Helsingin vanhin kaupunginosalehti
NRO 7
24.9.2008
57. vuosikerta
julkaisija Käpylä-Seura ry.
painos 18 000
Käpylän tuntematon käsityömuseo Virkki
Reijo Katajasta yhdistyvien seurakuntien kirkkoherra
Silvennoisen sisarusparvi perhepotretissa. Eturivissä Juhani, Eeva, Sisko ja Taimi. Takana kaksoset Lauri ja Pauli.
Identtisten kaksosten ikimuistoiset syntymäpäivät
Eronneiden tukiryhmä Intian leikkipuistossa
SIKAJUHLAT PE 26.9. alk. klo 19.00
· BILISSKABAT Sunnuntaisin klo 16.00 · KARAOKE joka päivä alk. klo 21.00 · LIVEKARAOKE Laula bändin kanssa su 17-21 28.9. 26.10. 30.11. 28.12.
Avoinna su-to 9-02, pe-la 9-03
MASURKKA
masurkka@k-market.com
Pakilantie 11, 00630 HKI puh. 09-754 50 90
HELSINGIN VANHIN
KAUPUNGINOSALEHTI
JULKAISIJA KÄPYLÄ-SEURA RY. PÄÄTOIMITTAJA ALICE KARLSSON
57. VUOSIKERTA
2
Pääkirjoitus
24.9.2008
että olisi varaa asua kotona
Minkälaisen toivoisit Käpylän olevan 2020?
K
äpylä-Seura alkaa kerätä asukkailta toiveita ja haaveita tulevaisuuden kaupunginosasta. Minkälaisena me näemme kotiseutumme runsaan 10 vuoden kuluttua 2020. Hieno juttu! Näin asukasyhdistyksen pitääkin toimia. Pitää kuunnella ihmisten ääntä ja toimia sen mukaan. Utelias kun olen, otin pienen varaslähdön ja kysyin muutamilta vastaantulevilta heidän visioitansa. Minihaastattelut ovat viereisellä Ohimennen -palstalla. Rupesin itsekin miettimään elämääni 12 vuoden kuluttua. Olen silloin juuri jäämässä pois työelämästä. Riittääköhän eläke? Nyt jo nettotuloistani menee ihan kohtuuttomasti vuokraan. Entäs sitten kun on elettävä työeläkkeellä, joka alusta-
vien tutkimuksieni perusteella jää yllättävän pieneksi? Olen jutellut usein tästä aiheesta yksinelävien ystävieni kanssa. Sama asia huolettaa heitäkin. Mitä jos ei olekaan enää varaa asua Helsingissä, tutuilla kulmilla, omassa kodissa, lasten lähellä? Olemme jopa ideoineet kimppa-asumista, jolloin meitä olisi kolme tai neljä mummoa yhtä vuokraa jakamassa. Paluuta opiskeluaikojen solukämppiin siis, mutta tällä erää nitropurkki taskussa ja kaiken maailman kolotukset luissa. Kuka kimppakämppään vapaaehtoisesti haluaa? Nuorena se menetteli, kun oli energiaa ja olematon elämänkokemus. Työrupeamansa tehnyt ja lapsensa kasvattanut ei mielellään enää luovu yksityisyydestään. Mutta tällaisiakin varasuunnitel-
mia pitää rikkaassa Suomessa miettiä, ei uskoisi. Entäpä sitten Käpylä, minkälainen se mahtaa olla 2020? Tuskin mitään mullistavaa ehtii tapahtua, vaikka se suotavaa olisikin. Meluaako Mäkelänkatu silloin jossakin radan takana? Kulkeeko ykkönen iloisesti Käpylän asemalle ja Koskelan sairaalan ympäri? Olisiko meillä useampia kauppoja, kahviloita ja esimerkiksi elokuvateatteri? Olisiko Käpylässäkin kävelykatu? Nyt sitten vain visioimaan joko netin kautta tai pudottamalla ehdotuksensa ja toiveensa Käpylän kirjastossa olevaan visiointilaatikkoon. Pilvi ja Teemu Toppisella on selkeä kuva siitä, millaisessa Käpylässä he haluavat 2020 asua. - Kodikas ja pyöräteiden valtaama kaupunginosa, jossa olisi edelleen oma elävä, pieni kirjasto, Pilvi maalailee. - Ja jossa lapsillakin olisi mukava asua. - Toivoisin, että Käpylä olisi pitkälle nykyisenkaltainen, melko harvaan asuttu, Teemu sanoo. - Olisi myös ihanteellista, että täältä olisi edelleen kätevä matkata pyörällä keskustaan. Pariskunta haluaisi myös, että lähipalvelut säilyisivät ja kylässä olisi aktiivista toimintaa. He ovat tähän asti olleet tyytyväisiä Käpylän palveluihin, mutta aktiivisuutta he toivoisivat lisää. - Kahvila olisi kiva, Pilvi sanoo. - Se on totta, kahvila täältä puuttuu, Teemu täydentää. - 2020 täällä on ainakin pari kahvilaa, jossa voisi istuskella rauhassa ja tehdä vaikka töitä. - Puutaloaluetta ei tarvitse muuttaa mihinkään suuntaan. Se on valmis, Sami Kytökorpi tuumii. - Ykkösen ratikka pitäisi saada kulkemaan kuten muutkin ratikat. Mäkelänkadun liikennettä pitää saada vähennettyä. Siksi metro on saatava kulkemaan Käpylän kautta pohjoiseen. Metroasema voisi olla Amerin talon kohdalla. - Nykyisen Alkon tienoo pitäisi pitää liiketilakäytössä. Alkon siirtyminen Mustan Pekan yhteyteen on vähän huono juttu. Paikka on keskellä ei mitään, toimistorakennusten saartamana. Se lisää autoliikennettä ja saattaa viedä Käpylän pikkukaupoilta asiakkaita. Tiia Erosen mukaan on todella viehättävää kun vielä on pikkukauppoja siellä täällä. Hän toivoisi, että Käpylän palvelut säilyisivät tulevaisuudessa vähintään nykyisellä tasolla. Eeva Liinaharja on sitä mieltä, että kaupunginosan asiat ovat mallillaan, mutta Tapani Renkonen haluaa miettimisaikaa. - Näin iso kysymys tulee liian hätäisesti, hän sanoo. - Kaikki on toistaiseksi hyvin, sillä olemme terveitä, eläkkeellä olevat Eeva ja Tapani toteavat kuitenkin hetken tuumittuaan. - Asumiskustannusten ei ainakaan pitäisi enää nousta, Eeva sanoo. - Ne ovat aina liian isoja etenkin, jos asuu vuokralla. - Liikenneyhteydet ovat hyvät. Junalla pääsee keskustaan kätevästi. -Joukkoliikenne maksaa tosin liikaa, mutta ainahan voi pyöräillä ja kävellä, Tapani toteaa.
Alice Karlsson alice.karlsson@sll.fi
Käpylä-Seura toimii
http://www.kaupunginosat.net/kapyla
otetaan käpylän tulevaisuus omiin käsiimme
Kaupunginosayhdistykset on usein leimattu muutosta kauhistuvien nimbyjen linnakkeiksi. Totta onkin, että yhdistykset ovat olleet torjumassa monia arveluttavia hankkeita ja siinä sivussa joitakin vähemmänkin huonoja. Torjunta on ollut seurausta perinteisestä asetelmasta, jossa virkamiehet suunnittelevat ja asukkaat ottavat vain kantaa enemmän tai vähemmän valmiiksi pureskeltuihin ehdotuksiin. Käpylä-Seura yrittää nyt kääntää asetelman päälaelleen ja tarjota kaupungin suunnittelijoille mahdollisimman valmista purtavaa. Seura haastaa kaikki käpyläläiset työstämään yhteistä toivekuvaa: millainen on meidän Käpylämme vuonna 2020? Jos tulevan syksyn, talven ja kevään aikana kaikki menee hyvin, meillä on ensi kesänä käsissämme asukkaiden selvän enemmistön hyväksymä kuva siitä, millaista tulevaisuuden Käpylässä pitää olla. Ja jos kävisi niin, ettemme löytäisi yhteistä säveltä, olemme ainakin käyneet hyvän keskustelun alueemme tulevaisuudesta. Jo se on arvokasta. vaisuutta koskeva kysely, johon toivomme runsaasti vastauksia. Loppusyksystä talveen käymme keskusteluja erilaisten yhdistysten, yritysten ja kuppikuntien kanssa. Kevään aikana järjestämme pari työpajaa, jossa työstämme esiin nousseita teemoja mukaan ilmoittautuvien kanssa. Jotta lopputulos vastaisi mahdollisimman monen käpyläläisen toiveita, työssä olisi hyvä olla mukana koko alueemme ihmiskirjo: niin lapset kuin eläkeläiset, opiskelijat ja vanhemmat, yrittäjät ja työssäkäyvät, Käpylässä ikänsä asuneet yhtä lailla kuin tänne maailmalta muuttaneet. puolesta olisi helpompi taistella, jos käyttäjiä olisi hieman enemmän. Mistä heitä saisimme? Muutammeko ykkösen reittiä, kasvatammeko alueen asukasmäärää vai kiellämmekö peräti autoilun alueen kaduilla? Ja jos hyväksymme parempien palveluiden toivossa alueelle vielä lisärakentamista, minne talot rakennettaisiin? Ennen ensi kesää riittää siis pohdittavaa, eikä aivan helppoja ja ristiriidattomia vastauksia taida olla. Mutta eihän elämä olekaan kovin yksiviivaista. Kai Ovaskainen Käpylä-Seuran hallituksen jäsen Käpylän tulevaisuuskyselyn löydät Käpylä-Seuran sivuilta osoitteesta: www.kaupunginosat.net/kapyla/.
Tiedätkö, minkälainen Käpylän pitää olla vuonna 2020? Osaatko kuvitella, miten toivomasi muutokset toteutuisivat?
Tulevaisuuden tekeminen voi tuntua vaikealta, mutta Käpylä-Seura haluaa auttaa sinua ja kaikki käpyläläisiä kiteyttämään tulevaisuuden toiveemme yhdeksi yhteiseksi tahdoksi.
