• Irtonumero 8 ? KANTELE fantasiakantele ? festivaalit ? kantelekilpailu? ranska
• KANTELE 3?2012 2
• 5 SISÄLLYS Meidän festivaalikantelistien suuri juhla Pääkirjoitus.............................................................................................. 4 Puheenjohtajan tervehdys...................................................................... 4 MEIDÄN FESTIVAALI kanteleliiton vuoden päätapahtuma ........................................... 5 In memoriam Hannu lehtoranta ja sergei Gungurov................. 8 FRESH- Kanteleluokka 25 vuotta........................................................... 10 NUOTTILIITE............................................................................................... 12 HIRVILAHTI- KanteleENSOITTOA JA PUHDISTAUTUMISTA............................. 16 T?ES Où PHILIPPE? ? ranskalaista kantelistia etsimässä .......................................... 18 18 Missä olet, Philippe? Matkakertomus Ranskasta 28 Sommelon tapahtuma laulumailla 44 Kansanmusiikin isompi ilta tulee taas LIITON SIVUT.............................................................................................. 26 SOMMELO JA VIENAN KARJALA ? kansainvälinen kanteleleiri vienan karjalassa................. 28 toisen kansainvälisen kantelekilapailun kilpailukutsu................... 32 Fantasiakantelekilpilun voittaja......................................................... 36 aLEVYPOKE................................................................................................ 38 lyhyet uutiset......................................................................................... 42 kansanmusiikin isompi ilta ? kiitetty kansanmusiikin suurtapahtuma tulee taas ....... 44 Pop- musiikkia kanteleella.................................................................... 46 Päätoimittaja: Tuomas Saloniemi, 050 4136 134 Julkaisija ja kustantaja (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki puh. 050 564 5957 mail@kantele.net kantele.net Toimitusneuvosto Marko Aho, Susanna Heinonen, Outi Sané, Jaakko Meriläinen, Eija Kankaanranta, Harri Suilamo, Maija Pokela Ilmestymistiedot 34. vuosikerta 3 / 2012 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 ? / 12? (lehti+cd) ? Seuraavan numeron aineisto- ja julkaisupäivät 30.11. Aineisto viimeistään 5.11 issn 0357-6892 Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Toimitus ja taitto Tuomas Saloniemi lehti@kantele.net Painopaikka KS Paino Oy, Kajaani KANTELE 3?2012
• PÄÄTOIMITTAJA PUHEENJOHTAJA Vilma timonen Kesä ja leirit Puheenjohtajan tervehdys Muistan lapsuuteni kesistä ennenkaikkea erilaiset kesäleirit. Lapsesta asti eri soittimia soittaneena vietin suuren osan kesistäni erilaisissa leirikeskuksissa ympäri Suomea. Näiltä ajoilta on jäänyt paitsi paljon hyviä muistoja, myös aikuisikään kantaneita ystävyyssuhteita ja uskomattomia musiikillisia kokemuksia. Kesäleiriperinne on jotain hyvin suomalaista. Vain Suomessa on koko maa täynnä erilaisia, enemmän tai vähemmän marginaaliseen musiikkiin keskittyviä tapahtumia. Lapsena kesäleirejä katsoi tietysti omasta näkökulmastaan, mutta vasta aikuisena alkaa ymmärtämään miten laajasti erilaiset kesätapahtumat heijastelevat erilaisten alueiden ja ihmisten omaleimaisuutta ja ainutkertaisuutta. Tämän lehden numerossa ei siis käsitellä kulttuuripolitiikkaa tai muita sisähommia, vaan tehdään iso läpileikkaus siitä mitä kesällä oikeastaan tapahtui. Tapahtumia on todellakin ollut Meidän festivaalista Vienan Karjalan Sommeloon asti. Nämä kaikki ansaitsevat oman aukeamansa. Viime lehti oli ensimmäiseni, ja pieniä teknisiä ongelmia pääsi tarkasta oikoluvusta huolimatta joukkoon livahtamaan. Pyydän anteeksi ja teen parhaani, että tämä lehti olisi näiltä osin virheetön. Hiukan politiikkaa kuitenkin: hiljaisena uutiskesänä kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen menemisiä tai menemättä jättämisiä on voinut seurata melkein suorana lehtien palstoilta. Kärkkäimmät ihmiset ovat vaatineet Arhinmäen eroa, koska tämä ei ole ollut joillain tietyillä juhlilla. Iltapäivälehdet ovat tulkinneet myös varsin tarkoitushakuisesti esimerkiksi Karita Mattilan yksinkertaista toivetta siitä, että ministeri kävisi oopperassa. Ministerin työhön kuuluu edustaminen. Joskus työ ei ole kivaa mutta sitä on vain tehtävä. Arhinmäen kauden onnistumista ei varmastikaan mitata sillä, kuinka monta kertaa ministeri kävi oopperassa ja kuinka monta kertaa lentopallo-ottelussa. Se mitataan sillä, mikä on kulttuurirahoituksen asema ja arvostus vaalikauden lopulla. Vaatikaa tekin siis ennen kaikkea laadukasta kulttuuripolitiikkaa ja vasta sen jälkeen ministerin läsnäoloa. Hyvää syksyä kaikille! Opettajan arki on täynnä puuhaa jos jonkinmoista. Tuntien suunnittelua,sovitusten tekemistä, oppilaiden toivebiisien metsästystä, matineoiden ja konserttien suunnittelua ja tutkintojärjestelyjä. Tunneilla oppilaiden kanssa käydään läpi iloja ja suruja, koetaan onnistumisen hetkiä ja keskitytään, sävelletään, improvisoidaan ja opitaan uutta. Monen kanteleensoiton opettajan arkeen kuuluvat myös pitkät ajomatkattyöpaikalle. Työpaikka saattaa myös vaihdella päivittäin. Yksi kaupunki yhtenä päivänä, toinen toisena. Työnantajia on usein monia ja tällöin työyhteisö saattaa jäädä puuttumaan. Opettajan osa on usein jäädä ilman kollegiaalista yhteisöä ja sen tukea. Jokaisen alalla työskentelevän motivaattorina ovat varmasti ennen kaikkea työskentely oppilaiden kanssa ja siitä saatava henkinen palkinto. Musiikinopettajat eivät todellakaan rahan perässä työssä ole. Palkkakuoppa on ollut jo jonkin aikaa kokolailla syvä. Työn vastuullisuuteen sekä olosuhteisiin, johon kuuluvat mm. pitkät illat työssä pois kotoa, viikonloppuihin painottuvat kurssit ja konsertit, nähden käsittämättömän aliarvostava palkkaus yhdistettynä kirjaviin käytäntöihin vaikkapa päivärahojen ja kilometrikorvausten maksuista eivät jätä varaa arvailuille työnteon motiiveista. Kuitenkin vuosittain alalle hakeutuu ihmisiä, jotkahaaveilevat nimenomaan tästä työstä. Nyt kun lukuvuosi jälleen käynnistyy ja on aika tuntien sopimisen, nuottien esiin kaivamisen ja arjen rutiinien aloittamisen, olisi mukava kuulla entisten ja nykyisten oppilaiden ajatuksia siitä, mitä hyvä opettaja ja harrastus kanteleen parissa elämään on tuonut. Laita kokemuksiasi osoitteeseen mail@kantele.net muutamalla lauseella tai muista meitä halutessasi pidemmälläkin tarinalla! Parhaat tarinat julkaistaan Kantele-lehdessä ja vastanneiden kesken arvomme levypalkinnon. Mukavia soittohetkiä niin opettajille kuin oppilaillekin ja mitä mainiointa lukuvuotta 2012-2013. Ps. Kun suunnittelette lukuvuotta, muistattehan II Kansainväliset Kanteleyhtyekilpailut Tampereella toukokuun viimeisenä viikonloppuna 2013! Tarkat ilmoittautumisohjeet ja säännöt löytyvät tämän lehden sivuilta 32-34. Kuva: AJ Savolaisen Tuomas Saloniemi KANTELE 3?2012 4
• Kaikki pallot ilmassa eli Meidän festivaali TEKSTI TUOMAS SALONIEMI KUVAT MAARIT KYTÖHARJU/ MEIDÄN FESTIVAALI KANTELE 5 3?2012
• Mitä pitäisi ajatella kamarimusiikkifestivaalista, joka yhdistää jonglöörausta, Arvo Pärtiä, kantelemusiikkia, huonoa huumoria, yleisöluentoja ja paperisäkkeihin pukeutunuteita kummituksia? Nerokasta, yhdellä sanalla. miten perinteisen kamarimusiikkifestivaalin konventiot voitaisiin kääntää ympäri. Rentoutunut, miellyttävä ympäristö jossa esiintyjien ja yleisön välillä ei ole ollenkaan kuilua. Intiimi olikin sana joka kuvasi kaikkein parhaiten festivaalia. Tuntui kuin olisi poikennut ystävällään, joka samalla esittelee keksimiään mielenkiintoisia juttuja. Itseasiassa tässä suhteessa ympyrä sulkeutuu. Kotikonsertit (saksalainen Hausmusik- perinne) oli itseasiassa varhaisen keskiluokan ?porvariston? pääasiallinen musiikkielämän seuraamisen tapa. Nouseva ja kasvava porvarissääty alkoi matkia aateliston tapoja ja kotisoittimesta ja soittotaidosta tuli nopeasti osa sivistystä. Tähän jatkumoon siis Meidän festivaalikin osui. Yritys ei ollut tavoitella suuria yleisömassoja vaan nimenomaan keskittyä pienen ihmisjoukon koheesioon. Festivaali ei keskityynyt myöskään pelkästään musiikkiin. Jonglööraajat, isännöinti, alustukset ja puhe kuuluivat myös olennaisena osana musiikkiin. Konsepti on mielenkiintoinen, mutta vaatii vielä ehkä hiukan hiomista. Varmasti yksi mielenkiintoisimmista konserteista (vaikea keksiä hyvää sanaa, olisiko työpajoista?) kertoi ranskalaisesta Ondes Martenot- instrumentista. Ondes Martenot on kulttuurihistoriallisesti ehkä merkittävämpi kuin soittimellisesti. Ranskalainen soitinseppä kehitteli sähkösoittimen vuonna 1928. Soitin löysi paikkansa nopeasti ranskalaisessa nykymusiikissa ja sen ujeltavaa, Kamarimusiikkifestivaalin konsepti jos mikä on hyvin voimakkaasti kodifioitunut. Ihmiset siis tietävät mitä odottaa. Katsokaa vaikka Kuhmoa. Maailmanluokan esiintyjiä hyvässä salissa jotka soittavat maailmanluokan kamarimusiikkia. Konsertit noudattavat vuosisataista traditiota: yleisö odottaa salissa, valot himmenevät, aplodien raikuessa esiintyjät asetelevat estradille. Aplodit vaimenevat, lievä yskintä kumahtelee yleisössä. Ensimmäinen ääni kuuluu esiintyjistä. Tässähän ei ole mitään vikaa. Olen itse esiintyvä muusikko ja rakastan tuota maagista hetkeä: kuinka parhaimmillaan taianomainen yhteys esiintyjien ja yleisön välillä syttyy sinä hetkenä kun aplodit vaimenevat ja soittoon keskittyminen saavuttaa huippunsa. Yhtä lailla olen myös nauttinut niistä hetkistä kun kiireettömän mökkiviikonlopun aikana on soitettu ja laulettu tuntikausia ja luottamuksen ja ymmärryksen ilmapiiri auttaa ilmaisemaan jotain tärkeää ja mielenkiintoista musiikin avulla. Tuusulanjärven kamarimusiikkinakin joskus tunnettu Meidän festivaali on selvästi miettinyt, KANTELE 3?2012 6
