3/2015 ARTOVA / ARABIANRANTA–TOUKOLA–VANHAKAUPUNKI -KULTTUURIJA KAUPUNGINOSAYHDISTYS RY Samuli Väänänen Rakasta ja anna rakastaa, kehottaa Miika Sibelius s. 6 Rakkaudesta elokuvaan: Artova Film Festival s. 4–5 Jenni Lindf ors Marilynin hymyn jäljillä. The Voicen toimittaja Petra Soikkeli kertoo, miksi ihailee rakastettua klassikkokaunotarta, s. 9. Outi Mäenpää ohjasi näytelmän uusioperheistä ja puhuu Kuohussa rakkaudesta s. 10
2 3/2015 Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin sitoutumaton, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kulttuurija kaupunginosalehti. Lehti jaetaan kotitalousjakeluna ja sitä on saatavissa lisäksi useista jakelupisteistä. Kuohu on luettavissa myös verkkolehtenä sekä näköisversiona kaupunginosayhdistyksen sivuilta osoitteessa www.artova.fi. JULKAISIJA Artova ry Intiankatu 1, 00560 Helsinki. p. 0442750180 TOIMITUSNEUVOSTO TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Noora Lindroos PÄÄTOIMITTAJA Tarja Törmänen TOIMITUSNEUVOSTON JÄSEN Milla Niini ULKOASU & TAITTO Antero Airos KANNEN KUVA Jenni Lindfors SÄHKÖPOSTI JA ILMOITUSMYYNTI kuohu.toimitus@gmail.com PAINO Botnia Print JAKELU Helsingin Jakelu-Expert JAKELUPISTEET Arabianrannan kirjasto, Kallion kirjasto, Kumpuoti, Kumpulan kylätila, Metropolia, M-kauppa, K-market Arabia, Kääntöpaikka, Bokvillan, Olotila, Siwa, Tekniikan museo, Unisport, Sarjakuvakeskus. Kuohu ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Numeron 4/2015 teema on Tulevaisuus ja se ilmestyy 9.12. (aineistopäivä: 2.11.) Kuohun artikkeleissa ilmaistut mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta lehden kantaa. Bongasitko juuri jotain ilahduttavaa, hämmentävää tai ärsyttävää? Julkaisemme joka numerossa yhden lukijamme ottaman valokuvan. Jos siis onnistut ikuistamaan kamerallesi taianomaisen hetken tai vaikkapa söpön kissanpennun, lähetä kuva meille lyhyen kuvatekstin kera osoitteeseen kuohu.toimitus@gmail.com. HUOM! Jos lähetät henkilökuvan, muistathan kysyä kuvattavalta julkaisuluvan. Artova (Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuurija kaupunginosayhdistys ry) on Arabian alueen ihmisten – asukkaiden, työntekijöiden, yrittäjien, opiskelijoiden sekä muiden alueesta kiinnostuneiden – yhteisö. Artova on pääkaupunkiseudun aktiivisin kaupunginosayhdistys. Se järjestää taideja kulttuuritapahtumia, osallistuu monipuolisesti kaupungin kehittämiseen sekä pilotoi uudenlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä. Artova kokoaa yhteen erilaisia toimijoita ja avaa samalla yllättäviä näkökulmia. Artova saa mahdottomaltakin vaikuttavat projektit toteutettua. Tärkeää on itseohjautuva ja omaehtoinen toiminta. Artova on myös tehnyt uraauurtavia avauksia vallan ja vastuun jakamisessa ja päätösvallan siirtämisessä suoraan alueen toimijoille. Monipuolisen ja vaikuttavan toiminnan mahdollistaa aktiivisten vapaaehtoisten suuri joukko. Artova on meidän kaikkien! Tule mukaan tekemään Artovan alueesta entistäkin parempi ja hauskempi! Lisätietoa: www.artova.fi. Artovan perustoiminta on riippuvainen jäsenmaksuista. Tue mahtavan monipuolista toimintaa maksamalla jäsenmaksu 15/10 euroa tilille 80001270827323 (käytä viitettä 3696) ja täyttämällä liittymislomake sivulla www.artova.fi. Kiitos! Teema: Rakkaus Pääkirjoitus Syksyn Kuohussa rakastetaan Sivulla 6 Nelli Asikainen pohtii, mitä rakkaus on ja kuka sanoo tahdon. Vuosittain noin 50 000 ihmistä. Heistä noin puolet tulee myöhemmin siihen tulokseen, että ei tahdokaan, ainakaan jatkaa liittoa. Nykyisin, ainakin Suomessa, avioidutaan ennen kaikkea omasta tahdosta. Toisin oli ennen. Avioliitto oli politiikkaa, esimerkiksi Kustaa Vaasalle ja Katariina Saksilaiselle (Irma Peiponen, s. 3). Setan kokemuskouluttaja Miika Sibelius muistuttaa meitä kaikkia: ”rakasta ja anna rakastaa” (s. 6). Rakkaus on monimuotoista. Ja hyvä niin. Onneksi rakkauden ei tarvitse olla aina kuolemanvakavaa. Rakkaus voi olla myös kepeää ja rakastaa voi ihmisten lisäksi asioita, muiden ilahduttamista tai vaikkapa työtään. Lue kauneusalan ammattilaisista sivuilta 8 ja 9. Ei kesää, varsinkaan intiaanikesää, ilman kesälukemista. Alkusyksyn Kuohu tarjoaakin sinulle kaksin kappalein koskettavia novelleja. Totta vai tarua? Vai molempia? Tuumaile, sivut 7 ja 12 (Liisa Lankinen ja Noora Lindroos). Toivomme, että sinä, lukijamme, rakastat tätä Kuohua. Teimme sen sinulle rakkaudella. Ai niin, oma ajatukseni rakkaudesta? Rakastuminen on kemiaa. Rakkaus on tekoja. Rakastaminen on tahdon asia. Tarja Törmänen Kuohun päätoimittaja, joka rakastaa elämää ja sen ihmeellisyyksiä, erityisesti mielen vapautta ja kehon kekseliäisyyttä kokea ja koskettaa. Piirros: Jenni Lindfors Lukijan kuva Kuvataiteilija Sini Kunnas: ”Kun teen taideprojekteja tai maalaan, on rakkaudentunne avoin. Sitä kuin vaan haluaa löytää polarisaation itsensä ja muiden kanssa – ilman ehtoja. Mutta se tapahtuu nimenomaan tiateeni kautta. Taide on myös sydämeni, henkisyyteni, sieluni. Teos on palanen sitä. Valmius rakkauteen on jokaisessa. Mutta koska me olemme keskenämme erilaisia, tarve rakkauteen vaihtelee. Minulle jokainen maalaus on kuin lapsi. Kun maalaan muotokuvan lapsesta, tunnen jakavani rakkautta koko perheelle. Rakkaus voi kohdistua teoksen jakamiseen pienessä hetkessä, laajempiin asioihin pitkäaikaisesti tai vain yhteen asiaan.” Sini Kunnas/New York toukokuu 2015 (Taidejulisteprojekti #HCPSPIRIT) Hyviä Kuohuja! Oletko yllättynyt iloisesti erinomaisesta palvelusta, häkellyttävän hyvästä tuotteesta, tähtiluokan toiminnasta? Kerromme uudella ”Hyviä Kuohuja” palstalle lyhyesti kokemuksesi Artovan alueella hyväksi kokemastasi vinkiksi muillekin. Vinkkaa meille Kuohun Facebook-ryhmässä tai sähköpostitse kuohu.toimitus@gmail.com tai 0405445550. Kerro lyhyesti, mistä olit ilahtunut ja mihin erityisen tyytyväinen sekä yrityksen/ palvelun nimi ja sijainti. Laitetaan yhdessä hyvä kuohumaan! Rakennusvirasto Kiitämme Rakennusvirastoa odotetusta ja toivotusta koirapuistosta! Merja Pyhälä * * * Velobia Pyöräni raakkui kuin takavuosien romuttamolle matkaava Lada. Vääntynyt lokarihan se puristi polkiessa takapyörää. Suoristamisesta ei suostuttu ottamaan maksua. Myöhemmin sain asioida liikkeessä katkenneen tallan kanssa. 18 eurolla sain uuden tallan paikoilleen asennettuna supernopealla palvelulla, hurmaavan hymyn kanssa. Tarja Törmänen
