• Kuparinen · Kiviniemi · Kolho · lipitsä 3·2010
• 32 Anneli Kuparinen KANTELE 3·2010
• SISÄLLYS PÄÄTOIMITTAJA................................................................................................................ 4 PUHEENJOHTAJA ............................................................................................................. 4 5 lipitsä TIMO LIPITSÄ ................................................................................... 5 Viimeinen runolaulaja KUVAKANTELE ............................................................................................................... 12 KOLHON KANTELETEHdAS ....................................... 14 osa 1 AJATArKANTELE ....................................................................... 20 Kantele-emulaatio MAAILMALLA ................................................................................................................. 22 NUOTTILIITE 17 ............................................................................................................. 23 LASTEN KANTELE .......................................................................................................... 30 14 Kolho ANNELI KUPArINEN............................................................ 32 Kanteleen Kyljessä KasVanut KALEVI KIVINIEMI: ............................................................... 38 Kantele ­ mahdollisuuKsien soitin LEIrIT ................................................................................................................................ 41 JULKAISUT ...................................................................................................................... 42 KANTELEKILPAILU ................................................................. 44 KansainVälinen sooloKilpailu, 28.­29.5.2011 KANTELEFEST VALLOITTI ............................................. 46 haapaVedellä Kuultiin monenlaisia Kanteleita LIITTO................................................................................................................................ 48 46 KanteleFest PÄÄTOIMITTAJA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 Ad: Ilari Ikävalko JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat ja ilmoitukset) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki puh. 050-5645957 mail@kantele.net kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Johanna Aho, Susanna Heinonen, Outi Sané, Timo Väänänen TOIMITUS JA TAITTO Pro Motius, 040-5227188 Kelohongantie 7, 15200 Lahti lehti@kantele.net PAINOPAIKKA KS Paino Oy, Kajaani ILMESTYMISTIEdOT 32. vuosikerta 3 / 2010 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) · AINEISTO- JA JULKAISUPÄIVÄT 1. nro: 1.2. / 28.2. 2. nro: 2.5. / 31.5. 3. nro: 1.8. / 31.8. 4. nro: 1.11. / 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: SULO HUOTArIN rAKENTAMA KANTELE KULTTUUrI-, MIELIPIdE- JA TIEdELEHTIEN LIITTO KULTTI rY:N JÄSEN KANTELE 3·2010
• PÄÄTOIMITTAJA timo Väänänen PUHEENJOHTAJA eVa alKula Lystiä Latviassa Pyysin latvialaista kanteleensoittajaa Laima Jansonea järjestämään jotain pientä, kun Kanteleen kielin -tutkimusryhmämme saapuisi Baltian retkellään Riikaan. Haaveina oli koklesklubi, jossa olisi kansanmusiikin soittajia, taidemusiikin soittajia, fuusiota, laulua ­ ja päälle kanteletanssit. En uskonut, että kaikki tämä voisi toteutua. Mutta 1.7. klo 18.30 Latvian säveltäjäliiton talolla kaikki toteutui. Illan aloitti latvialaisen konserttikanteleen eli koklen (lausutaan kuokle) soittajat. Mukana oli yhtyeitä ja soolosoittajia, myös n. 10-vuotias kokletaituri. Konserttikanteleohjelmaa oli koonnut Latvte Podia, joka myös soitti myös latvialaista vihreän kiiltävää sähkökanteletta. Perinteistä pienkanteletta kuultiin myös monen musiikin tulkkina, mm. fadoesityksessä, jossa Laima Jansone räväytti sellaisella virtuositeetilla, että runsas yleisö haukkoi henkeään. Iltaa mainostettiin näin: "Koncert skans gan latviesu, gan cittautu, gan akadmisk, gan neakadmisk, gan tradicionl, gan ne tik tradicionl mzika koklm un ar koklm Laimas Jansones, Latvtes Podias, grupas "EtnoM", "Vtras saites", jauniesu folkloras kopas "Rudzi" u.c. izpildjum!" Illan lopuksi soitti kansainvälinen pienkanteleorkesteri ­ mukana soitti Kari Dahlblom ­ tanssit ja paikalliset tanssiklubilaiset innostivat tanssimaan vapaamuotoisia kansantansseja. Mikä ilta! Unelmiesi konsertti Suuri, täysi konserttisali kuuntelee keskittyneesti ihmeellistä musiikkia. Muusikko on kaukana, mutta musiikki koskettaa ja lähentää. Muusikon suonissa virtaa adrenaliini; tämä ohjelmisto on haaste ja yksi tavoitteiden huipentuma. Työskentely on hurjaa, kaikki odottavat, milloin kieliltä alkaa nousta savua. Ikää on isoäidille kertynyt jo monia vuosikymmeniä ­ välillä hänestä tuntuu, että liiankin monia. Muisti ei enää pelaa kuten nuorempana, mutta tuttu melodia koskettaa jotakin syvällä sisällä. Kyyneleet alkavat putoilla mekon helmalle. Suuri konserttisali tai mummon pikku kammari, molemmissa musiikki koskettaa niin soittajaa kuin kuulijaa. Olen HURMAANTUNUT ajatuksesta kutsua ystäviäni kotikonserttiin! Muusikot ja kuulijat olisivat lähellä toisiaan, teokset olisin valinnut erityisesti sitä hetkeä ja heitä varten. Millainen olisi sinun unelmiesi konsertti? Oletko jo toteuttanut tai kokenut sen? Ps. Sivumennen sanoen, Kantele-kirja on mielettömän inspiroiva teos! Jollei sinulla ole sitä vielä, kannattaa hankkia se N-Y-T ­ NYT. Kanteleliitosta saa. KANTELE 3·2010 4 KuVa: heiKKi tuuli
• Timo Lipitsä soitti omatekoista 10-kielistä kanneltaan Tampereen laulujuhlilla 1934. Lehdet kertoivat: "Vanhuuttaan vapisevat kädet käsittelevät rakasta soitinta varmasti, ja virsujalka pyrki lyömään tahtia." Kuvalähde: Vapriikin kuva-arkisto Timo Lipitsä viimeinen runolaulaja teKsti: anna-liisa tenhunen KANTELE 5 3·2010
• Timo Lipitsä ja Feodor Vuorinen sormet sormien lomassa. Esiintyjäpari oli 1920- ja 1930-lukujen kiertelevistä runolaulajista tunnetuimpia. Kuvalähde: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston kokoelmat K R anteleensoittaja, runolaulaja Timo Lipitsä kiersi aikoinaan laulu- ja soittomatkoilla eri puolilla Suomea ja tuli laajalti tunnetuksi. Hän kuoli 60 vuotta sitten Kiuruvedellä, kaukana synnyinseudultaan Suistamolta. synnytykseen. Timo, esikoispoika jäi 2-vuotiaaksi. Isä avioitui vielä kahdesti; kolmesta avioliitosta hänellä oli kaikkiaan 14 lasta. imo Lipitsä on kertonut olleensa 1½-vuotiaasta noin 10-vuotiaaksi äitinsä veljen Johor Feodor Hilosen ja hänen vaimonsa Eudogia Hilosen hoidossa. He asuivat Shemeikan talossa Kontron kylässä. 11-vuotiaana Timo karkasi kotoa; isä oli rahtimatkoilla ja äitipuoli kohteli huonosti. Hän oli kolme vuotta Vitelessä, käveli kerjuulla, paimenessa ja jokivarressa uitoissa. Suistamon pitäjähistoria kertoo Lipitsän saaneen jo poikasena "Vienan-Karjalassa kierrellessään kalevalaisten laulujen taitamisen alun". Tutkija Leea Virtasen mielestä Lipitsän ohjelmistossa ei ole tästä merkkejä. Lipitsä on itse maininnut 34 eri informanttia, joilta hän oli lapsesta asti kuullut lauluja Suistamolla, esimerkiksi vanhemmiltaan, em. Hilosilta, vaimoltaan, Petri Shemeikalta ja hänen veljiltään sekä Iivana Onoilalta (sekä nuorena että laulumatkoilla). T aja-Karjalan pitäjistä Suistamo tunnettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa erityisesti runolaulun, kanteleen ja itkuvirren taitajistaan. Sieltä lähtivät liikkeelle myös vaeltavat esiintyjät, jotka tekivät runolaulantaa ja kanteleensoittoa tunnetuksi kaikkialla Suomessa. Kuuluisia runokyliä olivat Shemeikka, Lytsy ja Loimola. Koiton kylästä on lähtöisin vain yksi tunnettu laulaja: Timofei (Timo) Georginpoika Lipitsä. Hän syntyi kirkonkirjojen mukaan toukokuun 1. päivänä 1857. Isä, Georgi (Jyrki) Mihailinpoika (1832­1901) viljeli Koitonselässä pientä maatilaansa ja piti sen ohessa pientä rihkamatavarakauppaa. Äiti, Matrona Feodorintytär (1831­1859) oli kotoisin Suojärveltä Korpijärven kylästä. Hän kuoli 28-vuotiaana KANTELE 3·2010 6
• Timo Lipitsän 14-kielinen kantele on Erkki Ala-Könnin kokoelmissa. Kuvalähde: Tampereen yliopiston/ Kansanperinteen arkisto semän lasta, joista kolme kuoli pienenä. Toimeentulo oli välillä tiukkaa. Timo Lipitsää sakotettiin viinanmyynnistä ja hän joutui istumaan 20 päivää vankeudessa. Nimismies kehotti lopettamaan, kun niin vähällä pääsi. V K uonna 1911 Timo Lipitsä osallistui 54-vuotiaana runolaulu- ja kanteleensoittokilpailuihin Suistamolla ja sai kantelesarjassa 5. palkinnon, 10 markkaa. Monet kilpakumppaneista (Iivana Onoila, Iivana Misukka ja Iivana Lösönen) olivat jo vuosikausia kierrelleet esiintymismatkoilla. Kesällä 1917 nuori kansanmusiikintutkija A. O. Väisänen oli toisella sävelmienkeruumatkallaan Raja-Karjalassa. Tie vei Koiton kylään, koska hän oli kuullut Timo Lipitsää mainittavan soittajaksi. Väisänen muisteli: "Lipitsä oli uuttera pikku tilansa viljelijä, jonka kädet joutuivat puristamaan auran kurkea ja kirvesvartta. Näin ollen soitanta jäi vähälle." Hän piti Lipitsää samantasoisena kuin monia muita naapurikylien soittajia, eikä uskonut häntä enää toiste tapaavansa. Väisänen julkaisi Lipitsältä taltioimansa viisi tanssisävelmää Kantele- ja jouhikkosävelmissä (1928). otiin palattuaan Timo Lipitsä teki metsätöitä ja viljeli tilaa. Jyrki Lipitsä oli kanteleensoittaja, ja hän opetti pojalleen sen soiton ja rakentamisen taidon. Vanhanaikainen kantele oli hongan latvasta ja kansi kuusesta. Isä kehotti niin tekemään, koska ääni tulisi korkeampi. 17-vuotiaasta asti Timo Lipitsä kulki kannel kainalossa "dansilois da muis igrulois". Koiton kylässä illatsujen musiikista huolehtivat kanteleensoittajat, Timo Lipitsän lisäksi Domenti Miinin ja Prohoran Sergei. Lipitsä muisteli praasniekkoja: "Tanssittih ruskoita 8 henkii, da siit sai yrittää ihan uskoi, ku se oli semmoist kilbailuo tanssipariloi keske. Nellän da kolmen parin pelie oli hoilolua, katrelis 16 hengie, ristikondras 8 hengie, kasareikas 16 hengie, metkutukses 6 hengie, muonitukses 6 hengie. Tiiderletska oli viimene peli mi ain siunas koko illan" (Suomen Kuvalehti 1/1935). Morsian löytyi omalta kylältä. 26-vuotias Timo Lipitsä ja 19-vuotias Jevdokia (Outi) Tanjunen vihittiin 1883. Kumpikaan eikä osannut lukea eikä kirjoittaa. Pariskunnalle siunaantui seit- Laulujuhlien estradeilla -luvulla A. O. Väisänen tuli kansanmusiikin tutkijana Kansanvalistusseuran laulujuhlien järjestelijäksi. Hän valikoi esiintyjät ja suunnitteli ohjelmat, joihin muodostui vakiintunut kaava. Laulajat ja soittajat antoivat taidoistaan näytteitä, joita Väisänen selosti tieteellisesti. Sortavalan laulujuhlille 1926 hän ehdotti runolaulajiksi neljää rajakarjalaista itkijänaista ja kanteleensoittajiksi Vanja Trofimoffia (myöh. Tallas), Maksim Kyyröstä ja Feodor Airiota. Hän huomautti: "Timo Lipitsää, joka näkyy ruvenneen 'konsertteeraamaan', ei tarvitse kutsua [kanteleensoittajaksi], sillä hän heikko taiteilija." Juhlatoimikunta huolestui siitä, ettei runolaulajien listalla ollut yhtään miestä, ja Timo Lipitsä piti lisätä runolaulajaksi naisjoukon jatkoksi. Sortavalan laulujuhlien 1926 aikaan niin Väisänen kuin muutkin tutkijat, juhlapuheiden pitäjät ja lehdistö surivat Iivana Onoilan kuolemaa (1924): "viimeinen laulun mahtaja" oli mennyt 1920 KANTELE 7 3·2010
