä kertaa mukaan valikoituivat mikkeliläisen kanteleyhtye Kanteleisen haastattelu, maakunnasta kotoisin olevan kanteletaiteilija Timo Väänäsen pohdintoja Etelä-Savosta kanteleseutuna sekä Valentina Matvejevan, alkujaan petroskoilaisen kanteleensoittaja/säveltäjän mielenkiintoinen haastattelu. Vierailua tehdään myös itärajan toiselle puolen, sillä etnomusikologi Olga Vlasovan artikkelista voi lukea Kantele Go -hankkeen tunnelmia sen lähestyessä loppua. Tätä lehteä varten oli huikeaa saada haastattelu artisti Vesalalta. Ihanaa, että näin tunnettu artisti on tehnyt kanteletta tunnetuksi. Haastattelusta välittyy, kuinka innostunut hän on kanteleesta soittimena. Tiesitkö, että myös Vesalan ensimmäiset omat kappaleet saivat innoituksensa Kantelettaresta? Kantele-lehden ilmestyminen osuu syyskauden alkuun ja koulut ja musiikkiopistot ovat juuri alkaneet. Intoa, iloa ja voimaa alkavaan syksyyn sekä kanteleiden iloa kaikille!
5 k ntele Vesala, kantele ja vain elämää
6 k ntele Edellisellä sivulla: Jutta Rahmel, Paula Vesala ja Aili Järvelä. V esala on yksi Suomen eturivin artisteista, joka tunnetaan lahjakkaana biisintekijänä ja tekstittäjänä. Hänen oivaltavia ja koskettavia kappaleita on kuultu PMMP-yhtyeen ja nykyään hänen menestyksekkään soolouransa aikana. Onkin mahtavaa, että hänen musiikissaan kuullaan myös kanteletta! Myös Kantele-lehden sivuilla on kerrottu Paula Vesalan yhteistyöstä kanteletaiteilija Jutta Rahmelin ja viulisti-harmooninsoittaja/laulaja, huippumuusikko Aili Järvelän kanssa. Trion puhuttelevaa musiikkia ollaan kuultu esimerkiksi Vain elämää -ohjelmassa. Ohjelman kautta on tullut tunnetuksi trion aito, koskettava versio Lauri Tähkän ja Tuure Kilpeläisen kappaleesta Tulkoon mitä vaan. Vesala-Rahmel-Järvelä -trio on tehnyt upeaa työtä kanteleen tunnettuuden hyväksi puhumattakaan siitä, miten upeaa musiikkia yhteistyön tuloksena on syntynyt! Yhteistyön alku Trion ensimmäinen keikka oli Meidän festivaalilla vuonna 2017, jolloin festivaalilla oli teemana ainoastaan naisoletettujen muusikoiden keikat. “Pekka Kuusisto ehdotti meidän kahden yhteisteos Kiestinkiä, mutta ehdotin, että mieluummin tehdään jotain omaa uutta”. Tätä keikkaa varten Vesala, Jutta ja Aili tekivät sovituksia Vesalan kappaleista kuten Tequila. Tästä yhteistyö alkoi. “Olikohan Tulkoon mitä vaan -biisi seuraava”, Vesala muistelee. Triolle oli sovittu myös pieni festarikiertue kesällä 2020 muun muassa Bättre Folkissa ja Kaustisella, mutta koronarajoitukset estivät sen toteutumisen. Lisäksi he tekivät korona-aikana Savoyssa konsertin turvajärjestelyin sekä striimikeikkoja. Viimeisin keikka oli Kaustinen Folk Music Festivalilla kesällä 2021. “Tämä kokemus oli todella ihana”, Vesala sanoo. Millainen mielikuva sinulla oli kanteleesta ja miten se on mahdollisesti muuttunut Jutan kanssa tehdyn yhteistyön myötä? “Olen itse asiassa vahvasti kansanmusiikkitaustainen muusikko ja konserttikanteleeseen tutustuin instrumenttina jo musiikkilukiossa Kuopiossa, sillä hyvä ystäväni soitti sitä”, Vesala kertoo. Sittemmin hän tutustui Lauri Schreckiin, joka oli Vesalan kurssikaveri Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatuksen aineryhmässä. “Jutan työskentelyä seuranneena olen ymmärtänyt, kuinka monipuolinen instrumentti kantele on.” Sillä tehty musiikki on Vesalan mielestä todella paljon soittajansa kuuloista. Jokaisella on oma tyyli. “Minusta konserttikantele on todella vaikuttava myös sähköisesti vahvistettuna vahvalla bassosoundillaan.” Schreck käyttää paljon moderneja efektejä, ja Jutalla taas on oma tyyli sovittaa ja taito tuoda oma muusikkous esille, soitti hän kenen tahansa kappaleita, Vesala luonnehtii. “Se musiikillinen rikkaus, taitavuus ja oma näkemys, mitä hän tuo kaikkeen soittamaansa Jutta on kyllä tehnyt todella suuren vaikutuksen muusikkona ja taiteilijana”, Vesala TEKSTI SANNI VIRTA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN
7 k ntele sanoo ja lisää Jutan olevan myös upea laulaja. Aili ja Jutta ovat toimineetkin myös Vesalan taustalaulajina konserttisalikiertueilla ja HartwallAreenan keikoilla. Onko teillä tulossa lisää triokeikkoja? “Kyllä joskus varmasti. Tällä hetkellä keikkoja ei ole näköpiirissä koronatilanteen takia”. Onko jokin asia yllättänyt kanteleessa soittimena? “Ensivaikutelma jo Meidän festivaaleilla oli upea, monipuolisuus ja rekisterin valtava laajuus yllättivät. Kantele on samalla rytminen ja lyyrinen soitin, se teki vaikutuksen.” Vain elämää On aivan mahtavaa, että Vesala-Rahmel-Järvelä -trio toi kanteleen näin näkyvälle paikalle Vain elämää -ohjelman muodossa. “Vain elämää -versiot ovat varsin tuotantovetoisia, ja tämä on tietysti tärkeää esimerkiksi popissa. Tämän kappaleen kohdalla teki kuitenkin mieli riisua se kaikesta ylimääräisestä”, Vesala kertoo. Sovituksesta haluttiin tehdä koruton ja tuoda esille kappaleen hymnimäisyys. “Meillä oli tässä vähän riihikirkko-meininki. Versiossa kuullaan kaikuja sovituksesta, jonka teimme Tequila -kappaleesta Meidän festivaaleille”, Vesala kertoo.
8 k ntele Oli hauska sattuma, että ohjelman samalla kaudella myös Antti Tuiskun esittämässä Maija Vilkkumaan kappaleessa Kaivopuiston jää kuultiin konserttikanteletta. Tällä kertaa soittajana oli Lauri Schreck, ja kansanmusiikkivaikutteita kuultiin myös Lauri Tähkän yhdessä esityksessä, jossa vieraili Tuuletar-lauluyhtye. “On ihan mahtavaa, että kolme kuudesta artistista toi esille kansanmusainstrumentteja tai -kokoonpanoja”, Vesala kehuu. Tiedätkö, mistä idea Antti Tuiskun ja Lauri Schreckin yhteistyöhön mahdollisesti lähti? “Se oli varmasti Jurekin (tuottaja) ja Antin idea, he olivat varmaan kuulleet jossain Lauria ja se oli tehnyt vaikutuksen.” Millaisia reaktioita ja kommentteja olet saanut kanteleen käytöstä esimerkiksi faneiltasi? “Ensireaktio Tuusulanjärvellä Meidän festivaalilla oli tajuttoman vastaanottavainen”, Vesala sanoo. Ihmiset olivat haltioissaan. Tämä muisto innoitti Vesalaa tuomaan kanteleen myös primetime -televisioon. “Halusin väen väkisin mukaan kanteleen, tämä oli ihan tahallinen hanke. Sen paikka oli primetimessa! ”, Vesala nauraa ja jatkaa: “Ihmisethän haluaa kuulla todella monenlaista musiikkia. On turhaa liittää tiettyjä assosiaatioita tiettyyn instrumenttiin tai genreen, kuten että kansanmusiikki olisi vain menneen maailman musiikkia.” Tulkoon mitä vaan -versio liikutti niin muita artisteja kuin ohjelman katsojia. Tämän todistaa kappaleen yli 2 miljoonaa striimiä. Ihmiset ovat olleet muutenkin fiiliksissä tästä yhteistyöstä. Mikä on sinusta kaikkein hienointa kanteleessa? Miksi olet halunnut pitää sen mukana musiikissasi? “Olen soittanut kanteletta lapsena koulussa. Olin musiikkiopistoaikoina mukana myös kansanmusabändissä, jossa soitin 5-kielistä kanteletta, viulua ja lauloin. Huomasin myöhemmin, miten kapea kuva minulla aluksi oli tästä soittimesta.” “Samaan aikaan kantele on tosi uniikki ja moneen hyvin moderniin musiikkiin taipuva soitin. Tietysti siinä on myös todella mielenkiintoinen soundi.” Vesala kertoo tuntevansa hieman Suomen kantelekenttää muutenkin. “Senni Eskelistä olen kuunnellut, hän on jo kaukaa tuttu. Kuuntelin hänen taidettaan jo PMMP-aikoina”. Miten Tulkoon mitä vaan sovitus syntyi? Entä teidän muiden yhteisbiisien sovitukset? Trio on tehnyt sovituksia yhdessä, kukin oman soittimen näkökulmasta. Aili Järvelä ja Vesala vaihtelevat välillä soittimia keskenään. “Soitan myös viulua ja harmoonia, vaikka mulla taitaa olla vähän ruosteiset taidot”, Vesala nauraa. “Sovitukset syntyvät sen mukaan, mitä kukin kuulee kyseisessä biisissä.” Trio esittää myös Ailin ja Jutan kappaleita. “Se on tosi tärkeää, että esitämme meidän kaikkien musiikkia trion keikoilla. Se on se meidän konsepti, sillä kaikki meistä on biisintekijöitä”, Vesala kertoo. Koskettava mainos Tulkoon mitä vaan -versio kuultiin myös S-ryhmän mainoksessa vuonna 2020. Kappale sai siis myös lisää televisionäkyvyyttä ja tuli tutuksi tätäkin kautta kaikille suomalaisille. Vesala kertoo yhteistyön taustasta: “He ottivat yhteyttä. Mainos oli hieno ja mua liikutti se. Mä koen, että versio kosketti heitä, heidän työntekijöitään ja katsojia
9 k ntele ja siksi se haluttiin tähän mainokseen”. Kappale sopi hienosti korona-ajan sanomaan. Mitä voit kertoa tulevista projekteista? Tulevan syksyn suhteen Vesala kertoo olevansa ihan myönteisin mielin. Hän tekee uutta musiikkia, säveltää ja kirjoittaa. “Kirjoitan myös uutta elokuvaa. Yksi käsis on Markku Pölösen kanssa kirjoitettu ja nyt on eräs toinenkin käsikirjoitus tekeillä.” Vesala tekee myös erääseen tanssiteokseen musiikkia: “Toivottavasti se ei siirry. Keikkoja ei ole nyt juuri mitään sovittuna. Nyt tehdään mitä voidaan, eiks vaan!”, hän summaa kulttuurialalla yleisesti vallitsevan tilanteen. Olisiko mahdollista, että myös soolomateriaalissasi kuultaisiin kanteletta? “Totta kai, tietenkin se on mahdollista! Esimerkiksi harmoonia olen joskus käyttänytkin”, Vesala sanoo. Millainen suhde sinulla on kansanmusiikkiin? “Musiikkiopistossa viulunsoiton opettajani perusti kansanmusiikkiyhtyeen nimeltä Rätvänä, jonka kanssa kiersimme ulkomaillakin. Se oli kiva harrastus, sain tutustua suomalaiseen perinnemusiikkiin ja yhtä lailla suomensukuisten kansojen musiikkiin. Harjoittelimme esimerkiksi mordvalaista laulutyyliä ja lauloimme myös karjalankielisiä lauluja.” Tällöin Vesala alkoi myös kirjoittaa biisejä itse. Hän tutustui Kantelettareen, ja sai teoksesta paljon inspiraatiota myös tulevina vuosina. “Ensimmäiset sävellykseni tein kantelettaren teksteihin. Sieltä ” Ensimmäiset sävellykseni tein kantelettaren teksteihin. Sieltä ovat jääneet omaan kirjoittamiseeni alkusoinnut, kuten PMMP:n Joutsenet -biisin valuen vuosiin vihaisiin -säe.
10 k ntele ovat jääneet omaan kirjoittamiseeni alkusoinnut, kuten PMMP:n Joutsenet -biisin valuen vuosiin vihaisiin -tyyppiset sanoitusratkaisut.” Kantele laajemmin artistien käyttöön Keskustelemme vielä lopuksi kanteleen asemasta suomalaisessa musiikkimaailmassa. ”Ehkäpä artistit voisivat pyytää välillä kitaristin sijasta kanteleensoittajan”, hän pohtii. Usein pienemmät akustiset keikat tehdään kitaristin ja laulajan kanssa duona, mutta kitaran asemasta voisi hyvin olla kantele. “Voisi olla kantele ja laulu, tai viulu ja laulutai mitä vaan! Konserttikanteleen laajalla rekisterillä voi luoda yksin kaiken tarvittavan ja se on siistiä!” Toivottavasti tällaista kehitystä tullaan näkemään pian. “Kaikki raja-aidat on ihan turhia”, Vesala toteaa ja jatkaa: “Kantelehan sopii hyvin moneen, tietenkin, niin kuin kaikki instrumentit. Kanteleen ääni, ilman moderneja efektejä, on upea myös sellaisenaan, sen kaikkina eri versioina. On freeseintä, kun asioita ei arvoteta mitenkään”, hän toteaa. Vesalalla on vielä lopuksi liikuttava, ihana viesti meille kaikille kanteleen maailmassa eläville: ”Toivottavasti kanteleensoittajat ovat ylpeitä instrumentistaan, sillä se on niin upea soitin. Sen sointi on spesiaalimpaa ja kauniimpaa kuin moni muu, se on erityinen”. “ Toivottavasti kanteleensoittajat ovat ylpeitä instrumentistaan, sillä se on niin upea soitin. Sen sointi on erityinen.