• mielenkiinnottomaksi mössöksi. Meidän festivaali onnistui kuitenkin valitsemassaan, yllättävän vaikeassa tyylilajissa pääasiassa hyvin. Kantele-fest järjestettiin yhteistyössä Meidän festivaalin kanssa. Kantele olikin valtaisasti edustettuna koko festivaalilla. Esiintyineistä kanteletaiteilijoista mainittakoon ainakin Eija Kankaanranta, Eva Alkula & Tomoya Nakai, Arja Kastinen, Kelavala, Pauliina Syrjälä & Sanna Kurki-Suonio, Jenny Vartiainen, Elisa Kerola, Matleena Huovinen ja Tuuli Lukkarinen. Mielenkiintoisin esitys monista lieni Eva Alkulan ja Tomoya Nakain veto sunnuntaina Tuusulan kirkossa. Konsertissa kuultiin myös Richard Straussin Metamorfosen. Strauss linkittyy säveltäjänä mielenkiintoisesti myös aiemmin mainittuun Messiaeniin- molemmat edustavat arkkityyppeinä omaa musikillista traditiotaan. Kamarimusiikkifestivaali on siis kaikessa erikoisuudessaan ja poikkitaiteellisuudessaan vallan mielenkiintoinen tuttavuus, jonne kannattaa kaikkien siihen kykenevien tulla ensi vuonna. Vaikka kanteleita olisikin hiukan vähemmän. helposti tunnistettavaa ääntä kuulee erityisesti Messianen ja Varèsen teoksissa. Radikaali liike sähkösointinten puolelle alleviivaa eroa germaaniseen, vahvaan traditionaalisuuteen ja sinfonisuuteen perustuvaan kulttuurin ja toisaalta alppien eteläpuolisen, jonkin verran kokeellisemman ja tietyssä mielessä juurettomamman tradition välillä. Ei liene sattumaa että elektroakustisen musiikin tutkimuskeskus (IRCAM) on juuri Pariisissa. Meidän festivaalin demonstraatiossa Ondes Martinotin ääntä yritettiin mallintaa jousisoittimilla. Tämän lisäksi asiaan liittyneestä Messiaenin Aikojen lopun konsertosta ja sen musiikillisesta tematiikasta pystyttiin vetämään aivan huikean mielenkiintoinen parallelli popmusiikkiin. Ehkä suurin ongelma festivaaleilla liittyi aikataulutukseen. Sessiot venyivät usein hurjasti ja välittömällä aikataululla oli myös ikävä tapa aiheuttaa seuraavan konsertin myöhästymistä? esiintymispaikkojen välillä kun saattoi olla useampi kilometri matkaa. Organisaatio kuitenkin jousti myös alkamisajoissa ei kukaan jäänyt ilman musiikkiannostaan. Konsertit oli koottu myös mielenkiintoisesti löyhiksi temaattisiksi kokonaisuuksiksi. Temaattisuus oli joskus selvempää ja joskus vähän enemmän pinnan alla. Poikkitaiteellisuus on aina riski: se saattaa helposti kääntyä huonoksi cross-overiksi tai 7
• HANNU LEHTORANTA 1954-2012 Kuva Mathilda Mykkänen MUISTAMME Säveltäjä, muusikko Hannu Lehtoranta kuoli Sipoossa 22. toukokuuta 2012. Hän oli syntynyt Jyväskylässä 1. tammikuuta 1954. Lehtoranta teki mittavan uran kansanmusii Lehtoranta teki mittavan uran kansanmusiikkia lähellä olevissa musiikillisissa yhteyksissä erilaisten puhaltimien ja kansansoitinten taitajana sekä omaleimaisena modernin kalevalaisen musiikin säveltäjänä. Rakkauden kansanmusiikkiin hän imi jo kodistaan, sillä sekä hänen isoisänsä Heikki että isänsä Pentti olivat tunnettuja keskisuomalaisia pelimanneja, kaksirivisen hanurin taitajia. Lehtorannan musiikilliset rakkaudet nuoruusiän Jyväskylässä olivat erilaiset popin ja jazzin muodot. Niistä ammensi vaikutteensa myös Lehtorannan ensimmäinen levyttänyt yhtye, vuonna 1976 syntynyt Fyyralyyra. Se julkaisi seuraavana vuonna aikaansa edellä olleen levyn, jossa rytmimusiikin muodot sulautuivat tyylikkäästi suomalaiseen kansanmusiikkiin. Lehtorannan pitkäikäisin yhtye oli vuonna 1980 perustettu Tuulenkantajat. Se teki erinomaisia äänilevyjä, joista esikoinen Tuulenkantajat ansaitsi Yleisradion tunnustuspalkinnon vuonna 1985. Myös esiintymisiä Tuulenkantajilla oli isoillakin festivaaleilla aina Roskilden rockfestivaaleille asti. Tuulenkantajien taitavan omaperäisessä musiikillisessa ilottelussa Lehtoranta löysi myös kanteleet, jouhikot ja vanhemman perinteen puhaltimet. Lehtoranta oli mukana kansanmusiikin ammattiorkesteri Tallarissa, jonka kolmella ensim- mäisellä levyllä hänen musisointiaan kuullaan. Palkkapelimannin roolista Lehtoranta siirtyi Yleisradioon, jonka äänilevystössä hän työskenteli viime vuosiin saakka. 1990-luku ja 2000-luvun alku olivat Lehtorannalle kiivasta etsimisen aikaa: valmiita mutta julkaisemattomia demoja syntyi lauluntekijänä, huilusooloilijana, klubitanssimuusikkona tai erilaisissa muissa rock-kuoseissa. Omimmillaan Lehtorannan taide elää hänen soololevyllään Taivaallinen kuu vuodelta 2005. Muinaisuuden modernisti ja ?amaani pistää peliin koko mittavan soitinarsenaalinsa ja ottaa mukaan tarkkaan valitut kaverit Martti Pokelaa myöten. Levyltä on kuultavissa, että Hannu Lehtoranta opiskeli ja eli kulttuurihistorian laajan oppimäärän. Hannu Saha Kirjottaja on kansanmusiikin professori ja Hannu Lehtorannan ystävä. KANTELE 3?2012 8
• SERGEJ GUNGUROV 1957-2012 Udmurtilasen krezin tuntija ja tutkija Sergej Kungurov menehtyi 5.8.2012. Hänet muistetaan erityisesti vieraanvaraisena kansanperinteen tutkijana. Udmurtian kanteleen, eli krezin, mestari Sergej Nikolajevi? Kungurov kuoli 5.8.2012 I?evskissä. Hän oli kansanperinteen monipuolinen tuntija sekä tunnettu ja arvostettu kanteleensoittaja, -opettaja ja kanteleyhtyeiden perustaja. Sergej Kungurov syntyi 18.10.1957 ja innostui musiikista jo varhain lapsuudessaan. Hän valmistui muusikoksi vuonna 1984 I?evskin musiikkiopistosta. Kungurov jatkoi opintoja Petroskoin konservatoriossa, josta hän valmistui kansansoitinorkesterin johtajaksi vuonna 1989 pääsoittimena oli balalaikka. Vuonna 1993 hän perusti I?evskin musiikkioppilaitosten oppilaista kansansoittimien orkesterin, joka esiintyi menestyksellisesti Volgan alueella. Kansansoittimet, erityisesti krez, olivat Sergej Kungurovin sydäntä lähellä. Krez oli vaarassa kadota. Kungurov rakensi näitä udmurtialaisia kanteleita 90 kappaletta. Hän on ollut tiennäyttäjä ja krez on saanut uuden elämän. Kungurov eli kansanperinteessä, kansanjuhlissa ja niiden vanhoissa menoissa ja rituaaleissa. Kungurovin kantelekoulu julkaistiin vuonna 2000. Vuodesta 2010 hän johti perustamaansa udmurtialaisten perinnesoittimien yhtyettä Pydzym krez. Sergej Kungurovin ansioista Udmurtian valtion yliopiston taiteiden tiedekunnassa avattiin vuonna perinteisten udmurtialaisten soittimien luokka. Vuonna 2011 hänestä tuli dosentti ja kansansoittimien sekä kansallisten udmurtialaisten soittimien osaston johtaja. Kungurov johti kansansoitinorkestereita ja toimi pääkapellimestarina ja taiteellisena johtajana udmurtialaisten kansansoittimien orkesterissa Zarin krez. Udmurtian ansioitunut taiteen tekijä Sergej Kungurov teki mittavan elämäntyön kansanperinteen ja kansansoittiminen parissa. Kotimaassaan hän toimi vieraiden isäntänä järjestäen monenlaista ohjelmaa. Suomessa vieraillessaan hän mm. osallistui soitinrakentajien tapaamiseen, esiintyi festivaaleilla sekä opetti mestarikurssilla Sibelius-Akatemiassa. Sergej Kungurov palkittiin useissa kansainvälisissä kilpailuissa ja Venäjän taiteiden katselmuksissa. Sergejn varhainen kuolema tuli yllättäen. Häntä jäivät kaipaamaan omaiset, työtoverit ja monet ystävät. Kari Dahlmblom KANTELE 9 3?2012
• o Täht inen Ku va: K imm FRES Sibelius-Akatemian klassisen musiikin osaston kanteleluokka juhlii 25-vuotista taivaltaan upeiden konserttien muodossa 23.11-24.11.2012! Vuonna 1987 silloiselle solistiselle osastolle perustettu kanteleluokka antaa taidemusiikkiin keskittyvää opetusta. Useat aktiiviset kanteletaiteilijat ja -pedagogit ovat lähtöisin Sibelius-Akatemian kanteleluokalta. Juhlakonserteissa kuullaan eritoten kanteleelle sävellettyä nykymusiikkia sekä sähkökantelekokoonpanoja. Sibelius- Akatemian kanteleluokalta valmistuneet pedagogit ovat olleet 25 vuoden ajan tienraivaajia kantelemusiikin erilaisille muodoille ja pioneereja taidekanteleen korkeakoulutuksessa ja systemaattisessa opetuksessa. Konsertit antavat mahdollisuuden kuulla paitsi eturivin suomalaisia kanteletaiteilijoita, myös mahdollisuuden laajentaa omia musiikillisia horisonttejaan kantesitysten ja moderninkin musiikin parissa. KANTELE 3?2012 10 Kuva: Heik ki Tuuli Ku va: Riikka Ka jander
• SH! 23.11. klo 19 Camerata: Loca- Hullu nainen - konsertissa kuullaan tarinoita sattumuksista, hulluudesta ja hullaantumisesta kolmen bändin tulkitsemina. Näitä kolmea bändiä yhdistää myös sähkökantele. Lavalla Anna-Karin Korhonen & Avertere, UMA ja Noora Laiho bändeineen. 24.11 klo 16 Camerata: Fresh! -konsertti sisältää sooloteoksia ja kamarimusiikkia eri aikakausilta, säveltäjinä Händel, Debussy, Pekka Jalkanen, Adina Dumitrescu, Olli Virtaperko. Aivan uusinta kantelemusiikkia tarjoaa konsertissa kantaesityksensä saava Minna Leinosen teos kanteleelle ja jousikvartetille! Mukana juhlistamassa mm. Eva Alkula, Pauliina Almonkari, Eija Kankaanranta, Ritva Koistinen, Petri Kumela, Janne Tuomi, Jenny Vartiainen, Hedi Viisma ja Heidi Äijälä. Yhteistyössä Sibelius-Akatemian kehittämiskeskuksen, Kanteleliitto ry:n, Esekin ja Lusesin kanssa. Lisätiedot: www.musiikkitalo.fi Myydään hyvä 39-kielinen kantele laukkuineen. Valmistaja Heikkilä Ky, Rajamäki, n.vuonna 1985. Ostettu kanteletaitelija Tellervo Haikosen asiantuntemuksella harjoitussoittimeksi. Hinta 1100 euroa. Yhteystiedot: Johanna, 040 4106402 johanna.korhonen@nic.fi KANTELE 11 3?2012
• NUOTTILIITE TÄHTISADETTA Laskeskelin tuossa hiljattain taivaalla loistavia tähtiä ja totesin, että taidamme olla jo syksyn puolella. Vaikka syksy tuo tullessaan kylmyyden, sateen ja loputtomalta tuntuvan kiireen, älä lannistu. Istu rauhassa alas, ota kantele syliisi ja soita oman mielesi mietteitä aina kun syksyn pimeys alkaa ahdistaa. Tämänkertaisen nuottiliitteen mukana saat opeteltavaksesi kolme uutta sävellystä. Nämä upeat teokset ovat tamperelaisten lasten säveltämiä ja sanoittamia. Toivotan syksyysi iloa, valoa, loputonta tähtisadetta ja kanteleen kielten helinää. Salla Pesonen on pitkäänsoiton estetiikkaan sekä karjalaiseen kanteleimprovisaatioon erikoistunut kanteleensoittaja, taidekasvattaja ja kuvataiteilija. Hän on saanut soiton salaisuuden lahjaksi omalta isoisältään ja löytänyt omin päin taiteilemalla reitin väreinä ja kuvina soivan musiikin polulle. KANTELE 3?2012 12
• Sarjakuva Liisa Lilvanen NUOTTILIITE KANTELE 13 3?2012
• NUOTTILIITE KANTELE 3?2012 14
• NUOTTILIITE KANTELE 15 3?2012
