Kuohu 02/2017 - Lehtiluukku.fi

2/2017 ARTOVA / ARABIANRANTA–TOUKOLA–VANHAKAUPUNKI -KULTTUURIJA KAUPUNGINOSAYHDISTYS RY Arabian katufestivaalit ihastuttavat lauantaina 20.5. Katso ohjelmatärpit, s. 4. Kestävämpi yhteiskunta tuhokehitys katkaisemalla. Lue lisää uudesta Kestävän kehityksen kulmasta, s. 5 Sinun parvekkeesi on minun maisemani, sanoo Kuohun uusi kolumnisti Leena Kekkonen, s. 9. Vaakunani on mamu! JeanPhilippe Payette, broilerit, juustot ja suvaitsevaisuus, s. 14.
2 Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin sitoutumaton, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kulttuurija kaupunginosalehti. Lehti jaetaan kotitalousjakeluna ja sitä on saatavissa lisäksi useista jakelupisteistä. Kuohu on luettavissa myös verkkolehtenä sekä näköisversiona kaupunginosayhdistyksen sivuilta osoitteessa www. artova.fi. JULKAISIJA Artova ry. Intiankatu 1, 00560 Helsinki. p. 0442750180 Numeron 2/2017 tekijät Tarja Törmänen, päätoimittaja Tanja Eranto, Kuohun some-toimittaja Keijo Lehikoinen, Artovan hallitus Milla Niini, Artovan hallitus Kati Lehtinen, Jenni Honkanen Sofia Wilkman Vuoden 2017 kansikuvataiteilija Kaisa Karawatski kaisakarawatski@gmail.com SÄHKÖPOSTI JA ILMOITUSMYYNTI kuohu.toimitus@gmail.com artovakoordinaattori@gmail.com PAINO Botnia Print JAKELU Helsingin Jakelu-Expert JAKELUPISTEET Arabianrannan kirjasto, Kallion kirjasto, Kumpuoti, Kumpulan kylätila, Metropolia, M-kauppa, K-market Arabia, Kääntöpaikka, Bokvillan, Olotila, Siwa, Tekniikan museo, Unisport, Sarjakuvakeskus. Kuohu ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmestymisaikataulun löydät Kuohun Facebook-sivulta ja www.artova. fi. Kuohun artikkeleissa ilmaistut mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta lehden kantaa. Pääkirjoitus Tarja Törmänen 2/2017 Artova (Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuurija kaupunginosayhdistys ry) on Arabian alueen ihmisten – asukkaiden, työntekijöiden, yrittäjien, opiskelijoiden sekä muiden alueesta kiinnostuneiden – yhteisö. Artova on pääkaupunkiseudun aktiivisin kaupunginosayhdistys. Se järjestää taideja kulttuuritapahtumia, osallistuu monipuolisesti kaupungin kehittämiseen sekä pilotoi uudenlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä. Artova kokoaa yhteen erilaisia toimijoita ja avaa samalla yllättäviä näkökulmia. Artova saa mahdottomaltakin vaikuttavat projektit toteutettua. Tärkeää on itseohjautuva ja omaehtoinen toiminta. Artova on myös tehnyt uraauurtavia avauksia vallan ja vastuun jakamisessa ja päätösvallan siirtämisessä suoraan alueen toimijoille. Monipuolisen ja vaikuttavan toiminnan mahdollistaa aktiivisten vapaaehtoisten suuri joukko. Artova on meidän kaikkien! Tule mukaan tekemään Artovan alueesta entistäkin parempi ja hauskempi! Lisätietoa: www.artova.fi. Artovan perustoiminta on riippuvainen jäsenmaksuista. Tue mahtavan monipuolista toimintaa maksamalla jäsenmaksu 12/8 euroa tilille 800012-70827323 (käytä viitettä 3696) ja täyttämällä liittymislomake sivulla www.artova.fi. Kiitos! Sanojen seikkailija ja tarinoiden tutkimusmatkailija R akastan seikkailla sanoissa ja tutkimusmatkailla tarinoissa. Mieli ja mielikuvitus ovat ihmeellisiä ja ihmeellisen taitavia. Onneksi. Ihmisyys olisi kartallani niin paljon vähemmän ilman mielen mahdollistamia seikkailuja. Lapsuuden parhaita kesäseikkailuja olivat mökin viereisessä metsässä veljen kanssa kahdestaan vietetyt telttailuyöt. Mukana oli taskulamppu, Viisikko-kirjoja, juustoleipiä ja termospullossa kuumaa kaakaota. Vaikka mökki, jossa vanhemmat nukkuivat, oli vain muutaman kymmenen metrin päässä, tietoisuus siitä, että olimme vapaita tekemään (melkein) mitä vain pienellä telttailualueellamme, mahdollisti huikeat seikkailuleikit. Iso osa ajasta itselläni kului niiden sanallisten seikkailujen kanssa. Olen lukenut Enid Blytonin rikosarvoituksia ratkaisevan lapsikatraan seikkailut lukemattomat kerran uudelleen ja uudelleen. Joka lukukerralla samaistun johonkuhun Viisikon jäseneen ja elän tarinaa erityisesti hänen matkassaan. Ajattelen, että se, minkä voi kokea mielessään, on mahdollista myös tosielämässä. Syy, miksi en katso kauhuelokuvia, löytyy tästä uskomuksesta. Elokuvat ovatkin huikeita seikkailuja. Erilaisia ja toisaalta samanlaisia kuin kirjat. Kun luemme, ohjaamme, näyttelemme, kuuntelemme ja katselemme omaa tulkintaamme tarinasta omalla tavallamme. Elokuva näyttää meille tarinan sen ohjaajan silmin. On vaikuttavaa päästä osalliseksi eläväksi tehtyyn tarinaan. Nautin ja pidän elokuvista, kirjoja rakastan. Onko sinulla suosikkitapaa seikkailla? Ja mitä kaikkea seikkailu sinulle, minulle ja meille tarkoittaa? Lue kevään Kuohu, niin tiedät aiheesta ainakin vähän enemmän ja kenties innostut ja inspiroidut jostain itsellesi uudesta tavasta seikkailla! Teema : Pienet suuret ja suuret pienet seikkailut Oletko intohimoinen kuvaaja, jolla on aina kamera laukaisuvalmiudessa? Tai satunnaisesti hetkistä, ihmisistä, eläimistä, maisemista ja maailmasta innostuva harrastekuvaaja? Nyt voit saada kuvasi julkaisuun Artovan ja Kuohulehden viestinnässä! Etsimme kuvia alueestamme, ihmisistä, tapahtumista, luonnosta ja juuri siitä, mitä sinä keksit alueellamme kuvata. Kuva on hyvä lähettää 300 dpi resoluutiolla, niin laatu riittää painotuotteeseen. Toimita kuvamateriaalisi kaupunginosayhdistys@ gmail.com 30.11.2017 mennessä. Paras kuva palkitaan 60 minuutin hierontalahjakortilla Arabian Hierontahuoneelle, toiseksi sijoittunut saa 60 euron arvoisen muistikirja/USB-tikkusetin ja kolmanneksi sijoittunut 40 euron arvoisen muistikirja/USB-tikkusetin. Lisäksi 100 ensimmäiselle kuvan/kuvia lähettäneille on luvassa pieni yllätyslahja. Artova kuvakisa
3 Teksti: Teija Immonen Taina Kokkonen Sarjakuvat: Teija Immonen Kuvat: Taina Kokkonen Grafiikan perinteeseen kuuluu, että pieneen kokoon sisällytetään isoja tarinoita. Nykyisin grafiikka voi olla myös suurikokoista ja maalauksellista. A Arabian Taidegraafikot on Hämeentiellä toimiva, liki 20-vuotias taidegrafiikkaan erikoistunut työhuone. Työhuoneella on seitsemän taiteilijaa, jotka käyttävät erilaisia taidegrafiikan menetelmiä teoksissaan. Työhuonetoiminnan lisäksi taiteilijat ovat käyttäneet ja kehitelleet ns. non-toxic -menetelmiä, joissa korostuu vähemmän haitallisten materiaalien käyttö kuvan tekemisessä. Taiteilijat opettavat ja ovat auttaneet perustamaan muita työhuoneita, joissa työsuojelu on huomioitu. Taidegrafiikan erityisyys perustuu monistettavuuteen ja useisiin eri tekniikoihin. Grafiikka tehdään aina painolaatalle, joka voi olla puuta, kuparia, muovia tai muuta materiaalia. Kun teos on esimerkiksi syövytetty, kaiverrettu tai valotettu laatalle, siitä voi vedostaa kuvan paperille joko käsin tai vedostusprässillä. Väri levitetään painolevylle, josta se siirtyy paperille. Nykygraafikoille toisintaminen mahdollistaa uuden lähestymisen tekemiseen siten, että valmista kuvalaattaa voi käyttää monin tavoin yhdistellen eri materiaaleja, värejä ja painotapoja. Grafiikan perinteeseen kuuluu, että pieneen kokoon on sisällytetty isoja tarinoita. Joskin nykyisin grafiikka voi olla myös suurikokoista ja maalauksellista. Tämän tekstin kirjoittajia ovat Teija Immonen ja Taina Kokkonen. Immonen on Kuvataideakatemiasta valmistunut taidegraafikko ja Kokkonen on valmistunut Kankaanpään taidekoulusta. Taiteilijat ovat pitäneet useita yksityisnäyttelyitä ja osallistuneet lukuisiin ryhmänäyttelyihin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Heidän teoksiaan on useissa julkisissa kokoelmissa. Teija Immonen