• Sisältö #1 • 2012 Vasikan hiillostus s. 46 Tästä lähtien poliisi käyttää tätä asetta s. 5 Lentäviä juttuja! s. 32 SUOJAN KÄYTTÄMINEN s.22 04 PÄÄKIRJOITUS / Harmaa talous, ja niin edelleen 20 IPR JÄRJESTÄYTYNEEN RIKOLLISUUDEN KOHTEENA 05 17 9.00 PISTOOLI 2012 / Poliisin uusi virka-ase 22 SUOJAN KÄYTTÄMINEN / osa 1, suojatyypit LUKUSALI / Bruce Schneier: Liars and Outliers 28 AMERIIKAN ENO / Ihmiskaupan uusi aalto HAASTATTELU / Minä, Travis Haley 30 KENTTÄKOULUTTAJA / Pimeätoiminta, osa 3 18 2 KON T R O LL I 1 • 2012
• ilmoitukset // FINNPROTEC 09 POMACO 15 SUOMEN TURVAPROJEKTIT 41 Travis ampuu pyssyllä pahuutta s.18 21 TAKTISTA F sormikasta s. 50-58 E 34 Hanki parempaa luettavaa s. 17 PTR pakkokeinotilastot 36 TEMPUS FUGIT / Lennokit lentää whiuuuh! 42 KIRJASTO / Useampaa vastaan puolustautuminen 46 KENTTÄSIKA KOKKAA / Vasikan hiillostus 48 EI KENTÄLLÄ / Blackwater -peli 50 VARUSVARASTO / Taktiset käsineet 59 LYHYESTI / KON T ROLL I 1 • 2012 3
• PÄÄKIRJOITUS KONTROLLI Kontrolli 1 / 2012 ISSN 1795 - 018X Painosmäärä 2000 Harmaa talous, ja niin edelleen Kustantaja Kontrolli-julkaisut Oy Päätoimittaja Antti Sirkkala T Taitto & Editointi Juha Harju uoteväärennösten tehtailu ja myynti sekä erilaiset immateriaalioikeusrikkomukset ovat rikollista toimintaa siinä missä mikä tahansa muukin rikollisuus. Kontrollissa ei ole aiemmin käsitelty aihetta, mutta nyt nostetaan kana pöydälle kynittäväksi. Kuluttajien aikoinaan lahden yli tuomia video- ja äänitallenteita lukuun ottamatta tämän toimialan rikollisuus on ollut melko tuntematonta Suomessa. Nykyään on toisin, ja tulevaisuudessa se tulee entistäkin tutummaksi. Tullilla on siis aiheen kanssa useampikin pähkinä purtavana. Toimittajat Petri Freundlich Seppo Vesala Sami Turunen Tuukka Jämsä Petteri Kantola Valokuvaaja Timi Tikkanen Numerossa avustaneet Heikki Jämsä Tom Lindblom Pekka Loikkanen Annamari Turunen Riikka Tuomivaara Francis Fukuyama Juha Rämänen Rikollinen elinkeinoelämä ei rajoitu vain tuoteväärennöksiin tai muihin liiketoimintamittakaavassa tehtäviin tekijänoikeusloukkauksiin. Harmaan talouden sateenvarjon alle mahtuu elinkeinoelämän koko kirjo. Suomen valtion mukaan kuittirumban ja työntekijämaksujen ulkopuolella tapahtuva liiketoiminta johtaa mustaan tulevaisuuteen. Synkkä näkymä, joka on epäilmättä tiettyyn pisteeseen asti totta ja siten aiheellinen huoli. Suomen rajojen ulkopuolella maailma ei kuitenkaan ole musta tai valkoinen, vaan harmaa lukuisissa eri sävyissään. Tulevaisuus näyttäytyykin rajojemme ulkopuolella melko harmaana. Rekisteröintijärjestelmien ulottumattomissa tapahtuva kaupankäynti on maailman valtioiden talouksiin verrattuna jo nyt suurempaa kuin minkään muun talouden heti Yhdysvaltain talouden jälkeen. Paha, paha asia. Mutta ei niin paha kuin äkkiseltään ja tiukasti kontrolloidussa sekä hallinnoidussa kotimaassamme saatetaan mieltää. Tätä mieltä on ainakin yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja Robert Neuwirth, joka julkaisi viime vuonna epävirallisia, valtioiden talousjärjestelmiin rekisteröimättömiä markkinoita käsittelevän teoksen Stealth of Nations. Miehen mukaan monissa paikoissa niin sanotusti rehellinen (hauska ironia, kieltämättä) liiketoiminta ei olisi mahdollista jättäytymättä virallisten järjestelmien ulkopuolelle. Näin yrittäjät ja työntekijät välttävät esimerkiksi korruption, kiristämisen ja pakottamisen. Mikäli epävirallinen yrittäminen tai työ ei olisi mahdollista, olisi monella edessään vain huonompia vaihtoehtoja: prostituutiota, väkivalta- sekä omaisuusrikoksia ja niin edespäin. Ja markkinat sen kuin kasvavat. Neuwirthin laskelmien mukaan on kysymys vain vuosista, kun jo kaksi kolmasosaa kaikista maailman työntekijöistä kuuluu epäviralliseen, niin kutsuttuun katujen talouteen. Hän suhtautuukin aiheeseen realistisesti ja kiihkottomasti: harmaa talous on käsittämättömän suurelle joukolle maailman ihmisistä tänäkin päivänä jo ainoa selviämismahdollisuus. Suomen katutalous kuuluu maailman pienimpiin. Eiköhän pidetä yhdessä huolta siitä, että asia myös pysyy tällaisena! Antti Sirkkala Kannen kuva Timi Tikkanen Yhteydenotot toimitus@kontrolli.fi sukunimi@kontrolli.fi Asiakaspalvelu & laskutus Jarno Har tikainen 040 029 4633 laskutus@kontrolli.fi Ilmoitukset Riikka Kylmälä 040 029 4632 kylmala@kontrolli.fi Osoite Kontrolli-julkaisut Oy PL 124 00101 Helsinki Paino Auratrükk, Tallinna Toimitus vastaanottaa julkaistavaksi tur vallisuusaiheista materiaalia, mutta julkaisusta pitää aina erikseen sopia. Aineisto hyväksytään sillä ehdolla että Kontrolli-julkaisut Oy saa käyttää sitä veloituksetta uudelleen. Toimitus ei vastaan materiaalin säilyttämisestä tahi palauttamisesta. Lehden sisältö pyritään saamaan mahdollisimman totuudenmukaiseksi, mutta Kontrollijulkaisut Oy ei vastaa esiintyvistä virheistä. Kaikki lehden oikeudet ovat Kontrolli-julkaisut Oy:llä, materiaalin tuottaneilla henkilöillä tai muilla oikeudenhaltijoilla. twitter.com/vouti twitter.com/kessu päätoimittaja w w w.facebook.com/kontrolli 4 KON T R O LL I 1 • 2012 w w w.kontrolli.fi w w w.kontrolli.fi/keskustelu
• Vuoden alussa päätös Suomen poliisin uudesta virka-aseesta tuli julkiseksi. Glock vaihtuu pikkuhiljaa saksalaiseksi Walther P99Q:ksi. Tarinaa Walther P99Q:n matkasta Suomen poliisin virka-aseeksi ei kuitenkaan voi kertoa ottamatta esille 90-luvun taitteessa poliisin virka-aseeksi tullutta Glockia. Se on automaattivarmisteisena yksinkertainen käyttää eli taistelustressin kestävä. Ja edullinen hankkia. Miten tässä siis näin kävi? F KON T ROLL I 1 • 2012 5
• teksti ja kuva: Antti Sirkkala kuvat aseesta: Poliisin Tekniikkakeskuksen suostumuksella Timi Tikkanen ja Poliisin Tekniikkakeskus P sijoitettiin 600-950 kappaleeseen sisältäen myös Tullin ja Rajavartiolaitoksen oletetut hankinnat. Päätöksen uuden pistoolin käyttöönotosta rajalla ja Tullissa tekevät kuitenkin viranomaiset itse, muistuttaa Tullin rikostorjuntajohtaja Sami Rakshit: - Poliisi on kilpailuttanut aseen turvallisuusviranomaisille, kuten tarjouspyynnössäkin sanottiin. Tämä mahdollistaa aseiden vaivattoman hankinnan sopimuksen kautta, Rakshit korostaa ja jatkaa, että on sitten eri asia, päättävätkö laitokset ottaa aseen omaan käyttöönsä. Mikäli mahdollisuutta ei hyödynnä, kukin viranomainen on vastuussa omasta asehankintakilpailutuksestaan. Itse tarjouspyyntöasiakirjoissa selusta varmistettiin sillä, ettei arvio aseiden hankintamääristä sido hankkijaa. kouluttajat, ja asehankinnatkin aloitetaan tuota pikaa. Aika alkaakin olla kypsä. Kuten poliisi Glockia, Tulli on käyttänyt tšekkiläistä tuontitavaraa niinikään suurin piirtein parikymmentä vuotta. - Jossain vaiheessa meillä saattoi vielä kantaa myös omaa asettaan työtehtävissä, Rakshit muistelee, jatkaen kuitenkin, että käytännöstä on luovuttu jo hyvän aikaa sitten. oliisitaustainen kansanedustaja Reijo Hongisto (ps) osoittaa työhuoneensa sohvalla olevaa, säntillisesti laskostettua torkTarpeesta vaihtaa asetta ja ottaa käyttöön kupeittoa, ja veistelee, ettei Glock on keskusteltu Tullissakin vähintään ole vielä raaskinut käyttää niin arvokasta viimeiset kymmenen vuotta, sillä Glock kapistusta. Pinkantekokaan ei ehkä onnisonnistui kahtena pitkänä vuosikymmenenä tuisi enää niin hyvin kuin armeija-aikoina. lyömään itsensä läpi Suomen viranomaisKansanedustaja kuitenkin vakavoituu organisaatioissa ennennäkemättömällä taottaessaan puheeksi kalliimman esineen, valla. Poliisin lisäksi vuoden 2012 alussa poliisin henkilökohtaisen virka-aseen. asetta kantavat niin Rajavartiolaitoksen Asia on miehelle tärkeä, sillä hän ei näe ja Rikosseuraamuslaitoksen henkilökunta mitään syytä vaihtaa itävaltalaista Glockia saksalaiseen Waltheriin taloustilanteessa, jossa jopa itse poliisiylijohtaja on väläyttänyt karvalakin kierrättämistä kanPoliisin henkilökohtaisen virka-aseen toimintaperiaate on yhä itselataava salaisten keskuudessa vanhenkertatuli ja kaliiperi 9X19. Myös musta on edelleen muodissa! Mutta mitä tuvan ajoneuvokaluston tiellä muuta aseelta edellytettiin? Ohessa valittuja paloja spekseistä. pitämiseksi. Hongisto on siinä määrin tyrmistynyt uudistuksesta, että teki asiasta helmikuussa kirjallisen kysymyksen (76/2012) sisäministeri Päivi Räsäselle: Väri: Taktinen, musta Laukaisumekanismi “Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että poliisin tekniikkakeskuksen toimet poliisin virkaaseiden vaihtamiseksi Glockpistooleista Walther-pistooleihin keskeytetään ja asehankintoihin varatut rahat kohdennetaan polii-sivirkojen täyttämiseen?” Ikävä kyllä ministerin vastaus ei ehtinyt artikkeliin. Sosiaalipistooli Jo asekilpailutusta puuhattaessa oli selvää, että nyt valitaan PTR-asetta. Tarjouspyynnössä vuosittainen keskiarvohankintamäärä 6 KON T R O LL I 1 • 2012 Kaksitoiminen laukaisumekanismi, joka virittyy aina liipaisimesta puristettaessa. Laukaisun keventäminen esijännitetyllä iskujousella on mahdollista. Toistoliipaisu kuitenkin pakollinen. Tullin virka-ase on peräisin Itävallan naapurista Tšekin tasavallasta. Kannossa on teräsrunkoinen CZ 75 Compact sekä kevytmetallirunkoinen 75 D Compact. Rakshit paljastaa Kontrollille, että nyt ase vaihtuu: - Me olemme tehneet päätöksen, että Tulli ottaa käyttöön uuden virka-aseen. Itse asiassa juuri tänään, hän naurahtaa maanantaina tammikuun 23. päivä. Tullin on tarkoitus edetä asiassa rivakasti. Tulli kouluttaa omien kenttäkouluttajiensa Tarkkuus Kymmenen laukauksen osumien keskipisteiden tulee olla 25 metrin etäisyydeltä ammuttaessa 160 millimetrin ympyrän sisällä. kuin Puolustusvoimien sotilaspoliisitkin. Erikoisena kuriositeettina vuonna 2003 Puolustusvoimat lanseerasi uuden palveluspistoolin tunnuksella 9.00 PISTOOLI 2003. Ase oli, yllätys yllätys, Walther P99. Asetta kantaa Pääesikunnan turvallisuusosaston henkilöstö, tuttavallisemmin lerpat. Walther ei kuitenkaan levinnyt laajemmalle sotilaiden keskuudessa, kertoo everstiluutnantti Ari-Jaakko Tuominen Puolustusvoimain materiaalilaitokselta.
• Tarjouksen mukana tuli toimittaa myös halkileikkausmalli josta pystyy tarkastelemaan aseen koneiston toimintaa." - Käytimme pitkään FN:ää, mutta työkalujen vanhentuessa ja kuluessa tuli eteen pistoolikannan uudistaminen. Tässä vaiheessa päädyttiin Glockiin, ja hankinta tehtiin suorahankintana, Tuominen kertoo ja jatkaa, että vaikka valintavaiheessa ei tehty laajoja testejä, armeija oli testannut aiemmin massiivisessa 20 000 laukauksen kenttäkokeessa useita eri pistooleja erilaisilla patruunoilla vaihtelevissa ja vaativissa olosuhteissa. Suorahankintapäätös perustui jo 90-luvulle asti ulottuneisiin hyviin kokemuksiin aseesta sekä valtionhallinnon aiempiin suhteisiin Glockin tehtaaseen poliisin virka-aseen toimittajana. Tuomisen mukaan suorahankinta nopeutti hankintapäätöstä merkittävästi, minkä lisäksi “vältettiin viiveet ulkopuolisista syistä”. Glock lanseerattiin tunnuksella 9.00 PISTOOLI 2008, ja niitä on hankittu parahultaisesti 4000 kappaletta. Eikä Puolustusvoimilla ei ole tarvetta arvioida valintaa uudelleen: - Walther valittiin tarkoituksella tietyn ryhmän aseeksi, ja sitä hankittiin joitakin satoja kappaleita. Glock on laadukas ja edullinen ammattimiehen työväline, ja olemme olleet sekä aseeseen että valmistajan palveluun täysin tyytyväisiä. Poliisin valinta ei tuo meille paineita, täsmentää Tuominen. Toisin kuin muut, Tulli on kuitenkin pitänyt vakaasti yhden ja saman kurssin. - Silloin kun Tulli 90-luvun alussa valitsi virka-asetta, ne jotka aseita testasivat, päätyivät syystä tai toisesta suosittamaan CZ:aa, arvioi rikostorjuntajohtaja Sami Rakshit. Tulli on ollut aseeseen tyytyväinen, eikä tarvetta turvautua Glockiin ole koettu niin suureksi, ettei olisi maltettu odottaa tilanteen kehittymistä. Tullissa tiedettiin poliisin joka tapauksessa kilpailuttavan pistoolit jossain vaiheessa, ja tätä odotettiin pitkäjänteisesti: - Ei haluttu lähteä siihen kelkkaan, että kesken kaiken vaihdettaisiin työkaluja, kun kilpailutuksen toteutuminenkin oli kuiten- kin jollain aikavälillä varmaa, Rakshit perustelee. Hän myöntää, että kyselyjä asepolitiikasta on tullut pitkin vuosia, mutta uskoo niiden nyt vähenevän. Niinikään mies on tyytyväinen siihen, että kilpailutus on saatu päätökseen: - Koska viranomaisilla on yhteisiä keikkoja, on perusteltua, että kentällä myös varusteet ovat mahdollisimman yhdenmukaiset. Yhdenmukaisen aseistuksen synergiaedut nousevatkin tasaisesti esille. Aseistus ei kuitenkaan yhdenmukaistune kovin nopeasti. Virka-aseuudistuksen tiedotusvastuussa oleva ylikomisario Ilkka Höysti Poliisin Tekniikkakeskuksesta arvelee, että kentällä olevia toimivia Glockeja ei ole tarkoitus lähteä vaihtamaan pois, vaan korvata esimerkiksi edelleen keikkaa ajavat vanhat Smith & Wesson -revolverit saksalaisilla pistooleilla sitä mukaa kuin ne kuluvat loppuun. Mutta myös uudet poliisiopiskelijat saavat Waltherit: - Tarkoitus on antaa uusille poliiseille nyt kilpailutetut aseet. Sitä en osaa vielä arvioida, milloin tähän tarkalleen ottaen päästään. Ehkä loppuvuodesta, pohtii Höysti. Hän selittää, että sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen pitää rakentaa muun muassa poliisihallinnon kokoinen koulutusjärjestelmä, koska se on asekohtainen. Siinä missä Tulli otti alkukirin, Rajavartiolaitos aikoo kiiruhtaa hitaammin. Materiaalipäällikkö Arto Lehtinen rajan esikunnasta kertoo lyhyesti, että Rajavartiolaitos ei ole toistaiseksi tehnyt päätöstä Glock-pistoolista luopumisesta. Näin ollen vielä ei pysty sanomaan, kuinka paljon ja milloin Walthereita hankitaan. - Rajavartiolaitos osallistui yhten ä tahona Poliisin Tekniikkakeskuksen kilpailutukseen mahdollistaakseen omat asehankintansa laadittavan sopimuksen puitteissa, materiaalipäällikkö muotoilee. Lehtisen mukaan hankinta-ajankohtaan vaikuttavat taloudelliset, mutta myös tekniset seikat. Rajamiesten käyttämät Glock-pistoolit hankittiin pääosin jo vuosina 1993-1995. Tuolloin hankinnan perusteena olivat laitoksen itse suorittamat testit. Uusien tuulten puhaltaessa jotkut hakeutuvat jopa kokonaan tuulensuojaan. Rikosseuraamuslaitos, esimerkiksi, ei aio siirtyä Waltheriin. RISE ei ollut mukana muiden viranomaisten otettua aseuudistuksen läpivientisuunnitelmaan. Rikosseuraamuslaitos luottaa jatkossakin itävaltalaiseen voimankäyttövälineeseen. Syyt löytyvät yhtäältä budjetista, toisaalta käyttömääristä KON T ROLLI 1 • 2012 7
• Väriluoteja ampuva Simunition-ase. sekä -tarkoituksesta. - Ensinnäkin budjetti on yksi syy, ja toisaalta meillä tehtävät, joissa asetta kannetaan, ovat hyvin rajatut, arvioi ylitarkastaja Ari Juuti Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksiköstä. Hänen mukaansa aseuudistukset eivät ole laitoksessa nyt ajankohtaisia. Myöskään kentältä ei ole kantautunut viestejä, että Glockin kanssa olisi ollut ongelmia: - Olemme tyytyväisiä käyttäjiä, toteaa Juuti. Aiemmin suunnitteilla olleesta ampumaaseuudistuksesta puhuttiin vakiintuneessa mediassa niinkin vähän aikaa sitten kuin vuonna 2007. Tuolloin kuitenkin suunnitelmat kilpailutuksesta haudattiin vähin äänin, ja Kontrolli saattoi olla ainoa media, joka kiinnitti käänteeseen minkäänlaista huomiota. Silloinen ylikomisario Seppo Sivula sisäasiainministeriön poliisiosastolta kertoi tuolloin, että Glockiin liittyneet ongelmat oli saatu ratkaistuksi, ja että käytössä olevilla virka-aseilla saatettaisiin pärjätä vielä kymmenenkin vuotta (Kontrolli 2/2008). Toisin kävi, ja virka-aseuudistus polkaistiin käyntiin ennakoitua paljon aiemmin: keväällä 2011 hankittiin jo uutta virka-asetta. Tuolloin hanke lopetettiin, koska vaaditut polymeeripitoisuudet olivat liian tiukat, ja niitä tarkastettiin alaspäin. Virka-aseuudistuksia on siis yritetty viime vuosina useasti, mutta ainoastaan viimeisin johti tuloksiin. Lopulta kesäkuun lopulla julkaistuun hankintailmoitukseen tarjoukset piti toimittaa syyskuun viimeiseen päivään kello 15 mennessä. Tarjousajan päättymistä seuranneella viikolla Poliisin Tekniikkakeskuksessa koettiin mielenkiintoisia hetkiä, kun saapuneet tarjouskuoret ja niiden mukana edellytettyjen testikap 8 KON T R O LL I 1 • 2012 paleiden laatikot revittiin auki. Tarjousasiakirjoihin ja niiden muassa olleisiin erilaisiin suoritusarvo- ja materiaalitodistuksiin oli pitänyt liittää melkoisesti muutakin oheismateriaalia. Kustakin paketista paljastui kolme malliasetta, joihin kuhunkin oli neljä lipasta ja kaksi eriväristä lippaan pohjalevyä, yksi vaatimusten mukainen väriluoteja (esimerkiksi Simunition) ampuva ase, aukileikattu tai läpinäkyvä ase, josta pystyy tarkkailemaan aseen toimintamekanismia, kahvapaloja, piipun kulumista mittaavia tulkkitappeja, sekä huolto- ja käyttöoppaita. Ylikomisario Ilkka Höysti arvelee, että kilpailutusta järjestettäessä tarjokkaita odotettiin viidestä kymmeneen. Kuusankoskella ei kuitenkaan hukuttu pakkausjätteeseen. Välineet viivale Vaikka tarjouskilpailun osallistujat yritettiinkin pitää salassa tammikuuhun asti, vanhan itävaltalaisen sotaratsun osallistumisesta kilpailutukseen oltiin varmoja. Jo tarjousasiakirjojen arviointivaiheessa tapahtuneen käänteen takia Glockin mahdollinen menestyminen vertailussa jäi kuitenkin arvoitukseksi. Höysti kertoo: - Saimme lopulta neljä tarjousta, joista yksi hylättiin puutteellisena. Tarjousvaiheen päätyttyä mukana olivat vain Glock 19 Gen4, Beretta Px4 STORM CD, Walther P99Q ja H&K P30V2. Tekniseen tarkasteluun pääsi mukaan kolme asetta. Glock tipahti heti kättelyssä. Berettassa ilmeni teknisiä ongelmia myöhemmin. H&K P30 sen sijaan oli mukana kisassa pitkään. Vasta lopussa P99Q osoittautui näistä kahdesta aseesta paremmaksi. Kun tarjoukset avattiin, ensimmäisenä tutkittiin, vastasiko toimitettu paketti tarjouksen pyytäjän listaa vaadituista asiakirjoista ja välineistä. Tarjouskilpailu on sikäli raakaa peliä, että paketin pitää vastata pyydettyä merkistä merkkiin, eikä vain sinnepäin. Niin ikään tarjous ei saa saapua minuuttiakaan tarjousajan umpeutumisen jälkeen. Vaikka Glockin tarjous saapuikin ajallaan, se tipahti heti, koska tarjouksessa edellytetyt asiakirjat olivat joiltain osin puutteelliset. Seuraavana vaiheena tarkasteltiin tarjoajia. Vaatimukset eivät nimittäin olleet tiukat ainoastaan virka-aseen teknisiltä ominaisuuksilta, vaan toimittajille oli asetettu vielä erikseen heidän liiketoimintaansa liittyviä ehtoja. Valmistajan oli esimerkiksi osoitettava toimittaneensa viimeisen viiden vuoden aikana tarjottua tai vastaavaa ysimillistä pistoolia valtioiden turvallisuusviranomaisille vähintään hankintasopimuksen vähimmäismäärä. Valmistajan kahden viimeisen vuoden liikevaihdon tuli olla myös vähintään sopimuksen vähimmäishankintahinta, 1 920 000 euroa. Liikevaihtoa edellytettiiin valmistajan lisäksi heidän Suomen edustajaltaan. Luvuista ymmärtää, ettei mikään nyrkkipaja tule kysymykseen
• täälläkään päässä. Waltherin virallinen maahantuoja HW-Company ei kuitenkaan ollut tehtaan valinta edustajaksi virkaasekysymyksiin, vaan tehdas nimesi turvallisuusalalta sekä viranomaiskontakteistaan ennestään tutun Finn Enterprisen. Aseen kulumisellekin oli asetettu rajat. Mittausten päätteeksi todettiin, että Walther vastasi kaikkiin asetettuihin edellytyksiin täsmällisesti. Tiukille kuitenkin meni, kun kalkkiviivoille jaksoi ainoastaan yksi ase. Tarjouskilpailun seuraava vaihe oli tarkastella toimitetut asiakirjat ja dokumentit syvemmin, eli vastasivatko tuotteen materiaalipitoisuudet ja suoritusarvot asetettuja rajoja. Yksityiskohdat tuli osoittaa ulkopuolisten testilaitosten virallisilla mittauksilla. Heti perään tehtiin tekninen tarkastelu, täsmäsivätkö aseen tekniset ominaisuudet tarjouspyynnön kanssa. Tässä vaiheessa mukana olivat vielä loput kolme tarjokasta: Beretta, H&K ja Walther. Kun oli selvää, että aseet vastasivat edellytyksiä, aloitettiin käytännön testaus ja 10 000 laukauksen rasituskoe. Beretta Px4 Storm CD putosi kilpailusta seuraavaksi. Melko nopeasti ilmeni, ettei ase sytyttänyt riittävää määrää patruunoita. Ylikomisario Höysti arvioi, että tarjotun mallin koneistoon olisi tehty joitakin muutoksia kilpailutusta varten. Sako kuitenkin kieltäytyi kommentoimasta Berettaa Kontrollille. Tekniikkakeskus teki Walther P99Q:sta hankintapäätöksen joitakin päiviä ennen joulurauhaa, ja Poliisihallitus hyväksyi aseen poliisin voimankäyttövälineeksi PTK:n ehdotuksesta 11. tammikuuta. Tammikuu vierähti sopimusneuvotteluissa, ja sopimus sai puumerkit tammikuun viimeinen päivä. Yhden Walther P99Q:n hankintahinnaksi tuli vähemmän kuin saattaisi uskoa: 295 euroa, arvonlisävero 0 prosenttia. (Eduskunnan torkkupeitot muuten maksoivat 127 euroa) Mutta mitä jos myös P99Q olisi oireillut? - Mikäli yksikään ase ei olisi täyttänyt vaatimuksia, olisi saatettu siirtyä esimerkiksi neuvottelumenettelyyn, spekuloi Höysti sitä häneltä erikseen kysyttäessä. Rasituskokeen lopussa oli jäljellä enää kaksi saksalaista asetta. H&K pärjäsi tekniikkakeskuksen mukaan hyvin, kunnes aivan Alun perin kiinnostuneita asetoimittajia lienee ollut enemmänkin kuin neljä. Ilkka Höysti arvioi, että tarjouspyyntöasiakirjoja tilattiin PTK:lta Esteettömyys Lippaan vapautinsalpa ja luistin lukitussalpa joko molemmilla puolilla tai vaihdettavissa puolelta toiselle. Lippaan vapautinsalpa voi olla joko painonappi kahvan sivulla tai vipu liipaisinkaaren sivulla. Toimintavarmuus Aseen tulee toimia luotettavasti erilaisissa säissä, lämpötiloissa (-30-+50 celsiusastetta) ja ampuma-asennoissa. Häiriönpoistotoimenpitein korjattavissa olevien häiriöiden määrä saa olla korkeintaan kaksi prosenttia testin aikana ammutuista laukauksista. Luistin vastus Luistin taka-aseentoon vetäminen iskuri virittämättömänä ei saa vaatia 100 newtonia suurempaa voimaa. viime metreillä rasituskokeeseen valitusta pistoolista (yksi kolmesta) katkesi liipaisinjousi. - Testi oli kerrasta poikki, Höysti kuvailee jatkaen, että rasituskokeeseen valitun aseen pitää toimia moitteetta loppuun asti. Waltheriin ei tullut vikoja, ja se läpäisi rasituskokeen. Tämän jälkeen piti enää mitata, kuinka P99Q oli kulunut rasituskokeen aikana. toistakymmentä. Kun mieheltä kysyy, karkottivatko tekniset vaatimukset kaikki muut asetoimittajat, hän vastaa realistisesti, että on vaikea arvioida, mitä joku toinen ajattelee. Glockin maahantuoja Asetalo toimitti kuitenkin tekniikkakeskukselle mallin, jonka se tiesi jo alun perinkin tulevan hylätyksi. Kilpailutusta varten poliisin henkilökohtaiselle virkaKON T ROLLI 1 • 2012 9
• 10 KON T R OL LI 1 • 2012
• KON T ROLLI 1 • 2012 11
• aseelle laaditut tekniset vaatimukset sulkevat Glock Ges.m.b.H:n valmistamat pistoolit ulkopuolelle. Glock puretaan käyttäjähuoltoon vetämällä luistia kevyesti taaksepäin ja keventämällä sen jälkeen liipaisinkaaren yläpuolella olevaa purkuvipua molemmilta puolilta aseen runkoa, jolloin luistin voi työntää eteenpäin pois kiskoilta. Purkuvivun, luistinstopparin ja lippaanvapauttimen lisäksi poliisin käyttämissä Glock-malleissa on ulkoisia hallintalaitteita vähänlaisesti. Tarkemmin sanottuna ei yhtään. Aseesta ei löydy ulkoista iskuvasaraa, varmistinta eikä vireenpoistajaa. Gaston Glockin ratkaisu tekee aseesta erinomaisen työvälineen, sillä sitä on helppo käyttää stressitilanteessa. Tehdas ei kuitenkaan voi mitään loppukäyttäjien tekemille virheille. Kerran viritettyä työkalua ei näet voi purkaa käyttäjähuoltoa varten ilman tyhjälaukausta, joka poistaa aseen vireestä. viime vuosina, ja sopimuksen ja tuotteen uudelleen arvioinnille oli siten hallinnolliset velvoitteet. - Nykyisen lainsäädännön puitteissa määrittelemätön sopimuskausi ei tulisi kysymykseen, Höysti linjaa. Sopimus Waltherin kanssa tulee olemaan toistaiseksi voimassa, mutta kuitenkin enintään kahdeksan vuotta. Sen jälkeen hankinta pitää suorittaa uudelleen. Ongelmat Glockissa (ja muualla?) Glockin maahantuoja Timo Huikkala Asetalosta Virroilta kuuluu siihen ryhmään alan ihmisiä, joka ei voi käsittää, miksi ja 12 KON T R OL LI 1 • 2012 Purkamisen ohella eräs tekninen vaatimus, johon Glockin ei koettu vastaavan verrattuna muihin moderneihin pistooleihin, on kahvan modaaminen palojen avulla sekä molempikätinen käyttö. - Jos tämä oli osa ongelmaa, niin neljännen Hylsyjen poistuminen Hylsyjen on lähdettävä aseesta sivulle osumatta käyttäjään. Ampuma-asennosta huolimatta käyttäjään saa osua korkeintaan kaksi prosenttia testauksen aikana ammuttujen laukausten hylsyistä. Koska liipaisimen puristaminen muodostaa aina riskin, Liipaisimen leveys kysymys kuuluukin, onko Liipaisimen leveyden on oltava vähintään kuusi tällä teknisellä ominaisuudella millimetriä sormensijan kohdalta. tekemistä sen kanssa, että poliisin virka-aseiden hovitoimittaja vaihtui Itävallasta Saksan Ulmiin? Loppukäyttäjät saattavat naureskella ajatukselle siitä, että käyttäjän huoltopurkamiseksi tehtävä liipaisimen puristaminen olisi erityisesti miten asekilpailutus järjestettiin. niin sanottava riski, että se saattaisi vaikut- Uskallan väittää, että jopa 90 prosenttia taa hankintapäätökseen. Ylikomisario Ilkka poliisin kenttäväestä on tyytyväisiä GlockiHöysti on toista mieltä: in. Mitään syytä vaihtaa asetta ei ole. No, - Näitä vahingonlaukauksia on tutkittu, kilpailutusta perusteltiinkin minulle sillä, ja on todettu, että kun niin tapahtuu, se on ettei ole voimassa olevaa sopimusta, Huikpääasiassa käyttäjän suorittaman huoltokala selventää jatkaen, että kuuluu tähän purkamisen yhteydessä. Näin ollen yksi bisnekseen että kilpailutuksia on, ja uudelle aseelle asetetuista kriteereistä nimenomaan oli se, että käyttäjän pitää voida purkaa ase ilman liipaisimeen koskemista. Walther P99Q:n pystyy purkamaan ilman, että liipaisinta tarvitsee rämpyttää. Kyse on kuitenkin vain yhdestä monista vaatimuksista. Tekninen pumaska listaa niitä 14 sivua. Höystin mukaan parikymmentä vuotta itävaltalaisten asiakkaana oli johtanut siihen, että hankintalainsäädäntö oli ajanut useamman lakikirjan verran ohi päätöksestä käyttää itävaltalaista työkalua. Hänen mukaansa hankintalainsäädäntö tarkentui vielä ihan niitä voitetaan sekä hävitään. Mutta se kuinka viime vuosien useat virka-asekilpailutukset on hoidettu, ihmetyttää miestä: - Kuin oltaisiin ajettu käärmettä pyssyyn, asettelee Huikkala jatkaen, että uudistusrumbaa ei tunnu ymmärtävän kukaan muu kuin ne, jotka olivat sitä toimittamassa. - Paaterokin antoi ymmärtää, että hankinnat laitetaan jäihin, ja silti tämä vietiin läpi, hämmästelee mies. Varmistimet Ei käsin käytettäviä varmistimia, mukaan lukien kahvavarmistin. Erillinen liipaisinvarmistin oli hyväksyttävä, mutta lipasvarmistinta, joka estää aseen laukeamisen lipas irrotettuna, ei sallittu. Ase ei myöskään saa laueta pudotessaan puolentoista metrin korkeudesta patruuna pesässä ja täysi lipas kiinnitettynä. sukupolven Glock-pistooleihin saa kahvan takaosan paloja. Käyttö onnistuu myös vasenkätisille, sillä luistinstoppa-reitakin on heitä varten tehty ja lippaanvapauttimen saa niin ikään molemmille Walther P99Q:ssa on vain kaksi ulkoista hallintalaitetta; luistin alla stoppari ja kahvan kohdalla liipaisin kaaressa lippaanvapautin. Kuten kuva osoittaa, ase käy niin oikeakuin vasenkätisillekin.
