SISÄLLYS
PÄÄTOIMITTAJALTA: KENRET KETOON ................................................ 4 PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS .......................................................... 4
5
Heidi Äijälä on onnellinen kantelisti
PAUL SALMISEN TÄRKEIN ............................ 8
KANTELERAKENTAJA ARMAS KOIVISTO
KANSANMUSIIKIN ISOMPI ILTA .........................................................12 ANNELI TOIMINEN IN MEMORIAM .....................................................17 MINÄ JA KANTELE: MARKUS MAJALUOMA .........................................18 NUOTTILIITE: YHTYEIMPROVISOINTIA! ..............................................19 LASTEN KANTELE: IMPROVISOINTIA YLIVIESKASSA ............................23 KANSALLISSOITTIMESTA OIKEAKSI SOITTIMEKSI KANTELEAIHEISTEN LEHTIKIRJOITUSTEN TARKASTELUA ......................24 KANTELEEN SIVUILTA OSA 4: KANTELE UUDELLE VUOSITUHANNELLE ..............................................25
14
Kielisoittimet kokoontuivat Siperiassa
NORDIC HARP MEETING .............................28
TANSKASSA
KANTELEKOULUTUS SUOMESSA: ...........30
SIBELIUS-AKATEMIA
LEVYPOKE ...................................................................................... 34 LIITON SIVUT ...................................................................................38
36
PÄÄTOIMITTAJA: Sauli Heikkilä, 045 671 1868 JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki puh. 050 564 5957 mail@kantele.net kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Johanna Aho, Marko Aho, Susanna Heinonen, Outi Sané TOIMITUS JA TAITTO Pieni Huone Oy, 045 671 1868 Metsäpurontie 20, 00630 Helsinki lehti@kantele.net PAINOPAIKKA KS Paino Oy, Kajaani ILMESTYMISTIEDOT 33. vuosikerta 4 / 2011 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd)
Kanteleliiton syyspäivät Kouvolassa
·
AINEISTO- JA JULKAISUPÄIVÄT 1. nro: 1.2. / 28.2. 2. nro: 15.5. / 8.6. 3. nro: 15.8. / 12.9. 4. nro: 15.11. / 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: RAUNO NIEMISEN RAKENTAMA SAARIJÄRVEN KANTELE, TAUSTAKUVA: HEIKKI SANTASALO
KULTTUURI-, MIELIPIDE- JA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN
KANTELE
4·2011
PÄÄTOIMITTAJA PUHEENJOHTAJA
VILMA TIMONEN SAULI HEIKKILÄ
Kenret ketoon
Kansanmusiikin iso ilta on nyt takana. Kanteleetkin olivat näyttävästi esillä. Silti ilta jätti vähän ristiriitaiset tunnelmat. Kanteleen kyydissä konsertissa Black Box -sali (kukahan nuo nimet on keksinyt...) oli melkein täysi ja pääkonsertissakin niitä näkyi mukavasti. Muutenkin oli hauska nähdä iso joukko kansanmuusikoita kokoontuneena yhteen taloon ja tunnelma oli välillä kuin Folklandialla. Ohjelma oli hyvin minun makuuni, jos kohta vieraat lainat eivät ehkä kaikkia miellyttäneetkään. Kenret sai kyytiä hevihuuliharpusta lähtien. Olisiko kuitenkin televisio ja suuri sali hieman jäykistänyt tunnelmaa? Sopisiko kansanmusiikki kuitenkin paremmin pienempiin tiloihin? Ainakin pieni ajatuskatkos oli kutsua tuhat ihmistä jatkoille sadan ihmisen ravintolaan... Sibelius-Akatemian juttua tehdessä oli hienoa kuulla, miten ammattilaispiirit ovat auenneet eri suuntiin. Ei haluta lokeroida, hyvä musiikki on hyvää musiikkia lajista riippumatta. Valitettavasti sitä ei juuri muualla yhteiskunnassa huomaa. Viime aikoina olemme saaneet lukea suomalaisten ennakkoluuloista muunmaalaisia kohtaan ja sama pätee suhteessa musiikkiin. Vaikka harrastuneisuutta löytyy kaiken maailman musiikille, tuntuu, että suurin osa ihmisistä ei halua antaa mahdollisuutta muulle kuin juuri sille omalleen. Radio pitää huolta lopullisesta lokeroinnista soittolistoineen ja kohderyhmäajatteluineen. Kuluneen vuoden aikana tapaamieni ja kuulemieni kymmenien kantelistien perusteella tämän lehden lukijoilla on loistava mahdollisuus olla tiennäyttäjiä ennakkoluulottomuudessa. Kantelekilpailuissa kuultiin musiikkia laidasta laitaan. Oli sykähdyttävää kohdata kaiken musiikin laaja hyväksyntä. No heviä ei vielä ollut, mutta ehkä ensi kerralla. Toivotan ennakkoluulotonta Joulun aikaa. Ensi vuonna tavataan, kiitos luottamuksesta. ps. Viime lehden painoksessa oli joitakin virheellisiä kappaleita ja jotkut sivut olivat lehdessä kahteen kertaan toisten puuttuessa. Jos lehdessäsi oli vikaa, pyydä uusi. Yhteystiedot edellisellä sivulla. Pahoittelemme.
Puheenjohtajan tervehdys
Nykyään kuulee mitä erilaisimmissa yhteyksissä puhuttavan termistä downshifting. Elämän hidastaminen, pysähtyminen ja ylimääräisen karsiminen ja olennaisiin asioihin keskittyminen on elämäntapavalmentajien, konsulttien, opettajien sekä vaikkapa marttojen keskeisiä teemoja. Nykyinen maailmamme on niin täynnä informaatiota ja ärsykkeitä että ilman tietoista karsintaa ja suodatusta tulee elämästä yksi vinhaa vauhtia pyörivä pallo, jonka suuntaa tuntuu olevan mahdoton kontrolloida. Erityisesti muusikolle ja kaikille luovan työn parissa toimiville pysähtyminen kuuntelemaan, aistimaan ja tuntemaan on ensisijaisen tärkeää. Impulsseja, jotka johtavat uuden keksimiseen ja löytämiseen on mahdoton seurata mikäli niitä ei ylipäänsä edes kuule tai ehdi huomata. Kantele on jo vuosisatoja sitten toiminut ihmisille välineenä rauhoittua, keskittyä ja aistia jotakin suurempaa maailmasta taiteen keinoin. Luulenpa että mikäli tämän päivän konsultit olisivat tästä soittimesta ja sen sointimahdollisuuksista tietoisia, olisi se jo aikaa sitten lanseerattu viralliseksi downshifting välineeksi. Harvalla soittimella nimittäin on niin terapeuttinen vaikutus ja rauhoittava sointiväri. Soittajan hetki soittimen kanssa hiljaisessa ympäristössä, jolloin jokainen äänen värisävy pääsee oikeuksiinsa on taianomainen. Kuulijan aistimus tunnelmallisessa ympäristössä, jonka akustiikka kuljettaa äänen värähtelyt kiireettä soittimesta kuulijan korviin on vangitseva. Näissä hetkissä tietoisuus ja aistimukset ovat tässä ja nyt. Hetket, joista nykyaikana on tullut luksusta. Meillä kanteleväellä tämä kaikki on kuitenkin aivan käden ulottuvilla vain pienen pysähtymisen päässä. Toivotan kaikille kantelelehden lukijoille rauhaisaa joulunodotusaikaa, iloa ja valoa sekä paljon nautinnollista hetkessä oloa.
KANTELE
4·2011 4
KUVA: AJ SAVOLAISEN
KUVA: MAIJA SEPPO
onnellinen kantelisti
Heidi Äijälä on
Nykyään törmää jatkuvasti kriiseihin, kun ihmiset eivät tiedä oikein mitä elämällään tekisivät tai miten voisi olla onnellisempi. Välillä on mukava tavata joku, jonka elämä tuntuu menneen käsikirjoituksen mukaan.
KANTELE
5 4·2011
H
eidi Äijälän perheessä ei soitettu eikä juuri laulettukaan. Myöskään suvussa ei esiintynyt erityisemmin musikaalisuutta eikä edes kavereista juuri kukaan harrastanut musiikkia. Heidin tie vei kuitenkin ensin muskariin ja sieltä suoraan 7-vuotiaana opiskelemaan isoa kannelta Päijät-Hämeen konservatorioon (nykyisin Lahden konservatorio). Olin saanut jostakin päähänpinttymän, että haluan soittaa kanteletta, Heidi muistelee. Suuren kanteleen sointi lumosi Heidin täysin ja jo silloin hän tiesi, että tätä hän halusi tehdä. Samalla syntyi rakkaus klassiseen musiikkiin ja nimenomaan vanhaan musiikkiin. Rakkaus ei ole vuosien aikana ruostunut vaan pikemminkin syventynyt. Heidin opettajina Lahdessa olivat Anu Virtanen ja myöhemmin Marianne Uotila.
Vanhan musiikin ihanuus ja haasteet
Konservatorion ja lukion jälkeen tie vei Jyväskylän ammattikorkeakouluun, jossa ihanat
Heidi Äijälän sydän sykkii klassiselle musiikille.
vanhan musiikin opettaja Christine Bürklin ja pianonsoiton- ja kamarimusiikin opettaja Merja Soisaari-Turriago innostivat syventymään barokkiin. Barokissa kiehtovat harmoniat ja koristelu. Sekä improvisaatio, joka on olennainen osa barokkimusiikkia. Heidi muodostaa yhdessä huilisti Pauliina Almonkarin kanssa Duo Cecilian, jossa kanteleelle usein lankeaa basso continuon osuus, joka perustuu improvisaatiolle. Nuotteihin on kirjoitettu vain bassokulku ja koristelu ja harmonia tehdään improvisoiden, toki harmonian sääntöjä noudattaen. Kantele ottaa roolin, joka on kirjoitettu bassosoittimille, cembalolle tai uruille. Koska vanhaa musiikkia ei luonnollisestikaan ole kirjoitettu kanteleelle, on Heidi joutunut tai saanut sovittaa muille soittimille kirjoitettua musiikkia. Jyväskylän opintojen jälkeen hän pääsi maisteriopintoihin Sibelius-Akatemiaan, mutta jatkoi samalla myös erikoistumisopintoja Jyväskylässä. Ne käsittivät nimenomaan pianomusiikkia kanteleella. Heidille tuli piano sivusoittimeksi yläasteella. Vanha musiikki tuo myös haasteita kanteleelle. Konserttikanteleesta saa kyllä irti sävyjä cembalosta luuttuun, mutta joitakin ongelmiakin tulee vastaan. Esimerkiksi viritys tuo haasteita. Soitinten viritystaso ei ole ollut kaikkina aikoina sama, vaan se on vuosisatojen saatossa pikkuhiljaa noussut niin, että nykyään A on 440 tai 442 herziä eli värähdystä sekunnissa. Vanhan musiikin aikaan se saattoi olla jopa alle 400. Ero on maallikonkin korvin kuultavissa. Pauliinan barokkihuilu on viritetty 415:een ja sepä ei kanteleelle käy. Yritin kerran virittää kymppikielisen tuohon ja se oli vikatikki, Heidi harmittelee. Soitin ei palautunut koskaan ennalleen, vaan siihen jäi naukuva ääni. Konserttikanteletta ei sen vuoksi edes uskalla yrittää. Olisi mukava, jos joku soitinrakentaja innostuisi kokeilemaan nykyaikaisen konserttikanteleen modifioimista vanhaksi. Miten vireongelma sitten ratkaistiin? Kreeta-Maria Kentalan avulla oivalsin, että voin soittaa samalla vireellä, kun soitan puoli sävelaskelta alempaa. Kun Pauliina soittaa a-mollia, minä soitan as-mollia. Pianomusiikin sovittamisessa kanteleelle tulevat toisenlaiset ongelmat Yksi on karak-
KANTELE
4·2011 6
tääri eli jos pitää saada massiivista sointia, niin se ei onnistu. Kromatiikka on toinen. Todella nopeissa juoksutuksissa kielten riittävän nopea sammuttaminen on ongelmallista, Heidi kertoo. Mutta näiden asioiden pohtiminen, tutkiminen ja ongelmien ratkaiseminen on tosi innostavaa.