Tavoitteena mietitty ihannetila
Vaikka tavoittelemme yhteistä käsitystä tulevaisuudesta, emme pyri luomaan utopiaa. Työn tuloksen pitää olla mahdollisimman realistinen. Toivomme jokaisen miettivän, miten juuri hänen ehdottamaansa ihannetilaan päästään. Matkan varrella pyrimme pohtimaan myös sitä, mitkä asiat vaativat toteutuakseen jonkun toisen asian muuttumista ja mitkä tavoitteet sulkevat muita pois. Jos esimerkiksi toivomme Käpylään lisää palveluja, on syytä miettiä, mistä saamme lisää käyttäjiä näille palveluille. Ykkösen viikonloppuvuorojen
Liity KäpyläSeuran jäseneksi
Seuran keskeinen tavoite on alueen kehitykseen ja suunnitteluun vaikuttaminen, Käpylän identiteetin, ympäristön, kulttuurin ja palvelujen vaaliminen ja vahvistaminen. Tule mukaan! Olemme vahvoja hyvässä Seurassa! Jäsenmaksu 10 maksetaan tilille Nordea 12393056080.
Koko Käpylän kirjo mukaan
Käpylä-Seuran verkkosivuilla on syyskuusta lähtien Käpylän tule-
Seuraava Käpylä-lehti ilmestyy lokakuun 22. päivä. Aineisto toimitukseen 10. lokakuuta mennessä.
3
Ilmestynyt vuodesta 1951
24.9.2008
Käpylään rakennetaan kolme uutta kerrostaloa
Panuntien ja Osmontien kulmaan, ammattikoulun tontille, on tulossa kolme kerrostaloa. - Asemakaavan muutosehdotus on laadittu ja kolmesta tontista kaksi on varattu.
Tälle tontille rakennetaan kolme taloa.
Torsti Koskisen työt ovat kohta tehty
Kansanasuntojen toimitusjohtaja on jäämässä eläkkeelle.
ON VUOSI 1982. Torsti Koskinen pudottaa postilaatikkoon työhakemuksensa Helsingin Kansanasunnoille. Ilmoituksessa etsitään työnjohtajaa. Siitä alkaa miehen ura Kansanasuntojen palveluksessa. Ensin työjohtajana, sitten apulaisisännöitsijänä, seuraavaksi isännöitsijänä ja vuodesta 1990 yhtiön toimitusjohtajana. Ensitöikseen hän oli mukana valvomassa Pohjolankatu 2:n ja Osmontie 35 peruskorjausta. Kiinteistöala on ollut Koskisen sydäntä lähellä jo vuodesta 1953, koska hänen isänsä oli sivutoimisena talonmiehenä Hakaniemen torin laidalla olevassa kerrostalossa. - Silloin luuta ja lapio olivat talonmiehen tärkeimpiä työvälineitä. Helsingin kansanasunnot Oy on Helsingin kaupungin 22:sta kiinteistöyhtiöistä vanhin, 90 vuotta. 1990-luvun alussa yhtiö se oli huomattavasti pienenempi, nyt se on tuplasti isompi. Se käsittää noin 2000 asukasta yli tuhannessa huoneistossa. Työntekijöitä on 17, ja vuosittainen liikevaihto on noin seitsemän miljoonaa euroa. Toimitusjohtajalla on yhtiössä sekä valtaa että vastuuta, monissa asioissa on sanottava se viimeinen sana. säänpäinlämpiävyys on myös vaarana. Joskus naapuruussuhteet kärjistyvät. Asukkaat lähestyvät Koskista monine huolineen. Yleensä kyse on hyvin arkisista asioista, jotka on helppo ratkaista. - Ikävimpiä tehtäviäni on häätö, jonka voi saada esimerkiksi maksamattomien vuokrien takia. Onneksi häätöön päädytään hyvin harvoin. - Olen pyrkinyt siihen, että asukkailla olisi täällä hyvä asua. Monia erilaisia toiveita on, muttei niitä kaikkia voida toteuttaa. Erityisesti tämä on tullut esille puutalojen korjausten yhteydessä. Budjettien liikkumavarat eivät ole suuria. Asukkaat eivät aina tule vaatimuksineen ajatelleeksi, että kustannukset tulevat viime kädessä vuokralaisten maksettaviksi. Toistaiseksi Käpylän vuokrat ovat kuitenkin kaupungin kiinteistöjen keskitasoa, eivät halvimmat mutta eivät kalleimmatkaan.
Ensimmäinen tontti on varattu
Asunto Oy Helsingin Käpylän Panuntielle vapaarahoitteisten omistusasuntojen rakennuttamista varten hitas-1-ehdoin. Tontin rakennusoikeus on 3400 kerrosneliömetriä ja sille voidaan rakentaa 36 asuntoa. Lisäksi tontilla tulee olla katutasossa 300 kerrosneliömetriä liike-, toimisto, opetus-, näyttely- tai työtilaa. Keskimmäinen tontti voitaisiin myös esittää varattavaksi vapaarahoitteiseenomistusasuntotuotantoon Hitas-1-ehdoin tontinluovutuskilpailulla. Tontin rakennusoikeus on 4 050 kerrosneliömetriä ja asuntojen määrä 43. Kilpailuun voisivat osallistua tulevien asukkaiden muodostamat ja rakennuttajakonsulttien keräämät asukasryhmät. Kilpailun voittajan ja kohteen toteuttajan valintakriteereinä voisivat olla luonnospiirustusten laadun lisäksi hankkeen toteutuskelpoisuus ja -varmuus, joita tosin voi olla vaikea arvioida ja vertailla. Rakennuttajana toimisi asunto-osakeyhtiö, jonka perustajaosakkaina olisivat tulevat asukkaat. Kolmas tontti on varattu asuntotuotantotoimikunnalle kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakennuttamista varten. Tontin rakennusoikeus on 7100 kerrosneliömetriä. Kaavaluonnoksessa asuntojen vähimmäiskeskikooksi on merkitty 75
neliömetriä, joten sille voitaisiin rakentaa 75 asuntoa. Vuokra-asuntoja on vaikea toteuttaa näin suurella keskikoolla, koska vuokra-asuntojen kysyntä suuntautuu valtaosin pieniin asuntoihin. Mikäli kaavasta poistettaisiin asuntojen keskikokovaatimus, ja keskikoko olisi esimerkiksi 60 neliömetriä, olisi asuntojen määrä 94. Niistäkin osa olisi suuria perheasuntoja, joita toki myös tarvitaan. Asunto Oy Helsingin Käpylän Panuntien yhdyshenkilö on Arkkitehti Pekka Terävä, 050 3311500. Häneltä saa lisätietoja heidän hankkeensa vaiheesta ja mahdollisuuksista varata asuntoja kohteesta. Omatoimiseen ryhmärakennuttamiseen varatun keskimmäisen tontin ohjelman kehittely on vielä alkuvaiheessa. Hankkeesta tulee laatia kilpailuohjelma ja hakuohjeet sekä käynnistää tiedotus- ja hakuprosessi. Toivottavasti ohjelma saadaan laadittua lähiaikoina ja prosessi käyntiin. Haku voinee olla talvella. Asuntotuotantotoimikunta lienee aloittanut suunnittelun vuokraasuntotuotantoon varatulla tontilla. Siellä asioista tietää hankepäällikkö Seija Karvinen, 310 32308 ja 050 5930968 Tuomas Kivelä tonttiasiamies Helsingin kaupunki
Hyvä yhtiö ja hyvät asukkaat
Torsti Koskisen ensimmäinen eläkepäivä on 1.1.2009, ja tällä hetkellä suunnitelmat Pohjolankatu 2: n ja Osmontie 35:n peruskorjauksesta ovat jo pitkällä. Hän siis lopettaa siihen mistä aloitti. Kierros on tullut täyteen. - Eläkkeelle jääminen on tuonut tietoisuuten ajatuksen, ettei täällä ollakaan ikuisesti, vaikka olen työssäni joutunut tekemään varsin kauaskantoisia päätöksiä. Jonkin asteinen pysähdys saattaa tulla, kun suljen työhuoneen oven viimeisen kerran. Toisaalta Koskinen on kova liikkumaan, eikä aio jäädä eläkkeellä sohvalle makailemaan. - Liikuntaa on pakko lisätä. Olen ollut Kansanasunnoilla 26 vuotta ja joka vuosi on tuonut kilon lisää. Koskinen kehuu henkilökuntaan-
Viihtyisä asuinalue
Koskisen mukaan Käpylä on keskikokoinen kylä, jossa viihdytään. Asukasvaihtuvuus on hyvin pientä, ja se johtuu siitä, että ihmiset eivät vain yksinkertaisesti halua muuttaa pois. Vielä 1950-luvulla oli yhtiössä tapana, että yksi perheen lapsista sai aikuistuttuaan asunnon Käpylästä. Siksi alueella asuu monen polven käpyläläisiä. Viihtymisessä ei ole kyse eliittiasumisesta vaan eliittiasuinalueesta. Puutaloissa on oma viehätyksensä, toisaalta myös kääntöpuolensa. On kyse sopeutumisesta, siitä, että asutaan hyvin lähekkäin. Si-
Torsti Koskinen Kansanasuntojen toimiston ovella. Työpaikka on ollut mieluinen, mutta ilo on lähteä myös eläkkeelle.
sa ja asukkaita. Myös yhtiön hallituksen kanssa yhteistyö on sujunut erinomaisesti kaikkina näinä vuosina - Kansanasunnot Oy:tä kutsutaankin kaupungin kiinteistöyhtiöiden lippulaivaksi. Meillä Käpylässä suurin osa asukkaista kokevat asuvansa kotonaan eikä "kortteerissa". Budjetissamme ei ole tarvinnut varata määrärahaa ilkivallalle, niin vähän sitä täällä esiintyy. Muutenkin ihmiset hoitavat pääsääntöisesti asiansa kuten pitääkin. - Mä että täältä erkanen, sen katson voitokseni, Koskinen siteeraa 1600-luvulta olevaa virttä. Helinä Hossa Seuraavassa lehdessä esittelemme uuden toimitusjohtajan Antti Alhangon.
Hynttyyt yhteen
Galleria Ajatuksenpoikanen ja Wanha Käpy toimivat nyt yhteisissä tiloissa.
