• 1 k ntele 3 202 Finn-Kanteleet 80 vuotta Käsiin -kantelekonsertto
• 2 k ntele K NTELEen tämän kielillä KANNESSA Taru-Maaria Kuparinen-Säilä, Teuvo Kuparinen ja Anneli Kuparinen KUVA Pasi Virta
• 3 k ntele kielillä PÄÄTOIMITTAJA Sanni Virta, 0505228077 lehti@kantele.net JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki www.kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Juulia Pölönen, Hanna Ryynänen ja Outi Sane TAITTO Jimmy Träskelin PAINOPAIKKA Newprint Oy, Raisio SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 15.3.2021 Aineistodeadline 15.2.2021 ISSN 0357-6892 ISSN 2669-9656 KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN 21 Kanteleuutisia Kantelemaailman tapahtumia 26 Liiton uutiset Kansallisen kantelekilpailun info 19 Nuottiliite Aurora Visan sottiisit pienkanteleelle 34 Julkaisuesittelyt Uudet kantelejulkaisut 33 Kanteleopet tutuiksi Esittelyssä Anna-Maija Kekki 38 Kantele ympäri Suomen Esittelyssä Kaarna Ylivieskasta 13 Kymen Biisiuittamo Viola Uotila & kotiseudun musiikki 5 Finn-Kanteleet Jo 80 vuotta kanteleen juhlaa! 15 Käsiin Uusi kantelekonsertto 30 Aino Meisalmi-Minkkinen Kantelepedagogiikkaa 30 vuotta
• 4 k ntele Kantelehetkiä 2020 Vaikka olemme eläneet poikkeuksellista syksyä, olemme silti saaneet kokea hienoja kanteletapahtumia. Pauliina Syrjälän taiteellisen tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus ja kantelepedagoginen seminaari keräsivät kanteleväkeä yhteen. Kanteleliiton edustajat saivat vierailla presidentti Tarja Halosen toimistolla ja samalla aloitettiin uusi Kantele-Cloud-hanke. Presidentti Halonen lupautui myös tulevien Kansallisten kantelekilpailujen suojelijaksi. Finn-Kanteleiden 80juhlavuoden artikkelissa kerrotaan Anneli ja Teuvo Kuparisen mahtavasta työstä koko kantelealan hyväksi. He ovat vieneet eteenpäin taidemusiikin soittoa kanteleilla ja laittaneet alulle kanteleleirejä. Yksi erittäin tärkeä saavutus on ollut luoda musiikkiopistojen ja konservatorioiden tutkintovaatimukset kanteleen soittajille. Ensi vuonna saadaan myös kokea unohtumattomia kantelehetkiä: säveltäjä Roope Mäenpään säveltämä Käsiin-kantelekonserton kuvaukset kuulostavat mielenkiintoiselta. Teoksen kantaesittää upea kanteletaiteilija Eva Alkula. Kantele Nyt!podcastia on julkaistu jo useampi jakso. Sitä kannattaa käydä kuuntelemassa Spotify:sta. Joulukuun jaksossa vieraina ovat Ida Elina ja Lauri Schreck. Kanteleliiton joulukalenteri nähdään tänä vuonna Kanteleliiton somessa. Ihanaa joulunaikaa koko kanteleväelle!!
• 5 k ntele F inn-Kanteleet -yhtyeen perustamisesta tulee tänä vuonna kunnioitettavat 80 vuotta! Kanteletaiteilija Tyyne Niikko perusti yhtyeen 1940. Finn-Kanteleet on konsertoinut laajasti niin Suomessa kuin ulkomailla, Yhdysvalloissa sekä jopa Arabiemiraateissa. Yhtyeen johdossa on ollut visionäärisiä kantelevaikuttajia, joita saamme kiittää ennakkoluulottomasta työstä kanteleen hyväksi. 80 vuotta TEKSTI SANNI VIRTA Finn-kanteleet Yllä: Finn-Kanteleet viuluja huilusolisteineen sekä kototaiteilija Tamiko Asain johtama perinnesoitinyhtye Sakura-kappaleen yhteisesityksessä Nagoyan konsertissa 3.7.2004. Kuva: Aino Meisalmi-Minkkisen kotiarkisto
• 6 k ntele Haastattelin tätä artikkelia varten Anneli Kuparista, joka toimi Finn-Kanteleiden pitkäaikaisena johtajana äitinsä Tyyne Niikon (1903-2000) jälkeen. Musiikkineuvos Anneli Kuparinen laati ensimmäisenä klassisen kanteleen keskeiset tutkintovaatimukset musiikkioppilaitoksiin. Muistojaan Finn-Kanteleista sekä kanteleorkesterin toiminnasta nykyään kertoi myös hänen tyttärensä, Finn-Kanteleiden orkesteriyhdistyksen puheenjohtaja Taru-Maaria Kuparinen-Säilä. Myös yhtyeessä soittavat Johanna Aho-Salakka ja Aino Meisalmi-Minkkinen muistelivat hauskoja ja lämminhenkisiä tapahtumia konserttimatkoilta. Kaikesta kuulemastani huokuu Finn-Kanteleiden suuri merkitys sekä soittajille että koko kantelekentälle. Karjalainen Kanteleyhtye Finn-Kanteleiden alkuperäinen nimi oli Karjalainen Kanteleyhtye yhtyeen kotiseudun mukaisesti. “Arvostan äitini uranuurtavaa kanteletyötä Pohjois-Karjalassa, jossa kanteleet olivat jo enimmäkseen seinillä muistuttamassa esivanhempien kalevalalaisesta maailmasta”, Anneli Kuparinen kertoo. Evakkona olon jälkeen Niikon perhe asettui asumaan Joensuuhun 1940. “Äitini tarttui heti kiinni uuteen elämään ja alkoi kuulostella, löytyisikö vielä kanteleensoittajia. Löytyihän heitä lähistöltä vielä muutamia.” Yhtyeessä soittivat myös Anneli ja hänen nuorempi sisarensa Pirkko. “Ei ollut apurahoja, ei kulukorvauksia, vain innostus siivitti soittoon”, Anneli kertoo. Tyyne Niikko kuuli lapsuudessaan Sortavalassa vanhan kanteleperinteen taitajia kuten Teppana Jänistä, ja hän osasi soittaa sekä lyhyeltä että pitkältä sivulta. Hänellä oli jo 30-luvulla Paul Salmisen konserttikantele. Pitkältä puolelta soittaminen vahvistui ensisijaiseksi soittotekniikaksi Finn-Kanteleissa, ja Niikko noudatti Salmisen oppeja opetuksessaan. Yhtyeen koko kasvoi ja siitä tuli nopeasti suosittu esiintyjä. Yhtyettä pyydettiin soittamaan radioon ja televisioon. “Ensimmäinen suuri esiintyminen vuonna oli 1947 Laatokan-Karjalaisten Heimojuhlat Joensuussa monituhatpäiselle kuulijakunnalle. Seuraavalla vuosikymmenellä jo matkattiin eri puolille maata”, Anneli kertoo. Yksi merkittävimmistä tilaisuuksista oli vuonna 1962 Joensuussa järjestetyt presidentin päivälliset. “Presidentti Urho Kekkosen aplodit olivat hämmästyttävän suuret”, Anneli Kuparinen muistelee. Kupariselle tulee mieleen myös kaksi muuta hauskaa muistoa alkuvuosilta. BBC:n toimittaja otti yhteyttä ja halusi äänittää kanteleensoittoa. ”Mukaan ehtivät vain joensuulaiset soittajat. Tuloksena oli, että Intian radiossa kuultiin kantelemusiikkia. “Toinen, vielä uskomattomampi tapahtuma oli Ruotsin Prinssi Bertilin vierailu kodissamme. Joensuun pormestarilla oli tapana lähettää vierailevia kulttuurihenkilöitä tutustumaan kanteleeseen”, Anneli kertoo. Esityksen hoitivat Tyyne Niikko tyttärineen. He tarjosivat prinssille karjalaista ruokaa karjalaisen musiikin taustaksi. “Kun seurue saapui pihaamme, lauloimme Du gamla, du fria, du fjällhöga Nord kanteleilla säestäen. Ei se ihan riikinruotsiksi mennyt, mutta hämmästynyt seurue ainakin oli!” Anneli muistelee. Lahti, Finn-Kanteleiden uusi kotipaikkakunta Anneli Niikko muutti Lahteen 1955 opettajaksi. Tuolloin seudulla ei ollut muita kanteleensoittajia. Hän esiintyi laulaja ja lausuntataiteilija Teuvo Kuparisen kanssa, ja myöhemmin he menivät naimisiin. Teuvosta tuli Finn-Kanteleiden manageri sekä orkesteriyhdistyksen puheenjohtaja. Myös Tyyne Niikko muutti Lahteen 60-luvun lopussa ja niin Lahdesta tuli Oikealla: Teuvo ja Anneli Kuparinen. Kuva: Pasi Virta
• 7 k ntele
• 8 k ntele Finn-Kanteleiden kotipaikkakunta. Kun suunnitelmissa oli matkoja myös ulkomaille, yhtye alkoi käyttää nimeä Finn-Kanteleet. “Finn viittaa suomalaisuuteen ja kanteleet on selkeä soittimen nimi”, Anneli Kuparinen kertoo. Yhtye on ollut suurimmillaan Tyynen ja Annelin johtaessa sitä yhdessä 1970-1980. Tällöin mukana oli 40 soittajaa. Anneli Kuparinen siirtyi Finn-Kanteleiden johtoon 1980. Nykyään Finn-Kanteleiden konserteissa esiintyy keskimäärin 15 soittajaa, välillä enemmänkin. “Olen kiitollinen alkuajan henkisestä kivijalasta sekä sinnikkäästä elämänasenteesta. Niitä olen tarvinnut myös omassa kanteletyössäni”, Anneli kertoo. Tyyne Niikko opetti paljon, ja monet keskeiset kantelevaikuttajat ja -taiteilijat ovat olleet hänen oppilaitaan ja Finn-Kanteleiden aktiivisia jäseniä, esimerkiksi Ritva Koistinen ja Annikki Smolander-Hauvonen. Finn-Kanteleiden riveissä on soittanut tai soittaa vieläkin myös monia muita nimekkäitä kanteletaiteilijoita kuten Marianne Uotila, Heidi Äijälä, Anu Itäpelto, Johanna Aho-Salakka sekä Aino Meisalmi-Minkkinen. Annelin jälkeen taiteellisina johtajina ovat toimineet Susanna Heinonen, Mirva Minkkinen ja Noora Laiho. Nykyään tehtävässä toimivat Johanna Aho-Salakka ja Roni Tuomivirta. Viisi sukupolvea kanteleensoittajia Taru on nähnyt aitiopaikalta yhdistyksen ja Finn-Kanteleiden koulutusja konserttitoimintaa. Heidän perheessään on kanteleensoittajia jo viidennessä sukupolvessa, sillä myös Tyyne Niikon isä ja isoisä soittivat kanteletta. “Äitini on ollut pääopettajani, mutta kävin lapsena myös isoäidilläni tunneilla. Tyyne Niikko oli hyvin eksakti opettaja. Hän neuvoi jo ensimmäisellä tunnilla, että jalat laitetaan kauniisti pöydän alle. Myöhemmin pääsin Finn-Kanteleisiin mukaan; silloin olin edennyt omissa opinnoissani niin, että äiti ja isoäiti päästivät minut mukaan soittamaan!” Taru nauraa. Merkityksellisiä kokemuksia Taru: “On fantastista nähdä, millaista taidemusiikin soittaminen kanteleella nykyään on! Tähän on vaikuttanut äitini työ kanteleen hyväksi: hän halusi sovittaa ja antaa soitettavaksi barokkia, nykymusiikkia ja harppumusiikkia -kaikkea, mikä oli uusilla, teknisesti hyvillä kanteleilla mahdollista! Äitini on vienyt kanteletta ennakkoluulottomasti eteenpäin. Minulle suurimpia tähtihetkiä on ollut nähdä hänen työnsä tuloksia”, Taru kertoo. “Äitini otti orkesterin ohjelmistoon nykymusiikin teoksia, jotka ovat tuntuneet, ei mahdottomilta, mutta haastavilta kuitenkin. Hänellä on sellainen soittamisen idea, että sillä ei ole rajoja”, Taru muotoilee. Anneli: “Kun takana on 80 vuoden taival Finn-Kanteleiden historiassa, on kertynyt runsaasti rakkaita ja mieluisia muistoja. Kanteleopetus alkoi vuonna 1980 silloisessa Päijät-Hämeen konservatoriossa, nykyisessä Lahden konservatoriossa. Musiikkiopiston ja konservatorion hyväksyttyjä yleisiä kurssitutkintoja ei vielä silloin ollut. Käytin kaiken vapaa-aikani nuotiston etsimiseen löytääkseni sopivaa materiaalia kursseihin. Päämääränä oli yhtäläistää kanteletutkinnot muiden soitinten tutkintoihin, joihin paneuduin huolellisesti. Olen kiitollinen rakkaille, lahjakkaille oppilailleni heidän ahkerasta, uraauurtavasta työstään. Ensimmäiset tutkintojen suorittajat olivat finnkantelisteja, kuten myös ensimmäiset erinomaisin arvosanoin konservatoriosta kanteleensoiton opettajiksi valmistuneet pedagogit.” Anneli ja Teuvo Kuparinen yhdessä Tyyne Niikon kanssa olivat panemassa alulle myös Suomen kanteleleiritoimintaa. “ Perustimme vuonna 1972 yhdessä Pohjois-Karjalan Musiikkiyhdistyksen
• 9 k ntele kanssa Ilomantsin kanteleleirin, jota vedimme vuoteen 1977 saakka. Ja koska Etelä-Suomessa ei ollut kanteleleiriä, päätimme perustaa vuonna 1975 Lahden kanteleleirin, joka toimii edelleen. Leirikonserteista olemme käyneet nauttimassa lähes joka kesä”, Anneli kertoo. “Rakkain ja mieluisin muisto on kuitenkin yhteenkuulumisen ja läheisyyden tunne Finn-Kanteleiden keskuudessa. Monet ovat soittaneet orkesterissa vuosikymmeniä. Se kertoo kaiken.” Lauluja lausuntataiteilija Teuvo Kuparinen, Finn-Kanteleiden manageri Teuvo Kuparinen on tehnyt hyvin merkittävää työtä Finn-Kanteleiden hyväksi. Hän toimi yhtyeen managerina hoitaen käytännön puolen. Hän on ollut mukana myös taiteellisten näkemyksien muodostamisessa. “Vanhempani ovat yksikkö, he ovat ihastuttavia. He ovat olleet niin intensiivisesti yhdessä, että on vaikea erotella, mikä on ollut Finn-Kanteleissa kenenkin vastuulla paitsi varsinainen kanteleensoitto”, Taru kertoo. Kotiseutuneuvos Teuvo Kuparinen toimi vuonna 1975 rekisteröidyn Finn-Kanteleet ry:n puheenjohtajana lähes 30 vuotta. Vuosina 2001-2005 yhdistyksen puheenjohtajana toimi Aino Meisalmi-Minkkinen ja vuodesta 2006 lähtien TaruMaaria Kuparinen-Säilä. Ammattilaulajana ja koulutettuna lausujana Teuvo Kuparinen on 50-luvulta lähtien esiintynyt Finn-Kanteleiden solistina. Lausuntataide on ollut olennainen osa Finn-Kanteleiden ilmaisumuotoja alusta lähtien. Mukaan tuli hyvin pian teemakonsertteja, joissa kuultiin modernia runoutta, ja yhtye on tehnyt useita Karjala-teemaisia konsertteja. Myös viimeisimmälle levylle Teuvo lausui kaksi runoa. ” Rakkain ja mieluisin muisto on kuitenkin yhteenkuulumisen ja läheisyyden tunne Finn-Kanteleiden keskuudessa. Monet ovat soittaneet orkesterissa vuosikymmeniä. Se kertoo kaiken.