Häitä vietettiin syyskuun 24. päivänä 1531 Tukholman suurkirkossa. Katariina täytti samana päivänä 18 vuotta. 3 ustaa Vaasan ensimmäinen avioliitto Katariina Saksilaisen kanssa oli valtapolitiikkaa. Kuninkaana Kustaa pohti avioliittoaan 1520-luvulla valtaneuvoston kanssa, ja asiasta keskusteltiin myös herrainpäivillä. Avioliitolla haluttiin nostaa juuri syntyneen Ruotsin ja sen ensimmäisen uudenaikaisen hallitsijan asemaa. Tanska koettiin vielä viholliseksi – siksi sen vastustajat olisivat hyviä kohdemaita morsianta etsittäessä. Toisaalta uskonpuhdistuskin asetti omat ehtonsa. Saksan valtioiden suhteet olivat käymistilassa. Katariinan isä Saksi-Lauenburgin herttua Magnus oli uskonpuhdistuksen kannattaja. Vaimo oli kylläkin katolilainen, mutta hänen suvullaan oli yhteydet Saksan keisariin. Katariinan sisar oli naitu Tanskaan. Näin suhteet Tanskaan ehkä lientyisivät ja Kustaa saattaisi suunnata kauppaja ulkopolitiikkansa uudella tavalla. Avioliittoneuvottelut katkesivat välillä, mutta kun Magnus tyytyi vähäisempiin huomenlahjoihin, voitiin kihlajaiset viettää vuonna 1531. Sulhanen itse ei ollut niissä läsnä. Häitä vietettiin syyskuun 24. päivänä samana vuonna Tukholman suurkirkossa. Katariina täytti samana päivänä 18 vuotta. Huomenlahjana kuningatar sai Korsholman, Kalmarin ja Öölannin linnaläänit. Mukanaan hän toi kalliita hameita, jotka oli vuorattu turkiksilla ja koristeltu kullalla ja hopealla. Viikon juhlinta tuli apuveroina kalliiksi talonpojille, jotka olivat aikaisemmin yrittäneet vastustaa ulkomaista ruhtinatarta juuri kulujen vuoksi. Kuningatar Katariinasta on perimätietoihin pohjaten annettu huono kuva. Esimerkiksi Einar ja Mikko Juvan ”Suomen kansan historia” kertoo, että kuningatar oli omituinen luonteeltaan ja avioliitto epäonnistunut. Anneli MäkeläAlitalo etsii syitä tällaiseen maineeseen ja toi uudenlaisen näkemyksen vuonna 2000. Asiakirjojen mukaan avioliitto oli onnistunut, vaikkei kuningas nimittänytkään yhtä rakastuneesti ensimmäistä kuin toista vaimoaan. Häiden jälkeen olivat Taalainmaan vuorimiehet ja rahvas kapinoineet, mutta kuningas antoi heille anteeksi siksi, että kuningatar sitä häneltä rukoili. Kirjeessään hän nimitti kuningatarta seuraavasti: ”Jalosukuinen ruhtinatar, rouva Katariina, Ruotsin ja goottien kuningatar, Saksin, Engernin ja Westfalenin herttuatar, meidän rakas puolisomme”. Taalainmaalaiset lupasivat olla uskollisia alamaisia kuningattaren lempeyden tähden. Kuningas myös taipui vaimonsa tahtoon ja päästi tyrmästä tuomiorovasti Jören Thurenpojan. Jos ei siis rakkautta, niin kuitenkin asiaankuuluvaa kunnioitusta. Huonoa mainetta levittivät ilmeisesti Kustaan vihollisten Lyypekin ja Rostockin ”trollitehtaat”. Hänen poikansa Eerikin (Eerik XIV) sairauteen etsittiin syytä äidin perimästä. Katariinan suvussa ei kuitenkaan ollut mielisairautta ja suvun naiset olivat aktiivisia. Katariinan veljen poika sai myöhemmin puolisokseen Eerikin sisarpuolen. Veljen pojan huono käytös saattoi myös mustata tädin mainetta. Eerik syntyi vuonna 1533. Syyskuussa 1535 vietettiin Tanskan kuningas Kristian III kunniaksi juhlia. Tanssiessaan Kristianin kanssa Katariina lyyhistyi ja ilmeisesti sai keskenmenon, jonka seurauksena hän kuoli. Korsholman eläkeläänistään Katariina ei siis päässyt nauttimaan. Ystävälleen Erik Flemingille Kustaa kuvasi Katariinan kuolemaa suureksi vastoinkäymiseksi ja Jumalan tahdoksi. Kuningatar haudattiin Tukholman suurkirkkoon ja kuninkaan kuoltua Uppsalan tuomiokirkkoon puolisonsa ja tämän toisen vaimon kanssa. Kuninkaalla ei pitänyt olla mitään syytä kohdella huonosti puolisoaan, josta oli pitkään neuvotellut. Kustaa sai myös nauttia ensimmäisen avioliittonsa poliittisesta hyödystä koko hallituskautensa ajan. Katariinan vaatteita Kustaa joutui palauttamaan, mutta appivanhemmilla ei ollut mitään Kustaan uutta avioliittoa vastaan. Huhut epäilivät kuninkaan lyöneen kuningatarta hopeakirveellä, kun tämä olisi kertonut puolisonsa poliittisista suunnitelmista Kristianille. Luurangosta ei kuitenkaan ole löydetty merkkejä väkivallasta. Katariinan luurangosta on myös päätelty hänen olleen noin 160 cm pitkä, siro ja hento. Yksi näkemys kuningatar Katariinasta on kuvanveistäjä Hannu Konttisen veistos kalliolla Matin sillan kupeessa. Uppsalan tuomiokirkossa on hautamuistomerkki. * * * Lähteenä on käytetty Anneli MäkeläAlitalon artikkelia Kansallisbiografiassa. Rakkautta se ei ollut Historiapalsta Irma Peiponen Kirjoittaja on Artovan historiaryhmän jäsen. Kuva: Markku Pääsky Katariina Saksi-Lauenburgilainen 24.9.1513 – 23.9.1535 Kuohun historiapalstalla jatkuneen juttusarjan Vaiheittain rakennettu viimeinen osa uudesta Toukolasta ja Arabianrannasta julkaistaan vuoden viimeisessä numerossa joulukuussa.
4 SEKAISIN AFFISTA teen yleisten festivaalitehtävien lisäksi myös elokuvakasvatustöitä. Leffafestareilla on mukava tunnelma, mahtavia ihmisiä töissä ja pöhinää siitä itsestään eli elokuvista. Niistähän voisi keskustella loputtomiin. AFF:iin eksyin katsojaksi vuonna 2011, jolloin festivaali järjestettiin toisen kerran. Olin ihmeissäni niin laadukkaasta kattauksesta nuorten tekijöiden lyhytelokuvia. Ajattelin, että tänne haluan töihin! Ja yhä uudestaan jaksan hämmästellä, miten hienoa Kun elokuVafestiVaaleille lähtee hommiin, tulee siitä helposti elämäntapa. Näin kävi itselle, kun joskus vuosia sitten aloitin julistejakelusta – jota muuten vieläkin teen silloin tällöin vaihtelun vuoksi. Nyt olen jo kolmatta vuotta töissä sekä Artova Film Festivalilla että Espoo Cinéssä tuotannollisissa tehtävissä. Rakkaus elokuviin on ajanut minut festivaalien tykö ja siitä eteenpäin alalle töihin. Osittain olen päätynyt festivaalihommiin myös opiskelujen puolesta, sillä Ja yhä uudestaan jaksan hämmästellä, miten hienoa lyhytelokuvaa meiltä kotimaasta tulee. lyhytelokuvaa meiltä kotimaasta tulee. Näillä kelpaa lähteä minne vain maailmalle. Voin sanoa olevani ylpeä päästessäni työskentelemään festivaalilla, jonne näitä elokuvia tarjotaan esitettäväksi. Parasta AFF:issa on se, että vaikka kaikilla on omat tehtävänsä, jeesataan tarvittaessa myös muita ja suuremmat päätökset tehdään yhteistuumin. Tiimin yhteishenki on vahva ja se onkin festarin sykkivä sydän. Maria Lehtonen Kuva: Kirsi Ranta
5 PERHOSET – ELOKUVA NUORUUDEN ENSIRAKKAUDESTA Puolalaisen Janusz Nasfeterin Perhoset (1972) huipentaa festivaalin lauantai-illan. Heleän kesäinen tunnelmointi kertoo 12-vuotiaiden ensiromanssista vailla imeliä sävyjä; katkerat tunteet kuuluvat olennaisena osana kuvaan. Suotta teosta ei ole verrattu Ida-ohjaaja Pawe? Pawlikowskin elokuvaan Rakkauteni kesä. ARABIA-ARKISTOJEN ELOKUVANÄYTÖS Sunnuntaina tehdään matka niihin päiviin, jolloin maailmankuulua Arabia-keramiikkaa vielä tehtiin festivaalin tämänvuotisissa näytöstiloissa. 1930-luvulta 1970-luvulle ulottuvat arkistofilmit kertovat omaa, kaunista kieltään kadonneesta aikakaudesta. LAUANTAI 5.9. 12.00 Kilpailunäytös I: TOVERUUS 99’ 14.00 Kilpailunäytös II: PIMPPI 106’ 16.00 Kilpailunäytös III: UNI 122’ 18.30 Janusz Nasfeter: PERHOSET (1972) 80’ 20.00 Lauantai-illan western – Oldrich Lipský: LIMONADI-JOE (1964) 98’ 22.00 Kilpailun palkintojenjako OHJELMA Tarkemmat tiedot elokuvista löydät nettisivuiltamme: www.artova.fi/tapahtumat/artova-film-festival Tapahtumapaikka: KINO SHERYL. VAPAA PÄÄSY KAIKKIIN NÄYTÖKSIIN! Vietä yö vaihtoehtoisella maaseudulla, yhteisomistuksen ja yhteislaulun onnelassa! YÖ KOLHOOSISSA kutsuu ennakkoluulottomat katsojat matkalle naapurimaamme eilispäivään! PERJANTAI 4.9. 17.00 Horst Seemann: BEETHOVEN – PÄIVÄ ERÄÄSTÄ ELÄMÄSTÄ (1976) 109’ 19.00 Jack Smithin lyhytelokuvia 44’ 20.00 John Rawlins: ARABIAN ÖITÄ (1942) 87’ 22.00 Jack Smith: NO PRESIDENT (1967–70) 45’ LAUANTAI–SUNNUNTAIYÖ 5.–6.9. 22.15 – 10.00 Yö kolhoosissa SUNNUNTAI 6.9. 12.00 ARABIAN PÄIVIÄ – arkistojen helmiä Arabian tehtaalta 60’ 13.30 George Waggner: TANGER – VAAROJEN KAUPUNKI (1946) 73’ Kuudes Artova Film Festival käynnistyy perjantaina 4.9. DDR:läisen Horst Seemannin ohjaamalla BEETHOVEN-elokuvalla. Salaperäinen revolverisankari kiertää villin lännen saluunoita, tilaten juomaksi pelkkää Kolaloka-limonadia. Lauantai-illan western LIMONADI-JOE.
