K NTELEen tämän kielillä PÄÄTOIMITTAJA Jimmy Träskelin, 050 3286870 JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki 050 564 5966, leeni.wegelius@kantele.net www.kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Marko Aho, Jane Ilmola, Eija Kankaanranta, Outi Sané, Harri Suilamo, Leeni Wegelius TOIMITUS JA TAITTO Jimmy Träskelin, lehti@kantele.net PAINOPAIKKA Oriveden kirjapaino, Orivesi ILMESTYMISTIEDOT 36. vuosikerta, 4 / 2014 3-4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 €/vsk Irtonumero 8 € / 12 € (lehti+cd) SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 15.2., aineisto viim. 16.1. ISSN 0357-6892 KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN 26 Liiton sivut ja kutsu Kantelekilpailuihin 6 Rauno jos joku tietää mikä kantele on 30 Levypoke ja Poken jouluekstra 13 Soittimia rakentamaan I Viiskielisen rakennusoppaan näköispainos 39 Kansalaisfoorumi ... 18 Soittajan kehonhuoltoa Pilateksella Viisi liikettä kanteleensoittajille 32 Kantele elää, eläköön! Painavaa sanaa kosteuselämisestä 22 Tähdistä ja taivaasta Matti Kontion kasarikomeetta lähestyy 43 Tilaa kalenteri jouluksi kotiin vaikka lomakkeella! 5 Sampo on kesäkuun kantelepoika Kannessa: Maija Pokela & Stäni Steinbock Kuva: Jimmy Träskelin
Rakennetaan uutta ja huolletaan vanhaa Uuden vuoden kynnyksellä tulee kiinnitettyä huomiota niin tulevaan kuin menneeseenkin. Perinteiset uudenvuodenlupaukset jakautuvat usein kahteen kategoriaan: niihin, joissa luvataan tehdä tulevana vuonna jotain uutta ja uljasta, ja niihin, joissa luvataan tehdä jotain paremmin kuin menneenä vuonna. ”Ensi vuonna aion rakentaa itselleni viisikielisen kanteleen” voisi olla esimerkki edellisestä, ja jälkimmäistä voisi edustaa: ”Tulevana vuonna aion pyrkiä parempaan ryhtiin soittaessani.” Molemmat esimerkit liittyvät tämän lehden teemoihin, joita ovat uuden rakentaminen ja vanhan huoltaminen. Soitinrakentajamestari Rauno Nieminen on vahvasti läsnä lehden sivuilla, ja hänen kauttaan artikkeleissa syvennytään konkreettisesti molempiin aiheisiin. Ajatus ei rajaudu kuitenkaan pelkästään uusien soitinyksilöiden rakentamiseen ja olemassa olevien instrumenttien kunnossa pitämiseen. Kantelehan on itsessään kuin symboli uuden ja vanhan kohtaamiselle: sen juuret ovat kaukana menneisyydessä, mutta sen tuoreimmat ilmenemismuodot ovat täyttä nykyaikaa. Nämä kaksi voivat joissain tapauksissa olla melko kaukanakin toisistaan, mutta täysin ne eivät voi koskaan eriytyä. Historiallinen kantele on riippuvainen soittimen uudistumiskyvystä, jotta se säilyttää käytettävyytensä nykymaailmassa. Moderni kantele sen sijaan menettää identiteettinsä siinä vaiheessa, kun se ei enää tunnusta juuriaan. Siksi on tärkeää pitää huolta molemmista puolista, ja siksi on tärkeää, että toiset meistä tekevät kanteleensa skeittilaudoista ja toiset puolestaan museosoittimista otettujen tarkkojen mittojen mukaan. Joskus vanhan nostaminen esiin menneisyydestä tuntuu myös yllättävän tuoreelta. Lehden joululahjasäkistä löytyy Rauno Niemisen viisikielisen kanteleen rakennusopas, joka on yhtä asiantunteva tänä päivänä kuin kolmekymmentä vuotta sittenkin, kun se julkaistiin Kansanmusiikki-lehdessä. Häkellyttävän freesiltä kuulostaa myös niin ikään Tähdistä ja taivaasta -albumi, jonka Matti Kontio työsti 80-luvulta peräisin olevan Halleyn planeetta -levynsä pohjalta ja tarjosi lehden liitelevyksi. Jos uusia soittimia ja musiikkia tehdään ja huolletaan, ei pidä myöskään unohtaa niiden käyttäjää. Lehden keskivaiheilta löytyy ajatuksia soittajan kunnossa pitämiseen. Kantele-lehti toivottaa lukijoilleen hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! P.S. Jos haluat tietää, miksi päätoimittaja on ilman paitaa, tutustu upouuteen Kantele kultaa muistot 2015 -kalenteriin! 4 k ntele
Sampo on kesäkuun kantelepoika Kaustisella asustava Sampo Korva osallistui uunituoreeseen Kantele kultaa muistot 2015 -seinäkalenteriin. Sampo pääsi kanteleineen kesäkuun tunnelmalliseen järvimaisemaan. Sampo, millä mielellä lähdit mukaan kalenteriin? Tietenkin hieman pelonsekaisin tuntein odotin kuvauksia, mutta kyllähän minä olin aivan innoissani. Tämänvuotinen kalenteri on ollut todellinen piristys tuvan seinällä ja puhutellut monellakin tapaa. Siksi heittäydyin täysillä mukaan, ja voi jopa olla, että siinä tuli tiedostamattaan kaivaneeksi itsestään esiin aivan uusia puolia kanteleensoittajana! Mitä kalenteri mielestäsi edustaa? Minusta on aivan mahtavaa, että soittimia voidaan tällaisen kalenterin keinoin tuoda lähemmäs ihmistä ja arkea. Soittimiin ei tarvitse suhtautua liiallisella vakavuudella, vaan ne voidaan tuoda esiin myös huumorilla kalenterissa ja muutenkin. Musiikista ei pidä ottaa paineita, vaan sen kuuluisi olla hauskaa! Edustat selkeää sukupuolivähemmistöä kalentereissamme. Mitä haluat sanoa tulevaisuuden kantelekalenteripojille? Ei kantele miestä pahenna, niin kuin vanha sanonta kuuluu! Oman kokemukseni kautta ainakin suosittelisin tällaista projektia kenelle tahansa miehelle, oli sitten kanteleensoittaja tai ei. Ja kyllähän tästä maasta miespuolisia kanteleensoittajia löytyisi tarvittaessa vaikka kantelepoikakalenterin tarpeisiinkin. Lopuksi perinteinen kysymys: mistä unelmoit? [miettii pitkään] Kanteletyttökalenterista. Sampon ja monen muun kuvasta pääset nauttimaan Kantele kultaa muistot 2015 -kalenterin tilaamalla! Katso ohjeet lehden viimeiseltä sivulta. 5 k ntele
Rauno jos joku tietää mikä kantele on ”Kysyin taannoin Juhana Nyrhiseltä, joka tekee potku laudoista kanteleita, että miksi ne ovat hänen mielestään kanteleita. Vastaus oli, että niistä tekee kanteleita se, että niitä kutsutaan kanteleiksi.” Vastaus oli soitinrakentajamestari Rauno Niemistä tyydyttävä. Rauno jos joku tietää kriteerit, joiden puolesta valtaosa Suomen kanteleista voitaisiin alentaa sitroiksi, tai joilla mittaamaton määrä muun maailman kielisoittimia voitaisiin nimetä kanteleiksi. Nämä kriteerit ovat olleet olemassa niin pitkään kuin soittimia on rakennettu ja nimetty. Maailmassa on muuttunut vain se, että nykypäivänä ne voi lausua ääneen ja kurkistaa samaan aikaan kanteleen sormitusaukon läpi pelkäämättä, että menettää kasvonsa. Kaikesta huolimatta tunnen tarvetta vilkuilla olkapäideni yli, kun Nieminen sanoo sanottavansa Helsingissä Musiikkitalon kahvilassa. TEKSTI JA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN Vasemmalla: Rauno kurkistaa kanteleen sormiaukon läpi. 7 k ntele
Soitinrakentajamestari Rauno Nieminen syntyi vuonna 1955 Vilppulalaiseen kymmenlapsiseen perheeseen. Suuren perheen lapsille ei ollut varaa ostaa soittimia, joten ne täytyi tehdä itse. ”Äiti on sanonut, että tein ensimmäisen mandoliinini jo alle kouluikäisenä”, Nieminen sanoo. ”Mutta sellaisesta soittimesta ei ole kyllä mitään havaintoa.” Musiikki ja soitinrakennus eivät olleet Niemisen kotona tuntemattomia asioita: Raunon äidin enot rakensivat kanteleita ja viuluja, ja isoisoisä oli jo kuuluisa haitaripelimanni Vilppulassa. Äiti oli opettanut Raunolle pajupillien tekoa, ja hieman myöhemmin syttyi into ensimmäisen kitaran rakentamiseen. ”Kysyin äidiltä, että muistiko hän miten hänen enonsa niitä soittimia rakensivat”, Rauno muistelee. ”Äiti muisti, että tarvittiin vanhaa puuta.” Niemisen ensimmäinen klassinen kitara syntyi pian sen jälkeen – isoäidin pöydän kannesta. ”Ajattelin, että se on varmasti vanhaa puuta, koska isoäiti kuoli jo talvisodan aikana.” Ensimmäinen kitara on tallessa edelleen, samoin kuin pari ensimmäistä sähkökitaraa 70-luvun alusta. ”Kun käytössä oli yleensä vain yhdet virityskoneistot, otelauta ja mikrofoni, niin osat siirrettiin vanhasta kitarasta aina uuteen parempaan”, Rauno kertoo. ”Siksi monista vanhoista soittimista ei ole edes valokuvia olemassa.” Kaikki soittimet kiinnostivat nuorta Niemistä, ja niiden rakentamiseen ryhdyttiin innostuneen ja ennakkoluulottoman asenteen varassa. Aina kun näki jossain uuden soittimen, piti sellainen pian rakentaa. Kerran Nieminen näki Tuohi-kvartetin soittamassa, ja joko Juhani Aaltosella tai Paroni Paakkunaisella oli puinen poikkihuilu. Siitä piti sitten saman tien mennä verstaaseen rakentamaan puinen poikkihuilu. ”Meillä oli sellainen pieni verstas kotona, jossa oli sorvi ja vähän puutakin”, Rauno sanoo. ”Pähkinäpuusta sorvasin sitten poikkihuilun.” Sen jälkeen Nieminen ryhtyi kehittelemään puhaltimia enemmänkin, ja mielenkiinto siirtyi yhä enemmän kansansoittimiin. Vuoden 1975 paikkeilla hän alkoi rakentaa myös viisikielisiä