• 2 / 2015 ArtovA / ArAbiAnrAntA–toukolA–vAnhAkAupunki -kulttuurijA kAupunginosAyhdistys ry Kuohu tuo luonnon lähellesi! Rakastu rescuekoiraan Noora Lindroos: Ei ole koiraa karvoihin katsominen s. 8 Söpöysvaroitus! Maikku Wikberg ja Lystin päivä s. 8 Mitä samaa ja erilaista on elämässä, ihmisissä ja ympäristössä, kun kokemusten välissä on 706 kilometriä? Sanna-Mari Löytökoski kertoo Jäniksen vuodesta Napapiirillä s. 9 Mitä pääministeri teki Metropoliassa? Miika Sibelius kertoo s. 10 Blondi meni metsään Krista Pulkkinen: Aistit avoinna elämyksille s. 11
• 2 Bongasitko juuri artovan alueelta jotain ilahduttavaa, hämmentävää tai ärsyttävää? julkaisemme joka numerossa yhden lukijamme ottaman valokuvan. jos siis onnistut ikuistamaan kamerallesi taianomaisen hetken tai vaikkapa söpön kissanpennun, lähetä kuva meille lyhyen kuvatekstin kera osoitteeseen kuohu.toimitus@gmail.com. huoM! jos lähetät henkilökuvan, muistathan kysyä kuvattavalta julkaisuluvan. toimitusneuvosto toimituspäällikkö noora lindroos taitto Antero Airos ulkoasu Anna heikinheimo päätoimittaja tarja törmänen toimitusneuvoston jäsen Milla niini sähkÖPosti ja ilmoitusmyynti kuohu.toimitus@gmail.com kannen kuva noora lindroos Paino botnia print jakelu helsingin jakelu-Expert 2 / 2015 Arabianrannan, toukolan ja vanhankaupungin sitoutumaton, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kulttuurija kaupunginosalehti. lehti jaetaan kotitalousjakeluna ja sitä on saatavissa lisäksi useista jakelupisteistä. kuohu on luettavissa myös verkkolehtenä sekä näköisversiona kaupunginosayhdistyksen sivuilta osoitteessa www.artova.fi. julkaisija Artova ry intiankatu 1, 00560 helsinki. p. 0442750180 kuohun artikkeleissa ilmaistut mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta lehden kantaa. jakeluPisteet Arabianrannan kirjasto, kallion kirjasto, kumpuoti, kumpulan kylätila, Metropolia, M-kauppa, k-market Arabia, kääntöpaikka, bokvillan, olotila, siwa, tekniikan museo, unisport, sarjakuvakeskus. TEEMA Kuohu ilmestyy vuonna 2015 neljä kertaa. teemat ja ilmestymisPäivät (suluissa aineistoPäivä) 1. vaikuttaminen 4.3. (22.1) 2. luonto 13.5. (6.4.) 3. rakkaus 16.9. (10.8.) 4. tulevaisuus 9.12. (2.11.) PääKirJoiTuS Kuohu kävi luonnolle Luonto-teemainen Kuohu innoitti kirjoittajia ihastelemaan luontoa, eläimiä ja elämää Artovan alueella ja kauempanakin: Kuohun toimittajat suuntasivat katseensa niin alueen nykyisyyteen (Kävelyretkiä Arabianrannassa s. 13), historiaan (Retki itäisen harjun huipulle s. 13) kuin muualle Suomeenkin (Jäniksen vuosi Napapiirillä s. 9). Tätä numeroa tehdessä puhuttivat pato ja pääministeri. Kun saimme juttuvinkin pääministerin vierailusta alueemme oppilaitoksessa, Metropoliassa, heräsi aiheesta runsassanainen ja mielipiderikas keskustelu Kuohun avustajien FaceBook-ryhmässä. Miksi juuri kokoomuspoliitikosta tehdään juttu lehteen? Entä jos pääministeri olisikin perussuomalainen, tehtäisiinkö hänestä sittenkin juttu? Vaikka äänestysprosentti laski hitusen viime vaaleista, niin he, keitä politiikka kiinnostaa, kiinnostaa se satakymmenenprosenttisesti. Politiikka herättää tunteita. Ja hyvä niin. Kuohu on sitoutumaton lehti ja julkaisee siksi jatkossakin juttuja kiinnostavista ja merkittävistä tapahtumista, ihmisistä ja ilmiöistä Artovan alueella, syrjimättä tai suosimatta esimerkiksi pääministeriä tai presidenttiä puolueen perusteella. Kansan valinta on sillä tavoin Kuohunkin valinta. Kuohun ilmestyessä suomalaisten valinnat uusiksi kansanedustajiksi ovat jo selvillä. Meillä on näillä näppäimillä uusi pääministerikin, joka, poliitikko kun on, kuuluu johonkin suomalaisista puolueista ja edistää pääministerin tehtävien ohella omia ja puolueensa tärkeitä arvoja. Itse ilahduin siitä, että vaalipäivänä Arabian alueella äänestyspaikoille vallan jonotettiin. Uskon siihen, että parhaiten äänensä saa kuuluviin tekemällä, ei toivomalla. Siksi ajattelin kipaista viemään pikku pinkan uutta Kuohua myös Eduskuntatalon aulaan. Kuohuvasta luettavasta nauttivat varmasti myös kansanedustajamme. Tarja Törmänen Kuohun päätoimittaja Luonto korjaus: viime lehden artikkelissa Asukastilat osa Arabian luonnetta mainittiin virheellisesti, että Arabian palvelu oy:n tietojen mukaan yhteiskerhotiloista koituu kustannuksia kaikkineen noin 0,05 senttiä per huoneiston kerrosneliömetri. todellinen luku on 0,05 euroa. UUSI PIZZERIA AVATTU Parmesan Arabia PIZZA & SALAD • Arabiankatu 6 c • 050 411 2141 Meiltä herkulliset pizzat ja salaatit – tervetuloa tutustumaan! Meiltä parhaat pizzat ja salaatit – nauti rannalla, puistopiknikillä tai aurinkoisella terassillamme! PARMESANIN TERASSI NYT AVATTU! sini kunnas HAMMASLÄÄKÄRIT Sanni Aho, Katariina Savijoki Katja Kurhela ERIKOISHAMMASLÄÄKÄRI Susanna Paju (iensairaudet) SUUHYGIENISTI Maria Jaakkola Käpyläntie1, p.720 6800 www.koskelanhammas.fi Vastaanotollamme on Kelan suorakorvaussopimus ArtovA (Arabianranta-toukola-vanhakaupunki kulttuurija kaupunginosayhdistys ry) on Arabian alueen ihmisten – asukkaiden, työntekijöiden, yrittäjien, opiskelijoiden sekä muiden alueesta kiinnostuneiden – yhteisö. Artova on pääkaupunkiseudun aktiivisin kaupunginosayhdistys. se järjestää taideja kulttuuritapahtumia, osallistuu monipuolisesti kaupungin kehittämiseen sekä pilotoi uudenlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä. Artova kokoaa yhteen erilaisia toimijoita ja avaa samalla yllättäviä näkökulmia. Artova saa mahdottomaltakin vaikuttavat projektit toteutettua. tärkeää on itseohjautuva ja omaehtoinen toiminta. Artova on myös tehnyt uraauurtavia avauksia vallan ja vastuun jakamisessa ja päätösvallan siirtämisessä suoraan alueen toimijoille. Monipuolisen ja vaikuttavan toiminnan mahdollistaa aktiivisten vapaaehtoisten suuri joukko. Artova on meidän kaikkien! tule mukaan tekemään Artovan alueesta entistäkin parempi ja hauskempi! lisätietoa: www.artova.fi. Artovan perustoiminta on riippuvainen jäsenmaksuista. tue mahtavan monipuolista toimintaa maksamalla jäsenmaksu 15/10 euroa tilille 80001270827323 (käytä viitettä 3696) ja täyttämällä liittymislomake sivulla www.artova.fi. kiitos! Autoliikenteeltä suljettu Limingantie avautuu kirppiskaduksi klo 10 ja Kumpula-juoksu starttaa maauimalan parkkipaikalta klo 12. Juoksulenkki kiertää Kumpulan reippailuja lastensarjassa kerran (2,5 km) ja naisten ja miesten kilpasarjoissa kahdesti (5 km). Lisätietoja ja ennakkoilmoittautumiset kylatila@kolumbus.fi ja www.kumpulankylatila.fi Kahvila avoinna Kumpulan Kylätilassa (Intiankatu 31) klo 10–16. Iltapäivällä esiintyvät Kylätilan bändikerhot, niin lapset kuin aikuisetkin. Tervetuloa tekemään kirppislöytöjä tai juoksemaan itsesi Kumpulan kartalle! Koko Kylän Kirppispäivä ja Kumpula-juoksu lauantaina 23.5.
• 3 hiSToriAPALSTA Palstalla Artovan historiaryhmän jäsen kirjoittaa historia-aineistosta löytyneestä aiheesta. noora lindr oos Vaiheittain rakennettu Osa III Teollisuutta Ruotsalainen Rörstrandin posliinitehdas vuokrasi vuonna 1873 Arabian alueen ja laajensi tuotantoaan sinne. Itäisen Viertotien molemmin puolin syntyi pieni tehdasyhdyskunta. Rannan puolella olivat tehdasrakennukset, varastot ja konttori, lännen puolella viisi pitkää asuinrakennusta. Venäjän kauppa kukoisti, mutta vaikeuksia tuli, kun Venäjä korotti tullimaksuja 1885 ja 1892. Suomen ja Venäjän välillähän oli tulliraja. Arabia itsenäistyi omaksi yhtiöksi 1884 ja 1916 tehdas siirtyi suomalaiseen omistukseen. Omistajat isä ja poika Herlitz olivat patriarkaattisia johtajia vuorollaan. Tehdasta uudistettiin 1920-luvun taitteessa. Herlitz teki keksintöjä, joiden johdosta saniteettiposliinien hinnat laskivat. Arabia ja Rörstrand yhdistyivät jälleen 1975, mutta tuotteiden karsiminen alkoi jo paria vuotta myöhemmin. Tehtaan aloittaessa työläisiä ja virkamiehiä oli 76, joista 29 tuli Ruotsista. 1900-luvun alussa työntekijöitä oli jo 250. Tarvittiin lisää asuntoja. Ensin tehdas osti rantakortteleista Bokvillanin, Rahikaisen talon ja neljä pienempää rakennusta. Sitten 1920-luvulla rakennettiin kuusi rakennusta, kussakin oli kaksi kaksiota ja ullakko. Tehtaalaisilla oli yhteinen leivinuuni ja yhteisiä pyykkitupia sekä viljelypalstat nykyisen seurakunnan talon paikkeilla. Tehtaalle tuli vesijohto 1920-luvulla. Siitä saivat työläiset hakea puhdasta vettä ruokatunnilla. Se olikin tarpeen, sillä kaivovedet eivät olleet kovin hyvässä kunnossa. Laman aikana 1930-luvulla työläisten palkkoja alennettiin moneen kertaan. 1932 tehdas kuitenkin sai taiteellisen johtajan ja alkoi valmistaa funkkismallisia sini-valko astiastoja. Sota-aika oli Arabian tehtaille hyvää aikaa. Vienti veti Saksaan. Tuotantoa laajennettiin ja rakennettiin uusi päärakennus, joka valmistui 1943. Myös 1940-luvun loppupuoli oli hyvää aikaa. Tuotannolla oli kysyntää, kun Eurooppaa jälleen rakennettiin ja Suomessa tarvittiin ulkomaan valuuttaa. Arabian tehtaalla oli kuuluisia suunnittelijoita, kuten Kai Franck, Ulla Procop, Birger Kaipiainen. Tehtaan osake-enemmistö siirtyi 1948 ja virassa aloitti uusi toimitusjohtaja. Palkkajärjestelmä ja huonot työolot johtivat työnseisauksiin ja istumalakkoihin. Syyskuussa 1948 puhkesi laaja lakko, mihin osallistui 2000 työntekijää. Neuvottelut eivät johtaneet tulokseen. Kun työnantaja alkoi sitten häätää työläisiä asunnoistaan, työläiset päättivät ilman haluamiaan tuloksia lopettaa lakon. Sen jälkeen kuitenkin raskaimmat työt koneellistettiin, työturvallisuutta ja –terveyttä parannettiin sekä huonoimpia palkkoja korotettiin. Työntekijämäärä oli suurimmaillaan juuri 1940-luvun loppupuolella. Toimihenkilöitäkin oli noin 500. Helsingin mekaaninen kutomo aloitti toimintansa värjäämön yhteydessä 1899, jolloin valmistuivat kutomolaitos, värjäämön laajennus ja pannuhuone +30 metrin piippu. Tehdas kutoi villakankaita. Mestarit tulivat ennen I maailmansotaa Saksasta. Sodan aikana tehtaalla oli noin 100 työntekijää. 1918 tehdas siirtyi Yhtyneille villatehtaille. 1920-luku oli hyvää aikaa. Vanhassakaupungissa tehtiin kampalankoja, jotka vietiin Yhtyneitten Hyvinkään tehtaille. Koneet tulivat Englannista ja tuotanto työllisti parhaimmillaan 150 ihmistä. Tehdas lakkautettiin 1958. Rakennukset siirtyivät kaupungille, joka käytti niitä sähkölaitoksen varastona. Isännöitsijän huvila tehtaan puistossa on vielä pystyssä. Kosken länsirannalle valmistui 1876 Helsingin vesilaitos. Kaivojen vesi aiheutti ongelmia kaupungissa ja niin 1860-luvulla aloitettiin suunnitella Siltasaareen (Kuninkaan kartanon saari ) suodattimia. Pumput ja Sunnuntaina 30.3.2015 aurinko yritti päihittää nurkan takana vaanivan takatalven, kun Bokvillanissa kahvin ja tuoksuvien pullien keskellä järjestettiin alueemme oma vaalipaneeli. Paikalle oli tullut kahdeksan Arkadianmäelle pyrkivän kansanedustajaehdokkaan lisäksi parisenkymmentä kuulijaa. Ehdokkaat edustivat Helsingin kaupunginvaltuuston seitsemää suurinta ryhmää ja lisäksi yhtä ns. pienpuoluetta. Artovan Christian Sannemann ja Keijo Lehikoinen sekä Arabian asukastalojen Sanna Wuorio toimivat tilaisuuden juontajina ja esittivät lämmittelykierroksena joukon kiperiä ei/kyllä-kysymyksiä lähinnä perheestä, kulttuurista ja ympäristöstä, tyyliin ”kannatatko subjektiivista päivähoito-oikeutta”. Ehdokkaat Matti Parpala (kok), Sara Paavolainen (SDP), Kaisa Hernberg (vihr), Krista Juurikko (PS), Veronika Honkasalo (vas), Johan Ekman (RKP), Liisa Lankinen kävi Artovan järjestämässä Arabian alueen vaalipaneelissa ja kertoo Kuohun lukijoille, mitä mieltä oli. Paneelin aiheena olivat perhe, kulttuuri ja ympäristö. Lue Liisan kokemus keskustelusta. Lämmintä pullaa ja politiikkaa Teppo Säkkinen (kesk) ja Lauri Alhojärvi (SKP/sitoutumaton) vastasivat kysymyksiin punaisin tai vihrein lapuin. Kovin tuntuivat ehdokkaat olevan samaa mieltä, sillä vihreitä lappuja näkyi eniten. Melkein, siis melkein puolueista riippumatta. Yksimielisyys selittyy tietysti sillä, että kaikkihan me aina kannatamme kaikkea hyvää ja kaunista. Varsinainen politiikka alkaa sitten, kun pääsemme pintaa syvemmälle eli valintoihin. Kun lämmittelykierros oli ohi ja vastaukset tulivat suullisina, esim. leikkausten välttämättömyydestä, Rosatomista, perustulosta ja työelämän joustoista, niin näkyi erojakin, mikä on erinomainen asia. Eihän tällainen keskivertoäänestäjä muuten tiedä, mikä puolue tai kuka ehdokas hänen omia arvojaan lähinnä on. Tämän Kuohun ilmestymisen ajankohtana jo tiedämme ketkä onnelliset saivat työpaikan Arkadianmäeltä ja mitkä arvot ovat siellä vahvoilla. Tuskin kukaan panelisti edusti emopuolueensa kliseisintä tyyppiä ja vastauksista päätellen kaikilta onnistuu myös ihmisja luontoarvojen kunnioittaminen. Toivottavasti kunnioittaminen ulottuu myös valintoihin. Ai niin! Kysyttiinhän paneelissa mm. ulkona tapahtuvien ulkoilmakonserttien desibelihaitoista. Minua miellytti varsinkin se vastaus, jossa todettiin, että kaupunkiympäristössä pitää joskus ääniäkin sietää. En edes muista kuka sen sanoi vai sanoivatko kaikki sinne päin. Mutta näinhän se on! Stadi on stadi ja täällä elämän kuuluu niin näkyä kuin kuuluakin. Esillä oli myös kysymys Vanhankaupunginkosken padon purkamisesta ja muutamaa epäselvää kannanottoa lukuun ottamatta kaikki olivat purkamisen kannalla. turbiinit tulivat länsirannalle. 