Kantele-lehti 4/2009 - Lehtiluukku.fi

OUTI · AKATEEMINEN KANTELE · JOKILAAKSOT 4·2009
SISÄLLYS Akateeminen kantele . . . . . . . . . . . . . 5 TohToroinTia Tunnelman sähköistyessä . . . . . . . . . 14 Eija KanKaanrannallE KoisTinEn ElEcTric TEOKSIA: Elämän vuosirenkaita . . . . . 18 hannu syrjälahTi Syyspäivänä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 liiTElEvyn KappalEisTa Kardemimmit, s. 34 Outi Sané . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 MoniKulTTuurisTa MusiiKKia Lasten KANTELE: Punaiset joulut . . . . 36 punaTulKKuja ja hirnunTaa Kromaattinen koulukantele . . . . . . . . 36 juhani pohjanMiEhEn KEhiTysTyöTä Anton ja Viola . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 vilharMooniKoT Jokilaaksojen kanteleyhdistys . . . . . . 42 virEää yhdisTysToiMinTaa luomukanteleet, s. 34 Kantona kaskessa . . . . . . . . . . . . . . . 45 KanTElEEnsoiTon opETTajaT ry 10 vuoTTa Kantelefest . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50 suoMEn EnsiMMäinEn KanTElE-fEsTivaali joulun punatulkku, s. 36 ritva Koistinen, s. 5. kuva: heikki Tuuli Kanteleensoittajapatsas haapavedellä, s. 42 senfi, s. 31, kuva: Kari Tolonen KANTELE 4·2009 2
31. vuosikerta 4 2009 · PÄÄTOImITTAJA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 AD: Ilari Ikävalko Tove djupsjöbacka suomipöydän takana, s. 49, kuva sirpa lahti VAKIOT Pääkirjoitus ..................................... 4 Puheenjohtajan palsta ..................... 4 Taidekomppia ............................... 13 Nuottiliite ..................................... 23 Ilmoitukset .................................... 29 Julkaisut ....................................... 34 Ajankohtaista ............................... 35 Maailmalla ................................... 40 Liitto............................................. 46 Mantra 2525 (Marin tasavalta), stevia (pietari), duo vesper (suomi), Zhytnica (valko-venäjä), s. 35 anton, Eija ahvo ja viola, s. 41 JuLKAISIJA JA KuSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat ja ilmoitukset) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki puh. 050-5645957 mail@kanteleliitto.org kantele.net TOImITuSNEuVOSTO Susanna Heinonen Sami Kangasharju Matti Kontio Tuija Wegelius Timo Väänänen TOImITuS JA TAITTO Pro Motius, 040-5227188 Kelohongantie 7, 15200 Lahti lehti@kanteleliitto.org KuVAT Pro Motiuksen, ellei toisin mainita PAINOPAIKKA KS Paino Oy, Kajaani ILmESTYmISTIEDOT 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) AINEISTO- JA JuLKAISuPÄIVÄT 1. nro 1.2. 28.2. 2. nro 2.5. 31.5. 3. nro 1.8. 31.8. 4. nro 1.11. 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: SÄhKöKANTELE Minnan kanteleet, s. 12, kuva: Minna raskinen KuLTTuurI-, mIELIPIDE- JA TIEDELEhTIEN LIITTO KuLTTI rY:N JÄSEN KANTELE 3 4·2009
PÄÄKIrJOITuS TiMo väänänEn PuhEENJOhTAJAN PALSTA Eva alKula Tilastoja Kantele.net on nyt toiminut vajaan vuoden verran. Oletko jo käynyt tutustumassa? Kannattaa käydä, sillä sivustolla on hätkähdyttävä määrä kantelejuttuja tätä kirjoittaessa 328 ja jutuissa on käytössä 2220 hakusanaa. Hakusanojen käyttö mahdollistaa juttujen välisen automaattisen linkityksen, sivuston tietokanta osaa tarjota samanaiheisia juttuja lukijalle. Suosituimmat hakusanat ovat esillä etusivulla yleisyyden mukaan korostettuna ja listasta näkeekin heti, että yleisiä ovat mm. kansanmusiikki, taidemusiikki, konserttikantele, 5-kielinen, sävellykset, soitinrakennus ja Karjala. Kun hakusanaa osoittaa hiirellä saa listan jutuista, joissa sitä on käytetty ja sitten vaan lukemaan. Sivuston ylläpitojärjestelmästä näkee myös muita tilastoja. Kävijöitä on ollut 15 968, yksittäisiä sivuselauksia 74 918. Huippupäivä on ollut 23.7. jolloin sivulla on rekisteröity 3 651 käyntiä. Vierailijoiden käyttöjärjestelmistä käy selville, että sivuilla vieraillaan niin tietokoneilla, äly- ja matkapuhelimilla kuin Playstationillakin. Sivuston RSS-syötettä käytetään myös, RSS2-syöte saa vierailumääräkseen 2 290. Hakuja on tehty myös, tässä kärkikymmenikkö: kantele, Kanteleliitto, kielinen, Kantele.net, Helsinki, Kalevala, Kardemimmit, Väinämöinen, Silja + Europa ja Sommelo 2009. Kantele ei ole kitara Kanteleensoittorintamalla kuhistaan paljon soittimien hinnoista. Viime vuosien aikana hinnat ovat pinkaisseet karkuun kuin citykanit ja uuden soittimen hankinnasta on tullut monivuotinen projekti. Ammattilaiset ostavat soittimensa suurelta osin apurahojen avulla ja rahatukun haalimiseen on parhaimmissa tapauksissa riittävästi aikaa. Tilanne on kuitenkin toinen musiikkiopiston oppilaiden keskuudessa. Lähes parin tonnin satsaus voi monille olla ylivoimaista eikä lainasoittimiakaan ole aina saatavilla -ainakaan useammaksi vuodeksi. Lahjakkaimmille jaetut 50 euron stipendit eivät perheiden säästöpossuja juuri lihota. Voisi todeta, että tilanne ei ole kovin kannustava ison kanteleen opintoja aloitteleville. Kysäisin kitaristikaverilta kuinka paljon perushyvät, nuorta musiikinopiskelijaa vuosia palvelevat akustiset kitarat maksavat. Vastaus oli 400500. Kantele ei ole kitara, mutta enpä malta olla kysymättä kanteleenrakentajilta: olisiko mahdollista rakentaa harrastajille sopivia, huomattavasti edullisempia koti- ja konserttikanteleita? KANTELE 4·2009 4 Kuva: hEiKKi Tuuli
Tohtorit ja lisensiaatti Akateeminen kantele Kantele on viimeaikoina ollut akateemisten jatkotutkintojen aiheena tai välineenä. Tieteellisen tutkimuksen kohteena kantele on hämmästyttävän vähän, mutta melko uusiin taiteellisiin tutkintoihin kantele on ehtinyt hyvin mukaan. Kantele-lehti pyysi lisensiaatti- tai tohtoriopintoja tekeviä tai jo tehneitä kertomaan työstään. Tässä muutamia vastauksia, lisää seuraavissa Kantele-lehden numeroissa. ToiMiTus: TiMo väänänEn Ritva Koistinen: Aloitin varsinaisena opiskelijana SibeliusAkatemian DocMus-yksikössä syksyllä 2007 ja tavoitteeni on saada tutkinto valmiiksi vuoden 2012 aikana. Jatkotutkintosuunnitelmani otsikko on "Kosketuksen taito ja taide. Kokonaisvaltainen lähestymistapa kosketukseen kanteleensoitossa." DocMus-yksikössä on taiteellisen ja tieteellisen koulutuksen rinnalla ns. kehittäjäkoulutus, jonka puitteissa teen projektini. Suunnitelma koostuu useasta osaprojektista: kirjallinen osuus, kaksi konserttia sekä verkkooppimateriaali kosketuksen- / soittotekniikasta. Lähestyn 'kosketus'-ilmiötä useasta suunnasta, merkittävässä osassa sen tutkimisessa on oma kokemukseni muusikkona ja opettajana. Tuloksia ei tässä vaiheessa ole mahdollista arvioida, mutta tällä hetkellä keskeisenä tutkimisen kohteena on liikkeen merkitys 'kosketuksessa'. Tutkin tätä Kantele-lehti kysyi: · Missä ja milloin työ on tehty / tehdään? · Mikä on aiheesi? · Kuvaile työn sisältöä ja kerro mikä on työn tärkein löytö, merkitys, saavutus tms.? · Mikä on ollut tärkein työn anti? · Miten työ on vaikuttanut uraasi, oman työn sisältöön, taiteelliseen työhön, tieteelliseen työhön? · Oletko jatkanut aiheen käsittelyä? · Miten työsi on huomioitu? Käden ja sormien asento vaikuttaa sekä soiton sujuvuuteen että sointiin. KuvaT: ouTi parKKila KANTELE 5 4·2009
mm. analysoimalla omaa ja opiskelijoiden soittoa. Soiton videointi kuuluu myös työtapoihini. Muina osa-alueina mainittakoon mm. kanteleensoiton ergonomia ja toiminnallinen anatomia soittajan kannalta. Tähän mennessä olen pitänyt yhden konsertin. Yksi työhöni liittyvä artikkeli julkaistaan lähiaikoina ilmestyvässä Musiikin Suunta -julkaisussa. Koen hyvin antoisana paneutua tähän tyhjentymättömään aihepiiriin, joka on jokaiselle kanteleensoitajalle keskeinen mutta jota on tutkittu vähän. Olen jo huomannut työskentelyn positiivisen vaikutuksen opetustyöhöni: kosketuksen kokonaiskuva hahmottuu selväpiirteisemmin ja on helpompaa selittää opiskelijoille esim. erilaisia liikkeellisiä ilmiöitä. Olen saanut muutamia apurahoja työtä varten. Useat koti- ja ulkomaiset kollegat ovat osoittaneet kiinnostusta työtäni kohtaan. Rauno Nieminen Aloin valmistella tutkimussuunnitelmaa vuonna 2002. Päätoimisena opiskelijana olin vuodet 2004-2007. Valmistuin marraskussa 2008. Opinnot suoritin Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla kehittäjäkoulutuksessa ja olin Kansanmusikin ja populaarimusiikin tutkijakoulun jäsen. Työn suorituspaikka oli oma verstas Ikaalisissa ja eri maiden museot ja arkistot. Otsikko on Soitinten tutkiminen rakentamalla esimerkinä jouhikko ja se oli Sibelius-Akatemian kansanmusikin osaston ensimmäinen tieteellinen tutkinto. Opinnäyte koostui kolmesta osasta: museosoitinten kopioiden rakentamisesta, Jouhikko - The Bowed Lyre -kirjasta sekä kirjallisesta raportista. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää soitinkopiointimenetelmä, jonka avulla voi rakentaa kopioita museosoittimista. Kopioiden rakentaminen on lisääntynyt viime vuosikymmeninä, koska nykyisen suuntauksen mukaan soittimia ei enää konservoida soittokuntoon. Soitinkopiointimenetelmässä kerätään tietoja paitsi soittimesta, myös sen historiasta, musiikista, soittamisesta, soittajista ja soittimeen liittyvästä arkistomateriaalista. rauno niemisen tohtorityön aiheen käsittely jatkuu myös Kantele-eläväksi hankkeen parissa, jota on esitelty Kantele-lehden numeroissa 2/2009 ja 3/2009. KANTELE 4·2009 6 KuvaT: TiMo väänänEn
Jouhikon historiaa, tallennetut sävelmät ja äänitteet julkaisin kirjassa Jouhikko - The Bowed Lyre. Kirjassa on julkaistu kaikki tiedossa olevat jouhikkonuotinnokset Viron mantereelta ja saaristosta sekä Savosta ja Karjalasta. Oppaan liitelevy sisältää alkuperäiset jouhikkoäänitteet vuosilta 1908 1931. Lisäksi julkaisussa on tietoja jouhikon historiasta ja soittajista. Tekstiin on myös kirjattu se tieto, mikä on saatu jouhikkoa soittamalla ja rakentamalla. Kirjallinen raportti Soitinten tutkiminen rakentamalla. Esimerkinä jouhikko esittelee tutkimuksen taustaa, tutkimusmenetelmän ja menetelmän kehittämisen soitinkopioiden rakentamisen avulla. Tavoitteena oli selvittää, miten soittimia voi tutkia rakentamalla ja saako rakentamalla soittimista sellaista tietoa, jota niistä ei muuten saisi. Museosoittimista rakennetut noin 20 soitinta olivat näyttelyssä Kuhmon Juminkeossa, Tampereen Metso-kirjastossa ja Pitäjänmäen kultturikirkossa. Koska kysymyksessä oli kehittäjäkoulutustutkinto, se koostui monista erilaisista tieteellisistä, taiteelisista ja kokeellisista osista. Jouhikoiden testauslaboratorioksi muodostui vuonna 2005 perustettu Jouhiorkesteri. Soolo- ja jouhiorkesterikonsertteja oli yli kolmekymmentä. Yhtye julkaisi levyn Nikodemus, jossa piti käyttää soitinkopioita. Kopiot osoittautuivat kuitenkin niin erilaisiksi kuin ne modernit pelit, joilla orkesteri soitti, että niitä ei ehditty opetella soittamaan. Tutkimustuloshan tämäkin oli. Jouhikoiden tutkiminen on vaikuttanut jouhiorkesterin soittimiin ja nykyisin harjoituksissa suuri aika kuluu tallojen vaihtamiseen, erilaisten jousien kokeiluihin, äänipinnan siirtelyyn ja kielikokeiluihin. Jouhiorkesteri pääsi vuonna 2008 Sevillaan Womex-festivaalille esiintymään, mikä on edistänyt orkesterin kansainvälistä ura merkittävästi. Esittelin tutkimukseni tuloksia monissa seminaareissa ja artikkeleissa. Näistä mainittakoon mm. Jousisitra ja Porthanin Harpu, joka julkaistiin Etnomusikologisen seuran vuosikirjassa. Harpun tukimukseen kului aikaa kokonainen vuosi vaikka se oli vain yksi pieni sivupolku tutkimuksessani. Tutkimus toi päivänvaloon kaksi uutta soitinta, harpun (jousisitra) ja kampiliiran ja Ontrei Malisen kanteleen. Nämä olivat sellaisia yllätyksiä joista ei osannut edes haaveilla työn alussa. Työn merkitys tai merkitsemättömyys varmaan selviää kun aikaa kuluu vähän enemmän. Kyllä tämä jonkinlainen välietappi on 1970-luvulla alkaneessa jouhikkotutkimuksessa. Ei työ kuitenkaan valmiiksi tullut. Uusia tutkimusaiheita nousi pintaan. Esimerkiksi mikä on kanteleen ja jouhikon välinen suhde. Novgorodin arkeologisten löytöjen perusteella kantele voisi olla samasta näppäiltävästä lyyrasta lähtöisin kuin jouhikko? Kyllä sekin on tärkeä anti että tohtorin tutkinto valmistui. Olen palannut opettamaan soitinrakennusta Ikaalisten käsi- ja taideteollisusoppiaitokseen ja kun työni käsitteli soitinkopiointia joka on varsin suosittua soitinrakennusalalla voin hyödyntää tutkimusta suoraan opetuksessani. Tieteellisen tutkimuksen tekemiseen sain hyvät eväät koulutuksesta, mutta tutkiminen on nykyisin harrastus. Olen tutkinut kanteleen historiaa ja julkaissut kantele kerrallaan artikkeleja Kantele-lehdessä. Työ jatkuu myös Kantele-eläväksi hankkeen parissa, jota on esitelty Kantele-lehden kahdessa viimeisessä numerossa. Työn alla on myös kirjat pilli- ja torvisävelmistä, soitinakustiikasta ja suomalaisen kitaranrakennuksen historiasta. Taiteellinen työ on jatkunut Jouhiorkesterissa. Ideoita tutkimuksesta olen saanut omaan soitinrakentamiseeni ja opettajan työhön. Toiveissa on, että tutkimustyötä ja musiikkia voisi vielä joskus päästä tekemään päätoimisesti. Työ jatkuu myös Kantele eläväksi -hankkeen parissa, jota on esitelty Kantele-lehden numeroissa 2/2009 ja 3/2009. jouhikko The Bowed Lyre myytiin loppuun puolessa vuodessa. Se levisi ympäri maailmaa ja tiedusteluja jouhikosta ja jouhikkomusiikista on tullut paljon. Kiinnostus jouhikkoa kohtaan on kasvanut aivan valtavasti. En tiedä, johtuuko se tutkimuksestani vai osuiko se muuten vain oikeaan aikaan. Kotipaikkakunnalla minut valittiin vuoden Ikaalislaiseksi ja tähän varmaan tutkinto vaikutti. Palkkani nousi oikein reilusti, vaikka soitinrakennuksen opettajan ei tarvitse välttämättä olla tohtori. KANTELE 7 4·2009