• Hirvilahti TEKSTI JA KUVAT ANJA LAPVETELÄINEN Puhdistautumista ja kanteleita Hirvilahti ? noin kolmensadan asukkaan kylä vajaa 40 kilometriä Kuopiosta länteen. Kylä täyttyy joka kesä 4-5 päivän ajaksi musiikista ja yhteisen tekemisen innostuksesta, kun musiikkileiri valtaa kylän keskuksen: nuorisoseurantalon sekä koulun, ja tänä vuonna myös kaupan. Kesän 2012 leirin teemana oli sauna. Saunan lämmityksen tunnelmissa aloitettiin jo leiriä edeltävänä iltana läheisellä Riuttalan kylällä, jonka Talonpoikaismuseo tarjosi mitä mainioimmat puitteet aloituskonsertille, Saunamantralle. Saunamantra toi tähän pohjois-savolaiseen maisemaan visuaalisen ääniteoksen, jonka ytimen muodosti haapahirsistä rakennettu soitin. Tämän sointiin yhdistyivät sekä vanhan hirsituvan äänimaisema että illan muusikoiden improvisaatiot vanhan suomalaisen saunalaulun pohjalta. Illan ohjelmavihkon mukaan ?Saunamantrassa tutkitaan saunomiseen liittyvää rauhoittumista ja puhdistutumista musiikin, performannsin, sekä rituaalin keinoin. Kuinka sauna vaikuttaa ihmisiin? Voiko samankaltaisia vaikutuksia saada aikaan äänten ja musiikin avulla?? Katsotaanpa, miten saunamantra vaikutti musiikkileirin osallistujiin. Lämmittelyä Lauteilla Leirin johdosta vastasivat kylän ?omat tytöt?: Senni Eskelinen ja Jenni Venäläinen. Taustaorganisaationa on Hirvilahden Nuorisoseura ry, ja leirin työryhmän muodostavat Sennin ja Jennin johdolla noin 8-10 vapaaehtoisista koostuva työryhmä, joka saa yleensä täydennystä myös kahdelta lähikylältä, Niemisjärveltä ja Lamperilasta. Tänä vuonna leiri kokosi musiikin tekemisen lumoon noin kuusikymmentä osallistujaa vauvasta vaariin sekä yhteensä seitsemän opettajaa. Kaksi muskariryhmää, lasten ja aikuisten lauluryhmät, jouhikkoyhtye, bändit ja kanteleryhmät sekä yksittäiset soitinopetustunnit takasivat sen, että soittoa - ja vaellusta luokasta toiseen - riitti neljänä päivänä (28.6.-1.7.) aamusta pitkälle iltapäivään. Tänä vuonna musiikkia haluttiin viedä myös kylän keskipisteenä toimivalle kaupalle. ?Kahvivartti? oli tapahtuman nimi, ja sen puitteissa leiriläiset pääsivät päivittäin ?oman stagen? lauteille soittamaan kyläläisille ja kaupassa asioiville varttitunnin ajaksi. Kolmena päivänä kaupan stagella kuultiin erilaisia kanteleduoja ja viimeisenä päivänä kaupan pihan valtasi viiden hengen jouhikkoryhmä. Kaupan stagen yhden mieleenpainuvimmista esityksistä antoivat 8-vuotiaat Anna Linnaranta ja Tekla Mantere, joiden soittajakokemus isolla kanteleella on vasta alkumetreillä, mutta soitto ihastutti rohkeudellaan ja taitavuudellaan. Kahvivartin tausta-ajatuksena oli yhtäältä viedä musiikin tekemisen intoa lähemmäs kyläläisten arkea ja toisaalta tarjota leiriläisille mahdollisuuksia opit- KANTELE 3?2012 16
• tujen taitojen esittämiseen. Niin kauppiaan kuin leirinkin kannalta järjestelyt toimivat hyvin, toivat mukavaa piristystä kaupan iltapäivään. Siten tapahtumaa kannattaa kehittää edelleen seuraavienkin leirien varalle. Hikoilua Jokaisena iltana leiriläisille ja kyläläisille järjestettiin toki myös muitakin oheistapahtumia. Peli-iltana leirin puolivälissä päästiin verestämään pesäpallon pelaamisen taitoja ja sen illan tapahtuma jatkui leirin teeman mukaisesti kylän yhteisenä saunailtana. Eli kaikkia kylän taloja innostettiin lämmittämään sauna jo perjantai-iltana. Halutessaan saattoi lähteä hikoilemaan myös naapurin saunan lauteille. Koko kylän saunomiselle jo perjantai-iltana oli vissi tarkoitus: näin lauantai-ilta saatiin rauhoitettua yhdelle vuosittaisista kohokohdista, opettajien konsertille. Tänä vuonna leirilauantaista muodostui oikea super-lauantai kahden konserttitapahtuman vuoksi. Iltapäivällä perheiden lapset ja lapsenmieliset pääsivät nauttimaan Mörköoopperan laulujen tuoreista sovituksista oikean Mörköorkesterin esittäminä. Siinä menossa ohjelmalehtisen lupaus tuli hienosti täytetyksi: ?se, mikä kuulostaa sanana pelottavalle, voi ollakin maailman mukavin ja hauskin olento? - tai orkesteri! Puhdistautuminen Leirin loppukonsertin tunnelma on aina sähköä täynnä. On soittimien roudaamista, lopullisen ohjelman viime hetken oikomista ja hiomista, ryhmien kenraaleja, ryhmissä harjoitellun yhteisen biisin läpivientiä, juhlatamineiden oikomista, viimehetken sopimisia. Sali täyttyy ääriään myöten isistä ja äideistä, mummoista ja vaareista, sisaruksista, tädeistä ja naapureista. On vähän haikea, mutta samalla lähes riehakas olo. Kaikkia jännittää. Ja loppukonsertissa on aina kuuma. Ikkunat on pakko avata jo ennen konsertin alkua. Mutta sitten se ilo alkaa! Tunti musiikin tekemisen riemua, joka ei jätä ketään kylmäksi. Tänä vuonna muskarilaisten Pöllö-rock sai yleisön mukaan leikkimään ja komppaamaan täysillä. Ja poikien AC/DC-sovitus oli kyllä vertaansa vailla. Konsertti päättyy kaikkien leiriläisten yhteiseen saunalaulu-esitykseen. Ja sitten on kiitosten, halausten, mansikoiden, kahvin ja kotiinlähdön aika. Hiljentyminen Seuraavana päivänä kylä palaa taas tavalliseen, rauhalliseen elämään. Mutta jotain jää helkkymään osallistujan sisälle, ehkäpä kylän raitillekin. Ilon sävel yhteisistä, voimaannuttavista hetkistä. Vielä pitkään mukana kulkee muistijälki siitä, mikä leirillä oli parasta: ?soittaminen ja hyvä fiilis ?. KANTELE 17 3?2012
• TEKSTI JA KUVAT TUOMAS SALONIEMI KANTELE 3?2012 18
• T?es où, Philippe? Missä olet, Philippe? KANTELE 19 3?2012
• Kantele- lehti kansainvälistyy. Tässä numerossa tutkiva ja seikkaileva journalisti yrittää tavoittaa Ranskan Pariisissa oletettavasti oleilevaa Philippe Gabelia. Kansainvälinen ja hyvin mielenkiintoista musiikkia tekevän Gabrielin tapaaminen olisi lehden tälle numerolle sen ansaitsema huipennus, mutta saavuttaako toimittaja ikinä Philippeä- ja onko sillä väliä, jos pääosassa on Ranska, musiikki, hyvä ruoka ja erinomainen viini? Tanskan ilmatila, 38 000 Jalkaa Tämä ei ala hyvin. Olen lentokoneessa haastattelumatkalla tapaamaan ranskalaista kantelistia, jonka olemassaolosta en ole edes aivan varma. Olen saanut kohtuullisen luotettavilta tahoilta varmistuksen siitä, että erikoista sähköpostiosoitetta käyttävä mies on olemassa. Mies, joka on ranskalainen mutta soittaa kanteletta, muusikko mutta töissä texasilaisessa krääsäkaupassa, ranskalainen joka opiskelee ruotsia Sorbonnen yliopistossa. Kaveri kuulostaa niin erikoiselta tapaukselta, että Kantele- lehden toimittaja lähetettiin ottamaan selvää mistä oikein on kyse. kien H-junien kantamuodolta. Ranskalainen asiakaspalvelu on kuten muistinkin- töykeää ja olematonta. Juna-asemalla on lippuhalliin jonoa kuin neuvostoliittolaiseen lihakauppaan. Syykin selviää- lippuautomaatissa voi maksaa ainoastaan kolikoilla. Ja harvalla meistä on kuitenkaan 14 euroa kolikoina, jos vaikka tulisi tarve ostaa junalippu automaatista. Todennäköisyyttä uhmaten saan ostettua junalipun ja ryntään junaan. Samaan vaunuun asettuu välittömästi kaksi kerjäläistä jotka aloittavat välittömästi junan lähdettyä järjettömän haitaribattlen. Vaunun toisesta päästä kuuluu koivuvalssin ensimmäinen säkeistö, toisesta päästä taas La Cumparsitan viekoittelevat tahdit. Matkalaukussa oleva tuliaisjallu tai vaihtoehtoisesti sähkötolppaan kiipeäminen alkavat olla jo vaihtoehtojen listalla. Vaikka koko suomi tuntuu olevan Facebookissa ja muuten tavoitettavissa sosilaalisen median kautta, ranskalaisten kohdalla näin ei aina ole. Philippeltä löytyy muinainen MySpace- sivu ja jonkinlaisen hipahtavan musiikkikollektiivin yhteistiedot. Siinä kaikki. Toimittajalla on 2,5 vuorokautta aikaa etsiä Philippe käsiinsä Pariisin kaduilta ja tehdä haastattelu. Onnistunko? L?Aeroport Charles de Gaulle, Pariisi Gabriel ei ole minua vastassa lentoasemalla. Itseasiassa kukaan ei ole. Etsin epätoivoisesti vastaanottajien kylttimerestä nimeäni, turhaan. Gabriel ei ole täällä. CDG 2- terminaalin takana on juna-asema, josta pääsee Pariisiin ilman ryöstöhintaisia takseja. Budjettini on tiukka, joten suuntaan lähijunaan joka näyttää kaik- KANTELE 3?2012 20
• na annan olla? Pariisista on täysin mahdotonta löytää Pariisin karttaa. L?hotel Ricard, 11ème arrondissement Budjettini on tiukka, joten majoitun vaatimattomaan murjuun pariisin hämärämmällä puolella. Oikeastaan loukon kutsuminen murjuksi on loukkaus kaikkia maailman murjuja kohtaan. En ole kuitenkaan tullut Pariisiin huonepalvelun vaan Philippen takia. Vastaanottovirkailija ei tunne Philippeä, eikä tiedä jostain syystä oikeastaan mitään kanteleista. Hän kuitenkin suosittelee musiikkimuseota (lisää juttua musiikkimuseaosta tähän.) Kiitän vinkistä ja siirryn tukahduttavan kuumalle kadulle etsimään virvoittavaa Pastista. Lähden kävelemään vielä elokuussakin tukahduttavan kuumassa iltapäivässä Notre Damelta kohti Oberkampfia- tavoitteena löytää vesipullo ja jotain kevyttä syötävää. Kohtalo kuitenkin puuttuu peliin sattumalta. Pont Neufin sillalla (sen alla jossa prinsessa Diana sai surmansa) löytyy ihan oikea kanteleensoittaja. David kertoo kuitenkin soittavansa Dulcimeriä. Toimittaja ja David väittelevät hyvähenkisesti hetken aikaa hänen instrumentistaan. Väittely päättyy ratkaisemattomaan. Hän soittaa ?sitä? saarijärven tyyliin puulusikoilla ja tyylinään soinnullisesti huomattavan popahtava, melodinen folk. Kappaleen lopussa Davidilla on hetki aikaa jutella. Hän on ollut Pariisissa vasta muutaman kuukauden eikä tunne vielä ketään. Gabrielista puhumattakaan- David kohteliaana irlantilaisena käskee toimittajaa jatkamaan etsintöjä. Hän kehottaa tutustumaan Versaillesin puutarhaan ja sen merkiaisen orkesterikulttuurin perustajana. Viisas neuvo- tosin lehden reportteri ottaa muutaman hetken lepoa les Invalidesin puistossa ennen siirtymista rotankolohotellin kautta Versaillesiin. Nykyisen Pariisin asemakaavan on käytännössä suunnitellut Georges-Eugène Haussmann. Tämä jätkä keksi tehdä isoja puistoja, pitkiä suoria bulevardeja ja isoja rakennusmassoja? siis kertakaikkiaan pariisin sellaisena kuin me sen tunnemme. Boulevard Saint-German on Pariisilaisessa mittakaavassa iso katu. Helsingin mittakaavassa se on noin puolet Mannerheimintiestä. Autokaistoja huomattavasti vähemmän. Pariisin liikenne on luku sinänsä. Metrolinjoja on vaatimattomat 14. Pariisissa on Moskovan jälkeen Euroopan käytetyin metroverkosto. Metro onkin Pariisissa varmin ja usein myös nopein tapa päästä paikasta toiseen. Jos haluaa elämäänsä jännitystä voi mielenhäiriössä myös Cafe Europe, Pariisi Pastista eli anislikööriä juodaan Ranskassa kahdella tavalla. Eteläranskalaiset juovat sen kuivana eli ilman jäätä, muut sekoittavat joukkoon tilkan vettä ja jäitä. Minä en osaa päättää kumman tekisin ja pyydän Pastikseni jääpaloilla. Iso virhe. Pastikseni emulgoituu valkeankellertäväksi... nesteeksi. Maku pysyy onneksi kohtuullisen samana. Tarjoilija katsoo minua ivallisesti säälien kun nautin hedelmällistä drinkkiäni. Avaan läppärini ja katso- Gabrielilta on tullut sähköpostia! Gabriel valittelee ettei ole Pariisissa juuri nyt. Aikataulut varmistuvat jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi eivät ole tiedossa. Gabriel suosittelee poikkeamaan suosikkiravintolassaan la Caravanessa. Miksipäs ei? Pariisin kahvila- ja klubiskene on juuri niin monimuotoinen kuin koko maailman kulttuurisena pääkaupunkina. Ravintoloista nyt tietysti puhumattakaan. Ranskassa on myös kulttuurilehden päätoimittajaa kutkuttavia yksityiskohtia, kuten Musée d?Orsay, Bastillen linnoitus ja ennenkaikkea Cite de musique, soitinmuseo jonka ympärille on rakennettu kokonainen puuhamaa. Toki Eiffelin iso torni ja Louvren museokin on tarkoitus tällä reissulla tarkastaa. Hetken orientaation jälkeen huomaan Pariisin kartan puuttuvan. Vanhoista reissuista viisastunee- KANTELE 21 3?2012
• KANTELE 3?2012 22