• 10 k ntele Tilaussävellyksiä ja kantelesovituksia ”Yhtye soitti jo varsin aikaisessa vaiheessa esimerkiksi Merikannon ja Melartinin musiikkia: kaikkea, mitä on voinut soittaa kotikanteleella”, Taru kertoo. 70-luvulle tultaessa monella oli jo konserttikantele ja 80-luvulla ohjelmistoon tuli yhä vahvemmin klassista musiikkia: pianoja harppusävellyksiä sekä suomalaisten säveltäjien uusia kanteleteoksia. Ensimmäisiä kanteleelle sävellettyjen nykymusiikkiteoksien tilaajia olivat Kanteleliitto ja Finn-Kanteleet. Finn-Kanteleet ovat julkaisseet kahdeksan äänitettä. Ensimmäinen tallenne oli LP-levy. “Teimme Teuvon kanssa pari singleä ensimmäistä Amerikan matkaa varten 1965. Seuraava julkaisu oli vuonna 1977 LP Otti soiton sormillensa. Levy jäi muistoksi äitini kanteletyöstä”, Anneli kertoo. “Finn-Kanteleet -kasetti valmistui 1982. Vuonna 1990 ilmestyi Ruusu Karjalalle – kasetti ja Soitto –CD vuonna 1992. Vuonna 2005 julkaistiin myös Ruusu Karjalalle –CD. Enimmäkseen kanteleelle sävellettyä nykymusiikkia sisältävä Kiteytymä –CD julkaistiin vuonna 2006. Levy sisältää useamman Finn-Kanteleiden tilausteoksen, esim. Tapio Tuomelan teoksen Lemmin loitsu, joka jatkaa hänen Lemminkäinen-sarjaansa. Levyllä on myös Harri Ahmaksen sävellys Eriskummainen kantele, jonka lausunta/recital-osuus on Teuvo Kuparisen”, Anneli kertoo. Finn-Kanteleet on esittänyt myös Jukka Linkolan ja Pekka Jalkasen musiikkia.“Yksi varhaisempien vuosikymmenten esimerkki kiinnostavasta tilaussävellyksestä oli Simo Härkösen teos mieskuorolle ja kanteleorkesterille”, Taru kertoo. Vierailevat solistit Toiminnassa on ollut keskeistä alusta lähtien pyytää vierailevia muusikoita levytyksiin ja konsertteihin. “Kuriositeetteina voin kertoa, että Santtu-Matias Rouvali on ollut lyömäsoitinsolistinamme. Yhtenä lausuntasolistinamme on ollut myös Anna-Liisa Alanko, Ismo Alangon äiti!” Mezzosopraano Lilli Paasikivi ja baritoni Tommi Hakala tähdittävät Finn-Kanteleiden Kiteytymä -levyä (2006). Levyllä kuullaan Seppo Korhosen Finn-Kanteleille tekemät sovitukset Lilli Paasikiven esittämiin lauluihin. “Isä soitti Tommi Hakalalle, ja kysyi, tuletko mukaan, ja hän tuli mielellään!” , Taru kertoo. Vuodesta 2012 lähtien orkesteri on tehnyt tiivistä yhteistyötä baritoni Jaakko Kortekankaan kanssa, jota kuullaan myös tuoreimmalla Joulun loiste –levyllä. Riemullisena poikkikanteleellisena projektina toteutettiin vuonna 2018 kaksi joulukonserttia popkanteletar Ida Elinan kanssa. Kiertueita Yhdysvaltoihin Finn-Kanteleet on yhtyeen alkutaipaleelta lähtien tehnyt aktiivisesti esiintymismatkoja ulkomaille, monien Euroopan maiden lisäksi Japaniin, USA:han, Kanadaan ja Arabiemiirikuntiin. Amerikan kiertueet alkoivat intensiivisesti vuonna 1964, pitkään yhtyeellä oli joka kesä USA:n vierailuja. Ensimmäinen konserttimatka ulkomaille oli kuukauden pituinen konserttimatka Yhdysvaltoihin suuren järvialueen ympäri. “Amerikansuomalaisten vastaanotto oli joka paikassa liikuttavan sydämellinen ja kiinnostus kantelemusiikkia kohtaan aitoa”, Anneli kertoo. Kantele ja Disney World Vuodenvaihteeseen 1984-85 sijoittuneella matkalla juhlistettiin Kalevalan 150-juhlavuotta. “Konsertoimme New Yorkissa, Floridassa ja mieleenpainuvin konsertti Orlandossa Walt
• 11 k ntele Disney World´n Epcot Centerin International Festival Program -lavalla”, Anneli kertoo. “Jouluaaton vietto palmujen katveessa joululauluja laulellen ei varmasti unohdu kenenkään mukana olleen mielestä”, Anneli Kuparinen muistelee. Floridan TV lähetti konserteista otteita useaan kertaan. “Arvosteluissa kirjoitettiin: Nuoria virtuooseja”, Anneli kertoo. Konserttimatka Kaliforniaan 1992 osui sopivasti Suomen 75-vuotisjuhlavuodelle. Konserttipaikkoja olivat Sonoma, Berkeley, San Francisco, San Diego ja Los Angeles. “Matkat tehtiin vuokratuilla ja itse ajetuilla upouusilla “vaneilla” Meno oli amerikkalaisittain kiivas, neljä konserttia kolmessa päivässä”, Aino ja Johanna kertovat. Finn-Kanteleet vierailivat FAHA:ssa. Kyseessä on suuri yhteisö, jonka tiloissa kaikki suomalaiset taiteilijat kävivät esiintymässä Kaliforniassa vieraillessaan. “Sibeliuksen lähettämä kiitoskortti oli vielä seinällä!” Anneli muistelee. Dubai ja Abu Dhabi 1994 Finn-Kanteleet oli ensimmäinen kulttuuriryhmä Suomesta, joka sai konserttikutsun Arabiemiraatteihin. Kutsujina olivat Suomen lähetystö ja Arabiemiirikuntien kulttuuri-instituutti Abu Dhabissa sekä Hotel Intercontinental Dubaissa. ”Olihan se sensaatiomainen matka!”, Anneli sanoo. “Hotellissa vietettiin skandinaavista joulua. Upeaa sisääntuloaulaa koristi mahtava joulukuusi ja sen ympärille asetetut kolme täytettyä poroa. Olisi luullut tulleensa Rovaniemelle, elleivät jättiläiskokoiset itämaiset matot ja kristallikruunut olisi todistaneet muusta”, Anneli muistelee. Dubaissa Finn-Kanteleilla oli yhdeksänä iltana 34 konserttia. Konserteissa esitettiin erilaisia ohjelmia, jotka sisälsivät suomalaista ja pohjoismaista sävellettyä musiikkia, uutta kantelemusiikkia sekä vähän Lapin eksotiikkaa laulun ja tanssin muodossa. Monet yleisöstä osallistuivat konsertteihin monena iltaa peräkkäin. “Huvittavaa oli, miten tarkkaan seurantaan kansainvälisten taiteilijoiden käyttäytymisessä oli varauduttu. Etukäteen Suomessa oli allekirjoitettava sopimus, missä lueteltiin kielletyt asiat. Hotellin johdon taholta kerrottiin etukäteen, ettei kättentaputus kuulu sikäläiseen tapaan. Tähtihetkeksi muodostui joulupäivän viimeinen konsertti, jossa yleisö virittäytyi tunnelmaan, jopa niin, että innostui taputtamaan ja sitten laulamaan kuulemiaan joulusävelmiä”, Anneli kertoo. Matkan pääkonsertti oli Abu Dhabissa Cultural Foundation’in konserttisalissa. Konsertissa istui paljon kansainvälisiä diplomaatteja. Ohjelmistona ollut Finn-Kanteleiden Kai Niemiseltä tilaama teos Itämaisia satuja sekä muut modernit kantelesävellykset (Bashmakov, Jalkanen, Marttinen) saivat erittäin lämpimän vastaanoton. “Suurin anti tällaisella konserttimatkalla oli luonnollisesti se, että esitetty musiikki tavoitti kuulijansa, ja että paikallisille outo soitin kantele sai jälleen uusia ystäviä. Näin ainakin meistä tuntui sekä konserttiemme että järjestäjien tervetuloa uudelleen -kutsun perusteella”, Anneli kertoo. “Kanteleen ääni on kuin tähtisadetta!” Näin kuvailivat japanilaiset Finn-Kanteleiden soittoa Japanin kiertueilla. Ensimmäisen kiertueen 1996 kutsujina olivat Suomen suurlähetystö ja Japan-Finland Society. “Konserttisalit olivat suuria ja upeita, ja äänentoisto kuin vain tekniikan ihmemaassa voi olla”, Johanna muistelee. Fukuyaman konsertissa Finn-Kanteleiden soittoa kuultiin myös television kautta, ohjelmalla oli noin miljoona katsojaa. “Fukuyama on tunnettu koto -instrumenteistaan, sillä suurin
• 12 k ntele osa kotoista valmistetaan siellä. Paikallinen Suomi-Seura lähetti jälkeenpäin jokaiselle finnkantelistille oman 50-senttisen pienkoton”, Johanna kertoo. Seuraava kaupunki oli Yonezawa. “Vasta perillä Yonezawassa selvisi, että Yonezawan Hiihtoseura oli tilannut konserttimme 20-vuotisen toimintansa juhlallisuuksiin. Näin siksi, että Yonezawan kuuluisin mäkihyppääjä oli saanut koulutuksensa Lahden suurmäessä. Suomen kieli sujui häneltä vieläkin varsin hyvin.” Esiintyminen Kioton temppelissä ja muumikravatti Myös vuoden 2001 Japanin kiertueelta on monia hauskoja muistoja. Johanna kertoo: “Konsertoimme Kiotossa kuuluisassa temppelissä vuoren rinteellä. Paperiseinäinen temppeli oli osittain avoin ja kaunis luonto oli aivan vieressämme. Aivan temppelin vieressä oli pienen pieni lampi, jonka juurella kasvoi vinosti lammen päälle kaartuva bonsai-tyyliin kasvatettu puu. Kesken soittomme alkoi lammelta kuulua sammakkokuoron kurnutus, joka tuntui kilpailevan meidän kanssamme äänenvoimakkuudesta. Myös erilaiset hyönteiset lentelivät tilassa ja Tiina Savolaisen (nyk. Takkinen) sormilla kiipeili hänen soolonsa aikana vihreä toukka.” Seuraava kaupunki oli Taki. Konsertin esitteessä oli Finn-Kanteleiden kuvan lisäksi mainoksia joulupukista muumeihin ja kaupunginjohdon järjestämässä tapaamisessa kaupunginjohtaja oli sonnustautunut muumikravattiin! “Paluulennolla Suomeen oli kone täynnä japanilaisia, joille Helsinkiin laskeuduttuamme lauloimme Kalevalaisen vieraantervehdyksen. Kone raikui aplodeista”, Johanna kertoo. Finn-Kanteleet aikoo viettää juhlavuottaan varsinaisesti vasta ensi vuonna: ”Tietysti meillä oli suunnitelmia jo tälle vuodelle. Covid19 – pandemia mullisti, kuten niin monien muidenkin kulttuuritoimijoiden, meidänkin toimintamme täysin. Juhlallisuudet ovat ensi vuonna. Silloin juhlitaan kunnolla!” Taru kertoo. Jäämme odottamaan innolla juhlavuoden tapahtumia! Lopuksi Anneli Kuparinen lähettää lämpimät terveisensä koko kanteleväelle:“Toivon sydämestäni hyvää yhteistyötä kaikille kanteleensoittajille”. Lähteet: Artikkelin lähteenä on käytetty Anneli Kuparisen muisteluita Finn-Kanteleista ja TaruMaaria Kuparinen-Säilän haastattelua sekä Kantele-kirjaa. • Finn-Kanteleet 60 v. vuodet 1990 2000, kirjoittanut Anneli Kuparinen, julkaisija Finn-Kanteleet ry (2000) • Finn-Kanteleet Japanissa, kirjoittanut Anneli Kuparinen, Kantele 3/96 (1996) • Johanna Aho-Salakan muistoja Japanin matkalta vuonna 1996 ja 2001(2020) • Finn-Kanteleet konserttikiertueella Japanissa, kirjoittanut Tiina Savolainen (nyk. Takkinen) ja Aino Meisalmi-Minkkinen, Kantele 1/02 (2002) • Kantelemusiikkia Arabiemiirikunnassa, kirjoittanut Anneli Kuparinen, Kantele 1/95 (1995)
• 13 k ntele 2019 Kaustisen festivaaleilla kaikui Kalevauva. fi-yhtyeen areenakeikka: ”Kouvola, Kouvola. Kaikkea kivaa betonista...” Katsomossa takarivissä istui kaksi, joille Kouvolassa oli muutakin kivaa kuin betonia. Mutta mitä? Missä se näkyi tai kuului? Vieressä istui kolmas, joka tuli samoilta nurkilta, Miehikkälästä. Missä se näkyi tai kuului? Seuraavana vuonna festivaaleilla oli määrä olla Kymenlaakson maakuntateema. Kouvolalaiset Viola Uotila ja Annika Lyytikäinen sekä miehikkäläläinen Saija Penttilä päättivät siihen mennessä selvittää, miten soisivat yhdessä kantele, klarinetti, kontrabasso ja Kymenlaakso. Syntyi Kymen Biisiuittamo – eli me. Kymen Biisiuittamo eli Viola Uotila, Saija Penttilä ja Annika Lyytikäinen. TEKSTI VIOLA UOTILA KUVA MIKKO MALMIVAARA Onko tää nyt mistään kotoisin? Kymen Biisiuittamo säveltää omia ja muiden muistoja
• 14 k ntele Olemme soittaneet paljon yhdessä suuremmissa kokoonpanoissa, mutta triosoundiamme testasimme vasta ensimmäisessä ”biisiuittamossamme” eli yhteisessä treenisessiossa ja ideamyllyssä. Klarinetti, kontrabasso ja kantele antavat toisilleen valtavasti soinnillista tilaa. Vaikka triomme lähtökohdat olivatkin aluksi ensisijaisesti maantieteelliset, muutkin asiat napsahtivat kohdalleen nopeasti. Nykyään voimme määritellä yhtyeemme ”roolit” vain soittimien kautta. Muut hommat hoitaa aina kuka milloinkin ensimmäisenä ehtii. Yllättävää kyllä, se toimii! Ehkä kymenlaaksolaisilla on joku kolmannen asteen yhteys. Tai meillä vain kävi tuuri. Musiikkimme kaivaa juurensa arkistomateriaaleihin ja inspiroituu niin vanhoista lehtileikkeistä kuin alueella nykyään toimivien kulttuurivaikuttajien teoksistakin. Keskiössä ovat yksilöiden tunteet ja muistot. Voinko samaistua toisen tunteisiin? Jakaako joku muistoni? Yksi lähestymiskulma uudelle kansanmusiikillemme on kymenlaaksolaislähtöisten kevyen musiikin artistien musiikki – eli se kansan musiikki. Käymme läpi Kymenlaaksosta koko kansan tietoisuuteen viime vuosikymmenten aikana ponnistaneiden kevyen musiikin artistien säveltämää tai tunnetuksi tekemää musiikkia ja poimimme sieltä elementtejä ja ilmiöitä, jotka uitamme osaksi uusia sävellyksiämme. Julkaisimme 9.9., 10.10. ja 11.11. kolme singleä, jotka ovat nyt kuunneltavissa digitaalisissa jakelukanavissa. Olemme nyt noin vuoden ajan tutkineet paikallisuutta yhteisissä biisiuittamoissamme ja livekeikoilla Kymenlaaksossa. Konserttien yhteydessä olemme pyytäneet kymenlaaksolaisia kertomaan tarinoita ja ideoita sävellyksen arvoisista kymenlaaksolaisista ilmiöistä ja asioista. Jo tähän mennessä saamamme palautteen ja ideoiden runsaus on luonut polttavan tarpeen tallentaa löytöjämme uuteen musiikkiin. Projektimme tavoitteena on käsitellä kotiseudun vaikutusta eri näkökulmista ja toki vahvistaa kymenlaaksolaisten kuuntelijoidemme kotiseutuidentiteettiä. Mutta tärkeintä meille on herättää laajemminkin keskustelua siitä, mitä “jostain kotoisin oleminen” merkitsee ja millaisia voimavaroja omien juurien ravistelemisesta voi löytää. Miltä sinun kotiseutusi kuulostaa? " Ehkä kymenlaaksolaisilla on joku kolmannen asteen yhteys. Tai meillä vain kävi tuuri.