toteuttaa teoksensa eri grafiikan menetelmin jatkaen työskentelyä toisinaan tussitai puukynäväreillä. Hän käyttää paljon metalligrafiikan menetelmiä. Tässä tekniikassa kuva syövytetään kuparilevylle. Syöpyneisiin uriin hierretään painoväri. Kuva painetaan prässin kautta paperille. Tekniikan yleisnimitys on syväpainografiikka. Immosen aihemaailma on omakohtaisesti koettua ja tunnettua, mutta kuvamateriaalia on koottu useasta lähteestä kuten populaarikulttuurista, taidehistoriasta ja omista valokuvista. Näin teokset laajenevat kollaaseiksi, joista katsoja voi poimia itselleen merkittäviä asioita. Lisäksi Immonen harrastaa sarjakuvien tekoa. Taina Kokkonen tekee pääasiassa puupiirroksia. Puupiirrosta pidetään vanhimpana grafiikan menetelmänä. Tämä tekniikka tunnettiin jo 800-luvulla Kiinassa. Puulevyyn kaiverretaan kuva. Laatalle levitetään telalla väri ja painetaan paperille. Kaiverretut kohdat jäävät valkoiseksi. Menetelmää sanotaan kohopainografiikaksi, koska väri on laatan koholla olevissa osissa. Kokkosen muotokieli saa alkunsa luonnon moninaisuudesta. Valo ja väri sekoittuvat muotoihin. Kevään pilkistävä valo saa talven jäljiltä horteessa nuokkuvan kasvillisuuden loistamaan yllättävissä väreissä. Arabian Taidegraafikot ovat mukana alueen taiteilijoiden työhuoneita esittelevässä kävelykierroksessa Katufestivaaleilla 20.5.2017 klo 11-15. Tervetuloa tutustumaan työhuoneeseemme. Sain käteeni pienen grafiikanlehden Teija Immonen, Liekkejä vastaan, 2015, etsaus, akvatinta, 13x29 cm Taina Kokkonen, Valkeus, 2016, kohopaino, 44x38 cm
4 Yhteisösivu MUSIIKKI ESIINTYJÄ Kellonaika Päälava Leivo 12.00–12.45 Retro Station 13.15.–14.00 Roan 14.30–15.15 Rami ja 15.15–16.30 rantojenmiehet Jaakko Aukusti 17.00–17.45 Kari Tapiiri 18.00–18.45 Humppalava VMSK 12.00–13.45 Viihdeorkesteri Mute Contour 14.15–15.00 Tanssiorkesteri 16.00–18.00 Polte Arabia Music House Kumpulan Speksi 12.00.–13.00 Second in Paradise 13.00–14.00 Piinaviikko 14.00–14.30 Kingjo & 14.30 – 15.00 ReWew The 69100 15.00 – 15.45 DiaSpora Band 15.45 – 16.00 lily Em 16.00 – 17.00 Mary A 17.00 – 18.00 Kormus 18.00 – 19.00 KATUTAIDE MITÄ? KUKA? Muraalin maalaus Jani Tolin & Osmo Inferno Kelmugraffitia & Supafly katutaidevaunun maalausta Yhdeksän sähkökaapin Helen oy / monta eri taiteilija maalaamista Bajamajarivi taideteoksiksi! Hurrikaanit / Vesa Nieminen Myrkyttömillä maaleilla SirkusRakkausPumPum maalausta lapsille sekä pyörätuoli akrobatiaa Maalattavat autot FunkOn Maalattava rekka ja henkilöauto Hende TANSSI Balettiakatemia 12.00–12.30 Friskis & Svettis 13.15–13.30 (pop/hiphop/rock’n roll) Voimisteluseura 13.30–14.00 Elise Ken Mai Butoh 14.15–14.35 HiMo 15.55–16.00 Helsingin 17.10–17.30 tanssiopisto Tamara 17.30–17.40 Rasmunssen (nykytanssi) LL (Afrobeat) 17.45–17.50 Suomalaisen 18.00–18.50 kansantassin ystävät SIRKUS Noora Wendelius: Cyr-rengasakrobatiaa Sara Tolpo: trapetsilupaus Sirkus Magenta: työpaja kaikenikäisille Motör Circus: ekologista sirkustaidetta Lapset kertovat: tarinateltta Taikuri Tuhkanen TOUKOLAN AVOIMET PIHAT Kuka Missä Mitä? Anna Suominen Jaavantie 16 Toukolan Starbux ja pihakirppis Sirpa Määttä Damaskuksentie 15 Pihakirppis Tuomo-Juhani Vuorenmaa Damaskuksentie 5 Pihakirppis PERFORMANSSI Pasidanssi & Jatkumo ry (Suvi Suvereeni): Juhlasalkopuheita koko päivä HIT Helsinki: Känkkäränkkä ja karjuva pikkuveli 12.30–13.05 Venna Nordlund: Esitys menettämisestä 14.40–15.10 Värisevät vadelmat: Osa 1 Valkoinen 15.15–15.45 Yassine Khaled: Monitor Man 15.00–17.00 Himokas Peura: Improvisaatioteatteri 16.30–17.00 ARABIAN KATUFESTIVAALIT la 20.5. klo 12.00 alkaen A R A B I A N K A T U F E S T I V A A L I N O H J E L M A , L A U A N T A I 2 . 5 . 2 1 7 TUTUSTU KATUFESTARIEN OHJELMAAN MYÖS OSOITTEESSA artova.fi/tapahtumat/arabian-katufestivaali Mitkä katufestarit? ARABIAN KATUFESTIVAALIT – JO VUODESTA 2008 Arabian katufestivaalin edeltäjä, Iso Kierrätystapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran toukokuussa 2008. Tapahtuma kasvoi ja kehittyi nopeasti jo alkuvuosina. Vuonna 2011 Iso Kierrätystapahtuman yhteyteen tuli Suuri katutaidetapahtuma. Loppu on historiaa. Odotetusta kevättapahtumasta puhutaan nykyään nimellä Arabian katufestarit. Vuoden 2015 festivaaleilla arvioidaan käyneen noin 25 000 iloista juhlijaa. Se on suunnilleen saman verran kuin asukkaita Raahen kaupungissa Pohjois-Pohjanmaalla. Edellisten vuosien tapaan festivaalia varten liikenteeltä suljetaan Hämeentien pätkä. Tänä vuonna autoja vailla saa olla sen lisäksi myös Intiankatu aina Jaavankadun risteykseen saakka! Intiankadun alue on varattu kirppismyyjille. Pop-Up –ravintolat löytyvät Hämeentie 135:sta. Festivaalipäivän lähestyessä tutut kadut koristellaan paikallisten trashkraftistien valmistamalla maagisella kaupunkitaiteella. Mitä on trashkraftismi? Googleta ja ylläty! Festivaaliaamuna lauantaina 20.5. voit bongata pirteitä tuottajia kaduilta jo aamukuudesta alkaen. K A T S O U U S I N O H J E L M A T I E T O : h t t p : / / a r t o v a . f i / t a p a h t u m a t / a r a b i a n k a t u f e s t i v a a l i FB: Arabian katufestivaali
5 Christian Sannemann Kirjoittaja on pitkäaikainen Artova-aktiivi ja kestävän kehityksen ryhmän vetäjä. Kestävän kehityksen nurkkauksessa käsitellään ajankohtaisia ja kestävää kehitystä edistäviä aiheita. Onko sinulla jokin kestävää kehitystä edistävä ajatus, jonka haluaisit toteuttaa? Haluatko kirjoittaa jutun tälle paikalle? Tai olla jollain muulla tavalla mukana edistämässä muutosta? Tule mukaan toimintaan! Ota yhteyttä artova.kestavakehitys@gmail.com www.artova.fi/kestavakehitys Kestävän kehityksen kulma Suomalaisten ylikulutuspäivä – päivä, jolloin ekologinen jalanjälkemme ylitti maapallon biokapasiteetin – oli tänä vuonna jo 3. huhtikuuta. Jos olet miettinyt, onko yksittäisen ihmisen teoilla merkitystä ja varsinkin, jos et ole vielä miettinyt, onko niillä merkitystä, lue ja vaikutu. Niin teki Sannemann itsekin. tavoittelevan samaa ja pitkälti samalla tavoin tuotettua hyvinvointia kuin mistä olemme saaneet täällä nauttia. Yhtälö on täysin kestämätön. Suomalaisten ylikulutuspäivä – päivä, jolloin ekologinen jalanjälkemme ylitti maapallon biokapasiteetin – oli tänä vuonna jo 3. huhtikuuta. Kulutimme siis kolmessa kuukaudessa osamme maailman luonnonvaroista ja ylitimme planeetan kyvyn käsitellä fossiilisten polttoaineiden aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Jos elämäntapamme leviäisi tällaisenaan koko ihmisväestön käyttöön, olisi se varma tie katastrofiin. Vastuu on yhteinen. Asemamme tuhoisan elämäntavan edelläkävijänä tarjoaa kuitenkin myös toivoa. Sen sijaan, että yrittäisimme pitää kiinni etuoikeuksistamme, voimme pyrkiä kehittämään kestävämpiä hyvinvoinnin malleja. Mutta onko pahasti kallistunut vene vielä mahdolVastuu on yhteinen, sanoo painokkaasti Christian Sannemann, Kuohun Kestävän kehityksen kulman toimittaja. I miskunta on matkalla kohti laajamittaista ja itse aiheutettua ympäristökatastrofia. Ilmastonmuutos, kuudes sukupuuttoaalto, viljelymaiden köyhtyminen, metsäpeitteen väheneminen, fosforin ja typen kiertokulun häiriintyminen, vesistöjen ja muun ympäristön saastuminen ja ylikalastus ovat äärimmäisen hälyttäviä esimerkkejä tuhoisasta vaikutuksestamme planeetan elämää ylläpitäviin olosuhteisiin. Ihmisten yhä kasvava määrä ei varsinaisesti helpota tilannetta. 