1883 syntyi Helsingin kaupungin vesijohtokonttori hoitamaan vedenjakelua. suodattimia hankittiin lisää ja siirryttiin sitten kemialliseen puhdistukseen. 1911 rakennettiin vesivoimalaitos kosken länsirannalle. Veden käsittely siellä loppui 1972. Koskelan kartanon (Forsby) päärakennus korkealla Vanhankaupungin kalliolla oli kemistin asunto, koneenkäyttäjille rakennettiin siihen väliin alemmaksi tiilisiä rakennuksia ja oma pihapiiri. Kosken itärannalle alkoi Imatran Voima rakentaa muuntoasemaa voimansiirtojärjestelmälle 1920-luvulla. Alueen vanha asutus sai väistyä. siellä oli ollut asutusta sen verran, että kauppa ja kioski olivat menestyneet. Elannon kauppa oli toiminut myös ”postina”. 1930 itärannalle tuli vesirakennuslaboratorio. Tarvittiin myös uusia asuntoja. Kerrostalot valmistuivat 1946 ja 1952. 1980-luvulla alueelle tuli teollisuutta lisää ja 2000-luvulla uusi asuinalue. Irma Peiponen Kirjoittaja on Artovan historiaryhmän jäsen. Juttusarjan viimeisessä osassa käsitellään uutta Toukolaa ja Arabianrantaa Varsinainen politiikka alkaa sitten, kun pääsemme pintaa syvemmälle eli valintoihin. Tilaisuus oli oikein onnistunut. Kiitos Artovalle ja Arabian asukastaloille. Lisää tätä! Ei ole yhdentekevää, mitä poliitikot ajattelevat eli millaista maata he omalta osaltaan meille rakentavat. Kiitos myös Bokvillanin keittiöporukalle kahvista ja ihanista suolaisista ja makeista! Liisa Lankinen Mitä: Arabian alueen vaalipaneeli 29.3.2015 Missä: Arabianranta asukastalo bokvillan, hämeentie 125. tapahtuman aikana auki myös kaffila bokvillan varsinainen vaalipaneeli kello 14–15 liisa lankinen
• 4 Arabian Katufestivaaleilla pääosAssA suuret seinämAALAuKset eLi murAALit Suomen suurin kierrätysja katutaidetapahtuma Arabian Katufestivaali ottaa tuttuun tapaan Hämeentien haltuunsa muuttaen betoniviidakon päivän ajaksi katutaiteen suurkarnevaaliksi. Tänä vuonna katufestivaalin teemana on muralismi, joka tuo osaltaan lisäväriä katukuvaan. Festivaalipäivän ohjelman vetonaulana muraalitaiteilija Jukka Hakanen toteuttaa 8-kerroksisen kerrostalon päätyseinälle näyttävän muraalin. Suomessa ja muualla Euroopassa mainetta niittänyt Hakanen ei paljasta teoksensa yksityiskohtia, mutta seinä kuvastaa Hämeentien vaiheita historiasta nykypäivään. Hakanen pyrkii omien sanojensa mukaan kuvaamaan Arabianrantaa niin hyvin kuin se on turkulaiselle taiteilijalle mahdollista. Hämeentie 128:ssa sijaitseva muraali on ensimmäinen pysyväisluontoinen epäkaupallinen seinämaalaus Helsingissä. Muralismi sekä kaupunkikuvan värittäminen ovat keskiössä myös Katutaideseminaarissa Arabianrannan uudessa Kino Sherylissä festivaalipäivänä kello 12.00. Seminaarissa ovat keskustelemassa muun muassa pitkän linjan graffitimaalari ja -vaikuttaja Hende nieminen , galleristi sekä graffitija katutaidekulttuurin asiantuntija umut Kiukas sekä johtava apulaiskaupunginjohtaja pekka sauri . Seminaarissa pureudutaan katutaiteen tilaan sekä pääkaupunkiseudulla että kansainvälisestä näkökulmasta. Muralismin lisäksi kirpputorit täyttävät festivaalialueen tänäkin vuonna. Kirpputorien toivotaan levittäytyvän ympäri aluetta Kääntöpaikalta Kivitorille ja Sarjakuvakeskukselle asti. Maailmanlaajuisella Bookcrossing-liikkeellä on festivaaleilla oma pöytänsä, jossa kirjat lähetetään maailmalle. Arabian Vihreiden luotsaama Tuo & Vie -ilmaistori rohkaisee luopumaan turhasta ja etsimään uusia aarteita tilalle. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen noutopalveluauton ansiosta myymättä jääneitä tavaroita ei tarvitse raahata takaisin kotiin. Myös Toukolan vanhat pihat ovat jälleen aktivoitu mukaan tuomaan autenttista kyläjuhlan tuntua festivaalivieraille. Toukolan asukkaat avaavat pihansa erilaisten sympaattisten pihakirpputorien sekä kahvikuvitus: sanna taskinen antti salminen/Helsingin kaupunki loiden muodossa. Myös valtakunnallinen Ravintolapäivä sekä katuruoan vahva esiinmarssi näkyvät katufestivaaleilla; alueelle voidaan odottaa ilmestyvän useita mielenkiintoisia pop up -ravintoloita. Festivaalialueella voi törmätä myös harhaileviin sirkushahmoihin tai päästä taikurin höynäytettäväksi. Sirkusohjelmisto tulee olemaan kokonaisuudessaan lapsiystävällistä. Yleisön eteen tulee myös lapsiartisteja, tulevia sirkustähtiä, Tikkurilan teatterija sirkuskoulusta sekä voimisteluseura Elisestä. Viime vuoden festivaaleilla huippusuosion saavuttanut akrobaatti ja basisti Acrobatman (eikka Alatalo ) palaa jälleen viihdyttämään yleisöä hurjien temppujen kanssa. Näiden lisäksi MoodforHoop järjestää vannetanssijamit kaikenikäisille. Marika Myllymäki
• 5 araBian katuFestivaali 16.5.2015 klo 12–18 www.arabiankatufestivaali.fi Katufestivaalin suunnittelu alkaa jo syksyllä Festivaalin taustalla ovat aktiivinen Artova ry ja innokkaat vapaaehtoiset, asukkaat ja kulttuurialan opiskelijat. Suunnittelu alkaa hyvissä ajoin, jo edellisenä syksynä, kun tuotantotiimiä aletaan kasata yhteen. Vastaava tuottaja salla ryynänen kertoo ajautuneensa mukaan, kun edellinen vastaava tuottaja esitteli tapahtumaa kulttuurituotannon opiskelijoille. Artovan toiminta on Sallalle entuudestaan tuttua Artova Film Festivalin kautta, jossa hän on ollut mukana pari vuotta. Katufestivaalin tuotantotiimissä on noin 25 henkilöä, jotka kaikki ovat aidosti innostuneita ja motivoituneita toteuttamaan elämyksellistä festivaalia. Välillä sitä pysähtyy miettimään kuinka hienoja tyyppejä on mukana vapaaehtoisina. Artovan ja festivaalin takana on luova hulluus, jota ei rajoiteta vaan lähdetään toteuttamaan, jopa mahdottomiltakin kuulostavia ideoita. Palkitsevaa on myös pienet etapit ja onnistumiset, joita on ollut kiva juhlistaa tuotantotiimissä. Esim. Facebook-tapahtuman osanottajien määrä on älytön yli 14 000! Mutta ehkä kaikkein mahtavinta on kuitenkin sen muraalin toteutuminen! Tuotantotiimissä kaikki ovat vapaaehtoisia. Salla painottaa, että tekemisestä halutaan kaikille nautinnollista ja mielekästä. Arabian Katufestivaali on täysin epäkaupallinen tapahtuma. Toiminta perustuu hienoihin yhteistyökumppanuuksiin. Sellaisena haluaisin sen pysyvän jatkossakin. Salla ylistää Artovaa, joka antaa avoimen ympäristön tehdä vapaasti asioita joita haluaa. Joskus on ollut tippa silmässä, kun on tekemässä niin siistejä juttuja! Koko Katufestivaalin tavoitteena on, että tuotanto on hyvä matka tekijöille – paljon enemmän kuin vain se yksi päivä. Aino Yrjänä 5 ohjelmatärppiä lapsiperheille Arabian katufestivaali on koko perheen iloinen suurkarnevaali, jonka satumainen tunnelma houkuttelee lapsiperheitä paikalle koko helsingistä. tänä vuonna on luvassa paljon erityisesti lapsille suunnattua ohjelmaa. nappaa tästä kuohun tärpit taskuusi. 1. Päiväkoti Flooran pop up -kahvila ja pihafestarit päiväkoti Flooran perinteisessä pihatapahtumassa lapsiperheille on tarjolla paljon monimuotoista ohjelmaa, jonka parissa voi viihtyä vaikka koko päivän. pihalta löytyy lasten oma kirpputori, taidepaja, pihapelejä, kiipeilykahvila sekä kasvomaalausta. (syyriankatu 1–3) 2. Afrikkalainen kylä – Musiikkia, tanssia, ja tutustumista teen äärellä Afrikkalaisessa kylässä kaikenikäiset pääsevät kokemaan erilaista kulttuuria: laulua ja kora-soittoa, djembeja tanssityöpajoja sekä vapaata tanssia alkukesän lämmössä. kylässä on tarjolla taiteen ohella afrikkalaista teetä sekä maukasta ruokaa. 3. UFF:n T-paitapaja pienet ja suuret vaatesuunnittelijat pääsevät tuunaamaan itselleen t-paidan valmiiden sapluunoiden avulla tai sivellintä ja omaa luovuutta käyttäen. paitapajassa yhdistyvät kierrätys, luonnonvarojen kestävä käyttö, ihmisoikeudet sekä iloinen käsillä tekeminen. pajassa käytettävät paidat ovat uFF:n kautta kierrätettyjä, mutta myös oman t-paidan voi ottaa mukaan painamista varten. 4. Sirkustyöpaja Sirkus Magneta sirkus Magenta tukee sirkuksen avulla ihmisiä muun muassa kouluissa, pakolaisleirillä, hoitolaitoksissa ja nuorten työpajoissa. Magentan työpajassa pääsee kokeilemaan jongleerausta, akrobatiaa ja tasapainoilua sekä tutustumaan Magentan sirkushahmoihin. 5. Lennu Liito-oravan ja Kaarlo Karhun musiikkituokio – Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen Ympäristökoulu Polku Aarnimetsän musikanttien the Cornics -bändi ei ole enää entisensä laulaja ville variksen sairastuttua uudelleen rojupöhö-tautiin. ympäristökoulu polun musiikkituokiossa ystävykset lennu liito-orava ja kaarlo karhu miettivät ystävyyden merkitystä kulutuskulttuurin arvoja peilaten. laulaen ja musisoiden kaverukset opettavat lapsille tärkeitä asioita ympäristöstämme sekä hyödyllisiä arkielämän taitoja, kuten lajittelua. (Arabianrannan kirjasto kello 11 ja 12) RAVI NT OLA . TERA SSI . LÄ HELLÄ . Me illä nautit lou na a n, bru nssin t a i k a h vin k ul t t uur i s eudun ja l uonnon äär el l ä S eur aa auk i o l o ai k o jam m e f a c e bo o kissa V a n h a k a u p u n ki, He lsin ki – www .k os k enr ant a.net
• 6 hELLAPoLiiSi Kati Jaakonen www.hellapoliisi.fi Gazpacho on ihastuttava kylmä vihanneskeitto, jonka valmistus on helppoa ja nopeaa. Tarjoa vaikkapa kesäjuhlien alkupalakeittona tai hellepäivän kevyenä lounaana. gazpacHo ja pestokrutongit SArJAKuVAKESKuS ESiTTää Iina Silventoinen on savonlinnan taidelukion kasvatti ja b-elokuvan ja sarjakuvan rakastajatar. tänä keväänä hän on työharjoittelijana sarjakuvakeskuksella ja nauttii Arabian ilmapiiristä. 4 annosta 1 tuorekurkku 1 sipuli 4 tomaattia 1 paprika 1 iso valkosipulinkynsi 2 dl Biotta Luomu Tomaattitäysmehua tai Biotta Luomu Vihannestäysmehua 2 rkl oliiviöljyä 2 rkl punaviinietikkaa n. 1 tl Herbamare yrttisuolaa tai maun mukaan mustapippuria myllystä (pala punaista chilipaprikaa tai pieni määrä chilikastiketta) Lisäksi: 4 paahtoleipäviipaletta 3 rkl oliiviöljyä 1 valkosipulinkynsi murskattuna 1 rkl vihreää pestokastiketta Kaikki kehykset -50% Kauppakeskus Arabia, 1. krs. ma-pe 10-18, la 10-15 ARABIANRANNAN Ostaessasi normaalihintaiset linssit Huuhtele kurkku, tomaatit ja paprika. Kuori sipuli ja valkosipulinkynsi. Poista paprikasta kanta ja siemenet. Laita ainekset tehosekoittimeen. Lisää joukkoon tomaattitäysmehu tai vihannestäysmehu, oliiviöljy, punaviinietikka, Herbamare yrttisuola ja mustapippuria myllystä. Pyöräytä ainekset tasaiseksi soseeksi. Tarkista maku. Mausta halutessasi chilipaprikalla tai chilikastikkeella. Leikkaa paahtoleipäviipaleista reunat ja kuutioi leivät. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja lisää murskattu valkosipulinkynsi ja leipäkuutiot. Kääntele kovalla lämmöllä, kunnes leipäkuutiot saavat väriä. Lisää joukkoon vihreä pestokastike ja kääntele hetki, kunnes pesto sekoittuu leipäkuutioihin. Tarjoa kylmä keitto rapeiden pestokrutonkien seurana. Vinkki! Raikasta keittoa puristamalla joukkoon hieman sitruunantai limenmehua.