• 15 k ntele TEKSTI SANNI VIRTA “Tämä oli ihana juttu! Vuosi sitten aloimme suunnitella vuonna 2021 100 vuotta täyttävän Muusikoiden liiton jäsenjärjestön Tampereen muusikot ry:n juhlakonserttia Jarno Laaksosen ja Tampereen Filharmonian intendentin Juha Ahosen kanssa. Konserttiin haluttiin pirkanmaalaisten säveltäjien teoksia ja myös pirkanmaalainen solisti”, Eva Alkula kertoo. Palaverissa mietittiin, mikä voisi olla konsertin kanteleteos, mutta saatiin parempi idea: tilataan ihan uusi kantelekonsertto. Tässä tapaamisessa tuli idea kysyä teoksen säveltäjäksi Roope Mäenpäätä. Kantelekonserton kantaesitys 2021 K antelekonserttoja sävelletään liian harvoin, mutta onneksi kuitenkin aina välillä näin tapahtuu: helmikuussa 2021 kanteletaiteilija Eva Alkula kantaesittää säveltäjä Roope Mäenpään kantelekonserton nimeltään Käsiin. Teos on osa Tampereen Muusikot ry:n 100-vuotisjuhlakonsertin ohjelmaa Tampere-talossa. Mäenpään mukaan Käsiin on ylistys muusikon käsityötaidolle ja kunnianosoitus kanteleen erilaisille sävyille. Alkula esittää konserton Tampere filharmonian solistina, ja konsertin johtaa Taavi Oramo. Sain haastatella Alkulaa ja Mäenpäätä harjoitusprosessin ollessa vielä varsin alkuvaiheessa. KÄSIIN
• 16 k ntele “Kun minulta kysyttiin, sävellänkö kantelekonserton, ensimmäinen ajatukseni oli, että sävellän, kiitos kysymästä! Oli helppo innostua! Tämä on kauhean innostava tilanne. Kantelekonserttoja ei tilata, mutta ei tilata juuri muitakaan konserttoja, joten tämä on hieno tilaisuus!” Roope Mäenpää nauraa. Sävellystyö alkoi keväällä 2020 ja teos on edennyt soolostemma edellä ja sen valmistuttua on syntynyt orkestraatio. Evan työ soolo-osuuden harjoittelusta alkoi elokuussa. ”Suunnittelen sormituksia ja eri asioiden toteutustapoja. Myös orkesterin osuus on hyvä tuntea. Kuuntelen säveltäjän tekemää nauhaa kokonaisuudesta ja tutkin partituuria samalla”, Eva kuvaa harjoitusmetodejaan prosessin alussa. Evalla ja Roopella on aikaisempaa yhteistyötä, sillä Eva on esittänyt huilisti Sami Junnosen kanssa Roopen säveltämän teoksen Yykeä, kanteleelle ja huilulle. “Siitä on lämpimät muistot. Duosta tuli ihastuttava”, Eva kertoo. Roope on säveltänyt myös tätä ennen kanteleelle: “Nuorena säveltäjänä tein opinnoissani puhallinteosta Pyynikin puhaltajille ja sattumusten kautta kantele tuli orkesteriin mukaan. Muistan erittäin hyvin sen hetken, kun Eva tuli esityksen jälkeen kertomaan, että hän tykästyi teokseen ja haluaisi tilata minulta lisää. Se on minun yksi suosikkihetkiäni! Tuntui, että säveltäjäopiskelijan elämässä tällaista ei tapahdu kauhean usein.” Kantele tuli mukaan teokseen harpun tilalle. Ratkaisu oli praktinen, mutta sittemmin soittimesta on tullut Roopelle tärkeä taiteellisessa työssä. Evan kommentista seurannut yhteistyö ja Roopen kiinnostus kanteleeseen on ollut hänelle merkittävää säveltäjänä. “Se on ollut yksi oksa, jota huomaan seuraavani koko ajan”, hän sanoo. Ensimmäisessä kanteleteoksessa soittimen osuuden tulkitsi kanteletaiteilija Sakiko Ishii. Metalli ja puu yhdistyvät Roope Mäenpää on opiskellut säveltämistä TAMK:ssa muun muassa säveltäjä Jouni Kaipaisen oppilaana. Konsertolla Roope haluaa kunnioittaa edesmenneen säveltäjä Kaipaisen muistoa. Konserton nimi Käsiin piti päättää orkesterin kausiohjelmistoa varten ennen kuin riviäkään musiikkia oli kirjoitettu. “Käsiin tarkoittaa minulle jonnekin paluuta. Tämä teos juhlistaa muusikoita, 100-vuotista muusikkojärjestöä. Lähdin käsityöläisyyden ajatuksesta liikkeelle. Teoksen teema palaa siihen, että jokaisen äänen takana on muusikko ja lopulta hyvin tekninen käsityöläisyys.” Toinen teosta innoittanut ajatus on matka pimeydestä valoon; valon ja varjon leikki on koko konserton laajuinen teema. “Kanteleen soinnissa on minulle jotain erityistä, se menee tunnetasolle. Rakastun aina soittimiin! Kanteleessa yhdistyy materiaaleina ihanasti metalli ja puu. Se on teoksen toinen teema metallisesta soinnista kohti puuta ja valoa”, Roope kuvailee osuvasti. “Tekstuuri istuu luontevasti käsiin” “Päällimäisenä tunnelmana on, että tekstuuri istuu luontevasti käsiin “, Eva kertoo ja nauraa huomatessaan maininneensa koko konserton nimen kuin vahingossa. Tekstuuri on hyvin soitinlähtöistä, ja se hyödyntää soittimen luontaista sointimaailmaa kekseliäällä tavalla. Stemman pystyy toteuttamaan sormituksilla, jotka tukevat kanteleelle luontaista sointia. “Jokainen säveltäjä löytää aina uusia juttuja meidän soittimesta, mikä on kiehtovaa. Sitä kautta alkaa haastaa aina omaa soittotekniikkaakin ja toteutustapoja.” Yksi kiehtova, uusi haaste on esimerkiksi kahdelle e-bow:lle eli sähköjouselle kirjoitetun tekstuurin toteuttaminen.
• 17 k ntele Alusta asti oli selvää, että kantele pitää mikittää orkesterin edessä. Tämä antaa mahdollisuuden käyttää erilaisia efektejä ja e-bow:ta. Roope ei kuitenkaan vielä paljasta, kuullaanko teoksessa muitakin efektejä. ”Kanteleen ääni on suppilomainen, halusin tälle vastavoimaa. Tässä tapauksessa e-bow:n käyttö tuli aika itsestään”, Roope kertoo. Kantele on Roopelle tuttu soitin aikaisempien töiden ansiosta. “Sain kanteleen lainaan Evalta, ihanaa! Sävelsin musiikki edellä, soitin alkaa myös kertoa omaa tahtoansa, aina löytyy jotain uutta. Soittimen äärellä istuminen on aina kovin hedelmällistä! Jossain kohtaa minulta lähti nahat sormenpäistäkin!” Roopen sanojen mukaan konserton tekstuuri on nykymusiikin laajemmassa katsannossa perinteisemmästä päästä. Alkusoitossa on elokuvamusiikillisia sävyjä ja musiikki liikkuu monisyisissä maastoissa. Konserton lopullinen kesto tulee olemaan 20-25 minuuttia. Kanteleen sointi avaa silmiä “Silloin kun säveltää vaikka sellokonserttoa, pitää miettiä, mikä on oma kulmani tähän teosmuotoon, jolla on pitkä historia takanaan. Mutta kun on soitin, jolle kirjoitetaan harvemmin tässä kontekstissa niin jotenkin voi myös luottaa siihen, että kyllä kanteleen sointi avaa silmiä”, Roope muotoilee. Kantele ei ollut Roopelle tuttu soitin ennen säveltämistä kyseiselle instrumentille. Säveltäjän kannalta kanteleella on vahva yhteys harppuun, ja diatonisuus haasteena tai mahdollisuutena pitää Roopen mukaan käsitellä mielessä ennen kuin lähtee kirjoittamaan. “Jokaisella soittimella on omat rajoituksensa, säveltäminen on rajoitusten taidetta! Tässä teoksessa vapauduin diatonisuuden suhteen. Se on vähän kuin karhun kohtaaminen metsällä. Ei saa näyttää, että pelkää”, Roope nauraa. Hän yrittää syleillä kulloinkin sävellettävän soittimen ominaisuuksia lopulta kanteleen diatonisuus oli rajoittanut työtä hyvin vähän. “Pitää vaan kääntää ajatuksensa koneiston toimintaan. Se on vähän kuin sudokun täyttämistä. Ehkä nyt on jo hyvät oppirahat maksettu. Olen sinut soittimen kanssa ja voin keskittyä olennaiseen”, Roope kuvailee. Kantelekonsertot ”Olen kerran aikaisemmin saanut kantaesittää kantelekonserton. Hugi Gudmundssonin Alkul kantaesitettiin Reykjavikissa 2015, Reykjavikin kamariorkesterin kanssa. Tämä on nyt siis toinen kerta, en voi sanoa että minulla olisi konserttojen kantaesittämisestä vielä paljoa kokemusta”, Eva nauraa ja jatkaa: ”Tämä on aina yhtä ihanan jännittävää! On ihanaa päästä soittamaan orkesterin kanssa, etenkin Tampere Filharmonian kanssa. Siellä on paljon tuttuja orkesterissa. Olen todella kiitollinen ja onnellinen tästä.” “ Jokaisella soittimella on omat rajoituksensa, säveltäminen on rajoitusten taidetta!
