• LIITELEVY: KaTajaVuorI · ParonI · jäTTIKanTELE 4·2010
• 37 Sysi ja Syven " Päätin kaivertaa kanteleeni yhdestä kokonaisesta puunpalasta." KANTELE 4·2010 kuva: aslak Tolonen
• SISÄLLYS PÄÄTOIMITTAJA................................................................................................................ 4 PUHEENJOHTAJA ............................................................................................................. 4 14 Vilho Mäkinen JÄTTIKANTELON JÄLILLE ................................................ 5 sammaTin aarre KUVAKANTELE ............................................................................................................... 12 KOLHON KANTELETEHdAS ....................................... 14 osa 2 MAAILMALLA ................................................................................................................. 22 NUOTTILIITE 18 ............................................................................................................. 23 LASTEN KANTELE .......................................................................................................... 31 PArONI PAAKKUNAINEN ............................................ 32 seikkailuT musiikin merillä 5 Kukkakantele SYSI JA SYVEN ............................................................................ 37 rakensinpa kerran sähkökanTeleen MATKA MENNEESEEN ....................................................... 40 sydämissä käy sykähdys KANTELEEN GrANd LAdY......................................... 42 ulla kaTajavuori (16.6.1909­5.10.2001) JULKAISUT ...................................................................................................................... 46 LIITTO................................................................................................................................ 48 42 PÄÄTOIMITTAJA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 Ad: Ilari Ikävalko JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat ja ilmoitukset) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki puh. 050-5645957 mail@kantele.net kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Johanna Aho, Susanna Heinonen, Outi Sané, Timo Väänänen TOIMITUS JA TAITTO Pro Motius, 040-5227188 Kelohongantie 7, 15200 Lahti lehti@kantele.net PAINOPAIKKA KS Paino Oy, Kajaani ILMESTYMISTIEdOT 32. vuosikerta 4 / 2010 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) Katajavuori · AINEISTO- JA JULKAISUPÄIVÄT 1. nro: 1.2. / 28.2. 2. nro: 2.5. / 31.5. 3. nro: 1.8. / 31.8. 4. nro: 1.11. / 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: ULLA KATAJAVUOrEN KANTELE KULTTUUrI-, MIELIPIdE- JA TIEdELEHTIEN LIITTO KULTTI rY:N JÄSEN KANTELE 4·2010
• PÄÄTOIMITTAJA Timo väänänen PUHEENJOHTAJA eva alkula Kanteleen kielin "Kanteleen ääni on koskettava ­ soitin on merkittävä meille Karjalassa." Näin kertoi meille moni Karjalan Tasavallassa Kanteleen kielin -kenttämatkallamme syys-lokakuussa. Näimme monenlaista elävää kantelekulttuuria mm. musiikkiopisto-opetusta Prääsässä ja Aunuksessa, nuorten Jeans Kantele -yhtyeen harjoitukset Petroskoissa, 1,75 miljoonan euron Kantele-talon ja tapasimmepa myös vepsäläisen Juri Mugatsevin, joka soittaa vepsäläistä kanteletta. Vepsäläinen kantele on harvinaisuus, mutta heräämässä jälleen eloon. Armas Otto Väisänen kertoo Kalevalaseuran vuosikirjassa 14 (1934) vuonna 1916 tehdystä kenttämatkasta Etelä-Vepsän kyliin: Kolme vuotta Kolme vuotta Kanteleliiton hallituksen puheenjohtajana ovat olleet avartava kokemus. Luottamustehtävä toi monia uudenlaisia haasteita, joista ehkä voimakkaimpana vastuu monimuotoisen kantelekulttuurin edistämisestä ja sen osa-alueiden tasapuolisesta huomioinnista. Onneksi tiimi, jonka kanssa olen saanut työskennellä, on ollut aivan mahtava! Liiton toiminnassa minusta parasta ihmisten välinen yhteys: pieni piiri voi parhaimmassa tapauksessa olla tosi hyvä juttu. Toivon, että toimintamme on ollut tyydyttävää ja tuonut ilahduttavia hetkiä liiton jäsenten kulttuurielämään. Kiitos tästä ajasta! Entä onko jotakin, mikä toiminnassa mättää? ­ Valtava työvuori, jota toiminnanjohtajan on haasteellista purkaa puolipäiväisen toimen puitteissa. Toimen kokopäiväistäminen on ajankohtainen kysymys ja tähän toivon hallituksen pureutuvan. Liitolla on idearikas ja toimiva tiimi. Rajat ideoiden toteuttamiselle asettaa tällä hetkellä vain raha ja aika. Kantele-lehti odottaa tällä hetkellä uuden päätoimittajan valintaa ja haluan kiittää Timoa ja Ilaria monivuotisesta taiteellisesta ja sisällöllisestä panostuksesta Kantele-lehden uudistamiseksi. Korkeatasoinen lehti on ollut loistava kanava välittää kantelekulttuuria laajalle kentälle ja sitä lukiessa olen voinut ilolla todeta olevani ihan mielettömän ylpeä lehdestämme! Lämpimät kiitokseni koko hallituksen puolesta! "Huomattavimpia matkan esineellisiä löytöjä ovat neljä kanteletta. Ne ovat Kansallismuseossa. V:een 1916 saakka ei vepsäläisestä kanteleesta tiedetty muuta kuin kandel sana, niinkuin ei liiviläisilläkään ole soittimemme käytöstä muuta muistoa kuin runojen kndla sana. Nyt löysimme soittimen, mutta emme sen alkuperäistä nimitystä." Kanteleen kielin -hanke kerää nykypäivän tietoja erilaisista kanteleista ja on tehnyt kenttämatkat Mikkeliin, Sammattiin, Liettuaan, Latviaan, Viroon, Karjalan Tasavaltaan, Moskovaan ja Udmurtiaan. Edessä ovat vielä Tatarstan, Tsuvassia, Marinmaa, Venäjä, Valko-Venäjä, Ukraina ja Puola. Hanke julkaisee kirjan 16 kantelekansasta muutaman vuoden päästä. Tällä hetkellä tiedonkeruu on meneillään. Sen merkeissä ­ näkemiin. KANTELE 4·2010 4 kuva: heikki Tuuli
• Jättikantelon jälille Sammatin aarre TeksTi: heikki laiTinen, kuvaT: Timo väänänen KANTELE 5 4·2010
• V iime syyskuussa olin mukana merkillisellä löytöretkellä. Matka suuntautui läntiselle Uudellemaalle ja matkakumppaneinani olivat Timo Väänänen ja Leena Häkkinen. Olimme Sammatin kirkon kellotapulin jättikantelon jälillä. Olimme saaneet luvan ottaa valokuvia salaperäisestä kanteleesta ja olimme päättäneet tallentaa nauhalle kanteleeseen liittyvää perimätietoa. Jännittyneinä ajoimme tunnin matkan Helsingistä länteen, ensin valtatietä, sitten syksyisiä, mutkittelevia paikallisteitä pitkin. Perillä suurimmatkin odotuksemme ylittyivät moninkertaisesti. S ammatin punaiseksi maalatun, sopusuhtaisen kauniin kirkon pihamaalla meitä odottivat Unto Voutilainen, seurakuntamestari, ja Marja-Riitta Syvänne, joka on jo pitkään toiminut kirkon esittelyn yhteyshenkilönä. Lönnrotin kotikirkko houkuttelee vuosittain lähes parikymmentätuhatta kävijää läheltä ja kaukaa. Viitisentoista vuotta heille on silloin tällöin näytetty myös tapulin jättikantele. Jännitys kohoaa. Astumme kellotapulin lävistävään holvikäytävään, jota pitkin edelleen kuljetaan kirkkoon. Käytävän sivulla oleva leveä lautaovi aukeaa naristen. Siellä se on penkillä, laakeriseppelten ympäröimänä: vihreä jättikantele. ämmästelimme ja ihastelimme. Nostimme kanteleen kellotapulin porraskivelle, valokuvasimme ja mittailimme. Pituus 180 cm, leveys 68,5 cm. Kieliä seitsemän, pisin 131 cm, lyhin 45 cm. Korkeus 19 cm, ponnen kanssa 29,5 cm. Viritystapin pituus 23 cm, paksuus 1,8 cm. Varraskin on pituudeltaan lähes puoli metriä ja sentin paksuinen. H KANTELE 4·2010 6
• K anteleessa on tosiaan ponsi, varras ja puiset viritystapit. Ponsi on koostaan huolimatta sulava, kauniisti muotoiltu ja päättyy paksuun kierukkaan. Kysymyksessä on siis jättiläisversio seitsemänkielisestä koverretusta kanteleesta. Kantele itsessään ei tietenkään ole koverrettu, vaan tehty paksuista, tukevista laudoista. Tämä siinä onkin kaikkein hämmästyttävintä: se on koverretun mallinen jättikantele ja tehty niin tukevaksi, että runko kestää kielten jännityksen. Myös vartaan kiinnitys on tuettu metallivahvikkein. Muutama kieli soi vielä nytkin, vaikka kantele on ollut pienessä hirsihuoneessaan, entisessä ruumishuoneessa, jo 126 vuotta. Se on ollut siellä kesähelteillä ja talvipakkasilla ja säilyttänyt silti kuosinsa. Mutta vaikka kantele soi vielä tänäänkin, ei tiedetä, onko sitä koskaan soitettu. Se on nimittäin tehty kukkaiskanteleeksi Elias Lönnrotin hautajaisiin huhtikuun 3. päivänä 1884. Tästä kertoo vielä eräs erikoinen piirre. Jättikanteleen kansi ja sivut ovat täynnä pieniä nauloja ja parissa naulassa ja parissa kielessäkin on vielä jäljellä kuivuneiden kukkalehtien sirpaleita. Vihreä kantele oli aikanaan peitetty kukin ja laakerinlehdin. Haudalta kukkakantele lienee nostettu suoraan kellotapulin hirsihuoneeseen ja siellä se on vieläkin. isätietoja saimme myöhemmin Tauno Sutiselta, entiseltä suntiolta, joka aikansa ihmeteltyään ruumishuoneen kanteletta, oli alkanut ottaa siitä selvää. Hän oli saanut tietoonsa paikallista perimätietoa sekä aikalaiskäsikirjoituksen, jossa kerrottiin Lönnrotin hautajaisista. Näimme valokopion muutamasta sivusta. Sutinen kehotti käymään käsikirjoituksen nykyisen omistajan luona. L M enimme siis Esko Isopuron puheille. Tämä 91-vuotias entinen talonisäntä otti meidät ystävällisesti vastaan ja vastasi moniin käsikirjoitusta koskeviin tiedusteluihimme. Kysymyksessä on 32-sivuinen vihko, johon on huolellisella ja kauniilla käsialalla kirjoitettu kymmensivuinen kuvaus Lönnrotin hautajaisten kulusta sekä merkitti kahdeksalle sivulle muistiin seppelenauhojen tekstejä. Hautajaiskuvaus on osittain kopioitu sanomalehdistä, pääasiassa Uudessa Suomettaressa 4.4. ja 5.4.1884 ilmestyneistä kuvauksista, KANTELE 7 4·2010
• KANTELE 4·2010
• mutta joukkoon on lisätty kirjoittajan omia huomioita sekä yleistä paikallisuuden tuntua. erimätiedon mukaan käsikirjoituksen on kirjoittanut Esko Isopuron vaimon isä Johannes Lohilampi (1866­1938), jonka isä, Sammatin Lohilammen isäntä Johannes Bergman oli paikkakunnan vaikutusvaltaisimpia isäntiä ja kaukaista sukua Lönnrotille. Hän oli yksi Sammatin kahdeksasta isännästä, joilla oli kunnia kuljettaa arkku Lammin talolta kirkonkylän kansakoululle. Hautajaispäivänä Bergman määräsi 17-vuotiaan poikansa kirjoittamaan muistiin kaikkien seppelenauhojen tekstit. Kun tekstit ilmestyivät useissa sanomalehdissä jo kahtena seuraavana päivänä, on mahdollista, että perimätieto pitää paikkansa, ja Johannes Lohilampi kirjoitti tekstit muistiin lehtiä varten. P S eppelten tervehdyksissä mainitaan joitakin kertoja kantele. Esimerkiksi Helsingin yliopiston Pohjolaisosakunta oli merkinnyt nauhaansa: "Ikuinen kiitos Suomen kanteleen uudestaan rakentajalle!" Hämeenlinnan naisilta oli kantele, josta ei kuitenkaan ole säilynyt lähempiä tietoja. Pietarista oli hopeakranssi, jossa oli kantele ja hopealaatassa Kalevalan säkeitä. Samat säkeet olivat kolmessa muussakin seppeleessä. Maarianhaminan asukkailta, Turun ruotsinkielisen lyseon oppilailta ja Helsingin ruotsinkielisen tyttökoulun ja opettajatarluokan opettajattarilta, opettajilta ja oppilailta tulleissa ruotsinkielisissä tervehdyksissä oli suomeksi ne säkeet, joihin Lönnrot päättää Kalevalansa varsinaisen kertomuksen. Viimeksi mainittu tervehdys kuului: Elias Lönnrot 18 9/4 02 ­ 18 19/3 84. Jätti kantelon jälille, Soiton Suomelle sorean, Kansalle ilon ikuisen, Laulut suuret lapsillensa. Från lärarinnor, lärare och elewer wid Fruntimmerskolan och Lärarinneklassen i Helsingfors. ervehdykset osoittavat, että vielä Lönnrotin aikana Suomen ruotsinkielinenkin väestö koki Kalevalan ja kanteleen omakseen. T KANTELE 4·2010 3·2010