• puolille, Huikkala jäsentelee Glockin tuotekehitystä. Kentällä saatetaan myös puhua, ettei Glock olekaan toiminut kuin se vanha junan vessa. Taustakeskusteluissa kenttämiesten kanssa nousee esiin, voisiko Glockin laadussa olla ongelmia? Asetalossa tätä kuitenkin kummastellaan. maailmalla ole kovin arvostettu. Hänen mukaansa maallikkokin voi seurata vaikkapa netissä, ettei Waltheria arvosteta kovin korkealle palvelusaseiden kategoriassa. - H&K sen sijaan on laadukas ase, kiitellään Virroilla. Glock Ges.m.b.H. raakattiin kilpailutuksesta puutteellisten tarjousasiakirjojen ta- Mitä tulee siihen, että Glockissa olisi kia, vaikka arvattavasti kaikki osapuolet ollut paljon ongelmia ihan viime vuosina, tiesivät jo ennakkoon, ettei ase läpäise niin siitä ei ole kyllä meille virallisesti teknistä tarkastelua. raportoitu, Huikkala ihmettelee. Hänen - Purkaminen oli yksi seikka, toistoliipailaskelmiensa mukaan heille on toimitettu sun puute toinen, luettelee Huikkala. Asevioittuneita aseita vain joitakin kymmeniä, talon isäntä naurahtaa keskustelleensa ja niidenkin huollot menivät takuun piikasiasta alun perin tehtaankin kanssa ja kiin, vaikka joukossa oli toistakymmentä erityisesti toistoliipaisuvaatimus ihmetytti vuotta vanhoja pyssyjä. heitä. - Jos aseeseen tulee häiriö, se pitää poistaa eikä yrittää amTukos pua samaa patruunaa uudelJos luoti syystä tai toisesta jää piippuun ja uusi leen. Tämä on myös tehtaan patruuna ammutaan, ase ei saa vaurioitua niin, näkemys. Ja kyllä siellä osaaettä se aiheuttaa ampujalle vammautumisen mista on, painottaa Huikkala. vaaran. Glockilla on esimerkiksi yli 60 prosenttia Yhdysvaltain virka-asemarkkinoista. Hän Tähtäinten kuviot kysyykin suoraan: Etu- ja takatähtäinten pitää olla - Juuri tällaisten Saksan itsevalaisevat, valkoiset pyöreät pisteet aseteollisuuden vaatimusten tähtäämisen helpottumiseksi heikoissa soveltaminen laittaakin mietvalaistusolosuhteissa. Tähtäimet eivät timään, haluttiinko Glockista saa olla radioaktiiviset. vain eroon? - Siitäkin huolimatta, että niillä oli ammuttu mahdollisesti tuhansia ja tuhansia sitä konepistoolin paukkua, kertoo mies. Glock onkin laadukkaan pistoolin maineessa. Ja ainakin tarjousasiakirjoista käy ilmi, että oikein huollettuna ja käytettynä tehdas olisi antanut tarjouskilpailuun osallistuneelle Gen4-sukupolvelle 40 000 laukauksen takuun. - Kun toimitamme Rajavartiolaitokselle, Rikosseuraamuslaitokselle ja Puolustusvoimille Glockeja, hintaan kuuluu vastikkeeton asehuoltokoulutus organisaation omille asesepille. Nyt kun tulee uusi henkilökohtainen asejärjestelmä, tarvitaan rinnakkaiset varaosat ja varusteet kuten kotelot, ja lisäksi pitää käynnistää täysin uudet käyttäjä- ja huoltokoulutukset. Kaikki yhteisen viranomaisaseen kautta tulevat synergiaedut menetetään, koska poliisi lähti sooloilemaan, huokaa Huikkala jatkaen, että poliisi hankki nyt aseen, joka ei edes Kontrolli lähti metsästämään kadonnutta aikaa kuin Marcel Proust ja tavoitti poliisitarkastajaksi siirtyneen Seppo Sivulan sisäasiainministeriön poliisiosastolta. Ilmeni, että Poliisin tekniikkakeskuksen ja Glock Ges.m.b.H:n puhevälit olivat menneet jossain vaiheessa poikki. - Kun Glock markkinoitiin Suomeen, kentälle jäi syystä tai toisesta sellainen mielikuva, että nyt on käytössä ase, jota ei tarvitse lainkaan puhdistaa tai huoltaa. Niihin vain työnnettiin öljyä sisään, Sivula valottaa virka-aseen käyttöhistoriaa. Aseisiin alkoi tulla kulumia ja toimintahäiriöitä, jotka aiheuttivat muutamia vahingonlaukauksia. Sivulan käsityksen mukaan PTK oli riitautunut asetehtaan kanssa tämän asian tiimoilta niin pahasti, ettei keskusteluyhteys toiminut, ja tilanne pääsi entisestään pahenemaan. - Asiaa ei saatu vuosikausiin selvitetyksi. Meille ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin alkaa katsella uutta asetta poliisille, Sivula kertoo. Keskusteluyhteys Glock Ges.m.b.H:n kanssa saatiin kuitenkin palautettua. Kuluneet aseet huollettiin, vioittuneet osat vaihdettiin ja käyttäjäkoulutusta aseen huoltoon parannettiin, jolloin tekniset ongelmat saatiin ratkaistuksi. Vuoden 2007 kilpailutus ei kuitenkaan päättynyt vielä ongelmien ratkeamiseen, vaan Sivula paljastaa kilpailutuksen lopulta kaatuneen tekniikkakeskuksen toimenpiteisiin: - Sieltä annettiin muun muassa sellaisia syitä, että tarjouspyyntöasiakirjoissa olisi pitänyt käyttää englannin kieltä, ja että kilpailutukseen valittu testipatruuna olisi ollut jollakin tavalla epäkurantti tai huono - mikä ei voi pitää paikkaansa. Esimerkiksi Walther teki testejä patruunalla, ja heidän mukaansa se oli erittäin tasalaatuinen ja parhaita testattuja ysimillisiä, valottaa Sivula historian hämärää. Kyse oli Puolustusvoimien poliisille toimittamasta VPT-patruunasta, jota asetoimittajat saattoivat tilata testatakseen sillä tuotteensa itse. - Eli tällainen itse aiheutettu ongelma, analysoi poliisitarkastaja Sivula vanhempaa kilpailutusprojektia. Hän ei arvaa yksilöidä, olisiko ratkaisu ollut PTK:n nimenomainen tahto, mutta koska myös tekniset ongelmat oli saatu jo ratkaistuksi, päädyttiin silloisen kilpailutuksen keskeyttämiseen. Hanke oli kuitenkin jo ehtinyt eteenpäin. Tekniset vaatimukset olivat sellaiset, että muutama ase olisi ne täyttänyt, ja Sivulan mukaan valmistajat ottivat kilpailutuksen tosissaan, esimerkiksi käännättämällä asiakirjoja omille kielilleen ja tilaamalla poliisin toimittamaa testipatruunaa. Kulut menivät luonnollisesti tarjoajien pussista. - Huomattavia kustannuksia ehti aiheutua maahantuojille ja valmistajille. Olikohan tämä nyt sitten kolmas vai neljäs kilpailutus, joka lopulta saatiin päätökseen, laskeskelee Sivula lopuksi. Myös Timo Huikkala muistaa, kuinka välit heikkenivät: - Tehtaan ja PTK:n välit alkoivat huonontua, kun Glockin Euroopan myyntipäällikkö vaihtui. Se alkoi mennä siihen, ettei sieltä olisi ehkä haluttu enää vastata poliisille. Syy saattoi olla se, ettei Suomen poliisin mittaukset aseen materiaalista, ominaisuuksista ja muutoksista kohdanneet tehtaan näkemysten kanssa siitä, mitä se kestää, kuinka sitä tulee käyttää ja kuinka sen odotettiin toimivan. Ongelmaa pahensi se, ettei maahantuojaa haluttu väliin. Olihan aseen käyttöönotosta asti keskusteltu suoKON T ROLLI 1 • 2012 13
• Kansanedustaja Reijo Hongisto vastustaa poliisin virka-aseuudistusta. raan valmistajan kanssa. - Yhteys ei pelannut, mutta minuakaan ei haluttu käyttää, Huikkala kertaa tapahtumia. Tämä on kuitenkin outoa, sillä esimerkiksi hankintojen tekeminen maahantuojalta maksoi yhtä paljon kuin työkalujen tilaaminen suoraan valmistajalta. Aseisiin on pääsääntöisesti laskettu jo valmiiksi agentin palkkio. - Näiden tulehtuneiden välien mukana tuli asekilpailutushanke, se oli varmaan 2007, jossa annettin ymmärtää, että halutaan Walther P99. Minun mielestäni tarkoitukselliseen Glockin syrjäyttämiseen ei olisi ollut mitään syytä, ja tein kantani selväksi ministeriön suuntaan. Tällöin sain kuulla, että Glock-pistooleja olisi ollut tuhatkunta rikki PTK:n varastoissa. Näistä ei tehdas, enkä minä, ollut kuullut lainkaan, verestää mies muistoja vuosien takaa. Hän jatkaa: - Sain soiton Sivulan Sepolta, että asian kimpussa askartelevat virkamiehet sisäasiainministeriöstä ovat tulossa IWA-messuille. He halusivat istua puhumaan asioista minun ja Poliisin tekniikkakeskuksen väen kanssa. Saimme siinä palaverissä ongelmat lopulta ratkaistuksi. - Kun tilataan, niin se on kuudesta kahdeksaan viikkoa, ja varaosat ovat meillä. Ilmeisesti tässä oli kuitenkin käynyt niin, ettei hajonneisiin Glockeihin vain ollut tilattu osia. Näin muistelen. Liekö sitten 14 KON T R OL LI 1 • 2012 ollut syy näiden välien tulehtumisen vai minkä, pohtii Huikkala. Tuon keskustelun jälkeen välit paranivat huomattavasti, ja se johti mittavaan huoltokampanjaan. Aseisiin järjestetty osien päivitys ei kuitenkaan koskenut vain vioittuneita aseita vaan myös toimivia. Asetalossa muistellaankin että minkäänlaista räknäystä siitä kuinka osuutta perusteena läpiviedylle kilpailutukselle, sekä muistuttaa, että tekniset vaatimukset ovat myös tarkentuneet aivan vasta. - Aloite kilpailutuksen järjestämiseksi tuli Poliisihallitukselta, ja me toimimme sen perusteella, Höysti tähdentää. Hänen mukaansa uudistus on ollut pitkäkestoinen prosessi vaatien niin kouluttajapuolen kuin asetekniikan asiantuntijoiden mittavaa panosta. Niinikään yhteistyössä Glock Ges.m.b.H:n kanssa ei ylikomisarion mukaan ole ollut moittimista sinä aikana, kun hän on ollut Poliisin Tekniikkakeskuksen palveluksessa: - Aseita on ostettu ja huollettu ihan normaalisti. Siihen aikaan, kun sisäministeriössä puuhattiin aiempaa kilpailutusta, en ollut vielä PTK:n palveluksessa, joten en voi kommentoida asiaa, Höysti kuittaa menneet ajat. Lipas Lippaaseen pitää mahtua vähintään viisitoista patruunaa. Musta on aina muodissa! Purkaminen Aseen ulkoisten pintojen pitää olla mattamustat, pois lukien valmistemerkinnät ja tähtäimet. Lippaan rungon pintojen pitää niin ikään olla mustat. Lippaan pohjalevyjä sen sijaan pitää olla saatavilla eri värisinä. monta asetta tuolloin 2007 oli rikki, ei Virroilla nähty. Suurpiirteinen ”tuhat” oli esillä vain keskusteluissa. - Mutta tässä nähtiin että puhumallahan asiat selviävät, Huikkala korostaa lopuksi. Asiat näissä kysymyksissä riitelevät, eivät niitä hoitavat ihmiset. Ylikomisario Ilkka Höystin mukaan virkaasetta ei suinkaan ole oltu missään vaiheessa nimenomaisesti vaihtamassa. Mies alleviivaa vielä hankintalainsäädännön Ase pitää voida purkaa puristamatta liipaisimesta. SHOW ME THE MONEY! Poliisihallituksesta kilpailutuspäätöstä kommentoimaan tavoitettiin poliisijohtaja Seppo Kolehmainen valvonta- ja hälytystoimintayksiköstä. - Kun katsotaan asiaa historiallisesta perspektiivistä, Glock perustuu tänään jo noin kolmekymmentä vuotta vanhaan konstruktioon. Asehankintaa ei ole aikanaan kilpailutettu nykylainsäädännön mukaisesti, joten halusimme kilpailuttaa nykyisen
• aseteknisen osaamisen parhaan aseen. On erityisen tärkeää, että ase on mahdollisimman turvallinen, summaa Kolehmainen. Hän myöntää resurssien olevan toki tiukat, ja vaikuttaakin sen takia tyytyväiseltä uudistuksen lopputulokseen: - Ei tietenkään ole varaa vaihdattaa poliisin koko asekantaa. Uusille poliiseille annetaan Waltherit, ja samalla saimme itse asiassa halvemman aseen kuin tällä hetkellä on käytössä. Mutta Kolehmainen kiirehtii myös tähdentämään, ettei Glock ole huono: - Jos olisi, nehän kerättäisiin pois. Myös kansanedustaja Reijo Hongisto on pitkän virkauran poliisissa tehnyt ampumaasekouluttaja, joka tuntee niin asetekniikan kuin aseiden käyttämisenkin. Hongiston mielipide Glock-pistoolista ei eroa muista esitetyistä: - Glock on kestävä ammattimiehen työkalu. Walther ei kuitenkaan liene yhtään vähempää. Kuten Glock, myös Walther on automaattivarmisteisena yksinkertainen käyttää, eli taistelustressin kestävä. Ja edullinen hankkia, itse asiassa edullisempi kuin Glock. PTK:n rasituskoe osoitti Waltherin myös kestäväksi. Hongisto ei kuitenkaan niele perusteluita, miksi ase ylipäätään piti kilpailuttaa, puhumattakaan siitä, että speksit tehtiin jo lähtökohtaisesti sellaisik- si, ettei nyt käytössä olevalle työkalulle annettu mahdollisuuksia. - Glockissa ei ole mitään sellaista, mikä nimenomaan vaatisi aseen vaihtamista. Kilpailutusta ei olisi tarvinnut järjestää lainkaan. Waltherista puhutaan PTR-pistoolina, mutta nyt kun vain poliisi ja Tulli ottavat Waltherin käyttöönsä, synergiaedut nimenomaan heikkenevät entisestään, pahoittelee Hongisto. Hän viittaa synergiaeduilla esimerkiksi aseen lippaiden - pahimmillaan jopa koko aseen - vaihdettavuuteen partiokaverien kesken. - Kokemusteni mukaan poliisipartiossa on oltava kummallakin samanlainen virka-ase. Kenttäjohtaja joutuu erikoiseen tilanteeseen, jos partioita kootessa joutuu kaiken muun huomioitavan lisäksi huomioimaan senkin, mitkä aseet poliiseilla on. Siis Glockit omiin ja Waltherit omiin partioihinsa, kansanedustaja pohtii. Kyseessä tosin on vain marginaalinen esimerkki, mutta kun malleja lisätään entisestään, yhtälössä on yhä enemmän muuttujia, eikä se ole kenenkään etu. Hongiston mukaan synergiaetuja saavutetaan myös yhdenmukaisen koulutusjärjestelmän ja yhteensopivien varusteiden kautta. Waltherin myötä kuluja ei tule ainoastaan itse aseesta ja koulutusjärjestelmästä, vaan varuste- politiikka pitää miettiä uudelleen. Mikäli kilpailutusta ei olisi järjestetty ja Tulli olisi ottanut Glockin käyttöönsä, Suomessa olisi lopultakin ollut yksi koko viranomaiskentän läpäisevä henkilökohtainen virka-ase. Hankintalainsäädäntö ei liene ollut ylitsepääsemätön este, koska esimerkiksi Puolustusvoimat teki Glock-hankinnat suorahankintaperusteisesti ja aikoo vakaasti pitäytyä valitsemassaan työkalussa? Entäpä vahinkolaukaukset? Hongisto jakaa monen muun kanssa ajatuksen, että käyttäjähuollon yhteydessä tapahtuneet vahinkolaukaukset eivät ole asetekninen ongelma, vaan ongelma on koulutuksellinen. Tässä kohdin voidaan myös pohtia sitä, miksi huoltopurkamisen yhteydessä tapahtuneet vahinkolaukaukset eivät ole nousseet minkäänlaiseksi ongelmaksi Puolustusvoimissa, Rajavartiolaitoksessa tai Rikosseuraamuslaitoksessa? Kansanedustaja hämmästelee ylipäätään puheita käyttäjähuollon yhteydessä tapahtuneista vahinkolaukauksista: - Pidän erittäin erikoisena sitä, että tällä teknisellä vaatimuksella suljettiin Glock kilpailun ulkopuolelle. Itse asiassa vaatimushan taitaa jättää vain saksalaisia asevalmistajia jäljelle, Waltherin, H&K:n ja Sig Sauerin? KON T ROLLI 1 • 2012 15
• P99Q:n luistin perässä on vireilmaisin. Toisin kuin muualla viranomaiskentässä näyttäisi, PTK:n mukaan poliisissa vahinkolaukauksen riski on koettu ongelmaksi. Ilkka Höysti kertoo, että esimerkiksi erään Glockin vahinkolaukauksia kartoittaneen tutkimuksen mukaan 55 vahinkolaukauksesta 22 aiheutui pesään unohtuneesta tai jääneestä patruunasta. - Tästä syystä huoltopurkamista ilman liipaisimen puristamista pidettiin yhtenä ehdottomista edellytyksistä, eikä sitä haluttu jättää vaatimuksista pois. Koulutus ei poista riskiä kokonaan, hän tähdentää. Mies tyrmää myös suoralta kädeltä ajatuksen muista hankintatavoista kuin julkisesta kilpailutuksesta: - Ei yksinkertaisesti ollut muuta vaihtoehtoa, hän korostaa viitaten lakiin julkisista hankinnoista (30.3.2007/348) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston Hankintadirektiiviin (2004/18/EY). Niin ikään Höysti kokee haastavaksi löytää synergiaa kilpailutusta edeltäneestäkään tilanteesta. Glockin lippaathan eivät ole vaihdettavissa täysin keskenään, koska esimerkiksi lyhyt Glock 19:n lipas ei ole riittävän pitkä Glock 17:n lipaskuiluun, minkä lisäksi asekanta oli muutenkin jo sirpaloitunut. Höystin mukaan Puolutusvoimien pistoolin käyttötarkoituskin on erilainen kuin PTR-viranomaisilla. - Puolustusvoimilla on käytössään kolme pistoolimallia, ja poliisillakin useampien 16 KON T R OL LI 1 • 2012 pistoolien lisäksi myös kahta revolveria, laskee Höysti, ja jatkaa, että Rajavartiolaitos ja Tulli ovat joka tapauksessa sitoutuneet hankkimaan pistoolia. Reijo Hongiston halu lopettaa virkaaseuudistus kiteytyy hänen näkemykseensä siitä, mihin poliisiorganisaation pitäisi vähät rahat kohdentaa: - Virkoihin kentällä. Se, että partioita on enemmän ja lähempänä toisiaan, on tärkeämpi turvallisuustekijä sekä kansalaisille että myös poliiseille itselleen, kuin se, että saadaan uusi ase, joka on kuitenkin työkäytössä korkeintaan yhtä hyvä kuin edellinen oli, hän viittaa vahinkolaukauksen riskiin. - Meidän pitää pitää huolta omistamme, Hongisto summaa jatkaen, ettei nuoria perheellisiä poliisimiehiä ja -naisia voi pitää työttöminä tai lyhyissä määräaikaisissa virkasuhteissa. Vaikka nyt kulut jäisivätkin kilpailutuksen toteuttamiseen sekä vaatimattomiin materiaalihankintoihin ja näiden vaatiman koulutusjärjestelmän luomiseen sekä ylläpitämiseen, sopimuskausi päättyy silti viimeistään kahdeksan vuoden kuluttua. Koska Poliisin Tekniikkakeskus on alleviivannut, ettei tarkoitus ollut päästä eroon Glockista, vaikuttaisi vähintäänkin kiusalliselta, mikäli kahdeksan vuoden kuluttua Walther valittaisiin jatkoon suorahankintanamenettelyl- lä ilman uutta kilpailutusta. Uusi kilpailutus maksaakin sitten taas ihan oikeaa rahaa. Ja kun se kilpailutus on vihdoin saatu suoritettua, voi poliisilla olla kolme päällekkäistä henkilökohtaista asejärjestelmää. Plus revolverit, jos niitä ei ole vielä saatu eläköitymisen myötä kerättyä tai muuten vaihdettua pois, sekä erityisryhmien pienet määrät muita pistooleja. Kun tätä arvioi kokonaisuutena, tuntuu rahan lisäksi poltetun viimeisetkin rippeet yhteisen viranomaisaseen synergiaeduista. Ilkka Höysti kieltäytyy kuitenkaan ottamasta kantaa siihen, miten hankinta järjestetään, kun sopimuskausi lopulta umpeutuu: - En ala ennustaa kahdeksan vuoden päähän. On mahdotonta tietää silloin vallitsevasta hankintalainsäädännöstä, linjaa hän. Myöskään poliisijohtaja Seppo Kolehmainen ei kykene antamaan tyhjentävää vastausta kysymykseen hankintatavasta. Hän on kuitenkin julkisen kilpailutuksen kannalla: - Jos tässä vaiheessa pitää jotain sanoa, niin mielellään lähdettäisiin järjestämään kokonaan uusi kilpailutus. Ja hankitaanhan tulevaisuudessa vielä muutakin. Höysti kertoo, että palveluspatruunan hankkimiseksi on parhaillaan meneillään yhteispohjoismainen projekti. Mistä tämä kaikki raha tulee?
