1/2016 ARTOVA / ARABIANRANTA–TOUKOLA–VANHAKAUPUNKI -KULTTUURIJA KAUPUNGINOSAYHDISTYS RY Elämäntapana eläinten oikeudet s. 5 Pääsiäinen oli talonpojan pakollinen paastonaika s. 7 Herkullisia ruokablogeja sivulla 4
2 1/2016 Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin sitoutumaton, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kulttuurija kaupunginosalehti. Lehti jaetaan kotitalousjakeluna ja sitä on saatavissa lisäksi useista jakelupisteistä. Kuohu on luettavissa myös verkkolehtenä sekä näköisversiona kaupunginosayhdistyksen sivuilta osoitteessa www.artova.fi. JULKAISIJA Artova ry Intiankatu 1, 00560 Helsinki. p. 0442750180 TOIMITUSNEUVOSTO TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Noora Lindroos PÄÄTOIMITTAJA Tarja Törmänen TOIMITUSNEUVOSTON JÄSEN Milla Niini ULKOASU & TAITTO Antero Airos KANNEN KUVA Bambi Vihavainen SÄHKÖPOSTI JA ILMOITUSMYYNTI kuohu.toimitus@gmail.com PAINO Botnia Print JAKELU Helsingin Jakelu-Expert JAKELUPISTEET Arabianrannan kirjasto, Kallion kirjasto, Kumpuoti, Kumpulan kylätila, Metropolia, M-kauppa, K-market Arabia, Kääntöpaikka, Bokvillan, Olotila, Siwa, Tekniikan museo, Unisport, Sarjakuvakeskus. Kuohu ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmestymisaikataulun 2016 löydät Kuohun Facebook-sivulta ja www.artova.fi. Kuohun artikkeleissa ilmaistut mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta lehden kantaa. Bongasitko juuri jotain ilahduttavaa, hämmentävää tai ärsyttävää? Julkaisemme joka numerossa yhden lukijamme ottaman valokuvan. Jos siis onnistut ikuistamaan kamerallesi taianomaisen hetken tai vaikkapa söpön kissanpennun, lähetä kuva meille lyhyen kuvatekstin kera osoitteeseen kuohu.toimitus@gmail.com. HUOM! Jos lähetät henkilökuvan, muistathan kysyä kuvattavalta julkaisuluvan. Artova (Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuurija kaupunginosayhdistys ry) on Arabian alueen ihmisten – asukkaiden, työntekijöiden, yrittäjien, opiskelijoiden sekä muiden alueesta kiinnostuneiden – yhteisö. Artova on pääkaupunkiseudun aktiivisin kaupunginosayhdistys. Se järjestää taideja kulttuuritapahtumia, osallistuu monipuolisesti kaupungin kehittämiseen sekä pilotoi uudenlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä. Artova kokoaa yhteen erilaisia toimijoita ja avaa samalla yllättäviä näkökulmia. Artova saa mahdottomaltakin vaikuttavat projektit toteutettua. Tärkeää on itseohjautuva ja omaehtoinen toiminta. Artova on myös tehnyt uraauurtavia avauksia vallan ja vastuun jakamisessa ja päätösvallan siirtämisessä suoraan alueen toimijoille. Monipuolisen ja vaikuttavan toiminnan mahdollistaa aktiivisten vapaaehtoisten suuri joukko. Artova on meidän kaikkien! Tule mukaan tekemään Artovan alueesta entistäkin parempi ja hauskempi! Lisätietoa: www.artova.fi. Artovan perustoiminta on riippuvainen jäsenmaksuista. Tue mahtavan monipuolista toimintaa maksamalla jäsenmaksu 15/10 euroa tilille 80001270827323 (käytä viitettä 3696) ja täyttämällä liittymislomake sivulla www.artova.fi. Kiitos! Teema: Syö & juo Pääkirjoitus Bambi Vihavainen on multitaskaaja, kuva-artesaani ja graafisen suunnittelun kameleontti sekä puolitoista vuotta vajaa medianomi. Opiskelun ohella hän toimii freelance-suunnittelijana ja kuvittajana. Inspiraatiota luovaan työhön, taiteeseen ja elämään tuo mm. valkoinen Adalminakissa, hyvät ystävät sekä litran viinipullot. Kuohun kuvitukset syntyivät yhdistelemällä kahta lempparitekniikkaa – mustepiirrosta sekä digitaalista maalausta. bambivihavainen.tumblr.com Kuvittaja P iirros : Bambi Vihavainen Tarja Törmänen Olet mitä syöt. S e, miten syömme näkyy kehossamme. Jos syömme liikaa, on meillä liikaa kehoa. Jos syömme liian vähän, kehomme kuihtuu. Se, mitä syömme, tuntuu aivoissamme. Syömällä terveellisesti voi syödä itsensä fiksummaksi, virkeämmäksi ja onnellisemmaksi. Ravintoköyhää ruokaa syömällä voi syödä itsensä onnettomaksi. Kun mietin sitä, mitä ruoka meille merkitsee, huomaan, että suhtautuminen ruokaan on muuttunut hyvinvoivissa länsimaissa jopa hieman hifistelyksi. Mitä enemmän tietoa meillä on ravinnosta ja sen vaikutuksista, sitä tarkemmin voimme “täsmäsyödä tarpeeseen”, kun niin haluamme. Itse olen ruoan ja juoman suhteen ehkä ennen kaikkea nautinnonhaluinen. Himoitsen luontaisesti yhtälailla rapsakkaa, kauniin vihreää salaattia ja punakoita tomaatteja kuin kirpsakasti pirskahtelevaa kuohuviiniä tai lämmintä, samettista punaviiniä. Minä voin hyvin näin. Syökää, juokaa ja voikaa hyvin!
3 Kuvassa vasemmalta oikealle: Keijo Lehikoinen Milla Niini Matti Kosola Katja Michael Kati Lehtinen Christian Sannemann Katja Kirsi Ranta Artovan hallitus 2016 Hyötykasviyhdistys ry tiedottaa Liity jäseneksi! Oletko kiinnostunut kasveista ja luonnonmukaisesta puutarhanhoidosta? Hyötykasviyhdistys tarjoaa yhteisön taitoihin ja kasvatuksen laajuuteen katsomatta. Tervetuloa mukaan iloiseen joukkoomme! Jäsenetuja ovat muun muassa Pähkylä-lehti, alennukset kurssimaksuista, puutarhaneuvonta ja jäsensivusto. Maksa jäsenmaksu verkkokaupassa hyotykasviyhdistys/ shop -> lahjakortit ja jäsenyys. Voit myös soittaa p. 09 4342 350 tai laittaa sähköpostia info@hyotykasviyhdistys.fi. Tämän vuoden jäsenmaksu on 29 e. Annalan taimitori Torstai 19.5. klo 14–18 Ota viljelykauteen kunnon startti suositulta Annalan Taimitorilta! Täältä saat parhaat taimet, herkulliset kahvilaherkut ja muut puutarhan ystävän löydöt. Annalan puutarha, Hämeentie 154, rakennus J, Helsinki Lisätietoa Annalasta: hyotykasviyhdistys.fi/annala Annalan puutarhan kurssit Hyötykasviyhdistys järjestää kursseja monista puutarhaharrastajaa kiinnostavista aiheista. Seuraa kevään ja kesän tarjontaa: hyotykasviyhdistys.fi/ tapahtumat-ja-kurssit Kesän tiistaiteemaillat Tiistaiteemakahvila tarjoaa asiantuntijoiden esitelmiä ja Annalan kahvilan herkkuja klo 18–20. Varaa mukaan kahvilarahaa. Vapaa pääsy. Aiheet: 7.6. Villit vihannekset 14.6. Tunnista puutarhan ötökät 21.6. Puutarhan marjat 28.6. Astiaviljely 5.7. Annalan puutarhurin kierros 12.7. Lasten puutarha 19.7. Naisten viikon kukkaiskakut 26.7. Puutarhatalkoot 2.8. Ympäristötaide puutarhassa 9.8. Tutustu Bokashi-kompostointiin 16.8. Yrttien keruu ja säilöntä 23.8. Mehiläisten hoito ja mehiläiskasvit 30.8. Nilviäiset 1.9. Annalan kierros Huom! Muutokset mahdollisia. Tarkista tapahtumien tiedot sivuiltamme. Käpyläntie1, 00610 Helsinki | www.koskelanhammas.fi HAMMASLÄÄKÄRIASEMA Hammaslääkärit Sanni Aho Katariina Savijoki Katja Kurhela Erikoishammaslääkäri Susanna Paju (iensairaudet) Suuhygienisti Maria Jaakkola Varaa aika soittamalla (09) 720 6800 tai netistä.