Saan tehdä mitä haluan
A-tutkinto oli aika erilainen kuin A-tutkinnot yleensä. Heidi soitti yhden teoksen verran barokkimusiikkia, yhden pianoteoksen ja lisäksi uutta musiikkia. Kamarimusiikkiosuutena oli Sibeliuksen Finlandia kantelekvartetilla. Nyt ovat tutkinnot takana. Eikä ammatillisesti ongelmia ole ilmaantunut opintojenkaan jälkeen. Heidi opettaa neljässä musiikkiopistossa Helsingissä, Espoossa ja Klaukkalassa. Kai sellainen sukkulointi nyt sentään rasittaa. Ei yhtään, kun se on niin ihanaa, Heidi huudahtaa. Opetan myös Deutsche Schulessa ja on aivan mahtavaa opettaa erilaisissa ympäristöissä. Oppilaiden ikähaarukka ei voisi juuri suurempi olla; nuorin on kolmen ja vanhin lähempänä kahdeksaakymmentä. Se on kiehtovaa. Taiteellista intohimoa Heidi pääsee duonsa ohella toteuttamaan soolotaiteilijana. Suhde muihin musiikkilajeihin ja klassiseen nykymusiikkiin on myös mutkaton. Arvostan todella paljon esimerkiksi sitä, että kanteleelle on sävelletty paljon, mutta yritän kiertää nykymusiikin niin pitkälle kuin mahdollista. Sydämeni sykkii vanhalle klassiselle musiikille, toteaa Heidi painokkaasti. Siihen ei ole vastaansanomista. On suorastaan huikea tavata tässä kriiseilevässä ja kaoottisessa maailmassa ihminen, jonka elämä on ollut selkeän kirkas ja seesteinen kaari ja jonka silmistä loistaa kiitollisuus siihen, missä kohtaa hän on juuri nyt. Olen aina kokenut, että haluan tehdä nimenomaan tätä. Tällä hetkellä olen siinä onnellisessa asemassa, että tutkinnot ovat takana ja saan opettaa ja esiintyä.
Heidi valmistui Sibelius-Akatemiasta viime keväänä, eikä näin ollen ehtinyt opiskella uusissa tiloissa. Se ei kuitenkaan häntä harmita.
KANTELE
7 4·2011
Salmisen kanteleet, osa 3
TEKSTI JA KUVAT: KARI DAHLBLOM, RAUNO NIEMINEN
Paul Salmisen tärkein kantelerakentaja
Armas Koivisto
Paul Salminen ei rakentanut kanteleidensa puuosia itse, vaan rakennutti ne valmiiksi eri henkilöillä. Yksi tärkeimmistä rakentajista oli Armas Koivisto. Yhteistyö Koiviston kanssa on ollut Salmisen kanteleen kehitykselle tärkeätä, sillä Koivistolla oli kanteleenrakentajana omia näkemyksiä siitä, miten kantele saadaan soimaan. "No minä arvelin että minä panen omaa joukkoon." Muiden Salmiselle kanteleita rakentaneiden henkilöiden ajatuksia on vähemmän tallennettu. Onneksi Erkki Ala-Könni haastatteli Koivistoa.
A
rmas Koivisto toimi puuseppänä ja työnjohtajana eri puolilla Suomea koko työuransa ajan. Hän alkoi rakentaa kanteleita vapaa-aikanaan Binnemanin soitinkauppaan Helsinkiin. Koiviston viimeinen työpaikka oli Heinolan Saha, mistä hän jäi eläkkeelle. Hän rakensi Heinolan Lusiin talon ja verstaan vuonna 1950. Koivisto pääsi rakentamaan kanteleita päätoimisesti vasta jäätyään eläkkeelle. Paul Salmiseen Koivisto tutustui todennäköisesti vuonna 1936. Koivisto muistelee Erkki Ala-Könnin haastattelussa vuonna 1962 tavanneensa Salmisen ollessaan töissä "Parkkeella". Koivisto on ollut Parke Oy:ssä Malmilla työnjohtajana 15.11.193630.8.1940. Salminen antoi omat piirustukset Koivistolle, joka ei tehnyt kanteleen ulkonäköön muutoksia, mutta käytti kokemustaan kanteleenrakentajana saadakseen parhaan lopputuloksen.
Armas J. Koivisto ja Erkki Ala-Könnille valmistettu koristekantele.
KANTELE
4·2011 8
Binnemanin mandoliiniorkesteri. Binneman keskellä edessä
Koivisto oli myynyt valmistamiaan kanteleita Binnemanin soitinkaupan kautta ja sukulaisilleen kertoi tehneensä "viis kuus kappaletta". Salminen kertoi Koivistolle, että ei ollut oikein tyytyväinen kanteleisiinsa. "Hän antoi omat piirustukset. No minä arvelin että minä panen omaa joukkoon. No sitten se soitti kerran minulle. Minä olin tässä Malmilla Parkkeilla töissä. Sitten siitä ei kestäny kun pari kolme viikkoa, että kuuleppas juttu, että ny minä sain sellaisen joka soi." Eino Tulikari osti Salmiselta Koiviston tekemän honkapuisen suurkanteleen numero 68, vuonna 1939. Salminen ei olisi halunnut myydä hyvin soivaa kannelta, mutta Koivisto lohdutteli tätä: "Kyllä niitä saa saman piirustuksen mukaan. Sitten niitä tuli niitä honkakanteleita jatkuvasti. Se rupes sitten se peli soimaan." Armas Koiviston oman suurkanteleen numero on 63 ja se on valmistettu vuonna 1938. Tämä on todennäköisesti hänen ensimmäinen Salmiselle valmistamansa kantele. Koivisto vaihtoi kanteleen työllään Salmisen kanssa, kuten myös kanteleen numero 65. Koivisto arveli että kanteleen 63 jälkeen kanteleita olisi valmistunut: "Se mennee toiselle sadalle."
KOIVISTON TYÖPAIKKOJA:
Puuseppä: Hietalahden Osakeyhtiö, Helsinki Eeriksonin liike N Bomann, Turku Nordiska Kompaniet, Tukholma Hietalahden puusepäntehdas, Helsinki Työnjohtaja: Keravan puusepäntehdas, Kerava 1921 1922 Urheilutarpeita Oy, Helsinki 19?? 1924 Jokelan tehdas; Helsinki 1923 1924 Pomarkun Liikeyhtiö, Ikkunatehdas, Pomarkku 1927 1928 Kolhon Höyrysaha Oy:n puusepäntehdas, Kolho 1928 1931 W. Schauman, Jyväskylä 1931 1932 Parke oy, Tapanila 1936 1940 Pitkäranta Oy, Impilahti 1942 1944 Kalso Oy, Vuohijärvi 1944
KANTELE
9 4·2011
Armas Koiviston työkalupakki
Puut
Koivisto käytti tyrolilaista pystyynkuivanutta kuusta, mutta myös suomalainen kuusi ja punahonka osoittautui hyväksi. Koivisto keitti kuusiset kansiaihiot, jotka olivat 5 mm paksuja ja metriä pitkiä: "Kansi, pohja ja reuna pitää olla punahonkaa. Sitte orret ne on kans oltava honkaa. Leppä se on merkillinen puu. Se on kaunista soimaan. Minulle tuli Tyrolista pystyynkuivanutta kuusta. Sitten kun se loppu, niin aloin käyttämään suomalaista
honkaa ja kuustakin, kun sattuu hyvä löytymään. Kuta parempi on puu sitä parempi on ääni." "Kuusta minä en oikein, siinä olis ehkä jonkin verran töitä. Se pitäis keittää ja se pitäis olla hyvin vanhaa. Jos se on vanhaa niin se on hyvä. Nuoresta puusta pitää keittää pihka pois. Minulla on täällä pitkä allas jossa keitän sen. Vanhemmasta puusta ei tarvi keittää. Sitä kun koputtelee ja naputtelee siitä sen sitten huomaa onko sinä pihkaa. Koivu se on hyvin tunkkaantunut. Sitä käytetään missä ei ääntä tarvita. Hyvin huono johtamaan ääntä."
KANTELE
4·2011 10
Kannen rakenne
Kanteleen kansi ja pohja on ulospäin "pullollaan" muutamia millimetrejä. Kansi voidaan taivuttaa tähän muotoon, mutta Koivisto ei näin tehnyt vaan työsti kannen mykeväksi: "Kun reunoista höylää ohuemmaksi se on osoittautunu hyväks että kansi pääsee väräjämään. Ohennetaan päältäpäin. On mykevä päältäpäin. Koetan kuluttaa sitä sisältäkin että se tulee vähän kupera sieltä sisältäkin kans. Reunoilta höylätään ohuemmaks. Kuten viulussa. Diskanttipuoli on 2,5 mm paksu, bassopuolella 4 mm. Pohja ei ole tasapaksu, on samanlainen kuin kansikin. Pohjan teen hieman paksumman kun kannen, tuskinpa puolta milliäkään."
Luulen että toiset kanteleenrakentajat käyttävät näitä synteettisiä."
Viritystapit
Koivisto käytti alkuaikoina kierteettömiä viritystappeja, mutta Binnemanilta alkoi saada kierteellisiä sitran viritystappeja. Loppuaikana Koivisto käytti Paul Ailuksen kotimaassa valmistettuja 6 millimetrin tappeja: "Kun tein Fazerille oikein enemmän niin sanottiin että tapit pitää olla tiukat. Kun tappi on 6, niin pora on 5,7 mm. Se on osoittautunut hyväks. Fazerille kun tein 5,5 se osoittautui liian tiukaksi. Pianon tapit on liian suuria. Niissä on oikeankätiset jengat, kanteletapeissa on vasemmankätiset." Viimeiset kanteleet Koivisto teki Salmiselle ennen hänen kuolemaansa, mutta Salminen ei ehtinyt saada niitä valmiiksi: "Salminen niinikään sitten kirjoitti että teeppäs nyt. Minä sitten tein niitä 11 kapaletta niitä kanteleita. Ja minä lähetin ne. Se sai ne valmiina. Mutta sitten minä sanoin Salmiselle, että teeppäs minulle yksi. Tässä on nyt Sortavalan honkaa, ihan parasta honkaa. Minä nyt olen saanut ne hongat niin lajiteltua. Tämä kantele pannaan sitten minulle ja sitten vedetään hinnasta pois, että sinä panet sen koneiston sitten tähän kanteleeseen. Mutta se meni sitten Huotarin kautta. Huotari osti sitten Salmisen koneistot ja kaikki ne vehkeet. Ja Huotari sitten rupes valmistamaan näitä koneistoja ja panemaan niitä. Ei se tehny niitä kanteleita muuta kun sen koneiston se hommas niihin. Ja nyt tämä kantele jonka minä ajattelin ittelle joutu tälle Pylvänäiselle. Ja Pylvänäinen oli myynyt Amerikkaan sen hyvän kanteleen ja nyt se harmittelee että nyt hän ei saa sitten sellaista kanteletta enää ollenkaan. Joo."
Lähteet: Tampereen Yliopisto. Kansannperinteen arkisto. Erkki Ala-Könnin nauhat: A-K 03556/1959 A-K 0710/1962 A-K 0798/1963
Liima
Koivisto käytti kanteleissa gluteeni-liimaa, joka on valmistettu eläimen nahkoista tai luista. Koivisto käytti tästä nimitystä "nikkariliima": "Minä pyydän aina Ahlströmin liimaa mutta yhtä hyvä on Salmisen liima. Siihen minä luotan. Synteettiset liimat huonoja kokemuksia."
Pintakäsittely
1930-luvun alussa toi Tikkurila markkinoille Dicco-selluloosalakan, jota Koivisto käytti kaikissa muissa kanteleen osissa, paitsi kannessa. Koivisto käsitteli kannet spriipuleerauksella. Puleeraus oli yleinen huonekalujen ja esimerkiksi pianojen pintakäsittelytapa ennen selluloosalakkaa. Puleerauksessa shellakasta ja alkoholista valmistettu liuos levitetään puun pinnalle kangastullolla, puleeraamalla. Koivisto kertoo menetelmästä: "Puun pinnalle vedetään lakkaa pari kertaa sitten sitä liipataan ja vedetään taas spriilakka ja pulituurin kanssa kolme kertaa puleerataan. Ei tule paksu kerros. Se tulee ohempi kun sellulakalla. Siinä on sellainen kaikuva pintakäsittely. Sellulakka jäykistää sitä kantta ja tulee tunkkaantunut ääni. Kaikenlaisia synteettisiä lakkoja on ilmaantunut.
KANTELE
11 4·2011
Kansanmusiikin isossa illassa kanteleet
Ilta alkoi Black Box -salissa Kanteleen kyydissä konsertilla. Sali oli lähes täynnä kaiken kokoista kanteleyleisöä ja iso osa pääsi soittamaan mukana.
Pääkonsertin toisena esiintyjänä oli PolePole eli Arnold Chiwalala mielenkiintoisessa asussaan ja Topi Korhonen vahvistettuna perkussionisti Ricardo Padillalla.
Illan päätti Siba Folk Big Band Petri Praudan (takana oikealla) johdolla. Orkesterissa soittaa nelisenkymmentä kansanmusiikkiosaston opiskelijaa ja opettajaa.
