1/2019 ARTOVA / ARABIANRANTA–TOUKOLA–VANHAKAUPUNKI -KULTTUURIJA KAUPUNGINOSAYHDISTYS RY TEEMANA Teatteri ja politiikka Taiteilijaesittelyssä Sirpa Häkli s. 7 Tuhat vuotta Kumpulan taivaan alla s. 8–9 Mitä tapahtuu kun teksti ja liike kohtaavat? s. 6 Olisiko Emmanuel Macronista heavy metal -laulajaksi? s. 13
2 Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin sitoutumaton, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kulttuurija kaupunginosalehti. Lehti jaetaan kotitalousjakeluna ja sitä on saatavissa lisäksi useista jakelupisteistä. Kuohu on luettavissa myös verkkolehtenä sekä näköisversiona kaupunginosayhdistyksen sivuilta osoitteessa www.artova.fi. JULKAISIJA Artova ry. Intiankatu 1, 00560 Helsinki. p. 050 309 9501 Numeron 1/2019 tekijät Lauri Alhojärvi, päätoimittaja Krista Pulkkinen Keijo Lehikoinen, Milla Karkulahti, Christian Sannemann Taitto: Heidi Majdahl ja Lauri Alhojärvi Kannen kuva Raisa Silvennoinen Kuva on Artovan kuvakisan upeaa satoa! SÄHKÖPOSTI JA ILMOITUSMYYNTI kuohu.toimitus@gmail.com artovakoordinaattori@gmail.com PAINO Botnia Print JAKELU Helsingin Jakelu-Expert JAKELUPISTEET Arabianrannan kirjasto, Kallion kirjasto, Kumpuoti, Kumpulan kylätila, Metropolia, K-market Arabia, Kääntöpaikka, Bokvillan, Olotila, K-market Hämeentie, Tekniikan museo, Unisport. Kuohu ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmestymisaikataulun löydät Kuohun Facebook-sivulta ja www.artova.fi. Kuohun artikkeleissa ilmaistut mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta lehden kantaa. Pääkirjoitus Lauri Alhojärvi 3/2018 Artova (Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuurija kaupunginosayhdistys ry) on Arabian alueen ihmisten – asukkaiden, työntekijöiden, yrittäjien, opiskelijoiden sekä muiden alueesta kiinnostuneiden – yhteisö. Artova on pääkaupunkiseudun aktiivisin kaupunginosayhdistys. Se järjestää taideja kulttuuritapahtumia, osallistuu monipuolisesti kaupungin kehittämiseen sekä pilotoi uudenlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä. Artova kokoaa yhteen erilaisia toimijoita ja avaa samalla yllättäviä näkökulmia. Artova saa mahdottomaltakin vaikuttavat projektit toteutettua. Tärkeää on itseohjautuva ja omaehtoinen toiminta. Artova on myös tehnyt uraauurtavia avauksia vallan ja vastuun jakamisessa ja päätösvallan siirtämisessä suoraan alueen toimijoille. Monipuolisen ja vaikuttavan toiminnan mahdollistaa aktiivisten vapaaehtoisten suuri joukko. Artova on meidän kaikkien! Tule mukaan tekemään Artovan alueesta entistäkin parempi ja hauskempi! Lisätietoa: www.artova.fi. Artovan perustoiminta on riippuvainen jäsenmaksuista. Tue mahtavan monipuolista toimintaa maksamalla jäsenmaksu 12/8 euroa tilille 800012-70827323 (käytä viitettä 3696) ja täyttämällä liittymislomake sivulla www.artova.fi. Kiitos! Teatteria ja politiikkaa Vuoden ensimmäisen numeron teemana on Teatteri ja politiikka. Krista Pulkkinen on jälleen ahkeroinut ja saamme nauttia neljästä hänen laatimastaan teatteriarvostelusta. Lupausten mukaisesti aloitamme tässä numerossa tutustumisen toiseen kotimaiseen kieleemme ja naapurustoomme. Mutta missä se politiikka piileksii? Jean-Philippe Payette saa äänestää Suomen eduskuntavaaleissa nyt ensi kertaa ja Yhdestoista hetki on selkeästi poliittista teatteria. Siinäkö kaikki? Tarkemmin lukiessa paljastuu lähes jokaisesta artikkelista poliittisia vivahteita. Fingerpori-näytelmässä pelätään kuntaliitosta, Voimaa elokuvasta -hanke vahvistaa kaupunkiyhteisöjä ja sosiaalista toimijuutta, taiteilija Sirpa Häkli pohtii ihmisen luontosuhdetta, Textual Motion pukee yleisön tarinat runon ja liikkeen muotoon, päättäjien typeriä suunnitelmia vastustetaan niin Toukolassa kuin Kumpulassakin. Ingmar Bergmanin Kohtauksia eräästä aviolittosta -näytelmä vaikuttaa pintapuolisesti tarkastellen parisuhdedraamalta, mutta pinnan alla uiskentelee myös muita aiheita. Yksilön halut törmäävät yhteiskunnan normeihin ja vaatimuksiin, työltä ei jää tarpeeksi aikaa perheelle, kiire ja suorittaminen määrittävät elämän jokaista osa-aluetta. Nämä kaikki ovat poliittisia teemoja, joihin voi vaikuttaa osaltaan äänestämällä eduskuntavaaleissa 14.4. Lähiympäristönsä muokkaamiseen voi osallistua myös toimimalla erilaisissa järjestöissä. Esimerkiksi tätä lehteä julkaisevan Artovan toimintaan ovat kaikki lämpimästi tervetulleita. Sorrettujen teatteri Teatterin ja politiikan yhdistämisestä tulee monelle mieleen Brechtiä työväentalolla resitoiva sinipaita. Moderni poliittinen teatteri on kuitenkin elinvoimainen ja vaikuttava laji. Tätä numeroa varten tutustuin sen nykysuuntauksiin, joista etenkin Sorrettujen teatteri herätti mielenkiintoni. Brasilialainen teatterialan ammattilainen Augusto Boal (1931–2009) vaikuttui 1970-luvulla Paulo Freiren pedagogiikasta ja ryhtyi käyttämään teatteria poliittisen ja sosiaalisen muutoksen välineenä. Sorrettujen teatterissa yleisö muuttuu kokijasta tekijäksi tarkastelemalla elämänsä realiteetteja ja pyrkimällä muuttamaan niitä. Menetelmä perustuu yleisön kaksoisrooliin, jossa yhteisön jäsenet toimivat sekä katsojina että näyttelijöinä (englanninkielinen termi on spect-actor). Tyypillisesti näyttelijät esittävät valmistellun kohtauksen, jossa roolihahmoa pahoinpidellään tai alistetaan. Yleisön tehtävänä on puuttua tilanteeseen ja siirtyä itse näyttämölle kirjoittamaan ja näyttelemään kohtaus uusiksi. Sorrettujen teatteri esiintyy myös kaduilla ja muissa odottamattomissa paikoissa kannustaen satunnaisia ohikulkijoita muuttumaan katselijoista tekijöiksi. Toimiessaan Rio de Janeiron kaupunginvaltuutettuna Boal otti käyttöön legislatiiviseksi teatteriksi kutsumansa menetelmän, jossa yhteisön jäsenet näyttelivät käsittelyyn tulevia lakeja ja niiden vaikutusta heidän elämäänsä. Kohtauksen lopputuleman perusteella he sitten kertoivat, miten Boalin tulisi asiassa äänestää. Menetelmän avulla luotiin myös 13 uutta lakia. Boal nimittää tällaista päätöksentekoa transitiiviseksi demokratiaksi, joka sijoittuu suoran ja edustuksellisen demokratian välimaastoon. Menetelmä on levinnyt muun muassa Kanadaan ja Englantiin. Olisiko Arabianrannan alueesta sen ensimmäiseksi kokeilijaksi Suomessa? Teema : Teatteri ja politiikka Tämän numeron kansikuvana komeilee kisan voittaneen Raisa Silvennoisen tunnelmallinen rantakuvaus. Ohessa toiseksi tullut leiskuva auringonlasku Kaarina Laineen ikuistamana. Kuvakisan 2018 satoa ihailtavissa Kuohun Facebooksivuilla kevään ja kesän ajan! facebook.com/kuohulehti/ Kiitos vielä kaikille osallistuneille! Kuvakisa on päättynyt! Kirjoittaja on Kuohun päätoimittaja, joka pitää teatterista, politiikasta ja osallistuvasta demokratiasta.