Kuva: hannu KoisTinEn kanssa myös yhteen Piae Cantiones Remix -sarjan lauluun uuden kantelesovituksen ja itse muokkasin saman sarjan toiseen osaan Nuorvalan yhtyeversiosta sähkökantelesäestyksen. Eija Kankaanranta Aloitin opinnot syksyllä 2003 ja viimeinen jatkotutkintokonsertti oli 24.9.2009. Tutkinnon tarkastustilaisuus on suunniteltu pidettäväksi 12.12.2009. Olen tehnyt tohtorityötä Sibelius-Akatemian DocMus-yksikössä eli Esittävän säveltaiteen ja tutkimuksen tohtorinkoulutusyksikössä Tutkintoni on taiteellinen jatkotutkinto ja taiteellinen opin- ja taidonnäytteen otsikkona on Kantele kamarimusiikissa 1990-luvulta nykypäivään. Kirjallinen työ on Taiteilua 39:llä kielellä tutkimusmatka konserttikanteleen soittotapoihin nykymusiikissa Taiteellinen opin- ja taidonnäytteeni koostui neljästä konsertista ja yhdestä cd-levystä: 2003 KANTELEKAIKuJA · -Sibelius-Akatemian urkusalissa osana "Kanteleet ja Kalevala" -tapahtumaa · Tapio Tuomelan, Pekka Jalkasen, Kirmo Lintisen, Jukka Linkolan ja Harri Suilamon teoksia · konserttisarjan avaus, jossa pääpaino akustisen konserttikanteleen sointimaailmassa ja luontoteemaisissa teoksissa. Ohjelmassa etupäässä vain kanteleille sävellettyä musiikkia, ainoana poikkeuksena Suilamon kantele-harmonikkaduo. · mukana Mervi Yli-Vainio, Sari Hukari ja Ulla-Stina Uusitalo (kantele) ja Kylli Kudu (harmonikka) 2006 YrTTI · yhteinen jatkotutkintokonsertti laulaja Sanna Kurki-Suonion kanssa Malmi-talossa · Pekka Jalkasen ja Juhani Nuorvalan teosten ympärille rakennettu kokonaisuus, keskiössä Jalkasen huikea puolituntinen, Gilgamesheepokseen pohjautuva Yrtti-teos sekä Nuorvalan Piae Cantiones Remix laulusarja. · Soitinvalikoima laajeni 15-kieliseen ja sähkökanteleeseen, Nuorvalan teosten myötä mukaan tulivat yläsävelsarjaan ja puhtaisiin intervalleihin perustuvat viritykset ja säveliköt. · Mielenkiintoisinta ja haastavinta oli työskennellä hyvin keskitetysti laulajan kanssa sekä vain kahden säveltäjän teosten parissa. Teimme Sannan 2007 GrIffYr CONTEmPOrArY KANTELE muSIC (Imu-CD 075) · vuosina 20062007 toteutunut cd-projekti, jossa toimin myös tuottajana Inkoon Musiikin ja Mikko Hassisen (taiteellinen tuottaja) kanssa · erittäin haasteellinen, monisyinen, opettavainen ja pääasiassa positiivinen projekti. Kokonaisuuden suunnittelu, yksittäisten teosten harjoittaminen, äänittäminen ja editointi sekä levytekstien työstäminen ja koko levybudjetin pyörittäminen olivat isoja haasteita. · Asko Hyvärisen, Juhani Nuorvalan, Jukka Tiensuun, Hannu Pohjannoron ja Olli Virtaperkonteoksia vuosilta 19882006. Useissa teoksissa sekä erityisvirityksiä (mikrointervallit, puhtaat intervallit, yläsävelsarjan mukaiset intervallit Tiensuu, Nuorvala, Pohjannoro) että eiperinteisiä äänitapahtumia (erityisesti Hyvärinen, myös Tiensuu, Virtaperko ja Pohjannoro). · Tavoitteenani oli uuden kantelemusiikin esilletuominen sekä kanteleen esitteleminen moniilmeisenä, myös särmikkäänä ja rajuna nykymusiikki- ja sointiväri-instrumenttina. Tämä itse asiassa on ollut oman itsensä haastamisen ohella tärkeimpiä ydinajatuksia koko tutkinnossa. · avustajina Veli Kujala (harmonikka), Janne Tuomi (lyömäsoittimet), Pekka Ahonen (klarinetti) ja Sinikka Kontio (5-kielinen kantele) 2008 EquIVOCATION KYSYmYKSIÄ VAILLA VASTAuKSIA · Sibelius-Akatemian kamarimusiikkisalissa DocMus-yksikön konserttisarjassa · kanssataiteilijoina Uusinta-kamariyhtyeen Markus Hohti (sello), Maria Puusaari (viulu) ja Max Savikangas (alttoviulu) sekä Juhani Nuorvala (tietokone) ja Jaana Klevering (tanssi) · Pehr Henrik Nordgrenin, Harri Ahmaksen, Jyrki Linjaman ja Juhani Nuorvalan teoksia. · Yhtenä tavoitteenani oli kosketuksen ja sointivärien syvällinen tutkiminen. 2009 SIVAL · Sibelius-Akatemian konserttisalissa DocMuskonserttisarjassa · uusinta kanteleelle sävellettyä musiikkia vuosilta 20062009, säveltäjinä Jani Laaksonen, Lotta KANTELE 4·2009 8
Wennäkoski, Juhani Nuorvala, Asko Hyvärinen ja Max Savikangas. · kanssamuusikkoina Maria Puusaari (viulu), Heikki Parviainen (lyömäsoittimet), Olga Siskina (guzheng) sekä Uusinta-kamariyhtye · tavoitteena energinen, särmikäs ja hyväntuulinen uuden musiikin konsertti (jopa show, lavatoteutuksella ja valoilla oli oma roolinsa), jota voisi käyttää muissakin kuin tutkintoyhteyksissä. · Työskentelyä live-elektroniikan kanssa (kolmessa teoksessa) sekä monella eri soittimella (puhdasvireinen sähkökantele, konserttikantele sellaisenaan sekä live-elektroniikalla varustettuna, 5-kielinen & live-elektroniikka). · Nuorvalan soolossa "Kolme kappaletta puhdasvireiselle sähkökanteleelle" käytin Koistisen sähkökanteleeseen asennettuna uutta vipumodifikaatiota, joka kehitettiin nimenomaan tämän teoksen tarpeisiin. Olin mukana ideoimassa uutta vivustoa säveltäjän ja soittimen rakentajan kanssa ja kerron vivuston tuomista mahdollisuuksista myös kirjallisessa työssäni. Tähän liittyen olen mukana myös Sibelius-Akatemiassa järjestettävässä sähkökantelekoulutuksessa lokakuussa 2009. Tutkintoon kuuluu konserttisarjan (110 ov /165 op) ja kirjallisen työn (16 ov / 24 op) lisäksi myös varsin kattava paketti pakollisia ja vapaavalintaisia tukiopintoja (väh. 34 ov / 51op, itselleni tulee yli 40ov / 70op), joista kolmen eri jatkotutkintoseminaarin ja monien kirjoitus- ja tutkimisopintojen lisäksi tulevat mieleen mm. seuraavat opintokokonaisuudet: · Luova asenne ja ryhmädynamiikka kokemuksellinen seminaari (unien analysoinnin pohjalta toiminut keskusteleva ryhmä) · Johdatus tieteen filosofiaan ja tutkimusmetodeihin · Jazzsäveltapailu (korvia avannut, itse valittu haaste) · Muusikkolähtöinen modernin musiikin analyysi · Vuorovaikutustaidot (improvisaation, heittäytymisen ja positiivisen palautteen kurssi) · Kokemuksen kuva (kuvataiteilija Hannu Väisäsen pitämä kuvataidekurssi) · Sävelpaja (DocMus-opiskelijat SibeliusAkatemian sävellysopiskelijoitten koekaniineina) · Prosessikirjoittamisen kurssi (erittäin tärkeäksi muodotuneella tavalla innosti kirjoittamiseen ja kirjoittamalla oppimiseen) Mieleenpainuvimpia opettajia ovat olleet tutkintoani ohjanneen professori Marcus Castrénin lisäksi kuvataiteilija Hannu Väisänen, näyttelijä Elina Stirkkinen sekä DocMus-yksikön professori Anne Sivuoja-Gunaratnam. Haastavilla konserttikokonaisuuksilla, yhteistyöllä useiden säveltäjien ja loistavien muusikoitten kanssa sekä kirjoitustyöllä ja paneutumisella soittamisen ja äänitapahtumien kuvaamiseen on ollut ja tulee olemaan monimuotoisia ja monenlaatuisia vaikutuksia. Toivon voivani jatkotyöstää kirjallisen työni materiaalia joko multimediaksi tai verkkomateriaaliksi, ja Kanteleliitto ry:n tavoitteena on julkaista kirjallisen työni konserttikanteleen soittamista ja äänimaailmaa käsittelevä osuus englanninkielisenä, mm. säveltäjille jaettavana kirjana. Tutkinnon myötä on syntynyt yksi uuden kantelemusiikin levy, mm. DocMus-yksikön tuki oli erittäin ratkaiseva tekijä tässä prosessissa. Tutkintovuosien aikana on syntynyt useita uusia kantelesävellyksiä sekä omina että muitten tahojen tilauksina (tätä tosin olisi tapahtunut ilman tutkintoakin, mutta tutkintokonsertit ovat toki toimineet hyvänä foorumina näitten teosten esiintuomiselle). Eräänä mielenkiintoisena sivujuonteena on ollut improvisaation osuus eri muodoissaan kolmannesta tutkintokonsertista alkaen. Olen myös saanut osallistua muitten jatko-opiskelijoitten projekteihin; mm. yhteinen jatkotutkintokonsertti Sanna KurkiSuonion (kansanmusiikkiosaston tutkinto) kanssa sekä yhteistyö Teatterikorkeakoulussa jatkotutkintoa tekevän tanssitaiteilija Jaana Kleveringin kanssa. Olen ollut mukana kahdessa Jaanan tutkintoon liittyvässä projektissa. Opetuspuolella olen hyödyntänyt kirjallista työtäni mm. pitämilläni kantelepedagogiikan ja kanteletiedon luennoilla Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa ja Metropolia ammattikorkeakoulussa, ja lokakuussa 2009 toimin opettajana SibeliusAkatemian pianomusiikin osaston sähkökantelekoulutuksessa yhdessä säveltäjä Juhani Nuorvalan kanssa. Kirjoittamalla oppiminen sekä palautteen antamisen taito ovat olleet asioita, joihin olen kiinnittänyt huomiota edellisten oppilaitosten lisäksi myös Sibelius-Akatemiassa pitämilläni pedagogiikkaluennoilla. Olen esitellyt tutkintoani ja kantelemusiikkia mm. Berliinin ja Pariisin Suomiinstituuteissa. KANTELE 9 4·2009
Arja Kastinen Tohtorityöni tein Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla 19962000. Työ oli taiteellinen viisi konserttia pääotsikolla "Karjalaisen kanteleimprovisaation ideologiaan ja soitinakustisiin ilmiöihin pohjautuvaa musiikkia 15-, 14- ja 9-kielisillä kanteleilla", tutkielman nimenä on "Erään 15-kielisen kanteleen akustisesta tutkimuksesta". Työn lähtökohtana oli tien etsiminen siihen improvisoituun musiikkiin, josta kerrotaan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Karjalan kävijöiden matkakertomuksissa. Soittimina käytin Keijo Säterin rakentamaa museomalliin pohjautuvaa 15-kielistä, Rauno Niemisen valmistama 14-kielistä museokanteleen kopiota sekä Raunolta lainaamaani "sotasaalista jostain Karjalasta" eli metallitallalla varustettua vanhaa 9-kielistä kanteletta. Tutkielmaa varten opiskelin soitinakustiikkaa ja tein Ikaalisten Soitintutkimuskeskuksessa Rauno Niemisen ohjauksessa mittauksia konserteissa käyttämäni 15-kielisen kanteleen osasävelsarjarakenteen muutoksista soittotekniikan muuttuessa. Tutkielma on julkaistu nimellä: "Erään 15-kielisen kanteleen akustisesta tutkimuksesta" (SibeliusAkatemian kansanmusiikin osaston julkaisuja 5, 2000). Konsertit olivat noin 50 min. mittaisia improvisaatioita, joissa pyrin tuomaan esille mm. akustisen tutkimuksen "löytöjä" ja soittimien runsasta sointivärien kirjoa käyttäen hyväkseni vanhan yhdysasentoisen soittotekniikan lisäksi myös muita soittotekniikoita kuten: käsien siirtämistä kielen keskeltä päihin ja päinvastoin; huiluääniä; mattaääniä nastan ja viritystapin juuresta; nastan juuresta näppäilyjä ja vetoja, sulku- ja sekatekniikkaa; oikean etusormen kynsi-iskuja alimman kielen puoleen väliin, jolloin parilliset osasävelet eivät syty; etusormiheilautuksilla tehtyä bordunarytmiä matalimmalle kielelle kaikukopan reunan kautta; viisisormitekniikkaa; huojuntaresonanssia kantta painelemalla, kopan kontaktissa lattian kanssa sekä tallakanteleessa viereistä kieltä painelemalla; kopan koputtelua; kielten päiden naksuttelua; kielten hivelyä; ääniaukkoon puhaltamista, jolloin saadaan esiin ns. Helmholtz resonanssi; kahden erivireisen kanteleen yhteensoittamista jne. Konserttien otsikot olivat: 1) Johdanto 2) Epäharmonisuus 3) Resonanssi 4) Puu soi 5) Synteesi. Viimeisessä konsertissa pääteemaksi nousi äänen visualisoiminen: Marko Myöhänen visualisoi suurelle valkokankaalle äänen osasävelsarjarakenteen analyysin reaaliajassa Geiss-ohjelmaa käyttäen. Konserttien rakentaminen ja jatkotutkinnon tekeminen muodostui oman elämäni yhdeksi virstanpylvääksi. Arkisen elämän asiat, soitinakustiikan opiskeleminen ja kussakin konsertissa koetut asiat pohjustivat seuraavaa konserttia. Tavoitteenani oli karjalaisten kanteleensoittajien esikuvan mukaan löytää olotila, jossa pystyisin soittamaan minulle merkityksellistä musiikkia sen hetkisten tarpeiden mukaan. Konserttitilanteet olivat ja ovat ristiriitaisia, sillä niistä puuttuu yksi tärkeä tämän musiikin osatekijä: yksin oleminen. Yleisö, joka "odottaa jotain", vaikuttaa väistämättä musiikilliseen lopputulokseen sekä positiivisesti että negatiivisesti. Itse tutkinnon tekeminen oli erittäin antoisaa, jos raskastakin. Ilman jatkotutkintomahdollisuutta en olisi kyennyt yhtä intensiiviseen asiaan paneutumiseen. Tutkinnon suoma mahdollisuus keskittyä ja paneutua aiheeseen on ollut merkittävä työn anti. Lisäksi on mm. erilaisten kanteleiden uskomattoman runsaan sointivärikirjon löytyminen sekä sävelmaailman syvyys ja ehdottomasti tämän musiikillisen maailman olemukseen kuuluva Vapaus. Olen jatkanut ja jatkan tutkimustyötä perehtymällä 1800-luvun ja 1900-luvun alun kantelesävelmäkäsikirjoituksiin, opettelemalla eri soittajien tekniikoita ja sormituksia, tekemällä konsertteja ja äänitteitä. Työ on huomioitu lehtikirjoituksin ja se on varmasti vaikuttanut myönteisiin apurahapäätöksiin. KANTELE 4·2009 10 s.46 tutkielmasta
KANTELE Kuva: aj savolainEn 11 4·2009
Minna Raskinen Aloitin jatko-opinnot vuonna 1998, valmistuin lisensiaatiksi vuonna 2006. Tein opintoja suurimmaksi osaksi työni (kansanmusiikin yliopettaja, Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu) ohessa. Tällä hetkellä valmistelen jatko-opintojeni jatkamista. Aion opiskella päätoimisesti, virkavapaalla. Teen opintoni Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolle. Aiheeni oli improvisointi pienkanteleilla ja se oli taiteellinen työ. Kirjallisessa työssäni oli oman taiteellisen työskentelyni tarkastelun lisäksi pedagoginen näkökulma ja improvisointiharjoituksia. Soitin lisensiaatin työssä kaksi konserttia (Kenttä 2001 ja Silta 2004). Molemmissa konserteissa oli paljon soolosoittoa mutta minulla oli myös avustajia. Ensimmäisessä avustajina olivat Timo Väänänen (15-kielinen kantele) ja Nína Björk Elíasson (laulu). Toisessa konsertissa soitin soolojen lisäksi duoja puusarven (Leena Joutsenlahti) ja basson (Häkä Virtanen) kanssa. Lisäksi mukana oli Anna-Kaisa Liedes (laulu) ja Jukka Tolonen (kitara). Kokoonpanot vaihtelivat soolo-duo-trio -kokoonpanoista yhtyekokoonpanoon, jossa kaikki olivat mukana. Olin yhden lukuvuoden opintovapaalla työstäni (20012002). Heinäkuussa olin ollut solisluuleikkauksessa ja joulukuussa oli konsertti. Kuntouduin onneksi hyvin siitä leikkauksesta, vaikka alkusyksystä oli aika hurjan tuntuista alkaa soittaa kuukauden tauon jälkeen. Kaiken kaikkiaan kumpaankin konserttiin olisi ollut mukava valmistautua pitempään, mutta muuttujia on aika monta: salivaraukset, avustajien aikataulut jne. Kun tiukkaan aikatauluun vielä sattuu sairastumisia, vaaditaan jokaiselta aikamoisia venymisiä! Jälkimmäistä konserttia harjoiteltiin Helsingissä tasan kaksi viikkoa. Ainakin opin sen, että työn ohessa ei kannata tehdä mitään suurempaa taiteellista työtä, koska taiteellisessa työskentelyssä mahdollisuus kokonaisvaltaiseen keskittymiseen on todella tärkeää. Tyypillisesti aika tuntui loppuvan kesken. Tutkintoon kuuluvan kirjallisen työn kanssa kävi juuri niin. Silloin kun alkoi oivaltaa, miten tekstiä kannattaisi tehdä, aika loppui! Kirjalliseen työhöni on liitetty molempien konserttien äänitteet. Niiden pohjalta äänitin viimeisimmän levyni, jossa oli mukana pitkälle samoja avustajia kuin konserteissani. Työnantajani ammattikorkeakoulu vaatii yliopettajilta vähintään lisensiaatin tutkinnon. Kun tutkinto valmistui, sain vakinaisen toimen ja pienen palkankorotuksen. Aiheeni improvisointi kulkee mukanani suunnilleen kaikessa mitä teen...Olen jo pitkään haaveillut tekeväni erilaisia julkaisuja ja tulevissa tohtorin opinnoissani improvisointi säilyy varmasti mukana, vaikka tarkempi fokus kolmen konsertin kokonaisuudessa muuttuisikin. Lisensiaattitutkintoon liittyvää kirjallista työtäni on myyty jonkin verran. Työpaikalla tarjottiin kakkukahvit. Työn olisi voinut huomioida enemmän; tarjosin kyllä konservatorion opettajille suunnattua esitelmää mutta jonnekin se tarjous hautautui eikä mitään kuulunut. Mielestäni se pedagoginen anti varsinkin olisi pitänyt kiinnostaa kaikia musiikin opettajia. Lisensiaattityö on muuten sellainen "välivaihe", jota ei juurikaan noteerata. Olen ainoa kansanmusiikin lisensiaattityön tehnyt (niin että olen ottanut paperit ulos, tämä oli nimenomaan työnantajan vaatimuksesta johtuvaa) muut ovat tehneet yleensä suoraan tohtorin tutkintoa. KANTELE 4·2009 kuva: Tiina Kuivaniemi 12