KANTELE
4·2011 12
isossa roolissa
13
KUVAT JA KUVATEKSTIT: SAULI HEIKKILÄ
KANTELE
4·2011
TEKSTI: MARJA KIVILOMPOLO, MINNA RASKINEN KUVAT: MARJA KIVILOMPOLO
Kielisoittimet kokoontuivat Siperiassa
Punaiseen iltapukuun pukeutunut kiinalaisnainen valtaa ison esiintymislavan guzhengia soittaessaan. Konserttisalissa istuvat ihmiset katsovat lumoutuneina, kuinka pienikokoinen nainen soittaa perinteistä kiinalaista soitintaan vuoroin höyhenenkevyesti, vuoroin taas lohikäärmeen tappajan raivolla.
E
sitys oli osa Itä-Siperiassa Ulan-Udessa syyskuussa järjestettyä Sounds of Eurasia -kansanmusiikkifestivaalia. Tapahtuma oli kerännyt Burjatian pääkaupunkiin muusikoita Kiinasta, Etelä-Koreasta, Unkarista, Itävallasta, Venäjältä, Virosta ja Suomesta. Viisipäiväisen tapahtuman aikana muusikot esittelivät maidensa perinteisiä soittimia niin konserteissa kuin luennoilla ja workshopeissakin. Muusikot saivat näin tilaisuuden tutustua toisten soittajien instrumentteihin ja vaihtaa ajatuksia keskenään. Konsertit puolestaan tarjosivat yleisölle ainutlaatuisen tilaisuuden päästä kuulemaan ympäri maailmaa tulleita, äärimmäisen taitavia muusikoita ja heidän esityksiään. Lavalla nähtiin ilta toisensa jälkeen kahdesta kolmeen konserttia sekä soittimia, joiden olemassaolosta kuulija ei ollut välttämättä aikaisemmin edes tiennyt. Muusikoiden lisäksi festivaaleilla oli arvovaltaisia vieraita, kuten Burjatian tasavallan kulttuuriministeri, Itä-Siperian kulttuuri- ja taide-
akatemian rehtori sekä kansainvälisen kansantaideorganisaation filippiiniläinen presidentti. Paikalla oli myös useiden eri musiikkiyliopistojen professoreita ympäri maailmaa. Merkittävistä vieraista huolimatta tunnelma pysyi lämpimänä ja tittelit unohtuivat yhteisissä illanvietoissa, kun pöytiin koottiin parhaimpia antimia.
Minna Raskinen edusti suomalaisella kanteleella
Myös suomalainen kantele oli edustettuna festivaaleilla. Kanteletaiteilija Minna Raskinen saapui Siperiaan junalla, kun suurin osa muista muusikoista tuli paikalle lentäen ja perille päästyään kärsivät aikaeron aiheuttamasta väsymyksestä. Viiden junavuorokauden aikana Raskinen ehti levätä ja myös harjoitella konserttiinsa. Venäjään ja maan tapoihin totutteleminen sujui häneltä helpommin, sillä hän on käynyt usein Länsi-Venäjällä. Nyt hän pääsi tutustumaan myös kauempana sijaitsevaan Siperiaan.
KANTELE
4·2011 14
Raskinen, joka toi mukanaan viisi erilaista kannelta, aloitti oman osuutensa festivaalien ohjelmistossa konsertilla. Hän oli valinnut esitykseensä sekä perinteisiä että uusia kantelesävelmiä sekä improvisaatioita. Yleisö tempautui nopeasti mukaan Raskisen esitykseen, jossa kuultiin myös laulua kanteleen soiton ohella. Erityisesti yleisö innostui improvisaatiosta, johon Raskinen ammensi ideoita viisi vuorokautta kestäneestä junamatkastaan Siperian radalla. Konsertin jälkeisenä päivänä Raskinen luennoi festivaaleille osallistuneille muusikoille sekä akatemian opiskelijoille kanteleen historiasta ja nykytilasta. Hän esitteli hyvin tiiviisti kanteleen rakennetta ja suomalaista kantelemusiikkiperinnettä. Oletusarvona oli, että kielisoittajat saattoivat tietää kanteleen olemassaolosta, mutta eivät juurikaan muuta. Muutamille kysymyksillekin oli aikaa, ja kuulijat vaikuttivat tyytyväisiltä tietopakettiin, joka koostui muutamasta kuuntelunäytteestä ja diaesityksestä. Raskinen keskittyi workshopissaan improvisaatio-opetuksen demonstraatioon, ja sai muusikot soittimineen mukaan improamaan yhdessä. Raskisen workshop ajoittui muutaman luennon jälkeen pidettäväksi, joten toiminnallisempi hetki oli erittäin tervetullut. Workshopissa nähtiin, miten eri taustoista ja musiikkikulttuureista tulevat soittajat pyrkivät löytämään yhteisen pulssin tai pysymään esimerkiksi 5/8-tahtilajissa. Selvästi monikaan ei ollut tämäntyyppistä imrovisaatiota harjoitellut, jos oli ylipäätään improvisoinut ollenkaan. Lisäksi Raskinen toi esille improvisaation keskeisiä pedagogisia asioita, kuten oppilaan kannustaminen ja rohkea heittäytyminen oman turvallisuusalueen ulkopuolelle. Aika oli kuitenkin rajallista ja ryhmä ehti kokeilla vain muutamaa harjoitusta. Innostus oli sitä luokkaa, että se on poikinut jo yhden konferenssikutsun Venäjälle maaliskuussa 2012.
Minna Raskinen esitti konsertissaan perinteisiä ja uusia kantelesävelmiä. Hän myös improvisoi Siperia-aiheisen kappaleen.
Värikäs valikoima lautasitroja
Luennoilla ja konserteissa soittimista olivat edustettuina yataga, yochin (Burjatiasta), gusli (Venäjältä), guqing, guzheng, yangqin (Kiinasta), gayagum (Koreasta), sitra (Itävallasta), cimbalom (Unkarista) sekä virolainen ja suomalainen kannel.
Tapahtuman konferenssiosuudessa käsiteltiin muun muassa säveltämistä. Omasta suhteestaan kansansoittimiin kertoi paikallinen burjatialainen säveltäjä Victor A. Usovich. Toinen burjatialainen säveltäjä, Larissa N. Sanzhieva, kertoi omista sävellyksistään burjatialaisille kansansoittimille, lähinnä yatagalle. Venäläinen professori V.V. Kitov puolestaan kertoi kansansoittimien asemasta venäläisessä koulutuksessa ja musiikissa. Kansanmusiikki oli pääasiassa myös korealaisen professorin Soo Eun Leen teoksessa, jossa hän oli yhdistänyt mielikuviaan venäläisestä ja korealaisesta musiikista. Teos sai kantaesityksensä perjantai-illan päätöskonsertissa gayagum-yhtyeen soittamana. Raskinen ja virolainen kanteleensoittaja Kristi Mühling olivat erityisen vaikuttuneita eteläkorealaisten esityksistä ja gayagumista. Mühling esitteli virolaista nykymusiikkia sekä yhtyelevyltä että sooloteoksia kanteleella demonstroiden. Konferenssiosuus päättyi niukan keskusteluosuuden jälkeen kuten kaikki muutkin "sessiot", yhteiseen valokuvaukseen. Raskisen mielestä konserteissa mieliinpainuvinta olivat kiinalaiset guqingilla soitetut kappaleet sekä korealaisten ja burjatialaisten esitykset. Yleisesti ottaen hänen mielestään oli upeaa, että samalla festivaalilla oli monipuolista kielisoitinmusiikkia ja nimenomaan näppäiltävillä lautasitroilla toteutettuna.
KANTELE
15 4·2011
Tiukka aikataulu, mutta aikaa sulatteluun
Festivaalien aikataulu oli tiukka. Muusikot olisivatkin mielellään viettäneet enemmän aikaa yhdessä vapaasti soittaen. He olisivat myös toivoneet aikaa keskusteluille luentojen ja workshopien päätteeksi. Aikatauluja hidastivat myös tulkkaukset, sillä puheenvuorot käännettiin kiinaksi, koreaksi, englanniksi ja venäjäksi. Aikatauluista huolimatta festivaaleilla luotiin hienoja kontakteja ja saatiin inspiraatiota tuleviin yhteistyökuvioihin ja sävellystyöhön. Festivaalit aloitettiin isolla konsertilla, joten myös lopetuskonserttiin oli panostettu, vaikka yhteisnumero laitettiinkin kokoon nopeasti yhdellä harjoituskerralla. Lopputulos oli kuitenkin onnistunut, iso konsertti, jossa kaikki muusikot esiintyivät vielä omilla kappaleillaan. Tunnelma päätöskonsertissa oli hyvä, muttei kuitenkaan vielä haikea, sillä edessä oli vielä yksi yhteinen vapaapäivä Baikal-järven rannalla. Viimeisen päivän ohjelmaan kuului paikallisen hengen, Usan Lopsonin palvontapaikalla
Tänä vuonna Sounds of Eurasia -festivaaleilla teemana olivat kielisoittimet. Avajaiskonsertissa kuultiin muun muassa paikallista burjatialaista musiikkia.
käyminen, järvelle tyypillisen omul-siian savustaminen sekä runsaita juhlapuheita sisältänyt juhlapäivällinen. Festivaalien päätyttyä muusikot alkoivat tehdä paluuta kotimaihinsa. Pitkillä kotimatkoilla oli aikaa sulatella ja tunnelmoida uusia hienoja kokemuksia sekä ystävyyksiä.
Professori Nam-Soon Kim esitti korealaista musiikkia perinteisellä gayagumilla.
KANTELE
4·2011 16
Anneli Toiminen In Memoriam 24.9.1927-6.9.2011
K
anteleliiton pidetty pitkäaikainen sihteeri, sittemmin varapuheenjohtaja Anneli Toiminen menehtyi Nokialla viime syyskuun alussa vaikeaan sairauteen hieman ennen 84-vuotissyntymäpäiväänsä. Anneli liittyi Kanteleliiton (aluksi Suomen Kanteleensoittajat ry.) jäseneksi kohta järjestön perustamisen jälkeen vuonna 1977, ja tuli valituksi sen sihteeriksi heti seuraavana vuonna. Anneli syntyi Pohjois-Pirkkalassa syyskuussa 1927. Kanteleensoiton hän aloitti isänsä rakentamalla isolla kanteleella 8-vuotiaana tyttönä. Ensimmäinen opettaja oli Liisa Ahlstedt. Aluksi hän soitti kannelta lyhyeltä puolelta, mutta Ilona Porman kehotuksesta käänsi kanteleen toisinpäin yhdellä Pudasjärven kanteleleirillä. Anneli opiskeli kirjastoalalle, ja toimi 40 vuotta kirjastovirkailijana eri tehtävissä, viimeksi Tampereen yliopiston kirjastossa kirjasto-osastosihteerinä. Annelin harrastukset liittyivät paljolti musiikkiin. Hän toimi pitkään Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksen sihteerinä ja oli perustamassa kotiseutuyhdistys Tampere-Seuran kantelejaostoa, jossa soitti kauan. Kanteleliiton sihteerinä hän toimi 14 vuotta ja varapuheenjohtajana vuoden 1997 loppuun. Kantele-lehden toimituskuntaan hän kuului vuosina 1979-1997.
Kanteleliiton kultakanteletunnustuksen hän sai vuonna 1987, ja kunniajäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 1997. Anneli toimi kuudessa kantelekilpailussa sihteerinä ja aikaansa säästämättä oli aktiivisti mukana jäsenasioidenkin hoitamisessa. Toiminta oli lähes yksinomaan palkatonta talkootoimintaa, koska koko Kanteleliiton nostaminen valtakunnalliseksi ja valtionapuakin saavaksi järjestöksi vaati alkuvuosina harvalukuisilta aktiiviseen toimintaan osallistuneilta uhrautuvaa mieltä, pyyteetöntä työtä ja paljon omaa ajankäyttöä. Anneli oli harrastajakunnan piirissä hyvin pidetty, ja sai runsaasti henkilökohtaisiakin ystäviä kautta maan sekä kanteleväeltä laajemminkin, esimerksiksi Virosta. Kanteleliitto muistaa kiitollisuudella ja lämpimästi hyvää ystävää, joka antoi paljon elämäntyöstään kanteleasioiden hyväksi.
ISMO SOPANEN
KANTELE
17 4·2011
KANTELE
LAURA MALMIVAARA
JA MINÄ
Markus Majaluoma
kuvittaja
KANTELE
4·2011
NUOTTILIITE 22
Yhtyeimprovisointia!
