Kanteleen kanssa jameissa Juulia Pölönen Kantele-evankelista Philippe Beer Gabel tässä numerossa
www.lovikka.com
www.lovikka.com K NTELEen tämän kielillä PÄÄTOIMITTAJA Jimmy Träskelin, 050 3286870 JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki 050 564 5966, leeni.wegelius@kantele.net www.kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Jane Ilmola, Eija Kankaanranta, Aino Ruotanen, Outi Sané, Harri Suilamo, Leeni Wegelius TOIMITUS JA TAITTO Jimmy Träskelin, lehti@kantele.net PAINOPAIKKA Oriveden kirjapaino, Orivesi ILMESTYMISTIEDOT 37. vuosikerta, 3 / 2015 3-4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 €/vsk Irtonumero 8 € / 12 € (lehti+cd) SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 14.12., aineisto viim. 13.11. ISSN 0357-6892 KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN Kannessa: Irina Cederberg Kuva: Jimmy Träskelin 7 Juulia Pölönen otti voiton kotiin Kantelekilpailussa 21 Liiton sivut Sisältää kokouskutsun! 24 Kantele-evankelista saapui kantelekilpailuihin 16 Nuottiliite Perinnearkku tarjoilee jaminuotit 34 Jaakko Laasanen 1930 2015 Muistokirjoitus 30 Santurin lumoa Jyväskylässä Kaukainen sukusoitin Iranista 30 Liiton sivut Kuulumisia ja tulevaisuudenkuvia 11 Kanteleen kanssa jameissa Kanteleensoittajan pieni jamiopas
Kaikkien kantele J os seinälläsi roikkuu Kantele kultaa muistot 2015 -seinäkalenteri, olet saanut syyskuun ajan katsella akustiikan tutkija Henna Tahvanaisen tähdittämää kuvaa, jonka maailmaasyleilevä sanoma on: ”Kantele kuuluu kaikille.” Tässä Kantele-lehden numerossa sama sanoma on läsnä monella tapaa. Kantele puhuttelee ihmisiä ikään, kansallisuuteen tai musiikillisiin mieltymyksiin katsomatta. Maaliskuisen III Kansainvälisen Kantelekilpailun tiimoilta esitellään kaksi hyvin erilaista suhdetta kanteleeseen. Juulia Pölönen alkoi soittaa musiikkiopistossa seitsenvuotiaana ja päätyi pienen empimisen jälkeen alan ammattiopiskelijaksi taidemusiikin linjalle. Ranskalainen pop-muusikko Philippe Beer Gabel puolestaan löysi soittimen nuorena aikuisena ja raivasi tiensä sen luokse kaikista hankaluuksista huolimatta. Molempia yhdistää syvä rakkaus kanteletta ja sen ääntä kohtaan, vaikka he katsovat soitinta epäilemättä hyvin erilaisin silmin. Molemmat suoriutuivat myös voittajiksi kilpailuissa. Kantelekilpailu viestii, että maamme kansallissoittimeen on lupa kenen tahansa tarttua. Mitä moninaisimmat käyttösovellutukset rikastuttavat kanteleen maailmaa. Lehden toinen pääteema muistuttaa, ettei kanteleesta nauttiakseen tarvitse myöskään olla ammattimuusikko tai kilpailuvoittaja. Mahdollisuudet kanteleensoiton harrastukseen ovat moninaiset, ja Janne Ojajärven jamikulttuuria käsittelevä artikkeli esittelee niistä yhden. Jameissa pääsee kantelensoittaja antautumaan yhteissoiton riemulle siinä missä minkä tahansa muunkin soittimen soittaja – kunhan tiedostaa ja tulee toimeen instrumenttinsa erityispiirteiden kanssa ja lähtee mukaan avoimin mielin. Kuulukoon kantele kaikille niin jameissa kuin konserttisaleissakin, ympäri maailmaa ja kaikkina aikoina! 4 k ntele
Taas vuonna 2016! Suurta suosiota saanut Jimmy Träskelinin suunnittelema seinäkalenteri tulee jälleen! Vuonna 2016 mielikuvituksekkaiden kuvien innoitus tulee kotoSuomen romanttisista maisemista ja vanhan maailman matkailujulisteista, joiden värikkääseen maailmaan hyppää mukaan kelpo joukko kanteleen ystäviä soittimineen. Tilaa oma kalenterisi edullisesti ennakkoon ilman lähetyskuluja hintaan 15 euroa. Useamman kalenterin tilaaja saa paljousalennusta: 5-9 kalenterin tilaajalle kappalehinta on 12 euroa, ja 10 tai yli kalenteria tilanneelle kappalehinta on 10 euroa. Tilauskaavakkeen löydät osoitteesta kantele.net/kalenteri2016. Tiedustelut leeni.wegelius@kantele.net tai puhelimitse 050 564 5966. Tämän sivun kuvat ovat vuoden 2015 kalenterista.
Juulia Pölönen TEKSTI JA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN otti voiton kotiin systemaattisella harjoittelulla T aidemusiikkia Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Juulia Pölönen osallistui maaliskuussa III Kansainväliseen Kantelekilpailuun ja suoriutui oman sarjansa voittajaksi. Pölönen kertoo yllättyneensä positiivisesti voitosta, mutta töitäkin sen eteen toki oli tehty: kanteleensoittajan kilpailukappaleiden harjoitusprosessi tapahtui useamman kuukauden aikana konkreettisten välitavoitteiden avulla. 7 k ntele
”Jo syksyn puolella mielen perukoilla siinsi ajatus, että keväällä olisi kilpailut tulossa”, Juulia muistelee. ”Alustavasti ryhdyin jo silloin miettimään, mitä kappaleita niihin työstäisin. Vuodenvaihteessa tein lopullisen päätöksen kilpailuun osallistumisen ja kappalevalinnan suhteen.” Kappaleiksi valikoituivat Jukka Linkolan Terracotta Lady Summer Tales -sarjasta sekä Pekka Jalkasen Toccata. Kumpaakaan sävellystä Pölönen ei ollut soittanut aiemmin, ja niiden työstö tapahtui taidemuusikolle tuttuun tapaan systemaattisella harjoittelulla. ”Kappaleiden harjoittelussa oman työskentelysuunnitelman tekeminen on tärkeää”, Juulia kertoo. ”Laadin hyvinkin konkreettisia välitavoitteita monella tasolla. Esimerkiksi viikkotasolla saattoi olla tavoitteena joidenkin tahdinpätkien harjoitteleminen tiettyyn kuntoon. Pidemmän aikavälin tavoitteena saattoi olla vaikkapa kappaleen esittäminen tietyllä viikolla tai tietyssä kuussa.” Kilpailukappaleiden systemaattinen työstö lähti toden teolla käyntiin tammikuussa, vaikka kappaleiden kanssa oli tehty töitä jo syksyn puolella. Juulia Pölöselle kantelekilpailu oli tuttu ilmiö jo aikaisemmilta vuosilta. Edellisestä kilpailuun osallistumisesta oli nyt ehtinyt vierähtää kuitenkin jo hieman pidempi aika. ”Olen ollut mukana kilpailuissa vuosina 2005 ja 2007”, Juulia kertaa. ”Ensimmäisellä kerralla oli yhtyekilpailu ja toisella kilpailtiin soolona.” Pölönen pitää kilpailuja erittäin tarpeellisena tapahtumana kanteleväelle. ”Kilpailun järjestäminen on monella tapaa todella hyvä asia”, Juulia sanoo. ”Ensinnäkin se kasaa Suomen ja maailman kanteleensoittajia kokoon ainutlaatuisella tavalla säännöllisin väliajoin. Silloin pääsee kuulemaan mitä kaikkea kanteleella tehdään; harvoin saa yhtä hyvää läpileikkausta siitä mitä soittimen maailmassa tapahtuu. Se on todella avartavaa itsellenikin, vaikka työskentelen kanteleen parissa – on niin helppo arjessa keskittyä vain siihen omaan kapeaan alaansa. Kilpailut tarjoavat hienon mahdollisuuden nähdä, kuulla ja tavata uusia, erilaisia soittajia.” Kantelekilpailujen osallistujamääristä näkee Pölösen mielestä myös sen, missä jamassa kanteleen suosio on. ”On ihanaa huomata, että suosio kasvaa koko ajan”, Juulia hehkuttaa. ”Harrastajia on todella paljon, ja siksi kilpailut voidaan järjestää todella isossa mittakaavassa hyvällä maulla ja mielellä. Se on hyvä haaste niin itselleni kuin varmasti nuoremmillekin soittajille.” Klaukkalasta kotoisin olevan Juulian oma kanteleensoitto alkoi perinteiseen tapaan seitsemänvuotiaana Nurmijärven musiikkiopistossa, jonka hän kävi kokonaisuudessaan läpi. Soitto pysyi harrastuksena mukana elämässä. Kun lukion jälkeen joutui miettimään, mitä seuraavaksi lähtisi opiskelemaan, ei kantele ollut kuitenkaan ensisijainen ajatus. ”Ehdin opiskella puolitoista vuotta englanninkieliseksi luokanopettajaksi”, Juulia sanoo. ”Sitä kautta kuitenkin huomasin, että en voi elää ilman soittamista ja kanteletta. Ajatus ei jättänyt minua rauhaan, ja päätin että minun täytyy vähintään yrittää päästä opiskelemaan kanteleensoittoa.” Pölönen yritti ja pääsi sisään Sibelius-Akatemian esittävän säveltaiteen klassiselle linjalle, jossa hänellä on tällä hetkellä meneillään viides syksy. ”Se on ollut minulle oikea tie, vaikka matkalla piti käydä heittämässä pieni mutka”, Juulia naurahtaa. ”Siinä syntyi jollain lailla uudenlainen rakkaus sitä soittamista ja soitinta kohtaan sekä uudenlainen motivaatio siihen, että tätä haluaa tehdä kokonaisvaltaisesti ja täyspäiväisesti.” 8 k ntele