• maan rakoon. Jo vuonna 1923 kamreeri Eino Kemppainen oli kirjoittanut Lipitsältä muistiin 14 runoa Kuopiossa, jossa hän oli laulu- ja soittomatkallaan. Miksi Lipitsä ei ollut viimeinen runolaulaja? Vilkas ja ketterä "Lippi" tummine kutreineen pisti jalalla koreasti ja tanssi juhlilla yleisölle maanitusta itkijä Maria Misukan kanssa. Ehkä se ei vastannut mielikuvaa patriarkaalisesta Väinämöis-hahmosta... Kansanmusiikin taitajien esityksiä lyseolla ja savupirtissä seurasi tuhansia ihmisiä, mm. presidentti Lauri Kristian Relander. elsingin laulujuhlilla 1931 Timo Lipitsä oli kanteleensoittajana, vaikka ei alun perin Väisäsen listalla ollutkaan. Muita kanneltajia olivat Antti Rantonen, Vanja Tallas, Antero Vornanen ja Paul Salminen. Lipitsä pääsi muiden esiintyjien kanssa radioon ja runolaulaja Konoi Kyöttisen kanssa Kansan Soittotuokio kotipirtin portailla Suistamon Koitossa 1931. Lipitsän ympärillä lastenlapsia, myös vieraisille sattunut romanipoika (oik.) pääsi kuvaan. Kuvalähde: Tampereen yliopiston/ Kansanperinteen arkisto Kuvalehden kanteen. Helsingin Sanomissa julkaistiin keväällä 1934 Jorma Pohjanpalon mainio artikkeli Timo Lipitsästä, jonka hän arveli olevan "paras vielä elossa olevista harvoista kalevalaisista laulajaukoista". Suomen Kuoroliiton järjestämillä Tampereen laulujuhlilla 1934 "vanha Lipitsän vaari, ilmetty Shemeikka" sai ainoana runolaulajana osakseen paljon huomiota. Hän esiintyi varsinaisen ohjelman ulkopuolella, soitteli omatekoista 10-kielistään ja lauloi runoja. H K alevalan riemuvuonna 1935 Timo Lipitsän "viisautta, voimaa ja 'mahtia' uhkuvat sankaripiirteet" nähtiin eri lehdissä varsin usein, mm. Suomen Kuvalehden kannessa. Lehdistö oli jo kohottanut hänet viimeisten runolaulajien joukkoon, tutkijoiden suhtautuminen oli nuivempaa. Lipitsän jylhät kasvot, pitkä parta ja villin lennokas tukka tulivat laajalti tunnetuiksi myös taiteilija Toivo Talven etsauksista, joista tuli hyvin suosittuja. Lipitsä ikuistettiin myös elokuvaan Kalevalan mailta, jossa hän soitti 10-kielistä kanneltaan ja lauloi runolaulu- KANTELE 3·2010 8
• A. O. Väisänen valokuvasi 60-vuotiaan Timo Lipitsän suurikokoisine kanteleineen Suistamon Koitossa 1917, mutta ei kelpuuttanut kuvaa teokseensa Kantele- ja jouhikkosävelmiä (1928). Kuvalähde: Tampereen yliopiston/ Kansanperinteen arkisto ja Feodor Vuorisen kanssa. (Elokuvasta ks. Heikki Laitisen artikkeli, Kantele 3/2006.) K esällä 1935 Sortavalassa vietettiin laulujuhlia, joihin A. O. Väisänen ohjelmoi kansanmusiikin esitykset. Kanteleita soittivat Vanja Tallas ja Antero Vornanen. Mukana oli myös itkuvirren taitajia. Runolaulajia edustivat Konoi Kyöttinen ja Timo Lipitsä, joka lauloi päätösjuhlassa tottuneesti Maan luomisesta. Yleisöä oli paikalla 25 000 henkeä ja suosionosoitukset olivat valtavia. Timo Lipitsä komeili lukuisissa lehtikuvissa nuorten kansallispukuisten neitosten ympäröimänä. luissa, iltamissa, varuskunnissa, seurajuhlissa ja yksityistilaisuuksissa. Onoilan kuoltua Lipitsä otti kumppanikseen Feodor Vuorisen, joka ei aiemmin ollut laulaja eikä soittaja. Myöhemmin hän esiintyi pääosin yksin. imo Lipitsä lauloi ja soitti kanneltaan paikallisissa ja maakunnallisissa juhlissa ja kiersi ympäri maata lähes parinkymmenen vuoden ajan. Hän oli matkoilla "kuukausikaupalla", ystävät ja tuttavat kestitsivät ja muutenkin auttoivat. "Kaheksan moaherran lääniss' oon laulant", hän sanoi. ansalliskirjastolla on säilynyt yksi Lipitsän konserttiesite vuodelta 1927: "Karjalan runojen laulaja Timo Lipitsa laulaa vanhoja runoja. Ohjelma: Kanteleen soittoa: ­ ­ ­. Laulua: Väinämöisestä ja Joukahaisesta; Maan luomisesta; Lemminkäisestä; Häärunoja, Loitsurunoja; Metsärunoja. Karjalaista tanssia. Lippujen hinta 5:-." Iivo Lipitsä ja Pelagea Kuljukka ovat kertoneet isänsä esiintyneen enimmäkseen juhlissa ja isoilla kouluilla. Opettajat T Laulumatkoilla ja kotona imo Lipitsä lähti laulumatkoille vasta 1920-luvun alussa, kun Iivana Onoila ja Iivana Lösönen häntä pyysivät. Lipitsä oli "vanha ja joutava lähtemään", kun poika Iivo Lipitsä viljeli jo tilaa. Hän opetteli lisää runoja Onoilalta. He kiertelivät esiintymässä kou- K T KANTELE 9 3·2010
• "Onnistunut ajatus kuvata vanhan soittajan kädet aivan läheltä, niiden helskytellessä auringon kultaamia kantelon kieliä", kiitteli Karjala-lehti elokuvaa Kalevalan mailta (1935). Kuvat: Kurt Jäger, © Matti Helkapalon kuva-arkisto ilmoittivat lapsille, että nämä toisivat rahaa: koululle tulee kanteleensoittaja. Monille koululaisille Lipitsän runot, loitsut, laulut, soitot ja soakkunat olivat unohtumattomia elämyksiä, kaikuja Kalevalan maailmasta. K esät kuluivat kotona Suistamolla, jossa kävi paljon vieraita Lipitsää kuulemassa. Valokuvissa Lipitsän perheen kanssa poseeraavat mm. kirjailija Anni Swan ja professori Otto Manninen. Tohtori R. E. Nirvi tutki ja sanasti Suistamon karjalaa Koiton antele oli matkoilla aina kylässä 1928­30. Kielenoppaamukana, Lipitsä soitti sitä na oli myös Timo Lipitsä, jota yleensä pöydältä. Kanteleenteko Nirvi piti "erinomaisen älykoli myös lähellä sydäntä. Pelakäänä". Tohtori Jorma PohjanKantele gea Kuljukka muisteli isänsä rapalo tuli hyväksi tutuksi Lipitoli "ilovehe". kentaneen ainakin kymmenen sän kanssa Suistamolla kesinä kannelta, "opettajat ja sellaset 1931­39. Hän ihasteli Lipitsän sivistyneet miehet" niitä ostivat. lukemia väkeviä loitsuja, oivia Isä rakensi uusia yhdestä puusta kovertamalla, runolauluja ja omatekoisen kanteleen tunkieliä niissä oli 8­14. Työkaluina olivat saha, nelmallista soittoa iltahämyisessä pirtissä. kirves ja veitsi. Timo Lipitsän mukaan hänen Kesällä 1936 vieraita tuli Saksasta asti. Yrjö tekemiään kanteleita on ympäri Eurooppaa. von Grönhagen ja Fritz Bose ihastuivat LiKantele oli "ilovehe". Hän soitteli kotona miepitsän olemukseen, persoonallisuuteen ja lellään, omille lapsilleen ja myöhemmin lasrunolauluihin. He ottivat valokuvia ja äätenlapsilleen. Kun ikää karttui, sormet alkoinittivät Sortavalassa Timo Lipitsän runovat vapista ja kantele piti jättää. Kerrotaan, että lauluja ja Outi Lipitsän itkuvirsiä. Lipitsä lahjoitti kanteleensa maaherra Arvo Mannerille. K " KANTELE 3·2010 10 Timo Lipitsän ylväs runolaulajahahmo piirtyi tuhansien ihmisten mieliin laulu- ja soittomatkoilla, joita hän teki eri puolille Suomea. Kuvalähde: SKS KRA
• Evakkomatkalla aulumatkoista piti luopua, kun Timo Lipitsä vuoden 1938 tienoilla sokeutui. Sitten alkoi raskas evakkotie, joka vei Laihian Torstilaan. Siellä kappalainen Frans Kärki (Toivo Kärjen isä) tallensi Lipitsältä 75 runoa. Lipitsä esiintyi vielä 1941 Vaasassa Kalevalajuhlissa. Talvisodan jälkeen hän kävi Suistamolla, mutta kotikonnut oli taas jätettävä. Lipitsä asui poikansa Iivon luona Lapuan Kauhajärvellä, jossa hän täytti 90 vuotta. Merkkipäivä huomioitiin monissa lehtijutuissa. L Hannes Wallen lähetti Lipitsälle jouluksi paketin. Hänen pyynnöstään Veikko Hintikka tuli 28.2.1949 tapaamaan Timo Lipitsää, jonka surkeita elinoloja hän paheksui monissa lehtijutuissaan. Iisalmen Sanomat syvensi samaa teemaa tammikuussa 1950. Pääkirjoituksessa vedottiin seudun järjestöihin ja kansanedustajiin: "Timo Lipitsä on paljon kansalleen antanut, ja tämä kansa on hänelle paljon velkaa." Hätähuuto sai vastakaikua. Lipitsä sai eri tahoilta avustuksia ja häntä käytiin tervehtimässä. Hän vakuutti kuitenkin itse, että hänellä oli poikansa perheen luona hyvä olla. V iimeinen pysähdyspaikka löytyi Kiuruveden Niemiskylästä. Iivo Lipitsä vaimoineen, kahdeksan lasta (iältään 6­27 vuotta) ja Timo Lipitsä asuivat entisessä Työväen Osuuskaupan talossa, jossa heidän käytössään oli tupa ja kamari. Ukille oli ovettomalla lautaseinällä eristetty pieni soppi, jossa hän makasi lautalavitsalla. Sotien jälkeen kaikesta oli puute. Sieltä Uuden Suomen toimittaja löysi kuulun runolaulajan syksyllä 1948. Sana kiiri, ja amerikansuomalainen kanteleensoittaja T imo Lipitsä kuoli 5.4.1950, lähes 93-vuotiaana. Viimeisen runolaulajan kuolemasta ja hautajaisista kirjoitettiin monissa lehdissä niin Savossa kuin pääkaupungissakin. Kiuruveden luterilainen kirkko oli Lipitsän hautajaisissa (13.4.1950) miltei täynnä omaisia, ystäviä, karjalaista siirtoväkeä ja muuta yleisöä. Suuren runolaulajan muistolle pidettiin kauniita puheita. Seppeleitä laskivat monet järjestöt, sähkeitä ja adresseja luettiin lukuisia. Timo Lipitsä haudattiin Kiuruveden luterilaiselle hautausmaalle. Kesällä 1951 sinne pystytettiin Suistamo-seuran aloitteesta hautapatsas, johon on kuvattu 6-kielinen kannel. Juhlamenoissa luettiin A. O. Väisäsen muistelma Suistamon vanhoista laulun ja soiton taitajista, joista Timo Lipitsä oli viimeinen. Hänen poikansa Iivo Lipitsä esitti isältään oppimiaan runolauluja ja innoitti Samppa Uimosen ryhtymään runolaulajan uralle. iime vuosina Timo Lipitsä on päässyt taas uutisiin: hänen valokuvansa oli koristanut SS-johtaja Heinrich Himmlerin työhuoneen seinää. Yrjö von Grönhagen oli vienyt sen 1936 Himmlerille syntymäpäivälahjaksi. Aiheesta voi lukea lisää kirjasta Kantele (s. 354­355) tai Heather Pringlen teoksesta Himmlerin suuri suunnitelma: arjalaisen herrakansan etsintä (2009). Timo Lipitsän tie viimeiseksi runolaulajaksi on niin kiehtova, että hän ansaitsisi oman elämäkerran. Häneltä on tallennettu kaikkiaan toistasataa runolaulua, joista ei ole tutkimuksia kirjoitettu. Olisiko jo aika? V KANTELE 11 3·2010
• KUVAKANTELE KANTELE 3·2010 12
• Sommelon konsertteja oli Kuhmossa, Suomussalmella, Sotkamossa, Kostamuksessa, Uhtualla ja Haikolassa. Hiite esiintyi Haikolan rannassa. Hiitteessä soittavat Anne-Mari Hakamäki (vas.) ja Matti Hakamäki (oik.) sekä Kirsi Ojala ja Sanne Tschirpke. Lisätietoja yhtyeestä: hiite.fi. Kuva: Jorma Airola. " SOMMELO KANTELE 3·2010
• Kolhon kanteletehdas osa 1 Joskus etsittävä asia löytyy lähempää kuin voisi kuvitella. Kokonaisen kanteletehtaan löytyminen omasta kotikylästä on kuitenkin ihmeellinen tarina. Keväällä 2006 Kari Dahlblom soitti ja kysyi, tiedänkö mitään Kolhossa rakennetusta kanteleesta, jonka hän sai juuri lahjoituksena. Kanteleen pohjaan oli kirjoitettu: "Tehty:1961. Puutyö: Vilho Mäkinen, Kolho. Muu työ: A. A. Havunen, Kauhajoki". Kanteletehtaan talo Kolhossa. Kuva: Rauno Nieminen teKsti: rauno nieminen Sain neuvon mennä toisen Villen, Vilho Vainion luokse. Hän oli juuri kirjoittamassa Kolhon Puusepäntehtaan historiaa. Vastaus tulikin heti: "Kolhon kanteletehdashan oli Autionmäessä ihan siinä meidän naapurissa". Lähdin heti ajamaan Autionmäkeen Urho ja Vieno Järvenpään talolle, jonka pihalla kanteletehdas sijaisi. Paikalla oli heidän tyttärensä Taimi, joka käyttää vanhaa kotitaloaan kesämökkinään. Ja siinähän se kanteletehdas seisoi vieläkin Ukonselän rannalla. " Paul Salmisen kirjanpidosta löytyy tieto neljästätoista Kolhossa valmistetusta kanteleesta. KANTELE 3·2010 14
• Kolho Kolhon kylä sijaitsee Mänttä-Vilppulan kaupungissa. Nimen Kolho paikkakunta on saanut Kolhonimisestä talosta, jonka ensimmäinen isäntä oli Lauri Laurinpoika Kolho vuosina1617­1636. Vuonna 1883 valmistui Tampere-Vaasa rautatie, jolla oli suuri merkitys Kolhon teollisuuden syntymiseen ja myös kulttuurielämään. Teollisen toiminnan Kolhossa aloitti Matthias Bonn perustamalla höyrysahan vuonna 1886. Seuraavaksi oli vuorossa tervatehdas, tulitikkutehdas sekä terva- ja tärpättitehdas. 1920-luvulla koko Kolhon teollisuus päätyi G. A. Serlachiuksen haltuun. Aarne Moisio kertoi Erkki Ala-Könnille, rakentaneensa muutaman kanteleen ennen sotia: "Kyllä niillä soitettiin... se oli silloin niinku muotia paremmin". Kannelta ja mandoliinia soitti myös Urho Järvenpää (1911­1948), joka on syntynyt Keuruulla Kankaanpään kylässä. Järvenpää sai päästötodistuksen Vilppulan Kankaanpään ylemmästä kansakoulusta 1925. Tämän jälkeen hän opiskeli kaksi vuotta Urjalan kotiteollisuuskoulussa, josta valmistui 1930. Koulussa oli seitsemän oppiainetta: puutyö, maalaus, ammattipiirustus, ammattitieto, mittausoppi, kirjanpito ja kiilloitus. Järvenpäällä oli todistuksessa vain kahdenlaisia numeroita: yhdeksän ja kymmenen. Kouluaikana Urho oli rakentanut kanteleen Frans Jokelan vuonna 1918 Käsiteollisuus-lehteen kirjoittaman artikkelin piirustuksen mukaan. (Kantele-lehti 4/2006). Järvenpää rakensi myös viulun ja mandoliinin, joita hän soitti mm. kouluaikana Urjalassa. Kouluajalta on säilynyt orkesterin nuotteja, joissa on ajan muotitansseja: foxtrot, onestep, valssi, tango jne. Osa nuoteista on ostettuja, mutta joukossa on myös itse käsinkirjoitettuja nuotteja, jotka on päivätty vuodelle 1929 Urjalaan. Kanteleensoittoa harrastettiin vilppulassa ennen sotia Kolhon kanteleensoittajista tunnettuja ovat metsätyönjohtaja Aarne Moisio, joka soitti sulkutyyylillä ja muurari Eero Pihlainen, joka soitti kolholaisella kanteleella. Kanteleenrakennusta opetettiin vuonna 1908 perustetussa Pohjois-Hämeen Maamieskoulussa. Koulun ohjelmassa oli mm. puukäsityöt ja laulu. Urho, Taimi ja Vieno Järvenpää jouluna 1947. KANTELE 15 3·2010
