Kantele-lehti 3/2006 - Lehtiluukku.fi

JADESOTURI · LAASANEN · ANTTU JA SENNI 3·2006
SISÄLLYS Karjalan mailta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 LIpITSÄ JA TALLAS ELOkUVASSA Mestaripelimanni Vilho Suonvieri on poissa . . 10 MUISTOkIRJOITUS Kantele elokuvissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 JADESOTURI Anttu ja Senni . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36 kESÄN MUUSIkOT Jaakko Laasanen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 pELIMANNI YLÄ-SAVOSSA kUVA: MAARIT NISSINEN Anttu pori Jazzin päälavalla , s. 36 Matti Helkapalo pelasti aarteen , s. 5 Rämpsäkät Senegalissa , s. 11 Jadesoturin maisemissa , s. 12 kUVA: BLIND SpOT pIcTURES OY / ALEkSI kOSkINEN KANTELE 3·2006 TÄMÄN LEHDEN VÄRISIVUT TARJOAA: Roihuvuorentie 1, 00820 Helsinki · 09 - 789 690 · www.transitcase.fi 2
Nuorvala, s. 34 kUVA: SAARA VUORJOkI/FIMIc pIIRROS: AMADEUS AMpUJA 28. vuosikerta 3 · 2006 PÄÄToIMITTAJA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 AD: Ilari Ikävalko kummituksia kuuraketissa , s. 28 VAKIOT Pääkirjoitus .................................... 4 Puheenjohtajan palsta ..................... 4 Ajankohtaista ................................11 Opettajan päiväkirja ..................... 16 Julkaisut ....................................... 17 Nuottiliite ..................................... 19 Lasten kantele: Kummituksia .......... 28 Teoksia: Uusia säveliä ................... 34 Jokilaaksojen kanteleyhdistys ........ 37 Liitto............................................. 38 Ilmoitukset .................................... 41 Kanteleensoittajien matkassa ......... 42 kUVA: JAAkkO LAASASEN kOTIARkISTO JuLKAISIJA JA KuSTANTAJA Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki puh. 050-5645 957 mail@kanteleliitto.org www.kanteleliitto.org ToIMITuSNEuVoSTo Sami Kangasharju Sanna Pitkänen-Eerola Satu Sopanen-Helisalo Tuija Wegelius Timo Väänänen ToIMITuS JA TAITTo Pro Motius ky Rautatienkatu 3 B 34, 15100 Lahti lehti@kanteleliitto.org KuVAT Kuvat Pro Motius ky:n, ellei toisin mainita PAINoPAIKKA Kauhavan Kirjapaino www.kauhavansanomalehti.fi ILMESTYMISTIEDoT 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 (12 cd) euroa Tilaukset liiton toimistosta AINEISTo- JA JuLKAISuPÄIVÄT 1. nro 1.2. 28.2. 2. nro 2.5. 31.5. 3. nro 1.8. 31.8. 4. nro 1.11. 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: PIENKANTELEITA LEPPÄVIrrALLA Laasanen ja kanteletytöt , s. 30 KuLTTuurI-, MIELIPIDE- JA TIEDELEhTIEN LIITTo KuLTTI rY:N JÄSEN KANTELE 3 3·2006
PÄÄKIrJoITuS TIMO VÄÄNÄNEN PuhEENJohTAJAN PALSTA SATU SOpANEN-HELISALO Kantele jokaisessa talossa Kantele oli hyvin yleinen, kun kerääjät tallensivat perinnettä arkistoihin, kirjoihin ja kansiin sekä äänitteille. Kantele oli melkeinpä jokaisen talon seinällä. Sittemmin soitin on muuttunut hyvin harvinaiseksi, vai onko? Pianoja myytiin Suomessa 700 kappaletta vuonna 2003. Kun lasketaan mukaan digitaalipianot, on vuosimyynti 2200 pianoa. Pianojen luulisi olevan hyvin yleisiä Suomessa. Kanteleita rakennetaan Suomessa monen soitinrakentajan voimin. Eniten valmistetaan viisikielisiä kanteleita, muita pienkanteleita valmistetaan muutamia satoja ja isoja kanteleita vähiten. Määrä on tietysti verrannollinen soittimien hintaan ja kokoon. Viisikielinen on ahkerassa käytössä muskareissa ja kouluissa, joten kysyntä on suurempaa. Tarkkaa kanteleiden valmistusmäärää ei voi tietää, mutta arvioidaan, että se olisi n. 2000-3000 vuodessa, eli määrä on suurin piirtein sama kuin pianojen vuosimyynti. Piano ja kantele eivät ehkä ole aivan vertailukelpoisia, piano on useimmiten kalliimpi ja aina suurempi soitin, mutta mielikuvissa kantele taitaa olla harvinaisempi kuin todellisuudessa. Soittamaan "Syksyn tullen koulut ne alkaa suuressa Suomen maassa..." Aivan, ja on mahdollisuus valita itselle koulun tai työn lisäksi, harrastus satojen vaihtoehtojen joukosta. Opistot, yhdistykset, seurat ym. tahot tarjoavat vaikka mitä mielenkiintoista ajanvietettä. Mitäpä, jos alkaisit soittaa kannelta? Menisit mukaan pienkanteleryhmään tai soittaisit sähkökanteleita. Entäpä jos kokeilisit isoa kannelta. Kiinnostaisiko perinteinen musiikki vai uusi, vai harjoittelisitko sillä vapaata säestystä tai improvisaatiota? Tai ehkäpä jopa rakentaisit kanteleen. Mitä soittamisesta hyötyisi? Saisi rakot sormiinsa ja joutuisi vielä ehkä ostamaan uuden soittimenkin. Ehkä niinkin, mutta ajattele sitä musiikin ja musisoinnin tuomaa iloa ja riemua! Piristäviä soittotunteja, kavereita, uusien asioiden oppimista ja esiintymisiä! Soittoharrastus on parhaimmillaan musiikillista sielunhoitoa. Kaiken lisäksi taitojen karttuminen antaa mahdollisuuden yhteismusisointiin muiden soittimien kanssa, tai vaikkapa yhteislaulujen säestykseen. Ota selvää, missä paikkakunnallasi kanteletta soitetaan ja lähde mukaan. Voin vakuuttaa, että soitto ei ole suruista tehty. Musisoinnin iloa! KANTELE 3·2006 4
Kalevalan mailta N "F A V ilmausretkelle lähtiessämme emme voineet aavistaakaan, kuinka monivaiheiseksi tämä retkemme tuli muodostumaan ja kuinka vaikean tehtävän olimme ottaneet suorittaaksemme. ivan sattumalta tapasimme silloin miehen, joka auliisti tarjoutui avustamaan meitä vaikeassa tehtävässämme. Tämä mies oli Vanja Tallas. anja Tallas on tyttärensä Alli Tallaan kanssa tehnyt elokuvan musiikkiin nähden suurtyön. Tuskinpa vain mistään muualta olisi saatu tähän elokuvaan sopivampaa taustamusiikkia, joka paremmin kuin Vanja Tallaan kanteleensoitto ja Alli Tallaan aitokarjalaiset lauluesitykset korostaisi elokuvan tunnelmaa." TEkSTI: HEIkkI LAITINEN, kUVAT: kURT JÄgER, © MATTI HELkApALON kUVA-ARkISTO äin kirjoitti ohjaaja Kalle Kaarna uudesta, Jäger Filmi Oy:n tuottamasta kokoillan elokuvasta Kalevalan mailta. Oli Kalevalan riemuvuosi, satavuotisjuhla vuonna 1935. Elokuva tahtoi hetkeksi siirtää ajatukset Raja-Karjalaan, kansalliseepoksen syntysijoille: "Se tahtoo kuvata meille tämän äärettömien metsien, upottavien soiden, siintävien vaarojen ja kaskisauhujen maan ja sen pienen joukon muinaisten runolaulajien jälkeläisiä, jotka vielä elävät siellä syrjäistä elämäänsä ja joiden arkipäiväisyyteenkin vielä osaksi sisältyy runolaulaja esi-isien perinteitä." lokuvassa oli kaksi osaa. Kymmenminuuttinen Alkunäytös oli omistettu Elias Lönnrotin ja Akseli Gallen-Kallelan elämäntyölle, musiikkina Leevi Madetojan sinfoninen runoelma Kullervo. Lähes puolitoista tuntia kestävästä toisesta osasta elokuvan esittelylehtinen kertoo näin: E KANTELE 5 3·2006
Kalevalan mailta. Kalevalan ilmestymisen 100-vuotismuistolle omistettu 10-näytöksinen äänielokuva. Käsikirjoitus: Ensio Rislakki. Ohjaus: Kalle Kaarna. Valokuvaus: Kurt Jäger, Frans Ekebom. Musiikki: Vanja Tallaan aitokarjalaisten aiheiden mukaan sovittanut Martti Parantainen. P arantaisen orkesterisovituksia oli elokuvassa puolisen tuntia. Lisäksi raikuivat isänmaalliset laulut Suomen laulusta Karjalan jääkärien marssiin. Ääniraidan loppuosa sisälsi elokuvan varsinaisen sensaation: paikan päällä Raja-Karjalassa filmattua soittoa, laulua ja tarinointia. Ne olivat ensimmäisiä sataprosenttisia äänielokuvataltiointeja studioiden ulkopuolella. esitettiin teatterissa. Kun äänielokuva alkoi valloittaa maailmaa, Jäger rakensi itse oman äänikameran ja kehitti uraauurtavan äänitysmenetelmän, joka sai nimekseen Jägerton. Se oli käytössä Karjalanretkelläkin. Musiikkiäänitykset olivat aivan omaa luokkansa, ääni tallentui optisesti filmille eikä lopputulos kalpene nykyäänitysten rinnalla. Jäger-Filmi Oy teki kymmenen kokoillan elokuvaa, mukana historiallisia suurelokuvia Elinan surmasta Isovihaan. Sarjan aloitti Kalevalan mailta. lokuvaa kuvattiin kesällä 1934 Suojärvellä, Ilomantsissa ja Korpiselällä. Se oli samalla Kurt Jägerin häämatka: mukana oli vasta vihitty vaimo Elli Kuusisto. Kalle Kaarna kertoo: "Samoilimme erämaata, laskettelimme koskia, kuuntelimme runonlaulajia, itkijänaisia ja kanteleensoittajia yksinäisissä kylissä, suuressa erämaassa. Tuntuu siltä, kuin näiden harmaapäisten laulajien ja soittajien esitykset vasta täällä, suuren luonnon sylissä, pääsisivät oikeuksiinsa." Neljätoista vuotta oli kulunut kansatieteellisestä elokuvaretkestä Suojärven Kuikkaniemeen. Tästä retkestähän oli puhetta lehtemme viime numerossa. Vanja Tallas (18761952) oli jälleen tärkeässä osassa, ja hänen mahtava kotitalonsa oli nytkin retkikunnan tukikohtana. Nyt ei kuitenkaan ollut kyseessä kansatieteellinen ennallistaminen vaan silloisen elämän do- E oko hankkeen takana oli saksalaissyntyinen elokuva-alan monitaituri Kurt Jäger (18981965). Vuonna 1921 nuorukainen kutsuttiin Berliinistä Suomi-Filmin laboratorionjohtajaksi ja pääkuvaajaksi. Hän jäi Suomeen ja loi merkittävän elokuvauran. Hän tuotti ja kuvasi kymmeniä dokumenttielokuvia. Kuuluisin ja dramaattisin otos oli Helsingin kuvaaminen lentokoneesta. Moottori sammui ja kone teki hätälaskun eduskuntatalon edustan kivimuuriin. Jäger kuvasi koko ajan, myös paikalle kokoontunutta yleisöä, ja samana iltana elokuva K Vanja Tallas KANTELE 3·2006 6 kUVA kURT JÄgER, © MATTI HELkApALON kUVA-ARkISTO
kanteleensoittaja, runolaulaja Timo Lipitsä soittaa kanteletta. kUVA kURT JÄgER, © MATTI HELkApALON kUVA-ARkISTO kumentointi. Kuvattiin taloa ja sen arkisia askareita, talon isännän kanteleensoittoa ja hänen 22-vuotiaan tyttärensä Allin laulua, kylän sekakuoroa sekä elokuvan huipentavia karjalaisia häitä. Morsiamena oli Alli Tallas. Häissäkin elettiin jo nykyaikaa. Häätanssia säesti itse talon isäntä, mutta ei kanteleella vaan kaksirivisellä hanurilla, arkaaiseen karjalaiseen tyyliin. Vanja Tallas teki filmiyhtiön kanssa oikein virallisen sopimuksen seitsemän säveltämänsä ja sanoittamansa laulun käytöstä elokuvassa sekä niiden julkaisemisesta elokuvan oheistuotteena. Laulut julkaistiinkin vihkosena Aito karjalaisia sävelmiä. Alli lauloi ne elokuvassa isänsä kanteleella säestämänä, ja Parantainen käytti sävelmiä sovituksissaan. Morsiussaaton soittoniekka anhakantaisen karjalaisen kanteleensoiton edustajaksi Vanja Tallas ei ryhtynyt tässäkään elokuvassa, vaan suositteli tehtävään naapuripitäjästä laulujuhlamatkojensa tuttavaa, 77-vuotiasta Timo Lipitsää, joka oli vuosia kulkenut soittaen, laulaen ja tanssien kertomassa katoavasta kalevalaisuudesta. Lipitsä kertoi kuvausryhmälle kulkeneensa seitsentoistavuotiaasta kannel kainalossa "dansilois da muis igrulois". Tallas muisteli vanhoilla päivillään radiohaastattelussa: "Hyvä tyyppi ol, vaik ol vanhaki mies, mie kun soitin, hän tanssi, ketterä jaloistaan." Lipitsän kymmenkielisen kanteleen soitto kuvattiin hänen kotonaan Suistamon Koiton kylässä ja siellä hän myös lauloi filmille runolauluja Feodor Vuorisen kanssa. Tunnettu Runonlaulaja-patsaan paljastustilaisuus Jehkilässä V © MATTI HELkApALON kUVA-ARkISTO kUVAT kURT JÄgER, KANTELE 7 3·2006