3 Krista Pulkkinen Kirjoittaja on Kristallin kirkkaasti -bloggari, josta Kuohuun kirjoittaminen on komea kunnia ja nauru elämän suola. Yhdestoista hetki vaikuttaa ”Kansallisteatterin Yhdestoista hetki on tuiki tarpeellinen kertauskurssi viime vaalikaudesta ja täsmäisku demokratian keskeisimpiin kysymyksiin” kirjoittaa osuvasti Helsingin Sanomien toimittaja Maria Säkö. Yhdestoista hetki on katsaus Suomen politiikan lähihistoriaan ja esityksen repliikit on kerätty todellisten ihmisten todellisista puheista ja faktat kerätty julkisista asiakirjoista. ”Yhdestoista hetki antaa äänen niille, joita ei tahdota kuunnella, ja nostaa valokeilaan sen, mitä ei haluta nähdä. Se on kaikki, mitä olet aina halunnut tietää rahasta ja vallasta, mutta et ole uskaltanut kysyä”, lupaavat ohjaajakäsikirjoittaja Esa Leskinen ja käsikirjoittaja Sami Keski-Vähälä. ”Me ei pyritä siihen, että joku tehdään naurunalaiseksi, mutta sanoistaan vastuuseen tässä joutuu,” kommentoi Keski-Vähälä. Yhdestoista hetki on sanomattakin kiinnostava kaikille, jotka politiikkaa jo mielenkiinnolla seuraavat. Yllätykseksi nousee, että se puhuttelee myös niitä, joilla aiempaa mielenkiintoa ei Arkadianmäen sutinoille ole löytynyt. Kokemattomammalle politiikan seuraajalle jo esityksen ensi metreillä käy selväksi, ettei parhaimmallaYhdestoista hetki on varietee rahasta, vallasta ja demokratiasta. Demokratiasta, joka on katoamassa ulottuviltamme juuri, kun olimme alkaneet pitää sitä itsestään selvänä. Yhdestoista hetki on dokumenttiteatteria siitä, miten kansanvalta on nostamassa kädet pystyyn äärioikeiston nousun ja globaalin rahoitusmarkkinoiden edessä. kaan ponnistuksella kaikkea ehdi ja pysty sisäistämään. Sellaista asiatykitystä kaksi ja puolituntinen on. Siitäkin huolimatta esitys kietoo pauloihinsa ja herättää mielenkiinnon. Kosketuspintaa kun riittää aloittelijallekin. Keneltäkään ei esimerkiksi jäänyt huomaamatta vuonna 2015 pääministeri Sipilän ja valtiovarainministeri Stubbin #koulutuslupaus ja siitä noussut kohu, kun hallitusohjelman julkistuksen jälkeen opiskelijajärjestöjen näkökulmasta koulutuslupaus tuntui petetyiltä lupauksilta. Näytelmä lupailee melko synkkää tulevaisuutta, jos vallan annetaan karata vain harvojen herkuksi. Yhdestoista hetki on tervetullut muistutus siitä, että demokratiaa ei ole syytä pitää itsestäänselvyytenä. Esitys herättelee ja aktivoi. Katsojille syttyy politiikan seuraamiseen uusi innostus ja vaikuttamisen halu, joten jokaisen esityksen katsoneen tapaa taatusti Eduskuntavaalien vaaliuurnilta 14.4. Kansallisteatteri, Yhdestoista hetki, ensi-ilta 6.3.2019 Kuva: Mitro Härkönen Ku va : M itr o Hä rk ön en
4 Hienoa harrastajateatteria Matinkylässä Teatteri Mustan Aukon näyttämöllä Matinkylän monitoimitalossa jälleen sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa yleisö viedään Kotalan perheen arjen karkeloihin ja maatilallisten haasteisiin. Kun isännän tekemät hevoskaupat eivät menekään suunnitelmien mukaan, kun poika hankkii rahattomana Harley Davidsonin, ja kun vielä vaimokokelas heiluttaa kutrejaan ja herpaannuttaa karjarekan kuljettajan keskittymisen, on edessä melkoinen soppa. Seuraavat puoli vuotta syödäänkin sitten vain onnettomuudessa kuolleen karjan lihasta jauhettuja lihapullia. Nuukailu ei kuitenkaan riitä moottoripyörävelan maksuun, jolloin turvautuminen Äiteen hauta-arkkusäästöihin alkaa houkuttelemaan. Sarja ikäviä sattumia ja virhearviointeja, johtavat siihen, että perheen jäsenten lapsuudenmaisemat ja perintö uhkaavat valua valtion kassaan. Krista Pulkkinen Kirjoittaja on Kristallin kirkkaasti -bloggari, josta Kuohuun kirjoittaminen on komea kunnia ja nauru elämän suola.. E spoon vanhin harrastajateatteri Teatteri Musta Aukko on yksi Espoon vanhimmista suomenkielisistä työväen harrastajateattereista ja juhlii tänä vuonna 40-vuotissyntymäpäiväänsä. Juhlavuoden kunniaksi teatterin hallitus valitsi näytelmäksi jo klassikoksikin kiitellyn, näytelmäkirjailija Sirkku Peltosen Suomen hevonen -esityksen. Suomen hevosta on esitetty useimmissa suomalaisissa ammattiteattereissa ja harrastajaryhmissä ja näytelmää on käännetty jopa 12 eri kielelle. Vuonna 2004 kantaesityksensä KOM-teatterissa saanut näytelmä puhuttelee yhä tekijöitä ja yleisöä. Suosiota näytelmä on niittänyt myös Musta Aukon esittämänä. ”Suomen hevonen on ollut Musta Aukon historian kaikkien aikojen myydyin näytelmä”, kertoo rahastonhoitaja ja varapuheenjohtaja Jouni Vilén. Samaistuttavia roolihahmoja Esitys on viihdyttävä ja tarina ajatuksia herättävä. Vauhtia riittää ja nauruhermojakin koetellaan koko kaksituntisen ajan. Näytelmän roolihahmoista katsoja löytää helposti samaistumispintoja. Jokainen tunnistaa omasta elämästään vastaavan tyyppisiä henkilöitä. Kotalan perheen koettelemukset tapahtuvat maatalon tuvassa ja lavasteiden visuallinen ilme harhauttaa kaupunkilaisen katsojan helposti menneeseen aikaan. Aikahyppy on kuitenkin turha, sillä Suomen hevonen -näytelmän tapahtumat ovat tiiviisti kiinni 2000-luvussa ja pian sen katsomossakin istuva oivaltaa. Perheen tarina on vahvasti nykyajassa: Brysselin päätökset luovat maatilayrittäjälle lisätyötä lomaketulvassaan, perheen tytär Jaana hoitaa diginatiivina kunnan sosiaalista mediaa ja äiteekin yrittää pitää ajasta kiinni englannin kielikurssein. Onnistunut roolitus Janne Lahtian käsialaa Roolitus on onnistunut ja ohjaaja Janne Lahtia on kirittänyt näyttelijät erinomaisiin roolisuorituksiin. Niistä erityismaininnan ansaitsee kunniakkaasti Äiteetä esittänyt Suvi Kosela. Pitkien dialogien soljuvuus ja ponnekkuus sekä rooliin uppoutuminen teki nuoresta näyttelijästä varsin uskottavan maalaistalon mummon. Kätten taputukset kuuluvat muullekin näyttelijäkaartille: Sari Muuriselle (Aili-äiti), Laura Puraselle (tytär), Ilkka Auviselle (isä), Enja Niemiselle (poika) ja Vilma Blomfeltille (tyttären ystävä). Susan Ruusunen näyttelee Merviä Roolikaartista löytyi myös julkisuudesta tuttu. Pääministerin morsian kirjan kirjoittanut ja melkoisen kohun vuonna 2006 nostattanut Susan Ruusunen, entinen Kuronen, esittää näytelmässä talon isännän uutta vaimoehdokasta Merviä. Länsiväylän Anneli Tuominen-Halomon haastattelussa Ruusunen kertoo, kuinka roolihahmo tuntui aluksi tahmealta ja tylsältä, eikä vuorosanatkaan painuneet helposti mieleen. ”Sukellus Mervin rooliin vaati paljon työtä”, kertoi Ruusunen ja kuvaa itseään näyttelijänä keltanokaksi, mutta myös innokkaaksi teatterin harrastajaksi. Vaativa ja aikaa vievä harrastus Valitettavasti Suomen Hevonen -näytelmän esitykset ovat näytelty Kuohun vuoden 2019 ensimmäisen lehden ilmestyessä, mutta Mustaa Aukkoa heränneen mielenkiinnon johdosta nyt odotellaan kovasti, mikä mahtaa olla seuraavan näytelmän nimi ja genre. Vaikka tänä vuonna esitys onkin perinteisempää teatteria ja suomalainen klassikko, Musta Aukolta voi odottaa yllätyksiä. Teatteriryhmä on tyylilajeihin sitoutumaton ja tarjonta on ollut erittäin monipuolista, näytelmiä on ollut Shakespearesta farssiin ja murha mysteereistä kokeilevaan teatteriin. ”Teatteri Musta Aukko esittää yhden teatterikappaleen vuodessa, enempään ei rahkeet riittäisi harrastajateatterille”, kertoo teatterin hallituksen puheenjohtaja Sari Muurinen. ”Keväällä tehdään päätös seuraavan kevään näytelmästä. Kesällä pidetään taukoa ja syksyllä aletaan heti treenaamaan uutta näytelmää. Ensi-ilta vietetään kevättalvella helmi-maaliskuussa,” tarkentaa Muurinen teatterivuoden aikataulua. Näyttelijät harjoittelevat pääsääntöisesti kahdesti viikossa yhteensä seitsemän tunnin ajan. Hieman ennen esityskautta harjoituskertoja on enemmän. ”Harrastuksena tätä tehdään, mutta tämä on vaativa harrastus. Harjoituskausi vie aikaa, lisäksi esityskausi on aika intensiivinen. Meillä on 1,5 kuukauden aikana joka lauantai ja sunnuntai esitykset. Melkein koko päivän saa silloin menemään, joten tämä harrastus vaatii myös tukea perheeltä, muuten tätä ei pystyy tekemään”, avaa Muurinen harrastajanäyttelijän työtä. Musta Aukko Espoon Matinkylässä Teatteri Musta Aukon näytökset esitetään Matinkylän monitoimitalon teatterisalissa, jonne Matinkylän metroasemalta on vain 600 metrin kävelymatka. Ensikertalaiselle kerrostalojen siimeksestä löytyvä monitoimitalo saattaa nostattaa hiukan kulttuurishokin tunnetta, sillä nuorisotoiminnan mekka ei ulospäin lupaile korkeatasoista teatterielämystä. Ensivaikutelmaan ei kuitenkaan kannata luottaa, sillä kun auditoriumin ovet aukeavat, unohtuu eteisen nuorisotalotunnelma ja upean teatterisalin punaiset kangaspenkit kutsuivat istuutumaan teatterielämyksen pariin. Tervetuloa harrastajateatteriin ”Harrastajateatterissa tehdään tosi upeata teatteria. Rohkaisisin kaikkia ennakkoluulottomasti lähteä katsomaan harrastajateattereiden esityksiä. Me olemme saaneet sellaista palautetta, että ikinä ei olisi uskonut, että harrastajateatteri voi olla niin hyvää ja laadukasta. Monilla on virheellisesti käsitys, että se on vähän sellaista koulun kevätjuhlanäytelmää”, kertoo kokemuksistaan Muurinen ja kannustaa artonevalaisia hyppäämään rohkeasti metroon ja saapumaan Espoon Matinkylään. Musta Aukon Suomen hevonen -esityksen ohjannut teatteriohjaaja Janne Lahtia toivoo, että katsoja voi viettää antoisan, ajatuksia ja tunteita herättävän hetken näytelmän tekijöiden parissa ja nauttia lähes ilmaisesta mielenterveydenhoidosta ja herkullisesta väliaikatarjoilusta. Harrastajateatterissa tehdään töitä suurella sydämellä ja intohimolla. Sopivan vakavasti. Tarjolla on elämys, joka ehdottomasti kannattaa kokea.
