Lasten Kantele -liite Vilhelmiina "Miina" Halonen IV kansainvälinen kantelekilpailu 5.-7.5.2017 KANTELE-LEHDEN VIIMEISESSÄ PAPERInumerossa
www.lovikka.com 3 erilaista kielitystä monta värivaihtoehtoa 3 erilaista kielitystä monta värivaihtoehtoa
K NTELEen tämän kielillä PÄÄTOIMITTAJA Jimmy Träskelin, 050 3286870 JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki 050 564 5966, leeni.wegelius@kantele.net www.kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Jane Ilmola, Eija Kankaanranta, Aino Ruotanen, Outi Sané, Harri Suilamo, Leeni Wegelius TOIMITUS JA TAITTO Jimmy Träskelin, lehti@kantele.net PAINOPAIKKA Keuruun Laatupaino, Keuruu ILMESTYMISTIEDOT 38. vuosikerta, 3-4 / 2016 3-4 numeroa vuodessa Kanteleen julkaisut jatkuvat osoitteessa www.kantele.net KANTELE-VUOSIKIRJA julkaistaan syksyllä 2017 ISSN 0357-6892 KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN Kannessa: Iida-Maria Kuronen Kuva: Jimmy Träskelin 31 Laulu Suomesta ja Japanista Eva Alkula & Tomoya Nakai 22 Onko se sittenkin verissä? Pauliina Syrjälä 47 Lasten Kantele Muhkea liite lapsille! 34 Liiton sivut ja puheenjohtajan terveiset 42 Ekologiaa ja vuokrakanteleita Eeva-Kaisa Kohonen 10 Vilhelmiina Halonen Kanteleensoittajan henkilökuva 18 Aurora Visa Kanteleliiton kesämuusikko 36 IV Kansainvälinen kantelekilpailu Tuottajan terveiset ja säännöt
Kantele-lehden uusi aika P itelet käsissäsi tällä erää viimeistä paperista Kantele-lehteä. Tämän numeron jälkeen aiemmin lehdessä ilmestyneet artikkelit ja uutiset siirtyvät verkkoon joulukuussa 2016 uudistuvalle kantele.net-sivustolle. Siellä julkaistavat artikkelit tulevat olemaan Kantele-lehdelle tuttuun tapaan tasokkaasti toimitettua ja taitettua laatulehtisisältöä, joka saavuttaa lukijansa nyt ympäri vuoden. Kantelemaailman ilmiöt ja uutiset ovat kenen tahansa luettavissa ja jaettavissa millä tahansa laitteella. Eikä siinä kaikki: digitaalisuus tarjoaa lehteen verrattuna lukuisia uudenlaisia julkaisutapoja, jotka tarjoavat monipuolisia kokemuksia käyttäjälleen. Odotan innolla mahdollisuutta päästä kaikin toimituksellisin voimin käsiksi esimerkiksi videosisällön tarjoamiin keinoihin, puhumattakaan uusista tuulista esimerkiksi kehittyvän virtuaalitodellisuuden alueella. Ei ehkä kestä kauaakaan, kun Kanteleliitto voi jo tarjota kokonaisvaltaisen kantelekonserttielämyksen jäsenilleen heidän omille kotisohvilleen! Maailma muuttuu, ja kanteleen – kaikista ikiaikaisista juuristaan huolimatta – on pystyttävä mukautumaan muutokseen. Lehtituen leikkaaminen Kantele-lehdeltä kuluvan vuoden alussa herätti kysymyksen lehden entisenkaltaisen julkaisumallin järkevyydestä. Lehdellä on komea historia ja aivan hiljattain saatu Laatulehtitunnustus, mutta ne eivät muuta sitä tosiasiaa, että sen sisältöä voidaan nykypäivänä julkaista laadusta ja näyttävyydestä tinkimättä digitaalisella alustalla huomattavasti pienemmin kuluin. Tämä voi kuulostaa luovutukselta, mutta uskon vakaasti, että tilanne käännetään voitoksi: Kantele tavoittaa seuraajansa tästä lähtien monipuolisemmin ja on paremmin ajan tasalla, ja se on myös helpommin uusien kanteleen ystävien tavoitettavissa kautta maailman. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan unohtaa niitä Kanteleliiton jäseniä, jotka eivät käytä internetiä. Vastaisuudessa julkaistaan vuosittain kaikille jäsenille postitettava upea Kantele-vuosikirja, joka kokoaa läpi vuoden netissä julkaistut artikkelit yksin kansien väliin. Kantele-vuosikirja 2017 kolahtaa postiluukustasi ensi syksynä! 5 k ntele
K NTELE herää henkiin Kantele.netissä Tervetuloa Kanteleen uudelle aikakaudelle! Uusi uljas Kantele.net tuo kanteleen maailman ulottuvillesi ennennäkemättömällä tavalla. Lue Kantele-lehdestä tutuksi tulleet tasokkaasti toimitetut ja taitetut artikkelit tietokoneellasi, tabletillasi tai älypuhelimellasi ja ryyditä kokemustasi runsaalla multimediasisällöllä. Kantele.net tarjoaa kanteleeseen liittyvät ilmiöt ja uutiset seuraajilleen ympäri vuoden ja kautta maailman. Kantele.netin sisältöä tuottavat päätoimittaja Jimmy Träskelin yhdessä Kanteleliiton lehtitoimikunnan kanssa. Tutustu uuteen Kantele.netiin joulukuussa 2016
K NTELE K äytiin koulua, käytiin koulua, käytiin koulua ennenkin! Näin kajahtaa konsertin avauskappale Puistolanraitin ala-asteen jumppasalissa. Hirmulisko-oppilaille järjestetty disko johtaa juhlasalin lattian korjaustoimenpiteisiin, ja Tyrannosaurus Rex keskittyy kouluelämässä lähinnä sen tarjoamiin kulinaristisiin nautintoihin. Koululaisyleisö laulaa mukana jo toisen ikä kaikki Leikkiä TEKSTI JA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN Pauliina Syrjälä soittaa Jooseppi Pohjolan kanteletta. jossa oli vuorostaan tarjolla vakipaikka Karelia ammattikorkeakoulussa. ”Keski-Pohjanmaalla vierähti kaikkiaan seitsemän vuotta, ja Joensuussa neljä”, Pauliina kertaa. ”Sen jälkeen maakuntakierros päättyi ja muutettiin takaisin Helsinkiin.” Tällä hetkellä Pauliina Syrjälä tekee osa-aikaisesti töitä Sibelius-Akatemiassa ja valmistelee tohtorinopintojaan. Niiden yhteydessä taiteelliseen toimintaan on tullut uutta energiaa K NTELEen ole osa maailmaa KANTELE.NET Facebook.com/kanteleliitto
R itva Koistinen-Armfeltin tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus pidettiin Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa 3.6.2016. Tutkimus käsittelee kosketusta kanteleensoiton keskeisenä ilmiönä sekä kehollisuutta kosketuksen taitoon liittyvänä tekijänä. Tutkinnon tavoitteena oli tuoda uusia näkökulmia kanteleen soittotekniikoiden kehittämiseen, valottaa kehon tasapainoisen toiminnan merkitystä soittamisessa sekä laajentaa ”kosketus”-käsitteen merkityssisältöä. Tohtorintutkintonsa myötä Ritva on kehittänyt kehon toimintaedellytykset huomioivan, kokonaisvaltaisen lähestymistavan kanteleensoiton liikkeellisyyteen, kosketukseen ja tekniikkaan. Hänen mukaansa tuntoja kuuloaistin lisäksi liikkeen sisäinen aistiminen on muusikolle tärkeä voimavara. Tutkimuksessa on huomioitu myös terveydelliset ja kehollisen itsetuntemuksen näkökulmat. Tutkintoon sisältyi neljä osiota: kirjallinen työ Kehollisuus ja kosketus kanteleensoitossa, verkkosivusto Moniaistinen liikkeellisyys kanteleen soittotekniikoissa, konsertti sekä kirjallinen raportti. Tohtorintutkinnon tuloksena syntyi verkkosivusto kanteleensoiton tekniikoista TEKSTI EVA ALKULA KUVAT ANTTU KOISTINEN Ritva Koistinen-Armfelt soittaa tohtorintutkintonsa tarkastustilaisuudessa Taideyliopiston SibeliusAkatemiassa. 8 k ntele
Ritvan laatima verkkosivusto sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen kanteleensoiton eri tekniikoista ja toimii siten myös oppimateriaalina eri taitotasoilla. Se on myös ensimmäinen perusteellinen katsaus kanteleen soittotekniikoihin. Sivustoon voi tutustua osoitteessa: http://sites.siba.fi/web/kantele Tarkastustilaisuudessa kuultiin Ritvan esittämänä Arvo Pärtin Variationen zur Gesundung von Arinuschka ja Pekka Jalkasen Vecernie, II osa (Biruinta avind, Hristoase). Tutkinnontarkastajat arvioivat Ritva KoistinenArmfeltin opinja taidonnäytekokonaisuuden monipuoliseksi, syvälliseksi, uutta tietoa ja taitoa antavaksi ja olennaisilta osiltaan koetelluksi tutkintosuoritukseksi. "Kokonaisuudessaan Ritva Koistinen-Armfeltin opinnäytekokonaisuus tuo merkittävää uutta tietoa kanteleen soitosta sekä taiteen tutkimuksen että pedagogiikan kannalta, niin konkreettisina tuloksina kuin abstraktimpeina sovellutuksina tai immateriaalisina innovaatioina, uusina tietoja taitokokonaisuuksina", arvioi Pekka Jalkanen lausunnossaan. Kehittäjäkoulutuksessa valmistuneen tutkinnon tarkastajina toimivat MuT Sinikka Kontio ja FT Pekka Jalkanen, sekä tarkastustilaisuuden valvojana 2. varadekaani, yliopistonlehtori Tuire Kuusi. Taiteellisen opinnäytteen arvioivat MuT Marcus Castrén (pj), FT Pekka Jalkanen, MuT Sinikka Kontio ja MuT Annikka Konttori-Gustafsson. Lämpimät onnittelut, Ritva, ja kiitos pitkäjänteisestä työskentelystäsi kanteleen soittotekniikan kehittäjänä ja kanteleen sointimaailman kartoittajana! • • • • • Tuore tohtori ystävien ympäröimänä. 9 k ntele
Vilhelmiina Halonen TEKSTI TIINA VIITALA 1 800–1900-lukujen vaihteen savolaisista kanteleensoittajista kuuluisin oli lapinlahtelainen Vilhelmiina ”Miina” Halonen. Kanteleensoittaja Halonen muistetaan myös toimeliaan sisaruskatraan äitinä, ja useampi hänen lapsistaan on jäänyt taiteen merkkihenkilöiksi Suomen historiaan. Kanteleensoittaja Tiina Viitala kirjoitti maisterikonserttinsa käsiohjelman yhteyteen Vilhelmiina Halosen henkilökuvan, joka esittelee Miinan kanteleensoittajana ja pohtii, mikä merkitys kanteleella oli hänen lapsilleen. Vasemmalla: Sohvi Halonen kampaa Miina-äidin hiuksia. Kuva: Halosten Museosäätiö. Kanteleensoittaja 11 k ntele
Rippikirjan mukaan Vilhelmiina Halonen, omaa sukuaan Uotinen, syntyi 15.4.1840 Pielaveden Tuovilanlahden kylässä. Kirjailija Eino Säisä tosin kertoo, että syntymäkylä oli Lappetelä, ja musiikintutkija A. O. Väisänen mainitsee kotikyläksi Katajamäen. Vilhelmiina Uotinen opetteli soittamaan viulua jo varhain ja piti myös piirtämisestä. Kotoa hän sai uskonnollisen kasvatuksen ja luopui viulunsoitosta, koska piti elämänkatsomuksensa vuoksi viulunsoittoa ja tanssitilaisuuksia syntinä. Uotinen kuuli ja oppi kanteleensoittoa kiertelevältä maaninkalaiselta soittajalta Hemmo Savolaiselta. Oppimiensa sävelmien lisäksi Uotinen sepitti sävelmiä myös itse. Hänen musiikkiaan oli kanteleensoiton lisäksi sujuva virrenveisuu. 1 Vilhelmiina Uotinen tapasi tulevan aviomiehensä, lapinlahtelaisen Olli Halosen Tuovilanlahdessa. Pari avioitui 24.10.1860, kun Vilhelmiina oli 20-vuotias ja Olli 28-vuotias. Olli oli maanviljelijä ja hankki elantoa myös koristemaalarina esimerkiksi kirkkojen rakennustyömailla. Haloset saivat yhdeksän lasta: Sohvi syntyi 1861 ja häntä seurasivat Aapeli 1863, Pekka 1865, Johanna 1867, Antti 1870, Hilda 1874, Lyyti 1875, Kalle 1880 ja Heikki 1882. Halosten lapsista neljä (Hilda, Johanna, Kalle ja Lyyti) menehtyi lapsena tai nuorena aikuisena. 2 Halosilla oltiin kiinnostuneita kulttuurista: heille tuli sanomalehtiä ja heillä luettiin ahkerasti kirjallisuutta. Topeliuksen Lukemisia lapsille ja Kiven Seitsemän veljestä olivat erityisen suosittuja. Olli Halonen perusti veljiensä kanssa laulukuoron, soitti virsikanteletta ja opetti lapsilleen musiikin teoriaa. Haloset kannattivat ensimmäisen kansakoulun saamista kotipitäjäänsä, ja Olli Halosesta tulikin myöhemmin Lapinlahden kansakoulun perustajajäsen. Hän 1 Saha 2006, 407; Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys ry 2016; Säisä 1989, 111; Väisänen 1917, 114; Kettunen 2001, 23. 2 Kettunen 2001, 19–20. kuului myös uuden kirkon rakennustoimikuntaan. Vilhelmiina Halonen värjäsi lankoja, kutoi kankaita ja sommitteli itse malleja. Tyttäret olivat mukana tässä puuhassa ja oppivat taidon häneltä. Kodin myönteinen suhtautuminen sivistykseen ja kulttuuriharrastuksiin lienee vaikuttanut perheen lapsiin suuresti: on erittäin epätavallista, että 1800-luvun talonpoikaisperheessä kasvoi runsas ammattitaiteilijoiden katras, Halosen taiteilijaveljekset. 3 Se mitä Vilhelmiina Halonen löysi luonnosta, vaikutti myös hänen musiikkiinsa. Hänen kantelemelodiansa kuvasivat muun muassa karjan huhuilua, saunan lämmitystä ja lehmän tanssia. Hänen soittonsa on kuvattu hiljentäneen kuulijan ja jättäneen lähtemättömän muiston. Vilhelmiina Halonen käytti musiikkia myös kasvatuskeinona: lasten mekastaessa illalla tuvassa Miina otti kanteleen ja rupesi soittamaan. Lapset saattoivat painaa korvansa kiinni pöytään, joka vahvisti kanteleen ääntä ja synnytti omalaatuisen soinnin. Soitto hiljensi pirtin. 4 Vilhelmiina Halonen opetti lapsensakin soittamaan ja kanteleen rakentamisen heille puolestaan opetti Olli-isä. Olli Halonen oli kertonut kanteleenrakennustaidon kulkeneen heillä suvussa. Halosten kaikki pojat soittivat kanteletta ja musiikista muodostui tärkeä osa heidän elämäänsä: Heikistä tuli viulisti, Aapelista urkuharmonien rakentaja, Antti rakensi kanteleita ajoittain jopa työkseen ja Pekka rakensi kanteleen koti-ikävissään Pariisissakin kuvataideopintojensa aikaan. Musiikintutkija A. O. Väisänen toteaa Vilhelmiina Halosesta, että hän antoi lapsillensa parhaimman perinnön, minkä suomalainen äiti voi antaa, Väinämöisen soiton. 5 3 Säisä 1989, 23–24, 26–27; Kettunen 2001, 14, 18–20. 4 Säisä 1989, 27; Kettunen 2001, 23. 5 Kettunen 2001, 23; Halonen 1965; 41–42; Väisänen 1917, 114. 12 k ntele