kanteleita. Äidin enot olivat tehneet 1900-luvun alussa suosittuja kotikanteletyyppisiä soittimia Vilppulan maamieskoulussa, jossa opetusohjelmaan kuului kanteleenrakennus, ja Niemisten naapurissa asui Karjalasta kotoisin oleva perhe, jossa soitettiin kannelta. Raunolle varsinainen herätys kanteleeseen ja kansanmusiikkiin tapahtui kuitenkin vuonna 1970, kun hän kuuli oman kylän kantelepelimanni Eero Pihlaisen soittoa Kolhon koululla. ”Meillä oli sen talon kellarissa paikallisten poikien Jimi Hendrix -yhtyeen harjoitukset, ja yläkerrasta tultiin sanomaan että nyt hiljaa, täällä alkaa konsertti”, Rauno muistaa. ”Sittenhän sitä oli pakko mennä kuuntelemaan.” Paikalla oli Eero Pihlaisen lisäksi Kolholainen haitaripelimanni Fredrik Koivikko sekä Järvelän pelimannit Kaustiselta ja Otto Hotakainen Halsualta. ”Otto Hotakainen oli tehnyt tilaisuutta varten uuden kappaleen nimeltä Kolhon polkka, mutta kun se piti soittaa, hän ei muistanutkaan miten se menee”, Nieminen sanoo. ”Piti soittaa pari muuta kappaletta ensin, sen jälkeen Kolhon polkkakin muistui mieleen.” Kansanmusiikkikonsertti Hendrix-harjoitusten keskellä teki Niemiseen vaikutuksen, ja tuon illan konserttilippu on edelleen tallessa. Otto Hotakaiseen Rauno pääsi myöhemmin Kaustisella asuessaan tutustumaankin, ja Kolhon Pihlaisen ja Koivikon hän oppi tuntemaan vielä kotona asuessaan. ”Se vain on jäänyt harmittamaan, että en koskaan osunut paikalle, kun Vilppulan pelimanneissa pääasiassa banjoa soittanut Aarne Moisio soitti kannelta”, Rauno valittelee. 8 k ntele
”Tunsin kyllä miehen, mutta vasta myöhemmin Erkki Ala-Könnin nauhoja kuuntelemalla minulle selvisi, että hän on ollut yksi Suomen parhaista sulkutyylin soittajista.” Rauno Niemisen ensimmäinen verstas syntyi kotona hevostalliin, kun hevonen lähti talosta Valmetin traktorin syrjäyttämänä. Kun lehmistä luovuttiin, tuli navetasta uusi verstas. Vuonna 1979 Nieminen muutti Korpilahteen perustaakseen vanhaan kansakouluun yhteisen verstaan Jyrki Pölkin kanssa, jonka kanssa oltiin tutustuttu muutamaa vuotta aiemmin. ”70-luvulla minkään soittimen rakentajia ei Suomessa ollut montaa”, Nieminen kertaa. ”Siksi piti heti ottaa selvää, kun kuulin huhun, että Jyväskylässä asui joku, joka osasi rakentaa kitaroita.” Korpilahdella Rauno ei kuitenkaan enää rakentanut yhtään kitaraa, vaan keskittyi jouhikoihin, puhaltimiin ja pienkanteleisiin. ”Kitaranrakentajia oli kuitenkin jo muutama, mutta kansansoittimia ei tehnyt juuri kukaan.” Vuonna 1981 tuli kutsu Kaustiselle, johon oli hiljattain perustettu Keski-Pohjanmaan kotiteollisuusneuvonta-aseman alainen kanteleneuvonta-asema. Aseman työntekijänä oli Jussi Ala-Kuha. Samaan aikaan perustettiin yritys, joka valmisti kanteleita myyntiin. Kun sen alkuperäinen työntekijä Risto Kiilunen jäi pois, tuli Nieminen tilalle. Ajatuksena oli samalla laajentaa yrityksen valikoimaa kanteleista myös muihin soittimiin. Parhaimmillaan verstaalla oli viisi tai kuusi työntekijää. Niemisen ajoitus Kaustiselle muuttamisessa oli oivallinen: kansanmusiikki oli nosteessa ja esimerkiksi Kansanmusiikki-instituutin toiminta huipussaan. Rauno veti Instituutin tilaamia lyhytkursseja ja työsti silloiseen Kansanmusiikki-lehteen artikkeleita. Näiden joukossa oli muun muassa Soittimia rakentamaan -artikkelisarja, joka on edelleen ainutlaatuinen suomalaisten kansansoittimien rakennusopas. Kaustisen lämminhenkisessä työyhteisössä Nieminen sai myös nykyisin jo lähestulkoon unohdetun kutsumanimensä Numento. ” Westerholmin Simo sen keksi”, Rauno nauraa. ”Televisiosta tuli sellainen sarja, jossa muistaakseni Esa Pakarinen esitti kuolevaa miestä. Hän makasi siellä aina suu auki, ja hänen nimensä oli Numento.” Kaustisella riitti säpinää, ja uusia yhtyeitäkin syntyi lähes joka viikko. Siksi Nieminen epäröi aluksi, kun uudet kuviot kutsuivat Ikaalisiin jo vuonna 1984. Vuotta aiemmin oli Kaustisen juhlilla vietetty soitinrakennuksen teemavuotta, ja paikalle oli kutsuttu muutama kymmenen soitinrakentajaa. Siellä pidetyssä kokouksessa oltiin yhtä mieltä siitä, että maahan tarvittaisiin alan koulutusta. Samoihin aikoihin Ikaalisissa Käsija taideteollisuusoppilaitoksen rehtori oli saanut tehtäväkseen kartoittaa soitinrakennuskoulutuksen järjestämisen mahdollisuutta. Tämä kysyi Jussi Ala-Kuhaa opettajaksi, mutta juuri Kaustiselle taloa rakentava Ala-Kuha ei halunnut muuttaa suunnitelmiaan. Nieminen kävi soitinrakentajakokouksen sanansaattajana puhumassa Ikaalisissa, ” Televisiosta tuli sellainen sarja, jossa muistaakseni Esa Pakarinen esitti kuolevaa miestä. Hän makasi siellä aina suu auki, ja hänen nimensä oli Numento. 9 k ntele
ja koulutushanke laitettiin käyntiin. Kun muita ehdokkaita opettajaksi ei löytynyt, katseet kohdistuivat Raunoon. ”Sanoin, että voin minä tulla kokeilemaan vähäksi aikaa”, Rauno sanoo. ”Ja nyt on mennyt kolmekymmentä vuotta.” Todellakin: suomalainen soitinrakennuksen opetus täytti tänä syksynä pyöreitä, ja Nieminen viettää samalla omaa juhlavuottaan soitinrakennuksen opettajana. ”Eihän minulla ollut kauhean monta vuotta soitinrakentajakokemusta takanani, eikä mitään koulutusta alalle”, Rauno toteaa. ”Ei sitä ollut tietenkään kenelläkään Suomessa.” Pelkästään opettajana Nieminen ei kuitenkaan ole päiviään viettänyt. Omia soittimia on rakennettu pikkuhiljaa opetustöiden lomassa, ja vuonna 1996 ostettiin viimein Ikaalisista talo, jossa oli verstaaksi soveltuva autotalli. 2000-lukua ovat värittäneet esimerkiksi erilaiset hankkeet, soitinrakentajamestarin tutkinnon suorittaminen vuonna 2005, musiikin tohtoriksi väitteleminen vuonna 2008 sekä moninaiset yhtyekuviot. Soitin 2004 ja sitä seurannut Kantele eläväksi -hanke saattelivat Niemisen aina vain varhaisempien soittimien pariin ja kanteleen syntyjuurille. ”Kantele eläväksi -hankkeen yhteydessä tavattiin monesti Timo Väänäsen kanssa, ja kun meillä yleensä oli soittimet mukana, ruvettiin soittelemaan”, Rauno kertoo. ”Siitä syntyi Ontrei-duomme, joka käyttää soittiminaan näitä hanketta varten henkiin herätettyjä vanhoja kantelemalleja Siperian ja Puolan väliseltä alueelta.” Siis kanteleita Siperian ja Puolan väliseltä alueelta? Päästään asian äärelle, jota Nieminen on saanut pohtia runsaasti tutustuessaan maailman kanteleensukuisiin soittimiin: mikä on kantele? Tästä aiheesta hän pääsi myös kirjoittamaan painavaa sanaa viime vuonna julkaistuun Kizavirzi-kirjaan. ”On ollut suuri virhe, kun A.O. Väisänen otti jouhikosta käyttöön jouhikko-nimityksen”, Rauno esittää. ”Sehän tunnettiin jouhikanteleena. Jouhi tarkoitti jousta, eli nimityksellä on tarkoitettu jousella soitettavaa kanteletta. Vielä 1900-luvulla ihmiset ovat tienneet, että kyse on ollut samasta soittimesta – toista soitetaan vain sormilla ja toista jousella.” Jos jouhikko ja kantele hahmotettaisiin nykyäänkin selvästi samaan perheeseen kuuluviksi soittimiksi, olisi käsitys kanteleesta ehkä lähempänä soittimen alkuperää. ”Suomessa kaikkia vähänkin kanteleen näköisiä soittimia on nimitetty kanteleeksi”, Rauno sanoo. ”Tosiasiassa nykyaikaiset kanteleet, joissa kielet ovat aivan samansuuntaisia, ovat periaatteessa sitroja.” Kanteleen alkuperä on Niemisen mukaan muualla kuin sitraperheessä. ”On jo pitkään ollut tutkijoita, jotka ovat sitä mieltä, että kantele on kehittynyt lyyrasta, mutta sitä ei ole täysin osattu perustella”, Nieminen kertoo ja nostaa syliinsä rakentamansa kopion Novgorodin kanteleesta, jonka ulkomuodosta tulee väistämättä ennemmin mieleen jouhikko kuin kantele. ”Lyyrassa on kaksi käsivartta ja poikkipuu. Sen ongelma oli se, että kun ei osattu vielä tehdä punottuja kieliä, ei matalia kieliä saatu tarpeeksi mataliksi ja korkeat kielet olivat liian kireitä. Asia korjaantui, kun keksittiin laittaa poikkipuu kulmaan niin, että korkeammat kielet ovat lyhyempiä”, Rauno selittää. ”Toisissa paikoissa säilytettiin edelleen käsiaukko, mutta koska täällä pohjoisessa oli jo kirves keksitty, soitin koverrettiin yhdestä puusta eikä tehty käsivarsia ja poikkipuuta eri osista. Ehkä siksi tuo käsiaukko jäi umpeen.” Kielten asento oli kanteleissa viuhkamainen, koska soitinta soitettiin sulkutyylillä eikä näppäilemällä. Tuo viuhkamaisuus on tallessa vielä esimerkiksi Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen pyöreäperäisissä laatikkokanteleissa, mutta monista muista malleista se on kadonnut. 10 k ntele
