• www.kia.fi KOE JA AJA KIA-MALLISTO. SPORTAGE upeaa muotoilua täydentävät avarat ja mukavat sisätilat sekä edistyksellinen tekniikka. Sportage hinnat alk. 24.961,99 € CEE’Dissä yhdistyvät upea muotoilu, ympäristöystävällinen tekniikka ja todella kattava varustelu VENGA on avara ja monipuolisesti muunneltava – kuin tila-auto, mutta paljon ketterämpi ja taloudellisempi. cee’d hinnat alk. 19.548,16 € Venga hinnat alk. 18.812,34 € SORENTO on edustavan tyylikäs tilamaasturi, joka on vaatimaton vain kulutukseltaan. SOUL tarjoaa kaiken ilman kompromisseja aidossa urban crossover -hengessä. OPTIMA. Auto, jonka erottuva design, ajonautinto ja varustelu ovat huippuluokkaa. RIO tuo suurten autojen mukaPICANTO. Innovatiivista tekniikvuutta, laatua ja nuorekasta tyyliä kaa ja käytännöllistä mukavuutta kompaktissa koossa. pienten perheautojen luokkaan. Sorento hinnat alk. 42.332,09 € Soul hinnat alk. 20.536,11 € Optima hinnat alk. 32.250,73 € Rio hinnat alk. 14.104,12 € SPORTAGE autoveroton hinta alk. 18 901,95 € + arvioitu autovero 6 060,04 € = 24 961,99 € + tk 600 € = 25 561,99 €. EU-yhd. 5,2–8,2 l/100 km, CO2-päästöt 135–195 g/km. CEE’D autoveroton hinta alk. 15 508,86 € + arvioitu autovero 4 039,30 €, alk. 19 548,16 € + tk 600 € = 20 148,16 €. EU-yhd. 3,8–6,1 l/100 km, CO2-päästöt 100–145 g/km. VENGA autoveroton hinta alk. 14 926,99 € + arvioitu autovero 3 885,35 € = 18 812,34 € + tk 600 € = 19 412,34 €. EU-yhd. 4,5–5,9 l/100 km, CO2-päästöt 114–154 g/km. SORENTO autoveroton hinta alk. 31 518,73 € + arvioitu autovero 10 813,36 € = 42 332,09 € + tk 600 € = 42 932,09 €. EU-yhd. 5,9–6,8 l/100 km, CO2-päästöt 155–178 g/km. SOUL autoveroton hinta alk. 15 936,20 € + arvioitu autovero 4 599,91 € = 20 536,11 € + tk 600 € = 21 136,11 €. EU-yhd. 4,7–7,3 l/100 km, CO2-päästöt 125–168 g/km. OPTIMA autoveroton hinta alk. 25 674,20 € + arvioitu autovero 6 576,53 € = 32 250,73 € + tk 600 € = 32 850,73 €. EU-yhd. 4,9–6,0 l/100 km, CO2-päästöt 128–158 g/km. RIO autoveroton hinta alk. 11 833,23 € + arvioitu autovero 2 270,89 € = 14 104,12 € + tk 600 € = 14 704,12 €. EU-yhd. 3,6–6,4 l/100 km, CO2-päästöt 94–147 g/km. PICANTO autoveroton hinta alk.10 232,78 € + arvioitu autovero 1 754,19 € = 11 986,97 € + tk 600 € = 12 586,97 €. EU-yhd. 4,1–5,3 l/100 km, CO2-päästöt 95–125 g/km. Picanto hinnat alk. 11.986,97 €
• Sisältö #1 • 2013 E Tämä on hyvä elokuva s. 30 ilmoitukset // KIA MOTORS 02 BALLISTIC PROTECTION 03 SECURITY ARSENAL 09 FINNPROTEC 33 KENTTÄSIKAKAUPPA 36 FRONTLINE TACTICS peliarvostelu s. 28 MIEHIÄ saaristossa s. 30 s. 6 .. .. JOKASESONGIN KaSINEITa s. 20 suurennuslasi juttuja PÄÄKIRJOITUS / Alea iacta est! 28 PELILUOLA / Frontline tactics 06 DEKKARISEMINAARI 10 SAARISTOVARTIOINTI.COM / Sheriffi veneilee Suomenlahdella 30 VIDEOVUOKRAAMO / Act of Valor 14 KENTTÄKOULUTTAJA / Varustevyö 32 KIRJASTO / Poliisitaktiikka 19 TODISTAJASUOJELU LOPULTAKIN SUOMEN LAINSÄÄDÄNTÖÖN? 37 IMTT EXP1A / Kurssipäiväkirja, osa 1 41 LYHYESTI / Pari mielenkiintoista uutista 20 24 VARUSVARASTO / Viiltosuojakäsineet Viiltosuojatakki 22 KENTTÄKOULUTTAJA / Varustevyö 05 4 KON T R O LL I 1 • 2013
• PÄÄKIRJOITUS KONTROLLI ALEA IACTA EST! Kontrolli 1 / 2013 ISSN 1795 - 018X P Kustantaja Kontrolli-julkaisut Oy idät kädessäsi uudistettua Kontrollia. Suurin muutos on siinä, että et pidä kädessäsi lehteä, vaan digitaalista näköislehteä. Toinen lukijan kannalta merkittävä muutos on se, että lehti on ilmainen. Lisäksi lehden päätoimittaja on vaihtunut Antti Sirkkalan siirryttyä toimittajaksi; hän siis jatkaa Kontrollin parissa laadukkaita juttujaan tuottaen. Päätoimittaja Seppo Vesala Taitto & Editointi Juha Harju Toimittajat Antti Sirkkala Timi Tikkanen Juha Rämänen Valokuvaaja Timi Tikkanen Lehden aihepiiri laajenee hieman siten, että myös turvallisuusalan ulkopuoliset, turvallisuusasioista kiinnostuneet siviilit löytävät lehdestä kiinnostavia aiheita. Toisaalta ammattilaisia ilahduttanee se, että ase- ja taktiikkaharjoittelua painotetaan aiempaa enemmän. Lehden nettisivut uudistuivat, ja uudet sivut avattiin samaan aikaan tämän lehden ilmestymisen kanssa. Uudistuneilla nettisivuilla toimii myös nettikauppa, joka on lähtenyt hyvin käyntiin. Vaikka muutoksia on tehty paljon, yksi asia säilyy: Kontrolli on jatkossakin turvallisuusalan ammattilaisten tekemä lehti, joka on suunnattu ennen kaikkea turvallisuusalan ammattilaisille. Numerossa avustaneet Aki Hämäläinen Petri Sepponen Jenny Wesanko Margus Sokk Kannen kuva Timi Tikkanen Yhteydenotot toimitus@kontrolli.fi sukunimi@kontrolli.fi Asiakaspalvelu & laskutus Heidi Jämsä jamsa@sh-team.fi Miksi hyväksi havaittua ja vakiintunutta konseptia sitten muutettiin? Kontrolli on aina ollut pienehkön lukijakunnan lehti, eikä levikkiä saatu lähes vuosikymmenen työn tuloksena kasvatettua halutulla tavalla, ei edes kahden valtakunnallisen televisiomainoskampanjan avulla. Totesimme, että jos tekee asiat samalla tavalla kuin aina ennenkin, saa samanlaisen tuloksen kuin aina ennenkin. Jotain oli pakko tehdä toisin. Painettuja ilmaisjakelulehtiä on ilmestynyt vuosikymmeniä. Maksullisia lehtiä, joilla on maksutonta sisältöä Internetissä, on ollut kymmenisen vuotta. Täysiverisiä e-lehtiäkin on ilmestynyt joitakin vuosia, ja jotkin aikaisemmin painettuna julkaistut ilmaisjakelulehdet ovat siirtyneet ilmaisiksi nettilehdiksi. Kontrollin kaltainen siirtymä lienee kuitenkin harvinainen: ei ole monta painettua maksullista lehteä, joka olisi vaihtanut formaattinsa ilmaiseksi e-lehdeksi. Tiedän yhdestä tällaisesta tapauksesta ennen Kontrollia, ja tämä siirtymä on ollut ilmeisen onnistunut. Rohkaisevasta esimerkistä huolimatta muutos on kuitenkin hyppy tuntemattomaan: ei ole varmuutta siitä, mitä on edessä. Tosin jo tätä kirjoittaessani, kun ensimmäisen uuden Kontrollin ilmestymiseen on melkein kaksi viikkoa, vaikuttaa siltä, että muutos kannatti. Kaikkien muiden muutoksen tuomien hyvien asioiden lisäksi Kontrolli pystyy jatkossa vastaamaan entistä paremmin lukijoiden toiveisiin, sillä lehdestä tehdään entistä interaktiivisempi ja lukijat voivat vaikuttaa sen sisältöön. Kutsunkin kaikki lukijat osallistumaan uuden Kontrollin kehittämiseen! Ilmoitukset Heidi Jämsä jamsa@kontrolli.fi 050 - 553 48 78 Osoite Kontrolli-julkaisut Oy PL 124 00101 Helsinki Toimitus vastaanottaa julkaistavaksi tur vallisuusaiheista materiaalia, mutta julkaisusta pitää aina erikseen sopia. Aineisto hyväksytään sillä ehdolla että Kontrollijulkaisut Oy saa käyttää sitä veloituksetta uudelleen. Toimitus ei vastaan materiaalin säilyttämisestä tahi palauttamisesta. Lehden sisältö pyritään saamaan mahdollisimman totuudenmukaiseksi, mutta Kontrollijulkaisut Oy ei vastaa esiintyvistä virheistä. Kaikki lehden oikeudet ovat Kontrolli-julkaisut Oy:llä, materiaalin tuottaneilla henkilöillä tai muilla oikeudenhaltijoilla. twitter.com/vouti twitter.com/kessu w w w.facebook.com/kontrolli Seppo Vesala päätoimittaja w w w.kontrolli.fi w w w.kontrolli.fi/keskustelu KON T ROLL I 1 • 2013 5
• Suomen Yksityisetsivä- ja Lakitoimistoliitto RY järjesti yksityisetsiväseminaarin Vantaalla 26.10.2012. Seminaarin pääkohtia olivat yksityisetsivän kannalta tärkeä lainsäädäntö, henkilöiden arviointi ja tarkkailu sekä etsivän tekniset ja taktiset keinot. DEKKARISEMINAARI teksti ja kuvat: Timi Tikkanen Lainsäädäntö Seminaariin oli kokoontunut muutama kymmenen osallistujaa yksityiseltä turvallisuusalalta ja viranomaispuolelta. Seminaari alkoi sisäministeriön poliisiylitarkastaja (evp.) Pentti Luntialan esityksellä. Aiheena oli salakatselun ja -kuuntelun lainsäädäntö sekä toimeksiantoihin liittyvä salassapitovelvollisuus. Poliisiylitarkastaja selvitti laillisen ja laittoman tiedonhankinnan rajaa. Hän esimerkiksi kertoi, milloin tarkkailussa ylitetään raja laittomaan salakuunteluun tai salakatseluun; Luntialan mielestä hyvä muistisääntö on se, että henkilön tekninen tarkkailu on laitonta, jos alueelle meneminen on luvatonta (koti- ja julkisrauhan suojaamat alueet). Luntiala nosti esille uutisissa olleita salakatselurikoksia ja käytti niitä esimerkkitapauksina. Hän mainitsi tapauksen, jossa lintuharrastajan kotona tarkastuksella käyneet poliisit olivat tallentuneet asunnon valvontakameroihin tietämättään. Lintuharrastajan tehdessä valitusta poliiseista hän näytti todisteena tallenteiden kuvankaappauksia, jolloin poliisi aloitti esitutkinnan siitä, oliko lintuharrastaja syyllistynyt salakatseluun – pohdittiin, oliko poliisit nauttinut kotirauhasta ja oliko kameravalvonnasta ilmoitettu riittävän selkeästi. Luntialan mukaan tämä on hyvä esimerkki epäselvästä ja tulkinnallisesta asiasta. Psykologinen silmä Seminaarin toinen puhuja oli keskusrikospoliisin psykologi Lasse Nurmi. Hänen aiheitaan olivat henkilöiden arviointi, erilaiset ihmistyypit, ihmisten käyttäytyminen ja valehtelijoiden tunnistaminen. Luntiala kertoi ihmisoikeuksista ja yksityisyyden suojasta Suomessa sekä laista niiden takana. Hän selkeytti myös julkisen ja yleisen paikan määritelmää. Luntialan mielestä yksityisetsivän toimintaa säätelevät lait ovat syvällä lakiviidakossa pilkottuna eri lakeihin. Ne ovat myös usein vaikeasti tulkittavia ja tarvitsisivat parempaa nuotittamista eli selvempää määrittelemistä, mikä on oikein ja mikä väärin. Hänen mielestään yhteiskunnan jatkuva monimuotoistuminen luo lainsäädännölle uusia haasteita ja tarpeen säätää uusia lakeja. tarkastaja 6 KON T R O LL I 1 • 2013 Sisäministeriön poliisiyli (evp.) Pentti Luntiala KRP:n psykologi Lasse Nurmi
• Nurmi aloitti puhumalla ihmisten välisestä viestinnästä, josta hän piti erittäin tärkeänä nonverbaalista viestintää, sillä ihmisen psyykkinen tila heijastuu hänen käytökseensä ja ympäristöönsä. Nonverbaalisella viestinnällä käsitetään esimerkiksi kehonkieli (body language), pukeutuminen ja sisustaminen. Nämä seikat kertovat muun muassa ihmisen asenteista, arvoista ja valtasuhteista. Nonverbaalinen viestintä on monitulkintaista, mutta luotettavampaa kuin verbaalinen viestintä. Nurmi kertoi, millaisia signaaleja esimerkiksi yksityisetsivän kannattaa tarkkailla ja miten tulkita nonverbaalista viestintää. Hän puhui myös siitä, miten mielenterveyshäiriöisten ja aineiden vaikutuksen alaisten ihmisten kanssa tulisi toimia sekä esitteli erilaisia mielenterveys- ja persoonallisuushäiriöitä. Hän käytti esimerkkinä viime vuosien kouluampujia ja sarjamurhaajia. Nurmi avasi näiden tappajien motiiveja ja sielunmaisemaa. Nurmen muuta mielenkiintoista antia oli vaarallisuusarvioinnin tsekkauslista, jossa pohditaan esimerkiksi sitä, onko henkilö stressaantunut ja onko hän aikaisemmin käyttäytynyt minua kohtaan aggressiivisesti. Listaa käyttäen yksityisetsivä tai poliisi voi arvioida, kuinka todennäköistä on, että henkilö aikoo hyökätä tai karata. Nurmi kertoi myös, kuinka yksityisetsivä voi puhutteluissa yrittää tunnistaa valehtelijan tai vilpillisen puhujan. Hän kertoi, mitä ihmisen fysiologiassa, verbaalisessa ja nonverbaalisessa viestinnässä tapahtuu kun hän valehtelee: esimerkiksi henkilö, joka toistaa kysyjän kysymykset, pelaa aikaa keksiäkseen vastauksia. Hänen kasvoissaan saattaa myös olla havaittavissa nykimistä sekä hän saattaa kosketella kasvojaan. keskittyi katsomaan tarkkailua poliisin näkökulmasta; mistä elementeistä poliisin tarkkailu koostuu. Ojala kertoi esityksen yhteydessä olevansa huolissaan uudistuvasta poliisin lainsäädännöstä, joka tulee voimaan 2014. Uusi laki tulee nimittäin mutkistamaan poliisin tarkkailutoimintaa. Luento oli erittäin mielenkiintoinen pintaraapaisu psykologian maailmasta, ja Nurmi toi käsittelemänsä asiat hyvin käytännönläheiselle tasolle. Aihe selvästi kiinnosti monia ja Nurmi antoi esityksen aikana hyviä vinkkejä kirjallisuudesta, josta aihetta voi opiskella lisää. Tämäntyylinen luento kuuluisi olla osa jokaisen turvallisuusalan ammattilaisen koulutusta. Ojala avasi tiedonhankintaprosessia käsitteenä ja kertoi, mitä sen eri vaiheissa tapahtuu. Hän lähti siitä, kuinka alussa haetaan taustatietoja, valitaan taktiikkaa, kerätään tietoa, analysoidaan, puretaan ja tehdään päätelmiä. Ojalan mukaan prosessin vahvana käsiteparina ovat tiedustelu ja analyysi, jotka ovat työkaluja, joilla tuetaan rikosten paljastamista ja mahdollista esitutkintaa. Näillä toimilla luodaan pohjaa toimenpiteiden suunnittelulle ja päätöksenteolle. Tekninen ja taktinen tarkkailu Rikoskomisario Jussi Ojala KRP:stä puhui seminaarissa tarkkailun taktisista keinoista, tiedonhankinnasta, yhteistyöstä poliisin kanssa, tehtävien raportoinnista ja sen merkityksestä. Ojala avasi heti alkuun tarkkailun käsitteenä: mitä se on ja mistä poliisi saa siihen valtuutuksen. Hän Ojala käsitteli yksityisetsivän oikeuksia tarkkailutehtävillä ja muistutti, että yksityisetsivä saa liikkua toisten mailla vain jokamiehenoikeudella. Hän huomautti, että etsivän tulee tunnistaa kotirauhan rajat ja pitää huoli, ettei tule rikkoneeksi niitä. Ojala kävi myös läpi jokamiehen kiinniotto-oikeuden sekä salakuuntelun ja salakatselun tunnusmerkistön. Näihin liittyen hän toi esille muutaman korkeimman oikeuden ennakkotapauksen. Ojala puhui tarkkailun ja seurannan eri vaiheista, esimerkiksi siitä, mitä tapahtuu tarkkailuprosessissa ja mihin sen kulloinkin tulee tähdätä. Ojala näytti strategisesti suorittamisen mallia ja kertoi, mikä seurantatehtävillä on olennaista: esimerkiksi havaintojen tulkinta, tapahtumien dokumentointi ja tarpeellisten ja tarpeettomien tapahtumien hahmottaminen. Hän kertoi myös tarkkailujen osista ja mitä tulee huomioida ennen ja jälkeen tehtävän. Ojala nosti myös esille viestinnän ja sen merkityksen ryhmätarkkailutehtävällä. Seminaarin avasi Suomen Yksityisetsivä ja Lakitoimistoliitto Ry:n puheenjohtaja Pentti Lintunen KON T ROLL I 1 • 2013 7