6 Nelli Asikainen Kirjoittaja on helsinkiläinen viestintäassistentti, joka rakastaa rakkautta – kaikkialla ja kaikissa muodoissa. Oli veljeni hääpäivä, elokuun kahdeksas. Miika Sibelius Kirjoittaja on helsinkiläinen viestinnän tekijä ja sanantaitaja, jonka sydäntä lähellä on kulttuuri, kieli, yhdenvertaisuus ja vähintäänkin kaikki siltä väliltä. Rakkaus on… niin, mitä? P äiVä oli aurin koinen ja lämmin. Kirkon kostea kuumuus liimasi juhlavaatteemme ihoon ja sai hiuksiemme kiharat suoristumaan. Katsoin eturivistä, kun te menitte naimisiin ja vannoitte toisillenne avioliiton valan. Seurasin ihaillen ja kyyneleet silmäkulmissa, kun te katsoitte toisianne rakkauden täyteisin silmin. Laitoitte sormukset toistenne sormiin, kävelitte kirkosta ulos yhdessä samaan elämän suuntaan. Olen usein miettinyt, miten parhaiten kuvata rakkautta – miten välittää rakkauden tunne joskus riittämättömän tuntuisilla sanoilla? Rakkaus...niin, mitä se on? Rakkaus on meille universaali, yleismaailmallinen käsite, mutta silti samalla abstrakti entiteetti, joka karttaa yksioikoista määrittelyä. Veljeni häissä – seuratessani veljeni ja hänen vaimonsa yhdessäoloa, kanssakäymistä ja onnea, heidän puheita toisilleen sekä häävieraiden tervehdyksiä tuoreelle avioparille – voimistui itselleni tunne siitä, että ennen kaikkea rakkaus on hyväksyvää vastavuoroisuutta, jossa voi tulla kohdatuksi ja rakastetuksi kokonaisena ihmisenä. Se on yhdessä olemista niin hyvinä kuin vaikeina hetkinä, kestämistä ja myötäelämistä. Mutta ovatko avioliitto ja häät nykyään enää niin tiiviisti yhteydessä rakastamiseen? Onko avioliitto tarpeellinen instituutio yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme? Tilastokeskuksen sivuilta selviää kiintoisasti, että viime vuosikymmeninä vallitseva trendi on ollut avioliittojen määrän väheneminen kun taas avoliittojen määrä on kasvanut. Tämä näkyy myös omassa tuttavapiirissäni, jossa avioliitto koetaan usein konservatiiviseksi instituutioksi, jonka ei katsota voivan määritellä ketä ja miten ihmiset saavat rakastaa. Minä uskon, että rakkauden ja kumppanuussuhteen arvo syntyy siitä, miten kohtaamme toisen kokonaisena ihmisenä – siitä ihailusta, arvostuksesta, sekä rakkauden ja turvallisuuden tunteesta, joka meillä on toista ihmistä kohtaan, ja jonka luomme hänelle. ? Vuonna 2014 solmittiin 24 462 avioliittoa ? Avioituvuuden väheneminen on koskenut lähes poikkeuksetta kaikenikäisiä ? Avioeroon päättyi 13 682 avioliittoa ? Avioeronneisuus on pysynyt samalla tasolla jo yli 20 vuotta ? Vuonna 2014 ensimmäisen kerran avioliiton solmineiden naisten keski-ikä oli 30,7 ja miesten 32,9 vuotta. ? Heinäkuu on suosituin kuukausi mennä naimisiin ? Siviilivihkimisten määrä ohitti vuonna 2014 ensimmäistä kertaa kirkkohäiden määrän Suomessa Ennen kaikkea rakkaus on hyväksyvää vastavuoroisuutta, jossa voi tulla kohdatuksi ja rakastetuksi kokonaisena ihmisenä. Lähteet: Tilastokeskus. Avioliitot. http://www.stat.fi/til/ssaaty/2014/ ssaaty_2014_2015-04-21_tie_001_fi.html Tilastokeskus. Perheet. http://www.stat.fi/til/perh/2014/ perh_2014_2015-05-28_tie_001_fi.html Tilastokeskus. Solmitut avioliitot kuukausittain. http://www. stat.fi/til/ssaaty/2014/ssaaty_2014_2015-04-21_tau_002_fi.html http://yle.fi/uutiset/siviilivihkimiset_ensimmaista_kertaa_kirkkohaita_suositumpia/7943516 Monimuotoinen rakkaus Rakkaus on kaunista. Rakkaus on vaativaa. Rakkaus on kaikille. Rakkaus on perhosia vatsassa ja krooninen kipu Whatsapp-peukaloissa. Rakkaus on yhdelle jatkuva prosessi, toiselle yhdessäoloa Ainot ja Reinot jalassa elämän auringonlaskuun asti. Kolmannelle rakkaus on biologiaa. Ryväs aivokemiallisia reaktioita, muistutus eläimellisestä menneisyydestämme. Monet käsitykset rakkaudesta kertovat siitä, miten paljon rakkaus kiehtoo ja koskettaa meitä. Rakkaus on jotain , jossa on aina parempi antaa enemmän kuin ottaa: J’aime à toi, rakastan sinulle, kuten tunnettu ranskalainen feministifilosofi Luce Irigaray toteaa samannimisessä teoksessaan vuodelta 1992. Hänen näkökulmastaan tärkeintä on antaa rakkautta eikä tukahduttaa vastapuolta omilla vaateillaan. Eva Maria Korsisaari on myös kirjoittanut rakkaudesta samankaltaisena Irigarayn kuvaamana ilmiönä väitöskirjassaan Tule rakkaani (2006): ”Mitä jos rakkaudessa ei olisikaan kyse omasta täydellistymisestä vaan yhdessä kasvamisesta? Entäpä jos rakkaudessa ei olisikaan kyse yhdeksi ja samaksi tulemisesta, vaan toisen erilaisuuden ihmettelemisestä ja arvostamisesta?” Kutkuttavan vallankumouksellinen ajatus. Vaikka allekirjoitankin näkemyksen pyyteettömän rakastamisen tärkeydestä, ihmisen on hyvä rakastaa myös itseään. Kun arvostat itseäsi, voit myös oppia rakastamaan itseäsi. Siten olet valmis rakastamaan muita. Sillä minulle rakkaus merkitsee myös muiden kanssaeläjien arvostusta olivatpa he ketä tahansa. Rakkaus elämää kohtaan puolestaan avaa silmät avaraan maailmaan. Maailmaa syleillessä ei välttämättä huomaa sen huonoja puolia. Virheet unohtuvat. Tämä on myös viestini toimiessani Setan kokemuskouluttajana. On tärkeää kertoa nuorille siitä, että meillä jokaisella on oikeus rakastaa sukupuoleen, etniseen taustaan, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Rakasta ja anna rakastaa. Tämän tulisi jo olla itsestäänselvyys yhteiskunnallisellakin tasolla. Sateenkaari-ihmisten tulee vihdoin olla yhdenvertainen osa suomalaista yhteiskuntaa. Puhumattakaan monesta muusta vähemmistöksi mielletystä ryhmästä. Mieleeni muistuu ensimmäinen koulutukseni viime keväältä. Yläasteikäiset nuoret kokoontuivat jumppasaliin. Loppua kohden näytimme videon, jolla pariskunta (toinen heistä oli transvestiittimies ja toinen nainen) kertoivat elämästään, vanhuuden peloistaan ja rakkaudestaan. Pelkona oli siis se, voiko mies pitää vanhainkodissa hametta, johon nainen vastasi: “Sinä saat pitää ylläsi mitä haluat niin kauan kuin minussa henki pihisee.” Odotin salin täydeltä naurua, mutta kuulin nuorten taputtavan. Siinä hetkessä oli rakkautta ja arvonantoa. Kaikilla on oikeus rakkauteen. Huolimatta siitä, mitä sinulla on päälläsi tai kuka kävelee kanssasi käsi kädessä. Rakasta ja anna rakastaa. Entäpä jos rakkaudessa ei olisikaan kyse yhdeksi ja samaksi tulemisesta, vaan toisen erilaisuuden ihmettelemisestä ja arvostamisesta?
