4/2017 ARTOVA / ARABIANRANTA–TOUKOLA–VANHAKAUPUNKI -KULTTUURIJA KAUPUNGINOSAYHDISTYS RY Joulu ja uusi vuosi on juhlien aikaa. Hellapoliisi antaa ohjeen parhaisiin itse tehtyihin herkkuihin. Kuohusta löydät reseptin hauskoihin voileipäkakkukippoihin, s. 13. Carita Lonka muutti Argentiinaan ja Miika Sibelius Suomeen. Lue mietteitä Suomesta ja maailmasta kotimaatamme pidemmältä katsovien silmin, s. 4-5. Päivi Pousi kertoo Bokvillanin tarinan, s. 7. Tarinoita tarjolla kirjojen muodossa on Arabiaan avatussa uudessa kirjakaupassa, s. 10.
2 LI N SS IT & K E H Y KS E T -30 % ARABIANRANTA • VUOSAARI YMPYRÄTALO • LOHJANTÄHTI AJANVARAUS SILMÄSET.FI JOP A PU OL I VU OT TA KOROTONTA M AK SU AIK AA. 6 kk Tarjous voimassa 31.12.2017 mennessä tehtyihin silmälasitilauksiin. Tarjousta ei voi yhdistää muihin etuihin. Pääkirjoitus Tarja Törmänen Kolme näkökulmaa sataan vuoteen SATA VUOTTA. Mitä se sinulle tarkoittaa? Pitkä aika perhoselle, minimaalinen aika maailmankaikkeudelle? Kaikki aika, mikä aikalailla yhdellä ihmisellä on tämän maan päällä taapertaa ja toimia? Historia kiinnostaa minua siksi, koska ihmiset ja tarinat kiinnostavat minua. Minua kiinnostaa myös tietää “miksi”. Historiasta löytyy vastauksia, koska jälkiviisaus tunnetusti on parasta viisautta. Jälkeenpäin on helppo kertoa, mitä ja miksi jotain tapahtui, koska mennyttä voi analysoida ja tarkastella. Enemmän kuin mennyttä, itseä kiinnostaa kuitenkin tuumailla tulevaa. Toivoa ja unelmoida, joskus vähän arvaillakin. “Mitä sitten” ja “entä jos” vaihtoehtoja on rajattomasti. Ainoa rajoite on oma pää. Kaikki on mahdollista! Kaikista tärkeintä ja ehkä myös nautinnollisinta on kuitenkin olla läsnä tässä hetkessä. Koska tässä hetkessähän minä olen ja elän. Ja koska olemalla läsnä tässä ja nyt voin muuttaa menneen mielessäni sellaiseksi, että tulevaisuudesta tulee toivotunlainen. Millaisessa Suomessa me olemme läsnä? Koska jokainen meistä katselee maailmaa oman maailmankuvansa kautta, voivat kokemukset samoista asioista ja tilanteista olla hyvin erilaisia. Joskus maailmankuva laajenee laajentamalla omaa kuvakulmaa konkreettisesti. Menemällä pidemmälle. Niin ovat tehneet mm. Argentiinaan muuttanut Carita Lonka ja Maltalta Suomeen palannut Miika Sibelius. Lue Kuohun toimittajien jutut sivuilta 4-5. Millaista 100-vuotisjuhlapäivää Kuohusta toivotetaan? Hyvien tekojen ja ajatusten juhlaa. Uskon siihen, että unelmoidessaan hyvästä, alkaa tavoitella hyvää: ajatella ja toimia niin, että hyviä asioita tapahtuu. Hyvän tekemisen hetkiä seuraavaankin sataan vuoteen. Tehdään Suomesta ja maailmasta yhdessä yhä kauniimpi paikka! Teema : Suomi 100 vuotta – kaunis maailma Arabianrannan, Toukolan ja Vanhakaupungin sitoutumaton, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kulttuurija kaupunginosalehti. Lehti jaetaan kotitalousjakeluna ja sitä on saatavissa lisäksi useista jakelupisteistä. Kuohu on luettavissa myös verkkolehtenä sekä näköisversiona kaupunginosayhdistyksen sivuilta osoitteessa www. artova.fi. JULKAISIJA Artova ry. Intiankatu 1, 00560 Helsinki. p. 0442750180 Numeron 4/2017 tekijät Tarja Törmänen, päätoimittaja Tanja Eranto, Kuohun some-toimittaja Keijo Lehikoinen, Artovan hallitus Milla Niini, Artovan hallitus taitto: Jemina Aittomäki avustaja: Kati Lehtinen Vuoden 2017 kansikuvataiteilija Kaisa Karawatski kaisakarawatski@gmail.com SÄHKÖPOSTI JA ILMOITUSMYYNTI kuohu.toimitus@gmail.com artova.koordinaattori@gmail.com p. 050 309 9501 PAINO Botnia Print JAKELU Helsingin Jakelu-Expert JAKELUPISTEET KUOHU on saatavissa muun muassa seuraavista paikoista ständijakeluna: Kääntöpaikka, Arabianrannan kirjasto, K-Supermarket Arabia, Ravintola Olotila, Kumpuoti, K-Market Arabianranta, K-Market Hämeentie 155, Tekniikan Museo, Yrkeshögskolan Arcada, Bokvillan, Metropolia ammattikorkeakoulu, Riviera Kallio, Kallion kirjasto, Kumpulan Kylätila, Kumpuoti, UniSport Kumpula Kuohu ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmestymisaikataulun löydät Kuohun FB-sivulta ja artova.fi. Kuohun artikkeleissa ilmaistut mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta lehden kantaa. Artovan kuvakisa jatkuu! Kulkeeko kamera mukanasi, oletko intohimoinen kuvaaja tai vastikään innostunut harrastaja tai mitä tahansa siltä väliltä? Etsimme kuvia, joita voi käyttää Artovan viestinnässä ja Kuohu-lehdessä. Kuvat voivat kertoa Arabianrannan, Toukolan ja Vanhakaupungin alueesta, luonnosta, ihmisistä ja eläimistä kaikkina vuodenaikoina juuri siitä, mikä elämäämme alueella koskettaa. Lähetä kuvasi 31.12.2017 mennessä osoitteeseen kaupunginosayhdistys@gmail.com. Kuvien on hyvä olla 300 dpi-resoluutiolla, niin laatu riittää painotuotteeseen. Liitä mukaan yhteystietosi. Paras kuva palkitaan 60 minuutin hierontalahjakortilla Arabian Hierontahuoneelle, toiseksi sijoittunut saa 60 euron arvoisen muistikirja/USB-tikkusetin ja kolmanneksi sijoittunut 40 euron arvoisen muistikirja/USB-tikkusetin. Lisäksi 100 ensimmäiselle kuvansa lähettäneelle on luvassa pieni yllätyslahja. Osallistu Artovan kuvakisaan! Artova (Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuurija kaupunginosayhdistys ry) on Arabian alueen ihmisten – asukkaiden, työntekijöiden, yrittäjien, opiskelijoiden sekä muiden alueesta kiinnostuneiden – yhteisö. Artova on pääkaupunkiseudun aktiivisin kaupunginosayhdistys. Se järjestää taideja kulttuuritapahtumia, osallistuu monipuolisesti kaupungin kehittämiseen sekä pilotoi uudenlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä. Artova kokoaa yhteen erilaisia toimijoita ja avaa samalla yllättäviä näkökulmia. Artova saa mahdottomaltakin vaikuttavat projektit toteutettua. Tärkeää on itseohjautuva ja omaehtoinen toiminta. Artova on myös tehnyt uraauurtavia avauksia vallan ja vastuun jakamisessa ja päätösvallan siirtämisessä suoraan alueen toimijoille. Monipuolisen ja vaikuttavan toiminnan mahdollistaa aktiivisten vapaaehtoisten suuri joukko. Artova on meidän kaikkien! Tule mukaan tekemään Artovan alueesta entistäkin parempi ja hauskempi! Lisätietoa: www.artova.fi. Artovan perustoiminta on riippuvainen jäsenmaksuista. Tue mahtavan monipuolista toimintaa maksamalla jäsenmaksu 12/8 euroa tilille 800012-70827323 (käytä viitettä 3696) ja täyttämällä liittymislomake sivulla www.artova.fi. Kiitos!