OHJELMISTO Musiikintutkija A. O. Väisänen julkaisi 21 Vilhelmiina Halosen soittamaa sävelmää teoksessaan Kanteleja jouhikkosävelmiä (KJS): vuonna 1917 Heikki Halonen toimitti Väisäselle 14 Vilhelmiina-äidiltä oppimaansa sävelmää 6 ja vuonna 1918 Väisänen kävi Lapinlahdella, jossa Antti Halonen muisti seitsemän äitinsä soittamaa sävelmää 7 lisää. Väisänen kertoi tallentaneensa Heikki Halosen toimittamat sävelmät myös fonografilieriöille, ”jotta tulevat sukupolvet satojen vuosien perästä saattavat kuulla Väinämöisen soiton viimeisiä kajahduksia”. Väisäsen toiveesta huolimatta äänitteet eivät valitettavasti säilyneet nykypäivään saakka. 8 Vilhelmiina Halosen soittamat, Kanteleja jouhikkosävelmiä -kirjassa julkaistut sävelmät on julkaistu uudelleen teoksessa Viisikielisen kanteleen ohjelmistoa 1. Pekka Halosen poika Antti Halonen julkaisi teoksessaan Latu lumessa isoäitinsä soittamat sävelmät Kehtolaulu, Jänönpolkka ja Karjankellot. Kehtolaulu on sama sävelmä kuin Kanteleja jouhikkosävelmien Tuutilaulu (KJS 39), Jänönpolkassa on yhtäläisyyksiä Rykälinnun lauluun (KJS 25) ja Karjankelloissa Valssiin (KJS 191). 9 Veljekset Antti ja Heikki Halonen kertoivat, että heidän äitinsä aikaisemmassa kanteleessa oli kahdeksan kieltä ja myöhemmässä Aapeli-pojan tekemässä 24 kieltä. Vilhelmiina soitti viisisävelisiä melodioita sekä duuriettä molliasteikossa. Hänen poikansa soittivat näitä sävelmiä mollissa. Vilhelmiina soitti kantelettaan näppäillen ja ”erityisen iloisella päällä ollessaan tavalla, joka viittaa 6 Kanteleen viritys, Saunanlämmityslaulu, Rykälinnun laulu, Tuutilaulu, Piippu tupakkata, ryyppy viinaa, Paimenen huhuilu ja karjan kotiintulo, kaksi Rissakkaa, Melkutus, Lehmän tanssi, kaksi Valssia, kaksi Tilu tallaan -sävelmää. 7 Konevitsan kirkonkellojen soitto, Hyvä ilta, minun kyyhkysein, Venäläisen itku, neljä nimetöntä sävelmää. 8 Tenhunen 2010, 454; Väisänen 1917, 115. 9 Saha 1983, 9–15; Halonen 1965, 40. soinnulliseen” eli sulku-tyylin tapaan. Hänen sävelmissään kuuluu musiikkikulttuurin muutos: vanhat kantelesävelmät saavat vaikutteita pelimannimusiikista, kuten masurkasta ja valssista. 10 Vilhelmiina Halonen soitti kanteletta kotioloissa. Kerran hänen kyläillessään poikansa Pekan perheen luona Tuusulassa Halosenniemeen käymään tulivat myös Pekan ystävät Jean Sibelius ja Robert Kajanus, joita kanteletta soittava savolaisnainen kiinnosti kovin. Vilhelmiinan soittoa he eivät kuitenkaan saaneet kuulla tämän ilmoitettua: ”Minä en ihteen paremmille soita”. 11 Vilhelmiina Halonen halvaantui vanhuusiässä. Hän toipui niin hyvin, että kykeni vielä soittamaan kanteletta sängyssä istuen. Parin vuoden kuluttua halvaantumisesta hänen kuntonsa kuitenkin heikkeni. Vilhelmiina Halonen kuoli 72-vuotiaana 21.3.1913. 12 VILHELMIINA HALOSEN POJAT KANTELEENSOITTAJINA JA -RAKENTAJINA Aapeli Halonen (1863–1928) Aapeli Halonen työskenteli vuodesta 1888 alkaen Mäkisen urkuharmonitehtaassa Sortavalassa. 1890-luvulla Aapelilla, hänen veljellään Antti Halosella ja heidän serkullaan Eemil Halosella oli suunnitelma perustaa harmonija kanteleverstas Kuopioon. Rahoitusvaikeuksien vuoksi suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut. Aapeli Halonen sai harmonimestarin arvon vuonna 1902 ja perusti samana vuonna Jyväskylään oman yrityksen Halonen ja kumpp. Harmoonitehdas. Lehdet kertoivat tehtaan rakentavan myös ”parhaimmiksi tunnetut kanteleet Helsingin musiikkikauppoihin”. Antti Halosen suunnittelemaa 24-kielistä kanteletta kehuttiin hyvin tehdyksi ja siroksi. Harmoonitehdas valmisti pehmeäsointisia, mäntykantisia kanteleita kotikäyttöön ja kirkkaampiäänisiä, 10 Väisänen 1928, XX; Tenhunen 2010, 244; Jalkanen 2010, 318–319. 11 Tenhunen 2010, 245; Kettunen 2001, 23. 12 Säisä 1989, 40–41; Kettunen 2001, 25. 13 k ntele
kuusikantisia kanteleita konserttikäyttöön. Tehdas kertoi pyrkivänsä kanteleiden valmistuksessa ”eheään, pehmeästi sointuvaan ja koko äänialaltaan samanväriseen sointiin”. Rakentamisen lisäksi Aapeli Halonen osasi myös soittaa kanteletta. Vilhelmiina Halosen 24-kielinen kantele oli hänen Aapeli-poikansa rakentama. 13 Pekka Halonen (1865–1933) Pekka Halosen taiteilijaystävä Erik ”Eero” Järnefelt ikuisti vuonna 1891 Pariisissa Halosen kanteleensoiton maalaukseensa Pekka Halonen soittaa kannelta. Teos tunnetaan myös nimellä Koti-ikävä. Maalauksessa Halonen soittaa pienkanteletta suurempaa soitinta (noin 20 kieltä) lyhyeltä sivulta siten, että vasen käsi soittaa melodiaa ja oikea käsi säestää. Samana vuonna Järnefeltin vaimo Saimi kirjoitti Pariisissa: Halonen on oikein Erikin lemmitty ja soittaa niin ihmeen kauniisti kannelta. Hän on talonpojanpoika Lapinlahdelta ja on oppinut äidiltään kannelta soittamaan ja soittaa niin runollisesti ja stämningillä niitä ikivanhoja Kalevanaikuisia melodiijoja. Meillä on usein toti-iltamia jolloin Halonen ilmestyy kannel kainalossaan ja Erik sitten säestää kitarrilla muutamia vanhanaikuisia polkkia ja valssia. 14 Vuonna 1894 Pekka Halosella ei ollut kanteletta mukana Pariisissa. Hän poti koti-ikävää kuvataideopintojensa aikana ja kirjoitti kihlatulleen Maija Mäkiselle: Tiedätkö kun mulle tuli niin ikävä kanteletta että minun täytyi tehdä itse kantele. Usko pois, mulla on oma tekemä kantele Pariisissa. Sen tein viime lauvantai iltana 4 tunnissa. Oletkos semmoista ennen kuullut. Päivällisen aikaan ei ollut vielä tietoakaan kanteleesta, vaan iltasilla minä jo soittelin sängyssä selälläni, maatapan13 Kettunen 2001, 34–35, 38, 69; Väisänen 1928, XX; Tenhunen 2010, 245. 14 Finna 2016; Halosenniemi 2015. nessani. Ääniä ei voi ihan parhaiksi kehua, vaan suurimmaantuimaan niistä kuitenkin saa. Laudat ostin ensin nikkarista ja itse sitten kyhäsin kasaan. Sinun pieni puukkosi teki melkeen suurimman työn. 22 ääntä, vackert så. Tuli niin hiki sen tehtyä että täydyin pestä kokonaan itseni ennenkun menin maata. 15 Kiinnostus musiikkiin näkyy Pekka Halosen maalauksissa: hänen tunnettuja teoksiaan ovat esimerkiksi Kanteleensoittaja (1892), Kanteleensoittaja ja tyttö (1895) ja Viulunsoittaja (1900). Viulunsoittaja-maalauksen mallina toimi Pekka Halosen veli Heikki Halonen. Kanteleensoittajamaalauksen mallina toimi Halosen Ruskealassa tapaama sokea kanteletta soittava karjalaismies. Halonen kirjoitti Ruskealasta kihlatulleen Maijalle: Minulla on nyt maalauksen alasena eräs kanteleen soittaja ukko. Olen ollut hänen luonansa kolmena päivänä, ja sie et usko kuinka siellä on mukava käydä ja olla. Siellä minä olen kaikista hauskimmat hetkeni viettänyt täällä Ruskealassa. Kyllä mie tiedän että sinäkin aivan mielistyisit siellä käymään jos olisit täällä. Ukko on jo hyvin vanhan näköinen ja kantele yhtä vanha. Sitten kun hän romauttaa ravistunutta kantelettaan työstä kangistuneilla karheilla sormillaan niin silloin on tuvassa kaikki paikat sopusoinnussa. Ja kun sitten ukko pääsee mieli säveleensä käsiin, niin silloin välähtää hänen kasvoillansa kummallinen ilme ja silmien jähmettynyt loiste näyttää tuijottavan läpi vuosikymmenten aina nuoruuden päiviin ja unelmiin saakka, vaihdellen kaikenmoisissa elämän seikkailuissa. Tuo on niin omituista nähdä että täytyy aina kääntää päänsä toisapäin kun silmät tahtovat käydä vetisiksi. Sitä minä nyt koitan tehdä mutta se on niin kovin vaikeaa, ettei sitä taida voida saada. Varsinkin kun tuo ilme kestää niin kovin vähän aikaa. 16 Tuusulassa Halosenniemen museossa esillä 15 Halonen 1965, 27–28; Ilvas 1990, 38. 16 Hämäläinen 2014, 52; Kettunen 2001, 86, 89; Halonen 1965, 39; Ilvas 1990, 23–24. 14 k ntele
oleva 20-kielinen kantele on Pekka Halosen rakentama. 17 Antti Halonen (1870–1945) Antti Halonen rakensi harmoneita useiden vuosien ajan ensin Mäkisen harmonitehtaalla Sortavalassa ja myöhemmin Aapeli-veljensä tehtaassa Jyväskylässä. Antti Halonen rakensi elämänsä aikana myös suuren määrän kanteleita, joita toimitettiin ympäri maata ja jopa ulkomaille asti Pekkaja Heikki-veljien ja Eemil-serkun välittämien tilausten ansiosta. Antti Halonen rakensi Pekka ja Eemil Haloselle omat kanteleet. Soitinrakennuksen lisäksi Antti Halonen myös soitti kanteletta ja esiintyi lukuisissa tilaisuuksissa. Viisikielissävelmiä Halonen soitti yhdysasentoisesti ”sormet sormien lomassa”, mutta muita 17 Halosenniemi 2016. kansansävelmiä eroasentoisesti: oikea käsi soitti melodiaa ja vasen käsi säesti. 18 Antti Halosen kerrotaan lumonneen tulevan vaimonsa Tilda Nykäsen kanteleensoitollaan. Kuvanveistäjä Eemil Halonen oli saanut Anttiserkultaan aiemmin lahjaksi kanteleen, johon Eemil oli veistänyt reliefin Väinämöinen pyytää hapsia immeltä. Hän otti veistoksesta kipsivaloksen ja antoi sen Antti ja Tilda Haloselle häälahjaksi todeten morsiamelle: ”Sillä kanteleensoetolla se [Antti] on kuitennii sinut suanu”. Morsian oli samaa mieltä. Antti Halonen opetti Suonenjoella veistoa, piirustusta ja rakennusoppia maamieskoulussa, jossa hän innosti oppilaitaan rakentamaan kanteleita. On arvioitu, että oppilaiden rakentamia soittimia syntyi kymmenittäin. 19 18 Kettunen 2001, 69, 77; Tenhunen 2010, 245. 19 Tenhunen 2010, 245, 454. Vilhelmiina Halonen istuu kuvassa keskellä. Hänen vieressään aviomies Olli Halonen ja toisella puolella Ollin äiti Margareeta. Takana tyttäret Sohvi (vas.) ja Lyyti Halonen, edessä pojat Heikki (vas.) ja Antti Halonen. Kuva on todennäköisesti kesältä 1894. Kuva: Halosten Museosäätiö 15 k ntele
Kanteleensoitto jatkui suvussa, kun Antti Halosen tytär Kaarina (1922– ) alkoi jo pienenä soittaa kanteletta isänsä opettamana. Antti Halonen soitti Vilhelmiina-äitinsä viimeistä kanteletta vanhuuteensa saakka, jonka jälkeen soitin on ollut Kaarina Halosen käytössä. Kaarina Halonen omistaa myös Antti-isänsä vuonna 1902 rakentaman kanteleen. Hän on esiintynyt kanteleensoittajana 1950-luvulta alkaen. 20 Heikki Halonen (1882–1932) Heikki Halonen kiipesi kansakouluikäisenä katolle soittamaan kanteletta ja Pekka-veljen tuomaa okariinoa. Heikki soitti kanteletta veljensä Kallen kanssa nelikätisesti: he istuivat kanteleen molemmilla puolilla. Kalle ”pani paasia” eli säesti bassokielillä ja Heikki soitti ylemmillä kielillä melodiaa. Hui hai hienohelmojen, muiden tanssilaulujen, jenkkojen ja polkkien kerrotaan kaikuneen kevätillassa. Vuonna 1894 Heikki ja Vilhelmiina Halonen soittivat kanteletta heillä vierailleille taidemaalari, kreivi Louis Sparrelle ja hänen vaimolleen, kreivitär Eva Mannerheimille. Sparre kirjoitti vierailusta ystävälleen Pekka Haloselle: Äitisi soitti meille kanteletta, samoin pikkuveljesi, joka oli suorastaan mestarillinen. Vaimoni oli aivan ihastunut häneen. Kovasti on puolisoni edistynyt kanteleensoitossa, luonnollisesti kantele on mukanamme täällä. Usein soitamme Pirtissä kaikkien huviksi, vaimoni kannelta ja minä toisinaan kitaraa... 21 Heikki Halosesta tuli ammattiviulisti Vilhelmiina-äidin vastustuksesta huolimatta. Pojan 20 Tenhunen 2010, 245, 454; Säisä 1989, 42. 21 Kettunen 2001, 84–85; Halonen 1965, 38. lähtiessä vain 12-vuotiaana Robert Kajanuksen oppiin Helsinkiin äiti ilmoitti, ettei kotiin ole enää tulemista: ”Vai pelmanni piti minun poijasta tulla!”, ”Nyt sinä et ole enää minun poikani.” Vähitellen suhteet palautuivat kuitenkin ennalleen. Vuonna 1911 Olli Halonen kirjoitti pojalleen Heikille: ”Äitisi oli Sinua toivonut pyhinä kotona käymään. Nyt saisit tulla Wiulunki kanssa.” 22 Jean Sibelius sävelsi viuluteeman Vilhelmiina Halosen kanteleella soittamaan Valssiin ja omisti sävellyksen 16-vuotiaalle viulistille, Heikki Haloselle. Pekka Halosen poika Antti Halonen käyttää Valssista nimeä Karjankellot. Heikki Halonen on kertonut viuluteeman syntyneen, kun Sibelius oli Pekka Halosen luona käymässä. Pekka soitti kanteletta ja Valssin kuultuaan Sibelius totesi, että ”tuohonpa voisi kirjoittaa viulullekin jotain”. Viuluteeman säveltäminen kesti vain hetken. Sibelius nimesi sävelmän Kehtolauluksi. Pekka Halosen Antti-pojan mukaan Sibelius kirjoitti sävelmän alunperin kahdelle viululle, laululle, kanteleelle ja kitaralle, vaikka kappale jäikin kotiohjelmistoon kanteleen ja viulun duettona. Sävellys syntyi Juhani Ahon 38. syntymäpäivänä 11.9.1899, jolloin myös Aho ja Robert Kajanus vierailivat Pekka Halosen luona. Pekka Halosen Antti-poika kertoo Pekka ja Heikki Halosen soittaneen duettoa monina myöhempinä vuosina saunailtojen kuulijakunnalle. Kehtolaulu esitettiin ensimmäisen kerran julkisesti Sibeliuksen syntymän 100-vuotisjuhlassa Kuopion yhteiskoulussa. Silloin kanteletta soitti Vilhelmiina Halosen pojantytär Kaarina Halonen. 23 • • • • • 22 Säisä 1989, 146; Kettunen 2001, 85, 87. 23 Halonen 1952, 69–70; Halonen 1965, 40; Kettunen 2001, 26; Säisä 1989, kuva 17. " Vai pelmanni piti minun poijasta tulla! 16 k ntele
Lähteet Finna 2016. Suomen museoiden, kirjastojen ja arkistojen aineistotietokanta. https:// museot.finna.fi. Luettu 25.4.2016 Halonen, Antti 1965. Latu lumessa. Pekka Halosen etsijäntie. Tammi. Halonen, Antti 1952. Taiteen juhlaa ja arkea. Tuusulan taiteilijasiirtolan värikkäitä vaiheita Kivestä Sibeliukseen. Helsinki: Tammi. Halosenniemi 2016. Suullinen tiedonanto Halosenniemen museon oppaalta 6.5.2016. Halosenniemi 2015. Halosenniemen museon musiikkiaiheinen näyttely Sointuja siveltimellä 8.9.–8.12.2015. http://www.halosenniemi.fi/kalenteri/show.tmpl?id=2276&sivu_id=143. Luettu 25.4.2016. Hämäläinen, Pirjo 2014. Taiteen helmet – Sata suomalaista maalausta. Helsinki: Otava. Ilvas, Juha (toim.) 1990. Pekka Halonen sanoin ja kuvin. Helsinki: Otava. Jalkanen, Pekka 2010. Kantelemusiikki: ”Kaunis kansanlaulu”. Kantele. Toim. R. Blomster. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 311–319. Kettunen, Minna 2001. Halosen taiteilijasuku. Tammi. Saha, Hannu 2006. Kantele: Koverretun kanteleen taitajia. Suomen musiikin historia. Kansanmusiikki. Helsinki: WSOY, 406–407. Saha, Hannu (toim.) 1983. Viisikielisen kanteleen ohjelmistoa 1. Kaustinen: Kansanmusiikki-instituutti. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys ry 2016. Rippikirja Pielaveden Tuovilanlahden kylästä nro 6 vuosilta 1856–1865 digiarkistossa. http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/ Kirkonkirjat/pielavesi/rippikirja_1856-1865_tk1262-1263/190.htm. Luettu 8.5.2016. Säisä, Eino 1989. Haloset. WSOY. Tenhunen, Anna-Liisa 2010. Kanteleen suuri nousu: Savo. Kantele. Toim. R. Blomster. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 244–253. Väisänen, Armas Otto 1928. Kanteleja jouhikkosävelmiä. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Väisänen, Armas Otto 1917. Kanteleensoittaja – taiteilijain äiti. Suomen kuvalehti 8/1917, 114–115. 17 k ntele
A urora Visa on 21-vuotias espoolaissyntyinen kanteleensoittaja. Hän aloitti kansanmusiikkikanteleen soiton kuusivuotiaana Espoon Musiikkiopistossa Ulla Piispasen johdolla. Vuosien varrella häntä ovat ehtineet opettaa mm. Vilma Timonen, Anna-Karin Korhonen ja Irina Cederberg. Lukioikäisenä Aurora aloitti opinnot Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin osaston nuorisokoulutuksessa pääaineenaan kanteleet ja sivuaineenaan sello. Nuorisokoulutuksen aikana hän perehtyi pelimannimusiikin saloihin Sinikka Kontion ohjauksessa. Lukion jälkeen Aurora vietti kaksi välivuotta, joiden aikana hän opiskeli Taideyliopiston avoimen yliopiston puolella kansanmusiikin ja pedagogiikan kursseja. Tänä syksynä hän aloitti kansanmusiikkiin painottuvat instrumenttipedagogin opinnot Centria Ammattikorkeakoulussa Kokkolassa. Aurora on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt opettamaan paljon. Hän on toiminut musiikkipainotteisen iltapäiväkerhon ohjaajana ja musiikkileikkikoulunopettajana ja tehnyt paljon myös musiikinopettajan sijaisuuksia. Tämän ohella hänellä on omia yksityisoppilaita, ja hän vaikuttaa yhtyeessä Aléa. Aurora pääsi Kanteleliiton kesämuusikoksi Vasemmalla: Kesämuusikko Aurora Visa esiintymässä Kallion kirjastossa Helsingissä. TEKSTI AURORA VISA KUVA JIMMY TRÄSKELIN 19 k ntele