11 k ntele SÄÄNNÖT Kanteleliitto ry järjestää kansainvälisen kanteleyhtyekilpailun Tampereella Tampereen konservatorion ja Pirkanmaan musiikkiopiston tiloissa 6.-8.5.2022, mahdolliset ajankohtaiset koronarajoitukset huomioiden. Kilpailu järjestetään sarjoittain yhtyeen koon sekä soittajien iän ja koulutuksen mukaan. Yhtyeiden esityksiä ei jaotella käytetyn musiikkityylin eikä kanteleiden kielimäärän mukaan, ellei tuomaristo kilpailuesitykset kuultuaan katso tätä välttämättömäksi. Osallistujien määrästä riippuen tai muista syistä järjestäjä ja tuomaristo voivat harkintansa mukaan muuttaa sarjajakoa tai pitää erillisen nauhakarsinnan ennen kilpailua. Koronapandemiasta johtuen saatetaan joutua tekemään erityisiä järjestelyjä. Mahdollisesti kilpailut, tai osa kilpailuista saatetaan joutua järjestämään videokilpailuna tai striimattuna. Kilpailujen yhteydessä järjestetään yhteistyössä Kanteleensoiton opettajat ry:n kanssa kansallisena tapahtumana KanteleKimara ja KanteleKatselmus. Lisätietoa näistä alla. Koko tapahtuman suojelijana toimii presidentti Tarja Halonen. KANSAINVÄLINEN KANTELEKILPAILU 2022
12 k ntele KILPAILUSARJAT Nuorten sarjat Sarja I 13-15-vuotiaat Esityksen kokonaiskesto enintään 10 minuuttia. Sarja II 16-19-vuotiaat Esityksen kokonaiskesto enintään 15 minuuttia. Sarjoihin ilmoittaudutaan 31.12.2021 olevan iän mukaisesti. Duot ilmoittautuvat kilpailusarjoihin vanhemman duon jäsenen mukaan. Trioissa ja kvarteteissa sallitaan yksi poikkeama kilpailusarjasta ylöspäin. Suuremmissa yhtyeissä sallitaan kaksi poikkeamaa kilpailusarjasta ylöspäin. Ammattiin valmistavassa korkea-asteen oppilaitoksessa opiskelevat voivat osallistua sarjaan II edellä mainitun mukaisesti poikkeamana. Poikkeamat alaspäin ovat mahdollisia kummassakin sarjassa. Ammattilaiset Yhtye koostuu pääsääntöisesti ammattiin opiskelevista tai jo valmistuneista soittajista, tai kyseessä on muutoin ammattimaisesti toimiva kokoonpano. Esityksen kokonaiskesto enintään 20 minuuttia. YHTYEIDEN KOKOONPANO Pienyhtyeet ja suuryhtyeet kilpailevat omissa sarjoissaan. Pienyhtyeessä on enintään 4 soittajaa. Yhtyeen jäsenenä voi olla toisen soittimen soittajia tai laulajia seuraavasti: Duoissa, trioissa ja kvarteteissa yksi yhtyeen jäsen voi olla toisen soittimen soittaja tai laulaja, suuremmissa yhtyeissä heitä voi olla kaksi. Ohjelmiston tulee painottua kanteleen esille tuomiseen. OHJELMISTO Kaikissa sarjoissa yhtyeet soittavat ennalta ilmoittamansa ohjelmiston, jonka on mahduttava sarjaan määrätyn aikarajan sisään. Aikarajan ylityksestä tuomaristo voi antaa miinuspisteitä. Pakollisia kappaleita ei ole. Tuomaristo painottaa esitettävän musiikin tyylin tuntemusta ja hallintaa sekä esitystä kokonaisuutena. Kaikissa sarjoissa yhtyeen jäsenet voivat yhdistää esitykseensä laulua. TUOMARISTO JA PALKINNOT Kilpailussa on eri tuomaristoja, jotka koostuvat eturivin suomalaisista ja kansainvälisistä kanteletaiteilijoista ja muista musiikintekijöistä. Tuomariston puheenjohtajana toimii kanteletaiteilija, kantelemusiikin lehtori, MuT Eija Kankaanranta. Jokainen yhtye saa kirjallisen palautteen esityksestään. Kilpailussa sijoittuneet palkitaan rahatai erityispalkinnoin. Tuomaristo kokoaa ohjelman kilpailun loppukonserttiin. KANTELEKIMARA JA KANTELEKATSELMUS Kilpailujen yhteydessä järjestetään yhteistyössä Kanteleensoiton opettajat ry:n kanssa kansallisena tapahtumana KanteleKimara alakouluikäisille, ja kaikenikäisille kanteleensoittajille suunnattu KanteleKatselmus. Tapahtuman tarkoituksena on antaa ryhmille tavoitteellinen esiintymistilaisuus ilman kilpailuasetelmaa. Alan asiantuntijat antavat palautteen jokaiselle ryhmälle heidän esityksestään ja taitotasostaan. Päivän mieleenpainuvimmista esityksistä kootaan katselmustapahtuman loppukonsertti. KanteleKimaraan ilmoittautuvat opiskelevat alakoulussa lukuvuonna 2021-2022 tai ovat alle kouluikäisiä. Kolmen ja neljän soittajan ryhmissä voi olla yksi vanhempi soittaja, suuremmissa yhtyeissä heitä voi olla kaksi. KanteleKatselmus on tarkoitettu kaikenikäisille ryhmille. Ryhmät voivat olla kaikenkokoisia. Yhtyeen jäsenenä voi olla myös toisen soittimen soittajia tai
13 k ntele laulajia. Ohjelmiston tulee kuitenkin painottua kanteleen esille tuomiseen. Opettaja voi soittaa avustavassa roolissa ryhmänsä mukana. Esitettävän musiikin tyyli ja kanteleiden kielimäärä on vapaa. Esityksen kokonaiskesto on enintään 10 minuuttia. ILMOITTAUTUMINEN Kilpailuun ja katselmuksiin ilmoittaudutaan sähköisesti Kanteleliiton kotisivulta löytyvällä lomakkeella osoitteessa www.kantele. net 31.1.2022 klo 16.00 mennessä. Esitettävä ohjelmisto tulee lähettää sähköisesti samasta osoitteesta löytyvällä lomakkeella 31.3.2022 klo 16.00 mennessä. Ohjelmiston ilmoituslomakkeeseen merkitään tarkat tiedot teosten nimistä, säveltäjistä, sovittajista, sanoittajista ja kestoista. Jälki-ilmoittautuneita ei oteta huomioon. OSALLISTUMISMAKSU Sekä kilpailussa että katselmuksissa on yhtyekohtainen osallistumismaksu, jonka suurus määräytyy yhtyeen koon mukaisesti. Maksu on 10 euroa jokaiselta Kanteleliiton jäseneltä, muilta 40 euroa. Kanteleliiton jäseneksi voi liittyä osoitteessa www.kantele.net/liity. Yhtyeen yhteyshenkilö suorittaa maksun kertasuorituksena viimeistään 30.4.2022. Osallistumismaksua ei palauteta, vaikka soittaja olisi estynyt osallistumasta tapahtumaan. Mikäli tapahtuma jouduttaisiin perumaan pandemiatilanteen takia, palautetaan jo suoritetuista maksuista 50%. MUUTA HUOMIOITAVAA Sama henkilö voi osallistua useaan eri yhtyeeseen: esim. alakouluikäinen voi osallistua KanteleKimaraan ja duon nuorempana jäsenenä kilpailun sarjaan I. Osallistujat tuovat tapahtumapaikalle kaikki tarvitsemansa soittimet, pöydät, pianotai muut erikoistuolit, nuottitelineet ja laitteistot. Jos yhtye tuo mukanaan äänentoistolaitteita, on siitä mainittava ilmoittautumisen yhteydessä. Tapahtumapaikalla on järjestäjän toimesta tavallisia käsinojattomia tuoleja ja joitakin säädettäviä pianotuoleja. Kaikkien yhtyeiden esiintymiset ovat julkisia. Tapahtuman järjestäjällä on rajoittamaton oikeus äänittää, videoida, julkaista, televisioida, radioida ja lähettää internetin välityksellä yhtyeiden esityksiä maksamatta korvausta esiintyjille. Näiden sääntöjen alkuperäiskieli on suomi. Mahdolliset ristiriitaisuudet ratkaistaan suomenkielisiin sääntöihin nojautuen. MATKAT, MAJOITUS JA RUOKAILU Soittajat vastaavat itse kaikista matka-, majoitusja ruokailukustannuksista. SÄÄNTÖJEN TARKENTAMINEN Kanteleliitto ry pidättää itsellään tai valtuuttamallaan toimikunnalla oikeuden tehdä näihin sääntöihin muutoksia tai tarkennuksia. YHTEISTYÖKUMPPANIT Kansainvälinen kanteleyhtyekilpailu 2022 ja sen yhteydessä järjestettävät KanteleKimara ja KanteleKatselmus järjestetään yhteistyössä Tampereen konservatorion ja Pirkanmaan musiikkiopiston kanssa. TIEDUSTELUT Kilpailun tuottaja Emma Kuntsi emmakuntsi(at)gmail.com p. 040 0343 338 Kilpailutoimikunnan sihteeri Anna Krohn anna.marketta.krohn(at)gmail.com p. 040 7247 127
14 k ntele Käenpiiat 40 vuotta TEKSTI ANNIKKI SMOLANDER-HAUVONEN KUVAT ANNIKKI SMOLANDER-HAUVOSEN ARKISTO Missä kauniimmin kuin Karjalassa, luonto kertois Luojan kunniaa. Mahtavassa vaaramaisemassa siellä lehtii käenkukkukunnaat (Toivo Lyly 1940, Hymni Karjalalle)
15 k ntele Vasemmalla: Käenpiioista otettu ensimmäinen virallinen soittokuva Karjalatalolla 1980, kuvassa on Karjalantalon kantelekoulun ja Espoon musiikkiopiston oppilaat. Kuvassa vasemmalta: Minna Vänskä, Saila Soininen, Anni Kuusimäki, op. Annikki Smolander-Hauvonen, Tiina Heimonen, Lea Suoninen, Satu Hess ja Susann Isohanni. Kuvan taustalla näkyy Oili Mäen kuuluisa 1974 kutoma neliosainen ryijy Karjalainen elegia. Ryijyn ensimmäinen osa kuvaa mennyttä Karjalaa, toinen osa sotien aikaa, kolmas osa sotien jälkeistä seestymistä ja neljäs tulevaisuutta. Kuva: Kalevi Hauvonen Kantelekoulun funktiona oli tukea Karjalan Liitto ry:n kulttuuriprofiilia ja olla osana edistämässä teatteri-, kuoro-, julkaisuja musiikkiharrastusta. Kantelekoulun opetusohjelmassakin luki, että karjalaisen musiikkiperinteen tulee näkyä myös kantelekappaleiden ohjelmistovalinnoissa. Ensimmäiseksi kanteleopettajaksi kutsuttiin Annikki Smolander-Hauvonen ja vähän myöhemmin Anu Itäpelto, kun oppilaita kertyi yli 50. Karjalan Liiton puheenjohtajana eli heimopäällikkönä toimi Urho Kähönen ja hän toivotti joka syksy uudet kanteleensoittajat avosylin tervetulleiksi. Karjalaiseen elämäntapaan ja luonteenpiirteisiin kuuluu välitön iloisuus, ystävällisyys ja sydämellisyys. Karjalaisten suurjuhla oli aina vuoden päätapahtuma konsertteineen ja värikkäine esiintymisineen, minne myös Kantelekoulun oppilaat ja Käenpiiatkin pääsivät esiintymään. Karjalatalo toimi kantelekoulun ja Käenpiikojen opetus-, harjoitteluja esiintymispaikkana. Nuorimmat oppilaat aloittivat kanteleen soiton 6-7-vuotiaana ja osa oppilaista on jatkanut aina aikuisikään asti. Kantelekoulussa opetettiin koti-, konserttija 5-kielisen kanteleen soittoa. Opetus tapahtui yksityisja ryhmäopetuksena, joissa Annikki noudatti Paul Salmisen mukaista klassista soittotekniikkaa. Käenpiikojen toiminta on jatkunut yhtäjaksoisesti vuodesta 1980–2021 ja jatkuu yhä edelleenkin. Kanteleyhtye Käenpiikojen nimi on peräisin käenpiika-linnulta (Iynx torquilla), joka kuuluu-, isotikan-, käenja palokärjen heimoon. Muutama sana Annikista Kanteleoppinsa Annikki Smolander-Hauvonen on saanut Suomen tunnetuimmilta kanteletaiteilijoilta Tyyne Niikolta Joensuun Vapaa-opistossa ja Ulla Katajavuorelta Helsingin konservatoriossa. Annikille on jäänyt erityisesti mieleen Tyyne Niikon ”käytöskoulu.” Heti ensimmäisellä kanteletunnilla Tyyne opetti 10-vuotiaalle Annikille, miten pitää istua ryhdikkäästi, miten pitää olla soitettaessa jalat kauniisti ja miten pitää pukeutua esiintymistä varten. Ihmisenä Tyyne Niikko oli äidillinen ja herttainen, mutta opettajana vaativa. Toinen asia, mitä hän piti K anteleyhtye Käenpiikojen perustamisesta on kulunut 40 vuotta ja juhlakonsertti olisi pitänyt olla jo viime vuonna 13.12.2020, mutta Covid 19-pandemia sekoitti kaikki suunnitelmat. Samana vuonna käynnistyi myös Karjalan Liiton 80-juhlavuosi. Käenpiikojen historia alkaa ja liittyy kiinteästi Käpylään rakennettuun Karjalataloon, joka vihittiin käyttöön 1974 karjalaisen kulttuurin säilyttämistä ja edistämistä varten. Heti seuraavana vuonna 1975 Karjalatalon Kantelekoulu aloitti toimintansa.