3 Nuorissa on toivoa ja halua ymmärtää ja oivaltaa! Hyviä Kuohuja -sarjassa kerrotaan, mikä ilahduttaa. Ympäristökasvattaja Karoliina Valontaival kertoo syksyn huippuhetkestään. “Koin tänä syksynä ympäristökasvattajan urani täyttymyksen, tai ainakin yhden huippuhetkistä. Koulupäivän aiheena oli uhanalaiset eläimet, syyt uhanalaisuuteen ja se, miten kaikki eliölajit ovat yhteydessä toisiinsa ja tarvitsevat toisiaan, eli “interconnection”. Melko haastava aihe ”oivalluttaa” niin, että nuoret oikeasti ymmärtävät paitsi käsitteen, myös sen miten se liittyy omaan elämään – ja kaikkeen tässä maailmassa. Karoliina Valontaival Kirjoittaja toimii ympäristökasvattajana, asiantuntijana ja ympäristökasvatuksen kouluttajana Meriharjun luontotalolla, joka on osa Helsingin kaupungin nuorisopalveluja ja ympäristötoiminnan nuorisotyöyksikköä. Lisäksi Karoliina on joogaopettaja ja 5Rytmiä -tietoisen/luovan tanssin opettaja. Hyviä Kuohuja Se fiilis, kun ihan mahtavan, toiminnallisen päivän jälkeen ryhmä kasiluokkalaisia teinejä hehkuttaa, miten kivaa heillä oli ja melkein kaikki sanoittivat sitä, että olivat oppineet ja oivaltaneet, ettei kukaan tai mikään pärjää yksin, kaikki on yhteydessä, teoilla on merkitystä. Niin upeita nuoria, mahtavia keskusteluja ja hienoja ajatuksia. Suu loksahti auki loppupiirissä, kun kuuntelin niitä päivän oivalluksia. Kaikkea, mitä aina tavoittelee ryhmien kanssa vuodesta toiseen ja tänään se jotenkin onnistui, paremmin kuin varmaan koskaan ennen. Sydämessä iso toivo hyvästä tulevaisuudesta, kun on näin hienoja ja fiksuja nuoria ihmisiä. Kokonaiseen luokkaan rakastuminen on mahdollista! Ja ilmiöoppimisen kokonaisuus, jota tässä toteutettiin, on monipäiväinen ja tämä oli vasta alkua!” Laadukasta ja edullista liikuntaa Kevään LIIKUNTAKORTILLA voit liikkua niin usein kuin haluat! www.friskissvettis.fi/helsinki puh. 09 685 4542, 040 755 6050, info@friskissvettis.fi Liikuntaja sarjakortin käyttö edellyttää voimassa olevaa jäsenyyttä (12 €/kalenterivuosi). Kertamaksu (12 €) ei edellytä jäsenyyttä! Liikuntaseura Friskis&Svettis Helsinki ry tarjoaa ohjattua liikuntaa sekä juoksuja kävelyryhmiä kaikenikäisille naisille ja miehille – myös nuorille ja lapsille. TERVETULOA MUKAAN! ARABIASSA • SARJAKORTTI 6 kertaa 55 € 12 kertaa 93 € • KERTAMAKSU ei jäsenille 12 € jäsenille 10 € • LIIKUNTAKORTTI 136 € sisäja ulkoliikunta (2.1.–31.5.2018) • JUNIOR-KORTTI 58 € 7–12-vuotiaille jäsenille, oikeuttaa junior-tunneille (9.1.–15.5.2018) • 30 pv:n PÄTKÄKORTTI 41 € https://twitter.com/friskishelsinki www.facebook.com/FriskisSvettisHelsinki Tutustu liikuntatarjontaamme nettisivuillamme. F&S-SALI ARABIA Hämeentie 153 C, 4. krs (sisäänkäynti Kaanaankadulta) HELSINKI Kuva: Lammassaari aamuvalossa, kuvaaja Juha Manninen
4 ti kovinkaan paljon yksinolosta. Kuitenkin illanvietoissa, kun 20 henkilöä huutaa toistensa päälle ja konsensus on tilanteesta kaukana, televisio pauhaa uutisia, radio jalkapallo-ottelua ja koirakin haukkuu vieressä, huomaan irtautuvani ruumiistani. Haaveissani istun laiturilla perisuomalaisen järvimaiseman keskellä, vailla ristinsielua 10 kilometrin säteellä. Sama toistuu kaupungilla iltapäiväruuhkan aikaan. Katsekontaktia välttelevää naapuriakin alkaa kummasti kaivata, kun ympäröivät autot tööttäävät taukoamatta, busseissa kiertävät kaupustelijat huutelevat tarjouksiaan, ja jostain pauhaa aina liian kovalla soitettu reggaeton. Ei ole ihme, että Suomea markkinoidaan metropolien asukkaille sopivana matkakohteena: toisille täydellinen hiljaisuus voi olla eksoottinen ja ennenkuulumaton kokemus, ei päivittäinen realiteetti. H iljaisuus, luonto, puhtaus Suomen matkailuvalteiksi nimetyt ominaisuudet toistuvat niin juhlapuheissa kuin erilaisissa brändiselvityksissä siihen malliin, että ne alkavat tulla jo korvista ulos. Kai siellä nyt on hiljaista, kun ei naapuriakaan tervehditä rappukäytävässä! Muutin itse syksyllä Córdobaan, Argentiinan toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Ensimmäisen kolmen päivän aikana olin tutustunut naapureihini enemmän kuin asuttuani kolme vuotta samassa asunnossa Helsingissä. Kuitenkin, niin siinä vain kävi, että juuri ne juhlapuheissa toistellut kliseet, joihin en Suomessa ollessani kiinnittänyt paljoakaan huomiota, olivat juuri ne asiat, joita ensimmäisenä aloin kotimaasta (ruisleivän lisäksi) kaivata. Hetki hiljaisuutta, pyydän Ensimmäisenä tuli hiljaisuus. En pidä itseäni erityisen erakkona tai nauLuonto lähellä, mutta silti niin kaukana Seuraavana tuli luonto. Tätä ei pidä ymmärtää väärin: Argentiinassa koskematonta luontoa ja upeita maisemia riittää. Pinta-alaltaan Etelä-Amerikan toiseksi suurimmassa valtiossa erilaisia ympäristöjä löytyy laidasta laitaan. Olen ratsastanut Córdobaa ympäröivillä vuorilla, pyöräillyt läpi Mendozan silmien ulottumattomiin levittäytyvien viiniviljelmien, vaeltanut Patagonian jylhissä maisemissa sekä nähnyt Iguazún vesiputoukset ja pohjoisen sademetsät apinoineen. Mutta se, mitä suomalaisesta luonnosta kaipaan on sinne pääsyn helppous. Suomessa luonto on läsnä joka puolella ja siitä voi kuka tahansa nauttia. Argentiinassa kaupungissa asuttaessa lähimmätkin luontokohteet ovat usein automatkan päässä ja aikaa on hyvä varata kohteesta riippuen päivä tai pari. Se, että töiden jälkeen ehtisi vielä pyöräillä sienitai marjametsään kuten Helsingissä, on täällä täysi mahdottomuus. Vastikään alkanut hortoiluharrastukseni jäänee siis Argentiinassa tauolle. Viimeisenä tuli puhtaus. Córdobassa roskia valitettavasti riittää kaupungin halki virtaavan joen varrella ja puistoissa. Kaupunkien lisäksi myös haja-asutusalueet ja maanteiden varret kärsivät samasta ongelmasta, mutta onneksi sentään kansallispuistot ja kauempana asutuksesta sijaitsevat alueet ovat säilyneet puhtaina. Suomessa puhtaaseen ympäristöön taas on niin tottunut, ettei siihen kiinnitä edes huomiota. Helsingissä roskakoreja löytyy joka kadunkulmasta ja kaupungin siivouspalvelukin taitaa toimia tehokkaammin kuin Córdobassa. Tärkein tekijä lienee kuitenkin valistus. Suomessa roskaamisen seurauksista tiedotetaan enemmän kuin Argentiinassa, missä ympäristönsuojelusta ja ekologiasta on vasta hiljattain alettu puhua koulutunneilla. Argentiinassa on lukemattomia puolia, joita en vaihtaisi mihinkään. Iloiset ja avoimet ihmiset, lämpö ja loputtomat kulttuuririennot ovat asioita, joiden takia haluan jäädä tänne. Olen kuitenkin saanut huomata, etteivät juhlapuheiden itsestäänselvyyksinä pitämäni kliseet ole pelkkää sanahelinää. Seuraavan kerran Suomessa vieraillessani suuntaan siis mustikkametsään nauttimaan hiljaisuudesta ja jokamiehenoikeuksista. Naapurille tosin taidan vain murista rappukäytävässä, sillä maassa maan tavalla. Carita Lonka Kirjoittaja on vapaaaikaansa nähden liian monesta asiasta innostunut arkkitehti, jonka mielestä maailma on täynnä mielenkiintoisia ilmiöitä koettavaksi, kirjoja luettavaksi ja ajatuksia ajateltavaksi. Caritaa kiinnostavat etenkin inspiroivat elämäntarinat sekä eri taiteenalat tanssista teolliseen muotoiluun. Oodi suomalaisille kliseille Carita Lonka muutti Argentiinaan ja huomasi yllätyksekseen kaipaavansa kotimaan kliseisimpiä puolia. Miksi? Muun muassa koska hiljaisuus voi olla eksoottista ja kirjaimellisesti ennenkuulumatonta. Kuvat: Matías Celayes Argentiinassa upeita maisemia riittää, vaikka ne sijaitsevat usein matkan päässä. Se, että töiden jälkeen ehtisi vielä pyöräillä sienitai marjametsään kuten Helsingissä, on täällä täysi mahdottomuus.
5 Paluumuuttajan pakina Miika Sibelius muutti Maltalle ja takaisin ja huomasi olevansa Suomesta onnellinen paluumamu. Lue, mitä pitää sisällään paluumuuttajan ilmanpuntari. ”Nobody in their right mind would come to Helsinki in November except you, you badass. Welcome”, tervehti Helsinki-Vantaa Suomeen saapuvia matkustajia pitkinä, mustina syystalven kuukausina. Kyseinen kyltti muistui mieleeni, kun astuin ulos lentoasemalta kirpakkaan pikkupakkaseen hetki sitten. Tunnen jo kuinka ihoni alkaa hiljalleen rypistyä kuin kreppipaperi Pohjolan kuivakkaassa säässä. Olen juuri muuttanut takaisin Välimeren aurinkoiselta saarelta: nyt kyltin veikeät sanat kolahtavat paluumuuttajaan aivan erityisesti. Minähän olen badass – ihan syntyjäni. Vaikka poissaoloni jäikin verrattaen lyhyeksi (karvan verran yli vuosi), katson Suomea muuttunein silmin. Kahdella sanalla sanoen: tuntuu paluumamulta eli siis maahanmuuttajalta omassa kotimaassaan. Muuttohaukan silmin monet seikat näyttäSatavuotias Suomi on miljoonien vahvojen ihmisten maa. Leo Stranius Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuutettu ja järjestöjohtaja sekä kahden pienen lapsen isä. www.leostranius.fi Lähiluonnon kauneus Leo Stranius kysyi ystäviltään ja tuttaviltaan mikä on kaunista, sillä kauneuden kokeminen on yksilöllistä. Luonnon kauneuden arvostaminen yhdistää suomalaisia. Arjen kauneus voi löytyä lähiluonnosta, myös kaupunkiympäristössä, kirjoittaa Leo Stranius ja toivoo yhteiskuntamme tekevän päätöksiä, jotka varmistavat tämän myös tulevaisuudessa. Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä. Kauneudessa kyse on yksilön kokemuksesta ja siitä, mikä tuottaa henkilökohtaista mielihyvää. Kysyin itse marraskuun harmaana ja sateisena aamuna ystäviltäni mikä on kaunista heidän mielestään juuri nyt. Sain vuorokauden aikana yhteensä 90 vastausta. Näissä upeissa arjen havainnoissa nousi esille usein esimerkiksi lähiluonto, eläimet tai ihmisten ystävälliset teot. Kauneus on toisesta välittämistä. Elämä itsessään on kaunista. Tuulen tuiverrus, ohut jääkerros järvessä, linnut tai kissa sylissä tuovat meille arkeen kauneutta. Lasten halaus tai hiljainen hetki toimistolla luo kauneuden kokemuksen. Kauneus ja sen kokemus tekee meistä onnellisempia. Pelkästään se, että luin uudestaan ja uudestaan ihmisten vastauksia siitä, mikä on heidän mielestään kaunista, teki minut hyvin onnelliseksi. Samaan aikaan kuitenkin nakerramme kauneutta, tätä meille arvokasta hyvinvoinnin lähdettä, hassuilla tavoilla. Ensinnäkin kuvittelemme, että meidän itsemme pitää olla kauniita jollain ulkoisilla kriteereillä. Ollaksesi kaunis, täytyy käyttää esimerkiksi erilaisia kemikaaleja iholla, pukea tietynlaisia vaatteita tai muokata kehoa. Mainokset kertovat meille, että emme oli tarpeeksi hyviä ellemme hanki sitä tai tätä. Markkinoiden luoma kauneuskäsitys luo meille enemmän ahdistusta kuin hyvinvointia. Toisekseen kauneus arjessa on usein kokemuksia lähiluonnosta. Helsingissä lähiluonto on taas uhattuna monien uusien rakennushankkeiden myötä. Sen sijaan, että suojelisimme lähimetsiä, tuhoamme niitä. Nakerramme sitä perustaa, joka tuo meille aitoja kauneuden kokemuksia ja hyvinvointia päivittäin. Voisimmeko toimia toisin? Niin, että kauneus olisi peilissä olevan joka aamuisen ahdistuksen sijaan jotain rikastavaa ja arkea vahvistavaa. Voisimmeko tuoda ja luoda myös kaupunkiympäristöön lisää kauneutta tai sen kokemusta? Ehkä paras vastaus siihen, mikä on kaunista juuri nyt oli ystäväni napakka vastaus: ”Luonnonsuojelulain 49 §”. Tavallaan tähän tiivistyy juridisesti koko arjen kauneus. Luonnonsuojelulain tavoitteenahan on mm. luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen sekä luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen. Tuossa yksittäisessä pykälässä vastaavasti määritellään Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevat erityissäännökset, jonka mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymisja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kun emme itse pysty pitämään luonnostamme huolta, tekee EU sen välillä puolestamme. 100-vuotiaan Suomen perustuslain 20 § mukaan ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.” Pidetään myös itse huolta luonnosta ja nautitaan sen kauneudesta. vät erilaiselta, ja itse asiassa kotimaata katsoo ulkopuolisin silmin – sekä ruusut että risut pistävät silmään. Koska olisi tylsää veisata paluumuuttajan itkuvirttä siitä, että mihin se Maltan aurinko jäi (ihan peilistähän löytyy se syy), seuraa paluumamun (neutraali) ilmapuntari suomalaisesta asenneilmastosta: Paluumuuttajan ilmapuntari Pakkasen tuolla puolen: Lonkero: 1. Hyvinkin suomalainen gini–greippilimonadijuoma, joka kehitettiin Helsingin kesäolympialaisiin vuonna 1952. 2. Lonkerosää: erityisesti marraskuisessa Helsingissä vallitseva säätila. Yhtä harmaata sekä pään sisällä että n. 5 cm sen yläpuolella. Erakko: 1. Perisuomalainen olotila, jossa yksin on pärjättävä ja kaverillekin kiukutellaan, kun ei ole kahteen kuukauteen käynyt kahvilla (itsehän ei voi aloitetta tehdä): arkena varsinkaan ei jaksa kuin laittaa Sohvaperunat (on muuten Suomen televisiohistorian parhaimpia ohjelmia) pyörimään ja vaipua kakekoomaan pariksi tunniksi. 2. IHMINEN. Älä jätä itseäsi yksin. Sääntö-Suomi: 1. Byrokratian esimerkkilapsi, joka on teljetty kunnollisuuden pakkopaitaan, mutta syvällä sisällä kapinoi ikiteini (yleensä kahden promillen humalassa). Säävalitus: 1. ”Miksi kukaan on keksinyt asettua Volgan mutkasta länteen ikuisen syyssään maahan?”. Niin. Tämä jokavuotinen valitusvirsi. Että, jos ei Suomen sää nappaa, muuta muualle. 2. Kuten isoisäni tapasi sanoa: ”Ilmat on aina hyviä.” Siinäpä piilee positiivisuuden siemen. Plussan puolella: Kaunis on maa, niin korkia taivas. Suomi on yksi maailman kauneimpia maita. Oli marraskuu tahi ei: tämän maan kauneus ei jaksa kyllästyttää. Ei ikimaailmassa. Ja (omasta mielestäni) kauneimpana kruununjalokivenä komeilee Helsinki, joka ei ole pelkästään arkkitehtonisesti ainutlaatuinen, puhdas, rauhallinen, verrattaen turvallinen, mutta myös lähellä luontoa sekä uskomattoman vihreä (ainakin kesällä). Tehokkuus: suomalaiset ovat äärimmäisen tehokkaita. Suomalainen tehokkuus yhdistettynä tiettyyn jalat maassa -vaatimattomuuteen on ehdoton kilpailuvaltti myös kansainvälisessä vertailussa. Aitous. Suomessa ihmisten aitous ja rehellisyys on käsin kosketeltavaa ja hellyttävää. Mitään ei sanota, jos ei sitä tarkoiteta. Yhdenvertaisuus. Suomi on hyvinkin lähellä yhdenvertaisuuden tyyssijaa niin lain näkökulmasta kuin kulttuurisestikin. Ilmapuntarin vertailussa päällimmäisin tunne on positiivinen. Ja sinänsä on muistettava, että asui ihminen missä tahansa alkaa arkielämän puuroisuus pursua korvista ulos maassa kuin maassa, säässä kuin säässä. Siksi arjesta tulee tehdä omannäköistä, palkitsevaa ja rikasta. Se, loppujen lopuksi, tämänkin porsaan ajoi kotiin: täällä elän omannäköistä elämääni, juuri sellaisena kuin olen. Satavuotias Suomi on miljoonien vahvojen ihmisten maa. Yksilöiden tulisi vain osata puhaltaa yhteen hiileen – olla yhdessä ja olla ylpeitä myös yhteisestä saavutuksesta (Suomi rankkaa monilla mittareilla maailman kärkimaiden joukkoon). Liiankin usein suomalaiset sortuvat liialliseen nöyristelyyn ja alemmuuden tunteeseen: meillä ei ole mitään syytä tuntea alemmuuskompleksia ketään kohtaan. Meillä on yksi maailman kauneimmista kielistä. Yksi asuttavimmista pääkaupungeista. Meillä on muumit, sisu ja salmiakki. Salmiakkikossukin. Meillä on teknologia, koulutus sekä sossuntädit ja -sedät. Meillä on yltäkylläinen luonto ja puhdas juomavesi. Vielä kun saa pipoa löysättyä hiukan – niin jo alkaa otsarypytkin silottua. Miika Sibelius Kirjoittaja on viestinnän tekijä ja sanantaitaja, jonka sydäntä lähellä ovat kulttuuri, kieli, yhdenvertaisuus ja vähintäänkin kaikki siltä väliltä. Meillä on muumit, sisu ja salmiakki.
6 Valokuvaaja & Kuvataiteilija Taru Leinonen Hetkiä, elämää, kuvia Valokuvaan pysähtyneitä ja herkkiä kuvia kiireisen arjen vastapainoksi. Valokuvaaja ja kuvataitelija Taru Leinonen kertoo Kuohun lukijoille itsestään, työstään ja taiteestaan. Kun kuvat ovat olleet työ lähes 20 vuotta, maailmaa ja omaa sekä läheisten roolia elämässä hahmottaa hienosti kuvien ja merkittävien tapahtumien visuaalisesti tallentamisen kautta. O len muotokuvaukseen erikoistunut valokuvaaja sekä valokuvapohjaista kuvataidetta tekevä kuvataiteilija. Olen tehnyt kuvia lähes 20 vuotta. Valokuvausharrastus alkoi vanhalla järjestelmäkameralla ja mustavalkovedosten tekemisenä pimiössä, mutta vei pian kokopäiväiseksi taideopiskelijaksi Pekka Halosen akatemiaan ja siitä edelleen nykyiseen Aalto-yliopistoon. Valokuvataiteen maisteriksi valmistuin vuonna 2012. Työhuone Arabianrannassa Olen työskennellyt vuodesta 2013 asti Valligrafia Ry:n yhteistyöhuoneella Helsingin Arabianrannassa. Viihtyisässä tilassa on valokuvastudio ja taidegrafiikan paja. Valligrafia tarjoaa työtilat kymmenelle taidegraafikolle ja neljälle valokuvataiteilijalle. Valokuvaajana Kuvaan mielelläni muotokuvia ja ihmisen elämänkaarta. Jokainen ikä sekä hetki on arvokas ja siten myös valokuvan arvoinen. Valokuvien avulla hahmotamme ja vahvistamme omaa identiteettiä sekä perhesiteitä – katselemalla ja muistelemalla jo elettyä elämää. Tärkeät hetket elämässä tallentuvat muistoiksi itselle ja jälkipolville. Kullekin kauneinta on omansa Linnut ovat innoittaneet minua kuvauspalvelujeni nimeämisessä: Elämän alku, Pikkulintu, Siivet kantaa, Siipipeili, Aura, Kyyhkyläiset, Onnenkyyhky, Joutsenlaulu ja Paratiisilintu. Suosituimpia muotokuvauksen ajankohtia ovat häät ja kihlajaiset. Onnenkyyhky lentää, kun yhteinen tulevaisuus on sinetöity sormuksin. Elämän alku on ihme ja pyöristyvä vatsa on ensimmäinen muotokuva syntyvästä lapsesta. Kun Pikkulintu kasvaa on mielenkiintoista seurata muutosta muotokuvien kautta. Vauvakuvat ja yksivuotiskuvat ovat pitäneet pintansa ammattikuvaajan ikuistamana. Lapsen aikuistuessa Siivet kantavat: konfirmaatio, vanhojen tanssit, valmistuminen ammattiin tai ylioppilaaksi ovat tärkeitä kuvaushetkiä. Aura kokoaa tarinat ja tunnelmat perhepotrettiin ja pitkän avioliiton vuosipäiväkuviin. Paratiisilintu-muovokuvia Arabian Katufestivaaleilla Kahtena vuonna Arabian Katufestivaalin aikaan olemme valokuvaajien kesken rakentaneet Paratiisilintu-muotokuvausstudion, jossa festivaalikävijät ovat voineet tulla vintage-henkiseen muotokuvaan. Samalla he ovat päässeet tutustumaan työhuoneemme tiloihin ja taiteentekijöihin. Kuvataiteilijana Valokuvaajan työn ohella teen kuvataidetta. Itse määrittelen näiden kahden ammatin eroavaisuuden vain siinä, että kuvataiteilijana olen itseni toimeksiantaja, kun taas valokuvaajana lähden toteuttamaan kuvausta asiakkaan toiveiden pohjalta. Taiteellisen työni punainen lanka on ihmisten väliset suhteet ja nostalgian kaipuu. Viime vuosina olen rakentanut ikkunaheijastuksia. Kuvaushetki sekä kuvan valmistaminen Valokuvaaja & Kuvataiteilija Taru Leinonen www.tarukuva.fi taru@tarukuva.fi Studio: Hämeentie 155 C, 5. krs. Tutustu Arabianrannan taiteilijoiden taidelainaamoon www.artlainaamo.com. teokseksi ovat tärkeä osa työskentelyäni. Ikkunaja peiliheijastuksia kuvatessani päällekkäiset kerrokset syntyvät kuvaushetkellä. Pidän ajatuksesta, että peilikuva on toinen todellisuus. Tutustuin valokuvan siirto puulle -tekniikkaan vuonna 2014. Etsin sopivaa tapaa tuoda esille kuvaamiani ikkunaheijastuksia. Siirtäessä valokuvaa puulle, ei kuvaa kohdella silkkihansikkain, vaan rikotaan valokuvan pyhyyttä hankaamalla kuvapintaa niin että paperi tupruaa. Tekniikka antaa heijastuskuville vielä yhden ulottuvuuden lisää ja tuo kuviin käsityön jäljen. Olen mukana myös Arabianrannan taiteilijoissa. Tänä syksynä perustimme taidelainaamon, josta saa hankkia taidetta kotiin osamaksulla. Taiteellisen työni punainen lanka on ihmisten väliset suhteet ja nostalgian kaipuu. Arabian taiteilijat