OPETTAJAN PÄIVÄKIrJA TAIDEKOmPPI Pelottavin soitin TEKsTi: Mirva MinKKinEn Taidekomppia Viime vuosien aikana olen taidemuusikkona hämilläni ja huolissani seurannut kantelemusiikin kehitystä. Kesän kilpailujen jälkeen minuunkin iski Wihurin Sibelius-palkinnon saaneen säveltäjä Kaija Saariahon ja Kanteleliiton puheenjohtaja Eva Alkulan tavoin pelko taidekoulutuksen romahduksesta. Radioista tutut sävelmät komppeineen täyttävät yhä useammin niin taidemuusikkojen kuin kansanmuusikkojenkin esitykset. Sitten on vielä osasto "muu musiikki" sekin komppeja pullollaan. Tähänkö moneen taipuva ja muuntuva monipuolinen kanteleemme on kuihtumassa? Valumassa osaksi komppien massaa. Minne jäi taidemusiikki? Kuvittelemmeko opettajina tietävämme, että nuori soittajapolvemme haluaa yksinomaan komppeja ja mp3-soittimista tuttuja sävelmiä? Jätämmekö hyödyntämättä taideosaamisemme, josta meillä on tietämys ja korkea koulutus vain miellyttääksemme asiakaskuntaamme? Aliarvioimmeko lasten ja nuorten kyvyn innostua uusista virikkeistä ja uudenlaisesta musiikin maailmasta, joka tarjoaa lapselle kuin lapselle tasavertaisen mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen matkailuun ajassa ja paikassa. Näinkö kannamme vastuun taidesoittajien musiikillisesta kasvatuksesta? Missä soivat hitit vuosisatojen takaa? Missä lapsi tutustuu näihin ellei meidän ohjauksessamme? Kuka lapsen innostaa, ellemme itse ole innostuneita? Taidemusiikki ei ole tylsää, pölyttynyttä, vaikeasti ymmärrettävää, kaavoihin kangistunutta. Se on äärimmäisen monimuotoinen maailma, joka antaa tilaa niin lapsen omalle luovuudelle kuin määrätietoiselle tyylitajun kehittämisellekin. Musiikin siivin pääsee mielikuvamatkalle minne vaan; mille vuosisadalle tahansa. Käväisisinkö vielä ennen joulua 1500-luvun hovitanssiaisissa tai ehkäpä 1800-luvulla kabareessa? Vai suuntaisinko jopa tulevaisuuteen Kuva: sTudio EliTE modernin musiikin siivin? Nykymusiikista on tylsyys kaukana. Omista alle 12-vuotiaista oppilaistani suuri osa soittaisi mieluiten uutta musiikkia, koska "se on niin jännää". Se antaa parhaat mahdollisuudet omalle henkilökohtaiselle mielikuvamatkalle. "Kantele on ehkä pelottavin soitin, minkä tiedän", totesi eräskin soittaja. Siinä meidän vanhempien pölyyntyneet mielikuvat saavat kyytiä. Mirva MinKKinEn on lahTElainEn KanTElETaiTEilija ja -opETTaja, joKa opETTaa KanTElEEnsoiTToa lahdEn KonsErvaToriossa ja lahdEn aMMaTTiKorKEaKoulussa. hän ToiMii Myös valTaKunnallisEn finn-KanTElEET -orKEsTErin TaiTEEllisEna johTajana sEKä soiTTaa finn-KanTElEidEn aMMaTTisoiTTajisTa KoosTuvassa KuuTar-KoKoonpanossa. MinKKinEn KoKEE TärKEänä TaidEKanTElEEnsoiTon pEdagogiiKanKEhiTTäMisEn sEKä KanTElEElla soiTETun TaidEMusiiKin aKTiivisEn EsillETuonnin . KANTELE 13 4·2009
Aistimukset vahvistuvat TAUSTAKUVIO: ©ISTOcKphOTO.cOm Tunnelman sähköistyessä TEKsTi: jouni laMpinEn Kantelemusiikin uudistaminen ei ole muut arvot ohittava päämäärä Eija Kankaanrannalle. Rajoja kyseenalaistava puoli tulee silti vahvasti esiin, kun arvioidaan espoolaisen musiikin maisterin tekemisiä ja ylipäätään suhdetta kanteleeseen. "Kanteleesta saa vahvoja sointeja ja kulmikkuutta. löydän nykymusiikista kaipaamaani särmää, rytmiä ja riitasointujakin", Eija Kankaanranta toteaa. Musiikkiopiston kasvatti on katkonut lukemattoman määrän kieliä tutustuessaan rakkaaseen soittimeen. Kaunis musiikki, sellaisellekin on aikansa ja paikkansa. pohjois-Karjalan läänintaiteilijana 20002003 työskennellyt Kankaanranta on iloinen, että on päässyt mukaan monipuolisesti eri projekteihin. hän on ollut mm. joensuun kaupunginorkesterin ja pori sinfoniettan solistina sekä soittanut uutta musiikkia avantin ja uusinnan kanssa. Kysytty solisti ja kamarimuusikko on ahertanut taiteellisen jatkotutkinnon parissa jo noin viiden vuoden ajan. Kirjallista työtä varten hän on käyttänyt lähdeaineistonaan mm. kanteleelle sävellettyjä teoksia 80-luvulta tähän päivään. "olen yrittänyt tehdä mahdollisimman kattavan katsauksen erilaisiin äänitapahtumiin ja sointiväreihin", Eija Kankaanranta kertoo. Kankaanranta on luonnollisesti hyödyntänyt soittotaitoaan haastavassa tehtävässään. Muusikon kannalta on mielenkiintoista pohtia soittamisen tapoja ja tekniikoita. Tämäkin puoli näkyy Kankaanrannan tuotoksessa. KANTELE 4·2009 14
Yhteen hetkeen Kirjallinen osuus taiteellisen musiikin tohtorin tutkinnosta on tarkistusta vaille valmis. viisiosaisen jatkotutkintoon tähtäävän konserttisarjan kokonaisanti tyydytti toteuttajaansa. Konsertteihin saapuneet kuuntelijat jakoivat pääasiassa positiivia tuntemuksia Kankaanrannan kanssa, vaikka mukaan mahtui kielteisempikin lehteen painettu kritiikki. hyvistä ja ikävistä palautteista voi olla yhtä lailla hyötyä. "Kunnioitan ja ihailen kaikenlaista taitoa. otan myös mielelläni oppia eri puolilta omaan tekemiseeni", Eija pohtii. Kankaanranta näkee konserttikanteleen lavealla tulevaisuuden tiellä. Tällaiselle näkemykselle hän on saanut vahvistusta mm. improvisaatiokollektiivissa. Tanssija jaana Klevering ja äänitaiteilija jaap Klevering kuuluvat myös kollektiivin ydinporukkaan. "olen tehnyt heidän kanssaan erilaisia esityksiä ja projekteja jo pitkään, mutta viime aikoina eniten juuri improvisaation parissa." jatkuva etsintä tuottaa tekijöilleen uusia elämyksiä. sähkökanteleen ja jaapin digitaalisesti tuottamat äänet ovat kiehtova yhdistelmä. kuva: jorma airola kuva: hannu Koistinen KANTELE 4·2009 15
Arvosoittimen käyttö vielä alkutekijöissään Koistinen Electric -sähkökantele on Kankaanrannan uusi väylä tuntemattomaan. hän aikoo hyödyntää rääkkylän osuuspankilta saamaansa lainasoitinta ahkerasti niin opiskelijoiden parissa kuin konserteissakin. "Tämä on minulle kuin lottovoitto. näin arvokkaan soittimen hyödyntäminen ei ole mahdollista aivan jokaiselle ammattilaiselle", Eija Kankaanranta iloitsee. juhani nuorvala tulee olemaan yksi huippusäveltäjä, jonka kanssa Eija Kankaanranta pääsee syventämään yhteistyöuria uusille tasoille. "sähkökantele avaa monia kiinnostavia ovia. joitakin säveltäjiä juuri sähköiset äänet kiinnostavat erityisellä tavalla." suuntaan ollaan menossa." Kankaanranta iloitsee kehityksestä, jossa taide ja kulttuuri nähdään yhä selkeämmin osana esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa. improvisaatiokollektiivi BiK on pohtinut taiteen keinoja esimerkiksi mielenterveystyössä. "Meillä on suunnitteilla ja tekeillä projekteja paitsi puhtaasti esityskontekstissa myös tähän mielenterveyden edistämisen teemaan liittyen. yhtenä ideana voisi olla käsittelemättömien tunteiden tai toistaiseksi sanomattomien sanojen purkaminen äänimaailman tai liikkeen avulla", Eija kertoo. hyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin voisi olla apua tarvitsevalle yksi avaintekijöistä. Tämä on yksi lähestymistapa, mutta ei tietenkään ainoa vaihtoehto. "lopultakin pystymme olemaan läsnä vain taiteilijoina, koska osaamisalueemme on siinä." Musiikin eheyttävä voima valtioneuvosto hyväksyi Kulttuurin hyvinvointivaikutusten toimintaohjelman (20102014) valmistelun opetusministeriössä pari vuotta sitten. Kokonaisuuteen kuuluu taide- ja kulttuuritoiminnan soveltaminen hoito- ja hoivatyössä. Taiteilijalla voi olla oma roolinsa luovien terapioiden käytössä, psykiatrisissa apumenetelmissä tai vaikkapa harrastustoiminnassa. "oikeaan KANTELE 4·2009 16
TAUSTAKUVIO: ©ISTOcKphOTO.cOm kuva: jorma airola kuva: jorma airola KANTELE 17 4·2009
TEOKSIA Hannu Syrjälahti Elämän vuosirenkaita Hannu Syrjälahti (s. 1950) on pitkän linjan kantelevaikuttaja, joka alan soittajien parissa tunnetaan varmasti parhaiten kantelesävellyksistään. Papintyönsä ohessa hän on toiminut mm. Kanteleliiton puheenjohtajana ja kanteleensoiton opettajana mm. Sibelius-Akatemiassa, Espoon musiikkiopistossa, Helsingin Konservatoriossa sekä Ilomantsin kanteleleireillä. Hän on tehnyt useita soololevyjä sekä esittänyt kanteleella monipuolista ohjelmistoa pyrkien tuomaan esiin kanteleen soittimena, joka sopii niin perinteiseen, klassiseen kuin nykymusiikkiinkin. TEKsTi: johanna aho Hannu Syrjälahti sai 14-vuotiaana perhetuttavaltaan kanteleen ja liittyi Karhulan karjalaissiirtolaisten perustamaan kantelepiiriin. Pian hän toimikin yhtyeen solistina sekä esiintyi myös yksin. Saatuaan samana vuonna pienen apurahan nuotiston hankintaan, hän pystyi sen turvin käymään muutaman kerran soittotunnilla "lady" Ulla Katajavuorella Helsingissä. "Hän teki minuun suuren vaikutuksen myös sillä, että teititteli nuorta 16-vuotiasta soittajapoikaa. Olihan hän sentään arvostettu kanteletaiteilija!" Hannu kertoo. Outi Mantereen tekemässä haastattelussa vuodelta 2002 kerrotaan, että vuonna 1968 Hannu sai ensimmäisen konserttikanteleensa, jonka oli rakentanut Sulo Huotari. Koneistokantele mahdollisti ohjelmiston rajallisuuden rikkomisen ja Hannun oman tyylin löytämisen. Lapsesta asti Hannu oli ollut innokas klassisen musiikin ystävä. Jo 8-vuotiaana hän kuunteli mielellään mm. Radion sinfoniaorkesterin konsertteja. Kantelesovituksia alkoi valmistua kovaa vauhtia. Hannu pyrki löytämään myös kanteleelle sopivaa klassista ohjelmistoa. Hän kertoo kokeilleensa mm. Sibeliusta ja Chopinia kanteleella. Ohjelmiston avartuessa nousi esiin tarve kehittää myös sammutustekniikkaa. Hän kertoo suosineensa "sormi-, kyynärvarsi- ja kämmensyrjäsammutuksia, koska liika sammutuslaudan käyttö hävittää kanteleen kauniin soinnin." Huiluäänet ja muita tehokeinoja hän oppi Martti Pokelalta. KANTELE 4·2009 18 Kuva: hEiKKi TyynysniEMi
Iltakaste Ilomantsissa ja muita tunnelmakuvia 1970-luvulla Hannu toimi kanteleensoiton opettajana Espoon musiikkiopistossa, kunnes vuonna 1979 hänen aloittamaansa työtä jatkoi Annikki Smolander-Hauvonen. Samana vuonna Martti Pokela houkutteli Hannun Ilomantsin kanteleleirille opettajaksi. Hannu oli keväällä saanut pappisvihkimyksensä, mutta sai lykättyä töiden alkamista kanteleleirin ajaksi. "Siitä koitui erittäin merkittävä kokemus myös siksi, että leirin aikana erittäin spontaanisti syntyi sävellys 'Iltakaste Ilomantsissa'. Siinä oli olevinaan vähän niin kuin 'jäähyväiset kanteleelle'-sävyä, mutta itse asiassa se olikin vasta alkua pidempiaikaiselle sävellystyölle", Hannu kertoo. Teos syntyi yhdessä illassa kun ukkosmyrskyn jälkeen avoimesta ikkunasta tulvi sisään "kasteisen niityn tuoksu ja Pohjois-Karjalan vaaramaiseman avaruus", Hannu kuvailee. Sävellyksestä muodostui klassikko ja olipa se myös Haapavedellä pidettyjen kantelekilpailujen pakollinen kappale vuonna 1991 taidelinjan 1215 -vuotiaiden sarjassa. Keväällä 1979 Hannun hyvä ystävä, kanteleenrakentajamestari Oiva Heikkilä oli menehtynyt äkilliseen sairauskohtaukseen. Menetyksen aiheuttamasta surusta ja kaipauksesta syntyi myöhemmin teos 'Syyspäivänä - varjoista valoon'. Sävellys alkaa surumarssinomaisesti, mutta saa vähitellen valoisampia piirteitä. Hannu ei koe teoksen rakenteen olevan suorassa yhteydessä uskoonsa, vaan toteaa "En halua ylihengellistää musiikillista kokemusta; enemmänkin lienee kyseessä halu nähdä valoisat puolet myös elämän surullisissa asioissa ja pyrkimys löytää lohdutusta elämän murheisiin." antanut siinä sijaa myös reippaammille ja iloisemmille tunnelmille." Sävellyksistä ja sovituksista syntyi oma, käsinkirjoitettu nuottikirja 'Tuulikannel' jonka Kanteleliitto julkaisi vuonna 1985. Kirjan esipuheessa Hannu toivoo "että tämä olisi päänavaus myös Suomen ammattisäveltäjien kanteleteosten julkistamiselle ja laajalle käyttöön otolle." Sittemmin nuottikirja on muodostunut tärkeäksi ja ikivihreäksi osaksi kanteleensoiton opetusta niin klassisella kuin perinteisellä puolella. Tuulikannel on valitettavasti ollut loppuunmyyty jo useita vuosia kysynnästä huolimatta. Asia on vaivannut Hannua ja hän on puhtaaksikirjoituttanut sähköiseen muotoon kokoelmassa julkaistuja sävellyksiä sekä joitakin uusia teoksia. Neuvottelut uusintapainoksesta ovat vielä tällä hetkellä kustantajan kanssa kesken. Uudet teokset ovat silti jo kuultavissa tämän lehden mukana tulleessa liitelevyssä. Mikäli nuottikirja julkaistaan, on Hannulla vielä yllätys taskussaan: "Tekijänoikeuspalkkion haluan suunnata Kanteleliiton nuorten soittajien tukemiseen harrastuksessaan." Soittajakaverit Martti ja Matti Tuulikanteleen lisäksi Hannu on taidokkaasti nuotintanut Martti Pokelan sävellyksiä, jotka on julkaistu nimillä Seitakivi ja Hiidenkirnu. Pokelan aloitteesta Hannu aloitti työn myös kanteleensoiton tuntiopettajana Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla 1984. "Jälkeenpäin ajatellen olisin varmasti voinut olla innostavampi opettaja kuin mitä osasin olla. Sinänsä vähän vierastin koko Akatemiaa, koska itselläni ei ole mitään perustavaa virallista musiikkikasvatusta taustatukenani", Hannu muistelee neljän vuoden mittaista kokemustaan. Pokelan kautta Hannu tutustui myös muusikko Matti Kontioon, jota hän muistelee lämmöllä. " Ilman hänen aktiivista panostaan ja kannustustaan en todennäköisesti olisi saanut aikaan ensimmäistäkään soololevyäni", Hannu kertoo. Levyistä ensimmäinen, 'Kanteleella' (1982), sisältää lähinnä perinteisempää kanteleohjelmistoa. 'KanteleSolos' (1986) puolestaan "pyrki kirkastamaan ja laajentamaan kanteleen kuvaa 'soittimena soitinten joukossa'. Siihen valitsin lähinnä klassista ohjelmistoa: pieniä Tuulikannel 1980-luvun alkupuoli oli Hannulle aktiivista säveltämisen aikaa. "Tuolloin erityisesti koin, että 'kanava oli auki' luovuuden lähteille. Sävelmät lähtivät tulemaan useinkin sangen vaivattomasti ja luontevasti, mutta niiden loppuhiominen oli joskus tuskien takana. Silti ajattelen, että musiikki oikeastaan annettiin minulle ja toimin prosessissa jonkinlaisessa kirjurin tehtävässä. Toisinaan olen harmitellut, etten tehnyt objektiivisempaa musiikkia, mutta toisaalta kannel on aina ollut minulle oikeasti 'tunteiden tulkki'. Melankolissävyinen pohjavire on KANTELE 19 4·2009