16 k ntele opiskeli Helsingin yliopistossa sekä konservatoriossa. Taitelija Ulla Katajavuori oli hyvin oman arvonsa tunteva ”diiva”. Vasta viiden vuoden kuluttua hän teki Annikin kanssa sinunkaupat ja sen jälkeen hänestä tuli siviilissä Annikin perheen kanssa ikuinen ystävä aina kuolemaansa asti. Elämänuransa Annikki on tehnyt klassisen kanteleensoiton opetuksen ja konserttikanteleen kehittämisen hyväksi. Hän on toiminut opettajana monissa eri musiikkiopistoissa: Joensuun, Tampereen ja Helsingin konservatorioissa, Kauniaisten ja Keskisen Uudenmaan musiikkiopistoissa lähes 10 vuotta. Ansioituneimman uransa hän teki Espoon musiikerittäin tärkeänä, oli musiikinteorian opiskelu. Tätä varten Tyyne Niikko vaati Ilmari Krohnin musiikkiopin lähes ulkoaosaamista. Helsinkiin muutettuaan Annikki pääsi kanteletaiteilija Ulla Katajavuoren oppilaaksi Konservatorioon, mutta joutui siellä vielä tarkempaan kantelesyyniin. Katajavuori oli itse saanut ankarat oppinsa kantelepedagogi ja orkesterimuusikko Paul Salmiselta, joita hän noudatti pilkuntarkasti. Ulla oli tarkka kädenasennosta, sormituksesta, kauniista kosketuksesta, sammutuksista, fraseerauksista ja kauniista tulkinnoista, joista ei voinut yhtään tinkiä. Toisinaan Annikilla oli vaikea löytää harjoitusaikaa, koska Ulla Katajavuoren tunnille ei saanut mennä harjoittelematta. Yhtä aikaa Annikki oli Musiikki Fazerilla päivätyössä ja Kanteleyhtye Käenpiiat 40 vuotta vuonna 2020 . Takana vas. Tuija Vainio sello, Sirpa Piiroinen huilu, Anna Montin, Minna-Sisko Mutanen mezzosopraano, Laura Montin, Miikka Viitala, Kalevi Hauvonen manageri, Henri Bürgel. Edessä vas. Milla Ristiluoma, Reeta Sakki, Siru Räty, joht. Annikki Smolander-Hauvonen ja Joonas Fellman. Kuva: Maarit Kytöharju
17 k ntele kiopistossa opettaen yhtäjaksoisesti 39 vuotta, kolmen rehtorin Erkki Pohjolan, Timo Veijolan ja Paula Jordanin hyvässä hoivassa. Opetustyössään Annikki on ohjannut monia kymmeniä kurssitutkintoja, peruskursseista aina isoon I:seen ja II sekä A -tutkintoon asti, joissa ulkopuolisena asiantuntijana toimi melkein aina musiikkineuvos Anneli Kuparinen. Opetustyönsä ohella Annikki pitää henkilökohtaisesti yhtenä merkittävimmistä saavutuksistaan väitöskirjaansa Paul Salminen – Suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä sekä siihen kuuluvien viiden nuottijulkaisun tuottamista. Lisäksi Annikilla on ollut monia luottamustehtäviä muun muassa Pohjola-Nordenin kulttuuriedustajistossa kolme vuotta. Ismo Sopasen ollessa Kanteleliiton puheenjohtajana Annikki oli yksi perustajajäsenistä ja liiton hallituksessa yhteensä 30 vuotta. Lisää Käenpiikojen elämänkaaresta Toinen merkittävä elämänmuutos Käenpiikojen elämässä tapahtui, kun Annikki siirtyi Espoon musiikkiopiston kanteleopettajaksi vuonna 1979 ja Käenpiiat hänen mukanaan. Käenpiiat toimi aktiivisesti vuodesta 1980 lähtien ensin Karjalatalolla ja vuodesta 1992 lähtien Käenpiikojen uudeksi kodiksi muuttui Espoon musiikkiopisto. Käenpiikoihin on kuulunut parhaimmillaan 25 lahjakasta soittajaa Espoon-, Kauniaistenja Keskisen Uudenmaan musiikkiopistoista. Kansainvälistä väriä Käenpiikoihin on tuonut Japanilainen Masako Hazata, joka oli Annikin Annikki Smolander-Hauvonen. Kuva: Maarit Kytöharju
18 k ntele oppilaana viisi vuotta. Lisäksi Japanin suurlähettilään vaimo Atsuko Hasegawa oli oppilaana kolme vuotta. Nuoremmat soittajat Käenpiikoihin Annikki on kasvattanut omista oppilaistaan ja jakanut heidät soittotaitonsa sekä ikänsä puolesta neljään eri tasoryhmään: Sinipiiat, Pikkupiiat, Punatulkut ja Keltasirkut. Nuoremmille oppilaille on erityisesti jäänyt mieleen esiintymiset Valtakunnallisilla äitienpäiväjuhlilla 2009 ja 2013 presidenttien Tarja Halosen ja Sauli Niinistön aikana. Käenpiikojen ohjelmisto koostuu monipuolisesti hengellisestä ja klassisesta musiikista sekä suomalaisesta kansanmusiikista. Käenpiiat on esiintynyt eri kokoonpanoissa: isona orkesterina, solisteina, duoina, trioina ja kvartetteina. Konsertti ja perinteisen 5-kielisen kanteleen lisäksi vakiokokoonpanoon ovat kuuluneet huilu, viulu, sello ja laulusoolot. Yhteistyö Käenpiikojen ja solistien, Minna-Sisko Mutasen, Sirpa Piiroisen ja Tuija Vainion kanssa on jatkunut jo yli 25 vuotta. Käenpiikojen matkassa maailmalla Käenpiikojen monet ulkomaan konserttimatkat ovat tuoneet sekä oppilaille että opettajille suunnattomasti iloa ja uusia kokemuksia. Pidemmillä konserttimatkoilla on aina ollut jokin tärkeämpi teema tai tapahtuma, minkä vuoksi Käenpiiat on pyydetty esiintymään. Tästä esimerkkeinä on ensimmäinen Kiinan matka Pekingiin 1983, jolloin Karjala-Kalevala -juhlassa julkistettiin Kalevala-eepoksen käännöstyö kiinan kielelle. Ensimmäinen Japanin konserttimatka 1992 kuului projektiin ”Itsenäinen Suomi 75 vuotta” ja Japanin evankelis-luterilaisen kirkon 100-vuotisjuhlallisuuksiin sekä Mitakan kaupunginosan 30-vuotisjuhlallisuuksiin. Toisen kerran Käenpiiat oli Japanissa edustamassa ainoana kokoonpanona Skandinaviaa The Ninth Japan International Youth Musicale in Shizuoka -festivaaleilla, jossa keisari oli suojelijana. Jokaiselle maalle annettiin oma kansallinen tunnusväri, jolla kansalaisuudet erotettiin toisistaan ja Suomi sai keltaisen keisarillisen värin. Espoon musiikkiopiston rehtori Timo Veijola ja vararehtori Kirsi-Marja Mäkinen olivat tällä konserttimatkalla mukana musiikkiopiston edustajina. Monacon esiintymiset 1997 olivat loistokkuudessaan omassa luokassaan. Tapahtuma liittyi Grimaldien ruhtinassuvun 700ja Suomen 80-vuotisjuhlallisuuksiin. Toisella matkalla Monacossa 1998 vietettiin Pohjoismaista joulua, Noe Nordique -tapahtumaa, jonka järjestelyistä vastasi Norjan kuningashuone. Tämän matkan yhteydessä oli myös Monacon katedraalissa ruhtinatar Grace Kellyn muistokonsertti. Tällä matkalla oli mahdollisuus tavata myös ruhtinas Rainer, silloinen prinssi Albert ja prinsessa Stefanie. Käenpiikojen toimintaan on kuulunut esiintymismatkojen ohella myös viiden CD-levyn julkaiseminen, joista yksi on tupla-CD. Äänitteillä ovat olleet vierailevina solisteina muun muassa viulistit Timo Honkanen ja Huba Hollók?i sekä sellisti Heikki Pekkarinen. Äänittäjinä ja tuottajina ovat olleet Viive ja Enno Mäemets. Käenpiiat 30 v. – Musiikin suurlähettiläät Rehtori Paula Jordan piti Helsingin kaupungintalon juhlassa Käenpiioille 30-vuotisonnittelupuheen 2010 (suora lainaus EMOn Memoriikki -kirjasta 2013): Espoon musiikkiopiston kanteleyhtye Käenpiiat on Annikki Smolander-Hauvosen luotsaamana vienyt kantelemusiikkia ja suomalaista perinnekulttuuria mitä harvinaisimpiin maailmankolkkiin enemmän kuin yksikään toinen EMOlainen yhtye. Yhtye täytti 30 vuotta vuonna 2010. 1970-80-luvuilla Suomessa kannettiin huolta kansallissoittimen hiipumisesta. Käenpiiat ovat eläneet kanteleen elpymisen vuodet: viisikielisestä on tullut muskarija koulusoitin, kanteleen opetus on levinnyt musiikkiopistoihin.
19 k ntele Kanteleita, ammattirakentajia, kanteleensoittajia, opettajia ja tohtorintutkintoja, joista yksi Annikin, on valmistunut. Kantele on kasvanut perinnesoittimesta myös klassisen musiikin täysveriseksi soittimeksi, mistä todistavat lukuisat modernit sävellykset. Käenpiiat Annikin johdolla ja Kalevin tuella ovat toimineet Suomen lähettiläinä maailmalla. Ikuista iloa ja kansainvälisyyttä Käenpiioilla on aina ollut vahva tuki ja turva EMOssa jo Tapiolan kuoron johtajan ja EMOn rehtorin Erkki Pohjolan aikana. Myöhemmin Timo Veijolan ollessa rehtorina ja Kirsi-Marja Mäkisen ollessa vararehtorina, he olivat molemmat tai ainakin Kirsi-Marja oli mukana Käenpiikojen pitkillä ulkomaan konserttimatkoilla. Vuosikymmenien aikana Annikin ja Käenpiikojen musiikkija kansainvälisyyskasvatuksesta ovat saaneet nauttia iso määrä isoja ja pieniä oppilaita. Mitä heistä on tullut? No muun muassa juristeja, kanttori, harpisti, oopperalaulaja, opettajia, fysioterapeutti, sairaanhoitajia, lääketieteen tohtoreita, yliopiston professori, arkkitehti, poliisi ja kenraaliluutnantti. Kanteleensoiton lisäksi he ovat saaneet elämänopeista tärkeimmän: Intohimo ja täysin sydämin omistautuminen kantavat maailman ääriin saakka. Käenpiiat on keikkaillut ympäri maailmaa.