• 18 k ntele KÄSIIN (Roope Mäenpää) kantaesittää Eva Alkula, kantele Tampere filharmonia, Taavi Oramo johtaa Tampere talo 19.2.2021 klo 19:00 Eva Alkula • Tamperelainen kanteletaiteilija ja kanteleensoiton opettaja Tampereen konservatoriossa • Sai Pirkanmaan taidepalkinnon 2020 • Kokee kantelemusiikin uudistamisen ja kantelepedagogiikan kehittämisen tärkeimmiksi työn osa-aluieiksi • Tekee yhteistyötä nykysäveltäjien kanssa, ja on kysytty muusikko nykymusiikin tulkitsijaksi ja teosten kantaesittäjäksi • Konsertoi vuosittain ulkomailla, joko solistina tai erilaisissa kokoonpanoissa, mm. kototaiteilija Tomoya Nakain tai harpputaiteilija Pippa Reid-Fosterin kanssa • Erityisen tiivis yhteys Japaniin, jossa on vieraillut vuosittain viimeisen 20 vuoden aikana. Opiskeli kotonsoittoa Hokkaidon kasvatustieteellisessä yliopistossa, Sapporossa 1999-2000 • Opiskellut kanteleensoittoa Ismo Sopasen ja Ritva Koistinen-Armfeltin oppilaana. Valmistui Sibelius-Akatemiasta 2003 • Työstää parhaillaan uutta kanteleensoiton oppimateriaalia yhdessä Jenny Vartiaisen kanssa Roope Mäenpää • Tamperelainen säveltäjä • Mäenpään säveltämä Radion Sinfoniaorkesterin tilausteos Jamais vu kuullaan Musiikkitalossa 10.2. osana MusicaNova 2021 -festivaalia. • Tampere Filharmonia kantaesitti Mäenpään säveltämän musiikkisadun Hipinäaasi apinahiisi helmikuussa 2020. • opettaa sävellystä Tampereen Konservatoriossa • valmistunut Tampereen AMK:sta säveltäjäksi
• 19 k ntele Nuottiliite TEKSTI: AURORA VISA T aideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään tekemäni kandidaatin kirjallisessa työssä ”Näkökulmia sottiisin komppaamiseen pienkanteleella” tarkastelen harmoonin soittajan Kaisu Förstin, sekä vähärivisten haitareiden soittajien Aapeli Hautasen ja Sameli Elomaan tapoja säestää sottiisia arkistoäänitteillä. Tarkoituksena oli sovittaa pelimannien säestystavoista mahdollisimman rytmisesti ja fraseeraukseltaan saman kuuloisia ja toimivia komppeja pienkanteleelle. Kaipasin ”perinnetietoisempia” komppeja omaan säestyspankkiini pop-komppien rinnalle, joilla säestää erityisesti pelimannimusiikkia. Nuottiliitteessä olevat Pääkallosottiisi ja Täydenkuun sottiisi ovat hyviä kappaleita sottiisikompin harjoittelemiseen. Komppaamisessa on tärkeää muistaa oikean käden edestakainen liike, joka pitää yllä jatkuvaa pulssia joko kahdeksasosina tai kuudestoistaosina. Komppiesimerkeissä olen valinnut käden pulssiksi kuudestoistaosat. Pääkallosottiisi on syntynyt alun perin tarpeeseen kehittää vasemman käden sormien sorminäppäryyttä. Se toimiikin tehokkaimmin harjoituskappaleena, kun käyttää sormitusta, jossa oikean käden etusormi on d-kielellä ja peukalo a-kielellä, jolloin vasemman käden etu-, keskisormi ja nimetön joutuvat töihin. Täydenkuun sottiisi on sekatyylillä soitettava kappale, mutta mikseipä melodiaa voisi myös näppäillä. Kappaleen sävellaji ei ole tavallisin pienkantelesävellaji, mutta koen, että on tärkeää, että pienkanteleille sävelletään myös musiikkia, joka ei rajoitu vain D-duuriin tai d-molliin, koska tällöin jää käyttämättä laaja kirjo eri sävellajien sävyjä. Alla on esimerkkejä kompeista, jotka olen johtanut pelimannien sottiisisäestyksistä. Näillä kompeilla voi säestää esimerkiksi nuottiliitteen sottiiseja. Nuottiesimerkeissä käytetyt nuotinnustavat: Soiva ääni Raksutus Kielten sammutus Nuolet merkitsevät oikean komppikäden edestakaista huiskutusta ja kaarilla kuvataan soivan äänen kestoa. Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Sottiisin komppausta pienkanteleelle Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään tekemäni kandidaatn kirjallisessa työssä ”Näkökulmia sotisin komppaamiseen pienkanteleella” tarkastelen harmoonin soitajan Kaisu Förstn, sekä vähärivisten haitareiden soitajien Aapeli Hautasen ja Sameli Elomaan tapoja säestää sotisia arkistoääniteillä. Tarkoituksena oli sovitaa pelimannien säestystavoista mahdollisimman rytmisest ja fraseeraukseltaan saman kuuloisia ja toimivia komppeja pienkanteleelle. Kaipasin ”perinnetietoisempia” komppeja omaan säestyspankkiini popkomppien rinnalle, joilla säestää erityisesti pelimannimusiikkia. Nuottiliitteessä olevat Pääkallosottiisi ja Täydenkuun sottiisi ovat hyviä kappaleita sottiisikompin harjoittelemiseen. Komppaamisessa on tärkeää muistaa oikean käden edestakainen liike, joka pitää yllä jatkuvaa pulssia joko kahdeksasosina tai kuudestoistaosina. Komppiesimerkeissä olen valinnut käden pulssiksi kuudestoistaosat. Pääkallosottiisi on syntynyt alun perin tarpeeseen kehittää vasemman käden sormien sorminäppäryyttä. Se toimiikin tehokkaimmin harjoituskappaleena, kun käyttää sormitusta, jossa oikean käden etusormi on d-kielellä ja peukalo a-kielellä, jolloin vasemman käden etu-, keskisormi ja nimetön joutuvat töihin. Täydenkuun sottiisi on sekatyylillä soitettava kappale, mutta mikseipä melodiaa voisi myös näppäillä. Kappaleen sävellaji ei ole tavallisin pienkantelesävellaji, mutta koen, että on tärkeää, että pienkanteleille sävelletään myös musiikkia, joka ei rajoitu vain D-duuriin tai dmolliin, koska tällöin jää käyttämättä laaja kirjo eri sävellajien sävyjä. Alla on esimerkkejä kompeista, jotka olen johtanut pelimannien sottiisisäestyksistä. Näillä kompeilla voi säestää esimerkiksi nuottiliitteen sottiiseja. Nuottiesimerkeissä käytetyt nuotinnustavat: Soiva ääni Raksutus Kielten sammutus Nuolet merkitsevät oikean komppikäden edestakaista huiskutusta ja kaarilla kuvataan soivan äänen kestoa. Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään tekemäni kandidaatn kirjallisessa työssä ”Näkökulmia sotisin komppaamiseen pienkanteleella” tarkastelen harmoonin soitajan Kaisu Förstn, sekä vähärivisten haitareiden soitajien Aapeli Hautasen ja Sameli Elomaan tapoja säestää sotisia arkistoääniteillä. Tarkoituksena oli sovitaa pelimannien säestystavoista mahdollisimman rytmisest ja fraseeraukseltaan saman kuuloisia ja toimivia komppeja pienkanteleelle. Kaipasin ”perinnetietoisempia” komppeja omaan säestyspankkiini popkomppien rinnalle, joilla säestää erityisesti pelimannimusiikkia. Nuottiliitteessä olevat Pääkallosottiisi ja Täydenkuun sottiisi ovat hyviä kappaleita sottiisikompin harjoittelemiseen. Komppaamisessa on tärkeää muistaa oikean käden edestakainen liike, joka pitää yllä jatkuvaa pulssia joko kahdeksasosina tai kuudestoistaosina. Komppiesimerkeissä olen valinnut käden pulssiksi kuudestoistaosat. Pääkallosottiisi on syntynyt alun perin tarpeeseen kehittää vasemman käden sormien sorminäppäryyttä. Se toimiikin tehokkaimmin harjoituskappaleena, kun käyttää sormitusta, jossa oikean käden etusormi on d-kielellä ja peukalo a-kielellä, jolloin vasemman käden etu-, keskisormi ja nimetön joutuvat töihin. Täydenkuun sottiisi on sekatyylillä soitettava kappale, mutta mikseipä melodiaa voisi myös näppäillä. Kappaleen sävellaji ei ole tavallisin pienkantelesävellaji, mutta koen, että on tärkeää, että pienkanteleille sävelletään myös musiikkia, joka ei rajoitu vain D-duuriin tai dmolliin, koska tällöin jää käyttämättä laaja kirjo eri sävellajien sävyjä. Alla on esimerkkejä kompeista, jotka olen johtanut pelimannien sottiisisäestyksistä. Näillä kompeilla voi säestää esimerkiksi nuottiliitteen sottiiseja. Nuottiesimerkeissä käytetyt nuotinnustavat: Soiva ääni Raksutus Kielten sammutus Nuolet merkitsevät oikean komppikäden edestakaista huiskutusta ja kaarilla kuvataan soivan äänen kestoa. Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään tekemäni kandidaatn kirjallisessa työssä ”Näkökulmia sotisin komppaamiseen pienkanteleella” tarkastelen harmoonin soitajan Kaisu Förstn, sekä vähärivisten haitareiden soitajien Aapeli Hautasen ja Sameli Elomaan tapoja säestää sotisia arkistoääniteillä. Tarkoituksena oli sovitaa pelimannien säestystavoista mahdollisimman rytmisest ja fraseeraukseltaan saman kuuloisia ja toimivia komppeja pienkanteleelle. Kaipasin ”perinnetietoisempia” komppeja omaan säestyspankkiini popkomppien rinnalle, joilla säestää erityisesti pelimannimusiikkia. Nuottiliitteessä olevat Pääkallosottiisi ja Täydenkuun sottiisi ovat hyviä kappaleita sottiisikompin harjoittelemiseen. Komppaamisessa on tärkeää muistaa oikean käden edestakainen liike, joka pitää yllä jatkuvaa pulssia joko kahdeksasosina tai kuudestoistaosina. Komppiesimerkeissä olen valinnut käden pulssiksi kuudestoistaosat. Pääkallosottiisi on syntynyt alun perin tarpeeseen kehittää vasemman käden sormien sorminäppäryyttä. Se toimiikin tehokkaimmin harjoituskappaleena, kun käyttää sormitusta, jossa oikean käden etusormi on d-kielellä ja peukalo a-kielellä, jolloin vasemman käden etu-, keskisormi ja nimetön joutuvat töihin. Täydenkuun sottiisi on sekatyylillä soitettava kappale, mutta mikseipä melodiaa voisi myös näppäillä. Kappaleen sävellaji ei ole tavallisin pienkantelesävellaji, mutta koen, että on tärkeää, että pienkanteleille sävelletään myös musiikkia, joka ei rajoitu vain D-duuriin tai dmolliin, koska tällöin jää käyttämättä laaja kirjo eri sävellajien sävyjä. Alla on esimerkkejä kompeista, jotka olen johtanut pelimannien sottiisisäestyksistä. Näillä kompeilla voi säestää esimerkiksi nuottiliitteen sottiiseja. Nuottiesimerkeissä käytetyt nuotinnustavat: Soiva ääni Raksutus Kielten sammutus Nuolet merkitsevät oikean komppikäden edestakaista huiskutusta ja kaarilla kuvataan soivan äänen kestoa. Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään tekemäni kandidaatn kirjallisessa työssä ”Näkökulmia sotisin komppaamiseen pienkanteleella” tarkastelen harmoonin soitajan Kaisu Förstn, sekä vähärivisten haitareiden soitajien Aapeli Hautasen ja Sameli Elomaan tapoja säestää sotisia arkistoääniteillä. Tarkoituksena oli sovitaa pelimannien säestystavoista mahdollisimman rytmisest ja fraseeraukseltaan saman kuuloisia ja toimivia komppeja pienkanteleelle. Kaipasin ”perinnetietoisempia” komppeja omaan säestyspankkiini popkomppien rinnalle, joilla säestää erityisesti pelimannimusiikkia. Nuottiliitteessä olevat Pääkallosottiisi ja Täydenkuun sottiisi ovat hyviä kappaleita sottiisikompin harjoittelemiseen. Komppaamisessa on tärkeää muistaa oikean käden edestakainen liike, joka pitää yllä jatkuvaa pulssia joko kahdeksasosina tai kuudestoistaosina. Komppiesimerkeissä olen valinnut käden pulssiksi kuudestoistaosat. Pääkallosottiisi on syntynyt alun perin tarpeeseen kehittää vasemman käden sormien sorminäppäryyttä. Se toimiikin tehokkaimmin harjoituskappaleena, kun käyttää sormitusta, jossa oikean käden etusormi on d-kielellä ja peukalo a-kielellä, jolloin vasemman käden etu-, keskisormi ja nimetön joutuvat töihin. Täydenkuun sottiisi on sekatyylillä soitettava kappale, mutta mikseipä melodiaa voisi myös näppäillä. Kappaleen sävellaji ei ole tavallisin pienkantelesävellaji, mutta koen, että on tärkeää, että pienkanteleille sävelletään myös musiikkia, joka ei rajoitu vain D-duuriin tai dmolliin, koska tällöin jää käyttämättä laaja kirjo eri sävellajien sävyjä. Alla on esimerkkejä kompeista, jotka olen johtanut pelimannien sottiisisäestyksistä. Näillä kompeilla voi säestää esimerkiksi nuottiliitteen sottiiseja. Nuottiesimerkeissä käytetyt nuotinnustavat: Soiva ääni Raksutus Kielten sammutus Nuolet merkitsevät oikean komppikäden edestakaista huiskutusta ja kaarilla kuvataan soivan äänen kestoa. Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään tekemäni kandidaatn kirjallisessa työssä ”Näkökulmia sotisin komppaamiseen pienkanteleella” tarkastelen harmoonin soitajan Kaisu Förstn, sekä vähärivisten haitareiden soitajien Aapeli Hautasen ja Sameli Elomaan tapoja säestää sotisia arkistoääniteillä. Tarkoituksena oli sovitaa pelimannien säestystavoista mahdollisimman rytmisest ja fraseeraukseltaan saman kuuloisia ja toimivia komppeja pienkanteleelle. Kaipasin ”perinnetietoisempia” komppeja omaan säestyspankkiini popkomppien rinnalle, joilla säestää erityisesti pelimannimusiikkia. Nuottiliitteessä olevat Pääkallosottiisi ja Täydenkuun sottiisi ovat hyviä kappaleita sottiisikompin harjoittelemiseen. Komppaamisessa on tärkeää muistaa oikean käden edestakainen liike, joka pitää yllä jatkuvaa pulssia joko kahdeksasosina tai kuudestoistaosina. Komppiesimerkeissä olen valinnut käden pulssiksi kuudestoistaosat. Pääkallosottiisi on syntynyt alun perin tarpeeseen kehittää vasemman käden sormien sorminäppäryyttä. Se toimiikin tehokkaimmin harjoituskappaleena, kun käyttää sormitusta, jossa oikean käden etusormi on d-kielellä ja peukalo a-kielellä, jolloin vasemman käden etu-, keskisormi ja nimetön joutuvat töihin. Täydenkuun sottiisi on sekatyylillä soitettava kappale, mutta mikseipä melodiaa voisi myös näppäillä. Kappaleen sävellaji ei ole tavallisin pienkantelesävellaji, mutta koen, että on tärkeää, että pienkanteleille sävelletään myös musiikkia, joka ei rajoitu vain D-duuriin tai dmolliin, koska tällöin jää käyttämättä laaja kirjo eri sävellajien sävyjä. Alla on esimerkkejä kompeista, jotka olen johtanut pelimannien sottiisisäestyksistä. Näillä kompeilla voi säestää esimerkiksi nuottiliitteen sottiiseja. Nuottiesimerkeissä käytetyt nuotinnustavat: Soiva ääni Raksutus Kielten sammutus Nuolet merkitsevät oikean komppikäden edestakaista huiskutusta ja kaarilla kuvataan soivan äänen kestoa. Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus
• 20 k ntele Pääkallosottiisi Aurora Visa Copyright © Aurora Visa 2018 1. ™ ™ 2. ™ ™ 1. ™ ™ 2. 24 &b D‹ G‹ D‹ D‹ &b G‹ D‹ A D‹ &b G‹ D‹ A D‹ &b G‹ D‹ A D‹ D‹ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ ™ Copyright © Aurora Visa 2020 D A D E ™ ™ D A D E A ™ ™ D A B‹ B‹6 E ™ ™ D A D E A A 1. 2. 44 &### Täydenkuun sottiisi Aurora Visa &### &### &### œ œ ™ ¿ œ ™ ¿ œ œ œ ™ ¿ œ œ œ œ ™ ¿ œ ™ ¿ œ œ œ ™ ¿ œ œ œ œ ™ ¿ œ ™ ¿ œ œ œ ™ ¿ œ œ œ ™ ¿ œ ™ ¿ œ ™ ¿ œ ™ ¿ œ ™ œj Œ œ œ œ ™ ¿ œ œ œ œ ™ ¿ œ ™ ¿ œ œ œ ™ ¿ œ œ œ œ ™ ¿ œ œ œ œ ™ ¿œ œ œ œ ™ ¿œ ™ ¿œ œ ™ ¿œ ™ ¿œ™¿œ ™ ¿ œ ™ œjŒ œ œ ™ œ ‰ Œ
