Kantele-lehti 3/2014 - Lehtiluukku.fi

UMA KANTELELIITON VUODEN YHTYE keikkailee syksyllä 11.11 KUOPIO, MUSIIKKIKESKUS/JAZZKLUBI (ikärajaton, klo 19:00) 12.11 Helsinki, Levykauppa Digelius Music (ikärajaton, klo 18:00) 20.11 Helsinki, Semifinal (K-18) Levy "Uma" myös Spotifyssa ja iTunesissa! facebook.com/umaband Yhteydenotot ja keikkatiedustelut: jenny@jennyvartiainen.com Aino Kurki: Koralleja Kantele turkoosin meren syleilyssä Juurakko: Lauluja kuistilta Rouhea blues, veikeät roots-melodiat, tarinoiden maailma 09-295 2079 0400-467 974 imu@imu.? www.imu.?
tämän K NTELEen kielillä Kannessa: Robert Joronen & Leeni Wegelius Kuva: Jimmy Träskelin 6 14 19 21 25 Taiteilijaeläkeläinen syyttää Vietnamin sotaa Pienkanteleiden luova käyttö musiikkikasvatuksessa Voitto Mestarin muotokuva Suomen kanteleet Kanteletietokannan talkoolaisohjeet Liiton sivut Puheenjohtajan sanat ja kokouskutsu PÄÄTOIMITTAJA Jimmy Träskelin, 050 3286870 JULK AISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki 050 564 5966, leeni.wegelius@kantele.net www.kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Marko Aho, Jane Ilmola, Eija Kankaanranta, Outi Sané, Harri Suilamo, Leeni Wegelius TOIMITUS JA TAITTO Jimmy Träskelin, lehti@kantele.net PAINOPAIKK A Oriveden kirjapaino, Orivesi 28 30 33 34 39 Levypoke Uutuuslevyt Pokelan silmin Kanteleen ja hiljaisuuden lumo Tunnelmia Rymättylän retriiteiltä Ensiapulaulu Ensiapua kanteleella He ain’t heavy - he’s my kantele Kanteleensoittajan kehonhuoltoa Sosiaalinen media ja muusikon työkalut ILMEST YMISTIEDOT 36. vuosikerta, 3 / 2014 3-4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 €/vsk Irtonumero 8 € / 12 € (lehti+cd) SEUR A AVA NUMERO Ilmestyy 15.12., aineisto viim. 17.11. ISSN 0357-6892 KULTTUURI, MIELIPIDE- JA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN k ntele 3
PÄÄKIRJOITUS Nöyränä kanteleen tiellä K un kuulin keväällä, että Kantele-lehti oli ilmoitettu mukaan Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n järjestämään Vuoden laatulehti -kilpailuun, en juurikaan tiennyt mistä oli kyse. Vielä siinäkään vaiheessa, kun sähköpostiini tuli tieto lehden pääsemisestä jatkoon alkukarsintojen jälkeen, en tullut tutustuneeksi aiheeseen sen syvällisemmin. Eräänä toukokuisena päivänä sain sitten puhelun Kultti ry:ltä. Kantele-lehti oli voittanut kilpailun. Nyt oli jo pakko ryhtyä selvittämään, minkä kaliiperin mittelöstä oikein oli kyse. Hämmästyinkin suuresti, kun ymmärsin Kultti ry:n jäsenlehtiin ja kilpailun aikaisempiin voittajiin kuuluvan kaikelle kansalle tuttuja, laadukkaita julkaisuja kuten Suomen Luonto, Image ja Long Play – lehtiä, joiden levikki ja tunnettuus on aivan eri luokkaa verrattuna Kantele-lehteemme. Tietenkin palkinto lämmitti päätoimittajan mieltä – olihan se ulkopuoliselta taholta tuleva suora palaute tehdystä työstä, ja vieläpä varsin positiivinen sellainen. Mutta ei siinä pelkästään siitä ollut kyse. Yksi kilpailuraadin esittämistä valintaperusteista oli se, että monipuolisuudella ja innostuneisuudella on saatu aikaiseksi lehti, joka vetoaa kanteleen maailmaan tutustumattomiinkin ihmisiin. Harvalla näin marginaalisella aiheella on etuoikeutta kyetä moiseen, ja siitä on kiittäminen eritoten innostunutta harrastajakuntaa, jonka riveistä löytyy paitsi värikkäitä hahmoja myös ahkerasti kirjoittavia työmyyriä. Kantele on ilmiönä niin elinvoimainen, että sillä riittää vetovoimaa – Vuoden laatulehdeksikin asti. Kuten kannustuspalkintojen kuuluukin, tällainen tunnustus auttaa näkemään oman työnsä uudesta näkökulmasta ja kannustaa jatkamaan lehden kehittämistä parempaan suuntaan. ”Aina riittää opittavaa” on fraasi, joka kannattaa pitää mielessä. Näin koululukuvuoden alkutaipaleella siitä muodostui luontevasti ja lähes varkain myös punainen lanka tämän lehden sisällölle, aina kansikuvasta lähtien. Siihen liittyvät esimerkiksi artikkelit pienkanteleiden musiikkikasvatuskäytöstä sekä muusikon ergonomiasta, ja sitä sivuavat myös rupattelutuokio Matti Kontion kanssa Inkoon vanhassa kansakoulussa sekä kenttätyökurssilaisvierailu Voitto Isosaaren luona. Toivottavasti ne tuovat ajatuksia ja innoitusta alkaneeseen syksyyn! 4 k ntele
Kantele-lehden päätoimittaja Jimmy Träskelin sekä Kanteleliiton hallituksen puheenjohtaja Susanna Heinonen ja toiminnanjohtaja Anna Wegelius kävivät pokkaamassa kuvittaja Aino Louhen toteuttaman originaalikunniakirjan (ks. lehden viimeinen sivu) ja 2500 euron palkinnon Maailma kylässä -festivaalin yhteydessä Helsingissä. Kantele on Vuoden laatulehti K antele-lehti palkittiin 24.5.2014 Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n Vuoden laatulehti -palkinnolla. Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry on riippumattoman journalismin äänitorvi ja noin 200 Suomessa ilmestyvän lehden kattojärjestö. Kultti valvoo pienlehtien etuja, tarjoaa lehdille koulutusta ja markkinointiväyliä sekä julkaisee Iso Numero -katukulttuurilehteä. Vuoden laatulehti -palkinnon Kultti jakoi tänä vuonna yhdeksännen kerran. Kilpailun tarkoitus on nostaa esiin laadukkaita kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtiä sekä muistuttaa niiden merkityksestä osana suomalaista yhteiskunnallista keskustelua. Tänä vuonna kilpailuun osallistui 68 Kultin vajaasta 200:sta jäsenlehdestä. Palkintoraati nosti esiin erityisesti seuraavat lehdet: Arkkitehti, Astra, Esitys, Kantele, Kuvittaja, Long Play, Taito, Tuli&Savu, Vihreä Lanka ja Ydin. Raadin mukaan palkinnon saanut Kantele on todellinen vuoden yllättäjä: ”Lukijalle välittyy innostuneisuus ja tunteen palo, vaikka vaikuttaa siltä, että toimituksen resurssit ovat todella pienet. Lehti käyttää hienosti aikakauslehtien erilaisia juttutyyppejä. Lopputuloksena on lehti, joka onnistuu olemaan monipuolinen ja ilmaisumuodoiltaan vaihteleva, vaikka aihe on aina sama. Niinpä Kantele on yllättävästi kiinnostava aivan ulkopuolisellekin. Bonuksena Kanteleen mukana lukija saa erilaisia ylimääräisiä ilon aiheita kuten nuotteja, cd-levyjä ja seinäkalenterin.” Kantele-lehti kiittää Kultti ry:tä upeasta tunnustuksesta! k ntele 5
Taiteilija-? eläkeläinen syyttää Vietnamin sotaa kanteleensoitostaan TEKSTI & KUVAT JIMMY TRÄSKELIN V enäjän keisari, Puolanmaan kuningas ja Suomen suuriruhtinas Nikolai II valvoo Inkoon vanhan kansakoulun luokkahuonetta aitiopaikalta liitutaulun päältä. Enää vuosikymmeniin ankara silmäpari ei ole kuitenkaan päässyt luomaan kuria huoneessa ahertaviin koululaisiin. Todennäköisesti se ei ole myöskään ollut näkemässä huoneen tapahtumia 60-luvun jälkeen, kun tila on ollut esimerkiksi urheiluseuran käytössä. Matti Kontio löysi taulun 90-luvulla kansakoulun vintiltä. Vintin hirsistä paljastui myös punamullalla kirjoitettu teksti: ”Byggd 1907”. Kontio palautti Nikolai II:n alkuperäiseksi arvelemalleen paikalle luokkahuoneen seinälle. Kasvot ovat yhä ankarat, mutta viimeisen parin vuosikymmenen ajan suurmies on epäilemättä saanut nauttia auvoisesta elämästä. Luokkahuoneesta on tullut kantelemusiikin pyhättö, Matti ja Sinikka Kontion luotsaaman Inkoon Musiikin tukikohta ja studiotila. 6 k ntele
k ntele 7
” Siinähän lukee, että on kolmenkymmenen päivän valitusoikeus ”Etsimme silloin paikkaa, jossa voisi äänittää ja musisoida sekä säilyttää alati paisuvaa soitinkokoelmaa”, Matti kertoo. ”Ajoimme kirjaimellisesti ympäri Uuttamaata, kunnes näimme ilmoituksen, että Inkoon kunta oli myymässä vanhaa kansakoulua.” Vuosi oli 1994, ja jo vuosikymmeniä aiemmin koulukäytöstä poistuneen rakennuksen yläkertaa oli asuttanut eläkeläisrouva ja alakertaa ruotsinkielinen perhe. Luokkatilat olivat yhdistyskäytössä. ”Tässä huoneessa oli yhdeksät kangaspuut ja hirveä kalina - mutta se ei tullut kangaspuista”, Matti sanoo. ”Se tuli kutojista.” Saksaan, joka on ollut Matin toinen kotimaa jo pienestä pitäen. ”Isäni on Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajana Saksassa, ja sitä kautta muutin sinne ensimmäisen kerran 9-vuotiaana. Silloin asuimme siellä neljä vuotta ja palasimme Suomeen”, Matti kertoo. ”Sitten muutettiin taas Saksaan, ja sitten Suomeen. Ja sillä tiellä ollaan edelleen.” Musiikki tullee soimaan kansakoulussa Kontioiden poissaolosta huolimatta. Taloon muuttaa vuokralaiseksi bigband-säveltäjä, trumpetisti ja kapellimestari Erno Tiittanen perheineen. ”Eivät nämä seinät pääse musiikilta rauhaan”, Matti hymyilee. Kontiot ostivat kansakoulun, eivätkä ole joutuneet katumaan. Rakennus oli siinä määrin hyvässä peruskunnossa, että mitään välitöntä remontoimisen tarvetta ei ollut. ”Vanhojen talojen suhteen on muutenkin niin, että jos ilmenee jokin ongelma, ei sille kannata kymmeneen vuoteen vielä ryhtyä tekemään mitään”, Kontio neuvoo. ”Ensin pitää katsoa rauhassa, mikä ongelma on.” Tähän mennessä Kontiot ovat maalanneet ulkoseinät kertaalleen punamullalla ja ikkunanpielet pellavamaalilla. Katto on maalattu jo kahteen kertaan. Pahimmat hampaiden kalinat on taltutettu alkuperäisillä pönttöuuneilla ja sähköllä lämmittämällä, eikä eristystoimenpiteitä ole tarvinnut tehdä. ”Tuntuu siltä, että talo on pysynyt terveenä”, Matti toteaa. Saksan koti sijaitsee aivan Hollannin rajalla suunnilleen Kölnin korkeudella. Siellä Kontiot toivovat ehtivänsä pureutumaan projekteihin, jotka Suomen kiireissä ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Näihin lukeutuu muun muassa gospelyhtye amerikkalaisen Bill Langstonin kanssa sekä Kalevala-aiheinen esitelmä, joka toteutetaan yhteistyössä kahden saksalaisen dramaturgin kanssa. Lisäksi Matti soittaa lähikaupungin mandoliiniorkesterissa ja Sinikka osallistuu paikallisten kuorojen toimintaan. ”Suomen projektit tietenkin jatkuvat myös”, Matti tähdentää. ”Inkoon Musiikin toimintaankaan muutto ei ratkaisevasti vaikuta. Posti kulkee, ja äänitteitä pystytään tekemään missä tahansa.” Seuraavan kahden vuoden ajan kansakoulua asuttaa kuitenkin toinen perhe. Kontiot muuttavat 8 k ntele Aivan laakereilleen ei Mattikaan siis aio vastaisuudessa jäädä lepäämään - vaikka opetus- ja kulttuuriministeriö palkitsi mittavan elämäntyön tänä vuonna taiteilijaeläkkeellä.