7 Yhteisösivu Yli satavuotinen tarina H ämeentie 125:ssa sijaitsee Bokvillanin huvila, jonka seinät voisivat kertoa jos jonkinlaisia tarinoita talon pitkän historian ajalta. Huvilaan sisään astuessa aistii 1940-luvun tunnelman, sillä talo on remontoitu ja entisöity museoviraston toimesta kyseisen vuosikymmenen henkeen. Viitteitä varhaisemmastakin historiasta löytyy. Bokvillanin alakerran salista johtaa pariovet oikealle. Ovien takana on rauhallinen kirjastohuone. Kirjat tuovat mieleen Bokvillanin ensimmäisen omistajan – kirjakauppias G.W.Edlundin. Hän vuokrasi Kumpulan kartanolta huvilapalstan vuonna 1872 ja rakennutti palstalleen huvilan. Alue tunnettiin aiemmin nimellä Garfvarens villa (Parkitsijan huvila), mutta alue muuttui Bokvillaniksi kirjakauppiaan huvilan myötä. Juhlasalista vasemmalle vievät pariovet paljastavat viihtyisän Kaffila Bokvillanin kahvilasalin. Kahvilassa asiakkaat nauttivat herkut Arabian posliiniastioista. Arabian posliinitehtaalla ja Bokvillanin huvilalla onkin vahva yhteys jo sadan vuoden takaa, huvilan siirtyessä 1920-luvulla Arabian tehtaiden omistukseen Edlundin perikunnalta. Silloinen Arabian tehtaanjohtaja Carl Gustav Herlitz muutti tuolloin huvilaan asumaan perheineen. Seuraava merkittävä muutos huvilan omistuksessa tapahtui Arabian posliinitehtaan siirryttyä Wärtsilä-yhtymän omistukseen, ja samalla Bokvillan myös remontoitiin perusteellisesti. Huvilaa laajennettiin ja muiden talousrakennusten lisäksi pihalle rakennettiin muun muassa edustussauna. Huvilaa alkoi 1940-luvun lopulla isännöimään yhtiön uusi pääjohtaja Gunnar Ståhle. Sitä on myöhemmin käytetty myös tehtaan edustusja kokoustiloina. Kaikille avoimeksi asukastaloksi Yksi merkittävimmistä muutoksista Bokvillanin huvilan historiassa tapahtui 14.9.2013, kun se aukesi asuKun Hämeentietä kulkee läpi Arabianrannan, erottuu puistikon vaalea puuhuvila osoituksena alueen pitkästä ja mielenkiintoisesta historiasta. Mäen päällä sijaitsevan Bokvillanin huvilan tarinan alku ulottuu reilusti yli sadan vuoden taakse, ajalle ennen Suomen itsenäisyyttä. Bokvillan – yksityisasunnosta koko kylän olohuoneeksi kastaloksi. Aiemmin yksityisasuntona ja yrityksen edustustiloina toiminut talovanhus muuttui koko kylän yhteiseksi olohuoneeksi! Yksityishuvilaan oli pääsy vain harvoilla. Tänään tilanne on toinen. Talo palvelee alueemme asukkaita ja on kaikille avoin monipuolisella tarjonnallaan. Toimintaa pyörittää Arabian asukastalot ry. Viehättävän asukaskahvilan ihanista lounastarjoiluista vastaa emäntänä toimiva Pia. Iltaisin ja sunnuntaisin kahvilaan toivottaa tervetulleeksi iloinen joukko vapaaehtoisia, joista osa asuu alueella, ja osa ihastunut vapaaehtoistoimintaan ja talon henkeen niin paljon, että tulevat auttamaan kauempaakin. Helpoin tapa tutustua ainutlaatuiseen Bokvillaniin on tulla nauttimaan Kaffilan antimista ja samalla kierrellä talossa. Yhteisösivun toimitti Päivi Pousi. Bokvillanissa on moni lapsi saanut nimensä, moni varttuneempi täyttänyt pyöreitä vuosia ja moni pari juhlinut avioliiton alkua. Tiesitkö, että Bokvillanissa on avoimet ovet aina maanantaisin? Kuulet talon tarinoista ja toiminnasta lisää Arabian asuakastalojen toiminnanjohtaja Eija Saarikiveltä. Tervetuloa! Mikä Bokvillan? • Kahvila • Harrasteryhmien kokoontumispaikka • Kurssikeskus • Yläkerrassa leikkihuone lapsiperheille • Kerhohuone koululaisille • Ompeluhuone Tikki • Tietokonehuone esim. Itsenäiseen työskentelyyn • Talotaitelijahuone vuosittain vaihtuvalla taiteilijalla • Mahdollisuus yksityisjuhlien järjestämiseen viikonloppuisin Bokvillan Hämeentie 125 Avoimet ovet maanantaisin klo 10–18 p. 044 275 0180 arabianasukastalot@gmail.com Kaffila Bokvillan ma-to 11-18 (lounas alk. klo 11) pe-la suljettu su 13-17 p. 045 856 3290 kaffilabokvillan@gmail.com Mielekäs ja merkityksellinen Bokvillan. Mikä on parasta huvilassa? Pia Lappalainen – Kaffilan emäntä ”Töissä parasta on vapaus olla luova ja valmistaa omannäköistä ruokaa. Myös eri-ikäiset asiakkaat vauvasta vaariin ilahduttavat päivää. Huvila itsessään on kaikin puolin ihana, ja täällä viihtyvät ihmisten lisäksi myös lukuisat viherkasvini!” Maileena Boström – Kaffilan vapaaehtoinen ”Parasta on monien asioiden summa: mukavat asiakkaat, sekä uudet että jo tutut. Kiehtova, lämminhenkinen miljöö asiakkaille jatyöntekijöille, välitön ilmapiiri sekä ihanat lounaat.” Joana Alberto – Arabian asukastalot ry:n hallituksen jäsen ja toiminnan vapaaehtoinen ”Vaikka ollaan isossa kaupungissa, Bokvillan antaa yhteisöllisyyden tunteen alueellamme. Se on harrastukseni ja tasapaino muihin arkiasioihin.” Bo Nordlund – Bokvillanin kävijä ”Tunnelma – sisään astuessa lempeä ja rauhallinen tunne valtaa yleensä mielen.” Lilli 3 v – Bokvillanin kävijä ”Bulla och lekrummet.” Historiallisesti arvokas päärakennus sekä vehreä puutarha on suojeltu asemakaavassa. Kuva: Anneli Järvinen Arabian tehtailla ja Bokvillanin huvilalla on ollut muutakin yhteistä kuin sijainti saman tien varrella. Kuva: Anneli Järvinen Bokvillanin salia viritellään Halloweentunnelmaan marraskuussa 2017. Kuva: Eija Saarikivi Arabian asukastalot ry:n tavoite on saada talo täyteen elämää ja tarjota mahdollisimman monelle tilaisuus nauttia ainutlaatuisesta tunnelmasta ja monipuolisesta ohjelmasta.
8 Krista Pulkkinen Kirjoittaja on Kristallin kirkkaasti -blogin ja Testikuskit. fi-sivun sisällöntuottaja, josta Kuohuun kirjoittaminen on komea kunnia ja nauru elämän suola. Kirjoja kaamoskauden kampittamiseen ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun leijona joutuu vaakunaan”, huokaisee Itte, koko kansakunnan rakastama Mielensäpahoittaja Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan Suomi kirjassa. Eihän se ole oikein, että eläin, jota ei Suomen luonnosta löydy kuin Ruokolahdelta kerran, päätyy vaakunaan hillerin, ketun, peuran, näädän, hirven tai variksen sijaan. Mieli on pahoittunut myös Satu Väisäsen Sinkun Elämää kirjassa. Useamminkin. Raaka deittimaailma ja sinkkujen stigman kantaminen voi ajoittain viedä ilon itsellisestä elämästä ja tehdä parisuhteen etsimisestä epätoivoista räpiköintiä. Yksi tarina jokaista itsenäistä vuotta kohti M ielensäpahoittajan Suomi -kirjaan tarttuva pääsee sadan vuoden Suomi-matkalle Mielensäpahoittajan (Itten) sekä taitavan kynäilijän ja tarinankertoja Tuomas Kyrön siivittämänä. Sata tarinaa, yksi jokaiselle itsenäiselle vuodelle. Kyrön tarinoissa vilisee maalaisarkikuvausten lisäksi kotimaisia ja ulkomaisia suomalaisia eri aikakausina tavalla tai toisella koskettaneita merkkitapahtumia. Useasti Itte on mielensä pahoittanut, muun muassa silloin kun naapurimaa halusi laajentua tai kun Kekkonen koputti verstaan oveen ja toivoi Mielensäpahoittajan sorvaamia suksia. Lukijan mieli vakavoituu sotatarinoissa tai 3-vuotiaan John F. Kennedy Jr. tehdessä isälleen kunniaa arkun ohittaessa hänet, eikä ollenkaan vähiten silloin kun Mielensäpahjoittajan perheen odotettu perheenlisäys ei ollutkaan tarpeeksi vahva tähän maailmaan. Kirjan yhdeksi parhaaksi kuvaukseksi nousee kestävyysjuoksija Lasse Virénin legendaarinen kaatuminen Münchenin olympialaisissa, jota Mielensäpahoittajan Suomessa seurattiin koko kylän voimin naapurin upouudesta väritelevisiosta. Käsinkosketeltava jännitysnäytelmä päättyi hykerryttävään kuvaukseen siitä, kuinka tapahtuma poiki kaatumisharjoituksia nopean nousun henkeen vielä paljon myöhemminkin. Oikeamielinen vanhan kansan mies, Itte, on sydäntä lämmittävä ja kunkin aikakauden humputuksista kieltäytyvä, työhön ja konstailemattomaan perhe-elämään uskova mies. Elämä on yksinkertaista ja mieltä virkistävimmät kertomukset pohjautuvatkin pohdintaan, että miten tuo muu maailma jaksaakin häslätä niin turhan ympärillä. Parasta Kyrön tekstissä ovat omintakeinen huumori ja kaikille tuttujen asioiden esittely oivaltavin sanakääntein. Tarinat koskettavat lukijan tunteita, saavat nauramaan ääneen, vakavoitumaan, suremaankin siinä sivussa. Kirja siivittää lukijan omalle satavuotiselle muistomatkalle. Mielensäpahoittajan omien muisteloiden virtaa värittävät otteet vaimon päiväkirjasta. Milloin vaimo vaatii permanenttia ja parkettia, milloin pakottaa Itten pakkaamaan matkalaukun ja lähtemään Keihäsmatkalle etelään. Valloittavaa vastakohtaa nykypäivään kirjassa tuo Likka, pojantytär, jolle Itte kertoo tarinoitaan Likan paettua isän ikeen alta SysiSuomen mummolaan. Antaapa Itte Likalle parisuhdeneuvojakin: ”Kun alat ukkoa katsomaan, niin ohita ne, jotka etsivät pullosta sen pohjaa.” Ukon katsomisesta 2000-luvun deittimaailmaan Mielensäpahoittajan neuvo on varsin varteenotettava, mutta täysin riittämätön nykyajan villin ja vauhdikkaan deittimaailman karkeloissa selviämiseen. Kokemuksen syvällä rintaäänellä ja ajoittain riipaisevastikin kirjoitettuja huomioita, konkreettisia neuvoja ja kannustusta parin etsintään löytyy Sinkun elämää -kirjasta. Se on kirjailija, toimittaja ja LCF Life Coach Satu