4 Ruokavinkkejä netissä J os keittokirjoilla on taipumusta jäädä pölyttymään kirjahyllyyn, ihania reseptejä on netti pullollaan. Tasokkaissa ruokablogeissa hyödynnetään hävikkiruokaa, etsitään haastajaa avokadopastalle ja maistellaan herkkuja meiltä ja muualta. Kaikki kokkailijoiden käyttämät ainekset eivät välttämättä ole kotikokille ennestään tuttuja, mutta suurin osa niistä on helppokäyttöisiä. Resepteissä saattavat vilahtaa muun muassa : a gar agar Merilevästä valmistettu aine, jota käytetään liivatteen tilalla hyytelöiden valmistamiseen. Löytyy ainakin luontaistuotekaupoista. k vinoa Proteiinipitoinen kasvi, joka sopii myös keliaakikoille. M iso Maitohappokäymisen avulla hapatettu soijapaputahna. Käytetään esimerkiksi Japanissa keittojen maustamiseen. s eitan Vehnägluteenista valmistettu tuote, jota käytetään ruuanvalmistuksessa lihan tapaan. t ahini Seesaminsiemenistä tehty tasainen tahna, joka sisältää runsaasti kalsiumia. Käytetään esimerkiksi hummuksen (kikhernesose) tai kasvispihvien maustamiseen s peltti Riisin tapaan lisukkeeksi sopiva vilja. Spelttijauhoilla voi korvata vehnän leivonnassa. chocochili.net liemessa.blogspot.fi kokkeillaan.blogspot.fi www.vaimomatskuu.com kamomillankonditoria.com pidempikorsi.tumblr.com Maukkaita blogeja mammituokkonen.blogspot.fi kahviajakasvisruokaa.fi patasydankattila.blogspot.fi aistitasolla.blogspot.fi cinnamonia.blog.com www.jotainmaukasta.fi Kati Jaakonen www.hellapoliisi.fi Kookos-saksanpähkinäjäätelö Hellapoliisi Itse valmistettu jäätelö on herkullista ja myös helppo valmistaa. Tässä jäätelössä on ripaus eksotiikkaa. KOOKOS-SAKSANPÄHKINÄJÄÄTELÖ 4 annosta 400 g kookosmaitoa ¾ dl agavesiirappia ½ tl vaniljajauhetta 3 munankeltuaista 1 dl saksanpähkinärouhetta Laita kookosmaito, agavesiirappi, vaniljajauhe ja munankeltuaiset kattilaan. Kiehauta. Jäähdytä ja lisää lopuksi saksanpähkinärouhe. Laita pakastimeen ja vatkaa muutaman kerran pakastuksen alkuvaiheessa sähkövatkaimella. Säilytä kelmulla tai foliolla suojattuna. Jäätelö säilyy hyvin suojattuna useita viikkoja. Pyöritä palloiksi ja herkuttele. Noora Lindroos
5 ti, mutta erityisesti psyykkisesti, pahinta olisi, että minut pakotettaisiin syömään eläintuotteita. Lihaa, kalaa, kananmunia, maitotuotteita. Jokaisessa suupalassa eläintuotetta maistuu kärsimys. Eläimen kärsimys. Kun sain ilon ja kunnian avata silmäni eläintuotannon vääryydelle, paluuta entiseen ei enää ole. Tämä on elämääni onnea ja syvää merkitystä antava asia. Unissakävelijän aikani on ohi. Tietoisuus koko luomakunnasta ja kaikista siellä asustavista elävistä olennoista – muistakin kuin ihmiseläimistä – on avannut kaikki aistini. Näen, kuulen, koen ja tunnen täydesti tämän koko maailman, täynnä elämää olevan. Ja tiedän, että jokaisella elävällä olennolla on yhtä suuri oikeus, kuin minullakin, elää oikea, kokemuksentäyteinen elämä. Samaan aikaan ihmettelen, kuinka on mahdollista, että suuri osa ihmiskunnasta elää edelL ehden teeMa ”Syö & Juo” on mielenkiintoinen aihe minulle, kohta kaksi vuotta vegaanisen ruuan valinneelle naiselle. Heti ensimmäiseksi tuli mieleen otsikko: ”Eläimet eivät ole ruokaa”. Eivätkä ruokaa muuten ole eläimistä saatavat eläintuotteetkaan, esim. kananmunat, ihmisen ruokaa – munat ovat kanan ovulaatioita. Maitokaan ei ole ihmisen ruokaa (tai juomaa) – lehmänmaito on vasikan ruokaa, vuohenmaito kilin ruokaa, lampaanmaito karitsan ruokaa ja niin edelleen. Ihmiseläimelle ainoa sopiva maito on äidiltä saatu maito, tämäkin ainoastaan imeväisikäisenä. Vegaanisen elämäntapani pohja ovat eläinten oikeudet. Olen ensisijaisesti eläinoikeusaktivisti, sekä somessa että eläinoikeusjärjestössä. Vasta toisekseen olen vegaani. En henkilökohtaisesti ole paljonkaan kiinnostunut ruuanlaitosta tai ravitsemuksesta, tai ruuan terveellisyydestä. Toki nautin herkullisesta vegaanisesta ruuasta, sillä kyse on todella hyvästä ruuasta! Silloin tällöin leivon ja kokkaankin, mutta ruoka ei ole elämäni keskipiste. Minun elämäni tärkein, sitä määrittävin tekijä on eläinten oikeudet. Mikä olisi pahinta ruokaa ja juomaa, millä minua vegaanina voitaisiin vahingoittaa? FyysisesEläimet eivät ole ruokaa Silloin tällöin leivon ja kokkaankin, mutta ruoka ei ole elämäni keskipiste. Minun elämäni tärkein – sitä määrittävin tekijä – ovat eläinten oikeudet. leen luomassaan unessa. Harhamaailmassa, jossa ylimpänä ja täydellisimpänä on Homo sapiens ja kaikki luodut ovat tehdyt häntä ja hänen tarpeitaan varten. Tätä en voi enää täysin ymmärtää, kun oma tietoisuuteni on niin totaalisen avautunut vallitsevalla todellisuudelle. On muutamia ilmiselviä syitä, miksi ihminen kuluttaa eläintuotteita, muunmuassa tavat ja tottumukset, perinne, helppous ja maku. Ihminen on kuitenkin moraalilla varustettu olento, joten noiden syiden yli täytyisi pystyä kehittymään ja valita siten, että kulutuspäätökset kestävät eettisen tarkastelun. Jos sinun valintasi vuoksi eläimen täytyy uhrata henkensä, onko valintasi eettistä tarkastelua kestävä? Kun myötätunto herää koskemaan koko eläinkuntaa, muutosta ei voi pysäyttää. Kun oivallat, että eläimillä on samoja kokemuksia kuin ihmiselläkin – kipu, pelko, yksinäisyys, yhteenkuuluvaisuus, rakkaus, läheisyys – huomaat, että ihmisellä on eittämättä moraalinen velvollisuus ottaa eläimet huomioon. Elämme vuotta 2016 Suomessa, länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa. Kaupat notkuvat vegaanisia vaihtoehtoja, parsakaalista vegaaniseen lihikseen eli Tarja Tanskanen Kirjoittaja on keski-ikäinen eläinoikeusaktivisti ja vegaani Pohjois-Karjalasta, jonka elämäntehtävä on puhua eläinten oikeuksien puolesta. Maistuisiko Musti? Koiranlihabisnes on