• 7 Nelli Asikainen Kirjoittaja on helsinkiläinen viestintäassistentti, joka rakastaa suomen luontoa ja ihastelee sen merkitystä kulttuurimme ja identiteettimme kehitykselle. Romantikot korostivat tunnetta ja mielikuvitusta ja hakivat pakokeinoa arkipäiväisyyksistä kuvaamalla eksoottisia seutuja, villiä luontoa, menneisyyttä ja mystiikkaa. Samalla he loivat meille kansallisen identiteetin, joka pohjautui legendoihin sekä luontoon – tarinoihin sankarillisista teoista ja dramaattisista kohtaloista, jotka sijoittuvat pyhille paikoille ja maisemiin. Maisemakuvat ja luonto ovat vahvoja kansallisen kulttuurin symboleita, ja ne näyttäytyvät kansallisen luonteen kannalta alkuperäisinä ja muuttumattomina. Suomalainen identiteetti kasvaa ja syntyy luonnosta: yhteiseen identiteettikäsitykseemme ja tietoisuuteen perinnemaisemasta kuuluvat Kolin jylhät kalliot, Punkaharjun sininen Saimaa, revontulien väriloisto talvisella taivaalla, maalaismaisema, Saanan ja Kilpisjärven ruska ja mystinen, karu luonto sekä Ahvenanmaan saaristoidylli. Vaikka maisema on hyvin erilainen Järvi-Suomessa, saaristossa tai Lapissa, maamme ainutlaatuinen luonto ja maisemat ovat suomalaisuuden peruspilareita. Järvet, joet, metsä, ja saaristo – näillä kaikilla maisemakuvilla on ollut suuri vaikutus Suomen ja suomalaisten identiteetin kehitykseen. Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristellen Mutta mitä luonto sinulle itsellesi merkitsee? Humanistisesta luontonäkökulmasta katsoen luonnon merkitys ihmiselle on moninainen. Voimme liittää luontoon perinnön arvon, joka kytkeytyy kulttuuriperintöömme, tarkastella sitä biologisen ravintoketjun näkökulmasta tai lähteä siitä ajatuksesta, että luonnolla itsessään on jokin arvo riippumatta ihmisen tekemästä määrittelystä. Ehkäpä voimme pohtia myös, millainen on henkinen suhteemme luontoon tai onko meillä moraalista vastuuta luontoa kohtaan? Minulle henkilökohtaisesti luonto on kunnioitusta herättävä eheyttävä pakopaikka urbaanille kiireelle – mietiskelypaikka, joka tarjoaa mahdollisuuden henkiseen lepoon ja uusiutumiseen. Luonnossa tunnen itseni vapaaksi ja rauhalliseksi ja voin pelkäämättä kadottaa itseni johonkin itseäni paljon suurempaan. Ja niin. ”Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristellen” on meidän kansamme vanhoja sanontoja, joka kuvaa kevään tuloa, tosin hiukan vaihtelevin säin. Se on oiva muistutus siitä, että nyt on mitä parhain aika hurmaantua ja nauttia luonnon heräämisestä talvisesta horroksesta, kulkea ulkona kaikki aistit valppaina ja huomata, miten loputon määrä siellä on tutkittavaa ja koettavaa. Lähteet Suomi.fi. www.suomi.fi/suomifi/suomi/valtio_ja_kunnat/perustietoa_ suomesta/ Ilmatieteen laitos. http://ilmatieteenlaitos.fi/teematietoa. ViErASKYNä Luonnossa tunnen itseni vapaaksi ja rauhalliseksi, ja voin pelkäämättä kadottaa itseni johonkin itseäni paljon suurempaan. KirJAVA KuLMA Kirjava kulma -palstalla käsitellään ajankohtaisia kulttuuri-ilmiöitä. Suomalaisuus ja luonto. Kaksi käsitettä, jotka ovat kulkeneet tiiviisti rinta rinnan sitten 1800-luvun nationalististen aatteiden ja kansallisromantiikan aikakauden, jolloin käsityksemme Suomesta ja suomalaisuudesta maalattiin ja kirjoitettiin rakkaudella Runebergin, Lönnrotin, Snellmanin ja Topeliuksen toimesta mielenmaisemaamme. suoMEn luonto: lumija metsäilmaston kosteaja kylmätalvinen tyyppi neljä vuodenaikaa: kevät, kesä, syksy ja talvi kahdeksan kasvillisuusvyöhykettä koko pinta-ala: 390 905 km2 korkein kohta: halti 1 324 m suurin järvi: saimaa 1 393 km2 yli 40 000 eliölajia kansalliseläin: karhu kansalliskukka: kielo kansallispuu: rauduskoivu kansallislintu: laulujoutsen Löytyikö sinun kalenteristasi Earth hour? WWF:n järjestämä vuosittainen Earth Hour oli tänä vuonna suurempi kuin koskaan aiemmin: tunnin ajaksi lukemattomat ihmiset, yritykset, yhteisöt ja maamerkit sammuttivat valonsa ympäristön hyväksi myös ympäristöpäästöjen kannalta ongelmallisissa maissa kuten Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Brasiliassa. Suomessa Earth Hourin teemana oli maailman suurin kynttiläillallinen. WWF kertoo, että suomalaisista maamerkeistä valonsa sammuttivat mm. Näsinneula, Finlandia-talo ja Helsingin tuomiokirkko. earth Houria vietettiin 28.3. Alkujaan australialainen tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2007 ja se on kasvanut nopeasti maailmanlaajuiseksi ilmastoteoksi! Miika Sibelius Kirjoittaja on helsinkiläinen viestinnän tekijä ja sanantaitaja, jonka sydäntä lähellä on kulttuuri, kieli, yhdenvertaisuus ja vähintäänkin kaikki siltä väliltä. WWF:n tiedottaja Kaisa Ryynäsen mukaan kynttiläillallisen tarkoitus oli myös herättää keskustelua ekologisesta ruoasta ja ruoan tuotannon ilmastovaikutuksista. ”Mukana oli ainakin 450 yksityisten ihmisten, yritysten tai kaupunkien järjestämää tapahtumaa: uusimpana ilmiönä myös ravintoloita, jotka lähtivät mukaan kynttiläillalliseen varta vasten suunnitelluilla Earth Hour -menuilla ja tapahtumilla”, Ryynänen kertoo. Suomen Earth Hourin ympärille järjestettiin myös päätapahtuma Sanomatalossa. Asiaa ja viihdettä yhdistänyt sisäpiknik keräsi Sanomataloon 500 henkilöä. ”Halusimme luoda yhteisöllisen Earth Hour -tapahtuman ympäri Suomea ja onnistuimme siinä. Olemme saaneet hienoa, kannustavaa palautetta”, Ryynänen toteaa. Kuvia Earth Hourista ja tapahtumia Suomessa: www.earthhour.fi Suomen WWF:n sivut: wwf.fi Aki-PekkA SinikoSki WWF Nälkä kasvaa hullutellessa Ravintola Karnevaalissa! Ravintolapäivänä 16.5. kannattaa lapsiperheiden asentaa kompassi osoittamaan Koreankadulle! Ravintola Karnevaali tarjoaa suurta hupia huisan pieneen hintaan. Muksumakuun sopivien pikkuherkkuejn lisäksi tarjolla mm. minidisco, pelleilypolaroid-kuvia, onnenpyörän pyöräyttelyä, paloautoon tutustumista ja poniratsastusta. Mitä: pop-up ravintola karnevaali Missä: päiväkoti Arabianhelmi, koreankatu 2 Milloin: ravintolapäivänä 16.5. klo 10-14
• 8 noora lindroos Lemmikkejä otetaan valitettavan usein hetken mielijohteesta, ja moni koiranpentu joutuu aikuistuttuaan hylätyksi. Esimerkiksi Espanjassa galgoja podencorotuiset koirat ovat surullisenkuuluisia siitä, että niitä heitetään kadulle tai tapetaan tuhansittain brutaalisti (autosta heittämällä, hukuttamalla kaivoon, hirttämällä) metsästyskauden päättyessä. Koirien hylkääminen ja kaltoin kohtelu on hyvin syvällä espanjalaisessa kulttuurissa ja perinteissä, ja maassa on hyvin matala kynnys hylätä lemmikkikoira, kun se ei enää ole söpö pentu tai vallitseva muotirotu vaihtuu. Lapset perivät vanhemmiltaan välinpitämättömän asenteen koiria kohtaan, ja niinpä lemmikki on heille vain lelu josta on helppo luopua kun se alkaa kyllästyttää. Kaduilla kiertelevät irtokoirat tietenkin lisääntyvät keskenään lisäten kulkukoiraongelmaa entisestään. Jos haaveilet koirakaverista ja haluat tarjota huolenpitoa eläimelle, joka on todella kodin tarpeessa, rescuekoiran adoptoiminen on tilaisuus pelastaa edes yksi otus kunnallisten koiratarhojen askeettisista oloista. Adoptoiminen auttaa oikeastaan kahta koiraa; Suomeen tulevaa sekä sitä, joka saa siltä vapautuvan paikan lähtömaassa. Tarhoilla on koiria jokaisesta ikäryhmästä, ja erityisen hankalaa kodin löytäminen on tietysti iäkkäämmille, mutta yllättäen myös väritykseltään mustille koirille! Uutta omistajaa odottelee siis monta sympaattista ja ihanaa mustanpuhuvaa koiraa. Löytökoirasta saa ihanan koiraystävän, mutta on otettava huomioon, että rescuekoiran ottaminen ei ole vaivaton eikä myöskään erityisen edullinen projekti. Koira vaatii todella paljon aikaa, pitkää pinnaa ja lauman, johon se voi luottaa. Luottamus ei synny päivässä, viikossa eikä välttämättä edes kuukaudessa. Tarhojen työntekijät muistuttavatkin usein, että täysin vaivaton ja halpa koira löytyy vain lelukaupan hyllystä. Vaikka koiran adoptiokustannukset olisivatkin nimelliset, koiran kulut triplaantuvat useimmiten jo ensimmäisten kuukausien aikana. Vaikka koirat on tutkittu ja rokotettu kotimaassaan, voi niistä paljastua myöhemmin erilaisia hoitoa vaativia vammoja tai sairauksia. Myös säännöllisistä