Opiskelun ohella työkokemustakin on ehtinyt kertyä runsaasti erilaisten konserttien kautta yksin tai yhdessä muiden soittajien kanssa sekä opetushommista muun muassa eri musiikkiopistoissa. Reilu vuosi sitten Pölönen perusti kahden ystävänsä kanssa trion. Lumos-nimisessä yhtyeessä vaikuttavat hänen lisäkseen viulisti Isa Halme ja sellisti Pauliina Haustein. Trio on lyhyen olemassaolonsa aikana ehtinyt tekemään kiertueen Unkarissa ja Saksassa. ”Olemme sovittaneet yhtyeelle esimerkiksi harpputrioja”, Juulia kertoo. ”Ohjelmistossa on myös esimerkiksi Sibeliusta, Pärtia, Debussya sekä joitain hieman tuntemattomampia säveltäjiä. Piazzollaakin on sovitettu.” Juulia Pölösen suurimmat musiikilliset innoitukset löytyvät nykymusiikin ja klassisen musiikin alueelta. Viime vuosina improvisaatio on noussut erityiseksi kiinnostuksen kohteeksi. ”Olen hurjan kiinnostunut improvisaation opiskelemisesta, sen viemisestä eteenpäin tällä soittimella sekä siitä, miltä se näyttää taidemusiikin kontekstissa”, Juulia sanoo. Improvisaatiota on tehty taidemusiikin saralla viljalti, mutta perinteisesti nuotteihin kiinni kasvaneille opiskelijoille sen omaksuminen ei välttämättä ole täysin mutkatonta. ”Omasta kokemuksestanikin voin sanoa, että sehän on hirveän pelottavaa”, Juulia vahvistaa: ”kun on oppinut siihen, että on nuotit ja selkeät raamit joita noudatetaan. ImproviJuulia Pölönen esiintyi Kantelekilpailun palkintojenjakotilaisuudessa Suomen Kansallismuseolla. 9 k ntele
saatio avaa aivan uudenlaisen maailman, eikä siitä vain omasta päästä soittamaan ryhtyminen välttämättä ole kovinkaan mutkatonta.” Vaikka improvisaatio on Pölösellekin kohtalaisen uusi asia, hän on havainnut asennemuutoksen sitä kohtaan esimerkiksi taidemusiikin opetuksessa. ”Minusta vaikuttaa siltä, että improvisaation arvostus on noussut jatkuvasti”, Juulia pohtii. ”Sitä myöskin integroidaan enemmän ja enemmän esimerkiksi musiikkiopistoissa opetukseen. Sibelius-Akatemiaan ensimmäiset improvisaatiokurssit tulivat viisi tai kuusi vuotta sitten. Improvisaatio on tulossa varsinaiseksi osaksi taidemusiikin opintoja, ja se on mielestäni ehdottoman tärkeää, koska se on vaikuttanut todella paljon omaan oppimiseeni ja opettamiseeni.” Juuliaa kiehtoo improvisaation vapaus ja soittajien välinen kommunikaatio yhdessä improvisoitaessa. ”Siinä vuorovaikutus on aivan erilaista”, Juulia sanoo. ”Täytyy olla todella herkkänä ja kuunnella. Sellaisissa tilanteissa on tullut upeita kokemuksia, joissa on tapahtunut musiikillisesti aivan huikeita juttuja. Se on ollut todella koukuttavaa.” Kenties kanteleväki tulee kuulemaan Juulia Pölösen improvisaatiota seuraavassa Kansainvälisessä Kantelekilpailussa vuonna 2017. Silloin vuorossa ovat yhtyekilpailut. ”Jos vielä osallistun kilpailuihin, olisi mukava mennä nimenomaan yhtyeen kanssa”, Juulia sanoo. Siinä vaiheessa Pölösen maisterinopinnotkin alkavat olla jo voiton puolella. Juulia suhtautuu opintojen jälkeiseen tulevaisuuteensa maltillisesti, mutta innolla. Suunnitelmia ja unelmia riittää, ja suurimpana haaveena olisi mahdollisuus tehdä leipänsä soittamalla ja esiintymällä. Aika näyttää, mutta yksi on varmaa: asian eteen täytyy tehdä töitä – eikä Pölönen ole ajatellut jäädä laakereilleen lepäilemään. • • • • • ” Yksi on varmaa: asian eteen täytyy tehdä töitä – eikä Pölönen ole ajatellut jäädä laakereilleen lepäilemään Katso III Kansainvälisen Kantelekilpailun kaikki tulokset osoitteesta: www.kantele.net/kilpailut Kansainvälinen Kantelekilpailu järjestetään jälleen vuonna 2017. Silloin vuorossa ovat yhtyekilpailut. 10 k ntele
Kanteleen kanssa jameissa A vaan oven ja astun vilpoisasta ulkoilmasta sisään lämpimään huoneeseen. Korviini kantautuvat välittömästi eri soittimien äänenvärit sulassa yhteissoiton sovussa. Seuraan ääntä ja saavun lopulta tilaan, joka on täydellään soittajia, tanssijoita ja kuuntelijoita. Välillä roolit vaihtuvat ja joku tanssija tarttuu soittimeen ja istahtaa tuolille, josta eräs toinen musisoija äsken poistui tanssilattialle. Meneillään ovat jamit. Kanteleen kanssa jameissa TEKSTI JANNE OJAJÄRVI KUVAT JORMA AIROLA Jameissa kirjava joukko musiikista nauttivia ihmisiä kokoontuu samaan paikkaan ja aloittaa yhteistuumin soitannan. Soittajat eivät välttämättä tunne toisiaan entuudestaan, ja tapahtuman anti on ennalta arvaamatonta. Kappaleet voivat olla joko valmiita tunnettuja sävelmiä, tai sitten ne syntyvät paikan päällä. Tarkoitus on pitää hauskaa ja luoda siinä sivussa jotain aivan uutta yhdessä. Erilaisissa jameissa soittajan, kuuntelijan ja tanssijan rooleissa toimineet kanteleensoittajat Jutta Rahmel, Maija Pokela, Maija Kauhanen, Senni Eskelinen, Aino Kurki, Ida Elina, Juulia Pölönen ja Kati Rantala kertoivat tätä artikkelia varten omista jamisoittokokemuksistaan. Käsitteellä ”jamit” voidaan tarkoittaa hyvin monta eri asiaa. Tässä artikkelissa sillä viitataan edellä mainitun soittotapahtuman kaltaiseen soittajien yhteenkokoontumiseen. Joissain jameissa kappale syntyy jamittelun lomassa, ja toisissa soitettava materiaali on jo valmiiksi
kirjoittajalla on kokemusta järjestettyjen jamien osalta lähinnä pohjoismaiseen ja irlantilaiseen kansanmusiikkiin keskittyneistä jameista. Jokaisessa näistä on ollut lämmin ja vastaanottavainen ilmapiiri. Jos jamijännitys tuntuu suhteettoman suurelta, voi sitä laannuttaa hieman ottamalla kaverin mukaan jameihin. ”Kamujameihin voi mennä vaikka ei osaisi yhtäkään kappaletta. Niihin voi mennä opettelemaan ja kuuntelemaan. Siellä on aina lämmin henki ja tunnelma, eikä ikinä katsota kieroon jos tapailee säveliä tai jos soittaa melodian ohi”, valaisee Unaja-yhtyeen riveistä tuttu Jutta Rahmel. Aluksi voi mennä vaikkapa kuuntelemaan tai kokeilemaan komppausta sävelillä tai soinnuilla, jolloin melodiat jäävät hiljalleen korvaan. Yhdelläkin sävelellä voi aloittaa komppauksen. ”Ei pidä pelätä eikä ottaa asiaa liian vakavasti. Mitään ei tarvitse välttämättä osata. Siellä jameissa arvostetaan sitä, että sinä tulet sinne, ja vaikka et välttämättä osaisikaan tai oppisi niitä kappaleita. Pääasia on, että olet siellä. Halu oppia on tärkeintä. Kukaan ei arvostele sinua siitä, jos et vaikka pysynyt mukana jossakin polkassa”, rohkaisee Unaja-duon toinen kanteleensoittaja Maija Pokela. Jos jameissa alkaa soida jokin vieras kappale, voi sitä aluksi kompata joko soinnuin tai rytmein. ”Kanteleella voi hyvin soitella sointuja. Suurin osa kansanmusiikkikappaleista menee joka tapauksessa 1–4–5 -sointuasteilta. Lisäksi voi kehitellä vaikka riffejä”, kertoo Rönsy-yhtyeen Maija Kauhanen. ”Jos haluaa, voi opetella vaikka kolme biisiä etukäteen, joita voi sitten siellä jameissa toivoa soitettavan. On paljon kappaleita, jotka toistuvat ihan joka jameissa.” Niin sanotut jamiklassikot ovat kappaleita, jotka soitetaan lähes aina jameissa. Niitä opettelemalla pääsee helposti mukaan jamitunnelmaan. ”Olen käynyt jameissa noin kymmenen vuotta, ja jotkin biisit ovat koko ajan pysyneet mukana.” kertoo Jutta Rahmel. monille soittajille tuttua. Viimeksi mainitun kaltaisia jameja ovat esimerkiksi suomalaiseen ja irlantilaiseen kansanmusiikkiin keskittyneet jamit, joiden ohjelmisto koostuu yleensä tunnetuista jamikappaleista. Jamitteluksi voidaan kokea monenlaiset eri tilaisuudet, kuten gospelmuusikko