päivi Järvinen pitskun kulttuurikirkon portailla. s. 9. kuva: ilari Nummi
29. vuosikerta 3 2007
·
PÄÄTOIMITTAjA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 AD: Ilari Ikävalko juLKAISIjA jA KuSTANTAjA (tilaukset, jäsenasiat ja ilmoitukset) Kanteleliitto r.y./Riitta Huttunen Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki puh. 050-5645 957 mail@kanteleliitto.org www.kanteleliitto.org
VAKIOT Pääkirjoitus .................................... 4 Puheenjohtajan palsta ..................... 4 Julkaisut ....................................... 15 Opettajan päiväkirja ..................... 18 Nuottiliite .............. 19 Ilmoitukset ............. 26 Ajankohtaista ........ 34 Maailmalla ............ 35
TOIMITuSNEuvOSTO Sami Kangasharju Matti Kontio Satu Sopanen-Helisalo Tuija Wegelius Timo Väänänen TOIMITuS jA TAITTO Pro Motius ky Kelohongantie 7, 15200 Lahti lehti@kanteleliitto.org KuvAT Pro Motius ky:n, ellei toisin mainita PAINOPAIKKA Kauhavan Kirjapaino www.kauhavansanomalehti.fi ILMESTYMISTIEDOT 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) AINEISTO- jA juLKAISuPÄIvÄT 1. nro 1.2. 28.2. 2. nro 2.5. 31.5. 3. nro 1.8. 31.8. 4. nro 1.11. 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: SAArIjÄrvEN KANTELE
pauliina s. 8
KuLTTuurI-, MIELIPIDE- jA TIEDELEhTIEN LIITTO KuLTTI rY:N jÄSEN
KANTELE
3 3·2007
PÄÄKIrjOITuS
tiMO vääNäNeN
PuhEENjOhTAjAN PALSTA
Satu SOpaNeN-heliSalO
Kysyntä
Monenlaisia kysymyksiä kuulee. Osaan on vastaukset, osaan ei. "Miksi soitat kanteletta?" Niin, siinä on kaunis ääni... Vaikka onhan olemassa muitakin kaunisäänisiä soittimia. Ammattikanteleensoittajan huumorihermoja kutkuttaa kysymys "Mitä teet varsinaisesti työksesi?". "Soitatko jotain oikeaa soitinta?" on myös aika hyvä. Se sisältää monia asioita, joita kysyjä ei ehkä huomaa sisällyttävänsä mukaan. Kantele ei ole oikea soitin, joista esimerkiksi musiikkisanakirjoissa kerrotaan... Toista äärilaitaa kysymyksien sankassa joukossa edustaa "Soitatko kaupunginorkesterissa?", joka on todellinen yllätysveto ja siksi suositeltava kaikille kanteleesta kyseleville. "Paljonko kantele maksaa?" on puolestaan hauska taloudellis-kaupallinen tapa ylläpitää pientä jutustelua. Määrällisiä kysymyksiä ovat myös "Montako kieltä kanteleessa on?", "Kuinka paljon harjoittelet päivässä?" ja "Kuinka usein tämä pitää virittää?" Historiallismäärällinen klassikkokysymys on tietysti "Kuinka vanha kantele on?", johon on yllättävä vastaus. Varsinaisena vakiokysymyksenä voi kuitenkin pitää "Voiko kanteleella soittaa rokkia?", joskin tätä voi muunnella vaihtamalla musiikkilajia tai jopa tarkentamalla kysymystä kappaleen nimellä, jolloin päästään myös perinteisempien kysymysten äärelle kuten "Voisitko soittaa Karjalan kunnailla tai Konevitsan kirkonkellot?"
Kohokohtia
Juhlavuoteen mahtuu tapahtumia ja tapauksia rutkasti. Kesän kantelekisat noussevat yhdeksi suurimmista tapahtumista. Se keräsi yhteen satapäisen joukon harrastajia ja ammattilaisia Jyväskylään kolmen päivän ajaksi nauttimaan kantelemusiikista. Yksi merkittävimmistä tapauksista kisoissa oli se, että Sinikka ja Matti Kontion Inkoon Musiikki, IMU lahjoitti kaikille osallistujille soivan mitalin Martti Pokelan ja Toivo Alaspään äänitteitä, mestareiden nimikirjoituksella varustettuna. Suurkiitos Sinikalle ja Matille tästä panoksesta! Savonrannassa oli tarjolla painavaa asiaa kanteleen historiasta. Siellä kuultiin kesän pisin kantelekonsertti, joka kesti taukoamatta illasta aamuun. Kesämuusikot ovat soittaneet kanteletta turisteille pääkaupunkiseudulla, mm. Temppeliaukion kirkossa, Stockmannin tavaratalossa, Espan lavalla, Seurasaaressa ja paljon muualla. Ja vielä lisää on luvassa, sillä lokakuussa juhlitaan sitten ihan urakalla. Viikonloppuna 1314.10 Sibelius-Akatemian konserttisaleissa helisevät kanteleiden kielet monen taitajan voimin. Ritva Koistinen oppilaineen aloittaa lauantaina 20v. juhlilla ja 30 vuotias Kanteleliitto jatkaa sunnuntaina "Kantele jos uskallat" juhlakonsertilla. Sinne kaikki joukolla mukaan! Tarkempaa tietoa viikonlopun runsaasta ohjelmatarjonnasta löydät Kantele-lehden sivuilta. Näin sitä juhlitaan, nähdään konserteissa!
KANTELE
3·2007 4
Kantele 20+30
Kanteleen taidemusiikin koulutus Sibelius-Akatemiassa sai alkunsa 20 vuotta sitten silloisella solistisella osastolla. Tuona aikana on kantelealalla tapahtunut paljon ja osaltaan koulutuksen kehittyminen on vauhdittanut alan toimintaa. Nykyään koulutus tapahtuu pianomusiikin osaston kanteleluokan puitteissa.
Kanteleensoittajat ovat hyvin aktiivisia tekemään yhteistyötä säveltäjien kanssa. "Ohjelmistoa kanteleelle on ihan mukavasti, mutta sitä ei ole koskaan liikaa. Erityisesti eturivin soittajilla, kuten esim. Eva Alkulalla, Eija Kankaanrannalla ja Elisa Kerolalla on monenlaisia konserttiprojekteja eri kokoonpanojen kanssa ja he tekevät jatkuvasti yhteistyötä säveltäjien kanssa." "Monet asiat olivat kypsiä, kun koulutus alkoi. Ohjelmistoa oli juuri ja juuri riittävästi ja soittimen kehittäminen oli myös lähtenyt liikkelle. Soittajien taidon lisääntyminen vauhditti monia asioita", pohtii Ritva Koistinen, joka on ollut koulutuksen pääasiallinen kanteleopettaja. "Koulutuksen päämääränä on ollut perusteellinen kehitystyö kanteleensoiton taidon ja taiteen hyväksi sekä edellytysten luominen monipuoliselle muusikkoudelle. Tähän mennessä kanteleluokalta on valmistunut 15 musiikin maisteria. Suurin osa heistä on omistautunut pedagogiselle työlle, mutta useat toimivat myös aktiivisesti muusikkoina kotimaassa ja ulkomailla. Myös jatkotutkintoja on valmisteilla", kertoo Ritva koulutuksesta. Koulutustoiminta on ollut myös kansainvälistä. "Maisterin koulutuksen on Sibelius-Akatemian pianomusiikin osaston kantelelinjalla saanut kaksi virolaista eli Kristi Mühling ja Hedi Viisma. Kaikista Baltian maista on myös ollut vaihto-opiskelijoita ja -opettajia." Sibelius-Akatemian koulutuksella on ollut suuri vaikutus myös Baltian maissa. "Näissä maissa on osin vallalla vielä vanha traditio ja näkemykset ovat joskus aika kapeakatseisiakin. Täällä on voinut kehitellä vähän uusia asioita soittimille ja monen musiikillinen katsantokanta on laajentunut huomattavasti. Kun soittimet ovat kuitenkin aika samantyyppisiä suomalaisen konserttikanteleen kanssa, on ollut mahdollista eläytyä näiden soittimien maailmaan, vaikkei niitä soitakaan", Ritva Koistinen pohtii.
teksti: timo väänänen
KANTELE
5 3·2007
Juhlatapahtuma
Kanteleliitto ja Sibelius-Akatemia järjestävät juhlavuosien innoittamana tapahtuman "Kantele 20+30". Nykyisin pianomusiikin osaston puitteissa toimiva kanteleluokka juhlii 20-vuotista olemassaoloaan konserttitapahtuman muodossa 13.14.10. Sibelius-Akatemiassa. Esiintyjinä on edustava joukko entisiä ja nykyisiä opiskelijoita sekä luokan opettajat. Kolmessa konsertissa kuullaan monipuolinen kirjo kantelesävellyksiä ja transkriptioita, joilla on ollut merkityksellinen sija kuluneiden vuosien ohjelmistossa, mutta myös aivan uusia teoksia. Ensimmäisessä konsertissa "Kansainvälinen kantele" esiintyvät kanteletaiteilijat Eva Alkula, Eija Kankaanranta, Elisa Kerola ja Kristi Mühling, jotka toimivat muusikkoina kotimaan lisäksi monissa kansainvälisissä yhteyksissä. Konsertin teosten säveltäjät edustavat myös eri kansallisuuksia. "Kantelesävellyksiä 111 vuoden ajalta" -konsertissa muodostuu kaari kanteleelle sävelletystä musiikista, alkaen Sibeliuksen kahdesta miniatyyristä tapahtumaa varten Pekka Jalkaselta ja Uljas Pulkkikselta tilattujen teosten kantaesityksiin. Sunnuntai-iltapäivän matineassa Amos Anderssonin taidemuseossa kuullaan pääasiassa transkriptioita muille soittimille sävelletystä musiikista. Konserteissa on avustajina myös muita instrumentalisteja: huilistit Hanna Kinnunen ja Salla Ruuskanen, Uusinta-jousitrio sekä Heidi Luosujärvi, harmonikka. Lauantai-iltana 13.10. on kanteleiden Feeniks-klubi, jossa kuullaan kanteleita ja japanilaista kotoa mm. rytmimusiikin ja uusien, viehkeiden sovitusten ja kokeilujen parissa. Vieraana on tuolloin japanilainen kototaituri Tomoya Nakai, joka konsertoi Eva
elisa kerola kuva: anne Raasakka Jenni vartiainen kuva: Johanna viljakainen
Alkulan kanssa seuraavalla viikolla akatemian Soiva Akatemia -sarjassa. Tapahtumaan liittyy myös paneelikeskustelu sunnuntaina, jossa on mukana säveltäjiä sekä Eva Alkula ja Eija Kankaanranta aiheena on 'Kantele säveltäjän näkökulmasta'. "Olemme yhdistäneet tapahtuman järjestelyissä Kanteleliiton kanssa voimat, koska molemmilla on juhlavuosi. Ja Kanteleliiton juhlakonserttihan on myös akatemialla saman viikonlopun aikana", kertoo Ritva Koistinen. "Liitolla ja sen ensimmäisellä toiminnanjohtajalla Ismo Sopasella on ollut tärkeä rooli kantelemuusikoiden taidemusiikin koulutuksen aloittamiseksi Sibelius-Akatemiassa. Kiitos Ismolle sekä professori Martti Pokelalle ja professori Heikki Laitiselle."
eija kankaanranta kuva: ton Maas
KANTELE
3·2007 6
Pauliina Syrjälä
Saarijärven kantele
Pauliina Syrjälä on keskittynyt Saarijärven kanteleen soinnin tutkiskeluun. Soittimen rikas resonanssi ja monenlaiset mahdollisuudet kiehtovat. Tällä hetkellä Pauiinalla on taiteilija-apurahakausi menossa, joten työhön on saanut keskittyä rauhassa. Pauliinan musiikkia voi kuulla tänä syksynä mm. Pitskun Kulttuurikirkossa Helsingissä.