• önnrotin hautajaiset olivat ainutlaatuinen tapahtuma. Uudenmaan kuvernöörin johdolla oli valtaisat järjestelyt saatu hoidettua parissa viikossa. Rautatiehallitus oli järjestänyt ylimääräisen junan, joka kuljetti Lohjan rautatieasemalle kenraalikuvernöörin, senaatin, Suomen sotaväen, yliopiston, osakuntien, seurojen ja koulujen edustajat. Hyvinkäällä nousivat junaan muualta tulleet kaupunkien ja maalaiskuntien edustajat. Lohjan asemapihalla odotti satakunta isäntää hevosineen ja rekineen. Kaksi ja puoli peninkulmaa pitkä metsäinen maantie Sammattiin oli jo monessa kohdassa sula, mutta pahimmissa paikoissa oli miehiä luomassa lunta tielle. L Lopuksi tuotiin kukkakantele Helsingin naisilta, joka onkin todella taideteos tavallaan, sen oli valmistanu hra G. M. Stenius. Tämä noin 2 kyynärää pitkä kantele, jonka kielet 7män ovat tehdyt valkoisista hyacinteista, pohjan alempi osa ruusuista, muuten laakerin lehdistä, cypreisseistä j. m. s. Tämä kantele lepää nytten haudakummun harjalla. V J iimeinen lause vahvistaa, että kuvaus on syntynyt välittömästi hautajaisten jälkeen ja on siis sekin kellotapulin kanteleen tavoin jo 126 vuoden ikäinen. uhlallisuudet lauluun: päättyivät ylioppilaiden H autajaiset alkoivat puoli neljältä iltapäivällä, jolloin kulkue lähti kansakoululta kohti kirkkoa. Puheet ja seppelten lasku kestivät iltamyöhään. Haudalla alkoi uudelleen lähetystöjen pitkä jono. Loppuhuipentumasta Johannes Lohilampi kirjoittaa: Kun seppelten ja kukkasten tulva oli asettunut, lauloivat ylioppilaat "Suomen laulun" ja "Maamme", jota kuunneltiin avopäin, molemmat suomalaisilla sanoilla, jonka jälkeen ihmisjoukko, lähes 1000 henkeä, kunnioittaen lähti pois tuolta yksinkertaiselta hautausmaalta, joka nyt säilyttää yhtä isänmaamme kalliimmista muistoista. KANTELE 4·2010 10
• A jan sanomalehdistä löytyy kukkaiskanteleesta lisätietoja. Helmikuussa 1884 oli Helsingissä perustettu Suomen ensimmäinen naisjärjestö, Suomen Naisyhdistys, puheenjohtajanaan Elisabeth Löfgren. Kun tieto Lönnrotin kuolemasta oli tullut Naisyhdistyksen tietoon, se päätti kokouksessaan 25.3. "teettää haudalle asetettawan kukkas=kanteleen, jonka wiewät lähetystönä neidet maisteri Emma Åström ja Toini Topelius; sijaisiksi määrättiin rouwat J. Godenhjelm ja M. Collan". Lehdissä julkaistiin ruotsinkielinen ilmoitus: naisia, jotka haluavat osallistua kukkakanteleen hankintaan, kehotettiin kirjoittamaan nimensä Edlundin kirjakaupassa olevaan listaan. Kanteleen valmistaminen annettiin puutarhasuunnittelija, kauppapuutarhuri ja kukkakauppias Mårten Gabriel Steniuksen käsiin. Tämä halusi ylpeänä esitellä saavutustaan helsinkiläisyleisöllekin, ja kantele oli yleisön nähtävissä Steniuksen kasvihuoneella Villa Alkärrissä Leppäsuolla. Uusi Suometar kertoo: "Sitä käwi katselemassa ja ihailemassa paljo wäkeä hänen kaswi=huoneessaan toissa päiwänä j. pp." akateemisen loppututkinnon suorittanut nainen ja oli viettänyt pitkiä aikoja Lönnrotin tyttärien luona Lammin talossa. Muistelmissaan hän kertoo lyhyesti Sammatin hautajaisista. Kukkaiskantele oli niin painava, että paroni af Schultén huudahti: "Tarvitaan miesvoimia viemään tämä haudalle." Muutamat herrat tulivatkin sitten sitä kantamaan. "Mutta toisen meistä naisista piti lausua muutamia sanoja. Neiti Topelius kieltäytyi jyrkästi. Minäkin olisin halunnut tehdä samoin, mutta kun olin puhuttava, lankesi tehtävä minun osalleni." K ukkaiskantele herättää monia kysymyksiä, joihin ei vielä ole vastauksia. Miksi se on 7-kielinen, miksei 5-kielinen, josta Lönnrot oli Kalevalallaan tehnyt kansallisen vertauskuvan ja joka kuvattiin kaksi vuotta myöhemmin Lönnrotin hautakiveen. Vaikka M. G. Stenius vastasi kanteleen koristelemisesta, hän tuskin teki itse kanteletta. Kuka sitten oli tämä erittäin asiantunteva kanteleen rakentaja? Ja Sammatin löytöretken tärkein opetus: mitä kaikkea kanteleesta onkaan vielä löydettävissä! oini Topelius oli kuulun Zachris Topeliuksen tytär ja Elias Lönnrotin kummityttö. Hänelle Lönnrot oli lahjoittanut eläkepäiviensä siron, mustaksi maalatun kromaattisen kanteleen. Emma Irene Åström oli ensimmäinen suomalaisessa yliopistossa T KANTELE 11 4·2010
• KUVAKANTELE " KANTELE 4·2010 12 "Voisikin sanoa, että esitys on kontrastien juhlaa. Mutta voisipa myös sanoa, että se toimii. Kun Veera Voima laulaa kalevalaisia säkeitä, hän pitää yleisöä intensiivisesti hyppysissään. Kylmät väreet juoksevat selkäpiitä." ­ HS 17.10.2010, Jussi Tossavainen Aikaa aamuun Helsingin Kanneltalossa 16.10.2010. Koreografia ja tanssi Maija Lepistö, musiikki Rubén Romero, laulu Mara Rey (vas.), laulu ja kantele Veera Voima (oik.), kitara Rubén Romero, perkussiot Karo Sampela. kuva: Jorma Airola
• KANTELE 4·2010
• Kolhon kanteletehdas osa 2 Kolhon kanteletehdas nousi nopeasti ja sen tuotanto suunniteltiin niin suureksi, että sitä varten rakennettiin oma verstasrakennus. Kanteleita rakennettiin Paul Salmisen piirustuksilla. Sodan jälkeisenä aikana soitinten saaminen oli vaikeaa. Soitintuonti Saksasta tyrehtyi vuosikausiksi ja muissakaan sotaa käyneissä maissa ei soitintuotanto elpynyt nopeasti. Kaksi kolholaista kannelta. Taustalla Kari Dahlblomin loimukoivuinen kantele, josta on poistettu sävelvaihtokoneisto ja laitettu tilalle nylkyttimet. Edessä Pirkko Lintulan visakoivuinen kantele. kuva: Rauno Nieminen TeksTi: rauno nieminen Einari Marvia toteaa Fazer-Musiikin historiassa, Fazerin Musiikkikauppa 1897­1947, että "sodan jälkeen soitinten tuonti oli aivan olematon", mutta "vähitellen saatiin kotimaassakin käyntiin eräitten soittimien valmistus". "Muunmuassa on ryhdytty valmistamaan mandoliineja ja kitaroita, joille on annettu tavanmukainen Fazer nimi. Kantelemestari Paul Salmisen piirustusten mukaan ryhtyi eräs soitintehdas rakentamaan liikkeelle Fazer-kanteleita, joiden suunnittelussa viimeiset äänitekniset KANTELE 4·2010 14
• kokemukset oli otettu huomioon. Yleisön jälleen herännyttä kiinnostusta tätä ikivanhaa kansallissoitintamme kohtaan kuvaa se, että Fazer-kanteleita on muutamassa kuukaudessa myyty 100 kappaletta." Fazer panosti kanteleisiin, joiden menekki veti vertoja pianoille ja flyygeleille, joita Fazer myi vuonna 1946 ainoastaan 100 kappaletta, 1945 35 kappaletta ja 1944 vieläkin vähemmän. Marvian kirja on julkaistu vuonna 1947 ja ehkä siksi hänellä ei ollut esittää kanteleiden myyntilukuja koko vuodelta. Mikä oli se soitintehdas joka näitä kanteleita valmisti? Asia selvinnee vielä Fazerin arkistoista, mutta vahvana ehdokkaana on myöskin Kolhon kanteletehdas. Kysymyksessä saattaa olla myös Kilpinen Kalajoelta. Muita satojen kanteleiden tuotantomääriin pystyviä valmistajia Suomessa ei ollut. Kitaroita ja kanteleita valmistavat yritykset, pietarsaarelainen Landola ja järvenpääläinen Jaakko Noso eivät valmistaneet vielä tässä vaiheessa kanteleita. Paul Salminen Kolhon kanteletehtaalla rakennettiin Paul Salmisen kantelemalleja ja on ehkä paikallaan esitellä Paul Salminen, vaikka hänestä on ollut jo monta kirjoitusta Kantele-lehdessä. Muusikko ja kanteleenrakentaja Paul Salminen (1887­1949), aikaisemmin Paavo Benjamin Hinkkanen, syntyi 11.10.1877 Venäjällä, Inmerissä Rappulan kylässä. Paulin isä Paavo Hinkkanen ja äiti Helena os. Puumalainen, olivat molemmat lähtöisin Suomen suuriruhtinaskunnasta. Paul Salmisen muusikonura alkoi kun hän pääsi opiskelemaan Pietarin Keisarilliseen Konservatorioon vuonna 1908. Konservatoriossa opettivat monet tunnetut säveltäjät, kuten Nikolai Rimski-Korsakovski, Sergei Prokofjev ja Igor Stravinski. Paul Salminen sai kiinnityksen vetopasuunan soittajaksi Pietarin Keisarilliseen Orkesteriin vuonna 1912. Hänet valittiin täydentämään opintojaan Robert Kajanuksen orkesterikouluun Helsinkiin. Helsingissä ollessaan Salminen tapasi tulevan vaimonsa näyttelijä Iida Salmisen (1985­1974). He menivät naimisiin vuonna 1918 Pyhän Marian Paul Salminen ja ensimmäinen patentoitu kantelemalli, ns. spindellikantele. Kuvalähde: Kanteleliitto KANTELE 15 4·2010
• Kolhon kanteletehtaalta löytynyt Fazerin polttoleimasin. kuva: Rauno Nieminen Paul Salmisen kantelemallit Paul Salmisen suunnittelemista kantelemalleista on ollut saatavilla niukasti tietoa. Eri tutkijoiden kirjoituksissa mallit, päivämäärät ja muutkin tiedot ovat ristiriitaisia. Vuonna 2006 sain Kolhon kanteletehtaalta Salmisen kanteleiden numero 6 ja 8, sekä 3B piirustukset. Tämä selvitti kolme kantelemallia. Näyttäisi siltä että Salminen on numeroinut mallit niiden keksimisjärjestyksessä. Kantelemalleista 1 ja 2 ei ole Salmiselta mitään merkintää. Loogista olisi että ne olisivat Salmisen Spindellikanteleita, joista oli 3- ja 2-kielinen versio. Edellisen perusteella Salmisen mallit olisivat: SalmiSen kantelemallit kirkossa Pietarissa. Samassa yhteydessä Paul otti vaimonsa sukunimen Salminen. Salmiset loikkasivat Neuvosto-Venäjältä Mustanmeren, Romanian, Saksan, ja Balttian kautta Suomeen vuonna 1920. Iida Salminen tunnetaan paremmin nimellä Ida Salmi, jolla hän teki Suomessa noin 45 filmiroolia. Suomessa Paul Salminen soitti mm. Robert Kajanuksen (1956­1933) perustamassa Helsingin kaupunginorkesterissa, ja Teatteri- ja radio-orkestereissa. Helsingin Sivistysjärjestöjen Kansankonservatorio perustettiin vuonna 1922. Seuraavana vuonna opetusohjelmaan otettiin kanteleensoitto, jota opetti Salminen vuoteen 1949 asti. Paul Salminen teki merkittävän työn kanteleen rakentajana, -soittajana ja -soiton opettajana. Salmisen kokonaisvaltainen panetuminen kanteleen kaikkiin alueisiin on hämmästyttävä suoritus. Malli 1 Spindellinantele Malli 2 Spindellikantele Malli 3 Malli 3A ja 3B, suur-eli harppukantele Malli 4 Peilikuva mallista 3, sävelvaihtokoneisto lyhyellä sivulla Malli 5 Pienikokoinen koneistokantele, sävelvaihtovivut koneiston keskellä Malli 6 Koristekantele Malli 7 "Kaareva" malli, diatoninen 35-kielinen, viritystappisivu kaareva Malli 8 "Suorakulmainen" malli, diat. 32-kielinen, viritystappisivu suorakulmainen Malli 9 Suora viritystappisivu ja perä. Diatoninen, 32-kielinen Salmisen koneistoilla varustetut kanteleet (mallit 1­5) perustuvat ideaan, jossa diatonisesti viritetyn kielistön jokaista kieltä voidaan ylentää tai alentaa koneiston avulla. Ensimmäinen Salmisen koneisto perustui kielen kääntämiseen ja toinen venyttämiseen. Kieltä venyttävälle koneistolle Salminen sai patentin numero 11483 vuonna 1927. Tämän kanteleen Salminen nimesi malliksi 3A. Vuonna 1934 Salminen muutti sävelvaihtajakoneiston kanteleen diskanttikielien puoleiselle sivulle. Tämä oli malli numero 3B. Tätä mallia alkoi valmistaa Urho Järvenpää vuonna 1945. KANTELE 4·2010 16