Ida Elina kertoo: ”Ensimmäisenä tulee mieleen, että kokoonnutaan yhteen porukalla ja soitellaan ja on hyvä fiilis. Konserteissakin usein pyydän ihmisiä mukaan. Pyydän esimerkiksi yleisöä taputtamaan erilaisissa rytmeissä. Silloin kaikki jamittelevat laajassa mittakaavassa.” Tämän artikkelin kirjoittaja oppi tuntemaan jamit alun perin tapahtumana, jossa soitetaan mitä satutaan haluamaan ja kokeillaan, mitkä asiat sopivat yhteen omasta mielestä. Aina jamit eivät ole ennalta sovittuja. String purée bandissa soittava kanteletaiteilija Senni Eskelinen kertoo olleensa jamitilaisuuksissa, jotka eivät ole olleet ennalta järjestettyjä, vaan ovat tapahtuneet jonkin keikan jälkeen spontaanisti. Hänen mielestään jamien lähtökohta on yhdessä soittaminen. Kantelemuusikko Aino Kurki osallistui Göteborgissa vaihto-opiskelunsa aikana jameihin, joissa kohtasi eri musiikkityylien edustajia. ”Ne olivat sellaiset jamit, joissa oli eri osastoilta ihmisiä, ja niihin meni sattumanvaraisia kokoonpanoja soittelemaan. Se oli ehkä enemmänkin improvisointikokeilu. Kantele oli sinne todella tervetullut. Siellä luotiin biisejä paikan päällä.” Kaikille haastateltaville jamit merkitsivät ennen kaikkea yhdessä soittamista ja hauskan pitoa. Yleensä jameissa soitettavien kappaleiden ennalta osaaminen ei ole edellytys jameihin osallistumiselle, vaikka osa jamisoittajista muistaakin ison repertoaarin jamikappaleita ulkoa. Jameihin kokoontuu usein hyvin eri-ikäisiä soittajia, joiden kokemus vaihtelee. Joukosta voi löytyä vasta-alkajia, pitkään harrastaneita soittajia ja ammattilaisia, jotka pitävät hauskaa jamikappaleiden avulla sulassa sovussa. Tämän artikkelin
Yleensä jamiklassikoksi päätyneessä kappaleessa on jotain sellaista, joka tekee sen soittamisen erityisen mukavaksi. Se voi olla sopivan helppo, mutta silti menevä, mielenkiintoinen, omaperäinen sekä ennen kaikkea mieleenpainuva. Jamiklassikotkin vaihtuvat hitaasti ajan myötä, ja usein toistuvat kappaleet selviävät parhaiten käymällä itse jameissa kuuntelemassa. Jamiklassikot vaihtelevat tietenkin myös paikallisesti, ja yhden paikkakunnan rakkaimmat klassikot saattavat olla toisaalla tuiki tuntemattomia. Kansanmusiikkijameissa jamikappaleiden soittojärjestykseen vaikuttavat joskus niiden tanssilajit, jos soiton aikana on myös tanssilattia käytössä. Liian monta saman tanssilajin kappaletta eivät tanssijat jaksa välttämättä tanssia peräkkäin. Usein tanssilajit vaihtelevatkin kansanmusiikkijameissa monipuolisesti aina valsseista polkkiin. Suosituimmat tanssilajit ovat tämän artikkelin kirjoittajan kokemusten mukaan polska, sottiisi, polkka ja valssi. Suosituista jamikappaleista on olemassa hyviä jatkuvasti täydentyviä listoja muun muassa Perinnearkun ja Orivesi allstarsin nettisivuilta (www.perinnearkku.net ja orivesiallstars.fi). Joskus kanteleensoittajan kynnys jameihin lähtöön saattaa olla korkea muutenkin kuin ujouden tai ennakkoluulojen vuoksi. Iso kantele on raskas kannettava ja pöytäkin painaa, kanteleen hiljainen sointi saattaa peittyä voimakkaampien soittimien alle ja pienten kannelten sävellajit eivät välttämättä toimi kätevästi kaikissa kappaleissa. ”Iso kantele on haastava roudattava”, toteaa Jutta Rahmel. Kanteleen äänenvoimakkuuden lisäämiseksi hän osti itselleen pienen vahvistimen, mutta kannettavien välineiden kuorma alkoi käydä liian raskaaksi. 11-kielinen kantele kulki jameihin paljon helpommin. Myös Maija Pokela ratkaisi asian keskittymällä jameissa nimenomaan pienempiin kanteleisiin: Jamitunnelmaa Helsingin Black Doorissa Perinnearkun jameissa maaliskuussa 2014.
”Soitan jameissa pääasiassa 15-kielistä kanteletta. Nykyään minulla on 15-kielinen, jossa on monella kielellä vaihtajamekanismi, joilla saan nostettua sävelkorkeutta puolella sävelaskeleella.” Vaihtajamekanismit ovatkin hyödyksi, kun sävellajit vaihtuvat jamikappaleiden mukana. Välttämättömiä ne eivät kuitenkaan ole. Kokeilemalla ja kuuntelemalla selviää mitkä oman kanteleen sävelet sopivat meneillään olevaan kappaleeseen. Yleinen ongelma on, että kanteleen ääni tahtoo peittyä kovaäänisempien soitinten alle. Avun voi saada erilaisista soittotekniikoitoista, vahvistimiesta tai soittopaikan valinnasta hiljaisempien soitinten vierestä. ”Plektralla soittaessa äänenvoimakkuutta saa kovemmaksi,” kertoo Duo Tikkursbyssä soittava Kati Rantala. Soinnuilla ja rytmeillä säestäessä saa kanteleesta selvemmin erottuvia ääniä. Monet kanteleensoittajat soittavat jameissa sulkutyylillä, jolloin räväkämpi soitanta tuo kanteleen soinnin kuuluviin muiden soittimien alta. ”Soittotapa voi olla hyvin perkussiivinenkin, mikä tuo kanteleen äänen mahdollisesti paremmin esiin.” neuvoo Senni Eskelinen. Taidemusiikin kentällä vaikuttava Juulia Pölönen mainitsee, että uudessa musiikissa kanteletta saatetaan soittaa ”vaikka millä kumipallolla” haettaessa mieleistä sointia. Jameissa voi yhtä lailla lähestyä äänen tuottamista avoimin mielin. Parhaimmillaan jameihin voi kokoontua varsin kirjava joukko eri soitinten soittajia. Etuoikealla Jutta Rahmel 15-kielisen kanteleen kanssa. 14 k ntele
Itsestään selvin tapa voimistaa kanteleen ääntä on käyttää apuna äänitekniikkaa. Silloin käytetään joko kanteleessa mahdollisesti olevaa sisäistä mikrofonia tai laitetaan ulkoinen mikrofoni poimimaan kanteleen ääntä. Mikrofonin lisäksi tarvitaan vahvistin, johon mikrofoni kytketään joko suoraan tai pikkumikserin kautta, riippuen mikrofonin ja vahvistimen tyypistä. Kappaleiden sävellajeilla ja tyyleillä on merkitystä siihen millä kanteleilla ja soittotekniikoilla niitä pystyy luontevasti soittamaan. ”Melodiasoitto vaatii mielikuvitusta, jos sävelkulku on kromaattista. Pitää vain hyväksyä se, että kaikkien ei tarvitse soittaa niitä melodioita samalla tavalla.” Senni Eskelinen kertoo. Voi kuitenkin olla, että jokin kappale ei kerta kaikkiaan tunnu luonnistuvan kanteleella – eikä tarvitsekaan. ”Välillä jameissa voi jutella ja tanssia. Varsinkin jos on tosi pahoja sävellajeja, niin sitten ottaa taukoa ja juttelee ihmisten kanssa. Ei kannata masentua ja ajatella, että minut soitettiin ulos”, rohkaisee Maija Kauhanen. Jameja tapahtuu Suomessa epäilemättä eniten kesällä, jolloin monilla kansanmusiikkifestivaaleilla jamitellaan sekä ennalta sovitusti että spontaanisti. Syksyn, talven ja kevään aikaan jameja järjestää esimerkiksi Helsingissä Perinnearkku-yhdistys kerran kuussa. Tänä vuonna jamit ovat sijoittuneet Black door -ravintolaan, mikä valitettavasti karsii alle 18-vuotiaat jamittelijoiden joukosta. Onneksi Perinnearkku järjestää säännöllisesti myös kaikenikäisille suunnattuja Jamihautomoita, yhteissoittotilaisuuksia joissa opetellaan soittamaan pääasiassa korvakuulolta yleisiä kansanmusiikkijameissa soitettuja kappaleita. Jamihautomoissa kappaleiden opettelu on helpompaa kuin jameissa, sillä siellä niitä soitetaan aluksi hitaasti. Keväällä 2015 jamihautomoita järjestettiin keskimäärin 1-2 kertaa kuukaudessa. Jamihautomoiden paikka on vaihdellut vuoden mittaan. Syksyn 2015 Perinnearkun jamihautumot tapahtuvat Kulttuurikeskus Caisassa. Jamihautomoita järjestää myös Sepän soitto ry Mäntsälässä. Säännöllistä jamitoimintaa on toki monissa muissakin paikoissa. Helsingissä tunnetuiksi tulleita säännöllisiä jameja ovat muun muassa irlantilaisen kansanmusiikin jamit O’Malley’s -ravintolassa joka toinen keskiviikko ja Klezmerjamit Bulevardin kahvisalongissa kerran kuukaudessa. Vaikka tiettyjen musiikkityylien harrastajien keskuudessa jamittelu on yleisempää, ei yhdessä soittaminen katso genreä: Suomi ja maailma ovat pullollaan soittoporukoita, jotka kokoontuvat säännöllisesti soittamaan suomalaista kansanmusiikkia, rockia, jazzia, bluesia, klezmeriä, irlantilaista perinnemusiikkia tai vaikkapa gospelia jamiasenteella. ”Olen ollut yleisönä eräissä gospel-jameissa. Siellä jengi improvisoi laulaen ja soittaen”, muistelee Ida Elina. Joskus jamit saattavat syntyä spontaanisti vaikkapa esiintymispaikalla konsertin jälkeen. Senni Eskelinen kertoo olleensa mukana afrikkalaisen ja eteläamerikkalaisen musiikin spontaaneissa keikanjälkeisissä jamitilaisuuksissa. Aina jamit eivät ole musiikkityylisidonnaisia, vaan ne voivat perustua pääosin esimerkiksi improvisoinnille, kuten Maija Kauhanen kertoo: ”Jossain on järjestetty tietääkseni vapaan improvisoinnin tapaamisia. Olen ollut myös eräänlaisissa steppijameissa. Siellä oli muusikoita ja tanssijoita, jotka tekivät musiikkia täysin vapailla säännöillä.” Juulia Pölönen kertoo vapaan improvisaation ryhmästä, jonne on osallistunut muun muassa taidemusiikin ystäviä. Hänen mukaansa taidemusiikin jameille olisi kysyntää. Juulian oman yhtyeen Trio Lumosin ohjelmistoon kuuluu myös improvisaatiokappaleita. • • • • •