• vahingossa tutustua kaupunkipyöriin. Systeemi on sinänsä nerokas- ympäri kaupunkia on korttelin välein pyöräasemia, joista saa hyviä fillareita lainaan. Palvelu maksaa muutaman euron viikossa ja turistit voivat ostaa myös päivän kortteja. Palvelu on vahingossa suomalaisille ilmainen, koska Pariisin liikennelaitos ei osaa käsitellä suomalaisia debit- kortteja. Ongelmana on vain pariisilaiset, tai tarkemmin koko muu liikenne. Suurin osa liikennesäännöistä tuntuu olevan lähinnä viittellisiä tai täysin yhdentekeviä. Pyörällä liikkuessa onkin syytä siirtää itsesuojeluvaisto reilusti kokonaan syrjään, ja polkea menemään muun massan mukana. Kova ääni, nyrkin puiminen ja kaikenlainen huutelu ovat arvostettavia taitoja. Eteenpäin pääsee kuitenkin vauhdikkammin kuin omalla autolla tai metrolla. Pariisi on aina ollut taiteilijoiden kaupunki. Niin viihde- kuin vakavampienkin taiteen harrastajien tiet ovat enemmin tai myöhemmin vieneet Pariisiin Montmartren kukkuloille ja absinttihuuruisiin sekoiluiltamiin. Suomalaisista Albert Edelfelt, Helena Schjerfbeck ja monet muut ovat pitäneet majaa. Igor Stravinski emigroitui Pariisiin 1920- luvun levottomuuksien puhjettua pietarissa. Venäläisten emigranttien vaikutus varsinkin ranskalaiseen taiteeseen on ollut yllättävän suuri- Marc Chagallin vaikutusta Pablo Picasson ja ranskalaisten mestareiden teoksiin ei voi kukaan kiistää. Chagallin ohella myös muu juutalainen kulttuuri ja juutalainen taide on aina ollut läsnä Pariisissa. Pariisi on ollut paitsi taiteen, myös politiikan keskus Euroopassa. Ranskalaisten suurinta huvia oli pitkään tehdä vallankumouksia, tosin tahti on viime aikoina päässyt hiipumaan. Suurin vallankumouksista (joka lopulta johti nykymuotoisen Ranskan perustamiseen) alkoi juuri Pariisista Bastiljen valtauksella 1789. Nykyisinkin Ranskan on Saksan ohella toinen EU:n suurista maista. Kaiken tämän historiallisen kertauksen jälkeen alan todella olla nälissäni. Katukaupasta saa helposti ranskalaisia creppejä eli lättyjä. Näihin saa valintansa mukaan suolaisen tai makean täytteen. Kinkku-muna-juusto-creppi pitää nälkää varmasti sen verran että jaksan huomiseen. La Caravane, 10ème arrondisement Kuten varmasti arvelittekin, en löydä täältä Philippeä. Kahvila kuitenkin itsessään on varsin mukava ja suosittelenkin täällä piipahtamista. Ranskalaiset ovat legendaarisessa maineessa rokakulttuurissaan. Osin syystä, osin ei. Missään en ole koskaan saanut niin huonoa ruokaa kuin Ranskassa- tosin myöskään missään en ole syönyt niin herkullista ja outoa ruokaa kuin mitä olen täältä löytänyt. Kannattaa kärkkyä päivän tarjouksia (plat du jour) jotka saattavat sisältää sopuhintaan lasillise viiniä ja ruokaisan lounaan. Voi käydä turi tai sitten ei. Kaija Saariaho suosittelee Rambouldin metroaseman vieressä olevaa Le Hangar- nimistä ravintolaa. Minäkin kävin nykimässä ovea, mutta kovasti oli kiinni. Toivottavasti teillä on parempi tuuri. Jos jotain ajattelin täältä kotiin viedä (ja minähän ajattelin) otan mukaan monta kiloa juustoa. Ranskalaiset syövät aivan käsittämättömiä määriä juustoa ja mistä tahansa supermarketista löytää aivan naurettavan halvalla niin hyviä juustoja, että taju (ja myös vieruskaverit) lähtevät. Koska Philippeä ei vieläkään näy ja hänen vinkkaamansa yökerhon aukeamiseen on vielä aikaa, ajattelen jaloitella sitten Centre Pompidoulle. Pompidou on monessa suhteessa täysin psykedeelinen hanke, Sen ideana on olla ranskalaisen ylivertaisen kulttuurin eturintaman näyteikkuna koko muulle maailmalle, tuoda ranskalaisten tietoisuuteen se, mitä ranskalaisessa kulttuurissa nyt on tärkeää ja saada rakennettua kansallista identiteettiä. Talo itsessään on myös mielen- KANTELE 23 3?2012
• vahvistus niin efekti on valtava. Olen itseasiassa tehnyt jonkin verran kokeiluja erilaislla efektipedaaleilla, joilla kanteleen äänen sähköistä muokkamista voi vielä vielä pidemmälle. Runkoäänistä voi koota kokonaisia rumpusettisoundeja. Olen myös todella kiitollinen, että Koistinen Kantele on lainannut minulle 38-kielistä kantelettaan. Tätä tietä ajattelin vielä jatkaa hiukan pidemmälle- en ole vielä aivan tyytyväinen siihen mitä olen tähän asti saanut aikaan, Philippe jatkaa. Tulevaisuudesta on hankala sanoa veilä mitään. Minulla on kaksi pääprojektia General Bye Byr ja Feather Feather. Viime mainitulla teimme juuri rap- biisin johon soittelin looppeja kanteleella. Kaikki on mahdollista kun kokeilee ja etsii. Vaikka tältä reissulta ei toimittaja löytänytkään Philippeä hänet tullaan vielä varmasti tapaamaan Suomessa. Philippen orkestereiden tuoreimpia kuulumisia voi seurata interetistä osoitteista http://www.reverbnation.com/generalbyebye sekä http://www.soundcloud.com/ featherfeather. Kama on todella mielenkiintoista ja hyvällä tavalla outoa. On mielenkiintoista kuunnella minkälaisen luennan antaa ihminen jolla ei ole kultturista painolastia kanteleen suhteen, vaan joka näkee sen ainoastaan hienona ja jalona instrumenttina. Soitin puhukoon puolestaan! kiintoinen- kaikki tekniikka on sijoitettu talon ulkopuolelle. Ilmastointiputkia ja tukirakenteita myöten. Centre Pompidou, 4ème arrondisement Pompidou- keskuksessa on valtaisan hieno kirjakauppa, elokuvateatteri, huutavia amerikkalaisia turisteja, upeat näköalat yli Pariisin ja iso taidekeskus. Kannattaa käydä, ihan jo näkymienkin takia. Tämän lisäksi taidokkaasti kuratoidut taidenäyttelyt tekevät kokemuksesta fantastisen. Suomalaisista taiteilijoista ilmeisesti ainoastaan valokuvataiteilija Elina Brotheruksella on ollut iso, oma näyttely Pompidoulla. Pompidou- keskuksessa kiteytyy jotain hyvin ranskalaista: yhtäaikainen maailmanvalloittamisen meininkin ja kaoottinen itselleen naureskelu. Mutta Philipppe ei tullut minun kanssani edes Pompidoulle, vaikka ilta jo pimenee. Elokuun illat ovat muuten Ranskassa jo todella pimeitä. Philipeltä tulee kuitenkin lisää sähköpostia. Hän on edelleen Yhdysvalloissa eikä oikein pääse lähtemään vielä vähään aikaan. Sovimme sähköpostihaastattelun muutaman päivän päähän. Hän menee Texasissa aamupalalle, minä menen iltaisessa Pariisissa L?art Brut- nimiseen ravintolaan viimein ansaitsemalleni drinkille. Seuraavana päivänä Philippe kertoo olevansa tulossa käymään Suomessa syksyllä. Philippe kertoo myös: ?Kiinnostuin kanteleen soitosta ensimmäistä kertaa opiskellessani ruotsin kieltä Sorbonnen yliopistossa. Yritin tutustua kulttuuriin paremmin jakäsiini osui levy jossa oli Arvo Pärtin kappale Pari Intervalo. Kappaleen puhtaus ja äänen pyhyys saivat minut välittömästi kiinostmaan tästä soittimesta. Levyn esittelytekstistä selvisi, että kyse oli ?kanteleesta*. Lyhyen googlailun jälkeen löysin kanteletyöpajan Ilomantsin läheltä ja lähdin käymään. Tämä sis 2007. Tästä se kaikki lähti. Minusta tuntuu että olen todellakin löytänyt sielunkumppanini kanteleesta- niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, kantele on osa minua. Mielestäni kantele on oikeastaan neljä soitinta yhdesssä. Bassopuolessa on sähköbasson syvyys, kitarin keskirekisteri, cembalon ripsahteleva ylämiddle ja harppumainen korkea rekisteri. Ja sitten kun tähän pakettiin laitetaan vielä KANTELE 3?2012 24
• KANTELE 25 3?2012
• LIITTO Kanteleliitosta voi tilata nuotteja edulliseen hintaan. Nuottimyymälässä mm. Henkilömuutoksia Kanteleliitossa Toiminnanjohtaja Matleena Huovinen päätti työrupeamansa Kanteleliitossa elokuussa. Hän jatkaa matematiikan opintojen parissa Helsingin Yliopistossa. Kanteleliitto kiittää sydämellisesti Matleenaa arvokkaasta työstä toimistorutiinien kehittämisessä ja organisoimisessa. Hienosti onnistuneen KanteleFestin tuottaminen Kanteliiton puolelta kuului myös Matleenan työnkuvaan. Kanteleliiton toiminnanjohtajana jatkaa Riitta Huttunen, joka toimi samaisessa tehtävässä 2005-2009. Liiton toimistolla jatkaa edelleen toimistosihteerinä Maija Pokela. ? ? ? ? ? ? Pienkantelekokoelma sekä Kirjokansi-kantele lainattavissa ? Tarvitsetko yhtä tai useampaa 5- tai 11-kielistä kanteletta? Kanteleliitto lainaa jäsenilleen 5-kielisiä kanteleita esimerkiksi kurssi- tai leirikäyttöön tai muuta kanteletapahtumaa varten. Liitolla on myös lainattavissa Heikki Laitisen omistama Jyrki Pölkin rakentama 15+4-kielinen Kirjokansi-kantele. Soita toimiston numeroon (050) 564 5957 tai toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostitse Kanteleliittoon osoitteeseen mail@kantele.net. Pienkantelekokoelma kasvoi kesällä kolmella uudella 11-kielisellä kanteleella. Soitinrakentajat Amf lajoitti soittimet Pikku Kakkosen yhteydessä esitettävään Satuja soitosta -sarjaan. Kuvausten jälkeen soittimet lahjoitettiin Kanteleliitolle. Satuja soitosta -sarja näkyy televisiossa syksyllä 2012. sekä paljon muuta. Kysy lisää tai katso täydellinen lista http://kantele.net/wp/wp-content/uploads/2012/05/Kanteleliiton-nuottiv%C3%A4litys. pdf Kanteleliiton syyspäivät Ylivieskassa 29.30.9.2012 Kanteleliiton syyspäiviä vietetään tällä kertaa Ylivieskassa Ylivieskan seudun musiikkiopistolla 29.-30.9.2012. Syyspäivillä kouluttaa Arnold Chiwalala ja ohjelmassa on myös konsertti ja Kanteleliiton sääntömääräinen syyskokous. Tule vaikuttamaan liiton toimintaan! Paikka: Ylivieskan seudun musiikkiopisto/ Päivärinnan koulu/ Musiikkiluokka, Koulukatu 2, Ylivieska. Arnold Chiwalala, tansanialainen koreografi, runoilija, lauluntekijä ja tanssija on Tansanian valtion maailmankuulun taidekoulun Bagamoyon kasvatti. Hän on ollut mukana useissa konserteissa sekä teatteri- ja tanssiproduktioissa Tansanian lisäksi eri puolilla eteläistä Afrikkaa sekä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Chiwalala on valmistunut on Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolta musiikin tohtoriksi. 10-kielisestä kanteleesta on tullut hänelle erittäin tärkeä säestyssoitin ja sen hallinnassa hän on suomalaisenkin mittapuun mukaan erittäin pitkällä. Arnoldin käsissä kantele taipuu hienosti tansanialaistyylisten laulujen säestäjäksi. SYYSALE! Hanki nyt Kantelekirja tosi edullisesti! Pekka Jalkasen, Heikki Laitisen ja AnnaLiisa Tenhusen toimittamaa upeaa, 511-sivuista perusteosta saa Kanteleliitosta 20 euron hintaan (normaalihinta 45 euroa). Kirjan voi noutaa toimistolta tai se voidaan postittaa kotiin. Postituskulut 8,50 euroa. Kirja on jokaisen kanteleenystävän perusteos! Kari Dahlblomin Keski-Suomen kantele -kirjaa myös toimistolta hintaan 29 euroa + postikulut. KANTELE 3?2012 L.Bashmakov: Kuusi etydiä kanteleelle hinta 2 ? F.Bruk: Sonaatti kanteleelle hinta 2 ? M.Hassinen: Sävellyksiä kanteleyhtyeelle hinta 4 ? U.Katajavuori: Sovituksia kanteleelle II hinta 2 ? M.Murto & M. Raskinen: Kantelesävellyksiä hinta 7 ? M.Raskinen: Näkyhiekkaa hinta 11 ? M.Salo: Tunturikuvia hinta 14 ? 26