cembalo-, piano- ja urkuteoksia." Ohjelmistoa löytyi aina J.S. Bachista P.H. Nordgreniin, jonka sävellykset Equivocations (1981) ja Kantelekonsertto (1985) ovat Hannun kantaesittämiä. Kolmas levy 'Kannel' (cd, 1990) sisältää kokonaan kanteleelle sävellettyä musiikkia 1940-luvulta lähtien. "Levyni myytiin varsin nopeasti loppuun. Uusintapainoksia ei otettu, koska kyseessä on kuulemma niin 'vähälevikkinen marginaalimusiikki'", Hannu harmittelee. "Mielestäni teimme tomeran ja taitavan äänittäjä-tuottaja Matti Kontion kanssa sangen hyviä äänitteitä, jotka sitten vaiettiin hiljaiseksi ja unohdettiin. Minusta on tuntunut, että kannelkulttuurin suhteen avantgardistiseksi, uraauurtavaksi luulleeni työ menikin tietyllä tavalla aivan hukkaan" hän kuvailee tuntojaan. toteuttaa ja tuoda kyllä tietysti myös Jumalan todellisuutta näillä keinoilla esiin. Ja kyllä minä kuvan tekemisessä ja sävellystyössä olen pyrkinyt siihen". Joutsenlaulu vai uuden alkua? "Tällä hetkellä olen erityisen iloinen ja kiitollinen nyt ilmestyvästä 'Syyspäivänä'-levystä, koska minulla elokuussa diagnosoitiin Parkinsonin tauti", Hannu kertoo. "Kantelesävellysteni kokoomalevytys saattaa hyvinkin jäädä eräänlaiseksi 'joutsenlauluksi'. Ilomantsin kanteleleirillä kesällä 1979 pappisurani aloittamisen myötä uumoilemani 'jäähyväiset kanteleelle' toteutunevat näin 30 vuoden viiveellä. Silti toivoisin voivani vielä kirjoittaa jotakin uudenmoista tälle rakastamalleni soittimelle." "Useinkin sävelmien nimet ovat olleet valmiina ennen soivaa lopputulosta. Nyt ovat jo jonkin aikaa pyörineet mielessä 'Kuutamo Ruuhinevalla', 'Surusukka', 'Kanervankukkia'... Aika näyttää, kuis äijän käy..." lähteet: Kutsumusten ristitulessa 199295 Hannu toimi Kanteleliiton puheenjohtajana muutaman vuoden. "Vaativan seurakuntatyön ohella minulta ei oikein riittänyt voimia liiton toiminnan aloitteelliseen kehittämiseen", hän arvioi. Sävellystyö oli jo jäänyt hieman vähemmälle ja rinnalle oli löytynyt öljyvärimaalaus - vanha tuttu vuosien takaa. "Olen aika monta kertaa miettinyt sitä, että teinkö valinnan vai valitsiko tämä [papin] tehtävä minut. Vuosien varrella olen jossain määrin kipuillutkin sen kanssa, Hannu kertoo radiohaastattelussaan vuodelta 2004. Hän jatkaa "Taiteilijan kutsumus on ollut aika vahvasti esillä aika ajoin ja halu ja kaipaus siihen, että olisi sillä tavalla voinut kuva: sini-Kukka ruoho · · · · · Hannu Syrjälahden haastattelu 2009 Outi Mantereen haastattelu H. Syrjälahdesta 2002 Hannu Syrjälahden haastattelu Yle 1:n Kansanmusiikin ilta -ohjelmassa 28.12.2004, juontaja Sirkka Halonen Hannu Syrjälahden muistiinpanot 2009 Tuulikannel-nuottikirja, julkaistu 1985 hannu syrjälahti: Kuusia KANTELE 4·2009 20
lomantsi e y Heart p ge of the Night ea ay ws into the Light est ing n SYYSPÄIVÄNÄ - ON ANSYDÄMENI DAY AUTUMN KANNEL HANNU SYRJÄLAHTI HANNU SYRJÄLAHTI THE KANTELE OF MY HEART MUSIC FOR KANTELE 7. SYYSPäIVäNä VaRjOISta ValOON (1981) SYYSPÄIVÄNÄ - ON AN AUTUMN DAY from nland nday Rauma area Kanteleenrakentajamestari Oiva Heikkilä menehtyi loppukeväällä 1979 sydänkohtaukseen. Ystävän muistolle omistin surumarssin tapaisena alkavan "Syyspäivänä", joka kuitenkin loppuosassaan siirtyy "varjoista valoon" ja viipyillen hymyilee kaihonkin läpi. 8. KeVäISeSSä MetSäSSä (1983) lomantsi kantele teles HANNU SYRJÄLAHTI MUSIC FOR KANTELE on omistettu ihailemani kanteletaiteilija Urpo Pylvänäisen muistolle. 9. YKSINäISeNä IltaNa (1990) rjälahti by Hannu Syrjälahti front cover Kantele-lehden 4/2009 liitelevyn kappaleiden syntytarinoita: page 1 syntyi alkujaan pianon ääressä 1984 oltuani yön päivystämässä Palvelevassa puhelimessa Helsingin Kalliossa. 10. elOKUUN aURINGOSSa (1983) 1. ja 17. IltaKaSte IlOMaNtSISSa (1979) Martti Pokela pyysi minua opettajaksi kesän 1979 Ilomantsin kanteleleirille. Avara vaaramaisema teki suuren vaikutuksen. Hautovan helteisen kaksiviikkoisen päätteeksi puhkesi valtaisa ukonilma ja sade, jonka jälkeen illan suussa kaikki kasteisen niityn huumaavat tuoksut leijuivat avoimesta ikkunasta sisään... Sävelmään siirtyi jotakin karjalaisen vaaramaiseman linjakkuudesta ja tuosta kastepisaroiden helmeilystä. Vuonna 1990 sovitin teoksen oboe-sello-kannel -kokoonpanolle. 2. KaNSaNOMaINeN ValSSI (1990) oli tekovaiheessa "Kaksoset Kasinon rannassa". Lauttasaaren uimarannalla, lasten leikit ja auringon kimallus ulapalla vähän haikeuttakin siitä, että kesä alkaa jo olla lopuillaan... Siltikin paljon iloa ja aurinkoa. 11. PaKKaSaaMU (1981) Eteläisessä Suomessakin saattoi joskus tuntea pakkasaamun kirpeyden, 1980-luvulla. 12. KOlMe KYMeNlaaKSOlaISta KaNSaNlaUlUa (1982) Ensimmäisiä sävellyksiäni, maaliskuulta 1972. Muokkasin sitä Ilomantsin kanteleleirille 1979 alttonokkahuilu-kannel versioksi, josta kehkeytyi triosovitus. 3. SYDäMeN hIljaISUUDeSSa (1983) 1980-luvun alkupuolella osui käsiini Erkki AlaKönnin "Kymenlaakson laulukirja". Sovitin siitä kanteleelle Viljami Lukkarilta tallennetun "Oi miksi tulin ollenkaan, sun tyttö tuntemaan" (Anjala, 1955), Anna Salon laulun "Sinä poika olet luotu juuri minua varten" (Iitti, 1957) ja Emil Lehtolan "Myrtti se kamarin kaunistaa" (Karhula, 1962). 13. PIIPeN POlSKa (1991) - sävelmän avainsanoiksi olin kirjannut runoilija Anna-Maija Raittilan säkeet: "Pimeydessä aukenevat/ jokaisen hädän yhteiset lähteet./ Harmaita lintuja ei voi nähdä;/ niille voi vastata/ kuuntelemalla". 4. tUUlIKaNNel (1985) on sävelletty nuoruudenystäväni Pertti Pylkkäsen alias Piipen tilauksesta. Tein sen triolle YLEnauhoitusta varten. 14. SUVISUNNUNtaINa (1981) on kai jonkinlainen oma vastineeni perinteiselle "Pyhäaamun rauhalle". 15. KaNSaNKORaalI RaUMaN SeUDUlta Tuulikannel on vanha ovikoriste, jossa tuuli soittaa kaikukoppaan kiinnitettyjä kielilankoja. Sävelmässä kolme tuulikannelta keskustelee. 5. YÖN RaNNalla YKSIN (1985) Meditatiivista sovitustani virsisävelmästä sain soittaa "opettajani", kanteletaiteilija Ulla Katajavuoren hautajaisissa. Hänkin oli kotoisin "Rauman seudulta". 16. KaNteleeNI (2008) Meren kohinaa ja laineiden loisketta saaren rannoilla, illan hämärtyessä. Samalla niitä kipeitäkin tuntoja, joita ihmisen yksinäisyyteen sisältyy. Lopulta tyyntymys ja hiljenevien laineiden rauha. 6. UtUa MeReN Yllä (1990) syntyi alkujaan pianon ääressä. 1990 sovitin sen oboe-sello-kannel trionauhoitusta varten. Kreeta Haapasalo hankki elannon suurelle perheelleen 1800-luvulla esiintyen kiertävänä kanteleensoittajana. "Mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi", runoili Kleofas Immanuel Nordlund. Toivoa siis on... KANTELE 21 4·2009
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Iltakaste Ilomantsissa Kansanomainen valssi * Sydämen hiljaisuudessa Tuulikannel ** Yön rannalla yksin Utua meren yllä * Syyspäivänä varjoista valoon Keväisessä metsässä Yksinäisenä iltana * Elokuun auringossa Pakkasaamu Kolme kymenlaaksolaista kansanlaulua Piipen polska * Suvisunnuntaina Kansankoraali Rauman seudulta Kreeta Haapasalo: Kanteleeni Iltakaste Ilomantsissa * 2:51 1:56 2:27 3:29 2:32 2:29 4:13 2:55 1:39 1:43 3:31 4:08 2:14 3:10 3:29 3:55 2:44 Evening Dew in Ilomantsi Waltz in folk style In the Quiet of my Heart The Aeolian Harp Alone on the Edge of the Night Mist above the Sea On an Autumn day from the shadows into the Light Spring in the Forest On a lonely Evening In the August Sun Frosty Morning Three folk-songs from south-eastern Finland Piipe´s Reel On a summer Sunday Hymn from the Rauma area My kantele Evening Dew in Ilomantsi * Aale Lindgren, oboe, Veikko Höylä, sello/cello ja/and Hannu Syrjälahti, kantele ** Anu Itäpelto, Anna-Kaisa Liedes ja/and Hannu Syrjälahti, kanteleet/kanteles Kaikki sävellykset Hannu Syrjälahti paitsi 12, 15 ja 16 trad. sovitus Hannu Syrjälahti All compositions by Hannu Syrjälahti except tracks 12, 15 and 16 trad. arr. by Hannu Syrjälahti page 16 ©&2009 IMU Inkoon musiikki · imu@imu.fi · www.imu.fi Äänitys: Matti Kontio paitsi raidat 2, 6, 9, 13 ja 17 Antti Sjöholm, YLE 1991 Raidat 2, 6, 9, 13 ja 17 Yleisradio oy:n tuotantoa 1991 Valokuvat: Sini-Kukka Ruoho ja Heikki Tyynysniemi leVYN taIteIlIjOISta back cover Aale Lindgren ja Veikko Höylä ovat kuuluja soittimensa taitureita. He ovat soittaneet mm. Helsingin Kaupunginorkesterissa ja tehneet kumpikin myös useita soololevytyksiä. Anu Itäpelto ja Anna-Kaisa Liedes (Syrjälahden kanssa sävelmässä "Tuulikannel") olivat Hannu Syrjälahden kanteleoppilaina Sibelius-Akatemiassa 1980-luvulla. KIItOKSet Maalaus: "Kuusia", Hannu Syrjälahti 1992 ISRC FI NM7 09 00001 00017 IMU-CD 091 Sinikka ja Matti Kontiolle, musikaalisille ystävilleni, Suomen Yleisradiolle, Sirkka Haloselle, kotiväelle ja vaimolleni Tuulille, Anni YliKauhaluomalle ja Kauhajoen kaupungille. Kaikki oikeudet pidätetään All rights reserved KANTELE 4·2009 22
NuOTTILIITE 15 Jouluista musiikkia Tässä nuottiliitteessä on soitettavaa sekä pienille että isommillekin, lähinnä kuitenkin ison kanteleen soittajille. Nuottiliitteen toimittamisen jatkumisen takaamiseksi pyydän kaikkia 'säveltäjiä' ja sovittajia selaamaan joululomalla omia nuottipinojaan, josko sieltä löytyisi jotain julkaisukelpoista. Seuraavaan lehteen on tulossa ainakin jotain kilpailuissa kuultua, mutta lisää tarvitaan! Nuotit voi lähettää minulle postitse Liisa Lilvanen Heinäkankaatie 213 37800 Toijala tai sibeliuksella tai finalella kirjoitettuna sähköpostiin liisa.lilvanen@gmail.com. Mukavaa Joulun aikaa! KANTELE 23 4·2009
NuOTTILIITE 15 Lunta vapaasti, liikkuvasti Petra Tikkanen ! 5 $ ! #" $ $ $$ $ $ 2 1 4 3 2 1 5 $ $ $ $ $$$ $ $ $ $$$ $ $ $ $$$ $ $ 2 1 4 3 2 1 5 % ! &" " &" &" &" ! ! $ $ $ $ "" # $ $ $$$ $ $ $ $$$ $ $ $ $$$ $ $ # $ $ $ $ $ % & $ &" $ $$$ $ $ $ $"" $ $ $ ( $" $ $ $* ) )* & ( $ ) $ "" $" $ * $ ) & $ &" &" $"" $ $ $ ( $" $ $ $* ) )* "" $ 9 ' % " $$ $ $ $ # "$$ $" $ $ % "" ( $ "" $ $$ $* & )* ) "" # $ $ $ $ $ $ $ $ $$$ $ $ $ & " $" $ ( $" $ $ $ $ $ $ "" $ $ " ( $ """ $ $ $ ( $ "" $ $ $ $ ) * ) * "$ $ $ $ $ )* )* )* )* $" $ & " $ $ $ * 15 ! ! ! $ # $ $$$ $ $ &" $ $ $" $ ( $""" $ $ % ( $ "" $ $ $$ $$ $* $* ) * ) * ) ) # $"" $ $ $ ( $" $ $* $* ) ) $ $ $ $ $ $ $ $ $" $ $ ) $""" $ $ ( $ $ $" $ ( $ "" $ $ $$ $$ $* $* ) * ) * ) ) $" $ " 21 $" % ( $ "" $ $ ) * # $ $ $ $ $ $$ $$ $ $$$ $$$ $$ 3 3 $ $ $ $ ) * 3 $"" 3 $3 $ $ ( $" $ $ $ * ) ) * 3 $ $$$ $ $ $ $" ( $ "" $ $$ $* ) $ * ) $ $$$ $ $ $" $ $ ( $ "" $ $ $* $* ) ) & $" $ $" $ $ $ ) $"" $ $ $ $" $ ( $" $ ( $" $ $ * $ * $ $" $ $ ) ) )* )* &" $" $ $" $ ( $" $ $ $* * ) ) $ $$$ $ $ $" $ $ ( $ "" $ $ $* $* ) ) $ $"" $ $ $ ( $" $ $ $* * ) ) &" rit. $" $ $" $ ( $" $ $ $* * ) ) 27 $" % ( $ "" $ $ * ) $ $ $ $ $ $$ $$ $ $$ $ $ $ $ $$ 3 3 $ $ $ $* ) 3 $" $ $" $3 ( $" $ $ $ * ) ) * 3 3 $ KANTELE 4·2009 24
NuOTTILIITE 15 2 33 leijuvasti ! ! ! ! ! ! " " " " ! "" """ "" """ "" " " " " "" " $ % " "" " " % " "" " " "' ' "' "' & & & & # " ! " " "" " " # " "" " "" " " " $ % " "" " " % " "" " " " "' & & ' "' "' $ & & ! #" " """ " " " "" " " " % " "" " " "' & &' 39 " "" " "" " "" " """ # " "" % " ( " "" "" " " % " "" " " "" " " &' & ' "" " " % " "" " " "' " ' & & " "" " % " "" " " ' "' " & & #" " """ " " " "" " " " % " "" " " "' & &' #" "" % " "" " "' & " """ " " " " " " "' & "" " " % " "" " " "" ' &' & 46 "" " $ % " "" " " " "' "' & & ! #" " """ " " " # " "" " "" " " " % " "" " " % " "" " " " "' & & ' "' "' & & #" ") " "" """ "" % % " ( " "" " " %" "" " " "" " " & &' & ' ) " "" " "" " "" " # " "" % " "" " "' " & & " " " " ' #" " " "" " " " "" " % "" " " % " "" " " " "" " " " " " "' "' & ' & ' & & #" "" " "" " " " % " "" " " % " "" " " "' ' "" "' ' & & & & " """ " " "" " " " % " "" " " "' & &' " 53 #" "" " % " "" " " "" " &' &' "" " "" " $ % " "" " " % " "" " "" " "" "" &' &' &' &' ! #" * " " " ' "" " % " "" " " " "' "' & & #" " """ " " "" " " " % " "" " " "' & &' "" " % " "" " " " "' "' & & 60 "" $ % " "" " "' " & & " " " " " """ " " " """ " " " """ " " " """ " " #" #" #" #" 65 " " " " " """ " " " """ " " " """ " " " ! " " " " " $ # " #" # " #" KANTELE 25 4·2009
NuOTTILIITE 15 KANTELE 4·2009 26
NuOTTILIITE 15 KANTELE 27 4·2009
NuOTTILIITE 15 KANTELE 4·2009 28
NuOTTILIITE 15 ILmOITuKSET Kanteleliiton ja SKS:n yhteistyön tuloksena syntynyt ja Risto Blomsterin toimittama Kantele-kirja julkaistaan Kalevalan päivänä 28.2.2010. Kirjoittajina mm. Pekka Jalkanen, Heikki Laitinen ja Anna-Liisa Tenhunen. Suuri joukko Pirkanmaalaisia kantelisteja konsertoi barokkiaiheisesti: su 24.1 klo 14 Viialan kirkossa ja klo 18 Akaan kirkossa (Toijalassa) · su 31.1 klo 15 Ylöjärven kirkossa ja klo 17 Kalevan kirkossa (Tampereella) · su 21.2 klo 15 Valkeakosken kirkossa ja klo 18 Kylmäkosken kirkossa · Konsertteihin on vapaa pääsy. Tervetuloa! Ostetaan käytetty Koistisen konserttikantele · p. 040 7405673 / Lealiisa Kantola / duurisointu@pp.inet.fi Halutaan ostaa Erkki Leskelän hyväkuntoinen konserttikantele Japaniin.· Yhteydenotot sähköpostitse (suomeksi ok) 828516.mi@gmail.com. Valokuva soittimesta toivottava. Myydään 36-kielinen kotikantele, kolme(3) vaihtajaa. Valmistaja soitinvalmistamo Saimisto ja Heikkilä. Kannessa halkeama. Ruskea (kanto)kotelo. Hp 450e/ tee tarjous. Pöytä kaupanpäälliseksi. Timo Talasniemi. timo.talasniemi@omnia.fi GSM 050 337 9700 Eija Kankaanrannan taiteellisen musiikin tohtorintutkinnon julkinen tarkastustilaisuus pidetään Sibelius-Akatemian kamarimusiikkisalissa (Pohjoinenrautatiekatu 9, Helsinki) lauantaina 12.12.2009 klo 11.oo alkaen. KANTELE 29 4·2009
NuOTTILIITE 15 Jouluyö, juhlayö viisikieliselle kanteleelle Joseph Mohr sov. J. Nuorvala 23.12.2007 j F oe Foe oe oe F oe oe oe . oe. oe b . oe 8 & b b b 6 ¥ . ¥ ¥ oe .. oe . oe .. ¥ ¥ oe ... oe . ¥ ¥ . oe . ¥ ¥ ¥ ¥ OE. . J OE. . J sim. j oe oe oe oe. oe oe oe. oe oe oe. b b oe. oe oe oe. b b ¥. ¥ ¥ ¥. oe. oe. oe. & ¥ ¥ .. J ¥ ¥ OE . ¥ ¥ OE .. ¥ ¥ .. J ¥ ¥ OE. j j oe oe oe. oe oe oe. oe oe ¥ ¥ ¥ ¥ oe . ¥ .. oe . oe . ¥ OE .. ¥ ¥ J oe oe. oe oe oe. oe. oe. ¥ b¥ . ¥ ¥ ¥ . ¥ . ¥ . J 6 11 oe. oe oe. oeoe oe bb b ¥ ¥ ¥ . ¥ . b¥ ¥ &b oe. ¥. j oe oe ¥ ¥ P boe oe oe. . oe . oe .. b oe ... ¥ . ¥ . ¥ . J . VIRITYS. C (matalin) - Eb - F - Gb - Ab (korkein) Viritetään mieluiten puhtaisiin intervalleihin. Ab on perussävel (1/1). C = 5/4 eli C-Ab = puhdas suuri terssi Eb = 3/2 eli Eb-Ab = puhdas kvartti F = 5/3 eli C-F = puhdas kvartti Gb = 7/4 eli Ab-Gb = harmoninen septimi; vaihtoehtoisesti Gb=9/5, jolloin Eb-Gb = puhdas pieni terssi Ab = 2/1 KANTELE 4·2009 30
Monikulttuurista musiikkia TEKsTi: arja KangasniEMi Outi Sané Kassi humahtaa oviaukosta huoneen nurkkaan ja sisään kirmaa vaalea pikkutyttö, joka hihkaisee intoa pursuten: "Äiti, äiti, anna nopeasti ruokaa. Mä menen nyt!" "Mihin sinä nyt muka menet?" "Kantelepiiriin!" "Mikäs se on?" "En tiedä, mutta menen katsomaan!" outi ja ismaila soittivat dakarissa vuonna 2004 koransoittaja Baka cissokhon kanssa muun muassa radiossa. harjoituksissa ikkunoiden alle tuli paljon ihmisiä kuuntelemaan kanteleen ja koran ääntä. Kuva: arto sirén. Näin vauhdikkaasti alkoi Outi Sanén kanteleensoitto kolmekymmentä vuotta sitten. Hän oli kuullut koulun keskusradiosta uudesta harrastuksesta ja sehän piti nähdä. Samana iltana tilattiin ensimmäinen viisikielinen kantele. "Musiikki kuului muutenkin lapsuuteeni. Vanhemmat lauloivat meille, ja ensimmäisen kappaleeni opin jo kaksivuotiaana. Se oli isoveljeni opettama Mun kanteleeni kauniimmin. Viisivuotiaana ilmoitin äidille, että minusta tulee muusikko ja harjoittelin soittoa pahvisella pianolla", Outi hymyilee. Outin ensimmäinen kanteleopettaja oli säveltäjä ja pedagogi Petter Ohls. Myöhemmin häntä ovat opettaneet muun muassa Arja Kastinen, Marke Vornanen ja Aino Meisalmi-Minkkinen. Ja kun on kyse Outista, jonka elämään kuuluu monta musiikillista mutkaa, vaikuttajia löytyy eri musiikkisaroilta: kuoronjohtaja Raija Rytkönen, solfaopettaja Rita Varonen, unkarilaiset musiikintutkija Vikár László sekä säveltäjä ja pedagogi Tamás Daróczi Bárdos... outi ja ismaila olivat pääkouluttajina opettajille suunnatussa monikulttuurisessa opeko-koulutusohjelmassa 20042006, jossa yhdisteltiin suomalaista ja eri maanosien kulttuureja. se antoi työvälineitä uussuomalaisen ja hänen kulttuurinsa kohtaamiseen sekä yhdistämiseen omaan musiikkiluokkaan. Kuva: Tomi hirvonen / folklandia TAUSTAKUVA: ©iSTocKphoTo.com/mAmmUTh KANTELE 31 4·2009