Jaminuotteja Perinnearkusta Seuraavilla sivuilla on valikoima kanteleelle ketterästi soveltuvia kappaleita, jotka on valikoitu Perinnearkku ry:n Nuottiarkusta. Vuonna 2006 perustettu Perinnearkku ry on varteenotettavimpia kansanmusiikkijamitoiminnan edistäjiä pääkaupunkiseudulla. Yhdistyksen taustalla on joukko kotimaisia kansanmusiikin ja -tanssin ammattilaisia ja aktiiviharrastajia. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ammattimaisen kansanmusiikin ja kansantanssin tunnettuutta ja asemaa Suomessa. Perinnearkun verkkosivustolta löytyvästä Nuottiarkusta löytyy runsaasti nimenomaan Suomalaisen kansanmusiikin jameissa usein kuultavien kappaleiden nuotinnoksia. Nuotit ovat vapaasti käytettävissä, ja niitä opettelemalla saa aloittelevakin jamiharrastaja vankan perusohjelmiston, jolla pääsee varmasti mukaan jamitunnelmaan. Tähän nuottiliitteeseen valittiin nuotteja, joita on helppo soveltaa erilaisille kanteleille. Suurin osa nuoteista on perinteisiä jamiklassikoita. Mukana on myös kaksi uudempaa kappaletta, jotka on sävelletty Perinnearkun järjestämiin jamisävellyskilpailuihin. Nämä kappaleet ovat laatineet kantelensoittajat Maija Pokela ja Jutta Rahmel. Lisää nuotteja löydät osoitteesta perinnearkku.net! 16 k ntele
?? ?? Pinnin polska ??? A D ? ? ? ?? A ? ?? ? ? ???? G ???? ?? ?? ? A ? ? ? ? ? ? ? ? 5 ?? ??? D ? ? ? ?? A ? ? ? ? ? ?? ?? G ??? ? ?? ?? ? A ? ? ????? ? ?? 9 ??? B D ? ? ???? A ???? ? ? ???? Em ???? ? ?????? A ???? ? ? ? ?????? 13 ?? ??? D ? ? ???? A ???? ? ? ???? Em ???? ? ?????? A ???? ? ??? D ? ?? ?? Seijarin polska ?? ?? A G ? ?? C ?? ? G ? ? ? ?? C ???? G ? ? [Em] ? ?? Am ? ? D ? ? G ????? ? ?? 5 ?? B G ? ? ? ? Am ? ? ? ? D ? ? ? ? ? ? G ? ? ? ? ? ? ? Am ? ? ? ? ? ? ? 8 ?? ?? D ? ? ? G ? ? ? ? ? [Em] ? ? ? Am ? ? D ? ? G ? ? ? ? ? ? Seijarin polska ja Pinnin polska soitetaan usein sikermänä, jolloin Seijarin polska soitetaan tavallisesti ensin. 17 k ntele
?? ?? Vaarin sotiisi ??? A D G ? ? ? ? D ? ? ? ? ? ? ? ? ? A ? ? ? ? ? ? D ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? 5 ?? ??? D G ? ? ? ? D ? ? ? ? ? ? ? ? ? A ? ? ? ? ? ? D ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? 9 ?? B G C ? ? ? ? G ? ? ? ? ? ? ? ? D ? ? ? ? ? ? ? G ? ? ? ? ? ? ? ? ? 13 ?? ?? G C ? ? ? ? G ? ? ? ? ? ? ? ? D ? ? ? ? ? ? G ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? Henry Fordin sottiisi ??? A D A/C# ? ? ? ? E/B ? ? ? ? A ? ? ? ? G ? ? A ? ? ? ? D ? ? ? ? A ? ? ? ? 5 ?? ??? D E ? ? ? ? A ? ? ? ? ? ? ? ? Bm ? ? A/C# ? ? ? ? D ? ? ? ? ? ? ? ?? 9 ??? B D ? ? ? G ? ? ? ? ? ? ? D ? ? E ? ? ? ? A/C# A E/B ? ? ? ? A ? ? ? ? ? ? ? 13 ?? ??? D ? ? ? G ? ? ? ? ? ? ? D/A ? ? A ? ? ? ? D ? ? ? ? ? ? ? 18 k ntele
?? ?? Teksan Maijan roskapuuvalssi A-duuri siliavalssi ???? A A ?? ?? ? ?? ? ? ? D ?? ?? ? ?? ? ?? E ?? ?? ?? ? ?? ? ? ? A ?? ???? ?????? 9 ?? ???? A ?? ?? ? ?? ? ? ? D ?? ?? ? ?? ? ?? E ?? ?? ?? ? ?? ? ? ? A ?? ???? ? ? ? ?? 17 ???? B A ???? D ?? ? ?? A ?? ? ? ? ???? E ?? ? ? ? ???? ? A ?? ? ? ? ????? 25 ?? ???? A ???? D ?? ? ?? A ?? ? ? ? ???? E ?? ? ? ? ???? ? A ?? ? ? ? ? ?? ?? ?? Haudanmaan menuetti ?? A G ?? ? ? ? D ? ? ?? ? ? ? G ? ? ?? ? ? ? ? ? 4 ?? D A ? ? ? D ? ? ? ? G ? ? ? ? ?? ? ? ? D ? ? ?? ? ? ? ? ? ? 7 1. ?? 2. ?? Am [D] ? ? ? ? ? ? D ? ? Gsus4 ? ? ? ? ? G D ? ? ? Gsus4 ? ? ? ? ? G ? ? ? ?? 10 ?? B G [Em] ?? ? ? ? A ? ? ? ?? ? D ? ? ? C ?? ? [Am] ? ? D ? ? ? ? Em ? ? ? ? ? ? ? 14 1. ?? 2. ?? Am ? ? ? ? [C] ? ? D ? ? ? ? ? ? ? G D ? ? ? ? ? ? ? ? G ? 19 k ntele
Kanteletta kaiken ikää Kanteleliiton toimintaa leimaa monimuotoi suus. Jo pelkästään soittimien kirjo on laaja, skeittilautakanteleista huipputason ammatti käyttöön suunniteltuihin konserttikanteleisiin. Lisäksi Kanteleliiton jäsenistö hurmaa paitsi monipuolisella lahjakkuudellaan myös laajalla ikäkirjollaan. Vanhimmat jäsenemme ovat liki satavuotiaita ja nuorimmat on kirjattu jäsen luetteloon vain muutaman päivän ikäisenä. Kanteleella on paljon annettavaa kaikenikäi sille. Monelle lapselle kantele on ensimmäinen soitin. Musiikkileikkikoulun kanteleryhmässä on alkanut monen muusikon soittotaival, vaikka soitin olisikin myöhemmin vaihtunut toiseksi. Kanteleella on hyvä aloittaa soittoharrastus, mutta sillä on myös hyvä lopettaa se. Siinä vaiheessa kun sormet eivät enää taivu kuvioihin viulun kaulalla tai pianon kosket timilla, voi soittamista usein vielä jatkaa pienkanteleilla. Kantele ilahduttaa myös elämän viimeisinä hetkinä. Useimpia soittimia ei voi viedä sairaalan vuoteen viereen, mutta kanteleen voi. Monet kanteleensoittajat ovatkin vierail leet vanhainkodeissa ja sairaaloissa kanteletta soittamassa. Näissä kohtaamisissa on koettu jo kauan muun kommunikoinnin ulottumatto missa olevien vanhuksten reagoivan kanteleen ääneen jopa mukana laulaen. Kantele soikoon siis meille kaikille! Puheenjohtajan tervehdys Susanna Heinonen 21 k ntele
Liitto tiedottaa Kanteleseinäkalenterin 2016 ennakko tilaukset Tilaa nyt upea kanteleseinäkalenteri Kantele kultaa muistot 2016 ennakkoon! Ennakko tilaaja saa kalenterinsa edullisesti ilman lähetyskuluja hintaan 15 euroa. Useamman kalenterin tilaaja saa paljousalennusta: 5-9 kalenterin tilaajalle kappalehinta on 12 euroa, ja 10 tai yli kalenteria tilanneelle kappalehinta on 10 euroa. Tilauskaavakkeen löydät osoitteesta kantele.net/kalenteri2016. Tiedustelut leeni.wegelius@kantele.net tai puhelimitse 050 564 5966. Kalenteri ilmestyy marraskuussa. Ehdotukset Kanteleliiton Vuoden kantele ja Kultakantele –tunnustusten saajiksi 2016 Lähetä ehdotuksesi Kanteleliiton Vuoden kantele ja Kultakantele -tunnustusten saajiksi 31.11.2015 mennessä Kanteleliittoon. Kantele liiton hallitus päättää tunnustusten saajat jäsenten ehdotukset huomioon ottaen. Kultakantele on elämäntyöpalkinto, joka voidaan jakaa kanteleen hyväksi pitkään, vähintään 15 vuotta toimineelle henkilölle. Vuoden kantele -tunnustuksen saaja on henkilö tai yhteisö, joka on viimeisen reilun vuoden aikana tehnyt huomionarvoisen suorituksen kanteleen saralla. Tunnustukset julkistetaan Folklandia-risteilyllä tammikuussa 2016. Haku Kanteleliiton Vuoden yhtyeeksi 2016 Kanteleliitto työllistää Vuoden yhtyettä mahdollisuuksien mukaan liiton edustajana eri tilaisuuksissa. Mahdollisten esitysten lisäksi yhtye esitellään Kantele-lehdessä. Yhtyeen on oltava aktiivisesti toimiva kokoonpano, jossa kantele on näkyvässä roolissa. Myös ajankohtaisuus on valintakriteeri. Vuoden yhtye -tunnustus on aikaisempina vuosina myönnetty seuraaville kokoonpanoille: Duo Cecilia, Uma, Duo Pauliina Syrjälä ja Laima Jansone, Duo Eva Alkula ja Tomoya Nakai, Finn-Kanteleet, Blatentsaine, Improbatur, Brelo ja Kardemimmit. Hakemukset Vuoden yhtyeeksi lähetetään Kanteleliiton toimistoon osoitteeseen mail@ kantele.net 31.11.2015 mennessä. Taiteellinen toimikunta käsittelee hakemukset ja Kanteleliiton hallitus päättää yhtyeen taiteellisen toimikunnan esityksestä. Haku Kanteleliiton Vuoden kantelelevyksi 2015 Vuoden kantelelevyn 2015 -tunnustuksen haku alkaa nyt! Voit ehdottaa albumia tunnustuksen saajaksi, jos kantele on levyllä merkittävässä roolissa, ja se on julkaistu vuoden 2014 joulukuun tai vuoden 2015 aikana. Vuoden kantelelevy 2015 julkistetaan alkuvuodesta 2016. Vuoden kantelelevy -tunnustuksen ovat aiempina vuosina saaneet seuraavat artistit ja albumit: Aino Kurki: Koralleja, Kaustisen kanteleet: Tapanin marssi, Eva Alkula & Tomoya Nakai: Sillalla, Erkki & tytöt, Rönsy, Hannu Syrjälahti: Syyspäivänä, Senni Eskelinen Stringpurée Band, Blatentsaine: Juurihoitoa, Brelo: Seitti ja Improsette. 22 k ntele