”Sitra on ollut euroopassa todella suosittu soitin, ja sehän on aivan samanlainen neliskulmainen soitin kuin kantele, mutta sen kielet ovat tasavälein”, Nieminen toteaa. ”Virolaisista kanteleista näkee, että ne ovat aivan suoraan sitroja, mutta kanteleiksihan niitäkin kutsutaan.” Tässä kohtaa alkaa heikkohermoisempaa kanteletoimittajaa jo vääntää vatsasta. Tämän luokittelun mukaan siis käytännössä kaikki modernit laatikkokanteleet ovatkin sitroja! ”Mikä tekee soittimesta kanteleen?” Rauno kysyy vielä. ”Jos kantele määritellään siten, että siinä on koppa ja kieliä, niin sittenhän kaikki sellaiset soittimet ovat kanteleita.” Kun Nieminen kysyi Juhana Nyrhiseltä, miksi tämän rakentama potkulautakantele on kantele, todettiin, että se on sitä siksi, että sitä kutsutaan kanteleeksi. Organologisesti (eli soitintutkimuksellisesti) nimityksellä ei ole soittimen kanssa mitään tekemistä. Pitäisikö kantele-sanan käyttöä sitten rajata tarkemmin? ”Ei!” Rauno sanoo ykskantaan. ”Sehän on nimenomaan hienoa, että kanteletta ei tarvitse määritellä sen tarkemmin. Se on niin monimuotoinen soitin, ja se juuri on sen pelastus. Jos soittimella ei voi soittaa sitä musiikkia, mitä ihmiset haluavat kuulla, se jää pois käytöstä. Kantele on kuitenkin pystynyt aina muuttumaan ajan tarpeisiin, ja siksi se on jäänyt eloon.” ”Minä olen lakannut jo aikoja sitten olemasta perinnepoliisi”, Rauno jatkaa. ”Ihmiset kutsuvat soitimiaan millä tahansa nimellä, oli se sitten mikä tahansa – ja hyvä niin. Se on lähinnä tutkijoiden ongelma laittaa ne heteet ja emit järjestykseen.” Novgorodin kanteleessa on vielä käsivarret ja poikkipuu. Käsiaukon kautta kieliä pääsee sulkemaan alakautta. Raunon käsissä oleva soitin on soitinrakentajamestarin rakentama museosoittimen kopio. k ntele 11
Päässäni pyörii vielä, mutta Rauno Nieminen palauttaa jalkani maan pinnalle ryhtyessään soittelemaan lempeä-äänistä soitintaan. 1200-luvulta peräisin oleva Novgorodilainen kantele on kaunis niin ulkonäöltään kuin ääneltäänkin, mutta modernia maailmaa se ei juuri edusta. Sillä ei tulisi ensimmäiseksi mieleen soittaa nykypäivän pophittejä, eikä sitä voi ehkä kuvitella taidemusiikin uusimpien tuulien itseoikeutetuksi tulkiksi. Jos kantele olisi määritelty jo varhaisessa vaiheessa tiukasti yhden ilmenemismuotonsa perusteella, ei tässä nyt todennäköisesti tehtäisi Kantele-lehtiä. Rauno Niemisen ja muiden kanteleen historian tutkijoiden työ on kuitenkin vaikuttavaa, ja nyt vahvoilla jaloilla seisovan kanteleen kirjavan maailman keskellä Ontrein kaltaisten soittimen alkujuurille kaivautuvien yhtyeiden musiikki on kiehtovaa ja raikasta. ”Ontrein levyn ensimmäinen raita kestää kuusi minuuttia”, Rauno toteaa ja jatkaa lakonisen humoristiseen tapaansa: ”Se karsii amatöörit heti.” Ontrein lisäksi Niemisen tämänhetkisiin yhtyeprojekteihin kuuluu vuodesta 1981 toiminut Teppanan veljet -duo Johannes Heikkilän kanssa. Viime vuosina Sami Kukan vahvistama yhtye julkaisee myös pian levyn, jonka soittimina käytetään yksinomaan viisikielisiä kanteleita. ”Siinä on neljä-viisikymmentä minuuttia viiskielismusiikkia, ja ensimmäinen kappale kestää kymmenen minuuttia”, Rauno sanoo. Se karsii amatöörit vielä nopeammin. Toimintaa on tällä hetkellä niin ikään muun muassa Jouhiorkesterilla ja Pohjola-orkesterilla. Kolmatta vuotta viisivuotista taiteilija-apurahaa nauttiva Nieminen on viimein saanut aikaa soittamiselle. ”Se on näkynyt siinä, että yhtäkkiä vähän joka yhtyeellä on levytyssuunnitelmia”, Rauno toteaa. ”Vielä kun tämä maailman tilanne olisi sellainen, että olisi keikkoja ja ihmiset ostaisivat levyjä.” Oli tilanne mikä oli, Nieminen on tyytyväinen siihen, että vielä parin vuoden ajan ehtii taiteilemaan – sen jälkeen koittaa paluu opetushommien pariin. ”Erityisen mukavaa on nyt, kun nuo levyt valmistuvat. Sitten pääsee itsekin kuuntelemaan, että mitä on tullut tehtyä”, Rauno toteaa. ”Kuulee, miltä ne soittimet ja soitto todella kuulostavat.” Niin. Monelle muusikolle on oman soiton arvioiminen omaa levytystä kuuntelemalla tuttua puuhaa. Harvempi pääsee arvioimaan musisointinsa lisäksi itse rakentamiensa soittimien ääntä. Rauno lienee siihen tottunut. Kuka muukaan hänen soittimensa rakentaisi? • • • • • ” Erityisen mukavaa on nyt, kun nuo levyt valmistuvat. Sitten pääsee itsekin kuuntelemaan, että mitä on tullut tehtyä. Seuraavilla sivuilla julkaistaan Rauno Niemisen laatima artikkeli viisikielisen kanteleen rakentamisesta. Soittimia rakentamaan -artikkelisarjan ensimmäinen osa julkaistiin alun perin Kansanmusiikki 1/1982 -lehdessä. Se ja sen yhteydessä ollut kieltenvaihtoartikkeli esitetään tässä tekijän ja Kansanmusiikki-instituutin suostumuksella näköispainoksena lukuun ottamatta muutamaa valokuvaa, joiden oikeudet ovat Museovirastolla. Nämä kuvat on korvattu alkuperäistä taittoa kunnioittaen Rauno Niemisen ottamilla uusilla kuvilla. 12 k ntele
13 k ntele
14 k ntele
15 k ntele
16 k ntele
Muutin vuonna 1981 Kaustiselle, missä viisikielisbuumia kehiteltiin Kansanmusiikki-instituutin vintillä kuumimmillaan. Rakensin soittimia Kaustisen kanteleverstaalla ja suunnittelin sarjatuotantoon sopivan pohjattoman kanteleen, jossa käytin mallina Suomen Kansallismuseossa olevaa kannelta numero KF210. Tein tästä kanteleesta rakennusohjeet, koska yhdestä puusta rakennettu kantele on ”se aito asia”. Uuden viiskielisbuumin myötä kanteleita rakennettiin osista, mikä oli tietysti kustannustehokasta. Olin aloittanut kanteleiden rakentamisen vuonna 1977. Kun Väisäsen Kanteleja jouhikkosävelmiä -kirja oli loppuunmyyty, tein vuonna 1981 viisikielisen kanteleen soitto-oppaan Maailman ensteks kivoin kanteleopas. Oppaassa oli kanteleen rakennusja soitto-ohjeet sekä kantelesävelmiä. Tämä opas oli pakko tehdä, sillä kanteleensoiton opetusta perinteisellä tyylillä ei tuohon aikaan ollut saatavilla. Kanteleita ei saanut myytyä, jos ostajilla ei olisi ollut mahdollisuutta opiskella niiden soittoa. Olen laittanut kaikkiin soitto-oppaisiini soittimen rakennusohjeet. Mitä enemmän on jonkun soittimen soittajia ja rakentajia, sitä enemmän on töitä kaikilla rakentajilla. Tämähän tuli todistetuksi Kantele kouluun -projektissa. Kansanmusiikki-lehden numero 1/1982 oli viisikielisen kanteleen teemanumero. Heikki Laitinen kirjoitti lehteen julistuksen, Viisikielinen kantele jokaiseen kouluun! Hannu Saha pyysi minua tekemään viisikielisen kanteleen rakennusohjeet lehteen ja myös kielienvaihto-ohjeen. Viisikielisoppaasta tehtiin eripainos, jota on painettu tuhansia. Olin siinä uskossa, että myös rakennus ja kielenvaihto-ohje olisi tullut tuohon oppaaseen, mutta näin ei käynytkään. Ohjeet julkaistiin vain lehdessä. Kielenvaihto-oppi on kuitenkin varsin tarpeellista kaikille soittajille – kielettömiä kanteleita on aivan liikaa. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että kanteleen rakentajien tulisi antaa kanteleen mukana tiedot kielien paksuuksista ja huolto-ohjeet. Kolmen vuosikymmenen takaiset rakennusja kielenvaihto-ohjeet ovat edelleen pääosin paikkansapitäviä, ja siksi niiden uudelleenjulkaisu sellaisenaan on perusteltua. Joitain seikkoja ohjeiden lukijan kannattaa kuitenkin ottaa huomioon. Rakennusohjeissa ei ole kanteleen piirustusta, vaan maininta mistä sen voi ostaa. Piirustus on sittemmin julkaistu vuonna 1984 Kansanmusiikkiinstituutin julkaisussa Viisikielisen kanteleen piirustuksia 1. Julkaisua on vielä myynnissä. Erillinen rakennuspiirustus on näiden rakennusohjeiden käyttäjälle edelleenkin korvaamaton apu, jos halutaan päästä mallinmukaiseen lopputulokseen. Seikkailuhenkinen rakentaja saa toki kanteleensa veistettyä suurpiirteisemmälläkin mittailulla entisaikojen tekijöiden tapaan! Kielenvaihto-ohjeessa mainitun teräsvillan sijasta suosittelen nykyään karkeudeltaan hienoa karhunkieltä. Se ei murene ja likaa soitinta niin kuin teräsvilla. Kanteleen kansi kannattaa kieltä puhdistettaessa peittää vaikkapa pahvilla. Ikaalisissa 18.11.2014 Rauno Nieminen, soitinrakentajamestari Kommentti 17 k ntele