5 Koko perheen teatteritärpit TAHVO JA BELLA (3+) Tahvo ja Bella on ihana tarina ystävyydestä. Meksikonkarvatonkoira Bella asuu Majakkasaarella emäntänsä Selman kanssa, joka on majakanvartija. Erään myrskyn mukana saarelle saapuu kylpyammeveneellään Tahvo-kissa, joka kanssa Bella nopeasti ystävystyy. Seikkailu alkaa, kun majakan valo yllättäen sammuu. Tahvolle ja Bellalle tulee kiire saada lamppu takaisin palamaan ennen kuin laivat ajavat karille. Helsingin Kaupunginteatteri, ensi-ilta 20.3., esityksen pituus 35 min. KOIRAMÄEN SUOMEN HISTORIA (kouluikäiset ja kaikki Koiramäen ystävät) Mauri Kunnaksen rakastetut hahmot heräävät eloon Kansallisteatterin näyttämöllä. Kunnaksen kuvakirjaan perustuva näyttämöteos kertoo Suomen historian vaiheista Ruotsin vallan ajalta 1500-luvulta 1800-luvun alkuun. Koiramäen Suomen historia on valloittava teatteriesitys, joka muistuttaa, ettei historia ole vain lista vuosilukuja ja nimiä vaan ennen muuta toinen toistaan kiehtovampia hahmoja ja tarinoita menneiltä ajoilta. Kansallisteatteri, ensi-ilta 7.3. THE ADDAMS FAMILY (7+) Hirrrrrvittävän hilpeä musikaalikomedia The Addams Family valloittaa Aleksanterin Teatterin lavan toukokuussa. Riemastuttava kauhukomediaklassikko kertoo Addamsin friikkiperheestä ja siitä, mitä tapahtuu, kun heidän tyttärensä Wednesday rakastuu ja aikoo naimisiin – taviksen kanssa! Musikaalin tähtinä loistavat Skene-musiikkiteatterikoulun lahjakkaat opiskelijat taustatiiminään musiikkiteatterin rautaiset ammattilaiset ja livebändi. Aleksanterin teatteri, näytökset 15.– 18.5. Kuva: Helena Knutas
6 K uohu kiinnostui tästä elämänmakuisesta tanssiteoksesta ja päätti suunnata teoksen alkulähteille. Haastattelimme idean äitiä, kypsyttäjää ja produktion monitoiminaista, tanssija-tanssinopettajaa Hanna-Maija Pääkköstä. Mitä kaikkea tämä tanssiteos pitää sisällään? ”Textual Motion on poikkitaiteellinen produktio, jota rakentamassa on joukko tanssijoita, ääninäyttelijöitä, yksi runoilija ja kaksi ohjaajaa – ja, mikä tärkeintä, yleisö, jonka omin sanoin kirjoitetut tarinat heräävät nyt eloon paperilla, äänessä, muodossa ja liikkeessä. Produktiossa mukana olevia yhdistää vahva luomisen halu ja luova hulluus, ja kaikki ovat lähteneet tähän mukaan intohimoisesti, 110 lasissa”, myös omaa latinalaisiin ja keskiamerikkalaisiin tansseihin erikoistunutta Studio Tambor -tanssikoulua vetävä Hanna-Maija kertoo. Erityislaatuisen tästä teoksesta tekee se, että koko teos perustuu tarinoihin yleisön elämästä. Tarinat on puettu runoilija Henrik Pathiranen toimesta runoiksi, jotka ääninäyttelijät ovat lukeneet äänitteelle. Ja nyt tarkkana, tässä on koko homman taika ja ydin: tanssijat kuulevat ääneen lausutut runot vasta paikan päällä, galleria Forum Boxissa, ja muuntavat kuulemansa runot liikeimprovisaatioksi – elämän tanssiksi. Siten koko teos saa lopullisen muotonsa vasta tanssijan liikkeessä. ”Textual Motion tutkii erityisesti tarinoiden, tunteiden ja kokemusten transformaatiota liikkeeksi”, Pääkkönen selventää. Idea teokseen kumpuaa Hanna Poikosen väitöskirjasta, joka käsittelee tanssijan liikereaktiota. “Lukiessani väitöskirjaa minulla heräsi ajatus siitä, Miika Sibelius Kirjoittaja on viestinnän tekijä ja sanantaitaja, jonka sydäntä lähellä ovat kieli, kulttuuri, yhdenvertaisuus, tanssi ja vähintäänkin kaikki siltä väliltä. Mitä tapahtuu kun teksti ja liike kohtaavat? Yleisön tarinat nähdään tanssina ensimmäistä kertaa Suomessa. Yhteisöllinen tanssi-improvisaatioteos Textual Motion pukee yleisön kohtaamiset runoiksi, runot sanoiksi ja sanat tanssiksi. Kantaesitys nähdään 17.–18. toukokuuta Helsingissä galleria Forum Boxissa. mitä tapahtuu, jos musiikin korvaa ääneen lausutulla tekstillä. Tätä ajatusta olemme nyt lähteneet tutkimaan”, Pääkkönen jatkaa. Teos on myös kansainvälisen yhteistyön tulos, sillä meksikolainen koreografi ja tanssija Cano Monroy toimii teoksen apulaisohjaajana. Eikä kansainvälisyys jääne siihen: ”Toivottavasti voimme toteuttaa konseptin tulevaisuudessa myös ulkomailla”, Hanna-Maija toteaa. Yleisöltä anonyymisti kerättyihin tarinoihin pohjaavat runot painetaan myös runoteokseksi, joka on saatavilla paikan päällä galleria Forum Boxista Textual Motion -tanssiteoksen esityspäivinä. Miksi teos tulisi kokea? Pääkkönen pohtii hetken ja vastaa: ”Tämä on ehdottomasti nähtävä, sillä meistä kukaan ei vielä tiedä, mitä tapahtuu, kun teksti ja liike kohtaavat.” Tanssija, tanssinopettaja, ohjaaja-tuottaja ja väitöstä vaille valmis tohtori Hanna-Maija Pääkkönen on Textual Motion -tanssiteoksen sekä tanssikoulu Studio Tamborin takana. Textual Motion – kun teksti ja liike kohtaavat 17.–18.5.2019, Galleria Forum Box, Helsinki LUE LISÄÄ: www.textualmotion.com Seuraa Facebookissa @textualmotion
7 Sirpa Häkli Kuvataiteilija, taidemaalari www.sirpahakli.net www.instagram.com/sirpa.hakli/ www.artlainaamo.com/sirpa-hakli/ Taiteilijaesittelyssä Sirpa Häkli Luonnon tilassa – tavoitteena ”pelottavan elävä” maalaus L uin parikymmentä vuotta sitten matkallani New Yorkiin Village Voice -lehden kuvataidekriitikon luonnehdinnan juuri näkemästäni, hyvin vaikuttavasta näyttelystä: ”Everything is almost frighteningly alive”. Elämässä on tapahtumia, joiden merkityksen huomaa vasta myöhemmin: Kokemukseni näyttelystä, jossa kriitikon sanoin ”kaikki on miltei pelottavan elävää”, vahvisti suuntaa, johon taiteilijana pyrkiä – tavoittaa edes hieman tuollaista elävyyttä. Keväällä 2011 sain vuokralle uuden valoisan työhuoneen Arabianrannasta, Ateljeesäätiön uusista tiloista. Näkymä 7. kerroksen ikkunoista kohti Annalan puistoa ja vilkasta Hämeentietä oli rauhoittava ja samalla sopivan urbaani. Olin valmistunut kuvataiteilijaksi jo 25 vuotta aiemmin, mutten vielä toteuttanut opiskeluaikaista visiotani, maalaamista kankaalle isoon kokoon (jolloin maalaus muuttuu myös fyysiseksi tapahtumaksi). Tuolloin asian mahdollisti niin oma kypsymiseni kuin uusi työhuoneeni. ”Pelottavan elävä” maalaus merkitsee minulle liikettä, kerroksellisuutta, epäjärjestyksen lisääntymistä ja yllätyksellisyyttä. Maalaus on oma maailmansa, joka otetaan haltuun aineellisesti, levittäen kankaalle väriä erilaisin työvälinein, ja aineettomasti, täyttäen kuvapinta tekijänsä ajatuksin ja tuntein. Parhaiten se onnistuu minulle edeten prosessinomaisesti, ei siis valmiista luonnoksista käsin. Tulosten kannalta tällainen maalaaminen tuottaa joko nopeaa ”onnistumista” – tai valitettavan hidasta, useita korjauksia, poistoja ja päälle maalauksia sisältävää työskentelyä. Seuraava yksityisnäyttelyni avautuu huhtikuussa Galleria G:ssä, Helsingissä. Esille tulee viime vuosina valmistuneita öljyvärija sekatekniikkamaalauksia, jotka eivät esitä mitään (konkreettista), mutta joita tehdessäni olen ajatellut mm. luonnon hallitsemattomuutta ja ihmisen luontosuhdetta mistä johtuen näyttelynkin nimi on ”Luonnon tilassa | State of Nature”. Maalaukset pitää nähdä ”livenä”, niiden materiaalisuutta ja muita ulottuvuuksia ei voi korvata digitaalisin kuvin – joten tervetuloa katsomaan näyttelyäni paikan päälle! Olen opiskellut maalausta ja taidegrafiikkaa Turun Piirustuskoulussa ja Krakovan Kuvataideakatemiassa Puolassa 1980-luvulla ja taidehistoriaa 2000-luvulla Helsingin yliopistossa. Ensimmäiset 10 vuotta opintojeni State of Nature (IV), tempera ja öljy kankaalle 2018-19. Maalaaminen öljyväreillä on likaista puuhaa. Work-in-Progress, maalauksia työhuoneella helmikuussa 2019. Ku va t: Si rp a H äk li Sirpa Häkli Luonnon tilassa | State of Nature 23.4.