• LUKUSALI // Bruce Schneier Liars and Outliers: Enabling the Trust that Society Needs to Thrive John Wiley & Sons 350 sivua, hienoja kaavioita. tavat luottamusta yhteiskunnallisten toimijoiden välillä eri tavoin. Tänä vuonna voittaja on Bruce Schneier - jos turvallisuuspalkinto siis vain jaettaisiin. teksti: Antti Sirkkala J os keväällä ei aio lukea kuin yhden kirjan, kannattaa valita maaliskuussa ilmestynyt Liars and Outliers: Enabling the Trust that Society Needs to Thrive. Niteen kirjoittaja Bruce Schneier on yhdysvaltalaisen turvallisuusasiantuntemuksen kärkinimiä. Alun perin tietoturvallisuuden parissa vaikuttaneen kirjailijan vahvuus on turvallisuuden sosiaalisten mekanismien ymmärtämisessä: koska turvallisuus on yhteiskuntaa ja yhteiskunta ihmisiä varten, kaikki mikä on mahdollista, ei suinkaan ole järkevää. Liars and Outliers on paksua akateemiset laatuvaatimukset täyttävää teoriaa luottamuksen merkityksestä yhteiskunnalle: turvallisuus-käsitteen piiriin kuuluvat asiat liittyvät yhteiskunnan toimijoiden keskinäisen luottamuksen vahvistamiseen. Schneier alleviivaa, että ilman luottamusta yhteiskunta pahimmillaan romahtaa. Luottamus saa yhteiskunnan kukoistamaan: tuntemattomien välinen kanssakäyminen on helppoa ja mielekästä, yhteisön rakentaminen mahdollista ja yhteisö sisäisesti vahva. Yhteisölle onkin luontaista pyrkiä vahvistamaan toimijoidensa luotettavuutta hallintakeinojen avulla. Toisaalta liian voimakas hallinta johtaa stagnaatioon, eli myös sääntörikkureita tarvitaan. Mitä monimutkaisempi on keskinäisriippuvuuden varaan rakentuva järjestelmä, kuten vaikkapa moderni globaali maailma, sitä enemmän se tarjoaa mahdollisuuksia käyttää järjestelmää hyväksi. Schneierin mukaan kaikissa monimutkaisissa järjestelmissä on jonkinlaisia parasiitteja, ja turvallisuusjärjestelmät on luotu vastaamaan käyttäytymiseen, joka pyrkii rikkomaan yhteiskunnan normeja vastaan vähentäen yhteiskunnan toimijoiden keskinäistä luottamusta, mikä heikentää yhteiskunnan vakautta. Turvallisuusjärjestelmät, kuten vartiointi tai kameravalvonta, eivät ole ainoita yhteiskunnallisia hallintakeinoja. Schneier jakaa yhteiskunnan sisäisen käyttäytymisenhallinnan karkeasti moraaliin, maineeseen, yhteiskunnallisiin instituutioihin ja turvallisuusjärjestelmiin. Nämä keinot vahvis- Kirja jakautuu neljään osaan. Ensimmäinen osa valottaa luottamusta tieteen näkökulmasta tarkastelemalla sen merkitystä evoluutiossa ja sosiaalipsykologisena ilmiönä. Toisessa osassa Schneier esittelee edellä kuvatut mallit luottamuksen hallinnalle ja vahvistamiselle yhteiskunnassa. Kolmannessa osassa mallit haastetaan analyysien ja ristiriitojen avulla. Loppuun Schneier rakentaa tilannekuvan yhteiskunnan nykytilasta ja siitä, mitä on luvassa tulevaisuudessa. Bruce Schneierin keskeinen johtopäätös on, että niin teknologinen kehitys kuin järjestelmän laajeneminenkin (ihmisten määrän kasvaminen ja yhteistyömahdollisuuksien lisääntyminen, esimerkkeinä) kasvattaa turvallisuusjärjestelmien käytön tarvetta. Tämä on merkittävä ongelma. Turvallisuusjärjestelmät eivät ole aina tehokas keino vastata ongelmiin. Esimerkiksi moraali ja maine ovat huomiota herättävän tehokkaita ja halpoja keinoja hallita yhteiskunnan toimijoiden käyttäytymistä, mutta ne toimivat vain määrällisesti pienen toimijajoukon keskuudessa. Turvallisuusjärjestelmien rakentamisesta puuttuu myös liian usein asiantuntemusta. Järjestelmät ovat toisinaan alimitoitettuja, mutta ehkä vieläkin yleisemmin joko ylimitoitettuja tai väärin kohdennettuja. Kirja on hyvin jäsennelty ja loppuun asti mietitty - mitä Schneieriltä sopii odottaakin. Vaikka kyse onkin melko syvällisistä asioista, myös kenttämiehen on helppo tarttua opukseen. Ensinnäkin esimerkit ovat maanläheisiä ja arkipäiväisiä: niissä pohditaan niin tiiviiden lahkojen tarvetta suojella pedofiilijäseniään kuin rikollisjärjestöjen ryhmädynamiikkaakin. Toiseksi kirja auttaa yhteiskunnan toimintaan liittyvien turvallisuuskysymysten hahmottamista ja ymmärtämistä varsin kokonaisvaltaisesti. Soveltuvilta osin sivutaan myös ennestään turvallisuusammattilaisille tuttuja asioita, kuten lajitoverin surmaamisen vaikeutta ja luontaista miellyttämisen ja rehellisyyden tarvetta. Kenttätasolta turvallisuusasioita tarkastelevana näyttää siltä, että läksy turvallisuusjärjestelmien kohdentamisesta tai mitoittamisesta jäi monelta asioihin nykyään vaikuttavalta aikoinaan lukematta. Kirjaa sopiikin suorastaan tyrkyttää kaikille hallintotehtävissä työskenteleville, mutta erityisesti poliitikoille, joille turvallisuuskysymyksistä päättäminen kuuluu - ja ylipäätään kenelle tahansa, joka haluaa tai jonka kuuluisi ymmärtää kovaa turvallisuutta. Schneier osoittaa että turvallisuusjärjestelmät ovat hyödyllisiä vain tiettyyn pisteeseen asti. Tämän pisteen jälkeen hyöty kustannuksiin verrattuna heikkenee merkittävästi. Asiaa sopii tarkastella vaikkapa kenttäsikaesimerkin kautta: Järjestyksenpidollisessa tehtävässä yksi voi olla alimitoitettu ratkaisu. Kaksi miestä onkin paljon varmempi valinta. Toisaalta kolme tai jopa neljä voi olla kustannuksiin ja tehtävään verrattuna täysin hyödytön sijoitus. Vaikka absoluuttinen turvallisuus kasvaa, se ei kasva samassa suhteessa esimerkiksi henkilökustannusten – jotka ovat vakio - kanssa. E KON T ROLL I 1 • 2012 17
• HAASTATTELU // Ulkomaalaisia suuruuksia esittelevä haastattelusarja jatkuu... Minä, Travis Haley teksti: Tom Lindblom | kuvat: HALEY Strategic Partners K uka olisikaan sopivampi haastatella lehteen jossa arvioidaan Blackwater-peliä, kuin mies joka on ollut heidän palveluksessaan! Kontrolli: Osa meistä on nähnyt sinut Magpulin dvd:llä ja osa YouTubessa Irakissa, mutta kertoisitko taustastasi? Travis Haley: Tiesin jo pienestä pitäen, että tulisin tavalla tai toisella toimimaan maani hyväksi, joko sotilaana tai lainvalvojana. Kasvoin kuunnellen isoisäni hurmeisia kertomuksia Normandian maihinnousun ensimmäisestä aallosta ja palveluksesta Tyynellämerellä, sekä Korean sodassa ilmavoimissa palvelleen isäni kertomuksia. Nämä kertomukset toimivat innoittajina ja viitoittajina elämässäni. Isäni sanoi aina, ettei hän välitä siitä, mitä elämässäni teen, kunhan se on jotenkin yhteisön hyväksi. Valmistuttuani lukiosta ryntäsinkin suoraan Etelä-Carolinan Paris Islandiin merijalkaväen alokaskoulutukseen, vaikka minulle oli myönnetty jalkapallostipendi floridalaiseen yliopistoon. Vietin 15 vuotta merijalkaväen vakinaisessa ja aktiivireservipalveluksessa, pääosin tiedustelussa (force recoinnnassance). Päätin aktiivipalveluksen perhesyistä ja kartoittaakseni muita mahdollisuuksia elämässä. Yksi uusi mahdollisuus olikin toimia yksityisenä operaattorina Blackwaterille Irakissa. Sen jälkeen perustin ensimmäisen yritykseni, SDI Tactical Inc:n, joka tarjosi koulutusta sotilaille, 18 KON T R OL LI 1 • 2012 poliiseille ja siviileille. Niiden vuosien aikana, kun työskentelin Irakissa ja Afganistanissa ja rakensin samalla omaa yritystäni, alkoi toiminta kasvaa koulutuksen lisäksi myös tuotteiden osalta. Magpul Industries Corporationin omistaja pyysikin samoihin aikoihin minulta apua koulutusyhtiön perustamiseksi Magpulille sekä minua heidän tuotteidensa kehittämisryhmän jäseneksi. Vuonna 2008 perustin Magpul Dynamics LLC:n, joka kasvoi nopeasti alan johtavaksi koulutusyhtiöksi. Syynä tähän oli uusi ja dynaaminen lähestymistapamme aseiden käsittelyyn ja taktiikkaan. Sen jälkeen perustin Magpul Industriesin tytäryhtiön, Randori Media LLC:n, jossa tavoitteeni oli käsikirjoittajan ja päätoimittajan ominaisuudessa tuottaa kouluttavia, innostavia ja viihdyttäviä opetuselokuvia erilaisille käyttäjille. Halusin myös tavoittaa eri käyttäjäryhmiä ja levittää tehokkaan aseenkäsittelyn ilosanomaa. Homma lähti lentoon, ja Magpulin myyntikäyrä nousi pystysuoraan. Obaman valinta vain lisäsi aseiden ja asekoulutuksen kysyntää. Kaiken tämän seurauksena tarjoutui myös minulle paikka Magpulin hallituksessa. Aikansa kutakin, ja lopulta päätin palata juurilleni ja perustin oman yhtiöni Haly Strategic Partners LLC:n. Teen taas sitä, mistä eniten pidän: koulutan ja kehitän uusia tuotteita. K: Suomessa asekoulutusta antavat pääosin eri viranomaisten omat kouluttajat. Vaikuttaa siltä, että Yhdysvalloissa on kysyntää myös yksityisille osaajille.
• TH: Kyllä vain, USA:ssa on kysyntää yksityisille toimijoille. Tosin tässä tarjonta ylittää kysynnän. Tämän seurauksena suurimmalle osalle ei ole tarpeeksi töitä, ja toimintaa kuihtuu. Monen toimijan ongelma on myös se, että he eivät hyödyntäneet asevoimissa ja/tai lainvalvonnassaan suorittamaansa palvelusta riittävästi. Lisäksi monelta puuttuu innovatiivisuus ja business-vainu, ja homma ei vaan toimi. Tästä olen itse aina pyrkinyt kehittymään ja tuomaan tämän kehityksen liiketoimintaani. En siis halua olla vain hyvä kouluttaja, vaan haluan myös kehittää koulutusta ja uusia tuotteita, jotka vastaavat kentän todellisiin tarpeisiin. Yhtiöni perimmäinen tarkoitus on auttaa ihmisiä. Nyt ja aina. K: Onnistuuko saamisesi Suomeen tai vaihtoehtoisesti suomalaisten osallistuminen koulutuksiisi USA:ssa? TH: Yes. Asia voi vaatia jonkin verran hallinnollista säätöä, mutta mahdotonta se ei ole. K: Euroopassa ja Suomessakin vaikuttaa siltä, että poliitikoilla ja viranomaisilla on melkoinen halu kieltää yksityinen aseenomistus kokonaan. Miltä tilanne Atlantin toiselta puolelta katsottuna näyttää? TH: Aseettoman maan luominen tarkoittaa sitä, että kansalaiset solmivat joko vapaaehtoisesti tai pakotettuina sopimuksena ”järjestelmän” kanssa. Tosin yksipuolisen sopimuksen. Järjestelmä lupaa, että poliisi on aina puhelinsoiton päässä ja kansalainen luopuu kyvystään puolustaa itseään ja perhettään. Ongelma tässä järjestelyssä on se, että väkivalta kohdataan useimmiten yllättäen. Tällöin poliisin tehtäväksi jää vain tapahtuneen toteaminen ja jälkien korjaaminen. Jos sitten päättääkin rikkoa sopimusta ja puolustaa elämää aseella, onkin syyllinen. Mielestäni tämä on väärin. Niin amerikkalaisten, eurooppalaisten kuin kaikkien muidenkin tulee saada ja voida puolustaa itseään ja perhettään. Asevastainen ”älymystö” haluaisi unohtaa sen, että maailmassa on pahuutta. Pahuus ei sovi heidän haaveisiinsa paremmasta maailmasta. Heidän visioidensa mukaan meidän pitää luopua oikeuksistamme, jotta saavutamme väkivallattoman maailman. Maailman, jossa ei ole aggressiivisuutta. Heidän mukaansa väkivalta synnyttää väkivaltaa. Mielestäni itsensä älymystöksi nimenneet unohtavat, että paha pysyy pahana, oli sillä ase tai ei. Esimerkiksi Ruandassa tapettiin 800 000 ihmistä sadassa päivässä lähes pelkillä viidakkoveitsillä. Siis 300 ihmistä päivässä, kuusi minuutissa. Pitäisikö meidän kieltää veitset ja kirveet? Näkemykseni on, että jos niin sanotuilta kunnon kansalaisilta otetaan pois kyky tuottaa oikeutettua väkivaltaa, paha hallitsee. Pahat ihmiset löytävät aina syyn, välineen ja kyvyn tehdä pahaa, koska he ovat pahoja. Meidän on siis pidettävä kiinni oikeuksistamme, myös oikeudesta omistaa aseita, sillä muuten menetämme ne. Oikeuksien kaventaminen loppuu, kun ei enää ole mitään pois otettavaa. KON T ROLL I 1 • 2012 19
• kuva: Timi Tikkanen Henkinen pääoma on aineettomuutensa vuoksi jatkuvassa muutoksen tilassa. Kun aineetonta pääomaa saatetaan omistettavaan ja hallinnoitavaan muotoon, sitä suojataan usein immateriaalioikeuksilla eli tekijänoikeudella tai teollisoikeuksilla. Puhutaan IPR:stä (Intellectual Property Rights) tai IPR-oikeuksista. 20 KON T R OL LI 1 • 2012
• teksti: Annamari Turunen ja Riikka Tuomivaara I mmateriaalioikeudet ovat lainsäädännön tarjoama väline aineettomuuden hallinnointiin, ja näillä tekijöillä saavutetaan merkittävä kilpailuetu: tuotteen erottuvuus ja mediaarvo. Niiden vuoksi tuote on kiinnostava kansainvälisessä kilpailussa, jopa niin, että se houkuttelee järjestäytynyttä rikollisuutta. Suomeen tuodaan tuotteita nyt enemmän kuin maasta viedään. Tuontiin liittyy monia riskejä, ja IPR-asiat ovat yhä lisääntyvä riskialue. Raja-asemilla ja satamissa tuotteet tarkastetaan voimassa olevien määräysten mukaisesti. IPR-asioihin puuttuminen on haasteellista, koska tavaraa kulkee paljon ja tuoteväärennösten tunnistaminen on hankalaa. Tavaroiden ja hyödykkeiden tuottamiseen liittyvät teollisoikeudet kuten patentit, mallioikeudet ja tavaramerkit tuovat tarkastamiseen lisähaasteita. in IPR-loukVuonna 2011 tullissa pysäytetti tuotetta. 000 kausepäilyn vuoksi lähes 550 8 miljoonaa 32, yli oli Näiden laskennallinen arvo assa ihmismu un mu t euroa. Erityisryhmänä ova erkiksi esim , een ten päivittäiseen turvallisuut it. ker laa t yvä liitt lentokoneiden rakenteisiin aa, var teta vaa akin Lisäksi tulliin on jäänyt ain on aut ä, vöit siä, laukkuja, kännyköitä, hajuve ikkejä. me ja ja lelu , oja vanteita, lukkopultteja, kell alkuperäisen IPR-oikeuksilla suojatun tuotteen omistajalle. Tuoteväärennöksen tekijää on kuitenkin usein vaikea tavoittaa, koska jäljet ovat ketjutettuja. Patentti, mallioikeus ja tavaramerkki ovat osa aineetonta pääomaa, ja niillä ymmärretään yleensä jollakin tavoin fyysisen näkyvän ja käsin kosketeltavan maailman ulkopuolelle sijoittuvia asioita. Niillä on suora yhteys tuotteiden ja palveluiden imagoon sekä yritysten hyvään maineeseen ja osaamiseen. Aineettoman pääoman yksiköiden ajatellaan usein tuottavan tulevaisuudessa jonkinlaista hyötyä, esimerkiksi kassavirtaa. Tällaisia arvonlähteitä ovat esimerkiksi työntekijöiden kyvykkyyksiin, organisaation resursseihin ja toimintatapoihin sekä sidosryhmäsuhteisiin liittyvät asiat. Nämä yhdistetään usein hyvin tunnettuihin tavaramerkkeihin, joilla varustetut tuotteet käyvät muita paremmin kaupaksi. Väärennettyjen tuotteiden eli tuoteväärennösten valmistaminen lisääntyy kaikilla teollisuuden aloilla. Monet yritykset ovat törmänneet tähän harmilliseen tosiasiaan kohtaamalla väärennöksiä itselleen vieraissa ympäristöissä. Yritysten kallis tuotekehitys ja vuosien testaustyön tulos on valunut tuoteväärentäjien käsiin. Pahimmillaan väärennökset päätyvät niiden alkuperäisille kehittäjille reklamaatioina. Jouni Hynysen mukaan suomalaisten pk-yritysten tulisi terästäytyä viimeistään tällöin: ”Olen huolestuneena pannut merkille pienyritysten haluttomuuden puuttua ongelmaan. Pelätään riitoja ja kustannuksia. Kuitenkin IPR-oikeuksien, kuten tavaramerkin ja mallioikeuden hankkiminen, on todella edullista. Jo niiden avulla Tullin on mahdollista saada yhteys tuotteiden oikeaan alkuperään ja varmistaa, onko maahantuotu tavaraerä kenties väärennetty. IPR on hyvin kustannustehokas riskienhallintakeino.” Kuinka tärkeää on, että IPR-asiat tunnistetaan rajalla ja turvatarkastuksessa? Keksintöasiamies Jouni Hynynen Jyväskylän ELYkeskuksessa näkee asian erittäin merkittävänä ongelmana: ”Rajalla työskentelevät viranomaiset ovat paljon vartijoina. Väärennettyjen tavaroiden maahantuonti lisääntyy jatkuvasti, ja kopiointi on niin taidokasta, että väärennöksen tunnistaminen on joskus erittäin vaikeaa. Taustalla on usein järjestäytynyt rikollisuus, joka saa suuren taloudellisen hyödyn muiden tekemästä tuotekehitys- ja markkinointityöstä ilman pelkoa vakavista rangaistuksista.” Annamari Turunen toimii tutkijana, projektipäällikkönä Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa Varallisuusoikeuden instituutti ICLUssa toimivassa tutkimushankkeessa Lapin luovien alojen IPRosaajaverkostossa, www.luovalappi.fi. Koulutukseltaan Turunen on oikeustieteiden tohtori, ja hän tutkii immateriaalioikeuksia. Riikka Tuomivaara toimii erikoissuunnittelijana ja IP-koordinaattorina Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutissa Rovaniemen ammattikorkeakoulussa. Koulutukseltaan Tuomivaara on muotoilija, taiteiden maisteri. Hynysellä on yli 15 vuoden kokemus pk-yritysten ongelmista IPR-asioissa. ”Jokaisen tuotannollista toimintaa harjoittavan pkyrityksen, myös aivan pienenkin, tulisi kantaa huolta omista IPRoikeuksistaan. Väärennösten ja piraattituotteiden maahantuonnin hyväksyminen tekee hallaa yrityksen maineelle ja aiheuttaa merkittäviä tappioita. Pienyrityksen ihmetykseksi naapurikauppaan saattaa yhtäkkiä ilmestyä sen kopiotuotteita. Onneksi asiaan voi puuttua. Yritys, jolla on IPR-oikeuksia, voi pyytää tullia valvomaan maahantuontia. Valvontapyynnön tekeminen ei ole välttämätöntä, mutta se voi tehostaa tuoteväärennöksiin puuttumista varsinkin, jos on aihetta epäillä tietyn tuote-erän olevan tulossa maahan. Yksikin kontillinen väärennettyä tavaraa voi kaataa pienen yrityksen”, Hynynen sanoo. Yhdysvalloissa takavarikoitu lääkeväärennöserä kuva: Julkinen lähde Mikään teollisuudenala ei välty väärennöksiltä, asia koskee niin lääketehtaita kuin lentokoneiden osia valmistavia yrityksiäkin. Voimme vain kuvitella, mitä voi tapahtua, kun tuoteväärennökset päätyvät vääriin paikkoihin. Jouni Hynynen on kouluttautunut IPRasioihin muun muassa Yhdysvalloissa, Kanadassa ja kotimaassa yhdessä tulliviranomaisten kanssa: ”Suomessa taistelu tuoteväärennöksiä ja piratismia vastaan on pääosin tullin ja tekijänoikeusjärjestöjen vastuulla. Eräissä maissa, kuten Kanadassa, on tähän tehtävään erikoistuneita viranomaisyksiköitä. On tärkeää, että elinkeinoelämä ja tulli keskustelevat jatkuvasti IPR-asioista. Lopulta kyse on kansalaisten turvallisuudesta ja yritysten toimintaedellytyksistä.” Kopioinnin kohteeksi valikoituvan tuotteen tunnuspiirteisiin liittyy usein hyvä tunnettuus ja vahva sija markkinoilla; nämä asiat kiinnostavat enenevissä määrin kopioiden tekijöitä. Tuoteväärennösten tekijät eivät välitä siitä, että tekijänoikeuksien ja teollisoikeuksien loukkaus on rikos. Väärennöksiin syyllistyneet voivat joutua kiinni turvatarkastuksissa ja korvaamaan aiheuttamansa kustannukset KON T ROLL I 1 • 2012 21
• osa 1: suojatyypit Jokaisessa turvallisuusalan ammattilaisen kohdalle sattuvassa kohtaamisessa on riskitilanteen mahdollisuus. Etukäteen ei voida varmuudella tietää, mikä kohtaa-misista on vaarallinen, joten toimintamallit on muodostettava sellaisiksi, että riskit saadaan minimoitua. Yksi näistä tekijöistä on suojan käyttäminen. teksti ja kuvat: Seppo Vesala T ämä kaksiosainen artikkeli pureutuu suojan käyttöön perusteita syvemmälle. Tarkoituksena ei ole opetella ulkoa, montako senttimetriä kuivaa mäntylautaa eri kaliiberin luodit läpäisevät, vaan aihetta lähestytään periaatteiden tasolla, jopa hieman filosofisesti. Artikkelin ensimmäisessä osassa syvennytään erilaisiin suojatyyppeihin, toisessa osassa puhutaan suojan käyttämisestä. Perinteisesti suoja on jaettu kahteen kategoriaan: kovaan suojaan ja näkösuojaan. Tämä jaottelu on muuten toimiva, mutta jättää paljon asioita kokonaan suoja-ajattelun ulkopuolelle. Olen laajentanut kategorioiden määrää perinteisestä pyrkimyksenäni laajentaa suojankäyttöajattelua. Omassa luokituksessani suojaa on kuutta tyyppiä: perinteiset kova suoja ja näkösuoja, ja niiden lisäksi uusina lajeina dynaaminen, aggressiivinen, spatiaalinen ja kognitiivinen suoja. Jokaista suojatyyppiä käsitellään erikseen tarkemmin. Perinteet kunniaan: Kova suoja Kun puhutaan suojan käytöstä, ensimmäisenä mieleen tulee kova suoja, eli hyökkääjän ja puolustajan välissä oleva fyysinen este, joka pystyy pysäyttämään luodin tai muun hyökkäyksen. Kova suoja tulee tutuksi viimeistään armeijassa, missä taulukoista tutkitaan, paljonko puunrungolla tai tuliaseman suojavallilla täytyy olla paksuutta, jotta se voisi pysäyttää vihollisen rynnäkkökiväärin luodin. Suoja-ajattelu jääkin usein sille tasolle, että jos luoti ei pysähdy kova suoja: poliisi on suojautunuyt kivitalon kulman taakse 22 KON T R OL LI 1 • 2012
• kovaan suojaan, suojasta ei ole hyötyä – kaikki tai ei mitään. Tosiasiassa erityisesti pistoolikaliiberisten luotien teho on varsin heikko: se perustuu suurelta osin luodin rakenteen suunnitteluun siten, että luoti käyttäytyy optimaalisesti osuessaan kohteeseen. Jos luoti joutuu läpäisemään kovan esteen, sen toiminta muuttuu ja teho luultavasti heikkenee sen lisäksi, että itse esteen läpäiseminen vie osan luodin liike-energiasta. Esimerkiksi auton sivuikkuna ei luultavasti pysäytä luotia, mutta ikkunaan osuessaan luoti saattaa sirpaloitua. Tällöin yksittäisten sirpaleiden kyky vahingoittaa kohdetta on huomattavasti alentunut verrattuna tilanteeseen, jossa luoti pysyy ehjänä. Kovasta suojasta puhuttaessa tulee huomata myös päällekkäisten suojien kasvanut suojausvaikutus. Jos poliisi pukee normaalien suojaliivien päälle raskaat suojaliivit ja suojautuu lisäksi luotikilven taakse, suojien yhdistelmä saattaa pysäyttää luodin, johon yksikään suojaväline ei purisi yksinään. Useamman suojan yhteisvaikutus saattaa olla jopa enemmän kuin osiensa summa; nykyaikaisten taistelupanssarivaunujen kerrospanssarit perustuvat juuri tähän samaan periaatteeseen. Keskustelua suojan käytöstä ei luonnollisesti tule rajoittaa koskemaan ainoastaan ampuma-aseita. Suojan löytäminen terä- ja lyömäaseita vastaan on huomattavasti helpompaa, ja kenttäsika voi käyttää suojaa siten, että kohdehenkilö ei edes huomaa asiaa. Esimerkiksi veitsellä aseistautunutta puhutettaessa tulee pyrkiä sijoittumaan siten, että kohdehenkilön ja kenttäsian välissä on jokin este, joka estää puukkomiestä hyökkäämästä. Este voi olla vaikkapa verkkoaita tai pysäköity ajoneuvo, huomaamattomimmillaan esimerkiksi paksu lumihanki, jonka läpi kulkeminen hidastaisi hyökkääjää niin paljon, että kenttäsika ehtisi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Lisäksi on huomioitava kaikenlaiset heittoaseet, jotka usein jäävät suoja-ajattelussa kokonaan huomioitta. Ne ovat kuitenkin realistinen uhka, sillä hyökkääjän on henkisesti helpompaa heittää kenttäsikaa esineellä kuin esimerkiksi lyödä puukolla. Heittää voi pitkän etäisyyden päästä ja ihmisjoukon tarjoaman anonymiteetin suojista, eikä heittäjän tarvitse kohdistaa hyökkäystään tiettyä henkilöä vastaan: riittää, että heitto suuntautuu esimerkiksi vartijatai poliisijoukkoa kohti. Erityisesti ilta-aikaan sopivia heittoaseita on näkösuoja: poliisi häikäisee kohdehenkilöä lampulla Perinteisesti suoja on jaettu kahteen kategoriaan. Tä mä jaottelu on toimiva, mut ta jättää paljon asioita suojaajattelun ulkopuolelle . saatavilla sitä mukaa, kun känniääliö saa niitä juotua tyhjiksi. Piilosilla: näkösuoja Toinen yleisesti tunnettu suojatyyppi on näkösuoja. Näkösuoja ei pysäytä esimerkiksi luoteja, mutta tarjoaa suojaa vaikeuttamalla osumista. Selkeimpiä esimerkkejä näkösuojista on pimeys: sitä voidaan käyttää piiloutumalla itse pimeään tai vaikuttamalla kohdehenkilön näkökykyyn. Tavanomaisimmillaan tämä tarkoittaa kohdehenkilön häikäisemistä joko käsivalaisimella tai ajoneuvon ajovaloilla. Myös esimerkiksi OC-sumuttimella voidaan sokaista kohde, vaikka tämä ei olekaan välineen ensisijaisesti tavoiteltava vaikutus. Näkösuojaa käytettäessä on tärkeää muistaa, että näkösuojassa oleminen ei tarkoita turvassa olemista. Vaikka kohdehenkilö ei näkisikään turvallisuusammattilaista, se ei tietenkään tarkoita, että kenttäsika olisi turvassa osumilta. Lisäksi valaistusolosuhteet voivat muuttua siten, että näkösuoja ei äkisti tarjoakaan turvaa – pahimmillaan tilanteen muuttumista ei itse edes huomaa. Liikkuvaan maaliin on vaikeaa osua: dynaaminen suoja Vanhan vitsin mukaan säkkipillinsoittajat kävelevät soittaessaan, koska liikkuvaan maaliin on vaikeampi osua. Vitsissä pätee vinha totuus, ja jokainen liikkuvaan maaliin joskus ampunut voinee kertoa, ettei osumien saaminen ole itsestäänselvyys. Jo tasainen ja suhteellisen hidasvauhtinen liike vaikeuttaa osumista, ja se vaikeutuu sitä enemmän, mitä nopeammin ja mitä epäsäännöllisemmin maali liikkuu. KON T ROLL I 1 • 2012 23
• 24 KON T R OL LI 1 • 2012
• Kuusi erilaista kuva: All Over Press | muokkaus: Juha Harju suojatyyppiä KON T ROLL I 1 • 2012 25
