Kantele-lehti 4/2006 - Lehtiluukku.fi

VENÄLÄISET KANTELEET · TUULI · PAHEITA · OOPPERA 4·2006
SISÄLLYS Erkki Ala-Könni, s. 5 KUVA: ILMAJOEN KUNTA VAAHTERANLEHDET © ISTOcKPHOTO.cOM/OOYOO Erkki Ala-Könnin kivinen kantele . . . . . . . . . . . 5 LAKEUDEN VOIMA Venäläiset kanteleet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 NYKYPÄIVÄSTÄ MUINAISEEN NOVGORODIIN, ITÄMERELTÄ VOLGALLE Tenguyama . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 MATKAKERTOMUS JAPANIN SYKSYSTÄ Lasten KANTELE: Nyt on aika tonttuilla . . . . . 28 LöYDÄ JOULULAULUT Tuuli Lukkarinen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 PITKÄN LINJAN KANTELEOPINTOJA Kanneltamme kaunistamaan . . . . . . . . . . . . . 34 FR. JOKELAN MAAKUNTAKANTELEET Venäläiset kanteleet, s. 11 TEOKSIA: Ensiaskeleita ja oopperasäveliä . . . . 36 MESTARIN MONET KASVOT Kantelepaheita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 VIINAA JA TUPAKKAA KANTELEEN NIMEEN! Tuuli, s. 30 KANTELE 4·2006 TÄMÄN LEHDEN VÄRISIVUT TARJOAA: 2 www.maanite.fi
28. vuosikerta 4 2006 · Maakuntakanteleet, s. 34 PÄÄTOImITTAjA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 AD: Ilari Ikävalko juLKAISIjA jA KuSTANTAjA (tilaukset, jäsenasiat ja ilmoitukset) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki puh. 050-5645 957 mail@kanteleliitto.org www.kanteleliitto.org TOImITuSNEuVOSTO Sami Kangasharju Sanna Pitkänen-Eerola Satu Sopanen-Helisalo Tuija Wegelius Timo Väänänen TOImITuS jA TAITTO Pro Motius ky Rautatienkatu 3 B 34, 15100 Lahti lehti@kanteleliitto.org KuVAT Kuvat Pro Motius ky:n, ellei toisin mainita PAINOPAIKKA Kauhavan Kirjapaino www.kauhavansanomalehti.fi ILmESTYmISTIEDOT 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) Tilaukset liiton toimistosta AINEISTO- jA juLKAISuPÄIVÄT 1. nro 1.2. 28.2. 2. nro 2.5. 31.5. 3. nro 1.8. 31.8. 4. nro 1.11. 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: KArjALAISmALLINEN KANTELE VAKIOT Pääkirjoitus .................................... 4 Puheenjohtajan palsta ..................... 4 Ajankohtaista ................................. 9 Opettajan päiväkirja ..................... 18 Nuottiliite ..................................... 19 Ilmoitukset .................................... 33 Liitto............................................. 39 Julkaisut ....................................... 41 Melartin, s. 36 Paheita, s. 36 Poro, s. 28 KuLTTuurI-, mIELIPIDE- jA TIEDELEhTIEN LIITTO KuLTTI rY:N jÄSEN KANTELE 3 4·2006
PÄÄKIrjOITuS TIMO VÄÄNÄNEN PuhEENjOhTAjAN PALSTA SATU SOPANEN-HELISALO Yllätysetu Jos kanteleelle pitäisi keksiä mainoslauseita, yksi voisi olla "Soita kanteletta, näet maailmaa". Monen kanneltajan kohdalla tämä pitää paikkansa. Omaperäinen, erityinen, historiallinen ja moderni soitin otetaan mielellään vastaan maailmalla. Soittajista usein jopa tuntuu, että kantelekonsertteja on enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Kantele on kuin matkalippu maailmalle, sillä pääsee konserttisaleihin ja kuninkaanlinnoihin, lähelle ja kauas. Kanteleensoittajilla on yllätysetu puolellaan. Soitin on ulkomailla tuntematon erikoisuus, joten kuulijalla on mahdollisuus kokea uusia asioita. Sama tilanne on kuitenkin myös monesti suomalaisen kuulijan kanssa. Olipa ohjelmistossa sitten uutta tai vanhaa, perinteistä tai modernia, soittaja kuulee sanottavan: "En tiennytkään, että kantelemusiikki on tällaista!" Olisiko siis toinen mainoslause: "Yllätä kanteleella!" Pitkät perinteet ja rohkeus uudistua ovat leimanneet kanteleen historiaa ja nykypäivää. Soitin ja sen musiikki ovat kestäneet uudet kokeilut silti vanhaa hävittämättä. "Tuhatvuotinen hittituote" on käsissämme arjessa ja juhlassa. Ensi vuonna juhlitaan. Kanteleliitto täyttää vuosia ja juhlan tunnuslauseena on "Kantele, jos uskallat". Linnan juhlat Lokakuussa Kanteleliitto räväytti. Pekka Korpisen kauniiseen "linnaan" Castaliaan, oli kutsuttu aikakauslehti Glorian toimesta naisjohtajia nauttimaan maukasta illallista sekä kuuntelemaan, näkemään ja ihmettelemään tämän päivän kantelemeininkiä eturivin kanteleensoittajien esittämänä. Illan edetessä kävi ilmi, että tietoisuus kantelemusiikista on kovin vähäistä. Jokaisen esityksen jälkeen yleisö haukkoi henkeä ja taputti vimmatusti. Ihmetystä herätti soittimen moni-ilmeisyys, kaunis ja uudistunut muotoilu ja soittajien ammattitaito. Tuli siinä esityksiä kuunnellessani mieleeni, mahtaakohan kanteleensoittajatkaan tietää, mitä kaikkea kanteleella tänä päivänä tehdään? Oletteko kuulleet sähkökanteleita ja tietokoneita yhteisesityksessä? Oletteko törmänneet yhtyeisiin, jossa kantele on bändisoittimena mukana? Oletteko olleet uuden kantelemusiikin konserteissa? Tiedättekö kuinka paljon erilaisia pienkanteleita on markkinoilla ja millaista musiikkia niillä soitetaan? Ystävät, ensi vuonna on Kanteleliiton 30v. juhlavuosi, ja silloin räväytetään valtakunnallisesti! Ideana on saada kantele kuulumaan mahdollisimman monella paikkakunnalla. Lähtekää mukaan soittamaan, järjestämään ja kuuntelemaan konsertteja. Tehkää retkiä ja bongatkaa soittajia, joita ette ole ennen kuulleet! Päivitetään kanteletietoutta! KANTELE 4·2006 4
Erkki Ala-Könnin kivinen kantele KUVA: SAKARI ERKKILÄ K antele on vertaansa vailla oleva suomalaisen kulttuurin symboli, ollut jo parisataa vuotta. Kanteletta on kuvattu sanallisesti, runosäkein, musiikillisesti ja se on mukana sadoissa piirroksissa, maalauksissa ja veistoksissa. Joissakin se tuntuu päälle liimatulta, joissakin paremmin paikalleen osuneelta. On kuitenkin yksi muistomerkki ylitse muiden, jossa kantele tuntuu olevan todella paikallaan ja jossa taitelija on lisäksi osannut kuvata sen voimana eikä vertauskuvana: Erkki Ala-Könnin muistomerkki Ilmajoella, Ilkan kentällä. TEKSTI: HEIKKI LAITINEN K 5 uulaan aurinkoisena syyskuun päivänä armon vuonna 2006 ajelemme Seinäjoen rautatieasemalta Ilmajoelle päin. Olen muutaman ystäväni kanssa pyhiinva- KANTELE 4·2006
KUVA: ILMAJOEN KUNTA talonpoikaisjoukkojen johtaja mestattiin ja niin hänestä tuli vuosisadoiksi itsenäisen suomalaisen talonpojan ylin esikuva, jonka olemuksen Kaarlo Kramsu kiteytti: "kauniimpi orjan elämää on kuolo hirsipuussa". Muistomerkki pystytettiin itsenäisyyden alkuvuosina, vertauskuvallisuutta siinäkin. Yli-Lauroselan talomuseo. ellusmatkalla, muistelemassa kansallisen kulttuurin suurmiestä. Erkki Ala-Könni siirtyi pitkään sairastettuaan tuonilmaisiin 85-vuotiaana syyskuussa 1996, tasan kymmenen vuotta sitten, mutta jo kaksi vuotta myöhemmin, helatorstaina 1998, paljastettiin synnyinpitäjän keskeisimmällä paikalla hänen muistomerkkinsä. jettuamme kymmenkunta kilometriä lounaaseen näkyy oikealla ikiaikainen Kyrönjoki, se kiemurtelee silmänkantamattoman lakeuden keskellä. Joen toisella puolella kulkee Könnintie ja siellä jossain häämöttää Ala-Könnin talo. 1700-luvulla tilaa hallitsivat Ilmajoen maankuulut kirkkoherrat, sitten Könnin kellomestarit. 1880luvulla se siirtyi Erkki Ala-Könnin isoisälle. Tämä oli siis heidän mielenmaisemansa. V A ieressä on Kalervo Kallion veistämä Raivaajapatsas vuodelta 1954. Sata viisikymmentä vuotta aiemmin oli Ilmajoella perustettu Suomen ensimmäinen Maamiesseura, modernisaation ensi airut. Näiden takana, joen rantamilla, näkyy jo Ilmajoen museon rakennus. Se valmistui yhdeksän vuosikymmentä sitten ja rakennettiin 1600-luvun kirkon mallin mukaan. Museon aarteiden joukossa on Könnin kelloja ja vuonna 1755 rakennettu klavikordi, kosketinsoitin, jolla on hiljainen ja lempeä ääni kuin kanteleella. Museon rannassa on Ilmajoen oopperajuhlien näyttämö. N ikkolan sillan kupeessa on Samuel Rinta-Nikkolan (1763-1818) muistoksi pystytetty luonnonkivipaasi. Hänen polskanuottikirjansa on pelimannimusiikin arvokkaimpia historiallisia lähteitä ja oli aikanaan Erkki Ala-Könnin polskaväitöskirjan keskeinen inspiraation lähde. Todellinen talonpoikainen musiikkimaisema. a kaiken tämän keskellä, itse asiassa kaikkein kauneimmalla paikalla, historiallisten muistomerkkien, museon ja Kunnallistalon välisellä avaralla nurmikentällä on Erkki Ala-Könnin muistomerkki. Sille on vaikea kuvitella parempaa paikkaa. Talonpoikaisen historian ympäröimänä, mutta toisaalta vireän ja tulevaisuuteen uskovan nykyisyyden keskellä on hyvä muistella AlaKönnin elämäntyötä. Hän pelasti meille kansan historian. J M T ulemme kirkonkylän keskustaan, Ilmajoen entisen suurpitäjän ytimeen. Ajamme Ilkantietä joen yli ja tulemme Ilkan kentälle ja näemme ympärillämme pitäjän vuosisataisen historian. Edessä oikealla on Yli-Lauroselan talomuseo, mahtava kaksikerroksinen talonpoikaistalo piharakennuksineen. Mutta lähimpänä kohoaa lähes kymmenen metrin korkeuteen valtaisa mukulakivistä muurattu nelitorninen holvikappeli, Nuijasodan ja sen suurimman sankarin Jaakko Ilkan (1545-1597) muistomerkki. Ilmajokinen uistomerkkiä hallitsee valtaisa kivinen, taivasta kohti kurottuva viisikielinen kantele. Kuvanveistäjä Heikki Häiväoja on vaikuttavasti konkretisoinut Erkki Ala-Könnin mielikuvituksen lennon. Muistomerkkiä ympäröi mukulakivikehä. Se viittaa Jaakko Ilkan muistomerkkiin: samasta eteläpohjalaisesta maaperästä kasvoi kummankin elämä. Kivipaateen on kiinnitetty Aimo Tukiaisen Ala-Könnin 70-vuotispäivän kunniaksi suunnittelema juhlamitali. Siinä on viisi erimallista viisikielistä ja viulu. Soittimien määrällinen suhde ei vastaa Ala-Könnin elämäntyötä, mutta se etsiikin vertauskuvallista kansallista merkitystä. Mitalissa on teksti: Magnum animum labori inspira Sytytä KANTELE 4·2006 6