-19.5.2019 Galleria G Pieni Roobertinkatu 10 Avoinna: ti-pe 11-17, la-su 12-16 Taiteilijatapaaminen su 5.5. klo 14-16 Vapaa pääsy Nyt kangaskassit verkkokaupastamme 12 €/kassi tai kaksi kassia yhteensä 20 €. Tarjouskoodit kassalla ovat KASSI ja KAKSIKASSIA Ta r jo u s vo im as sa 15 .5 . as ti maishop.fi @maishop.fi Kevättarjous Näyttävät ja kestävät kangaskassit arkeen jälkeen toimin etupäässä taidegraafikkona, sittemmin taidemaalarina. Olen mukana ArT Arabianrannan taiteilijat -yhteisössä, joka järjestää mm. avoimia ateljeita, näyttelyjä Arabianrannan kirjastoon ja ylläpitää ArT-lainaamo -verkkosivustoa. Taiteeseeni voi tutustua kotisivuillani ja teoksiani voi vuokrata tai ostaa ArT-lainaamon kautta.
8 Toisaalla Stadissa: Tuhat vuotta Kumpulan taivaan alla K umpulaa voi syystä nimittää puutarhakaupunginosaksi: aluetta ympäröi kaksi siirtolapuutarhaa, yliopiston kasvitieteellinen puutarha ja koulukasvitarha ja kaupunginosan yleisilme on omakotitonttien omenapuiden ja istutusten ansiosta hyvin vihreä. Kumpulan läpi levittäytyy myös yli 80-vuotinen vanhojen kuusivaltaisten metsien vyöhyke. Siitepölyanalyysi osoittaa, että alueella on viljelty viljakasveja jo 900-luvulla. Ensimmäiset ruotsalaiset asettuivat alueelle 1200-luvulla. Heiltä alue sai nimensä: nimi Gumtäkt (Gumtecht, Gumtächt, Kumtähti) tarkoittanee Gudhmundtai Gumme-nimisen henkilön uudisraiviota. Kumpula on todennäköisesti ollut osa Forsbyn kylää, jonka alueelle sitten 1550 perustettiin Helsingin kaupunki. Kumpulan omakotialue alkoi rakentua 1925, kun kaupunki vahvisti Uno Mobergin laatiman kaavan. Työväen asuttaminen omakotialueelle, jossa tontilla saattoi viljellä särvintä leipänsä päälle, oli osa 1920-luvun eheyttämispolitiikkaa, jolla sisällissodan haavoja haluttiin hoitaa. Ensimmäiset vuokrasopimukset allekirjoitettiin vuonna 1926 Liminganja Kymintien alkupään tonteista ja taloja alkoi valmistuva vuonna 1927. Niihin rakennettiin vesijohto, viemäröinti ja sisävessat. Ensimmäiset tontinvaraajat olivat perheellisiä ammattityöläisiä, kirvesmiehiä, maalareita, hevosajureita, kivimiehiä ym. Talot olivat kahden perheen taloja ja osaan louhittiin kivijalka Kymintien takana olevista kallioista. Alakerroksen hirret saatiin mm. Kruunuhaassa puretuista taloista. Kadun toiselle puolelle rakennettiin puisia pienkerrostaloja, jotka rytmittävät katukuvaa onnistuneesti. Intiankadun pohjoispuolelle taloja valmistui 1930-luvulla. Koska asujaimisto on vakiintunutta, kaupunginosassa vallitsee kylämäinen tunnelma. Monet vastaantulijat kadulla tervehtivät, vaikka eivät tuntisikaan. Uudetkin asukkaat toivotetaan tervetulleiksi ja he solahtavat Kumpula on pieni kaupunginosa isojen teiden välissä: etelässä se rajoittuu Kustaa Vaasan tiehen, pohjoisessa Koskelantiehen, lännessä Mäkelänkatuun ja idässä Kustaa Vaasan tien ja Koskelantien muodostamaan kiilaan. nopeasti joukkoon. Uusia asukkaita onkin tullut paljon 1980-luvun jälkeen. Silloin rakentui Isoniityn alue, minkä jälkeen Valtimontien varren kerrostalot ja rivitalot, 1990-luvulla yliopiston Kumpulan kampus opiskelija-asuntoineen ja muine asuintaloineen sekä viime vuonna uusimpana täydennysrakennuskohteena valmistui HOASin kaikkien aikojen suurin opiskelijatalo. Näin kaupunginosa on nuorentunut ja monimuotoistunut. Silti Kumpulassa on yhä taloja, jotka ovat olleet saman suvun hallussa 1920-luvulta lähtien. Osa asukkaista toteaa yksikantaan lähtevänsä Kumpulasta pois vasta, kun kannetaan jalat edellä. Paikkaan sitoutuminen selittyy osin myös historialla: 1960-luvun modernisaatio oli jyrätä Helsingin puiset omakotialueet Kumpulan, Käpylän ja Toukolan. Silloin lehdet uutisoivat jo kaupunginosien uudelleenrakentamisesta: Toukola asuntokerrostaloalueeksi ja Kumpula yleisille rakennuksille. Omakotiyhdistyksen hirmuisen väännön tuloksena kaupungin asemakaavaosasto päätti vuonna 1965 luopua alueen kortteleiden asemakaavan muuttamisesta. Tänä vuonna tontinvuokrasopimukset ovat jälleen tapetilla: nyt uhkana on tontinvuokran moninkertaistuminen aiempaan nähden. Juurtuminen ja sitoutuminen omaan kotipaikkaan on monella johtanut myös haluun tehdä jotain oman kylän hyväksi. Kumpulalaiset ovatkin vapaaehtoistyön veteraaneja: kaupunginosalehteämme Kumpostia toimitetaan ja jaetaan vapaaehtoisvoimin, asukastaloamme Kylätilaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja kerran kahdessa vuodessa kylämme isännöi Kumpulan kyläjuhlia – täysin vapaaehtoisvoimin. Kylämäisyys voi näyttäytyä myös negatiivisena. Kuuluu sellaisiakin arvioita, että kumpulalaiset ovat omahyväisiä ja sisäänpäin lämpiäviä nimbyjä, jotka valittavat kaikesta. Totta sekin: asetumme heti ärhäkkään siilipuolustukseen, jos meille tärkeitä asioita, kuten luontoarvoja, aiotaan loukata. Rakentamisja liikennehankkeista käydään aina kiivasta keskustelua. Mitä tulee omahyväisyyteen, on 1920-luvun politiikka varmaankin tuottanut tulosta: puutarhassaan kuokkiva kumpulalainen ei enää ole poliittisesti kovin räjähdysaltista ainesta. Teksti: Ulla Agopov Monet vastaantulijat kadulla tervehtivät, vaikka eivät tuntisikaan! Keväinen Limingantie. Kuva: Jorma Ikonen