Matti Kontio Inkoon Musiikin studiotyöpisteellä Inkoon vanhassa kansakoulussa. ”Se oli kyllä aikamoinen shokki”, Matti naurahtaa. ”Siinähän lukee, että on kolmenkymmenen päivän valitusoikeus. Pitää miettiä asiaa vielä.” Matti Kontion kielelle poski on luonteva paikka, ja omaperäinen lämmin huumori siivittää hänen puhettaan tuon tuostakin. Kun aiheesta on väläytetty sen kepeämpää puolta, voi naaman palauttaa peruslukemille. ”Vakavasti ottaen olin hirveän onnellinen ja ihmeissäni kuullessani asiasta”, Matti kertoo. ”Kiitos kuuluu kaikille, jotka olivat siihen vaikuttamassa.” Kontiolle taiteilijaeläke tarkoittaa parempia mahdollisuuksia täyspäiväiseen musiikin tekemiseen. ”Muuten olisi joutunut taiteilemaan eläkkeellään”, Matti veistelee. Minkälainen sitten on mittava elämäntyö, jonka valtio palkitsee taiteilijaeläkkeellä? Matti Kontion tapauksessa se pitää sisällään kaikkea kepeän tarttuvista lastenlauluista pikkutarkkaan äänitys- ja tuotantotyöhön. Kontion työn keskiöön on kuitenkin aina kuulunut kantele. ”Oikeastaan syypää minun kanteleensoittooni on Vietnamin sota”, Matti toteaa pilke silmäkulmassaan. Nuori Matti Kontio oli tavattoman kiinnostunut klassisesta kitarasta ja Andrés Segoviasta. Siksi Kontio itsekin ryhtyi soittamaan klassista kitaraa, jolle löytyi käyttöä erityisesti Saksassa toimineiden folk-yhtyeiden riveissä. Suomessa Kontion kitaraa kuultiin 70-luvulla tunnetuksi tulleessa yhtyeessä Ykä, Matti ja Liisa, joka levytti muun muassa lastenmusiikkia. ”Yhtyeessä laulanut Liisa Lääveri tutustui Arthur Spencer -nimiseen henkilöön, joka oli lähtenyt Yhdysvalloista karkuun Vietnamin sotaa”, Matti kertoo. ”Spencer oli tavattoman hyvä laulaja ja kitaransoittaja, jonka ominta aluetta oli Appalakkien k ntele 9
vuoriston musiikki. Suomessa ollessaan hän oli jostain syystä tutustunut kanteleeseen ja ryhtynyt soittamaan sitä kitaran näppäilyä muistuttavalla tekniikalla. Se oli hurjan hauskan kuuloista, ja innostuin siitä kovasti.” Eräänä kesänä, kun Kontio ja Spencer olivat yhtä aikaa musiikkileirillä, Kontio päätti ostaa ensimmäisen kanteleensa musiikkiliikkeestä Kokkolasta. ”Se oli 32-kielinen, todella hyvä-ääninen kotikantele”, Matti muistaa. ”Muutimme pian sen jälkeen taas Saksaan, ja soitin kanteletta siellä muutamissa folk-yhtyeemme kappaleissa.” Suhde kanteleeseen otti kuitenkin aimo harppauksen eteenpäin 70-luvun puolivälissä, kun Kontio palasi taas Suomeen. Tuolloin Matti tapasi sattumalta Martti Pokelan. ”Pidimme saksalaisessa koulussa yhteisen Kalevalanpäivän keikan, ja sitä kautta ryhdyin tekemään enemmän yhteistyötä Martin kanssa”, Kontio kertoo. ”Silloin aloin soittaa myös kanteletta paljon enemmän.” 1970-80 -luvuilla Matti Kontio vaikutti useissa nimekkäissä yhtyeissä, jotka kiersivät maata ja maailmaa. Suomalaisen kansan- ja maailmanmusiikin historiaan on jäänyt lähtemättömästi esimerkiksi Karelia-yhtye. ”Karelian kanssa keikkailtiin siihen aikaan hyvin ahkerasti, etenkin ulkomailla”, Matti sanoo. ”Teimme paljon kiertueita Saksassa ja muutaman Yhdysvalloissa.” Muihin tuohon aikaan aktiivisesti toimineisiin yhtyeisiin lukeutui muun muassa Eeva-Leena Sariolan, Hannu Syrjälahden ja Tarja Pussisen kanssa muodostettu lauluyhtye Laulupuu. Jossain vaiheessa kuvioihin tuli myös Sinikka Järvinen, nykyään Kontio, jonka kanssa muodostettu KanteleDuo on 90-luvun alusta lähtien keikkaillut ja levyttänyt ahkerasti. ”Viimeinen niitti minun ja kanteleen välillä oli Sinikka”, Matti myöntää. 10 k ntele ”Kun tapasin hänet, kanteleesta tuli lopullisesti pääinstrumenttini.” Muusikkouden ohella Matti Kontio pääsi varhaisessa vaiheessa myös toisen intohimonsa pariin. ”Olen aina ollut jostain syystä hyvin kiinnostunut äänittämisestä ja tekniikasta yleensä”, Kontio kertoo. ”Jo ensimmäisen yhtyeeni aikaan Saksassa hankimme Grundig L-17 kelanauhurin, jossa oli maaginen silmä, mono ja sanelumikrofoni, joka laitettiin pöydälle.” Kareliassa vaikuttaneella Esa Kotilaisella oli kellarissaan moniraitanauhuristudio, jossa Kontio pääsi harjoittelemaan äänittämistä hienommilla laitteilla. 80-luvun alkupuolella Martti Pokelan ja Eeva-Leena Sariolan kanssa tehdyt levytykset Kontio äänittikin jo itse, ja esimerkiksi Hannu Syrjälahden levyillä hän toimi äänittäjänä. ”Siihen aikaan äänilevyillä oli vielä merkitystä”, Kontio toteaa kaihoisasti. Niin. 1970-luvun ja 2010-luvun väliin mahtuu pitkä siivu äänitetekniikan ja -teollisuuden historiaa, ja Kontio tuntuu olleen tiukasti ajan tasalla joka vaiheessa. ”Odotin aikanaan hirveällä kiihkolla sitä, että päästäisiin viimein tekemään digitaalisia äänityksiä. Kelanauhatekniikan riesana oli aina kohina, joka kanteleen hiljaisen äänen tallentamisessa tuli helposti esille”, Matti muistelee. ”Ensimmäiset PCM-digitaalinauhurit tulivat joskus 80-luvulla, ja pian sen jälkeen rupesi olemaan jo tietokoneitakin, joilla pystyi tekemään äänityksiä.” Noista lähtökohdista digitaalitekniikka on lyhyessä ajassa kehittynyt huimaa vauhtia. ”Nykyään saa aivan naurettavilla hinnoilla tietokoneen, jolla pystyy äänittämään kymmeniä raitoja erittäin hyvällä äänenlaadulla ja työstämään niitä aivan käsittämättömän paljon”, Kontio hämmästelee. Oikealla: Inkoon Musiikin puuhamies työnsä hedelmien äärellä.
k ntele 11
koskaan aiemmin, mutta kannattavaa se on vain hyvin harvoille tekijöille. ”Yksi tämän päivän ilmiöistä on fyysisen äänilevyn vähittäinen katoaminen”, Matti toteaa. ”Koko musiikkibisnes siirtyy vähitellen verkkoon, ja se vaikeuttaa kaikkien pienempien musiikintuottajien toimimista.” Tilanne olisi valoisampi, jos verkkoon siirtymisessä olisikin kyse vain digitaalisten levyjen myynnistä. Tuotanto keskittyy tällä hetkellä kuitenkin striimauspalveluihin, joissa korvaukset yksittäisistä kuuntelukerroista ovat sentin sadasosia. ”Siitä ei riitä enää muusikoille eikä säveltäjille, sovittajille ja sanoittajille mitään jaettavaa”, Kontio valittelee. Keisari Nikolai II valvoo vanhan kansakoulun luokkatilaa. Kuva: Sari Salonen Äänitystekniikan päätähuimaava kehitys on kulkenut käsi kädessä musiikkiteollisuuden kanssa. Alati paisuvan bisneksen luonne on muuttunut vuosien saatossa paljon. Kantelemusiikkia pääartikkelinaan julkaisevan pienlevy-yhtiön näkökulmasta tilanne ei ole aivan ruusuinen. ”Inkoon Musiikki perustettiin vuonna 1999”, Matti kertoo. ”Mehän muutimme tänne jo viittä vuotta aiemmin ja teimme jo silloin äänitteitä ja nuotteja, mutta jossain vaiheessa totesimme, että tämä on paljon helpompaa, jos on yritys jonka nimissä tehdä.” Nyt viidentoista vuoden ikään varttuneelle yritykselle omia levyjulkaisuja on kertynyt noin 35. ”Jokainen tappiolla”, Matti naurahtaa. ”Mutta jos tekee oikein paljon tappiolla, niin kyllä se sitten voitoksi kääntyy.” Siinäpä motto 2010-luvun marginaalimusiikin äänenkantajille! Todellakin, nykypäivän musiikkitulvassa pyristelevä tekijä joutuu tuudittautumaan annokseen lapsekasta optimismia. Tallennettua musiikkia on helpompi tuottaa ja julkaista kuin 12 k ntele Ei Matti aio kuitenkaan hanskojaan naulaan laittaa. Inkoon Musiikin toimintaperiaatteisiin kuuluu, että levyjä kyllä tuotetaan, jos siitä ei joudu maksamaan liikaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi avustusten avulla päästään julkaisusta nollille, niin silloin lähdetään tekemään. ”Kyllä levyjä vielä tehdään, sillä se on kulttuurityönä niin tavattoman mielenkiintoista”, Matti sanoo. ”Mutta bisnestä se ei ole.” Ahkerasti keikkailevien muusikoiden kannalta fyysinen levy on kaikesta huolimatta edelleen tärkeä käyntikortti ja myyntiartikkeli. Keikat ovat marginaalimusiikin edustajien kannalta tärkein kanava yleisön tavoittamiseen, ja onnistuneen keikan yhteydessä levymyynnilläkin voi päästä tienaamaan. Kontio peräänkuuluttaakin keikkojen järjestymisen tärkeyttä myös kantelemaailman esiintulon kannalta. ”Kantelemusiikin tilannehan näyttää tänä päivänä hurjan mielenkiintoiselta. Se on lähtenyt laajentumaan monelle eri alueelle, ja tekniset mahdollisuudet ovat valtavan suuret. Soittajien tekninen taso on todella hyvä. Kantele on innostavassa tilanteessa”, Matti ylistää. ”Mutta voi, kun meillä olisi enemmän sellaisia paikkoja, joissa akustista livemusiikkia voisi
esittää säännöllisesti. Silloin soittajat pääsisivät paremmin rutinoitumaan esiintymiseen, eikä se jäisi festivaalien ja juhlaviikkojen varaan.” Monissa muissa maissa tällainen toiminta toteutuu paljon Suomea paremmin - mutta niiden kaupunkien väkiluku on usein kymmenkertainen meihin verrattuna. ”On folk-kahvilaa ja folk-oluttupaa, joissa järjestetään monta kertaa viikossa säännöllisesti esiintymisiä”, Matti kertoo. ”Meillä väestö ei tunnu riittävän tällaisten erikoisuuksien ylläpitämiseen. Se voisi ehkä toteutua, jos politiikka olisi armollinen.” Keisari Nikolai II:n katse on edelleen periksiantamattoman tiukka, vaikka hänen sydäntään on sulatettu maailman taitavimpiin lukeutuvien kanteleensoittajien soitolla liki kaksikymmentä vuotta. Maailmaa on vaikea muuttaa, ja jokainen aikakausi tuntuu esittelevän omat haasteensa vaikkapa kantelemusiikin kaltaiselle alati valtavirran sivussa pyristelevälle musiikki-ilmiölle. Kun Matti Kontio puhuu asiasta, hänen kasvoillaan häivähtää silloin tällöin jopa Nikolain veroinen vakavuus. Illuusio särkyy kuitenkin hyvin pian seuraavan huumorinkukkasen päästessä väläyttämään terälehtiään. Matti jos joku on ollut näkemässä modernin maailman asettamat haasteet ja mahdollisuudet kanteleen näkökulmasta aitiopaikalta - niin tiiviisti hän on ollut osa sen tarinaa yhtä lailla muusikkona, tuottajana, ääniteknikkona kuin tutkijanakin. Juuri tällainen elämäntyö osoittaa, että periksiantamaton innostus asiaa kohtaan tuottaa tuloksia. Kontion puheessa tuo innostus kuuluu edelleen, ja hänen ainutkertainen tapansa nähdä asioissa niiden kepeät ja raskaat puolet herättää innostusta myös hänen ympärillään. Siksi maailmassa on esimerkiksi kolme uunituoretta Inkoon Musiikin levyjulkaisua – todennäköisesti tappiolla. Ja sitä lienee syyttäminen myös taiteilijaeläkkeestä, jonka valitusaika on tämän lehden ilmestyessä jo umpeutunut. ••••• Prototyyppikantele kotiutui H einäkuun alussa Hannu Wiljakkala saapui luokseni Kalajoelle Malagasta 117-vuotias kantele autonsa takapenkillä. Kanteleen virallinen lahjoitus tapahtui Kalajoen Havulan huvilamuseossa. Tilaisuuteen kuului soittoa sekä puheita koskien sekä Lipposen että Wiljakkalan suvun työtä kanteleen parissa. Itse kerroin Kalajoen merkityksestä 4000 kanteletta rakentaneiden Efraim ja Oskari Kilpisen kotipaikkakuntana sekä Suomen kanteleet -tietokantahankkeesta. Suunnitteilla on tilaisuus Kalajoelle, jossa kerätään kanteleet ja omistajat yhteen ja taltioidaan kuvat ja tiedot kanteleista. Luovutustilaisuuteen tuotiinkin jo vanhoja kanteleita näytille. Oli suuri ilo keskustella osanottajien kanssa Kalajoen kantelehistoriasta. Olen nyt ehtinyt tutustumaan Wiljakkalan kanteleeseen ja toteamaan sen antamat mahdollisuudet. On selvää, että kaikki Martti Wiljakkalan klassiset sovitukset eivät ole toteutettavissa nykypäivän konserttikanteleella. Lisäperehtyminen on paikallaan, jotta on mahdollista tehdä kappaleista sovituksia, jossa hyödynnetään kromaattisen soittimen teknisiä mahdollisuuksia. Eräs tämän kanteleen hienoista puolista on Pohjois-Pohjanmaalla ihasteltu matala, täyteläinen sointi, joka korostuu hitaissa kappaleissa ja hyvissä akustisissa olosuhteissa. Suunnitteilla on konsertti kanteleen mukana tulleen aineiston pohjalta. Toivon, että kokemukseni innoittaisivat muitakin kanteleensoittajia ja -rakentajia uudenlaisten mahdollisuuksien pariin! Jane Ilmola k ntele 13
n e d i e l e t n a Pienk va käyttö luo musiikkikasvatuksessa TEKSTI ARJA KASTINEN KUVITUS JIMMY TRÄSKELIN S uomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahaston myöntämän apurahan turvin kiersin lukuvuonna 2013–2014 Varsinais-Suomen kouluissa ja päiväkodeissa pitämässä pienkanteletyöpajoja sekä lapsille että aikuisille. Projektin tavoitteena oli innostaa varhaiskasvattajia ja peruskoulujen opettajia pienkanteleiden monipuolisempaan käyttöön antamalla heille ohjausta erilaisten pienkanteletekniikoiden luovaan soveltamiseen sekä ideoita arkiseen opetustyöhön. Lasten työpajoissa oli tavoitteena keskittyä soittamisen iloon ja improvisaatioon. Samalla rohkaistiin lapsia kokeilemaan erilaisia soittotekniikoita ja innostettiin erilaisten sointivärien maailmassa löytöretkeilyyn. 14 k ntele Innostunut vastaanotto ja kiinnostuneiden suuri määrä oli positiivinen yllätys – kiinnostusta oli jopa aikataulun ylittymiseen saakka eli aivan kaikki toiveet eivät toteutuneet. Suurin kysyntä kohdistui 5-kielisen kanteleen työpajoihin, mikä oli odotettavissa, sillä 10–15-kielisiä kanteleita ei kouluissa tai päiväkodeissa ole juuri ollenkaan. Projektissa oli osallistujia 17 kunnan alueelta (Aura, Kaarina, Koski TL, Lieto, Loimaa, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Parainen, Pyhäranta, Pöytyä, Raisio, Salo, Turku, Uusikaupunki ja Vehmaa), 24 koulusta ja 21 päiväkodista. Työpajoihin osallistuneita opettajia oli 64, varhaiskasvattajia 75, koululaisia 540 sekä päiväkotilapsia ja esikoululaisia yht. 125. Ajokilometrejä kertyi yhteensä 9633 km.