työhösi henki. Latinan kieli kuuluu asiaan: Ala-Könni oli klassisen humanistisen yliopiston kasvatti. P akottamatta vyöryvät mieleen Ala-Könnin merkilliset saavutukset. Syntyi helmikuussa 1911, kotitalo oli seudun suurimpia, kotiväki ja suku musiikkia tulvillaan. Soitti monia soittimia, mutta päätti tulla viulistiksi. Opiskellessaan 1930-luvulla Helsingin konservatoriossa (nykyisessä Sibelius-Akatemiassa) harjoitteli hullun lailla, mutta tunsi vähitellen yhä voimakkaammin vetoa yliopistoon. Siellä opettajaksi ja esikuvaksi tuli A. O. Väisänen ja viulu jäi yhä useammin koteloonsa. olmekymmentä täytettyään, siis verraten myöhäisellä iällä, Ala-Könni lähti kesällä 1941 ensimmäiselle tallennusmatkalleen. Se suuntautui Perhonjokilaaksoon. Länsisuomalainen talonpoikaiskantele tuli vastaan jo Kokkolan asemalla. Halsualle vievän linja-auton kuljettajana oli muutamaa vuotta vanhempi Viljo Karvonen, jonka Ala-Könni tasan kolmekymmentä vuotta myöhemmin nimitti mestaripelimanniksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Ensi tapaamisesta on jäänyt mainio muisto: Karvosen onnikasta puuttuivat takakoukut polkupyörän kuljettamiseksi ja tallentajan tuiki tarpeellinen kulkuväline oli jätettävä Kokkolaan. Pienet vastoinkäymiset AlaKönniä vain innostivat. ripyörällä, mopedilla, julkisilla. Tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä. "Minä olen semmonen levoton, liikkuva", sanoi Ala-Könni Hannu Sahalle 70-vuotiaana. Tämä haastattelu on paras johdatus Ala-Könnin elämänvaiheisiin (Kansanmusiikki-lehti 1/1981). L K uvut ovat hirmuisia. "Ei terve ihminen lomaa kaipaa." Tuhansia tunteja äänitteitä, kymmeniä tuhansia laulu- ja soittoesityksiä. Satatuhatta itse otettua valokuvaa, niiden joukossa tuhansia mestarillisia otoksia: valokuvaajana Ala-Könni oli taiteilija. Tuhansia museoesineitä, oppilaiden keruutyö mukaanlukien neljäkymmentä tuhatta: Ala-Könni perusti museoita ja keräsi niihin kokoelmia. Soittimet hän vei mukanaan ikiomaan museoonsa, johon niitä kertyi yli tuhat, joukossa melkoinen määrä kanteleita. änitteistä saa yleiskäsityksen Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston nettisivuilta osoitteessa www.uta.fi/laitokset/mustut/. Salasanaa tietokantaan voi anoa osoitteella eija.kukkurainen@uta.fi. Kirjoitin hakuun kantele, ja tuossa tuokiossa tietokoneen ruudulle ilmestyi luettelo yli kahdestasadasta nauhasta. Niillä on soittoja sekä haastatteluja soitosta, soittajista ja rakentajista. Kantele-esityksiä on useita satoja. Ä E aikka Halsualta oli mentävä Ilmajoen kautta rintamalle, oli elämä saanut uuden suunnan. Yli neljäkymmentä vuotta jatkunut tallennustyö oli alkanut. Tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä, polkupyörällä, moottoAla-Könnin aitat katselevat lakeudelle. V nemmän kanteleita kuin missään muussa museossa, ehkä enemmän kuin muissa museoissa yhteensä? Enemmän perinteisen kanteleen soittoja kuin muissa arkistoissa, ehkä enemmän kuin muissa yhteensä? Enemmän kanteleen ja kanteleensoitta- KANTELE 7 KUVA: ILMAJOEN KUNTA 4·2006
KUVA: ILMAJOEN KUNTA Ilmajoen museo on rakennettu 1900-luvun alussa 1600-luvun kirkon malliin. jien valokuvia kuin muissa arkistoissa, ehkä enemmän kuin muissa yhteensä? Eikö jo löytyisi joku kanteleen historiasta kiinnostunut, joka ottaisi asiasta tarkemmin selvää? K anteletta Ala-Könni myös tutki ja kirjoitti artikkeleita. Tärkeimmät niistä löytyvät teoksesta Suomen kansanmusiikki (Kansanmusiikki-instituutti 1986). Meidän tapamme puhua kanteleen historiasta noudattelee hänen tietorikkaita klassikkoartikkeleitaan Perhonjokilaakson, Saarijärven ja Haapaveden kanteleesta. Ala-Könni toi ensimmäisenä koko Suomen kaikenlaiset kanteleet ja soittotyylit näkyville ja kuuluville. Kanteleen merkillinen historia alkoi vähitellen paljastua. Opettavaisinta on kuitenkin yhä se, että menneisyys oli Ala-Könnille yhtä konkreettista ja käsinkosketeltavaa kuin ne lukemattomat ihmiset, joilta hän muistitiedon tallensi. Hän ei selittänyt kansanperinnettä mystisellä "kansalla", vaan osoitti kaiken takana olleen eläviä ihmisiä, joille on kirkonkirjoista löydettävissä tarkka elinaika ja elämänkaari. Näin kaikki asettuvat historian kulussa omalle paikalleen. la-Könni oli väsymättä mukana kanteleen uudessa tulemisessa, ideoimassa ja toteuttamassa. Jo vuonna 1971 hän tarjosi Pienoiskanteleoppaassa yhdessä Martti Pokelan kanssa viisikielistä ja itse kehittelemäänsä yhdeksänkielistä koulukanteletta musiikin opetukseen. Oppaan johdannossa on hieno katsaus kanteleen historiaan sekä tallennusmatkojen kokemusten myötä kiteytynyt määritelmä: "ehtymätön muuntelu, henkisen ja esineperinteen näkyvä tuntomerkki". Sillä hän määritteli samalla oman elämäntyylinsä. A I lmajoen Ilkan kentällä katsomme vielä kerran lennokasta, voimaa uhkuvaa kivistä kanteletta. Erkki Ala-Könni on kanteleensa ansainnut. Se kertoo tuleville sukupolville hänen elämäntyönsä merkityksen. Miten me voisimme saada edes hitusen siitä voimasta, joka ajoi häntä eteenpäin? Miten meidän tulisi valmistautua viettämään viiden vuoden kuluttua hänen syntymänsä satavuotisjuhlia? Hän on jo tehnyt mittavan työnsä. Kuulen hänen tokaisevan unohtumattoman ytimekkäällä tyylillään: nyt on teidän vuoronne. KANTELE 4·2006 8
AjANKOhTAISTA KUVA: HEDI VIISMA KUVA: KANTELEISET Kanteleiset koolla Liperissä Kanteleisten viides kaksipäiväinen kesätapahtuma pidettiin kesäpaikalla Liperin Vaiviossa. Kanteleiset esiintyvät näyttelyissä ja erilaisissa tilaisuuksissa muutaman kerran vuodessa. Ohjelmistoa löytyy kansanlauluista kantelesovituksiin. Kanteleisissa soittavat Liisa Mononen, Eila Hanén, Rauha Vilkko, Pauliina Kinnunen, Marja-Liisa Muikku, Aila Miettinen ja Pirkko Korhonen. Kesätapahtumassa yhtyeen säestyksellä lauloivat Maire Salin sekä Suvi ja Outi Puhakka. Ritva Koistinen 50 vuotta Sydämelliset onnittelut Kanteleliiton pitkäaikaiselle hallituksen jäsenelle ja Sibelius-Akatemian kantelemusiikin lehtori Ritva Koistiselle 50-vuotissyntymäpäivän johdosta! Ritva vietti juhlapäivää kanteleensoiton ergonomiakurssin merkeissä 22.9.2006. Finn-Kanteleet Lahden Kalevi Aho -salissa kuultiin 1.10. suurten säveltäjien syysmaisemia Finn-Kanteleiden toimesta. Yhtyeen taiteellinen johtaja ja ensisoittaja on Mirva Minkkinen. Vierailevina solisteina olivat Eeva Haapamäki, viulu sekä Tuulia Tuovinen, klarinetti. Konsertissa kuultiin sekä eurooppalaisia klassikoita Bachista Tsaikovskiin että suomalaisten säveltäjien tuotantoa. Jälkimmäistä edustivat niin vanhat mestarit Jean Sibelius ja Armas Järnefelt kuin nuoremman polven tekijät Lasse Jalava ja Kimmo Lintinenkin. Uudempaa musiikkia maailmalta kuultiin Bernard Andrèsin harppusävellysten muodossa. Finn-Kanteleet on perustettu vuonna 1940. KANTELE 9 4·2006
AjANKOhTAISTA Tunnustuksia Kanteleliiton hallitus on myöntänyt kantelepelimanni Alpo Suonvierelle Ylivieskasta Kultakantele tunnustuksen. Kultakanteletunnustus myönnettiin Suonvierelle pitkäaikaisesta elämäntyöstä kantelekulttuurin edistämisestä Oulussa 18.11.2006. Suonvieri on toiminut vuosikymmeniä kanteleensoiton opettajana Ylivieskassa, Alavieskassa, Sievissä, Kannuksessa ja Kalajoella. Hän esiintyy aktiivisesti soolosoittajana ja mm. Kalajokilaakson kanteleyhtyeessä. Hän on Jokilaaksojen alueen voimavara perinteisen kanteleensoiton säilyttämisessä. Vuoden Kantele 2006 tunnustus myönnettiin Yleisradion Pikku Kakkonen -ohjelmalle. Tunnustuksen vastaanotti ohjelman tuottaja Teija Ryösä Kanteleliiton syyspäivillä Oulussa 18.11.2006. Pikku Kakkonen on edistänyt kantelekulttuuria esimerkillisellä tavalla tuottamalla Violan laulut ohjelmasarjan. Kuvassa Anton ja Viola ohjelman . kuvauksissa. KUVA: PLANET PRODUcTION TuLEVIA KONSErTTEjA HODI Arnold Chiwalala, sävellykset, runot, kasikirjoitus ja ohjaus, laulu, tanssi, kantele ja rummut. Mukana myös Aliko Mwakanjuki, Menard Mponda, Ricardo Padila, Taito Hoffren ja Topi Korhonen. ke 13.12. ja pe 15.12. klo 19.00, Sibelius-Akatemia, Kamarimusiikkisali VÄRE Timo Väänänen, sähkökantele. Väinämöisen kasvot Kantele symbolina, 4. tohtorikonsertti. 28. ja 29.1.2007 klo 19.00, Sibelius-Akatemia, kamarimusiikkisali Tuuli Lukkarinen Händel - Bashmakov - Natra - Kikta - Whittall. Tuuli Lukkarinen, kantele, Salla Ruuskanen, huilu, Jousikvartetti. Ke 7.2.2007 klo 17 Sibelius-Akatemia, Ackté -sali (Töölönkatu 28, Helsinki). FOLK ON THE ROCKS Kanteleliitto Folklandialla 12.13.1.2007. Osallistu Ilmakantele FM-kisoihin keskiyöllä, tsekkaa Kanteleliiton esiintyjäryhmä Stringed Puree Band Joe´s Place:ssä ja tutustu Kanteleliiton messuosastoon 8. kannen käytävällä. Peliverstaalla voit tavata kanteleenrakentajat Pekka Lovikan ja Erkki Okkosen. Tarkemmat tiedot osoitteessa www.sottiisi.net Onnea Vilma Timonen! Vuoden 2006 tiukan jäsenhankintakilpailun voitti Vilma Timonen Helsingistä 21 pisteellä! Kaikkiaan jäsenhankintakilpailuun osallistui 17 henkilöä. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille jäsenhankintakilpailuun osallistuneille! Timonen saa palkinnoksi 1000 lahjakortin Lovikan tai Koistisen kanteletehtaalle. Kanteleliitossa on tänä vuonna jo yli sata uutta jäsentä. Lue lisää ensi vuoden jäsenhankintakilpailusta 1/2007 lehdestä! YLEN KANSANmuSIIKKIOhjELmISTOA Tiistaina 5.12. Lähikuvassa 20 vuotias Tallari. Studiossa vieraina yhtyeen nykyiset jäsenet Ritva Talvitie, Pauliina Kumpulainen, Antti Hosioja, Risto Hotakainen sekä Timo Valo. Tiistaina 12.12. Kansanmusiikin sävel on vapaa, puh. 09 - 144 800. Juontajina Sirkka Halonen ja Paavo Helistö. Ohjelman suunnitelusta vastaa Juhani Näreharju. Tiistaina 19.12. Klo 19.03 Kuuntelijoiden toivekonsertti. Toiveet osoitteella: Yle Kansanmusiikki, PL 14, 00024 Yleisradio. Sähköpostitse: yle.musiikki@yle.fi. KANTELE 4·2006 10
Siipiä, pöytiä, kypäriä ja käsiaukkoja Venäläiset kanteleet Venäläisten kansantarujen eli bylinoiden sankareita on usein kuvattu kanteleensoittajiksi. Kantele oli kansanrunouden ja kirkollisten kuvausten perusteella myös muinaisten venäläisten kiertävien soittajien ja hovimuusikoiden ns. skomorohien yksi tärkeimmistä soittimista. Venäjänkielellä kantele on eli gusli. Venäläisiä kanteleita on monenlaisia TEKSTI: KARI DAHLbLOM, TAUSTAKUVAT: TIMO VÄÄNÄNEN, PIIRROKSET: ILARI IKÄVALKO Rakenne-, kehityshistoria- ja soittotapaerojen perusteella voidaan venäläiset kanteleet jakaa seuraaviin ryhmiin: 1. Siipimäiset l. helisevät kanteleet ( , . ) (kuva yllä) 2. Pöytämäiset l. neliskulmaiset kanteleet ( , . ) 2.1 Sorminsoitettava pöytäkantele ( ) (kuvissa sivuilla 13 ja 14) 2.2 Klaviatuurikoneistolla varustettu autoharppumainen pöytäkantele ( ) (kuva alla) Itämeren kanteleet Vanhimmat todisteet kanteleista on saatu Novgorodin arkeologisista kaivauksista. Vladimir Povetkin ja muinaismusiikin instituutin tutkijat ovat rekonstruoineet 9001400 luvuilta mm. erilaisia kanteleita. Pohjois- ja luoteisvenäläiset ovat soittaneet kanteletta jo ainakin 1000 vuotta. Pietarilaiset tutkijat löysivät Anatolij Mehnetsovin johdolla vuosina 19841990 Pihkovan, Novgorodin ja Tverin alueilta 150 venäläisen kanteleen soittajaa ja soitinta. Osa löydetyistä pienkanteleista on valmistettu kovertamalla. Tutkimustyö jatkuu nykyisin Kansanperinteen Instituutissa Pietarissa. Erikielisillä nimillään Itämeren psalttereihin kuuluvat suomalainen ja karjalainen kantele, vepsäläinen kandel l. stribunik, vatjalainen, inkeriläinen ja virolainen kannel, liiviläinen kandla, latvialainen kokle l. kokles, liettualainen kankls ja venäläinen , . (siipimäinen eli helisevä kantele). Suomen kielellä kaikki nämä soittimet ovat kanteleita. Samalla perusteella sanomme kitara emmekä guitar, gitara tms. 3. Kypärämäiset l. pienet näppäillen soitettavat l. Volgan alueen kanteleet (kuva vas.) ( , . ) 4. Novgorodin ym. kaivauksista löytyneet käsiaukolliset kanteleet (kuva oikealla) ( ...) Venäläisillä kansantarinoissa esiintyy kanteleensoittajia, joista tunnetuin on tarinassa Sadko. Tässä lakkarasiassa on kuvattu yksi tarinan kohtauksista. Vyöllä roikkuva kantele muistuttaa kypärämäisiä kanteleita. KANTELE 4·2006 11