esiintyjäpari istuu vastakkain ja sormet ovat kyllä sormien lomassa mutta ennen näkemättömällä tavalla kämmenselät ylöspäin. Eivätkä he laula odotuksenmukaisesti vuorotellen vaan koko ajan yhtä aikaa. V L aikuttavimmat kuvaukset tehtiin kuitenkin Korpiselän Ägläjärvellä. Karhunkaataja Jaakko Pyy kertoo vanhassa majatalossa uskomattomia karhutarinoitaan ja Ahri Vornanen itkee haudalla kylän vanhassa kalmistossa elämän katoavaisuutta. la-elokuvasta jäi jäljelle neljäkymmentäviisi minuuttia raakamateriaalia. Sen pelasti jälkimaailmalle elokuvaaja, tuottaja Matti Helkapalo, jonka yhtiö omistaa nykyisin elokuvan esitysoikeudet. Vuonna 1994 hän teki Maija-Liisa Wassmundin kanssa erinomaisen dokumentin Kurt Jägeristä. P opullisessa elokuvassa oli edellisen lisäksi pitkiä jaksoja, joissa kuvattiin maisemia sekä metsän ja ihmisen elämää. Mukana oli Jägerin aikaisemmin tallentamaa kuvamateriaalia laajalta alueelta Laatokan Valamosta Nurmekseen ja Valtimolle. Karhu oli yksi elokuvan keskeisistä näyttelijöistä, samoin huuhkaja, pöllö, teeri, haukka, korppi ja orava. Hienot lähikuvat saivat yleisön haukkomaan henkeään. Mukana oli metsästystä, kalastusta, kaskenpolttoa, koskenlaskua, peltotöitä, lehmisavuja, kehruuta, praasniekkojen juhlintaa sekä Karjalan sivistysseura pystyttämässä runolaulajien patsasta Suojärven Jehkilän kotiseutumuseon viereen. aljoa ei ole jäljellä. Alli Tallas ystävineen laulaa isänsä säestämänä Jo Karjalan kunnailla lehtii puu. Ahri Vornasen itkuvirttä on jäljellä minuutti, Timo Lipitsän runolaulua ja kanteleensoittoa kumpaakin vielä vähemmän. Vanja Tallas on kaksirivisineen kuvassa muutaman sekunnin, intensiivistä soittoa kuullaan tanssin taustalla kuitenkin melkein puolitoista minuuttia. Tallas soittaa kanteletta ääniraidalla, mutta soittoa ei ole säilynyt katseltavaksi asti. Pyyn karhutarinoita ei ole jäljellä lainkaan. änityksen ja kuvan tason takia näitäkin katsoo ja kuuntelee sydän syrjällään. Mitä useammin katsoo, sen enemmän ymmärtää. Korvaamattomia nämäkin ovat, samoin kuin Jägerin matkan aikana kuvaama suuri valokuva-aineisto. Ne pitäisi saada kaikkien koettaviksi. aikka Vornasen itkuvirsi ja Tallaksen kaksrivisen soitto on nähtävä uudestaan ja uudestaan, hätkähdyttävintä on sittenkin kokea Timo Lipitsän kymmenkielinen kantele. Pitkä, tuuhea, liehuva valkoinen parta; sormet soutavat vinhasti kuin itsestään, omissa oloissaan. Soittaja katsoo rauhallisen itsetietoisesti kameraan. Soitto on juuri sellaista, mitä mielessäni olen kuullut katsellessani museoiden koverrettuja kanteleita. Nykyisen sointi-ihanteen vastakohta: kymmenen paksua kieltä on löyhällä, sointi on tumma ja syvä, ääni huojuva, lempeästi hyväilevä kuin Laatokan Valamon kirkonkellojen soitto. Kuten Arja Kastinen totesi tutkittuaan nykyteknologialla Vanja Tallaksen soittoa: yksittäisiä säveliä tärkeämpää on kokonaissointi, jota sanoilla voisi kuvata liekehtiväksi äänimatoksi. Alli Tallas esitti morsianta. kUVA kURT JÄgER, Ä V lokuvan ensi-ilta oli Helsingissä elokuvateatteri Bio-Biossa sunnuntaina 24.2.1935. Seuraavalla viikolla, Kalevalan päivänä, alkoivat nelipäiväiset riemuvuoden pääjuhlallisuudet näyttelyineen ja konsertteineen. Vanja Tallas esiintyi juhlilla, joten hän epäilemättä oli kunniapaikalla myös elokuvan ensi-illassa. Seuraavina päivinä ja viikkoina elokuva esitettiin kahdessakymmenessä kaupungissa Oulua myöten. astaanotto ei ollut erityisen innostunut. Kansanmusiikkiosuuksia pidettiin vaikuttavina ja niiden tallentamista tärkeänä mutta kokonaissuunnitelmaa hatarana. Elokuva hautautui arkistoon. Vuonna 1959 tulipalo tuhosi lisäksi suurimman osan Kurt Jägerin elämäntyöstä. Kaleva- E V KANTELE 3·2006 8 © MATTI HELkApALON kUVA-ARkISTO
Rakastettava soitin rakastettavaa musiikkia Perinteinen soitin soi uudella tavalla. Moderni viisikielinen kannel on nykyaikainen malli vanhasta hienosta soittimesta. Kaulahihna ja mikitys mahdollistavat erilaiset esitystyylit. Modernia, tervalepästä valmistettua, viisikielistä soitinta on saatavana puunväriseksi, keltaiseksi, punaiseksi ja turkoosiksi lakattuna. Lisävarusteet: - mollivaihtaja asennettuna - mikrofoni asennettuna - huiluäänimerkit - soitinlaukku. Lov i kka Ky Teollisuustie 10 · FI-95600 Ylitornio · Puh./Tel +358 16 571 567 · Mobile +358 40 580 7464 E-mail: pekka@lovikka.com · w w w. l ov ik k a . co m
Mestaripelimanni Vilho Suonvieri on poissa Heinäkuun 15. päivänä saapui suruviesti. Ystävämme, mestaripelimanni Vilho Suonvieri oli kuollut kotonaan Haaparannassa. Suonvieri syntyi Alavieskassa Pohjois-Pohjanmaalla 15.12.1919, muutti vuonna 1960 Kemistä Ruotsiin Södertäljeen. Hän työskenteli mm. Volvon ja Scanian tehtailla ja viimeiset työvuotensa vastaavana toimittajana ruotsinsuomalaisten lehdessä. Hän hoiti pitkään työnsä ohessa siirtolaissihteerin tehtäviä. Eläkepäiviksi hän muutti Haaparantaan asumaan. Suonvieri toimi myös politiikan ja kulttuurin parissa, esiintyi kanteleen kanssa Ruotsissa, Suomessa ja Kreikassa ja opetti kanteleensoittoa Ruotsissa ja 1990-luvulla myös Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla. Kanteleliitto myönsi Vilho Suonvierelle kultakanteletunnustuksen vuonna 1993. Kaustisen kansanmusiikkijuhlien mestaripelimannin arvonimen hän sai vuonna 1998. Vilho Suonvieri aloitti kanteleensoiton seitsemänvuotiaana. Soittamaan hän oppi muilta soittajilta, mm. Niilo-setäänsä kuuntelemalla. Vilho Suonvieri piti yllä ja opetti edelleen alueen omintakeista pitkän sivun soittotyyliä. Hän opetteli myös nuotit ja teki sovituksia konserttikanteleella. Hänen ohjelmistoonsa kuului pelimannimusiikkia, kansanlauluja, omia sävellyksiä, viihdemusiikkia sekä siirtolaisuuden mukanaan tuomia kappaleita. 80-vuotisjuhliensa merkeissä hän teki CD-levyn "Vilho Suonvieri 80 v." Vilho ja Anna-Liisa Suonvieren perheeseen syntyi viisi lasta, joista neljä asuu Ruotsissa. Suonvieri jäi leskeksi vuonna 2003. Muistan Vilhon hyväntuulisena, musiikkia pohdiskelevana soittoystävänä, joka kantoi syvää huolta pelimannien asemasta kanteleensoiton kentässä. Perinteisen soiton lisäksi hän oli aina innokas opettelemaan uusia kappaleita. Näissä "kipaleissa", kuten hän hauskasti sanoi, kuului musisoinnin välitön ilo, joka hetkessä tarttui meihin SibeliusAkatemian oppilaisiin. Sinikka Kontio Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston lehtori, Vilho Suonvieren oppilas KANTELE 3·2006 10
olga Siskina Suomeen Syyskuun lopussa nuori pietarilainen guslivirtuoosi Olga Siskina tulee vierailemaan Helsinkiin. Hän on konsertoinut lukuisilla kansainvälisillä festivaaleilla sekä soolokonsertein että orkesterien solistina. Hän on soittanut mm. Osipovin akateemisessa kansallisessa orkesterissa ja Mariinski-teatterin guslisolistina Rimski-Korsakovin oopperassa. Helsingin konsertissa esiintyy Olgan lisäksi Sibelius-Akatemian kanteleopiskelijoita kansanmusiikin osastolta ja esittävän säveltaiteen koulutusohjelmasta. Konsertissa kuullaan gusli- ja kantelemusiikkia perinteisestä moderniin. Konsertti on 30.9. klo 18 Sibelius-Akatemian kamarimusiikkisalissa Pohjoinen-Rautatiekatu 9, Helsinki. rämpsäkät Senegalissa AJANKohTAISTA "Kantele rouge ja kantele blanc!" Näin esiteltiin Rämpsäköiden soittimet Senegalissa Afrikakeurfestivaalilla 1.6.10.6.2006. Pohjoisen eksotiikka, melodiset tarttuvat laulut ja herkemmät soittimet purivat yleisöön myös rumpujen maassa. Paikallisilla äänimiehillä tosin oli ihmettelemistä kanteleen ja jouhikon miksauksen kanssa. Tilannetta ei helpottanut yhteisen kielen puuttuminen. Matka oli erittäin opettavainen tuleville kansanmusiikin ammattilaisille. Festivaalin lisäksi muusikot tutustuivat Senegalin musiikkikulttuuriin workshopeissa ja paikallisten muusikoiden kanssa soitellen. Afrovaikutteita onkin kuultavissa Rämpsäköiden tulevissa konserteissa. Senegalin ja Suomen jo ennestään vahvat musiikilliset suhteen saivat edelleen vahvistusta. Senegalissa esiintyneessä kokoonpanossa soittivat: Marjo Smolander, 15-kielinen kantele, konserttikantele ja jouhikko, Johanna Rautiainen, 15-kielinen ja konserttikantele, Ella Isotalo, viulu ja Aini Salmela, 15-kielinen kantele, djembe ja laulu. Rämpsäkät perustettiin Rääkkylässä vuonna 1993. Ohjelmisto koostuu yhtyeen omista sävellyksistä, joista vastaa pääosin Marjo Smolander. Smolander ja Rautiainen ovat yhtyeen perustajajäseniä. He aloittivat kanteleensoiton alle 5-vuotiaina. Nyt yhtyeen kaikki muusikot opiskelevat kansanmusiikkipedagogeiksi Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulussa. www.afrikakeur.net KANTELE 11 3·2006
KANTELE ELoKuVISSA TEkSTI: ILARI IkÄVALkO, kUVAT: BLIND SpOT pIcTURES OY / ALEkSI kOSkINEN Jadesoturi Ohjaaja AJ Annila kertoo, kuinka kantele päätyi keskelle itämaishenkistä seikkailua. "Kiinalaisen mytologia- ja fantasiakirjallisuuden Wuxia Pianin määritelmä kuuluu seuraavasti: tarinoita sotureista, miekoista ja noituudesta." Sama määritelmä sopii myös Kalevalaan. "Kahden maan mytologioista löytyi hyvin paljon yhteistä ja ne sointuvat hienosti yhdeksi elokuvaksi," Annila kertoo. "Kalevala ja Wuxia Pian ovat jo ennen Jadesoturia olleet hyvin lähellä toisiaan. Toivottavasti olemme onnistuneet tuomaan ne vielä lähemmäksi." "Jadesoturi kertoo kiinalaisesta soturista, joka siirtää kohtalon hänelle määräämää tehtävää saadakseen uuden tilaisuuden rakastamansa naisen kanssa. Vuosituhansia myöhemmin nykyajan Suomessa seppä nimeltään Kai Pelkonen on menettänyt rakkaansa. Vanhan routahaudasta löydetyn lippaan löytäessä tiensä Kain luokse alkaa hänelle selvitä oma menneisyytensä ja teot, jotka estävät häntä olemasta nykyajassa onnellinen. Kain on kohdattava kohtalonsa, jota hän on paennut jo tuhansia vuosia." Lokakuussa saa ensi-iltansa ensimmäinen suomalainen kung fu -elokuva Jadesoturi. Uusia uria suomalaisessa elokuvatuotannossa aukaiseva rakkaustarina on kuvattu osin kiinassa ja siinä yhdistyvät suomalainen ja kiinalainen mytologia. Musiikista vastaa haitarivirtuoosi ja säveltäjä kimmo pohjonen, joka pääinstrumenttinsa ohessa soittaa Jadesoturin ääniraidalla myös kanteletta. KANTELE 3·2006 12