• Salmisen kantelemallit 1­5 on varustettu sävelvaihtokoneistolla. Malli numero 6 on ns. koristekantele, johon mm. Armas Koivisto ja Alpo Sailo veistivät Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemia koristekuvioita. Mallit 7­9 ovat diatonisia kanteleita, joissa on muutama kielikohtainen sävelvaihtaja. Nämä mallit Fazerin musiikkikauppa nimesi "kotikanteleeksi", Salminen käytti näistä itse nimitystä "tavallinen kantele". Salminen nimesi muistiinpanoissaan kanteleet numeroilla: 3A, 3B, 3, 4, ja 5. Tavalliset kanteleet oli merkitty koodilla B.B., jonka perässä saattoi olla mallin numero esim. B.B.8. Muistiinpanojensa mukaan Salminen olisi rakentanut vain 14 tavallista kannelta vuosina 1942­1949. Konestolla varustettusta kanteleesta (malli 3A ja 3B) Salminen käytti nimeä "Suurkantele". Näiden mallien lisäksi Salminen rakensi vielä satunnaisia malleja, esimerkiksi muunnoksia edellämainituista malleista. Salminen teki uusia kokeiluja ja kehitti jatkuvasti kanteleitaan. Suurkantele numero 99 on ollut varmaan tällainen kokeilu. Salmisen muistiinpanoissa kanteleen kohdalla lukee: "Uusi vähä suurempi malli. Puuseppä Järvenpää". Seuraavan kanteleen kohdalla on teksti: "Entinen malli". Eelis Panula, Armas Havunen ja Emil Risku keikkamatkalla Jyväskylässä noin 1920­30-luvulla. kuvalähde: Tuomo Havusen valokuvakokoelma Vilho Mäkisen verstaan 3B-kantelepiirustuksessa on lyijykynällä pidennetty ja levennetty kannelta noin 20 mm. Olisikohan tämä se "vähä suurempi malli"? Salminen ja Kolhon kanteletehdas Salminen ei itse rakentanut kanteleita, vaan tilasi valmiit kanteleet eri puusepiltä ja soitinrakentajilta ja asensi kanteleisiin sävelvaihtajakoneistot, viritystapit ja kielet, sekä viritti koneistot. Salminen suunnitteli kantelemallinsa itse ja piirsi tai piirrätytti niistä tekniset piirustukset, joiden avulla rakentajat rakensivat soittimet. Kantelepiirustukset ovat tasokkaita ja niistä löytyy tarkat ohjeet materiaaleista mitoista, puulaaduista, kielen silmukasta, kielistä jne. Tällaisilla piirustuksilla on helppo rakentaa kantele tilaajan toivomuksien mukaan. Tarkat piirustukset ovat olleet tarpeelliset, koska rakentajat asuivat eri puolilla Suomea ja Salminen ei varmaankaan päässyt vierailemaan kaukana oleville verstaille kovin usein. Salminen vieraili Kolhossa vain yhden kerran vuonna 1947. KANTELE 17 4·2010
• Kolhossa valmistettiin kanteleita Paul Salmiselle, mutta myös suoraan Fazerin Musiikille Helsinkiin. Tehtaalta löytyi vielä Fazerin polttoleimasin jolla kanteleet merkittiin. Salmiselle valmistetuista kanteleista löytyy tietoja Salmisen kirjanpidosta: Vilho Mäkinen Kun Urho Järvenpää kuoli vuonna 1948, jatkoi Vilho Mäkinen (1916­1996) (ks. kuva s. 3) vielä jäljelle jääneiden töiden tekemistä seuraavan vuoden. Vieno Järvenpää maksoi Vilho Mäkiselle hänen tehtaaseen sijoittamansa rahat ja työpalkat 21.6.1953. Vilho Mäkinen jatkoi kanteleiden valmistusta kotonaan, keittiössä. Myöhemmin Vilho rakensi Ukonselän rannalle verstaan, jossa valmistui mm. kanteleita, veneitä ja huonekaluja. Kanteleen rakennuksessa yhteistyökumppanina oli kauhajokelainen kanteleensoittaja ja teollisuusmies Armas Havunen. Armas Havunen ja Vilho Mäkinen tekivät kanteleita reseptillä, joka oli varmaan opittu Salmiselta. Mäkinen teki puutyöt, Havunen muut työt ja hoiti markkinoinnin. Anne Raussi muisteli isänsä toimintaa: 28.10. 1945 Kanteleen runko (Järvenpää) 1.500:8.12. 1945 Kanteleen runko (Järvenpää) 3.500:21.1. 1946 Kanteleen runko (Puusep. Järvenpää) 7.2.1946 Kanteleen runko Puuseppä Järvenpää 23.2. 1946 Kanteleen runko Puuseppä Järvenpää 16.9.1946 Järvenpään työllä vaihtama kantele 15.12.1947 2.si tavallista kannelta Puuseppä Järvenpää 9.000:12.2.1948 1.si tavallinen kantele 4.500:11.3.1948 Puuseppä Järvenpää, Tav. kantele 4.800:11.3. 1948 Puuseppä Järvenpää B-3 kantele 6.300:14.5.1948 Tavallinen kantele loistosyyt Järvenpää 5.800:14.12.1948 Kantele (Järvenpää) 4.800:14.12.1948 Kantele (Järvenpää) 5.800:5.5.1949 Puuseppä Järvenpäälle 1 koppa B-3 6.000:- - "Isä ei käynyt kansakoulun jälkeen kouluja. Sielläkin jäi leikkuulauta kesken. Meni nuorena töihin tehtaalle. Se oli siihen aikaan Kolhon puusepäntehdas. Vilho oli työnjohtajana tehtaalla sodan jälkeen. Isä ei ollut paljon päälle 50 kun jäi sairaseläkkeelle 1960-luvun lopulla. Isä teki Havuselle kanteleita. En tiedä paljonko, sitä en muista. Havunen laittoi koneistot ja kielet. Isä teki vain noi puutyöt. Muistan vielä A. A. Havusen. Muistan että Havunen kävi täällä ja haki kanteleita. Se oli silloin jo vanha mies." Anne Raussi muistaa myös matkan Kauhajoelle Havusen taloon. Mukana oli Vilho ja hänen siskonmies, konepuuseppä Olavi Rantanen. Anne ei muista matkasta paljoakaan. Havusen talo oli ollut iso ja sinne mentiin puukujaa pitkin. Vilho Mäkinen jatkoi kanteleiden rakentamista vuoteen 1963 asti. Paul Salmisen kirjanpidon mukaan Järvenpää olisi valmistanut vuosina 1945­1949 Salmiselle 11 tavallista kannelta ja kolme suurkannelta. Suurkanteleista Järvenpää vaihtoi yhden työhön Salmisen kanssa, jolloin yksi vuonna 1946 rakennetuista "kanteleen rungoista" on ollut suurkanteleen runko. Fazerille valmistettujen kanteleiden määrästä ei ole mitään tietoa. Kanteleita valmistettiin Salmiselle jo vuosi ennen tehdasrakennuksen valmistumista. Armas Havunen Kauhajokelainen Armas Antero Havunen (1898­ 1981) oli innokas kanteleensoittaja, joka esiintyi myös radiossa. Havusen vakituisia soittokavereita olivat viulunsoittajat Eelis Panula ja Emil Risku. Myöhemmin Havunen soitti kannelta yksin erilaisissa tilaisuuksissa ja häissä tanssimusiikkia. Kauhajoen pelimannit harjoittelivat Havusen kotona Korpiaron talossa. Näissä yhteyksissä Havunen soitti pianoa. Havusella oli monenlaista KANTELE 4·2010 18
• Armas Havunen soittaa Salmisen kannelta numero 4 Havusen talossa. Kuvan muut kanteleet ovat Mäkisen ja Havusen yhteistyön tuloksia. kuvalähde: Tuomo Havusen valokuvakokoelma yritystoimintaa. Hän teki 1930-luvulla Tuulosnimisiä viljankuivaajia ja myi 1970-luvulla Hellaspianoja. Tähän toimintaan kanteleiden myyminen sopi myös hyvin. Havunen soitti kannelta lyhyeltä sivulta ja varmaan siksi hän tilasi Salmiselta samanlaisen koneistokanteleen kuin Väinö Hannikainen. Salmisen kantelemalli numero 4 on samanlainen kuin 3A, mutta sen peilikuva. Tämä helpotti kanteleen lyhyeltä puolelta soittoa. Salminen valmisti vain kaksi tällaista kannelta. Ensimmäisen kanteleen sai Helsingin kaupunginorkesterin sooloharpisti Väinö Hannikainen (1900­1960). Toisen kanteleen sai Havunen. Kantele on numero 74 ja se valmistui vuonna 1940. Havusen talossa on edelleenkin Havusen ensimmäinen kantele, Salmisen kantele numero 4 ja yksi Mäkisen tekemä kantele, jossa ei ole vielä kieliä. Kaikki tiedossa olevat Mäkisen ja Havusen yhteistyönä tehdyt kanteleet ovat Salmisen malli 4 kopioita. Kehän muodossa on pieni ero kohdassa, jossa sijaitsevat sävelvaihtovivut. Kun Salmisen mallissa sivu on tällä kohtaa suora, on se Mäkisen mallissa pyöristetty. Sävelvaihtajia kanteleissa on vain yksi. Puutyön laatu on korkeatasoista. Kanteleiden sivut, viritystappilista, perälauta ja sammuttaja on rakennettu visa- tai loimukoivusta. Viritystappien laatu on huonompi kuin Salmisen kanteleissa. Tapit ovat Paul Ailuksen tekemät. Myöskään sävelvaihtomekanismin laatu ei ole läheskään niin hyvä kuin Salmisen kanteleissa. Tämän tutkimuksen tekemiseen meni aikaa neljä vuotta. Kaikki kanteleenrakentajat ovat jo kuolleet ja saatavissa on enää vain toisen käden tietoa. Moni asia jäi arvoitukseksi, mutta tietoa voi vielä löytyä ja kanteleita voi tulla päivänvaloon. Salmisen muistiinpanojen ansiosta tiedettiin, että Urho Järvenpää teki Salmiselle kanteleita, mutta se olikin kaikki mitä asiasta tiedettiin. Urho Järvenpään ja Paul Salmisen kuolema lopetti lupaavasti alkaneen Kolhon kanteletehtaan toiminnan 1940-luvun lopulla. Fazer-musiikki alkoi valmistuttamaan Salmisen kotikantelemalleja ja markkinoimaan niitä. Sodan jälkeisessä Suomessa oli tuontisäännöstely ja soittimien maahantuonti oli vähäistä. Tämä synnytti Suomeen soitinteollisuutta mm. Landolan kitaratehtaan ja Jaakko Noson verstaan, joka valmisti kitaroita ja 1950-luvun alusta lähtien myös kanteleita. Kanteleen kohdalla kävi toisin. Lupaavasti alkanut kanteleen markkinointi ja valmistus loppui ja Salmisen veroista kanteleenrakentajaa saatiin odotella vuosikymmeniä. Tietoa Salmisen kanteleen rakentamisesta oli Kolhon lisäksi myös esimerkiksi Leander Laasasella ja Armas Koivistolla. Taimi Järvenpää kertoi, että piirustuksista oltiin kiinnostuneita: "Kävi yksi ja toinen kysymässä kantelepiirustuksia. Äiti ei myynyt. Valehteli, että ei ole löytänyt" KANTELE 19 4·2010
• Lopuksi Risto Blomster ja Kari Dahlblom olivat esittelemässä uutta Kantele-kirjaa Jyväskylän kirjamessuilla keväällä 2010. Osastolle pöllähti nainen jonka kanssa puhe kääntyi kanteleisiin. Sekä Pirkko Lintula, että hänen kanteleensa olivat Kolhosta kotoisin. Kesäkuussa saimme Pirkko Lintulan kanteleen kuvattavaksi Suomen kantelemuseoon Jyväskylään. Pirkko Lintula kertoi kanteleestaan: jossakin odottamassa, että minä kasvan vähän isommaksi. Koulun musiikin opetus ei tuottanut minulle mitään sellaisia iloja, että olisin edes uskaltanut ajatellakaan, että minä koskaan soitan mitään. Nyt on aikaa ja vois aloitella, jos löytyisi se oikea sävel." kirjalliSet lähteet: "Isäni Matti Lintula toimitti puut verstaalle (Järvenpään kanteleverstaalle). Siellä oli muutama visakoivu löytynyt ja ne toimitettiin sitten verstaalle. Myös polttopuita toimitettiin. Minä olen kotoisin Järvenpään talosta. Vieno piti meitä aina sukulaisinaan. Minä en tarkkaan tiedä sitä sukulaissuhdetta. Isäni hankki kanteleen. Se on ollut 1950-luvulla kun olen sen saanut. Olen ollut silloin seitsemän vuotias kun Urho Järvenpää kuoli. Onko se kantele sitten ollut olemassa ja sitä pidettiin · Pirkko Lahtinen (1977) Muistoja Paul Salmisesta ­ konserttikanteleen kehittäjästä. Kansanmusiikki 2/1977 · Einari Marvia (1947) Fazerin Musiiikkikauppa 1897­1947. Helsinki: Nordblad&Petterrsson Vanhat ValokuVat: · Tuomo Havusen ja Anne Raussin valokuvakokoelmat · Paul Salmisen kuva: Kanteleliitto, Paul Salmisen aineistot haaStattelut: · Anne Raussi, Taimi Myllyoja, Pirkko Lintula ja Tuomo Havunen 2010 KANTELE 4·2010 20 Pirkko Lintulan (vas.) kanteletta kokeilevat Suomen kantelemuseossa Kari Dahlblom (kesk.) ja Rauno Nieminen. Viereisen sivun kuvassa on sama kantele. Kuvat: Timo Väänänen