kulttuuritraditioksi naamioitua eläinrääkkäystä. K oiranlihaa kulutetaan enimmäkseen Aasian maissa, joissa syötäväksi myytäviä koiria kerätään kaduilta, kasvatetaan pienissä häkeissä ja jopa varastetaan omistajiltaan. Koiria keitetään elävältä ja niille aiheutetaan vuorokausien sietämätöntä kipua ennen kuolemaansa. Koirien silpominen ja kiduttaminen pohjaa osaltaan uskomukseen, että pelon aiheuttama adrenaliinin eritys parantaa lihan makua. Kärsineen eläimen lihan uskotaan kohentavan muun muassa myös mieskuntoa. Lihansyöjä tai ei, suuri osa ihmisistä tuomitsee koiranlihamarkkinat juuri siihen sisältyvän brutaalin eläinrääkkäyksen takia. Valitettavasti koirapopulaatio kaduilla ja pihoilla on niin valtava, että niiden kerääminen ja myyminen on helppoa, eikä Aasian maissa ole toimivaa (jos minkäänlaista) eläinsuojelulakia mikä paitsi mahdollistaa kaupanteon, vaikuttaa osaltaan myös kuluttajien asenteisiin. Koiranliha ei ole varsinaista teuraslihaa, joten koirien teurastusta, lihan käsittelyä sekä sen laatua ei tarkasta tai rekisteröi mikään virallinen taho. Varsinaiseksi teuraseläimeksi luokittelu suitsisi koiranlihan tuotantoa ehkä hieman eettisempään ja paremmin säädeltyyn suuntaan. Suomessa koiran lihaa ei saa lain mukaan kaupallisesti teurastaa tai käsitellä elintarvikehuoneistossa. Vaikka koirien kiduttamista tapahtuu esimerkiksi Kiinassa päivittäin, ja lihantuotannon keskuksen kerrotaan sijaitsevan Shenzhenin kaupungissa, koiranlihalla mässäilyn näkyvin huipentuma on Yulinissa pidettävä koiranlihafestivaali. Tapahtuman aikana tuhannet koirat sekä kissat kokevat väkivaltaisen kuoleman. Sosiaalinen media on tuonut tapahtuman kauhut ihmisten tietoisuuteen, ja se onkin aiheuttanut kiitettävästi liikehdintää eläinaktivistien joukossa. Koiranlihafestivaalit ovat suuri terveysriski. Koirat ja muut festivaaleilla myytävät eläimet ovat usein sairaita, ja tarttuvat taudit leviävät kaduilla valuvan veren ja ulosteiden mukana siirtyen myös ihmisiin. Koiran lihassakin voi olla tauteja, bakteereita tai loisia, joista voi saada tartunnan, ellei lihaa olekaan kuumennettu kunnolla. Suurien koiramäärien kuljettaminen kaupungista toiseen levittää vesikauhua sekä muita tauteja. Koiran tai kissan lihan epäeettisyyttä vähättelevät vetoavat usein siihen tosiasiaan, että länsimaiset ihmiset popsivat itse naudanpaistia hyvällä omallatunnolla. On helppo kuitata koirapaistin kamaluus sillä, että se perustuu vain emotionaaliseen näkemykseen hauvelista lemmikkieläimenä. Lihan eettisyys ei kuitenkaan ole kiinni eläimen söpöydestä, vaan siitä, minkälaiset sen tuotantoja elinolosuhteet ovat. Tässä tapauksessa kuvaja videomateriaali puhunee puolestaan: Lautaselle päätynyt koira on useimmiten saanut niin hirvittävää kohtelua, Rohkeimmat eläinaktivistit uhraavat jopa oman henkensä antaakseen äänen heille, joilla ei sitä ole. Esimerkiksi Animal Hope and Wellness Foundationin perustaja Marc Ching on matkustanut Kiinaan dokumentoidakseen koiranlihabisnestä, herättääkseen valtaapitävien huomion sekä pelastaakseen yksittäisiä eläimiä. Yhdistyksen kotisivuilla voit tutustua aiheeseen sekä tehdä lahjoituksen väkivallan kohteeksi joutuneiden koirien auttamiseksi. www.instagram.com/animalhopeandwellness/ www.animalhopeandwellness.org/china-effort.html Animal Equalityllä on maailmanlaajuinen kampanjan Kiinan koirien puolesta. Voit osallistua kampanjaan käymällä kampanjasivuilla allekirjoittamassa vetoomuksen, jossa vaaditaan koirien ja kissojen lihaja turkistuotannon kieltämistä Kiinassa. voicelessfriends.org Tutustu myös sivustoon Yulinin koiranlihafestivaalien lopettamiseksi. www.stopyulinforever.org Noora Lindroos Kirjoittaja on eläinystävä, jonka mielestä koiran paikka ei ole häkissä niin Kiinassa kuin kotonakaan. ”vihikseen”. On vain sinusta itsestäsi kiinni, mitä kaupasta kotiin kannat, mitä suuhusi pistät. Itse olen ruokaan liittyvissä elintavoissani huoleton vegaani. Ylipainoa on (vegaanikin todentotta voi olla ylipainoinen) ja terveellisiä vaihtoehtoja en osaa aina valita. Mutta kantavana voimanani tästä elämäni loppuun saakka kuitenkin on: Eläintuote ei ole ruokaa. Kun katse on kääntynyt eläimiin oman navan sijasta, näkee kaiken paljon selkeämmin. Kannustan jokaista kuluttajaa haastamaan itsensä katsomaan peiliin ja moraaliseen itsetutkiskeluun. Minut eläinten katseelle herätti filosofi Elisa Aaltolan luento Eläinten moraalinen arvo ja asema (www.youtube.com/watch?v=V35TQsKgeig) sekä Eveliina Lundqvistin kirja Salainen päiväkirja eläintiloilta. Ehkäpä jotakuta muutakin puhuttelevat nämä puheenvuorot eläinten puolesta. Lempilainaukseni on australialaisen tuotantoeläinten turvakodin Edgar’s Mission Farm Sanctuaryn motto: ”Jos meille on mahdollista elää onnellista ja terveellistä elämää vahingoittamatta muita, miksi emme tekisi niin?” Onnea matkaan – vakuutan, ettet tule katumaan! ettei paatuneinkaan lihansyöjä voi hyvällä omallatunnolla sillä herkutella. Uskomukset ja totutut tavat estävät usein kehityksen. Esimerkiksi eläimen kuljetus seipääseen kiedottuna ei ole länsimaissa hyväksyttävää, mutta jos jossain niin on tehty aina, ei ihminen välttämättä näe siinä mitään väärää. Tapoja ei muuteta yleensä kovinkaan ripeästi kuin lain pakottamana tai rahan takia, ei Suomessa eikä Aasiassa. Valtioiden kulttuurilla kuittaamiin vääryyksiin puuttuminen on vaikeaa ja kiusallista, mutta on syytä muistaa että väkivalta on aina väkivaltaa. Riippumatta mitä ihmiset syövät ja mihin uskovat, eläinten – tai ihmisten – rääkkäystä kulttuurisena ilmiönä ei tarvitse hiljaisesti hyväksyä. Kyse on läpeensä kaupallisesta ääri-ilmiöstä, ei tärkeästä kulttuuritraditiosta.