• Ojala puhui tarkkailutaktiikasta ja sen valitsemisesta. Hän kävi hyötyjä ja haittoja läpi yksin, parina ja ryhmänä seurattaessa. Hän puhui yksittäisen tarkkailijan eliniästä, eli siitä, kuinka kauan yhtä tarkkailijaa voidaan käyttää, ennen kuin hänen toimintansa on vaarassa paljastua. Ojalan mukaan elinikää pidentäviä asioita ovat muun muassa tarkkailijoiden lukumäärän kasvattaminen, vaatteiden vaihtaminen ja joukkoon sulautuminen. Keskustelussa yleisön kanssa esille nostettiin muutamia merkittäviä eroja poliisin ja yksityisetsivän tarkkailuprosessista. Poliisilla on paljon suuremmat resurssit henkilön tarkkailuun laillisesti, teknisesti ja henkilömäärällisesti, mutta poliisin on kuitenkin lähes aina ilmaistava jälkikäteen tarkkailun kohteelle tämän tulleen pakkokeinojen kohteeksi. Yksityisetsivän tarkkailtavat kohteet eivät välttämättä saa ikinä tietää tulleensa 8 KON T R O LL I 1 • 2013 tarkkailluiksi. Etsivän tarkkailun kohteena on myös monesti ihmisiä, jotka eivät edes oleta olevansa tarkkailtavana. Lopuksi Ojala puhui poliisin ja etsivän yhteistyöstä. Nykyisen lainsäädännön puitteissa operatiivinen yhteistyö on mahdotonta, mutta tiedon vaihtamiseen on mahdollisuus lain suomin mahdollisuuksin. Tärkeintä Ojalan mukaan on kuitenkin tähdätä lopputulokseen, joka on ammattimaisesti toteutettu ja sisältää kaiken oleellisen materiaalin kulloinkin tutkittavasta tapauksesta. Etsivän taktisia apuvälineitä Seminaarin viimeinen puhuja oli projektipäällikkö ylikonstaapeli (evp.) Timo Heinonen, joka puhui etsivän teknisistä apuvälineistä, näytteiden ottamisesta, tehtävän raportoinnista ja edellä mainittujen merkityksestä. Alkuun Heinonen esitteli keinoja, joilla jokainen saa hankittua tietoja ihmisistä, esimerkkeinä Väestörekisterikeskus ja puhelintiedustelupalvelut, joista saa selville myös Trafin tietoja. Kadonneiden henkilöiden etsinnässä yksityisetsivä voi Heinosen mukaan pyytää apua poliisin eri yksiköiltä ja Pelastusarmeijan etsiskelytoimistolta. Heinonen esitteli etsivän teknisiä apuvälineitä kuten nauhureita, piilo- ja nappikameroita. Hän myös kertoi GPSseurantalaitteista ja minihelikoptereista. Paikan päällä oli myös näytteidenottovälineitä, kuten sormenjälkipulvereita ja massanäytteitä. Heinonen kertoi näytteidenotosta ja siitä, miten rikospaikkaa tulisi tutkia ja dokumentoida. Heinonen kertoi muun muassa valokuvaamisesta ja sormenjälkien ottamisesta. DNA-näytteiden ottamisesta puhuttiin esimerkiksi vanhemmuuden todistamistapauksissa. Kurssilla käytiin keskustelua siitä, miten
• www.arsenal-shop.? 2016/GA CITY LOW SHOE 840/GA DUTY BOOT Alumiiniturvakärjellä ja naulaanastumissuojalla varustettu ammatti/turvajalkine luokkaan S3. Kylmän eristävyys 60% parempi kuin standardi vaatii, eli soveltuu hyvin myös kylmiin olosuhteisiin. Pehmennetty pohjamateriaali pitää myös epätasaisilla pinnoilla. Gore Tex kalvo ja 100% vettähylkivä nahka pitää kosteuden loitolla ja jalkineen silti hengittävänä. Nopea nauhoitus ja lisätty jousto kengän takaosassa. Nopeasti nauhoitettava malli, uusilla Jolly sulkeutuvilla nauhakoukuilla ja jalkapöydän nauhoituksen kiristimillä. Ulkomateriaali: 100 % vettähylkivä nahka, vahviste takaosassa. Sisävuori: GORE TEX. Läpäisemätön tekstiililaminaattivälipohja. Pohja: öljyn-, lämmön- ja kulutuksenkestävä antistaattinen “non-slip” nitriilikumipohja, suojaa myös hiilivedyiltä. Iskunvaimentava kantaosa ja rullaava pohja. Varustettu nilkkasuojalla. Vahvistettu kärkiosa. Hengittävyys 400% parempi kuin standardi vaatii. Takuu 2v Koot 38-47 Takuu 2v Koot 36-49 Takuu 2v Koot: 36-51 Nuorekas ja mukava ammatti jalkine. Täysin metallivapaa, joten soveltuu myös lentoasema käyttöön. Gore Tex vuoren ansiosta erinomainen myös vaihtelevissa olosuhteissa. Tehokas kantaosan vaimennus. Antistaattinen ja PU pohjassa liukkauden esto käsittely. Laadukas nahkamateriaali käsitelty 100% vedenpitäväksi. UUTUUS! Security Arsenal on kehittänyt yhdessä Arlen-vaatetehtaan kanssa uuden mallin työtakista, joka soveltuu erittäin hyvin järjestyksenvalvojan ja vartijan käyttöön. Haemme jälleenmyyjiä. Yhteydenotto hallinto@securityarsenal.? www.securityarsenal.? 6011/GA EXPLODER II TAKKI Sopii erinomaisesti vartijoille ja järjestyksenvalvojille • Pitkä vetoketju edessä, takin sisäpuolella vetoketjua suojaa läppä • Kaksi rintataskua läpällä, joissa Velcro – tarrakiinnitys nappivarmistuksella • Rintataskujen läppien alapuolella läpät ID-henkilökortille • Rintataskujen läppien yläpuolella vetoketjutaskut • Kaksi sivutaskua, joissa vetoketjusulku nappivarmistuksella • Tyylin viimeistelee kaulus • Kaksinkertainen hihansuu – ulompi osa säädettävällä velcro-kiinnityksellä, sisäosa joustavalla rannesuojalla, joissa integroidut peukalonreiät estämässä hihojen vääntymistä ja rullautumista SEKÄ LÄMMITTÄVÄT. • Pienet hihataskut hihansuissa • Kainaloiden alla olevat 4 tuuletusreikää tehostavat ilmankiertoa • Selässä iso läppä vartija-/järjetyksenvalvojatunnusten kiinnittämiseksi • Takissa topattu lämmin vuori • Lukuisia taskuja takin sisäpuolella Nyt kauluksessa vetoketju ylös asti. Saatavana myös huomaamattomalla viiltosuojakauluksella (ommeltu kauluksen sisään). Koot S - XXXXL   Tuotekoodi: 1500 ArlenArsenal takki Tuotekoodi: 1501 ArlenArsenal takki viiltosuojakauluksella. luotettavia näytteitä yksityisetsivä kykenee rikospaikoilta keräämään. Esimerkiksi poliisin rikospaikkatutkija saattaa kouluttautua näytteiden ottamiseen useita vuosia, ja työ on erittäin tarkkaa. Yksityisetsivän tuottama tekninen näyttö on siis arvioitava tapauskohtaisesti. Esimerkiksi näyte voi riittää yksityishenkilölle ja se voi toimia poissulkevana tietona, mutta oikeudessa näytöllä ei saata olla suurta painoarvoa. Lopuksi Heinonen kertoi, mitä etsivän tulee huomioida raportoidessaan asiakkaalle. Heinosen osuuden jälkeen jaettiin seminaaritodistukset. Seminaarista jäi erittäin hyvä maku, ja rautaisten ammattilaisten esityksiä oli ilo seurata. Tämäntyyliset seminaarit ovat erinomainen alusta verkostoitumiselle varsinkin näin kapealle ammattisektorille kuin yksityisetsivät. Seminaarissa oli paljon sellaista tietoa, joka olisi hyvä tietää jokaisen turvallisuusalalla pidempään työskentelevän, joten tämäntyylisen päivän sisällyttäminen esimerkiksi turvallisuusalan ammattitutkintoon olisi erinomainen idea. KON T ROLL I 1 • 2013 9
• IO: MÖKKIROSVOT HUOM della! teksti: Aki Hämäläinen | kuvat: Timi Tikkanen sheriffi veneilee Suomenlah Saaristovartiointi.com Mökkimurrot ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosina merkittävästi. Saariston mökit ovat saaneet olla melko rauhassa, mutta nyt murtoja on alettu tehdä niihinkin. Kotkan ja Hangon välillä on noin 40 000 mökkiä, joista moni saaressa. Niihin on ollut hankala saada vartiointia, koska vartiointifirmoilla ei ole ollut kalustoa ympärivuotiseen toimintaan. Mikä ihmeen saaristovartiointi? Saaristovartiointi.com on vuonna 2011 perustettu vartiointiliike, jonka toiminnan idea on vartiointipalveluiden tuottaminen saaristossa vuodenajasta riippumatta. Yritys lienee ainutlaatuinen ja tyyliään ainoa Suomessa. Vartiointipalveluita saaristoon ja kesämökeille ovat aikaisemmin tarjonneet ”isä, poika, susikoira ja Buster” -tyyppiset yritykset, mutta niiden toiminta on yleensä rajoittunut kesäkauteen ja pieniin resursseihin. ”Olen viettänyt koko elämäni lomat saaristossa mökkeillen ja veneillen, ja ajatus saaristovartiointiyrityksestä kypsyi pikku hiljaa. Miksi ei myös saaristossa tarvittaisi laadukkaita turvallisuuspal- 10 KON T R OL LI 1 • 2013 veluja, kun niitä tarjotaan mantereellakin lähes joka paikassa? Myös tutkimukset vahvistavat, että osa mökkiläisistä olisi kiinnostunut palveluistamme”, toimitusjohtaja Niklas Rönnholm kertoo idean synnystä. Saaristovartiointi on Saaristopalvelut Oy:n sisaryhtiö. Saaristopalvelut tuottaa venetaksipalveluita, Porvoossa ja pääkaupunkiseudulla, sekä erilaisia seikkailu- ja veneretkiä. Kun rahoitus järjestyi ja vartioimisliikeluvat poliisihallitukselta oli elokuussa 2011 saatu, alkoivat kalustohankinnat ja toiminnan markkinointi.
• Kasvot yrityksen takana? tuotantolaitoksia. Saaristovartiointi toimii nimensä mukaisesti saaristossa, mereltä käsin, eikä sillä ole maakalustoa. Yrityksen palveluihin kuuluu myös hälytyslaitteiden myynti, asennus ja huolto sekä erilaiset pienet huoltotyöt kuten laitureiden tarkastus jäiden aikaan ja kattojen lumikuormien tarkastus ja pudotus. Yrityksen toimitusjohtaja ja vastaava hoitaja Niklas Rönnholm on taustaltaan ja koulutukseltaan turvallisuusasiantuntija. Saadakseen vastaavan hoitajan pätevyyden hän suoritti turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinnon. Vartijan työ saaristossa on vaihtelevaa, eikä sitä voi oikeastaan verrata mihinkään muuhun yksityisen turva-alan työhön. Työn luonteeseen kuuluu, että vartija on perillä merenkulun lainsäädännöstä ja tavoista saaristossa. Myöskin veneen käsittelyn täytyy olla hanskassa. Rönnholm korostaakin, että jokainen työpäivä on hyvin erilainen. Perustyöpäivää on vaikea eritellä: - Leppoisina kesäpäivinä on mukava lipua pitkin kaunista saaristomaisemaa, ja taas syysmyrskyssä räntäsateessa on pakko olla tarkkana ja keskittyä täysin navigointiin sekä ajamiseen, Rönnholm sanoo. Turvallisuussyistä partioon kuuluukin lähes aina kaksi vartijaa. Saaristovartioinnin operoinnista vastaavilla henkilöillä on mittava tausta turvallisuusalalta, vaikka aikaisemmin heistä kumpikaan ei ole haalarihommia vartijana tehnyt. Veneilytaustaa heillä on vuosia. Yrityksen toisella osakkaalla Timo Mutasella on yli 20 vuoden kokemus turvallisuustekniikasta. Hän on muun muassa TMturva Oy:n perustaja ja omistaja sekä AG Alarmgroup Oy:n perustaja. Saaristovartiointi tarjoaa myös turvalaitteiden myyntiä ja asennusta, joten kokemusta ja osaamista tekniikasta ei ainakaan puutu. Työ merellä Yritys työllistää tällä hetkellä kaksi henkilöä ja yhden osa-aikaisen. Asiakkaina on yksityisten ihmisten mökkejä sekä yritysten Saaristovartiointi panostaa näkyvyyteen ja murtojen ennaltaehkäisyyn olemalla paljon esillä saaristossa kaikkina vuoden aikoina. Hälytysten vasteajat ovat ymmärrettävästi pidemmät kuin piirivartioinnissa maalla. Tämä on otettu huomioon palveluiden myynnissä, ja palvelupaketteja on erilaisia. Vartijat ovat hyvissä väleissä saariston muiden toimijoiden kanssa, eikä ole mitenkään ihmeellistä, että heitä pyydetään esimerkiksi kahville mökkiläisen tai vaikkapa kahvilan pitäjän taholta. KON T ROLL I 1 • 2013 11
• Partiovene Aludevil 33 on varustettu premium karavaanari -tason herkuilla. Veneessä on myös hätätilanteita varten hätäkutsuradiolähetin, 20 ihmisen pelastuslautta ja hätäsoihtuja. Tältä monitoiminäytöltä voidaan navigoinnin lisäksi harjoittaa esimerkiksi kameravalvontaa normaali- tai lämpökuvalla. 12 KON T R OL LI 1 • 2013
• Lakipykäliä ja veneenkäsittelyä Kaikki alukset on varustettu ja katsastettu Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin määräysten mukaan. Aluksilla hoidetaan tarvittaessa myös henkilökuljetusta. Tästä syystä vartijoilta edellytetään myös vuokraveneen kuljettajakirjaa. Muitakin vaatimuksia vartijoille yrityksellä on melkoinen lista: • riittävä veneilykokemus veneen ja vuokraveneen kuljettamiseksi • saariston ja saaristolaisten tapojen tunteminen • vesiliikennelain ja -asetuksen säännösten ja meriteiden sääntöjen tunteminen • yhteen törmäämisen ehkäisemisestä sisäisillä kulkuvesillä annetun asetuksen tunteminen • merimerkkien, merikartan, kompassin, suuntimisen, suuntien asettamisen ja laivapäiväkirjan pitämisen taidot • merilain (674/1994) ja muiden aluksen päällikköä koskevien säännösten tunteminen tarpeellisin osin Kalusto - jokaisen pikkukipparin unelma Partiointiveneenä on Aludevil 33, joka on suunniteltu ja valmistettu nimenomaan Saaristovartioinnin käyttöön ja tarpeisiin. Veneen voimalähteenä toimii 370-hevosvoimainen dieselmoottori ja Rolls Roycen propulsio. Nämä yhdessä varmistavat riittävät tehot sekä mahdollistavat pääsyn myös mataliin rantavesiin. Esimerkiksi vesijeteissä käytetään samaa propulsiotekniikkaa, eli normaalia potkuria ei ole. Ajettavuus on melko lailla erilainen kuin normaalissa moottoriveneessä ja vaatii siksi tarkan koulutuksen. Tarkoitusta silmällä pitäen alus on myös jäävahvistettu, joten operointi pitkälle syksyyn, aikaisin keväällä ja kelirikkojen aikaan on mahdollista. Aludevil-aluksessa on myös pesu-, nukkuma- ja ruokailutilat, joten pidemmätkin keikat onnistuvat mukavasti. Myös aluksen muuhun varusteluun on panostettu, ja aluksella onkin paljon erikoistekniikkaa. Esimerkiksi lämpökameralla havaitsee pimeällä jo kaukaa, onko kohteessa ihmisiä. Kamerasta on myös hyötyä, jos pitää pelastaa ihminen vedestä. Lämpökamera on siirreltävä, joten sen saa nopeasti vaihdettua toiseen veneeseen. Aluksessa on myös ympäri vuorokauden tallentava kameravalvonta. Dome-kameran voi suunnata kuvaamaan haluttuun suuntaan, mikä on iso etu esimerkiksi tultaessa murtohälytykselle. Toisena pienempänä partioveneenä toimii Humber Ocean Pro 7 RIB -vene. Veneessä on 200-hevosvoimainen Yamaha-perämoottori, ja huippunopeus on yli 45 solmua. Vene on myös avomerikelpoinen. Rajavartiolaitos käyttää saman tyyppisiä RIB-partioveneitä. Kalustohankinnoissa on kiinnitetty huomiota Suomen vuodenaikojen vaihteluihin, joten talvellakin operointi onnistuu ilmatyynyaluksen voimin. Ilmatyynyalus on kehitetty kuinkas muuten kuin Siperian vaativiin olosuhteisiin. Aluksen toimintasäde on laaja, noin 400 kilometriä ilman lisätankkauksia. Rönnholmin mukaan Suomeen on rekisteröity vain muutama tämän kokoluokan ilmatyynyalus, mistä syystä vakuutusyhtiön etsiminen oli hieman työlästä. Koska ilmatyynyalusta ei voi verrata mihinkään muuhun kulkuneuvoon, sen käsitteleminen vaatii erityistä opettelua. Keikkaa merellä? Toimittajille jäi Saaristovartioinnin henkilöstöstä ammattitaitoinen ja osaava kuva. Vaikka toimittajat saivatkin kokea hieman veneilyn huumaa kylmässä syyssäässä, keikalle ei päästy vielä tässä vaiheessa mukaan. Toivottavasti asia päästään korjaamaan tulevaisuudessa! Vartijan työ merellä vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja haastavalta erityisesti poikkeuksellisen, merellisen toimintaympäristön takia. Toimitusjohtaja Rönnholmin mukaan yritys hakee veneilykokemusta omaavia ja saaristoa tuntevia henkilöitä keikkatyöhön. Jos etsii vauhtia ja vaaratilanteita, kannattaa kuitenkin hakeutua hommiin vaikka Kontulan ostarille; toiminnasta jäi kuva, että se sopii nimenomaan rauhallisille ja varttuneemmille, työtä pelkäämättömille ammattilaisille. Tylsää ei työssä varmastikaan ole, jos tykkää liikkua saaristossa eikä pelkää liata käsiään. Työvaatteisiin Saaristovartiointi on hakenut mallia Ruotsin rannikkovartiostolta. Vaatteet ovatkin hyvin sopivat meren vaihteleviin sääolosuhteisiin. KON T ROLL I 1 • 2013 13