• KUVA HANNU TOLVANEN Kanteleliiton Vuoden kantele ja Kultakantele -tunnustukset Lähetä ehdotuksesi Kanteleliiton Vuoden kantele ja Kultakantele -tunnustusten saajiksi 10.11.2012 mennessä Kanteleliittoon. Kanteleliiton hallitus päättää tunnustusten saajat jäsenten ehdotukset huomioon ottaen. Kultakantele on elämäntyöpalkinto, joka voidaan jakaa kanteleen hyväksi pitkään, vähintään 15 vuotta toimineelle henkilölle. Vuoden kantelen saaja on henkilö tai yhteisö, joka on viimeisen reilun vuoden aikana tehnyt huomionarvoisen suorituksen kanteleen saralla. Tunnustukset julkistetaan Folklandiaristeilyllä tammikuussa 2013. Arnold on toiminut opettajana mm. SibeliusAkatemiassa, Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopistossa. Suomessa viettämänsä vuodet Arnold on ollut aktiivinen muusikko ja opettaja. Hän on tuttu näky useilla musiikkifestivaaleilla paitsi esiintyjänä myös kurssien ja työpajojen pitäjänä. Kouluissa hän on pitänyt runsaasti työpajoja oppilaille ja opettajille. Syyspäivien koulutuksessa Arnold keskittyy rytmiikkaan, liikeeseen ja käyttämäänsä säestystekniikkaan. Kurssille tarvitaan vähintään 5 osallistujaa. Tiedustelut ja ilmoittautumiset osoitteeseen mail@kantele.net, p. 050 5645 957. Hinta: Ylivieskan seudun musiikkiopiston opiskelijoille 20 euroa. Kanteleliiton jäsenille 40 euroa ja muille 70 euroa. Ruokailut ja majoitus omakustanteisesti. Kanteleliiton sääntömääräinen syyskokous la 29.9.2012 klo 18 Paikka: Ylivieskan seudun musiikkiopisto/ Päivärinnan koulu/ Musiikkiluokka, Koulukatu 2, Ylivieska Majoitusmahdollisuus: Hotelli Käenpesä http://www.hotellikaenpesa.fi Kokouksen asialistalla ovat liiton sääntömääräiset asiat, mm. ensi vuoden toimintasuunnitelma, talousarvio ja puheenjohtajan sekä hallituksen erovuoroisten jäsenten valinta. Aikataulu: La ? 13.00 koulutus: Arnold (2 x 45 min) ? 14.30 kahvi ? 15.00 koulutus jatkuu (1,3 x 45 min) ? 16.00 päivällinen ? 17.00 keskustelu Kanteleliiton tulevaisuudesta ? 18.00 Kanteleliitto ry:n sääntömääräinen syyskokous (ja kahvit) Apurahoja: Suomen Kulttuurirahaston apurahat ovat haussa lokakuussa 2012. www.skr.fi Taiteen keskustoimikunnan Säveltaiteen kohdeapurahat ovat haettavana syyskuussa http://www. taiteenkeskustoimikunta.fi/fi/web/saveltaide/ apurahat-ja-avustukset Su ? 10.00 Rytmiikkakoulutus jatkuu (Arnold) (1,7 x 45 min) ? 12.00 lounas ? 13.00 konsertti Arnold Chiwalala oppilaineen Ohjelmamaksu 5 e tuntia ennen ovelta. Tutustu myös Säätiöpalvelun apurahalistaan. http://www.saatiopalvelu.fi KANTELE 27 3?2012
• Kanteleleiri Kalevalassa, kansainvälin Maksamme velk TEKSTI KAARINA KAINULAINEN KUVAT UUNA KAINULAINEN Yksi kesän erikoisimmista tapahtumista oli varmasti valtakunnanrajoja rikkonut kanteletapahtuma Vienan Karjalassa ja Kuhmossa. Suomalaisvenäläinen kulttuuriyhteistyö tuotti kanteleensoittoa ja lahjoitti kanteleita venäläisille nuorille. Vuosisatainen perinne ja ja perinnetietoisuus ylittivät kielimuurit ja kaikki osallistujat viettivät ikimuistoisen ja kalevalaisen yhdistävän hetken ikiaikaisten laulumaiden maisemissa. Suomalaisen kulttuurin juuret ovat aarniometsien ympäröimän Vienan Karjalan kylissä, Elias Lönnrothin keräämässä kansanrunoudessa, Kalevalassa. - Mitä ilman emme puhuisi nyt suomea, muistutti Juminkeko -säätiön toiminnanjohtaja Markku Nieminen Sommelon kantelekonsertissa Uhtualla heinäkuussa. - Puhuisimme ruotsia tai venäjää. - Näin voimme maksaa velkaamme, jatkoi hän ja osoitti sanansa erikoisesti Arja Kastiselle, joka oli kolmen päivän ajan kurssittanut tämän päivän vienankarjalaisia lapsia ja nuoria ´konserttikuntoon´, loihtinut kanteleleirin osanottajista taitureita. Sommelossa - ja myöhemmin kesällä osin myös televisiossa - kuultu konsertti oli mieleen painuva näyttö Vienan Karjalassa tehdystä työstä. Lasten käsissä viisikieliset kanteleet helisivät kauniisti. Arja Kastinen oli opettanut oppilaitaan sananmukaisesti kädestä pitäen. Yhteistä kieltä ei opettajalla ja oppilailla KANTELE 3?2012 28
• nen Kuhmossa lkaa
• ollut muutamia venäjän ja suomen sanoja lukuun ottamatta. Yhteistä oli kantele. Kalevalan kankahilla Sommelossa puhuttiin ja etenkin laulettiin suomenkielen lisäksi myös ruotsia ja venäjää, monien muiden kielien lisäksi. Esiintyjiä, yleisöä ja eri tiedotusvälineiden edustajia oli eri puolilta maailmaa. Ei ihme, sillä englantilainen kansanmusiikkijulkaisu Songlines on listannut Sommelon jo kolmesti maailman 25 parhaan kansanmusiikkitapahtuman joukkoon. Yksi festivaalin eksoottisimmista esiintyjistä oli grönlantilainen Hivshu. Hänen shamanistinen musiikkinsa oli silta historiaan. - En itse valinnut elämääni tarinankertojana. Jo ennen syntymääni vanhempani tiesivät, että minut on tarkoitettu kiertämään, kertoi hän. Viisipäiväisen tapahtuman kaksi viimeistä päivää ulottuivat kulttuurimme ytimeen, Vuonisen ja Vuokkiniemen kautta Vienan Karjalaan, Kalevalan laulumaille Uhtualle ja Haikolaan. Paikallisväestön lisäksi tapahtumiin osallistui suuri joukko suomalaisia ja ulkomaalaisia vieraita. Uhtua tunnetaan nyt Kalevalana, jota symbolisoi ´Lönnrothin mänty´. Sitäkin todellisempi ja aidompi on rantatöyräällä oleva vanha hirsirakennus, Jamasen talon aitta, missä Lönnroth asui Uhtualla ollessaan. Talon viimeiset eläjät eivät halunneet muuttaa muualle; näin aitta säilyi kertomaan tuleville polville Elias Lönnrothin tekemästä työstä, muistinvaraisesti säilyneen kansanrunouden keruusta. - Mitä ilman emme puhuisi nyt suomea, painotti Markku Nieminen. Uhtuan ajassa pysähtyneissä maisemissa on helppo matkata hitoriassa taaksepäin, tavata mielikuvituksessaan runoja Lönnrothille laulanut Ontrej Malinen - tai vaikka kanteleen rakentajanakin kunnostautunut itse vaka vanha Väinämöinen. Haikolan perinnekylään tulijoita tervehtivät säkkipilli ja tuohitorvi, vastavalmistuneessa kulttuuritalossa helisivät kanteleet, koverot herkästi miehisten miestenkin - Sami Kukka ja Teppanan veljekset - käsissä. Esiintyjät ja yleisö sulautuivat yhdeksi kokemukseksi. KANTELE 3?2012 30
• Kantele soi joen rannalla Suomen puolella Kuhmossa Sommelo kurssitti kansainvälisellä kantelekurssilla. Opissa oli neljä japanilaista nuorta, Chie Koono jo toista kertaa. - Kantele on mielenkiintoinen soitin. Se ei ole vain instrumentti, vaan jotain enemmän, hehkutti hän. Kenties se on yhteyttä luontoon, virtaavaan veteen, sillä kotona Japanissa Chie kertoo soittavansa kannelta mielellään joen rannalla. - Rakastan improvisointia. Chie Koono hullaantui Suomeen ja kanteleensoittoon nähtyään muutamia vuosia sitten Suomesta ja kanteleesta kertovan televisio-ohjelman. Siitä alkoi hänen harrastuksensa. Hän kiittää opettajaansa Arja Kastista ja koko kansanperinnetapahtumaa, missä hän on kokenut olevansa mukana milloin yleisönä, milloin esiintyjänä, sulautuneena kanteleen lumoon. Japanissa on soitettu kannelta jo parikymmentä vuotta. Oppia on haettu Suomesta. listä kannelta. Alkuperäisen kanteleen lainaan antoakin on pohdittu. Se sijoitettaisiin tulevaan entokulttuurikeskukseen. Vuokkiniemellä on jo kanteleverstas, Uhtualle sellainen perustetaan ensi vuonna. Vielä tänä syksynä Vuokkiniemellä ja Kostamuksessa järjestetään kanteleensoitonopetusta sekä lapsille että heidän opettajilleen. - Ettei vuosisatainen ketju katkea. Viime kesänä seitsemättä kertaa järjestetyn Sommelon takana on kalevalaisen perinteen vaalimisen ja tunnetuksi tekemisen ympärille rakentunut Juminkeko -säätiö. Ontrein kantele takaisin Vienaan Elias Lönnrot innostui kansanrunoudesta ja kanteleesta jo 1820 luvulla Turussa lääketiedettä opiskellessaan. Se vei miehen useille matkoille Vienan Karjalaan, mistä tuomisina koostui Kaleva. Toisena nimivaihtoehtona kansalliseepokselle olikin Väinämöisen kantele. Vuonisissa elänyt Ontrei Malinen oli yksi aikansa suurista runonlaulajista. - Häneltä Elias Lönnroth pani talteen parhaan Sampo-runon, kertoi Markku Nieminen. Malinen oli myös kanteleen soittaja ja rakentaja, hänen tekemänsä kanteleen musiikkitieteilijä A. A. Borenius osti 1870-luvulla kansallismuseon kokoelmiin. Juminkeko -säätiö haluaa symbolisella tavalla palauttaa Ontrein kanteleen takaisin Vienaan, missä viisikielisen kanteleen soittotaito on ollut kadoksissa. - Se tapahtuu kanteleverstaita perustamalla, soitonopetusta järjestämällä ja kanteleen nimeä kantavaa, Ontrei Malisen kantele -kulttuurimatkailureittiä kehittämällä, tiivisti Markku Nieminen. Vienan Karjalaan on jo lahjoitettu 30 Ontrei Malisen mallin mukaan rakennettua viisikie- KANTELE 31 3?2012
• KILPAILUKUTSU II KANSAINVÄLINEN KANTELEKILPAILU KANTELEYHTYEET ja KanteleKimara 24.-26.5.2013 SÄÄNNÖT YLEISTÄ TIETOA Yhtyekilpailut Kanteleliitto järjestää kansainvälisen kanteleyhtyekilpailun Tampereella 24.-26.5.2013. Kilpailut ovat avoimet kansalaisuudesta riippumatta kaikille kanteleyhtyeille. Kilpailut järjestetään sarjoittain, yhtyeen koon, soittajien iän ja koulutuksen sekä soitetta van ohjelmiston mukaan. Osallistujien määrästä riippuen tai muista syistä järjestäjä ja tuomaristo voivat harkintansa mukaan muuttaa sarjajakoa. KanteleKimara Alle 12-vuotiaille järjestetään kilpailun yhteydessä katselmus KanteleKimara, jossa ryhmät saavat taitoluokkiin nimeämisen lisäksi omaa kehitystään tukevaa kirjallista palautetta alan asiantuntijoilta. Arvioinnin kohteena ovat ryhmän soiton taitavuus, ohjelmakokonaisuus sekä esiintymistaito. Luokittelun ja palautteen tarkoituksena on aktivoida ryhmiä kehittämään soitto- ja esiintymistaitojaan. Luokittelu on prosessi, jonka tarkoituksena on tukea ohjaajan musiikkikasvatustyötä sekä soittajien kasvua harrastajina ja ryhmänä. Ryhmät luokitellaan Musikantit- Taiturit- ja Mestarittasoihin. Tuomaristo palkitsee yhtyeitä mm. tunnustus- tai rahapalkinnoin. Tuomariston valinnan mukaan osa yhtyeistä esiintyy päätöskonsertissa. Lastentapahtumassa on alustavasti kaksi sarjaa. Osallistujien määrästä riippuen tai muista syistä järjestäjä ja tuomaristo voivat harkintansa mukaan muuttaa sarjajakoa tai poistaa sen kokonaan. Tämän lisäksi katselmuksessa noudatetaan samaa jakoa pien- ja suuryhtyeisiin kuin vanhempien soittajien varsinaisessa kilpailussa. Esitettävän musiikin tyyli on vapaa ja ohjelman kesto 10 minuuttia. (katso myös kokoluokat ja yleismääräyksiä) ILMOITTAUTUMINEN Kilpailuun ilmoittaudutaan sähköisesti Kanteleliiton kotisivuilta löytyvällä lomakkeella osoitteessa www.kantele.net/kilpailut 15.11.2012 mennessä. Kilpailuohjelmisto tulee lähettää sähköisesti Kanteleliiton kotisivuilta samassa osoitteessa löytyvällä lomakkeella nuorten sarjan, avoimen sarjan ja ammattilaisten sarjojen osalta 28.3.2013 mennessä. Lasten KanteleKimara-tapahtuman ohjelmailmoitus tulee olla Kanteleliitossa 30.4.2013 mennessä. Jälki-ilmoittautuneita ei oteta huomioon. KANTELE 3?2012 32