Vasilij Andrejev Kanteleet ovat kehittyneet muiden venäläisten kielisoittimien kanssa rinnakkain ja toistensa kehityshistorioihin liittyen. Kansansoittimia on kehitetty erityisesti orkesterisoittoa ajatellen. Kehitysprosessin keskeinen henkilö on Vasilij Andrejev (18611918). Andrejev oli aatelinen, sivistynyt, kielitaitoinen ja musiikillinen lahjakkuus. Konservatorion viuluopintojen ohella hän soitti monia muita soittimia. Useat hänen työtovereistaan olivat saaneet koulutuksen konservatoriossa. Andrejevin tavoitteena oli kansansoittimien korottaminen akateemiselle tasolle ja "salonkikelpoisiksi". Niinpä esim. esiintymisasuna Andrejevilla ja hänen muusikoillaan oli aina frakki. Venäläisen kansansoitinorkesterin syntymävuotena pidetään vuotta 1888. Pietarissa esiintyi silloin ensi kerran "ryhmä balalaikan ystäviä" Vasilij Andrejevin johdolla. Myöhemmin Andrejev perusti kehitetyistä kansansoittimista Isovenäläisten soittimien orkesterin ( ). Nimi viittaa siihen, että kaikki orkesterin soittimet olivat Venäjän keski- ja pohjoisosista muinaisen Moskovan valtion alueelta. Soittimistoon vakiintuivat erikokoiset balalaikat, domrat ja pöytäkanteleet. Armeijan esikuntaan Pietarissa perustettiin kansansoittimien opetuksen osasto ja kanteleen ensimmäiseksi soitonopettajaksi ryhtyi Andrejevin suosituksesta Osip Smolenskij (18721920). (Kuva: Dahlblomin kokoelma) Andrejevin ansiosta armeijan esikuntaan perustettiin erillinen kansansoittimien opetuksen osasto. Andrejev nimitettiin Kaartin joukkojen kansanmusiikin opetuksen johtajaksi ( ). Joukkoosastoissa aloitettiin balalaikan, domran ja kanteleen opetus. Kotiutettavien sotilaiden myötä kansansoittimet levisivät eri puolelle Venäjää. Näin toteutui Andrejevin toinen tärkeä tavoite kansansoittimien luovuttaminen takaisin kansalle kehitettyinä. Andrejevista ja hänen orkesteristaan tuli aikansa sensaatio ja sivistyneistön väittelyn ja keskustelun aihe. Vuonna 1914 Andrejevin orkesterille myönnettiin arvonimi Keisarillinen isovenäläinen orkesteri ( ) ja Andrejeville itselleen arvonimi Hänen korkeutensa solisti ( ). Andrejevin esikuvan mukaisia orkestereita perustettiin ympäri maailmaa. Helsingin Balalaikkaorkesteri on perustettu vuonna 1910. Se on Pietarilaisen Andrejeville nimetyn orkesterin jälkeen maailman toiseksi vanhin toimiva venäläinen kansansoitinorkesteri. Orkesterilla on siipimäinen kantele ja klaviatuurikoneistolla varustettu pöytäkantele. KANTELE 4·2006 Vasilij Andrejev (18611918) ja balalaikka. (Kuva: Dahlblomin kokoelma) 12
Suomalaisen konserttikanteleen kehittäjä Paul Salminen (18871949) syntyi Pietarissa. Hän ehti työskennellä siellä nuorena muusikkona samaan aikaan kuin Vasilj Andrejev konsertoi orkesterinsa kanssa. Salmisen aikaan oli Pietarissa jo muitakin kansansoitinorkestereita. Varsinkin kromaattinen pöytäkantele lienee tehnyt suuren ja kauaskantoisen vaikutuksen Salmiseen. Siipimäistä kanteletta pidetään poikittain sylissä pienkanteleista tutulla tavalla. Sitä soitetaan yleisimmin plektralla sulkutyylillä. Plektroja vaihdetaan tarvittavan äänensävyn mukaisesti. Tremololla on tärkeä osuus samoin kuin domran soitossa. Kanteleensoittajat olivatkin usein domran soittajia. Nykyään ammattilaisten soitto on sekatyyliä, jossa tremolon ja sulkutyylin ohella soitetaan myös näppäillen sormilla vapaita kieliä. Siipimäistä kanteletta voi sen diatonisuudesta huolimatta opiskella myös pääsoittimena useissa oppilaitoksissa. Kanteleilla soitetaan monenlaista musiikkia. Andrejeville nimetyn Leningradin radion ja television kansansoitinorkesterin solistikanteleensoittaja oli Valerij Tihov (19241991). Hänen virtuositeettinsa innoittamana sävelsivät mm. Efim Sirotkin, Jurij Sisakov ja Boris Kravcenko kanteleelle laajamittaisiakin teoksia. Uudesta musiikista mainittakoon Konstantin Sahanovin sävellyksistä Kelttiläinen sarja alttokanteleelle ja orkesterille sekä Martti Pokelan sävellykset venäläiselle kanteleelle hänen uudella levyllään Improsette. Kanteleokestereita on mm. Leningradissa, LuoteisVenäjän kaupungeissa ja Moskovassa. Orkestereissa on erikokoisia kanteleita, kansanomaisia puhaltimia, harmonikkoja ja lyömäsoittimia sekä usein basso- ja kontrabassobalalaikka. Moskovalaisessa Kupina -orkesterissa on 1522 kielisiä kanteleita. Yhtyeen taiteellinen johtaja Ljubov Zuk on julkaissut koulun 17-kieliselle kanteleelle. Zuk toimii professorina ja opettajana mm. Gnessinien Akatemiassa. Venäläiset siipimäiset kanteleet Venäläisessä siipimäisessä kanteleessa on yleisimmin "vain" 15-kieltä, koska se on kehittynyt suoraan koverretusta kanteleesta ilman talonpoikaiskantelel. lautakantelevaihetta. Soittimessa on haluttu säilyttää vanhasta kanteleesta kaikki oleellinen, kuten muoto, kielten viuhkamaisuus ja soittaminen lyhyeltä sivulta yhdysasentoisesti. Sama näkökulma on ollut myöhemmin myös kehitettäessä itäkarjalaista, latvialaista ja liettualaista kanteletta. Kielikohtaiset hyvin toimivat sävelvaihtajat venäläiselle kanteleelle on kehitetty vasta viime vuosikymmeninä. Niiden ansiosta soitin on vakiintumassa yhä useampaan kansansoitinorkesteriin. Venäläisessä siipimäisessä kanteleessa (oik.), kuten useissa muissakin kantelemalleissa on talla, joka tekee äänestä kuuluvan. (Kuva: Kari Dahlblom) Osipovin orkesteri (alla) on yksi kuuluisimmista kansansoitinorkestereista. Tässä orkesterin harjoitukset kevättalvella 2006 Pietarissa. Kanteleet soittavat kapellimestaria Vladimir Ponkinia lähinnä. (Kuvat: Kari Dahlblom) KANTELE 13 4·2006
Pöytäkanteleet Neliskulmaiset pöytämäiset kanteleet tuovat mieleen spinetin tai klavikordin ilman koskettimia. Erikokoiset diatoniset ja kromaattiset sorminsoitettavat pöytämäiset kanteleet olivat suosittuja hienostoväen ja papiston keskuudessa aina 1800-luvullle asti. Pienimmät olivat sävelalaltaan ja kooltaan suomalaisen suurkanteleen kokoisia. Suurimmissa niistä oli yli 60-kieltä ja ne oli varustettu jaloilla. Tästä tuli nimi pöytäkantele. Vähitellen ne jäivät pois käytöstä kosketinsoittimien, ennenkaikkea pianon yleistyessä. Niitä on ollut myös Virossa. Näillä soittimilla on oma vielä valtaosin selvittämätön syntyhistoriansa. Vasilij Andrejev elvytti pöytäkanteleen 1900-luvun alussa ja liitti sen isovenäläisten soittimien orkesteriinsa. Vanhassa kromaattisessa pöytäkanteleessa olivat kielet kahdessa tasossa samoin kuin Elias Lönnrotin ja Viktor Gudkovin kanteleissa. Vuonna 1914 Andrejevin työtoveri Nikolaj Fomin kehitti pöytäkanteleeseen autoharpun tapaan toimivan klaviatuurikoneiston. Tämä kanteletyyppi liitettiin Andrejevin orkesteriin toiseksi pöytäkanteleeksi. Molempia pöytäkanteleita soitetaan Paul Salmisen suurkanteleen tapaan pitkät kielet soittajaa lähinnä. yllä: 1800-luvun diatoninen pöytäkantele Pietarista. Soitin on nykyään Seremetjevin palatsin musiikin museossa Pietarissa. (Kuva: Kari Dahlblom) oik.: Volgan alueen kanteleita eli marilaisia kanteleensoittajia. Kantele on suomalaisen ison kanteleen kokoluokkaa. Kantele on monille kansoille tärkeä kansallinen symboli. (Kuva: Dahlblomin kokoelma) Volgan alueen kanteleet Kaikkien Volgan alueiden kanteleiden soittaminen tapahtuu suomalaisen kanteleen tapaan sormilla näppäillen lyhyet kielet soittajaa lähinnä. Volgan alueen soittimilla on omat nimensä ja historiansa eri kansoilla. Kanteleita ovat mm. vuori-marien kärs, niitty-marien kysle, udmurtien krjez tai kurez, cuvasien kjosle, Kozmodemjanskin cuvasien kjusle, Belebejevskin cuvasien kysle sekä tataarien guslja, keslja tai göslja. Soitinrakentaja Sergej Kungurov on kehittänyt udmurtien krjez-soitttimesta soitinperheen eli priman, alton ja basson. Volgan alueen kanteleita valmistettiin paljon 1890-luvulla. Valtava määrä Kazanin cuvasien kanteleita ilmestyi venäläisille kazanilaisen Kystlerin kaupan välityksellä. Vuori-marilaiset käsityöläiset valmistivat paljon soittimia myyntiin mm. Niznyj Novgorodin ja Uralin markkinoille. Vasilij Andrejevin mukaan niitä kutsuttiin cuvasien l. simbirskien kanteleiksi (, .) Vasilij Andrejevin orkesterissa Volgan alueen kantele oli vain kokeilua. Vakituisina soittimina niitä oli ennen toista maailmansotaa Moskovassa Grigorij Ljubimovin nelikielisten domrien valtion akateemisessa orkesterissa. Ljubimovin kromaattiset kanteleet on unohdettu eikä niistä tiedetä juuri mitään. Moskovalainen kanteleensoittaja Dmitrij Loksin suunnitteli toisen maailmansodan jälkeen 1923 kieliset diatoniset kanteleet ja 48-kielisen kromaattisen kanteleen, jossa kielet menevät ristiin virolaisen konserttikanteleen tapaan. Ljubov Basurmanova ja Tatjana Rokitjanskaja ovat laatineet Loksin malliselle kanteleille oppikirjan. Loksinin kantele KANTELE 4·2006 14
Lopuksi Volgan alueen kanteleiden suhde Itämeren kanteleisiin on vieläkin tutkimatta. Pitkät etäisyydet ja taloudelliset rajat ovat hidastaneet yhteistyötä Volgan alueen kansojen soitintutkijoiden kanssa. Yhteistyö venäläisten kanteleensoittajien kanssa on vasta alussa. Nuoren taitavan kantelevirtuoosin Olga Siskinan konsertti 30.9. yhdessä Sibelius-Akatemian kanteleensoittajien kanssa oli onnistunut. Toivottavasti konserteissa tullaan useamminkin kuulemaan balttilaisia, karjalaisia ja venäläisiä kanteleensoittajia. LÄhDEKIrjALLISuuTTA · , , , 2001: . . : , , 140 , . . : , , . Artikkeli Privalovista · , ., ., 1980: j, RYYTEL, Ingrid, 1980: Soomeugriste rahvamuusika ja naaberkultuurid, Eesti raamat, Tallinn. Artikkeli kanteleista · , , 1987: , , . Kirja venäläisten kansansoitinorkestereiden historiasta · , , 2002: , . , . ISBN 5-8269-0032-6 Kirja kansansoittimien historiasta · , , , 1983: , , . Kirja venäläisistä kansansoitinorkestereista ja -yhtyeistä · , , , 2003: , , , -. Kirja Seremetjevin palatsin musiikin museon kanteleista · , , , 1959: , - Kirja marilaisista kansansoittimista · , , , 1982: , , ., ., , ., ., , 50 , 295-321. . Artikkeli Novgorodin kaivauksien kanteleista ja gudok-soittimista · , , , 1889: . 1890: . 1891: . , - 1995. ISBN 5-88756-001-07 Kirjat skomoroheista, kanteleesta ja domrasta · , , 2002: . : , , R , -. Artikkeli virolaisista sitrankaltaisista kanteleista venäläisinä kansansoittimina KOuLuT · , , , , 2005: , , « !», . ISBN 5-98808-003-0 Basurmanovan ja Rokitjanskajan kantelekoulu. · , , , 1998: , , , « », . ISBN 5-82690001-6 Zukin kantelekoulu. SuOmENKIELISIÄ LÄhTEITÄ · DAHLBLOM, Kari, 1982: Venäläisen kansansoitinorkesterin soittimet, Kansansmusiikki 3/1982 · DAHLBLOM, Kari, 1994: Gusli venäläinen kantele, Uusi Kansanmusiikki 5/1994 · KOLEHMAINEN, Ilkka, 1987: Vanha suomalainen kantele. Mitä siitä tiedetään, mitä ei? Viis-kielinen 4/1987 · NIEMINEN, Rauno, 2003: Novgorodin kantele, Friiti 6/2003 · VÄISÄNEN, A. O. 194546: Satko, venäläinen muinaisruno. Selvityksiä Satko-runoon, Kalevalaseuran vuosikirja 2526, WSOY, Porvoo, Helsinki. KANTELE 15 4·2006