• ylimestari Armas Koivisto ja kahdeksas ja yhdeksäs vasemmalta Valto (viikset) ja Uuno Kaarelainen. Eturivissä kolmas oikealta Vieno Järvenpää. Puusepäntehdas veti paikkakunnalle puuseppiä ja vuonna 1931 Valto Kaarelainen toi perheensä Kolhoon Säynätsalosta. Kaarelaiset olivat olleet töissä puusepän teollisuudessa eri puolilla Suomea. Kaarelaisen lapsista Uuno, Vieno ja Päiviö menivät tehtaalle töihin. Vieno Kaarelainen (1913­ 1997) ja Urho Järvenpää tutustuivat puusepäntehtaalla ja menivät naimisiin 1936. Vuonna 1939 he ostivat Kolhon Autionmäestä Rantalan talon, jonka oli rakentanut Lempi ja Emil Rissanen 1920-luvulla. Vieno ja Urho Järvenpää saivat tyttären Taimi Järvenpään (nykyisin Myllyoja) vuonna 1945. Kolhon kanteletehdas Kolhon puusepäntehtaalla on ollut todennäköisesti suuri merkitys Kolhon kanteletehtaan perustamiseen. Kanteletehtaassa olivat osakkaina Urho ja Vieno Järvenpää sekä Vilho Mäkinen, jotka rakensivat vuonna 1946 valmistuneen tehdasrakennuksen Järvenpäiden tontille. He olivat olleet Puusepäntehtaalla töissä samaan aikaan Armas Koiviston (1855­1966) kanssa, joka rakensi Paul Salmiselle kanteleita. Koivisto toimi Kolhon Puusepäntehtaan johtavana työnjohtajana vuosina 1928-1931. Armas Koivisto toimi puuseppänä ja työnjohtajana koko työuransa ajan eri puolilla Suomea. Hän alkoi rakentaa kanteleita vapaa-aikanaan harrastuksena Binnemanin soitinkauppaan Helsinkiin. Koivisto teki yhteistyötä helsinkiläisen kanteleen soittajan ja kehittäjän Paul Salmisen kanssa vuosina 1935­1949. Koiviston viimeinen työpaikka oli Heinolan Saha, mistä hän jäi eläkkeelle. Hän rakensi talon Heinolan Lusiin vuonna 1950. Koivisto pääsi rakentamaan kanteleita päätoimisesti vasta jäätyään eläkkeelle. On mahdollista, että yhteys Paul Salmisen ja Kolhon kanteleenrakentajien välille on syntynyt Koiviston kautta. Urho Järvenpää on Kolhon kanteletehdashankkeessa keskeinen henkilö. Kanteleita hän oli rakentanut jo ennen verstasrakennuksen valmistumista. Järvenpää soitti myös kannelta. Hänellä oli Paul Salmisen kantelekoulu valokopiona ja useita Salmisen kantelenuotteja. Salmisen kantelekoulu painettiin vasta vuonna 1949. Vuonna 1939 Kouluaikainen orkesteri Urjalassa vuonna 1929. Järvenpää keskellä. Kolhon höyrysaha osakeyhtiön puusepäntehdas Vuonna 1928 valmistui Kolhon Höyrysaha Osakeyhtiön puusepäntehdas, jonka tuotteet menivät lähinnä vientiin. Kolhon puusepäntehdas tunnetiin korkealaatuisista tuotteista ja paikkakunta työllisti hyvin puuseppiä. Kolhon puuseppien maine levisi maailmalle, kun tuotteita vietiin kymmenen Euroopan maan lisäksi Amerikkaan, Uuteen Seelantiin, Australiaan ja Afrikkaan. Kolhon puusepän tuotteet saivat Pariisin maailmannäyttelyssä kultamitalin vuonna 1937. Kolho valmisti Pariisin Expo-paviljongin seinät, ovet ja ikkunat sekä teki New Yorkin maailmannäyttelyn sisustustyöt vuonna 1939. Vuonna 1933 Kolhosta toimitettiin ovet ja ikkunat Alvar Aallon piirtämään Paimion parantolaan. Yhteistyö Aallon kanssa jatkui huonekalujen valmistuksessa. Puusepäntehtaan työntekijät 15.6. 1931. Kuvassa takarivissä viides oikealta Urho Järvenpää. Keskirivissä oikealla kolmantena Vilho Mäkinen (käsi taskussa). Keskirivissä vasemmalla ensimmäisenä KANTELE 3·2010 16
• Armas Koivisto vaimonsa kanssa verstaan edustalla Heinolan Lusissa 1950-luvulla. Järvenpää valmisti kanteleen Keijo Niemiselle ja kaksi kannelta Paul Salmiselle vuonna 1945. Kanteleiden lisäksi oli tarkoitus rakentaa myös huonekaluja ja veneitä. Ei ole varmaa tietoa, milloin Urho Järvenpää ja Viljami Mäkinen lopettivat työt puusepäntehtaalla. Vielä vuonna 1944 Järvenpää osallistui Kolhon Juhannussoutuun Puusepäntehtaan naisjoukkueessa. Naistenjoukkueet osallistuivat kisaan ensimmäistä kertaa. Peränpitäjänä naisjoukkueella oli oltava kuitenkin mies. Kolho tarjosi kanteletehtaalle loistavat puitteet. Tehdas oli tarjonnut hyvän koulutuksen puusepilleen. Puutavaran saanti, sahaus ja kuivaus oli paikkakunnalla helppoa. Visakoivua saatiin Järvenpään kotitalon mailta. Kolhon kanteletehtaan tuotanto lähti nopeasti käyntiin rakennuksen valmistuttua. Vieno Järvenpää oli edelleen töissä Kolhon puusepäntehtaalla kiillottajana, mutta vastasi kanteleiden pintakäsittelystä vapaa-ajallaan. Kiillotustyössä oli mukana myös muita puusepäntehtaan naisia. Taimi Myllyoja muisti lapsuudestaan lakan hajun: Urho Järvenpää opiskeli Urjalan Kotiteollisuuskoulussa vuosina 1929­1931. Järvenpää lentokoneen takana. KANTELE 17 3·2010
• Urho Järvenpään kantele: Salminen numero 92 (alla) Paul Salmisen merkintä Järvenpään vieraskirjaan 1947. (viereisellä sivulla) "Äiti käsitteli ne kanteleet. Jotenkin muistan, että isää ei enää ollut, mutta lakat haisi kun äiti petsasi niitä kanteleita." Kanteleita valmistettiin Paul Salmiselle, mutta myös Musiikki Fazerille ja suoraan soittajille. Tehdasrakennuksesta löytyi vielä Fazerin polttoleima, jolla kanteleet merkittiin sekä pianolankarullia. Jos kaikki kanteleet olisivat menneet Salmiselle, ei kielilankaa olisi tarvittu tehtaalla, koska Salminen asensi kielet kanteleisiin itse. Paul Salmisen kirjanpidosta löytyy tieto neljästätoista Kolhossa valmistetusta kanteleesta. Suurkanteleen numero 92 Urho Järvenpää vaihtoi työllä Salmisen kanssa vuonna 1946. Viimeinen merkintä Salmisen kulukirjassa on 5.5.1949: "Puuseppä Järvenpäälle 1 koppa B­3 6.000,-". Neljällätoista kanteleella ei kuitenkaan mikään tehdas menesty. Kanteleita on myyty muillekin kuin Salmiselle. Kanteletehtaan kirjanpitoa ei ole löytynyt, mutta Järvenpään kotitalouden kirjanpitoon on merkitty myös tehtaan kuluja ja tuloja. Sieltä paljastuu myös tehtaan valmistumispäivä 30. 11. 1946, jolloin on ostettu 1260 markalla "viinat" ja "tupaantuliaisiin tarpeita". Kuluja on aiheutunut myös kanteleiden lähettämisestä ja kanteletarpeista. 11.1.1949 on kirjattu saatavaksi Salmiselta rahaa 5000 markkaa ja 6.7. on tullut 15000 markkaa kanteleista tuntemattomasta lähteestä. Paul Salminen on vieraillut Kolhossa vuonna 1947, jolloin hän on kirjoittanut onnentoivotukset Järvenpään vieraskirjaan. Kolhon kanteletehtaan historia jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Urho Järvenpää kuoli elokuussa vuonna 1948 ja seuraavana vuonna kuoli myös Paul Salminen. Tyttären lähes ainoa muisto isästään on hänen kuolemansa: sen jälkeen varastona. Vieno Järvenpää toimi elämänsä loppuun asti torikauppiaana. Taimi Myllyoja piti kanteletehdas- sanaa hieman liioiteltuna ja muistaa, että kotona olisi käytetty verstas-sanaa. Oma muistoni kanteletehtaaseen liittyy vuoteen 1973. En tiennyt silloin paikan kantele-historiasta mitään. Siskoni mies Eero Eronen osti Vieno Järvenpäältä Kolhon Ikilevytehtaan sekunda-ikilevyä ja trokasi sitä toisen siskon miehen välityksellä. Olin tällaisessa ikilevybisneksessä itsekin mukana. Muistan, että kuorma-autolla ei päässyt lähelle verstasta ja "Muistan isäni kuoleman, joka on siinä mielessä erikoinen, että hänellä oli sodan muistona vaikea munuaisvika. Hän makasi tässä huoneessa. Se oli marja-aikaa elokuussa. Toin isälle marjoja syötäväksi. Isä ei huoli mun marjoja. Tämä jäi mieleen. Olen ollut vajaa kolme vuotta vanha." Järvenpään leipomo oy Vuonna 1949 perustettiin osakeyhtiö joka alkoi harjoittaa leipomotoimintaa kanteletehtaan tiloissa. Leipomo toimi vuoteen 1961 asti, jonka jälkeen rakennus oli muutaman vuoden ulkopuolisella vuokralla KANTELE 3·2010 18
• ikilevyjä kannettiin pitkä matka ylämäkeen autolle. Kuorma vietiin viikonloppuna Järvenpäähän myyntiin. Seuraavana maanantaina olin niin väsynyt, että pyörryin koulussa kesken oppitunnin. Järvenpään leipomo toimi 12 vuotta. Kuvassa vasemmalta: Vieno Järvenpää, Erkki Häyrinen, Matti Kivinen, Saimi Nieminen ja Seija Vepsä. Vilho Mäkinen jatkoi vielä jäljelle jääneiden töiden tekemistä seuraavan vuoden. Vieno maksoi Vilholle hänen tehtaaseen sijoittamansa rahat ja työpalkat 21.6.1953. Kanteleiden valmistus jatkui Kolhossa vielä vuoteen 1963 asti Mäkisen keittiössä ja hänen Ukonselän rannalle rakennetussa verstaassa. Vilho Mäkinen jatkoi valmistusta yhteistyössä kauhajokelaisen kanteleensoittajan ja teollisuusmiehen A. A. Havusen kanssa. Vieno Järvenpään säilyttämistä kantelepiirustuksista löytyy myös lisää tietoa Paul Salmisen suunnittelemista kantelemalleista. Näistä lisää seuraavassa Kantele-lehdessä. Lähteet: · Armas J. Koiviston leikekirja ja valokuvakokoelmat · Taimi Myllyojan haastattelut 2006­2010 · Anne Raussin haastattelut 2006­2110 · Aarne Moision haastattelu. Erkki Ala-Könni 1968 · Anne Raussin valokuvakokoelmat · Taimi Myllyojan valokuva-arkistot ja Järvenpään suvun asiakirjat. · Paul Salmisen aineistot. Kanteleliitto KirjaLLiset Lähteet: · Vainio, Vilho (2004) Serlachius Kolhossa 2. Vilppulan Joulu 2004. M-Print Oy Mänttä internet: · www.Kolho.fi Puusepäntehtaan työntekijät 15.6. 1931. Kuvassa takarivissä viides oikealta Urho Järvenpää. Keskirivissä oikealla kolmantena Vilho Mäkinen (käsi taskussa). Keskirivissä vasemmalla ensimmäisenä ylimestari Armas Koivisto ja kahdeksas ja yhdeksäs vasemmalta Valto (viikset) ja Uuno Kaarelainen. Eturivissä kolmas 19 oikealta Vieno Järvenpää. KANTELE 3·2010
• AjatarKantele Kantele-emulaatio teKsti: t. Väänänen ja m. strahlendorff Ajatar Kantele on digitaalinen soitinmallinnus konserttikanteleesta. Se on eräänlainen soitettava tietokoneohjelma, johon on koottu tuhansia ääninäytteitä kanteleen eri sävelistä. Näitä ääniä toistetaan eri musiikkiohjelmien tai elektronisten kosketinsoittimien avulla. Lopputuloksen on tarkoitus kuulostaa samalta kuin oikean kanteleen soittaminen. "Ajatar -kanteleen perimmäinen tarkoitus on tuoda kanteletta maailman säveltäjien tietoisuuteen", kertoo säveltäjä Matti Strahlendorff. "Mielestäni tehokkain tapa tehdä tämä oli luoda oikeasti laadukas ja käytettävä työkalu ja jakaa se ilmaiseksi kaikille. Toivon, että soitin inspiroisi ihmisiä ja loisi mielenkiintoa myös Suomea ja Kalevalaa kohtaan." Soitinemulaatio ladataan tietokoneelle ja sitä käytetään ääniohjelmien avulla. Sitä voi käyttää myös esim. Sibelius-nuotinkirjoitusohjelmassa, jos koneelle on KANTELE 3·2010 20