6 Ennen syötiin myös muita rasvaisia ruokia – siansorkkia ja läskipannukakkua. Joka vuosi hieman eri aikaan, joskus Runebergin päivän tienoilla helmikuun alussa, joskus hieman myöhemmin vietetään laskiaista. Mikäs se sellainen talvinen juhlapäivä on, johon kuuluu olennaisesti mäenlasku, hernekeitto (hernerokka) ja laskiaispulla? L askiainen on kaksiosainen – siihen kuuluvat laskiaissunnuntai ja laskiaistiistai. Laskiaistiistaista alkoi aiemmin paasto, joka kesti pääsiäiseen asti. Laskiaissunnuntai onkin aina seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Paastoa ennen piti syödä tukevasti, että jaksoi. Laskiaisen nimi tuleekin nimenomaan paastoon laskeutumisesta, eli valmistautumisesta, ja siten juontaa juureensa katoliseen aikaan Suomessa. Uskottiin, että mitä pidemmälle laski, sitä pidempiä seuraavan kesän pellavista kasvoi. Kaikki laskivat – aikuiset ja lapset. Kulttuurintutkimuksessa puhutaan usein siitä, miten erilaiset ilmiöt ja muodit ”valuvat alaspäin” – varsinkin aiemmin yhteiskunnassa yläluokka muodosti ihanteen, jonka tapoja tavoiteltiin. Toisaalta taas nykyään kansanperinteiden kohdalla monet sellaiset tavat, uskomukset ja leikit, ”S illoinhan 50luvulla ei menty pulkkamäkeen vaan peffamäkeen, koska ei mitään muovipulkkia ollut, takapuolen alla laitettiin pahvinpala jos sellaisen jostain sattui löytämään, muuten laskettiin vaan housut jalassa tai mahakelkalla. Rattikelkatkin tulivat myöhemmin. Minulla oli vaaleanvihreä mahakelkka, siihen ängettiin monta muksua istumaan. Hirvis (Mäki Annalan metsän ”takapuolella” Kustaa Vaasan tielle päin) eikä Käärmis (mäki, myös Annalassa) ollut vielä mulle ja mun kavereille kovinkaan suosittu, me laskettiin mäkeä Toukolan seurakuntatalon kohdalta, Koreankadun päästä. Potkukelkka oli kova juttu, Kavereitten kanssa pidettiin kilpailuja kuka nopeammin pääsee paikasta a paikkaan b. Pitkin Toukolan katuja potkittiin. Naapuriin muutti tyttö kun olin kuusi vuotias, siihen asti leikin poikien kanssa. Hänen kanssa teimme ns. nukkekodin nuoskalumesta. Muotoilimme pieniä huonekaluja ja tietysti äidin ja isän ja lapset. Pienillä sormilla tuli hienoja huonekaluja.” Milla Niini Kirjoittaja on muutaman vuoden Arabianrannassa asunut sosiaalialan opiskelija ja filosofian maisteri. K uva : Eila Pudaksen albumista Kustaa Vaasan kadulta. P iirros : Maria Ulvinen Talvista perinnettä l askiaiseen kuuluu myös hernerokka, jossa on paljon sianlihaa. Ennen syötiin myös muita rasvaisia ruokia – siansorkkia ja läskipannukakkua. Kaikki muistumia siitä ajasta, kun laskiaisena alkoi paasto. Laskiaispulla on uusinta ruokaperinnettä laskiaisessa, ja kuten moni muukin juhlaruoka Suomessa, lähtöisin Ruotsista. Siellä oli se muotoutunut 1700 -luvun loppupuolella. Ilmeisesti siellä se syötiin joko mantelimassan, tai mantelimassan ja kuuman maidon kera. (Kuuma maito siis kaadettiin lautaselle pullan kanssa.) Hillo laskiaispullan sisällä on uusinta kerrostumaa, eikä välttämättä kuin muutamien vuosikymmenten ikäistä perinnettä. Sangen uutta osuutta siis juhlapäivässä, jonka nimi on vähintään viiden sadan vuoden ikäinen. *** Lähteitä: Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika – suomalaisia vuotuisperinteitä. Porvoo 1994. Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto. Keuruu 1984. Maaseudulla ennen vanhaan, esimerkiksi vielä joskus 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, laskiaistiistai oli nimenomaan naisten oma työnjuhla. Edellisenä kesänä kasvatetut pellavat oli saatu pitkien muokkausprosessien kautta laskiaiseen mennessä kehrätyksi langaksi. (Oli vielä aikaa ennen kevään kylvötöitä kutoa langat kankaiksi.) Laskiaistiistaina tehtiin työt varhain, saunottiin ja mentiin joukolla mäkeä laskemaan kelkoilla. jotka ennen olivat aikuisten tapoja, ovat muuttuneet vain lasten tavoiksi. Otetaan esimerkiksi vaikka laskiaisen mäenlasku – sitä eivät ole moneen vuosikymmeneen enää maaseudulla – saati kaupungeissa – aikuiset harrastaneet laskiaisena toivotellakseen hyvää seuraava satokautta! Toukolan alueella syntynyt, kasvanut ja vieläkin asuva Eila Pudas muistelee talvisia leikkejä täällä meidän nykyisillä kotikulmillakin näin:
7 Marja Dahlström Arabianrannassa asuva opettaja, joka on palannut eläkkeellä lapsuutensa ja nuoruutensa maisemiin K uva : Marja Dahlströmin albumista kirjoittaja yhdessä kahden ystävänsä kanssa 1950-luvulla Taivaskalliolla. Olemme kotipihassa leikkimässä, kun joku pihaan saapuva huutaa: ”Jäät lähtevät Vantaasta!” Siitä paikasta pinkaisen juoksuun, harpon mäkeä alas Koskelantielle. Ohitan kalliopommisuojan, jossa veljeni kanssa vietimme sota-aikana pahimpien pommitusten aikana monia öitä pukkisängyssä äidin valvoessa vierellä. Mustikkapöheikköni jää pian taakse, kun vaihdan Koskelantien toiselle puolelle. Juoksen pitkin Käpylän kunnalliskodin punaisen lankkuaidan viertä. Näen aidanraoista vanhuksia istuskelemassa auringonpaisteessa. Nyt ohitan jo Annalan tanssilavan, jossa olemme Maijan kanssa katselleet hänen sisarensa tanssimista sulhasensa kanssa. Vauhtini hidastuu, kun Vantaan joki ilmestyy näköpiiriini. Näen kuinka suuret ja valkeat jäälautat lipuvat verkkaisesti kohden putousta. Joen vastakkaisella puolella sijaitsee vaatimattoman Vantaan Helsingin ensimmäisen kirkon jäljiltä enää ristinmuotoinen kivillä reunustettu pohja. Kun pääsen Vantaan sillalle, vauhtini kasvaa jälleen. Kipitän alas pienet puuportaat ja seuraavaksi suuret kiviportaat, että pääsen jokea ylittävälle kapealle rautasillalle. Asetun sen keskikohtaan: Näytelmä voi alkaa! Toinen toisiaan seuraavat jäälautat lipuvat putoukselle, liukuvat hurjan vesimassan mukana alas paiskautuen alla olevaan kivikkoon ja haljeten mahtavan pauhun säestämänä. Ilma on sakeana korkealle nousevasta vesihöyrystä. Kun aurinko osuu siihen, syntyy värikäs sateenkaari. Seison paikallani hievahtamatta olen yltä päältä vesihöyryn kastelema, hiukseni ja vaatteeni ovat liimaantuneet iholleni. Vasta vilunväreet saavat minut havahtumaan ja jättämään tähystyspaikkani. Aavistan myös seuraukset: hintana on jokakeväinen angiina. Kotiin paluu ei tapahdu enää juosten. Kävelen ja pysähtelen tähyilemään taivaalle tuttujen äänten herättämänä. Kurkiaurat toisensa perään ilmestyvät taivaalle ja jatkavat matkaansa toitotellen kohti kotisoitaan. Jäiden lähdöstä ja kurkiauroista tuli kevätrituaalini. Ilman niitä, ei tullut kevättä eikä ilman kurkien lähdön näkemistä, syksyä. Marja Dahlström: JÄÄT LÄHTEVÄT (Muisto 1950-luvulta) Kevät – talonpojan pakollinen paastonaika Pitkälle 1900-luvulle Suomen maaseudulla elettiin omavaraistaloudessa ja etenkin kevättalvella ruokavarastot hupenivat. A inakin alkuosaltaan tuttu sanonta ”kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristellen” ei alun perin liity säätiloihin, vaan olotiloihin, kun nälkä heikensi ihmistä. Ruuan niukkuuteen viittaa myös sanonta ”Heikkinä kahtia karjan ruoka, kolmia miehen muona”. Heikin nimipäivä on 19.tammikuuta. Käytännössä siis heti pitkien ruokapitoisten joulupyhien