• KANTELE 21 4·2010
• MAAILMALLA Soita nopeaa! "Vau", kulttuurikeskuksen lapset huokaavat, kun näkevät ensimmäistä kertaa kanteleen pöydällä. Kaikki tungeksivat soittimen luo, mutta kukaan ei uskalla koskea siihen. Opettaja komentaa lapset istumaan ja kysyy minulta kolmannen kerran, mikä soittimen nimi on. "Ai Tampere?" kysyy yksi lapsista innoissaan. Opettaja selittää kreikaksi, että ei, tässä on "kandele", Tampere oli aikaisemman suomalaisen vapaaehtoisen kotikaupunki. Soitan kappaleen "Karjalan kunnailla" antaakseni aluksi kuvan perinteisemmästä kanteleensoitosta. Kun opettaja kysyy, haluavatko lapset kuulla lisää, kaikki huutavat "nai!" eli kyllä, paitsi eräs poika, joka vastaa "ohi" eli ei. Luulen kuitenkin, että se oli vitsi. TeksTi: ada hyvärinen Soitan vielä muutaman rauhallisen laulun ja sitten Martti Pokelan sävellyksen "Pollati poro lullati". Siitä lapset innostuvat, osa yrittää vähän tanssiakin. Vielä parin kappaleen jälkeen opettaja pyytää minua soittamaan "Pollatin" uudestaan. Minua vähän harmittaa, että nuotteja on tullut otettua mukaan lähinnä hitaisiin ja tunteellisiin kappaleisiin, joita minulta yleensä toivotaan. Kreikkalaisia nopea musiikki, jonka tahdissa voi vähän tanssia, innostaa enemmän. Onneksi ketään ei haittaa, että kertaan samaa kappaletta uudestaan. Lopuksi sanon opettajille, että lapset voivat kyllä turvallisesti kokeilla kanteletta, kunhan minä valvon vieressä. Jotkut pienemmistä eivät edelleenkään uskalla koskea soittimeen, mutta muutama isompi viihtyisi sen ääressä vaikka kuinka kauan. Kaikista ilmeisesti tuntuu, että he ovat hyviä soittajia: käytän teoriatunnilla oppimaani trikkiä ja ylennän e:n f:ksi ja h:n c:ksi, niin että pentatonisella sävelasteikolla pelkkä kielien rämpyttäminen kuulostaa kauniilta. Parin viikon sisällä pääsen esittelemään kanteletta kaikille vierailijoille lasten vanhemmista Xylokastron kunnan edustajiin. Hitaita ja suomalaisen kuuloisia kappaleita vaihtelen, mutta aina uudestaan lapset ja opettajat pyytävät: "tora grigora", soita nyt se nopea kappale, eli tietysti "Pollati". Mikäs siinä: seurauksena on, että Xylokastron asukkailla on paljon modernimpi kuvan kanteleensoitosta kuin keskimääräisesti suomalaisilla. Lapsetkin sanovat minulle usein "kandele" ja esittävät soittavansa useita peräkkäisiä glissadoja. Soittimen oikeaa nimeä ei nimittäin opi oikein kukaan: kreikan kielessä kirjainyhdistelmä "nt" ääntyy joko "nd" tai pelkästään "d". Syksyn aikana pääsen levittämään kanteletietoutta vielä työpaikkani ulkopuolelle: johtava opettaja haluaa nimittäin välttämättä, että soitan kulttuurikeskuksen kaikille avoimessa joulujuhlassa. Xylokastron kokoisessa paikassa väkeä on oletettavasti paikalla paljon, koska aina kun täällä tapahtuu jotakin, sitä kannattaa mennä vaihtelun vuoksi katsomaan. Jää nähtäväksi, iskeekö kreikkalaisiin vanhuksiin enemmän "Pollati" vai "Karjalan kunnailla". Itse veikkaan tosin "Pollatia". KANTELE 4·2010 22
• NUOTTILIITE 18 Koivukannel Koivukannel Wilho Saari February 24, 1994 arr. for Livakat Arja Kastinen 2009 Wilho Saari February 24, 1994 arr. for Livakat Arja Kastinen 2009 right hand Thump with the left hand on the sideboard of the kantele 36-string kantele 36-string kantele 5-string kantele 11-string 5-string kantele kantele 5 11-string kantele 36str. 5 36str. 5str. 115str. str. Thump with the left hand on the sideboard of the kantele Hit the string with the fingernail (through the soundboard) right hand 11- 9 str. 36 str. 9 36 str. 5- str. 115- str. str. 11 str. Hit the string with the fingernail (through the soundboard) swipe the bass strings quickly with your right thumb upwards knock on press the damping board down, the ponsi etc. swipe the bass strings quickly with your right thumb upwards put your left palmknock on on the make the on the dampened strings,with your rhythm the strings ponsi etc. right index finger press the damping board down, put your left palm on the strings, make the rhythm on the dampened strings with your right index finger KANTELE 23 4·2010
• NUOTTILIITE 18 13 36str. etc. 16 5str. 11str. Em Am Em 5str. 11str. 19 36str. 5str. 11str. B5 Em Am B5 Em + chord based variations e.g. 36str. Am Em B5 Em Em Em Am Am Em B5 Em 24 B5 Em KANTELE 4·2010
• NUOTTILIITE 18 22 36str. 5str. 11str. Am B5 Em press the damping board down, swipe the bass strings quickly with your right thumb upwards 25 36str. 27 Add the knock with the left hand fingers 5str. 11str. rit. 36str. 5str. 11str. KANTELE 25 4·2010
• NUOTTILIITE 18 Solitude Solitude Wilho Saari, January 1, 2003 arr. for Livakat Arja Kastinen 2009 36-string kantele muted sound * Wilho Saari, January 1, 2003 arr. for Livakat Arja Kastinen 2009 5-string 36-string kantele kantele 11-string kantele 5-string kantele 8 11-string 36-kantele str. 8 365str. str. 11str. 5str. 11str. 36str. 15 536str. str. 11str. 5str. 11str. muted sound Play by using the bow and lifting the finger rhythmically on the spot of the third harmonic on the string #2. Alternative: play without the tremolo. * Play by using the bow and lifting the finger rhythmically on the spot of the third harmonic on the string #2. Alternative: play without the tremolo. Bow: with the pick nearby the metal bar 15 Bow: with the pick nearby the metal bar KANTELE 4·2010 26
• NUOTTILIITE 18 21 36str. (+ chord-based variation) rit. Am a tempo B Em B Em 5str. normal plucking: 11str. 26 36str. 3 G C Em B Em Em D 5str. 11str. Em for example: D pluck the chord tones 30 36str. muted sound: 3 G C Em B Em * 5str. G 11str. C Em B Em KANTELE 27 4·2010
• NUOTTILIITE 18 35 36str. 5str. 11str. Bow: 41 36str. Em D G C Em B Em 5str. 11str. 45 36str. Em D G C Em B 5str. 11str. KANTELE 4·2010 28
• NUOTTILIITE 18 48 36str. Em 3 B Em 5str. 11str. lightly with the index fingers 51 36str. rit. a tempo Em D Am B 5str. 11str. with the pick nearby the metal bar 54 36str. 3 (+chord based variations) G C Em B Em Em D 5str. 11str. KANTELE 29 4·2010
• NUOTTILIITE 18 58 36str. rit. muted sound: 3 G C Em B Em * 5str. 11str. 63 36str. 5str. 11str. Bow: 67 36str. 5str. 11str. play by using the bow and lifting the finger rhythmically on the spot of the third harmonic on the string #2 KANTELE 4·2010 30
• Lasten KANTELE Joulun taikaa TeksTi: nina ampuja, piirrokseT: amadeus ampuja Huurteisen maan pinnalle leijailee pian tuhansia erimuotoisia lumihiutaleita. Hennolla hangella voit nähdä pienen, pienten tassujen jäljet. Voit arvuutella niiden kuuluvan jollekin eläimelle ...tai sitten... Kuuntele tarkasti ja korviisi saattaa kantautua heikkoa tiukujen helinää. Kurkista silloin kuusen taa, niin sinua tervehtii karvareunaisen hiippalakin alta iloiset ja uteliaat tontunsilmät... Pienen punaisen mökin ikkunat olivat kuurankukkien peitossa. Tonttu salpasi oven sisäpuolelta tiiviisti kiinni ja johdatti jänöjussin takan loimuun lämmittelemään. Vain vieno savu, joka kiemurteli taivaalle savupiipun uumenista, saattoi paljastaa, että sisälle oli kätkeytynyt kaksi pikkuruista hahmoa. Tonttu käpertyi huovan alle nojatuoliinsa, ja pupu asettui villashaalin päälle lattialle. Tuli tanssi koivunhalkojen kärhämillä ja kosteat lepät ritisivät takassa poksahdellen pieniä tulipalloja. Äkkiä tunnelman rikkoi ovelta kuuluva koputus (koputus ponteen). Tonttu ja pupujussi uskalsivat tuskin hengittääkään. Sydämet pamppailivat kilvan. Pupujussi luimisti korvansa ja tonttu oli jähmettynyt odottavaan asentoon (Soita jännittävää odotusmusiikkia huiluäänin). Ovelle koputettiin (KOP KOP KOP) uudestaan ja äkkiä silmäpari tuijotti ikkunasta sisään. Kuurankukkien olemassaolo pelasti pupujussin ja tontun metsämiehen katseelta ja vihdoin loittonevien askelten ääni sai pamppaileviin sydämiin rauhan (Soita kieliä vapaasti. Tee loppuun diminuendo askeleiden katoamiseksi.) Tonttu ehdotti kupposta kuumaa... ja jänöllä ei ollut mitään porkkanamuhennosta vastaan. (Popsi, popsi porkkanaa, pupua se vahvistaa...) Lue lisää Kantele.netistä! Osoite on kantele.net/ lasten-kantele-joulun-taikaa/3651 Kas metsämökin ikkunasta, sielt' tonttu ulos kurkistaa jänö laukkaa laputtaa, (soita sammutettuja kieliä, neljän iskun ajan) ja oveen koputtaa. (Kop, kop, kop ­ koputus ponteen, rytmikkäästi kolme iskua) Auta, auta pyydän sua, metsämies kun vaani mua, ZZZZ (noska kantele kivääriksi olallesi) sulle suojan tarjoan, ZZZZ (keinuta kanteletta sylissäsi) siis kätes ojenna. = I-sointu = V-sointu = IV-sointu KANTELE 31 4·2010
• Paroni Paakkunainen Seikkailut musiikin merillä seppo paroni paakkunaisen sävelsivellin on lavea ja monivärinen. siitä ovat lähtöisin niin kirkan hetki lyö -hitin sovitus kuin lukuisat yhtye-, big band-, kuoro-, sinfoniaorkesteri-, teatteri-, kirkko-, elokuva- ja radiomusiikitkin. paronin sävelarkusta on pursunnut soulia, iskelmää, jazzia, sinfonista musiikkia, oopperaa, rythm'n'bluesia ja afrokuubalaisia säveliä. ja rakasta hänelle on myös kanteleja kansanmusiikki. TeksTi jaarja kangasniemi TeksTi: kuvaT: kirjoiTTaja paroni paakkunainen sai hyvät eväät musisointiinsa kotoaan. martta-äiti lauloi hänelle pienestä pitäen lasten- ja kansanlauluja ja puuseppänä työskennellyt isä Toivo soitti mandoliinilla kylätansseja. isän opissa viulunsoitosta innostuivat seppo ja hieman myös siskonsa kaija. paakkunaisen suvusta löytyy muitakin musiikintaitajia, kuten kirkossa virsien esilaulajana toiminut isoisä juhana sekä arkkiveisuja laulanut ja viulua soittanut isoäidin setä ukko-jere. oppikoulun toisella luokalla seppo aloitti viuluopinnot. ensimmäisenä opettajana toimi musiikinopettaja aarne nurminen. hänen kanssaan seppo vaihtoi mielipiteitä myös iskelmästä ja jazzista klassisen musiikin ohella. 15-vuotiaana viulu vaihtui klarinettiin ja saksofoniin. seppo perusti ensimmäinen bändinsä, jonka keikkamatka koulubileisiin kahdeksan kilometrin päähän taittui potkurilla. Vuotta myöhemmin poika lopetti koulunkäynnin ja on siitä lähtien tienannut leipänsä muusikkona. KANTELE 4·2010 32