Kärpäsenkakoista outimaiseen soittoon Kymmenisen vuotta sitten Outi istui treenikopissa ja soitti sonaattia. Yhtäkkiä kärpäsenkakat nuottiviivastoilla alkavat hyppiä silmille. Nuori soittaja teki radikaalin päätöksen: hän kasasi nuotit, laittoi ne kantelekoteloon ja lopetti klassisen musiikin soiton. "Opiskelin Keski-Suomen konservatorion ammattilinjalla, mutta en enää halunnut olla kuolleiden säveltäjien tekohengittävä tulkki. En ole klassisen musiikin soittoa vastaan, mutta en vain halua tehdä sitä huonosti. Toiset tekevät sen paremmin", selittää Outi. Ovet omiin kantelemaailmoihin alkoivat avautua, kun Outi tapasi tulevan miehensä, senegalilaisen Ismaila Sanén. Ismaila toivoi, että Outi soittaisi hänelle, mutta nuotit eivät olleet mukana. Ismaila pyysi häntä soittamaan jotain omaa. "Silloin tajusin, että en ollut soittanut mitään itsestäni vaan tulkinnut muiden nuotteja ja fraaseja. Siitä alkoi uusi elämä." Ulkona lokerikoista Musiikki merkitsee Outille korvien kautta tulevaa nautintoa. Se voi olla rytmiä, säveliä, melodiaa, harmoniaa, säveltaajuuden väristystä kehossa, basson hakkausta lattiasta paineena... Musiikki on ääntä, jonka joko luonto, ihminen tai ympäristö muovaa. "Musiikkimaailmaani ei kuulu raja-aitoja. Voin kuunnella peräkkäin John Coltranea, tuvalaista kurkkulaulua ja Bachia. Itse soitan etupäässä maailmanmusiikkia. Siinä ihaninta on, että voin valita soitanko esimerkiksi suomalaisittain, senegalilaisen koran tapaan tai ihan vain improvisoiden 'outia'." Outi kannattaa monikulttuurista musiikkikasvatusta, joka merkitsee hänelle yhdistelyä, tasa-arvoa ja yhteistyötä. Outin ja Ismailan Senfi-duon ohjelmisto on puoliksi suomalaista, puoliksi senegalilaista, mutta toki muutakin on afrikkalaisuudesta tarttunut mukaan. "Soitan mielelläni rytmisesti ja olen oppinut odottamaan. Yhtyesoitossa annan musiikin soljua, otan osaa, annan tilaa, otan vastuuta, hyppään sooloon. En laske enää säkeistöjä, vaan kuuntelen musiikin sisällä olevia merkkejä." senfi on esitellyt fuusiomusiikkiaan myös Espanjassa ja senegalissa, jonka keskipäivän helteessä vas. ndioba gueye, outi ja ismaila sané sekä libasse salle vuonna 2007. he ovat juuri tehneet televisionauhoituksen ismailasta, jossa esiteltiin myös kanteletta. outi ja ismaila saivat Kalevala Korun kulttuurisäätiön tunnustuspalkinnon vuonna 2005. Esiintymisen lisäksi outi opettaa kanteletta, jota voisi käyttää hänen mielestään suomessa paljon laajemminkin, esimerkiksi säveltapailuopetuksessa. KANTELE 4·2009 32
Senfin kantelerumpu-soitinkokoonpano kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä, mutta Outi kääntää sen hedelmälliseksi piilo-opetustilanteeksi. "Olemme kaksi 7000 kilometrin päässä toisistamme syntynyttä muusikkoa, joista toinen soittaa kielisoitinta, toinen rumpua. Kuinka nämä kaksi soitinmaailmaa, kulttuuria ja toimintatapaa voi yhdistää? Helposti. Senfissä teemme yhteistyötä rajoja murtaen ja musiikkia luoden. Kaikkein hauskin juttu on, että Ismailan mielestä kanteletta kohdellaan Suomessa paljon ennakkoluuloisemmin kuin rumpuja!" OUtI SaNé Kantele kaikkien ulottuville Esiintymisen lisäksi Outi opettaa kanteleen soittoa ja on kouluttanut monikulttuurisuutta musiikinopettajille. Lisäksi hän pyrkii saamaan soittimensa esille verkossa ja sähköisissä välineissä joitakin TV- ja radioohjelmia hän on tehnytkin. Ensi vuonna Outi aloittaa Kanteleliiton hallituksen jäsenenä. Yksi tärkeä tavoite on saada kantele ja kantelemateriaali yhä useampien saataville iästä ja muista raja-aidoista riippumatta. "Parhaillaan kerään Internetiin Kulttuurikoppanimiseen koriin suomalaista perinnettä, muun muassa lauluja, kansanrunoja ja loruja. Sieltä voi kuka tahansa hakea runon tai kaksi tai vaikka lisäillä itse materiaalia. Teemme myös Kantele-TV:tä verkkoon yhdessä Arto Sirénin kanssa." Toinen Outin sydäntä lähellä oleva asia on kanteleen harrastussoittajat. Kanteleopettajia alkaa olla eri puolilla Suomea, joten nyt olisi aika panostaa opetuksen saatavuuteen ja laatuun. Kantelepiirejä, joihin kaikenikäiset oppilaat voisivat tulla opettelemaan kanteleen soittoa nollapisteestä, on edelleen harvassa. "Lisäksi kanteletta voisi laajentaa kaikkiin musiikkityyleihin ja -tasoihin niin, ettei kuunneltaisi sormituksia vaan sitä oikeaa musiikkia. Sovituksiakin pitäisi olla joka makuun, Mustan kissan tangosta ja Kultaiseen nuoruuteen. Haluan opettaa kanteleensoittotekniikkaa, mutta samalla antaa opiskelijoilleni soittokokemuksen, jolla he helpottavat nykyään niin stressaavaa elämää. Harrastus on kuitenkin harrastus ja sen pitää olla hauskaa!" · syntyi 3.4.1971 Jämsänkoskella, o.s. Nieminen. Asuu Lempäälässä miehensä Ismaila Sanén sekä lastensa Aminatan, Lamine Siren ja Alabatoun kanssa. · sai kanteleen 9-vuotiaana. · opiskeli kanteleen soittoa ja teki musiikinohjaajan opintoja Keski-Suomen konservatoriossa 19881997 · opiskeli J:kylän Yo:ssa musiikkitiedettä 199098. · suoritti harppu-, kantele- ja musiikkitieteen opintoja Liszt-Akatemiassa, Unkarissa 19931994 · soitti kanteleyhtye Jyvä-Setissä, Jyväskylässä 19921998. Yhtye voitti ensimmäisen palkinnon Kanteleliiton järjestämissä kanteleensoiton SM-kilpailuissa ja pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan maailman pisimmän yhtämittaisen kanteleensoittosession (100:14:15) ansiosta 1993. · teki soolokiertueet Unkarissa 1994 ja 1995. Esiintynyt myös Espanjassa, Italiassa, Saksassa, entisessä Neuvostoliittossa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Senegalissa. · on opettanut kanteleensoittoa 1986 lähtien mm. Jämsänkosken ala-asteella ja työväenopistossa, J:suun ja Oulun konservatorioissa, Lempääläopistossa, T:reen työväenopistossa ja Tampereseurassa. · on työskennellyt Radio Kajauksessa, Kajaanissa 19981999 ja YLE:n Radio Keski-Suomessa, Jyväskylässä 19901992. · perusti Senfi-duon, joka toimii myös isompina kokoonpanoina, miehensä Ismaila Sanén kanssa 1998. Senfi on tehnyt yhteistyötä mm. YLE:n, Suomen Punaisen Ristin, Etno Soi! -festivaalin, YKliiton, Kanteleliiton ja Kehitysmaayhdistys Indikon sekä useiden ulkomaisten tahojen kanssa. · soitti vakituisesti ja toimi managerina Piirpaukeyhtyeessä 19981999. · on mukana Piirpaukkeen levyillä Terra Nova Muuttolinnut 1993 ja Laula Sinäkin 1998 sekä Ismaila Sanen levyillä Ñamandu 1999, Ñamandu Remix 2002 ja tulevalla, toisella soololevyllä. · teki miehensä ja tyttärensä kanssa TV2:n Pikku Kakkoseen monikulttuurisen laulu- ja leikkisarjan Amin kanssa, joka on esitetty 2002 ja 2006. · sai Ismailan kanssa 2005 Kalevala Korun Kulttuurisäätiön tunnustuspalkinnon · musiikkia: www.myspace.com/senfiband, www. myspace.com/ismailasane · lauluja ja leikkejä: http://yle.fi/pikkukakkonen/ historiikki/amin_kanssa/amin_kanssa.html · kantele-TV ja kulttuurikoppa: http://fin.i-iter.org/ TAUSTAKUVA: ©iSTocKphoTo.com/mAmmUTh KANTELE 33 4·2009
JuLKAISuT POHJOISIA SäVELIä Meri-Lapin kanteleensoiton edistämisrahaston äänite Lokakuussa Kanteleliiton syyspäivillä julkaistiin rahaston ensimmäinen äänite Pohjoisia säveliä. Äänitteellä esiintyy soittajia kolmesta oppilaitoksesta: Länsi-Pohjan musiikkiopistosta, Kemin kansalaisopistosta ja Kemin työväenopistosta opettajien Mari Köykän ja Riikka-Tuulia Tikkasen johdolla. Soittajien ikäjakauma on varsin laaja. Nuorin levyn esiintyjistä on 3-vuotias ja vanhimmat yli 80-vuotiaita. Pohjoisuus kuuluu monissa levyn kappaleissa kuten Inarinmaa, Miessi maanon, Lapin äidin kehtolaulu ja Haltin häät. Mukana myös paikallisten säveltäjien kappaleita ja kevyttä musiikkia kuten Hectorin Mandoliinimies ja kemiläisen hevibändin Sonata Arctican Tallulah. Levyllä soi monenlaisia kanteleita 5-kielisestä kotikanteleeseen, konserttikanteleeseen ja 10-kieliseen sähkökanteleeseen. Levyä voi kysellä Esko Finströmiltä p. 040 777 6490 tai Mari Köykältä mari.koykka@pp.sonera.net. THE SIBELIUS EDITION VOL.9 www.bis.se · BIS-CD-1924-26 Ruotsalainen levy-yhtiö BIS julkaisi elokuussa yhdeksännen Sibelius-aiheisen viiden levyn kokoelman. Kokoelma sisältää kamarimusiikkia. Jaakko Kuusisto ja Suvi Lehtonen-Gräsbeck esittävät Kehtolaulun viululle ja viisikieliselle kanteleelle. Suvi Lehtonen-Gräsbeck soittaa myös kantelesävellykset Dolcissimo ja Moderato. Tämä levy on näiden kappaleiden maailman ensilevytys. Levysarja täydentyy vielä usealla osalla. TUULELLA, SATEELLAKIN LuoMuKanteleet 2009 · LMKCD02 Maija Karhinen-Ilo kirjoittaa levyn kansitekstissä: "Tällä äänitteellä kuullaan kannelta sekä herkkien tunteiden tulkkina että oivana pelimannisoittimena. Yhteisnumeroissa panostetaan kaikkien 29 soittajan voimin tanssilliseen ja ryhdikkääseen pelimannimeininkiin. Pienyhtye- ja sooloesityksissä puolestaan painottuvat uudet, itse sävelletyt melodiat, joissa mielikuvitus lentää ja myös perinteiset rakenteet saavat kyytiä. Tällä levyllä kanteleen helinä saa lisämausteita mandoliinista, kitarasta, kellopelistä ja varsinkin laulusta. Kukaan ei voi jäädä kylmäksi kun nuoret äänet tulkitsevat hiljattain edesmenneen mestaripelimanni Toivo Alaspään kappaletta Aamu tunturissa: Kaikella täällä on aikaa, tuulella sateeellakin". FROM AFAR Spinefarm Records · SPI358SP-2714388 · 2009 Ensiferum on metalliyhtye, jonka musiikissa on vaikutteita viikinkimetallista, folk metalista, melodisesta death metalista, heavy metalista ja Kalevalasta. Yhtyeen neljännellä albumilla on mukana myös kantele Timo Väänäsen soittamana. KAISLA Frigg00006 · www.myspace.com/kardemimmit Kardemimmit soittavat uutta kantelemusiikkia, omia sävellyksiään ja nykykansanmusiikkia, musiikissa kuuluu niin itäinen kuin läntinenkin musiikkiperinne. Toisella levyllä soivat 15- ja 38-kieliset kanteleet sekä kauniit lauluäänet. KANTELE 4·2009 34
Kantele 2009 TEKsTi ja KuvaT: Tanja KuriKKa AJANKOhTAISTA Udmurtteja edustivat laulu- ja tanssiyhtye Tsiptsirgan ja kanteleen sukusoitinta kreziä soittava kvartetti Bydzym Krez. Näiden kokoonpanojen ohjaajat ovat kaikki Petroskoin konservatorion kasvatteja, mikä tekeekin festivaalin isäntäkaupungista suomalais-ugrilaisen kulttuurin kehdon. Festivaalin puitteissa pidettiin V. P. Gudkovin (1899 1942) muistokonsertti. Viktor Gudkov oli merkittävä hahmo Petroskoin ja Karjalan kulttuurille. 1936 hän perusti nykyään kansainvälisesti tunnetun Kantele-yhtyeen. Gudkov vaikutti merkittävästi kromaattisen kanteleen kehittymiseen ja säilymiseen. Muistokonserttia isännöi nykyinen Kanteleyhtyeen kokoonpano. Musiikki toi jälleen erilaiset kanteleen sukusoittimet yhteen. Konsertissa esiintyi mm. venäläisiä kanteleita soittava gusli-yhtye Stevia Pietarista, Duo Vesper Suomesta ja nuorten kantelestudio Petroskoista. Festivaaliviikkoon mahtui myös nuorten soittajien kansainvälinen kilpailu. Osallistujia oli runsaasti niin Petroskoista kuin festivaalin vieraiden puolesta. Kilpailun yleisö sai kuulla monenlaisia kielisoittimia Komin ja Udmurtian seudulta, suomalaista kanteleensoittoa sekä kromaattisen kanteleen hopeisuutta haitaria ja balalaikkaa unohtamatta. Voiton vei kaksi nuorta soittajaa, jotka saivat varmasti tästä lisää intoa kansanmusiikin harrastukseen. Festivaaliviikon päättäjäiskonsertissa lavalla nähtiin kaksi suurorkesteria, Kantele-yhtye sekä muut festivaaliin osallistujat. Konsertin kruunasi edellispäivän kilpailun palkintotilaisuus sekä kunniakirjojen jako festivaalin osallistujille. Illalla kaikki kokoontuivat juhlaillalliselle viettämään yhteistä aikaa, muistelemaan onnistunutta viikkoa ja hyvästelemään toisensa seuraavan kertaan asti. 29.9.3.10. Petroskoissa järjestettiin VIII kansainvälinen kansanmusiikkifestivaali Kantele 2009. Tapahtumaan osallistui kanteleen ja sen sukusoitinten soittajia eri puolilta Venäjää ja maailmaa. Suomea edustivat Olga ja Tanja Kurikka eli Duo Vesper. Kansanmusiikin juhlaviikko alkoi yhteisellä kaupunkikierroksella, joka esitteli kaupunkia muualta tuleville soittajille. Kaupunkikierroksen jälkeen festivaalin perustajat, järjestäjät sekä kaupunginjohdon edustajat ottivat esiintyjiä vastaan Petroskoin taidenäyttelysalissa. Tapahtuma on järjestetty vuodesta 1989 säännöllisesti, ajan myötä festivaalin osallistujamäärä on kasvanut, soitinrakennustaito on kehittynyt ja suomalaisugrilaisten kansojen perinteitä on tutkittu enemmän. Tänä vuonna festivaalin ohjelmaan kuului mitä moninaisimpia konsertteja, joissa yhtyeillä oli mahdollisuus esitellä taitonsa ja perinteensä. Avajaiskonsertti toi soittimien ja soittotekniikoiden kirjon esille koko komeudessaan. Ensimmäisen päivän lopuksi saatiin kuulla folkfuusiota soittava moskovalainen Mervent, meditatiivista postrockia esittävät Marit Mantra 2525 sekä illan isännät kansanmusiikkia kelttiläisittäin tarjoava Skylark, jonka kokoonpanoon kuuluu heleäääninen kromaattinen kantele. Festivaalissa oli esillä suomalais-ugrilaisten kansojen soittimia ja musiikkia. Komi Shylan esitteli erikoisen puhallinsoiton salat. Komin puisia puhaltimia soittivat muinoin vain naiset ja perinnettä jatketaan edelleen. Komi Shylanin soiton erikoisuutena oli, että jokainen soittaja vastasi vain muutamasta äänestä, jolloin koko yhtye muodostui yhdeksi soittimeksi. duo vesper petroskoin Konservatoriossa järjestetyssä konsertissa festivaalin päätöskonsertti & kunniakirjojen jako KANTELE 35 4·2009