1900-luvun alkaessa maapallolla eli n. 1,6 miljardia ihmistä. Nyt lukumäärä on n. 7,5 miljardia ja väestön odotetaan vuosisadan loppuun mennessä kasvavan yli 11 miljardiin. Tilanteesta tekee huolestuttavan se, että talouskasvun hegemoniassa kehittyvät väestönkasvun kärkimaat näyttävät lista pelastaa? Onko tarvittava yhteiskunnallinen muutos mahdollista toteuttaa riittävän nopeasti? Ja onko yksittäisen ihmisen teoilla mitään merkitystä? Tietokirjailija Olli Tammilehto vastaa näihin kysymyksiin uutuuskirjassaan Tuhokehitys poikki – Yhteiskunnan olomuodon muutos (Into Kustannus, 2017). Kirja käsittelee yhteiskuntien nopeita muutoksia historian osoittamien esimerkkien valossa. Kuten luonnossakin, yhteiskunnalliset muutokset näyttävät usein tapahtuvan nimenomaan hyppäyksittäin: pitkään jatkunut hidas kehitys aiheuttaa lopulta yhtäkkisen siirtymän toiseen tilaan, nopean olomuodon muutoksen. Kehitystä määrittävät sekä muutosta kiihdyttävät että sitä ehkäisevät tekijät. Yhteiskunnallisissa muutoksissa talonpoikaiskapinoista vallankumouksiin ja luonnonkatastrofeihin, ajavana voimana ja myös lopputuloksena on tyypillisesti ollut ruohonjuuritason kansalaistoiminta. Nykyisinkin aktiiviset kansalaiset ylläpitävät monia virallisen talouden ja kunnallisen/valtiollisen politiikan ohittavia tuotannon, vaihdannan ja yhteisiin asioin vaikuttamisen muotoja. Nämä kansalaislähtöiset varjotalouden ja -politiikan siemenet esitetään kirjassa yhteiskunnallista muutosta ajavina voimina ja myös toimintamalleina, jotka vallitsevan järjestelmän romahduksissa nousevat tyypillisesti kukoistukseen. Vallankumouksiin painottamisesta ja joistain argumenttien heikkouksista huolimatta kirja on kiinnostavaa luettavaa ja nostaa esiin äärimmäisen tärkeän ja ajankohtaisen näkökulman: nopea yhteiskunnallinen muutos on mahdollista, kun ihmiset osallistuvat muutoksen tekemiseen. Kestävä maailma ei ole utopiaa ja jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa. Tuhokehitys poikki kohti kestävämpää yhteiskuntaa
6 Nelli Asikainen Kirjoittaja on helsinkiläinen viestintäkoordinaattori, joka pyrkii analysoimaan elämää ja vuorovaikutusta avoimen uteliaasti. M uutin aikoinani maalta Helsinkiin. Muutin Helsinkiin samana päivänä, kun opintoni alkoivat Helsingin yliopistolla. Tänä kesänä siitä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta. Tulin kirjaimellisesti matkalaukun kanssa rautatieasemalta suoraan opintojeni aloitustilaisuuteen. Matkalaukussani läppäri, makuupussi ja vaatteet seuraavalle kuukaudelle, jotta pärjäisin uudessa kaupungissa ennen kuin pääsisin muuttamaan ensimmäiseen asuntoon, jossa ei olisi ketään muuta huolehtimassa ruuanlaitosta, pyykkien pesusta tai sähkölaskun maksamisesta. Kädessäni paperinen kartta, jotta löytäisin oikeaan tiedekunnan rakennukseen. Jännittävää. Ihmeellistä. Muutto Minä muutin aikoinani Helsinkiin lapsuudenkodista omilleen tuntui kutkuttavalta ja vapauttavalta, mutta myös pelottavalta. Muistan, että Helsinki tuoksui ja kuulosti uudelta ja erilaiselta. Ratikkakiskojen kirskuna, kauppatorin lokkien kirkuna, keskustan liikenteen suhina ja metrotunneleiden humina ovat vieläkin ääniä, jotka liitän vahvasti Helsingin äänimaisemaan. Muistan, että kaupungin syke värähteli voimakkaasti ilmassa ja energia tuntui kutinalta sormenpäissä. Oli outoa olla tuntematon. Kukaan ei tuntenut minua, eikä tiennyt mitään minusta. Paikallisen puskaradion mukaan kuuluin ryhmään junantuomat helsinkiläiset ja kotikaupunkini kuulsi vielä vahvasti puheestani Olin tottunut siihen, että minun ei tarvitse esitellä itseäni, koska lapsuuden kotipaikkakunnallani kaikki tunsivat jotain kautta toisensa. Yhtäkkiä kukaan ei tiennyt minun elämästäni mitään. Eikä edes minun olemassaolostani. Omat juuret, verkostot ja ihmissuhteet täytyi istuttaa, kylvää ja rakentaa uudelleen. Halusin aikoinani Helsinkiin asumaan, koska halusin maailmalle halusin dynaamiseen, kansainväliseen ympäristöön. Halusin opiskella ja luoda uran. Sain sen, mutta myös muutakin. Helsinki teki minusta aikuisen ja itsestään minulle kotikaupungin. Tämä on ollut elämäni pieni suuri ja suuri pieni seikkailu. Helsinki oli Nelli Asikaiselle ensin seikkailu, sitten koti. Matkan varrella junantuomasta helsinkiläisestä kasvoi aikuinen. Seikkailua koko elämä? It’s a dangerous business, Frodo, going out your door. You step onto the road, and if you don’t keep your feet, there’s no knowing where you might be swept off to.”. Iso pieni seikkailu Kirjoista pakohuonepeleihin ja omaan mieleen. Näiden kaikkien äärelle vievät seikkailut tai ainakin niiden pohtiminen. Yhdistäisitkö sinä seikkailun myös terapiaan? Veera Uusoksa valottaa, miten seikkailullisia elementtejä löytyy ehkä yllättävistäkin kohteista. S Seikkailu voi tarkoittaa ainakin seuraavia asioita: seikkailukertomusta, seikkailuelokuvaa, seikkailupeliä, Enid Blytonin seikkailu-sarjaa. Näin toteaa aiheesta Wikipedia. Seikkailusta tulee itsellekin ensimmäisen mieleen Seikkailujen saari -kirja. Jotain nostalgista, mihin oleellista liittyy hyviksiä, pahiksia ja vauhdilla eteenpäin vievä tarina yllätyksiä täynnä. Sanakirjamääritelmän mukaan seikkailu on mielenkiintoinen tai jännittävä matka tai tapahtuma. Seikkailuun olennaisesti kuuluu liike jostain johonkin.. Seikkailutoiminta tunnetaan myös terapiamaailmassa. Terapeuttinen seikkailutoiminta tähtää lapsen itsenäisyyden edistämiseen, taitojen ja tunneilmaisun kehittämiseen toiminnan avulla. Seikkailu on siis paitsi liikettä, myös toimintaa. Aktiivista tekemistä jotain kohti tai jostain pois. Seikkailutoiminnan avulla pyritään edistämään myös ryhmätaitoja. Seikkailuun siis liittyy muita ihmisiä tai olentoja, joiden kanssa kiperistä tilanteista päästään eteenpäin. Kohti päämäärää tai luvassa olevaa palkintoa. Onko seikkailu vain lapsille ja lapsenmielisille, mitä jälkimmäinen sitten ikinä tarkoittaakaan? Seikkaileminen vaatii ainakin kaiken sen vastaanottamista mitä eteen tulee, sellaisena kuin se tulee. Seikkailu ei siis määritelmällisesti voi olla suunniteltu ja sääntöjen mukaan toteutettava projekti. Onko seikkailu sitten jotain mihin joudutaan? Voiko seikkailuun lähtemisen kuitenkin suunnitella? Suositut pakohuonepelit ovat hyvä esimerkki pienistä järjestetyistä seikkailuista. Ihmiset suostuvat menemään lukittuun tilaan ryhmässä. Tavoitteena on yhteistuumin ja neuvokkuuden avulla selviytyä rajatussa ajassa tilasta ulos, vihjeitä löytäen ja erilaisia tehtäviä ratkoen. Meillä on siis ryhmä, juoni ja tavoite. Jännitystäkin. Turvallisissa raamituksissa. Monelle meistä ulkomaanmatka on seikkailu. Tarve nähdä ja kokea jotain uutta saa ihmisen ahtaamaan itsensä tunneiksi alumiiniputkeen ja lentämään kohti vierasta kulttuuria, mahdollisesti keskelle tuntematonta. Seikkailuun kuuluva palkinto vaihtelee matkaajasta toiseen ja joku kaipaa intensiivisempää hyppyä tuntemattomaan kuin toinen. Monelle meistä matka lähikauppaan tai kaupungille kävelemään on seikkailu. Yksi parhaimmista seikkailujen kuvaajista J.R.R. Tolkien sanoikin osuvasti, että kotiovelta liikenteeseen lähteminen on vaarallista. Koskaan ei voi tietää mihin päätyy. “It’s a dangerous business, Frodo, going out your door. You step onto the road, and if you don’t keep your feet, there’s no knowing where you might be swept off to.” Nelli Asikainen Vanhalla ylioppilastalolla vuonna 2007. KUVA: Nelli Asikaisen kotialbumi. Veera Uusoksa Kirjoittaja on kasvatustieteilijä, seksologi, joka haistelee maailman tuulia aina tilaisuuden tullen lorvimalla ihmisten joukossa jossain planeetan nurkassa. Vaikuttamistyönsä hän haluaa kohdistaa ihmisoikeuksien ja erityisesti seksuaalioikeuksien edistämiseen. Veeran kirjoituksia voit lukea HalutOn. fi -blogista ja löydät hänet myös LinkedInistä.