Aurora kertoo kesämuusikkopestistään: "Päädyin hakemaan Kanteleliiton kesämuusikoksi, kun kuulin eräässä apurahojen julkistamistilaisuudessa Marianne Uotilalta, että sellainen pesti olisi avoinna. Kiinnostuin kuulemastani ja tutkittuani tarkemmin asiaa iloitsin huomatessani, että kesämuusikon keikat olisivat suunnattu juuri lapsille. Olin edellisenä talvena käynyt varhaisiän musiikkikasvatuksen kurssin, josta olin kovasti pitänyt ja tuntenut sen omakseni. Päätin laittaa hakemuksen Kanteleliitolle ja suureksi ilokseni kesäkuussa sain sähköpostia, jossa kerrottiin, että minut oltiin valittu kesämuusikoksi." "Kansanmusiikki on lähellä sydäntäni ja iso osa identiteettiäni, joten minulle oli alusta asti selvää että haluan soitattaa ja laulattaa lapsilla nimenomaan kansanlauluja lastenmusiikin sijaan. Ohjelmistoon valitsin tuttuja ja vähän tuntemattomampia kansanlauluja. Koin alusta asti tärkeäksi, että ohjelmistossa olisi myös ruotsinkielisiä lauluja, koska tiesin että olin menossa esiintymään myös kaksikielisiin ryhmiin. Tärkeäksi teemaksi nostin kanteleen kauniin äänen, jota halusin käsitellä yhdessä lasten kanssa. Tein tätä varten erilaisia kuunteluharjoituksia, joissa lasten piti keskittyä kuuntelemaan musiikkia ja kertoa sitten, miltä äänet kuulostivat tai mitä musiikista tuli mieleen. Nämä harjoitukset nousivatkin suureen suosioon lasten keskuudessa." "Ohjelmisto muotoutui lopulta hyvin muskaripainotteiseksi, mikä toimi 5-vuotiaiden kanssa hyvin. Lapset pääsivät laulamaan ja soittamaan itse kanteleilla. Samalla harjoiteltiin kuuntelemista ja keskittymistä." "Tein yhdeksässä paikassa – kuudessa päiväkodissa ja kolmessa kirjastossa – yhteensä yksitoista keikkaa. Muutamassa päiväkodissa soitatin kaksi sessiota. Kesämuusikon työt keskittyivät lopulta elokuun puoleen väliin kahdelle viikolle, jolloin päiväkoditkin olivat taas auenneet. Päiväkodit ja kirjastot olivat hyvin erilaisia esiintymispaikkoja. Päiväkoteihin mentäessä tiesin suurin piirtein, mitä oli vastassa: lapset olivat viisivuotiaita ja heitä oltiin valmisteltu tulooni. Vastaanotto päiväkodeissa olikin usein aivan huikea, ja lapset tulivat into piukassa minua vastaan. Jo porteilla huudeltiin nimeäni, vaikka lapset eivät tienneet miltä näytin. Kirjastoissa puolestaan yleisön ikähaarukka saattoi olla suurikin. Se tuotti välillä haasteita, mutta loi myös mahdollisuuksia. Jokainen esiintymispaikka oli hyvin erilainen, ja oli mielenkiintoista seurata esimerkiksi eri päiväkotien toimintatapoja." Vaikka olenkin vetänyt paljon erilaisia ryhmiä, yllätyin silti yhä uudestaan ja uudestaan eri päiväkotiryhmissä, kuinka erilaisia ryhmät voivat olla, ja kuinka vahva rooli ryhmädynamiikalla on. Huolestuttavaa oli huomata, kuinka lapset eivät enää osaa kansanlauluja samalla tavalla kuin esimerkiksi silloin kun itse olin viisivuotias. Suurin osa lauluista, jotka olivat omasta lapsuudestani tuttuja ja joita lasten vanhemmat ja omat vanhempani ovat laulaneet kouluissa, olivat tuntemattomia näille lapsille. Osa lapsista kuitenkin tunnisti joitain lauluja, koska heidän vanhempansa olivat laulaneet niitä heille. Positiivista oli sen sijaan huomata, että kantele on yhä useammalle lapselle tuttu soitin. Melkein kaikki lapset sanoivat, että he olivat nähneet kanteleen ennenkin esimerkiksi Pikku Kakkosessa. Keskimäärin kahdella lapsella ryhmää kohden oli myös oma kantele kotona. Tällaista työtä tehdessä oli mahtavaa olla antavana osapuolena ja päästä jakamaan omaa iloa ja energiaa musiikin keinoin sekä tehdä kanteletta vielä tutummaksi lapsille. Ihanaa oli nähdä, kuinka vilpittömän kiinnostuneita ja innostuneita lapset olivat. Kaiken tämän ohella opin itsekin aivan hurjasti uusia asioita itsestäni ja opettamisesta. Koin Kanteleliiton kesämuusikon homman loistavaksi tavaksi tehdä kanteletta tunnetummaksi ja innostaa lapsia aloittamaan uusi kanteleharrastus. Toivon, että tätä mahtavaa projektia voidaan jatkaa tulevinakin kesinä." • • • • • 20 k ntele
Kanteleliitto ja Musiikkijuhla Sommelo yhteistyössä ensi kesän juhlallisuuksiin Vuonna 2017 juhlimme tietenkin 100 vuotta täyttävää itsenäistä Suomeamme, mutta samalla se on myös Kanteleliiton 40-vuotisjuhlavuosi. Musiikkijuhla Sommelo, jonka perusohjelmaan on aina kuulunut runolaulun ohella myös kantele, ja Kanteleliitto ovat päättäneet yhdistää voimiansa juhlavuoden kunniaksi, ja niinpä ensi kesän Sommeloon on suunniteltu monipuolista kanteleohjelmaa. Torstai 29.6. on Sommelossa nimetty varsinaiseksi kantelepäiväksi, koska silloin ohjelmassa on kantele-aiheinen juhlaseminaari. Sen ohjelmaa suunnitellaan sopivaksi sekä tutkijoille ja alan ammattilaisille kuin harrastajillekin. Seminaarin yhteydessä myös kanteleenrakentajat pääsevät esittelemään töitään. Saman torstai-illan pääkonsertti on kantelemusiikkia. Sommelossa on myös tavanomaista voimallisempi kattaus koulutukseen. Suosittuun kansainväliseen kanteleleiriin pyritään saamaan osallistujia monesta ilmansuunnasta, esimerkiksi japanista ja USA:sta, totta kai myös kotimaasta ja Euroopasta. Myös konserttiohjelmassa – muulloinkin kuin torstain pääkonsertissa – kuullaan monipuolisesti kanteleita eri puolilta maailmaa. Sommelon taiteellinen johtaja Maari Kallberg on jo alkanut kartoittamaan mielenkiintoisia esiintyjänimiä. Sommelo toteutuu ensi kesänä 28.6.–1.7. Kainuussa ja Vienan Karjalassa. Kanteleen ohella teemoina ovat Suomi 100 sekä suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien kansojen musiikki. Voit katsoa tarkemmin Sommelon ohjelman kehittymistä osoitteessa www.sommelo.net. Oriveden kansanmusiikkikurssit 27.-30.12.2016 Tule mukaan iloiseen joukkoon Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämille Oriveden kansanmusiikkikursseille 27.-30.12. Oriveden opistolle! Tarjonnassa muun muassa kantelekurssi kaikenlaisille kanteleille, opettajana Maija Pokela. Kurssilla soitamme eri alueiden perinteisiin pohjaavaa kansanmusiikkia yhdistellen kanteleiden sointimaailmoja ja soittotekniikoita. Harjoittelemme improvisaatiota ja muuntelua sekä etsimme yhteisen soittosvengin, joka saa tanssijalat liikkeelle. Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Ilmoittaudu marraskuun loppuun mennessä Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Ilmoittautumislomake löydettävissä sivulta: www.kansanmusiikkiliitto.fi/oriveden-kansanmusiikkikurssit-2016 Lisätiedot: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Päivi Ylönen-Viiri, 0500 431 913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi 21 k ntele
K iuruvedellä Pohjois-Savossa syntynyt Pauliina Syrjälä päätyi kanteleen ja musiikin pariin kuten niin monet muutkin muusikot, jotka eivät ole muusikkoperheestä puhtaan sattuman kautta. 80-luvulla isä ja äiti veivät Pauliinan kesällä päiväleirityyppiselle viisikieliskurssille, ettei lapsen tarvitsisi olla niin paljon yksin vanhempien työskennellessä. Se oli alkusysäys pitkälle uralle, jonka tiimellyksessä ei ole tarvinnut paljon taakseen katsella paitsi aivan viime vuosina. Hiljattain menneisyys rupesi kummittelemaan ja sai Pauliinan miettimään, oliko kaikki sittenkään puhdasta sattumaa. Onko se sittenkin verissä, Pauliina? TEKSTI JA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN Vasemmalla: Pauliina Syrjälä Seurasaaren syksyssä. 23 k ntele
”Olin pienenä jo aiemmin harrastanut kansantanssia muutaman vuoden”, Pauliina muistelee. ”Jälkeenpäin olen tajunnut, että pidin musiikista siellä todella paljon. Tavallaan kansanmusiikkikärpänen puraisi jo silloin.” Pauliina soitteli innokkaasti viisikielistä, ja kun hän oli neljännellä luokalla, kävi toinen sattuma. ”Isäni oli metsätyönjohtaja ja kiersi taloissa ostamassa puuta”, Pauliina kertoo. ”Olin hiihtolomalla isän mukana, ja menimme erääseen taloon, jossa kaikki tytöt soittivat kanteletta. Talon isäntä oli rakentanut harrastuksekseen kanteleita, ja hän halusi antaa isälle yhden rakentamansa 36-kielisen kanteleen.” Paikan päällä Pauliina oli hieman ujostellut koettaa kanteletta, mutta kotona hän ryhtyi ennakkoluulottomaan tapaansa leikkimään uudella soittimellaan. Myöhemmin lähdettiin mummon kanssa mukaan Anna-Liisa Tenhusen vetämään kantelepiiriin, jossa soitettiin lyhyeltä sivulta. ”Silloin hurahdin aivan totaalisesti”, Pauliina sanoo. Kanteleryhmässä oli Pauliinan lisäksi lähinnä mummoja ja pappoja ja muutamia keskiikäisiä maatalonemäntiä, mutta ei lapsia. Se ei Pauliinaa kuitenkaan haitannut. Mummo sen sijaan lopetti harrastuksensa melko pian. ”Hän sanoi, että sen vielä kestäisi, että muna kanaa opettaa, mutta kun muna-muna opettaa kanaa, se menee hieman liian pitkälle”, Pauliina nauraa. ”Mummo oli kyllä musiikillisesti todella lahjakas ja lauloi hyvin, mutta hän oli silloin jo sen verran vanha, että soiton haltuun ottaminen oli varmaan jo hieman vaikeaa. Hänen luonteenlaatunsa oli nopea ja kärsimätön, eikä hän varmaankaan pitänyt tilanteesta, jossa jäi jälkeen.” Pauliina kuitenkin jatkoi soittoaan. Hän meni musiikkiopistoon Jaakko Laasasen tunneille. Samoihin aikoihin perustettiin trio Pauliinan serkun Liisan ja Anna-Liisa Tenhusen tyttären Katrin kanssa. ”Kiersimme teini-ikäisinä Kaustisen festivaaleilla ja kaikenlaisilla soittokursseilla”, Pauliina muistelee. ”Se oli silloin iso juttu, että oli kavereita joiden kanssa sai soittaa.” Vähitellen Pauliina Syrjälän mielessä kirkastui ajatus, että kanteleensoitto olisi sitä, mitä hän haluaisi tehdä työkseen. Maatalon isännän nikkaroima kantele vaihtui veteliläisen Kullervo Laasasen rakentamaan soittimeen. Pauliina pääsi Sibelius Akatemian nuorisokoulutukseen, ja lukion jälkeen hän teki vuoden mittaisen opintoretken Kaustisen Ala-Könni-Opistoon. Sitten ovet avautuivat Akatemian korkeakouluopintoihin. ”Maisteriopintojeni loppuvaiheessa tuli puhelu Kaustiselta”, Pauliina sanoo. ” Mika Virkkala soitti headhunterin roolissa ja sanoi, että Ala-Könni-Opiston vetäjän paikka olisi auki. Hakijoita ei ilmeisesti ollut kovin paljon, ja hän kysyi, kiinnostaisiko pesti minua.” Pauliinalla oli vastaus heti valmiina. ”Sanoin, että hohhoijaa, ei kiinnosta.” Pari tuntia puhelun jälkeen Pauliina kuitenkin soitti takaisin Mikalle. ”Sanoin häntä koipien välissä, että mitä jos kuitenkin kertoisit lisää siitä pestistä”, Pauliina nauraa. ”Hävetti ihan sikana.” Työhaastattelussa Pauliina oli varma, että oli alkuasenteellaan pilannut mahdollisuutensa. Toisin kuitenkin kävi, ja kesällä 2003 hän muutti nykyisen aviomiehensä Timon kanssa Kaustiselle. Reilun kolmen vuoden työrupeaman lomassa ehdittiin esimerkiksi viettää häitä, ja työn tohinan keskeytti äitiysloma. ”Äitiysloman jälkeen jäin heti apurahalle, ja seuraavaksi tarjoutuikin mahdollisuus siirtyä Kokkolaan Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouluun Minna Raskisen sijaiseksi”, Pauliina muistelee. Uudet tuulet puhalsivat, ja vuoden Kokkolan jakson jälkeen perhe muutti Joensuuhun, 24 k ntele
jossa oli vuorostaan tarjolla vakipaikka Karelia ammattikorkeakoulussa. ”Keski-Pohjanmaalla vierähti kaikkiaan seitsemän vuotta, ja Joensuussa neljä”, Pauliina kertaa. ”Sen jälkeen maakuntakierros päättyi ja muutettiin takaisin Helsinkiin.” Tällä hetkellä Pauliina Syrjälä tekee osa-aikaisesti töitä Sibelius-Akatemiassa ja valmistelee tohtorinopintojaan. Niiden yhteydessä taiteelliseen toimintaan on tullut uutta energiaa ja kummituksia menneisyydestä. Molempien yhteinen nimittäjä on salaperäinen Lunkula. ”Isäni suku on kotoisin Laatokan Lunkulansaaresta”, Pauliina kertoo. ”Siellä minulla oli ukki nimeltä Paavo, joka soitti kanteletta.” Pauliina ei koskaan tavannut isänsä isää, joka syntyi jo 1880-luvulla. Pauliina syntyi isälleen iltatähtenä, ja vuonna 1927 syntynyt isä oli samaten iltatähti. Siksi ukin ja lapsenlapsen ikäero oli poikkeuksellisen suuri. ”Kun aloitin soittamisen, isäni kertoi että ukki soitti myös kanteletta”, Pauliina sanoo. ”Asia ei kuitenkaan koskaan ollut kovin vahvasti mielessä, ennen kuin se rupesi viime vuosien aikana kiinnostamaan.” Sittemmin Pauliina yritti usein kysyä isältään, minkälaista musiikkia ukki kanteleellaan soitti. ”Kysyin, että soittiko hän polkkia tai valsseja vai jotakin muuta”, Pauliina kertoo. ”Isä sanoi aina, että jotakin muuta, mutta ei oikein osannut kuvailla sitä.” Viitisen vuotta sitten, kun Pauliinan isä oli jo huonossa kunnossa sairaalassa, tuli kuitenkin oivalluksen hetki. ”Kyselin isältä vanhoista ajoista, ja mieleeni tulivat Laatokan luostarisaaret”, Pauliina sanoo. ”Kysyin, oliko isä koskaan käynyt Valamossa, Pauliina Syrjälä soittaa Jooseppi Pohjolan kanteletta perinteisellä soittovälineellä. 25 k ntele
koska isä oli ortodoksiperheestä. Hän kertoi, ettei itse käynyt koskaan, mutta jotkut vanhemmista sisaruksista kävivät nuorempana.” Sitten isä oli sanonut jotain, jonka Pauliina koki erityisen pysäyttävänä. ”Isä sanoi yhtäkkiä, että ’tuli vain mieleen, että kun sinä lapsena soitit niitä Konevitsan kirkonkelloja, niin ukkisi muuten soitti Salmin kirkonkelloja kanteleella’”, Pauliina sanoo. ”Siinä kohtaa minulla tapahtui oivallus, että ukkini todellakin oli arkaaisen perinteen kanteleensoittaja.” Oivalluksella oli suuri merkitys, sillä arkaainen perinne oli aina tuntunut Pauliinasta siltä läheisimmältä musiikilta. Sen parissa hän on kokenut asioiden tapahtuvan luontevasti, tiedostamatta ja asiaa sen kummemmin ajattelematta. ”Aina välillä on tullut sellainen olo, että onko se sittenkin jollakin tapaa verissä vaikka aivan täysin en siihen uskokaan”, Pauliina nauraa. Lunkulasta muodostui Pauliinalle paitsi pala sukuhistoriaa, myös omanlaisensa mielentila: paikka, jossa voi rauhoittua musiikin äärelle. Siitä tuli myös Pauliinan ensimmäisen tohtorintutkintokonsertin nimi sekä tänä kesänä julkaistun sooloalbumin titteli. ”Lunkula on toinen soololevyni”, Pauliina sanoo. ”Ensimmäinen ilmestyi vuonna 2005.” Ensilevyn ja uuden levyn äänitysten välillä pääsi vierähtämään melko lailla tasan kymmenen vuotta. Lunkula-levyn äänitykset nimittäin tehtiin jo kesällä 2015. ”Olin silloin viimeisilläni raskaana”, Pauliina kertoo. ”Julkaisu venähti käytännön syistä vuodella. Ensimmäisen kerran kuuntelinkin materiaalia uudestaan vasta tänä keväänä.” Lunkula-levyn äänitti ja miksasi Taito Hoffrén, ja sen julkaisi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla heinäkuussa Kansanmusiikki-instituutti. Levyn materiaali on Jooseppi Pohjolan kanteleella usein erilaisia apuvälineitä käyttäen soitettua improvisatorista musiikkia. ” Aina välillä on tullut sellainen olo, että onko se sittenkin jollakin tapaa verissä vaikka aivan täysin en siihen uskokaan 26 k ntele