TEKsTi: nina aMpuja, KuvaT: sEBasTian ja aMadEus aMpuja Lasten KANTELE Mistä on punaiset joulut tehty? ...tonttulakeista, kulkusten kilinästä, rakkaista ihmisistä, piparin tuoksusta, pihkalta tuoksuvasta kuusesta, punaisista kukkasista, koristeista, paperien rapinasta, jouluherkuista, saunan lämmöstä, kynttilänloisteesta ja joulun taiasta... Kirmakka pakkanen rummutti rukkasillaan lisää jäätä pakkasmittariin. Elohopea oli laskenut miinusmerkkejään jo parinkymmenen asteen verran. Lumivaippa oli peittänyt jäkälät alleen. Ilmassa leijui kutkuttava odotus. Joulu kolkuttelisi pian oven takana. Pirttipöydän ääressä askartelevaa pikkuista tonttua jännitti, kuka joulu on ja koska se tulisi. Joulun oli pakko olla joku suuri ja merkittävä, koska sen takia hössötettiin niin paljon. Tontun katse kiinnittyi pöydällä seisovaan oljista tehtyyn pukkiperheeseen, joka tuijotti ikkunasta ulkona loimottavaa pyöreää kuuta. Lumihiutaleet saisivat nyt odottaa leikkaajaansa. Pikkuinen tonttu ei jaksanut odottaa, vaan hän päätti itse selvittää joulun mysteerin. Kuu loimotti taivaalla ja kertoili tarinoita kirkkaalla taivaalla loistaville tähtösille. "Huhuu" pikku tonttu huhuili kuulle. "Oi viisas taivaalla loistava öinen pallo, kerro minulle koska joulu tulee, minä en jaksa enää odottaa". "Kas pikkuinen tonttu", vastasi kuu ystävälliseen sävyyn alhaalla päätään kurkottavalle tontulle."Jouluvalmistelut ja hössötykset ovat jo loppusuoralla, eikö niin? Onko kinkku jo tullut uunista? Onko tupa täyttynyt piparien tuoksusta? Onko saunan tulisija jo kuumenemassa? Onko koristeet kaivettu ullakon kätköistä? "Joo", vastasi tonttu kaikkiin kysymyksiin. "Joulu tulee sitten varmasti jo tänä iltana " vastasi kuu tontulle. "Kuka joulu oikein on" kysyi pikkuinen tonttu kuulta. "Siihen en osaa vastata, mutta kysy asiaa saunatontulta. Ehkä hän voi valaista asiaa sinulle". "Oi, kiitos" huikkasi pikkuinen tonttu ja riensi vaatteitaan pukien pitkin lumista polkua, kohti saunamökkiä, jonka piipusta tuprusi savu -kutsuvasti. Saunamökin edusta oli laastu lumesta. Portailla tuoksuivat vihreät kuusen havut. Räystäiltä jääpuikkojen lomasta riippuivat pienten tuikkukynttilöiden valaisemat tallilyhdyt. Saunassa tuoksui vienosti savulta ja saunatonttu heitti kiukaalle koelöylyä. Jouluaatto on nyt herttainen ... se lauleskeli kauhan kohotessa ja veden roiskuessa. "Kas pikkuinen tonttu" tokaisi saunatonttu nähdessään pikkutontun oviaukossa. "Kapuappas tänne viereeni, niin saat sanoa mielipiteesi löylyjen kosteudesta". Pikkutonttu kipusi saunatontun viereen. "Mukavat ovat löylyt, mutta osaisitko sinä vastata kysymykseeni: Kuka joulu oikein on? ". "Kas pikkutonttu, esititpäs hankalan kysymyksen. Joulu tulee saunan lämmöstä, nautinnosta ja rentoutumisesta rakkaiden ihmisten seurassa. On aika pysähtyä, kuunnella kiukaan ääniä ja tietysti lahjoa saunatonttua ja mitä olisi joulu ilman joulutarinaa. Sinun täytyy käydä tallissa pollen luona kuuntelemassa, kun hän kertoo joulun tarinaa". "Kiitos sinulle saunatonttu", huikkasi pikkuinen tonttu, loikatessaan alas saunan lauteilta. Saunatonttu hieraisi vesihöyryn peittämää ikkunaa nyrkillään. Pikkuisesta tontusta ei näkynyt enää kuin lumeen jääneet jalanjäljet. KANTELE 4·2009 36
Tallista kuului iloista hirnuntaa. Punatulkut nokkivat jyviä kauralyhteistä, jotka oli laitettu runsaana pursuavien lintulautojen viereen tallin edustalle. Pikkuinen tonttu veti kaikin voimin, jotta sai tallin pariovet aukeamaan. Polle aloitteli parhaillaan tarinaansa. Hän kertoi lapsesta, joka oli syntynyt jouluna suuren tähden loistaessa taivaalla. Hän kertoi kolmesta itämaisesta tietäjästä, jotka olivat tuoneet pienokaiselle lahjoja seimen viereen. Pikkutonttu kuunteli tarinaa lumoutuneena. Hänelle alkoi valjeta kuka joulu oli. Nyt ulkoa alkoi kantautua ääniä ja talon miesväki valjasti rekeä. Oli aika lähteä kuusen hakuun. Pikkuiselle tontulle tuli kiire ehtiä mukaan. Metsästä valittiin hienoin ja suurin kuusi mikä löydettiin. Miehet sahasivat puuta molemmilta puolilta. "Puu kaatuu", kajautti isä ilmoille. Lumi pöllysi kuusen mätkähtäessä lumiselle mättäälle. Pakkaslumi laskeutui nopeasti ja osa porukasta tarttui kuusta latvasta ja osa tyvestä. Huurteinen kuusi nostettiin rekeen ja kotimatka alkoi. Sisällä kuusi nostettiin arvoiselleen paikalle keskelle olohuonetta. Piparkakut oli koristeltu tomusokerikuorrutteella ja niitä nosteltiin kilvan kuusen oksille. Pikkuinen tonttu sai kunnian nostaa ensimmäisen joulupallon havupuun oksalle. Silloin tapahtui jotain ihmeellistä. Pallo alkoi soittaa tuttua joululaulua. Kun laulu oli loppu, perhe katsoi hämmästyneenä toisiaan. Jokainen oksalle nostettu kuusenpallo soitti omaa sävelmäänsä. Pikkuinen tonttu ei voinut enää pidätellä vaan huudahti silmät loistaen: joulu on saapunut mukanaan joulun taika! Nyt pikkuinen tonttu tiesi mistä on punaiset joulut tehty. Koristele kuusi ihanin joulupalloin ja anna niiden soittaa kanteleesi kautta. Millaisia joululauluja sinun kanteleesi soittaa tänä jouluna? KANTELE 37 4·2009
Juhani Pohjanmies (18931959) oli suomalainen säveltäjä, soitinrakentaja, kirjailija, urkujenrakentaja, urkutaiteilija keksijä, musiikinopettaja jne. Vaikka mies oli tuottelias monella säveltaiteen alueella, ei hänestä tiedetä musiikinhistorioissa kovinkaan paljoa. Kanteleen ystäviä kiinnostanee Pohjanmiehen kehittämä kromaattinen koulukantele, pianokantele ja vuonna 1946 esitelty sähkökantele. siirtyen 1945 vapaaksi taiteilijaksi. Pohjanmiehen sävellystuotantoon kuulu mm. kantaatteja, noin 40 kuorolaulusta, 95 lastenlaulua, näytelmämusiikkia, hengellisistä musiikkia, sekä piano- ja urkuteoksista. Tunnetuin Pohjanmiehen sävellyksistä on 1920-luvulla tupakka-askin takakanteen sävelletty Kuubalainen serenadi. 1940-luvun lopulla Pohjanmies kirjoitti myös kolme tieteisromaania. Vuonna 1947 Pohjanmies perheineen muutti Hollolan Vanha-Hannukkalaan jossa hän vietti viimeiset vuotensa. Kromaattinen koulukantele Pohjanmies opiskeli Helsingin kirkkomusiikkiopistossa vuosina 19111914, sekä Helsingin musiikkiopistossa ja Stuttgartin konservatoriossa urkujen soittoa. Vuosina 1919-1928 Pohjanmies toimi Jyväskylän kaupunkiseurakunnan urkurina. Pohjanmies toimi Jyväskylässä myös oppikoulujen laulun- ja soitonopettajana ja kuoronjohtajana. Pohjanmies toimi 1936-1942 Kangasalan urkutehtaassa suunnittelijana ja piirtäjänä sekä apulaisjohtajana. Pohjanmies suunnitteli 80 kirkkourkua. Pohjanmies muutti 1942 Lahteen toimien siellä opettajana kaupunkiin sijoittuneessa Viipurin musiikkiopistossa. Hän jatkoi myös säveltäjän työtään TEKsTi ja KuvaT: rauno niEMinEn Koulusoittimien pioneeri Milloin Pohjanmies aloitti koulusoittimien kehittelyn ei ole tiedossani. Törmäsin Pohjanmiehen pinnaharppuun Kolhon kansakoulussa vuonna 1986. Pari vuotta sitten sain Markku Aartiolta Pohjanmiehen kromaattisen diskantti koulukanteleen, jonka pohjassa lukee Seija Ijäs 24.12.1940. Pohjanmiehen koulusoitinkokoelmaa kuului eri kokoisia kanteleita, pinnaharppu ja priimisoitin. Priimisoittimen soitto-opas ilmestyi vuonna 1945. Priimi-soittimia valmisti Lahdessa Puukiska oy. Soittimet kuvastavat hyvin sota-ajan köyhiä oloja. Soittimien hankinta-hinta ei ole varmaan ollut kovinkaan korkea. Nykyisellä hintatasollakaan soittimien perusmateriaalien hinta ei nouse kovinkaan moneen euroon. Pinnasoitin koostuu pahvilaatikosta, puukapulasta ja teräspinnoista. Priimisoitinta voisi kuvailla sikarilaatikoksi, johon on laitettu kaula ja pari kieltä. Kaikki soittimet ovat kromaattisia. KANTELE 4·2009 38
Onko muille soittimille soitto-opasta, ei ole tiedossa. Soittimien käytöstä on kuitenkin tietoa eri puolilta suomea. Lahdessa oli kokonaisia koululuokkia, jotka soittivat Pohjanmiehen koulusoittimia. Lieneekö Pohjanmiehen kuoleman syytä, että koulusoitinperhe hautautui vähitellen unholaan. Joka tapauksessa Pohjanmies oli tässäkin asiassa pioneeri. Matti Raution kirja Rytmimusiikki ja koulusoittimet teos ilmestyi vuonna 1959 ja sen myötä saimme kouluihimme kanteleiden ja priimisoitinten tilalle nokkahuilut, tamburiinit ja puukilkat. kupukantaisilla nauloilla soittimen päähän, josta ne kulkevat samanlaisilla nauloilla varustetun tallan kautta toiseen päähän jossa ne kiinnittyvät kolmeen viritystappiin. Soittimen kanteen on liimattu paperi jossa on asteikko nuoteilla. Jokaisen sävelen kohdalla on edelleen kupukantainen naula, jota vasten kieltä painetaan toisella kädellä. Toisella kädellä näppäillään kieltä. Soittimen mitat ovat: pituus 475 mm, korkeus 42 mm ja leveys 122 mm. Lopuksi on jälleen todettava, että Salmisen suurkannelta ei saisi nimittää kromaattiseksi kanteleeksi, kun meillä on Suomessa oikeitakin kromaattisia kanteleita, kuten Pohjanmiehen kanteleet. Pohjanmiehen kanteleista riittää vielä kirjoitettavaa seuraaviinkin artikkeleihin. Jos joillakin lukijoista on jotain tietoa Pohjanmiehestä, se on tervetullutta, sillä hänen historiastaan ja soittimista on kirjoitettu vähän. Suomen kirjastosta löytyy vain Pohjanmiehen tieteisromaanit. Johannes Heikkilä on koonnut Pohjanmies-kirjastonsa huutonetistä. lähteItä: Kromaattinen Koulukantele (diskantti) Kanteleen kansi ja pohja ovat vaneria ja ne on liitetty liimalla kuusesta ja koivusta tehtyihin sivuihin. Kanteleessa on kolme kieltä, joiden viritys on: f, c1 ja g1. Soittimesta saa kromaattisen asteikon laajuudeltaan reilun kolme oktaavia fg2. Kielet on kiinnitetty · Pohjanmies, Juhani · (1926) Koraali-koulu yksinopiskelua ja lyhyttä koulukurssia varten. Gummerus · (1945) Koululaulujen säestysorkesteri. Priimisäestyssoittimen käytön opas. GUMMERUS · (1945) Kootut lastenlaulut. GUMMERUS · (1946) Helikopteri, tieteisromaani. WSOY · (1948) Laboratorio 13, tieteisromaani. WSOY · (1948) Avaruuslaiva, tieteisromaani. WSOY · (1952) Harmoninsoittajan taskukirja. Suomen Harmonitehtailijoiden yhdistys.r.y. · Matti Rautio (1959 Rytmimusiikki ja koulusoittimet. Helsinki:Fazer · Iso Musiikkitietosanakirja (1978) WSOY · Johannes Heikkilän Juhani Pohjanmies -arkisto. KANTELE 39 4·2009
mAAILmALLA Miksi minä soitan kannelta TEKsTi: Midori TaKahashi, KuvaT: saKi iKE Kanteleen kutsu "Kuuluvi sorea soitto, kuului kuutehen kylähän. Eik' ollut sitä otusta, ku ei tullut kuulemahan tuota soittoa suloista, kajahusta kanteloisen." Vastaus oli jo heidän sydämissään. Natsuko on opiskellut musiikkiyliopistossa säveltämistä ja hän valitsi kanteleen ilmaisemaan omaa sävelkieltään. Viime kesänä hän kävi Tallinnassa ostamassa virolaisen kanteleen ja sai sillä myös opetusta Kristi Mühlingiltä. Nyt hänellä on paljon omia sävellyksiä kanteleelle. Konsertissa soitettiin 5- ja 15-kielisillä, konserttikanteleilla sekä toistaiseksi Japanissa varsin tuntemattomalla virolaisella kanteleella. Monipuolisessa ohjelmassa oli perinteisempää suomalaista ja japanilaista musiikkia, elokuvamusiikkia sekä Masakon ja Natsukon sävellyksiä. Olisi kiva kuulla Suomessakin näitä kappaleita! Konserttiin tullut kuulija kertoi kuulleensa ensimmäistä kertaa kanteleensoittoa. "Musiikki oli hienoa ja rauhallista. Kanteletta olisi hyvä tuntea Japanissa enemmänkin." "Kun minä palasin Japaniin suomenkieltä opiskelemasta, en halunnut opiskella enää suomea, enkä palata Suomeen. Mutta sen jälkeen tutustuin kanteleeseen ja kantele kutsui minua taas Suomeen. Toivoisin, että jonain päivänä kanteleemme kutsuu luokseen..." Midori kertoo. Ehkä muutaman vuoden kuluttua Japanissa on paljon kanteleensoittajia, jotka ovat kuulleet kanteleen kutsun? Hiljaisessa salissa kaikui vanha kalevalainen sävelmä ja kalevalainen runo, ihmiset kuulostelivat kanteleen alkuperää. Näin alkoi 11.10.2009 Tokiossa pidetty kantelekonsertti Kanteleen kutsu. Masako Hazata () ja Natsuko Yokoyama () soittivat 5-kielisillä kanteleilla vanhan kalevalaisen sävelmän ja Midori Takahashi () luki Kalevalaa suomeksi. Kuulijat kutsuttiin kanteleen maailmaan. Kanteleensoittaja Masako Hazata toi Japaniin kanteleen ensimmäisenä 1994. Hän on soitttanut ja esitellyt kanteletta yksin jo pitkän aikaa. Hazata onkin tällä hetkellä erityisen iloinen siitä, että kanteleensoittajien ja erityisesti nuorten soittajien määrä Japanissa on kasvanut. Masakon oppilaat, Midori Takahashi ja Natsuko Yokoyama osallistuivat viime vuonna kanteleleireille Ilomantsissa ja Kuhmossa. He oppivat leireillä paljon ja kysyivät itseltään "miksi minä soitan kannelta, vaikka se on Suomen kansallissoitin." KANTELE 4·2009 40
Anton & Viola Vilharmoonikot Lahtelaiset kaksoset Anton ja Viola Uotila julkaisivat ensimmäisen yhteisen lastenlaululevynsä lokakuussa. Viola Uotilalle albumi on jo neljäs, mutta Antonille ensimmäinen. Anton on soittanut konserteissamme alusta lähtien, mutta hänellä ei ole ollut soololauluja niin paljon. Ehkä siksi hän ei ole aikaisemmin ollut levyillä mukana, pohtii Viola Uotila. 12-vuotiailla sisaruksilla on jo runsaasti esiintymiskokemusta. He ovat saaneet myös valtakunnallista julkisuutta esiintyessään muun muassa Pikkukakkosessa ja radiossa. Uusi levy sisältää klassisia lastenlauluja edellisten levyjen tapaan. Edellisellä levyllä oli paljon balladeja, mutta uusi on aika räväkkä. On sielläkin muutamia balladeja, Viola Uotila kuvailee. Lauluissa liikutaan muun muassa viidakkohotellissa ja tanssitaan lehmäjenkkaa, sekä seurataan huolettoman Sambalelen elämää. Levylle on valittu kivoja lauluja, joita olemme halunneet esittää. Aiemmin sopivia lauluja kuuli vaikkapa sukulaisten esittäminä, nyt niitä on löytynyt nuoteistakin, Viola kertoo. Levyllä musisoivat yhdessä kaksi perhettä: Uotilat ja Makkoset. Säestäjinä kuullaan TEKsTi ja Kuva: MaTTi MaKKonEn jousikvartettia, jonka muodostavat musikaalisen tuttavaperheen, Makkosen jäsenet. Myös Antonin ja Violan muusikkovanhemmat vierailevat levyllä, samoin kuin näyttelijä-laulaja Eija Ahvo. Levyllä on mukana niin tuttuja kuin aivan uusia lastenlauluja, mm. Vuoden lastenlauluksi valittuja helmiä sekä Anna-Karin Korhosen kaksi Violalle ja Antonille säveltämään uutta laulua. Lauluissa matkataan Euroopan eri maiden lisäksi lisäksi mm. Afrikkaan ja Pohjois-Amerikkaan. Eri tyylisiä lauluja kuten balladit, folk, swing ja tango säestävä jousikvartetti, laajenee välillä myös kvintetiksi. Jousisoittimien lisäksi mukana on 10-, 15- ja 39-kielisiä kanteleita sekä kelttiharppu. Levy äänitettiin Kuusankoskitalossa 22.26.6.2009, mitä edelsi muutamia yhteisiä harjoituksia mm. Helsingissä ja Lahdessa. Produktio oli tekijöilleen vaativa urakka: mukana yhdeksän taiteilijaa, useita aivan uusia lauluja ja päivittäin noin viiden laulun äänitys. Antonin ja Violan työskentely produktion nuorina taiteilijoina oli harvinaista kypsää ja venymiskykyistä. Nova Recordsin julkaisema levy on moni-ilmeinen ja huolella toteutettu, akustisilla kielisoittimilla säestettyä koskettavaa ja taidokasta laulamista. Sony Music Entertainment Finlandin jakelemaa levyä saa kautta maan hyvin varustetuista liikkeistä. Vuoden 2010 aikana toteutetaan levyohjelmalla laaja konserttikiertue, jossa Vilharmoonikoina jousikvartetin ohella kuullaan välillä suurempaakin orkesteria. Lisätietoja: www.vilharmoonikot.fi KANTELE 41 4·2009
JOKILAAKSOJEN KANTELEYhDISTYS Vireää yhdistystoimintaa Jokilaaksojen kanteleyhdistys ry 20 vuotta Siika-, Pyhä- ja Kalajokilaakson alueella on pitkä kantelehistoriansa. Alueella on ollut tunnettuja kanteleensoittajia kuten mm. Pasi Jääskeläinen, Antti Rantonen, Riika Pentti, Anni Kääriäinen, Ilona Porma, Martti Pokela, Väinö Savikoski ja Samppa Uimonen. Alueella on myös oma kanteleensoittotyylinsä. Haapavesi valittiin kantelepitäjäksi vuonna 1985. 1980-luvulla kanteleensoitossa elettiin kuitenkin hiljaiseloa. Esiintyvät soittajat olivat tosi vähissä eikä toimintaa paljon ollut. Haapavedellä säikähdettiin, että kulttuuriperintö on menossa maanrakoon. Silloin päätettiin kutsua joitakin kanteleenystäviä perinteisenä kanteleensoittopäivänä eli Antinpäivänä perustamaan kanteleyhdistys ja pelastamaan alueen kanteleperintö. Jokilaaksojen kanteleyhdistyksen perustava kokous pidettiin siis Rantosella 30.11.1989. Yhdistyksen toimialueena on Siika-, Pyhä- ja Kalajokilaaksojen alue. Pääpaikkana on Haapavesi TEKsTi: Mariia huiKari Yhdistyksen aloittaessa toimintansa 20 vuotta sitten alueen kuntia oli 23. Nyt juhliessamme juhlavuotta alueella on 18 kuntaa, kuntien yhdistyminen ei ole onneksi muuten vaikuttanut toimintaamme muuta kuin lukumääräisesti. Yhdistyksen toimintaperiaatteet: · Yhdistää kanteleensoittajat ja -ystävät toimialueellaan. · Edistää kantelemusiikin harrastusta ja opetusta. · Järjestää kanteletapahtumia kuten leirejä, konsertteja ja kilpailuja. · Vaalii ja säilyttää kanteleperinnettä. Mitään ei voi tehdä ilman taloudellista tukea. Haapaveden kaupunki on ollut yhdistyksen tärkeä taloudellinen tukija alusta alkaen, rahaa on kerätty KANTELE 4·2009 42 Kanteleensoittajapatsas haapavedellä. Kuva: Timo väänänen