• KILPAILUKUTSU OSALLISTUMISMAKSU Kanteleliiton jäsenille kilpailu on maksuton. Muilta peritään 35 ?/hlö osallistumismaksuna. Kanteleliiton jäseneksi voi liittyä osoitteessa www.kantele.net/liity KILPAILUSARJAT JA OHJELMISTOJEN KESTOT KanteleKimara ? ? Ikäraja: osanottajat opiskelevat ala-asteella lukuvuonna 2012-2013 tai ovat alle kouluikäisiä ? alle kouluikäiset ja 1.-4. luokkalaiset ? 5.- ja 6. luokkalaiset Ohjelmiston kesto: 10 minuuttia Nuorten sarja ? ? Ikäraja: osanottajat opiskelevat yläasteella lukuvuonna 2012-2013 Ohjelmiston kesto: 10 minuuttia Avoin sarja ? ? ? Ikäraja: ei ikärajaa Muut ehdot: Osanottajat eivät opiskele tai ole valmistuneet ammattiin valmistavasta musiikkioppilaitoksesta Ohjelmiston kesto: 15 minuuttia Ammattilaisten sarja ? ? Muut ehdot: Ammattilaisilla tarkoitetaan kanteleensoittajia, jotka opiskelevat tai ovat valmistuneet ammattiin valmistavasta musiikkioppilaitoksesta. Ohjelmiston kesto: 20 minuuttia Sallitut poikkeamat kilpailusarjoista on määritelty myöhemmin. Jos ilmoittautumislomakkeessa ei ole ilmoitettu syntymävuotta eikä koululuokkaa, oletetaan osanottajan olevan vanhempi kuin yläasteikäinen. KILPAILUJEN TYYLISARJAT KanteleKimara-katselmuksessa ei ole tyylisarjoja. Muissa kilpailusarjoissa tyylisarjat ovat seuraavat: 1. Kansanmusiikki ? Ohjelmisto voi sisältää kansanmusiikin eri tyylilajeja ja/tai niiden pohjalta syntyneitä omia sävellyksiä ja sovituksia sekä improvisaatiota. 2. Taidemusiikki ? Ohjelmisto voi sisältää taidemusiikin tyylien mukaan eri kokoonpanoille kirjoitettuja sävellyksiä ja/tai sovituksia. 3. Muu musiikki ? Ohjelmisto voi sisältää kokeellista musiikkia, omia sävellyksiä tai sovituksia, improvisaatiota, rytmimusiikkia, jazzia, jne. YHTYEIDEN KOKOLUOKAT ? ? Pienyhtyeet: duot, triot ja kvartetit Suuryhtyeet: kvintetit ja sitä suuremmat yhtyeet KANTELE 33 3?2012
• KILPAILUKUTSU Duot ilmoittautuvat kilpailusarjoihin ylempään kilpailusarjaan kuuluvan duon jäsenen mukaan. Trioissa ja kvarteteissa sallitaan yksi poikkeama kilpailusarjasta ylöspäin. Kvinteteissä ja sitä suuremmissa kokoonpanoissa sallitaan kaksi poikkeamaa kilpailusarjasta ylöspäin. Opettajat voivat olla mukana soittamassa ohjaamissaan suuryhtyeissä harrastelijasarjoissa. Opettajan rooli tulee olla avustava. Sarjajakoa voidaan tarvittaessa muuttaa ilmoittautumisten saavuttua. Tuomaristolla on oikeus vahvistaa lopullinen sarjajako. OHJELMISTO Kaikissa sarjoissa yhtyeet soittavat ennalta ilmoittamansa ohjelmiston, jonka on mahduttava sarjaan määrätyn aikarajan sisään. Aikarajan ylityksestä tuomaristo voi harkintansa mukaan antaa miinuspisteitä. Yhtyeen kilpailuohjelman kestosta 1/3 voi poiketa koko ohjelmiston tyylilinjasta: esim. taidemusiikin linjan ohjelmisto voi sisältää kansanmusiikkia tai muuta musiikkia 1/3 ohjelman kokonaiskestosta. Tuomaristo painottaa tyylin tuntemusta ja hallintaa. Pakollisia kappaleita ei ole. Ohjelmailmoituslomakkeeseen merkitään tarkat tiedot teosten nimistä, säveltäjistä, sovittajista, sanoittajista sekä kestoista. YLEISMÄÄRÄYKSIÄ Erillisiä alku- ja loppukilpailuja ei ole, joten jokaisella yhtyeellä on vain yksi kilpailusuoritus. Sama henkilö voi osallistua useaan eri yhtyeeseen: esim. ala-asteikäinen voi osallistua suuryhtyeessä KanteleKimaraan ja duon nuorempana jäsenenä nuorten sarjaan. Duoissa yhtyeen toinen soitin voi olla muu kuin kantele. Duon toinen jäsen voi olla myös laulaja. Trioissa ja sitä suuremmissa kokoonpanoissa 1/3 yhtyeen jäsenistä voi olla muun instrumentin kuin kanteleen soittajia tai laulajia. Soittajat voivat yhdistää esitykseensä myös laulua. Ohjelmiston tulee painottua kanteleen esille tuomiseen. Kilpailijat tuovat kilpailupaikalle kaikki tarvitsemansa soittimet, pöydät, nuottitelineet ja laitteistot. Jos yhtye tuo mukanaan äänentoistolaitteita, on siitä mainittava ilmoittautumisen yhteydessä. Kilpailupaikalla on järjestäjien toimesta tuoleja. TUOMARISTO JA PALKINNOT Kilpailussa on eri tuomaristoja. Jokainen yhtye saa kirjallisen palautteen. Tuomaristo palkitsee yhtyeitä tunnustus- ja rahapalkinnoin harkintansa mukaan. Tuomaristo kokoaa harkintansa mukaan ohjelman kilpailun loppukonserttiin. MATKAT, MAJOITUS JA RUOKAILU Kilpailijat vastaavat itse kaikista matka-, majoitus- ja ruokailukustannuksista. Kanteleliitto tarjoaa osallistujille mahdollisuuden maksuttomaan yhteismajoitukseen. Lisätietoja www.kantele.net/kilpailut tai mail@kantele.net. SÄÄNTÖJEN TARKENTAMINEN Kanteleliitto ry:n hallitus pidättää itsellään tai valtuuttamallaan toimikunnalla oikeuden tehdä näihin sääntöihin muutoksia tai tarkennuksia. YHTEISTYÖKUMPPANIT Kilpailujen pääyhteistyökumppanina on Tampereen Musiikkiakatemia, joka on luovuttanut tilat kilpailujen käyttöön. KANTELE 3?2012 34
• LUKIJOILTA KANTELEENSOITOSTA METROPOLIALLA ohjaajina. Viime lukuvuoden aikana tiivistimme yhteistyötämyös luokkatuntien ja opiskelijakonserttien osalta. Yhteistyötä on pyritty kehittämään myös Sibelius-Akatemian sisällä mm. kansanmusiikin ja sävellyspuolen suuntaan. Henkilökohtaisesti en näe yhteistyössä ongelmia, enkä ole opiskelijoiltakaan toistaiseksi saanut negatiivista palautetta. Kanteleensoiton ammattiopiskelijoita on ainakin klassisen musiikin puolella tällä hetkellä niin vähän, että yhteistyö on suotavaa ja uskoakseni myös hedelmällistä. Senpä vuoksi toteankin, että ju mera kantele spelare, destå bättre framtid för alla! Toimin kanteleensoiton ja kantelepedagogiikan opettajana Metropolia ammattikorkeakoulussa ja Sibelius-Akatemiassa. Liittyen edellisen Kantele-lehden koulutusartikkeliin haluaisin tuoda esille, että käytännön tasolla, opettajien ja opiskelijoitten välillä en ole törmännyt ainakaan kanteleen kohdalla isoihin ongelmiin tai vastakkainasetteluun. Myöslähiesimieheni ovat suhtautuneet oppilaitosten väliseen yhteistyöhön positiivisesti. Koen, että työelämän ja kontaktien kannalta on tarpeellistaja hyödyllistä tutustua tuleviin kollegoihin jo opiskeluvaiheessa. Vuosien varrella em. oppilaitosten opiskelijat ovat opiskelleet yhdessä esimerkiksi yhteissoittoa, sähkökanteleen perusteita ja kantelepedagogiikkaa. Pääosin käytäntö on mennyt siten, että Metropolian opiskelijat ovat voineet osallistua SibeliusAkatemian opintojaksoille joko suoraan tai avoimenyliopiston kautta. Kantelepedagogiikassa ja yhteissoitossa on tehty melko tasa-arvoista yhteistyötä puolin ja toisin. Esimerkiksi yhteissoitossakummankin oppilaitoksen opiskelijat suorittavat omia opintokokonaisuuksiaan yhteisenä yhtyeenä, ja kummankin oppilaitoksen kamarimusiikkiopettajat toimivat yhtyeen Eija Kankaanranta Kanteleensoiton opettaja Sibelius-Akatemia Metropolia Ammattikorkeakoulu PÄÄTOIMITTAJA VASTAA On erittäin hyvä kuulla, että yhteistyö kanteleensoiton opetuksessa sujuu saumattomasti ja tervettä järkeä noudattaen. Olet oikeassa siinä, että varsinkaan pienten soitinryhmien ei kannata käyttää aikaa resursseista tappelemiseen vaan keskittyä yhdessä tekemiseen. Kuten kirjoitin Kantele- lehdessä 2/2012, yhteistyön ongelmat eivät koske yksittäisiä opettajia tai heidän esimiehiään. Omat kokemukseni ovat samansuuntaisia: henkilötason ja varsinaisen opetustyön suhteen ongelmia ei ole. Kankeaa yhteistyötä kuvaa hyvin molempien talojen sinfoniaorkestereita koskevat ongelmat. Metropolian sinfoniaorkesteri ajettiin säästösyistä alas, samaan aikaan Sibelius-Akatemialla tuskaillaan sinfoniaorkesterin soittajapulaa. Vähän yksinkertaisempi kaveri (kuten minä) voisi tässä nähdä yhteistyön mahdollisuuksia, mutta Akatemiassa on vasta viime vuosina suostuttu päästämään sinfoniaorkesteriin edes muita kuin orkesterisoitinten osaston opiskelijoita, vaikka pääinstrumentti olisikin orkesterisoitin. Rakenteelliselle kehittämiselle on siis vielä paljon tehtävää, varsinkin Sibelius-Akatemiassa. Tuomas Saloniemi KANTELE 35 3?2012
• Fantasiakantelekilpailun voittaja Brutaalia Kanteleen rakennusperinne on suomessa vuosisatoja vanha, mutta edelleen elää tässä päivässä ja kulttuurissa mukana. Kantele- lehti otti selvää minkälainen prosessi oli fantasiakantelekilpailun voittaneen Brutal Truthin takana. Kysymyksiin vastasi kilpailun voittaja Juhana Nyrhinen. Fantasiakanteleen ympärille on rakentumassa kokonainen uudenlaisten kansansoittimien perhe. ?Tarkoituksena on tosiaan tehdä Metsän ääni- sähkö- eli mäsä- soitinsarja jossa on jouhikko, kantele, avaruuslehmänkello ja rytmilaatikko. Kaikki ovat mikitettyjä ja kaikki itsesuunniteltuja? Nyrhinen jatkaa. Kantele-liitto oli järjestämässä fantasiakantele- kilpailua Kaustisten kansanmusiikkijuhlan yhteydessä heinäkuussa. Useiden kandidaattien joukosta voittajaksi valikoitui Juhana Nyrhisen suunnittelema, skeittilautaan rakennettu kantelekontrktio Brutal Truth. Mistä ideä voittaneeseen kanteleseen, Juhana Nyrhinen? ?Ääh, hirveän vaikea kysymys. En oikein ees osaa sitä eritellä. Lähden yleensä lähestymään näitä muodon kautta ja skeittilaudan muoto oli houkutteleva.? Kansanmusiikki-instituutin Matti Hakamäki kiittelee koko konseptia rohkeudesta ja ennakkoluulottomuudesta. ?Tässä soittimessa on leikkaus kahteen tyystin eri kulttuuriin. Ristiriita on kiehtova ja avaa kansallisromanttiselle kanteleelle uusia ovia urbaaniin sykkeeseen. Varsinainen sulamispiste, kirsikkana kakun päällä, on sähkö ja mikrofonit, jotka viittaavat siihen, että kanteleessa oli sähköt ennen sähkökitaraa Se jos mikä oli ennakkoluulotonta ja modernia tekemistä? hän hehkuttaa. Nyrhinen on tehnyt soittimia 12 vuotta. Kauanko voittajakanteleen suunnitteluun kului aikaa? ?Ei sitä voi laskea. Puolisen vuotta siihen aikaa meni, työtuntien määrää en edes uskalla arvioida? Nyrhinen kertoo. KANTELE 3?2012 36
• KANTELE 37 3?2012
• LEVYPOKE Maija Pokela Upea, upea kesä takana! Kantele oli hienosti esillä miltei jokaisella Suomen kesäfestivaalilla ? kansanmuusikon näkökulmasta ensimmäisenä tulee mieleen kanteleen teemavuotta kantanut Kaustisen tunnelmarikas festariviikko. Meidän festivaalin kylkeen tällä kertaa hitsautunut KanteleFest tarjoili myös Tuusulanjärvellä olleille monipuolisia kuunteluelämyksiä. Kesästä jäi minulle käteen paitsi mitä parhaimpia muistoja, myös neljä äänitettä. Kanteletta on jälleen yhdistelty eri soitinten ja sointimaailmojen kanssa ihanan rohkeasti! Aikaintaite on Syvenin albumi, jossa duolla on ollut omien sanojensa mukaan tavoitteena luoda alkukantaisuutta heijastava äänimaisema niin perinteisin kuin modernein välinein. Syven, eli ?A. Tolonen? ja ?A.K-S.? yhdistää jälkimmäiseksi mainitun laulun sekä Tolosen soiton. Instrumentteina on rumpujen ja ohjelmoitujen synteettisten äänten lisäksi ainakin kantele, sähkökantele sekä shamaanirumpu. Spesiaalia on mielestäni se, että Tolonen on itse rakentanut käyttämänsä kanteleet ja rummut. Akustinen kantele soi levyn jokaisella kappaleella, ja säröosuuksia ei ole hoidettu sähkökitaralla, vaan -kanteleella. Kanteleensoitto on todella taidokasta ja ilmavaa, eikä se tunnu lainkaan päälleliimatulta elementiltä tämänkaltaisessa raskaammassa tyylissä. Syven todellakin soutaa syvällä musiikissaan, ja sen kuulee ? tyylikäs kokonaisuus tarjoaa sopivasti suvantoja ja vaihtelevuutta. KANTELE 3?2012 1?2012 3?2012 38 38