Vuoden kantelelevyn valitsee Kanteleliiton valtuuttama musiikkitai kulttuurialan vaikuttaja. Aiempina vuosina valitsijoina ovat toimineet Hannele Huovi, Aija Puurtinen, Jorma Uotinen, Pekka Kuusisto, Sirkka Halonen, Ilkka Ylönen, Kare Eskola, Pekka Hako, Pekka Nissilä ja Helena Hiilivirta. Lähetä ehdokaslevy 1.12. mennessä Kanteleliiton toimistoon osoitteeseen Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki. Kutsu Kanteleliiton sääntömääräiseen syyskokoukseen 10.10.2015 Helsinkiin Kanteleliitto kutsuu jäsenistön vuoden 2015 sääntömääräiseen syyskokoukseen 10.10. kello 14.00 osoitteeseen Hämeentie 34 D 00530 Helsinki. Kokouksessa käsitellään Kanteleliiton säännöissä määritellyt asiat. Kokoukseen saa ehdottaa uusia hallituksen jäseniä myös sähköpostitse 5.10. mennessä osoitteeseen mail@kantele.net. Mainitse viestissä henkilön nimi, puhelinnumero ja jäsennumero. Kysy tarvittaessa jäsennumeroa osoitteesta mail@kantele.net. Pidämme kokouksen Maailman musiikin keskuksen tiloissa, jotka löytyvät heti portaiden yläpäästä. Onko sinulla liiton toimintaan liittyviä kysymyksiä, ajatuksia tai ehdotuksia? Kuuntelemme mielellämme! Ennen kokousta kello 13.00 alkaen on tarjolla kahvia ja pientä naposteltavaa sekä mahdollisuus tulla vapaamuotoisesti keskustelemaan Kanteleliiton toiminnanjohtaja Anna Wegeliuksen ja toimistosihteeri Leeni Wegeliuksen kanssa Kanteleliiton toimintaan liittyvistä asioista. Kumpaankin tilaisuuteen osallistuminen on vapaaehtoista, eikä vaadi erillistä ilmoittautumista. Lämpimästi tervetuloa! 23 k ntele
Kanteleevankelista TEKSTI JA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN saapui kantelekilpailuihin Vasemmalla: Philippe Beer Gabel Kansallismuseon lasi-ikkunan edessä. R anskalainen Philippe Beer Gabel suhtautuu kanteleeseen niin palavalla intohimolla, että 33-vuotias joogaopettaja ja taiteilija tunnetaan suomalaisenkin kanteleväen keskuudessa nykyään leikkimielisesti ”kantele-evankelistana”. Keväällä Philippe vietti muutaman kuukauden Suomessa, mikä mahdollisti hänen osallistumisensa myös III Kansainväliseen Kantelekilpailuun. Kilpailun taukotilassa tapasin vastikään kilpailusuorituksensa soittaneen ranskalaismiehen, joka kertoi mielellään suhteestaan kanteleeseen sekä eriskummallisten sattumusten sarjasta, joka siihen suhteeseen johti. 25 k ntele
”Tämä saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta kun ensi kerran kuulin kanteleen äänen, tiesin että kasvaisin vanhaksi tuon soittimen kanssa”, Philippe sanoo. ”Rakastan kitaraa, mutta kanteletta rakastan vielä enemmän sen erityisen soivan äänen vuoksi. Olin yrittänyt hakea kitarani ääneen lisää resonanssia virittämällä siihen kaksi g-kieltä. Kantele oli kuitenkin se, mitä olin aina etsinyt.” Philippe Beer Gabel näkee elämänsä sarjana tapahtumia, jotka ovat hyvin ajoitettujen yhteensattumien kautta johdatelleet hämmentävän johdonmukaisesti – joskin kiertoteitä kaihtamatta – nykytilanteeseen. Mies on ehtinyt tehdä paljon elämänsä aikana: hän on opiskellut ja opettanut ranskan kieltä, videotaidetta ja yin-joogaa, soittanut kitaraa ja keikkaillut rock-yhtyeensä kanssa sekä ihastunut Lappiin. Jälkimmäinen tapahtui jo pienenä poikana, kun koulussa oppilaille näytettiin Lappia käsittelevä video. ”Lumi ja skandinavian tunnelma lumosivat minut täysin, ja vannoin, että kun täyttäisin kahdeksantoista, lähtisin Lappiin”, Philippe muistelee. Niin kävikin, ja täysi-ikäinen Philippe teki matkan Tanskaan, Norjaan, Ruotsiin sekä Suomen Lappiin. Kantele ei kuitenkaan löytynyt vielä tuolla matkalla. Sen sijaan Philippen korviin jäi soimaan ruotsin kielen melodinen kaiku. ”Pidin ruotsia kauniin kuuloisena kielenä, ja kuuntelin siihen aikaan myös monia ruotsalaisia yhtyeitä”, Philippe kertoo. ”Eräs ystäväni opiskeli Pariisin yliopistossa islannin kieltä ja tiesi, että siellä voisi opiskella myös ruotsia. Ajattelin, että ruotsinkielen opiskeleminen voisi olla hauskaa, ja hain kouluun.” Jälkeenpäin ajateltuna ruotsin opiskeleminen ei tunnu järin tärkeältä, mutta se johdatti Philippen kanteleen pariin. ”Halusin tutustua opintojen ohella skandinaaviseen musiikkiin, ja kahlasin läpi paljon levyjä”, Philippe sanoo. ”Niiden joukossa oli baltialaista musiikkia sisältävä levy, joka koostui lähinnä kuoromusiikista. Mukana oli kuitenkin myös jo aiemmin tuntemani virolaisen säveltäjä Avo Pärtin kappale, jota en ollut kuullut aikaisemmin.” Kuinka ollakaan, tuossa sävellyksessä oli mukana kantele. Myöhemmin Philippe sai tietää, että levytyksessä sitä soitti Ritva Koistinen. ” Kun ensi kerran kuulin kanteleen äänen, tiesin että kasvaisin vanhaksi tuon soittimen kanssa 26 k ntele
Tuosta 2000-luvun puolivälissä tapahtuneesta ensikohtaamisesta syttyi Philippen kyltymätön tiedonjano kanteletta kohtaan. Opintie oli kuitenkin kivinen: tuohon aikaan esimerkiksi Google Translate oli niin alkutekijöissään, ettei suomenkielen kääntäminen englanniksi luonnistunut. Ensimmäinen tärppi oli Ilomantsin kanteleleiri. ”Vuonna 2007 lähdin kanteleleirille Mekrijärvelle osallistuakseni 5-kielisten ja 11-kielisten kanteleiden työpajaan”, Philippe kertoo. ”Tajusin kuitenkin, että niiden soittotekniikka oli täysin erilainen kuin konserttikanteleen, joka minuun vetosi eniten.” Philippe Beer Gabel palasi Mekrijärveltä Pariisiin ja jatkoi etsintäänsä. Seuraavaksi oljenkorreksi valikoitui internetin suuri kirpputori Ebay. ”Kuulostaa typerältä, mutta en tiennyt mitä muutakaan tehdä”, Philippe nauraa. ”Laitoin Ebayhin automaattihaun sanalla kantele.” Automaattihaku ei löytänyt yhtäkään tulosta kahteen vuoteen, kunnes eräänä päivänä joku laittoi Kaliforniassa kotikanteleen myyntiin. ”Olin aivan poissa tolaltani”, Philippe muistelee. ”Valvoin koko yön koneellani ollakseni varma, että minä voittaisin huudon.” Philippe sai kotikanteleen, ja sen jälkeen asiat alkoivat edetä vauhdilla. Mekrijärvellä mies oli tavannut Anna-Karin Korhosen, joka tuli käymään lyhyesti Pariisissa ja vieraili Philippen kotistudiolla. Myöhemmin Korhonen kertoi Philippelle, että hänen oppilaansa Kirsi Savolainen oli tullut muutamaksi päiväksi Pariisiin. ”Se oli erittäin onnellinen sattuma, ja Kirsiä minun on kiittäminen paljosta”, Philippe sanoo. ”Minä opetin Kirsille ranskaa ja Kirsi opetti minulle kanteleen soittoa.” Savolaisen kanssa tuli selväksi muun muassa se, että kotikantele oli edelleen hieman riittämätön Philippen tarpeisiin. Philippen musiikkia palvelisi parhaiten konserttikantele koneistoineen, mutta soittimen hinta oli liian suuri. Kirsi kertoi Philippelle, että Koistinen