• dynaaminen suoja: poliisi voimakkaassa sivuttaisliikkeessä, aseistettu kohdehenkilö yrittää seurata aseella Tulee kuitenkin huomata, että liikkuminen ei radikaalisti vaikeuta osumista, jos liike suuntautuu suoraan kohti tai suoraan poispäin ampujasta. Liikkeen tulisi siis olla sivusuuntaista ampujaan nähden. Toisaalta tällaista dynaamista suojaa voidaan käyttää, vaikka ei liikuttaisikaan paikasta toiseen. Jo pelkkä paikallaan tehty väistely ja siirtyily ovat dynaamisen suojan käyttämistä; nyrkkeilyottelua seuraamalla voi helposti todeta, kuinka tehokas suojankäyttötapa tämä on. Dynaamisen suojan käyttäminen on parhaimmillaan silloin, kun se yhdistetään jonkin toisen suojatyypin käyttämiseen. Liikutaan siis hyökkääjään nähden sivuttaisliikettä, jotta päästään lähistöllä olevaan kovaan suojaan, tai käytetään dynaamista suojaa, jotta pystytään käyttämään aggressiivista suojaa. Tietääkseni ensimmäinen, joka on käyttänyt dynaamisen suojan käsitettä, on Rich Daniel, jonka opetusfilmejä on käsitelty Kontrollin numerossa 3/08. rinta rottingilla, mutta vastahyökkäys yllättää niin täydellisesti, että polleilija saadaan suoraan pois pelistä. Sosiaalisista tilanteista: spatiaalinen suoja Seitsemän metrin säännön tulisi olla tuttu jokaiselle turvallisuusalan ammattilaiselle. Kyseessä on nyrkkisääntö, jonka mukaan kohdehenkilöön tulisi pitää vähintään seitsemän metrin etäisyys – tai näin asia usein ymmärretään. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että kenttähenkilön täytyisi pitää koko ajan useiden metrien hajurakoa kanssaihmisiin, sillä se estäisi työnteon ja vaikeuttaisi elämää muutenkin kohtuuttomasti. Seitsemän metrin turvaetäisyys on otettu sellaisenaan Dennis Tuellerin 1980-luvulla tekemästä, Tueller Drill -nimellä tunnetusta kokeesta. Sen tuloksena havaittiin keskimäärin 21 jalan – noin seitsemän metrin – etäisyyden olevan matka, jonka sisäpuolelta veitsellä aseistautunut hyökkääjä ehtii poliisin kimppuun, ennen kuin tämä ehtii vetää aseen turvakotelosta ja ampua hyökkääjää. ”Säkkipillinsoittajat kävelevät soittaessaan, koska liikkuvaan maaliin on vaikeampi osua.” Hyökkäys on paras puolustus: aggressiivinen suoja Vastustajan on vaikeaa hyökätä, jos joutuu samanaikaisesti puolustautumaan vastahyökkäystä vastaan. Hyökkääminen on fyysisesti vaikeaa, mutta vielä suurempi vaikutus saadaan henkisellä puolella, erityisesti jos vastahyökkäys tulee yllätyksenä. Tärkein syy, miksi seitsemän metrin varoetäisyys ei toimi käytännössä on se, että ihminen toimii sosiaalisissa tilanteissa, ja normaali kanssakäymisetäisyys tuntemattoman henkilön kanssa on noin 1,5 metriä – tämä välimatka tosin on eri kulttuureissa erilainen Varmastikin kaikilla asevoimilla ympäri maailman on käytössään jonkinlainen toimintamalli vihollisen väijytykseen joutumisen varalle. Koska vihollinen luultavasti suunnittelee väijytyspaikan siten, että se ei tarjoa puolustajalle juurikaan muunlaista suojaa, tämän ainoaksi vaihtoehdoksi jää käyttää aggressiivisen ja dynaamisen suojan yhdistelmää ja suunnata hyökkääjään mahdollisimman paljon omaa tulta, liikkuen samalla kontrolloidusti joko pois uhka-alueelta tai suoraan vihollisen kimppuun. Ihanteellisessa tilanteessa vastahyökkäys on niin tehokas, että vastustajan kyky aggressiiviseen toimintaan lakkaa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vastustaja on lähtenyt hyökkäämään 26 KON T R OL LI 1 • 2012 aggressiivinen suoja: kohdehenkilö on lyömässä puukolla, poliisi tarttuu kiinni veitsikäteen ja hyökkää toisella kädellä
• kognitiivinen suoja: poliisi nostaa tukikäden hyökkääjän tähtäyslinjalle Seitsemän metrin säännön tulisi olla tuttu jokaiselle turvallisuusalan ammattilaiselle. spatiaalinen suoja: poliisi ottaa etäisyyttä pesäpallomailalla huitovaan kohdehenkilöön samalla kun kaivaa etälamautinta esille ja vaihtelee myös olosuhteiden mukaan. On kuitenkin selvää, että riittävä etäisyys antaa suojaa. Koska useiden metrien etäisyyden pitäminen ei useimmiten ole mahdollista, sijoittumisessa kannattaa hyödyntää ympäristöstä löytyviä kiinteitä esteitä, kuten kovaa suojaa käsittelevän kappaleen lopussa on esitetty. Kun mitään muuta ei ole tehtävissä: kognitiivinen suoja Edellä läpi käydyt suojatyypit eivät kata aivan kaikkia tilanteita, mutta ne kattavat kuitenkin toimintamallit, joissa puolustajalla on edes jonkinlainen kontrolli tilanteen etenemisestä. Jo käsiteltyjen suojatyyppien lisäksi hätätilanteessa voidaan käyttää myös kognitiivista suojaa. Se perustuu siihen, että yritetään vaikuttaa vastustajan huomion suuntaan, odotuksiin tai ajatteluun siten, että hämääntymisestä saataisiin suojaa tai tilaisuus vastahyökkäykseen. Kognitiivista suojaa käytettäessä hyödynnetään sitä, että vastustajakin on stressitilanteessa, mikä heikentää päätöksentekokykyä ja saa tekemään virheitä. Vastustajaa hämätään tekemällä jotain odottamatonta, joka rikkoo tilanteen normaalin käsikirjoituksen. Kognitiivinen suojautumisyritys voi olla lähes mikä tahansa tilanteessa improvisoitu yllättävä lausahdus tai teko, jolla vastustaja saadaan hetkeksi herpaantumaan. Se voi olla esimerkiksi ”Varo takana!” -huudahdus. Tarkoituksena on aiheuttaa vastustajassa epäröintiä tai huomion suuntautumista toisaalle, jotta hetki voidaan käyttää hyväksi. Kognitiivisella suojalla ei kuitenkaan voida tosiasiallisesti estää hyökkäystä. Jos siis vastahyökkäyksen tekeminen ei vaikuta vastustajan mahdollisuuteen hyökätä, mutta toiminnalla saadaan aikaan hetkellinen epäröinti, kyse on kognitiivisen suojan käytöstä. Arti kke lin toin en osa julk aist aan Kon trol lin seu raa vas sa num ero ssa . Siin ä käs itell ään eri suo jaty ypp ien hyö dyn täm istä käy tänn öss ä. KON T ROLL I 1 • 2012 27
• Ihmiskaupan uusi aalto teksti: Antti Sirkkala kuva: Juha Harju K ontrollin edellisessä numerossa esiteltiin lukijoiden ehdotukset Rikosseuraamuslaitoksen logovaihtoehdoiksi. Kyyniset työt kannattaa vilkaista numeron 5/11 viimeiseltä aukeamalta, jos ne eivät aikanaan pistäneet silmään. Henki oli kilpailun mukainen ja heijasteli myös kiitettävästi Suomen oikeuspoliittista suuntausta, dekriminalisointia. Oikeuskulttuurissamme yhä isommasta joukosta väärintekemisiä jätetään joko kokonaan rankaisematta tai rangaistaan yhä hellemmällä kädellä. Yksi merkittävä lähihistorian esimerkki tällaisesta on muuntorangaistuksen poistuminen. Siis se poliittinen lehmänkauppa, josta kaupanala kiitti rumasti sanoen vitusti. Voi olla banaalia todeta, mutta maailmalla, länsimaissakin, on paljon ankarampaa! Viime lehdessä uutisoitiin myös Britannian ensimmäisestä yksityisen turvallisuuspalvelun hoteisiin uskotusta vankilasta, noin 1400-paikkaisesta HMP Birminghamista. Nykyinen linnanherra G4S on kansainvälisellä areenalla vakavasti otettava toimija. Ei ainoastaan vartiointipalvelujen saralla, vaan myös sotilaspalvelujen ja oikeustoimenkin lestiin kuuluvissa asioissa, ja säästöpaineiden myötä kehityssuunta on vääjämättä se, että lisää rangaistuslaitoksia ojennetaan varsin lukratiivisten sopimusten muodossa yksityiselle sektorille. Tällaisella tiellä on edessä monenlaista epätasaisuutta; on tärinää aiheuttavaa nimismiehenkiharaa ja pieniä hiidenkirnuja, mutta on myös niitä isoja sudenkuoppia. Puhtaina numeroina eniten vankeja on Yhdysvalloissa. World Prison Briefin tilastojen mukaan noin 2 300 000. Kiina tulee hyvänä kakkosena reilulla puolellatoista miljoonalla. Kyseenalaiselle pronssikorokkeelle nousee Venäjän federaatio noin 800 000 vangilla. Saman tilaston mukaan Suomen vankiluku on aavistuksen kolmen tuhannen pahemmalla puolella, ja Rikosseuraamuslaitoksen omien tilastojen mukaan numero sijoittuu karkeasti oikeaan holliin. Suhteellisesti vanki:100 000 kansalaista-tilastossa kärkisijat menevät uusiksi, Yhdysvaltoja lukuun ottamatta. Uudessa 28 KON T R OL LI 1 • 2012
• AMERIIKAN ENO Euroopassa vankeja on reilu 700 sataan tuhanteen ihmiseen. Suomessa heitä on noin 60. Yhdysvalloissa vankien uskominen yksityisen sektorin käsiin on jo vanha keksintö, vaikka kehitys on vasta hakemassa varsikengän jalansijaa rapakon tällä puolen. Esimerkiksi Yhdysvaltain markkinajohtaja, Tenneseessä päämajoittuva 1983 perustettu Corrections Corporation of America “palvelee” tilastojensa mukaan noin 60 laitosta ja 75 000 vankia. Laitoksista 44 on sen omistuksessa, ja Pahimmillaan rangaistuspolitiikka on uuden aallon ihmiskauppaa! vankipaikkoja yrityksellä on noin 80 000. Asioita sen syvemmin tuntematta näistä luvuistakin jo heijastuu kehitys, joka tulee ottaa erittäin vakavasti poliittisessa päätöksenteossa. Aikakauslehti The New Yorkerin artikkelitoimittaja Adam Gopnik taustoitti tammikuun lopussa kriittisesti Yhdysvaltain hälyttävän suuria vankilukuja ja vankeinhoitopolitiikkaa. Turvallisuusasiantuntija Bruce Schneier puolestaan kommentoi Gopnikin artikkelia The Caging of America (jonka voi myös muuten lukea e-musteena osoitteessa newyorker.com) siitä, että vaikka bisneksen tekeminen vangeilla tuodaankin esille, ei ongelma saa ansaitsemaansa huomiota. Käy nimittäin kohta niin, että ulkoistettuja toimintoja ei pidetä yllä itse tarkoitusta varten, vaan siksi, että yritys voisi tehdä voittoa omistajilleen ja sijoittajilleen - niin kuin liiketoimintaan kuuluu, ja kuuluukin kuulua. Seuraus on kuitenkin pahimmillaan se, että kun marginaalit kasvavat suuriksi, sopimuksia aletaan laa- jentaa palveluntarjoajan tarpeesta. Aihetta lienee sivuttu eniten sodankäynnin yksityistymisestä puhuttaessa, mutta ilmiö ei ole vieras myöskään syvälle rauhalle. Yksityistäminen itse ei ole tässä se ongelma, ja onhan yksityistämisessä puolensa. Mutta on tarkasteltava hyvin kriittisesti, mitä kaikkia toimintoja voidaan tarjota yrityksille. Schneier huomauttaa tarkkanäköisesti, että ongelman muodostaa toimialan kasvava pyrkimys voittojensa maksimointiin. Alasta on jo pahimmillaan tullut houkuttelevaa sijoitustoimintaa, ja perimmäinen tarkoitus menee yöastian nesteiden mukana. Näin kenttämiehen perspektiivistä yleinen käsitys lienee, että pienempien tuomioiden ja lyhyempien rangaistusaikojen puolesta lobbaavat vain anarkistit ja muu tulivihreä laitavasemmisto. Asia ei todellisuudessa ole näin yksiselitteinen. Bruce Schneierin mukaan Yhdysvaltoihin on kehittynyt elinkeinoelämän eturyhmä, jonka poliittinen lobbaus vapauden menettämiseen rangaistusmuotona on varsin voimakasta. Mutta oikeuden toteutuminen ei välttämättä tarkoita aina kovempia rangaistuksia, varsinkaan, jos rangaistuspolitiikan sanelevat talouden ja elinkeinoelämän intressit.. Oikeus jää nimenomaan toteutumatta, kun vangeista tulee modernin ihmiskaupan uhreja. Onneksi Suomessa ollaan vielä lapsen kengissä ja puuhastellaan vasta vangin kuljettamispalvelujen ostamisen mahdollistavan lainsäädännön valmistelua. Tässä vaiheessa ei ole syytä pelätä Suomen alkavan käydä ihmiskauppaa vangeilla, kiitos perustuslain pykälälle 124. Se kieltää merkittävän julkisen vallan luovuttamisen yksityiselle toimijalle ja on toistaiseksi toiminut hyvin. Kunhan vain perustuslakivaliokunta tulkitsee sitä tiukasti eikä laveasti, voinemme kaikki huojentuneina toivottaa Rikosseuraamuslaitoksen pyörittämille suomalaisille vankiloille pitää ikää - jos niitä ei siis ahmaise se toinen, dekriminalisaation ahne musta aukko. KON T ROLL I 1 • 2012 29
• K E N T TÄ KO U L U T TA J A teksti: Seppo Vesala | kuvitus: Heikka Jämsä Pimeätoimintapaketti huipentuu pimeässä tapahtuvaan voimankäyttöön. Toisaalta pimeä hankaloittaa omaa toimintaa, toisaalta sitä voidaan käyttää myös kohdehenkilöä vastaan. osa 3 Perustekniikat pysyvät samoina. pimeätoiminta V oimankäyttötilanteissa valaisimella on useita rooleja: valoa voidaan käyttää esimerkiksi sen toteamiseen, että kyseessä ylipäätään on voimankäyttötilanne; kohdehenkilön tunnistamiseen, kohdehenkilön hämäämiseen ja häikäisemiseen. Ensimmäisenä mieleen tuleva kohteen sokaiseminen ei itse asiassa ole kovin oleellinen käyttötarkoitus, ja joka tapauksessa se edellyttää suhteellisen lyhyttä välimatkaa valon käyttäjän ja kohteen välillä. Voidaankin sanoa, että parhaimmillaan kohdehenkilön sokaiseminen toimii kiinniottotilanteissa useamman kenttäsian toimiessa yksissä tuumin. Kohdehenkilön häikäiseminen on vain hetkellinen ratkaisu, jolla saadaan ostettua korkeintaan muutamia sekunteja aikaa. Näin ollen häikäisyn lisäksi työkalupakissa on oltava muitakin työkaluja, joiden avulla tilanne saadaan hoidettua kunniakkaaseen päätökseen. Kohteen häikäiseminen aiheuttaa pimeänäön menetyksen. Se ei kuitenkaan estä vastustajaa hyökkäämästä varsinkaan, jos ympäristöstä tulee riittävästi hajavaloa, kuten esimerkiksi ulkosalla kaupunkiympäristössä varsin usein on. Valaisinta ei muutenkaan tule pitää voimankäyttövälineenä, vaan sen pääasiallinen tehtävä on valaista, vaikka valaisua käyttämällä voimankäyttötilanteissa voidaankin saada hetkellistä taktista etua. Jos on vaarana, että tilanteessa voidaan joutua käyttämään voimakeinoja, on valaisimen esille kaivamisen sijasta parempi varautua voimankäyttövälineen käyttämiseen, ellei lamppu ole jo valmiiksi kädessä. 30 KON T R OL LI 1 • 2012 Vaikka valon käytöllä voidaan saada tiettyä taktista etua, pimeydestä on voimankäyttötilanteessa kenttäsialle usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Koska kontrolliammattilaisen on kyettävä tunnistamaan tilanne ja kohdehenkilö ennen toimimista, ja toisaalta valaisimen käyttö tuo muutenkin sekaviin tilanteisiin mukaan yhden lisäaspektin, voimankäyttötilanteista tulee pimeällä helposti tavanomaista vaativampia. Myös virheiden vaara kasvaa, kun kohde ja tilanne olisi kyettävä tunnistamaan, mutta tilanteet kuitenkin saattavat kehittyä nopeasti. Vastapuolella tällaista tunnistamisen pakkoa sen sijaan ei välttämättä ole. Valaisinta voidaan käyttää pimeällä kohtaamistilanteessa siten, että kohdehenkilöä valaistaan valokeilan kirkkaalla keskustalla rintaan. Tällöin valokeilan reunaosa valaisee kohteen kasvot, mutta ei varsinaisesti häikäise. Jos kohtaaminen sujuu rauhallisissa merkeissä tai puhutettu henkilö osoittautuu sivulliseksi, voidaan kohtaaminen päättää ilman, että tämä välttämättä huomaa tilanteessa mitään erikoista. Jos tilanne vaatii voimakeinojen käyttöä, kohde saadaan hetkellisesti sokaistua siirtämällä valokeilan keskikohta hänen kasvoihinsa. Tämä saattaa hämätä vastustajaa hetkellisesti, jolloin voitetaan hieman aikaa perinteisten voimakeinojen käyttöä varten. Joka tapauksessa kohdehenkilön pimeänäkökyky heikkenee jo valokeilan reunaosalla valaisusta, ja valaisimen muodostaman valoseinän takana voidaan ottaa esimerkiksi OC-sumutin esiin niin, että kohdehenkilö ei sitä välttämättä näe. Tilanteen tulee olla sellainen, että valaisimen käyttö on luontevaa ja valaisin on jo valmiiksi kädessä. Jos valaisinta kaivetaan esille vasta kohdehenkilön puhuttamista aloitettaessa, aggressiivinen kohdehenkilö saattaa tulkita sen voimankäyttövälineen esille ottamiseksi ja eskaloida toimintansa sen mukaiseksi.
• Nopeasti välkkyvää strobo-valoa voidaan käyttää tehostamaan häikäisyvaikutusta, vaikka strobon teholta ei kannatakaan odottaa liikoja. Parhaimmillaan strobo voi sokaista kohteen ja aiheuttaa useiden sekuntien mittaisen ”jäätymisen”, mutta luultavammin häikäisy aiheuttaa hetkellisen silmien sulkemisen ja pään vetämisen taaksepäin tai katseen kääntämisen sivulle. Tällöin aikaa ei ole paljon, ja toimintasuunnitelman on oltava valmiina, ennen kuin yllätyksen tuottama etu on menetetty. Häikäiseminen toimii luonnollisesti sitä paremmin, mitä pimeämpää on ja mitä kirkkaampi valaisin on. Myös valaisimen heijastinkuvun koko ja valokeilan muoto vaikuttavat häikäisytehoon. Yllätys pidentää häikäisyllä voitettavaa aikaa. Häikäiseminen on tehokkainta, kun se tehdään yllätyksenä. Yllätyksen saavuttaminen voi olla vaikeaa yksin toimittaessa; poikkeuksena ehkä edellisen sivun tilanne. Sokaisutekniikka toimiikin parhaiten silloin, kun kenttäsikoja on paikalla useampia: suorittaja puhuttaa kohdehenkilöä ja varmistaja varautuu sokaisuun. Kun kohdehenkilö hämääntyy sokaisusta, kohdehenkilö viedään nopeasti maahan tai otetaan muuten hallintaan. Parityöskentelynä toimittaessa on tärkeää, että molemmat ovat pelikirjan samalla sivulla. Kiinni käymisen kanssa ei myöskään tule hätäillä, vaan ensin tulee varmistaa, että häikäisyllä on saavutettu haluttu vaikutus. Kohdehenkilön sokaisu toimii parhaiten aseistamatonta, päihtynyttä kohdehenkilöä vastaan, jos koetaan, että esimerkiksi OC:n käyttäminen tilanteessa ei ole perusteltua, tai olosuhteet eivät muuten salli sen käyttämistä. Sokaisuvaikutukseen ei sen sijaan tule luottaa esimerkiksi teräaseella varustautunutta kohdehenkilöä vastaan. Perussääntönä voidaan sanoa, että tätä taktiikkaa voidaan käyttää silloin, kun tilanne voitaisiin hoitaa paljain käsin myös ilman sokaisua. Sokaisun tehtävänä on yksinomaan helpottaa kiinniottoa, ei toimia voimankäyttövälineiden sijaisena. KON T ROLLI 1 • 2012 31
• Sokaisutekniikka voidaan myös yhdistää voimankäyttövälineiden käyttämiseen, jolloin voidaan taltuttaa myös vaarallisempia kohdehenkilöitä samalla periaatteella kuin edellä on kerrottu. Sokaisu yhdistettynä OC:n käyttöön ei välttämättä ole hyvä yhdistelmä. Kirkas valo saattaa saada kohdehenkilön sulkemaan silmänsä ja kääntämään kasvonsa pois, jolloin OC:ta ei välttämättä saada kohdehenkilön silmiin. Valaisimen ja ampuma-aseen yhdistäviä tekniikoita – tai ampumaotteita – on kymmenittäin. Niitä kannattaa opiskella alan kirjoista, joista muutamaa on hiljattain käsitelty Kirjastossakin. Myös YouTubesta ja ylipäätään Internetistä löytyy kasapäin materiaalia aiheesta. Kaikissa ampumatekniikoissa yhdistävänä tekijänä on se, että valaisimella vain valaistaan kohteen summittaiseen suuntaan ja kohdetta tähdätään ampuma-aseella, vaikka onkin helppoa erehtyä tähtäämään valokeilalla. Kunnollisessa valaisimessa valokeilan reuna-alueet ovat riittävän kirkkaat valaisemaan kohdetta tarpeeksi, jotta kohde voidaan tunnistaa. Ei siis ole tarvetta yrittää kohdistaa valokeilan keskustaa kohteeseen. Tämä on ehkäpä eniten harjoittelua vaativa asia valaisimen ja ampuma-aseen käytön yhdistämisessä. 32 KON T R OL LI 1 • 2012
• Hyvin harvat ampumatekniikat ovat yleispäteviä, sillä ne vaativat yleensä tietynlaisen valaisimen tai edellyttävät tietynlaista ampuma-asentoa. Koska erilaiset tekniikat soveltuvat erilaisiin käyttötarkoituksiin ja tilanteisiin, on järkevää kokeilla useita erilaisia tekniikoita ja valita niistä muutamia erilaisiin tilanteisiin soveltuvia. Kokeileminen kannattaa aloittaa kylmäharjoitteluna puikotetulla aseella tai jopa ilman asetta. Sen jälkeen tekniikoita tulee testata ampumaradalla, sillä vaikka jokin tekniikka tuntuisi kuivaharjoittelussa hyvältä, se saattaa tuntua täysin erilaiselta, kun aseella ammutaan laukauksia. Valaisintekniikkoja valitessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että tekniikka-arsenaali kattaa mahdollisimman laajan kirjon todennäköisiä käyttötilanteita. Tekniikoiden on sovelluttava käytettäväksi niiden valaisinten kanssa, joita käyttäjällä on työtehtävissään. Tekniikoiden on myös oltava mahdollisimman hyvin yhteensopivia yleisimmin käytetyn ampuma-asennon kanssa, eikä ampuma-asennon ylläpitäminen pitkiäkin aikoja kerrallaan saa olla liian raskasta. On otettava huomioon myös se, että valittujen ampumatekniikoiden avulla voidaan ampua suojan molemmin puolin sekä ylä- ja alaviistoon. Tekniikan täytyy soveltua tilanteisiin, joissa valaisinta käytetään ilman asetta, esimerkiksi kohdehenkilön etsinnässä, ja ampumatekniikka on oltava nopeasti rakennettavissa, jos tilanne muuttuu nopeasti aseenkäyttötilanteeksi. Myös tekniikan soveltuvuus edellisessä Kenttäkouluttajassa opetettujen tekniikoiden kanssa on hyvä ottaa huomioon. Luultavasti yleisin poliisihallinnossa käytetty aseen ja valaisimen yhdistävä ampumaote on Harries-tekniikka. Siinä valaisinta pidetään vastaotteella ja kädet menevät ranteiden kohdalta ristiin. Ampuma-asentoon saadaan tukevuutta painamalla kämmenselkiä yhteen. Tekniikka toimii sekä Maglite-tyyppisillä sivukatkaisijalla varustetuilla lampuilla että taktisilla valaisimilla, joissa valokatkaisija on rungon päässä. Harries-tekniikka on hyvä perustekniikka, mutta se on raskas ylläpitää eikä toimi kovin hyvin symmetrisen ampuma-asennon kanssa. Tekniikasta on kehitetty modifioitu Harries-tekniikka, jossa ampuma-asetta kantataan sisäänpäin samaan tapaan kuin yhdellä kädellä ammuttaessa. Kädet menevät ranteista ristiin, mutta asennosta puuttuu käsien dynaaminen jännitys, joten sitä on helpompi pitää yllä pitkiä aikoja. Asento on myös perusversiota dynaamisempi, ja asentoa on helpompi muokata tilanteen vaatimusten ja henkilökohtaisten mieltymysten mukaiseksi. KON T ROLL I 1 • 2012 33
• teksti: Antti Sirkkala | kuvitus: Juha Harju PTR-pakkokeinotilastot Viideltä selkäsaunaan, kuudelta putkaan? Poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen suorittamat pakkokeinot olivat viime vuosikymmenen huipussa vuonna 2007. Tuolloin pakkokeinoja suoritettiin 242 874. V uonna 2010 PTR-viranomaiset käyttivät pakkokeinoja noin 215 400 kertaa. Laskua edellisvuodesta oli melko tarkalleen 10 000. Vuosikymmenen huippulukemista, 2007 käytetystä noin 242 900 pakkokeinosta alaspäin on tultu 27 500. Äkkiseltään luku voisi näyttäytyä positiivisessa valossa. Jos pakkokeinoissa on noin paljon pudotusta, tarkoittaako se sitä, että rikollisuus vähenee? Näin voi olla, mutta tilastoa ei pidä lukea kuin piru raamattua. Pakkokeinolukumäärien tasainen väheneminen vuodesta 2007 voi johtua niinkin yksinkertaisesta syystä kuin poliisin - ja viranomaisten ylipäätään - resurssien vähenemisestä. Esimerkiksi päihtyneiden talteenotot ovat piikkivuodesta 2005 (107 854) vähentyneet 28 299 kappaletta. Entä miten kenttäsika kokee tilanteen kentällä? Ovatko esimerkiksi päihtyneiden aiheuttamat järjestystehtävät vähentyneet viidessä vuodessa samassa suhteessa? Pakkokeinot sektoreittain Pakkokeinojen historiallinen kehitys Luvut ovat peräisin poliisin PATJA-tietokannasta. Se sisältää tiedot pakkokeinolakiperusteisista pakkokeinoista, joilla pyritään selvittämään rikoksia. Lisäksi numeroissa on huomioitu päihtyneiden säilöön ottaminen, jolla pyritään suojaamaan kohteena oleva henkilö tai estämään kohtuuton häiriön tai vahingon aiheuttaminen. Nämä kiinniotot tehdään poliisilakiperusteisesti, ja vaikka valtaosa on päihtyneitä, poliisilakiperusteinen kiinniotto ei ole rajattu ainoastaan päihtyneisiin. Tilasto sisältää lisäksi ulkomaalaislakiperusteisia pakkokeinoja. Osan pakkokeinoista voi päättää poliisi mutta osa, kuten vangitseminen, edellyttää tuomioistuimen ratkaisua. Tilastossa ei ole huomioitu telekuuntelua, televalvontaa eikä teknistä tarkkailua. Vuoden 2010 pakkokeinoista 79 555 oli päihtyneiden keräämistä talteen kohteen itsensä tai tämän ympäristön suojelemiseksi. Tämä oli noin 8 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Lopuissa noin 64 prosentissa pakkokeinoista kyse oli lähes yksinomaan epäillyn syyllisyyden selvittämisestä tai muunlaisesta rikosprosessin turvaamisesta. Näistä keskeisimpiä pakkokeinoja olivat rikoksesta epäillyn kiinniottaminen tai pidättäminen (42 000), henkilötarkastus, henkilökatsastus sekä niihin mahdollisesti liittyvä takavarikko (32 000) ja takavarikko sekä kotietsintä ja takavarikko (40 000). 34 KON T R OL LI 1 • 2012
• Kylmät numerot Synkkä sukupuoli Vuoden 2010 pakkokeinotilasto muodostuu seuraavista toimenpiteistä Kahdesta primäärisukupuolesta miehet ovat pääasiallinen pakkokeinojen kohde. Naisiin pakkokeinoista kohdistettiin vuonna 2010 vain noin 12 prosenttia, ja naisten osuus kaikissa pakkokeinolajeissa oli yhdenmukaisesti vähäinen. Kiinniotto 30 765 Pidättäminen 11 123 Vangitseminen 2 334 Matkustuskielto 593 Päihtyneenä säilöönotetut 79 555 Humalatilan tutkimuspyyntö, verikoe 975 Humalatilan tutkiminen, tarkkuusalkometri 11 969 Henkilökatsastus / takavarikko 27 408 Henkilötarkastus / takavarikko 4 779 Valittuja pakkokeinoja lähihistoriassa Kotietsintä ja takavarikko 17 034 Takavarikko 23 105 Kielto ilmaista päätös 96 Pakkokeinon kumoaminen 46 Lähestymiskielto 2 049 Lähetyksen pysäytysmääräys 32 Pakkokeinon muuttaminen 40 Noutomääräys 562 Lähde: Tilastokeskus, Suomen virallinen tilasto Määräajan pidentämispyyntö 1 584 Turvaamistoimi 246 Väliaikainen toimenpide 214 Vangitun vapauttaminen 882 Taulukko ei sisällä tietoja esimerkiksi telekuuntelusta. KON T ROLLI 1 • 2012 35
• TEMPUS 36 KON T R OL LI 1 • 2012
• FUGIT Maailma muuttuu erittäin nopeasti, mutta väkivallan käytön saralla se saattaa muuttua kaikkein nopeimmin. kuva: All Over Press | teksti:Antti Sirkkala KON T ROLL I 1 • 2012 37