jälkeen varauduttiin pientiloilla, torpissa ja taloissa ruuan puutteeseen tarkalla säännöstelyllä. Laskiaisesta alkanutta pääsiäispaastoa ei enää varsinaisesti valvottu uskonpuhdistuksen jälkeen, mutta tähän aikaan vuodesta Suomessa on ollut luontevaa pidättäytyä lihansyönnistä. Lihaa ei enää yksinkertaisesti syysteurastuksista ollut jäljellä. Paasto huipentuu pitkäperjantaihin – Jeesuksen ristiinnaulitsemispäivään. Siihen on liittynyt monenlaisia uskomuksia ja työkieltoja – muun muassa tulen sytyttäminen on ollut kiellettyä. Pitkäperjantaihin siis sopii päivää aiemmin uunissa hitaasti kypsytetty mämmi, joka syötiin kylmänä. Mämmi on Lounais-Suomesta, muualla on syöty aiemmin esimerkiksi kylmää ohrapuuroa. Mämmi on levinnyt ihan tietoisella valistustyöllä emäntäkoulujen kautta 1900-luvun alkupuolella koko maahan. Kaikki tietävät, miten sääolot voivat vaihdella voimakkaasti eri puolella Suomea vielä kesäkuulle asti. 1800-luvun lopulta ennen kaikkea karjatalouden kehittyminen helpotti keväistä ruokahuoltoa ennen varsinaisen kasvukauden alkua – voista myös myyntituottona saatu käteinen raha helpotti esimerkiksi kalan ostoa. Aiemmin maitoa saatiin lehmistä vasta lähempänä juhannuksen tienoota. Maaseudulla ei esimerkiksi myöskään pidetty kanoja ennen 1800-luvun loppua alkaen kuin paikoitellen. Munat kerättiin kevätkesällä linnunpesistä, useimmiten sotkan tai telkä. Pesiä eli uuttuja, rakennettiin ja niihin jätettiin pesämuna, jotta lintu munisi keräyksen aiheuttaman vajauksen jälleen täyteen. Kanojen pidon yleistyminen myöhemmin helpotti osaltaan kevätkesän ruokahuoltoa. Maaseudun tavallinen kansa pääsi vasta 1900-luvulla suurimmaksi osaksi nauttimaan niistä makeista herkuista, jotka nykyään mielletään esimerkiksi pääsiäisjuhlapöytään kuuluvaksi. Suomessa säätyläistö tunsi todennäköisesti esimerkiksi kaakaon jo 1700-luvun loppupuolella. Ruotsin Itä-Intian kauppakomppania oli perustettu 1731, ja sitä kautta ”siirtomaatavaraa” vähitellen saapui myös Suomeen. Sveaborgin eli Viaporin linnoituksen rakentamisen myötä ruotsalaisperäisiä aatelisperheitä muutti Uudellemaalle ja lisäsi osaltaan uutuuksien tuloa tänne asti. Kuitenkin, myös säätyläisten ruokavarannot olivat sidoksissa vuodenkiertoon. Perusruokatarvikkeita 1800-luvun alussa olivat kartanoissa ilmeisesti tuore liha, riistalinnut, mausteet, viini ja muut siirtomaatavarat (kahvi, sokeri, rusinat, riisi). Myös kalaa syötiin paljon. Esimerkiksi Herttoniemen kartanossa 1800-luvun alussa saatiin kesän korvalla maistella appelsiineja, ja suklaata tilattiin kartanolle loppuvuodesta – todennäköisesti tämä tarkoitti sekä juomaa että konvehteja. Monet nykyiset pääsiäisruuat ovat venäläisvaikutteisia pääsiäismunista alkaen. Lisää tietoa ja tarkkoja yksityiskohtia pääsiäisen eri osien merkityksestä ja herkullisista ruuista voi lukea vaikkapa mainioilta verkkosivuilta: kaikkijuhlista.fi *** Lähteitä: Sirpa Karjalainen 1998, Juhlan aika. Chapelle & Hagelstam 1993: Kartanoruokia. Milla Niini K uva : Noora Lindroos
8 ARABIANRANNAN Kk Arabia, 1. krs puh. (09) 2780 0160, Hämeentie 111, ma-pe 10-18 la 10-15 TOINEN LINSSI Etu koskee kaikkia linssejä, kun ostat silmälasit tai aurinkolasit voimakkuuksilla. Ei muita alennuksia. Yksilöllinen näöntutkimus 6 kk ? Kulutonta & korotonta maksuaikaa jopa € O € NYT KANNATTAA VALITA VAIN PARASTA! ETUSI JOPA 544 ,50€ Varaa aika optikolle tai silmälääkärille (09) 2780 0160 Ei koske piilolinssinäöntutkimusta Lue lisää rahoitusratkaisusta silmaasema.? Kun fitness valtasi blogosfäärin Naiskehonrakennus voidaan nähdä miehisten standardien omaksumisena ja osana naiskehon manipulointia tai se voidaan tulkita naisruumiin uudelleenmäärittelyksi, kehon vyöhykkeiden takaisin valtaamiseksi ja merkitsemiseksi.* *Kauneuden sukupuoli: näkökulmia feministiseen estetiikkaan / Pauline von Bonsdorff, Anita Seppä I kääntyMinen ja kasvavat terveysja ulkonäkövaatimukset saavat monen sohvan ja sipsien parissa vapaa-aikansa viettävän muuttamaan elämäntapojaan sporttisempaan suuntaan. Vaivihkaa hiipinyt fitness-buumi räjähti viimeistään vuonna 2014 suorastaan käsiin, ja yhä useampi alkoi vannoa jonkin urheiluharrastuksen nimeen. Muotija lifestyleblogit ovat siirtyneet yleisten hyvinvointipostausten kautta treeniohjelmista ja tavoitteellisesta urheilusta kertomiseen. Taistelu ikääntymistä vastaan alkaa yhä varhaisemmassa iässä, ja ikääntymisen sekä kuoleman pelko ovat ”kolonisoineet” arkielämän. Yksilön odotetaan ottavan mahdolliset terveysriskit huomioon kaikessa, mitä tekee. Bloggaajatkin pyrkivät huoliteltuun ja tyylikkääseen, iättömään, tapaan ikääntyä. Kilpajuoksussa kuolemaa vastaan voimakas ja terve ruumis on välttämättömyys. Liikuntatilat ovat merkityksillä kyllästettyjä tiloja, jotka ohjaavat kävijöitä ajattelemaan ruumiistaan tietyllä tavalla ja työstämään sitä tietyin ehdoin. Ruumiin muokkaus on selkeä sukupuolen esittämisen ja tuottamisen performanssi, ja erityisesti lihasten kasvattamiseen liittyvä liikunta mielletään yleensä maskuliiniseksi. Näkyvien lihaksien mieltäminen viehättäviksi ja naisellisiksi on näkyvä muutos blogosfäärin naiskuvastossa. Suhteellisen tuoreena ilmiönä fitness herättää paljon erityisesti sukupuoleen ja sen esittämiseen liittyvää keskustelua. Sukupuolen tuottaa tiettyjen heteroseksuaalisten piirteiden ja vastakkainasettelujen toisto, mutta toisteisuutta voi myös vastustaa toistamalla annettuja malleja toisin. Bloggaajat argumentoivat fitnessvartalon puolesta joko korostamalla lihaksikkaan ruumiin olevan aivan erityisen naisellinen ja seksikäs, tai toteamalla, ettei lihaksikas ruumis ole ehkä kaikkein naisellisin mutta se on merkityksetöntä, koska stereotyyppinen feminiinisyys tai seksikkyys (heteroseksuaalisen katseen kohteena) ei ole naisten tavoitteena. Lihaksikasta vartaloa tavoittelevat naiset leikittelevät sillä, kuinka pitkälle naiskehon sallittaan etääntyä feminiinisydestä, jonka ihannetyypiksi on usein ajateltu pieni ja hento nainen. Kaikkein äärimmilleen vietynä fitnessbuumi korostaa representaatiota; näkyvät lihakset eivät sinällään korreloi voiman kanssa, vaikka kehonrakentajat toki vahvoja eittämättä ovatkin. Kehonrakennus on ennen kaikkea esteettistä, ei niinkään objektiivisesti mitattavissa olevaa urheilua. Tämän ajaNoora Lindroos Kirjoittaja on hyvin epäurheilullinen. K uva : Noora Lindroos