7 autakiVen päällä istuu pieni harmaa enkelipoika . Sellainen matkamuistomainen kevytbetoniesine, joita tilpehöörikaupat kaikkialla myyvät. Enkelillä on pulleat posket. Se on hyvin syönyt ja totinen. Se tietää olevansa osa jotain näytelmää. Oikeassa elämässä se ei suojellut ketään koskaan. Tai ehkä sen piti tulla, koska sillä on huono omatunto. Tai sillä, joka sen toi. Hautakiveen on kirjoitettu vainajien nimet, Sakarin ja hänen vanhempiensa nimet. Isä on kuollut jo yli kaksikymmentä vuotta sitten ja Sakari yli kymmenen vuotta sitten. Äidin kuolinpäivästä on jotakuinkin kaksi vuotta. Äiti hautasi siis molemmat. Törmäsin junassa nuoruuden ystävääni Leilaan ja puheeksi tuli tietysti nuoruus ja yhteinen poikaystävämme Sakari. Järkytyin, kun kuulin, että Sakari on kuollut jo vuosia sitten. Olin aina kuvitellut, että joskus vielä tapaan Sakarin ja kerromme toisillemme elämästämme ja nauramme ja itkemme. Hän on sittenkin selviytynyt ja löytänyt onnen. Tai ainakin hän on seesteinen ja rauhaisa vanha mies. Tunnemme edelleen jotakin toisiamme kohtaan, vaikka kummallakin on oma perhe ja ihan erilaiset elämät. Mutta voin taas koskettaa häntä ja tuntea hänen kosketuksensa. Tapasin hänet, värjärin pojan Punavuoresta kuusitoistakesäisenä, lukion ensimmäisellä ollessani. En tänä päivänä tiedä, mitä hän teki työkseen. Rötösteli ainakin. Äiti oli kauhuissaan poikaystävästäni ja teki kaikkensa, jotta emme olisi olleet yhdessä. Äiti oli aika sitkeä hakemaan minua kotiin iltaretkiltäni. Onneksi Punavuori kätki monta salaista kolkkaa, jossa saatoimme olla yhdessä. Sakari teki minusta naisen. Hän oli enemmän pienikuin suurikokoinen, mutta hänellä oli raskasta fyysistä työtä tehneen ruumiinrakenne. Miehessä rakastan vieläkin erityisesti hartioita ja lujia ja kovia käsivarsia. Toisten miesten kanssa on saattanut olla vielä voimakkaampia eroottisia latauksia. Siitä huolimatta, jopa lasteni isän kanssa rakastellessa tulevat joskus mieleen Juicen laulun sanat: ”häntä rakastin paljon, sua rakastan ehkä enemmän, mutta ole mulle vähän aikaa hän”. Sakari oli ihan oikea nakkivaras. Pikkupoikana hän oli murtautunut Tehtaankadun Elantoon kellarin ikkunan kautta ja syönyt leivoksia ja makkaraa yön pimeydessä. Hän jäi tietysti kiinni ja joutui vuodeksi poikakotiin. No arvaahan sen, mikä ura siitä urkeni. Seuraavaksi sitten Keravan nuorisovankilaan ja sitten olikin vuorossa alan korkeakoulu Sörkka. Kaikki tuo jo ennen armeijaan menoa. Hän oli yksinäinen ratsastaja, pysytteli kaukana ystävistäänkin eikä koskaan puhunut elämästään, perheestään, haaveistaan tai kokemuksistaan. Oli erillinen. Tarkkaili ja pani merkille. Ehkä odotti tilaisuutta tai omaa hetkeään, joka ei koskaan tullut. Ehkä pelkäsi jotakin kuollakseen ja oli valinnut väistyjän roolin. Seurustelimme parin vuoden verran ja tuona aikana koulunkäyntini oli vähän sitä ja tätä. Humalahuuruinen rakkautemme sai leijonanosan ajastani. Armeija-aikana hän joutui Pohjois-Karjalaan asti ja kirjoittelimme ahkerasti. Äiti luki kirjeeni, jos vain sai ne käsiinsä ja isä piti minulle pitkiä saarnoja seurustelun vaaroista ja poikaystävän valintakriteereistä. Ymmärrän heitä, hehän ottivat vain tehtävänsä tosissaan, mutta tiedän myös sen, ettei mikään olisi muuttanut asian tilaa. Nuoruuden hormonit murskasivat kaikki esteet. Sakari ja minä, me elimme sitä kiihkeää hurmosvaihetta, joka vie lapsuudesta aikuisuuteen. Sakari asui Punavuoren puutalokorttelissa yhdessä vanhempiensa ja kolmen sisarensa kanssa. Kävin heidän kotonaan vain kerran. Isä oli vaitonainen, kovaa ruumiillista työtä tekevä sodankäynyt mies, joka ei paljon kouluista ja koulutytöistä perustanut. Sisaret vaikuttivat melkein vihamielisiltä. Äiti sanoi päivää ja tarjosi kahvia. Koti oli pieni ja karu, kuin siilipuolustukseen ryhmittynyt saareke keskellä vihamielistä maailmaa. Ja minä edustin jotenkin sitä maailmaa, joka ei kuulunut sinne. Tytönhupakko, joka ei kuitenkaan pysy kauaa kuvioissa. Ja niinhän siinä kävi. Kun ylioppilaskirjoitukset lähestyivät niin päätin, että tämä on nyt tässä. En ehdi seurustella, kun pitää keskittyä johonkin muuhun. Minä haluan toisenlaisen elämän. Sittenkin! Hyvästelimme Johanneksen kirkon lähellä olevalla puiston penkillä ja joka kerta, kun kuljen siitä ohi, muistan sen päivän ja Sakarin. Sittemmin en kuullut hänestä mitään. Mutta aina, kun kuljin raitiovaunulla noiden katujen ohi, niin katselin näkyisikö häntä tiettyjen kuppiloiden lähistöllä. Ei näkynyt koskaan. Joskus ajattelin, että miten maailmassa näin pieni kaupunki kuin Helsinki voi olla niin suuri, ettemme koskaan törmää. Sakarin isä yritti saada poikaansa raiteilleen. Hän puhui ja puhui ja sai mestarinsa viimein ottamaan myös Sakarin töihin värjäämöön. Sakari yritti parin viikon ajan, mutta liukui sitten takaisin omaan kolkkoon ja surulliseen maailmaansa. Isä kuoli jo suhteellisen varhain ja hänen myötään myös se ainut henkilö, joka teki jotain konkreettista Sakarin ammatinvalinnan suhteen omalla hiljaisella tavallaan. Sakari eli elämänsä laitapuolella. Ilmeisesti hän teki ”pikku keikkoja” ihan yksin. Sellaista pienimuotoista, eli varasteli kaupoista, teki kioskimurtoja ja ennen kaikkea toimi lestinheittäjänä. Äiti joskus yritti ymmärtää ja auttaa. Kun Sakarin asunnot menivät alta pois vuokrarästien tai häiriöiden takia, niin äidin keittiöstä löytyi aina varavuode. Mutta elämä oli jatkuvaa alamäkeä. Juova rappioalkoholisti Sakari kuoli alle viisikymppisenä sisuskalut täysin hajalla. Hänen viimeisistä elinvuosistaan ei oikeastaan kukaan tiedä yhtään mitään. Yhtäkkiä vain Malmin hautausmaalle samaan hautaan isän kanssa haudattiin poika vain äidin läsnä ollessa. Jostain syystä koen Sakarin kuoleman ja elämän hyvin tavanomaisena ei-kasvutarinana. Hänessä oli jokin syvä ja tuhoisa haava, jonka ei koskaan annettu arpeutua. Oikeastaan hänellä ei ollut koskaan mitään mahdollisuuksia. Hän oli luovuttanut jo pikkupoikana. Kesällä vein tulipunaisen ruusun hänen haudalleen Malmille, pirautin varmaan pari kyyneltäkin. Elämä ei todellakaan ole aina reilua. H Liisa Lankinen Kirjoittaja on eläkeläinen Arabianrannasta Kuva: Noora Lindroos Rakkauskirje Tapasin hänet, värjärin pojan Punavuoresta kuusitoistakesäisenä, lukion ensimmäisellä ollessani.
8 nne -Marie ellin-laitinen, tai oikeammin tietyt osat Ellin-Laitista, kohahdutti kansaa Suomessa 1990-luvulla. Teknoksen maalimainoskuvissa paljastettiin rutkasti rintavakoa ja tämä yllytti monen kanssanaisen lähettämään mainoskasvolle jopa vihakirjeitä. Nykymaailmassa, jossa vakoa ja jakoa on tarjolla eri kanavista katseluajasta riippumatta, antelias toppi elokuvan mainoskatkolla tuskin enää hätkähdyttäisi, mutta vahingossa Panu-tytöksi päätyneen Ellin-Laitisen uraan ja elämään silloinen kohu jätti jälkensä – valitettavasti ei kuitenkaan rahallisesti ansiokasta. Ellin-Laitinen on paljon muutakin, kuin entinen Panu-tyttö. Olet saattanut nähdä hänet kuvaputkilähettimissä 80-90 –luvuilla Voltan pölynimurin varressa, Sertiä iloisesti pureskelevien koirien seurassa ja pysäyttävän hemaisevana Stop-pastillityttönä. Blondille naiselle oli vientiä, jo ja varsinkin ennen mainoskohuja. Ja muuallakin kuin Suomessa: parikymppisenä hän ehti kiertää Afrikkaa ystävänsä kanssa, mojovat seitsemän vuotta. ”Sinne me lähdettiin kaverini Birgitin kanssa, kun hän tunsi niiltä main erään Joosefin, joka oli kohteliaana miehenä luvannut maksaa meille matkat. Seitsemän vuotta siellä sitten oltiin”, kertoo Ellin-Laitinen. Ammattitarjoilijan koulutuksen (jota nykyään enää yhä harvemmalla on) hankkinut nainen teki Suomeen palattuaan mallin töiden lisäksi ravintolaalan