Jadesoturin kanteleen on rakentanut Erkki Okkonen, koristelu ja pintakäsittely on tehty elokuvaväen toimesta. KANTELE 13 3·2006
KANTELE ELoKuVISSA Kantele tunteiden tulkkina Kantele ei ollut ennen elokuvan tekoa AJ:lle sen tutumpi kuin kenelle tahansa suomalaiselle. Kantele edusti hänelle kalevalaisuutta, kansanperinnettä ja tarinankerrontaa laulujen muodossa. "Ja tietenkin musiikkia, jonka yhdistän kotimaahani", Annila lisää. Tästä syystä se oli myös erinomainen esine edustamaan elokuvan päähenkilön kotimaata, juuria ja äidin perintöä. Se on myös lahja, jonka päähenkilö rakentaa muinaisessa Kiinassa ja haluaa rakkaalleen antaa. Rakkaus ei aina ole helppoa. Yhdessä Jadesoturin keskeisessä kohtauksessa Tommi Erosen esittämä päähenkilö Sintai Seng-Pu soittaa kanteletta. "Soittamisen kautta hän pystyy ilmaisemaan tunteita, joita ei muuten osaa sanoiksi pukea," ohjaaja kertoo. "Kanteleen äänillä on myös keskeinen rooli taistelussa, joka rakastavaisten välillä käydään. Sen sointi rytmittää taistelukohtausta pohjustaen sen enemmänkin tanssiksi kahden rakastavaisen välillä kuin väkivaltaiseksi yhteenotoksi." Kulttuurien vuoropuhelua Vaikka kyseessä oli kansainvälinen yhteistuotanto, ei kulttuurisokki ehtinyt ohjaajaan kiireen keskellä iskeä. "Kahden kulttuurin ja maan yhdistäminen oli oikeastaan helppoa. Elokuvan tarina nojaa niin vahvasti tunteisiin ja rakkaustarinaan, etteivät kulttuurierot ole enää eroja, vaan ainoastaan mausteita. Elokuvan teko tuntuu olevan samanlaista idässä ja lännessä. Kielimuurikin oli helppo ylittää kuvallisen ilmaisun parissa. Myös ihmiset ovat näissä kahdessa maassa hyvin sa- kUVAT: BLIND SpOT pIcTURES OY / ALEkSI kOSkINEN KANTELE 3·2006 14
manlaisia. Meitä näyttää yhdistävän tummasävyinen huumorintaju." Ääniraidalla kanteletta ja Kiinaa yhdistää Kimmo Pohjosen mukaan uussoitin vantele. Se on eräänlainen kitaran ja kanteleen välimuoto, jonka on kehittänyt kitaristi Riku Kettunen. Kiinaan viittaava piirre on soittimen ääni, joka muistuttaa kiinalaista chengiä ja japanilaista kotoa. Jadesoturin tarina saa inspiraationsa kiinalaisesta wuxia -elokuvasta ja Kalevalasta, mutta luo tältä pohjalta täysin oman maailmansa. Sampo on AJ Annilan mukaan keskeinen osa elokuvaa. "Sammon tarina, joka on meille Kalevalasta tuttu, saa muodon, joka pohjaa historialliseen faktaan: Kielitieteilijä M. A. Castrén, joka Lönnrotinkin kanssa liikkui, tapasi matkallaan itään vanhan munkin, joka kertoi, että vanhin ja arvostetuin buddhalainen temppeli on tiibetiläiseltä nimeltään Sang-fu eli 'Kaiken onnellisen salainen lähde'. Mongolit lausuivat tämän sanan muodossa 'Sampo'! Temppelin katon kerrotaan olleen jalokivin vuorattu, mikä sai sen näyttämään kirjokannelta, tähtitaivaalta." KANTELE 15 3·2006
oPETTAJAN PÄIVÄKIrJA "Mitä nukahtaneen näköisen henkilön päässä liikkuu..." Pikkoloviisikielisen kokoinen kieletön kantele voisi helposti toimia penaalina tai korurasiana, jos kansi olisi saranoilla kiinni ja siinä olisi pikkulukko. Jos kielet olisivat paikallaan, sillä voisi soitellakin. Aika metka kapistus! Turistit olisivat varmasti (-?-) matkamuistomyymälässä innoissaan kantelesoittorasiasta. Idea olisi sama kuin penaalissa, mutta kun kannen aukaisisi, sisältä nousisi itse mini-Väinämöinen soittaen jotain kanteleklassikkoa. Tai vaikkapa mr. Lordi karjahdellen Hard Rock Hallelujaa. Talvisiin rientoihin lapsille toisi iloa kantelepulkka: idea olisi sama kuin edellä, mutta koko olisi isompi ja materiaalina olisi tietenkin muovi. Puisena tätä pulkkaa voisi käyttää rekenä. Lopuksi sen voisi pakata kankaiseen kantelepulkkaselkäreppuun. Pulkkaretkellä aurinkoisella säällä ovat aurinkolasit tarpeen. Sitäkin löytyisi kanteledesigninä: kaksi vaakatasossa olevaa viisikielisen muotoista linssiä olisivat vauhdikkaan ja virtaviivaisen näköiset. Kotimatkalla hihassa heiluisi kanteleheijastin. Paola Suhonen voisi suunnitella retrovärisen ja -kuosisen kantelekankaan tai mieluummin kankaita. Pian kanteleeseen puketuminen olisi viimeisen päälle trendikästä! Kantelekassit vilahtelisivat katukuvassa, kotien ikkunoissa riippuisivat kantelekuosiset verhot. Olisi kantelepatalappuja, -servettejä, -pyyhkeitä, -sänkyvaatteita, -sateenvarjoja ja kantelekuvioisia kumikenkiä. Musiikkioppilaitoksissa tulisi pulaa kanteleopettajista, koska kaikki lapset haluaisivat oppia soittamaan tätä uusinta trendisoitinta. Töitä olisi kaikille yllinkyllin, myös muusikoiden puhelinvastaajat täyttyisivät keikkatarjouksista niin koti- kuin ulkomaille. Soitinrakentajat uurastaisivat hiki hatussa puunpölyn pöllytessä verstailla. Iittalan tehtaiden piipuista pöllähtelisi mustaa savua koneiden pauhatessa ja raksuttaessa sisällä. Ompelimoissa kävisi kuhina, kangas pöllyäisi ja ompelukoneet laulaisivat, suorastaan huutaisivat. Kassakoneet kilisisivät taukoamatta ympäri Suomen. TIINA kOMULAINEN kIRJOITTAJA ON HELSINkILÄINEN kANTELEOpETTAJA, JOkA OpETTAA pÄÄkAUpUNkISEUDUN MUSIIkkIOpISTOISSA. Kaikenlaista Kesä on jo sen verran pitkällä, että on aika paneutua valmisteluihin uutta lukuvuotta varten. Sanomalehdet tyrkyttävät uusia reppuja ja lenkkareita tyyliin "Nyt kouluun City-Marketin kautta!" tai "Hae nyt uusi syysilme Sokokselta". Valitettavasti nämä mainokset ovat yhtä puudutttavia lukea, kuin mallistotkin katsella. Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että samat mainokset ja tavarat laitetaan joka vuosi lehteen luottaen, ettei kukaan tunnista niitä vanhoiksi? (Sama juttu naistenlehtien keväisten laihdutusvinkkien suhteen, muuten. Samoin syksyn vinkit siitä, kuinka laitetaan karhea kesätukka taas kiiltämään. Huoh! Olisi virkistävää lukea juttuja eri näkökulmista: "Vielä ehdit rapakuntoon kesäksi!") Kesäisten poutapilvien alla paistatellessani annoin ajatuksen lentää vapaasti ja visioin, miten kanteletta voitaisiin hyödyntää persoonallisessa suomalaisessa designissa. Ehkä sinäkin ostaisit "uuden syysilmeen", jossa olisi todellakin jotain ihan ennennäkemätöntä. Eipä sitä koskaan tiedä, mitä nukahtaneen näköisen henkilön päässä liikkuu... Ensinnäkin, taattu suomalainen hitti olisivat kantelekengät. Niitä voisi valmistaa muovista kumikengiksi ja puusta käytettäviksi hollannikkaiden tavoin. Muotona olisi 5-kielinen kantele. Kenkä puettaisiin työntämällä jalka kaikukopan pyöreästä reiästä sisään, varpaat viritystappeja kohti. Lesti olisi juuri sopivanmallinen, koska varpaille jäisi hyvin tilaa "yksi viritystappi per varvas" -logiikalla. Useimmat kengänmallithan kapenevat varpaita kohti ja siitä voi tulla ikäviä hankautumia varpaisiin. Mutta ei näistä! Nimeksi voisi tulla hollannikkaista väännettynä suomikkaat, tai kantelikkaat. Pohjasta avoin vähäkielinen kantele nurinpäin käännettynä voisi antaa muotonsa vaikkapa uudelle suomaiselle tarjoiluvadille. Iittala voisi ottaa sen valmistukseensa. Tarjoiluvati voitaisiin valmistaa myös puusta. Mikä loistava liikelahja ulkomaille, kivan näköinen myös kotona! KANTELE 3·2006 16
JuLKAISuT KANNELTEN sOITTO KAJAhTAA Helli Syrjäniemi 2002 HSCD-1 helli.syrjaniemi@pp.inet.fi, "Kannelten soitto kajahtaa!", voitiin sanoa, kun Kangasalan kirkossa vuonna 2001 pidetyssä kantelekirkossa Helli Syrjäniemen sovituksia soitti iso soitinryhmä. Siihen kuuluivat Annikki Smolander-Hauvosen johtama Käenpiiat-yhtye sekä yhtyeen kantelekvartetti, viulisti Nikolai Fadev ja sellisti Lauri Voipio. Tästä tilaisuudesta taltioitujen sävellysten lisäksi levyllä kuullaan studiossa äänitettyjä Hellin kantelesooloja. Helli Syrjäniemen kokoamaan monipuoliseen ohjelmistoon sisältyy tunnettuja taidesävelmiä kuten Caccinin Ave Maria ja Pachelbelin Canon, suomalaisia kansansäveliä, mm. Jo Karjalan kunnailla sekä Ol' kaunis kesäilta sekä hengellisiä lauluja soitinversioina. Tarmokas Helli Syrjäniemi on Kangasalan kanttorin toimensa ohessa sovittanut neljä vihkollista musiikkia kanteleelle, julkaissut useita kantelesoololevyjä, esiintynyt lukemattomia kertoja erilaisissa tilaisuuksissa sekä huolehtinut 13-henkisen perheensä hyvinvoinnista itseään säästelemättä. Parhaillaan hän työstää kahta uutta soololevyä. BRELO: SEITTI Laukkosken nuorisoseura ry, 2006, LNS 002 www.porstua.net/brelo brelo_lns@suomi24.fi Laukkoskella toimiva Brelo-yhtye on julkaissut toisen levynsä. Ensimmäisen levynsä Brelo (Brelo, LNS 001) julkaisti 2004 ja yhtye on tullut tunnetuksi monipuolisesta ja taitavasta soitostaan Vilma Timosen johdolla. Brelo oli Kanteleliiton Vuoden Kanteleyhtye 2005. Brelon pienkanteleet soivat hienosti ja rikkaasti yhdessä konserttikanteleiden ja toisinaan Saarijärven kanteleiden kanssa ja laulu on monissa kappaleissa olennainen osa kokonaisuutta. Paitsi uusia Brelon omia kanteletyylejä, levyllä esitellään myös perinteisiä soittotapoja ja musiikkityylejä kuten tikkutyyli sekä inkeriläissyntyisen paimensoittajan Teppo Revon sulkusoittotyyli. Repo edusti jo ennen varsinaista rytmimusiikin aikakautta omintakeista, mukaansatempaavaa poljentoa. Brelon jäsenten sävellyksiä on CD:llä mukana neljä, kaikki levyn kappaleet ovat brelolaisten sovituskäsialaa. Perinteisiä kappaleita on mukana Suomesta sekä muualta Euroopasta. Brelon soittimet taipuvat niin vanhaan karjalaistyyliseen musiikkiin kuin klezmeriinkin! KANTELE 17 3·2006