• asennettu ohjelman mukana tullut Kontakt Player. Myös esityskäytössä soitinemulaatiota voi käyttää. Silloin tarvitaan koskettimisto ja sustain-pedaali ääniohjelmiston ja tietokoneen lisäksi. Kantele pois pimennosta Hanke lähti liikkeelle, kun Oikeiden soittimien Soitin on ollut ladattavisMatti Strahlendorff totesi, sa kotisivuilta kesäkuun tietokone-emulaatiot ovat että monista muista soitalusta ja sitä on ladattu kuuluneet työkalupakkiin jo timista soitinmallinne tai lähes kaksi tuhatta kertaa. soitinemulaatio on oleSuurin osa vierailijoista on pitkään." massa, mutta kanteleesta Yhdysvalloista ­ seuraaviei vielä ole. "Työskentelen na ovat Japani ja Saksa. itse elokuva- ja teatteripuolella lähinnä säveltäjänä ja näillä aloilla oikeiden "Minulle ei vielä ole ilmoitettu suuremmista prosoittimien tietokone-emulaatiot ovat kuuluneet jekteista, johon Ajatarta olisi jo ehditty käyttää, työkalupakkiin jo pitkään. Niiden avulla voidaan mutta olen kuitenkin varman siitä, että se löytää tarvittaessa tuoda eri soittimien ääniä sävellykseen vielä tiensä moneen pienemmän budjetin elokutilanteessa, jossa oikeaa soitinta on syystä tai toisesta va- ja musiikkiproduktioon", Matti kertoo. mahdotonta saada äänitettyä. Emulaatioiden kohteina ovat yleisesti olleet länsimaisen taidemusiikin "Tämänkaltaisen hankkeen hinta riippuu pitkälti keskeisimmät soittimet: viulut ja muut jousisoittimet, siitä, kuinka syvälti soittimen haluaa emuloida ja vasket ja perkussiot. Myös itämaiset soittimet ovat kuinka paljon on valmis panostamaan nauhoitukolleet suosittuja. Kantele on kuitenkin jäänyt pimensiin. Hyvä soittaja ja soitin, suuri soittotila ja laatoon tästä teknologiavyöhykkeestä", Matti kertoo. dukas nauhoituskalusto ovat tärkeitä. Kanteleen "Vuosien odottelun jälkeen ymmärsin, että itsehän tapaisen soittimen perusnäppäilytekniikan talasia on korjattava. Tarvitsin tosin huippuluokan kantioinnin saattaa purkittaa yhdessä nauhoitusteleen soittajan, joka suostuisi kanssani raastavan tylpäivässä jos pitää kiirettä. Jos soitinemulaatiolla sään nauhoitussessioon keskellä parhainta kesäaikaa, pitäisi pystyä toistamaan 'rämpyttämistä', pleja vieläpä ilman palkkaa! Ensin ei näyttänyt hyvältä, katralla soittoa tai muita tekniikoita voi jokainen mutta sitten pelastukseen tuli Vilma Timonen, jota näistä tuoda lisänauhoituspäivän mukanaan. en voi kylliksi kiittää osallistumisestaan ja tämän proNauhoitetun materiaalimäärän lisäys toki lisää jektin toteutumisesta." Äänityksissä käytetyn kantevastaavasti jälkeenpäin tarvittavaa editointityöleen on rakentanut Koistinen Kantele Oy. tä", Matti Strahlendorff kertoo. Emulaation tekeminen on tarkkaa työtä. "Nauhoituksiin meni vain yksi piinaavan pitkä päivä, mutta nauhoituksen tekniset yksityiskohdat oli suunniteltava etukäteen erittäin tarkasti. Pienikin huomaamaton virhe nauhoittaessa saattoi huonontaa lopullista emulaatiota vakavasti. Korjausnauhoitukset eivät tämänkaltaisessa työssä ole mahdollisia, koska esimerkiksi mikrofonien sijainnit soittimeen nähden pitää olla millilleen samat koko ajan nauhoittaessa." Nauhoitusten jälkeen seurasi raskain työvaihe eli nauhoitusten editointi, emulaation ohjelmointi ja testaus. Tietokonekantele perustuu tuhansiin Tulevaisuudessa on tarkoitus luoda lisää mallinnuksia kanteleesta ja muista pohjoismaisista soittimista. "Rahoituksesta kuitenkin riippuu, pystynkö jakamaan mallinnuksia ilmaiseksi, kaupallistetaanko tulevat tuotteet vai jääkö projekti tähän yhteen soittimeen", sanoo Matti Strahledorff. Soitinta saa käyttää ilman rajoituksia tai maksuja kaupallisissakin projekteissa. "Mukavaa olisi tietenkin, jos ihmiset myös muistaisivat kertoa minulle niistä", Matti toteaa. Lisätietoja: www.ajatarsampling.com " pieniin ääninäytteisiin kanteleen eri sävelistä, jotka on käsin järjestettävä ja koottava tietokoneen sisällä. "En ole täysin varma kuluneista tunneista, mutta muutama kuukausi siinä pyörähti", Matti toteaa. Kansainvälistä kiinnostusta KANTELE 21 3·2010
• MAAILMALLA hyviä uutisia Xylokastro, Kreikassa kanteleen kanssa teKsti: ja KuVa: ada-maaria hyVärinen Minulla on hyviä uutisia, ranskalainen poika kertoo, kun palaan asuntoomme. Se sinun soittimesi on saapunut! Juoksen heti ruskeaan paperiin käärityn paketin luokse ja avaan sen. Kaikki on kunnossa kantelekotelon sisällä. Kahta viikkoa aikaisemmin olin jättänyt Suomen taakseni ja lähtenyt kuudeksi kuukaudeksi eurooppalaiseen vapaaehtoistyöhön Kreikkaan, pieneen Xylokastro-nimiseen kylään. Asun yhdessä yhdeksän muun vapaaehtoisen kanssa ja työskentelen lasten kulttuurikeskuksessa, jossa lähinnä pelaan pelejä ja leikin ala-asteikäisten lasten kanssa. Kantele ei kuitenkaan mahtunut matkatavaroihini, koska koko elämä piti mahduttaa 23 kiloon, joten postitin sen ennen lähtöäni. Toistelen soittimen nimeä kämppäkavereilleni yhä uudelleen ja lopulta kirjoitan sen suurilla kirjaimilla paperille. Kaikki toiset vapaaehtoiset ovat hyvin kiinnostuneita soittimesta. Saksalaisille ja itävaltalaisille kantele tuo mieleen sitran, mutta ei kuulemma kuulosta siltä yhtään. Turkkilaiset tytöt taas kertovat kanunista. Minua harmittaa, että saavuin tänne juuri, kun eräs kanunia soittava turkkilainen lähti, enkä ehtinyt kuulla soitinta lainkaan. Koska minun pitää tietysti heti soittaa jotakin, ja edellisestä kerrasta on pari viikkoa aikaa, päädyn esittämään kansanlaulut Karjalan kunnailla ja Aamulla varhain. En muista koskaan aiemmin kokeneeni samanlaista kiinnostusta kansanmusiikkia kohtaan. Mutta ei tänne kukaan ole tullut vain rannalle makaamaan, vaan tutustuakseen uusiin kulttuureihin. Olen itsekin ehtinyt kuulla kansanlauluja vähän joka puolelta Eurooppaa, vaikka olen ollut täällä vasta muutaman viikon. Erityisesti turkkilaista ja espanjalaista hyräilyä kuulen lähes päivittäin ­ ilmeisesti niissä kulttuureissa on tavallisempaa laulella samalla kun esimerkiksi laittaa ruokaa. Ongelma ilmenee, kun saksalainen tyttö pyytää soittamaan jotakin, mitä hänkin tuntisi. Ilmoitan, että voin soittaa Paranoidin, sen nyt ainakin kaikki tietävät. Kukaan ei ole koskaan kuullut kappaleesta tai edes Black Sabbathista. AC/DC on joillekin sentään tuttu, samoin Nightwish, mutta saksalaiselle tytölle ei. Tapailen Saksan kansallislaulua huonolla menestyksellä, kunnes muistan, että minulla on nuotti Bachin teokseen Jesu, Joy of Man's Desiring. Sen tunnistaa lähes jokainen. Tuntuu hyvältä soittaa taas parin viikon tauon jälkeen, vaikka kuumuus saa kädet hikoamaan sen verran, että niitä täytyy pestä melkein joka kappaleen välissä. Tuntuu myös hyvältä kertoa ihmisille, että tällainen soitin on ylipäätään olemassa ­ Suomessakin törmää sen verran usein kysymykseen "mikä tuo on". Mieltäni lämmittää, kun seuraavalla viikolla ranskalainen poika mainitsee maahantulovalmennuksessa kanteleeni esimerkkinä uusiin kulttuureihin tutustumisesta, vaikka ei vieläkään muista sen nimeä. Ja kunhan pääsen soittamaan kannelta työpaikassani, saavat myös kreikkalaiset lapset tutustua suomalaisen kulttuurin ihmeisiin. KANTELE 3·2010 22
• NUOTTILIITE 17 Tässä nuottiliitteessä on useita sävellyksiä 5-kieliselle kanteleelle. Ne ovat Käpylän musiikkiopiston kansanmusiikkiosaston kanteleryhmissä opiskelevien lasten sävellyksiä. Sävellykset syntyivät keväällä 2010, jolloin heidän opettajansa Anu Alviola antoi oppilaille kotitehtäväksi sävellystehtäviä. Omia sävellyksiä ja sovituksia kaikenlaisille kanteleille seuraaviin nuottiliitteisiin voi lähettää Liisa Lilvaselle Heinäkankaantie 213 37800 Toijala tai liisa.lilvanen@gmail.com toimittaja: liisa lilVanen Kevät säv. Liisa Collin 13.4.2010 X A D X X D A X d e fis/f g a · X · · D · · · · · · A G KANTELE KUVITUSKUVAT: ©ISTocKphoTo.com / chAIKADES 23 3·2010
• NUOTTILIITE 17 Lumihiutale säv. Olavi Haavistola A B C D KANTELE 3·2010 24 KUVITUSKUVAT: ©ISTocKphoTo.com / chAIKADES
• NUOTTILIITE 17 Sammakon loikka säv. Aurelia Ahokas A B C D KANTELE 25 3·2010
• NUOTTILIITE 17 Outojen rytmi säv. Milja Pöyhönen 13.4.2010 D X D X D D X D X D X D D D D X X D D X D d e fis/f g a · X · · D · · · · · · A G KANTELE 3·2010 26
• NUOTTILIITE 17 Taikojen polku säv. Selma Vapaatalo 13.4.2010 A G G D D X D D D G D X D D D d e fis/f g a · X · · D · · · · · · A G KANTELE KUVITUSKUVAT: ©ISTocKphoTo.com / chAIKADES 27 3·2010
• NUOTTILIITE 17 Satujen maa X D X säv. ja san. Lotta Snellman 6.4.2010 D Sa - tu - jen maa on ja siel - lä on sa - A D X X tu - ja to - si pal - jon sa - tu - ja on vaan. d e fis/f g a · X · · D · · · · · · A G KANTELE 3·2010 28 KUVITUSKUVAT: ©ISTocKphoTo.com / chAIKADES
• NUOTTILIITE 17 KANTELE 29 3·2010
• Lasten KANTELE Voi liero teKsti: nina ampuja KuVat: emma ampuja Oli kerran Vattumato, vattumadosta lieroksi, lierosta... kertomus siitä, voiko vattumato kyllästyä vatukoihin. Kesän jälkeen tienvarret punertavat herkullisista vadelmista, jotka roikkuvat pensaissa kutsuvina. Oletko sinä jo käynyt marjassa? Ethän sinä tietystikään marjaan mahdu, mutta vattumatopa mahtuukin. Vattumadot tietävät kaiken vatukoista ­ niiden parhaimmat kypsyysasteet, mehukkuuden ja ne osaavat valita makoisimmat yksilöt. Vattumato tuntee vatukat yhtä hyvin kuin sinä tunnet kanteleesi. Muistatko vielä, mistä löytyvät mansikka , mustikka ja lakkasoinnut ? Tarjoaisitko vattumadolle soivan vaihtelun kanteleellasi? Aurinko sarasti kukkulan takaa. Vatukkarinne kuutosessa pieni sinisiin pukeutunut hahmo Nukkumatti kiristi uniteki juuri lähtöään. hiekkaa puolillaan olevan pussinsa nyörit ja avasi sinisen sateenvarjonsa. Tuuli kiepautti Nukkumatin pois suuren kastepisaran tieltä, joka roikkui uhkaavasti vadelmapensaan lehdellä. Kastepisaran olo alkoi käydä raskaaksi painoäkvoiman vetäessä sitä kohti maata. Plops... kiä pisara tippui ­ ja se läiskähti suoraan Venla Vattumadon päähän herättäen sen uniltaan. Unihiekka oli karissut sen silmistä hetkessä virkistävän kylvyn myötä. " Mitähän söisin aamiaiseksi", Vattumato tuumi. " Vadelmamuhennosta, vatukkamaitoa, vatukkapannaria, vatukÄkkiä sen ei tehnyt lainkaan mieli kapirtelöä..." vadelmia. " Olen varmasti sairastunut", Venla Vattumato pohti. Se kaivoi pikkuruisesta vatukkatuokkosesta kuumemittarin ja työnsi sen Hetken kuluttua mittari hälytti kielensä alle. ­ kuumetta ei ollut. " Olenkohan syönyt jotain sopimatonta?" Se kaivoi pikkuruisen päiväkirjan vatukkahyllystään : vadelmapuuroa, vadelmakiisseliä Tiistai: vatukkamuhennosta, vatukanlehtikakkua Keskiviikko: vatukkakeittoa kastehelmillä höystettynä, vadelmapirtelöä Torstai: vatukkarokkaa (ilman rokkia), vadelmapannaria vattuhillon kera Perjantai: vatukkagulassia, vatukkahyytelöä Lauantai: HUOM! karkkipäivä: mansikanmakuisia vaahtokarkkeja ja vatukkapastaa Sunnuntai: vadelmamureketta, vadelmakiisseliä. Venla Vattumato ei voinut ymmärtää, mikä sitä Ehkä maisemanvaihdos tekiyhtäkkiä vaivasi. voisi käydä lääkärissäkin. si terää ja samalla (Löysitkös sinä ruokapäiväkirjasta mitään sinne kuulumatonta?) Maanantai: KANTELE 3·2010 30
• Samaan aikaan... keskuspuistossa kastemato, Leino Lieronen, kaivoi onkaloitaan voikukan juurien Sillä oli päässä pikkuruinen kypärä, jossa seassa. loisti pikkiriikkinen valo. Tutkittuaan karttoisella taa se päätti vielä möyhentää hiekkatien Ensin sata kiepuolella olevan kukkapenkin . muraa suoraan, sitten piirun verran vasemmalle, s-muotoinen kaarre ja perillä ollaan. Leino Lieronen kaivautui kaivautumistaan, kunnes maa alkoi äkkiä täristä sen vartalon yllä (ravista kanteletta). Se veti itsensä aivan sykkyrälle ja piiloutui pikkuruiseen kypäräänsä . Multatunnelissa maa ropisi sen kypärän päälle. Hetken päästä se uskaltautui tarkasryömimään ulos kypäränsä uumenista ja Olen lukenut teli sijaintiaan kartalla . " Voih! karttaa nurinkurin ja olen bussiaseman alapuolella". Kastemato päätti pitää lounastauon ja ottaa Lammikon viereshuikan vettä maanpinnalla . Niin sä oli otollinen paikka pikku huilituokiolle. kastemato levitti punaruudullisen piknikpyyhkeensä hiekkakuopan pohjalle ja kaivoi esiin eväänsä . Venla Vattumato laskeutui bussista. Sen pää meinasi mennä pyörälle kaikesta ihmisvilinästä. Nyt pitäisi äkkiä päästä turvaaaaaan... Vattumato jättiläismäinen ei ehtinyt ajatuksineen loppuun: kenkä oli tallautunut sen päälle ja pikkuruinen Vattumato oli joutunut kengän uurteeseen. Ylös, alas, ylös, alas... (heiluta kanteletta) kuin kyydissä. Edessä siinsi työmaa vuoristoradan kasa pehmeää hiekkaa. Vattumato tarttui ja heijasi itsensä kuopan kengän uurteeseen ja kohdalla pois kengän pohjasta . nämä ovat " Mistäs sinä siihen tupsahdit, minun lounastaukoni, eikä minun evääni ja sinulla...", Leino Lieronen sähähti, mutta vaikeni Hän ei yhtä nopeasti kuin oli aloittanutkin . Vattumadon voinut olla huomaamatta Venla kauniita silmiä. Mitään niin ihanaa tuiketta (huiluääniä) ei Leino Lieronen ollut ennen nähnyt . " Haluaisitko?", Leino Lieronen tarjosi pientä kuivunutta marjapalaa, joka oli tipahtanut eilen jättiläismäisen ihmisen torituokkosesta. Venla Vattumato halusi ja tarttui kainosti marjasta. Mitään niin herkullista ei Venla Vattumato koskaan Rakkaus oli kulkenut vatsan ollut maistanut . kautta, eikä Venla Vattumato tarvinnut enää tohtoria... pappia pikemminkin! KANTELE 31 3·2010