• K E N T TÄ KO U L U T TA J A teksti: Seppo Vesala | kuvitus: Heikka Jämsä VARUSTEVYÖ Varustevyön kokoaminen on aihe, joka herättää toisinaan kiivaitakin keskusteluja esimerkiksi Kontrollin foorumilla. Absoluuttista totuutta oikeasta tai väärästä tavasta ei voi määritellä, mutta aihe on tärkeä, sillä varusteiden sijoittamisella vyölle voi olla ratkaiseva merkitys voimankäyttötilanteessa. V arustevyö on käyttäjäkohtainen ja onkin pitkälti oma asia, mitä vyöllä kantaa ja miten tavarat vyölle järjestää. Varustevyön kokoamisessa on muutenkin niin paljon muuttujia, että kattavia ja yleispäteviä ohjeita on hyvin vaikea antaa. Eräs tällainen yleispäteväksi ohjeeksi tarkoitettu on Robert Hindin S.A.F.E.T.Y. Belt system, jota käsiteltiin Kontrollin numerossa 5/2009. Tässä Kenttäkouluttajassa Kessu esittelee oman varustevyönsä kokoonpanon ja perustelee, miksi kantaa varusteita siten kuin kantaa. Esitetty järjestys ei siis ole ainoa tai välttämättä edes paras mahdollinen; se on yksi vaihtoehto, johon lukijat voivat verrata omaa vyötään ja mahdollisesti saada uusia ideoita. Eriäviä näkemyksiä Muun muassa Kontrollin foorumin keskusteluissa tulee esille kaksi vastakkaista koulukuntaa: varautujat ja vähentäjät. Varautujat lisäävät varustevyöhön vähän kerrallaan lisää ja lisää tavaraa siltä varalta, että niitä voidaan joskus tarvita – usein käytännön kokemuksen opettamana. Vähentäjät taas toimivat juuri päinvastoin: varustevyö muuttuu ajan mittaan enemmän ja enemmän pelkistetyksi ja vain kaikkein oleellisimmat tavarat jäävät vyölle. Molemmissa lähestymistavoissa on puolensa, tiettyyn rajaan saakka. Toisaalta on turha kantaa mukanaan varusteita, joita ei koskaan tarvita, mutta toisaalta jokainen ymmärtää, kuinka järkevä ”ei ennenkään ole tarvittu” -perustelu on hädän hetkellä. Varustautuminen onkin järkevää niin kauan, kun pidetään järki mukana. Varustevyön idea on, että tärkeimmät varusteet kulkevat koko ajan mukana nopeasti saatavilla ja aina samoilla paikoilla, vaikka vaatteet ja varusteet muuten voisivat vaihdella. Näin ollen ainakin kaikki 14 KON T R OL LI 1 • 2013 voimankäyttövälineet tulee kantaa varustevyöllä. Kaiken lisäksi kunnon kotelossa väline pysyy varmemmin tallessa kuin milloin missäkin taskussa kuljetettaessa. Kaikki tarpeellinen tavara ei välttämättä mahdu varustevyölle tai kaikkea ei ole järkevää sijoittaa siihen. Tällöin muut tavarat joudutaan kantamaan taskuissa, joiden sijainti, lukumäärä ja koko saattavat vaihdella työasun ja esimerkiksi vuodenajan mukaan. Tavoite kuitenkin on, että mukana saadaan kuljetettua kaikki tarpeellinen, jotta mitään ei tarvitse mennä hakemaan esimerkiksi autolta. Vyön järjestely Varusteiden sijoittelu vyölle kannattaa tehdä kerralla mahdollisimman oikein, ja mahdolliset kokeilut varusteiden uusista sijoittelupaikoista tulee tehdä turvallisissa harjoitteluolosuhteissa. Ei ole naurun paikka, jos voimankäyttötilanteen tiimellyksessä ei sopivaa välinettä löydykään, koska varustevyö on tullut järjestettyä kokonaan uuteen uskoon edellisen kahvitauon aikana. Varusteiden järjestystä ei tulekaan muutella huvin tai vaihtelun vuoksi. Kokonaan oman ongelmansa tuovat tilanteet, joissa sama henkilö tekee töitä erilaisissa kohteissa ja eri ammattinimikkeillä, jolloin jo lainsäädäntökin voi asettaa rajoituksia sille, mitä varusteita voidaan pitää mukana. Tähän ongelmaan on kaksi ratkaisua: ensimmäinen on yrittää pitää varustevyöt mahdollisimman samanlaisina ja sijoittaa esimerkiksi teleskooppipatukka vyölle sellaiseen paikkaan, että samalla paikalla voidaan kantaa kiinteää patukkaa silloin, kun TKP:n kantaminen ei ole mahdollista. Toinen ratkaisu on käyttää kahta täysin erilaista kantojärjestelmää, esimerkiksi haalaripukuisena vartijana tai JLJV:nä toimittaessa perinteistä varustevyötä ja ravintolan järjestyksenvalvojana varusteliiviä. Jos varusteiden järjestystä on syystä tai toisesta muutettu, ei kentälle pidä lähteä kylmiltään uuden vyön kanssa. Varusteiden uutta järjestystä voi kokeilla ensin itsekseen ja mikäli asettelu tuntuu hyvältä, voimankäyttöharjoituksissa parin kanssa. Vaikka välineen vetäminen kotelosta ei itsessään ole vaikeaa, jo opittujen mallien ja liikeratojen poisoppiminen ja korvaaminen uusilla ei käy käden käänteessä. Ennen kuin uudella tavalla järjestetty varustevyö otetaan työkäyttöön, ainakin voimankäyttövälineiden koteloista vetoja pitää harjoitella riittävästi. Se, mikä on riittävä määrä, vaihtelee, mutta opin perille menoa voi testata pyytämällä harjoituskaveria huutamaan kesken harjoituksen jonkin välineen. Harjoittelija ottaa huudetun välineen esiin mahdollisimman nopeasti. Niin kauan kuin työkalun esille saaminen kestää tai kädet hakeutuvat väärään kohtaan vyöllä, harjoittelua on syytä jatkaa. Mielikuvaharjoittelu tehostaa fyysistä harjoittelua ja nopeuttaa välineiden uusien paikkojen oppimista. Varusteiden sijoittelussa kuulee usein varoituksen, jonka mukaan mitään varusteita ei pitäisi sijoittaa selkäpuolelle, koska se altistaa loukkaantumisille kaaduttaessa selälleen. Vaikka asiassa on jonkin verran perää, lonkalla olevan asekotelon päälle kaatuminen aiheuttanee huomattavasti suuremman loukkaantumisriskin kuin ristiselässä kannettava pehmeä kertakäyttökäsineille tarkoitettu kotelo. Varusteiden sijoittamista selkäpuolelle tulee välttää lähinnä kahdesta syystä: Ristiselässä oleva isokokoinen kotelo voi aiheuttaa ajan mittaan selkävaivoja, koska esimerkiksi autoiluasentoa ei välttämättä saada hyväksi. Lisäksi voimankäyttötilanteen tiimellyksessä esimerkiksi käsirautojen etsiminen selän takaa on hidasta ja heikentää kontrollia kohdehenkilöstä.
• Kuva 1: Varustevyökokonaisuus vaihtelee työtehtävien ja sen asettamien tarpeiden mukaan. Myös omat henkilökohtaiset mieltymykset ja kokemukset tarpeellisina pidetyistä välineistä vaikuttavat siihen, mitä tavaroita vyölle kerätään. Myös vyötärönympärys asettaa omat rajoituksensa sille, paljonko vyölle on ylipäätään mahdollista sijoittaa tavaraa. Kuva 2: Kessun varustevyöhön kuuluvat seuraavat varusteet: vyönsoljesta vasemmalle tuplakäsirautojen kotelo; avainpidike, joka on varattu auton avaimille; avainpidikkeen lenkissä kaksi karabiinihakaa; taktinen valaisin break open -kotelossa; etälamautin; varustekotelo; varavalaisin; toinen varavalaisin; monitoimityökalu; lamppulenkki ja elvytysmaski. Vyönsoljesta oikealle on varalipas, OC-sumutin, avainpidike, jossa muun muassa käsirautojen avaimen sisältävä avainnippu, virka-ase ja teleskooppipatukka. Varusteet käydään seuraavassa läpi yksi kerrallaan. Kuva 3: Käsiraudat on hyvä sijoittaa siten, että niihin pääsee käsiksi tarvittaessa kummallakin kädellä. Vaikka rautoja – kuten muitakin voimankäyttövälineitä – tuleekin pääsääntöisesti käyttää aina samalla kädellä, on kuitenkin tilanteita, jolloin on kätevää, jos raudat saa esille myös toisella kädellä. Tällainen tilanne on esimerkiksi vastaan hangoittelevan asiakkaan raudoittaminen parityöskentelynä tilanteessa, jossa pääasiallinen rautojenkäyttökäsi on varattu. Kuva 4: Auton avaimet tulee sijoittaa omaan avainpidikkeeseensä, jolloin ei ole vaaraa, että auton koukkuja otettaessa muut avaimet putoaisivat maahan. Avaimet kannattaa sijoittaa paikkaan, josta ne ovat helposti saatavilla. Esimerkiksi kuljetettaessa vastustelevaa asiakasta autoon on hyvä, jos auton keskuslukituksen saa avattua helposti kaukosäätimellä, eikä energiaa tarvitse tuhlata auton avaimien etsiskelyyn. Avainlenkin kiinnitysrenkaassa on kaksi karabiinihakaa, joita voi käyttää lukuisiin erilaisiin käyttötarkoituksiin, kuten käsirautojen kiinnittämiseen kohdehenkilön vyöhön, jolloin käsien tuominen etupuolelle vaikeutuu. Hakojen tulee mieluiten olla sellaisia, jotka saa lukittua kiinni-asentoon kierrettävän lukkorenkaan avulla. KON T ROLL I 1 • 2013 15
• Kuva 5: Toisinaan valoa tarvitaan kiireesti. Tällöin on hyvä, jos valaisimen saa käteensä nopeasti, jolloin break open -kotelo on oiva valinta. Lisäksi tällaisen kotelon kulmaa voi usein säätää, jolloin valaisin saadaan edulliseen asentoon, ja toisaalta voidaan hyödyntää toisten varusteiden jättämiä ”aukkoja”. Valaisinta käytetään tukikädellä, joten se tulee sijoittaa niin, että valaisimen saa vyöltä tukikädellä suoraan käyttöotteeseen. Kuva 6: Etälamauttimen sijoittaminen vyölle on kompromissi. Laitetta ei voi kantaa samalla puolella aseen kanssa, jotta stressitilanteessa ei vahingossa oteta väärää välinettä käyttöön. Laitetta voisi kantaa myös edessä vaakatasossa, mutta tällöin se veisi liikaa tilaa. Etälamauttimen paikaksi jääkin tukikäden puoli, mutta laite tulee pyrkiä sijoittamaan niin eteen, että siihen ylettyy tarvittaessa suoraan voimankäyttökädellä. Edellisen kuvan valaisin mahtuu lamauttimen kahvan alapuolelle haittaamatta kuitenkaan sen vetämistä kotelosta, mikä vähentää lamauttimen tilantarvetta. Kuva 7: Varustekotelo sisältää muun muassa Tactical Balls -valokuulat (esitelty Kontrollin numerossa 4/2009) ja hinhan, jota voi käyttää esimerkiksi raudoitetun kohdehenkilön lisäkahlehtimiseen. 16 KON T R OL LI 1 • 2013
• Kuva 8: Käytäntö on osoittanut, että valaisimia tulee olla enemmän kuin yksi – eikä ole harvinaista, että kahdellekin varavalaisimelle löytyy käyttöä. Koska pääasiallinen valaisin on sijoitettu vyön etupuolelle ja on nopeasti otettavissa, varavalaisimen voi sijoittaa hankalampaan paikkaan vyölle – eikä sitä välttämättä tarvitse kantaa vyöllä lainkaan, vaan myös tasku voi olla sopiva paikka. Vyöllä kantamisen etuna kuitenkin on, että välineet kulkevat mukana, vaikka varustus muuten vaihtuukin. Kuva 9: Monitoimityökalu on väline, jota tarvitsee silloin, kun se ei ole matkassa. Tarpeen ennaltaehkäisemiseksi onkin kätevää kuljettaa työkalua koko ajan mukana. Vaikka vyöllä kulkeekin useampia lamppuja, myös isommalle valaisimelle on toisinaan käyttöä, ja lamppulenkki helpottaa sen kantamista. Lamppulenkkiä voi käyttää myös erilaisten tavaroiden väliaikaiseen kantamiseen: tavaran voi kiinnittää lenkkiin roikkumaan esimerkiksi karabiinihaalla. Kuva 10: Aseen varalipas on sijoitettava siten, että lippaanvaihto onnistuu mahdollisimman helposti myös stressitilanteessa, joka aseenkäyttötilanne oletusarvoisesti on. Jo ampumaradan verrattain stressittömässä ympäristössä on helppo havaita, kuinka vaikeaa kyljessä tai munuaisen kohdalla kannettavaa varalipasta on etsiä. Tehtävä tuskin helpottuu, jos maalitaulu ampuu takaisin. Koska kaikki aseen käsittely muutenkin tapahtuu vartalon etupuolella, on järkevää, että myös varalipasta kannetaan siellä. Elvytysmaskia ei toivottavasti koskaan tarvitse, mutta se on kuitenkin hyvä olla mukana. Maski on pehmeä, joten se ei haittaa esimerkiksi autossa istumista tai aiheuta kipua kovallekaan alustalle kaaduttaessa. KON T ROLL I 1 • 2013 17
• Kuva 11: OC-sumutinta käytetään pääasiassa voimankäyttökädellä, mutta joissakin tilanteissa voi olla tarpeen päästä sumuttimeen myös tukikädellä. Tällainen tilanne voi tulla eteen esimerkiksi silloin, kun yhtä kohdehenkilöä on lyöty patukalla ja tämän toveri on lähestymässä. Tällöin OC voi olla hyvä ratkaisu, mutta patukka kannattaa pitää edelleen lyöntivalmiina voimankäyttökädessä. Kuva 12: Henkilökohtaiset työavaimet kulkevat omassa avainnipussaan, jonka peittona on tarranauhalla sulkeutuva suojaläppä. Kotiavaimia ei kannata sijoittaa varustevyölle, ainakaan ellei asioi kotona useita kertoja jokaisen työvuoron aikana. Varustevyöllä olevaan nippuun tulee laittaa vain sellaisia avaimia, joita tarvitaan usein, ja toisaalta joiden katoaminen ei ole maailmanloppu. Yhdet käsirautojen avaimet on hyvä sijoittaa tähän nippuun, koska nippu on helposti otettavissa vyöltä. Kuva 13: Ampuma-asetta kantavien kenttäsikojen varustevyön kokoaminen oikeastaan alkaa virka-aseen sijoittamisella. Koska aseen paikka on käytännössä määrätty voimankäyttökäden puoleiselle lonkalle, muut varusteet joudutaan sijoittamaan ampuma-aseen ehdoilla. Ideana on taata mahdollisimman nopea ja sujuva aseen vetäminen kotelosta ja toisaalta sujuva aseen laittaminen takaisin koteloon. Samalla kotelossa olevaa asetta voidaan suojata luontevasti aseenriistoyrityksiltä, vaikka kädet pidettäisiin puhutteluasennossa. Asekäden kyynärpää tuntee aseen olevan paikallaan ja samalla estää aseeseen pääsemisen. Joissakin työtehtävissä – esimerkiksi siviiliasussa tai joukkojenhallintatehtävissä toimittaessa – ampuma-ase voidaan sijoittaa myös jonnekin muualle kuin voimankäyttökäden lonkalle, mutta tällöin muidenkin varusteiden kantamistapa eroaa normaalista. Aseen vetämistä ja ylipäätään aseen käsittelyä myös poikkeuksellisessa varustuksessa on syytä harjoitella. 18 KON T R OL LI 1 • 2013 Kuva 14: Teleskooppipatukka neuvotaan yleensä sijoittamaan tukikäden puolelle. Tällöin patukan esille ottaminen suoraan voimankäyttökädellä voi kuitenkin olla hankalaa, ja toimenpidettä joudutaan helpottamaan ottamalla väline ensin kotelosta tukikädellä ja siirtämään se vasta sitten voimankäyttökäteen. Koska ei ole järkevää, että yhdellä kädellä käytettäväksi tarkoitetun välineen esille ottamiseen joudutaan varaaman molemmat kädet, kannattaa harkita patukan sijoittamista suoraan voimankäyttökäden puolelle. Jos TKP sijoitetaan ampuma-aseen taakse, on vaarana, että patukka hivuttautuu aseen kahvan ja kenttäsian kyljen väliin hankaloittaen aseen vetämistä. Tämän ongelman voi estää siten, että ase- ja TKP-koteloiden väliin sijoitetaan belt keeper, jolla varuste- ja alusvyö sidotaan yhteen. Kannettaessa TKP:ta näin takana patukka on helpointa ottaa kotelosta ja avata käyttämällä Kontrollin numerossa 2/2008 esiteltyä kaarevaa avaustapaa.