Soittajan kehonhuoltoa Kanteleensoittajan arki on täynnä staattisia työasentoja ja raskaiden soitinten kanniskelua. Kuten viime numerossa julkaistussa Salla Pesosen artikkelissa He ain’t heavy, he’s my kantele todettiin, soittajan kehoa tulee huoltaa, jotta säästytään pitkällä aikavälillä kehittyviltä vaikeiltakin ongelmilta. Satu Kuusinen on Espoonlahdessa omaa hierontaja kehonhuoltoyritystään pyörittävä koulutettu hieroja, personal trainer, ryhmäliikuntaja Pilates-ohjaaja, joka on saanut uransa aikana työskennellä myös kanteleensoittajien kanssa. Pyysimme Satua laatimaan lehden lukijoille kehonhuoltosarjan, joka pohjautuu saksalais-amerikkalaisen Joseph Pilateksen 1900-luvun alussa kehittämään Pilates-menetelmään. ”Keskivartalon lihasten voimistaminen on ehdottoman tärkeää niin soittajalle kuin kenelle tahansa muullekin”, Satu sanoo. ”Vatsan ja selän syvistä lihaksista ja hartiarenkaasta löytyy se pito ja tuki, jota tarvitaan kehon oikeanlaiseen kannattelemiseen ja linjaamiseen. Lisäksi päätetyöskentelyn tai kanteleensoiton kaltaista työtä tekevän ihmisen pitäisi venyttää rintalihaksia, jotka helposti rupeavat kiristämään etupuolelta ja vetämään asentoa kasaan.” Hieronnallakin voidaan auttaa, mutta Satu Kuusisen mielestä liike on tärkein lääke. ”Jollei liikettä ole, nivelpinnoilla ja välilevyillä ei ole kunnollista aineenvaihduntaa. Se on usein staattisen asennon aikaansaannos. Lihakset lyhenevät ja nivelsiteistä ja kudoksista katoaa niiden normaali joustavuus.” Pilatesta Kuusinen pitää kenelle tahansa oivallisena menetelmänä liikkuvuuden ja voiman lisäämiseen. ”Pilates on tarpeeksi pehmeä laji, jolla voi vaikeammassakin tilanteessa lähteä hakemaan oikeiden lihasten aktivaatiota, liikeratoja ja lihasten aineenvaihduntaa.” Toisaalta Pilates tarjoaa haasteita harrastajalleen tasosta riippumatta. Työskentely on tarkkaa, ja ihanteellisinta sen aloittaminen olisi ohjauksessa, jotta siitä saadaan paras hyöty. ”Liikkeet ovat melko vaativia, ja niissä on paljon asioita, joihin tulee kiinnittää huomiota”, Satu sanoo. ”Siksi olisi hyödyllistä ainakin aloittaa valvovan silmän alla, jotta löytyy oivallus liikkeiden toteuttamisesta.” Kuvat ja sanat eivät korvaa asiantuntevan opettajan opastusta. Pilatestunteja tarjoavat nykyään monet tahot ympäri maata. Sen hyödyt tunnustaa jo moni kanteleensoittajakin! TEKSTI JA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN Pilateksen keinoin 18 k ntele
Kuva 1. Lähtöasento koukkuselinmakuulla, kädet kylkien vieressä. Selkä on neutraali, eli lannerangassa säilyy alaselän luonnollinen notko (ks. seuraava sivu). Sisäänhengityksellä valmistudutaan liikkeeseen. Kuvat 2 & 3. Uloshengityksellä painetaan lanneranka eli alaselän notko lattiaan ja lähdetään rullaamaan pakaroista lähtien rankaa nikama nikamalta irti lattiasta siten, että polvista rintalastaan asti muodostuu suora linja. Samalla kädet nousevat yläkautta suorina pään taakse, mutta eivät kosketa lattiaa. Sisäänhengityksellä pysytään asennossa, lantio vakautetaan. Uloshengityksellä palautetaan selkä nikama nikamalta hitaasti takaisin vasten lattiaa vatsalla jarrutellen. Kädet palautuvat suorina alkuasentoon. Ranka palautuu neutraaliin asentoon, ristiluu osuu lattiaan. Liike toistuu tämän jälkeen alusta. 1 2 3 Liikkeet Tässä esitellyt viisi liikettä on valittu lähinnä selän ja lapatuen vahvistusta kuin liikkuvuuttakin silmällä pitäen. Lue kunkin liikkeen sanalliset ohjeet huolellisesti! Liikkeet tehdään teksteissä esitettyjen ohjeiden mukaan jatkuvan hengityksen tahdissa. Hengitys tapahtuu nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Koko liikesarjan voi tehdä kahteen kertaan siten, että jokainen liike toistetaan 6-8 kertaa ennen seuraavaan siirtymistä. Lantiosilta keinoin 19 k ntele
Kuva 1. Lähtöasento lankkuasennossa joko polvien päällä tai haastavammin päkiöiden päällä. Kyynärpäät ovat olkapäiden leveydellä. Sisäänhengityksellä pudotetaan lapojen väliä. Kuva 2. Uloshengityksellä pusketaan lapojen väliä leveämmäksi, eli levennetään lapoja sivuille päin. Lantio pysyy koko ajan vakaana ja selkä pysyy neutraalina. Ainoastaan lapojen väli liikkuu, ja tapahtuva liike on ulkoisesti hyvin pieni. Lähtöasennossa ollaan päinmakuulla ja painetaan häpyluuta vasten lattiaa sekä nostetaan vatsanpeitteitä ja napaa kannatukseen. Kädet ovat ojennettuina vartalon jatkeena, hartiat ovat poissa korvista. Kuva 1. Sisäänhengityksellä nostetaan kädet ja jalat irti lattiasta. Uloshengityksellä liu-utetaan lapaluita kohti ”takataskuja” ja koukistetaan kyynärpäät (kuva 2). Sisäänhengityksellä kädet ojennetaan takaisin eteen, ja uloshengityksellä lasketaan kädet ja jalat alas takaisin lähtöasentoon. Lapapunnerrus ”Chicken wings” Mikä neutraali selkä? Neutraalilla selällä tarkoitetaan selän luonnollista asentoa, joka ei ole yliojennettu eikä myöskään pyöristynyt. Esimerkiksi koukkuselinmakuulla neutraalin rangan alla alaselän kohdalla on pieni loiva notko, jonka voi maatessaan tarkistaa koettamalla, mahtuuko käsi alaselän ja lattian väliin! 1 2 1 2 20 k ntele
Konttausasennossa selkä suorana, polvet lonkkien leveydellä tai hieman leveämmällä. Kämmenet ovat suoraan olkanivelien alla. Kytketään vahva keskivartalon tuki. Sisäänhengityksellä valmistaudutaan, uloshengityksellä (kuva 1) oikea käsi lähtee sukeltamaan pitkin lattiaa vasemman kainalon ali, vasen kyynärpää joustaa. Sisäänhengityksellä oikea käsi liukuu takaisin vartalon alle. Uloshengityksellä oikea kyynärpää nousee edellä kohti kattoa ja vasen käsi lähtee punnertamaan vasten lattiaa. Oikea käsi ojentuu niin ylös kattoon kuin mahdollista (kuva 2). Sisäänhengityksellä oikea käsi palaa vartalon alle, ja uloshengityksellä se liukuu taas vasemman kainalon alle (kuva 1). Lantio pysyy koko liikkeen ajan paikallaan, eivätkä pakarat liiku eteen ja taakse. Liike tehdään molemmille puolille. Kuva 1. Lähtöasento kylkimakuulla. Pään alle voi asettaa tyynyn tai taitellun pyyhkeen. Polvet ovat n. 90 asteen kulmassa koukussa vartalon etupuolella, kädet ojennettuina vartalon eteen. Keskivartalon aktivaatio nostaa alemman kylkikaaren kannatukseen, jolloin molemmat kyljet ovat yhtä pitkät. Sisäänhengityksellä päällimmäinen käsi nousee ja pyörähtää pään yli vartalon taakse (kuvat 2 & 3). Uloshengityksellä käsi palaa takakautta reiden ulkopintaa pitkin takaisin eteen (kuva 4). Yläselkä kannattelee kättä koko liikkeen ajan, eikä käsi putoa holtittomasti selän taakse. Katse seuraa kättä. Neulansilmä Rintarangan avaus kylkimakuulla 1 2 1 2 3 4 21 k ntele
Tähdistä & taivaasta Science fictioniin hullaantunut Matti Kontio keräsi 80-luvun puolivälissä ympärilleen pystyvän muusikko porukan ja viritteli kanteleensa kosmisille värähtelytaajuuksille. Syntyi Halleyn planeetta, järkälemäinen kanteleklassikko, joka leiskui ja jylisi tullessaan ja suhahti ohi ilman, että elämässä Maan päällä olisi tapahtunut perustavanlaatuisia muutoksia. Sillä lailla moninaiset taivaankappaleet ovat ohittaneet pikkuruisen kotiplaneettamme ihmiskunnan historian aikana. Niitä on kauhisteltu, ja niiden turvallisesta ohituksesta ollaan oltu huojentuneita. Toisaalta niitä on kuitenkin aina myös ihasteltu, ja niiden mentyä on saattanut sydämiin jäädä pieni kaipaus. Ne, jotka pääsivät todistamaan Halleyn planeettaa, saattavat tunnistaa juuri tuollaisen kaipauksen. Heille ja niille, jotka eivät siitä aikanaan kuulleet, on tarjolla hyviä uutisia: se tulee takaisin ja sitä pääsee todistamaan tämän lehden välistä löytyvän levyn kautta! TEKSTI JA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN Vasemmalla: Matti Kontio tietää tähdistä ja taivaasta 23 k ntele
”Se liittyy toisaalta Kalevalan juhlavuoteen”, Matti Kontio sanoo ryhtyessään selittämään Halleyn planeetan taustoja. Vuonna 1985 tuli Kalevalan ensimmäisestä julkaisusta kuluneeksi 150 vuotta. ”Ja todellakin, se Halleyn komeetta ilmestyi samoihin aikoihin Maapallon läheisyyteen ja siitä liikkui tietenkin kaikenlaisia villejä huhuja.”, Matti nostaa katseensa kahvikupistaan hetkeksi vilkaistakseen ikkunan takana painostavana roikkuvaa alkutalven pilvipeitettä. ”Mitä saattaakaan tapahtua, kun Halleyn komeetta tulee taas Maan lähelle?” Kontio kertaa aikalaisten mieliä piinanneen kysymyksen. ”Edellisellä kerralla tuli rutto ja Kolmikymmenvuotinen sota.” Kontio katseli tilannetta pitkäaikaisen science fiction -hullun innostunein silmin ja havaitsi muutoksen tuulen esimerkiksi Karelia-yhtyeensä keskuudessa. ” Paroni Paakkunainen sanoi silloin, että nyt otetaan rumpali mukaan tähän yhtyeeseen”, Matti muistelee. ”Itse olin ajatuksesta hieman järkyttynyt, koska kanteleensoittajana minun oli helppo toimia yhtyeessä, jossa oli lähinnä hiljaisempia soittimia.” Vääjäämätöntä ei kuitenkaan auta vastustaa, ja Matti hyväksyi Paronin vision. Pian Kontio ymmärsi myös sen nerokkuuden. ”Uusi yhtyeasetelma ja tyyli antoivat sellaisia vapauksia soittamiselle, joita ei perinteisemmässä ja hillitymmässä kansanmusiikissa ole.” Uudenlainen improvisoimisen mahdollisuus ja soittajien pitkä yhteinen historia mahdollistivat kokonaisten kappaleiden syntymisen yhdeltä istumalta