Pirjo Lindgrenin ja Harry Juutelan ja yhdistetty erikoiskauppa Taide&Antiikki avasi virallisesti ovensa elokuun 30 päivä Wanhan Kävyn tiloissa Pohjolankatu 43:ssa. Avajaisissa kahviteltiin, kuunneltiin saksofonin soittoa ja tutustuttiin liikkeeseen. Liikkeestä löytyy esineitä moneen makuun, ja tavarat on sijoiteltu hurmaavasti yhteen. Galleria Ajatuksenpoikasen tuotteet ovat kotimaisia käsintehtyjä taide-esineitä suoraan kädentaitajilta, ja Wanha Käpy taas tarjoaa design-klassikkoja ja kauniita esineitä menneiltä vuosilta. Lisäksi he hankkivat erikoisuuksia maailmalta, niin kädentaitoa kuin antiikkiakin. Ydinajatuksena on tarjota sellaista, mitä ei muualta saa. Eine Kakkonen Kuvat: Osmo Kivimäki Liikkeen aukioloajat ovat maanantaista perjantaihin 12-18 ja lauantaisin 11-15.
Käpylän oma tietoteos
Meidän Käpylä -kirjaa myydään seuraavissa liikkeessä:
· Kirsikankukka, Koskelantie 29. Avoinna mape 99, la 917, su 1017. · Käpylän Merkki, Pohjolankatu 1. Avoinna mape 1017, la 913. · Versione, Pohjolankatu 43. Avoinna mape 1018, la 1014. · Tapio Ojanen myy kirjaa ovelta ovelle eri puolilla pääkaupunkiseutua. Kirjassa on kovat kannet, 300 sivua ja yli 200 kuvaa. Hinta on 28 . Tiedustelut asta.korppi@gmail.com tai 050 300 2581.
Harry Juutela ja Pirjo Lindgren uskovat, että asiakkaat viihtyvät yhdistetyssä myymälässä.
4
Käpylä-lehti
KÄPYLÄN SEURAKUNNASSA TAPAHTUU
Käpylän seurakunta,
Metsolantie 14, PL 61, 01600 Helsinki www.helsinginseurakunnat.fi/kapyla e-mail: kapyla.srk@evl.fi (etunimi.sukunimi@evl.fi)
24.9.2008
Kirkkoherranvirasto,
os. Metsolantie 14, p 2340 4200, fax. 2340 4201, avoinna ma, ti, to ja pe klo 9-13 ja ke klo 11-17.
Diakoniatoimisto,
Metsolantie 14, p.2340 4218, avoinna ti ja pe klo 9-11, ma klo 9-11 Voudintie 4B kerhohuoneistossa, p. 2340 4227
MESSUT Käpylän kirkossa, Metsolantie 14 joka sunnuntai klo 11 28.9. Kataja, Uutela, Leskinen. 5.10. Mikkelinpäivän perhemessu, Albekoglu, Mäkeläinen, Leskinen, Pulkkinen, Lamberg, kirkkokahvit. 12.10. Lähetyspyhä, Kaisa Halme, Uutela, Leskinen, kirkkokahvit järj. Etiopia-piiri. Tuoreita Angolan terveisiä tuovat Kaisa ja Erkki Halme. 19.10. Mäkeläinen, Albekoglu, kirkkokuoro, joht. ja kanttorina Martti Laitinen, kirkkokahvit järj. Lyydia-toimikunta. 26.10. Kataja, Uutela, Leskinen. KESKIPÄIVÄN VIIKKOMESSU Käpylän kirkossa, Metsolantie 14 1.10. Mäkeläinen, Leskinen MESSUT Koskelan kirkossa, Käpyläntie 11 su 26.10. klo 13.30 Kataja, Leskinen su 30.11. klo 13.30 Uutela, Leskinen MUSIIKKIA KÄPYLÄN KIRKOSSA, Metsolantie 14 Su 28.9.18.00 JUBILATE - kahden tenorin konsertti, Pekka Soranummi ja Tuomas Laatu, vapaa pääsy, ohjelma 7 Cantor-seuran hyväksi. ke 8.10. klo 19.00 HILJANPÄIVÄN ILTAMUSIIKKI, Vox Silentii laulaa gregoriaanisia rukouksia, vapaa pääsy. MUITA TILAISUUKSIA KÄPYLÄN SEURAKUNNASSA Naufikun punainen muki nukketeatterimatka lähetystyöstä 1.-4. -luokkalaisille ja lapsiperheille 6.-10.10. 45 minuutin mittainen matka johdattaa afrikkalaiseen kylään Angolassa. Kierrokset alkavat tasatunnein aamupäivällä ja iltapäivällä puolelta. Kutsut lähetetty Käpylän kouluille. Ilmoittautumiset viimeistään 1.10. p. 092340 4200. Vapaa pääsy, lapset saavat leikkipassit tehtävineen. Pappi paikallisessa To 25.9. Albekoglu, 9.10 Mäkeläinen, 23.10. Uutela. Ravintola Nyyrikin Päätön Kana, Pohjolankatu 2. Avoin keskustelupiiri joka toinen torstai klo 19-21. Naisten kirjallisuuspiiri ke 8.10. klo 18.00 Kalervonkatu 8A kerhohuoneella. Aiheena J.K.Rowling: Harry Potter kirjasarja. Yhtäperhettä -kerhoyksinhuoltajille ja heidän lapsilleen to 2.10. klo 17.00 Voudintie 4B kerhohuoneella. Ohjelmassa ateria, alustuksia, keskustelua, askartelua, omaa ohjelmaa lapsille. Ohjaajina pastori Tarja Algekoglu ja askartelunohjaaja Hanna Huttunen. Kerho kokoontuu kerran kk:ssa, seur. kerran 30.10. Tied. Käpylän srk. p. 09-2340 4200 Toivon työpajat naisille ja lapsille to 16.10. klo 17.00 Voudintie 4B kerhohuoneella, Albekoglu, Huttunen. Työpajat kerran kk:ssa, seur. kerran 13.11.
Nukketeatterimatka orpotyttö Naufikun seurassa
Käpylän kirkko ja seurakuntasali muuttuvat afrikkalaiseksi kyläksi 6.10.10. Kirkolle on kutsuttu käpyläläiset 1.4. luokkalaiset koululaiset ja esikoululaiset nukketeatteri- ja näytelmämatkalle. Kirkolle saapuvat lapset saavat passinsa ja matkustavat oppaan johdolla angolalaiseen kylään nimeltä Oshilamba. Kylässä tavataan sairas orpotyttö Naufiku, joka pyörtyy olkimajan ovelle. Hänen matkassaan koululaiset tutustuvat lähettien tekemään monenlaiseen avustustoimintaan, muun muassa sairaanhoitoon ja lukemaan opettamiseen sekä uskontokasvatustyöhön. Mukana näytelmässä on muun muassa kolme Angolassa ja Namibiassa työskennellyttä lähetystyöntekijää. Näytelmän tapahtumapaikat on luotu Suomen lähetysseuran etnovarastosta lainatuista tavaroista. Teatterin nuket ovat nukketaiteilija Mazhar Albekoglun tekemiä. Myös lapsiperheet ovat tervetulleita torstaiaamuna. Tiedustelut Käpylän seurakunnan kirkkoherranvirastosta.
Naufiku.
Ruoanlaittoa angolalaiseen tapaan.
KAIKUJA KIRKONMÄELTÄ
Upeita konsertteja
Käpylän kirkossa konsertoi muun muassa Sibelius-laulukilpailun voittaja Annastiina Tahkola.
Käpylän kirkon syyskauden konserteissa on pääpaino kirkkolaululla. Konserteissa kuullaan tasokkaita esityksiä. Nimekkäin laulaja, Kansainvälisen Sibelius-laulukilpailun voittaja mezzosopraano Annastiina Tahkola konsertoi Käpylän kirkossa 9.11. kello 18.00 miehensä tenori Pertti Tahkolan kanssa. Pertti Tahkolan ääni on harvinainen heldentenor eli sankaritenori. Tämän konsertin ohjelmatuotto menee Cantor-seura ry:n hyväksi. Cantor-seura on perustettu tukemaan maassamme klassista solistista kirkkolaulua. Syykauden ensimmäisessä konsertissa kuullaan tenoriäänten ilottelua, JUBILATE, KAKSI TENORIA 28.9. kello 18.00, laulavat Tampereen tuomiokirkon kanttori Tuomas Laatu ja Hämeenkylän kanttori Pekka Soranummi. Seuraava tilaisuus HILJANPÄIVÄN ILTAMUSIIKKI 8.10. kello 19.00 onkin äänellisesti vastakkainen edelliselle konsertille. Tässä konsertissa Vox Silentii laulaa gregoriaanisia rukouksia. Vox Silentii-lauluyhtyeen muodostavat kaksi laulajaa, musiikkipedagogi HilkkaLiisa Vuori ja Lapin Kansan päätoimittaja Johanna Korhonen. Syyskauden viimeinen konsertti ennen joulukonsertteja on PSALMIEN ILTA 3.12. KELLO 19.00, jossa laulavat Käpylän kirkkokuoro, johtajana kirkkomusiikin opiskelija Martti Laitinen. Solisteina ovat muun muassa Käpylän srk:n kanttori Hannu Leskinen, baritoni ja Ilpo Laspas, nuori opiskelujaan päättävä urkutaiteilija. Ohjelmassa on Taneli Kuusiston, Jean Sibeliuksen ja Ilmari Krohnin psalmisävellyksiä. Hannu Leskinen Käpylän srk:n kanttori
24.9.2008
Käpylä-Lehti
5
Onni kierrättää
KÄPYLÄLÄINEN Sanna Pelliccioni jatkaa Onni-pojan parissa. Hän on julkaissut aiemmin kaksi kirjaa: Onni-pojan puuhakas päivä ja Onni-pojan mahtava matka. Nyt Onni on oppinut jo arjen askareita sen verran, että isikin ihmettelee. Miten se Onni tietää jo niin paljon? Onni-pojan kierrätyskirja (Minerva) on selkeä ja konstailematon, pieni tarina elävästä elämästä, perheestä jossa kierrätetään ja pidetään pihakirppistä. Moralisoinnista tai
Kuuliaisuus ja maltti luonnehtivat Reijo Katajaa
Juuri 60 vuotta täyttänyt kirkkoherra Reijo Kataja haaveilee moottoripyörästä.