VAAHTERANLEHDET © ISTOcKPHOTO.cOM/OOYOO Tenguyama JAPANIN SYKSYINEN LUMO TEKSTI JA VALOKUVAT: EVA ALKULA Sanotaan, että yksi parhaista ajoista vierailla Japanissa on syksy; pienet punaiset vaahteranlehdet hehkuvat vuorilla ja puistoissa, syksyn viimeiset kukat kukkivat ja ilma on vielä melko lämmin. Fujisan on jo vetänyt valkoisen hupun ylleen ja kirkkaana päivänä vuorta voi ihailla horisontissa juuri niin ylväänä ja täydellisenä kuin maisemapostikorteissakin. Loka-marraskuussa kiertelin eri puolilla Japania keikkailemassa yksin ja yhdessä paikallisten muusikkoystävien kanssa. Oli aivan mahtavaa ja olisin siellä viihtynyt pidempäänkin! Viisiviikkoinen keikkamatka huipentui 3.5.11. Hokkaidon Otarussa pidettyyn kanteleleiriin. Leirin ideointi alkoi kevättalvella yhdessä hokkaidolaisen kanteleensoittajan, Hiroko Aran kanssa. Halusimme järjestää kanteleensoiton opetusta sekä pienillä että isoilla kanteleilla ja niinpä Vilma Timonen lupautui lähtemään kanssani opettajaksi leirille. Hiroko toimi leirin kärsivällisenä synnyttäjänä ja leiripaikan hengettärenä, josta hänelle lämpimät kiitokset! Sattuipa vielä niin mukavasti, että Helsinki Koto Ensemble (Minna Padilla - koto&viulu, Kristiina Ilmonen - huilut&perkussiot, Senni Eskelinen - kantele, Mirja Mäkelä - laulu, Pasi Ryökkynen - basso ja Olli Kari haitari&mandoliini) oli tulossa keikkailemaan Hokkaidolle samaan aikaan. Leirin ohjelmasta saatiin todella monipuolinen, kun yhtye liittyi joukkoon pitämään pelimannimusiikin worksopin sekä opetusta eri soittimissa ja laulussa. Tätä kirjoittaessa Helsinki Koto Ensemble jatkaa vielä rundiaan Hokkaidolla ihastuttaen kuulijoita suomalais-japanilaisella musiikillaan. KANTELE 4·2006 16
Vilma, Senni ja minä vastasimme kanteleensoiton opetuksesta. Vilma veti pienkanteleiden ryhmätunteja lapsille ja aikuisille, Senni ja minä puolestamme hoidimme ison kanteleen opetukset. Tunneilla oli kivaa ja hyvä meininki jatkui iltaan saakka minikonserttien ym. illanvieton merkeissä. Leiripaikka oli Tenguyaman laskettelukeskus, Tengu-vuoren laella. Näkymät olivat hienot jos niitä ehti työntouhussa käydä ihailemassa! Osallistujia oli kolmisenkymmentä, joista muutamat olivat tulleet jopa Kansaista (Honshun keskiosa), Tokiosta ja Sendaista saakka; ihailtavaa asialle omistautumista, sanoisin. Kolmipäiväinen leiri päättyi Otarun keskustassa sijaitsevassa vanhassa makasiinissa pidettyyn päätöskonserttiin. Paikka toimii nykyisin ravintolana, joten yleisöllä oli mahdollisuus nauttia musiikin lisäksi myös hyvästä ruoasta. Konserttiohjelmaan oli koottu leirin satoa ja opettajien esityksiä. Myös Hiroko Aran ja Toru Ogiyanagin duo "Aasian kukka" soitti setin tunnelmallista japanilaista musiikkia. Äänentoisto toimi loistavasti, kiitos siitä Pirka Music:in taitaville työntekijöille. Konsertin tunnelma oli lämminhenkinen ja hieman haikeakin; yhteisen "kanpai:n" jälkeen lähtisimme taas omille tahoillemme soittelemaan. Leiriläisten innostunut ja positiivinen asenne sekä huikea into oppia suomalaista musiikkia jätti hyvän mielen jokaiselle opettajalle. Tällaista porukkaa opettaisi mielellään uudelleenkin! Kiitos leirin järjestäjille, kiitos osallistujille ja opettajakollegoille, muistot ovat ihanat! KANTELE 17 4·2006
OPETTAjAN PÄIVÄKIrjA millainen kanteleopettaja olet? Testi on tarkoitettu veitikoille, ei tosikoille! 1. Sinulla on todella huono päivä. Olet alavireinen, ja haluaisit vain mennä peiton alle ja vetää verhot kiinni. Töihin on vaan kuitenkin lähdettävä. Sinä... a) virität tunnilla ensin kanteletta noin 20 minuuttia. Sitten soitatat oppilaallasi kaikki vanhat kappaleet "kertauksen vuoksi". Häviät sillä välin 15 minuutin vessareissulle. Lopun ajasta pelaat matopeliä. b) vääntäydyt töihin mukanasi litra kahvia ja koetat selvitä kunnialla, luottaen siihen, että työ tempaa mukanaan ja mielialasi nousee. c) läpsit itseäsi vessassa poskille hokien "ryhdistäydy, laiska!" 10 kertaa, pakotat hymyn huulillesi ja marssit kengät kopisten luokkaan. 2. Yleensä valmistelen tunnit... b) Miksipä en. a) ...siis mitä? Siellä soitellaan fiilispohjalta jamimeiningällä! b) mietin aiheet ja kappaleet valmiiksi, mutta olen valmistautunut joustamaan suuntaan tai toiseen oppilaan edistymisen mukaan. c) suunnittelen tuntien aiheet yksityiskohtaisen tarkasti jo lukukauden alussa, valmistelen samalla materiaalin ja myös pysyn tunnontarkasti suunnitelmissani. On oppilaan oma vika, jos hän ei pysy tahdissani, koska suunnitelmani on aukoton. Kyllä minä tiedän, mitä on mahdollista missäkin ajassa oppia! 3. Oppilaasi ei ollut soittanut koko viikkona, koska hänen koiransa oli ollut matokuurilla. Sama juttu oli edelliselläkin viikolla, koska hänellä oli ollut vatsatanssiryhmän kanssa esitys ja koko viikko oli mennyt miettiessä, mitä hän sinne pukisi ja pitäisikö värjätä tukka vai ei. Sinä... c) Aivan varmasti laittaisin. Mutta epäilen, voisiko kukaan olla yhtä tehokas opettaja kuin minä. Luulenpa, että minun pitäisi olla joka tunnilla mukana! Vastaukset Eniten a-vastauksia: Nostapa rimaa! Eniten b-vastauksia: Homma hanskassa! Eniten c-vastauksia: Varo, ettei otsasuonesi katkea! a) lopetat tekstiviestin näppäilyn, katsot häntä hajamielisesti (koska et ollut kuullut sanaakaan), ja sanot, että sattuuhan sitä. b) kysyt, mikä on soittamattomuuden todellinen syy. c) turhaannut, suutut, uhkaat, lahjot ja kiristät, ja pilaat iltasi (ja perheesi illan) vatvomalla asiaa koko illan suureen ääneen kotona. Seuraavana päivänä, unettoman yön jälkeen, lähetät oppilaallesi sentimentaalisen kirjeen siitä, kuinka hän ei osaa arvostaa kovia pedagogisia ponnistuaksiasi. 4. Ajatusleikki. Jos sinulla olisi pieni soittamaan innostunut lapsi, laittaisitko hänet sinun kaltaisesi opettajan tunnille? a) No en taatusti laittaisi. TIINA KOMULAINEN KIRJOITTAJA ON HELSINKILÄINEN KANTELEOPETTAJA, JOKA OPETTAA PÄÄKAUPUNKISEUDUN MUSIIKKIOPISTOISSA. KANTELE 4·2006 18
NuOTTILIITE 3 musiikkia joulun aikaan Adventtiaika alkaa, joulu lähestyy. Mutta vielä ehtii opetella uuden joululaulun itsensä tai muidenkin iloksi. Seuraavilta sivuilta löytyy jouluista soitettavaa sekä pienkanteleille että isommille, yksin ja yhdessä. Nyt julkaistavat nuotit ovat lähinnä kahden sovittajan käsialaa. Hyviä joululaulusovituksia löytyy kanteleväeltä varmasti lisää. Ne voisikin kaivaa jo nyt kätköistään mahdollista seuraavaa joulunuottiliitettä ajatellen. Joulu kun on onneksi joka vuosi! Liitteen viimeisellä sivulla on esimerkki uudesta nuottijulkaisusta Juhlivat hiiret, joka on Arja Kastisen ja Pirjo Pirisen varhaiskasvattajille suunnattu opas. TEKSTI JA TOIMITUS: ULLA HONKONEN, NUOTTIEN PUHTAAKSIKIRJOITUS: PETRA TIKKANEN 10-k kantele 1 10-k kantele 2 5- tai 10-k kantele 6 B mel: melodia: mel: etusormitekniikalla Dm B Gm A7 1.Dm 2.Dm A7 A Paimenten joululaulu trad. Ranska sov. Tiina Hiltunen Gm 11 B Gm mel: Gm mel: A7 A7 A mel: Dm Dm julkaistu sovittajan luvalla KANTELE 19 4·2006
NuOTTILIITE 3 Joulurauhaa alkusoitto säv. & san. Maaria Salmi-Setälä sov.Tiina Hiltunen Kantele 1 Kantele 2 alkusoitto Jou - lu rau - haa lois - taa täh - det tai - vaan. Jou - lu rau - haa 11 välisoitto Jou - lu - rau - haa lois - taa täh - det lois - taa täh - det, kuu. 20 välisoitto tai - vaan. Jou - lu - rau - haa lois - taa täh - det, kuu. loppusoitto loppusoitto julkaistu tekijöiden luvalla KANTELE 4·2006 20
NuOTTILIITE 3 In Dulci Jubilo Nyt ilovirttä veisaten 5 Piae Cantiones sov. Anna-Karin Korhonen 10 15 19 24 29 julkaistu sovittajan luvalla KANTELE 21 4·2006
NuOTTILIITE 3 =n.44 A Joulu on tullut B 8 A Bb 13 A F Gm Csus C C/E säv. Harri Setälä san. Hannele Huovi sov. Tiina Hiltunen Dm BF 17 Jou - lu on tul - lut, jou - lu on tul - lut, C/E Am/C sa - lai - suuk si - en ai - ka. Dm Am/C 23 Bb /A Gm C7 F teh - dään jou - lu - tai - ka! A Ys - tä - vys - ten ym - pä - ril - le 28 B 32 B KANTELE 4·2006 22
NuOTTILIITE 3 2 36 Jou - lu on tul - lut, jou - lu on tul - lut, leik - ki - ä tah - toi - sin jat kaa: BF AF C/E Dm Am/C Bb /A Gm Csus C 41 lau - lul - la - ni C/E Dm läm - mi - tel lä Am/C Bb /A Gm sy - dä julkaistu tekijöiden luvalla mi - en C7 2. kerralla hidastuen mat - F kaa. Benedicamus domino Kiittäkäämme Herraa 5 trad. Saksa sov. Anna-Karin Korhonen 2. Syntynyt lapsi pienoinen. Enkeli antoi tiedon sen. Siksipä, siksipä näin lauletaan: Benedicamus Domino. suom. Leena-Maija Alho 1. Lampaita paimen vartioi. Enkeli taivaan viestin toi. Siksipä, siksipä näin lauletaan: Benedicamus Domino. julkaistu sovittajan luvalla KANTELE 23 4·2006
NuOTTILIITE 3 Jo puhkes kolme ruusua 6 trad. Saksa sov. Anna-Karin Korhonen 11 16 21 26 KANTELE 4·2006 24
NuOTTILIITE 3 2 31 35 julkaistu sovittajan luvalla 40 Hiirulaisten joululaulu 3 3 5 5 säv. & san. Sanna Pitkänen 3 5 2 2 3 2 1.Tuik - kii täh - det tai va 4 5 4 3 2 2 4 5 4 3 2 2 ha - la, jou - lu - va - lot 2 3 5 1 2 hy - myi - lee. 2 3 1 5 Pii - lois - san - sa 3 3 5 5 kan - non al - la hii - ru - lai - set 1 2 ly - myi - lee. 3. Riemun jälkeen lapset nukkuu, 2. Metsän peitti lumivaippa, tupa on nyt hiirien. huurre puita kaunistaa. Joulun tuoksun kuonot haistaa, Jouluillan hämärässä, juhla alkaa iloinen. hiiret tupaan houkuttaa. 4. Herkkupalat monenmoiset löytää hiiret vikkelään. Sitten tanssiin kuusen alle, käyvät kaikki pyörimään. julkaistu tekijän luvalla KANTELE 25 4·2006
NuOTTILIITE 3 Sivu oppaasta Juhlivat hiiret - leikkiohjeita ja viisikielisen kanteleen soitto-ohjeita varhaiskasvattajille. Arja Kastinen & Pirjo Pirinen. Temps Oy 2006 Nuku nuku nurmilintu säv. & san. trad. sov. A.K. Näppäilysäestys esim. niin, että I-soinnun kohdalla näppäillään kuviota: 531 tai niin, että sointusäveliä yhdistellään ja rytmitetään mielen mukaan, esim: ja V-soinnun kohdalla kuviota: 542 I V 3 1 5 3 1 3 5 3 1 3 5 3 4 5 4 2 4 2 5 4 2 4 5 4 5 3 1 3 5 1 3 5 3 1 5 4 2 4 5 2 4 5 4 2 * 5 3 © Temps Oy * 5 5 4 2 4 2 5 4 2 5 1 3 1 5 3 1 19 26 © Temps Oy , julkaistu tekijöiden luvalla KANTELE 4·2006