soittamalla. ”Se oli todella hauskaa”, Matti muistelee. Rumpujen, kosketinsoitinten, saksofonien ja kanteleen yhdistelmä alkoi kiehtoa Kontiota yhä enemmän, ja vähitellen Halleyn planeetta alkoi vetää säveliä puoleensa. Kontio puolestaan kokosi vähitellen säveltämiensä kappaleiden tulkeiksi osittain Kareliasta ja osittain muualta tuttuja muusikoita. Musiikki syntyi erilaisista aihelmista, joiden innoittajina toimi milloin Martti Pokela, milloin Teppo Repo ja milloin kaukaisemmat tähdet. ”Kaiuilla ja Esa Kotilaisen syntikoilla luotiin omanlaista tilailluusiota, jolla tavoiteltiin science fiction -henkeä”, Matti sanoo. ”Esalla oli paljon syntikoita ja hän käsitteli kaikuja tavattoman taitavasti. Siitä löytyi aivan oma musiikillinen innostuksen aihe.” Halleyn planeetta julkaistiin Discophon-nimisen levy-yhtiön toimesta vuonna 1986. Suurelle yleisölle levy jäi kuitenkin yhtä kaukaiseksi kuin komeettakaiman samanaikainen ohilento. ”Sitä myytiin kohtalaisesti”, Matti toteaa. ”Ehkä 5000-10000 kappaletta, mikä oli sen ajan mittapuussa aivan peanuts.” Eräänlaisena kulttiklassikkona levytys on kuitenkin opittu tuntemaan, ja monelle siihen tutustuneelle tuli riemukkaana yllätyksenä, että se päätettiin herättää henkiin. Ajatus syntyi Jyri Sariolan tarjoamasta mahdollisuudesta siirtää vanhat moniraitanauhoitukset tietokoneelle. Matti intoutui miksaamaan ja editoimaan raidat uudestaan. Kokonaisuus muodostui Halleyn planeetan pohjalta, mutta se sai uudeksi nimekseen Tähdistä ja taivaasta. Matti Kontio toivoo, että teos voisi antaa uusille kuulijoille ajatuksia vaikkapa kanteleen yhtyekäytön suhteen. ”Yhä edelleenkään ei ole paljoa sellaisia yhtyeitä, joissa kantele olisi selvästi yhtyesoittimen roolissa.” Sen lisäksi Tähdistä ja taivaasta on scifi-hullun Kontion tähtitieteellinen julistus. ”Meidän linnunradassamme on jotakuinkin viisikymmentä miljardia aurinkokuntaa, ja linnunratoja puolestaan on kymmenisen miljardia. Olisimmeko me ainoa aurinkokunta, jolla on niin sanottua älyllistä elämää?” Matti kysyy ja ripottelee merkityksellisen hitaasti sokerikiteitä sysimustan kahvinsa pintaan. Kontio tarkkailee hetken, kuinka muruset sulavat osaksi kahvia, ja nostaa katseensa. ”Minä luulen, että siellä on kyllä joku muukin, jolla on kantelelevy tekeillä juuri nyt.” • • • • • 24 k ntele
Liitto tiedottaa Kanteleliiton syyspäivä Albergan kartanossa Espoossa Lämmin kiitos kaikille syyspäivään osallistuneille! Kanteleliiton hallitukseen valittiin vuoden 2015 alusta uusina jäseninä Laura Ikonen, Sarah Palu, Mikko Perkoila ja Aino Ruotanen. Hallituksessa jatkavat lisäksi Marko Aho, Anu Alviola, Senni Eskelinen, Jane Ilmola, Pekka Lovikka, Outi Sané ja Satu Sopanen. Hallituksen puheenjohtajana jatkaa Susanna Heinonen. Paikkansa hallituksessa jättävät Maija Kauhanen, Sirpa Lahti ja Harri Suilamo. Lämmin kiitos Maijalle, Sirpalle ja Harrille hallitusvuosista! Kanteleliiton Vuoden kantele ja Kultakantele Lähetä ehdotuksesi Kanteleliiton Vuoden kantele ja Kultakantele -tunnustusten saajiksi 31.12.2014 mennessä Kanteleliittoon. Kanteleliiton hallitus päättää tunnustusten saajat jäsenten ehdotukset huomioon ottaen. Kultakantele on elämäntyö palkinto, joka voidaan jakaa kanteleen hyväksi pitkään, vähintään 15 vuotta toimineelle henkilölle. Vuoden kantelen saaja on henkilö tai yhteisö, joka on viimeisen reilun vuoden aikana tehnyt huomionarvoisen suorituksen kanteleen saralla. Tunnustukset julkistetaan Folklandia-risteilyllä tammikuussa 2015. Hae Kanteleliiton vuoden yhtyeeksi 31.12 mennessä! Kanteleliitto työllistää Vuoden yhtyettä mahdollisuuksien mukaan liiton edustajana eri tilaisuuksissa. Mahdollisten esitysten lisäksi yhtye esitellään Kantelelehdessä. Yhtyeen on oltava aktiivisesti toimiva kokoonpano, jossa kantele on näkyvässä roolissa. Myös ajankohtaisuus on valintakriteeri. Vuoden yhtye -tunnustus on aikaisempina vuosina myönnetty seuraaville kokoonpanoille: Uma, Duo Pauliina Syrjälä ja Laima Jansone, Duo Eva Alkula ja Tomoya Nakai, Finn-Kanteleet, Blatentsaine, Improbatur, Brelo ja Kardemimmit. Hakemukset Vuoden yhtyeeksi ja ehdotukset Vuoden kanteleja Kultakantele-tunnustuksen saajiksi lähetetään Kanteleliiton toimistoon osoitteeseen mail@kantele.net 31.12.2014 mennessä. Taiteellinen toimikunta käsittelee hakemukset ja Kanteleliiton hallitus päättää yhtyeen taiteellisen toimikunnan esityksestä. Vuoden kantelelevy 2014 Vuoden kantelelevyn 2014 haku on käynnissä! Voit ehdottaa albumia tunnustuksen saajaksi, jos kantele on levyllä merkittävässä roolissa, ja se on julkaistu vuoden 2013 joulukuun tai vuoden 2014 aikana. Vuoden kantelelevy 2013 julkistetaan alkuvuodesta 2014. Vuoden kantelelevy –tunnustuksen ovat aiempina vuosina saaneet seuraavat artistit ja albumit: Kaustisen kanteleet: Tapanin marssi, Eva Alkula & Tomoya Nakai: Sillalla, Erkki & tytöt, Rönsy, Hannu Syrjälahti: Syyspäivänä, Senni Eskelinen Stringpurée Band, Blatentsaine: Juurihoitoa, Brelo: Seitti ja Improsette. Vuoden kantelelevyn valitsee Kanteleliiton valtuuttama musiikkitai kulttuurialan vaikuttaja. Lähetä ehdokaslevy vuoden 2014 loppuun mennessä Kanteleliiton toimistoon osoitteeseen: Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki. 26 k ntele
Sama soitin, eri soitin Kanteleliiton syyspäivien yhteydessä järjestettiin tilaisuus tutustua kanteleen ääneen tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Soittajat olivat seinäkkeen takana soittamassa lyhyitä musiikkinäytteitä eri soittimilla. Yksi soittaja soitti saman lyhyen näytteen neljällä eri soittimella, uudelleen ja uudelleen. Eri näytteitä soittivat eri soittajat. Soitinten soittojärjestys vaihtui eri näytteissä. Vasta aivan lopuksi, soittonäytteet analysoituamme, saimme tietää, mitä soittimia olimme kuulleet ja missä järjestyksessä soittimia oli eri näytteissä soitettu. Luulisi, että kuuntelutehtävä olisi ollut helppo, mutta näin ei yllättäen ollutkaan. Alkuun oli hyvinkin vaikea muotoilla sanalliseen muotoon äänien eroja, mutta vähitellen alkoi löytyä adjektiiveja: pehmeä, heleä, voimakas, tunkkainen, vihainen. Erityyppiset, eri voimakkuuksilla soitetut näytteet toivat esiin soittimien vahvuuksia ja heikkouksia. Jotkut näytteet sopivat selvästi jollekin soittimelle paremmin kuin toiselle. Oli myös mielenkiintoista kuulla, kuinka eri soittajat saivat soittimet soimaan eri sävyillä. Saamme olla ylpeitä upeista kanteleenrakentajistamme, jotka tuovat kanteleiden perheeseen yhä uusia jäseniä. Tuskin minkään muun soittimen kanssa uskalletaan olla yhtä innovatiivisia! Uuden soittimen suunnittelu vaatii vuosien pitkäjännitteisyyttä ja periksiantamattomuutta. Soitinkehitykseen panostaminen osoittaa uskoa soittimen tulevaisuuteen. Puheenjohtajan tervehdys Susanna Heinonen
Kanteleliitto järjestää III kansainvälisen kantelekilpailun Helsingissä 17.-19.4.2015. Kaikenikäiset soittajat ovat tervetulleet mukaan! KanteleKimara alakouluikäisille ja sitä nuoremmille järjestetään lauantaina 18.4. Kimaran päätöskonsertti ja kunniakirjojen jako pidetään lauantaina kilpailupäivän päätteeksi. Kilpailusarjat vanhemmille soittajille (nuoret, avoin sarja, ammattilaiset) järjestetään sunnuntaina 19.4. Tuttuun tapaan kilpailusarjoja on kolmessa eri tyylilajissa: kansanmusiikki, taidemusiikki ja muu musiikki. Sunnuntain päätteeksi järjestetään kilpailujen päätöskonsertti, ja sen yhteydessä tulosten julkistaminen ja palkintojenjako. Oheisohjelmaa on tiedossa mahdollisesti koko viikonlopuksi perjantaista sunnuntaihin, joten pysy kuulolla! Kantelekilpailuista tiedotetaan kantele.net-sivustolla osoitteessa kantele.net/kilpailut . Suurin osa tapahtumista tullaan järjestämään yhteistyökumppanimme Sibelius-Akatemian tiloissa. YLEISTÄ TIETOA Kanteleliitto järjestää kansainvälisen kantelekilpailun Helsingissä 17.-19.4.2015. Kilpailut ovat avoimet kansalaisuudesta riippumatta kaikille kanteleensoittajille. Kilpailut järjestetään sarjoittain soittajan iän ja koulutuksen sekä soitettavan ohjelmiston mukaan. Osallistujien määrästä riippuen tai muista syistä järjestäjä ja tuomaristo voivat harkintansa mukaan muuttaa sarjajakoa. KanteleKimara Alakouluja alle kouluikäisille järjestetään KanteleKimara -katselmus, jossa solistit saavat omaa kehitystään tukevaa kirjallista palautetta alan asiantuntijoilta. Arvioinnin kohteena ovat soiton taitavuus, ohjelmakokonaisuus sekä esiintymistaito. Palautteen tarkoituksena on aktivoida kanteleensoittajia kehittämään soittoja esiintymistaitojaan. 5.ja 6. luokkalaiset jaotellaan kirjallisen palautteen lisäksi taitoluokkiin. Luokittelu on prosessi, jonka tarkoituksena on tukea ohjaajan musiikkikasvatustyötä sekä soittajien kasvua harrastajina. Soittajat luokitellaan Musikantit-, Taituritja Mestarit-tasoihin. Tuomaristo palkitsee soittajia mm. tunnustustai rahapalkinnoin. Tuomariston valinnan mukaan osa kilpailijoista esiintyy päätöskonsertissa. KanteleKimarassa on alustavasti kaksi sarjaa. Osallistujien määrästä riippuen tai muista syistä järjestäjä ja tuomaristo voivat harkintansa mukaan muuttaa sarjajakoa tai poistaa sen kokonaan. Esitettävän musiikin tyyli on vapaa ja ohjelman kesto 10 minuuttia. (katso myös: Yleismääräyksiä) ILMOITTAUTUMINEN Kilpailuun ilmoittaudutaan sähköisesti Kanteleliiton kotisivuilta löytyvällä lomakkeella osoitteessa www.kantele.net/kilpailut perjantaihin 30.1.2015 mennessä. Ilmoittautumislomake avautuu marraskuun loppuun mennessä. Kilpailuohjelmisto tulee ilmoittaa ilmoittautumisen yhteydessä. Lasten KanteleKimara -tapahtuman ohjelmisto pitää lähettää Kanteleliittoon perjantaihin 20.3.2015 mennessä nettisivuilta löytyvällä lomakkeella. Jälki-ilmoittautuneita ei oteta huomioon. III KANSAINVÄLINEN KANTELEKILPAILU ja KanteleKimara 17.-19.4.2015 28 k ntele