rokotuksista, madotuksista ja muusta koiran perushoidosta on toki huolehdittava. Koirat ovat tottuneet tarhoilla yksipuoliseen ruokavalioon, ja oikean ruokavalion löytäminen voi viedä aikaa. Myös sisäsiisteys ja käytöstavat saattavat olla hukassa, joten omistajan on oltava kärsivällinen, lempeä ja määrätietoinen kouluttaja. Rescueyhdistysten sivuilla on kuvat ja luonnekuvaukset kaikista kotia etsivistä koirista, ja suuntaa antavien tietojen avulla kannattaakin punnita koiran soveltuvuus juuri omaan ruokakuntaan. Lisäksi kannattaa olla aktiivisesti yhteydessä yhdistykseen ja kysellä tarkoin koiran terveydentilasta. Luotettava ja asiallisesti toimiva yhdistys ei pidä hengissä saati luovuta eteenpäin kituvaa eläintä. Koirat ovat yleensä jo monessa polvessa sekarotuisia, joten rotuominaisuuksien perusteella ei luonnearviota voi tehdä. Moni koirista ei sovellu lapsiperheeseen, ja jotkut käyttäytyvät aggressiivisesti toisia koiria kohtaan. Toisaalta jotkut koirat kaipaavat ehdottomasti toista koirakaveria seurakseen. Koiran koko, ikä ja liikunnan tarve on myös syytä ottaa huomioon. Tarkoitushan on, että koira saa loppuelämän kodin, jossa sen ei tarvitse pelätä joutuvansa jälleen hylätyksi tai huonosti kohdelluksi. Jos rescuekoiran ottaminen tuntuu omiin resursseihin ja elämäntilanteeseen nähden liian haasteelliselta, on kotimaassakin kotia etsiviä koiruuksia. Vaikka varsinaista kulkukoirapopulaatiota ei Suomessa onneksi ole, koirista luopuminen pitovaikeuksien vuoksi on harmillisen yleistä. On pantu merkille, että omistajien ”allergia” puhkeaa yllättävästi yleensä esimerkiksi perheenlisäyksen tai muuton yhteydessä tai koiran pentuvaiheen Jos koira on todella ihmisen paras ystävä, ei voi kuin ihmetellä, miten huonosti ihmiset ystäviään kohtelevat. Samaan aikaan kun jalostetaan terveysongelmista piittaamatta käsilaukussa kuljetettavia koirarotuja, sekalainen sakki omistajiensa hylkäämiä karvakuonoja kaipaa uutta kotia. Noora Lindroos Kirjoittaja on Kuohun toimituspäällikkö, jonka luona viettää tällä hetkellä koiranpäiviä espanjalainen rescuekoira peluson Eläinyksilöiden auttamisen lisäksi ensisijaisen tärkeää on ennaltaehkäisevä eläinsuojelutyö. RESCUEKOIRALLA tarkoitetaan koiraa, joka on entinen kulkukoira tai muuten hylätty koira ja on sijoitettuna löytöeläintarhalle tai on adoptoitu tarhalta edelleen perheeseen. Ulkomaisia rescuekoiria tuovat maahan yksityishenkilöt ja myös jotkin yhdistykset täydentämään ulkomailla tehtävää varsinaista rescuetyötään. Yhdistykset toimivat voittoatavoittelemattomasti vapaaehtoisuuden ja lahjoitusten pohjalta eläinsuojelullisista lähtökohdista samoin tavoittein kuin eläinsuojeluviranomaiset ja viranomaiset, jotka säätelevät ja valvovat eläinten tuontia. Rescue-yhdistyksistä koirat luovutetaan uusille omistajille eläinlääkärin tarkistamina, madotettuina, rokotettuina ja mielellään myös steriloituina. Evira määrittää, että myös pelastusyhdistysten jotka tuovat koiria Suomeen, tulee rekisteröityä Eviraan kaupalliseksi maahantuojaksi vaikka yhdistysten toiminta ei ole kaupallista. Eviraan rekisteröityneitä yhdistyksiä jotka ovat rekisteröityjä Suomeen ja tuovat koirat Eviran määräysten mukaisesti ja kaupalliseksi tuojaksi rekisteröitynä ovat Kodittomat Bulgarian Koirat ry, Kodittomat Espanjan Koirat ry, Kyproskoirat ry, Viron Rescueyhdistys Kulkurit sekä Romanian Kodittomien Koirien Ystävät ry ja Rekku Rescue. ei oLe KoirAA KArVoiHin KAtsominen! loputtua. Koiraa hankkiessa olisikin syytä muista, että koira tarvitsee huolenpitoa myös elämänmuutosten myllerryksessä ja siitä koituvat kustannukset vain lisääntyvät koiran vanhetessa. Sijoituskoirankin kotiuttaminen vaatii aikaa ja vaivaa, mutta perhettä vaihtavan koiran taustasta ja käytöksestä on toki enemmän tietoa kuin tarhalta tulevan. Helsingin eläinsuojeluyhdistys on muistuttanut, että maailmalla tapahtuvia lemmikkien heitteillejättöjä ei voida kokonaan poistaa vain tuomalla yksittäisiä eläimiä Suomeen. Eläinyksilöiden auttamisen lisäksi ensisijaisen tärkeää on ennaltaehkäisevä eläinsuojelutyö. Maissa, joissa on katukoiraongelma, katukoirat tulisi steriloida ja rabies-rokottaa. Näin koirakanta saadaan pysymään hallinnassa, se ei enää lisäänny holtittomasti ja aikanaan pienenee luonnollisen poistuman kautta. Tätä metodia suosittaa myös mm. WSPA Maailman eläinsuojeluliitto, jonka jäsen HESY on. Rescuekoirien kohtaloa murehtivan on mahdollista auttaa otuksia myös muuten kuin adoptoimalla eläimiä itselleen. Rescuejärjestöt toimivat lahjoitusten voimin, joten jäseneksi liittyminen tai muiden raha-, tarvike ja ruokalahjoitusten antaminen on erittäin tervetullutta. Joillekin tarhoille on myös mahdollista mennä vierailemaan ja vapaaehtoistyöhön koiria hoitamaan. Tavallinen turisti voi myös toimia uuteen kotiin lentokoneessa matkustavan koiran lentokummina, tai tarjota Suomesta väliaikaisen kodin nopeuttaakseen koiran adoptiota. Rescuekoiran ottaminen tarkoittaa paljon haasteita ja välillä myös vastoinkäymisiä, mutta ennen kaikkea se palkitsee ja tuottaa iloa. Uuden kodin saavan koiran vähittäinen rohkaistuminen on upeaa seurattavaa, ja jokainen askel kohti tavallisen koiran elämää on juhlaa. On hienoa nähdä, miten kaikkea pelkäävä takkuturkki alkaa vähitellen luottaa ihmisiin. Koirasta huolehtimisen lisäksi yksi rescuekoiran omistajan tärkeä tehtävä on osaltaan peräänkuuluttaa lemmikkien parempaa kohtelua ja saada yhä useampi nousemaan barrikadeille eläinten oikeuksien ja vastuullisen koiranhoidon puolesta. Lystin päivä Tänään on maailman paras päivä, ihan niin kuin kaikki muutkin päivät, kun saan herätä omien ihmisten viereltä. Kun herätyskello pirahtaa, kurotan pääni omalta pediltäni ihmiseni tyynylle. Saan ekat rapsutukset, nuolaisen romanialaista siskoani Hippaa korvasta ja kipitän eteiseen odottamaan uloslähtöä. Ulko-ovi aukeaa vasta, kun lakkaan pomppimasta ja istahdan aloilleni hetkeksi. Se on toisinaan melkein mahdotonta, sillä minulla on kiire selvittämään, missä jänikset ovat yön aikana käyneet. Nuuskuttelu on lempipuuhaani ja varsinkin näin keväällä teiden varret ovat täynnä jos jonkinlaisia terveisiä tutuilta ja tuntemattomilta ja muutama pupunpapanakin saattaa löytyä. Vaikka olen sosiaalinen nuori neiti, en mielelläni tutustu vieraisiin hännänheiluttajiin. Jotenkin jännitän kohtaamista, joten lenkillä painelen herkkuja napostellen reippaasti vieraiden koirien ohi ja yritän olla kommentoimatta mitään. Hippaa epäsosiaalisuus tietysti harmittaa, kun se on sellainen koiratarhalla kasvanut tapaus, joka haluaisi juoruilla, leikkiä ja vitsailla kaikkein tassuttelijoiden kanssa. Minulle riittää poliisija rosvoleikit Hipan kanssa. Kun jään siskoni kanssa kotiin, tarkistan aina ikkunasta, että ihmiseni varmasti lähtevät eivätkä jää pihalle puuhastelemaan ilman minua. Sitten otan rennosti ja köllöttelen meidän koirien omalla sohvalla. Päivystän välillä ikkunassa, ettei naapurin katti tule meidän pihalle ja jos tulee, niin komennan sen kyllä pois. Ei se vaan tahdo totella, vaikka korotan ääntänikin. Tunnen jo ulkonäöltä omenapuissa pomppivat linnut ja oravat. Iltaisin pidämme ihmisten sänkyä Hipan kanssa painitatamina, vaikka siitä tulee aina sanomista. Olen aivan läkähdyksissä kunnon riehumisen jälkeen ja syöksyn kiireellä vesikupille. Olen vissiinkin jotain vesikoirien sukua, kun minusta on ihanaa työntää pää vesikuppiin ja pöristä. Sitten ihminen tulee ja ihmettelee, kuka on kastellut keittiön lattian. No, minä tietenkin, etkö näe, että partakarvoistani tippuu vielä vettä! Tykkään puuhastella kaikenlaista meidän pihalla. Olen myös aloittanut tutkimusprojektin työnimellä kraateri puutarhassa, jonka tarkoituksena on selvittää, onko Kumpulasta mahdollista kaivaa tunneli Kiinaan. Projektin vastapainona istun puutarhakeinussa tai järsin herkullisia luita. Metsäsamoiluiden, syömisen ja leikkimisen lisäksi rakastan ihmisen kainalossa torkkumista. Kuorsaan kuulemma niin herttaisesti, ettei se ärsytä ketään. Maikku Wikberg kirjoittaja on riippumattoileva villipuutarhuri, joka rakastaa merisäätiedotuksen kuuntelua.