• Miltä kuulostaa 5-kielisellä soitettu kantelemusiikki yhdistettynä slidekitaraan, rytmisoittimiin, syntetisaattoriin, kitarabanjoon, klarinettiin, huiluun, selloon, viuluun, mandoliiniin, dulcimeriin, kuorsaukseen, konduktörin ääneen? En Kantele på Rymmarstråt eli Kannel Karkuteillä on Stäni Steinbockin levy, jossa on 23 raidan verran Steinbockin sävellyksiä 5-kieliselle kanteleelle. Levyllä on käytetty kuutta eri 5-kielistä ja viritykset vaihtelevat levyn edetessä D-, G-, F- ja E-duurista molleihin ja muihin kekseliäisiin vireisiin. Myös kappaleiden nimet ovat kekseliäitä, esimerkkeinä Avaruuskalkkunoiden Paluu, Aurinkokissa, Paristolla Käyvä Meriroisto, Makaronikirppusirkus ja Keskitalven Laulu Maapallolle. Ahvenanmaalla asustava Steinbock on yhdistänyt levyllään monta asiaa, jotka toimivat ainutlaatuisella tavalla yhteen ? pärjäämisen ?vain? viidellä kielellä, arkaaisen estetiikan, leikkisyyden ja yllättävät soitinyhdistelmät. En Kantele på Rymmarstråtin muusikkoina toimii Steinbockin lisäksi Kim Hansson, Kjell Frisk, Paul Wilkinson, Jonte Knif, Minna Väätäinen ja monia muita vierailijoita. Minun on mahdotonta nimetä yhtä suosikkikappaletta, sillä tälläkin levyllä kokonaisuus vaihtelee sopivasti ja toimii hienosti. Vastaus vielä ensimmäiseen kysymykseen: hauskalta, mielenkiintoiselta ja ennakkoluulottomalta. Maija Pokela on kansanmuusikko, joka opiskelee Sibelius-Akatemiassa pääaineenaan kanteleet. Hän on soittanut niin kauan kuin muistaa ja on kansan­ musiikin intohimoinen kuluttaja. soitinesittely sekä Qieroon -konsertin livetaltiointi. Loiskis, eli Jarmo Kivelä, Tomi Nurmi, Pekka Nättinen ja Erkki Okkonen säveltävät ja sanoittavat, laulavat ja soittavat muun muassa haitaria, kitaraa, viulua, mandoliinia, banjoa, bassoa, pianoa, puhaltimia, avainviulua sekä kanteletta. Okkosen soittama kantele pääsee oikeuksiinsa etenkin kauniissa Vedenneito -kappaleessa. Klovni Dodo eli Jari Siljamäki soittaa levyllä naurun ja puheen lisäksi flamencokitaraa. Siljamäki on tehnyt myös kansilehtisen hauskat kuvitukset ? mukana on taidokkaiden ja värikkäiden piirrosten lisäksi ohjeet kolmen pallon jongleeraukseen. Levyltä voi kuulla ja aistia, miten hauskaa bändillä on soittaa keskenään. Loiskiksen ohella esimerkiksi Mimmit ja Vilma Timosen luotsaama Kanteleen kyydissä Ajatuksella tehtyä lastenmusiikkia Lastenmusiikkiorkesteri Loiskis on ehtinyt paljon, sillä Klovni Dodon kanssa yhteistyössä tehty levy Silmänkääntötemppu on heidän 13. levynsä. Levy pohjaa yhtyeen sirkuskonserttiin ja paketissa on mukana myös DVD, jossa on KANTELE 39 39 3?2012 3?2012
• LEVYPOKE edustavat minulle lastenmusiikkibändejä, jossa muusikot ovat taitavia ja musiikkia tehdään sopivasti tosissaan. Mielestäni on mahtavaa, että lastenmusiikkiin panostetaan tänä päivänä näin paljon ja että kansanmusiikki on siinä niin vahvasti läsnä! Levyttämisestä En voi tarjota Kardemimmien Autio huvila -levystä erityisen objektiivista esittelyä, sillä soitan ja laulan bändissä myös itse. Kerron tämän levyn pohjalta, että mitä kaikkea levytysprosessissa yleensä tehdään. Tämä on kolmas albumimme, ja kappaleet ovat joko omiamme tai pohjoismaisia. Stemmalaulu on tullut vuosien saatossa yhä tärkeämmäksi osaksi musiikkiamme, ja tällä levyllä kappaleet ovatkin yhtä raitaa lukuunottamatta lauluja. Soitamme kaikki sekä 15- että 38-kielisiä kanteleita, ja roolit vaihtuvat biisien mukaan ? välillä osa vain laulaa ja ison kanteleen soittaja vaihtuu. Aloitimme levymateriaalin työstämisen muutama vuosi takaperin. Viime vuoden syksyllä treenasimme lähes viikottain ja sävelsimme, sovitimme ja päätimme loputkin kappaleet, kunnes äänitimme demon tuottaja-äänittäjämme Antti Järvelän hirsitalossa tammikuussa. Demo oli loistavaa harjoitusta meille, sillä saimme harjoitella uusien kappaleiden äänittämistä ja kuunnella heti, missä on vielä parantamisen varaa. Helmikuussa äänitimme viikon verran varsinaista levyä. Äänittämisen jälkeen kappaleita miksataan eli säädetään kanteleet ja laulut tasapainoon sekä hiotaan haluttu soundi. Vierailevien muusikkojen osuudet äänitettiin jälkeenpäin, ja sillä välin päätimme levyn nimen, biisijärjestyksen ja Jimmy Träskelin otti loputkin kuvat ja taiteili meille ihanat levynkannet. Kun miksaus ja kannet ovat valmiit, viedään levy masteroitavaksi. Siellä hiotaan musiikkiin vielä viimeisetkin viilaukset ja lähetetään sitten painotehtaalle. Tehtaasta riippuen painatus kestää muutaman viikon, ja siinä se sitten on ? ikioma levy! KANTELE 3?2012 40
• Nuoria nousevia kykyjä Usein tulee kirjoitettua lehtijuttuja pitkään kanteletta soittaneista musiikkimaailman kiintotähdistä. Kaikki meistä ovat kuitenkin aloittaneet jossain vaiheessa alusta. Kysytään siis vasta kanteleen soiton Helsingin konservatoriossa aloittaneelta viisivuotiaalta Vini Venetvaaralta, miltä kanteleensoitto tuntuu. Kanteleensoitossa hauskinta on tällä hetkellä metsälaulu, jossa kanteleella tuotetaan kaikenlaisia muitakin ääniä. Sitä saa koputella ja rapsuttaa. Kanteleen äänestä kysyttäessä Vini innostuu suorastaan segerstamiaaniseen onomatopoeettiseen esittelyyn joka loppuu kohtuullisen tiukkoihin vastakysymyksiin toimittajan tuubansoittotaidoista ja opetuskokemuksesta. ?Soittoharrastuksen aloittaminen isolla, 32-kielisellä kanteleella hirvitti hiukan aluksi? tunnustaa Vini äiti Inka Venetvaara. ?Mutta tyttö tuntuu tykkäävän? Kantele-lehti toivottaa parhainta jatkoa hienon harrastuksen parissa! ?Saattaa hyvin olla että jossain vaiheessa myöhemmin siirryn johonkin toiseen soittimeen, esimerkiksi rumpuun? Vini kertoo äitinsä kanssa kahvilassa Helsingin Kampissa. Miten Vini sitten aloitti kanteleensoiton? ?Soitinesittelyissä sai valita kanteleen ja viulun väliltä, ja kantele oli hienompi? Hän jatkaa. KANTELE 41 3?2012
• LYHYESTI lekilpailuissa ja aloitti ensimmäisenä kanteleensoitonopettajana Jyväskylän Konservatoriossa samana vuonna. Koko ajan ovat sydäntä lähellä olleet myös kanteleen perinteiset soittotyylit. Soittamisen rinnalla on ollut vahvasti mukana tutkimustyö kanteleen parissa. Karin toimesta Suomeen saatiin ensimmäinen kanteleisiin keskittyvä museo, Suomen kantelemuseo, Palokan pelimannitalon tiloihin v. 2009. Ensimmäinen laaja tutkimus ja kuvaus keskisuomalaisesta kanteleperinteestä ilmestyi viime vuonna, kun julkistettiin Kari Dahlblomin kirja Keski-Suomen Kantele. KARI DAHLBLOMISTA MESTARIPELIMANNI Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla julkistettiin uudet mestaripelimannien arvonimen saajat. Tänä vuonna yksi heistä on äänekoskelainen kanteleensoittaja, tutkija ja Suomen kantelemuseon hoitaja Kari Dahlblom. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ovat nimenneet mestaripelimanneja vuodesta 1970 alkaen. Arvonimen myöntää Kaustisen kansamusiikkijuhlat henkilölle, joka perinteisillä taidoillaan, runsaalla ohjelmistollaan tai muilla merkittävillä ansioillaan on edistänyt kansanmusiikkiharrastusta. Aiemmat keskisuomalaiset mestaripelimannin arvonimen saajat ovat Antti Vesterinen,Tyyne Pahkamäki, Sulo Masalin, Johannes Pasanen, Matti Hintikka, Arvi Pokela Lauri Kahilainen, Erkki Vihinen , Heikki Lahti, Eero Hautsalo ja Erkki Hiekkavirta. Karin soittoa kuultiintänä vuonna Kaustisella lähes viikon jokaisena päivänä mm. Palokan pelimannitalon kansanmusiikkiyhtye Kvartin riveissä, mestaripelimanni Erkki Vihisen kanssa, Tuula Dahlblomin kanssa sekä kanteyhtye Pohjolassa. Karin myös luennoi keskisuomalaisesta kanteleperinteestä Kaustisen Kansantaiteenkeskuksen museossa. Kari Dahlblom on syntynyt Äänekoskella. Ensimmäisen kanteleensa hän sai lainaksi naapurista 1960-luvun lopussa ja opetteli soittamaan itsekseen korvakuulolta, lyhyeltä sivulta tikulla näppäillen. Ensimmäinen soittokaveri oli 1970-luvun alussa kantelepelimanni Lauri Kahilainen. Vuosien mittaan Kari Dahlblomin kiinnostus kanteleeseen on johtanut hänet myös ns. taidemusiikin soittajaksi; hän voitti v. 1982 Suomen mestaruuden valtakunnallisissa kante- NORDIC HARP MEETING JYVÄSKYLÄSSÄ Palokan Pelimannitalolla 19.-21.10.2012 pidettävä Nordic Harp Meeting kokoaa eri puolilta Eurooppaa yhteen ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita kansanmusiikista, harpusta, kanteleesta, lyyrasta, musiikkihistoriasta jne. tapahtumaan odotetaan luennoitsijoita ja työpajojen pitäjiä pohjoismaista, Keski-Euroopasta ja Baltian maista. Tapahtuma on avoin kaikille tiedoista tai taidoista riippumatta! Paikalle ovat tervetulleita siis kaikki kiinnostuneet. Soitinrakentajat esittelevät tuotantoaan, kuten folkharppuja ja kanteleita. Ilmottautuminen Nordic Harp Meeting kotisivuilta. http://nordic-harp-meeting.se KESKI-SUOMEN ISOMPI KANTELEKONSERTTI Palokan Pelimannitalolla 7.10.2012 klo 15.00. -Mukana Keski-Suomen kantavia kantelevoimia, kuten Aino Meisalmi-Minkkinen, Tiina Takkinen ja Ulla Honkonen ja Maria Kyllönen oppilaineen, Kirsti Juntunen, Suomen kantelemuseon kanteleyhtye, Väinämö-duo sekä mestaripelimanni Kari Dahlblom. Yllätysvieraitakin saattaa tulla. KANTELE 3?2012 42