Väisäsen kolmas teos, voimakirja ja opas, joka ei pyytele anteeksi vaan huutaa paikoin kovaankin ääneen totuuksia sinkkuuden monimuotoisuudesta, deittimaailman karkeudesta ja parhaimmillaan komentaa sinkun pois epätoivon syvistä vesistä oppimalla arvostamaan ja rakastamaan itseään juuri sellaisena kun on. Satavuotiaan Suomen kansalaisten perheja parisuhdemuoto on muuttunut merkittävästi hyvinvointivaltion tuoman turvan siivittämänä. Nyt pärjätään hyvin ominkin päin. Kun yhteiskuntanormit ovat sallivampia, ei ulkopuolinen painostus parisuhteen muodostukseen automaattisesti ohjaa kulkijaa avioliittoon johdattavalle tielle. On parempi olla yksin, kuin huonossa parisuhteessa. Yli 1,1 suomalaista asuu itsekseen. Joka viides on sinkku ja enemmän tai vähemmän tyytyväinen parisuhdetilaansa. Väisäsen Sinkun elämää -kirjalle on huutava tilaus. Tutkimusten mukaan 80 % miesja 90 % naissinkuista haaveilee parisuhteesta. Väisänen antaa hyviä vinkkejä haaveen toteuttamiseen. Samalla hän ohjaa lukijaansa nauttimaan tästä hetkestä, itsensä kanssa. Itsetuntemus ja sydämen syvimmän tunteminen on tie, jota seuraamalla tulee kokonaiseksi, parisuhdestatuksesta riippumatta. Sinkun elämää -kirja tuo deittimaailman karikoita näkyvämmiksi, jotta matalissa vesissä uiskentelevat säilyisivät naarmuitta ja hyvällä itsetunnolla. Nykyajan treffailukulttuuri on kovaa: sormen hipaisulla päätetään, oletko kelvollinen vai kurkkaanko seuraavaa. Väisänen peräänkuuluttaa pelikentille aitoutta sekä rehellisyyttä ja kumppania etsivää tunnistamaan tilanteet, joissa on paras luovuttaa ja lähteä toiseen suuntaan. Riität sellaisena kuin olet Vaikka maailma muuttuu, mielikuvat ja ennakkoluulot sinkuista ovat yhä sitkaassa. Satu Väisänen puuttuu ystävien, tuttavien ja tuntemattomien säälisilmäilyihin, ääneen pohdintoihin ja ’hyväntahtoisiin’ neuvonantoihin, joissa tavoitteena on korjata sitä vikaa mikä sinkussa on, kun parisuhde ei onnistu. Vaikka opus on täynnä ohjeita ja harjoituksia, punaisena lankana taustalla kulkee ajatus, että sinä riität sellaisena kuin olet. Kyräilijöille ja kaiken tietäville Väisänen antaa armotta pyyhkeitä. Väisäsen kirjoitustyyli on helppolukuinen ja soljuva. Kun etukannen avaa, voi olla varma, että takakansi on käsillä ihan liian pian. Teksti on osuvaa ja joskus sen verran karskiakin, että lukija punastuu tai pikkusieluisempi pahastuu. Satu ei suostu silotteluun, vaan vakaasti sanoo asiat juuri niin kuin ne ovat. Kirja perustuu tutkimustuloksiin, lukuisiin haastatteluihin ja Väisäsen omiin kokemuksiin sinkkuna. Kirjailija kertookin lähestyneensä aihetta vertaistuellisvalmennuksellis-empiiris-henkisestä näkökulmasta, jolloin lukija voi itse tulkita, miten saisi sinkkuelämästä parhaan irti. Kesällä julkaistu Sinkun elämää ei ole vaaleanpunaista höttöä, vaikka kirjan nimi, kannen vaaleanpunainen väri ja sitä kruunaava suuri punainen sydän voisi niin antaa olettaa. Kenelle kirja on tarkoitettu? Naispuoliset sinkut tarttuvat siihen varmasti mielellään. Rohkea mies lukee opuksen vaikka yön pimeinä tunteina, jos ei muuten kehtaa. Kirjan sivuja kääntelee sukupuoleen katsomatta innolla parisuhteessakin oleva, sillä tarinat muistuttavat kaikenkarvaisia lukijoitaan toisen kunnioituksesta, välittämisestä ja huomioon ottavasta yhdessäolosta napakalla otteella. Lisälukemista Talvikauteen suosittelen Tuomas Kyrön ja Satu Väisäsen kaikkea aiempaa tuotantoa. Suomi-hengen ja rakkauden rinnalle toisenlaisiin seikkailuihin vie bestseller-kirjailija Dan Brownin 463-sivuinen Alku. Se tempaa hetkessä mukaansa uskonnon, tieteen, taiteen ja arkkitehtuurin pyörteisiin Espanjan Bilbaoon, Madridiin ja Barcelonaan. Espanjaan suomalaisetkin karkaavat vältelläkseen liukkaita kelejä ja pimeää kautta. Tartu siis kirjaan – se kampittaa kivasti kaamosajan. Rehellisen perusmiehen edut alkavat siitä, mihin pelimiehen loppuvat. Krista Pulkkinen luki Mielensäpahoittajan Suomen ja Sinkun elämää -kirjat ja kertoo nyt meille, miksi niiden kanssa kannattaa viettää aikaa. Mielensäpahoittajan maailmassa ihmetellään, miten muut jaksavat jatkuvasti häslätä kaiken turhan ympärillä. Kenen ansiosta Suomessa osataan tehdä kaatumisharjoituksia nopean nousun henkeen?
9 Jaana Hautala ja Jerry Ketola Jaana Hautala on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja, mentaalija yritysvalmentaja. Jerry Ketola on osteopaatti ja terveystiedon maisteri. Miljoona parempaa työelämää – moderni kiputieto ja mielentaidot. Paranemisen avaimia selkäkipuun on olemassa J aana Hautala: ”Olen ollut selkäkipupotilas yli 35 vuotta. Tämän kirjan kirjoittaminen on ollut minulle eräänlainen terapiakirja, ja kirjoittamismatkan varrella olen löytänyt uusia näkökulmia ja paranemisen avaimia omalle kipupolulleni.” Jerry Ketola: ”Selkäkipu on lähes meille kaikille tuttua, niin tuttua, että sitä voidaan pitää jo lähes osana ihmisyyttä. Selkäkipua voisikin verrata flunssaan, joka tulee ja menee, vaikka toisaalta isolle joukolle siitä tulee vuosikausia kestävä ongelma. Selkäkivun selättämiseksi onkin aikojen kuluessa pyritty löytämään ns. magic bulletia eli jotakin taianomaista hokkuspokkus-juttua, joka ratkaisisi ongelman. Pitkittyneen selkäkivun hoidossa tarkka-ammunta, jossa häränsilmä on selkärangassa, ei kuitenkaan ratkaise selkäkivun syytä kuin erittäin harvoin. Paradoksaalisesti lääketieteen ja teknologian huiman kehityksen myötä selkäkipuisten lukumäärä vain jatkaa kasvuaan.” Jaana Hautala: ”Olen tuhlannut rahaa moneen erilaiseen hoitoon vuosien aikana ja usein olen turhautuneena ajatellut, että tätä selkäkipua kannan mukanani lopun elämääni. Vaikka hoidot ovat olleet tärkeitä, selkäkivun syihin ymmärsin pysähtyä vasta kun itse aloin systemaattisesti opiskella mielen ja kehotietoisuuden vaikutusta hyvinvointiin ja tasapainoon. Samalla aloin itse pikkuhiljaa ymmärtämään myös omaa kipuhistoriaani.” Jerry Ketola: ”Syitä selkäkivun yleistymiselle on monia ja sen vuoksi kroonisia kiputiloja tulisi tarkastella kaikkien ihmisyyteen liittyvien näkökulmien mukaan. Perinteisesti yhteiskunnassamme kipua on hoidettu varsin yksipuolisesti ja se voi olla yksi Yli miljoona suomalaista kärsii selkäkivusta. Kaikesta tehtävästä työstä yhä isompi määrä on tietotyötä ja asiantuntijatyötä, työtä, jossa selkä on staattisten asentojen johdosta kovilla. Usea meistä voisi vaikuttaa kipuun ja sen kokemiseen mielellään. Tuoreen Selkäkipu ja Mielen voima -kirjan kirjoittajat Jaana Hautala ja Jerry Ketola kertovat, miten. syy selkäkipuisten lukumäärän jatkuvaan kasvuun. Kivun hoidossa keskitytään usein pelkästään selän rakenteissa oleviin ”vikoihin” ja pyritään kohdistamaan hoitoa pelkästään niihin, huomioimatta aina kipukokemuksessa mukana vaikuttamassa olevia psykososiaalisia tekijöitä.” Jaana Hautala: ”Itse oivalsin modernin kiputiedon kautta uudenlaisia paranemisen avaimia omalla polullani. Toivommekin kirjan myötä, että moderni kiputieto ja uudenlaiset näkökulmat sekä mielen oivallukset tavoittavat kaikki selkäkipua kohdanneet suomalaiset. Kirjoittamisen aikana oivalsin itse paljon lisää metatason tietoa ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja olen kiitollinen yhteisestä ja arvokkaasta kirjoitusmatkasta Jerryn kanssa.” Jerry Ketola: ”Mielen ja kehon yhteyttä ei voida loputtomiin kiistää, sillä ne ovat kiinni toisissaan ja viisaasti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa jatkuvasti. Kehon kokema vamma vaikuttaa mieleen, jossa puolestaan muodostuu kivulle merkitys. Selkäkipu vaikuttaa ihmisen mieleen ja toimintaan aina yksilöllisesti. Siksi selkäkivun hoidossa parhaiten toimiikin yksilöllinen lähestymistapa, jonka keskiössä tulisi olla ihminen, eikä pelkästään sen kivulias kehon osa.” Jaana Hautala: ”Omaan selkäkiputarinaani liittyi fyysisten vaurioiden myötä myös huima määrä piilotettuja tunteita. Kun aloin tutustumaan piilottamiini häpeän ja syyllisyyden tunteisiini, selkäkipuni paraneminen sai aivan uuden mahdollisuuden. Vuosien hoitokierre sai rinnalle paranemisen avaimet, jotka lähtivät sisältäni. Toinen paranemisen avain selkäkipupolulla oli uskomustyöskentely. Olen vuosien saatossa purkanut paljon ydinuskomuksia ja kun opettelin olemaan enemmän anteeksiantava ja hyväksyvämpi itseäni kohtaan sekä rentouttamaan kehoani, sillä oli suora vaikutus myös selkäkipuuni. Joskus ehkä suhtaudumme huomaamatta itseemme kuin koneeseen. Enemmän, kovempaa ja paremmin -ajatus voi olla tuttuakin tutumpi. Voi olla, että ihmisyyskin hukkuu tässä suoritusputkessa, jos emme löydä tilalle uudenlaisia toimintamalleja. Omalla kiputarinallani koin tämän varsin konkreettisesti ennen kuin löysin palan itsemyötätuntoa elämääni. Mielen tutkiminen ja oman mielen parempi ymmärtäminen antavat uusia näkökulmia myös kivun keskelle. Kehon äärelle pysähtyminen ja sen kuunteleminen on tärkeää – onhan kehollamme aina ollut taito hoitaa itseään. Kirjassa käsittelemme kivun ja mielen välistä yhteyttä uusimman tutkimustiedon valossa. Kipu muodostuu sataprosenttisesti aivoissa, jonka kipuun liittyvistä mekanismeista saadaan jatkuvasti uutta tietoa. Kipu ja sen moderni hoitaminen on aina kokonaisvaltaista kehon ja mielen hoitoa. Toivomme, että ihmiset saavat oivalluksia modernista kiputiedosta sekä inhimillisyydestä ja mielen joustavuudesta. Kenties teet näkökulman kierrätyksen ja löydät mahdollisuuden portaat, miten itse voit vaikuttaa kipuun. Hoito tulee ulkopuolelta, mutta paraneminen lähtee aina ihmisestä sisältä.”