• Aika rientää: Se mikä vielä eilen oli scifi-tarina, on huomenna oikea, vakavasti otettava turvallisuusuhka. Miehittämättömät dronet, vastarintaliikkeet, halpa vähittäiskaupan teknologia... tästä puuttuu enää vain Skynet! S ota kiihdyttää teknologian kehitystä, sanotaan. Esimerkiksi neljännen sukupolven sodankäynnin tekniikka ja teknologia onkin kehittynyt hiekkalaatikolla huimasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Sodankäynnin neljännessä sukupolvessa ei kuitenkaan ole kyse high-endhuipputeknologiasta, vaan paremminkin juuri low-end-hännänhuipputeknologiasta, hajanaisten ja itsenäisten rikollisorganisaatioiden ja terroristisolujen menestyksellisesti käyttämästä vähittäiskaupasta saatavasta teknologiasta, joka palvelee entistä tehokkaammin väkivallan ja epäjärjestyksen lietsomista. Tienvarsipommeja vastaan ajoneuvoihin pultattiin lisää metallikerroksia tai soiteltiin paikallista säkkijärven polkkaa laukaisutaajuuksien häiritsemiseksi. Pentagon tuhlasin vastatoimiin vähintään 18 miljardia dollaria. Do-It-Yourself-raketit, joita kuvaannollisesti sataa Israeliin, ovat osoittautuneet haastavammiksi. Israel, joka kaikkien valtioiden tavoin sotii vielä sitä edellistä sotaa, yritti ratkaista ongelman hyökkäämällä Libanoniin. Tämän osoittauduttua tehottomaksi laatikon sisäpuolelta ajatteluksi juutalaiset valjastivat käyttöön konventionaalisen ohjuspuolustusjärjestelmän. Siitä laskua kertyy 25 000 dollaria ohjukselta. Siis DIY-ohjukselta, joka maksaa muutamia satoja vihreää rahaa per yksikkö. Lukion lyhyelläkin pystyy laskemaan, mihin tämä johtaa. DIY-tekniikka ei kun porskuttaa. Se on väkivallan tätä päivää, ja huomista! Teknologiasta ei ainoastaan tule tehokkaampaa, vaan entistä tehokkaampi teknologia on entistä halvempaa, mistä johtuen se on yhä laajemman kuluttajajoukon saatavilla. Tämän myötä taistelussa käytettävät DIY-sovelluksetkaan eivät jää tuleen makaamaan. Muistan, kun vielä vuonna 2009 ihmettelin YouTubessa DARPAn, tuon Yhdysvaltain ilmavoimien hullujen keksintöjen osaston rakentamaa leijuvaa neliroottoridronea. Se oli kookas ja 38 KON T R OL LI 1 • 2012 äänekäs, mutta kömpelö. Silloin se näytti tulevaisuudessa toteenkäyvältä Terminator-elokuvan juonelta. Israel lienee miehittämättömien taistelukoneiden kehitysjohtaja. Israelin ylpeys Eitan, jota pidetään ehkä maailman edistyksellisimpänä miehittämättömänä lentokoneena, onkin kuin suoraan Terminator-elokuvista. Sotakone painaa pari tonnia, sillä on pituutta 14-metriä ja siipien kärkiväli yltää 21 metriin. Hirviö maksaa 35 miljoonaa dollaria, ja sitä toimitetaan esimerkiksi Saksaan ja Ranskaan. Nyt käytössä olevan teknologian koko antaa kuitenkin väärän suuntaviitteen siitä, mikä on tulevaisuus. Ilmatilaa eivät ota haltuunsa näyttävät jättiläiset, joihin kellään ei ole varaa. Tulevaisuus on pienten, halpojen ja helposti rakennettavien sotakoneiden, juuri päinvastoin kuin John Cameron veikkasi vuonna 1984. Teknologian kehitys jättää tarkkailijankin joskus seisomaan kuin peuran lähestyviin valoihin. Siitä kun ihmettelin DARPAn droneja YouTubessa ei ole suinkaan pitkä aika, mutta kehityksen suunta näyttäytyy tänään jo hyvin erilaisena: tulevaisuus on parvissa operoivien, halpojen ja autonomisten pienlennokkien. Niitä tulee olemaan kuin sääskiä tunturissa. Ja me olemme poroja. Ainakin jos uskomme yhdysvaltalaista John Robbia. - Viiden vuoden sisällä halpoja, autonomisia lennokkeja on jo joka paikassa. Ei yhtä tai kahta, vaan parvittain, kirjoittaa Cameronin kaima Robb blogissaan. Mies on entinen Yhdysvaltain asevoimien majuri, nykyinen teknologiayrittäjä, kirjailija ja turvallisuusasiantuntija, joka pitää neljännen sukupolven sodankäyntiin liittyvistä ilmiöistä blogia Global Guerillas. Sitä asiantuntijaa kuuleminen, joka on ennenkin ollut oikeassa. Tämä mies on, ja hänen arvionsa kehityksestä perustuu siihen, missä nyt jo ollaan. Dronet ovat olleet tulossa jo kauan, eivätkä itse laitteet ole uutta ajattelua. Läpimurto kehitykseen on niiden autonominen päätöksenteko. - Tämä tarkoittaa, että drone tekee taistelukosketuspäätöksen itsenäisesti, tarkoittaen siis tappamista, kartoitti Robb tilannetta blogissaan tammikuussa. Yksittäinen, vaikka autonominenkin, taistelulentokone ei kuitenkaan vielä ole kummoinen ongelma. Ongelmaksi se muodostuu silloin, kun niitä on parvi(ttain), ja automatisoitu isäntä tekee päätöksen ja antaa käskyt tietoliikennenopeudella kaikille sen ohjauksessa oleville yksiköille. Siis tappokäskyn. Kuin salama synkältä taivaalta, Pennsylvanian yliopiston GRASP-laboratorio julkaisi YouTubessa paljon DARPAn nauhoja häkellyttävämpiä videoita kokonaisen lennokkiparven lennättämisestä tammihelmikuun vaihteessa. Radioteknologian ja robotiikan sijasta kehitystä tapahtuu juuri nyt algoritmeissä, eli prosesseissa, joita seuraamalla tekoäly ratkaisee ongelmia. GRASPin henkilökunta sai parhaimmillaan Ruotsalaisen Peterin nikkaroima ja Thingiverseen helmikuun 14. päivä postaama kotitekoinen drone jonka rakentelu- ja 3D-tulostusohjeet on vapaasti haettavissa. kuva: SWEPET, Thingiverse.com
• kaksikymmentä kämmenen kokoista autonomista dronea lentämään muodostelmissa, väistelemään itsenäisesti esteitä sekä tekemään ilmataisteluistakin tuttuja liikesarjoja. Teknologiapaja KMel Robotics värkkäsi piskuiset nanolennokit, ja niiden logiikasta vastasi yliopiston laboratorio. - Tekoäly on tällä hetkellä hyönteisen tasolla, emmekä ole enää kaukana rotasta, arvioi John Robb algoritmien kehitystä. Hän vertaa lennokkeja uhkana kylmän sodan risteilyohjuksiin, arkaaisiin droneihin, joita vastaan ei ollut tehokasta, puolustukselliseen doktriiniin perustuvaa torjuntamallia. Ainoa mahdollisuus oli valmistaa samanlainen asejärjestelmä ja tehdä mahdolliselle viholliselle selväksi, että mikäli tämä käyttää ensin omaansa niin täältä kyllä pesee, härifrån tvättas! Hyökkäykseen perustuvasta doktriinista tulee ainoa mahdollinen puolustus droneja vastaan, analysoi Robb lähitulevaisuuden kehitystä. Kyseessä on pariteetti, niin sanottu kauhun tasapaino. Järjestäytyneelle yhteiskunnalle kehitys muodostaa ennen kokemattoman haasteen, jota voisi verrata vaikkapa ydinaseteknologian leviämiseen valtiottomille intressiryhmille. Sellaisille, jotka eivät häikäile käyttää väkivaltaa päämääränsä saavuttamiseksi. Siinä missä ydinase on hankala valmistaa ja teknologiaa myös mahdollista jollain tasolla kontrolloida, dronet kuten vaikkapa AK-47-variantitkin päätyvät väistämättä erilaisten terroristiorganisaatioiden, huumekartellien ja muiden rikollisjärjestöjen käsiin. Toisin kuin henkilökohtainen aseistus, lennokkiparvet soveltuvat iskuihin, joita ei voida torjua konventionaalisilla menetelmillä. Kämmenen kokoisten nanolennokkien uhan muodostaa parvikäyttö, eli anglistisesti swarmaus. Se tarkoittaa vihollisen kimppuun iskemistä lukumäärällisesti suurehkolla asejärjestelmällä, joka on erittäin liikkuva ja käyttää ympäristöä naamioituakseen tai välttääkseen vastatoimet. Sotahistoria tuntee useita tarinoita niin menestyksekkäästä kuin vähemmän menestyksekkäästäkin parvitaktiikasta. Esimerkiksi natsi-Saksan sukellusvenelaivasto kuritti susilauma-taktiikan avulla liittoutuneiden laivaliikennettä tehokkaasti, ja suomalaisen jalkaväen mottitaktiikka sovelsi myös swarmauksen parhaimpia periaatteita. Olivat kyseessä sitten sitten sissit tai nanolennokit, parvitaktiikalla on menestymisedellytykset, mikäli siihen käytettävä asejärjestelmä on vaikeasti tavoitettava liikkuvuuden tai naamioinnin takia, käytössä on vastustajaan nähden ylivoimainen tiedustelu sekä tilannekuva, ja tulivaikutus sekä toimintasäde ulottuvat pitkälle. Parvitaktiikalla saavutetaan vastustajan moraalin romahtaminen. Lisäksi mahdollisuudet koordinoituun puolustukseen ja tehokkaaseen resurssienjakoon romahtavat, yllätysiskuvaikutus moninkertaistuu, sekä vastustaja eristetään huollosta ja kommunikaatiosta, arvioi John Robb vuonna 2004 kirjoittamassaan esseessä. nyt on ohitettu piste, jonka John Robb on vakuuttunut, että jo taivuteltua kiireisen konsultin sai rolli jälkeen paluuta ei ole. Kont muutamaan ripeään kommenttiin. nkin liian nopea aikataulu? Kontrolli: Eikö viisi vuotta ole kuite essa tulemme näkemään YhdysJohn Robb: Kahden vuoden kulu llinto FAA:n puuttuvan tilanteeiluha ilma valtain presidentin vaativan muodossa. Pato on murtumassa! seen lupa- ja rajoituskäytäntöjen ia vaatii kuluttajien suosion. Sen Kontrolli: Kehittyäkseen teknolog e. Ainoa kynnys teknologian laske hinta ja myötä saatavuus paranee Millaista arkikäyttöä lennokeille kehittymiselle ovat massamarkkinat. yhteiskunnassa on? kuten maaston tiedustelu ja muu John Robb: Tiedon kerääminen, julkiset turvallisuusorganisaatiot, tiedustelu, vakoilu, yksityiset ja ttipalvelut sekä kaikenlainen lähe pika pelastus- ja SAR-palvelut, matkustajien kuljettaminen, jopa lentoliiketoiminta mukaan lukien nähdään kasvua, ennen kuin sa nnas maatalous. Alan liiketoimi mutta käytännössä listakin on oikeat käyttötarpeet muotoutuvat, loputon. jestöt ottavat teknologian käytKontrolli: Uskotko, että rikollisjär sukellusveneteknologian? Tamilitöönsä nopeammin kuin vaikkapa ellä taisteluvalmiita sukellusmen ikym tiikerit rakensivat viime vuos käyttävät vedenalaisia rahdin veneitä, ja Meksikon huumekartellit osaamisen leviäminen ei ole isen tekn kuljettamiseen, eli sen alan ollut järin nopeaa. at lennokit käyttöönsä! Tekniikka John Robb: Kyllä rikolliset ottav ksi vaatii vain yksinkertaista toise ja aa on ensinnäkin erittäin halp periaatteessa jokaisen insinöörin sähköteknistä osaamista - se on saadaan myös loputtomasti sta Kiina sä. asiantuntemuksen piiris sekä helposti saatavissa - ja ne osia, softat ovat yksinkertaisia dilla. kehittyvät kiihtyvällä vauh a vauhtia. Varmasti niin kovaa, Kontrolli: Ok, teknologia tulee kova n hahmota kehitystä. Mutta onha ettemme me täällä Suomessa olla oikeasti tä näis o Voik iaa. ntas usfa aisu tämä vähän tällaista tulev hyötyä vakavalle rikollisuudelle? määrin. Lennokkeja voidaan käyt John Robb: Mitä suurimmassa Niitä pystytään aan. nem pake ee pääs ä kääj tää kaukaa, jolloin hyök ta kohteita vastaan samanaikäyttämään myös tehokkaasti usei sellisen käyttökelpoinen juuri keuk poik on ä kaisesti, ja asejärjestelm infrastruktuuria vastaan. järjestäytynyt yhteiskunta ja valtio Kontrolli: Jos näin käy, kuinka uhalta? n okkie voivat suojautua nanolenn tiona teknologiaa ruvetaan rajoitJohn Robb: Ensimmäisenä reak n, että se on hyödyntöntä. Tarvitamaan. Hyvin nopeasti huomataa töisiä, ettei niiden leviämistä voi käyt yleis tut komponentit ovat niin imellä? Nykyinen valtiojärjestehokkaasti hallita. Ja pitkällä tähtä nanolennokkien syytä, vaan ole ei se a telmä romahtaa. Mutt joka mahdollistaa myös nanolenseuraus siitä samasta asiasta, atiosta. Kansallisvaltio ei pysy alisa glob n, nokkitekniikan leviämise estyksessä. hengissä globaalissa maailmanjärj KON T ROLLI 1 • 2012 39
• Kun kehityksen vakavuus valkenee, seuraa yritys hallita tilannetta esimerkiksi rajoittamalla tekniikan saatavuutta ja leviämistä sekä rajoittamalla lennokkien lennättämistä lupajärjestelmällä. Rajoitukset eivät kuitenkaan suojele yhteiskuntaa kahdesta syystä: tarvittava tekniikka on liian helposti saatavilla, eivätkä rikolliset muutenkaan noudata rajoituksia, vaan tekevät mitä haluavat. Esimerkki: ovatko ampuma-asein tehdyt rikokset hävinneet Iso-Britanniasta sen myötä, kun ampuma-aseet kiellettiin lainkuuliaisilta kansalaisilta? Avoimen lähteen tiedustelu Jos epäilet, että artikkelissa on lapinlisää, saatat haluta tutkia seuraavia lähte itä: youtube.com: a swarm of nanoquad rotors youtube.com: encina hall kmelrobotics.com globalguerillas.typepad.com blogs.the-american-interest.com/fuku yama/ diydrones.com thingiverse.com/thing:17612 Ja laita muistiin, että kesällä 2012 ilmestyy aihepiirin romaani Daniel Suarez: Kill Decision kuten Robb totesi haastattelussa, lista käyttötarkoituksista on käytännössä loputon. Hän kirjoitti blogissaan dronesodan ensimmäisen uhrin olleen eläinaktivistien tiedustelulennokki Etelä-Carolinassa. Aktivistit yrittivät estää kyyhkysenmetsästyksen sunnuntaina 12. helmikuuta nauhoittamalla metsästäjiä lennokilla, ja onnistuivatkin lopettaamaan lintujen ampumisen, mutta vihaiset metsästäjät ampuivat alas aktivistien tiedusteludronen. SHARK-järjestö arvioi vahingot 200300 dollariin. Fukuyama on ottanut projektikseen rakentaa henkilökohtaisen, toimivan nanolennokin: - Ennen kuin se kielletään, hän perustelee blogissaan helmikuun 12. päivänä. yritetään kieltää. Miehen mukaan Yhdysvaltain hiekkalaatikolla kohtaama alkeelliseen mutta silti hämmästyttävän tehokkaaseen teknologiaan perustuva vastarinta on osoitus siitä, että lennokeissa piilee uhka, jota USA ei voi sivuuttaa. Miehen oma taka-ajatus on rakentaa nanolennokki täysillä tiedusteluherkuilla. Toistaiseksi hänellä on neliroottoridrone, joka ottaa video-kuvaa Sonyn digipokkarilla. Fukuyaman mukaan seuraava askel on telemetria suoran videokuvan ja esimerkiksi GPStietojen lähettämiseksi, jolloin drone voi navigoida ilman näköyhteyttä alueilla joiden infra ei ole ennestään tuttu. Dronevideoihin ja -blogimerkintöihin kommentoineet kyynikot ovat osin oikeassa: harrastajat eivät ole vielä näyttäneet mitään, mikä ei olisi ollut mahdollista toteuttaa absoluuttisesti ajateltuna jo mahdollisesti kymmeniä vuosia sitten. Tällaiset näkemykset katsovat kuitenkin itse asian ohi, kuin Pentti Arajärvi ikään. Kyse ei ole siitä, että olisi jokin täysin uusi keksintö, vaan että suhteellisesti ajateltuna mahdollisuudet lennokkien lennättämiseen ja varustamiseen ovat parantuneet suorastaan eksponentiaalisesti. Halvemmat ja pienemmät lennokit lentävät pitemmälle suuremmalla hyötykuormalla kuin koskaan aikaisemmin, ja ne syöttävät ääntä ja videota täysin viiveettä henkilökohtaisiin mobiililaitteisiin pitkille etäisyyksille. Poliittinen filosofi yhtyy Robbin näkemykseen siitä, että tekniikka on niin mullistavaa, että se tullaan kieltämään. Tai paremminkin Medialle drone on yhtä kustannustehokas menetelmä tilannekuvan päivittämiseksi kuin turvallisuusviranomaisillekin. Mutta Kuusikymppinen Fukuyama, esimerkiksi, yritti tiedustelulennokin rakentamista jo kun hänen omat lapsensa olivat vasta pie- Ensi vilkaisulla kuuluisa filosofian tohtori Francis Fukuyama on täysin eri maailmasta kuin John Robb. Stanfordin yliopiston kansainvälisen politiikan professori tuntee erityisen hyvin muun muassa poliittisen kansantaloustieteen ja kehitysmaatutkimuksen. Mitään toiminnallista hänen taustastaan ei löydy, mutta korkealentoisen filosofisen sisällön tuottamista sitäkin enemmän. Näitä kahta miestä yhdistää lähinnä kiinnostus valtiojärjestelmän tulevaisuuteen. Ja lennokkeihin! KMel Robotics yllättyi huomiosta, eikä ollut varautunut saamaansa yhteydenottotulvaan. Kotisivuilla luvataan ainoastaan “palata asiaan. 40 KON T R OL LI 1 • 2012
• AJATUSHARJOITUS Neljännen sukupolven sodankäynti on pääasiassa epäsymmetristä taistelua valtiollisten ja ei-valtiollisten osapuolten, kuten jengien, huumekartellien, kapinallisten ja terroristien, välillä. Tällaisessa taistelussa ei ole lainkaan rintamalinjoja eikä esimerkiksi puolustettavia asemia. Tiedustelu, liikkuvuus ja kustannustaso ovat määrääviä tekijöitä. Eräs esimerkki oli Libyan kapina, josta John Robb muuten käytti termiä neofeodaalinen konflikti; monarkki osti öljyrahoilla ulkomaalaisia palkkasotilaita, joita vastaan kansa taisteli autotalleissa rakennetuilla puoli-ilmaisilla asejärjestelmillä (ja kansainvälisen yhteisön ilmatuella). “Francis Fukuyaman kotitekoinen drone välittää pian elävää videokuvaa ja suunnistaa GPStelemetrian avulla.” kuva: Francis Fukuyama niä. Hän rakenteli radio-ohjattavan helikopterin alustalle, mutta kuluttajaelektroniikan taso ei vain mahdollistanut projektia. Nyt mahdollistaa. Harrastajilta puuttuu enää vain autonomian algoritmi. Kuten GRASP osoitti tammi-helmikuun vaihteessa, sekään hetki ei ole kaukana. John Cameron oli väärässä: koneet eivät nouse ydinsodan tuhkasta. Mutta toisin kuin Cameron, John Robb puolestaan voi olla oikeassa. Koneet nousevat ilman ydinsotaa. Niin se aika lentää, tempus fugit! Ja pian saattavat lentää myös nanolennokkiparvet. Robb on ollut väkivallan käytön kehittymistä analysoineissa huomioissaan oikeassa aiemminkin. Yksi IAI Eitan maksaa 35 miljoonaa USA:n euroa. Jos kommunikaatio- ja hallintajärjestelmään varataan muutamia satoja tuhansia dollareita ja nanodronelle arvioidaan hinnaksi 750 USD:a (josta lastu on kallein, maksaen joitain satoja), erotuksella saa käsittämättömän määrän pienlennokkeja. Kysymys kuulu, miten Meksikon valtio puolustautuu La Familia Michoacanaa vastaan, kun se rupeaa iskemään nanolennokeilla? Entä kun kartelli iskee USA:n raja- ja huumeviranomaisten kimppuun droneilla? Yhdysvallat on spekuloinut asevoimien lähettämisellä Meksikoon viime vuosina, mutta ratkaisisiko se - siis konventionaalinen sota - ongelman? Ja itse asiassa ketä vastaan Yhdysvallat Meksikossa toimisi? Aiheesta voidaan jatkaa muun muassa osoitteessa Kontrolli.fi/keskustelu. KON T ROLLI 1 • 2012 41
• KIRJASTO teksti ja kuvat: Seppo Vesala Useampaa vastaan puolustautuminen Kontrolli lähtee mukaan joukkotap peluihin. Vaikka aihe on tärkeä, siitä löytyy yllä ttävän vähän materiaalia; mahdollisesti aih een haastavuuden takia. BEAT THE ODDS kouluttaja: Vladimir Vasiliev tuottaja: Systema Headquarters www.russianmartialart.com 2009 pituus: 0:49 Taustatietoja kouluttajasta Vasiliev on systeman pääkouluttajan Mihkail Ryabkon oppilas. Hän on saanut taistelukoulutusta Venäjän armeijassa, ja muutettuaan Kanadaan Vasiliev perusti ensimmäisen Venäjän ulkopuolisen systema-koulun. Vasiliev on kouluttanut systemaa 30 maassa ympäri maailmaa, ja hän esiintyy kouluttajana yli kymmenellä systema-opetusfilmillä. U sean hyökkääjään kohteeksi joutuminen on varsin realistinen uhka, ja sen mahdollisuus tulisi huomioida kaikessa itsepuolustus- ja voimankäyttöharjoittelussa. Aiheesta löytyy kuitenkin yllättävän vähän materiaalia. Esimerkiksi veitsihyökkäyksen torjumisesta löytyy huomattavasti enemmän tavaraa, vaikka kyseessä on epätodennäköisempi, joskin sinänsä mahdollinen uhka. Tämä saattaa johtua siitä, että useampaa hyökkääjää vastaan puolustautumiseen on vaikeampi antaa mitään selkeitä tekniikoita tai toimintaohjeita. Kontrollin numerossa 3/2010 on käsitelty yhtä aiheeseen liittyvää filmiä. 42 KON T R OL LI 1 • 2012 Filmin esittely Beat the Odds alkaa liikkumisen opettamisella. On tärkeää, että pystyy liikkumaan ja väistelemään hyökkäyksiä rennosti. Katsojaa kehotetaan harjoittelemaan liikkumista myös ulkotiloissa. Seuraavaksi pelkkään väistelyyn liitetään lyöminen, liikkeen jatkuessa keskeytymättömänä. Lyöntien on oltava rentoja ja ennalta arvaamattomia. Lyöntejä harjoitellaan myös polviltaan sekä makuuasennosta. Seuraavana liikkumiseen yhdistetään potkut ja jaloilla tehtävät työnnöt, joilla vastustajia saadaan horjutettua ja estettyä näitä tekemästä omia hyökkäyksiä. Lopuksi vielä yhdistetään potkut ja lyönnit. Seuraavaksi filmillä puhutaan kamppailuasennosta. Vaikka systemassa ei ilmeisesti mitään varsinaista kamppailuasentoa olekaan, tiettyihin asioihin kiinnitetään huomiota. Liikuttaessa on tärkeää, että kädet pysyvät irti toisistaan eivätkä mene ristiin. Kädet pidetään alhaalla, jolloin vartalo pysyy rennompana verrattuna tavanomaiseen kamppailuasentoon, jossa käsiä pidetään hartioiden korkeudella. Kädet alhaalla on myös helpompi tehdä yllättäviä
• hyökkäyksiä, koska hyökkäys lähtee vastustajan näkökentän alapuolelta. Lisäksi normaalissa kamppailuasennossa oleva vastustaja peittää omilla käsillään systema-kamppailijan alhaalla pitämät kädet näkökentästään. Tämä tekee systeman iskuista entistäkin yllätyksellisempiä. Vasiliev neuvoo, että lyömistä on harjoiteltava siten, että lyöjä ei katso sinne minne on aikeissa lyödä, mikä luonnollisesti lisää iskujen yllätyksellisyyttä. Lyönnit näyttävät usein rennoilta roiskaisuilta, jotka muuttavat suuntaansa juuri ennen osumista, ja ylipäätään iskut ovat ulkoapäin katsottaessa niin ponnettoman näköisiä, että niitä ei helposti edes miellä minkäänlaiseksi uhaksi. Seuraavaksi filmillä näytetään, miten yhdellä lyönnillä voidaan osua useampaan vastustajaan. Lyönti ikään kuin kimpoaa ensimmäisestä kohteesta siten, että se osuu toiseen kohteeseen. Kättä ei siis viedä taakse tai ”ladata” ensimmäisen ja toisen kohdehenkilön välillä, vaan nyrkki jatkaa matkaansa kuin lammen pintaan laakana heitetty pikkukivi. Tällainen useampaan maaliin yhdellä lyönnillä lyöminen säästää aikaa ja energiaa, ja tekee lyöntien tulokulmista entistäkin arvaamattomampia. Vasiliev neuvoo, että etäisyys vastustajaan tulee pitää itselle sopivana. Ilmeisesti tarkka etäisyys riippuu kunkin kamppailijan omista mieltymyksistä; ainakaan filmillä ei annettu mitään ihanteellisia metri- tai senttimääriä. Samalla kun kamppailija pitää etäisyyden itselleen sopivana, hän hallitsee tilannetta, vaikka vastustaja ei tätä välttämättä tajua. Pitämällä etäisyyden vastustajan kannalta epäsuotuisana vaikeutetaan vastustajaa tekemästä tehokkaita hyökkäyksiä. Seuraavaksi puhutaan vastustajien hyökkäysten ohjaamisesta niin, että vastustajat hyökkäävät toistensa päälle; esimerkiksi lyönti ohjataan osumaan aiotun kohteensa sijasta vastustajan omaan kaveriin. Tällainen puolustautuminen on vastustajan kannalta odottamatonta ja turhauttavaa ja puolustajan kannalta energiatehokasta. Hyökkäysten ohjaaminen on erityisen tehokas strategia silloin, kun yksi tai useampi vastustajista on varustautunut jollakin kättä pidemmällä. Filmillä opastetaan myös vastustajan arkoihin paikkoihin iskemisessä, mikä antaa mahdollisuuden saada vastustaja pois pelistä varsin nopeasti. Filmillä näytetään myös, miten irrottaudutaan useammasta samanaikaisesta tartuntaotteesta. Systemaan käsittääkseni kuuluu oleellisena osana siedätyshoito iskujen vastaanottamisessa. Aihetta käsitellään myös tällä filmillä. Harjoittelija ei varsinaisesti opettele kestämään enemmän ja enemmän rankaisua, vaan hän opettelee ottamaan iskuja vastaan siten, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän vahinkoa. Filmin lopussa näytetään esimerkkinä, miten Vasiliev puolustautuu kolmea aseistettua hyökkääjää vastaan. Tässä osiossa ei varsinaisesti opeteta mitään, vaan tämä kappale vaikuttaa enemmänkin demonstraatiolta. Kokonaisarvostelu Filmillä esiteltävä laji on systema, joka eroaa useimmista muista itsepuolustuslajeista melkoisesti. Lajia tuntemattoman katsojan voikin olla vaikeaa saada filmiltä irti juurikaan käyttökelpoista materiaalia. Minullakaan ei ole mitään käytännön kokemusta lajista, joten jouduin vain ihailemaan sitä rentoutta, jolla Vasiliev filmillä vastustajiaan pyöritteli. Filmiltä sai kuitenkin varsin vähän käytännön työkaluja omaan työkalupakkiin. Tilanne voi olla erilainen, jos katsoja hallitsee jo systeman perusteet. Sen lisäksi, että lajia tuntemattoman voi olla vaikeaa hyödyntää filmillä esitettäviä asioita, minua häiritsi sekä Vasilijevin että filmillä selostajana toimivan naisen varsin voimakas venäläinen aksentti. Vasilijev joutui useassa kohdassa hakemaan oikeita sanoja, mikä saattaa vaikuttaa asioiden ymmärtämiseen. Paitsi että Vasilijevin kielitaito asettaa jonkin verran rajoituksia asioiden opettamiselle, hän selittää useassa kohdassa asioita samalla kun puolustautuu usean hyökkääjän samanaikaiselta hyökkäykseltä, mikä on omiaan vaikeuttamaan ajatusten koossa pysymistä. Olisikin ollut parempi, jos Vasilijev olisi malttanut pitää asioiden selostamisen ja niiden käytännön esittelemisen toisistaan erillisinä. Jäin kaipaamaan enemmän taktiikan ja tilanteiden välttämisen käsittelyä. Nyt opetus alkaa tilanteesta, jossa ollaan jo keskellä tappelua. Itsepuolustustilanteiden välttäminen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin tilanteesta selviäminen sen mentyä fyysiseksi. Taktiikkaan ei puututtu muuten kuin liikkumisen ja sijoittumisen suhteen. Tosin systemassa idea taitaa olla täysin päinvastainen normaaleihin itsepuolustuslajeihin verrattuna: niissä vastustajat pyritään sijoittamaan riviin, jolloin vain yksi pystyy hyökkäämään kerrallaan. Systemassa taas mennään hyökkääjien keskelle, jolloin voidaan hyökätä kaikkien kimppuun yhtä aikaa. Koska systemassa ei tunnu olevan mitään tiettyjä tekniikoita tai jäykkiä muotoja, lajia tuntemattoman katsojan voi olla vaikeaa poimia filmiltä itselleen hyödyllisiä tiedonmurusia. Filmi kuitenkin synnytti halun tutustua lajiin hieman tarkemmin. MULTIPLE ATTACKERS kouluttaja: Jeff Anderson tuottaja: CQC Inc www.closequarterscombat.com 2011 sivumäärä: 16 sivukoko: noin 28 x 22 cm CD:n pituus: 1:07 Taustatietoja kouluttajasta Jeff Anderson on palkittu taisteluveteraani, joka on palvellut Yhdysvaltojen armeijassa kymmenen vuotta. Anderson on harjoitellut taistelulajeja 13-vuotiaasta alkaen, ja hän on saavuttanut korkeita vyöarvoja useissa lajeissa. Sotilasuransa jälkeen Anderson on toiminut turvallisuuskonsulttina ja henkivartijana. Paketin esittely Multiple Attackers on noin A4-kokoisesta vihkosesta ja audioCD:stä koostuva paketti. Vaikuttaa siltä, että vihkonen on tarkoitettu luettavaksi ensin, sillä se sisältää enemmän perustietoja ja aiheen käsittely on kokonaisvaltaisempaa. CD:llä on Al Ridenhour -nimisen itsepuolustuskouluttajan haastattelu, jossa Ridenhour vastaa useampaa hyökkääjää vastaan puolustautumiseen liittyviin kysymyksiin. CD:llä käsiteltävät asiat ovat hajanaisia ja keskustelu muutenkin rönsyilee. Vihkonen alkaa uhan käsittelyllä: Anderson toteaa, että useamman hyökkääjän uhriksi joutumisen riski on tulossa yhä yleisemmäksi. Lukijalle kuitenkin vakuutetaan, että yksinäisellä puolustajalla on puolellaan joitakin etuja, jotka tekevät useampaa hyökkääjää vastaan puolustautumisen mahdolliseksi. Yksinäinen taistelija esimerkiksi tietää, että ei voi luottaa kehenkään muuhun kuin itseensä, kun taas joukon jatkeena oleva hyökkääjä saattaa luovuttaa helpommin siksi, että hän ei ole yksin vastuussa taistelun jatkamisesta. Luovuttaminen tai häviäminen ei ole myöskään yhtä noloa, sillä häpeä jakautuu useamman ihmisen kesken. KON T ROLL I 1 • 2012 43