SALLA PESONEN
V
uoden viimeisen nuottiliitteen kunniaksi tarjoan seuraavilla sivuilla kaikille seikkailunhaluisille musisoijille ilmaisen tutkimusmatkan yhtyeimprovisoinnin maailmaan. Mukaan tarvitset matkalaukullisen mielikuvitusta, ripauksen ennakkoluulotonta mieltä sekä luonnollisesti muutaman soittotoverin. Nuottiliite sisältää tällä kertaa kaksi teosta, joista ensimmäinen on keskiaikainen balladi, Kaksi neitoa. Tämä suullisena perimätietona oppimani balladi on saanut seurakseen karjalaistyylisen välisoitto-osion, joka toimii myös yhtä aikaa laulun kanssa soitettuna. Laulumelodian kanssa voi myös laulaa tai soittaa borduna-ääntä. Erityisen kiinnostavaa ja yllättävän haastavaa on kokeilla bordunan laulamista säkeistön sanoilla! Välisoiton kaikkia stemmoja ei ole pakko soittaa yhtä aikaa. Ajatuksena on lähteä rakentamaan soivaa kudelmaa välisoiton
neljää ensimmäistä tahtia toistaen sekä muunnellen. Huomaa, että osa stemmoista soitetaan jousen kanssa. Nuottiliitteen toinen teos, Takana, on kirkonkellotyyppinen sävellys, joka perustuu improvisointiin ja muunteluun. Kantele kannattaa kääntää niin, että lyhyet kielet ovat itseesi päin. Soittaminen käy helpoiten yhdysasentoisesti (siis samalla tavalla kuin soittaisit pienkanteletta). Jos et ole vielä kokeillut soittaa suurkanteletta yhdysasentoisesti lyhyeltä sivulta, tee se nyt! Saatat löytää tämän sävellyksen myötä tien elämänmittaiselle tutkimusmatkalle. Älä siis epäröi, vaan uskalla rohkeasti heittäytyä tunnustelemaan omia rajojasi! Takana-teos tulee soittaa itseään kuunnellen ja kanteleen soinnista nauttien. Muista, että vähemmän voi olla enemmän. Muutoin esittämisohjeet ovat täysin sinun itsesi päätettävissä.
Soitinrakentaja Jukka Mäkelä 60 vuotta
S
oitinrakentaja ja muusikko Jukka Mäkelä aloitti soitinten rakentamisen vuonna 1982 Keski-Suomen Kintaudella, jonne perustettiin soitinrakentajien avoin yhtiö, Soitinrakentajat AmF. Jukan ensimmäisiä töitä oli rakentaa kielentekokone ja opetella kielien valmistaminen. Kielien ja kanteleiden valmistuksesta alkanut toiminta on laajennut kitaran kieliin (Fincorde Oy) , soitinpuihin (Tonewood Oy) ja musiikkiin. Mäkelä on soittanut useissa orkestereissa, kuten Arbeit Macht Freissa, Dixie Friedissä ja Ohilyöntiorkesterissa. Mäkelä on myös taiteilijaosuuskunta Smartistin toiminnanjohtaja. Kaiken tämän
ohella Mäkelä on kääntänyt kielet suurimpaan osaan maamme kanteleista ja rakentanut myös kanteleita ja opettanut soitinrakennusta erilaisilla kursseilla. Kanteleliitto onnittelee syntymäpäiväsankaria.
RAUNO NIEMINEN
Pohjoismainen pelimannimestaruus Suomeen yhtye-sarjassa
H
ohka-yhtye voitti Nord11 Pohjoismaiden pelimannimestaruuden yhtyesarjassa Ruotsin Taalainmaalla Sälenissä marraskuussa. Hohkan riveissä soittaa kanteletta Valtteri Lehto. Yhtyeen muut jäsenet ovat viulisti Meriheini Luoto, haitaristi Veikko Muikku ja basisti Maksim Purovaara.
Maija Kauhanen tuli 2. sijalle soolosarjassa. Maija Kauhanen voitti kansanmusiikin ammattilaissarjan Kanteleliiton järjestämissä kantelekilpailuissa toukokuussa 2011. Kauhanen edustaa Kanteleliittoa Duon Maija Kauhanen & Päivi Hirvonen kanssa Folklandia-risteilyllä tammikuussa 2012.
KANTELE
19 4·2011
NUOTTILIITE 22
1. Kaksi neitoa käveli ruusulehdossa ja he kukkia poimivat siellä. Toisella heist oli iloa ja toisella suru söi mieltä. 2. Rikas hän virkahti köyhälle näin: "Miks näytät noin murhetuulta? Oi suretko sä isää vai äitiäs vai syränkö on karonnu sulta?" 3. "En sure minä isää en äitiäkään, siks näytä en murhetuulta, vaan iäti mä suren sitä nuorukaista vaan, joka molempajen meirän on kulta."
KANTELE
4·2011 20
NUOTTILIITE 22
Kaksi neitoa
välisoitto säv. Salla Pesonen
Kanteleet 1, 4 ja 5: Kanteleet 2 ja 3: Kantele 6: Kantele 7:
10- tai 15-kielinen kantele 5-kielinen kantele jousella soitettuna 10- tai 15-kielinen kantele (tai jouhikko) suurkantele
1.
2. 3. 4.
5.
6.
7.
KANTELE
21 4·2011
Lasten KANTELE
Kantelejengi kokoontuu tiistai-iltaisin Ylivieskassa. Kuura Savolainen (vas.), Tuuliina Hannula, Hilla Savolainen ja Nina Jutila.
Improvisointia Ylivieskassa
KUVA: MARIIA HUIKARI TEKSTIT JA NUOTTI: RIIKKA-YLI-KOTILA
Y
livieskan seudun musiikkiopiston kanteleluokkaan ilmestyy tiistaiiltaisin nelihenkinen kantelejengi. Kuura ja Hilla tulevat Nivalasta ja Nina ja Tuuliina Ylivieskasta. Kantelejengi on soittanut yhteen kohta kolme kuukautta. Pikkuhiljaa alkaa soitto sujua ja soinnut löytyvät. Tänä tiistaina vuorossa oli improvisointia. Viime tunnilla aloitimme jo näppäilemistä Kantelejengin päästä 5-kielisellä kanteleella ja nyt oli vuorossa omastalaulu soittoa kolmella Kantelejengin laulu kielellä seuraavaan lauluun:
Kantele-jengin laulu
Riikka Yli-Kotila Riikka Yli-Kotila
A7 A7 D D D D
# & ## 4 oe . oe oe & # 4 oe. oe oe 4
D D
D D
Jatka laulua omin sanoin...
1.Soit - to on 2.Ryt -- mi tuli 1.Soit to on 2.Ryt - mi tuli
mu-ka mu- nuun mi ka mi - nuun
oe oe. oe oe.
oe oe
G G
-
vaa, vaa, kii kii
..
G G
ja ja ja
oe oe
A7 A7
lau - lut- kin o - sa taan lau to kin o sa soit -- lut-tart - tui - sor - mi - taan hin. soit - to tart - tui sor - mi - hin.
oe .. oe oe oe oe . oe oe oe oe oe oe. oe
w w
Ninan kokemuksia kanteleesta
Kuinka kauan olet soittanut kanteletta? 2,5 kk tässä musiikkiopiston kantelejengissä, aiemmin olin rytmiryhmässä missä pääsin kokeilemaan soittoa myös. Mikä sai sinut valitsemaan kanteleen? En valinnut vain päätin heti että haluan soittaa kun kuulin että musiikkiopistoon pääsisi soittamaan.
Soitatko muita soittimia? Syntikalla kotona kokeilen eri kappaleita. Mikä on kanteleen soitossa hauskinta? Uusien laulujen oppiminen MIkä on lempikappaleesi? Rikunat rillut. Onko sinulla kanteleeseen liittyviä haaveita? Haluaisin soittaa 10-kielistä kannelta sillä tykkään haasteista.
KANTELE
23 4·2011
Kansallissoittimesta oikeaksi soittimeksi
kanteleaiheisten lehtikirjoitusten tarkastelua yleisötyön näkökulmasta
MATLEENA HUOVINEN
Tutkin Sibelius-Akatemialle tekemässäni kirjallisessa lopputyössä kanteleaiheisia lehtikirjoituksia Helsingin sanomissa ja Rondo-lehdessä vuosilta 19902010. Tarkastelun lähtökohtana oli yleisötyö.
Mitä yleisötyöllä tarkoitetaan?
Yleisötyö voidaan määritellä yleisöpohjan määrälliseksi ja laadulliseksi parantamiseksi. Määrällisellä parantamisella tarkoitetaan sitä, että yhä useampi ihminen kävisi konserteissa, kuuntelisi musiikkia ja ylipäätään olisi tietoinen musiikin olemassaolosta. Yleisöpohjan laadullinen parantaminen puolestaan tarkoittaa sitä, että jo olemassa oleva yleisö oppisi tietämään enemmän musiikista, soittimista, taiteilijoista ja ylipäätään taiteesta ja näin saisi enemmän irti taidekokemuksestaan. Yleisötyön tarkoituksena on siis saada taiteilija ja yleisö kohtaamaan ja antaa yleisölle välineitä taiteen vastaanottamiseen. Käytännössä yleisötyötä ovat esimerkiksi erilaiset työpajat. Helsingin kaupunginorkesterin kummilapsiprojekti on malliesimerkki yleisötyöstä. Myös markkinointi ja mainostaminen ovat osa yleisötyötä: niissähän nimenomaan pyritään saamaan ihmisiä konsertteihin ja taidetapahtumiin. Lehtien musiikkiaiheiset kirjoitukset ovat merkittävä väylä erilaisten yleisöjen tavoittamiseksi ja yleisön tietojen lisäämiseksi, joten myös lehtikirjoituksia voidaan tutkia yleisötyön kautta. Kantelealalla ei omien tietojeni mukaan ole käytetty termiä yleisötyö. Kuitenkin lähes jokainen kantelemuusikko ja -rakentaja on joutunut kohtaamaan tilanteita, joissa on pitänyt puhua oman soittimen puolesta, esitellä kanteleen mahdollisuuksia ja vastata joskus hämmentäviinkin kysymyksiin siitä, mitä kaikkea kanteleella voi soittaa ja joskus jopa, onko kantele vakavasti otettava soitin lainkaan. Kukapa ei olisi onnistuneen keikan jälkeen kuullut ihmisten ihmettelyä siitä, miten kantele on paljon mielenkiintoisempi soitin kuin soitinta aikaisemmin tuntematon vanhojen mielikuvien pohjalta olisi osannut odottaa? Tällaisissa tilanteissa tiedon jakaminen ja ylipäätään esiintyminen ennakkoluuloiselle yleisölle voidaan laskea yleisötyöksi.
Miten kanteleesta sitten kirjoitettiin?
Kanteletta käsiteltiin artikkeleissa monista näkökulmista: esillä olivat konsertti- ja levyarvostelut, soittajien, säveltäjien ja kanteleenrakentajien haastattelut, kirja-arvostelut, yleiset tietoartikkelit ja lyhyet neutraalit uutisoinnit esimerkiksi kanteletunnustusten saajista. Merkittävä huomio on kanteleesta kirjoitettujen artikkelien määrän kasvu: 2000-luvun puolella artikkeleita oli 90 kappaletta, mikä on kaksinkertainen määrä verrattuna 1990-lukuun. Kansanmusiikkia käsiteltiin tarkasteluaikana suhteellisen tasaisesti. Taidemusiikista kirjoittaminen sen sijaan lisääntyi huomattavasti 2000-luvulle tultaessa. Kevyen musiikin yhteydessä kantele mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1996. Kanteleensoittajat olivat monen artikkelin keskiössä. He esiintyivät muusikon, pedagogin ja myös säveltäjän rooleissa. Myös soittavia lapsia oli haastateltu jonkin verran. Taidemusiikin yhteydessä kantele esiintyi useimmiten soolotai kamarimusiikkisoittimena ja muutaman kerran orkesterin solistina. Kansan- ja muun musiikin yhteydessä kantele oli taas useammin yhtyeen osana. Helsingin sanomissa haastateltiin muutamassa jutussa lapsisoittajia. Tällöin kanteleensoitto esiintyi yhtenä harrastuksena muiden joukossa. Rondossa taas haastattelussa
KANTELE
4·2011 24
oli varhaisiän musiikkikasvatukseen erikoistuneita pedagogeja ja käsittelyssä oli kanteleen pedagogiset mahdollisuudet. Kanteleen ulkomailla saama huomio nousi uutiskynnyksen yli. Esimerkiksi Timo Väänäsen ja Hannu Koistisen osallistuminen kansainvälisille musiikkimessuille Rotterdamissa uutisoitiin useaan kertaan. Myös ulkomaalaisten muusikoiden kiinnostus kanteletta kohtaan oli muutaman lehtikirjoituksen aiheena. Kanteletta käsiteltiin myös soittimena. Oli tietoartikkeleita, joissa valotettiin kanteleen historiaa, soittimen rakennetta ja erilaisia kanteletyyppejä. 2000-luvun vaihteessa ollut sähkökanteleen lanseeraus ja Kantele 2001-projekti näkyi selvästi aineistossa: lehtikirjoituksia oli noina vuosina tavallista enemmän ja nimenomaan sähkökanteleeseen keskittyen. Kanteleen taiteellista ilmaisuvoimaa puolestaan kuvattiin poikkeuksetta levy- ja konserttiarvosteluissa. Ääntä kuvattiin mm. helkkyväksi, helmeileväksi, kimmeltäväksi, hypnoottiseksi, jäiseksi, hentoiseksi, orgaaniseksi, hämmästyttävän muhkeaksi, herkäksi ja efektimäiseksi. Kanteleen äänen hiljaisuutta kommentoitiin usein.