10 Miika Sibelius ja Jason Ward Kirjafanaattiset sanasepot tutkimusmatkalla Arabiassa. Arabiaan oma kirjakauppa Mikä olisikaan parempi tapa juhlia 100-vuotiasta Suomea kuin heittäytyä kirjan vietäväksi ikiomalla, maailman vaikeimpiin lukeutuvalla kielellämme? U usi Suomalainen Kirjakauppa avautui Arabiaan viime kuussa – tule mukaan matkalle kirjojen maailmaan! Suomalaisen Kirjakaupan uusin liike tervehtii tulijaa avoimen valoisana: ovella tuikkivat kirkkaat jouluvalot, jotka ovat merkki jo alkaneesta joulumyynnistä. Arabiakauppakeskuksen omaa kirjakauppaa onkin odotettu. Asiakkaat ovat kiitelleet liikkeen avautumista. Meitä on odotettu jopa vuosia – monelle keskustan kirjakaupat ovat hankalan matkan päässä, kertoo myymäläpäällikkö, Arabianrannan kirjakauppias Stina Blomqvist. Toden totta. Täyteläiset kirjapinot tervehtivät lukemisen ystäviä ryhdikkäinä ja houkuttelevina. Lukuelämyksiä on joka makuun: tietokirjoja, kaunokirjoja, pokkareita ja lastenkirjoja. Ja vaikka visiitin tarkoitus ei olisi rikastaa omaa kirjahyllyä, liikkeestä löytää lahjat vaikeimmallekin lahjottavalle – ja ovathan Suomalaisen verkkokaupasta ostettavat sähköiset e-kirjat mahdollisuus säästää hyllytilaa. Mutta painetussa sanassa on aina oma maaginen voimansa. Erityisesti lapsiperheet ovat löytäneet meille, mutta myös muu lukijakunta. Kunniatehtävänä on pitää arabialaiset kirjansyrjässä kiinni! Varsinkin, kun kyseessä on perinteikäs kulttuurialue: eläväinen kaupunginosa, jossa yritykset pitävät yhtä. Haluammekin kantaa oman kortemme kekoon ja tehdä yhteistyötä muiden Arabianrannan, Toukolan ja Vanhakaupungin yritysten kanssa. Yritysasiakkaat saavat meiltä tuntuvia etuja toimistotarvikkeista, vinkkaa Blomqvist. Alueen yhteishenki näkyy yhdistysten, kauppiaiden ja yrittäjien yhteistyössä. Työpajoja ja tapahtumia järjestetään ahkerasti. Ehkäpä myös Suomalaisessa Kirjakaupassa? On mahdollista, että järjestämme omia tapahtumia tai tempauksia – miksei myös kirjailijavierailuja. Olisi tärkeää rakentaa asukkaiden, siis asiakkaidemme, kanssa dialogi, jotta voimme parhaiten palvella heidän tarpeitaan. Meitä voi tulla nykäisemään hihasta rohkeasti ja kysymään lukuehdotuksia taikka lahjaehdotuksia. Meille asiakkaan tarpeet ovat sydänasia. Suomalainen Kirjakauppa tarjoaa myös kattavan valikoiman askartelijan unelmia ja tilkitsijän tilpehöörejä. Se sopii varmasti tee se itse -joulun ystäville, tai oikeastaan kaikille arabialaisille, sillä käsityöt ja taide ovat läsnä alueen arkkitehtuurissa, hengessä ja asukkaissa. Siroccosta etelään löytyy nyt siis myös askartelijan aarreaitta. Myös monet kirjailijat ovat löytäneet kotinsa Arabianrannan inspiroivasta ympäristöstä. Nähdäänkö heitä myös kirjakaupassa? Ehkäpä silloin tällöin saattaa kirjailijankin bongata luonnollisessa ympäristössään kirjapinojen lomassa, pohtii Arabian kirjakauppias Blomqvist. En tiedä teistä, mutta omasta mielestäni kirjat kätkevät maailmaansa jotain satumaista: jotain sellaista, mitä eivät elokuvat pysty vangitsemaan. Se, miten lukija kokee ja näkee mielessään kirjan maalaaman maiseman, on ainutlaatuista. Sinun Tuntematon sotilaasi voi olla täysin toisenlainen kuin minun Tuntemattomani. Astu siis lukemattomiin, kauniisiin, maailmoihin tuhannen ja yhden tarinan Arabiassa. Missä? Kauppakeskus Arabia, 1. kerros, K-Marketin kupeessa Aukioloajat: Ark. 9–20 La 9–18 Su 12–16 24.12. 8–12 Seuraa Suomalaista somessa: Facebook, Instagram ja Twitter Arabian kirjakauppiaan lukulista: • Mauri Kunnas, Koiramäen Suomen historia, Otava • Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla, WSOY • Kate Morton, Talo järven rannalla, Bazar Tule tekemään Arabian Katufestivaalia! Toukokuussa 19.5.2018 jo 11. kertaa järjestettävä Arabian Katufestivaali on yksi Helsingin suosituimpia kaupunkitapahtumia. Ensi vuonna tapahtuma viettää teemavuotta Kestävän kehityksen nimissä. Oletko kiinnostunut olemaan osa huipputekijöiden tiimiä? Hae mukaan ydintuotantotiimiin 10.12. mennessä! Kerro lyhyesti itsestäsi ja osaamisestasi ja miksi Katufestarit kiinnostavat: arabian.katufestivaali@gmail.com Ensimmäinen tuotantotiimin tapaaminen on 13.12. klo 18, joten kun innostut, täppää kalenteriisi varattu-ruksi ajankohdalle heti. P.S. Katufestarit kehittyy ja niitä kehitetään koko tapahtumatuotannon ajan. Kun jokin erityinen osa-alue tapahtumassa kiinnostaa, kannattaa ja saa olla yhteydessä meihin myöhemminkin, jos joulukuu on liian aikainen ajankohta osallistua!
11 Tervetuloa uuteen myymäläämme! Joulun tohinaa nyt myös arabiassa Ovi lukem attom iin maa ilmo ihin ? yli 30 euron kertaostoksesta. Tällä kupongilla -15 % Kuponki voimassa vain Arabian myymälässä. Alennus ei koske välitystuotteita, kuten postimerkkejä, lehtiä, elokuvaja muita lippuja, ohjelmalisenssejä, SSKK:n kuukaudenkirjoja, oppikirjoja eikä lahjakortteja. Ei voi yhdistää muihin etuihin. K u p on ki vo im as sa 2. -1 0. 12 .2 01 7. HELSINKI Kauppakeskus Arabia 20 17 05 01 Interview with a ferret – haastattelussa frettineiti Lilith. N o hei, kukas sinä olet? Odotas, käväisen hieman tuolla jossain. No niin, minä olen Lili, tai siis Lilith ja oli minulla aiemmassa elämässä toinenkin nimi, mutta kuka niitä muistelee. Minä olen fretti, eli kesyhilleri. Ja ei, minä en ole jyrsijä, minä en pureskele johtoja ja minulla ei ole talttahampaita. Odotas, palaan ihan kohta. Niin, mihin me jäimme. Talttahampaat, aivan ne. Minulla siis ei ole niitä. Minulla on sievät petoeläimen hampaat ja todella terävät kulmahampaat. Mutta en minä niillä sinua pure, siis kovaa ainakaan, olet aivan liian suuri ruokalistalle. Minä saatan kyllä ihan vähän vain nakertaa, sillä onhan nämä todella näppärät kaikenlaiseen. Voin kokeilla miltä jokin tuntuu, tai voin haastaa kivaan leikkiin tai voin herätellä sinut kirjan äärestä kevyellä näykkimisellä. Oikeastaan minulla meni hyvä tovi silloin pentuna ymmärtää, mitä emäntä yritti selittää, ettei saa purra. Mutta sitten tajusin, ettei hänellä ole kaunista tuuheaa turkkia, Erilaisen, eläimellisen näkökulman elämään satavuotiaassa Suomessa tarjoaa Jata Salonen. Salonen haastatteli Kuohuun frettineiti Lilithiä. 6,5-vuotias kesyhilleri on hurmaava pienpeto, joka asuu emäntänsä kanssa vantaalaisessa kerrostalossa. Jata Salonen Kirjoittaja on useammankin ammatin omaava ikuinen opiskelija, jolle mikään ajatus ei ole liian pieni pohdittavaksi. Haaveena on matkustaa enemmän, harrastaa paljon ja löytää aikaa vapaalle ajattelulle – mahdollisesti mahdoton yhtälö edes suhteellisuusteorialla ratkaistavaksi. johon voi upottaa hampaat ja vähän leikkisästi ravistella. Nykyään osaan ottaa sievästi sormesta kiinni. Mutta käväisen kurkkaamassa hieman tuonne laukkuusi ja palaan sitten. Sepäs olikin jännä laukku, ihan häntä pörhistyi innostuksesta. Taisimme jäädä johonkin turkkiin ja leikkimiseen. Minä käytän aika paljon aikaa turkin hoitoon. Hillerit tunnetusti omaavat kauniin ja tuuhean turkin, ja sitä pitää aina rapsutella ja silotella kuosiin. Muuten en ole ulkonäöstäni turhan tarkka. Välillä emäntä on sitä mieltä, että olen tahmainen ja pitää kylpeä. En juurikaan perusta siitä, siedän sitä kyllä hänen mielikseen. Mutta peseytymisen jälkeen on hauskaa, kun minua hierotaan pyyhkeellä ja saan kiehnätä pehmoiseen kankaaseen kaiken inhottavan veden. Muutenkin tykkään mennä kaikenlaisiin koloihin ja onkaloihin. Laukut, kengät, sokkelit, maton aluset ja kaapit ovat jänniä paikkoja. Seikkailen mielelläni myös korkeammalla, mutta kun en osaa vieläkään hypätä kovin korkealle, eikä kynteni pidä kunnolla, joudun tyytymään pääosin lattian tasaan. Olen kyllä aika nokkela eläin ja osaan availla ovia ja vetoketjuja. Minua hieman harmittaa, että emäntä on nostanut kaikki kukat ylös pöydille, sillä mikään ei vedä vertoja kunnon multatöille. Pieni hetki, käyn välillä tutkimassa kengät tuolta eteisestä. Niin, vieläkö sinua jokin kiinnostaa? Minua kiinnostaa kaikki. Etenkin jos sinne ei näe. Siis tarkoitan kaikkia suljettuja ovia ja laatikoita, joihin ei suoraan näe. Ja mitä kaikkea sen laatikon takana voikaan olla! Yritän aina siirrellä niitä, että näen myös ne kätketyt sivut. Minä myös tykkään kuljetella aarteita parempiin paikkoihin. Tiedän muita frettejä, jotka vievät kaiken mahdollisen hyllyjen alle kätköön, kuten kännykät ja kaukosäätimet. Minusta se on vähän tarpeetonta, hyvin ne säilyvät siellä sohvapöydälläkin, mutta proteiinipatukat ja sukat sen sijaan kerään mielelläni kasaan. Patukasta tulikin mieleeni, että voisin syödä vähän, pieni hetki. Kävin juomassakin samalla, ja hiekkalaatikolla. Sanovat että meillä on nopea aineenvaihdunta. Siitä en tiedä, mutta siisti pitää olla. Mutta ne patukat. En ymmärrä miksi emäntä aina tuo niitä kotiin, eikä anna minulle. Olen useamman kerran löytänyt retkilläni sellaisen unohtuneena kassiin tai jätettynä keittiön kaappiin. Ja kerran sain salakuljetettua sen kaapin alle ja avattua paketin. Oi sitä nautintoa. Emäntä jostain syystä yrittää tarjota minulle herkkuna kuivattua kanaa ja jotain eläinten geeliä, hyi! Niitä syö ehkä ahneet poikafretit, mutta minulle maistuisi vain suklaa ja marjakiisseli. Mutta kuulemma ne eivät ole pienpetojen ruokaa… Mutta nyt taitaa olla minun aika mennä nukkumaan. Näin vanhoina päivinäni tykkään lepäillä suurimman osan päivästäni. Välillä makoilen riippumatossani tai häkissäni näkyvällä paikalla ja pidän silmällä emännän touhuja ja kun oikein uni kutsuu, kaivaudun peitteiden alle tai pesäkolooni ja nukun oikein sikeästi piittaamatta hänen kolisteluistaan. Oli kiva tavata ja löydät sinun nenäliinasi tuolta tuolin alta. Se ehkä vahingossa tipahti sinne, kun kävelin ohi. Kirjavinkki! Arabiassa asuneen kirjailija Jukka Kostiaisen tuorein teos ”Surujalavan kuolema” kulkee Kuohun lukijoille tutuissa maisemissa. Pääosin Pärnuun sijoittuva tarina liikkuu nykyajassa Arabianrannassa ja Vantaanjoen suistossa. Romaanissa poiketaan mm. HerkkuHaarukassa. Kertomus kulkee sujuvasti 1670-luvun ja vuoden 2015 välillä. Mistä kirja tarkemmin kertoo? Mystisessä tarinassa matkataan Pärnun talveen 2015 ja kaupungin varhaiseen historiaan satoja vuosia aiemmin. Päähenkilö Lassi Eerikäinen luulee lähtevänsä Pärnuun muutaman päivän matkalle, tekemään pienen dokumenttielokuvan vanhan torin joulusta. Dokumentin tekemisestä tulee unenja taianomaista, kangastusta. Viikkoja myöhemmin Eerikäinen on yhä Pärnussa, miettien, mitä on tapahtunut – vai onko. Kostiaiselta on aiemmin ilmestynyt (salanimellä J. Tapio) 1930-luvun Tarttoon ja Hiidenmaalle sijoittuva, kirjailija T. Vaaskiven vaiheista kertova teos Suljetut vaunut. Se on julkaistu myös viroksi Tarton kaupunginkirjaston 100-vuotisjuhlajulkaisuna nimellä Kinnises tõllas. Virittäydy tunnelmaan: Katso YouTubesta soittolista Surujalava