Kantele Oy on aikojen saatossa sponsoroinut kanteleensoittajia myöntämällä näiden käyttöön kanteleitaan. ”Ajattelin, että eihän tuossa ajatuksessa ole mitään järkeä, ja katsoin listaa soittajista, joita Koistinen oli aiemmin sponsoroinut”, Philippe sanoo. Lista oli täynnä kantelemaailman isoja nimiä Timo Väänäsestä Eva Alkulaan. ”Siitä huolimatta päätin yrittää, ja kirjoitin Koistiselle kahden sivun mittaisen ’rakkauskirjeen’”, Philippe nauraa. Meni pari viikkoa, minkä jälkeen Philippe sai Hannu Koistiselta erikoisen vastauksen. Viestissä luki yksinkertaisesti: ”Kyllä.” ”Olin ihmeissäni, koska kirjeessäni en ollut edes suoraan pyytänyt mitään”, Philippe kertaa. ”Olin vain kertonut itsestäni ja intohimostani kanteletta kohtaan. Puhuin myös siitä, että konserttikantele olisi minulle liian hintava, ja kysyin josko hänellä olisi antaa mitään neuvoja asian suhteen.” Myöntävä vastaus johti tapaamiseen Koistisen työhuoneella. Seuraavana päivänä Philippe palasi Pariisiin mukanaan tuliterä lainakantele. ”Se tuntui aivan hullulta”, Philippe sanoo. Sittemmin Philippe Beer Gabel on omistautunut suurella innolla kantelemusiikin tekemiselle. Hän kuvailee omaa musiikkiaan simppeliksi popmusiikiksi, jonka keskiössä ovat kantele pedaali efekteineen sekä laulu, jossa kielenä vuorottelevat ranska ja englanti. ”Kappaleeni ovat pääasiassa laulumusiikkia, vaikka pidän myös instrumentaalimusiikista”, Philippe kertoo. ”Kuulijoiden on lähtökohtaisesti kuitenkin paljon helpompi samaistua laulettuun musiikkiin. Mielestäni se on tärkeää, koska tarkoitukseni on ennen kaikkea tuoda kanteletta esille, ja uskon sen tapahtuvan parhaiten mielenkiintoisten pop-kappaleiden avulla.” 27 k ntele
Aikanaan paljon rock-yhtyeen kanssa keikkaillut Philippe kertoo olevansa hieman kyllästynyt perinteiseen popja rock-musiikin kaavaan. Kantele voi kuitenkin hänen mielestään saada tuulta purjeisiinsa sopivista vaikutteista. ”Olen tehnyt äänityksiä, joissa soittimina ovat kantele ja rummut, ja se yhdistelmä voi olla todella voimakas”, Philippe sanoo. ”Toisaalta tarkoitukseni on tehdä uutta omalaatuista musiikkia, ja toisaalta haen repertuaariini myös todella tarttuvia lainakappaleita, joissa on mahdollisimman paljon tarttumapintaa kansainväliselle yleisölle.” Pariisin kantele-evankelistalle tärkeintä on levittää kanteleen ilosanomaa maailmalla. ”En pidä itseäni teknisesti kaikkein taidokkaimpana soittajana”, Philippe sanoo. ”Uskon kuitenkin, että taustani ja intohimoni vuoksi voin tarjota jotain uutta kanteleen maailmalle ja auttaa sen esille tuomisessa.” ”Olen hämmästynyt siitä, että kanteletta ei tunneta paremmin muissa maissa”, Philippe toteaa. ”Kaikissa maissa, joissa olen käynyt soittamassa kanteletta vähäisillä taidoillani, ihmiset ovat olleet aivan lumoutuneita – oltiin sitten Intiassa, Australiassa tai Kanadassa.” Philippe sanoo kokeneensa hieman turhauttavaksi sen, että lukuisat mitä taidokkaimmat kanteleensoittajat eivät tee enemmän työtä kanteleen promootion edestä maailmalla. ”Olen pahoillani, jos en ole nyt aivan korrekti, mutta uskon, että kanteleen saralla olisi vielä todella paljon mahdollista työtä tehtävänä”, Philippe haastaa. ”En ymmärrä, miksi useammat soittajat eivät esimerkiksi tee kanteleelle versioita tunnetuista kappaleista.” Kantele-evankelistan sappi kiehuu useammastakin syystä. Yhteistyö Suomen instituutin kanssa Pariisissa ei ole ottanut yrityksistä huolimatta tuulta purjeisiinsa. ”Olen ollut yhteyksissä heidän musiikkiosastonsa ihmisiin, mutta mitään ei varmaankaan tapahdu. Kantele ei kiinnosta”, Philippe huokaisee. Philippekin toki ymmärtää haasteet suomalaisen kansallissoittimen viemisessä suuren yleisön tietoisuuteen, ja niitä hän on saanut kohdata jo itsekin. Taiteilijalla on haastattelun aikaan valmiina levy, joka on totetutettu kanteleen, rumpujen ja laulun voimin. Philippe suunnittelee julkaisua syksyn aikana, mutta aiemmat levy-yhtiökontaktit keskittyvät rock-musiikkiin eivätkä ehkä sovellu julkaisijoiksi. Keikkaileminen on myös haastavaa, koska Ranskan lukuisat keikkapaikat täyttyvät amerikkalaisista ja brittiläisistä yhtyeistä, eikä oman maan esiintyjille tahdo olla tilaa. ”Näitä haasteita joudun selvittelemään tällä hetkellä”, Philippe toteaa. Tämän haastattelun aikaan Philippe asustaa Joutsassa Taidelaitos Haihatuksen taiteilijaresidenssissä. Ensimmäinen pidempi jakso Suomessa pitää sisällään syventymistä kantelemusiikkiin, videotaiteeseen ja performanssiin. ”Musiikkikonsertti alkaa olla nykymaailmassa hieman aikansa elänyt formaatti”, Philippe sanoo. ”Yritän kehittää esityskokonaisuutta, joka on jotain konsertin, elokuvan ja performanssin välimaastosta.” Philippe on tuonut ajatusta jo keikkoihinsa, joissa hän pyrkii välttämään yleisön taputuksia kappaleiden välissä ja luomaan yksittäisten kappaleiden muodostaman ehyen kokonaisuuden. Hänellä on myös musiikkia tukevaa videotaidetta, jota voidaan heijastaa sopivissa keikkapaikoissa seinälle. Tavoitteena on kuitenkin vielä pidemmälle viety performanssiajattelu, joka on Philippen mukaan ainakin Ranskassa voimakkaassa nousussa. ”Konserttikokonaisuuteni nimi on S’attacher, mikä tarkoittaa kiinnittymistä”, Philippe sanoo. ”Joogaopettajana käsittelen paljon kiintymättömyyden ajatusta, koska kaikki on katoavaa ja sen kanssa pitää oppia elämään. Tämän taiteilijaresidenssikauden aikana olen yrittänyt luoda kanteleen 28 k ntele
ja kuvan yhdistelmällä aikaiseksi kokonaisteoksen joka käsittelee hienovaraisesti kiintymistä ja irti päästämistä, jota laulujeni sanoituksetkin yleensä käsittelevät.” Osia tuosta ohjelmistosta kuultiin maaliskuussa myös III Kansainvälisessä kantelekilpailussa. Philippen kilpailuvuoro oli raadolliseen aikaan lauantaiaamuna klo. 9:30. ”Se oli hieman vaikeaa, mutta meni ihan hyvin”, Philippe nauraa. ”On myös todella erilaista soittaa raadille. En yleensä ole enää hermostunut konserteista, mutta tällaisen asiantuntijajoukon katseiden alla tilanne oli toinen!” Asiantuntijaraati oli ilmeisen tyytyväinen Philippen suoritukseen. Eriskummallisten sattumusten sarja saatteli ranskalaismiehen nyt suoraan muun musiikin vapaan sarjan kultasijalle. ”On ollut todella hienoa saada jakaa täällä sitä, mitä teen”, Philippe summaa. ”Olen huomannut kantelemusiikista sen, että soittimen ääni on niin kaunis että on äärimmäisen helppo piiloutua sen taakse. Esityksessä joutuu keskittymään erityisen paljon kontaktiin yleisön kanssa. Se on ymmärrettävää, koska kanteleen ääni on erityislaatuinen. Siinä on jokin mystinen yhteys luontoon ja jumalallisuuteen; toki se muistuttaa hieman vaikkapa cembaloa tai dulcimeria, mutta siinä on jotain muuta, jotain selittämätöntä. Soittajan on pakko luopua egostaan sen äärellä. Siksi se palvelee niin oivallisesti kiintymättömyyden ajatusta musiikissani. Siksi haluan soitollani erityisesti edistää kanteleen asiaa, enkä niinkään omaani. Ehkä siksi olen saanut myös niin paljon apua, niin kuin esimerkiksi Hannu Koistisen soitinlainan.” • • • • • Philippe Beer Gabel Kansallismuseon popup-konsertissa. 29 k ntele