• 21 k ntele Kantelepedagoginen seminaari TEKSTI: JUULIA PÖLÖNEN Kantelepedagoginen seminaari kokosi lauantaina 31.10.2020 yhteen kanteleensoiton opiskelijoita ja opettajia ympäri Suomen. Seminaari järjestettiin Sibelius-Akatemian Musiikkikeskuksessa Kallio-Kuninkalassa Tuusulanjärven rannalla, jossa oli paikan päällä noin 15 henkilöä ja etäyhteyksien päässä noin 20. Seminaari typistyi koronan vuoksi alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen yksipäiväiseksi, mutta saa jatkoa näillä näkymin syksyllä 2021. Päivän aikana kanteleensoitonopettajan työnkuvasta kertoivat Hanna Ryynänen, AnnaKarin Korhonen ja Sanna Pitkänen-Eerola. Ryynänen luennoi improvisaation ja säveltämisen käytöstä soittotunneilla ja Korhonen käsitteli improvisaation lisäksi myös vapaata säestystä ja miten rakentaa kokonaisvaltaisia, yksilöllisiä ja kokonaan oppilaslähtöisiä oppimispolkuja. Lounaan jälkeen Pitkänen-Eerola jatkoi myös omasta opetustyöstään ja kertoi, mitä on esimerkiksi opettajuuden niin kutsuttu hiljainen tieto ja millaisia asioita halutaan opettaa ja siirtää eteenpäin. Salla Pesonen veti porukalle luentojen väleissä erilaisia pilatesja rentoutusharjoituksia. Eva Alkulan soittotekniikkatyöpajassa käsiteltiin opetuksen tavoitteita ja erilaisia sormiharjoituksia, joita Alkula on säveltänyt. Sormiharjoitukset sävellykseksi puettuina auttavat oppilasta esimerkiksi keskittymään ja kanavoimaan ajatukset soittoon sekä soittotuntiin. Antoisan seminaaripäivän lopuksi Satu Sopanen johdatti vielä koko joukon yhteisen soittohetken kautta koontikeskusteluun. Lanseerattiin myös kanteleopettajien kesken käsite ”Sunday Sharing”, jossa kollegat saavat tulla säännöllisesti yhteen jakamaan ja antamaan toisilleen vertaistukea Pauliina Syrjälän tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus TEKSTI & KUVAT: SINIKKA KONTIO Pyhäinpäivänä 31.10.2020 klo 12 eli akateeminen vartti mukaan lukien 12.15. alkoi Musiikkitalon Black Box -salissa Pauliina Syrjälän taiteellisen tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus . Hanna Ryynäsen ja Senni Heiskasen soittaman tikkusoittofanfaarin säestyksellä Syrjälä johdatti kustoksen, professori, MuT Kristiina Ilmosen ja arviointilautakunnat saliin. Yleisöä oli niin paljon kuin saliin voitiin koronarajoitusten vuoksi ottaa, kolmisenkymmentä. Sen lisäksi nettiin striimattua tilaisuutta seurattiin ”kisakatsomoissa” noin 70 yhteyden päässä, jolloin yleisön kokonaismäärä oli mitä luultavimmin liki 150. Pauliina Syrjälän Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä tekemän tutkinnon otsikko on Hytkypolkka ja hyppivä Kanteleuutisia Pauliina Syrjälä hyppyyttää soitollaan puuhevosta.
• 22 k ntele puuhevonen – Kansanmuusikko säveltävänä perinnesoittajana. Opintokokonaisuus sisälsi viisi taiteellista osiota eli hänen tapauksessaan konserttia, artikkelimuotoisen tutkielman ja yhteenvedon. Syrjälä piti konsertit vuosien 2013–2018 välillä ja kirjoitti kaksi vertaisarvioitua artikkelia. Ensimmäinen niistä, Arvi, Aarne ja Alfred – tikkusoittotradition soiva tyylintutkimus, julkaistiin Etnomusikologian vuosikirjassa Vol. 30 (2018) ja toinen, Lempeä nostattamassa: Kansanmuusikko improvisoivana säveltäjänä, Taiteellisen tutkimuksen kausijulkaisussa nimeltä RUUKKU (2020). Syrjälä käytti läpi tutkintokokonaisuuden tikulla soitettavaa kanteletta tutkiessaan säveltäjyyttään. Tutkintoa seuranneille tuli tutuksi nimitys Jooseppi Pohjolan kantele, joksi Syrjälä nimeää 1800-luvun lopulta periytyvän, tikulla soitettavan kantelemallin. Yhden konserteissa kuullun soittimen oli rakentanut Kari Kauhanen MuT Rauno Niemisen Pohjolan kanteleen pohjalta laatimien ja soittimen ominaisuuksia parantavien piirustusten mukaan. Konserttilehdessä konserteissa käytettyjen soittimien rakentajiksi mainitaan myös Rauno Nieminen ja Kaustisen Soitinverstas. Seisovan soittoasennon mahdollistavat soittopöydät oli rakentanut Jyrki Pölkki. Syrjälä perehtyi konserteissaan tikkusoiton perinteisiin tyyleihin mutta kehitteli myös suuren määrän uusia tapoja soittaa, preparoi soittimiaan ja liitti musisointiin vaikutteita muinaissuomalaisesta ns. pitkästä soitosta. Syrjälä näkee tikkusoiton tekniikkana. ”Tikkusoitto perustuu sulkutekniikkaan, jossa tikku on soiton apuväline”, hän kirjoittaa työssään. Sen sijaan usein käytetty (tikku)tyyli-sana liittyy hänen mukaansa soittajien soittotapaan ja musiikin tulkintaan. Tutkielmassa hänelle oli tärkeää sanallistaa säveltävän kansanmuusikon hiljaista tietoa ja menetelmiä. Perinnettä tutkiessaan hänen metodinsa on ”soittamalla havainnollistaminen” ja säveltämisen menetelmä ”improsäveltäminen soittamalla”. Yhteenvedon tiivistelmän yhdeksi avainsanaksi Pauliina Syrjälä oli valinnut termin taiteellinen tutkimus. Syrjälä siteeraa artikkelissaan siihen liittyen Juha Varton taiteellisesta tutkimuksesta kirjoittamaa ajatusta: tekijä on oman toimintansa tuntija ja kiinnostunut tuomaan kokemuksensa esille osana tutkimusta. Pauliina Syrjälä piti tilaisuuden aluksi sytyttävän esitelmän, lektion, aiheestaan. Siinä hän kävi läpi työnsä tärkeimmät kohdat, soitti neljä hyvin erilaista esimerkkiä säveltuotannostaan. Villisti hyppivä, Rauno Niemisen rakentama puuhevonenkin ilahdutti kuulijaa ja katsojaa. Syrjälä ulotti ajatuksensa myös tulevaan eli kuinka matalan kynnyksen säveltämistä voitaisiin matalalla kynnyksellä hyödyntää musiikin opetuksessa yleisestikin, missä kansanmuusikoilla on hänen mukaansa paljon annettavaa. Tarkastustilaisuudessa oli taiteellisesta lautakunnan jäsenistä läsnä FT Heikki Uimonen (lautakunnan pj.), FT Pekka Jalkanen, FT Hannu Saha, MuT AnnaKaisa Liedes ja MuT Sinikka Kontio. FT Heikki Laitinen oli estynyt. Tutkielman tarkastajia edusti MuT Maari Kallberg. Hänen parinaan tutkielman tarkisti tohtori FT Risto Blomster, joka oli niin ikään estynyt tulemasta paikalle. Jalkanen ja Kallberg lukivat lausunnot, minkä jälkeen lautakuntien jäsenet esittivät Syrjälälle kysymyksiä. Keskustelu eteni rennosti, Syrjälä osoitti vahvan perehtyneisyytensä asiaan. Välillä lautakunta intoutui keskustelemaan keskenään kiperistä kysymyksistä. Lopuksi myös yleisöstä tuli kysymyksiä, joista Syrjälä tuntui saavan lisää ideoita ja ajateltavaa tulevaisuuteen. Tikkutaituriduo johdatti loppufanfaarillaan Syrjälän, kustoksen ja lautakunnat ulos salista. Seurasi kansanmusiikin aineryhmän tohtorintutkinnon tarkastustilaisuuden yhteyteen kehitetty rituaali, jossa tohtorikokelasta pyöritetään ensin maisterien ringissä ja sitten hänet ympäröi tohtorien rinki: uusi tohtori on syntynyt! Tällä kertaa rinkipolskaa soitti MuT Jouko Kyhälä huuliharpullaan.
• 23 k ntele 30 vuotta tohtoreita Sibelius-Akatemiasta • Sibelius-Akatemian (nyk. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia) tohtorikoulutus täyttää 30 vuotta. • Vuonna 1990 valmistuivat ensimmäiset musiikin tohtorit (MuT), sellotaiteilija Raimo Sariola ja viulutaiteilija Lajos Garam. • Musiikin tohtoreita valmistunut yli 200. • Sibelius-Akatemian ensimmäinen promootio vuonna 1997. • Valintamahdollisuus: taiteilijakoulutus (taiteellinen osuus ja tutkielma), tutkijakoulutus (väitöskirja) tai soveltajakoulutus (erikseen sovittava käytännöllinen osuus ja tutkielma). Koulutusrakenteet ovat muutosvaiheessa. • Ensimmäinen kanteleaiheinen tohtorintutkinto: Annikki Smolander-Hauvonen (tutkijakoulutus 1998). Väitöskirjan aihe Paul Salminen – suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä. • Muita kanteletaiteilijoita, jotka ovat tehneet jatkotutkinnon kanteleaiheesta ja valmistuneet musiikin lisensiaateiksi ja tohtoreiksi Sibelius-Akatemiasta: • Kansanmusiikin aineryhmässä musiikin lisensiaatin tutkinto: Minna Raskinen (taiteilijakoulutus 2006) • kansanmusiikin aineryhmässä musiikin tohtorin tutkinto: Arja Kastinen (taiteilijakoulutus 2000), Timo Väänänen (taiteilijakoulutus 2008), Arnold Chiwalala (2010), Pauliina Syrjälä (taiteilijakoulutus 2020) • pianon, kitaran, kanteleen ja harmonikan aineryhmässä musiikin tohtorin tutkinto: Eija Kankaanranta (taiteilijakoulutus 2009), Ritva Koistinen (soveltajakoulutus 2016), Hedi Viisma (taiteilijakoulutus 2019) • Muita kanteleen parissa toimivia, Sibelius-Akatemiasta valmistuneita musiikin lisensiaatteja ja tohtoreita • kansanmusiikin aineryhmässä musiikin lisensiaatin tutkinto: Sinikka Kontio (taiteilijakoulutus 1995) • kansanmusiikin aineryhmässä tohtorintutkinto: Sinikka Kontio (taiteilijakoulutus 2001), Anna-Kaisa Liedes (taiteilijakoulutus 2005), Sari Kaasinen (taiteilijakoulutus 2009), Rauno Nieminen (soveltajakoulutus 2008) • tuleva musiikin tohtori musiikkikasvatuksen aineryhmässä: Vilma Timonen (tutkijakoulutus, arvioitu valmistuminen 2020/2021) • Esimerkkejä muista yliopistoista väitelleistä tohtoreista, joiden tutkinto joko liittyy kanteleeseen tai jotka työskentelevät kanteleen parissa: Carl Rahkonen (USA), Hannu Saha, Anna-Liisa Tenhunen, Heikki Laitinen, Regina Maroziené (Liettua). Lue tarkemmin Sibelius-Akatemian jatkotutkintokoulutuksesta: https://www.uniarts. fi/koulutusohjelmat/musiikin-tohtoriohjelma/ Aiheesta Kantele-lehdissä 4/2009, 1/2010 ja 2/2010
• 24 k ntele Senni Eskelinen & László Süle TEKSTI: JUULIA PÖLÖNEN Senni Eskelisen ja László Sülen duo soittaa modernia uutta musiikkia ja ammentaa suomalaisesta ja unkarilaisesta kansanmusiikista sekä jazzista ja nykymusiikista yhdistäen erilaisia musiikkityylejä, harmonioita ja säveliä. Unkarilainen jazzpianisti Süle on sävellysten takana ja yhteistyö Eskelisen kanssa syntyi vuonna 2017, kun muusikot tapasivat toisensa David Kozman ohjaamassa esityksessä Greetings from Zoongary, Zoorope. Süle pyysi Eskelistä mukaan säveltämäänsä Open Waters projektiin, joka oli sarja kanteleelle ja pianolle. Sarja kantaesitettiin helmikuussa 2019. Duo sovittaa hieman yhdessä ja teokset sisältävät usein paljon vapaita improvisaatio-osuuksia ja sooloja, mutta muutoin teokset ovat kokonaan Sülen käsialaa. Eskelinen soittaa 39-kielistä elektroakustista konserttikanteletta ja käyttää soitossaan loopperia sekä paljon erilaisia efektejä elävöittämään sointia. Open Waters albumi julkaistiin huhtikuussa 2020. Eskelisen mukaan levyntekoprojekti on ollut mielenkiintoinen, hauska ja sopivan haastava. Musiikki on todella erilaista kuin mitä Eskelinen on aikaisemmin tehnyt tai soittanut, mutta pianistin kanssa soittaminen duona on ollut mielenkiintoista. Süle on asunut Suomessa jo 30 vuotta, mutta hänen musiikissaan kuullaankin yhä Bartókin perinnettä ja Budapestin jazzelämän tunnelmaa. Duon soittamassa musiikissa instrumenttien soinnit sekoittuvat hauskasti keskenään ja on aika-ajoin vaikea sanoa eri kudoksista mikä sointi on pianon ja mikä kanteleen. “Jokainen soittohetki ja keikka on omanlaisensa elämys upean ja virtuoottisen muusikko Sülen kanssa”, kertoo Eskelinen. Duo on esittänyt Open Waters sarjaa mm. Helsingissä, Turussa, Espoossa ja Savonlinnassa ja muusikkojen yhteistyö onkin avannut uusia teitä Suomen ja Unkarin musiikkisuhteille. Tällä hetkellä Süle valmistelee duolle uutta teosta Springtime Chronicles, jossa instrumentteina ovat kantele, piano ja jousikvartetti. Teoksen kantaesitys tulee olemaan keväällä 2021. Syysvierailu presidentti Tarja Halosen toimistolla TEKSTI: EIJA KANKAANRANTA KUVA: MARKKU PIHLAJA Kanteleliiton puheenjohtaja Eija Kankaanranta, varapuheenjohtaja Susanna Heinonen ja toiminnanjohtaja Juha Ollikainen kävivät kertomassa Kanteleliiton ja koko kantelealan projekteista sekä viemässä musiikillisia terveisiä presidentti Tarja Haloselle 4.11.2020. Lämminhenkisessä ja monia kiinnostavia ja ajankohtaisia teemoja sisältäneessä tapaamisessa keskusteltiin muun muassa kestävästä kehityksestä, naisten asemasta, kulttuurialan tilanteesta korona-aikana, suomalaisesta apurahajärjestelmästä, presidentti Halosen ja Halosten kuuluisan taiteilijasuvun mahdollisesta yhteydestä sekä useista Kanteleliiton projekteista. Esiin nousivat muun muassa Kantele Nyt -podcastsarja, kanteleen soittaminen ja rakentaminen Unescon elävän perinnön kansallisessa luettelossa sekä
• 25 k ntele Kanteleliiton vuosittaiset tunnustukset, joihin Halonen osallistui viime vuonna valitsemalla Vuoden kantelelevyksi japanilaisen Raumaduon ”Deep Ocean” -levyn. Musiikkiterveisinä kuultiin Vilhelmiina Halosen valssi ja Olli Virtaperkon alunperin bassogamballe säveltämä ”Ground Upon Open Strings” Eijan soittamana. Katsoimme myös Rauma-duon sekä Kanteleliiton vuoden 2020 yhtyeen Zäpämmien videotervehdykset. Presidentti Halonen ilahtui erityisesti Zäpämmien tyttöjen asemaa ja rauhaa käsittelevistä teemoista sekä Kanteleliiton uudesta kesämuusikkoprojektista, jossa kantelemusiikkia viedään erityisryhmille, vuonna 2021 vanhainkoteihin. Halonen myös lupautui Kanteleliiton tulevien kanteleyhtyekilpailujen suojelijaksi. Lopuksi otimme esiin 5-kieliset kanteleet ja pienen johdannon jälkeen soittelimme menemään pienen yhteisimprovisaation. Kävi ilmi, että tämä oli sekä Haloselle että toiminnanjohtajallemme Juhalle ensimmäinen kanteleensoittokerta. Nämä soitot päätyivät saman tien videolle ja toimivat lähtölaukauksena ihan kaikille kanteleensoittajille avoimelle KanteleCloud-tempaukselle, joka toteutetaan verkossa. Seuratkaa siis viestintää sosiaalisessa mediassa ja osallistukaa mukaan omalla pienellä soittovideolla! Laitetaan kanteleet kaikumaan verkon täydeltä! Mukaamme presidentti Haloselta saimme paljon innostusta ja kannustusta yhdistyksen projekteihin sekä ideoita yhteistyötahoista. ”Hyvinhän tämä sujuu!”, toteavat presidentti Tarja Halonen ja Kanteleliiton toiminnanjohtaja Juha Ollikainen.