12 Mamupala Jean-Philippe Payette Kirjoittaja on Québecista tuleva ranskankielen ope, joka ei asu enää Arabiarannassa mutta kuuluu sinne yhä. Voilà! Uusi räikeänpunainen kuutio Itäkeskuksessa juhlitaan Suomen sadatta vuotta uuden kauppakeskuksen kanssa. Harmaiden rakennusten joukossa ja harmaassa marraskuussa on tästä lähtien uusi räikeänpunainen kuutio missä löytyy kuten tavallista hypermarketti, kuntosali, kahvila, pizzeria, jne. Ensimmäiseksi, kauppakeskuksen nimi: Easton. Ollaanko Helsingissä vai Lontoossa? Itäkeskuksessa juhlitaan myös Suomen sadatta vuotta uuden kielen kanssa: melkein kaikki tässä kauppakeskuksessa on kirjoitettu englanniksi: hypermarketin, kuntosalin, kahvilan ja pizzerian nimet ovat Shakespearen kielellä. Welcome, shops, parking: kyltit puhuvat myös Hamletin kieltä. Ollako vai eikö olla Suomessa, siinä pulma. En tiedä mistä nimi tulee, mutta uskon että ymmärrän mitä ja ketä se haluaa kopioida. Kuten melkein kaikkialla maailmassa, olenhuomannut että englantilaiset asiat ovat todella trendikkäitä tässä maassa. Se on laajalle levinnyt ilmiö maailmassa joka näyttäytyy tässä vähän niin kuin kaikki nämä Brooklyn-nimiset jutut, Burger King, Dunkin Donuts, Starbucks ja Taco Bell olivat pääsy sivilisaatioon. Mitä nämä suhteettomat reaktiot kertovat Suomen tulevaisuudesta? Mitä tämä kauppakeskuksen nimi kertoo suomen kielestä? Lyhytelokuvaohjaaja Paula Korva on oikeassa: Suomi on hypermarket nation. Kävin Eastonissa. Jokainen kauppakeskus on samanlainen kuin muut, tuotteet ovat samanlaisia. Kassajonot ovat samanlaisia ja kuten aina ärsyttäviä mutta uutuudenviehätys on joka kerta iso ja vastustamaton. Ihmisluonto, uteliaisuus, ikävystyminen sekoittuvat ja uudet kaupat ovat kuin taikaiskusta täynnä uusia asiakkaita. En aina ymmärrä mistä ne kaikki tulevat. Missä nämä uudet kasvot olivat piilossa ennen kauppakeskuksen avautumista? Joku luultavasti ajatteli samoin katsoessaan minua. Minusta tuli myös kuntosalin jäsen. Joka toinen aamu minä tervehdin uusia ihmisiä. Se iso punainen kuutio on nyt osa elämäämme. Kirjassaan Regarde les lumières mon amour (Katso valoja kultaseni), ranskalainen kirjailija ja esseisti Annie Ernaux analysoi Trois-Fontainesin hypermarketin jokapäiväistä elämää. Hän kysyy: miltä näyttää työntekijöiden työpäivät? Miten ihmiset ostavat tuotteita, mitä ostoksemme kertovat meistä, miten kauppiaat yrittävät myydä tuotteitaan. Edellä esitetty Ernauxin analyysi osoittaa myös että kauppakeskukset ovat tulleet ihmisten kohtaamispaikoiksi. Teinit, uusperheet mutta myös, tämä on ehkä tärkein asia, kaikki yhteiskuntaluokat tapaavat tässä ympäristössä. Se on totta. Olikohan ensimmäinen kerta Suomessa että minä näin maahanmuuttajaperheitä suurissa hienoissa, runsauden täyttämissä kaupoissa upeissa valoissa? Tiedän että Itäkeskuksen kauppakeskuksesta on tullut ITIS. Innolla odotan että Eastonista tulee esimerkiksi…Iikki. Minä maahanmuuttajana pidän siitä kun suomen kieli ottaa paikkansa takaisin! Jean-Philippe Payette katsoo Suomea ja näkee hypermarket nationin. Herättääkö uusi Easton räikeänpunaisia tunteita? HauKu HauKun haukahteli kaksivuotias bichon frisé -poika Puntti Juutinen-Törmänen. puntticam Kolumni Hyvää itsenäisyyspäivää! Leena Kekkonen Kirjoittaja puuhaa nykyisin kirjaprojektien parissa. Entinen lehdistöneuvos toimi pitkään aikakauslehtitoimittajana Suomen Kuvalehdessä ja hänen juttujaan on saanut lukea runsaasti myös MeNaisista, Kotiliedestä ja Työ Terveys Turvallisuus -lehdestä S illoin 19-vuotias setäni kirjoitti 6.12.1917 päiväkirjaansa kotitorpassaan Heinolassa lyhyesti: ”Tänään sitä taas oltiin ’kuvilla’ eikä saatu mitään. Taisi olla liika usvanen ilma. -” Vasta kaksi päivää myöhemmin nuori mies mainitsi itsenäisyyden ja kirjasi: ”…olisipa kansassamme sen verran heimoushenkeä, että ei hommat tyhjiin raukeisi, eikä suuret toiveet vaan unelmiksi jäisi -” Setä havaitsi suuren tapahtuman nopeasti. Suomen Kuvalehden toimittajana sain kerran tehtäväkseni tutkia kunnianarvoisan lehden vanhoja vuosikertoja. Ilmeni, ettei se tuoreeltaan edes maininnut Suomen itsenäistymistä. Siitä tuli aihe vasta paljon myöhemmin. Nyt on kulunut 100 vuotta. Niistä viimeiset kolme olen ollut mukana työryhmässä, joka dosentti Jukka Kulomaan johdolla on saanut valmiiksi kirjan Heinola 1918 Kapinan aika. Pienestä kylpyläkaupungista ja sitä ympäröivästä pitäjästä ihmisiä tempautui sisällissodassa kohtaloihin, jotka mykistävät. Ja vastikään sain käteeni Samu Nyströmin ja Jörn Donnerin teoksen ”Merkillinen on maailman meno” Helsingin päiväkirja sekasorron ajalta 1917-1918. Kirjoja alkaa tulla. Kun itsenäisyyskynttilät sytytetään joulukuun 6. päivän iltana, ne viestittävät iloa ja yhteishenkeä – useimmille. Ongelmia on niin kauan kuin on elämää. Mutta meillä on yksi maailman kehittyneimmistä, tasa-arvoisimmista yhteiskunnista ja mahdollisuus pitää huolta kaikista ja auttaa myös muita. Juhla käynnistää myös synkkien aikojen muistelun. Ehkä se terävöittää katsettamme, kun leninkejä televisiosta tuijotettuamme kurkistamme peiliin. Oman historiamme murrosvaiheessa suomalaiset eivät olleet sen kummempia kuin monet tämän ajan pyssysankarit. Käpyläntie1, 00610 Helsinki | www.koskelanhammas.fi HAMMASLÄÄKÄRIASEMA Hammaslääkärit Sanni Aho Katariina Savijoki Katja Kurhela Erikoishammaslääkäri Susanna Paju (iensairaudet) Suuhygienisti Maria Jaakkola Varaa aika soittamalla (09) 720 6800 tai netistä. Ruoan ihailu ja käytöstapa -HauKu Minä ilmaa nuolaisen, polvellesi asetan tassuni kuolaisen. Minä ruokameditoin, ajatuksiani editoin. En koske toisen herkkupalaan, Melkeinpä ruokatunteeni salaan. Odotan, arvostan, kunnioitan, palkinnon saan, hampaani upottaa hampurilaisunelmaan. Pyydän, muista ihminen: jos se on rehu, se ei ole kehu.
13 Hellapoliisi VOILEIPÄKAKKUKIPOT 10 annosta 150 g Maalahden Limppua 4 liivatelehteä vettä 2 dl kuohukermaa 400 g ruohosipulituorejuustoa 1 ruukku persiljaa 4 aurinkokuivattua tomaattia 200 g fetajuustoa 2 rkl sitruunamehua mustapippuria myllystä (suolaa maun mukaan tarvittaessa) Koristeluun: 50 g fetajuustoa aurinkokuivattuja tomaatteja tai miniluumutomaatteja Maalahden Limppua murustettuna tai kuutioina tuoreita yrttejä Tai koristele mielesi mukaan! Laita Maalahden Limppu viipaleet tehosekoittimeen ja jauha hienoksi muruksi. Jaa murut juomalasien pohjalle. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kuohukerma ja vatkaa joukkoon ruohosipulituorejuusto. Hienonna persilja ja aurinkokuivatut tomaatit. Lisää ne seokseen ja murusta joukkoon puolet fetajuustosta. Rouhi joukkoon mustapippuria myllystä. Tarkista maku. Lisää halutessasi ripaus suolaa. Kuumenna sitruunamehu kiehumispisteeseen ja liuota joukkoon vedestä puristetut liivatelehdet. Sekoita tasaiseksi. Lisää liivateneste täytteeseen ja jaa seos juomalaseihin leipämurujen päälle. Nosta jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli. Koristele annokset esimerkiksi fetajuustolla, yrteillä, tomaateilla ja halutessasi leipämurulla. Kati Jaakonen www.hellapoliisi.fi Voileipäkakkukipot ovat hauska tapa valmistaa voileipäkakkua uudessa muodossa. Tämä on mainio tarjottava myös isolle joukolle. Voit valmistaa juuri sen kokoisia annoksia kuin itse haluat. Voileipäkakkukipot Joukkorahoitus-kampanja Annalan huvilan ostamiseksi on avattu Annalan huvilan ystävät ry kerää mesenaattikampanjalla varoja Helsingin vanhimman huvilan ostoon. Keräyksen tavoitteena on saada kokoon kauppahinta, 100 000 euroa. Yhteisörahoituskampanja on avoinna 22.12. asti, sillä kauppakirja kaupungin kanssa pitää allekirjoittaa vuoden loppuun mennessä. Idyllinen huvilamiljöö kaupunkilaisten olohuoneena Kahvila, näyttelyitä, musiikkia, luentoja ja työpajoja kiireettömässä huvilamiljöössä. Annala on kaikille avoin, idyllinen puistoalue Helsingin syntysijoilla, Vanhassakaupungissa. Alueen sydän on vuonna 1826 rakennettu Helsingin vanhin huvilarakennus Annalan huvila eli Villa Anneberg. Huvilasta rakennetaan kaupunkilaisille tapahtumapaikka, jossa ideat, ilo ja kohtaamiset versovat runsaina. Pitkään tyhjillään ollut tila valjastetaan puutarhakulttuurin keskukseksi ja kaupunkilaisten olohuoneeksi. Nyt tarvitaan joukkovoimaa eli sinua! Mesenoimalla voit vaikuttaa ja edistää Annalan huvilan kehittämistä. Voit myös tulla mukaan Annalan huvilan ystävät ry:n toimintaan vapaaehtoiseksi sekä jakaa Annalan huvilan asiaa omissa verkostoissasi. Tervetuloa mukaan! https://mesenaatti.me/annala www.annalanhuvila.fi www.facebook.com/Annalanhuvila www.instagram.com/annalanhuvila Helsingin vanhimmasta huvilasta puutarhakulttuurin keskus ja kaupunkilaisten olohuone yhteisörahoituksella. Tule mukaan! Tiedot toimitti Roosa Lindholm, Annalan Huvila Kuva: Riitta Korhonen JOULUN PARAS LAHJA ON LAHJAKORTTI hemmotteluhoitoon SUPERNOPEAT TOIMITUKSET! Tilaa lahjakortti valitsemallesi summalle tai hoidolle ajanvaraus@neiti-ihminen.fi tai 040 350 4704. Tilaukset myös suoraan netistä neiti-ihminen.fi ajanvaraus@neiti-ihm inen.? Koreankatu 4, katutaso Hae: Kauneuskeidas Neiti-Ihm inen 040 350 4704 LAHJA Ihana kauneuskeidas Toukolassa. SKY-kosmetologin palvelut ja laatutuotteet.