9 Sarjakuvakeskus esittää Mia Collan K uva : Katariina Gangal Pyrin löytämään töilläni uusia lähestymistapoja asioihin. Kokeilen miten erilaiset materiaalit taipuvat erilaisten projektien toteuttamiseen. Sarjakuvastripilläni halusin tutkia 3D-tulostamisen mahdollisuuksia sarjakuva-alalla. En ollut kuullut vastaavasta projektista maailmalla, joten kokeiltavahan sitä oli. Stripissä seikkailee Sarjakuvakeskuksen oma lohikäärmelogo. Mia Collan, harjoittelija Sarjakuvakeskuksella H uoMasin lukioaikana , kuinka haastavaa syömisrutiinin ylläpitäminen on. Kaveriporukan kanssa kouluruokailu sujuu sujuvasti seurustelun lomassa, mutta koulupäivän jälkeen saattaa olla jos jonkinmoista puuhaa ja melskettä, joiden takia ateriointi jää taka-alalle. Kotitehtävät tehtyään saattaa muistaa huomenna esitettävän esitelmän vaativan vielä hiomista ja tämän lisäksi koira pitäisi ulkoiluttaa, huone siivota, pyykit pestä ja perheenkin kanssa täytyisi ehtiä jutustelemaan. Helppohan tuossa on unohtaa pitää itsestään huolta. Syömisen ja hyvän mielen välillä kulkee suora yhteys. Jos pipoa kiristää joskus aivan syyttä suotta, voi silloin kysyä itseltään, milloin viimeksi on syönyt ja mitä. Voi hyvinkin olla, että pahan mielen alkuperä piilee siinä, milloin edellinen ateria on nautittu. Yli neljän tunnin aikaväli suurempien aterioiden välillä vaikuttaa jo niin mieleen kuin kehoonkin. Omaa kehoa on suotava kuunnella, sillä se yleensä tietää parhaiten. Sopivan rutiinin luominen ja ylläpitäminen on osoittautunut minulle itselleni haastavaksi, mutta myös palkitsevaksi taktiikaksi. Ruoka-aika muistuu mieleen viimeistään siinä vaiheessa, kun kissa vaatii sangen kovaäänisesti sapuskaa. Olenkin rakentanut ruokarutiinin karvaisen kaverin tarpeiden ympärille. Se mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle. Onneksi maailma on täynnä kirjoja, blogeja ja sovelluksia, joista löytyy neuvoja. Apuvälineiden käyttö on täysin sallittu ja suotavaakin, jos olet yhtä unohtelevainen henkilö kuin allekirjoittanut. Nuoren kynästä Jemina Aittomäki Kirjoittaja on kevään ylioppilas, joka on myynyt sielunsa kissoille ja videopeleille. K uvat : Jemina Aittomäki Ruoka, rutiini ja hyvä mieli tuksen valossa on ymmärrettävää, että hyvinvoinnilla treenaamisensa perustelevilla bloggaajilla on paineita ja haasteita vakuuttaa urheiluharrastuksensa olevan terveyteen ja fyysiseen voimaan, ei niinkään ulkonäköön pohjaavaa. Fitness-urheilua voi kuvata myös perinteiseen naisellisuuskuvaston tukeutuen. Naisbodarien uhkaa sukupuolijärjestykselle pyritään vähentämään korostamalla liioitellusti heidän feminiinisyyttään. Osa bloggaajista turvautuu tähän konstiin, jolloin treenikuvat vastaavat asetelmiltaan tyypillisiä mediassa kelpuutettuja naiskuvia: pitkät hiukset, huolellinen meikki, dekolteen paljastava asu sekä vartalon muotoja korostava asento. Naisellisiksi koettuja ja yleisesti hyväksyttyjä treenauksen tuloksia ovat muun muassa parempi ryhti, litteä vatsa, pyöreä takapuoli ja kiinteät käsivarret. Ihmettelevää keskustelua herättävät lihaksikas selkä ja olkapäät, huomattavan suuret hauikset ja voimakkaat reisija pohjelihakset. Ei ole merkityksetöntä miten treenaamisesta kirjoittaa. Ei-ylipainoiset bloggaajat välttävät mainitsemasta painon pudottamista. Kaikki maininnat laihduttamisesta saavat välittömästi negatiivista palautetta, ja lukijat peilaavat bloggaajan ulkomuotoa itseensä (”jos sä oot liian läski niin entäs mä sitten?”). Kommenttiosiossa lukijat ilmoittavat omia mittojaan pyytäen bloggaajan palautetta ja treenivinkkejä. Fitness-elämäntapa on lukijoiden keskuudessa huomattavasti vaikeammin hyväksyttävä kuin muut bloggaajien elämänvalinnat. Pintapuolisesti tarkasteltuna voisi ajatella kyseen olevan kateudesta. Vakavissaan treenaaminen saa bloggaajan näyttämään lähes superihmiseltä: hänhän on jo kaunis, suosittu ja viehättävä, miksi hänen täytyy olla vielä urheilullinenkin? Treenatun vartalon myötä bloggaaja menettää myös osan samaistuttavuudestaan, hän ei enää edusta lukijoille normaalia naista ja normaalia naisvartaloa. Tästä syystä lukijat suhtautuvat esimerkiksi hieman pulleiden tai muuten heidän silmissään armollisempaa vartaloihannetta edustavan bloggaajan treenitavoitteisiin armollisemmin kuin jo valmiiksi hoikan vartalon omaavan. Esmerkiksi nopeasti synnytyksen jälkeen palautuvan naisen timmi vartalo herättää epäuskoa ja jopa vihaa. Sen sijaan vuoden päivät vauvamahansa kanssa kamppaileva bloggaaja näyttäytyy inhimillisempänä ja saa kannustavia ”näytät hyvältä”kommentteja vaikka treenaus ei kuvien mukaan olisikaan tuottanut juurikaan muutosta. Lukijat näkevät vain sen mitä postauksessa heille näytetään ja kerrotaan, eivät kymmeniä työtunteja kuntosalilla ennen fitnesskuvan ottamista. Blogien edustama elämäntyyli on alun perin ollut täysin hedonistinen. Lukijat kaipaavat vakuuttelua sille, että itsensä hemmottelu ja omaan ulkonäköön ja arkeen satsaaminen on yhä kannattavaa ja sallittua. Kun meikkaus-ja sisustuspostaukset vaihtuvat hikiseen salilla rehkimiseen, blogin tunnelma muuttuu tyttöjen illasta rankaksi bootcampiksi. Fitness-elämäntavan ja sen julkisen jakamisen valitessaan bloggaaja on ongelman edessä; toisaalta suurella työllä hankittuja lihaksia olisi houkutus esitellä lukuisissa kuvissa, mutta jokainen julkaistu treeniohjelma ja valokuva kuntosalilta saattaa tiputtaa pari lukijaa pois. Treenipostaukset toki tuovat uusia ja uudenlaisia lukijoita, mutta nämä eivät useinkaan ole kiinnostuneet niistä aiheista – muoti, kauneusjotka alun perin olivat blogin pääsisältöä. ”– En ees tajunnut kuinka kauan oon sun blogia seurannut, ennenkuin luin ton aikajanan. Harvemmin luen nykyään kun ei treenijutut kiiinnosta, mutta oot ihan mahtava mimmi!” (nimim. Tkv) Pro graduni ”Otin sen vastaan kuin nainen. Itkin.”; Naisille mahdollistuvat toimijuudet tyyliblogeissa luettavissa sähköisesti osoitteessa bit.ly/22l5jco
10 Mamupala Jean-Philippe Payette Kirjoittaja on Québecista tuleva ranskankielen ope joka ei asu enää Arabiarannassa mutta kuuluu sinne yhä. Kolumni Leo Stranius Kirjoittaja on ympäristöjärjestöjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu. E läinsuojelulakia ollaan uudistamassa. Edellinen laki on jo 20 vuotta vanha. Hallitusohjelmaan on kuitenkin kirjattu, ettei eläintuottajille saa aiheutua uusia kustannuksia. Näyttää siltä, että lakia saatetaan jopa heikentää nykyisestä. Näin siis siitä huolimatta, että tieto eläinten hyvinvoinnista on lisääntynyt merkittävästi, ja myös kuluttajat ovat aiempaa tietoisempia tuotantoeläinten hyvinvointiongelmista. Eläinsuojelujärjestöt ovatkin käynnistäneet vetoomuskampanjan paremman eläinsuojelulain puolesta. Animalia ja Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto vaativat muun muassa, että liikkumista rajoittavat parsinavetat ja emakkohäkit kielletään sekä turkistarhaus lakkautetaan. Lisäksi kivuliaat toimet, kuten vasikoiden nupotus sekä porsaiden, lampaiden ja porojen kastrointi ilman asianmukaista kivunlievitystä tulisi kieltää. Jos nämä asiat eivät lähitulevaisuudessa etene poliittista reittiä, on tärkeää, että kuluttajat ottavat eläinten hyvinvoinnin asiakseen. Tämä on onnistunut aiemminkin: esimerkiksi delfiiniystävällinen tonnikala ja lattiakanaloiden kananmunat ovat yleistyneet juuri kuluttajakysynnän myötä. Käytännössä tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen tarkoittaa Meidän on syötävä eläimille paremmat olot esimerkiksi luomutuotannon suosimista sekä erilaisilla hyvinvointimerkeillä varustettujen tuotteiden hankkimista. Vaihtoehtona on myös se, että jättää eläinperäiset tuotteet hyllyyn ja vaihtaa ne kokonaan tai osittain kasvisperäisiin. Tämä