20 k ntele TEKSTI SANNI VIRTA Kantele oopperassa Lähde K ansallisoopperan koululaisproduktiossa Lähde kuullaan kanteletaiteilija Senni Eskelistä, joka toimii yhtyeessä muusikkona sekä kapellimestarina. Teoksen osana esiintyy alakoululuokista koostuva lapsikuoro, joka saa ainutlaatuisen mahdollisuuden työskennellä ammattilaisproduktiossa ja esimerkiksi oopperalaulajien kanssa. Lähde -oopperan säveltäjä on Sari Kaasinen ja libreton on tehnyt Juhani Koivisto. Senni Eskelisen kakkosmiehityksenä toimii kanteletaiteilija Anna-Karin Korhonen. Teoksen kantaesitys nähdään 26.11.2021. Senni Eskelinen päätyi mukaan produktioon säveltäjä Sari Kaasisen kutsumana. Sari Kaasisen säveltämässä musiikissa kantele on suuressa roolissa. Kanteleen lisäksi ensemblessä on sähköiset perkussiot, joita soittaa Mongo Aaltonen sekä kolme laulajaa: sopraano, mezzosopraano ja baritoni. Laulajilla on myös kaksoismiehitys, joten ensemble koostuu yhdeksästä muusikosta. Teoksen kantaesitys ja muutama näytös oopperan Alminsalissa siirtyivät koronarajoitusten takia marraskuuhun 2021. Näissä esityksissä ovat mukana Vantaan Ylästön koulun 5. ja 6. musiikkiluokat. Tämän jälkeen teosta nähdään jopa kaksi ja puoli vuotta oopperan kiertueohjelmistossa, joka kiertää maakuntien kouluja. “Kyseessä on pitkä pesti, jos vaan pystytään tätä esittämään”, Senni sanoo. “Ooppera liikkuu rekalla, kyseessä on iso produktio ja iso koneisto”. Työryhmään kuuluvat muusikkojen lisäksi
21 k ntele ohjaaja Riikka Oksanen, lavastaja, puvustaja ja avustava ohjaaja. Senni kiittelee työryhmää ja odottaa innolla esityskauden alkamista. Oopperan tarina sijoittuu Saimaalle ja perustuu tositarinaan. Oopperan keskiössä on luontokohde, jota yritetään valjastaa bisneskäyttöön. Teosta on harjoiteltu loppuvuodesta 2020 asti, ja se onkin lähes valmis. Syksyllä päästään harjoittelemaan lapsiryhmän kanssa. Oopperan väen ja muusikkojen lisäksi koululuokista koostuva kuoro on esityksessä lavalla mukana laulamassa ja mahdollisesti myös soittamassa esimerkiksi 5-kielisiä kanteleita. Sennin soittaman elektroakustisen konserttikanteleen lisäksi lavalla nähdään siis muitakin kanteleita. Eri maakunnissa sijaitsevat koulut voivat hakea projektiin mukaan. “Kiva, että useammat koulut pääsevät osalliseksi. Tämä on mahtava tilaisuus etenkin maakunnissa, esimerkiksi Sodankylässä koululaiset eivät kuule oopperaa ehkä niin helposti”, Senni sanoo. Kouluilla teosta käyvät harjoittamassa ohjaaja, kuoron ohjaaja ja kapellimestari. Minkälaisessa roolissa kantele on? Teoksen musiikki on Sennin kuvailun mukaan kansanmusiikillista, ja tekstissä käytetään kalevalaista runomittaa. Musiikissa kuullaan selkeitä tanssilajeja kuten tangoa, paljon loitsua ja muutenkin luonnonläheistä tunnelmaa. Kantele on musiikillisesti isossa roolissa. Usein koululaisprojekteissa on ollut piano mukana, nyt kanteletta kuullaan ikään kuin sen roolissa. Lähde-oopperan ensi-ilta nähdään Kansallisoopperassa 26.11.2021. Kuva: Timo Mokkila / Suomen kansallisooppera
22 k ntele Teoksen 45 min kestosta kantele soi melkein koko ajan. “Olen saanut varsin vapaat kädet soundimaailman ja efektien suhteen”. Säveltäjä Sari Kaasiselle kantele on tuttu hänen omanakin soittimenaan, mistä on ollut apua Sennin ja Sarin tekemässä teoksen yhteisessä työstössä. Kyseessä on kuulemma myös aika vauhdikas ooppera, jollaista ei ole välttämättä kuultu aiemmin kansallisoopperan seinien sisällä. “Teoksen musiikki on todella hienon kuuloista, ja mukana on hyvä porukka, jonka kanssa tehdä töitä”, Senni sanoo. Kokonaisuuteen on tulossa myös upeat lavasteet ja puvut. Muusikot soittavat koko ajan lavalla, ja heidät nähdään metsänhenkien ja peikkojen rooliasuissa. Kantele oopperassa Kansallisoopperan tuotannoissa ollaan kuultu Sennin sanojen mukaan aiemminkin poikkigenrejä, kuten Ihmepoika A -koululaisoopperassa, johon Paleface teki libreton. Melkeinpä yhden käden sormilla voi kuitenkin laskea niitä kertoja, kun kantele on ollut mukana oopperan produktioissa. Esimerkkejä ovat toki Kaija Saariahon Only The Sound Remains -oopperan kanteleosuudet Eija Kankaanrannan tulkitsemana ja Koirien Kalevala, jossa soitti Eva Alkula. Sennille tämä on ensimmäinen kerta Kansallisoopperalla töissä, vaikka hän on toki ollut aiemmin esiintymässä kyseisessä talossa. “Kanteletta ei paljoa kuulla oopperassa, joten samalla myös oopperan henkilökunta oppii kanteleesta, sen vahvistamisesta ja logistiikasta”, Senni sanoo. Kapellimestari ja kanteleensoittaja Kapellimestarina toimimisesta Senni kertoo seuraavasti: “Kapellimestarina on paljon työtä tässä teoksessa, hänellä on päävastuu musiikista. Pitää näyttää kaikki lähdöt ja toteuttaa kaikki tarkkaan niin kuin säveltäjä on kirjoittanut. ”Tässä saa lähteä omasta kuplasta, johon helposti soittaessa jää. Se on tervetullutta ja kivaa haastetta”. Senni on ennenkin toiminut teatteriproduktioissa kapellimestarin kaltaisessa roolissa. Hän on työskennellyt paljon laulajien kanssa ja on tottunut musiikillisesti seuraamaan laulajaa. Oopperalaulajien kanssa balanssi on kuitenkin eri, kun laulua ei vahvisteta sähköisesti. “Sitten tähän tulee mukaan vielä 50 lasta! Jännittää, miten saan pidettyä kaiken järjestyksessä”, Senni sanoo. Oopperalaulu, lyömäsoittimet ja kanteleet Lyömäsoittimien ja kanteleen kokoonpano on tuttu Sennille esimerkiksi hänen Wilhelmiina-duostaan. Oopperalaulajien kanssa hän ei ole aiemmin työskennellyt, mutta muiden laulajien kanssa kyllä. “Minut yllätti se voima, maskienkin takaa tuli läpi upeaa soundia. Miten taitavia he ovat ja vielä näyttelevätkin samaan aikaan!” Oopperan musiikissa kuullaan kansanlauluun sopivia musiikkityylejä, joten laulajat pääsevät tekemään jotain ihan erilaista. “Jo se, että pystyn soittamaan ja ohjaamaan rooliasussa maskin kanssa on hengästyttävää”, Senni sanoo. Kyseessä on lasten produktio, mutta musiikki sopii kaikille -Lähde on hieno taidekokemus myös aikuisille. Kuulostaa, että tästä oopperasta tulee upea produktio; työryhmä on toimiva ja musiikki hienoa -toivottavasti ooppera saa kiertää pitkään ja kanteletta kuullaan jatkossa vieläkin useammin eri oopperaproduktioissa!
23 k ntele TEKSTI ANNA KARSIKAS-KUUSISTO KUVA TUOMO KARSIKAS Kalajoen kaupungin Kalajoki Akatemiassa on käynnissä Yhteistä virtaa – hanke, joka on saanut Taiteen edistämiskeskuksen erityisavustuksen. Hankkeessa työskentelevä yhteisömuusikko Anna Karsikas-Kuusisto järjestää monipuolista taidekasvatusja yhteisötaidetoimintaa eri-ikäisille yhteistyössä varhaiskasvatuksen, koulujen, nuoripalveluiden ja yhdistysten kanssa. Hankkeen taustalla ovat menneiden vuosien poikkeusolot. Niiden takia moni paikallinen lapsi ja nuori ei ole päässyt osallistumaan Yhteisömuusikkona Karsikas-Kuusisto (vas.) on tehnyt töitä myös Sävelsaari-duossa Miia Kauniston kanssa. Kantele on tärkeässä osassa duon Satumetsän poluilla -esityksessä, joka pohjautuu suomalaiseen kansanperinteeseen. Yhteistä virtaa -hanke laittaa myös kanteleet liikkeelle
24 k ntele harrastustoimintaan normaalisti tai sitä ei edes ole ollut aina tarjolla. Siksi lapsille ja nuorille halutaan tarjota tilaisuus osallistua taideja kulttuuritoimintaan matalalla kynnyksellä. Käytännössä toiminta tuodaan työpajamuotoisena suoraan kouluihin ja päiväkoteihin. Näin pyritään turvaamaan hankkeen ytimessä oleva saavutettavuus. Hankerahoituksen turvin on toimintaa varten hankittu mukana kiertäviä soittimia, mutta erityisen hieno tilaisuus tarjoutui, kun Kanteleliiton kantelelaukku saatiin hankkeen käyttöön. “Olin ehtinyt vain haaveilla kanteleista. Kun Jane Ilmola kertoi kantelelaukusta, riemastuin. Nyt toivon, että pääsen vierailemaan mahdollisimman monessa paikassa kanteleiden kanssa.” Hanke käynnistyi toukokuussa ja kesällä järjestettiin musiikkityöpajoja Kalajoen eri kylillä sekä kalajokisen Havulan kartanon pihapiirissä. “Jo kesän työpajoissa kanteleet pääsivät kokeiluun”, kertoo Karsikas-Kuusisto. Suurimmalle osalle näistä lapsista ja aikuisista kyseessä oli ensimmäinen tai toinen kerta, kun he saivat kokeilla 5-kielisen siipikanteleen sointia. Syksyllä 2021 hankkeen työpajat suunnitellaan kunkin yksikön tai ryhmän tarpeiden ja toiveiden mukaiseksi. Lapsilla ja nuorilla on paljon vaikutusmahdollisuuksia siihen, millaiseksi toiminta tai sen tuotokset muotoutuvat. Näin halutaan huolehtia osallisuudesta. Käytännössä toiminta voi olla esimerkiksi kanteleentai ukulelen soittotyöpajoja, sävellysja sanoitustyöpajoja eri ikäisille, elämyksellisiä satutuokioita tai vaikkapa sanatai äänimaisemataidetta. “Luomme monipuolisia taideja kulttuurikokemuksia, mutta kuitenkin matalalla kynnyksellä. Tavoitteena on kuitenkin hyvinvointi se, että jokainen saa positiivisia kokemuksia onnistumisesta, itseilmaisusta ja yhdessä tekemisestä”. “Yhteisömuusikon näkökulmasta viisikielinen kantele on yksi hienoimmista välineistä nimenomaan yhteisölliseen soittamiseen. Hyvin pienillä vihjeillä melkein kuka tahansa pääsee mukaan ja sointiväri on monelle mieluinen. Kantele myös houkuttaa itsessään soittamaan ja koskettaa monenikäisiä erityisesti historiansa takia. Kanteleensoiton ja runolaulun perinteessä on minun nähdäkseni aistittavissa yhteisömusiikkitoiminnan ydin”, Karsikas-Kuusisto summaa. Mikä ihmeen yhteisömuusikko? Yhteisömuusikot ovat erikoistumiskoulutuksen käyneitä musiikin ammattilaisia. Yhteisömuusikon erikoistumiskoulutus ammattikorkeakoulussa kestää 1,5-vuotta. Koulutukseen on valittu tähän mennessä mm. kanttoreita, luokanopettajia, lastentarhanopettajia, musiikinopettajia, muusikkoja ja sosionomeja. Kaikkia yhdistää vahva musiikillinen osaaminen ja työkokemus omalta alalta. Yhteisömuusikot toimivat erilaisissa yhteisöissä, tavoitteenaan luoda hyvinvointia musiikin avulla. Toimintaympäristöinä esim. palvelutalot, muistisairaiden päivätoiminta ja vuodeosastot, sairaaloiden lastenosastot, pitkäaikaissairaat ja syöpäpotilaat. Kohderyhminä voivat olla esim. lapset, työttömät, työyhteisöt, kuntoutujat, maahanmuuttajat, nuoret, erityisnuoret, kehitysvammaiset tai mielenterveyskuntoutujat.
25 k ntele Nuottiliite Timo Väänänen: Kuvat kanteleelle (2001) TEKSTI TIMO VÄÄNÄNEN Sävellys muodostuu kolmesta pienoiskuvasta, joissa konserttikanteleen mahdollistama erityinen asteikko luo omanlaisensa kehyksen teokselle. Teoksen vaikutteita ovat mm. Martti Pokelan sävellykset, minimalismi ja pitkäsointinen perinteinen kanteleensoittotapa. Ensimmäisen osassa sävelkudosta luodaan päällekkäisillä eri mittaisilla toistuvilla kuvioilla. Soinnin on tarkoitus olla kaikuisa ja runsas, mutta silti rytmisesti selkeä. Toisessa osassa asettuvat vastakkain osan alun ja lopun pysähtynyt huudahdus-aihe, jota vielä loppusoinnin aikana levitetään lievällä sävelten korkeuden muuntamisella vipua käyttäen. Keskellä on improvisointiosa, jota on tarkoitus soittaa nuottiin kirjoitettua versiota pidempään. Asteikko mahdollistaa melko vapaan ja jota suunnittelemattoman soittotavan, mitä kannattaa hyödyntää improvisaation etsimisessä ja löytämisessä. Kolmas osa leikittelee rytmisellä ja synkopoivalla kuvioinnilla. Rytmiikkaan kannattaa hakea tanssillisuutta sammutusten ja pitkäsoinnin vaihtelulla. Väliosan minimalistinen sävelkulku puolestaan viittaa ensimmäisen osan kuvioihin. Kuvat on sävelletty erään kanteleoppilaani tutkinto-ohjelmistoon moniosaisen teoksen ja improvisaation yhdistelmäksi.