7 Kuohun toimittaja ja arkkitehti Carita Lonka kävi korttelikinossa ja ihastui tunnelmaan, tarjontaan ja tapaan olla läsnä elokuvalle ja ihmisille. Kallion Riviera on mainio naapuri Arabian-Toukolan-Vanhakaupungin asukkaille. “Tämä on hyvä sijoitus. Seudulla asuu paljon varakkaita opiskelijoita.” Yleisö nauraa pöytiensä ääressä Aki Kaurismäelle tyypillisen lakonisen dialogin rullatessa eteenpäin valkokankaalla. Välillä lasit kilahtelevat pöytiä vasten hämärässä salissa, mutta eivät mitenkään elokuvaelämystä häiritsevästi. Olemme elokuvateatteri Rivierassa katsomassa Kaurismäen uusinta elokuvaa. Yhden salin korttelikino avattiin Harjukadulle, aivan Sörnäisten metroaseman lähelle viime vuoden marraskuussa. Sen erikoisuutena on elokuvasalissa sijaitseva baari, josta yleisö voi hakea itselleen juomia sekä tapastyylisiä ruoka-annoksia elokuvan kanssa nautittavaksi. Pienet elokuvateatterit eivät ole mikään uusi trendi. Helsinki oli aiemmin täynnä korttelikinoja, jotka kuitenkin katosivat katukuvasta kahdessa aallossa, kertoo Atte Laurila, yksi Rivieran perustajista. Ensimmäiset salit sulkeutuivat 1960-luvulla television yleistymisen takia ja loput 1980-luvulla, kun videonauhurit saapuivat suomalaisiin koteihin. Voisi kuvitella, että nykypäivänä Netflixin ja vastaavien suoratoistopalvelujen myötä yleisö jäisi edelleen kotiin katsomaan elokuvia, mutta Riviera on täynnä illasta toiseen niin, että lippujen saaminen samalle päivälle on usein haastavaa. Laurilan mielestä elokuvateattereissa käydään, koska ihmiset haluavat myös toisenlaisia elämyksiä tietokoneen ruudun tuijottamisen lisäksi. Laurila puhuu postdigitaalisesta ajasta: kun digitaalista materiaalia on rajattomasti saatavilla, alkavat ihmiset kaivata myös käsinkosketeltavia kokemuksia ja aitoja ihmiskohtaamisia. Rivierassa voi nauttia elokuvista sekä ruoasta sosiaalisessa ympäristössä. Elokuvakokemus onkin paljon yhteisöllisempi teatterimaisessa ympäristössä, jossa tuolit on sijoiteltu pienten pöytien yhteyteen ja ruokia voi tilata jaettavaksi koko seurueelle. Elokuvasalin lisäksi Rivieraan kuuluu myös kaikille avoin kadunpuoleinen baari, johon voi jäädä puimaan elokuvia näytöksen jälkeen. Riviera sijaitsee Harjukadulla tilassa, missä toimi samanniminen elokuvateatteri 1950-luvulta 1980-luvulle asti. Tila löytyi onnekkaan sattuman kautta: Kallion kulttuuriverkosto oli laatinut alueen suljetuista korttelikinoista Pimenneet valkokankaat -opasesitteen ja kartan kävelykierrosta varten. Tämä kädessään Laurila kiersi tutkimassa, missä käytössä elokuvateatterit olivat nykyään, kunnes esitteen tuottaja vinkkasi hänelle Rivieran tilojen olevan myynnissä. Myös muita kaupunginosia harkittiin sopivia tiloja etsittäessä, mutta Kallio tuntui parhaimmalta paikalta uudelle korttelikinolle. Alueella asuu paljon aktiivisia kaupunkikulttuurin kuluttajia, vaikkakin myöhemmissä kyselyissä on selvinnyt, että jopa 60 % saapuu Rivieraan muualta kuin Kalliosta. Ohjelmistossa on ollut noin 15 eri elokuvaa kuukaudessa. Laurila kertoo, että tavoitteena on tarjota monipuolisesti erilaisia elokuvia eri kohderyhmille. Vaikka Rivieran ohjelmisto koostuu pitkälti ensi-iltaelokuvista, on tarkoituksena näyttää myös vanhoja klassikoita silloin tällöin. Laurila puhuu paljon yhteisöllisyydestä ja sosiaalisesta kokemuksesta. Ideana onkin ollut antaa tulevaisuudessa myös yleisön vaikuttaa Rivieran ohjelmistoon netissä voisi esimerkiksi äänestää levityksessä olevista elokuvista omia suosikkejaan valkokankaalle. Lasi viiniä, tasokasta ruokaa ja hyvä elokuva tunnelmallisessa tilassa samanhenkisten ihmisten kanssa konsepti vaikuttaa nyt jo kovin toimivalta. Rivierassa ideoidaan kuitenkin koko ajan myös uudenlaisia kokeiluja ja elämyksiä, jotka yhdistävät elokuviin esimerkiksi musiikkia ja esittäviä taiteita. Laurila kertoo tunnelman olleen katossa Princen muistopäivänä 21. huhtikuuta. Tuolloin salissa näytettiin tietenkin kasariklassikko Purple Rain. Yleisö tanssi ja lauloi mukana sekä taputti Princen parhaimmille repliikeille. Elokuvan jälkeen juhlat jatkuivat villeinä vielä baarin puolella, missä DJ soitti tähden musiikkia. Seuraava erikoistilaisuus on toukokuussa järjestettävä Eurovision Dragstravaganza, missä Euroviisujen suoraa lähetystä Rivierassa edeltää kahdeksan eri artistin dragshow. Tilassa on viimeksi toiminut musiikkiteatteri, joten se mukautuu helposti live-esityksiin olemassa olevan lavan ansiosta. Myös yleisöä kannustetaan Euroviisuiltana pukeutumaan teeman mukaan. Varustaudu tapahtumaan irtoripsillä ja glitterillä! Nykyajan korttelikino soveltuu monenlaisiin tapahtumiin. Teemailtojen lisäksi Laurila luettelee muita mahdollisia konsepteja: lastennäytökset, jossa istuimet on korvattu tyynyillä, brunssielokuvat, erilaiset elokuvasarjat – uusista ideoista ei vaikuta olevan pulaa. Riviera on jo tällä hetkellä tervetullut ja raikas tulokas Kallion kulttuuritarjonnassa ja Helsingin elokuvateattereiden joukossa. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, millaisia elokuvakokemuksia se tulevaisuudessa tarjoaa. Kuva Riviera Lastennäytökset, jossa istuimet on korvattu tyynyillä, brunssielokuvat, erilaiset elokuvasarjat – Rivierassa ideoidaan, mitä elokuvakokemus tulevaisuudessa voi tarkoittaa. Pieni elokuvateatteri tarjoaa suuria elämyksiä Arabiasta Rivieraan on mukavan lyhyt matka Carita Lonka Kirjoittaja on vapaaaikaansa nähden liian monesta asiasta innostunut arkkitehti, jonka mielestä maailma on täynnä mielenkiintoisia ilmiöitä koettavaksi, kirjoja luettavaksi ja ajatuksia ajateltavaksi. Caritaa kiinnostavat etenkin inspiroivat elämäntarinat sekä eri taiteenalat tanssista teolliseen muotoiluun. Kuvat: Riviera Kuva Riviera / Anu Kuikka, Numini Kuva Riviera / Anni Koponen
8 K un tänään siemailit aamukahviasi, tiesitkö, että olit aivan megatrendin huipulla? Kahvi on nimittäin pop. Suomessa on jo pitkään kulutettu paahdettua kahvia enemmän kuin missään muualla maailmassa, ja nyt myös kahvittelutavat ovat muuttumassa. Kahviloita puhkeaa joka nurkalle kuin krookuksia keväällä, ja suuret paahtimot ovat saaneet kilpailijoikseen kymmeniä pieniä paahtajia. Meille kaikkein rakkain kahvilaatu on vaaleapaahtoinen, ja juomana mustana nautittu suodatinkahvi. Perinteinen kahvi on saanut rinnalleen toinen toistaan erikoisempia lajeja: tummaa paahtoa, erikoiskahveja, lattea, espressoa, cappuccinoa, kapselikoneella tehtyä kahvia… Hämeentiellä sijaitsevan kahvin ja kahvin paahtamisen erikoisliikkeen Creman omistavat Anssi Ruohtula ja Crema on kahvia parhaimmillaan Hämeentiellä sijaitseva Crema on erikoistunut kahvin nettikauppaan. Samuli Seppävuori. Crema on toiminut Arabianrannassa vuodesta 2012. Tiloissa on pieni paahtimo, mutta suurin osa paahdetaan Porvoossa. Arabianrannan myymälässä on esillä kaikki Creman tuotteet ja kahvintekoon tarkoitettuja laitteita. Crema myy tuotteitaan kuluttajille verkkokaupassa. Creman kahvi tuodaan paahtimoon Italiasta, ja Anssi Ruohtula kertoo, että se on hieman erikoisempaa espressolaatua. Haluamme, että asiakkaamme saavat positiivisia kokemuksia ja makuelämyksiä. Kahvia ei ole vain yhtä lajia, vaan kyse on mausta. Kahvia on eri makuisia, ja omaan makuun sopivaa löytyy kaikille. Se voi jollekin olla hapokasta ja toiselle hedelmäistä. Kahvissa on rajaton makumaailma. Asiakkaalla on aina hyvä maku. Me autamme löytämään sen, mikä asiakkaalle on paras. Millaista on mielestäsi täydellinen kahvi? Se riippuu tilanteesta, mutta kahvista nauttii aina. Mielestäni tilanne luo kahvin, se voi olla joko omaa aikaa tai aikaa muiden kanssa. Juon kyllä kahvia laidasta