”Jooseppi Pohjola syntyi 1800-luvun puolella ja rakensi kanteleita 1900-luvun alussa”, Pauliina valottaa soittimensa taustoja. ”Pohjolan kantelemalli on näistä tikulla soitettavista Saarijärven kanteleista nykyään se yleisin malli. Syynä on se, että Rauno Nieminen teki 80-luvulla tästä mallista piirustukset ja muokkasi sitä hieman, esimerkiksi sisällä olevien tukipuiden osalta. Käytännössä on siis kyse Raunon kehittämästä soittimesta Jooseppi Pohjolan kanteleen pohjalta.” Pauliina Syrjälälle kyseinen malli on kanteleista rakkain. Se valikoitui luontevasti myös Pauliinan taiteellisen tohtorintutkinnon aiheeksi. ”Aihetta miettiessäni en halunnut sanoa, että keskiössä olisi tikkusoitto, koska soitan kanteletta niin monilla muillakin kapistuksilla”, Pauliina sanoo. ”Siksi päätin rajata aiheeksi Jooseppi Pohjolan kanteleeseen.” Perinteinen puutikku sai Pauliinan soitossa jo melko varhaisessa vaiheessa rinnalleen erilaisia kapistuksia, joiden avulla on löytynyt uusia sävyjä ja mahdollisuuksia. Arsenaaliin kuuluvat ainakin maalipensseli, neulepuikko, virkkuukoukku, sinitarra, sormiplektrat ja viritysavain. ”Tällä hetkellä ei taida olla mitään muuta käytössä”, Pauliina kertailee pilke silmäkulmassa. ”Uudet välineet ovat kuitenkin jatkuvassa haussa.” Tällä hetkellä Pauliina työstää tohtoriopintojensa kolmatta tutkintokonserttia. Ensimmäinen konsertti Lunkula esitettiin syksyllä 2013, ja sitä seurasi vuotta myöhemmin pelimannihenkiseen soittoon keskittyvä Hienohelma ja Hyppivä puuhevonen rouheaa perinnemusiikkia kanteleilla. Toisessa konsertissa Pauliinan apuna oli useampia pieniä ja suuria kokoonpanoja. ”Hienohelma ja Hyppivä puuhevonen oli tavallaan aivan eri asia kuin arkaaiset juttuni, mutta myös se on sellaista musiikkia, jossa huomaa maadoittuvansa perinteeseen koko ajan enemmän”, Pauliina pohtii. ”Sen konsertin työstämisen myötä aloin kuunnella enemmän arkistoäänitteitä, ja sen jälkeen olen löytänyt vielä lisää tikkusoiton arkistoaarteita. Se on vienyt minut aivan mennessään, ja olen ymmärtänyt että se perinne on ollut paljon moninaisempaa kuin aiemmin olin kuvitellut.” Pauliina kertoo ihmetelleensä, miksei ole jo aiemmin hurahtanut tutkijan näkökulmasta tikkusoiton perinteeseen, vaikka Saarijärven kantele ja tikulla soittaminen iskivät häneen voimakkaasti jo myöhäisteini-iässä. Nyt asiaa on kuitenkin korjattu pieteetillä, ja aiheesta on syntynyt jo tekstiäkin. ”Saa nähdä julkaistaanko sitä tekstiä jossain muodossa jo ennen tohtorintutkinnon kirjallista vaihetta”, Pauliina sanoo. Työstön alla on tällä hetkellä myös kolmas tutkintokonsertti. Se toteutetaan triona Lassi Logrénin ja Teri Mantereen kanssa. ”Tässä tohtorintyössä viehättääkin juuri se, että siinä pääsee tekemään niin erilaisia asioita enemmän kuin todennäköisesti koskaan muulloin tulisi tehtyä”, Pauliina kiteyttää. Marraskuussa esitettävässä konsertissa Pauliina pääsee sukeltamaan uudenlaisiin synergioihin trion muiden jäsenten instrumenttien kanssa sen sijaan, että pelattaisiin pelkästään kanteleen mahdollisuuksilla. Uudenlainen lähestyminen tuo mukanaan uudenlaisen jännityksen tunteen. ”Konsertin nimi on Vaaralla kokeilevia kohtaamisia, ja siinä haetaan erilaisia sointivärejä yhdessä improvisoinnin kautta”, Pauliina sanoo. ”Minulla oli sellainen olo, että kaksi aiempaa konserttiani olivat aika turvallisia: ensimmäisessä oli paljon improvisaatiota, mutta sen raamien sisällä tiesin koko ajan suurin piirtein mitä tein, ja toinen oli kauttaaltaan melko suunniteltu kokonaisuus. Nyt alkoi tuntua siltä, että tarvitaan jotakin sellaista, mikä vähän pelottaa.” • • • • • 27 k ntele
LEVYARVIOita Pauliina Syrjälä: Lunkula (Kansanmusiikki-instituutti 2016, Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiäänitteitä) Kanteletaiteilija Pauliina Syrjälän toisella soololevyllä kuullaan monenlaisia tunnelmia: kauneutta ja herkkyyttä, mutta myös voimakkuutta ja jopa rajuja sävyjä. Kanteleen soinnin kirjo on laaja, ja soitossa on käytetty monipuolisesti eri tekniikoita. Syrjälä soittaa Jooseppi Pohjolan kanteletta. Tämä kantelemalli on peräisin 1800luvulta, ja sitä on soitettu perinteisesti puutikulla. Lunkula on saari Laatokassa, joka on Syrjälälle sekä suvun kotipaikka että mielenmaisema. Soittovälineinä tikun lisäksi ovat maalipensseli, virkkuukoukku, neulepuikot, sormiplektrat ja viritysavain. Näillä saa kanteleesta hyvin erilaisia soundeja ja efektejä. Mielestäni Lunkula vie innovatiivisuudessaan ja luovuudessaan eteenpäin Jooseppi Pohjolan kanteleen kehitystä. Sointiin tulee jotain uutta, sopivaa räiskettä ja räminää. Levy on osa Syrjälän Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään tekemään taiteellista tohtorintutkintoa. Odotan innolla hänen seuraavia jatkotutkintokonserttejaan ja niistä mahdollisesti syntyviä levyjä. On inspiroivaa nähdä, miten samasta kantelemallista löytyy aina uusia ideoita. Seuraavaa konserttia on mahdollista päästä kuulemaan marraskuun alussa. Lunkulalevyllä on huipputaitavaa tikutusta ja kappaleista muodostuu hieno kokonaisuus, joka on koottu vahvalla tyylitajulla. On hienoja omia sävellyksiä, sovituksia kuten Teodor ja Feodor, joka koostuu vanhoista sävelmistä Teppo Revolta ja Feodor Pratsulta sekä Kirkonkellot, jotka lähtevät kehittymään omaan mielenkiintoiseen suuntaan improvisaation kautta. Soitossa on mielenkiintoista rytmiikkaa ja muhkeita riffejä bassosoundeilla. Kappaleet noudattavat vanhaa estetiikkaa, ne soljuvat eteenpäin ja musiikissa on pitkiä kaaria. Pääsin mukaan Lunkulan lumoavaan musiikilliseen maisemaan, ja nautin suuresti tämän ihanan levyn kuuntelemisesta! Tallari 30 v (Kansanmusiikki-instituutti 2016) Toimitus Ritva Talvitie, Katri Haukilahti ja Sampo Korva. Suomen ensimmäinen kansanmusiikin ammattiyhtye Tallari aloitti toimintansa vuonna 1986. Nyt julkaistu 30-vuotisjuhlavuoden kunniaksi koottu tuplalevy sisältää musiikkia yhtyeen alkuajoilta tähän päivään. Soitinvalikoima ja ohjelmisto on ollut laaja ja monipuolinen, ja tämän toteutuminen läpi vuosien on ollut yksi Tallarin tehtävistä. Levyillä on upea kokoelma yhtyeen helmiä, samalla tehdään läpileikkaus sen historiaan. Ohjelmisto on lähinnä perinteisiä kappaleita; eri tyylit, soittimet ja soittajat ovat hyvin edustettuina ja mukana on myös paljon 28 k ntele
KIRJOITTANUT SANNI VIRTA laulua. Olisi ollut kiinnostava lukea kappaleiden alkuperästä enemmän, mutta tiedot varmasti löytyvät aiemmilta levyiltä. Kantele kuulostaa kokonaisuudessa virkistävältä vieraillessaan useassa kappaleessa, esimerkiksi soolo-osuuksina Konsta Jylhän Hurmurin alkusoitossa ja Ryyminki –kappaleessa. Kanteletta ovat soittaneet Tallarissa Arto Järvelä, Anna-Maija Kekki, Liisa Matveinen ja Hannu Saha, osa vierailijoina. Kanteletta on soitettu ilahduttavan paljon Tallarin kappaleissa, se kuuluu sävynä monessa paikassa. Toivottavasti tämä jatkuu myös nykyisessä Tallarissa, ja voihan yhtyeessä olla joskus mukana pääinstrumenttinaan kanteletta soittava muusikko. Hienoa, että 30-vuotista uraa juhlitaan näin kokoomalevyllä! Ostrobothnian Folk Orchestra: I (Kansanmusiikki-instituutti 2016) OFO on vuonna 2011 perustettu kansansoitinorkesteri, ja alusta asti sitä on johtanut viulisti ja säveltäjä Ville Ojanen. Orkesterissa soittaa Centria –ammattikorkeakoulun ja Keski-Pohjanmaan konservatorion opiskelijoita sekä näistä oppilaitoksista valmistuneita ammattilaisia. Yhtyeen ensimmäisellä levyllä on opiskelijoiden omia sävellyksiä sekä Ville Ojasen säveltämä konsertto trumpetille ja kansanmusiikkiorkesterille. Musiikki tuo elokuvamaisia kuvia ja tunnelmia mieleen, toki kaikessa kuuluu kansanmusiikkipohja; poljento ja sävelkieli. On hauskaa ja mielenkiintoista kuulla elokuvamaista musiikkia kansansoittimilla soitettuna. Isossa soitinvalikoimassa on mukana harmoonien, viulujen, perkussioiden, kielisoittimien lisäksi myös kampiliira. Tunnelmaa luodaan myös eri lintujen äänillä, jotka on toteutettu itse. Eeva-Kaisa Kohosen soittama konserttikantele helisee hiljaisemmissa kohdissa kauniisti; mielestäni näitä kohtia voisi olla levyllä enemmän. Kantele on levyllä sointivärinä, joka täydentää orkesterin kokonaissoundia. Mainiota, että OFO:n tuotantoa voi nyt kuunnella levyltäkin! Kirjoittaja on pääkaupunkiseudulla asuva kanteleensoittaja, joka opiskelee tällä hetkellä Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikkia. 29 k ntele
Eva Alkula & Tomoya Nakai: Laulu (Camus 2016) Kantele-koto -duo Eva Alkula & Tomoya Nakai on julkaissut kolmannen äänilevynsä Laulu, joka juhlistaa laajan konserttikiertueen ohella duon kymmenenvuotistaivalta. Edellisten levyjen tapaan tässäkin tutkaillaan kulttuurien välisiä suhteita: suomalaisuuden ja japanilaisuuden vastakkaisuuksia, samankaltaisuuksia ja yhteistä mielenmaisemaa. Materiaalina on nyt etupäässä japanilainen perinnemusiikki ainujen lauluista geishojen sävelmiin mutta mukana on myös pari suomalaista rekilaulua. Sointikuva on pelkistetty, jopa niukka, mutta silti erittäin energinen. Sovitukset, joita kumpikin duon jäsen on tehnyt, ovat hyvin yhtenäisiä. Kantele pysyttelee taustalla, etenee milloin kuulaana äänimaisemana, milloin perkussiivisina sointuiskuina, kunnes ottaa puolestaan melodiavastuun. Koto suosii tällä kertaa suoraa ääntä, johon kanteleen on helppo sulautua ja lisätä tarvittaessa kotoa jäljitteleviä taivutusja huojutuskoruja vipujen avulla. Funktioharmonian ansat ja anakronismit on vältetty. Kumpikin sovittaja on noudattanut Jean Sibeliuksen koeluennon teesiä, jonka mukaan kansansävelmän sovittamisessa ei saa käyttää muita säveliä kuin niitä, mitä alkuperäinen melodia sisältää. Kantele-koto -kudokseen on lisätty lyömäsoitinpilkkuja ja melodikan yksiäänistä haaveilua. Parissa kappaleessa Tomoya Nakai laulaa koruttomasti suoralla äänellään perinnetietoisestija taitoisesti koristellen. Äänitys ja miksaus ovat erityisen onnistuneita. Tiettävästi äänitykset on tehty soitin kerrallaan, klikin avulla. Siitä huolimatta kaikki kuuluu yhteisenä hengityksenä. Kun soittimet eivät vuoda toistensa mikrofoneihin, kokonaissointi ja soitinten sulautuminen toisiinsa on mitä ihanteellisin. Mitä yhteistä suomalaisuudessa ja japanilaisuudessa voisi olla? Levyltä kuullaan, että ainumelodiikka kuulostaa sangen saamelaiselta pentatoniikkansa vuoksi, ja että modaalinen rekilaulu ei aina ole kaukana japanilaissävelmistä ja kotovirityksistä. Niinpä ainulaulu Ikeresotte yhdistyy luontevasti J. Alfred Tannerin kansansävelpohjaiseen Laulu on iloni ja työni -sävelmään Eva Alkulan sovittamassa kappaleessa Shiraoi. Sama melankolia toistuu kappaleessa Humma. Siinä Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemä iki-ihanuus tempaa mukaansa levyn mainitun nimisävelmän ja ryntää ukkospilvenä pitkin japanilaista metsätietä. Tomoya Nakain sävellys Motion on puolestaan abstraktia minimalismia, levon ja liikkeen buddhalaishenkinen tutkielma, joka voisi yhtä hyvin olla suomalaisen nykysäveltäjän kynästä. Laulu-levyn ainoa kulttuuritörmäys tapahtuu Tomoya Nakain sovittamassa ja laulamassa geisha-sävelmässä Konpira fune fune. Kumarrus rokkiin ja boogie woogieen viitannee kulttuurien välisyyden yöpuoleen a´ la Madame Butterfly. LEVYARVIO KIRJOITTANUT PEKKA JALKANEN 30 k ntele
D uo Eva Alkula & Tomoya Nakai juhlistaa tänä vuonna 10-vuotista yhteistyötään, ja tämän kunniaksi he julkaisivat levyn nimeltään Laulu sekä tekivät Suomen kiertueen syyskuun aikana. Minulla oli ilo päästä kuulemaan duoa heidän Helsingin konsertissaan, joka oli upea elämys! Sain myös haastatella heitä skypen kautta kiertueen jo edettyä Keski-Suomeen. Kiertue jatkuu Japanissa myöhemmin syksyllä. Laulu Japanista ja Suomesta TEKSTI SANNI VIRTA KUVA JORMA AIROLA Duo Eva Alkula & Tomoya Nakai esiintyi Helsingissä 24.9.2016. 31 k ntele