Yksi lukuvuosi on lyhyt aika. Omalta kannaltani kokemus oli rikastuttava ja opettavainen. Inhimillisyyteen kuuluu se, että päivät ovat erilaisia ja niin opettajalla kuin oppilaillakin tavoitteissa onnistumisen taso vaihtelee. Päällimmäisenä kokemuksena projektivuodesta jäi riemukas muisto innostuneista opettajista ja varhaiskasvattajista, joiden työn myötä pienkanteleiden musiikkikasvatuskäyttö tulee jatkumaan. Myös lasten spontaani mielenkiinto ja hienot soittosuoritukset antoivat paljon ajattelemisen aihetta. Saamissani palautteissa opettajat kertoivat kokeneensa projektin mielekkäänä ja toivoivat myös jatkoa. Monille opettajille ja varhaiskasvattajille ainoastaan sulkutekniikka oli ennestään tuttua ja erilaiset soittotekniikat ja apuvälineiden käyttäminen otettiin tervetulleina vastaan. Eräs opettaja kertoi palautteessaan: ”Lähdin mukaan hyvin epäilevästi, sillä olen aina inhonnut kanteleensoittoa. Ensimmäinen opetuskerta vei minut mukanaan...Muutaman kerran jälkeen ostin itselleni oman kanteleen. Olen saanut aivan uutta intoa työhöni ja aion syksyllä jatkaa soitonopetusta, saimmehan myös kunnalta jouluksi kaksi kanteletta. Soitto siis tulee elämään jatkossakin.” Opettajat toivoivat palautteissaan myös selkeää opetusmateriaalia ja sovituksia, joissa viisikielinen yhdistetään muihin koulusoittimiin. Lisäksi toivottiin pedagogisia malleja luokittain etenevään jatkumoon. Nämä palautteet osuvat asian ytimeen. Varhaiskasvattajille jonkin verran opetusmateriaalia jo löytyykin. Olisi kuitenkin erittäin tärkeää saada myös peruskouluihin ajankohtaiset, luokka-asteittain etenevät monipuoliset opetusmateriaalit, joissa annetaan myös mahdollisuus luovaan muunteluun ja ehdotuksia joustavaan materiaalin muokkaamiseen ryhmäkohtaisesti. Heitänkin pallon eteenpäin: tämä urakka vaatii uuden projektin ja mielellään työryhmäprojektin. Viisikielisen kanteleen lisäksi erityisesti ylemmillä luokka-asteilla olisi myös 11-kielisellä (tai yleensä 10–15-kielisillä) suuret mahdollisuudet. Tämäkin vaatisi vain hieman lisäkoulutusta opettajille – siirtyminen 5-kielisestä vähän suurempaan ei ole mahdoton askel. Käytännön koulu- ja päiväkotityössä on kanteleen käyttö helpompaa, jos työpaikalta löytyy enemmän kuin yksi asiaan vihkiytynyt opettaja. Yhdessä voi helpommin kehitellä ideoita, ratkoa ongelmia ja ylipäätään yhdistää voimavaroja. Yksinkertaisuus on valttia: kun peruslähtökohdat ovat selkeät, onnistuu tilanteen mukaan joustaminen ja luova muuntelu helpommin, ja helpoista perusteista pystytään aina tarpeen vaatiessa myös siirtymään vaativampiin kuvioihin. Aktiivikäytössä kantele otetaan mukaan päivittäiseen koulu- tai päiväkotityöhön, esimerkiksi aamu- tai ruokalauluun tai päivän päätökseen. Kanteletta kannattaa myös pitää esillä pöydän tai hyllyn päällä tai vaikkapa seinätelineessä – varastossa säilytettäessä se sinne myös usein unohtuu. Kanteleen perushuoltaminen on tärkeää. Huonosti huollettu soitin on käyttökelvoton ja menettää arvonsa. Soittimiin kunnioittavan suhtautumisen opettaminen on myös osa musiikkikasvatusta. Esimerkiksi sellainen perusasia kuin puhtailla käsillä soittaminen on yleensä opetettava lapsille erikseen. Vanhat puutappiset viisikieliset koettiin usein ongelmallisiksi erityisesti hankalana koetun virittämisen takia. Metallitapit ja teräskielet ovat kanteleen pitkässä historiassa kuitenkin varsin uusia tulokkaita, ja aiempina vuosisatoina käytössä olleet vaskikielet (erilaisia messinki- ja pronssilankoja) toimivat paremmin nimenomaan puutappisissa kanteleissa. Vaskikielisen kanteleen sointi on huomattavasti pehmeämpi teräskieliseen verrattuna ja mielestäni ehdottomasti tutustumisen arvoinen myös koulumaailmassa. Vaihdoin opettajien suostumuksella kolmen koulun vanhaan puutappiseen kanteleesen vaskikielet, ja olen ladannut niistä tehdyt äänitykset internetiin kuunneltavaksi (ks. seuraava aukeama). k ntele 15
” Lapsi oppii sen, mitä haluaa oppia Kirjassa Musiikkikasvatus – Näkökulmia kasvatukseen, opetukseen ja tutkimukseen (toim. Jukka Louhivuori, Pirkko Paananen ja Lauri Väkevä. Suomen Musiikkikasvatusseura FISME ry. 2009.) tuodaan hyvin selkeästi esiin musiikkikasvatuksen merkitys nyky-yhteiskunnassamme. Musiikkikasvatuksen tärkeä rooli korostuu toisaalta nopeasti monikulttuuristuvan suomalaisen yhteiskunnan ja toisaalta länsimaisen musiikin alati vahvistuvan aseman paineessa. Musiikkikasvatuksen kautta pystytään paitsi antamaan valmiuksia erilaisten (musiikki)kulttuurien ymmärtämiseen myös opettamaan oman kulttuuriperintömme arvostamista. Omaan kulttuuriin tutustuminen luo pohjaa terveelle itsetuntemukselle ja sitä kautta antaa välineitä myös erilaisuuden hyväksymiseen. Omien juurien tuntemisen kautta voi olla helpompaa löytää oma tapa sijoittua nykyisyyteen. Improvisaatio puolestaan tarjoaa välineitä hyvin monenlaisiin musiikkikasvatustavoitteisiin. Paitsi että sen avulla voidaan opettaa joustavasti ja monipuolisesti itse musiikkia, se mahdollistaa myös ulkomusiikillisia tavoitteita kuten esim. motoriikan tai sosiaalisuuden vahvistamista. Sen avulla voidaan kehittää luovuutta, mielikuvitusta, itsetuntemusta ja tunteiden sääntelyä. Ryhmän osana improvisoiminen edellyttää toisten kuuntelemista ja ymmärtämistä sekä auttaa oman ainutkertaisuuden löytämisessä. Se vaatii keskittymistä, hetkessä läsnä olemista ja reagoimista toisten toimintaan. Se rohkaisee myös kokeile- 16 k ntele maan erilaisia ratkaisuja, sillä improvisoidussa musiikissa ketään ei voi syyllistää väärin soittamisesta. Ryhmäimprovisaatiossa voidaan luoda turvallinen tila, jossa jokainen voi itse päättää oman esilläolonsa määrän. Onnistunut ja mielekäs ryhmäimprovisaatio ei myöskään edellytä huikeita yksilösuorituksia; yksilöiden soittamien sinänsä yksinkertaisten ja helppojen kuvioiden yhdisteleminen usean soittajan ryhmässä voi tuottaa hyvin monimuotoisen, vaihtelevan ja rikkaan kudoksen. Kaiken edellä esitellyn perusteella pienkanteleet profiloituvat erinomaisiksi musiikkikasvatusvälineiksi; ne linkittävät juuremme kansainvälisestikin ainutlaatuiseen vuosituhantiseen musiikkikulttuuriin ja niiden luontainen käyttö pohjautuu improvisaatioon. Pienkanteleita voi toki yhdistää kaikkeen musiikkikasvatuksessa käytettyyn musiikkiin, mutta mielekkään ja jatkuvuuden takaavan tuloksen saavuttamiseksi lähtökohdan täytyy olla soittimen kulttuurihistoriallisessa kontekstissa. Oppilaiden mielenkiinnon voi herättää yhdistämällä soitin musiikkiin, joka on heille tuttua ja jota he mielellään kuuntelevat eli käytännössä usein pop- ja rockmusiikkiin. Mutta jos soittimen käyttö jää siihen – pelkästään valmiiden pop-riffien siirtämiseen kanteleille – voi pahimmassa tapauksessa lopputulos jäädä epämielekkääksi ja turhaksi; samat asiat kun pystyy usemmiten tekemään helpommin muilla soittimilla. Siksi pienkanteleiden musiikkikasvatuskäytön tulee perustua tietoisuuten siitä, mihin käyttöön
Tämä kaikki edellyttää ohjaajalta tarpeeksi tietoa soittimen historiasta, soittotekniikoista ja viritysmahdollisuuksista. Pienkanteleiden etuna on niiden joustavuus ja laaja mahdollisuuksien kirjo. Jo hyvin yksinkertaisilla elementeillä voidaan saada aikaan mielekästä ja toteuttajilleen iloa tuovaa musiikkia – ”lapsi oppii sen, mitä haluaa oppia”. Nopean positiivisen palautteen saaminen onnistumisen kokemisen muodossa on suuri etu niin varhaisiän musiikkikasvatuksessa kuin kaikille musiikin harrastusta aloitteleville. Toisaalta taitojen kasvaessa pienkanteleet tarjoavat haastetta ja mahdollisuuksia niin pitkälle kuin kukin on valmis menemään. Tämä tietenkin edellyttää taitoja ja soittimen tuntemusta myös ohjaajalta. Jos pienkanteleiden käyttö jää muutaman perussoinnun soittamiseen Kalevalanpäivänä, menetetään suurin osa soittimen tarjoamista mahdollisuuksista ja mielikuva soittimesta vääristyy. Mielestäni tässä korostuu opettajankoulutuksen tarjoamien mahdollisuuksien merkitys. Pienkanteleiden mielekkään hyödyntämisen ja musiikkikasvatuskäytön jatkuvuuden takaamisen edellytyksenä on, että opettajankoulutus tarjoaa ammattitaitoisen ja tarpeeksi monipuolisen perehdytyksen soittimeen. Itse koen pienkanteleperinteen niin valtavana rikkautena, että sen hyödyntämättä jättäminen musiikkikasvatuksessa olisi silkkaa hulluutta. Erityisen tärkeää on soittimen historian ymmärtäminen ja sitä kautta sen luovan käytön omaksuminen. Musiikki pysyy elävänä ja antaa energiaa ja innostusta myös opettajalle, kun hänellä on mahdollisuus luovasti muunnella soittimen käyttöä tilanteen mukaan, toteuttaa omia ideoita ja saada palautetta työstään oppilaiden positiivisina oppimistuloksina iloisista musiikkiesityksistä puhumattakaan. ••••• Kuva: Rima Lillemägi soitin on syntynyt ja miten se toimii parhaiten. Ei siis tule mukauttaa soitinta, vaan haluttu musiikki tulee toteuttaa soittimen lähtökohdista käsin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ei automaattisesti siirretä muille soittimille sovitettuja stemmoja sellaisenaan kanteleille, vaan annetaan soittajalle rajat, joiden puitteissa hän voi vapaasti tehdä myös omia ratkaisuja. Soittajan käyttöön annetut elmentit voivat sisältää rytmikuvion tai vain perussykkeen ja käytettävät sävelet. Lähtökohdan pitää olla selkeä ja yksinkertainen; näin luodaan soittajalle luottamusta, turvallisuuden tunnetta, johon tukeutuen voi uskaltaa kokeilla myös rajoja, rajojen venyttämistä ja myös rikkomista, kukin oman tahtonsa mukaan. Näin myös tuetaan ja rohkaistaan yksilöä etsimään omia ratkaisuja, tekemään omia päätöksiä ja luottamaan omiin päätöksiinsä. Linkkejä Pienkanteleiden kielten vaihtoon ja puhdistuksen perusohjeet: www.temps.fi/esitykset/ Vaskikielisen pienkanteleen sointi: www.temps.fi/2014/05/27/kielilangan-paksuus-ja-sointi/ www.temps.fi/2014/01/27/katariinan-koululla/ Projektin loppuraportti internetissä: www.temps.fi/esitykset/ Loppuraportin voi myös tilata pdf-muotoisena: arja.kastinen@temps.fi k ntele 17
Voitto Isosaari kuvattuna Uusin äänin suloisin -kuvasarjaan vuonna 2012. 18 k ntele