jokilaaksojen kanteleet amerikassa vuonna 2003 jokilaaksojen kanteleet norjassa vuonna 2001 myös jäsenmaksuin, konserttituottojen ja muiden avustusten kautta. Ratkaisevaa on kuitenkin ollut aktiivisten jäsenten tekemä talkootyö ilman korvauksia, ilman tätä moni asia olisi jäänyt tekemättä. Jäsenmäärä on pysynyt yhdistyksessä melko samanlaisena vuodesta toiseen, lukumääräisesti jäseniä on ollut vuosittain 4050 henkilöä. Jäseniä on ollut melkein kaikista jäsenkunnista ja lisäksi myös muualta Suomesta. Vuonna 2006 ilmestyi ensimmäistä kertaa yhdistyksen oma lehti Jokilaaksojen kanteleet sen jälkeen se on ilmestynyt muutaman kerran vuodessa. Se on pieni tiedotuslehtinen, jossa kerrotaan yhdistyksen sen hetkisestä toiminnasta. Konsertit Yhdistyksen toimialueen soittajat ovat vuosien aikana esiintyneet sekä yksin että yhdessä lukuisissa konserteissa, juhlissa ja muissa tilaisuuksissa ympäri Suomea, yhdet kanteletanssitkin on pidetty. Yleisöä eri tilaisuuksissa on ollut noin 10 00 henkilöä vuosittain. 1990-luvulla Kalajokilaakson alueen soittajat järjestivät kantelekirkkoja ympäri Suomen Sinikka Kontion johdolla. Eero Pitkälä on järjestänyt vuosien mittaan useita kirkkokonsertteja sekä omalla alueellaan että muualla Suomessa. Näiden konserttien ajatus lähti siitä, miten oppilaiden motivaation saisi säilytettyä. Oppilailta tuli sellainen ajatus että emmekö voisi ruveta soittelemaan ihmisille yhdessä. Nämä konsertit ovat keränneet yhteen kanteleensoittajia alueelta ja näin he ovat paremmin tutustuneet toisiinsa. Näissä soitoissa ovat käyneet soittelemassa myös ne jotka eivät enää mitenkään aktiivisesti enää soita, mutta Eero on aina jaksanut kerätä ihmisiä soittamaan yhdessä ja niin on porukat tulleet paikalle. Soittajia on ollut noin 2040 kerrallaan. Opetus 1990-luvulla toiminta alkoi vilkastua. Aila Koivurova tuli kanteleensoiton opettajaksi Haapavedelle. Eero Pitkälä jatkoi kanteletuntien pitämistä. Soittajia tuli enemmän mukaan ja kanteleita hankittiin kouluille. Kanteleensoiton ohjaajakurssi järjestettiin yhteistyössä Haapaveden kansalaisopiston kanssa vuonna 19951996. Ohjaajakurssin suoritti 5 henkilöä. Haapavedellä ovat kantelepiirejä vetävät Eero Pitkälä ja Jane Ilmola. Eero Pitkälä on opettanut Pulkkilassa sekä muissa kansalaisopistoissa mm. Haapajärvellä, Nivalassa, Vihannissa ja Kärsämäellä. Aiemmin Ylivieskan seudulla kanteleensoittoa opettivat pitkään Sinikka Kontio ja Alpo Suonvieri. Nykyisin Ylivieskan kansalaisopistossa kanteleensoittoa opettavat Riikka Yli-Kotila ja Jaana Junttila. Riikka Yli-Kotila opettaa myös Ylivieskan seudun musiikkiopistossa. Raahessa kanteleensoittoa opettaa Sari Kauranen. Soiva Puu oli Leader-rahoitteinen projekti, joka toteutettiin vuosina 19971999. Projektin tehtävänä oli suomalaisen kanteleensoiton ja -opetuksen, -rakentamisen ja -perinteiden vaaliminen ja kehittäminen. Projekti tuki myös alueen kulttuuriyrittäjyyttä ja hyödyntää kantelemusiikkia elinkeinotoiminnan eri sektoreilla. Kansainvälisyys Ulkomaanmatkoja on tehty useita, erilaisin kokoonpanoin. Ensimmäiset ulkomaanreissut suuntautuivat Ranskaan, Belgiaan ja Venäjälle parin henkilön voimin. Sen jälkeen porukka on kasvanut ja soittajia on ollut enemmän. Ulkomaanreissut ovat olleet soittajien huippuhetkiä ja luoneet yhteishenkeä porukkaan. Hyvä seura on ollut olennainen osa matkoja: edes kymmenen hengen ahtautuminen epäinhimillisen pieneen mökkiin matkatavaroineen nukkumaan ei ole tuntunut niin pahalta, kun seurueen ryhmähenki on ollut erinomainen. Huippuhetkiä nämä ovat olleet myös Jaakolle, joka ryhmän ainoana miesjäsenenä on saanut kestää kaikenlaista. Yhtyeen nimenä on KANTELE 43 4·2009
ollut Jokilaaksojen kanteleet, 3RK, Three Rivers Kanteles, rakkaalla lapsella on monta nimeä riippuen hieman siitä, missä ollaan soittamassa. Yhtye on matkannut ympäri maailmaa niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin Jane Ilmolan johdolla. Ensimmäinen esiintymismatka, jossa oli mukana isompi soittajajoukko suuntautui Ruotsiin ja Norjaan kesällä 2001 . Matka taittui bussilla, joka oli suurehkolle soittajajoukolle kätevin ratkaisu. Noin viikon mittaiseen Ruotsin- ja Norjan-vierailuun mahtui monta esiintymistä, ja mainostettiinpa monipuolista kokoonpanoa tällä matkalla jopa varsin mairittelevalla kuvauksella "Sensationell kanteleorkester från Finland", "Sensaatiomainen kanteleyhtye Suomesta". Tarkemmin ottaen matkakohteenamme oli niin kutsuttu Suomalaismetsä, joka sijaitsee Ruotsin ja Norjan rajalla. Vielä huomattavammin suomalaisuus on näkynyt kuitenkin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan suuntautuneilla matkoilla. Jokilaaksojen kanteleiden, Amerikan murteella Three Rivers Kanteles -yhtyeen, vakiokohteita Yhdysvalloissa ovat jo kolmena kesänä olleet Minnesotan, Wisconsinin ja Michiganin osavaltiot. Vahva suomalaistaustainen edustus on syntynyt, kun suomalaisia on lähtenyt siirtolaisiksi lähinnä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa kanteleesiintymisiä on ollut muun muassa erilaisilla suomalaisfestivaaleilla. Aktiivisten festivaalikävijöiden korkea ikä ei ole koskaan haitannut menoa - pikemminkin päinvastoin. Kaikkein ikimuistoisin matka suuntautui kenties Gannatiin kesällä 2006, joka sijaitsee Ranskan maaseudulla. Jossain määrin tuolla pienehköllä kyläpahasella on yhtymäkohtia meille kaikille tutun Kaustisen kunnan kanssa: kerran vuodessa kylä herää henkiin kansanmusiikki- ja kansantanssijuhlan siivittävänä. Gannatissa esiinnyimme tapahtumassa nimeltä "Festival Les Cultures du Monde", eli "Maailman kulttuurien festivaali". Tilaisuudessa oli - nimikin sen jo kertoo - esiintyjiä ympäri maailman. Esiintymisiä oli tiuhaan, joskus jopa kolmeneljä päivän aikana, mutta rankka työ palkittiin hyödyllisellä vapaa-ajalla. Viikon mittainen oleskelu viehättävässä maaseutuympäristössä olikin erityisen otollista aikaa tutustua uusiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin. Kilpailut 1990 luvulla yhdistys järjesti valtakunnallisia kantelekilpailuja yhteistyössä Kanteleliiton kanssa. Vuonna 2001 yhdistys päätti aloittaa omien kantelekilpailujen järjestämisen. Kilpailut käydään joka toinen vuosi ja kyseessä on avoimet henkilökohtaisten sarjojen soittokilpailut perinteisellä tyylillä. Kaikki perinnetyylit ovat kilpailussa samanarvoisia, ei siis tarvitse soittaa haapavetisellä tyylillä. Kaikki kilpailijat saavat soitostaan kirjallisen arvioinnin. Kappaleita soitetaan vain yksi jonka kilpailija on itse saanut valita. Kilpailuissa oli sarjat erikseen sekä 5-kielisille että isoille kanteleille. Tuomaireina ovat toimineet jokaisessa kilpailuissa Sinikka ja Matti Kontio. Erityisesti tuomarit ovat halunneet kiinnittää huomiota persoonalliseen soittoon, luovuuteen ja musiikkiin eläytymiseen. Tulevaisuus Kantele on noussut uuteen nousuun ympäri Suomeen. Valoisalta näyttää myös täällä Pohjanmaalla. Soittajia riittää, yleisöä käy konserteissa ja tekijöiden päässä muhivat jo monet uudet ideat. Tästä kaikesta on hyvä jatkaa myös seuraavat 20 vuotta. Jokilaaksojen Kanteleyhdistys järjesti 20-vuotisjuhlan su 29.11.2009 klo 14.00 Haapaveden opistolla. KANTELE 4·2009 44
KANTO Kantona kaskessa 10 vuoden ajan Kanteleensoiton Opettajat ry perustettiin 21.11. 1999 Helsingissä, missä perustamiskirjan allekirjoitti 17 aktiivista opettajaa ja opiskelijaa. Nyt kymmenvuotiaassa yhdistyksessä jäseniä on noin 80. Puheenjohtajina ovat olleet Elisa Kerola, Minna Raskinen ja Pauliina Syrjälä sekä vuodesta 2009 lähtien Sanna PitkänenEerola. Kaikkiaan yli 30 jäsentä on toiminut eri luottamustehtävissä. Nykyisen hallituksen muodostavat Elisa Kerola, Ulla Honkonen, Liisa Lilvanen, Satu Sopanen, Riikka Yli-Kotila ja Heidi Äijälä. Yhdistyksen rahoitus koostuu jäsenmaksuista ja projektiapurahoista. Jäsenyhdistyksenä teemme tiivistä yhteistyötä Kanteleliiton kanssa. Muita yhteistyökumppaneita ovat olleet mm. kanteleenrakentajat, oppilaitokset ja muiden musiikinopettajien yhdistykset. Perustamisajatuksensa mukaisesti KantO:n tehtävänä on edistää laajakirjoista kanteleensoiton opetusta kaikilla tasoilla. Olipa sitten kyse työväenopiston harrastepiiristä, peruskoulun musiikin opetuksesta, musiikkileikkikoulusta tai musiikkioppilaitoksesta. Opettajia tuetaan työssään julkaisemalla materiaalia, järjestämällä koulutustilaisuuksia sekä jakamalla tietoa ajankohtaisista asioista. Yhdistykseen voi liittyä, jos opettaa kanteleensoittoa jossain muodossa tai opiskelee alan ammattiin. Yhdistyksen ensimmäinen julkaisu Kanteleen kanssa sävellysten ja sovitusten maailmassa ilmestyi Modus Musiikin kustantamana v. 2003. Parhaillaan on työn alla yhtyesovitusjulkaisu. On tehty sävellystilauksia (Dumitrescu, Lintinen, Jalkanen, Wessman, Fagerudd) ja jo muutaman vuoden ajan TEKsTi: sanna piTKänEn KantO on vastannut Kantele-lehden nuottiliitteen toimittamisesta. V. 2007 tuotiin kanteletta esiin Kanteleliiton kanssa "Kantele- jos uskallat" konserttisarjalla. Vuosina 2005-07 toteutettiin laaja Kanteleensoiton ergonomia kurssikokonaisuus Sibelius-Akatemian koulutuskeskuksen kanssa. Kanteleensoiton opettaja on työyhteisössään ja jopa seutukunnallaan usein ainoa laatuaan musiikin lajista riippumatta. Niinpä yhteyksien luominen eri tahoilla toimivien opettajien välille on tärkeää. Alkuaikoina järjestettiin mm. "pyöreän pöydän keskusteluja", tulevaisuudessa vaikkapa Facebook-yhteisö voisi toimia vastaavana foorumina. Vuosittain järjestettävien koulutuspäivien aiheina on ollut mm. tikkutyyli, rytmiikka, sovitus, barokkimusiikki, musiikkiterapia ja erityisopetus. Eräänä lähitulevaisuuden projektina siintelee mm. kanteleen vapaan säestyksen opetussuunnitelman luominen musiikin perusasteen opetukseen. Monet toiminnan haasteista ovat tuttuja muillekin pienille yhdistyksille: voimavarojen jakaminen, yhdistysrutiinien sujuvuus, entuudestaan yhdistystoimintaa tuntemattomien vastuunkantajien riittävä evästäminen tehtäviinsä, jäsentietojen ajan tasalla pitäminen sekä jäsenkunnan aktivoiminen. Joukkovoima kanteleensoiton opetuksen määrän, laadun ja keinojen lisäämiseksi on jatkossakin tarpeen. Toteuttamistaan odottavia ideoita kyllä riittää! Varsinainen ammatillinen edunvalvonta sen sijaan jätetään edelleen ensisijaisesti ammattijärjestöille. Kanteleensoiton Opettajat ry:n jäsenasioissa ota yhteyttä Sanna Pitkänen-Eerolaan sähköpostitse sanna.pitkanen@iki.fi tai puhelimitse 050 545 5868. KANTELE 45 4·2009
LIITTO Kanteleliiton kevätpäivät järjestetään yhteistyössä KantO:n kanssa 13.2.2010. Kevätpäivien ohjelma on kaikille Kanteleliiton ja KantO:n jäsenille maksuton ja siihen kuuluvat luento, workshop ja sääntömääräiset kokoukset. KeVätPäIVIeN aIKataUlU TEKsTi ja KuvaT: sirpa lahTi Kevätpäivät ja kutsu kevätkokoukseen Syyspäivien satoa Kanteleliiton syyspäivät pidettiin Kemissä 16.18.10.2009 isäntänä Merilapin Kanteleensoiton Edistämisrahasto. Syyspäivien ohjelmaan kuului kurssi tikkukanteleen soitosta ja rytmiikasta Emmi Knuutisen johdolla, lisäksi pidettiin pääkonsertti Kemin kirkossa ja Kanteleliiton virallinen syyskokous. Kurssille osallistui lähes parikymmentä paikallista innokasta kanteleensoittajaa eri ikäryhmistä. Opettaja Emmi Knuutisen sanoin: "Kurssi oli tosi onnistunut. Porukka oli niin innostunutta, että saatiin paljon aikaan, vaikka kurssi kesti niin vähän aikaa. Tanssittiin paljon ja soitettiin tikuilla. Kurssista jäi tosi hyvä mieli." Pääkonsertissa soittivat paikalliset ryhmät, myös kurssilla opittua ohjelmista. Lisäksi konsertissa kuultiin Eva Alkulaa ja Emmi Knuutista. Syyskokouksessa hyväksyttiin tulevan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä valittiin uusi hallitus. Eva Alkula jatkaa Kanteleliiton puheenjohtajana myös tulevana vuonna. 1011 Tervetulotoivotukset: kansanmusiikkiopiston rehtori Maija Karhinen-Ilo esittelee Kansanmusiikkiopistoa ja pitää Leikkivoimaaworkshopin alustuksen 1112.30 Luento: Dosentti Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta: Aivotutkimuksen tuomaa tietoa musiikkiharrastuksen vaikutuksista 12.3014 Ruokailu Park Hotel Käpylä (omakustanteinen) 1415 KantO:n vuosikokous + kahvittelua 1516 KanLi:n kevätkokous + kahvittelua 1616.45 Maija Karhinen-Ilo: Leikkivoimaa workshop jatkuu 1718 Konsertti: Lapset ja nuoret esiintyvät taPahtUMaPaIKat Kevätpäivät pidetään Helsingissä Käpylässä Karjalatalolla, jossa toimii myös kansanmusiikkiopisto. Karjalatalolle (Käpylänkuja 1) pääsee busseilla 52, 55, 55A, 65A, 69, 506 ja raitiovaunulla 1 ja 1A. Käpylän juna-asema on n. 15 min. kävelymatkan päässä. Päivän tilaisuudet pidetään Karjalatalon Sortavalasalissa, paitsi konsertti juhlasalissa. IlMOIttaUtUMISet Ilmoittaudu kevätpäiville 15.1.2010 mennessä mail@kanteleliitto.org tai 050-5645957. Kerro nimesi, yhteystietosi ja osallistutko ruokailuun. HUOM! OAJ:n jäsenet saavat alennusta Park Hotellin majoituksesta ja ruuasta. KANTELE 4·2009 46
KANTELE 47 4·2009