"Olen innostunut Saarijärven kanteleen soinnista ja siitä äänimaisemasta, mitä se tarjoaa. On hauska huomata, että vaikka Saarijärven kantele on hyvin perinteisen näköinen soitin, siitä innostutaan ja sillä tehdään myös uutta musiikkia. Yleisö on usein yllättynyt siitä, mitä tehdään näin perinteisen näköisellä soittimella", Pauliina pohtii. "Tärkeää minulle on efektien etsiminen, mutta ilman sähköä. Tuntuu, että tästä soittimesta löytyy ihan loputtomasti kaikenlaista. Vaikka sitä on tutkiskellut jo aika monta vuotta, niin ei löydöt ihan äkkiä lopu", kertoo Pauliina.
tekSti: tiMO vääNäNeN
Sävellettyä improvisaatiota
Pauliina esittää pääosin omaa sävellettyä improvisaatiomusiikkia. "Sävellän improvisoimalla ja soittelemalla. Säveltäminen on hyvin lähellä soittamista, johon kuuluu improvisaatio. Niitä on vaikea erottaa erillisiksi osiksi musiikin tekemistä. Esittäminen vaikuttaa myös kappaleisiin todella paljon, kappaleet elävät konserteissa. Silti kappaleissa on päätetty teema tai aihe. Joskus on aika tarkkaankin tiedossa kappaleen rakenne", kertoo Pauliina säveltämisprosessistaan. "Impro on tärkeää minulle. Improvisaation merkitys aukeni Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston Esittämisen muodot -kurssilla, jossa mm. Päivi Järvinen oli opettamassa. Impro jännitti ja pelotti, kun tuli akatemialle opiskelemaan, mutta siitä löytyi sitten kaikista omin alue myöhemmin." Viimeaikaisista konserteista erityisimpiä oli Savonrannan AOV-symposiumin Hiljainen haltioituminen -konsertti. "Siellä soitin ensin Ulla Jauhiaisen kanssa 45 minuuttia ja sitten soolona 45 minuuttia. Kävi niin, että improon valmisteltuja teemoja oli paljon enemmän, kuin mitä sitten käytettiin konsertissa. Konserttitilanteessa innostui kehittelemään pitkälle valittuja teemoja ja muut teemat olivat sitten varastoa, johon olisi voinut tarttua. Oli haastavaa mennä soittamaan 1,5 tunniksi improvisaatiota."
KANTELE
3·2007 8
Tikkukantele
Saarijärven kanteleesta käytetään myös nimeä tikkukantele, joka viittaa soitossa käytettävään tikkuun. "Kanteleen nimi ei ole oikein vakiintunut vielä, kun virallisemmissa yhteyksissä sitä kutsutaan Saarijärven kanteleeksi, mutta sitä tulee kutsuttua myös tikkukanteleeksi, vähän niin kuin lempinimeltä." "Tikkuun suhtaudun kuten viulisti jouseen, tikusta tulee rytmiikan korostuksen ja soinnin värejä. Saarijärven kanteleen soitto on aika lennokasta ja siihen lähtee luonnostaan koko keholla mukaan, mikä tekee hyvää musiikille. Soitan seisaaltaan ja pidän siitä, että voin liikkua soittokohdan lähelle että ei tarvitse olla staattisesti samalla kohtaa soittaessa." Pauliinan puolivuotinen apurahakausi alkoi toukokuussa. Normaalisti hän toimii opettajana Ala-Könni-opistossa Kaustisella. "Muusikon työ tuntuu tosi hyvältä monen vuoden opetusuraputken jälkeen. Kun Ala-Könni-opistossa on töissä, jää oma soittaminen tosi vähälle." "Saarijärven kanteletta soitettiin aika vähän vielä joitakin vuosia sitten. Minulla kävi onni saada akatemialla opettajaksi Sinikka Kontio, jolla oli hyvä soitin ja ehkä siksi innostuin siitä. Uskoisin, että soittajia Saarijärven kanteleelle tulee lisää. Jyväskylän kilpailuissa oli ihanaa huomata, että kaikkia tämän kanteleen soittajia en tunnekaan enää. Se on mahtavaa. Tätä soittotyyliä siis opetetaan edelleen eteenpäin." "Pitskun kulttuurikirkon konsertissa kuullaan uutta materiaalia, jota olen työstänyt apurahakauden aika-
na. Ajattelin vielä jatkaa omaa työskentelyä pari kuukautta apurahakauden jälkeenkin, koska on alkanut tulla niin paljon uusia juttuja musiikkiin, etten malta ihan vielä mennä silloin opetustöihin. Helsingin konsertti on mahdollisesti syksyllä myös Raahessa ja Keski-Pohjanmaalla", Pauliina kertoo.
Pitskun Kulttuurikirkko
Pitskun kulttuurikirkon toiminnanjohtaja, tanssja, koreografi ja ohjaaja Päivi Järvinen on ollut kanteleen kanssa tekemisissä monissa yhteyksissä. Hän on mm. tehnyt muutamien kanteletutkintojen näyttämöohjauksen Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla sekä toiminut osaston esittämisen muodot -kurssin yhtenä opettajana. "Esittämisen muodot kurssi on ollut mahtava. Ajatus oli, että mennään sisäoppilaitostyyppiseen miljööseen ja tehdään 24 tuntia vuorokaudessa töitä yhdessä. Siinä oli kaksi pääasiaa: omasta instrumentista piti löytää jotain uutta eli soittaa sitä siten, kuin sitä ei ole soitettu ennen. Toinen pääasia oli oma esiintyjyys. Työskenneltiin solistisesti, pareissa ja pienryhmissä ja valmistettiin sooloesitys. Kanteleellekin syntyi uusia soittotapoja, kuten vaikka hampailla soitto ja saunassa soitto, joita esitti kurssilla Riitta Huttunen", muistelee Päivi Järvinen. Muusikon esiintyjyys on Päiville ollut tärkeää ohjaajana ja nyt myös konserttisarjan tuottajana Pitskun kulttuurikirkossa. Alkavan konserttikauden teemana on 'kohtaamisia yli rajojen'. Päivi on asunut perheineen vuoden Pitäjänmäen vanhassa kyläkirkossa, jonka salissa on alkanut vilkas konserttitoiminta. "Toimintamme on lähtenyt todella vahvasti käyntiin, tänä vuonna on ollut jo 34 konserttia. Meillä on hyvä sali ja se tuo tänne paljon esiintyjiä. Musiikkityylejä meillä on monenlaisia jazzia, swingiä, kansanmusiikkia, taidemusiikkia ja rajojen ylityksiä. Salimme antaa mahdollisuuden muusikoille kuunnella tilaa ja instrumenttiaan se myös mahdollistaa suuren skaalan hiljaisiin nyansseihin. Hienoimpia kokemuksia viime kaudelta ovat olleet Helsingin domraorkesterin ja Taith-yhtyeen konsertit, koska niissä tilan kuuntelu on ollut vahvaa." Syksyllä kulttuurikirkon tiloissa alkavat myös kansanmusiikkiopiston kantele- ja kitaratunnit. Pauliinan konsertti 15.10. klo 19 Pitskun kulttuurikirkossa, Henrikintie 25 A, Helsinki. Konsertti on Kanteleliiton juhlatapahtuman ohjelmistoa.
KANTELE
9 3·2007
5-vuotisjuhlakahveilla kakut olivat kantelein ja jouhikoin koristeltu.
AOV-symposium Savonrannalla
Kanteletta kaiken yötä
Jyväskylän huikean kantelekilpailun päätyttyä Kanteleliiton juhlavuosi siirtyi Savon sydämeen, Savonrannalle, kolmensadan järven ja tuhannen kahdensadan asukkaan pitäjään. 30-vuotisjuhlakonsertissa kantele soi tauotta kokonaisen kesäyön, iltakahdeksasta aamukuuteen. Paikka oli akustisesti loistava: kauniisti kunnostetun maamiesseurantalo Sampolan juhlasali. Muutaman sadan metrin päässä, keskellä kirkonkylää, Sahalammen rannan savusaunassa syntyi huhtikuussa 1890 A. O. Väisänen. Hänen kunniakseen konsertin nimenä oli Hiljainen haltioituminen.
Konsertti oli epäilemättä kanteleen historian merkillisimpiä. Ei ainoastaan kestoltaan, vaan ennen kaikkea musiikiltaan. Arja Kastinen aloitti kahden tunnin soololla. Harvoinpa on kuultu näin pitkää teosta, jonka joka hetki on intensiivinen ja ajateltu. Arja on eläytynyt Väisäsen tallentamiin kantelesävelmiin syvemmin kuin kukaan, oppinut karjalaisen kanteleimprovisaation musiikillisen kielen ja ajattelee tuolla kielellä musiikkinsa. Siinä on syntynyt oma musiikillinen universumi. Pauliina Syrjälä jatkoi Saarijärven kanteleella. Hän osoitti olevansa tällä hetkellä tämän perinteen mestarillisin jatkaja ja kehittelijä. Yö yllytti haltioituneeseen virtuositeettiin. Samalla osoittautui, että tuolla kanteletyypillä on aivan oma sointimaailmanSampola sa myös näppäiltynä. Yön hämärimpinä hetkinä jaettiin viisikieliset koko kuulijakunnalle ja ylimaallinen kielten helinä täytti juhlasalin. Siitä jatkoi Brelo. Laukkosken nuorten yhtyeen improvisaatio sai ymmärtämään, miksi juhlavuottaan viettävä Miteksti: heikki laitinen Jouhikot soivat Savonrannalla. hilkkaliisa pitkänen (vas.) on järjestänyt symposiumit viisi vuotta.
kael Agricola otti kanteleen taivaallisten soittimien joukkoon. Musisointi oli kollektiivista, mutta silti siinä oli jatkuvasti sooloja, vuoropuhelua, yhteistä hullaantumista ja hurjistelua. Rikkaan yhteissoinnin salaisuus oli myös siinä, että mukana oli monen kokoisia ja monen näköisiä kanteleita. Moni muukin sai soittovuoron ja oli mukana tekemässä unohtumatonta yötä, matkaa muinaiseen estetiikkaan. Loppupäätelmä oli selkeä: tämä olisi kaikkien saatava kokea. Siis: lisää yökonsertteja. Se tuntuu olevan lyhin tie kanteleen periolemukseen. Konsertti oli osa neljättä A. O. Väisänen symposiumia. Perjantaina 8.6. oli ohjelmassa seminaari Väisäsestä ja kanteleesta. Jälleen kuultiin monia uusia tutkimustuloksia. Päivä huipentui suomalaiswalesilaisen Taith-yhtyeen konserttiin Savonrannan kirkossa. Yhtyeessä soittavat Timo Väänänen, Gillian Stevens ja Dylan Fowler. Hienostunutta musiikkia värikylläisillä soitinkokoonpanoilla. Symposiumit on järjestänyt Hilkka-Liisa Pitkänen, joka viisi vuotta sitten sai Savonrannalla aikaan varsinaisen jouhikkoinnostuksen. Toista sataa jouhikkoa on jo tehty ja useimmilla vielä soitetaankin. Aika ainutlaatuinen ilmiö sekin. Lauantai, symposiumin viimeinen päivä, oli omistettu jouhikkoprojektin viisvuotisjuhlalle.
KANTELE
3·2007
taith-yhtye Savonrannan kirkossa.
10
Kirjan sivulla 82 on lisätietoja, joista paljastuu kanteleen kylkeen veistetty vuosiluku, joka yhdistää soittimen Suomen kansallismuseon kanteleeseen numero K1855:37:
tekSti Ja kuvat: RauNO NieMiNeN
Ontr. Vassilain kannel. Tyttäreltä ostettu, 4[0], Ipatin emännältä. Jo Ontrein tekemä, jonka kuolemasta 22 v. Sivussa on vuosiluku 1833.
A.O.Väisänen julkaisi Ontrei Malisen pojan, Jyrki Ontrein kaksi kantelesävelmää (SKSÄV V 5 ja SKSÄV V 62) kirjassaan Kantele- ja jouhikkosävelmiä. Borenius oli merkinnyt muistiin Jyrkin soiton Väisäsen mukaan 14.9.1877.
MALISEN KANTELE
Ontrei Malisen (17811856) kanteleen on tiedetty olevan Suomen kansallismuseossa, mutta ei ole tiedetty mikä vailla tietoja olevista kanteleista on Malisen. A.A. Borenius osti Vienasta kanteleita vuoden 1877 matkallaan ja hänen tiedetään ostaneen myös Ontrei Malisen kanteleen.
Elias Lönnroth tapasi Malisen vuonna 1833 ja hänen mielestään Malinen oli paras niistä runonlaulajista, joita hän oli siihen mennessä tavannut. Martti Haavio kirjoittaa kirjassaan Viimeiset runonlaulajat (1943) Ontrei Malisen kanteleesta seuraavaan tapaan:
Tämän kannel on pieni kiinnekohta, mikä nykyajalla on Ontrei Maliseen ja noihin käänteentekeviin kesäkuun 18. ja 19. päiviin 1833 Vuonnisessa. A. A. Borenius-Lähteenkorva kertoo, että kantele oli tehty juuri samana vuonna, jolloin Lönnrot kävi Ontrei Malisen luona. Se oli säilyneenä vielä vuonna 1877, jolloin Borenius seuraili Lönnrotin jälkiä ja sai sen haltuunsa yliopiston historiallisen museon kokoelmia varten. Sieltä se joutui Kansallismuseoon, mutta en ole onnistunut löytämään sitä museon kanteleitten joukosta...