TEKSTI & KUVA JIMMY TRÄSKELIN Voitto MESTARIN MUOTOKUVA 31.12.1935 - 1.9.2014 ”T äällä pätee sellainen sääntö, että jokainen saa palvella itseään ja olla niin kuin kotonaan, niiden ehdoilla, jotka täällä ovat – paitsi että jossain vaiheessa minä saatan määrätä jotain, esimerkiksi mitä soitetaan!” Näin toivottaa Voitto Isosaari vieraat tervetulleeksi kotiinsa Vetelissä 5.11.2010, naurunremahduksen kera. Itse en ole vieraiden joukossa. Kansanmusiikki-instituutin äänitearkistosta löytyneellä nauhalla kuuluu Instituutin silloisen johtajan Marko Ahon ääni. Hänen kanssaan Voittoa tervehtivät Keski-Pohjanmaan Konservatorion ja ammattikorkeakoulun opiskelijat Tuija Puurunen, Laura Ikonen, Kirsi Savolainen ja Satu Lumiaho. Voitto Isosaari oli yksi niistä henkilöistä, joiden ajattelin olevan mukana tämän lehden Mestarin muotokuva -juttusarjassa. Sarja kertoo uusien haastattelujen pohjalta tämän päivän kanteleen mestaripelimanneista ja Voitto oli periaatteessa listallani seuraavana, odottamassa sopivaa aikaa haastattelun tekemiselle. Aikaa ei kuitenkaan tullut koskaan sovittua, ja sitten olikin jo liian myöhäistä: Isosaari poistui keskuudestamme syyskuun alussa. ”On täällä käynyt opiskelijoita ennenkin”, Voitto Isosaari toteaa arkisto- ja kenttätyökurssiaan suorittaville vierailleen. Kansanmusiikki-instituutin arkistosta löytyykin ainakin muutama taltioitu haastattelu, joista sain kuunneltavakseni viimeisimmän. ”Ensimmäisenä minä kysyn heiltä aina, että pidättekö te virittämisestä.” Isosaari oli erikoislaatuinen persoona ja kiihkeän innostunut kanteleesta, mikä käy ilmi tallenteelle ikuistuneesta haastattelustakin heti alkumetreillä. Haastattelija vaihtuu tässä seurassa helposti haastateltavaksi, kun Isosaari ryhtyy puhumaan mieliaiheistaan – vaikkapa virittämisestä. Tätä vierailua varten hän kertoo aloittaneensa massiivisen kokoelmansa kanteleiden virittämisen jo hyvissä ajoin. ”Oletteko koskaan aamulla heränneet viideltä virittämään, kun korvat ovat hyvin levänneet?” Voitto kysyy. ”Kokeilkaapa! Kun viritys alkaa sitten vetämään yhteen ja soimaan hyvin, niin kyllä siitä nauttii – aivan yhtä paljon kuin soittamisestakin!” Voitto Isosaari syntyi Vetelin Polsossa 1935, vuoden viimeisenä päivänä. ”Sitä sanotaan Sylvesterin päiväksi”, Isosaari kertoo, ”ja surkeita ihmisiä ovat kaikki, jotka Sylvesterin päivänä ovat syntyneet. Heillä on kova kohtalo.” Ehkä niin. Voitto oli vanhin yhdentoista lapsen perheestä Vetelin Isosaaren kylässä. Muut lapset k ntele 19
osallistuivat maatilan askareisiin, mutta Voitto ei siihen kyennyt synnynnäisen vammansa vuoksi. ”Vedin itseäni käsillä lattiaa pitkin niin kauan, että muistan itsekin, kun nousin ensimmäistä kertaa seisomaan pöytää vasten”, Isosaari muistelee. ”Jälkeenpäin ajatellen on ihme, että kukaan ei koskaan astunut esimerkiksi sormilleni, kun talossa liikkui niin paljon väkeä – renkiä, kulkumiestä ja se jumalattoman suuri sotavanki!” Isosaari kertoo, etteivät hänen jalkansa ole ikinä olleet niin terveet, että hän olisi pystynyt kunnolla kävelemään – saati juoksemaan. Ehkä se oli osasyy siihen, että Voitto oli sisaruskatraasta ainoa, joka jatkoi Lauri-isän kanteleensoittoharrastusta. ”Isällä oli usein tapana ottaa kanteleensa ja ruveta soittamaan”, Isosaari kertoo. ”Hän oli itseoppinut, mutta ihanteenaan hänellä oli halsualainen Matti Karvonen, jolta hän oppi paljon kappaleita.” Voitolla oli käytössään pieni vanerinen kantele, jonka isä oli hänelle tehnyt. ”Olen itsekseni miettinyt, että isä on sen varmaankin tehnyt jo ennen kuin minä olen syntynyt”, Voitto naurahtaa. Yhdessä isän ja tämän soittokavereiden kanssa Voitto pääsi soittamaan vasta hieman myöhemmin. Talossa oli silloin viulu, jota poika toisinaan soitteli. ”Isän kanssa kävi soittamassa Polson Kauno, jolla oli niin hyvä-ääninen viulu, että minun aina kävi kateeksi”, Voitto kertaa. ”Minä varkain soitin kamarissa mukana, kun isä ja Kauno soittivat. Kerran he lopettivat, tulivat kamariin ja hämmästyivät, että sinäkö siellä soitat. Siitä alkoivat meidän yhteissoittomme.” Kahdella kanteleellakin soitettiin sen jälkeen, kun isä hankki taloon toisen Leander Laasasen rakentaman kanteleen. Pääasiassa soitettiin kotona, eikä hinkua muualle hirveästi ollutkaan. Kun Voitto Isosaaren soittoharrastus jatkui myöhemmällä iällä, sen perustana on aina ollut nimenomaan kotisoitto. ”Minä olen sitä mieltä, että kantele on kotisoitin, eikä sitä saisi kotoa viedä minnekään”, Isosaari sanoo. 20 k ntele ”Nykyään esimerkiksi kantelekursseilla aktiivisesti käyvät soittajat ottavat kurssille lähtiessään kanteleen nurkasta, ja kun tullaan kotiin, se laitetaan takaisin nurkkaan. Ei sillä soiteta kotona mitään.” Kotisoiton ajatuksesta syntyi motivaatio myös Nostalgiset kanteleet -levysarjaan, jota Isosaari julkaisi itse tekemistään äänitteistä. Epäilemättä samaa asiaa ajoi myös hänen tunnetuin innovaationsa, hentoääninen hirvensarvikantele. Moni muistaa Isosaaren sepittämän tarinan, joka kuittaa Kalevalan kanteleen syntytarinan kalajuttuna ja esittää, että ensimmäisen kanteleen valmistivat metsämiehet hirvensarvista. Hirvensarvikantelettaan tuohihattu päässä soittava Isosaari on myös esimerkiksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilta monen mieleen painunut näky – esiintymislavoiltakin. ”Kyllähän minä aina lähden, jos johonkin tahdotaan soittamaan”, Isosaari sanoo. Isän jälkeen tärkeimmiksi soittokumppaneikseen Isosaari mainitsee Toivo Alaspään ja Taito Karhulahden, jonka kanssa tehtiin levytyskin. Vuonna 2000 Kaustisen kansanmusiikkijuhlat palkitsi Isosaaren elämäntyön mestaripelimannin tittelillä. ”Nyt ovat soitot jääneet kovin vähille”, Voitto valittelee. Epäonnistuneen käsileikkauksen jäljiltä sormet jäivät niin huonoon kuntoon, että Isosaari joutui viimeisinä vuosinaan hillitsemään soittointoaan. Siitä huolimatta näin hänet soittamassa Kaustisen juhlilla vielä menneenä kesänä. Kenttätyökurssilaisten liki kaksituntinen nauha maalaa veikeän kuvan Voitto Isosaaresta. Sylvesterin päivänä syntyneen Isosaaren maailma ei ollut täysin kukkasin koristeltu, mutta vastoinkäymiset eivät sammuttaneet hänen tulenpalavaa intohimoaan kanteletta kohtaan – sen kuulee jokaisesta neuvosta, jonka mestari kisälleilleen jakaa. Isosaaren myötä kanteleen ja kansanmusiikin maailmasta on poistunut yksi sen omaperäisimmistä hahmoista. Kaikeksi onneksi hänen muistonsa on taltioitu tallenteisiin ja hirvensarviin – ja lukemattomiin kuolemattomiin tarinoihin, joille löytyy kertojia vielä pitkään Voiton jälkeenkin. •••••
Suomen kanteleet S uomen kanteleet on kartoitus- ja tutkimushanke, jonka tavoitteena on dokumentoida mm. valokuvaamalla ja mittaamalla kaikki museoiden ja yksityiskokoelmien historialliset kanteleet sekä hankkia soittimista muu saatavissa oleva tieto. Nämä tiedot julkaistaan avoimena tietokantana internetissä kaikkien halukkaiden saataville. Työn tulokset ovat välittömästi tutkijoiden, soitinrakentajien, soittajien, soitonopettajien ja asianharrastajien käytössä kotimaassa ja ulkomailla. löydät neljänneltä sivulta. Hankkeen työryhmän jäsenet käyvät isoimmissa valtakunnallisissa tai alueellisissa museoissamme. Talkoolaisilta toivomme käyntejä erityisesti paikallismuseoissa ja yksityisessä kodeissa. On mahdollista, että hyödynnät myös paikallislehtiä pienellä ennakkotiedustelulla! Tietojen hankkiminen sadoista kotiseutumuseoista ja yksityiskokoelmista on suuri haaste. Ammattitutkijoiden avuksi haemmekin tällä julistuksella kymmeniä tai satoja talkoolaisia, jotka ryhtyvät paikallisiksi tiedonantajiksi. Toivomme, että juuri sinä tulet mukaan toteuttamaan tärkeää hanketta! Toivomme, että käyt oman alueesi museoissa ja yksityisissä kodeissa, joissa tiedät kanteleita olevan. Ilmoita nämä tiedot kuvien kera hankkeemme tietokantaan joko netin välityksellä tai postitse. Ohjeet miten toimia löydät kahdelta seuraavalta sivulta ja osoitteet Tutkimus- ja kartoitushankkeen toteuttavat suomalaisten kanteletutkijoiden ja -taiteilijoiden parhaat kyvyt. Hanketta johtaa dosentti, FT Hannu Saha ja jäseninä ovat Suomen kantelemuseon johtaja Kari Dahlblom, Kanteleliiton hallituksen puheenjohtaja Susanna Heinonen, kanteletaiteilija ja –tutkija, MuT Arja Kastinen, professori, FT Heikki Laitinen, soitinrakentajamestari, MuT Rauno Nieminen, kanteletaiteilija ja -tutkija, MuT Timo Väänänen sekä Kanteleliiton toiminnanjohtaja, musiikkipedagogi (AMK) Anna Wegelius. Auta meitä, tule mukaan talkoisiin! Kerää siis tiedot, valokuvaa ja mittaa seuraavilla sivuilla annetuin ohjein ja lähetä materiaali mieluiten netissä, mutta myös postitse välitetty tieto on mahdollinen.
Näin valokuvaat kanteleen 1. 2. 3. Kanteleesta otetaan kolme kuvaa vaaleaa taustaa, esimerkiksi lakanaa vasten vasemmalla olevien esimerkkien mukaan. 1. Kantele on pöydällä tai muulla tasolla pohja alaspäin. Kuva otetaan yläviistosta lyhyen sivun puolelta. 2. Kantele on pöydällä tai muulla tasolla pohja alaspäin. Kuva otetaan yläviistosta pitkän sivun puolelta. 3. Kantele on pöydällä tai muulla tasolla pohja ylöspäin. Kuva otetaan yläviistosta lyhyen sivun puolelta. 1. 2. 3. Huom! Vaikka esimerkkikuvat ovat ohjeistuksen selkeyden vuoksi studiolaatuisia, tietokantaan lähetettävien kuvien ei tarvitse olla. Millä tahansa kamerakännykällä tai vastaavalla laitteella otetut kuvat kelpaavat tietokantaan, jos kuvat on otettu ohjeiden mukaan ja olennaisista yksityiskohdista saa selvää.
Näin MITTAAT kanteleen Kanteleesta otetaan kolme mittaa vasemmalla olevien esimerkkien mukaan. A. Pituus. Kanteleen suurin pituus mitattuna kuvan osoittamalla tavalla kanteleen pitkältä sivulta. B. Leveys. Kanteleen suurin leveys mitattuna suorassa kulmassa pitkään sivuun nähden. C. Korkeus. Mitataan pöydän pinnasta korkeimpaan puuosaan saakka. Viritystappeja ei oteta huomioon. Korkein kohta löytyy yleensä viritystappipenkin tai kielipenkin kohdalta tai pienkanteleissa perä- tai viritystappipuolen läheltä. Lisäksi haluamme kustakin kanteleesta kaiken mahdollisen rakenne- ja käyttöhistoriatiedon. Mistä kantele on kotoisin? Mikä on sen kielimäärä ja mitat? Rakennustiedoista kaipaamme – mikäli tiedot ovat olemassa – rakentajan nimen, rakennusvuoden, paikkakunnan missä soitin tehtiin sekä – mikäli mahdollista – tiedot rakennusmateriaaleista. Lisäksi kaipaamme tietoa rakenteen erityispiirteistä (esimerkiksi koristekaiverruksista, ääniaukon koristekuvioinnista, soittimen korjauksista eri aikoina…). Lisäksi kaivataan tietoja – mikäli niitä on saatavissa – kanteleen omistajista, soittajista, käyttöyhteyksistä ja soitetusta ohjelmistosta. Pyydämme lähettämään myös tietojen tallentajan henkilökohtaiset tiedot (joiden julkaisemisesta voi kuitenkin kieltäytyä).