Sanna Pelliccioni.
maailmantuskasta ei näy jälkeäkään. Hyvä Sanna. Alice Karlsson
M
yöhästyneet onnittelut Käpylän seurakunnan kirkkoherra Reijo Katajalle 60vuotispäivän johdosta! Miestä oli jäänyt vähän kaivelemaan, kun 50vuotisjuhla jäi järjestämättä. Nyt juhlittiin senkin edestä, monena päivänä. Varsinaisena syntymäpäivänä 18.8. oli perhepiirin juhla kotona Tuusulassa. Seuraavana sunnuntaina oli Käpylän kirkossa messu, kirkkokahvit ja kirkkokonsertti syntymäpäivän merkeissä. Vielä seuraavalla viikolla olivat työtoverit sankarin kotona juhlimassa merkkipäivää. Oikeastaan 60 vuotta on aika mukava ikä. Siihen ikään mennessä on ennättänyt saada jo perspektiiviä menneeseen ja näkemyksiä tulevaan. Millainen on ollut Reijo Katajan elämä ja mitä uutta on tiedossa?
Kirkkoherra Reijo Kataja piti Taivaskallion seurakuntaa hyvänä nimiehdotuksena yhdistyville seurakunnille.
noo tunteneensa Sepon vuosikymmenten ajalta. Kun Reijo oli seurakuntanuori, hän kierteli kuulemassa kivoja pappeja. Yksi näistä mukavista oli Seppo Saaristo. Reijo Katajan elämän kohokohdista oli päästä Käpylän kirkkoherraksi ja palata takaisin Helsinkiin. ti. Reijo Kataja taitaa kuulua siihen useimpien miesten joukkoon, joita vaimot aikansa houkuttelevat sauvakävelylle ja vesijuoksuun. Vastaanhangoittelun jälkeen kerran kokeilee ja kas, sehän onkin kivaa!
Reijo Vuorento
Käpylän Pallon aktiivi talouden ja palveluiden osaaja yksi meistä!
Olen ehdolla vaaleissa - tule keskustelemaan kanssani to 9.10. klo 18.00 Nyyrikkiin, Pohjolankatu 2
" Talous taantuu entä palvelut?" "Suomen Messut laajentaa - miten käy "Raviksen"?"
Kotona pappisuraa vähän jarruteltiin
Reijo Kataja syntyi sanojensa mukaan turvalliseen ja tavalliseen perheeseen Hakaniemeen. Turvallisuudella hän tarkoittaa, ettei kotona ollut työttömyyttä eikä juopottelua. Tavallinen puolestaan tarkoittaa työläisperhettä. Isä oli konemestari. Äiti oli kotiäiti niin kauan kuin Reijo ja hänen nuorempi siskonsa olivat pieniä. Sitten äitikin meni työelämään, myyjäksi vaatetusliikkeeseen. Reijo kävi rippikoulun Paavalin seurakunnassa. Silloin hänellä alkoi itää ajatus pappisvirasta. Kotoa hän ei saanut kannustusta valintaansa, pikemminkin poikaa jarruteltiin. Tosin Reijon isovanhemmilla oli hartauselämää. He pitivät ateria- ja iltahartauksia sekä kävivät seuroissa. Näihin Reijokin usein osallistui. Reijo kävi Tossun poikalyseota (entinen Helsingin toinen lyseo, nykyinen Torkkelin lukio). Sattumaa vai ei, mutta edellinen Käpylän kirkkoherra Seppo Saaristo kävi samaa koulua. Kun Reijo meni ensimmäiselle luokalle, Seppo kirjoitti ylioppilaaksi. Reijo sa-
Harrikka haaveena
Reijo Katajan elämää hallitsevat koti, työ ja lapset. Sokerina pohjalla on ukin hurmaaja, 2-vuotias Aarnipoika. Aarnin äiti Hanna ja hänen Ari-puolisonsa asuvat Tampereella. Hanna on kanttori, Ari pappi. Katajien keskimmäinen lapsi Arttu työskentelee oopperalaulajana Berliinissä, hänen vaimonsa Anna on pianisti. Kuopus Tuomas opiskelee luokanopettajaksi ja ajaa metroa opiskelujensa rahoittamiseksi. On Reijo Katajalla yksi haavekin, mutta vaimo vastustaa. Haave on moottoripyörä, kunnon Harrikka! Vaimo on kuulemma todennut, että onneksi olet niin pihi, ettet raaskisikaan sitä ostaa. Onhan Reijolla harrastuksia ilman moottoripyörääkin. Hän on innostunut kaunokirjallisuuden lukija. Tällä hetkellä on kesken AnnaLeena Härkösen Ei kiitos. Vaikka mies toivoi, että syntymäpäivälahjoja ei anneta, monta lukupakettia odottaa vuoroaan. Himoliikkuja Kataja ei ole, vaikka vatsan seutu ei olekaan iän myötä kasvanut. Mies noudattaa terveellistä ja maltillista ruokavaliota. Pyöräily ja sauvakävely sujuvat luontevas-
Pitkä pätkä Mikkelissä
Reijo Kataja sai ensimmäisen työpaikan Lauttasaaren seurakunnasta, missä hän työskenteli yli viisi vuotta. Se aika on jäänyt hänelle mieleen ainutlaatuisena muun muassa siksi, että se oli kasvamista työhön, oppimista tulevaan. Siihen aikaan Reijo perusti myös perheen. Kun Katajien toinen lapsi syntyi, perhe alkoi harkita muuttoa maaseudulle. He olivat onnekkaita, Reijo Kataja valittiin ennestään tuntemattomana henkilönä Mikkelin kappalaiseksi. Katajien kolmas lapsi syntyi Mikkelin-kaudella. Ja Mikkelinkautta kestikin pitkään, 23 vuotta. Lasten kanssa oli mukava asua maalla, mutta kun lapset aikuistuivat ja muuttivat tahoilleen, kaksin jääneelle pariskunnalle iski vaellusvietti. Reijo Kataja haki Seppo Saariston virkaa ja yllättyi jälleen, että hänet tuntemattomana valittiin virkaan. Katajat etsivät aikansa asuntoa Käpylästä, seurakunnallahan ei ollut tarjota virka-asuntoa. Vaimo onnistui saamaan vakinaisen opettajan viran Tuusulasta, joten sinne sitten lopulta koti perustettiin. Yksi
Kirkollisia ongelmia
Keskustelimme myös kirkon "vaikeista asioista". Katajan mielestä pappeus kuuluu yhtä lailla niin miehille kuin naisillekin. Molemmat palvelevat rikkaasti ja oikein kirkkoa ja seurakuntalaisia. Saman sukupuolen parisuhdeasiaakaan Kataja ei pidä henkilökohtaisesti isona ongelmana. Mutta kirkolle se on iso asia. Piispat pyrkivät tavoittelemaan asiaan mahdollisimman suurta yhteisymmärrystä. Reijo Kataja odottaa piispainkokouksen yleisiä ohjeita. Hänen mielestään kuuliaisuus ja auktoriteettikin on otettava huomioon. Hän painottaa näissä asioissa odottamista ja malttia. Mitä kuusikymppinen kirkkoherra odottaa itseltään? Hän toivoo itselleen rentoa iloisuutta. Hän on huomannut, että iän myötä joitakin asioita alkaa ottaa liian tosissaan. Työhön omistautuminen voi mennä yltiöpäisyydeksi. Siksi rentous ja ilo ovat tärkeitä asioita. Jokaiselle. Asta Korppi
Tule aamiaiselle, lounaalle tai iltapäiväkahville! Voit myös ottaa maistuvaiset herkut mukaan!
Kahvila Kapusiini puh. 09-757 2087 Väinö Auerin katu 1, 00560 Helsinki Avoinna arkisin klo 7-17 ja viikonloppuisin 9.30-16
www.vuorento.co.nr
Reijo Katajasta tulee uuden suurseurakunnan kirkkoherra
Oulunkylän, Käpylän, Maunulan ja Koskelan seurakunnat yhtyvät vuoden 2011 alusta Oulunkylän seurakunnaksi. Käpylän seurakuntaneuvosto (ja lukuisat seurakuntalaiset) esittivät uuden seurakunnan nimeksi Taivaskallion seurakuntaa. Nimeä perusteltiin muun muassa sillä, että uudella seurakunnalla tulisi olla myös uusi nimi. Taivaskallio nimenä olisi hieno uudelle seurakunnalle, sitä paitsi Taivaskallio sijaitsee uuden seurakunnan keskipisteessä. Kirkkohallitus ei ollut asiasta samaa mieltä. Järjestelytoimikunta on nyt pitänyt ensimmäisen kokouksensa. Siinä on 12 jäsentä, kuusi Oulunkylästä ja kuusi Käpylästä. Molemmat kirkkoherrat ovat toimikunnan jäseniä, muut jäsenet ovat seurakuntien henkilöstöä ja luottamushenkilöitä. Toimikunta pohtii lähinnä virka- ja työjärjestelyihin liittyviä asioita, lain vaatimia asioita ei juurikaan ole. Uusi seurakunta päättää, missä tulee sijaitsemaan kirkkoherranvirasto ja mikä on pääkirkko. Valinnanvaraa on, sillä Käpylässä, Koskelassa ja Maunulassa on kirkko ja Oulunkylässä peräti kaksi. Kirkkohallitus on valinnut Reijo Katajan uuden seurakunnan kirkkoherraksi. Seurakuntien yhdistäminen on tällä hetkellä yleistä Suomessa. Helsingissäkin ollaan yhdistämässä peräti kuutta seurakuntarypästä samaan aikaan. Reijo Kataja olisi henkilökohtaisesti halunnut jatkaa Käpylän seurakunnan kirkkoherrana eläkeikään asti, vaikkakin hän hyväksyy ja on valmis toimimaan parhaansa mukaan uudessa tilanteessa. Kataja toki ymmärtää, että 30 seurakuntaa Helsingissä on liian monta, ja siksi muutos on tarpeen. Käpylän seurakuntakin tulee todennäköisesti pärjäämään paremmin, kun resurssit ovat suuremmat. Reijo Kataja korostaa, että kyseessä on hallinnollis-taloudellinen muutos, jolla turvataan seurakuntien toimintaedellytykset. Muutos ei siten näy konkreettisesti seurakuntalaisen elämässä. Esimerkiksi Käpylän seurakuntayhteisö toimii jatkossakin nykyisen kaltaisena. Uudistukseen ei liity ihmisten saneeraamista, vaan työpaikat turvataan. Työt ehkä muuttuvat jonkin verran. Käpylän jumalanpalveluselämä jatkuu ja se rakentuu luontevimmin juuri oman kirkon ympärille. Kirkkokuorot jatkavat toimintaansa rekisteröityinä yhdistyksinä kuten ennenkin. Asta Korppi
Tukea nuorten ja perheiden arkeen!
www.sirkkuingervo.fi
6
Käpylä-lehti
24.9.2008
Lapsuudenkodin lämpö heijastuu läpi elämän
Kaksoset Lauri ja Pauli Silvennoinen saivat suurperheisten taloista hyvät eväät elämälle.