• teksti: Antti Sirkkala Viimeisin laajaa huomiota osakseen saanut todistajaan ja tämän perheeseen kohdistunut uhkaaminen Suomessa sattui niin kutsutun Lokapojat-tapauksen yh- teydessä. Rikostapausten todistajain asema ja sen moninaiset puutteet ovat puhuttaneet turvallisuusalaa kuitenkin jo useamman vuosikymmenen, ja todistajansuojelun kehittämistä on odotettu Suomessa hartaasti kuin ranskalaisten ydinvoimalaa. V irolaiset, nuo lahden takana asustavat veijarit, ovat todistajansuojeluasioissakin meitä fennoja edellä. Todistajansuojelua kehitettiin Eestissä lainsäädännöllä viimeksi vuonna 2005. Tuolloin hyväksytty laki mahdollisti perustaa Viron keskusrikospoliisin alaisuuteen osaston, joka analysoi riskit ja järjestää suojeltavan elämän. Hengen ja terveyden ollessa uhattuna voi valtio lähettää suojeltavan ulkomaille, missä hänen turvallisuudestaan huolehtivat vastaanottaneen valtion viranomaiset. Suojeltavan tulee asua vähintään 200 000 asukkaan kaupungissa, eikä Virossa olisi muita vaihtoehtoja kuin Tallinna. Äärimmäisissä tapauksissa voidaan suojeluun ottaa koko perhe ja jopa muuttaa suojellun kasvoja kirurgisesti. Kokemukset maailmalla ovat kuitenkin osoittaneet, että todellinen suojelun tarve kestänee Viron olosuhteissa harvoin loppuelämää; kolmen vuoden kuluessa koston uhka näyttää käyvän olemattomaksi. Mitä pienet edellä, sitä hieman isommat perässä. Suomen sisäasiainministeriö asetti maaliskuussa 2012 lainsäädäntöhankkeen, jonka tarkoitus on valmistella todistajansuojeluohjelman käyttöön ottamiseksi tarpeelliset lainsäädäntömuutokset. Hallituksen esitystä kaavaillaan eduskunnalle kevätistuntokaudelle 2014. - Hanketyöryhmässä ovat edustettuina sisäasiainministeriön poliisiosaston lisäksi ministeriön oikeusyksikkö, oikeusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Poliisihallitus, keskusrikospoliisi, suojelupoliisi, Väestörekisterikeskus, valtakunnansyyttäjänvirasto, Rikosseuraamuslaitos ja tietosuojavaltuutetun toimisto, kertoo vastuuvalmistelija, ylitarkastaja Elina Immonen sisäasiainministeriöstä. Immosen mukaan lainsäädäntötekstin valmistelu oli nyt helmikuun alussa vielä sen verran kesken, että vielä ei voida sanoa, miltä lausuntokierrokselle lähettävä lakiluonnos tarkalleen ottaen näyttää. Ylitarkastaja kuitenkin arvioi, ettei lausuntokierrosta tarvitse enää odottaa mahdottoman kauan: - Olemme toiveikkaita, että saamme tekstin lausuntokierrokselle kesän aikana; tällöin valmistellusta lakitekstistäkin tulee julkinen. Työryhmässä ei kuitenkaan ole vielä käsitelty sitä, miltä kaikilta tahoilta lausuntokierroksella tullaan lausuntoa pyytämään - asetettu hanketyöryhmä on jo lähtökohtaisesti erittäin poikkihallinnollinen. Sisäasiainministeriön hanketiedotteen mukaan todistajansuojeluohjelma tähtäisi lähtökohtaisesti henkilön turvalliseen ja omavaraiseen elämään. Turvallisuuden lisäksi erittäin tärkeää on suojeltavan henkilön psykososiaalinen hyvinvointi. Todistajan suojeleminen voisi ääritapauksessa tarkoittaa todistajan elämän kokonaisvaltaista muutosta, ja se tulisi kyseeseen vain silloin, kun niin sanotut tavalliset turvaamistoimenpiteet eivät riitä. Henkilön suojeleminen voisi edellyttää jopa kokonaan uuden henkilöllisyyden luomista, hanketiedotteessa pohjustetaan. Siitä, kuka Suomessa vastaisi vaarassa olevan todistajan suojelemisesta ja henkilöllisyyden pyyhkimisestä käytännön tasolla, ei ole Immosen mukaan vielä tietoa: - Keskusrikospoliisi voisi olla osaamisensa puolesta toiminnan luonnollinen toteuttaja, mutta asiasta ei ole vielä tehty päätöstä, hän valaisee. Kontrolli jää mielenkiinnolla seuraamaan lainsäädäntöhankkeen edistymistä. Ehkä jo ensi kesä paljastaa, lanseerataanko Suomen operatiivisen turvallisuustyön kentälle uusi viranomaisten ammattikunta, Eraserit. KON T ROLL I 1 • 2013 19
• VARUSVARASTO .. viiltosuojakasineet teksti ja kuvat: Seppo Vesala Numerossa 1/2012 tehtiin kattava katsaus taktisiin käsineisiin, ja viiltosuojaominaisuuksilla varustetut käsineet jätettiin tarkoituksella tuon testin ulkopuolelle. Nyt käydään kiinni niihin. H ankin ensimmäiset viiltosuojakäsineeni vuosituhannen vaihteen tuntumassa. Käsineet olivat tavallisten nahkakäsineiden näköiset sormikkaat, joiden vuorissa oli viiltosuojakuituja. Käsineet olivat minulla käytössä pitkään, ja ne muokkasivat näkemyksiäni viiltosuojakäsineistä yli vuosikymmenen ajaksi: käsineet olivat mukavat kädessä mutta eivät soveltuneet juuri mihinkään sorminäppäryyttä vaativaan työhön. Vasta viime aikoina olen tutustunut tarkemmin nykyaikaisiin viiltosuojakäsineisiin, ja huomannut, että kehitys on mennyt eteenpäin myös tällä saralla. Mihin ne sopivat Viiltosuojakäsineet tarjoavat nimensä mukaisesti suojaa viiltoja vastaan ja parantavat siis oikein käytettyinä työturvallisuutta. Viiltosuojakäsineet ovat omimmillaan murtopaikoilla tai muissa tilanteissa, joissa joudutaan käsittelemään esimerkiksi rikkinäistä lasia tai muita teräviä esineitä. Myös erilaiset korjaus- ja huoltotyöt ovat tilanteita, joissa vammojen saaminen käsiin on realistinen riski, joten kaikkea mahdollista suojaa kannattaa käyttää hyväkseen. Mieleen nousee helposti myös ajatus käyttää viiltosuojakäsineitä voimankäyttötilanteessa. Näin onkin tietyissä olosuhteissa, vaikka lähtökohtaisesti itse valitsisin käsiini voimankäyttötilanteeseen paremmin soveltuvat taktiset käsineet. Eräs tapa käyttää viiltosuojakäsineitä on pukea suojakäsine tukikäteen ja jättää voimankäyttökäsi joko kokonaan paljaaksi tai käyttää siinä taktista käsinettä. Tällä tavalla voimankäyttökädellä voidaan käyttää voimankäyttövälineitä ja tukikäsi on paremmin suojattu torjumaan vastapuolen äkillistä hyökkäystä. Näin toimittaessa kaikki voimankäyttövälineet tulee sijoittaa siten, että niihin pääsee käsiksi suoraan voimankäyttökädellä. Tällöinkin tosin viimeistään käsirautoja kohdehenkilölle laitettaessa voi tulla ongelmia, koska viiltosuojakäsineiden parempi suojaustaso tarkoittaa käytännössä aina huonompaa sorminäppäryyttä. Mihin ne eivät sovi Viiltosuojakäsineet eivät lähtökohtaisesti suojaa pistoilta. Jos pistosuojauksesta kuitenkin mainitaan, tulee huomioida, kuinka laajalla alueella käsineiden suojaus on. Sormenpäissä oleva pistosuoja ei paljoa lämmitä, jos saa huumeruiskun piston kämmenselkäänsä. Useimmiten viiltosuojakäsineissä ei ole kattavaa pistosuojausta, ja lisäksi sormissa oleva viiltosuojaus heikentää sorminäppäryyttä ja tuntoaistimuksia. Näin ollen viiltosuojakäsineet eivät sovellu turvallisuustarkastusten tekemiseen kovin hyvin: ne eivät suojaa kunnolla tarkastusta tekevän ehkä suurinta työturvallisuusriskiä eli neuloja vastaan, mutta kuitenkin vaikeuttavat tarkastamista ja esineiden löytämistä. Koska viiltosuojakäsineet ovat käytännössä aina paksummat kuin taktiset käsineet, voimankäyttövälineiden käyttö on hankalampaa, vaikka se voi sinänsä onnistuakin. Käyttäjän tuleekin puntaroida, onko tärkeämpää hakea maksimaalista suojausta käsille vai mahdollisimman pientä haittaa välineiden käyttöä ajatellen. Myös kannettavien välineiden laatu vaikuttaa puntaroinnissa: jos vyöltä löytyy vain patukka ja kaasu, ei käsineistä ole niin suurta haittaa kuin jos välinearsenaali laajenee huomat- VIILTOSUOJAUSSTANDARDIT Euroopassa viiltosuojaustaso ilmoitetaan EN 388:2000 -standardin mukaisesti, ja Yhdysvalloissa on käytössä NIJ 99-114 -standardi, joka mittaa myös muun muassa pistosuojausta. Molemmissa testeissä testikäsinettä viilletään terällä, joka painaa materiaalia vasten tietyllä voimalla. Se, kuinka suuren paineen käsine kestää ehjänä, määrittelee suojausluokan. EN-standardissa on viisi suojausluokkaa ja NIJ-standardissa kolme. Harva kantanee mukanaan kovin monia erilaisia käsineitä, joten kulloinkin käsillä olevaan tehtävään on valittava parempi vaihtoehto ohuen taktisen käsineen ja paksumman viiltosuojakäsineen välillä, vaikka kumpaakaan ei olisi tarkoitettu juuri kyseiseen tehtävään. Kevlar-kuitu kestää hyvin kuumuutta, ja vaikka viiltosuojakäsineissä ei olisikaan mitään tulenkestävää materiaalia, ne kuitenkin luultavasti suojaavat kuumalta paremmin kuin ohuet taktiset käsineet. Paksumpina ne lienevät myös parempi suoja pakkasta vastaan, ja myös kaikenlaisten likaisten esineiden käsittely on mukavampaa, jos käsissä on sopivan paksut käsineet. EN 388 -standardin luokat ovat: luokka 1: 1,2 newtonia (N); luokka 2: 2,5 N; luokka 3: 5,0 N; luokka 4: 10,0 N; luokka 5: 20,0 N. NIJ 99-114 -standardin luokat ovat: alhainen = alle 5 N, keskitaso = 6–15 N ja korkea = 16–40 N. 20 Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, myös muita luokituksia löytyy. Edellä esitetyt kaksi lienevät kuitenkin yleisimmät. KON T R OL LI 1 • 2013
• tavasti enemmän hienomotoriikkaa vaativiin ampuma-aseeseen ja etälamauttimeen. Arvioinneista Kustakin käsineestä tehtyjen yleisten huomioiden lisäksi olen tehnyt sarjan testejä, joilla mitataan lähinnä sorminäppäryyttä. Testit ovat lähes samat kuin numeron 1/2012 taktisten käsineiden testissä, ja tarkoituksena on helpottaa vertailua taktisten ja viiltosuojakäsineiden välillä. Tällä kerralla käsineistä ei kuitenkaan ole laskettu kokonaisarvosanaa, koska testit mittaavat eri asioita kuin viiltosuojakäsineiltä odotetaan. Toisin kuin taktisia käsineitä, viiltosuojakäsineitä ei esimerkiksi ole tarkoitus pitää koko aikaa kädessä. Vertailun on tarkoitus myös havainnollistaa, että viiltosuojakäsineet eivät ole sorminäppäryyden suhteen mitenkään toivottomia tapauksia, joskin ero taktisiin käsineisiin on selvä. Mukaan testiin on otettu myös jo taktisten käsineiden testissä käsitellyt Blackhawkin käsineet. Tarkoituksena on tuoda käsineet testattavaksi omiensa joukkoon ja helpottamaan vertailuja taktisten ja viiltosuojakäsineiden välillä. Käsineiden käyttömukavuutta pohdittaessa lukijan on syytä huomata, että kommentit käsineiden istuvuudesta on tehty kirjoittajan omakohtaisten tuntemusten perusteella. Koska kädet ovat erimallisia, toisen käteen huonosti istuva käsine saattaa sopia toiselle kuin valettu. TESTAUSKATEGORIAT: sorminäppäryys ella kirjoittaminen, pik(esimerkiksi kynällä tai tietokone avainten käsittely) kuesineiden noukkiminen maasta, voimankäyttövälineiden käsittely -asetta ja OC-sumu(testattu käsittelemällä poliisin virka tinta) kosketusnäyttölaitteiden käsittely lla): mitkään käsineet (testattu navigaattorilla ja puhelime näyttöpuhelimen käyteivät soveltuneet hyvin kosketus an kohtuullisesti einta tämiseen, paraskin suoritus kork Blackhawk! Cut-resistant Search with Kevlar Nämä käsineet esiteltiin jo numeron 1/2012 taktisten käsineiden testissä, mutta ne otetaan nyt uudelleen käsittelyyn omassa viiteryhmässään. Blackhawkin Kevlar-käsineet edustavat perinteistä ajattelua sekä mallinsa että suojamateriaalinsa osalta. Käsineet näyttävät päällisin puolin tavallisilta nahkakäsineiltä; ainoa ero on kämmensyrjässä oleva huomaamattomasti brodeerattu Blackhawkin logo. Käsineet ovat perinteisiksi nahkakäsineiksi melko tyköistuvat, mutta kuitenkin selvästi ajatuksenohuita taktisia käsineitä paksummat. Käsineiden ranne on pitkähkö, eli käsineen ranneosa ylittää sen kohdan, johon käsiraudat kiinnitetään, ja loppuu suurin piirtein siihen kohtaan, missä rannekello on. Käsineistä on saatavilla myös lyhytranteisempi versio. Käsineissä oleva viiltosuojamateriaali on Kevlaria, ja se suojaa käsiä sormien päistä aina ranteeseen saakka. Viiltosuojaus ei ole kuitenkaan paras mahdollinen: käsineet eivät ole “cut-proof” vaan “cut resistant”; NIJ 99-114 standardin mukaisesti suojausluokaltaan keskitasoa. Käsineet tarjoavat viiltosuojakäsineiksi yllättävän hyvää sorminäppäryyttä, sillä ne kädessä esimerkiksi voimankäyttövälineiden käsittely luonnistuu kohtuullisesti, tosin kolikoiden noukkiminen maasta on jo haastavaa. Testit: sorminäppäryys: 2 voimankäyttövälineiden käsittely: 3 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 4 autolla ajaminen: 3 käsineiden pitävyys: 5 pukeminen ja riisuminen: 5 huomaamattomuus: 5 Hinta: 59 eur Käsineet luovutti: Oy K. Hjorth Ab (www.hjorth.fi) autolla ajaminen sti rattiin tai ovatko lii(tahmaavatko käsineet liian tiuka ntalaitteiden ja esimerankin liukkaat, myös muiden halli kiksi radion säätimien käyttäminen) käsineiden pitävyys minen paikallaan kä(kämmenen pito ja käsineen pysy dessä vääntötilanteessa) s pukemisen ja riisumisen helppou käteen, rullautuuko ella aset nettä käsi ykö (nopeus, täyty riisuttaessa jne.) huomaamattomuus attomampi) (mitä isompi numero, sitä huomaam Pisteytys asteikolla 0-5. KON T ROLL I 1 • 2013 21
• VARUSVARASTO Blackhawk! Hellstorm Cut Resistant Search with Spectra Guard Toiset testissä olevat Blackhawkin käsineet ovat ulkoisesti identtiset edellä esiteltyjen kevlar-vuoristen käsineiden kanssa. Ainoa tapa erottaa käsineet toisistaan onkin kurkistaa niiden sisälle, joko tuoteselostelappua tai vuorta itseään. Spectra-vuoriset käsineet tuntuvat kädessä hieman jäykemmiltä kuin kevlar-käsineet, eivätkä ole yhtä mukavat käyttää. Käsineiden vuori tuntuu hieman karkealta ihoa vasten, kun kevlar-vuori oli huomattavasti pehmeämmän tuntuinen. Toisaalta, parempi suojaustaso korvaa huonompaa käyttömukavuutta: käsineiden suojaluokka on NIJ 99-114 -standardilla mitattuna korkea. Testit: sorminäppäryys: 3 voimankäyttövälineiden käsittely: 3 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 3 autolla ajaminen: 2 käsineiden pitävyys: 2 pukeminen ja riisuminen: 4 huomaamattomuus: 5 Hinta: 59 eur Käsineet luovutti: Oy K. Hjorth Ab (www.hjorth.fi) Damascus Patrol Guard Damascus Patrol Guard on ulkopinnaltaan synteettinen käsine; selkäpuoli on spandexin ja neopreenin yhdistelmä, ja kämmenpuoli on mokkanahalta tuntuvaa, ilmeisesti synteettistä materiaalia. Peukalonhangassa on lisäksi froteella päällystetty alue, johon käyttäjä voi esimerkiksi pyyhkäistä hikeä otsalta. Vaikka käsineet eivät näytäkään normaaleilta nahkakäsineiltä, ne ovat kuitenkin melko huomaamattoman näköiset. Ranne on pitkähkö: se päättyy kohtaan, jossa kyynärvarren luut alkavat, peittäen alueen johon käsiraudat kiinnitetään. Ranteiden suissa olevat kiristysläpät on sijoitettu kyynärvarren sisäsyrjälle, samaan linjaan peukalon kanssa. Kiristysläppä on joustava, eikä se jää törröttämään, joten tarra ei tartu helposti esimerkiksi käyttäjän vaatteisiin kiinni eikä näin pääse avaamaan kiristysläppää. Patrol Guard on testatuista käsineistä ohuimmasta päästä, mutta käsineet eivät kuitenkaan ole täysin tyköistuvat. Ohuus on tietenkin suhteellista – nämäkin käsineet ovat turhan paksut yleiskäyttöisiksi käsineiksi, ja sorminäppäryys on selvästi huonompi kuin taktisissa käsineissä. Osittain tämä johtuu käsineiden leikkauksesta, sillä sormenpäissä olevat saumat tekevät sormista päistä paksuhkot, mikä heikentää sormituntumaa. On valitettavaa, että vaikka käsineet muilta osin ovat suhteellisen ohuet, sorminäppäryyden kannalta tärkeimmästä kohdasta ne ovat paksummat kuin muualta. Käsineiden suojavuori on Razornet Ultra -nimellä kulkevaa materiaalia. Käsineiden ilmoitettu suojausluokka ylittää EN388standardin 5-luokan vaatimukset. Vuori on verrattain ohut, ja otettaessa käsineitä pois käsistä vuori saattaa rullautua hieman kasaan. Tämä saattaa hankaloittaa käsineiden uudelleen pukemista. Testit: sorminäppäryys: 2 voimankäyttövälineiden käsittely: 2 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 1 autolla ajaminen: 4 käsineiden pitävyys: 4 pukeminen ja riisuminen: 3 huomaamattomuus: 4 Hinta: 68 euroa Käsineet luovutti: S.O. Import (www.soimport.com) 22 KON T R OL LI 1 • 2013