JuLKAISuT JUhLIvAT hIIRET Leikkiohjeita ja viisikielisen kanteleen soitto-ohjeita varhaiskasvattajille Pirjo Pirinen & Arja Kastinen, Temps Oy 2006 www.temps.fi Esivanhempamme lauloivat ja loruilivat lapsilleen ja heidän kanssaan jo kauan ennen kuin suomen kieli kirjoitettuna oli olemassa. Heille sävelmien muistinvarainen tuottaminen ja niiden muuntelu oli ainoa mahdollisuus ja itsestäänselvyys. Nykyaikana on onneksemme kaikkien saatavilla runsaasti lahjakkaiden ammattilaisten tekemää kirjallista materiaalia myös pienten lasten musiikkikasvatukseen. Kuitenkin kun sävelmä, sanat ja leikkiohje kirjoitetaan paperille, saavat ne helposti 'ainoan oikean' leiman. Tämän kirjasen yhtenä tavoitteena on ollut auttaa lasten kanssa musisoivia aikuisia löytämään oma musikaalinen luovuutensa ja luottamaan siihen. Itse tehty on usein arvokkaampi kuin valmiina ostettu. Eikä musiikin tekemisen merkitys täyty vain suurten yleisöjen edessä, vaan oman lapsen tai lapsiryhmän kanssa tehty kertaluonteinenkin produktio on ansainnut olemassaolonsa, jos se tuottaa tekijöilleen iloa ja luomisen riemua. Kirja . julkaistaan tänä syksynä. LASTENmUSIIKKIORKESTERI LOISKIS, NUOTTIKIRJA Lastenlauluja vuosilta 20012006 Loiskis ry, 2006 ISMN M-55001-117-5, Jyväskylä www.loiskis.fi, www.lastenlevykauppa.fi Nuottikirjan synnystä kerrotaan takakannessa näin: "Lukuisten (kolmen) kyselyjen innoittamana Loiskis teki nuottikirjan jo keväällä 2006. Mukana on maineikkaita lastenlaulujen tekijöitä kuten Jukka Itkonen, Mikko Perkoila, Hannu Sepponen, Sari Kaasinen, Pentti Rasinkangas ja Hannu Leppänen." Kivasti kuvitetussa kirjassa on 34 mukavaa kappaletta monenikäisille laulettavaksi ja soitettavaksi. Aiheina ovat mm. Äidin tietokone, Suruvaippa, Väinämöinen, Mummon mopo sekä Järkevä nainen. Lastenmusiikkiorkesteri Loiskis syntyi Jyväskylässä vuonna 2000 ja vuonna 2003 orkesteri pääsi teatteri- ja orkesterilain mukaisen tuen piiriin ainoana kokopäiväisenä lastenmusiikkioreksterina. Loiskiksen riemukasta musisointia kuultiin myös Jyväskylän kantelekilpailuissa 2005. Juhlivat hiiret Leikkiohjeita ja viisikielisen kanteleen soitto-ohjeita varhaiskasvattajille Pirjo Pirinen & Arja Kastinen KANTELE 3·2006 18
NuoTTILIITE 2 Erkki ja Väinö Erkki Lassila -39 90 06 Jos Kälviällä sattuu johonkin juhlaan, mikähän todennäköisyys olisi, että siellä tapaisi Erkki Lassilan soittamassa kanteleellaan? Aika suuri prosentin täytyy olla. Kappaleista veikkaisin, että kuulisi Erkin omia sävellyksiä kuten Juhannuksena, Marja-valssin tai peräti Soukan pojan sottiisin tai ehkä jonkun vanhan kälviäläisen häämarssin tai sota-ajaniskelmän 'Kodin kynttilät'. Hienoa, että kylällä pidetään kantele soimassa! Nuo salaperäiset numerot otsikossa kertovat Erkin syntymävuoden, sen, milloin hänestä tuli mestaripelimanni ja viimeisenä on tämä vuosi. Erkin varsinainen ammatti on koneurakoitsija ja vielä hänet metsästä yllättää syksyllä hirviä metsästämästä. Hassua, että muuten oikeakätinen Erkki soittaa melodiaa vasemmalla kädellä, tietysti Perhonjokilaakson tyylillä siis lyhyeltä sivulta. Hänellä on oma selkeä ja tasainen tyylinsä. Hyvin pystyisi tanssimaan mukana. - Lassilan kappaleet on nuotintanut Mari Toivola Väinö savikoski Väinö Savikoski (19131980) Haapavedeltä nimettiin mestaripelimanniksi 1975. Ja mestari ansaitsi tittelinsä: Savikosken pitkänsivun soitossa yhdistyivät parhaat puolet lukuisien paikkakunnan mestarien soitosta. Upeaa, että meille on säilynyt tallenne yli 50 kappaleesta, suuresta osasta useita eri soittoversioita. Näistä voimme todeta ainutlaatuisen monipuolisen muuntelutaidon, samanaikaisesti oikeassa ja vasemmassa kädessä. Säestyskuvion hän aloittaa vasemman käden etusormella, jolloin alin basso tulee vasta toiselle tahtiosalle niin tasa- kuin kolmijakoisissakin kappaleissa ja antaa soitolle aivan omalaatuisen svengin. Melodinen variointi tapahtuu etenkin sammutuksien muodostamin kaarituksin, rytmisellä muuntelulla sekä erilaisin liu'uin. Haapavetisyydelle tunnusomaisesti melodiaa väritetään välillä melodian alatai yläpuolisella terssillä, välillä koko kolmisoinnulla. Ne, joilla on ollut tilaisuus tavata Savikoski kuvaavat Väinöä vaatimattomaksi, luonnossa viihtyneeksi mietiskelijäksi, jonka koko persoonallisuudessa näkyi poikkeuksellinen lahjakkuus. - Savikosken kappaleet on nuotintanut Outi Linnaranta Erkki Lassila 2. ja 4. Teksti: Mari Toivola ja Outi Linnaranta, nuottien puhtaaksikirjoitus Anu Alviola, Maarit Aarvala ja petra Tikkanen Virkkaajan sottiisi A 7 1. ja 3. B 1. ja 3. 2. ja 4. 19 Lopussa KANTELE 3·2006
NuoTTILIITE 2 AABB x 3 A Häihintulomarssi trad. soittanut Erkki Lassila 5 2. B 9 12 1. Lopussa KANTELE 3·2006 20
NuoTTILIITE 2 A AABB x 2 Lohtajan marssi 5 trad. soittanut Erkki Lassila B 1. 9 13 Fine 2. KANTELE 21 3·2006
NuoTTILIITE 2 AABB x 2 Erkin ensimmäinen valssi Erkki Lassila 1. ja 3. A 8 15 2. ja 4. 4. B 1. ja 3. 21 Lopussa 2. ja 4. 2. KANTELE 3·2006 22
NuoTTILIITE 2 A Am E Muistatko armahain trad. soittanut Väinö Savikoski Am E Am E 10 Am E Am B Dm E Am Am E 19 E Am E Am B Dm E Am 27 E Am E Am E Am KANTELE 23 3·2006
NuoTTILIITE 2 A C Nevasaaren Oskarin valssi G trad. soittanut Väinö Savikoski G 7 14 C C B F C KANTELE 3·2006 24
21 NuoTTILIITE 2 G F G 27 C C AABB x 2 ABB A Soukan pojan sottiisi 1. Erkki Lassila 2. 6 B 1. 2. Lopussa KANTELE 25 3·2006
NuoTTILIITE 2 Lappi - Ukko C 7 G C trad. Soittanut Väinö Savikoski G C G F G C 14 C G 21 C G G G 28 C G C 35 F G C C 42 C G G KANTELE 3·2006 26
Roima m us i i k ki (Mikko Perkoilan levy- ja sekalaisyhtiö) tarjoaa: · soittimia (mm. pienkanteleet ja jouhikot) · konsertteja lapsille ja aikuisille (Mikko Perkoila, Mikko Perkoila & Kennel) · perinne- ja uusiosoitinesittelyjä · soitinrakennustyöpajoja · lauluntekotyöpajoja · äänitteitä ja nuottikirjoja www.roima.fi · perkoila@kolumbus.fi · puh. 040 5964548 Syksy alkaa oppi alkaa... Monipuolinen kantelekauppa! nuotit ja levyt virityslaitteet tarvikkeet äänentoistolaitteet 09-295 2079 0400-467974 VIVO Kantele Ison kanteleen vasta-alkajille kanteleensoiton alkeet ja perustekniikat, korvakuulolta soittaminen ja improvisointi, paljon uusia kanteleensoittajille tehtyjä sävellyksiä ja sovituksia 28,- ... ja muut upeat kantelekirjat imu@imu.fi www.imu.fi TIkkUkANTELEITA TIkkUJA kOTELOITA Soitinrakentajamestari Rauno Nieminen Rauno.Nieminen@ippnet.fi 050 -3387783 Urpunistinkatu 7 35900 IkAALINEN · kanteleet viisikielisistä konserttikanteleisiin · jousisoittimet oppilassoittimista mestarisoittimiin · soitin- ja rakennustarvikkeet tel/fax: +358 (0)6 8621974 mobile: +358 (0)500 892419 jussi.laasanen@veteli.fi www.kase.fi/~jussila Kirkkotie 137, FIN-69700 Veteli Sävellyksiä kanteleelle Kustannusluetteloomme sisältyy kantelesävellyksiä mm. seuraavilta säveltäjiltä: Pekka Jalkanen Tauno Marttinen Matti Murto Kai Nieminen Minna Raskinen Voit käydä tutustumassa julkaisuihimme uusilla nettisivuillamme, jonne olemme perustaneet nyt myös verkkokaupan: www.modusmusiikki.fi e-mail: info@modusmusiikki.fi PL 206, 67101 Kokkola puh./fax 068329 810 Nuottiuutuus! Pekka Jalkanen: Isestään syntynyt Jumala ja synnin häpeä Legenda kanteleelle (2005) Kanteleensoiton opettajat ry:n tilaustyönä syntynyt uusi teos on pikku melodraama kanteleelle. Sen tekstinä on Salmista 1930-luvulla tallennettu legenda, Spuassan eli kristuksen syntymää sekä syntiinlankeemusta käsittelevä sydämeen käypä kansankertomus. Konserttiesityksessä kanteleensoittaja voi lausua itse tekstin tai sen voi esittää toinen lukija. Toimittaneet: Ulla Honkonen Silja Huovinen Saila Kinnunen Tiina Savolainen Kanteleen kanssa sävellysten ja sovitusten maailmassa Julkaisuun on koottu helppoja kappaleita perinteisestä polkasta uudempiin tuttavuuksiin. Suurin osa ohjelmistosta soveltuu kotikanteleella soitettavaksi. = = = = = = = = = =
Lasten KANTELE Iiiiik... Pieni kummitustarina: Eräällä vintillä, kaupungin laitamilla asustaa kaksi pienen pientä kummitusveljestä pantti ja Fenttinen. (kummitukset kurkistavat ikkunoista) kummituksilla on kova meno päällä jo heti aamusta alkaen. He kilpailevat keskenään, kumpi on parempi säikyttelemään ihmisiä. Ohjelmaan kuuluu mm. ovien narisuttaminen, lattialankkujen natisuttaminen ja pyörremyrskyjen aikaansaaminen (ääniefektejä). Joka aamu pitää keksiä uusia tapoja säikytellä ihmisiä. Näyttäytyä ei saa kuin öiseen aikaan. Se on ehdoton sääntö. Fenttinen on jälleen kerran suhahtanut alakerrassa asuvan korpisen sedän paperit mullin mallin (Fenttinen suhahtaa...paperit lentävät). Setä pomppii tasajalkaa ruskealla kokolattiamatollaan ja päästää suustaan erilaisia taikasanoja. (Setä pomppii... simsalabim) pantti ja Fenttinen naureskelevat sedän taikasanoille kurkkiessaan lattialankkujen harvoista väleistä. (kummitukset kurkistelevat ja naureskelevat) Äkkiä taikasanojen tenho tempaisee pikku kummitukset säteidensä keskelle ja samassa alkaa tapahtua merkillisiä asioita. pantti muuttuu hetkessä aivan mansikan punaiseksi ja Fenttinen vastaavasti mustikan siniseksi (vaihda värilliset kummitukset). Heidän vinttinsä oveen ilmestyy suuren suuri lukko, kirje ja kellarista peräisin olevaa rojua. Oven saa auki vain avaruustomulla ja lupauksella olla säikyttelemättä ihmisiä... Pelkäätkö kummituksia? TEkSTI: NINA AMpUJA, pIIRROkSET: AMADEUS AMpUJA, TAUSTAkUVA: ISTOckpHOTOS Tänään tehdään pöytäteatteria. pöytäteatteria harrastettiin eurooppalaisissa kodeissa ennen telkkarin aikakautta. Se oli koko perheen harrastus. Tarinoissa seikkailivat tutut kansansatuhahmot ja uusia tarinoita syntyi koko ajan. Innosta sinäkin koko perhe mukaan tekemään kartonkisia nukkeja, näyttelemään ja tekemään ääniefektejä kanteleella, omalla keholla tai vaikkapa kattilaa rummuttaen. TARvIKKEET: Kummitukset, raketti, planeettoja yms.: Kartonkia/pahvia/paperia Jäätelötikkuja Liimaa Kyniä OhJEET: Lue ensin tarina. Suunnittele valkoiset ja värilliset kummitukset. Leikkaa hahmot irti ja tee toiselle kartongille kummitusten peilikuvat selkäpuoliksi. Työnnä jäätelötikku puoliskoiden väliin yläpuolelle. Liimaa kummituspuoliskot yhteen. Tee samalla tavalla myös korpisen setä, raketti ja planeettoja. Huomasitko laulusta, minkä värinen on kummitusten äiti? Harjoittele ääniefektejä kanteleella ja muilla soittimilla tai millä tahansa tavaroilla. kummituksilla voi olla omat soivat teemansa. Millaisia ääniä vintiltä kuuluu? Tuulen suhinaa, oven narinaa, lattialankkujen ritinää... Entäpä avaruudessa? Lavastus: kangasta tai lakana alustaksi. Kiviä, käpyjä, risuja yms. luonnosta löytyviä materiaaleja. Kerrostalon voit tehdä tyhjästä muropaketista, maitotölkistä tai muusta sopivasta laatikosta. KANTELE 3·2006 28