Ihanaa musiikkia, ajattelen aina kuunnellessani duon soittoa. Ihana on se sana, joka minulla tuli mieleen myös Helsingin konsertin jälkeen. Siellä kuultiin tietysti Laulu-levyn kappaleita sekä kantaesityksenä Pekka Jalkasen duolle tehty hieno teos Loviatar. Duo Eva Alkulan (kantele) & Tomoya Nakain (koto) uudella levyllä Laulu on japanilaisia ja suomalaisia kansanlauluja sovitettuna kahdelle samansukuiselle mutta erilaiselle soittimelle. Duon kappaleet valikoituvat kuulemma niin, että kumpikin etsii kiinnostavaa musiikkia ja tekee siitä alustavan sovituksen melodioineen, sointukulkuineen ja välikkeineen: jommallakummalla on idea uudeksi kappaleeksi, jota ehdottaa toiselle ja kysyy, kiinnostaisiko tämä. Ideat saattavat kuitenkin muuttua ja soittimien osuudet vaihtua, kun he alkavat soittaa yhdessä. Kuunteleminen on duolle tärkeä sovittamisen työkalu, niin soittotilanteessa kuin äänitetyn soiton jälkikäteen kuuntelu. Kumpikin duon jäsenistä on huipputaitavia, suvereeneja oman soittimensa asiantuntijoita. Laulu-levy eroaa duon aiemmasta tuotannosta siinä, että tällä kertaa mukana on ainoastaan kansanlauluista tehtyjä sovituksia, kun aiemmilla levyillä on ollut mukana omia sävellyksiä ja vaikutteita nykymusiikista. Laulu-levylle valikoitui erilaisia sävelmiä eri puolilta Japania. He kertovat valinneensa vähemmän tunnettuja kansansävelmiä Japanista, jotta nykyinen sukupolvi ei unohtaisi tätä musiikkiperintöä. Eva ja Tomoya kuvailevat Laulu-levyn nimen kertovan heidän yhteisestä huumoristaan ja ilosta, joka on läsnä harjoittelussa ja kiertueella ollessa. He kokevat olevansa sukulaissieluja: heidän on helppo kommunikoida, he ajattelevat samansuuntaisesti monesta asiasta – etenkin musiikista – ja heitä kiinnostavat samat asiat myös vapaa-ajan vietossa kiertueella ollessa. Heitä yhdistää intohimo ruokakulttuureihin, ja esimerkiksi kiertueilla he etsivät erityisen hyviä ruokapaikkoja. Laulu-nimi kuvailee levyä myös konkreettisesti: sillä kuullaan laulua enemmän kuin duon aiemmilla levyillä. Japanilaisten sävelmien lisäksi mukana Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemä kansansävelmä Juokse sinä humma, duon sovituksena Humma, joka on virkistävä versio kappaleesta. Siitä ei duolla ollut mitään valmista sovitusta, he kertovat lähteneensä vain soittamaan ja ideoimaan. Eva kertoo työn alla olevan myös toinen Rautavaara-teemainen kappale. Duo työskentelee tehokkaina periodeina: Laulu-levyn he esimerkiksi työstivät yhdessä kummankin tekemien sovitusten pohjalta valmiiksi harjoitustilanteessa lyhyessä ajassa. Äänitys tehtiin samalla kerralla Japanissa. Insipiroivia asioita Evalle ja Tomoyalle ovat fuusio Suomen ja Japanin musiikin välillä, mutta myös Japanin ja Suomen väliin jäävät alueet, niiden sukulaissoittimet ja soittotekniikat. Suomen kansanmusiikista heitä kiinnostaa vanha kanteleperinne ja esimerkiksi sekatyylillä soittaminen; toisaalta he ovat soittaneet kanteletta myös syömäpuikoilla dulcimer-soittimen tapaan. Tomoya mainitsee inspiraation lähteenä myös kitaran mahdollisuudet soittaa harmoniaa ja sointuja kotolle siirrettynä. Duon musiikillinen linja on fuusiota, kappaleen valinnat tapahtuvat heidän mukaansa luonnollisesti. Tomoya on säveltänyt paljon kahdelle kotolle, ja duolle on valittu ne sävelmät jotka sopivat parhaiten tälle kokoonpanolle. Evaa ja Tomoyaa kiehtoo sekoitella kulttuureihin ja soittimiin liittyviä asioita, ja tämä on johdatellut heidän musiikillista linjaansa. Tärkeää on myös kommunikointi yleisön kanssa; se, mikä puhuttelee Japanissa ja Suomessa, tallentuu muistiin tulevaisuutta varten. Duo on myös säveltänyt yhdessä: Youkihi, ensimmäisen levyn nimikappale on esimerkki tästä. Youkihi on tarina kiinalaisesta kuningattaresta, ja se kuuluu japanilaisiin Noh-tarinoihin, joiden säveltäminen on Tomoyan intohimo. Koton ja kanteleen eroavaisuudet ja yhtäläisyydet kiinnostavat myös Evaa ja Tomoyaa. 32 k ntele
Yhtenä erona on tietysti kielen pituus. ”Koto on kanootin kokoinen soitin”, sanoo Eva. Soittimien erilaisten soundien kuunteleminen on olennainen osa Evan ja Tomoyan musiikin tekemistä. Kielimäärä on kotossa 25, konserttikanteleessa taas on suuremmat mahdollisuudet soittaa eri oktaaveissa. Duo on perehtynyt nimenomaan akustisen soiton tutkimiseen, balanssiin soittimien äänten välillä. Yhtäläisyyksiä löytyy soittimen historiassa ja nykytilanteessa. Kotoa on käytetty historiassa samantyyppisesti kuin kanteletta. Koton uudistuminen 1900-luvun alkupuolella tarvitsi säveltäjän, joka kehitti instrumenttia ja alkoi tehdä uutta musiikkia sille. Tämä tapahtui samaan aikaan kun Paul Salminen kehitti kanteletta eteenpäin Suomessa. Samanlaisuutta on myös siinä, miten koto näkyy paikallisessa musiikkielämässä tällä hetkellä. Laulu-levyllä vierailevana muusikkona on lyömäsoittaja Hitomi Aikawa. Duo on joitakin vuosia sitten tehnyt Japanissa yhden kiertueen yhdessä Aikawan kanssa. Lyömäsoittimien mukana olo täydentää Evan ja Tomoyan mukaan hienosti heidän soitinkombinaatiotaan. Myös japanilaisen taiko-rummun kanssa duo on joskus soittanut. Vierailevia muusikoita on ollut mukana silloin tällöin, seuraavaksi Japanin kiertueen yhteydessä on keikka mm. harpistin ja Noh-näyttelijän kanssa. Eva innostui lähtemään Japaniin vaihtoon, opiskelemaan ja tekemään musiikkia. Japanista Eva kertoo tienneensä heti, että tuo on se, mitä kohti lähden. Asiat järjestyivät nopeasti. Hän lähti Sapporon kasvatustieteelliseen yliopistoon vaihtoon silloisesta opiskelupaikastaan SibeliusAkatemiasta ja opiskeli siellä koton soittoa. Evalla oli myös kantele mukana. Hän soitti paikallisten kanteleen soittajien kanssa, esiintyi ja opetti paljon. Eva vietti Japanissa vaihtoajan jälkeenkin pitkiä aikoja ja oli mukana perustamassa Japanin kanteleen ystävät -yhdistystä. Idea syntyi vuonna 2008. Eva toimi silloin Kanteleliiton puheenjohtajana, mutta haluna oli myös koota kaikki tutut kanteleensoittajat Japanista mukaan, jotta he voisivat laajentaa toimintaansa. Eva on soittanut kotoa vaihtovuoden jälkeenkin, ja kävi kototunneillakin Japanissa. Nykysäveltäjät ovat olleet kiinnostuneita kotosta, Länsimaissa ja Suomessa on tosi vähän sen soittajia, ja Evalla on ollut mahdollisuuksia joitakin kertoja soittaa uutta musiikkiakin kotolla. Japanissa hän on käynyt yli kaksikymmentä kertaa, ja tällöin vaihto vuotena opitut japanin kielen taidot ovat aina aktivoituneet. Tomoya on opiskellut japanilaista kansanmusiikkia ja -soittimia Tokio University of the Artsissa soittiminaan koto ja kitaraa muistuttavaa shamisen. Tomoya kertoo soittaneensa myös Saarijärven kanteletta. Tulevaisuuden suunnitelmista he mainitsevat konsertit Laulu-levyn myötä ensi vuodelle sekä Suomessa että Japanissa. Vuonna 2019 Japanin ja Suomen diplomaattiset suhteet täyttävät 100 vuotta, ja duolla on konsertointia niissä merkeissä. Haaveena heillä on päästä esiintymään Tokion Olympialaisiin vuonna 2020. Olisipa hienoa, jos tuo toive toteutuisi! • • • • • " Haaveena heillä on päästä esiintymään Tokion Olympialaisiin vuonna 2020. Olisipa hienoa, jos tuo toive toteutuisi! 33 k ntele
Tapanani on aika-ajoin hakea Yleisradion ja sanomalehtien kotisivuilta uutisia, joissa esiintyy sana kantele. Tämänkertaiset haut antoivat jälleen kerran kiehtovia tuloksia, jotka osoittavat että kantele kiinnostaa maailmanlaajuisesti. Game of Thrones on pyörinyt televisioissa jo pitkään, mutta ainakaan minä en ollut tiennyt, että sen tunnusmusiikissa on mukana kantele yhdessä dulcimerin kanssa. Musiikin säveltäjä Ramin Djawadi kertoo, että tämä soitinyhdistelmä saa aikaan kimmeltävän soinnin, jota on vaikea sijoittaa mihinkään paikkaan maantieteellisesti. Tämä luo tunnusmusiikin loppuun mystiikkaa, joka herättää kysymyksen, mitä tulevassa jaksossa mahtaa tapahtua. Suomalaisen Steve’N’Seagulls –yhtyeen Brothers in Farms -levyn nousu julkaisuviikollaan Billboardin bluegrass-listan ykköseksi on suuri uutinen. Kyseisellä listalla ovat kärjessä olleet pääasiassa amerikkalaiset kovan luokan perinneyhtyeet. Kantele-lehden lukijoita ilahduttaa erityisesti se, että yhtyeessä soi myös kannel. Kantele mainittiin myös useassa kotimaisessa uutisessa. Kanteleita voi lainata kirjastoista, Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla tatuoitiin kanteleita ja kantele soi Lauri Nykoppin Silmänkantamattomiin-näyttelyssä Mikkelin taidemuseossa. Myös suru-uutinen tuli hakutuloksiin Hannu Sopasen muistokirjoituksen muodossa. Eniten ilahdutti kuitenkin kanteleen runsas esiintyminen erilaisissa radio-ohjelmissa, levyarvioissa ja menovinkeissä. Kantele näkyy ja kuuluu, kiitos siitä teille kaikille! Puheenjohtajan tervehdys Susanna Heinonen 34 k ntele
Liitto tiedottaa Kanteleliiton syyspäivä ja syyskokous 29.10.2016 Kanteleliitto järjestää yhteistyössä Palokan Pelimannitalon ja Suomen kantelemuseon kanssa kanteleidentäyteisen syyspäivän. Tapahtumapaikkana toimii Palokan idyllinen Pelimannitalo Jyväskylän lähellä (osoite Saarijärventie 71, Palokka). SYYSPÄIVÄN OHJELMA 14.00 Museokierros ja Kultakantele-tunnustuksen luovutus Aloitamme kierroksella Suomen kantelemuseon kokoelmissa. Museo kokoelman esittelijänä toimii Jyväskylän yliopiston lehtori, Pekka Toivanen. Kierroksen lopuksi Kanteleliitto luovuttaa Kultakanteleelämäntyötunnustuksen tutkija ja kantelekonkari Kari Dahlblomille. 15.00 Road Ensemble -konsertti Kierroksen jälkeen saamme nauttia Farshad Sanatin (santur) ja Fardin Abbasin (lyömäsoittimet) konsertista. Santur on 72-kielinen persialainen kansansoitin. Soittimen historia ja soittoperinne ovat jo vuosituhansia vanhoja. Santuria voitaisiin siis hyvällä syyllä kutsua Iranin kanteleeksi. Kahvitauko Kanteleliitto ry:n syyskokous 29.10.2016 kello 16.00 KUTSU Kanteleliitto kutsuu jäsenistön vuoden 2016 sääntömääräiseen syyskokoukseen 29.10. kello 16.00 osoitteeseen Saarijärventie 71, 40270 Palokka. Kokouksessa käsitellään Kanteleliiton säännöissä määrätyt asiat. Kokoukselle saa ehdottaa uusia Kanteleliiton hallituksen jäseniä sähköpostitse 24.10. mennessä osoitteeseen mail@kantele.net. Mainitse viestissä henkilön nimi, sähköpostiosoite, puhelinnumero ja jäsennumero (jos tiedossa). Kokoukseen ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, ja sinne on vapaa pääsy kaikille Kanteleliiton jäsenille. Tervetuloa tutustumaan muun muassa Kanteleliiton juhlavuoden 2017 ja Kantele-lehden uusiin tuuliin! Kokouksessa on kahvitarjoilu. Kokous kestää n. klo 17 asti. MUUTA TIEDOTETTAVAA Ehdota Vuoden kantele ja Kultakantele -tunnustusten saajia ja Vuoden yhtyettä 31.11.2016 mennessä ja Vuoden kantelelevyä 3.12.2016 mennessä. Katso ohjeet osoitteesta kantele.net! 35 k ntele
K anteleliitto ry ja Kanteleensoiton opettajat ry järjestävät IV kansainvälisen kantelekilpailun Kaustisella, Keski-Pohjanmaalla, 5.-7.5. Kanteleliiton 40-vuotisjuhlavuonna 2017 yhteistyössä Kaustisen kunnan, Kansantaiteenkeskuksen ja Kansanmusiikki-instituutin kanssa. Mukaan ovat tervetulleet kaikki kanteleyhtyeet kaikenlaisilla kanteleilla eri puolilta maailmaa musiikkityylistä riippumatta! Sarjoja löytyy vauvasta vaariin, joten jokaisella kanteleensoittajalla on mahdollisuus osallistua kilpailuun. Kaustisella on kanteleensoittoperinne, joka on kantanut meidän päiviimme asti. Kokonainen soittotyyli on nimetty Kaustisen ja lähiseutujen läpi virtaavan joen mukaan: Perhonjokilaakson soittotyyli. Myös eräs kanteleen historian tärkeä keulahahmo, Kreeta Haapasalo, syntyi Kaustisella 1800-luvun alussa. Suomen kansalle äänen antanut ja suomalaisen kansankulttuurin symbolina toiminut Kreeta Haapasalo luo myös linkin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoteen. Taiteen kultakausi, jonka osana Haapasalo oli, toimi osaltaan sysäyksenä Suomen itsenäistymiselle, sillä se vahvisti suomalaisten kansallisidentiteettiä. Haapasalo oli myös ensimmäisiä suomalaisia taiteilijoita, joka ansaitsi elantonsa esiintymällä ympäri maata ja ulkomaita myöten. Kaustisella ja kanteleella on siis pitkä yhteinen, tiivis historia. Kansainvälisyyskin on luonteva osa Kaustista: Kaustinen Folk Music Festivalia kansainvälisine esiintyjineen on järjestetty jo 50 vuotta. Kun Suomi, Kanteleliitto ja Kaustinen juhlivat yhtä aikaa pyöreitä vuosia, mikäpä olisikaan sopivampi paikka pitää kansainvälinen kantelekilpailu? Tutustu seuraavilla sivuilla kilpailun sääntöihin. Säännöt ja tulevaisuudessa myös kaiken kilpailuun liittyvän löydät kilpailun omilta sivuilta osoitteessa kantele.net/kilpailu2017. Samasta osoitteesta löydät myös ilmoittautumislomakkeen, joka on täytettävä 31.12.2016 mennessä, jos yhteesi haluaa osallistua kilpailuun. Pyrimme järjestämään mahdollisimman mukavat kilpailuolosuhteet kaikille, joten suunnittelemme yhteiskyyditystä Helsingistä pääkaupunkiseudun kanteleyhtyeille ja edullista patjamajoitusta Kaustisella. Pyrimme myös järjestämään edullisen, omakustanteisen lounasruokailun. Otathan yhteyttä, mikäli olet kiinnostunut näistä vaihtoehdoista tai jos sinulla on kysyttävää mistä tahansa muusta kilpailuun liittyvästä – vastaan mielelläni! Ota yhteyttä: kilpailut@kantele.net. Kisaterveisin, Leeni Wegelius IV kansainvälisen kantelekilpailun tuottaja Kanteleliitto ry ja Kanteleensoiton opettajat ry Espoossa 28.9.2016 Would you like to read this in English? Go to kantele.net/competition2017 iV kansainvälinen kantelekilpailu 5.-7.5.2017 37 k ntele
IV KANSAINVÄLINEN KANTELEKILPAILU IV INTERNATIONAL KANTELE COMPETITION 5.-7.5.2017 Kanteleyhtyeet & KanteleKimara Read the information in English at www.kantele.net/competition2017 iV kansainvälinen kantelekilpailu 38 k ntele
YLEISTÄ TIETOA Yhtyekilpailu Kanteleliitto järjestää kansainvälisen kanteleyhtyekilpailun Kaustisella 05.-07.05.2017. Kilpailu on avoin kansallisuudesta riippumatta kaikille kanteleyhtyeille. Kilpailu järjestetään sarjoittain yhtyeen koon, soittajien iän ja koulutuksen sekä soitettavan ohjelmiston mukaan. Osallistujien määrästä riippuen tai muista syistä järjestäjä ja tuomaristo voivat harkintansa mukaan muuttaa sarjajakoa. Kilpailun suojelija Kilpailun suojelija on Tasavallan Presidentin puoliso, rouva Jenni Haukio. KanteleKimara Alakouluikäisille järjestetään kilpailun yhteydessä KanteleKimara -katselmus, jossa ryhmät saavat taitoluokkiin nimeämisen lisäksi omaa kehitystään tukevaa kirjallista palautetta alan asiantuntijoilta. Arvioinnin kohteena ovat ryhmän soiton taitavuus, yhteissoittotaidot, ohjelmakokonaisuus sekä esiintyminen. Luokittelun ja palautteen tarkoituksena on aktivoida ryhmiä kehittämään soittoja esiintymistaitojaan. Luokittelu on prosessi, jonka tarkoituksena on tukea ohjaajan musiikkikasvatustyötä sekä soittajien kasvua harrastajina ja ryhmänä. Ryhmät luokitellaan Musikantit-, Taituritja Mestarit-tasoihin. Tuomaristo palkitsee yhtyeitä mm. tunnustustai rahapalkinnoin. Tuomariston valinnan mukaan osa yhtyeistä esiintyy päätöskonsertissa. KanteleKimarassa on alustavasti kaksi sarjaa. Tämän lisäksi katselmuksessa yhtyeet jaetaan sarjoihin yhtyeen koon mukaan. Osallistujien määrästä riippuen tai muista syistä järjestäjä ja tuomaristo voivat harkintansa mukaan muuttaa sarjajakoa tai poistaa sen kokonaan. Esitettävän musiikin tyyli on vapaa ja ohjelman kesto 10 minuuttia. (katso myös kokoluokat ja yleismääräyksiä) ILMOITTAUTUMINEN Kilpailuun ilmoittaudutaan sähköisesti Kanteleliiton kotisivuilta löytyvällä lomakkeella osoitteessa kantele.net/kilpailu2017 31.12.2016 mennessä. Kilpailuohjelmisto tulee lähettää sähköisesti Kanteleliiton kotisivuilta samassa osoitteessa löytyvällä lomakkeella nuorten sarjan, avoimen sarjan ja ammattilaisten sarjojen osalta 30.2.2017 mennessä. KanteleKimaran ohjelmailmoitus tulee olla Kanteleliitossa 31.3.2017 mennessä. Jälki-ilmoittautuneita ei oteta huomioon. OSALLISTUMISMAKSU 31.1.2017 mennessä Kanteleliittoon liittyneille ja 13.4.2017 mennessä jäsenmaksunsa maksaneille jäsenille kilpailu on maksuton. Muilta peritään 40 €/hlö osallistumismaksuna. Kanteleliiton jäseneksi voi liittyä osoitteessa www.kantele.net/liity. 39 k ntele