• 9 JäniKsen Vuosi nApApiiriLLä Viime vuoden loppukesästä tämän kevään eduskuntavaaleihin oli vielä matkaa. Kirjoitin tuolloin Vapaaehtoistoiminta arjessa -teemalla ilmestyneeseen Kuohuun ”Vihreästi vasemmalta” -jutun arabianrantalaisesta parista, Mai Kivelästä ja Petteri Pykäläisestä, yhteiskunnallisen vaikuttamisen näkökulmasta. Lehden ilmestymisen aikoihin olin kuitenkin itse jo kaukana Kuohun kotiseuduilta Artovan alueelta. Muutin näet perheeeni kanssa vuodeksi Rovaniemelle Napapiirin tuntumaan aikeissamme tehdä ns. Northern Exposure, kokea pala Villiä Pohjolaa. Tätä kirjoittaessani ’Jäniksen vuotemme’ on jo pitkällä, ja kerronpa siitä nyt teille.Muuton yhteydessä kotimme Arabianrannassa vaihtui Koskenrantaan aivan Rovaniemen keskustassa, Kemijoen rannassa. Vuodenaikoja, joita täällä Lapissa on muuten kahdeksan, on ollut lysti seurata parvekkeeltamme. Ikkunoistamme siintää Rovaniemen ylpeys, Ounasvaara, sekä Jätkänkynttilä-silSanna-Mari Löytökoski juHa veki kaperäisesti tyhjäkäynnin saloihin ja oikeutti ilmiön ’aineen häviämättömyyden lailla’, joka on kuin rakkaus, joka ei katoa koskaan! Älkää käsittäkö väärin, onhan täällä välillä ollut kovia pakkasia ja autojen täytyy kai pysyä lämpiminä, mutta kun näihin paikallaan putputtaviin autoihin törmää täällä myös mittarin näyttäessä plussaa. Olen ikävöinyt Helsinkiä, mutta myös pitänyt puheliaista insinööreistä.Jotkin asiat ovat pysyneet myös samana; turisteja täällä Rovaniemelläkin kohtaa paljon. Aivan kotimme vieressä sijaitsee safariyritys, joka tarjoaa turisteille erilaisia elämysretkiä revontulista moottorikelkkoihin, poroihin ja husky-valjakoihin. Toppahaalarit päällä hytiseviä turisteja päivittäin väistellessäni olen välillä miettinyt myös niitä turisteja, joita Artovan alueella olen saanut opastaa ratikalta kohti Arabian tehdasrakennusta. Koskaan en kuitenkaan Arabianrannassa asuessani ole päässyt puhumaan niin paljon englantia kuin täällä. Olen pitänyt näistä päivittäisistä kohtaamisista ja kulttuurisesta vaihdosta turistien kanssa, samoin kuin pidin siitä kotona Helsingissä. Koskenrannassa sijaitsee myös suuri Angry Birds -leikkipuisto, jonka rantapenger muuntui heti lumen tultua lokakuussa hurjahkoksi pulkkamäeksi. Erityisiä suosikkejani pulkkamäessä olivat britit, joiden hurjapäisiä edesottamuksia seuratessani olin hetkisen ymmärtävinäni jotain myös eroista Suomen ja Englannin jalkapallomenestyksessä. Järjestettiinpä Rovaniemen keskustassa kuukausi sitten porojen sprinttikisatkin, ja tuolloin kisaporoja oli sidottuina kotikatuamme reunustaviin puihin. Niitä kauniita eläimiä kelpaa vain ihastella! Edellisvuoden kisoissa pääsi muuten yksi poro karkaamaan kaupunkialueelle; tämä kyseinen tapaus ylitti myös Lapin Kansan uutiskynnyksen. Siitä päästäänkin näppärästi Helsingin Sanomiin. Olen pitänyt poroista, mutta myös ikävöinyt Hesaria. Jos jotakin olen todella kaivannut kotoa Arabianrannasta, niin olkoon se sitten yhteisöllisyys. Täällä ihmiset ovat kyllä puheliaita, mutta Artovan aluetta mielestäni selkeimmin leimaava ominaisuus, yhteisöllisyys, loistaa poissaolollaan. Sitä olen kaivannut. Myös keikkarintamalla täällä on hiljaista. Kaipaan niitä hetkiä, kun Helsingissä olen voinut iltaisin hypätä hetken mielijohteesta pyörän selkään ja fillaroida vaikkapa Kallioon kuuntelemaan punkkia. Toki täälläkin joskus jotain tapahtuu. Atomirotta käväisi täällä talvella, samoin Särkyneet. Toipa Asa Masa minulle muutaman vinyylinkin Roihuvuoresta tänne keikalle saapuessaan. Ei tämä siis aivan periferiaa ole, mutta valehtelisin, jos väittäisin etten ole myös ikävöinyt Helsingin tarjoamia mahdollisuuksia. HELSINKI Vuodenaikoja, joita täällä Lapissa on muuten kahdeksan, on ollut lysti seurata parvekkeeltamme. ta, jonka yli fillaroiden on yhdessä hujauksessa luonnon helmassa vaaran juurella. Samoin hiihtolatu aukeaa aivan kotioveltamme. Luonto tulee täällä siis vähintäänkin yhtä lähelle kuin Vanhankaupunginlahden ulkoiluja virkistysalue Helsingin kodistamme, mutta paljon täällä on myös erilaista. Jo elokuussa, muutama viikko kotiuduttuamme, panin merkille rovaniemeläisen liikennekulttuurin. Autot ajavat täällä päin punaisia päivittäin ja jalankulkijat väistelevät näitä herkillä kaasujaloilla varusteltuja hurjapäitä suojateillä kukin parhaan taitonsa mukaan. Pyöräilyinfra on Rovaniemellä lähes olematonta, ja ehkä juuri tästä syystä pyöräilijätkin ajavat täällä miten sattuu, jalkakäytävillä ja ajoväylillä, mitä kummallisimmissa muodostelmissa. Olen ikävöinyt Helsinkiä. Talvipyöräilyä, niin kuin Helsingissä hienosti kutsutaan talvella pyöräilyä, täällä ei muuten juuri esiinny. Mutta on täällä hurjasti pyöräilijöitä, jotka nyt vain sattuvat pyöräilemään talvellakin, -25 asteen pakkasessa ja syvässä hangessa, tekemättä siitä sen kummempaa numeroa. Siinä on luonnetta, josta minä ja nastarenkaani ovat pitäneet. Autojen tyhjäkäynti on myös ilmiö, jota olen pohtinut täällä lähes viikoittain, enkä muista panneeni asiaa merkille Helsingissä samassa mittakaavassa. Kevättalvella kotiin Koskenrantaa kävellessäni juttelin aiheesta vieressäni kävelleen insinöörin kanssa. Hän vihki minua hyvin seikViikko sitten, huhtikuun puolivälissä, fillaroin lumihangessa Ounasvaaralle, tein pienet tulet laavulla, kipusin näkötorniin katselemaan alhaalla horisontissa siintävää sumuista keskustaa ja palasin kotiin vasta hämärän saapuessa, rännän ja sateen lyödessä vasten kasvoja. Silloin ajattelin, että kotona Helsingissä kesä on jo varmaan aivan kulman takana. Rovaniemellä kesää saa vielä hetken odottaa, mutta oikeastaan se asia on haitannut minua paljon vähemmän kuin olin etukäteen ajatellut. Olen huomannut nauttivani Lapin talvesta, täällä kun se toistaiseksi on vielä ihan kohtuullinen. Tänä iltana, deadlinen ikeessä, leijailee ilmassa jännittävä odotus myös Koskenrannassa. Eduskuntavaalien ennakkoäänet on juuri laskettu ja Mai Kivelänkin äänisaalis vaikuttaa lupaavalta. Kemijoen jäät ovat jo hieman irtoilleet, katuja lakaistu, Lordin aukiolle on ilmestynyt jäätelökioski ja lauantaina rannan tanssiravintola Valdemarissa Jäämerentiellä vietettiin perinteisiä Juhannustansseja. Kevät on tuloillaan myös Napapiirille. Pidän ja nautin siitä kovin, mutta samalla myös ikävöin.
• 10 Vaaleihin valmistautuva Alexander stubb vieraili metropoliassa 27.3.2015 “Me osaamme, me olemme täällä nuoria varten.” Vaikkakin olemme kulttuurija media-alan kampuksella, pihalle on tuotu muilta kampuksilta Metropolian opiskelijatyön ylpeyksiä: UPM-yhteistyönä syntynyt Biofore-auto, Lontoon taksiksi suunniteltu Citycabin, kansainvälisesti menestynyt E-RA Electric Race About -kilpa-auto, Student Formula -kilpa-auto ja ensihoitajien ambulanssisimulaattori. Vierailun aikana halutaan esitellä Metropolian ja monen muun tahon yhteistyönä syntyneitä konkreettisia innovaatioita. Metropolia osallistuu selkeästi tulevaisuuden innovaatio-Suomen rakentamiseen. Haluamme näyttää pääministerille Metropolian opiskelijoiden monipuolisen osaamisen ja tuoda hänet keskelle Arabianrannan innovatiivista oppimisympäristöä. Haluamme myös näyttää, minkälaista osaamista AMK:lla on tarjota ja sen, että olemme ylpeitä opiskelijoistamme ja heidän taidoistaan. Me olemme täällä nuoria varten, tapahtuman järjestänyt Metropolian yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Tuire Ranta-Meyer kertoo. Pääministerin virka-auto kaartaa pihaan ja rehtori-toimitusjohtaja Riitta Konkola sekä Tuire Ranta-Meyer toivottavat Stubbin tervetulleeksi. Säästä huolimatta aurinkoinen pääministeri tutustuu jokaiseen autoon ympärillään esitteleviä opiskelijoita ja vastaavia opettajia sekä viestinnän tekijöitä. E-RA-kilpa-autoa koeistuessaan Stubb huudahtaa: “Missäs se luottokortti olikaan?” Vierailun tunnelma on alusta asti lämmin ja vuorovaikutuksellinen. Autoesittelystä pääministeri siirtyy sisätiloihin ja pääsee TV-alan opiskelijoiden tiukkaan tenttiin: vaalien alla ei voi välttyä poliittiselta keskustelulta eikä liioin tulkinnaltakaan. Kysymyksiin opiskelijoiden toimeentulosta Stubb vastaa myötätuntoisesti. Kuvatusta videohaastattelusta pääministeri siirtyy radio-opiskelijoiden studioon, jossa muutaman kysymyksen esittävät myös radiotoimittajat nostaen esille kehitysyhteistyön lisäksi myös opiskelijoiden sosiaaliturvan. Tiivistahtisen vierailun lomassa pääministeri toteaa moneen otteeseen, että “tämä on tätä”. Vaikka ohjelma onkin suunniteltu tiukaksi, on tunnelma välitön ja kiinnostunut puolin ja toisin. Opiskelijat ottavat selfieitä, dialogi on vapautunutta ja Stubb hymyilee. Viestejä lähetetään ja ne välittyvät. Paljon Metropolian Arabianrannan kulttuurikampuksella jää vielä näkemättä. Siitä saamme ajatuksen, kun ohitamme tanssistudion ja meneillään olevan teatteri-ilmaisun improvisaatiokurssin. Kolmas, ja viimeinen, esittelykohde on leirinuotiokonsepti. Digitaalisen viestinnän opiskelijat esittelevät opettajiensa kanssa kehittämänsä yhteisöllisen oppimisen innovaatiota. Tässä ympäristössä on helppo osallistua: tuolit ovat ympyrässä ja keskellä on näyttöruuduista koottu nuotio, joka liekkien sijasta näyttää jokaisen opiskelijan työt. Tässä ympäristössä on myös pääministerin helppo keskustella: “Tärkeää on kyky oppia ja uudistua, etsiä uutta ja omaksua asioita: olla utelias. Sen lisäksi on tärkeää olla kyynistymättä ja huomata, että koko elämä on pitkä oppimisprosessi”, tiivistää pääministeri leirinuotiotunnelmiaan. Vieras saapuu lopuksi kauniiseen flyygeliaulaan. Opiskelijat tenttivät pääministeriä vammaisten sosiaaliturvasta, kansainvälisestä vaihdosta ja korkeakoulutuksen duaalimallista. Duaalimallin mukaisesti korkeakoulutus jakautuu teoreettiseen yliopistokoulutukseen ja työelämää lähellä olevaan ammatilliseen korkeakoulutukseen. Pääministeri on samalla linjalla tästä monipuolisen osaamisen varmistavasta mallista muistuttaen samalla, että liikkuvuus yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä tulee taata. Miika Sibelius Mitä Metropolia tuo arabian alueelle ja asukkaille ? Mitä Metropolialle merkitsee toimia juuri tällä alueella? kuohu pääsi kahville vierailun organisoimisesta vastanneen tuire rantaMeyerin kanssa ja kysymään tunnelmia tapahtumasta. olen todella tyytyväinen ja ylpeä tästä kaikesta. siitä, miten monipuolinen Metropolia on ja miten näin lyhyessä ajassa onnistuimme tilaisuudessa viestimään tästä ainutlaatuisesta ilmapiiristä ja yhteishengestä, joka meillä täällä hämeentien kampuksella on. oikea tekemisen meininki, ranta-Meyer toteaa silminnähden tyytyväisenä. hänen mukaansa Metropolia on yhdessä taikin (nykyisen Aaltoyliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun) kanssa Arabianrannan kulttuurialan edistäjiä ja kouluttajia. nämä kaksi korkeakoulua ovatkin tehneet konkreettista yhteistyötä hankkeista ja projekteista aina elokuvien valaistukseen ja yhteiseen kirjastoon. koen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut toimia 13 vuotta meidän kulttuurialamme johtajana ja nähnyt Arabianrannan alueen kasvun, kehityksen ja yhteistyöhankkeet. koemme Metropoliassa, että olemme mukana tämän alueen ainutlaatuisessa yhteisöllisyydessä. täällä vallitsee yhteishenki ja ylpeys alueesta, jossa kulttuurin eri alat ovat identiteetin rakentajia. Metropolia myös pyrkii oppimaan ja osallistumaan tAvi-talon ulkopuolella erityisesti täällä Arabian alueella: siellä, missä muut ihmiset ja organisaatiot ovat, kuvailee rantaMeyer korkeakoulun päämääriä. Metropolian vaikutus alueella on myös kasvamassa. Muutaman vuoden kuluessa kaikki Metropolia-ammattikorkeakoulun kulttuurialan opinnot (mm. muotoilu, sisustusala, graafinen suunnittelu, pelisuunnittelu, klassinen musiikki) keskitetään Arabianrantaan kampusrakennemuutoksen myötä. tästä tulee mahtava kulttuurialan keskittymä, jonka ympäristö inspiroi uusia innovaatioita! taneli laHtinen Tuulisen sateisena perjantaina Metropolian Arabianrannan kampuksella vallitsee innostunut tunnelma: pääministeri Alexander Stubb (kok.) on saapumassa vierailulle. Vastaanotto on järjestetty merenpuoleiselle sisäänkäynnille, josta avautuu kaunis näkymä Vanhankaupunginkosken suvannolle. www.kierratyskeskus.fi/kaupat “Loistava paikka, loistava kauppa!” Kyläsaaren kauppa Kyläsaarenkatu 8 00580 Helsinki Avoinna: ark. 9–20, la 10–16, su 12–16 Kyläsaaresta löydät huonekaluja, kodinkoneita, elektroniikkaa, monipuolista sisustustavaraa, vaatteita, lastentarvikkeita ja paljon muuta. Opiskelijoille -20 %! Auki myös sunnuntaisin!