S uomen kansallissoitin kantele on sekä historiallisen taustansa että nykyisen monimuotoisuutensa takia yksi ainutlaatuisimmista soittimista maailmassa. Erilaisia kanteleen kielimääriä, rakennustapoja, soittotapoja ja musiikkeja on viime vuosikymmeninä löydetty historiasta ja elvytetty, toisaalta keksitty uusia itse. Elinvoimaisen kanteleen tueksi tarvitaan entistä enemmän tietoa museoiden ja yksityisten kokoelmien historiallisista kanteleista. Suomen kanteleet -hankkeessa kanteleet jaetaan kahteen ryhmään: 1. historialliset kanteleet eli soittimet, jotka on tehty ennen vuotta 1970 ja 2. nykyajan kanteleet, jotka on tehty vuoden 1970 jälkeen. Ensisijaisesti haemme tietoa historiallisista kanteleista, mutta voit välittää meille tiedot myös uudemmista. Suomen kanteleet -tietokannan tekninen toteutus tulee mahdollistamaan sen, että kunkin kanteleen perustietojen, mittojen ja valokuvien yhteyteen voidaan lisätä esimerkiksi tutkimusta ja äänitteitä. Niiden aika tulee kuitenkin myöhemmin. Tarkoitus on, että tietokannan avulla voivat tutkijat ja harrastajat tehdä tilastollisia ja muita yhteenvetoja kaikista kanteletiedoista. Tietokannan avulla voidaan tutkia myös historiallisten kanteleiden kehityskulkuja. Osallistuminen talkoisiin on helppoa. Kartoita lähiseutusi kanteleet ystäviesi tai paikallislehtien tuella. Sen jälkeen valokuvaa ja mittaa soittimet edellä annettujen ohjeiden mukaisesti. Lopuksi täytä kunkin soittimen tietokaavake ja lähetä materiaali joko netin kautta osoitteella www.kanteletietokanta.fi tai postitse osoitteella Kanteleliitto, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Suomen kanteleet -hanke avautuu koko kanteleväen yhteiseksi hankkeeksi 1. päivänä marraskuuta 2014. Silloin aukeaa yllä mainittu tietokannan tallennus- ja selaamissivusto, ja siitä lähtien voit kirjoittaa tietokantaan tietojasi kanteleista tai vaihtoehtoisesti tulostaa Kanteleliiton sivuilta tietokaavakkeen ohjeineen. Tervetuloa mukaan tekemään kantelehistoriaa! www.kanteletietokanta.fi Kanteleliitto, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki
Puheenjohtajan tervehdys Suomen kanteleet tietokantaan Mikä on kanteleen pituus? Entä miten määritellään kanteleen korkeus? Otetaanko viritystapit ja soittimen mahdolliset jalat huomioon vai ei? Näitä ja monia muita kiperiä kysymyksiä pohdittiin, kun työryhmä kokoontui muutama päivä sitten laatimaan soittimien mittausohjeita ja listaamaan tietoja, joita nyt käynnistyvällä kanteletietokantaprojektilla halutaan kerätä. Mistään pienestä projektista ei todellakaan ole kyse. Kartoitettavia soittimia on valtava määrä, luultavasti kymmeniä tuhansia. Tähän kartoitustyöhön tarvitaan koko kanteleväen apua, myös juuri sinun. Jos kotoasi, kotipaikkakuntasi kotiseutumuseosta tai naapurisi luota löytyy vanha soitin, niin käythän ottamassa siitä valokuvat tästä lehdestä tai myöhemmin projektin verkkosivulta löytyvien ohjeiden mukaan ja täytä tietojenkeruulomake, joko paperille tai tietysti mielellään suoraan verkkotietokantaan. Tämä perustyö on helppoa ja onnistuu meiltä jokaiselta. Projektin soitintutkijat käyvät tämän jälkeen tarvittaessa tutustumassa soittimeen paremmin ja tekevät tarkempia mittauksia. Seuraa projektin etenemistä Kantele.net -verkkosivustolla, projektin Facebook-sivuilla ja tietysti projektin omilla verkkosivuilla, kanteletietokanta.fi! onen Hein Susanna k ntele 25
Liitto tiedottaa TERVETULOA VIETTÄMÄÄN KANTELELIITON SYYSPÄIVÄÄ ESPOOSSA 18.10.2014! Lämpimästi tervetuloa Albergan kartanoon (Sokerilinnantie 7, 02600 Espoo) Espoon Leppävaaraan Kanteleliiton sääntömääräiseen syyskokoukseen, jossa käsitellään lisäksi sääntömuutosta liiton sääntöihin. Tervetuloa myös ennen kokousta järjestettävään ohjelmalliseen syyspäivään! Koko syyspäivä ohjelmineen on ilmainen! Ilmoittautuminen syyspäivään ja syyskokoukseen 10.10.2014 mennessä osoitteeseen leeni.wegelius@kantele.net tai puhelimitse (mieluiten tekstiviestitse) +358 50 564 5966. Ilmoittaudu kuitenkin mahdollisimman pian, sillä paikkoja on rajattu määrä! AIKATAULU 10.00-10.45 Kahvit 11.00-11.30 Kanteleliiton Vuoden yhtye Uma 11.30-12.00 Tauko 12.00-14.30 Opi kuulemaan kanteleesi 14.30-15.30 Lounas kauppakeskus Sellossa* 15.30-17.00 Kanteleliiton sääntömääräinen syyskokous *lounas on vapaaehtoinen ja omakustanteinen SYYSPÄIVÄN OHJELMA Vuoden yhtye Uma klo 11.00-11.30 Uma on pop-yhtye, jonka musiikissa yhdistyvät naislaulajan ja sähkökanteleen persoonallinen sointi, triphopin elementit sekä rajoja ylittävä tyyli. Yhtyeen jäsenet ovat Essi Marila (laulu), Jenny Vartiainen (sähkökantele), Esko Grundström (basso) sekä Tuomas Timonen (rummut). 26 k ntele Opi kuulemaan kanteleesi klo 12.00-14.30 Kanteleliiton syyskokouksen yhteydessä järjestetään kuuntelu valmistelluille kanteleäänille. Kuunteluun on valittu eri ikäisiä koneistokanteleita eri valmistajilta. Juontajana toimii Jyrki Pölkki, joka on järjestänyt kuunteluita jo yli 30 vuotta. Kuuntelutilanne rakennetaan sellaiseksi, että vain ääniä aistitaan. Kuulijat eivät tiedä kuka, miten ja mistä soittimesta äänen ottaa. Nyt järjestettävässä kuuntelussa ei ole tarkoitus panna edes yksittäisiä ääniä suosituimmuusjärjestykseen. Elämyksiä kuitenkin saa olla, ja niistä kannattaa puhua. Kuuntelussa on tarkoitus analysoida kanteleen soundeja ja niitä kuvaavia adjektiiveja. Samalla käydään vuoropuhelua soittajien kesken sekä soittajien ja rakentajien välillä siitä, millainen soundi on tavoiteltavaa. Soitteet ovat 3-6 sekuntia pitkiä, ja ne esitetään mahdollisimman lyhyin välein. Vertailtavia ääniä toistetaan samalla järjestyksellä, niin että oman vaikutelmansa voi tarkistaa pariinkin kertaan. Kun kieli näpätään värähtelemään, se on saanut koko energia-annoksensa, ja ääni on tehtävä siitä. Äänen syttyessä on kuultu äänenvoimakkuuskin suurimmillaan, ja jatko on sitten tasaisempaa tai vaihtelevampaa vaimenemista. Äänien vertailussa käytetään sanoja, jotka voivat olla vakiintuneita tai sitten hetkessä syntyneitä, ja eri ihmisillä eri sanoja. Ajallisesti näppäilysoittimen äänessä on tyypillisesti aluke, kesto ja vaimeneminen tai lopuke. Näitä sanoja kannattaa käyttää, mutta äänen herättämien tunteiden kuvailussa sana on vapaa. Äänessä tapahtuvat muutokset ovat usein kuvailemisen arvoisia. Kaikki aistimme ovat yleensä parempia havaitsemaan muutoksia kuin pysyviä tiloja; siksi vibrato tai muu huojunta voi olla hyvä asia.
Jyrki taustoittaa kuuntelutestiä: ”Aistinvarainen arviointi on ammattimaisesti ja tieteellisesti tärkeää. Usein sillä on myös suuri kaupallinen merkitys. Viinien arviointi on asia, josta vitsiäkin irtoaa. Sen menettelyt ja tunnekuohut muistuttavat muilla aistinvaraisen arvioinnin aloilla tehtäviä arvioita. Järeä johdatus äänien arviointiin on ns. Nokian insinöörien Bech&Zacharovin Perceptual Audio Evaluation. Äänien arviointi tuli olennaiseksi kännykkäteollisuudessa, kun säädyllinen ääni piti saada mahtumaan yhä vähempiin bitteihin. Nykykännykäthän lähettävät vastaanottajalle kelvollisen äänen rakennusohjeet, koska siihen menee vähemmän bittejä kuin äänen kopion lähettämiseen. Riittävä laatu sitten testataan käyttäjillä, ihmisillä. Kun opetan soittimien ymmärtämistä Ikaalisen soitinrakennuskoulussa, kuunteluihin käytetään vähäisestä koulutusajasta päiviä. Näissä tilaisuuksissa pannaan ääniä myös tykkäämisjärjestyksiin, ja puhekieleen tulevat äkkiä voittajat ja häviäjät. Näille itsevarmoille kultakorville shokkipedagogiikka on paikallaan, jotta uskomuksista siirryttäisiin avoimiin mieliin ja korviin. Kuunteluita voi rakentaa testeiksi, jopa koetun äänenlaadun mittauksiksi. Tyypillisintä on, että vaikka olisi vahva enemmistö, on myös toisinkuulijoita; tulos on äänestystulos. Enemmistöä ei kenenkään yksilön tarvitse ottaa ohjeekseen, jos on varma omista mieltymyksistään. Sokkokuuntelussa nuo mieltymykset menevät usein nurin, ja siitä alkaa syventyminen avoimin korvin. Uskomukset vaikuttavat vahvasti siihen, mitä aistimme.” Kanteleliiton syyskokous klo 15.30-17.00 KOKOUSKUTSU Kanteleliiton jäsenet kutsutaan sääntömääräiseen syyskokoukseen 18.10.2014 klo 15:30 Espooseen Albergan kartanon saliin. Kokouksessa käsitellään säännöissä määritellyt asiat sekä sääntömuutos, jossa määritellään tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan valinta. Yhteistyö Suomen Keskiaikaseuran kanssa alkaa kantelekurssilla Kanteleliiton yhteistyö maailmanlaajuisen Society for Creative Anachronism (S.C.A.) -järjestön kanssa alkoi kansainvälisellä kantelekurssilla Suomen Keskiaikaseura Aarnimetsän 20-vuotisjuhlatapahtuman Nuijasota-leirillä Inkoossa 11.-20.7. Leirin kansainväliselle osallistujaryhmälle tarjottiin soitonopetusta Kanteleliiton pienkantelekokoelman viisikielisillä kanteleilla. Keskiaikateemaan mukautettu opetus huipentui esiintymiseen viimeisen illan juhlaillallisella. S.C.A. pyrkii elävöittämään keskiaika- ja renessanssiharrastusta tapahtumissaan ympäri maailmaa pukeutumisen, ruokailun ja harrastuksien avulla. Toiminta on omiaan lisäämään kaikenikäisten soittajien innostusta kanteleensoittoon. Lisätietoa löytyy nettisivuilta osoitteesta aarnimetsä.org/fi. Hengenpelastusta kanteleella Kanteleliiton ja Suomen Punaisen Ristin yhteistyön alku julkistettiin Punaisen Ristin Oulun piirin vuosikokouksessa 27.4.2014 Nivalassa. Uusi ensiapulaulu kantaesitettiin kokouksen alussa. Laulu opetettiin myös kaikille kokouksen osallistujille. Se esitettiin kesäkuussa myös Punaisen Ristin yleiskokouksessa Turussa. Yhteistyön ideoija on Kanteleliiton hallituksen jäsen, koulukapellimestari, kanteleensoiton ohjaaja ja musiikkikasvattaja Jane Ilmola. Janen suvussa on jo kolme sukupolvea sekä Punaisen Ristin toimijoita että kanteleensoittajia. Kanteleliiton monimuotoisuustoimikunnalla on yhteisiä toimintasuuntia sekä Punaisen Ristin Reddie Kids -maahanmuuttajatoiminnan että ystävätoiminnan kanssa. Jane halusi yhdistää kahden järjestön voimat ensiapulaulun taakse. 5-kielisillä säestettävä ensiapulaulu toimii ohjenuorana hätätilanteissa ja opastaa ensiavun antamisessa. Laulua suunnitellaan myös esitettäväksi televisiossa ja laitettavan nettiin, sekä painettavaksi tuleviin lasten koulumusiikin kirjoihin. Toivottavasti sekä Kantelelehden lukijat että soitonopettajat opettelevat ensiapulaulun, sillä kanteleensoittajat voivat pelastaa henkiä! Ensiapulaulu löytyy tämän lehden sivulta 33. k ntele 27