14 Kestävän kehityksen kulma Christian Sannemann Kirjoittaja on pitkäaikainen Artova-aktiivi ja kestävän kehityksen ryhmän vetäjä. Kiertotaloudella kohti kestävää tulevaisuutta Ajatusleikistä asennemuutokseen. Kuohun Kestävän Kehityksen kulman toimittaja Christian Sannemann tietää, että kestävä tulevaisuus vaatii paljon työtä. Jokainen meistä voi tehdä paremman maailman puolesta jotain jo tänään. Lue Christianin vinkit kiertotalouteen. A jatusleikki. Kuvittelepa kaunis puutarha valtavalla pihaalueella, jolla kasvaa hämmästyttävän rikas kirjo toinen toistaan ihmeellisempiä ja värikkäämpiä kasvilajeja. Syksyn tullen osa niistä tiputtaa lehtensä, yksivuotiset siemenensä ja monivuotiset kasvit jäävät odottamaan kevään mukanaan tuomia otollisia ympäristöolosuhteita uudelle kasvulle. Kasvun aikana ne hyödyntävät maatuneiden lehtien ja kuolleiden kasvien maahan palauttamat ravinteet. Hyvinvoiva, luonnollinen puutarha siis, juuri kuten pitää ollakin. Kuvittelepa sitten, että jonain vuonna yksi kasvilajeista kehittyy yllättäen ja alkaa levitä holtittomasti tuhoten muita lajeja tieltään. Tämä kasvi on kehittänyt myös erikoisen tavan hyödyntää maassa olevia ravinteita: se kasvattaa lehtiä, jotka eivät maadu, ja lisäksi se johtaa ison osan ravinteista omalaatuisen aineenvaihduntajärjestelmänsä kautta rehevöittämään aiemmin elinvoimaisia pihalampia. Lisäksi kyseisellä kasvilla vaikuttaa olevan loputon kasvuhalu ja talven kylmyydessäkin se tuottaa lämpöä itselleen hävittämällä muita kasveja, vapauttaen samalla niihin sitoutunutta hiiltä ilmakehään. Muutamassa vuodessa kasvi uhkaa tuhota koko puutarhan ja sen vesistöt, tuottaa kasapäin maatumatonta jätettä ja hävittää elinolosuhteet sekä muilta lajeilta että itseltään. Jos olisit puutarhuri, miten suhtautuisit tämänkaltaiseen lajiin? Jos puutarhan tilalle ajatellaan planeettamme, ihminen on kuin tuon ajatusleikin tuhoisa kasvilaji joskin vielä hieman pahempi. Kuudes sukupuuttoaalto, ravinnekierron häiriintyminen, merten muovilautat ja valtavat määrät eri tavoin ongelmallista maatumatonta jätettä. Miksi hyväksyisimme hetkeäkään itseltämme tällaista käyttäytymistä? Ja vielä olennaisemmin, miten voimme toimia muuttaaksemme tämän tuhoisaksi kehittyneen elämäntapamme? Miten ratkaisemme aikamme kenties suurimman haasteen: kuinka muotoilla yhteiskuntamme saumattomaksi ja tasapainoiseksi osaksi luonnon kiertokulkua? Yksi isoimmista toivoa herättävistä suuntauksista tähän liittyen on kiertotalous. Kiertotaloudessa ideana on luoda arvoa luonnonvarojen kierrosta niiden lineaarisen hyödyntämisen (luonnonvaroista jätteeksi) sijaan. Täydellisessä maailmassa kaikki tuotteemme olisi suunniteltu siten, että niiden käyttämät luonnonvarat voisivat pysyä teollisuuden kierrossa niin pitkään kuin tarvitsemme ja elinkaarensa lopussa ne olisi palautettavissa luonnon kiertoon. Tämä vaatii ison systeemisen muutoksen. Onneksi työ on jo käynnissä! Sitra on yli 1000 ihmisen voimin, yhteistyössä 50 yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin toimijan kanssa luonut Suomen tiekartan kiertotalouteen! Sen kunnianhimoinen tavoite on kehittää yhteiskuntamme 10 vuodessa maailman johtavaksi kiertotalousmaaksi, joka menestyisi viemällä tätä osaamista myös maailmalle. Muutos ei kuitenkaan tule onnistumaan ilman meitä, kansalaisia, kuluttajia. Yritykset tarvitsevat tukemme. Mitä siis voin tehdä kiertotalouden eteen? Tue uusia kiertotalouden yrityksiä. Omistamisen sijaan käytä palveluita, lainaa, vuokraa ja yhteiskäytä. Jos on pakko ostaa, osta vastuullisesti tuotettua ja tuotteita, jotka voi kierrättää. Kierrätä kaikki materiaalisi ja jos et voi kierrättää, keksi uusiokäyttöä. Levitä sanaa. Tutustu hyviin lähialueen palveluihin osoitteessa www.artova.fi/kestavakehitys ja tule jatkamaan keskustelua Facebook-ryhmään Kestävä Arabia! Kymmenessä vuodessa maailman johtavaksi kiertotalousmaaksi? Suomen tiekartan kiertotalouteen meille ovat valmistelleet Sitra on yli 1000 ihmisen voimin, yhteistyössä 50 yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin toimijan kanssa. Grafiikka: Lille Santanen Liity ”Kestävä arabia” yhteisöön facebookissa! OsallIstu ”ekologinen joulu” -tilaisuuteen to 7.12.
15 Kirjava kulma Teksti: Heli Stenvall Kuvat: Britt Askelund Räntäsateesta iloon ja ihmetykseen Kalenteriprojekti tuotti hauskuutta sekä tekijöille että Arabianrannan asukkaille V uoden viimeistä kalenterikuvaa varten odotettiin räntäsadetta ja tulihan se. Valokuvaaja Antti Härkönen valmistautuu kuvaamaan. Joukko Loppukirin eläkeläisiä marssii rantapuiston koivukujalla ja niin saatiin kalenterin lokakuu valmiiksi. Erilainen tunnelma oli elokuussa. Rantapuistoon oli puhjennut kymmeniä ja kymmeniä värikkäitä sieniä. Nainen pyörätuolissa iloitsi. Hänen sisarensa oli juuri kehunut olevansa sieniretkellä. ”Nyt lähetän sisarelleni facebookiin kuvan, että on meilläkin täällä sieniä.” Rantapuisto tarjosi oivan ympäristön myös heinätöille. Kaadettu niitty nostettiin seipäille, jonka jälkeen heinäporukka joi kahvit. Paljon hauskuutta ja työtä sisältyi koko vuoden kestäneeseen projektiin, kun eläkeläiset valmistivat vuoKahvitauolla rantaniityllä Kerttu Raunela, Marjatta Kopra, Onerva Pitkänen ja kahvia kaatamassa Taru Kettunen. Hauska ja omaleimainen Arabianranta-kalenteri 2018 joululahjaksi tai omaan käyttöön Kalenterin lämpimällä huumorilla ja seniorienergialla tehdyt kuvat on tehty Arabianrannan luonnossa. Hinta 10 eur/kpl. Kalenteria voi ostaa Annalan joulutorilta la 2.12, Kauppakeskus Arabian aulasta torstaina 30.11. ja maanantaina 4.12. tai ottamalla yhteyttä Loppukiri-taloon osoite: loppukiriyhteiso @gmail.com, puhelin 040 744 8726/HakkarainenHassi. Samalla tuet yhteisöllisen ja työpainotteisen senioriasumisen mallia yhtenä ratkaisuna ikääntyvän väestön aktiivisuuden ja omatoimisuuden säilyttämiseksi mahdollisimman pitkään. Seuraa arabia135.fi ja osallistu nimikilpailuun! Arabiakorttelin uudistamisen kaavaehdotus on hyväksytty! Kortteliin tulee kaksi aukiota, joiden nimiin sinäkin voit vaikuttaa. Tiesitkö, että Arabia135 -korttelin uudistaminen on Helsingin suurin valmiiseen kortteliin sijoittuva kehittämishanke? Kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurisesti merkittävä kohde uudistuu ja kehittyy alueen arvot ja ominaisuudet huomioiden. Korttelista puretaan vain huonokuntoisimmat rakennukset ja tilat, joiden käyttötarkoituksen muutos on hankalaa. Uudistamisen periaatteena on jalostaa kokonaisuus palvelemaan tulevaisuuden tarpeita niin taloudellisesti ja sosiaalisesti kuin ympäristön kannalta vastuullisestikin. Seuraa korttelin kehityshankkeen edistymistä ja osallistu nimikilpailuun osoitteessa arabia135.fi! den 2018 kalenteria. Härkönen oli ehdoton ohjaaja ja Loppukirin ompelukerho vetäjinään Kerttu Raunela ja Onerva Pitkänen valmistivat rekvisiittaa uimakopeista keväisten keijujen asuihin. Kalenteria myydään Hyötykasviyhdistyksen myyjäisissä 2.12.17. Sitä voi kysellä myös Loppukiri-talosta. Kuohussa ilmoitat edullisesti ja tavoitat tehokkaasti Arabian-Toukolan-Vanhankaupungin asukkaat. Hurja 20 000 kpl jakelu ja vapaaehtoisvoimin tehtävän lehden huokeat hinnat! Kysy lisää kuohu.toimitus@gmail.com tai 040 544 5550. Haluatko, että tämä paikka tehostaa sinun yrityksesi myyntiä?