OSALLISTUMISMAKSU Kanteleliiton jäsenille kilpailu on maksuton. Muilta peritään 35 €/hlö osallistumismaksuna. Kanteleliiton jäseneksi voi liittyä osoitteessa www.kantele.net/liity. Jäseneduista on lisätietoa samalla nettisivulla. KILPAILUSARJAT JA OHJELMISTOJEN KESTOT KanteleKimara • Ikäraja: osanottaja opiskelee alakoulussa lukuvuonna 2014-2015 tai on alle kouluikäinen alle kouluikäiset ja 1.-4. luokkalaiset 5.ja 6. luokkalaiset • Ohjelmiston kesto: 10 minuuttia Nuorten sarja • Ikäraja: osanottaja opiskelee yläkoulussa lukuvuonna 2014-2015 • Ohjelmiston kesto: 10 minuuttia Avoin sarja • Ikäraja: ei ikärajaa • Muut ehdot: Osanottaja ei opiskele tai ole valmistunut ammattiin valmistavasta musiikkioppilaitoksesta • Ohjelmiston kesto: 15 minuuttia Ammattilaisten sarja • Muut ehdot: Ammattilaisella tarkoitetaan kanteleensoittajaa, joka opiskelee tai on valmistunut ammattiin valmistavasta musiikkioppilaitoksesta, tai soittaa kanteletta ammatikseen. • Ohjelmiston kesto: 20 minuuttia KILPAILUJEN TYYLISARJAT KanteleKimara-katselmuksessa ei ole tyylisarjoja. Muissa kilpailusarjoissa tyylisarjat ovat seuraavat: 1. Kansanmusiikki Ohjelmisto voi sisältää kansanmusiikin eri tyylilajeja ja/tai niiden pohjalta syntyneitä omia sävellyksiä ja sovituksia sekä improvisaatiota. 2. Taidemusiikki Ohjelmisto voi sisältää taidemusiikin tyylien mukaisia sävellyksiä ja/tai sovituksia. 3. Muu musiikki Ohjelmisto voi sisältää kokeellista musiikkia, omia sävellyksiä tai sovituksia, improvisaatiota, rytmimusiikkia, jazzia, jne. OHJELMISTO Kaikissa sarjoissa solistit soittavat ennalta ilmoittamansa ohjelmiston, jonka on mahduttava sarjaan määrätyn aikarajan sisään. Aikarajan ylityksestä tuomaristo voi harkintansa mukaan antaa miinuspisteitä. Soittajan kilpailuohjelman kestosta 1/3 voi poiketa koko ohjelmiston tyylilinjasta: esim. taidemusiikin linjan ohjelmisto voi sisältää kansanmusiikkia tai muuta musiikkia 1/3 ohjelman kokonaiskestosta. Tuomaristo painottaa tyylin tuntemusta ja hallintaa. Pakollisia kappaleita ei ole. Ohjelmailmoituslomakkeeseen merkitään tarkat tiedot teosten nimistä, säveltäjistä, sovittajista, sanoittajista sekä kestoista. YLEISMÄÄRÄYKSIÄ Erillisiä alkuja loppukilpailuja ei ole, joten jokaisella soittajalla on vain yksi kilpailusuoritus. Sama henkilö voi osallistua useaan sarjaan. Soittajat voivat yhdistää esitykseensä myös laulua. Ohjelmiston tulee painottua kanteleen esille tuomiseen. Kilpailupaikalla on valmiina yksi kantelepöytä sekä säädettävä tuoli. Soittimet, nuottitelineet sekä muut mahdolliset esityksessä tarvittavat asiat soittajan on tuotava itse kilpailupaikalle. Jos soittaja tuo mukanaan äänentoistolaitteita, on siitä mainittava ilmoittautumislomakkeen lisätietoja-kohdassa. TUOMARISTO JA PALKINNOT Kilpailussa on sarjoittain eri tuomaristot, jotka koostuvat kanteleen asiantuntijoista sekä musiikin ammattilaisista. Jokainen kilpailija saa kirjallisen palautteen. Tuomaristo palkitsee solistit tunnustusja rahapalkinnoin harkintansa mukaan. Tuomaristo kokoaa harkintansa mukaan ohjelman kilpailun loppukonserttiin. MATKAT, MAJOITUS JA RUOKAILU Kilpailija vastaa itse kaikista matka-, majoitusja ruokailukustannuksista. SÄÄNTÖJEN TARKENTAMINEN Kanteleliitto ry:n hallitus pidättää itsellään tai valtuuttamallaan toimikunnalla oikeuden tehdä näihin sääntöihin muutoksia tai tarkennuksia. Kilpailun tuottajana toimii Leeni Wegelius. Yhteystiedot: +358 50 564 5966, kilpailut@kantele.net 29 k ntele
HELLI SYRJÄNIEMI – VALOA MATKALLE HSCD-8 Ylivieskan Raudaskylässä syntynyt Helli Syrjäniemi oppi kanteleensoittoa äidiltään, ja opiskelu jatkui myöhemmin Sibelius-Akatemiassa. Nykyään Kangasalla vaikuttava Syrjäniemi on hieno kantelemuusikko, joka tekee aktiivista työtä kanteleen eteen – hän on sovittanut kanteleelle valtavia määriä mm. kansanlauluja, hengellisiä lauluja, joululauluja ja omia sävellyksiään. Uusin julkaisu on Valoa matkalle -levy, joka on kaunis kokoelma hengellisiä lauluja instrumentaalisovituksin. Syrjäniemen kantele on pääosassa, mutta levyllä on myös duosovituksia. Soile Nymarkin viulu ja alttoviulu soivat kanteleen kanssa hienosti yhteen, ja kahden kappaleen verran kanteleen rinnalla kuullaan Hanna Noron huilunsoittoa. Vaikka monet kappaleista ovat rubatomaisia, on Syrjäniemen rytminen ote kuitenkin selkeä – kanteleensoitto on yhtä aikaa varmaa ja herkkää. RÖNSY – JUUREILEVIA TARINOITA AANIA-27 Kanteleensoittaja Maija Kauhanen, basisti-harmooninsoittaja Helmi Camus ja haitaristi Kaisa Ristiluoma muodostavat vahvan naiskolmikon, Rönsyn. Juureilevia tarinoita on osuva nimi Rönsyn toiselle levylle – musiikki kaivautuu syvälle kansanmusiikin eri kerroksiin. Musiikillisena tuottajana trion lisäksi toimii Maria Kalaniemi, mikä myös kuuluu hienossa lopputuloksessa. Levyn alkupuolella jokainen rönsyläinen on vuorotellen vetovastuussa laulussa. On ihanaa kuulla jokaisen oma ääni ja sen vastapainoksi stemmalaulua, kuten viimeisen Virsi 108 -kappaleen loppuhuipennuksessa. Trion vahvuuksia on laulun lisäksi instrumentaalikappaleiden monipuolinen sovittaminen. Omien sävellysten ja perinteisten kappaleiden yhdistelyn saumattomuus kertoo mielenkiintoisesta sointimaailmasta ja yhteisestä musiikillisesta ajatuksesta. 30 k ntele
Joulu tulee! Kanteleella soitettu tai säestetty joulumusiikki on tietenkin mitä parhain valinta jouluun. Tässäpä muutamia poimintoja: vuonna 1999 Eija Kankaanranta ja Mervi Yli-Vainio julkaisivat Christmas Kantele -levyn, joka on pullollaan joulun klassikoita kauniisti ja svengaavasti soitettuna kekseliäinä duosovituksina. Helli Syrjäniemen vuonna 2011 ilmestyneeltä Enkelten laulu -levyltä löytyy niinikään joululauluja instrumentaalisovituksina. Kanteleja lauluvirtuoosi Ida Elinan vuoden takainen upea joululevy Valoisaa joulua soi Jouluradiossakin – mahtavaa! Toivottavasti kanteletta saa kuulla siellä tänäkin vuonna. Tiesittekö, että Vesa-Matti Loirin klassikkolevyllä Sydämeeni joulun teen soi kantele? Alun perin vuonna 1988 tehty albumi julkaistiin uudestaan CD-levynä vuonna 1998. Tuolloin siihen äänitettiin viisi uutta raitaa, ja Arkihuolesi kaikki heitä -raidalla on mukana Ritva Koistinen kanteleineen. Toimii! Rauhallista ja (kantele)musiikintäyteistä joulua kaikille! • • • • • SÄHKÖPAIMEN – NIITTO ALHO-01 Sähköpaimenen syntytarina on mahtava: yhtyeen laulaja-munniharpisti Amanda Kauranne näki vuonna 2008 kuumehoureisessa unessaan sähköistä arkaaista musiikkia soittavan bändin, jonka nimi oli Sähköpaimen, ja jossa musisoivat hänen lisäkseen Eero Grundström ja Kirsi Ojala. Uni kävi toteen, ja nyt yhtye on julkaissut Niitto-ensilevynsä, jossa Ojala soittaa puhaltimia ja munniharppua sekä laulaa, Grundström konemusisoi. Kantele on ”omana itsenään” esillä erityisesti Pukonen-kappaleessa Tsertin Miikkulan soittamana, mutta henkistä kanteletta levyllä on sitäkin enemmän. Avausraita Konevitsa juontuu luonnollisesti klassikosta Konevitsan kirkonkellot, ja Markan kisa -kappaleessa vaikutteita on otettu mm. karjalaisilta pienkantelesoittajilta Teppana Jänikseltä, Miinan Domilta ja Iivana Misukalta. Niitto on upea ja mielenkiintoinen levy, jossa teknobiitit ja arkistonauhat ovat yhtä. Taas kaikki kauniit kanteleet mun tulee mielehen...