• KIRJASTO Koska useamman hyökkääjän kohteeksi joutuminen on erittäin vaarallista, tilannetta tulee välttää viimeiseen asti. Tilanteiden välttämisessä ympäristön havainnointi on erittäin tärkeässä asemassa. Myös itsensä epäkiinnostavaksi kohteeksi tekeminen on hyvä tapa välttää esimerkiksi ryöstön kohteeksi joutumista. Tämä onnistuu luomalla vaikutelma kovasta kohteesta, jonka kimppuun hyökkääminen on riskialtista: miksi hyökätä suden kimppuun, kun lampaitakin on runsaasti saatavilla? Jos joukkohyökkäyksen kohteeksi joutuminen vaikuttaa todennäköiseltä, tulee puolustautujan reagoida ennakoivasti sen sijaan, että jäisi odottamaan hyökkääjien ensimmäistä siirtoa. Ennakoivalla hyökkäyksellä voidaan sotkea hyökkääjien pasmat, ja onnistuneella ensi-iskulla voidaan murtaa näiden moraali kokonaan. Vihkosessa annetaan ohjeita ensi-iskun tekemiseksi. Ohjeet ovat teknisiä, taktisia ja lainopillisia. Andersonin mukaan pahin virhe, jonka joukkohyökkäyksen uhri voi tehdä, on luovuttaa etukäteen ajatellen, että mitään ei kuitenkaan ole tehtävissä. Tilanne luonnollisesti on vaikea, eikä puolustajan kannata ensisijaisesti pyrkiä voittamaan vaan selviytymään tilanteesta. Kirjasessa annetaan melko paljon taktisia neuvoja, miten selviytymisen todennäköisyyksiä voi parantaa. Jatkuvassa liikkeessä pysyminen on tärkeässä osassa, ja maahan joutumista tulee välttää viimeiseen asti. Liikkumisella tulee pyrkiä siihen, että hyökkääjät ovat toistensa tiellä, jolloin puolustautuja voi keskittyä taistelemaan yhtä hyökkääjää vastaan kerrallaan. Myös kättä pidemmän käyttäminen lisää alakynnessä olevan puolustautujan mahdollisuuksia. Vihkosessa käsitellään parin sivun verran myös perheen tai muiden läheisten henkilöiden puolustamista. Anderson neuvoo sopimaan läheisten kanssa jonkinlaisia toimintalinjoja ja taktiikoita joukkohyökkäyksen kohteeksi joutumisen varalta. Kantavana ajatuksena on, että huoli läheisten turvallisuudesta vaikeuttaa omaakin puolustautumista. Tämän takia läheisten tulisi poistua paikalta ja mahdollisuuksien mukaan hälyttää apua. Kirjasen lopussa on vielä ohjeita harjoittelun järjestämisestä. Nämä ohjeet ovat pääsääntöisesti yleispäteviä eivätkä liity pelkästään joukkohyökkäyksiin. Audio-CD ei tuo kovinkaan paljoa uutta kirjasen sisältöön. Levyllä tulee toki esille joitakin lähinnä yksittäisiä uusia asioita, mutta mitään suuria kokonaisuuksia ei levyllä esitetä. Levyä kuunnellessani huomasin ajattelevani useita kertoja, että äänite on tehty ensin, ja Anderson on poiminut levyltä tärkeitä kohtia kirjaseen. Oikeastaan ainoa kokonaan uusi asia, jota kirjasessa ei käsitelty lainkaan, liittyy sotilaiden uhkaan joutua joukkohyökkäyksen kohteeksi esimerkiksi jos hyökkääjien tarkoituksena on ottaa sotilas panttivangiksi. Kokonaisarvostelu Ennen kuin sain paketin käsiini, luulin, että paketti sisältää DVD:n, ja että vihkosen tarkoituksena on vain tukea DVD:llä esiteltäviä asioita. Todellisuudessa on kuitenkin niin, että kirjanen on paketissa tärkeämpi osa, ja CD on lähinnä mukava, joskaan ei kovin tarpeellinen lisä. Yksi syy siihen, miksi CD tuo pakettiin niin vähän lisäarvoa on se, että koko reilun tunnin pituinen haastattelu on jätetty yhdeksi kappaleeksi, jolloin jonkin tietyn kohdan tai asian etsiminen levyltä on hankalaa. Paljon parempi vaihtoehto olisi ollut jakaa haastattelu sopiviin pätkiin aiheen perusteella. Vaikka vihkonen vaikuttaa päällisin puolin vaatimattomalta, sen teksti on melko tiivistä ja se sisältää verrattain paljon asiaa. Erityisen ilahduttavaa on, että kirjanen keskittyy voimakkaasti taktiikkaan; se ei taida sisältää yhtäkään tekniikkaa. Taktiikkapainotteisuus on erityisen mukavaa sen takia, että muu tässä Kirjastossa esitelty materiaali käsittelee taktiikkaa varsin vähän. Paketti on kokonaisuutena hyvä, vaikka CD ei kovin tarpeellinen 44 KON T R OL LI 1 • 2012 lisä olekaan. Paketin huonoin puoli on se, että se kuuluu kuusiosaiseen itsepuolustussarjaan, jonka yksittäisiä moduuleita ei voi tilata, vaan on tilattava koko sarja. DEALING WITH MULTIPLE ATTACKERS kouluttaja: Shaun Ward tuottaja: PSDI www.dragonsocietyinternational.com 2011 pituus: 0:18 Taustatietoja kouluttajasta Shaun Ward toimii kenttäpoliisina ja SWAT-ryhmän jäsenenä. Hän toimii kouluttajana PSDI:ssä ja hänellä on myös Pohjois-Carolinan osavaltion pätevyys voimankäyttökouluttajana. Ward on saavuttanut mustan vyön useassa kamppailulajissa. Filmin esittely Dealing with Multiple Attackers on tämänkertaisen Kirjaston filmeistä ainoa, joka on suunnattu nimenomaan turvallisuusalan työntekijöille. Tämän takia odotukseni filmiä kohtaan olivat koholla – valitettavasti. Filmi alkaa näyttävällä aloitusvalikolla, mutta tarkemmin katsottuna valikossa on vain yksi valinta: filmin katsominen suoraan. Esimerkiksi kohtausvalikkoa ei ole. Tämä johtuu siitä, että filmiä ei ole jaettu kohtauksiin, vaan koko filmi on katsottava alusta loppuun. Jos katsoja haluaa etsiä jonkin tietyn asian filmiltä, se on tehtävä manuaalisesti. Filmi alkaa noin kahden minuutin mittaisella introlla, jossa esitellään PSDI:n (Police Survival and Defense Institute) toimintaa. Sinänsä tässä ei ole mitään vikaa, mutta intro vie yli kymmenen prosenttia filmin kokonaispituudesta! Varsinainen filmi alkaa yleisten asioiden käsittelyllä. Katsojalle kerrotaan, että ympäristön havainnoiminen ja tarkkaavaisuus ovat tärkeitä. Tämä korostuu tilanteissa, joissa on useampia vastustajia. Seuraavaksi puhutaan kohdehenkilön käskyttämisestä. Käskyttäminen on tärkeää paitsi siksi, että sen avulla kohdehenkilö saatetaan saada tottelemaan, mutta se myös pakottaa kenttäsian hengittämään oikein; stressitilanteessa hengitystä saatetaan pidättää huomaamatta. Käskyttämällä saadaan myös luotua todistajia, jotka voivat jälkikäteen kertoa, että kenttäsika yritti saada tilanteen hallintaan puhumalla ennen fyysisten voimakeinojen aloittamista. Vasta noin puolivälissä eli seitsemän minuutin kohdalla päästään filmin varsinaiseen asiaan. Ward puhuu sekä kohdehenkilön että muiden läsnäolijoiden kehonkielen tulkitsemisesta alkavan hyökkäyksen tunnusmerkkien havaitsemiseksi. Filmillä puhutaan oikeasta sijoittumisesta suhteessa kohdehenkilöihin sekä varoetäisyden luomisesta. Viimeinen käsiteltävä asia on voimankäyttövälineiden käyttäminen. Katsojaa opastetaan, että voimankäyttövälineitä ei voi ottaa vyöltä, mikäli kohdehenkilö on liian lähellä. Etäisyyttä voidaan ottaa tönäisemällä vastustajaa taaksepäin, mieluiten toisten vastustajien päälle, tai perääntymällä itse. Mitään sopivan voimankäyt-
• tövälineen valintaan tai käyttämiseen liittyviä neuvoja ei anneta. Filmin lopussa on vielä lyhyt kertaus filmin sisällöstä. Tämä kertaus alkaa noin 15 minuutin kohdalla. Jos filmin alusta jätetään pois intro ja filmin lopusta tämä kertaus, jää jäljelle vain noin 13 minuuttia varsinaista asiaa. Kokonaisarvostelu Tämä filmi on yksi huonoimmista näkemistäni itsepuolustus- tai voimankäyttöfilmeistä. Filmin huonous ei johdu esitettävien asioiden huonoudesta vaan siitä äärettömästä ylimalkaisuudesta, jolla kaikkien aiheiden pintaa raapaistaan. Tämä filmi voisi toki toimia hyvänä runkona, jonka varaan voisi tehdä kunnollisen koulutusfilmin. Jokaisesta filmillä käsiteltävästä aiheesta saisi varmasti pahemmin pinnistelemättä tai venyttämättä yhtä paljon asiaa kuin koko tällä filmillä on pituutta. Vaikuttaakin siltä, että tekijät eivät ole kunnolla miettineet, mitä kaikkea asioita filmillä voisi esittää ja kuinka syvälle niihin voisi pureutua. Sen sijaan aiheet vain ohitetaan pikaisesti ja ikään kuin kuitataan käsitellyiksi. Sen lisäksi että opetus on pinnallista, filmillä ei esitetä yhtäkään harjoitusta mistään filmillä käsiteltävästä aiheesta. Vaikka asiat opetettaisiin ylimalkaisesti, katsoja voisi kuitenkin saada paljon hyötyä filmistä, jolla olisi useita hyviä käytännön harjoitteita, joiden avulla asioita voisi harjoitella omatoimisesti. Vaikka filmille ei olekaan tehty kappalejakoa, filmin käytännön toteutus toimii muilta osin kohtuullisen hyvin. Filmi on kuvattu vain yhdellä kameralla, joka ei pahemmin liiku tai zoomaa, mutta kuvasta kuitenkin näkee hyvin kaiken tarpeellisen. Äänitys on hieman särisevä, mutta ei häiritsevästi. Mitään Dolby Surround -ääntä ei kai kukaan tällaiselta filmiltä odotakaan löytävänsä. Joiltakin osin filmin jälkituotanto on jopa kiitettävää, sillä esimerkiksi kuvan päälle lisätyt tekstit toimivat hyvin. PRACTICAL KARATE: DEFENSE AGAINST MULTIPLE ASSAILANTS kouluttaja: Masatoshi Nakayama, Donn Draeger kustantamo: Tuttle publishing, 1964 sivumäärä: noin 120 sivukoko: noin 21 x 15 cm Taustatietoja kouluttajasta Nakayama on pitkäaikainen Japanin karateyhdistyksen pääkouluttaja, ja hän oli merkittävä tekijä Shotokan karaten kehittämisessä ja maailmanlaajuisessa leviämisessä. Kirjan kirjoittamisen aikaan Nakayamalla on kahdeksannen danin musta vyö shotokan karatessa. Hän on kirjoittanut lukuisia kirjoja ja tehnyt useita opetusfilmejä karatesta. Nakayama kuoli vuonna 1987. muun muassa saavutti judossa 4. danin mustan vyön arvon ja oli tuomassa judoa Yhdysvaltoihin. Draeger kirjoitti lukuisia kirjoja eri kamppailulajeista, joista useita pidetään eräinä parhaista englanninkielisistä aasialaisia lajeja käsittelevistä kirjoista. Draeger kuoli vuonna 1982. Kirjan esittely Kirja on kirjasarjan kolmas osa, mutta sen sisältämät tekniikat on kirjoittajien kertoman mukaan valittu siten, että lukijan on helppo käyttää niitä jopa ilman aikaisempaa kokemusta karatesta. Osaltaan tämä varmasti pitääkin paikkansa, mutta suurelta osin esitetyt tekniikat vaativat mielestäni kamppailulajiosaamista. Kirja on jaettu kolmeen osaan: tilanteet, joissa puolustaja seisoo, puolustaja on tilanteen alkaessa istumassa, ja puolustaja joutuu maahan tai on jo alun perin valmiiksi maassa. Näistä ensimmäinen osa on selvästi pisin: ensimmäisessä osassa esitetään kuvasarjoina 14 tilannetta, toisessa osassa neljä ja viimeisessä osassa kolme tilannetta. Suuri osa kirjassa esitettävistä alkutilanteista on mielestäni melko kaukaa haettuja ja niille on tyypillistä, että yksi tai useampi hyökkääjä on tarttunut puolustajaan kiinni haitaten tämän liikkumista. Kaikissa tilanteissa on siis mukana jonkinlainen irrottautumistekniikka. Kaikissa kuvasarjoissa on kuvattu alkutilanne sekä valokuvalla että lyhyesti sanallisesti. Tekniikat esitetään sekä valokuvilla että kuvatekstien avulla. Paikoin valokuvien oheen on lisätty kaaviopiirroksia, joiden avulla kuvataan puolustajan jalkojen liikkeitä. Kuvasarjojen lopussa on vielä teksti, jossa osoitetaan käytetyn tekniikan ydinkohdat ylimalkaisesti. Kirjassa on esitetty hyvin lyhyesti myös taktiikkaa, sekä yleisesti että esitettyihin tilanteisiin liittyen. Nämä taktiikkaosiot ovat mielestäni kirjan hyödyllisintä antia, joten on sääli, että kirja keskittyy niin paljon teknisiin suorituksiin. Kokonaisrvostelu Hankkiessani tätä kirjaa en tajunnut, että kirja on minua vanhempi. Lisäksi kirjaa selatessani silmille hyppäsi se seikka, että kirja on täynnä suttuisilla valokuvilla toteutettuja kuvasarjoja, ja se oli muutenkin varsin vanhanaikaisen oloinen. Näin ollen en odottanut kirjalta kovin paljoa. Onneksi pahat odotukseni eivät täyttyneet ainakaan kaikilta osin. Osa kirjan ratkaisumalleista näyttää toimivilta, mutta suuri osa vaatii vastustajalta jähmettymistä tai erittäin heikkoa iskunkestävyyttä, tai suorittajalta huomattavasti tavanomaista parempaa taitoa toimiakseen. Kuvasarjoja ei tosin pidä tarkastella ”oikeina” ratkaisuina tilanteisiin, vaan ennemminkin esimerikinomaisina suorituksina, joita on tarkoitus soveltaa tarpeen mukaan. Tätä asiaa tosin ei ole korostettu kirjassa, vaan lukija saattaa jäädä ajattelemaan, että tietyssä tilanteessa tulee toimia juuri jollakin tietyllä tavalla. Tekniikoiden selostaminen kuvateksteillä on paikoitellen melko ylimalkaista, ja kuvat ovat pääsääntöisesti hieman suttuisia. Tämä ei kuitenkaan päde kaikilta osin, vaan paikoitellen selostus on melko tarkkaa, ja joiltakin osin kuvasarjoissa tapahtumat on esitetty myös toisesta kuvakulmasta. Suuressa osassa kuvasarjoista huomion kiinnittää se, että vastustajan oletetaan olevan pois pelistä - tai vähintään irrottavan otteensa - saatuaan yhden iskun. Tekstissä tosin varoitetaan, että näin ei välttämättä tapahdu, mutta en näe, miten esitetyt ratkaisumallit toimivat, jos homma ei menekään niin kuin Strömsössä. Draeger on tunnettu aasialaisten kamppailulajien tuntija, joka KON T ROLL I 1 • 2012 45
• KENTTÄSIKA KOKKAA Vasikan hiillostus teksti: Kontrollin JTT-jäbät | kuvat: Kontrollin kenttävalvontaryhmä Vasikan hiillostaminen vaatii ammattitaitoa, ja siksi se kannattaakin yleensä jättää kokeneen hiillostajan tehtäväksi. Kontrolli raottaa nyt tätä salaisuuksien verhoa ja paljastaa vasikan hiillostamisen pikku jipot jokaiselle kenttäsialle. Kielenkantojen kirvoittamiseksi vasikkaa kannattaa hieman käsitellä ennen varsinaista hiillostamista. Alan perinteiden mukaisesti vasikkaa on yleensä marinoitu oluella, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Paras paikka vasikan hiillostamiseen on jokin syrjäinen ulkoilualue, jossa voi toimia ilman ulkopuolista häiriötä. Toisaalta vasikkaa ei pidä hiillostaa V liian kauan, ettei se pala. tua nyyttiä. Kaada jokaiseen nyyttiin noin kaksi ruokalusikallista oliiviöljyä, ripottele sekaan muutama ripaus suolaa sekä pippuria ja sekoita nyytin sisältö ennen sulkemista. Pakkaa kimpsut ja kampsut, on aika siirtyä varsinaiselle hiillostuspaikalle. Paikalle päästyäsi tee nuotio. Vanhan nyrkkisäännön mukaan hyvän hiilloksen saa polttamalla motin halkoja. Vaikka kenttäsiassa ei olisikaan metsurinverta ja halkomotin arvioimisessa olisi vaikeuksia, kannattaa roihusta tehdä melko infernaalinen, sillä paljolla pärjää aina. Kun nuotio on viritelty, on syytä laittaa folionyytit kypsymään. Älä kuitenkaan iske niitä ihan suoraan liekkeihin, vaan hieman sivummalle, jotta ne eivät pala. Hyvän hiilloksen muodostumisessa kestää puolesta tunnista tuntiin, eli juurikin sama aika kuin kasvisten kypsymiseen. Sitä odotellessa voi alkupalaksi paistaa vaikka makkarat. asikan hiillostaminen ei yleensä onnistu hetken mielijohteesta, vaan se vaatii perusteelKun hiillos on infernaalisen punertava ja utaeläimestä. lista valmistauliekit pääosin sammuneet, on aika aloittaa artikkeli kertoo na mä Tä : e. tus all au taj ian Huom mitys poliisin ilm tumista. Koska ini ng hiillostaminen. Kaikessa yksinkertaisuusla ös my Vasikka on hyvää vasikkaa dessaan homma on helppoa: ota lihat ) dia pe iki W e: hd (Lä voi olla vaikea marinadista, pyyhi suurimmat marinadit löytää, kannattaa liikkeelle lihan päältä talouspaperilla, ja laita lihat lähteä hyvissä ajoin ennen hiillostamista. Hyvän ja pitkäaikaisen ritilälle noin 40 sentin korkeudelle hiilloksesta. Hiillosta noin kahasiakassuhteen merkitystä ei voi liikaa korostaa, sillä useimmiten desta neljään minuuttia per puoli. Pari minuuttia per puoli tuottaa parhaat vasikat löytyvät juuri tutun kauppiaan kontaktien avulla. kenttäsialle sopivan kypsyysasteen, ja neljässä minuutissa ollaan Rutiineihin kuuluu myös ottaa selvää vasikan taustoista. Brasiliajo täysin kypsiä. lainen vasikka ei tietenkään ole yhtä hyvää kuin kotimainen lähialueen vasikka. Sopivan ajan kuluttua ota vasikat hiillokselta ja aseta ne lautaselle. Availe vierelle kasvisnyytti ja nauti herkut sopivan ruokajuoman Koska varsinaisella hiillostuspaikalla ollaan olosuhteiden armoilla, kera. kannattaa alkutoimenpiteet tehdä tutussa ja turvallisessa LVIAinekset neljälle: Kasvikset: ympäristössä eli kotona. Aloita vasikan käsittely kalvojen poista1 kesäkurpitsa misella, eli leikkaa fileestä terävällä veitsellä pois kaikki valkoiset 1 kg vasikan sisäfileetä kokonaisena 4 paprikaa osat. Kun jäljellä on kauniin punertava filee, leikkaa se noin viiden 8 salottisipulia sentin paksuisiksi paloiksi. Tämän jälkeen painele ja levitä palasia Marinadi: 1 rasia minitomaatteja niin, että ne ovat noin parin sentin paksuisia. 1 dl oliiviöljyä 0,5 dl punaviiniviinietikkaa Kilut ja kalut: Ota kulho ja kaada marinadin nestemäiset aineet kulhoon. Kuori 0,5 dl soijakastiketta foliota sipuli ja valkosipulin kynnet ja heitä kuoret biojätteeseen. Silppua 1 tl mustapippuria 2 litran pakastepussi sipuli ja valkosipulin kynnet ja lisää ne kulhoon. Ripottele sekaan 1 punasipuli kulho rouhittu mustapippuri. Lopuksi silppua persiljat marinadiin ja 2 valkosipulin kynttä keittiöveitsi sekoita huolella. 2 oksaa persiljaa leikkuulauta kenttäkelpoiset grillausvälineet Marinointi onnistuu näppärimmin pakastepussissa. Ota siis edellä käsittelemäsi lihat, laita ne pussiin ja kaada päälle marinadi. Vaikka pussia kutsutaankin pakastepussiksi, laitetaan pussi sisältöineen jääkaappiin, jossa lihan annetaan marinoitua noin kaksi tuntia. Marinoitumista odotellessa on hyvää aikaa valmistella vasikan ohella tarjottavat kasvikset. Kuori salottisipulit ja halkaise ne kahtia. Pilko kesäkurpitsa noin kahden sentin kuutioiksi. Leikkaa paprika kahtia, poista keskellä olevat vaaleat osat ja pilko värikkäät osat noin kahden sentin kuutioiksi. Halkaise minitomaatit kahtia. Kasvikset kypsennetään folionyyteissä, joten ota kahdeksan noin 30 x 30 cm kokoista folion palasta ja askartele niistä sekä edellä valmistelluista kasviksista neljä kaksinkertaisella foliolla varustet- 46 KON T R OL LI 1 • 2012 Snackyn POLIISI® Legendaarinen Poliisi-ateria ilmestyi Snackyn valikoimaan jo 1980-luvun alussa. Poliisit ovat aina olleet Snackyn autogrillien merkittävää asiakaskuntaa, ja tämän vuoksi heille lanseerattiin oma ateria. Mainittakoon, että toinen merkittävä asiakasryhmä ovat olleet taksikuskit, jotka ovat uskollisuudellaan ansainneet listalle Taksi-hampurilaisen. Poliisi-aterian nimen ja reseptin keksi eräs silloinen työntekijä, jonka henkilöllisyys on lähes kolmenkymmenen vuoden aikana siirtynyt miesmuistin ulottumattomiin. Koko Snacky oli lähellä vaipua unholaan Carrolsin ostettua sen vuonna 1995, mutta Snacky palasi katukuvaan vuonna 2009. Samalla herätettiin
• henkiin legendaariset mainoslauseet sekä alkuperäiset reseptit. Annostenkin luvataan olevan samaa kokoluokkaa kuin vanhoina hyvinä aikoina. Poliisi-hampurilainen koostuu kahdesta monitasosämpylän väliin pakatusta pihvistä, juustosta ja kananmunasta. Makua täydennetään kasviksilla sekä salaisen reseptin mukaan valmistetulla Snackyn omalla kastikkeella. Ateriassa hampurilainen saa kyytipojakseen ranskalai- sia ja limonaadia. Isompaan nälkään tarjoillaan Isoa Poliisia, jossa pihvit on korvattu originaaliversiota kookkaammilla tuotteilla. Kastikkeen ystävät tilaavat purilaisen lisäkastikkeella eli ”tuplamällillä”. poliisiylijohtaja voisi aterioida Snackylla hyvillä mielin, sillä poliisimiehet eivät saa alennusta nimikkohampurilaisestaan. POLIISI®-hampurilainen 5.60 euroa ja ateria 8,10 euroa. Nimestään huolimatta Poliisi-ateria ei ole poliisien tai minkään muun ryhmän erityissuosiossa, ISO POLIISI -hampurilainen vaan se pitää ansaitusti kärkipaikkaansa 7,40 euroa ja ateria 9.90 euroa. Snackyn tunnetuimpana ja myydyimpänä ateriana koko asiakaskunnan keskuudessa. Jopa KON T ROLL I 1 • 2012 47
• KENTÄLL Ä teksti: Pekka Loikkanen ja Antti Sirkkala | kuvat: Julkiset lähteet ja Kontrollin toimitus EI KENTÄLLÄ: Aitona PMC-operattorina? NOT! Odotukset ovat korkealla, kun joukko wannabePMC-operaattoreita, eli entisiä rauhanturvaajia ja nykyisiä turvallisuusalan kenttämiehiä, kokoontuu mustan laatikon ympärille. Tarkoitus on ottaa tuntumaa PMC-hommiin Xboxille julkaistun Blackwater-pelin kautta. Tämän lähemmäksi kovaa Blackwater-keikkaa ei ulkopuolinen pääse, hehkutti PMC-skenen pikkuprinssi Erik Prince! S otilaan ja poliisin verinen(?) arki on toiminut innoittajana lukemattomissa tietokone- ja konsolipeleissä, ja näistä varsin hyvä siivu on sekä mainiota viihdettä että myynti- ja arvostelumenestyksiä. Yksityisistä turvallisuuspalveluista kertovia pelejä on sen sijaan kuin pingviinejä Pohjoisnavalla. Ja yhtä vähän vaikuttaisi olevan realistisia toimintapelejä. Olisi kyllä vinhaa pelata esimerkiksi “Suomen Erikoisturva The Game” -peliä, jossa tehtävänä olisi seistä 18 tuntia rakkula puhki työmarkkinaosapuolten kokouksen oven takana ja kuunnella juoppojen toimittajien vittuilua viikon mittaisesta korkeakoulututkinnosta. Realistisin turvallisuustehtäviä kuvaava peli lienee kriitikko ja indie-kehittäjä Ian Bogostin Airport Security. Pelaaja asettuu TSA-virkailijan epäkiitollisiin maihinnoususaappaisiin ja pyrkii hallinnoimaan lentokentän turvatarkastuksen ihmisvirtaa poistamalla asiakkailta kielletyt esineet. Juju on siinä, että ruuhka kasvaa ja koko ajan tiukentuvat sekä alati muuttuvat turvamääräykset kieltävät matkustajilta milloin mitäkin. Joukossa on varsin eriskummallisia esineitä, kuten housut tai stetson, aivan kuin oikeassakin elämässä. Peli kuvaa turvallisuusammattilaisen - sekä ylipäätään turvallisuusteollisen kompleksin - arkipäivää sellaisella tarkkanäköisyydellä, että ihan sattuu. Tunnelma menikin siis odotetusti katosta läpi, kun pääsimme virittelemään Zombie Studiosin kehittämää ja 505 Gamesin julkaisemaa Blackwater-toimintapeliä olohuoneeseen. Peliä on hypetetty lähinnä vahingossa sen takia, että BW-operaattorien kontolle on sysätty lukuisia siviileihin kohdistuneita veritekoja esimerkiksi Irakissa, minkä lisäksi Blackwaterin perustaja, koko PMC-sektorin lankomies Erik Prince on kehunut pelin kuvaavan realistisesti BW-operaattorien arkea. Eikä tässä vielä kaikki! 48 KON T R OL LI Blackwater-pelin luvataan vievän sotapelit uudelle tasolle Kinectteknologian kautta. Yksinkertaisuudessaan Kinect on pelaajan etupuolelle asetettava syvyys- eli 3D-kamera, joka tunnistaa pelaajan liikkeet. Mainosslogania mukaillen ”kehosi on ohjain”. Pelaamiseen ei siis käytetä erillistä ohjainta, vaan peliä pelataan kehon omilla liikkeillä. YouTubessa julkaistun pelitrailerin mukaan luvassa on huikea kokemus lähes aitoa tilannetta vastaavalla, tai jos ei ihan, niin ainakin elokuvamaisella liikkumisella. 5.11:n taktinen vaatetus, shemagh-huivit, Camelbakin hanskat ja Wiley X:n suojalasit kaivettiin keikkakassista operatiiviseen käyttöön. Fiilis on lähes täydellinen, ainoastaan Oakleyn aavikkomaiharit loistavat poissaolollaan, sillä eihän vuokrakämpän laminaattia sovi naarmuttaa, vaikka keikalla ollaankin. Ja puuttuuhan toinenkin asia, mutta siitä tuonnempana. Keikalle lähtiessä tulee nimittäin varautua siihen, että mikään ei mene niin kuin on luvattu tai suunniteltu. Onneksi varauduttiin, sillä ensimmäinen ongelma kohdataan jo laitetta asennettaessa. Manuaalin mukaan Kinect tulee asentaa noin kahden metrin päähän pelaajasta, mutta pikaisen kenttäkokeen perusteella todellinen etäisyys on sensorin sijoituskorkeudesta ja pelaajan pituudesta riippuen lähempänä kolmea metriä. Näyttävät sohvan taakse suojautumiset voidaan siis unohtaa, kun pelitilan luomiseksi olohuoneen kalusteet kannetaan keittiöön. Peli alkaa harjoitusleirillä, jossa totuttaudutaan pelaamisen vaatimiin liikkeisiin ja eri aseiden käyttöön. Ensimmäinen miinus löytyy välittömästi: Pitkillä aseilla ammuttaessa luonnollinen asento olisi kahden käden ote, jossa tukikäsi pitää aseen lippaasta tai tukista ja asekäsi hoitelee liipaisinta. Sensori menee kuitenkin täysin sekaisin kahdesta kädestä ja yrittää mitä ilmeisimmin seurata molempia käsiä, seurauksena tähtäinkuvan heiluminen ympäri näyttöä. Näin ollen jokaisella aseella ammuttaessa pelaajan asento on täysin sama, toinen käsi kohti näyttöä. Myöskään liipaisua ei tarvitse tehdä itse, vaan tulitus alkaa heti, kun tähtäin ruudulla saadaan vihollisen kohdalle. Yhdessä nämä ominaisuudet johtavat siihen, että paras lopputulos saadaan osoittelemalla vihollisia sormella mahdollisimman nopeasti. Harjoitusten jälkeen alkaa tehtävien suorittaminen, ja pian yksinkertainen saattueen suojaaminen onkin 1 • 2012 Erik Prince