ja Alimogoja -kappaleissa, mikä toimii mukavan vaihtelevia ja samalla kiireet- levyn kokonaisuuden kannalta hyvin. tömiä. Tammelan säveltämä vaikuttava Koralleja on kertakaikkisen vakuuttava Manalaissaari erottuu ilottelun keskeltä debyyttialbumi. edukseen, vaikka juuri musiikillinen hauskanpito on mielestäni bändin suurimpia vahvuuksia. Kansanmusiikin ei tarvitse olla aina niin vakavaa, ja Juurakko on siitä oiva esimerkki! AINO KURKI – KORALLEJA IMU-CD 142 Aino Kurki on helsinkiläinen kanteletaiteilija ja säveltäjä, joka on kehittänyt konserttikanteleen soittotekniikkaa haluamaansa suuntaan. Lopputulos JUURAKKO – LAULUJA KUISTILTA on huikea, vahva ja rytminen yhdis- IMU-CD 143 telmä vanhaa pelimannitanssisoittoa, afromusiikkia ja improvisaatiota. Rääk- Juurakko on bluesia ja kansanmusiikkia kylästä kotoisin oleva Kurki inspiroitui yhdistelevä viisikko, joka puhkuu KATARINA KVARNSTRÖM länsiafrikkalaisesta harpusta eli korasta ihanaa ja väkevää naisenergiaa. & GNISTRA – I HIMMELEN ja sen virtuoottisista soittajista, ja Lauluista ja muista lukuisista instru- (FOLKLIGA KORALER) Koralleja -levyllä kuullaankin koraa menteistä (mm. harmooni, akustinen IMU-CD 141 muutamalla raidalla Cheich Cissokhon kitara, jouhikko, rytmittelyt) vastaavat Laura Kaartinen, Kaisa Saarikorpi, I Himmelen on levy, joka pysäyttää upeasti yhdessä. Kurjen sävelkieli on Minsku Tammela ja Anna Wiksten. kauneudellaan. Katarina Kvarnströmin kaunis, ja rytmeillä leikittely ja niiden Konserttikanteleen, sähkökanteleen kirkas ja varma lauluääni kantaa suvereeni hallinta tuovat mukavasti ja 15-kielisen kanteleen takaa löytyy läpi albumin upeasti, ja Gnistran särmää kappaleisiin. Sävelten todella monipuolinen muusikko muusikot täydentävät äänimaisemaa pituuksien säätely ja sammutuslau- Eija Kankaanranta, joka maalailee ammattitaidolla. Kantele ja harmooni dalla demppaus ovat tehokkaita taitavasti erilaisia tunnelmia. Vipujen sovituksellisia ratkaisuja – vaikutelma käyttö on virtuoottista, ja aikamoinen lisäksi, Matti Kontio soittaa bassoa, on maaginen, kun Kurki päästää avaus- blues-soolokin löytyy levyn viimeiseltä avainviulua, kosketin- ja lyömäsoittimia raidassa kanteleen viimein soimaan raidalta. Juurakon stemmalaulanta ja ja Marianne Maans soittaa viulua pitkän demppauksen jälkeen. Koran- instrumentaation vahva juurevuus ja laulaa. Levy koostuu vanhoista soittaja Cissokho myös laulaa Dunia miellyttää, sovitukset ovat myös kansanomaisista koraaleista, jotka on soittamana. Kantele ja kora toimivat 28 k ntele soivat Sinikka Kontion käsissä laulun
sovitettu ilahduttavan monipuolisesti sekä serkku Matti Karvonen. Karvosen oppia Ilona Pormalta, Anni Kääriäi- – erityisen hienoja kokonaisuuksia ovat soittotyyli on selkeä ja perinteinen, ja seltä ja Väinö Savikoskelta, jotka esimerkiksi viisiminuuttinen Bröllops- soitosta kuulee että hän on kasvanut olivat aikansa kuuluisimpia haapa- sång sekä naisten laulama a cappella kantelepitäjässä. Hänen levynsä on vetisiä soittajia ja opettajia. Soittoin- När jag om morgonen uppstår. Sinikka Kansanmusiikki-instituutin kymmenes nostus tarttui Maunon nuorempiin Kontion kanteleensoitto on tyylikästä äänilevy, joka ilmestyi vuonna 1983. veljiin Eeroon ja Juhaniin, ja nykyään ja kanteleella on tilaa soida pitkään. Äänitteeltä löytyy klassikoita, kuten Pitkälän kanteleissa soittavat heidän Kauniissa ja ilmavassa Sion klagar med Kokkonevan taistelumarssi ja muita lapsensa sekä osa lapsenlapsista. stor smärta -kappaleessa Kvarnström pelimannikappaleita, hengellisiä Isolla kanteleella soitettava haapa- tekee taidokkaasti kansanomaisia lauluja ja myös Karvosen omia vetinen tyyli on koristeellista murto- koruja, ja rubatomainen kanteleen- mahtavia kappaleita kahden jenkan sointujen sävyttämää soittoa, jota soitto sekä erilaiset kellot tuovat siihen verran. Karvosen taitava rytminkä- soitetaan pitkältä sivulta. Pitkälän taianomaisen tunnelman. I Himmelen sittely tulee esiin erityisesti polkissa kanteleiden levyllä on tunnettuja on erittäin hieno kokonaisuus, joka – rytmien pisteellisyyden muuntelu kansansävelmiä ja kantelekappaleita onnistuu sovituksineen yllättämään tekee soitosta tanssittavaa. Karvonen sekä kaksi Eero Pitkälän säveltämää kuulijan kerta toisensa jälkeen. oli ensimmäinen kanteleensoittaja, laulua, Helky kanteleeni ja Äidin joka sai mestaripelimannin arvonimen tuutulaulu. Pitkälät sekä soittavat että vuonna 1971. laulavat kauniisti. Todella hienoa, että haapavetinen perinne elää! VILJO KARVONEN – KANTELE KICD120 PITKÄLÄN KANTELEET – PIIA KLEEMOLA – PIRUN JA PAPIN Kansanmusiikki-instituutin julkai- KOTIMAANI POLSKA sema Levyaarteita -kokoelma JOKICD-141 SEITACD017 julkaisemaa äänitettä: mukana on Haapavesi on kantelepitäjä, jossa harmoonikuningatar Kaisu Försti, Piia Kleemolan soololevyllä soi vaalitaan sikäläistä soittotyyliä upealla viulu ja oktaaviviulu, mutta Toivo Kuulan keräämien kansanlaulujen savolainen viulisti Optatus Raati- tavalla. Pitkälän perheyhtye on yksi perinteen ylläpitäjistä – siinä soittavat joukosta löytyneessä hengellisessä kainen sekä Perhonjokilaakson ja laulavat Eero, Helka, Risto, Rita, laulusävelmässä on mukana myös 15-kielinen kantele. Autuas päivä Karvonen. Halsualainen Karvonen Jutta ja Teri. Eero Pitkälän äiti Aili alkoi soittaa kanteletta 1920-luvulla, -kappale on Kleemolan intensiivinen (1906–1994) aloitti kanteleensoiton kun hän sai yhdessä siskonsa kanssa taidonnäyte, jossa kantele hiipii 7-vuotiaana saatuaan innostuksen Fazerin kanteleen. Soitto kuitenkin mukaan sovituksen loppupuolella isältään, joka ei kuitenkaan ollut jäi perheen perustamisen aikoihin, riffeineen ja huiluäänineen. Kantele innokas opettamaan poikaa. Oppi- mutta Eeron isoveli Mauno innostui sopii hienosti oktaaviviulun pariksi, ja kanteleesta myöhemmin. Mauno sai lopputulos on hypnoottisen kaunis. sisältää neljä instituutin aiemmin laulajamestari Erkki Rankaviita, kanteleensoittotyylin taitaja Viljo isinä toimivat sittemmin Eino Tulikari k ntele 29
Kanteleen &Hiljaisuuden lumoSSa TEKSTI ANNE BÄRLUND (SUOM. RAIMO BÄRLUND), RIITTA UDD, JIMMY TRÄSKELIN KUVITUS JIMMY TRÄSKELIN ”Kun ensi kerran kuulin kanteleen äänen, sisälläni hiljeni. Se hiljaisuus muistutti minua lapsuuteni kesistä Suomessa; järvestä mummon kesämökillä ja koivunlehtien tuoksusta saunassa, isöäidin tarjoamista ruoista ja kielestä jonka tunnen niin hyvin, mutta jota en paljoakaan ymmärrä. Siinä kaikessa on jotain erityistä: hiljaisuus on aivan luonnollinen osa kommunikointia ja yhdessäoloa. Siinä hiljaisuudessa koin suuruutta ja rauhaa, jollaista en ole löytänyt Tanskan kielestä ja kulttuurista.” - Anne Bärlund 30 k ntele
K esällä 2014 järjestettiin Rymättylässä Retriittikeskus Pohjolan Valon toimesta pienkanteleen retriittihenkisiä kursseja, joissa opettana toimi Arja Kastinen. Toukokuun lopussa pidettiin alkeiskurssi ja syyskuussa jatkokurssi. Kumpikin oli kohdistettu aikuisille, jotka haluavat pysähtyä hetkeksi musiikin äärelle ja virkistäytyä tuottamalla itse musiikkia omista lähtökohdistaan. ”Ensimmäisen viisikielisen kanteleeni ostin kaksi vuotta sitten. Samana päivänä jätin jäähyväiset äskettäin kuolleelle isoäidilleni. Vahva yhteyteni Suomeen oli poissa ja tuntui, että nyt olisi luotava uusi yhteys. Kanteleen sointi teki minuun niin vahvan vaikutuksen, että valinta oli helppo”, kertoo toukokuussa järjestetylle alkeiskurssille osallistunut tanskalainen Anne Bärlund. ”Perjantaina 27. kesäkuuta palasin taas Suomeen. Lennon ja parituntisen bussimatkan päätteeksi saavuin Naantaliin, josta minut nouti kurssin järjestäjä ja Rymättylän Retriittikeskus Pohjolan Valon omistaja Anne Ranta. Pohjolan Valo sijaitsee modernisoidussa vanhassa kartanossa, jossa meille tarjottiin maittavat tervetuliaiskeitot ja esiteltiin yöpymistilat. Useimmat kurssilaiset tunsivat toisensa jo etukäteen, joten keiton äärellä käytiin jo vilkkaita keskusteluja. Monet eivät olleet koskaan soittaneet kanteletta, tai edes pidelleet sellaista käsissään. Siksi odotuksen tunne oli kerrassaan käsin kosketeltava, kun kurssin alku lähestyi.” Alkeiskurssille ei vaadittu aiempaa kanteleensoittokokemusta tai musiikkitaustaa, ja soittimenkin sai halutessaan lainaksi paikan päältä. Kurssin tavoitteena oli opetella 5-kielisen kanteleen perussoittotekniikat ja rohkaista oman musiikin tuottamiseen. Alkeiskurssilaisilla oli myös mahdollisuus osallistua jatkokurssille, jossa käytettiin 5-kielisten lisäksi myös 10–15-kielisiä, syvennyttiin improvisaatioon ja soittotekniikoiden parempaan hallintaan, soittimen sointiin ja erilaisten sointivärien syntyyn. Pääpaino oli kuitenkin edelleen kunkin soittajan henkilökohtaisessa suhteessa omaan soittimeen. Kursseilla tutustuttiin nykyisin pääasiassa käytössä olevien teräskielisten kanteleiden ohella myös aiempina vuosisatoina käytettyihin vaskikielisiin kanteleisiin ja niiden sointiin. ”Halusin tulla oppimaan erilaisia improvisaatiotapoja ja tietenkin katsomaan, kuinka Arjan sormet loihtivat ihmeellistä, meditatiivista musiikkia vain viidestä kielestä. Pienenä kutkutuksena vatsanpohjassa oli ajatus siitä, kuinka oma improvisointi sujuisi tuntemattomien ryhmäläisten kanssa”, kertoo jatkokurssille 1.-3.8. osallistunut Riitta Udd. ”Arja saapui Suikkilan tilan luonnonkauniisiin maisemiin mukanaan autolastillinen pienkanteleita. Iloinen yllätys oli, että joukossa oli myös Ontrei Malisen vaskikantele, jota illalla päädyin näppäilemään ihan rauhassa. Mikä pehmeän tumma ääni ja voimakas värähtely siitä lähtikään – sykähdyttävä elämys!” Opetustunteja oli kumpanakin viikonloppuna kymmenen. ”Kokoonnuimme saliin, jossa Arja jo istui lattialla yhdeksän viisikielisen kanteleen äärellä virittämässä. Kanteleet viritettiin yksi kerrallaan huolella, ja saatoin aistia opettajamme rakkauden ja kunnioituksen instrumentteja kohtaan”, Bärlund muistelee. ”Aluksi Arja teki selväksi, että virheitähän ei improvisoinnissa ole ollenkaan. Oma ja k ntele 31