• 26 k ntele Liitto tiedottaa Kanteleliiton puheenjohtaja ja hallitus toimikaudella 2021: Kanteleliiton syyskokouksessa 24.10 Helsingissä valittiin Kanteleliiton puheenjohtaja kaudelle 2021. Tehtävässä jatkaa Eija Kankaanranta. Hallituksen kokoonpano kaudella 2021 on: Markus Haimelin, Susanna Heinonen, Senni Heiskanen, Jane Ilmola, Noora Laiho, Erkki Okkonen, , Juulia Pölönen, Hanna Ryynänen, Outi Sané, Satu Sopanen-Helisalo, Sanni Virta ja Aurora Visa. Tuulikannel –nuottikirjasta uusi painos Kanteleliiton julkaisemasta Tuulikannel-nuottikirjasta on otettu uusi painos (200 kpl). Nuottikirjaa on saatavilla sekä nidottuna että Wired-sidottuna versiona. Tilaa omaksesi tämä upea nuottikirja ao.osoitteista: 1. Kanteleliitto ry: sähköpostilla osoitteesta: juha.ollikainen@kantele.net. 2. IMUInkoon musiikki ay, p. 0400-467974, imu@imu.fi 3. Ostinato nuottikauppa Musiikkitalo Helsinki, p. 0207-070443, ostinato@ostinato.fi Ismo Sopanen 80 vuotta! Kanteleliitto onnittelee lämpimästi merkkipäivän johdosta 5.1.2021! LIITON UUTISET TOIMITTI: JUHA OLLIKAINEN Ismo Sopanen. Kuva: Juha Suonpää
• 27 k ntele KANSALLINEN KANTELEKILPAILU 2021 YLEISTÄ TIETOA Yhtyekilpailu Kanteleliitto järjestää kantelekilpailun Tampereella Tampereen konservatorion ja Pirkanmaan musiikkiopiston tiloissa 14.-16.5.2021, mikäli koronapandemiatilanne sallii tapahtumien järjestämisen. Kilpailun teemana on kamarimusiikki, ja se on avoin yhtyeille, joiden kokoonpano on korkeintaan kuusi jäsentä. Kilpailu järjestetään sarjoittain yhtyeen koon sekä soittajien iän ja koulutuksen mukaan. Yhtyeiden esityksiä ei jaotella käytetyn musiikkityylin eikä kanteleiden kielimäärän mukaan, ellei tuomaristo kilpailuesitykset kuultuaan katso tätä välttämättömäksi. Osallistujien määrästä riippuen tai muista syistä järjestäjä ja tuomaristo voivat harkintansa mukaan muuttaa sarjajakoa. Koronapandemiasta johtuen kilpailu järjestetään kansallisena. Kilpailun suojelijana on presidentti Tarja Halonen. KanteleKimara Alakouluikäisille järjestetään kilpailun yhteydessä KanteleKimara-katselmus, jossa ryhmät nimetään Musikantit-, Taituritja Mestarit -taitoluokkiin. Arvioinnin kohteena ovat ryhmän soiton taitavuus, yhteissoittotaidot, ohjelmakokonaisuus sekä esiintyminen. Nimeämisen lisäksi ryhmät saavat omaa kehitystään tukevaa kirjallista palautetta alan asiantuntijoilta. Luokittelun ja palautteen tarkoituksena on aktivoida ryhmiä kehittämään soittoja esiintymistaitojaan sekä tukea ohjaajan musiikkikasvatustyötä. Tuomariston valinnan mukaan osa yhtyeistä esiintyy päätöskonsertissa. KanteleKimarassa on kaksi ikäsarjaa. Tämän lisäksi yhtyeet jaetaan sarjoihin yhtyeen koon mukaan. Osallistujien määrästä riippuen tai muista syistä järjestäjä ja tuomaristo voivat harkintansa mukaan muuttaa sarjajakoa tai poistaa sen kokonaan. Esitettävän musiikin tyyli on vapaa ja ohjelmiston kesto enintään 10 minuuttia. ILMOITTAUTUMINEN Kilpailuun ja KanteleKimaraan ilmoittaudutaan sähköisesti Kanteleliiton kotisivulta löytyvällä lomakkeella osoitteessa www.kantele.net 31.1.2021 mennessä. Esitettävä ohjelmisto tulee lähettää sähköisesti samasta osoitteesta löytyvällä lomakkeella 31.3.2021 mennessä. Jälki-ilmoittautuneita ei oteta huomioon. OSALLISTUMISMAKSU Yhtyekohtainen osallistumismaksu on seuraava: Duot ja triot 50 e Kvartetit, kvintetit ja sekstetit 100 e Lisäksi niiltä yhtyeen soittajilta, jotka eivät ole liittyneet Kanteleliiton jäseniksi ennen 31.1.2021 ja maksaneet jäsenmaksuaan 15.4.2021 mennessä, peritään 40 e henkilökohtaisena osallistumismaksuna. Kanteleliiton jäseneksi voi liittyä osoitteessa www.kantele.net/liity.
• 28 k ntele SÄÄNNÖT KILPAILUSARJAT JA OHJELMISTOJEN KESTOT KanteleKimara Ikäraja: osanottajat opiskelevat alakoulussa lukuvuonna 2020-2021 tai ovat alle kouluikäisiä • alle kouluikäiset ja 1.-4.-luokkalaiset • 5.-6.-luokkalaiset Ohjelmiston kesto: enintään 10 minuuttia. Nuorten sarja Ikäraja: osanottajat opiskelevat yläkoulussa lukuvuonna 2020-2021. Ohjelmiston kesto: enintään 10 minuuttia. Avoin sarja Ikäraja: ei ikärajaa Muut ehdot: Osanottajat eivät opiskele tai ole valmistuneet ammattiin valmistavasta musiikkioppilaitoksesta kantele pääinstrumenttinaan. Ohjelmiston kesto: enintään 15 minuuttia. Ammattilaisten sarja Ikäraja: ei ikärajaa Muut ehdot: Ammattilaisilla tarkoitetaan kanteleensoittajia, jotka opiskelevat tai ovat valmistuneet ammattiin valmistavasta musiikkioppilaitoksesta kantele pääinstrumenttinaan. Ohjelmiston kesto: enintään 20 minuuttia. HUOMIOITAVAA: Sallitut poikkeamat kilpailusarjoista on määritelty myöhemmin. Jos ilmoittautumislomakkeessa ei ole ilmoitettu koululuokkaa, oletetaan osanottajan olevan vanhempi kuin yläkouluikäinen. YHTYEIDEN KOKOONPANO Yhtyeiden koko on korkeintaan kuusi jäsentä. Duot ja triot kilpailevat omassa kategoriassaan ja kvartetit, kvintetit ja sekstetit omassaan. Duot ilmoittautuvat kilpailusarjoihin ylempään kilpailusarjaan kuuluvan duon jäsenen mukaan. Trioissa ja kvarteteissa sallitaan yksi poikkeama kilpailusarjasta ylöspäin. Kvinteteissä ja seksteteissä sallitaan kaksi poikkeamaa kilpailusarjasta ylöspäin. Yhtyeessä voi siis olla poikkeaman sallima määrä soittajia omaa sarjaa ylemmästä ikäluokasta. Esimerkiksi 5.-6.-luokkalaisten sarjassa voi olla sallittu määrä yläkouluikäisiä ja nuorten sarjassa vastaavasti sallittu määrä soittajia avoimesta sarjasta. Ammattiin valmistavassa oppilaitoksessa opiskelevat tai sieltä valmistuneet voivat osallistua vain avoimeen sarjaan poikkeamana tai omaan ammattilaissarjaansa. Yhtyeen jäsenenä voi olla toisen soittimen soittajia tai laulajia seuraavasti: Duoissa, trioissa ja kvarteteissa yksi yhtyeen jäsen voi olla toisen soittimen soittaja tai laulaja, kvinteteissä ja seksteteissä heitä voi olla kaksi. Ohjelmiston tulee painottua kanteleen esille tuomiseen.