on usein teko, joka parantaa myös ruuan ympäristöystävällisyyttä ja terveellisyyttä. Maailman pinta-alasta noin 30 prosenttia on maatalousmaata ja siitä noin 70 prosenttia on eläintuotannon käytössä. Esimerkiksi vegaanin ruokavalio käyttää lähes 20 kertaa vähemmän maapinta-alaa ja vähentää 90 prosenttia ruokavalion ympäristövaikutuksista tavalliseen sekaruokaan verrattuna. Jotta voisimme syödä ja juoda ympäristöystävällisemmin, terveellisemmin ja eettisemmin, hyviä vaihtoehtoja saisi olla tarjolla nykyistä enemmän. Kokeilemalla omaa mukavuusaluetta voi kuitenkin jo nyt laajentaa uusiin suuntiin. Kun siis seuraavan kerran menet Arabianrannassa kauppaan tai ravintolaan, kokeile luomutai kasvisvaihtoehtoa. Eikä hanskoja kannata politiikankaan saralla heittää tiskiin: hyvän lounaan päätteeksi voit käydä allekirjoittamassa eläinsuojelujärjestöjen vetoomuksen, pyytää ystävääsikin tekemään niin ja lähettää jälkiruuaksi vielä viestiä poliittisille päättäjille. K un Matkailijat saapuvat Pohjois-Amerikkaan, heidän on pakko täyttää tullilomake. Bonjour-hi! Onko teillä huumeita tai enemmän kuin kaksi litraa alkoholia matkalaukussanne mukana? Onko raakamaitojuusto hermeettisesti suljettu? Oliko se sinetöity ennen sen kuljettamista Kanadaan? Oletteko todella varma? Olen. Minä lupaan ja vannon, että kerron totuuden, koko totuuden enkä mitään muuta kuin totuuden. Vaikka ymmärrän että Montréalin tulli on yksi portti Amerikkaan ja kaikki Montréal-Trudeau lentoaseman kiitotiet ovat aina täynnä terroristeja, huumemyyjiä, sarjamurhaajia tai lapsikaappajia, viranomaiset ovat aina olleet töykeitä, epämiellyttäviä ja epämääräisesti vainoharhaisia kaikkien kanssa. Eläköön yhdenvertaisuus! Suomi-Québec ei ole koskaan kuitenkaan ollut suosittu kokaiinireitti. En haisekaan marihuanalta (korkeintaan edulliselta geneeriseltä viskiltä). Jos muistan okein, minä en ole tehnyt mitään pahaa tai rikoksia aikaisemmin (okei, okei, olen ehkä varastanut alakoulun aikana jonkun unohdetun kaverin jääkiekkokortin 25 vuotta sitten…mutta se oli Upper Deckin Teemu Selänteen rookie-kortti!). Tullitarina Tapaaminen muistuttaa kuulustelua. Mikä on ammattinne? Mitä aiotte tehdä Kanadassa? Minne menette? Mikä on veljenne osoite? Olinko Pohjois-Amerikan ovella vai pian pois Pohjois-Koreasta? Kysymysten jälkeen, muistan että häntä hymyilytti. Onko Mona Lisa ollut tullimies? Kävikö Leonardo Da Vinci Kanadassa? Onko tullimies se edellä mainittu unodettu kaveri? Tärkein kysymys: mitä oli hymyn takana? Onko teillä muita asioita mukana? Lahjoja? Epäröin. Se oli virhe. Mona Lisa huomasi sen. Olen käynyt Louvressa missä tullimiehen muotokuva sijaitsee panssarilasin takana. Sanoin itselleni, että olen kusessa. Onko sinulla Pandan lakritsia? Ne mustat oudot karkit, hän sanoi nauraen. Olin ällistynyt. Tervetuloa takaisin ja hyvää Joulua. Olin siis vapaa? Suivant! Next! Tätä mieltä Baana voi pilata puiston Viheralueiden liikenne kaipaa sääntöjä. On otettava huomioon käyttäjäryhmät ja käytön motiivit, jopa mielentila. Esimerkiksi puisto on tarkoitettu alun perin rauhalliseen ja häiriöttömään mietiskelyyn. Luontoalueet puolestaan tarjoavat tietoa luonnontilasta ja mahdollisuuden seurata sen muutoksia. Viheralueilla on polkuja, koirapolkuja, luontopolkuja, epävirallisia ulkoiluteitä, virallisia ulkoiluteitä, kevyen liikenteen väyliä ja jopa nopean pyöräilyn baanoja. Vartiosaareen on tulossa baanojen baana eli ainoa nopea väylä ratikan lisäksi, koska saari on lähes autoton. Suunniteltu baana ei oikein tehtynä uskoakseni ole häiriö edes viheralueella. Sehän kulkisi ratikan reittiä eikä risteävää liikennettä juuri ole. Risteävää liikennettä ei myöskään ole junaraiteiden vieressä olevissa pyöräteissä, joista viimeinen valmistuu juuri Pasilasta Käpylässä Baana -idea tuli Arabian rantaan jo valmiiseen puistoon tai ainakin salaa. Se oli jo tehty ennen kuin baanaverkostosuunnitelmista virallisesti puhuttiin. Se erottuu suurelta osalta punaisesta hiekasta, mutta sitä ei ole merkitty mitenkään. Sen poikki menee kymmenkunta ulkoilutietä. Monesti kulmassa on puita tai muita näköesteitä. Punainen väylä loppuu vasta Matin sillalla. Baanastamme on kaiken lisäksi tulossa ns. runkobaana, joka asfaltoidaan. Nopeudet siis entisestään nousevat. Arabian baana menee Matin sillan kautta. Vilkkaalla sillalla on mutkat kummassakin päässä. Olipa millainen ihmisjoukko tahansa ihailemassa koskea tai lahtea, pyöräilijä ajaa sitä päin hidastamatta. Punainen hiekka loppuu ennen siltaa, mutta baanan ajotyyli jatkuu. Vaikka baana saisi millaiset rajoitusja etuoikeusmerkit, se rikkoo puiston rauhan. Vanhemmat saavat olla huolissaan lasten turvallisuudesta. Hidastelu baanalla johtaa myös herjauksiin. Ulkoilijan ei auta vaipua ajatuksiinsa vaan on oltava valppaampi kuin katuliikenteessä. Puisto ja baana sopivat huonosti yhteen. Hämeentien pyörätie olisi parannettavissa. Siihen on totuttu ja kadulla pitää muutenkin varoa. Myös Kustaa Vaasan tien pyörätie sopii baanaksi. Rantapuiston baanasta tuskin millään konstilla pääsee eroon, mutta ainakin sinne pitää tulla nopeusrajoitusja risteysmerkkejä, jopa turva-aitoja. Lopuksi nimeän kohdan, missä pyörätien jatkeeksi luullaan tavallista suojatietä. Se on Hämeentiellä Kellomäen kohdilla Matin sillalle mentäessä. Siinä ajetaan usein autojen eteen jopa pimeänä aikana ilman valoja. Pyöräily on suositeltavaa, mutta pyöräilyn säännöstöä pitää kehittää ja valvoa. Purettu pato parempi Arabian rannan asukkaiden ulkoilun ykköskohde lienee Vanhan kaupungin kosken pato. Sen purkamishanke on synnyttänyt äkkiseltään huomattuna tyrmistystä ja vastustusta. Käsitys ehkä muuttuu, kun asiaa ajattelee toiseen kertaan. Padon säilyttämisen perusteena on pääasiassa halu pitää yksi historian vaihe ennallaan. Toinen syy on esteettinen eli putous on erityinen käyntikohde. Nykyasukkaat ovat kiintyneet patoon ja muutos ei tunnu tarpeelliselta. Matti Kosola Patoasiaa voisi miettiä myös kalojen ja 14 kunnan kannalta. Padon poisto lisää koko joen kalastoa määrän ja lajien suhteen paljon. Kosken toinen haara ei houkuta yhtä paljon kuin padon sulkema päähaara. Nousua yrittävät kalat väsyvät eivätkä enää yritä toista tietä. On luultavaa, että jokeen palaisi jopa vaellussiika. Koko joen alue tarjoaa kalastusmahdollisuuksia suurelle joukolle ja kolminkertaistaisi Vanhan kaupungin koskialueen kalastuspaikat. Koski on jo nyt parhain perhokalastuspaikka Uudellamaalla. Nuorten olisi padon purkamisen jälkeen helpompi saada kysytty perholupa alueelle. Padon purku ei vaikuta virtaamiin eikä esimerkiksi Pikku kosken veden korkeuteen. Etelänpuolinen haara lisää vain koko kosken pituutta halutun verran, esim. 400 metriä. Joen penkat voivat olla hetken ruman savisia, mutta kasvit ehtivät kyllä hoitamaan asian muutamassa viikossa. Me kalamiehet katsomme asioita sekä kalojen että hyvään harrastukseen innostuneen nuorten kannalta. On todella surkeaa nähdä turbiinin siivissä vahingoittuneita ankeriaita ja muita kaloja padon alla suvannossa.