Vuonna 2004 löytyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmista A.A. Boreniuksen kulukirja (SKS KA. Boreniana II:50), jossa on Boreniuksen muistiinpanoja vuoden 1877 matkalta. Syyskuun 12. päivän kohdalta löytyy kulukirjasta merkintä:
Ontrei Malisen kanteleen rakennusaineena on käytetty mäntyä. Soitin on koverrettu ontoksi pohjastapäin. Kantele on konservoitu Kansallismuseossa vuonna 1915, jolloin sen ponsi on korjattu ja siihen on lisätty varras ja vaskikielet. Kantele on varsin isokokoinen ja painava, 782 g. Kanteleen kansi on kuitenkin melko ohut 35 mm. Vaikka ponsi näyttää päällepäin pienikokoiselta on ponnen alle jätetty puuta paljon. Rakensin kanteleesta kaksi kopiota, joissa käytin 0,40 mm vaskilankaa. Kanteleen sointi on lämmin ja kielet soivat todella pitkään. Enää en ihmettele, miksi kanteleella on ollut suosittua soittaa kirkonkellojen soittoa. Malisen kanteleen löytyminen oli hyvä uutinen Kuhmon Kansan Musiikki -projektille. Kuhmossa on järjestetty jo kaksi kanteleenrakennuskurssia ja toiveena on ollut vienankarjalaisen kantelemallin löytäminen. Tavoitteena on saada ensi vuonna kanteleenrakennuskurssi ja kanteleverstas Vuokkiniemeen.
12.9. Ontr. Vassilein tyttären kannel 0,40 [ruplaa]
KANTELE
11 3·2007
KANTELEKILPAILuT 2007
tekSti: haNNu Saha, kilpailukuvat: JORMa kOhONeN
XIV valtakunnallinen kantelekilpailu Jyväskylässä 4.6. kesäkuuta 2007 oli valtava menestys sekä osanottajamäärältään että taiteelliselta tasoltaan. Kun edellisen kerran soolokilpailuna neljä vuotta sitten järjestetyssä kisassa oli mukana 75 osanottajaa, nyt kilpailijoita oli yli 100! Kolmena päivänä aamusta iltaan kolmessa eri osiossa ja useissa ikäluokissa pidetty katselmus osoitti, että suomalainen kanteleensoitto jatkaa huikeaa nousuaan. Kantele ei todellakaan ole jämähtänyt paikalleen, vaan se on monissa suhteissa pirtein ja elävin suomalaisen musiikin muoto juuri nyt.
Tuomariston jäsen säveltäjä Pekka Jalkanen totesi tuomaristomme viimeisessä kokouksessa, että nuorilla ja vanhemmillakin kanteleensoittajilla on opinnoissaan korkea etiikka: työhön suhtaudutaan vakavasti ja töitä on tehty todella paljon. Se heijastuu teknisenä taituruutena, esityksellisenä varmuutena, jännittämättömyytenä, näkemyksellisyytenä. Kantele on nykyään maailman moninaisimpia ja monipuolisimpia soittimia. Sen pitkä historia koverretuista 5-kielisistä kotikanteleisiin, koneistokanteleisiin ja sähkökanteleisiin sisältää niin erilaisia soittotekniikoita ja tyylejä, että muista soittimista ei vastaavaa löydy. Erityisen ilahduttavaa on, että nykyään kantele soi sen koko historiaa, mutta myös nykyisyyttä ja tulevaisuutta.
Taituruutta, luovuutta, musiikin moninaisuutta
Ensimmäistä kertaa mukana oli kutsukilpailu Sibelius-Akatemian ja eri konservatorioiden ammattiopiskelijoille kahdessa eri sarjassa. Taidemusiikin sarjassa kuultiin laaja kirjo Bachista John Cageen ja suomalaisiin aikalaissäveltäjiimme. Sarjassa oli pakollisena kappaleena Adina Dumitrescun Neljä hengitystä kanteleelle, muu ohjelma oli vapaa. Vapaassa sarjassa kuultiin kansanmusiikkia, poppia, rockia, jazzia, omia sävellyksiä ja paljon improvisaatiota. Osallistujia kutsukilpailussa oli 14 eri puolilta Suomea. Taidemusiikin sarjassa oli vain neljä osanottajaa, vapaassa sarjassa 10. Taidemusiikkiin olisi tuomaristo toivonut enemmänkin osanottajia, joskin taso oli huikean korkea. Ensimmäistä kertaa kilpailujen historiassa oli mukana myös sähkökanteleiden kisa Eriskummainen kantele. Sähköinen soitin on jo tarpeeksi pitkään valloittanut soittajia puolelleen, joten sekin kilpa oli todella tarpeellinen ja tuli mukaan varmaan jäädäkseen.
KANTELE
3·2007 12
KANTELEKILPAILuT 2007
Tulokset
Kreetan Kannel -Kilpailu alle 9-vuotiaat
1. (pienkanteleet) Minttu Tykkylänen 1. (suurkanteleet) Emma-Sofia Anttalainen 1. (suurkanteleet) Minttu Halme Leimallista kantelesoitossa juuri nyt on Jyväskylän kilpailujen valossa huikean korkea taiteellinen ja tekninen taso sekä esityksellinen vapautuneisuus. Kaikissa sarjoissa ja ikäluokissa taso menee koko ajan ylöspäin. Taiteellisen tason korkeus pätee sekä häikäiseviin huippuihin, sarjojensa voittajiin ja palkittuihin että yleiseen tasoon. Ilahduttavaa on myös todeta, että kantelemuusikkous on kaikkein luovinta muusikkoutta. Siihen liittyy halu ja kyky luoda omaa, taitavia ja erilaisia omia sävellyksiä ja sovituksia, kyky muunteluun ja improvisaatioon. Esimerkiksi Kreetan kanteleen osiossa saattoi jossakin sarjassa 15 osanottajasta 13 soittaa omia improjaan tai sävellyksiään! Tässä mielessä nykykantele sekä kunnioittaa menneisyyttään että on esimerkkinä muillekin soittimille kuinka oman luovuuden etsinnän avulla opitaan ymmärtämään musiikista ja musikaalisuudesta sen keskeisin sisältö ja sydän. Tuomariston puolesta kiitän onnistuneista kisoista järjestäjää eli 30 vuottaan juhlivaa Kanteleliittoa. Kiitoksen ansaitsevat myös Jyväskylän kaupunki, lukuisat tukijat sekä tuomaristomme jäsenet. Erityiskiitos kilpailijoiden perheille ja kannustajille sekä tietenkin kaikille hienoille osanottajille.
Kreetan Kannel, 912 vuotiaat, linja i
Lahti Lahti Lahti
1. 2. 2. 3. 3. 4.
Viola Uotila Julianne Suhonen Pinja Tykkyläinen Veera Pohjalainen Emma Vähätalo Aliisa Hovi
Kouvola Lahti Lahti Forssa Lahti Kouvola
Kreetan Kannel, 912 vuotiaat, linja ii
1. Viola Uotila 2. Jasmin Junnelin 3. Milla Jokinen 3. Pinja Tykkyläinen 4. Jeremia Merelä 5. Milla Nyberg Muut osanottajat Tanjana Hannula Elina Hautala Sini Huhtinen Millariina Myllymäki Ella Pesola Aurora Visa
Kouvola Espoo Espoo Lahti Espoo Kokkola Ylivieska Joenkylä Espoo Ylivieska Kokkola Espoo
Kreetan Kannel, 1215 vuotiaat, linja i
1. Kaisa Järvelä 1. Viliina Kaikkonen 2. Roni Tuomivirta 3. Eeva-Maija Kakko Muut osanottajat Emma Hovi Sanni Kalliosaari Emma Lehtilä Tiitta Loipponen Asta Manninen Heta Orava Alma Toivonen Susanna Tonteri Rosa Tykkyläinen Annika Vihavainen Iida Äijö
Jämsä Kerava Villähde Mäntymäki Kouvola Hämeenlinna Tampere Lahti Jyväskylä Kouvola Pirkkala Paimela Lahti Lahti Lahti
KANTELE
13 3·2007
KANTELEKILPAILuT 2007
Kreetan Kannel, 12-15 vuotiaat, linja ii erisKummainen Kantele
1. Sarah Palu 1. Jutta Rahmel 3. Sanni Virta 4. Sini Olkanen 5. Mari Jäntti Muut osanottajat Iida Hannula Alina Jaakonaho Iina Jokinen Sini-Riikka Katajamäki Noora Koskela Iiris Mikkola Gea Myllynen Iida Mäntykangas Hanna Ryynänen Azra Topcu Suvi Vendelin Meiju Virtanen
Helsinki Espoo Espoo Laukkoski Hirvilahti Ylivieska Kokkola Espoo Helsinki Kokkola Helsinki Helsinki Ylivieska Espoo Piikkiö Espoo Ylivieska
1. 2. 2. 4.
Valtteri Lehto Anttu Koistinen Jaakko Meriläinen Jorma Lemola
Laukkoski Rääkkylä Haapavesi
väinön soitto, linja i
1. 2. 3. 4.
Jenni Vartiainen Tuuli Lukkarinen Heidi Äijälä Matleena Huovinen
Helsinki Helsinki Jyväskylä Helsinki
väinön soitto, linja ii
Kreetan Kannel -Kilpailu yli 15 v., linja i
1. Irina Cederberg 2. Salla Suuronen 3. Laura Linkola 3. Maria Nurminen Muut osanottajat Maisa Glad Anna-Reetta Kohonen Iida Luhanko Kaisa-Leena Matilainen Suvi Pesälä Juulia Pölönen Elli-Noora Suokas
Vieremä Puuppola Lahti Lahti Jyväskylä Laukkoski Jyskä Jyskä Kerava Klaukkala Lahti
1. Essi Olkanen 2. Maija Kauhanen 3. Anu Alviola 4. Senni Eskelinen 5. Aino Kurki 5. Salla Pesonen Muut osanottajat Ulla Jauhiainen Anna Kattainen Eeva-Kaisa Kohonen Marjo Smolander
eriKoispalKinnot
Helsinki Helsinki Helsinki Helsinki Helsinki Kuopio Kokkola Helsinki Kokkola Joensuu
Kreetan Kannel -Kilpailu yli 15 v., linja ii
1. Dante Thelestam 2. Maija Pokela 3. Irina Cederberg 3. Jaakko Meriläinen 5. Valtteri Lehto Muut osanottajat Marja Eskelinen Laura Ikonen Emmi Järvelä Salla Maria Kuikka Nanna Nyholm Anna Wegelius Leeni Wegelius Jenni Venäläinen
Helsinki Espoo Vieremä Haapavesi Laukkoski Jyväskylä Helsinki Jämsä Korpilahti Joensuu Espoo Espoo Hirvilahti
INKOON MuSIIKIN PÄIvÄ STuDIOAIKAA PALKINTO: Dante Thelestam Helsinki. Saajan nimesi tuomariston jäsen Sinikka Kontio. KALEvALA KOruN ErIKOISPALKINTO vÄINöN SOITTO -KILPAILuN I LINjAN PAKOLLISEN KAPPALEEN ESITTÄMISESTÄ Tuuli Lukkarinen Helsinki KIrjOKANSI-KANTELE, vÄINöN SOITTO, LINjA II Aino Kurki Rääkkylä Väinön Soitto -sarjan tuomariston valinta KOISTINEN KANTELE OY:N 1 000 LAhjAKOrTTI Irina Cederberg Vieremä Tuomariston valinta MArTTI POKELA rAhASTON 1 000 PALKINTO Sarah Palu Helsinki Tuomariston valinta
KANTELE
3·2007 14
juLKAISuT
BLATENTSAINE JUURIHOITOA
2007, BLA01 www.blatentsaine.net
VÄIKE MEISTRIMEES
Andres Loigom, Lastelaulud, Roimamusiikki 2007, www.roima.fi Tämä kokoelma sisältää Andres Loigomin ja Mikko Perkoilan vauhdikkaita ja hauskoja lastenlauluja viron kielellä. Mukana on myös mm. vanha tuttu 'Orava Laul', jossa "Magusasti orav magab oma sammal saalikeses..." ja mukana soi kantele Vilma Timosen soittamana. Kantele ja jouhikko ovat muutenkin mukana monipäisessä orkesterissa. Nuottikirjassa melodiat, sointumerkit ja sanat. Cd-levyllä laulut ja cd:n kansivihkossa sanat.