• 11 HELSINKI Aistit avoinna elämyksille Lähemmäksi luontoa ei enää luokkahuoneesta käsin pääse. Komean kristallikruunun alla 15 metsästyskokelasta tutustui maaliskuussa Suomen ensimmäiseen elinkeinoon ja metsästyksen ideologiaan. Taloudellisesti ei metsästyksestä enää elinkeinoelämän vahvistajaksi ole, mutta yli 300 000 suomalaista nimeää lajin harrastuksekseen. Metsästyskurssilta tietotaitoa metsästyskorttiin Metsään metsästysmielessä mielivän polku alkaa usein metsästyskurssilta. Aiemmin erätaidot siirtyivät luontevasti isältä pojalle, mutta maaltamuutto ja kaupunkiasumisen voimakas kasvu ovat hiivuttaneet metsästysperinteen luonnollista siirtymistä. Oppia voi onneksi hakea esimerkiksi alan yhdistyksiltä ja metsästysseuroilta. Valmiuksia eränkäyntiin Metsästyskokelaan tulee osoittaa metsästyksen ja riistanhoidon säännösten ja määräysten tuntemisen lisäksi riittävät tiedot metsästysmuodoista, ampuma-aseista ja niiden käytöstä metsästyksessä. Mestarimetsästäjä tuntee myös lajit ja hallitsee riistaekologian, hyvien saalistustapojen tuntemista unohtamatta. Metsästys on tarkoin säädelty harrastus. Viranomaisten ja riistanvalvojien rinnalla luonnossa kulkijaa ohjaavat ryhmäkuri, omatunto ja kunnioitus luontoa kohtaan. Vahvasti läsnä on metsästyksen keskeisin periaate – luonnonvarojemme kestävä käyttö. Riistaeläinkantoja hyödynnetään ihmisen ravintona lajin vuotuinen tuotto huomioon ottaen. Kaikki tapahtuu luonnon kiertokulun mukaisesti, ravintoketjua vaarantamatta. Tutkinnosta kortti kukkaroon Kurssi päättyy riistanhoitoyhdistysten tutkintotilaisuuteen. Vasta hyväksytty tulos antaa oikeuden metsästyskorttiin. 60 monivalintakysymyksestä koostuva kirjallinen koe, jossa varaa on kahdeksalle virhevastaukselle, ei ole läpihuutojuttu. Piinaavien vastauspohdintojen jälkeen ei auta muu, kuin kirjata rastit sopiviin ruutuihin ja pistää peukut pystyyn. Kurssin suorittaneilla läpipääsykerroin oli moninkertainen verrattuna kurssitta tenttiin saapuville. Tuloksen saa tietää heti kokeen jälkeen. Epäonnistumisen pettymyksestä kyyryyn venähtäneet hartiat ja pettyneet ilmeet sekoittuivat läpipäässeiden Näkökulma(n muutos) Blondi meni metsään tunnen tämän jutun kirjoittajan. luonteeltaan hän on hurmaava enkeli, sellainen tehokas ja taitava pikku sähikäinen, reipas rekrytoija ja valloittava viestintähenkilö. sanoisin, ettei hän tekisi pahaa sille kuululle kärpäsellekään. sitten saan tietää, että tämä rakastettava, sievissä mekoissa sipsuttava kaunotar on mennyt metsään. Metsästämään. Mielikuvissani vilahtaa filmirullallinen ramboja, rockyja ja viattomia bambeja (armottomasti teurastettuna). Mieleeni muistuu elämäni ainoa kolari, jonka toinen osallinen oli hopeanvärinen nissan Micra ja toinen espoolainen jänis. Micra selviytyi, jänis ei. saan käsiini kristan tekstin. ilahdun. Muistan, että olen teininä viettänyt hervottoman hauskoja hetkiä hirvipeijaisissa vihdin otalammella. Muistan, kuinka kunnioittavasti peijaisten väki puhui riistasta ja luonnosta. huomaan, että oma näkökulmani metsästykseen muuttuu, aikalailla vähintään 180 asteen verran. olisiko niin, että itse pöytään hankittu paisti lähimetsästä on armollisempi ja ekologisempi vaihtoehto, kuin vaikka japanista tuotu kobe-härkä. varsinkin, kun lisukkeena on kasa hyödyllistä hiljaista tietoa, jota ei enää kuiskita isiltä pojille ja äideiltä tyttärille. Minä pidän metsästys-kristasta. Tarja Törmänen katuvaloton sysipimeys ja kirkastakin kirkkaampana tuikkivat tähdet on elämys, joka ei unohdu koskaan. Porokahvi luonnonhelmassa ruisleivän kera ja lenkkimakkara tikun päässä ovat retkeilijän gourmet’ta. Hetkellinen irtiotto arjen oravanpyörästä, on voimaannuttavaa. Vaikka metsästäjiä ei kaikista kurssilaisista tullekaan, on kurssin anti läsnäolon väärtti. Fasaanin lisäksi eläinten tunnistuslistalle kipuavat myös koppelo ja pyy. Kärppä ja lumikkokin erottuvat toisistaan. Muistamista koettelevat eri sorsalajien naaraan ja uroksen oma väritys sekä syyspuvut, mutta ainakaan jokaisen lähilinnun ei oleta enää olevan perussinisorsa tai ”selvä pyy”. Merenrannallakin voi jäätelötötterön vohvelin menettää naurulokin lisäksi harmaalokille tai kalatiiralle. Krista Pulkkinen Kirjoittaja on Baronan rekrytointikonsultti, jolla on paloa tulkita tapahtumat tarinoiksi ja taitoa tarttua tarjoutuviin mahdollisuuksiin. Asiasisällön lisäksi kurssilla huomaa mieltyvänsä konkareiden eräretkikertomuksiin ja tunnelmointiin. Mieli metsään kasvaa. krista pulkkinen onnen kiljaisuihin, tasajalkahyppyihin ja mieskokelailla high five –tyyppisiin tuuletuksiin. Koko tunteiden laaja kirjo oli läsnä kartanon aulan tutkintotarkastajan ympärillä. Metsästys harrastuksena Metsästys harrastuksena lisääntyy tasaiseen tahtiin, samoin naisten määrä metsästäjien keskuudessa. Harrastusta leimaa yhteisöllisyys ja kaipuu luontoon sekä niistä kumpuava hyvinvointi. Tappamisen vietti tai ase-intoilu on kaukana totuudesta, eikä kuvaa metsästystä harrastavia, kun taas lajin virkistysarvot ja toive riistalihan saannista ruokapöytään ovat metsästäjiä yhdistäviä nimittäjiä. Metsästäjät ovat myös luonnon monimuotoisuuden puolustajia ja harrastus onkin eräkasvatusta parhaimmillaan tarjoten yhteistä laatuaikaa laatuaikaa myös lapsille ja vanhemmille luontoelämysten parissa. Metsästyskurssille voi osallistua ilman aikeita metsästyskorttiin. Kahden päivän opintojakso avaa aiheesta kiinnostuneelle ikkunan metsästyksen maailmaan, lisää lajituntemusta ja ymmärrystä ympäröivään luontoon. Asiasisällön lisäksi kurssilla huomaa mieltyvänsä konkareiden eräretkikertomuksiin ja tunnelmointiin. Mieli metsään kasvaa. Talvella lumenpintaan painautuneet eläinten jäljet tai kesäkaudella jätökset saavat mietityttämään minkälainen luonnon yksilö on samaa polkua pitkin kulkenut hetki sitten. Luonnon havainnointi saa uusia ulottuvuuksia ja viehätys kuulumisesta isompaan ravintoketjuun kunnioittamaan elinympäristöämme ihan uudella tavalla. Nokipannukahvit nuotiolla Pakoon pakokaasujen katkusta ja kaupungin hälystä: raikas metsäilma ja syvä hiljaisuus yllättävät väkevyydellään urbaanikulkijan. Pelkästään jo Koskenrannassa yli kahden tunnin blueskonsertti vappuna Vanhankaupungin kosken äärellä vietettiin vappua railakkaasti musiikin tahdissa. Uudistunut ravintola ja tapahtumakeskus Koskenranta isännöi aattoiltaa, jossa kuultiin peräti yli kaksituntinen blueskonsertti. Sen tähtivieraana ollut kitarataituri Erja Lyytinen sai aikaan melkoisen selfie-välkkeen soittamalla pitkän soolon keskellä yleisöä. Vappuna avattiin virallisesti myös Koskenrannan mahtava terassi. Lue lisää Koskenrannasta syksyn Kuohusta ja www.koskenranta.net. Jukka Mildh Esimerkiksi helsingin riistanhoitoyhdistys ja kuninkaan Erä järjestävät metsästyskurssin vantaan kuninkaan kartanossa neljä kertaa vuodessa. hinta kipuaa hivenen yli 100 euroon ja sisältää opintomäärän lisäksi metsästyshenkiset kokoustarjoilut kahvipullista peurapaistilounaisiin. lisäkustannuksia tulee tutkintomaksusta (45 €) sekä Metsästäjän oppaasta (38 €), joka 400-sivuisena tietopankkina takaa kokelaalle riittävät tiedot tutkinnon läpäisemiseen.
• 12 Jean-Philippe Payette Kirjoittaja on Arabianrannassa asuva québeciläinen. Olisi helppo klisee kertoa kolumnissa että politikoilla on monet kasvot. Mutta ymmärsin eduskuntavaalien aikana miksi kasvot kirjoitetaan aina monikossa. Suomenkielen kielioppi on ehkä rehellisempää kuin sen käyttäjät: jokaisella on myös suuri kasvokokoelma kotona kun päivä alkaa peilin edessä ja otetaan hyvä kasvorepertuaari mukaan kun lähdetään ulos. En ole koskaan nähnyt näin paljon hymyileviä stadilaisia sadepäivänä. Eduskuntavaalit on kuin hyvä kasvovoide ehdokkaille. Erkki Tuomioja silitteli kissaa tv-mainoksessa, Otso Kivekäs pukeutui karhuksi Rautatientorilla, Husu Hussein antoi husupusuja Itäkeskuksen metroasemalla. Mutta nyt se on loppu. Aamupäivä vaalien jälkeen, Sol-prikaatti puhdistaa lattiarievulla näyteikkunat ja kaduilta kerätään esitteet joissa painetut kasvot jatkavat hymyilemistä kuin levät hiekalla. Kun luet tämän, olen juuri puhaltanut kolmeen kynttilään 3 vuotta Arabiassa ja nyt pari kuukautta Itä-keskuksessa. Kun olen kävelyllä Itiksessä, näen samat edellä mainitut epäuskoiset naamat. Avaan uuden luvun. Ja mietin yhä, milloin voisin vaihtaa tämän kolumnin nimen. Milloin voi olla mamun loppu? Kaksi viikkoa sitten olin Tokiossa Naritan lentoasemalla ja sanoin puolisolleni ‘’Reissu oli loistava, mutta kivaa että me mennään nyt takaisin kotiin!’’. Kotiin! Naamat MAMuPALA Mamupala-palstalla québecilainen ranskankielen opettaja kekseliäästi (?!) jakaa havaintojaan Artovan alueesta ja integratiostaan Suomeen. kulhollisessa mämmiä vaniljakastikkeen kera. Jos 1. toukokuuta on vappupäivä, 2. toukokuuta on minulle maahanmuuttopäivä. Kolme vuotta sitten olin lentokentällä taksia odottelemassa. Kevät oli täällä pitkällä silmujen, lämpimien tuulien ja lonkeron mukaan. Oli jatkossakin. Ja sitten kaikki meni nopeasti. Kuvat ja muistot etenevät kuin Allegro-juna: Kuohu, Artova Film Festival, junamatkat Hyvinkäältä Utsjoelle, Flow Festival, Québecistä luennoimiset, kieltenopetukset. Ja hitaita vähän yllätyksellisiä arkipäiviä Suomessa: flunssa, väsymys, pienet voitot ja isot haasteet, katsoa epäuskoisena televisiota, syödä epäuskoisena lastuja, surfata epäuskoisena somessa, kuunnella epäuskoisena Te-Toimiston suomea puhuvaa henkilöstöä tai kaupan kassanhoitajaa jonka radiosta kuuluu Ultra Bran biisi: …Hei, hei, hei vaan Suomi Hei joku Joensuu Hei Oulu [Hei Arabia] oot Iloinen paikka… 30-vuotias suomalainen, valloittavalla hymyllä ja Hunks-esiintyjälle sopivalla vartalolla varustettu yrittäjä ja toimitusjohtaja Jon Catani on saavuttanut paljon, eikä välttämättä halua mitään lisää. Tapaamisen 60 ensimmäisen sekunnin aikana voi päätellä, ettei hänellä ole millään tavalla tapana “hidastaa”, eikä hän varmasti ilmoita kotoilua tärkeimmäksi harrastuksekseen. Pikavilkaisulla yhtälössä on jotain, joka ei täsmää: se, että hän ei välttämättä halua elämäänsä mitään lisää. Useimmat tuntemani 30-vuotiaat miehet haluavat kahmia rusinat simasta, nakit kaverin suusta ja ehjät, puhtaat sukat toisen kaverin jalasta. Tiedän, sillä seurustelen itsekin lajille tyypillisen yksilön kanssa. Vauhdikas Catani ei ole hipsteri, vaikka asuukin Kallion “punavihreässä kuplassa”. Haastattelen häntä Sivukirjastossa Kalliossa; paikassa, jossa voisi siemailla trendikkäästi artesaaniolutta. Catani kuitenkin huuhtoo haastattelun harteiltaan jättilasillisella kylmää vettä ennen kuin ponkaisee jenkkifudistreeneihinsä. Silloin, kun iltaohjelmassa ei ole treenejä, saattaa hän kyllä hyvinkin nauttia jättilasillisen viiniä. Suuryrityksille suunnattuja kiinteistöpalveluinnovaatioita tuottavan Man in Vanin toimitusjohtaja ei kaipaa edes yritykselleen lisää asiakkaita. “Otamme uusia asiakkaita sen verran, kuin pystymme varmasti palvelemaan hyvin, resurssien pitää riittää”, hän sanoo. Oijoi. Tuntuu melkein pahalta kirjoittaa yrityksen