• Nordic Legion Viking Nordic Legion Apache Nordic Logion Viking on kämmenselästä neopreenia ja jotain spandexin tapaista materiaalia. Kämmenpuoli on tuoteselosteen mukaan nahkaa, mutta itse olisin väittänyt sen olevan jotain synteettistä materiaalia. Kämmenessä on pientä ruutukuviota parantamassa otteen pitävyyttä, samaan tapaan kuin monissa taktisissa käsineissä. Ranne on puolipitkä, se riittää juuri ja juuri peittämään kohdan, johon käsiraudat kiinnitetään. Ranteen kiristysläppä sijaitsee ulkosyrjällä, ja se on jäykähköä, kumimaista ainetta. Läppä jää päästään törröttämään, ja saattaa näin ollen tarttua esimerkiksi käyttäjän vaatteisiin, avaten kiristysläpän. Sormien päät jäivät käsissäni hieman väljiksi, mikä heikensi sorminäppäryyttä. Nordic Legion Apachen kämmenselkä on neopreenia ja kämmenpuoli mokkanahkaa. Peukaloa lukuun ottamatta sormien päissä on pistosuojaus. Ranne ja kiristysläppä ovat samanlaiset kuin Vikingissä. Myös mallimerkinnän sisältämä laatta on samanlainen kuin Vikingissä. Ja samoin kuin Vikingissä, myös Apachessa mallimerkintä on muuttumassa painetuksi tekstiksi. Molempien käsineiden pikkusormessa on melkein koko sormen peittävä, kumimaisesta aineesta tehty laatta, jossa on käsineiden mallimerkintä. En ihastunut tähän laattaan, sillä se on mielestäni liian suuri ja toiminnallisesti se saattaa haitata esimerkiksi asiakkaan taskujen tutkimista, koska laatan reuna voi tökätä taskun reunaan. Mielestäni mallimerkintä voisi olla pienikokoisempi ja sen voisi sijoittaa vaikkapa kämmensyrjään, missä se ei olisi tiellä. Tämä laatta onkin poistumassa vuonna 2013 myyntiin tulevissa seuraavan sukupolven Vikingeissä, joissa mallimerkintä on painettu käsineen pintaan. Samoin kämmenen materiaali vaihtuu samaksi kuin Nordic Legion Apachessa. Käsineet ovat yhdessä Blackhawkin Kevlar-käsineiden kanssa testin mukavimmat käsineet, vaikka tuntuvatkin muihin verrattuna erilaisilta. Mukavuus ei kuitenkaan tarkoita suojaustasosta tinkimistä, sillä Viking täyttää EN388-standardin 5-luokan vaatimukset. Apachet eivät istu minun käteeni kovin hyvin: sormet puristavat päistä hieman, mutta muuten käsine on hieman löysä. Esimekiksi Nordic Legion Vikingiin verrattuna Apache ei ole läheskään yhtä mukava kädessä, tosin eivät ne testin epämukavimmatkaan ole. Huonompi käyttömukavuus kuitenkin palkitaan paremmalla suojaustasolla: EN388-standardin 5-luokan vaatimukset ylittyvät 10 prosentilla. Testit: sorminäppäryys: 3 voimankäyttövälineiden käsittely: 3 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 3 autolla ajaminen: 1 käsineiden pitävyys: 4 pukeminen ja riisuminen: 5 huomaamattomuus: 3 Hinta: 65 euroa Käsineet luovutti: Pomaco Oy (www.pomaco.fi) Testit: sorminäppäryys: 2 voimankäyttövälineiden käsittely: 3 kosketusnäyttölaitteiden käsittely: 2 autolla ajaminen: 2 käsineiden pitävyys: 4 pukeminen ja riisuminen: 4 huomaamattomuus: 3 Hinta: 60 euroa Käsineet luovutti: Pomaco Oy (www.pomaco.fi) KON T ROLL I 1 • 2013 23
• VARUSVARASTO Jokaisella kenttäsialla toivottavasti on suojaliivit, mutta veitsiuhkaa vastaan viiltosuojatakki antaa paremman suojan. Lisäksi se on mukavampi käyttää ja suojaliivejä huomaamattomampi. teksti ja kuvat: Seppo Vesala P erinteisiä suojaliivejä ja viiltosuojakäsineitä löytyy useilta valmistajilta. Suojaliivejä on käsitelty lehdessä aikaisemmin, ja viiltosuojakäsineitä vertaillaan tässä lehdessä toisaalla. Viiltosuojatakki sen sijaan on harvinainen, mutta ilmeisen hyvin toimiva konsepti. Ensimulkaisu Ensinäkemältä Nordic Legion Raider (jatkossa NLR) näyttää tavalliselta talvitakilta, tosin runsaine taskuineen ja muine yksityiskohtineen siinä on hieman “portsaritakin” oloa. Takki ei kuitenkaan eroa päällisin puolin esimerkiksi kokeilemistani 5.11:n tai GK:n taktisista takeista. Kokonaisuutena takki näyttää ja tuntuu mukavalta, ja korkeaa, hyvin kaulaa suojaavaa pehmeäpintaista kaulusta arvostanee talven tuiskuissa ovella seistessä. Myös siviilikäytössä hyvä kaulus on talvitakin tärkeimpiä ominaisuuksia. NLR:ssa on kiinteä huppu, joka rullautuu kauluksen sisälle piiloon silloin, kun huppua ei tarvita. NLR:ssa on nopeasti laskettuna neljä povitaskua ja kuusi takin ulkopuolella olevaa taskua. On makuasia, kuinka paljon erilaisia taskuja kaipaa siviilitakkiin, mutta työkäytössä ylimääräisistä taskuista ei ole ainakaan haittaa. Joku voisi sanoa jopa, että taskuja ei ole koskaan liikaa. Yksityiskohdat Kuten tämänkaltaiset varusteet yleensäkin, myös NLR vilisee mielenkiintoisia yksityiskohtia. Mikään niistä ei välttämättä edusta mullistavia innovaatioita, mutta ne kuitenkin tekevät tästä viiltosuojatakista tavallista takkia toimivamman. Tutkittaessa takkia ylhäältä alaspäin huomio kiinnittyy ensimmäisenä huppuun, joka rullautuu kauluksen sisään. Samalla kun huppu pysyy mukana ja on tarpeen vaatiessa otettavissa käyttöön, se tekee kauluksesta muhkeamman ja paremmin kaulaa suojaavan. Takin molemmissa rintapielissä on lenkit radiopuhelimen mikrofonille, joten 24 KON T R OL LI 1 • 2013 mikrofonin voi sijoittaa kummalle puolelle tahansa. Mikrofoni sijoittuu korkealle rinnan yläosaan, heti solisluiden alapuolelle. Mikrofonin johdolle on läpivienti vasemmassa rintapielessä lähellä vetoketjua. Tästä mikrofoni on helppo vetää kummalle puolelle tahansa. Takin selkämyksen yläosassa sekä vasemmalla puolella rintaa heti radiolenkin alapuolella on taskut, joissa on kiinteät ulos vedettävät liepeet, joihin voi kiinnittää tarranahalla esimerkiksi järjestyksenvalvojakyltin. Selkäpuolen liepeessä on lisäksi koko selän poikki kulkeva heijastinnauha, mikä parantaa käyttäjän näkyvyyttä ja lisää täten työturvallisuutta. Vastaava heijastin voisi olla hyvä myös etupuolella. Kaikki taskut kahta pientä rintataskua lukuun ottamatta on varustettu suojaläpillä, jotka estävät veden pääsemisen taskuihin. Ilman suojaläppää olevat taskut on sijoitettu pystyyn, ja niiden vetoketjuissa on vedenpitävyyttä parantava kosteussuojatiiviste. Lisäksi näiden taskujen yläreunassa on kuminen
• ohjain, joka ohjaa sadevettä valumaan vetoketjun ohi. Kaikissa vetoketjullisissa taskuissa vetoketjujen vetimissä on kumimaisesta aineesta tehdyt lisävetimet, joihin on helppo tarttua myös käsineet kädessä. Vetoketjut ylipäätään vaikuttavat jämäköiltä ja kestäviltä. Hihansuissa on tarranauhakiristykset ja takin helmassa kiristysnauhat, joten kylmälläkään kelillä viima ei helposti pääse takin sisälle. Käytettävyys Päälle puettuna takki tuntuu jämäkältä ja näyttää särmältä. Vuori tuntuu mukavalta erityisesti niskassa, missä kaulus ympäröi kaulan tiiviisti. Takki istuu hyvin ainakin minun päälleni hyvin, ja jos sovittaisin takkia kaupassa, saattaisin hyvinkin tehdä myönteisen ostopäätöksen pelkän ensikokeilun perusteella. Helma on tosin omaan makuuni hieman lyhyt, mutta Pomacon edustajan mukaan pituus on tarkkaan harkittu, jotta takki ei haittaa varusteiden saamista vyöltä. Ensivaikutelma takista on hyvä, mutta käytössä paljastuu joitakin pieniä, lähinnä taskuihin liittyviä puutteita. Taskut voisivat olla suurempia, sillä takin suurimmatkin, vyötärölinjan tuntumassa sijaitsevat taskut ovat sen verran pienet, että esimerkiksi talvikäsineitä joutuu melkeinpä sullomaan taskuihin. Itse asiassa jäin kaipaamaan näiden “käsienlämmittelytaskujen” pariksi toisia, isompia taskuja, jotka voisivat olla lämmittelytaskujen kanssa päällekkäin ja joihin saisi esimerkiksi paksut talvikäsineet nopeasti talteen. Asiaa toki auttaisi sekin, jos taskujen suita laajennettaisiin nykyisistä – nyt ne lienevät niukahkoa normaalikokoa, ja isompi koura juuttuu taskun suulle. Hieman ahtaiden taskunsuiden lisäksi taskun sisäkangas on muuhun kokonaisuuteen nähden ohuen tuntuista vuorikangas- Tekniset tiedot n viiltosuoja-arvo: 5/5 EN 388:2000 -standardin mukaine Suojakerros: 100% dyneema Ulkokuori: cordura Sisävuori: silkki/polyester sekoitus Koot: XS - 5XL 289 euroa) Hinta: 269 euroa (koot 4XL ja 5XL teluaineita huuh ei , essa aste 40 Konepestävä maco.fi) Takin luovutti: Pomaco Oy (www.po polyesteria; sain vaikutelman, että taskut saattavat kulua puhki tai ratketa paljon ennen kuin takki muuten alkaisi lähestyä käyttöikänsä päätä. Povitaskujen materiaali on kuitenkin eri materiaalia, napakampaa ja luultavasti kestävämpää kuin ulkotaskuissa. Kyseessä on tietenkin myös kustannuskysymys, joskaan taskujen materiaalin vaihtaminen kestävämpään tuskin nostaisi takin hintaa oleellisesti, mutta se voisi kuitenkin lisätä sen käyttöikää huomattavasti. Vaikka taskut ovat takin ainoa merkittävä puute, taskujen ahtaus kuitenkin heikentää takin käytettävyyttä mielestäni jossain määrin. Vaikka NLR ei ole kovin paksu, se on kuitenkin melko lämmin. Takki lienee liian lämmin alkusyksyn tai loppukevään keleille, joten sen käyttösesonki ei ole niin pitkä kuin voisi toivoa. Takkia voi tosin pitää vetoketju avoimena ja pelkillä neppareilla suljettuna, jolloin ilma pääsee kiertämään takin sisällä hyvin, mutta takki pysyy kuitenkin kiinni ja tarjoaa hyvää suojaa myös etusektoriin. Takin lämpimyydelle ei liene paljoa tehtävissä, vaan se on tämänkaltaisen suojavarusteen ominaisuus. Varsinaista kesätakkia viiltosuojamateriaalista tuskin saa tehtyäkään. Pomaco lupaa takille vuoden käyttötakuun: jos joutuu työtehtävissä teräasehyökkäyksen kohteeksi, saa uuden takin rikkoontuneen tilalle, kun lähettää rikkoontuneen takin, ostokuitin ja tapahtumasta tehdyn rikosilmoituksen Pomacolle. Kokonaisarvio Kokonaisuutena takki tuntuu hyvältä ja taskujen sisäpuolia lukuun ottamatta laadukkaalta. Pienillä muutoksilla takkia voisi kuitenkin parantaa huomattavasti. Taskujen käytettävyys paranisi oleellisesti niiden suuaukkoja laajentamalla ja takin yleinen kestävyys luultavasti paranisi aihtamalla taskujen sisämateriaalin paksummaksi kankaaksi – nytkään tämän testin puitteissa taskujen puhki kulumisesta ei ole mitään viitteitä, mutta materiaali vaikuttaa työkäyttöön ohuelta ja lyhytikäiseltä. Takin helman pituus on osittain makuasia, ja joidenkin mielestä pituus lienee tällaisenaan juuri oikea. Näkisin takista toki mielelläni toisenkin, hieman pidemmän version. Tällöin esteettömän varustevyölle pääsemisen voisi taata laittamalla helmaan vetoketjulla suljettavan halkion, aivan kuten viime vuosituhannen puolella Valtion pukutehtaan valmistamassa poliisin talvitakissa oli. Tällöin takki suojaisi paremmin kylmältä, mutta tarpeen vaatiessa voimankäyttöön voisi varautua avaamalla vetoketjut helpottamaan varustevyölle pääsyä. KON T ROLL I 1 • 2013 25
• VARUSVARASTO 26 KON T R OL LI 1 • 2013
• KON T ROLL I 1 • 2013 27
• PELILUOLA ! UUDESSA KONTROLLISSA ON UUSIA PALSTOJA, JOISTA YHTENÄ PELILUOLA. LUOLASSA ESITELLÄÄN KONTROLLIN AIHEPIIRIIN KUULUVIA KONSOLI-, TIETOKONE- JA MOBIILIPELEJÄ. Frontline Tactics F rontline Tactics on lähitulevaisuuteen sijoittuva vuoropohjainen taktisen tason strategiapeli. Taustatarinan mukaan vuonna 2025 kapinallinen sotilasryhmittymä yrittää kaapata vallan öljyrikkaassa Fahrahnin valtiossa, joka on länsimaiden merkittävä öljyntuottaja. Ryhmä eliittisotilaita lähetetään tukahduttamaan vallankaappaus, ennen kuin on liian myöhäistä. Tässä vaiheessa pelaaja astuu kuvaan mukaan. Huolto Peli alkaa strategiselta kartalta, jolta pelaaja valitsee suoritettavan tehtävän eli taistelun muutamasta vaihtoehdosta. Kun taistelu on selvitetty voitokkaasti, voitettu tehtävä korvautuu uudella, mutta muut tehtävät pysyvät entisellään. Näin pelaajalla on aina muutama vaihtoehtoinen tehtävä valittavanaan. Aina viiden voitetun taistelun jälkeen pelaajalle avautuu jonkinlainen bonus, yleisimmin se on uusi taktinen kartta, jolla taisteluja käydään, mutta se voi olla myös kokonaan uusi tehtävätyyppi, yksi uusi taistelija joukkoihin tai puhdasta rahaa. Pelin alkaessa pelaajalla on käytössään vain yksi pelkällä käsiaseella varustettu sotilas. Voitettujen taistelujen myötä pelaaja saa rahaa; palkkion suuruus riippuu tehtävän laadusta ja arvioidusta vaikeustasosta, mutta myös esimerkiksi tapettujen vihollisten tai taistelusta elossa selvinneiden omien miesten määrä vaikuttaa palkkioon. Rahalla voi ostaa uusia aseita tai muita varusteita tai parantaa sotilaiden taitoja. Pelin taitojärjestelmä on yksinkertainen: uudelle sotilaalle ostetaan yksi taitopaketti, joka määrittää tämän aseistusta tai varusteita. Esimerkiksi lääkintämiehellä on ensiapuvälineitä ja tarkka-ampujalla tarkkuuskivääri. Rahalla voi parantaa taitoja ja ostaa taitoihin liittyviä kykyjä, esimerkiksi konekivääriampuja voi oppia ampumaan suojatulta. Jokaisella sotilaalla voi olla kaksi erilaista taitopakettia ja taitopaketit määrittelevät esimerkiksi sen, mitä aseita kullakin sotilaalla voi olla. Etulinjassa Taistelut ovat pelin pääsisältö, sillä taistelemisen lisäksi muuta keinoa tehtävien suorittamiseksi ei käytännössä ole. Taistelut tapahtuvat kauniisti piirretyillä, ylhäältä päin kuvatuilla kartoilla, joilla kamerakulmaa tai zoomausta voi vaihdella tarpeen mukaan varsin 28 KON T R OL LI 1 • 2013 vapaasti. Peli on hahmokohtaisesti vuoropohjainen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokaisella pelaajan ja tietokoneen ohjaamalla hahmolla on oma toimintavuoronsa. Vuorot eivät siis ole pelaajakohtaisia siten, että ensin kaikki pelaajan sotilaat toimisivat peräperään, ja sen jälkeen kaikki tietokoneen ohjaamat, ja niin edelleen. Jokainen hahmo voi omalla vuorollaan liikkua tietyn määrän ruutuja sekä suorittaa yhden toiminnon, joka voi olla esimerkiksi ampuminen tai ensiavun antaminen. Myös juokseminen on mahdollista: silloin pystyy liikkumaan hieman pidemmälle, mutta ei voi suorittaa muita toimintoja. Tällainen pelimekaniikka tekee taisteluista toisaalta sujuvaa, mutta itse pitäisin enemmän toimintapisteisiin perustuvasta järjestelmästä, jossa jokaisella hahmolla olisi tietty määrä pisteitä ja jokainen toiminto kuluttaisi niitä tietyn määrän. Nykyisellään ei esimerkiksi ole mahdollista liikkua, ampua ja liikkua uudelleen, tai pysyä paikallaan ja ampua kaksi kertaa. Taistelut ovat varsin lyhytkestoisia, tyypillinen taistelu kestää noin 10-15 minuuttia. Näin ollen melkein aina on aikaa yhteen erään.