Pantti ja Fenttinen avaruudessa NINA AMpUJA 1. E - rää - nä päi-vä-nä kak-si pien-tä kum-mi-tus-ta Pant - ti ja Fent - ti - nen. Ra-ken-si-vat ra-ke-tin i - ki - i - ki - van-hois-ta kel - la - ri - ro - juis - ta. Me-tal -li-set töl - kit, van-hat ku-mi-saap-paat talk-ka-rin van - ha luu-ta-kin Pi-an nou-si il-moil-le kum-mi-tus-ten ra-ket-ti ri-ti-näl-lä pauk-keel -la "Mis - sä on vih - re - ät mie - het, si - ni - set koi - rat ja kai-ken ro- tui - set o-tuk- - set. Kum-mi-tuk-set so-pi-vat hy-vin jouk-koon kir-ja-vaan vä- riin i - loi - seen." 2. Ohi kiitelivät Marsin Jupiterin, Venuksen Neptunuskin taakse jäi Viimein avaruuden reuna alkoi häämöttää lasku Plutolle alkoi näin: Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan ja kymmenen. Kummitukset pöllähtivät ulos raketistaan. Onko täällä elämää? "Missä on ..." 3. Kotiin lähdön aika alkoi häämöttää ja masukin jo kurnutti Hyppäs rakettiinsa Pantti ja Fenttinen ja kotiin surautti. Kotona he kertoivat avaruuden elämästä tuikkivista meritähdistä lettuja, lettuja mansikkahilloa Äiti laittoi kummituksilleen. "Missä on ..." KANTELE 29 3·2006
Jaakko Laasaselle KANTELE ON SUVUN JA SYDÄMEN ASIA TEkSTI: ANNA-LIISA TENHUNEN, kUVAT: SAMpO LAASANEN JA JAAkkO LAASASEN kOTIALBUMI Ylä-Savon kantelehistoria olisi jäänyt ohueksi ilman veteliläissyntyistä Jaakko Laasasta. Lyhyen sivun soittaja, pitkän linjan kantelemies viettää ansaittuja eläkepäiviään Iisalmessa, mutta seuraa kanteletapahtumia edelleen aktiivisesti. "Muistan sen, että kun isä soitti kanteletta polvilla, niin menin siihen viereen ja pistin korvani tuohon kanteleen reunaan ja kuuntelin sitä. Kuului semmoinen mukava jyrinä ja kaiku, että se jotenkin sai semmoisen hyvän vaikutuksen minuun. Aloin sitten ihan lapsesta saakka tapailla kanteletta." Näin muistelee Jaakko Laasanen, joka syntyi vuonna 1930 Vetelissä Heikkilän kylässä. Isä, Leander Laasanen oli tunnettu kanteleensoittaja ja -rakentaja, joka teki päätoimensa suksitehtaan ohella viidettä sataa kanteletta. Hän kehitti 34-kielisen kantelemallin todennäköisesti 1920-luvulla. Isä oli kertonut Jaakolle, että kuulut soittajat, halsualaiset Tofferin veljekset kävivät myllyreissuillaan Laasasilla ja toivat joskus mukanaan omia kanteleitaan, joilla soiteltiin myöhään yöhön. Yksi Tofferin veljeksistä oli ollut Amerikassa, josta tultuaan soitteli paljon. Hän oli laittanut soittimeensa kaksi alennettua bassoa ja "sieltä koukkas niitä siihen melodian sekaan". Leander Laasanen kehitti ideaa eteenpäin laittamalla kanteleeseen viisi ns. alennettua bassokieltä. Enemmälti Jaakko alkoi soittaa 1213-vuotiaana, jolloin hän alkoi myös esiintyä kotiseutunsa häissä, hautajaisissa, iltamissa ja muissa riennoissa. Varsinaista opetusta ei ollut, vaikka isä neuvoikin, miten soinnut otetaan. Kappaleet opittiin korvakuulolta, lisäillen kruusauksia omien mieltymysten ja taitojen mukaan. Esikuvana oli isä, jonka tyylin Jaakko omaksui. Vaikutteita tuli myös Eino Tulikarilta, tuon ajan tunnetuimmalta kantelepelimannilta. Laasasilla soitettiin kotona paljon, yksin tai isommalla joukolla seitsemästä sisaruksesta viisi soitti kannelta. Ei ollut pulaa myöskään soittimista. Isän rakentamista huippuluokan kanteleista sai valita parhaan päältä. Isä ja poika, Leander ja Jaakko Laasanen kanteletta testaamassa. Molemmat on palkittu ansioistaan mm. Folk Music Festival -plaketilla ja valtion taiteilijaeläkkeellä. KANTELE 3·2006 30
Sattuma kuljetti Savoon Opetustyö kiinnosti, mutta selän vioittumisen vuoksi seminaari jäi haaveeksi. Jaakko Laasanen toimi 11 vuotta sijaisopettajana eri paikkakunnilla, esiintyi kanteleineen paljon ja osallistui myös moniin soittokilpailuihin. Vuonna 1955 hän oli mukana Helsingissä kuuluisissa Ostrobotnian kansansoittokilpailuissa, joissa sijoittui kilpailun nuorimpana soittajana kolmanneksi. Perheen perustaminen sai pohtimaan työpaikan vaihdosta. Jaakko huomasi sattumalta Opettaja-lehdestä ilmoituksen Iisalmessa olevasta nuorisonohjaajan virasta ja kysäisi vaimoltaan Kaisulta, että "hakisinko minä tuota". Hän muutti perheineen Iisalmeen vuonna 1963, pätevöityi alalle ja jäi vuonna 1990 eläkkeelle Iisalmen kaupungin nuorisotoimenjohtajan virasta. Myös Jaakko Laasasen perheessä musisoitiin paljon, yksin ja yhdessä. Tytär Tytti-Leena aloitti ansiokkaan kanteleuransa 4-vuotiaana ja päätyi musiikkialalle, kuten myös poika Sampo. Kaisu tuki, kannusti ja huolsi harrastavaista ja musikaalista perhettä. Ylä-Savossa ei 1960-luvulla ollut kanteleharrastusta nimeksikään. Jaakko Laasanen esiintyi alueella kanteleineen seitsemän vuotta yksin tai säestäen laulaja Toini Korolaista ja yritti sinnikkäästi tehdä kanteleasiaa tunnetuksi. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat nostivat Jaakko Laasasen esille soittajana. Vanhat lehtileikkeet kertovat "todellisesta yllättäjästä", jonka säveltämä ja soittama Vasarapolkka riemastutti kuulijoita. Laasanen esiintyi kanteleineen Kaustisen juhlilla yli 20 vuoden ajan yksin, toisten savolaisten pelimannien tai myöhemmin oman kanteleyhtyeensä kanssa. Mieleen jäi monia mukavia muistoja, mm. esiintyminen juhlien avajaisissa Tytti-Leenan kanssa lumisateessa ja sormet jäässä. Laasasen soittoa kuultiin usein radio-ohjelmissa. Kantele vei miehen myös muille maille ja eri maiden TV-ohjelmiin. Tuli koetuksi Norja, Islanti, Tsekkoslovakia, DDR, Länsi-Saksa, Turkki ja Albania. Suomalainen soitin ja kantelemusiikki kiinnostivat ihmisiä ulkomailla. Luonto, linnut ja kantele ovat Jaakolle rakkaita harrastuksia. kantele soi lyhyeltä sivulta. KANTELE 31 3·2006
Jaakko Laasanen soittelee paljon myös harmonilla, etenkin hengellistä musiikkia. Seinällä Elvi kraftin tekemä maalaus. mm. monipuolisemman soinnutuksensa johdosta. Hän otti käyttöön septimisointuja ja sointuotteita myös diskanttipuolelta. Myöhemmin hän oppi Tytti-Leenalta, musiikin ammattilaiselta, käyttämään mm. Am-, Dm- ja E-sointuja. Laasanen käyttää säestyksessä myös "vuorotyyliä" (sointuun kuuluvat kielet näppäillään erikseen) ja "lirutustyyliä" (nopeat triolikuviot näppäillen). Ohjelmisto on vaihtunut vuosien varrella. Se koostuu pääosin pelimannimusiikista, kansanlauluista, hengellisestä musiikista ja populaarimusiikista, jota Jaakko soitteli nuorempana tanssiyhtyeessä. Hän ei osaa arvioida kappaleidensa määrää, koska soittelee korvakuulolta, mitä mieleen tulee. On syntynyt viitisentoista omaa sävellystä: pelimannihenkisiä polkkia, valsseja, sottiiseja, hengellisiä sävelmiä ja laulelmia. Hän on tehnyt myös paljon sovituksia kanteleyhtyeelle. Kanteleperinteen kehittäjä Jaakko Laasanen omaksui soittonsa perusteet Perhonjokilaaksosta, mutta kehitti vuosien varrella tyylinsä "omille sormille sopivaksi" pelimannien tapaan korvakuulolta. Hän arvioi soittonsa olleen alkuvuosina monotonisempaa. Myöhemmin tuli halu tietoisesti koristella melodiansoittoa: "Ei tyydytä enää, että menis suoraan, pitäis saada trioleja ja pyyhkäisylyöntejä mukaan." Tyypillistä soitolle ovat liu'utukset ja nopeat "iskulyönnit", eli sormisammutukset nopeissa kappaleissa. Laasasen soitto on perinteistä ja pelimannimaisen rytmikästä. Toisaalta se on hyvin persoonallista ja luovaa ja eroaa tavanomaisesta pelimannisoitosta Iisalmen kantelekoulukunta Jaakko Laasanen aloitti kanteleensoiton opetuksen Iisalmessa vuonna 1971 Kalevalaisten Naisten Helkatyttöjen ohjaajan Laila Kasurisen pyynnöstä. Kymmenen innokkaan tytön ryhmästä kehkeytyi maineikas yhtye, Jaakon kanteletytöt. Jaakko esiintyi yhtyeineen lukuisten kotimaisten juhlien ja tapahtumien lisäksi Ruotsissa ja Puolassa. Oppilaiden valtakunnallisten meriittien lista on pitkä. Harrastus laajeni, ja Ylä-Savon alueella käynnistyi kanteleenrakennustoiminta. Muualla Suomessa alettiin puhua "Iisalmen kantelekoulukunnasta". Iisalmen lisäksi kanteleelle kasvoi kysyntää myös ympäristökuntiin. Jaakko Laasanen opetti kansa- KANTELE 3·2006 32
laisopistoissa lähes kaikissa Ylä-Savon kunnissa. Hän käynnisti ja johti Ylä-Savon nuorten kansanmusiikkileirejä, joita pidettiin vuosina 19761985 eri paikkakunnilla. Myöhemmin tämä kanteleopetus siirrettiin Talvipäivien yhteyteen. Hän toimi kouluttajana myös Ylä-Savon musiikkikoulussa, Kaustisella Ala-Könni -opiston kursseilla ja Lapinlahden musiikkileireillä. Kanteleopetus vei lukemattomia työtunteja, ajokilometrejä kertyi, mutta innokkaat oppilaat innostivat opettajaakin ja heidän menestyksensä tuotti iloa. Jaakko lopetti opetustoimintansa terveydellisistä syistä vuonna 1988. Kanteleoppilaita ennätti siihen mennessä kertyä lähes 600. toimineensa Ismo Sopasen aisaparina, "pyrittiin saamaan sopusointua ja harmoniaa toimintaan". Laasasen monipuolista kanteletyötä on laajalti arvostettu. Hän on saanut mm. Kalevalan juhlavuoden mitalin, Iisalmen taidepalkinnon, valtion taiteilijaeläkkeen, Kanteleliiton myöntämän Kultakanteleen ja Folk Music Festival -plaketin. Eläkepäivinä Laasaset asuivat viisi vuotta Kokkolassa, jossa Jaakko soitti paljon hengellistä musiikkia kanteleella seurakunnan tilaisuuksissa. Lastenlapset "vetivät" heidät takaisin Iisalmeen. Kantele soi edelleen omaksi iloksi se on lapsesta asti ollut Jaakko Laasaselle sydämenasia. Kanteleen tulevaisuuden hän näkee valoisana. Soittajien määrä on lisääntynyt, soittotaito on kehittynyt huimasti ja opettajia on tullut lisää, joskaan ei riittävästi. Kanteleväellä olisi paljon tehtävää: kanteletta pitäisi tuoda enemmän esille luontevasti, ei liikaa korostamalla. Jaakko Laasasen mielestä kanteleen pitäisi pysyä kanteleena siitä ei tule "valtasoitinta". Kaikkia kanteletyylejä voi kehittää. Perinteen pohjalta kanteleen soittoon löytyy "erilaisia mausteita". Iisalmen "koulukunta" näytti oivallista esimerkkiä jo 1980-luvulla: nuoret soittivat kanteleella niin polkkaa kuin bossanovaakin. Pitkän linjan kantelemies Jaakko Laasanen oli nostamassa perinteistä kanteletta Suomen kartalle. Hän kuului Kanteleliiton perustamisesta (1977) lähtien liiton johtokuntaan ja toimi vuosina 19851989 johtokunnan varapuheenjohtajana. Kanteleen monimuotoisuudesta käytiin toiminnan alkuvuosina koviakin keskusteluja. Jotkut eivät olisi hyväksyneet ns. perinnelinjaa, jota Laasanen vei vahvasti eteenpäin. Hän toteaa Jaakko ja kanteletytöt Ruotsissa v. 1981, toinen vas. Tytti-Leena Laasanen. Yhtye voitti monia valtakunnallisia mestaruuksia ja esiintyi paljon kotimaassa ja ulkomailla. KANTELE 33 3·2006