9 Kaupunkiyhteisöjen kehittäminen ja ihmisten, asukkaiden ja organisaatioiden osallistaminen aktiivisina toimijoina yhteisöjen rakentamiseen on Metropolian uuden Innovaatiokeskuksen tavoitteena. Voimaa elokuvasta ja yhteisöstä K ulttuurituotannon tutkintoohjelman Voimaa elokuvasta yhteisöllinen elokuvaklubi ESR hankkeessa tavoitteina on yhteisöjen kehittäminen ja yksilöiden sosiaalisen toimijuuden aktivoiminen ja vahvistaminen elokuvaklubitoiminnan keinoin. Voimaa elokuvasta -hankkeessa kehitetään yhteisöllisen elokuvaklubin toimintamalli, jossa yhdessä valittujen teemallisten elokuvien katsominen ja ohjatut elokuvan aiheita käsittelevät keskustelut muodostavat erilaisiin kohderyhmiin ja yhteisöihin sovellettavan yhteisöllisyyttä rakentavan ja yksilön asemaa vahvistavan konseptin. Hankkeessa pilotoidut elokuvaklubit ovat suunnattu nuorille työttömille sekä maahanmuuttajille vahvistamaan heidän sosiaalista osallisuuttaan, kotoutumista ja tukemaan työllistymisen ohjaamisessa. Yhteistyö Artova ry:n ja edellisen puheenjohtajan Keijo Lehikoisen kanssa on ollut alusta asti tiivistä. Muita kohderyhmäyhteistyökumppaneitamme ovat Ohjaamo Helsinki, Tutu ry, DocPoint, Helsingin NMKY, Integrify maahanmuuttajille suunnattu koodarikoulu ja Kalasataman Vapaakaupungin Olohuone. Yhteiskehittämistyöpajoissa hyviä käytänteitä on jaettu ja uusia luotu. Artova ry:n kehittämä ArtovaMalli pilotteineen on onnistunut esimerkki yhteisöllisyyden toteutumisesta. Voimaa elokuvasta elokuvaklubit ovat suunnattu terveyden ja hyvinvoinnin, sosiaalialan ja nuorisotyön sektoreille sekä yhdistyskentän ja neljännen sektorin itsenäisten yhteisöjen ja pienryhmien käyttöön. Hankkeessa tuotetaan Voimaa elokuvasta -ohjaajakoulutuksia, käsikirja sekä verkkomateriaaleja elokuvaklubeja järjestäville toimijoille. Voimaa elokuvasta -hanke viettää yksivuotispäiväänsä maaliskuussa ja sen kunniaksi järjestämme julkisen elokuvaklubinäytöksen Kalasataman Vapaakaupungin Olohuoneessa kauppakeskus REDIssä 13.3. klo18. Illan klubielokuvana esitämme dokumenttiohjaaja Tonislav Hristovin esikoiselokuvan Sinkkuelämän säännöt, missä rakkauden kaipuu ja kumppanin etsintä puhuttaa. Voimaa elokuvasta vierailee myös Arabian katufestivaalilla 19.5. Johanna Wartio Kulttuurituotannon lehtori Projektipäällikkö voimaaelokuvasta.fi metropolia.fi/voimaa-elokuvasta Ohjaamo. Limingantien ja Kymintien risteys 1920-luvun lopulla. Kuva: Kumpulaseuran kuvakokoelma. Kumpulan kyläjuhlat. Kuva: Sami Seppänen Kumpula tänään Tilastotietoa Kumpulasta: ? Vuodenvaihteessa 2018/2019 Kumpulassa asui 3949 hlöä (Arabianrannassa samaan aikaan 7494 hlöä) ? Eläkeikäisiä 406 hlöä (yli 65-vuotiaita) eli reilut 10 % koko väestöstä ? Nuorta väkeä (15-25-vuotiaita) 49,45 % koko väestöstä ? Opiskelijoiden osuus tästä nuorten joukosta 28,2 % ? Muita kuin suomen, ruotsin ja saamen puhujia 470 hlöä eli 12 % koko väestöstä (vuodenvaihteen 2016/2017 tieto) ? Kumpulassa korkea-asteen koulutuksen saaneita on 33,9 % väestä (koko Helsinki 39,2 %) ? Keskiasteen tutkinto on 41,6 %:lla kumpulalaisista (koko Helsingissä 32,9 %) (Tiedot tuotti Helsingin kaupungin tietokeskus)
10 Kohtauksia eräästä avioliitosta Krista Pulkkinen. Kirjoittaja on Kristallin kirkkaasti -bloggari, josta Kuohuun kirjoittaminen on komea kunnia ja nauru elämän suola. M arianne ( Kristiina Halttu) ja Johan ( Esa-Matti Long) ovat onnellinen, sivistynyt ja taloudellisesti hyvin toimeentuleva aviopari, jonka yhteiselämä vaikuttaa päällisin puolin varsin ihanteelliselta. Pitkä ja vahva avioliitto, molempien menestyksekäs työura, kaksi lasta, kaunis koti ja työn ohessa perhekeskeinen, toimiva arki. Mutta kuten kaikissa pitkissä parisuhteissa on vaarana, Mariannen ja Johanin parisuhteen roolit ja tavat ovat jo painautuneet niin syvälle, että ne alkavat hiertämään. Ensimmäisessä kohtauksessa Marianne yrittää ponnekkaasti päästä eroon joka sunnuntaiksi sovitusta sukupäivällisestä. Johan on jo luovuttanut, eikä usko vaimon yrityksen onnistumiseen, vaikka häntäkin kiehtoisi oman lähiperheen kanssa vietettävä rauhallinen ja paineeton sunnuntai. Tavat ovat kuitenkin jo niin pinttyneet, ettei Marianne pääse vapautumaan täpäkän äitinsä voimallisesti kiinnipitämästä traditiosta. Rutiinit, arjen yllätyksettömyys ja vuosien varrella maton alle lakaistut ongelmat nousevat pintaan ja alkaa pitkä prosessi, jossa pariskunta käy kovaa kamppailua moraalin, odotusten ja annettujen lupausten ristitulessa. Edessä on hellyyttä ja julmuutta sekä kipuilua sitoutumisen tarpeesta ja samalla vapauden kaipuusta. Johan lähtee, mutta ovella tuskailee, kuinka toivoisi voivansa jäädä. Ristiriitaisten tunteiden otteessa kipuilu on käsinkosketeltavaa ja vihan, rakkauden ja intohimon jatkuvaa vuoropuhelua. ”Minulla meni 3 kuukautta kirjoittaa ja 30 vuotta elää se mistä kirjoitin” (Bergman) Alun perin kuusiosaiseksi televisiosarjaksi tehty ja valtavaksi kansainväliseksi menestykseksi muodostunut Kohtauksia eräästä avioliitosta (Scenes from a Marriage, 1973) nähdään Omapohjassa Ingmar Bergmanin omana näyttämösovituksena, jonka ohjaa Michael Baran. Bergmanin tuotannon suurena ihailijana Baran tekee kunniaa käsikirjoitukselle. Barania kiehtoo Bergmanin teksteissä erityisesti hänen taitonsa kuvata ihmisten moniulotteisuutta ja ihmisten välisiä suhteita sekä se, kuinka väkevissäkin kirjoituksissaan hän katsoo ihmisiä hellyydellä. Ohjaaja Baran on ottanut käsikirjoituksen taitaviin käsiinsä ja rohkeasti muokannut siitä toimivan ja loppuun asti kantavan esityksen. Erittäin onnistuneesti hän esimerkiksi jättää pois elokuvaversion ensimmäisen kohtauksen, jossa elokuvassa avioparia haastatellaan lehteen. Elokuvassa annetaan katsojalle turhan valmiiksi pureskeltuna näkymä avioparin valtasuhteista, kun Baran taas antaa katsojille itselleen tilaa muodostaa käsityksen parin voimasuhteista ja dynamiikasta ajan kanssa. Siispä, vaikka Bergmanin moderni klassikko olisi jo televisiosarjana ja elokuvan nähty, kannattaa käydä katsomassa myös teatteriversio. Michael Baranin ohjaama Kohtauksia eräästä avioliitosta pysyy tarinalle uskollisena, mutta poikkeaa riittävästi, jotta katsojalla pysyy mielenkiinto vahvana loppuun asti. ”Alan tuntea olevani vapaa sinusta ja se on suuri helpotus” (Marianne) Erinomaiseen suoritukseen on näyttelijöiden Kristiina Haltun ja Esa-Matti Longin lisäksi yltänyt myös pukusuunnittelija ja lavastuksesta vastannut Tarja Simone. Menestyksekkään keskiluokkaisen parin koti on kuin suoraan sisustuslehdestä ja aikaan sitoutumaton. Moderni koti pitää katsojan taidokkaasti tässä ajassa, mutta seinään piuhalla kiinnitetty puhelin ja vinyylit antavat impulsseja myös menneestä ajasta. Tällainen ajattomuus kirittää miettimään, miten vähän parisuhteen rakenteet ovatkaan muuttuneet vuodesta 1973 tähän päivään. Naamioinnin suunnittelijana on Anna Pelkonen ja valosuunnittelusta vastaa Ville Toikka. Valaistus ja valot nousevatkin lavastuksessa tärkeäksi, kun lavalle on haluttu realistisia toimintoja. Päähenkilöt valmistavat aamupalan, sytyttävät ja sammuttavat valoja sekä pukeutuvat ja riisuutuvat tarinan edetessä. ”Koska vaatteiden vaihdot tulee olla mahdollisimman sujuvia, se on asettanut omat vaatimuksensa puvustukselle”, kertoo pukusuunnittelija Simone: ”Tilanteita on harjoiteltu heti ensimmäisestä harjoituskerrasta lähtien”. Myös puvustuksen kautta on rakennettu tarinaa tukeva kaari: yöasusta sovinnaiseen pukeutumiseen ja