Vuoden 2007 kanteleyhtye Blatentsaine on julkaissut ensimmäisen albuminsa. Juurihoitoa on yhtyeen jäsenten säveltämää pelimannipoljentoista musiikkia. Monipuolinen kokoonpano sähkökantele, haitarit, nokkahuilut ja viulu - kuuluu yhtyeen vivahteikkaassa sointimaailmassa sekä levyn kiinnostavissa ja vaihtelevissa sovituksissa, joissa kantele on huomioitu ainutlaatuisella tavalla. Lähes tunnin mitalla polskaa, polkkaa, sottiisia, menuettia, hamboa ja valssia sisältävä levy sopii mainioisti myös tanssittavaksi. Yhtyeen musiikkia on kuvattu feminiinisen hienovireiseksi ja hehkuvan selväpiirteiseksi kommunikoinniksi, mikä kuuluukin erityisesti hitaammissa kappaleissa. Blatentsaine on neljijäseninen yhtye, joka voitti pelimanniyhtyeiden SM-tittelin keväällä 2005. Kokoonpanossa soittavat Anu Alviola (sähkökantele), Arja Heinonen (5- ja 2-rivinen haitari), Terhi Kero (nokkahuilut) ja Pauliina Pajala (viulu). Soittajat ovat musiikin ammattiopiskelijoita. Konserttien, festivaali- ja klubikeikkojen lisäksi yhtye on tehnyt yhteistyötä myös kansantanssijoiden kanssa sekä vieraillut kouluissa.
TOUKOKUU
Noora Karsikas, kantele Noora 12007, 2007 Toukokuu on Noora Karsikkaan omakustannelevy, johon on koottu monipuolinen otos kappaleita konserttikanteleelle. Noora on Raahen musiikkiopistossa opettajanaan Sari Kauranen, joka on innoittanut oman levyn tekemiseen. Hieno levy kanteleen perusohjelmistoa!
KANTELE
15 3·2007
juLKAISuT
DE FRAgILITATE PIAE cANTIONES HyMNS FROM MEDIEVAL FINLAND
Zefiro Torna Timo Väänänen, kantele Antwerpin katedraalikuoro Et'Cetera, KTC 4023, 2007 www.klara.be, www.zefirotorna.be De Fragilitate (Hauraudesta) sisältää musiikkia 1582 julkaistusta Piae Cantiones -kokoelmasta, jonka musiikki on julkaisuajankohtaa vanhempaa. Arvostettu belgialainen vanhan musiikin yhtye Zefiro Torna on pyytänyt mukaansa kanneltaja Timo Väänäsen muut yhtyeen soittimet ovat Viola da Gamba, luuttu, lyömäsoittimet, nokkahuilu, säkkipilli ja laulajina ovat yhtyeen solistit Els Van Laethem ja Cécile Kempenaers sekä Antwerpenin katedraalikuoron lapsia. Musiikki on ryhmitelty kokonaisuuksiksi uskonnollisia lauluja, koululauluja, kevätlauluja sekä elämän hauraudesta ja kärsimyksestä kertovia lauluja.
POROPETRA SINIHIRWI
HIRWICD001 poropetra@gmail.com, hirwenkota.havusiipi.fi Poropetra on vanhaa suomea ja synonyymi Hiiden hirvelle. Hirvi onkin vanhana suomalais-ugrilaisten ja Siperian kansojen toteemieläimenä sopiva kuvaamaan orkesterin kanteleeseen pohjaavaa etnometallia, joka ammentaa vaikutteita suomalais-ugrilaisten kansojen musiikkiperinteistä, tuvalaisesta kurkkulaulusta sekä laajemminkin etno- ja maailmanmusiikista yhdistäen tähän myös rockin ja metallimusiikin säröä ja meininkiä. Poropetran perusti Juha Jyrkäs vuonna 2002. Sinihirwellä kuullaan sähkökitaran jyryn ohella myös särökanteletta, mikä tuo kappaleisiin kokonaan omanlaisensa soinnin. Svengaavat sovitukset ja nelipolvitrokeemittaiset runolaulusanoitukset täydentävät kokonaisuuden ainutlaatuiseksi ja monipuoliseksi yhdistelmäksi. Yhtyeeen jäsenet: Nancy laulu Elsa Pardinen laulu, Juha Jyrkäs mm. laulu, kantele, lyömäsoittimet, Kuuraparta mm. laulu, kantele, sähkökitara, Hittavainen viulu, sähkökitara, kitara, basso, mandoliini, puhaltimet, märistin, Aapo Hopeakoski mm. rummut, lyömäsoittimet, tiibetiläinen kulho.
TREPAANIT: HALLA
Trepanon 1, www.etno.net Trepaanit Halla ei ole kantelelevy vaan levyllä soi mandoliinin, 2 1/2 -rivisen haitarin, laulun, jouhikon, igilin ja huuliharppujen lisäksi vantele. Vantele on uusi soitin, joka on saanut innoitustaan myös kanteleesta. Se syntyi, kun olemassa olevat soittimet eivät pystyneet ilmaisemaan sitä, mikä mielessä soi. "Kielten helinä on hypnoottinen, yhtyeen sointi on ainutlaatuinen. Äänimaisema täyttyy välillä ikiaikaisella yläsävellaululla tai mörisevällä kurkkuäänellä. Mutta silti puhutelevinta on musiikin pitkäsointinen, arkaainen estetiikka: kiireettömyys ja räjähtävää voimaa enteilevä viipyilevyys, peittelemätön miehinen tunteellisuus", kirjoittaa Heikki Laitinen cd:n vihkosessa. Levyllä soittavat Riku Kettunen, Antti Paalanen, Eero Turkka ja Olli Varis.
KANTELE
3·2007 16
OPETTAjAN PÄIvÄKIrjA
Tämä suutarin lapsi saa perusmukavat popot
Sävelkaikuja lastenkamarista
Päätin, että tämä suutarin lapsi saa kenkänsä. Jos nyt ei ihan italialaisia käsintehtyjä nahkakenkiä, niin ainakin perusmukavat popot. Niinpä kärräsin tytärtäni lapsimyönteisiin tilaisuuksiin missä soitetaan, ja lastenkonsertteihin. Soitin kanteleita sekä lauloin kotona, ja kannustin lasta mukaan. Lapsi innostui "kannista" herkästi, joten se ei ollut mikään ongelma. Mutta soittaminen jäi pian sen jälkeen, kun minä-itse-ikäinen lapsonen tahtoi lyhyillä, itsepintaisilla ja ennenkaikkea tavattoman voimakkailla sormillaan tehdä lähempää tuttavuutta kanteleeseen: "Minä ITSE soitan kannia yksin rauhassa. Äiti, mene muuhun huoneeseen!" Kanteleen paukahdellessa, ja kielten silminnähden venyessä hänen vääntelevissä, tutkivissa sormissaan päätin, että kokeilut saavat vielä odottaa vuoden, parikin. Kantele hävisi vähin äänin laatikkoonsa, ja onnekseni unohtui pian. Luin lehdestä, että eräs kanteleensoittajatar pitää pienimuotoisen kantelekonsertin ulkoilmassa. Riemastuin, koska tajusin, että sehän käy lapsen kanssa! Pääsisin vaihteeksi lapsen kanssa muuallekin kuin siihen iänikuiseen leikkipuistoon. Luvassa olisi vapaamuotoinen tilaisuus, missä kukaan ei tulisi paheksumaan pientä säntäilyä tai kiukuttelua. Puffasin konserttia tyttärelleni: "Mennään kuuntelemaan konserttia, jossa täti soittaa kanteletta ihanasti!" Konsertissa kävi kuten arvelinkin hetken kuuntelun jälkeen seurasi säntäilyä, ja kohta tympääntymistä, sitten kiukuttelua. Olin kuitenkin tyytyväinen, että hän jaksoi kuitenkin kuunnella sen minkä jaksoi. Mutta illalla kotona, ihan muissa puuhissa, tuli armoton kommentti: "Äiti tykkää kannista. Mutta minä tykkään HAITARISTA!" Aloin saada kauhuskenaarioita haitarimusiikista kerrostalossamme, jossa naapurin kovaääniset kännykkäkeskustelutkin kuuluvat sanasta sanaan. Oli ilta, ja nukuttelusessio alkamassa. Lapsi hamusi kättäni hämärässä, ja pyysi minua laulamaan. Kellahdin sängyn viereen lattialle ja kelasin päässäni suosikkituutulaulut. Sitten aloittelin hiljaa. "Nukkumatti, nukkumatti lasten, tulee hiljaa, heittää unihiekkaa..." Pimeässä singahti nopea protesti: "Ei saa heittää hiekkaa toisen päälle! Äiti, laula se oravalaulu!" Okei, no vaikka sitten se. "Kas kuusen latvassa oksien alla, on pesä pikkuinen oravalla. Sen poikaset siellä ne leikkiä lyö, ja..." Nasaali ääni kiljahti: "Lyöminen on TOSI tuhmaa!" Yhtälailla ihmetystä herätti seuraava vetoni Sininen Uni. Miten Nukkumatti voi syödä sinistä jäätelönpalaa? Mitä jäätelöä semmoinen on? Ostatko äiti minulle huomenna sinistä jäätelöä? Olin kuin en olisi kuullut, ja siirryin biisilistallani eteenpäin. "Aa tuuti lasta, mikäs lapsen lienee. Onkos lapsi säikähtännä illalla saunatiellä..." Seurasi ihmettelyä, mikä on saunatie. Miten voi olla saunatie? Missä se on? Äiti, miksi on saunatie? Selitin, että ennen sauna oli erillinen talo, johon käveltiin tietä pitkin saunomaan, ja se tie varmaankin oli se laulun saunatie. Lapsi pongahti istumaan kuin vieteriukko: "Äiti, mikä on SAUNATIE!" Pakko myöntää, että aloin hiljalleen ärsyyntyä, vaikka olin päättänyt pysytellä tyynenä. Hyräilyt eivät kelvanneet, vaan lauluissa piti olla sanoja, joihin sitten voi tarttua ja vängätä. Tässä vaiheessa tajusin selvästi, että kysymys ei ole lyriikoista, vaan minua ja unta vastaan pelattiin kieroa pikku peliä. Siirryin suunnitelmaan bee, päänsilittelyyn. Ennen kuin huomasinkaan, kävi perinteisesti: olin itse simahtanut uneen lattialle, laulelemaan pitkin saunateitä sininen jäätelönpala kädessäni. Tämän erän voittaja hymisteli tyytyväisenä sängyssään. Taisi haaveilla siitä haitarista.
tiiNa kOMulaiNeN
KANTELE
3·2007 18
NuOTTILIITE 6
Pienkanteleohjelmistoa
tekSti Ja tOiMituS Riikka JaakOla
Tässä nuottiliitteessä on ohjelmistoa pienkanteleille, erityisesti 10-kieliselle kanteleelle. Osa kappaleista on perinteisiä liettualaisia kankls-sävelmiä ja latvialaisia kokle-kappaleita, mutta mukana on myös uusia pienkantelesävellyksiä ja sovituksia Pauliina Syrjälältä, Anne-Mari Hakamäeltä sekä minulta. Kanteleensoiton opettajat (KantO ry) kokoaa Kantele-lehteen nuottiliitettä, mistä löytyy ennenjulkaisemattomia kanteleelle soveltuvia sävellyksiä ja sovituksia. Jos sinulta löytyy omia sovituksia tai sävellyksiä kanteleelle, voit lähettää niitä minulle osoitteella:
Riikka Jaakola, Raputie 2 A 4, 84100 Ylivieska, riikka.jaakola@netti.fi. Muista kysyä lupa säveltäjältä ja sovittajalta nuotin julkaisuun. Voit lähettää minulle myös ehdotuksiasi nuottiliitteen sisältöön. Seuraavassa Kantele-lehdessä on ohjelmistoa Saarijärven kanteleelle eli tikkukanteleelle. Syksyisin terveisin Riikka.
5
Valsas
trad. Liettua sov. Riikka Jaakola
2
1
2
9
1
13
Tämän liettualaisen valssin voi soittaa Teppo Revon sulkutyyliä mukaillen; I-sointuotetta liikutellen. Kappale soveltuu 1115 -kielisille kanteleille. Nuottiin on merkitty myös sulkuotteen näppäävä sormi
KANTELE
19 3·2007
NuOTTILIITE 6
Seuraavat latvialaiset kansansävelmät soitetaan sekatyylillä. Latvialaisessa tanssissa näppäävä sormi on aina etusormi (2). Kappale sopii hyvin yhtyeiden improvisaatioharjoitukseksi, missä ensimmäisen rivin staccato-soinnut (I, V7) soitetaan yhdessä ja niiden välit sooloillen. Kappaletta soitetaan hypnoottisen pitkään tanssittavuutta tavoitellen. Kappaleen lopetuksen voit päättää itse. Jurkaines-polkassa voit tavoitella oikeaa polkka tempoa. Toisella rivillä voit itse kokeilla kumpi sointu sopii paremmin, II vai IV.