KILPAILUSARJAT JA OHJELMISTOJEN KESTOT KanteleKimara Ikäraja: osanottajat opiskelevat alakoulussa lukuvuonna 2016–2017 tai ovat alle kouluikäisiä • alle kouluikäiset ja 1.-4. -luokkalaiset • 5. ja 6. -luokkalaiset Ohjelmiston kesto: 10 minuuttia Nuorten sarja Ikäraja: osanottajat opiskelevat yläkoulussa lukuvuonna 2016–2017 Ohjelmiston kesto: enintään 10 minuuttia Avoin sarja Ikäraja: ei ikärajaa Muut ehdot: Osanottajat eivät opiskele tai ole valmistuneet ammattiin valmistavasta musiikkioppilaitoksesta kantele pääinstrumenttinaan. Ohjelmiston kesto: enintään 15 minuuttia Ammattilaisten sarja Ikäraja: ei ikärajaa Muut ehdot: Ammattilaisilla tarkoitetaan kanteleensoittajia, jotka opiskelevat tai ovat valmistuneet ammattiin valmistavasta musiikkioppilaitoksesta kantele pääinstrumenttinaan. Ohjelmiston kesto: enintään 20 minuuttia Sallitut poikkeamat kilpailusarjoista on määritelty myöhemmin. Jos ilmoittautumislomakkeessa ei ole ilmoitettu syntymävuotta eikä koululuokkaa, oletetaan osanottajan olevan vanhempi kuin yläkouluikäinen. iV kansainvälinen kantelekilpailu KILPAILUJEN TYYLISARJAT KanteleKimara -katselmuksessa ei ole tyylisarjoja. Muissa kilpailusarjoissa tyylisarjat ovat seuraavat: 1. Kansanmusiikki Ohjelmisto voi sisältää kansanmusiikin eri tyylilajeja ja/tai niiden pohjalta syntyneitä omia sävellyksiä ja sovituksia sekä improvisaatiota. 2. Taidemusiikki Ohjelmisto voi sisältää taidemusiikin tyylien mukaan eri kokoonpanoille kirjoitettuja sävellyksiä ja/tai sovituksia. 3. Muu musiikki Ohjelmisto voi sisältää esimerkiksi kokeellista musiikkia, omia sävellyksiä, sovituksia, improvisaatiota, rytmimusiikkia ja jazzia. YHTYEIDEN KOKOLUOKAT Pienyhtyeet: duot, triot ja kvartetit Suuryhtyeet: kvintetit ja sitä suuremmat yhtyeet Duot ilmoittautuvat kilpailusarjoihin ylempään kilpailusarjaan kuuluvan duon jäsenen mukaan. Trioissa ja kvarteteissa sallitaan yksi poikkeama kilpailusarjasta ylöspäin. Kvinteteissä ja sitä suuremmissa kokoonpanoissa sallitaan kaksi poikkeamaa kilpailusarjasta ylöspäin. Opettajat voivat soittaa avustavassa roolissa ohjaamissaan suuryhtyeissä. Sarjajakoa voidaan tarvittaessa muuttaa ilmoittautumisten saavuttua. Tuomaristolla on oikeus vahvistaa lopullinen sarjajako. SÄÄNNÖT 40 k ntele
OHJELMISTO Kaikissa sarjoissa yhtyeet soittavat ennalta ilmoittamansa ohjelmiston, jonka on mahduttava sarjaan määrätyn aikarajan sisään. Aikarajan ylityksestä tuomaristo voi antaa miinuspisteitä. Yhtyeen kilpailuohjelman kestosta 1/3 voi poiketa koko ohjelmiston tyylilinjasta: esim. taidemusiikin linjan ohjelmisto voi sisältää kansanmusiikkia tai muuta musiikkia 1/3 ohjelman kokonaiskestosta. Tuomaristo painottaa tyylin tuntemusta ja hallintaa sekä esitystä kokonaisuutena. Pakollisia kappaleita ei ole. Ohjelmiston ilmoituslomakkeeseen merkitään tarkat tiedot teosten nimistä, säveltäjistä, sovittajista, sanoittajista sekä kestoista. YLEISMÄÄRÄYKSIÄ Erillisiä alkuja loppukilpailuja ei ole, joten jokaisella yhtyeellä on vain yksi kilpailusuoritus. Sama henkilö voi osallistua useaan eri yhtyeeseen: esim. alakouluikäinen voi osallistua suuryhtyeessä KanteleKimaraan ja duon nuorempana jäsenenä nuorten sarjaan. Duoissa yhtyeen toinen soitin voi olla muu kuin kantele. Duon toinen jäsen voi olla myös laulaja. Trioissa ja sitä suuremmissa kokoonpanoissa 1/3 yhtyeen jäsenistä voi olla muun instrumentin kuin kanteleen soittajia tai laulajia. Soittajat voivat yhdistää esitykseensä myös laulua. Ohjelmiston tulee painottua kanteleen esille tuomiseen. Kilpailijat tuovat kilpailupaikalle kaikki tarvitsemansa soittimet, pöydät, pianotai muut erikoistuolit, nuottitelineet ja laitteistot. Jos yhtye tuo mukanaan äänentoistolaitteita, on siitä mainittava ilmoittautumisen yhteydessä. Kilpailupaikalla on järjestäjien toimesta tavallisia käsinojattomia tuoleja ja joitakin säädettäviä pianotuoleja. TUOMARISTO JA PALKINNOT Kilpailussa on eri tuomaristoja. Jokainen yhtye saa lyhyen kirjallisen palautteen suorituksestaan. Tuomaristo palkitsee yhtyeitä tunnustusja rahapalkinnoin harkintansa mukaan. Tuomaristo kokoaa harkintansa mukaan ohjelman kilpailun loppukonserttiin. MATKAT, MAJOITUS JA RUOKAILU Kilpailijat vastaavat itse kaikista matka-, majoitusja ruokailukustannuksista. SÄÄNTÖJEN TARKENTAMINEN Kanteleliitto ry:n hallitus pidättää itsellään tai valtuuttamallaan toimikunnalla oikeuden tehdä näihin sääntöihin muutoksia tai tarkennuksia. YHTEISTYÖKUMPPANIT Kansainvälinen kantelekilpailu järjestetään yhteistyössä Kaustisen kunnan, Kansantaiteenkeskuksen, Kansanmusiikki-instituutin ja Kaustinen Folk Music Festivalin kanssa. Pysy ajan tasalla, seuraa kilpailuja osoitteessa kantele.net/kilpailu2017 ja facebook.com/kanteleliitto 41 k ntele
M uun muassa Erkki ja tytöt ja Brelo -yhtyeistä tuttu Eeva-Kaisa Kohonen on sulkenut yhden ympyrän elämässään. Pornaisista lähtöisin oleva kanteleensoittaja teki pitkän opintoja työmatkan ensin Keski-Pohjanmaalle ja sieltä Oulun lähelle Ylikiiminkiin. Nyt hän tekee paluuta kotiseuduilleen mukanaan ekologisuudella omistautunut soitinrakentaja-avopuolisonsa sekä todennäköisesti maailman menestynein kanteleiden vuokraukseen keskittyvä yritys. Ekologiaa ja vuokrakanteleita TEKSTI JA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN Vasemmalla: Eeva-Kaisa Kohonen iloitsee muutosta takaisin kotiseudulleen. 43 k ntele
Eeva-Kaisa Kohonen syntyi sukuun, joka on aina ollut kiinnostunut juuristaan ja kansanperinteestä. "Aloitin kanteleensoiton Laukkosken viiskielisryhmässä tätini Tuula Olkasen johdolla", Eeva-Kaisa kertoo. "Sen jälkeen menimme serkkuni Essi Olkasen, nykyisin Muikun, kanssa äitiemme mukana Mäntsälän kansalaisopiston kymmenkielisryhmiin. Siellä kävimme joka toinen viikko lauantaisin Arja Kastisen opissa." Pian kanteletunnit siirtyivät kotikylään Laukkoskelle, kun oppilaita oli kylällä niin paljon että opettajan oli järkevämpää tulla heidän luokseen. Lopulta ohjaajaksi vaihtui Vilma Timonen, jonka johdolla muodostettiin myös pitkään toiminut kanteleyhtye Brelo. "Menimme esiintymään Yhdysvaltoihin Mainen osavaltioon amerikansuomalaisten keskuuteen, ja siellä tiedusteltiin levyä niin kovasti, että se oli tehtävä", Eeva-Kaisa kertoo. "Silloin olimme soittaneet yhdessä jo jonkin aikaa, mutta yhtyeemme sai nimensä vasta levyn myötä vuonna 2004." Brelo toimi lähes kymmenen vuotta ja ehti tehdä kolme levyä, ja sitä vastaavaa pienkantelemusiikkiin keskittyvää yhtyettä ei ole sittemmin vielä nähty. Yhtyeen jäsenet kuitenkin lähtivät 2010-luvun alussa kukin omille teilleen esimerkiksi opiskelun merkeissä. "Brelo oli ainutlaatuinen kokemus", EevaKaisa muistelee. "On aivan omanlaisensa asia saada soittaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on soittanut lapsesta pitäen." Brelon ja lukio-opintojen jälkeen Eeva-Kaisa Kohonen suuntasi Kokkolaan opiskelemaan kansanmusiikkipedagogiaa Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouluun. Siellä hän pääsi muun muassa sukeltamaan päistikkaa perhonjokilaakson kanteleperinteeseen mestaripelimanni Erkki Lassilan opastuksella. Lassilan silloisten oppilaiden kanssa perustettiin Erkki ja tytöt -yhtye, joka on jatkanut toimintaansa opiskelijoiden valmistumisen jälkeenkin. "Perinne on minulle tärkeää, ja Erkki ja tytöt on ollut todella vapauttavaa toimintaa", EevaKaisa sanoo. "Alun alkaen syy siihen, että kansanmusiikki valikoitui omaksi alakseni oli kuitenkin se, että lukioikäisenä pidin sitä parhaana väylänä tehdä omaa sävellysja sovitustyötä." Tällä hetkellä Eeva-Kaisa pitääkin omaa soolotyöskentelyään tärkeimpänä projektinaan. Takataskussa Eeva-Kaisalla onkin vuonna 2015 järjestetystä III Kansainvälisestä kantelekilpailusta voitettu digitaalijulkaisusopimus Kansanmusiikki-instituutin kanssa. "Sain erityismainintapalkintona yhden päivän äänitykset", Eeva-Kaisa kertoo. "Katsotaan mihin se riittää!" Keski-Pohjanmaalla Eeva-Kaisa muutti yhteen samassa koulussa opiskelleen Eetun kanssa. Hieman sen jälkeen, kun molemmat olivat valmistuneet kansanmusiikkipedagogeiksi, tuli Ylikiimingistä Pohjois-Pohjanmaalta suru-uutinen Eetun isän poismenosta. Isä jätti jälkeensä syrjäisen asuntonsa järven rannalta, ja Eetu ja Eeva-Kaisa muuttivat Ylikiiminkiin elämään pitkälti mökkiolosuhteita muistuttavissa puitteissa. Lähimpään kauppaan oli matkaa kolmekymmentä kilometriä, ja lähin suurempi keskus Oulu sijaitsi 65 kilometrin päässä. "Päätimme mennä sinne ja kokeilla miten sellainen elämä toimisi", Eeva-Kaisa sanoo. "Halusimme elää ekologista elämää, jonka ihanteena oli omavaraisuus, vaikkakaan pohjoisen olosuhteissa sitä ei aivan pystytty toteuttamaan." Ylikiimingissä Eetu, joka oli jo pitempään tehnyt toimeentuloaan soitinrakentaja, ehdotti Eeva-Kaisalle että tämä keksisi jonkin keinon elättää itseään kotoa käsin. Eeva-Kaisalla oli jo opetushommia, mutta hän ei halunnut sitoa itseään niihin täyspäiväisesti, koska välimatkat olivat niin pitkiä ja aikaa olisi saanut mieluusti jäädä omalle musiikillekin. 44 k ntele
"Säästäväisen elämäntapani ansiosta minulla oli jäänyt viime vuosien opetushommista ja muista töistä hyvin säästöjä", Eeva-Kaisa sanoo. "Eräänä unettomana yönä päähäni pälkähti ajatus ryhtyä kanteleiden vuokraushommaan. Ryhdyin tuumasta toimeen ja perustin yritysneuvojan opastuksella toiminimen, jolle hain EU-tukea. Sitten hankin ensimmäiset vuokrasoittimeni." Eeva-Kaisa oivalsi, että vuokrakanteleilla oli kysyntää. Hän tiesi, että se ei toisi hänelle mitään suurta rahavirtaa, mutta sen saisi toimimaan, sillä Eeva-Kaisan elämäntyyli oli muuten niin säästäväinen. Työ oli lisäksi juuri sellaista mitä Eeva-Kaisa oli kaivannut: paperitöitä lukuun ottamatta se ei sitoisi itseensä ylettömiä määriä rahaakin kallisarvoisempaa aikaa. "Tärkeintä oli kuitenkin, että huomasin voivani tällä toiminnalla auttaa ihmisiä", Eeva-Kaisa sanoo. Alkuun Eeva-Kaisa ajatteli hankkivansa vain käytettyjä soittimia. "Etsiskelin käytettyjä soittimia internetistä ja tutuilta tiedustelemalla", Eeva-Kaisa kertoo. "Ajatuksena oli, että mitä halvemmalla saisin hankittua soittimet, sitä halvempaa vuokrahintaa voin pyytää. Halusin myös mahdollisimman paljon kanteleita, koska kysyntää oli paljon." Perushuoltotoimenpiteet Eeva-Kaisa osaa tehdä kanteleille itse, mutta vanhoja soittimia on korjailtu myös Eetun ja muiden soitinrakentajien avustuksella. Virhehankintojakin on mahtunut matkan varrelle. "Joskus on käynyt niin, että hälytyskellot ovat soineet ostotilanteessa, mutta en ole kuitenkaan osannut enää perääntyä", Eeva-Kaisa nauraa. Myöhemmin vuokrasoitinten arsenaaliin liittyi myös joitain uusina ostettuja soittimia. Kaiken kaikkiaan Eeva-Kaisan kautta liikkeellä on jo parikymmentä isoa kanteletta, toinen mokoma pienkanteleita sekä neljä kaksirivistä haitaria, yksi yksirivinen haitari ja irlantilaistyylinen harppu. "Joskus oikein hävettää myöntää, kuinka paljon soittimia tosiaan on kertynyt", EevaKaisa sanoo. Eräs kauhuskenaario työssä onkin se, että kaikki soittimet palautuisivat joskus kerralla kotiin. Siitä ei kuitenkaan tähän mennessä ole ollut huolta: vuokrasoitinten kysyntä on ollut erinomaista, vaikka Eeva-Kaisa ei ole missään vaiheessa panostanut liiemmin yrityksensä mainontaan. "Lähes kaikki kanteleet ovat aina menossa", Eeva-Kaisa toteaa. "Parhaiten liikkeellä ovat aina uusimmat ja parhaassa kunnossa olevat soittimet, vaikka vuokrahinta niissä onkin isompi." Siitä huolimatta Eeva-Kaisa sanoo, että häneltä kannattaa koska tahansa tiedustella kanteleita. " Tärkeintä oli kuitenkin, että huomasin voivani tällä toiminnalla auttaa ihmisiä 45 k ntele
"Yleensä, vaikka omat kanteleeni olisivat kaikki varattuina, bongaan joltain tuttavaltani jonkun soittimen. Autan mielelläni ihmisiä löytämään toisensa", Eeva-Kaisa sanoo. "Siskoni kanssa mietimmekin joskus, että pitäisi olla olemassa jonkinlainen kantele-uber -sovellus, jossa olisi 'näytä lähin konserttikantele' -toiminto." Kanteleen vuokraajille Eeva-Kaisa suosittelee liikkeelle lähtemistä hyvissä ajoin. "Nopeat syövät hitaat", Eeva-Kaisa toteaa. "On hirveän yleistä että jätetään kanteleen hankinta syksyyn, kun kanteletunnit jo alkavat. Siinä vaiheessa todennäköisesti kanteleet ovat jo menneet. Kanteleen haeskelu kannattaakin aloittaa jo hyvissä ajoin." Kesä on kanteleen vuokraamiselle otollista aikaa, sillä se on sesongin ulkopuolella. "Kesäisin, kun kysyntää on vähemmän, vuokraan soittimia alennettuun kesähintaan", Eeva-Kaisa sanoo. Toimintaperiaatteitaan Eeva-Kaisa on miettinyt monesta näkökulmasta, myös kantelemaailman kestävän kehityksen kannalta. Vuokrausmahdollisuudessa hän tiedostaa hyvät ja huonot puolet. "Yksi asia, jota pelkään, on se että yleistyvä kanteleiden vuokraustoiminta vähentäisi omien soitinten ostamista ja haittaisi siten lasten soittoharrastuksen jatkumista", Eeva-Kaisa pohtii. "Tiedän, että on sellaisia tapauksia, jotka ovat tottuneet saamaan aina lainakanteleen käyttöönsä, ja sitten kun tullaan tiettyyn ikään tai muuhun tilanteeseen jossa lainamahdollisuus päättyy, myös harrastus päättyy." Toisaalta Eeva-Kaisa tietää, että ilman vuokrausmahdollisuutta monet kanteleesta kiinnostuneet lapset eivät koskaan pääsisi alkuun harrastuksessaan soittimen hinnan vuoksi. "Joka tapauksessa kannustan kaikkia oman soittimen hankintaan jossain vaiheessa", EevaKaisa peräänkuuluttaa. Kanteleenvuokraustoimintaansa Eeva-Kaisa on suunnitellut kuitenkin jatkavansa koko elämänsä, ja tavoitteena olisikin, että kauhukuva kaikkien kanteleiden kotiinpaluusta ei koskaan toteutuisi. Tulevaisuudessa yrityksen kotipaikkana tulee kuitenkin toimimaan lapsuuden kotikunta Pornainen. "Ostimme Pornaisista talon, joka on Ylikiimingin kotimme tapaan mökkimäinen, kun sellaiset olosuhteet meille sopiviksi todettiin", Eeva-Kaisa kertoo. "Siellä koetamme jatkaa ekologista elämäämme ja kasvattaa omaa ruokaa." Pidemmän kasvukauden piirissä omavaraiseen elämään onkin Ylikiiminkiä paremmat edellytykset. Ajatus vetosi myös Eeva-Kaisan avopuolisoon Eetuun. "Kasvuvyöhyke oli taikasana, joka mahdollisti mahdottomalta tuntuisen yhtälön", Eeva-Kaisa sanoo pilke silmäkulmassaan. "Sillä saatiin pohjoisen mies muuttamaan synnyinseuduilleni etelään." Ekologinen ajattelu sekä liuta muita syitä johdattelivat Eeva-Kaisan hiljattain myös hakeutumaan vanhan mielenkiinnon kohteen pariin. "Aloin ajankuluksi lukea vanhoja koulukirjojani, joiden seurauksena hakeuduin etälukioon täydentämään vanhoja opintojani", Eeva-Kaisa kertoo. "Jotenkin se johti siihen, että pääsin opiskelemaan fysiikkaa Helsingin yliopistoon." Automaattinen reaktio näennäiseen alanvaihtoon on lähipiiriltä ollut, että "älä nyt ihmeessä jätä musiikkia!" Eeva-Kaisa ei kuitenkaan koe, että edessä olisi minkäänlaista valintaa kahden toisensa pois sulkevan asian välillä. Kyse on vain ajan jakamisesta jo valmiin ammatin ja vakavamielisen harrastuksen välillä. "En ole luopumassa musiikista minulla on edelleen urani, vuokraustoimintani ja opetustyöni", Eeva-Kaisa vakuuttelee ja jatkaa nauraen: "En onnistunut luopumaan edes pohjoisen kanteleoppilaistani: käyn edelleen joka toinen tiistai Oulussa opettamassa!" • • • • • 46 k ntele