Kantele elää, eläköön! Sanotaan että puu elää. Kanteleet ovat puusta tehtyjä, joten lienee sanomattakin selvää, että myös ne elävät. Mitä tämä eläminen on? Mistä sen huomaa ja miten siihen voi vaikuttaa? TEKSTI JA KUVAT RAUNO NIEMINEN Kantele viihtyy soitinkotelossa digitaalisen kosteusja lämpömittarin sekä ilmankostuttimen kanssa. 32 k ntele
Puu elää ilmankosteuden mukaan. Jos kuiva puu laitetaan runsaasti kosteutta sisältävään ilmanalaan, puu imee sisäänsä vettä, kunnes se on saavuttanut tasapainokosteuden. Kun puu laitetaan kuivaan ilmanalaan, se puolestaan luovuttaa sisällän olevaa vettä ilmaan. Ilman kosteudella on suuri vaikutus soittimen mittojen muutoksiin ja kestävyyteen. Muutaman kilon painoisen puulaatikon on kestettävä suuri, kielten tuottama satojen kilojen jännitys, minkä lisäksi sen tulisi vielä soida. Soitinrakentaja ottaa huomioon puun elämisen puun sahauksessa, soittimen rakenteita suunnitellessaan ja rakentaessaan soitinta. Jos verstaassa rakennetaan soittimia ympäri vuoden, on verstaan ilmankosteus pidettävä noin 50%:n paikkeilla ja lämpötila noin 20°C:ssa. Käytännössä se tarkoittaa, että talvella ilmaa on kostutettava ja kesällä kuivattava. Myös kanteleen omistajan olisi hyödyllistä tehdä samat asiat kodissaan. Soittimet voivat hyvin samanlaisissa olosuhteissa kuin ihmisetkin; jos kanteleellasi on hyvä olla, on todennäköisesti sinullakin. Ainakin kantelekotelon sisällä olisi hyvä vallita oikeanlaiset olosuhteet. Soittimen voi pitää pienillä toimenpiteillä kunnossa vaihtuvissa kosteusolosuhteissa. Siihen riittää tieto ja pieni taloudellinen sijoitus välineisiin. Mitä kosteuseläminen on Kun puun kosteus vaihtelee, vaihtelee myös puun tilavuus. Tätä sanotaan puun elämiseksi. Puun elämistä ei voi estää, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Puun kosteuselämistä vähentää puun pitkäaikainen varastoimisaika, jonka on oltava kuitenkin vuosikymmeniä. Myös oikeantyyppinen puun lämpökäsittely pienentää kosteuselämistä. Puun eläminen näkyy soittimissa siten, että liian suuri ilmankosteus saa soittimen turpoamaan. Esimerkiksi kansi ja pohja voivat nousta ulospäin. Liian pieni ilmankosteus puolestaan saa soittimen kutistumaan, ja pahimmassa tapauksessa tämä voi aiheuttaa puuhun halkeamia. Jo vanha kansa tiesi, että kanteleesta voi ennustaa sään, koska kantele reagoi ilman olosuhteiden muutoksiin. Tampereen Teknillisessä Korkeakoulussa tehtiin 2000-luvun alussa lämpöpuututkimusta yhteistyössä Ikaalisten soitinrakennuskoulun kanssa. Sääkaappiin laitettiin kaksi samanlaista kitaraa, joista toinen oli tehty lämpökäsitellystä ja toinen käsittelemättömästä puusta. Soittimiin asennettiin kuusi mitta-anturia mm. keskelle kantta ja pohjaa ja kaulaan eri kohtiin. Ilmankosteus vietiin sääkaapissa kahdestakymmenestä kahdeksaankymmenen prosenttiin kahden viikon aikana. Kaikkien mitta-anturien kohdalla mitattiin kosteuselämistä. Kannen kohdalla eläminen oli suurinta, noin 6 mm. Lämpökäsitellyn kitaran kosteuseläminen oli noin 50% pienempää kuin käsittelemättömän. Kosteuseläminen rasittaa eri soittimia eri tavalla. Valitettavasti vastaavia mittauksia ei ole tehty kanteleille. Lämpökäsitellystä ja tavallisesta puusta rakennettujen kitaroiden eläminen, kun ilman suhteellinen kosteus vaihtelee toistuvasti välillä 20%-80%. 33 k ntele
Haljennut kantele Haljennut kantele on tavallinen näky Suomen museoissa. Jos soitin suunnitellaan kestämään kosteuselämistä, se ei halkea rajuissakaan ääriolosuhteissa kovin helposti. Tasakantisia ja tasapohjaisia soittimia ei tehdä aivan tasaisiksi, vaan hieman kaareviksi. Kun soitin on kosteassa ilmanalassa, kansien ja pohjien kaarevuus kasvaa, kun puu turpoaa. Kun puu kuivuu, kaarevuus vähenee, mutta silloinkaan kansi ja pohja eivät mene aivan suoriksi. Jos kanteleen kansi tehdään aivan suoraksi, kuten seuraavalla sivulla olevan kuvan Uuraisilta olevassa kanteleessa, se useimmiten halkeaa. Kun kansi ei kuivuessaan pääse liikkumaan alaspäin, se liikkuu reunojen suuntaan ja halkeaa heikoimmasta kohtaa. Ilman kosteus Ilman kosteus tarkoittaa ilmassa höyrynä olevaa vettä. Veden määrä voidaan ilmoittaa höyryn tiheyden avulla. Vesihöyryä voi olla ilmassa vain tietty enimmäismäärä, jonka suuruus riippuu ilman lämpötilasta. Kastepiste (kastepistelämpötila) on se lämpötila, jossa vesihöyryä sisältävän kaasun suhteellinen kosteus on 100%. Tällöin kaasu (esimerkiksi ilma) on vesihöyryn kyllästämää, jolloin haihtuminen ja tiivistyminen ovat tasapainossa. Ilma sisältää maksimimäärän vettä ja esimerkiksi avoimesta astiasta ei haihdu vettä ilmaan. Lämpötilan laskiessa suhteellinen kosteus nousee ja vastaavasti lämpötilan noustessa suhteellinen kosteus laskee, vaikka vesihöyryn absoluuttinen määrä ei muuttuisikaan. Jos lämpötilaa lasketaan kastepisteeseen saakka, on suhteellinen kosteus 100%. Jos lämpötilaa lasketaan edelleen, osa vesihöyrystä tiivistyy nesteeksi, koska ilman suhteellinen kosteus ei voi nousta luonnon epäpuhtaissa olosuhteissa yli 100 prosentin. Täysin kuivan ilman suhteellinen kosteus on 0%. Suhteellinen kosteus ilmoitetaan mitatun absoluuttisen vesisisällön ja sellaisen absoluuttisen vesisisällön, jossa ilma sisältäisi samassa lämpötilassa suurimman mahdollisen määrän vettä, suhteena. Kyseessä ei ole kylläisyys, vaan Kosteuselämisen mittaamista kahdella Landola-kitaralla vuonna 2000. 34 k ntele
veden haihtumisen ja tiivistymisen tasapaino. Kastepistettä matalammassa lämpötilassa vettä tiivistyy enemmän kuin sitä haihtuu. Suhteellisen kosteuden yksikkö on prosentti (%). Suhteellinen kosteus kertoo kuinka lähellä kastepistettä ollaan. Ilman lämpötila ja kosteus ulkona ja sisätiloissa Ilman kosteus vaihtelee eri puolilla maapalloa vuoden ja vuorokauden aikojen mukaan. Ulkona ja sisätiloissa voi olla erilainen kosteus. Huoneiden lämmittäminen ja ilmastointi vaikuttavat kosteuteen. Asunnossa siihen vaikuttavat myös esimerkiksi pyykin kuivaus, saunominen ja suihkussa käynti sisätiloissa. Asunnoissa ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla noin 45% ja lämpötilan noin 20?C. Tällöin ihmiset ja soittimet voivat hyvin. Soittimen tulisi olla itse asiassa koko elämänsä tässä kosteudessa: verstaassa, matkoilla, maahantuojan varastossa, soitinkaupassa, soitinkotelossa ja myös soittotilanteissa. Usein kuulee sanottavan että jos soitin on rakennettu maassa, jossa on kovin erilainen ilmankosteus kuin Suomessa, tulee ongelmia. Ongelmia ei kuitenkaan tule, jos kosteus pidetään tasaisena koko ketjun ajan rakentajan verstaalta soittajalle. Kysymys onkin enemmän siitä, että näin ei aina ole. On myös tärkeätä tietää miten soitinrakentaja on kuivannut ja varastoinut puunsa, ja kuinka hän on ottanut huomioon puun elämisen soitinta rakentaessaan. Viereisen sivun taulukosta selviää suomalaisten olosuhteiden aiheuttama ongelma. Ilman kosteus on ulkona ja sisällä suunnilleen sama kautena, jolloin asuntoja ei lämmitetä. Kun asuntojen lämmitys alkaa, sisäilma kuivuu. Sisäilman kosteusprosenttiin vaikuttaa rakennuksen ominaisuudet, lämmitys ja ilmastointi. Jokaisen rakennuksen sisäilman kosteus on omanlaisensa, ja sen vuoksi jokaisessa huoneessa olisi hyvä olla kosteusmittari. Kosteusmittari olisi hyvä olla myös harjoituskämpässä, koulussa, studiossa ja kaikissa tiloissa, joissa kannelta soitetaan tai säilytetään. Kosteusja lämpömittarit Ilman kosteutta ei voi nähdä, haistaa, eikä maistaa. Tarvitaan mittari. Vanhanaikainen hiuskosteusmittari on siitä hyvä, että sen voi kalibroida. Mittaanturina toimii pieni hiusnippu. Markkinoilla olevat halvat digitaalimittarit ovat myös edullisia ja hyviä, mutta niitä ei voi kalibroida. Hieman kalliimmat digitaali kosteusmittarit voi kalibroida, mutta ei itse. Haljennut kantele on surullisen tuttu näky Suomen museoissa. 35 k ntele
Esimerkiksi Vaisalan kosteusmittarin voi lähettää valmistajalle kalibroitavaksi. Itse mittari maksaa helposti yli 200 euroa, ja kalibroinnin hinnalla saa jo hiuskosteusmittarin, joiden hinnat ovat noin 10-20 euroa. Digitaalisissa mittareissa on yleensä yhdistetty lämpöja kosteusmittari. Paremmissa mittareissa jää mittarin muistiin suurin ja pienin kosteusarvo siitä lähtien kun mittari on viimeksi nollattu. Tämän avulla voi seurata kosteusarvojen historiaa. Kosteusmittareita ei ole koskaan liikaa. Niitä on hyvä olla kaikissa huoneissa, joissa soitinta säilytetään, ja yksi myös soitinkotelon sisällä. Paremmissa soitinkoteloissa on integroituna kosteusja lämpömittari. Kosteusmittarin kalibroiminen suolalla Kosteusmittarin kalibroiminen tehdään suolaliuoksen avulla: laitetaan muutama teelusikallinen suolaa esimerkiksi pullonkorkkiin ja lisätään siihen vettä. Suolaliuos laitetaan mittareiden kanssa ilmatiiviiseen rasiaan. Suolan laatu ratkaisee purkin sisäilman kosteuden. Jos käytetään tavallista ruokasuolaa (NaCl), on ilman suhteellinen kosteus 75%. Apteekista voi ostaa magnesiumkloriheksahydraattia (MgC12), jonka avulla saadaan 33% suhteellinen kosteus. Kosteusmittarit laitetaan suolaliuoksen kanssa rasiaan ja annetaan olla siellä vuorokausi. Mittarin lukeman tulisi olla ruokasuolalla 75%. Jos mittari näyttää jotain muuta, se säädetään 75 prosenttiin ja laitetaan takaisin rasiaan suolan kanssa. Jos lukema pysyy säädetyssä arvossa on mittari kalibroitu. Mikäli ei, säätöä jatketaan niin kauan että lukema on tarkka. Kesällä mittari kalibroidaan 75% ja talvella 33% suolalla. Kalibroidun hiuskosteusmittarin avulla voi katsoa onko digitaalinen mittari kohdillaan. Digitaalisen laitteen virheen suuruus ja suunta laitetaan muistiin, jolloin sitäkin voi käyttää. Ilman kostutus ja kuivaus Ilmaa voi kuivata ja kostuttaa erilaisilla laitteilla ja menetelmillä. On suhteellisen helppoa säädellä ilman kosteutta soitinkotelon sisällä. Yhdessä huoneessa tai koko asunnossa toimenpide vaatii järeämmän kaluston. Onneksi on olemassa suuri määrä erilaisia laitteita pienien tilojen kostuttimista aina suurteollisuuden käyttämiin ratkaisuihin. Ilman kostuttaminen ja kuivaaminen asunnoissa tapahtuu ilmankostuttimen tai kuivaajan avulla. Perinteisessä ilmankostuttimessa ilmaan johdetaan vesihöyryä. Kuumahöyrystävät ilmankostuttimet ovat hygieenisimpiä ja Allergiaja astmaliiton suosittelemia. Ne lämmittävät veden höyryävän kuumaksi, jolloin suurin osa mikrobeista kuolee. Ilman kosteus ulkona ja sisällä ja lämpötila keskimäärin Suomessa 36 k ntele