Varhaiskasvattajille suunnattu opas vie viisikielisen kanteleen ja runosävelmien maailmaan leikkien ja aivojumppaliikkeiden avulla. Selkeät soitto-ohjeet värikuvineen. Perinteisen nuottikuvan lisäksi myös graafiset kielinumero- ja sointuotemerkinnät. Hinta 18 E (+postikulut). Arja Kastinen & Pirjo Pirinen, info@temps.fi, puh. 0400 797227 Juhlivat hiiret ILmOITuKSET Jäsenetuna musiikkia pukinkonttiin KuuNTELE . Elisa Kerolan debyyttilevyllä seitsemän säveltäjän teokset (Jalkanen, Tuomela, Pohjannoro, Livorsi, Trbojevic, Kostiainen ja Nuorvala). Hinta: 15 (sis. postikulut) Jäsentarjous on voimassa vuoden 2006 loppuun. Tilaukset: Jasemusiikki Oy, PL 136, 13101 Hämeenlinna tai jasecd@sermila.net FINN-KANTELEET: KITEYTYmÄ cD-LEVY . Levyllä upeita teoksia Harri Ahmakselta, Pekka Jalkaselta, Jukka Linkolalta ja Tapio Tuomelalta sekä sykähdyttäviä kansanlauluja. Solisteina loistavat Lilli Paasikivi ja Tommi Hakala! Hinta Kanteleliiton jäsenille 18 (ovh. 20 ). Postikulut lisätään hintaan. Tilaukset: anu.virtanen@iki.fi, 0505512 111 TImO VÄÄNÄNEN: muSIIKKIA . Timo Väänäsen toinen sähkö- www.temps.fi Pakkaa pakettiin: Monipuolinen kantelekauppa! - Nuotit - Levyt - Tarvikkeet - Virityslaitteet - Studiopalvelut kantelesoololevy. Ohjelmisto tohtorikonserttien satoa. Jäsenhinta 16. Kotimaan postikulut sisältyvät hintaan. posti@maanite.fi, 040-5227188 SYDÄNTONTuN TArINA (toim. Liisa Lilvanen 2005) on kertomus ystävyydestä nuottien ja sanoitusten muodossa. Instrumentteina laulu, kanteleet ja kehosoittimet. Lauluista helpot sovitukset kanteleille ja joissakin kappaleissa myös kehosoittorytmejä. Hanki jouluksi iloinen satu-, laulu- ja yhteismusisointikirja! Hinta vain 6 (ovh 10 ). Postikulut sisältyvät hintaan. Tilaukset: liisa.lilvanen@ piramk.fi, 0400 898 455 Ostetaan käytetty hyväkuntoinen Lovikan tai Koistisen konserttikantele, 0407015083/Roslund Sankta Lucia ja muut joulunuotit alk. vain 3,50 kpl 09-295 2079 Nukketeatteri Sampon Ihana joulu -kirja 19 ja CD 12 0400-467 974 imu@imu. www.imu. Helli Syrjäniemen uusin rja Kastinen & Pirjo Pirinen tähti pieni", 23 rakasta cd "Mä oksalla ylimmällä" ja "Oi joulun joululaulua kanteleella. Hinta 20 . Tilaukset tekstiviestitse 050 3450 607 / e-mail: helli.syrjaniemi@ pp.inet.fi Myydään kaunis 36-kielinen kantele ja kova kotelo. Soitin kunnostettu 2006. puh. 0400626 943, 03-3632449 Kanteleensoiton ryhmäopetusta,tiedustelut: Kansanmusiikkiopisto, posti@kansanmusiikkiopisto.fi, 09- 726 3306, www. kansanmusiikkiopisto.fi Kauneimmat kansansävelmät kanteleella Oriveden kurssilla 27.30.12.2006, opettajana Anu Itäpelto. Ison kanteleen ryhmäopetusta. Kurssilaisilla toivotaan olevan kanteleensoiton perusteet hallinnassa. Ilm. 8.12. mennessä Suomen Kansanmusiikkiliittoon p. 09 8731 320. Tarvitsetko vierailevaa kantelesolistia konserttiisi? Sibelius-Akatemian Pianomusiikin osaston kanteleluokka haluaa tehdä tunnetuksi toimintaansa. Opiskelijoita voi kysyä esiintymään esim. musiikkiopistojen konsertteihin tai pitämään vaikkapa kokonaisen konsertin kulukorvauksia vastaan. Esiintymisiä voidaan järjestää rajoitettu määrä, joten pidä kiirettä. Kyselyitä otetaan vastaan tämän vuoden loppuun. Lisätietoja: rkoistin@siba.fi Viola ja Anton Uotila konsertoivat Espoon Sellosalissa Soittoniekanaukio 1A, 20.1.2007, www.sellosali.fi KANTELE 42-k. eestiläinen kannel vaihdetaan 5-k. kanteleseen. Kaupan4·2006 päälle Seiko-virityskone. Eva Saarinen p. 040 5569 314
Lasten KANTELE Nyt on aika tonttuilla TEKSTI: NINA AMPUJA, KUVAT: AMADEUS JA EMMA AMPUJA Tontut kurkistelevat ikkunoista, joulu lähestyy. Jokaiseen kappaleeseen on piilotettu yksi tuttu joululaulu löydätkö ne? Lukekaa tarinaa taas yhdessä koko perheen voimin. Poimikaa joululaulut ja etsikää melodiat kanteleesta. Tee melodioihin pieniä muunnoksia ja arvuuttele kotiväkeä, mikä laulu on kyseessä. Annetaan laulujen raikaa Korvatunturille saakka. Korvatunturilla pienen laakson katveessa on meidän oman joulupukin, punapukuisen ja mainion ukin eriskummallinen kylä pajoineen, talleineen ja asuinrakennuksineen. Onpa kylässä ihan oma lentokenttäkin, johon porot voivat pitkän lentomatkan jälkeen laskeutua. Tiedätkös muuten, mistä erottaa tavallisen poron ja joulupukin poron toisistaan. Joulupukin poroilla on pieni helisevä tiuku korvassaan. Kulkusten kilinästä lappalaiset huomaavat, jos joku joulupukin poroista on väärässä tokassa. Kilisee kilisee kulkunen... Joulu on kiireisintä aikaa Korvatunturilla. Aamulla noustaan hyvin varhain ennen auringonnousua. Joulumuori on keittänyt suunnattoman suuren padallisen riisipuuroa, joka lusikoidaan pieniin ja vähän isompiinkin suihin kanelin ja sokerin kera. Mantelin saanut tonttu auttaa muoria sinä päivänä keittiössä. Kellon viisarit juoksevat vinhaa vauhtia joulun alla. Pajoissa nikkaroidaan vielä viimeisiä toivomuksia. Pienten tonttujen nukkumaanmenoaika on ensimmäisten tähtien ilmestyttyä taivaalle. Kammareissa kaikaa kilvan Tuiki, tuiki tähtöstä. Joulupukki säestää triangelilla ja jokainen tonttu saa vuoron perään keksiä laulusta oman pienen muunnelman. KANTELE 4·2006 28
Joulupukki ei mene vielä nukkumaan moneen tuntiin. "Minä voin nukkua sitten joulun jälkeen", hän murahtaa iloisesti joulumuorin kysymykselle. Tärkein tehtävä on lasten lähettämiin kirjeisiin vastaaminen. Joulupukki nostaa sulkakynänsä mustepullosta ja alkaa kirjoittaa. "Rakas Roosa kysyit kirjeessäsi, koska meillä on joulu..." Sulkakynä viuhtoo hurjasti joulupukin hyppysissä ja äkkiä mustepullo kaatuu ja musteet leviävät joulupukin punaiselle nuttulle. Sulkakynä lentää lattialle, Joulupukki riisuu nuttunsa ja laittaa sen pesusoikkoon. Sininen väri leviää ja juhlapuku muuttuu siniseksi. Silloin Joulupukki alkaa visioida... Tänä vuonna voisinkin viedä lahjat lapsille merta pitkin, ja hän alkaa saman tien raapustaa paperille laivan pohjapiirustusta. Seuraavana aamuna Joulupukin verstaasta kuuluu kauheaa kopinaa ja pauketta. Tontut nousevat toistensa olkapäille kurkistaakseen ikkunasta mitä pukki oikein puuhaa. Myös heinillä härkien ihmetellään kovaa kolketta. Laiva on melkein valmis. Aamupuurot menevät sinä aamuna väärään kurkkuun, kun pukki aamiaisella kertoo ryhtyvänsä lahjalaivan kapteeniksi. Muori on hiukkasen huolissaan; eihän pukilla ole purjehtimiseen vaadittavaa laivurin korttiakaan. Pian muori leppyy, kun pukki lupaa hieroa muorin varpaita takkatulen loimussa joululaulujen soidessa taustalla. Päivällä laiva kastetaan ja pukki ja tontut hyppäävät laivan kyytiin. Pukki on salaa opetellut navigointia joskus nuorempana ja nyt siitä on hyötyä. Rohkeasti pukki ohjaa laivaansa ulapalle. Talvinen meri pauhaa ja korkeat aallot lyövät tyrskyjä laitoja vasten. Kannella loistavat Soihdut sammuvat ja tontut rientävät sytyttämään liekkejä uu- delleen. Joulupukin punainen nenänpää muuttuu hetki hetkeltä punaisemmaksi. Laivan kellon kilkatus tervehtii valaita, hylkeitä ja jääkarhuja. Pukki päättää käväistä tervehtimässä säveltäjäystäviään Tanskassa. Satamassa pukki etsii käteensä megafonin ja huhuilee ystäviään: "Kuhlau... Kuhlau." Upouusi sonatiini on kuitenkin kantautunut kaikkien korviin ja säveltäjämestarilla on niin kova kiire, ettei millään ehdi Pukkia viihdyttämään. Pukki pääsee illalla järjestettävään konserttiin aitiopaikalle. Kun konsertin ensimmäiset sävelet purkautuvat ilmaan pistää joulupukki tanssiksi. Joulupukin tanssahtelu hämmentää koko konserttiväen. Seuraavana päivänä lehdissä on kuvia tanssivasta joulupukista. Joulupukki ei ymmärrä asian ympärille syntynyttä kohua. Musiikkihan on tehty tanssimista varten, mielen virkistämiseksi. Pukki pakenee kohua kototunturille. Joulumuori on laittanut hihat heilumaan pukin rimputellessa pitkin Eurooppaa. Muori ymmärtää pukkia pukilla on viidensadan vuoden villitys käynnissä. Joulupukki astuu sisään piparkakuilta tuoksuvaan tupaan. Joulupuu on rakennettu punaisin, kellertävin ja sinisin palloin. Purppuraisina hehkuvat nauhat kiertävät tuuheita oksia. Pukki nousee tuolille ja sitoo hopeisen tähden latvaan. Jouluaaton aattona käyvät pikkuiset tontut vielä kurkistelemassa ikkunoiden takana, ovatko lapset kilttejä. Ja kyllähän ne ovat. Äitejä autetaan keittiöissä nenänpäät jauhoista valkoisina suut täynnä piparkakkutaikinaa. Isät ovat lapsineen pihalla luomassa lunta, tekemässä lumiukkoja, pystyttämässä kauralyhteitä ja ripustamassa talipalloja punatulkkujen iloksi. Pihamaalla seisova koivukin saavat omat koristuksensa pienistä sähköisistä tuikuista. jotka ripustetaan sen jääpuikkoja riiputtavien oksien päälle. Valot napsautetaan loistamaan ja niin joulu on taas valmis tulemaan. KANTELE 29 4·2006
Tuuli Lukkarinen on pitkän linjan kanteleopiskelija. Hän aloitti Lahdessa muskarissa kanteleen kanssa jo 4-vuotiaana ja innostui kanteleesta. Muskarin jälkeen hän on opiskellut konservatoriossa, 2. asteen koulutuksessa ja Sibelius-Akatemiassa. Helsingin ja Lahden välisellä uudella oikoradalla Tuuli ajelee nykyään useasti kotikaupungin ja opiskelupaikan väliä. Pitkän linjan kanteleopintoja Tuuli Lukkarinen matkalla ammattilaiseksi KANTELE 4·2006 30 TEKSTI JA KUVAT: TIMO VÄÄNÄNEN
"Kantele tuli soittimekseni muskarista", kertoo Tuuli kanteleensoiton ensiaskelistaan Lahdessa. "Muskariopettaja oli ehdottanut vanhemmilleni kanteletta soittimekseni ja ei minulla ollut mitään sitä vastaan. Silloin aloittikin aika monta pientä kanteleensoittajaa Marianne Uotilan opissa." Niin mukavaa soittaminen ja soitonopiskelu Tuulista oli, että hän asetti jo pienenä tavoitteet korkealle. "Äiti on joskus kertonut, että kysyin pienenä, mikä on kaikkein korkein paikka, missä voi opiskella kanteletta. Kun kuulin, että se on Sibelius-Akatemia, niin sanoin, että sinne sitten mennään!" vai ei", Tuuli suosittelee. "Minulle oli selvää, että halusin opiskella taidemusiikia. Sitä olen tehnyt aina ja Lahdessa on ollut vahvaa osaamista sillä alueella. Marianne on ollut hyvä ja innostava opettaja ja oli selvää, että tätä haluan jatkaa." "En ajattele erityisesti soittavani taidemusiikkia vaan musiikkia. Soitan eri säveltäjien musiikkia. Lahdessa ilmapiiri on ollut vahvasti se, että kantele on mukana tasaveroisena soittimena ja siinä ei ole tarvinnut ajatella musiikin nimityksiä", Tuuli pohtii. Opiskelemalla ammattilaiseksi Musiikkileikkikoulun ja musiikkiopisto-opintojen jälkeen Tuuli aloitti 2. asteen koulutuksen Lahdessa. Se on musiikkialan ammatillinen koulutus lukion kanssa samaan aikaan. Koulutukseen kuului lukioaineita, vaikka koulutuksen olisi voinut tehdä erikseenkin, jolloin ei olisi tullut ylioppilaaksi. "Minä halusin ylioppilaaksi ja tähtäsin jo silloin musiikkiopintoihin." Tuulin kanssa yhtäaikaa aloitti opinnot n. 15 opiskelijaa, joista Tuuli oli ainoa kanteleensoittaja. Opinnot olivat hyvin vaativia, tekemistä oli paljon. "Se oli pitkää päivää, kun meni kymmeneksi konservatoriolle ja kolmen-neljän maissa alkoi lukio, joka parhaimmillaan kesti yhdeksään asti. Illalla en sitten tehnyt enää mitään, suoraan vaan nukkumaan. Läksyt tein päivällä konsalla ja harjoittelin. Koulutus oli aika iso työmäärältään. Oli paljon soittamista ja musiikin teoria-aineita, kamarimusiikkia ja kaikenlaista muutakin." "Viimeinen kevät oli aika hullua aikaa", Tuuli muistelee. "Silloin minulla oli ylioppilaskirjoitukset, Ctutkinto ja pääsykokeet ja päättötyö piti kirjoittaa. On sitä jälkeenpäin ihmetellyt, miten jaksoin sellaista työmäärää. Kyllä se oli kuitenkin kivaa. Olen aina tykännyt opiskelusta ja näiden opintojen aikana huomasin, että olen omalla alallani. Eka vuoden jälkeen oli jo aikaa selvää, että tämä taitaa olla sitä, mitä haluan tehdä." 2. asteen koulutus ei pätevöitä virkoihin mutta valmentaa ja antaa hyvän pohjan ammattiopintoihin. "Jos harkitsee ammattiopintoja, niin tämä on tosi hyvä koulutus. Siinä kyllä huomaa, onko ala sopiva Sibelius-Akatemia Lahdesta Tuuli jatkoi Helsinkiin ja Sibelius-Akatemiaan esittävän säveltaiteen koulutusohjelman kanteleopintoihin Ritva Koistisen ohjauksessa. Akatemiassa ei ole niin pitkiä päiviä kuin Lahden koulutuksessa, vaan opiskelijan työ on itsenäisempää. Vaatimuksia ja soitettavaa on paljon. "Opiskelu on kivaa, antoisaa ja mielenkiintoista. Välillä tosi rankkaa ja välillä ihan mahtavaa. Silloin kun pääsin tänne, avautui minulle uusi maailma. Ritvan tunneilla tehtiin heti aluksi töitä mm. rentouden löytämisen kanssa ja miten saisi soittimen soimaan KANTELE 31 4·2006