toisten hyväksyvä asenne vapauttaa soittamaan. Myöskään ei tarvitse olla soittotaitoa ja musiikin teoriatietoja päästäkseen alkuun kanteleimprovisaatiossa - myöhemmin ne toki helpottavat. Kun olet sinut kanteleesi kanssa, pystyt tuomaan omaa sisäistä maailmaasi kuultavaksi”, kertoo Udd. Tarpeeksi pitkät ryhmäimprovisaatiot kuljettivat ryhmää Arjan hienovaraisella ohjauksella aina uusiin musiikillisiin maisemiin. ”Aloitimme soiton vain kahdella kielellä vapaalla rytmillä toisia kuunnellen. Vähitellen tuli mukaan lisää kieliä yksi kerrallaan, ja lopulta olimme ties missä monimuotoisessa musiikillisessa kudoksessa”, Udd kertaa. ”Ryhmässä improvisoiminen olikin yllätyksekseni helpompaa kuin olin ajatellut – ehkä se johtui ryhmän tuesta. Oman soiton vapautuessa pystyi kuuntelemaan koko ryhmän saundia. Improvisoiminen opettaa kuuntelemista. Se on oikeastaan juuri tässä hetkessä elämistä.” Kurssiin kuului myös pienimuotoinen konsertti lauantaipäivänä, jossa osallistujat saivat patjalla maaten kuunnella Arjan erilaisilla pienkanteleilla soittamaa improvisaatiota. Vapaahetkinä oli mahdollisuus vaellella Suikkilan tilan metsäreiteillä tai järven rannassa. ”Kurssi oli paljon muutakin kuin vain kanteleensoiton opetusta. Se tarjosi myös vierailun suomalaisen kulttuurin sydämeen: kävelymatkoja luonnonkauniissa ympäristössä ja lauantai-illan koivuntuoksuisen rantasaunan. Sauna haastoi ensin uskomaan, että kuumassa voi hyvinkin hengittää, ja sitten uskaltautumaan kylmään järveen”, Bärlund kuvailee. 32 k ntele ”Siinä ympäristössä, kielessä ja yhdessä olemisessa saatoin taas aistia sen mahtavan hiljaisuuden, jonka kanteleen ääni herättää minussa.” Sekä Bärlund että Udd kertovat saaneensa kokemuksesta inspiraatiota omaan työhönsä. Bärlund aikoo hyödyntää kurssilla oppimiaan asioita niin taiteessaan kuin esikouluikäisten lasten musiikinopetuksessakin. Fysioterapeuttina toimiva Udd sanoo, että kanteleeseen ei ole aiemminkaan ollut suurta kynnystä tarttua: ”Tuorein kantelefysioterapiakokemukseni liittyy asiakkaaseen, joka ei ensimmäisellä kerralla puhunut minulle mitään. Puhe oli muutenkin heikkoa. Fysioterapian jälkeen yllätin hänet laittamalla kanteleen hänen vatsansa päälle, ja silloin levisi ensimmäinen hymy kasvoille. Illalla hän oli sanonut häntä katsomaan tulleelle sukulaiselleen yhden sanan: kantele. Sittemmin hän on lähtenyt aina mukaani laulamaan jotain tuttua kansanlaulua, ja toisen käden muutama sormi kykenee vapaaseen improvisointiin. Kantele ja musiikki tuottavat ainakin iloa hänen elämäänsä, toivottavasti myös vähitellen toiminnan parantumista.” ”Minua on jäänyt askarruttamaan eräs Arjan miete”, Udd kertoo. ”Hän sanoi, että musiikki on koko ajan olemassa. Pitää vain aukaista ovi ja astua siitä sisään, viipyä siellä hetki. Kun sieltä poistuu, musiikki jää soimaan – ja siellä se odottaa jälleen seuraavalla kerralla.” Ehkä musiikki on jäänyt soimaan myös Rymättylään, rantasaunaan ja luonnonkauniisiin maisemiin. Sen voi selvittää ensi kesänä, kun Retriittikeskus Pohjolan Valo järjestää jälleen kanteleretriittinsä! •••••
ENSIAPU +LAULU tu m te se sit m va Kanteleliitolta Suomen Punaiselle Ristille m ke se su ku es su ku jo Ta X = Hämy- eli hässäkkäsointu (keskisormi sammuttaa F#-kielen, muut kielet soivat) Kiitokset Kalajoen kaupungille! k ntele 33
”He ain’t 34 k ntele
heavy – he’s my kantele” TEKSTI SALLA PESONEN K ipuja, kireydentunnetta, jäykkyyttä, väsymystä, heikkoutta ja lihaskramppeja. Muusikon työhön liittyy terveydellisiä haasteita, jotka sivutetaan musiikin opiskelussa usein kokonaan. Kirjoittaja havahtui soittamisen fyysisyyteen tilanteessa, jossa musiikkiuran jatkuminen oli käden vammautumisen vuoksi vaakalaudalla. Se sai toden teolla pohtimaan, mikä merkitys toimivalla ja hyvinvoivalla keholla on niin muusikolle kuin kelle tahansa muullekin. Kuntoutusprosessinsa myötä kirjoittaja innostui pilatesmenetelmästä sekä toiminnallisesta anatomiasta niinkin paljon, että päätti lopulta hankkia niistä uuden ammatin itselleen. Matkan varrella löytyneitä tiedon kultahippusia on ripoteltu tämän artikkelin riveille. Suurimmat kimpaleet joutuu jokainen etsimään itsestään ? oma keho on arvokkain ja ainutlaatuisin omaisuutemme. k ntele 35
Musiikin harjoittelussa on kyse sekä sujuvan motoriikan ja soittotekniikan että musiikkia koskevien kognitiivisten taitojen kehittämisestä. Musiikin harjoittelu muistuttaa monessa mielessä kilpaurheilua, vaikka vertaus onkin aika karkea. Molemmissa tavoitteena on suoritus, joka näyttää (ja musiikissa myös kuulostaa) mestarillisen helpolta, mutta vaatii toteutuakseen äärimmäistä keskittymistä ja tarkkuutta, lihasten lähes täydellistä koordinaatiota sekä raskasta ruumiillista työtä. Ymmärrämme, että pikajuoksijan harjoittelu kohdistuu pitkälti kehoon ja rasittaa sitä. Samoin käsitämme, että esimerkiksi maraton-juoksija voi liiallisella tai vääränlaisella harjoittelulla tuhota unelmansa suuresta voitosta. Mutta entä musiikki, soittaminen ? eikö kyse ole aivan samoista asioista? Ilman kehoa ei voi soittaa. Musiikki on fyysisempää kuin yleisesti ymmärretään. On surullista, että musiikin fyysisyys huomataan yleensä vasta siinä vaiheessa, kun soittaminen käy hankalaksi tai mahdottomaksi kehoon kohdistuvan kuormituksen vuoksi. Koska asianmukaista kehonkäytön ja -huollon ohjausta ei ole liiemmin saatavilla, on alati kipuileva keho usean soittajan päivittäinen kumppani. Soittoergonomia Soittoasennot asettavat kanteleensoittajalle monenlaisia haasteita, soittipa soittaja sitten istuen tai seisten. Samat haasteet ovat mukana myös painavien instrumenttien kantamisessa ja nostelussa. Haasteiden suuruuteen vaikuttavat paitsi soittajan kehotietoisuus myös yksilökohtaiset erot kehon anatomiassa ja fysiologiassa. Soittoergonomiasta puhuttaessa keskitymme usein soittajan sormiin sekä käsivarsiin. Soittamisessa mukana on kuitenkin koko keho, ja siksi ergonomiaopetuksen pitäisi mielestäni pohjautua kehonosien keskinäisten liikkeiden ymmärtämiseen. On hyvä myös muistaa, ettei hyväkään soittoasento pelasta soittajaa kehoon kohdistuvalta kuormitukselta. Muusikoihin pätevät samat fysiikan lait kuin muihinkin ihmisiin. 36 k ntele Myös instrumenttien muoto, koko ja paino voivat aiheuttaa soittajille yksilöllisiä terveysriskejä, jotka tulisi tiedostaa jo instrumenttia hankittaessa. Kookas ja painava soitin aiheuttaa vuosien saatossa jokaiselle soittajalle ongelmia. Siksi ei ole yhdentekevää, miten ja millaisessa kotelossa soitintansa kuljettaa. Kanteleen kohdalla soitinkoteloergonomian tutkimus- ja kehitystyö on vasta alkumetreillä ? mikä toisaalta on ymmärrettävää, kun tekijöitä on vähän ja kehitettävänä ovat myös itse instrumentit. Kehonhuolto Pitkäjänteinen harjoittelu johtaa anatomisiin muutoksiin soittajan kehossa. Soittajan lihaksissa ja lihasryhmissä tapahtuu vuosikausien harjoittelun myötä adaptoitumista eli mukautumista, jonka seurauksena keho muovautuu oman instrumentin vaatimuksia vastaavaksi. Tämän takia epämukavalta tuntuva soittoasento ei ehkä vuosien harjoittelun jälkeen tunnu enää yhtä hankalalta. Vaikka soittaminen ei sinänsä tuntuisi kuormittavan kehoa, tarvitsee jokainen soittaja säännöllistä huoltoa kehollensa siinä missä kuka tahansa muukin. Koska lihasten adaptoituminen ei aina tapahdu kehon anatomian ja fysiologian näkökulmasta edulliseen suuntaan, on muusikoiden tarve kehonhuoltoon mielestäni ensisijaisen tärkeä. Kanteleensoittajan soittoasentoihin sekä instrumenttien kantamiseen ja nostamiseen liittyviä haasteita • keskivartalon tuen ylläpitäminen • rangan neutraaliasennon säilyttäminen • lapa-hartiatuen hallinta • pään ja kaularangan hallinta • lonkka-lantiotuen hallinta
Pään ja kaularangan hallinta • edistää kaularangan hyvinvointia • vaikuttaa ryhtiin ja tasapainoon • on mukana lantion asennon hallinnassa • tukee äänenkäyttöä • ehkäisee purentaongelmia Lapa-hartiatuki • stabiloi olkaniveltä • toimii lähtökohtana käden optimaaliselle liikkeelle • säätelee hartiarenkaan ja pään asentoa • vaikuttaa kehon painopisteiden säätelyyn • kytkeytyy anatomisesti vatsa- ja selkälihaksiin Keskivartalon tuki • tukee lantiota ja selkärankaa • vaikuttaa keskeisesti optimaalisen ryhdin ylläpitämiseen • antaa tuen sisäelimille • ohjaa jalkojen koordinaatiota ja liikettä • vakauttaa kehon liikkeitä ja vaikuttaa siten tasapainon hallintaan • antaa kehon liikkeille voiman ? kaikki liike lähtee keskivartalosta • vaikuttaa pallean ja koko hengityselimistön toimintaan • luo pohjan äänielimistön optimaaliselle toiminnalle Lonkka-lantiotuki • luo pohjan lannerangan tukevuudelle ja toimivuudelle • ohjaa alaraajojen toimintaa • vaikuttaa tasapainon hallintaan Yliliikkuvien nivelten hallinta • ennaltaehkäisee nivelten kulumista ja nivelrikkoa k ntele 37
Muusikon kehonhuollon osa-alueina tulisi olla • lihaskunnon ja -tasapainon harjoittaminen • selkärangan hyvinvoinnista huolehtiminen • liikkuvuusharjoitteet, venyttely • yliliikkuvien nivelten huomioiminen harjoittelussa (kanteleensoittajalla erityisesti sormien kärkinivelet, kyynär- ja olkanivelet sekä polvinivelet) sekä nivelten tukilihasten vahvistaminen • kehon lämmittely ennen soittamista sekä erilaiset rentoutus- ja palautusharjoitukset soittamisen jälkeen Varsinaisen kehonhuollon lisäksi muusikon tulisi myös huolehtia aerobisen kunnon ylläpitämisestä. Harjoittelumenetelmät Oletko koskaan yrittänyt laskea, kuinka monta tuntia olet elämäsi aikana harjoitellut kanteleensoittoa? Instrumenttiopinnot aloitetaan yleensä jo varhain lapsuudessa, jolloin aivojen muovautuminen on herkimmillään. Varhain aloitettu harrastus johtaa siihen, että aikuisikään tultaessa innostuneimmat ja harjaantuneimmat soittajat ovat saattaneet käyttää oman instrumentin harjoitteluun aikaa jopa tuhansia tunteja. Harjoittelun määrä korvaa harvoin laatua, eikä soitonopettajan roolia harjoittelutapojen ja -strategioiden välittäjänä voi siksi väheksyä. Soittaminen muodostaa oikeastaan jokseenkin hankalan yhtälön. Soittotaito opitaan toistojen avulla, ja on selvää, että harjoittelun määrällä ja säännöllisyydellä on merkittävä rooli taitojen omaksumisessa. Taitojen karttuessa soitettavat teokset vaikeutuvat ja vaativat oppijalta aina vain intensiivisempää harjoittelua. Kun soittaminen muuttuu automaatioksi, alkaa korostua itse musiikki ja sen tuoma nautinto. Kenenkään keho ei kuitenkaan kestä liiallista, yksipuolista rasitusta. Nautinnon vastapainona keho kipuilee. Urheiluvalmennuksessa paljon käytetty menetelmä, mentaaliharjoittelu, on myös muusikon oiva apuväline. Fyysisen harjoittelun 38 k ntele ohessa soittaja voi kehittää niin teknisiä kuin musiikillisia taitojaan mentaaliharjoittelun avulla. Mentaaliharjoittelulla voidaan paitsi ennaltaehkäistä rasitusvammoja myös parantaa harjoittelun tehokkuutta. Monissa tutkimuksissa onkin todettu, että mentaaliharjoittelu yhdistettynä fyysiseen harjoitteluun voi olla jopa tehokkaampaa kuin pelkkä fyysinen harjoittelu. Muusikko tarvitsee työnsä vastapainoksi myös hiljaisuutta, rentoutumista ja lepoa. Ylikuormittuneena keho on altis vammoille, eikä kenenkään mieli jaksa työskennellä tehokkaasti ilman riittävää lepoa. Lopuksi Oma keho on muusikon tärkein instrumentti. Myös muusikon keho vaatii päivittäistä huoltamista pysyäkseen kunnossa. Terve ja hyvinvoiva keho on edellytys työkyvylle. Parasta hoitoa muusikon vaivoihin olisi niiden ennaltaehkäisy. Soittoergonomian ja kehonhuollon opettamisen tulisi olla kiinteänä osana instrumenttiopintoja ensimetreiltä lähtien. Näin voitaisiin parantaa useiden muusikoiden työkykyä ja -hyvinvointia – ja samalla vaikuttaa yleisesti heidän elämänlaatuunsa. ••••• Lähteet Ahonen Kari 2004. Teoksessa Enkelberg ? Savolainen ? Väisänen (toim.) Tutkiva opettajankoulutus ? taitava opettaja. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos. Blum, Jochen, Peltomaa, Miikka 2002. Musiikkilääketiede ? muusikon terveydeksi. Duodecim 2002; 118. Vastamäki, Matti 1999. Muusikon käsi. Muusikko 2/ 1999.