laitaan. Maun puolesta valintani taipuu täyteläisyyteen, siinä saa olla sellaista makeutta ja mehukkuutta. Kun Anssi Ruohtulalta kysyy, mikä on Creman tarina, hän naurahtaa. Se on meille itsellemmekin hieman epäselvää. Me aloitimme it-konsultointipuolella, mutta halusimme tehdä jotain omaa, ja ideat jalostuivat verkkokaupaksi. Huomasimme, ettei ollut sellaista kauppaa, joka myisi samankaltaisia tuotteita verkossa. Miksi kahvi nimenomaan tuli mukaan, ei ihan tiedetä. Se kiinnosti meitä ja koimme, että muitakin varmasti kiinnostaa. CREMA Crema on vuodesta 2007 lähtien toiminut kahvin ja teen erikoiskauppa. Arabian varastomyymälä sijaitsee osoitteessa Hämeentie 155, A-rapun ylimmässä kerroksessa. Myymälän lisäksi siellä on laitteiden esittelytila ja pieni pystybaarikahvila. Myymälässä voi tehdä kahviostoksia, noutaa tilauksensa tai pistäytyä nauttimaan kupillinen kaupunginosan parasta kahvia. Maksuvälineinä käyvät käteisen lisäksi pankkija luottokortit. Varastoon on myös esteetön pääsy takakautta. www.crema.fi Tanja Eranto Kirjoittaja on sekatyönainen, joka on touhunnut sekä kirjoittamisen että kahvinkeittämisen parissa. Kuva Crema KAHVI ON SUOMALAISTEN SUOSIKKI Yksi maailmankaupan tärkeimmistä hyödykkeistä on kahvi. Kahvi on ikiaikainen juttu, ja arabien tiedetään nautiskelleen kahvia nykymuodossaan, eli pavuista paahdettuna, jo noin 1200-luvulla. Suomeen kahvia alkoi tulla turkulaisporvarien kauppalaivoissa 1720-luvulla. Nyt meillä hörpitään paahdettua kahvia suuta kohti vuodessa noin 10 kiloa, josta saadaan keittämällä noin 160 litraa kahvia! Meillä tykätään edelleen juoda vaaleapaahtoista suodatinkahvia, mutta tummapaahtoisten kahvien suosio on koko ajan nousussa, ja osuus on jo noin 18 prosenttia. Eniten meille tuodaan raakakahvia Brasiliasta, Kolumbiasta, Hondurasista ja Keniasta. Suomessa toimii useita suuria paahtimoita ja noin 30 pienpaahtimoa. Lisää kahvista: www.kahvi.fi. Täydellinen kahvi? Mielestäni tilanne luo kahvin, se voi olla joko omaa aikaa tai aikaa muiden kanssa.” – Anssi Ruohtula –
9 monimuotoisuuden heikkeneminen ja ratkaista ilmastokriisi. Tämä ei ole teini-ikäisten tai edes nuorten aikuisten vastuulla. Vastuu on tämän sukupolven ja nykyisten päättäjien. Sinun ja minun. Kun siis seuraavan kerran mietit, että lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, niin mieti silloin mitä juuri sinä voit tehdä tässä ja nyt sen eteen, että meillä ylipäätään olisi tulevaisuutta. Nyt nimittäin määritellään se, millaiset edellytykset tämän päivän lapsilla ja nuorilla on tehdä niitä ympäristötietoisia valintoja. On mahdotonta kuvitella, että voisimme odottaa vuosikymmeniä. Tämän päivän lapset tulevat tulevina vuosikymmeninä kysymään juuri meiltä, arvoisa lukija, mitä sinä teit asioille vielä silloin kun jotain oli ylipäätään tehtävissä. Toimitko esimerkiksi lähimetsien ja -rantojen puolesta, jotta meillä kaikilla olisi jatkossakin paikka, jossa voi hengittää ja rentoutua sekä seikkailla ja nauttia luonnosta. S eikkailen lähimetsien ja -rantojen lisäksi välillä myös erilaisissa kokoushuoneissa, seminaarisaleissa ja muissa tilaisuuksissa. Näissä tapahtumissa keskustellaan usein ympäristöasioista ja siitä, miten ratkaisemme käsillä olevat haasteet esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden suhteen. Kuulen silloin tällöin sanottavan, että lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus tyyliin: ”Onneksi tämän päivän lapset ovat paljon ympäristötietoisempia ja osaavat ottaa ympäristökysymykset jopa vanhempiaan paremmin huomioon.” Tämä on tietysti totta. Edistän itsekin työssäni lasten ja nuorten ympäristökasvatusta. Meillä on kasvamassa vastuullinen sukupolvi tulevaisuuden päättäjiä. Toisaalta kannattaa huomata, että esimerkiksi omat lapseni ovat 10 vuoden päästä 13ja 15-vuotiaita. Kymmenessä vuodessa meidän pitää kuitenkin pysäyttää luonnon Tulevaisuudesta päätetään nyt Sinä päätät, missä ja miten tulevaisuudessa seikkaillaan. www.leostranius.fi Kolumni Leo Stranius Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuutettu ja ympäristöjohtaja sekä kahden pienen lapsen isä. Kolumni Leena Kekkonen Kirjoittaja puuhaa nykyisin kirjaprojektien parissa. Entinen lehdistöneuvos toimi pitkään aikakauslehtitoimittajana Suomen Kuvalehdessä ja hänen juttujaan on saanut lukea runsaasti myös MeNaisista, Kotiliedestä ja Työ Terveys Turvallisuus -lehdestä Kuohun uusi kolumnisti Leena Kekkonen pohtii toukokuussa parvekkeiden yksityisyyttä ja julkisuutta. Sinun parvekkeesi on minun maisemani jouluvalot sytytetään? Itselle vai ulkona kulkijoille? Minä olen aina ymmärtänyt ne myös viestiksi ulospäin: Täällä ollaan! Se toinen suuri parvekkeiden sesonki on heti kohta käsillä. Keski-Euroopassa olen ihaillut parvekkeiden ryöppyävää kukkarunsautta. Helsingissä näkee kokonaisia kerrostaloja, joiden parvekkeilla ei kasva mitään. Lasitetut parvekkeet saattavat kätkeä istutukset, mutta avoimiakin on paljon. Onkohan niiden ankeaan tyhjyyteen syynä se, että suomalaiset kesällä vetäytyvät mökille ja pitävät turhana parvekkeen kaunistamista? Vai se, että kasveille ei ole kesällä kastelijaa? Kutosessa tai kahdeksikossa minä aina katselen julkisivuja ja räystäitä. Miltähän ne näyttäisivät kukkasilla ja rehevillä köynnöksillä koristettuina? H uhtikuun kuudennen päivän aamuna vastapäisellä parvekkeella maannut paljaaksi varissut joulukuusi olikin yllättävästi viety pois. Närkästyksestä hävisi puhti aivan kuin ilmapallosta, johon pistetään neulalla reikä. Olinkin jo alkanut olla kuin Hyacinth Bucket. Ai että mitä minulle kuuluu, kuinka kauan joku pitää parvekkeellaan kuusenrankaa? Ei, ei se minulle kuulu, eivätkä kuulu muutkaan romppeet, ämpärit, laatikot, epämääräiset kääröt ja nyssäkät. Eivät kuulu mutta näkyvät – ja naapurin parvekkeet ovat minun maisemani, se, mitä näen ikkunoistani. Parvekkeet ovat oikeastaan yhtä hyvin yksityistä kuin (puoli)julkistakin tilaa, jonka käyttö ei ole ihan kokonaan omistajan tai asukkaan päätettävissä. Visuaalinen puoli korostuu tiettyinä vuodenaikoina. Kenelle
10 Kirjava kulma KATUFESTARITÄRPPI Arabian katufestivaali avaa tänä vuonna ovet Hämeentie 155:ssä työtään tekevien taiteilijoiden työhuoneisiin. Työhuoneiden ulkopuolella taiteilijayhteisön työskentelyyn voi tutustua myös sen kojulla, joka sijaitsee festivaalialueella. ArT:in teltassa kävijä pääsee maalaamaan taiteilijoiden tekemiä värityskuvia omin värein. Kumpulan kylätilassa puolestaan kuullaan Kumpulan Kuoron kevätkonsertti. Toukokuinen lauantai avaa ovet taiteilijoiden työhuoneisiin ja tarjoaa kotimaista elokuvamusiikkia A rabian katufestivaalien yhteydessä järjestettävä työhuonekierros tarjoaa mahdollisuuden tutustua taiteilijoiden luoviin tiloihin joko itsenäisesti tai ohjatuilla kierroksilla. Kierroksilla, jotka alkavat klo 11 ja klo 14, taiteilijat antavat työnäytöksiä ja kertovat töistään sekä työvälineistään. Mikäli työhuoneissa haluaa vierailla omatoimisesti ovat ovet avoinna klo 11– 15.30 välisenä aikana (A ja C -raput). Tänä vuonna työhuonekierroksella ovat mukana taiteilijat Sirpa Häkli, Taru Leinonen, Taina Rantala, Anna Sihvonen, Teija Immonen, Taina Kokkonen, Saija Koponen ja Merja Heino. Työhuonevierailun järjestävä ArT – Arabianrannan Taiteilijat yhteisö koostuu Hämeentie 155:ssä työtään tekevistä visuaalisten taiteenalojen ammattilaisista. Tekijöitä on niin kuvataiteen, valokuvataiteen, taidegrafiikan, maalaustaiteen kuin videotaiteenkin aloilta – kaikkia tekijöitä yhdistää halu kehittää alueellista yhteistyötä. Kierrosta järjestävät Arabianrannan Taiteilijat ovat myös perustamassa alueelle