• Ei kahdella kädellä! Ikävä kyllä peli ei tunnista kahden käden aseotteita. Edes pistoolin isosceles-ampumaote ei toimi kunnolla, vaan ruutua pitää osoitella vain toisella kädellä. Iippojen ns. ”kyykkypaska”-asento auttaa suojan hakemisessa, mutta käy reisien päälle. Varsinkin jos sen tekee lihava teollisuusvartija. Ja koska pelistä puuttuvat PMC-skenelle tyypilliset sateenkaaribileet, on suorastaan pakollista järjestää sellaiset itse. muuttunut tulihelvetiksi, ja pelaajan tehtävänä on neljää eri operaattoria käyttämällä taistella saattue takaisin tukikohtaan, pelastaa panttivangiksi joutunut avustustyöntekijä, suojata tukikohtaa ja niin edelleen. Operaattoreilla on erilaisia varusteita: kiväärimiesten lisäksi tiimiin kuuluu pumppuhaulikolla varustettu rynnäkkömies sekä tarkkuuskiväärillä varustettu tarkka-ampuja. Useimmilla operaattoreilla on pääaseen lisäksi käytettävissään pistooli ja käsikranaatteja. Turhaa päänvaivaa operaattorin valitsemiseen ei tarvita, sillä peli valitsee tehtävään sopivan operaattorin. Aseita ei myöskään tarvitse liiemmälti vaihdella, sillä paras tulos saavutetaan pääaseella, vaikka käsikranaateille tuleekin käyttöä joissain tilanteissa. Sormella osoittelun lisäksi liikesensoria hyödynnetään muun muassa suojautumisessa, esteiden yli hyppimisessä, ovien potkimisessa sekä köydellä laskeutumisessa. Suurin osa liikkeistä toimii ihan hyvin, mutta esimerkiksi köydellä laskeutumiseen vaadittava käsien heiluttelu on lähinnä naurettavaa. Suojautumisessa ongelmana on lisäksi sensorin näkemä alue, sillä suojauduttaessa oikean näköesteen taakse olohuoneessa sensori kadottaa pelaajan ja peli keskeytyy. Asetta ei voi vaihtaa nappaamalla pistoolin reisikotelosta, vaan kättä täytyy typerästi heilutella sivulle. Kranaattikaan ei löydy tutulta paikalta airsoft-varusteliivin heitetaskusta, vaan se saadaan käyttöön ottamalla Tero Pitkämäki -asento. Kyykistelyn ja korkean preussilaisen ohella vain lippaanvaihto lähentelee tavoitetta. Tyhjä lipas vaihdetaan nostamalla asekäsi ilmaan ja lyömällä sen kyynärpäähän tukikäden kädellä. Ainakin teoriassa. Nopeampi handicap-vaihtoehto on myös olemassa: osoita työkalu maahan ja lipas vaihtuu itsestään. Parasta liikkumisessa on, että pelatessa tulee ihan oikeasti hiki. Bullet Time -efektejä tai sohvan yli hyppimistä odottaa kuitenkin turhaan. Ajatus PMC-operaattorina toimimisesta ilmenee pelissä vain tehtävien välidemoista; tehtävät ovat samanlaista ammuskelua kuin missä tahansa first-person shooterissa. Vaikka ex-Blackwaterilla on taakkanaan maine liipaisinherkästä väkivaltakoneistosta, on utopistista ajatella Academi-operaattorin arki tällaiseksi. Missä siis varustemurheet, viestivälineiden käyttö- ja virtalähdeongelmat, kielivaikeudet kolumbialaisten ja palkanmaksuvaikeudet gurkhien kanssa, tai ArmorGroup-tyyliset sateenkaaribileet tukikohdassa? Myönnetään nyt kuitenkin, että peli piti testata ensisijaisesti juuri huumoriarvonsa takia, sillä onhan tällä nimellä ja logolla julkaistu teos tyylipuhdasta camp-huumoria! Salaa elätellyt toiveet realismin ja viihdyttävyyden onnistuneesta sekoituksesta valuivat nopeasti kuin veri hiekkalaatikon santaan. Eri vaikeustasoista huolimatta pelistä on vaikea löytää ominaisuuksia, joiden avulla pelihalu säilyisi yhtä iltaa pidemmälle. Moninpelikin on vuorotellen pelattavaa pesäkkeen puolustamista loputonta vihollistulvaa vastaan. Ja se tärkein pelistä puuttuva asia: peli tuntuisi paljon realistisemmalta, jos pelatessa saisi pitää kädessä jotain edes hieman aseen näköistä kapistusta. Tai edes käsiä aidossa ampuma-asennossa. B lac kwat er 3.0 Teks ti: Antt i Sirkk ala ole eduk si edes sotil asPaha main eisu us ei vältt ämä ttä ylkee n Erik Princ en ex-h ston laiva :n palv elua lalla . USA onki n tur vaut unut er kwat Blac a vuon na 1997 peru stam in kasv ojen sa koho ttam imon enm oisii n kom mer venk keih eros i sotil aspa lvelu yriseks i. Vuod en 2007 lopu lla BW Bagh dadi n Niso ur-au kioll a sta IPOA östä rjest etujä n tyste IPOA oli järje stäm ässä tapa htun een veril öylyn vuok si. sotil aspa lvelu yrity s vetä ya mutt , ntaa tutki a eest tapa htun an Blac kwat er aloit ti aika aan Sam . ästä tyi yhte enlii ttym ksi nime ksi tuli Uude n. essi pros utos nime n- ja logo nmu en ristik koa täim ritäh kiikä , inen Xe Ser vice s ja alku perä vaih tui pelk istet tyyn kiretäis esti muk aillu t tunn usku va muu tettii n uude lleen vuojainl yhen tees een. Nimi ja logo wate r, ex-X e tunn etaa n lack ex-B Nyt ssa. lopu 2011 den muo dost uu bana alist i logo ksen Yrity emi. Acad llä nime sitee rattu na “ tylsi stytihan on oitus Tark stä. tuos ta nime elu, sen sijaa n, Palv än. estä entis a kuva tää” julki suus emi on yhä yksi Acad t. ttunu muu lla ei ole vuos ien varre arme ijata sois ista imm suur ön steri Yhdy svalt ain ulko mini asia kkais iin sen ja a, ajist tuott lujen ten tur vallis uusp alve KON T ROLLalve I lu1CIA. • 2012 49 kuul uu myö s Kesk ustie dust elup
• VARUSVARASTO Yleisön pyynnöstä tällä kerralla ei testata lamppuja, vaan lukijaa kehotetaan vetämään käteen – kenttäsian sorkkiin hyvin istuvat käsineet. Jos rukkasia ei ole jo hankittuna, tästä testistä lienee hankinnassa apua. Taktiset käsineet teksti ja kuvat: Seppo Vesala T ekstissä käytetään termiä taktinen käsine, vaikka sillä ei ole vakiintunutta merkitystä. Yleisen nyrkkisäännön mukaan taktisesta varusteesta voidaan puhua, jos väline on väriltään musta, mutta kaikki testatut käsineet eivät ole mustia. Tässä testissä taktisella käsineellä tarkoitetaan siten käsineitä, joita voi pitää kädessä lähes koko ajan ja jotka otetaan pois vasta tarpeen vaatiessa, ei päinvastoin. Mitä järkee? Puhuttaessa turvallisuusalan ammattilaisen käsineistä keskustelu kääntyy usein viiltosuojakäsineisiin. Vaikka niillä onkin oma paikkansa, ne soveltuvat huonosti yleiskäsineiksi turvallisuusalan tehtäviin. Omakohtaisen kokemukseni mukaan tilanteita, joissa viiltosuojasta olisi jotain hyötyä, tulee eteen varsin harvoin, ja niissäkään tilanteissa viiltosuojaus ei yleensä ole välttämätön. Kaiken lisäksi useimmiten tilanteet ovat sellaisia, että käsineet voi varsin hyvin hakea esimerkiksi varus-tekassin kätköistä tai rei-sitaskusta. aseen käyttämistä käsineet kädessä, mutta toisaalta muun voimankäytön harjoitteleminen tällä tavalla on huomattavasti harvinaisempaa. Tilanne on melko nurinkurinen, koska ampuma-aseen käyttötilanteessa ei käsineistä saada läheskään yhtä paljon hyötyä kuin silloin, kun ollaan lähikontaktissa kohdehenkilön kanssa. Harjoittelussa ilmeisesti oletetaan, että voimankäyttöön voidaan aina varautua hyvissä ajoin, jolloin käsineiden pukemiseen on aikaa. Jokainen voimankäyttötilanteita kokenut kuitenkin tietää, että on perusteltua pitää käsineitä koko ajan kädessä, ellei ole erityistä syytä toimia toisin. Mitä hyötyä sitten saadaan käsineistä, joissa ei ole mitään erityis-tä suojausta? Koska ne kädessä voi suoriutua suuresta osasta työtehtäviä, niitä voi pitää kädessä koko ajan. Jos eteen tulee esimerkiksi yllättävä voimankäyttötilanne, käsineet ovat valmiiksi kädessä, jolloin ne suojaavat käsiä pikku nirhaumilta, vaikka niillä ei varsinaista suojausarvoa olekaan. Testijakson aikana minulle sattui useita tilanteita, joissa jouduin yllättäen asioimaan verisen asiakkaan kanssa. Vaikka taktiset käsineet eivät olekaan täysin verenpitäviä, ne kädessä on huomattavasti mukavampi koskettaa veristä tai erilaisten eritteiden peitossa olevaa asiakasta kuin paljain käsin. Lisäksi käsineet antavat suojaa esimerkiksi kaaduttaessa, lämmittävät kylmällä ilmalla ja suojaavat käsiä likaantumiselta. Viimeisenä, mutta ei kuitenkaan ehkä vähäisimpänä: tällaiset käsineet luovat tietynlaista fiilistä ja tekemisen meininkiä. Vaikka ammattilaisen ei tulekaan toimia fiilispohjalta, on selvää, että tunnelma vaikuttaa vähintään alitajuisesti. Hyvä tunnelma nostaa työmotivaatiota, mikä näkyy työn jäljessä. Taktisella käsineellä tarkoitetaan käsineitä, joita voi pitää kädessä lähes koko ajan ja jotka otetaan pois vasta tarpeen vaatiessa, ei päinvastoin. Pistosuojaus olisi usein-kin tarpeellinen ominai-suus, mutta en ole kuulut yksistäkään käsineistä, joissa pistosuojaus kattaisi koko sormien ja kämmenen alueen ja jotka kädessä voisi tehdäkin jotakin. Lisäksi käsineet eivät saisi maksaa kohtuuttoman paljon. Mielestäni maksimaalisen suojaustason hakemisen sijasta onkin paljon tärkeämpää hankkia käsineet, jotka kädessä voi oikeasti tehdä töitä. Mikäli eteen tulee tilanne, jossa hyvästä suojauksesta olisi hyötyä, toivottavasti on aikaa ottaa paksummat käsineet käyttöön. Joka tapauksessa käsissä olevat, vain vähäistäkin suojaa tarjoavat käsineet suojaavat enemmän kuin hyvän suojaustason käsineet, joita ei ole aikaa laittaa käsiin. Omien havaintojeni mukaan monet poliisit harjoittelevat ampuma- 50 KON T R OL LI 1 • 2012 Käsineiden hankkimisesta Ensimmäiseksi ostajan tulee selvittää itselleen, minkälaisia käsineitä on hankkimassa. Tämä taas määräytyy sen mukaan, mitä käsineet kädessä aikoo tehdä. Myös hintapolitiikka kannattaa miettiä valmiiksi: käsineet tulee mieltää käyttöesineiksi, jotka kuluvat ja menevät käytön myötä rikki. Vaikka hyvät käsineet kestävät käytössä jopa
• Arviointikriteerit Jokaisen käsineen kohdalla on kuvattu käsineen ulkonäkö lyhyesti sekä kerrottu valmistusmateriaaleista. Tämän jälkeen kerrotaan käytännön kenttätesteissä tehtyjä huomioita käsineestä, ja lopuksi on annettu useissa kategorioissa pisteitä asteikolla 1-5. useita vuosia, ne saattavat kuitenkin rikkoontua nopeastikin, jolloin hinta ei saa olla este uusien hankkimiselle. Ihanteellisessa tilanteessa ostaja voi sovittaa käsineitä ennen ostopäätöstä. Vaikka käsineen kokonumero kertoo summittaisen koon, esimerkiksi kämmenen leveys ja sormien pituus voivat vaihdella melko paljonkin samassa käsinekoossa. Mitä enemmän sorminäppäryyttä käsineiltä odotetaan, sitä tärkeämpää on, että ne istuvat hyvin. Joissakin työtehtävissä on erityisen tärkeää, että käsineet näyttävät oikeanlaisilta ja ammattimaisilta. Esimerkiksi myymälävahtimestarin tai vastaanottovirkailijan tehtäviä hoitavan vartijan täytyy kiinnittää enemmän huomiota käsineiden ulkonäköön kuin öisellä teollisuusalueella pyörivän piirivartijan. Joissakin työtehtävissä on tärkeää, että käsineet suojaavat esimerkiksi kylmältä tai kosteudelta. Käsineiden puhdistaminen on tärkeää, varsinkin jos ne kädessä käsitellään verisiä tai eritteiden peitossa olevia asiakkaita. Käsineiden tuleekin kestää vedellä pesemistä tai puhdistusalkoholilla desinfioimista. Käyttömukavuuden kannalta on tärkeää, että käsineet pitävät kosteutta ainakin sen verran, että puhdistusalkoholi tai asiakkaan vaatteissa oleva virtsa ei imeydy heti läpi. Vaikka taktisia käsineitä ei tulisikaan käyttää kertakäyttöisten lateksikäsineiden korvaajina, on selvää, että aina niiden käyttöön ei osaa varautua riittävän aikaisin. Yleisten ominaisuuksien lisäksi käyttäjällä saattaa olla omia erityisvaatimuksiaan. Jos käyttää paljon esimerkiksi navigaattoria tai muita kosketusnäyttöisiä laitteita, on tärkeää, että laitteita voi käyttää käsineet kädessä. Testeistä Käsineitä testattiin kahdella tavalla: yksittäisiä ominaisuuksia testattiin kontrolloiduilla kokeilla, joissa testiolosuhteet pyrittiin saattamaan samanlaisiksi kaikkien käsineiden kohdalla. Käsineet testattiin perä perään, jotta vertailu olisi mahdollisimman luotettava. Toinen, ehkä tärkeämpi testausmenetelmä oli käytännön kenttätestaus. Käytin kaikkia käsineitä poliisin vaihtelevissa työtehtävissä kuukausien ajan. Käsineet kädessä ajettiin autolla, kirjoitettiin tietokoneella, irrotettiin rekisterikilpiä, käytettiin fyysisiä voimakeinoja, annettiin ensiapua, käsiteltiin ampuma-aseita, kannettiin juoppoja ja niin edelleen. Testijakso alkoi heinä-elokuun vaihteessa ja jatkui aina joulukuun puoliväliin saakka. Tarkoituksena oli päästä testaamaan käsineitä mahdollisimman vaihtelevissa sääolosuhteissa kesähelteistä pikkupakkasille, vaikka leuto alkutalvi ei tätä tavoitetta suosinutkaan. Kenttätestauksen luonteesta johtuen kaikki käsineet eivät altistuneet samanlaisille olosuhteille tai samanlaisille työtehtäville, mutta tällaisessa käytännön testaamisessa käsineistä paljastui asioita, jotka olisivat luultavasti jääneet huomaamatta pelkissä kontrolloiduissa kokeissa. Vaikka usean kuukauden mittainen testijakso kuulostaakin pitkältä, testattuja käsineitä oli niin paljon, että jokaiselle käsineparille tuli vain puolisen tusinaa käyttökertaa. Näin ollen kyseessä ei ole kestävyystesti. Pisteytyskategoriat: sorminäppäryys (esimerkiksi kynällä tai tietokoneella kirjoittaminen, pikkuesineiden noukkiminen maasta, avainten käsittely); painoarvo 3 suojaavuus (iskuilta ja muulta mekaaniselta rasitukselta suojaaminen ja lialta kuten vereltä tai eritteiltä suojaaminen); painoarvo 2 voimankäyttövälineiden käsittely (testattu käsittelemällä poliisin virka-asetta ja OC-sumutinta); painoarvo 2 kosketusnäyttölaitteiden käsittely (testattu navigaattorilla ja puhelimella); painoarvo 1 autolla ajaminen; painoarvo 1 käsineiden pitävyys (kämmenen pito ja käsineen pysyminen paikallaan); painoarvo 1 pukemisen ja riisumisen helppous (nopeus; täytyykö käsinettä asetella käteen; rullaantuuko riisuttaessa); painoarvo 1 huomaamattomuus (mitä isompi numero, sitä huomaamattomampi); painoarvo 1 kokonaisarvosana (edellisten kategorioiden keskiarvo, kunkin kategorian painoarvo huomioiden) Käsineistä on laskettu myös hinta per tähti, joka vastaa suurin piirtein hinta-laatusuhdetta. Tähden hinta on saatu yksinkertaisesti jakamalla käsineen hinta sen kokonaisarvosanan tähtien lukumäärällä. Käsineet Testissä oli noin 20 paria taktisia käsineitä hieman yli kymmeneltä eri valmistajalta. Käsineistä on kerrottu yleisiä tietoja sekä suoriutuminen testeissä. Jos kenttätestaamisen yhteydessä on havaittu jotain erityistä, se on mainittu tekstissä. Kaikki käsineet ovat tyköistuvia, ellei tekstissä ole toisin mainittu. Testissä oli mukana myös kahdet verrokkikäsineet, jotka eivät ole “oikeita” taktisia käsineitä, mutta vastaavat ominaisuuksiltaan ainakin jossain määrin sellaisia. Käsineiden hyvä istuvuus on hienomotoriikan kannalta tärkeää. Toisaalta käsine, joka sopii yhden käteen kuin valettu, saattaa istua toiselle huonosti. Tämän takia olen pyrkinyt välttämään yksilöllisten erojen vaikutusta käsineiden arvioinneissa. On kuitenkin luonnollista, että tätä yksilökohtaisten erojen vaikutusta arvostelussa ei voi kokonaan poistaa. KON T ROLL I 1 • 2012 51
• VARUSVARASTO Hatch Elite Marksman Damascus Pulse Ulkonäkö: Elite Marksmanit ovat ohuet ja hyvin tyköistuvat käsineet, joiden selkäpuoli on lycraa muistuttavaa Schoeller-keinomateriaalia. kämmenpuoli on kokonaisuudessaan ohutta kengurun nahkaa. Käsineet ovat huomaamattomat, eikä niissä ole muita koristeita tai huomion vangitsijoita kuin ranteen kiristyshihnassa oleva huomaa-maton Hatchin logo. Ulkonäkö: Pulse on ohuen näköinen käsine, jonka kämmenpuoli on ohutta nahkaa ja selkä-puoli lycraa. Käsineet ovat koruttoman näköiset, eikä niissä ole mitään huomiota kiinnittäviä yksityiskohtia. Ranne on keskipitkä, ja puolijäykkä kiristysresori kiinnittyy tarranauhalla ranteen ulkosyrjälle. Käytännön kokemukset: Elite Marksmanit tuntuvat kädessä erittäin hyviltä, ja ne olivatkin yhdet suosikeistani. Testijakson lopulla pidimme puhallusratsiaa koleassa säässä. Ratsian aikana alkoi tuntua, että käsineet olivat ehkä hieman venyneet sormista, sillä sormenpäiden kohdalta ne menivät aika ajoin kaksin kerroin alkometriä käsiteltäessä. Lisäksi käsineet olivat melko viileät koleassa säässä. Ne soveltunevatkin parhaiten kesäkäyttöön. Testit: sorminäppäryys: 4,5 suojaavuus: 3,5 voimankäyttövälineiden käsittely: 5 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 4 autolla ajaminen: 5 käsineiden pitävyys: 5 pukeminen ja riisuminen: 4 huomaamattomuus: 5 kokonaisarvosana: CCCC C Hinta: 25 eur Hinta / peukku: 5,56 eur Käsineet luovutti: Hantaurus Shot Oy (www.hantaurus.fi) Ranne on keskimittainen, ja se on muotoiltu siten, että ranne on lyhyempi peukalon puolelta ja hieman pidempi pikkusormen puolelta. Tarrakiinnitteisessä resorissa on puolijäykkä kiinnitysläppä, joka kiinnittyy ranteen ulkosyrjälle. Käytännön kokemukset: Pulset ovat poikkeuksellisen tyköistuvat käsineet, ja ne kädessä pystyy suoriutumaan suuresta osasta tehtäviä hyvin. Käsineet ovat niin ohuet, että tavaroiden kaivaminen taskusta onnistuu vaivattomasti. Pulset olivat yhdet henkilökohtaisista suosikeistani testissä. Testit: sorminäppäryys: 5 suojaavuus: 3 voimankäyttövälineiden käsittely: 5 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 4,5 autolla ajaminen: 5 käsineiden pitävyys: 4 pukeminen ja riisuminen: 3 huomaamattomuus: 5 kokonaisarvosana: CCCC C Hinta: 32 eur Hinta / peukku: 7,11 eur Käsineet luovutti: S.O. Import (www.soimport.com) Guide 570 Guidet ovat toiset testissä mukana olevista työkäsineistä, joita ei ole edes suunniteltu kenttäsioille. Ne ovat tavalliset markettien ja rautakauppojen hyllyistä löytyvät työkäsineet. Ulkonäkö: Guidet ovat muuten kokonaan mustat, tyköistuvat käsineet, mutta osa tikkauksista on tehty punaisella langalla ja käsineen selkäpuolella kulkee etusormen suuntaisesti punainen koristeraita. Lisäksi peukalonhangassa on melko näkyvä valkoinen Guidelogo. Kämmenpuolelta käsineet ovat kokonaan mustat. Käsineet ovat selkäpuolelta spandexin tuntuista tekokuitua, ja kämmen on säämiskältä tuntuvaa tekonahkaa. Käsineissä on melko leveä ranneresori, joka peittää koko ranteen. Puolijäykkä kiristysläppä kiinnittyy tarranauhalla ranteen ulkopuolelle. Ranneresori on sen verran leveä, että se saattaa peittää rannekellon. Käytännön kokemukset: Guidet ovat mukavat kädessä, eivätkä ne tuntuneet kuumilta edes hellesäällä. Käsineet istuivat alkuun napakasti, mutta käyttökertojen lisääntyessä alkoi tuntua siltä, että ne ovat saattaneet käytön myötä venyä hieman. Käsineet tahmaavat kiinni auton rattiin, joten autolla ajaminen ei ole kovin mukavaa. Vaikka käsineet ovat ohuet, niiden kämmenpuoli on sen verran tahmea, että taskuilla käyminen on melko hankalaa. Testit: sorminäppäryys: 4 suojaavuus: 3,5 voimankäyttövälineiden käsittely: 5 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 3 autolla ajaminen: 2 käsineiden pitävyys: 5 pukeminen ja riisuminen: 4 huomaamattomuus: 3 kokonaisarvosana: CCCC Hinta: noin 10 euroa Hinta / peukku: noin 2,5 eur Käsineet luovutti: ostettu marketin pienrautaosastolta 52 KON T R OL LI 1 • 2012
• Mechanix Utility Helikon HFG Ulkonäkö: Mechanix Utility on väritykseltään mustaharmaa käsine, jonka kämmenselässä on harmaalla isot Mechanix-logot. Käsineen kämmenpuoli on kokonaisuudessaan säämiskältä tuntuvaa tekonahkaa. Selkäpuoli on spandexia, ja sormien sivuilla on ohutta nailonia. Käsineessä on lyhyt ranne, ja se kiristyy tarrakiinnitteisellä puolijäykällä läpällä ranteen selkäpuolelle. Läppä jää helposti päästä repsottamaan, mutta koska läppä kiinnittyy selkäpuolelle, se ei jää niin helposti kiinni mihinkään kuin jos se kiinnittyisi ranteen sisäpinnalle. Käytännön kokemukset: Käsineet istuvat hyvin ja ovat ohuet. Harmaa on turhan vaaleaa ja tekee käsineet kirjavan näköisiksi. Olisikin parempi, jos Utilitya saisi myös kokonaan mustana. Ranteiden kiristysresoreiden käyttäminen on hieman hankalaa, sillä toista käsinettä puettaessa tai riisuttaessa tarranahan koukkupuoli tarrautuu helposti toisen käsineen sormien sivuilla olevaan nailonkudokseen. Käsineet ovat niin ohuet, että tavaroiden poimiminen taskusta ei tuota ongelmia. Testit: sorminäppäryys: 4,5 suojaavuus: 3 voimankäyttövälineiden käsittely: 5 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 4 autolla ajaminen: 5 käsineiden pitävyys: 3 pukeminen ja riisuminen: 4 huomaamattomuus: 3 kokonaisarvosana: CCCC Hinta: 17 eur Hinta / peukku: 4,25 eur Käsineet luovutti: Suomen erikoisvaruste Oy (www.mechanix.fi) HFG:t ovat testin ainoat avosormiset käsineet. Olin erityisen kiinnostunut näiden käsineiden testaamisesta, koska olen käyttänyt jo parisen vuotta käsineitä, joissa osa sormenpäistä on avoimia. Ulkonäkö: HFG:t ovat kokomustat, avosormiset käsineet, joiden kämmenselässä on läpinäkymätöntä verkkoneulosta ja rystyset ovat hieman topatut. Rystysten alla on Impact gel -nimistä geeliä, jonka tarkoitus on pehmentää iskuja. Käsineiden kämmenpuoli on mokkanahan tuntuista tekonahkaa, ja kämmenessä on vahvistettuja kohtia. Käsineet eivät ole kokonaan sormettomat, vaan sormet päättyvät toisten nivelten kohdalla. Ranne on keskipitkä, ja puolijäykkä kiristyshihna kiinnittyy tarranauhalla ranteen sisäpinnalle. Hihnan pää jää helposti repsottamaan, jolloin se saattaa osua esimerkiksi auton ohjauspyörään ajon aikana, jolloin tarrakiinnitys saattaa aueta. Käytännön kokemukset: HFG on erikoinen yhdistelmä paksua käsinettä ja sormettomuutta: Koska kämmen on topattu, ei sorminäppäryys ole aivan niin hyvä kuin avosormiselta käsineeltä odottaisi. Toisaalta nämä käsineet suojaavat kylmältä ja kosteudelta yllättävän hyvin, esimerkiksi sateen kastelemia ovenkahvoja on mukavampi kokeilla nämä käsineet kädessä kuin sellaisilla sormet peittävillä käsineillä, joissa on tuuletusreiät sormien otepinnoilla. Koska käsineet ovat paksuhkot, esineiden poimiminen taskusta saattaa olla hieman vaikeaa. Testit: sorminäppäryys: 5 suojaavuus: 2 voimankäyttövälineiden käsittely: 5 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 5 autolla ajaminen: 4 käsineiden pitävyys: 4 pukeminen ja riisuminen: 3 huomaamattomuus: 2 kokonaisarvosana: FP Protector FP 200 Ulkonäkö: FP 200 ovat melko ohuet käsineet, joiden kämmen on hieman nahan tuntuista keinomateriaalia ja kämmenselkä polyesteria. Kämmenissä on hieman toppausta. Sormien otepinnoilla on tuuletusreikiä, joten käsineet eivät anna juurikaan suojaa ainakaan nestemäistä likaa vastaan. Käsineiden ranne on keskipitkä, eikä niissä ole kuminauhan lisäksi muuta kiristystä. Tämä toisaalta nopeuttaa käsineiden pukemista ja riisumista, mutta toisaalta käsineisiin saattaa mennä esimerkiksi lunta. Käytännön kokemukset: Käsineet istuivat käteeni melko huonosti, osa sormista oli liian pitkiä ja käsineet olivat hieman löysät kädessä. Ei kuitenkaan tuntunut siltä, että ne olisivat olleet liian suurta kokoa, sillä osa sormista oli juuri oikean mittaisia. Autolla ajaessa kämmenten materiaali tarraa kiinni ohjauspyörään, ja koska käsineet eivät istu tiukasti, ajokokemus ei ole kovin miellyttävä eivätkä käsineet sovellu ainakaan hälytysajoon. Testit: sorminäppäryys: 4,5 suojaavuus: 2,5 voimankäyttövälineiden käsittely: 5 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 4 autolla ajaminen: 2 käsineiden pitävyys: 3 pukeminen ja riisuminen: 4 huomaamattomuus: 5 kokonaisarvosana: CCCC Hinta: 19 eur Hinta / peukku: 4,75 eur Käsineet luovutti: Varusteleka (www.varusteleka.fi) CCCC Hinta: 17,90 eur Hinta / peukku: 4,48 eur Käsineet luovutti: High-protection Oy (www.high-protection.fi) KON T ROLLI 1 • 2012 53