• Julkaisija: Meridian4 Alusta: PC, Mac, iPad Pelityyppi: vuoropohjainen strategia Testattu: Ipad Taistelujen haastavuus vaihtelee hyvin paljon; helpoimmillaan ne ovat melkeinpä läpihuutojuttuja siitä huolimatta, että vastustajan määrä ja varustelutaso skaalautuu pelaajan vastaaviin. Vaikeimmillaan taistelut ovat turhauttavan vaikeita, esimerkkinä taistelu, jossa pelaaja voi käyttää vain yhtä sotilasta, joka on taistelun alkaessa vihollisen ympäröimänä. Usein sotilas ehtii kuolla, ennen kuin saa ensimmäisenkään toimintavuoronsa. Tehtävillä kuolleet taistelijat heräävät henkiin aina taistelun jälkeen; näin tapahtuu, vaikka kaikki pelaajan sotilaat kuolisivat tehtävällä. Huonosti sujunut tehtävä ei siis tarkoita kokeneiden sotilaiden menettämistä, vaan ainoastaan uutta yritystä. Kunniamerkkien jako Frontline Tactics on koukuttava peli, jota haluaa aina pelata ”vielä yhden” taistelun. Hienoa on, että peli on täysin ilmainen. Se ei kuitenkaan ole täydellinen. Aikaisemmin kuvattu taitopisteiden puuttuminen on pelin pahin puute. Toinen puute on se, että sotilaat osuvat aina kohteeseensa, mikäli tämä vain on aseen kantaman päässä ja kohteeseen on näköyhteys; esimerkiksi etäisyys tai suojan käyttäminen vaikuttaa aiheutettuun vahinkoon, mutta ei vaikeuta kohteeseen osumista. Pelaajan käytössä olevat resurssit ovat taustatarinaan nähden hieman erikoiset: vaikka kyseessä on kansallisia intressejä uhkaava tilanne, pelaaja joutuu pelaamaan hyvän aikaa, ennen kuin saa kasattua asiallisesti varustetun ja koulutetun ryhmän, ja koskaan ei tehtävän vaativuudesta riippumatta voi käyttää viittä sotilasta suurempaa ryhmää. Tällainen UFO: Enemy Unknown -tyyppinen resurssien pihtaaminen ei ole kovin realistista. Se kyllä pidentää pelin käyttöikää, pelin pystyessä tarjoamaan enemmän haasteita ja palkitsemaan pelaajaa enemmän kuin tilanteessa, jossa jo pelin alussa olisi käytössä kokonainen ryhmä täysin varusteltuja sotilaita. Voidaankin sanoa, että tämä viimeinen puute on puute vain realismin silmissä, mutta pelin viihdyttävyyden kannalta se lienee harkittu veto. Kokonaisuutena peli on siis erinomainen kevytstrategia. Se tarjoaa hupia lyhyeen, vartin mittaiseen pelisessioon, mutta toisaalta jaksaa pitää pelaajaa hampaissaan pitkiäkin aikoja kerrallaan. KON T ROLL I 1 • 2013 29
• VIDEOVUOKRAAMO teksti: Seppo Vesala Act of | kuvat: Seppo Vesala, Nordisk Film Valor Nyt markkinoille iski kerralla toimintaelokuva, jota kukaan wannabe hut hut -mies ei voi jättää vuokraamon hyllyyn, ja on filmillä annettavaa myös hillitymmille toiminnan ystäville. A ct of Valor pyrkii turvoksissa oleville toimintaelokuvamarkkinoille mielenkiintoisella markkinointikikalla: sen sijaan, että lähdettäisiin kilpajuoksuun kaikkein realistisimman tai vauhdikkaimman elokuvan tittelistä, haetaan respektiä sillä, että näyttelijät ovat ehkä elokuvahistorian katu-uskottavimipia: elokuvan Navy SEAL-erikoisjoukon sotilaita näyttelevät oikeat, aktiivipalveluksessa olevat Navy SEAL-sotilaat. Juoni lyhyesti Ohjaaja: Scott Waugh, Mike McCoy Pääosissa: Roselyn Sanchez, Jason Cottle, Alex Veadov, Nestro Serrano, Emilio Rivera; Navy SEAL -sotilaiden nimiä ei paljasteta Tuottaja: Relativity Media, 2012 Pituus: 1:45 30 KON T R OL LI 1 • 2013 Elokuvan juoni on kuin mistä tahansa vastaavasta elokuvasta: alussa esitellään joitakin henkilöitä joko ohuesti, kliseisesti tai sekä että. Sen jälkeen siirrytään toimintaan: yhdysvaltalainen CIA-agentti vangitaan peitetehtävässä, ja Navy SEAL-yksikkö lähetetään pelastusoperaatiolle. SEALit pelastavat agentin ja saavat samalla kerättyä tiedustelutietoa, jonka avulla paljastuu koko Yhdysvaltoja uhkaava terrorismijuoni. Alkaa massiivinen operaatio eri puolilla maapalloa. Operaation massiivisuudesta huolimatta elokuvan päähenkilöistä muodostuva SEAL-ryhmä on niin kriittisessä asemassa operaation onnistumisen kannalta, että elokuvan loppupuolella ryhmä joudutaan jopa hajauttamaan kahdelle mantereelle: kaksi miestä lähtee Afrikkaan tiedustelemaan, ja loput ryhmästä operoivat Väli-Amerikassa, toki paikallisten viranomaisten avustamina. Kuten arvata saattaa, loppu hyvin joten kaikki hyvin, erään sotilaan kliseisistä kliseisimmästä kohtalosta huolimatta. En kuitenkaan pilaa katselunautintoa paljastamalla juonesta liikaa, vaikka ei tällaisia elokuvia kai juonen takia yleensä katsotakaan. Taustaa ja pohdiskelua Elokuvasta piti alun perin tulla dokumentti Navy SEAL -yksiköstä. Jostain syystä suunnitelmat muuttuivat ja filmistä tulikin fiktiivinen. Elokuvan juoni tosin perustuu todellisiin tehtäviin. Myös elokuvassa nähtävät tekniset laitteet ja sotilaiden käyttämät taktiikat ovat todellisia – väitetään jopa, että osassa taistelukohtauksista käytettiin kovia patruunoita sotilaiden vaatimuksesta.
• Elokuvan pääosan esittäjät ovat oikeita aktiivipalveluksessa olevia Navy SEAL -sotilaita, joten pieni kankeus näyttelemisessä on anteeksi annettavaa. Eivätkä sotilaiden näyttelijäntaidot sitä paitsi häviä monille toimintaelokuvien kiintotähdille, joiden kuitenkin pitäisi olla ihan oikeita näyttelijöitä. Elokuvaa mainostetaan näyttävimmillä taistelukohtauksilla, joita valkokankaalla on nähty. En allekirjoita tätä väitettä, sillä vaikka kohtaukset ovat paitsi uskottavan tuntuisia ja kiinnostavia – paikoitellen jopa jännittäviä – ne eivät pääse lähellekään monien Hollywoodin suuren budjetin toimintaelokuvien näyttävyyttä. Tekijät tosin ovat varmasti pyrkineet ennen kaikkea realismiin, mikä usein onkin melkeinpä vastakohta näyttävyydelle. Draamaa rakennetaan osin epärealismin voimin: sotilaista tehdään lähes korvaamattomia, jopa niin tärkeitä, että ryhmän ollessa Meksikossa operaatiolla on samaisesta ryhmästä irrotettava miehiä Afrikkaan suuntautuvalle tiedusteluretkelle. Loppuosa ryhmästä jää Meksikoon siltä varalta, että Yhdysvaltojen lähialueilla tarvittaisiin erikoisosaamista. Todellisuudessa Navy SEAL -sotilaiden lukumäärä lasketaan tuhansissa, mutta jos yksikön koko tuotaisiin elokuvassa ilmi, se saattaisi vähentää päähenkilöiden erityislaatuisuutta katsojan silmissä. Vaikka en katsonutkaan elokuvaa elokuvakriitikon ryppyotsaisuudella, jotkin henkilöiden taustoittamiseen liittyvät kliseet nostattivat tuskan hien otsalle. Eräs päähenkilö esitellään katsojalle tulevana isänä, jota kokeneempi aseveli opastaa isyyden saloihin. Toisessa nolostuttavassa kohtauksessa päähenkilöt ovat kerääntyneet rannalle grillaamaan perheidensä kanssa viimeisenä iltana ennen tehtävälle lähtöä. Illan lopuksi vielä juodaan maljat nuotion loimussa... Lopullinen tuomio Act of Valor on toimintaelokuvana aivan passeli; se ei missään nimessä ole huono, mutta erottuu massasta lähinnä näyttelijävalintojensa takia. Filmin epärealistisuudet voi kuitata draaman vaatimuksilla, mutta kliseet menevät kyllä ohjaajan piikkiin. Toimintakohtaukset ovat hyvin tehtyjä, mutta eivät juurikaan erotu muiden vastaavien elokuvien vastaavista kohtauksista. Filmillä nähdään kuitenkin joitakin kiinnostavia taktiikoita, joita elokuvissa ei usein näe, kuten pienoislennokkien käyttämistä tiedustelun apuna tai sukeltajien liikkeelle lähteminen veden alla olevasta sukellusveneestä. Elokuvan ehkä ilahduttavin piirre on se, ettei se sisällä läheskään niin paljon isänmaallista paatosta kuin tämänkaltaiselta sankarielokuvalta voisi odottaa. ! UUDESSA KONTROLLISSA ON UUSIA PALSTOJA. YKSI NIISTÄ ON VIDEOVUOKRAAMO, JOSSA KATSASTETAAN KONTROLLIN AIHEPIIRIIN KUULUVIA TAI SITÄ SIVUAVIA ELOKUVIA JA MUITA AUDIOVISUAALISIA TUOTOKSIA. KON T ROLL I 1 • 2013 31
• KIRJASTO teksti ja kuvat: Seppo Vesala POLIISItaktiikka Oletko ikinä TV:n poliisisarjaa katsoessasi miettinyt, toimivatko poliisit oikeasti samalla tavalla kuin televisiossa? Nyt otetaan asiasta selvää, kun tutustutaan kolmeen poliisitaktiikkaa käsittelevään kirjaan. V aikka nyt käsiteltävät kirjat keskittyvät nimenomaan poliisitaktiikkaan, niissä on kuitenkin paljon muihinkin turvallisuusalan tehtäviin sovellettavissa olevaa asiaa. Ja toisaalta kaikki taktiikat ja toimintamallit eivät välttämättä sovellu Suomen oloihin sellaisinaan, vaikka niitä käytettäisiin kirjassa esitetyissä tilanteissa. Voidaankin sanoa, että suomalaisen poliisin ja suomalaisen JLJV:n työssä on joiltain osin enemmän yhteistä kuin esimerkiksi suomalaisen ja amerikkalaisen poliisin työssä. HIGH-RISK PATROL: REDUCING THE DANGER TO YOU Kirjoittaja: Gerald W. Garner Kustantaja: Charles C. Thomas Publisher LTD, 2011 Sivumäärä: noin 250, sivukoko noin 26 x 18 cm Taustatietoa kirjoittajasta Gerald W. Garner on työskennellyt poliisina yli 40 vuotta kenttä-, koulutus- ja hallinnollisissa tehtävissä, ja hän työskentelee tällä hetkellä erään keskikokoisen kaupungin poliisipäällikkönä. Hän on kirjoittanut seitsemän poliisitaktiikkaa käsittelevää kirjaa ja yli 200 lehtiartikkelia. Kirjan esittely Kirja alkaa korkean riskin partioinnin määrittelyllä; Garner toteaa, että myös arkiset ja jopa rutiininomaiset tehtävät saattavat muodostaa jopa hengenvaaran. Tästä huolimatta Garner varoittaa liiallisesta vainoharhaisuudesta; tehtäviä suoritettaessa tulee olla varovainen ja huolellinen, mutta omaa varjoaan ei ole syytä pelätä. Garner esittelee 12 kohdan listan suurimmista työturvallisuutta vaarantavista virheistä ja asennevammoista; jo 32 KON T R OL LI 1 • 2013 näitä toimintatapoja välttämällä voi omaa työturvallisuuttaan parantaa huomattavasti. Toinen luku on lähes 30-sivuisena kirjan pisin. Myös luvun aihe on laaja, sillä luvussa käsitellään poliisityön perustaktiikoita kuten L-sääntöä ja suorittaja-varmistaja-roolitusta, voimankäyttövälineiden käyttöä, käskyttämistä, kiinniotetun henkilön käsittelyä, turvallisuustarkastusten tekemistä ja niin edelleen. Oikeastaan voisi sanoa, että tämä luku on aihevalinnoiltaan niin laaja, että pelkästään sen kattamista aiheista voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan. Kuten arvata saattaa, Garner ei pysty käsittelemään aiheita kovin syvällisesti näin pienessä tilassa. Seuraavaksi puhutaan ajoneuvopysäytysten tekemisestä. Luvun alussa Garner toteaa, että ajoneuvopysäytykset jaetaan kahteen kategoriaan: tuntemattoman riskin pysäytykset ja vaarallisiksi tiedetyt pysäytykset. Ajoneuvopysäytyksiä ei pidä ajatella rutiinina, koska se saattaa johtaa huolimattomuuteen ja tarkkaavaisuuden laskemiseen. Näin ollen rutiinipysäytyksistä puhuminen on virhe. Kuten monessa muussakin vastaavassa kirjassa, myös tässä annetaan lukijalle yksi kiveen hakattu toimintamalli ja tarkat askelmerkit kumpaakin pysäytystyyppiä varten. Garner keskittyy yhden poliisin partioiden sijasta pysäytyksen tekemiseen kahden poliisin partiolla, mikä helpottaa oppien soveltamista Suomeen. On tosin huomattava, että suuri osa toimintamalleista eroaa Suomessa käytetyistä, joten kirjasta voi poimia lähinnä yksityiskohtia ja hyödyllisiä kikkoja kokonaisten toimintamallien sijasta. Neljäs luku käsittelee häiriökeikkoja; yleispätevien ohjeiden lisäksi luvussa käsitellään erikseen baaritappeluihin ja mellakoihin liittyviä ongelmia. Vaikka suurien häirikköjoukkojen käsittely on hyvä aihe tällaiseen kirjaan, varsinaisten joukkojenhallintatilanteiden erikoisen luonteen vuoksi niiden käsitteleminen menee mielestäni kirjan aihepiirin ohi. Luvussa on paljon Suomen oloihin sovellettavia neuvoja, mutta myös paljon toimintamalleja, jotka tuntuvat oudoilta ja ovat jopa päinvastaisia Suomessa sovellettaviin nähden. Seuraavassa luvussa puhutaan kotihälytyksistä, mutta käsitellään ainoastaan läheisväkivaltaan liittyviä kotihälytyksiä. Garner käsittelee tilannetta kronologisesti, ja erityisesti tehtävän alkuvaiheessa kirjassa esitetään paljon Suomessakin päteviä neuvoja. Mitä pidemmälle kohtaamisessa mennään, sitä enemmän Garnerin esittämät toimintamallit poikkeavat Suomessa käytetyistä, ja tilanteiden lopetus tuntuu Yhdysvalloissa menevän periaatteella ukko koppiin ja partio äkkiä irti tilanteesta; esimerkiksi
• mistään tilanteen jälkihoidosta tai yhteydenpidosta sosiaaliviranomaisiin ei ole edes mainintaa. Seuraavat kaksi lukua käsittelevät päihtyneiden käsittelyä ja epäilyttävien henkilöiden ja tilanteiden tarkastamista. Molemmissa luvuissa annetaan aivan päteviä, joskin melko perustasoisia ohjeita, mutta varsinkin jälkimmäisessä luvussa Yhdysvaltojen lainsäädännön vaikutus näkyy selvästi. Tuntuu, että Yhdysvalloissa poliisi ei saa puhutellakaan kadulla tapaamaansa henkilöä iman erityistä perustetta, jonka olemassaolon poliisimies joutuu tarpeen vaatiessa todistamaan oikeudessa kuukausien tai jopa vuosien kuluttua. Kirjan kahdeksas luku käsittelee murtopaikkoja ja rakennuksiin tehtäviä henkilöetsintöjä. Jälleen saa paljon hyviä vinkkejä ja pikkujippoja, mutta lukijan kannattaa miettiä, mitä ottaa työkalupakkiinsa ja mitä hylätä meikäläisiin oloihin sopimattomina. Eräs Yhdysvalloissa ilmeisesti yleinen toimintamalli, jonka järkevyydestä voi olla monta mieltä, on etsintöjen tekeminen rutiininomaisesti ase kädessä. Toki näinkin voi toimia, mikäli olosuhteet sitä vaativat, mutta lähtökohtaisesti lienee järkevämpää liikkua ase kotelossa, varsinkin kun mitään kohdetta ei ole vielä edes havaittu, puhumattakaan, että tiedettäisiin, että kyseessä on aseenkäyttötilanne. Muutama seuraava luku keskittyy kovan keikan ajamiseen, sillä aiheet vaihtelevat panttivanki- ja linnoittautumistilanteista aseistettuihin kohdehenkilöihin, takaa-ajoihin, käynnissä oleviin ryöstöihin ja poliisiin kohdistuviin väijytyksiin. Mielestäni lukujen järjestystä olisi voinut hieman miettiä, sillä esimerkiksi takaa-ajoja käsittelevä luku on sijoitettu oudosti keskelle aseellisiin rikoksiin keskittyviä lukuja. Kovista keikoista siirrytään mielenterveyspotilaiden kohtaamiseen. Tämäkin luku on hieman oudossa paikassa, mielestäni se kuuluisi pikemminkin päihtyneistä henkilöistä kertovan luvun yhteyteen. Myös neuvot ovat suurelta osin samankaltaisia, erotuksena on, että mielenterveysluvussa keskitytään itsemurhauhkiin. Seuraavaksi tulee sillisalaatti-luku: tuntuu, että aiheet, joita ei saatu sovitettua minkään muun luvun yhteyteen, on kerätty tähän lukuun. Käsitellään muun muassa liikenneonnettomuuksia erityisesti työturvallisuusnäkökulmasta, erilaisia kohdehenkilöiden hallusta mahdollisesti löytyviä aseita, vaarallisten eläinten kohtaamista sekä itselle annettavaa ensiapua. Työajan ulkopuolella suoritettavista virkatoimista puhuva luku liittyy vahvasti siihen, että Yhdysvalloissa on yleistä, että poliisit kulkevat vapailla aseistettuina. Näin ollen luvun painotus on suomalaisen lukijan kannalta hieman pielessä; tosin luvun oppeja voi soveltaa esimerkiksi siviiliasussa työskenneltäessä. Epäiltyjen kiinniottoja ja kuljettamista käsittelevä luku on sijoitettu outoon paikkaan: koska kyseessä on poliisin perustehtäviä, mielestäni se olisi kuulunut kirjan alkupuolelle, ehkä kolmanneksi luvuksi. Itse asiassa kirjan toisessa luvussa käsitellään joitakin samoja aiheita kuin tässä luvussa, joten ne aiheet olisi voitu siirtää kokonaan kakkosluvusta ja sijoittaa tähän. Terrorismia käsittelevä luku ei aiheensa puolesta valitettavasti ole tarpeeton meikäläisenkään lukijan näkövinkkelistä. Aihetta käsitellään yllättävän harvassa tämänkaltaisessa kirjassa, joten aihe on hyvin valittu. Valitettavasti kirjassa ei käsitellä lainkaan kouluampumisten kaltaisia tilanteita; vaikka kyseessä ei ehkä olekaan terrorismi sanan varsinaisessa merkityksessä, se on ilmiönä niin yleinen, että Suomessakin joudutaan kouluampumisista puhumaan monikossa. Kirjan viimeinen luku käsittelee työturvallisuutta henkisen hyvinvoinnin kannalta. Garnerin esittämät asiat eivät ole aivan rakettitiedettä, vaan yksinkertaisia maalaisjärjellä käsitettäviä asioita, joista suuren osan lukija varmasti tietää jo entuudestaan. Luku ei kuitenkaan ole turha, sillä joskus jo entuudestaan tietämänsä asiat pitää kuulla toisen esittäminä, ennen kuin ymmärtää niissä piilevän totuuden. Kirjan lopussa olevassa liitteessä on vielä koostettuna parikymmentä tapausta, joissa poliisimies on kuollut virantoimituksessa. Tilanne kuvataan lyhyesti, ja Garner analysoi kuolemaan johtaneet virheet. Tällainen toisten virheiden analysointi on hyvä tapa kehittää omaa taktista osaamistaan. KON T ROLL I 1 • 2013 33