• Anneli Kuparinen Kanteleen kyljessä kasvanut Musiikkineuvos Anneli Kuparisen lapsuudenkodissa Laatokan-Karjalassa kantele oli aina läsnä, kuultavissa ja kosketeltavissa. Siitä syntyi rakkaus kansallissoittimeen ja musiikkiin, joka on jatkunut koko elämän ajan. Se on antanut tulta alle 70-vuotisjuhlaa viettävälle Finn-Kanteleet-yhtyeelle, Lahden kantele-elämälle, Ilomantsin kanteleleirille ja sadoille soittajille. Karjalainen kanteleyhtye solisteineen Karjalan Liiton kesäjuhlilla Joensuussa 1966, johtajana Tyyne Niikko. Kuva: Kauko Tanskanen teKsti: arja KanGasniemi Anneli Kuparinen syntyi lähestulkoon kantele kainalossa. Hänen äitinsä Tyyne Niikko oli esiintyvä kanteensoittaja, jonka suvussa oli useampia kanteleensoittajia ja -rakentajia. Hänen isänsäkin soitti itse tekemäänsä kannelta. Kantele oli niin itsestään selvä osa perheen elämää, ettei Kuparinen osaa sanoa tarkalleen, milloin alkoi soittaa kanteletta. KANTELE 3·2010 32
• " "Soitin paljon, koska se miellytti minua. Kanteleen sointimaailma oli osa itseäni. Motivaatio syntyi perheen yhteisen elämänasenteen kautta. Laatokankarjalaisen taustani myötä perin myös mieltymyksen runosävelmien ja itkuvirsien taianomaiseen elämys- ja taidemaailmaan." KUVA: TIMO VÄÄNÄNEN Suurin ilo syntyy suurimpien ponnistusten sekä opettajan ja oppilaan yhteisten onnistumisten jälkeen. den soittimien pedagogiseen kirjallisuuteen ja musiikkiin yleensä." Kuparisen äiti-Tyyne esiintyi kanteleensa kanssa eri puolilla maata ja radiossakin. Anneli-tytär soitti koulun juhlissa, Yleisradion lastentuntiohjelmassa ja äidin kanssa erilaisissa tilaisuuksissa. Kun perhe muutti Joensuuhun, Tyyne Niikko alkoi koota kanteleensoittajia yhteen. Hän perusti Karjalaisen kanteleyhtyeen, nykyisen Finn-Kanteleet, ja toimi kanteleaktiivina Joensuussa 1960-luvun lopulle saakka, kunnes muutti Lahteen. "Viimeisinä Joensuun-vuosinaan äitini opetti myös Joensuun Vapaaopistossa ja juuri perustetussa Joensuun Musiikkiopistossa. Äidin muutto oli suuri menetys pohjoiskarjalaiselle kanteletyölle, sillä hänen ansiostaan kanteleensoitto nousi uuteen kukoistukseen Pohjois-Karjalassa. Monien nykyisten kantelevaikuttajien juuret ovat siellä. Soittaminen Karjalaisessa kanteleyhtyeessä rikastutti myös omaa elämääni ja luulen, että opetustyöni innoitus on lähtöisin juuri yhtyetyöskentelystä nuorena." äiti-tyyneltä vahva pohja soittoon Nuorta Annelia kiinnostivat muutkin soittimet, esimerkiksi harppu, mutta sota-aika vaikeutti haaveiden toteuttamista. Perhe evakuoitui paikkakunnille, joissa ei ollut musiikkikoulua tai -opistoa, joten musiikinopiskelu jatkui äidin johdolla, ensin isoisän tekemällä kanteleella. Muihin soittimiin hän tutustui, kun perhe muutti Joensuuhun 1940-luvulla. "Olen rakentanut kantelemaailmani, oman soittamiseni ja kantelepedagogiikkani äitini opetuksen ja myöhemmän pedagogisen koulutukseni eväin. Kehitykseni astinlautoja ovat olleet myös urkujen ja pianonsoiton opiskelu sekä tutustuminen mui- KANTELE 33 3·2010
• lahtea kantelekaupungiksi rakentamassa Kun Anneli Kuparinen muutti Lahteen vuonna 1955, hän oli ainoa esiintyvä kantelisti kaupungissa. Esiintymisiä riitti solistina ja yhdessä aviopuolison, laulu- ja lausuntataiteilija Teuvo Kuparisen kanssa sekä myöhemmin perheyhtyeenä, johon kuuluivat myös tytär Taru-Maaria ja poika Petri. "Solistisen urani tähtihetkiä olen kokenut esiintyessäni Nizzan radiossa, Wienin televisiossa ja Amerikan kiertueilla, mutta myös pienissä tilaisuuksissa, joissa olen huomannut soittoni koskettaneen kuulijaa. Mieheni kanssa olen esiintynyt eri puolella Suomea ja perheyhtyeemme kanssa muun muassa Euroopassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa." Kanteleopetuksen Anneli Kuparinen aloitti ensin yksityisopetuksena ja sitten Päijät-Hämeen konservatoriossa. "Konservatorion rehtori, professori Aarre Hemming, kutsui minut kanteleopettajaksi vuonna 1980. Loin yhdessä kurssitutkintotoimikunnan kanssa kanteleen kurssitutkinnot ja ohjelmiston muiden soittimien vaatimusten mukaan. Olin niistä vastuussa korkeasta tasosta kiinni pitävälle PäijätHämeen konservatoriolle ja Kanteleliiton kurssitutkintotoimikunnalle, jonka puheenjohtaja olin." Muutama yhtyeen varttuneemmista soittajista suoritti 3/3-kantelekurssitutkinnot jo vuonna 1980 PäijätHämeen konservatoriossa, jossa myös nuorimmat soittajat opiskelivat. Konservatorio teki tiiviisti yhteistyötä Finn-Kanteleiden kanssa. Jo vuonna 1975, kun Finn-Kanteleet järjesti ensimmäisen kerran Lahden kanteleleirin, sen tavoitteet ja opetusperiaatteet ovat samanlaiset konservatorion kanssa. "Kanteleiritoiminta Suomessa alkoi 1972 Ilomantsissa. Suunnittelin myös sen suuntaviivat, opetussuunnitelman, ryhmät ja ohjelmiston. Jopa päivittäisten ruokalistojen laadinta kahden viikon leirille kuului asiaan. Opettajina ensimmäisellä leirillä toimivat lisäkseni äitini ja Annikki Smolander-Hauvonen. Leirin toiminnanjohtajana oli mieheni Teuvo." anneLi Kuparinen · syntyi Pitkärannassa, Laatokan-Karjalassa 1928. Äiti Tyyne Niikko oli esiintyvä kanteleensoittaja, isä Aleksi liikemies ja sisar Pirkko kuvataiteilija, joka myös soitti kanteletta. · on esiintynyt solistina sekä miehensä Teuvon ja perheyhtyeensä kanssa. Tytär Taru-Maaria on kuvataiteilija ja kanteleensoittaja, poika Petri everstiluutnantti. · muutti Lahteen valmistuttuaan opettajaksi 1955. · suunnitteli kanteleleiriopetuksen suuntaviivat Ilomantsin kanteleleirille 1972­1976. · oli Lahden kanteleleirin taiteellisena johtajana 1975­2000. Teuvo Kuparinen oli leirin toiminnanjohtaja 1975­2001. · aloitti kanteleopetuksen Päijät-Hämeen konservatorion musiikkiopistossa 1980 ja konservatoriossa 1984. Harvinainen kuva koulumaailmasta vuodelta 1986: mukana on 11 konsertti- tai kotikanteletta ja 24 viisikielistä! Soittajat ovat Kuparisen oppilaita Tiirismaan yläasteelta ja lukiosta sekä Lotilan koulun musiikkiluokilta. Osa heistä opiskeli myös konservatoriossa. . · sai musiikkioppilaitoksen opettajan pätevyyden 1984. · sai Lahden kaupungin tunnustuspalkinnon 1984 ja itsenäisyyden juhlavuoden Suomalaisuuden Liiton ja Lahden kaupungin tunnustuspalkinnon 1987. · palkittiin Kanteleliiton Vuoden kantele -tunnustuksella ja Karjalan Liiton kultaisella ansiomerkillä 1989. · sai Kanteleliiton kunniajäsenyyden 1998, Finn-Kanteleiden kunniajäsenyyden ja musiikkineuvoksen arvonimen 2001, Zonta-järjestön Eurooppa-konferenssin myöntämän Naisen teko -tunnuksen 2006 (tunnustus on aikaisemmin myönnetty mm. Riitta Uosukaiselle ja Elisabeth Rehnille) ja Kanteleliiton Kultakanteletunnustuksen elämäntyöstä 2009. KANTELE 3·2010 34
• Kanteleen ammattiopintojen ensiaskeleet Vuosien myötä kanteleensoittajien määrä PäijätHämeen konservatoriossa kasvoi ja opiskelijat suorittivat kanteletutkintoja erinomaisin arvosanoin. Se sai ennakkoluulottoman rehtori Hemmingin vakuuttumaan, että kantele ansaitsi tasa-arvoisen aseman ammattikoulutuksessa muiden soittimien rinnalla. Anneli Kuparinen sai taas töitä kurssitutkintovaatimusten parissa. Taso oli edelleen kova. "Minulla oli Konservatorioliiton juuri hyväksytyt sellonsoiton tutkintovaatimukset lähtökohtana. Kävin läpi kantele-, piano- ja harppunuotteja ja hankin lisää nuotteja ulkomailta. Harppumusiikista löytyi paljon etydejä, konserttoja ja muuta vaativaa musiikkia, jota kanteleella ei juuri ollut. Tutkintovaatimuksiin kuului myös nykymusiikki, jota Kanteleliitto ja Finn-Kanteleet tilasivat muun muassa Tauno Marttiselta, Jukka Tiensuulta, Pekka Jalkaselta ja Jukka Linkolalta." Ammattiin valmentava opetus alkoi Päijät-Hämeen konservatoriossa 1984. Kanteleensoitonopettajan ensimmäiset ammattitutkinnot tekivät Aino Meisalmi- Minkkinen, Marianne Uotila ja Mari Gustavsson. Pian ammattiopetus alkoi muissakin konservatorioissa, mm. Tampereella, Jyväskylässä ja Helsingissä. "Vuosi 1984 oli merkittävä myös siksi, että opetusministeriö myönsi minulle musiikkiopiston opettajan pätevyyden. Nimike muutettiin heti sen jälkeen musiikkioppilaitoksen opettajan toimeksi. Samalla työni musiikkiluokilla ja konservatoriossa yhdistettiin." ilon pedagogiaa Anneli Kuparinen uskoo opetuksessa ahaa-elämyksen, musiikin löytämisen ja työn tuomaan iloon. Hän on pyrkinyt noudattamaan opetuksessaan ilon pedagogiikkaa eli kannustamaan, antamaan tunnustusta sekä synnyttämään ja säilyttämään motivaation soitossa. Arvokkaita tavoitteita opetuksessa ovat olleet myös luottamuksen luominen, oppilaan persoonan kunnioittaminen sekä järjestykseen, täsmällisyyteen ja sinnikkyyteen kasvattaminen. "Mielestäni ilo ei ole korkean vaatimustason vastakohta, vaan hyvä pohja vaativalle työlle. Ilo ei tarkoita Anneli ja Teuvo Kuparinen. Kuva Timo Väänänen KANTELE 35 3·2010
• samaa kuin periaate, että kaiken pitää olla hauskaa. Suurin ilo syntyy suurimpien ponnistusten sekä opettajan ja oppilaan yhteisten onnistumisten jälkeen." Kuparinen painottaa opetuksessa kuuntelemisen ja kokeilemisen tärkeyttä, parhaan musiikillisen toteutuksen etsimistä musiikillisten ja teknisten keinojen avulla. Yhden sävelen kauneus voi olla huikea kokemus. "Alusta alkaen olen halunnut sisällyttää aikuispedagogiikkaani myös opettamaan opettamisen, joka on paljon muutakin kuin pelkän soiton opetusta. Olen omassa opetuksessani olen yhdistänyt kokemukseni musiikkiluokan, soiton- ja äidinkielen ohjaavan opettajan opeistani", Anneli Kuparinen kiteyttää. "Esiintymisiä oli vuosittain kymmeniä eri puolilla Suomea. Äitini johti yhtyettä hänelle ominaisella perusteellisuudella, joten 1960-luvulla tentittiin myös musiikinteoriaa", Anneli Kuparinen muistelee. Kuparinen muutti Lahteen 1955, mutta hän soitti edelleen Karjalaisessa kanteleyhtyeessä. Yhteistyö tiivistyi, kun Tyyne Niikko muutti Lahteen vuonna 1969. Vuonna 1975 yhtyeen nimeksi vaihtui Finn-Kanteleet ja perustettiin myös samanniminen yhdistys. "Jatkoimme kanteletyötä äidin kanssa vuoteen 1980. Sen jälkeen johtaminen siirtyi kokonaan minulle vuoteen 2001 saakka. Mieheni Teuvo on ollut rinnallani 1960-luvun lopulta saakka kannattamassa kanteletyötäni niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Hän oli oman rehtorin virkansa ohella Finn-Kanteleiden puheenjohtaja 1977­2001. Eikä sovi unohtaa hänen taiteellista antiaan laulajana ja lausujana konserteissa!" 70 vuotta Finn-Kanteleita Finn-Kanteleet syntyi Joensuussa 70 vuotta sitten. Yhtyeessä oli aluksi vain muutama soittaja, mutta vähitellen siitä kasvoi 15-jäseninen ryhmä, jossa olivat mukana myös Anneli Kuparinen ja alkuvuosina hänen sisarensa Pirkko. Johtajana toimi vuoteen 1969 saakka Tyyne Niikko. Finn-Kanteleet harjoitteli tulevia juhlakonserttejaan Lahdessa 15.8.2010. Paikalla oli kuvaushetkellä 17 kanteleensoittajaa sekä sellisti, viulisti ja huilunsoittaja. Kuva: Timo Väänänen KANTELE 3·2010 36