3
I I
I
I
Latvialainen tanssi
I
2
V7
V7
V7
V7
trad. Latvia sov. Riikka Jaakola
5
7
V7
I
V7
KANTELE
3·2007 20
NuOTTILIITE 6
Jurkaines polka
trad. Latvia sov. Riikka Jaakola
2
5
2 2
I
IV
I
V
I
I
4
3
2
IV
2
I
3
V
I
9
I
II IV
I II
II
2
4
I
13
4
3
II IV
I
II IV
I
V
I
KANTELE
21 3·2007
NuOTTILIITE 6
Seuraava irlantilainen polkka ja tunnelmallinen Höty soitetaan näppäillen ja ne soveltuvat parhaiten 10-kieliselle kanteleelle. Polkassa voit virittää kanteleesi molliin tai soittaa sen II-asemasta. Hötyssä muista virittää seitsemäs sävel matalaksi eli cis c:ksi. Kappaleen rakenteen voit keksiä itse.
5
Polkka
Riikka Jaakola
D-miksolyydinen
A
Kle1
B
Höty
Riikka Jaakola
Kle2
Kle 1+2
5
Riffi
9
KANTELE
3·2007 22
NuOTTILIITE 6
Seuraava kappale on 5-kieliselle, missä oikean käden peukalo soittaa 5. kieltä säestäen muiden sormien soittaessa melodiaa. Ranskalaisesta valssista löytyy myös 5-kielisstemma. Voit ajatella valssin VII:n asteen soinnun II-asteen VI sointuna.
3
Sissolan portailla
Anne-Mari Hakamäki
Ranskalainen valssi
II
9
Tuntematon sov. Pauliina Syrjälä
10-k kantele (D-miksolyydinen)
I
II
I
II
II I II VII I II
17
4 4
5-k kantele (D-duuri)
4
3
3
3
4
3
4
KANTELE
25
4
3
3
4
4
3
4
23
3·2007
NuOTTILIITE 6
Golomiveto soitetaan sekatyylillä. Tähän kappaleeseen tarvitset erikoisvirityksen, jos sinulla on 10-kielinen kantele (1115-kielisissä ei tätä tarvita). Ylä 6 eli h-sävel viritetään c-säveleksi eli 7:si, tämän kielen soittamiseen on hyvä sijoittaa vasemman käden peukalo. Meininkiä voit kokeilla ensin etsimällä 7/8 rytmitystä. Se löytyy helposti toistamalla kaksi-kaksi-kolome sana rytmiä, huomaa että kahdella viimeisellä rivillä rytmi muuttuukin kolome-kaksi-kaksi. Toisella rivillä tarvitsee lainata keskisormea (3) d-sävelelle, jotta saat melodian soitettua. Isus4 soinnun saat helposti kun siirrät Isoinnun etusormen fis:älle eli 3 kielelle.
Golomiveto
D-miksolyydinen
I
5
4
2 3
1
2
2
1
IV
IV
Riikka Jaakola
1
I
4
3 V7 V7 I sus4 I sus4
I
8
V7
4
4
2
2
4
4
2
I
I
12
V7
2
I I I I
KANTELE
3·2007 24
Hilut eli juhlat soitetaan sekatyylillä. A-osaan voit laittaa kaverin soittamaan riffiä melodian taustalle.
6
A
Hilut Hilut
I V7
NuOTTILIITE 6
Riikka Jaakola Riikka Jaakola
I V7
I V7
I
1.
V7
B
IV I
2.
I
VI
VI
V
V
IV
I
V
V
10
IV I
VI
VI
V
V
IV
IV
V
V
14
Riffi A-osaan
Seuraavaan kappaleeseen voi osallistua koko porukka pienin ja isoin kantelein.
Koko porukka
KANTELE
25 3·2007
ILMOITuKSET
III Kansainvälinen Vera grodovskaja -kilpailu Moskovassa 2007
Kilpailun soitinryhmät:
KONSERTTEJA:
Finn-Kanteleet ja sibelius
-Venäläiset kanteleet -Itämeren ja Tyynen valtameren alueiden sekä Aasian monikieliset soittimet -Vasaradulcimerit (cimbaalit) -Bandura (Ukrainan kansallinen soitin)
KatselmuKsen soitinryhmä:
Finn-Kanteleet juhlistaa Sibeliusta syksyllä Sibelius-konsertein, kun Sibeliuksen kuolemasta tulee kuluneeksi 50 vuotta 20.9.2007. Voces Intimae -konsertit: 20.9. Hämeenlinna, Raatihuone klo 19 29.9. Kuusankoski, Kuusankoskitalo klo 19 30.9. Lahti, Kalevi Aho-sali klo 15 Tiedustelut 040-529 5558
vilma timonen Quartet
-Harvinaiset monikieliset soittimet.
soitinryhmiin voivat osallistua:
Solistit, laulajat omalla soitinsäestyksellään, vapaavalintaisella kokoonpanolla olevat yhtyeet, joissa on monikielisiä soittimia sekä laulu- ja soitinyhtyeet, joissa monikielisiä soittimia.
iKäsarjat:
Soiva Akatemia -sarjassa ke 26.9.07 klo 19, 7/4, Sibelius-Akatemian kamarimusiikkisali Pohjoinen Rautatienkatu 9, Helsinki
soolo itselle ja toiselle KaKsi asennetta tilaan
I (10 v. ja nuoremmat), II (1113 v.), III (1417 v.) IV (1835 v.). Kilpailu pidetään Moskovassa marraskuussa vuonna 2007. Ilmoittautuminen 30. syyskuuta mennessä, mukaan kaavake, kaksi valokuvaa (koko 13x18) ja sellvitys luovasta toiminnastaan ja mainittava opiskelu- tai työpaikka sekä opettajat. Tarkemmat säännöt Kanteleliiton sivuilta.
Myydään edullisesti korkeatasoinen, sähäkkä soittopeli! Koistisen 24-k. punainen wing-kantele (2003): 15 kieltä+4 sointubassoryhmää. Magneettimikrofoni, 5 vaihtajaa ja tukeva kaulahihna. Sähköiseen ja akustiseen soittoon. Hp 1600 (ovh tällä varustuksella olisi 2300!). Kysy lisää! P. Syrjälä, 040 7572898, pauliina.syrjala@kaustinen.fi Kaksi kotikannelta etsii uutta kotia! Kunnostettu 34-k. uudet kielet+pintakäsittely sekä 36-k. huippukaunisääninen kantele. H.600e ja 900e laukkuineen. Tilaa kuvat ja infoa liisa.lilvanen@piramk.fi tai 0400-898455. Myydään Lovikan konserttikantele (1999). Erittäin hyvä ja kaunisääninen myös rakentajan oman arvion mukaan. Sointi pehmeä ja kirkas. Hyvin pidetty, huollettu viimeksi 9/06. Sis. peitteen, varakieliä ja kotelon. Hp.3500. Eirin kova kotikanteleen kotelo, sopii mm. Leskelän ja Heikkilän kanteleille. Hp.200. Laura Linkola, 044-0170597, Lahti. Kansanmusiikkiopistoon oppimaan! Helsingin Käpylässä sijaitseva Kansanmusiikkiopisto tarjoaa runsaasti erilaisia soitto- ja laulutunteja kaiken ikäisille, vauvasta vaariin. Ilmoittautuminen ryhmiin: www.kansanmusiikkiopisto.fi. · 09-726 3306 posti@kansanmusiikkiopisto.fi Myydään 36-kielinen kaunisääninen kantele, jossa on g-, c-, h- ja f-vaihtajia. Soitin on tehty Vetelissä v.2003. Hintaan sis. laukku ja viritysavain. Lisätietoja Iiris Mikkolalta, iiris.mikkola@elisanet.fi
Jaana Klevering (koreografia ja tanssi) Eija Kankaanranta (kantele) Pirjo Yli-Maunula (tanssi) Jaap Klevering (äänitaide) Esitykset Nuku-keskuksen isossa salissa, Hallituskatu 7, Oulu. Ensi-ilta 28.9.2007 klo 19, muut esitykset 29.9., 5.10., 6.10., 11.10. ja 12.10. Tuotanto: JoJo Oulun Tanssin Keskus ja Flow Productions
SALMIAKKIBIISIKISA 2007
Suomen Salmiakkiyhdistys järjestää salmiakkiaiheisen sävellys- ja sanoituskilpailun kymmenvuotisjuhlansa kunniaksi. Pääpalkintona on 10 kg salmiakkimakeisia. Salmiakkibiisikisaan voi lähettää kappaleita 15. lokakuuta saakka. Esiraadin valitsemat ehdokkaat kutsutaan esiintymään finaaliin, joka pidetään Salmiakkigaalassa 1. joulukuuta Helsingissä. Tallenteita voi lähettää mp3-liitteinä sähköpostiosoitteeseen biisikisa@salmiakki.fi tai c-kasetilla yhdistyksen lokeroon Box 204, 00121, Helsinki. www.salmiakki.fi.
KANTELE
3·2007 26
Esiintymisasuksi Vuorelman kansallispuku
· kanteleet viisikielisistä konserttikanteleisiin · jousisoittimet oppilassoittimista mestarisoittimiin · soitin- ja rakennustarvikkeet
tel/fax: +358 (0)6 8621974 mobile: +358 (0)500 892419 jussi.laasanen@veteli.fi www.kase.fi/~jussila Kirkkotie 137, FIN-69700 Veteli
Monipuolinen kantelekauppa sekä... Valmiit puvut, pukujen osat, materiaalit - myönnämme Kanteleliiton jäsenille 10% alennuksen normaalihintaisista tuotteistamme.
- äänitykset - liikkuva kalusto - CD-tuotanto - graafiset työt
09-295 2079 0400-467 974 imu@imu.fi www.imu.fi
Helmi Vuorelma Oy puh. 03-8777810 www.vuorelma.net, helmi@vuorelma.net
jäsenedut:
· Eila Hassinen: Kantelekoulu 1 2 · Eila Hassinen: Kantelekirja 2 2 · Mikko Hassinen: Kanteleyhtyeelle 2 · E. Kostamo, S. Stangrit: Pienkanteleopas lapsille 5 Pienkanteleoppaassa on myös Sergein yhtyesovituksia ja sävellyksiä isolle kanteleelle. · Sergei Stangrit, Eila Kostamo: Lorutorio (säestys) 5 · Lorulaulu-vihko ja levy (oppilaalle) 8 · Vihko ja levy erikseen á4 · Koko Lorutorio paketti 10 Lorutorion laulut voidaan soittaa myös 5-kielisellä. Hintoihin sisältyy postikulut. Tilaukset: eila.kostamo2@pp.inet.fi, 044 5636 041
Toukokuu
Noora Karsikas, kantele
Uusi nuorekas kantele-cd konserttikanteleella! CD 20/kpl+postikulut · Tilaa kappaleluettelo sähköpostilla. Gsm: 044 0303307 · email: noora.karsikas@luukku.com
SYYSKOKOuS
Tervetuloa Kanteleliiton sääntömääräiseen syyskokoukseen Kanteleliiton toimistolle 13.10.2007 klo 10. Hämeentie 34 D, Helsinki. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Tervetuloa tutustumaan Kanteleliiton tiloihin!
erkki@okkonen.fi Mutatis mutandis, ceteris paribus.
Vain välttämättömät muutokset, kaikki muu ennallaan. Erkki Okkonen · 040 - 5259756
Lasten KANTELE Mörrimöykyn kalastusreissu
tekSti Ja laulut: NiNa aMpuJa, kuvat: eMMa aMpuJa
Eräänä päivänä kesällä satoi hienon hienoa sadetta... muistatko? Sinä päivänä Mörrimöykky, nimeltään Mustahammas, laittoi kärpässienitalonsa oven säppiin ja juoksi multakasalle. Mörri työnsi karvaiset kätensä multaan ja hetken kuluttua sillä oli kourissa kymmenkunta matoa. Ihmettelet varmaan, mitä se madoilla teki... tai ehkä jo hoksasit? Mörri taittoi vielä käppyräisen oksan koivusta, johon se taitavasti viritti siiman, koukun ja kohon.
Tadaa onki oli valmis! "Oi, oi masuani kurnii... saisinpa äkkiä suuria vonkaleita" ajatteli Mörrimöykky sylkäistessään koukkuun, jonka päässä kiemurteli ruskea kasiainen. "Heitänpä siiman veteen, jospa siellä odottaisi myös joku nälkäinen" Mörrimöykky myhäillen toteutti suunnitelmaansa. Hetken päästä koho toden totta alkoi painua pinnan alle... vaan oliko siellä odotettu saalis?
Soita Mörrimöykyn raivosoundilla
a f 2 k k k k k k k k k n k k k k k k k k k k k k k k ks o 4
Kat - ti - la kouk-kuu-ni tar - raan - tui. Mis-sä luu-raa an-ke - ri-as, lo-hi, hau-ki, kam-pe-la.