TEoKSIA TEkSTI: EIJA kANkAANRANTA, kUVA: SAARA VUORJOkI/FIMIc Juhani Nuorvala con groove Tavoitan helsinkiläisen, urbaaneihin teknorytmeihin usein liitetyn Juhani Nuorvalan elokuisena iltana hämäläisen järven rantalaiturilta miettimässä näytelmämusiikkia, jossa hän aikoo käyttää kanteletta. Nuorvalan on viime aikoina saattanut tavoittaa myös harjoittamassa hollantilaista puhallinyhtyettä Amsterdamin Paradiso-teatterissa, suunnittelemassa Tampere Biennalen ohjelmistoa tai viimeistelemässä Andy Warholin elämään liittyvää oopperaa. Juhani Nuorvalan teosluettelosta löytyy muun muassa Kellarisinfonia kolmine versioineen, kaksi jousikvartettoa, näytelmämusiikkia sekä elektroakustisia teoksia, kuten Pohjoismaisen musiikkipalkintoehdokkuuden saanut Beat Routes. Sen soolosoittimena on Yamaha DTX-midirummut (Lyytikäinen 2006). Kanteletta Nuorvala on käyttänyt sävellyksissään Kolme impromptua klarinetille ja kanteleelle (1995), Toivo (2006) 15-kieliselle kanteleelle ja nauhalle sekä Piae Cantiones Remix (2006) mezzosopraanolle, 15-kieliselle kanteleelle, puhaltimille ja nauhalle. Nuorvala toteaa kanteleen olevan soitin, joka suorastaan kutsuu virityskokeiluihin. Impromptujen kohdalla hän päätyi yläsävelsarjaan, johon kantele tulisi virittää kuulonvaraisesti suuren oktaavin E:n osasävelten avulla. Yläsävelsarja on selkeimmin läsnä meditoivassa, harmonisesti staattisessa ensimmäisessä impromptussa. Kanteleen sointi kuulostaa erikoiselta vielä 2000-luvullakin, jolloin sävellysajankohtana uusia kanteleensoittotapoja olleet vipuglissandot ja huiluäänet ovat jo yleisiä tehokeinoja. Toinen impromptu muodostaa räväkän vastakohdan rauhallisille ääriosille. Lähtökohtana on minimalismille tyypillinen tapa käyttää lukusarjoja. Nuorvala (2006b) kertoo kiinnittäneensä huomiota The Kinksin "You Really Got Me" -kappaleen melodiaan, jonka säkeissä on säveliä seuraavasti: 1, 7, 11 kaikki matematiikasta tuttuja alkulukuja. Tästä alkoi "peli", jonka tuloksena syntyivät toisen impromptun säerakenteet (Nuorvala 2006d). Uuden näkökulman vipuglissandoihin tuo osan sisältämä kantelesoolo, jossa imitoidaan sähkökitaran soittoa. Rock-maailmasta on tuotettu myös rytmikäs, jopa aggressiivinen matalimman bassokielen lyöminen, jolla tavoitellaan niin kutsuttua slap bass efektiä. Kolmas impromptu palaa takaisin juurille "Täällä Pohjantähden alla" -sitaatin myötä, joka pilkahtelee sekä klarinetin että kanteleen osuuksissa. Tunnemaltaan autereisessa osassa on tarkkoja, poikkeusjakoja sisältäviä rytmejä, jotka itse asiassa muodostavat pitkän, auki kirjoitetun "ritardandon" eli musiikillisten tapahtumien hidastumisen. Osan lopussa kansanlaulu esiintyy 5-kielisellä kanteleella soitettuna konserttikanteleen palatessa teoksen alun pitkiin sointuihin ja klarinetin hiipuessa vähitellen pois. Osasäveliä ja alkulukuja Kolmesta impromptusta muistunevat ensimmäisinä mieleen erityinen viritys sekä teoksessa esiintyvät pop- ja kansanmusiikkisitaatit. Teoksen ensimmäiselle osalle löytyy myös "sukulaissävellys" Impromptu (1997), jonka kantaesittivät Petri Kuljuntausta sähkökitaralla ja Juhani Nuorvala syntetisaattorilla. "Viritys on puoli ruokaa" Nuorvala mainitsee eräiksi sävellystyöhönsä vaikuttaneiksi seikoiksi spektrimusiikin opiskelun Tristan Murailin johdolla sekä laajennettuun puhdasvireisyyteen tutustumisen Yhdysvalloissa 1990-luvun alkupuolella (Nuorvala 2006b). Puhtaat intervallit, osasävelet tai pythagoralainen asteikko muodostavat tärkeän perustan myös Nuorvalan kantelesävellyksiin. Jopa niin tärkeän, että 15-kieliskappale Toivoa työstettäessä säveltäjä totesi kahden tunnin kanteleenvirityssession jälkeen, että siinähän se kappale alkaakin olla. Kantelisti oli vasta kysymässä, että mitäs nyt sitten ryhdytään soittamaan.... KANTELE 3·2006 34
Kappaleen "Toivo" melodia ja ääniraita ovat peräisin Sarah Kanen näytelmään "4.48 Psykoosi"[...] tekemästäni musiikista.[...] partituuria ei ole (muistiin merkittyä melodiaa lukuun ottamatta). "Toivo" koostuu materiaaleista, ennakolta sovituista tapahtumista ja suuntaviivoista, improvisaatiosta ja 15-kielisen kanteleen tarkoin suunnitellusta virityksestä, joka perustuu puhtaille intervalleille 3:2, 5:4, 7:4, 9:8, 11:8, 15:8 sekä eksoottinen 13:8 (Nuorvala 2006c). Tasavireisyyteen verrattuna intervallien sointi on esimerkiksi puhdasvireisyydessä pehmeämpi ja konsonoivampi. Eron kuulee helposti vertaamalla ensimmäisen asteen duurikolmisointua eri tavoin viritetyillä soittimilla. Yläsävelsarjasta löytyy myös erikoisempia säveliä, joihin tottuminen vie aikaa, mutta soittimen resonoinnissa tulee huomaamaan huikean eron. Nuorvalan (2006b) mukaan kanteleesta avautuu erityisvireitten kautta niin paljon tuoreita ja kiinnostavia sointeja, ettei välttämättä tarvitse etsiä uusia soittotapoja kantelesoinnin modernisoimiseksi. Toivon instrumentaaliversiossa vanha ja uusi lyövät kättä monellakin tavalla. 15-kielisen kanteleen ääntä muokataan efektoinnilla ja sähköjousella ambientiin suuntaan, ja improvisaatio nojaa paitsi yläsävelasteikolla liikkuvaan melodiaan ja tietokoneella tehdyn nauhan äänimaailmaan, myös karjalaisesta kanteleensoittotyylistä mukaeltuun, avoimesti soivaan näppäilysoittoon. Blackbird ja NBE eli miten mustarastas laulaa Beatlesia ja kuinka hollantilainen puhallinorkesteri muuttuu kanteleyhtyeeksi. Syksyllä 2006 esitetään Kansallisteatterissa David Harrowerin Blackbird-näytelmää Michael Baranin suomentamana ja ohjaamana. Baranin kanssa paljon yhteistyötä tehnyt Nuorvala säveltää näytelmän musiikin. Se sisältää muun muassa tietokoneen avulla kanteleen soitettavaksi siirrettyä mustarastaan laulua valettuna The Beatlesin Blackbird-sävelmän muottiin (Nuorvala 2006a). Alkukeväästä 2006 Nederlands Blazers Ensemble järjesti Hollannissa Nuorvalan musiikkia esittelevän konserttikiertueen vierainaan Sanna Kurki-Suonio (laulu) ja Eija Kankaanranta (kanteleet). Keväällä 2007 on vuorossa Tsekin tasavallan valloitus. Säveltäjä Nuorvalan saattaa silloin siis tavoittaa prahalaisen konserttisalin takahuoneesta virittämässä viittätoista 5-kielistä kanteletta A:n yläsävelsarjaan ja septimaalisiin tersseihin. ambient kokeellinen abstraktin äänitaiteen laji, "älyllistä taustamusiikkia", 1990-l alkaen siitä on muodostunut teknomusiikin rauhallinen ja maalaileva alalaji. konsonanssi "sopusoinnussa oleva", samanaikaisesti soivien sävelten yhteensopivuus. puhdasvireisyys eli luonnonvire yläsävelsarjan mukaisiin intervalleihin perustuva viritys. Luonnonpuhdas kvintti on n. kaksi senttiä tasavireistä laajempi. Puhdas suuri terssi (5:4) on hieman tasavireistä matalampi, 7. osasävel (7:4) on noin 1/6-sävelaskelen (n. 31 senttiä) matalampi kuin tasavireinen pieni septimi ja 11. osasävel (11:8) noin 1/4-sävelaskeleen (n. 49 senttiä) matalampi kuin tasavireinen tritonus. pythagoralainen asteikko diatoninen asteikko, perustuu puhtaille kvinteille. Erotuksena tasavireisyyteen jokainen kvintti on 2 senttiä edellistä laajempi. Esim. C=0, G=+2, D=+4. Terssit dissonoivat. sentti (engl. cent) äärimmäisen pieni intervalli. Yksi kokosävelaskel = 200 senttiä. slap bass funkmusiikille tyypillinen sähköbasson soittotapa, "peukutus". Basson kieliä esim. isketään peukalolla, jolloin saadaan aikaan perkussiivinen efekti (humping) tai kieltä vedetään näpätessä alhaalta päin, iskeytyessään otelautaan se saa aikaan hyvin terävän äänen (popping). (fi.wikipedia.org/wiki/Bassokitara) tekno (pop- ja tanssimus. muoto, jonka usein minimalistinen ilmaisu perustuu syntetisaattoreilla luotuun konemaiseen sointiin ja monotoniseen sykkeeseen. (Termien selitykset: Joutsenvirta (www2.siba.fi/akustiikka), Nuorvala 1995 & 2006d, Virtamo 1997.) Lähteet termit · Lyytikäinen, Pasi 2006. Juhani Nuorvala ei niin klassinen tapaus. Teostory 2/2006. · Nuorvala, Juhani 1995. Kolme impromptua klarinetille ja kanteleelle. Kopio käsikirjoituksesta. (Fimic). · Nuorvala, Juhani 2006a, 2006b & 2006d. Puhelinkeskustelut Juhani Nuorvalan kanssa 7., 8. ja 11.8.2006 · Nuorvala 2006c. Teoskommentti Toivosta · Virtamo, Keijo toim. 1997. Otavan musiikkitieto · www.fimic.fi -> Contemporary music -> Composers -> Nuorvala Juhani -> List of Works. Luettu 8.8.2006. Lisää viritysjärjesteLmistä · www2.siba.fi/akustiikka - musiikkiakustiikan oppimateriaali Sibelius-Akatemian sivuilla. · www.uta.fi/mute - Tampereen yliopiston musiikinteorian ja -historian verkkomateriaali. · www.kylegann.com/tuning.html - säveltäjä Kyle Gannin sivusto mm. luonnonpuhtaasta viritysjärjestelmästä. · www.nakokulma.net keskustelufoorumin aiheina mm. filosofia, tiede ja taide, esim. "Musiikki ja matematiikka" -keskustelu. KANTELE 35 3·2006
Antun ja Senn Anttu Koistisen (13) ja Senni Eskelisen (19) kesä on ollut kantelemusiikkia täynnä. Anttu valittiin Pori Jazzin ensimmäiseksi nuoreksi tähdeksi eli 'Young Stariksi'. Senni puolestaan on toiminut Kanteleliiton kesämuusikkona. Kantele-lehti pyysi nuoria kanneltajia vastaamaan muutamaan kysymykseen... 3)Senni, mitä tykkäsit kesämuusikkoudesta? S: Mielestäni tämä on ollut yksi upeimmista kesätöistä, mitä olen saanut tehdä. Systeemiä kannattaa ehdottomasti jatkaa! Toivon, että yleisö on viihtynyt konserteissani ja esiintymisissäni, ainakin palaute on ollut positiivista. 1)Kuinka kesä meni? A: Kesä meni keikkojen osalta loistavasti ja tuli kieltämättä soitettua ja harjoiteltua aika paljon! Ehdin lomailemaan aika vähän, kun oli niin paljon kaikkea. Sain kuitenkin lomaillla aina muutaman päivän harjoitus-ja keikkasessioiden välissä. S: Hyvin ja vauhdikkaasti, ehdin lomailemaan muutamia päiviä, soiteltua tuli melkoisesti. A: En tarkkaan ottaen vielä tiedä minun, Sennin ja bändin lähitulevaisuutta, mutta itselläni kyllä projektia riittää! =) Uutisia levyrintamallakin tulossa... S: Tällä hetkellä tärkeintä on opiskelu, ja jatkan kanteleopintojani kansanmusiikin osastolla. Syksyn mittaan on käynnistymässä myös nauhoituksia ja projekteja eri yhtyeiden kanssa. Eri kokoonpanojen kanssa on tulossa levyjä. 4)Minkälainen on lähitulevaisuus? kYSYMYkSET: TIMO VÄÄNÄNEN, kUVAT: TIMO VILLANEN otti sinut ja 2)Anttu, kuinka yleisöjazzfestareilla? kanteleen vastaan A: Keikkoja oli Pori Jazzeilla muistaakseni kahdeksan. Niitä oli Radio Nova Stagella, Kirjurinluodon entisellä päälavalla ja sitten sunnuntaina Areenalla. Minut, Senni ja bändi otettiin minusta tosi hyvin vastaan kaikilla lavoillla. Radio Nova Stagella oli sekä aikuis-ja lapsiyleisöä ja meidän soitto toimi kummallekin yleisölle yhtä hyvin. Kirjurinluodolla taas oli lapsiperheitä joille soitto toimi myös. Areenalla oli taas paljon aikuisia ja homma toimi täysillä ehkä parhaiten siellä! Voi johtua suuresta yleisömassasta, koska minä ainakin saan sen lavafiiliksen aina silloin! :) Keikat oli myös kesällä päälavoilla Kihauksella ja Kaustisella. Miten teet/ 5)ohjelmistoa? teette uutta A: Jompi kumpi pongaa jostain kanteleelle sopivan biisin ja sitten vain harjoitellaan se. Jos se toimii, niin otetaan se sitten ohjelmistoon. S: Teemme ohjelmistoa omien sävellyksien pohjilta, bändin kanssa yhdessä sovittaen. Cover-kappaleet opettelemme usein ensin nauhalta ja sitten mietimme minkälainen oma versiomme voisi olla. KANTELE 3·2006 36