P
erjantaina syyskuun 5. Käpylän työväentalolla tapahtui kaksi isoa asiaa: kaksoset Pauli ja Lauri Silvennoinen viettivät siellä 60-vuotisjuhliaan ja hiekkalaatikolta asti tuttu kaveripiiri kokoontui pitkästä aikaa yhteen. Lähes 60 vuoden sitein yhteen kytkettyyn aikalaispiiriin kuuluvat veljesten lisäksi Timo Karlsson, Matti Haanperä, Folke Koskinen, Risto Simpanen, Timo Puumalainen ja Olli Noro. Pojat ovat "persiksen kakaroita", Suurperheisten taloista Mäkelänkatu 7882:sta. Vaikka taloryhmän nimi oli suurperheisten talot, isoimmat huoneistot olivat vain 53,5 neliötä. Joka perheessä oli paljon lapsia. Vähimmäisvaatimuskin asunnon saamiseen oli neljä lasta.
Joka ilta oli jokin kerho
- Elämä persiksellä oli ihanaa, Lauri ja Pauli Silvennoinen sanovat yhteen ääneen. - Asuimme 24 ensimmäistä vuotta Käpylässä, joten juuret ovat vahvasti täällä. Talorykelmässä oli sata asuntoa ja 600 lasta. Sosiaalinen toiminta oli vilkasta. Kaupungin nuorisotoimi perusti taloyhtiöön niin paljon kerhoja, ettei vastaavaa näinä päivinä ole missään. - Meillä oli musiikkibänditoimintaa, askartelukerho, shakkikerho, pingiskerho, valokuvakerho, elokuvakerho, ompelukerho, äitikerho... me lapset teimme kerhossa jopa omat soutuveneet ja optimistijollat, Lauri kertoo. Toimintaa oli pakko olla, sillä lapsia oli niin paljon. Vapaa-ajan ongel-
mia ei silloin tunnettu, koska kerhoja riitti joka illalle. Käpylän Pallokin perustettiin persiksen taloyhtiöön 1950-luvulla. - Sillä tavalla kanavoitiin viisaasti satojen lasten energia, joka muuten olisi saattanut mennä pahantekoon. Kimmonkenttä, joka on Suomen ensimmäinen leikkikenttä, saatiin Käpylään persiksen äitien ideasta, kaksoset muistelevat. - Äidit laativat kaupungille kirjeen ja vaativat leikkikenttää, ja se tehtiin. Samoilla voimilla saatiin lastentarha Käärmetaloon, Pauli sanoo. - Elämä Käpylässä oli kuin maalla olisi ollut, vaikka kaupungin isot tapahtumat kuten autokilpailut ja ravit olivat aivan vieressä. Pihalta saattoi kuitenkin lähteä metsään hiihtämään.
Elämän rikkaus ja voima
Silvennoisilla oli yhdeksän lasta, mutta köyhyyttä veljekset eivät muista kokeneensa. Henkistä rikkautta perheessä oli yllin kyllin ja lähimmäisen auttaminen ja tukeminen oli tärkeää. Vanhemmilla oli avara syli. Kun vanhin veli tuli armeijasta, hänellä oli tupakaveri mukana. - Voidaanko me ottaa Hanski alivuokralaiseksi, hän kysyi. - Otetaan vain, sanoi äiti vaikka meitä oli jo 11 siinä 53 neliössä, Lauri kertoo. - Äiti kutoi ja parsi kaiken aikaa ja isä korjasi kenkiä. En tiedä, miten se tapahtui, mutta kun sukan kantapää meni puhki, oli siinä seuraavana aamuna jo uusi kantapää. Samoin kävi kengille. Isä laittoi uuden pohjallisen entisen tilalle saman tien. - Lapsissa on myös rikkaus, veljekset toteavat. - Kun siskot ja veljet kasvoivat, he ryhtyivät osallistumaan kodin töihin siinä kuin vanhemmatkin. Silvennoisten perheen isä oli palomies, prankkari, joka oli yhteen menoon monta vuorokautta töissä. Vapaalla hän toimi teatterissa palovahtina ja teki huonekaluja tilauksesta. - Äiti hoiti kotia ja oli varmasti aika kovilla yksin ollessaan, Pauli sanoo. - Mutten muista, että koskaan olisi puuttunut esimerkiksi ruokaa. Äiti oli hyvin kekseliäs. Meillä oli perunamaa Kätilöopiston alapuolella ja toinen lähellä nykyistä Hartwall-areenaa. Joka syksy nostimme perunaa, porkkanaa ja muita juureksia kellariin talvea varten. Perhe nukkui miten parhaaksi katsoi. Kaksoset olivat jalat vastakkain hetekalla ja osa lapsista nukkui pukkisängyissä, jotka sai päiväksi kokoon. Keittiössä oli vuodesohva, joka avattiin joka ilta ja laitettiin kasaan taas aamulla. -Sänkyjähän meillä oli hirveästi, Lauri ja Pauli toteavat.
Veljekset ovat sitä mieltä, ettei rikkaampaa elämää kuin heillä olisi voinut ollakaan. - Köyhyys on muuttunut rikkaudeksi. Lapsuutemme oli turvallista ja täynnä sosiaalista toimintaa, joka ei maksanut mitään.
Identtisyys
Pauli ja Lauri ovat identtiset kaksoset, heillä on täsmälleen samanlaiset geenit. He ovat olleet mukana kansainvälisessä kaksostutkimuksessa jo vuodesta 1981. Heiltä on kysytty perhesuhteista, tupakoinnista, alkoholinkäytöstä, sosiaalisista verkostoista, tuloista, painosta ja pituudesta, unesta, kuorsaamisesta, vihamielisyydestä... Myös verta on tutkittu ja identtisyys todennettu. Lapsena poikien identtisyys näkyi muun muassa siinä, ettei äiti yrittänytkään pukea heitä erilai-
siin vaatteisiin. Myös ruuassa, karkeissa ja hedelmissä äidin piti noudattaa tarkkuutta. Laurin ja Paulin piti saada aina täsmälleen saman verran. Kun pojat syntyivät Kätilöopistolla, kätilön mielestä oli vaara, että äiti syöttää toisen pojan kaksi kertaa ja toinen jää ilman. Vaikka äiti vakuutti tuntevansa lapsensa, Paulin korvaan napsaistiin merkki, josta jäi korvalehden sisään pieni rusto. Hänet on siis korvamerkitty. - Ei äidin sitä merkkiä tarvinnut näpelöidä, mutta monien muiden kyllä, Pauli kertoo. - Opettaja oli ihmeissään, kun saimme samoja numeroita kokeista. Hän jopa epäili, että lunttaamme, jolloin hän siirsi meidät erilleen istumaan, Pauli kertoo. - Siitä huolimatta numerot pysyivät samana. Nuorena veljekset riiasivat tyttöjä kuten asiaan kuului, mutta piti
Silvennoisen sisarukset ulkoilemassa lähes 60 vuotta sitten Käpylässä. Kaksoset matkaavat rattaissa.
Pauli Silvennoinen.
Lauri Silvennoinen.
24.9.2008
Käpylä-Lehti
Silvennoisen sisarusparvi synttärihumussa vasemmalta Juhani, Eeva, Lauri, Sisko, Pauli ja Taimi.
7
Intian leikkipuistossa saa vanhemman neuvoja
Leikkipuistossa kokoontuvassa vertaistukiryhmässä pysähdytään lapsiperheen erossa nousevien kysymysten äärelle.