Mustahammas sitoi kattilan nyttyynsä ja otti viisi askelta oikealle. Hän oli varma, että tässä olisi oiva paikka pyydystää Mustahampaan suvun parhaimman kokoinen
saaliskala, josta riittäisi kerskailtavaa ainakin keskiviikolle asti. Eikun uutta matoa koukkuun ja sitten odotettiin, odotettiin... ja hetken päästä taas saalista nostettiin... mitäpä tällä kertaa koukkuun tarttui?
af2 k k k k k k k k k n k k k k k k k k k k k k k k k k 4
Saa - pi-kas kouk-kuu-ni tar - raan - tui. Mör-ri ei oo sot - ta-pyt-ty, o - mis-taa hän
k a f 2 k k k k k k k k k n k k k k k k k k Vk k k 4 I
Saa - pi-kas kouk-kuu-ni tar - raan - tui. Mör-ri ei oo sot - ta-pyt-ty, ros-ka-pön-tön.
Soita opettavaisen Mustahampaan soundilla
o - mis-taa hän
Ei auttanut itku markkinoilla, vaan jotain oli kertakaikkiaan pyydystettävä. Olisihan se noloa tulla kalareissulta mukanansa vain rikkinäinen kattila ja jonkun
hylkäämä saapikas. "En luovuta, ennen kuin minulla on vähintään satakiloinen ja tuhatsilmäinen vonkale koukussani" Ajatteli Mörrinen, mustaa hammastaan nirskuttaen. Onki veteen... ja hetken päästä taas siimaa nyittiin ja kovaa.
Soita hölmistyneen Mörrisen soundilla
af2 k k k k k k k k k n k k k k k k k k k k k k k k k k 4
Telk - ka - ri kouk-kuu-ni tar - raan - tui. Mör-ri luu - li saa-liiks saa-van vä-hin-tään-kin
va-las-ka-lan.
KANTELE
3·2007 28
Mörri ei masentunut, olihan tällä kertaa saalis ollut sentään ISO... voisi ainakin kerskailla vetäneensä joesta tuhatkaksitoistasataa kiloa painaneen saaliin, eihän kenenkään tarvitsisi tietää, että kyseessä
oli vanha telkkarin rotisko. "Madon mä koukkuhun pujotan phyi... Ahti suo antejaan" jaksoi Mörrinen vielä lauleskella. Seuraava saalis olikin varsin soiva... muttei vieläkään syötävää... höh.
Soita jammailevan Mörrin soundilla
af2 k k k k k k k k k n k k k k k k k k k k k k k k k k 4
Kan - te - le kouk-kuu-ni tar - raan - tui. Soitinsoolo
Mörri hylkäsi kokonaan ongen ja päätti houkutella kalat paikalle kanneltaan soitellen (olihan Mörri nuoruudessaan kuulunut kylänsä pelimanneihin). Niin lähti sulosoinnut multaisten kynsien raapustaessa kanteleen metallisia kieliä. Soitto alkoi hetimiten tepsiä ja kalojen pulputus nousta pintaan. Pistipä päänsä veden pinnan ylle eräs rohkea Kampela, jolloin Mörri viskas kanteleen mättäälle ja tarttui kampelan kiduksista kiinni. "Älä syö minua" aneli Kampela. "Aika laihalta näytätkin" to-
tesi siihen vielä soitannan pauloissa oleva Mörri. Niin Möykkynen viskas Kampelan takaisin jokeen. "Kautta Mustahampaiden suvun hampaiden, mitä meninkään tekemään"... ällisteli Möykkynen ja lähti länkyttämään kohti kärpässientään, apein askelin. Nytyn päällä keikkui kattila, jalassa leväinen saapas, telkkari kainalossa ja kantele mustien hampaiden välissä. Kun hän lähestyi taloaan, savupiipusta tuprutteli iloinen savujuova toivottaen Möykkysen tervetulleeksi kotiin.
Soita uteliaan jo odottavan Möykkysen soundilla
af2 k k k k k k k k k n k k k k k k k k k k k k k k k k 4
Kam - pe - la kouk -kuu-ni tar - raan - tui. Lu-pas mul-le yl - lä - tyk-sen jär-jes-tel - lä
ys - tä - väl-le.
"Mikä ihana tuoksu, hmmm sienimuhennosta, koko padallinen vain minulle" hymähteli Mörri onnessaan. Ei tiennyt Möykkynen, että Kelli Kampela oli soittanut Mörrin äidille (joka oli Kampelan hyvä ystävä) poikansa kalaretkestä. Joessa asuvat eläimet olivat tyytyväisiä kun Mörri oli putsannut niiden kotia kaikesta rojusta. Ja kiitokseksi he halusivat järjestää Mörrille illallisen. Seuraavana päivänä Mörri jo kehuskeli ystävilleen ja sukulaisilleen, kuinka oli joesta vetänyt järisyttävän suuria vonkaleita... eihän kerrota kenellekään Mörrin salaisuutta ;)
KANTELE
29 3·2007
Nasellen kantelekuningas
Wilho Saari
Kun Wilho Saaren isä muutti Amerikkaan, hänellä oli mukanaan kantele, jonka soittoa Wilho kuuli isän työpäivän päätyttyä. Wilhokin opiskeli musiikkia, mutta vasta 50-vuotiaana hän tarttui kanteleeseen. Viimeisen kahden vuoden aikana hän on saanut tunnustuksena perinnetyöstään kolme merkittävää palkintoa.
tekSti: aRJa kaNgaSNieMi kuvat: WilhO SaaReN kuva-aRkiStO
KANTELE
3·2007 30
Wilho on julkaissut mm. levyn 'vilhon vintiltä from Willie's attic'.
Isältä peritty kantele on riippunut Wilho Saaren kodin seinällä lähes 40 vuotta. Wilhoa harmittaa, ettei hän opetellut soittamaan sitä aikaisemmin. Mutta lapsuudenkodissa kantele oli isän juttu ja Wilho valitsi soittimikseen pianon, urut, vaskisoittimet ja basson. Hän opiskeli kirkkomusiikkia ja musiikkikasvatusta ja toimi opettajana eri puolilla USA:ta sekä länsiafrikkalaisessa lähetyskoulussa. Viimeisinä opetusvuosinaan Wilho myös johti musiikkia kotikirkossaan. "Kaksikymmentäviisi vuotta sitten, kun olin yksin kotona, otin kanteleen seinältä ja kokeilin, josko vanha koira vielä oppisi uusia temppuja. Rakastuin kanteleeseen ja minulla on ollut sen kanssa todella mukavaa sen jälkeen!", hymyilee Wilho. Wilhon asuinseudulla kanteleen soittoa ei harrastettu paljoakaan, joten parin vuoden päästä häntä alettiin pyytää esiintymään erilaisiin tilaisuuksiin. Aluksi hänen ohjelmistossaan oli kansansävelmiä ja hengellisiä lauluja, mutta pian Wilho alkoi säveltää myös omia sävelmiä, joita on nykyään kunnioitettavat 1818 kappaletta.
Soittimet Suomesta ja USA:sta
Wilhon isä soitti kanteletta Perhonjokilaakson tyylillä lyhyeltä sivulta. Mutta Wilho päätti soittaa kanteletta pitkältä sivulta, kuten hän oli nähnyt suomalaisten soittajien tekevän kuvissa. Isän kantele oli Paul Salmisen 1940-luvun lopulla rakentama 35kielinen konserttikantele. Hänellä oli mahdollisesti myös maailman ensimmäinen sähkökantele, jonka teki seattlelainen Paul Tutmarc vuonna 1942. "Ostin itselleni Jussi Ala-Kuhan tekemän kanteleen vuonna 1987 ja noin kymmenen vuotta myöhemmin tilasin tyttärelleni Karenille Lovikan kanteleen. Pidin Jussin tekemästä kanteleesta niin paljon, että tilasin vielä kaksi kanteletta häneltä vuosi sitten. Soitan myös 5- ja 10-kielisiä kanteleita, joita vävyni Greg Nelson rakentaa."
Opetustyötä Wilho on tehnyt viitisentoista vuotta eri puolilla USA:ta ja Kanadassa. Viimeiset seitsemän vuotta hän on kerran kuukaudessa matkustanut Portlandiin opettamaan Livakat-ryhmää, joiden kanssa hän myös esiintyy. Soittokavereita löytyy myös Seattlesta. Heinäelokuussa kaikista näistä soittajista koottu 15-hengen ryhmä esitti Suomessa Jarkko Yli-Annalan säveltämää ja AnnaMaria Kaskisen sanoittamaa Kantelemessua, jota soitettiin USA:ssa jo kesällä 2006. Osa Wilhon oppilaista on innostunut kanteleesta todella paljon. "Kun Cathy Cushing kuuli minun soittavan kanteletta, hän ajoi neljän tunnin matkan meille päästäkseen soittotunneille. Sen jälkeen hän matkusti kolme kertaa Suomeen oppiakseen vielä enemmän. Vuonna 1999 Cathy järjesti Seattlessa kantelekurssin, jossa Timo Väänänen oli opettamassa. Siellä oli oppilaana Satu Mikkola, joka järjesti vielä kaksi kurssia Portlandissa. Ensimmäisellä niistä perustettiin Livakat-kanteleryhmä." Suomalaisista kanteleensoittajista Wilho on tavannut Timo Väänäsen, Arja Kastisen ja Toivo Alaspään. Yksi Wilhon elämän huippuhetkiä oli, kun hän tapasi Toivon Suomessa. "Vietin kolme tuntia hänen kanssaan kesällä 2000. Sen jälkeen sanoin Kaisalle, että nyt olen valmis palaamaan kotiin. Matkani oli täydellinen, kun sain viettää aikaa Toivon kanssa. Se oli hieno hetki!", muistelee Wilho.
Wilho ja kaisa kotonaan Nasellessa.
KANTELE
3·2007
31
hän ja Kaisa vastaanottivat Niskasen säätiön Scandinavian Heritage -palkinnon Portlandissa, Oregonissa. "Seuraavana päivänä lensimme Washington DC: hin, jossa sain 2006 NEA National Heritage Fellowship -palkinnon. Se on USA:n korkein kansanperinteen kunnianosoitus. Suurin osa palkinnon yhdestätoista vastaanottajasta oli viihdemaailman isoja nimiä ja me olemme täällä metsässä piilossa... Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet epätodellisia! Voin vain todeta, että Luoja on ollut hyvä meille ja toivon, että voin välittää sitä hyvää muille kanteleensoiton välityksellä." Wilhon mielestä kanteleessa on parasta sen rauhoittava ääni, joka tuntuu saavuttavan ihmisten sydämet. Sitä ominaisuutta Wilho käytti hyväkseen opettaessaan nuorten vankilakoulussa. "Soitin usein kotitekoista kasettiani taustamusiikkina, kun pojat tekivät tehtäviään. He sanoivat, että musiikki tekee heidät levollisiksi. Oppilaat myös rakensivat kanteleita itse." Kun kysyn, mitä kantele merkitsee Wilholle hän siteeraa kirjettä, jonka sai rouvalta, joka oli kuullut Wilhon soittavan Finnfestissä, Berkleyssä vuonna 1986. "Tämä taitaa olla fanikirje, ensimmäinen koskaan kirjoittamani. En koskaan unohda sitä kaunista musiikkia, jota soititte sinä iltapäivänä. Elämässäni on juuri ollut paljon sekasortoa ja surua, ja musiikkinne oli kuin voidetta haavoihini."
WILHO SAARI
· Syntyi 7.7.1932 Nasellessa, Washingtonissa. Äiti Aili muutti USA:han Raumalta 1911 ja isä Wilho Sr. Halsualta 1915. Wilholla on veli Leo ja sisar May, josta tuli pianisti ja musiikinopettaja. · Aloitti pianonsoiton 9-vuotiaana ja soitti koulussa myös altto- ja baritonitorvea, trumpettia ja bassoa. Yliopistossa Wilho soitti pianoa ja urkuja kirkossa ja koulun jumalanpalveluksissa. Hän myös opetti pianoa ja urkuja Seattlessa asuessaan. · Opiskeli musiikkia Seattlessa 1950-luvulla ja suoritti kirkkomusiikin BA-tutkinnon Northwest Bible Collegessa 1956 ja musiikkikasvatuksen BA-tutkinnon Seattle Pacific Collegessa 1958. · Tapasi vaimonsa Kaisan (o.s. Kankkunen) 1956, kun tämä matkusti ylioppilaaksi tultuaan Jyväskylästä USA:han. He menivät naimisiin kesällä 1957 ja perheeseen syntyi kaksi lasta, Riki ja Karen. Karen opettaa pianoa, musiikkia ja 5-kielistä kanteletta. · Toimi opettajana Washingtonin Brooklynissä, Seattlessa sekä Liberiassa, Länsi-Afrikassa ennen paluutaan kotikaupunkiinsa Naselleen 1968. Siellä Wilho opetti 23 vuotta nuorten vankilassa, josta jäi eläkkeelle 1991. · On julkaissut kasetit Kantele Christmas 1987, Kantele Hymns 1988 ja Kantele Folk Music 1988 sekä cd:t Kantele Rock-a-bye 1995 (myös kasettina) ja Vilhon Vintiltä 2004. Toiveena on tehdä oma nuottikirja ensi vuonna. · On saanut tunnustuksena työstään kanteleopettajana ja -muusikkona Washingtonin valtiolta Folk Art -apurahan opetukseen 1993 ja Governor's Heritage -palkinnon 2005. Vuonna 2006 hän sai Niskasen säätiön Scandinavian Heritage -palkinnon yhdessä vaimonsa Kaisan kanssa sekä National Endowment for the Arts National Heritage Fellowships -palkinnon.