myöhemmin, esityksen loppupuolella on vahvan ja itsenäisen naisen korostamiseen valittu kirkkaan keltainen upea pliseerattu mekko. ”Neljä vuotta olen halunnut sinusta eroon” (Johan) Ingmar Bergmanin mestarillisen aviodraaman traagiset ja koomisetkin käänteet ovat helposti tunnistettavia kenelle tahansa, joka elää tai on joskus elänyt pitkässä suhteessa toisen kanssa. Tuttujen ihmissuhdekiemuroiden alta nousevat esiin ikuiset teemat: elämän tarkoituksen ainainen etsintä ja henkilökohtaisen moraalin rajojen tunnistelu, kumppanuus ja sen vaateet, seksin merkitys parisuhteessa, uran ja perheen yhteensovittamisen haasteet ja yhteiskuntaamme piinaava jatkuva kiire. Miten pitää parisuhde riittävän yllätyksellisenä ja mielenkiintoisena työn ja perheen vaatimusten paineessa? Miten rutinoitua sopivasti, jotta arjen askareet sujuisivat tehokkaasti, muttei liikaa, jotta tilaa jäisi myös uudelle ja virkistävälle? Ja päättyykö parisuhde vastoin luultua kuitenkin ennemminkin meissä vahvasti vellovaan tarpeeseen kasvaa ihmisenä ja löytää itsensä, sen todellisen minän, jokaisessa elämänkaaren vaiheessa? Vai siitä perinteisestä, onnen ja rakkauden loputtomasta etsimisestä? Ulkopuolisten odotusten, yltäkylläisen huolenpidon sekä tiukkaan juurtuneiden tapojen ja traditioiden puristuksessa Johan ei löydä omalle kasvulleen tilaa kuin lähtemällä. KOHTAUKSIA ERÄÄSTÄ AVIOLIITOSTA, INGMAR BERGMAN. Kansallisteatteri, Omapohja, näytökset helmikuusta huhtikuuhun 6. päivään asti 2019. Ku va : Kr is ta Pu lk ki ne n Oletko ollut kylässä, kun isäntäpari riitelee? Istunut sohvalla, kuullut kaiken, ymmärtänyt piikittelyn ja pinnan alla kuohuvan kipuilun, mutta pysytellyt hiljaa ja sipaissut isäntäparin sinulle ojentaneesta viinilasista helmeilevää juomaa, kun et tiennyt mitä muutakaan voisit tilanteessa tehdä. Kansallisteatterin esityksessä Kohtauksia eräästä avioliitosta viinin saa nauttia vasta tauolla, mutta piinallisen tilanteen tunnelma hiipii iholle jo ensimmäisestä kohtauksesta. Teatteriyleisö pääsee lämminhenkisessä Omapohja-näyttämössä kokemaan Mariannen ja Johanin tarinan kuin istuen vieraana heidän kotisohvallansa.
11 Milloin ajatus omasta aurinkovoimalasta sai alkunsa? – Idea omasta aurinkovoimalasta virisi oikeastaan jo vuonna 2015. Vei kuitenkin lähes kolme vuotta, ennen kuin idea saatiin käytännön toteutuksen asteelle. Solarvoima oli koko ajan aktiivisesti mukana suunnitteluprosessissa, yhtiön edustajat tekivät mm. useamman kartoituskäynnin ja aurinkovoimala räätälöitiin juuri meidän yhtiömme tarpeet ja rajoitukset huomioon ottaen. – Vaikeinta prosessin alulle saattamisessa olikin saada kaikki osakkaat vakuttuuneiksi siitä, että kyseessä on paitsi eettisesti ja ekologisesti tärkeä kannanotto, myös oikeasti yhtiötä taloudellisesti hyödyttävä hanke! Aurinkosähköä helposti omalta katolta Ekosähkö ja omavarainen energiantuotanto ovat keskeinen osa tulevaisuutta ja nyt myös taloyhtiöt ottavat kasvavassa määrin vastuuta ilmastoasioista ja omasta hiilijalanjäljestään. Arabianrannan Toini Muonan katu 8:ssa sijaitsevaan kerrostaloyhtiöön asennettiin 32 paneelin aurinkovoimala syksyllä 2018. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Sini Manninen kertoo aurinkopaneelien asennusprosessista ja yhteistyöstä asennuksen suorittaneen Solarvoiman kanssa. Artikkeli on kirjoitettu yhteistyössä Solarvoiman kanssa. Onko konkreettisia muutoksia sähköntuotannossa ollut asennuksen jälkeen havaittavissa? – Hieman keleistä riippuen tiestysti, mutta arvio on, että huhtikuusta lokakuuhun aurinkopaneeleilla tuotettu energia riittäisi kattamaan tällaisen keskikokoisen yhtiön sähkönkulutuksen hissien, koneellisen ilmastoinnin, porraskäytävien ulkoja sisävalaistuksen sekä taloyhtiön saunanlämmityksen osalta. Todella paljon siis! Erityisominaisuutena omassa pienvoimalassa on energiantuotannon etäseuranta. Etäseuranta -ohjelman avulla kaikki asukkaat voivat reaaliaikaisesti seurata paneelien sähköntuottoa netistä. Omilla voimala -sivuillamme on havainnekuvia mm. säästyneistä taloudellisista kustannuksista ja luonnonvaroista. Miten koit koko asennusprosessin ja suosittelisitko sitä muillekin yhtiöille? – Asennusprosessi itsessään on taloyhtiölle vaivaton, Solarvoimalla on käytössään ns. avaimet käteen -malli. Aurinkopaneelien asennukseen ei tarvita Helsingin kaupungin rakennusvalvonnalta lupia ja suunnittelu ja asennus hoituivat vaivattomasti, ilman minkäänlaisia häiriöitä. Myös jakelusopimukset Helenin kanssa hoituivat Solarvoiman kautta. Lopputarkastus tehtiin yhdessä voimalan ollessa jo käynnissä. Yhtiössämme järjestettiin myös mm. avoin infotilaisuus, jossa osakkailla oli mahdollisuus esittää mieltään askarruttavia kysymyksiä ja niihin kattavasti vastattiin. Asennus itsessään kesti noin kolmisen viikkoa. Ylläpitokuluja ajatellen on hyvä tietää, että paneelit ovat pääosin huoltovapaita. – Kaiken kaikkiaan siis voin lämpimästi suositella! Nyt kun yhtiöiden kevätkokoukset lähestyvät, kehotan ehdottomasti asiasta innostuneita ottamaan yhteyttä oman taloyhtiön hallitukseen tai talotoimikuntaan ja tutustumaan asiaan yhdessä tarkemmin! Teksti: Milla Karkulahti Kuva: Janne Käpylehto
12 Kenneth Holmberg Majstadsbo i 42 år Esso motorhotell planerades till Majstad D et fanns planer på att Esso skulle bygga ett motorhotell i Majstad. Det fick vi höra då jag med min lilla tre personers familj i maj 1976 flyttade in i ett gammalt på 20-talet byggt trähus vid Gustav Vasas väg. Motorhotellet skulle byggas på den så kallade Gumtäkts kilen mellan Indiagatan, Gustav Vasas väg och Väinö Auer gatan. Vi kunde alltså bli grannar med ett stort modernt motorhotell. Det tyckte vi inte att lät så roligt. Vi som bott i höghus i Helsingfors hela vårt liv och nu valt att bo i en historisk miljö med trähus och trädgårdar runt Arabia fabriken. Till all lycka var innevånarna på området mycket aktiva och hade grundat Artovas föregångare, Majstad-Gammelstadens invånarförening. Den motsatte sig motorhotellet med synliga aktioner som skrivelser till staden, uppvaktade stadens politiker, spred flygblad, informerade media och gjorde en alternativ plan. Vad invånarna ville ha på området var ett servicehus med olika former av lokal service som man helt saknade. Resultatet var att politikerna i stadsfullmäktige ändrade åsikt och hela projektet förföll. Det gamla trähusområdet hade varit hotat också tidigare. På 60-talet fanns det planer på att riva hela trähusbebyggelsen och bygga moderna höghus istället. Också dessa planer skrinlades mycket på grund av invånarnas motstånd. På den tiden då vi flyttade in var många av de gamla trähusen i mycket dåligt skick. En generationsväxling var på gång då