29 k ntele H aluaisin kertoa teille Kantele Goes Global! Ground Zero -hankkeesta, jossa toimin toiminnanjohtajana. Vuonna 2016, kun alettiin ottaa vastaan hankehakemuksia rajat ylittävän yhteistyön Karelia-ohjelmaan, ehdotin kehittää hankkeen, joka tähtää kanteleen popularisointiin. Karjalan tasavallan lauluja tanssiyhtye Kanteleen johtaja Lilija Stepanova suhtautui ajatukseen myönteisesti ja hyväksyi sen. Itä-Suomen yliopiston professorit Pekka Suutari ja Dmitri Zimin tukivat ajatusta. Kantele-GO -hankkeen kehittämisen aikana on muodostunut tietynlainen kumppanien joukko: lauluja tanssiyhtye Kantele, joka on hankkeen pääkumppani, Itä-Suomen Pekka Huttu-Hiltunen, Hanna Ryynänen, Olga Vlasova ja Minna Raskinen Kantele fusion -konsertin jälkeen Petroskoissa 2019. Kuva: Kirill Ognev Kantele Go -hanke yhdistää kanteleväkeä TEKSTI OLGA VLASOVA KÄÄNNÖS TATYANA MOROZOVA
30 k ntele yliopisto, Prääsän piirin kansallinen taidekoulu sekä Runolaulu-Akatemia, jotka ovat kumppaneita. Hanke sai rajat ylittävän yhteistyön Karelia-ohjelman tukea ja tällaisena ryhmänä 1. tammikuuta 2019 aloimme toteuttaa hanketta. Sanoisin, että Kantele-GO! -hankkeen periaatteet ovat modernin teknologian käyttö sekä se, että kaikki tieto ja myös tunne siirtyvät ihmisestä toiseen koko ajan. Hankkeen päätehtävinä on kanteleen popularisointi, uusien taitojen siirto sekä luovan ajattelun kehitys. Hankkeen tarkoitus on kehittää Venäjän Karjalan ja Suomen rajat ylittävää yhteistyötä. Vuonna 2019 offline-muodossa pitämämme tilaisuudet antoivat suomalaisille ja venäläisille kanteleensoittajille mahdollisuuden luoda yhteyttä toisiinsa. Pekka Huttu-Hiltusen Kuhmossa kesäkuussa 2019 järjestämien kanteleensoiton työpajojen aikana pidettiin mahtavat diatonisen kanteleensoiton oppitunnit, joissa opettajina olivat Vilma Timonen, Eva Alkula, Hanna Ryynänen sekä Ida Elina. Karjalaiset kromaattisen kanteleen soittajat Anastasija Krasilnikova ja Jelena Ankhimova tutustuttivat suomalaista yleisöä venäläiseen musiikkiin. Sommelo-festivaalin monet konsertit loivat kantelemusiikin ainutlaatuisen maailman. Siitä tunnelmasta tuli kaikkia hankkeen osallistujia ja asiantuntijoita inspiroiva. Kun lauluja tanssiyhtye Kanteleen esiintyjät sekä suomalaiset kanteleensoittajat Minna Raskinen ja Hanna Ryynänen tulivat Petroskoihin musiikkilaboratorioon, me tiesimme, että uudet löydöt odottavat meitä kaikkia. Laboratorion kaikkina päivinä oli paljon iloisia yhteisharjoituksia ja luomistyötä; kyseessä kun oli mahtavien suomalaisten ja karjalaisten ammattimuusikoiden tapaaminen. Laboratorion päätyttyä lähdimme pitkälle kiertueelle Petroskoihin, Kontupohjaan, Sortavalaan, Joensuuhun, Ilomantsiin ja Lieksaan. Kantele voi olla soittimena erilainen, mutta se on kaikkialla sopusoinnussa ihmissielun kanssa! Minusta on mukava tietää, että nimenomaan Kantele GO! -hankkeen konsertin osuudesta tuli osa onnitteluvideota, joka tehtiin kansainvälisen Interreg: inspiring video 3 -ohjelman 30-vuotisjuhlan kunniaksi. Luovan energian, uusien tietojen sekä uusien tuttavuuksien vauraus auttoi meitä paljon silloin, kun pandemia alkoi. Pystyimme luomaan hankkeen puitteissa työskentelyyn uusia muotoja. Pidimme kanteleensoiton improvisaation ja säveltämisen pitkäkestoisen kurssin, jonka puitteissa Hanna Ryynänen piti työpajoja karjalaisia kanteleensoiton opettajia varten. Opettajat Anna Kovaljova, Tatiana Trunova, Svetlana Kobeleva, Aleksandra Sakharova ja Alevtina Voitovich sanovat, että improvisaation oppitunnit innostivat heitä käyttämään improvisaatiomenetelmiä omassa työssään lasten kanteleryhmien kanssa. Kanteleenopettajat, jotka olivat ensin saaneet hankkeen kanteleensoiton oppitunneilla uusia tietoja ja taitoja, pitivät sitten kanteleensoiton oppitunteja Karjalan tasavallassa. Näin uudet tiedot ja taidot siirtyvät eteenpäin koko ajan. Järjestimme kurssit Petroskoin valtiollisen konservatorion suomalais-ugrilaisten kansojen laitoksen opiskelijoita sekä Karjalan kanteleenopettajia varten. Näillä kursseilla opiskeltiin soittamaan erilaisia säveliä viisija kymmenenkielisellä kanteleella, Antti Rantosen kanteleensoiton tyyliä sekä kanteleelle sovittamista. Monet opettajat oppivat käyttämään pandemian aikana esiin tulleet videokuvaamisen ja -lähetyksen teknologiat ja kuvasivat paljon erilaisia videoita, jossa heidän opiskelijansa tulokset ovat näkyvissä. Me latasimme nämä videot hankkeen Facebookja VK-ryhmiin. Hankkeen erilaisiin työpaketteihin kuuluu myös työpaketti, jonka tarkoituksena on tutkia erilaisia markkinarakoja kantelemusiikille. Sitä varten teimme kolme YouTube-kanavaa. Nämä kanavat ovat täynnä erilaista kantelemusiikkia ja antavat mielenkiintoista käsitystä siitä, millaista kantelemusiikki voi olla. Näiden kanavien nimet
32 k ntele ovat Kantele Goes Global! ja Cross-Border Kantele ja niistä löytyy musiikkia, joka soi hankkeen tilaisuuksissa vuosina 2019-2021. Latasimme Kantele Goes Global! -kanavalle kanteleensoiton oppitunnit videon muodossa ja toivomme, että nämä oppitunnit auttavat aloittelevia kanteleensoittajia myös hankkeen päätyttyä. Kantele-Music Fusion -kanava esittää epätavallisia kantelemusiikin ja itämaisen kulttuurin visuaalisen kuvion yhdistelmiä. Uuden kantelemusiikin ilmestyminen on hankkeen mielenkiintoisin osa muusikoille. Hankkeen ansiosta lauluja tanssiyhtye Kanteleen ohjelmistoon ilmestyi uusia sävellyksiä. Hankkeen puitteissa julkaisimme uusia sävellyksiä eritasoisille kanteleensoittajille. Yhden musiikkikokoelman on tehnyt kanteleensoittaja Valentina Matvejeva, joka oli työskennellyt lauluja tanssiyhtye Kanteleessa monta vuotta ennen muuttoa Suomeen, missä hän työskenteli Mikkelin musiikkiopistossa. Kolmekymmentä uutta sävellystä kanteleelle ilmestyi kokoelmassa Pohjolan värejä. Sen lisäksi hankkeen puitteissa pian ilmestyy vielä muutama kanteleelle tarkoitettujen sävellysten kokoelma. Kantele – GO! -hankkeen ansiosta venäläis-suomalaisen rajan molemmilla puolilla kantelemusiikin fanien määrä kasvoi huomattavasti! Silloin kun pandemia alkoi emmekä ole enää saaneet järjestää kansainvälisiä vaihtoja, pidimme Karjalan tasavallan kaupungeissa konsertteja, joihin osallistui lauluja tanssiyhtye Kanteleen soittajia. Uutena kokemuksena oli hankkeeseen liittyvän konsertin pitäminen Sommelo-festivaalissa heinäkuussa 2021, missä katsojat saivat kuunnella kanteletta soittavia Hanna Ryynästä ja Eva Väljaotsia offline-muodossa sekä Kantele-yhtyeen esitystä suorassa lähetyksessä. Tallennettu konsertti ladataan hankkeen YouTube-kanavaan. Modernien teknologioiden ansiosta karjalaiset kanteleensoittajat ja laulajat saivat mahdollisuuden osallistua Arja Kastisen ja Liisa Matveisen mielenkiintoiseen Suomen puolella järjestämään Kantele & Runolaulu -leiriin. Meillä oli upea mahdollisuus upota muinaisen runolaulun kulttuurin ja kanteleensoiton improvisaation maailmaan. Hankkeen tarkoituksia on myös työskentely nuorten kanteleensoittajien kanssa. Prääsän piirin kansallinen taidekoulu järjesti ja piti kaksi upeaa Nuorisofoorumia kanteleensoittoa opiskelevia opiskelijoita ja oppilaita sekä lasten amatöörikanteleryhmien osallistujia varten. Nuoret kanteleensoittajat kokoontuivat Kostamukseen helmikuussa 2020 ja Aunukseen kesäkuussa 2021. Molemmilla foorumeilla oli mahtavan luova tunnelma. Kanteleensoittajat eri kaupungeista ystävystyivät ja heidän opettajillaan oli mahdollisuus saada uusia tietoja ja keskustella opettamiseen liittyvistä asioista toistensa kanssa. Minusta hankkeen puitteissa on tehty paljon alkutaipaleita kanteleensoiton tulevaan kehitykseen. Hankkeen ohjaajana haluan osoittaa kiitollisuutta rajat ylittävän yhteistyön Karelia-ohjelmalle Kantele-GO! -hankkeen rahallisesta tuesta koko hankkeen työryhmän puolesta. Kiitämme hankkeen kumppaneita eli Itä-Suomen yliopistoa, Runolaulu-Akatemiaa ja Prääsän piirin kansallista taidekoulua hedelmällisestä yhteistyöstä. Kiitän myös Suomen ja Karjalan tasavallan kulttuurija opetusjärjestöissä työskenteleviä kollegoita, jotka tukivat hankkeen tilaisuuksia. Kiitän erityisesti kaikkia muusikoita, kanteleensoittajia, jotka ovat tulleet mukaan hankkeeseen erittäin aktiivisesti ja täydensivät hankkeen luovaa elämää uusilla ajatuksilla, uudella musiikilla ja positiivisella energialla.
33 k ntele Kantele ympäri Suomen TOIMITTANUT SANNI VIRTA Minkälaista musiikkia soitatte? Seija: Soitamme etupäässä vanhoja, perinteisiä suomalaisia kansanlauluja. Myös hengellistä ohjelmistoa on jonkin verran. Soittotapa on Elli Sonkkasen opettama, ja hänen soittoaan kuulleiden tunnistama tyyli. Pertti: Soitamme perinteistä kansanmusiikkia, joululauluja ja lisäksi jotain hengellisiä kappaleita. Sovitukset on tehnyt Elli Sonkkanen, ja myöhemmin on sovittanut Seija Häyrynen. Marja-Liisa: Olen laulanut parikymmenen vuoden ajan Elli Sonkkasen kantelesäestyksellä kauniita, vanhoja ja hengellisiäkin kansanlauluja. Joukkoon mahtuu myös Ellin ja hänen kauttaan muidenkin omia uudempia kappaleita. Vähin erin Ellin lopetettua esiintymiset säestäjäksi vaihtui Seija Häyrynen. S arjassa tuodaan esille koko Suomen rikasta kantelekulttuuria ja paikallisia yhtyeitä, tapahtumia ja soittajia. Tällä kertaa sarjan teemana on Etelä-Savo ja haastattelussa kanteleyhtye Kanteleinen Mikkelistä. Yhtyeen jäsenet kanteleensoittajat Seija Häyrynen ja Pertti Lehikoinen sekä laulaja Marja-Leena Sohkanen vastasivat kysymyksiin vuorotellen. Mikä on ollut paras esiintymiskokemuksenne? Millaisissa paikoissa esiinnytte yleensä? Seija: Entisenä luokanopettajana on ollut mieluista seurata kouluvierailuilla, miten satapäinen lapsijoukko istuu voimistelusalin lattialla hipihiljaa kuunnellen soittoa kuin lumottuina paikoilleen ja esittävät konsertin jälkeen monia kysymyksiä, joihin yritämme parhaamme mukaan vastailla. Soittoamme kuullaan hyvin erilaisissa paikoissa, esimerkiksi järvenrantamökeissä, kouluissa, palvelutaloissa, kirkoissa ja konserttisaleissa. Yllättävän upea kokemus oli saada kutsu kotikaupunkimme kansalaisopiston runonlausuntaryhmän Istumme ilokivelle -projektin taustaja välimusiikin esittäjiksi vuonna 2016. Pertti: Paras esiintymiskokemus on ollut kanteleitten katselmus, kanteleen soittoa 30 vuoden
34 k ntele ajalta. Tilaisuus pidettiin Mikkelissä konserttitalo Mikaelissa 2008. Yleisöä vajaa 500 henkilöä. Pääesiintyjänä oli Timo Väänänen, konsertti liittyi Timon Väänäsen tohtorin tutkintoon. Esiinnymme palvelutaloissa, yhdistysten ja järjestöjen juhlissa, perhejuhlissa mukaan lukien. Kirkoissa teemalla keskipäivän musiikkituokio. Mikä on mielestänne parasta kanteleensoitossa ja kanteleessa soittimena? Seija: Kanteleen soinnin herkkyys puhuttelee. Pyrimme soittamaan niin, että sydän on virittynyt laulujen sanoman mukaan. Siinä riittääkin opettelemista jokaisessa soittotilanteessa. Tässä mielessä kantele on haastava soitin. Pertti: Kanteleessa on äärimmäisen hieno sointu, pehmeys, tunnelmallisuus joka menee ihon läpi syvälle sydämeen. Miten tutustuitte toisiinne ja aloitte soittaa yhdessä? Minkäkokoisia kanteleita soitatte? Seija: Kun vuonna 2000 aloitin eläkelahjana saamallani kotikanteleella kansalaisopiston soittotunnit, meitä oppijoita oli kymmenkunta. Tuolloin tutustuimme Pertin kanssa ja huomasimme kanteleharrastuksemme samansuuntaiseksi. Levysuunnitelman alkuvaiheessa joukko oli harmillisesti pienentynyt, joten päätimme tehdä sen Kanteleryhmä Kanteleinen-nimellä. Näin syntyi Kanteleinen! Hankin vuonna 2005 Koistisen valmistaman 38-kielisen konserttikanteleen. Marja-Liisan kanteleen on rakentanut Otto Koistinen. Se on 36-kielinen kotikantele, jossa tavanomaiseen tapaan on pikavirittimet. Pertti: Minä aloin soiton opiskelun Mikkelin kansalaisopistossa vuonna 1997 Ellin ohjaukKanteleryhmä Kanteleinen Seija Häyrynen (vas.), Marja-Leena Sohkanen ja Pertti Lehikoinen.
35 k ntele sessa. Seija liittyi joukkoon vuonna 2000. Siitä lähtien olemme soitelleet ja harjoitelleet yhdessä. Minulla on paikallisen kantelevalmistajan Raimo Nylanderin 36-kielinen kotikantele. Olitte Elli Sonkkasen oppilaita. Voisitteko kertoa jonkin erityisesti mieleen jääneen muiston Ellistä. Seija: Kansalaisopistotuntien loputtua ja jo sitä ennenkin kävimme harjoittelemassa opettajamme kotona Hiirolassa parinkymmenen kilometrin päässä keskikaupungista. Ellin lämmin, hersyvä, karjalainen iloisuus ja vieraanvaraisuus kosketti kaikkia, jotka saivat vierailla hänen pikkuisessa, viehättävässä hirsimökissään. Pertti: Hän oli hellä ja lämminhenkinen henkilö. Taitava opettaja. Merkille pantavaa oli, että aina oli ennen harjoituksia jotain karjalaista herkkua tarjolla kahvin kanssa. Marja-Liisa: Merkittävä muisto jäi vuonna 1996 kanteletaiteilija-Ellin kanssa tekemästämme matkasta Australian suomalaissiirtolaisten juhliin. Olette tehneet kaksi levyä Marja-Liisa Sohkasen kanssa. Miten aloitte esiintyä yhdessä triona? Seija: Marja-Liisa oli Ellin “luottosolisti” parinkymmenen vuoden ajan. Aloitimme Ellin ehdotuksesta yhteistyön Marja-Liisan kanssa. Olen suuresti kiitollinen molemmille tästä etuoikeudesta. Suuret tunteet ovat liikkeellä aina, kun musisoimme. Marja-Liisa: Aiemmin ennen Seijaan ja Perttiin tutustumista tehtiin Ellin kanssa esityksistämme tallenteita nauhoille. Yhteistyö kanteleryhmä Kanteleisen kanssa alkoikin juuri ensimmäisen CD-levyn valmistelun aikoihin opettajamme Ellin rohkaisemana. Mikä on hauskin sattumus yhtyenne taipaleen varrelta? Seija & Marja-Liisa: Kaikilla esiintymismatkoilla on ollut hauskoja hetkiä ja huumoria on viljelty tässä savolaistuneessa karjalais-hämäläis-pohjalaisseurueessa. Pertti: Heti alkuaikoina olimme kerran Liedossa esiintymässä. Emme muistaneet lopettaa soittamista, kunnes Elli ystävällisesti huomautti, että on aika lopettaa. Terveisenne Kantele-lehden lukijoille. Seija: Kiitos Kantele-lehdestä! Nuorilla on nykyisin niin monenkirjavia harrastusmahdollisuuksia, mutta vaikka kantele on niistä hiljaisimpia, toivoisin tämän kansallissoittimemme arvostuksen jatkuvan ja lisääntyvän ympäri koko Suomen, ei vain joillekin tietyille paikkakunnille, vaan sellaisillekin musiikista kiinnostuneille, joilla ei ole mahdollisuuksia musiikkiopisto-opiskeluun. Kanteleensoittoharrastus sopii kaikille!