Miten puhua omasta soittimesta?
Kanteleen historia kansallisromanttisena symbolina tuli selkeästi esiin aineistosta. Soittimen vahvasta imagosta voi olla uusien kuulijoiden saavuttamisen kannalta sekä hyötyä että haittaa. Kansallisromanttisten mielikuvien ja nykymuusikkojen tekemisten vertailua käytettiin tietoisesti hyväksi. Useissa artikkeleissa korostettiin ristiriitaa nykyhetken ja vanhan ajan välillä kirjoittamalla kanteleen historiallista ja
kansallisromanttisista juurista melkoisen ilkeään sävyyn. Kantele mainittiin eri artikkeleissa mm. "huru-ukkojen" "itkuvirsi-instrumentiksi", "jonka olisi jo pitänyt unohtua savupirttien hämäriin" samalla korostaen nykysoittajien tekemisen olevan aivan erilaista: rock-henkistä ja nuorekasta. Ristiriitaisuuden ja vastakohtien korostaminen on keino herättää huomiota. Artikkelien sisältöihin on vaikuttanut toimittajien kysymyksenasettelut haastatteluissa. Mielestäni kuitenkin jokaisen kanteleihmisen pitäisi kuitenkin miettiä, miten hyvin tällaiset letkautukset palvelevat tarkoitustaan. On helppoa toistaa tuttua kaavaa siitä, kuinka ennen tehtiin näin, mutta nykyään noin. Mutta millä sanoilla haastattelussa oleva muusikko voisi tuoda esiin omaa musiikkiaan arvostaen samalla soittimen koko historiaa? Mielenkiintoinen kuriositeetti aineiston runsaiden, muun muassa nykymusiikin yhteydessä tehtyjen Kalevala-mainintojen keskellä oli, että Arja Kastisen tohtorintyöhön liittyvässä artikkelissa ei mainittu sanallakaan Kalevalaa, vaikka Kastisen musiikki on nimenomaan arkaaista, kalevalaista maailmaa lähellä olevaa. Tästäkin voitaneen päätellä, että toimittajilla ei välttämättä ole ollut itse musiikki mielessä Kalevala-viittauksia tehtäessä vaan ennemminkin kanteleeseen liitetyt mielikuvat. Kanteleaiheisten lehtikirjoitusten lukeminen kahdenkymmenen vuoden ajalta oli avartava kokemus. Vaikka joitakin kliseitä toistui artikkelista toiseen, oli mukana paljon informatiivista kirjoittamista. Päällimmäisenä mieleeni jäänyt ajatus oli, että soittajien, säveltäjien, opettajien ja rakentajien työllä todella on merkitystä. Kanteleesta kyllä kirjoitetaan valtamediassa mielellään, kun on mistä kirjoittaa.
Keski-Suomen Kantelekirja ilmestyi
K
eski-Suomen Kantele -kirja julkistettiin 24.11.2011 Kantelemuseossa Jyväskylässä. Kari Dahlblom on koonnut kansiin tähänastisen tutkimustyönsä keskisuomalaisesta kanteleperinteestä ja myös tietoa soittimen elinvoimaisuudesta Keski-Suomessa tä-
nään. 300 -sivuinen moniväriteos on mielenkiintoinen tietopaketti niin soittajille, rakentajille kuin kaikille kulttuurista kiinnostuneille. Kirjaa voi ostaa Suomen Kantelemuseosta sekä tekijältä itseltään: Kari Dahlblom 0500 654 157 ruda@suomi24.fi
KANTELE
25 4·2011
Kanteleen sivuilta, osa 4 Kantele uudelle vuosituhannelle
V
SAULI HEIKKILÄ
Kantele-lehden historiallisessa katsauksessa olemme ehtineet vuosituhannen vaihteeseen. Tutkailussa ovat vuodet 1999-2004. Sarja päättyy tähän, koska aikeissa on siirtää lehdet vuodesta 2005 lähtien kaikkien tutkittaviksi internettiin.
uosituhannen viimeinen vuosi oli Kalevalan juhlavuosi. Oli kulunut 150 vuotta Uuden Kalevalan eli Kalevalan lopullisen version julkaisemisesta. Olisiko vuosituhannen vaihtumisen odotus syönyt juhlavuodelta huomiota, koska se ei juurikaan lehdessä näkynyt? Toki asia mainittiin joissakinpääkirjoituksissa ja tapahtumien uutisoinneissa, mutta ei mitenkään erityisen näkyvästi. Esille tulivat enemmän seuraavan vuosituhannen alun kantele-hankkeet sekä vuoden 2000 suuret tanssi- ja laulupidot. Toisaalta vuosikymmenessähän on Kalevala juhlavuosia useampia, kun ensimmäinen painos ilmestyi 1835 ja lopullinen 1849. Viime vuonna 2010 juhlittiinkin Kalevalan ensimmäisen painoksen julkaisemisen 175-vuotisvuosipäivää. Vuosituhannen alku pursusi tapahtumia ja vuosi 2000 oli Kansanmusiikin Keskusliiton kantele-teemavuosi. Kantelekonserttien lisäksi tanssi- ja laulupidoissa Olympiastadionilla säesti tanssia 130 kanteletta, joista 30 Virosta. Kaustisen kanteletapahtumat huipentuivat yli 300 soittajan yhteisesiintymiseen viisikielisillä. Odotin myös innolla vuoden 2001 lehdistä juttua edellisellä vuosisadalla esiintyneestä projektibändistä Kantele 2001, mutta sellaista ei löytynyt. Joka paikkaan lehden toimitus ei kerinnyt. Kantele oli kuitenkin näkyvästi esillä monenlaisissa yhteyksissä. Myöskin Liettuan ja Latvian kanteleista oli yhä enemmän juttua. Nythän meneillään oleva projekti Kanteleen kielin asettaa kanteleen lopullisesti omaan asemaansa ylikansallisena soittimena. Luonnollisesti se ei vähennä kanteleen arvoa suomalaisena soittimena. Mutta on niitä muillakin. Vuosituhannen vaihteessa kanteleesta on ehkä tullut arkisempi ja tasavertainen soitin muitten soittimien rinnalle. Kanteleen eteen tehty työ on tuottanut tulosta. Yhtyeitä, esiintymisiä ulkomailla, tohtoreita, tutkintoja , seminaareja ja laaja-alaista koulutusta on leveällä rintamalla. Samaan aikaan lehdessä tulee vastaan kanteleen suurnimien, kuten Ulla Katajavuoren, Samppa Uimosen, Tyyne Niikon ja Taito Karhulahden muistokirjoituksia. Kanteleliiton merkkivuoden 2002 aluksi oli hienoa lukea Ismo Sopasen haastattelu. Vaikka hänen ajatuksensa monissa jutuissa ja erityisesti pääkirjoituksissa olivat tulleetkin esille, oli hän jäävännyt itsensä jutun kohteena olemisesta läpi vuosien. Kanteleväen laajasydämisyys ja hyväksyntä ilahduttaa jatkuvasti, vaikka haastattelussa Ismo kertoikin saaneensa myös lunta tupaan. Samana vuonna Outi Linnanranta oli tehnyt tämän jutun kaltaisen sarjan vanhoista lehdistä otsikolla Tiesitkö että. Erityisesti on mainittava myös, että jokaisessa lehdessä oli Satu Sopasen satunurkka, jossa julkaistiin pienempien lukijoiden juttuja, sävellyksiä ja piirroksia. Ismo Sopasen kauden Kantele-lehden viimeinen vuosikerta alkoi alustuksilla liiton ja lehden tulevaisuudesta. Myös palautetta lukijoilta pyydettiin. Muutos oli selvästi mietitty ja huolella valmisteltu. Vuoden 2005 alussa toimisto muutti Tampereelta Helsinkiin nykyiselle paikalleen ja uutena puheenjohtajana aloitti Riitta Huttunen. Timo Väänänen uudisti lehteä. Kuten alussa totesin, päättyy Kanteleen sivuilta -sarja tähän. Vanhojen lehtien lehteily varmaankin jatkuu. Kiitos, Ismo, oli ilo käydä lehteä läpi ja samalla tutustua laajasti kanteleen lähihistoriaan.
KANTELE
4·2011 26
1999
·VuodenkanteleAnnikkiSmolander-Hauvoselle ·Kanteleenhuoltojakunnossapitojatkuu ·KantelejuhlistiKalevalaa · Eero Pitkälän haastattelu · Pärnunkantelefestivaali · Kari Dahlblomin juttu Vihtori Honkosesta · Maija-Liisa Balk Vieremältä: Maailma on täynnä meteliä, kantele rauhoittaa · 10.Valtakunnallinenkantelekilpailu · Ulla Katajavuori, suomalaisten tuntojen herkkä ja taitava tulkki · Outi Nieminen ja Ismaila Sané · VuodenkanteletunnusLeonid Bashmakoville · Kanteleensoitonopettajienyhdistys perustettiin. ·Eva Alkulan terveiset Japanista ·KanteleseminaariKaustisella · Kanteleensoittamisestamuusikkouteen · Kantelistiläänintaiteilijaksi: Eija Kankaanranta · Ensimmäinenkansainvälinen kantelekilpailu Liettuassa · SokeasoittajaAkilles Ockenström · Tanssi-jalaulupidotOlympiastadionilla · Kaustisenkanteleenteemavuosi · AkillesOckenströminisänAleksanderin omaelämänkertaa. · Finn-Kanteleet60vuotta · KantelesymposiumLatviassa · Japaninterveisiä · Minna Raskisen kamarisävellyksiä Kokkolassa · Pienkanteleittenoppimateriaali
· Kantele-päiväEstajaKodály kongressissa Sibelius-Akatemiassa · KantelemiesUrpo Pylvänäinen · Kanteleliitto25vuottaKanteleliiton historia neljässä osassa: - Ismo Sopanen - Hannu Syrjälahti - Annikki Smolander-Hauvonen - Koneistokanteleen rakentajia · Finn-KanteleetJapanissa · Kanteleliitonjuhlayhtyeet · KanteleprojektiPohjois-Karjalassa · Sulo Huotarin muistelmia 1950- ja 1960-luvun kanteletaiteilijoista · BriefhistoryofLithuaniankanklés
2002
2000
2003
2001
· Arja Kastinen Sibelius-Akatemian kamu-osaston ensimmäinen tohtori · KantelekilpailujaKarjalassa · Kantelesuomalaistenomasoitin, Jolanta Harstela, Liettua · KanteleKalifornian järistyksen uhrina? · Kannel-festivaali Pärnussa · Anneli ja Teuvo Kuparinen lähikuvassa · Heikki Laitisesta ensimmäinen kansanmusiikin professori · Sibeliuksenkantele- Heikki Laitinen ja Martti Pokela sävellykset kantakarhunpainissa 140-vuotisjuhlilesitettiin laan tammikuussa 2004.
·HaastateltavanaRitva Koistinen ·Itämerenmaidenkanteleensoittajat Pärnussa · KantelistejaJapanissajaJokilaaksojen kanteleet USA:n kiertueella · KajaaninjaPetroskoinkanteleyhteistyö · KanteleetjaKalevalaSibelius-Akatemiassa · KanteletaiteilijaKauko Kaski · Suomalainenkanteleorkesteri
2004
·VuodenkanteleyhtyeKardemimmit ·KantelesoiIslannissa · NaantalinAino-tytötkonsertoimassa Unkarissa · Kanteleliitontulevaisuus:Alustukset · KanteleetKuubassa · KanteleetTampere-biennalessa · MestaripelimanniVilho Suonvieri muistelee menneitä · Martti Pokela säveltää improvisoiden · Finn-KanteleetJapanissa · FinnFestSaksassa · Soitinrakennuskoulutusta20vuotta · KäenpiiatPerussa
KANTELE
27 4·2011
NORDIC HARP 2011 TANSKASSA MEETING 13.-16.10.