LIITTO Folklandia 8.9.1.2010 Kanteleliittoa edustaa soitollaan Folklandia risteilyllä Trio Aino, Essi & Maija. Trio perustettiin pari vuotta sitten ja viimeisimmissä kanteleyhtyekilpailuissa 2009 triolle lohkesi toinen sija kansanmusiikin ammattilaisten sarjassa. Trion kappale Neito löytyy Kantele Continuum -CD:ltä. Vuoden kantelelevy 2009 Kanteleliitto myöntää vuoden kantelelevy-2009 tunnustuksen. Tunnustusta on luonnehdittu mm. Kanteleen Finlandia-palkinnoksi ja sen valitsijaksi on pyydetty tällä kertaa muusikko Ilkka Ylöstä. Lähetä tänä vuonna julkaistu kantelelevysi tammikuun 4. päivään mennessä Kanteleliittoon, josta ne toimitetaan edelleen Ylöselle kuunneltavaksi. Tunnustuksen saaja julkaistaan 1/2010 Kantelelehdessä. Folklandian tapahtumatärpit: · La Top Club klo 14.3015.30 Trio Aino, Essi & Maija, keikan yhteydessä Vuoden Kantele tunnustuksen luovuttaminen · La Aula klo 12.5013.10 Viisi kieltä virehessä Kanteleliitto jatkaa vauhdikasta Folklandia perinnettä. Tule kannustamaan ja katsomaan! · Tule tapaamaan lisäksi Kanteleliiton edustajia lauantaina messukannelle! Laivalla myös monta muuta Kantelebändiä! Kanteleliiton tunnustukset 2009 Kari Dahlblomille ja Anneli Kupariselle Kanteleliitto myöntää kultakanteletunnustuksen Anneli Kupariselle ja vuoden Kantele 2009 -tunnustuksen Kari Dahlblomille (kuvassa alla). Anneli Kuparinen on yksi Kanteleliiton perustajajäsenistä, Finn-Kanteleiden pitkäaikainen johtaja ja Lahden kanteleopetuksen kantava voima ja kehittäjä. Kari Dahlblom puolestaan on tehnyt hyvin merkittävää työtä kanteletutkimuksen parissa ja perustanut Palokkaan Kantelemuseon. Lisäksi Kanteleliitto kutsui kunniajäsenekseen Jaakko Laasasen, joka on myös yksi Kanteleliiton perustajajäsenistä, pitkäaikainen hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja sekä merkittävä kantelevaikuttaja IisalmiKokkola akselilla. Nimitykset julkistettiin Kanteleliiton syyskokouksessa 17.11.2009. Kari Dahlblomille tunnustus ojennetaan Folklandiaristeilyllä 8.9.1.2010 ja Anneli Kupariselle myöhemmin ilmoitettavan konsertin yhteydessä Lahdessa. Kanteleliiton kirjasto VIOLA-tietokantaan Kanteleliiton kirja, levy ja nuottiarkisto on liitetty VIOLA-tietokantaan, joka on Suomen kansallisdiskografia ja nuottiaineiston kansallisbibliografia. VIOLA-tietokannassa on tiedot sekä musiikkijulkaisuista että niihin sisältyvistä yksittäisistä teoksista ja kappaleista. Teoskokonaisuuksia koskevissa tietueissa on sen kirjaston tunnus, jonka kokoelmiin teos kuuluu. Sisällönkuvailussa käytetään Musiikin asiasanastoa (MUSA) ja Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmää (YKL) kotimaisessa aineistossa kattavasti vuodesta 1998. Yksittäisten teosten tai kappaleiden tiedot löytyvät mm. säveltäjän, sovittajan, sanoittajan, esittäjän tai toimittajan nimellä. Tietoja voi hakea myös sävellyksen nimellä tai laulun alkusanoilla. Violan osoite on https://viola.linneanet.fi Kanteleliiton aineiston löydät kirjoittamalla hakusana-kenttään Kanteleliitto ja valitsemalla hakutyypiksi "sijainti" (viim. vaihtoehto valikossa). VIOLAn hakukäyttö on maksutonta. Kanteleliitto ottaa vastaan kanteleaiheisia levy-, nuotti- ja kirjalahjoituksia. KANTELE 4·2009 48 Kuva: TiMo väänänEn
Suomalaisen musiikin päivä 11.3.2010 suomalaisen musiikin päivää vietetään jälleen 11.3.2010. päivään on vielä runsaasti aikaa, mutta pyydetään kaikkia merkitsemään päivä kalenteriin ja ideoimaan päivälle toimintaa. suomalaisen musiikin päivää pyritään laajentamaan ja Kanteleliitto yhdessä suomen kansanmusiikkiliiton kanssa pyrkii tuomaan kantele- ja kansanmusiikkia kaikkien kuultavaksi ajatuksella lähimusiikkia lähimmäisille, lähikauppaan, lähiradioon jne. Toivomme siis, että kaikki tahoillaan miettisivät mahdollisuuksia järjestää pieni konsertti lähikauppaan, käydä soittamassa paikallisessa vanhainkodissa tai terveyskeskuksessa ja muistuttaa paikallisradion ja lehden toimittajia paikallisen suomalaisen musiikin olemassaolosta! Retriitinomainen 5-kielisen kanteleen jatkokurssi 5.7.2.2010 Kanteleliitto ja Helsingin diakonissalaitoksen Heponiemen Hiljaisuuden keskus järjestävät yhteistyössä retriitinomaisen 5-kielisen kanteleensoiton jatkokurssin 5.7.2.2010. Kurssi on tarkoitettu aikuisille, jotka haluavat syventää taitojaan viisikielisen kanteleen soitossa omaksi ilokseen ja rentoutuakseen. Kurssilla jatketaan tutustumista kanteleeseen karjalaisen meditatiivisen improvisaation hengessä aiempien alkeiskurssien pohjalta, mutta jatkokurssille ovat tervetulleita myös muualla soiton perusteet hankkineet. Opettajana toimii musiikin tohtori Arja Kastinen. Kurssin aikana Kastinen pitää konsertin. Heponiemessä on mahdollisuus osallistua myös päivittäisiin rukoushetkiin ja vetäytyä hiljaisuuteen. Heponiemen Hiljaisuudenkeskus sijaitsee Karjalohjalla Kurssin hinta on 190 Kanteleliiton jäsenille ja 220 ei jäsenille. Hinta sisältää 10 oppituntia, muun ohjelman ja täysihoidon. Ilmoittautumiset Kanteleliittoon 4.1.2010 mennessä. 5-kielisen kanteleen voi lainata kurssin ajaksi Kanteleliitosta. Kurssin toteuttamiseksi tarvitsemme vähintään 10 osallistujaa. Lisätietoja: Kanteleliitto, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki, mail@kanteleliitto.org, 050 5645 957 Lisätietoja Heponiemestä: www.heponiemi.fi Lisätietoja Arja Kastisesta: www.temps.fi TEKsTi ja Kuva: liisa lilvanEn Barokkia Händel, Corelli, Pachelbel ja Vivaldi, mestarina tietenkin Bach... -laulu on soinut reilun kolmenkymmenen kanteleensoittajan päässä vielä pitkään upean lokakuisen barokkileirin jälkeen. Suurin osa Valkeakosken musiikkiopiston kanteleensoittajista ja useita ylöjärveläisiä ja tamperelaisia sekä pari kaukaisempaa kantelistia leireili 16501750-vuosien tunnelmassa Akaan seurakunnan leirikeskuksessa. Barokkimusiikin soidessa mahtavasti taustalla Praltrillien ryhmä majoittui yläkertaan ja Mordentit alakertaan. Tauoilla loikkivat lombardi-leopardit ja inegalisaatio-ilvekset sulassa sovussa ja ihmettelivät ruokalistasta miltä mahtaa maistua Händelin kiharat menuettipedillä. Leirillä soitettiin vain barokkimusiikkia ja paljon soitettiinkin. Ja paljon myös opittiin, sillä päätöskonsertissa saatiin kuulla jo neljä koko leirin yhteistä kappaletta moniäänisesti soitettuna, yksi laulettunakin. Yhteiskappaleet muodostavat ensi tammihelmikuussa pidettävien kantelistien barokkikonserttien rungon. "Barokki on kivaa! Maailman paras leiri!" kuten leirin vieraskirjassa lukee. Kanteleliitto WOMEXissa Kanteleliitto osallistui toiminnanjohtaja Sirpa Lahden edustamana Kööpenhaminassa World Music Expoon 28.10.-1.11.2009. Tapahtumassa musiikkiala kokoontuu markkinoimaan artistejaan, tapahtumaansa ja kanteleliiton tapauksessa kannelta ja kantelemusiikkia. Matka toteutettiin Haapavesi Folk Music Festivalin kanssa. Toivomme, että kansainvälisen markkinoinnin tuloksena kantelekiinnostus maailmalla kasvaisi, tulisi uusia harrastajia sekä tietysti ammattilaiset pääsisivät esiintymään enemmän myös ulkomaille. KANTELE 49 4·2009
Suomen ensimmäinen Kantele-festivaali 1.4.7.2010 Ilmoittaudu artistiksi! Kanteleliitto vastaa kentältä saatuun palautteeseen Kantele-musiikin näkyvyyden tarpeesta perustamalla kesällä 2010 Kantele-festivaalin, Kantelefestin. Kanteleen soittajille on toivottu paljon esiintymismahdollisuutta, johon ei liity kilpailua ja festivaali mahdollistaa tämän hyvin. lisäksi Kantele tarvitsee myös kansallissoittimena oman areenansa tulla esille suomen kesässä. perinteiset kantelekilpailut jatkavat silti toimintaansa entiseen malliin. Koska suomen kesässä on useita erittäin tasokkaita festivaaleja, päätimme järjestää Kantelefestin jo olemassa olevan festivaalin yhteyteen sen sijaan, että loisimme kokonaan uuden tapahtuman ja aiheuttaisimme lisäkilpailua hyvässä musiikkitarjonnassa. Kantelemusiikin monimuotoisuuden vuoksi päädyimme myös ratkaisuun, jossa Kantelefest kiertää erityyppisillä festivaaleilla alustavasti suunniteltuna seuraavasti: 1. Kansanmusiikki 2. Klassinen, uusimusiikki 3. Muu musiikki, jazz, pop, rock Kantelefestin kiertäessä eri festivaaleilla on tarkoitus laajentaa tietoisuutta Kanteleesta ja etenkin sillä soitettavan musiikin ja kokoonpanojen monimuotoisuudesta. Esimerkiksi Kansanmusiikkifestivaalin yhteydessä ohjelma olisi pääpiirteissään kansanmusiikkia, mutta joukkoon otetaan myös muuta musiikkia monimuotoisuuden esiin tuomiseksi. yhtyeiden kokoonpanoissa Kanteleen tulee olla keskeisellä sijalla, mutta ei välttämättä ainoa instrumentti. yhteistyössä muiden festivaalien kanssa synergiaedut olemassa olevan festivaaliorganisaation hyödyntämisessä ja yhteismarkkinoinnissa ovat suuret. Kanteleliitto tuottaa ja kustantaa festivaalin Kantele-ohjelmiston. Kanteleliitto haluaa luoda korkeatasoisen, musiikillisia elämyksiä tuovan festivaalin, jolloin yhteistyöfestivaalit valitaan sen mukaan. Ensimmäinen Kantelefest järjestetään haapavesi folk Music festivalin yhteydessä 1.-4.7.2010. haapavesi fMf on tunnettu tasokkaasta kansanmusiikkiohjelmastaan ja saikin tästä tunnustuksena finland festivalsin myöntämän vuoden festivaali-tittelin vuodelle 2010. Kantelefestin ohjelman kokoaa Kanteleliiton hallituksen muodostama festivaalitoimikunta, johon kuuluvat tällä hetkellä puheenjohtaja/muusikko Eva alkula, säveltäjä pekka jalkanen, muusikko/pedagogi satu sopanen-helisalo, kanteleliiton hallituksen jäsen Tuija Wegelius, kansanmuusikko Maija Kauhanen ja toiminnanjohtaja sirpa lahti. he kokoavat ohjelman yhteistyössä haapavesi fMf:in taiteellisen ryhmän kanssa. Ilmoittaudu artistiksi! jos sinulla on yhtye/artisti, joka olisi innokas esiintymään festivaalilla lähetä vapaamuotoinen hakemus Kanteleliiton toimistoon 15.1.2010 mennessä. liitä mukaan yhtyeen/artistin esittely, ääninäyte (cd tai linkki nettisivulle/Myspaceen) ja yhtyeen/ esiintyjän yhteystiedot. festivaalitoimikunta käsittelee hakemukset ja valitsee niiden joukosta muutamia yhtyeitä festivaalille kevään 2010 aikana. lähetä hakemus postitse: Kanteleliitto ry. hämeentie 34 d, 00530 helsinki tai sähköpostitse: mail@kanteleliitto.org. KANTELE 4·2009 50
sivuilla Vauhdikkaan kuvateoksenAino, Enkeli seikkailevat niin Elias kuin ja Väinämöinenkin. Mukana myös Akseli Gallen-Kallelan ja R.W. Ekmanin innoittamia toisintoja tunnetuista kantelemaalauksista. Sulavainen UUTUUSLEVY: Tekijät: · Timo Väänänen · Ilari Ikävalko · 96 sivua · värillinen Sulavaine n et, lau t, puhaltim soittime · lyömä cals , voc Ilmonen lu / vo kanteles Kristiina Liedes · lau t, laulu / kantelee na-Kaisa · An p. A änen säv./com Timo Vään 8:33 ./comp. säv en 7:38 p lavain säv./com 1. Su 4:58 li säv./com 2. Tu uus 8:49 or säv./com 3. Nu i 2:59 uh säv./com 4. Lo 5:02 la säv./co 5. El en tanssi 6:35 hi 6. Py ar ut ISRC 7. Ku 44:39 Ves Ila Ti Sulavainen ISBN 978-952-5652-35-2 (suomi) ISBN 978-952-5652-37-6 (englanti) MAA 03 MA ANITE 2 Kristiina Ilm onen · Anna-Kaisa lyömäsoittim su un t a.m Lied aa nit e.f Timo Väänän es · laulu / voc et, puhaltimet, laul i u / percussi en · kantele als ons, wind instrument et, laulu / kanteles, s, vocals 1. Su vocals lavainen 2. Tul 8:33 i säv./comp 3. Nu . Anna-K 7:38 oruus aisa Liedes säv./comp 4. Lo · sanat/lyric . Anna-K 4:58 uh s trad. · aisa Liedes säv./comp sov./arr. 5. Ella i · sanat/lyric . trad. · Suunta 8:49 sov./arr. s trad. · säv./comp Anna-Kaisa sov 6. Py . Timo Vää 2:59 Liedes & Tim ./arr. Suunta hie nänen · san säv./comp o Väänänen 7. Ku n tanssi at/lyrics .& sanat/l 5:02 utar trad. · sov yrics trad säv./comp ./arr. Suu . · sov./arr . Timo Vää nta 6:35 . Suunta nänen · sov säv./comp ./arr. Suu . Anna-K nta aisa Liedes · sanat/lyric 44:39 s trad. · ISRC FI-P sov./arr. M3-09-0 Suunta 0001 000 VesaNorilo IlariIkävalk o TimoVä änänen 07 · äänitys ,miksau sjamas · graa terointi finensu /engine unnitte ering · valo lu/des ign kuvat/ph otos Kristiina Ilmonen Anna-Kaisa Liedes Timo Väänänen Improvisoiva yhtye tunnelmoi ja svengaa ensilevyllään. MAA 03 MA ANITE 2009 Saatavilla Maahengen verkkokaupasta www.maahenki.fi sekä hyvin varustetuista kirjakaupoista. Sibelius-A katemian kansanmus Sibeliusiikin osast Akatem on äänitteitä Box 86, ian kan sanmusiik 93. FIN-002 51 folkmus ic@siba.fi Helsinki, Finla in osasto nd · http://ka mu.siba .fi Uutuuslevyjä! Pikku Akan mmille Pikku Akan taikapäivä so harmaa kissa. uttuvat linnuiksi lauluissa tansmaalla ja veden uunnellaan ympaattisen sivat äänensä anen, Köyhät et ovat Matti Kesto 42:42 www.imu. Syyspäivänä Hannu Syrjälahden sävellyksiä 8 Keväisessä metsässä 9 Yksinäisenä iltana * 10 Elokuun auringossa 11 Pakkasaamu 12 Kolme kymenlaaksolaista kansanlaulua 13 Piipen polska * 14 Suvisunnuntaina 15 Kansankoraali Rauman seudulta 16 Kreeta Haapasalo: Kanteleeni 17 Iltakaste Ilomantsissa * 2:55 1:39 1:43 3:31 4:08 2:14 3:10 3:29 3:55 2:44 1 2 3 4 5 6 7 Iltakaste Ilomantsissa Kansanomainen valssi * Sydämen hiljaisuudessa Tuulikannel ** Yön rannalla yksin Utua meren yllä * Syyspäivänä varjoista valoon 2:51 1:56 2:27 3:29 2:32 2:29 4:13 Evening Dew in Ilomantsi Waltz in folk style In the Quiet of my Heart The Aeolian Harp Alone on the Edge of the Night Mist above the Sea On an Autumn day from the shadow into the Light Spring in the Forest On a lonely Evening In the August Sun Frosty Morning Three folk-songs from south-eastern Finland Piipe´s Reel On a summer Sunday Hymn from the Rauma area My kantele Evening Dew in Ilomantsi * Aale Lindgren, oboe, Veikko Höylä, sello ja/and Hannu Syrjälahti, kantele ** Anu Itäpelto, Anna-Kaisa Liedes ja/and Hannu Syrjälahti, kanteleet/kanteles Kaikki sävellykset Hannu Syrjälahti paitsi 12, 15 ja 16 trad. sovitus Hannu Syrjälahti All compositions by Hannu Syrjälahti except tracks 12, 15 and 16 trad. arr. by Hannu Syrjälahti 09-295 2079 Levyn omistamme Anna Baricille Runot Ilse Saares ja Maria Kantlin Sävellykset Maria Kantlin paitsi 10. Huoleton hai Matti Kontio Kuvat Ilse Saares Sovitukset Bojan Baric 4 6 8 11 12 13 17 18 Matti Kontio 1 2 3 5 7 9 10 14 15 16 Laulajat: Maija Kauhanen, Mari Kätkä, Sinikka Kontio, Anna Baric, Maria Baric, Matti Kontio, Markojuhani Rautavaara, Jukka Uosukainen, Köyhät ritarit (Martin Smeds, Sampo Suihko, Seppo Suihko, Jukka Uosukainen) ja lapsiryhmä Karhut (Lea, Kalle, Liisi, Enni ja Saara) Soittajat: Anna Baric viulu, Maria Baric viulu, Susan Aho haitari, Ivo Baric sähköbasso, Jyri Sariola rummut, Kalle Kontio perkussiot, Matti Kontio, kitarat, kanteleet, harmooni, sekä Inkoon virtuaaliorkesteri tiedustelut ja myynti: posti@maanite.fi taika päivä Lauluja lapsille 0400-467 974 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. Taikapäivä Pikku Akan kesälaulu Pikku Akan auto Kissan karkuretki Mansikki Aurinkotanssi, Auringon iltalaulu ja Auringon silta Pilviloitsu ja Tuuliloitsu Sade Vesihiisi Huoleton hai Merenkuninkaan tyttäret ja Merihevoset Kuutar ja Merenneito Hopeaa ja sinistä Kvartetti Suden laulu ja Susi ja kuu Susi soittaa ja Marraskuun susi Kettu-uni Kissan kehtolaulu 1:38 1:25 2:31 2:28 2:31 4:14 2:14 1:43 1:41 1:45 2:21 3:28 2:42 1:39 1:44 1:34 1:48 4:01 Mari Matti ja Mari Mari ja Markojuhani Mari Mari, Karhut ja Matti Mari Köyhät ritarit Mari ja Karhut Jukka Markojuhani ja Karhut Markojuhani Maija ja Maria Maija Oravat Köyhät ritarit Sinikka ja Köyhät ritarit Maija ja Enni Anna Levyn laulut WSOY Alfr Pikku Akan taikapäivä lauluja lapsille ja aikuisille ESPOON KULTTUURIKESKUS Monipuolinen kantelekauppa! - Nuotit - Levyt - Tarvikkeet - Virityslaitteet - Studiopalvelut www.imu.fi La 5.12. klo 19 SENNI ESKELINEN & STRINGPURÉE BAND MARKKU LEPISTÖ COMPANY Videotaide: Jari Rönkkö IMU-CD 092 SYYSPÄIVÄNÄ - ON AN AUTUMN DAY HANNU SYRJÄLAHTI MUSIC FOR KANTELE imu@imu.fi Liput 15/10 e Lippupiste (+ palvelumaksu alk. 1,50 ) Kulttuuriaukio 2, Tapiola. www.espoo.fi/kulttuurikeskus