KANTELE Lasten
MITÄ? Tässä se on: Lasten Kantele -lehti. Hurraa! Näillä sivuilla on terveisiä ja asiaa nuorimmille kanteleen soittajille ja kanteleen ystäville. Pääset tutustumaan lasten omiin tuotoksiin: piirustuksiin ja sävellyksiin. Mukana on myös kanteleryhmien terveisiä aina Amerikan Seattlesta asti. Voit myös käydä internetissä osoitteessa kantele.net lataamassa itsellesi Lasten Kantele -levyn (tarvitset salasanan, joka löytyy lehden viimeiseltä aukemalta!). Levyllä kantele soi bändissä mukana muiden soittimien kanssa. Pystytkö erottamaan, minkä kokoinen kantele on kulloinkin kyseessä? MISSÄ? No Kaustisella tietenkin! Toukokuussa helähtää ihan kunnolla. Kansainväliset kanteleensoiton yhtyekisat yläasteikäisille ja vanhemmille soittajille sekä KanteleKimara nuoremmille soittajille. Tulkaa kaikki mukaan soittamaan ja näyttämään hienot taitonne kavereillekin! Luvassa on taatusti kiva tapahtuma, jossa voit hankkia uusia soittoystäviä. Kantele-lehti seuraa kisoja. Tunnelmakuvia sekä tarinoita kisoista on luvassa kantelenetissä ja facebookissa. MILLOIN? Teidän lasten terveisiä olisi mukava nähdä ympäri vuoden! Kirjoita, piirrä vaikka kuva kanteleestasi, sävellä, laita valokuva tai lähetä matkakertomus esiintymisreissulta. Kantele-lehti siirtyy nettiin, joten pienen videotervehdyksen voit lähettää vaikka kanteleryhmäsi kanssa. Hyvää loppuvuotta kaikille ja nähdään Kaustisella! P.S. Katsopa oikealle! Mikko Perkoila on tehnyt Lasten Kantele -lehdelle hienon tunnuslaulun! Sen voi soittaa viisikielisellä kanteleella. Löydätkö siihen myös kanteleella soinnut? SATU SOPAN EN 48 k ntele
Kumma otus 49 k ntele
Kipinä Kanteleet Kanteleen soittaminen on hauskaa, mutta yhdessä se on vielä hauskempaa! Raahen musiikkiopiston Kipinä Kanteleet soittavat ja laulavat kaikenikäisille. Kipinä Kanteleissa soittaa Jonna Kangasluoma 14v, Larissa Isokääntä 12v, Kaisa Karjula 12v, Maiju Kamutta 12v ja Ellinoora Mäkelä 11v. Sari Kauranen on ohjaajana. Soitamme bassokanteletta, 19-kielistä kanteletta, 11kielistä kanteletta ja 39-kielistä kanteletta. Meillä on jokaisella oma tunti, musiikin teoriaa ja yhteissoitto perjantaisin. Sen lisäksi harjoittelemme kotona. Yhteistä soittamista harjoittelimme jo ensimmäisenä soittovuotena musiikkiopiston konserteissa. Kun pääsimme esiintymään Sounds-tapahtumaan Porvooseen keväällä 2015, saimme useita esiintymispyyntöjä. Vanhemmat vuorollaan kuljettavat meitä, soittimia ja pöytiä. Esiintyminen jännittää, mutta kun esiintyminen alkaa niin jännitys vaihtuu innostukseen. Harrastuksen mukana olemme saaneet kavereita sekä esiintymisvarmuutta ja opimme sanatontakin viestintää! Tähtöset Tähtöset ovat 2.-6.-luokkalaisia Kuopion konservatorion kanteleensoittajia. Ryhmä soittaa yhdessä noin kerran kuussa. Tähtösten mielestä on kivaa soittaa ryhmässä, koska mukavat soittokaverit ovat aina tukemassa ja esiintyminenkään ei jännitä niin paljon kuin yksin esiintyessä. Soittokaverit auttavat, jos esimerkiksi nuotit unohtuvat kotiin. Silloin voi katsoa kaverin nuoteista. He osaavat auttaa monessa asiassa, koska hekin soittavat kanteletta. Ryhmässä soittaessa kuulee monen kanteleen äänen, uusia soittamiseen liittyviä ajatuksia ja rytmejä. Kun soittaa ryhmässä, täytyy kuunnella mitä muut soittavat. Tähtösissä soittavat Elina Turunen, Kaisla Karjalainen, Fanni Vuorinen ja Sonja Mykkänen. Tervetuloa soittamaan kanteletta! Kipinä Kanteleet keikalla: Ellinoora Mäkelä, Larissa Isokääntä, Kaisa Karjula, Maiju Kamutta ja Jonna Kangasluoma. Kuva: Juha Kangasluoma 50 k ntele
LuoMuKanteleet LuoMuKanteleet-yhtyeen soittajat ovat kouluikäisiä lapsia ja nuoria, jotka opiskelevat kanteleensoittoa Luoteis-Helsingin musiikkiopistossa Maarit Aarvalan johdolla. Yhtyeessä soitetaan sekä pienkanteleita että isoja kanteleita. Yhtye viettää tulevana vuonna 20-vuotista taivaltaan ja julkaisee neljännen CD-levynsä juhlakonsertin yhteydessä Konserttitalo Martinuksessa Vantaalla lauantaina 4.3.2017 klo 15. Vuosien varrella yhtye on konsertoinut laajasti pääkaupunkiseudulla sekä muualla Suomessa ja tehnyt useita ulkomaanmatkoja, viimeksi Liettuaan keväällä 2016. Yhtye on myös aktiivisesti osallistunut kanteleyhtyekilpailuihin sekä nuorten taidetapahtumiin. Kokkolan kanteleensoittajat Kokkolassa Keski-Pohjanmaan konservatoriolla soittaa tällä hetkellä 11-henkinen kanteleyhtye, joka koostuu 8-18-vuotiaista konservatorion perustason ja 2. asteen kanteleensoiton opiskelijoista. Yhtyettä ohjaa Laura Ikonen. Soittimina ovat kanteleet 5-kielisestä isoon konserttikanteleeseen asti. Yhtye soittaa uutta ja vanhaa kansanmusiikkia yhdistettynä popmusiikin vivahteisiin, uusin ja jännittävin sovituksin. Soittajat säveltävät paljon myös omia kappaleita, ja viime lukuvuoden erityisteemana oli oma säveltäminen. Lukuvuosi huipentui oppilaiden omaan sävellyskonserttiin. Tänä lukuvuonna Kokkolan soittajat ovat aloittaneet bändiharjoittelun Keski-Pohjanmaan konservatorion 50-vuotisjuhTervetuloa soittamaan kanteletta! Kanteletta pääsee soittamaan erilaisissa ryhmissä ympäri Suomea. Näille sivuille on koottu tällaisten ryhmien terveisiä. LuomuKanteleet soittavat kanteleita Luoteis-Helsingin musiikkiopistossa. Kuva: Tero Pajukallio 51 k ntele
laviikkoa varten, kansanmusiikin osaston omaan Kannat kattoon!-konserttiin, joka järjestetään 14.11 klo. 18 konservatorion salissa. Kanteleensoittajat soittavat konsertissa osana isoa kansanmusiikkiyhtyettä. Tavoitteena on myös keväällä osallistuminen kanteleen yhtyekilpailuihin. Jännittävä ja työntäyteinen lukuvuosi siis taas tulossa Kokkolassa! Lahden Konservatorio Täältä Lahdesta tervehtää iloinen soittajajoukko Lahden konservatoriolta. Konservatoriollamme opiskelee tällä hetkellä 35 ison kanteleensoittajaa Mirva Minkkisen ja Marianne Uotilan johdolla. Nuorimmat aloittelevat ison kanteleen opintojaan 4-vuotiaana.Lisäksi Anu Alviola opettaa talossamme kansanmusiikkia. Musiikkileikkikoulun kanteleryhmissä on myös lähes sata pienkanteleensoittajaa, niin lapsiryhmissä kuin mummomuskareissakin. Kanteleluokkamme on hyvin aktiivinen. Luokassamme on lukuisia erilaisia kamarimusiikkikokoonpanoja, jotka soittavat musiikkia laidasta laitaan. Pääpaino opetuksessa on kuitenkin taidemusiikissa. Kanteleluokkamme esiintyy hyvin aktiivisesti ja pyrimme järjestämään soittajille erilaisia monipuolisia konserttielämyksiä. Viime keväänä teimme yhteistyössä Theatrum Olgan ja diakonialaitoksen opiskelijoiden kanssa visualisoidun Korvamatoja -konsertin, jossa kuultiin tuttuja sävelmiä monista tutuista elokuvista ja lavalla vilistikin valtavan kanteleensoittajajoukon, jousisoittajien ja kuoron lisäksi myös tuttuja hahmoja Frozenista, Aladdinista yms. Konsertin ohjasi draamapedagogi Lasse Kantola. Lisäksi isojen tyttöjen ryhmämme Consaaga sai kesällä kolmen viikon Japanin konserttikiertueellaan rokkitähtien vastaanoton. Itä-Helsingin Musiikkiopisto Kanteleet soivat Itäisessä Helsingissä lähes aamusta iltaan. Opettajina isossa kanteleessa Lahden Konservatorion Consaaga-yhtye teki viime kesänä Japaninkiertueen. Kuva: Marita Kakko 52 k ntele
toimivat Mari Gustavsson, Ulla-Stina Uusitalo ja Satu Sopanen. Muskareissa on monta opettajaa ja soittajia on ainakin sata! Viikarieskarilaiset ovat jo taitavia 5-kielisen soittajia ja esiintyvät mielellään. Itä-Helsingin musiikkiopisto ja Porolahden peruskoulu on yhdistetty siten, että peruskoulun musiikkilinjalla voi opiskella kouluaineena soittamista heti ensimmäisestä luokasta aina yhdeksännelle luokalle asti. Koulussa voi opiskella orkesterisoittimia ja harmoniasoittimia: kanteletta, kitaraa, pianoa ja harmonikkaa. Perukoulussa on tällä hetkellä kolme kanteleryhmää: 3.-luokan Taitotytöt, 6.-luokan Kantelekaverit, ja 9.-luokan Melody-yhtye. Mariposa-yhtyeen tytöt opiskelevat jo lukiossa. Tämän lisäksi Musiikkiopistossa soittaa monta reipasta kantelistia – myös useita poikia! Olemme tulossa Kaustisille soittamaan keväällä yhtye-kisoihin. Nähdään siellä!! Espoon Musiikkiopisto Espoon musiikkiopisto toimii kanteleen osalta Espoon kulttuurikeskuksessa Tapiolassa. Meillä on oma, Martti Pokelan mukaan Pokelaksi nimetty, kanteleluokka, missä on valtava määrä erilaisia kanteleita. Nämä 5-15-kieliset kanteleet, kotija konserttikanteleet sekä sähkö-, bassoja Saarijärven kanteleet ovat aktiivikäytössä 24 soittajamme käsissä. Opistossamme on kolme kanteleensoitonopettajaa: Ulla Piispanen, Irina Cederberg ja AnnaKarin Korhonen, joka tosin on äitiyslomalla tämä lukuvuoden ajan. Ulla opettaa kanteleen lisäksi myös muskareita, eli musiikkileikkikoulua. Ullan varhaispedagogisen erityisosaamisen vuoksi teemmekin usein niin, että Ulla opettaa alkeet, minkä jälkeen oppilaat siirtyvät Anna-Karinille tai Irinalle. Oppilaat saavat itse päättää, soittavatko enemmän kansanmusiikkia vai taidemusiikkia, sillä sekä Anna-Karin että Irina opettavat mielellään molempia. Soittajamme käyvät viikottain yksityistunneilla sekä halutessaan kanteleryhmässä. Silloin tällöin järjestämme ”kantelelauantain”, missä kaikki 4-19-vuotiaat soittajamme pääsevät soittamaan yhdessä ja oppimaan toinen toisiltaan. • • • • • Itä-Helsingin musiikkiopiston Kantelekaverit ovat 6.-luokkalaisia. 53 k ntele
Olipa kerran kissa, jolla oli suuri kerrostalo, jossa se asui aivan yksin. Kissa päätti lähteä etsimään taloonsa asukkaita lähellä olevasta metsästä. Siellä se tapasi karhun, ilveksen, ketun, oravan ja linnun. Kaikki kaverukset päättivät muuttaa asumaan samaan taloon. Karhu muutti alimpaan kerrokseen ja lintu ylimpään, viidenteen kerrokseen. Arvaatkos minne kerroksiin muut kaverit muuttivat? No tietenkin ilves oli toisessa, kettu kolmannessa, ja orava neljännessä kerroksessa.Kissa oli hyvin iloinen, sillä nyt se saattoi mennä kyläilemään ystäviensä luokse milloin vain. Kantelekaverit ja monet muut jutut löydät uudesta Vivo pikkukantele -soitto-oppaasta. Kapteeni käskee, Inkkarilaulu, Sirkusparaati ja Pikkuiset kultakalat sekä monet muut laulut kutsuvat vikkelät sormet soittamaan. Lähde vaikka ponin esteradalle harjoittelemaan näppäilytekniikoita ja ritareiden ja prinsessoiden kanssa soittamaan sointuja. Taitotehtävien avulla pääset keksimään omia kappaleita ja opit huilu-, matta-, kynsija kirppuäänet. Kun olet laulanut, leikkinyt ja näppäillyt kirjan viimeisenkin Pikku Humppati kappaleen, olet ansainnut mitalin! Sinusta on tullut Vivo mestari. Laita sormet seikkailemaan ja kesytä kantele kaveriksesi Vivo pikkukantele -oppaan kanssa. Ulla Piispanen pikkukantele Satu Sopan en Otava 5-KIELISEN KANTELEEN SOITTO-OPAS LUKUVINKKI! Satu Sopanen & Ulla Piispanen: Vivo pikkukantele (Otava) Kuvan piirsi Kaisla Karjalainen 54 k ntele
Meillä Seattlessa Pohjois-Amerikassa opiskellaan suomenkieltä, leikitään ja pelataan. Lisäksi meillä kokoontuu kanteleryhmä jokaisena koulupäivänä. Tänä vuonna innokkaita soittajia on niin paljon, että heitä riittää kolmeen eri ryhmään. Koulumme on hankkinut Koistisen kanteleita oppilaiden käyttöön. Tänä vuonna soitamme Vivo-kirjan lauluja, viime vuonna soitimme Olin kantele -kirjasta. Alkulauluna soitamme "onko täällä kanteleita", lisäksi jotakin ajankohtaista kuhunkin vuodenaikaan liittyviä lauluja; nyt alkusyksystä vielä aurinkolauluja, syksymmällä "pisara" laulua ja "lehdet lentää". Loppulauluna soitamme "musiikki yhteistä on". Isommat oppilaat soittavat jo hienosti melodioita ja säestystä. Pienimmät lähinnä harjoittelevat mansikkaja mustikkasointuja. Meillä on ihana apulainen Sofia, entinen kanteleoppilas, joka näyttää sointukortteja lapsille, jolloin opettaja voi itsekin soittaa mukana. Kaikilla meillä on kivaa ja meistä on hauska soittaa kanteleita. Usein esiinnymme isänpäivänä, jouluna ja äitienpäivänä koko koululle. Se on vähän jännittävää, mutta jälkeenpäin ajateltuna se olikin tosi hauskaa. Syksyisin terveisin, Taru Terveisiä Seattlen suomi-koulusta! Kuvan piirsi Kaisa Dawson 55 k ntele
K äytiin koulua, käytiin koulua, käytiin koulua ennenkin! Näin kajahtaa konsertin avauskappale Puistolanraitin ala-asteen jumppasalissa. Hirmulisko-oppilaille järjestetty disko johtaa juhlasalin lattian korjaustoimenpiteisiin, ja Tyrannosaurus Rex keskittyy kouluelämässä lähinnä sen tarjoamiin kulinaristisiin nautintoihin. Koululaisyleisö laulaa mukana jo toisen kertosäkeen aikana, ja esihistoriallista koulunkäyntiä kuvailevan kappaleen sanat herättävät hilpeyttä ja hämmennystä. Seuraava kappalekaan ei jätä kylmäksi, kun loikataan miljoonia vuosia ajassa eteenpäin pohtimaan robottien sielunelämää. Mutta kuka on tämä mies, joka istahti leppoisasti lavan reunalle ja ryhtyi nailonkielisen kitaransa kanssa latelemaan värikkäitä totuuksia maailmasta ja sen asuttajista? ikä kaikki Leikkiä TEKSTI JA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN Mikko Perkoilan koulukeikalla Puistolanraitin ala-asteella opittiin muun muassa mitä milläkin sormella kannattaa ja ei kannata tehdä. 57 k ntele