• KANTELE 33 kuva: harri aiho / Fimic 4·2010
• muusikkokokemusta, jonka kaikkia kiemuroita on mahdoton yhdessä artikkelissa kattavasti kuvata, on vuosien varrella karttunut muun muassa dannyn, katri helenan, eero, jussi & The Boysin, heikki sarmannon, edward vesalan, umo:n sekä soulset-yhtyeen kanssa. Kansanmusiikin juurille lapsena takkiin tarttuneet kansanmusiikkivaikutteet putkahtivat uudelleen paroni paakkunaisen musiikkimaailmaan 1960-luvun lopulla. silloin paroni perusti karelia-yhtyeen, joka ensimmäisenä kokoonpanona suomessa soitti sähköistä kansanmusiikkia. yhtye halusi uudistaa kansanmusiikkikäsityksiä suomessa ja tuoda huumoria mukaan etenkin esiintymisiin. karelian ensimmäiselle levylle suomi soi paroni soitti viisikielistä kanteletta oppaanaan a.o. väisäsen kantele- ja jouhikkosävelmiä -kirja. "sekä kansanmusiikki että kantele tuntuivat tutuilta sielussani ja sydämessäni. kansanmusiikissa hyvin arkaainen kerrostuma eli runosävelmät ja itkuvirret ovat vieläkin innoitukseni sävellystyössä. kanteleessa minua viehättää sen perussoundi: hiljainen, mietiskelevä ja akustisesti hajaantuva sointi on viehko", kuvaa paroni. eikä paroni ole enää tämän jälkeen unohtanut musiikillista perinnettä ja kansallissoitinta. yhtyeissään ja projekteissaan hän on synnyttänyt kansanmusiikkisävellyksiä sekä sovituksia vanhoista sävelmistä. yhteistyötä paroni on tehnyt muun muassa soitinrakentaja rauno niemisen sekä edesmenneen saamelaismuusikon ja runoilijan nils-aslak valkeapään kanssa. etnolevyjä eri kokoonpanojen kanssa on kertynyt parikymmentä. paakkunaista voi kutsua uuden kansanmusiikin ja skandinaavisen maailmanmusiikin edelläkävijäksi. "olen yhdistänyt kansanmusiikkiin nykyhetken musiikillisia parametreja sekä rytmimusiikkipuolelta että niin kutsutulta klassiselta sektorilta. myös eksoottisia etnomausteita eli vaikutteita eri musiikkikulttuureista ympäri maailman on tarttunut mukaan." KANTELE 4·2010 kuva: Terho aalTo 34
• Jouhikielinen rakkain, konserttikantele monipuolisin Metallikielinen ja etenkin jouhikielinen viisikielinen kantele ovat Paronille mieluisimmat kanteleet. Mutta toki kieliä saa useampikin olla, sillä onhan konserttikantele soitinperheestään monipuolisin instrumentti. "Minua kiinnostaa myös uusi, uusin tekniikoin soitettu ja moderneja musiikin parametreja sisältävä kantelemusiikki. Olen säveltänyt Fraghal-sarjan konserttikanteleelle ja jousikvartetille. Se on seitsemänosainen teos, joka pohjautuu Halosen taiteilijasuvun kantelesävelmien fragmentteihin. Kanteleorkesterille olen tehnyt sävellykset Oriental kantele ja Kotoinen kantele, jonka orkestraatiossa on mukana japanilainen koto", selittää Paakkunainen. Täyspäiväinen sävellystoiminnan harrastaja Paroni Paakkunaisen uraan ja elämään mahtuu valtavasti musiikkia. Teoston rekisterissä on yli tuhat Paronin teosta, hän on ollut mukana noin 140 levyllä muusikkona, säveltäjänä, sovittajana ja kapellimestarina ja on esiintynyt eri puolilla maailmaa useiden yhtyeiden kanssa. "Viimeisimmät viritykseni ovat viime ja tänä vuonna sävelletyt tunturisaamelaisen joikumelodiikan piirteistä ammentavat neljä teosta joikhaajalle ja sotilassoittokunnalle. Yksi niistä, Ruska, sai kuusi esitystä Moskovan Tattoossa Punaisella torilla Angelin tyttöjen ja Lapin sotilassoittokunnan esittämänä vuosi sitten." Soittovirettäkin löytyy edelleen. Paroni soittaa muun muassa Kareliassa, puupuhallinyhtye Saxperimentissa ja Trio Nueva Finlandiassa, jotka kaikki tällä hetkellä pitävät taukoa. Viime vuosina hän on joutunut luopumaan säännöllisistä soittoharjoituksista sormien nivelrikon vuoksi. Mutta erilaiset huilut ja saksofonit pysyvät toki edelleen sormissa ja ansatsi löytyy, kun on keikan aika. Itse hän sanoo olevansa pääasiassa täyspäiväinen eläkeajan sävellystoiminnan harrastaja ja opiskelija. "Minulle musiikki on yhden suhde yhteen kuin elämä ala- ja ylämäkineen. Jo pelkästään yhden äänen tuottaminen pitkään ja hartaasti suo minulle sielunrauhaa. Sovittaminen ja etenkin säveltäminen on haasteellista ongelmanasettelua, johon on innovoivaa löytää ratkaisut. Nykyisin kuuntelen etenkin klassisen puolen merkkiteoksia partituuri silmien alla. Tulevaisuudessa tulen kuitenkin feidailemaan musiikillisia aktiviteetteja. Ihmisen on opittava luopuminen. Mehän luovumme loppujen lopuksi kaikesta." Paroni on käyttänyt kanteletta myös omissa yhtyeissään. Uudessa Kareliassa, jossa soittaa myös kanteleensoittaja Matti Kontio, on mukana erityyppisiä kanteleita, samoin big band -teoksissa Nunnu ja Ethnic Confony. "Lisäksi täysimittaiselle sinfoniaorkesterille ja etnoyhtyeelle sävelletty Tanomania sisältää konserttikantelestemman improvisoidun soolon kera. Myös Helsingin kaupunginteatterin Kanteletar-näytelmään vuonna 1976 tehty musiikki sisälsi kanteleen, soittajana oli Hannu Syrjälahti. Muusani eli muijani Mimu soitti näytelmässä jouhikkoa ja viulua." " Kanteleessa minua viehättää sen perussoundi: hiljainen, mietiskelevä ja akustisesti hajaantuva sointi on viehko" Musiikkisuku jatkuu Koko Paakkunaisen perhe on musikaalinen. Vaimo Ritva opiskeli laulua Sibelius-Akatemiassa, mutta joutui luopumaan laulu-urastaan sairauden takia ja opiskeli äänitarkkailijaksi. Ritva eli Mimu on aina ollut Paronin paras kriitikko ja musisoi miehensä kanssa Abotti ja Robotti -duossa. KANTELE 35 4·2010
• Ritvan ja Paronin tytär Riika työskentelee markkinointijohtajana, mutta on ansioitunut myös laulajana ja säveltäjänä. Hänen tyttärensä Kerttu opiskelee pianonsoittoa ja säveltää pikkukappaleita ja pikkuveli Keijokin on osoittanut lahjakkuutensa viheltämällä musikaalisesti. Paakkunaisten poika Niko toimii rytmimuusikkona, sovittajana, säveltäjänä ja musiikkiteknologina. Nikon vaimo Krisse on trumpetisti Ladie´s First Big Bandissä, heidän poikansa, 13-vuotias sähköbasisti Santtu, debytoi trionsa Sweet Guns kanssa Porvoossa tänä syksynä ja pikkuveli Veikka soittaa rumpuja. "Perhe on minulle tärkeä. Kun sukuni alkoi laajeta lastenlasten myötä vuonna 1996, tulivat läheiset ihmissuhteet yhä tärkeämmiksi ja ovat tällä hetkellä numero yksi", toteaa ylpeä isoisä UkkoPaakkunainen. Seppo paroni paakkunainen · syntyi 1943 Tuusulassa musikaaliseen perheeseen ja sukuun. · aloitti viulunsoiton isän johdolla alle kouluikäisenä ja jatkoi opettajinaan Aarne Nurminen ja Erkki Pohjola 1955­59. · osti klarinetin, perusti jazzbändin ja aloitti keikkailun 1959. Kuuli saksofonisti Lars Gullinin soittoa ja rakastui soittimeen. · lopetti koulun ja alkoi keikkailla säännöllisesti 1960. · alkoi soittaa Korson jazzklubilla ja musiikkikuviot vahvistuivat 1962. · opiskeli huilunsoittoa Reijo Veijalaisen ja Olli Ruottisen johdolla sekä teoriaa ja pianonsoittoa Sibelius-Akatemiassa 1962­66. · sai kiinnityksiä eri kokoonpanoihin 1960-luvulla ja alkoi soittaa ja sovittaa eri musiikkityylejä, mm. soulia, kansanmusiikkia, rhythm'n'bluesia ja iskelmää. · avioitui Ritvan kanssa 1966. · opiskeli jazzteoriaa ja soittoa George Russelin johdolla 1966­67. · perusti sähköisesti vahvistettua kansanmusiikkia soittavan Karelia-yhtyeen Edward Vesalan (lyömäsoittimet), Pekka Sarmannon (basso) ja Ilja Saastamoisen (kitara) kanssa 1970. Karelian ensimmäinen levy Suomi Pop poiki yhteistyötä Rauno Niemisen ja Paavo Liskin kanssa. · sovitti suomalaisia iskelmiä 1960­70-luvuilla. · tutustui Nils-Aslak Valkeapäähän 1972, josta alkoi Ailun kuolemaan 2001 saakka kestänyt yhteistyö ja ystävyys. · innostui afrokuubalaisesta musiikista 1973, perusti 1979 Conjunto Baron -yhtyeen, joka keikkaili myös Kuubassa. · suunnitteli pop/jazz-musiikin koulutusohjelman Ilpo Saastamoisen, Klaus Järvisen ja Edward Vesalan kanssa 1973. On opettanut mm. kesäleireillä ja luennoinut eri oppilaitoksissa ja yliopistoissa. · opiskeli sävellystä ja sovitusta Berklee College of Musicissa, USA:ssa 1975­76. · kokosi Karelian uudelleen 1980-luvun alussa Matti Kontion (kantele), Esa Kotilaisen (koskettimet), Eerik Siikasaaren (basso) ja Jukka Wasaman (lyömäsoittimet) kanssa. · työskenteli useissa projekteissa 1970­80-luvuilla, mm. alkuperäiskansojen kulttuuria ja musiikkia tuottavassa Ingenous Records -levy-yhtiössä 1978­86 Esa Kotilaisen ja Nils-Aslak Valkeapään kanssa sekä soitti sveitsiläisen George Gruntz Concert Jazz Bandissä 1980­84. GG CJB:ssä Paroni soitti 9-kielistä kannelta 1980 ja keikkaili yhtyeen kanssa eri puolella maailmaa, mm. ensimmäisenä suomalaisena jazzmuusikkona New Yorkin Garnegie Hallissa musisoiden myös tuohihuilusolistina. · sai 15-vuotisen taiteilija-apurahan 1986. · sävelsi Lillehammerin olympialaisten avajaismusiikin Valkeapään joikuun Kotilaisen kanssa 1994. · on työskennellyt 1990­2000-luvulla useissa projekteissa: soittanut mm. Ursus Arctos-, Trio Nueva Finlandia- ja Fore! golfjazz-yhtyeessä ja tehnyt yhteistyötä Lars Sjöstenin kanssa; julkaissut useita levyjä; säveltänyt mm. oopperan Kaikkeuden ytimessä 1993­94, Tango Tritonuksen mieskuorolle ja kamariorkesterille 1998, Kaamoksen jazzkvartetille 2001 sekä musiikkia Radio Ateljeelle 1986­2003. · on julkaissut Karelian kanssa levyt Suomi Pop ja Suomi Pop 2 1971, Tuohihuilu ja Hyvää joulua 1981, Maanitus 1983, The Best of Karelia 1990 ja Sound of the birchbark flute 1993. · on säveltänyt kanteleelle teokset Oriental kantele, Kotoinen kantele ja Graphical kantele 1997 ja Fraghal-sarjan 2002 sekä käyttänyt kanteletta mm. teoksissa Nunnu 1971, Tanomania 1981­1982, Ethnic Confony 1987­1988 ja Epic Conphony 1989. · kuvaa elämäänsä Oona Niirasen kirjoittamassa, 2003 julkaistussa kirjassa Baron. KANTELE 4·2010 36
• Sysi ja Syven Kaikki alkoi hieman epätavallisesta tarpeesta. Minulla oli näet jo jonkin aikaa tehnyt mieli normaalia 10-15 -kielistä kanteletta oktaavin matalammalle viritettyä sähkökanteletta, jolla pystyisin tukemaan muita kanteleitani, ja hyödyntämään raskasta vahvistettua äänimaailmaa sähkökitaran tapaan. Olin jo pitkän aikaa unelmoinut rakentavani oman kanteleen, mutten ikinä vakavasti harkinnut Rakensinpa kerran sähkökanteleen tekeväni niin. Himo kokeilla, mitä tällaisella soittimella saisi aikaiseksi, kuitenkin kasvoi kasvamistaan, ja eräänä päivänä se kasvoi niin sietämättömäksi, että päätin yrittää, vaikka mitä kävisi Tämä oli ensikokemukseni soitinrakennuksen parissa, ja siten melkoisen haastava. Olin tietoinen, että vasta valmis soitin käsissäni näkisin koko projektin toteutuskelpoisuuden. Ajattelin kuitenkin, että TeksTi ja kuvaT: aslak Tolonen KANTELE 37 4·2010