hyvin miten löytyisi hyvä ääni. Ja vähitellen asiat alkoivat avautua. Silloin huomasi monesta asiasta, että tämähän onkin itseasiassa helppoa. Miten en ole aikaisemmin tajunnut!" Sibelius-Akatemian kanteleopinnot ovat hyvin monipuolisia. "Soittotunteja kaksi kertaa viikossa, on musiikinteoriaa ja säveltapailua, pedagogiikkaopintoja, joihin panostetaan kanteleen osalta paljon, koska meille opettajan taidot ovat hyvin tärkeitä", Tuuli kertoo opintojen sisällöstä. "Lisäksi on valinnaisia opintoja, joita voi ottaa eri osastojen tarjonnasta, esimerkiksi jazz-musiikin, kansanmusiikin tai musiikkiteknologian osastoilta. Minä olen käynyt esimerkiksi kansantanssitunneilla." Soitto-opintoihin kuuluvat myös tutkinnot. "Tutkinnot ovat vaativia. Tänä vuonna pitäisi saada Btutkinto pakettiin. A-tutkintokin tulee sitten joskus. Nämä tutkinnot ovat isoja ja pitkiä konsertteja vaativia ja laajoja. Musiikkia tulee tutkintokonsertteihin eri aikakausilta. Barokkimusiikkia on aina, kuten tietysti kantelesävellyksiäkin. Harpulle sävellettyä ohjelmistoa on myös. Konserttoja ja kamarimusiikkiteoksiakin esitetään tutkinnoissa. Minulla on B-tutkinnossa sekä konsertto että kamarimusiikkia, mitä ei yleensä tehdä vaan valitaan jompikumpi. Konserttona soitan Händelin B-duurikonserton ja kamarimusiikkiteoksena uuden teoksen kanteleelle ja poikkihuilulle." Kamarimusiikki ja orkesterisoitto on Tuulille hyvin mieluista. "Tykkään tehdä yhteistyötä muiden soitinten kanssa ja haluaisin kehittää enemmänkin sitä puolta." KANTELE 4·2006 32
Teoksia Tuuli on soittanut poikkihuilunsoittaja Salla Ruuskasen kanssa pitkään duona. "Ajattelimme, että voisikohan meille tilata duoteoksen, koska tälle kokoonpanolle ei ole sävelletty teoksia." Lähipiiristä löytyi säveltäjäkin, mikä helpotti prosessissa. "Virolaisen kanteleensoittajan Hedi Viisman aviomies Matthew Whittall on säveltäjä, joten otimme yhteyttä häneen ja pyysimme häntä säveltämään teoksen poikkihuilulle ja kanteleelle. Siitä alkoi yhteistyömme ja teos valmistui Sallan B-tutkintoon ja nyt se esitetään myös omassa B-tutkinnossani." Teoksien tilaaminen on tullut tärkeäksi osaksi kanteleensoittajien työnkuvaa. "Koko ajan tarvitaan enemmän ohjelmistoa kanteleelle. Ja kyllä sitä myös tuleekin, säveltäjät tekevät mielellään teoksia kanteleelle ja kanteleensoittajat ovat aika aktiivisia." Uuden teoksen työstäminen asettaa myös erityisiä haasteita. "On hyvin erilainen prosessi, kun ihan uusi teos harjoitellaan. Esimerkiksi tilaamassamme teoksessa on kaikenlaisia erikoissoittotekniikoita, joita sai työstää aika pitkään. En ole kovin paljon soittanut niin moderneja teoksia." tulkintaa. Vahva ilmaisu on minulle mieluista. Ehkä senkin takia on hyvä, että soitan myös harppua, siitä saa fyysistä voimaa. Harpussa saa käyttää enemmän voimaa ja tuntuu, että minulla on sitä varastossa enemmän, kun kanteleessa voi käyttää, ilman että kieliä menee poikki. Harppu ja kantele tukevat toisiaan hyvin." Myös orkesterissa soiton Tuuli on kokenut hyödyllisenä. Orkesteriin hän on päässyt harpun kanssa.. Tuuli soittaa mm. Ylioppilaskunnan Soittajissa. "Orkesterityö avaa sellaisia näköaloja, mitä kanteleen kanssa ei pääse kokemaan. Kantelesolistina voi tietysti päästä soittamaan orkesterin kanssa, mutta se on aika harvinaista ja on myös eri asia soittaa orkesterin jäsenenä. Se on hieno kokemus." "Olen kyllä hyvin avoin monenlaiselle musiikille ja kiinnostunut uusista asioista. Myös kansanmusiikki on mukavaa, koska sen syke ja rentous innostaa. Siihen voi uppoutua ajattelematta nuotteja tai pikkutarkkoja yksityiskohtia. Voi antaa musiikin virrata", Tuuli sanoo. "Jotenkin innostun musiikista teoskohtaisesti, riippumatta siitä, mitä tyyliä se edustaa. Jokaisesta teoksesta aukeaa omanlaisia asioita, jotka vievät musiikkia eteenpäin. Innostun siitä." Vahva ilmaisu ja voima Tuulin toisena soittimena on harppu, johon hän tutustui jo kotonaan, koska äidin opiskelukaveri soitti harppua. Harpun kautta Tuuli kokee saaneensa kanteleensoittoon mm. voimaa ja tyylien tuntemusta. Länsimaisen taidemusiikin tyyleistä Tuulille mieluisinta on ollut romantiikka. "Romantiikan ajan musiikki on minulle läheisintä ehkä siksi, että olen aika tunnelähtöinen ihminen ja soittamiseen menen myös tunteen kautta. Sitä kautta minulle aukeavat ne kappaleet, joissa tarvitaan vahvaa Tulevaisuus "Opinnot jatkuvat vielä erinäisiä vuosia. A-tutkinnon tekemiseen menee vielä muutama vuosi. Kiirettä minulla ei ole, vaikka opintoaikoja pyritäänkin rajaamaan ja tehostamaan. Mielelläni teen nämä opinnot rauhassa ja kypsyminen vaatii taidealalla aikaa. Sitä ei voi mitenkään tehostaa tai jättää pois turhana. On todella tärkeää, että soittaja saa tehdä rauhassa opinnot ja myös säilyttää ilon soitossa ja opiskelussa" Tuuli pohdiskelee. KONSErTTEjA Tuuli Lukkarisen B-tutkintokonsertti 7.2.2007 klo 17.00 Sibelius-Akatemian Aino Ackté -salissa, Töölönkatu 28, Helsinki Ylioppilaskunnan soittajat, Sinfoniakonsertti 7.12.2006 klo 19 Lohjan Laurentiussali, 12.12.2006 klo 19 Helsingin yliopiston juhlasali, Ohjelma: W. Boyce: Sinfonia nro 5 D-duuri, W. Walton: Konsertto alttoviululle ja orkesterille, R. V. Williams: Sinfonia nro 5 D-duuri, Solisti Eriikka Nylund, alttoviulu. Konsertit johtaa David Searle. Lippujen hinnat: 12 / 6. Liput Lippupalvelusta ja tuntia ennen ovelta. KANTELEOPINTOjA Sibelius-Akatemiassa kanteletta opiskellaan yleensä Esittävän säveltaiteen koulutusohjelman Pianomusiikin osastolla, Kansanmusiikin osastolla tai Musiikkikasvatuksen osastolla. Kanteletta voi opiskella myös mm. konservatorioissa, ammattikorkeakouluissa ja opistoissa. mm. Lahdessa, Kokkolassa, Joensuussa, Jyväskylässä, Helsingissä, Tampereella, Oulussa ja Kaustisella. KANTELE 33 4·2006
TEKSIT: RAUNO NIEMINEN, TAUSTAKUVA: TIMO VÄÄNÄNEN Fr. Jokela kirjoitti Käsiteolisuus-lehteen artikkelin Kanneltamme kaunistamaan vuonna 1918. Hän oli huolissan kanteleen kauneusihanteiden katoamisesta: Tunnettua on että maamme monissa musiikkiliikkeissä sekä useissa kirja- ja rihkamakaupoissakin pidetään soittoja saatavana, kanteleita kaupiteltavana, joten tämän kansallissoittokoneemme suhteellisen helposti on viime aikoina ollut sitä haluavien hankittavana. Mutta yhtä tunnettu asia on myöskin se, että näiden kaupoissa löytyvien kannelten muoto on kehittynyt suuntaan, jota Väinämöinen ei tunnustaisi kauniiksi Jokela toteaa, että kauneudelle ei ole keksitty mittapuuta, mutta silti: Todennäköisesti kumminkin on suurin osa kauneutta harrastavista kansalaisistamme sitä mieltä, että ne vinokulmaiset suoraviivaisilla konetekoisilla listapuilla reunustetut laatikot, joita mainituissa liikkeissä kaupitellaan, eivät ole kauniita. Jokela kehottaa kanteleentekijöitä ottamaan kansalliseksi kunnia-asiaksi koettaa saada teoksisensa ulkomuotokin taiteellisia vaatimuksia vastaaviksi. Jokela liittää artikkeliinsa kolme kantelepiirustusta, joista ensimmäinen on Pohjalainen kantele: "joita eri tehtaissa valmistetaan ja yleensä kaikissa soitinkaupoissa pidetään myytävänä", sekä kaksi sommittelemaansa kantelemallia "Savolaismallinen kannel" ja "Karjalaismallinen kannel". Karjalaismallinen kannel Kanteleen rakennuspiirustuksia julkaistiin 1900-luvun alussa vähän. Vuoden 1910 Kotiteollisuuslehdessä numero 5-6 on Jalmari Tyynelä julkaissut suorasivuisen "pohjalaismallin" piirustukset. Vuoden 1931 Yhteishyvä-lehdessä on Antero Wornasen kanteleen työpiirustus. Jokelan piirustuksen mukaan kanteleita lienee rakennettu jonkun verran. Jokelan kantelepiirustuksen mukaan rakensi kanteleita kolholainen kanteleenrakentaja Urho Järvenpää. Ensimmäisen kanteleensa hän rakensi Urjalan Veistokoulussa vuonna 1930. Karjalaismallisessa kanteleessa on 29 kieltä. Kansi on tehty kuusesta. Kehyslaudat ja koristekiekurat Jokela kehottaa tekemään lepästä. Kanteleen pohja on koverrettu viulun tapaan kaarevaksi. Kanteleen kärjessä oleva kierukka muistuttaa myös viulun pään kierukkaa. Keijo Nieminen sai ensimmäisen kanteleensa vuonna 1939. Tuleva muusikonalku oli tuolloin seitsemän vuotias. Kanteleen valmisti Urho Järvenpää vuonna 1930. KANTELE 4·2006 34
Karjalaismallinen kantele Kotiteollisuus-lehdessä 1918 Savolaismallinen kannel Jokela tarjoaa lukijoilleen myös savolaismallisen kantelemallin, jossa on 26 kieltä. Ohjeen mukaan: "Pohja tehdään mykeväksi vuolemalla ja sitä varten laitetulla höylällä. Tehdasmaisesti valmistettaessa voidaan se myös painaa leppävaneereista." Jokelan uudet kantelemallit on tarkoitettu soitettaviksi sylissä. Niistä puuttuvat jalat. Jokela on lopuksi sitä mieltä, että "Kanteleiden valmistamista tulisi koettaa järjestää ammattikotiteollisuudeksi." Jos lukijoilla on tietoa Jokelan savolais- tai karjalaismallisista kanteleista, ottakaa yhteyttä Kantele-lehteen. Savolaismallinen kantele Kotiteollisuus-lehdessä 1918 KANTELE 35 4·2006
TEOKSIA Ensiaskeleita ja oopperasäveliä Varhaisimmat tiedot kanteleelle säveltämisestä liittyvät Jean Sibeliukseen (18651957) sekä suomalaisiin oopperoihin 1900-luvun alussa. Suomalainen ooppera tukeutui alun perin poikkeuksellisen voimakkaasti kansallisiin aihepiireihin vahvistaen kansallista identiteettiä (Aho 2001). Myös kantele on saanut osansa 1800-luvun lopulla taiteissa vaikuttaneesta kansallisromantiikasta ja karelianismista. Ne ovat värittäneet kanteleelle sävellettyä ja sovitettua ohjelmistoa sekä mielikuvia ja olettamuksia paljonkin. TEKSTI: EIJA KANKAANRANTA Kaarle-kuninkaan metsästys Kuriositeettina kanteleen matkalta säveltäjien kiinnostuksen kohteeksi voidaan mainita ensimmäisenä suomalaisena oopperana pidetty Fredrik Paciuksen Kung Karls jakt, joka kantaesitettiin Helsingissä vuonna 1852 (Koivisto 2006). Pacius muutteli oopperaansa kantaesityksen jälkeen useamman kerran, yhtenä esimerkkinä muutoin ruotsinkieliseen oopperaan lisätty "kantelesångerskan" suomeksi esittämä laulu. Professori Heikki Laitinen (1990, 1819) yhdistää tämän Kreeta Haapasalon vuonna 1853 tekemään Helsingin esiintymismatkaan ja oopperan libreton kirjoittaneeseen Zachris Topeli- Viikkosanomat-lehti kertoi vuonna 1951 Sibeliukselle lahjoitetusta kanteleesta. Kanteleen oli suunnitellut sisustusarkkitehti Annikki Kastegren-Hintikka ja soittimen koneiston laati Hannes Wallen. lähde: Paul Salmisen arkisto ja Marjatta Luukannel. "Viikkosanomilla on ainoalaatuinen tilaisuus julkaista kuvasarja toimittaja V. Hintikan ja taiteilija U- Hietarannan Jean Sibeliuksen luona Tuusulan Ainolassa äskettäin tapahtuneesta vierailusta, jolloin toimittaja Hintikka luovutti Sibeliukselle Amerikan suomalaisten lahjana kanteleen. Maamme sotainvalidien edustajana taiteilija Hietaranta esitti mestarille kohtalotoveriensa tervehdyksen ja kiitollisuuden tunteet. (Valokuvaaja NASA-Kuva)" KANTELE 4·2006 36