- Eron jälkeen kaikki oli yhtä takkuamista ex-puolison kanssa. Ikävimpiä hetkiä olivat ne, kun lapset vaihtoivat kotia ja jouduimme kohtaamaan ex-puolison kanssa. Ne olivat niin hankalia hetkiä, että lapsetkin varmasti aistivat ahdistuksen. Mietin, että lasten kasvaessa tulee vielä lukuisia tilanteita, joissa joudumme kohtaamaan ja olemaan yhdessä vanhempina. Näin pohtii isä, joka osallistui eronneille vanhemmille tarkoitettuun Vanhemman Neuvo -ryhmään. Samantyyppisiä negatiivisia ja ahdistavia tunteita tunnistaa itsessään moni parisuhteen päättynyt. Lapsiperheessä vanhempien ero tulee osaksi myös lasten arkea. Lapsen voi olla vaikea ymmärtää, miksi vanhemmat eivät enää tule keskenään toimeen. Hänelle molemmat vanhemmat ovat tärkeitä. Lokakuussa Kumpulassa, Intiankadun päässä sijaitsevan leikkipuiston tiloissa käynnistyy Vanhemman Neuvo -vertaistukiryhmä. Ryhmän tavoitteena on tukea vanhempia yhteistyöhön eron jälkeen. Toimintamalli on kehitetty Lastensuojelun Keskusliiton Neuvo-projektissa. Intia leikkipuiston ryhmän toisena ohjaajana toimii Tiina Lehto, joka työskentelee sosiaalivirastossa päivähoidon sosiaaliohjaajana. Tiina kertoo, että vertaistukiryhmä on oiva tilaisuus miettiä arkea lapsen näkökulmasta. - Kun vanhemmat asuvat eri kodeissa, lapsiperheen arkeen tulee runsaasti uusia haasteita. Se, että Vanhemman Neuvo -ryhmässä on mukana samassa tilanteessa olevia isiä ja äitejä, antaa mahdollisuuden peilata omia kokemuksia myös toisten ryhmäläisten kautta. Ennen ryhmän käynnistymistä ohjaajat tapaavat osallistujat hen-
Kauhutalot herättävät muistoja
TIMO KARLSSONIN kotona
oli vain neljä lasta ja hulppean väljää verrattuna Silvennoisiin tai esimerkiksi Folke Koskisen perheeseen, jossa oli 12 lasta. Neliöihin mahduttiin, sillä kotona käytiin enimmäkseen vain syömässä ja nukkumassa; lapset olivat siihen aikaan aina ulkona. Kimmon leikkikenttä oli tärkeä paikka. Lisäksi lapset nuohosivat Pasilan metsissä, jossa oli myös kaatopaikka. - Siellä me kävimme dyykkaamassa kamaa", Timo kertoo. Timo asuu nykyään Veräjämäessä oltuaan 30 vuotta Hangossa. Matti Haanperän perheessäkin oli neljä lasta, mutta lapsilla oli iso ikäero. - Kun tulin kouluikään, vanhimmat veljet lähtivät jo maailmalle. - Jotkut pitivät persiksen taloja kauhutaloina, koska meluisia lapsia oli niin paljon, Haanperä sanoo. - Telkkareita ei ollut, joten kaikki leikkivät ulkona. Sitten tiettyyn aikaan ikkunat aukesivat ja äidit huusivat lapsiansa syömään. Samassa piha hiljeni hetkeksi ja saman tien koko sakki oli taas pihalla. - Asuin niin sanotussa kakkostalossa, jossa raput olivat Turjantielle. Muissa taloissa raput olivat suoraan pihalle. Siksi olin lähemmäksi 10-vuotias ennen kuin minut hyväksyttiin porukkaan. Sotia kyllä käytiin ja jäynää tehtiin puolin ja toisin. Kun jää murtui, ystävyys alkoi ja jatkuu edelleen. Matti asuu nykyään Tikkurilassa ja käy töissä Pasilassa. - Joskus ruokiksella tulen fillarilla tänne ja kiertelen vanhoja paikkoja. Kävelen Padelle, Vierikselle ja Rauhikselle... Alice Karlsson
heitä vähän kiusatakin. Aina eivät tytöt tienneet ihan varmasti, oliko treffeillä Pauli vai Lauri. Naimisiin veljekset menivät samoihin aikoihin, 2324-vuotiaina ja ensimmäinen lapsikin syntyi hyvin samaan aikaan. He ovat myös molemmat olleet koko työikänsä, 42 vuotta, graafisella alalla, joskin eri yrityksissä.
Yksi selkeä ero on: Pauli on pysytellyt saman vaimon kanssa näihin päiviin asti, mutta Lauri on kolmatta kertaa naimisissa. Nykyisin Pauli asuu Oulunkylässä ja Lauri Espoossa, mutta miehet käyvät kerran viikossa pelaamassa Käpylässä jalkapalloa. Alice Karlsson
kilökohtaisesti. - Alkutapaamisessa ryhmään hakeutuva vanhempi voi rauhassa kertoa omasta tilanteestaan ja odotuksistaan. Yhdessä pohdimme, voisiko Vanhemman Neuvo -ryhmästä saada tukea ja apua tilanteeseen, Tiina sanoo. Tiina kannustaa ottamaan rohkeasti yhteyttä ja keskustelemaan siitä, sopisiko Vanhemman Neuvo -ryhmä itselle. - Ryhmään ovat tervetulleita vanhemmat, jotka ovat eronneet tai päättäneet erota. Tärkeintä on tahto etsiä keinoja siihen, että yhteistyö lasten asioissa toimisi. Moni ryhmään osallistunut kertoo jännittäneensä etukäteen osallistumista. Vertaisryhmään osallistuminen on kuitenkin tuonut oival-
luksia ja rohkaisua muuttaa pieniä asioita omassa toiminnassa. - Parasta on ollut, kun lapsilta tulee välitön palaute. Tuntui todella hyvältä kuulla lapsen suusta, että "oli mukavaa, kun te ette isän kanssa riidelleetkään", kertoo Vanhemman Neuvo -ryhmään osallistunut äiti. Ilona Kokko
Vanhemman Neuvo
Ryhmä kokoontuu kahdeksan kertaa Intian leikkipuistossa keskiviikkoisin 22.1010.12.2008 klo 1719.30. (Intiankatu 44, 00560 Helsinki). Osallistuminen on maksutonta. Ryhmään voivat osallistua eronneet ja eroamassa olevat isät ja äidit. Ryhmään mahtuu 68 vanhempaa. Intian leikkipuiston ryhmään voi tulla vain perheen toinen vanhempi. Toisen vanhemman on mahdollista osallistua samanaikaisesti muualla Helsingissä kokoontuvaan ryhmään. Ryhmän ohjaajina toimivat Ilona Kokko (Lastensuojelun Keskusliiton Neuvo-projekti) ja Tiina Lehto (Sosiaaliviraston varhaisen tuen tiimi). Ryhmään voi ilmoittautua ottamalla yhteyttä Ilonaan, puh. 040 354 2473, ilona.kokko@lskl. fi tai Tiinaan 040 334 6329. Lisätietoja Vanhemman Neuvo -ryhmistä saat myös osoitteesta www.eroneuvo.fi
Folke Koskinen vaimoineen.
Matti Haanperä, Risto Simpanen ja Pirjo Haanperä.
Timo Karlsson.
8
Käpylä-lehti
24.9.2008
Tiestikö, että Käpylässä on käsityömuseo?
Naurulla Käpylän Pallon puolesta
JUSSI IKONEN tai Ikone kuten hän
itse itseään kutsuu, sai viime kesänä hullun idean. Ikosen kamerakännykässä on ohjelma, joka muuttaa kuvattavan hassun näköiseksi. Hän päätti tehdä ensi vuoden kalenterin ystäviensä ja tuttujensa vääristyneillä naamatauluilla ja tukea siten Käpylän Pallon junioreita. Tuumasta toimeen. Ensin hän kuvasti kaverinsa ja näytti heille kaikki kameran luomat hahmot avaruusoliosta hiirulaiseen. Kuvattava valitsi itse, minkä näköisenä hän julkisuuteen astuu. Ikone kuvasi 60 tuttuansa, jotta jokaiselle kalenterin sivulle saatiin viisi naurettavaa naamaa.- Tämä on maailmanhistorian ensimmäinen en kalenteri, joka on kuvattu kännykkäkameralla, hän uskoo. Käpylä-Seuran entinen puheenjohtaja Eero Penttinen teki kalenteriin johdantotekstin käpyläläisestä heimosta, jonka juuret löytyivät Naurusaarilta. Heimolle löytyi tieteelinen nimikin: Populus cäpyläensis extrovertius.
Virkissä oppii käsitöistä
Kauniisti kuvioituja pöytäliinoja, pannumyssyjä, tyynynliinoja, seinävaatteita, säilytyspusseja, kirjottuja kässpaikkoja ja paljon muuta käsityökulttuuriin liittyvää löydät Virkki käsityömuseosta.
KARJALATALON kolmannessa kerroksessa oleva Tyyne-Kerttu Virkin Säätiön ylläpitämä Virkki käsityömuseo tallentaa ja tekee tunnetuksi suomalaista ja kansainvälistäkin käsityötä. Museotoiminnan omana erikoisalueena on karjalainen kulttuuriperintö. Museon kokoelmien pohjana käsityöneuvos Tyyne-Kerttu Virkin keräämä esineistö. Ajallisesti museon kokoelmat sijoittuvat 1920-luvulta nykypäivään. Museon kokoelmissa on yli 3000 käsityönäytettä. On karjalaisen käsityöperinteen kokoelmat ja Tyyne-Kettu Virkin sekä muiden tunnettujen suomalaisten tekstiilitaiteilijoiden töitä, mutta on myös näytteitä ulkomailta, muun muassa Meksikosta, Rhodokselta ja Aasian maista. Museon perusnäyttelyssä on paljolti jugend-tyyppistä aineistoa. Vaihtuvassa näyttelyssä on tällä hetkellä ainakin 29.9. saakka Kirjotut kuvat -näyttely, jossa voi tutustua kirjottuihin tekstiileihin. Museokaupassa on myytävää asiaan liittyvää kirjallisuutta ja esineistöä. Teksti ja kuvat Seppo Seppälä Virkki Käsityömuseo on auki keskiviikosta lauantaihin kello 1115. Valmistuttuaan hän toimi kotiteollisuuskoulun opettajana Virossa ja kotiteollisuustarkastajana Aunuksessa, jossa hän työn ohella kiersi talosta taloon ja keräsi talteen karjalaisia käsitöitä. Omin Käsin -lehden päätoimittajana Virkki työskenteli 1944 1970 ja perusti 1947 oman käsityö- ja taideteollisuusyrityksen Vokki Oy:n ja toimi sen toimitusjohtajana ja mallisuunnittelijana. Käsityömuseon Virkki perusti 1977. Sen pohjana olivat hänen Aunuksesta keräämänsä käsityöt. Nykyisin museosta vastaa TyyneKerttu Virkki -säätiö.
Hassut naamat keräävät rahaa KäPan junnuille.
Kalenteri tuli painosta kaksi viikkoa sitten ja kaikki 50 menivät kaupaksi saman tien. Ikone on tilannut sata kalenteria lisää. Tiedustelut Jussi Ikonen, 0400 508134. Kalenterin hinta on 15 euroa.
Ritva Orovala suunnitteli näyttelyn Kirjotut kuvat.
Käsityötaidon tallentaja
KÄSITYÖNEUVOS Tyyne-Kerttu Virkki (19072000) syntyi Sakkolassa, valmistui käsityönopettajaksi Helsingin käsityönopettajaopistosta 1929 ja kotiteollisuusopettajaksi 1934 Fredrika Wetterhofin Kotiteollisuusopettajaopistosta Hämeenlinnasta.