• epäonnistumisesta pystyisin ottamaan oppia seuraavaa kertaa varten, ja onnistuessani voisin saada ainutlaatuisen, täysin omia tarpeitani vastaavan soittimen. Otin soittimen suunnittelun erittäin vakavasti. Ennen kaikkea halusin käytännöllisen soittimen, joten päätin rakentaa kanteleen hyödyntäen standardeja sähkökitaran kieliä, virittimiä, ja magneettimikrofoneja. Nämä toisivat mukanaan hyödyllisiä ominaisuuksia, joista ehdottomasti houkuttelevin oli kitaran virittimien helppo viritys. Jotkin osat asettivat myös omat rajoitteensa. Kanteleeseeni ei mahtunut enempää kuin kaksi magneettimikrofonia, ja kummankin niistä päälle mahtui enintään kuusi kieltä, joten en voinut käyttää yhteensä enempää kuin kahtatoista kieltä. Osien yleisyys kuitenkin takaisi mukavan valinnanvaran ja varaosien helpon saatavuuden, joten niiden käytöstä oli enemmän hyötyä kuin haittaa. Halusin kanteleesta persoonallisen näköisen, mutta estetiikka ei saanut tulla käytännöllisyyden tielle. Valitsemieni osien käyttäminen, ja etenkin oktaavia alempaan äänialaan asettamisen seurauksena muuttuneet kielten pituudet tulisivat määräämän suurimman osan soittimen muodosta. Muu ulkonäkö olisi suunniteltava tämä huomioiden, mutta halusinkin tehdä siitä pelkistetyn tyylitellyn. Päätin kaivertaa kanteleeni yhdestä kokonaisesta puunpalasta. Olin rajoitettu käsikäyttöisiin työvälineisiin, ja minulla ei ollut mahdollisuutta höylätä, liimata, eikä muutenkaan työstää osia hirveän suurella tarkkuudella, joten tämä oli ainoa vaihtoehto. Halusin käyttää kovaa puuta, jotta saisin soittimen kestäväksi ja sen äänen kirkkaaksi. Täten valitsin saarnin, josta leikkasin piirtämäni kanteleen muodon pääasiassa pistosahalla. Kulmahiomakone varustettuna puukaiverrinterällä osoittautui loistavaksi työkaluksi suurten muotojen kaivertamiseen, mutta pienimmät kolot, sekä soittimen linjoja korostavat koristeurat, tein Dremel -työkalulla ja taltalla. Väriksi valitsin kiiltävän, hienoisesti läpikuultavan mustan petsilakan. Pintakäsittely oli työvaiheesta rasittavin, sillä kuivumista pystyi vain odottamaan toimettomana kerros kerrallaan. Lopputulos oli kyllä odotuksen arvoinen, sillä tuloksena syntynyt tummanpuhuva kolossi alkoi jo näyttämään varsin vaikuttavalta. " Jännitykseni oli melkoinen, kun kytkin uuden kanteleeni vahvistimeen, ja vetäisin ensimmäisen soinnun soimaan." KANTELE 4·2010 38
• Kanteleen pinnan kuivuttua oli vuorossa kielten asennus. Virittimet löysivät paikkansa vaivattomasti, mutta kitaran kielten silmukkapäistä jouduin poistamaan messinkiset renkaat, ennen kuin sain ne järkevästi kiinnitettyä rosteriterästangosta taivuttamaani vartaaseen. Kielten paksuuksien valitsemiseen jouduin käyttämään vanhaa kunnon "yritys ja erehdys" -menetelmää, koska löytämäni paksuuslaskemiseen tarkoitetut kaavat eivät tietenkään päteneet kanteleelle. Tämä ei kuitenkaan osoittautunut hankalaksi, sillä saatuani parin yrityksen jälkeen ensimmäisen, pisimmän, kielen paksuuden osumaan kohdalleen, pystyin siitä päättelemään muidenkin kielten paksuudet, ja useimmat niistä löysivätkin paikkansa heti ensimmäisellä yrityksellä. Olin nyt saavuttanut merkittävän virstanpylvään. Kanteleeni alkoi soimaan akustisesti, ja hyvin soikin. Olin jopa pienoisesti yllättynyt, että sen äänen ei tarvinnut hävetä minkään muun omistamani kanteleen äänen rinnalla. Pelkkä akustinen sointi ei kuitenkaan ollut vielä tarpeeksi, sillä olinhan tekemässä sähkökanteletta, ja se tarvitsisi myös elektroniikkaa. En ollut aiemmin paljoakaan kytkenyt ja juottanut, mutta onneksi minulla on aiheeseen enemmän perehtyneitä ystäviä, jotka Internetin ohella varustivat minut sellaisella määrällä ohjeita, etten olisi voinut enempää toivoa. Näiden avulla suoriuduin tästä projektini viimeisestä työvaiheesta ilman ongelmia, ja nyt edessäni ei ollut enää muuta, kuin kokeilla toimisiko soittimeni sähköisesti vahvistettuna. Jännitykseni oli melkoinen, kun kytkin uuden kanteleeni vahvistimeen, ja vetäisin ensimmäisen soinnun soimaan. Ilmoille kajahti komea sähköinen murina, ja täten saavuin viimein projektini päähän. Olin onnistunut kaikessa haluamassani, enkä oikeastaan pysty sanoin kuvailemaan, kuinka tyytyväinen olin. Vaikka itse sanonkin, mielestäni onnistuin hyvin. Ensimmäiseksi soitinrakennusprojektikseni tämä oli yllättävän miellyttävä. Pääsin kokeilemaan varsin mittavaa urakkaa, joka koostui monesta sellaisesta asiasta, mistä minulla ei ollut aiemmin kokemusta. Työhön käyttämääni neljään kuukauteen mahtui sekä turhauttavia, että palkitsevia hetkiä, mutta kokemus oli ehdottomasti positiivinen. Olen sittemmin rakentanut itselleni ja ystävilleni monta muutakin kanteletta, niin akustista kuin sähköistä. Olen oppinut lisää jokaisesta projektista ja saanut lopputulokseksi aina vain korkeampaa laatua. Suosittelenkin kanteleen rakentamista kaikille, jotka vain ovat asiasta kiinnostuneita, kykenevät suunnitelmallisuuteen, ja omistavat pari työkalua sekä jonkinlaisen työtilan. Päätin antaa sähkökanteleelleni nimeksi "Sysi", korostaen sen yksilöllistä alkuperää ja heijastaen sen tummanpuhuvaa ulkomuotoa. Se on ollut kovassa käytössä muun muassa "Syven" -nimisessä musiikkiprojektissani, jossa se luo massiivisia äänivalleja jälkeenpäin valmistuneiden akustisten sisarustensa, tunnelmallisten synteettisten äänimattojen, perinnerumpujen ja laulun kera. Se täyttää tarkoituksensa täydellisesti, ja tulee antamaan omanlaatuisen leimansa musiikkini äänimaisemaan niin kauan kuin kanteleita soitan, tai kunnes rakennan paremman. VerkoSSa liSää · kotisivut: atolonen.cjb.net/ · Kantelevetoiset musiikkiprojektini: Syven: syven. atolonen.cjb.net/ · Nest: nest.atolonen.cjb.net/ KANTELE 39 4·2010
• Matka menneeseen Sydämissä käy sykähdys "jokkaisell o omat kyytisä", sano kaukolan muori ko uunilta putos. no, otin muorista vaarin ja valitsin tämän tien. Tai itse asiassa kökkyräisen polun, jolta ei juurakoita, eikä toisaalta myöskään sävähdyttäviä yllätyksiä näytä puuttuvan. ajattomuuden matka menneeseen on samalla matka nykyisyyteen ja luo valoa matkalle tulevaisuuteen. arhippa perttunen lauloi erään ikiaikaisen järisyttävän kuvauksen soittajan ja soittimen kohtaamisesta: TeksTi: arja kasTinen kuopion maatalousnäyttelyssä v. 1906 iivana shemeikalta: "kielet puuttuvat ja oli sh, varoittanut niitä panemasta, koska soitto tulee ylen ihana ja koko luomakunta tulee kuulemaan". joitain vuosia ennen kuopion keikkaa haltioitui iivo härkönen shemeikan soitosta tämän kotona: "Ei se soitto muilla soita Kun ei soine laatijalla Vangu vaivan nähnehellä" Itseltänsä soittajalta Kyynäl vieri silmältähän, Toinen toisesta norahti Häriämmät päätä pääskyn Itseki metsän emäntä Kantervoa kuulemahan; Itseki veen emäntä Rinnon ruokuhun ajaksen Kantervoa kuulemahan Kantervoi kalan evästä" saman asian toisin sanoin vinkkasi salon taidemuseon museomestari simo suni lukeneensa perniön museon museokirjasta. ja kas, sieltä löytyi vitriinistä kaunis 12-reikäinen (ilman tappeja) kantervo, jonka museon perustaja k. F. kaarlonen oli ostanut "Mutta sitten ottaa Iivana kantelonsa orrelta ja käy pöydän päähän. Koskettaa kieliin, - kuni heräisi hämäräinen pirti ja värähtäisi sammalseinä! Sydämissä käy sykähdys. Ja kun siitä saa pitempi soitanta, niin on kuin eteen loihtiutuisi muinaiskarjalainen karkelotanhut reippaine tanssinpyörteineen, poikien jalanjyskeineen ja tyttöjen helmanhulmeineen! Ja tuntuu kuin kuulija olisi joukossa. Mutta samalla siinä soitossa on tyynnyttävää, uuvuttavia unelmia tuovaa, - ja on näkevinään vanhan savupirtin, jossa väki on puhdetöissä, vanhus Väinönlauluja laulamassa ja nuorikot nurkemmalla lempimielin laulua kuulemassa..." (Härkönen, Iivo. 1904. Tulia ym. kuvauksia. Porvoo.) KANTELE 4·2010 kuva: arja kasTinen 40
• Ja tästä alkaa taivallus. Hmh, "Pimijält näyttää", sano kirvulainen suutar ko saappaa vartee kurkist. Tarvitaan oikeanlainen soitin."Ihmise pitteä tieteä: sittäi, tättäi, tuotai, toatai." Ilman tietoa kyseiseen musiikkiin käytetyn instrumentin ominaisuuksista myös musiikin ymmärtäminen jää vajaaksi, eikä asian ydin vilkuta edes nurkan takaa. Kanteleen rakennustavan, rakenteen ja puumateriaalin laadun lisäksi olennainen seikka on myös kielimateriaali. 1800-luvun kanteleissa käytettiin kielimateriaalina usein vaskilankaa (jouhi- ja rautatai teräskielten lisäksi) ja joitain vaskikantelemalleja on nyt rakennettu uudelleen varsin innostavin tuloksin. Tietoisuus vaskilangasta kielimateriaalina on kuitenkin nykyään kovin vähäistä; erilaisia lankalaatuja on tarjolla melko paljon (suuri osa huonolaatuista), ja tarkoitukseen parhaiten sopivalla seoksella valmistetun langan löytäminen on vasta tutkimus- ja etsintävaiheessa. "Vaikkei voi tehhä hyväks, voipha paremmaks." Halvasta messinkilangastakin näyttää olevan mahdollista tehdä kylmämuokkauksen keinoin varsin kelvollista kielilankaa. Jatkamme tutkimista... "Nietsivoo moalima kunnijast, kuoltavaha teält o kuitekii." Ei sada ihastuksen ylisanoja kirveellä veistetyn kantervon kantajalle. Mutta se saundimaailma! Ja se tatsi! Jos joskus saa soitolle ei-museoidun koverokanteleen, on se kuin avattu ikkuna, väylä salattuun tietoon, esi-isien ja ajattomuuden ääni. "Minkä neät millajseks, an sen olla sellajsen", sano Pyhäjärve tyttö, ja sen todisti oikeaksi Niemisen Rauno rakentamalla kopioita museosoittimista. Sointimaailma on taivaallinen. Ja silti jokainen soitin on omanlaisensa, jokaisella soittimella on oma sielu, ja sielua pitää kunnioittaa. Eli soittajan tehtävä on löytää keinot, miten hän saisi käytössään olevasta soittimesta sen parhaat ja herkimmätkin piirteet esiin. Yhdysasentoinen kanteleensoittotraditio ei ole pelkästään sävelmiä, soittotekniikkaa ja historiantuntemusta. Se tarjoaa mahdollisuuden linkittää tämä päivä historiallisiin juuriimme (joiden täsmällistä pituutta emme pysty edes tietämään) ainutlaatuisella tavalla. Yksilöt luovat musiikin. On tärkeätä ymmärtää, että julkaistut nuotit edustavat vain pientä murto-osaa valtavasta musiikillisesta perinnöstä. Kyseessä on muistinvaraisuuteen, perimätietoon, luovuuteen, muunteluun ja improvisaatioon pohjautuva musiikkikulttuuri, joka muodostuu yksilöiden tekemistä, erilaisuudessaan kokonaisuutta täydentävistä valinnoista. Kaikki tämä, yhdistettyinä tietoon ja taitoon instrumenteista, soittotekniikoista, viritysjärjestelmistä, vanhoista kanteleensoittajista ja musiikin ideologiasta, antaa nykymuusikolle sellaisen voimavaran, että "ennää ei pöksyt purista, vaikka moalima ahistais". Pitäkää silmät auki ja vastaanotin valppaana: ensi kesänä on tulossa Sommeloon koverokanteleen rakennus- ja soittokurssit! " Jos vaika moalima ahistoa ni eihä pöksyt purista." KANTELE kuva: rauno nieminen 41 4·2010