• VARUSVARASTO Mechanix Fast Fit Mechanix Original Ulkonäkö: Mechanix Fast Fit on väritykseltään mustaharmaa, ja sen kämmenselässä on isot harmaalla painetut Mechanix-logot. Onneksi käsineessä käytetty harmaan sävy on varsin tumma, eivätkä käsineet vaikuta mitenkään kirjavilta. Käsineen kämmenpuoli on kokonaisuudessaan säämiskältä tuntuvaa tekonahkaa ja selkäpuoli spandexia. Ulkonäkö: Mechanix Original on musta käsine, jonka kämmenselässä on isot Mechanix-logot. Testatussa käsineessä teksti on mustalla eikä näin ollen juurikaan erotu, mutta käsineestä löytyy myös malli, jossa teksti on valkoisella. Käsineen kämmenpuoli on kokonaisuudessaan säämiskältä tuntuvaa tekonahkaa. Selkäpuoli on pääosin spandexia, minkä lisäksi tekonahka ulottuu paikoin myös käsineen selkäpuolelle, erityisesti sormien päissä. Ulkonäkö: 5.11-käsineet ovat kokomustat, ja selkäpuoli on spandexin tuntuista tekokuitua. Sormien päissä ja sormien keskimmäisen nivelen kohdalla on tekonahkavahvikkeet. Jostain syystä vahvike on sijoitettu keskimmäiseen niveleen eikä esimerkiksi rystysten kohdalle. Kämmenpuoli on mokkanahan tuntuista materiaalia, ilmeisesti oikeaa nahkaa. Kämmenissä on ilmeisesti tekonahasta tehtyjä vahvikkeita. Lisäksi peukalon ulkosyrjissä on samettimaista materiaalia olevat alueet, jotka on tarkoitettu esimerkiksi hien pyyhkimiseen otsalta. Käsine peittää rannetta jonkin verran: se loppuu suurin piirtein siihen kohtaan, johon käsiraudat kiinnitetään. Ranneresorissa on tarranauhakiristys, kiristysläppä on puolijäykkä ja se kiinnittyy ranteen sisäpinnalle. Käsineen ranne on keskipitkä muilta osin, mutta ranteen sisäsyrjä on hieman pidempi. Kiristyshihna on joustava ja kiinnittyy normaalia pitkäikäisemmän tuntuisella tarranauhalla ranteen ulkosyrjälle. Käytännön kokemukset: Fast Fit on mukava ja hyvin istuva käsine. Ranneresorin puute nopeuttaa käsineen pukemista ja riisumista. Testin aikana joidenkin sormien päihin oli tullut hieman nyppyyntymistä. Käytännön kokemukset: Mukava ja hyvän tuntuinen käsine. Ranneresorin kiinnitysläppä osuu ajaessa helposti auton ohjauspyörään, ja koska läppä on melko jäykkä, tarranauhakiristys aukeaa helposti. Testit: sorminäppäryys: 4,5 suojaavuus: 3,5 voimankäyttövälineiden käsittely: 4,5 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 4 autolla ajaminen: 5 käsineiden pitävyys: 2 pukeminen ja riisuminen: 4 huomaamattomuus: 3 Testit: sorminäppäryys: 4,5 suojaavuus: 3,5 voimankäyttövälineiden käsittely: 4,5 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 3,5 autolla ajaminen: 4 käsineiden pitävyys: 3 pukeminen ja riisuminen: 3 huomaamattomuus: 4 (mustalla logolla) Käytännön kokemukset: 5.11-käsineet ovat mukavat kädessä, tosin varsinkin pikkusormi oli ainakin minun käteeni hieman liian pitkä. Kädet tuntuivat olevan melko hyvin suojassa, mutta koska sormien sivuilla on kaistaleet hyvin ohutta lycran tapaista kangasta, testimielessä käsille loiskautettu kahvi pääsi polttamaan ikävästi. Vaikka käsineet eivät ole testatuista kaikkein ohuimmat, käsi kävi vaivattomasti taskulla. Käsine peittää rannetta jonkin verran: käsine loppuu suurin piirtein siihen kohtaan, johon käsiraudat kiinnitetään. Lähes kaikista muista testin käsineistä poiketen ranneresorissa ei ole lainkaan kiristystä. Tämä saattaa haitata joissakin tilanteissa, sillä käsineen sisään saattaa mennä esimerkiksi lunta. kokonaisarvosana: CCCC Hinta: 19,50 eur Hinta / peukku: 4,88 eur Käsineet luovutti: Suomen erikoisvaruste Oy (www.mechanix.fi) kokonaisarvosana: CCCC Hinta: 29 eur Hinta / peukku: 7,25 eur Käsineet luovutti: Varusteleka (www.varusteleka.fi) 5.11 Tac A2 Testit: sorminäppäryys: 4 suojaavuus: 3,5 voimankäyttövälineiden käsittely: 4,5 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 4 autolla ajaminen: 5 käsineiden pitävyys: 3 pukeminen ja riisuminen: 4 huomaamattomuus: 5 kokonaisarvosana: CCCC Hinta: 30 eur Hinta / peukku: 7,5 eur Käsineet luovutti: Hantaurus shot Oy (www.hantaurus.fi) 54 KON T R OL LI 1 • 2012
• Mechanix Mpact Damascus Viper Snigel GT-10B Ulkonäkö: Mpactin huomiota herättävin piirre ovat koko kämmenselän peittävät kumimaisesta aineesta valmistetut vahvikkeet, jotka ulottuvat sormien keskimmäisiin niveliin saakka. Kämmenselkä on muilta osin spandexia ja kämmen on säämiskän tuntuista tekonahkaa. Kämmenissä ja sormien päissä on ylimääräisiä vahvistuksia ja toppauksia. Käsineiden ranne on varsin lyhyt. Sen tarranauhakiinnitteinen kiristyshihna on puolijäykkä ja kiinnittyy ranteen sisäpuolelle. Käytännön kokemukset: Käsineet näyttävät paksummilta ja tukevammilta kuin ovat, mutta toisaalta ne tarjoavat yllättävän hyvää sorminäppäryyttä. Kerran juoppoa herätellessäni minulla oli nämä käsineet kädessäni. Lyhyen juttutuokion jälkeen miehen silmät laajenivat tämän huomatessa käsineeni, ja mies totesi ihmettelevään äänensävyyn: “Robottikädet!” Testit: sorminäppäryys: 3,5 suojaavuus: 4 voimankäyttövälineiden käsittely: 4 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 4 autolla ajaminen: 4 käsineiden pitävyys: 4 pukeminen ja riisuminen: 4 huomaamattomuus: 4 kokonaisarvosana: CCCC Hinta: 39 eur Hinta / peukku: 9,75 eur Käsineet luovutti: Suomen erikoisvaruste Oy (www.mechanix.fi) Ulkonäkö: Viper on hieman aggressiivisen näköinen käsine, jonka kämmenselässä on kumimaisesta aineesta tehdyt pehmusteet. Kämmenselkä sekä peukalon, keskisormen ja nimettömän selkäpuoli ovat hengittävää verkkomaista ainetta, muiden sormien selkäpuolet neopreenimaista materiaalia. Kämmenpuoli on kokonaisuudessaan ohutta nahkaa, jossa on kauttaaltaan pientä salmiakkikuviota ilmeisesti otetta parantamassa. Ranne on melko lyhyt, ja puolijäykkä kiristysläppä kiinnittyy tarranauhalla ranteen sisäpuolelle. Tämä läppä osuu helposti esimerkiksi auton rattiin, jolloin läppä saattaa aueta rattia käännettäessä. Asiaa ei auta se, että läppä jää helposti hieman repsottamaan päästä. Käytännön kokemukset: Käsineet ovat melko viileän tuntuiset, joten ne sopivat hyvin kesäkäyttöön. Käsineiden saumat painoivat hieman käsiä, ja niistä jäikin painumajäljet ihoon. Testit: sorminäppäryys: 4,5 suojaavuus: 3 voimankäyttövälineiden käsittely: 5 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 4 autolla ajaminen: 4 käsineiden pitävyys: 4 pukeminen ja riisuminen: 2 huomaamattomuus: 3 kokonaisarvosana: CCCC Hinta: 48 eur Hinta / peukku: 12 eur Käsineet luovutti: S.O. Import (www.soimport.com) Ulkonäkö: Snigelin käsineiden kämmenselkä on mustaa kevlar-vahvistettua kangasta ja kämmen on mustaa vuohen nahkaa. Nahka ulottuu sormenpäiden yli ja loppuu osapuilleen kynsien kohdalla. Myös sormien sivut ovat nahkaa. Ranne on varsin pitkä, ja se on kauttaaltaan samaa materiaalia kuin käsineen kämmenselkä. Ranteessa ei ole kiristyshihnaa, vaan ranteen suissa on kuminauhakiristys. Tämä poikkeaa muista kuminauhakiristeisistä käsineistä siinä, että normaalisti kuminauha on kämmentyven kohdalla, jolloin käsineen ranneosan alle voi mennä esimerkiksi lunta. Snigelin ratkaisussa tämä on estetty. Ranne riittää peittämään rannekellon, mutta koska ranne on valmistettu joustavasta materiaalista, käyttäjä voi valitessaan jättää kellon myös näkyviin, jolloin kuminauha estää käsineen ranteen hivuttautumisen kellotaulun eteen. Käytännön kokemukset: Vaikka Snigelin käsineet ovat huomaamattoman näköiset, ne ovat kuitenkin yhdet testin munakkaimmista rukkasista. Käsineet tuntuivat lisäksi hyviltä kädessä. Käsineiden ranne on kuitenkin hieman ahdas, joten käteen vetäminen on hieman nihkeää. Siis käsineiden. Lisäksi kerran käsineitä pukiessani toisen ranneresorin saumaommel katkesi, minkä johdosta saumaan tuli sormen mentävä aukko. Testit: sorminäppäryys: 4,5 suojaavuus: 3,5 voimankäyttövälineiden käsittely: 4,5 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 4 autolla ajaminen: 4 käsineiden pitävyys: 3 pukeminen ja riisuminen: 3 huomaamattomuus: 4 kokonaisarvosana: CCCC Hinta: 59 eur Hinta / peukku: 14,75 eur Käsineet luovutti: FinnProtec Oy (www.finnprotec.fi) KON T ROLLI 1 • 2012 55
• VARUSVARASTO Damascus Hornet PF Protector FP 21 Ulkonäkö: Damascus Hornet on ulkoisesti hieman raskaan näköinen käsine, mikä johtuu ainakin osittain rystysten kohdalla olevasta ylimääräisestä toppauksesta. Käsine on päältä melkein kokonaan vuohen nahkaa, lähinnä ranteessa on Nomexin tuntuista kangasta. Ulkonäkö: FP 21 on musta käsine, jonka kämmenselkä on läpinäkyvää polyester-verkkoneulosta ja kämmen mokkanahan tuntuista ainetta. Nahka ulottuu sormenpäiden yli ja loppuu suurin piirtein sormen ensimmäisten nivelten kohdalla. Käsine suojaa rannetta melko pitkälle, ja ranneresorissa on irrotettava, elastinen kiristyshihna, joka kiertyy lähes kaksi kierrosta ranteen ympärille. Ilman hihnaa ranne jää hieman löysäksi. Koska kiristyshihna on irrotettavissa, käyttäjä voi valita, haluaako sen pään jäävän ranteen sisä- vai ulkopuolelle. Tämä on hyvä ratkaisu, sillä hihnan päässä on puolijäykkä läppä, joka saattaa osua vahingossa esineisiin, jolloin tarranauha saattaa aueta. Kiristyshihnan pituus tekee käsineen pukemisesta ja riisumisesta hieman hankalaa. Käytännön kokemukset: Käsineen sormet olivat hieman lyhyet ainakin minun käteeni, mikä vaikutti käsineen istuvuuteen. Käsine ei siis välttämättä sovi pitkäsormiselle kovin hyvin. Käsine on sen verran paksu, että tavaroiden kaivaminen taskusta on hieman vaikeaa. Testit: sorminäppäryys: 3,5 suojaavuus: 4 voimankäyttövälineiden käsittely: 4,5 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 4 autolla ajaminen: 4 käsineiden pitävyys: 3 pukeminen ja riisuminen: 4 (ilman kiristyshihnaa), 3 (kiristyshihnan kanssa) huomaamattomuus: 3 kokonaisarvosana: CCCC Hinta: 68 eur Hinta / peukku: 17 eur Käsineet luovutti: S.O. Import (www.soimport.com) Ranne on lyhyt ja kiinnittyy melko joustavalla kiristysläpällä ranteen sisäpuolelle. Minun käytössäni kiristysläpän pää jäin noin kolmen sentin matkalta repsottamaan, koska käsineessä on liian lyhyeltä matkalta tarranauhan vastakappaletta. Näin ollen kiristystarra voi osua helposti johonkin ja päästä aukeamaan. Käytännön kokemukset: FP 21:n kokomitoitus vaikuttaisi olevan melko väljä, sillä vaikka testaamani käsineet ovat kokomerkinnältään samaa kokoa kuin suuri osa muistakin testin käsineistä, ne olivat liian väljät käteeni. Tämä näkyy esimerkiksi peukalon huonona istuvuutena ja yleisenä löysyytenä, mikä vaikuttaa oleellisesti käyttömukavuuteen. En itse perustanut käsineiden ulkonäöstä, koska kämmenselän verkkoneulos on niin läpinäkyvää, että iho kuultaa läpi. Testijakson aikana joidenkin sormien päihin syntyi selvää nyppyyntymistä, mikä ei lupaa pitkää käyttöikää. Käsineet ovat lähinnä kuuman kelin käsineet, ja ne olivat jo syksykäyttöön turhan vilpoiset. Käsineet ovat niin ohuet, että taskuilla käyminen käy vaivatta. Testit: sorminäppäryys: 3,5 suojaavuus: 3 voimankäyttövälineiden käsittely: 5 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 4 autolla ajaminen: 4 käsineiden pitävyys: 4 pukeminen ja riisuminen: 4 huomaamattomuus: 3 kokonaisarvosana: CCC C Hinta: 19 eur Hinta / peukku: 5,43 eur Käsineet luovutti: FinnProtec Oy (www.finnprotec.fi) 56 KON T R OL LI 1 • 2012 Helikon USM Ulkonäkö: Helikon USM on musta käsine, jonka kämmenselkä on pääasiassa spandexia, ja rystysten alla on Impact gel -nimistä geeliä, jonka tarkoitus on pehmentää iskuja. Käsineiden kämmenpuoli on mokkanahan tuntuista tekonahkaa, ja kämmenessä on vahvistettuja kohtia. Lisäksi etusormen ja peukalon päät on vahvistettu. Ranne on lyhyt, ja puolijäykkä kiristyshihna kiinnittyy tarranauhalla ranteen sisäpinnalle. Käytännön kokemukset: USM vaikuttaa olevan kokomitoitukseltaan hieman normaalia pienempi – myös muihin saman valmistajan käsineisiin verrattuna. Testikäsineet eivät kuitenkaan olleet liian pienet, mutta tuntuivat kyllä hieman ahtailta. Onkin mahdollista, että käsineet venyisivät käytössä hieman, jolloin ne istuisivat kuin hansikas! Testit: sorminäppäryys: 3 suojaavuus: 3,5 voimankäyttövälineiden käsittely: 3,5 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 3 autolla ajaminen: 4 käsineiden pitävyys: 4 pukeminen ja riisuminen: 3 huomaamattomuus: 5 kokonaisarvosana: CCC C Hinta: 19,90 eur Hinta / peukku: 5,69 eur Käsineet luovutti: High-protection (www.high-protection.fi)
• Hatch Specialist GK Black Skin Ulkonäkö: Hatch Specialist on kokonaan musta käsine, jonka kämmenselkä on neopreenia ja kämmen keinonahkaa. Kämmenessä ja joidenkin sormien päissä on karheasta tekonahasta tehdyt vahvikkeet. Käsineen ranne on puolipitkä ja kiinnittyy ranteen ulkosyrjään puolijäykällä kiristysläpällä. Käytännön kokemukset: Specialistit ovat kuumat kädessä, jopa silloin kun lämpöasteita on vain muutama. Valitettavasti en päässyt kokeilemaan käsineitä pakkasella, mutta uskon, että ne toimisivat ainakin jonnekin kymmenen pakkasasteen tienoille varsin hyvin. Specialistit ovatkin hyvät käsineet pikkupakkasilla. Käsineet ovat sen verran paksut, että esineiden poimiminen taskusta on hieman vaivalloista. Lisäksi tapa, jolla kämmenten vahvistuspaikat on ommeltu kiinni, antaa hieman huolimattoman vaikutelman, koska kiinnityskohdan sauma alkaa helposti irvistää. Testit: sorminäppäryys: 3,5 suojaavuus: 3,5 voimankäyttövälineiden käsittely: 4 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 4 autolla ajaminen: 4 käsineiden pitävyys: 3 pukeminen ja riisuminen: 3 huomaamattomuus: 5 kokonaisarvosana: CCC C Hinta: 23 eur Hinta / peukku: 6,57 eur Käsineet luovutti: Hantaurus Shot Oy (www.hantaurus.fi) Ulkonäkö: GK:n käsineet ovat kokomustat, useasta eri synteettisestä materiaalista valmistetut huomiota herättämättömät käsineet. Niiden kämmenpuoli on melko ohutta materiaalia, jonka päällä on ohut kumimainen pinta. Lisäksi kämmenissä on jonkin verran toppausta. Käsineen selkäpuoli on etupäässä neopreenia. Lisäksi peukalonhangassa on mokkanahan tuntuista ainetta. Ranne on keskimittainen. Ranneresorin kiinnitysläppä on joustava ja kiinnittyy ranteen ulkopuolelle, joten mitään ongelmia resorin itsestään aukeamisen kanssa ei ilmennyt. Ranne tosin jää hieman löysäksi, vaikka resorin vetäisi kiinni niin tiukasti kuin mahdollista. Tämä ei normaalisti haittaa, mutta esimerkiksi talvella lumihankeen kaaduttaessa avoimesta ranteesta saattaa käsineen sisään päästä lunta. Käytännön kokemukset: Käsineet ovat yhdet testin mukavimmista pitää kädessä. Ne puristavat juuri oikeista paikoista eivätkä tuntuneet paksuilta tai liian kuumilta edes elokuun lauhassa säässä, vaikka ne ovatkin osittain neopreenia. Ikävänä yllätyksenä käsineet kuluivat uskomattoman nopeasti: jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen molempien etusormien päistä oli kumipinta kulunut pois. Lisäksi testin aikana peukalonhankojen tekonahkaan tuli pahaa nyppyyntymistä, ja toisen etusormen kankaaseen tuli silmäpako. Tämä siitä huolimatta, että näillekään käsineille ei montaa käyttökertaa testin aikana tullut. Testit: sorminäppäryys: 3,5 suojaavuus: 3 voimankäyttövälineiden käsittely: 4 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 3 autolla ajaminen: 4 käsineiden pitävyys: 3 pukeminen ja riisuminen: 5 huomaamattomuus: 5 kokonaisarvosana: CCC C Hinta: 25 eur Hinta / peukku: 7,14 eur Käsineet luovutti: S.O. Import (www.soimport.com) Helikon-Tex UTL Ulkonäkö: UTL (Urban Tactical Line) on hieman kumisen näköinen käsine, joka onkin valmistettu pääosin PU-muovista ja neopreenista. Vaikka käsineet on tehty periaatteessa melko vedenpitävistä materiaaleista, sormien sivuilla on pieniä tuuletusreikiä, joista esimerkiksi veri pääsee kenttäsian iholle. Mielestäni parempi ratkaisu olisikin ollut sijoittaa nämä reiät mieluummin sormien selkäpuolelle. Ranne on lyhyehkö, se päättyy selkäpuolella suurin piirtein siihen, mihin asiakkaalle laitetaan käsiraudat. Ranteen sisäpuolelta käsineet ovat hieman lyhyemmät. Ranteessa on tarranauhakiinnitteinen kiristysnauha, jonka läppä on puolijäykkä. En kuitenkaan huomannut, että läppä olisi päässyt vahingossa aukeamaan työnteon ohessa. Käytännön kokemukset: Käsineet ovat hieman paksut ja melko kuumat, joten ne soveltuvat parhaiten talvikäyttöön. Materiaali on hieman tahmeaa, joten käsineet tarrautuvat esimerkiksi rattiin vaikeuttaen hieman ajamista. Käsineen sormet ovat pitkähköt, joten ne eivät sovi kovin hyvin lyhytsormiselle käyttäjälle. Käsineet kädessä voi olla vaikeaa päästä ainakaan ahtaaseen taskuun. Testit: sorminäppäryys: 3,5 suojaavuus: 3,5 voimankäyttövälineiden käsittely: 4 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 4 autolla ajaminen: 2 käsineiden pitävyys: 3 pukeminen ja riisuminen: 4 huomaamattomuus: 4 kokonaisarvosana: CCC C Hinta: 29,90 eur Hinta / peukku: 8,54 eur Käsineet luovutti: High-protection Oy (www.high-protection.fi) KON T ROLLI 1 • 2012 57
• VARUSVARASTO FP Protector FP 310 Ulkonäkö: FP 310 poikkeaa ulkoisesti selvästi muista testin käsineistä, sillä ne ovat väritykseltään musta-vihreät ja rystysten kohdalla on jykevät kovikkeet. Kämmenselässä oleva vihreä materiaali on kevlar-kangasta, ja kämmen on kokonaan mustaa nahkaa. Kämmenessä on karheat vahvistuspaikat, jotka eivät kuitenkaan juurikaan lisää pitoa. Rystysten kohdalla oleva kovike on ilmeisesti nahalla päällystetty muovikuppi. Lisäksi sormien keskimmäisten nivelten kohdalla on nahkavahvikkeet, ja sormen päät on myös vahvistettu nahalla. Ranne on pitkä ja kiinnittyy melko joustavalla kiristysläpällä ranteen sisäpuolelle. Kiristysläppä jää repsottamaan useiden senttien matkalta, sillä käsineen ranteessa oleva tarranauhan vastakappale loppuu liian aikaisin. Kiristysläppä tarraakin helposti kiinni esimerkiksi vaatteisiin, jolloin rannekiristys aukeaa helposti. Ranne on sen verran pitkä, että rannekello jää helposti osittain peittoon. Käytännön kokemukset: Näissä hanskoissa on turpaan vetämisen fiilistä, mikä ei välttämättä ole etu asiakaspalvelutilanteessa. Rystyssuojat ovat komeat, mutta alttiit kosmeettisille vaurioille – oma kokemukseni ei liity asiakaspalvelutilanteeseen. Käsineet tuntuvat hyviltä ja antavat käsille varsin hyvää suojaa olematta kuitenkaan kovin paksut. Rystysten kovikkeet ovat kuitenkin sen verran ulkonevat, että taskuilla käynti ei välttämättä onnistu käsineet kädessä. Testit: sorminäppäryys: 3,5 suojaavuus: 4,5 voimankäyttövälineiden käsittely: 4 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 4 autolla ajaminen: 4 käsineiden pitävyys: 2 pukeminen ja riisuminen: 3 huomaamattomuus: 1 kokonaisarvosana: CCC C Hinta: 53 eur Hinta / peukku: 15,14 eur Käsineet luovutti: FinnProtec Oy (www.finnprotec.fi) Famopure 530 Famopure on toinen testissä mukana olevista työkäsineistä, jota ei ole suunniteltu turvallisuusalan tehtäviin. Käsineitä myydään autotarvikeliikkeessä nimellä asentajan käsineet. Ulkonäkö: Famopure on PU-muovilla pinnoitettu ohut ja elastinen nylonkäsine, ja on muotoilultaan varsin tyköistuva. Se on väritykseltään vaalean harmaa, joten hanskat eivät välttämättä ole omiaan luomaan ammattimaista vaikutelmaa. Käsineen ranteet ovat varsin pitkät ja peittävät käyttäjän ranteen kokonaisuudessaan. Ranneresorit kiristyvät itsestään kuminauhalla, joten niitä ei ole tarpeellista säätää. Käytännön kokemukset: Famopuret ovat mielestäni varsin rumat, eikä niitä ole mukava pitää kädessä pitkiä aikoja kerrallaan. Sormet olivat myös melko pitkät, joten jos käyttäjä ei ole erityisen pitkäsorminen, käsineen sormet luultavasti jäävät pussuttamaan, mikä haittaa sorminäppäryyttä vaativissa tehtävissä. Käsineet ovat niin ohuet, että eivät haittaa taskuilla käymistä. Hanskat suoriutuivat yksittäisistä testeistä yllättävän hyvin, erityisesti otettaessa huomioon niiden hinta. Testissä kuitenkin haettiin nimenomaan käsineitä, joita voi pitää kädessä vaikka koko työvuoron, ja Famopure soveltuu tehtävään varsin huonosti. Tämä seikka on huomioitu kokonaisarvosanassa. Testit: sorminäppäryys: 5 suojaavuus: 3 voimankäyttövälineiden käsittely: 4,5 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 5 autolla ajaminen: 4 käsineiden pitävyys: 3 pukeminen ja riisuminen: 2 huomaamattomuus: 1 CC kokonaisarvosana: (huomioitu, että käsineet eivät sovellu pitkäaikaiseen käyttöön) Hinta: noin 2 euroa Hinta / peukku: noin 1 eur Hankittu autotarvikeliikkeestä Blackhawk! Cut-resistant with Kevlar Sain joiltakin maahantuojilta ja jälleenmyyjiltä testiin myös viiltosuojakäsineitä, vaikka en sellaisia pyytänytkään. Otin vertailun vuoksi testiin mukaan yhdet viiltosuojakäsineet. Viiltosuojakäsineitä käsitellään tarkemmin myöhemmin. Ulkonäkö: Blackhawkin käsineet näyttävät aivan tavallisilta mustilta nahkakäsineiltä. Ainoa vihje käsineiden poikkeavasta käyttötarkoituksesta on kämmensyrjissä oleva huomaamaton Blackhawkin logo. Käsineet ovat materiaaliltaan lehmän nahkaa, ja ne on kauttaaltaan vuorattu viiltosuojausta tarjoavalla Kevlarilla. Testissä olevien käsineiden ranne on pitkähkö, ja siinä on kuminauhakiristys. Ranne on sen verran pitkä, että se saattaa peittää rannekellon osittain. Käsineistä on saatavana myös lyhytranteisempi versio. Käytännön kokemukset: Vaikka käsineet ovat tavallisen nahkakäsineiden näköiset, ne tarjosivat yllättävän hyvää sorminäppäryyttä. Kuten odottaa sopii, ne toimivat hyvin myös pikkupakkasilla, ja luultavasti lämmittävät kohtuullisesti parinkymmenen asteen pakkasille asti. Testijaksolla ei kuitenkaan muutamaa pakkasastetta kylmempiä ilmoja koettu. Käsineiden paksuudesta johtuen ne kädessä on hyvin vaikeaa poimia taskusta esimerkiksi avaimia. Koska testijakso oli vain muutaman kuukauden pituinen, on vaikeaa arvioida käsineiden kestoikää. Aikaisempi kokemukseni tämän kaltaisista käsineistä viittaa kuitenkin siihen, että käsineet saattavat kestää useita vuosia kovaa käyttöä. Itse käytin noin kahdeksan vuotta pääasiallisina työkäsineinäni tämän kaltaisia käsineitä, ennen kuin niissä alkoi näkyä merkittäviä käytön jälkiä. Testit: sorminäppäryys: 2 suojaavuus: 5 voimankäyttövälineiden käsittely: 3 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 4 autolla ajaminen: 3 käsineiden pitävyys: 5 pukeminen ja riisuminen: 5 huomaamattomuus: 5 kokonaisarvosana: CCC C Hinta: 59 eur Hinta / peukku: 16,86 eur Käsineet luovutti: Oy K. Hjorth Ab (www.hjorth.fi) 58 KON T R OL LI 1 • 2012
• Kaasusumuttimia kotimaasta Turvakerroin aikoo ruveta tuottamaan ensimmäisenä pohjoismaisena toimijana amm attikäyttöön tarkoitettuja kaasusumuttimia. Tiedotteen mukaan kehitystyö on kestänyt yli kaks i vuotta ja sitä on rahoittanut Tekes. Vaikutina ineeksi tulee yleisesti sumuttimissa käytössä oleva OC, chilistä saatava kapsaisiini. Yritykse n mukaan sarjatuotanto alkaa tänä vuonna Suom essa. a a v a t l e t i s Suo ! a l l e n n u ku n. Osoitteessa vaihteen jälkee en od vu n teio ad dcast-nettir pituisia keskus ien minuuttien Poliisi avasi po m ina. ta uu am m re st ia la av lkaist lla selaimel poliisiradio.fi ju ja enä tai kuunne a te si ai öt ht sy a ko at an til aj i vo käsittelevät et ks lukuunnelmia tu , oi itä uh hy na elee, sillä tarpeeksi ly lisäksi ne ovat Kontrolli suositt kä in m , ita io kin as pi kädessä. mielenkiintoisia kapa kahvikup kuunnella vaik aa ks ja itä ni jotta 1 000 000 USD a yhdysvaltalaiMiljoona dollaria luvass jääneen erikoisagentti sen, FBI:stä eläkkeelle tamisesta turvallisesti Bob Levinsonin palaut liittovaltion poliisi otti maanmiehilleen, tied päivä. Levinsonin kaFBI maaliskuun kuudes i vuotta. Hän katosi toamisesta tuli täyteen viis rella 8.3.2007. Exsaa Iranille kuuluvalla Kishin ityisetsivän tehtävissä agentti työskenteli yks korostaa eläkkeelle kadotessaan, mutta tiedote tovaltion poliisin liit jääneiden agenttien olevan van yhä elossa; ole an ota usk “perhettä.” Miehen he sai videonauhan, viimeksi vuonna 2010 per mutta ulkoministeriön jolla Levinson esiintyi, n mukaan Levinson oje uusimpien tiedustelutiet unais-Aasiassa. Yksion edelleen vankina Lo asianmukaiset kontaktyiskohtia, sekä tietysti v/news/stories/2012/ .go titiedot, osoitteessa fbi march/levinson. LY H Y E S T I # 1 / 1 2 TYÖTÄ TARJOLLA USA:n laivaston Naval Special Warfare Development Group (NSWDG) etsii kamppailu-urheiluopettajaa. NSWDG on muuten sama firma, jonka työmiehet ampuivat Osama bin Ladenin. Kyseessä on seitsemän kuukauden pätkätyö. Työnkuvaan kuluu opettaa SEAL-työntekijöille muun muassa - lyöntejä - toimivia mitsiharjoitteita - nyrkkeilytekniikoita - tosielämän kohtaamisiin sopivia tekniikoita - tekniikoita, jotka sopivat NSWDG:n käyttämiin työvälineisiin. Kuten aseiden ja suojaliivien, tekniikoiden pitää toimia myös ahtaissa tiloissa kuten laivoissa. Työpaikka sijaitsee Virginia Beachissa, Virginiassa, työaika arkisin kello 7.30–16. Yhdysvaltojen mediassa ihmeteltiin laajasti, miksi moiset nykyajan ihmemiehet tarvitsevat ulkopuolisia ja ehkä jopa siviilejä kouluttajikseen. Tähän toteaa SEAL-kontaktimme Brandon Webb (www.sofrep.com), että jos on tarpeeksi hyvä, voi hyvin myöntää, että aina voi oppia lisää ja kehittyä vielä paremmaksi. .. .. ”ItsehyOkkAys” Perjantaina 21.10.2011 Vantaan reserviläiset järjesti yhdessä Nuorten voimistelukerho Ryskyn ja Snikt-kamppailuklubin kanssa pääkaupunkiseudun Urban combatives -seminaarin Lee Morrisonin johdolla Sipoossa (i Sibbo). Morrisonia pidetään yhtenä käytännönläheisen (reality based) itsepuolustuksen johtavista kouluttajista. Tämä johdosta oli myös Kontrolli paikalla selvittämässä, onko näin. Ja näin on. Morrisonin oppi on yksinkertainen ja toimiva. Lyö ensin, lyö kovaa ja lyö niin kauan kuin on tarvis. Morrison puhuukin itsepuolustuksen (self defence) sijaan itsehyökkäyksestä (self offence). Hyökkäys on paras puolustus. Ei kuitenkaan oikeudeton hyökkäys. Pääpaino seminaarissa olikin mahdollisen vastustajan lukemisessa ja tämän hyökkäykseen kontraamisessa vastahyökkäyksellä. Morrisonin repertuaarista löytyivät myös tekniikat veitsihyökkäystä ja vaikkapa MMA-osaajan hyökkäystä vastaan. Viranomaiskäyttöön on tarjolla esimerkiksi veitsen käyttö hyökkäystilanteessa. Lisää aiheesta muun muassa urbancombatives.com. koonnut: Tom Lindblom ja Antti Sirkkala KON T ROLLI 1 • 2012 59
• Turvallisuusala kokoontuu netissä www.kontrolli.fi/keskustelu