Museoassistentit Jutta Orovala ja Ritva Gürkan kertovat että museossa on yli 3000 käsityönäytettä.
Jäljet
BBC
:n tuottama dokumentti käsitteli sitä, miten ihminen vaikuttaa ympäristöönsä. Tutkimusaineisto perustui pohjoiseurooppalaisen väestön keskiarvoihin, ja ne kertoivat tällaista: Elinikämme on keskimäärin 78,5 vuotta. Juomme elämän aikana 16 000 litraa maitoa, syömme neljä kokonaista nautaa, 21 lammasta, 15 sikaa, 1200 kanaa ja 13 335 munaa. Syömme myös 4300 limppua, 5200 omenaa, 10 800 porkkanaa, ja niiden pakkauksista muodostuu 8,5 tonnia roskaa. Suklaata syömme 8,2 kiloa vuodessa, ja kun englantilaisesta ohjelmasta oli kyse, kuultiin myös pavun kulutus, 845 purkkia vuodessa. Pavuista päästiin ilmavaivoihin: ihminen tuottaa kaasuja litrasta puoleentoista päivässä eli 36 000 litraa elämänsä aikana. Ruokaa nautitaan peräti 50 000 kiloa, mutta ulostetta muodostuu vain 3000 kiloa, totesi juontaja ja hämmästeli ruumiin kykyä muuntaa ainetta olomuodosta toiseen. Pidämme tarkkaa huolta hygieniasta: kylvemme 7200 kertaa, mihin kuluu miljardi litraa vettä. Saippuoita menee 656, shampoota 198 pulloa ja hammastahnaa 276 putkiloa. Naiset käyttävät 25 pulloa kynsilakkaa ja 11 000 tamponia. Hiukset pestään 11 500 kertaa, ja jollei niitä leikkaisi, tukka kasvaisi kaksitoista senttiä vuodessa, kaikkiaan kymmenisen metriä. Jos taas jättäisi kynnet lyhentämättä, niistä tulisi kolmimetriset. Jokainen muodostaa kymmenen rakkaussuhdetta; seksiä harrastetaan sukukypsyyden aikana pari kertaa viikossa, noin 4200 kertaa. Rakastuminen osuu kohdalle kolmasti, mutta vain 70 prosenttia solmii yhden avioliiton. Mitä vauvan vaippoihin tulee, niitä kuluu 3800, ja ne tarvitsevat 500 vuotta maatuakseen. Jokainen meistä tekee uskomattomat 40 tonnia jätettä, väittää dokumentti. Suhde tavaraan on tällainen: autoja kukin ostaa 8, pesukoneita 3,5, jääkaappeja 3,4, televisioita 4,8, tietokoneita 15. Uutta tietoa oli sekin, että yhden tietokoneen tekeminen vie energiaa yhtä paljon kuin auton valmistaminen. Liikkuminen sujuu kävellen 300 kilometriä vuodessa tai autolla, jota ajamme 90 000 kilometriä, yhteensä 7 miljoonaa kilometriä, siis saman verran kuin Kuuhun ja takaisin. Entä yhteydenpito? Televisiota katsotaan kahdeksan vuotta. Päivittäiseen puhumisen tarvitaan 4300 sanaa, niinpä toistamme elämän aikana 123 miljoonaa sanaa. Verkostoomme kuuluu 300 henkeä, mutta kaikkiaan tapaamme 1700 ihmistä. Kirjoja luemmme puolentuhatta, joskin 3 prosenttia ihmisistä ei osaa lukea ja 40 prosenttia niistä jotka osaavat, eivät lue kirjoja. Lehtiä ostetaan 1,5 tonnia; niiden tuottamiseen kuluu 24 puunrunkoa. Keholla on monta ominaisuutta: kun itkemme, eritämme kaikkiaan 61,5 litraa kyyneliä. Ihosolut ja luuranko uusiutuvat kerran kymmenessä vuodessa, mutta aivosolut ovat kestävimpiä, joten vanhinta osaa minuudestamme edustavat varhaisimmat muistot. Aivoissa, luovuuden ytimessä, syntyy satatuhatta unta. Elokuva on vanhin
Pedagogi ja elokuvaohjaaja Jussi Ikonen teki kalenterin eteen töitä koko viime kesän.
taidemuoto? Syntyessämme emme tuo tänne mitään emmekä lähtiessämme vie mitään pois, mutta suuri jälki meistä kuitenkin jää maailmaan. Marianna Flinckenberg-Gluschkoffin ja Nikolai Garinin teoksessa Ugrien mailla (Otava 1992) kerrotaan Objoen varrella asuvista kansoista, jotka paneutuvat siihen, että jälkiä muodostuisi mahdollisimman vähän. Kun he purkavat leirinsä, jopa sammal jää ehjäksi. Me sen sijaan kaiverramme nimikirjaimet puuhun tai raaputamme ne kallioon vain siksi, että haluamme julistaa: "Minä olin täällä." Liisa Mäntymies
Tarja Kantola
vaaliterveisin www.tarjakantola.fi
Tervetuloa tutustumaan uudistuneeseen kukkakauppaan. - kukat, kodinsisustus, lahjatavarat Aukioloajat: ma - pe 10 -18, la - su 10 -16 Siltavoudintie 4, 00640 Helsinki puh. 752 3922 fax. 752 3923 www.kukkakoti.fi
24.9.2008
Käpylä-Lehti
9
Visiointia
Kunnon äiti
SYYSKUU ALKOI ja jääkaappi oli
tyhjä. Korviini kantautui vihjailua siitä mitä kunnon äidit tekevät kun jääkaappi on tyhjä. Kunnon äidit hankkiutuvat kunnon töihin mikä perheessäni tarkoittaa työtä josta saa säännöllistä palkkaa huonojen äitien jatkaessa yhä apuraha-anomusten täyttämistä. Kun olin saanut perheeni innoittaman tulevan kevään poikkitaiteellisen, postmodernia äitiyttä laajasti hahmottavan taidepläjäykseni työnimellä "Huono äiti" apuraha anomusten postittamisen päätökseen, vihjeestä vaarin ottaen, päätin hankkiutua niihin ylimainostettuihin kunnon töihin. Otin suunnan kohti bussipysäkkiä ja keskustaa. Ohittavan bussin kyljestä silmiini osui houkutteleva henkilövuokrausfirman mainos, jossa vetävästi metsästettiin uusia työntekijöitä lauseella "päätä itse milloin pidät lomasi." Huolimatta siitä, että työtä tässä oltiin hakemassa, soitin firmaan ja olin heti seuraavasta päivästä täystyöllistetty päivähoidon keikkatyöläinen. Hiustenvärjäyksen, parranajon ja tukisukka hankinnan jälkeen, kävelin kohti Käpylän asemaa, mistä matka jatkui itään, rajanvarren päiväkotiin. Vaikka 1990-luvulla olen elantoa päivähoidonpiirissä hankkinut, tunnustaa täytyy, että paluu uralle vuosien jälkeen jännitti. Tunnelma kotirouvalla Käpylästä ei ollut ihan niin rehvakas kuin sillä kaikkien tuntemalla täydennysmiehellä Linnan Tuntemattomassa sotilaassa. Matkailu avartaa. Syyskuu on nyt lopuillaan, keikkaa pukkaa ja jääkaappi on täynnä. Siinä sivussa olen ollut todistamassa, miten päivähoidon leikkaukset ovat totisinta totta; leivänpäällysmakkaratkin leikataan puoliksi! Vastapainoksi päiväkodeista löytyy myös luovuutta, huumoria ja ongelmanratkaisutaitoa. Huolimatta päivähoidon uutisotsikoista, ammattitaitoisen henkilökunnan vajauksesta ja isoista lapsiryhmistä työt tulevat tehdyksi ja asialliset asiat hoidetuiksi. Kaiken kaikkiaan naisten rintamalinja pitää; sillä naisia suurin osa henkilökunnasta vielä 2000-luvullakin on. Hatunnosto kaikille heille! Sitä paitsi lasten seura tekee hyvää. Uskokaa pois. Lasten seura antaa elämään suhteellisuuden tajua ja raikasta näkökulmaa. Edellisen yritin pitää mielessä kun seurasin omaa murrosikäistäni jääkaapin kimpussa. Siinä sivussa sain itseni kiinni suunnittelemasta etunimenvaihdosta jälkikasvulleni niin, että minua virallisestikin voisi kutsua Kunnon äidiksi! Marja Tuominen kotirouva Käpylästä
Menot
Ykkösen ratikkaa juhlitaan taas
lauantaina 15.11. ja lähdöt klo 10, 11 ja 12 kuten ennenkin ja paluut vastaavasti klo 10.30, 11.30 ja 12.30.