Parikymppistä helsinkiläistä kansatieteenopiskelija Mikko Perkoilaa eivät opinnot 70-luvulla kiinnostaneet juuri enempää kuin hirmuliskojen kuningasta jurakaudella. Kansatiede oli aiheena innostava, mutta senkin puiminen onnistui paremmin muualla kuin koulun penkillä tarkalleen ottaen keikalla kitaran varressa. "Soittohommissa meni yhä enemmän aikaa", Perkoila muistelee. "Ja kun pääsin sitten vuonna 1980 tekemään ensimmäisen soololevyni, jätin opiskelut lopullisesti ja heittäydyin tekemään musiikkia täyspäiväisesti." Esikoislevy piti sisällään Mikko Perkoilan omintakeista laulelmamusiikkia lähinnä kitaralla säestettynä. Parin vuoden päästä Johannalevyyhtiön julkaisema toinen albumi Koira tapaa tuttujaan toi taiteilijan koko kansan tietoisuuteen. "Arvaa harmittiko -kappale soi silloin kyllästymiseen asti radiossa", Perkoila naurahtaa. Mikko Perkoila keskittyi aikuisyleisölle suunnattuun musiikkiin, kunnes lama 1990-luvulla muutti musiikkimaailmaa. "Ravintolakeikat alkoivat hyytyä", Perkoila sanoo. "Niillä keikoilla, joita vielä tuli, piti esiintyä umpikänniselle yleisölle yötä myöten, eikä se hirveästi innostanut." Siinä vaiheessa Perkoila löysi pelastajakseen lastenmusiikin. Ensimmäisen lastenkeikkansa hän oli tehnyt tilauksesta jo 80-luvun alkupuolella, ja pian sen jälkeen vuonna 1985 julkaistiin hänen ensimmäinen lastenlevynsä Runokoira Pentti. Lastenmusiikista löytyi uusi into ja leipä, ja se vaihde on jäänyt päälle tähän päivään asti. "Ensinhän se yleisö tuntui olevinaan hirveän pelottavalta", Perkoila nauraa. Lopulta kävi ilmi, että laulujen tekeminen lapsille ei eronnut paljonkaan aikuisille tekemisestä. Perkoila laulaa lapsille samantapaisella lakonisella huumorilla ja älykkyydellä kuin varttuneemmillekin kuulijoille. Parhaimmillaan laulut naurattavat kaikkia ikäryhmiä. "Eiväthän kaikki laulut välttämättä avaudu kaikille pienimmille lapsille", Perkoila toteaa. "Mutta toisaalta eivät kaikki aikuistenkaan laulut avaudu kaikille aikuisille." "Kautta historian on mietitty, että mistä ne kanteleet tulevat", Mikko Perkoila sanoo esitellessään viisikielistä kanteletta, jolla säesti äskettäin lauluaan. "Asiahan on niin, että kun on näitä kanteleita, niin välillä syntyy vauvakanteleita", Perkoila toteaa ja vetäisee avopohjaisen soittimensa sisältä pienemmän kanteleen. Juttu osuu ja uppoaa, ja koululaisyleisö räjähtää nauruun. Perkoila soittaa kappaleen vauvakanteleella ja jatkaa: "Syksyisin on kuitenkin vielä toinen tapa." Lapset silmäilevät toisiaan epäuskoisina, kun pienen kanteleen sisältä ilmestyy vielä pienempi kantele. "Voi kylvää näitä kanteleen siemeniä", Perkoila sanoo ja ryhtyy soittamaan piskuista pikkoloaan. ”Tämä kaikki on minulle tietyllä tapaa leikkiä”, Mikko Perkoila sanoo. ”En ole koskaan jaksanut opetella soittamaan kanteletta mitenkään erityisen hyvin, mutta kuitenkin sillä lailla että pärjää – voi viedä eteenpäin tätä evankeliumia.” Perinnesoittimet tulivat mukaan keikkarepertoaariin jo 1980-luvulla. Vuonna 1983 helsinkiläinen Mikko Perkoila oli lisäksi tullut muuttaneeksi ystävänsä Jukka Mäkelän innoittamana Petäjävedelle Kintauden kylään, jossa sai alkunsa Soitinrakentajat Amf. ”Siellä opettelin pikkuhiljaa lähinnä perinnesoittimien rakentamista: kanteleita, jouhikoita, huiluja ja muita”, Perkoila sanoo. ”Tahti oli sellainen, että teimme työpareina tuhatkunta viisikielistä kanteletta vuodessa.” Vuonna 1985 koko soitinrakentajaporukka muutti Leppävirralle, jossa Mikko Perkoila vietti seitsemän vuotta. Soitinrakennusta Perkoila on jatkanut sittemminkin muutettuaan takaisin pääkaupunkiseudulle. ”Olen rakennellut soittimia pikkuhiljaa tilausten 58 k ntele
mukaan”, Perkoila sanoo. ”Se on ollut ikään kuin vastapainoa keikkailulle.” ”Jouhikon kielissä ja jousessa käytetään hevosen häntäjouhia”, Mikko Perkoila sanoo ja alkaa soittaa jouhikkoaan. ”Jos siis haluaa tehdä jouhikon, voi rakennusmateriaaleja hankkia hevosen hännästä – kunhan sopii asiasta hännän omistajan kanssa” Perkoila soittaa lyhyen demonstraatiokappaleen. Hiljainen, borduunapohjainen soitto saa koululaisyleisön hiljenemään; tavallisuudesta poikkeava ääni kiinnostaa. ”On hienoa nähdä, kuinka nykyajan lapset jotka ovat koulun aloittaessaan nähneet jo lähes kaiken, innostuvat tällaisista ikivanhoista jutuista”, Perkoila sanoo. ”Monet tulevat juttelemaan ja kertovat hienoja luonnehdintoja vaikkapa jouhikon äänestä. Se on ollut minulle muusikkona todella antoisaa.” 90-luvun lopulla soitinrakennushommaan liittyivät uusiosoittimet, eli erilaiset helposti saatavilla olevista materiaaleista rakennetut soittimet. Mikko Perkoila teki Ilona Korhosen ja Anne-Mari Kivimäen kanssa matkan Mosambikiin, jossa päästiin tutustumaan sikäläiseen ajattelutapaan siitä, kuinka musiikkia tehdään. "Pidimme Mosambikissa työpajoja, joissa rakennettiin esimerkiksi pitkähuiluja ja erilaisia pillejä, jotka olivat heille tuntemattomia", Perkoila kertoo. "Siellä sai alkunsa esimerkiksi sählypallookariina, jonka myötä innostuin entistä enemmän uusiosoittimista." Uusiosoittimille tyypillisiä ovat jokapäiväiset materiaalit, kuten sähköputki, mehupilli ja Mikko Perkoila tietää, mistä kanteleet tulevat. Kuvassa vauvakantele ja kanteleen siemen. Aikuinen kantele makailee Mikon vasemmalla puolella. 59 k ntele
sählypallo. Monesti soittimien lähtökohdat ovat kuitenkin tiukasti kiinni perinteessä. Mikko Perkoila esittelee järviruo'osta valmistetun ruokopillin, jonka voimakas, nasaali ääni saa lapset virnistelemään. "Jos ei jaksa lähteä järvelle ruokoja etsimään, voi pillin tehdä myös tällaisesta mehupillistä", Perkoila kertoo ja näyttää perinteistä juomapilliä. "Näitä kasvaa hampurilaisravintoloissa." Perkoila leikkaa tottuneesti saksillaan kaksi viiltoa pillin päähän ja valmistaa käden käänteessä oboen suukappaleen. Hän puhaltaa mehupillioboestaan voimakkaan äänen ja demonstroi, kuinka saksilla pilliä lyhentämällä voi soittaa skaalaa ylöspäin. "Ongelmana tässä on vain se, miten tullaan takaisin alaspäin." Kysyn, onko Mikko Perkoila tullut koskaan leikanneeksi sormeensa vauhdikkaan skaalademonstraation tuoksinnassa. "En", Perkoila sanoo ja on hetken hiljaa. "Mutta huuleen kyllä." Verenvuodon aiheuttama kauhuelementti ei ole niitä asioita, joita Perkoila olisi tarkoituksella tuonut koulukeikkoihinsa, mutta huumorilla höystetty interaktiivinen kokonaisuus on muuten osoittautunut toimivaksi. "Soitinesittelyjen kautta näissä keikoissa on opetuksellinen puoli, jota on perusteltua myydä kouluihin", Perkoila sanoo. "Mutta jotta se ei kävisi liian puisevaksi, on setti muotoutunut sellaiseksi, että siinä on muutamia omia kappaleitani joiden aikana juttelen yleisön kanssa, ja sitten lähdetään perinnesoittimiin ja uusiosoittimiin." Aikuisyleisöille Mikko Perkoila on tehnyt keikkoja 90-luvun jälkeen vähemmän, mutta aktivoitumista on tapahtunut silläkin saralla erilaisten klubikeikkojen muodossa. "Joskus soitinesittelyjä on luontevaa ottaa mukaan aikuisten keikoillekin", Perkoila lisää. "Mehupillit ja sählypallot tulee esiteltyä ravintolakeikoillakin nykyään. Se on jotakin, mitä ihmiset eivät taatusti ole nähneet." Ajoittain äänekkääksi yltyvä lapsiyleisö hiljenee taas, kun sählypallohuilun vienosta äänestä erottuvat Finlandia-hymnin herkät sävelet. Seuraava soitin ei ole kuitenkaan ääneltään vieno eikä hiljainen: Perkoila soittaa pukinsarvella ikivanhan puistolalaisen karjankutsun, joka on mitä ilmeisimmin aikanaan vaikuttanut voimakkaasti ainakin Deep Purplen jäsenten bassoriffikynään. Viimeisenä soittimenaan Perkoila esittelee uusimman innovaationsa, höyläämättömästä lankusta valmistetun viisikielisen kanteleen. "Tämä Kanteleliiton hallituskeikka on ollut oikein mukava rupeama", sanoo Mikko Perkoila, joka päätti pari vuotta sitten osallistua Kanteleliiton kevätkokoukseen "nähdäkseen tuttuja naamoja" ja päätyi istumaan liiton hallitukseen. "Olen aina tuntenut kanteleensoittajia, mutta tämän myötä on päässyt katselemaan tätä maailmaa vähän eri puolelta." Hallitustyö ei ole jäänyt tyhjäntoimittamiseksi: Perkoila ryhtyi ideoimaan soitinrakentaja Pekka Lovikan kanssa kantelemallia, joka olisi mahdollista valmistaa mahdollisimman yksinkertaisesti rautakauppatavarasta. "Ajatuksena oli, että kanteleen rakentaminen ei jäisi ainakaan siitä kiinni, että ei saa hankittua vaikkapa viritystappeja", Perkoila sanoo. Perkoila rupesi tuumasta toimeen ja kehitteli viisikielisen kanteleen, jonka materiaaleina on perinteinen puulankku ja ruuvit. Ainoastaan kieliin käytettävä pianolanka on materiaali, jota voi joutua hakemaan hieman erikoistuneemmasta liikkeestä. Soitto-ominaisuuksiltaan lautakantele on aivan kelvollinen. "Kuiva lauta soi, mutta ei kovin kovaa", Perkoila sanoo. "Joissain tapauksissa sekin on etu." Suurin ongelma suunnittelussa oli, kuinka Oikealla: Ukko ja Viktor pääsivät testailemaan kanteleita ja muita soittimia Mikko Perkoilan keikan jälkeen. 60 k ntele
ratkaista kielen kiinnitys viritystappiin, kun tappina toimii tavallinen ruuvi. Yleensä viritystapeissa kieli pujotetaan reikään, mutta sellaisen poraaminen keskelle ruuvia edellyttäisi erikoistuneita välineitä. "Työtapojen ja ratkaisujen keksiminen on aina sellaista, että ensin niiden parissa valvotaan pari yötä", Perkoila sanoo. "Sitten yhtäkkiä: aah! Katarsis!" Ongelma ratkesi siten, että tappina käytettävän kuusiokantaruuvin sileään varteen kierteiden alkukohtaan sahataan rautasahalla lovi, johon kieli asetetaan. Kierteeseen rullataan lisäksi mutteri, jolla kieli voidaan kiristää tiukasti paikalleen. "Ei siihen sen kummoisempaa tarvittu", Perkoila nauraa. Lautakanteletta lähdettiin tekemään leikin varjolla, mutta siinä on mukana myös sama ajatus kuin muissakin uusiosoittimissa: soittimet voisivat olla lähempänä ihmistä, niin kuin ennen vanhaan. "Ainahan on ollut niitä mestareita, jotka ovat jaksaneet ja osanneet rakentaa soittimia", Perkoila toteaa. "Mutta nykyaikana ajatus siitä, että joku tekisi ylipäänsä käsillänsä jotakin, tuntuu olevan yhä Mia ja Linda kokeilevat, kuinka pienestä kanteleesta saa äänen jousen avulla. 62 k ntele
etäisempi. Soittimet ovat puolestaan erityisen pelottavia: soitinrakennus, soittimet ja soittaminen on nostettu jonkinlaiselle jalustalle. Niistä on tullut jotain mitä näkee vain televisiossa. Aikaisemmin musiikki on ollut kuitenkin kaikkien oikeus." Mikko Perkoila viittaa aikaan, jolloin esimerkiksi paimensoittimilla on viihdytetty itseä ja muita jokapäiväisessä elämässä. Kuka tahansa on voinut luppoajallaan veistää paimenhuilun ja soitella aikansa kuluksi, eikä siihen ole liittynyt minkäänlaista pyrkimystä päästä soittamaan suurille estradeille. Tuo filosofia elää Perkoilan lautakanteleessa ja muissa uusiosoittimissa. "Näistä minun soittimistani on glamour kaukana", Perkoila sanoo. Mikko Perkoila laittaa lautakanteleensa pois ja ilmoittaa, että nyt kaikki voivat tulla kokeilemaan soittimia. Alkaa hurja kaaos, kun kymmenet ala-asteikäiset koululaiset vyöryvät lavan reunalle ihmettelemään matkalaukkua, joka on täynnä erikoisia soittovälineitä. Lapset käyvät ennakkoluulottomasti soittimiin käsiksi ja kokeilevat niillä äänen tuottamista: jouhikon kieltä sahataan jousella, kanteletta rämpytetään ja mehupilli oboen voimakas ääni raikuu jumppasalissa. Vaikkei soittimista irtoa vielä musiikkia, tärkein ajatus toteutuu: lapset oivaltavat nopeasti erilaisten soitinten äänen syntymisen periaatteet – leikin varjolla. Sivummalla opettaja katsoo jonkin aikaa huolestuneen näköisenä, kuinka soittimet saavat koululaisten käsissä enemmän tai vähemmän rajua kyytiä. Pian hän kuitenkin ymmärtää, että tilanne on hallinnassa. Soittimet on tehty kestämään. Ja jos ne eivät kestä, Mikko Perkoila tekee uusia. • • • • • Elias löysi välittömästi omat elkeensä kanteleensoitosta. 63 k ntele
SAUSKI-SAUKON SANASOKKELO Sauski-saukko haluaa aloittaa kanteleen soiton, mutta ei tiedä siitä vielä yhtään mitään! Tutustuta Sauski uuteen harrastukseen ja auta sitä löytämään sokkelosta sanoja, jotka sinusta liittyvät kanteleeseen ja kanteleensoittoharrastukseen. Ympyröi löytämäsi sanat. Sanat voivat olla ruudukossa vaakasuoraan, pystysuoraan tai viistosti, etuperin tai takaperin! K I E L I A L R K E H I N O T Y T R I H S E J A Y U S E U O S O I T T O T U N T I K N R M V O M K S I F N T H L E I U O P I P T I L O M E Y U P M P K T U R K Y I H U L P Ä M Ä U K I Z O I Ö R K A E O Ä N T V U R Y V N T E O K U R N O L I A E Q I T O Y N P I V I U E R I V K S Ä H L S T E I N Ö V I N A P A H Ä I E A Ä T S K Ä T Ä K R A E Y J R K V P T U S Y Ä X Z T T K J T Y Y A P A M S A L E I K K I T L I Z I Ä J T T K O O Z E Z I P S O Z N N A T Ä I T U X L Ä E N Ö N O N P A R U E K L Ö P O O A N U H P M U K A I K U K O P P A E Z I A 64 k ntele
KANTELE Lasten -kappaleet S euraaville sivuille on kerätty lasten tekemiä kantelekappaleita. Kappaleitaan ovat opettajiensa avustuksella Kantele-lehdelle toimittaneet Tiiu Kankaanpää, Selma Tikkamäki, Daniel Dahlbacka, Minea Hagström, Anne Takala ja Maiju Mäkelä. Kiitokset säveltäjille ja mukavia hetkiä Lasten Kanteleen lukijoille uusien kantelekappaleiden parissa! 65 k ntele
KANTELE Lasten -LeVY L asten Kantele -levylle on koottu upea valikoima lastenlauluja, joissa kantele esiintyy erilaisissa rooleissa. Mukana ovat muun muassa Mikko Perkoila, Satu Sopanen, Matti Kontio ja monet muut! Käy lataamassa Lasten Kantele -levy omaksesi osoitteessa www.kantele. net! Lataamista varten tarvitset salasanan, joka löytyy tämän sivun alakulmasta. Voit ladata levyn tietokoneellesi tai vaikkapa puhelimellesi ja kuunnella sitä suoraan laitteelta tai esimerkiksi muistitikulta. Halutessasi voit myös polttaa raidat CDlle, tai tilata levyn CD-muodossa ilmaiseksi Kanteleliitolta lähettämällä sähköpostia osoitteeseen mail@kantele.net. Mukavia hetkiA Lasten Kantele -levyn parissa! .. Tällä salasan alla pääset lataam aan levysi: KUMMAO TUS 70 k ntele
K NTELE jatkaa tasokasta julkaisutoimintaa kanteleen parissa joulukuusta 2016 lähtien verkossa osoitteessa Kantele.net Kantele-vuosikirja julkaistaan ja postitetaan jäsenille syksyllä 2017.
K NTELEen ole osa maailmaa KANTELE.NET Facebook.com/kanteleliitto