• 29 k ntele OHJELMISTO Kaikissa sarjoissa yhtyeet soittavat ennalta ilmoittamansa ohjelmiston, jonka on mahduttava sarjaan määrätyn aikarajan sisään. Aikarajan ylityksestä tuomaristo voi antaa miinuspisteitä. Pakollisia kappaleita ei ole. Tuomaristo painottaa esitettävän musiikin tyylin tuntemusta ja hallintaa sekä esitystä kokonaisuutena. Kaikissa sarjoissa yhtyeen jäsenet voivat yhdistää esitykseensä laulua. Ohjelmiston ilmoituslomakkeeseen merkitään tarkat tiedot teosten nimistä, säveltäjistä, sovittajista, sanoittajista ja kestoista. YLEISOHJEITA Erillisiä alkuja loppukilpailuja ei ole, joten jokaisella yhtyeellä on vain yksi kilpailusuoritus. Sama henkilö voi osallistua useaan eri yhtyeeseen: esim. alakouluikäinen voi osallistua KanteleKimaraan ja duon nuorempana jäsenenä nuorten sarjaan. Kilpailijat tuovat kilpailupaikalle kaikki tarvitsemansa soittimet, pöydät, pianotai muut erikoistuolit, nuottitelineet ja laitteistot. Jos yhtye tuo mukanaan äänentoistolaitteita, on siitä mainittava ilmoittautumisen yhteydessä. Kilpailupaikalla on järjestäjien toimesta tavallisia käsinojattomia tuoleja ja joitakin säädettäviä pianotuoleja. TUOMARISTO JA PALKINNOT Kilpailussa on eri tuomaristoja. Jokainen yhtye saa lyhyen kirjallisen palautteen suorituksestaan. Tuomaristo palkitsee yhtyeitä tunnustusja rahapalkinnoilla harkintansa mukaan. Tuomaristo kokoaa ohjelman KanteleKimaran ja kilpailun loppukonsertteihin. MATKAT, MAJOITUS JA RUOKAILU Kilpailijat vastaavat itse kaikista matka-, majoitusja ruokailukustannuksista. SÄÄNTÖJEN TARKENTAMINEN Kanteleliitto ry:n hallitus pidättää itsellään tai valtuuttamallaan toimikunnalla oikeuden tehdä näihin sääntöihin muutoksia tai tarkennuksia. YHTEISTYÖKUMPPANIT Kansallinen kantelekilpailu 2021 järjestetään yhteistyössä Tampereen konservatorion ja Pirkanmaan musiikkiopiston kanssa. TIEDUSTELUT Kilpailun tuottaja Anna Krohn anna.marketta.krohn(at)gmail.com p. 040 7247 127
• 30 k ntele A ino Meisalmi-Minkkinen aloitti opettamisen Keski-Suomessa syksyllä 1990, kun hänet valittiin KeskiSuomen konservatorioon kanteleensoiton tuntiopettajaksi. Uusi kotiseutu sai timantin loppuhiottavaksi. Ja Aino-timanttimme jälki on ollut kaikki vuodet terävää ja tarkkaa. ”Opiskelin 11 vuotta Tyyne Niikon yksityisoppilaana. Päijät-Hämeen konservatoriossa opettajakseni tuli Tyynen tytär, Anneli Kuparinen. Meillä alkoi pitkä ja antoisa yhteistyö, koska Anneli opetti minua myös Päijät-Hämeen konservatorion opettajakoulutuslinjalla.” Elämä 1980-luvulla oli pioneerien aikaa kanteleensoitossa. ”Syksyllä 1984 aloitin opinnot Päijät-Hämeen konservatorion opettajakoulutuslinjalla yhdessä Susanna Heinosen kanssa. Tuohon aikaan konservatorioissa tehtiin kaksi tutkintoa. Ensin valmistuttiin musiikkikoulunopettajiksi. Susanna sai nämä opinnot päätökseen keväällä 1986 ja minä saman vuoden syksyllä. Vuotta myöhemmin Sibelius-Akatemiassa alkoi suurkanteleen opetus esittävän säveltaiteen koulutusohjelmassa, jonne Susanna oli hyväksytty opiskelemaan. Omat opintoni jatkuivat konservatoriossa kevääseen 1989, jolloin valmistuin musiikkioppilaitoksen kanteleensoitonopettajaksi. Päivitin konservatoriotutkintoni vielä ammattikorkeakoulututkinnoksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa vuonna 2005.” “Valmistuttuani Päijät-Hämeen konservatoriosta hain ja sain kanteleensoitonopettajan toimen samasta konservatoriosta. Tiesin kuitenkin jo tuolloin, ettei toimen hoitaminen kohdallani tule olemaan pitkäaikainen. Tuoreen aviomieheni työpaikka Puolustusvoimissa oli nimittäin siirtynyt Utista Tikkakoskelle, joten mieheni perässä muutin kesällä 1990 Keski-Suomeen Tikkakoskelle. Olin keväällä soittanut Keski-Suomen konservatorion rehtori Aino 30-vuotta kanteleensoitonopettajana Jyväskylässä TEKSTI OUTI SANE KUVA SIRE SANE
• 31 k ntele Juhani Laurilalle ja kysynyt, olisiko minun mahdollista saada opetustöitä konservatoriolta. Laurila pyysi minua käymään juttusilla, kun tulen seuraavan kerran Jyväskylään. Näin teinkin, ja keskustelumme päätteeksi Laurila toivotti minut tervetulleeksi Keski-Suomen konservatorion opettajakaartiin.” Noihin aikoihin kanteleensoitonopettajista oli huutava pula monilla paikkakunnilla. “Eräänäkin vuonna täyttelin päiväkirjoja KeskiSuomen, Joensuun ja Oulun konservatorioihin sekä Pohjois-Kymen ja Kainuun musiikkiopistoihin. Oppilaat olivat valmiit matkustamaan pitkiäkin matkoja opetusta saadakseen. Nyt opettajia on jo onneksi valmistunut melkoinen määrä. Ongelmana on kuitenkin edelleen se, ettei yksi oppilaitos välttämättä pysty tarjoamaan opettajalle tarpeeksi opetustunteja. Opettajan on toimeentulonsa turvaamiseksi käytävä opettamassa useammassa oppilaitoksessa eri paikkakunnilla.” Nykyään harrastuksien kirjo on moninaistunut. “Opetusurani alkuaikoina oppilaat olivat sitoutuneita musiikkiharrastukseensa. Nykyisin musiikki kilpailee harrastajista Jyvässeudulla erityisesti urheilun kanssa ja moni oppilaistani harrastaakin sekä musiikkia että liikuntaa. Urheilu on tärkeä asia, mutta se osin vie myös potentiaalisia soittajia mukaansa. En kuitenkaan asettaisi urheilua ja soittoharrastusta vastakkain. Näiden kahden harrastuksen yhdistäminen edistää tunnetusti lasten kehitystä ja hyvinvointia. Lapset eivät myöskään enää sitoudu yhteen harrastukseen vaan haluavat kokeilla useita eri harrastuksia. Monet lapset ja vanhemmat uupuvatkin viikoittaisen harrastuspaljouden ääressä. Silloin musiikkiharrastus saattaa jäädä, koska aikaa pitäisi riittää myös tärkeään harjoitteluun.” Tällä hetkellä Jyväskylässä ja sen lähiseuduilla opettaa neljä kanteleensoiton opettajaa. “Mietin, onko meitä jo vähän liikaakin tämän kokoiselle alueelle? Oppilaiden kannalta tilanne
• 32 k ntele on hyvä, sillä oppilaspaikkoja on tarjolla. Alkuvaiheessa omaa soitintakaan ei tarvitse heti ostaa, koska vuokrasoittimia löytyy nykyisin.” ”Kolmenkymmenen vuoden aikana musiikin oppilaitosten nimet ovat muuttuneet Jyväskylässä tiuhaan tahtiin. On ollut Keski-Suomen konservatoriota, ammattikorkeakoulua, musiikkiopistoa, Suomalaista konservatoriota, ammattiopistoa ja Gradiaa. On ollut tilanteita, joissa musiikkiharrastukselleen opettajaa etsivä ei ole löytänyt oppilaitokseen, koska niiden nimet eivät anna kuvaa oppilaitoksen opetustarjonnasta. Monikaan ei arvannut, että esim. ammattiopistossa annettiin myös taiteen perusopetusta…” ”Jyväskylässä toimii Suomalainen musiikkikampus, joka on Jyväskylän ammattikorkeakoulun, Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian muodostama musiikin, tanssin ja soveltavan taiteen kehittämisyhteisö. Ensi vuoden alusta Musiikkikampuksen yhteistyö saa aivan uuden ulottuvuuden, kun näiden oppilaitosten opetus pääosin keskittyy yhteen rakennukseen. Nykyisessä ammattikorkeakoulun musiikin rakennuksessa on laajennustyö menossa, ja uudet tilat tulevat käyttöön kevätlukukauden alussa.” Tutkinnot ja opetus ovat muuttuneet ajan myötä. Mikä on ollut parasta? “Musiikin instrumenttiopetus oli aiemmin tarkemmin säädeltyä. Kurssitutkintovaatimukset olivat tiukat, eikä joustoja juurikaan sallittu. Opetussuunnitelmia on onneksi muutettu väljempään suuntaan ja erityisesti uusimmat henkilökohtaiset opetussuunnitelmat voidaan rakentaa hyvinkin yksilöllisiksi oppilaan toiveita kuunnellen.” Millainen on kanteleen tilanne 30 vuoden kuluttua? “Uskon, että Jyväskylässä ja ylipäätään Keski-Suomessa kanteleella menee lujaa! Saarijärven kanteleen soittotyylit tulevat pysymään suosittuina tulevaisuudessakin. Länsimaisen taidemusiikin opettaminen kanteleella on saanut jo nyt niin vankan jalansijan Keski-Suomessa, että tukevalle perustukselle on hyvä rakentaa uutta. Tämänhetkinen opettajakaarti tekee tasokasta työtä ja uskon, että se poikii jatkossakin uusia oppilaita ja alalle uusia opettajavoimia.” ”Valtakunnan tasolla uskon, että digitalisaation avulla kanteleen etäopetus on saatavissa kaikkialle ja näin opetuksen “tyhjät alueet” täyttyvät tietotaidolla. Etäopetuksen kautta opetusta saaneet innostavat esimerkillään toisia soittajia harrastuksen pariin. Oppilasmäärän kasvu mahdollistaa sitten lähiopetuksen aloituksen. En nimittäin usko, että tulevaisuudessakaan etäopetus korvaisi lähiopetusta kokonaan. Ja opettajia kyllä löytyy, kunhan he ovat valmiita liikkumaan avautuvien työpaikkojen perässä.” Aino Meisalmi-Minkkinen • Syntynyt Lahdessa • Aloitti 4-vuotiaana pianonsoiton ja 5-vuotiaana kanteleensoiton • Kanteleensoitonopettajat: Tyyne Niikko: 1969 — kevät 1980 ja Anneli Kuparinen 1980 — 1989 • Musiikkikoulunopettajan tutkinto 1986 • Musiikkioppilaitoksen soitonopettajan tutkinto 1989 (Suomen ensimmäinen konservatoriotasoisesta koulutuksesta valmistunut kanteleensoitonopettaja) • Musiikkipedagogi (AMK) 2005 • Tämän hetkiset opetuslaitokset: Gradia (Jyväskylä) ja Keuruun kansalaisopisto • Perheeseen kuuluvat aviomies Pentti ja kotoa jo pois muuttaneet lapset, Joni ja Taija. • Ainon intohimoja ovat käsityöt.
• 33 k ntele Tässä juttusarjassa esittelemme mahtavia kanteleensoitonopettajia ympäri Suomen. Tällä kertaa esittäytyy kantelepedagogi Anna-Maija Kekki Joensuusta. Kertoisitko lyhyesti itsestäsi. Olen Anna-Maija Kekki ja asun Joensuussa. Olen kotoisin Iitistä, jossa aloitin kanteleensoiton Mauri Saikon opastamana. Kanteleyhtye Pärhä oli pumpun nimi ja yksi soittokavereistani oli muun muassa Raskisen Minna. Missä olet opiskellut kanteleensoitonopettajaksi? Olen opiskellut Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikin koulutusohjelmassa musiikin maisteriksi. Eri soittotyylien tietotaitoni sekä rakkauteni improvisoimiseen tulee sieltä. Itse opettaminen on toivottavasti edelleen kehittyvä taito. Missä työskentelet? Opetan Joensuun Konservatoriossa. Oppilaani ovat musiikkiopistolaisia sekä toisen asteen ammattiopiskelijoita. Avoimella osastolla on silloin tällöin jo varttuneempia oppilaita, joilla on palo oppia vielä soittamaan kanteletta. Mikä sinua viehättää kanteleessa eniten? Teetkö opettamisen lisäksi myös muuta työtä kanteleen parissa? Kanteleen ääneen ei helposti kyllästy. Kantele on niin monta erilaista soitinta ja tarjolla on paljon vaihtoehtoja niin soinnin kuin soittotapojen suhteen. Tällä hetkellä tunneilla soivat pienkanteleet, pitkältä sivulta isot kanteleet ja Saarijärven kanteleet. Lisäksi olen mukana KANTELE 2026 -projektissa, josta kuuluu toivottavasti myöhemmin lisää. Mitä kanteleensoiton opettaminen merkitsee sinulle? Mikä siinä on kaikkein parasta? Opettaminen, kuten yhdessä soittaminen, on aina vuorovaikutustilanne. Ihmiset ja yhdessä musiikin äärellä oleminen ovat parasta. Oppimisen ja soittamisen ilo sekä improvisoidessa saatu tunne saman tarinan soittamisesta oppilaan kanssa palkitsee aina. Joillain oppilaista harrastus jatkuu eskarilaisesta aina abivuoteen saakka. Parhaassa tapauksessa kantele ja soittaminen kulkevat oppilaan mukana vielä paljon kauemminkin. Terveiset Kantele-lehden lukijoille Nautitaan kukin tavallamme kanteleesta. Yksi soittaa intohimoisesti, toinen kuuntelee, joku rakentaa entistä paremman kanteleen, joku selvittää soittimen historiaa. Kaikki kuitenkin saman soittimen parissa! KAnteleopet tutuiksi TOIMITTANUT: HANNA RYYNÄNEN Anna-Maija Kekki soittamassa kotikanteletta.