11 HALUAISITKO, ETTÄ TÄMÄ TILA TEKEE SINULLE KAUPPAA? – ILMOITA KUOHUSSA, SE ON EDULLISTA. Katso Kuohun edulliset ilmoitushinnat Kuohun Facebook-sivuilta tai www.artova.fi/kuohu Lahdelle pienoispurjevenekilpailu RC purjehtijat ry on järjestämässä kesätapahtumaa yhteistyössä Artovan kanssa . Veneet ovat pieniä, mutta vauhti on kova. Eikä keli pelota. Arabianrannan Virallinen kisa käydään todennäköisesti DRAGON FORCE -purjeveneillä. Sitä isompia ja lähes kymmenen kertaa kalliimpia veneitäkin on paikalla,mutta tämä suosittu 200–450 euron kustannusluokka sopinee ensimmäiseen tapahtumaa. Nyt kännykkäaikaan voi arvata, että myös radio-ohjaus on kehittynyt huimasti. Kauko-ohjattuja pienaluksia käytetään jo kalojen uisteluunkin rannalla istuen. Pienuus ja nopeus vaatii kilpailussa tarkat säännöt. Virityksillä on jämptit rajat koska mittojen millit, purjeet, painopisteen säädöt ja maston kallistus vaikuttavat paljon. Kilpailussa on esim. säpinä kääntöpoijulla tarkkaan säädelty. Kilpailijan vaatetus sen sijaan lienee vapaa. Pienveneissä ja kilpalajeissa on paljon valinnan varaa. Kilpailut ovat muuttuneet ajan myötä ja joidenkin asema näyttää vahvistuvan. Huolellinen pärjää veneharrastuksessa. Akku ja elektroniikka ovat allergisia vedelle. Nuorimmat harrastajat unohtavat sen kokemuksen mukaan helposti. Vettä pääsee veneeseen aina hiukan ja siksi jatkotoimet on tehtävä aina hyvin huolellisesti. Radioyhteys veneeseen on jopa neljä kilometriä, mutta näköyhteyden takia kaksipoijuinen rata on luokkaa 200 m plus varoalue. Kiikaria ei siis saa käyttää. On osattava tunnistaa veneen paikka ja taktiset etäisyydet. Poijut asetetaan tuulen mukaan niin että päätoiminnat ovat luovimista ja myötätuuliajoa. Kilpailussa voi tuurillakin olla osuutta, mutta tuulella on varmasti merkitystä etenkin oikukkaalla ja puuskittaisella säällä. Ihannetuuli on 2–4 m/s. ARTOVA etsii toimijoita Suomen RC-Purhehtijat järjestää yhteistyössä Artovan ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa kilpailun joko Vanhan kaupungin suvannolla tai lahdella. Tavoitteena on myös kansainvälinen kilpailu lähivuosina. Ennen kesän tapahtumaa pyritään järjestämään eri veneiden näyttely ja myös näytöspurjehdusta suvannolla. Tarkoitus on löytää kilpailijoita tältäkin alueelta. Tapahtuman mittasuhteet määräytyvät aktiivisten osallistujien mukaan. Esim. STARAlla on vuokra ja palkinnotkin tarvitaan. Jos kiinnostuit mukanaolosta joko järjestelijänä tai kilpailijana niin ota yhteys: matkoso@hotmail.com
toivottaa lukijoilleen aurinkoista kevättä! K uva : Noora Lindroos Miten ne päivät menee? Kuka tietää milloin Pääsiäinen alkaa, noin niin kuin kirkollisessa mielessä? Milloin on hiljainen viikko ja milloin pääsiäisviikko? Tässä on paljon sekaannusta. Pääsiäisaika pitää sisällään paljon ajanmääreitä. Hiljainen viikko alkaa tänä vuonna Palmusunnuntain jälkeisenä maanantaina joka on 21.3. ja se päättyy hiljaisena lauantaina 26.3. Pääsiäinen koittaa yöllä 26. ja 27. päivän välissä kun vuorokausi vaihtuu. Pääsiäinen siis alkaa vasta sunnuntaina. Jos minua vaikka pyydetään pääsiäisenä ruokavieraaksi, oletan että tarkoitetaan joko sunnuntaita 27.3. tai maanantaita 28.3. Koska perjantai, vaikka onkin vapaapäivä, ei minun näkökulmastani ole Pääsiäinen. Sehän on nimittäin Pitkäperjantai. Silloin ei todellakaan ole vielä Pääsiäinen, koska silloin muistetaan sitä kuinka Jeesus kuoli ristillä. Jos olet viettämässä vuosilomaasi Pääsiäisen ympärillä, tulee olla tarkkana. Kun sanot että sinulla on vapaata pääsiäisviikko, niin kumpaa viikkoa tarkoitat? Tarkoitatko itse asiassa hiljaista viikkoa, joka alkaa maanantaina 21.3. vai seuraavaa viikkoa, joka vasta on pääsiäisviikko, ja se alkaa kalenterissa maanantaina 28.3? Olen monena vuonna törmännyt näihin samoihin puheisiin, joissa me kaikki emme ole enää samalla aaltopituudella. Yhtenäiskulttuuri muuttuu ja murenee? Lapsena Pitkäperjantai oli todellakin vuoden pisin päivä, kun ei saanut soittaa kenellekään tai hakea ulos. Treffit piti sopia edellisenä päivänä, jos muisti. Eikä karkkia mussutettu samaan tahtiin kuin nykyään. Joten Pääsiäisen karkit oli yksi vuoden kohokohtia. Ja muuten, kuka ne karkit toi? Pääsiäispupu vai Pääsiäiskukko? Meilläpäin oli aina kukko, koska Pääsiäinen on niin ihmeellinen juttu, että kukkokin munii. Yhteisöpappi Tuuli Aitolehti Pääsiäisaika Paavalinkirkolla 2016 Palmusunnuntain messu su 20.3. klo 10 kuljetus liikuntaesteisille tarvittaessa saarna Elina Koivisto Pääsiäisvaellus su 20.3. klo 16–18 lapsiperheille elämyksellinen tapahtuma lähdöt 20 min välein Kiirastorstain ehtoollinen to 24.3. klo 19 palvelemassa pastori Petri Flinck Pitkäperjantain sanajumalanpalvelus pe 25.3. klo 10 palvelemassa kirkkoherra Kari Kanala F. Schubert: Missa Solemnis pitkäperjantaina 25.3. klo 15 Gradule-kuoro, johtaa Seppo Välimäki Pääsiäisyön messu la 26.3. klo 23 Saarnaa Johanna Jakonen Pääsiäisaamun messu su 27.3. klo 10 Saarnaa Petri Flinck Toisen pääsiäispäivän sanajumalanpalvelus ma 28.3. klo 10 Saarnaa teologiharjoittelija Timo Kaukomaa