KUVAT JA TEKSTI: PÄIVI KUUSISTO
Pieni lakkautettu kyläkoulu maaseudulla kylpi auringonpaisteessa kun folkharput, kanteleet, viikinkilyyrat, langeleikit ja virsikanteleet soivat.
N
ordic Harp Meeting on pohjoismaisten harpunsukuisten soittimien (ja toki myös niiden soittajien) kokoontuminen. Tapahtumaa on järjestetty vuosittain eri pohjoismaissa. Ensimmäinen tapaaminen oli 2008 Ruotsissa, Turussa soittimet soivat 2009 ja 2010 Norjassa. Tänä vuonna tavattiin siis Tanskan Sorössa. Vaikka pääpaino oli folkharpuissa, muutkin kielisoittimet mahtuvat mukaan. Olipa joukkoon eksynyt yksi kampiliira ja säkkipillikin. Tapahtuman primus motor ja sielu on ruotsalainen Josef Straka. Josefin työpanos tapahtuman toteuttamisessa on suuri ja rahallisesti tapahtuman mahdollistaa Pohjoismaisen kulttuurirahaston (Nordisk Kulturfond) tuki.
Mukana myös virsikantele
Tapahtuman ohjelma oli hyvin monipuolinen. Kuuntelimme asiantuntevia esitelmiä mm. vii-
kinkilyyrasta, virsikanteleesta sekä folkharpun käytöstä parantavana soittimena hoitotyössä. Aloittelijoille löytyi työpajoja folkharpun, viikinkilyyran, virsikanteleen ja viisikielisen kanteleen soitossa. Helena Tuupanen sai opetettavakseen monta innokasta viisikielisen soittajaa. Finn-Kanteleissakin pitkään soittanut Helena asuu nykyisin lähellä Tukholmaa, jossa toimii Helenan perustama Kantele- och Kalevala-vänner-yhdistys, jonka puitteissa Helena opettaa kanteleensoittoa. Göran Carlström puolestaan perehdytti virsikanteleen soittoon ja toivoi myös kovasti uusia jäseniä Nordiska Psalmodikonförbundetiin eli Pohjoismaiseen virsikanteleyhdistykseen, jossa tällä hetkellä on kuulemma Suomesta vain yksi jäsen. Musiikillisena teemana tapahtumassa oli tänä vuonna pohjoismainen balladiperinne. Teema näkyikin mielenkiintoisesti monissa workshopeissa ja luennoissa. Yrjänä ja Helka Ermala
KANTELE
4·2011 28
Helena Tuupanen opettaa 5-kielisen kanteleen soittoa
Nancy Thym ja Thilo Viehrig kertovat draamallista tarinaa vaeltavasta "harppuleidistä".
saivat opinhaluisen joukon ohjattavikseen työpajoissaan. Yrjänä ja Helka opettivat suomalaisia kansanlauluja ja balladeja. Oli jännittävää huomata kuinka innokkaita osallistujat olivat oppimaan jopa suomen kielen ääntämystä.
Yhteissoittoa ja esityksiä
Yhteissoitot olivat innostavia ja kokosivat kaikki yhteen oppimaan uutta. Illanvietoissa kuultiin taitavien muusikoiden esityksiä. Anna Kattainen ihastutti kanteleensoitollaan ja Patrik
Weckman sai moneen kertaan kuulla pyynnön soittaa jouhikkoa ja saimmehan me sitä sitten illanvietossa vihdoin kuullakin. Tanskalaiset kansantanssijat vetivät meidät myös iltaisin tanssimaan ja laulamaan yhdessä. Ensi vuodeksi tapahtumaa on alustavasti suunniteltu järjestettäväksi Suomessa. Tiesittekö muuten että saksalaiset "harppuladyt" eli kiertävät, itsensä harpun soitolla ja laululla elättäneet muusikkonaiset 1800-luvulla olivat esikuvana myös Kreeta Haapasalolle, kun hän lähti kiertämään ja esiintymään kanteleensa kanssa?
Helka ja Yrjänä Ermala opettavat suomalaista balladia.
KANTELE
29 4·2011
kantelekoulutus Suomessa
Kantele-lehti aloittaa tässä numerossa juttusarjan Suomen kantelekoulutuksesta kaikilla tasoilla. Päätimme aloittaa suoraan ylhäältä eli Sibelius-Akatemiasta.
Sibelius-Akatemia
Jo nimi, Sibelius-Akatemia, asettaa instituutin omalle paikalleen. Sen täytyy olla arvokas paikka, jonne on tosi vaikea päästä ja jonka opiskelijat opettajista puhumattakaan ovat vähän leuhkoja. Onhan se toki korkeinta musiikillista koulutusta antava paikka maassamme, mutta eivät nuo käsitykset pidä paikkaansa.
Klassisen musiikin osaston kanteleensoiton vastuuopettaja Eija Kankaanranta muistelee, että avautuminen ja yhteistyö alkoi hänen opiskeluaikanaan parikymmentä vuotta sitten ja nykyään se on arkipäivää. Lokeroimisen vähentämiseen tähtää myös syksyllä voimaan tullut uudistus, jossa osastojen määrä vähennettiin kahteen: klassiseen sekä musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osastoon. Yhteistyötä yksiköiden välillä on tosi paljon. Kursseja voi valita oman aineryhmän tarjonnan ulkopuoleltakin, eli klassinen kantelisti voi opiskella vaikkapa jazzteoriaa tai tehdä vanhan musiikin opintoja. Tietysti tutkinnon asettamissa opintopisteraameissa, kertoo Eija. Nyt on suunnitteilla projekti, jonne kansanmuusikot tuovat arkaaisen musiikin, ja klassisen musiikin puolelta tuodaan renesanssimusiikki. Molemmissa on improvisoinnilla merkittävä rooli, vain hieman erilaisista lähtökohdista. Projekti on toteutuessaan osa klassisen kanteleensoiton opetuksen 25-vuotisjuhlavuoden toimintaa. Kokeilemiseen, yhteistyöhön ja rajojen ylittämiseen rohkaistaan, mutta samalla on muistettava, että muusikoksi kasvaminen ja oman soittamisen opiskelu vaatii aikaa. Itseään ei kannata hajottaa liikaa. Hauskatkin projektit vievät aikaa.
TEKSTI JA KUVAT: SAULI HEIKKILÄ
V
armaan Sibiksestä niinkuin opinahjoa tuttavallisesti kutsutaan löytyy vähemmänkin nöyriä ihmisiä, mutta vallalla oleva tunnelma on avoin, kunnioittava ja rajoja ylittävä. Tämä tulee selväksi myös kaikkien haastateltujen puheenvuoroissa. Varmaa on se, että koulussa on huikea määrä musikkaalista lahjakkuutta ja loputtamasti harjoitustunteja. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Suomessa on monta muutakin tietä ammattimuusikoksi, kuin Sibis. Sekään ei takaa huikeaa uraa.
Kanteleella klassista
Suomessa lokeroidaan mielellään asioita ja ainakin joukkotiedotusvälineiden perusteella musiikkilajit ovat tiukasti omissa karsinoissaan joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Tämä ei tunnu pitävän paikkaansa Sibelius-Akatemiassa.
Eija Kankaanranta opettaa...
KANTELE
4·2011 30
Osastot ja yksiköt
Klassisen musiikin osasto
Aineryhmät Piano, harmonikka, kitara ja kantele Kirkkomusiikki ja urut Laulu Jouset Puhaltimet, lyömäsoittimet, harppu Sävellys ja musiikinteoria Musiikin johtaminen Vanha musiikki DocMus-tohtorikoulu
Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osasto
Aineryhmät Jazzmusiikki Kansanmusiikki Musiikkikasvatus Musiikkiteknologia Taidehallinto Tohtorikoulu
Sibelius-Akatemiassa on kaksi osastoa, jotka sisältävät aineryhmiä.
Ei vain harjoittelua ja yksityistunteja
Vaikka muusikoksi opiskelu on paljon oman soittimen ja opettajan kanssa työskentelyä, on myös paljon muusikkoutta monipuolisesti tukevia opintoja, kuten esiintymisvalmennus, sähkökanteleen perusteet ja pedagogiikka. Opiskelijoitten kanssa työskennellään sekä tulkinnan, tekniikan, ergonomian että eri aikakausien tyylipiirteiden yksittäisten säveltäjien sävelkielen tuntemisen kanssa. Myös harjoittelutapojen valmentaminen on tärkeää. Yksityistuntien lisäksi on myös yhteissoittoa sekä luokkatunteja ja esiintymisiä. Luokkatunteja olen halunnut muokata selkeästi keskustelevampaan suuntaan, ettei vain tulla ja koe-esitetä ja jännitetä omaa kappaletta, kertoo Eija. Kaikki jakavat ajatuksiaan soittamisesta ja kuultavista teoksista. Millä kantelisti sitten elää opintojen jälkeen? Eija ei tiennyt paljon kantelistin työnkuvasta, kun aloitti opintonsa. Eivätkä uudet opiskelijat nykyisinkään välttämättä tiedä kaikesta siitä, mitä kantelemuusikon toimenkuvaan sisältyy.
Sibelius-Akatemia edustaa Suomessa korkeinta musiikin koulutusta. Perusopetus käsittää 5,5-vuotinen koulutuksen, joka johtaa kandidaatin ja maisterin tutkintoon. Koulutus on suunnattu ensisijaisesti ylioppilastutkinnon tai vastaavan tutkinnon suorittaneille hakijoille. Alemman korkeakoulututkinnon muualla suorittaneet voivat hakea 2,5-vuotiseen koulutukseen, joka johtaa maisterin tutkintoon. Myös musiikin lisensiaatit ja tohtorit koulutetaan Suomessa Sibelius-Akatemiassa. Näiden lisäksi koulu tarjoaa nuorisokoulutusta, aikuisopintoja ja paljon muuta. Niistä saat tietoa verkkosivuilta: www.siba.fi. Tässä artikkelissa käsittelemme kantelisteja koskevia perusopintoja.
...ja Birute Giraityte ja Juulia Polonen opiskelevat.
Selvää on, että hyvin harva kantelisti tulee toimeen pelkällä esiintymisellä. Elanto saadaan muusikkona toimimisen lisäksi osin apurahoista ja sen lisäksi kaikki kantelistit opettavat, toteaa Eija. Musiikin opiskelu poikkeaa monen muun alan opiskelusta siinä, että muusikko ei ole koskaan valmis. Kehittyminen on hidasta ja aivan korkeimmalla huipullakin olevat taiteilijat saattavat ottaa tunteja. Siksi on erikoista, että korkeakoulututkinnot pyritään tekemään samanmittaisiksi. Joillakin aloilla opiskelijat itse sanovat, että opinnot voitaisiin suorittaa paljon lyhyemmässä ajassa. Miksei säästöjä etsitä sieltä, ihmettelee Eija Eija Kankaanrannan mielestä hyvän muusikon merkki on musiikin lajista riippumatta tyylitietoisuus, kova harjoittelu ja oma tulkinta, joka ei sodi säveltäjän tarkoitusperiä vastaan.