36 k ntele TEKSTI & KUVA:TIMO VÄÄNÄNEN Aloitin kanteleensoiton Mikkelissä kansalaisopistossa ryhmätunneilla 7–8-vuotiaana. Merkittävin muisto on kanteleen erityinen sointi, näkymä ikkunasta ja – kummallista kyllä – nuotit, jotka olivat erilaisia kuin pianotunneillani näkemäni. Sointi oli kaikuisa ja ihmeellinen – monen soittajan runsas sävelkenttä. Soittimina oli ainakin Heikkilän n. 24-kielisiä kanteleita, jotka Mikkelin Kalevalaiset Naiset olivat hankkineet. Näkymä ikkunasta jäi mieleeni, sillä en tainnut aina olla ihan perillä siitä, että minunkin oli tarkoitus soittaa mukana. Soittaminen ei ollut ollenkaan vastenmielistä, mutta kivitalon leveillä ikkunapenkiltä saattoi katsella ulos syksyiseen puistoon ja unohtua kuuntelemaan kanteleita. Tunneilla käytetyistä nuoteista mainitsin edellä siksi, että minä soitin korvakuulolta ja nuotti oli lisävaruste, jota en kovin paljon tarvinnut. Mutta silti siitä jäi kuitenkin mieleeni jotain, sillä tunnistin myöhemmin nuotit samanlaisiksi Ilona Porman (1910–1991) nuottien kanssa, kun tutustuin niihin kansanmusiikin maisteriopinnoissani Sibelius-Akatemiassa. Mikkelin kansalaisopiston ryhmä ei kokoontunut monta kertaa, eikä tuntien ohjaajamiehen nimi jäänyt minulle muistiin. Ryhmälle etsittiin uutta vetäjää ja Mikkelistä löytyi karjalainen kanteleensoittaja Elli Sonkkanen (1930–2021). Ellin opissa jatkoin peruskoulun ajan, kunnes menin Mikkelistä Savonlinnaan taidelukioon. Ellin ryhmässä sain perustuksen muusikkouteen. Soitimme korvakuulolta, teimme sovituksia, pieniä kappaleita ja esiinnyimme paljon yhdessä ja esiinnyin myös yksin. Ryhmä oli osa Mikkelin Helkanuorten toimintaa. Usein ryhmän esiintyessä meidät kuulutettiin lavalle sanoin: ”nyt Miksi savolaispoika soittaa kanteletta? Kanneltaja Timo Väänänen on kotoisin Etelä-Savosta.
37 k ntele esiintyvät helkatytöt”. Minulta kysyttiin usein, miksi poika soittaa kanteletta. Lähinnä taisin vastata, että soitan, koska se on kivaa. Ja kivaa se oli – ja on – juuri tuon oman musiikin tekemisen vuoksi. Etsin esiin Ellistä Kantele-lehteen 3/2005 kirjoittamani jutun, kun kuulin tämän kesän suru-uutisen. ”Sitte ko mie näin Mikkelissä kaupassa kanteleen, ni mie aattelin, että tuo se on. Menin kysymään, voiko sen vaihtaa kitaraan ja niihä myö tehtiin”, Elli muisteli. ”Ja siin se ol – tätä sointia mie olin hakent niin pitkään!” Kuuntelu, kanteleen herkkä ja kaunis sointi olivatkin tärkeitä Ellille. ”Periaattena on, että soittajan pitää löytää se sointi itsestään”, Elli kertoo lehden haastattelussa. Mikkelin musiikkiopistossa alkoi kanteleensoiton opetus ja aloin käydä tunneilla muiden musiikki-, tanssija teatteriharrastusten lisäksi. Olin kyllä aluksi vähän huolestunut siitä, pitääkö siellä soittaa vain nuoteista – kuten pianotunneillani – mutta sain sitten opettajakseni Kari Dahlblomin (1955–2017), joka onnekseni oli innokas käyttämään nuotteja ja korvakuulosoittoa rinnakkain. Rinnakkain myös opetimme jonkin aikaa musiikkiopistossa, sillä kanteleensoittajia tuli opistoon enemmän kuin Kari ehti opettaa. Karin myötä tutustuin myös muiden kansojen kanteleisiin ja myöhemmin se johti Kanteleen kielin -projektiin radio-ohjelmineen ja kirjasarjoineen. Savolaiseksi en kyllä muista itseäni erityisesti ajatelleeni, mutta ehkäpä se ei ole lapsen tai nuoren mielessä merkittävä asia. Yläastella musiikkiluokkani kuoro äänitti radioon sävelmän Viulunsoittaja katolla -musikaalista. Löysin myöhemmin radioäänitteen kasetilta ja sitä kuunnellessa savolaisuus kävi selville heti – kuoromme lauloi pianonsoittoni säestyksellä, hyvällä klassisella kuorosoinnilla: ”Nousee päevä, laskee päevä”. Savonlinnan taidelukiossa jatkuivat kanteleopintoni ja mukaan tuli koulun Takamus-kansanmusiikkiyhtyeessä soittaminen. Sitä ennen en ollut soittanut kanteletta muiden soittimien kanssa. Kouluajan soittamisen myötä hakeuduin kansanmusiikin opintoihin Sibelius-Akatemiaan. Alkutaipaleeni kanteleen parissa on siis Etelä-Savossa. Millaiset juuret kanteleella on Mikkelissä ja Etelä-Savossa? Mikkelin Sanomissa 22.3.1904 kirjoitti nimimerkki Timoteeus näin: ”Meillä on kanteleensoitto säilynyt esi-isiltä perintönä näihin päiviin asti, vaikka hyvin pienessä määrässä. Useasti ovat nuorisoseurat huomautelleet siitä, että kanteleen soittoa tulisi harrastaa joka paikkakunnalla, jotta jäisivät ala-arvoiset rämpytysvehkeet syrjään, mutta enempää ei ole toimittu sen edistämiseksi. Jos toimeenpantaisiin kilpailuja kanteleensoitosta, niin voisi tuosta toivoa edistystä.” Etelä-Savon Juva on mainittu Kansallismuseon kokoelmissa yhden 5-kielisen ja yhden 9-kielisen kanteleen tiedoissa. Kanteleja jouhikkosävelmiä -kirjassa (SKS, 1928) on Etelä-Savoon merkitty 13 sävelmää – 12 Juho Villasen soittamaa jouhikkosävelmää Savonrannalta ja yksi O. A. J. Carleniuksen vuonna 1810 muistiin merkitsemä kantelesävelmä Kerimäeltä. Myös C. A. Gottlund (1796–1875) julkaisi kantelesävelmiä ja kanteleaiheisia runoja Etelä-Savosta. Teki harpun hauwwin luusta, Kantelen kalan ewästä. Mist’ on kantele kotosi? Lohen purstosta punaisen, Ahwenen kutu kalojsta. Mist’ on kansi kantelessa? Sären suuren suomuxesta. Mist’ on naulat kantelessa? Hauwwin suuren hampahasta. Mist’ on kielet kantelessa? Sijan suonista sinisen, Hiuxiista Hijjen-Nejjon. C. A. Gottlund, Svensk Literatur-Tidning, s. 341–42. 1817. Savosta C. A. Gottlundin teoksen Otawa eli Suomalaisia Huvituksia ensimmäisen osan (1829) yhteydessä on ensimmäinen suomenkielinen musiikkitie
38 k ntele Valentina Matvejeva petroskoilainen kanteletaiteilija Mikkelissä Valentina Matvejeva on esiintynyt yli 25 vuotta kanteleensoittajana Karjalaisessa kanteleyhtyeessä eli Karelian National Song and Dance Ensemblessä nimeltä Kantele. Hän on säveltänyt useita teoksia kromaattiselle kanteleelle. Matveevan soitonopettaja oli Toivo Vainonen, kuuluisa kanteleensoittaja ja karjalaisen kromaattisen kanteleen soittotavan kehittäjä. Vainosen etydejä kromaattisen kanteleen harjoituksia varten on käytetty Valentina Matvejevan avustuksella muun muassa Kantele Go -projektissa, josta voit lukea tarkemmin tämän lehden artikkelista sivulta 29. Voisitko kertoa hieman lisää itsestäsi. Missä kaikkialla opetat kanteleensoittoa? “Aloitin 16-vuotiaana soittamaan kromaattista kanteletta Petroskoissa kanteleyhtyeessä. Isäni on Aunuksesta kotoisin, äitini Venäjältä. Sain kutsun Mikkelin musiikkiopistolta aloittaa heillä kanteleensoitonopettana vuonna 1991. Sen jälkeen olen pitänyt paljon konsertteja, Tallarin kanssa olen esiintynyt Kaustisen juhlilla, ja olen esiintynyt esimerkiksi myös Kuhmossa ja Rääkkylässä. Jäin eläkkeelle vuosi sitten. Opetin kanteleensoittoa Mikkelin musiikkiopiston lisäksi Savonlinnan ja Lappeenrannan musiikkiopistoissa. Sävellät myös kanteleelle. Millaisia teoksia sävellät? “Sävellän lähinnä oppilailleni, esimerkiksi aina jouluja kevätkonsertteihin. Sävellän kappaleita erityisesti kromaattiselle kanteleelle ja koneisteellinen artikkeli, Gottlundin kirjoittama Muistutuksia meijän vanhoista kansallisista soitoistamme. Hän mainitsee nuottiliitteen sävelmien, joista useat kanteleelle, olevan ”Savosta kotoisin, mutta uskottava on, että niitä soitetaan muissakin Suomalaisissa maakunnissa.” ... ”Ylöskirjutetut Juvan pappilassa, kirkko-kylän paimenilta.” Kantele-kirja (SKS 2010) kertoo, että EteläSavo on ollut aktiivinen alue myöhemminkin. Kirjassa on tietoja mm. Savonlinnasta, Kangasniemeltä, Ristiinasta, Joroisista, Mikkelistä ja Rantasalmelta. Kirjoitin Porrassalmi-kirjaan (Savon Sotilasperinneyhdistys Porrassalmi, 2010) toiveen EteläSavon kanteleen tulevaisuudesta: ”Etelä-Savossa olisi hyvin aineksia Gottlundin hengessä ryhtyä jälleen kanteleen tieteellisen ja taiteellisen tutkimuksen edelläkävijäalueeksi – kerätä tietoja, tuoda esiin jo kerättyä, luetteloida ja kuvata sekä kuvailla soittimet ja sävelmät – tehdä kanteleista soitettavat kopiot ja tuoda vanhat sävelmät ja soinnit kuultaviksi – antaa nykysoittajille ja vanhoille soittimille mahdollisuus yhdessä kokea uutta musiikkia ja vanhoja hienoja sointeja.” TOIMITTANUT SANNI VIRTA
39 k ntele tokanteleelle. 2000-luvun alussa järjestimme oppilaideni kanssa kiertueen, jossa he esiintyivät eri puolella Etelä-Savoa: esimerkiksi Savonlinnassa ja Mikkelissä”, Valentina kertoo ja jatkaa: “Esitän sävellyksiäni aina tilaisuuden tullen. Olen julkaissut teoksistani myös kolme nuottivihkoa. Miten Suomen/Mikkelin kantelekulttuuri eroaa mielestäsi esimerkiksi Petroskoin kantelekulttuurista? “Itäkarjalassa kantele on erittäin arvostettu soitin. Petroskoissa ja koko Itä-Karjalassa on paljon kantelekonsertteja ja ihmiset ovat ylpeitä kanteleperinteistään. Suomessa on vähän ‘rauhallisempi’ kantelekulttuuri.” Kun muutin Suomeen, opettelin soittamaan konserttikanteletta. Pienkanteleita, kuten 5ja 10-kielisiä kanteleita soitin jo Petroskoissa. Esittelin oppilailleni aina myös kromaattista kanteletta, ja muutama alkoikin opiskella enemmän sen soittoa! Millaisia terveisiä haluaisit lähettää Kantele-lehden lukijoille? “Suomen kanteleensoittajille ja kanteleen ystäville toivotan hyvää tulevaisuutta mahtavan ja rakastettavan soittimen ja musiikin parissa!“ Valentina Matvejeva ja Kantele Go:n projektipäällikkö Olga Vlasova vuonna 2019.