nimi lehteen. Joku asiakas saattaa innostua ja ottaa yhteyttä. No. Catanin johtamassa yrityksessä hoidetaan taatusti hommat jämäkästi. Sen tietää jo miehen reippaasta kädenpuristuksesta. Mistä tällaisia miehiä tulee? Jorvin sairaalasta. Kauniaisten kaupungista, kolmilapsisesta perheestä. Suomalaisesta koulutusputkesta, ruotsinkielellä opiskellen, peruskoulu – lukio – Tekninen korkeakoulu – siinä sivussa vuoden verran opintoja Hankenilla. Piipahdus Saksaan vaihtoon, osa-aikaista työtä mm. paljon vartijana Securitaksella, sähköja teleurakoitsijoiden liitossa, markkinakonsulttina Innovation Norwaylla. “Elämässä on tärkeää olla rehellinen itselleen ja muille, nauttia elämästä ja tehdä, mistä tykkää. Oppia ja kehittyä”, sanoo Catani. Bioelektroniikkaa ja strategista johtamista opiskellut mies muistuttaa, että oppia voi monin tavoin. Perinteisesti opiskelemalla, muihin ihmisiin tutustumalla, kirjoja ja lehtiä lukemalla. Ihmiset, joilta hän on oppinut ja jotka ovat vaikuttaneet paljon hänen elämäänsä löytyy iso lista, läheltä, kauempaa ja lukuetäisyydeltä. Inspiraatiota ovat tuoneet omat vanhemmat, veli ja sisko, pitkäaikainen kumppani, ex-puoliso Megan sekä muutama elämänpolulle sattunut tärkeä ystävä. Julkisuuden henkilöistä Jonia ovat inspiroineet mm. Stephen Hawking ja Christopher Hitchens. “Onnellisuuden edellytys on tehdä asioita, mitkä tuntuvat hyviltä ja sopivilta. Jos vaikka työni maistuisi puisevalta, en tekisi sitä, tekisin jotain muuta,” Catani jatkaa. “Liikunta on minulle yksi onnellisuuden elementti. Tykkään käydä salilla ja siirtää tällä viikolla isomman kasan rautaa, kuin viime viikolla. Amerikkalaisesta jalkapallosta tykkään joukkuehenkimeiningin ja lajin kokonaisvaltaisuuden vuoksi. Koko ajan ollaan kontaktissa muihin pelaajiin, rajustikin. Pelin aikana voi purkaa energioitaan kontrolloidussa ja turvallisessa ympäristössä. ” Tykkääminen toistuu Catanin puheessa, kertoilee hän työstään tai vapaa-ajastaan. Ehkä hän ei haaveksi suurista uusista asioista tai muutoksista, koska hän tekee suurimman osan aikaa asioita, mistä todella tykkää. Kysyn Catanin haaveista. Hän kertoo niitä kyllä olleen, varsinkin aiemmin hän haaveili paljon materiaalisista asioista. “Ja sitten huomasin, että olinkin jo onnellinen. On minulla toki suunnitelmia ja toiveita tulevaisuudelle”, hän tunnustaa. Mieluisa mielenmaisema löytyy Snappertunan saaristosta. Sinne kun suvun kesämökkisaaren viereiselle vielä luonnontilaiselle saarelle saisi pystyttää pienen mökin ja kasvimaan. En ihmettele, että Innovation Norwayn asiakkaana aikanaan ollut norjalainen Man in Van nappasi nuoren konsultin riveihinsä perustamaan yrityksen Suomeen. Jotenkin Catani onnistuu olemaan yhtäaikaa kotimainen, kansainvälinen ja vieläpä hurmaavan hyväntuulinen suomenruotsalainen. Ja ikään kuin onnenkolikon molemmat puolet esillä samaan aikaan. Minäkin sanon “tykkään”. KUKA Jon Catani, 30 Asuu helsingin Kalliossa Työskentelee yrittäjänä ja toimitusjohtajana Man in Van oy:ssä Tärkeä ihminen elämässä yhdysvaltalainen ex-puoliso Megan harrastaa monipuolisesti liikuntaa; amerikkalainen jalkapallo, kuntosali, satunnaisesti myös muut lajit Tarja Törmänen “Tykkään ratkoa ongelmia. En tykkää jäädä jumiin ja unohtaa tavoitetta. Kaikkiin ongelmiin on ratkaisu. Sitten sitä ongelmaa ei ole enää olemassa.” onnellinen yritysjohtaja on läsnä tässä hetkessä ja seuraa sydäntään Pelikentällä Jon Catanilta vaaditaan tavoitteellisuutta, voimaa ja räjähtävää nopeutta Catanin paikka pelikentällä on ulompi puolustuksen linjamies. Hän toimii myös seuransa, Helsinki Wolverines ry:n puheenjohtajana. “Amerikkalainen jalkapallo on vauhdikasta ja fyysisesti vaativaa. Laji sopii kuitenkin eri kokoisille ja eri kehotyypeille. Vanttera ei välttämättä viihdy perinteisen jalkapallon parissa eikä vähemmillä senttimetreillä varustettu koriskentällä. Jenkkifudiskentälle mahtuu joukko hyvin erilaisia ihmisiä, toimimaan yhdessä. Laji sopii hyvin myös tytöille ja naisille.” Kuvassa siniasuinen Catani taklaamassa Kouvola Indiansin pelinrakentajaa. Amerikkalainen jalkapallo Suomessa • Amerikkalainen jalkapallo (eng. american football, Yhdysvalloissa vain football) on joukkeurheilulaji, joka on saavuttanut eurooppalaista serkkuaan suositumman aseman Yhdysvalloissa. • Pelissä on tarkoitus kuljettaa soikion muotoista palloa vastustajan maalialueelle joko potkien (juoksupeli) tai heittäen (heittopeli). Toisen joukkueen tehtäväksi jää puolustaa maalialuetta ja pysäyttää vastustajan eteneminen. • Erittäin fyysinen ja raskas laji on sekä miesten että naisten suosiossa maajoukkuetasolle asti: Suomeen laji on rantautunut vuonna 1979, jolloin perustettiin lajiyhdistys Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto ry (SAJL). • Suomen amerikkalaisen jalkapallon liitossa on 38 jäsenseuraa. • Suomen korkein sarjataso on Vaahteraliiga. Lisäksi amerikkalaista jalkapalloa pelataan neljässä divisioonassa. • Aloita uusi harrastus! Jon Catanin seurakaveriksi Suomen suurimpaan amerikkalaisen jalkapallon seuraan pääset: helsinkiwolverines.com/ mukaan Lähde: www.sajl.fi Wolverines • Suomen suurin amerikkalaisen jalkapallon seura Helsingissä. • Perustettu 1995. • Seurassa pelaavat naisten, miesten ja junioreiden joukkueet. • Yksi perinteisimmistä cheerleader-joukkueista on myös osa Wolverines-seuraa. • Kaudella 2015 miesten joukkue pelaa 1. divisioonassa, 3. divisioonassa ja 4. divisioonassa, naisten joukkue aloittanut toimintansa tänä vuonna. • Lajista kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan fanitoimintaan, joukkueisiin tai cheerleaderiksi! • Seuran kotikenttänä toimii Brahen kenttä Kalliossa. Kauden kotipelit Helsingissä: Tiesitkö, että Wolverinesin kotipelit pelataan tästä keväästä alkaen Brahen kentällä. Wolverines toivottaa kaikki alueen asukkaat ja toimijat tervetulleiksi seuraamaan kotipelejä. Liput peleihin maksavat vain 5 euroa. Pelit alkavat kello 15.00 Tule kannustamaan omaa kotijoukkuettasi! 14.6. Helsinki Wolverines Hämeelinna Huskies 28.6. Helsinki Wolverines Vaasa Royals 12.7. Helsinki Wolverines Jyväskylän Jaguaarit 2.8. Helsinki Wolverines Tampere Saints Välierät pelataan 15.–16.8. Spagettimalja (1. divisioonan finaaliottelu) 22.–23.8. Lue lisää: helsinkiwolverines.com Koostanut: Miika Sibelius
• 13 14.2 Epäröin, mutta sitten pilkahtaa aurinko. En ehdi edes pukea, kun on taas harmaata, mutta lähden silti. Kun ehdin rannalle alkaa sataa räntää. Varikset vaakkuvat kuitenkin jo kevättä. Niitä liikkuu parvessa jo parisenkymmentä. Kesy variskaan ei tule enää lähelle, se etsii paria. Talitintit tikuttavat hämmentyneinä, eivät tiedä joko pitäisi virittää titityy. Talvi tempoilee eestaas, enimmäkseen sataa räntää, mutta välistä paukkuu pakkanen. Tänään lumi sulaa vauhdilla ja piikkikenkäni karahtavat soraan ja kallioon. Matinsillan alla vesi virtaa vapaana, kosken kohina kuuluu voimakkaana. Koivikko vivahtaa harmauden keskellä marjapuuron punaiselta, ja Terijoen salava oranssilta. Kevät, ainakin väliaikainen, ottaa mittaa talvesta. Myös äänimaailma muuttuu, linnut aloittelevat soidinmenojaan. Jatkan kosken alajuoksulle, jossa isokoskelouros puolustaa hurjana pesäpaikkaansa. Se on vasta etsimässä naarastaan, mutta haluaa varmistaa reviirinsä. Sorsapari väistyy räpiköiden toiselle rannalle. Elintilasta kamppaillaan verisesti lintumaailmassa kuten konsanaan konsanaan ihmisten kesken. KäVELYrETKiä ArABiANrANNASSA Kuljen kosken rantaa ja yritän löytää koskikarapariskunnan, joka vuosi sitten asusteli näissä maisemissa. Lauha talvi on kuitenkin saanut ne hakeutumaan pohjoiseen, entisellä pesimispaikalla ei näy ketään. Koski pauhaa vuolaana ja ruskeavetisenä ja joki kuljettaa humusta Vanhankaupunginlahteen. Ruskeita vaahtolauttoja lipuu myös kohti Matinsiltaa. 15.2. Aamu valkenee ja mieli tekisi lähteä heti ulos. Tuhraan kuitenkin aamiaista ja lehden luku venähtää lähes kahteen tuntiin. Yöllä on ollut navakka pakkanen, kahdeksan astetta vielä kymmenen aikaankin. Päättelen, että piikkikenkiä ei tarvita, niillä on hiukan raskasta kävellä. Jo rantatiellä kadun valintaani, polku on liukas ja jäinen. Ilmassa suihkii lintuja ja rähinä on hirmuinen, varikset ja harakat riitelevät reviireistään. Harakoiden pesä sijaitsee rannan puolella ja varisten oikealla, pusikossa. Harakka on pyrkinyt varisten alueelle, mutta joutuu luovuttamaan. Lieneekö vastustajana ollut vanha tuttuni, rähjäinen uskalikko? Jatkan sillan yli Viikin metsikköön. Kaikki polut ovat jäisiä ja onnettoValon väri vaihtelee uskomattomasti jopa muutaman päivän sisällä – ja tietysti aamun ja illan värit poikkeavat toisistaan. Kävelylenkki Kameran kanssa yllätti. Tutustuminen eläimiin, lintuihin ja kasveihin innosti yhä useammin ulos luontoon. Valokuvaus herkisti uskollisen harrastajan Arabianrannan vaeltajasta. man liukkaita, joten kokeilen hankikantoa. Ja kas, se kestääkin painoni hienosti. Väkeä on paljon liikkellä. Taas menetän hienon kuvauskohteen: koiralle on puettu kukallista hametta muistuttava vaate, joka löpsöttää valtoimenaan koiran takapuolen yli. Pikkulintujen syöttöpaikalla käy kova kisa aamuruuasta. Ohikulkijat häiritsevät ruokailua, linnut pelkäävät varsinkin koiria, mutta orava ei näytä niistä välittävän. Tuo herttaiselta näyttävä peto roikkuu suurimmassa syöttöhäkissä ja ajaa linnut tiehensä. Sinitiaiset ovatkin siirtyneet vähän etäämmällä olevan häkin luokse, mutta talitiaiset lentelevät kilpaa oravan liikkeiden tahdissa nokkaisemaan jyvän silloin, toisen tällöin samasta pöntöstä. Paluumatkalla aurinko on jo korkealla ja rannalla on valtavasti porukkaa: kävelysauvojen kanssa liukastelevia vanhoja ihmisiä, lapsiperheitä, rakastavaisia, juoksijoita ja valokuvaajia. Pikkupojat juoksevat kilpaa aitamuurilla ja ihmiset hymyävät onnellisina. Aurinko saa ihmeitä aikaan! * * * Kävelyretkistä on muodostunut minulle piintynyt tapa ja fyysinen välttämättömyys. Jalkoja alkaa särkeä milloin polvesta, milloin nilkasta tai lonkasta, jos päivittäinen liikunta jää viikoksikin pois. Vaikka lenkkini on varsinkin talvisaikaan usein sama koskilenkki tai Viikin metsikkö, en väsy seuraamaan pieniä ja isoja tapahtumia luonnossa. Valon väri vaihtelee uskomattomasti jopa muutaman päivän sisällä – ja tietysti aamun ja illan värit poikkeavat toisistaan. Syksyn lämmin ruskea, joulun raju punainen ja valkoinen, tammikuun uskomattoman hienot sinisen vivahteet ja helmikuun selvästi kovempi valkoinen. Luonnossa on uskomattoman hienoja värejä kaikkina vuodenaikoina, kun vain osaa katsoa. Koko maisema elää auringon mukana! Mitä pidemmälle kevät etenee, sitä pidemmiksi kävelyretket venyvät. Sirkka Minkkinen Itäinen Harju on yksi Helsingin tiheimmin asutuista alueista ja urbaanein. Vai onko? Kun kääntyy Fleminginkadulta Helsinginkujalle urbaanisuus on yhtäkkiä poissa, olet ennemminkin kyläraitilla. Helsinginkuja on pihakaduksi luokiteltu katu, joka leikkaa korttelin numero 349 kahtia, jossa rakennukset kehystävät muurimaisesti laajaa, puistomaista