KANTELE
31 4·2011
Kansanmusiikki ja kantele ne yhteen soppii
On luonnollista, että kansanmusiikin yksikkö on merkittävässä roolissa kantelekoulutuksessa. Kansanmusiikin lehtori Vilma Timonen kertoo, että kanteleensoittajien määrä on lisääntynyt niin hakijoiden kuin sisään otettujen osalta. Tällä hetkellä Kamulla (kansanmusiikin yksikössä) kanteletta pääaineena opiskelevia on parisenkymmentä. Sivuinstrumenttina kanteletta soittavia on jonkin verran, mutta kaikki kamuopiskelijat tutustuvat soittimeen Muu soitin kantele -opintojakson myötä. Pienryhmässä opitaan soittotekniikan perusteet pienkanteleista sekä saadaan syventävää tietoa instrumentin historiasta ja sen käytöstä kansanmusiikissa. Kandivaiheen opinnoissa pääpaino on pakollisissa opinnoissa sillä periaatteella, että kaikki opiskelijat saavat vankan tieto- ja taitopaketin perusasioista. Maisterivaiheessa pääpaino on valinnaisissa opinnoissa, sillä opiskelun pitää keskittyä siinä vaiheessa nimenomaan oman musikillisen äänen ja personallisen muusikontien löytämiseen. Kansanmusiikin yksikössä opiskelevat ottavat kursseja muilta osastoilta melko paljon. Ja myöskin toisinpäin. Muiden yksiköiden opiskelijat suosivat yhä enemmän kamuyksikön tarjoamia opintojaksoja. Kestosuosikkeja ovat olleet kansantanssi, kamuteoria sekä erilaiset yhtyeet. Opiskelijoista monet ovat soittaneet koko ikänsä. Taustat kuitenkin vaihtelevat paljon. Osalla saattaa olla musiikkiopistotaustaa ja toisilla pelkästään omaa soittamista. Opiskelun jälkeiset työmahdollisuudet ovat moninaiset. Jotkut toimivat muusikkoina, jotkut opettajina, monet molempina. Toiset ovat painottaneet osaamistaan tuotantopuolelle ja niin edelleen. Useimmat meistä tekevät työtä hyvin laajalla skaalalla ja monipuolisesti, Vilma kuvailee. Kaikki tuntemani kantelekollegat ovat täystyöllistettyjä musiikin alalla. Vilma Timonen on täysin allerginen kaikelle arvottavalle vertailulle. Kyse on musiikista. Kuka mitäkin musiikkia haluaa soittimellaan soittaa, on jokaisen oma asia. Tähän ei voi liittää mitään arvottavia mää-
reitä, että joku musiikki olisi arvokkaampaa tai parempaa kuin joku toinen. Viime vuosina kanteleopiskelijoiden määrät ovat olleet todella suuret kansanmusiikin osastolla. Klassisella puolella kehitys on ollut päinvastainen. Joitakin vuosia sitten tilanne oli päinvastainen. Itse toivon että kasvusuunta ottaisi vallan molemmissa lajeissa. Vaikka jazzosastolla ei vielä kanteleensoittajia olekaan, niin monet jazzarit musisoivat nykyään kanteleensoittajien kanssa bändeissä ja produktioissa. Vilma Timonen ei löydä Sibelius-Akatemiasta muita kuin hyviä puolia. Sibelius-Akatemia tarjoaa näköalapaikan suomalaiseen musiikkielämään.Ennen kaikkea tärkeä asia on se, että opiskeluympäristöstä löytyvät tulevaisuuden työkaverit, kuvailee Vilma. Myös se, että talo tarjoaa opetusta niin laajalla skaalalla eri musiikinlajeissa ja vaikkapa musiikkiteknologian saralla, tarjoaa mahdollisuuden todella laajaalaiseen kouluttautumiseen.
Kantele on mainio koulusoitin
Kantele löytyy tänä päivänä varmaankin jokaisesta Suomen koulusta. Opetetaanko siis kaikkia musiikkikasvattajia soittamaan kannelta, musiikkikasvatuksen yksikössä toimiva tuntiopettaja Anna-Karin Korhonen? Kaikki opiskelijat tutustuvat ainakin hieman kanteleeseen Eeva-Leena Pokelan vetämän pakollisen Suomen kansanmusiikki -opintojakson aikana, kertoo Anna-Karin. Ne opiskelijat, joilla on varhaiskasvatus syventymiskohteena, soittavat ainakin viisikielistä jonkun verran. Yksikön opiskelijoista läheskään kaikki opiskelijat eivät päädy musiikinopettajaksi kouluun, vaan osa työskentelee valmistuttuaan esimerkiksi freelancemuusikoina tai musiikkiteatterin parissa ja useat päätyvät musiikkiopistoihin instrumenttiopettajiksi ja muskariopettajiksi. Musiikkikasvatuksen koulutus on monipuolista. Mukalaiset hallitsevat kaikista bändiinstrumenteista perusteet. Pianonsoittoa ja laulua opiskelevat kaikki mukan opiskelijat. Jompi kumpi voi olla pääinstrumentti, ja jos pääinstrumentti on jokin muu, piano ja laulu ovat pakollisia sivuinstrumentteja. Pääsoittimesta on tehtävä vähintään C-tason tutkinto,
KANTELE
4·2011 32
mutta tuntiraamien puitteissa myös A-tutkinto voi olla mahdollinen suorittaa. Kantele on tällä hetkellä pääinstrumenttina kolmella opiskelijalla. Kantelehan on yleistynyt koulusoittimena viime vuosikymmenien aikana hurjasti. Miksi se on hyvä koulusoitin? Pienkantele on hyvä sen takia, että kaikki pystyvät tekemään sillä heti musiikkia, siitä saa helposti hienon äänen. Jokainen on muusikko heti kun kantele on kädessä, kertoo Anna-Karin.
Opiskelijan näkökulma
Tuuli Lukkarinen aloitti opiskelun Sibiksessä 2003. Hän pääsi esittävän säveltaiteen koulutusohjelmaan suoraan lukiosta. Tuuli on Lahdesta kotoisin ja aloitti viisikielisellä muskarissa ja jatkoi sieltä Päijät-Hämeen konservatorioon (nykyisin Lahden konservatorio). Lukion kanssa samaan aikaan hän aloitti konservatoriolla toisen asteen ammatilliset musiikkiopinnot. Tuuli kävi iltalukiota ja opiskeli päivät muusikon ammattiin valmentavaan tutkintoon. Lukioaikana hän tuli siihen tulokseen, että musiikki on ammatti. Äiti on kertonut, että jo muskariaikana kysyin, mikä on korkein paikka, missä voi opiskella kanteletta, kertoo Tuuli. Kun äiti sanoi, että Sibelius-Akatemia, niin olin tokaissut, että sinne mä sitten menen. Sibikseen Tuuli pyrki lukion jälkeen. Pyrkijöitä oli viisi ja sisään otettiin kaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kouluun olisi helppo päästä. Jos taso ei ole tarpeeksi korkea, ketään ei oteta opiskelemaan. Sibiksessä opetus oli juuri sitä, mitä Tuuli odotti. Suurin osa työstä oli, että harjoiteltiin kappaleita, hän kertoo. Yksityistunteja oli kaksi kertaa viikossa ja lisäksi oli esimerkiksi musiikin teoriaa, historiaa ja yhteissoittoa. Konserttiharpun kautta soitin ison orkesterin kanssa muunmuassa Ylioppilaskunnan soittajissa. Siban opiskelijaorkesterissa soittivat pääaineiset harpistit Sibiksen osastoilla oli kuitenkin paljon yhteistyötä ja Tuuli kävi muunmuassa Toivo Alaspään ja Sinikka Langelandin kursseilla sekä opiskeli kansanmusiikin osastolla tanssia ja sävellystä. Tein klassiselle puolelle B-kurssitutkinnon ja hain sitten Timo Väänäsen ehdotuksesta
Tuuli Lukkarinen
kansanmusiikkipuolelle maisteriopintoihin. Siirtyminen tapahtui pääsykokeen kautta, mutta ihan kaikkia pääsykokeen vaiheita ei tarvinnut käydä läpi, koska olin jo valmiiksi Siban opiskelija. Opiskelu on klassisen ja kansanmusiikin puolella maisterivaiheessa melko samanlaista, mutta sisällöt ovat erilaiset. Opintojen sisällön pystyy pitkälti räätälöimään itse, kunhan opintoihin sisältyy opintosuunnitelmassa määriteltyjä aineita kuten instrumenttiopintoja, yhtyeopintoja ja sävellysopintoja. Bändiopinnot olivat uusia minulle, muistelee Tuuli. Valmistun keväällä ja opetan LänsiUudenmaan musiikkiopistossa kahtena päivänä ja olen mukana yhteisprojektissa Teatterikorkeakoulun kanssa. Sibis on hyvä koulu, toteaa Tuuli. Mä olen esimerkki siitä, että omaa suuntaa voi etsiä ja vaihtaa vielä opintojen aikanakin. Ei tarvitse pelätä sitä, jos ei heti ihan tarkkaan tiedä, mitä haluaa. Koulutus antaa mahdollisuuden hakea opintoja muilta osastoilta ja se tuo monipuolisuutta.
Sibelius-Akatemian euraava hakuaika on 5.16.3.2012 www.siba.fi
KANTELE
33 4·2011
LEVYPOKE
Tällä kertaa esittelen kaksi syksyn uutukaisäänitettä. Sain mukaan myös jotain erityistä Kantelelehden liitelevyn, jossa on toukokuisten kantelekilpailujen eri sarjojen voittajien ja muidenkin kilpailussa mukana olleiden taiturien livesoitteita.
Kilpailumuistoja
Viime keväänä Helsingissä järjestettiin suuri kansainvälinen kantelekilpailu ja -tapahtuma, jossa oli paikalla suunnilleen koko Suomen ja ulkomaiden kanteleväki. Tästä numerosta löytyy liitteenä Kanteleliiton julkaisema levy, jossa on kolmetoista kilpailutilanteessa taltioitua kappaletta. Tyylilajeja on toki yhtä monta kuin soittajiakin, mutta pääpiirteisesti levyllä
MAIJA POKELA
voi kuulla kansanmusiikkia, taidemusiikkia, poppia, ja näiden fuusioita. Ihailtavan paljon etenkin kansanmusiikin saralla soittajat ovat säveltäneet, improvisoineet ja sovittaneet itse, näin sen mielestäni kuuluu mennäkin! Levy alkaa kansanmusiikin ammattilaissarjan voittajan Maija Kauhasen vahvalla vedolla, jonka jälkeen tulee Irina Cederbergin soittama Ilkka Kuusiston Sarja kanteleelle. Tehopakkaus Cederberg kilpaili sekä kansanmusiikin että
KUVAT: JORMA AIROLA
Irina Cederberg
Laima Jansone
Maija Kauhanen
Päivi Ollikainen
KANTELE
4·2011 4·2011 34
taidemusiikin ammattilaissarjoissa ja sijoittui molemmissa. Myös muun musiikin ammattilaissarjan voittajasta Päivi Ollikaisesta kuulemme varmasti vielä lisää... Levylle on otettu mukaan paljon ulkomailta tulleiden lahjakkaiden kilpailijoiden soitteita, mikä on ilo, sillä heitä ei välttämättä kuule niin usein. Minua sykähdyttää erityisesti latvialaisten naisten Laima Jansonen ja Sanita Spruzan vahvat tulkinnat. Odotin julkaisun olevan enemmän vain sirpaleinen kooste kantelekilpailuviikonlopusta, mutta tämä levy olikin kaunis ja ehyt kokonaisuus!
Rauhoittumista
Puhaltaja Peter Phippenin ja kanteleensoittaja Arja Kastisen duolevy Lavender Calm on tyylikäs ja meditatiivinen kokonaisuus. Kastinen on valmistunut tohtoriksi SibeliusAkatemian kansanmusiikin osastolta ja hän on syventynyt erityisesti 1800-luvun karjalaiseen kanteleimprovisaatioon. Levyn musiikki on jollain tavalla erityisen syvää, mikä johtunee molempien tutkijuudesta ja kiinnostuksesta soittimiensa historiaa kohtaan. Suosikikseni nousi levyn nimikkokappale Lavender Calm. Sekä Kastinen että Phippen esittelevät ihailtavan taitavasti kanteleen ja puhaltimien sävyjä, yhdessä ja erikseen.
Maija Pokela on kansanmuusikko, joka opiskelee Sibelius-Akatemiassa pääaineenaan kanteleet. Hän on soittanut niin kauan kuin muistaa ja on kansanmusiikin intohimoinen kuluttaja.
sesti eri tilaisuuksissa. Syrjäniemi tuntuu olevan soittamisen lisäksi myös sovittamisen suhteen hyvinkin aktiivinen hän on julkaissut ainakin kuusi erilaista kantelesovitusvihkoa ja Enkelten laulu on hänen seitsemäs levynsä. Syrjäniemi soittaa konserttikantelettaan oikein uljaalla ja varmalla otteella. Minua miellytti erityisesti hänen oma sävellyksensä Heräjä kanteleeni sekä Juhani Pohjanmiehen sävellys Huurre puita huokuilee.
Joulu tulee!
Helli Syrjäniemen uutuuslevy Enkelten laulu sisältää toistakymmentä kaunista joululaulua sekä yhden Syrjäniemen oman kappaleen. Syrjäniemi on opiskellut aikoinaan SibeliusAkatemiassa ja seurakuntatyö kanttorina on motivoinut soittamaan kanteletta monipuoli-
KANTELE
35 4·2011
LIITTO
Johanna Ahon kouvolalaisia opiskelijoita sunnuntain työpassa. TEKSTI: MATLEENA HUOVINEN
Kanteleliiton syyspäivät
Kouvolassa kokoustettiin ja kuunneltiin kantelemusiikkia
Kanteleliiton syyspäiviä vietettiin tänä vuonna Kouvolassa yhteistyössä Pohjois-Kymen musiikkiopiston kanssa. Mukaan mahtui niin yhdistysasiaa kuin musiikillisia nautintojakin.
leliitto voi jäsenilleen ja muille sidosryhmilleen tarjota. Keskusteltiin myös medianäkyvyyden merkityksestä nykypäivänä. Kanteleihmisten yhteen saattamisen keinoiksi nähtiin erilaiset tapahtumat ja median hyödyntäminen. Harrastuneisuuden lisäämisessä korostuivat paikallisten toimijoiden merkitys ja ylipäätään kantelemusiikin saatavuus. Esimerkiksi kantelelevyjä ja nuotteja olisi oltava helposti saatavilla kirjastoissa ja kaupoissa. Ylipäätään mielekkään nuotti- ja oppimateriaalin saaminen koettiin tärkeäksi. Kantelekilpailujen merkitys korostui, kun pohdittiin, miten kantelemusiikin opetusta voisi tukea edunvalvojana. Keskusteltiin myös siitä, miten tärkeää on, että jokainen Kanteleliiton jäsen puhuu soittimesta arvostavasti; omaa tekemistä täytyy ensin oppia itse arvostamaan, jotta muutkin voisivat huomata sen.