40 k ntele Suojärvellä, rajantakaisessa Karjalassa 7.5.1930. syntynyt Elli Maria Sonkkanen, synt. Sairanen, sai synnyinlahjaksi palavan rakkauden musiikkiin. Lapsuudenkodissaan opitut laulut hän siirsi myöhemmin lukuisille kanteleoppilailleen. Ellin kohtalona oli jättää rakas kotiseutu kahdesti ja kokea evakkotaipaleen vaikeat ajat, perheen perustamisen ja maatilan emännän askareet viiden lapsen äitinä Hiirolassa, nykyisessä Mikkelissä. Kanteletaiteilija Elli Sonkkanen 1930-2021 Elli Sonkkanen 1930-2021 TEKSTI SEIJA HÄYRYNEN
41 k ntele Varsinaisen kanteleensoiton taitajan ura alkoi vasta nelikymmenvuotiaana, kun hän hankki kanteleen opetellen itsenäisesti, omalla tuntevalla tyylillään säveliä uudesta soittimestaan. Esiintymismatkat kanteleen ja laulavien lastensa, Paavon ja Hannelen kanssa ulottuivat eri puolille Suomea ja myös Saksaan. Varsinaiset konserttimatkat ulkomaille alkoivat v.1978. Ensimmäinen maailmanympärysmatkat v.1985 vei kanteletaiteilija kanteleineen Hawajille, Australiaan ja myös Japaniin. Taas parin vuoden jälkeen soi hänen kanteleensa Kanadassa ja jo seuraavana vuonna v. 1988 Australian 200-vuotisjuhlissa. Vielä uudemman kerran saivat australialaiset kuulla Ellin soittoa, kun hän konsertoi siellä yhdessä heleä-äänisen sopraanon, Marja-Liisa Sohkasen kanssa. Luikuisia esiintymiskutsuja Elli sai myös naapurimaihin. Monia hänen soittojaan on esitetty radiossa mm. Ruotsissa. Soitinrakentaja Otto Koistisen valmistama konserttikantele soi Elli Sonkkasen sormissa aivan erityisen herkästi ja sielukkaasti. Ellillä oli taito yhdistää runo ja kantele soinnukkaaksi kokonaisuudeksi siten, että hän lausui omia elämänkokemuksen myötä syntyneitä runojaan kanteleen soinnuilla säestäen. Opetustyö lähes itseoppineena kanteleentaitajana kansalaisopistossa kesti yli 30 vuotta. Esiintymismatkoja erikokoisten ryhmien kanssa Elli teki mm. Kaustisen kansamnmusiikkijuhlille ja Mäntsälän Sepäsoittoon. Viimeisten oppilaiden kanssa konsertoitiin Virossa v. 2004, jolloin ilmestyi ryhmä Kanteleisen ensimmäinen CD-levy ”Kansanperinnettä kanteleilla”. Toinen CD-levy ”Kaihon sävelin” ilmestyi v.2018. Elli on ilolla seurannut oppilaidensa kanteleharrastuksen jatkumista vielä opetustyönsä päätettyääkin. Pisimmälle tästä joukosta on tällä saralla kouluttautunut musiikin tohtoriksi väitellyt kanneltaja Timo Väänänen. Huomionosoituksista mainittakoon, että Ellille on myönnetty Kalevalan juhlavuoden mitali ja v. 2005 palkinto Suomen Kulttuurirahastolta sekä Kanteleliitolta Kulta-kanteletunnustus ansioinaan kanteleperinteen siirtäminen ja pitkäaikainen kantelekulttuurin edistäminen opettajana ja esiintyvänä taiteilijana. Eikä Elli vaikutus loppunut ainoastaan kanteleharrastukseen. Luovan kirjoittamisen taitoa hän kehitti useilla kirjoituskursseilla. Hänen kynästään syntyi runojen lisäksi myös monia näytelmiä, joita hän itse ohjasi esitettäväksi oman kylän, Hiirolan tapahtumiin ja joskus kauemmaksikin. Näillä toimillaan ja lempeällä, hyväksyvällä olemuksellaan Elli saavutti ympärilleen laajan perhepiirin lisäksi lukuisan ystäväjoukon niin lähiseudulla kuin ulkomaillakin. Koronapandemiasta johtuneet ystävien tapaamisrajoitukset ja pitkä sairausaika uuvuttivat Ellin voimat läheisten hyvästä huolenpidosta huolimatta, ja hän nukkui pois 22.5.2021. Kaikissa eronhetkitilanteissa hän toivotti ystävilleen lämpimästi hyviä enkeleitä matkaan mukaan. Samoin toivotuksin hänelle jäämme paljosta kiitollisina Elliä kaipaamaan. Kirjoittaja on Ellin Sonkkasen ystävä, oppilas ja kanteleryhmä Kanteleisen jäsen
42 k ntele Kuka olet? Missä työskentelet? Hei kaikki! Olen Luomen Veera, vastikään uudelleen jyväskyläläistynyt kantelisti. Tällä hetkellä toimin kanteleopettajana Mikkelin musiikkiopistossa. Missä olet opiskellut kanteleensoitonopettajaksi? Valmistuin kantelepedagogiksi Tamkista syksyllä 2020. Opettajani siellä oli Eva Alkula. Opintojeni aikana ehdin myös käymään opiskeluvaihdossa Tallinnassa syksyllä 2019, jossa sain soittaa kanteletta Kristi Mühlingin johdolla. Mikä sinua viehättää kanteleessa kaikkein eniten? Teetkö opettamisen lisäksi muuta työtä kanteleen parissa? Kanteleessa eniten minua viehättää soittimen monipuolisuus. Sen ääni voi olla hyvin kaunista ja herkkää, mutta myös riipaisevaa ja rumaa. Pidän myös siitä, kuinka hyvin soitin taipuu niin monenlaisiin musiikkityyleihin. Tulevaisuudessa toivoisin pääseväni soittamaan kappaleita kokoonpanoon, jossa kantele pääsisi koko komeudessaan esille. Mitä kanteleensoiton opettaminen merkitsee sinulle? Mikä siinä on kaikkein parasta? Opettaminen merkitsee minulle yhteenkuuluvuutta ja yhdessä tekemistä. Kaikkein parasta opettamisessa on se, kun huomaa oppilaiden nauttivan kuulemastaan musiikista ja kun he itse huomaavat omat onnistumisensa! Myös juttuhetket siitä, miksi soitto ei tänään suju ja tunnu hyvältä ovat mahtavia, sillä koen, että olen silloin onnistunut opettajana ja aikuisena luomaan tilan, jossa kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja. Terveiset Kantele-lehden lukijoille: Tsemppiä kaikille opettajille, oppilaille ja kotiväelle tähän lukuvuoteen. Toivottavasti pääsemme tapaamaan toisemme taas kantelemusiikin merkeissä ensi kevään kilpailuissa! Kanteleopet tutuksi TOIMITTANUT SANNI VIRTA Veera Luomi Veera Luomi opettaa kanteleensoittoa Mikkelin musiikkiopistossa.
43 k ntele Liitto tiedottaa Konserttikanteleiden vuokraajat lukuvuodelle 2021-2022 valittu TEKSTI: JUHA OLLIKAINEN Kanteleliitto ry sai vuonna 2019 perintönä Lovikka ky:n valmistaman konserttikanteleen luovutettavaksi edelleen käyttöön kanteleensoittajien iloksi ja hyödyksi. Toinen Kanteleliiton vuokrattavista konserttikanteleista on Heikkilän valmistama ja se on tullut liiton haltuun lahjoituksena keväällä 2021. Kanteleliitto haluaa kiittää kaikkia hakijoita erittäin hyvistä ja laadukkaista hakemuksista. Hakemusten, suosituskirjeitten ja soittovideoitten perusteella em. konserttikanteleiden vuokraajiksi elokuusta 2021 toukokuuhun 2022 valittiin Hilja Eskelinen (Lovikka) Jyväskylästä ja Mena Suwal Kuusankoskelta (Heikkilä). Kanteleliiton arkiston digitointiprojekti TEKSTI: OUTI NIEMINEN Kanteleliiton historiassa on tapahtunut käänne kohti digitalisaatiota. Mittavaa arkistoamme on alettu digitoimaan valokuvien osalta. Digitalisaatiosta vastaavana hallituksen jäsenä olen innoissani projektin alkamisesta. Uudet mahdollisuudet huomioon ottaen voimme kartuttaa liiton tarinoita ja kuvastoa alkuvuosista nykyaikaan. Otamme mielellämme mukaan projektiin vanhoja toimijoita. Pääsette helposti internetissä digitaaliseen valokuvakansioon ja voitte nimetä ihmisiä kansioihin. Toki myös hyvä tarinat tallennetaan mielellään tuleville sukupolville. Arkistossa on mm. konserttija tapahtumavalokuvia sekä liiton kokouksista ja toiminnasta olevaa materiaalia. Konkreettinen tietotekninen liittyminen tehdään mahdollisimman helpoksi ja myös turvalliseksi. Valokuvakansiot eivät ole julkisia, vaan niihin pääsee vain kutsulla ja vain kutsutut näkevät ne. Voitte toimia kotoa käsin vaikka kännykällä, tabletilla tai tietokoneella. Annan apua mahdollisissa teknisissä ongelmissa.. Tervetuloa riemukkaaseen ja nyt konkreettiseen historian kirjojen havinaan! Projektiin on helppo osallistua: kanlinarkisto@ gmail.com Kanteleliiton tilausteos Ritva Koistiselle Pekka Jalkanen: Kuun kultalaiva TEKSTI: EIJA KANKAANRANTA Kanteleliito ry päätti juhlistaa kantelemusiikin lehtori Ritva Koistinen-Armfeltin uraauurtavaa työtä klassisen kanteleensoiton koulutuksen eteen tilaamalla hänelle uutta musiikkia. Tämä onnistui Suomen Säveltäjät ry:n Madetoja-säätiön tuella, ja keväällä 2021 Pekka Jalkanen kirjoitti valloittavan uuden soolokanteleteoksen “Kuun kultalaiva”. Kantaesityskonsertista tiedotetaan myöhemmin.
44 k ntele Tätä kirjoittaessani viimeistellään kevään 2022 kanteleyhtyekilpailun sääntöjä. Olemme keskustelleet paljon siitä, mitä tapahtuma merkitsee eri-ikäisille ja eri osaamistasolla oleville yhtyeille. Kanteleliitto on jo pitkään järjestänyt kantelekilpailun ohella KanteleKimara-katselmuksen alakouluikäisille. Tässä tapahtumassa yhtyeitä ei pistetä paremmuusjärjestykseen, vaan kukin yhtye on saanut palautteen lisäksi tasomäärityksen. Tämä arviointitapa on tuttu monista kuorotapahtumista, esimerkiksi Tampereen sävel järjestää kuorokatselmuksen samaan tapaan. Tällä kertaa päädyimme laajentamaan tapahtumaa kaikenikäisille. Lasten yhtyeet arvioidaan erikseen omina sarjoinaan, mutta lisäksi on avoin sarja, johon ei ole ikärajoja. Toinen suuri muutos kilpailujen säännöissä on tyylisarjojen poistuminen. Koimme tämän erityisen tärkeäksi yhtyekilpailussa. Haluamme tällä kannustaa yhtyeitä tekemään sellaista musiikkia, jonka soittajat tuntevat omakseen. Yhtyeen ohjelmisto voi hyvin olla länsimaista taidemusiikkia tai perinteistä kansanmusiikkia, mutta se voi myös yhdistää nämä tai olla jotain aivan muuta. Erityisen mielellään ohjelmistoon toivotaan yhtyeen omia sävellyksiä tai sovituksia. Toivotan kaikille kilpailuihin ja KanteleKimaraan osallistuville riemuisia yhteissoittohetkiä. Susanna Heinonen Kanteleliiton varapuheenjohtaja Liiton palsta
45 k ntele Kanteleet Suomen kesässä TEKSTI SANNI VIRTA & OUTI NIEMINEN Vaikka elämme aikaa, jolloin konsertteja järjestetään historiallisen vähän, silti kanteleensoittajia kuultiin laajasti eri festivaaleilla ja tapahtumissa kesällä 2021. Ympäri Suomea järjestettiin paljon kantelemusiikkia sisältänyttä kesäohjelmaa, ja tähän uutiseen on koottu vain muutama maininta. Muun muassa nämä festivaalit tarjosivat ohjelmassaan kantelemusiikkia: Kaustinen Folk Music Festivalin Areena-konserteissa esiintyivät Vesala, Jutta Rahmel ja Aili Järvelä -trio. Virtuaalikaustisen ohjelmassa kuultiin muun muassa Salmiakki -kanteleyhtyettä Japanista, synkkiä Hauankaivajia ja paljon paljon muita yhtyeitä. Festivaalin maakuntateemana oli Kymenlaakso ja mikäpä sen paremmin aluetta edustaa kuin Äijäkanteleet. Kuhmon Sommelo-festivaalin yksi tämän vuoden teemoista oli kantele. Ohjelmassa kuultiin Hanna Ryynästä ja Eva Väljaotsia, jotka konsertoivat Kuhmotalon lisäksi myös tuvissa ja muissa kotikonserteissa. Koronarajoitukset vaikuttivat festivaalien ja tapahtumien järjestämiseen, ja eri kansanmusiikkifestivaaleilla oli erilaisia toteutustapoja. Esimerkiksi Haapavesifolk -festarilla kuultiin varsin paljon normaalia muistuttanut festivaalikesän kattaus folk-kursseineen. Muutaman vuoden tauon jälkeen mukana oli myös kantelekurssi, jonka opettajana toimi Emmi Kujanpää. Helsingissä Etno-Espa festivaali ja Musiikkitalon kesäkonserttisarja huomioi tarjonnassaan kanteleet vahvasti. Sarah Palun Ikivirta sai ensimmäisen live-esityksensä Etno-Espa-festivaalilla, jossa kuultiin myös Aoidea. Myös Seurasaari Soi -festivaali huomioi tarjonnassaan kanteleet, sillä festivaalilla esiintyi muun muassa kanteletaiteilija Pauliina Syrjälä. Tietojemme mukaan määrällisesti eniten festivaalikeikkoja ahkeroi tänä kesänä Ida Elina, esiintyen Viron Hiiufolkista Ylitornioon. Kaukaisimmat konserttipaikat olivat Eija Kankaanrannalla, joka urakoi konsertteja Japanin Tokiosta Etelä-Ranskan Festival d’Aixisin festivaalin kautta Kajaanin runoviikoille Juurakko-yhtyeen kera. Myös Helsingin ulkopuolella on kanteleita kuultu runsaasti. Kanteletta on kuultu festivaaleja enemmän erilaisissa kesätapahtumissa ja kulttuuriformaateissa. Jenni Venäläisen musiikkia ja äänisuunnittelua on saatu nauttia Suomenlinnan HAA-galleriassa Limakon aika -videoteoksessa. Teatterilavoilla kanteletta on soittanut mm. Minna Raskinen. Maakunnissa kantele soi runsaasti pienkonserteissa muun muassa Pohjois-Pohjanmaalla ja Kymessä. Kantele pyydetään usein hauskoihin perinnetilaisuuksiin, kuten Katri Kankaan esitys Hailuodon Tikkuröijytapahtumaan. Kirkko on kanteleille loistava akustiikka. Myös tänä kesänä saatiin kuulla kanteleita eri puolilla Suomen kirkkoja muun muassa. Duo Peilin ( Seeli Toivio, sello ja Hedi Viisma, kantele), Ida Elinan, Juulia Salon, Riikka Yli-Kotilan ja Emma Kuntsin soittamana. Kantele on soinut myös Kalajoella ahkerasti etenkin heinäkuussa, jolloin Jane Ilmola ja Henna Hihnala soittivat useita kertoja viikossa Kalajoen tsasounan kuistilla. Keski-Suomen kantele on myös soinut Suomen kesässä. Muun muassa Olga Kolari soitti Ääniä-festivaalilla, Tikkursby-duo ( Kati Rantala ja Jenni Venäläinen) Musiikkia kesäillassa -konserttisarjassa Karunan kirkossa sekä Sulottaret-duo ( Aminata Sane ja Outi Nieminen) Viljakkalan kauniissa maaseutumaisemassa. Kantele on soinut lisäksi museoissa koko kesän. Olga Kolari soitti Keski-Suomen kanteletta museo-opastuksen ohessa Toivolan vanhassa pihassa, joka on Jyväskylän vanhin puutalokortteli. Kanteleuutisia
46 k ntele Myös joitakin kanteleleirejä pystyttiin onneksi järjestämään: tästä esimerkkinä Nurmes kesäkonsertteineen, opettajana Eija Kankaanranta sekä Lahden kanteleleiri. ”Ruusulan kilju ja kirkas”, eli Ruusula Folkin kanteleja laulukurssin oma yhtye esiintyi myös Rääkkylässä. Haapaveden kanteletapahtumia kesällä 2021 TEKSTI PERTTI HANKONEN & MARIIA HUIKARI KUVA MAIJU AHLHOLM Heinäkuun puolivälissä Jokilaaksojen Kanteleyhdistys ry järjesti jo perinteeksi muodostuneen kantelekonsertin Paakkilassa, vanhan pappilan puutarhassa Eero Pitkälän johdolla. Soittajia oli paikalla 18. Ennen konserttia soittajat kävivät ilahduttamassa myös läheisen palvelutalon asukkaita soitollaan. Yleisöä oli paikalla noin 80. Jokilaaksojen Kanteleyhdistys ry järjesti kanteleleirin Haapaveden seurakunnan leirikeskuksessa Hammasniemessä 4.-6.8.2021. Leillä opeteltiin soittoa isoilla kanteleilla, tyylinä oli haapavetinen perinne pitkältä puolen, pehmeällä kosketuksella. Leiriläiset tekivät myös omia sävellyksiä. Leirillä olivat opettajina Eero Pitkälä ja Maiju Ahlholm. Osanottajia oli 11 iältään 13vuotiaasta 84-vuotiaaseen. Soiton lomassa myös uitiin, saunottiin ja grillattiin makkaraa. Ja kaikilla oli niin mukavaa! Kantelekilpailujen etkot TEKSTI AURORA VISA Kanteleliitto järjesti 21.5.2021 kantelekilpailuiden etkot striimattuna youtubessa. Kantelekilpailuiden siirtyminen vuodella oli monelle Ryhmäkuva Haapaveden kanteleleiriltä.