• Finn-Kanteleiden taiteellisena johtajana toimii lahtelainen kanteleensoittaja ja -opettaja Johanna Aho (vas.). Kuva: Timo Väänänen uranuurtajat klassisessa ja nykymusiikissa Finn-Kanteleiden kehitys on ollut nousujohteista koko toiminnan ajan. Soittajia riittää, heidän tasonsa on paranee, ja konsertit Suomessa ja ulkomailla ovat tuoneet runsaasti julkisuutta. Yhtye on valtakunnallinen, mutta sen kotipaikka on edelleen Lahti. Finn-Kanteleiden soittajisto on tehnyt uraauurtavaa työtä niin klassisen kuin nykymusiikinkin alueella. Omien kanteletaiteilijoidensa lisäksi FinnKanteleiden solisteina ovat toimineet muun muassa Ritva Auvinen, Lilli Paasikivi, Tommi Hakala, Ilona Jokinen ja Santtu Rouvali. "Aktiivinen konserttitoiminta sekä monipuoliset ja vaativat ohjelmistot antavat haastetta FinnKanteleiden ammattikantelisteille ja koko kanteleorkesterille. Myös soittaminen erilaisissa kokoonpanoissa ja muiden soittimien kanssa on ollut motivoivaa yhtyeen muusikoille." Pitkät lisäksi konserttimatkat ulkomaille, Euroopan muun muassa USA:han, Kanadaan, Arabiemiirikuntiin ja Japaniin, ovat olleet FinnKanteleiden soittajille kovan harjoittelun, mutta myös elämysten aikaa. Yhtye on julkaissut useita äänitteitä, esimerkiksi Ruusu Karjalalle, enimmäkseen nykymusiikkia sisältävät Soitto ja Kiteytymä sekä juhlajulkaisut Finn-Kanteleet 50 ja FinnKanteleet 60. Anneli Kuparisen jälkeen Finn-Kanteleiden taiteellisina johtajina ovat toimineet Susanna Heinonen, Mirva Minkkinen ja Johanna Aho vuodesta 2010. Yhtyeen puheenhohtajana toimii nykyään TaruMaaria Kuparinen-Säilä. "70-vuotissyntymäpäiviään Finn-Kanteleet on juhlistanut useilla konserteilla. Tulossa on vielä kaksi suurta konserttia, joissa on mukana harvinaisen iso kanteleorkesteri, muita instrumentalisteja, laulusolisteja ja lausujia. Tyyne Niikon muistokonsertti järjestetään Joensuun yliopiston Karelia-salissa 4. syyskuuta ja Karjala-painotteinen konsertti Lahden Konserttitalossa 10. lokakuuta. Toivottavasti mahdollisimman laaja kanteleväki juhlii kanssamme!" KANTELE 37 3·2010
• Kalevi Kiviniemi Kantele ­ mahdollisuuksien soitin Mitä yhteistä on herkällä ja hiljaisella kanteleella ja mahtavasti ukkosen lailla jylisevillä uruilla? Urkutaiteilija Kalevi Kiviniemen kanssa keskustellessani pirttisoittimenakin pidetty kantele tuntuu ehkä hieman yllättäenkin löytävän soitinsielunkumppaninsa mm. gladiaattori-, orgia- ja sirkussoittimena sekä sittemmin usein kirkkomusiikkisoittimena pidetyistä uruista. Kiviniemelle myönnettiin v. 2009 säveltaiteen valtionpalkinto. Kansainvälisten arvioiden mukaan Kiviniemi kuuluu aikamme merkittävimpiin muusikoihin. teKsti: mirVa minKKinen Vaikka niin kokonsa kuin volyymikapasiteettinsakin puolesta kantele jää kauas urkujen mahtavuudesta, soittimilla tuntuu olevan paljon yhdistäviä tekijöitä. Ennen kaikkea molempien soitinten historialla on suuri vaikutus ihmisten mielikuviin siitä, mikä soittimelle on soveliasta esitettävää. Osaavien ja uskaltavien taiteilijoiden käsissä molemmat soittimet mahdollistavat kuitenkin vahvasti uudenlaisten sointimaailmojen sekä musiikillisten elämysten luomisen ­ja siinä juuri on niiden rikkaus. KANTELE 3·2010 38
• Vuosien mittaan olen itse kasvanut uskomaan vahvasti kanteleeseen mahdollisuuksien soittimena; se on oma liikuteltava sinfoniaorkesterini uniikkien sävelmaailmojen luomiseen. Uskoni on välillä horjunut, enkä ole aina uskaltanut luottaa omien visioideni toteutumiseen. Muiden mielikuvat ovat ajoittain pyrkineet rajoittamaan myös omiani. Haaveita on ollut kuitenkin hyvä haudutella, sillä mahdottomaltakin tuntuneesta on tullut mahdollista. Menneenä vuonna pääsin itse vihdoin toteuttamaan erästä omaa suurta ja rakasta haavettani: sovittamaan Sibeliuksen Finlandiaa kanteleille Kuutar-yhtyeen levylle. Pitkäaikaisesta haaveesta tuli totta ­ fantastista musiikkia oli ilo soittaa fantastisella soittimella fantastisten muusikoiden kanssa. Ajatus kanteleesta pirttisoittimena alkoi tuntua kaukaiselta historian havinalta ­ ukkosen lailla jylisevä kantele tämän päivän todellisuudelta. Keskustellessani Kalevi Kiviniemen kanssa kanteleesta on meille molemmille itsestään selvää, että puhumme mahdollisuuksien soittimesta. Oli hienoa ja voimauttavaa huomata, kuinka maailman luokan urkutaiteilija näki suoraan soittimemme ytimeen ymmärtäen sen hienoudet sekä haasteet. Puhuimme uskalluksesta haaveilla sekä uskalluksesta toteuttaa. Usko soitimemme mahdollisuuksiin kannattaa, sillä potentiaalia tästä pienestä sinfoniaorkesterista löytyy. Seuraavassa Kalevi Kiviniemen ajatuksia kanteleesta kiehtovan keskustelumme pohjalta. " kuinka kansallissoittimemme kantele onkin hyvin samankaltainen kosketinsoitinperheen kanssa: "Pirttisoitin kantele ja klavikordi ovat tietyllä tapaa sukua toisilleen. Klavikordi oli myös kotisoitin, jolla saattoi tehdä taidetta. Sillä mm. Bach pystyi harjoittelemaan sillä aikaa, kun lapset nukkuivat. Toisaalta sillä myös nukutettiin lapset." Soitinta Kiviniemi pitää aina sielullisen tilan jatkeena: "Se on sisäisen laulun ja sielun jatke". Taiteentekijän on tärkeää olla aina auki, jotta oikeanlaiset asiat taiteessa pääsevät nousemaan siivilleen. Lähtökohtana tälle on hyvä oman soittimen repertuaarin ja historian tuntemus. Kiviniemi muistuttaa, että soittimen alkuperä antaa visioita siitä, mitä soittimella kannattaa lähteä etsimään. "On muistettava kuitenkin, että ihmisten mielikuva asiasta on eri asia kuin totuus. Taiteilijan tehtävän on murtaa se. Kun mielikuvat murretaan useaan kertaan, useamman eri taiteilijan toimesta, ihmiset löytävät aarteen. Jotta suuri yleisö ymmärtää, kuinka hieno soitin kantele on, tarvitaan jokin muurinmurtajajuttu sekä monipuolisuutta." Taide on Kiviniemen mukaan valo ihmiselle: "Suuren taiteen jälkeen elämä on uniikisti muuttunut. Taiteilijan tulee uskoa taiteeseensa. Pitää uskoa kvaliteetteihin ja tehdä musiikkia suurella sydämellä, yhtä loistokkaasti kuin Metropolitanissa. Pitää uskaltaa tehdä jotain uniikkia." Kiviniemelle kantele näyttäytyy mahdollisuuksien soittimena. Soittimella hän näkee vain mahdollisuuksia, ei rajoja. "Kantele on omiaan tietenkin niin perinne- ja kansanmusiikissa kuin taidemusiikissa ja modernissakin musiikissa. Se on myös fantastinen sointikudosten ja impressionististen sointien maalaaja. Mutta myös kaikkien edellä mainittujen genrejen symbioosit ovat kiinnostavia. Kantele hevibändeissä ja rockbändeissä. Ja sähkökantele laajentaa paljon vielä mahdollisuuksia!" Kantele on taidesoitin, kun soittaja on taiteilija." "Kantele on taidesoitin, kun soittaja on taiteilija." Urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi arvostaa kanteletta taidesoittimena yhtä lailla viulun tai muiden perinteisempien taidemusiikkisoitinten rinnalla. Maailmallakin mainetta niittäneenä urkutaiteilijana hänellä on myös vankka näkemys kasvatustyön merkityksestä soittimelle: lastenkonserttien järjestäminen on ehdottoman tärkeää, sillä se luo pohjaa tulevaisuuden aikuisväestön kuulijakunnalle. Kiviniemi muistuttaa nokkelasti, KANTELE 39 3·2010
• Kiertäessään maailmaa Kiviniemi kertoo kokeneensa paljon uskomattoman hienoja ja herkullisia musiikkielämyksiä aina sähkökitaran herkkyydestä suvereeniin harppusekstettiin sekä nähneensä mitä mielenkiintoisimpia kokoonpanoja, mm. taidemusiikkia esittäneen urut ja didgeridoo -duon. Urkutaiteilija toivoo myös, että kantelekonserttoja esitettäisiin enemmän ja pitää tärkeänä myös uusien konserttojen säveltämistä kanteleelle. " Mielikuvitusta pitää laajentaa. En usko vielä kuulleeni kaikkea kanteleella..." otteeseen Pariisin NotreDame-katedraalissa ja Sainte-Clotildebasilikassa sekä levyttänyt Orléansissa ja Rouenissa historiallisilla Cavaillé-Coll-uruilla. Soinnillinen sivistys, historian tuntemus sekä soittotekniset valmiudet muodostavat Kiviniemen mukaan taiteilijan. "Tekniset asiat tulee viedä pitkälle ­ omaa sisäistä paganiniutta on etsittävä. Mahdottomastakin voi tulla mahdollista. Tärkeää on säilyttää soitossa aina lapsenomaisuus ja leikkiminen (vrt. 'play')." Kiviniemi pitää taiteessa rajana vain soittajan mielikuvitusta ja perehtyneisyyttä soittimeen. "Täytyy pyrkiä uusien uniikkien asioiden ilmaisemiseen. Koskaan ei saa kuvitella olevansa valmis. Vain mielikuvitusta pitää laajentaa. En usko vielä kuulleeni kaikkea kanteleella..." Kiviniemi korostaakin visionäärisyyden tärkeyttä taiteilijalle. "Taide on kuin avaruus, joka antaa mielettömän suuret mahdollisuudet nähdä näkyjä ja toteuttaa niitä. Kun taotaan riittävän suuria asioita, ne alkavat näkyä. Kanteleensoiton 'paganinit' on vielä kuulematta. Rima on asetettava niin korkealle, että korkeushypyssä ylitettäisiin 240 cm tai kanteleella tehtäisiin pituushypyn maailmanennätys. Taiteessa ei voi mitata sielun suuruutta, vaan mielikuvituksen määrää. Taide on samanistista työtä, jossa soittaja on samaani ­ näkyjen näyttäjä." Kansainvälisesti arvostettu konserttiurkuri Kalevi Kiviniemi (s. 1958) on perehtynyt erityisesti ranskalaiseen musiikkiin. Hän teki opintomatkoja Pariisiin 1981, 1982, ja 1986. Hän on konsertoinut useaan Kiviniemen kansainvälinen ura lähti käyntiin 1990-luvun alussa Japanissa ja Lontoossa pidetyistä konserteista, laajentuen pian muualle Eurooppaan sekä Yhdysvaltoihin, Venäjälle, Aasiaan, Australiaan ja Filippiineille. Vuoden 2010 tammikuussa Kiviniemi soitti suuren suosion saavuttaneen konsertin Texasissa ja hän tekee kesällä 2010 Pohjois-Amerikan kiertueen konsertoiden mm. Fort Worthissa ja San Diegossa. Soolo- ja kamarimusiikkikonserttien lisäksi Kiviniemi on esiintynyt useiden nimekkäiden orkestereiden, kuten Moskovan kamariorkesterin ja Moskovan sinfoniaorkesterin solistina. Hän on toiminut myös kansainvälisten urkukilpailujen tuomaristossa sekä pitänyt mestarikursseja. Lahden kansainvälisen urkuviikon taiteellisena johtajana Kalevi Kiviniemi toimi v. 1991­2001. Kalevi Kiviniemi on tehnyt yli 140 levytystä, mm. historiallisilla soittimilla Yhdysvalloissa, Luxemburgissa, Filippiineillä, Australiassa, Italiassa, Ranskassa, Sveitsissä, ja Saksassa. Kiviniemi on saanut lukuisia levypalkintoja, mm. kaksi kultalevyä ja yhden platinalevyn. Levypalkintojen lisäksi Kiviniemelle on myönnetty muitakin tunnustuksia urkutaiteilijana, mm. Luonnotar-palkinto Lahden Sibeliusfestivaalilla v. 2003 sekä v. 2004 Organum-seuran kiertopalkinto ansioituneesta työstä suomalaisen urkutaiteen hyväksi. Vuonna 2009 Kiviniemelle myönnettiin säveltaiteen valtionpalkinto. Kansainvälisten arvioiden mukaan Kalevi Kiviniemi kuuluu aikamme merkittävimpiin muusikoihin. KANTELE 3·2010 40