L
auantaina ohjelmassa oli Kiril Häyrysen pitämä koulutus aiheesta Maailma on muuttunut entä Kanteleliitto? Osallistujat pääsivät heti aamutuimaan pohtimaan, mikä rooli Kanteleliitolla on nykyään ja mikä Kanteleliiton tehtävä voisi olla tulevaisuudessa. Nähtiin, että ihannetilanteessa Kanteleliitto voisi olla yli genrerajojen kanteleen ystäviä yhdistävä toimija, jolla olisi arvostettu kantelealan asiantuntijan rooli niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Kanteleliitolta mm. pyydettäisiin lausuntoa musiikkialaa ja kanteleensoittajia koskevia päätöksiä tehtäessä. Tärkeänä pidettiin kantelemusiikin juurien yhdistämistä nykypäivään, nimenomaan niin, että kantelemusiikin arvokas historia saa ansaitsemansa arvon ja samalla kantelemusiikki elää vireästi nykyajassa. Koulutuksessa pohdittiin, miten tavoittaa potentiaaliset kanteleen ystävät ja mitä Kante-
KANTELE
4·2011 36
MATLEENA HUOVINEN
Syyskokous päätti ensi vuoden linjoista
Kokouksen aluksi Kaakkois-Suomen läänintaiteilijana toimiva kantelemuusikko Minna Raskinen toi tervehdyksensä kokousväelle ja kertoi samalla työkentästään. Raskinen muun muassa organisoi huhtikuussa Kouvolassa vietettävää Lempo-kansanmusiikkifestivaalia. Aamun koulutuksessa saadut ajatukset pääsivät heti käyttöön, kun syyskokouksessa käsiteltiin Kanteleliiton ensi vuoden toimintasuunnitelmaa ja talousarviota. Pääpiirteittäin Kanteleliiton toiminta pysyy entisillä linjoilla: Kantele-lehteä julkaistaan, jäseniä palvellaan mm. soitinlainojen avulla. Kanteleliitolla on kunnianhimoisia tavoitteita muun muassa KanteleFest-festivaalin, kustannustoiminnan, kansainvälisen toiminnan saroilla. Jotta kaikkiin tavoitteisiin päästäisiin, on pyrittävä saamaan lisää rahoitusta liiton toiminnalle. Kokouksessa valittiin myös ensi vuoden hallitus. Puheenjohtajana jatkaa Vilma Timonen. Erovuorossa olleiden tilalle valittiin uusina jäseninä Senni Eskelinen, Jenny Vartiainen, Jaakko Meriläinen sekä Eija Kankaanranta. Aino Meisalmi-Minkkinen, Harri Suilamo, Outi Sané, Jyrki Pölkki ja Satu Sopanen valittiin uudelle kaudelle. Hallitustyöskentelyä jatkavat lisäksi Maija Kauhanen, Pekka Lovikka, Susanna Heinonen, Rauno Nieminen ja Marko Aho.
Päivi Ollikainen opetti sunnuntain työpajassa soittotekniikkaansa.
barokkiajan musiikkia konserttikanteleella sekä renessanssihuilulla, barokkihuilulla ja nokkahuiluilla. Puupuhaltimien herkkä ja sävykäs sointi toimi upeasti yhteen kanteleen kanssa. Äänenvoimakkuudeltaan vanhan musiikin soittimet ovat luonnostaan balanssissa kanteleen kanssa. Kanteleelle istui myös useimmiten cembalolla soitettava basso continuo -soitto. Toisena illan ohjelmanumerona kuultiin Maija Kauhasen sooloprojektin helmiä. Saarijärven kanteleen rytmikäs soitto, laulu ja lyömäsoittimet tempaisivat kuulijat mukaansa niin, että moni kanteleensoittajakin oli yllättynyt kanteleen räväkästä voimasta. Maijan musiikki pohjaa vanhoihin perinnesäveliin, joita Maija soitti omina sovituksinaan.
Michael Jacksonia ja slap-ääniä
Sunnuntain workshopissa Päivi Ollikainen esitteli sähkökitaran soitosta vaikutteita saanutta, toukokuisissa kantelekilpailuissa innostusta herättänyttä soittotyyliään. Osallistujat pääsivät hiomaan slap-ääniä ja bassoiskuja. Kynsinauhat ovat iskuja ja sammutuksia tehdessä kovilla, mutta Päivin musiikki oli sen verran rytmikästä, että pienet ongelmat unohtuivat. Lauantain päätteeksi Päivi vielä esiintyi kurssilaisille ja rohkaisi jokaista etsimään omaa tapaansa musisoida. Kurssilaisista kanteleensoitonopettajina toimivat pihisivätkin innosta päästä soveltamaan oppimaansa työssä. Soittoharrastajat taas saivat rytmikästä soitettavaa ja intoa omaan harjoitteluun. Mukana olleet soitinrakentajat saivat ideoita muusikoiden tarpeiden huomioonottamiseen Päivin kehittämään soittotyyliin tutustuessaan.
Kantelenäyttely herätti kiinnostusta
Syyspäivillä oli mukana myös soitinrakentajien soitinnäyttely ja Inkoon musiikin nuottimyymälä. Soitinrakentajat Amf:n Jyrki Pölkin valmistama 40-kielinen hattivaihtajilla toimiva kantele soi voimakkaasti. Pekka Lovikka esitteli puolestaan konserttikanteletta.
Vanhaa ja perinteistä musiikkia nykypäivään tuotuna
Pitkän ja tehokkaan lauantaipäivän kruunasi illan konsertti Kouvola-talon Simelius-salissa. Konsertin avasi Heidi Äijälän ja Pauliina Almonkarin Duo Cecilia, joka soitti renessanssi- ja
KANTELE
37 4·2011
ERA TOMMOLA
LIITTO
Mainosta esiintymisiäsi ilmaiseksi kantele.netissä!
Kanteleliitto julkaisee ilmaiseksi kantele.net-sivuilla tapahtumailmoituksia. Lähetä lyhyt luonnehdinta tapahtumasta, mahdollinen kuva, ajankohta ja pääsylipun hinta osoitteeseen mail@kantele.net. Muista myös päivittää tietosi kansanmusiikki.fisivustolle U. Katajavuori: Sovituksia kanteleelle II, 2 M. Murto & M. Raskinen: Kantelesävellyksiä, 7 M. Raskinen: Näkyhiekkaa, 11 M. Salo: Tunturikuvia, 14 sekä monia muita. Kysy lisää!
Apurahat
Kanteleliiton tietojen mukaan seuraavat kantelemuusikot ovat saaneet kuluneen vuoden aikana apurahaa: Musiikin maisteri Anu Alviola: 4 000 euroa sähkökanteleen hankintaan M. S. Elomaan rahastosta Muusikko Outi-Hannele Sané : 2 000 euroa kantelemusiikin konserttikiertueen järjestämiseen vanhainkodeissa, Yleisrahastosta Musiikinopiskelija Nanna Nyholm: 2 000 euroa tikkukanteleen ja kitaran hankintaan Yleisrahastosta Musiikin maisteri Eva Alkula: 3-vuotinen taiteilijaapuraha Taiteen keskustoimikunnalta Musiikin maisteri Anna-Karin Korhonen: 5 000 euroa vapaan säestyksen oppaan laatimiseen kanteleensoittajille Taiteen keskustoimikunnalta Musiikin maisteri Anna-Karin Korhonen: ½-vuotinen taiteilija-apuraha Taiteen keskustoimikunnalta Duo Senfi: Ismaila Sané Badiane ja Outi Sané: 3 500 euroa Suomalaissenegalilaisen lastenlevyn säveltäminen, sovittaminen ja työstäminen, soittimet kantele, djembe ja laulu, Kalevala Korun Kulttuurisäätiöltä Musiikin maisteri Emmi Kujanpää: 3500 euroa, suomalaista ja bulgarialaista kansanmusiikkia yhdistäviin taiteellisiin projekteihin, Helsingin kaupungilta Musiikin maisteri Eva Alkula konsertti- ja opintomatkoihin ulkomaille 2 500 euroa, Alfred Kordelinin säätiö Musiikin tohtori Arja Kastinen musiikin säveltämiseen ja ääni-installaation laatimiseen Viaporinäyttelyyn 8 000 euroa, Alfred Kordelinin säätiö Musiikin maisteri Vilma Timonen ja työryhmä Pinnan alla -esityksen valmistamiseen 5 000 euroa, Alfred Kordelinin säätiö Kanteleliitto onnittelee apurahojen saajia!
Kanteleita lainaan
Tarvitsetko yhtä tai useampaa viisikielistä kanteletta? Kanteleliitto lainaa jäsenilleen viisikielisiä kanteleita esimerkiksi kurssi- tai leirikäyttöön tai muuta kanteletapahtumaa varten. Pitempiaikaiseen lainaan liitolla on kotikanteleita (mm. kaksi Koistista) ja Jyrki Pölkin rakentama 15+4-kielinen Kirjokansi-kantele. Vapaana on tällä hetkellä Soitinrakentajat AmF:n 36-kielinen kotikantele. Pitempiaikaisista lainoista veloitamme 10 euroa/ kuukausi. Tiedustelut lainasoittimista toimiston numerosta (050) 564 5957 tai sähköpostitse osoitteeseen mail@kantele.net.
Kantelekirja ja Kanteleliiton nuottivälitys
Pekka Jalkasen, Heikki Laitisen ja Anna-Liisa Tenhusen toimittamaa upeaa, 511-sivuista perusteosta saa Kanteleliitosta jäsenhintaan 36 euroa (normaalihinta 45 euroa). Kirjan voi noutaa toimistolta tai se voidaan postittaa kotiin. Postituskulut 8,50 euroa. Kirja on jokaisen kanteleenystävän perusteos! Kanteleliitosta voi tilata nuotteja edulliseen hintaan. Nuottivälityksessä mm. L. Bashmakov: Kuusi etydiä kanteleelle, 2 F. Bruk: Sonaatti kanteleelle, 2 M. Hassinen: Sävellyksiä kanteleyhtyeelle, 4
Vuoden kantelelevy 2011
Vuoden kantelelevyn 2011 valitsee viulisti Pekka Kuusisto. Tunnustus tuo levylle näkyvyyttä ja soittajille mainetta ja kunniaa. Kanteleen Finlandiapalkinnoksikin vuoden levy -tunnustusta on luonnehdittu. Lähetä siis vuonna 2011 julkaistu kanteleensoittoa sisältävä levysi Kanteleliittoon joulukuun loppuun mennessä. Levyt toimitetaan edelleen Pekka Kuusiston kuunneltavaksi.
Satu Sopaselle myönnettiin 15 000 euron valtionpalkinto ansioistaan lastenmusiikin monipuolisena ammattilaisena lasten päivänä 18.11.2011. Muita palkittuja olivat Sinikka ja Tiina Nopola ja Mari Rantasila. Kanteleliitto onnittelee!
KANTELE
4·2011 38
Kantele-lehden liitelevy 2011
Vuoden 2011 liitelevyllä on toukokuussa 2011 Helsingissä pidetyn I Kansainvälisen kantelekilpailun parhaimmistoa.
Monipuolinen kantelekauppa! - Nuotit - Levyt - Tarvikkeet - Virityslaitteet - Studiopalvelut
HUOM.! Kaikki CD:t max. 15,-
09-295 2079 0400-467 974 imu@imu.fi www.imu.fi
KANTELE
4·2011
Perinteisiä kanteleita vuodesta 1978
Saarijärven kantele Korpiselän kantele koverokanteleet vaskikanteleet soittotikut
Kantelelaukkuja eri malleille mm: Saarijärven kanteleelle pehmeä selkäreppu ja särkymätön PELI-kotelo Kanteleensoittajien keskuudessa suuren suosion saavuttanut Ehrlund-mikrofoni kaikenlaisiin kanteleisiin.
Pehmeä selkäreppu
PELI-kotelo
Ehrlund-mikrofoni
T:mi Rauno Nieminen www.raunonieminen.com puh. 050 3387783