uutta taidelainaamoa, jonka puitteissa taiteen vuokraamisesta kiinnostuneen on mahdollisuus päästä tutustumaan teoksiin taiteilijan työhuoneella. Tapahtuman Facebook-sivulla julkaistaan "Viikon työhuone" -esittelyjä, joiden avulla taiteilijoihin ja heidän töihinsä voi tutustua jo ennakkoon. Sivulta löytyy myös tarkemmat ohjeet kierrosten ennakkoilmoittautumisiin. Kumpulan kylätila (Intiankatu 31) emännöi Kumpulan Kuoron kevätkonserttia, jossa yleisö pääsee nauttimaan kotimaisen elokuvamusiikin sävelistä klo 18 alkaen. Konsertin jälkeen tilan valtaa iltamat klo 23 asti. Ohjelmassa on yhteislaulua, karaokea ja pianisti Sergei Sokolovin soittoa. Illan paras filmitähti -teemainen asu palkitaan, joten pukeutumiseen kannattaa panostaa! Lisää tietoa työhuonekierroksesta löytyy Facebookista: Arabianrannan taiteilijoiden työhuonekierros ARABIA 135 Tule kuulemaan, mitä on suunnitelmissa Arabiankadun ja Muotoilijankadun välissä olevan korttelin kehittämiseen. Petankkiopastusta Bokvillanin pihalla tiistaina 23.5.2017 klo 18.00 alkaen! K iinnostaako petankki? Tämä tilaisuus on sinulle, jolle laji on aivan uusi ja yhtä lailla myös sinulle myös sinulle, joka jo tunnet petankkia. Löydetään yhdessä hienon kuulapelin ilo Arabiassa! Maksuttoman opastusillan aikana kerromme pelin kulusta, säännöistä ja välineistä. Osallistujat pelaavat myös ottelun koulun kentällä. Kaikki osallistujat mahtuvat joukkueisiin ja pääsevät oppimaan pelin käytäntöjä kokeilemalla oikeaa peliä. Jos sinulla on omia petankkikuulia, ota ne mielellään mukaan tapahtumaan. Tervetuloa tutustumaan lajiin! Mikäli kiinnostusta riittää, voimme sopia vaikkapa vakinaisesta pelipäivästä. Opastus on osa Arabian Asukastalojen harrastusohjelmaa. TULOSSA ELÄVÄ JA YHTEISÖLLINEN KAUPUNKITILA A rabia135-kortteli sijaitsee Helsingin Arabianrannassa Hämeentien varressa Arabiankadun ja Muotoilijankadun välissä. Korttelin uudistaminen on Helsingin suurin valmiiseen kortteliin sijoittuva kehittämishanke. Hankkeesta järjestetään infotilaisuus ja työpaja Arabiakeskuksessa maanantaina 12.6. klo 17. Lokakuussa 2016 päättyneen Arabia135-korttelin ideakilpailun jälkeen käynnistyy korttelin asemakaavan muutoksen valmistelu, joka kestää arviolta vuoden 2017 loppuun asti. Arabia135 -korttelissa järjestettävässä infotilaisuudessa hankkeen arkkitehdit ja Kaupunkisuunnitteluvirasto esittelevät Arabia135-korttelin suunnitelmat ja asemakaavaluonnoksen. Sen jälkeen tilaisuudessa pidetään työpaja, jossa kartoitetaan alueen asukkaiden ja muiden toimijoiden toiveita ja mielipiteitä jatkosuunnittelua varten. Korttelin asemakaavaluonnos ja muu tämän hetken suunnitteluaineisto on nähtävillä Arabia135:ssa (Hämeentie 135A) 3. kerroksen aulassa kommentointia varten 5-30.6.2017. Asemakaavaluonnoksen infotilaisuudesta ja työpajasta tiedotetaan lisää Arabian Katufestivaalien yhteydessä M-kaupan edessä pidettävässä korttelihankkeen toimipisteessä. Arabia135-korttelin kehittämisestä lisätietoja antaa Varman rakennuttajapäällikkö Tuomas Vaarasalo. Puh. 010 244 6698 tai tuomas.vaarasalo@ varma.fi Kuohun 2/2017 toimitus Kuohun 2/2017 toimitus Maija Sippo Kirjoittaja on filosofian maisteri.
11 Carita Lonka Kirjoittaja on vapaa-aikaansa nähden liian monesta asiasta innostunut arkkitehti, jonka mielestä maailma on täynnä mielenkiintoisia ilmiöitä koettavaksi, kirjoja luettavaksi ja ajatuksia ajateltavaksi. Caritaa kiinnostavat etenkin inspiroivat elämäntarinat sekä eri taiteenalat tanssista teolliseen muotoiluun. Kirja-arvostelu Hiekkamandala lukijan silmin T erhi Kuusiston kirja Hiekkamandala (Like 2017) kertoo kolmekymppisestä Irenestä, keramiikan opintonsa odottamaan jättäneestä taiteilijasta. Hän tutustuu joogatunnilla poikaan nimeltä Om. Tämän kohtaamisen myötä lukijan eteen aukeaa herkän Irenen elämä, johon kuuluu joogaa, menneisyyden haamuja ja syntymätön lapsi. Kirjan muita henkilöitä ovat Irenen äiti Ritva, ystävä Anna ja Omin äiti Ella. Tarina avautuu hiljalleen, ja alussa kovin stereotyyppisiltä vaikuttaneet henkilöhahmot syventyvät kirjan edetessä. Se auttaa ymmärtämään heidän elämäänsä, valintojaan ja suhteitaan läheisiinsä. Vaikka orastava parisuhde Irenen ja Omin välillä aloittaa kirjan, jää se itse asiassa kuin sivujuonteeksi, taustatarinaksi, ja esille nousevat suhteet kirjan elämänmakuisten ja kovia kokeneiden naishahmojen välillä. Hiekkamandala käsittelee toisaalta lapsettomuutta mutta myös äitiyttä kahden naisen, Ritvan ja Ellan kautta. Molemmilla on ollut erilainen mutta yhtä lailla vaikea suhde omiin lapsiinsa. Etääntyminen omasta lapsesta on eräänlaista lapsettomuutta sekin. Kirjan kolme tapahtumapaikkaa ovat kuin mielentiloja siinä missä Helsingin Kallio on karun kaunis, todellista maailmaa edustava paikka, on Intia vertauskuva sisäiselle rauhalle, jota Irenen ajelehtiva sukupolvi niin epätoivoisesti tavoittelee. Näiden kahden paikan väliin sijoittuu mökki Pirkanmaan maaseudulla. Se tarjoaa pakopaikan kaupungin kipeistä muistoista. Kirjan kuvaileva kieli on niin vakuuttavaa, että rinnassa puristaa Intian värien kaaoksen ja Kallion öisten äänien piirtyessä mieleen. Hiekkamandala kertoo oman tiensä ja identiteettinsä löytämisestä, merkityksellisyyden etsimisestä, menneisyyden valinnoista ja sukupolvien kuilusta. Lopulta sekin on ylitettävissä, kun oppii näkemään maailman toisen henkilön silmin. Seikkaile kesäisessä lähiluonnossa Esimerkkejä lähellä tehtävistä retkistä: ti 16.5. klo 18–20 Viikin magnoliat ja vuokot. Koetilantie 1. la 20.5. klo 13–15 Villiinny keväästä. Viikin villivihannekset. Koetilantie 1. to 15.6. klo 18–20 Maamme laulusta 2000-luvun maisemasuunnitteluun Arabianrannassa, Kumtähden kenttä, puisto Floorantien ja Hämeentien kulmauksessa. Suomi100 -puistokävely. ti 20.6. klo 18–20 Vallilan pienet viherkeitaat. Hauhonpuisto, Keiteleentien ja Hauhontien kulmaus. Lisää lyhyitä ja pitempiä lähiluontoseikkailuja löydät Pääkaupunkiseudun luontoretkioppaasta esimerkiksi Helsingin kaupungin sivuilta hel.fi hakusanalla Retkikalenteri 2017. Kaupunkiseikkailuja hieman erilaisesta perspektiivistä. Tutustu esimerkiksi näihin: Hop’n Shake Helsinki Tours Tarjolla esimerkiksi ‘Butts of Helsinki’ -kävelykierros: ihastelukohteena helsinkiläisten patsaiden parhaat pyllyt https://www.hopnshakehelsinki.fi Helsinki Tourist Guides / Walking with silence Millaista on kulkea mukana hiljaisuudessa ja olla samalla aktiivinen osallistuja? www.helsinkiguides.fi / Anu Nylund P ääkaupunkiseudulla pääsee seikkailemaan luontoon opastetusti, turvallisesti ja maksutta. Kaupungin järjestämille retkille voi osallistua kuka tahansa, ja ne sopivat myös kouluikäisille lapsille. Retkille varustaudutaan aina säänmukaisilla kengillä ja vaatetuksella, ja evästä voi varata reppuun oman harkinnan mukaan. Kuohun 2/2017 toimitus Luitko viime lehdestä kirjailija Terhi Kuusiston artikkelin Hiekkamandala-kirjasta? Lue, mitä mieltä Carita Lonka oli kirjasta ja innostu Hiekkamandalasta. Seikkailuvinkki