Santuria pääsee vain harvoin kuulemaan Suomessa konserteissa. Harvinaislaatuinen mahdollisuus tarjoutui Jyväskylässä, jossa iranilaiset muusikot esiintyivät Mankolan koulussa ja pitivät lisäksi iranilaisen musiikin työpajan Jyväskylän yliopistossa. Konsertin järjestäminen oli Jyväskylän yliopiston opiskelija Azadeh Okhovatin pitkäaikainen unelma. Monikulttuurikeskus Gloria ja Jyväskylän suomalais-iranilainen seura osallistuivat sen toteuttamiseen. Esiintyjinä olivat Ramin Rezaei (piano), Pouria Hajian ja Fadin Melodi (daf, iranilainen kehärumpu) sekä Aidin Olianasab (tar, 6-kielinen luuttusoitin) ja Arezoo Rezvani (santur) jotka soittivat sekä duona että yksin. Musiikki oli pääasiassa Aidin Olianasabin säveltämää iranilaista klassista musiikkia. Konsertin jälkeisessä työpajassa soittajat kertoivat omista soittimistaan tarista, santurista ja pianosta. Santurin esittelyn piti Arezoo Rezvani. Sain tietoni santurista tätä artikkelia varten ensisijaisesti häneltä. Arezoo on opiskellut santurin soittoa Rashtin yliopistossa Tehranissa ja esiintynyt kotimaansa lisäksi myös mm. Hollannissa, Saksassa ja Itävallassa. Tarin soittaja Aidin Olianasab on yksi hänen opettajistaan, jonka kanssa hänellä on paljon yhteistä ohjelmistoa. Iranilaista klassista I ranilainen perinnesoitin santur on kanteleelle hyvin kaukaista sukua, mutta niiden historiasta löytyy paljon yhteistä: molemmat ovat kehittyneet muinaisesta 5-6-kielisestä soittimesta isommaksi klassiseksi soittimeksi, ja molemmat nauttivat omassa kulttuurissa kansallissymbolin asemaa. Santurin lumoa Jyväskylässä TEKSTI OLGA KOLARI KUVAT MAARIT PIRUZDELAN 30 k ntele
musiikkia opetetaan yliopistoissa ja perinne pysyy elinvoimaisena ja hyvin arvostettuna omassa kulttuurissa. Iranilaisen klassisen musiikin keskeisimmät soittimet ovat juuri tar (6-kielinen luuttusoitin) ja santur. Kysyin Arezoo Rezvanilta, kuuluuko santur myös iranilaisen kansanmusiikin soittimiin. Arezoo kertoi, että kansanmusiikki Iranissa eroaa paljon klassisesta ja soittimet ovat myös erilaisia; santurin käyttö kansanmusiikissa ei ollut hänelle tuttu aihe. Santur on diatoninen soitin, jonka ääniala on noin 3 oktaavia (25 eri säveltä). Soittimen nimi tarkoittaa ”sataa kieltä”, mutta aivan näin monta niitä ei kuitenkaan ole. Siinä missä kantele on joko vaskikielinen tai teräskielinen, santur on aina sekä vaskiettä teräskielinen: santurin vasemman puolen kielet on tehty pronssista ja oikean puolen kielet teräksestä. Soittimessa on kolme tallaa, jotka vahvistavat ääntä ja muuttavat sävelten korkeuden. Jokaista säveltä kohden on 3 kieltä, joita soitetaan kahdella vasaralla. Arezoo Rezvani soittaa santuria kahdella metallisella vasaralla. 31 k ntele
Iranilaisen klassisen musiikin perusta on Radif, 12 diatonisen asteikon (Dastdah'n) järjestelmä. Kromatiikkaa on santurilla mahdoton toteuttaa, mutta iranilainen klassinen musiikki, jonka rakenne on modaalinen, ei vaadikaan sitä. Radif on niin tärkeä ja olennainen osa iranilaista kulttuuria, että se kuuluu UNESCOn suojaamaan aineettomaan kulttuuriperintöön. Minulla oli iranilaisesta musiikista käsitys, jonka mukaan se pohjautuu paljolti improvisaatioon. Se ei kuitenkin pitänyt paikkansa Arezoo Rezvanin tapauksessa: hänen esittämä musiikki oli sävellettyä ja tarkasti harkittua, eikä se syntynyt esiintymishetkessä. Konsertin käsiohjelmassa yleisölle kerrottiin Aidin Olianasabin sävellysten taustoja ja tarinoita, joihin sisältyi luonnonvoimien ja vastakohtien vuoropuhelua sekä esimerkiksi persialainen klassinen rakkausruno. Kun kysyin, voisiko kanteleen virittää iranilaisiin asteikkoihin, Arezoo rohkaisi kokeilemaan iranilaisia dastgah-asteikkoja. Viritys voi olla vaikeaa, koska mikrointervalleja käyttävät asteikot poikkeavat paljon kanteleen yleisistä viritystavoista ja länsimaisesta duurista ja mollista. Soittajalle voi kuitenkin avautua kokonaan uusi äänimaailma ja repertuaari. Työpaja oli valitettavasti sen verran lyhyt, ettei ajatusta ehditty kokeilemaan käytännössä. Työpajan osallistujat saivat kokeilla soittaa santuria, mutta yhteissoittokappaleita ei päästy soittamaan. Santurilla on läheisiä ja kaukaisempia sukusoittimia ympäri maailmaa. Näitä ovat esimerkiksi intialainen santoor ja itä-eurooppalaiset vasaradulcimerit. Suomessa Jukka Mäkelä on rakentanut vasaradulcimeria ja soittanut sitä mm. Hallanallah-yhtyeessä. Mäkelän rakentamaa vasaradulcimeria soittaa myös kanteletaiteilija Eija Kankaanranta. Soitinta kuullaan myös Ensemble Ambrosius -yhtyeen levyillä Jonte Knifin soittamana. Eija Kankaanrannan mukaan vasaradulcimerin soitto on ollut kanteleensoittajalle rikastuttava kokemus, joka voi opettaa ja antaa paljon. Kanteletta soitetaan nykyään monella eri tavalla, ja soittotekniikoita kehitellään eri tarkoituksiin sopiviksi. Vuoden kantelelevyllä Aino Kurki saa kanteleellaan aikaiseksi afrikkalaista koraa Arezoo Rezvani ja Aidin Olianasab konsertoivat Jyväskylässä. 32 k ntele
muistuttavia ääniä, kun taas vuoden kanteleyhtye Duo Cecilia tulkitsee barokkimusiikkia kanteleella. Eri aikakausilta ja eri kulttuureista löydetään uutta ohjelmistoa ja uusia soittotapoja. Mikrointervalleja ja länsimaisen musiikin normeista poikkeavia asteikoitakin on jo käytetty kanteleelle sävelletyssä nykymusiikissa (mm. Jukka Tiensuun ja Pekka Jalkasen teoksissa). Epäilemättä iranilainen musiikkikin voisi joskus olla inspiraation ja yhteistyön lähde jollekin kanteleensoittajalle. Miltähän kuulostaisi kanteleen ja santurin duo? Entä kanteleimprovisaatio iranilaisessa asteikossa, tai iranilaisen musiikin ilmaisukeinoja hyödyntävä nykymusiikkiteos konserttikanteleelle? Pienkanteleen soittajaakin voi kiehtoa ajatus tasavireisyydestä poikkeavasta äänimaailmasta, jossa soittimen diatonisuus ei ole rajoitus. Ideat voivat kuulostaa lähtökohtaisesti kaukaa haetuilta, mutta kanteleesta on tullut yhä kansainvälisempi ja monipuolisempi soitin. Jyväskylässä toimii tällä hetkellä maailman ainoa iranilais-suomalainen tyttöbändi Aurinko-Dokhtaroon, joka tulkitsee molempien maiden kansanmusiikkia. Ehkä matka santurin ja kanteleen duoon ei ole enää pitkäkään? • • • • • Arezoo Rezvani pääsi vierailemaan myös Palokan Pelimannitalolla Suomen kantelemuseossa. Iranilaismuusikko koettaa tikku kanteleen soittoa. 33 k ntele
K anteletaiteilija ja -opettaja Jaakko Laasanen kuoli Iisalmessa elokuun 1. päivänä 85-vuotiaana. Hän oli syntynyt Vetelissä Heikkilän kylässä 25.2.1930. Isä, Leander Laasanen oli tunnettu kanteleensoittaja ja rakentaja. Jaakko Laasanen alkoi soittaa 12–13-vuotiaana ja myös esiintyä kotiseutunsa juhlissa. Sisaruksista monet soittivat kannelta, ja Laasasilla oli 1947–1955 perheyhtye. Pikkupoikana herännyt innostus luontoon ja lintujen rengastamiseen olivat Jaakko Laasaselle rakkaita harrastuksia läpi elämän. Opetustyö kiinnosti, mutta selän vioittumisen vuoksi seminaari jäi haaveeksi. Laasanen toimi 11 vuotta sijaisopettajana eri paikkakunnilla, esiintyi kanteleineen paljon ja menestyi 1955 valtakunnallisessa soittokilpailussa. Elämänkumppani Kaisu löytyi Lestijärveltä. Perheen perustaminen sai pohtimaan työpaikan vaihdosta. Vuonna 1963 Jaakko Laasanen muutti Kaisun ja Sampo-poikansa kanssa Iisalmeen, josta sai töitä nuorisotoimen ohjaajana. Hän pätevöityi alalle ja jäi 1990 eläkkeelle Iisalmen kaupungin nuorisotoimen johtajan virasta. Perheeseen syntyi vuonna 1965 tytär Tytti-Leena. Jaakko Laasasen muistolle Jaakko Laasanen soittaa kanteletta kotipihallaan Vetelin Laasasessa. Kuva: Kansanmusiikki-instituutin arkisto. Alkuperäisversio Jussi Laasasen kotialbumista. 34 k ntele