Voihan Venäjä
YHTÄ HYVIN OTSIKKO VOISI OLLA "Voihan Georgia" tai "Voihan
Israel" tai "Voihan jenkit"! Joka tapauksessa tässä loppukesän mittaan on jeesusteltu paitsi Pekingin ilmanlaadusta niin myös parahiksi olympialaisten avajaisten tuntumaan alkaneesta Venäjän ja Georgian välisestä konfliktista. (jeesustella = hurskastella, kauhistella) Rumaahan se on kun soditaan ja kun joku aloittaa hulinan ja kun jotkut avustavat hulinoitsijaa tai sitten päinvastoin, jotta voihan meitä pieniä Natoon halajavia ison pahan karhun naapureita. Ollaanpa nyt sitten sitä tai tätä mieltä, niin tähän konfliktiin (kuten aika moneen muuhunkin nyt ja ennen) liittyy kosolti tuollaista historian tahatonta komiikkaa. Tietenkin julmaa sellaista. Siispä, ennen kuin vanha keisarillinen Venäjä oli lokakuun suuren vallankumouksen, asiallisesti vallankaappauksen, kautta muuttunut neuvostojen Venäjäksi ja sitten Neuvostoliitoksi, moista muutosta oli valmisteltu. Merkittävin vallankumouksellinen hankkeiden takana oli taatusti Vladimir Iljits Uljanov. Vuosikaudet hän tunsi Venäjää turvallisemmaksi vallankumouksen hautomoksi Puolan, välillä Suomenkin, mutta ennen muuta Sveitsin, mukavan vuorien suojaaman pienen kapitalistis-demokraattisen lintukodon. Tällä Uljanovilla, josta sitten tuli Lenin-setä, oli Venäjällä tiettävästi hyvinkin monenkirjava verenperimä. Niistä on mainittu juutalaisjuuret, kalmukkiperimä, myös sukujuuria Volgan saksalaisiin, jopa ruotsalaisiin. Tämähän sopii miehelle, joka ei suinkaan ollut isänmaallinen kansalliskiihkoilija vaan joka tähtäsi maailmanvallankumoukseen. Se nyt kuitenkin on varmaa, että vallankumoukselliset älyköt Uljanovit ja Trotskit ja kumppanit eivät hankkeissaan olisi onnistuneet ellei heillä olisi ollut lihaksinaan sellaisia "keskinkertaisuuksia" kuin Koba. Josif Dzugasvili käytti tuota peitenimeä ennen vallankaappausta. Sen jälkeen me sitten tunnemme hänet Isä-Aurinkoisena, Stalinina. Dzugasvili, siis Koba, gruusialainen (nyk. georgialainen) lähes valmis pappi piti maanmiehistään gruusialaisita kokoomiensa maantierosvojen avulla huolen siitä, että muun muassa pankkiryöstöjen ja äveriäitten vallasherrojen kidnappausten tuotoilla toveri Uljanovin vallankumoushankkeilla ja kumousta propagoivilla julkaisuilla oli rahoitus kunnossa. Näin merkittävä sija gruusialaisilla (georgialaisilla) oli siis siihen, että Gruusia (nyk. Georgia) tuli osaksi monikansallista Neuvostomaata, ja että Dzugasvilistä kaappauksen tapahduttua tuli ensialkuun uuden vallan kansallisuusasiain kansankomissaari. Stalinhan sitten vallassa ollessaan piti huolen siitä, että muun muassa tataarit, kalmukit, inguusit, tsetseenit, Volgan saksalaiset ja myös inkeriläiset pakkosiirrettiin pois vanhoilta asuinsijoiltaan. Monien näiden kansanryhmien valtaa pitäneet poliitikot olivat Venäjän verisen sisällissodan aikana tukeneet bolsevikkivallan nujertamiseen tähdänneitä valkoisia. Myöhemmin näiden kansanryhmien, kansallisuuksien pelättiin voivan liittoutua Natsi-Saksan kanssa. Stalinin vahvoihin ja läheisiin gruusialaiskumppaneihin kuului myös keskitysleireistään, "tarhoistaan", kuuluisa Berija, josta Stalinin kuoltua ei tullutkaan tämän vallan perijää. Berija koki niin monien vallankumouksellisten kohtalon, vallankumous söi tämänkin oman lapsensa. Mitä nyt sitten Georgiaan tulee, niin hyvinpä georgialaiset/gruusialaiset ovat vuoteensa pedanneet. Varmaankin vielä vuosia toveri zugasvili/Koba/Stalinin ja Uljanov/Setä Leninin kansallisuuspolitiikka kantaa hedelmää. Eläköön nämä ideologis-uskonnolliskansalliset kylvöt myöskin Balkanilla, Lähi-Idässä, miksei Baltiassakin ja tietenkin jenkkien aivoriihissä. Että IHMINEN on hyvä, suuri ja uljas uskontoineen ja ideologioineen! Juhani Ikonen
Käpylän oma vaalipaneeli
Kaikki Käpylän ja Koskelan asukkaat ovat tervetulleita tenttaamaan alueen kunnallisvaaliehdokkaita tiistaina 7. lokakuuta kello 18.30 Käpylän peruskoululle. Vaalipaneeli pidetään koulun Hykkylän puolen ruokasalissa, joka sijaitsee Mäkelänkatu 93 sisäpihan matalassa siivessä. Käpylä-Seura on kutsunut paikalle kaikki Käpylän ja Koskelan alueen kunnallisvaaliehdokkaat, joilta toivotaan teräviä näkemyksiä alueen tarpeista ja tulevaisuudesta. Mukana järjestelyissä on myös Käpylän peruskoulu, jonka ysiluokkalaiset ovat mukana tenttaamassa ehdokkaita. Tervetuloa Urbaania urputusta -tilaisuuteen. Käpylä-Seura
Käpygrillin RunoIlta
Syys 2008 24.9. Laumalyriikka II, Tarja 1.10. Varjot valoa vasten 8.10. Ko se ihimine o ihimine Käpygrilli Osmontie 5, klo 19.30.
Karjalatalon tapahtumia
Soanlahti ja Uukuniemi pitäjäesittelyssä 2.10. klo 18-20
Raja-Karjalan pienin pitäjä, harvaan asuttu Soanlahti, oli tunnettu komeista vaara-maisemistaan. Uukuniemi on rajan halkoma pitäjä Laatokan Karjalassa. Alue jakautuu kahtia myös maantieteellisesti, sillä Uukuniemelle ulottuva Salpausselkä jättää länsipuolelleen Suomen järvialueen, itään jäävät taas Laatokan rehevät rantaseudut. Pitäjäesittelyt ovat Helsingissä Karjalatalon juhlasalissa, Käpylänkuja 1, kello 1820. Pitäjäseurojen edustajat kertovat omista pitäjistään. Yksi esittely kestää 45 minuuttia, välissä on 30 minuutin tauko, jonka aikana on mahdollisuus maksulliseen kahvitarjoiluun. Tilaisuuksissa on esillä ja myynnissä pitäjäseurojen tuotteita. Järjestäjät: Karjalan Liitto, OK-opintokeskus, Helsingin Seudun Soanlahtelaiset ry, Uukuniemi-seura, Viipurin pitäjäseura ja Ravansaariseura ry. Lisätietoja Karjalan Liitosta, p. (09) 72881714, anna.rauhala@karjalanliitto.fi, www.karjalanliitto.fi.
Käpylän kirjaston tapahtumia
Ikkuna etymologiaan
Tiistaina 7. lokakuuta klo 11-16 Vanhojen kirjojen arviointi. Tuo omat kirjasi, niin katsomme minkä arvoisia ne ovat! Keskiviikkona 15. lokakuuta klo 18.30 Marjatta Lohikoski alustaa Tsehovin Ivanov -esityksestä sekä RintalaSmedsin Jumala on kauneus -esityksestä. Kaikki tervetulleita. Vapaa pääsy.
Käännöslainoja kreikasta ja latinasta
Sunnuntai auringon päivä
Sunnuntai on auringon päivä, vaikka ei kuluneena kesänä tainnut monta aurinkoista päivää ollakaan. Sanan sunnuntai juuret yltävätkin paljon kauemmas kuin viime kesään. Sana on lainautunut suomen kieleen jostakin germaanisesta kielestä. Muinaisruotsissa sana on ollut muodossa sunnodagher. Muinaisnorjassa vastaava sana oli sunnudagr ja muinaisyläsaksassa sunnuntag. Nykyruotsiksi se on söndag, englanniksi sunday ja saksaksi Sonntag, siis auringon päivä. Nämä germaanisten kielten yhdyssanat olivat käännöslainoja latinasta ja kreikasta. Latinan dies solis ja kreikan hemera heliou tarkoittavat juuri auringon päivää. Kieliserkkumme virolaiset käyttävät sunnuntaista sanaa pühapäev, siis pyhäpäivä.
Kanta-Helsingin omakotiyhdistys
Maanantai kuun päivä
Maanantai on kuun päivä. Tämäkin sana on lainautunut kieleemme germaanisista kielistä. Ruotsissa se on måndag, saksassa Montag ja englannissa monday. Muinaisruotsissa se oli manadagher ja muinaisnorjassa manadagr. Kuun päivää se on tarkoittanut. Nämäkin yhdyssanat on rakennettu latinan ja kreikan mallin mukaan. Ovat siis myös käännöslainoja. Latinassa asia ilmaistiin sanaparilla dies Lunae ja kreikassa hemera selenes, siis kuun päivä. Virolaiset käyttävät maanantaista esmaspäev, siis ensimmäinen päivä. Onhan maanantai monen suomalaisenkin mielestä viikon, ainakin työviikon ensimmäinen päivä. järjestää 7.10 klo 18-20 Helsingin Luonnontiedelukiossa keskutelutilaisuuden omakotialueitten vuokrista ja niiden jatkoista. Tilaisuuteen tulevat Kiinteistöviraston tonttiosaston johtavat virkamiehet ja keskeisten puolueiden edustajat. Tervetuloa.
Luistelukoulusta se alkaa!
SYYSKUUN ALUSSA polvenkorkuiset kypäräpäät valloittavat jäähallit. Tulevaisuuden kiirakorvet ja lauralepistöt ottavat vauhtia luistelukoulusta. Oulunkylän Taitoluisteluklubin (OTK) luistelukoulujen vauhdikasta mutta hallittua menoa koordinoi Kaisa Mäenpää. Hän sanoo, että lapsen voi tuoda harrastuksen pariin heti, kun tämä pysyy hetken pystyssä luistimilla ja malttaa kuunnella ohjaajaa. Alkuun iso jäähalli ja uudet ihmiset saattavat olla pienelle jännittävä kokemus, mutta pian kaikki onkin jo tuttua. Koulutetut luistelukouluohjaajat opastavat lasta jäällä asiasta toiseen leikin lomassa suunnitellusti ja turvallisesti. Mäenpää pitää taitoluistelun valttina monipuolisuutta: Laji kehittää lapsen tasapainoa, koordinaatiota, ketteryyttä, nopeutta ja ponnistuskykyä. Lapsi oppii tulkitsemaan musiikkia ja liikkumaan sen mukana, valmentaja listaa. Oulunkylän Taitoluisteluklubin luistelukoulut käynnistyvät syyskuussa Oulunkylän, Malmin ja Helsingin jäähalleissa sekä Jääherneessä. Ryhmiä on leikki-ikäisistä koululaisiin. Lisätietoja: www.otk.fi
Seppo Seppälä
asiointi ja saattoapu saunotus/kylvetysapu seurustelu siivous omaishoidon lomitus
Käpyrinteen Palvelutalo Ilmattarentie 2, Hki 61 Tiedustelut Puh. 728 88022 www.kapyrinne.fi