12 Matti Kosola Kuva: Sari-Marika Durchmann Jan Durchman on harrastanut perhokalastusta Vanhankaupunginkoskella pikkupojasta saakka. Tänä päivänä hän tyytyy kuitenkin ihailemaan koskea ja tekee talkootyötä jalokalojen lisääntymisen ja elinolojen parantamiseksi mm. kunnostamalla purojen, virtojen ja vesistöjen tilaa. Kalastus on harrastus teoriassakin M onen lapsuudessa kalastus on ollut puheenaihe ja pääharrastus metsästyksen ohella. Se aika ei ole kaukana vieläkään maalla, mutta tiiviissä kaupungissa on tingittävä monista luontoon liittyvistä asioista. Meillä on se onni, että natura-alue on ikkunan alla ja – moniko tietää – että myös Etelä-Suomen paras perhokalastuspaikka. Kalastus on kehittynyt valtavasti ja kyynisesti sanoisin, että yhä punaisemmaksi. Punaiset uistimet ovat kalastusliikkeen menekkituote ja perhotkin punertuvat. Vanha kalamies toteaa, että kalat näkevät värit toisin kuin ihminen. Toinen muotiväri on valkoinen ja sen tietävät lähellämme kuhaa pyytävät. Vaikka itse olen värien suhteen vanhanaikainen niin vieheen vaihto varman kannattaa, koska moni on sanonut, että värin vaihto tuotti heti saalista. Kalat oppivat epäilemään, on vanha viisaus, mutta niiden muisti on lyhyt. Hyvällä syönnillä kalat ovat täysin pähkähulluja. Lapin jutuissa on usein pitkä hiljaisuus ja sitten mielipuolinen kalantulo. Taitava kalastaja pyrkii toimimaan niin, että huonollakin syönnillä saa kalan iskemään. Minun valttini on mustaraitainen kuparinen Salamander Crocodile tai hyvin kapea hopealippa. Lipalla on tullut isoja haukia, taimenia, suutareita, säynäviä, tietysti ahvenia ja isoja lahnojakin. Lusikkauistimella harjusta, haukea ja ahventakin. Pieni uistin on saalisvarmempi. Vuodenajat vaikuttavat saaliiiseen hyvin paljon, mutta kalaa voi aina saada. Kalastus on tupaten täynnä vääriä uskomuksia. Made on parhaimmillan kesällä, kun se on ns. hyvässä lihassa. Ankerias iskee syöttipilkkiin talvella, vaikka se kuulemma horrostaa. Monia kaloja hyljeksitään, vaikka juuri ne ovat parasta, aivan toista kuin kasvatettu kassikala. Ruokinnasta johtuen sika, kana ja kala maistuvat kaikki suunnilleen samalta, eikö Monella tavalla saalista ja kokemuksia Onkiminen on helpointa, mutta myös vaikeinta. Ehkä pintaperholla saa jokainen, kunhan saa perhon esim. kellumaan suunnilleen oikeassa paikassa. Heittotaito on perustava asia ja moni keskittyy pelkästään siihen eli kilpailee pituusja tarkkuuslajeissa. Avokela on helpoin ja siinäkin pääsee suureen tarkkuuteen. Kuitenkin tarkkuusheittoon suosittelen hyrräkelaa, jossa ei tarvita edes jarrua. Heitin record-kelalla, jonka siimanjakajakin oli rikki parikin metriä melkein vedessä roikkuvien oksien alle 10 cm päähän rannasta. Uistimia jäi joen toisen puolen oksiin, mutta oli mahtavaa onnistua yhä paremmin ja vain peukalojarrutuksella. Kilpaonginta ja -pilkintä on jumbosijoillekin pyrkiessä vaikeaa. Itse en ole kyllin kärsivällinen enkä ole oppinut kumpaakaan lajia. Vain sen, että kun kala iskee niin ei saa tempaista vaan kevyesti tartuttaa ja nostaa hissukseen, jopa väsyttämällä. Kyllin pienien koukkujen käyttö lisää saalisHeittäydy vieheen, virran ja tarinan vietäväksi ja nauti tuhdista tietopaketista kalastuksesta Artovan alueella. Tiedätkö esimerkiksi, mitkä ovat kalastajan muotivärit? Kalamies ja Artovan veneryhmän aktiivi Matti Kosola kertoo. varmuutta. Useimmille nuorille sopii heittolajit. Perehtyminen oikearakenteiseen (katiska<>verkko) kalastukseen on käytännön tietolaji kuten hoitokalastus yleensä. Samoin vanhan kansan konstit ovat hyvin mielenkiintoisia, esim. mateiden kolkkaus ohuen jään läpi tai niiden uiminen jään päälle hakattuun ”katiskalampeen”. Made nousee nimittäin ylös valkoista koivun runkoa pitkin. Myös vieheiden historia on todella kiehtovaa. Rapalan alkuisä teki murroksen vetouisteluun ja pienimmät runkovieheet ovat nyt sentin luokkaa. Lippa ja lusikkauistin eivät ole silti antaneet periksi markinoilla. Vieheen uinti tai äänikin on oleellista. Ns. puu-uistin vipattaa, äänteleekin, houkuttavasti, mutta lusikka tekee pysäytys/nykäisyssä kuolevan kalan liikkeen. Lippa näyttää hyönteiseltä (kehrä) ja pitää ääntä. Vieheisiin on vaikuttanut myös kalan kyljen tuntoviiva. Kalan houkutus iskuun on vaikeinta mielestäni jigillä. Pintaperho elää luontaisesti, mutta uppoperhon pohjahyönteisen tyyli on hyvin vaikea aikaan saada. Kalastus on jo vuoden kierronkin eli kutuaikojen takia myös teorialaji. Paras on lukea lehtiä ja kirjoja sekä seurata saamamiesten kalastusta. Niksejä on enemmän kuin Niksi-Pirkassa. Esim. koukun vaihto on tehtävä nopeasti (tapsivarasto) puhumattakaan syöttirasian tarrakiinnityksestä ja monista jeesusteipin käyttötavoista. Ns. viehepakkia en suosittele edes venekalastukseen, etukäteen voi valita taskuun, reppuun tai olkalaukkuun sopivan valikoiman, koska haavissa ja varaosoissa on tarpeeksi kantamista. Kalaa kannattaa syödä Kalaruuat ovat kiistatta terveellisiä, mutta aloitan allergioista. Minulla oli kala-allergia jo lapsena, vaikka pystyin halukkaasti syömään pari palaa, sitten stop. Myöhemmin kirkastui, että pahin on hauki. Useimpia kaloja voin siis syödä ja tilanne tarkentuu. Esim. muikun nahka tai suomut on jätettävä pois, nyljen siis graavin muikun. Kehotan lapsia syömään kalaa ja maistamaan ainakin savumakrillia tai -silakkaa. Ennenkin jauhettiin esim. lahnaa ja haukea kalapulliksi. Se oli kiistaton herkku, mutta vaivannäkö oli ylittämätön este monelle. Nyt onneksi teollinen valmistus alkaa toimia ja mm. pienkalaa jauhetaan pihveiksi. Perinteisiä kalaruokia, varsinkin säilykkeinä on paljon, mutta ainoastaan kalapullia voi sanoa kohtuuhintaisiksi. Odotan kalapuikon uutta tulemista. Arvostusta please, tuore perkaamaton pikkusärki maksaa Berliinin hienossa tavaratalossa melkein 20 euroa kilolta, mutta esim. ahventa saa lähinnä vain luksusravintoloissa. Kalannahkakin on alustavasti hyödynnetty, mutta pelkään, että suomalaisten etsikkoaika on käytetty ja kalabisnes siirtyy maahanmuuttajille. Kansalaispalkka voi auttaa pienkalan ja nahan suhteen, mutta ilmeisesti tarvitaan laajaa yhteistyötä ja suuria pääomia. SITRAn tuella tehdään kalamassaa. Toivotaan siis, että hoitokalastuksen kertomat kalamäärät viedään hyödyksi ja puhtaasta sisävesikalasta tulee luomuviljelyn kaltainen tukijalka Suomen talouteen. Artova on mukana kalan käytön lisäämisessä ja tarjoilee tapahtumissaan erilaisia kalatuotteita. Esim. talviverkkonäytöksissä on ollut graavia suutaria ym. herkkua. Kalastusta Arabiassa Täällä on mahdollisuus joki-, koski-, suvantoja merikalastukseen. Vantaanjoella voi kokeilla em. riippuvien oksien alle heittoa. Onkiminen käy joka paikassa ja voi saada monia lajeja ja monen kokoisia. Perhokalastus käy myös joka paikassa. Koskikalastus on muun Suomen kannalta harvinaista herkkua, mutta joesta ja lahdelta saa perholla haukea, ahventa jne. Isot haukiperhot ovat minulle uusi laji, mutta tiedän, että siikaja harjusperhon on oltava pieni ja tumma. Varminta yleensäkin on käyttää pientä perhoa. Lapissa sovelsin Waltteri Aunesluoman oppeja läpikuultavasta perhosta. Vantaanjoen yläjuoksulla voi saada ison meritaimenen Teno-luokan perhoilla. Taimenen paluu on mahtavaa, mutta taimen pitää yleensä vapauttaa eli kalastajan on tiedettävä säännöt. Lähikalastus vaatii tietysti sääntöjä, koska väljemmässäkään Suomessa ei asukasta kohti ole saatavissa montaakaan grammaa filettä. Muistathan Artovan veneryhmän Kalastajalle vinkki: alueeltamme löytyy vuokrattavia veneitä ja kalastustarpeita! Venekalastaja on etulyöntiasemassa ja esim. vetouistelu nostaa kuntoa samalla, kun mietiskelee maailman menoa. Kolmas vene yritetään ”kengittää” vanhasta lasikuiturungosta ensi kesänä ja etsimmekin vapaaehtoisia reunapuiden ym. puuosien uusimiseen. Suurista panostuksista tapahtumissa ja rakennustöissä voidaan maksaa myös pieni palkkio. Veneryhmä on saanut toimintaansa ELY-keskuksen avustusta. Ajankohtaiset tiedot tapahtumista ja toiminnasta löydät artova.fi. Kotikulmillamme monenmuotoiset kalastusseikkailut ovat mahdollisia. Joki-, koski-, suvantovai merikalastus? Kokeile, innostu, harrasta! ”Kun kala iskee niin ei saa tempaista vaan kevyesti tartuttaa ja nostaa hissukseen, jopa väsyttämällä.”