1960-luvulla Ylä-Savossa ei ollut kanteleharrastusta nimeksikään. Jaakko Laasanen soitteli seudulla vuosien ajan yksin. Kanteleensoittajana hän nousi esille Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, joilla hän esiintyi 20 vuoden ajan yksin, mestaripelimanni Tuure Niskasen ja myöhemmin oman kanteleyhtyeensä kanssa. Laasasen soittoa kuultiin usein radiossa. Kantele vei miehen esiintymismatkoille lähes kaikkiin Euroopan maihin ja eri maiden TV-ohjelmiin. Ohjelmisto oli pääosin pelimannimusiikkia, kansanlauluja, hengellistä musiikkia ja omia sävellyksiä. Laasanen soitti 34-kielistä kanteletta perhonjokilaaksolaisittain lyhyeltä sivulta eli kanteleen lyhyet kielet soittajaa lähinnä. Hän soitti koko ikänsä Leander-isänsä rakentamilla kanteleilla, joissa on niin kutsutut alennetut bassot. Se tarkoittaa, että kanteleen viisi matalinta kieltä on viritetty I-, IVja V-asteen perussäveliksi (C-duurissa F1, G1, C, F, G). Loput 29 kieltä viritetään duurin asteikkokulun mukaisesti (C-duurissa c–c4). Jaakko Laasasen soitolle tyypillisiä piirteitä olivat rytmikkyys, vahva kosketus kieliin ja taidokas soittotekniikka: näppärät sormet ja pelimannisoitolle harvinaisemmat sormi-, kämmensyrjäja lautasammutukset. Laasanen alkoi opettaa kanteleensoittoa Iisalmessa 1971. Kymmenen innokkaan tytön ryhmästä kehkeytyi maineikas yhtye, Jaakon kanteletytöt. Esiintymisiä riitti, ja yhtye piti 1976 Tamminiemessä yksityiskonsertin presidentti Urho Kekkoselle. Tytär, Tytti-Leena toimi isänsä apuna opettajana. Valtakunnallisia mestaruuksia monista eri kilpailuista ropisi niin solisteille, yhtyeelle kuin ohjaajallekin. Kiinnostus kasvoi. Jaakko Laasanen opetti kanteleensoittoa kansalaisopistoissa lähes kaikissa Ylä-Savon kunnissa vuoteen 1988 asti ja toimi kouluttajana myös Ylä-Savon musiikkiopistossa, Ala-Könni-opiston kursseilla Kaustisella ja Lapinlahden musiikkileireillä. Hän myös käynnisti ja johti Ylä-Savon nuorten kansanmusiikkileirejä 1976–1985 eri paikkakunnilla. Oppilaita ennätti kertyä lähes 600. Laasanen sytytti kantelekipinän harrastukseen, monille myös ammattiuraan. Jaakko Laasanen kuului Kanteleliiton perustamisesta 1977 lähtien liiton johtokuntaan, toimi 1985–1989 sen varapuheenjohtajana ja oli luomassa perinteisen kanteleensoiton taitomerkkijärjestelmää. Pitkä ja ansiokas kanteletyö sai laajalti arvostusta: hänelle myönnettiin Kalevalan juhlavuoden mitali 1985, Kanteleliiton Kultakantele-palkinto 1987 ja kunniajäsenyys 2009, Folk Music Festival -plaketti 1989, Iisalmen taidepalkinto 1990 sekä valtion taiteilijaeläke. Se, että Laasanen pystyi tekemään päivätyönsä ohessa mittavaa työtä kanteleen hyväksi, lienee paljon myös Kaisu-vaimon ansiota. Laasanen seurasi kiinnostuneena kanteleasioita myös eläkkeellä ollessaan. Hän ei jättänyt musisointia eläkepäivilläänkään, vaan säesti toisinaan Sampo-poikansa viulunsoittoa harmoonilla tai kanteleella. Myös neljä lastenlasta toivat iloa elämään. Laasasen soittotyyliä ei valitettavasti enää juuri kuule ja toivommekin, että uusi soittajapolvi kiinnostuu Laasasen soittamista kappaleista ja innostuu soittamaan kanteletta myös lyhyeltä sivulta. Tiina Hiltunen MuK, musiikkipedagogi (AMK), iisalmelainen kanteleensoiton opettaja Anna-Liisa Tenhunen FT, tutkija, Jaakko Laasasen kanteleoppilas Lisätietoa Jaakko Laasasesta: Tiina Hiltusen projektityö Kanteleensoittaja Jaakko Laasanen (Sibelius-Akatemia, kansanmusiikin aineryhmä 2015) http://etno.net/opintodokumentti/ kanteleensoittaja_jaakko_laasanen 35 k ntele
#lyhytsivuhaaste Käännä kantele! Tule mukaan nostamaan Perhonjokilaakson soittotyyli uuteen kukoistukseen tutustumalla perinteeseen ja luomalla uutta musiikkia lyhyeltä sivulta. Sibelius -Akatemian kansanmusiikin aineryhmän kanteleopiskelijat ja -opettajat heittävät haasteen kaikille ison kanteleen soittajille! Voit osallistua lyhytsivuhaasteeseen: Soittamalla Perhonjokilaakson perinnekappaleita ja uusia sävellyksiä. Materiaalia näihin päivittyy blogiin syyskuun alkupuolelta lähtien – blogin osoite on: www.kanteleetvaarinpain.blogspot.com Säveltämällä lyhyelle sivulle uutta musiikkia Kertomalla kuulumisia haasteen tiimoilta sosiaalisessa mediassa käyttäen hashtagia #lyhytsivuhaaste Tulemalla "Väärinpäin" –konserttiin 11.2.2016, jossa työryhmä esittää konsertillisen perinteistä ja uutta musiikkia lyhyeltä sivulta. Lyhytsivuhaasteeseen osallistuneille on konserttiin vapaa pääsy. Lisätietoja: Anna-Karin Korhonen, Maija Pokela & Pauliina Syrjälä lyhytsivuhaaste@gmail.com www.kanteleetvaarinpain.blogspot.com 36 k ntele
Tule Oriveden kansanmusiikkikurssien kantelekurssille! Suosituilla Oriveden kansanmusiikkikursseilla järjestetään tänäkin vuonna kantelekurssi. Kantelekurssi on tarkoitettu kaikenlaisille kanteleille. Opettajana toimii monipuolinen muusikko ja mm. Kardemimmeistä ja Unajasta tuttu Maija Pokela. Maija Pokela kertoo suunnitelmistaan kurssille: ”Kurssilla soitamme eri alueiden perinteisiin pohjaavaa kansanmusiikkia yhdistellen kanteleiden sointimaailmoja ja soittotekniikoita. Harjoittelemme improvisaatiota ja muuntelua sekä etsimme yhteisen soittosvengin, joka saa tanssijalat liikkeelle.” Oriveden kansanmusiikkikursseilla on oman soitinkurssin lisäksi kaikkien kurssien yhteissoittoa. Lisäksi Antti Savilampi opettaa soittokurssilaisille tanssimista soiton välipalana. Kurssien hinta 310 eur Suomen Kansanmusiikkiliiton ja Kanteleliiton jäsenille. Muilla 335 eur. Kurssihinta sisältää opetuksen ja täysihoidon. Lisämaksu 1 hh majoituksesta 60 eur. Ilmoittautuminen marraskuun loppuun mennessä. Lisätiedot: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Päivi Ylönen-Viiri, 0500 431 913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi, www.kansanmusiikkiliitto.fi/oriveden-kansanmusiikkikurssit-2015 Järjestäjät: Suomen Kansanmusiikkiliitto yhteistyössä Kanteleliiton ja Kansalaisfoorumin kanssa. 37 k ntele
Julkaisemme vuonna 2015 neljä Kantele-lehteä. Saat seurata alan tapahtumia, lukea mielenkiintoisia henkilökuvia ja ihastella erilaisia ilmiöitä. Vuoden viimeisen lehden mukana saat upean liitelevyn. Kantele.net on kotisivumme. Tapahtumakalenterissa tiedotamme kaikista tietoomme tulleista kantelekonserteista. Sivustolla toimii aktiivinen kanteleiden ostoja myyntipalsta, johon voit maksutta jättää oman ilmoituksesi. Löydät Kanteleliiton myös Facebookista, Twitteristä ja Instagramista! Ilmoitamme Kanteleliiton yhdistysjäsenten leireistä ja koulutustapahtumista maksutta Kantele-lehdessä ja Kantele.net:ssä. KanteleFest järjestetään vuorovuosin kantelekilpailujen kanssa. Valmistelemme parhaillaan vuoden 2016 KanteleFestiä. Kanteleliitolla on parikymmentä 5-kielistä kannelta liiton jäsenille maksuttomaan lainakäyttöön. Kanteleet ovat olleet niin Berliinin filharmonikkojen käsissä kuin päiväkotikiertueellakin. Lisäksi Kanteleliitolla on edullisesti jäsenille vuokrattavissa 5 kotikanteletta. Jos nurkissasi lojuu hyväkuntoinen käyttämätön kantele, voit lahjoittaa sen Kanteleliitolle, joka lainaa soitintasi edelleen lapsille ja nuorille. Lainakanteleiden kysyntä on kova! Kanteleliitolla on useita julkaisuprojekteja työn alla, muun muassa uusintapainos Hannu Syrjälahden erittäin suositusta Tuulikannel-nuottikirjasta. Tiedotamme niistä Kantele-lehdessä. Tiesitkö, että Kanteleliitolla on sisarjärjestö Japanissa? Nihon Kantele Tomonokaissa on yli sata jäsentä. Kanteleen soittajia on runsaasti myös Amerikassa sekä Keski-Euroopassa. Levitäthän sinäkin kanteleen sanomaa kansainvälisille verkostoillesi. Ilahduta kaukaista ystävääsi kantelemusiikilla! Liity nyt Kanteleliiton jäseneksi! Henkilöjäsenyys 30€/vuosi, perhejäsenyys 5€/vuosi, kannatusjäsenyys ja yhteisöjäsenyys 50€/vuosi. KANTELE-LEHTI JA LIITELEVY KANTELE NETISSÄ LEIRIT JA SEMINAARIT KANTELEFEST KANTELEKOKOELMA JULKAISUTOIMINTA KANSAINVÄLINEN TOIMINTA KANTELELIITON JÄSENENÄ OLET MONESSA MUKANA! • • • • • • • Jäsenhakemuslomake ja säännöt: http://www.kantele.net/kanteleliitto/liity Toimistosihteerimme Leeni Wegelius vastaa mielellään, jos sinulla on kysyttävää: leeni.wegelius@kantele.net +358 50 564 5966
ATSUYA OKUDA
K NTELEen ole osa maailmaa KANTELE.NET Facebook.com/kanteleliitto