Wilho oli kesällä Suomessa yhtyeineen esittämässä Jarkko yli-annalan säveltämää kantelemessua. yhtye esiintyi mm. pääkaupunki seudulla, hyvinkäällä, tuusulassa, Riihimäellä ja tampereella. Matka kesti neljä viikkoa.
KANTELE
33 3·2007
AjANKOhTAISTA
Kantelelaina ratkaistu
Rääkkylän Osuuspankin lahjoittama Koistinen Electric 1 sähkökannel on valintaraadin toimesta päätetty lahjoittaa kahdeksi vuodeksi Anna-Karin Korhoselle Helsingistä. Anna-Karin Korhonen on musiikin maisteri. Hän on valmistunut SibeliusAkatemian pianomusiikin osastolta keväällä 2007 pääaineena kantele. Hän jatkaa syksyllä 2007 kanteleopintoja kansanmusiikin osastolla. Soitinta on tarkoitus käyttää tulevissa levytysprojekteissa. Tavoitteena hänellä on uudistaa ja laajentaa känteleen käyttömahdollisuuksia nimenomaan rytmimusiikin ja bändisoiton saralla. Hakemuksia kantelehaku sai yhteensä 10 kappaletta. Hakijoiden kouluttautumistausta ja kokeneisuus oli varsin monipuolinen. Raati joutuikin visaisen tehtävän eteen punnitessaan hakijoiden joukosta yhtä kantelelainan saajaa. "Laajan ja monipuolisen analyysin jälkeen raati oli kuitenkin yksimielinen valinnassaan", toteaa toimitusjohtaja Olli Koivula Rääkkylän Osuuspankista.
kuva: JOhaNNa vilJakaiNeN
kajana-kanteleet ja Marjukkaiset petroskoissa 2005 johtajanaan eila kostamo.
Eila Kostamo jäi eläkkeelle
Kanteleliitto toivottaa mukavia eläkepäiviä Eila Kostamolle! Hänen lähes kolmekymmentä vuotta kestänyt päätyönsä päättyi Kajaanin Musiikkiopistossa elokuun alussa. Hänen työtään on valittu jatkamaan Eeva-Maria Kananen.
Kansanmusiikki ja -tanssialan verkkoportaali on avattu. Se löytyy osoitteesta www.kansanmusiikki.fi. Verkkosivuston tavoitteena on koota kaikki alan tieto yhden osoitteen taakse. Se auttaa alalla toimivia muusikoita, tapahtumisen tuottajia, opettajia ja kaikkia muita, jotka tarvitsevat tietoa kansanmusiikista ja kansantanssista. Tavoitteena on, että muusikot, tuottajat, konsertti- ja kiertuejärjestäjät sekä tiedotusvälineiden edustajat tulevat luottamaan verkkosivustoon ensisijaisena tietolähteenä. Portaalia on jatkossa mahdollista selata kolmella eri kielellä, joten monikielisyytensä vuoksi se tulee olemaan myös kansainvälisesti ikkuna suomalaiseen kansanmusiikkiin ja -tanssiin. Käy ilmoittamassa tietosi portaaliin tai tutustumassa sivustoon muuten vain! Lisätietoja: www.kansanmusiikki.fi · info@kansanmusiikki.fi
KANTELE
3·2007 34
valOkuvaaMO uRSula pöRRi
MAAILMALLA
Musisoimassa Israelissa
Olimme huhtikuussa puolisoni, pianisti Folke Gräsbeckin kanssa säveltäjä ja Sibelius-tutkija Ron Weidbergin kutsumana Israelissa. Edellisen kerran olimme tavanneet hänet Sibelius-konferenssissa Texasin Dentonissa v. 2005.
Meillä oli konsertti Raánanan Avoimen Yliopiston auditoriossa. Lisäksi saimme pitää Suomen Veteraanipäivän kunniaksi konsertin suurlähettiläs Kari Veijalaisen residenssissä. Suomen suurlähetystö järjesti 25.4. konsertin ja vastaanoton Israelissa asuvien Suomen sotaveteraanien kunniaksi. Se on heille vuosittain hyvin tärkeä tilaisuus. Suurlähettiläs Kari Veijalainen lausui tervetulosanat. Leo Millner toi suomenjuutalaisten sotaveteraanien tervehdyksen. Ennen konserttia kuulimme vielä israelilaisen etnomusikologin Israel Daliotin kerrontaa kanteleen syntymyytistä ja soittimesta yleensä. Hän muisteli lämmöllä vierailuaan Suomessa, jonka yhteydessä hän oli tavannut mm. Martti Pokelan. Soitin kanteleella suomalaisia Oskar Merikannon ja Emil Sivorin sävellyksiä sekä kansanlaulusovituksia. Folke esitti pianolla Merikannon muunnelmia Gabriel Linsenin laulusta Mä oksalla ylimmällä sekä Sibeliuksen sävellyksiä huipentuen Finlandian pianoversioon. 26.4. konsertoimme Ron Weidbergin työpaikalla, Raánanan Avoimessa Yliopistossa. Ennen konserttia Folke piti luennon Suomen musiikin historiasta. Konsertin ohjelma oli osittain sama kuin edellisenä päivänä, mutta soitin lisäksi Sibeliuksen kaksi sävellystä 36-kieliselle kanteleelle. Päätin osuuteni Matti Kontion säveltämään musiikkiin. Folke esitti isänsä Gottfrid Gräsbeckin Hagiasmoksen (1975) ja Kalevi Ahon Piano solon (1985). Hänen Sibelius-osastossaan oli myös kolme sonatiinia vuodelta 1912. Konsertti kuului Avoimessa Yliopistossa kuukausittain järjestettävään sarjaan. Kuulijat olivat musiikkia hyvin tuntevia ja he kyselivät aktiivisesti kanteleesta musiikin päätyttyä. Suvi Gräsbeck · suvi@taiteilijat.net
tekSti: Suvi gRäSbeCk
Eva Alkula Pohjoismaisilla musiikkipäivillä
Kanteletaiteilija Eva Alkula esiintyy Norrköpingissä Pohjoismaisilla musiikkipäivillä 29.81.9. Konserttipaikkana on musiikkitupa (ljudstugan), joka on 12m2 mökki Kråkholmenilla. Ohjelmassa Alkulalla on Harri Suilamon ja Fridrich Brukin musiikkia. "Suilamon musiikki sopii erityisen hyvin pieneen tilaan, koska se on niin rikassointista ja perustuu yläsäveliin", kertoo Eva tulevasta konsertistaan. Samassa konsertissa kuullaan myös kitaraa.
KANTELE
35 3·2007
TEOKSIA
Koirien kansalliseepos ja lasten rakastama ooppera
kuva: eva alkula Ja ilaRi ikävalkO
Koirien Kalevala
tekSti: eva alkula
Tapahtumat alkavat Koirien Kalevalaisesta kylästä, jossa koirat ovat vielä unten mailla. Koirien herätessä paikalle saapuu kissa Ahti Lemminkäinen, joka ilmoittaa saaneensa tehtäväkseen kertoa koirien suvun tarinan. Lisäksi hän lupaa paljastaa arvoituksen, miksi kissat naukuvat ja miksi koirat päätyivät elämään niin helppoa elämää kuin ne tänäpäivänä elävät. Lemminkäisen mielestä tarinan kertojana tulee olla kissa, koska hän on puolueeton tarkkailija ja mielestään paljon älykkäämpi kuin muiden nisäkäslajien edustajat."
Jaakko Kuusiston ooppera Koirien Kalevala pyöri tänä kesänä Savonlinnan Oopperajuhlilla kolmatta kertaa. Mauri Kunnaksen kirjasta tutut hahmot nousivat Savonlinnasalin lavalle laulamaan Kalevalan koirien tarinaa innosta hihkuville lapsille ja heidän perheilleen. Tämä Minna Vainikaisen ohjaama ja Jaakko Kuusiston johtama jymymenestys veti katsomot täyteen kesinä 2004 ja 2005, ja niin kävi tälläkin kertaa. Tapasin säveltäjän kenraaliharjoitusten lähestyessä, Kasinosaaren kesäisissä tunnelmissa. Savonlinnan Oopperajuhlat aloitti lastenoopperoiden sarjan vuonna 2004. Koirien Kalevala oli sarjan ensimmäinen ja sitä seurasi Jukka Linkolan Hui Kauhistus vuonna 2006. Ensi vuoden ohjelmassa on Markus Fageruddin Seitsemän koiraveljestä. Idea lähti liikkeelle vuonna 2003, jolloin oopperanjohtaja Jan Hultin otti Kuusistoon yhteyttä ja kertoi suunnitelmista. Kuusisto oli aikaisemmin säveltänyt lastenoopperan "Prinsessa ja villijoutsenet",
toni Wahlström (lemminkäinen) ja paula etelävuori (louhi). kuva: timo Seppänen / Savonlinnan Oopperajuhlat
KANTELE
3·2007 36
TEOKSIA
Säveltäjä Jaakko kuusisto ja Mauri kunnaksen kirja koirien kalevala. kuva: eva alkula
mutta Savonlinnaan tarvittiin kantaesitys ja suunnitelmissa oli toteuttaa jokin Mauri Kunnaksen kirjoista. Lopulta valittiin Koirien Kalevala. "Vuodessa piti tehdä biisi, jonka librettoa ei ollut vielä olemassa. Aikataulu oli todella tiukka, mutta projekti kuulosti niin kiinnostavalta, että oli pakko lähteä mukaan. Koirien Kalevala oli minulle entuudestaan tuttu kirja ja olin pitänyt sitä liian itsestäänselvänä valintana, koska Kalevala on puhkisävelletty. Tutkiessani kirjaa enemmän osoittautui kuitenkin, että se oli solistivalikoiman kannalta mielenkiintoinen, mahdollisti eri äänien käyttämisen sekä siinä oli kuorolle selkeä tehtävä." Sami Parkkisen työstämä libretto valmistui lokakuussa 2003 ja seuraavan vuoden huhtikuussa teos oli valmis. "Teoksen loppuunsaattaminen oli melkoista tahkoamista ja kirjoitin itseni totaalisesti tyhjiin. Päätin, etten ota yhtään tilausta kahteen vuoteen ja se piti. Säveltämiseen pääsee helposti takaisin pitkänkin tauon jälkeen. Koin tauon helpottaneen säveltämistä: aloittaessani uudelleen huomasin saaneeni uusia musiikillisia ideoita, tyylini oli hieman muuttunut ja erilaiset asiat kiinnostivat kuin aikaisemmin. Tämä tarkoittanee, että tauko oli tervetullut."
"Kauan, kauan aikaa sitten, silloin kun maailma oli vielä nuori, kaukana Kalevalan mailla asui villi ja vapaa koirien heimo. Sen naapurina pimeässä Pohjolassa asui hurja ja häijy susien heimo. Niiden välissä eleli pieni, mutta sitkeä kissojen heimo. Koirat ja sudet kilpailivat metsien kuninkuudesta ja usein niiden välille syntyi kiivaita kahinoita. Enimmäkseen kuitenkin vallitsi rauha. Noihin aikoihin maailmassa oli paljon taikuutta ja kummallakin heimolla oli suuret tietäjänsä ja velhonsa, jotka tunsivat taiat ja loitsut".