• Duo tulkitsee konsertissa koskettavia tarinoita laajasta kehtolauluperinteestä sekä Minkkisen omia konserttiin sävellettyjä lauluja unesta. Ohjelmistossa kuullaan rakkaita sävelmiä, kuten Sininen uni ja Brahmsin Wiegenlied, mutta myös vähemmän tunnettuja lauluja unimaailmasta. ORIVEDEN KANSANMUSIIKKIKURSSILLA KANTELEKURSSI Jokinen ja Minkkinen viehättyivät kehtolaulujen maailmasta, koska aihe koskettaa jokaista omakohtaisesti ? jokaisella on kokemus unesta, unettomuudesta tai kehtolaulusta. Konserttikantele ja ihmisääni ovat taiteilijoiden mielestä herkkä yhdistelmä kiehtovaa sointimaailmaa, joka luo tilaisuuden hiljentyä ja rauhoittua vastapainona kiireiselle ja hektiselle elämälle. Oriveden opistolla järjestetään joulun välipäivinä 27.-30.12. vuosittain perinteikkäät kansanmusiikkikurssit. Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämillä kursseilla on Kanteleliiton kanssa yhteistyössä myös Kantelekurssi. Opettajana toimii Arja Kastinen. Teemana on luovasti luritellen, sävelmiä sovitellen. Kurssille voi tulla kaikenkokoisilla kantleilla. Kurssihinta on Kanteleliiton tai Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille 245 eur, ei-jäsenille 270 eur. Kurssimaksu sisältää opetuksen ja täysihoidon. Majoittuminen tapahtuu kahden hengen huoneissa, yhden hengen huoneista lisähinta 30 ? koko ajalta. Ilmoittautumiset marraskuun loppuun mennessä. Oriveden kansanmusiikkikursseilla on tarjolla paljon muitakin kursseja. Lisätiedot ja ilmoittautumiset www.kansanmusiikkiliitto.fi Jokinen ja Minkkinen toivottavat konserttiin tervetulleiksi isommat ja pienemmät unen etsijät ja -näkijät. Yleisö pääsee taiteilijoiden kanssa lavalle ja intiimin tunnelman viimeistelee muun muassa Martta Wendelinin herkistä teoksista luotu konsertin visuaalinen toteutus. KANTELE JA LAULU KOHTAAVAT ESPOOSSA Sellosalissa kuullaan lokakuun puolivälissä ainutlaatuinen yhdistelmä herkkää unenomaista tunnelmaa yhdistettynä raikkaisiin tulkintoihin, kun lavalle nousevat sopraano Ilona Jokinen ja kanteletaiteilija Mirva Minkkinen. Sopraano Ilona Jokinen ja kanteletaiteilija Mirva Minkkinen ovat molemmat valmistuneet musiikin maistereiksi Sibelius-Akatemiasta ja toimivat solistisen työnsä ohella myös pedagogeina. Jokinen on toiminut solistitehtävissä mm. Suomen Kansallisoopperassa, Savonlinnan Oopperajuhlilla ja maakuntaproduktioissa. Minkkinen on konsertoinut laajalti niin solistina kuin eri yhtyeiden jäsenenä Suomessa sekä ulkomailla. Sellosalli, Torstaina 18.10 klo 19 Jokinen, Minkkinen. Visualisointi Nina Sivén, Maalaukset Martta Wendelin. (Oikeudenomistajan luvalla) KANTELE 43 3?2012
• Isompi ilta tulee taas! kuttanut vahvasti Kimmo Pohjonen. Vaikutteita imetään myös muista tyylilajeista, kuten Johanna Juhola tangosta. Nykykansanmusiikin kirkkaimmat tähdet Frigg, Johanna Juhola Reaktori, Antti Paalanen, Saaga Ensemble sekä Näppärit esiintyvät Kansanmusiikin Isompi Ilta -konsertissa Musiikkitalon konserttisalissa 24. marraskuuta klo 19.00. Viime talvena ensimmäistä kertaa pidetty Kansanmusiikin Isompi Ilta toteutetaan tänä vuonna entistäkin mittavampana ja teemallisena. Vahvat juuret ? uudet versot -teeman äiti on tapahtuman tämänvuotinen taiteellinen johtaja Vilma Timonen, joka on myös itse palkittu nykykansanmusiikin säveltäjä ja esittäjä. ? Konsertti tuo Musiikkitalon lavalle suomalaisen nykykansanmusiikin ainutlaatuisen kattauksen. Frigg, Johanna Juhola Reaktori ja Antti Paalanen keikkailevat ympäri maailmaa ja ovat olleet myös musiikkialan kansainvälisessä suurtapahtumassa Womexissa esiintymässä. Saaga Ensemble puolestaan on uudempi kokoonpano, kertoo Vilma Timonen, joka myös itse nähdään konserttilavalla Saaga Ensemblessa. Vilma Timonen kertoo, että konsertin teema syntyi havainnosta, joka vaati kommentointia: ? Monesti kuulee, että perinne ei ole niin kiinnostavaa kuin uusi kansanmusiikki. Mutta mistä se kaikki kiinnostava uusi ja jopa avantgarde tulevat? Perinteestä, vastaa Timonen, joka myös opettaa Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikkia. Kansanmusiikin Isompi Ilta tarjoaa tänä vuonna kokonaisvaltaisen elämyksen. Konsertin estradin visuaalisuus, valot ja taustavideot, syntyvät Taideyliopiston pilottihankkeena. Mukana on Aalto-yliopiston ja TEAK:n opiskelijoita ja opettajia. Pääkonserttia edeltää Musiikkitalossa pidettävä kaikille lapsille avoin näppäri-pedagoginen työpaja. Osallistujat pääsevät myös heti työpajan jälkeen esiintymään Musiikkitalon aulaan. Aulakonsertissa esiintyy n. 70 soittajan Näppärit Mauno Järvelän johdolla. Näppäri-työpajat alkavat Sibelius-Akatemian tiloissa klo 16.00 ja Aulakonsertti klo 17.30. Pääkonsertin jälkeen Musiikkitalon aulassa soi pelimannimusiikki höystettynä vauhdikkaalla kansantanssilla. Ravintolan kanteleklubissa puolestaan soi maailmanmusiikki. Maailman Nykykansanmusiikin huippuartistien taustalla Vilma Timonen näkee Suomen kansanmusiikin opetuksen ja perinteen.  SibeliusAkatemian kansanmusiikin koulutusohjelma täyttääkin ensi vuonna 30 vuotta. Perinteessä vaikuttavat vahvoina mm. pelimannit, Kaustinen ja Martti Pokela. Nykymusiikki luo myös uutta perinnettä, mm. Antti Paalaseen on vai- KANTELE 3?2012 44
• musiikin keskuksen ja Kanteleliiton tuottamassa kanteleklubissa soittavat Tansaniasta kotoisin oleva Arnold Chiwalala & co ja Maija Kauhanen Solo. Illan tansseista vastaa Perinnearkku ry: Black Box -salissa tanssitaan mm. Kiharakolmion ja yllätysesiintyjien tahtiin. Kansamusiikin Isompi Ilta on alan toimijoiden iso yhteinen ponnistus. Tavoitteena on luoda tapahtumasta jokavuotinen. Järjestelyistä vastaavat Sibelius-Akatemia sekä Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus, Maailman musiikin keskus (Etnosoi!-festivaali) ja YLE. Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen jäsenyhdistyksistä mukana ovat Kanteleliitto, Suomen Kansanmusiikkiliitto, Perinnearkku, Rahvaanmusiikin kerho, Finlands Svenska Folkdansring ja Finlands svenska spelmansförbund. YLE Radio 1 radioi konsertin suorana lähetyksenä. : a s s e r o u k n ä n i Pähk önäppärityti t e im o v a le il ? Kaik tem ian a k A s u li e ib S p ajat llo 16 -17 au no J är lo iss a kep p ärit ja M ? 17:3 0 N ä n au lass a lo a it k k ii s u m velä vat ju ureth a V a ss li a s a ? Isoss s ertti kello 19 pääko n au lass a p elimanni? 20:3 0 -2 2ia ja kan s antan ss ia m u s iikk s iik k ital o n B l ack ? 2 1:0 0 M u ss ia, ran ta n a s n a k a B oxiss telek lu b i tan a K a s s la to in v io i koko d a r 1 io d a R ? Yle p ahtu man KANTELE 45 3?2012
• Tutkittua tietoa: Populaarimusiikin opetusta kanteleella Tämän lehden lukijoille ei tarvitse asiaa välttämättä kertoa, mutta kanteleella voi soittaa myös poppia. Päivi Ollikainen on kirjoittanut Pro Gradu- tutkielmansa populaarimusiikin opettamisesta. Koko tutkimus löytyy Sibelius-Akatemian eThesistietokannasta. ?Maisterin tutkielmassani pohdin, miten opettaa populaarimusiikkia konserttikanteleella ja minkälaista konserttikanteleella soitettavapopulaarimusiikki on? Päivi Ollikainen kertoo. ?Tutkimustani varten olin haastatellut kolmea kanteleensoiton opettajaa, joilla kaikilla on kokemusta populaarimusiikinopettamisesta konserttikanteleella. Tutkimukseni valokeilassa ovatkin kolme kantelepedagogia, Senni Eskelistä, Anna-Karin Korhosta ja Vilma Timosta. He kertovat haastatteluissaan omista kokemuksistaan ja tunnoistaan populaarimusiikin opettamisesta ja siihen liittyvistä haasteista? hän jatkaa. Tutkimus on pioneeritutkimusta , koska konserttikanteleella soitettava populaarimusiikki on ilmiönä vielä jokseenkin alkutekijöissään. Esimerkiksi populaarimusiikin opetussuunnitelmia kanteleensoittoon ei vielä ole olemassa, eikä kanteleelle soveltuvaa populaarimusiikin opetusmateriaalia ole juuri julkaistu, Päivi kiteyttää. Tutkimuksessa selvisi, että populaarimusiikin opetustavat kanteleella ovat tällä hetkellä pitkälti oppilaskohtaisia, jolloin oppiminen tapahtuu oppilaan omista mielenkiinnon kohteista käsin. ?Aika paljon se lähtee siitä oppilaasta itestään, että mikä niitä kiinnostaa, mitä ne kuuntelee?, Anna-Karin toteaa. Tätä samaa näkökulmaa puoltaa myös populaarimusiikin viime aikaiset tutkimukset. Niissä todetaan, että parhaat oppimistulokset saavutetaan, kun opittava asia kiinnostaa oppijaa itseään, jolloin opittavaa asiaa kohtaan syntyy niin sanottu sisäinen motivaatio. Kaikki haastateltavat korostavat oman musiikin tekemistä ja itseilmaisun tärkeyttä populaarimusiikin oppimisessa. Vilma esimerkiksi toteaa, että säveltäminen ja improvisointi ovat tunneilla lähes aina on mukana. ?Kaikki tekee omia biisejä, sitä tehään ihan koko ajan? hän sanoo. Tärkeäksi koetaan myös, että oppilas löytää oman, luonnollisen tapansa ilmaista itseään musiikin kautta. Kentien tämän seurauksena opetusmetodit tunneilla perustuvat pitkälti kuulonvaraiseen oppimiseen. ?Sen kuuntelun ja semmoisen kokemisen kautta lähdetään [soittamaan]?, Senni summaa ja lisää samaan KANTELE 3?2012 46
• Kansansoittimet tutuiksi lapsille hengenvetoon, että suoraan nuoteista uuden kappaleen opetteleminen ei välttämättä tuo parasta lopputulosta oppimisen kannalta. Senni, samoin kuin Anna-Karin ja Vilmakin kannustavat kaikki oppilaitaan musiikin kuunteluun ja kappaleiden oppimiseen korvakuulolta. Opettajat myös peräänkuuluttavat monipuolisuutta ja monityylisyyttä ohjelmiston suunnittelussa. Heille populaarimusiikin ohjelmisto näyttäytyy laajempana kuin olen itse osannut aavistaa. Populaarimusiikkia soitettaessa ohjelmiston ei tarvitse olla tiukasti genre-sidottua, vaan se voi sisältää musiikkia laajasti eri musiikkityyleistä. Populaarimusiikin soittotyylistä tulisikin heidän mielestään herättää keskustelua. Kanteleelle pitäisi löytää sille ominainen ja luonteva tapa soittaa populaarimusiikkia, eikä vaikutteita tulisi hakea liikaa muiden instrumenttien soittotavasta, sillä tällä hetkellä kantele etsii vielä paikkaansa populaarimusiikin kentässä. Soittotyyliä tulisi mieluiten etsiä soittimesta itsestään käsin, sillä esimerkiksi rytmin käsittely ja paljon kromatiikkaa sisältävät kappaleet voivat olla haasteellisia kanteleensoittajalle. Valtakunnallisen opetussuunnitelman laatiminen olisi tarpeellista, samoin oppimateriaalien kehittäminen kaiken tasoisille soittajille. Populaarimusiikin opettaminen voi olla opettajalle toisinaan haastavaa. Toisinaan, kun opetusmallit tuntuvat puuttuvan täysin, on opettajan vain luotettava omaan vaistoonsa ja opetettava ?fiilispohjalta?. Opetusmateriaalia opettaja ja oppilaskin joutuvat monesti kehittelemään itse ja samalla ratkomaan uusia, soiton mukanaan tuomia soittoteknisiä haasteita. Kaikki opettajat kuitenkin tuntuivat nauttivan populaarimusiikin opettamisesta. Miten he itse ovat sitten oppineet soittamaan populaarimusiikkia? ?Fiilispohjalta?, nauraa Vilma Timonen. TV 2 aloittaa syksyllä uuen ohjelmasarjan, jossa lapsia tutustutetaan kansanmusiikkisoititnten maailmaan. Musiikkiohjelmasarjassa kerrotaan sadun muodossa tarinoita perinteisistä ja moderneistakin kansansoittimista. Ohjelman keskiössä on kerrallaan yksi kansanmusiikkisoitin, jonka merkityksestä tai synnystä tarina kumpuaa. Musiikkidramaturgia etenee trad. melodioista nykykansanmusiikkiin. Sadun tapahtumat sijoittuvat Soiton kylään. Tarinoiden hahmoja ovat teemasoitinta soittava vieraileva kansanmuusikko, kolmesta kansanmuusikosta koostuva housebändi sekä kolme soittajalasta eli Varpuset, joiden kanteleissa on tarinan ratkaisuun tarvittavia taikavoimia. Satuja Soitosta siis 2.11 alkaen TV kakkosella perjantai-illan pikkukakkosen yhteydessä. KANTELE 47 3?2012