• KIRJASTO Kokonaisarvio High-Risk Patrol on kovakantisuudessaan näyttävä kirja, ja muihin tämän Kirjaston kirjoihin verrattuna pienimuotoinen tiiliskivi. Yksi suuri miinus on kuvien ja kaavioiden totaalinen puuttuminen. Osa asioista tulee hyvin käsiteltyä pelkällä tekstilläkin, mutta osa olisi kaivannut tuekseen kuvitusta. Jokaisen luvun lopussa on tiivistelmä luvun opeista, joten asioiden kertaaminen muutamalla silmäyksellä on helppoa. Lukujen lopuissa on vielä lyhyitä kuvauksia tilanteista, joissa poliisi on saanut surmansa työtehtävissä. Nämä tilanteet eivät ole samoja kuin mitä kirjan lopun liitteeseen on kerätty, ja toisin kuin liitteessä, näitä tapauksia ei ole analysoitu. Kertomusten tarkoituksena on ilmeisesti motivoida lukijaa työturvallisuutensa parantamiseen. Pyrkimys kuitenkin toteutuisi paremmin, jos nämä tosielämän tapaukset liittyisivät kulloisenkin luvun aihepiiriin sen sijaan, että ne olisivat vain ilmeisen satunnainen kokoelma tragedioita. Kohtuullisesta pituudestaan huolimatta kirja käsittelee aiheensa pintapuolisesti. Jos kirja olisi tarkoitettu kokemattomille poliisimiehille, pintapuolisuus ei välttämättä haittaisi, koska pienikin tietomäärä olisi plussaa henkilölle, joka on vasta opiskelemassa alaa. On kuitenkin vaikeaa päätellä, minkälaiselle lukijalle kirja on tarkoitettu: suuri osa materiaalista käsittelee poliisityön perusteita, mutta mukana on myös vaativia tilanteita ja kenttäjohtamista. Voi olla, että Garner on halunnut tarjota jokaiselle jotakin, mutta silloin aiheiden määrää olisi pitänyt karsia tai sivumäärää kasvattaa. Garnerilla on tapana olla näkemättä metsää puilta. Kirjassa on useita kohtia, joissa Garner kiinnittää huomionsa toisarvoisiin seikkoihin, ja oleellisin jää mainitsematta. Esimerkiksi kiinniottoa tehtäessä kohdehenkilöä kehotetaan lähestymään käsi aseen kahvalla, mutta ase kotelossa ja kotelon lukitukset suljettuina. Tätä perustellaan muun muassa aseenriiston mahdollisuudella. Mielestäni tärkeämpi näkökanta on se, että liika varautuminen tietyn välineen käyttämiseen aiheuttaa välinesidonnaisuutta; etukäteen valittua ratkaisumallia pyritään käyttämään, vaikka se ei välttämättä olisi paras tai ylipäätään sopiva tilanteen muuttuessa. Vaikka kirjassa on paljon parannettavaa eivätkä sen tarjoamat toimintamallit pääsääntöisesti sovellu Suomeen, lukija voi kuitenkin poimia paljon uusia työkaluja ja pieniä kikkoja työkalupakkiinsa. TACTICAL PERFECTION FOR STREET COPS Kirjoittaja: Steve Albrecht Kustantaja: Paladin Press, 2009 Sivumäärä: noin 250, sivukoko noin 22 x 14 cm Taustatietoa kirjoittajasta Steve Albrecht on toiminut poliisina vuodesta 1984. Albrcht on yksi tunnetuimmista poliisitaktiikasta ja työturvallisuudesta kirjoittavia henkilöitä, ja häneltä on julkaistu noin 20 poliisiaiheita 34 KON T R OL LI 1 • 2013 käsittelevää kirjaa. Albrecht on myös kirjoittanut 13 vuoden ajan kuuluisaa poliisin työturvallisuutta käsittelevää Streetwork-kolumnia. Kirjan esittely Kirjan alussa Albrecht kertoo, että avain taktiseen täydellisyyteen on tehdä oikeita asioita oikealla tavalla jokaisessa kohtaamisessa. Kun jokaisessa kohtaamisessa toimitaan taktisesti oikeaoppisesti, omaa työturvallisuutta parannetaan merkittävästi. Mielestäni tämä on järkevä ajattelutapa, sillä koskaan ei voi varmuudella tietää, miten tilanteet kehittyvät. Albrecht väittääkin, että liiallinen itsetyytyväisyys ja turvallisuuden tunteeseen tuudittautuminen ovat kokeneiden poliisimiesten pahin työtuvallisuusuhka. Toisessa luvussa käsitellään kiinniotettujen turvallisuustarkastuksia, raudoittamista ja kuljettamista poliisiautolla. Erityisesti käsirautojen käyttöä käsittelevässä osiossa on paljon hyviä neuvoja ja kikkoja. Albrecht ei opeta mitään yksittäistä raudoitustekniikkaa, vaan käsittelee yksityiskohtia ja erityistapauksia, kuten käsi kipsissä olevan kiinniotetun raudoittamista. Kolmannessa luvussa puhutaan voimankäytöstä ja voimankäyttövälineistä. Albrecht toteaa, että voimankäyttötilanteen tulisi olla ohi alle 15 sekunnissa. Jos tilanne kestää pidempään, kohdehenkilö osaa oikeasti laittaa hanttiin tai poliisi ei käytä tarpeeksi voimakeinoja. Lukijaa neuvotaan valitsemaan kolmesta viiteen aseetonta voimankäyttötekniikkaa, jotka hallitsee ja jotka toimivat myös tositilanteessa, ja keskittää harjoittelunsa näiden hiomiseen. Luvussa käsitellään erikseen parikymmentä erilaista voimankäyttövälinettä tai aseettomien tekniikoiden kategoriaa, ja Albrecht antaa jokaisesta erikseen neuvoja tai näkemyksiä. Mukana on myös välineitä, jotka eivät ole Suomessa käytössä, tai joita ei välttämättä ensimmäisenä mieltäisi voimankäyttövälineiksi. Seuraavissa luvuissa käsitellään sekä ajoneuvo- että jalankulkijapysäytyksiä. Albrecht esittelee Yhdysvalloissa yleisesti käytössä olevaa suorittaja-varmistaja-mallia, joka on huomattavasti meikäläistä jäykempi. Se voi olla perusteltu tilanteissa, joissa väkivallan uhka on korostunut, mutta mielestäni se on tarpeettoman jäykkä normaaleja asiakaskohtaamisia ajatellen. Kirja ottaa kantaa myös käsitteeseen rutiinipysäytys. Albrechtin mielestä rutiinista puhuminen ei tarkoita turvallisuudentunteeseen tuudittautumista, jos rutiini tarkoittaa sitä, että kaikki tehdään rutiininomaisesti viimeisen päälle. Periaatteessa Albrecht on oikeassa, mutta sananvalinnat kuitenkin vaikuttavat alitajuisesti asenteisiin ja sitä kautta myös toimintaan. Näin ollen on mielestäni perusteltua välttää vääränlaisen arvolatauksen sisältävien ilmausten käyttämistä. Pysäytyksiä käsittelevissä luvuissa on joitakin outoja kannanottoja, joista osa saattaa selittyä Yhdysvaltojen lainsäädännön kiemuroilla. Albrecht muun muassa toteaa, että kun poliisi pysäyttää henkilön kadulla, tilanteen tulisi lähes aina päättyä pysäytetyn henkilön kiinniottoon. Mukana on myös erillinen luku jengitoimintaan liittyvistä pysäytyksis tä. Luvussa puhutaan yksinomaan katujengeistä; esimerkiksi moottoripyöräjengejä käsitellään lyhyesti kirjan lopulla toisessa luvussa. Vaikka Suomessa ei ole mainittavaa katujengiongelmaa siinä merkityksessä kuin kirjassa puhutaan, luvusta voi silti poimia joitakin hyviä ajatuksia. Takaa-ajoja käsittelevä luku on siinä mielessä poikkeuksellinen, että siinä puhutaan sekä ajoneuvoilla että jalkaisin tapahtuvista takaa-ajoista. Ajatus on hyvä, mutta lopputulos on hieman poukkoileva: välillä puhutaan ajoneuvotakaa-ajoista, sitten mennään juosten, ja taas ruuvataan rattia. Ehkä parempi ratkaisu olisi ollut käsitellä ensin toinen takaa-ajotyyppi kokonaisuudessaan, ja sen jälkeen ottaa esille toisesta ne seikat, jotka poikkeavat ensimmäisestä.
• Kirjan puolivälissä mennään osioon, jossa puhutaan poliisin hälytystehtävistä, kukin keikkatyyppi omassa luvussaan. Kirjassa puhutaan kotiväkivaltakeikoista, liike- ja rahalaitosryöstöistä, asuntomurroista sekä koulu- ja työpaikkaväkivallasta. Varsinkin kotihälytysluvussa on paljon Suomessa pätemätöntä lakiasiaa, mutta myös paljon hyviä neuvoja. Kirjan lopussa on vielä pari hieman sekalaista lukua, joissa käsitellään kodittomia, päihteiden väärinkäyttäjiä ja mielenterveyspotilaita sekä erilaisia ammattirikollisia. Luvuissa on paljon Suuren Maailman tuntua, ja yllättävän moni asioista tuntuu vieraalta suomalaisesta perspektiivistä katsottuna. Lopetusluvussa on koosteena 28 kohdan lista, joiden avulla saavutetaan “taktinen täydellisyys” poliisin kenttäpartioinnissa. Mukana on hyviä pointteja, mutta osa kohdista ei istu suomalaiseen poliisityöhön tai yhteiskuntaan. Kokonaisarvio Tactical Perfection on enemmän kokoelma kikka-kolmosia kuin oppikirja, joka kävisi läpi poliisityön perusteita alusta pitäen. Se onkin tarkoitettu kokeneille poliisimiehille lisäopiksi. Vaikka kirjassa ei käsitelläkään laajoja kokonaisuuksia, se ei kuitenkaan ole kokoelma ranskalaisia viivoja, vaan käsiteltävät asiat on vain pilkottu yksityiskohtiin, joita yhteen sitovista perusteista ei juurikaan puhuta. Tämän kirjan – kuten lähes kaikkien vastaavien – ongelmana on se, että suuri osa kirjan asioista on sidoksissa Yhdysvaltojen lainsäädäntöön, yhteiskuntaan ja poliisikulttuuriin. Vaikka kirjassa on paljon myös meikäläiseen käyttöön sopivia neuvoja ja kikkoja, lukijan täytyy osata poimia oikeat asiat itselleen. Tämän takia Tactical Perfection vaatii lukijaltaan jonkin verran kokemusta ja näkemystä turvallisuusalasta. Toisaalta kirjan esittämät asiat eivät ole sidoksissa nimenomaan poliisityöhön, joten myös muissa ammateissa työskentelevät kenttäsiat voivat poimia rusinoita pullasta. ADVANCED PATROL TACTICS Kirjoittaja: Michael T. Rayburn Kustantaja: Looseleaf Law Publications Inc, 2001 Sivumäärä: noin 175, sivukoko noin 23 x 15 cm Taustatietoa kirjoittajasta Michael T. Rayburn on työskennellyt kolmisenkymmentä vuotta poliisina ja poliisin voimankäyttökouluttajana. Rayburn on kirjoittanut viisi lähinnä aseellista voimankäyttöä käsittelevää kirjaa. Kirjan esittely Advanced Patrol Tactics on poliisin työtä melko laaja-alaisesti kuvaava kirja, joka sai alkunsa poliisin voimankäyttökouluttajille tarkoitettuna ammuntaoppaana. Kirjoitustyön edetessä kirjoittaja laajensi aihepiiriä ja otti mukaan myös muuhun kuin voimankäyttöön liittyviä aiheita. Kirja alkaa suorittajan ja varmistajan roolijaon opettamisella. Rayburn selittää tehtävänjaon ensin yleisellä tasolla ja sen jälkeen käytännössä käyttäen esimerkkeinä ajoneuvopysäytystä, kadulla tapahtuvaa epäillyn puhuttamista sekä käynnissä olevaa tappelua. Rayburnin opettama roolijako on sama kuin edellä esitellyssä Albrechtin kirjassa, vaikka yksityiskohdissa on joitakin eroja. Rayburnin esittämä versio on mielestäni hieman parempi, vaikka se on lähes yhtä jäykkä kuin Albrechtin Seuraava luku käsittelee aihetta, jota en muista muualla nähneeni käsiteltävän kuin korkeintaan ohimennen, eli auton tuulilasin läpi ampumista. Rayburnin mielestä aihe on oleellisen tärkeä – itse pitäisin sitä tärkeänä ainoastaan marginaalisissa tilanteissa, aiheen kuuluessa lähinnä kategoriaan “hyvä tietää”. Kolmas luku on omistettu takaa-ajoille. Luvun alussa on paljon Yhdysvaltojen lainsäädäntöön sidoksissa olevia neuvoja, mutta myöhemmin luvussa on myös suomalaiselle lukijalle soveltuvaa asiaa. Rayburn muun muassa esittää mielenkiintoisen tavan puhua poliisiradioon niin, että hälyäänet kuten poliisiauton sireenit eivät kuulu häiritsevästi taustalla. Seuraavat kuusi lukua käsittelevät ampumista. Rayburn kannattaa ampumista tähtäimiä käyttämättä erityisesti dynaamisissa tilanteissa. Ammuntatyylin englanninkielinen nimitys point shooting, eli “sormellaosoittamisammunta” kuvaa tekniikkaa hyvin, sillä ihminen osaa osoittaa sormella kohteeseen sen kummemmin tähtäämättä. Rayburn perustelee kantansa hyvin, ja tutkimusten mukaan erityisesti nopeissa lähitilanteissa ihminen pyrkii joka tapauksessa ampumaan käyttämättä tähtäimiä, oli harjoitellut sitä tai ei. Kirjassa aloitetaan aiheen käsittely tähtäämättä ampumisen perusteluista ja edetään alkeiden kautta vaativampiin tilanteisiin kuten ampumiseen liikkeestä. Nämä luvut ovat selkeästi perusteellisimmat, ja kirjan alkuperä on helppo havaita. Kymmenennen luvun aiheina ovat suoja ja näkösuoja. Luvun sijoittaminen välittömästi ampumista käsittelevien lukujen jälkeen on perusteltua, sillä se liittyy vahvasti ammuntaan. Luvussa keskitytään siihen, mitkä osat poliisiautosta ja mitkä muut tyypillisten poliisitehtävien yhteydessä tavattavat esineet tarjoavat ballistista suojaa. Luvussa on myös jonkin verran taktiikkaa, mutta painopiste on erilaisten esineiden suoja-arvojen esittelyssä. Seuraavat kaksi lukua käsittelevät rakennuksiin tehtäviä etsintöjä, kuten murtopaikkojen tarkistamista sisällä mahdollisesti edelleen olevan tekijän löytämiseksi. Aluksi puhutaan yleisellä tasolla, ja jälkimmäisessä luvussa keskitytään yksittäisiin tekniikoihin ja taktiikoihin, kuten kulmatekniikkaan tai portaissa liikkumiseen. Myös turvallisuustarkastusten tekemistä käsitellään kahdessa luvussa; ensin asiasta puhutaan yleisellä tasolla ja jälkimmäisessä luvussa annetaan käytännön neuvoja ja kikkoja. Viimeiset kolme lukua ovat muita irrallisempia: ensin puhutaan henkisestä valmistautumisesta ja realistisen harjoittelun eduista, sitten käsitellään muutaman sivun verran kotihälytyksiä, ja viimeisessä luvussa puhutaan työturvallisuudesta työajan ulkopuolella. Kokonaisarvio Kirjan nimi on hämäävä: aiheet ja niiden käsittely ovat suurelta osin perustasoa, mikä ei tietenkään tee asioista ja taktiikoista huonoja, mutta kyseessä ei ole pelkästään kokeneille poliisimiehille tarkoitettu edistynyt opaskirja. Kirjassa on kuitenkin paljon hyviä ideoita, joista kokenutkin poliisimies voi oppia uusia kikkoja. Teoksen eduksi on laskettava se, että siinä on ehkä keskimääräistä vähemmän Suomen oloihin soveltumattomia taktiikoita ja toimintamalleja. Valitettavasti aiheiden käsittely on ylimalkaista, lukuun ottamatta Rayburnille ilmeisen tärkeitä ampumiseen liittyviä aiheita. KON T ROLL I 1 • 2013 35
• 36 KON T R OL LI 1 • 2013