Miten kirjoittaa musiikkia teokseen, jonka hahmot ja tarina ovat valtaosalle lapsista entuudestaan tuttuja ja mielikuvat kirjan sankareista ovat piirtyneet syvälle mielikuvitukseen? "Tarinassa on selkeät henkilötyypit, joita ei ollut vaikeaa karakterisoida musiikilla: Väinämöinen (Jukka Romu) on hieman huvittava Jöröjukka, Ilmarinen (Juha Hostikka) on itsevarma sankarityyppi, jonka paukut eivät kuitenkaan ihan vielä riitä, Louhi (Tiina Sinkkonen) on oma pelottava itsensä... Eläinlajit, koiraeläimet ja kissaeläimet, toimivat hahmojen karakterisoinnin
KANTELE
37 3·2007
suunnannäyttäjinä. Koirien ja susien välillä ei ole niin suuria musiikillisia eroja, mutta kissat sen sijaan eroavat näistä kahdesta edellämainitusta hyvinkin paljon. Tunnen sekä kissoja että koiria ja tiedän hyvin tarkkaan miten erilaisia ne ovat luonteeltaan. Teoksessa kissat ovat "jazzahtavia", musiikissa on notkeutta ja sulavuutta. Tämä tiivistyy erityisesti Lemminkäisen äitiin tässä oopperassa (roolissa Eija Ahvo). Lemminkäinen on kertoja, jonka rooli on osittain puherooli ja enemmän musikaali- tai laulelmamusiikkiin pohjautuva. Koirien ja susien maailmaa lähestyin enemmän totisen oopperan lähtökohdista. Väinämöiseen, jonka hahmossa on paljon huumoria, halusin mukaan myös tietynlaista jöröyttä. Väinämöisellä on selkeästi oma musiikkinsa tässä kappaleessa, olen esimerkiksi lainannut kevyesti Vaka vanha Väinämöinen laulua." Omaa lempihahmoaan Kuusisto ei pysty nimeämään. "Kaikilla on omat hetkensä, jolloin he nousevat enemmän esille. Tarinassa ei myöskään ole yhtä selkeää päähenkilöä, vaan kaikki huseeraavat framilla. Solistit ovat ottaneet roolit omikseen. Näyttämöllä erityisesti Lemminkäisen hahmo on hauskinta seurattavaa kerta toisensa jälkeen, koska Toni Wahlström on niin elementissään ja niin totaalisen lahjakas koomikko." Monilla lapsilla on Mauri Kunnaksen kirja mukana oopperaan tullessaan. Missä kulkee pienimpien katsojien todellisuuden raja? Ehkä he ajattelevat ihan oikeasti tapaavansa Herra Hakkaraisen? ." Emme saa pilata Herra Hakkaraista, siitä voi joku pahimmassa tapauksessa saada trauman. Täytyy vain toivoa, että Herra Hakkarainen ei satu olemaan ulkona tupakalla lasten saapuessa Savonlinnasalille." Koirien Kalevalan musiikki on hyvin moni-ilmeistä. Siinä voi kuulla kalevalaista- ja karjalaista lauluperinnettä, groovea jazzia, musikaalia tai sibeliusmaisia sävyjä. Sykähdyttävän kaunis hääkohtaus, jossa Väinämöinen soittaa häävalssia petohauen leuoista vääntämällään kanteleella muuttuu railakkaaksi juhlinnaksi, jonka pääteemana on vanha karjalainen häävirsi. Kuusisto kertoo saaneensa eräältä Kalevatutkijalta vanhoja itkuvirsiä ja kalevalaisia melodioita, joiden joukosta kyseinen häävirsikin löytyi. Teeman rytmi on osittain Kuusiston kynästä: alkuperäisen melodian vaihtuvat 2/4- ja 3/4- tahtilajit saivat kaverikseen 7/8-tahtilajin. "Oli tietoinen valinta lähteä sulauttamaan tähän kappaleeseen perinteisiä kalevalaisen musiikin sävelmiä. Suomessa käy tosin helposti niin, että kun kirjoittaa kalevalaista mu-
siikkia, niin Sibeliukseltahan se kuulostaa. Vaikutteet kulkevat molemmin päin ja se kuvastaa vain sitä, miten tavattoman lähellä Sibelius on ollut tätä aihetta. Toinen seikka on se, että tapani orkestroida ei ole täysin erilainen kuin Sibeliuksella. Tämä ilmenee esimerkiksi tietyissä minua miellyttävissä sointiväreissä, jotka usein löytyvät myös Sibeliuksen musiikista. Ainoa lainaus Sibeliukselta on Lemminkäissarjan ensimmäisen osan, Lemminkäinen ja saaren neidot, pääteeman alku. Siinä toistuu puupuhallinfilli, jonka harmoniasisältöä muokkasin hieman nykyaikaisempaan suuntaan. Otan tietyt asiat sellaisina kuin ne ovat ja muuten pitäydyn omassa sävelkielessäni, silloin lopputuloksessa yhdistyy perinne ja uudempi mistä hyvänä esimerkkinä sähkökantele: otetaan jotakin äärimmäisen perinteistä ja tuttua mikä assosioituu kansanperinteeseen, mutta sitten siinä kuitenkin on jotain kummaa, kuten esimerkiksi säröä." Voiko olla Kalevalaa ilman kanteletta? Kuusisto tuli siihen lopputulokseen, että ei voi. "Tämän teoksen kohdalla oli pakko laittaa kantele siihen, koska soitin oli kirjoitettu osaksi lavan tapahtumia. Niiden toteuttaminen ilman kanteletta olisi toki ollut mahdollista, muttei välttämättä toivottavaa, Kantele tuo orkesteriin persoonallista sointia ja teokselle identiteettiä." Sähkökanteleella on teoksessa kaksi roolia: omat erityiset, solistiset funktiot toimia esimerkiksi Väinämöisen soittimena sekä harpun korvaaminen orkesterissa. Lisäksi kanteleelle on kirjoitettu kohtia, joissa soitin ilman solistisempaa asemaa nostetaan esille tietynlaisen soinnin vuoksi. Yleisön valuessa sisälle saliin sähkökanteleella luodaan elektronista äänimaisemaa vapaasti improvisoiden, saatellaan kuulijoita kalevalan koirien maille. On paljon lapsille sävellettyä musiikkia ja musiikkitapahtumia, joista kuitenkin suurin osa on varsin viihteellisiä. Koirien Kalevala on erinomainen esimerkki laadukkaasta taidemusiikin teoksesta, vieläpä oopperasta, joka pitää lapsen ja nuoren mielenkiinnon yllä alusta loppuun asti. Keskustelumme siirtyy lasten taidekasvatukseen; kenellä on vastuu siitä, että nuoremmatkin sukupolvet tietävät mitä ooppera on? "Se, että Savonlinnassa
KANTELE
3·2007 38
kuva: timo Seppänen / Savonlinnan Oopperajuhlat
esitetään myös lastenoopperoita on äärimmäisen tärkeää musiikillisen- ja taiteen yleissivistyksen kannalta. Kyse on myös lajityypin tulevaisuudesta. Meillä kasvaa sukupolvia, jotka voivat päästä aikuisikään ilman minkäänlaista järjellistä kosketusta taiteeseen. Peruskoulussa keskeinen musiikillinen ylessivistys jää käytännössä yhdeksi viikkotunniksi, joka sekin muuttuu valinnaiseksi yläasteella. Kun nuori kasvaa ja alkaa hahmottaa ympäröivää maailmaa enemmän, koulukin voisi tarjota haastavampia virikkeitä ja tuoda henkisen kasvun puolta enemmän esille. Mutta päinvastoin käy, sekin vähä otetaan pois. Samaan aikaan puhutaan siitä, että teattereiden ja orkesterien pitäisi tehdä yleisön kasvatusprojekteja, jotta niillä olisi yleisöä myös tulevaisuudessa. Teemme niitä juttuja, koska yritämme huolehtia siitä kasvatustehtävästä, joka kuuluisi koululle. Orkesterit järjestävät koululaiskonsertteja ja järjestäisivät enemmänkin, jos olisi kysyntää. Koulut eivät valtaosin ole lainkaan aktiivisia. Meidän ei tulisi kantaa huolta siitä tietävätkö lapset mitä ooppera on, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että juuri siitä täytyy kantaa huolta. Jokainen tämänkaltainen proggis on tärkeä juuri tästä syystä, mutta pidän tilannetta silti vääristyneenä. Lasten kulttuuritapahtumia pitää järjestää joka tapauksessa, mutta nämä eivät saa oikeutus sille ettei koulujen tarvitse huolehtia lasten taidekasvatuksesta."
"Merellä käytiin hurja taistelu Sammon herruudesta. Taistelun tuoksinassa Sampo putosi mereen ja niin Pohjolan kuin Kalevalankin väki sai palata tyhjin käsin kotiin. Mutta Sampo ei hävinnytkään kokonaan. Osa sen palasista kulketui Kalevalan kylän rantaan. Niistä paloista Seppo Ilmarinen takoi kaikille koirille kaulapannat, jotta heille koittaisi helppo elämä ja sillä tavalla koirista tuli kotikoiria. Mutta kissat eivät päässeet siitä onnesta osalliseksi, ja ehkä siitä syystä koirat ovat vieläkin vihaisia kissoille."
Lähteet: Säveltäjän haastattelu 4.7.2007 wikipedia: fi.wikipedia.org/wiki/Koirien_Kalevala Lainaukset: Mauri Kunnas: Koirien Kalevala, Otava 1992 www.operafestival.fi/oopperat/kokal.html
KANTELE
39 3·2007
lähde Ja kuva: hiStORialliNeN SaNOMalehtikiRJaStO, helSiNgiN yliOpiStO
Nurmeksesta. Heinäkuun 17 p:nä pidetyissä kansanhuweissa Nurmeksessa oli paljon kansaa koolla. Huwit oliwat hywin onnistuneet, joista tulee kiittää niiden toimeenpanijoita; sillä he eiwät olleet säästäneet woimiansa, hankkiessaan kaikenmoisia huweja. Lähemmän kertomuksen kilpailuista ja muista toimista jätän asianomaisten tehtäwäksi; mainitsen waan yhden kilpailun joka enimmän weti huomioni puoleensa. Se oli kanteleen soitto. Näyttää siltä, kun Wäinämöisen meille jättämä soitto alkaisi uudestaan henkiin herätä, waikka se jo on enimmäkseen ollut unohduksiin jätetty. Tällä kertaa oli ainoastaan kaksi wanhusta saapunut kilpailemaan, toinen Pielisjärweltä toinen Nurmeksesta, mutta nämä onnistuiwatkin niin hywästi, että kumpaisetkin saiwat palkinnon; edellinen 12 markkaa ja jälkimäinen 6 markkaa.
Tahtoisin muinaismuisto-yhtiön huomioon saattaa sen tärkeän seikan, että kanteleen soittamisen taito on waarassa kokonaan joutua unhotuksiin, jos ei ajoissa ryhdytä tehokkaaseen toimeen. Nykyään ei wielä ole mikään mahdottomuus pelastaa wanhan Wäinämöisen soittoa unhotuksiin joutumasta; sillä Karjalassa, etenkin Pielisjärwellä, on useita wanhuksia, jotka rakastawat muinaista soittokonettansa, ja en ole tawannut yhtään kansalaista, joka kanteleen soittoa kuunneltuansa ei olisi sanonut sitä wiulun soittoa miellyttäwämmäksi. Mutta kehoitusta tarwittaisiin. PieToiwottawa on, ettei kansanhuweista koskaan unhotettaisi kanteleen net palkinnot woisiwat paljon saada soittoa, warsinkaan Karjalan puolessa, jossa wielä on muutamia wan- aikaan. Yksityistenkin kehoituksesta huksia, jotka muistawat nuorena oppimaansa soittoa. Nuorissa, wali- on moni wanhus etsinyt unohduksistettawasti, ei näytä olewan halua tuohon "Suomen soreaan soittoon." sa olleen kanteleensa esiin tahi tehnyt uuden. Pahin wastus kanteleen soitolle on se, että ajan hammas on haaskannut kielet kunnottomiksi. Sen lisäksi ei edes Joensuun kaupungistakaan kuulu kieliä saatawan, sillä niillä siksi huono menekki, etteiwät kauppiaat ole pitäneet niiden hankkimista kannattawana. Sen wuoksi olisi toiwottawa, että muinaismuisto-yhtiö ottaisi toimittaakseen kanteleen kieliä niille seuduille joissa wielä sen soittotaito on wähäkin wireillä. Kun wanhat saataisiin ahkerammin kantelettaan kai'uttamaan, niin woisi nuoremmissakin paremmin herätä halu ja mieltymys tuohon muinaiseen soittoon. Sen lisäksi woisi wanhainkin muistiin johtua monta ennen unohduksiin joutunutta laulua, kun ensin tutumpia soittelisiwat. Näin tawoin estyisi sekä Wäinämöinen että hänen mahtawa soittonsa unhotuksiin sortumasta uusien rientojen edistyessä.
KANTELE
3·2007 42
Uusi konserttikantele on valmis Uusi konserttikantele on valmis
Juhlava ääni, juhlava ulkoasu Kaksi erilaista kielitystä, kolme väriä. Juhlava ääni, juhlava ulkoasu Kaksi erilaista kielitystä, kolme väriä.
Lovikka ky Lovikka ky
(016) 571 567, 040 580 7464, pekka@lovikka, www.lovikka.com (016) 571 567, 040 580 7464, pekka@lovikka.com, www.lovikka.com