töitä. Ahkera nainen serveerasi tyylillä diplomaatteja valkoisten liinojen äärellä ja heilutteli rempseästi rimpsuhelmoja meksikolaisen ruoka-, juomaja tapahtumaravintolan tequilatyttönä. Ja kaikkea siltä väliltä. Panu-kohussa, joka oli ‘ei niin kovin hyvin palkattu’ osa-aikatyö, naisen kasvot ja rintavarustus tulivat leimatuksi maalipurkkeihin. ”No eihän minua sitten muihin mainoskuviin enää otettu”, hän kertoo. Koska Ellin-Laitinen ei ole koskaan ollut töiden suhteen nirso, hän pärjäsi, vaikka työt mainospolemiikin johdosta vähenivätkin. ”Kyllä tekevälle aina jotain löytyy, vaikka lörtsyjen myyntiä Kauppatorilla.” Vuosi 1999 oli monin tavoin käänteentekevä. Pitkästä parisuhteesta jo jokin aika sitten eronnut nainen oli hankkinut omistusasunnon Pihlajistosta ja suunnitteli elämän jatkuvan onnellisena pienen papukaijakatraan kanssa. Kilpirauhassyöpädiagnoosia hän ei ollut odottanut, mutta sellainen kuitenkin tuli. ”Jos voisi valita, minkä syövän saa, on kilpirauhassyöpä kärkikaksikossa ajoissa havaitun melanooman kanssa”, sanoo syövästä sittemmin täysin toipunut nainen. Ellin-Laitisen läheiset ovat tosin sitä mieltä, että tahdonvoimalla on iso osuus asiaan, sillä periksiantamattomuus ja luja tahto ovat ‘Anne-Marieta itseään’. ”Kävi siinä kieltämättä kuolemakin mielessä”, myöntää EllinLaitinen. ”Mutta sitten minä rakastuin, juuri sen syöpädiagnoosin aikoihin. Ehkä rakkaudellakin oli osuutta parantumiseen”, hän jatkaa. Askonsa kanssa Anne-Marie onkin ollut yhdessä 16 ja aviossa kuusi vuotta. Mies on rakastanut ja tukenut vaimoaan monessa. Kun terveys oli saatu takaisin, koittivat vastoinkäymiset työelämässä. Myyntiedustajan töitä tehnyt nainen irtisanottiin laittomasti ja oikeussali tuli tutuksi. Mutta oikeus myös voitti. Tapahtumat antoivat sysäyksen miettiä perusteellisesti, mitkä asiat elämässä ovat oikeasti tärkeitä ja millaista työtä voisi rakastaa loppuelämänsä ajan. ”Ihmisläheisyys, hyvän olon tuottaminen, siitä minä pidän”, kertoo Ellin-Laitinen. Naisen kylpyhuoneessa käyneet tietävät myös, että erilaiset hoito-, hemmotteluja meikkituotteet ovat aina viehättäneet Anne-Marieta. Yrittäjäksi tähdännyt Ellin-Laitinen otti kaiken irti kosmetologiopinnoista SKY-opistossa (Suomen kosmetologien yhdistys) ja perusti oman yrityksen Vantaan Kivistöön heti, kun mahdollista. 2008 perustettu Kauneushoitola Amelie Kivistö sai 2011 kaksi sisaryritystä, toisen Vantaan Myyrmäkeen ja toisen Helsingin Kallioon. 2013 avattiin Amelie myös Töölöön. Neljä hoitolaa on hyvän kokoinen ja aikaavievä ketju pyöritettäväksi. Ellin-Laitinen tekee itse töitä erityisesti Kivistön Ameliessa, mutta hänet tapaa tarvittaessa myös muista hoitoloista. Panu-tyttöys kulutti Anne-Marie Ellin-Laitisen kasvot, mutta onneksi vain henkisesti ja hetkellisesti. Nyt entinen malli ja ravintola-alan ammattilainen hoitaa työkseen toisten kasvoja. Ja rakastaa sitä, neljän hoitolan mitalla. Tarja Törmänen Kirjoittaja on Kuohun päätoimittaja, joka lepuuttaa päätään mielellään kosmetologin tuolissa Mistä haaveilen? Hoitolani tuottaisivat sen verran hyvin, että voisin itse keskittyä liiketoiminnan kehittämiseen ja erityisesti vanhusten hoitamiseen. Kävisin heidän kotonaan ja tekisin heistä onnellisia, rakastan jalkahoitojen tekemistä. Se palaute, mitä jalkahoidosta heiltä saa, saa tehdyn työn tuntumaan todella merkitykselliseltä. Ja kun hoidon jälkeen jää seurustelemaan ja juomaan kahvit, huomaa, kuinka tärkeää on lahjaksi annettu aika. Se on aina samalla myös lahjaksi saatua aikaa. Anne-Marie Ellin-Laitinen • SKY-kosmetologi, Kauneushoitola Amelie -ketjun (Vantaa: Kivistö ja Myyrmäki, Helsinki: Kallio ja Töölö) omistaja • Kallion Amelie auki sopimuksen mukaan • Perhe: aviomies Asko, Tallinnasta pelastettu sekarotuinen 8,5-vuotias koira Pille, papukaijat Oskari, Olli, Jaakko ja Roosa. Jo aikuiset aviomiehen lapset, joista tytär Suvi vastaa Kallion Amelien toiminnasta. Rakkaudesta kauneuteen ja elämään Yläkuvassa Anne-Marie Ellin tarjoilemassa legendaarisessa Josafatissa Kalliossa, alakuvassa tequilatyttönä.
9 Imperfection is beauty, madness is genius and it’s better to be absolutely ridiculous than absolutely boring.” – Marilyn Monroe Marilynin hymyn jäljillä Kauneuskeidas Neiti-Ihminen lahjoitti onnekkaalle unelmailtapäivän Hollywood-henkeen The Voicen toiMittajan Petra Soikkelin tapaa viikonloppuisin radioaalloilta ja päivittäin somesta. Soikkelin sormien kautta kulkee The Voicen monipuolisen some-elämän lisäksi Iskelmän ja Radio City kaupallista sisältöä. Somessa ja studiossa paljon aikaa viettävän Petran perjantai-iltapäivä muuttui hetkeksi Hollywoodissa, kun hän pääsi Kauneuskeidas Neiti-Ihmisen meikkituoliin. 90 minuuttia, piippausrauta, punaista huulipunaa, ripsitupsuja, eye-lineria, puuteria, poskipunaa ja Arabian oma Hollywoodtähti on syttynyt! Kauneuskeidas Neiti-Ihmisen Terhi kehuu, että Petralta löytyi jo valmiiksi Monroen salaperäinen ja seksikäs hymy, siksi klassikkokaunottaren meikkilook sai Petran näyttämään miltei identtisesti ihailemaltaan Marilyniltä. Petran jalasta löytyvä Marilyn Monroe -tatuointi viestii lahjakkaasti eläneen ja traagisesti menehtyneen näyttelijättären olevan naiselle tärkeä. ”Jos saisin omia hippusia Marilynin henkeä, toivoisin saavani hänen rakkautensa ihmisiin, empatiakykynsä, taitoa heittäytyä elämään rohkeasti ja lapsenomaisesti”, Petra miettii. Jos Marilyn olisi täällä tänään, veisi Petra vaaleaverikön kanssaan ravintola Koskenrannan terassille nauttimaan kosken kauniista kuohuista. ”Sitten kuuntelisin, minkä motoistaan hän antaisi minulle elämänohjeeksi”. Hollywood-hemmotteluhetkestään Petra oli suuntaamassa Arabiaan. ”Ehkä S-marketiin tai Chicos’in terassille avomiehen Petra ennen klassikko-look –meikkiä. Terhi vinkkaa, että juhlatilaisuuteen kannattaa panostaa ottamalla itselle ja iholle hetki aikaa. Esimerkiksi Petralle toteutettu Escale Beaute –kirkastava kasvohoito hehkeyttää ihoa ja rentouttaa mielen sopivasti ennen juhlaa tai muuta tärkeää tilaisuutta. Kosteuttava hoito antaa upean pohjan meikille ja pieni hemmotteluhetki on varma keino hankkia aito Marilyn-hymy myös itselle! Escale Beaute –kauneustauko on tehokkaasti kirkastava hoito. “Hoito sopii kiireisellekin, koska se on normaalia kasvohoitoa lyhyempi. Se kuitenkin ehti rentouttaa ja tuntui kestoaan (45 min) pidemmältä, ehkä koska siihen kuului naamiota, kuorintaa ja kosteutusta, niin kuin pidemmissäkin kasvohoidoissa”, kommentoi Petra kauneustaukohoitoa. Petra Soikkeli, 29 • Asuu Arabiassa avomiehensä kanssa • The Voicen toimittaja ja some-spesialisti • Valmistunut medianomiksi Metropoliasta 2015 • Harrastaa kuntosalia, 80-luvun kauhuleffoja ja 50-60-lukujen klassikkoelokuvia, matkustelua ja Marilyn Monroeta Kuvassa on Kauneuskeitaan omistajan Terhin avomies maskeerattuna Uunoksi. Kauneuskeidas Neiti-Ihmisen nimen takana on tarina, jonka pääosan esittäjät kaikki suomalaiset tuntevat. Hoitolan omistaja, ”yrittäjäneiti” Terhi Törmänen kertoo pikkutyttönä ihailleensa Uuno Turhapuron appiukon, johtaja Tuuran sihteeriä Unelma Säleikköä. ”Säleikkö oli aina niin kaunis ja tyylikäs, nimensä mukaisesti unelma. Ajattelin, että hän hemmotteli itseään työpäivien jälkeen kauneushoidoissa. Siksi Kauneuskeidas Neiti-Ihminen oli itsestäänselvä valinta hoitolani nimeksi”. Neiti-Ihmisen valikoimasta löytyy kattavasti hoitoja ripsienpidennyksistä timanttihiontaan ja keveisiin tai näyttäviin meikkauksiin. ”Miespuolisten asiakkaiden suosikki on jalkahoito”, kertoo Terhi, joka maskeeraisi mieluusti Uunon per päivä. Kauneuskeidas Neiti-Ihminen Koreankatu 4, 00560 Helsinki SKY-kosmetologi Terhi Törmänen Avoinna ma–pe 9–21 ja la 9–17 Bongaa Facebookista: Kauneuskeidas Neiti-Ihminen kanssa. Tässä lookissa voisi kyllä tehdä jotain ihan erilaista!” Jäämme odottamaan, millaisessa Marilyn-huumassa Arabiassa illalla oltiinkaan. Valloittavasta nuoresta naisesta löytyy Monroeta monin tavoin. Toimitus toteaa meikin lisäksi henkisten Marilynhippusten löytäneen perille oikeaan osoitteeseen. Tarja Törmänen Marilyn-Kuva: Samuli Väänänen