• teksti ja kuvat: Petri Sepponen kurssipäiväkirja, osa 1 Kontrollin toimittaja osallistui IMTT:n ja Armoria Training Centerin yhteistyönä Suomessa järjestetylle hieman pitemmälle henkilösuojauskurssille, joka oli jaettu neljään 3-4 päivän jaksoon. -kurssi alkoi keväisenä perjantai1. Asiakkaan suojeleminen nolostuttavilta tilanteilta. aamuna 2012 Tapanilan Urheilukeskuksessa Helsingissä. Aluksi 2. Tahattoman vahingoittumisen ehkäiseminen esimerkatsottiin orientoiva video salamurkiksi selvittämällä asiakkaan terveystilanne ja varautuhien historiasta sekä esittäydyttiin malla sen mukaisesti. puolin ja toisin. Mukana kurssilla oli turva-alan väkeä laajaalaisesti niin yksityiseltä kuin julkiseltakin sektorilta. Kurssin 3. Tahallisten loukkaantumisien, kuten esimerkiksi pääkouluttajana toimi Kontrolli-lehden lukijoille ja muutenkin rikosten kohteeksi joutumisten ehkäiseminen. Suomen turvallisuusalalle jo ennestään tuttu IMTT:n omistaja Monte Le Gould, tuttavallisemmin ja luontevammin Monte. Hän Seuraavan oppitunnin aiheena olivat vaarat. Kävimme läpi, on toiminut laaja-alaisesti turvallisuusalalla koko aikuisikänsä, ketkä ovat mahdollisia vastustajia ja miten he valitsevat ollen niin oppilaana kuin koulutkohteensa. Käsiteltiin myös tajanakin erilaisilla kursseilla kuin erityiset kohteenvalintaperusteet, myös operaattorina eri tehtävissä mahdolliset ja todennäköiset Vastatiedustelu nappasi kuvan kännykällä ympäri maailman. Hän kertoi vaarat sekä vastapuolen valtit. vastapuolen tiedustelusta. kurssilla viimeisimmän toimekVaarojen arvioinnissa käytimme siantonsa liittyneen Guatemalan apuna akronyymia CARVER, presidentinvaalin ehdokkaiden joka on alun perin Yhdysvaltain turvallisuuteen. asevoimissa käytetty arviointijärjestelmä: EXP 1A Perjantai Varsinainen opiskelu alkoi henkilösuojauksen perusteista käymällä ihan aluksi läpi kadunihmisten stereotyyppisimpiä henkivartijamielikuvia. Opetettiin, että aseidenkäsittelytaidon ja roinatun ylävartalon sijasta tärkeintä on olla kärsivällinen, perusteellisesti koulutettu ammattilainen, joka pystyy keskittymään tehtäviinsä ja ymmärtää tehtävänsä moninaiset vaatimukset. Henkilösuojaajan on esimerkiksi opittava tuntemaan suojattavansa perusteellisesti: mistä tämä tykkää tai ei tykkää, millaisia rutiineita tällä on, miten tämä erilaisissa tilanteissa toimii ja niin edelleen. Henkilösuojaus on erityisesti palveluammatti, sillä asiakas ostaa nimenomaan palvelua ja siksi odottaa myös saavansa sitä. Tähän palveluun kuuluu fyysisen turvaamisen lisäksi varsin paljon suunnittelua ja ennakoivaa valmistelua parantamaan asiakkaan kokonaisturvallisuutta. Kurssin mukaan asiakkaan suojeleminen voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: C – Criticality – Kriittisyys A – Accessibility – Saavutettavuus R – Recuperability – Palautumisaika V – Vulnerability – Haavoittuvuus E – Effect – Vaikutus R – Risk – Riski Kävimme läpi luonnollisesti myös sitä, miten voimme valmistautua ja samalla parantaa asiakkaamme mahdollisuuksia uhkia vastaan. Tämän opetettiin onnistuvan huolellisilla tilannearvioinneilla, operatiivisen henkilösuojauksen järjestämisellä, teknisillä ratkaisuilla ja henkilöstöllä sekä tiedustelutiedolla, vastatiedustelulla ja muunlaisella informaationhankinnalla. KON T ROLL I 1 • 2013 37
• Tämän jälkeen olivat vuorossa erilaiset henkilösuojaustyylit, nimellisesti 1. Matala profiili on yleisin suojaustyyli, sillä suurimmaksi osaksi asiakkaat tahtovat pitää suojauksensa suhteen alhaista profiilia. Tämä tyyli oli myös käsittelemäni kurssin päätyyli. Huomaamattomuuteen pyrkivässä matalan profiilin suojauksessa ulkopuolisesta saattaa näyttää, että asiakkaalla on mukanaan henkilökohtainen avustaja tai työtoveri, mikäli lähiturvaa huomataan ylipäätään ollenkaan. 2. Korkea profiili on yleensä käytössä vain kuuluisuuksien ja sellaisten henkilöiden suojauksessa, joihin kohdistuu akuutteja, tiedostettuja uhkia. Matalan profiilin suojauksen vastakohtana tätä sovelletaan myös muun muassa vaarallisilla alueilla – esimerkiksi sellaisilla, joissa on todellinen kidnappausriski tai terrorismia. Luentojen jälkeen iltapäivällä alkoi ensimmäinen käytännön harjoitus Helsingin keskustassa tehtävänä turvata päämiestä matalalla profiililla. Tehtävää oli vaikeutettu siten, että meitä yritettiin seurata. Helpolta kuulostava toimeksianto olikin yllättävän vaativa yritettäessä pysyä huomaamattomina samalla yrittäen kuitenkin paikallistaa vastapuolen tiedustelu väkijoukosta. Melko kankeita olimme, myönnetään, ja siten melko helposti havaittavissa. Harjoitukseen liittyi myös hauska tapaus mennessämme päämiehemme kanssa Helsingin kasinolle: kasinon turva bongasi meidät ajatellen luultavasti, että paikalle tuli joku Monte esittäytyy. 38 KON T R OL LI 1 • 2013 iso kiho, ja henkilökunta tuli toivottelemaan päämiehemme tervetulleeksi sisälle ehkäpä jopa tavanomaista lämpimämmin. Stockmannin hullut päivät aiheuttivat lisää päänvaivaa, kun meidän nopeasti suuntaansa vaihdelleet asiakkaamme yrittivät sekoittaa tiimin järjettömässä ihmismassassa. Lauantai Kun sai pohtia edellisen päivän harjoitusta yön yli, hahmottui monille paremmin, mitä oli tehty oikein ja missä olisi tarvetta parantaa roimasti. Seuraava päivä alkoikin edellisen päivän harjoitteen läpikäymisellä ja oppitunneilla. Monte esitteli muun muassa erilaisia teknisiä apuvälineitä, jotka helpottavat tehtävien hoitamista. Hänellä oli myös mukanaan pino kirjoja, joita hän suositteli lukemaan kertoen niistä voitavan ammentaa paljon syventävää lisätietoa. Tämän jälkeen siirryimme asiaan, joka oli yksi kurssin tärkeimmistä asioista ja kokonaisuus, joka monesti henkilösuojauskursseilla ohitetaan käyttämättä siihen paljoakaan resursseja: ennakkovalmistelut! Suojauksen ennakkovalmistelut saatetaan aloittaa jo ennen kuin henkilösuojausryhmä on välttämättä edes kasassa, ja joka tapauksessa ennen kuin ennakkotiedusteluryhmä on siirtynyt kohteeseen. Ennakkovalmisteluihin liittyvässä tiedonhankinnassa tulee käyttää kaikkia mahdollisia informaation lähteitä. Tarkoitus on aluksi selvittää mahdollisuuksien mukaan ne kaikki asiat, jotka tulee ottaa huomioon ennen kohteeseen saapumista. Vaikka nykyisin ennakkovalmisteluvaihe käsittää paljon surffaamista internetin ihmeellisessä maailmassa, perin-
• teisiä tiedonlähteitäkään ei voi silti sivuuttaa! Monte käytti esimerkkiskenaariona viimeisintä toimeksiantoaan Guatemalassa ja jäsenteli tarkkaan, mitä asioita tulee selvittää ja millaisia tietoja kerätään. Esivalmisteluiden jälkeen lähtee ennakkotiedusteluryhmä nimenmukaisesti tiedustelemaan aluetta paikan päälle ennen asiakkaan saapumista. Ennakkotiedusteluryhmän tarkoitus on valmistella alue asiakkaan saapumista varten, pienentää riskejä, arvioida ympäristö ja kerätä tarkempaa tiedustelutietoa itse toimialueesta. Tehtäviin kuuluu muun muassa hotellien, ravintoloiden, kokouspaikkojen, lentoasemien ja kaikkien muiden ennakkoon tiedettyjen tärkeiden paikkojen tiedustelu ja valvonta. Lisäksi selvitetään, millaisia vaaroja missäkin voi olla. Ennakkoryhmä myös järjestää kuljetuskaluston ja muun logistiikan, joka täytyy hankkia paikan päältä. Tehtäviin kuuluu myös sairaaloiden ja muiden elintärkeiden kohteiden kartoitus, mukaan lukien ajoreitit näihin. Perusteiden jälkeen kurssilaiset jaettiin ryhmiin tekemään ennakkovalmisteluja iltapäivän harjoitusta varten. Monte nimesi paikallisia ravintoloita ja muita kohteita, joista piti ottaa selkoa ja suorittaa opetetut ennakkovalmistelut. Tehtävän valmistuttua lähdimme tiedustelemaan Monten omalle hotellille, missä selvittelimme sen, mitä oikeassa toimeksiannossa tarvitsisi tietää. Kun ennakkovalmistelut oli lopulta saatu tehtyä, oli aika aloittaa käytännön harjoitus. Vastapuolen tiedustelulla ei ollut vaikeuksia spotata ja kuvata tätä vastatiedustelijaa, koska vaatetus ja kynitty päälaki loistivat tavallisen kansan keskeltä. Ennakkoon valmisteltu harjoitus alkoi ryhmämme osalta kuitenkin yllätyksellä, joka pakotti muuttamaan suojaustehtävän kulkua nopealla aikataululla: suojattava päättikin nimittäin muuttaa suunnitelmaa – hän halusi mennä syömään lohta. Se vain ei saisi olla liian tyyristä, minkä lisäksi hän ei tahtonut odottaa jonossa. Samalla kun itse hoidin kuljettajan tehtäviä, kaksi muuta ryhmän jäsentä selvitti puhelimessa, minne viedä päämies aterioimaan – varsin haastava käänne kauniina keväisenä lauantai-iltana. Aikaakin oli vain sen verran kuin kestää ajaa Kouluttajan esittelemää oheismateriaalia. KON T ROLL I 1 • 2013 39
• Päämies suojaajien kanssa syömässä. Näin lähelle vastapuolen tiedustelu pääsi ilman että suojue äkkäsi tiedustelua. lentokentältä Helsingin keskustaan. Onnistuimme kuitenkin: asiakas sai lohensa ja oli tyytyväinen. Tässä harjoituksessa onnistuimme havaitsemaan osan meitä seuranneista henkilöistä, mutta emme kaikkia. Meitä seuranneet henkilöt saivat kuvia todisteeksi siitä, että olivat päässeet jäljillemme. Sunnuntai Viimeisenä kurssipäivänä, sunnuntaina, siirryimme psykologian pariin. Ensimmäinen aihe oli John Boydin OODA-silmukka: miten se vaikuttaa henkilöön stressitilanteissa ja miten sitä hyödyntämällä pystyy saavuttamaan etulyöntiaseman vastustajaan nähden. Tästä siirryimme Jeff Cooperin värikoodeihin, joilla puolestaan kuvataan henkilön tilannetietoisuutta ympäristöstään ja sen sisältämistä riskeistä. Katsoimme myös mielenkiintoisen videon, jossa näytettiin, miten suurella osalla ihmisiä aivot eivät rekisteröi tiettyjä asioita samalla, jos keskittyy täysin muunlaisiin asioihin. Seuraavaksi keskustelimme ajan ja etäisyyden vaikutuksesta ja miten käyttää niitä hyväkseen henkilösuojauksessa. Tämän lisäksi keskusteltiin henkilösuojaajien sijoittautumisesta ja heidän tehtäväalueistaan. Näistä teemoista pääsimmekin sujuvasti siihen hankalaan tosiasiaan, että mahdollisia uhkahenki- 40 KON T R OL LI 1 • 2013 löitä saattaa olla aivan missä tahansa, ja kävimme läpi sellaisia indikaattoreita, joita mahdolliset uhkat saattaisivat osoittaa juuri ennen kohtapäätä tapahtuvaa hyökkäystä. Oppituntien jälkeen oli jälleen aika lähteä kaupunkiharjoitukseen. Tälläkin kerralla meillä oli ”häntä” perässämme. Meidän tuli yrittää saada valokuvia meitä tarkkailevista henkilöistä samalla kun yrittäisimme pysyä itse poissa heidän näköpiiristään. Oppilaat jaettiin kolmeen ryhmään. Vaihdoimme asiakasta tietyin aikavälein saadaksemme kokemusta erilaisista suojattavista. Tällä kertaa emme käyttäneet ajoneuvoja, vaan olimme koko ajan jalkautuneina. Harjoitusten edetessä huomasimme toimivamme jo paljon paremmin kuin aiemmin; olimme esimerkiksi oppineet virheistämme. Olimme myös rennompia mutta samalla vaikeammin havaittavissa. Perässä oli kuitenkin erittäin hyvä vastaosasto, joka sai useista meistä kuvia. Hekin paloivat, ja kuvia saimme myös me. Harjoituksen päätyttyä kävimme vielä läpi, miten harjoitus oli onnistunut, aivan kuten edellisinäkin päivinä, ja Monte jakoi todistukset kurssista. Vauhdikas ja mielenkiintoinen osa ammattilaisten organisoimaa kurssisarjaa sai odottamaan innolla uusia osia. Nämä ruoditaan tulevissa numeroissa, stay tuned!
• LY H Y E S T I # 1 / 2 0 1 3 EDUSKUNTA HALUAA SÄILYTTÄÄ VANKILOIDEN TARKKAILUHAALARIT Rikosseuraamuslaitos päätti luopua vankien tarkkailuhaalareiden käytöstä maalisku usta lähtien oikeusasiamies Petri Jääskeläisen tuomittua haalareiden käytön tammikuussa. Jääs keläinen oli pitänyt ongelmallisena sitä, että haal areiden käyttämisestä ei ole säädetty laissa. Aamulehti uutisoi 22.2., että eduskunn assa puuhataan nopealla aikataululla lakia , joka sallisi tarkkailuhaalareiden käyttämisen tilan teissa, joissa on syytä epäillä vangin yrittävän salakuljettaa huumeita vankilaan kehonsa sisäl lä. Jos lainsäädäntötyö sujuu toivotulla ripey dellä, voi tarkkailuhaalarikielto vankiloissa jääd ä lyhytaikaiseksi. Yhdysvallat alkaa valvoa Malia lennokeilla Yhdysvallat alkaa valvoa Saharan eteläpuolella sijaitsevan Malin aluetta miehittämättömillä Predator-lennokeilla. Tarkoituksena on tukea Ranskan johtamaa taistelua al-Qaidaan yhteydessä olevia islamisteja vastaan. Lennokeilla on tarkoitus muun muassa tutkia, mitä reittejä pitkin islamistit salakuljettavat aseita Libyasta Maliin. Lennokit lentävät aseistamattomina, mutta ne voidaan varustaa ohjuksilla. Yhdysvaltojen lennokkitukikohta Pohjois-Afrikassa on merkittävä, sillä toistaiseksi Yhdysvalloilla on Afrikassa tukikohta ainoastaan Afrikan sarvessa sijaitsevassa Djiboutissa. Yhdysvalloissa Barack Obaman hallintoa on kritisoitu siitä, että lennokeilla tehtävien iskujen kohteet päätetään salassa ja epäselvin perustein. Erityistä kuohuntaa on aiheuttanut vuonna 2011 Yhdysvaltojen kansalaisen Anwar al-Awlakin kuolema lennokki-iskussa; kansalaisoikeusjärjestöjen mukaan lennokkiohjelma antaa Obaman hallinnolle lupakirjan tappaa Yhdysvaltain kansalaisia ulkomailla. (HS 15.2. ja 23.2.) Kontrolli kirjoitti miehittämättömistä pienoislennokeista numerossa 1/2012. koonnut: Seppo Vesala .. .. .. NÄ NIMETTÖMÄ TODISTAMINEN SAA KANNATUSTA Helsingin Sanomat uutisoi 24.2., että erityisesti syyttäjät ja osa tuomioistuimista kannattaa lakimuutosta, joka sallisi todistajien todistaa oikeudessa nimettömänä siten, että heidän henkilöllisyyttään ei paljastettaisi. Nykyisin todistaminen on mahdollista siten, että syytetty ei näe todistajia, mutta henkilöllisyydet tulevat osapuolten tietoon. Näin ollen esimerkiksi jutuissa, joissa syytettyinä on järjestäytyneen rikollisuuden tekijöitä, todistajilla saattaa olla jopa perusteltua syytä pelätä oman koskemattomuutensa puolesta. Laissa on kaavailtu, että anonyymin todistamisen mahdollisuus olisi sidoksissa tutkittavana olevan rikoksen törkeyteen: sen lisäksi, että anonyymin todistamisen olisi oltava välttämätöntä todistajan tai hänen läheisensä suojelemiseksi, tutkittavana olevan rikoksen olisi oltava sellainen, että siitä tuomittava enimmäisrangaistus on vähintään kahdeksan vuotta vankeutta. Näin ollen anonymiteetin piiriin kuuluisivat muun muassa henkirikokset ja törkeä huumausainerikos, mutta ei esimerkiksi raiskaus tai törkeä rahanpesu. Jotkut asiantuntijat ovat- kin sitä mieltä, että anonymiteetin myöntämisen tulisi suhteutua ensisijaisesti siihen uhkaan, joka todistajaan kohdistuu, eikä tutkittavana olevan rikoksen rangaistusmaksimiin. Vaihtoehtoisesti rangaistusmaksimia tulisi laskea esimerkiksi kuuteen vuoteen tai poistaa se kokonaan anonyymin todistamisen perusteista. Lakimuutosta vastustaa muun muassa Asianajajaliitto, joka perustelee kantaansa sillä, että Suomessa ei ole konkreettista tarvetta anonyymille todistamiselle. Asianajajaliitto toteaa, että anonyymistä todistelusta saatava hyöty olisi todennäköisesti hyvin vähäinen verrattuna siihen, kuinka paljon se rajoittaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteuttamisen mahdollisuuksia. Anonyymin todistamisen mahdollistava lakimuutos saattaa tulla voimaan jo kuluvan vuoden aikana. Lue tästä Kontrollin numerosta aiheeseen liittyvä juttu todistajansuojeluohjelman mahdollistavan lain kehittämisestä Suomessa. TERI: S I N I M S U E OIK tettava rahoi rikollisten eluiden toiminta ikosuhripalv r t sson on ottanu a-Maja Henrik nn os A ri rik te is aa in nt 23.2. ka Oikeusm osuhripäivänä aa rik em ä as en n is rie äl nv kansai nnut, että uh emaan ja tode keinoja, joilten uhrien as rkii löytämään py us lit al H evien . va ta ke sa työs ntel on parannet riasioiden paris uh staa ru os pe rik n on aa la turvat i ratkaisu resurssit. Yks en id io . at to sa as ni orga uhrirah mukainen rikos Ruotsin mallin riko1994 käyttöön ettu jo vuonna uinen ot ur su on n sa ro is eu ts Ruo tään noin 50 rä ke n in, si ho jo ok listyvät rik suhrirahasto, iltä, jotka syyl ijö ena ek ks nt tu se oi rk ok aston ta maksu rik envankeutta. Rah H a at a. ta ur in se i im vo to joista parantavaa aa on em st as ha n aisen ra on tukea uhrie tsin mallin muk s Suomessa. uo R ä st le ie rikssonin m i harkita myö tulee vakavast perustamista .2.) (www.om.fi 23 KON T ROLL I 1 • 2013 41