S osiaalinen media on nopeasti kehittynyt massiiviseksi ilmiöksi, joka on mukana ihmisten elämässä lähes joka käänteessä. Muusikoille se tarjoaa ainutlaatuisia apuvälineitä oman musiikin markkinointiin ja tunnetuksi tekemiseen. Tällaisia voivat olla paitsi varta vasten musiikin jakamista varten kehitetyt työkalut myös kaikelle kansalle suunnatut jokapäiväiset yhteisösivustot. Sosiaalinen media ja muusikon työkalut SoundCloud SoundCloud on nimensäkin mukaisesti “äänipilvi”. Sivusto tarjoaa käyttäjälleen mahdollisuuden taltioida ja jakaa omia äänitteitään sekä selailla muiden käyttäjien lukemattomia tallenteita. Kuten sosiaalisessa mediassa yleensäkin, palvelun tehokkuus perustuu jakamisen periaatteeseen: ensin omille kontakteille eli kavereille jaettu linkki saattaa lähteä kiertämään taas näiden kontakteille, ja mielenkiintoinen äänite voi näin tavoittaa arvaamattoman suuren yleisön. SoundCloudissa jaettujen kappaleiden kuunteleminen ei maksa mitään, joten myöskään jakaja ei saa tuloja kappaleidensa kuunteluista. Siksi palvelua kannattaakin käyttää nimenomaan markkinointimielessä. Tililleen ei ehkä kannata ladata kuunneltavaksi kokonaista myynnissä olevaa albumia, mutta esimerkiksi keikkataltioinnit tai valikoidut maistiaiset levyltä voivat herättää kuuntelijoiden mielenkiinnon ja auttaa levyn markkinoinnissa. Hyvä esimerkki Soundcloudin monipuolisesta käytöstä löytyy Arja Kastiselta. Arjan idea ladata improvisaatioita ja omia sävellyksiä kaikkien kuultaviksi on ollut uraauurtava kanteleensoittajien keskuudessa tässä mittakaavassa. TEKSTI OUTI SANÉ & JIMMY TRÄSKELIN SoundCloudin käyttöönotto on helppoa. Osoitteessa soundcloud.com perustetaan tili, jolle voidaan sitten ladata kappaleita. SoundCloud tukee kaikkia yleisimpiä musiikkitiedostomuotoja, eli palveluun voi ladata esimerkiksi edellisessä lehdessä esitellyllä Audacitylla nauhoitettuja kappaleita. Tallenteen voi jopa äänittää SoundCloudissa itsessään tietokoneen käytössä olevia mikrofoneja käyttämällä. Sama ominaisuus toimii myös SoundCloudin mobiili?aplikaatioissa, joilla SoundCloud-tiliä voidaan käyttää älypuhelimen kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että äänitteen voi julkaista vaikka treenien tuoksinnasta saman tien puhelimella äänittäen! SoundCloud rajoittaa kuitenkin käyttäjiensä latauksia ajallisesti: ilmaiskäyttäjällä on käytössään yhteensä kolme tuntia tallennusaikaa. Jos tämä ei riitä, voi tilinsä vaihtaa kuukausimaksulliseksi, jolloin käyttöön vapautuu myös uusia ominaisuuksia. Kun palvelu on otettu käyttöön, kannattaa etsiä sitä käyttäviä tuttuja ja muita kontakteja. Follow-painiketta painamalla käyttäjää seurataan, jolloin tämän lisäämät äänitteet näkyvät omalla etusivulla uutisvirrassa. Hyvin usein seuraaminen palkitaan vastaseuraamisella, koska laaja seuraamisverkosto palvelee jokaista käyttäjää. Halutessaan käyttäjä voi antaa toisen tallenteelle lisänäkyvyyttä jakamalla sen (repost) tai tykkäämällä siitä (like), jolloin se tulee näkyviin käyttäjän kontaktien uutisvirtoihin. k ntele 39
YouTube SoundCloud rajoittuu vain äänen jakamiseen. Jos halutaan jakaa esimerkiksi musiikkivideoita tai konserttitaltiointeja kuvan kera, voidaan kääntyä YouTuben puoleen (youtube.com). YouTube on sosiaalisen median aikakauden ensimmäisiä tuotteita ja lienee tuttu valtaosalle internetin käyttäjistä. YouTuben toimintaperiaate on samankaltainen kuin SoundCloudin. Palvelu on Googlen omistuksessa, ja sen käyttöön tarvitaan ilmainen Googletili. Tili mahdollistaa videoiden lataamisen omalle sivulle eli kanavalle. Muiden käyttäjien kanavia voi seurata ja videoista tykkäillä SoundCloudista tuttuun tapaan. YouTubeen videoita ladattaessa kannattaa perehtyä palvelun ohjeisiin, jotta videon kuvan- ja äänenlaatu toistuvat toivotunlaisina. Palvelussa on mahdollisuus editoida videomateriaalia sen oman editorin sisällä videonhallintaohjelmassa. Yksinkertaisen musiikkivideonkin pystyy toteuttamaan ilman erillisiä ohjelmia YouTuben työkaluilla: videoitua kuvaa voi tuoda vaikkapa kännykästä tai videokameralta tai kuvata suoraan palveluun tietokoneen verkkokameralla, ja siihen voidaan yhdistää musiikkiraita. Palvelu tarjoaa myös mahdollisuuden tehdä valokuvista omia videokollaaseja ja liittää niihin ääntä. Toiminnot monipuolistuvat koko ajan, ja ne tarjoavat jo nyt erittäin varteenotettavia keinoja vaikkapa muusikoille, jotka haluavat tuottaa jaettavaa materiaalia nollabudjetilla. Facebook SoundCloudin ja YouTuben kaltaisten mediajakopalveluiden koko potentiaali tulee käyttöön vasta, kun niiden sisältö tuodaan verkkomaailmaa hallitsevien yhteisösovellusten käyttöön. Esimerkiksi SoundCloudin kmuusikkoäyttäjä saattaa huomata jakavansa musiikkiaan palvelun sisällä lähinnä kollegoillensa, sillä suuri osa käyttäjistä on nimenomaan musiikin tekijöitä. SoundCloud-raitoja 40 k ntele voidaan kuitenkin jakaa myös esimerkiksi Facebookiin, joka tuo ne jo huomattavasti suuremman yleisön saataville. Facebookin käyttäjä pystyy luomaan sivuja, jotka voivat edustaa esimerkiksi omaa yritystä, harrastusta tai vaikkapa yhtyettä. Sivun kautta yhtye tai artisti voi esimerkiksi tiedottaa omista konserteistaan, julkaisujen ilmestymisistä tai vain kertoa kuulumisiaan. Facebookin käyttäjät voivat tykätä sivusta, mikä tarkoittaa käytännössä samaa kuin SoundCloudin seuraaminen: tykätyn sivun päivitykset näkyvät käyttäjän omassa uutisvirrassa. Facebookissa tehtyjä päivityksiä pystyy myös kommentoimaan ja jakamaan, mikä tuo niitä aina suurempien käyttäjäryhmien nähtäväksi. Internetistä löytyy monia hyviä sivustoja, joilta löytyy ajatuksia tehokkaan Facebook-sivun rakentamisesta. Helpoin tapa päästä alkuun on kuitenkin jakaa sivusto omille kavereille, jolloin saadaan perusyleisö sivulle luotua. Tämän jälkeen yleisön kasvaminen on mielenkiintoisten tilapäivitysten ja vaikkapa sivulle laitettujen videoiden ja muun materiaalin varassa: kun olemassa oleva yleisö innostuu päivityksistä ja ryhtyy tykkäilemään, jakamaan ja kommentoimaan niitä, se välittää niitä kaiken aikaa myös sellaisille käyttäjille, jotka eivät vielä ole tutustuneet sivuun. Tässä toteutuu koko sosiaalisen median perusolemus, jossa aina suuremmat yleisöt tavoitetaan pienempien aktiivisten yleisöjen kautta. Toisaalta se luo kuitenkin omat vaatimuksensa sivun ylläpitäjälle: uusia mielenkiintoisia päivityksiä pitäisi tulla tasaiseen tahtiin, jotta näkyvyys kasvaisi. On turha odottaa, että sivustolle tulisi yleisöä ilman omaa aktiivisuutta. Internetin ja sosiaalisen median informaatiotulvaan hukkuu hyvin helposti. Twitter Twitter on Facebookin kaltainen yhteisösovellus, jossa käyttäjä kirjoittaa kaiken haluamansa 140 merkkiin. Sitä käyttävät niin muusikot kuin poliitikotkin, ja se perustuu hieman erilaiseen ajattelumaailmaan kuin Facebook: Twitter-viestit eli twiitit
Arja Kastinen on käyttänyt SoundCloudia esimerkillisesti! ovat eräänlaisia minimalistisia puheenvuoroja, joihin muut käyttäjät voivat reagoida kirjoittamalla vastatwiitin tai edelleentwiittaamalla viestin. Usein twiitit ovat uutislööpin kaltaisia täkyjä, jotka sisältävät linkin esimerkiksi verkkosivuilla julkaistuun uutiseen. Käyttäjän seinä täyttyy tämän seuraamien muiden käyttäjien uusimmistä twiiteistä, joista on helppo nopeasti lukaista pääsisältö ja halutessa tutustua tarkemmin. Tästä syystä Twitter on monien muusikoidenkin käytössä tiedotusvälineenä, vaikka palvelu ei ole Suomessa saanut koskaan yhtä suurta suosiota kuin esimerkiksi Facebook. Vaikka musiikissa olemme löytäneet ylennysmerkin jo satoja vuosia sitten, on Twitterin # eli hashtag tehnyt tiedonjakamisen vallankumousta viime vuosien aikana. #-merkillä tagataan eli liitetään asiasanoja viesteihin. Jos käyttäjä lähettää esimerkiksi viestin: ”Kanteleliiton hallitus on kokoontunut ja miettinyt ensi vuoden kisoja! #Kantelekilpailut2015”, toimii lopussa #-merkillä alkava sana asiasanana. Asiasanaa klikkaamalla tai sen hakukenttään kirjoittamalla käyttäjä saa luettavakseen kaikkien Twitterin käyttäjien kaikki twiitit, jotka on tällä asiasanalla merkitty. Tämä tekee esimerkiksi tietystä ilmiöstä tiedon välittämisen yhteisesti sovitulla hashtagilla varsin tehokkaaksi. Twitteristä tutuksi tullut ominaisuus on vähitellen tehnyt tuloaan myös Facebookissa. Sosiaalinen media tarjoaa käyttäjälleen tehokkaita markkinointivälineitä, joiden käyttäminen on kuitenkin omanlaisensa taitolaji. Yksi tärkeimmistä säännöistä on “jaa, mutta jaa järkevästi”. Vaikka yhtyesivun on hyvä jakaa aktiivisesti sisältöä, ei sitä kannata tehdä sisällön laadun kustannuksella. Jos käyttäjä huomaa saavansa uutisvirtaansa jatkuvasti sisältöä, joka ei häntä kiinnosta, hän päätyy painamaan unlike-painiketta sitä syöttävällä sivulla. Taitava sosiaalisen median käyttäjä tarkkailee yleisöään ja oppii ymmärtämään sitä – ja samalla ehkä myös itseään: jos yhtyesivulla jaettu kuva yhtyeen jäsenistä poimimassa kukkia niityllä saa huomattavasti enemmän tykkäyksiä kuin kuva, jossa esitellään kansainvälisiä käsimerkkejä hautausmaalla, voi yhtye tehdä omat päätelmänsä siitä, mitä sen yleisö haluaa nähdä. Sosiaalinen media on tuonut yleisön lähemmäksi esiintyjää kuin aikaisemmin, ja esiintyjää saa siltä tällä tavalla suoraa palautetta, jota voi käyttää hyväkseen esimerkiksi yhtyeen brändiä etsiessä. Ja muistutuksena vielä: vaikka sosiaalisessa mediassa musiikin, kuvien ja videoiden jakaminen on tehty äärettömän helpoksi, tulee olla selvillä materiaalin tekijänoikeuksista. Tekijänoikeuslain piiriin kuuluvaa toisten tekemää materiaalia ei saa ilman lupaa ladata internetiin. Teoston jäsenenä kannattaa tutustua omankin musiikin internetissä jakamiseen liittyviin sääntöihin Teoston verkkosivuilla! ••••• k ntele 41
Vuoden laatulehti 2014 -kunniakirjan teki kuvittaja Aino Louhi. 42 k ntele
Kantelekurssi kaikenlaisille kanteleille Orivedellä 27.-30.12.2014 ORIVEDEN KANSANMUSIIKKIKURSSEILLA 27.-30.12. on mukana myös Arja Kastisen vetämä kantelekurssi. Kurssille voi tulla kaikenkokoisten kanteleiden soittajat. Kurssilla sovitetaan suomalaisia ja ulkomaisia kansansävelmiä, yhdistellään erilaisia kanteleita, käytetään erilaisia soittotekniikoita, kokeillaan erilaisia virityksiä, harjoitellaan sävelmien muuntelua ja improvisaatiota ja haetaan sointia, joka saa sielun sykkimään. Lopullinen sisältö rakentuu osallistujien mukaan. Kurssi järjestetään yhteistyössä Kanteleliiton kanssa. Kurssien hinnat: Kurssihinta sisältää opetuksen ja täysihoidon: Jäsenet 290 €, ei jäsenet 315 €. Majoittuminen tapahtuu kahden hengen huoneissa, yhden hengen huoneista lisähinta 45 € koko ajalta. Jos kurssilainen ei majoitu, niin pelkkä opetus jäsenille 115 eur, ei jäsenille 140 eur. Päiväkävijät voivat ostaa opistolta haluamiansa aterioita (aamiainen 6 eur, lounas 9 eur, kahvi 3 eur, päivällinen 8 eur) Ilmoittautuminen marraskuun loppuun mennessä Suomen Kansanmusiikkiliittoon nettisivuilla olevalla ilmoittautumislomakkeella. Lisätiedot: Suomen Kansanmusiikkiliitto puh. (09) 873 1320 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi www.kansanmusiikkiliitto.fi
ole osa K NTELEen maailmaa KANTELE.NET Facebook.com/kanteleliitto