de som på 20-talet byggt husen blev gamla och orkade inte sköta dem. Vårt hus värmdes med kakelugnar. Men unga familjer som vi flyttade in och började reparera husen och införde bekvämligheter. Resultatet var att de fallfärdiga husen försvann ur gatubilden och ersattes med välskötta trähus bevarade i den ursprungliga stilen. Mycket har hänt sedan den tiden. Hela Arabiastranden har byggts men Majstads gamla trähusmiljö har bevarats och vi har klarat oss bra utan ett motorhotell. Istället har vi fått en massa närservice, högskolor, arbetsplatser och nya boendeformer som berikar området och gör det mångsidigare. Ett utmärkt område att bo i. S yksyn mittaan ammattiopisto LIVEn oppilaat jatkoivat huvilan kunnostusta ja siirtyivät yläkertaan. Sitä on ehostettu lisäämällä seinille vanhojen tapettikerrosten päälle uusi kerros makulatuuripaperia, joka on maalattu sekä maalaamalla likaisia ovia ja paneloituja seiniä. Nämä uudet kerrokset eivät estä myöhemmin tehtäviä rakennushistoriallisia selvityksiä ja korjaamista. Nyt on aika suunnitella mitä kaikkea sijoittuu puutarhakulttuurin keskukseksi kehittyvään huvilaan. Tilat voivat olla hyvinkin monikäyttöisiä ja monenlaisia toimintoja mahdollistavia. Yläkerran tilat valmistuvat alkuvuodesta, mutta yläkerran tilojen käyttö yleisötiloina selviää vasta poistumistiekysymysten ratkettua. Huvilaan on saatu lahjoituksina huonekaluja, joilla salin ja ns. tupakkasalongin tilat on saatu mukavasti kalustettua. Alakerrassa on saatu tukittua lattiarakenteiden kunnon selvittämiseksi tehdyt reiät, joten lämpö ei enää ainakaan niistä pääse karkaamaan. Tuuletusventtiilejä on myös avattu lisää ja kaakeliuuneja on alettu lämmittää, mikä osaltaan parantaa huvilan sisäilman laatua ja vähentää sähkön kulutusta. Museovirasto on myöntänyt Kiinteistö Oy Pro Annebergille avustuksen huvilan korjausten suunnitteluun, joka käynnistyy alkuvuodesta 2019. Suunnitelmissa tähdätään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ottaen huomioon tähän Helsingin vanhimpaan huvilaan kohdistuRemonttikuulumisia Annalan huvilalta Leena Tuokko vat suojeluvaatimukset. On tiedossa, että kunnostaminen tulee viemään vuosia, koska sitä voidaan tehdä vain vähän kerrallaan käytettävissä olevien varojen mukaan. Ensi alkuun tärkeänä pidetään huvilan pääsisäänkäynnin muuttamista esteettömäksi ulkoportaiden korjaamisen yhteydessä sekä salin katon konservointia. Näitä korjauksia varten on erikseen haettu avustuksia. Huvilan tuotot koostuvat pääasiassa vapaaehtoisten pitämistä toimintakahviloista ja alakerran tilojen vuokraamisesta. Syyskuussa saatiin lupa rahankeräystä varten Helsingin poliisipiirin alueella. Vaikka varsinainen keräys kohdistuukin vain Helsingin alueelle, se ei estä muitakaan osallistumasta näihin huvilan korjaamistalkoisiin. Till all lycka var innevånarna på området mycket aktiva och hade gruntat Artovas föregångare, MajstadGammelstadens invånarförening.”
13 Jean-Philippe Payette Kirjoittaja on Québecistä tuleva ranskan kielen ope joka ei asu enää Arabianrannassa mutta kuuluu sinne yhä. Mamupala Olisiko Emmanuel Macronista heavy metal -laulajaksi? E duskuntavaalit ovat tulossa. Vähän ennen niitä monivärisiä vaalijulisteita ilmestyy kaupunkimaisemaan samaan aikaan kuin puihin silmuja. Tänä vuonna saan äänestää ensimmäistä kertaa Suomen kansalaisena. Se on kansalaisvelvollisuus mutta myös suuri ilonaihe: olen aina ollut kiinnostunut politiikasta, jo ihan pienestä lähtien. Se oli sitä aikaa kun halusin isona näyttelijäksi: esiintyä televisiossa ja elokuvissa. Halusin myös laulajaksi (‘’Mesdames et messieurs, hyvät naiset ja herrat : voici le nuori pohjoisamerikkalainen Jacques Brel…Jean-Philippe Payette!’’). Loppujen lopuksi olenkin nyt opettaja ja koulutan tulevia kansalaisia. Ihan hyvä kompromissi. On mielestäni kiinnostavaa seurata miten politiikka myyntistrategioineen toimii. Oletteko huomanneet Antti Rinteen uudet pikkutakit ja hänen bussinkuljettajan roolinsa tv-mainoksessa? Oletteko lukeneet puolueiden sadat eri iskulauseet (ja kaikkien näiden mainosten seasta meidän pitäisi vain yrittää löytää oma edustajamme, se täydellinen pari)? Eduskuntavaalien t/grindr. Vastasin vaalikoneen kysymyksiin. Se on kyllä kätevä kapistus. Ehdokkaita on paljon emmekä tietenkään voi käydä kahvilla heidän kaikkien kanssa. Vaalikone on vähän kuin speeddating. Kolmekymmentä kysymystä ja yhtäkkiä tusina ehdokasta ilmestyy läppärin näytölle. Sitten vaan selataan ehdotettuja ehdokkaita. Minä seuraan tarkkaan eduskuntavaaleja Kanadassa, Québecissa, Suomessa ja Ranskassa, sekä muissa Käpylän seniorien toimintaa Käpylän seniorit ry on kokoontunut Karjalatalolla yli 35 vuoden ajan. Yhdistys tarjoaa tämän kevään aika todella mielenkiintoista ohjelmaa. Tervetuloa tutustumaan ja ehkä liittymään myös jäseneksemme, jäsenmaksu vain 20 euroa, kahvikulu 2 euroa. Tilaisuutemme alkavat klo 13.00 Karjalatalon Wiipuri-salissa. Aloitimme toiminnan tammikuussa, joten paljon on jo tapahtunut, mutta vielä on tiedossa mielenkiintoisia vierailijoita. MAALISKUU Maaliskuun toisen to 21.3. jäsentapaamisen aiheena on ”Kiertomatka ChileArgentiina-Brasilia sanoin ja kuvin”. Matkan on tehnyt yhdistyksen jäsenpariskunta. Tässä tilaisuudessa järjestetään myös arpajaiset, arvan hinta 2 euroa. HUHTIKUU Huhtikuu aloitetaan to 4.4., silloin tietokirjailija Pentti Mustonen muistelee laulaja Henry Theeliä kirjansa ”Köyhä laulaja ja laulajan poika” pohjalta. Kirjailija on Henry Theelin poika. Kevään viimeisenä vieraanamme to 25.4. on eduskunnan emeritus talouspäällikkö Pertti J. Rosila, hänen esityksensä perustuu eduskuntavuosien aikaisiin kokemuksiin ”Arkadianmäen kirstunvartija”. TOUKOKUU Kevätkauden päätämme to 9.5. syntymäpäiväkahveilla. Yllä mainittujen jäsentilaisuuksien lisäksi käymme konserteissa ja taidenäyttelyissä. Kevään päätteeeksi järjestämme bussimatkan Lopelle Marskin majalle to 16.5. Lisätietoja toiminnastamme löytyy omilta nettisivuiltamme. Yhteyttä voi ottaa myös sähköpostin kautta kapylan.seniorit@gmail.com Meidät löytää myös facebookista! Tervetuloa tutustumaan toimintaamme! Ku va : Sn ap w ire , ca nv a. co m maissa. Ranskaa puhuvissa maissa puoleiden johtajat usein ovat (tai vähintäänkin toivovat olevansa) hyviä puhujia. Puheita pidetään runsaasti (Ranskan nykyinen presidentti kerran karjui puheensa aikana kuin heavy metalin laulaja ja muistan myös yhden kotimaisen poliitikon joka muuttui ihan punaiseksi, kaulan siniset suonet sykkivät kuin Imatrankoski). Tämä ilmiö näyttää kuitenkin Suomessa harvinaisemmalta. Suomen kielen taitoni kehittyy mutta en ymmärrä kaikkea täysin. Suomessa en usko että äänestysinto syntyy puheista. Mistäköhän sitten?