13 Lämmöllä ja maulla kylmyyttä vastaan Arabiaan on rantautunut uusi ravintola, joka tarjoaa maukkaita makuja Nepalista. Siis swagatam tervetuloa nepalin kielellä! S wagatam on perheyritys, joka perustettiin jo vuonna 2009. Ensimmäinen ravintola perheellä oli Töölössä, mutta kun kilpailu siellä kasvoi, ravintolalle lähdettiin katsomaan paikkaa muualta. Uusi Swagatam avautui helmikuussa Arabianrantaan, aivan ratikkalinjojen päätepysäkin viereen. Ravintolan omistajista toinen, Bishnu Bhandari, kertoo, kuinka hän liikkuessaan Arabian alueella huomasi sopivan paikan ravintolalle. Bhandarin perhe teetti tiloihin ravintolasalin ja keittiön. Nyt alueen asiakkaita palvelee 70-paikkainen ravintola. Kesäaikaan ruoasta ja juomasta voi nautiskella 30-paikkaisella terassilla, jonne horisontista vilkkuu Vanhakaupunginlahti. Ajatuksemme oli heti alussa tehdä laadukas, perheystävällinen ruokaravintola. Olemme kehittäneet omat tavat tehdä nepalilaista ruokaa, ja periaatteenamme on kokeilla uusia tyylejä ja makuja. Ruuassa käytämme alkuperäisiä mausteita. Pääosin ravintolan asiakaskunta onkin perheitä, varsinkin viikonloppuisin ja iltaisin. Lapset tykkäävät meidän ruuastamme, Bishnu Bhandari kertoo. Lasten suosikkiannos on Butter Chicken, hän tietää. Perinteistä nepalilaista Swagatamin ruokalistalle on koottu perinteisiä, herkullisia nepalilaisia ruokalajeja. Ruokalistalla on valinnan varaa, ja ruuan maun takaavat laadukkaat raaka-aineet. Ravintola haluaa tarjota maukkaan ruuan lisäksi hyvää asiakaspalvelua. Swagatamin keittiössä annoksia pyörittää kaksi kokkia, jotka tuntevat nepalilaisen ruuan salat. Tandoori on perinteistä nepalilaista ruokaa. Meille tuttuja ovat jo kana tikka, paneer tikka ja lammas tikka. Tandooriruoka valmistetaan niin, että lihaa marinoidaan yön yli jugurttipohjaisessa yrttikastikkeessa, ja sen jälkeen se paistetaan metallivartaissa. Kastike lisätään tarjoiluvaiheessa. Tiesitkö muuten, että tikka tarkoittaa lihan paloja? Swagatam tarjoaa arkisin lounasta ja illallista aina kello 22 asti. Swagatamissa on anniskeluoikeudet. Myös juhlien järjestäminen onnistuu. Koko perhe auttaa Yrityksessä auttaa koko Bhandarin perhe. Isä Jhabindra Bhandari on työskennellyt kokkina ja tarjoilijana kotona Nepalissa sekä Intiassa. Kerran hän sitten sai sukulaiseltaan työtarjouksen ja tuli sen myötä Suomeen vuonna 1993. Nyt hän auttaa Swagatamissa salin puolella perheen äidin Bijulan kanssa. Koko perhe muutti lopulta Nepalista Helsinkiin vuonna 2002. Bishnu Bhandari työskentelee ravintolassa siskonsa Gangan kanssa. Yrityksessä on mukana myös veli Madhu, joka on yrittäjä. Bishnu Bhandari on tyytyväinen Swagatamin alkutaipaleeseen Arabianrannassa. Asiakkaat ovat löytäneet meidät hyvin. Miedoista ruuista suosituin on Butter Chicken, ja tulisen ruuan ystävät pitävät Chicken Tikka MasaTanja Eranto Kirjoittaja on sekatyönainen, joka on touhunnut sekä kirjoittamisen että kahvinkeittämisen parissa. Kuvat Katja Henttinen Käpyläntie1, 00610 Helsinki | www.koskelanhammas.fi HAMMASLÄÄKÄRIASEMA Hammaslääkärit Sanni Aho Katariina Savijoki Katja Kurhela Erikoishammaslääkäri Susanna Paju (iensairaudet) Suuhygienisti Maria Jaakkola Varaa aika soittamalla (09) 720 6800 tai netistä. lasta. Tulisimmassa annoksessamme on neljä chiliä. Bhandarin perhe on yllättynyt siitä, miten paikalliset täällä pystyvät syömään hyvin tulista ruokaa, jopa tulisempaa kuin he itse. Ajankohtaista asiaa juuri siitä, mitä ajattelet. Tai jos et vielä ajattele, ehkä on syytä. HalutOn.fi Joskus on joku paikallinen pyytänyt minulta jopa viiden chilin annoksen! ravintolaswagatam@gmail.com
14 Mamupala Jean-Philippe Payette Kirjoittaja on Québecista tuleva ranskankielen ope joka ei asu enää Arabiarannassa mutta kuuluu sinne yhä. M uistan kun olin Montréalin musiikkiskenestä puhuvaa From Montréalnimistä dokumenttia katsomassa TV5 Monden nettisivulta. Se oli pari päivää Suomeen saapumiseni jälkeen. Besnard Lakes porukan laulaja ja mini-instrumentalisti Jace Lacek kertoi toimittajalle että arki Montréalissa ilman kelvollisen ranskankielen osaamista on seikkailua: paperisodat toisella kielellä, mennä rautakauppaan tai supermarketiin tulee haastavaksi. Hänen tarina kotikaupungissani oli tarinani kotikaupungissanne. Tunnistan itseni tässä kommentissa. Minulla on vielä tuoreessa muistissa ensimmäinen kerta kun halusin mennä ostamaan grillikanaa tiskiltä. Nopea kesäinen safka. On tärkeää että sinä, hyväntahtoinen lukija, tiedät että minä itse olen päättänyt alusta alkaen mamuelämässäni että en puhu englantia vaikka se olisi todella helpompaa. Naapurini tietävät tästä tinkimättömästä tavoitteesta. Eli mennä tiskille tarkoittaa paljon enemmän kuin saada kuuma broileri. Se myös tarkoittaa: puhua suomea, tulla haavoittuvaksi, tehdä virheitä, miettiä koko matka kotoa kaupan tiskille miten sanotaan sellaiset sanat ja tällaiset verbit. Miten sanon Bonjour? Miten sanon Je voudrais (HaVaakunani on mamu! luaisin…). Onko grillikanaa tai grillikanan? Mikä on ero? Se on stressaavaa. On naurettavaa. Olen naurettava. Tiedän että lihakauppias näkee että ’olen mamu’’ on otsaani kirjoitettu. Mutta mamu on pehmeältä kuullostava sana. Se on tästä lähtien minun vaakunani! Kaikki kliseet jotka kertovat että suomenkielen opiskeleminen on mahdotonta mamuille on pakko ottaa heti pois tästä maasta. Menään eteenpäin avoimeen ja suvaitsevaan maailmaan broileri kerrallaan. Se alkaa nyt! Se alkaa minun kanssa! Mksi olen niin itsetietoinen? Miksi markettikäynti muodostuu sekkailuksi missä ranska-suomi sanakirja on kompassini? Olen ranskankielen ope mutta olen ikuinen suomenkielen opiskelija. Mitä olen saavuttanut viidessä vuodessa? Tällä hetkellä menen juustokauppaan ja ihan sujuvasti ostan suomalaisia juustoja. Juustokauppiaat hymyilevät ja antavat suosituksia. Arvaan että he ovat ylpeitä että joku mamu on kiinnostunut suomalaisista juustoista. Meillä on joskus jopa spontaaneja keskusteluja. Puhun vähän perheestäni. Voin melkein sanoa tyypillisiä ranskankielisiä lauseita kuten Sama kuin yleensä! Comme d’habitude! Tässä maassa, olen hitaasti mutta varmasti un habitué. Juusto kerrallaan. Broileri kerrallaan kohti avoimempaa ja suvaitsevampaa maailmaa. Kauppakeskus Arabia Hämeenkatu 111 Ma-Pe klo 10–20 La klo 10–18 Su klo 12–16 UUSI UFF SECOND HAND -MYYMÄLÄ Kauppakeskus Arabiaan 2. kerrokseen Kahvitarjoilu 22.5. klo 9 HauKu Tässä, nyt ja nakki Hyväksyvän tietoisen läsnäolon hetki. Nakki. Mieleni on tyhjä ja avara. Nakki. Olen tietoinen kaikista tassuistani. Nakki. Häntäni on keskellä itseäni. Nakki. Olen yhteydessä nakk...iiiitseeni. Nakki. Ihana on synttärijättinakin haju. Voi olla, että lähtee hetkeksi taju. HauKun haukahteli 1-vuotissynttäreitään viettänyt Bichon Frisé -pentu Puntti Juutinen-Törmänen puntticam
15 Kati Jaakonen www.hellapoliisi.fi Hellapoliisi Mango-passiojäätelö Kevään ja kesän herkkua on tietysti itse tehty jäätelö. Voit käyttää tuoretta, kypsää mangoa kuutioina tai valmista mangososetta. Sose antaa enemmän väriä kuin kuutioina lisätyt mangopalat. MANGO-PASSIOJÄÄTELÖ 8 annosta 4 dl kuohukermaa 3 munaa 1 dl Hunajainen Sam Vuoristohunajaa 1 rkl vaniljasokeria 2 tuoretta mangoa kuutioina TAI 4 ½ dl mangososetta 1 passiohedelmä (1 tl kurkumaa) Vaahdota kuohukerma. Vatkaa munat ja vuoristohunaja kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot ja mausta vaniljasokerilla ja mangokuutioilla tai mangososeella. Purista joukkoon passiohedelmän siemenet. Värjää seos halutessasi kurkumalla. Kurkuma ei anna makua, mutta tekee väristä kauniin keltaisen. Sekoita seos tasaiseksi. Tarkista maku. Laita seos pakastimeen ja vatkaa muutaman kerran pakastuksen alkuvaiheessa. Anna jäätelön jähmettyä seuraavaan päivään. Suojaa kulho foliolla. Pyöritä palloiksi jäätelökauhalla. Koristele halutessasi mangolla tai passiohedelmällä. 19 92 20 17 FR ISK IS&SVETT IS HELSINKI Palvelutalo Merenpisara & Avokuntoutus Aksoni ke 17.5. klo 13–17 Luennoimassa ravitsemusterapeutti Anette Palssa klo 14–15! Palvelutalo Merenpisaran sisäänkäynti: Kaj Franckin aukio 2 Avokuntoutus Aksonin sisäänkäynti: Arabiankatu 17 Arabianranta, Helsinki Luento aiheesta ”Anna aivoillesi parasta ruokaa” • kakkukahvit • virkistysjumppaa • mahdollisuus kokeilla erikoispyöriä ja sähköisiä liikkumisen apuvälineitä • tuote-esittelyjä Tule tutustumaan Helsingin neurokeskukseen, tilaisuus on avoin kaikille. Tutustumiskierrokset klo 13 ja 16. Tervetuloa mukaan! Avoimet ovet!