47 k ntele soittajalle suuri pettymys, jonka takia liitto päätti järjestää kilpailuiden etkot, jossa kurkistettiin ensi vuoden kilpailupaikalle ja tunnelmoitiin tulevia kilpailuja. Etkot juonsivat Satu Sopanen, Aurora Visa ja Jenni Venäläinen ja artistivieraana etkoilla oli hurmaava kanteletaitelija Ida Elina. Etkojen striimauksen hoiti Roni Tuomivirta. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kanteleluokan kuulumisia TEKSTI JUULIA SALO Musiikin tohtori Ritva Koistinen-Armfelt on jäänyt eläkkeelle Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kantelelehtorin tehtävistä. Koistinen-Armfelt kutsuttiin vuonna 1987 perustamaan solistista kanteleensoiton koulutusohjelmaa Sibelius-Akatemiaan ja on vuodesta 1995 lähtien toiminut kantelemusiikin lehtorina. Kanteleliitto onnittelee Ritvaa pitkästä urasta kanteleluokan hyväksi ja toivottaa valoisia eläkepäiviä! Uudeksi kantelemusiikin lehtoriksi on valittu musiikin tohtori ja Kanteleliiton puheenjohtaja Eija Kankaanranta ja hän on aloittanut tehtävässään 1.8.2021. Kaksivaiheisessa hakuprosessissa toiseen vaiheeseen kutsuttiin kolme hakijaa, jossa soveltuvuutta arvioitiin haastattelun, opetusnäytteen ja vapaavalintaisen soittonäytteen perusteella. Lehtorin tehtävä edellyttää mm. monipuolista opetustaitoa, pedagogista pätevyyttä, kokemusta taiteellisen toiminnan ja tutkimuksen hyödyntämisestä opetuksessa, erinomaista soittotaitoa ja vankkaa kokemusta kamarimusiikista sekä solistina toimisesta. Onnea uuteen työhön Eija! Etkoilemassa Ida Elina (ylhäällä vas), Jenni Venäläinen ja Roni Tuomivirta. Edessä Aurora Visa (vas) & Satu Sopanen Ritva Koistinen. Kuva: Jimmy Träskelin Eija Kankaanranta
48 k ntele S yyskausi tuo tullessaan verkkokoulutusideoita, yllättäviä tarpeita ja myös uusia ratkaisuja. Niitä pyrkivät tarjoamaan opintokeskus Kansalaisfoorumin verkkokeijut. Verkkokeiju on Kansalaisfoorumin pedagoginen tukipalvelu, joka auttaa jäsenjärjestöjen verkossa toteutettavien koulutusten valmistelussa ja toteutuksessa. Kanteleliiton jäsenille palvelu on maksuton. Verkkokeijulta voi tiedustella apua esimerkiksi verkkokoulutuksen suunnitteluun, toteutusvaihtoehtojen kokeiluun ja vertailuun tai vaikkapa vinkkejä oppimateriaalin verkkoistamiseen. Verkkokeijut antavat tukeaan etänä ja joustavasti. Kansalaisfoorumin verkkokeijuilla on oman alan osaamisensa lisäksi intoa ja kekseliäisyyttä digitaalisen teknologian hyödyntämiseen taiteellisessa toiminnassa. Musiikkia korville, luureilla tai ilman Tukea tarjoaa myös Kansalaisfoorumin uusin verkkokeiju, Kristian Heberg Oulusta. Kristianin erityisala on musiikki, jonka parissa hän on työskennellyt pitkään ja monessa roolissa. Kristian toimii kolmen kuoron täysipäiväisenä johtajana, jonka lisäksi hän on pianisti, säveltäjä ja sovittaja, ja hallitsee laajasti erilaiset musiikkityylit, musiikin pedagogiikkaa, teknologiaa ja teoriaa. Kristian piirtää myös nuotteja ja tekee virtuaaliorkestraatioita. Digitaalinen teknologia on laajentanut Kristianin kuoronjohtamistoimintaa etäaikana virtuaalikuoroja orkesteriprojekteiksi. Äänittämisen, äänieditoinnin ja masteroinnin lisäksi sujuvat myös livemiksaus ja taltioinnit. Kristian taitaa myös visuaalisen ilmaisun ja tekee videoita aina kuvauksesta jälkituotantoon, josta erityisosaamisena mainittakoon ilmakuvaus. Lisäksi Kristian on toiminut Zoom-kouluttajana ja etäajan tukihenkilönä useille yhdistyksille. Hän hallitsee yleisimmät verkkotoimintaa sujuvoittavat ohjelmistot, yhteydenpitomenetelmistä yhteissoiton mahdollistaviin audiosovelluksiin. Kristianin neuvoa saa kysellä pieniin ja suuriin haasteisiin, ja häntä voi verkkokeijuilun ohella Kansalaisfoorumin uusi verkkokeiju palveluksessanne TEKSTI RAISA LAUKKANEN KUVA TONI POLLARI Kansalaisfoorumin uusi verkkokeiju Kristian Heberg.
49 k ntele CELENKA VILLOI VARSA TEKSTI MATLEENA KOHONEN Celenka on Emmi Kujanpään, Eero Grundströmin ja Jarkko Niemelän muodostama yhtye, jonka toinen albumi on nimeltään Villoi varsa. Levy koostuu omista sävellyksistä sekä 1900-luvun alun karjalaisnaisilta kerätyistä lauluista karjalan, suomen, vepsän ja venäjän kielillä. Yhden lauluista on Kujanpää alun perin kuullut omalla Petroskoin-matkallaan paikallisen yhtyeen esittämänä. Levyllä on kokonaisuudessaan valoisa sävy, vaikka laulujen esittäjät ja päähenkilöt ovat olleet yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa. Orgaaninen musiikkikudos maalaa mieleen metsäisiä luontomaisemia, joita visualisoi myös Vanusha-kappaleesta julkaistu musiikkivideo. Instrumentit täydentävät toisiaan: harmoonin täyteläisyys, trumpetin pehmeän haikea sävy, hivelevä stemmalaulu sekä pirskahteleva kantele. Celenkan musiikissa slaavilaiset, balkanilaiset ja karjalaiset vaikutteet kohtaavat luontevasti. Mielenkiintoisesti vaihtuvat melodian moodit ja korukuviot sekä nytkähtelevät rytmit kutkuttelevat kuuntelijan korvaa. Levyllä vuorottelevat villit tanssit ja rauhallisempi, virtaileva tunnelmointi. Niemelän trumpetti yltyy instrumentaalivälikkeissä taidokkaaseen ilotteluun, ja trion rytmikäs yhteissoitto on tanssittavaa. Kanteleen monipuolisuus tulee luontevasti esiin, kun Kujanpää vaihtelee vauhdikkaan sulkuja sekatyylin sekä heleän näppäilyn välillä. Sina sad ja Veden rannalla ovat kauniita rakkauslauluja, joissa lauluäänet pääsevät loistamaan pehmeän JulkaisuESITTELYT tiedustella myös kouluttajaksi mainituista aiheista. “Minua innostaa kaikki uuden oppiminen ja asioiden haltuun ottaminen mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti. Haluan pysyä uusista ilmiöistä aina ajan tasalla ja jaan saatua osaamista myös auliisti aina muillekin.” Luovia ratkaisuja ja yhdessä oppimista Verkkokeiju-palvelun tärkein ajatus on se, että yhdessä luovasti kokeillen löytyvät parhaat ratkaisut kaikkiin kysymyksiin. Jos siis tuntuu, että verkkokeijumme voisi auttaa teitä verkkokoulutusten valmistelussa ja toteutuksessa, lähettäkää sähköpostia osoitteeseen info@skaftuki.fi tai ottakaa yhteys puhelimitse: Tuula Hyystinmäki / puh. 045 657 7358. Etsitään yhdessä teille sopiva asiantuntija avuksi! Tulevan vuoden koulutuksia suunnitellessa on hyvä muistaa, että Kanteleliiton jäsenyhdistykset voivat hakea Kansalaisfoorumilta tukea kurssien järjestämiseen. Kurssi voidaan järjestää joko lähitai etäopetuksena tai niiden yhdistelmänä. Lisätietoa löytyy kotisivuiltamme osoitteesta kansalaisfoorumi.fi/kurssituki.
50 k ntele Sinikka Langeland: Wolf Rune TEKSTI JENNI VENÄLÄINEN Sinikka Langeland on norjalainen laulaja, kanteleensoittaja ja säveltäjä. Hänen monipuolinen uransa eri genreissä kuuluu omintakeisina sävellyksinä, joiden melodiat, harmoniat ja soundit muodostavat mielikuvitusta kutkuttavan äänimaailman. Wolf Rune on Langelandin soololevy, jossa on instrumentaalikappaleita konserttikanteleella, sillä säestettyjä lauluja ja myös 5ja 15-kielisiä kanteleita kuullaan. Langeland säestää laulujaan upean eläväisesti, välillä hurjasti kynsikompilla pauhaten ja svengaten, välillä pehmeästi aaltoillen. Lauluissa kuulija pääsee nauttimaan Langelandin vahvasta äänestä ja norjalaisesta kansanlaulusta tutuista melismoista. Tunnusomaisen kynsikomppinsa lisäksi Langeland käyttää myös jousta ja puikkoa tuoden näillä lisää kiinnostavia ja kauniita soundeja. Esimerkiksi jousella soitettu Moose Rune aloittaa albumin upeasti. Albumilla onkin hieno rakenne ja se on miellyttävä kuunnella kokonaisuutena. Esimerkiksi pienkanteleilla soitetut Kantele Prayer I ja Kantele Prayer II ovat lyhyinä soittoina ihania hetkiä, joita olisin mielelläni kuunnellut pidempäänkin. Langeland on perehtynyt Finnskogen-alueen perinteeseen, joka kuuluu myös Wolf Rune levyllä. Albumilla on kaksi alueen perinteistä instrumentaalikappaletta ja nimikkokappale Wolf Runen teksti on vanha runolaulu Finnskogenista. Langelandin omat sävellykset käsittelevät usein ihmisten ja luonnon suhdetta. Aihe näkyy tälläkin levyllä esimerkiksi hienossa kappaleessa When I Was The Forest, joka yhdistää Langelandin sävelkielen 1300-luvun alussa eläneen teologi-mystikko Meister Eckhartin tekstiin. Musiikki soljuu eteenpäin albumilla niin vaivattomasti, että 42 minuutin kesto hujahtaa nopeasti ohi ja löytyneisiin lempikappaleisiin haluaa heti palata uudestaan. kanteleja harmoonimaton yllä. Musiikin sävyt ja tunnelmat vaikuttavatkin monin paikoin laulujen sanoja voimakkaammin. Riemastuttavimman yllätyksen tarjoaa Grundströmin Työväenlaulu, jossa Venäjän Karjalassakin sata vuotta sitten vaikuttanut sosialistinen aate kohtaa nykyajan taiteilijan yhteiskunnalliset ”kahleet”. Laulu on erityisen osuva juuri nyt ilmestyttyään, kun pandemia-ajan politiikka on tehnyt kulttuurityön ammattilaisten elämästä entistäkin tukalampaa. Celenkan soitosta välittyvä riemu ja voima luo kuitenkin uskoa siihen, että parempaa on edessä!