14 T ällä juonella lähtee Kaupunginteatterin Fingerpori-näytelmä liikkeelle, ja juoni kantaa. Matkalle ujutetaan niin tuttuja kuin vähän vieraampia Fingerpori-sarjakuvan tapahtumia ja värikkäitä, omaperäisiä ja rakastettuja Fingerpori-hahmoja. Kaupungin hätätilanne pakottaa rehellisen Heimo Vesan ( Jari Pehkonen) harjoittelemaan videokuvaamisen lisäksi valehtelemista. Pieni hämäys on tarpeen, sillä on tärkeää, ettei kaupungin asukkaita turhaan kiperällä tilanteella huolestuteta. Heimo Vesa tarttuu siis kameraan ja kuvaa salaa Fingerporin elämästä videopäiväkirjan, jolla maanisät vakuutetaan kuntaliitoksen mahdottomuudesta. Kaupungin johtaja Homeliuksen alituinen joutuminen lööppeihin on tutuinta ja parasta Fingerporia. Homelius tuppaa sanomaan kaiken niin, että lehdistön tulkinta on julkilausumasta vähintäänkin kaksimielinen ja hävytön. Hän tulee kerta toisensa jälkeen tavalla tai toisella väärinymmärretyksi. Yksi Suomen suosituimmista sarjakuvista Ennen näytöstä saattaa mietityttää, voiko kaksiruutuista mustan huumorin sarjakuvaa herättää onnistuneesti eloon. Mutta epäröidä ei tarvitse kauaa. Tarina lähtee nopeasti lentoon ja ronski huumori kukkii kutittaen katsomossa istuvien nauruhermoja toden teolla. Petja Lähteen kirjoittaman Fingerpori-näytelmän on ohjannut Pertti Sveholm. Näytelmä perustuu Pertti Jarlan Fingerpori-strippiin, joka on noussut yhdeksi Suomen suosituimmista sarjakuvista. Fingerporia julkaisee tällä hetkellä noin 40 eri mediaa ja printtijulkaisujen kautta sarjakuvan voi nähdä päivittäin sunnuntaita lukuun ottamatta jopa yli kaksi miljoonaa suomalaista. Roolihahmot ovat helposti tunnistettavissa Roolitus on osunut nappiin. Huikeisiin suorituksiin yltää ihan jokainen lavalle astunut. Tutuimpina hahmoina Heimo Vesan ja kaupunginjohtaja Homeliuksen ( Antti Timonen) lisäksi on varmasti Sanna Saarijärven näyttelemä Kahvila Aromin emäntä Rivo-Riitta. Saarijärven Rivo-Riitta on omaa luokkaansa, samoin kuin näytelmän puolivälissä paljastavassa leopardikuvioisessa asussa parhaat show-alan päivänsä nähnyt, näyttämöä viekoitellen halkova miestanssija ( Pekka Huotari). Fingerpori-sarjakuva herää näyttämöllä eloon Krista Pulkkinen Kirjoittaja on Kristallin kirkkaasti -bloggari, josta Kuohuun kirjoittaminen on komea kunnia ja nauru elämän suola. Kylmäksi eivät jätä muutkaan roolihahmot ja niiden takana loistavaa työtä tekevät näyttelijät, kuten Helena Haaranen (mm. Heimo Vesan vaimo), Juha Jokela ja Krapula-Päivinä esiintyvä Leenamari Unho. Näyttämöllä vierailee illan aikana kaikkiaan noin 60 eri Fingerpori-hahmoa. Eikä naurua ei tarvitse pidätellä, kun muutkin salissa olevat nauravat estottomasti ääneen. Viimeisessä näytöksessä into yltyy helposti jopa tahdikkaaseen taputukseen. Puvustus ja naamiointi ovat taidokkaasti toteutetut ja takaavat Jarlan hahmojen henkiin heräämisen. Puvut on suunnitellut sarjakuvahenkeen Elina Vättö ja naamioinnin sekä kampausten takana on taitava Aino Hyttinen. Fingerpori vaatii käyttämään hoksottimia ”Sen (Fingerporin) huumorissa viehättää poliittinen epäkorrektius, kun sanotaan juuri se, mitä ei saisi sanoa. Ei ole aihetta, jota ei voisi käsitellä. Kuljetaan koko ajan siellä rajoilla, välillä menee överiksi ja välillä osuu ihan nappiin. Raikkaasti ja napakasti”, sanoo ohjaaja Pertti Sveholm. ”Fingerpori vaatii myös käyttämään hoksottimia, joutuu vähän miettimään, missä vitsi oli. Ja kun sen löytää, se palkitsee moninkertaisesti. Jarlan hengessä tehdään myös tätä näytelmää ja sarjakuvamaisuus näkyy esityksen kaikilla tasoilla, alkaen puvuista ja hahmoista aina valoon ja ääneen saakka”, Sveholm jatkaa. Lavastuksen on suunnitellut Mika Haaranen ja videosuunnittelusta vastaa Haaranen yhdessä Jaakko Siraisen kanssa. Valosuunnittelun takana on Teppo Saarinen ja äänisuunnittelun Lauri Koivisto. Kenen kanssa teatteriin? Tätä näytöstä suosittelen jokaiselle Fingerpori-fanille sekä kaikille sarjakuvapulmia ajoittain päässään ratkoneille semi-diggareille. Kaikille, joita yleensäkin musta ja ronski huumori naurattaa. Lisäksi tähän epätavalliseen teatterinäytökseen kannattaa houkutella mukaan se kaveri, joilla on hurtti huumori, mutta vain vähän innostavia teatterikokemuksia. Kun teatterikulttuuria vieroksuva on nauttinut Fingerporillisen, voi olla varma, että näytelmäteatterin monimuotoisuus tekee vaikutuksen ja askel Studio Pasilaa kohti on tulevaisuudessa keveämpi. Oivalluttava, älynystyröitä kutkuttava, ajoittain kaksimielinen ja poliittisesti epäkorrekti huumori puree monen suomalaiseen. Fingerporin kaupunkia uhkaa pakkoliitos Helsinkiin Suomen hallituksen päätöksellä. Heimo Vesa kutsutaan kaupunginjohtaja Homeliuksen puheille. Hänen tehtäväkseen tulee osoittaa päättäjille, että idyllinen ja erityinen kaupunki ja sen omintakeinen väestö ja kulttuuri on säilytettävä itsenäisenä. FINGERPORI, PETJA LÄHDE JA PERTTI JARLA Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasila (os. Ratamestarinkatu 5), näytökset toukokuun 18. päivään 2019 asti. Ku va : M iik a St or m Ku va : M iik a St or m
15 KEHYSTYSLIIKE PILVI TORSTI KANSANEDUSTAJA pilvitorsti.fi INHIMILLINEN, REILU JA TASA-ARVOINEN SUOMI HauKu TUNTEITA JA TUNTOJA Innostus, kiihtyvä hännän heilutus. Maastoutuminen ja ihmistä kohti peräpää, viestii: kiitos, etäämmällä pysytään. Kertoo jo asento kuonon hetken olevan hyvän tai huonon. Me koirat annamme tunteiden tulla ja näkyä, ei tarvitse keskustelua tai erikoista täkyä. Voi siihen aina luottaa, että nelitassuinen aitoa palautetta tuottaa. Kun aistit auki toista lukee, se ymmärrystä ja vuorovaikutusta tukee. Rakkaus kasvaa, kun osaa sallia, ymmärtää, ettei ole yhtä oikeaa mallia, tuntea, elää ja olla eläimenä ja ihmisenä tällä maapallolla. HauKun haukahteli kolmevuotias bichon frisé-poika Puntti Juutinen-Törmänen. ”instamerkki” PunttiCam Kuva: Janne Hellsten Eduskuntavaalit sunnuntaina 14.4.2019. Ennakkoäänestys kotimaassa 3.-9.4.2019 ja ulkomailla 3.-6.4.2019. Äänioikeus on jokaisella 18 vuotta täyttäneellä Suomen kansalaisella. Ennakkoäänestyspaikat Keskisen suurpiirin alueella: Arabianrannan kirjasto, Arabiakeskus, Hämeentie 135 A Etu-Vallilan posti, Sturenkatu 21 Kallion virastotalo, Toinen linja 4 A Kauppakeskus Redi, K1-kerros, Hermannin rantatie 5 Pasilan kirjasto, 2. kerros, Kellosilta 9
Hämeentie 135 arabia135.fi NYT AJANKOHTAISTA Arabia135 tehdaskorttelin sisätilat ovat jo osin uudistuneet. Metropolia Ammattikorkeakoulu avasi luovien tekijöiden kulttuurikampuksensa elokuussa 2018. Musiikin uudisrakennus on tekeillä korttelin pohjoispäähän Muotoilijankadun varteen Metropolian ja Pop & Jazz Konservatorion yhteiskäyttöön. Kortteliin tehdään parhaillaan myös tiloja Helsinki XR Centerin käyttöön. Olemme jälleen mukana kevään 2019 Arabian katufestareissa. Tulethan kuulemaan teltalle viimeisimmät kuulumiset. Metropolian XR-keskus Arkkitehdit Tommila Oy