• Kanteleen Grand Lady ulla Katajavuori (16.6.1909­5.10.2001) TeksTi: saTu koskimies KANTELE 4·2010 42
• Kun raumalainen konemestari Emil Hugo Katajavuori soitteli kotona kanteletta, lapset Ulla ja Eino kuuntelivat vieressä ja oppivat soiton alkeet. Raumalla oli 20-luvun puolivälissä virinnyt innokas radioamatööriharrastus; Yleisradio oli perustettu vuonna 1926, ja kun Rauman Seurahuoneelta radioitiin lähetys, sisarukset kutsuttiin siihen soittamaan. Näin Ulla oli Yleisradion ensimmäisiä esiintyjiä, ja vähitellen hänen soittoaan alettiin kuulla myös kotikaupungin juhlissa. Kun perhe muutti Helsinkiin, 17-vuotias Ulla pääsi Sivistysjärjestöjen kansankonservatorioon Paul Salmisen oppilaaksi ja tutustui tämän kehittämään kromaattiseen kanteleeseen. Soittajan ura lähti nousukiitoon, mikä merkitsi yhä tiheneviä esiintymiskertoja niin radiossa kuin monissa juhlatilaisuuksissa. Oli myös tilaisuuksia lähetystöissä ja valtiollisissa saleissa sekä esiintymisiä tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa. Ulla Katajavuoren kanteletta ehti kuulla kuusi Suomen presidenteistä. Hänen soittoaan tarvittiin myös silloin kun ulkomaalaisille haluttiin esitellä jotain aidosti ja syvästi suomalaista. Vuonna 1952 hän "lumosi kanteleineen presidentin tyttären Margaret Trumanin Yhdysvaltojen lähetystössä", kuten Helsingin Sanomat uutisoi. Sodan aikana hänen kanteleensa soi myös rintamien arvaamattomissa oloissa: viihdytyskiertueilla, karuissa parakeissa ja sotilassairaaloissa. Julkisia esiintymisiä Ulla Katajavuorelle kertyi luvuton määrä, satoja. Koti- ja ulkomaiset radiosoitot on laskettavissa noin neljään ja puoleen sataan. Levyille tallentui nelisenkymmentä eri sävelmää. Vuonna 1956 hän soitti Kölnissä suorassa Musiikki ei tunne rajoja -konsertissa, joka radioitiin kautta maailman. Ruotsista tuli toistuvia kutsuja radioon ja levy-yhtiöihin sekä kansanpuistokonsertteihin. Matkat ulottuivat myös muualle Skandinaviaan. Konserttikiertueet Pohjois-Amerikassa ja Kanadassa sopraano Sylvia Aarnion kanssa 1960-luvun alussa olivat menestys ­ huipennuksena esiintyminen New Yorkin Carnegie Hallissa. Ulla Katajavuoren ohjelmisto on alun pitäen rakentunut suomalaisesta kansansävelmistöstä sekä jo varhain mm. Väinö Hannikaisen ja Emil Kaupin kappaleista, sittemmin hän soitti mm. Sibeliuksen ja monien muiden suomalaisten säveltäjien musiikkia. Erityisen hyvin konserttikanteleelle soveltuivat Oskar Merikannon sävellykset, ja luontevaa oli, että Paul Salmisen omat sovitukset asettuivat ja jäivät hänen lahjakkaimman oppilaansa ohjelmistoon. Valtaosan kantelesovituksista teki kuitenkin Ulla Katajavuoren oma muusikkopuoliso. Vuonna 1939 hän solmi avioliiton Eero Koskimiehen kanssa; tämä oli Radio-Orkesterin alttoviulisti ja Sibelius-Kvartetin perustajajäsen. Puolisosta tuli Ulla Katajavuorelle läheinen ja uuteen innostava työtoveri; sovituksia kanteleelle syntyi satakunta. Radiossa kuultiin vuosien varrella toistuvasti nimipari "Ulla Katajavuori, kantele ­ sovittanut Eero Koskimies". "1920- ja 30-luvuilla Paul Salminen ja Ulla Katajavuori tekivät Suomessa samaa työtä kuin Andrés Segovia Espanjassa ja Wanda Landowska Puolassa: kansansoitin tai unohdettu soitin nostettiin länsimaisen musiikin ns. taidesoittimien rinnalle. Meillä se oli kantele ­ vaikka aikaa tämän tiedostamiseen kuluikin vielä muutama vuosikymmen." (Paavo Helistö) Ulla Katajavuorta haluttiin kuulla ­ ja ehkä myös nähdä; hän kehitti itselleen rooliasun pukeutumalla kirkkaansiniseen Aino-pukuun, jota punainen esiliina, helyt ja pitkät vaaleat palmikot täydensivät. Visuaalisen arvonsa taiteilija itse tiesi ja osasi sitä käyttää. Hänen yhden naisen taiteellisessa "performanssissaan" alusta pitäen ollut kansallisromanttinen sävähdys sopi mihin tahansa suomalaishenkiseen tilaisuuteen ­ ja vuosien myötä se tietysti oli erityisen hyvin paikallaan etenkin sotien aikoina ja niiden jälkeen. Vuosikymmenten aikana Ulla Katajavuoren tulkintoja kuultiin taajaan. Oli itsenäisyysjuhlia, kalevalajuhlia, rintamamiesjuhlia, lottajuhlia, rajaseutuyhdistysten juhlia, kotiuttamisjuhlia ja monenlaisia maanpuolustus- ja heimojuhlia. Kanteleella, suomalaisella musiikilla, kansallis- ja kalevalaisella romantiikalla oli selkeä tilaus. KANTELE 43 4·2010
• kielen sammutushetken, jokaisen fraasin muotoilun. Ulla Katajavuori harjoitteli tuntikausia päivittäin ja hioi jokaisen ohjelmistonsa sävelmän pienintäkin yksityiskohtaa niin, että esityksistä kasvoi loppuun saakka viimeisteltyjä taideteoksia, pienten yksityiskohtien suuruutta." (Paavo Helistö) Ulla Katajavuorelle myönnettiin vuonna 1975 valtion taiteilijaeläke. Folk Music Festival Kaustinen ­plaketin hän sai vuonna 1969. Haastatteluja Ulla Katajavuori antoi elämänsä aikana niukasti. Taiteilija varjeli yksityisyyttään ja suhtautui muuhun julkisuuteen varautuneesti. Hän halusi soittaa, ei niinkään puhua soitosta ­ eli siitä mikä oli hänen omintaan. lähteitä Lauantain toivottujen levyjen yhtenä suosikkina muistetaan kaihoisa Karjalan kunnailla, jonka Anna Mutanen lauloi Ulla Katajavuoren säestämänä ­ Eero Koskimiehen sovitus sekin. "Ulla Katajavuoren radioesiintymiset tuntuivat 1950-luvulla liittyvän jokaiseen sunnuntai-iltapäivään. Näitä äänityksiä vielä tänäänkin kuunnellessaan vaistoaa Ulla Katajavuoren taitavuuden, perusteellisen harjoitustyön, herkän kosketuksen, jokaisen fraasin huolellisen muotoilun ja kuin huomaamattomat soivien kielten sammutukset ­ klassisen kanteleen runoutta." (Paavo Helistö) Niin Helsingin Kansankonservatorion ja Hämeenlinnan Musiikkiopiston oppilaat kuin Klemetti-Opiston kesäkurssilaiset sekä kotona käyvät yksityisoppilaat saivat perehtyä kansallissoittimen saloihin vaativaksi ja taitavaksi mainitun opettajan johdolla. Oppilaille hän korosti ammattimaista suhtautumista kanteleeseen, esitysten teknistä viimeistelyä ja teosten tulkinnan edellyttämää herkkyyttä. "Lady suurella L:llä", muuan oppilas luonnehti opettajaansa. · Suomen Kansallisbiografia (5). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. · www.kansallisbiografia.fi · Pekka Jalkanen ­ Heikki Laitinen ­ Anna-Liisa Tenhunen: Kantele. Toim. Risto Blomster. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010. · Ulla Katajavuori ­ kanteletar. Paavo Helistön radio-ohjelma. Yle Radio 1, 2000. · personal.inet. fi/koti/paavo.helisto · Paavo Helistö: Ulla Katajavuori, kanteleen runoilija. Friiti 2/2000. · Satu Koskimies: Te näitte mun soittoni riemun. Ulla Katajavuoren elämä. Elämäkertaromaani. Tammi, 2003. "Jo kanteleen virityksessä hän oli äärimmäisen huolellinen; hän mietti tarkoin jokaisen KANTELE 4·2010 44
• liiteleVyn SiSältö 1 Konevitsan kirkonkellot 2 Vingåker- tanssi 3 Aamulla varhain Kansansävelmä, sov. Paul Salminen,1978 02:12 02:18 02:28 02:41 02:38 00:50 01:31 01:56 02:03 03:21 02:59 02:11 02:55 03:49 00:38 00:43 01:11 02:31 00:59 00:54 04:00 Kansansäv. A. Halosen mukaan, sov. Paul Salminen, tuotantov. 1965 Ruotsalainen kansansävel, sov. Eero Koskimies 1953 (CUPOL) 4 Masurkka Kansansävelmä, Suomi, sov. Eero Koskimies, 1957 5 Sua sydämestäni rakastan Ruotsalainen kansansävel, sov. Eero Koskimies, 1974 6 Polska Kansansävelmä, Suomi, sov. Eero Koskimies, 1954 7 Valssisikermä Kansansävelmä, Suomi, sov. Eero Koskimies, 1954 8 Larin Parasken sävelmä ja kellot Kansansävelmä, Suomi, sov. Eero Koskimies, 1957 9 Rukkaset (Ainoa olen talon tyttö) Kansansävelmä, Suomi, sov. Paul Salminen, 1957 10 Sä kasvoit neito kaunoinen säv. T. Jalkanen kansansävelmän pohjalta, 1930? 11 Soi vienosti murheeni soitto Säv. Oskar Merikanto sov. Eero Koskimies, 1979 12 Karjalan kirkonkellot A.O. Väisäsen mukaan, sov. Paul Salminen, 1970 13 Soi kunniaksi Luojan Säv. Jean Sibelius, sov. Eero Koskimies, 1959 14 Tyttärelle Säv. Väinö Hannikainen, 1958 15 Muntteri tanssii melkutusta Kansansävelmä, Suomi, sov. Eero Koskimies, 1954 16 Kahdella sarvella Kansansävelmä, tuntematon sovittaja, 1970 17 Itäkarjalainen tanssi Kansansävelmä, sovittanut Pentti Koskimies, 1970 18 Paimentytön sunnuntai Säv. Ole Bull, sov. Paul Salminen, 1970 19 Karjalaiset paimenet Säv. Erkki Melartin, 1959 20 Polkka 21 Läksin minä kesäyönä Kansansävelmä, sov. Eero Koskimies, 1958 Kansansävelmä, Suomi, sov. Eero Koskimies, 1953 (CUPOL) IISRC FI-NM7-10 00001­00021 Kokonaiskesto 46:28 ©& 2010 IMU-Inkoon musiikki imu@imu.fi · www.imu.fi · yhteistyössä Kanteleliitto ry:n kanssa · kantele.net Äänitykset: YLE 1930­1979 ja CUPOL 1953 KANTELE 45 4·2010
• JULKAISUT VaLdIS MuKTuPVELS: KoKLES un KoKLsana LaTVIj ­ ThE BaLTIc PSaLTErY and PLaYIng TradITIonS In LaTVIa ISBN 978-9984-39-959-1 · Lauska 2009 www.lauska.lv · www.music.lv/mukti/valdis.htm Valdis Muktupvelsin kirja ja cd on latvialaisen kanteleen eli koklesin perusteos, jossa kerrotaan latviaksi ja englanniksi soittimen historiasta, alueellisista eroista, modernisaatiosta ja nykypäivästä sekä opastetaan käytännössä pienkanteleen soittoon ja eri tyylien hallintaan. Kirja on loistava oppikirja sulku- ja sekatyylien maailmaan. Kirja sisältää runsaasti nuotteja ja käytännön ohjeita soittamiseen. Lisäksi kirjan liitteenä on cd-levy The Joy on Playing the Kokle (Latvialaisen kanteleen eli koklesin soittamisen ilo). Valdis Muktupvels on taiteen tohtori, Latvian Yliopiston etnomusikologian professori sekä Latvian ja Baltian perinteisen ja nykyisen musiikkikulttuurin asiantuntija. "Latvialainen kantele eli kokles on ylistetyin ja tunnetuin Latvian soittimista. Se liitetään yhteen vanhimman ja tutkituimman luovan perinteen kanssa. Kokles on yleinen soitin ja tärkeä musiikkiperinnön symboli ­ siinä soi Latvian kansan sielu." SATTuMA: PaLaPELI Sketis Music 2006 · SKMR 052 sketismusic.ru sattuma.heninen.net Dimitri Demin: klarinetti, pillit ja huilu, säkkipilli, mänkeri · Vladik Demin: pillit ja laulu · Eija Rinne: viulu, jouhikko, laulu · Arto Rinne: pianohaitari, buzuki, kantele, huuliharppu, kaksirivinen haitari, mandoliini, marakassit, laulu Sattuma esittää nykyaikaista akustista folkkia, kansanlauluja ja säveliä Karjalasta, Suomesta ja Inkeristä sekä omia perinteeseen pohjautuvia kappaleitaaan. Kaikki sovitukset ovat yhtyeen omia. Sattuman muusikot soittavat 15 eri soittimella, mm. kanteleella. Sattuma on perustettu Petroskoissa vuonna 2003 isien ja lasten perheyhtyeenä. Levyllä on Arto Rinteen ja Lada Djominan sekä legendaarisen suomalaisen viulupelimannin Konsta Jylhän sävellyksiä, Armas Otto Väisäsen 1910-luvulla Laatokan Karjalassa Juho Vaittiselta ja Feodor Pratsulta tallentamia jouhikko- ja kantelesävelmiä ja 1987 Vuokkiniemessä, Vienan Karjalassa äänitettyjä lauluja Paro Remsulta, Aleksandra Remsulta ja Olga Vataselta. TuuLE Kann & jaaK Sooäär: ÕhTu ILu ­ BeAuTy of THe EVEnIng Tutl, www.tutl.com · SHD081 Tuule Kann: virolaiset kanteleet, munniharppu · Jaak Sooäär: kitara, eloelektroniikka "Levyllä soivat kannel, munniharppu, kitarat ja eloelektroniikka pienieleisesti, kevyesti ja hienovaraisesti ­ ihastuttavaa. Ilmiömäistä laulua ja soittoa ­ yhdessä ja erikseen ­ soittajat antavat toisilleen ilmaa ja tilaa liikkua pakottomasti musiikin kentässä kunnioittaen hiljaisuutta ja antaen taukojenkin puhua." ­ (Tiit Kusnets, Postimees 15.03.08) KANTELE 4·2010 46