JoKILAAKSoJEN KANTELEYhDISTYS nin kesä 6)Mikä on lempi-musiikkiasi? A: Lempimusiikkiani on varmaan ylipäätään Groove ja siihen sisältyvä Funk-musa. Kuuntelen tällä hetkellä aika paljon 70-luvun funkia. Artisteja, mitä kuuntelen on Jamiroquai, Lenny Kravitz, joka on kylläkin R&B musaa ja nyt tässä 70-luvun funkissa mm. Curtis Mayfield... Soitan mieluiten itse aika svengaavaa musiikkia ja olenhan soittanut aika monenlaista musaa jo nyt! Uudesta musatyylistänikin kuullaan sitten myöhemmin... S: Pidän monista eri musiikkityyleistä ja pyrin soitossanikin yhdistelemään kaikkea kuulemaani ja oppimaani. Tänä kesänä eri festareilla tuli kuunneltua aimo annos monenlaista musiikkia, innostuin Pori Jazzeilla Neville Brothers bändistä. Kotimaisista artisteista tykkään paljon Jonna Tervomaasta ja Egotripistä. haapaveden kilpailut Jokilaaksojen Kanteleyhdistys ry järjesti 27.5. Haapaveden opistolla perinteisen kanteleensoiton kilpailut. Kilpailun tuomareina toimivat Sinikka Kontio ja Matti Kontio. Kilpailun tulokset: 5-KieLiNeN Vuonna 1995 syntyneet 1. Pesonen Laura, Haapavesi Vuonna 19901992 syntyneet 1. Mertala Maiju, Haapavesi 2. Hautamäki Hanna, Haapavesi Vuonna 1989 syntyneet 1. Meriläinen Jaakko, Haapavesi isOt KANteLeet 7)Mitä muuta harrastat? A: Harrastan myös pyöräilyä, radio-ohjattavia, voimistelua ja lukemista. S: Lukemista ja urheilua, suosikkilajini on pesäpallo, salibandy ja kaukalopallo. Vuonna 19951996 syntyneet 1. Nyberg Milla, Kokkola 2. Pesonen Laura, Haapavesi 3. Inari Koivuniemi, Sievi Vuonna 1993 syntyneet 1. Jaakonaho Alina, Kokkola 2. Hannula Iida, Ylivieska 3. Virta Meiju, Ylivieska Vuonna 19901992 syntyneet 1. Mertala Maiju, Haapavesi 2. Rantala Kati, Raahe 3. Hautamäki Hanna, Haapavesi Vuonna 1989 syntyneet 1. Luhtasela Aino, Ylivieska 2. Meriläinen Jaakko, Haapavesi Pelimanniudesta, Jaakko Meriläinen, Haapavesi Perinteen kehittäminen ja soveltaminen, Maiju Mertala, Haapavesi Taiteellisuudesta, Aino Luhtasela, Ylivieska Paikallisen perinteen vaalimisesta, Hanna Hautamäki, Haapavesil Hyvästä sovituksesta, Alina Jaakonaho, Kokkola Jälkikasvun kannustuspalkinto, Inari Koivuniemi, Sievi Kannustuspalkinto, Laura Pesoselle, Haapavesi Kannustuspalkinto, Milla Nybergille, Kokkola tutKiNtOsuOrituKset eriKOispALKiNNOt 8)Hauskin kesäkokemus? A: Pori Jazzin Areenalle nousu! S: Varmaankin Hirvilahden musiikkileiri, jossa opetin ja jota olin organisoimassa. Tunnelma oli mahtava, ja sieltä jäi paljon upeita muistoja. Perinteisen kanteleensoiton hopeakantelemerkit suorittivat Jane Ilmola ja Jaakko Meriläinen kiitettävin arvosanoin. KANTELE 37 3·2006
KANTELEKILPAILuT 2007 XIv vALTAKUNNALLINEN KANTELEKILPAILU JYvÄSKYLÄSSÄ 4.6.6.2007 Kilpailu käydään soolokilpailuna suomalaisella kanteleella kolmessa eri osiossa. Ensimmäinen osio on kutsukilpailu Sibelius-Akatemian ja konservatorioiden ammattiopiskelijoille. Toinen osio on avoin kaikille kanteleensoiton harrastajille ja kolmannessa osiossa kilpaillaan erikokoisilla sähkökanteleilla. Kilpailuihin ilmoittaudutaan Kanteleliiton nettisivuilla julkaistavalla ilmoittautumislomakkeella 31.12.2006 mennessä. Tarkka ohjelmisto tulee ilmoittaa 31.3.2007 loppuun mennessä. väiNÖN sOittO Kutsukilpailu kanteleensoiton opiskelijoille. Kilpailutoimikunta on lähettänyt kilpailijoille kutsun henkilökohtaisesti. Kutsukilpailun palkintona jaetaan tuomariston valinnan mukaan rahapalkintoja LINJA I Kilpailu käydään yhdessä erässä. Kilpailussa on esitettävä ohjelma, jonka kokonaiskesto pakollinen kappale mukaan lukien saa olla korkeintaan 2530 min. Pakollinen kappale on Adina Dumitrescun Neljä hengitystä kanteleelle (kesto n. 9 min.) LINJA II Kilpailu käydään yhdessä erässä. Kilpailussa on esitettävä enintään 2030 min. ohjelmakokonaisuus, joka voi koostua kansanmusiikista, pop/jazz/rockmusiikista, omista sävellyksistä ja/tai improvisaatioista. KreetAN KANNeL kunniakirjat, kirjallinen palaute sekä tuomariston valinnan mukaan raha- ja tavarapalkintoja. IKÄSArJAT: · alle 9 v. Ohjelman kesto enintään 5 min. · 912 v. Ohjelman kesto enintään 10 min. · 1215 v. Ohjelman kesto enintään 15 min. · yli 15 v. Ohjelman kesto enintään 20 min. LINJA I Kilpailuohjelmiston tulee olla monipuolinen ja siinä voi soveltaa musiikkioppilaitosten peruskurssien ohjelmistovaatimuksia. Esitys enintään eri ikäsarjoissa mainitun pituinen. LINJA II Kilpailussa on esitettävä ohjelmakokonaisuus, joka voi koostua kansanmusiikista, pop/jazz/rockmusiikista, omista sävellyksistä ja/tai improvisaatioista. Esitys enintään eri ikäsarjoissa mainitun pituinen. erisKummAiNeN KANteLe Kilpailujen toinen osuus on avoin kaikille kanteleensoiton harrastajille. Harrastajaksi katsotaan henkilö, joka ei opiskele ammattiin johtavia musiikin alan opintoja tai ei ole suorittanut musiikin alan ammattitutkintoa kantele pääaineenaan Sibelius-Akatemiassa tai ammattikorkeakoulussa. Kilpailussa on kaksi linjaa: I) taidetyyli ja II) vapaa tyyli Molempien linjojen kilpailuohjelma on vapaavalintainen, mutta ohjelmalle asetetaan aikarajat ikäsarjojen mukaan. Kilpailun palkintoina jaetaan Kilpailussa on esitettävä sähkökanteleella ohjelmakokonaisuus, joka voi koostua taide-, kansan-, pop/jazz/rockmusiikista, omista sävellyksistä ja/tai improvisaatioista. Kilpailuesityksessä tulee olla sähköisiä elementtejä, ts. pelkkä kanteleen vahvistaminen ei riitä. Esityksen kesto saa olla enintään eri ikäsarjoissa mainitun minuuttimäärän pituinen. Kilpailun palkintoina jaetaan kunniakirjat, kirjallinen palaute sekä tuomariston valinnan mukaan raha- ja tavarapalkintoja. IKÄSArJAT: · alle 15 v. (vuonna 1992 ja sen jälkeen syntyneet) Ohjelman kesto enintään 10 minuuttia · yli 15 v. (ennen vuotta 1992 syntyneet) Ohjelman kesto enintään 20 minuuttia UniOn-yhtyeen soittajia Jyväskylässä 2005 KANTELE 3·2006 38
Vuoden 2005 kultakantele myönnettiin Elli Sonkkaselle Mikkelistä (kuvassa) ja Teuvo kupariselle Lahdesta. LIITTo hALLITUS Satu Sopanen-Helisalo (p.j.), Helsinki ssopanen@siba.fi, 040-5131443 Susanna Heinonen (vp.j.), Helsinki susanna.heinonen@welho.com 040-5695219 Sami Kangasharju (vp.j.), Helsinki sami.kangasharju@kolumbus.fi 040-5558149 Johanna Aho, Lahti, 040-5295 558 johanna.aho@phnet.fi Kultakantele ja Vuoden kantele Kanteleliitto myöntää Kultakantele- ja Vuoden kantele ansiomerkkejä vuosittain. Kultakantele ansiomerkki myönnetään pitkäaikaisesta työstä kantelekulttuurin edistämiseksi ja Vuoden kantele -ansiomerkki myönnetään vuoden 2006 aikana tehdystä merkittävästä saavutuksesta ja/tai työstä kantelekulttuurin alalla toimineelle. Lähetä ehdotuksesi ansiomerkkien saajaksi perusteluineen Kanteleliiton hallitukselle syyskuun loppuun mennessä. Kanteleliiton hallitus käsittelee ansiomerkkihakemukset lokakuun kokouksessaan. Ansiomerkkien saajat julkistetaan ja laatat luovutetaan syyskokouksen yhteydessä Oulussa 19.11.2006. Mariia Huikari, Ylivieska, 044-3004 924 mariia.huikari@luukku.com Jane Ilmola, Mieluskylä jane.ilmola@kotinet.com, 0440-759963 Pekka Jalkanen, Helsinki Kristina.Huuhtanen@dlc.fi, 0400-357642 Ritva Koistinen, Helsinki, 0400-621817 Pekka Lovikka, Ylitornio pekka@lovikka.com, 040-5807464 Aino Meisalmi-Minkkinen, Tikkakoski pentti.minkkinen@luukku.fi, 014-3753904 Sanna Pitkänen-Eerola, Hämeenlinna sanna.pitkanen@mail.htk.fi, 050-5455868 Annikki Smolander-Hauvonen, Espoo annikki.smolander-hauvonen@kolumbus.fi 040-5658212 Vilma Timonen, Helsinki vilma.timonen@siba.fi, 044-5167558 Marianne Uotila, Kouvola marianne.uotila@planetproduction.fi 040-7664974 Tuija Wegelius, Espoo, 040-8216 009 tuija.wegelius@pp.inet.fi toiminnanjohtaja: Riitta Huttunen, Helsinki mail@kanteleliitto.org, 050-5645957 Vuoden kanteleyhtye Kanteleliitto nimeää vuosittain Vuoden kanteleyhtyeen. Nimityksen tarkoituksena on saada julkisuutta valitulle yhtyeelle sekä kanteleelle. Kanteleliitto edistää mahdollisuuksiensa mukaan yhtyeen esiintymistoimintaa. Vuoden 2007 kanteleyhtye -tunnustusta voi hakea kaikenkokoiset kanteleyhtyeet. Hakemukset käsitellään pian määräajan päättymisen jälkeen ja valinnan tulos julkistetaan Kantele-lehdessä 4/2006. Vapaamuotoiset kirjalliset hakemukset Kanteleliittoon on toimitettava 31.10.2006 mennessä. Hakemuksessa voi olla myös liitteitä (äänitteitä, suosituksia, ansioluetteloita jne.). Tiedustelut liiton toimistosta ja hakemukset liiton osoitteeseen. TOIMIsTO Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki 050-5645957 mail@kanteleliitto.org, www.kanteleliitto.org KANTELE 39 3·2006