• LEIrIT Iloa Ilomantsissa ilomantsin 39. kanteleleiri teKsti: minna Vartiala Ilomantsin 39. kanteleleiri pidettiin kesäkuun puolivälissä Pogostan koululla. Innokkaita soittajia oli saapunut aina Japanista ja Kanadasta saakka. Enemmistö kuitenkin tuli eri puolilta Suomea. Opetusohjelmassa oli erikokoisia kanteleita sähköllä tai ilman, plektralla, tikulla tai ilman sekä jouhikkoa, djembeä, kansanlaulua, bulgarialaista laulua ja tanssia, kehorytmiikkaa, vapaata säestystä ja soitinrakennusta. Siitäpä sai valita itsellensä täysimittaisen työpäivän yksilö- ja ryhmätunteja. Leiriläisten ikähaitari oli alle kouluikäisistä eläkeläisiin. Varsinaisen opetuksen lisäksi saimme henkilökohtaista ohjausta mm. karjalanpiirakoiden tekoon ja leirikassien painamiseen. Teimme pienissä ryhmissä karjalanpiirakoita, jotka sitten menivät iltapalalla kuin kuumille kiville. Jokainen sai tehdä myös mieleisensä leirikassin. Kassit toivat pirteätä ilmettä Pogostan koulun juhlasalin puolapuihin päätöskonsertissa. Perinteisten oppilaskonserttien lisäksi oli myös oman musiikin konsertti, jossa kaikki halukkaat saivat esittää omia sävellyksiään. Opettajien konsertti pidettiin kauniissa Parppeinvaaran pirtissä. Moni leiriläinen on ollut Ilomantsissa jo useamman kerran. Itselleni tämä oli viides kerta. Innostuin kanteleen soittamisesta aikuisiällä perittyäni isoäidiltä kotikanteleen. Olin soittanut aikaisemmin pianoa ja kitaraa. Ensimmäisellä kanteleleirillä sain kipinän laajentaa vielä soitinvalikoimaani ja soittotaitojani. Niinpä nyt leirillä soitin 10-kielistä, jouhikkoa ja djembeä. Kansanlauluja olen laulanut jo useampana vuonna, mutta nyt oli minulle uutuutena bulgarialaiset laulut ja tanssit sekä kehorytmiikka. Leirille on aina kiva tulla. On paljon tuttuja mukavia ihmisiä, hyvä positiivinen ja kannustava ilmapiiri. Tutuiksi tulleista lapsista ja nuorista näkee heidän kehittymisen niin ihmisenä kuin soittajana. Yhdessä myös iloittiin esim. kun tuli tieto mieluiseen lukioon pääsystä. Pienemmillä lapsilla oli vanhemmat mukana. Isä tai äiti saattoi verstaalla rakentaa perheelle soitinta sillä aikaa, kun lapsi kävi soittotunneilla. Leiri oli kaikin puolin hyvin järjestetty. Yli 70 oppilaan soittotunnit ei ole ihan helppo aikatauluttaa kun on ryhmätuntejakin. Opettajat olivat ensiluokkaisia. Keittiöhenkilökunta loihti aina herkullista syötävää. Tietenkin leirielämään kuului sauna, joka lämpeni iltaisin vaihtelevin kellonajoin. Yömyöhään katseltiin myös mm. Victorian ja Danielin häitä. Viikko Ilomantsissa vei kyllä niin mukanaan, että se täydellisesti nollasi arjen. Ensi kesänä on kanteleleirin 40. vuosi. Sitä täytyy olla mukana juhlimassa. " Leirille on aina kiva tulla. Loppukonsertissa soittivat mm. Mirka Notkonen ja Suvi Vendeli. KANTELE 3·2010 41
• JULKAISUT taipuva luotisuora www.luotisuora.net Esko Grundström - kantele, syntetisaattori Ville Eriksson - kitara, sähköhammasharja Juha Eriksson - basso Taneli Korpinen - rummut Jani Puistovaara - kitara Tero Pajunen - viulu, laulu Wikipediassa sanotaan Taipuva luotisuora -yhtyeestä: "Taipuva Luotisuora on vuonna 2002 perustettu progressiivista rockia soittava raumalainen yhtye, jonka jäsenet asuvat Helsingissä ja Turussa. Yhtyeen nykyisiä sävellyksiä luonnehditaan progressiiviseksi kansanmusiikkivaikutteiseksi avaruus- Kanteleen K yy dissä Kanteleen Kyydissä KANTELEEN ÄÄNIÄ 2009 · AANIA-16 · www.aania.fi Kanteleen kyydissä-levy sisältää upouusia Eppu Nuotion sanoittamia ja Vilma Timosen säveltämiä ja uuden kansanmusiikin ja jazzin eturivin muusikoiden sovittamia lastenlauluja. Levy pohjautuu samaa nimeä kantavaan vauhdikkaaseen vuorovaikkutteiseen lastenkonserttiin, jossa kanteleen kyydissä pääsee ihan mihin vaan! Kanteleen kyydissä -konsertti sai ensi-iltansa Etnosoi! -festivaaleilla marraskuussa 2008, jonka jälkeen esitys on kiertänyt niin konserttisaleissa kuin erilaisilla festivaaleillakin. Työryhmään kuuluu eturivin lastentanssin ja -teatterin ammattilaisia, joilta löytyy ainutlaatuista asennetta ja taitoa lastenkulttuurin tekemiseen esityksen työpajojen muodossa tulevaa musiikkipedagogista puolta unohtamatta. Kanteleen kyydissä orkesteri: Vilma Timonen: sävellys, kantele, laulu, Milla Viljamaa: piano, harmooni, melodica Ilkka Heinonen: kontrabasso, jouhikko Tuomas Timonen: rummut, lyömäsoittimet) Topi Korhonen: trumpetti (2, 13, 14 ) Kukka Lehto: viulu (1, 6, 7, 14) rockiksi. Yhtyeen musiikista voi löytää vaikutteita yhtyeiltä kuten Hidria Spacefolk ja Ozric Tentacles. Taipuva luotisuora julkaisi vuoden 2006 kesällä levyn, jonka suuntaus on vaikutteiltaan entistä laajempi ja kokeilevampi, mutta silti rakenteiltaan suoraviivaisempi ja helpommin lähestyttävä, sisältäen myös kirjoitettua laulua." Perttu Kantonen kirjoittaa Noise.fi:ssä: "Hauskaa, suurta, progressiivista instrumentaalimusiikkia, soitettuna taidolla ja lukuisin mielenkiintoisin soittimin (sähköhammasharja?!) ­ ei tällaista ihan joka päivä tässä maassa tärykalvon pinnalle pulpahtele." Yhtyeellä on kolme levyä, joissa kaikilla soi kantele Esko Grundströmin soittamana. KANTELE 3·2010 42
• tuulenKantaJat · KoiranKuria Helmi 033 · www.helmilevyt.com Vuonna 1980 Jyväskylässä perustettu Tuulenkantajat oli ja on yksi (kokeellisen) nykykansanmusiikin edelläkävijöistä, joka teki viisi levyä vuosina 1983-1994, mutta vaipui sitten hiljaiseloon. 16 vuoden studiohiljaisuuden jälkeen ilmestyi yhtyeen uusi levy Koirankuria. Tuulenkantajat-yhtye soittaa uutta ja perittyä muinaismodernistista musiikkia pienkanteleille, tuohihuilulle, jouhikolle, klarineteille, harmonikalle ja erilaisille lyömäsoittimille. Sointia täydentävät mm. preparoitu piano, bouzouki, sähkökitara ja akustinen bassokitara. Wilho saari · tune-a-day Temps Oy · www.temps.fi Compositions for the 36-, 10- and 5-string kanteles, Sävellyksiä 36-, 10- ja 5-kielisille kanteleille, toimittanut Arja Kastinen. Wilho Saari, kantele-ikoni Kreeta Haapasalon jälkeläinen viidennessä polvessa, on johtava kanteleensoiton perinteen kantaja Yhdysvalloissa. Hän jatkaa sukupolvien taakse ulottuvaa luovaa traditiota tekemällä musiikkia jokapäiväisen elämänsä tapahtumista. Sävelmä numero 2000 valmistui 20.5.2009 ja yli 200 uutta sävellystä on jo syntynyt sen jälkeen. Tämä julkaisu sisältää 365 sävelmää, jotka on sävelletty vuosina 1988­2010. Sävelmistä on 276 kpl 36-kieliselle kanteleelle, 63 kpl 10-kieliselle kanteleelle ja 21 kpl 5-kieliselle kanteleelle, sekä lisäksi neljä sovitusta kanteleyhtyeelle ja yksi kuorosovitus. Esipuhe on sekä englanniksi että suomeksi. Koko A4, 264 sivua. neFes: hatira - KeepsaKe Global Music Centre 2008 · GMCD 0818 Nefes syntyi pienimuotoisena jamikokoonpanona 1990. Yhtyeessä soittaa niin syntyperäisiä turkkilaisia, suomalaisia, kuin yksi uusiseelantilainenkin soittaja. Yhtyeestä on muodostunut eräänlainen turkkilaisen musiikin akatemia. Jotkut muusikoista ovat opiskelleet myös Turkissa sikäläisten mestareiden kanssa. Nefesin esiintymiskokemus on hyvin laaja ja monipuolinen. Yhtye on esiintynyt mm. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla useita kertoja. Lisäksi yhtye on esiintynyt lukuisissa pakolaistapahtumissa mm. Turussa, Helsingissä ja Karjaalla. Nefes-yhtyeen cd Hatira - Keepsake (GMCD 0818) julkaistiin Etnosoi!-festivaaleilla 2008. Levyllä on mukana kanteletta muistuttava kanun. KANTELE 43 3·2010
• Kantelekilpailu i KansainVäLinen KanteLeKiLpaiLu Kansainvälinen soolokilpailu, 28.­29.5.2011 Soolokilpailu, Helsinki 28.­29.5.2011 Kanteleliiton järjestämä valtakunnallinen kantelekilpailu on ensimmäistä kertaa myös kansainvälinen. Kilpailut järjestetään Helsingissä SibeliusAkatemian R-talolla 28.­29.5.2011. iLMOittautuMisaiKatauLu KiLpaiLun iKäsarjat ja OhjeLMistOjen MaKsiMiKestOt Kilpailuilmoittautumiset alkavat marraskuussa 2010. Kilpailuun ilmoittaudutaan kirjallisesti Kanteleliiton toimistosta tai kotisivuilta saatavalla lomakkeella 30.1.2011 mennessä (postileima riittää). Kilpailuohjelmisto tulee ilmoittaa Kanteleliittoon 15.4.2011 mennessä. Jälki-ilmoittautuneita ei oteta huomioon. Kanteleliiton jäsenille kilpailu on maksuton. Muilta peritään 30 /hlö osallistumismaksuna. lastensarja: Alle 10 -vuotiaat 10 min (vuonna 2001 tai sen jälkeen syntyneet) Sarja on tyylivapaa 10­12 -vuotiaat 10 min (vuosina 1999­2001 syntyneet) Sarja on tyylivapaa 13­15-vuotiaat 10 min (vuosina 1996­1998 syntyneet) yli 15 -vuotiaat 15 min (vuonna 1995 tai sitä ennen syntyneet) Ammattilaiset 25­30 min Ammattilaisilla tarkoitetaan kanteleensoittajia, jotka opiskelevat tai ovat valmistuneet SibeliusAkatemiasta, ammattikorkeakoulusta tai konservatoriosta. KANTELE 3·2010 44
• KiLpaiLujen tYYLisarjat tuOMaristO ja paLKinnOt (huom. ei alle 12-vuotiaiden sarjassa): 1) Kansanmusiikki Ohjelmiston tulee sisältää kansanmusiikin eri tyylilajeja, improvisaatiota ja/tai tyylinmukaisia omia sävellyksiä ja sovituksia. Kilpailussa on eri tuomaristoja. Jokainen kilpailija saa kilpailusuorituksestaan kirjallisen palautteen. Tuomaristo palkitsee osallistujia tunnustus- ja rahapalkinnoin harkintansa mukaan. Tuomaristo kokoaa harkintansa mukaan ohjelman kilpailun loppukonserttiin. taLtiOinti ja juLKisuus 2) taidemusiikki Kilpailuohjelmiston tulee olla monipuolinen ja siinä tulee soveltaa musiikkioppilaitosten tasokurssien ohjelmistovaatimuksia. Ammattilaisten sarjassa ohjelmistossa on oltava mukana ainakin yksi teos barokki- tai renessanssikaudelta ja ainakin yksi vuoden 1980 jälkeen sävelletty teos. Kilpailu on julkinen. Järjestäjillä on oikeus korvauksetta taltioida esityksiä itselleen arkistoonsa sekä radiolle ja televisiolle yhtä varsinaista esityskertaa varten. MatKat, MajOitus ja ruOKaiLu 3) muu musiikki Ohjelmiston tulee sisältää esimerkiksi kokeellista musiikkia, pop-, rock- tai jazz-musiikkia, improvisaatiota tai eri tyylilajeja edustavia omia sävellyksiä. Kilpailijat vastaavat itse kaikista matka-, majoitusja ruokailukustannuksista. Kanteleliitto järjestää mahdollisimman edullisia majoitusvaihtoehtoja kilpailijoille ja tiedottaa niistä keväällä. sääntÖjen tarKentaMinen 4) sähkökantele Kilpailussa on esitettävä sähkökanteleella omaan ikään ja kehitystasoon sopiva ohjelmakokonaisuus, joka voi koostua taide-, kansan-, pop/jazz/rockmusiikista, omista sävellyksistä ja/tai improvisaatioista. Kilpailuesityksessä tulee olla sähköisiä elementtejä, ts. pelkkä kanteleen vahvistaminen ei riitä. OhjeLMistO Tuomaristo voi kilpailun edetessä harkintansa mukaan yhdistää tai jakaa sarjoja sekä tarkentaa ohjeistusta. Kaikissa sarjoissa kilpailija soittaa ennalta ilmoittamansa ohjelmiston, jonka on mahduttava sarjaan määrätyn aikarajan sisään. Aikarajan ylityksestä tuomaristo voi harkintansa mukaan antaa miinuspisteitä. Tuomaristo painottaa arvioinnissaan tyylin tuntemusta ja sen hallintaa. Osa kilpailuohjelmasta voi sisältää myös laulua, mutta pääpaino kilpailuissa on kanteleen soittotaidossa. YLeisMääräYKsiä Erillisiä alku- ja loppukilpailuja ei ole. Yksi kilpailija voi osallistua eri ohjelmistolla eri tyylisarjoihin. Kilpailijat tuovat kilpailupaikalle tarvitsemansa soittimet, pöydät ja laitteistot. Mikäli sähkökantelesarjaan osallistuva kilpailija tuo mukanaan äänentoistolaitteita, on siitä mainittava ilmoittautumisen yhteydessä. Paikalla on äänimies ja perusäänentoistolaitteet, muut mahdolliset tarvitsemansa välineet kilpailijan on tuotava mukanaan. Kilpailupaikalla on järjestäjien toimesta tuoleja. KANTELE 45 3·2010
• KanteleFest valloitti haapavedellä kuultiin monenlaisia kanteleita Kaikkien aikojen ensimmäinen KanteleFest järjestettiin 1.-4.7.2010 Haapavesi Folkin yhteydessä. Haapavedellä kuultiin kanteletta monenlaisissa muodoissaan. Senni Eskelisen tähdittämän Stringpurée Bandin konsertti sai yleisön pyörittelemään päitään ­ miten kanteleesta voi saada aikaan tuollaisia ääniä? Upeassa kirkkokonsertissaan festivaalin avanneet Arja Kastinen ja Ritva Koistinen puolestaan herkistivät yleisönsä kyyneliin. Aloituspäivän ohjelmassa valloitti myös Jokilaaksojen kanteleyhdistys ry:n tuottama konsertti, jossa kuultiin rempseää Jaakko & Sanna -duoa. Kantelekärpänen iski useisiinkin 5-kielisen kanteleen alkeita KanteleFestin aikuisten workshopissa haltuunsa ottaneisiin. Pienempi yleisö taas viihtyi Vilma Timosen Kanteleen kyydissä -konsertissa sekä Riikka Yli-Kotilan ja Mirka Laurosen vetämän Kalevalaisen musiikkisadun esityksessä. Festivaali sai arvoisensa huipennuksen, kun ilmakanteleen SM-kisailijat ottivat toisistaan mittaa lauantai-iltana. Voiton (ja samalla tietenkin myös maailmanmestaruuden!) vei Ilmo Kyherö pastissityylisellä teoksellaan "Kanteleen seitsemän päivää", (kuva s. 3). Kilpailun jälkeen sai kantaesityksensä Arnold Chiwalalalta ja Soili Perkiöltä tilattu pedagoginen kantelesävellys "Mukawa Kantele", jossa kuultiin suomenkielen lisäksi ainakin teKsti ja KuVat: riiKKa hiltunen Stringpurée Band yllätti yleisönsä KANTELE 3·2010 46