10 sain Viettää Vuonna 2014 puoli vuotta Thaimaassa hyvin paljon itseäni rakastaen. Olin juuri tavannut ihastuttavan nuoren miehen, johon rakastuin ja joka myi asuntonsa, otti lopputilin töistä ja lähti kanssani, noin vain, puoleksi vuodeksi Thaimaahan. Sain osakseni ”ihan kuin elokuvissa” -tyyppistä rakkautta ja isoja rakkauden tekoja. Lähdin Thaimaahan hurjan rakastuneena ja palasin sieltä vielä enemmän rakastuneena. Miksi? Koska minua rakastettiin niin paljon? Kyllä, minuun kohdistetulla rakkaudella oli merkityksensä. Ja iso merkitys oli sillä, miten opin matkan aikana rakastamaan itseäni. Toisinaan ja toisille meistä itsen rakastaminen on haastavaa. Miksi? Koska joskus näemme virheet itsessämme isompana, kuin ne ovatkaan. Tai toivomme kovasti olevamme jotain, mitä emme vielä ole tai meidän ei ole ekologista olla. Löydämme itsestämme helposti virheitä, sillä elämme juuri itsemme kanssa joka päivä. Tarja Törmänen Kuohun päätoimittaja, joka toivoo oivaltavansa joka päivä jotain uutta rakkaudesta ja itsestään Kuva: Jenni Honkanen Rakkauden pelisääntö numero 1 All that we are is the result of what we have thought. Think Love. Be Love. – Buddha Outi Mäenpään ohjaama näytelmä kertoo tarinoita rakkaudesta, menettämisen pelosta ja vanhemmuudesta. Uusioperh(s)e on inhimillinen ja siitä ihana esitys, että ihmiset saavat nauraa ja itkeä tarinan mukana. Esityksen jälkeen kuulee usein palautetta ”ihan juuri kuin meillä”, sanoo Mäenpää. Näytelmä ei suinkaan viihdytä vain uusioperheellisiä – rakkaus ja vanhemmuus koskettavat meitä kaikkia. Koska olemme ihmisiä, on meillä jonkinlainen kokemus vähintään vanhemmuudesta tai sen puuttumisesta. Ja me kaikki olemme lapsia, ennen kuin meistä tulee aikuisia. Tarja Törmänen uusioperh(s)e Kuva : Matti Rajala Se, että olemme epätäydellisiä, tekee meistä kuitenkin juuri täydellisiä ihmisolentoja. Vain virheineen ja varjoineen ihminen on rakastettava ja rakkaudellinen. ”All that we are is the result of what we have thought. Think Love. Be Love.” Buddhan ajatus siitä, että olemme ajatuksiemme tulos ja ilmentymä kannustaa rakastamaan. Minua se kannustaa rakastamaan rajattomasti. Ihminen voi tuntea ja kokea rakkautta monin tavoin. Rakastaa saa omaa kumppaniaan, lapsiaan, sukulaisiaan ystäviään, idoleitaan, työtään, harrastustaan, lemmikkejään, puutarhaansa, kesämökkiään, lempipaikkaansa metsässä, tanssikenkiään, pesäpallolakkiaan, tähtitiedettä…lista on – onneksi – niin pitkä, kuin juuri sinä haluat. Rakkaus on monella tavalla rajaton ja yksi universaali pelisääntö rakkaudelle on: rakastaakseen muita, täytyy ensin rakastaa itseään. Into ohjata Ohjaaminen on mäenpäälle uusi aluevaltaus, johon hän suhtautuu intohimoisesti. Sielukkaana ja täydellä sydämellä töitä tekevänä näyttelijänä tunnettu nainen on aina tehnyt, ja halunnut tehdä, töitä ihmisten kanssa. ”Lähden hommaan kuin hommaan ihmislähtöisesti ja uskon, että hyvät ihmiset yhdessä pystyvät tuottamaan mitä vain”, sanoo Mäenpää. Intoa ohjaamiseen hän saa mahdollisuudesta tuoda syvyyttä työhönsä. ”Tämän ikäisen naisen roolit näyttelijänä ovat usein äiti, vaimo tai rakastajatar, enemmän tukija kuin tekijä. Roolin syventäminen voi olla haastavaa”, hän jatkaa ja painottaa samalla rakastavansa yhä myös näyttelemistä. Makupaloja ohjaamisesta Mäenpää sai viime syksyn Vino Showsta. Kokonaisen näytelmän ohjaaminen inspiroi jo itsessään. Uusioperh(s)e-näytelmää tekemässä on Mäenpäälle erityisen mieluisa työryhmä. Kun pakettiin lisää Kiti Kokkosen käsikirjoituksen ”aiheesta, joka on tärkeä ja tätä päivää”, on tuloksena unelmaduuni Mäenpäälle ja hauska ja puhutteleva elämys teatteriyleisölle. Rakkaus on teon sana Näytelmässä käsitellään paljon äitipuolen rakkautta ja oikeutusta rakastaa lapsia, jotka eivät alunperin ole olleet hänen. ”Onko äitipuolen rakkaus heikompaa tai vähäisempää, pitäisikö sen olla? Saako äitipuoli olla lapselle yhtä arvokas ja tasavertainen, kuin äiti”, kysyy Mäenpää, jolla on itselläänkin uusioperhekokemusta. Yksi esityksen sanoma onkin, että rakkaus on teon sana. Tekeminen ratkaisee, aina. Miten rakentaa rakkautta, lapsille ja aikuisille? Rakastamalla, vuorovaikuttamalla ja vaikuttamalla. ”Lapsella on oikeus turvalliseen lapsuuteen. Siihen, että hänelle luodaan rajat ja ympäristö, jossa hän tulee kuulluksi ja aikuinen ohjaa. Se ei vaadi sitä, että pitää olla täydellinen vanhempi. Se tarkoittaa sitä, että katsoo itseään rehellisesti peiliin ja pyrkii muuttamaan sitä, mitä voi ja on hyvä muuttaa”, sanoo Mäenpää Parisuhteen Mäenpää toteaa olevan tarve-tyydytyssuhde, ei rangaistustai kasvatuslaitos. Mykkäkoulu, nalkuttaminen ja läheisyyden kielto ovat hänen mukaansa parisuhdepelejä, joita ei pidä pelata. Jokaisen olisikin hyvä selvittää omat toimintamallinsa ja esimerkiksi lapsuudessa sekä aiemmissa suhteissa opitut tavat riidellä. Näin yhdessä sovitun, toimivamman mallin rakentaminen on mahdollista. Mäenpää muistuttaa myös, että on normaalia, että tunteita tulee ja tunteita menee. ”Vanhempi on aikuinen ja aikuisuutta on se, ettei mene sekaisin tunteesta ja pystyy valitsemaan, rikkooko vai rakentaako. Pitää pyrkiä kommunikoimaan väkivallattomin sanoin, arvostavasti”, hän jatkaa. Toimivaksi työkaluksi uusioperheen hyvän arjen rakentamiseksi hän vinkkaa viikottaisen parisuhdepalaverin, jossa tehdään sopimuksia. ”Ja tähän palaveriin pitää tulla fyysisesti hyvässä hapessa, nukkuneena ja syöneenä. Jos ’limbinen aivojärjestelmä alkaa keulia’, ottakaa aikalisä”. Aikuisille Mäenpää esittää lisäksi toiveen: ”Kun kumppani on riittävän normaali, eli ei esimerkiksi voimakkaasti addiktoitunut tai väkivaltainen, ei omaa pahaa oloa kannata ryhtyä ratkomaan suhteesta eroamalla ja uutta hakemalla.” Omat ajatuksensa rakkaudesta hän tiivistää: ”Syvintä rakkautta on ilmaista ja osoittaa, että näen, kuulen ja hyväksyn sinut sellaisena, kuin olet.” Outi Mäenpää • näyttelijä, ohjaaja, vuorovaikutuskouluttaja, EASEL®Ohjaaja, TeM • Lapset: omat pojat: Jussi, 21 ja Joonas, 16. Äitipuolena Ville-Veikolle, 34, Otsolle, 19, Eelikselle, 17, ja 9-vuotiaille kaksostytöille Mimosalle ja Monalle ex-miesten aiemmista liitoista. • Asumismuoto: asuu 16-vuotiaan poikansa Joonaksen kanssa, talouteen kuuluu lisäksi kaksi hevosta, yksi koira ja kaksi kissaa • Ajankohtaista: Uusioperh(s)enäytelmä Komediateatteri Arenassa, Selman Vilhusen ”Varpu”-elokuvan kuvaukset, eläinavusteiseksi EASEL®ohjaajaksi valmistuminen Uusioperh(s)e Komediateatteri Arenassa 9.9–3.12.2015 ”Uusioperhe on linnake, jossa laskusillat ovat aina auki” Outi Mäenpää ohjasi toivoa antavan näytelmän uusioperheistä