ukseen, joka hurmaantui Haapasalon esiintymisistä. Oopperan markkinakohtauksessa lavalla on saattanut myös olla kanteleensoittaja tai sellaista esittävä näyttelijä. Partituurissa ei ole kantelestemmaa, mutta kanteleensoittaja on ehkä "rämpyttänyt" orkesterin mukana. Musiikissa on kyseisessä kohdassa ¾-tahtilajissa liikkuva tanssisävelmä, jonka harmonia pysyy pitkään D-duurissa. (Jalkanen 2006a.) Eero Koskimies teki vaimolleen Ulla Katajavuorelle konserttikantelesovituksen oopperan päättävästä Hymni Suomelle -sävelmästä. Se on julkaistu Katajavuoren "Kanteleohjelmistoa I" -nuottivihkossa vuodelta 1963. Koko ooppera on nähtävissä ja kuultavissa Kansallisoopperassa tammi-helmikuussa 2007. Kalevalan kaikuja Erkki Melartinin (18751937) Jalmari Finnen tekstiin säveltämä Aino op. 50 (19071909) on ensimmäinen suomenkielinen ooppera, joka jäi pysyvästi ohjelmistoon. Melartin itse kutsui teosta kalevalaiseksi mysteerioksi. Ensimmäisissä esityksissä partituuriin kirjoitettu kanteleosuus on soitettu harpulla. Viimeksi, vuonna 2000 Sinfonia Lahden levytetyssäkin konserttiversiossa kanteletta soitti Ritva Koistinen. Kantele on mukana vain yhdessä laulunumerossa toisen näytöksen kuudennen kohtauksen loppupuolella, säestämässä Väinön laulua. Sen alkuun on kirjoitettu: "mindenstes 3fach besetzt". Olisiko säveltäjä toivonut, että pieniäänisen instrumentin osuus toteutettaisiin kolmen kanteleensoittajan voimin? Kanteleosuus on julkaistu sellaisenaan nimellä Väinämöisen laulu Katajavuoren "Kanteleohjelmistoa I" -nuottivihkossa. Katajavuoren vihkoista saakin yleiskuvaa 1900-luvun alkupuolen ohjelmistosta, joka sisälsi sovituksia paitsi suosituista kansansävelmistä myös Hannikaisen, Melartinin, Merikannon, Paciuksen ja Sibeliuksen sävellyksistä. Ainon partituurissa Väinön laulua seuraa instrumentaalijakso, jossa kanteleella on lyhyitä melodia- ja murtosointukulkuja, mutta koko jakso on vedetty yli eikä siis ole tarkoitettu esitettäväksi. Kalevala-aiheiden ja kanteleen tuominen näyttämölle sai yleensä osaksensa yleisön suosion, mutta sitä pidettiin myös "hyvin arkaluontoisena ja vaikeana tehtävänä": Sibelius ja kantele Jean Sibeliuksen tuotannon harvinaisuuksiin kuuluu Två miniatyrer för kantele -sävellys, jonka hän kirjoitti vaimonsa Aino Sibeliuksen serkulle Aili Järnefeltille. Nuottipaperin laadun ja nuottikäsialan mukaan Moderaton sävellysvuosiksi on arvioitu 18961898 ja Dolcissimon 18971898 (Gräsbeck sit. Kilpeläinen 2001). Sibeliuksen tiedetään opetelleen kanteleensoittoa ja jopa esiintyneen iltamissa kanteleensoittajaksi "naamioituneena" sekä toimineen avustajana kanteleensoittaja Akilles Ockenströmin (18671898) konsertissa (Gräsbeck 2001). Kanteleminiatyyrit on kirjoitettu C-duuriin viritetylle isolle kanteleelle, jonka yksiviivaisen oktaavin g-kieli viritetään puoli sävelaskelta korkeammaksi. Moderato on valssimainen, a-mollissa ja C-duurissa liikkuva sävelmä ja Dolcissimo kvinttisäestyksellinen, runosävelmätyyppinen pikkukappale. Sibeliuksen Kehtolaulu (1899) pohjautuu lapinlahtelaisen Vilhelmiina Halosen valssina tunnettuun 5-kielissävelmään, joka on julkaistu Armas Otto Väisäsen "Kantele- ja jouhikkosävelmiä" -kirjassa (sävelmä nro 191). Väisänen tallensi sävelmän fonografille vuonna 1917 Vilhelmiinan pojan, viulutaiteilija Heikki Halosen soittamana (Väisänen 2002, XIV). Sibelius oli Halosten luona Kuninkaalassa vieraillessaan kuullut valssin Pekka Halosen soittamana ja kirjoittanut siihen viulu-obligaton. Sävelmä lienee esitetty samana päivänä Juhani Aholle syntymäpäiväserenadina. Väisänen julkaisi nuotin lehtijuttunsa yhteydessä joulukuussa 1935, vaikka Sibelius huomauttikin sävelmän tilapäisestä luonteesta. (Väisänen 1935.) "Kanteleensoitto on yksi Kalevalan ydinaiheita, jonka ympärille kiertyy mielikuvituksen rikas maailma sävelten salaperäisestä, selittämättömästä tenhovoimasta. Aino-oopperassa se myös muodostaa yhden päänumeroita. Mutta minkälaisena. Herra Rautavaara istuu teatteripaadella ja on näppäilevinään kanteleen näköistä kappaletta, hyräillen hämäräperäisiä lauselmia "ikuisesta ikävästä" [...], jolla aikaa nti Kajanus soittaa orkesterissa harpulla karjalaista kantelesäveltä, orkesterin hiljalleen säestellessä." (Salmenhaara sit. Katila 1996, 366.) KANTELE 37 4·2006
Erkki Melartinin oopperassa Aino op. 50 on Erkki Salmenhaaran (1999) mukaan 21 johtoaihetta. Alla olevat kaksi tahtia esittelevät Soitto-johtoaiheen Melartin oli käyttänyt kanteletta orkesterissa aiemminkin, säveltäessään musiikin Kansallisteatterin vihkiäisnäytelmään Pohjolan häät (1902). Kanteleella soitetaan melodian lisäksi kvinttisäestystä, tasajakoista ja synkopoitua sointusatsia sekä runosävelmäimitaatio 5/4-tahtilajissa. Pellervon laulun e-mollissa kulkeva säestys on kirjoitettu soolokanteleelle, muutoin mukana on jousisoittimia, klarinetteja ja harppu. (Melartin 1902.): Kannel-johtoaihe Erkki Melartinin oopperasta Aino op. 50 3 (www.fimic.fi). Tämän tekstin valmistuessa on juuri kantaesitetty sävellys, jossa Max Savikangas otti ensi askeleensa kanteleen sointimaailmaan. Geeniparanneltu Väinämöinen huutaa kyborgi-Joukahaisen lumeavaruuden mustaan aukkoon -teoksen ensemble muodostuu jousikvintetistä, kahdesta harmonikansoittajasta ja live-elektroniikkaa käyttävästä kanteleensoittajasta. Sävellykselliset lähtökohdat ovat kaukana Karjalan laulumailta, mutta teoskommenttiinsa Savikangas lainasi osan Kalevalan kolmannesta runosta, jossa Joukahainen uhoaa karusta, kivisestä laulajasta. LÄhTEET · Aho, Kalevi 2001. Suomalainen oopperabuumi. www.finnica.fi/seminaari/01/luennot/aho. Luettu 30.10.2006. · Gräsbeck, Folke 2001. Sibeliuksen kantelesävellykset kantaesitettiin. Kantele 3 / 2001, 6-8. · Hako, Pekka 2002. Suomalainen oopperamusiikki. www.fimic.fi/opera. Luettu 31.10.2006. · Jalkanen, Pekka 2006a. Puhelinkeskustelu 29.9.2006. · Jalkanen Pekka 2006b. Teoskommentti Elisa Kerolan ensikonsertin ohjelmalehtisessä 7.11.2006. Katajavuori, Ulla (toim.) 1963. Kanteleohjelmistoa I. Fazer Musiikki Oy. Helsinki. · Koivisto, Juhani 2006. Suomalaisia oopperasäveltäjiä. www.ooppera.fi/index.asp?polku=576;;1. Luettu 30.10.2006. · Laitinen, Heikki 1990. Torpparinvaimo Greeta Haapasalon matkat kautta koko Suomen suuriruhtinaskunnan ja aina Pietariin ja Tukholmaan saakka. Teoksessa Kreeta Haapasalo ikoni ja ihminen. Toim. Ilkka Kolehmainen & Vesa-Tapio Valo. Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja 31. Kaustinen. · Melartin, Erkki 19071909. Aino op. 50. Kopio käsikirjoituksesta. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus (Fimic). · Melartin, Erkki 1902. Pohjolan häät. Kopio käsikirjoituksesta. Fimic. · Salmenhaara, Erkki 1999. Suomen musiikin historia 2. WSOY. Helsinki. · Tuomela, Tapio 2006. Puhelinkeskustelu 31.10.2006. · Väisänen, Armas Otto 2000 (1928). Kantele- ja jouhikkosävelmiä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 863. SKS: Helsinki. · Väisänen 1935. Eräs soittohetki. Musiikkitieto joulukuu / 1935, 171. · www.fimic.fi -> Contemporary Music -> Composers. Säveltäjäkohtaiset teosluettelot. Luettu 30.10.2006. Uudempia säveliä Kanteleen ääni on päätynyt myös nykysäveltäjien oopperoihin. Herman Rechbergerin Zin Kibaru (1977) on afrikkalaiseen tarinaan pohjautuva, koululaisprojektina Kajaanissa toteutettu nuorisoooppera, jonka libretto on viittomakielinen. Pekka Jalkasen Seitsemän huivia (19891990) käsittelee Kreeta Haapasalon henkilökuvan kautta taitelijan ja vallan suhdetta: Kreeta suostuu fennomanian lemmikiksi, mutta kokee samalla suurta tyytymättömyyttä tuntiessaan myyneensä jotain olennaista itsestään. (Hako 2002.) Jalkasen Yrtti (1997) mezzosopraanolle ja kanteleelle pohjautuu maailman vanhimpana sankaritaruna pidettyyn sumerien Gilgamesh-eepokseen. Teos on noin puoli tuntia kestävä kamarimusiikkiduo, mutta paikoitellen hyvinkin orkestraalinen ja dramaattinen materiaali vie ajatukset jopa pienoisoopperan suuntaan. Jalkanen (2006b) kertookin Yrtin pohjautuvan tekeillä olevaan Inanna-kamarioopperaansa. Tapio Tuomelan säveltämä, Paavo Haavikon Lemminkäis-aiheiseen librettoon perustuva Äidit ja tyttäret (19981999) tuo oopperalaulajien rinnalle kolme kansanmuusikkoa. Heidän lauluaan säestää yleensä kosketinsoittaja kanteleen äänellä. Tämä mahdollistui Katja Pitkäsen soitettua Kansallisoopperan studiolla kanteleellaan yksittäisiä ääniä syntetisaattoriin tallennettavaksi (Tuomela 2006). Olisipa mukavaa saada tämä "soundi" malliksi tietokoneiden nuotinnusohjelmiin. Markus Fageruddin lastenoopperassa Gaia (2000) kuuluu monia eri musiikkityylejä rockista jazziin, ja Kalevalan kunnailla seikkailevassa, Jaakko Kuusiston Koirien Kalevalassa (2003) soi sähkökantele KANTELE 4·2006 38
LIITTO Kanteleet näkyviin Kanteleensoiton opettajat ry ja Kanteleliitto haluavat haastaa kaikki kanteleopettajat mukaan Kantele jos uskallat tempaukseen 5.18.3.2007. Olisi mahtavaa, jos erilaiset kanteleet näkyisivät ja kuuluisivat kaikissa mahdollisissa musiikkioppilaitoksissa, kansalais- ja työväenopistojen kantelepiireissä lukuisilla paikkakunnilla saman viikon aikana! Ideana olisi tuoda kanteleet pois ovien takaa, muidenkin kuin vakioyleisön korvien kuultavaksi. Tapahtuma voisikin olla esim. aula- tai kahvilakonsertti, jolloin ohikulkijat eivät voisi välttyä kantelemusiikilta. Tai mitä, jos tekisitte oppilaittesi kanssa retken päiväkotiin? Tai kokeilisitte uutta yhteistoimintaa vaikkapa puhallinopettajan, lyömäsoittajan tai tanssijoiden kanssa? Eri-ikäiset kanteleoppilaat voisivat myös esiintyä kouluissa kukin omalle luokalleen, vaikkapa musiikin tunnilla. Nyt vain miettimään juuri Sinulle ja oppilaillesi sopivaa tapaa esitellä työnne hedelmiä! Ehkäpä tuttu kevätmatineanne onkin tänä vuonna hieman erinäköinen? Kaikkien tapahtumien ei tarvitse olla massiivisia, pieni on kaunista ja jokainen uusi kantelemusiikin ystävä edistää asiaamme. Opettajat saavat käyttöönsä Lassi Rajamaan piirtämän Kantele jos uskallat -kuvan käsiohjelmia ja konserttijulisteita varten sekä lehdistötiedotteen liitolta. Kuva on tämän lehden sivulla 27. Ilmoita oman paikkakuntasi tapahtuma ja ajankohta Kanteleliittoon 19.1.2007 mennessä. Konserttikalenteri koko viikon tapahtumista julkaistaan seuraavassa Kantele-lehdessä helmikuun lopussa. HALLITUS Satu Sopanen-Helisalo (p.j.), Helsinki ssopanen@siba.fi, 040-5131443 Susanna Heinonen (vp.j.), Helsinki susanna.heinonen@welho.com 040-5695219 Sami Kangasharju (vp.j.), Helsinki sami.kangasharju@kolumbus.fi 040-5558149 Johanna Aho, Lahti, 040-5295 558 johanna.aho@phnet.fi Mariia Huikari, Ylivieska, 044-3004 924 mariia.huikari@luukku.com Jane Ilmola, Mieluskylä jane.ilmola@kotinet.com, 0440-759963 Pekka Jalkanen, Helsinki Kristina.Huuhtanen@dlc.fi, 0400-357642 Ritva Koistinen, Helsinki, 0400-621817 Pekka Lovikka, Ylitornio pekka@lovikka.com, 040-5807464 Aino Meisalmi-Minkkinen, Tikkakoski pentti.minkkinen@luukku.fi, 014-3753904 Sanna Pitkänen-Eerola, Hämeenlinna sanna.pitkanen@mail.htk.fi, 050-5455868 Annikki Smolander-Hauvonen, Espoo annikki.smolander-hauvonen@kolumbus.fi 040-5658212 Vilma Timonen, Helsinki vilma.timonen@siba.fi, 044-5167558 Marianne Uotila, Kouvola marianne.uotila@planetproduction.fi 040-7664974 Tuija Wegelius, Espoo, 040-8216 009 tuija.wegelius@pp.inet.fi toiminnanjohtaja: Riitta Huttunen, Helsinki mail@kanteleliitto.org, 050-5645957 Kantele jos uskallat Ensi vuonna Kanteleliitto viettää 30-vuotisjuhlavuottaan. Vuoden nimeksi on valittu Kantele jos uskallat. Sibelius-Akatemian rehtorina toiminut Lassi Rajamaa on piirtänyt aiheeseen sopivan kuvan, joka löytyy tämän lehden sivulta 27. Juhlavuoden tapahtumia ovat mm. XIV Valtakunnallinen kantelekilpailu 4.6.6.2007 Jyväskylässä, IV A. O. Väisänen seminaari 7.9.6.2007 Savonrannalla sekä 14.10.2007 järjestettävä juhlakonsertti Helsingissä. TOIMISTO Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki 050-5645957 mail@kanteleliitto.org, www.kanteleliitto.org KANTELE 39 4·2006