LIITTo RAHAA JAOSSA! Merkkipäiviä Mari Köykkä onnitteli Kanteleliiton puolesta MeriLapin kanteleensoiton edistämisrahaston puheenjohtajaa Esko Finströmiä 70-vuotissyntymäpäivän johdosta. Esko vietti juhliaan 30.6., varsinainen syntymäpäivä oli 1.7. Kuvassa (yllä) Marin ja Eskon lisäksi Meri-Lapin kanteleensoiton edistämisrahaston johtokunnan jäseniä, vasemmalta Elli Haapalainen, Marja-Leena Lehikoinen, Riikka-Tuulia Tikkanen ja Vuokko Kääriäinen. · Tampereen Yliopiston Musiikintutkimuksen laitoksen professori ja laitoksen johtaja Timo Leisiö täytti 60 vuotta 16.7.2006. · Jorma Pistokoski täytti 80 vuotta 11.6.2006. Pistokoski on toiminut Kanteleliiton hallituksessa ja Kanteleliiton tilintarkastajana lähes 10 vuoden ajan. Sydämelliset onnittelut kaikille! Temps Oy:n julkaisema uusi opas "Juhlivat hiiret - leikkiohjeita ja viisikielisen kanteleen soitto-ohjeita varhaiskasvattajille". www.temps.fi" JÄSENhANKINTAKILPAILUN LOPPUKIRI Vielä on aikaa lokakuun loppuun (31.10.) hankkia Kanteleliittoon uusia jäseniä. Voit voittaa tuhannen euron (1 000 ) lahjakortin Koistisen tai Lovikan kanteletehtaalle! LiittO tArvitsee siNuA! Kilpailun voittaja julkaistaan Kantele-lehdessä 4/2006 marraskuun lopussa. Kopioi jäsenhankintalomaketta 1/2006 tai 2/2006 lehdestä, tilaa lomakkeita liitosta tai printtaa kotisivuiltamme ja pyydä ystävääsi, soittokaveriasi, oppilastasi, tätiäsi tai jotain muuta tuttua, jonka tiedät olevan kiinnostunut kanteleasioista liittymään Kanteleliittoon. Jäsenet saavat neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Kantele-lehden, cd-levyn ja muita Kantele-lehdessä ilmoitettavia jäsenetuja. jäseNmAKsut vuODeLLe 2006 · henkilöjäsen 25 · perhejäsen 5 /hlö (samassa taloudessa) · yhteisöjäsen 50 · kannattajajäsen minimisuoritus 60 /henkilö, 100 /yhteisö KiLpAiLuuN OsALListumiNeN: LEIKKIohJEITA JA 5-KIELISEN SoITTo-ohJEITA MYYDÄÄN KoNSErTTIKANTELE Erkki Leskelän v. 2001 valmistama, nahkakotelo ja k.le-pöytä. Hp. 4000. Lisäksi tarjolla kova kantelekotelo eri hintaan. Heikki Pikkarainen, 040-7605758, heikki.pikkarainen@kolumbus.fi hALuTAAN oSTAA Vähän käytetty konserttikantele, p. 0400 234181 KAuNEIMMAT KANSANSÄVELMÄT KANTELEELLA -KurSSI Voit osallistua hankkimalla Kanteleliitolle uusia jäseniä tai aikaisemmin jäsenyytensä lopettaneita entisiä jäseniä. Uusien jäsenien tulee ilmoittautua jäsenhankintalomakkeella, josta ilmenee myös jäsenen hankkineen kilpailijan nimi, puhelinnumero tai sähköpostiosoite. Huom! Myös yhteisöt voivat ottaa osaa kilpailuun! pisteet: 27.30.12.2006 Orivedellä, opettajana Anu Itäpelto. Opetus ison kanteleen ryhmäopetusta, kurssilaisilta toivotaan soiton perusteiden hallintaa. Lisätiedot: Suomen Kansanmusiikkiliitto puh. 09 8731 320. MYYDÄÄN KoTIKANTELE Henkilöjäsenestä saa 1 pisteen, yhteisö- ja yritysjäsenestä 2 pistettä ja kannatusjäsenestä 3 pistettä. pALKiNNOt: Uusi Lovikan 29-k. kotikannel, ääniala F-f3. Suoralaitainen puunvärinen, kaunis sointi. Sis. v.-avaimen ja laukun. Lisätiedot ja tarjoukset: sari.suuronen@gmail.com tai 040-535 4463. KArDEMIMMIT - KANTELEMuSIIKKIA 200 KIELELLÄ MUSIIKKIOPISTO JUVENALIAN KONSERTTISARJA, Pe 1.9. klo 19.00 , Espoo, Sello-sali, Vuoden 2004 kanteleyhtye omassa konsertissaan. Elektro-akustista kantelepoljentoa, laululla ja omilla sovituksilla maustettuna. Konsertin tuotto käytetään yhtyeen levytyshankkeeseen. Liput 5/3 Kilpailun voittaa eniten pisteitä hankkinut henkilö. Jäsenhankintakilpailun pääpalkintona on 1 000 lahjakortti valintasi mukaan Koistisen tai Lovikan kanteletehtaalle. Kilpailun voittajalle tiedotetaan marraskuun alussa henkilökohtaisesti ja voittaja julkaistaan Kantele-lehdessä 4/2006. KANTELE 3·2006 40
ILMoITuKSET syyskokouskutsu Tervetuloa Kanteleliiton sääntömääräiseen syyskokoukseen Oulun Konservatorion Pikkusaliin (Lintulammentie 13) su 19.11.2006 klo 12.30. Kokouksessa käsitellään mm. vuoden 2007 toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä puheenjohtajan ja hallituksen erovuoroisten jäsenten osalta tehtävät valinnat. Kokouksen yhteydessä syyspäivät 18.19.11.2006 Oulun Konservatoriolla (Lintulammentie 13). SYYSPÄIVIEN ohJELMASSA oN: - Kanteleliiton yhdistysjäsenpäivät - Kaksi kurssia: 1) IMPROA! 2) VIISI VILLIÄ KIELTÄ! - Konsertti Yhdistysjäsenpäiville lähetämme erillisen kutsun. Ennakkoilmoittautuminen kursseille Kanteleliittoon. Konsertti 18.11.2006 on kaikille avoin. Syyspäivät järjestetään yhteistyössä Oulun Konservatorion kanssa. Lisätietoja Kanteleliitosta puh. 050 5645 957, mail@kanteleliitto.org IMProA! KurSSI LA 18 .Su 19 .11 .2006 Opettajina Matti Kontio ja Anna-Karin Korhonen. Opetus kahdessa pienryhmässä (max. 5 osallistujaa/ ryhmä). Ryhmät opiskelevat molempien opettajien opastuksella. Alkeisryhmässä pärjää kotikanteleella ja edistyneempien ryhmässä improvisoidaan konserttikanteleilla. Kurssin hinta 30 (sis. 10h opetusta). Kurssilaiset hyväksytään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumiset Kanteleliittoon 30.9. mennessä. Tarkempi ohjelma lähetetään ilmoittautuneille henkilökohtaisesti myöhemmin. VIISI VILLIÄ KIELTÄ KurSSI LA 18 .11 .2006 KLo 1017 5-kielisen soittoon ja opetukseen piristysruiske, suunnattu erityisesti alueen varhaisiän musiikkikasvattajille ja ryhmänohjaajille. Kurssin opettajana toimii Vilma Timonen. Kurssin hinta on 50 (sis. 6x60min opetusta). Kurssille otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä max. 20 osallistujaa. Ilmoittautumiset Kanteleliittoon 30.9. mennessä. Tarkempi ohjelma lähetetään ilmoittautuneille henkilökohtaisesti myöhemmin. Kurssi järjestetään yhteistyössä MELKO:n ja Oulun Konservatorion kanssa. KANTELEKoNSErTTI LA 18 .11 .2006 KLo 19 .00 PIKKuSALISSA Konsertti järjestetään yhteistyössä Oulun konservatorion kanssa. LIPUT 8/5 BLAcKBIrD David Harrowerin näytelmä Michael Baranin suomentamana ja ohjaamana Kansallisteatterin Omapohjassa 13.9. 18.12.2006. Rooleissa Juhani Laitala ja Elsa Saisio. Musiikki Juhani Nuorvala. KANTELE @ hArMoNIKKA Eija Kankaanranta, kantele, Veli Kujala ja Susanna Kujala harmonikka, Uusinta-jousikvintetti. Säveltäjäniminä mm. Sibelius, Paakkunainen (ke), Nordgren, Savikangas (ke)., Järvenpään Seuratalo, 25.10.2005 klo 19 YrTTI Sanna Kurki-Suonio, laulu ja Eija Kankaanranta, kanteleet Pekka Jalkasen ja Juhani Nuorvalan musiikkia Malmitalossa 23.11.2006 klo 19. Ala-Malmin tori 1, Helsinki FINN-KANTELEET: AJAN KuuLTo Suurten säveltäjien syysmaisemat la 30.9.2006 19.00 Kouvola-talon konserttisalissa Varuskuntakatu 11, Kouvola, Liput 10 / 6 su 1.10.2006 15.00 Lahden musiikkiopiston Kalevi Aho -salissa, Hämeenkatu 4, Lahti, Liput 10 / 6 KANTELE- JA guSLIKoNSErTTI Olga Siskina ja Sibelius-Akatemian kanteleopiskelijoita 30.9. klo 18 S.-Akatemian kamarimusiikkisalissa P. Rautatiekatu 9. LAINATTAVANA KoTIKANTELE FoLKLANDIA Kanteleliitossa kotikantele lainattavaksi. Puh. 050 5645 957. Kysy Kanteleliitosta viikolla 37 peruutuspaikkoja vuoden hauskimmalle risteilylle Folklandialle 6.7.1.2006. KuoroESPooN MESSu su 22.10.06 klo. 10.00 Olarin kirkossa, 2 kuoroa, kanteleet ja urut, säv. Soili Perkiö, kantelesov. Satu Sopanen ja Anna-Karin Korhonen. Lisätietoa www.kuoroespoo.fi JÄSENTArJouS Pauliina Syrjälän Monet nävöt cd-levy nyt 16 (ovh 20 ). Tilaukset: pauliina.syrjala@kaustinen.fi tai 040 7572 898. Tilaukseen lisätään postikulut. Katso lisätietoja levystä www.pauliinasyrjala.com. Mainitse tilauksessa Kanteleliiton jäsentarjous. KANTELE 41 3·2006
KANTELEENSoITTAJIEN MATKASSA vasen oikealle ja oikea vasemmalle hANKALoITA ArKEASI Voisinko todella tehdä niin? Pystyisinkö siihen? Saisinko pidettyä pääni kylmänä vaikka muut katoaisivat ympäriltäni ja nauraisivat? Olin Norjassa ja asuin hotellissa, joka on kuuluisa hyvästä aamiaisestaan. Annettu kolmen tunnin aamiaisaika tuntui auttamattomasti liian lyhyeltä pöydän antimien maistamiseen saati jonkun lajin santsaamiseen. Hotelli oli nerokkaasti ratkaissut oman vatsan kylläisyyden kuuntelun: Noutopöytään oli jokimaisemapöydistä noin 25 metrin matka. Tarjottimia ei ollut. Matka täytyi tehdä useamman kerran, jotta sai itsepuristamansa appelsiinimehun, jugurttilautasen, omin käsin paistamansa omeletin, kalalautasen, teen, leikkelelautasen, kahvin ja viinerin tuotua pöytään. Lautaset itsessään olivat suuria, mutta pöytä, jonka seurueeni kanssa jaoin, oli aika pieni, siis kaikilla kerrallaan max. 2 lautasta. Hotellissa oli haluttu säilyttää kaikkialla avaruuden tuntu ja korkeita tilan jakavia elementtejä ei ollut. Niinpä aamiaislautasetkin oli laitettu tarjoilupöytien päihin hyllyihin, jotka alkoivat lattian tasalta. Ja koska hyllyt olivat pöydän alla, oli sinne myös kumarruttava katsomaan, nähdäkseen lautasen. Rauhallinen kyykkyyn meno kesken ruokailun takasi pikatestin pääseekö sieltä vielä ylös. Yhä uudelleen ja uudelleen jaksoin käydä hakemassa lisäannoksen, niin houkutteleva oli katettu pöytä ja niin suloisen rauhoittava virtaava vesi joka vei herkkuja nauttiessa päivän kiireet mennessään. Voisinko soveltaa Norjan oppeja kotona arjessani? Osaisinko nauttia ja harjoitella samaan aikaan? Voisin laittaa ihanan pehmeän, puhtaan pyyhkeen aivan varpaillenousuni äärikorkeuteen suihkuun ja vastaavasti saippuan lattialle. Hammastahnan voisi laittaa toisen puolen seinähyllylle ja hammasharjan toiselle seinälle. Vaatteet voisin laskostaa siististi illalla sängyn alle. Sohvan selkänojatyynyt voisin järjestää lattialle niin että saan nostella kunnolla jalkani niiden yli. Kengät voisin laittaa vasemman oikean paikalle ja oikean vasemman paikalle. Aamiaistarvikkeet voisin tietoisesti sijoitella niin, että tulisi päivän toinen varpaillenousu ja kyykistyminen sekä sivutaivutus ja kierto. Ja ulkovaatteiden pukemisesta voisi saada aikaan ympäripyörimisen, hypyn, kumarruksen ja taaksetaivutuksen. Roskien viemisessä toteuttaisin hauiksen ja takaisinkiivetessä reisilihakset. Bussissa pakarat ja lantionpohjan. Siis mihin kaikkiin käytännön toimiin saan sisällytetttyä oman instrumentin harjoittelua? Ja tämä olisi ihan tavallinen päivä. Ajatelkaa, mitä teen siivouspäivänä! pÄIVI JÄRVINEN kIRJOITTAJA ON VApAA OHJAAJA-kOREOgRAFI, pEDAgOgI JA ESIINTYJÄ. HÄN ON TYÖSkENNELLYT MONIpUOLISESTI TANSSIN, TEATTERIN, OOppERAN JA kANSANMUSIIkIN pARISSA. KANTELE 3·2006 42
Tuhti annos musiikista viisi kertaa vuodessa Suomalainen kansanmusiikki · maailmanmusiikki kansantanssi · alan asiantuntijoita · tuoretta näkemystä kirjeenvaihtajia · alan uudet tulokkaat cd-levy kerran vuodessa. Tilaa sähköisesti: tilaukset.trad@maahenki.fi Trad-lehden seuraava numero (8 / kpl) Trad-lehti kestotilauksena (39 / 5 numeroa) Trad-lehti määräaikaisena (43 / vuosi) Maahenki Oy | eerikinkatu 28, 00180 hki | 09 751 2020 | www.Maahenki.fi www.leskelakantele.fi HAUSKA PIKKUJOULU RANTASIPISSÄ Tartu hetkeen ja varaa jo nyt ikimuistoinen pikkujoulu Rantasipien kuuluisien herkkupöytien ääreen kiitokseksi kuluvasta vuodesta. Mahtavan lisän pikkujoulutunnelmaan Rantasipissä tuo ympäröivä luonto ja lukemattomat oheisohjelmat. Ne evästävät tulevan vuoden yhteishengen vahvaan nousuun. JOUTSAN PIKKUJOULUPAKETTI FORSSAN PIKKUJOULUPAKETTI alk. alk. Sis. yhden yön majoitus 2hh, joulupöytä, sauna, uinti, Forssassa sisäänpääsy tanssiravintolaan keskiviikkoisin, Joutsassa lauantaisin sekä tarvittaessa kokoustila. 45,56,26,98,- /hlö /hlö KOKOUSPAKETIT FORSSASSA JA JOUTSASSA alk. Päiväkokous Kahden päivän kokous alk. /hlö /hlö/vrk Kysy myös Kanteleliiton edullisia jäsenetuja muista hotelleistamme! Varaukset, tiedustelut ja tarjoukset 0800-1-7474 tai www.rantasipi.fi KYLPYLÄHOTELLI AULANKO, Hämeenlinna | KYLPYLÄHOTELLI EDEN, Nokia KYLPYLÄHOTELLI TROPICLANDIA, Vaasa | IMATRAN VALTIONHOTELLI POHJANHOVI, Rovaniemi | RUKAHOVI, Kuusamo | LAAJAVUORI, Jyväskylä SVEITSI, Hyvinkää | JOUTSENLAMPI, Joutsa | FORSSA Varaa pikkujoulu jo nyt! KETJU YKSILÖLLISIÄ OMALEIMAISIA HOTELLEJA