Ilmankostutinta ostaessa kannattaa tarkistaa, onko laite pisaroiva vai höyrystävä. Höyrystävä laite ei päästä ilmaan mikrobeja tai kalkkia, mutta se saattaa olla kuuma. Halvalla saa hyvän peruslaitteen, kun taas kalliimmissa tuotteissa saattaa olla mukana esimerkiksi kosteusmittari, joka säätelee laitteen tehoa käyttäjän määrittämien asetusten mukaan ilman, että kosteustasapainoa tarvitsee vahtia itse. Kannattaa myös muistaa, että suhteellinen ilmankosteus ei saisi asunnossa ylittää 45 %:a, etteivät pölypunkit tai home pääse lisääntymään. Oman terveyden kannalta tärkeää on kosteuden säätelyn lisäksi laitteen oikeaoppinen käyttö ja puhdistus. Kylmähöyrystävät laitteet siirtävät vedessä olevan kalkin huoneisiin ja niissä pitäisi käyttää tämän vuoksi tislattua vettä. Ilmankuivauslaite toimii päinvastoin kuin kostutus laite. Se kerää ilman kosteuden vesisäiliöön. Laitteessa on säätölaite, jolla voi valita haluttavan kosteuden, ja laite pitää automaattisesti kosteustason valitussa lukemassa. Ilmankuivaimen säiliö pitää muistaa tyhjentää, samoin kuin kostuttimen säiliö on täytettävä lähes päivittäin. Ilman kostutus ja kuivaus soitinkotelossa Ilman kosteuden sääteleminen soitinkotelon sisällä on helpompaa kuin koko huoneistossa, koska kotelossa on ilmaa vähemmän, ja kotelot ovat usein melko tiiviitä. Talvella tarvitaan ilman kostutin ja kesällä ilman kuivaaja. Lisäksi tarvitaan kosteusja lämpömittari, joilla seurataan kotelon sisällä olevan ilman kosteutta ja lämpöä. Perinteinen kostutin on jonkinlainen letku tai purkki, jonka sisässä on vettä imevää materiaalia, yleensä sieni. Purkki täytetään vedellä ja laitetaan soitinkoteloon. Vaarana on veden joutuminen soittimeen, josta on ikäviä seurauksia. Kostutin olisi laitettava koteloon siten, että se ei joudu puristuksiin. Kitaroille ja viuluille on olemassa kostuttimia, joita asetetaan soittimen sisään ääniaukoista. On olemassa myös kostuttimia, joissa käytetään erilaisten aineiden ominaisuuksia hyödyksi. Todennäköisesti edellisenkaltaiseen ilmiöön perustuvia kostuttimia on ilmaantunut viime vuosina markkinoille. Yksi esimerkki on Stretto, Talvikalibrointi 33% suolalla. Ilmatiiviissä rasiassa on kolme hiuskosteusmittaria ja suolaliuosta pullon korkissa. 37 k ntele
jossa muovikotelon sisään laitetaan vedellä kostutettava pussi. Laite asennetaan tarran avulla soitinkoteloon. Kotelo ei saa olla kontaktissa soittimen kanssa. Kostutin toimii kolmisen viikkoa ja se pitää kosteuden noin 50% paikkeilla. Olen kokeillut laitetta kolme viikkoa, minkä aikana kosteus kotelon sisällä on vaihdellut välillä 45–48 %. Valmistajan kotisivuilla tai laitteen mukana tulevassa käyttöohjeessa ei kerrota laitteen toimintatapaa, eikä myöskään kuinka pitkään yksi pussi kestää käyttöä. Laitteen mukana tulee kaksi pussia. Internetistäkään tähän ei vastausta löytynyt. Eräs käyttäjä kertoi pussin toimivan pidempään, jos siinä käyttää tislattua vettä, eikä päästä pussia kuivumaan aivan kuivaksi. Kyseessä on joka tapauksessa mainio laite, ja sitä on saatavana myös sellolle, joka vastaa kooltaan suurta kannelta. Strettolta saa myös tarralla kiinnitettävän kosteusja lämpömittarin. Yhdessä kostuttaja-mittaripaketti maksaa noin 50 euroa. Se on pieni hinta soittimen hoitoon. Olen kuullut, että kalleimmillaan kanteleen halkeaman korjaamisesta on joutunut pulittamaan jopa yli 3000 euroa. Ilman kuivaamiseen soitinkotelon sisällä on monia konsteja, mutta helpoin tapa on kerätä talteen elektroniikkalaitteiden mukana tulevia pussukoita, jotka sisältävät kosteutta imeviä aineita. Eräs yleinen aine on silikageeli (engl. Silica Gel), joka on amorfista piidioksidia (SiO2·XH2O). Olomuodoltaan se on geelinimestään huolimatta kiinteää. Silikageeli esiintyy puhtaana yhdisteenä hajuttomina ja mauttomina rakeina, jotka eivät ole vesiliukoisia. Aine tunnettaan sen erinomaisesta kyvystä imeä kosteutta suoraan ilmasta. Silikageelirakeet voidaan aktivoida uudelleen eli uudistaa hygroskooppisiksi (kosteutta sitoviksi) lämmittämällä niitä kaksi tuntia +120 °C:ssa. SiIikageelin kanssa on kuitenkin oltava varovainen, sillä siinä ei ole mitään kosteusrajaa, johon kuivaaminen pysähtyisi. Ilma voi kuivua liikaa (20%), jolloin soitin voi haljeta. Geeliä käytettäessä on pidettävä huoli ilmankosteuden seuraamisesta. On olemassa myös väriä muuttavia silikageelejä. Esimerkiksi oranssin värinen geeli muuttuu sitä vihreämmäksi, mitä enemmän se on vetänyt kosteutta sisäänsä. • • • • • Vasemmassa alalaidassa ilman kostuttimia, ylhäällä ilman kuivaajia (silikageeli). Keskellä ja oikeassa laidassa kosteusmittari. 38 k ntele
Kansalaisfoorumi on järjestöllisen sivistystyön tekijä, näkijä ja kehittäjä, jonka toiminnan kaksi strategista päälinjaa ovat kulttuurinen sivistystyö ja yhteisöllinen sivistystyö. Kansalaisfoorumi tukee yhdistyksissä tapahtuvaa koulutusta ja oppimista. Se tuottaa tietoa ja aineistoja yhdistystoimijoiden ja ohjaajien käyttöön. Myös Kanteleliiton jäsenet ovat Kansalaisfoorumin jäsenpalvelujen piirissä. KANSALAISFOORUMI TEKSTI EIJA MAJOINEN KUVA RIITTA LISKI Joonas Pokkinen, Eila Hartikainen ja Anna Wegelius luovat omaa musiikillista tarinaansa YhesLahes -ohjaajapäivän yhteisöllisen musisoinnin työpajassa 8.11.2014. 39 k ntele palvelee myös Kanteleliiton jäseniä
Osaamista ja tietoa luottamushenkilöille Luottamushenkilöt voivat perehtyä johtokuntaja kokoustyöskentelyyn, syventää viestintäosaamistaan ja sosiaalisen median taitojaan mm. valmiiden oppimisohjelmiemme avulla. Lisäpotkua harrastusryhmien ohjaajille Harrastusryhmien ohjaajat voivat täydentää osaamistaan niin omassa taidetai taitoaineessaan kuin ryhmän ohjaamiseen ja innostamiseen liittyvissä taidoissa. Uusimpia ohjaajakoulutussisältöjämme ovat luova muistelutyö, identiteettityö ja yhteisöllinen musisointi. Vertaisfoorumi.ning.com on verkkoyhteisö, jonne ohjaajat ovat lämpimästi tervetulleita ohjaajien keskinäiseen sparraukseen ja kokemusten vaihtoon. Rahallista tukea opintokerhotoimintaan Opintokerho on pienryhmä, joka opiskelee itsenäisesti ja tavoitteellisesti ryhmän jäsenille tärkeitä asioita. Opintokerhojen ideana on vertaisoppiminen, joten kerho ei välttämättä tarvitse ohjaajaa. Kansalaisfoorumi järjestää koulutusta oppivan ryhmän toiminnan kehittämiseen. Kerholla on mahdollisuus saada rahallista tukea kuluihin (esim. tilavuokrat tai oppimateriaalit). Kansalaisfoorumi verkossa www.kansalaisfoorumi.fi www.facebook.com/Kansalaisfoorumi vertaisfoorumi.ning.com www.skafnet.fi www.kansalaisyhteiskunta.fi Rahallista tukea kurssitoimintaan Kurssin ideana on, että osallistujat oppivat uusia taitoja ja tietoja alueeseen perehtyneen ohjaajan tukemana. Jos Sinulla on mielessäsi kurssiaihe, jonka haluat toteuttaa yhdessä Kanteleliiton ja Kansalaisfoorumin kanssa, niin ota yhteyttä eija.majoinen@kansalaisfoorumi.fi. Kansalaisfoorumilta saa apua koulutussuunnitteluun sekä taloudellista tukea, jolla saadaan katettua osa ohjaajan palkkioista ja muista kuluista. Julkaisuista virikkeitä Kansalaisfoorumi julkaisee järjestötoimijoille ja ohjaajille suunnattuja oppimateriaaleja edulliseen hintaan. Julkaisuja voit tilata verkkosivuiltamme. Hankkeet uusien ideoiden hautomona Kehittämishankkeet antavat mahdollisuuden kokeilla uusia toimintamuotoja. Onnistunut hanketoiminta näkyy esimerkiksi uusina järjestötoiminnan työkaluina, ohjaajakoulutuksina ja verkkopalveluina. Kansalaisfoorumissa Kanteleliiton jäseniä palvelee koulutussuunnittelija Eija Majoinen: eija.majoinen@kansalaisfoorumi.fi Kansalaisfoorumin muut yhteystiedot sekä lisää tietoa palveluistamme löytyvät osoitteesta www.kansalaisfoorumi.fi. 40 k ntele Kansalaisfoorumi tarjoaa...
Tähtää musiikin ammattiin opiskele Kokkolassa! Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA WWW.KPKONSA.FI Musiikkialan perustutkinto, Musiikin koulutusohjelma/Muusikko 180 osp (pk/yo) Yhteishakuaika: 24.2.-17.3.2015 Valintakoepäivät: 23.-24.4., 27.-28.4.2015 KLASSINEN MUSIIKKI KANSANMUSIIKKI POP/JAZZMUSIIKKI w w w.k ansanmusiikk ilii tt o. ? Muista lähimmäistäsi ja itseäsi. Hyvän olon lahjat meiltä. www.hierontacorento.fi Ulappakatu 1 LT 10 02320 Espoo
Tilaa Jimmy Träskelinin suunnittelema Kantele kultaa muistot 2015 -seinäkalenteri helposti lomakkeella osoitteessa kantele.net TAI lähetä sähköpostia leeni.wegelius@kantele.net TAI leikkaa ja postita alla oleva tilauskortti TAI soita 050 564 5966 Tahdon sen! Tilaan Kantele kultaa muistot 2015 -kalenterin kappalehintaan 15€ + postikulut (1-4 kpl), 12€ ilman postikuluja (5-9 kpl) tai 10€ ilman postikuluja (yli 10 kpl) Tilaan Kantele kultaa muistot -kalenterin Tilaan kalenterin ja liityn Kanteleliittoon* edulliseen yhteishintaan 40 € (norm. 45 €) Tilaaja/maksaja Sukunimi Etunimi Osoite Postinumeroja toimipaikka Matkapuhelin Sähköposti Sukunimi Etunimi Osoite Postinumeroja toimipaikka Tilauksen saaja, jos eri kuin maksaja Määrä / kpl: __________________________ muista postimerkki! Etu vain uusille jäsenille. Jäsenyys alkaa vuoden 2015 alusta. Tämän tilauksen hintaan sisältyy 1 kpl kalenteria, mahdollisten lisäkappaleiden hinta on 15€/kpl. Kanteleliiton jäsen saa Kantele-lehden 3-4 kertaa vuodessa sekä liitelevyn kerran vuodessa. Seuraavina vuosina jäsenmaksun hinta on 30€/vuosi, ellei toisin ilmoiteta. Jäsenmaksu uusitaan laskulla vuosittain. Kanteleliitto ry Hämeentie 34 D 00530 Helsinki Kanteleliiton kalenteri kultaa myös pukinkonttisi! seinäkalenteri 2015 Tähtää musiikin ammattiin opiskele Kokkolassa! Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA WWW.KPKONSA.FI Musiikkialan perustutkinto, Musiikin koulutusohjelma/Muusikko 180 osp (pk/yo) Yhteishakuaika: 24.2.-17.3.2015 Valintakoepäivät: 23.-24.4., 27.-28.4.2015 KLASSINEN MUSIIKKI KANSANMUSIIKKI POP/JAZZMUSIIKKI
K NTELEen ole osa maailmaa KANTELE.NET Facebook.com/kanteleliitto