LIITTO XIV Valtakunnallinen Hiljainen haltioituminen Kanteleliiton juhlavuoden ohjelmaan liittyen Kanteleliitto järjestää Kantele-aiheisen seminaarin 7.9.6.2007 Savonrannalla IV A. O. Väisänen symposiumin yhteydessä. Seminaari toteutetaan yhteistyössä Kansanmusiikin tutkimuksen A. O. Väisänen Seura ry:n kanssa. Työryhmä suunnittelee Hiljainen haltioituminen konsertin toteuttamista torstain ja perjantain välisenä yönä 7.8.6.2007. Yön yli kestävässä konsertissa esiintyjien ohjelmisto tulee koostua A. O. Väisäsen toimittamasta Kantele- ja jouhikkosävelmistä tai sen henkisestä muinaissuomalaisesta improvisatorisesta musiikista. Lisätietoja ja ilmoittautumiset Kanteleliittoon sähköpostitse tai puhelimitse helmikuun 2007 loppuun mennessä. Seminaarin tarkempi ohjelma julkaistaan 1/2007 Kantele-lehdessä. kantelekilpailu Jyväskylässä 4.6.6.2007 Muistathan että Valtakunnallisen kantelekilpailun Kreetan kannel ja Eriskummainen kantele -sarjoihin viimeinen ilmoittautumispäivämäärä on 31.12.2006. Säännöt ja ilmoittautumislomake liiton kotisivuilta www.kanteleliitto.org tai voit tilata sen puhelimitse numerosta 050 5645 957. Kilpailujen suojelijana toimii Tasavallan Presidentti Tarja Halonen. Vuoden kantelelevy 2006 Kanteleliiton hallitus on päättänyt myöntää Vuoden kantelelevy 2006 -tunnustuksen ja sen valitsijaksi on pyydetty muusikko Pekka Nissilää. Lähetä tänä vuonna julkaistu kantelelevysi 5.1.2007 mennessä Kanteleliittoon, josta ne toimitetaan edelleen Pekka Nissilän kuunneltavaksi. Tunnustuksen saaja julkaistaan Kantele-lehdessä 1/2007. Haluan liittyä Kanteleliiton jäseneksi Nimi: ............................................................ ..................................................................... Osoite:.......................................................... Arvo tai ammatti: ................................ Syntymäaika: ....................................... Matkapuh.: .......................................... ........................................................... Puhelinnumero: ............................................ Minulle ei saa lähettää Kanteleliiton tiedotteita Harrastan kanteleensoittoa: ......................... En soita kannelta, mutta olen kanteleen ja tekstiviestinä/sähköpostilla: ......................... Sähköpostiosoite: ......................................... Toivomuksia liitolle: ............................ ........................................................... ........................................................... Olen kantelealan ammattilainen: .................. kantelemusiikin ystävä: ............................. Päiväys: .............................................. Allekirjoitus: .......................................................... JÄSENHANKINTAKILPAILU Minut houkutteli jäseneksi: Nimi: ............................................... Puhelin/Sähköposti: ....................................................... KANTELE 4·2006 40 Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki
juLKAISuT KUUNTELE Elisa Kerola, kantele Jasemusiikki 2006, www.sermila.net JaseCD 0044 Elisa Kerola (s. 1972) valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 2003 ja hänen ominta alaansa on kanteleelle sävelletty taidemusiikki. Kuuntele sisältää Pekka Jalkasen, Tapio Tuomelan, Hannu Pohjannoron, Paola Livorsin, Jovanka Trbojeviin, Pekka Kostiaisen ja Juhani Nuorvalan sävellyksiä. Muutamat levyn kappaleista Elisa on kantaesittänyt. Elisa kertoo yhteistyöstä säveltäjien kanssa levyn vihkosessa: "Kanteleen hiljainen ääni, sen erityinen resonanssi ja pitkä jälkikaiku siinä soinnissa on mielestäni jotain tavattoman ilmaisuvoimaista. On ilo tutkia, mitä säveltäjät ovat näistä erityispiirteistä löytäneet ja millaisia sointifantasioita he ovat niistä luoneet. Uusiin kappaleisiin perehtyminen tapahtuu usein yhdessä säveltäjän kanssa. Ajattelen, että siinä kaksi taiteilijaa saa lähestyä kumpikin omalta suunnaltaan yhteistä kohdetta. Kappaleiden valmistelu yhdessä on kiehtovaa ja hyödyllistä." MUISTOJA TULEVAISUUDESTA Hehkumo Universal Music, www.universalmusic.fi Laulaja ja tekstittäjä Pauli Hanhiniemi tunnetaan urastaan populaarimusiikin parissa ja yhtyeen muut jäsenet, Anne-Mari Kivimäki, Piia Kleemola (viulu ja kantele), Antti Paalanen, Ville Rauhala ja Mika Virkkala ovat eturivin pelimanneja. Hehkumon rikassointinen musiikki hakee vaikutteensa perinteestä, mutta ilmentää tätä päivää. Hehkumo käsittelee globalisaatiota ja erotiikkaa ilkikurisen kriittisesti, pappatunturien, pakastepitsojen tai vaikkapa sauvakävelyn kautta. Hehkumon levy "Muistoja tulevaisuudesta" julkaistiin kesällä. RYTMIKYLPY Elina Kivelä-Taskinen ja Harri Setälä Kultanuotti, Edita Prima Oy, 2006 www.kultanuotti.fi, ISBN 952-91-9741-1 Rytmikylpy on kirja kaikille, jotka opettavat liikuntaa, musiikkia, rytmiikkaa ja tanssia. Kirja antaa monipuolisia ja kattavia ohjeita monenlaiseen opettamiseen, johon rytmiikka liittyy, työtapoina ovat mm. liikunta, kehorytmit, puhe ja lorut, rytmirinki, laulu ja soitto, kuuntelu ja monitaiteelliset keinot. Kirjan alussa on kerrottu rytmiikan taustaa ja motorisen oppimisen ja opettamisen perusteita, jonka jälkeen on mittava reilusti yli 100 sivun harjoitus- ja ohjelmistopaketti, jossa eri keinoin harjoitetaan rytmiikkaa. Mukana on myös ideoita kanteleelle. SaalaS Jouko Kyhälä, huuliharput Aito Records, 2005, www.aitorecords.com AICD007 "Häissä soitti aikoinaan yksi pelimanni. Pohdin, mitä hän mahtoi soittaa viidentenä juhlapäivänä? Oliko pelimannilla tosiaan hallussa satojen kappaleiden ohjelmisto? Lopulta keksin, että pelimannin on ollut pakko tuottaa tarvittavaa tanssimusiikkia loputtomasti omasta päästään. Hän tunsi soittojen rytmit ja melodiat niin hyvin, että hän yksinkertaisesti soitti polskaa, masurkkaa tai polkkaa. Hän soitti musiikkia, ei kappaleita!", kertoo Kyhälä. Huuliharppujen lisäksi levyllä soi myös mm. kantele Piia Kleemolan käsissä. KANTELE 41 4·2006
EI KESKENKASVUISILLE KANTELEPAhEITA Monissa viime vuosisadan alun lehtikirjoituksissa kannettiin syvää huolta kanteleen katoamisesta. Kuvanveistäjä Alpo Sailo tapasi Karjalan matkallaan vuonna 1909 enää kymmenkunta kannelniekkaa. Pelastaakseen kansallisen soittokoneemme vaipumasta unholaan hän teki aloitteen maamme ensimmäisistä kantelekilpailuista, jotka pidettiin Suistamolla 1911. Sailo kirjoitti: "Kanteleella on kodikas kaiku, jopa itse sen nimelläkin." Tekohengitys ei tuolloin tehonnut. Nimimerkki "kanteleensoiton harrastaja" valitti seuraavana vuonna Laatokkalehdessä: "Suomalainen kantele asustaa pääasiassa wain isänmaallisissa juhlapuheissa ja runoissa..." Mutta kukoisti kantele sentään jossakin. Suomen Tupakkatehdas OY mainosti: myytävänä Kanteletupakkaa "parhaasta Turkin tupakasta". Oheinen raameissa oleva reklaami on Turun Sanomista kesäkuulta 1910. Kantelekessuttelua kaupiteltiin noihin aikoihin eri puolilla Suomea mm. Kaleva, Laatokka ja Salmetar -lehdissä ja Karjalan Sanomissa, eikä ko. lehtien palstoilla paheksuttu kansallissoittimen nimen väärinkäyttöä. Miltähän mahtoivat kantelekääryleen henkoset maistua? Saivatko sauhuttelijat siipoiltaan satikutia: "Aina noita Kanteleitas käryytät ja tuhkia tiputat!" Kanteletupakat katosivat kuvasta, mutta jatkosodan aikana tuli myyntiin Karjala-tulitikkuja, joiden kansia koristi kanteleen kuva. Tupakasta tuskin olisi tänä aikana kanteleen kumppaniksi. Pikkukantelistien vanhemmat eivät kanteletupakkaa kiittelisi... Terveydelle tuhoisaa tuotetta ei saa mainostaa, eikä kohta enää missään polttaakaan paitsi omalla parvekkeella, ja sielläkin vain hovioikeuden luvalla. Mutta miten olisi kantelesuklaa? Viisikielisen muotoisia kantelekonvehteja tai "Kanteleen parhaat" -karkkipussi, jonka sisällöstä tenavat tappelevat? Vuonna 1935 otettiin jo ensiaskelia pulskistavan kantelepaheen suuntaan ja myytiin kanteleen muotoisia suklaarasioita. Niiden sisällöstä tosin ei ole tietoa. Maanviljelijä Antti Rantonen (18771961) Haapavedeltä tuli tunnetuksi paitsi taitavana kanteleensoittajana, myös marjatehtailijana. "Haapaveden Kotimarjalan" Kaleva-liköörit ja -viinit keräsivät kiitosta hienolla maullaan. A. O. Väisänen kertoo, että kun marjalan tehdasrakennus paloi, "alkoholipitoinen viini virtasi läheiseen lampeen ja sammuttajat latkivat sitä ja sammutus kuului käyneen hitaasti". 1950-luvulla jotkut kokivat viisikielisen kanteleen kuvalla koristetut etiketit "pyhän perinnön häpäisyksi". Olisiko 2000-luvulla aika kypsä(lle) kanteleviinille? Kuten kanteleen harrastus, myös viiniharrastus kasvaa Suomessa koko ajan. Viiniseurojen viini-illoissa perehdytään jalojen juomien tuntemukseen ja edistetään kohtuullisia juomatapoja. Viekoittaisiko kuulas kanteleviini maistelijansa myös kuuntelemaan kantelemusiikkia, herättäisiko se halun näpelöidä itse kanteleen kieliä? Olisiko kanteleviinin yleisvaikutelma: juotavissa jo, mutta kypsyy lisää? KANTELE 4·2006 42
16 16-kielinen jolla on helppo säestää laulua ja soittaa melodioita. Bassojen ansiosta soittimella saadaan aikaan täyteläistä musiikkia. Värit: puunvärinen, keltainen, punainen, turkoosi ja nyt myös kuvan luumu. D-duuri ja E-molli. Kolmella lisävaihtajalla soitinta voi soittaa myös D-mollissa. Hyvän meiningin soitin