• Arnod Chiwalalan & Soili Perkiön "Mukawa Kantele"-teoksen kantaesitys "pseudo-swahilia". Teoksen kantaesityksessä soittaneet Kardemimmit ehtivät pitämään myös oman konserttinsa lauantai-illan päätteeksi. KanteleFest päättyi siellä missä alkoikin, eli Haapaveden kirkossa, jossa järjestetyssä jumalanpalveluksessa veisattiin kanteleiden säestyksellä Riikka Yli-Kotilan johdolla. kaukaisempaa sukulaista, kanunia Trio Khouryn konsertissa. Festivaali herätti kovasti kiinnostusta, joten ei muuta kuin katseet kohti seuraavaa festivaalia, joka järjestetään kesällä 2012! Uuden festivaalikonseptin mukaisesti kantele näkyi ja kuului myös isäntäfestivaalin tuottamassa ohjelmassa. Suurta kiitosta sai muun muassa Emma Viljanen-Laurmaan maisterintutkintokonsertti, jossa hän esitti haitarille sovittamaansa kanteleohjelmistoa isoisoäitinsä Anni Kääriäisen repertuaarista. Lisäksi kuultiin koklea latvialaisen Valdis Muktupvelsin soittamana sekä hieman " Miten kanteleesta voi saada aikaa tuollaisia ääniä? Kalevalainen musiikkisatu perheen pienimmille KANTELE 47 3·2010
• LIITTO Kanteleliitossa jälleen uudet kasvot toiminnanjohtaja riitta huttunen jatkaa virkavapaalla heinäkuun 2011 loppuun saakka ja kevään ja kesän ajan sijaisuutta hoitanut riikka hiltunen siirtyy takaisin maailman musiikin keskuksen tehtäviin sekä jatkamaan opintojaan. uudeksi toiminnanjohtajan sijaiseksi on valittu kulttuurituottaja ia pellinen, joka on työskennellyt aiemminkin kanteleen parissa tuottamalla Kanteleen kyydissä -produktiota. lisäksi ialta löytyy työkokemusta muun muassa useista teatteriproduktioista sekä sibelius-akatemian toimistosihteerin tehtävistä. ia aloitti 1.8.2010 ja hänet tavoittaa vanhasta tutusta Kanteleliiton numerosta 0505645957 sekä sähköpostiosoitteesta mail@kantele.net. Otto Koistisesta Kantelemestari Otto Koistisen työ kanteleenrakentajana sai harvinaislaatuisen tunnustuksen kun Pohjois-Karjalan Mestarikillan aloitteesta ja esityksestä valtakunnallinen Mestarikiltaneuvosto myönsi hänelle mestarinkirjan ja Kantelemestarin arvon elämäntyöhön perustuen. Mestarikirja luovutettiin lauantaina 14.8. Joensuussa. Perusteluna Pohjois-Karjalan mestarikilta toteaa että Otto Koistisen panos on poikkeuksellisen merkittävä sekä kanteleiden rakentajana, että kehittäjänä sekä laajemmin kantelekulttuurin edistäjänä. Juuri 85 vuotta täyttänyt Otto Koistinen on suomalaisen kanteleen todellinen Grand Old Man, jonka työ jatkuu edelleen aktiivisesti. Otto on mm. kouluttanut uutta kanteleiden rakentajasukupolvea. Vuodesta 1997 Otto Koistinen on tavalla kehittänyt virolaisen kromaattisen konserttikanteletta. Otto Koistinen on aiemmin palkittu mm. Suomen valtion taideteollisuuspalkinnolla sekä Viron kulttuuriministeriön tunnustuspalkinnolla. Otto Koistinen kertoo 3/2005 Kantele-lehdessä ensikohtaamisistaan kanteleen kanssa mm. seuraavaa: "Ensimmäisen kerran kuulin kanteletta radiosta ennen talvisotaa. Istuin pimeässä huoneessa ja kuuntelin soittoa, soittaja oli ehkä Tyyne Niikko. Mikään ei ole sillä tavalla vaikuttanut korvaan ­ kantele jäi mieleen". Hän myös kertoo jutussa että, myöhemmin hän sai kanteleen piirustukset käsiinsä ja päätti rakentaa soittimen. Piirustuksissa oli kuitenkin vikaa, joten soittimen kehitystyö alkoi heti. "Kaikki puulajit olen kokeillut, mitä vain olen käsiini saanut. Onnekseni sain hyvää kotimaista puuta aikoinaan ja se on ollut pitkään varastossa. Nyt se on erinomaista soitinpuuta, kun pihka on kovettunut ja hartsittunut. Puukot ja taltat vaan tylsyvät, kun puu on niin kovaa." Kantele-lehti ja Kanteleliitto onnittelevat Otto Koistista! KANTELE 3·2010 48
• KanteLeKurssi OriVedeLLä Kauneimmat kansanlaulut omilla mausteilla 27.­30.12.2010 opettajana arja Kastinen maamme kansanmusiikin talvikauden suurin koulutustapahtuma kerää joka vuosi satakunta kansanmusiikin harrastajaa ympäri maata orivedelle. Kanteleen lisäksi kurssilla voi perehtyä esimerkiksi kaksirivisen haitarin, mandoliinin tai viulun soittoon. ohjelmaan kuuluu myös yhteissoitto ja ohjelmalliset illanvietot joka päivä. Kurssi päättyy konserttiin. muita opettajia tänä vuonna ovat mm. hans Kennemark (ruotsi), antti järvelä ja timo alakotila. KUrSSIPAIKKA: oriveden opisto, Koulutie 5, 35300 orivesi. 25th IRISH FESTIVAL IN FINLAND 24.9.-3.10.2010 Helsinki, Vantaa, Kerava, Hämeenlinna, Rauma, Turku, Pieksämäki, Joensuu, Viitasaari, Lapua opisto sijaitsee oriveden kaupungin keskustassa hyvien liikenneyhteyksien varrella. huoneet ovat 1 ja 2 hengen huoneita, joissa lähes kaikissa on omat suihku- ja WC-tilat. Mary Coughlan Tony O'Connell, Cyril O'Donoghue & Ronan Ryan Lisää: www.finnish-irish.fi sekä info@finnish-irish.fi Supported by Culture Ireland. Opetusministeriö tukee tapahtumaa. 873 1320, toimisto@suomenkansanmusiikkiliitto.fi, www. suomenkansanmusiikkiliitto.fi. jotta kurssi voidaan toteuttaa, tarvitaan vähintään 5 osallistujaa. ilmoittaudu marraskuun loppuun mennessä. ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIETOJA: suomen Kansanmusiikkiliitto, (09) FINNISH-IRISH SOCIETY RY OSTETAAN HYVÄKUNTOINEN KÄYTETTY KONSERTTIKANTELE.Puh. 050-4625191 / Erja Ketonen / erja.ketonen@wlanmail.fi Kuva: Ilari Ikävalko MYYdÄÄN kaunisääninen Kari Kauhasen rakentama saarijärven kantele. Tämän hetkinen kielitys on sopiva H-vireeseen, mutta kieliä vaihtamalla sen saa haluttuun vireeseen. Tied. 050 355 1036. ArVOSOITTIMIA LAINAAN: Onko sinulla arkaainen- tai muu projekti tulossa, johon kaipaat erilaista kanteletta käyttöösi? Lainaan kaksi soitinta ensisijaisesti ammattiopiskelijoille tai ammattimuusikoille, joilla on suunnitteilla esim. arkaaisen musiikin projekti tai sävellysprojekti. Halutessasi projektikonserttisi voidaan valita Kansanmusiikkijuhla Sommelon 2011 ohjelmaan, jonka ohjelmasta vastaa Taito Hoffrén. Kantele 1) Rauno Niemisen v. 2010 valmistama 5-kielinen kantele. Malli: Ontrei Malisen kantele, jossa kielet vaskilankaa. Kantele 2) Keijo Säterin v. 1998 rakentama todella kauniisti soiva 15-kielinen kantele. Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi sähköpostitse 15.9. mennessä alla olevaan osoitteeseen. Lisätietoja: riitta.huttunen@runolaulu.fi tai 050 355 1036. Finn-Kanteleet 70 vuotta · Tyyne Niikko -muistokonsertti su 5.9.2010 klo 15.00 Joensuu, Carelia-sali (Yliopistokatu 4) Finn-Kanteleet 70 vuotta · Juuret Karjalassa -konsertti su 10.10.2010 klo 15.00 Lahden Konserttitalon Felix Krohn-sali (Sibeliuksenkatu 8) ETNO Kaksi maata, kaksi soitinta: Göksel Baktagir & Derya Türkan (Turkki), Timo Väänänen & Ilkka Heinonen, Nefes Stoa 13.11. Liput 15/12 , ennakkomyynti Lippupalvelu Konsertin tuottavat Maailman musiikin keskus ja Stoa. Yhteistyössä mukana Nefes ry, Kanteleliitto ja Intekno. Ohjelmassa lisäksi mm. Titi Robin Trio (Ranska) Savoy-teatteri 9.11. Acoustic Africa: Oliver Mtukudzi (Zimbabwe), Habib Koité (Mali), Afel Bocoum (Mali) · Savoy-teatteri 10.11. ,, Ensemble Ferenc Sebo (Unkari) Savoy-teatteri 11.11. Johanna Juhola Trio, Arnold Chiwalala and Friends · SibeliusAkatemian kamarimusiikkisali 12.11. Samo (Tadzikistan) · Malmitalo 14.11. Lasten Etnosoi! · Malmitalo 14.11. Lisäksi iltaklubeja, yleisöluentoja ja paljon muuta! Tarkempi ohjelma ja lipunmyyntitiedot: www.etnosoi.fi Festivaali pidättää oikeudet ohjelmanmuutoksiin. Göksel Baktagir OSTETAAN käytetty hyväkuntoinen konserttikannel. Myös kotikannel on mahdollinen. Lea Stenberg 050 323 5533 tai lea. stenberg@gmail.com Timo Väänänen rIVI-ILMOITUKSET 23. Etnosoi! Helsingissä 9.-14.11.2010
• Kanteleliiton syyspäivät Syyspäivät ja -kokous Palokan Pelimannitalolla 25.­26.9.2010 KanteLeLiittO rY:n sYYsKOKOus 25.9.2010 KLO 17 KuVat: VeroniKa luKasoVa Tervetuloa Kanteleliiton sääntömääräiseen syyskokoukseen Palokan Pelimannitaloon 25.9.2010 klo 17. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Kokouksen jälkeen syyspäivien pääkonsertti, Kanteleliiton monimuotoisuusprojektin julkistuskonsertti, jossa esiintyvät duo Eva Alkula & Tomoya Nakai sekä irkkumusiikkikurssin vetäjä Lily Neill. Syyskokoukseen, kurssille tai seminaariin osallistujille vapaa pääsy, muilta pääsymaksu 10 . Kurssi: irLantiLaista MusiiKKia harpuLta KanteLeeLLe. Opettajana LiLY neiLL kansallissymboli ja maan tunnetuin soitin. Kurssi on tarkoitettu kaikille irlantilaisesta traditionaalisesta musiikista sekä 1600­1700 -lukujen irlantilaisista säveltäjistä kiinnostuneille. Kurssilla opetellaan irlantilaisen musiikin ornamentaatiota, harmonioita sekä improvisaatiota sovellettuna kanteleelle. Myös kurssilaisten erityistoiveet otetaan huomioon kurssia aikana. Suuri osa opetuksesta tapahtuu korvakuulolta, joten kurssilaiset voivat halutessaan myös nauhoittaa kurssin. Kurssin vetäjänä on arvostettu irlantilaisen harpun taitaja, amerikanirlantilainen Lily Neill, joka aloitti uransa nuorena ja esiintyi presidentti Bill Clintonille jo 14-vuotiaana. Siitä lähtien hän on esiintynyt ja opettanut säännöllisesti Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Kurssikielenä on englanti, mutta Syyspäivien yhteydessä järjestettävällä kurssilla kartutetaan kanteleensoittajien irkkumusiikkirepertuaaria ja sovelletaan irlantilaisen harpun soittotekniikoita kanteleelle. Harppu on Irlannin KANTELE 3·2010 50
• englanninkieltä taitamattomatkin voivat osallistua kurssille, käännösapua järjestyy tarvittaessa. Kurssin hinta (5h) on Kanteleliiton jäseniltä 40 euroa, muilta 70 euroa. Majoitus ja ruoat ovat omakustanteiset. seMinaari Syyspäivien yhteydessä Palokassa järjestetään pienimuotoinen seminaari, jonka tavoitteena on edistää kanteleenrakentajien ja soittajien välistä vuoropuhelua. Puheenvuoroja kuullaan soitinrakentajilta sekä kantelisteilta, jotka soittavat heidän rakentamiaan soittimia. Alustajina muun muassa kanneltaja Timo Väänänen ja kanteleenrakentaja Jyrki Pölkki. Millainen on unelmakantele? Mistä lähtökohdista rakentajat rakentavat kanteleita? Millaisia kompromisseja soittajat ovat valmiita tekemään soittimen hankinnassa? Seminaarin teemoihin on mahdollista vaikuttaa etukäteen lähettämällä ideoita ja ajatuksia muun muassa unelmakanteleesta Kantele. netistä löytyvän anonyymin lomakkeen kautta. tutustuMisKierrOs suOMen KanteLeMuseOssa Syyspäivävierailla on mahdollisuus päästä tutustumaan maailman ainoaan kantelemuseoon museonjohtaja Kari Dahlblomin johdolla. Opastuksen lisäksi Kari on luvannut pitää huolen siitä, että Syyspäivillä soi myös keskisuomalainen kantele. aLustaVa aiKatauLu YhteYdet: LAUANTAI 25.9. klo 10­12 seminaari klo 12­13 lounas klo 13­15.30 opetus klo 16­17 museokierros klo 17 Kanteleliiton sääntömääräinen syyskokous klo 19 Syyspäivien pääkonsertti: Eva Alkula & Tomoya Nakai, Lily Neill SUNNUNTAI 26.9. 10­12.30 opetus 12.30­14 lounas Syyspäivät toteutetaan kokonaisuudessaan Palokan Pelimannitalolla, os. Saarijärventie 71, 40270 Palokka. Palokkaan pääsee Jyväskylän keskustasta busseilla 22 ja 28. Matkaa on kymmenisen kilometriä, joten kannattaa harkita myös kimppataksin ottamista. MajOitus: Omakustanteiseen majoitukseen on varattu yhden, kahden ja neljän hengen huoneita Hostelli Laajavuoresta. Majoitus yhden hengen huoneessa 40 /yö, kahden hengen huoneessa 28/yö/hlö ja neljän hengen huoneessa 25/yö/hlö. Tiedustelut ja varaukset suoraan hostelliin: 014-266 7053. Ilmoita että varaat huoneen Kanteleliiton kiintiöstä. Kiintiö on voimassa 15.9. saakka. iLMOittautuMinen ja LisätietOja: Ilmoittautumiset kokoukseen, seminaariin sekä kurssille 10.9. mennessä Ia Pelliselle mail@kantele.net tai 050-564957. KANTELE 51 3·2010