• 34 k ntele JulkaisuESITTELYT Aoide – I TEKSTI: MATLEENA KOHONEN Aoide-yhtyeen muodostavat Jenni Venäläinen, Heli Hartikainen, Minttu Hellstén ja Essi Hirvonen. Yhtye voitti vuonna 2018 Konsta Jylhä -kilpailun Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla, ja esikoislevy ilmestyi 11.11.2020. Levyn on äänittänyt ja tuottanut Otto Eskelinen. Levyllä kuuluu samanaikaisesti muusikoiden taitavuus ja herkkyys. Kansansävelmät ja omat sävellykset elävät rinnakkain luoden yhtäältä perinteitä kunnioittavaa, “muinaista” tunnelmaa, toisaalta taas omaleimaista modernia sointia. Parissa kappaleessa on traditionaaliset sanat, mutta usein lauluääni on sanaton instrumentti muiden joukossa. Kappaleissa on duettoja eri soittajien välillä, ja musiikista voi kuulla, kuinka tiiviissä kontaktissa soittajat ovat keskenään. Levy alkaa laulu-puhallinduetolla, jota seuraa rytmikäs Kehtolaulu. Kehtolaulussa Venäläinen soittaa Rauno Niemisen tekemää Novgorodin kanteletta, jossa on taianomainen soundi. Muissa levyn kappaleissa soi Saarijärven kantele, jota on osassa kappaleista preparoitu. Sointivärit, hiljaisuus ja rytmit ovat kutkuttavassa vuoropuhelussa keskenään läpi levyn. Kellot I on ilmava, kuunteleva improvisatorinen henkäys. Sitä seuraava Kellot II ammentaa rytmikkäästä kanteleensoittoperinteestä ja avautuu pikkuhiljaa ihanaksi maisemaksi. Kanteleella, kontrabassolla, täyteläisillä puhaltimilla ja sävykkäällä laululla on kaikilla omat roolinsa rauhoittavassa kudoksessa. Aoiden musiikki on kaunista kuunneltavaa. Emmi Kujanpää Nani TEKSTI: MATLEENA KOHONEN Kantelisti-laulaja-säveltäjä Emmi Kujanpään erityisosaamista on suomalainen ja bulgarialainen kansanmusiikki. Hänen soololevynsä on äänitetty yhteisproduktiona molemmissa maissa. Kujanpään kanssa levyllä laulaa bulgarialainen Le Mystère des Voix Bulgares Vocal Academy -kuoro. Levyllä vierailevat laulajina ja soittajina myös Eero Grundström, Jarkko Niemelä ja Sauli Heikkilä. Jo levyn ensimmäiset sävelet johdattavat kuulijan tunteikkaalle mielikuvamatkalle. Kuorolaulu on puhdasta ja yhtenäistä, ja dissonoivat harmoniat hivelevät korvaa miellyttävästi. Kuoron soololaulajat tuovat omaa väriään Kujanpään soolojen rinnalle. Ihmisääni taipuu kuvaamaan kaikenlaisia tunteita riemusta itkuun ja pettymykseen, etenkin naisen näkökulmasta. Esimerkiksi Milenka-kappaleessa viehättävä hääpäivän kuvaus muuttuu vähitellen riipiväksi kirkunaksi muistuttaen morsiamen
• 35 k ntele elämän varjopuolista. Kappaleiden tarinoissa esiintyy myös useita jumalattaria: Nani, Kuutar ja Päivätär. Vastapainona voimalliselle laululle helähtää monissa kappaleissa myös keveä kantele, jonka sointi etenkin Celestia-kappaleessa on kuin soljuvaa vettä. Milenkalle-laulu on hieno duetto Niemelän trumpetin ja Kujanpään kuulaan laulun kesken. Hymyilyttävä, villi tanssilaulu Sirkus Savonia tuo virkistävää vaihtelua vakavasävyisiin tarinoihin. Laulajan loitsu nappaa kuulijan mukaansa kurkkulaulun ja morin khuurin maustamana. Levy on yhtenäinen kokonaisuus erilaisine tunnelmineen. Bulgarian ja suomen kieli ja musiikilliset vaikutteet yhdistyvät luonnollisesti Kujanpään sävellyksissä ja sanoituksissa. Human Cell Signals: Signaling Pathways TEKSTI: JUULIA PÖLÖNEN Signalin Pathways on Human Cell Signals duon debyyttialbumi, joka julkaistiin elokuussa 2020. Sähkökonserttikanteleesta ja sähkösellosta koostuva duo luo äänimaailmoja ja tunnelmia, joissa vaihtelevat sävyt herkistä huiluäänistä ja lähes meditatiivisista äänimatoista eeppisiin ja voimakastahtoisiin riffeihin. Noora Laihon soittama sähkökantele ja Harri Topin taitama sähkösello taipuvat ajoittain elokuvamusiikillisiin sävyihin ja rock-henkiseen musiikkiin. Levy onkin tarkkaan harkittu, soljuva kokonaisuus, jossa raitojen vaihtuminen on saumatonta. Musiikki virtaa tyylikkäästi maailmasta toiseen säilyttäen koko ajan kuitenkin punaisen lankansa ja oman äänensä. Suurin osa levyn kappaleista on sellisti Harri Topin käsialaa, mutta Noora Laiho on tehnyt kaikkien kappaleiden kanteleosuudet. Levy alkaa sellolla soitetulla introlla Feet Off the Ground ja päättyy kanteleella soitettuun outroon Last Goodbye. Wonderkappaleessa on soittamassa mukana myös jousikvartetti. Välillä meinaa hetkeksi unohtaa, että kyseessä on tosiaankin sello-kantele duo eikä kokonainen bändi, johon kuuluu sähkökitara, basso ja rummut. Perkussiivinen soittotyyli, musiikin kerroksellisuus ja
• 36 k ntele efektit luovat mielikuvan suuremmasta kokoonpanosta. Taidokas soitto vie mukanaan ja antaa kuulijalle tilaa sekä rauhoittua ja liikuttua että heittäytyä oman mielikuvituksen seikkailuihin. Human Cell Signals luo uusia upeita äänimaailmoja ja tuo oman tuoreen, ainutlaatuisen ja tervetulleen äänensä kantelemusiikin kentälle. László Süle & Senni Eskelinen – Open Waters TEKSTI:HANNA RYYNÄNEN László Süle on unkarilainen jazzpianisti-säveltäjä, joka on asunut Suomessa 30 vuotta. Helsingin Unkarin kulttuuri-ja tiedekeskuksen aloitteesta Süle on työstänyt jazzkonserttisarjaa, joka rakentuu Sülen pianolle ja muille soittimille tekemien sävellysten ympärille. Open Waters, Aavat vedet –albumi sisältää Sülen pianolle ja kanteleelle tekemiä sävellyksiä ja sovituksia, joita hänen kanssaan tulkitsee kanteletaiteilija Senni Eskelinen. Levyn teema on nimensä mukaisesti vesi, joka saa levyn kahden huippumuusikon monipuolisen ilmaisun myötä monenlaisia eri piirteitä. Levyn musiikissa saaret nukkuvat unenomaisessa tunnelmissa, joki syntyy kuohuten ja iltasade maalaa eri värien runsaan kirjon kuultavaksi. Musiikki liikkuu suvereenisti eri musiikkityylien välillä ottaen vaikutteita niin suomalaisesta kuin unkarilaisesta kansanmusiikista, jazzista sekä nykymusiikista. Eskelinen esiintyy albumilla pääinstrumentillaan, 39-kielisellä elektroakustisella konserttikanteleella. Eskelisen soiton soinnillinen selkeys ja määrätietoisuus vavahduttaa aina uudestaan yhtyeestä tai albumista riippumatta. Eskelisen tekninen taituruus ja ilmiömäinen instrumentinhallinta mahdollistavat hyvin rikkaan ja luovan sävyjen käytön hänen tulkitsemassaan musiikissa. Erilaiset sähköiset efektit monipuolistavat sointien kirjoa entisestään. Pianon ja kanteleen harvinaislaatuinen yhdistelmä hurmaa aistikkuudellaan. Samaa voi sanoa myös Sülen sävellyksistä, joiden omalaatuinen sävelkieli ja yllättävätkin sävellykselliset ratkaisut jäävät mieleen jo ensi kuulemalta. Süle hyödyntää sävellyksissään kanteleen soinnillisia ja soittoteknisiä mahdollisuuksia monipuolisesti, mitä on erityisen ilahduttavaa kuunnella. Soittajien virtuoottinen soitto ja vahva musiikillinen kommunikaatio nousevat Sülen mielenkiintoisten sävellysten ohella levyn musiikilliseen keskiöön. Kuunnellessani levyä ensimmäisen kerran istuin kotisohvalla viltin alla, teekuppi kädessä sateen ropistessa ulkona. Hetki oli kuin luotu vesiteemaisen albumin kuuntelulle ja kuuntelukokemus olikin yksi kuluneen syksyn hienoimmista.
• 37 k ntele Kanteleliitto on Kansalaisfoorumin eli SKAFIN jäsenjärjestö. Kansalaisfoorumin verkkokoulutus on hyvä tapa kerätä harrastusporukkaa yhteen koronarajoitteista huolimatta. Verkkokoulutuksessa sisältö, pedagogiikka ja tekniikka kulkevat käsi kädessä. Ensimmäistä omaa kurssia suunnitellessasi pääset näillä vinkeillä alkuun. Älä pelkää tekniikkaa Varmasti käytät jo yhtä näistä: älypuhelin, tabletti tai tietokone. Verkkokoulutuksen pystyy toteuttamaan millä tahansa näistä laitteista. Verkkotapaamisiin ja oppimiseen tarkoitettujen sovellusten opettelu on yhtä helppoa kuin muidenkin sovellusten. Lähde rohkeasti kokeilemaan! Pohdi oman alasi erityispiirteitä Matkiminen on sallittua! Googlaa ja liity someryhmiin, joissa voit kysellä ja tutkia, minkälaisia verkkoprojekteja on kokeiltu alallasi. Mieti mitkä osa-alueet ovat helpoiten vietävissä verkkoon ja lähde niistä liikkeelle. Selkiytä oppimistavoite Selkeä oppimistavoite helpottaa teknisen alustan valintaa. Mieti, voisiko tavoite olla jokin muu kuin lähikoulutuksessa. Lähiopetusta ei kannata viedä sellaisenaan verkkoon. Verkkokoulutuksessa voi oppimistavoitteen saavuttamiseksi käyttää ääntä, kuvaa, liikettä, tekstiä sekä yhteisöllistä ja yksilötason työskentelyä. Valitse oppimisalusta(t) Yleisimmät käytössä olevat kokousja tapaamisalustat ovat Zoom ja Microsoft Teams. Lisäksi on lukuisia sovelluksia, esimerkiksi Miro, Padlet, Mentimeter ja Kahoot, joiden avulla on helppo elävöittää koulutusta, tehdä ryhmätöitä, toteuttaa äänestyksiä ja kyselyitä sekä tuoda kuvia yhteiselle alustalle. Alustoilla on maksullisia lisätoimintoja, mutta ilmaisilla perustoiminnoilla järjestät helposti laadukkaan koulutuksen. Opettele, harjoittele, testaa Varaa aikaa teknisen alustan testailuun. Voit kokeilla yhteyksiä ja toimintoja aluksi kaverin kanssa. Jaa koulutukseen osallistujille selkokieliset ohjeet siitä, miten he pääsevät tapaamiseen. Varaa ensimmäiselle tapaamiskerran alkuun aikaa tekniikan testailuun. Kerro osallistujille, että opettelet vielä itsekin uutta. Jaa osallistujille puhelinnumerosi, johon he voivat soittaa, jos eivät pääse liittymään verkHarrasta ja opi verkossa TEKSTI KUKKA-MAARIA VUORIKOSKI JA ANNAMARI MARTINVIITA
• 38 k ntele Mistä keksitte yhtyeenne nimen? Yhtyeen nimen keksi Riikka yhtenä iltana takan sytyttämisen yhteydessä, nimi Kaarna vain tuli mieleen. Yhtye esiintyy myös Lastunimisenä sillon kun on pienempi kokoonpano Kaarnasta liikkeellä. Kuinka pitkään olette soittaneet yhdessä? Kaarna on perustettu vuonna 2012 ja siitä lähtien se on soittanut yhdessä erilaisilla kokoonpanoilla. Syksyn 2020 kokoonpanossa uutena soittajana aloitti Hanna Saarela. Kaarna harjoittelee Ylivieskan seudun musiikkiopiston ja Ylivieskan kotapaamiseen. Tai ota rinnallesi tekninen tukihenkilö ainakin ensimmäiselle kerralle. Tee myös varasuunnitelma, joka voi olla vaikkapa sähköpostilla lähetettävä materiaali. Pedagogiikka ja vuorovaikutus Mieti, minkälainen vuorovaikutus tukee oppimista. Miten toteutuvat nähdyksi ja kuulluksi tuleminen, puheenvuorojen jakaminen ja myötäeläminen? Anna tilaa tutustumiselle, ryhmäytymiselle ja kuulumisten vaihtamiselle. Tee vuorovaikutuksen säännöistä selkeä ohjeistus ja kerro se osallistujille koulutuksen aluksi. Kehitä ja ole utelias Kerralla ei tarvitse saada tehtyä maailman parasta verkkokurssia. Pikkuhiljaa perehdyt uusiin teknisiin ja pedagogisiin mahdollisuuksiin ja löydät aivan uusia näkökulmia oppimiseen ja yhteisölliseen toimintaan. Kansalaisfoorumin verkkokeiju avuksi? Kansalaisfoorumista voit pyytää ilmaisen verkko-osaajan neuvomaan henkilökohtaisesti verkkokoulutuksen toteutuksessa. Varaa verkkokeiju avuksesi: tuula.hyystinmaki@kansalaisfoorumi. fi / 045 657 7358. Lisätukea koulutuksiin Kansalaisfoorumilta Kirjoittajat toimivat koulutussuunnittelijoina Opintokeskus Kansalaisfoorumissa. Tutustu Kansalaisfoorumin kaikille avoimiin koulutuksiin ja kurssitukeen osoitteessa www.kansalaisfoorumi.fi. Kantele ympäri Suomen S arjassa tuodaan esille koko Suomen rikasta kantelekulttuuria ja paikallisia yhtyeitä, tapahtumia ja soittajia. Tällä kertaa esittelyssä kanteleyhtye Kaarna Ylivieskasta. TOIMITTANUT: SANNI VIRTA seudun kansalaisopiston yhteisenä ryhmänä. Esiintymisiä koordinoi pääasiallisesti Ylivieskan seudun kanteleyhdistys. Vakioesiintymiset ovat olleet kevään Kanteleviikolla jota koordinoi edellä mainittu kanteleyhdistys. Mikä on parasta kanteleensoitossa? Yhtyesoitossa se, että ei tarvitse soittaa kaikkea itse. Ryhmän tuki kannattelee. Nyanssien tuominen sovituksiin tuo uusia värejä ja isommassa ryhmässä nyanssit tulee hienosti esiin ja saadaan tuotua uutta näkökulmaa erilaisiin kappaleisiin.
• 39 k ntele Minkälaista musiikkia soitatte? Monipuolisesti erilaista. Kansanmusiikkia, Klassista musiikkia, Popja rockmusiikkia. Kaikenlaista mitä soittajat haluavat. Tällä hetkellä työstetään Aviciin kappaletta Heaven ja Lasse Mårtensonin kappaletta Myrskyluodon Maija. . Mikä on ollut paras keikkakokemuksenne? Sibeliuksen Intermezzon soittaminen Ylivieskatalo Akustiikassa itsenäisyyspäivän juhlassa. Erikoisista soittopaikoista on jäänyt mieleen Kalajoen Tyngällä kivinavettaan tehty galleria missä kantele soi upeasti sekä taiteilija Valo Verrosen ateljee, joka on rakennettu entiseen viljasiiloon. Millaisella porukalla soitatte? Minkälaisia kanteleita yhtyeessänne on? Kaarnassa on tällä hetkellä 6 soittajaa, joista osa musiikkiopiston oppilaita ja osa entisiä ”jo eläköityneitä” musiikkiopiston oppilaita sekä muita innokkaita aikuiskanteleharrastajia. Kaikilla soittimena koneistokanteleet, Lovikan tai Koistisen sekä yksi vanha mutta virkeä ”mummo” Leskelä. Kertoisitteko hauskan sattumuksen yhtyeenne harjoituksista tai keikalta? Soittokeikka missä kukaan ei oikein kuullut toista (soittopaikan akustiikan takia), on saanut aikaan eniten harmaita hiuksia. Välillä yleisössä on ihmisiä jotka kuulevat soitinta ensimmäistä kertaa ja se on aina hienoa! Yhdessä Suomi100-tapahtumassa olimme hyvissä ajoin soittopaikalla mutta vahtimestari tuli vasta viime minuuteilla avaamaan ulko-oven. Soittajat pääsivät sisään yhtäaikaa yleisön kanssa. Ja silloin konsertti alkoi hieman myöhässä... Kanteleyhtye Kaarna: Riikka Yli-Kotila (vas.), yhtyeen ohjaus, Tanjaana Hannula, Mirka Saari, Tuuliina Hannula, Hanna Saarela ja Noora Hemmilä.
• 40 k ntele K NTELEen ole osa maailmaa KANTELE.NET Facebook.com/kanteleliitto