11 Cremasta saat Arabian tuoreimmat kahvit ja kaiken tarvittavan kahvin valmistukseen! Tervetuloa kahviostoksille, noutamaan verkkokauppatilauksia tai nauttimaan kupillinen kaupunginosan parasta kahvia! Creman varastomyymälän löydät osoitteessa Hämeentie 155 A, 7. kerros. Palvelemme arkisin 9 16:30. Tervetuloa! ARABIA Hämeentie 155 A, 7. krs 00560 Helsinki 010 322 4480 KRUUNUNHAKA Liisankatu 15 00170 Helsinki 010 322 4481 VERKKOKAUPPA www.crema.fi asiakaspalvelu@crema.fi Ihminen pelastuu rakkauden avulla ja rakkaudessa tsikon lause on peräisin Viktor franklinilta. Kolmelta keskitysleiriltä pelastunut itävaltalainen Frankl kuvasi kirjoissaan, kuinka rakkaus ja omatunto ovat ihmisen kykyjä, joilla hän kykenee tiedostamaan oman ja toisten ihmisten ainutlaatuisuuden ja korvaamattomuuden. Omantunnon avulla ihminen kykenee tiedostamaan kunkin tilanteen tarkoituksen. Jokainen elämämme tarkoitus on ainutlaatuinen. Jokainen lähimmäinen on meille viime kädessä korvaamaton Terapeutti Robert Burney on sanonut: ”Kaksi ihmistä, jotka tietoisesti pyrkivät kohti toisiaan, voi olla todella kaunis kokemus.” Rakastuessaan ihminen tunnistaa toisessa ihmisessä tuon korvaamattomuuden ja jos rakkaus syvenee rakastamiseksi se kantaa pariskuntaa yhteisessä elämässä. Yalen psykologin professori Robert J. Sternberg kuvasi ”Rakkauden kolmioteorian”. Se koostuu nimensä mukaisesti kolmesta osa-alueesta: läheisyydestä, intohimosta ja sitoutumisesta, joka omistautumiseksikin on suomennettu. Jokaista näistä tarvitaan, jotta pari pystyisi kasvamaan yhdessä ja kokemaan rakkautta yhdessä turvallisesti. Erilaisissa parisuhderakkauden tutkimuksissa tulee toistuvasti ilmi, että rakkaus koetaan vahvana kumppanuutena ja arkipäivän yhteistyönä, joka ei sujuisi ilman toimivaa läheisyyttä. Läheisyyttä taas ei ole ilman avoimuutta ja vain itsensä tunteva ihminen pystyy olemaan avoinna toiselle. Rakkaussuhteen päättyessä on mahdollista ymmärtää myös entisen puolison korvaamattomuus kumppanina, jonka kanssa eletty aika oli tärkeä kasvukokemus. Joskus kahden ihmisen yhteinen matka tulee päätökseen jo paljon aiemmin kuin olisimme suoneet. Yhteisen eletyn ajan pituus ei ole suhteessa sen merkityksellisyyteen kasvullemme ihmisinä. Erokriisi haastaa ihmisen arvioimaan itsensä ja elämänsä uudelMarika Rosenborg Kirjoittaja on helsinkiläinen eroasiantuntija, jonka ajatuksia voit lukea lisää osoitteissa www.uudenelamanvarit.fi ja suhteellistajasuhteetonta. blogspot.fi Kuva: Noora Lindroos Omaan itseen tutustuminen kannattaa, koska itsensä tunteva ihminen pystyy olemaan läheinen myös toiselle. Kun rakastan itseäni, voin rakastaa myös toista aidommin, ilman ehtoja tai vakuuttelujen tarvetta. Yonkan kokonaisvaltainen kasvohoito 60 € (norm 98 €). Mainitse varauksen yhteydessä "KUOHU". YonKa on fytoaromaattisten hoitotuotteiden edelläkävijä. YonKa-hoidot tarjoaa ihollesi kasvien kaikkein tehokkaimmat ainesosat. Tuotteiden ainesosista 81-99 % on luonnon raaka-aineista. Tervetuloa nauttimaan kiireettömästä hemmottelusta kauneushoitola Amelie Karhupuistoon! Meiltä saat kaikki kosmetologipalvelut. Ajanvaraus nyt myös netissä! www.kauneusamelie.fi SYYSKUUN TARJOUS Kuohu-lehden lukijoille Voimassa 30.9.2015 saakka. Kauneushoitola Amelie Karhupuisto Agricolankatu 11 p. 09 77 33 919 leen. Rehellisesti itseään katsova, uuden elämän kynnyksellä empivä ihminen tekee itselleen suuren palveluksen uskaltaessaan katsoa sisäänsä, tutkimalla motiiveja, jotka tahdittivat aiempaa elämää. Tällaisella matkalla voi olla apuna terapeutti, valmentaja tai eroryhmä, josta löytää korvaamatonta vertaistukea. Franklin mukaan ihminen on ainutlaatuinen yksilö, joka suuntautuu ulospäin. Ihminen saa hänen mukaansa parhaan täyttymyksensä suuntautuessaan kohti arvokasta asiaa tai ihmistä. Suuntautuminen on sukua Sternbergin kolmiolle. Sekä läheisyys, intohimo että sitoutuminen eivät tulisi näkyviksi ilman ihmisen vapaasta tahdosta syntyvää suuntautuneisuutta toista ihmistä kohti. Eronsa itselleen selvittänyt ja sen työstänyt ihminen on vapaampi tahtomaan ja rakastamaan, koska hän on uskaltanut katsoa menneisyyttä silmiin.
12 Odota minua veden alla Kun sinä katosit , jäljelle jäi pistävä kipu ja kuvasi yöpöydän laatikossa. Sinun katseesi oli vakava, kasvot kalpeat mutta silmissä avaruus. Öisin näit painajaisia syvistä vesistä ja kaloista, jotka eivät koskaan nuku, haukoit henkeä huulet raollaan ja hapuilit käsilläsi peittoa kuin pintaan pyristellen. Hetkittäin hengitimme samaan tahtiin, lyhyin kiivain hengenvedoin. Olin valmis laskemaan ankkurini, kuuntelemaan kanssasi valaiden laulua ja syömään aamiaista siniraitaisista lempiastioistasi, mutta eräänä iltana sinä et tullut kotiin. Naapurit etsivät taskulamppuineen, minä pidin sängynlaidoista kiinni ja itkin. Jokainen aamu on edellistä julmempi. Loppumaton, alituinen, herkeämätön, jatkuva, lakkaamaton – lukemattomin sanoin olen kuvaillut tuskaani, eikä yksikään niistä ole saanut sitä lakkaamaan. Kun luulee kuolevansa, vaikeinta onkin jatkaa elämää. Suru on tarttunut kiinni, menetyksen paino työntää hartioita kumaraan. Kipu hiipii nilkoissa, roikkuu jalassa joka askeleella. Kuljetan muistoja mukanani, kun ne lyövät minut maahan, puristan käteni lujasti nyrkkiin kuvitellen sormesi omieni lomassa ja jatkan eteenpäin. Hapuilen jotain, mihin tarttua, ajelehdin kuin haaksirikkoinen. Kannan kipuilevaa sydäntäni kuin laivan hylystä pelastettua vaasia, odottaen, milloin jokin tömähtää sitä vasten ja sen rippeet särkyvät lopullisesti katukivetykselle. Muistan kylmät päivät, kun sisäpihalle ei paistanut aurinko, joki tulvi ja me rakensimme aallonmurtajan suurista kivistä ja rakkaudesta. Sanoit hukkuvasi minuun ja minä tartuin sinuun tiukasti, niin kuin hukkuvaan tartutaan. Niinäkin hetkinä, kun istuin yksin laiturilla ja sinä jossain toisaalla, lähetin sinulle pullopostia ja lämpimiä ajatuksia. Paperiveneen muodossa sain sinulta kirjeenmitallisen sanoja, rakkautta ja muutaman kyyneleen. Poljimme pyörillä satamaan ja huusimme kilpaa lokkien kanssa. Joskus kuvittelen itseni osaksi puutarhaamme; sammalta sormenpäissä, kastepisaroita poskipäillä ja kivi kasvaneena rintaan. Routa sulaa ja valuu kyyneleinä silmistäni. Upotan käteni syvälle multaan ja kiroan maailman ja itseni. Jossain kaukana laulaa linNoora Lindroos Kirjoittaja on Kuohun toimituspäällikkö, joka rakastaa merta, mutta on huono uimaan. tu nuotin vierestä. Sinä osasit hyräillä lempikappaleeni. Kukkapenkin reunalla on suuria simpukoita, sellaisia, joiden sisältä kuuluu meren ääni kun sen painaa korvaansa vasten. Suolainen tuoksu, värit sekoittuvat, harmaa muuttuu siniseksi. Niinä hetkinä olen puolimatkassa luoksesi. Sunnuntaisin emme nousseet ylös ollenkaan. Kuuntelimme sadetta, ja sinä kuuntelit minua, vaikken pyytänyt. Sisälläni on meri, kesyttämätön tumma vesi. Sinä olit ainoa, joka ei pelännyt vuorovettä, osasit hengittää pinnan alla. Olit saari, olit joki, olit pelastusveneeni. Sinun jälkeesi ei ole mitään, ei joenuomaa, jota seurata. Muutun leväksi, hajoan harmaaksi tomuksi. Valo vähenee. Riisuudun rantakallioiden suojassa. Kahlaan yhä syvemmälle, aurinko uppoaa väreillen vielä hetken veden pinnassa. Meri houkuttelee huomaansa, tuudittautumaan lämpimiin virtauksiin. Sen syliin voisi vajota iäksi, niin kuin minä halusin vajota sinuun. Taivas alkaa siitä, missä meri ja horisontti kohtaavat. Rakas, minä olen nukkunut niin kauan. Nyt olen hereillä. Tartu käteeni, kävellään yhdessä aaltoihin. UUSI PIZZERIA AVATTU Parmesan Arabia PIZZA & SALAD • Arabiankatu 6 c • 050 411 2141 Meiltä herkulliset pizzat ja salaatit – tervetuloa tutustumaan! Helppoon arkeen: Herkuttele koko perheen rakastamilla Parmesanin pizzoilla ja kevennä salaateilla. Hyvää syksyä, toivottaa Pizzeria Parmesan HAMMASLÄÄKÄRIT Sanni Aho, Katariina Savijoki Katja Kurhela ERIKOISHAMMASLÄÄKÄRI Susanna Paju (iensairaudet) SUUHYGIENISTI Maria Jaakkola Käpyläntie1, p.720 6800 www.koskelanhammas.fi Vastaanotollamme on Kelan suorakorvaussopimus