sisäpiha-aluetta. Jos satunnaista kulkijaa Helsinginkujan vehreys ja rauha yllättää, niin kujalla odottaa toinenkin ylläretki itäisen Harjun huipulle Harju on Alppiharjun kaupunginosaan kuuluva osa-alue. Harjussa on vielä selkeäksi omaksi kokonaisuudeksi erottuva itäinen Harju. Tämä alue rajautuu alueeseen Helsinginkadun, Aleksis Kiven kadun, Fleminginkadun ja Hämeentien väliin. tys: Fleminginkadun ja Helsinginkadun kulmassa kohoaa kallio, nousten parhaimmillaan yli viiden metrin korkeuteen kadun pinnasta. Tuo kallioalue on viimeinen jäänne kallioisesta harjumuodostelmasta, joka on aikanaan kulkenut Helsinginkadun suuntaisesti. Korttelin talot ovat rakennettu 1920ja1930 -luvuilla ja osa kallioaluetta on louhittu talojen tieltä. Kallioinen harju muistetaan historiankirjoituksissa ”pyykkikallioina”, siellä harjulaiset kuivasivat pyykkejään. Kallion päälle kiipeäminen on jopa pieni urheilusuoritus, se vaatii ketteryyttä ja samalla saa tuntumaa vuorikiipeilyyn. Kallion laella odottaa aivan luonnontilainen kallioalue, jossa on jopa pieni kosteikko ja siinä kasvaa osaamankäämejä. Siellä täällä kasvavat tuulen tuivertamat pensaat tuovat mieleen merenrantakalliot. Ihmiskäden kosketuksesta Itäisen Harjun huipulla kertoo kallioon siellä täällä isketyt koukut ja tapit. Voisivatko ne olla muistoja vanhoista pyykkien kuivaustelineistä? Helsinginkujalle suunnitellaan kerrostaloa helsinginkujalle nousee jopa kahdeksankerroksinen talo, jos taloyhtiö helsinginkatu 17 suunnittelema hanke toteutuu. uutta rakennusta kaavaillaan yhtiön omistamalle tyhjälle tontille helsinginkujan varrelle. talon rakentaminen vaatisi tontilla olevan luonnontilaisen kallioalueen räjäyttämistä. kahdeksankerroksisen uudisrakennuksen räystäskorkeus nousisi samaan korkeuteen kuin ympäröivät talot. tähän saakka rakentamaton alue on toiminut valokuiluna korttelin sisäpihan puolen asuntoihin ja sisäpihalle. Asukasaktivisti sirkka-liisa lahtinen kertoo, että valmistuessaan rakennus pimentäisi myös naapuritalon asuntoja. ”uudisrakennus heikentäisi melkoisesti asukasviihtyvyyttä,” toteaa lahtinen. taloyhtiö päättää vuoden 2015 aikana, ryhtyykö se hankkeeseen. vaihtoehtoja on kaksi: joko kallion tilalle nousee kerrostalo tai kalliot säilytetään. KäVELYrETKiä ArABiANrANNASSA Jutussa kuvattu esihistoriallinen jäänne on osa Helsinginkatu 17 omistamaa tonttia. Samalla se on myös, omalla hiljaisella tavallaan, muistomerkki ajasta, jolloin näillä tuulenpieksämillä Suomenlahden rannikkoalueilla ei vielä ihminen edes samoillut. Juhani Styrman juHani styrman sirkka minkkinen
• 14 YHTEISÖSIVU Ihania leivonnaisia, vastajauhettua kahvia, vaihtuva teevalikoima ja arkisin maistuvaa kotiruokaa. AVOINNA maanantai 12-18 keskiviikko 12-18 torstai 12-18 sunnuntai 14-18 Tervetuloa! Helsingin kaupunki käsittelee parhaillaan aloitetta Vanhankaupunginkosken länsihaaran padon purkamisesta. Asia on kiinnostanut kaupunkilaisia poikkeuksellisen paljon. Vantaanjoen suualueen länsihaaran pato sijaitsee paikalla, jonne Helsinki perustettiin vuonna 1550. Nykyinen pato ja turbiini ovat vuodelta 1876. Pato ja sen ympäristö muodostavat merkittävän kulttuurihistoriallisen kokonaisuuden. Kulttuurihistoriallisten arvojen menetyksen lisäksi padon purkamiseen liittyy pelkoja esimerkiksi vedenpinnan laskusta, vaarallisten sedimenttien lähtemisestä liikkeelle ja vuollejokisimpukoiden elinympäristöjen vahingoittamisesta. Toisaalta padon purkamisella olisi historiaa ja kulttuuriarvoja tukeva vaikutus. Vanha koski, jonka viereen koko Helsinki (Helsingfors) on noussut, virtasi vapaana vuosisatoja ennen keinotekoista patoamista. Patoamisen jälkeen alueelle on toki rakennettu historiallisia rakennuksia. Rakennukset ja osia padosta olisi kuitenkin mahdollista säilyttää vaikka pato päätettäisiinkin purkaa. Tärkein syy padon purkamiselle olisi kalojen vapauttaminen ja virkistysarvojen lisääntyminen. Useat kalalajit, esimerkiksi uhanalaiset ankeriaat ja siiat, eivät pääse padon takia nousemaan Vantaanjokeen. Kilometrin mittainen koskialue Vanhankaupunginlahdelta Pikkukoskelle tarjoaisi huimat mahdollisuudet virkistyskäytölle. Vaihtoehtona padon purkamiselle on esitetty itähaaran kunnostusta, jotta kalat pääsisivät nousemaan sitä kautta. Kunnostus ei kuitenkaan palauttaisi Helsinginkoskea, vaan jättäisi suvantoaltaan entiselleen. Lisäksi peruskallion räjäytystyöt kosken loiventamiseksi ovat niin iso urakka, että siihen tuskin kannattaa ryhtyä. Valtaosa helsinkiläisistä kannattaa padon purkamista. Lisäksi Helsingin Uutisten kysyessä aiheesta yli kahdelta tuhannelta lukijalta 90 prosenttia kannatti padon purkamista. Vantaan Sanomien lukijoista taas padon purkamista kannattaa 93 prosenttia. Nykytiedon perusteella ei ole vielä mahdollista tehdä päätöstä padon purkamisesta, vaan padon purkamisen vaikutukset pitää selvittää siten, että alueen luonto-, virkistysja kulttuuriarvot säilyvät. Vanhankaupunginkoski vapaaksi Leo Stranius Kirjoittaja on ympäristöjärjestöjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu KoLuMNi PUISTOJUMPPAA ARABIANRANNASSA! Arabian peruskoulun viereisessä puistossa 1.5. alkaen MA: 19–20 Zumba, 20–20.30 Core KE: 19–20 Kahvakuula, 20–20.30 Kehonhuolto TO: 19–20 Zumba, 20–20.30 Core SU: 19–20 Kahvakuula, 20–20.30 Kehonhuolto Hinta Zumbaan ja kahvakuulaan 7€, coreen tai venyttelyyn 4€. Maksuvälineenä käy käteinen sekä liikuntaja virikesetelit. Zumba-tunnille mukaan riittää iloinen asenne, ulkokengät, juomapullo ja sään mukainen vaatetus. Kahvakuulaan oma kuula mukaan ja kehonhuoltoon sekä coreen jumppamatto. Facebook: Zumba with Rina, rina.knape@gmail.com, 0505934064
• 15 Sauvakävelyssäkin tekniikan taitaminen on perustavan tärkeää. Sauvoja voi toki pitää tukena kävellessä, mutta lajin teho paljastuu vasta, kun meno on oikeanlaista. Kävelytekniikassa on muutama niksi, jotka kannattaa opetella ja harjoitella sujuviksi. Koulutetulta ohjaajalta saa hyvät neuvot ja yhteislenkeillä tekniikka hioutuu huippuunsa. Ohjattuja yhteislenkkejä on ollut esimerkiksi Friskis& Svettis liikuntaseurassa jo 10 vuotta. Kävelyn aikana nostetaan sykettä, joustellaan, vahvistetaan lihaskuntoa ja lopussa venytellään koko keho letkeäksi. Lenkin aikana voi käyttää ympäröivää luontoa ja rakenteita hyödyksi. Puistonpenkki on sopiva käsien punnerruspaikka. Niille voi myös nousta jalkalihaksia treenaten. Myös metsän kivet, leikkipaikan penkit ja portaat ovat ovat hyviä treenipaikkoja. Matkan varrella olevat mäet ovat mahtavia harjoituspaikkoja. Ne voi kiivetä ylös monella tavalla. Tehokkaimpia ovat harppominen ja juokSauvakävellessä on aikaa nauttia luonnosta. sauvakävely on hauskaa ja tehokasta liikuntaa Sauvakävelijöille ei enää naureskella. Nyt nauravat sauvailijat varsinkin yhteislenkeillä. Niillä kun tehdään monenlaisia hupaisiakin harjoitteita, joita yksiksensä ei aina viitsi tehdä. Myös moni urheilija, joka on pitänyt sauvakävelyä tehottomana liikuntalajina, on lenkin jälkeen pyörtänyt puheensa. seminen. Jyrkässä mäessä pulssi nousee ja terveellinen hengästyminen tulee nopeasti. Sauvoja voi käyttää myös lenkin varrella jumpatessa. Niiden teho tuntuu varsinkin tietokoneen äärellä jumiutuneissa lihaksissa ja nivelissä. Oikeilla liikkeillä on ihanan venyttävä ja rentouttava vaikutus. Näitä harjoitteita jokainen tekee omien voimiensa mukaan ja koville menijöille keksitään lisälenkkejä. Tasaistakaan tannerta ei tarvitse edetä ilme totisena. Jonon ohitusleikki, erilaiset hyppelyt, kävelytavan ja -rytmin vaihtaminen, selkä edellä ja sivuttain kävelyt virkistävät, naurattavat ja tuovat lapsuuden leikit mieleen. Sauvakävellessä on aikaa nauttia luonnosta. Seurata puiden lehdittymistä, satojen kukkien puhkeamista, iloita lintujen liverryksistä, meren sinestä ja kosken kohinasta. Erityisesti sateen jälkeen ilma on puhdas ja raikas. On helppo hengittää. Lenkin jälkeen on aina raukean onnellinen olo. Näin kävelijät kuvaavat tunteitaan: Olipa ihanaa kun raahasin itseni mukaan. Nyt on niin mahtava olo. Kroppa on kuin kunnon hieronnan jäljiltä ja mieli kirkas. Tämä laji pitää kilot kurissa, jopa laihduttaa. Tästä saa rauhallisen unen. Sauvakävely on nostanut kuntoani huomattavasti. Lenkin aikana on kiva vaihtaa kuulumisia kavereitten kanssa. Tykkään kun lenkki ei ole tasapaksua töpöttämista. Seija Laurimaa Joukossa juoksu on juhlaa! sauvakävelyn lisäksi Friskis&svettis Arabian salilta lähdetään lenkille myös juosten. yhdessä juosten matka taittuu huomaamatta ja hienoja lenkkimaastoja riittää kaikkiin ilmansuuntiin. toukolan rantapuiston tasaiset hiekkatiet, kumpulan puutaloalueen idylliset korttelit, pornaistenniemen luontopolku, lammassaaren pitkospuut, vantaanjoen rantapolut, vanhankaupungin koskenpartaat, ulkoilutiet viikin ja herttoniemen suuntaan… toukokuussa järjestämme kahdeksan kertaa kokoontuvan introjuoksukurssin, joka on tarkoitettu juoksuharrastustaan aloitteleville. introssa käydään yhteislenkeillä kaksi kertaa viikossa. Aloitamme rauhallisesti, kävellen ja juosten vuorotellen ja lisäämme juoksun osuutta vähitellen kurssin edetessä. kesäja elokuun aikana tarjoamme torstai-iltaisin klo 17 alkavan tunnin mittaisen starttijuoksulenkin, jonka aikana edetään rauhalliseen tahtiin noin viisi kilometriä. lisäksi keskiviikkoisin klo 18 on tarjolla ohjaajien mieltymysten mukaan eritasoisia juoksulenkkejä, joiden tarkemmat kuvaukset löytyvät seuran nettisivuilta. vaihtelemme reittejä eri kerroilla, ohjaajat vuorottelevat myös ja lenkin aikana tehtävät juoksutekniikkaja vetoharjoitukset tekevät jokaisesta lenkistä omanlaisensa. tule mukaan innostumaan yhteislenkin rennosta tunnelmasta, samalla saatat yllättää itsesi, millaisiin vauhtileikittelyihin oikein yllätkään mukavan porukan kannustamana. juostessa luonto on lähellä ja mieli virkistyy säässä kuin säässä. tervetuloa mukaan! Marja Rikaniemi Kesä-elokuussa F&S Helsinki järjestää ohjattuja kävelyja juoksulenkkejä myös Eläintarhan kentältä maanantaisin klo 18. Kallio • Kontula • Malmi • Mäkelänrinne • Pasila • Siltamäki • Töölö • Vuosaari Liikuntakeskukset Urheiluhallit urheiluhallit.fi/kesa kesähin nat Ryhmäliikunta Kuntosali 50 € 6€ 1 krt 10 krt 60 € 1 krt 10 krt 7€ 98 € Kesähinnoilla kevyemmin! Kesäkuun alusta pääset treenaamaan edullisemmilla hinnoilla ryhmäliikuntaan ja kuntosalille. Kesän Superkortti – vain 9,80 € viikossa Superkortilla uimaan, kuntosalille ja ryhmäliikuntaan. Mitä aiemmin ostat, sitä enemmän hyödyt! Malmi ja Vuosaari avoinna koko kesän! 98 € /10 vkoa Kesähinnat voimassa 1.6.-9.8.2015 Arabian tuoreimmat kahvit Creman omasta kahvipaahtimesta! Crema palvelee hyvän kahvin ja teen ystäviä myös Arabiassa. Tervetuloa ostoksille, noutamaan verkkotilauksia tai nauttimaan kupillinen kaupunginosan parasta kahvia! Creman varastomyymälän löydät osoitteessa Hämeentie 155 A, 7. kerros. Tervetuloa! ARABIA Hämeentie 155 A, 7. krs 00560 Helsinki 010 322 4480 KRUUNUNHAKA Liisankatu 15 00170 Helsinki 010 322 4481 VERKKOKAUPPA www.crema.fi asiakaspalvelu@crema.fi