• ILMOITUKSET KanTELE: Karjalan kansalinen valtion laulu- ja tanssiyhtye Kantele, 2009, www.kantele.ru Viktor Gudkov perusti 1936 Karjalan kansantalon kanteleorkesterin, josta tuli valtiollinen laulu- ja tanssiyhtye Kantele vuonna 1942. Yhtye toimii nykyään 6.6.2010 avatussa Kantele-talossa Petroskoissa. Kirovin aukiolla sijaitseva entisen tyttölyseon kaksikerroksinen rakennus kunnostettiin perusteellisesti ­ korjaustöihin käytettiin Karjalan tasavallan budjetista 74 miljoonaa ruplaa (n. 1,75 miljoonaa euroa). Rakennusta laajennettiin ja saatiin uusia tiloja, mm. satapaikkainen konserttisali, harjoitustiloja, ompelimo, kanteleverstas ja oma studio. Käyttöön on hankittu uusia äänentoistolaitteita ja soittimia sekä digitaalisia valokuva- ja videolaitteita. Toivottavasti Suomeenkin saadaan joskus Kanteletalo... Kantele-yhtye levyllä Brusnitsnij dozd soivat monenlaiset soittimet, mm. kromaattiset ja pienkanteleet, jouhikko sekä saha. Levyn avaavat Martti Pokelan Marraskuu ja suomalainen kansanlaulu Minun kultani kaunis on. Kanteleita levyllä soittavat Irina Siskanova, Irina Volokoslavskaja, Viktor Niznik, Anastasija Jakovleva, Aleksandra Saharova, Aleksandr Ivanov ja Aleksej Zubkov. Orkesterin johtajana levyllä on toiminut Irina Siskanova. myydään Lovikan v.1990 valmistama 38-kielinen konserttikantele. Hyväkuntoinen. Sijainti Itä-Suomi, Outokumpu. (Mahdollista toimittaa matkahuollon kautta). Hp. 3000 + toimkulut. Mukana laukku, viritysavain ja ­mittari. Lisätiedot: Iida Vänskä 0408681355, iida.vanska@hotmail.com. ajan aarTeiTa 21.1.2011 klo 19.00, Villa Breidablick, Kannusillanmäki 6, Espoo, Pauliina Almonkari (renessanssihuilu) ja Heidi Äijälä (kantele), Musiikkia eri vuosisadoilta. Vapaa pääsy, Sermisy ­ Arbeau ­ Gervaise ­ Frescobaldi ­ Haydn ­ Fauré ­ Debussy Finn-kanTeleeT 70 vuoTTa: Joulun loiste -konsertti, la 4.12 klo 19 Lahti, Ristinkirkko (Kirkkokatu 4) · Joulun loiste -konsertti, su 5.12 klo 19 Helsinki, Helsingin vanha kirkko (Lönnrotinkatu 6) AKU YHTEISH MUISTA 12.4.2011 7.3.-
• LIITTO Kanteleliiton tunnustukset 2010 Annikki SmolanderHauvoselle ja Vilma Timoselle Kanteleliitto myöntää Kultakantele 2010 -tunnustuksen Annikki SmolanderHauvoselle, vuoden Kantele 2010 -tunnustuksen Vilma Timoselle. Kunniajäsenyydet myönnetään Pekka Jalkaselle ja Anna-Liisa Tenhuselle. Annikki Smolander-Hauvonen (synt. 1945) on musiikin tohtori ja ollut perustamassa mm Ilomantsin, Lahden ja Ruotsin kanteleleirejä. SmolanderHauvosen oppilaista muodostettu yhtye Käenpiiat/ Käenpojat on vuodesta 1980 asti toiminut aktiivisesti ja ollut kiertueella Japania ja Etelä-Amerikkaa myöten. Annikki Smolander-Hauvonen on yksi Kanteleliiton perustajajäsenistä, hän toimi liiton hallituksessa yhtäjaksoisesti 30 vuotta. Aiemmin Kanteleliitto on myöntänyt Smolander-Hauvoselle Kantele-palkinnon 1998 ja Kunniajäsenyyden 2007. Muusikko, musiikkipedagogi Vilma Timonen (synt. 1977) on toiminut artistina erilaisissa musiikillisissa ympäristöissä ollen edelläkävijöitä kanteleen monipuolisessa käytössä. Vilma Timonen Quartet -yhtyeen vuonna 2009 julkaistu Forward sai EtnoEmma palkinnon helmikuussa 2010. Forward -albumin sävellykset ovat Timosen käsialaa. Pekka Jalkanen (synt. 1945) on nykysäveltäjänä, pedagogina ja tutkija vaikuttanut laajasti nykykanteleen kehitykseen. Lisäksi Jalkanen on toiminut Kanteleliiton pitkäaikaisena jäsenenä. Jalkanen tuntee erittäin hyvin nykykantelemusiikin, mutta myös populaari- ja kansanmusiikin. Jalkanen on yksi 2010 julkaistun Kantele-kirjan kirjoittajista, hänen osuutensa käsittelee kantelemusiikkia. Anna-Liisa Tenhunen, Pekka Jalkanen ja Kantelekirja. Kuva: Arja Kangasniemi Anna-Liisa Tenhunen (synt. 1955) on perinteentutkija, tietokirjailija ja tohtori, vuoden 2000 Kantele-tunnustuksen saaja sekä valittu vuoden 2006 kareliaaniksi. Aiemmin Tenhunen on mm tehnyt kyselytutkimuksen pienkanteleiden oppimateriaaleista, kirjoittanut kanteleoppaan, vastannut Kantele 2000 -projektista Kaustisella ja kirjoittanut kanteleaiheisia artikkeleita. Tenhunen on yksi 2010 julkaistun Kantele-kirjan kirjoittajista, hänen osuutensa käsittelee kanteletta 1900-luvun alusta nykypäivään. Vuoden kantelelevy 2010 Kanteleliitto myöntää vuoden kantelelevy 2010 tunnustuksen, tätä tunnustusta on luonnehdittu mm. Kanteleen Finlandia-palkinnoksi. Lähetä tänä vuonna julkaistu kantelelevysi tammikuun 7. päivään mennessä Kanteleliittoon (Hämeetie 34 D, 00530 Helsinki), josta ne toimitetaan edelleen levyn valitsijalle kuunneltavaksi. Tunnustuksen saaja julkaistaan 1/2011 Kantele-lehdessä. KANTELE 4·2010 48
• NUORI KULTTUURI / MOVES 20.-22.5.2011 Oulu www.nuorikulttuuri.fi www.lovikka.com
• LIITTO Uusi hallitus Kanteleliiton syyspäivillä valittiin uusi hallitus vuodelle 2011. Jokavuotisia syyspäiviä isännöi tällä Kari Dahlblom Palokan Pelimannitalolla Jyväskylässä. Kanteleliiton syyspäivät ja -kokous pidettiin 25.­ 26.9.2010 Palokassa. Kokous valitsi tulevalle toimikaudelleen puheenjohtajaksi helsinkiläisen muusikko ja musiikkipedagogi Vilma Timosen, joka on aiemmin toiminut hallituksen varapuheenjohtajana. Uudeksi hallituksen jäseneksi valittiin tutkija ja Kansanmusiikkiinstituutin johtaja Marko Aho, Kokkola. Muita hallituksessa jatkavia jäseniä ovat Johanna Aho, Lahti; Ville Eerola, Hämeenlinna; Susanna Heinonen, Helsinki; Mariia Huikari, Ylivieska; Maija Kauhanen, Helsinki; Emmi Knuutinen, Helsinki; Pekka Lovikka, Ylitornio; Aino Meisalmi-Minkkinen, Tikkakoski; Rauno Nieminen, Ikaalinen; Jyrki Pölkki, Kuopio; Outi Sane, Lempäälä; Satu Sopanen-Helisalo, Helsinki; Harri Suilamo, Salo. Vuodesta 2008 Kanteleliiton puheenjohtajana toiminut Eva Alkula väistyy liiton puheenjohtajan paikalta. Alkulan työ Kanteleliiton toiminnassa on ollut merkittävä ja Kanteleliitto kiittää Evaa monivuotisesta korvaamattomasta työpanoksesta! Kultakantele Anneli Kupariselle Kanteleliiton varapuheenjohtaja Susanna Heinonen luovutti musiikkineuvos Anneli Kupariselle Kanteleliiton myöntämän vuoden 2009 Kultakantele -tunnustuksen 10.10.2010 Finn-Kanteleiden 70-vuotisjuhlakonsertissa Lahdessa. Kiitospuheessaan Anneli Kuparinen kiitti Kanteleliittoa huomaavaisuudesta. Viola-tietokanta Kanteleliiton arkiston nuotti- ja äänitekokoelmat on luetteloitu. Tiedot aineistosta löytyvät Kansalliskirjaston ylläpitämästä Violatietokannasta viola.linneanet.fi kirjoittamalla hakusanaksi "Kanteleliitto" ja valitsemalla hakutyypiksi "Sijainti". Aineiston voi järjestää selattavaksi julkaisuajan, tekijän tai nimekkeen mukaan. Tiedot arkiston nuottikäsikirjoituksista siirtyvät samaan tietokantaan vielä vuodenvaihteeseen mennessä. Kirjojen osalta odotetaan tekniikan taipumista ihmisen tahtoon, toivon mukaan myös ne löytyvät tietokannasta vuodenvaihteeseen mennessä. Asiasta tiedotetaan lähemmin Kantele.net -sivuilla. Aineisto sijaitsee Kanteleliiton toimistossa ja on käytettävissä. TeksTi: heikki nieminen KANTELE 4·2010 50
• kilpailu kilpailu I Kansainvälinen kilpailu KANSAINVÄLINEN KANSAINVÄLINEN 2011 Folklandia 2011 Kanteleliitto osallistuu 7.­8.1. 2011 järjestettävään Folklandia ­risteilyyn kahden kokoonpanon voimin: Duo johanna aho ja keith o'híobháirD kantelekilpailu 27.­29.5.2011 Helsingissä · international kantele competition · rahvusvaheline kandle konkursil · starptautisk kantele konkurs · · tarptautini kantele konkursas · m · · 2011 2011 Duo soittaa amerikan-irlantilaisten perinnemusiikkia suomalaisin maustein. Jäsenet: Johanna Aho, kantele ja laulu; Keith O'Híobháird, irlantilainen säkkipilli uilleann pipes, banjo, kitara, tinapilli ja laulu. Lahtelainen duo sijoittui kolmanneksi ammattilaisten kansanmusiikkisarjassa valtakunnallisessa kanteleyhtyekilpailussa 2009. mamo-Duo Kanteleliiton järjestämä valtakunnallinen kantelekilpailu on ensimmäistä kertaa myös kansainvälinen. Kilpailut järjestetään Helsingissä Sibelius-Akatemian R-talolla 27.­29.5.2011. Kanteleliiton jäsenille kilpailu on maksuton, muilta peritään 30/hlö osallistumismaksuna. Kilpailuilmoittautumisia otetaan vastaan 30.1.2011 saakka. Kilpailulomakkeet ja -säännöt löydät osoitteesta: kantele.net/kilpailut. Nettisivuille myös päivitetään ajankohtaisia uutisia, joten niitä kannattaa seurata tiiviisti. Vuonna 2011 tulee kuluneeksi 100 vuotta kaikkien aikojen ensimmäisten kantelekilpailujen järjestämisestä. Tämän kunniaksi Kanteleliitto toteuttaa ensimmäistä kertaa valtakunnallisten kantelekilpailujen yhteydessä kansainvälisen kutsukilpailuosion. Kilpailuun kutsutaan osallistujia mm. Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Kilpailujen suojelijana toimii Tasavallan presidentti Tarja Halonen. Emmi Knuutinen (kanteleet, laulu) ja Mira Törmälä (laulu) laulavat yhdessä Mamo Ensemblessä sekä suomalais-bulgarialaisessa Finno-Balkan Voices -kokoonpanossa. Naiset esiintyvät Folklandialla duona ja luvassa on vahvaa laulua sekä taidokasta kanteleensoittoa. Folklandian-risteilymatkat varataan nopeasti loppuun, joten kannattaa olla varausten kanssa nopea. Tiedustelut: 020 120 4000 tai ryhmamyynti. tampere@matka-vekka.fi. Tervetuloa tapaamaan Kanteleliiton edustajia Folklandiaan! Suomalaisen musiikin päivä Kansanmusiikin ja ­tanssin edistämiskeskuksesta on lähtenyt idea juhlistaa Suomalaisen musiikin päivää teemalla "Lähimusiikkia lähikauppaan". Ajatuksena on, että soittajat ja tanssijat jalkautuvat lähialueelleen organisoimalla soittotempauksia. Tarkoitus on viedä kansanmusiikkia iloisella tavalla liikelaitoksiin, käydä ilahduttamassa sairaaloiden ja vanhainkotien ihmisiä yms. Lisätietoja Kanteleliiton toimistolta tai Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksesta info@kansanmusiikki.fi. KANTELE 51 4·2010