13 Jaetaan-juhlat on konseptiltaan uusi ja ainutlaatuinen klubi. Se järjestetään seuraavan kerran lauantaina 26.9.2015 klo 19.00–01.00 Teatteri Kalliossa (Siltasaarenkatu 28, 00530 Helsinki). Tällä kertaa tarjolla on live-musiikkia, vapaa lava, pieni taidenäyttely ja DJ. Jaetaan-juhlat luo Teatteri Kallioon kuuden tunnin ajaksi tilan, jossa toteutuu taloudellinen tasa-arvo. Kun mikään ei maksa kenellekään mitään, on jokaisella yhtä suuri mahdollisuus tulla paikalle nauttimaan ohjelmasta, tarjoilusta ja tietenkin hyvästä seurasta. Helsingissä ei juurikaan järjestetä päihteettömiä tapahtumia aikuisille perjantaija lauantai-iltaisin. Jaetaan-juhlat korjaa tämän puutteen ja luo vaihtoehdon baariin menemiselle. Monet ihmiset haluavat viikonloppuisin lähteä ulos ja olla sosiaalisia, mutta mieluiten selvin päin ja selväpäisessä seurassa. Nyt heillä on paikka, minne mennä. Tapahtuman järjestää Jaetaan-yhteisö, joka on vapaamuotoinen ja kaikille avoin. Jaetaan-yhteisö on keskusteluja toiminta-alusta ihmisille, jotka haluavat edistää rahatonta ja vaihdotonta yhteistoimintaa sekä keskustelua siitä. Kirjava kulma www.kierratyskeskus.fi/kaupat “Loistava paikka, loistava kauppa!” Kyläsaaren kauppa Kyläsaarenkatu 8 00580 Helsinki Avoinna: ark. 9–20, la 10–16, su 12–16 Kyläsaaresta löydät huonekaluja, kodinkoneita, elektroniikkaa, monipuolista sisustustavaraa, vaatteita, lastentarvikkeita ja paljon muuta. Opiskelijoille -20 %! Auki myös sunnuntaisin! Haluatko tutustua koskelan palVelukotiin , taidekoti Kirpilään tai vaikkapa Ritarihuoneelle? Käpylän Seniorit ry:n syyskausi sisältää runsaasti mielekästä tekemistä ja kivoja kohtaamisia. Tule mukaan tutustumaan toimintaan kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena torstaina järjestettäviin tapaamisiin Karjalatalon Wiipuri-saliin (Käpylänkuja 1, 3. Kerros). Seuraava tapaamisemme on torstaina 17.9. klo 13.00. Tutustumiskäynnillä Arabian tehtaaseen ja museoon. Jaetaan-juhlat – rahaton, vaihdoton ja päihteetön tapahtuma aikuisille Senioritoimintaa Käpylässä! Lisätietoja: Raija Anttila, yhdistyksen puheenjohtaja, p. 040 705 0204 ja kapyla.senioriyhdistys.fi Tapahtuman Facebook-sivu: www.facebook.com/events/115793962099237 Jaetaan-yhteisön Facebook-ryhmä -sivu: www.facebook.com/groups/jaetaan Lisätietoja: Antti Laukkanen, p. 045 638 2597, antti.laukkanen@gmail.com Koiria rakastaVat ihmiset kuulolle! Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto on julkaissut Fiksun koiranostajan oppaan, josta on suuri apu omasta koirasta haaveilevalle. Opas käy läpi tärkeimmät kysymykset koiran ostoon liittyen. Pentu vai aikuinen? Rotukoira vai risteytys? Löytöeläinkoti vai pentue? Kysymysten avulla voit helpottaa koirakaverin kotiutusta niin itsesi kuin koirasikin parhaaksi. Maksuttoman oppaan löytää sivulta sey.fi, minkä lisäksi sitä jaetaan SEYn jäsenyhdistyksissä ja tapahtumissa. SEY:n uudesta julkaisusta Kuohulle vinkkasi 19-vuotias Jemina Aittomäki. Nuoren naisen kotona sanotaan useasti miau, sillä Jeminalla on kaksi kissaa. Rakkaudesta ihmisen parhaaseen ystävään – Koiranhankkijan käsikirja Neuvot mutkattomaan koiran kotiutukseen
14 ARABIANRANNAN Kk Arabia, 1. krs puh. (09) 2780 0160, Hämeentie 111, ma-pe 10-18 la 10-15 21 osta maksa TUPLAPÄIV ÄT + BONUS TUPLANA S-Etukortilla Bonusta tuplana, jopa 10% syyskuussa maksetuista ostoksista. Voimassa 30.9.2015 asti. Etusi jopa 733 €. Ei muita alennuksia. syyskuussa ETUSI JOPA 733€ OPTIKON NÄÖNTARKASTUS € Nyt koko kehysvalikoimasta TOISET LASIT KAUPAN PÄÄLLE Oli lyhyt , hyVin lämmin , vähäluminen mutta ennen kaikkea myöhässä oleva kesä. Minä vihdoin kirjoitin koko graduni ensimmäisen version (jossa olin kiinnostunut suomen kielen ja Québecin ranskan uudissanojen keksimisestä). Minä voisin puhua tästä aiheesta seuraavissa artikkeleissa jos haluatte. Kotona kävivät Montréalista kamu ja mutsi. Oli heille mahtava safkamatka. Minä kerron teille heti: Suomen ruokakulttuuri on niin aliarvostettu. Yhdessä löysimme paljon loistavia pienpanimoita, juustoloita ja yllätäviä ravintoloita. Huomasin että, vau!, minä todella kuulun hitaasti mutta varmasti Suomeen. Projektit, unelmat, toiveet ja ideat kyllä tästedes kuuluvat tähän uuteen toiseen kotimaahan. Tulen suomalaiseksi ja mon ami ja ma maman myöskin huomasivat sen. Et c’est très bien. Kesä oli kuitenkin myös rauhaton: meillä oli esimerkiksi unelma. Ahtisaaren tasavallassa, kesän painajaisen sukunimi oli Immonen. Kuten kaikki maailman muut maat, kuten kaikki muut ihmiset, Suomi on epäilemättä moninainen ja uskon että kaikkien maiden nimet pitäsi kirjoittaa tästä lähtien monikossa.Suomet ei Suomi, Ruotsit ei Ruotsi, Venäjät ei Venäjä, Ranskat ei Ranska, Québecit ei Québec ja niin edelleen. Jari Sillanpäästä Pää Kii:hin Helsinki-Cotonou Ensemblen kautta, Hesburgerista Oloon Teurastamon Night Marketinoljyssä friterattujen hyönteisten kautta, Lapin Kullasta Napue Giniin Valion vadelmakefirin kautta, ei ole vain yksi Suomi. On epäilemättä monta eri Suomea…uskaltaisinpa sanoa. Ei vain kieliopillisesti mutta enemmänkin haluan todeta julkisesti tässä mamupalassa, että monikko on aliarvostettu. Mamupala Jean-Philippe Payette Kirjoittaja on Québecista tuleva ranskankielen ope joka ei asu enää Arabiarannassa mutta kuuluu sinne yhä. Pyöräilen koska se on ekologinen, terveellinen ja tehokas tapa päästä paikasta toiseen. Pyöräilen myös ylläpitääkseni ja kohottaakseni fyysistä kuntoani. Toisaalta pyöräilen myös siksi, että rakastan pyöräilyä. Tuulen vire kasvoilla ja lämmin hiki selässä. Kaupungin ja ympäristön tuoksut nenässä. Maisemat ja vastaantulijoiden hymyt silmissä. Mukavasti noussut syke nostamassa vireystilaa. Loppukesästä saimme ikäviä uutisia. Autoilija kiilasi pyöräilijän nurin sillä seurauksella, että pyöräilijä kuoli. Pyöräilijän muistoksi järjestetty mielenilmaus keräsi lähes tuhat pyöräilijää Mannerheimintielle todistamaan bussinkuljettajan käsittämätöntä tekoa kiilata bussilla mielenosoittajien joukkoon. Rakkaudesta pyöräilyyn Kolumni Suomet Ikävistä tapahtumista ja niistä seuranneista uutisoinneista seurasi kuitenkin jotain hyvää. Monet kaupunkiliikkujat raportoivat aiempaa huomaavaisempaa liikkumiskäytöstä, enemmän hymyjä ja kohteliaita elkeitä. Oma ajotapakin on muuttunut rauhallisemmaksi ja kohteliaammaksi tapahtumien ja uutisten myötä. Ei jätetä tätä tähän. Liikutaan sääntöjen mukaan ja otetaan kanssaliikkujat huomioon. Rakkaudesta pyöräilyyn ja tähän kaupunkiin. Leo Stranius Kirjoittaja on ympäristöjärjestöjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu
15 HELSINKI Kati Jaakonen www.hellapoliisi.fi Kääri sisään maistuvaa Jalotofua ja riisiä. Näitä voit tarjota myös vegaanista ruokavaliota noudattavalle. Kaalikääryleet ovat loistavaa syysruokaa JALOTOFU-KAALIKÄÄRYLEET 15-20 kpl reilu 1 kg valkokaalia reilusti vettä 3 dl keitettyä riisiä (esim. täysjyvätai basmati) 2-3 rkl rypsiöljyä 1 iso sipuli hienonnettuna 300 g Jalotofu, marinoitu 2 tl rakuunaa 1 tl suolaa mustapippuria myllystä 2 rkl siirappia Pinnalle: siirappia 1 dl vettä Poista kaalista uloimmat lehdet ja leikkaa kanta pois. Keitä kaali kiehuvassa vedessä, kunnes lehdet pehmenevät. Ota kääryleitä varten 15-20 lehteä sivuun ja hienonna loppu kaali. Sekoita hienonnetun kaalin joukkoon kypsä täysjyvätai basmatiriisi. Kuumenna öljy pannulla ja paista hienonnettu sipuli ja pieneksi kuutioitu Jalotofu. Laita ainekset kaalin ja riisin joukkoon. Mausta rakuunalla, suolalla ja mustapippurilla, sekä siirapilla. Tarkista maku. Jaa täyte kaalinlehdille ja kääri tiukoiksi rulliksi. Laita rullat vieretysten uunivuokaan ja valuta päälle siirappia ja vettä. Kypsennä 175-200 asteisen uunin keskiritilätasolla, kunnes kääryleet ovat pehmeitä ja kauniin värisiä. Hellapoliisi www.elenauusoksa.fi Toini Muonan katu 3 040 142 1414 Oletko tyytyväinen painoosi?